2) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista
sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun
lain 10 ja 14 §:n muuttamisesta
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan
säädettäväksi uusi laki sosiaalihuollon
asiakasasiakirjoista sekä muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun
lain eli asiakastietolain 10 §:ää ja
14 §:ää.
Nyt eduskuntaan tullut lakiesitys sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista
on uusi laki. Sen perusteella sosiaalihuollossa säädettäisiin
ensimmäistä kertaa velvollisuudesta asiakastietojen
kirjaamiseen. Lakia sovellettaisiin sekä julkisen että yksityisen
sosiaalihuollon palvelunantajiin niiden järjestäessä sosiaalihuoltoa
tai antaessa sosiaalipalveluja. Tässä siis määritellään
ne perustiedot ja asiakirjatyyppikohtaiset tiedot, mitä sosiaalihuollon
asiakasasiakirjoihin tulisi kirjata, sekä se, mihin tiedot
tulisi tallettaa. Lisäksi on määritelty,
mitä tietoja monialaisessa eri viranomaisten ja sosiaalipalvelujen
palvelunantajien välisessä yhteistyössä tulee
kirjata. Esityksessä määritellään
myös ensimmäistä kertaa lain tasolla
asiakasasiakirjojen säilytysajat.
Lain tarkoituksena on yhtenäistää sosiaalihuollon
asiakasasiakirjojen tietosisältöjä, niiden laatimista,
säilyttämistä ja muuta käsittelyä sosiaalihuollon
palvelujen antamiseksi. Esitys on edellytys sille, että voitaisiin
ryhtyä rakentamaan kansallista sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen
arkistoa.
Tällä hetkellä asiakasta koskevaa
tietoa säilytetään ja arkistoidaan sosiaalihuollossa
sekä paperimuotoisena että sähköisesti.
Asiakasta koskevaa tietoa käsitellään
ja säilytetään lukuisissa erilaisissa
sosiaalihuollon tietojärjestelmissä ja ohjelmistoissa.
Selvitysten perusteella sosiaalihuollossa asiakastyötä ei
dokumentoida riittävän yhdenmukaisesti ja sosiaalihuollon
asiakastiedot ovat tällä hetkellä varsin
heikosti saatavilla. Asiakastiedot eivät ole myöskään
sellaisessa muodossa, että niitä voitaisiin hyödyntää asiakastyön,
raportoinnin, tilastoinnin, johtamisen tai vaikkapa tutkimuksen
tarpeisiin. Yhdenmukaiset asiakasasiakirjat koko sosiaalihuollossa ovat
edellytyksenä asiakastyön yhdenmukaiselle dokumentoinnille
ja myös yhteiselle tietovarannolle näissä kysymyksissä.
Näiden säännösmuutosten
perusteella Kansaneläkelaitos ja Väestörekisterikeskus
voisivat alkaa toteuttamaan valtakunnallista sähköistä sosiaalihuollon
asiakasasiakirja-arkistoa. Tärkeänä uudistuksena
on myös säännös, jonka nojalla Kansaneläkelaitos
voisi toteuttaa terveydenhuollon valtakunnallisiin sähköisiin
Kanta-palveluihin välitys- ja kyselypalvelun. Tämän
palvelun välityksellä terveydenhuollon ammattihenkilö voisi
tietoturvallisesti toimittaa kirjoittamansa lausunnot ja todistukset
sähköisesti nimetyille vastaanottajille. Tämän
edellytyksenä olisi asiakkaan yksilöity ja informoitu
suostumus.
Esityksen mukaiset lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä huhtikuuta
tänä vuonna. Asiakastietojen sähköiseen
käsittelyyn liittyisi kuitenkin vuoteen 2017 ulottuva siirtymäkausi.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on
käytännön työelämässä odotettu
kauan, sillä tilannehan on tällä hetkellä sellainen,
että terveydenhuollon kirjaamisesta on tarkemmat ja selkeämmät
normit kuin sosiaalihuollon kirjaamisesta. Terveydenhuollon puolella
kirjaamisen kehittämiseen ja sitä kautta myös
potilasturvallisuuden ja toiminnan laadun parantamiseen on kiinnitetty
huomiota jo vuosikaudet, mutta sosiaalihuollon puolella tämä asia
on monessa paikassa vielä alkutekijöissään.
Jos halutaan sosiaali- ja terveydenhuollon todellista integraatiota,
myös kirjaamisessa ja dokumentoinnissa on löydyttävä yhteiset
tavat. Erityisen tärkeä yhtenäinen kirjaaminen
on juuri niissä tapauksissa, kun asiakas tai potilas saa sekä sosiaali-
että terveydenhuollon palveluja. Kaikilla hoidon ja palvelun
toteuttamiseen osallistuvilla tulee olla yhteinen ymmärrys
asiakkaan tilanteesta, ja kirjaaminen on välttämätöntä tiedonkulun
varmistamisessa ja yhtenäisten tavoitteiden ja toimintatapojen
luomisessa.
Olen entisessä työssäni kouluttanut
vuosikausia sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä kirjaamiseen
ja olen vakuuttunut siitä, että ilman kunnollista
koulutusta asia on erittäin vaikea saada käytäntöön.
Tähän lakiin on tulossa siirtymäkausi,
jonka aikana on pidettävä huolta riittävän koulutuksen
järjestämisestä. Erittäin tärkeää koulutuksessa
on varmistaa erityisesti se, että kirjaamisessa saadaan
asiakkaan ja potilaan ääni entistä paremmin
kuuluviin. Positiivista onkin, että tässä laissa
on koulutus- ja toimeenpanohankkeeseen suunnattu myös määrärahaa.
Lisäksi myönteistä lakiesityksessä on
se, että asiakastietolakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Kela
ja Väestörekisterikeskus voivat aloittaa toteuttamaan
valtakunnallista sähköistä sosiaalihuollon
asiakirja-arkistoa. Lisäksi Kela voi toteuttaa kantapalveluihinsa
välitys- ja kyselypalvelun, jonka välityksellä terveydenhuollon
ammattihenkilöstö voi tietoturvallisesti toimittaa kirjaamansa
lausunnot ja todistukset sähköisesti niiden nimetyille
vastaanottajille, ja tämä on esimerkki erittäin
järkevästä työn tehostamisesta.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen
esitys sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista sekä sosiaali-
ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun
lain 10 §:n ja 14 §:n muuttamisesta.
On todettava, että tällä hetkellä sosiaalihuollossa
on peräti yli 200 erilaista asiakasasiakirjaa, joten tämä lakiesitys
on erittäin tervetullut.
Tällä lakiesityksellä pyritään
siihen, että tietojärjestelmät ja tietojen
kirjaaminen olisivat sosiaalihuollossa yhdenmukaisia. Lakiesityksessä esitetään
säädettäväksi sosiaalihuollon
työntekijän velvollisuus kirjata ja tallentaa
sosiaalihuollon asiakastiedot määrämuotoisiin
asiakirjoihin. Velvollisuus kirjaamiseen on määritelty:
sosiaalihuollon asiakasta koskevat perustiedot ja asiakirjatyyppikohtaiset
palvelutehtäväkohtaisesti. Kirjaamisvelvoite on
määritelty myös monialaisessa eri viranomaisten
ja palvelujen välisessä yhteistyössä.
Lain tarkoituksena on yhtenäistää sosiaalihuollon
asiakirjojen tietosisältöjä, laatimista,
säilyttämistä ja muuta käsittelyä.
Uudistuksen myötä tiedonsiirto on entistä sujuvampaa,
ja se parantaa myös potilasturvallisuutta ja palvelun laatua sekä yhtenäistää tietojen
kirjaustapaa.
Tähän lakiin tehdään muutoksia
myös sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisestä käsittelystä. Tämä muutos
mahdollistaa sen, että Kansaneläkelaitos ja Väestörekisterikeskus
voivat toteuttaa valtakunnallista sähköistä sosiaalihuollon asiakasasiakirja-arkistoa.
Kansaneläkelaitos voi myös toteuttaa terveydenhuollon
valtakunnallisiin sähköisiin kantapalveluihin
välitys- ja kyselypalvelun. Tämä uudistus
mahdollistaisi sen, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi mahdollisuus
toimittaa kirjoittamansa lausunnot ja todistukset sähköisesti
kohdennetulle vastaanottajalle, esimerkiksi sairauslomatodistukset.
Esityksen toimeenpanoa on tarkoitus tukea valtakunnallisella
koulutus- ja toimeenpanohankkeella, ja lait on tarkoitettu tulemaan
voimaan jo 1.4.2015.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Nykyään, kun ihmiset ja
kansalaiset liikkuvat laajemmin ja vapaammin kuin aikaisemmin, kysyisin
ministeriltä, kun hän on paikalla: saadaanko sosiaalihuollon
ja terveydenhuollon asiakastietojen kirjaamisesta säästöjä ja
voidaanko kirjauksia käyttää esimerkiksi
tukihuijausten ja tukien moninkertaisen maksamisen ehkäisyyn?
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että tämä laki
on nyt käsittelyssä, että pystytään
yhtenäistämään niitä tietoja,
joita tallennetaan ja joita sosiaalihuollon asiakkuuksista kirjataan.
Täällä kohdassa, missä on kysymyksessä suhde
perustuslakiin ja säätämisjärjestys, todetaan,
että ehdotetulla lailla sosiaalihuollon asiakaskirjoista
säädettäisiin tarkasti niistä tiedoista,
joita sosiaalihuollon asiakaskirjoihin tallennetaan, sekä niiden
säilytysajoista, niin kuin ministeri kertoi. Mutta lakiin
ei sisälly säännöksiä,
joiden nojalla tietoja voitaisiin luovuttaa sivullisille ilman asiakkaan
suostumusta. Ja sitten täällä edelleen
sanotaan, että sen sijaan asiakastietolaissa säädetään
tarkoin siitä, miten ostopalvelutilanteessa rekisterinpitäjän
velvoitteet on hoidettava, ja edellytettäisiin, että asiakastietojen
käsittelystä määrätään
sopimuksella.
Minusta on erittäin tärkeää,
koska nyt palveluntuottajia ihmisellä eri hoitojaksoissa
on useampia, millä tavalla säädetään,
millä sopimuksella ja millä suostumuksella ne
laitetaan. Minä haluaisin kysyä juuri, kun lakiin
ei sisälly säännöksiä,
joiden nojalla tietoja voitaisiin luovuttaa sivulliselle ilman asiakkaan
suostumusta, miten tässä on se sinänsä varmistettu,
että niin sanotulle sivulliselle tietoja ei anneta.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Ehkä ihan lyhyesti vastaan näihin
pariin kysymykseen. Ensinnäkin uskon kyllä, että kaikella
sillä työllä, jolla pystytään
tätä tiedon tulvaa hallitsemaan, pystytään
myöskin saavuttamaan pitkässä juoksussa
säästöjä, koska tiedämme
hyvin, että esimerkiksi tänä päivänä monien
etuuspäätösten käsittelijät
joutuvat eri järjestelmien välillä hakemaan
tietoa asiakkaista, ja se ei ole varmaan tehokkainta mahdollista työaikaa,
joka siihen käytetään, eli kyllä meidän näitä järjestelmiä pitää pystyä yhdenmukaistamaan.
Ja kyllä uskon, että tämä uusi
teknologia tuo uusia mahdollisuuksia myöskin asiakkaan paremman
palvelun kannalta, mutta myös kustannusten kannalta.
Sinänsä itse en pidä tätä sellaisena
lakina, jolla nyt erityisesti käytäisiin käsiksi
siihen kansalaisen perusoikeuteen saada esimerkiksi itselleen kuuluvat
toimeentulotuen etuudet. On varmasti hyvä tämä edustaja
Rauhalan kysymys siitä, miten sitten varmistutaan siitä,
että tiedot eivät mene muualle kuin niille, joille
se tieto kuuluu, vaikka asiakas olisikin sen suostumuksen antanut.
Uskon kyllä siihen, että nämä järjestelmät
rakennetaan siten, että sivulliset eivät ole sen tiedon äärellä,
joka on asiakkaan luottamuksellista tietoa. Sen pitää olla
ehdoton edellytys silloin, kun toimimme tällä herkällä kentällä,
jossa on paljon ihmisten henkilökohtaista tietoa käsiteltävänä.
Mutta uskon, että valiokunnassa voitte vielä meidän
ministeriömme asiantuntijoilta kysyä tätä tarkemmin.
Keskustelu päättyi.