Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt on kyse Liesjärven kansallispuiston laajentamisesta, niin se, mitä nyt esitän, koskee myös kahta seuraavaa kansallispuistoa, jotka tulevat seuraaviksi käsittelyyn. Näitten tulevien puistojen kohdalla käytänkin vain lyhyen puheenvuoron.

Aluksi haluan todeta, että ympäristövaliokunnan mietintö on monilta osin hyvä, mutta se sisältää mielestäni myös puutteita, jotka tulivat ensimmäisessä käsittelyssä hyvin esille. Nimittäin kansallispuistojen laajentuessa niistä voi helposti tulla hirvi- ja pienpetoreservaatteja. Maa- ja metsätalousvaliokunta onkin kiinnittänyt asiaan huomiota kuultuaan useita asiantuntijoita. MmV esittääkin lausuntonaan ympäristövaliokunnalle, että metsästys voitaisiin sallia rajoitetusti hirvieläin- ja pienpetokantojen sääntelyn vuoksi. Olin itse MmV:n varajäsenenä osittain käsittelemässä asiaa ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että luonnon monimuotoisuuden säilymisen takia edellä mainittujen eläinten kantaa pitää voida säädellä tarvittaessa. Tämän johdosta olin tietenkin myös samalla kannalla ympäristövaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin.

Ympäristövaliokunta lähtee mietinnössään siitä, että luonnonsuojelulain mukaan eläinkantojen sääntely on mahdollista. Näin voi ollakin. Käytännössä tätä mahdollisuutta ei ole juuri käytetty, ja näin ollen hirvieläinten ja pienpetojen kannat ovatkin eräillä alueilla nousseet tämän takia liian suuriksi. Aivan yhtenä esimerkkinä voin mainita kohtuullisen pienen Pisavaaran luonnonpuiston tuossa Rovaniemen eteläpuolella, jossa hirvikanta on ylisuuri. Tässä mielessä eduskunnan pitää mielestäni antaa lausuman muodossa viesti, jossa kehotetaan rajoittamaan sekä hirvikantaa että pienpetokantaa, jos se pääsee liian suureksi. Tämä viesti mielestäni puuttuu tästä ympäristövaliokunnan muuten hyvästä mietinnöstä.

Arvoisa puhemies! Vapaata metsästysoikeutta ei tietenkään pidä sallia kansallispuistoihin täällä Etelä-Suomessa. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen takia kuitenkin tämä eläinkantojen säätely on tarpeellista ja välttämätöntä. Esimerkkinä mainitsemani hirvet voivat aiheuttaa tuhoa kasvillisuudelle ja puustolle. Samoin suuri hirvikanta lisää liikenneonnettomuuksien vaaraa alueella, myöskin sen kansallispuiston ulkopuolella. Meillä aivan liian paljon vielä tapahtuu kuolemantapauksia hirvionnettomuuksien seurauksena ja hyvin paljon myös ihmisiä vammautuu hirvikolareissa.

Sitten toisaalta pienpedot, jotka eivät välttämättä kuulu Suomen luontoon, mainitsen vain minkin ja supikoiran, tuhoavat sitten pieneläimistöä, lintuja ja linnunpesiä. Kun nämä luonnonpuistot nyt laajentuvat, se lisää varmasti tarvetta eläinkantojen seurantaan ja mahdollisesti myös niitten kantojen sääntelyyn. Ihan tuossa esimerkkinä voisi mainita, että muun muassa Euroopan unionin komissiokin on kiinnittänyt näihin pienpetoihin huomiota ja näkee tietyillä alueilla säätelyn tarvetta — tämä koskee lähinnä kylläkin rannikkoa.

Eli tähän asiaan maa- ja metsätalousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota, ja vastalauseen perusteena minulla onkin se, että ympäristövaliokunnan olisi mielestäni pitänyt ottaa tämä huomioon ja esittää lausuma. Ehdotan, että tähän hyväksytään lausumaksi, että "Liesjärven kansallispuistossa luvanvarainen metsästys sallitaan hirvieläin- ja pienpetokantojen sääntelyn vuoksi, jotta puistossa luonnon monimuotoisuus voidaan säilyttää".

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä toteaisin, että tätä luonnon kannalta tärkeää asiaa ei pidä haudata työryhmään, josta ympäristövaliokunta mainitsee mietinnössään. Lopputulos voi olla nimittäin se, että asialle ei tapahdu mitään, vaan nykyinen tilanne jatkuu ja luontoa tuhoutuu sen takia, ettei hirvien ja pienpetojen järkevää sääntelyä tehdä sillä tavalla, kuin tässä esitin, vaan jäädään odottamaan tätä työryhmän kannanottoa. Tämän takia toivonkin, että eduskunta voisi tämän lausuman hyväksyä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä niihin perusteluihin, jotka ed. Valpas totesi. Minun mielestäni kyseinen lausumaehdotus on todella hyvä. Pitää huomioida se myöskin, että tällaisen kansallispuiston ympärillä on elämää, ja tiedän ainakin Pohjanmaan osalta, että hirvieläimet liikkuvat syksyisin hyvinkin pitkiä matkoja meillä päin rannikolta sisämaahan ja taas kevään puolella takaisinpäin. En usko, että myöskään pienpedot rajoittuvat ainoastaan sinne kansallispuistoon, vaan voivat aiheuttaa myös ympäristössä merkittävää tuhoa.

Arvoisa puhemies! Viittaan myös siihen, että nimenomaan maa- ja metsätalousvaliokunta on enemmistönä ottanut kantaa tähän ja esittänyt ympäristövaliokunnalle lausunnossaan tämän suuntaisen lausuman ottamista mietintöön.

Herra puhemies! Tämän johdosta kannatan ed. Valppaan tekemää lausumaehdotusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen toista mieltä kuin edustajat Valpas ja Vistbacka tästä asiasta.

Tässä on sellainen vaikutelma tullut, että tässä olisi niin kuin jostakin uudesta asiasta kysymys, jota eduskunta ei itse olisi jo ratkaissut aikoinansa silloin, kun rinnakkain säädettiin luonnonsuojelulaki ja metsälait. Nämähän säädettiin täällä rinta rinnan ja katsottiin, että ne synkataan toinen toiseensa niin, että niistä muodostuu toimiva kokonaisuus.

Sellaisia puheenvuoroja, kuin ed. Valpas äsken käytti, suurin piirtein sellaisia puheenvuoroja silloin käytettiin valiokunnassa ja myöskin täällä isossa salissa. Siinä katsannossa myöskin säädettiin luonnonsuojelulakiin 16 §, joka juuri mahdollistaa toimimisen niin kuin ed. Valpas totesi.

Nyt pitää vain muistaa yksi hyvin merkittävä asia. Pitää erottaa toisistaan metsästys ja niin sanotusti haitallisesti käyttäytyvät eläimet tällaisella kansallispuistoalueella. Nämä ovat, arvoisa ed. Valpas, ystäväni, niin eri asioita kuin nyt yleensä eri asioita voi olla. Kun ed. Valpas kiinnitti huomiota minkkeihin ja supikoiriin, niin suomalaisessa yhteiskunnassa juuri parhaillaan, juuri tällä hetkellä, BirdLife Suomi on mukana siinä operaatiossa, jossa eräiltä alueilta poistetaan loukuilla näitä minkkejä ja supikoiria, kun ne Suomen luonnolle vieraina eläiminä ovat täällä runsastuneet ja vaikuttavat juuri sillä tavalla kuin ed. Valpas tässä äsken kuvasi. Se on poikkeustoimintaa, joka hoidetaan eräällä tavalla viranomaistoimintana tai toimenpidemääräystoimintana. Minkä takia se hoidetaan niin? Se hoidetaan sen takia niin, että ei missään nimessä tällä toiminnalla heikennetä näitten kansallispuistojen kansainvälistä statusta, ja se todella romahtaa, jos tässä yhteydessä puhutaan metsästyksestä.

Sitten tässä viitattiin Pisavaaraan. Minä olen käynyt Pisavaarassa, minä olen kurssin kanssa siellä säännöllisesti vuosittain virkaa hoitaessani käynyt. Se on erittäin hyvä alue, luonnonpuisto vielä kaiken lisäksi, ei edes kansallispuisto vaan luonnonpuisto; tässä pitää muistaa se asia. (Ed. Valppaan välihuuto) — Mitä? Juu, juu, en niin kiinnittänyt huomiota. — Se luonnonpuisto on tämmöinen erittäin varttuneen kliimaksivaiheen metsäalue, ja sille tietysti voi käydä todella niin, että kun ympärillä metsästetään, niin eläimet huomaavat, että tuolla luonnonpuistossa ei ammuskele kukaan, niin että siellä voi olla.

Mutta ne eivät aiheuta myöskään siellä ongelmaa sen takia, että se on niin ikääntynyttä metsää, oikein kilpikaarnamännikköä jnp. Alikasvuista puuta on erittäin vähän sillä alueella, ja se puusto vaan vanhentuu koko ajan, niin että tämmöistä ongelmaa Pisavaaran luonnonpuistossa ei ole ainakaan merkittävässä määrin. Jos olisi, niin luonnonsuojelulain 16 §:n mukaan eläimet ajetaan pois ja ammutaan ulkopuolella, mutta siellä itse alueella ei ammuta. Se vaan vaatii silloin toimenpiteisiin ryhtymistä ja aloitteen tekemistä niiltä, jotka katsovat, että tässä on ongelmia.

Sitten hirvien vuodenaikaisvaellukset, niin kuin ed. Vistbacka totesi. Ne ovat aivan totta asiaa. Totta maar asianlaita on juuri tuolla tavalla. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että on olemassa kolme eri aluetta. On olemassa kesäbiotooppi, on olemassa talvibiotooppi. Kesäbiotooppi on niitä tuoreen metsän reheviä alueita, talvibiotooppi on niitä kovan maan alueita, missä on mäntyä ja vähän lehtipuita, joista nämä hirvet saavat sapuskansa. Niiden välillä on sitten kevät- ja syysvaellusreitit, jotka ovat sama reitti edestakaisin.

Tässäkään tapauksessa perusteeksi ei riitä se, että ryhdytään metsästämään, vaan ajetaan ne elukat pois, tai jos siitä tulee todellinen ongelma, sitten viranomaismääräyksenä ne ylimääräiset hirvet sieltä poistetaan. Se ei tapahdu metsästyskategoriassa, vaan se tapahtuu silloin näitten ylimääräisten hirvien poisto-operaationa. Tähän voisi lisätä vaikka kuinka paljon perusteita sille, että tämä homma on hallinnassa, jos sen halutaan olevan, olemassa olevan lainsäädännön perusteella, ja työryhmä tätä vielä selvittää nyt aivan erikseen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Liesjärven kansallispuiston laajentaminen on todettu monella suulla hyväksi asiaksi. Ainut seikka, josta on taitettu peistä, on metsästys tuossa puistossa.

Ympäristöministeriö on asettamassa työryhmän selvittämään metsästystä kansallis- ja luonnonpuistoissa. Kun huolehditaan siitä, että tuohon työryhmään tulee sekä ympäristöpuolen että myöskin metsästyksen asiantuntemus, niin saadaan oikeata tietoa. On parempi tehdä metsästystä koskevat päätökset näiden faktojen pohjalta ja toimia tässä vaiheessa mietinnön mukaisesti ja ratkaista hirvien ja pienpetojen metsästys tuon selvityksen jälkeen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä ed. Pulliaisen suuren viisauden tässäkin asiassa, niin kuin monissa muissakin. Mutta totuus on vain se, että tämä nykykäytäntö ei tällä hetkellä oikein toimi. Asiasta tulee jatkuvasti yhteydenottoja. Erityisen huolissani minä olen siitä, että jos näitä alueita suurennetaan, niin sinne myöskin on vaarassa kertyä hirviä liikaa ja silloin muun muassa liikenneonnettomuudet voivat lisääntyä merkittävästi. Ei ole vielä päästy ollenkaan hyvälle tasolle hirvikolarien määrässä, joita vuosittain sattuu. Minä en ymmärrä, mistä ollaan tässä eri mieltä.

Minusta lausuma, mitä maa- ja metsätalousvaliokunnassa esitettiin, olisi ollut ihan paikallaan siinä, ja uskonkin, että eduskunta voisi tämän hyväksyä. Siinähän kiinnitetään ongelmaan vain huomiota, jotta nämä työryhmät ym. voisivat todella näitä asioita ryhtyä paremmin hoitamaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin huoneessani lisärakennuksessa näitä puheenvuoroja ja ehdin kuin ehdinkin lyhyesti vastailemaan. Maa- ja metsätalousvaliokunnassahan lähdimme siitä, että emme ole avaamassa yleistä metsästysoikeutta kansallispuistoihin vaan ainoastaan pyytämässä sitä, että eläinkannan, lähinnä hirvieläinkannan ja pienpetojen kannan, säätelemiseksi pitäisi soveltaa luonnonsuojelulain 15 ja 16 §:iä, jotka sen mahdollistavat. Tähän saakkahan perusongelma on ollut se, että on ollut olemassa luonnonsuojelulaissa nämä pykälät, mutta ei ole ollut olemassa ohjeita, miten niitä käytetään ja koska niitä käytetään.

Nyt ympäristöministeriö on asettamassa, jos ei liene jo asettanut, sellaisen työryhmän, jossa on hyvin laaja edustus ja joka käsittääkseni ensimmäisenä valmistelee ne toimenpiteet ja ne kriteerit, joilla voidaan eläinkantoja, niin hirvieläinkantoja kuin pienpetokantoja, kansallispuistoissa säädellä. Eli se tavoite, johon maa- ja metsätalousvaliokunta on pyrkinyt, mielestäni toteutuu tätä kautta.

Pidän erittäin arvokkaana sitä, että kun me sitä valiokunnan pöydällä pidimme tietyn aikaa, niin sinä aikana sekä maa- ja metsätalousministeri että ympäristöministeri nämä neuvottelut kävivät ja päätyivät yhteiseen lopputulokseen, että tässä asiassa, nimenomaan luonnonsuojelulain 15 ja 16 §:n osalta ne kriteerit valmistellaan. Sitä taustaa vasten näen, että se tavoite, johon maa- ja metsätalousvaliokunnassa olemme pyrkineet, tulee tätä kautta toteutumaan. Sen takia en ole huomenna äänestämässä sen lausuman puolesta, jonka ed. Valpas täällä on esittänyt, koska koen, että päästään ihan samaan päämäärään hallituksen toimesta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Olen kyllä nyt vähän yllättynyt ed. Sirkka-Liisa Anttilan kannanotosta, koska hänen kanssaan keskusteltuani tulin siihen käsitykseen, että hän nimenomaan tämän tyyppistä lausumaa toivoi tähän mietintöön. Kun nyt sen olen tehnyt, niin näyttää siltä, että tämä ei ed. Anttilalle sovikaan. Minä kyllä olen kauheasti hämmästynyt.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas, olen pahoillani jos olette kauheasti hämmästynyt. Me hallituspuolueiden valiokuntavastaavat niin ympäristövaliokunnassa kuin maa- ja metsätalousvaliokunnassa pidimme yhteisen palaverin ja siinä palaverissa päädyimme juuri tähän järjestelmään, että ympäristövaliokunta antaa täyden tuen sille, että nämä asiat selvitetään. (Ed. Halme: Miksei ed. Valpas ollut mukana?) Sitä taustaa vasten me hallituspuolueiden valiokuntavastaavat pidimme palaverin. Sitä taustaa vasten ed. Valpas, toivon, että ette ole kauhean hämmästynyt. Varmasti hyvin ymmärrätte ja tiedätte ne pelisäännöt, jotka hallituspuolueilla tässä talossa on, ja niitä on nyt tässä asiassa noudatettu.