Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomen viime vuosien veronalennuspolitiikka on antanut hyödyn hyvin epätasaisesti myös palkansaajien kesken. Ne, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa ja joutuvat elämään erilaisten sosiaalitukien varassa, eivät saa monissa tapauksissa sentin senttiä veronalennusta eivätkä muutakaan tulonlisäystä, vaikka esimerkiksi 23 euron työmarkkinatuesta on maksettava veroa noin 20 prosenttia. Sen sijaan, mitä enemmän hankkii, sitä suurempi on ollut hyöty myös veronalennuksista.

Kaikkein pienituloisimmat eivät maksa valtionveroa, ja näin valtionveron tuloveroasteikkojen alennus ei yksinkertaisesti heitä koske lainkaan. Kunnallisveroa he silti maksavat pienistä tuistaan. Mutta hallituksen tuloveronalennuspolitiikka myös kunnallisverotuksen keventämisen kohdalta on sidoksissa ansiotuloihin. Vähennykset tapahtuvat ansiotulovähennyksen kautta. Korotettaessa kunnallisveron ansiotulovähennystä palkkatulojen saaja saa alennuksen, mutta eläkeläinen tai pitkäaikaistyötön ei vähennystä saa. Vähennyksestä hyötyy vielä yli 100 000 euron vuosituloja saava, joten ei voida puhua enää pienituloisille suunnatusta vähennyksestä, koska kaikkein pienituloisimmat jäävät sen ulkopuolelle.

Työttömien lisäksi eläkeläiset, joiden eläke jää alle valtionverotuksen rajan, jäävät käytännössä ilman veronalennuksia, sillä kansaneläkkeen korotus jäi minimaaliseksi 7 euron tasolle. Eläketulovähennyshän on sidottu kansaneläkkeen määrään.

Ensi vuodelle 136 kuntaa on ilmoittanut nostavansa kunnallisveroprosenttia, mikä merkitsee esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien verotuksen kiristymistä. Lisäksi kun monissa kunnissa nostetaan taksoja ja erilaisia palvelumaksuja, niin hallitus antaa raippoja roppakaupalla kaikkein pienituloisimmille ihmisille. Toisaalta hallitus suosii niitä, jotka ovat onnistuneet säilyttämään työpaikkansa, ja erityisesti kaikkein suurituloisimpia, koska tuloveronalennusten lisäksi ollaan poistamassa vuonna 2006 varallisuusvero.

Varallisuusveron poistoa perustellaan sillä, että sen tuotto on niin alhainen, mutta kyllä hallitus kerää veroja, vaikka niiden tuotto jäisi varallisuusveron tuottoa alhaisemmaksi. Viimeksi varallisuusveroa kerättiin 105 miljoonaa euroa. Varallisuusveron tuotto on pienentynyt koko ajan vain siitä syystä, että itse veroa on pienennetty jo moneen otteeseen. Varallisuusveron alaraja oli 185 000 euroa vuonna 2003. Nyt on hyvä muistaa, että varallisuuden arvoksi ei lasketa omaisuuden täyttä arvoa vaan verotusarvo. Noin 36 000 suurituloisinta saa valtiolta tämän ylimääräisen rahalahjan vuonna 2006.

Valtio ei ole köyhä eikä kipeä, kun rikkaille annetaan uusia verohelpotuksia. Työttömän työmarkkinatuki on indeksin mukaan nousemassa 8 senttiä viitenä päivänä viikossa miinus verot. Edelleen kysymys: Miksi rikkaan lisäeurot työllistävät hallituksen mielestä paremmin kuin pienituloisille tulevat lisäeurot ja ansion korotukset? Mielestäni nimenomaan pienituloisille annettavat lisäeurot työllistäisivät ja loisivat tarvetta palveluihin, koska heillähän on nimenomaan rahasta pula.

Seuraavan puheenvuoron käyttäjä ed. Zyskowicz ja hallitus pitävät tätä esitystä hyvänä, antaahan tämä rikkaille jälleen jättipotin, jättää köyhät kokonaan ilman verohelpotuksia ja pieni- ja keskituloiset saavat muutaman euron kuukaudessa. Kansanedustajan tulotasolla käteen jäävä tulo kasvaa noin 500 euroa vuodessa.

Veroratkaisu kasvattaa entisestään tuloeroja, joten solidaarisuus on täysin hylätty, ja näyttää olevan niin, että kun rikkaitten tuloista on kysymys, silloin löytyy aina rahaa, mutta kun pienituloisten eduista on kysymys tai heidän veronalennuksistaan, rahaa ei löydy ja joudutaan tyytymään nollaratkaisuun tai jopa itse asiassa verotus kiristyy. Erityisesti tämä veronkiristys kohdistuu 53 vuotta täyttäneisiin pienipalkkaisiin työntekijöihin, joiden eläkemaksut nousevat. Heille todella käy niin, että myöskin reaalisesti palkat laskevat. On tietenkin selvää, että pienipalkkaiset, naisvaltaiset alat, kun työntekijä on siis täyttänyt 53 vuotta, tulevat tästä erityisesti kärsimään.

Herra puhemies! Teen lopuksi kaksi lausumaehdotusta:

Ensimmäisenä: "Eduskunta toteaa, että palkkatuloja koskevaa ansiotulovähennystä ei sovelleta veronalaisiin tulonsiirtoihin, kuten työttömyys-, sairaus- ja äitiyspäivärahoihin eikä eläkkeisiin, ja edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen sellaisista vähennyksistä, joilla eläkkeensaajan ja verollisia tulonsiirtoja saavan verotusta kevennetään tasapuolisesti samanaikaisesti, kun palkansaajan verotusta kevennetään ansiotulovähennyksellä."

Toisena: "Eduskunta toteaa hallituksen ilmoittaneen aikomuksestaan esittää varallisuusveron poistamista vuodesta 2006 lukien ja edellyttää, että hallitus luopuu varallisuusveron poistamishankkeesta."

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ne veroratkaisut, jotka hallitus päätti tehdä tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä, ovat järkeviä päätöksiä. Hallitushan päätti, että myös loppuvaalikauden aikana jatketaan maltillista ansiotuloverojen keventämistä. Näin kokoomus on vaatinut, vaati ennen vaaleja ja on vaatinut tällä vaalikaudella, ja näin hallitus nyt toimii. Se on aivan eri asia, että hallituksen tekemät ratkaisut ovat vastoin hallituspuolueiden vaalipuheita ja myös ylittävät yli tuplasti sen, mitä hallitusohjelmassa oli vähintään sovittu käytettäväksi ansiotulojen verotuksen keventämiseen. Mutta kun hallituspuolueet ovat muuttaneet puheitaan ja politiikkaansa ja se on tapahtunut järkevään suuntaan, niin toki olemme tyytyväisiä.

Ensi vuoden verotuksesta on kuitenkin se huomio tehtävä, että nimenomaan yli 53-vuotiaiden kohdalla verotus kiristyy johtuen heidän kohdallaan tapahtuvasta työeläkemaksun korotuksesta. Niinpä kokoomus olisi ensi vuonnakin halunnut toteuttaa noin prosenttiyksikön veronalennuksen kautta koko tuloveroasteikon, kun hallitus tyytyy noin puolen prosenttiyksikön veronalennukseen.

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä asia oli ensimmäisessä käsittelyssä, osoitin hyvin vastaansanomattomasti, miten hallituksen omaksuma veropolitiikka on täysin ristiriidassa niiden puheiden kanssa, mitä hallituspuolueet eduskuntavaalien alla esittivät, ja niiden ohjelmien kanssa, mitä hallituspuolueet eduskuntavaalien alla kansalaisille tarjosivat. Kun näin räikeästi, etten sanoisi, kävin hallituspuolueiden kimppuun ja väitin niiden toimivan täysin toisin kuin olivat vaaleissa luvanneet ja puhuneet, olisin odottanut, että joku hallituspuolueiden kansanedustaja joko keskustan riveistä tai sosialidemokraattien riveistä olisi noussut tänne korokkeelle tai pystyyn edes paikallaan ja pyrkinyt osoittamaan väittämäni virheelliseksi. Mitään tällaisia vastauspuheenvuoroja tai vastapuheenvuoroja en ole tässä salissa kuullut.

Ja miten voisinkaan kuulla? Ne väitteet, ne todistukset, jotka esitin siitä, että hallituspuolueet toteuttavat veropolitiikassa täysin päinvastaista linjaa kuin mitä ne vaalien alla puhuivat, ne väitteet ovat kiistatta tosia. Vielä vaalien alla sosialidemokraatit ja keskustalaiset väittivät, että veronalennukset ovat poissa hyvinvointipalveluista ja että he asettavat hyvinvointipalvelut edelle ja sen vuoksi asettuvat veronalennuksia vastaan. Vielä vaalien alla kauhisteltiin ja hirviteltiin kokoomuksen vaatimia veronalennuksia ansiotulojen verotukseen ja väitettiin kokoomuksen olevan näillä vaatimuksillaan murentamassa pohjaa hyvinvointiyhteiskunnalta. Nyt vaalien jälkeen kellossa on täysin toinen ääni. Nyt sanotaan, että veronalennukset ovat järkeviä ja niillä tuetaan talouden kasvua ja työllisyyttä ja siten itse asiassa parannetaan mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Sehän on aivan oikein sanottu, ja näin me sanoimme jo vaalien alla.

En nyt enää käy lehdistökatsausta laajasti läpi osoittaakseni hallituspuolueiden puheiden ja tekojen ristiriidan, se on niin ilmeinen. Tietysti toivoisi ja odottaisi, että valpas media myös jonkun verran kävisi läpi näitä vaalienaluslupauksia, vaaliohjelmia ja vaalipuheita ja vertaisi niitä nyt käytännön tekoihin ja kertoisi myös Suomen kansalle tästä täysin ristiriitaisesta menettelystä.

Otan kuitenkin maan päälehdestä, Helsingin Sanomista, vaalien alta 26. päivältä helmikuuta vielä seuraavat sitaatit. Helsingin Sanomat nimittäin kirjoitti seuraavaa: "Vielä tammikuun alussa kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat lupailivat kilvan miljardiluokan tuloveronalennuksia. Sittemmin sosiaalidemokraattien ja keskustan verolupaukset ovat muuttuneet työllistämis- ja hyvinvointivaltion puolustuspuheiksi." Uusi sitaatti: "Kokoomus onkin suurista puolueista ainoana julkistanut selkeän euromääräisen veronalennustavoitteen — ja alennukset kohdistuvat pääosin ansiotuloveroon. Kokoomuksen logiikka menee niin, että tuloverotuksen alentaminen pönkittää talouskasvua. ’Talouskasvu turvaa taas pidemmällä tähtäimellä myös hyvinvointipalvelut’, Zyskowicz jatkaa." Onko tuttua puhetta? Taitaa olla juuri niitä argumentteja, joita tänä päivänä hallituspuolueet käyttävät veronalennustensa tueksi, ja miksipä eivät käyttäisi, koska ne ovat järkeviä ja hyviä argumentteja.

Arvoisa herra puhemies! Rivikansanedustajat hallituspuolueissa ilmeisesti todellakin kuvittelevat, että ne veronalennukset, joita hallituspuolueet nyt toteuttavat, poikkeavat jotenkin niistä veronalennuksista, joita kokoomus vaalien alla esitti. Me esitimme, että ne tehtäisiin kautta linjan tuloveroasteikkoon, ja ne toteutetaan kautta linjan tuloveroasteikkoon. Esimerkkinä tästä riviedustajien sinisilmäisyydestä ja kuvitelmasta, että meidän veronalennuksemme olisivat jotenkin erilaisia kuin hallituksen, otan eduskunnan keskusteluista 9. toukokuuta 2003 seuraavan lainauksen ed. Viitasen puheesta. Hän sanoi näin: "Veronkevennyksiin on monta mallia, ja nimenomaan, niin kuin sosialidemokraatitkin ovat halunneet, nyt tehdään veronkevennyksiä työllisyyspainotteisesti pieni- ja keskituloisille etenkin. Minun mielestäni tämä on hivenen eri asia kuin kokoomuksen viljelemä malli: kaikille veronkevennyksiä, suurituloisille veronkevennyksiä. Silloin jos mennään kokoomuksen mittapuussa, silloin vaarantuvat hyvinvointipalvelut, silloin vaarantuvat opintotuen rahoitusjärjestelmät." Näin siis kuvitteli ed. Viitanen vielä toukokuussa 2003.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki on katsonut aiheelliseksi täällä pariinkin kertaan todistaa, että hallituksen veropolitiikka on jotain aivan muuta kuin kokoomuksen veropolitiikka. Ja se syy on siinä, että kokoomus esitti nämä veronkevennykset tehtäväksi jo hallituksen varsinaisessa budjettiesityksessä kesällä tänne, kun taas hallitus toteuttaa ne tupon yhteydessä. Tästä ministeri Kalliomäki on päätellyt, että vastustimme itse asiassa tupoa ja veropolitiikkamme on kuulemma täysin erilaista kuin sosialidemokraattien veropolitiikka. Kokoomus todellakin vaati varmuutta veronkevennysten jatkumisesta tämän vaalikauden ajan ja esitti siksi, että hallitus olisi tehnyt näistä päätökset jo budjettiesityksessä. Tällä emme suinkaan vastustaneet tulopoliittista kokonaisratkaisua, vaan lähdimme siitä, että työmarkkinapöydissä on taitavia ja kyvykkäitä ihmisiä, jotka osaavat laskea, ja tehdyt veroratkaisut osataan palkkojen mitoituksessa luonnollisesti ottaa huomioon aivan yhtä hyvin, oli ne veroratkaisut tehty jo ennen tulopoliittisia neuvotteluja tai niiden aikana.

Kun esitimme vaatimuksemme siitä, että hallitus olisi päättänyt nyt omaksutun veropolitiikan jatkamisesta jo ennen tulopoliittista kokonaisratkaisua, kun esitimme sen vaatimuksen, niin emme olleet kovin huonossa seurassa. Nimittäin SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on puolueensa vaaliseminaarissa Turussa lausunut Turun Sanomien mukaan 8. päivä helmikuuta tänä vuonna seuraavaa: "SDP:n puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Paavo Lipponen patistelee hallitusta esittämään loppuvaalikauden verolinjauksensa jo keväällä. Lipposen mukaan esimerkiksi tuloverotuksen kaikkien yksityiskohtien ei vielä keväällä tarvitse olla tiedossa, mutta linjausten on tultava reaaliajassa." Näin siis puheenjohtaja Lipponen. Ministeri Kalliomäen logiikalla puheenjohtaja Lipponen ilmeisesti vastusti tupoa ja oli veropolitiikassaan täysin eri linjoilla kuin hallitus.

Herra puhemies! Olen tiivistänyt hallituksen puheiden ja veropolitiikan sisällön seuraaviin teeseihin:

1. Veronalennukset ovat ennen vaaleja pahasta, mutta vaalien jälkeen hyvästä.

2. Samat veronalennukset, jotka kokoomuksen vaatimina uhkaavat peruspalveluita, eivät punamullan toteuttamina niitä uhkaa.

3. Kun punamullan vaalipuheet ja talouden tosiasiat törmäävät, sitä pahempi vaalipuheille.

4. Varallisuusveron poistaminen punamullan tekemänä — painotus siinä — painottuu pieni- ja keskituloisiin.

5. Punamullan vaalipuheiden ja sen politiikan suhde on selvä: punamulta puhuu sitä mitä se ei tee, mutta tekee sitä mitä se ei puhu.

6. Kuudenneksi teesi, jonka kuulin tuolla käytävillä, talon vasemmalla käytävällä: hyvätuloiset saavat veronalennukset, vähäosaiset saavat ponnen ja selvitykset. (Puhemies: Kymmenen minuuttia!)

Lopuksi ja viimeiseksi kuitenkin ehkä kaikkein tärkein teesi: Parempi hölmöt puheet, mutta järkevä politiikka kuin järkevät puheet, mutta hölmö politiikka.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz on ollut linjalleen uskollinen. Hän lukee lehtiä ja puheita ja siteeraa niitä täällä runsaanpuoleisesti.

Arvoisa ed. Zyskowicz, palataan, jos olemme hengissä ja täällä talossa, palataan tasan kahden vuoden kuluttua asiaan ja katsotaan, mitenkä sille hyvinvointivaltiolle on käymässä vuoden 2007 budjetissa. Se tulee olemaan hämmästyttävää, ja silloin tekin olette varmaan edelleen menossa vaalikentille.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole lainkaan epätietoinen siitä, että hyvinvointiyhteiskuntaan keskeisesti kuuluvat peruspalvelut ovat kunnissa aikamoisen uhan alla, koska voimavarat eivät ole riittämässä peruspalveluista huolehtimiseen.

Mutta herra puhemies, toisin kuin vasemmistoliitto ja ilmeisesti vihreiden fundamentalistisiipi kuvittelevat, nämä ongelmat eivät johdu harjoitetusta veropolitiikasta, vaan ne johtuvat siitä, että verojen alentamisen lisäksi hallitus ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työllisyyden edistämiseksi. Juuri tämä työllisyys on se, joka ratkaisee näiden hyvinvointipalveluiden kohtalon. Tekemällä järkevää veropolitiikkaa, tekemällä muutoin järkevää politiikkaa me voimme tukea työllisyyttä ja talouskasvua ja siten parantaa edellytyksiä pitää huolta hyvinvointipalveluista.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczille haluan huomauttaa, että veronalennusten keskeisin ja tärkein peruste on aina ollut työllisyyden hoitaminen, työllisyyden turvaaminen. Niitä on tehty, niitä veronalennuksia, vuosikaudet jo, mutta valitettavasti työllisyys vain ei ole olennaisesti parantunut.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille aivan lyhyt kommentti siitä, että kaikki ne toimenpiteet, mitä tehdään, tehdään siinä todellisuudessa, mikä meidän ympärillämme on. Me olemme nähneet, että hallitus ei pysty tekemään mitään työllisyydelle. Se on silloin realiteettina otettava huomioon muussa poliittisessa päätöksenteossa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin aina tuntuu vähän hauskaltakin seurata kokoomuksen katkeruutta siitä, että nykyhallitus tekee kokoomuksen haluamaa veropolitiikkaa. (Ed. Sjöblom: Kokoomus ei ole katkera siitä!) — No, kyllä kritiikkiä kuitenkin pitää jotenkin sitten tätä harjoitettavaa politiikkaa kohtaan kuitenkin selvästi osoittaa, mutta se kritiikki kyllä kääntyy siihen ristiriitaan, joka on ihan totta. Siinä ed. Zyskowicz on aivan oikeassa, että vaaleja ennen pidetyt puheet ja nyt toteutettava politiikka ovat erilaisia, ja tästä olemme samaa mieltä.

Vasemmistoliitossa meillä on syytä eräänlaiseen katkeruuteen todella, koska vasemmistoliitto ennen viime eduskuntavaaleja oli todella vaalikentillä ja vaaliohjelmassaan sitä mieltä, että hulvattomien veronalennusten tie on loppuun kuljettu. Me olimme toteuttamassa tuloveronalennuksia edellisillä vaalikausilla, mutta tämän liikkumavaran tie suhteessa asetettuihin tavoitteisiin oli loppuun kuljettu jo tätä hallitusta muodostettaessa viime vaalien yhteydessä. Siinä, että tie veronkevennysten osalta oli loppuunkuljettu, on tietenkin, voisiko sanoa, kolme ulottuvuutta. Julkinen talous ei voi pitemmän päälle murentaa verotuottoa, veropohjaansa, verotulojaan loputtomasti, vaan kipuraja tulee vastaan hyvinvointivaltion turvarakenteelta, palveluilta, tulonsiirroilta ja koko yhteiskunnan toimivuudelta rupeaa polttoaine loppumaan, jos veropohjaa nakerretaan tällä tavalla kuin nyt hallitus jatkaa.

Toinen kritiikin aihe on se, että tällä tavalla toteutettuna tämä veropolitiikka johtaa tuloerojen kasvun jatkumiseen, köyhien köyhtymiseen ja rikkaiden rikastumiseen, mistä nyt tietysti aivan hurjimpana esimerkkinä on tämä varallisuusveron poistopäätös tämän hallituksen toimesta tehtynä.

Kolmas, joka pistää todella kysymään, onko tämä oikea tie, on se, mitä on aikaansaatu työllisyyden osalta. Ei voi kiistää sitä, että jos kansalaisten ostovoimaa lisätään eri tavoin, joko tulonsiirtoja parantamalla, palkkapottia nostamalla tai käteenjäävän tulon kasvattamisella, verotusta keventämällä, etteikö jonkinlaista marginaalista, vähäistä vaikutusta ostovoiman kautta kotimaiseen kysyntään ja sitä kautta työllisyyteen ole, mutta kyllähän ne tulokset kaiken kaikkiaan ovat laihoiksi jääneet, jos otetaan vaikkapa nämä 100 000 tavoiteltavaa työpaikkaa. Kausipuhdistettu tilanne lokakuussa kertoo, että tämän 1,5 vuoden aikana on syntynyt 6 000 työpaikkaa sillä metodilla, jolla pitäisi syntyä 100 000 nyt jäljelle jäävän 2,5 vuoden aikana, elikkä tämä veronkevennyslinja on paljastunut kuplaksi tässä mielessä ainakin mittasuhteeltaan verrattuna siihen, mitä sillä tavoitellaan. Maltillisuudesta ei voida minusta puhua, jos pelkästään hallitusohjelmaankin nähden tehdään kaksinkertaisena näitä tuloveronalennuksia. Tämä on kestämätön tie ilman muuta.

Ensi vuoden osalta, kun vaakakupissa on jonkin verran myöskin ostovoimaa vähentäviä kiristyksiä, kuten tämä 53-vuotiaiden työeläkemaksun korotus, siinä mielessä ensi vuosi ei ole niin paha. Pahinta on tämän linjan jatkuminen ja nyt sitominen sitten pitemmälle tulevaisuuteen.

Tämä tulopolitiikka ja veropolitiikka: Täällä ministeri Kalliomäki aivan selvästi salissa käydyssä keskustelussa syyllisti meitä, jotka arvostelemme tätä hallituksen verolinjaa ja myöskin varallisuusveron poistoa, siitä, että me samalla kyseenalaistamme tehdyn tuloratkaisun, kyseenalaistamme kolmikantayhteistyön ja yleensä tällaisen vakauttavan ja ennakoivan talouspolitiikan. Siitähän ei ole kysymys. Hallitus itsekin tietää, että se teki omat veropäätöksensä itse ja esimerkiksi varallisuusveron poistosta on aivan turha syyttää työmarkkinajärjestöjä. Se oli puhtaasti hallituksen oma ratkaisu, tämän kolmen puolueen keskustavetoisen hallituksen päätös antaa jättipotti tämän yhteiskunnan kaikista rikkaimmalle. Minä mielelläni toistan täällä aiemmin ed. Soinin käyttämän lausahduksen siitä, että Erkko saa puolentoista miljoonan lottopotin jättämättä kuponkiakaan, ja sen hän saa muuten vielä joka vuosi, se ei ole tällainen kertapotti, josta tietysti moni kansalainen olisi tyytyväinen, jos saisi yhden kerran edes tällaisen lottopotin. Elikkä tällainen tulonsiirto, tällainen rikkaiden suosiminen on kyllä hyvin kyseenalaista.

Vasemmistoliiton vastalauseessa on lähtökohtana se, että verotuksen rakenteeseen liittyy ongelmia. Ansiotulovähennyshän nykyiselläänkin ulottuu jo yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseviin palkansaajiin. Ei voida puhua ansiotulovähennyksen kohdentumisessa siitä, että se kohdentuu erityisesti pienituloisiin tai keskituloisiin. 100 000 euroa on aika kova vuosipalkka, ja tältä osin haluamme ehdotuksillamme, jotka tosin olemme hävinneet, liudentaa tätä ansiotulovähennystä niin, että se kulma olisi toisenlainen kuin on hallituksen esityksessä, ja myöskin esitimme, että näitä ylempiä marginaaliveroasteita ei kevennettäisi niin kuin hallituksen esityksessä.

Mutta nyt olemme sitten näiden lausumien varassa, ja haluankin, arvoisa puhemies, kannattaa ed. Kuoppaa molempien vastalauseemme lausumaehdotusten osalta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti toteaisin sen, että itse en voi ymmärtää niitä puheita lainkaan, että suurituloisille annetaan veronkevennyksiä. Millä tavoin se lisäisi esimerkiksi heidän kulutustaan ja lisäisi työllisyyttä, koska heillä on rahaa aivan riittävästi jo muutenkin? Mutta jos näitä helpotuksia kohdennettaisiin pienituloisiin, joitten käteenjäävä osuus lisääntyisi, käytettävä rahamäärä, he panisivat joka sentin ja euron varmasti liikenteeseen ja se lisäisi kulutusta ja vielä jos kohdennettaisiin kotimaisiin tuotteisiin, silloin se lisäisi välittömästi laaja-alaisesti myös työllisyyttä. Eli minun ajatusmaailmaani ei mene tällainen perustelu, mitä täällä on esitetty, ja sen johdosta ainakin itse näen, että olisi järkevämpää, että helpotukset annettaisiin pienituloisille. Nyt taas toisaalta, kun kunnat joutuvat nostamaan hyvinkin laajasti veroja ja myöskin maksuja, palvelumaksuja, koko ajan pieni- ja keskituloisten asema heikkenee.

Arvoisa puhemies! Mitä täällä on puhuttu omaisuusverosta, niin täytyy kyllä todeta, että aika hämmästyttävää se oli, sillä ainakaan itse en nähnyt sen hallitusohjelmaan sisältyvän. Kun täällä hallituspuolueet vetoavat yleensä aina hallitusohjelmaan, niin tämä ei siellä ollut, mutta jos jotakin muuta esittää, niin aina sanotaan, että ei sisälly hallitusohjelmaan. Siltä osin vaan, herra puhemies, toteaisin sen, että minun mielestäni on parempi, että rikkaat maksavat veronsa, kuin että pienituloiset kuolevat hoidon tai ruuan puutteeseen.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan varmistaa vaan, ettei ed. Vistbackalle jää väärä käsitys, että itsekin olisin sitä mieltä, että tällä tavalla toteutetuilla veronkevennyksillä olisi kovin suuria positiivisia vaikutuksia työttömyyteen. Kerroin, että voidaan ajatella, että hyvin marginaalisesti palkansaajien ostovoima lisääntyy joko palkkapotin kasvun kautta tai veronkevennysten kautta, mutta olen aivan samaa mieltä ed. Vistbackan kanssa, että jos haluttaisiin kotimaista kulutuskysyntää kasvattaa ja sitä kautta työllisyyttä parantaa, paras tapa olisi antaa kaikista vähävaraisimmille veronkevennyksiä siltä osin, kuin se on mahdollista — se ei kaikkien osalta ole mahdollista, koska he eivät maksa veroa — mutta ennen kaikkea parantaa tulonsiirtoja, pienimpiä eläkkeitä, työttömyysturvaa, pienimpiä päivärahoja, opintotukea jne.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aloitan yksityiskohdista. Todellakin on niin, että kun ensi vuoden alusta 53-vuotiaitten ja sitä vanhempien eläkemaksut nousevat, se heikentää yli 53-vuotiaitten taloudellista tilannetta siinä mielessä, että kun kyseinen maksu on ikään kuin veronluonteinen, sen nosto tietysti pienentää käytettävissä olevia tuloja. Mutta sillä on toki myöskin muita seurauksia. Noin puolitoista viikkoa sitten hyväksyimme tässä salissa taas kerran, muistaakseni kahdennentoista tai kolmannentoista kerran peräkkäin, viimeisen raippaveron, johon tämä 53-vuotiaitten eläkemaksujen nosto vaikutti sillä tavalla, että kaikkien työttömien, sairaitten, onnettomuuden uhriksi joutuneitten, päivärahaa saavien, päivärahat pienenevät, koska työtulosta, jota käytetään veron laskentapohjana, vähennetään ensi vuonna suurempi prosenttiosuus kuin tänä vuonna. Tämä kuulemma johtuu siitä, että pitää työttömien, sairaitten, tapaturman uhrien olla solidaarisia työssäolevia kohtaan.

Toiseksi on aivan selvää, kuten edellisissä puheenvuoroissa on todettu, että ongelma näissä veronkevennyksissä talouden dynamiikan, sen voimistamisen ja kasvun, kannalta on nimenomaan se, että tutkitun talousteoriankin mukaan veronkevennykset suuntautuvat väärin. Kansantulon kasvun kannalta tehokkaimpia veronkevennyksiä ovat sellaiset, jotka suuntautuvat ryhmiin, joitten kulutusalttius on kaikkein suurin. On aivan selvää, että kulutusalttius on kaikkein suurinta niissä ryhmissä, joitten tulot ovat kaikkein pienimmät. En ollenkaan usko, että Erkot, Wahlroosit tai ylipäätään kukaan niistä, jotka nyt saavat varallisuusverojen kevennyksen, käyttävät siitä kuin korkeintaan hyvin pienen osan kotimaisen kulutuskysynnän kasvattamiseen, joka kuitenkin suomalaisen työllisyyden kannalta olisi kaikkein keskeisintä.

Mutta sitten tähän ehkä tämän asian käsittelyn kannalta keskeisimpään kysymykseen.

Hallitus on ilmoittanut parantavansa ihmisten ostovoimaa näillä veronkevennyksillä. Sen verran hallituksesta löytyi häpyä häntänsä alle, ettei edes valtiovarainministeri ole riemuiten todennut, että Erkon ja Wahlroosin ostovoima paranisi. Paraneehan se kuitenkin, mutta kuten jo äsken totesin, siitä ostovoiman paranemisesta tuskin on kovin paljon hyötyä Suomen kansantaloudelle ja sen voimistumiselle ja työllisyyden paranemiselle.

Ed. Zyskowicz kuvaili äsken, ja muistini mukaan aivan oikein ja ansiokkaasti, hallituspuolueiden veronkevennyksiä vastustavia argumentteja ennen viime vaaleja. Niistä keskeisin oli se, että julkiset palvelut vaarantuvat voimavarojen puutteeseen ja heikompien huolenpidosta välttämätön suomalainen hyvinvointivaltio joutuu uhanalaiseksi. Niin kiusalliselta kuin ed. Zyskowiczin sinänsä kirkas logiikka tässä asiassa hallituspuolueitten kansanedustajista, tai ainakin isolle osalle hallituspuolueitten kansanedustajista, saattaa tuntuakin, on kuitenkin pakko kysyä ed. Zyskowiczin mielipiteistä ja niitten todellisesta käyttötarkoituksesta nyt välittämättä, mikä on hallituspuolueitten kansanedustajien todellinen mielipide niistä näkemyksistä, joita ed. Zyskowicz täällä esitti. Oletteko te, te hallituspuolueitten kansanedustajat, joista nyt yksikään ei näytä olevan paikalla, todella sitä mieltä, että nämä veronkevennykset eivät vaaranna suomalaisia peruspalveluita, suomalaisia hyvinvointipalveluita, ja sitä kautta suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa? Oletteko todella sitä mieltä, että asia on näin, kun hyvin tiedätte, kuten me kaikki tiedämme, että kuntien tilanne on vaikea ja on jatkuvasti kiristymässä? Todennäköisesti tänään, kun monissa suomalaisissa kunnissa pidetään budjettivaltuusto, siellä tehdään sellaisia päätöksiä, joita suomalaiset äänestäjät viime vaalien edellä ja vaalien aikana äänestäessään sosialidemokraatit ja keskustapuolueen valtaan eivät halunneet.

Se, mikä tässä tilanteessa on ehkä kaikkein paradoksaalisinta, on se, että kokoomus hävisi vaalit vaaliohjelmalla, jota hallitus nyt toteuttaa. Ymmärrän kyllä kokoomuksen katkeruuden tässä asiassa ja ymmärrän myöskin hallituspuolueitten vaivaantuneisuuden, mutta kyllä tässä tilanteessa tietenkin ne samat äänestäjät varmaan ehkä jo ensi vaaleja varten haluavat mielellään tietää, mikä se linja nyt hallituksella oikeasti on, onko todella niin, että hallitus uskoo yhä edelleen vankasti ja vilpittömästi siihen, että veronkevennyksillä ja vain veronkevennyksillä voidaan saavuttaa parempi työllisyys, pitää kuntatalous sellaisessa kunnossa, että ne palvelut pystytään järjestämään. Itse en siihen usko, koska ei ole mitään näyttöä siitä, että nämä veronkevennykset olisivat tähän saakka tai tästä eteenpäinkään parantamassa työllisyyttä, suomalaista taloutta ja sitä kautta myöskin kuntien taloutta niin, että palvelut pystyttäisiin turvaamaan. Tämä on se keskeinen kysymys, johon vastaus olisi hyvä tietää, koska on tietenkin rehellisyyden nimissä sanottava, että ihmistenkin olisi hyvä tietää, millä perusteella heitä hallitaan, etenkin kun alamme lähestyä seuraavia eduskuntavaaleja.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallituksella oli kaksi peruspilaria. Toinen niistä oli: ei mitään rakenneuudistuksia, vaan kellutaan vain eteenpäin. Toinen oli se, että pitää olla tasapaino menojen lisäysten ja veronkevennysten välillä, ja kumpaankin laitettiin hätänumeron suuruinen luku eli 1,12 miljardia euroa. Tosin veron osalta sanottiin, että tilannetta arvioidaan myöhemmin ja että se on vähimmäismäärä tuloverotuksen keventymiselle. Tietysti on selvää, että tällä ohjelmalla ei ole voitu menestyä, koska Suomi tarvitsee rakenteellisia uudistuksia, ja nyt hallituksella on hätä. Työllisyys ei parane. Paavo Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana luotiin 300 000 uutta työpaikkaa. Nyt työllisyyskehitys on pysähtynyt.

Hallitus on sinänsä löytänyt oikeat ratkaisut, mitä voidaan nopeasti tehdä. Toinen niistä on tulopoliittinen ratkaisu oikein tehtynä, ja toinen ovat tuloverotuksen kevennykset. Tähän nyt olemme päätyneet eli, kuten voidaan sanoa, sen tyyppiseen politiikkaan, mitä kokoomuskin, jos olisi hallituksessa, olisi tässä tilanteessa edellyttänyt ja halunnut toteuttaa. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan se, että vaalilupauksista huolimatta keskusta ja demarit ovat päätyneet tähän tilanteeseen, on tietyllä tavalla ideologinen konkurssi, joka osoittaa sitä, että kun ei ole tavoitteita, ei keinoja tulevaisuuden yhteiskuntaa varten, ei työllisyysongelmien ratkaisemiseksi, täytyy tyytyä niihin keinoihin, mitä suomalainen oikeistopuolue olisi esittänyt.

Tärkeä oppi, mikä nyt voidaan tästä koko prosessista saada, on se, että pelottelun veronalennuksella ei enää tämän jälkeen pitäisi toimia. Ensinnäkin täytyy todeta, että kymmenen vuotta määrätietoisesti tässä maassa on alennettu aina ensi vuoteen asti tuloverotusta. Kysyn: Ovatko meillä palvelut katastrofitilassa? Eivät. Kyllä suomalaiset palvelut toimivat hyvin. Meillä on yksi uhka, joka on väestön vanheneminen. Siihen meidän täytyy varautua, mutta siihen voidaan varautua vain sillä, että työntekijäpohjaa olennaisesti laajennetaan niin, että ihmiset ovat aikaisemmin työelämässä ja päättävät työelämän nykyistä myöhemmin. Tärkeätä on myöskin se, että nyt vihdoinkin myöskin sosialidemokraatit ja keskusta ovat joutuneet tunnustamaan sen, että tuloveronkevennyksiä tarvitaan, jos halutaan edistää työllisyyttä. Toivottavasti tämä muistetaan myöskin seuraavissa vaaleissa. Tärkeätä on myöskin se, että Suomessa pitäisi jossakin vaiheessa päästä siihen, että puolueet todella julkaisevat ennen vaaleja selkeät toimenpideohjelmat, mitä ne haluavat, että tehdään vaalien jälkeen, ja että niitä myöskin määrätietoisesti toteutetaan ja että tällaisista ristiriitaisista puheista, mitä nyt viime eduskuntavaaleihin liittyy, päästään eroon ja että riittävä läpinäkyvyys politiikassa toimii, niin että ihmiset voisivat jollakin tavalla edes luottaa poliitikkojen rehellisyyteen.

Puhemies! Täytyy sanoa, että tämä keskustelu salissa kyllä minua suuresti hämmästyttää. Täällä puhutaan siitä, että jollekin annettaisiin jotakin. Kyllä se on, arvoisat kollegat, sillä tavalla, että verotus on sitä, että otetaan joltakin pois, ja kysymys on siitä, otetaanko vähän enemmän tai vähän vähemmän. On kyse siitä, että ihmisten palkkatuloja ulosmitataan yhteisen hyvän hyväksi. Eli puhutaan jatkossa siitä, paljonko otetaan, otetaanko vielä vähän enemmän vai vielä vähän vähemmän, niin silloin puhutaan oikeista käsitteistä.

Sitten täällä on puhuttu siitä, että meillä on toteutettu suuria veronalennuksia ja että nyt on tulossa suuria veronalennuksia. Kuten täällä todettiin jo asian ensimmäisessä käsittelyssä, totuus on se, että ensi vuonna tuloverotus ei kevene. Tietysti nyt puhun keskiarvoista. Jos sitä puretaan jollakin tavalla, voidaan sanoa, että jos ansiotaso nousee 3,5 prosenttia, mikä on SAK:n arvioima ansiotason nousu, niin sen jälkeen pienituloiset suhteellisesti laskettuna menettävät 2 euroa kuukaudessa ja muilla muutoksia ei tapahdu, paitsi että kaikkien niiden, jotka ovat yli 53-vuotiaita, tuloverotus ensi vuonna selvästi kiristyy.

Verotuksessakin pitää muistaa yksi asia: laskelmia ei voida tehdä liian staattisesti. 1970-luvulla ei tehty lainkaan inflaatiotarkistuksia ja vain siitä syystä, että ei tehty inflaatiotarkistuksia, verotus kiristyi enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Siitä syystä joka vuosi täytyy tehdä verotukseen tarkistuksia, jotta veroaste ei nousisi, jotta verotus suhteellisesti ei kiristyisi. Tietysti voidaan puhua toisinkin päin. Ihmisten joka vuosi maksamat verot lisääntyvät siitä syystä, kun heidän ansionsa kasvavat. Siitä syystä, vaikka verotusta kevennettäisiin, tosiasiassa verotuotto valtiolle kasvaa, vaikka ihmisten tuloveroaste keventyisikin. Eli on monta tapaa pyrkiä mittaamaan sitä, kiristyykö verotus vai ei, mutta ne suhteelliset laskelmat, joita Veronmaksajain Keskusliitto tekee, ovat mielestäni kaikkein kuvaavimpia veronmaksajien kannalta kuhunkin tilanteeseen.

Mikä on, puhemies, mielestäni äärimmäisen tärkeätä, on se, että täällä on puhuttu kateudesta koko ajan. Joku saa liikaa, ja joku saa vieläkin enemmän, eli toisin sanoen, minun kieltäni käyttäen, joltakin otetaan liian vähän tai vielä sitäkin vähemmän. Jos me ajattelemme tämän maan tulevaisuutta, niin kyse on kai siitä, että meillä kannustetaan työntekoa ja yrittämistä. Niillä veroasteilla, joita meillä Suomessa tällä hetkellä on, voimme kai yhteisesti todeta, että se ei kovasti kannusta työn tekemiseen ja yrittämiseen. Jos katsotaan meidän veroastettamme useimpiin muihin maihin, voidaan todeta, että meillä veroaste on varsin korkea. Täytyy sanoa, että jos me haluamme pitää huolta tulevaisuudestamme, niin kai tärkeätä on se, että suomalainen omistaminen säilyttää kasvot. Tänä päivänä mikään ei ole sen helpompaa kuin muuttaa varallisuutensa kanssa Luxemburgiin tai johonkin toiseen maahan ja välttää Suomen verotus. Kaikissa järjestelmissä, otetaan meidän yritysverouudistuksemme vuodelta 93, parasta on se, että meillä on alhainen verokanta, laaja veropohja ja yritetään saada kaikki kansalaiset maksamaan veroja, ettei käy niin, että veroja kierretään ja lopputulos valtion kannalta on erittäin onneton, niin että verotuotto valtiolle on varsin pieni.

Mistä olen erityisen huolissani, on se, että ammattiosaajien verotus Suomessa on huomattavasti korkeampaa kuin muissa meidän kilpailijamaissamme. Jos tutkijat, huippuosaajat, lähtevät tästä maasta ja meiltä älyllinen, henkinen kapasiteetti vähenee, silloin vasta Suomi todellisissa vaikeuksissa on. Silloin meillä on vaikeuksia pitää yllä meidän sairaaloitamme, leikata ihmisiä hyvin siellä, luoda uusia tuotteita, joilla hyvinvointia tähän yhteiskuntaan rakennetaan.

Arvoisat kollegat, mielestäni verotus tällä hetkellä edelleen on kohtuuttoman korkeata. Se estää tehokasta kasvua Suomessa, ja vain tuloverotusta selkeästi edelleen jatkossakin keventämällä suomalainen yhteiskunta voidaan pelastaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasilta hänen puhuessaan ottamisesta verotuksen yhteydessä unohtui se, että niillä veroilla tuotetaan palveluita eli niitä palveluita annetaan, ja kysymys on niitten otettujen verojen ja niitten annettujen palveluitten suhteesta. Kysymys on siitä, pystytäänkö niillä veroilla tuottamaan ne palvelut, jotka on pystytty tuottamaan tähän saakka. Jos ei pystytä, ihmiset ja erityisesti köyhemmät ihmiset joutuvat hankkimaan ne palvelut yksityiseltä sektorilta ja maksamaan niistä täyden hinnan. Se merkitsee pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ideologisen perustan rapautumista eli yhteiskunnallisen talouden tasauksen rapautumista, ja sitä en voi hyväksyä.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä lähtökohta on se, että me pidämme Suomessa aina huolta siitä, että peruspalvelut kuuluvat kaikille kansalaisille. Tässä suhteessa se, jos meillä tuloverotusta kevennetään, ei vielä uhkaa näitten peruspalveluitten hoitamista. Olennaista on se, millä tavalla ne peruspalvelut tuotetaan. Tällä hetkellä täytyy sanoa, että meillä voitaisiin peruspalvelut monessa suhteessa tuottaa tehokkaammin. Oikeastaan, jos aletaan parantaa peruspalveluita, katsotaan, millä tavalla ne tuotetaan tehokkaammin ja laadukkaammin, ja sen jälkeen vasta keskustellaan verotuksesta. Kuten sanottu, verotuksessa on oma dynamiikkansa. Jos ihmisten kannattaa tehdä työtä ja yrittää, siinä tapauksessa myöskin valtiolle syntyy huomattavasti enemmän verotuloja.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todella löytää ihan aidosti ja oikeasti Suomesta sellaisia ihmisiä, jotka katsovat, että suomalainen verotus estää heitä yrittämästä. En usko, että heitä todellakaan löytyy kovin monta tästä maasta.

Toisekseen, palveluitten tuottamisesta ei ole missään tutkittua näyttöä siitä, että se tapahtuisi erityisesti huonommin julkisella sektorilla kuin yksityisellä sektorillakaan. Toki näin varmaan jossain tapahtuu. Toisaalla tapahtuu päinvastoin. Itselläni on kokemusta aika läheltä seurattuna molemmista, ja uskon, että kummalla sektorilla tahansa on mahdollisuuksia parantaa työn tehokasta tekemistä, mutta se ei ole mikään erityinen julkisen sektorin ominaisuus, että tehdään huonosti, sen paremmin kuin se on taas yksityisen sektorin ominaisuus, että tehdään tehokkaasti.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee yrittäjyyteen Suomessa, Suomi on maa, jossa halukkuus ryhtyä yrittäjäksi on Euroopan alhaisimpia ja kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen alhainen. Kun me katsomme tilastoja, voidaan nähdä, että niissä maissa, joissa verotus on keveämpää, halu ryhtyä yrittäjäksi on selvästi korkeampi, eli verotuksen aste ja yrittäjyys korreloivat selkeästi keskenään.

Mitä tulee sitten palveluihin, niin kunnissa käytännössä puolueista riippumatta silloin, kun palvelut eivät toimi kovin hyvin laadullisesti tai ne ovat kalliita, mitä kunnissa tehdään? Ulkoistetaan palvelut eli ostetaan palvelut ulkopuoliselta. On totta, että tämä ei kaikissa tilanteissa ole oikea ratkaisu. Yksityinen tuottaja ei ole kaikissa tilanteissa kaikkein paras, mutta käytännön elämä kunnissa osoittaa, että tähän ratkaisuun useissa tapauksissa on kuitenkin päädytty.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila kertoi nimiä, jotka saavat varallisuusveron poistamisesta jotain erityistä. Silloin hän ei ole tehnyt kotiläksyjään ja lukenut, mitä yritysverouudistuksessa kerrottiin yli 90 000 euroa menevistä osingoista, mitä siitä saa vähentää, eli se ei sieltä tuo.

Mutta tärkein tässä varallisuusveron poistamisessa on nimenomaan kotimaisen omistamisen saaminen samalle viivalle ulkolaisen omistuksen kanssa, ja erityisen tärkeää se on nimenomaan perheyritysten aseman parantamisessa. Kasvuyritykset samoin näiden perheyritysten joukossa ovat olleet ongelmissa tai vero on tuottanut niille harmia. Varallisuusvero on vanhentunut vero. Oecd-maissa on vain seitsemässä maassa enää se jäljellä ja niissäkin keskustellaan hyvin vakavasti sen poistamisesta, koska muut veromuodot ovat tulleet tilalle. Myöskään se ei toimi neutraalisti eri omaisuuslajien kohdalla.

Varallisuusveron poisto tuo kannustavuutta yrittäjille, se on aivan selvää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Syy siihen, että nousin tänne puhujakorokkeelle, on kaksi asiaa tässä käydyssä keskustelussa. Toinen on se, että varsin moni edustaja on puhunut veropohjan murentumisesta, ja toinen on, että olemme kuulleet jälleen kerran ed. Sasin yhteiskunta-analyysin. Lähden liikkeelle jälkimmäisestä.

Ed. Sasi on eräässä suhteessa aivan oikeassa siinä, että Suomessa halukkuus lähteä yrittäjäksi on eurooppalaisittain, sanotaanko, vanhoissa maissa, huomioon ottaen niin sanotut vanhat eurooppalaiset teollisuusmaat, aika tavalla alhainen. Se on ihan totta. Se tulee aivan erikoisesti näkyviin nyt, kun 60 000 yritystä ainakin on sukupolvenvaihdostilanteessa. Itse asiassa tässä on se testi menossa juuri nyt, mikä on yrittäjyyden tulevaisuus Suomessa. Istuva hallitus on tehnyt tässä suhteessa ihan hyvää työtä. Me aloitimme sen Lipposen hallituksissa, ja nykyinen hallitus on jatkanut, elikkä toivottavasti se tuottaa tuloksia. Tässä me olemme kai suurin piirtein samaa mieltä.

Se asia, missä meillä on pikkuisen erilainen näkemys tästä yhteiskunnasta, on ensinnäkin se, kun ed. Sasi toteaa verotuksesta, että joku ottaa joltakin elikkä siis yhteiskunta ottaa siltä, joka lisäarvoa tuottaa tai liikevaihtoa toteuttaa jnp. Näinhän se tekee, mutta, arvoisa puhemies, mekanismihan on se vanha mumikulttuuri Salomonin saarilta, jossa mumi eli poppamies kerää kansalaisilta ja palauttaa ne oitis jälleenjakelujuhlissa takaisin. Se on se valtiovarainministeriö-periaate, joka tässä järjestelmässä toimii, ja mumikulttuuri toimii sillä tavalla, että näillä varoilla pidetään yhteiskunnan rakenteita yllä.

Se kriittinen piste, missä meillä ed. Sasin kanssa näkemys nyt poikkeaa perustavaa laatua olevalla tavalla, on tulkinta hyvinvointivaltiosta. Ed. Sasi näkee, että se on vain sitä, että peruspalvelut ovat toimivina olemassa, näin minä olen nämä ed. Sasin puheet ymmärtänyt, ja se on vain se. Siihen liittyy se, että ne pitää tehokkaasti tuottaa, ja siinä meillä on jo sitten ero varmasti, mikä on sitä tehokkuutta. Meillä on aivan tuoreita esimerkkejä, niitä on nyt jo päässyt lehtiinkin siitä, että yksityistäminen ei todellakaan ole tuonut onnea ja autuutta. Eräs kunta on joutunut suoranaiseen kurimukseen siitä, että se koko terveydenhuoltonsa ulkoisti ja antoi sen yhden kansallisen suuren toimijan hoidettavaksi.

Tässä pitää olla äärimmäisen varovainen ja myöskin varovainen sen suhteen, kenen kustannuksella tehokkuus saavutetaan. Se on äärimmäisen tarkkaa työtä, ja siinä dogmatiikka puoleen taikka toiseen on minun ajatteluni mukaan vähän niin kuin vaarallista suorastaan. Siis tässä suhteessa täytyy olla äärimmäisen taitava, ettei aiheuta itselleen suurempaa laskua, kuin oli tarkoitettukaan, puhumattakaan, että olisi saavuttanut voittoa.

Mutta, arvoisa puhemies, sitten se pointsi, jossa on se ydin veropohjan murentumisesta. Se liittyy harmaaseen talouteen. Ed. Sasi aivan oikein kotitalousvähennyksen kohdalla puhui harmaasta taloudesta ja sen vähentymisestä. Niinhän se oli, ed. Sasi? Mutta nyt, kun te käytitte äskeisen puheenvuoron, te ette puhuneet harmaasta taloudesta yhtään mitään. Sinne tänä vuonnakin on mennyt 2,5 miljardia euroa eli 15 vanhaa miljardia markkaa valtion verotuloja. Jos ne olisivat tässä jälleenjakelujuhlassa, jota me tällä ja ensi viikolla toteutamme, käytettävissä, kaikki olisi toisin, tämä olisi ihan semmoista loiskintapuhetta vain. Pitää miettiä, mistä tässä loppujen lopuksi on kysymys.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on ensi vuoden tuloveroasteikkolaki ja tuloverolain muutoksia. Näistä on pitkästi käyty keskustelua ja on levinnyt keskustelu vähän muuhunkin kuin varsinaisesti tähän asiaan eli verotukseen laajemmin.

Tähän yhteyteen liittyy myös se tarkastelu, mikä on viime vuosina harjoitetun, suoraan sanoen, kokoomuslaisen veropolitiikan vaikutus maamme työllisyyteen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen laajemmin. Tätä tarkastelua ei ole harjoitettu lähellekään riittävässä määrin. Meillä ei ole tehty selvityksiä siitä, miten miljardien veronkevennykset viime vuosina, joita jo edellinen hallitus aloitti ja joita nykyinen hallitus on jatkanut ja jatkamassa nimenomaan valtioverotuksen osalta, miten tämä veropolitiikka on vaikuttanut työllisyyteen, joka on nykyisenkin hallituksen puheissa ja ohjelmassa tärkein asia, mutta toimenpiteet ja tulokset ovat lähes epäonnistuneet. Tämä on erityisen tärkeä näkökulma, joka pitäisi ottaa paljon vakavammin kuin tähän asti on tapahtunut.

Herra puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnön n:o 40 yhteydessä valiokunta on käsitellyt myös tekemäni toimenpidealoitteen n:o 9/2004 tuloveronkevennysten työllisyysvaikutusten selvittämisestä. Kun valiokunta esittää, että aloite hylättäisiin, niin olen edellä sanotun pohjalta eri mieltä. Tätä aloitetta ei pitäisi hylätä. Siksi ehdotan, herra puhemies, että toimenpidealoitteen 9/2004 mukaisesti eduskunta päättäisi edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin viime vuosina toteutettujen veronkevennysten työllisyys- ja muiden yhteiskunnallisten vaikutusten selvittämiseksi, ennen kuin ryhdytään uusiin merkittäviin veropoliittisiin toimenpiteisiin.

Herra puhemies! Ehdotan siis, että eduskunta hyväksyisi tämän toimenpidealoitteen mukaisen ponnen.

Edelleenhän hallitus suunnittelee veropolitiikassa eteenpäinmenoa samalla tiellä, mitä on tähän asti harjoitettu työllisyydestä paljon piittaamatta; ainakaan meillä ei ole tutkittua tietoa, että olisi verotus tuottanut toivottua tulosta työllisyyden osalta. Siksi on syytä tuollainen lausuma eduskunnan hyväksyä. On tulossa varallisuusveron poisto, josta täällä on paljon puhuttu. Onko sillä työllisyysvaikutuksia? Sen tiedämme, että tulonjakovaikutuksia sillä on, koska kaikkein varakkaimmat 40 000 suomalaista saavat siinä tuntuvan veronkevennyksen. Mutta miten se heijastuu työllisyyteen, miten se heijastuu yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, se on syytä selvittää.

Vähän taaksepäinkin katsoen meillä on takana autoveron kevennys, jonka Niinistö joutui lopulta hyväksymään, kun EY-tuomioistuin oli uhkana päällä. Alkoholi- ja tupakkaveroa alennettiin jo reippaasti, niin että se valtion tuloissa näkyy ja alkoholipolitiikan osalta myös kansanterveydessä ja kuntien menoissa jne., yritysverotus uudistettiin, yritykset saivat noin 500 miljoonaa euroa veronkevennystä. Nyt on siis tulossa hallitukselta tupoon liitettynä varallisuusveron poistaminen kokonaisuudessaan. Viime päivinä ovat paineet ja puheet kääntyneet siihen, että perintö- ja lahjavero pitää poistaa kokonaan. Tiedämme, että arvonlisäveron alentamisesta on kovia paineita. Ruuan osalta esimerkiksi se olisikin perusteltua, se olisi ollut perusteltua jo aikaisemminkin toteuttaa, koska se olisi kohdistunut oikeudenmukaisesti verrattuna edellä mainittuihin veroihin. Kiinteistöveroa hallitus on pakkokorottamassa kuntien osalta, samalla tavalla kunnallisvero on kiristymässä, koska hallitus ajaa kuntia yhä ahtaammalle, ja tiedämme, että sosiaaliturvamaksut ja ennen kaikkea eläkemaksut ovat voimakkaan korotuspaineen alla koko ajan.

Nyt käsittelyssä oleva tuloverolaki ja veroasteikot ovat sitä samaa linjaa, mitä edellinen hallitus noudatti ja mikä on kokoomuksen ohjelman mukaista, jota nyt keskustan ja sosialidemokraattien toimesta nöyrästi toteutetaan. Mielenkiintoista on tämä hallituksen veropolitiikka. Mitään muutosta ei hallituksen vaihdoksen jälkeen tapahtunut tässä veropolitiikassa. Se on merkillepantavaa. Mihin se on sitten johtamassa? Se johtaa siihen, että perusturvaa on romutettu ja jatkuvasti se jää jälkeen. 7 euroa kuukaudessa pienimpiin eläkkeisiin on hävettävän onneton määrä, ja kun indeksit eivät tuo eläkeläisille juuri mitään ensi vuonna, niin he jäävät todella jalkoihin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa hallitus vain hyväosaisille jakaa lisää etuuksia. Julkiset palvelut ovat ahtaalla, niin kuin tiedämme, ja kuntatalous on koko ajan vaikeuksissa.

Herra puhemies! Sallinette, että hieman lainaan tässä otsikoita viime päivien oman maakuntani sanomalehdestä. Täällä on tällaisia otsikoita kuin "Multia velkaantuu lähivuosina"; ed. Oinosen syntymäkunta on talousahdingossa. Samassa lehdessä on "Perhon taloudessa pitkät miinukset". Perho kuuluu ed. Vistbackan reviiriin mutta mahtuu myös Keskisuomalaisen palstoille. Tämän päivän Keskisuomalaisessa on otsikkona "Saarijärven taloudellinen tilanne painuu ensi vuonna miinukselle". Sitten on yksi meidän menestyskuntamme Muurame. Otsikko viime päiviltä "Muurame velkaantuu yhä", ja tässä on käyrät, miten Muuramen velkakanta kasvaa, ja se on aivan hirvittävä nousu, vaikka on hyvin tervepohjainen, yritysystävällinen ja vahvasti teollistunut kunta. Vielä viimeiseksi voin todeta, että tässä on melkein koko sivun levyinen otsikko, 9. päivänä torstaina julkaistu, jossa todetaan: "Keuruulla mennään reipasta alamäkeä. Veronkorotuksesta huolimatta kaupunki syö enemmän kuin tienaa." Ed. Oinosen kotikaupunki on Keuruu, jossa hän on vielä valtuuston puheenjohtaja vähän aikaa. Täällä todetaan jutussa, että kolmen seuraavan vuoden aikana Keuruun alijäämää tulee 5,5 miljoonaa euroa. Se on hirvittävä luku, kun pohja on niin heikko ja asukasluku vähenee.

Herra puhemies! Tällaisia otsikoita löytyi viime päivien Keskisuomalaisesta, ja ne kertovat karua kieltä siitä, missä kuntien talous on menossa Keski-Suomessa, jossa muutoin ei vielä olla lähellekään siinä pisteessä kuin ehkä jossakin vielä syrjäisemmillä alueilla. Mutta hallituksen olisi vakavasti paneuduttava näihin asioihin, työllisyys- ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotka tällä veropolitiikalla on, jota on nyt harjoitettu muutaman vuoden ajan ja jota hallitus harjoittaa näköjään eteenpäinkin unohtaen perusturvan parantamisen unohtaen julkisten palvelujen säilyttämisen ja jakaen veronkevennyksiä kaikkein hyväosaisimmille heitä suosien. Tämä politiikka ei ole sellaisen sosiaalisen, oikeudenmukaisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista, jota itse haluan pitää meillä kaikkein tärkeimpänä tähtäimenä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä näitä puheita nimenomaan tuloveroasteikkoihin ja muuhun verotukseen liittyvistä kysymyksistä, niin ei voi tulla kuin hyvin epäluuloiseksi, mikä on oikein totta, kun kuuntelee esimerkiksi edustajien Sasi ja Zyskowicz puheenvuoroja ja vertaa niitä sitten vasemmalle. Oikeastaan keskustapuolueen edustajat eivät ole suutansa täällä avanneet, ainoastaan silloin, kun puhuttiin kuntien asemasta välikysymyskeskustelussa, ja nehän olivat ihan erinomaisia ainakin ministeri Mannisen vastauspuheenvuorossa ja myöskin siinä keskustelussa. Sen johdosta, arvoisa puhemies, minun mielestäni on kyllä paikallaan, että suoritettaisiin joku todellinen selvitys siitä, mitä kaikkea viime vuosina harjoitettu veropolitiikka on aiheuttanut muun muassa yritystoimintaan, mitä ed. Sjöblom täällä hyvin voimakkaasti on tuonut esiin, mitä se on vaikuttanut työllisyyteen, mitä se on vaikuttanut pienituloisten asemaan, onko syntynyt uusia väliinputoajaryhmiä.

Arvoisa puhemies! Tältä osin ja tähän perustuen kannatan ed. Kankaanniemen ehdotusta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Kankaanniemeä siitä, että hän on paneutunut Keski-Suomen kuntien kovaan ja karuun todellisuuteen.

On aivan totta, mitä Toimi Kankaanniemi kertoi niin Keuruun kuin Multiankin osalta ja kaikkien muidenkin kuntien osalta. Taloudellinen tilanne on ahdingossa, eikä tämä suinkaan johdu siitä, että jollakin tapaa olisi eletty yli varojen tai että olisi jotenkin muita paremmat palvelut, vaan tämä on se todellinen tuska, mikä kuntapäättäjillä on. Kun me nyt keskustelemme veropolitiikasta, niin täytyy muistaa, että verovelvolliselle eri veromuodot, valtionverotus, kunnallisverotus, kirkollisverotus, sotumaksut, nämä kaikki muodostavat yhden kokonaisuuden, joka on siitä samasta toimeentulosta, lompakosta pois, ja meidän tulee tarkastella kokonaisuutta. Täytyy muistaa, että tässä kokonaisuudessa kunnille on uskottu ihmistä lähellä olevien perustarpeitten täyttäminen ja niistä vastaaminen.

Minä voimakkaasti vetoan, että hallituksessa tajuttaisiin se tuska, mikä kuntapäättäjillä on. Se on aivan todellinen. Kyllä Keuruun kaupunginkin 1,9 miljoonan euron alijäämäinen budjetti, kun jo edellisiltä vuosilta on markoissa semmoinen 20 miljoonaa markkaa kattamatonta ja kun tämä tulee vielä lisäksi ja voi olla, että vielä budjetti on liiankin optimistinen tulopuolen osalta ja menopuolelle ei ole rohjettu kaikkia laittaa, on sitä todellisuutta, mikä valtion tulisi tiedostaa. Toivon, että tähän löydettäisiin mahdollisimman pian apu.

Mutta veropolitiikkaan viittaisin myös muutoin. Täällä on vilahtanut useassa puheenvuorossa, ed. Kankaanniemellä muun muassa, ajatus perintöveron poistamisesta. Nyt kun varallisuusvero on poistettu, minulla on myös tätä tarkoittava lakialoite. Tästä on käyty keskustelua monessa yhteydessä myös täällä eduskunnassa. Toivon, että tämä tavallisiin kansalaisiin itse kuhunkin vuorollaan kohdistuva vero voitaisiin myös poistaa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että vero nähtäisiin kokonaisuutena, julkisyhteisön toimeentulon mahdollistajana ja että erityisesti tiedostettaisiin se, että ihmistä lähellä olevien perustarpeitten täyttämiseen tarkoitettu kunnallisvero, kuntien talous on ahtaalla, ja tämä tiedostettaisiin myös nopeasti valtiovallan ratkaisuissa.