Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun keskustelu päivällä keskeytettiin, se jäi selvästi elävämpään vaiheeseen kuin millainen nyt arvioisin sen seuraavien puhujien osalta olevan. Kuitenkin sen keskustelun yleispiirteenä voisi todeta, että jokainen todisti, veli veljensä puolesta, sisko siskon edestä, että maatalouden tulokehitys koko viime ajat, koko Euroopan unionin ajan, on ollut aina vaan negatiivinen, negatiivinen alaspäin mennen. Tämä todistaa sen, että suomalaisessa viljelijässä on semmoista saarijärvenpaavomaista henkeä: taipuu, taipuu muttei vaan taitu, ja se kestää, kestää loputtomiin. Mutta tässä kuitenkin maailma tulee joskus vastaan.

Suomalainen maaseutuyhteiskunta on kasvattanut tämän päivän yrittäjät, tämän päivän kansalaiset, tulevaisuuden eläkeläiset, mutta se ei vaan kasvata enää. Yksin tilalukumäärä tekee sen, että väen määrä on sen verran vähäinen, että eipä siellä vaan paljon kasva yli oman tarpeen, hyvä jos edes omaksi tarpeeksi, tätä väkeä. Sen eteen olisi jotakin tehtävä.

Jos sitten katsotaan näitä, mitä on saatu aikaiseksi ja tehty. Täällä on jonkun verran puhuttu myöskin polttoaineveron palautuksesta ja sen ainutlaatuisen autuaaksi tekevästä tulonsiirrosta, tai tulokorjauksesta, ei niinkään siirrosta vaan korjauksesta, maatalouden osalta. Voisin itse kuvitella, kuinka muutkin suomalaiset ehkä sen kuvittelevat. Kun tässä viime kuun lopussa kävin sen kanssa taistelemaan ja sen hakemuksen vihdoin viimein löysin ja täytin, niin noin suurin piirtein 80 euroa on se meidän tilallemme tuleva palautuksen määrä. Ja senkin eteen tuntui tehdyn työtä sillä lailla, että tunne oli sellainen kuin olisi ainakin 800 euroa vissiin viety, ennen kuin tämä asia tuli niin kuin järjestykseen ja hoitoon. Ja kun otetaan siinäkin huomioon se, että 50:tä euroa pienemmät palautukset eivät tule kysymykseen eivätkä toteudu, niin sen osalta voisi sanoa, että ei ole kyllä onnistunut keksintö.

Kun sosialidemokraatit melkein kaksi vuotta jallittivat sen asian eteenpäinsaantia, järjestelyä, niin tämä jos mikä osoittaa sen, että valtionhallinnossa byrokratia on sillä lailla rakennettu, että se tekee normaalielämän suorastaan lähes mahdottomaksi. Parempia ratkaisuja myöskin tämän päivän viljelijälle pitäisi olla olemassa, että maailma olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa. Tämä samainen toimenpide olisi voitu tehdä ja toteuttaa ja sopeuttaa normaalin veroilmoituksen yhteyteen, siihen missä arvonlisäveroilmoitus tehdään. Mutta se osoittaa sitä haluttomuutta ja kylmyyttä, mikä siellä on olemassa.

Kun maailmaa katsotaan myöskin siitä näkökulmasta, mistä äskeisessä KTM:n pääluokassa puhuimme bioenergian käytön edistämisen ja sen eteenpäinviemisen osalta, niin siinä tietenkin tämän päivän maatalouteen on yksi merkittävä mahdollisuus, erityisesti peltoenergian osalta, vaikka niin kuin aikaisemminkin olen todistanut, se ei kovin kannattavaa viljelijälle ole. Mutta se koko järjestelmälle on sillä lailla kannattavaa, että pelto säilyy viljelykelpoisena. Se vaatii vakituiset toimenpiteet siellä paikalla, se mahdollistaa tilalla asumisen, ja siitä on kuitenkin pitkän päälle sellainen hyöty ja valmius, että kun joskus sillä tulee olemaan aivan ratkaiseva asema maamme energiahuollossa, niin silloin meillä on valmius ja hoito niin, että tekniikka osataan, tiedetään, mitä siitä tulee ja mitä syntyy. Mutta kun olen jonkunnäköinen ennustaja, niin ennustan, että tulevaisuudessa kun kasvit kehittyvät, ruokohelpi kehittyy, kasvaa entistä pidemmän korren, suuremman ja tuuheamman, niin ehkä nämä sato- ja hyötykysymyksetkin ovat kaksinkertaiset jo seuraavien viidentoista vuoden kuluttua.

Kun maailmaa katsotaan sitten maatalouspääluokan osalta yhdestä tärkeästä osasta, niin metsäsektorin merkitys, niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on todettu, on sellainen, että se ei ole oikeassa järjestyksessä eikä se ole riittävän tulevaisuuteen investoinnin näköinen. Tähän asiaan pitää löytää sellainen järjestys, että ymmärretään, että investointi metsään on investointi tulevaisuuteen. Ja sillä jos millä onnistutaan maamme metsävaroja kasvattamaan, saamaan suuria puita, kun annetaan tilaa pienille kasvaa niin, että puut voivat kasvaa väljästi, niin kuin ne hoidetussa metsässä kasvavat.

Ja metsän osalta tietenkin, kun täällä erilaisia verouhkia on mainittu, voisi sanoa, että suurin uhka suomalaisen metsätalouden osalta on nähtävissä siinä, jos syntyy tämä paljon kaavailtu ja haaveiltu maa- ja metsätalousmaan kiinteistövero, mikä ulottuu läpi metsien. Se on takaisku jos mikä suomalaiselle talonpojalle ja metsätilalliselle, kun tällaisiakin vaaroja on olemassa.

Herra puhemies! Viimeisin ja tärkein asia on tietenkin tämä petokysymys. Juuri äsken isäntä Luumäeltä soitti. Hänen beaglensa joutui viime viikolla suden suuhun. Viime talvena joutui vielä parempi beagle suden suuhun. Ei voi olla oikein eikä tasapainossa, että asutulla seudulla keskellä kylää tapahtuu näin, että talon koirat on ikään kuin rakennettu ja kasvatettu suden ruuaksi. Näin ei voi olla. Tähän pitää muutos löytyä ja syntyä. Ja niin kuin täällä aikaisemmin moneen kertaan on todettu, piti syntyä ja tulla tämän eduskuntakauden aikana järjestykseen tämä kysymys siitä, että petovahinkojen omavastuu poistuisi. Ei vaan ole syntynyt, onko sitten haluttomuutta vai mistä tämä johtuneekin.

Täällä on erinomaisen monta hyvää aloitetta huomista äänestystä varten, missä mainitaan neuvoja, keksintöjä ja hoitoja hyljevahinkojen estämiseksi. Ne ovat oikean suuntaisia, mutta tällä tavalla se hylje toimii parhaiten. Se oppii ihmisen toiminnoille ja elintavoille kuten koira, kuten susi ja muutkin isot pedot — hylje kuuluu vaan vesipetoihin. Ainut tapa, mikä voi olla, on, että hylkeenkin pitää tietää, että kun ihminen lähestyy siinä paikan päällä, niin kuolemanvaara on paikalla olemassa. Se on halpa toimenpide, se on hyvä ja helppo. Näin tämä hyljekanta pysyy myöskin henkisesti terveessä kunnossa.

Kun tätä maailmaa katsotaan, niin yksi petokysymys tietenkin tavalla taikka toisella löytyy täältä näistä esityksistä. Kun ed. Vistbacka esittää luvun 30.10 uudelle momentille 5:tä miljoonaa euroa turkistarhoille riittävien valvonta- ja turvajärjestelmien rakentamiseen terrori-iskujen ehkäisemiseksi, minusta nämä pedot ja terroristit ovat suurin piirtein samassa sarjassa ja ne eivät nykyiseen suomalaiseen maa- ja metsätalouteen kuulu.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalous on osa suomalaista elintarvikeketjua ja on siellä alkupäässä ja sillä tavalla perusta kotimaisen terveen ja puhtaan elintarviketalouden osalta. Maataloudella on Suomessa suhteellisen suuri merkitys kansantalouden näkökulmasta. Kotimaisen perustuotannon yhteenlaskettu bruttoarvo on noin 4,3 miljardia euroa, maatalouden työllisten määrä oli selonteon mukaan vuonna 2004 lähes 93 000, ja kokonaistyöllistävyys elintarviketaloudessa on noin 300 000 vuosityöpaikkaa. Elikkä tämä on kansantalouden näkökulmasta erittäin suuri asia.

Täällä on paljon käyty keskustelua siitä, miten maataloustulo on kehittynyt vuodesta 1994 vuoteen 2005. Nyt on myöskin tuoreempia tilastoja olemassa. Maatalouden nimellinen tulo laski noin 35 prosenttia tästä rakennekehityksestä huolimatta. Elikkä kaiken kaikkiaan maatalous on ollut hirmuisen suuren sopeutumisen edessä, ja sitä kuvastaa myöskin nyt käsittelyssä oleva ensi vuoden talousarvio ja tuo valiokunnan mietintö.

Aivan ratkaisevaa tässä talousarvion käsittelyssä oli se, että Euroopan unionin laajentumisen myötä Suomi menetti unionin tukia ja nyt sitten kansallisin varoin on päätetty tuo tukitaso säilyttää siten, että seuraavan rakennerahastokauden, vuodet 2007—2013, tuo tukitaso säilyy samana elikkä sitä kautta turvaa tuon maatalouden normaalin tuotannon. Suomalainen maataloushan on perheviljelmätaloutta, ja myöskin meillä lähtökohta on ollut se, että maataloutta harjoitetaan koko Euroopan unionin alueella, myöskin epäsuotuisilla alueilla, ja siitä on Suomessa yhteisen päätöksenteon kautta pidetty myöskin kiinni.

Nyt kun nuo maatalouden kansalliset tuet koottiin monilta momenteilta, eri ministeriöt joutuivat säästöjä hakemaan ja näin myöskin maa- ja metsätalousministeriö. Minusta valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto ja koko valiokunta on tehnyt oivallista työtä siinä mielessä, että tästä mietinnöstä ja budjettiehdotuksesta sitä kautta on sittenkin saatu maataloudelle kohtuullisen hyvä ratkaisu. Tietysti siellä on ongelmia ennen kaikkea neuvonnan puolella edelleen olemassa, maataloustutkimus on menettänyt varoja. Se, minkä tuolla kentällä liikkuessaan huomaa, on, että maatalousyrittäjiä on jäänyt harmittamaan tuo yhden lomituspäivän saamatta jääminen, mutta se on tietysti asia, joka on osa työssäjaksamisen problematiikkaa ja sitä kautta myöskin keskeinen kysymys seuraavalla vaalikaudella ja hallitusohjelmaa tehtäessä.

Pidän erittäin myönteisenä sitä, että maatalousjaosto on ottanut huomioon myöskin nämä erityiskohteet, sekä maatalousmuseo Saran että valtakunnallisen metsämuseon Luston, ja näitten toiminta on kyetty turvaamaan tämän mietinnön kautta hiukan valtionosuutta lisäämällä.

Maatalous näillä elementeillä tuon rakennemuutoksen kautta on kyennyt selviytymään, ja tuotantomäärä on pysynyt kutakuinkin ennallaan, joskin tilamäärä on unionin jäsenyyden aikana meillä vähentynyt noin 100 000:sta jo alle 70 000:een ja tuo yrittäjien määrä näyttää vähenevän. Minä kuitenkin uskon, että meillä nyt sitten tämän rakennemuutoksen kautta, jos nuo Kemera-rahat kyetään seuraavalla vaalikaudella normalisoimaan ja pitämään sillä tasolla, että maatalouden rakenneuudistus ja investointipolitiikka edistyvät, myöskin tämä tuotannon määrä tulee säilymään ja se turvaa kotimaisen elintarviketalouden. Tämä maatalouden puolelta on suuri haaste.

Toinen kysymys minusta on sitten metsätalous, josta osittain täällä on keskusteltu. Siinä tietysti yhtä lailla huoli on, niin kuin maataloudenkin puolella, tuon kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisten rahojen vähäisyys. Huoli on ennen kaikkea se, että nyt budjetti ei seuraa Kansallisen metsäohjelman tasoa ja rahavajaus on siellä runsaan 7 prosentin luokkaa. Minusta tähän kysymykseen liittyy se, että tulevaisuudessa suomalaisen metsäteollisuuden tulee saada riittävästi kotimaista puuraaka-ainetta. Myöskin metsätalouden tuottokunnosta on pidettävä huoli, ja sitä kautta on kyettävä panostamaan myöskin tähän puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen.

Metsätalous ei kestä mitään uusia lisärasitteita, ei veroja eikä veroluonteisia maksuja. Sen takia myöskään keskustelua siitä, että maa- ja metsätalousmaalle ulotettaisiin kiinteistöveroa, ei ole pidettävä hyväksyttävänä ja minusta se on kaikin keinoin torjuttava.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on sille kehkeytyneen roolin mukaisesti lisännyt neuvonnan, 4H-toiminnan, tutkimuksen samoin kuin maatalous- ja metsämuseoiden määrärahoja. Edellisvuosien tapaan tämän roolin eduskunnalle on jättänyt hallitus, joka näyttää tietoisesti alibudjetoivan nämä määrärahat vuodesta toiseen.

Erityisesti neuvonnan vielä jäljelle jäävää leikkausta on vaikea ymmärtää, saati hyväksyä. Valtiovarainvaliokunta arvioi mietinnössään leikkauksen merkitsevän tarvetta noin 150—170 henkilön vähentämiseen neuvonnasta jo vuonna 2007. Leikkauksen suuruus paljastuu, kun sen suhteuttaa maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen neuvonnassa tällä hetkellä työskenteleviin lähes 900 henkilöön. Samaan aikaan alkava EU:n uusi ohjelmakausi asettaa maatalousneuvonnalle uusia haasteita, joista on pakko selviytyä.

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitoksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitussovusta. Ongelmaksi uhkaavat kuitenkin muodostua ympäristötuen tiukat ehdot. Tämä koskee kotieläintaloutta sekä leipäviljan ja niin sanottujen erikoiskasvien, kuten mallasohran ja öljykasvien, viljelyä sekä nurmen viljelyä A- ja B-tukialueilla.

Ympäristötuen ehtoja on joiltakin osin vielä voitava hioa paremmiksi. Vuoden 2006 ympäristötuen kansallinen lisäosa on 55 miljoonaa euroa A- ja B-tukialueille. Tästä määrärahasta on vuoden 2007 talousarvioesityksessä siirretty 40 miljoonaa euroa myönnettäväksi osana EU-osarahoitteista ympäristötukea. Kyseinen määräraha on tarkoitus kohdentaa A- ja B-tukialueille sitä kautta, että näillä tukialueilla viljelijällä on mahdollisuus valita enintään neljä lisätoimenpidettä, kun vastaavasti C-tukialueella lisätoimenpiteitä voidaan valita enintään kaksi. Tämän hetken laskelmien mukaan 40 miljoonasta eurosta kuitenkin kuluisi näillä ehdoilla ehkä noin 35 miljoonaa euroa.

Ympäristötuen kansallisen lisäosan määrärahasta noin 15 miljoonaa euroa on jätetty kansallisen tuen määrärahoihin. Tämä määräraha tulee voida kohdistaa Etelä-Suomelle tärkeille viljelykasveille, kuten juuri mainitsemieni leipäviljan, mallasohran ja öljykasvien viljelyn turvaamiseen. Tähän on neuvoteltava pikaisesti EU:n komission hyväksymä keino.

Ympäristötuki kuluu paljolti siitä johtuviin kustannuksiin. Tämän vuoksi 141-ratkaisussa tulisi voida neuvotella lisätuki, joka tehtävältään vastaisi aikaisempaa kasvinviljelyn kansallista tukea. Muutoin A- ja B-tukialueillakin joudutaan vastedes keskittymään ympäristötukiratkaisussa tukivoittajaksi nousseen rehuviljan viljelyyn, etenkin kun rehuviljan hintakehitys on ainakin tänä syksynä ollut suhteessa tukihäviäjäkasveihin suotuisa.

Arvoisa puhemies! Maatilatalouden kehittämisrahasto eli Makera kuihtuu pelottavaa vauhtia. Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmassa tulee päättää, millä tavalla varat maatalouden rakennekehityksen rahoittamiseen turvataan. Makera on pidettävä toimintakykyisenä. Makerasta tulee voida rahoittaa nuoren viljelijän aloitustuki ja maatilojen investointiavustukset.

Investointiavustusten tulevaan tasoon vaikuttavat EU:n komission kanssa vuoden 2007 aikana käytävät Etelä-Suomen maatalouden kansallisen tuen jatkoa koskevat neuvottelut. On ilmiselvää, että jos Makeran tuloja ei lisätä, ei Makeran varoin ole kaudella 2008—2012 mahdollista rahoittaa välttämättömiä maatalouden rakennetoimia. Vuodelta 2006 siirtyy vuodelle 2007 käsiteltäväksi arviolta noin 160 miljoonan euron avustushakemukset. Hakemustahdin jatkuessa ennakoidusti siirtyy avustushakemuksia käsiteltäväksi vuoden 2008 alkuun noin 200 miljoonan euron verran. Makeran käytettävissä olevien varojen arvioidaan vuonna 2008 olevan noin 130 miljoonaa euroa. Kauden 2008—2012 aikana varat nykyresurssein vähenevät optimistisenkin arvion mukaan niin, että niitä on vuonna 2012 käytettävissä noin 100 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Makeran pääomatilanteen parantaminen vaatii poliittista yhteisymmärrystä. Makeran tiedossa olevan rahoitusvajeen paikkaamisesta tulee saada keskeisten puolueiden näkemys ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja. Puolueiden riittävän aikainen sitoutuminen Makeran pääomatilanteen parantamiseen merkitsisi hyvää pohjaa hallitusohjelmaneuvotteluihin.

Korkotukilainoituksen taloudellinen merkitys on tällä hetkellä, kun korkotaso edelleen nousee, kasvussa. Myös korkotukilainojen myöntämisvaltuudessa on vaje, jonka vuoden 2008 alussa voidaan arvioidaan olevan lähes 400 miljoonaa euroa.

Investointitukien jatkumisella on eri merkitys eri alueilla. Nykyisellään Makeran avustuksista menee likimain kolme neljännestä C-tukialueelle. Vuonna 2004 alkaneella 141-artiklan soveltamiskaudella ja jo sitä ennen, 4. joulukuuta 2002 alkaen, sikatalouden laajentamisinvestoinnit ovat joitakin erityistapauksia lukuun ottamatta olleet hakukiellon vuoksi koko ajan investointituen ulkopuolella. Ei voine olla niin, että yksi tuotantosuunta on alituisesti sivuutettuna, etenkin kun kysymyksessä on keskeinen 141-tuen piirissä oleva tuotantosuunta. Tilanne on varsin epäoikeudenmukainen niitä nuoria viljelijöitä kohtaan, jotka aloittavat tilanpidon ja ovat hankkineet sikatalouden harjoittamiseen tarvittavan ammattitaidon.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuus on nykyisellään niin heikko, ettei toimivan maatilan tai muun yrityksen siirtymistä yritystoiminnan jatkajalle tule rasittaa käytettävissä olevaa pääomaa kuluttavalla lahja- tai perintöverolla. Nykyisen hallituksen pitkällä askeleella aloittama maatila- ja yritysvarallisuuden omistajavaihdosten helpottaminen on luontevaa viedä seuraavassa eduskunnassa loppuun poistamalla perintö- ja lahjavero sukupolvenvaihdoksilta kokonaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Meitä syvältä maaseudulta tulevia edustajia on valitettavan vähän täällä eduskunnassa ja tässä istunnossakin kovin vähän paikalla. Itse asun ihan metsän keskellä pienessä maalaiskunnassa ja vielä olen sitten Keski-Suomen edustajista ainoa maaseudulla asuva edustaja, kun veli Oinonenkin maksaa veronsa kaupunkiin ja kaikki muut Jyväskylään, ja siksi vähän nämä maaseutuasiat kiinnostavat minua ehkä enemmänkin kuin monia muita.

Olen aika lailla huolissani siitä kehityksestä, joka suomalaisella maaseudulla on menossa. Väki vähenee, keskittymiskehitys on voimakasta, ja valitettavasti joudun toteamaan, että Vanhasenkin hallituksen politiikka on tätä keskittymiskehitystä ja maaseudun autioittamista edistänyt enemmän kuin hillinnyt. Kun elämme raa’assa markkinataloudessa, niin markkinatalouden voimat vauhdittavat tätä keskittymiskehitystä nopeasti. Maaseutukunnat ovat taloudellisesti erinomaisen ahtaalla, niitä nyt ajetaan yhdistymään sitten suurempiin keskuksiin ja näin niiden palvelut ajetaan entistä huonommiksi. Muutoinkin esimerkiksi tieasiat ovat huonolla tolalla: alemmanasteinen tiestö, paikallistiet ja yksityistiet ovat huonossa kunnossa, ja rahoitus on vaan mennyt alaspäin. Eli tällainen kehitys maaseudun näkökulmasta on meillä käynnissä, ja se on murheellista. Suomessa tarvittaisiin kokonaisvaltaista maaseutupolitiikkaa, mutta sitä ei nykyisen hallituksen politiikasta kyllä hyvällä tahdollakaan ole löydettävissä.

Arvoisa puhemies! Maaseudun kannalta hyvin tärkeitä ovat myös nämä teknologiakysymykset, ja niistä tässä ei ole kovin paljon puhuttu, mutta niiden varassa ihmiset tänä päivänä toimivat ja yritykset ja myös maatilat toimivat, ja sitä kehitystä pitäisi myös edistää ja mahdollistaa maaseudun ihmisten palvelujensaanti.

Yksi asia, joka on ajankohtainen mutta jonka ei ehkä ihan pitäisi olla maa- ja metsätalousministeriön pääluokan kohdalla, on minun aloitteeni, joka on täällä huomenna olevassa äänestyksessä kohteena 8, eli määrärahan lisäys 5 000 euroa Pihtiputaan Mummon toimesta tapahtuvan digi-tv-tietoisuuden levittämiseen. Suomessa siirrytään digitaaliseen televisiolähetystoimintaan ensi elokuun lopulla, ja Pihtipudas on Suomen ainoa ja nimenomaan virallinen digikunta, jossa erityisesti edistetään tätä tietoisuutta, ja se heijastuu koko Suomenmaahan ja erityisesti maaseudulle ja erityisesti sitten myös vanhempiin ikäluokkiin, joissa tämä digitalisoinnin tärkeys tulee voimakkaasti eteen. Pihtiputaalla myös Pihtiputaan Mummo, muistaakseni rouva Paananen, on mukana vahvasti tässä digitalisoinnin eteenpäinviemisessä, ja hänen toimintansa tämän asian eteenpäinviemiseksi maaseudulla ja eläkeläisten osalta on tärkeää, ja siksi esitän siihen pientä määrärahaa. Se nyt sattuu olemaan täällä maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa, ja mikäpäs siinä, sopii se sinne, koska Pihtipudas on hieno maaseutukunta, joka vain on taloudellisesti aika ahtaalla ja sitten kärsii siitä politiikasta, mitä maassa on maaseutua kohtaan harjoitettu. Mutta se ei ole Pihtiputaan mummon syytä, vaan syy on jossakin muualla.

Arvoisa puhemies! Tässä maatalouspääluokan kohdalla joutuu hieman käymään myös näitä ajankohtaisia tietoja läpi, ja minulla on täällä Maaseudun Tulevaisuudesta kahden kuukauden takainen kirjoitus, tai montakin kirjoitusta sattui olemaan 18. lokakuuta 2006. Täällä on otsikoita. Suurin otsikko on "Neljä maitotilaa päivässä luopunut tuotannosta", ja toinen etusivun otsikko on "Maataloustulo alas neljä vuotta peräkkäin". Sisäsivuilla on sitten otsikko "Maataloustulo sukeltaa tänä vuonna seitsemän prosenttia".

Nämä ovat niitä jo aiemmin mainittuja Mtt:n ja Taloustutkimuksen tutkimustietoja, joiden mukaan siis maataloustulo on kääntynyt vuoden 2002 jälkeen roimaan laskuun. Vuodesta 1998 vuoteen 2002 se nousi sekä nimellisesti että reaalisesti aivan selvästi, mutta 2003, 2004, 2005 ja 2006 lasku on ollut hurja: 28 prosenttia. Se on kai tarkentunut ihan viime päivinä niin, että jo ehkä 26 prosenttia on Vanhasen hallituksen ajalta maataloustulon kokonaisalenema. Kustannukset kasvavat reipasta vauhtia, tuet eivät kasva, ja hinnat, jotka tuotteista saadaan, eivät ole nousseet sitä myöten, että viljelijän tulo olisi kehittynyt myönteisesti. Tietysti kun viljelijän ansioita katsotaan, niin tuntipalkka on kirjanpitotilojen osalta alle 4 euroa tunti, kun palkkatyöntekijän keskiansio alkaa lähennellä 20:tä euroa tunti.

Kun vielä katsotaan esimerkiksi tätä lomitusoikeutta, johon hallitus ei edes sitä yhtä päivää saanut osoitettua lisää tuolla sosiaali- ja terveysministeriön puolella, niin kyllä tämä ikävältä näyttää, tämä maatalouden tilanne ja kehityksen suunta tällä hetkellä.

Mitä sitten voidaan tehdä? Tietysti me olemme mukana Euroopan unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa ja toimenpiteitä on aika vaikea saada kansallisesti toteutettua, mutta esimerkiksi poltto- ja voiteluaineiden sekä lannoitteiden hinnat ovat nousseet hurjaa vauhtia ja niihin pitäisi voida puuttua tavalla tai toisella, mutta hallitus on kätensä nostanut ylös, ja näin sitten kustannukset nousevat ja maataloustulo alenee tästä eteenpäinkin. Kyllä niin täytyy sanoa, että maatalousväestö on ainoa väestöryhmä, jonka kokonaistulot ovat alentuneet Vanhasen hallituksen kaudella. Eläkeläiset ovat olleet plus miinus nolla -tasossa. Kaikkein varakkaimmat kansalaiset ovat saaneet reippaasti lisää, palkansaajatkin keskimäärin aika paljon, opiskelijat ja työttömät ja eläkeläiset ovat pysyneet ennallaan suurin piirtein, mutta viljelijöillä tulot ovat pudonneet, ja tämä on tietysti aika uskomatonta, kun on sellainen hallitus maassa kuin minkä tiedämme tällä hetkellä olevan.

Eli maatalouspolitiikkaa tarvittaisiin ja sitä tarvittaisiin kansallisellakin tasolla, jotta suomalaisten ruokahuolto olisi turvattu jatkossakin. Nyt on siirrytty suuriin teollisuusmaisiin tiloihin, jotka ovat viljelijöille hyvin raskaita ja joissa riskit ovat suuria, ja tällä tiellä kun mennään eteenpäin, niin ei se kovin hyvältä näytä. Samalla se merkitsee myös maaseudun edelleen autioitumista.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesitys ei lupaa siis mitään käännöstä edes hallituksen viimeisenä vuonna, vaan linja jatkuu ja ensi vuonnakin tulos menee alaspäin. Tämä on valitettavasti, herra puhemies, vähän synkkää tekstiä, mutta tämä on realismia tällä hetkellä, ja voi vain kysyä, mikä muu ammattiryhmä hyväksyisi tällaisen kehityksen vuodesta toiseen. Tuskinpa mikään muu.

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus vielä metsätalouden puolelta. Olen tehnyt tuonne esityksen, että tähän kestävän metsätalouden rahoitukseen lisättäisiin vielä määrärahaa kohtuullinen summa, jotta se leikkaus, joka on tehty äärettömän kireän maa- ja metsätalousministeriön pääluokan kehyksen takia, voitaisiin korjata asianmukaiseksi ja metsäpuoli pitää kunnossa. Metsäkeskukset ovat ahtaalla, ja ne tarvitsisivat lisärahoitusta. Nyt siellä on irtisanomiskierre päällä.

Muita aloitteita, jotka minulta äänestykseen tulevat, ovat lisäys Makera-rahoihin — vain tuollainen 10 miljoonan lisäys, mutta se olisi hyvä suunta kuitenkin, aivan oikea — ja lisäys 4H-toimintaan — se on saanut hieman valiokunnassa lisää, mutta siihen on vielä syytä lisätä pikkuisen. Sitten siellä muualla esitetään lisää tähän lomitustoimintaan, siitä on myös syytä kantaa huolta, ja myös siitä äänestämme sitten huomenna. (S. Lahtela: Puheenvuoro oli hyvin maataloushenkinen!)

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Pitää paikkansa, että ed. Kankaanniemen puheenvuoro oli maataloushenkinen, mutta haluan nyt ensiksi kommentoida kuitenkin tätä puheenvuoroa siltä osin kuin ed. Kankaanniemi toi esille, että Suomessa ei harjoiteta kokonaisvaltaista maatalouspolitiikkaa. On totta, niin kuin ed. Kankaanniemi toi myös esille, että meillähän ei ole omaa maatalouspolitiikkaa vaan me olemme mukana yhteisessä Euroopan unionin maatalouspolitiikassa, se pitäisi aina muistaa (Ed. Hemmilän välihuuto) — totta kai kansallisella tasolla voimme tehdä tiettyjä päätöksiä, ed. Hemmilä, se pitää paikkansa. Mutta siitä, ettei tällä vaalikaudella olisi mitään tehty: ensimmäisen kerran maatalouspoliittinen selonteko on käsitelty tässä salissa, josta on laaja yksimielisyys ollut. (Ed. Kankaanniemi: Joo, mutta sen jälkeen!) — Mutta se on käsitelty juuri kuluneen vuoden aikana, niin kuin edustajat hyvin tietävät.

Tähän rakennekehitykseen. Sitä on tapahtunut ja tapahtuu. Aivan varmasti, olisimmepa olleet EU:ssa tai emme, rakennekehitys on väistämätön myöskin maatalouden kohdalla.

Ed. Kankaanniemelle vielä sen verran tästä metsätaloudesta, että pitää paikkansa, että Kemera-rahoja ei lisätty. Yksi keskeinen syy oli se, että tänä vuonna jää käyttämättä rahoja, ei pystytä käyttämään. Mutta nimenomaan sitten tähän neuvontapuoleen, metsätalouden neuvontaan, lisättiin 900 000 euroa, jotta metsäkeskukset voisivat näitä suunnitelmia tehdä. Ainakin näin olen asiantuntijoilta saamani tiedon perusteella ymmärtänyt, että tämä 900 000 euron lisäys todennäköisesti tuo sen, että niistä irtisanomisista, joista eräissä metsäkeskuksissa on jouduttu yt-neuvotteluja käymään, voidaan nyt luopua. Tämä nimenomaan nyt eduskunnan tahdon mukaisesti tulee toteutumaan näin, juuri tätä haluttiin painottaa tällä kertaa.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että Kemera-rahoitus kokonaisuudessaan on riittämätön ja siihen pitää saada, olipa hallituksessa ketä tahansa seuraavalla vaalikaudella, merkittävät korotukset, vähintään 20 miljoonaa euroa pitäisi saada Kemera-rahoihin. (Ed. Hemmilä: Makera?) — Ei, kyllä minä puhun Kemerasta nyt enkä Makerasta, siis metsätalouden rahoista, ed. Hemmilä.

Arvoisa puhemies! Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan, kuten täällä on monta kertaa todettu, maa- ja puutarhatalouden kannattavuus laski viime vuonna viidettä vuotta peräkkäin. Maataloustulo putosi viime vuodesta 5,5 prosenttia. Viljelijä sai työpalkakseen keskimäärin 3 euroa 40 senttiä tunnilta. Jos maatalouteen sijoitetulle pääomalle lasketaan 5 prosentin korko, koko 2000-luvun aikana maataloustulo on pudonnut selkeästi — nyt minulla on tässä se prosentti, täällä on esitetty monenlaisia prosentteja — 12 prosenttia, kun palkansaajien ansiot ovat samanaikaisesti nousseet yli 20 prosenttia — tässä on tietenkin se suhde, mikä on, tietenkin pitää muistaa, että ne ovat keskimääräisiä lukuja. Vuonna 2000 keskimäärin maataloustulo tilaa kohti oli 21 300 euroa. Viime vuonna työansioksi ja oman pääoman koroksi kertyi 18 700 euroa. Maatalouden kannattavuuskerroin vuonna 2000 oli 0,67, vuonna 2005 se oli 0,44. Ja kannattavuuskertoimen pitäisi olla 1, jotta viljelijäperhe saisi oikeudenmukaiseksi katsotun korvauksen sekä työstään että maatilalleen sijoitetusta pääomasta.

Herra puhemies! Kannattavuudeltaan sikatalous pääsi viime vuonna parhaimpaan tulokseen. Heikoin tulos oli viljanviljelyllä, jos ajatellaan tuotannonaloja. Maataloustulon takaperoiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet tuotteiden huono hintakehitys ja kustannusten karkaaminen. Nämähän ovat ne kaksi keskeisintä kysymystä. Kumpaankaan viljelijä ei juuri voi paljon vaikuttaa, jos ajatellaan yksittäisen viljelijän asemaa. Tilakoon kasvu, investoinnit ja rationalisoinnit ovat hidastaneet kannattavuuden heikkenemistä, mutta niistä ei ole kääntämään kehityssuuntaa nousuun. Tutkimuslaitoksen tiedot paljastavat karusti sen, että ilman tukia maatalous Suomessa kuolee. Tämä on tosiasia, kun näistä tuista on nyt viime viikkoina niin paljon puhuttu.

Herra puhemies! Paljon puhuttu globalisaatioraportti osoittaa — siitäkin on sanottu, että siinä ei ole paljon käsitelty maataloutta, mutta on siinä jonkin verran — että maatalous on Suomen toimialoista ehkä kaikkein suurimman sopeutumisen edessä kansainvälisessä työnjaossa myöskin tulevaisuudessa. Ennen kaikkea, kun ajattelemme myöskin nyt Euroopan unionin laajentumista, se tuo selkeät paineet Suomen maataloudelle. Sopeutumiseen ajavat Suomen luonnonolot, alhainen tuottavuus pienen tilakoon vuoksi sekä EU:n politiikka ja maailmankaupan vapauttaminen. Heikko kannattavuus näkyy tuloissa, ja se taas näkyy niin tuotannossa kuin työllisyydessäkin. Globalisaatioryhmä arvioi, että laskeva ura toteutuisi luultavasti myös ilman Wto:n muutoksia viljelijöiden ikääntymisen vuoksi.

Globalisaatiotyöryhmän näkemyksen mukaan maataloudessa näkymä on, että maatilojen määrä laskee nykyisestä 70 000:sta noin 50 000 tilaan vuoteen 2013 mennessä. Samalla tuottavuus ja hintakilpailukyky kohenevat. Tilat vähenevät eniten syrjäseuduilla, ja maidontuotanto tämän selvityksen mukaan keskittyy Pohjanmaan ja Pohjois-Savon tietyille alueille. Vilja-ala kasvaa ja nurmiala supistuu. Maailmankaupan vapautuminen vauhdittaa tätä kehitystä. Muutos on kuitenkin suurempi, jos kansallisia tukia leikataan oletettua Wto-ratkaisua enemmän.

Globalisaatioraportissa viitataan tuotantoon sidottujen tukien suureen osuuteen Suomessa sekä — erittäin tärkeä näkökohta — EU-komission vaatimuksiin erityisesti 141-tuen alentamisesta. Tuen irrottaminen tuotannosta nopeuttaa etenkin kotieläintuotannosta luopumista ja tuotannon keskittymistä myös alueellisesti. Globalisaatiotyöryhmä pitää tärkeänä sitä, että Suomessa pitää sallia muita korkeammat kokonaistuet, jos periaatetta tuotannon harjoittamisesta kaikissa jäsenmaissa halutaan edelleen ylläpitää — minusta tämä on tavattoman tärkeää meidän maataloudellemme. Raportti toteaa myös, että maatalouden uusi mahdollisuus on puupohjainen bioenergia, joka tuo maaseudulle sekä koko- että osa-aikaista yrittäjyyttä. Peltobiomassan aika saattaa koittaa myöhemmin.

Herra puhemies! Suomalaiset ovat tämän vaalikauden puoluekannasta riippumatta olleet hyvin yksimielisiä kotimaisen ruuantuotannon säilyttämisen tärkeydestä. Viime päivät ovat jälleen osoittaneet, kun tilatukikeskustelua on käyty, että voi ainakin heittää kysymyksen, olemmeko kaikki yksituumaisesti tukemassa suomalaista ruuantuotantoa, niin tarkoituksenmukaista tämä tilatukikeskustelukin on ainakin osittain ollut. On syytä muistaa, että noin 70 000 suomalaisen viljelijän nostamilla maataloustuilla turvataan kuluttajille kohtuuhintaiset elintarvikkeet ja maataloustuottajille toimeentulo, joka suinkaan ei ole riittävä verrattuna muiden väestöryhmien toimeentuloon. Tästä meidän kaikkien on kuitenkin pidettävä kiinni, antaahan kotimainen maatalous ja elintarviketeollisuus työtä noin 300 000 suomalaiselle.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden merkitys koko Suomen kansantaloudelle on hyvin suuri. Niin kuin ed. Vihriälä totesi, tässä koko elintarvikeketjussa on noin 300 000 työpaikkaa, joista maatalouden osalle tulee noin 90 000.

Tämä kehitys sotien jälkeisestä ajasta on ollut huima. Tämä on ollut myöskin koko unionin aikana aika huima. Meillä oli vielä vuonna 94 jonkun matkaa toistasataatuhatta tilaa, mutta ei kestänyt kovin pitkään, kun ministeri Hemilän aikana jo linjattiin, että vuonna 2012 meillä voi olla 45 000 tilaa. Tässä on tapahtunut pieniä muutoksia vuosien saatossa. Esimerkiksi hevostalouden vahvistuminen on tuonut lisää toimintaa maaseudulle, ja kun näin ollen näistä pienistä tiloista on muodostunut hevostiloja, niiden kokonaismäärä tietenkin vaikuttaa nyt tähän maatilojen määrään.

On koko kansakunnan etu, että me pidämme huolta elintarviketuotannosta ja koko elintarvikeketjusta. Vastakkainasettelun aika ei ole nyt, vastakkainasettelua ei pidä suosia eikä ruokkia. Tällä tukikeskustelulla, jota viime aikoina on käyty, tukien julkisuuskeskustelulla, kenties pyritään muokkaamaan taas kerran semmoista vähän kademielistä ja vihamielistä asennetta maataloutta kohtaan. Meidän on syytä kuitenkin muistaa, että kun me liityimme Euroopan unionin jäseneksi, meillä maataloustuotteiden hinnat laskivat yhdessä yössä todella paljon ja tätä laskua vastaan tulivat nimenomaan nämä Euroopan unionin hinnanalennuskorvaukset. Elikkä valtaosa meidän maataloustukina käsiteltävistä maataloudelle tulevista tuloistamme on hinnanalennuskorvauksia ja vain pieni osa on varsinaisia tukia.

Usko tulevaisuuteen ei ole tällä hetkellä kaksinen, ja siksi sitä pitäisikin voida vahvistaa. Meidän on syytä uskoa, että tulevaisuudessakin nuorilla on mahdollisuus maataloudessa ja kannattaa tehdä myöskin investointeja. Mutta tämä edellyttää myöskin hyvin loogista politiikkaa, niin että ne viestit, mitä annetaan, myöskin konkreettisesti sitten päätöksinä toteutuvat.

Kannattavuus on ollut viime aikoina laskusuunnassa, ja siihen on useampia eri syitä. Tukitasot eivät juurikaan ole muuttuneet, mutta kulut ovat hyvin voimakkaasti kasvaneet. Tuottajahinnat eivät ole myöskään noudatelleet kustannuskehitystä, ja näin ollen kate silläkin puolella on jäänyt hyvin matalaksi.

Meillä teollisuus ja kauppa käyttävät tänä päivänä aika sumeilematta omaa asemaansa ja sanelevat tuottajille hintatason. Tämä on kaukana siitä reilusta kaupasta, jota pitäisi myöskin suomalaisen viljelijäväestön kohdalla harjoittaa, onhan meille lanseerattu tuontielintarvikkeiden osalta jo näitä reilun kaupan tuotteita.

Miksi sitten meidän kannattaa panostaa kotimaiseen elintarviketuotantoon ja kantaa siitä murhetta? Kyllä huoltovarmuus on tärkeä asia. Meillä on kokemuksia siitä, mitä pula-aika tuo tullessaan ja niukkuus maailmalla. Tämän hetken tilanne maailmalla on se, että viljavarastot ovat alta 30 vuorokauden kestoisia, ja jos tulee toinen yhtä huono viljavuosi kuin oli viimeinen satokausi, niin maailmalla alkaa olla viljasta niukkuutta. Ja erityisesti kun tiedetään se, että etanolihankkeita menee USA:ssa vauhdilla eteenpäin, niitä menee Brasiliassa vauhdilla eteenpäin, niin jos jatkossa kaikkialla maailmassa aletaan viljaa käyttää etanolin valmistuksessa entistä enemmän, se vaikuttaa tietenkin silloin kaupan olevan viljan kokonaismäärään. Elikkä tätäkin katsantokantaa vasten meidän kannattaa pitää kyllä huolta siitä, että meidän viljelijämme jaksavat ja ovat innostuneita tekemään sitä omaa työtään ja saavat myöskin työstään ihan ansaitsemansa palkan.

Viljelijöiden jaksaminen on ollut jo pitkän aikaa puheena, ja olisinkin suonut, että se lisälomapäivä olisi sieltä STM:n puolelta löytynyt, mutta sitä vaan ei löytynyt.

Sukupolvenvaihdokseen pitää voida rohkaista ja myöskin taloudellisesti kannustaa, ja siksi onkin maatalouden puolella syytä siirtyä sellaiseen viestikapulajärjestelmään, jossa tila vaihtaa omistajaa ilman suurempia velvoitteita yhteiskunnalle ja sitten, jos tila myydään ulkopuolelle, tulee aikanaan verojen ja maksujen aika. Mutta isältä pojalle, äidiltä tyttärelle suoritetut sukupolvenvaihdokset pitäisi voida tehdä ihan ilman minkään näköisiä maksuja.

Jatkuvuutta me tarvitsemme. Me tarvitsemme myös tutkimusta ja neuvontaa, ja näiden leikkausten aika alkaa nyt olla ohi. On syytä pitää huolta siitä, että meillä pohjoisen alueen kasvinjalostustutkimus ja kaikki muukin tutkimustoiminta jää henkiin ja sitä voidaan jatkossakin kehittää. Se on varmasti ajettu jo riittävän alas lähes kaikkien mielestä. Neuvonta on suuri sarka, jossa myöskin tarvitaan tekijöitä, ja ilman rahaa sitä ei voida hoitaa.

Arvoisa puhemies! Maataloutta on syytetty ympäristön saastuttamisesta. Siinä maatalous on jäänyt vähän altavastaajan asemaan, mutta jos esimerkiksi katsotaan Turun saaristoa ja siellä tapahtuvaa laivaliikennettä ja matkustajalaivoista tapahtuvaa fosforipäästöä ja toisaalta suurten kaupunkien fosforipäästöjä, kyllä siellä varmaan musta kylki on kummallakin, ja uskon, että maatalouden kohdalla on kyetty päästöjä hillitsemään, kun taas toisella puolella ei vielä riitä intoa päästöjen hillintään. Esimerkiksi Helsingin ja Tallinnan välisessä liikenteessä tuntuu olevan ihan villit markkinat. Siellä puhutaan yhtä ja tehdään toista, ja joka kevät ja kesä meri on vain saastuneempi.

Vielä pari asiaa. Susia on Karjalassa, mutta tämä "Karjala" on Mynämäellä Varsinais-Suomessa. Siellä kuntalaiset ovat kauhuissaan, lapsia viedään autolla kouluun, kun ei enää uskalleta päästää kävellen, koska koiria häviää pihasta ja susi on jokapäiväinen vieras ympäristössä. Siellä liikkuva lauma on todella vaarallinen. Tämä on kehitys, jota ei voida hyväksyä. Kyllä meidän täytyy Etelä-Suomessa kuitenkin, kun täällä on niin pieniä korpialueita, susikanta hoitaa vaan niin, että se on Venäjän-rajan takana.

Sitten vielä ihan lopuksi: ei kiinteistöveroa maa- ja metsätaloudelle.

Ja vihoviimeinen asia: Hevostalous Suomessa on viime aikoina kehittynyt hyvin. Suomenhevonen täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Hevostalouden määrärahat kulkevat maa- ja metsätalousministeriön kautta, ja siinä on hevostalousneuvottelukunta. Toivoisi ja edellytänkin, että jos Suomen Hippos ei tee esitystä kasvattajapalkkioiden nostamisesta nykyisestä 10 prosentista ainakin 15 prosenttiin, niin sen tekisi ensi vuoden aikana sitten maa- ja metsätalousministeriö omana päätöksenään. Mieluummin vielä suomenhevosen asemaa pitäisi korostaa nostamalla kasvattajapalkkiota enemmän, koska se on paljon työläämpi kuin lämminverinen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva maa- ja metsätalousministeriön pääluokka on kansallisesti katsoen äärimmäisen tärkeä. Maatalouden kannaltahan olemme nyt jo mukana eurooppalaisessa yhteisessä maatalouspolitiikassa, mikä tuo oman haasteensa, mutta meidän on pidettävä tiukasti kansallisesta edusta huoli. Tämä on koko Suomen asia, ei pelkästään jonkun pienen kansanryhmän asia.

Se 300 000 henkeä, joka saa työpaikkansa maa- ja elintarviketalouden kautta, on todella iso määrä, ja siihen sisältyy valtava määrä suomalaista osaamista, suomalaista työtä. On tavattoman hieno asia, että eduskunta on saanut päätöksen aikaan ja on tehty semmoinen poliittinen linjaus, että ne rahat, mitkä maaseudun kehittämisrahoista EU leikkaa, korvataan kansallisilla rahoilla. Tämä luo jatkuvuutta. Se on totta, että Euroopan unionin maatalouspolitiikka on pouk-koilevaa ja varsinkin maailmankaupan vapautuessa, Wto-neuvottelujen edetessä, on pidettävä huoli siitä, että tämä kansallinen elintarviketalous, maa- ja metsätalous, maatalous nimenomaan, pidetään kansallisissa käsissä ja vahvasti ja että koko kansan tuki on tällä yhteisellä asialla.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen mainitsi omassa puheenvuorossaan huoltovarmuudesta. Maatalouden puolella tämä on nimenomaan asia, josta tulee pitää huolta. Suomen on pystyttävä kaikissa olosuhteissa tuottamaan omat elintarvikkeensa ja niin, että maataloutta pystytään harjoittamaan koko Suomen alueella. Tämähän oli myös se lähtökohta, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 95, että me säilytämme oikeuden maataloustuotantoon tässä maassa ja nimenomaan joka puolella Suomea. Tästä periaatteesta tulee edelleen pitää kiinni. Meillä tällä hetkellä on peltoalasta ehkä joku 500 000 hehtaaria sellaista peltoa, joka voitaisiin ottaa vaikka energiatuotantoon, ja tämä mahdollisuus tulee ottaa käyttöön. Sen, mitä tuotantoa siellä aikanaan, esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, harjoitetaan, sitten näkee, mutta meillä on lupaavia avauksia. Viittaan esimerkiksi ruokohelpeen, jota on ihan pienvoimalaitoksissa jo kokeiltu. Se kaipaa edelleen tutkimusta ja nimenomaan sitä, että tätä hanketta edelleen kehitetään.

Kun katsotaan ruuantuotannon kotimaisuusastetta vielä, on kyse myös kansanterveydestä. On pidettävä huoli siitä, että puhdas suomalainen maaperä tuottaa puhtaita suomalaisia elintarvikkeita suomalaisille, jolloin vältymme muun muassa Keski-Euroopasta tulevilta jäämiltä, joita ruoka-aineissa löytyy.

Sitten yksi ongelma, joka tämän keskustelun aikana on monessa puheenvuorossa ollut esillä, on maatalouden kannattavuus. Jos halutaan pitää suomalainen maatalous itsenäisenä ja toimivana, on meidän eduskunnassa pidettävä huolta siitä, että maatalous säilyy kannattavana, ja pitää muistaa, että se maatila siellä, jossa yleensä kaksi ihmistä tekee töitä, on näille kahdelle ihmiselle plus monelle siinä tilan ympärillä työpaikka. Tämä tuotanto tulee säilyttää kannattavana.

Tässä yhteydessä on monesti noussut esille, kuten esimerkiksi ed. Kiviranta nosti esille, perintö- ja lahjaveron kohtalo. On aivan oikein, että Suomessa tehtäisiin kansallinen päätös siitä seuraavassa hallituksessa, ihan vahva suomalainen oma päätös, että perintö- ja lahjaveron uudistuksen yhteydessä maatilojen perintöverokohtelua muutettaisiin niin, että tilat voisivat siirtyä uudelle sukupolvelle perintöverotta. Sama toki koskee myös suomalaisia tuotantoyrityksiä muilla aloilla, kuten metalliteollisuudessa. Nimenomaan maatalouden puolella tämä on ihan elämän ja kuoleman kysymys. Suomalainen tila ei ole niin kannattava, että siitä kannattaisi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vielä veroa maksaa. Tämän perintöverouudistuksen yhteyteen voitaisiin monelle maatilalle mainittu erittäin tärkeä metsätalous ottaa myös mukaan niin, että metsätaloustilasta tehtäisiin maatilaan verrattava tila ja se voisi nauttia tätä samaa oikeutta, mikä maatilalla tänä päivänä perintöverotilanteessa on. Tämä tulee ottaa seuraavan hallituksen ohjelmaan ja viedä vahvalla omalla päätöksellä läpi, kuten myös tulee sukupolvenvaihdosta yleensä tukea, niin että suomalainen perhemetsätalous ja perhemaatalous voi hyvin.

Metsätalouden puolelta, arvoisa puhemies, muutama asia. Meillä Suomessa on tehty pitkäjänteistä metsänhoitotyötä, joka käytännössä alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Vahvana toki meillä on metsäntutkimusta ollut jo yli sata vuotta, mutta varsinainen nousu suomalaisella metsätaloudella alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Nykyinen kasvu, 97 miljoonaa mottia, olkoon hyvä esimerkki siitä, miten suomalainen osaaminen ja työ on tehnyt hyvää tulosta. Kun sodan jälkeen metsiemme kasvu oli noin 50 miljoonaa mottia, on se lähes tuplautunut tähän päivään mennessä.

Nyt käsittelyssä maa- ja metsätalousvaliokunnassa oleva uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki on valmistumassa, ja se tulee saada valmiiksi mahdollisimman pian ensi vuoden alussa ja voimaan, koska metsätalous tarvitsee oman lakinsa, jotta voimme luottaa siihen, että suomalaisella metsätaloudella on jatkuvuutta. Metsäenergiasta puhutaan paljon, että käyttäisimme bioenergiaa, haketta, puuta ja metsästä saatavaa energiaa yhä enemmän, ja se tarkoittaa, että meidän on pidettävä huoli siitä, että pysymme johtavana eurooppalaisena ja johtavana maailman metsätalousmaana. Tämä tarkoittaa myös itsellisiä päätöksiä muun muassa arvonlisäveron osalta. Meidän tulee pitää huoli siitä, että metsästä saatavan bioenergian polttoon ja niiden laitosten rakentamiseen pystymme saamaan investointitukia valtion budjettiin kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokan puolelle, ja myös sen se vaatii, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin otetaan selvä tason nosto. Nykyinen 58 miljoonaa euroa on hyvä alku. Oikea taso olisi noin 75 miljoonaa euroa, jolla pystyttäisiin tekemään jatkuvuutta tälle metsätalouden hyvälle kehitykselle ja nimenomaan turvataan myös bioenergian käyttö jatkossa.

Kestävän metsätalouden rahoituslain kautta tulevat rahat takaavat maassa myös työllisyyden. Työpaikkoja tulee sellaisille seuduille, missä muiden työpaikkojen saatavuus on äärimmäisen vaikeaa. Jos haluamme torjua tällä maapallolla kasvihuoneilmiötä, meidän tulee ottaa tehokkaasti käyttöön metsistä saatava energia ja nimenomaan niin, että siinä samassa yhteydessä otamme käyttöön myös turvetta. Se, että turvetta on mustamaalattu energiamuotona tässä maassa, on mielestäni suurta kansallista vääryyttä. Tulisi ehdottomasti ottaa turvesuot tehokkaammin käyttöön ja nimenomaan niin, että turve yhdistetään metsästä saatavaan metsäenergiaan, mutta myös peltoenergia tulee tässä yhteydessä nostaa esille. Nämä kolme yhdessä antavat Suomelle valtavan mahdollisuuden tehdä uusia työpaikkoja lähivuosina.

On myös hyvin murheellista, että metsätalouden edistämis- ja valvontaorganisaatioilta ollaan leikkaamassa noin 1,4 miljoonan euron pottia pois. Kun katsoo tätä viimeisen 50 vuoden aikana syntynyttä valtavaa lisäkasvua, sitä arvokasta työtä, mikä on tehty, se aika pitkälti perustuu siihen, että meillä on ollut hyvin toimivat metsätalouden valvonta- ja edistämisorganisaatiot. Jos nyt sitten leikataan, vaikka työtavat toki tehostuvat, niin se on minusta isku vasten kasvoja sille organisaatiolle, joka on tehnyt hyvää työtä. Toki moni muukin toimija on tehnyt hyvää työtä, metsäyhtiöt ja moni, moni muu toimiva järjestö ihan 4H-yhdistyksestä lähtien, mutta on tärkeää muistaa, että itse valvontaorganisaatio ja edistämisorganisaatio on siinä keihäänkärkenä ollut. Venäjän puuntuonti lähivuosina tulee laskemaan, ja on aivan varmaa, että Venäjän oma metsäteollisuus nousee. Se tarkoittaa, että Suomeen tuotavan puun määrä pienenee, ja tähän tilanteeseen meidän on valmistauduttava omaehtoisella toiminnalla.

Arvoisa herra puhemies! Vielä pari asiaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa nousi esille sähköntuotannon lisääminen kotimaisella energialla ja nimenomaan se, että tuettaisiin niitä investointiratkaisuja verotuksen keinoin sähköntuotantopuolella. Tämä tulee ottaa nyt vakavasti ja nimenomaan niin, että se annettu tuki ylettyy myös bioenergialla tehtävään sähköön. Ei ole mitään järkeä siinä, että vain lämmöntuotantoa tuetaan, vaan se tulee ottaa myös sähköpuolelle vahvasti ja hajauttaa suomalaista energiatuotantoa. Ne pienet voimalaitokset, jotka toimivat maaseutukunnissa, ovat erittäin hyviä pientuotantolaitoksia, jotka tukevat pai-kallistaloutta, mutta myös kansallista energiapolitiikkaa.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies: Toimiva metsätalous ja myös bioenergian käyttö vaatii, että metsäteollisuutemme toimii. Se vaatii myös toimivan tieverkon, hyvät radat, ja puhun edelleen Kymijoen kanavan rakentamisesta, koska se olisi tae sille, että suomalainen metsäteollisuus kehittyisi, ja se avaisi myös mahdollisuuden bioenergian parempaan käyttöön.

Ja hyväksi lopuksi, arvoisa herra puhemies, tulevista veroratkaisuista tulevassa hallituksessa: Perintö- ja lahjaveroasia tulee ottaa vakavasti ja nimenomaan niin, että maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdosvaiheessa tämä perintö- ja lahjavero poistetaan kokonaan. Sitten toinen asia, joka vaalien alla nousee esille veropolitiikassa, on maa- ja metsätalousmaan kiinteistövero. Sille tulee sanoa jyrkkä "ei" jo tässä vaiheessa, koska jos haluamme tässä maassa säilyttää metsätaloutta ja maataloutta, se tarkoittaa, että maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron olemassaolo kiel-letään kokonaan ja siitä ei edes tämän jälkeen puhuta.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalous ja elintarviketalous ovat Suomen EU-jäsenyyden aikana olleet kansallisia kysymyksiä. Niistä on ollut varsin laaja yksimielisyys, ja eipä ihme, koska EU-aikana koko maatalouden tuotantoedellytykset ovat aika perusteellisesti muuttuneet ja silloin yhteisen maatalouspolitiikan oloissa on ollut elintärkeätä, että Suomessa on kansallinen yksimielisyys tässä kysymyksessä. Elintarviketeollisuus kokonaisuutena on Suomessa merkittävä, taitaapa olla neljänneksi merkittävin, teollisuudenala, ja koko tämä sektori työllistää sen 300 000 ihmistä. Tuossa maatalouspoliittisessa selonteossa, sen käsittelyssä, todettiin, että eivät nämä maatalouden ja elintarviketalouden haasteet ole mihinkään kadonneet. EU:n lisäksi meillä on Wto, joka tuo koko ajan uusia haasteita, ja sen takia tuo yksimielisyyden säilyttäminen on erittäin tärkeää jatkossakin.

Tänä vuonna ehdottomasti tärkein maatalouden budjettiin liittyvä tekijä oli EU:n laajenemisesta aiheutuvien Euroopan unionin maatalousbudjetin ja koko budjetin muutosten vaikutusten minimointi. Tarkemmin sanottuna maaseudun rahoitus kokonaisuutena aleni, kun EU päätti omasta budjetistaan tulevalle ohjelmakaudelle. Siinä, miten se heijastuu suomalaisten viljelijöitten talouteen ja maaseudun rahoitukseen, oli päällimmäistä huolta tälle vuodelle, ja siinä onnistuttiin hyvin. Ensinnäkin nuo neuvottelut EU:n budjetista menivät kohtuullisesti, mutta vielä tärkeämpää oli se, että ne menetykset, mitä siellä koettiin, voitiin sitten kansallisesti paikata ja siihen löytyi poliittinen yhteisymmärrys.

Oikeastaan tätä taustaa vasten onkin hieman kummeksuttavaa se, että kun tiedetään, että tämä oli ehdottomasti se vuoden tärkein kysymys ja se on nyt hoidettu, niin jotkut kokoomusedustajat ovat käyneet täällä tämmöistä näennäisärhäkkää hyökkäystä nyt sitten hallituksen maatalouspolitiikkaa vastaan. Sanoin "näennäisärhäkkää" sen takia, että kun sitten katsotaan kokoomuksen budjettivastalausetta, niin eipä siellä kyllä ole mitään, mikä poikkeaisi tästä hallituksen linjasta. Kokoomuksen kärkenä on ollut arvostella maatalouden heikkoa kannattavuutta, ja se on aivan totta, se on luvattoman heikkoa, mutta siihen ei voida suoraan vaikuttaa budjettitaloudella, välillisesti kuitenkin voidaan, ja niitä välillisiä vaikutuksia tuo tulevan vuoden budjetti ihan hyvin ottaa huomioon ja pitää sisällään.

En ala toistaa sitä energiakeskustelua, mitä tämän päivän aikana on paljon käyty. Totean vaan lyhyesti, että bioenergia tuo jonkun verran uusia mahdollisuuksia maaseudulle ja toivottavasti vaikuttaa myös maatalouden kannattavuuteen sillä tavalla, että ruuan hinnasta viljelijöille koituva osuus olisi kasvussa päin.

Maatalouden investointien rahoittaminen jatkossa vaatii Maatilatalouden kehittämisrahaston pääoman täydentämistä, niin kuin täällä on sekä kokoomuksen että keskustan ja myös monien muittenkin suulla tänään todettu. Se ei ole ensi vuoden budjetissa, mutta se on ehdottomasti sitten jatkossa taas niitä maatalouden kunakin vuonna tärkeitä kysymyksiä alkaen vuodesta 2008.

Viljelijöitten jaksaminen on asia, mitä on aika vähän tässä sivuttu. Suureneva tilakoko ja siihen yhdistetty heikohko kannattavuus pistävät monen nuoren yrittäjän koville, varsinkin siinä investointi- ja laajentamisvaiheessa. Tähän puoleen on sitten tuolla sosiaalilainsäädännön puolella työterveyshuollossa tehty joitakin pieniä parannuksia tulevaa vuotta koskien.

Maaseutu on kumminkin paljon laajempi asia kuin pelkkä maatalous. Maatalous luo sen ympäristön, mutta maaseutu laajemmin on yli miljoonan suomalaisen päivittäinen elinympäristö, ja senpä takia maaseudun monipuolisen yritystoiminnan kehittäminen on erittäin tärkeää. Sen takia on hyvä, että ensi vuonna helpotetaan ja yksinkertaistetaan maaseudulla toimivien pienten yritysten rahoitusmahdollisuuksia. Senpä takia on hyvä, että koko tulevalle EU-ohjelmakaudelle on kohtuullisen runsaat varat toimintaryhmätyölle, Leader-toiminnalle.

Arvoisa puhemies! Metsän merkitystä ei voi Suomessa vieläkään ylikorostaa. Meidän puuntuotantopotentiaalimme on vajaakäytössä. Se antaa mahdollisuuksia perinteisen metsäteollisuuden alalla ainakin säilyttää nykyinen tuotanto, kenties jopa lisätä sitä, ja tuoda sitten siihen rinnalle mittavaa puuperäistä energiatuotantoa. Jotta metsävarat voidaan jatkossa hyödyntää ja pitää yllä se puuntuotantokyky, se edellyttää sitten, että metsäpuolelle ollaan myös valmiita panostamaan Kansallinen metsäohjelma 2010:n ja sen uudistamisen hengen mukaisesti. Se vaatii 10—15 miljoonan tasokorotusta jatkossa tuonne metsätalouden rahoitukseen.

Nyt eduskunnassa on käsittelyssä myös kestävän metsätalouden rahoituslain uudistaminen, ja siellä osa työlajeista poistuu. Punainen lanka tässä uudistamisessa on järjestelmän yksinkertaistaminen, tukitasojen yhtenäistäminen. Sillä tavalla tätä hallinnollista kuormaa keventämällä saadaan edes himppu lisää näistä niukoista varoista sinne varsinaisten työlajien rahoittamiseen, ja se edesauttaa jatkossa toivottavasti niitten runsaampien varojen käyttöä sitten tehokkaasti metsätalouden edistämiseen.

Puuvarat, metsävarat, ja niitten vuotuinen kasvu mahdollistavat myös sen, että metsänsuojelua monimuotoisuuden säilyttämiseksi voidaan edelleen jossain määrin lisätä, ja senpä takia on tärkeätä, että tulevalla kaudella nyt käytössä ollut vapaaehtoiseen suojeluun ja markkinalähtöiseen suojeluun perustuva Metso-ohjelma laajenee koko eteläisen ja keskisen Suomen alueelle. Siitä on hyvät kokemukset niin maanomistajilla kuin ympäristöpuolen viranomaisilla, ja mikä tärkeintä, siitä hyötyy metsäluonto, kun ne kaikkein tärkeimmät ja oleellisimmat kohteet saadaan kustannustehokkaasti turvattua.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! On hyvä, että tässä tämän vaalikauden viimeisessä ehkä näin laajassa maatalouspoliittisessa keskustelussa ei ole kuultu maataloutta ja maaseutua vähätteleviä puheenvuoroja, niin kuin eräissä muissa yhteyksissä viime aikoina toki on ollut nähtävissä ja kuultavissa. Maatalouden merkitys, kuten täällä ovat monet puhujat korostaneet, on kuitenkin Suomessa ja Suomelle hyvin tärkeä. Me olemme kuitenkin saarivaltio, ja meidän sijaintimme on sellainen, että meidän tulee huolehtia tulevaisuudessakin itse elintarviketuotannosta. Koko elintarvikesektorin merkitys kansantaloudessa on hyvin suuri: yli 300 00 henkeä työllistyy elintarvikesektorilla. Elintarvikesektorin merkitys koko kansantuotteesta on kuitenkin yli 3 prosenttia. Se on siinä suhteessa, kun esimerkiksi verrataan metsäteollisuuteen ja koko metsäsektoriin, varsin huomattava.

Tänään on uutisissa kerrottu, miten valtiovarainministeriö on korottanut tämän vuoden talouden kasvuennustetta 5,9 prosenttiin. Tuntuu siltä, että tästä kasvusta ei ainakaan maanviljelijäväestö ole kyllä kostunut. Merkittävä osa maanviljelijöitten tuloista kuitenkin tulee maataloustuista, yli 40 prosenttia keskimäärin. Monelle tilalle tuki on enemmän kuin puolet. Maataloustulo on tänä vuonna putoamassa jopa 800 miljoonaan euroon. Se on todella vähän, kun koko elintarvikesektorin liikevaihto on yli 16 miljardia vuodessa. Maataloustulohan, jos se jaetaan noin 70 000 tilalla, ei ole kuin reilut 10 000 euroa per tila.

Maataloustulon ja tuottajahintojen jatkuva alentuminen sekä jatkuva epävarmuus ovat ilman muuta lisänneet viljelijöitten rasitusta, stressiä suoraan sanoen. Viljelijöitten on täytynyt sopeutua EU-tukiviidakkoon ja sen mukanaan tuomaan paperisotaan sekä mukautua jopa nöyryyttävään valvonnan alaisena olemiseen. Siltä monista viljelijöistä tuntuu. Tukihakemusten ja viljelysuunnitelmien teko on vuosi vuodelta vil-jelijöille vaikeampaa.

Myös sellainen seikka, jota tässä keskustelussa ei ainakaan minun kuulteni ole vielä esille nostettu, on kuntien maataloustoimistojen jatkuvasti lisääntyvä työmäärä ja uudet haasteet. Maataloustoimistojen rooli nimenomaan tukihakemusten käsittelyssä on varsin merkittävä. Se on paljon merkittävämpi kuin monta kertaa halutaan uskoa. Maa- ja metsätalousministeriössä — siis ministeriössä — yksi tai muutama henkilö valmistelee ja kehittää varsin pientä, varsin kapeaa, sektoria tukiasioissa. Sen sijaan maataloustoimistoissa maaseutuasiamiehen on osattava koko tukijärjestelmä ja koko laajuudeltaan, kuten viljelijöittenkin. Tämä asettaa erittäin suuria haasteita maataloustoimistojen henkilökunnan osaamiselle. Heidän tulee hallita koko monimutkainen tukijärjestelmä, itse asiassa koko tämä prosessi, ja vielä tukihakemusten yksityiskohdatkin. Heidän olisi kyettävä neuvomaan viljelijöitä myös siten, että viljelijöiden oikeusturva varmistuu ja että viljelijät saavat kaikki heille kuuluvat tuet oikean suuruisina ja ajallaan. Sen lisäksi, että tukijärjestelmä on erittäin monimutkainen, monet tukien käsittelyyn liittyvät asiat joudutaan tekemään kiireessä ja monta kertaa maaseutuasiamiehille liian lyhyellä perehtymisajalla.

Arvoisa puhemies! Kun maatalous ja koko Suomen maaseutu on suurten haasteitten edessä, olisi toivonut, että Matti Vanhasen punamultahallituksen viimeinen budjetti olisi antanut enemmän mahdollisuuksia maaseudun tulevaisuuden kehittämiseen. Nyt alkaen neuvonnan määrärahoista monia budjettimäärärahoja on leikattu, ja se ei tiedä hyvää tulevaisuuden maanviljelijöille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuuden säilyttäminen ja kehittäminen ovat tärkeä osa yhteiskuntaamme sekä maamme elinkeinoelämää. Maaseutu toimintaympäristönä muuttuu jatkuvasti ja vaatii monipuolista kehittämistä. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on vain yksi sektori, jolla vaikutetaan maaseudun elinkelpoisuuteen. Maaseudun kehittämisessä ensisijainen tavoite on elinvoimaisuuden lisääminen kestävällä tavalla. Tähän vaikutetaan edistämällä maaseutualueiden kehitystä tasapainoisesti suhteessa koko maan kehitykseen.

Erityisen haasteellisia ovat harvaanasutut väestötappioalueet, missä työllisyys on heikkoa ja mistä etenkin nuoret, koulutetut, työikäiset ja naiset muuttavat alueellisiin kasvukeskuksiin. Väestön väheneminen maaseudulla on viime vuosina hieman tasaantunut, kuitenkin siten, että harvaanasutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla väestö vähenee ja kaupunkien läheisellä taajama-alueella lisääntyy. Monet nuoret perheet haluavat muuttaa kaupungin keskusta-alueelta maaseudulle, kuitenkin siten, että palveluasiointi suoritetaan kaupungissa, jossa perheen työpaikatkin yleensä sijaitsevat.

Ministeriön visiossa Suomi on uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi hyödyntävä yhteiskunta, jossa ihminen ja luonto voivat hyvin. Kuitenkin hajautunut kaupunkirakenne, joka leviää eri puolille maaseutua, on kestävän kehityksen, kaupunkisuunnittelun ja maaseudun kehittämisen kannalta haasteellinen. Näitä ei tulisi irrottaa toisistaan, vaan tulisi nähdä ne entistä paremmin toisiaan tukevina erilaisina yhdyskuntina.

Arvoisa puhemies! Maaseutu muuttuu jatkuvasti. Jo pelkästään maaseudulle olennainen maatalous toimintaympäristönä on muuttunut kansallisesta pienimuotoisesta maataloudesta osaksi kansainvälistä maatalous- ja elintarviketeollisuutta. Maatalouden jalostetuotanto ja maatilamatkailu ovat vahvistaneet maaseudun elinvoimaisuutta. Aktiivisista maatiloista noin kolmanneksella harjoitetaan myös muuta yritystoimintaa kuin alkutuotantoa. Monenlainen pienyrittäjyys soveltuu hyvin maaseudun oloihin, ja tällainen toiminta on kehityksen kannalta toivottavaa. Kuluneella ohjelmakaudella on syntynyt jopa 10 000 uutta työpaikkaa, joista 60 prosenttia sijaitsi harvaanasutulla tai ydinmaaseutualueella. Uusia yrityksiä on syntynyt yli 4 000. Kehitys näyttää lupaavalta. Myös etätyön edellytysten kehittäminen on maaseudun tulevaisuuden kannalta tärkeää.

Arvoisa puhemies! Maaseudun kehittämisessä erilaisten neuvontajärjestöjen toiminnalla edistetään yritystoiminnan monipuolistamista ja kilpailukyvyn parantamista. Tämän lisäksi neuvonnalla vaikutetaan ympäristön ja maaseudun yleiseen kehitykseen. Myös 4H-järjestöllä on olennainen rooli maaseudun kehittämisessä ja tulevaisuuden turvaamisessa. 4H-järjestössä on yli 300 yhdistystä, joiden toiminta kattaa noin 90 prosenttia Suomen kunnista. Järjestötoiminnan keskeisenä tavoitteena on lasten ja nuorten aktivoiminen ja osallisuuden vahvistaminen maaseudulla ja taajama-alueilla ja viime vuosina myös kaupunkialueilla. Tämän lisäksi esimerkiksi Kymen-Vuoksen 4H-toiminnassa, jossa itse olen mukana, on nuorten yrittäjyyden ja työelämävalmiuksien edistäminen yksi tärkeistä toimintamuodoista. Toimintaan kuuluu myös olennaisena osana ympäristökasvatus ja luonto-osaamisen edistäminen. Toimintaa kehitetään jatkuvasti ja resurssit pyritään kohdentamaan tehokkaasti.

Kuten monessa kansalaisjärjestötyössä myös 4H-toiminnassa merkittävä osa tuloista tuotetaan omalla varainhankinnalla. Hallituksen esityksessä toiminnan varoja oli vähennetty tästä vuodesta 250 000 eurolla, mutta eduskuntakäsittelyn myötä vähennykseksi jäi 50 000 euroa. Tämä pudotus on kohtuullinen, ja toiminta voidaan sopeuttaa valtionavun mukaisesti.

Myös kylätoiminta Suomessa on tänä päivänä vahvassa nousussa. Asukkaat haluavat eloa ja aktiivisempaa elämää kyläyhteisöihin. Kylätoiminta syntyy siellä asuvista ihmisistä ja heidän tarpeistaan. Se on asukkaiden vapaaehtoistoimintaa ja paikallista kehittämistoimintaa. Ihmiset haluavat ottaa vastuuta toisistaan ja kylän tulevaisuudesta. Elinkelpoinen ja viihtyisä kylä myös houkuttelee asukkaita ja tukee siten myös niitä tavoitteita ja haasteita, joita maaseutualueen muutos alueelle tuo.

Arvoisa puhemies! Pääluokan selkeästi suurimman osuuden muodostavat maatalouden tuet. Nostan kohdasta esiin vain markkinoinnin ja tuotannon kehittämisen määrärahat. Määrärahalla toteutetun toiminnan tavoitteena on parantaa tuotteiden laatua ja kuluttajien tyytyväisyyttä, lisätä terveellisiä ruokatottumuksia sekä kuluttajien ja ammattilaisten tietämystä elintarvikeketjusta. Nämä tavoitteet ovat erittäin tärkeitä.

Julkisen sektorin keittiöhenkilöstö ja elintarvikeketjun toimijat ovat avainasemassa siinä, että Suomen yli 20 000 ammattikeittiötä tarjoaisivat enenevässä määrin lähi- ja luomuruokaa. Siksi on erittäin hyvä, että eduskunta on lisäämässä momentille 300 000 euroa lähi- ja luomuruuan käyttöä edistävän neuvontatyön jatkamiseksi. Pelkkä neuvonta ja valistus ei kylläkään riitä niin kauan kuin julkisen sektorin ruokatuotannossa volyymi ja hinta menevät laadun ja turvallisuuden edelle.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi pari sanaa luomutuotannon kehittämisestä. Suomessa valtion satsaukset luomun kehittämiseen ovat valitettavasti olleet laskusuunnassa. Kuluttajanäkökulmasta tuntuu siltä, ettei luomutarjontaa ole riittävästi markkinoilla. Kysyntää olisi monenlaisille tuotteille, mutta tarjonta normaalimarketeissa on vähäistä tai satunnaista. Kiireiset ihmiset valitsevat arkena kaupasta usein samoja tuotteita samoilta hyllyiltä kuin edellisilläkin kauppamatkoillaan. Luomutuote jää ostamatta, jos se täytyy aina valikoida tai huomioida uutena tuotteena uusista paikoista.

Kuluttajan näkökulmasta toivoisin, että luomutarjonnan näkymät paranisivat. Tällä hetkellä luomun ostaminen vaatii tiedostavaa asennetta. Vain 5—10 prosenttia kuluttajista valitsee luomutuotteen juuri siksi, että se on luonnonmukaisesti tuotettu. Kuluttaja huomioi ensisijaisesti turvallisuutta, maukkautta, edullisuutta ja terveellisyyttä. Finfoodin tutkimusten mukaan näissä kuluttajan huomioissa seuraavat kriteerit ovat ravitsevuus, turvallisuus, tuoreus, aitous, terveyden ylläpito, puhtaus ja lisäaineettomuus. Uskon, että luomutuotantokin löytää ihmisten pöytään, jos niin halutaan. Toivoisin luomualan kehittämisen strategiatyöltä, tuottajilta ja yrittäjiltä nykytilanteeseen jonkinlaista uutta avausta, ettei luomu tulevaisuudessa jää marginaaliin, vaan vahvistaisi asemaansa osana elintarviketeollisuutta.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa varasin puheenvuoron debattivaiheessa ja kohdassa, jossa käytiin varsin kiivaasti keskustelua Makeran rahoituksesta ja sen määrästä. Meillä Keski-Pohjanmaalla on törmätty varsin kiusalliseen tilanteeseen Makeran rahoituksen niukkuuden vuoksi turkistarhauksen puolella. Meillähän on tilanne, että Keski-Pohjanmaalla on joutunut useita turkistarhoja siirtymään pohjavesialueilta pois, ja näitten tarhojen investointiosuuden pitäisi pitkälti tulla tämän Makeran rahoituksen puolelta. Nyt siellä ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että näille tarhaajille ei voida maksaa näitä investointitukia, ja on jouduttu jopa sellaisiin tilanteisiin, joissa kunta on takaamassa näitä hyvin merkittäviä turkistuottajia. Tämä on erittäin valitettava tilanne, että tällaiseen on ajauduttu, koska on olemassa Pohjanmaalla kuntia, joiden taloudelle on erittäin tärkeä merkitys turkistalouden hyvinvoinnilla. Siksi toivonkin, että jatkossa, kun Makeran rahoitusta kehitetään, se tulee pääomittaa sillä tavalla, että se pystyy kattamaan ne tarpeet, joita sillä laajasti on, ja siinä nimenomaan huomioon ottaen myös turkistarhaus.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voin jatkaa ed. Kiljusen puheenvuorosta. Hän lopetti luomun saatavuuteen ja siihen, miten paljon se on esillä ja minkä hintaisena. Joskus tuntuu siltä, että se on vähän ikuisuuskysymys, että periaatteessa kai kaikki kannattavat luomua, mutta käytännössä jostain ihme syystä luomutuet, niiden jatkuvuus, varmuus, taso ym., eivät ole tarpeeksi hyviä, jotta siihen siirtyminen olisi tapahtunut laajemmin kuin vain niiden osalta, jotka ovat, miten sanoisin, ehkä ideologisistakin syistä, luomun ystäviä ja todella haluavat satsata itse tähän tuotantoon ja joille tämä on sydämen asia. Olisi erittäin hyvä, jos se olisi niin houkuttelevaa, että mukana olisi myös sellaisia, jotka tekevät siitä enemmän vaan oman taloudellisen hyödyn takia eivätkä ehkä niinkään ideologisen valinnan takia, koska muuten tämä ei tästä laajene.

Mutta se on ihan varma asia, että tämä kysyntä ja sen liittyminen suoraan siihen, mitä on saatavilla kaupoissa, on äärimmäisen tärkeää. Tällaisille ehkä ei niin käteville äideille ja isille, niin kuin minä esimerkiksi, jotka mielellään ottavat valmiita luomutortelliineja kaupasta ja keittävät sitten ja laittavat vähän suolaa, sitä tarjontaa ehkä ei ole niin paljon kuin voisi olla. Minulla on onni siinä, että siskoni pyörittää luomupiiriä, tekee meidän perheellemme ruuan joka ilta puoli seitsemän, ja se on aina luomua, jos vaan voi olla. Melkein kaikki, mitä me syömme, on luomua. Mutta se ei johdu minusta. Jos se olisi minusta kiinni, niin olisi kyllä paljon hankalampaa.

Välillä olen pohtinut, että jos haluaa tätä luomun saatavuutta parantaa, olisiko parempi asettua ehdokkaaksi joihinkin S-marketin vaaleihin tai muihin vastaaviin. En ole vielä sitä tehnyt, mutta olen pohtinut, olisikohan se aiheellista, koska näillä kauppaketjuilla on kyllä suuri vaikutusvalta siihen, mitä otetaan hyllyille ja mihin laitetaan ja miten tämä tarjonta paranee ostajille. Mutta kyllähän muuten meidän tehtävämme täällä on tehdä luomusta kilpailukykyistä. Sitä nyt ei vaan ole tarpeeksi tehty.

Muuten tänään, liittyen siihen, mitä ruoka maksaa ja syödäänkö terveellisesti — luomuhan on terveellistä ruokaa ja myös ympäristölle hyvää — meillä oli äsken Sitran kanssa tämmöinen pieni palaveri, missä pohdittiin tulevaisuutta, hallitusohjelmia ja muita vastaavia. Siellä nousi esiin sellainen asia, että kun on puhuttu paljon ruuan arvonlisäverosta, pitäisi ottaa nollaveroluokka hedelmille ja vihanneksille, ihan sen takia, että ne ovat terveellisiä ja niitä syödään liian vähän. Etenkin niiden ihmisten, joilla on vähän rahaa ja joilla on muutenkin tiukkaa, kauppakassista löytyy aivan liian vähän etenkin talviaikaan sekä hedelmiä että vihanneksia. Tämä on mielestäni ihan mielenkiintoinen avaus, siitä voisi jatkaa, että saataisiin oikeasti sinne kauppakassiin enemmän vihreitä tavaroita ja vähemmän ehkä näitä valkoisia jauhotavaroita ja muuta vastaavaa, joka ei ole niin terveellistä. Jos me haluamme ohjata ihmisiä, niin kuin mielestäni meidän pitäisi, terveelliseen ja ympäristöystävälliseen elämäntapaan, niin sen eteen voisi kyllä verotuksella tehdä enemmän työtä.

Ympäristöön liittyy tämä, mistä minun oikeasti piti puhua, elikkä Itämeren suojelu. Tämähän on myös asia, josta kaikki ovat yksimielisiä, että pitää Itämeri pelastaa ja suojella sitä. Mutta heti kun päästään yksityiskohtiin ja konkretiaan, tulee sellainen olo, että syyllistää jotenkin ihmisiä. Tässä on nyt semmoinen tilanne, että kaikki olemme syyllisiä, me kaikki jossain muodossa, myös siinä, että jos puhutaan maataloudesta, niin me kaikki myös syömme ja kulutamme näitä tuotteita, siis me itse käytämme niitä. Ympäristötuet ovat ne, millä pyritään nyt ohjaamaan niin, että tulisi mahdollisimman vähän päästöjä, fosforia ja typpeä, meidän vesistöihimme.

Jos pohditaan vaikka Saaristomerta, sen päästöt ovat pääasiassa meidän omia päästöjämme, maatalous on niiden aiheuttajista suurin, ja tietenkin siellä on myös muita paikallisia tekijöitä, haja-asutus ja kalanviljely ym., ym. Sitten on toinen asia, jos puhutaan Suomenlahdesta ja Pietarista. Mutta jos puhutaan vaikkapa Saaristomerestä, joka on äärimmäisen tärkeä paikka monelle suomalaiselle, niin turistille kuin elinkeinonsa sieltä saavalle ihmiselle, ja jos puhutaan muista kuin maatalouden työpaikoista, niin turismi on äärimmäisen tärkeä asia ja kesäasukkaat. Nyt meillä on aika huono tilanne, että silloin kun vedet ovat lämpimiä ja oikeasti on paras sesonki, ei voi uida. Se on aika huono tapa myydä sitä muille ihmisille, että tulkaa meidän ihanaan saaristoomme. Siellä pitää olla sitten uima-allas, että voi uida.

Viimeiset tulokset näyttävät sen, että maataloustuet eivät ole olleet tarpeeksi ohjaavia, jotta päästöt vähenisivät tarpeeksi nopeasti, jotta me voisimme saada edes minun elinikäni aikana Saaristomeren puhtaammaksi. Siksi olenkin tässä aika kauan tätä pohtinut, että vapaaehtoisista ympäristötuista ehkä pitäisikin tehdä pakollisia. Tämä nykyinen tilanne on se, että — ihan varmaan syystäkin — EU:hun ei luoteta niin kovin paljon ja EU:sta saataviin rahoihin ja tukiin ei luoteta ja se on byrokraattista, ehkä vaikeaa, en tiedä, ja kaikkea siinä on, psykologisia ja teknisiä ongelmia. Mutta valitettavasti vapaaehtoisia ympäristötukia ei käytetä ollenkaan niin paljon kuin pitäisi. Siinä on myös se ongelma, että jos on vuokramaita, ei tiedä, miten monta vuotta niitä tulee vuokraamaan ym., ym. Ja varmaan henkilökohtainen ohjaaminen ja avustaminen paikan päällä auttaisi siinä tukien käyttämisessä — täällä pyöritellään päätä, ehkä vielä on tulossa tästä debattia. Mutta tällä hetkellä olen huolissani siitä, että vapaaehtoisia ympäristötukia ei käytetä tarpeeksi ja tämä näkyy muun muassa Saaristomeressä siinä, että päästöt ovat liian isoja. Jotain on tehtävä, sillä emme voi näin vaan katsella sivusta ja odottaa, että vapaaehtoisuus tuottaisi nopeita tuloksia, kun se ei ainakaan tähän asti ole tuottanut.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tekee vielä mieli joitakin asioita nostaa tässä keskustelussa esiin. Ensinnäkin haluan todeta, että meidän maatalouspolitiikastamme käytävissä keskusteluissa vaikuttaa vielä muutaman viime vuosikymmenen aikana vallinnut tilanne, että on saatu nauttia kotimaisten elintarvikkeitten omavaraisuudesta, jopa runsaudesta, mutta onko tilanne tulevaisuudessa tämä, on sitten jo toinen asia. Jo nyt näkyy, että muun muassa leipäviljasta omavaraisuus on häipynyt ja me olemme yhä enemmän tuonnista riippuvaisia.

Maatalouden rakenne on puhuttanut. Kun meillä nyt on tällä hetkellä 70 000 tilaa, niin näyttää siltä, että vuonna 2012 meillä on vain runsas 50 000 tilaa, mutta ehkä vajaa 10 000 tilaa jatkossa tuottaa elintarviketeollisuuden tarvitsemat raaka-aineet ja yhä useampi tila joutuu sitten keskittymään maaseudun muiden elinkeinojen kehittämiseen osana tilan toimeentuloa ja hankkimaan tuloja tilan ulkopuolelta. Mutta tämäkin on maaseudun kannalta todella tärkeää, että mahdollisimman moni tila siellä säilyisi ja näiden tilojen osalta sitten jatkossa on mahdollisuus taas lähteä kehittämään ehkä uuttakin elinkeinotoimintaa ja yritystoimintaa. Nyt on keskityttävä jatkossa varmistamaan maatalouden tulevaisuutta, ja siinä mielessä varmaan tulevat hallitusohjelmat ovat keskeisen tärkeitä.

Täällä ed. Tiilikainen otti puheenvuorossaan esiin myös jaksamisen, joka ei niin kovin monessa puheenvuorossa tänä iltana ole tullut esiin. Mutta jaksaminen ja ylipäätään jatkuvuuden turvaaminen maatiloilla on tärkeä kysymys ja meidän pitää kyllä näihin asioihin kiinnittää huomiota, ja muun muassa maatalouslomituksen kehittäminen on tällä alueella tärkeä tekijä.

Tulevaisuuden kannalta merkittäviä kysymyksiä tulee olemaan myös suhtautuminen maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroon. Pidän tärkeänä, että sitä ei uloteta maatalousmaahan. Meidän täytyy nyt kerta kaikkiaan luoda sellaisia signaaleja, että uskotaan maaseudulla yrittämiseen ja maaseudun elinkeinojen tulevaisuuteen.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen tulee saada seuraavaan hallitusohjelmaan. Tämä on eläkeläisten ja lapsiperheiden kannalta tärkeää, mutta tärkeää myös siinä mielessä, että elintarvikkeiden kulutuksessa ollaan siirtymässä yhä pidemmälle jalostettuihin tuotteisiin ja siinä nimenomaan työn osuuden verottaminen sitten nostaa elintarvikkeitten hintoja. Siinäkin mielessä, vielä työllisyydenkin kannalta, olisi tärkeää, että elintarvikkeiden arvonlisäveroa pudotettaisiin, jotta kulutus voisi tosiaan siirtyä näihin jalostettuihin kotimaisiin tuotteisiin, joissa työn ja yrittämisen merkitys korostuu.

Sukupolvenvaihdokset ovat tärkeä kehittämisen kohde jatkossa. Tämän hallituskauden aikana jo sukupolvenvaihdoksien verokohtelua kevennettiin, mutta jatkossa lahjaveron ja perintöveron osalta on paikallaan maatalousyrittämiseen ja ylipäätään yrittämiseen kohdistuva verotus poistaa vallan.

Tukikeskustelu on viime aikoina ollut aika voimakasta, ja siinä ovat nousseet esiin muiden kuin viljelijöiden saamat tuet. Nyt pitää kyllä varjella maataloutta siltä uhalta, että tämä tukikeskustelu johtaa ylipäätään kielteiseen suhtautumiseen maatalouden tukiin, koska tuet ovat niin suomalaisen kuin koko eurooppalaisenkin maatalouden kannalta välttämättömiä, ja meidän pitää huolehtia, että kotimainen maatalous tässä EU-maiden välisessä tukikilpailussa pärjää ja me pystymme huolehtimaan omasta tukipolitiikastamme niin, että sitä kautta ei vaaranneta kotimaisen tuotannon jatkamisen mahdollisuutta.

Tukipolitiikasta on muutenkin käyty keskustelua. Tässä edellisessä puheenvuorossa ed. Andersson otti nämä tukiasiat esiin. Mutta tässä on näköpiirissä myös se uhka, että jos näitä tukiehtoja kiristetään, niin yhä useampi tila joutuu sitten luopumaan sellaisesta tuotannosta taikka tähän tuotantoon liittyvistä tuista, jos ne tulevat liian ylivoimaisiksi noudattaa.

Perustuslakivaliokunnassa, kun näihin tukiin liittyvää lainsäädäntöä käsiteltiin, useissa valtiosääntöasiantuntijoitten puheenvuoroissakin nousi esiin jo tämä näkökulma, miten yhteen elinkeinoon kohdistuva sääntely voi olla näin vaikeaselkoista ja ehdoiltaan hankalaa. Elikkä pitäisi myös sitten tukipolitiikan suhteen pyrkiä kehittämään säätelyä siihen suuntaan, että se on helpompaa ymmärtää ja helpompaa noudattaa ja siihen on mahdollisuus sitoutua.

Monissa puheenvuoroissa on puututtu ja itsekin jo aiemmin puutuin tutkimuksen ja neuvonnan rahoitukseen. Pidän kyllä välttämättömänä, että viimeistään seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan kirjaus, että näistä tutkimus- ja neuvontarahoista pitää huolehtia ja turvata ne jatkossa.

Tutkimuksella ja neuvonnalla on tärkeä merkitys myös sitten tuotannon ympäristövaikutusten kannalta, ja kun me haluamme suojella maaperää ja pohjavesiä ja vesistöjä ja myös maisemaa, niin tässä työssä tutkimuksen merkitys on suuri. Sillä voidaan vaikuttaa rehujen käyttöön ja lannoitteiden käytön tehokkuuteen ja sitä kautta parantaa tuotannon ympäristövaikutuksia, kun on tietoa ja osaamista käytössä ja voidaan käyttää näitä tuotantovälineitä tehokkaasti hyväksi, niin että ei sitten ylimääräisiä aineita valu ympäristöön ja vesistöihin.

Elintarvikkeitten laatukeskustelussa on aiemmin keskitytty ympäristövaikutuksiin ja elintarvikkeiden turvallisuuteen ja dokumentointiin ja tähän puoleen, mutta katson, että jatkossa, kun meillä elintaso nousee ja varallisuus lisääntyy, yhä useammalla kansalaisella on mahdollisuus ja tarve kiinnittää huomiota entistä enemmän tuotteiden makuun. Tässäkin työssä, kun halutaan näitten kotimaisten elintarvikkeitten kilpailukykyä vahvistaa, tarvitaan lisää tutkimusta, ja nimenomaan tämän maun ja laadun kautta voidaan vaikuttaa näihin meidän kotimaisten elintarvikkeittemme kilpailukykyyn. Meidän ympäristömme tarjoaa tähän erinomaisia mahdollisuuksia. Pohjoinen luonto ja valoisat kesäyöt ovat tekijöitä, joilla voidaan vaikuttaa makuun, mutta erittäin tärkeitä tekijöitä ovat sitten myös kasvihuonetuotannossa lämpötilan vaikutus ja valo ja ravinteiden oikea käyttö tuotteiden maun kannalta, ja muun muassa luomutuotannossa on erittäin paljon asioita, joita tutkimuksen avulla voitaisiin kehittää, ja näin voitaisiin vaikuttaa tuotteiden kilpailukykyyn. Katson, että meidän suomalaisten kannattaa näihin asioihin panostaa. Meillä on erinomaisia mahdollisuuksia kehittää tätä tuotantoamme, ja myös matkailun kannalta on erittäin tärkeää, että meillä on erinomaisia, hyviä, maukkaita kotimaisia elintarvikkeita. Ne vahvistavat myös matkailuelinkeinojen kilpailukykyä.

Joka tapauksessa kotimaisella elintarviketuotannolla on ratkaiseva merkitys kotimaisen elintarviketalouden kilpailukykyyn. Vaikka maatalous menettää työpaikkoja jatkuvasti, niin meillä on edelleen kaiken kaikkiaan noin 300 000 työpaikkaa elintarviketaloudessa. Maaseudun elinkeinojen menestymisellä on myös merkittävä vaikutus metsätalouden tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja puuraaka-aineen tuotantoon, ja on tärkeää, että meillä on osaavaa väkeä maaseudulla.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maatalous on pitkälti meidän maidemme ulkopuolelta ohjattavaa Euroopan unionin yhteisenä politiikan alana. Se on tuonut meille maanviljelykseen toimintaympäristön muutoksen, joka toisaalta on muuttanut sen toimialaksi, johon meidän on kansallinen yksimielisyys löydettävä ja pidettävä sitä yllä, ja se on tuonut myöskin asetelman, että meidän on kansallisesti yli puoluerajojen puolustettava kotimaista elintarviketuotantoa Euroopan unionin areenoilla. Silloin kun unionissa lähdetään seuraavaan ohjelmakauteen, on tietysti tärkeää, että me määrittelemme ne kansalliset reunaehdot, joita sitten siellä yhteen hiileen puhaltaen puolustamme.

Kilpailukyky niin maatiloilla kuin yrityksissä, jalostavissa yrityksissä, on äärimmäisen tärkeä asia, ja meidän pohjoinen sijaintimme ja se, että on harvaanasuttu maa, tuovat meille toisentyyppiset vaatimukset, elikkä meillä on yrityksillä sellaisia kustannuksia katettavana, mitä Keski-Euroopassa yrityksillä ei ole. Silloin tässä koko elintarvikeketjussa on tärkeää, että me tiedostamme ne ja pyrimme sellaiseen kokonaisratkaisuun, että kilpailukyky niin viljelijöiden kuin myöskin yritysten osalta säilyy.

Täällä tänään on kiinnitetty huomiota viljelijöiden jaksamiseen, ja noin kokonaisuutena voi todeta, että viljelijöillä on kyllä luottavainen usko tulevaisuuteen, ainakin mikäli on katsominen näihin investointihalukkuuksiin. Ainakin meillä tuolla Etelä-Pohjanmaalla valtiolla on ollut vaikeuksia pysyä mukana rahoitusten myöntämisessä, sen verran haastavia hankkeita viljelijät ovat investointipuolella esiin tuoneet. Mutta jaksamisesta on tullut ongelma, ja hyvin tärkeitä ovat nämä lomituspalvelut ja niiden turvaaminen. Tämä budjettiesitys ei sisällä nyt lisäyksiä lomituspäiviin, mutta jatkossa meidän on kyllä syytä hyvin tarkasti seurata tätä ja tehdä lisäyksiä näiden lomituspäivien määrään, niin että voidaan sitten tämä jaksamisasiakin turvata.

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan kuuluu myös tämä 4H-toiminta, joka on äärimmäisen hyvää nuorten kasvatustoimintaa ja opetustoimintaa yrittäjyyteen ja myöskin kehittää nuorten työelämävalmiuksia. Alun alkaen budjettiehdotuksessa ehdotettiin sinne jopa 250 000 euron leikkausta, mutta onneksi valtiovarainvaliokunnassa tämä leikkaus lähestulkoon saatiin torjuttua, niin että sinne lisättiin sitten valiokuntakäsittelyssä 200 000 euroa. Tämä antaa nyt sitten paremmat toimintaedellytykset 4H-toiminnalle, joka on nyttemmin ulottunut jo koskemaan myöskin kaupunkialueita, ja se on äärimmäisen hyvä asia.

Maa- ja metsätalousministeriön budjettialaan kuuluvat myöskin nämä vesistö- ja vesihuoltotyöt, ja niihin on ehdotettu runsas 9 miljoonaa euroa, mikä on 4,2 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2006 talousarviossa oli. Tämän määrärahan puitteissa on välttämätöntä lisätä perusparannusten rahoitusta, ja sinne on valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä nyt tullut sitten 1,6 miljoonan euron lisäys kiireisiin vesihuolto- ja tulvasuojelutöihin. Näillä näkymin on myöskin mahdollista aloittaa yksi hyvin tärkeä, pitkään odotettu hanke, joka on tuolla Etelä-Pohjanmaalla, Kainastonjoella, joka koskettaa Teuvan ja Kauhajoen aluetta. Oli hyvä, että tämä lisäys saatiin, koska kyseiseen kohteeseen on myönnetty jo tilusjärjestelyvarat, ja nyt oli suurena vaarana, että niiltä osin hanke vanhenee. Olisi ollut aika iso menetys se, ellei tätä nyt olisi kyetty korjaamaan.

Arvoisa puhemies! Nykyiseen hallitusohjelmaan sisältyy Kansallinen metsäohjelma 2010, joka sisältää metsäpolitiikan keskeiset linjaukset. Tämän ohjelman tavoitteena on turvata metsiin pohjautuva työ ja toimeentulo, metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus sekä kaikille kansalaisille virkistysmahdollisuus.

Metsäomistuksessa on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kaupungeissa asuu isot määrät metsänomistajia, ja se luku on edelleen kasvava. Tämä lisää metsäneuvonta- ja -työpalvelutarpeita. Toimintaympäristössä olevien muutosten vuoksi Kansallisen metsäohjelman tarkistus aloitettiin jo syksyllä 2005, ja tämä tarkistettu ohjelma ulottuu nyt sitten vuoteen 2015. Se on tarkoitus hyväksyä valtioneuvostossa ensi vuoden lopulla.

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut hyvän tavoitteen, jossa tavoitellaan korkeaa puuntuotannollista käyttöastetta ja monimuotoista, kannattavaa metsätaloutta. Tavoitteisiin pyritään toteuttamalla hallitusohjelman mukaista Kansallista metsäohjelmaa.

Tuossa alkusyksyllä oli julkisuudessa myöskin kommentteja siitä, että kiinteistövero ulotettaisiin metsäomaisuuteen. Tämä on tarpeetonta, enkä näe mitään perusteita sille, että kiinteistövero siihen ulotettaisiin; metsätuottoa verotetaan jo muutoinkin. Kun tarkastellaan metsää investointikohteena, niin tällä hetkellä on tilanne sellainen, että metsästä saatava tuotto ei ole kilpailukykyistä eikä kannusta metsätaloudellisiin investointeihin, ja vielä vähemmän se sitä tekisi, mikäli metsäverotusta kiristettäisiin. Puun myyntitulon verotuksessa metsävähennys tulisi saattaa vastaamaan puuston todellista hankintamenoa ja metsävähennys pitäisi ulottaa kaikkiin metsiin. Se parantaisi metsätaloudellista tuotantokykyä.

Myöskin kuluneena vuotena — aina vaalien lähestyessä — ruuan arvonlisäverosta on puhuttu ja puhutaan edelleen. On hyvin tärkeää, että siihen saataisiin muutos ja niin, että ruuan arvonlisävero vastaisi sitä verotustasoa, mikä Keski-Euroopassakin pääsääntöisesti on. Olenkin sitä mieltä, että ruuan arvonlisäveron alentaminen tulee laittaa seuraavaan hallitusohjelmaan ja saattaa sitä kautta sitten suomalaiset kuluttajatkin tasa-arvoiseen tilanteeseen eurooppalaisten kanssa. Suomessa pitää tuottaa kotimaista ruokaa, ja se on myöskin maaseudun elintarviketeollisuuden kannalta tärkeää, ja se on osa huoltovarmuutta, mitä on aina syytä korostaa.

Tutkimus ja tuotekehittely liittyy hyvin keskeisesti elintarvikesektoriin, ja elintarviketeollisuuteen liittyvä tutkimus- ja tuotekehitystoiminta ja sen rahoituksen turvaaminen on tärkeää. Sen vuoksi valiokunnan ehdottamat lisäykset saavat kyllä tukeni. Siinä satsataan pitkälti tulevaisuuteen.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikan yksiselitteisenä tavoitteena tulee olla kotimaisen elintarviketuotannon turvaaminen. Tämä edellyttää, että maatalous on kannattavaa. Kannattavuuden ratkaisee maatalouspolitiikka, koska markkinoilta saatavat tuotteiden hinnat eivät kata tuotantokustannuksia, hinnat ovat alentuneet ja kustannukset ovat nousseet. Tukipolitiikan avulla turvataan maatalouden kannattavan toiminnan edellytykset ja kuluttajille edulliset kotimaiset elintarvikkeet. Onneksi maatalouspolitiikka kaikista moitteista huolimatta on turvannut kotimaisen elintarviketuotannon. Yksittäisen viljelijän näkökulmasta raskainta ja lähes kohtuutonta on erittäin raskas byrokratia. Viljelijöiden jaksamisen ja motivaation kannalta olisi tärkeää keventää nykyistä monimutkaista ja erittäin raskasta byrokratiaa.

Elintarvikeketjussa alkutuotannosta jalostukseen ja edelleen jakeluun työskentelee noin 300 000 suomalaista. Se on erittäin merkittävä asia koko yhteiskunnan kannalta. Sen takia on tärkeää, että maatalouden ja elintarviketalouden sisälle ei rakenneta poliittista vastakkainasettelua eri poliittisten puolueiden välillä vaan haetaan yhteistä intressiä, millä turvata tämän kansantalouden ja turvallisuutemme kannalta tärkeän sektorin toimintaedellytykset. Tällä hetkellä maataloudessa investoidaan varsin voimakkaasti, mikä kuvaa sitä, että ainakin osalla viljelijöistä on hyvin vahva luottamus ja usko tulevaisuuteen. Maatalouspolitiikan tukea tarvitaan tulevaisuudessakin.

Maatalouden kannattavuus, kuten jo aiemmin sanoin, tulee ratkaisemaan sen, mikä tulevaisuus elintarviketuotannolla on Suomessa. Tällä hetkellä on eräitä huolestuttavia piirteitä tässä kannattavuuskehityksessä: Markkinahinta ei eräillä tuotteilla vastaa eurooppalaista tasoa, valitettavasti. Ainoastaan maitosektori on varsin hyvin pystynyt pitämään pintansa. Lihasektori ja viljasektori eivät ole pysyneet tässä kilpailussa mukana. Myös kustannuskehitys on huolestuttava, ja se on merkinnyt sitä, että vaikka valtio on pitänyt tukipolitiikan kokonaistason vakaana, niin maatalouden kannattavuudessa on isoja haasteita ja paineita. Myös tulevaisuudessa pitää olla valmiutta hallituksella etsiä ratkaisuja, joilla vaikutetaan kustannuskehitykseen. Yksi ratkaisuhan oli polttoaineveron alentaminen ja energiakustannusten alentaminen, joista sovittiin niin sanotun maaseututupon yhteydessä.

Valtiovarainvaliokunta teki monia, joskin pieniä, parannuksia budjettiesitykseen kentän ääntä kuunnellen. Maatalousjaosto lisäsi 1,4 miljoonaa euroa neuvonnan kehittämiseen, ja perusteluna erityisesti oli se, että maatalouspoliittisen selonteon yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, joka edellytti, että elintarviketalouteen liittyvän neuvonnan riittävä rahoitus turvataan. Ja jos lähes 3 miljoonan euron leikkaukset olisi tehty, niin sillä ei tietenkään neuvonnan edellytyksiä olisi turvattu. Kaikki tiedämme, että 4H-toiminta on tärkeää nuorisotyötä, ja tähän valiokunta lisäsi tällä kertaa 200 000 euroa. Perinteisesti näin on ollut joka vuosi, leikattu ja sitten lisätty.

Valtiovarainvaliokunta on pitänyt myös tärkeänä Suomessa aloitetun lähi- ja luomuruuan käyttöä edistävän neuvontatyön jatkumista, ja valiokunta on lisännyt 300 000 euroa Luomukeittiökeskukselle lähi- ja luomuruokatoimenpiteitten suunnitteluun ja toteutukseen. Tässä täytyy muistuttaa, että tämä Luomukeittiökeskus ennen kansanedustajan luottamustointani kuului omalle tulosvastuulleni, joten eduskunta teki tässä järkevän päätöksen. Luomukeittiökeskuksen tavoitteena on edistää koko Suomessa luomu- ja lähiruuan käyttöä.

Valiokunta lisäsi myös valtionapua metsäkeskusten toimintaan eli metsätalouden edistämis- ja valvontaorganisaatioille 900 000 euroa. Tässä budjettiesityksessä leikkaus oli aiempaan vuoteen verrattuna 1,7 miljoonaa euroa. 900 000 euron lisäys on tärkeä sen takia, että tällä voidaan estää merkittävässä määrin, ainakin suurimmassa osassa, irtisanomiset ja tämä auttaa metsäkeskusten asemaa. Kemera-varoja ei lisätty budjettiin tällä kertaa, koska tänä vuonna osa Kemera-varoista jää käyttämättä, mutta pitkällä aikavälillä Kemera-varat ovat olleet alimitoitetut — ehkä johtuu kokoomuksen linjasta. Vihdoinkin nykyhallitus on saanut parannusta tähänkin.

Mutta lopuksi muutama sana susista. Itä-Suomessa sudet aiheuttavat turvattomuutta. Monissa kunnissa lapset pitää kuljettaa taksilla kouluihin, kun sudet uhkaavat tai ainakin pelottavat ja aiheuttavat turvattomuutta kouluteille. Mielestäni susi kuuluu suomalaiseen luontoon ja saa aivan vapaana syvällä saloilla liikuskella ja elellä, mutta kun sudet tulevat kotien pihapiireihin ja aiheuttavat turvattomuutta, niin lapset joudutaan kuljettamaan taksilla kodeista kouluihin. Tämä aiheuttaa kunnille kohtuuttomia kustannuksia. Näihin pitäisi ehdottomasti saada korvaus valtion varoista.

Kokonaisuutena maa- ja metsätalouden hallinnonalan budjetista on todettava, että sen kanssa voidaan tulla toimeen myös tulevana vuonna 2007.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kettunen päätti puheensa aihepiiriin, johon minäkin olin ajatellut puheeni päättää, mutta tässä on luontevaa jatkaa ed. Kettusen esille ottamasta suurpetovaarasta, joka on maaseudulla realiteetti ja johonka kyllä halutaan aivan toisenlaisia toimia kuin mitä tällä hetkellä on voitu tehdä.

Sudet ovat yhä suuremmassa osassa maata ongelma, niin ne ovat Keski-Suomessakin. Suuri määrä koiria pihoista on mennyt suden ruuaksi, ja sudet rajoittavat perheitten elämää kotipiireissään. Samalla useilla lammastiloilla sudet ovat raadelleet lampaita. Ne ovat todellinen riesa. Eräs emäntä Korpilahdelta otti taannoin yhteyttä kertoen, että susilauma kiertää karjasuojaa jatkuvasti eikä tälle voida mitään tehdä. Hän on ollut virkavaltaan yhteyksissä; metsästyslupia ei tule. Silloin jos susi raatelee, silloin virkavalta voi puuttua, mutta sitten kun se susi menee sinne metsän kätköihin, niin siellä yleisen mielipiteen mukaan tuntuu niitä susia suvaittavan, kunhan ne eivät vaan tule pihaan. Mutta kun niillä on jalat alla, niin ne sieltä metsän kätköistä, joka saattaa olla sadan metrin päässä siitä karjasuojasta, sitten tulevat takaisin ja aiheuttavat turvattomuutta maaseudulla.

Todellakin pidän välttämättömänä, että asiaan puututaan sillä viisaudella, jolla suomalaiset kautta sukupolvien aina hulluksi muuttuneeseen 1990-luvun petopolitiikkaan asti ovat petoihin voineet suhtautua, elikkä metsästetään petoja. Olen tätä varten asian vauhdittamiseksi tehnyt talousarvioaloitteen suurpetojen tapporahojen, kaadoista maksettavien rahojen, saamisesta budjettiin. Näinhän asia on ollut ennen, jo menneen vuosisadan alussa, ja niin saatiin rauha ja turvallisuus maaseudulle.

Nämä pedot ovat myöskin ongelma siinä mielessä, että nuoriso lapsista alkaen vieraantuu yhä enemmän metsistä. Se polvi, jonka aikanaan tulee ottaa vastuu metsäomaisuudesta, ei välttämättä enää lapsuudesta saakka tunne kotitilansa rajoja, ei osaisi edes oikein näyttää, missä ne omat metsät ovat, aikanaan kun varttuu aikuiseksi, ja kyllä tässä on todella menty hyvin kyseenalaiseen suuntaan. Kehitys on saatava muuttumaan tässä petopolitiikassa.

Olen tyytymätön maa- ja metsätalousministerin ja sen ministeriön virkamiesten petolinjaan. Nyt kun Suomi on ollut ja vielä on EU:n puheenjohtajamaa, Suomen tulisi aktiivisesti vaikuttaa EU:ssa niin, että meillä olisi sama tilanne kuin muissakin EU-maissa, joissa pedot eivät ole vaivana eivätkä uhkana. Pohjoismaissa näitä uhkia nyt tietysti on, koska sinnekin on samaa onnetonta petopolitiikkaa 90-luvun myötä tullut kuin Suomeen, ei tosin Skånessa eikä Ruotsin asutuilla alueilla, ne ovat siellä suomalaismetsissä, Kölivuoristossa, tunturiseuduilla. Mutta ne ovat todellinen ongelma. Tämän olen todennut Pohjoismaiden neuvoston työskentelyssä. Toivon, että tähän kysymykseen saadaan todella muutosta. Nykytilannetta en voi hyväksyä.

Mutta menen sitten maatalouteen. Suomalaista maaseutua ei voi tuoda, ja jos joutuisimme vaikkapa lieväänkin kriisiin, niin joutuisimme toteamaan sen, että me emme ole omavarainen maa ruuan suhteen. Tämä koskee niin leipäviljaa, lihantuotantoa kuin montaa muutakin asiaa. Tästä pitäisi olla huolissaan. Vanha talonpoikainen viisaus on se, että talossa pitää olla omavara, vieraanvara ja vielä jäämisen vara. Jos tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä energiassa, vielä enemmän siihen pitäisi pyrkiä ruuassa. Viljelijän on voitava saada niin paljon tuloja, että viljely kannattaa. Maaseutua ei todellakaan voida tuoda, eikä maaseutu pysy asuttuna, ellei siellä ole viljelijäyrittäjiä ja sen myötä sitten myös muita yrittäjiä.

Metsäasioista ajattelin puhua muutaman ajatuksen myöskin. On hyvä, että metsäkeskuksille saatiin rahaa. Kemera-rahoja olisi pitänyt saada lisää. Hyvä, että 4H-toimintaan on saatu rahoja, mutta perusongelma metsätaloudessa on veropoliittinen. Vuosikymmenten ajan on maksettu metsän tuotosta veroa pinta-alapohjaisen veron mukaan. Kun sitten nyt myydään metsää, jo kertaalleen verotetusta metsästä maksetaan täysimääräinen myyntivero. Minä todella toivon, että tuleva hallitus tarttuu tähän kaksinkertaisen verotuksen ongelmaan etsien sellaisen verohuojennusjärjestelmän, jolla myyntiverosta vähennettäisiin se hyvin suuri osuus, mikä on maksettu jo täyttä veroa pinta-alaveron muodossa.

Meillä oli tuo tämän vuoden alkuun mennessä päättynyt 13 vuoden siirtymäkausi. Haluan nähdä sen männyn tai kuusen, mikä 13 vuoden aikana siemenestä tai taimesta tukiksi varttuu. Sellaista ei Suomessa nähdä. Elikkä tuo oli täysin metsätalouden ja metsänhoidon kannalta riittämätön siirtymäaika. Toivon, että tähän perusongelmaan saadaan ratkaisu, sillä jos puuntuonti Venäjältä vaikeutuu, mikä on hyvin todennäköistä, silloin maan puuhuolto olisi saatava turvattua kotimaasta ja verotuksella, oikeudenmukaisella verotuksella, pitäisi kannustaa metsänomistajia siinä tilanteessa myös myymään. Nyt moni metsänomistaja katsoo, että kun on maksettu täysi vero ja menee vielä uusi vero, niin puita ei ole mielekästä myydä.

Täällä on viitattu myös perintö- ja lahjaveron poistamiseen sukupolvenvaihdosten kannalta. Olen käyttänyt tästä aiemminkin puheenvuoroja, mutta se on yksi rasite, joka kohtaa myös maatalouspääluokkaa ja maatilatalouden harjoittajia.

Minulla on myös talousarvioaloite, joka liittyy Haapamäen kehittämiseen. Tämä osoittaa, kuinka monimuotoisesta pääluokasta on kyse, kun käsittelemme juuri nyt meneillään olevaa pääluokkaa. On kysymys maaseudun ja koko yhteiskunnan kehittämisestä niillä mahdollisuuksilla, joita EU:n eri rahastojen kautta annettavat rahat voivat edesauttaa. Toivon, että myös tuohon kohteeseen, Haapamäen Uusi Nousu -projektiin, voidaan löytää rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Maaseutua ei voi tuoda, siksi maaseutu on pidettävä elävänä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on jossakin puheenvuorossa todettu, että puhuja on maaseudun kansanedustaja. Tuossa itse asiassa tätä näkökulmaa ryhdyinkin miettimään sen puheenvuoron jälkeen, että nyt kun meillä tapahtuu väestön keskittyminen taajamiin ja kaupunkeihin, niin tulevaisuuden maaseudun kannalta on äärettömän tärkeää, että maaseutua ryhtyvät aidosti puolustamaan myös ne, jotka eivät siellä asu. Lapissakin meillä on semmoinen tilanne, että seitsemästä kansanedustajasta vain yksi ilmoittaa kotipaikakseen maaseutukunnan, kaikki muut ovat kaupunkikuntien asukkaita. Uskon, että samantyyppinen kehitys on myöskin muualla maassa menossa. Siis maaseudun aito poliittinen voima ei riitä turvaamaan maaseudun tasapainoista kehitystä, vaan tarvitaan todellakin kansallinen näky siitä, että Suomi ei pysy Suomena, ellei sillä ole myöskin elävää maaseutua.

Maatalouden kehityssuunnista täällä on pidetty erittäin hyviä puheenvuoroja, mutta haluan viitata valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston puheenjohtajan ed. Vihriälän puheenvuoroon, jossa käytiin tarkalleen läpi numero- ja prosenttilukuineen maatalouden tulotason kehitys. Kun puhutaan kymmenessä vuodessa 12 prosentin tulotason menetyksestä, niin on sanottava, että se on valtava muutos kielteiseen suuntaan.

Ed. Vihriälän puheenvuoroa kuunnellessani jäin kyllä miettimään. Se oli hyvin realistinen rakenteeltaan, mutta se tulevaisuuskuva oli kyllä melko lailla lohduton. Siinähän aika paljon lähdettiin myöskin tästä paljon keskustelua herättäneestä globalisaatioraportista, jossa maaseudun ja maatalouden tulevaisuudennäkymiä myös käsitellään. Keskeisenä kysymyksenä etelän maatalouden kohdalta puhutaan tästä 141:stä, sen mahdollisesta lakkautumisesta, ja pohjoisen viljelijät tietysti pelkäävät sitä, että tämän jälkeen kosketaan myöskin sitten tähän 142:een siitä huolimatta, että sitä pidetään pysyväksi neuvoteltuna tukimuotona pohjoisille alueille.

Maataloudella on myös pohjoisessa, Lapin näkökulmastakin, erittäin tärkeä asema, vaikka tilojen määrä on ratkaisevasti vähentynyt. Se on kuitenkin elävän maaseudun merkki aina, kun siellä viljeltyjä tiloja pystytään pitämään elossa.

Siellä on kyllä myöskin löydetty sitten tukijalkoja maataloudelle. Metsätalous on tietysti ollut perinteisesti sellainen, mutta myöskin matkailu, joka koko pohjoista Suomea ajatellen on erittäin voimakkaasti kehittyvä elinkeinoala. Tästä syystä on mielestäni käsittämätöntä, että maa- ja metsätalousministeriön politiikka, virkamiespolitiikka ennen muuta mutta yleinenkin poliittinen linja tuossa ministeriössä, ei lue ajan merkkejä. Kun koko Lappi on esimerkiksi vaatinut vaelluskalojen aivan uudenlaista huomioimista matkailun ja nimenomaan maaseutumatkailun kehitysnäyssä, niin tuntuu siltä, että ministeriössä tätä ei uskota todeksi eikä tehdä sellaista linjausta, jolla pystyttäisiin tähän ratkaisevasti vaikuttamaan. Merikalastusta olisi siis rajoitettava ja sallittava maksimaalisesti vaelluskalojen nousu pohjoisen vielä valjastamattomiin jokiin. Siellä on kymmenittäin maatiloja, jotka pystyisivät 2—2,5 kuukauden aikana hyödyntämään tätä maatilamatkailumuotoa. Tämä toisi siis näille muutenkin vaikeuksissa oleville tiloille huomattavaa lisätuloa, puhumattakaan siitä muusta kehityksestä, jota se siellä taajamissa ja matkailuelinkeinoissa voisi saada aikaan.

Kuvaavaa on se, että kun olen näitä puheita työhuoneessani kuunnellut, niin kalataloudesta ei ole tainnut kukaan täällä mainita sanaakaan. Se kuvastaa sitä, minkälainen suhtautuminen meillä on tähän yhteen ministeriön osa-alueeseen. Jos me olisimme Norjassa, niin kaikki puhuisivat kalataloudesta, tai Islannissa, mutta Suomessa tämä ei ylitä keskustelukynnystä. Se on kuvaavaa, että näyttää siltä, että ainoastaan Lapissa tosiasiassa nähdään ne mahdollisuudet, mitä voisi olla tällä sisävesikalastuksella matkailuun liittyvänä, mutta myöskin elintarvikekalastuksena, puhumattakaan sitten näitten jalokalojen kalastuksesta matkailun osalta.

Minulla on tuolla kaksi talousarvioaloitetta, joista toinen liittyy Lokan ja Porttipahdan kalastuksen kehittämiseen, sillä se on aikoinaan ollut varsinainen kala-aitta, mutta huonolla hoidolla on menettänyt sitä asemaansa, vaikka siellä Lokan kylässä edelleenkin on erittäin toimiva osuuskunta, joka tuottaa tänne Helsinkiin viikoittain erittäin hyvää siikakalaa.

Toinen talousarvioaloitteeni liittyy Lohirahaston esimerkin mukaiseen toimintaan niin, että ministeriö korvaisi merikalastajille pyyntirajoituksista aiheutuvat tappiot ja näin saataisiin tuonne pohjoisen kutujokiin merkittävä vaelluskalojen lisämäärä, niin että sitä voitaisiin matkailussa järkevästi hyödyntää.

Tässä sopii, kun viittasin näihin varsinaisiin kalastusvaltioihin Euroopassa ja naapurimaissamme, todeta se, että Atlantilla on pääsääntöisesti siirrytty siihen, että lohta ei kalasteta merellä ollenkaan, vaan se päästetään noihin jokiin ja hyödynnetään monikymmenkertaisesti sitten kansallisena tulonlisäyksenä. Tämä pitäisi meillä oivaltaa ja pystyä tekemään sellaisia päätöksiä, siis poliittisia linjauksia.

Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelmat purevat monia aloja, kipeästi olemme kokeneet esimerkiksi Metlan toiminnassa tämän. Tietysti toimintaa on tehostettava ja tutkimusta kohdistettava aina niin, että se kohdistuu juuri oikeisiin kohteisiin ja oikeisiin asioihin, ilmastonmuutoksen vuoksi olen vain ajatellut noita pohjoisia alueita. Metsänrajatutkimus on yksi, joka keskeisesti liittyy tähän ilmastonmuutokseen. Se nopeasti reagoi, tuo kasvusto, siellä tunturialueella. Kolarin tutkimusasema on tehnyt tätä menestyksellisesti. Nyt on sitten vaikea tilanne, kun rahat eivät Metlan sisäisen säästöohjelman vuoksi riitä tutkijavoimien ylläpitoon siellä. Näyttää siltä, että vuosikymmenten työ on uhanalainen.

Porotaloudesta totean, että yksi takaisku on koettu. Kun polttoaineveron palautusjärjestelmä ulotettiin maatalouteen, luvattiin pyhästi, että myöskin porotalous saa vastaavan huojennuksen, kunnes todettiin, että eipäs se ollutkaan mahdollista. Nyt sitten on siirrytty siihen, että tämä lisäraha menee tähän eloporotukeen, joka ei kohdistu nyt sitten siihen tarkoitukseen, mihinkä se alun perin oli tarkoitus kohdentaa.

Vielä vesitaloudesta haluan sanoa, että kun meillä siirtymäkausi haja-asutusalueiden vesihuollon ja erityisesti viemäriverkostojen järjestämisessä päättyy 2014, valiokunta on tehnyt hyvän linjauksen, kun se on näyttänyt esimerkkiä hallituksellekin siinä, että se on lisännyt tänne 1 600 000 euroa. Tämä on järkevä toteuttaa niin, etteivät kokonaan nämä investoinnit jää yksittäisten ihmisten kohdalle, vaan että yhteisesti kylissä voitaisiin näitä investointeja toteuttaa.

Lopuksi sitten vain mainitsen sen, että maaseudun tulevaisuuden kannalta ja elämän kannalta hyvän tiestön ylläpito on välttämätöntä. Seuraavan hallituksen on pystyttävä linjaamaan perustienpitoon lisää rahaa.

Laajakaistayhteydet ovat yhtä tärkeitä. Tänään täällä on Nuorgamin puolesta esitelty sellaista realiteettia, että Nuorgamissa ei digi-tv tule näkymään nykyjärjestelmällä. Sinne täytyy kehittää joitakin muita järjestelmiä, (Puhemies: 10 minuuttia!) joilla saadaan tämä peruspalvelu kaikille ihmisille. Näitä paikkoja on haja-asutusalueella, varsinkin noissa Lapin tunturimaisemissa, monia.

Elikkä haasteita oikeudenmukaisen ja tasapuolisen maaseutukehityksen aikaansaamiseksi koko maassa kyllä riittää.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelua maa- ja metsätalousministeriön pääluokasta on käyty tänään usean tunnin ajan. Maatalouden keskeisin ongelma on heikko kannattavuus. Tämä tuli jo maatalouspoliittisessa selonteossakin hyvin vahvasti esille. Nyt kun tätä keskustelua on kuunnellut, siihen ovat hyvin aktiivisesti kokoomuksenkin edustajat osallistuneet ja he ovat kritisoineet nykyhallitusta tästä maatalouden heikosta kannattavuudesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että silloin kun keskusta oli oppositiossa ja kokoomus hallituksessa, yleensä näissä keskusteluissa kokoomuksen penkit olivat tyhjät ja he eivät osallistuneet keskusteluun, mutta nyt ollessaan oppositiossa he ovat heränneet tähän kannattavuuskysymykseen.

Vuonna 95 maatalouden sopeutuspaketista leikattiin 750 miljoonaa markkaa. Siitä on palautettu osa takaisin, niin että sen leikkauksen taso lienee markoissa puhuttuna noin 600 miljoonaa eli 100 miljoonaa euroa. Tämäkään hallitus ei ole pystynyt sitä tasokorotusta tekemään, mutta kuitenkin tällä hallituskaudella näiden maatalouden tukien kokonaismäärä on jonkin verran noussut. Mutta markkinahinnat ovat laskeneet ja maatalouden kannattavuutta on heikentänyt erityisesti kustannustason jatkuva nousu, erityisesti polttoainekustannusten, vaikkakin tämä hallitus on polttoaineveroon pienen huojennuksen tehnyt maataloutta koskien. Sen merkitys on kuitenkin aika vähäinen niihin hinnannousuihin nähden. Kannattavuus on keskeinen ongelma, ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että sitä voidaan parantaa.

Hyvin suuri asia tällä vaalikaudella ja juuri ensi vuoden budjettia ajatellen on tämä niin sanottu maaseutupaketti, jossa EU leikkasi noin 100 miljoonaa euroa Suomeen tulevasta maaseuturahoituksesta. Hallitus on kuitenkin päässyt yksimielisyyteen siitä, että tämä täysimääräisesti korvataan: ensi vuodelle 85 miljoonaa euroa plus luopumistukijärjestelmään 18 miljoonaa euroa eli yli 100 miljoonaa yhteensä. Tämän paketin toteutuminen riippuu tietenkin siitä, minkä verran viljelijät sitoutuvat näihin ympäristötukiehtoihin ja kuluuko tämä 85 miljoonaa euroa täysimääräisesti, koska osa siitä potista on tätä ympäristötukea. Täytyy toivoa, että ympäristötukiehtoihin sitouduttaisiin. Ehtoja on kuitenkin kiristetty edelliskaudesta. Saattaa olla, että jotkut tilat laskevat, ettei niihin kannata sitoutua tiukennettujen ehtojen vuoksi.

Kannattavuuden ohella toinen keskeinen suuri ongelma on Makeran, Maatilatalouden kehittämisrahaston, tilanne. Meillähän on siirrytty järjestelmään, jossa investointeihin käytetään avustuksia ja korkotukilainoja ja vanhoista pitkäaikaisista halpakorkoisista maatalouslainoista on luovuttu. Lainasysteemin etu oli se, että rahastoon palautui aina lainojen lyhennyksiä. Nyt tämä pääoma on kulunut hyvin nopeasti, ja on ensi hallitusneuvotteluissa hyvin tärkeä asia sopia tämä Makeran kuntoonsaattaminen. Mutta toisin kuin oppositio on väittänyt, tällä hallituskaudella on Makeraan siirretty budjeteissa rahoja. Sitä on pyritty hoitamaan niin paljon kuin on voitu, mutta taso on kieltämättä investointihalukkuuteen nähden jäänyt liian matalaksi.

Itse toimin maatalousjaoston jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa. Jaosto pystyi maatalousneuvonnan leikkauksesta puolet palauttamaan. Myös maataloustutkimusrahojen leikkauksesta voitiin jonkin verran palauttaa. Nämä molemmat ovat tärkeitä, aivan kuten siinä selonteossakin todettiin, meidän tuotekehityksemme ja innovatiivisuutemme ylläpitämiseksi, sekä tutkimus että neuvonta. Tavallaan niitten varojen leikkaus on ristiriidassa tämän maatalousselonteon tavoitteiden kanssa, mutta molempia on voitu palauttaa. Sitomattomia tutkimusrahoja leikattiin ensi vuoden budjetissa lähes 50 prosenttia maatalouspuolella. Se on mielestäni suuri epäkohta.

Jaosto kiinnitti huomiota myös näihin vesistöhankkeisiin. Pienehköihin vesistö- ja vesihuoltotöihin saatiin lisättyä määräraha, niin että kuivatushankkeita, joita vuosikymmeniä on ollut vireillä, voidaan toteuttaa. Omalla alueellani tämä Kainastonjoen perkaushanke, joka on ollut kahden kunnan alueella — se perkaus poistaa tulvariskiä — on ollut vuodesta 1982 vireillä, ja se voidaan nyt saattaa alulle. Se on hyvä asia.

Lomituspäiviä olisi kipeästi tarvittu näille kasvaville kotieläintiloille. Se on sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan alainen asia, ei maatalouspääluokan alainen. Valitettavasti lomituspäiviä ei saatu lisää. Se jää seuraaviin budjettineuvotteluihin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi puhuisin näistä maatalouden ympäristöasioista. Hyvin paljon käydään julkisuudessa keskustelua maatalouden ympäristöhaitoista. Mielestäni Euroopan unionin jäsenyyden aikana kuitenkin on hyvin tiukasti valvottu tätä ympäristöasiaa. Jokainen tila joutuu teettämään viljavuustutkimuksen — ennen sen teetti vain kolmasosa tiloista — ja lannoitesuunnitelmat tehdään viljavuustutkimukseen perustuen kaikille tiloille. Uuden ympäristöohjelman mukaan kaikki tilat noudattavat tällaista tarkennettua lannoitusta, jossa lasketaan suunnitteluvaiheessa fosfori- ja typpitaseet. Näitä myös tarkasti valvotaan tiloilla. Itselläkin on kokemuksia tästä ympäristövalvonnasta. Tuntuu käsittämättömältä, että maatalous nyt pahemmin vesistöjä pilaisi.

Itseäni on aina ihmetyttänyt, kun sanotaan, että Suomen maatalous on suurin Suomenlahden vesien pilaaja. Puolelta meidän peltoalastamme vesi laskee Pohjanlahteen, eikä siellä ole mitään ongelmaa. Tämä on aika ihmeellinen asia. Itse olen Suomen ympäristökeskuksesta saanut vastauksen, että Suomenlahden vesien pilaamisessa suurin tekijä on Itämeren syvänteistä tuleva vuotuinen pulssi, joka kiertää Suomenlahden Viron rannikkoa, kääntyy siellä ja tulee Suomen matalaa rannikkoa takaisin. Tällainen pulssi ei pääse Pohjanlahteen. Siitä johtuu ratkaiseva ero näiden merien vesien tilanteessa. Sen saman selvityksen mukaan maatalouden vuotuiskuormituksen vaikutus Suomenlahteen on 4 prosenttia. Pietarin kaupunki ja Nevajoki vaikuttavat kymmeniä prosentteja, tämän Itämeren pulssin lisäksi toiseksi suurin vaikutus. Uskon tähän kyllä, koska Pohjanlahden tilanne, niin kuin sanoin, on aivan toisenlainen. Tältä alueelta tarvittaisiin paljon enemmän tutkittua tietoa kuin nykyisin saadaan.

Uskon, että maataloutta syyllistetään liikaa tästä vesien kuormittamisesta, ainakin siinä katsannossa, että nyt toimitaan aivan eri lailla kuin ennen EU-jäsenyyttä. Ravinteiden käyttö on selvästi vähentynyt, kasvinsuojeluaineiden käytössä on myös tällainen täsmäsysteemi, aivan niin kuin lannoituksessa tämä tarkennettu lannoitus. Eli kaiken järjen mukaan ollaan menossa todella hyvään suuntaan, mutta ne vanhat saasteet, joissa maataloudellakin on oma merkityksensä, tätä Suomenlahden tilaa edelleen varmaan pitkän aikaa heikentävät.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ranta-Muotio sai minut tässä ihan oikein innostumaan, sillä nyt päästiin lempiaiheeseeni. En ollut ajatellut puhua siitä lisää, mutta jatkan sitä kuitenkin taas, vaikka puhuin vähän aikaisemminkin aiheesta.

Kun pohditaan Itämeren rehevöitymistä, se on selvää, että Suomenlahdella Pietari ja Puola ja nämä ovat erittäin suuria tekijöitä, etenkin Pietarin jätevesilaitos. Se, että me satsaamme myös heidän jätevesilaitoksensa valmistumiseen ja rakentamiseen — ja myös kemialliseen puhdistukseen toivottavasti satsaamme rahaa — on erittäin tärkeää Suomenlahdelle. Sitten kun tullaan sinne minun asuinalueelleni Saaristomeren äärelle, missä meillä on paljon saaria ja suljettuja vesistöjä, ja siellä on ihan selvää tutkimustulosta, että se, mikä siellä aiheuttaa rehevöitymistä, ovat meidän omat päästömme. Elikkä siellä suurin tekijä on maatalous. Muita ovat haja-asutus, kalanviljelijät ja liikenne, niin meri- kuin maantieliikenne. Teillä onnellisilla, jotka asutte siellä vähän pohjoisemmassa, tosiaan vaikuttaa se, että nämä merivesipulssit liikkuvat eri tavalla, ja sille me emme mahda mitään, se vaan on näin. Sitten eri puolilla on eri suolapitoisuus ja ylipäätään on suuret erot.

Se, mille me voimme jotain, on siis nämä päästöt, emme niille meripulsseille, jos emme tee jotain Tanskan lahdelle ym. Silloin jos ajatellaan, mitä halutaan tehdä, niin ihan taatusti niille, jotka asuvat täällä Helsingin seudulla, Pietarin jätelaitos on erittäin tärkeä asia, mutta meille, jotka asumme siellä Saaristomeren äärellä, tärkein asia, siis tärkein, jos pohditaan meidän mahdollisuuksiamme nauttia puhtaista vesistöistä, mikä nyt on melkein joka kesä mahdottomuus, kun vedet lämpenevät, on silloin maatalous, se suurin tekijä.

Olen aika useasti puhunut kalanviljelyksestä, ja minut kutsuttiin kalanviljelylaitokselle tässä, siitä on jokunen kuukausi, ja käytiin läpi se, että suomalainen kalanrehu on parempaa kuin ulkomaalainen, mutta muun muassa sen takia, että pitää maksaa arvonlisävero heti, jos ostaa kotimaista rehua, moni ostaa ulkomaista, tulee halvemmaksi heti kättelyssä, kun ostaa ulkomaalaista, joka on vähemmän ympäristöystävällistä. Kalanviljelijät ovat tosi tuohtuneita siitä, että heitä aina syyllistetään. Jokainen ihminen on tuohtunut siitä, että häntä syyllistetään, ja siksi sanoinkin tässä jo vähän aikaisemmin, että me kaikki olemme syyllisiä, myös me, jotka kulutamme näitä tuotteita. Se on meidän yhteisvastuumme hoitaa asia niin, että voidaan vähentää saasteita.

Fosforin ja typen kohdalla on ihan taatusti niin, että maanviljely tänään aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin ennen; ongelma on vaan siinä, että olemme päästäneet tilanteen menemään niin pitkälle, että meidän on pakko tehdä aika dramaattisia toimenpiteitä, jos haluamme voida uida näissä vesistöissä. Ainakin minulle tämä uiminen puhtaissa vesissä on ihan elämänlaadun tärkeimpiä asioita, ja nyt se ei enää oikein ole mahdollista kesäisin. Voi vaan verrata siihen, miten vanhat synnit kauan näkyvät. Kun Venäjällä tuli tämä taloudellinen romahdus, niin siellä maanviljelijöillä ei ollut enää varaa ostaa lannoitteita eikä myrkkyjä ja kaikkea ja he olivat kovin huolissaan siitä, miten käy heidän viljelynsä, kun ei ole varaa lannoitteisiin. Siellä ei yhtään vähentynyt tuotanto, siellä sitten vaan todettiin, että oli niin paljon jäänyt sisään maahan, että vanhoilla eväillä elettiin vielä kauan. Meillä myös kaikki tämä, miten me olemme salaojittaneet peltomme ja metsämme ja muuta vastaavaa, vaikuttaa suoraan Itämereen. Sen ihan omilla silmilläänkin näkee, että tietenkin, jos vesi virtaa nopeasti, niin kyllähän ne päästöt sitten nopeasti myös vesistöön tulevat. Kun levitellään liikaa lantaa tietyille maa-alueille, niin kyllä se vaan vaikuttaa suoraan, se on ihan selvä asia.

Mutta syy, miksi tulin vielä kerran tänne pönttöön, ei ollut tämä vaan juuri päinvastainen syy. Minun piti vain todistella sitä, että en pelkästään ole huolissani Itämerestä vaan myös ihmisistä, jotka asuvat sen rannoilla ja viljelevät ja toimivat. Sen takia, vaikka mielestäni on äärimmäisen tärkeää nämä ympäristöehdot saada semmoiseen malliin, että kaikki ... Ed. Ranta-Muotio sanoi, että ne ovat nyt tiukempia kuin ennen, ja se on totta, ja siinä on jokin syy, miksi ne ovat tiukempia. Se on juuri tämä rehevöityminen. Mutta se ei riitä, jos niihin ei tulla mukaan, jos pelätään niitä, vaan ihmisiä tulisi auttaa, ohjata kädestä pitäen, neuvoa, koska tähän asti ainakin rahallinen tuki on vastannut sitä työmäärää, mitä on tehty. Olen ymmärtänyt näin. Mutta muuten ei ole uskallettu sitoutua näihin tukiin, koska ne ovat olleet ehkä liian byrokraattisia ja epämääräisiä.

Tämä byrokraattisuus onkin se asia. Jos me olemme, niin kuin me kaikki varmaan olemme, huolissamme siitä, miten maanviljelijä jaksaa, ja jos papereiden täyttäminen ja pyörittäminen on niin työlästä kuin se nyt vaikuttaa olevan, niin tulee vaan semmoinen olo, että miten me emme Suomessa hanskaa semmoista asiaa kuten Portugalissa, kun me äsken täällä supisimme ed. Ranta-Muotion kanssa siitä, että Portugalissa on lukutaidottomia maanviljelijöitä erittäin suuri osa: Jos nämä lukutaidottomat maanviljelijät saavat samoja tukia kuin suomalaiset maanviljelijät, niin siellä täytyy olla jokin systeemi, joka tekee sen heille mahdolliseksi. Varmaan heidän on aika paljon hankalampaa täyttää lomakkeita kuin suomalaisten.

Kun nyt on trendi ulkoistaa kaikki asiat — me ulkoistamme siivousta kotonamme ja talojen korjaamista ym., ja näin tulee tehokkaampi ajankäyttö, kun ne, jotka osaavat työn parhaiten, tekevät sen työn — niin olisiko syytä myös ulkoistaa tämmöisten papereiden täyttäminen? Elikkä jos maanviljelijä tekisi sen, minkä osaa parhaiten, ja joku muu täyttäisi ja pyörittäisi papereita, niin ehkä vähän helpottuisi tämä niin kuin raskas stressi ja paine ja pelko siitä, että tekee jonkin väärin. Kaikki me tiedämme, miten kauheata on pelätä, että täyttää jonkin paperin väärin. Se on aina yhtä stressaavaa. Ja samalla kun puhutaan ympäristöasioista, niin se paras asiantuntemus löytyy varmaan eri paikoilta, tämmöinen todella aktiivinen, tehokas ohjaaminen ja auttaminen siinä, mitä juuri sinun tilallasi on parasta tehdä ja miten juuri sinun olisi parasta toimia. Olisi hyvä, että siihen saataisiin joku ulkopuolinen ihminen, joka tulisi auttamaan ja neuvomaan melkein kädestä pitäen.

Tällaista todella toivon, että tehdään elämä helpommaksi maanviljelijöille, vähemmän byrokratiaa heille, ja kuitenkin voidaan pelastaa meidän vesistömme, koska nyt se vaan on valitettavasti näin, että me olemme päästäneet tilanteen niin vakavaksi, että ei voida enää pienillä keinoilla tätä merta pelastaa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousjaosto on tehnyt hyvää työtä budjettikäsittelyssä lisätessään maati-latalouden ja maaseutuelinkeinojen kehittämiseen 1 400 000 euroa ja elintarviketalouteen liittyvään tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan 200 000 euroa. Meille kaikille suomalaisille on yhteinen asia turvata elintarviketuotanto ja koko elintarvikeketjun toimivuus. Kysymys on laadukkaiden lähiruokaelintarvikkeiden saatavuuden turvaamisesta ja huoltovarmuudesta. Kysymys on myös yli 300 000 ihmisen työpaikasta elintarvikeketjun osalta, ja lisäksi vielä on metsäsektorin työpaikat.

Metsänomistajien keski-iän nousu ja kaupunkilaismetsänomistajien määrän lisääntyminen lisäävät metsäneuvontapalveluiden ja -työpalveluiden tarvetta. Valtiovarainvaliokunnan tekemällä 900 000 euron lisäyksellä yritetään turvata metsäkeskusten palvelut. Bioenergian kehittäminen lisää osaltaan neuvonnan tarvetta.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen on yksi keino varmistaa kotimaisten elintarvikkeiden kilpailukyky ja on kuluttajien kannalta pienituloisille merkittävä helpotus. Tähän tulee seuraavissa hallitusneuvotteluissa tähdätä, että Suomi pääsisi lopultakin edes lähelle EU:n keskitasoa elintarvikkeiden arvonlisäveron osalta. On aika surkeaa, että meillä taistellaan sellaisten maiden hintatalouden kanssa, joissa on se on 0 prosenttia, kun meillä on 17 prosenttia.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! On pakko tähän ed. Anderssonin puheenvuoroon vastata koskien näitä ympäristöasioita. Tosiasia on se, että Suomen maataloudessa ravinteiden käyttö oli huipussaan 1980-luvun lopulla. Fosforin, lannoitteiden käyttö, myös typpilannoitteiden käyttö, on suurin piirtein puolittunut siitä 80-luvun lopusta. Ja niin kuin sanoin, se tehdään nykyään tarkennettuna. Esimerkiksi omalla tilallani — kun ennen sanottiin, että on ryöstöviljelyä, jos käytetään kolmen pääravinteen sijasta vain yhtä eli typpilannoitetta — monta vuotta on ollut jo se tilanne, ettei näiden taseiden mukaan ole voinut käyttää kuin typpilannoitetta, ei ollenkaan fosforilannoitetta tietyillä lohkoilla. Näitä myös tarkasti valvotaan ja viljavuustutkimukset teetetään muutaman vuoden välein, ja siihen perustuen on nämä tarkennetut systeemit. Sen vuoksi on jotenkin käsittämätöntä, että maatalous enemmän pilaisi näitä vesistöjä kuin ennen. Siellä on se vanha taakka pohjalla.

Ja vielä totean, että Pohjanlahden rannalla ei ole näitä ongelmia, vaikka puolet Suomen peltoalan vesistöistä laskee Pohjanlahteen. Olen aivan varma, että siellä Saaristomerelläkin se Itämeren kuorma kiertää, niin kuin eräät tutkijat ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat todenneet. Mutta niin kuin aiemmin totesin, me tarvitsisimme vielä paljon enemmän tutkimustietoa näistä asioista. Minulla on sellainen käsitys, että näissä pelataan vähän tällä mututuntumalla.

Myös Pohjoismaiden neuvoston piirissä tästä Itämeren tilasta käydään paljon keskustelua. Hiljattain olin Ahvenanmaalla sellaisessa seminaarissa. Siellä todettiin, että Puolan maatalous volyymiltaan on ehdottomasti suurin Itämeren kuormittaja tällä hetkellä. Heillä ei ole näitä ympäristötukiehtoja.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä on pakko vaan jatkaa. Ensinnäkään ei kukaan ole sanonut, että maatalous nyt saastuttaisi enemmän kuin silloin, ei enemmän, mutta kaikki muutkin alat pyritään minimoimaan, siis kaikki. Suuri, suuri, suuri minimointi on saatu aikaan kaupunkijätevesissä, onneksi. Siellä on tultu paljon, paljon edemmäs.

Mutta voin sanoa, että kun tein graduni Itämeren ympäristöyhteistyöstä — ja siitä on aika pitkä aika, valitettavasti aika on mennyt nopeasti — jo silloin 1990-luvulla Puolassakin tehtiin viljavuustestejä ja otettiin maakokeita ja mitattiin, mikä on oikea taso fosforille, typelle jokaisen yksittäisen maanviljelijän osalta, jopa Puolassa. Puolan suuri ongelma on se, että kun Puola nyt liittyy EU:hun, he tulevat saamaan samoja tukia kuin me. Siellä on nyt suuri intressi ostaa maata ja tulla enemmän intensiiviviljelijäksi. Siellä siirrytään tavallaan pois perheviljelystä, aika luomutyylisestäkin viljelystä siirrytään tehoviljelyyn. Silloin on suuri riski, että siellä tulee paljon päästöjä. Se on se suurin uhka, kun he siirtyvät meidän tyyliseemme tehoviljelyyn.

Vielä siitä, että en halua syyllistää maanviljelijöitä, mutta se on kyllä ihan tutkittua tietoa, että esimerkiksi Saaristomeressä vesi ei kierrä koko sitä matkaa, vaan meillä on aika suljettuja vesisysteemejä, elikkä meidän omat saasteemme löytyvät sieltä. Tutkijat varmaan mielellään ottavat lisää rahaa tutkimukseen, mutta nyt olisi kyllä aika toimia jo eikä vain tutkia, koska nyt on päästy niin pitkälle tutkimuksissa, että jotkut jo väittävät, että on liian myöhäistä, että meri on lukossa. Elikkä ei päästetä tilannetta siihen, että täytyy nostaa kädet ylös, että on liian myöhäistä.