Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että erityisesti perustuslakivaliokunnan jäsenet kuuntelisivat, mitä puhun 300 sairauspäivän enimmäismäärästä. Yritin nimittäin saada vastausta kysymykseeni lounaspöydässä perustuslakivaliokunnan sihteereiltä ja pyysin anteeksi, että häiritsin heidän ruokarauhaansa, mutta tämä asia ei selvinnyt, miten tässä voisi päästä eteenpäin.

Kysymys on nimittäin tapauksista, joihin sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään kiinnittää huomiota, eli tilanteesta, kun henkilö on saanut 300 sairauspäivärahan enimmäismäärän täyteen. Tämän jälkeen saman sairauden perusteella voi uudelleen saada sairauspäivärahaa vasta, kun on ollut vuoden työkykyinen. Mitä se tarkoittaa, että on ollut vuoden työkykyinen? Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi eläkelaitos pitää henkilöä työkykyisenä. Voi olla, että hoitava lääkäri on täysin toista mieltä. Mutta yhtä kaikki monta kertaa tilanne saattaa myöskin olla semmoinen, että tämä henkilö todella 300 päivän jälkeen on työkykyinen ja palaa työhönsä. Tähänhän me kaikki pyrimme, että ihmiset eivät jäisi eläkkeelle vaan pyrkisivät jatkamaan työssään, vaikka heillä on sairauksia, jotka jossain määrin haittaavat työntekoa ja aiheuttavat tilapäisesti ainakin poissaoloja, työkyvyttömyyttä.

Esimerkiksi henkilö kahden kuukauden jälkeen sairastuu uudestaan samaan sairauteen tai tulee työkyvyttömäksi sen sairauden vuoksi. Tällainen tilanne on esimerkiksi depressiopotilailla, joille nimenomaan ei haluta myöntää työkyvyttömyyseläkettä vaan pyritään nykyään siihen, että he voisivat jatkaa, toipua tästä sairaudesta ja jatkaa työelämässä. Sanotaan nyt 2—3 kuukauden jälkeen, kun hän on ollut työssä, lääkäri toteaa, että hän ei jaksa vielä tehdä työtä ja tarvitsisi esimerkiksi 1—2 kuukauden sairasloman. Kun saman sairauden enimmäismäärän täyttymisestä ei ole kulunut vuotta, tällainen henkilö ei saa sairauspäivärahaa. Hän ei saa edes nollasairauspäivärahaa, joka poistuu ensi vuonna juuri tämän lakiesityksen vuoksi. Hän ei saa edes 60 markan uutta vähimmäispäivärahaa. Hän saa edelleen nolla markkaa sairauspäivärahaa. Usein tilanne on myöskin se, että hän ei enää voi saada esimerkiksi työnantajalta sairausajan palkkaa. Voi olla, että hän taas muutaman kuukauden kuluttua palaa töihin, ja voi olla, että jälleen vaikka puolen vuoden kuluttua tulee sama tilanne. Nyt lasketaan työkykyisyysaikaa, ja kun tämä on selkeästi todettu, voi olla, että päivärahakin on käsitelty ja haettu ja sieltä tulee hylkypäätös, että hän ei ole ollut vuotta työkykyisenä. Kun hän sitten taas uudelleen sairastuu ja hakee sairauspäivärahaa, silloin vuoden työkykyisyyttä lasketaan edellisen sairasloman, siis nollalla markalla vietetyn sairasloman päättymisestä. Tämmöisellä systeemillä tämä vuoden työkykyisyysaika, että on yhtäjaksoisesti ollut vuoden työkykyinen, saattaa siirtyä 2—3 vuottakin eteenpäin.

Toivon, että te ymmärsitte. Voin piirtää tästä kuvan ja selvittää tämän tarkemmin, mutta koska muuta neuvoa perustuslakivaliokunnan sihteerit eivät osanneet antaa kuin sen, että ed. Stenius-Kaukosen pitäisi tässä asiassa toimia joillakin erilaisilla tavoilla, mielestäni tämä täysistunto on oikea tapa. Viittaan siihen, että ed. Zyskowicz joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla — hän oli silloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja — tuli sanomaan käytävällä, että hän kuunteli, mitä puhuin korokkeelta, puhuin silloin takautuvien eläkkeiden verotuksesta. Hän sanoi, että perustuslakivaliokunta voisi ottaa tämän asian selvitettäväksi seuraavan kerran, kun he käsittelevät — oliko se nyt oikeusasiamiehen kertomusta muistaakseni. Perustuslakivaliokunta teki siinä yhteydessä lausuman siitä asiasta, että se pitäisi korjata. Tämä on ihan selvä, tässä ei ole kyse harkinnasta, tässä on siitä kysymys, että laki ei anna mahdollisuutta myöntää sairauspäivärahaa uudestaan. Näin perustuslakivaliokunta teki siitä lausuman. Silloinen hallitus ei ryhtynyt kuitenkaan välittömästi toimenpiteisiin, ja perustuslakivaliokunta vielä toisen kerran joutui palaamaan tähän asiaan, mutta sen jälkeen hallitus toi lainmuutoksen, jolla asia hoidettiin ja on yhä tänä päivänä hoidettu. Tällä perusteella todella pyydän perustuslakivaliokunnan jäseniä selvittämään asiaa, koska mielestäni tässä on kysymys nimenomaan siitä väliinputoajatilanteesta, jota perustuslakivaliokunnan mukaan ei saa syntyä, kun tulkitaan sitä, onko henkilöllä oikeus vähimmäisturvaan.

Tästä asiasta en nyt puhu enempää. Toivon, että perustuslakivaliokunnan jäsenet ryhtyvät tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin asiassa. Meillä nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että tällainen ongelma on. Tietysti me toivomme, että sieltä tulisi nopeasti korjausesitys, jolla tämä asia voitaisiin korjata.

Muuten hallituksen esityshän on parempi kuin nykyinen tilanne, eli todella, niin kuin aikaisemmin totesin, nyt sairauspäiväraha ei ole enää nolla markkaa vaan palataan minimipäivärahaan. Mutta mikä minimipäivärahan määrä on? Se on 60 markkaa miinus verot, noin 1 300—1 400 markkaa kuukaudessa. Mielestäni tämäkään ei täytä perustuslain 19 §:n säännöksiä siitä, että ensisijaisten etuuksien pitäisi turvata vähimmäistoimeentulo. Perustuslakivaliokunta on tuoreeltaan ottanut kantaa, että näin tämä tilanne täyttää.

Toivon, että perustuslakivaliokunta myöskin tätä asiaa pohtii tarkemmin, onko oikein, täyttyvätkö perustuslain 19 §:n edellytykset silloin, kun henkilö on esimerkiksi täyden vuoden minimipäivärahalla, koska nämä henkilöthän eivät suinkaan ole useinkaan jonkun puolisoita, vaan tyypillisin tapaus, joka minimipäivärahalle joutuu, on yksinäinen mies, jolla on mielenterveysongelmia. Hän saattaa olla nuori, mutta vielä useammin hän on 50 vuoden iän jo sivuuttanut. Ainoa toimeentulo todella on minimipäiväraha, ja se ei mielestäni täytä vähimmäisturvan edellytyksiä, joten henkilö saa ilman muuta toimeentulotukea, jos ei muuta ole. Toimeentulotuki ei todellakaan ole tarkoitettu pitkäaikaiseen toimeentulon turvaamiseen.

Toivoisin todella, että vähimmäispäivärahassa päästäisiin, toivon mukaan jo ensi vuoden aikana mutta viimeistään vuonna 2003, tilannetta korjaamaan. Tätähän valiokunta myös on esittänyt, että meidän pitäisi minimipäivärahoja, yhtä lailla sairauspäivärahaa kuin äitiys- ja vanhempainrahaa, korottaa. Ministeri Perho on myöskin ollut paikalla ja nämä kuuluvat hänen toimialaansa. Toivon mukaan seuraavan vuoden budjettia valmisteltaessa ja mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna, jos on tilaisuus, tuodaan jo lisäbudjettiin muutosesitys ja lakiesitys siihen liittyen.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen on kovin kokenut kansanedustaja, ja ihmettelinkin oikeastaan sitä, miksei hän heti kääntynyt sosiaali- ja terveysministerin puoleen, mutta tulihan se puheenvuoron loppuosassa. Nimittäin perustuslakivaliokunta ministerin takaa yritti vähän ministeriä tökkiä, joten hän varmaan vastaa tähän.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Aikanaan sairauspäivärahajärjestelmää muutettiin niin, että osa niistä, joilla ei ollut työtuloja tai joiden toimeentulo sairauden aikana oli muulla tavoin turvattu, jäi niin sanotusti nollapäivärahalle, ja nyt tämä asia on sitten tiettyjen ryhmien kohdalta korjattu ja 55 päivän karenssin jälkeen siihen ovat oikeutettuja kaikki. Jo edellisen muutoksen kohdalla asia läpäisi perustuslakivaliokunnan, ja nyt tätä tilannetta ollaan huomattavasti parantamassa. Luonnollisesti ministeriöni velvollisuuksiin kuuluu se, että valiokunnan mietintö huolella tutkitaan ja katsotaan, antaako se aihetta toimenpiteisiin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän kysymyksessä on hallituksen tunnettu surullinen seikkailu. Siksi tätä voi nimittää, kun kaikista pienituloisimmat kansalaiset heitettiin kokonaan pois sairauspäivärahajärjestelmän piiristä. Erityinen esitaistelijahan tässä asiassa oli, kun poistaminen tehtiin, kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Ben Zyskowicz. Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että pieni parannus nyt kuitenkin tässä tapahtuu, ja tässä erityisesti ed. Stenius-Kaukonen on omasta puolestaan tehnyt hyvää työtä.

Mutta, ed. Stenius-Kaukonen, teille voimia ja muille samaan tapaan ajatteleville hallituksessa, koska edelleenkin jää pahoja aukkoja. Kaikki eivät pääse vieläkään alimmalle sairauspäivärahalle. Ettekä te edes tehnyt sitä, että olisitte palauttaneet alimman sairauspäivärahan tason siihen samaan, mistä lähditte sitä leikkaamaan. Näiden vuosien aikaan inflaatiokin on kuitenkin kulkenut eteenpäin, ja markkamääräisesti päivärahan (Puhemies koputtaa) taso on kuitenkin alle sen, mistä lähdettiin aikanaan sitä pois ottamaan — tai enemmistö tästä eduskunnasta lähti sitä pois ottamaan.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perho puhui nyt vähimmäispäivärahatilanteesta, mutta itse puhuin alkuun nimenomaan siitä ongelmasta, että kun 300 päivän enimmäismäärä on tullut täyteen, milloin voi saman sairauden perusteella saada uudestaan sairauspäivärahaa. Tällaisessa tilanteessa ei henkilö saa edes vähimmäispäivärahaa, vaan hän jatkossakin saa nolla markkaa. Sitä pidän nimenomaan perustuslaillisena ongelmana, koska tämä tilanne saattaa jatkua pitkäänkin. Päivärahaton aika voi olla enemmänkin kuin vuosi, koska se yhdenjaksoinen vuoden työkykyisyysaika lasketaan uudelleen aina edellisen lääkärin toteaman sairausloman jälkeiseltä ajalta.

En nyt ihan vahingossa pyytänyt tässä perustuslakivaliokuntaa puuttumaan tähän asiaan. Olen nimittäin tästä asiasta kirjoittanut kyllä ministeriölle jo kaksi vuotta sitten, silloin kun hallitusohjelman lausetta, että eläkejärjestelmän epäkohdat on selvitettävä, olen ministeri Perholle selvittänyt, siis mitä kaikkea sillä tarkoitettiin. (Puhemies koputtaa) Se lausehan on yleisluontoinen eikä selvitä yksityiskohtaisesti kaikkea, mistä on kysymys.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perho on aivan oikeassa siinä, että hallitus on tässä nyt muutamien ryhmien osalta korjannut sen viime kauden ehkä kaikkein epäoikeudenmukaisimman leikkauksen, minkä hallitus teki poistaessaan pienituloisilta ja tulottomilta henkilöiltä oikeuden sairauspäivärahaan.

Mutta tuntuukin lähinnä kiusanteolta hallituksen taholta se, että edelleen jotkut tulottomat tai pienituloiset ryhmät jäävät tämän oikeuden ulkopuolelle. Ihmettelen, miksi minimisairauspäivärahaa ei myönnetä kaikille yhtäläisen omavastuuajan jälkeen. Mikä selittää sen, että esimerkiksi tulottoman kotiäidin täytyy sairastaa 55 päivää, ennen kuin hän pääsee sairauspäivärahalle niin kuin muutkin ihmiset?

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikkihan me muistamme ed. Ben Zyskowiczin legendaarisen puheen, kun minimisairauspäivärahaa poistettiin viime kaudella. Hän otti esimerkiksi, olikohan se nyt, vuorineuvoksen rouvan, joka laskettelurinteessä loukkaa jalkansa.

Mutta tässä välissähän on tapahtunut paljon. Olen itse tehnyt tästä kantelun oikeuskanslerille. Toivoisinkin, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kaivaisi oikeuskanslerin vastauksen esiin, koska siinä nimenomaan otetaan kantaa erääseen ryhmään. Tämä asia on hoidettava kuntoon. Kannattaa ottaa tämä velvoittava lausunto myöskin esille, kun asiaa jatkossa puidaan.

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka olen tässä salissa mielipiteineni ehkä peräti yksin, haluan kuitenkin lausua kantani.

Ennen oli sellainen tilanne, että jos henkilö oli tuloton, toisin sanoen eli jonkun toisen henkilön, yleensä puolisonsa, elatuksella tai omilla säästöillään tai suuren omaisuutensa turvin, ja jos hän sairastui ja sairasti yli 60 päivää, hän sai sen jälkeen sairauspäivärahaa, mikäli siihen oli tarvetta, eli oli tarveharkinta, jolloin tämä vuorineuvoksen rouva esimerkiksi ei saanut sairauspäivärahaa.

Tehty muutos oli mielestäni aivan oikein. Olen sitä mieltä, että veronmaksajien rahaa ei pidä tarpeettomasti jakaa eri tahoille.

Nyt, jos ymmärrän hallituksen esityksen oikein, tämä esitys muuttaa tämän tilanteen. Eli nyt, kun on sairastanut ei enää 60 vaan 55 päivää, ei olekaan enää tarveharkintaa, vaan myös sellaiselle, joka omistaa 300 hehtaaria metsää ja jolla varmasti on varallisuutta sairastaa ilman veronmaksajien rahaa, ruvetaan 55 päivän jälkeen maksamaan veronmaksajien rahaa, vaikka hän ei ole markkaakaan tuloistaan menettänyt. Minun oikeudenmukaisuuskäsitykseni mukaan tämä ei ole oikein, enkä ymmärrä, miksi hallitus tällaisen muutoksen nykyiseen lakiin on tällä esityksellään tehnyt.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, jaoin hallitusryhmien puheenjohtajille viikko sitten Kelan selvityksen vähimmäispäivärahauudistuksesta ja pyysin silloin erityisesti kiinnittämään huomiota viimeiseen kappaleeseen, jossa kerrottiin, ketkä ovat ne, jotka ovat nollapäivärahan saaneet tai tarveharkintaista päivärahaa eli alle 60 markkaa. Luen vain tämän lopun, viimeisen lauseen: "Molemmat ryhmät koostuvat varsin huono-osaisista henkilöistä, ja on todennäköistä että useat näihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä ovat syrjäytyneet tai ovat ainakin hyvin suuren syrjäytymisuhan alaisia."

Tämä on se ryhmä — joku yksittäinen ihminen on sitten toisenlaisessa tilanteessa — ja näiden takia, ed. Zyskowicz, me olemme halunneet tämän korjata ja olemme iloisia, että ed. Zyskowiczin vastustuksesta huolimatta tämä asia on ymmärretty myöskin kokoomuksen ryhmässä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille tiedoksi, että muun muassa tässä ryhmässä oli yrittäjiä, yksinyrittäjiä ja muita pienyrittäjiä, jotka ovat sairastuneet. Muun muassa sellaisen tapasin juuri vähän aikaa sitten, ja hän oli erittäin pahoillaan siitä, että hänen tulonsa olivat pienentyneet juuri sairastelun vuoksi. Sitten kun hän jäi sairaslomalle, hän ei saanutkaan sairauspäivärahaa, mikä oli minusta kyllä erittäin epäoikeudenmukaista. Siellä on myös sairauden vuoksi armeijan keskeyttäneitä henkilöitä. Luulisin, että nämä vuorineuvosten rouvat eivät ole edes näissä tilanteissa hakeneet sairauspäivärahaa.

Jos tätä ed. Zyskowiczin logiikkaa pitäisi noudattaa, niin silloinhan heiltä pitäisi poistaa myös hammashoito ja kaikki muutkin julkiset etuudet, mitä tällä hetkellä on, ja kaikilta muiltakin hyvätuloisilta. Ei sillä perusteella voi kaikilta etuuksia poistaa.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin ihmettelen ed. Zyskowiczin yhden miehen sotaa. Minä epäilen kyllä, että hänellä on liikaakin kavereita tässä ajatuksessaan, koska kysymyshän on siitä pelkästään, että ed. Zyskowicz ei tahdo hyväksyä universaaleja systeemejä. (Ed. Zyskowicz: Aivan!) Siinä mielessä olemme todellakin, vaikka olemme samassa hallituksessa, kyllä asiasta aika lailla eri mieltä. Ed. Zyskowicz ansiokkaasti unohtaa sen, että viimesijaista toimeentulotukea voidaan välttää käyttämästä ainoastaan, jos syyperusteiset tuet ovat kunnossa. Sen takia syyperusteisten turvien on myöskin katettava koko väestö.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmetyttää vähän ed. Zyskowiczin kanta tässä: Haluaako hän nyt myöskin pk-sektorin yrittäjiä vastaan lähteä, koska nyt heitetään sillä tavalla ajatus, että jos on esimerkiksi metsää muutama hehtaari tai yritys, ne pitää myydä, koska omaisuutta on. Väittäisin näin, että myöskin me kansanedustajat pystymme puolisomme elättämään. Jos tämä kriteeri on voimassa, ei tarvitse maksaa kenellekään silloin. Mutta silloin, jos näitä tulottomia on, joilla ei ole tuloja ollut, on kohtuuton tilanne, että he eivät saa päivärahaa. Toisaalta pitäisi sitten myöskin asiaa kehittää niin, että jos 300 päivää on päivärahalla, niin silloin pitää yhteiskunnan katsoa, voiko hänelle antaa kuntoutusrahaa tai -tukea tai siirtää hänet eläkkeelle. Ei voi pudota aina jatkuvaan loukkuun.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vain, että kyllä tämäkin hallituksen esitys valitettavasti edelleen noudattelee jossain määrin ed. Zyskowiczin linjauksia, koska edelleen tässä säilyy 55 päivän omavastuuaika, toisin kuin oppositio vastalauseessaan esittää.

Huomautan, että suuri osa näistä tulottomista henkilöistä, joista nyt on puhe, on kotiäitejä. Kotiäiti on tuloton ja usein elää puolisonsa tuloilla, mutta hän tekee rahanarvoista työtä. Jos hän sairastuu eikä pysty hoitamaan lapsiaan, niin perheessä joudutaan tekemään rahaa vaativia järjestelyjä, jotta lapset saadaan hoidettua.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edustajille Stenius-Kaukonen ja Huotari ja eräät muut totean ensin, että vanhassa järjestelmässä, siis vielä voimassa olevassa järjestelmässä, on tarveharkinta. Jos on todella aidosti tuloton sillä tavoin, että on vähäosainen, köyhä ihminen, joka tarvitsee sairauspäivärahaa, hän sen myös saa. Mutta tarveharkinta sulkee pois ne, joilla on sellaiset tulot perheessä tai sellaista varallisuutta, että he eivät sitä tarvitse.

Sanon vielä kerran: oli mikä universaali periaate tahansa, minun periaatteeni on se, että veronmaksajien rahaa ei pidä turhaan hukata. Sanotaan sellainen tilanne kuin esimerkiksi tämän valtakunnan tunnetuimmalla kotiäidillä rouva Kirsti Aholla, tai minun puolisollani: jos he ovat kotiäitejä, he elävät puolisonsa elannon varassa, ja kun he sairastuvat, he eivät menetä markkaakaan tulojaan ja elatustaan. Nyt tämän muutoksen jälkeen heidän sairastuessaan heille ruvetaan karenssin jälkeen veronmaksajien rahaa maksamaan. Siinä ei ole mitään mieltä.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Tässä todellakin nyt keskustellaan sosiaaliturvajärjestelmän perusperiaatteista, joissa yleisperiaate on vähimmäisturvan osalta universaalisuus. Siihen tässä on nyt palattu (Ed. Zyskowicz: Kaikille jaettava veronmaksajien rahaa!) (Puhemies koputtaa) lähinnä siitä syystä, että sairastumisesta silloin, kun se pitkittyy, varmasti syntyy enemmän tai vähemmän kustannuksia. Kun sitten selvitetään harkinnanvaraisesti esimerkiksi maataloudessa toimivien tilannetta, vaikka sitä metsää on, se voi olla monella vihoviimeinen hätävara ja pankki. Minusta joudutaan tilanteisiin, joissa joudutaan tietyt rajat joka tapauksessa näille ratkaisuille hakemaan.

3 000 henkilöä ovat sellaisia, jotka ovat pienituloisia, tulottomia. Heidän sairausajan toimeentuloturvaansa tällä parannetaan. Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että noin 13 000 henkeä pääsee tämän minimipäivärahan piiriin, ja siitä joukosta suuri osa on ollut niin sanottuja väliinputoajia tietyssä työttömyystilanteessa, opiskelijoita tai muulla tavoin vaikeassa tilanteessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Palaan siihen asiaan, josta ed. Stenius-Kaukonen aloitti keskustelun täällä, nimenomaan tästä ongelmasta, että on tällainen keinotekoinen 300 päivän raja ja sen jälkeen ei enää ole mahdollisuutta saada samalla diagnoosilla sairauspäivärahaa. Siis taudithan eivät tällaista 300 päivän rajaa noudata, ja tämän vuoksi nimenomaan joustavuutta tarvittaisiin. Tämä tulee käytännön työssä jatkuvasti esiin. Kun poistettiin määräaikainen työkyvyttömyyseläke ja sen tilalle tuli kuntoutustukiajattelu, samalla kuitenkin pääsy kuntoutustuelle ongelmallistui. Tilanne tuli jäykemmäksi kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Tämä on aivan oikea ongelma, mihin täällä ed. Stenius-Kaukonen viittasi.

Käytännön päivittäisessä työssä lääkäreillä ja sairaaloissa tämä tulee esille. Sitten joudutaan keplottelemaan aivan selvästi, etsimään jokin muu diagnoosi, että potilaalle voidaan antaa sairauspäivärahaa, ja käytännössä se on monesti sitten tämä, mihin viitattiin: depressiivinen sairaus, joka hiljalleen kehittyy usein esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien sivulla, kun yksinkertaisesti ihmisen elämäntilanne vaikeutuu ja tulee mahdottomaksi kestää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Itsekin pyysin puheenvuoron ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoron johdosta. Hän puuttui siinä ihan oikeaan asiaan.

Yksi esimerkkitapaus henkilöstä: Hänellä oli täyttynyt 300 päivän enimmäissairauspäiväraha-aika. Hän meni töihin, ja sitten uusi työnantaja anoi päivärahaa 11 kuukauden päästä. Henkilö oli sairastunut lyhytaikaisesti, ja työnantaja anoi sitten Kelalta sairauspäivärahaa. Tietysti työnantaja ei saanut sieltä sitä.

Tämä ihminen, kun työsuhde loppui, meni anomaan uudelleen Kelalta sitten sairastuttuaan joskus puolentoista vuoden päästä siitä alkuperäisestä tilanteesta. Kun hänen sairauspäiväraha-aikansa oli täynnä, tämä 300 päivää, hän yllättäen ei saanutkaan päivärahaa, koska hipaisu tapahtui. Työnantaja oli anonut Kelalta sairauspäivärahaa, ja se aina jatkaa työssäoloaikaa vuoden, kun anotaan sieltä. Jos ei anomista olisi tapahtunut, tämä ihminen olisi saanut sairauspäivärahaa heti. Tämä on todellinen ongelma.

Minusta on perustuslakivaliokunnan selvitettävä, miten tämä hoidetaan. Siinä mielessä tuen ed. Stenius-Kaukosen huolta tästä, millä tavalla tämä ongelmaryhmä saataisiin hoidettua, jotta nämä eivät olisi nollapäivärahalla jopa vuosia.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustellaan nyt erittäin tärkeästä sosiaaliturvan periaatteisiin liittyvästä ongelmasta ja asiasta. Meillähän on Suomessa Lipposen viime hallituskauteen asti noudatettu pohjoismaista sosiaalipolitiikkaa ja siinä järjestelmässä on nimenomaan perusperiaatteena se, että etuudet ovat universaaleja. Kaikki rahoittavat etuuksia ja silloin kaikilla Suomen kansalaisilla riippumatta siitä, mikä heidän asemansa on, on perusturva sairauden varalta. Se on kaikissa Pohjoismaissa sama ja se on Suomessa ollut Lipposen ensimmäiseen hallituskauteen asti sama, elikkä kaikki ovat vakuutetut sairauden varalta ja kaikki osallistuvat maksuihin. Silloin myöskin veronmaksuhalukkuus on säilynyt hyvin korkealla tasolla, koska kaikki saavat myöskin etuutta. Tämä on ollut myöskin kansaneläkejärjestelmässä perusperiaate ja se myöskin on murrettu. Lipposen ensimmäinen hallitus alkoi murtaa näitä perusperiaatteita. Se tapahtui sairausvakuutuksen kohdalla ja sitten kansaneläkkeen kohdalla, ja siinähän ovat seuraukset olleet hyvin vakavat.

Nyt sitten on alettu ottaa takapakkia näissä, kun on huomattu, että on menty liian pitkälle. Kansalaiset ovat huomanneet sen jo aikaisemmin, ja ne viestit ovat olleet tosi kovia. Nyt sitten on päätetty, että täytyy jotain tehdä, ettei ihan suututeta ennen vaaleja koko Suomen kansaa. Ensin lähdettiin palauttamaan. Tässä palautettiin jo kansaneläkkeitten lapsikorotus, se oli tällainen palautus. Sitten itse tein, kuten jo mainitsin, oikeuskanslerille kantelun sairausvakuutuksen väliinputoajaryhmistä. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan on juuri tämä korjaus tässä tulossa ja ollaan tekemässä sen takia, että siihen puututtiin niin korkealta tasolta. Näitä väliinputoajaryhmiä ei tässä kerta kaikkiaan lain mukaan enää voi olla.

Ihmettelen perustuslakivaliokuntaa, joka silloin ehkä kiikun kaakun antoikin lausunnon, että tässä ei ole perustuslaillista ongelmaa. Olin itse silloin sosiaalivaliokunnassa. Me pyysimme lausuntoa, ja sieltä sitten sellainen tuli ja tämä onnettomuus pääsi tapahtumaan.

Ministeri Perho äsken mainitsi puheessaan, että tämä on universaali oikeus. Miten se ei ollut universaali oikeus viime kaudella, kun nimenomaan tähän kajottiin? Jotenkin se on ristiriitaista.

Ed. Zyskowicz on täällä useampaan otteeseen todennut, että on tämä harkinta. Tilastot kertovat kuitenkin, että tämä on toiminut erittäin huonosti, harkinta on toiminut erittäin huonosti. (Ed. Huotari: Ei ole mitään harkintaa!) Meillä on koko ajan väliinputoajia sairausvakuutuksen puutteitten takia, ja he ovat toimeentulotukiluukulla. Toimeentulotuki taas ei ole tarkoitettu näihin tapahtumiin ja pitkäaikaisiinkin, yli vuodenkin kestäviin tapahtumiin, joissa köyhyys tai tuloköyhyys johtuu nimenomaan siitä, että henkilö on sairastunut. Kuten ministeri Perho mainitsi, on 13 000 ihmistä, jotka ovat lähinnä sellaisia, jotka ovat odottaneet eläkettä tai opiskelujen tai jonkinlaisen elämäntilanteen takia olleet väliinputoajia tässä tapauksessa. Silloin katsotaan, että näillä täytyy olla ensisijainen turva, ed. Zyskowicz, ensisijainen turva. Viimesijainen turva, joka on toimeentulotuki, ei voi olla tämän ryhmän turva Suomessa meidän järjestelmiemme mukaan. Nyt tässä korjataan, hyvä että korjataan vähän.

Mutta ihmettelen kovasti 55 päivän aikaa, mistä tämmöinen aika on tähän tullut. Kyllä meillä täytyy olla sellainen sanotaan nyt runsaan viikon karenssi, se mikä se on ollutkin. Eiväthän ihmiset voi elää. Millä he elävät, (Ed. Zyskowicz: Millä he ovat eläneet terveinä ilman tuloja?) kun sairaus vie jo aika paljon henkilön varallisuutta ja heikentää toimeentuloa, kun maksut sielläkin ovat kovasti nousseet? Niitä, jotka meillä ovat todella hyvässä asemassa, on niin vähän, että järjestelmää ei voi muuttaa heikommaksi nimenomaan muutaman henkilön takia, vaan on nimenomaan universaali järjestelmä, jossa kaikilla meillä Suomen kansalaisilla on oikeus saada tätä etuutta. (Ed. Zyskowicz: Millä he ovat eläneet terveinä ilman tuloja?)

Arvoisa rouva puhemies! (Ed. Stenius-Kaukonen: Eivät millään, toimeentuloluukun kautta!) Pidän erittäin tärkeänä tätä askelta, joka nyt on otettu, mutta ehdottomasti ...

... olen sitä mieltä, että se vastalauseen kohta, joka meillä on täällä keskustaryhmän jättämänä ja jossa kristillisdemokraatit ovat mukana, olisi ollut oikeampi linja, elikkä aika on lyhyempi. 55 päivää sairaalle on liian pitkä aika odottaa yhteiskunnalta hänelle kuuluvaa sairauspäivärahaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Liisa Hyssälä kuvailikin varsin perusteellisesti Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen linjauksia.

Kun viime kaudella sairauspäivärahaa leikattiin, silloin oma eduskuntaryhmäni ja muistaakseni myös keskustan eduskuntaryhmä sinänsä kannatti sitä ja oli sitä mieltä, että valtiontalouden vaikeuksien vuoksi myös sairauspäivärahasta tulee leikata. Olimme silloin sitä mieltä ja esitimme myös mallin, jolla tämä leikkaus olisi kohdennettu oikeudenmukaisemmin, niin että se olisi kohdistunut kaikkiin tuloryhmiin, myös, ed. Zyskowicz, siihen tuloryhmään, jota itse edustamme. Mutta silloin leikkaus kohdistettiin vain tulottomiin ja pienituloisiin.

Nyt hallitus on todellakin aivan oikein korjannut muutamien ryhmien, työttömien ja opiskelijoiden, osalta tilannetta, mutta ihmettelen syvästi sitä, miksi edelleen osa tulottomista ja pienituloisista on jätetty tähän loukkuun. Kun tiedämme, että jos kaikilta olisi tilanne korjattu niin, että kaikilla olisi sama yhdeksän päivän omavastuuaika, se ei tarkoittaisi kuin noin 30 miljoonan markan vuosittaisia menoja, niin tätä taustaa vasten tuntuu todellakin kiusanteolta, että hallitus edelleen haluaa jättää ulkopuolelle esimerkiksi kotiäidit, joista suurin osa on pienituloisia, pienituloisten puolisoiden elätettäviä. Vain pieni ryhmä on joukossa mukana suurituloisia, joihin ed. Zyskowicz aina vetoaa. (Puhemies koputtaa)

Ed. Zyskowiczille vielä haluan sen todeta, että jos kotiäiti sairastuu, jonkunhan lapset on hoidettava. Jos lapset viedään kunnalliseen päivähoitoon sairauden aikana, se tulee perheelle maksamaan, tai jos kotiin palkataan hoitaja tai jos puoliso jää palkattomalle virkavapaalle lapsia hoitamaan, se merkitsee suurta menoa perheessä. Kyseessä on rahanarvoinen työ, jota kotiäiti palkattomana on hoitanut kotona.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta puhemiehen ei tarvitse huomauttaa puheenvuoron pituudesta, on kiivettävä tänne. Myöskin ed. Zyskowicz on antanut aiheen käyttää vielä toisen pidemmän puheenvuoron ja myöskin näitä väliinputoajatilanteita selvittää enemmän.

Kun ed. Zyskowicz koko ajan kysyy, miten he ovat eläneet, kun he eivät saa mistään mitään ennen sairastumistaan, kerronko, ed. Zyskowicz? Esimerkiksi kolmi-nelikymppinen diabeetikko, ykköstyypin diabeetikko, jolla on kaikki komplikaatiot ja joka suree niitä komplikaatioita, sokeutta, munuaisen menettämistä, jalkojen mahdollista amputointia, on niin masentunut, että hän ei kykene pitämään itsestään huolta. Hän on saattanut jättää jo pitkäksi aikaa kaikki asiansa hoitamatta. Miten hän elää? Hän elää siten, että hän menee köyhän äitinsä luokse, joka on leskiäiti ja eläkkeellä ja jolla on seitsemän lasta, tämä nuorin on yksi näistä seitsemästä lapsesta, ja sanoo äidilleen: "Anna minulle rahaa, minulla ei ole." (Ed. Laakso: Ei ed. Zyskowicz ole kiinnostunut sairaista ihmisistä!) Äiti antaa siitä pienestä eläkkeestään rahan. Näin tämä tapahtuu. Tämä on vain yksi, aivan todellinen esimerkki, mutta voin kertoa ihan samanlaisia.

Nämä sairastavat eri sairauksia ja niin kuin usein on tullut esille, kysymyksessä on depressio, jolloin omia asioita ei pysty hoitamaan. Usein tilanne on se, että ei pysty kotona nousemaan sängystä eikä lähtemään hakemaan apua mistään, hoitamaan mitään asioita. Toisten on ne hoidettava. Onneksi näillä ihmisillä on ystäviä, onneksi on myöskin seurakunnat, jotka antavat tällaisissa tapauksissa apua. Nämä ihmiset ovat usein niin ylpeitä, että he eivät halua kääntyä sosiaalitoimiston puoleen, vaikka heillä on siihen kaikki oikeus. Mutta suurin ongelma on siinä, että heillä ei ole omia voimavaroja lähteä hakemaan apua ja hoitamaan asioitansa. Tästä syntyvät nämä tilanteet.

Toivon, että ed. Zyskowicz, joka tutustuu nykyään erilaisiin selvityksiin sosiaalipolitiikassa, todella kokonaan hankkisi Kelan selvityksen, josta muutaman sivun hänellekin kopioin, "Vuoden 1996 sairauspäivärahauudistuksen vaikutukset". Tässä on juurta jaksain selvitetty, mistä on kysymys.

Tässä yhteydessä palaan edelleen siihen, mistä puhuin. Puhuttiin henkilöistä, jotka eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä, tai itse asiassa nyt on puhuttu paljon niistä, jotka eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä eivätkä tule saamaankaan. Mutta erityinen ongelma on se ryhmä, jossa henkilöt on todettu pysyvästi työkyvyttömiksi ja heille tullaan myöntämään eläke, se on selvä tapaus. Näitä tapauksia on ollut, vuonna 99 esimerkiksi, mitä tämä selvitys on käsitellyt, 1 162 henkilöä. Näiden ihmisten kohdallahan tilanne on ollut se, että heille on myönnetty sairauspäiväraha ja se on ollut se nolla markkaa. Nyt he tulevat saamaan 60 markkaa ja he tulevat saamaan sen myös ilman tarveharkintaa.

Tämä on raskas järjestelmä ja sen vuoksi ehdotin tätä asiaa käsiteltäessä, että olisi palattu siihen tilanteeseen, mikä vallitsi ennen vuotta 96 myöskin kansaneläkkeiden osalta ja mikä tilanne tällä hetkellä vallitsee työeläkkeiden osalta, eli henkilölle voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke, siis työeläkelakien mukainen, ilman sairauspäivärahan enimmäisaikaa, mutta kansaneläkettä ei voida myöntää, aiemmin voitiin myöskin myöntää. Tämä on toinen ratkaisu ja tämä olisi parempi ratkaisu. Yritin ajaa tätä neuvotteluissa, ja meitä oli neljä hallitusryhmää, jotka olisimme olleet tällaisen muutoksen valmiita tekemään, mutta oli yksi hallitusryhmä, joka ei ollut siihen valmis. (Ed. Vehkaoja: Sanokaa sen nimi!) — Ei sitä tarvitse sanoa, jokainen tietää, mistä hallitusryhmästä oli kysymys.

Tästä asiasta teimme ponnen: "Lisäksi eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, tulisiko oikeus kansaneläkkeeseen alkaa työeläkelainsäädäntöä vastaavalla tavalla ilman sairauspäivärahan enimmäiskautta pysyvän työkyvyttömyyden ollessa ilmeinen." Nythän tämä henkilö joutuu olemaan sen täyden vuoden 60 markalla eli noin 1 400 tai 1 300 markkaa netto. Tämä ei takaa riittävää perustoimeentuloa, ed. Zyskowicz.

Keitä nämä henkilöt siis ovat? He ovat yleensä mielenterveysongelmaisia, yksin eläviä ja ikääntyviä. En nyt ryhdy lukemaan tätä, koska ed. Zyskowicz osaa lukea ja nämä asiat on tässä aika moneen kertaan käyty lävitse, minkälaisesta ryhmästä on kysymys. Kysymys on todella huono-osaisista ihmisistä, joilla omat voimavarat eivät riitä. Näitä me olemme halunneet auttaa. Ehkä joskus mahtuu mukaan yksi niin sanotusti hyväosainen, mutta tänne mahtuvat sellaiset hyväosaiset muun muassa, joiden tapauksessa mies on lähtenyt kävelemään ja jättänyt vaimon yksin. Tästä seuraa usein myöskin depressiotilanne, aika vaikeakin tilanne. Näissä ei kannata mennä kovin syvälle, koska tilanteet ihmisillä ovat erilaisia ja on hyvin vaikeita sairauksia, jotka tekevät välillä yhdessä elämisenkin mahdottomaksi.

Ed. Zyskowicz, miksi me puhumme universaalista oikeudesta? Siksi, että tämä voi koskettaa ketä tahansa, kenelle tahansa milloin tahansa voi sattua mitä tahansa, mikä vie ihmisen terveyden ja minkä takia hän voi joutua ahdinkoon. Sen takia näiden järjestelmien pitää olla universaaleja ja näiden pitää olla sellaisia, että riippumatta tilanteesta yhteisellä sairausvakuutuksella me huolehdimme kaikista. Tulee koko kansakunnan kannalta varmasti edullisemmaksi, että asiat on näin hoidettu. On todella suuri vahinko, että viisi vuotta sitten on lähdetty purkamaan tätä universaalia järjestelmää ja että vieläkin ollaan tilanteessa, missä ollaan nyt 60 markan minimipäivärahalla, joka ei riitä perustoimeentulon turvaamiseen.

Tämä 55 päivän sairausomavastuuaika on aivan kohtuuton. Minä olen tästä asiasta perustuslakivaliokunnan kanssa eri mieltä. Mielestäni tämä on tilanne, jossa perusoikeudet eivät toteudu.

Mutta otan esiin nyt vielä yhden yksittäisen asian, joka liittyy siihen, mistä aloitin. Yritin lähteä rakentavasti keskustelemaan ed. Zyskowiczin kanssa ... (Ed. Zyskowicz: En minä puhunut siitä!) — Ei, ed. Zyskowicz ei puhunutkaan. — Se ensimmäinen asia, minkä otin esille, eli että 300 sairauspäivärahan jälkeen saman sairauden perusteella ei voi saada korvausta, se on eri asia, ja uskon, ed. Zyskowicz, että me voimme siitä päästä yksimielisyyteen, että tämä asia pitää korjata. Tästä asiasta ei ole liioin tässä salissa aikaisemmin puhuttu.

Mutta siihen liittyy toinen asia, jonka haluan vielä nostaa esille. Nämä asiat olen kirjoittanut. Olemme pitäneet neljä seminaaria auditoriossa, joissa ministeri Perhokin on useissa ollut läsnä. Niissä yhteyksissä nämä asiat on otettu moneen kertaan esille. Nämä koskevat pientä ryhmää, mutta ovat erittäin kipeitä ongelmia. Tähän liittyy vielä sellainen asia, että tällä hetkellä kansaneläke voidaan myöntää vuotta lyhyemmäksi ajaksi, mutta työeläkettä ei voida myöntää, kun on kysymys työkyvyttömyyseläkkeestä, kun henkilö on ollut yhtäjaksoisesti vuoden työkyvytön.

Tämä johtaa myöskin osaltaan väliinputoamistilanteisiin. Jos sairauspäiväraha on ollut ensin 300 päivää, niin kuin se on usein, ja voi olla, että henkilö on sen jälkeen vielä puoli vuotta sairas ja työkyvytön ja sitten voi palata työelämään, koska sairaus on ollut sen laatuinen, että sen hoito vaatii vähän pidemmän ajan, jos tämmöinen henkilö on yhtäjaksoisesti puoli vuotta työkyvytön, hänelle voidaan myöntää puoleksi vuodeksi kuntoutustuki ja asia on kunnossa. Mutta usein tilanne on se, niin kuin esimerkiksi mielenterveysongelmissa on, että välillä on työkyvytön, välillä on työkykyinen, tai ainakin eläkelaitokset ja Kela katsovat, että välillä on ollut työkykyinen, vaikka tosiasiassa on ollut työkyvytön koko ajan. Näissä tilanteissa, kun työkyvyttömyys ei ole yhtäjaksoinen, tästä seuraa, että sitten kun se 300 päivää, kun se voi kertyä kahden vuoden aikana, tulee täyteen, voi olla, että se viimeinen työjakso onkin ollut vaikka kaksi kuukautta ja sen jälkeen henkilö olisi esimerkiksi puoli vuotta työkyvytön. Tällöin tälle henkilölle ei voida myöntää työeläkettä. Sen takia myöskin työeläkelainsäädäntö pitäisi muuttaa niin, että työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää vuotta lyhyemmäksi ajaksi, taikka kuntoutustuki, millä nimellä se kulkee. Tämä on toinen asia.

Mutta yritin tässä lähteä yhdestä asiasta liikkeelle ja sanon, että en nyt todellakaan ensimmäistä kertaa näistä asioista puhu. Mutta ajattelin, että tällä kertaa olisi ollut tähän oikea tilaisuus ottaa uusia asioita, uusia epäkohtia tai ongelmia ja lähteä niitä korjaamaan, koska tämä hallituksen esitys, jota nyt olemme käsitelleet, on selkeästi sillä tavalla hyvä, että tämä parantaa monen ihmisen tilannetta. Tämä tuo monelle työttömälle ja opiskelijalle suuremmankin kuin sen 60 markan päivärahan. Myöskin tämä jo kesällä päätetty parantaa monien yrittäjien tilanteita.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukosen viimeksi esille ottamaan ongelmaan ja edellisen puheenvuoron aluksi esille ottamaan ongelmaan: Tohtori Sakari Tolan johdolla on työskennellyt niin sanottu Tymä eli työkyvyttömyyden määrittely -työryhmä, jolta odotetaan ehdotuksia ja ratkaisuja nimenomaan tähän ongelmaan, pitääkö määrittelyä muuttaa, miten tämä liittyy varhaiseen kuntoutukseen, miten tämä liittyy osatyökyvyttömyyseläkkeeseen jne. Odotan näitä ehdotuksia alkukeväästä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Myöhäissyksyn pimeyteen — siitähän tässä ajassa tietysti voidaan puhua — pienikin valon sarastus tekee hyvää. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys, jolla korjataan vuonna 97 voimaan astunutta väärää lainsäädäntöä, on tervetullut suuren vääryyden pieni parannus, mutta ei ollenkaan kaikkea sitä vielä, mitä tässä asiassa pitäisi aikaansaada.

Haluan vielä todeta, että nykyinen vielä voimassa oleva laki syntyi Lipposen ykköshallituksen aikana. Niinistö ja Lipponen, ja tässä asiassa jotenkin jäi se käsitys, että heidän henkisenä tukirankanaan ed. Ben Zyskowicz, ajoivat tuolloin läpi lakiesityksen, joka minun mielestäni Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen kaikki lakiesitykset huomioon ottaen symboloi rujoimmalla tavalla sitä epätasa-arvoa, epäoikeudenmukaisuutta, jota Lipposen hallituksen tekojen tavallaan historiaan on jäänyt.

Kaikista pienituloisimpien ihmisten heittäminen kokonaan pois alimpien sairauspäivärahojen piiristä oli kova teko, oli kova ratkaisu. Tulottomat ja pienituloiset, myös, ed. Zyskowicz, pienituloiset, sellaiset, jotka eivät maksa veroa, nämähän te kaikki heititte pois alimpien sairauspäivärahojen piiristä. Se on kova ratkaisu. Se on kova ratkaisu. Niin kuin sanoin, tämän asian todelliset primus motorit olivat siis äsken nimeämäni henkilöt. Mutta siihen, että viime vaalikaudella tällainen ratkaisu saattoi syntyä tässä salissa, totta kai tarvittiin myöskin vasemmistoa. Sosialidemokraatit ja vasemmistoliiton valtaosa olivat äänestämässä tämän hallituksen esityksen puolesta.

Vieläkin joutuu miettimään, mikä oli oikein se arvoasetelma, jota silloin elettiin tässä maassa. Kuinka vahva todellinen ote Niinistöllä ja Lipposella silloin oli hallituksen politiikan sisältöön? Kuinka olemattomia olivat niitten monien sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton edustajien kynnet, jotka yrittivät pitää puoliaan? Heikot ne kynnet olivat, koska tuollainen esitys tuossa vaiheessa vietiin läpi. Vasemmistoryhmät kantavat osaltaan vastuun siitä, että vuosien ajan kaikista pienituloisimmat ovat olleet alimpien sairauspäivärahojen ulkopuolella. Se on ollut raskas vastuu kantaa. Mutta annan samalla siitä tunnustuksen nyt teille, että olette painaneet päälle ja pientä korjausta, merkittävääkin, maininnan arvoista korjausta ollaan nyt tässä asiassa saamassa aikaiseksi. Teidän ratkaisunne, mitenkä nyt sanoisin, epähyväksyttävyyden tai tuomittavuuden tavallaan kruunasi vuosina 96—97 se, että samalla, kun te heititte nämä pienituloisimmat ulos sairauspäivärahan piiristä, te annoitte kuitenkin kovasti mainostamanne veronkevennykset kaikista suurituloisimmille kansalaisille. Tämä yhdistelmä, veronkevennykset kaikista suurituloisimmille ja pienituloisia vasten korvaa, oli kova ratkaisu, vielä kertaalleen sanottuna.

Ed. Zyskowicz on yrittänyt kertoa, että joukko, jota alimmat sairauspäivärahat ovat koskeneet, olisi jotain herraväkeä, vuorineuvosten rouvia ja muita vastaavia. (Ed. Zyskowicz: Kyllä! Kartanon omistajia!) Minä kuitenkin tunnistan näitten ihmisten joukosta monet kotiäidit, monet opiskelijaperheet, monet omaishoitajat, sellaiset ihmiset, jotka antavat omasta ajastaan ja omasta vaivastaan apua sellaiselle vammaiselle tai vanhukselle tai ennen kaikkea näille, jotka sairastavat, ovat tehneet ansiokasta omaishoitajatyötä. Sitten kun tällainen omaishoitaja on sairastunut, hän ei olekaan saanut teidän esityksenne jälkeen, jonka äänestitte muutama vuosi sitten läpi, sitä alinta sairauspäivärahaa. Jokainen tietää, mikä menetys se on ollut omaishoitajalle. Mutta jokainen tietää myös, että myöskin hoidettavan kannalta elämäntilanne on vaikeutunut silloin, jos omaishoitaja ei ole voinutkaan tulla hoitamaan tällaista omaista. Näitä ovat nämä ihmiset valtaosaltaan.

Universaalisuuden periaate, jonka ministeri Perho toi esille, toki on merkinnyt ja merkitsee käytännössä sitä, että jotkut vuorineuvoksettaretkin voivat teoriassa tähän järjestelmään päästä kiinni. Ed. Zyskowicz on siinä oikeassa. Luulen kuitenkin, että ensinnäkin näitä ei kovin monta ole, jos yksikään heistä on tätä tilaisuutta ja mahdollisuutta hyväksi käyttänyt. Mutta, ed. Zyskowicz, jos olisikin yksikin tai vaikka viisi vuorineuvoksetarta käyttänyt näitä etuuksia hyväkseen, ei sillä perusteella tuhansien pienituloisimpien ihmisten pois heittäminen kokonaan alimpien sairausvakuutustukien piiristä ole mitenkään perusteltua. (Ed. Zyskowicz: Nythän tarveharkinta juuri poistui!) Heittäkää ne rikkaat ulos, jos haluatte, mutta älkää sotiko näitä kaikista pienituloisimpia ihmisiä vastaan.

Arvoisa puhemies! Tätä on tarpeeton enää minunkaan jatkaa enempää. Tulen lopuksi vielä siihen, mitä tämä esitys tuo tullessaan ja mitä se jättää vielä tuomatta. Vuonna 97 muistini mukaan alimman sairauspäivärahan taso oli sentään 63 markkaa, jos nyt oikein muistan. Nyt tämän uudistuksen jälkeen tasoksi tulee 60 markkaa. Inflaatio on kuitenkin näitten vuosien aikaan edennyt. Olisi kaiken järjen mukaan ollut minimissään toivottavaa, että taso nousisi vähintään siihen, mistä te tämän leikkauksen aloititte, ja jos vielä mahdollista, edes indeksillä niin tarkistettuna, että alin päiväraha olisi reaalisesti suurin piirtein sitä, mistä tämä kurja leikkaus alkoi muutama vuosi sitten.

Toisekseen käy myöskin niin, että tähän vielä jää väliinputoajia, joista tämän keskustelun aikaan jo monta puheenvuoroa on käytetty. Myöskin tässä suhteessa jää vielä paljon paikattavaa. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että tuolla vasemmalla ovat ryhdistäytyneet ne voimat, joilla kuitenkin tietty oikeudenmukaisuuden syke rinnassa sykkii voimakkaasti. Annan tunnustuksen teille, että olette tulleet lähemmäksi sitä, mitä keskusta vaati jo silloin, kun tämä kurja esitys esittelyssä oli. Voimia teille, ponnistelkaa eteenpäin! Aika toki teiltä loppuu. Lipposen—Niinistön Zyskowiczilla tuetun hallituksen aika alkaa käydä loppuun, mutta taistelkaa niin kauan kuin teillä aikaa siihen vielä on käytettävissä! Me tuemme kaikkia niitä pyrkimyksiä, jotka vievät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Varmastikin itsenäisyyspäivän läheisyys on saanut ed. Pekkarisen tällaiseen upeaan runollisuuteen ja mahtavaan retoriikkaan, joka oli äsken kuultavissa hänen puheestaan. Vastaan kuitenkin tästä asiasta ja näihin asioihin.

Sanoin jo aikaisemmin, että vaikka olen salissa aika lailla yksin, haluan kantani saattaa julki. (Ed. Tiuri: On täällä muitakin!) Ymmärrän, että meitä on aika vähän, jotka olemme eri mieltä, koska, totta kai, on mukavaa eduskunnassa säätää lakeja, joilla jaetaan rahaa kansalaisille. Tätä lakia säätämällä nyt me laajennamme esimerkiksi niiden kansalaisten piiriä, jotka saavat sairausvakuutuksesta sairastuessaan päivärahaa. Sehän on myönteinen asia, se on mukava asia. Kaikille universaalisti annamme lisää rahaa heidän sairastuessaan. Ajatelkaa sairasta ihmistä. Onhan se hyvin ja oikein, että hänelle annamme rahaa. Tämä on se ajatus, jonka mukaan täällä eletään ja jonka mukaan suuri yleisö, totta kai, sen tiedän, tätä asiaa tarkastelee, ja tämä on ymmärrettävästi herkullinen propaganda-asia myös oppositiolle, (Ed. Vehkaoja: Mitä!) että tähän saakka tämä asia ei ole tässä järjestyksessä ollut.

Mutta muistakaa, mitä ovat ne yhteiset rahat, joita jaetaan, veronmaksajien rahat. Ne ovat tavallisilta työssä käyviltä ihmisiltä kireän tuloverotuksen kautta verotettuja markkoja. Heitä ovat pääasiassa pienituloiset, keskituloiset ihmiset, jotka muodostavat valtaosan Suomen veronmaksajista. He maksavat nekin veromarkat, jotka annetaan sille miljoonaomaisuuksia omistavalle henkilölle, (Ed. Pekkarinen: Heittäkää ulos heidät!) joka nyt sairastuessaan saa sairauspäivärahaa, vaikka hänen tulotasonsa ei markallakaan vähene. (Ed. Vehkaoja: Julkea hyökkäys! — Ed. Stenius-Kaukonen: Nämä joista puhumme ovat jo aiemmin menettäneet tulonsa, aivan syyttä!)

Minun perusajatukseni, arvoisa puhemies, on seuraava. Kun tavallinen palkansaaja sairastuu, tämä tavallinen palkansaaja joutuu sairauslomalle, mitä hänen tulotasolleen tapahtuu? Hänen tulotasonsa pienenee. Sairauspäiväraha on vähemmän kuin hänen palkkansa. Hänen tulotasonsa pienenee, ja tällä pienennetyllä tulotasolla hän maksaa sekä toimeentulonsa, jonka hän on normaalisti omalla palkallaan maksanut, että ne lisääntyvät kulut, jotka sairastumisesta aiheutuvat. Hänen tulotasonsa pienenee. Tavallisen palkansaajan tulotaso pienenee, kun hän sairastuu.

Mitä sitten tapahtuu tulottomalle henkilölle, kun hän sairastuu, tai pienituloiselle? Ed. Pekkarinen käyttää tahallaan sanaa pienituloinen, ja assosiaatio on köyhään, vähäosaiseen ihmiseen. (Ed. Pekkarinen: En ole sanonut niin!) Kun tässä puhutaan pienituloisista, tarkoitetaan ihmisiä, jotka tienaavat alle 5 000 markkaa vuodessa, eivät kuukaudessa, niin kuin tahallaan annetaan joskus väärin ymmärtää, alle 5 000 vuodessa. Mitä tapahtuu tälle tulottomalle henkilölle, kun hän sairastuu? Ensinnäkin, millä hän elää terveenä ollessaan, kun hänellä ei ole markankaan tuloja? (Ed. Stenius-Kaukonen: Sukulaisten tuella!) Hän elää joko varallisuutensa varassa, eikö totta, tai hän elää esimerkiksi hyvätuloisen puolisonsa elatuksen varassa, eikö totta? Mitä tapahtuu hänen tulotasolleen, kun hän sairastuu? (Ed. Stenius-Kaukonen: Puolella pienenee perheen toimeentulo!) Hänen tulotasonsa ei pienene markallakaan, mutta nyt te haluatte, että hänen tulotasonsa paranee, kun hän sairastuu, tämmöisen henkilön, joka terveenä ollessaan ei tienaa markkaakaan, sairastuessa hänen tulotasonsa pitää nousta ja hänelle pitää veronmaksajien rahoista ruveta rahaa maksamaan. Sitä te haluatte, ja tämä on tämän lainsäädännön sisältö. Näin käy tälle henkilölle. Onko siinä mitään mieltä? Onko niin, että kun hän on terve, hänen puolisonsa elättää häntä, maksaa laskut ja hoitaa perheen yhteiset menot? Mutta kun tämä puoliso sairastuu, terve puoliso, työssä käyvä puoliso, sanoo, että nyt, kun olet kipeä, en minä enää maksa sinun laskujasi, en minä enää sinua elätä. En minä, ed. Pekkarinen, tunne ainuttakaan perhettä, missä näin kävisi. Ei näin käy Esko Ahon perheessä, ei näin käy minun perheessäni, (Ed. Stenius-Kaukonen: Emme puhu nyt teidän perheistänne!) vaan me hyvätuloiset puolisot elätämme kotona lapsiamme hoitavia puolisoita aivan samalla tavalla, ovat he sitten sairaita tai terveitä. Mutta nyt tullaan näihin rikkaisiin, ed. Pekkarinen, joiden te käskitte heitettäväksi ulos tämän järjestelmän piiristä. Nykyinen laki ...

Puhuisin mielelläni loppuun, rouva puhemies.

Viisi minuuttia ...

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan puheenvuoroani, joka jäi kesken, kun istunto keskeytettiin. Koska täällä on kuuntelijajoukko sekä harventunut että osin vaihtunut, kertaan lyhyesti sen, mitä edellä esitin.

Totesin sairauspäivärahasta sen, että normaalitilanteessa, kun tavallinen palkansaaja sairastuu ja joutuu sairauslomalle, hänen tulotasonsa pienenee. Se johtuu luonnollisesti siitä, että hänelle maksettava sairauspäiväraha on pienempi kuin hänen palkkansa. Tällä pienentyneellä tulotasolla hän vastaa sekä toimeentulostaan että niistä ylimääräisistä kustannuksista, joita sairastuminen valitettavasti ihmisille aiheuttaa ja joita tosin osin korvataan muilla järjestelmillä kuten lääkekorvausjärjestelmällä.

Mutta mitä tapahtuu tällaisen tulottoman henkilön kohdalla, tulottoman tai, niin kuin ed. Pekkarinen sanoo, pienituloisen henkilön kohdalla? Tosiasiassa ei siis kyse ole pienituloisista siinä mielessä, että puhuttaisiin köyhistä, vähäosaisista kansalaisista, (Ed. Stenius-Kaukonen: Nimenomaan heistä on kysymys, ed. Zyskowicz!) vaan tulottomista henkilöistä tai sitten niin pienituloisista ihmisistä, jotka rinnastuvat tulottomiin eli joiden vuosiansio — siis vuosiansio, ei kuukausiansio — jää alle muutaman tuhannen markan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ed. Zyskowicz on väärässä, nämä ovat nimenomaan pienituloisia, huono-osaisia ihmisiä!) Tällaiselle tulottomalle henkilölle tapahtuu toisin. Jos ja, niin kuin nyt esitetään, kun kaikille tulottomillekin henkilöille maksetaan sairauspäivärahaa, heidän tulotasonsa sairastumisen seurauksena nousee. Eli kun he terveenä ollessaan ovat tulottomia, heillä ei ole tuloja, niin sairastuessaan ja jäädessään sairauslomalle heille syntyy tuloja.

Miten tällainen tuloton henkilö terveenä ollessaan voi elää ilman tuloja? Hän voi elää ilman tuloja pääasiassa kahdesta lähteestä johtuen. Hän voi elää ilman tuloja ensinnäkin sellaisessa tilanteessa, jossa hänen puolisonsa elättää häntä. Tämä on ihan normaali tilanne, jossa toinen puolisoista esimerkiksi pienten lasten vuoksi on tuloton, on kotona, hoitaa lapsia, tekee arvokasta työtä hoitaen lapsia ja silloin toinen puoliso, joka käy töissä, vastaa perheen elannosta. Tämä on tilanne esimerkiksi omassa perheessäni tällä hetkellä, ja kuten olemme julkisuudesta nähneet, esimerkiksi puheenjohtaja Esko Ahon perheessä. Luulen, että kaikki arvostamme tällaista puolisoa, joka todellakin jää kotiin voidakseen antaa paremman hoidon ja turvan omille pienille lapsilleen.

Toinen tilanne, jossa henkilö voi elää tulottomana, on tietysti se, että hänellä on riittävä varallisuus, riittävä omaisuus, metsää satoja hehtaareita tai miljoonien pankkitili tai jotain muuta, ja hän elää tulottomana käyttäen omaisuuttaan, sen säästöä, ja vastaa toimeentulostaan tällä omaisuutensa säästöllä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Täysin väärä tulkinta, keitä nämä ovat!) Näiden henkilöiden kohdalla tähän saakka on ollut sellainen tilanne, että kun tällainen henkilö sairastuu ja jää sairaslomalle, jos hän on aidosti vähäosainen, köyhä, hän on saanut sairauspäivärahaa karenssiajan jälkeen. Tämä on nykyinen tarveharkintainen järjestelmä, jossa sairauspäiväraha näillekin henkilöille tulee, jos taloudellis-sosiaalisen tarveharkinnan jälkeen sairauspäiväraha on perusteltu.

Kun ed. Pekkarinen täällä nimenomaan vaati, että heittäkää rikkaat pois päivärahojen piiristä, niin tämä nykyinen järjestelmä, jota te olette nyt muuttamassa tai jota me olemme kaikki nyt muuttamassa, on ollut juuri, että sellaiset henkilöt, joille tarveharkinnan perusteella ei sairauspäivärahaa kuulu, joiden perhekohtaiset tulot ovat riittävän suuret tai joiden henkilökohtainen omaisuus ja varallisuus tai perhekohtainen varallisuus on riittävän suuri, tähän saakka eivät ole saaneet sairauspäivärahaa. Mutta tämän tarveharkinnan perusteella taas aidosti köyhät ja vähäosaiset henkilöt ovat saaneet tai se on ainakin ollut lainsäätäjän tarkoitus, (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei ole ollut!) että ovat saaneet, tämän karenssiajan jälkeen sairauspäivärahaa.

Eli se muutos, mitä nyt ollaan eduskunnassa tekemässä, on se, että myös niille tulottomille, jotka siis sairauden vuoksi eivät menetä tulojaan, myös niille tulottomille, joiden kohdalla ei ole tarveharkinnan valossa tarvetta maksaa sairauspäivärahaa, myös heille pitää veronmaksajien rahoilla ruveta sairauspäivärahaa maksamaan. Ymmärrän, että tämä on hyvin suosittu ajatus täältä vasemmalta laidalta tänne oikealle laidalle, koska totta kai kansanedustajat mielellään ovat, me kaikki mielellämme olemme päättämässä sellaisia lakeja, joilla kansalaisille annetaan lisää rahaa. Kun oikein annetaan vielä sairaille kansalaisille lisää rahaa, mikäs sen kauniimpi ajatus. Ymmärrän, että tämä on hyvin suosittu ajatus ja äänestäjien ja kansalaisten keskuudessa tämä on hyvin suosittu ajatus, koska totta kai lähes jokainen lähtee siitä, että hänelle kuuluu yhteiskunnan erilaisia tulonsiirtoja.

Mutta se, mikä nyt muuttuu, on todellakin se, että kun tähän saakka, kuten sanoin, riittävän varakas perhe, riittävän suurituloinen perhe on jäänyt ilman sairauspäivärahaa, kun tuloton perheenjäsen sairastuu, niin nyt ruvetaan maksamaan. Ydin on siinä, että kun henkilö, joka terveenä ollessaan on tuloton, sairastuu, hänen tulotasonsa nousee. (Ed. Stenius-Kaukonen: Mutta hänen tulottomuutensa syy on ollut sairaus!) En näe mitään mieltä siinä, että henkilön, joka terveenä on tuloton, sairastuessa hänen tulotasonsa pitää nousta.

Näin ollen kun kysytään, niin kuin ed. Hyssälä täällä kysyi, millä tämmöinen ihminen sitten sairaana elää, jos ei hänelle sairauspäivärahaa makseta, niin minä esitän vastakysymyksen, millä hän terveenä elää. (Ed. Huotari: Kotihoidon tuella esimerkiksi!) Kun ihminen on täysin tuloton, millä hän terveenä elää? Jos hän elää esimerkiksi kotihoidon tuella, ei kotihoidon tuki siitä mihinkään lähde, kun hän sairastuu. Jos hän elää puolisonsa tuloilla, eihän puolison elanto siitä mihinkään lähde, kun ihminen sairastuu. En minä ainakaan tiedä yhtään sellaista puolisoa, joka sanoisi puolisolleen, kun tämä sairastuu, että en minä enää sinua elätä, koska nyt olet sairas. Tai jos ihminen elää omien säästöjensä ja suuren varallisuutensa varassa, mihinkäs tällainen varallisuus siitä lähtee? Totta kai voidaan ajatella niin kuin ministeri Perho ajatteli, että on se niin väärin, jos joutuu vähän metsää myymään, jotta voisi oman elantonsa sillä turvata. Onhan se parempi turvata veronmaksajien taskusta, totta kai. Näinhän me yleensä ajattelemme.

Sanon lopuksi sen, että kun täällä tuotiin esiin joitakin vasta-argumentteja, ed. Huotari sanoi, että jos ed. Zyskowicz on sitä mieltä, että ei tällaisille rikkaille pidä sairauspäivärahaa veronmaksajien rahoista ruveta maksamaan, niin miksi heille maksetaan esimerkiksi sairausvakuutuksesta hammashoidon korvauksia tai lääkekorvauksia. Vastaus on se, että heille on aiheutunut todellisia kuluja. Meillä on sellainen järjestelmä, joka koskee kaikkia kansalaisia, johon ei liity taloudellis-sosiaalista tarveharkintaa, jossa tietyin perustein korvataan aitoja ja todellisia kuluja. Kun on lääkekuluja, niitä korvataan, ja kun on sairaalakuluja, niitä korvataan. Tämä koskee kaikkia kansalaisia, eli siinä on aitoja kuluja, jotka pitää osoittaa apteekin kuiteilla ja muilla kuiteilla, ja niitä korvataan.

Mutta tässä järjestelmässä, ed. Huotari, ei ole kyse kulujen korvaamisesta, vaan tässä järjestelmässä on kyse siitä, että kun puolisonsa elatuksen varassa oleva tuloton henkilö sairastuessaan on edelleen tuloton, hänelle ruvetaan vain maksamaan veronmaksajien rahoista sairauspäivärahaa. Tietysti elättävä puoliso on sitä mieltä, että tämä on hyvä systeemi, hänen ei tarvitse itse niin paljon kantaa vastuuta puolisonsa elatuksesta, mutta ei siinä veronmaksajien kannalta mitään järkeä ole. Te korostatte universaalia periaatetta. Se on varmasti kaunis periaate, mutta asettaisin rinnalle veronmaksajien rahojen järkevän käytön periaatteen, joka mielestäni on parempi periaate kuin mainitsemanne universaali periaate.

Mitä tulee vielä ed. Stenius-Kaukosen viittaamaan Kelan selvitykseen, kun tätä selvitettiin ja katsottiin perheittäin näiden perheiden tulotasoa, niin ei ole, ed. Stenius-Kaukonen, niin — ja teillä on se selvitys edessänne, ottakaa se taulukko esiin — että nämä perheet, nollapäivärahaperheet, olisivat pienituloisimpia perheitä. Niitäkin siellä on, mutta kun katsotte sitä taulukkoa, näette, että siellä on kaikkein suurituloisimpiinkin kansalaisiin kuuluvia perheitä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Suurin osa, suhteessa enemmän kuin väestössä!) Se näkyy tästä Kelan selvityksestä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, korostan, että tarveharkinta juuri tarkoitti sitä, että pienituloisiin perheisiin, aidosti köyhille ja aidosti vähäosaisille ihmisille, tulisi tarvittaessa sairauspäiväraha. Mutta tämän tarveharkinnan me nyt olemme poistamassa, ja jos vastaus ja syy on se, että tarveharkinta ei toimi kunnolla, niin kuin täällä on sanottu — jos näin sanotte, uskon, että näin varmasti on — niin silloin olisi pitänyt parantaa tarveharkinnan toimivuutta. Jos ongelma on siinä, että tarveharkinta ei toimi, niin olisi pitänyt parantaa tarveharkinnan toimivuutta eikä ratkaisun olisi pitänyt olla se, että veronmaksajien rahoja ruvetaan jakamaan kaikille niillekin, jotka eivät veronmaksajien rahaa tarvitse.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oikeuskansleri on antanut päätöksensä tänä vuonna 15.6. juuri siitä asiasta, josta me tänään keskustelemme. Hän päätöksessään toteaa muun muassa, että kantelu on aiheellinen ja että voimassa olevien säännösten soveltamisessa kantelussa tarkoitetussa tilanteessa nousevat esiin kysymykset perusoikeuksien toteutumisesta, yhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä ja toimeentuloturvasta. Hän viittaa perustuslain 19 §:n 1 ja 2 momenttiin, jonka mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentuloturvaan muun muassa sairauden perusteella. Eli oikeuskansleri on sitä mieltä, ed. Zyskowicz, joka olette myös juristi, että nykytilanne on väärin. Sen takia tässä juuri korjataan tätä lakia nyt.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz puhuu tulottomista ihmisistä ennen sairautta, hän vertaa sellaisiin henkilöihin, joita tietysti joitakin on olemassa, joilla ei ole ongelmaa. Mutta suurin osa niistä henkilöistä, jotka ovat tulottomia ennen sairauspäivärahan myöntämistä, ovat tulottomia sen sairauden vuoksi, ed. Zyskowicz. Tätä te ette halua ymmärtää, että näiden henkilöiden sairaus etenee vähitellen, ja vaikka heitä hoitavat lääkärit olisivat olleet jo vuosia sitä mieltä, että he ovat työkyvyttömiä, niin heille ei myönnetä sairauspäivärahaa ja tästä syystä he lopulta tulevat nollapäivärahaongelmaan.

Mutta suurin osa näistä on todella ihmisiä, joilla sairaus on ollut se syy. Otetaan esimerkiksi joku yrittäjä. Hänen tulonsa ovat vähitellen pudonneet sairauden vuoksi, hän ei ole kyennyt yritystoimintaa harjoittamaan, on hän vaikka kioskikauppias. Metsäkoneyrittäjä tai kuorma-autoilija on erittäin tyypillinen. Kun hänellä ei ole tuloja riittävästi, niin hän on pudonnut tähän. (Puhemies koputtaa) Tulottomuus ei johdu siitä, että hänellä ei vain ole ollut tuloja, vaan mahdollisuudet tuloihin ovat menneet sairauden vuoksi.

Bjarne  Kallis  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Muistan, kun sairausvakuutuslakia muutettiin 95, silloin ed. Zyskowicz puhui oikeastaan vain kotiäideistä, jotka pujottelurinteessä katkaisevat jalkansa eivätkä tarvitse tätä päivärahaa. Te rinnastitte siihen kaikki muut, jotka jäivät ilman päivärahaa. Onneksi teidän mielipiteessänne on tapahtunut muutos. (Ed. Vehkaoja: Ei suuri!) Pitämässänne puheenvuorossa te totesitte, että on siinä laissa ollut virheitä ja nyt parannetaan, mutta, ed. Zyskowicz, tämä laki ei ole vielä hyvä.

On aivan niin kuin tässä edustajat Stenius-Kaukonen, Räsänen, Hyssälä ja monet muut ovat todisteellisesti todenneet, että vielä on suuri joukko, joka (Puhemies koputtaa) on minimipäivärahan tarpeessa yhdeksän päivän jälkeen. Teidän kannattaisi nyt antaa tässäkin asiassa periksi. Te taidatte olla eduskunnassa ainoa, joka on tätä mieltä.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme nyt kuunnelleet ed. Zyskowiczin sosiaalipoliittista julistusta täällä sellaisella paatoksella, että alan kyllä uskoa, että hän itse kuuluu niihin, jotka ovat olleet luomassa tämän universaalisuuden murtamisen siellä takavuosien aikana, ja se siitä.

Mutta enemmän olen siitä murheissani, että hän ei pystynyt äskeisen puheensa aikana erittelemään sairausvakuutuksen rahoitusta tässä samassa yhteydessä, koska meillähän ei ole mitään sellaista vakuutusmaksua, jota kerättäisiin erikseen ainoastaan sairausvakuutuksen päivärahan maksamista varten, vaan meidän sairausvakuutusmaksumme, joka on sitä paitsi pakollinen ja veronluonteinen, kattaa sv-päivärahan lisäksi lääkärinpalkkiot, muun tutkimuksen ja hoidon, matkat ja lääkkeet. Jo tästä listasta voidaan päätellä, että tarkoitus on ollut silloin 60-luvulla, kun tämä kokonaisuus luotiin, tämmöinen universaalinen kokonaisuus sairastamisen turvaksi aikaansaada ...

... ja tästä on nyt kysymys. Ehdottaisin, että ed. Zyskowicz menisi pikemminkin peruskurssille nyt näissä asioissa.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä näen, että ed. Zyskowicz tässä hyökkää koko tätä universaalia hyvinvointimallia vastaan. Me täällä vasemmalla laidalla ainakin puolustamme sitä siitäkin näkövinkkelistä, että on aivan oikein, että me verotuksen keinoin kaikki osallistumme hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen ja sen turvan rakentamiseen ja on olemassa universaaleja palveluja, universaaleja tulonsiirtoja, jotka myöskin sitten kohdistuvat kaikkiin kansalaisiin silloin, kun niiden tarve tulee. On kysymys ilmaisesta koulutuksesta, on kysymys lapsilisäjärjestelmästä ja monesta muusta taloudellisesta seikasta, jotka ovat tarpeen myös sen vuoksi, että koko väestö sitoutuisi tämän mallin ylläpitämiseen. Minusta nyt tuntuu hyvin vahvasti, että ed. Zyskowicz haluaa todella hyökätä voimakkaasti tällä esimerkillään ja tällä muutoksella koko järjestelmää vastaan.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Niin kuin tiedetään, tämä esitys, joka täällä toivottavasti tänään saa hyväksyntänsä, on osa niin sanottua köyhyyspakettia. Toin tämän ehdotuksen sosiaali- ja terveyspoliittiseen ministerityöryhmään siitä syystä, että olin tutustunut Kansaneläkelaitoksen tutkijan Helka Hytin selvitykseen siitä, mihin nollapäivärahakäytäntö on johtanut, ja vakuutuin siitä, että ne epäkohdat, joita järjestelmä sisälsi, eivät voi tähän järjestelmään jatkossa kuulua, ne eivät ole oikeudenmukaisia, ja lähdettiin poistamaan niitä.

Kysymys sitten niistä ryhmistä, joihin ed. Zyskowicz täällä on vastannut, niin heidän kohdallaan on karenssi. Mielestäni, jos sairastaa yli kaksi kuukautta, on erittäin todennäköistä, että tästä sairastumisesta aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. (Puhemies koputtaa) Perheet, joissa voi olla keskimääräinen tai parempikin tulotaso, usein elävät tilanteessa, että sitä ylimääräistä ei välttämättä niin paljon ole, jos on asuntovelkaa, jos on joitakin muita sitoumuksia. Eli tämä ehdotus on yhdessä hallitusryhmien kesken hyväksytty.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz väitti, että kotiäiti ei menetä kotihoidon tukea, jos hän sairastuu. Mutta jos kotiäiti sairastuu, niin että hän ei pysty hoitamaan lapsiaan, joutuu esimerkiksi sairaalahoitoon ja lapset joudutaan viemään kunnalliseen päivähoitoon, silloin perhe menettää kotihoidon tuen. Perheen toimeentuloon vaikuttaa luonnollisesti myös se, jos isä joutuu jäämään palkattomalle virkavapaalle hoitamaan lapsia tai jos perheeseen palkataan hoitaja kotiin hoitamaan lapsia, jolloin kotihoidon tuen tosin saa, mutta silloin tulee taas ylimääräisiä lastenhoitokuluja. Kotihoidon tukea ei lasketa sellaiseksi työtuloksi, joka huomioitaisiin sairauspäivärahaa laskettaessa, joten esimerkiksi yksinhuoltajaäiti, joka hoitaa kotihoidon tuen turvin lapsiaan ja jolla ei ole edes puolisoa elättäjänä, joutuu todella heikoille sellaisessa tilanteessa, jos hän sairastuu eikä saa sairauspäivärahaa.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti: Jos tarveharkinta ei toimi nyt kunnolla ja kun tässä oli epäkohtia, niin olisi pitänyt tyytyä poistamaan niitä epäkohtia, olisi pitänyt tyytyä laittamaan tarveharkinta toimimaan paremmin. Mutta se, että koko tarveharkinta tästä poistettiin, oli mielestäni täysin perusteetonta.

Ed. Uotila sanoi, että kannatan yhteisiä palveluita, kannatan tiettyjä yhteisiä tulonsiirtoja, mutta sellaista en kannata, että veronmaksajien rahaa ruvetaan jakamaan täysin aiheettomasti joissakin tilanteissa ihmisille, joille sairastumisestaan ei ole tullut minkäänlaista tulotason menetystä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Nimenomaan siitä on kysymys!)

Kolmanneksi perustuslaillisesta kysymyksestä: Ed. Hyssälä, uskon, että teidän ideologiaanne, johon kuuluu se, että tukiaisilla eletään ja veronmaksajilta rahastetaan, uskon, että siihen kuuluu hyvin se, että kaikille pitää jakaa kaikkea veronmaksajien rahaa, mutta että meillä olisi sellainen perustuslaki, joka vaatii, että jollekin hyvätuloiselle varakkaalle perheelle pitää maksaa silloin veronmaksajien rahaa, jos siellä toinen puoliso, joka on kotona, sairastuu — että perustuslaki sitä vaatisi, niin sitä en sentään usko.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz ei millään suostu ymmärtämään sitä, että tulottomuus ennen sairauspäivärahan myöntämistä johtuu jo sairaudesta, useimmiten. Tämä on se syy, ja sehän selviää näistä tilastoista varsin hyvin.

Nykyinen tarveharkinta on niin tiukka, että 1 400 markkaa on toisen puolison tuloraja, mistä alkaen toisen sairauspäiväraha leikataan, ja 4 400 on se, missä se vie nollaan. Mutta ei tähän ratkaisu ole pelkästään se, että tarveharkinnan sääntöjä muutetaan, koska tulottomuus, ed. Zyskowicz, johtuu tämän yksinäisen henkilön sairaudesta, joka on jatkunut pitkään ja vähitellen huonontunut. (Ed. Zyskowicz: Silloinhan hän saa, jos tarve on!) Tämä on se tyypillisin tapaus, ja silloin ainoa järkevä tapa on se, että vähimmäispäiväraha palautetaan ja sitä myönnetään kaikille, koska se sairaus aiheuttaa tulonmenetystä ja se aiheuttaa aina myöskin ennen kahta kuukautta jo huomattavasti lisämenoja. Lääkkeet esimerkiksi ovat erittäin kalliita ja sairaalahoito, kun juuri rupeamme nostamaan näitä maksuja kokoomuksen vaatimuksesta.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaivoin nämä vanhat päätökset esille, ed. Zyskowicz. Keskusta esitti silloin leikkauksessa tällaista neutraalia mallia. Silloin nämä leikkaukset tapahtuivat tänne pieniin, poistettiin kokonaan minimipäiväraha, mutta sitten tapahtui — ei tapahtunut esimerkiksi 300 markan päivärahoissa käytännössä mitään muutosta — ja olisimme olleet valmiita siihen, että sieltä suurista päivärahoista olisi jonkin verran pienennetty, jotta olisi saatu minimipäiväraha säilytettyä. Se oli vuositasolla 50 miljoonaa markkaa, ja kokonaisuudessaan päivärahoja leikattiin silloin 200 miljoonaa markkaa ... Tämä on nyt vähän monimutkainen asia tässä selostaa, mutta joka tapauksessa olisi ollut silloin muitakin mahdollisuuksia kuin leikata tämä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä kertoi täällä, että oikeuskansleri on pyytänyt muuttamaan tätä lainsäädäntöä siksi, että tämä ei noudata perustuslain 19 §:n 1 ja 2 momentin tarkoitusta. Missä oikeuskansleri oli silloin, kun tämä laki tehtiin? (Ed. Zyskowicz: Perustuslakivaliokunnassa!) Missä oli silloin perustuslakivaliokunta, kun tämä laki tehtiin? Antoiko perustuslakivaliokunta poliittisen päätöksen, ideologisen päätöksen eikä perustuslain mukaista päätöstä, niin kuin olisi pitänyt? Näin epäilin jo silloin, kun tämä laki tehtiin.

Muistan hyvin, kun tätä lakia valmisteltiin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituspuolueiden neuvotteluissa toin seitsemän erilaista vaihtoehtoa, millä olisi voitu säästää sama summa, mutta silloin eräs neuvotteluhuoneessa ollut valiokunnan ulkopuolinen henkilö totesi minulle, että ed. Huotari ei nyt ymmärrä sitä, että kyse ei ole siitä, mistä raha otetaan, vaan siitä, että me haluamme poistaa sairausvakuutuksen minimipäivärahan. Sen jälkeen ei keskusteltu enää vaihtoehdoista. Nyt, kun olette täällä linjaanne mainostaneet, ymmärrän täysin tämän henkilön näkökulmat. Hän oli samalla linjalla kuin te olette nyt, ed. Zyskowicz, täällä.

Keskustelimme silloin myös tulottomuudesta, kotihoidon tuella olevan henkilön tilanteesta, juuri tästä, mistä aikaisemmin oli puhetta, että henkilö sairastuessaan joutuu viemään lapset päivähoitoon ja hän ei saa kotihoidon tukea. (Ed. Stenius-Kaukonen: Vammaisen lapsen sairaalaan tai johonkin laitokseen!) Kysymys on niin sanotusta tulottomuudesta, vaikka hänellä itse asiassa on ollut tuloja, mutta niitä ei katsota sellaisiksi tuloiksi, joita tämä laki tuloina tarkoittaa. Hänellä on silloin tulonmenetystä, nimenomaan toimeentulonmenetystä siitä, millä hän ja hänen perheensä elää. Siinä mielessä tämä logiikka tulottomuudesta ei pidä paikkaansa. Niin kuin tässä jo aiemminkin kuulimme, on monta kertaa tilanne, jossa henkilö joutuu hyvinkin paljon maksamaan sairaudesta aiheutuvia kuluja.

Heti kun tämä laki oli päätetty, alkoi kentältä tulla viestejä lain epäkohdista. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, ja silloin ministeri aikoi perustaa työryhmän, joka selvittelee näitä ongelmia. Jo silloin aikaisemminkin ed. Zyskowicz oli sitä mieltä, että vuorineuvosten rouvien tai kotirouvien takia tämä laki pitäisi tehdä. Kun kuitenkin kysymyksessä on hyvin vähän näitä ihmisiä — kaikki eivät edes halua tätä byrokratiaa kuulla, mutta toivon, ed. Zyskowicz, että kuuntelette vielä hetken tässä salissa, ennen kuin poistutte. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!)

Nimittäin tämä universaaliperiaate. Te äsken mainitsitte omassa puheenvuorossanne, että on eri asia, jos käy esimerkiksi hammaslääkärissä. Miten niin se on eri asia? Jos te olette sitä mieltä, että hyväosaisten, hyvätuloisten ihmisten pitää itse kustantaa heille aiheutuvat kustannukset, miksi heille pitäisi maksaa esimerkiksi yksityislääkärin hoidosta sairausvakuutuksen kautta? Sekin on verorahojen hukkaan heittämistä. Entä miksi heille pitää maksaa esimerkiksi puolison maksamaa vapaaehtoista eläkettä? Miksi meidän verorahoistamme pitää vähentää verotuloja sitä kautta, että puoliso voi maksaa tälle niin sanotulle teidän tarkoittamallenne tulottomalle henkilölle eläkettä? Jos te olette looginen, se tarkoittaa silloin, että näin ei pitäisi tehdä. Nyt jään odottamaan, että teette täällä sellaiset esitykset ja kerrotte myös kaikelle kansalle, mitä mieltä te olette.

Nyt minä toivoisin, että kokoomuksen puheenjohtaja ministeri Itälä olisi paikalla, että hän kertoisi, onko tämä koko kokoomuspuolueen kanta vai onko todellakin niin, että ed. Zyskowicz täällä ryhmäpuheenjohtajana käyttää näin voimakasta kieltä tämän parannuksen yhteydessä, jonka ministeri Perho on tänne tuonut. Ihmettelen tätä syvästi ja olen todella tyytyväinen siihen, että näin voimakkaasta vastustuksesta huolimatta ministeri Perho on uskaltanut tämän lain tänne saliin tuoda. Mutta kysymys on nimenomaan universaaliperiaatteesta ja sen purkamisesta, ed. Zyskowicz.

Eilen illalla, kun tekin olitte mennyt itsenäisyyspäiväjuhliin linnaan, siellä on ollut vastassa nuoria henkilöitä, työttömiä ja muita pienituloisia ihmisiä, jotka ovat halunneet muistuttaa mielenosoituksellaan siitä, että tässä yhteiskunnassa on paljon eriarvoisuutta. Mikäli, ed. Zyskowicz, teidän linjanne vielä jatkuu tässä ja saa sen vallan, mitä toivotte, että puretaan universaalista hyvinvointijärjestelmää, sen jälkeen seuraavalla kerralla tai neljän vuoden kuluttua voi olla vähän vaikeaa, vielä vaikeampaa päästä linnan juhliin, kun siellä on yhä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka kokevat, että tämä yhteiskunta ei ole enää heitä varten, koska heidät on potkaistu ulkopuolelle yhteiskunnasta. Tästä on kysymys, ed. Zyskowicz. Juuri tästä on kysymys universaalissa sosiaaliturvajärjestelmässä. Toivon, että te ymmärrätte tämän. Muutaman hyvätuloisen henkilön minimipäivärahan takia ei kannata ruveta purkamaan näin arvokasta järjestelmää, jolla me olemme pystyneet pitämään yhteiskuntarauhan tässä valtakunnassa, ainakin toistaiseksi.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on kerrattu aika paljon vanhoja asioita. En tiedä, onko siitä kauheasti apua, mutta sen verran voi piipahtaa Lipposen ykköshallituksen aikaisissa asioissa, että pitää muistuttaa siitä, että nollapäivärahan poisto sisältyi jo hallitusohjelman teksteihin, jolloin siinä yhteydessä ei keskusteltu ohjelman yksityiskohdista vaan ainoastaan siitä, lähdetäänkö hallitukseen vai ei.

Kun äsken kuuntelin ed. Zyskowiczin puheenvuoroja, jäin ihmettelemään hänen oppositiohenkisyyttänsä tänä päivänä. Hän on hyökännyt oman ministerin tekosia vastaan, kokoomusministeriä vastaan. Hän on itse asiassa opponoinut hallituksen esitystä vastaan, ja millaisella hetkellä hän sen tekee? Hän tekee sen sellaisella hetkellä, kun on nimet saatu kirjoihin niin sanotusti. Kaikki ensi vuoden budjettia koskevat asiat, läksytykset ja vetot, on täysimääräisesti käytetty, joita tämän talon seinien sisäpuolella on voitu käyttää, jotta kokoomuksen mukaisesti olisi voitu loppumetreillä mennä. Nyt hän sitten ikään kuin panee ilmat pihalle, kun hänelläkin näköjään vielä ilmaa on ollut. Pikkuisen ihmettelen sitä, että hän sallii itselleen ryhmänjohtajana tämän tyyppistä käytöstä. Me olemme saaneet moitteet meidän yrityksistämme tätä ennen jo moneen kertaan, silloin kun me olemme yrittäneet pelisääntöjen mukaan saada parannuksia aikaan hallituksen esityksiin, siis silloin kun ne ovat olleet vireillä. Tämä on ikään kuin jälkiviisastelua. Minä ihmettelen tätä hommaa, jos ed. Zyskowicz on ollut tätä mieltä, minkähän takia hän tulee esittämään mielipiteensä vasta sen jälkeen, kun nimet ovat kirjoissa. Eikö olisi ollut reilumpaa ottaa yhteen silloin, kun me näistä muistakin asioista koetimme tehdä sopimuksia?

Arvoisa puhemies! Universaalisuuden katkaiseminen tämän nollapäivärahan poiston muodossa on selvästi ollut virhe. Sehän nyt on eri tavoin ilmaistuna täällä tullut esiin monta kertaa. On hyvä, että nyt on päästy paikkailemaan taakse jäänyttä ratkaisua. Kun nyt olen yrittänyt saada selkoa, mitähän täällä nyt oikein ed. Zyskowicz haluaa ja miten maailma menisi, jos sitä muutettaisiin, niin kuin hän haluaa, tästä eteenpäin, se on jäänyt joiltakin osin vielä kaipaamaan vastauksia. Hän ei äsken esimerkiksi kommentoinut esittämääni näkökulmaa, jossa minä totesin, että me emme peri erikseen sairausvakuutuksen päivärahaa varten vakuutusmaksuja vaan sairausvakuutusmaksu kattaa paljon laajemman paketin sairastamisesta johtuvia kuluja ja niiden korvaamista.

Minä en voi nyt lainkaan ymmärtää, että jos me etenisimme ed. Zyskowiczin mukaisesti, se olisi oikeudenmukaista ja mahdollista ilman, että loisimme erillisen maksun esimerkiksi sairausvakuutuksen päivärahaan. Miten tulen tähän ajatukseen, se johtuu siitä, että mielestäni sairausvakuutusmaksu on pakollinen — tai se on pakollinen vakuutusmaksu, se ei ole edes mielipide, vaan sehän on pakollinen vakuutusmaksu. Mutta tämä pakollisuus tekee siitä itse asiassa veron. Veronluonteisuus johdattaa meidät vaatimaan universaaleja ratkaisuja. Näin ne yhteydet keskenään pelaavat. Jos näiden palikoiden keskinäistä yhteyttä ei nyt ed. Zyskowicz vieläkään hallitse, me voisimme jossakin toisessa huoneessa jatkaa siitä keskustelemista, kun minä haluaisin päästä maksukeskusteluunkin tänä iltana ja muitakin menoja olisi. Siellä on myöskin hyvin mielenkiintoista keskusteltavaa, arvoisa ed. Zyskowicz.

Sairausvakuutuspäivärahaa maksetaan pelkästään tulojen mukaan. Noihin tuloihin ei todellakaan tänä päivänä oteta lukuun omaisuustuloja esimerkiksi, ei omaisuutta eikä omaisuustuloja. Varakas henkilö, joka saa hyvää palkkaa, saa palkkansa perusteella sairauspäivärahan, oikein korkean, hyvän sairausvakuutuksen päivärahan. Hänen kohdallaan vallitsee vähintäänkin sama tilanne kuin teidän esittämässänne esimerkissä, siis vaimolla, joka on miljonäärin vaimo. Ei tämäkään miljonääri, joka on kuitenkin käynyt työssä ehkä harrastuksesta, itse asiassa tarvitsisi sairausvakuutuksen päivärahaa ollenkaan. Jos tarpeesta lähdetään, silloin pitää tarveharkintaa harrastaa skaalan joka kohdassa.

Minulla ei ole mitään etukäteisdubiota sen suhteen, ettei voitaisikin nyt mennä läpi meidän sosiaaliturvamme eri lajit tältä kannalta katsottuna, mitä tuloihin luetaan silloin, kun sosiaaliturvaa lähdetään maksamaan. On myöskin työttömyysturvassa tällainen tilanne, elikkä se on vakuutusperusteinen etu niin ikään. Koska se on vakuutus, ihminen saa sen perusteella kuuluvan tulon itsellensä aivan riippumatta siitä, mitä hän saa pääomatuloja. Muistan, että täällä on tästä joskus aikaisemminkin puhuttu. Jos tarveharkinta tuodaan takaisin, silloin sen täytyy koskea molempia päitä, koko skaalaa, tässä hommassa. Se on myös aika kallis juttu toteuttaa, mutta olen valmis keskustelemaan tulo-käsitteestä. (Ed. Zyskowicz: Miten sitten universaalin periaatteen kävisi?) — Niin, tarkoitan sitä, että se on kokonaan toinen keskustelu. Mutta ed. Zyskowicz ei ole tähän saakka, kaksi tuntia on juteltu, yhtään palaa huomannut keskustella siitä, että saattaisi tarveharkinnan paikka olla toisessakin päässä. Jos sille tielle mennään keskustelussa, pitää vihdoin ymmärtää, että tällaisten lippujen ja lappujen kanssa touhuaminen on kokonaan toinen maailma kuin se, mihin me tällä universaaliratkaisulla kykenemme jnp.

Vielä vakuutusluonteesta tai ei haluaisin sanoa tähän loppupäähän sen, että minä en pitänyt sitä kauhean kivana asiana, että silloin kun me teimme nämä kielteiset muutokset, nollapäivärahan poiston muutokset, samassa yhteydessä vakuutuksen korvauskurvaa, vai kuinka sen nyt sanoisi, muutettiin hyvätuloisia suosivampaan suuntaan. Nämä ovat asioita, joissa voimme toimia kai jatkossa toisella tavalla kuin nyt eli me voimme myöskin vakuutuksenottajien puolella liikkua yhdenvertaisempaan suuntaan ja pikkuisen irrottautua siitä vakuutusperiaatteesta, että mitä enemmän maksat, sitä enemmän saat. Tämä on se suuri kysymys, jota me joudumme mielestäni täällä keskenämme pohtimaan.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotarin puheenvuoron johdosta haluan ensin todeta, että nimenomaan kannatan yhteiskunnallisen koheesion vahvistamista ja toimia, joilla voidaan aidosti vähäosaisia suomalaisia tukea ja kannustaa siten, että se vahvistaa yhteiskunnallista koheesiota. Tätä mielestäni vahvistaa juuri se, että ne veromarkat, joita on yhteisessä käytössä, pyritään käyttämään tarkoituksenmukaisesti, kohdentamaan niille ihmisille, jotka todella aidosti tukea tarvitsevat, ovat vähäosaisia, eikä niin, että niitä pyritään myös mahdollisimman laajasti erilaisten kauniiden periaatteiden mukaisesti jakamaan myös niille, jotka eivät tarvitse. Olen tämän saman ajattelun tuonut esiin esimerkiksi, kun on puhuttu työttömyysturvasta. Ne varat, joita on työttömyysturvan korottamiseen, olisin mieluummin käyttänyt toisin kuin ed. Huotari ilmeisesti, kaikki työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamiseen, enkä olisi ollut levittämässä ja jakamassa myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan korottamiseen.

Mitä lopuksi tulee universaaliperiaatteeseen, ed. Huotari toi mielestäni hyvän ja kauniin ajatuksen sen tueksi. Tähän saakka sitä on perusteltu päinvastoin, sanottu, että jotta varakkaat ja rikkaatkin ihmiset olisivat (Puhemies koputtaa) veronmaksussa mielellään mukana ja jotta kokisivat yhteiskunnan omakseen, sen takia pitää nämä kaikki etuudet ja tulonsiirrot ulottaa myös heihin.

Mutta tämä, mitä te sanoitte, on mielestäni paljon parempi argumentti.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos siirtyisimme sellaiseen järjestelmään esimerkiksi koulutuksessa ja monessa muussakin asiassa, että yhteiskunnan tukemat järjestelmät koskisivat vain köyhiä ihmisiä, silloin siirtyisimme köyhäinhoitoyhteiskuntaan, jossa yhteiskunnan palvelut olisivat heikompitasoisia ja sitten syntyisivät yksityiset palvelut, joita kuitenkin yhteiskunta tavalla tai toisella joutuisi tukemaan mutta jotka olisivat niin sanottujen parempien palveluita. Sitä kautta meille ei syntyisi niin paljon Nokialle insinöörejä ja muita. Tämän ovat tutkijat Himanen ja Castells hyvin oivallisesti omassa tietoyhteiskuntaa koskevassa tutkimuksessaan osoittaneet, että nimenomaan universaalin toimintatavan kautta, mikä Suomessa on ollut, olemme saaneet mahdollisimman paljon hyviä koulutettuja ihmisiä, olemme saaneet terveistä lapsista terveitä hyviä nuoria ihmisiä tekemään näitä töitä. (Puhemies koputtaa) Se on se tärkein arvo, mikä meidän tässä täytyy nähdä yhä edelleen, ed. Zyskowicz.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos vastauspuheenvuorosta! Ihan lyhyesti. Kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa. Pidän erittäin suuressa arvossa sitä Castellsin ja Himasen tutkimusta, jossa on todettu, että suomalaisesta mallista, jossa hyvinvointiyhteiskunta ja uusi tietotalous yhdistetään, saadaan erinomaisia tuloksia. Ei tästä ole kyse. Kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa. En kannata ylivointiyhteiskuntaa. En kannata sellaista yhteiskuntaa, jossa ammutaan yli, niin että esimerkiksi kotirouville pitää maksaa sairauspäivärahaa vain sen takia, että olisi jokin kaunis universaaliperiaate.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tauko välillä oli otollinen. Saatoin kaivaa esille vanhat valiokunnan mietinnöt, kun tätä asiaa käsiteltiin, ja sitten oikeuskanslerin lausunnon tästä asiasta. Ed. Zyskowicz, juristi, kannattaa kuunnella nyt tarkasti tämä oikeuskanslerin lausunto, joka päätös on annettu 15.6.2001.

Tästä asiasta, jota nyt käsitellään, tein kantelun, joka on otsikoitu "Työkyvyttömyyseläkkeen karenssinaikaista toimeentuloa koskeva kantelu". Viittaan siinä vähimmäispäivärahan lakkautukseen, jonka tilalle säädettiin tarveharkintainen päiväraha, joka saattoi siis alkaa vasta työkyvyttömyyden jatkuttua 60 arkipäivää. Se, mikä tässä oli pontimena, oli tietenkin kentältä tulleet viestit, että nyt on tullut sellaisia väliinputoajia, jotka eivät saa mistään mitään, ja kuitenkin perusoikeuksien säännöstö ja vaatimukset mielestäni olisivat edellyttäneet, että lainsäädäntö olisi myös ollut tältä kohtaa aukoton.

Oikeuskanslerinvirasto on pyytänyt asiassa useita lausuntoja ja tehnyt päätöksensä. Näissä lausunnoissa muun muassa todetaan harkinnanvarainen päiväraha, johon ed. Stenius-Kaukonenkin viittasi, että kun toimeentuloturvan tarvetta harkitaan, silloin siinä otetaan huomioon sekä vakuutetun omat että hänen puolisonsa tulot 1 400 markkaa kuukaudessa ylittävältä osalta ja päivärahasta tehdään vähennyksiä — no, tämä on vähän monimutkainen tämä kaava — mutta käytännössä se merkitsee sitä, että jos vakuutetun omat tulot ylittävät 1 500 markkaa tai puolison tulot 4 400 markkaa kuukaudessa, niin päivärahaa ei makseta. Jos omatkin tulot ylittävät 1 500 markkaa, päivärahaa ei makseta. (Ed. Stenius-Kaukonen: Eihän se ole edes minimipäiväraha!) — Eihän tämä ole minimitoimeentulo. — Päivärahaa ei myöskään makseta silloin, jos varallisuutta on kertynyt. Miksei ed. Zyskowicz tehnyt tähän muutosesityksiä?

Sitten tullaan oikeuskanslerin allekirjoittamaan ratkaisuun. Siinä todetaan perustuslain 19 §:n 1 momentti, jonka mukaan "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon". Tämän pykälän 2 momentin mukaan "Lailla taataan jokaiselle" — siis huom., ed. Zyskowicz, lailla taataan jokaiselle eikä esimerkiksi vain köyhille tai vain rikkaille vaan jokaiselle — "oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella". Tämähän on ihan selvää tekstiä.

Sitten tullaan asian arviointiin, jossa oikeuskansleri toteaa, että kysymys, mitä nyt käsitellään, on aiheellinen, tämä kantelu, ja että voimassa olevien säännösten soveltamisessa kantelussa tarkoitetussa tilanteessa nousevat esiin kysymykset perusoikeuksien toteutumisesta, yhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä ja toimeentuloturvasta. Hän viittaa lausuntoihin todeten, että niistä ilmenee, että säädösuudistuksen tavoite siitä, että kaikki vakuutetut olisivat samassa asemassa kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen alkamisen osalta, ei aukottomasti ole toteutunut. Tähänhän juuri ed. Stenius-Kaukonen on usein viitannut tänään käydyssä keskustelussa.

Edelleen tämä jatkuu sen toteamisella, että vaikka tavoite yhdenvertaisesta kohtelusta on pääosin saavutettu, on todettava, ettei nykytilanne ole täysin tyydyttävä. Edelleen viitataan perustuslain pykäliin ja todetaan, että perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössäkin todettiin, että tämä saattaa aiheuttaa myös lainsäätäjään kohdistuvia aktiivisia toimintavelvoitteita. Nimenomaan tässä nyt olisi kysymys niistä aktiivisista toimintavelvoitteista, joita lainsäätäjälle on nyt tullut, koska näitä väliinputoajia on huomattu tulleen.

Arvoisa rouva puhemies! Sitten palaan siihen, mihin täälläkin on viitattu, että kun tätä asiaa käsiteltiin eduskunnassa silloin ennen leikkausta, pyydettiin perustuslakivaliokunnalta lausunto. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan totesi, että esitys ei täytä kaikilta osiltaan hallitusmuodon, silloisen perustuslain, nythän se on muuttunut — 15 a §:n 2 momentin edellytyksiä, joiden mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden, vanhuuden aikana, juuri tämä kohta, jonka luin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan hallituksen esitys merkitsee väliinputoajaryhmien syntymistä opiskelijoiden, varusmiesten sekä tulottomien ja vähätuloisten osalta. (Ed. Zyskowicz: Lakia muutettiin!) — Lakia ei muutettu tältä kohdin. Ei muutettu, vaan säädettiin tämä. Ikävä kyllä ei muutettu. — Silloin näitä väliinputoajaryhmiä syntyi. Edelleen syntyi väliinputoajaryhmiä. Viittaan oikeuskanslerin lausuntoon. Edelleen tuli väliinputoajaryhmiä. Kannattaa kaivaa se lausunto. Edelleen totean sanamuodon "jokaiselle".

Kun valiokunnassa tätä käsiteltiin, siellä todettiin, että suurin leikkaus, useita kymmeniä prosentteja, tapahtui aivan niissä pienimmissä päivärahoissa, ja osaltahan ne poistettiin kokonaan, mutta sitä leikkausta ei tapahtunut käytännössä lainkaan yli 300 markan päivärahoissa. Kun ed. Zyskowicz on ottanut julkisuuden henkilöitä esimerkkinä, voisin todeta, että esimerkiksi Nokian Ollila saisi huomattavat päivärahat, kun tässä on ansiosidonnainen osuus. Me esitimme silloin, että voitaisiin leikata yläpäästä todellakin, jos halutaan tehdä kustannusneutraali ratkaisu valtiontaloudellisista syistä. Se olisi voitu toteuttaa myöskin niin, että tästä eivät olisi tulottomat ja köyhät kärsineet. Elikkä tässä olisi voitu päästä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ratkaisuun. Se oli mielestäni keskustan ja kristillisten vastalauseessa esitetty hyvin täsmällisesti, miten olisi voitu tehdä tämä malli myöskin toisella tavalla. Se on kaivettavissa esille. Me olemme tehneet pykälien muutosehdotukset.

Arvoisa rouva puhemies! Lakeja on mahdollista muuttaa. Niitä on mahdollista kirjoittaa myöskin sosiaalisesti oikeudenmukaisemmalla tavalla. Tippaakaan onneksi tässä salissa eivät ole tässä kysymyksessä antaneet kyllä muut periksi siitä, että sairauden ajan turva kuuluu kaikille kansalaisille, koska elämäntilanteet vaihtelevat. Ed. Zyskowicz on kuin Sancho Pancha, joka täällä taistelee tuulimyllyjä vastaan. (Ed. Zyskowicz: Se oli Don Quijote. Sancho Pancha oli vain se apuri!)

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuslaisena sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä minulla on verraten hankala paikka istua salissa, koska istun ministeri Perhon ja ryhmän puheenjohtajan Zyskowiczin välissä. Heidänkin kantansa tuntuvat vaihtelevan tässä asiassa. (Ed. Stenius-Kaukonen: Suositan ministeri Perhon kannalla pysymistä!)

Minä haluan heti aluksi sanoa, että kokoomuksen sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmä oli hallituksen esityksen ja valiokunnan enemmistön kannalla. (Ed. Zyskowicz: Toistaiseksi!) Totean kuitenkin, että ryhmämme puheenjohtaja on vakaasti sitä mieltä, mitä hän on esittänyt. Vaikka me toista näkemystä olemme edustaneet, mielipiteenvapaus meillä kyllä suodaan.

Haluan vielä todeta senkin merkillisen seikan, että täällä aina naristaan ja haukutaan hallituksen esityksiä, vaikka ne koko syksyn ovat olleet melkoisia edistysaskelia meidän sosiaalipolitiikassamme, mitä nyt on tapahtunut. (Ed. Stenius-Kaukonen: Oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä!)

Muistuttaisin vielä mieleen sen, minkä ministeri Perho sanoi myöskin, että ministeri Perho nimenomaan otti asian esille köyhyyspakettia keväällä valmisteltaessa ja toi tämän asian sosiaalipoliittiseen ministerityöryhmään. Sieltä tämä on lähtenyt. (Ed. Stenius-Kaukonen: Hänen oli pakko se tuoda hallitusohjelman mukaan!) — Tämä on hallituksen esitys; tokihan tästä asiasta on puhuttu pitkään. Mutta tämä konkreettinen toimenpide johtui tästä asiasta.

Täällä on käynyt ilmi, että laki on positiivinen, mutta toisten mielestä se ei korjaa riittävästi olemassa olevaa tilannetta, kuten omaishoitajien kohdalla, kotihoidon tuella olevien kotiäitien ja opiskelijoitten kohdalla, tai se korjaa vähän liikaa, niin kuin vuorineuvosten rouvien kohdalla, kuten olemme saaneet kuulla.

Totean kuitenkin, että hallituksen esityksessä palattiin minimipäivärahaan. Se on positiivinen asia. Sitten tuli karenssi, 55 vuorokautta tai 9 vuorokautta, se on hallituksen esitys. Omavastuu lyhentyi 55 vuorokauteen, ja jos lääkäri toteaa pysyvästi työkyvyttömyyden heti alkuunsa, karenssi on vain 9 vuorokautta. Se, ettei ole tarveharkintaa, on myöskin hallituksen esitys. Vaikka ed. Zyskowicz periaatteellisesti onkin eräissä tapauksissa kenties oikeassa, ei näitä tapauksia paljon ole. Alun perinhän oli tilanne se, että tämän piti koskea tulottomia tai työedellytyksiä vailla olevia ihmisiä, mutta laki koskee kaikkia tiettyyn kategoriaan kuuluvia.

Mutta ongelma, josta kannattaisi keskustella tosissaan, on siinä, että köyhimmät tämän etuuden saajat tulevat saamaan noin 1 400 markkaa kuukaudessa rahaa, ja kyllä nyt vain on niin, että sillä ei elä, ja he joutuvat toimeentuloluukulle. Valiokunta ei voinut tätä asiaa sen enempää selvittää kuin todeta ongelmat, mutta valiokunta asetti selvät ponnet, että hallitus selvittää vuoden kuluessa asian.

On käynyt selvästi ilmi, että asia koskee kirjavaa joukkoa, ja näitä on useita eri ryhmiä, ja ehkäpä niitä pitäisikin kohdella eri tavalla, mutta siitä saamme hallituksen selvityksen ja palaamme taas vuoden päästä asiaan. Minusta tämä on positiivinen asia. On menty eteenpäin. Ongelmia on, ja ne ovat tiedossa, mutta hallitus selvittää, ja vuosi on aikaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun rupeaa vuosi loppumaan, pitää puheenvuorokiintiö saada hoidettua.

Ed. Hyssälä puhui tästä historiasta. Nyt on niin, että kun ed. Hyssälä puhui historiasta, pitää paikkansa perustuslakivaliokunnan lausunto, johon hän viittasi. Siteeraus, minkä hän lausunnosta otti, piti myös paikkansa, mutta sitä hän ei oikealla tavalla tiennyt, että nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunta muutti hallituksen esitystä perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi ja sen edellyttämällä tavalla niin, että siihen sisällytettiin tarveharkinta koskien kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia henkilöitä.

Jos jatketaan tätä oikeudellista keskustelua vielä lyhyen aikaa, tämähän oli nytkin perustuslakivaliokunnassa lausunnolla ja perustuslakivaliokunta antoi lausunnon. Siinä perustuslakivaliokunta viittasi vanhaan, vuoden 95 lausuntoonsa ja lausui asiasta näin: "Valiokunta katsoi" — siis siinä vanhassa lausunnossaan — "että perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaisten perustoimeentuloa turvaavien sosiaaliturvajärjestelmien ei tarvitse ulottua henkilöihin, joilla lakisääteiset turvajärjestelmät ja oma tilanteensa kuten esimerkiksi perhesuhteensa muutoin kokonaisuutena arvioiden on toimeentulon edellytykset, vaikka heidän normaalit toimeentulomahdollisuutensa ovatkin esimerkiksi sairauden johdosta heikentyneet. Valiokunta piti tämäntapaisiin seikkoihin liittyvää tarveharkintaa sallittuna perustuslain kannalta."

Muistan hyvin vuoden 95 tilanteen. Osallistuin siihen keskusteluun perustuslakivaliokunnan lausunnon merkeissäkin ryhmämme perustuslakivaliokuntajäsenten kanssa, ja tämä tulkinta on ainoa järkevä tulkinta perustuslaista. Sellainen tulkinta perustuslaista on virheellinen, jonka ed. Hyssälä sanoi, että Suomen perustuslaki edellyttäisi, että jokaiselle, sananmukaisesti jokaiselle, oli hän miten varakas tahansa ja oli hänellä miten suuret muut tulot tahansa perhesuhteissaan, sairastuttuaan ja jouduttuaan niin sanotusti sairauslomalle pitäisi valtion eli veronmaksajien ruveta Kelan rahoista maksamaan sairauspäivärahaa, että meidän perustuslakimme tätä edellyttäisi. Niin pöllöä perustuslakia me emme sentään ole tähän maahan säätäneet, ja se käy selvästi ilmi perustuslakivaliokunnan lausunnosta, jossa sanotaan selvästi, että näiden "sosiaaliturvajärjestelmien ei tarvitse ulottua henkilöihin, joilla lakisääteiset turvajärjestelmät ja oma tilanteensa kuten esimerkiksi perhesuhteensa muutoin kokonaisuutena arvioiden on toimeentulon edellytykset, vaikka heidän normaalit toimeentulomahdollisuutensa ovatkin esimerkiksi sairauden johdosta heikentyneet".

Mielestäni on ihan selvää, että perustuslakivaliokunnan kanta vuodelta 95, johon perustuslakivaliokunta myös nyt lausunnossaan uudelleen viittaa, on järkevä ja kestävä kanta, ainoa mahdollinen kanta. Että perustuslaki Suomessa edellyttäisi, että rahaa pitäisi kaataa siihen, missä siitä ei ole mitään tarvetta tällaisessa tilanteessa, jossa tulot eivät mitenkään pienene, elatus ei mitenkään pienene, mutta sairaaksi joutuu, olisi mielestäni mahdoton tulkinta.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi: Kun ed. Huotari mielestäni ihan asiallisella tavalla, niin kuin muutkin ovat asiallisesti opponoineet näkemyksiäni, toi esiin keskustelun yleensä universaaliperiaatteesta, yleensä tarveharkinnasta, niin voi olla, että tämä on teille yllätys, mutta olen siitä myös salissa ja muualla julkisuudessa puhunut. Olen aikaisemminkin tuonut esiin tarveharkinnan mahdollisuutta ja sen perusteltavuutta tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi toimeentulotuessa meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että jos lapsi on 18 vuotta täyttänyt, niin jos lapsi on opiskelija, hänen vanhempiensa tulot ja varallisuus otetaan huomioon hänen toimeentulotukihakemustaan arvioitaessa. Mutta jos lapsi ei ole opiskelija, niin hän saa täysin vanhempiensa tuloista ja varallisuudesta riippumatta toimeentulotukea, jos hän on 18 vuotta täyttänyt eikä asu vanhempiensa kanssa enää samassa taloudessa. (Ed. Huotari: Se on täysin oikein!) Mielestäni se on täysin väärin. Mitä järkeä on siinä, että kun meillä on varakas hyvä perhe, joka on halukas ja kyvykäs elättämään omaa lastaan, ja kun tällainen lapsi sitten ilmoittaa äidille ja isälle, että moikka, nyt mä lähden itsenäistymään, en halua enää olla teidän vallan alainen, (Ed. Stenius-Kaukonen: Tai äiti tai isä ilmoittaa, että saat lähteä pois kotoa!) niin tällainen lapsi sitten itsenäistyy siten, että hän saa kunnalta asunnon, hän saa kunnalta asumistuen ja hän saa kunnalta myös toimeentulotuen? Siinä sitä ollaan niin itsenäisiä, niin itsenäisiä.

Hallitus esitti, muistaakseni Ahon hallitus, että tässä olisi tehty uudistus. (Ed. Huotari: Se oli Lipposen hallituksen esitys, joka vedettiin pois!) — Vai oliko Lipposen ensimmäinen hallitus, saattaa olla näin, aivan, kepuhan on tätä tukiaispolitiikkaa aina kannattamassa, taisi olla Lipposen ensimmäinen hallitus, joka esitti, että vanhempien tulot ja varallisuus otettaisiin huomioon muidenkin kuin opiskelevien lasten kohdalla. Miksi opiskelevien lasten kohdalla sitten otetaan? Mutta perustuslakivaliokunnan ja eduskunnan tulkinnat ja tahto — perustuslakivalio-kunnan lausunto ei koskaan siitä valmistunut — olivat kyllä selvät, ja tämä esitys vedettiin pois. Olen vain palauttamassa tämän episodin mieleen vastauksena siihen, enkö ole mihinkään muuhun tätä tarveharkintaa ulottamassa. Kyllä olen, en ollenkaan hyväksy sitä, että 18-vuotiaat lapset, joiden vanhemmilla ja perheillä on erinomaiset edellytykset heitä elättää, tukea ja hoitaa, saavat toimeentulotukea ja vanhempien tuloja ja varallisuutta ei oteta lainkaan huomioon.

Toinen esimerkki on opintotuki. Meillä on vuosia ja vuosikymmeniä ilmeisesti kehitetty opintotukea niin, että vanhempien tulot ja varallisuus eivät millään tavoin saisi vaikuttaa opintotukeen. On aina tässä salissa juhlittu, kun on saatu yksi uudistus, jossa riippumattomuutta vanhempien tuloista ja varallisuudesta on pystytty edistämään. En pidä sitä ollenkaan myönteisenä kehityksenä.

Minun mielestäni on aivan luonnollista, että ihmiset, joilla on siihen edellytykset, pitävät lapsistaan huolta. Se, että lapsi on lapsi, vaikka olisi täyttänyt 18 vuotta, on aivan selvä asia. Minulle ei tulisi mieleenikään, että kun oma tyttäreni on nyt 18-vuotias, niin sanoisin hänelle: "Kuule, sä oot nyt 18 vuotta, mene yhteiskunnan luukuille, minä en ainakaan mitään enää maksa, en elätä enkä pidä huolta, olet sitten opiskelija tai et." Päinvastoin, tässä yhteiskunnassa tarvitaan lisää yhteisöllisyyttä, kollegat siellä vasemmalla, lisää sellaista yhteisöllisyyttä, jossa ihmiset pitävät omista perheenjäsenistään huolta, lapsistaan ja vanhuksistaan, eivät sysää heitä yhteiskunnan luukulle. Juuri sellaista tarveharkintaa tarvitaan, jos perheet ja ihmiset eivät itse sitä oivalla, jossa korostetaan vanhempien vastuuta ja velvollisuutta pitää huolta omista lapsistaan, vaikka nämä olisivat täyttäneet 18 vuotta.

Aivan lopuksi eräs esimerkki. Oma tyttäreni oli sairaalassa, hän on 18 täyttänyt. Siellä sairaalassa sosiaalihoitaja tulee selittämään hänelle ja sitten minulle, kun halusin keskustella, miten hänellä on todellakin tämän tarveharkinta-ajan jälkeen eli 60 vuorokauden ajan jälkeen oikeus tähän ja tuohon.

Minun mielestäni on aivan luonnollista, että vanhemmat, joilla on edellytykset — puhun nyt koko ajan vanhemmista, joilla on edellytykset, se on eri asia, jos ei vanhemmilla ole taloudellisia edellytyksiä — pitävät huolta omista lapsistaan eivätkä sysää heitä kaikille yhteiskunnan luukuille eivätkä ole ensimmäisinä vaatimassa, että yhteiskunnalta pitää saada toimeentulotukea. Yhteiskunnalta pitää saada näköjään 18-vuotiaalle lapsellekin sairauspäivärahaa, vaikka lapsi elää vanhempiensa kanssa ja on vanhempiensa toimeentulon varassa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että ed. Zyskowicz on tämmöisen perhekohtaisen tulomallin takana yksilökohtaisen sijaan. Silloin se tarkoittaisi aika isoa remonttia myös verotuksessa ja kaikessa muussakin. Minä kyllä olen tällaisen yksilökohtaisen takana, koska näen ihmiset kuitenkin itsenäisinä henkilöinä. Tuloraja sairauspäivärahassa on ollut niin alhainen, että reilun 4 000 markan tuloilla ei pysty puoliso elättämään ketään. Työttömyysturvan työmarkkinatuessa tällä hetkellä tarveharkinta on noin 8 000—10 000 markassa, ja sekin aiheuttaa jo avioeroja. Sitten kun ihmiset muuttavat erilleen, se vasta kallista yhteiskunnalle on. Se on niin kallista, että mieluummin tätä tarveharkintaa poistaisin siltäkin puolen, ettei siinä kävisi huonosti.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Zyskowiczia kuuntelee, niin hän alkaa olla aika kypsä tähän meidän pohjoismaiseen hyvinvointimalliimme. Siitähän tämä hänen puheripulinsa täällä oirehtii. Enemmänkin ajattelen, että hän kaipailee keskieurooppalaisia malleja. On mielestäni selvää, että sietää aina pohtia kriittisesti sitä, mitä on, mutta ennen kuin on varsin hyvin selvillä, mitä sen sijaan olisi hyvä olla, ei kauheasti tarvitsisi suurella paatoksella puhua.

Hämmästelin sitä ajatusta, että kaikki lait, mitä täällä teemme, olisivat ikään kuin käskyjä tehdä näin. Laithan tehdään vain just in case, siltä varalta, että ihmiset joutuessaan tilanteeseen voivat saada asiansa hoidettua. Minulla on sellainen käsitys, että ne nuoret, jotka lähtevät 18-vuotiaana kodeistaan pakoon, eivät välttämättä todellakaan ole näiden rikkaiden perheiden lapsia, vaan usein on kysymys ongelmatilanteesta, hyvin monimutkaisesta ongelmatilanteesta, ja juuri heidän kohdallaan voidaan sanoa, että onneksi on tämä meidän varajärjestelmämme olemassa. (Ed. Zyskowicz: Puhuin vain perheistä, joilla on edellytykset!) En kaikkia lakeja minäkään aio käyttää tässä yhteiskunnassa, mitä tässä salissa on saatu aikaan.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ilmoittaudun erimielisten joukkoon ed. Zyskowiczin kanssa koskien perustuslain tulkintaa. Mielestäni pitää olla yksilökohtaiset oikeudet, ja kuten ed. Huotari totesi, se on ainoa, joka estää ajamasta tulkinnalla, toisten ihmisten harkinnalla, onnettomuuteen ihmisiä, jotka ovat täysin viattomia omaan tilanteeseensa. Meillä on aivan riittävästi ongelmia siitä, että monien ihmisten elämä on kokonaan sosiaaliviranomaisten hanskassa. Eivät he paneudu koko tilanteeseen ja mieti, miksi tälle ihmiselle on käynyt näin, miksi hän on tullut hakemaan sosiaaliturvaa. Ed. Zyskowiczhan käytännössä vaatii lapsilisiin tarveharkintaa. Sitäkö te todella haluatte? Tarvitaan yksilökohtaiset oikeudet. Miten ne rahoitetaan, ed. Zyskowicz? Lisätään suurituloisten veroja, lisätään progressiivisuutta. Se on helppo tapa hoitaa tätä asiaa, mutta tästä te olette taas eri mieltä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti ed. Zyskowicz on oikeassa, kun hän yhteisöllisyyttä ja perheiden vastuuta, vanhempien vastuuta lapsistaan ja yleensä perheen vastuuta jäsenistään painottaa. Varmasti siitä on selvästi puutetta Suomessa ja yleensäkin länsimaisessa yhteiskunnassa, mutta kun 18 vuoden ikärajaan kiinnititte huomiota opiskelevan lapsen suhteen, niin milloin lapsen asema ikään kuin loppuisi, sitten kun mennään eteenpäin ja eteenpäin ja ikää tulee? Lapsihan on aina vanhemmilleen lapsi. Tänään jo kuulimme, että myöskin pienillä eläkkeillä elävät vanhukset maksavat aikamiespojilleen rahaa, kun tullaan pyytämään ja vaatimaan sitä. Tästä ed. Stenius-Kaukonen käytti puheenvuoron. Asia ei ole lainkaan tällä tavalla yksinkertainen. Tässä mielessä myös yksilön tukeminen on tärkeää.