Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskisen johdolla on laadittu lähi- ja luomuruokastrategia, jonka tavoitteena on tukea lähiruoan tuotantoa ja saada peltojen pinta-alasta viidennes luomutuotantoon. Tätä taustaa vasten onkin hyvä todeta, että kansallisen ruokaketjun kehittämiseen on määräraha tässä budjetissa. Team Finlandia on kehuttu täällä jo ulkoministeriön ja TEMin hallinnonalan käsittelyn yhteydessä, ja sitä on hyvä jatkaa myös tässäkin. Nimittäin Team Finland on ministeri Stubbin johdolla tehnyt suomalaista villiruokaa tunnetuksi maailmalla. Kotimainen villiruoka, esimerkiksi koivumahla, puolukat ja lakat, saavat maailmalla ansaitusti innostuneen vastaanoton. Mainittujen tuotteiden ongelma on kuitenkin saatavuus. Monikansalliset ruokajätit nimittäin edellyttävät hyllyilleen päästettävien raaka-aineiden ja elintarvikkeiden tuottajilta tehokkaita tuotantoketjuja, jäljitettävyyttä ja lukuisten erilaisten laatustandardien täyttymistä. Hallituksen linjaukset avaavat kuitenkin upeita mahdollisuuksia yrittäjille, jotka osaavat hyödyntää ohjelmien tarjoamaa apua.

Kotimainen ruoka täyttää parhaimmillaan kaikki hyvän ruoan edellytykset. Se on lähellä tuotettua, tuoretta, puhdasta ja terveellistä, juuri sellaista ruokaa, jota jokainen vanhempi haluaa tarjota lapsilleen. Myös julkisen sektorin toimijoiden on muistettava kotimaisuuden ja korkealaatuisuuden merkitys ruokahankintoja tehdessä, ja juuri tähän seikkaan valiokuntakin on kiinnittänyt omassa mietinnössään huomiota. On nimittäin jokaisen suomalaisen etu, että maallamme on myös omaa ruokatuotantoa. Näin emme ole riippuvaisia ulkomaisen ruoan tuonnista. Samasta syystä on tärkeää, että kotimaiset vaihtoehdot säilyttävät kilpailukykynsä ulkomaisen tehotuotannon rinnalla.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen lempiaiheeni, nimittäin metsät. Sienistä voisi siinäkin osassa puhua, mutta menen kuitenkin tähän metsänkäsittelyyn ja puunkorjuuseen, jota on ohjannut pitkään tavoite puuntuotannon kestävyyden turvaamisesta. Meidän suomalainen metsänhoitomme on ollut menestystarina, jos sitä mitataan metsien vuosittaisella kasvulla. Tälläkin hetkellä metsämme kasvavat huomattavasti enemmän kuin mitä puunkäyttömme on. Toisaalta myös metsiemme ekologinen tila on kohentunut viimeisten 20 vuoden aikana. Talousmetsissä on toteutettu luonnonhoitotoimia, ja suojelupinta-ala on kolminkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana.

Maailma kuitenkin muuttuu. Viime vuosina monissa tutkimuksissa on tullut esille, että metsänomistajien tavoitteet metsien käytölle ovat monipuolistuneet. Myös metsien käsittelymenetelmien monipuolistamisen tarve on kasvanut, ja osa metsänomistajistakin korostaa yhä voimakkaammin taloudellista näkökulmaa, kun osa taas esimerkiksi maisemallisia ja virkistyksellisiä arvoja. Onkin syytä kiittää ministeri Koskista ja valiokuntaa ja koko eduskuntaa tämän metsälakipaketin läpiviemisestä. Varmasti tulemme näkemään, että se tavoite toteutuu, jotta saamme teollisuutemme tarpeisiin jatkuvasti tuotettua puuta tasaisella tarjonnalla eikä epämääräisinä sykleinä. Ja aivan varmasti uuden metsälain ansiosta saamme myös parempia ympäristövaikutuksia ja tehtyä parempaa metsätuhojen torjuntaa.

Ministeri Koskiselta tuli taannoin erittäin hyvät avaukset, miten hän ehdottaa uusia veroporkkanoita metsänomistajille, jotta metsälöiden pirstaloituminen ei jatkuisi, ja toisaalta käänteisesti niin, että jos metsänomistaja myy toiselle metsänomistajalle, joka kerää suurempia tilakokoja, niin saisi vastaavia huojennuksia. Jäämme odottamaan, mitä näistä tuleman pitää.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virolainen tuossa puheenvuorossaan päätyi syvälle metsään sienimaiden uumeniin, ja jatkan sieltä samasta mielenkiintoisesta suomalaisesta maisemasta.

Muutama kommentti tuosta uudesta metsänhoitoyhdistyslaista, joka vastikään saatiin valmiiksi. On hyvä asia, että tuon lainmuutoksen myötä metsänomistajien pakkojäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä lakkaa. Mutta hyvää on myös se, että metsänhoitoyhdistysten toiminta voi jatkua ja metsänhoitoyhdistykset edelleen voivat tarjota ammattitaitoisia metsänhoitopalveluitaan metsänomistajille. Se toiminta on myös lainmuutoksen myötä turvattu, vaikka oli myös toisenlaisia näkökulmia ja ajatuksia, kun tuota lakia valmisteltiin. Lain valmistelussa maa- ja metsätalousvaliokunnassa pidettiin kokoomuksen voimin huolta siitä, että alun perin määräaikaiseksi suunniteltu muutos on nyt pysyvä, ja tämä on sekä metsänomistajien että metsänhoitoyhdistyksen kannalta hyvä asia. Se antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen metsänhoidon suunnitteluun ja tavoitteelliseen toimintaan, ja siitä esimerkiksi edustaja Sankelolle kiitos, että hän oli aktiivinen tämän asian valmistelussa.

Helmikuussa tullaan antamaan eduskunnalle metsäpoliittinen selonteko, joka on varsin mielenkiintoinen asiakirja ja selonteko, ja varmasti tämä keskustelu metsäpolitiikasta silloin jatkuu. Tuossa on tulossa esimerkiksi selvitystä mahdollisesti osakeyhtiömuotoisesta metsänomistuksesta, joka voi olla uusi tapa metsänomistuksessa, ja siinä mielessä mielenkiintoinen näkökulma.

Parhaillaan toimii työryhmä, joka valmistelee myös kestävän metsätalouden rahoituslakia, ja raportti on luvassa maaliskuun loppuun mennessä. Työryhmä pohtii ratkaisua muun muassa Kemera-tuen epäkohtaan taimikoiden varhaishoidon laiminlyönneistä. Onhan esillä se, että taimikoiden varhaishoitoa laiminlyödään sen takia, että odotetaan, että päästään tuon Kemera-tuen piiriin. Se ei ole hyvä, että lykätään näitä taimikoiden hoitoja. Taimikoiden hoitoa tulisikin aikaistaa pienempiin taimikoihin metsän kasvun maksimoimiseksi. Ja mikäli tuo rahoituslakia pohtiva työryhmä tällaisen mallin löytää, niin se on erittäin hyvä kehitys.

Vielä, arvoisa puhemies, aivan muutama sana tähän loppuun valmisteilla olevasta kalastuslain muutoksesta ja lähinnä siitä osiosta, jossa on esitetty sitä, että saaliin myyminen olisi mahdollista vain ammattikalastajiksi ilmoittautuneille toimijoille. Itse näen tuon kohdan erittäin kyseenalaisena, ja haluankin evästää siihen suuntaan, että tässä kohtaa tehtäisiin muutos suunnitelmiin. On varsin perusteltua se, että harrastajakalastajat voivat myydä saalistaan. Sillä turvataan paikallisen kalan ja esimerkiksi ravustuksen suhteen rapujen ja kalojen paikallinen saanti silloin, kun on sesonki kyseessä. Ammattikalastajille nämä eivät ole niin mielenkiintoisia ja tuottavia saaliita, että pystyttäisiin turvaamaan tämmöinen monipuolinen lähiruokamahdollisuus ja -tuotanto myös kaupallisessa mielessä sitä haluaville.

Itse kannan erityisesti huolta tuosta ravustuksesta, koska ravustus ja rapujen myynti on viime vuosina saatu elpymään, varsinkin Hämeessä. Kanta-Häme on julistautunut rapumaakunnaksi, ja ravustamista halutaan siellä edistää ja myös ravun käyttöä ruokana, ja se on nyt hyvässä vauhdissa. Mutta jos tämä kalastuslain ajateltu muutos, että saalista saa myydä vain ammattikalastajiksi ilmoittautuneet, tulee voimaan, niin se tulee varmasti heikentämään myös tätä hyvää kehitystä rapujen hyödyntämisessä. Pidän tätä itse huolestuttavana.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Sitten siirrytään metsästä pellolle, viitaten edustaja Jokisen ja edustaja Virolaisen hyviin puheenvuoroihin.

Suomen maatalouspolitiikan lähtökohtana tulee olla tukea aktiivitilojen toimintaa, kannattavuutta, viljelijöiden tulokehitystä ja kotimaista elintarviketuotantoa. Suomessahan maatilojen määrä on vähentynyt EU-jäsenyyden aikana 105 000:sta nykyiseen reiluun 60 000:een. Tilat ovat suurempia ja tehokkaampia, mutta toisaalta maamme maataloustuotanto on pysynyt hyvällä tasolla.

Maatilojen rakennetta voidaan kehittää monin tavoin. Esimerkiksi tilusjärjestelyt ovat hyvä keino tehostaa toimintaa tilatasolla ja alentaa tuotantokustannuksia. Tilusjärjestelyjen toteuttamiseen onkin osoitettava tulevaisuudessa lisää resursseja. Itse asiassa maa- ja metsätalousvaliokunnalla oli ajatuksena tänä vuonna, että niitä resursseja voitaisiin kohdentaa jo vuonna 2014, mutta valtiovarainvaliokunta ei vielä tässä vaiheessa yhtynyt tähän näkemykseen.

Uusien, nuorten viljelijöiden saaminen jatkamaan tilojen toimintaa on yhteiskunnalle iso haaste. Miten pidämme maanviljelijän työn kilpailukykyisenä muihin ammatteihin verrattuna tulevaisuudessa? Myös yhteiskunnan tehtävänä on olla mukana kehittämässä työolosuhteita. Uupunut viljelijä ei saa nousta suomalaisen maatalouden tunnusmerkiksi.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ratkaisut tänä vuonna antavat mahdollisuuden kehittää elinkeinoa kutakuinkin ennustettavalla tavalla aina vuoteen 2020 asti. EU-tuet tulevat kuitenkin kokonaisuudessaan laskemaan. Maatalouden kannattavuuden parantamisen tuleekin jatkossa tulla markkinoiden kautta tuotteista saatavana parempana hintana. Mielestäni tähän asiaan on kohdistettava valtiovallan erityistä mielenkiintoa ensi vuonna. Kun nämä vuoden 2013 merkittävät tukiratkaisut on nyt saatu pakettiin, niin mielestäni tämä voisi olla oikeastaan se vuoden 2014 maatalouden iso teema.

Suomalaisessa maataloudessa on tällä hetkellä merkittäviä investointitarpeita ja investointihalukkuutta. Tähän asti onkin ollut kummallista omaan jalkaan ampumista lupamenettelyn hitaus ja kalleus. Ympäristöluvan saaminen normaaliin tuotantorakennuksen laajennukseen on ollut käsittämättömän hidasta ja käsittämättömän kallista. Nyt toivo on kuitenkin heräämässä — voin sen tässä, kun kohta puolillaöin ollaan, todeta. Nimittäin hallituksen rakennepaketti pitää sisällään kehotuksen ottaa käyttöön välittömästi toimintamalli, joka parantaa toiminnan harjoittajan ja lupaviranomaisen välistä tiedonkulkua jo ennen lupahakemuksen jättämistä sekä nopeuttaa lupaprosessia. Kyllä, rakennepaketissa on tällainen teksti, joka on maatalouden kannalta erittäin tärkeä asia. Rakennepaketin tämän osan edistymistä aionkin seurata ensi vuonna erityisellä tarkkuudella.

Aikaisemmin tuossa TEMin keskustelussa pohdittiin robottien käyttöä. Maataloudessahan ne ovat jo tuttuja. Olisiko niillä käyttöä korvaamaan myös lupaviranomaisia?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn nyt tässä yhteydessä vain pariin asiaan elikkä 4H-toimintaan ja luomu- ja lähiruokaan.

4H-nuorisojärjestö on Suomen suurin nuorisojärjestö: jäseninä toiminnassa on mukana noin 60 000 lasta ja nuorta, toiminta kattaa koko maan, paikallisjärjestöjä on noin 250 ja kerhoja on noin 2 400 eri puolilla Suomea.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja eduskunnan yksi tärkeimmistä painopistealueista on nuoriso- ja yhteiskuntatakuu. 4H-järjestötoiminta tukee vahvasti hallituksen monipuolisia tavoitteita nuorisotakuun toteuttamisessa. 4H-järjestö toteuttaa juuri niitä toimintoja, jotka ehkäisevät lasten ja nuorten syrjäytymistä, tukevat nuorten kasvua ja kehitystä sekä antavat heille valmiuksia itsensä kehittämiseen. Kerho- ja järjestötoiminnan perusajatus on tukea nuorta yksilöllisesti, vahvistaa häntä ihmisenä, tukea hänen taitojaan niissä asioissa, jotka ovat hänelle tärkeitä. Ihminen on kokonaisuus. Tähän perustuu 4H:n perusajatus: harkinta, harjaannus, hyvyys ja hyvinvointi.

Hallitusohjelman mukaisesti nuorten yhteiskuntatakuu toteutuu niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. 4H-järjestö toteuttaa monipuolista nuorten työelämävalmennusta ja yrittäjyyskasvatusta, järjestö työllistää vuosittain tuhansia nuoria elikkä toteuttaa siltä osin myös hallituksen asettamaa yhteiskuntanuorisotakuuta.

4H-yhdistykset työllistävät nuoria väliaikaisesti. Esimerkiksi Allianssin koordinoima Työtä nuorille 2010 -hankkeessa 4H työllisti 35 prosenttia hankkeeseen osallistuneista nuorista ja oli siten suurin työllistäjä.

Nuorten työllistäminen palvelee nuoria kahdella eri tavalla. Samalla kun nuoret saavat työtä, heidän työpanoksensa hyödyttää muita nuoria, jotka ovat mukana tässä toiminnassa. He ovat myös esikuva ja kannustus muille nuorille ja voivat siten auttaa ja tukea muiden nuorten työllistymistä työmarkkinoille.

4H järjestää myös yläkouluissa, lähinnä 9.-luokkalaisille, Ajokortti työelämään -kursseja, joiden tavoitteena on antaa perustietoa työelämästä. Koululta saadun hyvän palautteen takia tarkoituksena on nyt laajentaa toimintaa myös lukioihin.

Tässä vain muutamia asioita, joita 4H-järjestötoiminta toteuttaa.

Järjestö elää myös ajassa. Se on yksinkertaistanut organisaatiotaan, hallintoa tehostetaan, ja tavoitteena on, että paikallisnuorisotoimintaa pystytään parantamaan nykyisestään. Tavoitteena on, että niukkenevat toiminta- ja taloudelliset resurssit kohdennetaan nuoriin ja heidän tukemiseen ja hallintoa karsitaan minimiin. Tätä työtä on tehty yhdessä 250 yhdistyksen kanssa, ja uusi hallintomalli käynnistyy ensi vuoden alusta.

Olen Kaakkois-Suomen 4H-piirin puheenjohtajana todella ylpeä siitä vahvasta ja hyvästä yhteistyöstä ja sitoutumisesta ja tekemisestä, jota 4H-toiminnan piirissä olevat toimijat toteuttavat. On ehdottoman tärkeää, että eduskunta tukee 4H:n vahvaa ja laadukasta nuorisotyötä eikä lähde ajamaan sitä alas juuri näinä vaikeina aikoina, kun sen toimintaa nuorten keskuudessa tarvitaan ehkä eniten. Toivon myös, ettei hallitus tule enää leikkaamaan 4H-toiminnan määrärahoja, joita vuodesta toiseen eduskunta palauttaa aina takaisin.

Arvoisa puhemies! Muutama sana luomusta ja lähiruuasta:

Ihmiset ovat kiinnittäneet entistä enemmän huomiota siihen, mitä he syövät. Ihmiset haluaisivat syödä myös paikallista, lähiruokaa. Suomalaisen ruokajärjestelmän pääongelma on se, että se ei ole luomua eikä lähiruokaa suosivaa. Luomun osuus Suomen viljellystä peltoalasta on 9 prosenttia, ja meillä on 4 300 luomutilaa, joista 760 kotieläintiloja. Suomen luomumarkkinoiden arvioidaan tällä hetkellä olevan 215 miljoonaa euroa, mutta luomun markkinaosuus on vain 1,6 prosenttia. Vuonna 2012 (Puhemies koputtaa) luomun markkinaosuus kuitenkin kasvoi 24 prosenttia, ja luomun kulutuskysyntä on kasvussa. Kotimaan tuotanto ei pysty tyydyttämään kysyntää, ja tuontiluomun osuuden kaikesta myydystä luomusta arvioidaan olevan noin 40 prosenttia.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täytyy sanoa tuohon edustaja Kiljusen puheenvuoroon, että 4H-toiminta on erittäin tärkeää toimintaa, olen aivan samaa mieltä siinä. Se pystyy tarjoamaan tärkeätä tekemistä tuolla maaseudulla myös sinne keskustaajamien ulkopuolelle, ja sen takia onkin hyvä, että eduskunta on nyt lisännyt sinne hieman määrärahoja ja toivottavasti pystyy turvaamaan ne myös jatkossa.

Mutta, herra puhemies, maatalouteen liittyen: Kyllähän tämä vaalikausi on ollut maatalousyrittäjien kannalta erittäin vaikea. On ollut paljon leikkauksia, joita on kohdistettu viljelijöille ja jotka ovat sitten sieltä tilipussista pois, mitä tässä vaalikauden aikana on tullut aiemmin kansallisiin tukiin kohdistuvia leikkauksia. Valtiovarainministeri Urpilainen muun muassa alkuvaalikaudesta sanoi, että kenenkään sosiaaliturvaan ei kajota, mutta niin vain viljelijöiltä siitä leikattiin, otettiin pois lomituksesta, joka on taas jaksamisen kannalta erittäin välttämätön asia.

Kuuntelin tuossa hyvin mielenkiinnolla edustaja Sankelon puheenvuoroa, ja minun mielestäni se oli rehellisen miehen puhetta. Tällä kertaa siinä ei hehkutettu aikaansaannoksilla erityisesti EU-ratkaisujen puolesta. Se on hyvä, että niistä on pitkäkestoiset saatu, se on hyvä asia siinä, mutta se realismi täytyy siinä tunnustaa, että se on rajusti aleneva myös se tukitaso, mikä EU:n kautta tulee, vuoteen 2020 kun mennään. Se toki pystytään ennakoimaan, mutta se on aleneva, ja olen aivan samaa mieltä, että nyt pitää niitä keinoja löytää sitten siihen, että kotimaisin keinoin, kotimaisin toimin, saadaan viljelyn kannattavuutta paremmaksi. Aivan varmasti se tulee myös sieltä markkinoilta.

Meillä on hyvin paljon mahdollisuuksia suomalaisessa ruuassa. Meillä on täällä puhdas maaperä, me pystymme tuottamaan puhdasta ruokaa, ja minä olenkin miettinyt monta kertaa sitä, miksi meidän ruokatuotteemme eivät ole enemmän vietyjä maailmalle vielä tällä hetkellä kuin mitä ne nyt ovat. Meille tuodaan lähes nelinkertainen määrä ruokaa tähän maahan verrattuna siihen, mitä meiltä viedään ruokaa ulospäin, ja tähän meidän täytyisi kyllä löytää entistä parempia keinoja. Kun katsotaan maailmalle, niin ruokakriisejä on hyvin paljon, kun ilmasto-olosuhteet vaihtelevat tuolla, tulee satovahinkoja ja niin edelleen. Meillä ovat kuitenkin suhteellisen vakaat olot olleet siinä mielessä, ja meillä olisi hyvä mahdollisuus viedä sitä puhdasta ruokaa vähän ympäri maailmaa, joten tähän täytyy kyllä jatkossa kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota.

Miten me sitten pystymme tätä kotimaista ruuantuotantoa turvaamaan, niin tietysti se kannattavuus on se ykkösasia. Tietysti sen takia tässä vaiheessa, kun tupo saatiin aikaan niin, että lähes kaikki väestöryhmät saavat sen palkankorotuksensa, niin olisihan sen toivonut, että se olisi myös viljelijöille tullut. Me tässä keskustan omassa vaihtoehdossa olemme esittäneet, että se 20 euron korotus pitäisi myös viljelijöille tulla. Se olisi noin 7,5 miljoonaa euroa, mitä se tarkoittaa, mutta valitettavasti se ei nyt näytä läpi menevän. Toki huomenna nähdään, mitä äänestetään, mutta näin ennusmerkit ovat.

Investointeihin liittyen: Nyt vielä on Makerassa rahaa, mutta sitä täytyisi aivan ehdottomasti pääomittaa jo silmällä pitäen 2015 jälkeistä aikaa, jolloin on suuri uhka, että rahasto on tyhjä. Meidän täytyy pystyä turvaamaan investoinnit, jotta meillä on kannattavaa, tulevaisuuteen suuntaavaa maataloutta myös jatkossa.

Herra puhemies! Vielä viimeiseksi asiaksi hyvin tärkeä asia erityisesti siellä kotikulmilla, siellä, mistä tullaan tuon edustaja Pirttilahden kanssa: siellä petopolitiikka puhututtaa erittäin erittäin paljon. Petovahingot ovat yleistyneet, vahingonkorvauksia on jouduttu sinne anomaan, mutta sitä tärkeintä eli niitä kaatolupia näitten häirikköyksilöitten kaatamiseksi ei ole tullut, ja tähän täytyisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Järki käteen siinä, että nämä yksilöt saadaan pois. Sitä kautta pystyttäisiin myös petovahinkoihin kohdistuvia määrärahoja pienentämään. Ähtärin ja sen lähiseudun osalta kolme lupaa anottiin, yhtään lupaa ei saatu. Ei järjen häivää. Tässä perusteet olivat käsittämättömät, muun muassa se, että korvausten määrät ovat pienempiä kuin pedon arvo, suden arvo. Ei tämä tällainen politiikka ole kestävää, joten kyllä tähänkin se puhdas maalaisjärki täytyisi ottaa mukaan.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Minulle sydämenasia on vahvasti lähi- ja luomuruoka, suomalainen ruoka. Parempi mieli ja terve keho kantavat eteenpäin. Sen puoleen on äärimmäisen hyvä, että kun hallitusohjelmaa tehtiin, niin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen merkittävään nousuun nostettiin Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Ohjelmamerkintään pohjaten hallitus on siis sitoutunut toteuttamaan luomualan kehittämisohjelman, jossa luonnonmukaista tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi.

Suomella on loistavat edellytykset kehittää maataloustuotantoaan puhtaampaan muotoon ja tavoitella sellaisia puhtaan ruuan tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantaloudenkin ailahteluista huolimatta. Omavaraisuudella ja paikallistalouden vahvistamisella on tässä iso merkitys, ja samalla se tukee maamme huoltovarmuutta. On tärkeää, että suomalainen luomutuotannon tieteellinen tutkimus ja luomukulutus ovat laadukasta, jotta voimme nostaa suomalaisen luomuosaamisen ympäristöosaamisen huipputasolle, ja tätä työtähän tekee Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston muodostama tutkijaverkosto, jota koordinoidaan Mikkelistä. Sen takia on tosi hyvä juttu, että vuoden 2014 talousarviossa on tehty osuva ja tarpeellinen 80 000 euron lisäys, joka kohdistunee Mikkeliin, josta todellakin koordinoidaan ja vahvistetaan koko elintarvikeketjun monitieteellistä tutkimusta, koulutusta, kehityshankkeita ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen verkostoa.

Viime toukokuussa valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen luomualan kehittämisohjelmaksi ja hallituksen lähiruokaohjelmaksi. Tavoitteenahan on luomu- ja lähiruuan aseman parantamisen lisäksi nostaa tuotannon määrä vastaamaan kysyntää. On selvää, että lähi- ja luomuruoka eivät ole enää hetken trendiä tai muodikkaiden ruokablogien tuulahduksia vaan ne ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisissa ruokapöydissä. Haluamme syödä tuoretta, puhdasta ja korkealaatuista ruokaa, jonka alkuperän tiedämme ja tuottajan tunnemme, ja olemme myös valmiita maksamaan siitä.

Tulevaisuudessa suomalaisen luomu- ja lähiruuan vienti ulkomaille voi myös avata kokonaan uusia markkinoita ja mahdollisuuksia maatilayrittäjillemme. Pro Luomun laskelmien mukaan naapurimaassamme Venäjällä ostettiin luomua viime vuonna 115 miljoonan euron edestä ja markkinat ovat siellä kasvaneet jopa 15 prosentin vuosivauhdilla. Tuotannon kasvu jo pelkästään Suomessa edellyttää, että tuottajat tekevät nyt lähinnä sivutuotteena olevasta harrastelusta todellista yritystoimintaa markkinasuunnitelmineen ja liiketoimintaosaamisineen. Menestyvän lähiruokatoimijan on ymmärrettävä myös toimitusketjun vaatimukset.

On myös hyvä, että hallitus toukokuussa teki periaatepäätöksen velvoittaa valtion hankintayksiköitä käyttämään keittiöissä ja ruokapalveluissa luonnonmukaisesti tuotettuja ja sesongin mukaisia elintarvikkeita. Pidän velvoitetta erittäin positiivisena ja merkittävänä, sillä julkisten ammattikeittiöiden kautta tarjoillaan lähes 800 miljoonaa ateriaa, joten julkisten ammattikeittiöiden tarjoama merkitys lähi- ja luomuruuan markkinoiden kehitykselle on merkittävä, samoin puhtaan ruuan vaikutukset.

Suomessa maatalouden tuotantopanosten hinnat pysyvät korkeina ja maataloudelle on asetettu vaativia ympäristötavoitteita, mistä syystä maatalouden tulotason ylläpitäminen on vaikeaa. Parantamalla pienyritysten ja lähiruuan tuottajien osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin kasvatamme luomuruuan osuutta julkisissa hankinnoissa ja tuemme kasvupotentiaalia omaavien lähi- ja luomuruokamarkkinoiden kasvua kokonaisuudessaan. Pitämällä myös poliittisessa ilmapiirissä yllä positiivista suhtautumista luomu- ja lähiruoka-ajattelun edistämiseen tuemme kestävää kehitystä, maaseudun mahdollisuuksia sekä paikallisen tuotannon kehittämistä. — Kiitos.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nostan aluksi esille ja kiitän ministeri Koskista hyvin ja nopeasti eduskunnassa läpiviedystä metsäpaketista. Paketin perimmäinen tarkoitus on puun tarjonnan lisääminen ja metsiin perustuvien elinkeinojen edistäminen. Se on mielestäni tärkeää kasvun metsäpolitiikkaamme. Ensi vuoden metsäbudjetin painopistettä on siirretty hivenen pienpuun energiakäytön edistämisen suuntaan. Ehdotetaankin 20 miljoonaa euroa tähän käyttöön, missä on lisäystä 2 miljoonaa aiemmasta. Jo tämän vuoden kolmannessa lisätalousarviossa lisättiin Kemeran rahoihin 3 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta lisääkin Kemeran myöntövaltuutta vuodelle 2014 yhteensä 10 miljoonaa euroa.

Vesihuoltohankkeet ovat haja-asutusalueilla monessa mielessä tarpeellisia ja perusteltuja. Budjetissa lisätäänkin tähän 800 000 euroa. Tässä on huomioitu myös ympäristöministeriön siirtoviemärirahoitukset. Lisäksi valtiovarainvaliokunta esittää ensi vuodellekin luontopalveluille 800 000 euroa erityisesti Venäjältä tulevien matkailijoiden houkutteluun.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen päätösesitykseen, jossa Arktiset Aromit saa 100 000 euroa tutkimusrahoitukseensa. Ehdin tätä myös kysyä kirjallisella kysymyksellä. — Kiitos.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tilastotuotanto yhdistyvät 1.1.2015 Luonnonvarakeskukseksi. Luonnonvarakeskuksen varsinaiset ydintoiminnat, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä tiedon ja teknologian vaihto, sijoitetaan eri puolille Suomea. Toimintaa on tarkoitus kehittää erityisesti paikkakunnilla, joilla on merkittävää luonnonvara-alaan liittyvää tutkimusta, koulutusta, hallintoa ja yritystoimintaa. Tämä saattaa olla yksi hanke, jossa tulevaisuudessa saavutetaan synergiaetuja ja tehokkuuden lisäystä suurella yksikkökoolla, yhteistyöllä ja laaja-alaisemmalla toiminnalla. Tiiviimpi laitosrakenne saattaa helpottaa myös tutkimusinfrastruktuurien ylläpitoa ja kehittämistä sekä tehostaa tietovarantojen ja tilastojen hyödyntämistä.

Valtionapua maaseudun elinkeinojen kehittämiseen on vähennetty 200 000 euroa. Tällä valtionavulla on tarkoitus turvata tasokas sekä alueellisesti ja sisällöllisesti kattava neuvonta, mikä omalta osaltaan luo edellytyksiä maataloustuotannon harjoittamiseen koko maassa. Esitetyllä määrärahalla rahoitus alenee 14 prosenttia vuoteen 2013 ja 42 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna. Valtionosuus pienenee noin 10 prosenttiin maaseutuneuvonnan kokonaisrahoituksesta. Esitetty vähennys johtaa palveluiden hintojen korotuksiin ja mahdollisesti myös henkilöstön irtisanomisiin. Resurssien vähentäminen vaikeuttaa koko maan kattavan neuvonnan suorittamisvelvoitetta, ja lisäksi palveluhintojen nousu johtaa todennäköisesti siihen, että erityisesti nuoret, vasta tilanpidon aloittaneet, taloudellisesti heikossa tilanteessa olevat maatilat eivät käytä neuvontapalveluita, mikä johtaa todennäköisesti huonompaan tulokseen. EU:n uuteen ohjelmakauteen valmistautuminen vuonna 2014 edellyttäisi tavanomaista suurempaa panostusta uusien toimintamenettelyjen ja tukimuutosten perehdyttämiseen sekä neuvontaan tilatasolla. Siten esitetty määräraha on vuoden 2014 tarpeisiin nähden melko pieni tai riittämätön.

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on onneksi lisännyt 400 000 euroa 4H-toimintaan. Muutoin tähän maaseudun nuoria kasvattavaan toimintaan suunnatut varat olisivat joutuneet aivan kohtuuttoman leikkauksen kohteeksi. Olen itsekin joskus nuorempana, koululaisena, osallistunut 4H-toimintaan ja koen sen mielekkäänä nuorisotyönä, ja se tuo vaihtelua etenkin maaseudun lasten arkeen.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset ja kansalliset tukijärjestelmät uudistuvat asteittain lähivuosien aikana. Vuonna 2014 on pääosin käytössä samat tukijärjestelmät kuin vuonna 2013. Vuodesta 2015 lähtien otetaan käyttöön uudistetut EU:n tuet, joiden määrä tulee reaalisesti vähenemään vuosina 2015—2020. Hallitus väittää kuitenkin, että eri alueiden ja tuotantosuuntien kannalla valmistellaan mahdollisimman tasapainoinen tukikokonaisuus, josta aiheutuva hallinnollinen taakka on nykyistä kevyempi.

Nykyinen maatalouspolitiikka on kuitenkin hyvin eriarvoistavaa, koska pienet ja keskikokoiset tilat ovat heikommassa asemassa investointi- ja sukupolvenvaihdostukien kohdalla. Jostain syystä Suomen maatalouspolitiikassa vain suuri on kaunista ja ajatellaan, että suuri tila tarvitsee pärjätäkseen myös valtiolta enemmän tukea siinä, missä pienemmän talon isäntä tai emäntä saa mennä tienaamaan lisärahat tilan ulkopuolelta. Tätäkin perinteistä suomalaista maalla elävien selviytymismallia ollaan hiljalleen poistamassa. Tukia myönnettäessä aletaan kaavailla malleja, joissa tilan ulkopuolelta hankitut tulot katsotaan kelvottomiksi, kun arvioidaan tilan elinkelpoisuutta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa lausunnossaan, että maa- ja elintarviketalouden kansallinen tuki vähenee hallituksen esityksen mukaan 12,2 miljoonaa euroa vuodesta 2013. Samoin EU-tulotuen ja EU-markkinatuen arvioidaan vähenevän 15,2 miljoonaa euroa. Luopumistuet ja -eläkkeet vähenevät vajaa 13 miljoonaa euroa vuodesta 2013. Maatalouden kohdalla tilanne on jo pitkään ollut se, että tukia on leikattu vuosi vuodelta. Samassa suhteessa ovat vähenneet myös maatalousyrittäjät. Kansakunta tarvitsee yhä jokapäiväisen leipänsä, mutta se ei tunnut arvostavan näitä leivän ja elintarvikkeiden tuottajia. Jos kansakuntamme arvostaisi elintarvikkeiden tuottajia, meidän ei tarvitsisi jatkuvasti lukea elinkeinoon kohdentuvista leikkauksista.

Viljelijäväestömme ikääntyy, ja tämän vuoksi sukupolvenvaihdokset ovat välttämättömiä. Yhä useammalla tilalla on nuoren isännän taikka emännän tartuttava ohjaksiin, mikäli mielitään jatkaa vuosisataisia viljelyperinteitä ja tuottaa puhdasta ruokaa suomalaisille kuluttajille. Kun nuori pohtii ammatinvalintaa, käy mielessä ammatin arvostus ja sitoutuminen työhön. Nykyisessä maatalouspolitiikassamme näyttää ennustettavaa olevan vain vuosi vuodelta vähenevät tuet ja sitä mukaa pienenevä ansio. Tämän tiedostaen moni nuori lähtee kotitilaltaan ja tekee elämäntyönsä muissa ammateissa.

Yhä pienempi osa viljelijäväestöstä joutuu tuottamaan ruokaa yhä suuremmalle syöjäkunnalle. Tämä yhtälö ei voi pitemmän päälle olla toimiva myöskään maamme huoltovarmuuden kannalta. Maataloutemme ja maamme huoltovarmuus tarvitsee nyt jatkuvien leikkausten sijaan selkeän signaalin siitä, että myös valtiovalta arvostaa talonpoikaa ja tämän tuottamia elintarvikkeita. Arvostuksen tulee näkyä politiikassa, jotta sukupolvenvaihdoksia suunnittelevat viljelijät uskaltavat ottaa tilan haltuunsa ja investoida kone- ja laitehankintoihin ja sitä kautta pitävät elintärkeän elintarviketeollisuutemme kannattavana ja turvaavat maamme huoltovarmuuden kaikissa olosuhteissa.

Hallituksen on kaikin keinoin varmistettava oman elintarviketuotantomme jatkuminen. EU-säädökset asettavat vielä toistaiseksi rajoitteita tuille, mutta luottakaamme siihen, että vielä tulee päivä, jolloin emme ole EU:n määräyksien alla. Kiitoksia.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! On aika mielenkiintoista ajatella, minkälaisissa olosuhteissa kehitämme maatalouttamme, ja voi sanoa, että on pieni ihme, että näillä leveyspiireillä kasvatetaan niin hyvää ja puhdasta ruokaa. Suomalainen ruoka on antibioottivapaata, siitä puuttuvat kasvi- ja eläintautien aiheuttamat vauriot. Voimme siis luottavaisin mielin syödä suomalaista ruokaa.

Omalta osaltamme on tärkeää, että vastaamme maailman ruokaturvaan. On hyvä, jos lisäämme omavaraisuusastettamme, ja vielä parempi on, jos pystymme lisäämään ruuan vientiä. Kysyntää sillä varmasti on maailmalla.

Cap-neuvottelut eli EU-tasolla käydyt neuvottelut menivät Suomen kannalta oikein hyvin seuraavalle ohjelmakaudelle. Eli siinä mielessä ministerimme ja virkakuntamme, erittäin taitava virkakuntamme, onnistui hyvin tässä asiassa.

Yksi asia, mihin maa- ja metsätalousvaliokuntakin, jonka kanssa on mielenkiintoista ja antoisaa työskennellä, tulee varmasti kiinnittämään huomiota ensi vuonna, on edelleen vaelluskalojen vahvistamiseen ja kalateihin. Yleensäkin meille ovat tärkeitä olleet kala-asiat ja suomalaisen kalan lisääntyvä kulutus. Yritämme sitä työssämme edistää.

On hyvä, että talousarviossa varmistetaan 4H:n arvokkaan työn jatkuminen. Ja sitten vielä puheenvuoroni lopuksi painottaisin, että ympäristö ja tuottavuus kulkevat aina käsi kädessä, oli kyse maataloudesta tai metsätaloudesta. Tämä hallitus on tehnyt erittäin paljon luomu- ja lähiruuan tuotannon eteen, ja ensi vuonna julkisiin hankintoihin kiinnitetään huomiota. On tärkeää, että luomu- ja lähiruoka ja sen edistäminen otetaan mukaan myös, kun hankintalakia uudistetaan. Ammattikeittiöt ovat olennaisessa osassa lähi- ja luomuruuan kuluttamisen edistämisessä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Joudun jälleen kerran pitämään puheeni petoasioista, vaikka mieluiten tässä vaiheessa alkaisin puhumaan jo kaikesta muusta maaseudun kehittämisestä, sillä olen koko työurani tehnyt hyvin paljon töitä muitten maaseutuelinkeinojen kehittämisen eteen. Puhuisin mielelläni luonnontuotealasta, puhuisin uusista yritystoiminnoista maaseudulla, maatalousasioista ja muista, mutta toivottavasti nyt tämä petoasiakeskustelu saadaan edes vähän rauhoittumaan. Maanantaina todellakin saimme Ruralia-instituutin tekemän arvion petotilanteesta ja ahmakannan hoitosunnitelmasta luonnoksen.

Mutta ensiksi tästä ahmakannan hoitosuunnitelman luonnoksesta. Siihen minä kirjoitin heti ensimmäisenä oman kommenttini, että ehdoton ei ahman reviiriperusteiselle korvaukselle, porotalous ei kestä ahman reviiriperusteista korvausta. Ahman todellinen määrä, reviireistä puhumattakaan, on erittäin vaikea selvittää. Ahma voi juosta päivässä satoja kilometrejä ja aiheuttaa vahinkoja eri puolilla. Tällä reviiriperusteisella korvauksella pyritään saamaan poromiehiltä tiedot ahmojen määrästä. Mutta on erittäin vaikea määritellä paljonko niitä ahmoja on, eiväthän ne nuo tutkijatkaan ole saaneet millään tavalla selville, paljonko niitä on. Ennen kaikkea tässä tulisi antaa kunnolla määrärahoja, toimintaresursseja siihen, että yhdessä viranomaisten kanssa selvitettäisiin, paljonko niitä on, ja lähdettäisiin sen perusteella vähentämään niiden petojen määrää, ja sitten myöskin korvaukset saataisiin vähenemään siinä.

Maakotkan osalta maksetaan reviiriperusteinen korvaus pesintöjen perusteella. Tämä sama tilanne pyritään saamaan myöskin nytten ahmojen osalle. Mutta ahmaa ei voi verrata maakotkaan. Ahma kulkee pitkät alueet, on hirveän vaikea löytää, missä pesinnät ovat, ja muutenkaan en usko, että se tulee onnistumaan. Esimerkiksi viime talvena yhden paliskunnan alueelta löydettiin useampi sata ahmojen tappamaa poroa. Mutta kun kyseisen paliskunnan alueella ei pitäisi olla yhdenkään ahman reviirialuetta. Elikkä kyseisen paliskunnan poromiehet eivät olisi saaneet yhtään reviiriperusteista korvausta. Ahmat saattavat aiheuttaa suuriakin vahinkoja paikallisesti yksittäisille poromiehille. Yksi ahma voi tapaa kymmeniä poroja yhteen paikkaan. Ja jos porot ovat tokassa, ne voivat olla yhden perheen tokkaa ja vahinkojen korvaaminen ko. perheelle on silloin täysin mahdotonta.

Minä en usko, että tämä reviiriperusteinen korvausasia rauhoittaa tätä tilannetta ollenkaan. Tosin tarkempia tietoja reviiriperusteisen korvauksen osalta on vielä kai lupeissa, ja toivottavasti nykyinen vahinkoperusteinen korvaus saadaan yhä pidettyä ainakin jossakin muodossa.

Hyviä puolia tässä luonnoksessa myöskin oli. Hyviä puolia oli se, että vahinkoja aiheuttavien ahmojen osalta voisi olla, että saatettaisiin niitä poistaa, ja sitten se, että niitä voidaan myös siirtää pois poronhoitoalueelta. Huonoja puolia oli muun poronhoitoalueen osalta, että sinne pyritään lisäämään ahmojen määrää. Ahmoja ei saisi kyllä millekään poronhoitoalueen alueelle lisätä missään tapauksessa.

Sitten vielä lyhyesti tästä Ruralia-instituutin laatimasta petoarviosta. Me täällä eduskunnassa laadimme toimenpidealoitteen suurpetostrategian laatimisesta puolitoista vuotta sitten. Sen allekirjoitti 105 kansanedustajaa. Minä odotin kyllä aika paljon sitten, että tässä arviossa olisi näitä toimenpiteitä, että millä tavalla näitä vahinkoja saa alkaa vähentämään. Minä olen yrittänyt nytten kahlata läpi tätä arviota, minkä Ruralia-instituutti teki, ja ainakaan siitä minä en saanut riittävästi semmoisia konkreettisia työkaluja käsiini, että me saisimme tuloksia aikaiseksi. Mutta toivottavasti niitä löytyy.

Nyt kun puhutaan talousarvioasioista, niin toivon, että hyvin pikaisesti löytyisi myöskin määrärahoja siihen, että me saamme tämän petotilanteen rauhoitettua, niin että minäkin voisin vuoden päästä tässä salissa puhua jo ihan muista maaseudun kehittämisasioista kuin petotilanteesta. Ihan turhaan me käytämme hirveän määrän aikaa ja näitä meidän resurssejamme tähän, jos me emme todellakaan saa rahoja ja toimenpiteitä, että me saamme tämän petotilanteen rauhoitettua.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuolla eteläisellä Saimaalla on puhjennut kiista ammattikalastajien ja mökkiläisten välillä. Eteläisellä Saimalla muutama ammattikalastaja harjoittaa aika voimakasta troolauskalastusta, ja osakaskuntien kanssa on kyllä sopu ollut koetuksella pitkän aikaa. Kansalaiset siellä kokevat epäoikeudenmukaisena sen, että tällaista massiivista kalastusta harjoitetaan. Ely-keskuksen mukaan troolauskalastus on hyvä asia, sillä se auttaa kalakannan kasvamista, mutta vapaa-ajankalastajien havaintojen mukaan kalat ovat hävinneet tykkänään alueelta eikä saalista tule.

Ely-keskuksen virkamiehet ovat olleet mukana näiden troolauskalastajien ja osakaskuntien välisissä neuvotteluissa, mutta yhteistä säveltä ja sopua ei nyt ole syntynyt, ja riidat ovat kärjistyneet sellaiseen pisteeseen, että oikeusjuttuja on vireillä puolin ja toisin.

Minusta tämä olisi sellainen asia, että tähän olisi ehkä ministeriön syytä puuttua pikkusen korkeammalta tasolta ja käydä katsomassa paikan päällä, että miten ne asiat oikein makaavat. On kuitenkin yrittäjien toimeentulosta kysymys, mutta on myöskin mökkiläisten rauhasta kysymys ja ennen kaikkea kansalaisten oikeustajusta. Se on nyt koetuksella.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään debatissa käytiin voimakkaasti lävitse maatalouden kannattavuutta ja sen pohdintaa. Meillä on todellakin useampikin maatalouden tuotantomuoto tällä hetkellä, kuten sianlihantuotanto ja muut, hyvinkin huonossa kannattavuustilanteessa. Tästä pääluokasta, maaseudun pääluokasta, tuleva leikkaus on noin 10 prosenttia, ja maaseutuväestöön ja maaseutuyrittäjiin lisäksi kohdistuvat vielä muut toimet eli polttoaineverojen korotukset, alvin korotukset.

Sitten en ymmärrä kyllä tätä enkä oikeastaan sulata tätä ympäristölle haitallisten tukien listausta, sitä, miten valtiovarainministeriön virkamiehetkin ovat tästä hirveästi innostuneet. Minä heittäisin tämä listan roskakoriin, niin kuin on Saksanmaalla ja muissakin maissa jo tehty, missä katsotaan alueen kilpailukykyä, yritystoiminnan kilpailukykyä eikä katsota niinkään tämmöistä määrätynlaista listausta. Eli tällä listalla on juuri tämä maatalouden polttoaineveron palautuksen poistaminen ja niin edelleen olevat asiat, ja yhtä lailla sieltä tulee niitä toimia lisää tähän.

Maatalouden byrokratian rattaat ovat ratisseet aika lailla. Siihen on yritetty kevennystä saada, byrokratiaan, ja toivon sitä jälleen taas, kun uusi ohjelmakausi alkaa. Joka ainoa vuosi, kun näitä kaavakkeita tehdään, tulisi keventää sitä maatalouden byrokratiaa. Siellä yhä useampi viljelijä tuskastelee erilaisia tarkastuksia ja useampia tarkastuksia vuosittain. On siinä varmaan meillä aika lailla omaa kotikutoisuuttakin. Lisäksi maaseudun osalta tämä lupapolitiikka muun muassa navetan rakentamisen ja maaseudulla kaikkinensa rakentamisen osalta kanssa tuskastuttavan pitkään viepi, ja samaten siinä ovat kustannukset aikamoiset.

Ministeriötä voi kiittää ja olen kiittänytkin tämän metsäpuolen lainsäädännön ripeästä valmistelusta, metsälain ja metsänhoitoyhdistyslain valmistelusta. Tänään saimmekin pikkuisen viitteitä myös tämän metsäverotuksen osalta siitä, että siinä on suunnitelmia, että se tulisi yritysmäisemmäksi. Metsän osalta verotus onkin juuri pääomaverotuksen osalta kiristynyt, se on 30—32 prosenttia, ja nyt vielä alarajaa 32 prosentin osalta on pudotettu 40 000:een. Siitä metsäkaupasta ei kovin paljon jää: kun siitä on alvit pois ja uudistamiskustannukset ja tämä pääomavero, niin ei kovin isoja euromääriä siitä enää jää.

Petoasioista: On hienoa, että ministeri antoi lisää näitä haitallisten susien poistamisen lupia, mutta ihmettelen kyllä sitä, mikseivät virkamiehet saa niitä käyttöön. Kuten edustaja Savolan pitäjässä juuri on vasikoita syöty, yhtä lailla Mänttä-Vilppulassa meni itseuudistuvaa karjaa, kaksi kappaletta nautoja pellolta — mutta ei saada lisää näitä lupia sille alueelle. Ihmettelen tätä, siellä on kolmekin eri metsästysseuraa niitä pyytänyt. Eli tässä tarvitsisi nyt saada virkamiehille järki päähän, että myönnettäisiin niitä, kun on valtuutus niitä myöntääkin.

Maaseudun kehittämisrahaston ohjeistukseen, kuten näissä muissakin alueohjelmahankkeissa ja uusissa rakennerahastokausissa, kun ne alkavat nyt, näen, että otettaisiin mallia niistä vanhoista hyvistä tavoista ja käytännöistä, mitä ovat nämä edelliset rahoituskaudet ja se käytännön kokemus sieltä kenttätyöstä antaneet. Hyvin helposti vain virkamiehet kopioivat sen vanhan paperin sieltä hyllystä ja lähdetään siitä eteenpäin, eikä huomioida näitä nyt koettuja kokemuksia. Näkisin tässäkin pitkäjänteisyyttä yhtä lailla tämän hanketoiminnan osalta.

4H-rahoitus: On erinomainen asia, että sitä saatiin nostettua edes jonkun verran takaisin. 4H-järjestö jos mikä on yrittäjyyskasvatusjärjestö. Se kasvattaa nuorista yrittäjiä yritysmäisillä toimenpiteillä. Lisäksi kun nuorisotakuu on tällä hetkellä menossa, niin ihmettelen sitä, minkä takia sitten tämmöistä aktiivista järjestöä tullaan sitten näin kolhimaan.

Sukupolvenvaihdokset ovat maaseudulla harvakseltaan menossa, mutta yhtä lailla näihin metsäpuolen sukupolvenvaihdoksiin olisi suuri tarve. Mielestäni meidän Suomessa pitäisi luopua lahja- ja perintöverosta kokonaan, yhtä lailla pienyritystoiminnan osalta kuin maaseudun osaltakin. Saataisiin siten isompia metsälöitä ja ne kehittämisen varat jäämään siihen maatalouden ja metsätalouden ympäristöön.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Metsäasioista hieman myös jatkaisin. Mehän teimme mittavan kokoelman metsiin liittyviä lakeja täällä eduskunnassa, ja ne kontrolloivat nimenomaan metsien talouskäyttöä.

Mutta niin kuin tuossa edellisessäkin puheenvuorossa edustaja Pirttilahti puhui, metsänomistushan on muuttumassa. Maaseudulta ihmisiä muuttaa kaupunkeihin. Sitä kautta tulee kaupunkilaisia metsänomistajia, mikä on sinänsä ihan ok. Meillä ovat lähtökohdat vähän toisenlaiset. Mutta mielenkiinto oikeastaan vähän niin kuin kansantalouden kannalta kohdistuu siihen, pysyvätkö ne metsät tulevaisuudessa talouskäytössä. Nimittäin ongelma on se, että moni metsänomistaja ei tänä päivänä enää tiedä, missä hänen metsänsä sijaitsee, saatikka että hän hoitaisi sitä metsäänsä. Tämä on semmoisia isoja kysymyksiä.

Kun tuossa maatalouspuheenvuorossa toin esille sen, että meidän täytyy ensi vuonna keskittyä erityisesti siihen tuotteesta saatavaan hintaan, niin kyllä metsänomistus ja sen pirstaloituminen ovat merkittäviä asioita. Me tarvitsemme metsiä tulevaisuudessa. Meidän top 10 -vientilistoilla on erittäin paljon metsäteollisuuden tuotteita.

Tästä lähtökohdasta yhteismetsäratkaisuja, sukupolvenvaihdosten huojentamisia, erilaisia veroratkaisuja, niin kuin täällä tuli esille, on kyllä nyt aktiivisesti selvitettävä, ja näin varmasti tapahtuu. Suomi elää metsästä myös tulevaisuudessa.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Maataloustukiehtoja laatiessaan hallitus kaavailee malleja, joissa tilan ulkopuolelta hankitut tulot katsotaan kelvottomiksi, kun arvioidaan esim. tilan elinkelpoisuutta investointien tekemisen ja tukien kannalta. Tämä poistaa tehokkaasti maanviljelyn tyhjästä aloittavien pääsyn alalle. Miksiköhän vapaata kilpailulainsäädäntöä ei sovelleta tällaiseen elinkeinon alaan?

Myönteisen rakennekehityksen jatkamiseksi ja tulotason turvaamiseksi maatalouden tukiin tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja vakautta. Maatalouden kannattavuus on turvattava, mikä kannustaa osaltaan myös nuoria viljelijöitä alalle. Näin varmistetaan elintarviketeollisuuden kotimaisen raaka-aineen saanti sekä lähi- ja luomuruuan tuotannon edellytykset.

Arvoisa puhemies! Kotimaisen luomu- ja lähiruuan asemaa ja markkinointia pitäisi parantaa, jotta maassamme käytettyjen elintarvikkeiden kotimaisuusaste nousisi. Tällä parannettaisiin työllisyyttä ja valtiontaloutta, kun elintarvikkeisiin käytetyt rahat eivät valuisi ulkomaille. Kauppaketjut eivät saisi johtaa kuluttajia harhaan sekavilla ja harhauttavilla käsitteillä. Markkinoilla on nykyisin lähiluomua, lähiruokaa, joka ei ole luomua, sekä kotimaista ja tuontiluomua. Käsitteiden sekoittuminen ei saa vaikeuttaa kotimaisen, reilusti kasvatetun tuotteen menekkiä.

Tämä maatalousala on yhtä monimutkainen kuin hallituksen alaa koskevat päätöksetkin. Tällä alalla tukien ja elinkelpoisuuden säilyttäminenkin on EU-aikana tarkoittanut kuitenkin vähintään 10 prosentin vuotuisia kannattavuusleikkauksia. Maatalouden hallinnonalalla pidempään toimiminen on ilmeisesti omiaan hämärryttämään virkamiesten suomen kielen ymmärryksen. Ainakin monien sanojen ja käsitteiden tavanomainen merkitys on alalla laajalti hämärtynyt, sillä eihän muutoin kannattavuuden ennallaan pitäminen voisi tarkoittaa tukien supistamisia ja tuotteista saatavien hintojen huomattavaa laskua.

Petopolitiikka on surkealla tolalla, kuten edustaja Maijalan ja monien muidenkin edustajien puheista on käynyt selville. Ihmisillä on maaseudulla kovin erilainen käsitys siitä, miten petopolitiikkaa ja petoja pitäisi kohdella ja miten turvata kotieläinten terveys ja hyvät elinolot.

Vahinkojen korvaaminen ei yksin riitä petojen aiheuttamien vahinkojen subventoimiseen. Moni viljelijä, joka jalostaa ja kasvattaa karjaa, kokee menetykset hyvin henkilökohtaisesti, kun pitkä jalostustyön tulos on yön aikana syöty laitumella. Vahinkojen ennaltaehkäisyyn riittäisi paljon pienemmät summat valtion budjetista, jos petomääriä ryhdyttäisiin vähentämään, kun ne aiheuttavat vahinkoja.

Myöskin tulvasuojeluun, maaseudun vesihuoltoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota eikä vain leikata tukia pois, kuten nyt on tehty.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana suurpetopolitiikasta.

Maa- ja metsätalousministeriössä ollaan valmistelemassa susienhoitosuunnitelmaa. On hyvä, että susille kuten muillekin maasuurpedoille tehdään hoitosuunnitelma, jotta niiden kanssa osataan elää. Julkisuuteen on tihkunut tietoja, joiden mukaan porovahinkojen vähentämiseksi susien ja ahmojen pitäisi saada levitä pois poronhoitoalueilta. Erityisesti ahmat ovat aiheuttaneet merkittävät vahingot porotaloudelle.

Itse asun Suomenselän alueella ja viimeksi sunnuntaina ihailin monikymmenpäistä metsäpeuratokkaa. Peurat olivat syönnöksellä pellolla, ja siinä sain niitä kiikaroida. Yleisesti on tiedossa, että metsäpeuramme on jo maailman mittakaavassakin erittäin uhanalainen eläin. Sitä esiintyy enää Suomessa ja Venäjällä. Venäjän peurapopulaatiosta ei liene varmoja havaintoja, mutta Suomen populaatiot Kuhmon ja Suomenselän alueilla tiedetään melko tarkasti. Tiedossa on, että molemmilla alueilla peurat ovat vähentyneet. Suomenselällä tiedetään peurakannan kasvun pysähtyneen vuoden 2004 tasolle. Mielestäni viimeistään nyt on syytä pohtia, kumpi eläin on suojelumme arvoinen, metsäpeura vai susi.

Susia on maailman 58 valtiossa arviolta noin 150 000—200 000, mutta peuratokka lasketaan vajaaksi 2 000:ksi. Kuulemani mukaan peurojen vähenemistä on tutkittu pitkään valtion varoin. Maalaismiesten elämänkokemukset ja havainnot luonnosta kertovat, että peuran vasoja ja vaatimia katoaa suurpetojemme suuhun yhä enemmän ja enemmän. Mitä enemmän on suurpetoja, sitä uhanalaisempi on metsäpeura. On aihetta pohtia myös sitä, erottaako poronhoitoalueelta etelämmäksi siirtoistutettu ahma poron ja peuran. Ymmärtääkö nälkäinen ahma, että Ylä-Lapissa ei saanut syödä poroa mutta Suomenselällä saa kaataa kenttään peuran? Uskon, että ei ymmärrä. Pohjoisesta etelään ahmoja siirtoistuttamalla siirretään vain ongelmaa eri paikkaan. Sudenhoitosuunnitelman yhteydessä on myös väläytelty mahdollisuutta maksaa eräänlaista siedätyskorvausta sen alueen asukkaille, joidenka naapurustoon susilauma siirretään taikka siirtyy.

Nykyisen erittäin tiukan talouden aikana on vähintäänkin erikoinen esitys, mikäli veronmaksajien kukkarosta alettaisiin maksaa siedätyslisää suurpedoista. Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa, että petovahingot ovat jo nyt noin 8 miljoonaa euroa, ja mikäli siedätysmaksu otettaisiin käyttöön, nousisivat maasuurpedoista yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset entisestään. On syytä kysyä: eikö tätä voi halvemmalla hoitaa? Vastaan omaan kysymykseeni, että kyllä voi. Petovahingot vähenevät sitä mukaa, kun vähennetään vahinkojen aiheuttajiakin. — Kiitoksia.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama sana lähiruoka- ja luomuruokatuotannon edistämisestä.

Tällä hallituskaudellahan hallitus on ottanut erääksi päätavoitteekseen edistää lähiruuan ja luomuruuan tuotantoa, ja ministeri Koskinen on ponnekkaasti ja määrätietoisesti vienyt eteenpäin tätä tavoitetta. Lähi- ja luomuruokatuotantoa edistetään, markkinointia kehitetään ja myös käyttöä edistetään esimerkiksi julkisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa. Mutta nyt hallitus on tehnyt tämän asian eteen paljon ja vahvasti pureutunut tämän lähi- ja luomuruokatuotannon edistämiseksi.

Mutta nyt on meidän kuluttajien vuoro reagoida tähän kehitykseen. Kuluttajat tekevät joka päivä kauppojen hyllyillä niitä valintoja. Lähiruuan ostaminen on valinta lähellä tapahtuvan ruuantuotannon, lähellä työllistävän ruuantuotannon puolesta. Silloin on syytä tehdä se valinta kotimaisen puhtaan elintarvikkeen puolesta, ja silloin ei ehkä aina ole syytä katsoa sitä viimeistä hintaa, vaan on tehtävä se valinta sen takia, että luomu- ja lähiruokatuotanto Suomessa jatkuu.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuohi on seurannut ihmistä jo lähes 7 000 vuotta, mahdollisesti jopa lähes 9 000 vuotta. Se on tiettävästi vanhin lypsettävä kotieläin. Pohjoismaihinkin vuohet ovat saapuneet jo 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mistä kertoo esimerkiksi se, että vasarakirveskulttuurin peruna Suomeen ovat tulleet lainasanat vuohi ja paimen.

Jos ovat vuohet olleet osa elämäämme pitkään, niin tuntuu olevan myös huoli suomalaisesta maataloudesta ja maaseudusta. Vuodesta toiseen joudumme taistelemaan sen arvostuksen puolesta. 30 vuotta sitten eduskuntaan noussut SDP:n kansanedustaja Timo Roos käytti vuonna 1985 talousarvion käsittelyn yhteydessä puheenvuoron unohdetun kansan puolesta ja aloitti kuttupuheperinteen. Tätä perinnettä ovat ansiokkaasti jatkaneet useat edustajat, Vuorensola, Ylä-Mononen, Kalli, Alatalo, ja tämä on ollut pirkanmaalaisten kansanedustajien perinnepuheen paikka.

Edustaja Ylä-Mononen kiteytti hyvin vuonna 1999 kuttupuheen yhteen teemaan: "Pääluokassa 30 maa- ja metsätalousministeriön linjaukset ovat vähintäänkin yhtä tiukat kuin kaikkina aikaisempina kuttupuhekertoina. Antaako budjetti 2000 elämisen mahdollisuuden maatalousyrittäjille?" Samaa voin peräänkuuluttaa myös tänä vuonna.

Puhemies! Puhtaan ruuan puolesta on puhuttu tänäänkin paljon. Suomalaista lähi- ja luomuruokaa halutaan tarjoilla ja runsaasti vuodatetaan kauniita sanoja suomalaisten elintarvikkeiden puolesta, mutta missä ovat teot? Eivät nämä lähituotteet, puhdas ruoka, taikurin hatusta pulpahda. Ne pitää tuottaa suomalaisella maaseudulla, maaseudun haja-asutusalueella. Sen tekevät asukkaat, korvaamatonta työtä tuotannon parissa.

Puhemies! Vuohen sanotaan olevan köyhän miehen lehmä, sillä se pystyy käyttämään ravinnokseen puiden, pensaiden lehtiä, oksia, silmuja paremmin kuin muut kotieläimet. Tärkein kutusta saatava tuote on maito. Se onkin erinomaista. Sitä voivat käyttää myös ne, jotka ovat allergisia lehmänmaidolle. Kutunmaidosta valmistetaan juustoja, joista tutuin on niin sanottu kuttujuusto, mutta nykyisin kulinaristeja hellitään erilaisilla kypsytetyillä juustoilla.

Kutut ovat hyviä siivoamaan toisten sotkuja. Ne ovat tehokkaimpia siivoajia syöden kaiken eteen tulevan. Niiden lannasta taasen saataisiin moneen biokaasuttamoon potkua. Vuohet ovat olleet kautta aikain edelläkävijöitä jätteen muuntamisessa hyötykäyttöön. Meillä olisi paljon opittavaa esimerkiksi kierrätyksestä luonnon tehokkaassa käytössä, sivuainevirtojen muuttamisesta hyötykäyttöön. Kutut viitoittavat meille tietä kohti bioenergian laajamittaista hyödyntämistä. Erään tarinan mukaan kuttu oli voinut huonosti monta päivää. Emäntä kurkisti sen suuhun ja näki siellä kuminauhan pätkän. Aikansa kun emäntä sitä kuminauhaa veti, niin vatsalaukusta tuli esille emännän alusvaatteen alakerran alaosa. Eli kutut ovat hyvinkin sitkeitä bioaineiden käyttäjiä.

Puhemies! Uudella EU:n ohjelmakaudella 2014—2020 maatalouspolitiikan tavoitteena on luoda älykästä, osallistavaa ja kestävää maaseutua ja kasvua maaseudulle. Onko tämä huomioitu ensi vuoden budjetissa ja toimissa? Onko maaseudun potentiaali huomioitu vai yritetäänkö hallituspolitiikalla jyrätä maaseutu, siirtää kaikki eläimet kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin? Miten kuttujen käy? Jäävätkö kutut viherryttämisen jalkoihin vai saavatko ne siellä oman, monimuotoisuutta lisäävän paikkansa?

Vuohi on muuten erinomainen kiipeilijä. Se katselee mielellään vähän korkeammalta kuin muut. Mitähän se vuohi sanoisi, kun se olisi siellä komission katolla ja katselisi niitä neuvotteluita, mitä siellä on pidetty? Olisiko se ministeri Koskisen kaveri? Taitaisi kuttu kuitenkin pudistella päätään. Aasian kertomuksissa esiintyy oikeamielinen yksisarvinen vuohi, tuomari Gao Yaon, joka toteutti tuomarin tuomiot iskemällä syyllistä sarvellaan. Taitaisi olla suomalaisella kutullakin aihetta antaa tuomionsa suojellakseen kotimaista maataloutta.

Miten vuohen ja kutun on käynyt kuntaliitosten myllerryksessä? Tyrvää oli pitkien perinteiden kuttupitäjä. Tyrvää liitettiin keväällä 73 Vammalaan ja Vammalasta 2009 Sastamalan kaupunkiin. Kultainen vaakunapukki korvautui Vammalan vaakunalla, joka nyt on sitten taas vaihtunut Sastamalan, joka oli siis alun perin Karkun vaakuna. Kuttu on alueella edelleenkin tärkeä. Esimerkiksi KuttuJuttu-hankkeella on edistetty Vammalassa matkailua 2000-luvulla. Sastamalan kuuluisin pukki on Herra Hakkarainen, joka kävelee tiedottomassa tilassa, unissaan, ympäri kuntaa. Tämä Mauri Kunnaksen piirroshahmo viilettää monessakin kirjassa.

Kutulla ei ole niin hyvät villat kuin lampailla. Kutunvillan lämpöarvo on huono. Kuttua ei tule pitää viimassa, vaan kuttulan tulee olla hyvin lämpöeristetty. Lämpöinen paikka onkin paras paikka kutulle, vaikka kaverina olisi minkälainen pukki. Kutunvilla on kuitenkin pitkäkuituista, ja siitä saadaan erittäin hyvää, kestävää lankaa, kun se lisätään lampaanvillaan. Tiettävästi pukin parrasta on tehty aikanaan kestäviä köysiä.

Puhemies! Kaikilta osin ei kutuilla kuitenkaan nykyään mene hyvin kuntakentällä. Kuttujen lukumäärä väheni Suomessa 70-luvulle asti. Vähimmillään niitä oli pari tuhatta. 70-luvun lopulla vuohikanta Suomessa alkoi elpyä. Maatalouspolitiikan seurauksena kuttutilojen määrä nousi yli sadan kutun tiloihinkin. Elpyminen jatkui hienosti, ja kymmenen vuotta sitten kuttuja oli melkein 6 000, mutta nyt suunta näyttää Tiken tilastojen perusteella olevan alaspäin. Vuohitiloja on 450, usein tiloilla on vain muutama kuttu. Eniten kuttuja on Satakunnassa, Pirkanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla. Onneksi Suomen Vuohiyhdistys toimii aktiivisesti.

Arvoisa puhemies! Kuttu on utelias. Niin pitää meidänkin olla. Meidän tulee uteliaasti katsoa suomalaisen maaseudun tarjoamia mahdollisuuksia. Uusien, vihreiden talouden elinkeinojen vahva ja vankka pohja löytyy maaseudultamme. Ennakkoluulottomasti meidän tulee hakea uusia ratkaisuja. Rakennemuutoksen rytinässä ei auta järjestellä vanhoja palikoita uudelleen, vaan pitää keksiä uudet palikat. Kutut ovat myös selviytyjiä. Heidän esimerkkiään seuraamalla eli kaikki voimavarat ja mahdollisuudet hyödyntämällä Suomikin selviää. Tästä kutut kiittävät.

Edustaja Timo Roos päätti kuttupuheensa vuonna 85 seuraavasti: "Kutusta on sanottu, että jos ei se pahaa tee, niin ainakin se sitä suunnittelee. Vielä pahemmilta näyttävät kuttujen heimoa kohti käyvät suunnitelmat." Toivottavasti nykyhallitukseen ei päde sama kuin kuttuihin: jos se ei tee pahaa, niin se ainakin suunnittelee. Ja toisekseen: vaikka suomalaista maaseutua kohti käyvät suunnitelmat näyttävät ajoittain huolestuttavilta ja sitä halutaan kurmuuttaa keskittämisen vimmalla, toivottavasti suunta muuttuu ja osaamme käyttää hyödyksi koko Suomen tarjoamat voimavarat. Eläköön kuttuperinne, eläköön elävä maaseutu!

Toivon hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, hyvät kollegat sekä eduskunnan henkilöstö.