Kari Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2000 on toukokuussa 99 järjestäytyneiden Valtiontilintarkastajien ensimmäinen kertomus. Viime vuonna uudistetun johtosäännön mukaan Valtiontilintarkastajat valitaan aina vaalikaudeksi, jolloin päästään eroon kiusallisesta vanhojen ja uusien valtiontilintarkastajien työn päällekkäisyydestä.

Kun valtiontilintarkastuksen säädöspohja valmistui perustuslain uudistuksessa vuoden 2000 alussa, Valtiontilintarkastajat ovat voineet paneutua valvontatoiminnan sisällön kehittämiseen. Erityisesti huomiota on kiinnitetty Valtiontalouden tarkastusviraston ja Valtiontilintarkastajien väliseen yhteistyöhön. Lisäksi on ilahduttavaa, että puhemiesneuvosto on tänä syksynä asettanut työryhmän selvittämään valtion taloudenhoidon valvontaan liittyvää kertomusmenettelyä nimenomaan eduskunnan omasta näkökulmasta.

Valtiontilintarkastajat ovat asettaneet tavoitteekseen parlamentaarisen valvonnan vaikuttavuuden lisäämisen. Keväällä 2001 valmistunut Valtiontilintarkastajien omaa työtä koskeva arviointiraportti antaa tälle työlle hyvän pohjan. Valvontatyömme vaikuttavuudesta ei kuitenkaan saa todellista kuvaa tutkimalla vain Valtiontilintarkastajien kertomusta, vaan Valtiontilintarkastajat valtiontalouden valvontainstituutiona vaikuttavat myös ennalta ehkäisevästi.

Valvonnan onnistumiseksi valvojien ja hallinnon välinen luottamus, avoimuus ja oikean tiedon saaminen ovat hyvin tärkeitä lähtökohtia. Ensimmäistä kertomusta laatiessamme olemme tosin havainneet, että valtionhallinto pystyy reagoimaan hyvinkin nopeasti valvonnassa esiin nostettuihin ongelmiin ja epäkohtiin jo ennen kuin varsinainen kertomus on edes valmistunut.

Kertomusta varten Valtiontilintarkastajat ovat tehneet valvontakäynnin 18 kohteeseen Varsinais-Suomen ja Kymen työvoima- ja elinkeinokeskusten alueelle. Keskushallintoon teimme 22 valvontakäyntiä, joihin sisältyivät perinteisesti kaikki ministeriöt. Lisäksi Valtiontilintarkastajat ovat tutustuneet viidessä EU-kandidaattimaassa sijaitsevien edustustojen toimintaan. Tilintarkastajat ovat kokoontuneet yhteensä 34 varsinaiseen kokoukseen. Vuoden 2000 kertomuksessa raportoidaan eduskunnalle kaikkien 13 hallinnonalan toiminnasta.

Arvoisa puhemies! Kertomusvuonna valtionvelka väheni toisena vuonna peräkkäin. Sen osuus bruttokansantuotteesta alittaa vuonna 2001 selvästi 50 prosentin rajan. Talousarviotalouden velkaa on pystytty lyhentämään runsaalla 28 miljardilla markalla. Velan hoito on kuitenkin edelleen raskas taakka, joka vastaa opetusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalojen yhteenlaskettuja menoja. Valtion velkaongelma ratkeaa ainoastaan valtion tulojen ja menojen pitkän ajan tasapainoisella kehityksellä, jossa velan hoito on otettu huomioon. Väestön ikääntymisestä johtuen valtion velkataakan johdonmukainen lyhentäminen tulevina vuosina antaisi omalta osaltaan tarpeellista liikkumavaraa julkisten menojen kasvaessa väistämättä 2010-luvun aikana.

Ulkoasiainhallinnon samoin kuin muidenkin hallinnonalojen voimavarat joutuivat säästöjen kohteeksi 90-luvulla. Koska ulkoasiainhallinnolla on maamme kokoon nähden laajahko edustustoverkko, toiminnan laajuus ja käytettävissä olevat voimavarat eivät ole tasapainossa. Tuloksellisuuden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että määrärahat riittävät edustuston ylläpitämiseen, mutta varsinaiseen toimintaan varat eivät riitä. Edustustojen toiminnan kehittämiseksi ja tehostamiseksi on tarpeen analysoida edustustojen eri tehtävien tarpeellisuutta ja merkitystä. Tässä selvitystyössä on syytä arvioida muun muassa sitä, miten esimerkiksi asemamaiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen seurantaa ja raportointia voitaisiin kehittää nykyisen informaatioteknologian tarjoamin keinoin tai voitaisiinko tällainen toiminta hoitaa ilman asemamaassa pidettävää edustustoa.

Sisäasiainministeriön hallinnonalalla Valtiontilintarkastajat ovat arvioineet muun muassa keskusrikospoliisin toimintaa olosuhteissa, joissa rikollisuus on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja järjestäytyneemmäksi. Tutkinta-aikojen pidentyminen, huumerikollisuus, kansainvälinen rikollisuus ja talousrikollisuus asettavat koko ajan uusia haasteita keskusrikospoliisin työlle.

Tietorikosten määrän voidaan myös ennakoida kasvavan. Muuttuvassa toimintaympäristössä erilaiset asiantuntijapalvelut ovat elintärkeitä rikostutkinnalle ja -torjunnalle. Esimerkiksi poliisin tietohallintokeskus vastaa koko poliisihallinnon tietojärjestelmistä ja niiden käytettävyydestä. Valtiontilintarkastajat toteavat, että tietohallintokeskuksen ulkopuolisilta ostettavat tietohallintopalvelut tulisi kilpailuttaa. Samalla keskuksen toiminnalliset edellytykset on tärkeä turvata toimintojen siirtyessä Rovaniemelle vuoteen 2006 mennessä.

Valtiontilintarkastajat katsovat, että uusien hätäkeskusten rakentaminen aiheuttaa julkistaloudellisia kustannuksia, joita lakia säädettäessä ei otettu huomioon, ja että sisäasiainministeriön eduskunnalle antama selvitys on tältä osin perustunut ilmeisen puutteellisiin tietoihin. Uusia hätäkeskuksia perustettaessa onkin tärkeää, että noudatetaan tarkoin uudistukselle asetettuja tavoitteita sekä lakiesityksen käsittelyn aikana hyväksyttyjä periaatteita ja eduskunnan lausumia.

Puolustusministeriön osalta Valtiontilintarkastajat kiinnittivät huomiota muun muassa siihen, että kotimaisen puolustushankintojen merkittävä väheneminen on vaikeuttanut esimerkiksi ampumatarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä. Katsomme, että Suomen puolustuskyvyn edellyttämä välttämätön ampumatarvike- ja räjähdysainetuotanto tulee säilyttää kotimaassa, jolloin ongelman ratkaisemiseksi tarvittaneen esimerkiksi sopeutumisohjelma.

Valtiovarainministeriön hallinnonalalla Valtiontilintarkastajat vaativat, että valtiotyönantajan kilpailukyky turvataan myös tulevaisuudessa muun muassa henkilöstön eläkkeelle siirtymisen voimistuessa. Palkkausjärjestelmän uusiminen on tällöin eräs keskeinen kehittämisen kohde. Kun valtion henkilöstö on edelleen voimakkaasti keskittynyt Pääkaupunkiseudun suuriin kuntiin, tästä syntyneitä palkka-, toimitila- ja kilpailukykypaineita voidaan osaltaan lieventää valtion keskushallinnon toimintojen ja yksikköjen sijoittamisella muualle maahan.

Valtiontilintarkastajat ovat arvioineet tässä kertomuksessa myös valtionyhtiöiden omistajaohjauksen vaihtoehtoja. Kaikki käyttökelpoiset kehittämisvaihtoehdot tulee mielestämme etuineen ja haittoineen viipymättä ja ennakkoluulottomasti selvittää valtioneuvoston tulevia johtopäätöksiä ja periaatepäätöksiä varten.

Kiinnitämme lisäksi huomiota valtion kiinteistöhallintoon. Senaatti-kiinteistöjen asema maamme kiinteistömarkkinoilla on perusteltua selvittää puolueettoman ulkoisen arvioinnin avulla ja sponsorituen käyttöä koskevat ohjeet tulee valmistella viipymättä.

Opetusministeriön hallinnonalalla Valtiontilintarkastajat ovat selvittäneet laajasti muun muassa ammattikorkeakoulujen toimintaa ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmää. Tiede- ja ammattikorkeakoulujen tehtäväkuvan selkeyttäminen edellyttää korkeakoulujen yhteistyön tiivistämistä. Ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia alueellisen ja paikallisen kehityksen edistäjinä tulee edelleen tehostaa.

Valtiontilintarkastajat toteavat dopingin vastaisesta toiminnasta, että se edellyttää laajaa yhteisrintamaa eri toimijoiden kesken. Tässä työssä opetusministeriöllä on tärkeä yhteensovittajan rooli. Ministeriön tuleekin ryhtyä määrätietoisiin toimiin dopingin kitkemistyössä, mihin urheilujärjestöjen valtionavustuksia koskevat säännökset tarjoavat tehokkaat keinot.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpano Suomessa on herättänyt tuensaajien parissa keskustelua muun muassa valvontajärjestelmästä. Maatalouspolitiikan toimeenpano on toteutunut asianmukaisesti ja pääpiirteissään kansallisesti asetettujen tavoitteiden suuntaisesti, vaikka Suomi syyttään joutuu osalliseksi EU:n alueella sattuviin elintarvikekriiseihin ja useankin samanaikaisesti esiintyvän eläintaudin hoitoon. — Tänä päivänä tiedämme, että ensimmäinen bse-tapaus on löytynyt Suomestakin. Toivottavasti se jää viimeiseksi. — Väärinkäytökset ja epäsäännönmukaisuudet tulee voida estää tehokkaasti. Lähitulevaisuudessa EU:n laajentuminen aiheuttanee muutoksia maatalouspolitiikan rahoitukseen, joihin meidän pitää varautua.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tapahtumia on viime aikoina käsitelty julkisuudessa runsaasti. Valtiontilintarkastajat ovat tarkastelleet hallinnonalan maksullista toimintaa, joka vaatii ministeriön toimenpiteitä. Eduskunnan budjettivallan kannalta Valtiontilintarkastajat ovat nostaneet esille nettobudjetoinnin ongelmat muun muassa investointien rahoittamiseksi. Kertomuksen havainnot eivät koske vain liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa, vaan niillä on yleistä, laajempaa merkitystä.

Telehallintokeskuksen toimintaa arvioidessaan Valtiontilintarkastajat ovat selvittäneet myös umts-toimilupien myöntämiseen liittyviä vaihtoehtoja. Mielestämme Suomen ratkaisu oli nykytietämyksellä parempi kuin huutokaupan järjestäminen.

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on merkittävä tehtävä yrittäjyyden edistämisessä. Yhteiskunnassa vallitsee myönteinen asenne ja kiinnostus yrittäjyyteen. Suomi on kuitenkin sijoittunut varsin alhaisille sijoille kansainvälisissä tutkimuksissa, joissa on selvitetty yrittäjyyden uraa vaihtoehtona. Varsinkaan naisia ei yrittäjän ura näytä innostavan riittävästi. Huolimatta Yrittäjyys-hankkeen lähtökohtien onnistuneisuudesta, yrittäjyyden edistämiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuuden laaja-alaisesta merkityksestä on vaikea saada selvää kuvaa.

Samalla kun Tekesin kautta suunnatun tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitus on mittava, tulisi mielestämme Tekesin pyrkiä lisäämään tunnettavuuttaan pk-yritysten keskuudessa, jotta niillä olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia hyödyntää muun muassa Tekesin asiantuntemusta. Myöskin tämän rahoituksen vaikutusten seurannassa tulisi arvioida tavoitteiden toteutumista.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävä yksityisen sektorin tuottamien palvelujen ohjauksessa ja valvonnassa on kiinnittänyt Valtiontilintarkastajien huomiota. Kun peruspalvelujen tarve väestön vanhetessa kasvaa ja kuntien käytössä on lisääntyvässä määrässä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa palvelutuotantoa, Valtiontilintarkastajien mielestä palvelujen saatavuuden, laadun ja kustannustason lisäksi tulisi varmistaa tasavertaisten palvelujen olemassaolo tuottajatahosta riippumatta. Lääninhallitusten ohjaus- ja valvontatehtäviin varatut resurssit ovat kuitenkin valitettavasti vähentyneet koko 90-luvun ajan, eikä lääninhallitusten ja kuntien välinen valvontavastuu näytä olevan selvä.

Lisäksi Valtiontilintarkastajien mielestä tulisi kiireellisesti selvittää ne erilaiset vaihtoehdot, joilla kalliiden, olemassa olevien tilojen ja laitteiden hyötykäyttö mahdollistettaisiin nykyistä paremmin. Tämä edellyttää sekä julkiselta vallalta että työmarkkinaosapuolilta nykyistä parempaa joustavuutta ottamalla samalla huomioon kokonaistaloudellinen tehokkuus.

Työministeriön hallinnonalan tarkastelussa Valtiontilintarkastajat toteavat viime vuosien myönteisestä työllisyyskehityksestä huolimatta työllisyyden ja työttömyyden alueellisten erojen kasvaneen. Markkinaohjaavuuden, julkisen vallan toimien ja EU:n rakennerahastotukien käyttöä onkin tehostettava. Suurten ikäluokkien poistuessa työmarkkinoilta työvoimareservien hyödyntäminen on ratkaisevan tärkeää nimenomaan alueellista näkökulmaa korostaen. Työvoimapalvelujen uudistuksen kireä toteutusaikataulu ja yhtäaikaisuus muiden uudistusten kanssa on tehnyt työvoimatoimistojen toiminnasta hajanaista, tempoilevaa ja lyhytjänteistä. Tätä ei voida pitää suotavana. Työvoimatoimistot tarvitsevat alueensa työmarkkinoiden erityispiirteisiin perustuvaa toiminnallista joustavuutta yksityiskohtaisen ohjeiden ja runsaan ohjeistuksen sijaan.

Ympäristöministeriön hallinnonalalla kiinnitetään huomiota siihen, että asuntomarkkinoiden alueelliset erot syventyivät 90-luvun jälkipuoliskolla erityisesti voimistuneen maassamuuton johdosta. Kasvualueilla asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan, ja asuntomarkkinatilanne on selvästi kaikkein vaikein täällä Pääkaupunkiseudulla. Valtiontilintarkastajat edellyttävät kuitenkin laajempaa periaatekeskustelua Pääkaupunkiseudun uusien asuntoalueiden kunnallistekniikan, katujen ja teiden rakentamiseen suunnitellun avustusmuodon tarkoituksenmukaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta suhteessa muun muassa vireillä oleviin aluepoliittisiin kehittämistoimiin. Ympäristöministeriön hallinnonalalla olemme ottaneet kantaa myöskin maamme rakennusperinnön hoitoon ja rakennussuojelun ohjauskeinoihin, jotka ovat mielestämme riittämättömät.

Arvoisa puhemies! Tässä eräitä poimintoja kertomuksesta, joka nyt lähtee valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn. Toivomme, että valiokunnalla on riittävästi aikaa perehtyä kertomukseen.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiontilintarkastajain puheenjohtaja Kari Urpilainen kiinnitti aivan oikein huomiotansa kotimaisen ruuti- ja ammustuotannon tilaan. Kuva saattoi jäädä hieman yksioikoiseksi. Ymmärrän, ettei esittelypuheenvuorossa voida syntyihin syviin mennä, mutta tätä pulmaa ratkaisemaan on tehty päätös, jolla me olemme mukana pohjoismaisessa toiminnassa, eli pohjoismaista ruuti- ja ammustuotantoa on yhdistetty kahdeksi yhteisyritykseksi, joilla toivotaan saatavan apua siihen todella viheliäiseen tilanteeseen, mikä tällä hetkellä Suomessa on. Sitä paitsi tällä a-tarvikeratkaisulla on ehkä isompikin periaatteellinen merkitys. Siitä on syytä muistuttaa nimenomaan nyt, kun käsittelemme turvallisuuspoliittista selontekoa eduskunnassa. Tässä meidän hankkeessamme on mukana myös pari Nato-maata, (Puhemies koputtaa) ja se saattaisi — sanon tämän hyvin varovasti — se saattaisi avata myöskin vientimahdollisuuksia, joita meillä aikaisemmin ei ole ollut.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun Valtiontilintarkastajain puheenjohtaja kattavasti kävi läpi tätä kokonaisuutta, niin halusin keskittyä muutamiin kysymyksiin. Mutta jotta päästään oleellisesti eteenpäin, niin halusin myöskin todeta sen, että viime vuosi, jolta meidän kertomuksemme on tehty, on ollut merkittävä, koska silloin saimme uuden perustuslain, samoin kuin myöskin uuden eduskunnan työjärjestyksen ja samoin myös meidän oma johtosääntömme tuli voimaan.

Perustuslaki ja muu lainsäädäntö on aiheuttanut muutoksia valtiontalouden valvonnassa ja tarkastuksessa. Kuten ed. Urpilainen totesi, Valtiontalouden tarkastusvirasto siirtyi VM:n alaisuudesta eduskunnan yhteyteen ja Valtiontilintarkastajat sen sijaan säilyttivät heille jo tutun normaalin asemansa, joka heillä oli aiemmassa hallitusmuodossa. Säädöspohjaa valtiontalouden valvonnasta on uudistettu ja eduskunnan otetta valtiontalouden valvonnassa vahvistettu. Mielestäni tämä on ollut erityisen tärkeää eduskunnan kannalta, kun arvioidaan tapahtunutta kehitystä eduskunnan ja valtioneuvoston välisessä suhteessa.

Valtion talousarviota ja sen käsittelyä on viime vuosina uudistettu siten, että se on osaltaan pikemminkin kaventanut eduskunnan budjettivaltaa. Budjetin sisältöhän käytännössä määräytyy hyvin pitkälti sen mukaan, millaisen ehdotuksen eduskunta hallitukselta saa. Eduskunta ei näin ohjaa budjetin sisällön muotoutumista valmisteluvaiheessa, vaan keskeisenä toimijana tässä suhteessa on valtioneuvosto. Muutokset budjettiin ovat selkeästi vaikeampia kuin tehdä yksittäiset muutokset johonkin muuhun suureen lakihankkeeseen. Tilintarkastajain kertomukseen sisältyvät kertomusosuudet valtion maksullisesta toiminnasta ja nettobudjetoinnista tuovat mielestäni hyvin esiin niitä perusteita, jotka ovat omalta osaltaan kaventaneet eduskunnan budjettivaltaa.

Eduskunnan budjettivalvonnan kannalta on tapahtuneen kehityksen perusteella tärkeää se, että meillä eduskunnan puolella on hyvin toimiva valvonta- ja tarkastusjärjestelmä. Vain Valtiontilintarkastajilla on sekä valtiosääntöiset että poliittisesti uskottavat mahdollisuudet arvioida valtioneuvostoa budjetin täytäntöönpanotoimijana. Valtiontilintarkastajat ikään kuin muodostavat vastapuolen valtioneuvostolle ja arvioivat hallituksen toimenpiteiden vaikutuksia. Tilintarkastajat välittävät sitten omalta puoleltaan nämä arviot ja kertomuksensa eduskunnalle.

Valtiontalouden tarkastusvirastolla on puolestaan voimavarojensa ja riittävän tilintarkastustiedon vuoksi mahdollista toteuttaa tehokasta ja uskottavaa vuositilintarkastusta. Mielestäni olisi tärkeää, että nyt aloitettua budjettivalvonnan uudistusta myöskin jatkettaisiin eikä pysähdyttäisi näihin nykyisiin asemiin. Valtiontalouden valvonnan ja tarkastuksen kehittämistä pitäisi jatkaa esimerkiksi siihen suuntaan, jota valtiovarainvaliokunta on jo vuonna 1992 esittänyt. Tuolloinhan valtiovarainvaliokunta piti tärkeänä selvittää mahdollisuudet yhdistää Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnan tarkastus Valtiontilintarkastajain toimintaan ja tällöin vuositilintarkastus olisi jäänyt omaksi yksikökseen.

Nyt, aivan kuten kollega Urpilainen totesi, puhemiesneuvosto asetti viime lokakuun lopussa työryhmän selvittämään valtion taloudenhoidon valvontaan liittyvää kertomusmenettelyä. Tämän työryhmän tulee tehdä ehdotuksia, jotka ovat tarpeen eduskunnan valtiontalouden valvonnan edellytysten parantamiseksi ja tarkastuksen tulosten hyödyntämiseksi nykyistä paremmin. Eli työryhmän tehtävänä on selvittää, miten tarkastuksen tuloksia voitaisiin kehittää nykyistä parempaan suuntaan. Ehkä tässä yhteydessä voisi miettiä myöskin ajatusta, mikä jo vuonna 92 heräsi.

Valtiontilintarkastajissa olemme keskustelleet paljon siitä, miten kertomuksen kannanotoilla voidaan vaikuttaa hallintoon ja epäkohtien korjaamiseen. Voidaan kysyä, riittääkö se, että Valtiontilintarkastajat antavat kertomuksen havainnoistaan eduskunnalle ja eduskunnan käsittelyn jälkeen hallitus antaa valtiovarainvaliokunnan esille ottamista aiheista tilimuistutuskertomuksen. Vai pitäisikö Valtiontilintarkastajain kertomuksen välittömästi vaikuttaa hallintoon sitä ohjaten ja epäkohtia korjaten? Vaarana voi olla, että tilintarkastajain kertomus jää kertomukseksi muiden eduskunnalle annettavien kertomusten jatkeeksi, ilman näkyvää vaikutusta. Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että parlamentaarisen valvonnan tehtävänä on kertoa eikä jakaa rangaistuksia. Kertomuksella ei ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta, kun valvonnalla ei ole käskyvaltaa hallintoon. Ainoa vaikuttamiskeino on se, että tilintarkastajien kertomusosuuksien kannanotot perustellaan riittävän hyvin. Näin hallinto voi itse näiden kannanottojen perusteluiden mukaisesti ryhtyä korjaustoimiin.

On varmasti niin, että tässäkin nyt annetussa kertomuksessa, kuten myös monissa muissa aiemmissa kertomuksissa, kannanottojen täsmällisyydessä ja perusteluissa on puutteita. Olemme olleet tietoisia ja miettineet, miten voisimme tilintarkastajien kannanottoja kehittää niin, että ne tulisivat selkeämmiksi ja sitä kautta sanoma tulisi paremmin esille. Ehkä ensi vuonna meillä on mahdollisuus esittää kertomus, jossa kannanotot olisivat nykyistä tiiviimpiä. Pitkien kertomusosuuksien luettavuutta voitaisiin mielestäni parantaa, esimerkiksi erilaisia lyhennelmiä ja yhteenvetoja hyväksikäyttäen.

Arvoisa puhemies! Nyt annettavasta kertomuksesta haluaisin ottaa esiin pari asiaa. Toinen ei sinällänsä suoranaisesti liity kertomukseen, mutta kertonee siitä, millä tavoin Valtiontilintarkastajien toiminta osaltansa vaikuttaa hallintoon. Joskus pelkästään jonkin asian esille ottaminen Valtiontilintarkastajien toimesta nopeuttaa uudistusten etenemistä.

Kun viime vuonna valmistelimme nyt esillä olevaa kertomusta, meillä oli tarkoituksena käsitellä siinä myös auton luvatonta käyttöönottoa. Tästä aiheesta valmistelimme laajan kysymyssarjan; oikeusministeriö sittemmin ilmoitti meille keväällä, että hallitus tulee kuluvan vuoden lopussa antamaan esityksen, jossa luvaton käyttöönotto rinnastetaan varkauteen. Näin rangaistusasteikko olisi sama kuin varkaudessa eli sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi ja kuusi kuukautta. Oikeastaan juuri tämän vuoksi emme tätä asiaa käsitelleet kertomuksessa, koska uudistus luvattiin tehdä. Eduskunta voi kyllä tässä asiassa itse asiassa mennä myöskin itseensä, sillä kun nykyistä lakia säädettiin 80-luvun lopussa, hallitus ehdotti varkauteen ja luvattomaan käyttöönottoon yhtenäistä yhden vuoden ja kuuden kuukauden enimmäisrangaistusta. Eduskunta kuitenkin alensi luvattomasta käyttöönotosta tuomittavaa enimmäisrangaistusta yhteen vuoteen.

Toinen asia, joka nousee esille, ja otan sen ihan konkreettisena, on se, kun tarkastelimme ulkoministeriön aluetta ja siihen liittyen osittain myöskin meidän vienninedistämistoimintaamme ja Finprota. Itse asiassa löysin tuosta 13.11. päivätyn informaation, joka toteaa, että Finpro lisää maksuttomia peruspalvelujaan. Tämä on tietysti hyvin mielenkiintoinen näkemys siinä mielessä, että me omalta puoleltamme nostimme nimenomaan Finpron vienninedistämispalvelut, erityisesti palvelut pk-sektorille ja maksuttomat palvelut, esille, koska näiden osalta selkeästikin oli tapahtumassa toisen suuntaista linjausta ja toisaalta, kun verovaroilla ylläpidetään myöskin Finpron toimintaa paljolti, on selvää, että tätäkin maksuttoman palvelun repertoaaria pitää edistää niin, että voimme entistä enemmän saada hyviä uusia viejiä.

Kertomuksen ehkä tärkein kokonaisuus omasta näkökulmastani koskee yrittäjyyden edistämistä. Kertomusosuudessa pyritään tuomaan eduskunnan käytettäväksi tietoa siitä, miten yrittäjyyden edistämisessä on onnistuttu, miten hallituksen Yrittäjyys-hanke on edennyt, mitä ongelmia siinä on esiintynyt ja minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi jatkossa kiinnittää vielä erityistä huomiota. Suomen yrittäjyysaste on kansainvälisesti verrattuna suhteellisen matala, ja erityisesti olisi suunnattava huomiota niin sanotusti akateemiseen yrittäjyyteen. Meillä saamamme käsityksen mukaan akateemisesti koulutetuista valitsee yrittäjän ammatin vain noin 4—5 prosenttia koulutusikäluokasta. Tutkimusten mukaan koulutus lisää mahdollisuuksia saada rahoitusta ja koulutus myös parantaa yrittäjyydestä selviytymistä. Nykyisin kuitenkin korkeakoulujen koulutus valmentaa paljolti ennen muuta julkiselle sektorille ja suurten yritysten palvelukseen.

Valtiontilintarkastajien mielestä on huolestuttavaa, etteivät suomalaisten kansainvälisestikin hyvä osaamisperusta ja osaamisen kasvu koulutustason noustessa kanavoidu osaamiseen pohjaavaksi yrittäjyydeksi kuten monissa maamme kaltaisissa maissa. Mielestäni tähän tulee kiinnittää vakavaa huomiota. Yrittäjyyteen liittyvää kysymystä voidaan lähestyä myös tarkastelemalla sen vaikutuksia työttömyyteen. Työllisethän määritellään joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi. Työllisyys on meillä viime syksystä tähän syksyyn verrattuna parantunut. Palkansaajien lukumäärä on kasvanut, mutta yrittäjien lukumäärä on vähentynyt. Työttömien kokonaismäärä ei kuitenkaan siitä vähene, kun yrittäjät siirtyvät palkkatyöhön. Yrittäjyyden edistäminen on siten nähtävä myös huomattavana työttömyyttä vähentävänä tekijänä. Tätä asiaintilaa ei mielestäni meillä ole riittävästi otettu huomioon ja tähän tuleekin jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Työvoima- ja elinkeinokeskuksia ei suoranaisesti ole tässä kertomuksessa käsitelty kovin laajasti, mutta siellä on pari kysymystä, jotka olisi syytä meidän eduskunnassa tiedostaa ja aivan erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriön ja ministeri Mönkäreen tietoon saattaa. Nimittäin uskon, että näihin esille nousseisiin ongelmakysymyksiin saataisiin muutoksia, jos ministeriössä löytyisi mielenkiintoa näihin asioihin paneutua.

Ensinnäkin te-keskukset tarvitsevat oman toimialueensa yritysten osoitteita. Niitä keskukset ostavat esimerkiksi Tilastokeskukselta, maksavat niistä 10 000—15 000 markkaa. Valitettavasti osoitteet ovat usein kolmekin kuukautta vanhoja, jolloin postin perillemeno ei onnistu. Valtiontilintarkastajat ovat nyt esillä olevassa kertomuksessa käsitelleet valtion maksullista toimintaa koko valtion maksuperustelain mukaisista tuotoista, 5,4 miljardista markasta. Noin 1,6 miljardia markkaa tulee siitä, kun valtion viranomaiset laskuttavat toisiansa. Meidän käsityksemme on se, että vähempikin keskinäinen maksujen lähettäminen riittäisi. Kyllä pääsäännön tulisi olla se, että viranomaiset tietojenvaihdon avulla auttavat toinen toisiansa ja näin parantavat omaa palvelukykyään. Siinä ei pitäisi olla sijaa nykyisen laajuiselle laskutukselle.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, toinen ehkä vieläkin suurempi kysymys, joka KTM:n hallinnonalalla tulisi tiedostaa. Nyt nimittäin ministeriön alaiset laitokset tai toimijat, te-keskus, Tekes ja Finnvera, tekevät kaikki tukea hakevista yhtiöistä yritystutkimuksia ja paljolti käytännössä toistensa tietämättä, tämä siitäkin huolimatta, että te-keskuksilla ja Finnveralla on hyvin usein jopa samat asiakkaat ja samassa asiakkaassa on usein kiinni myöskin Tekes. Siitä huolimatta pahimmassa tapauksessa jokainen tekee samasta yrityksestä omat tutkimuksensa. Tämän ei pitäisi olla näin. Se ei ole kenenkään etu, ja asia tulisi mielestäni saada kuntoon. Kun toimitaan saman ministeriön hallinnonalalla samojen asiakasyritysten kanssa, tietojen vaihdon tulee olla mahdollista. Kauppa- ja teollisuusministeriön tulee ryhtyä toimenpiteisiin, niin että tämä asia saadaan kuntoon. Kun yksi ministeriön alainen yksikkö, esimerkiksi Finnvera tekee selvityksen yrityksestä, tämä selvitys tulee saada jakaa myöskin Tekesille ja te-keskuksille. Tässä eivät mielestäni tietosuoja- tai muutkaan sellaiset tekijät voi olla esteenä. Nopeiden korjausten aikaansaaminen on varmasti sekä yrittäjien että kaikkien viranomaisten yhteinen etu.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta oli erittäin hyvä, että ed. Kantalainen otti esille kysymyksen siitä, mikä vaikuttaa vähän bagatellilta tässä yhteydessä, mutta siitä huolimatta haluan tämän sanoa: mikä on luvattoman haltuunoton ja mikä on varkauden ero? Tässä salissa on tätä asiaa pohdittu kymmenen viime vuotta. On tehty lukematon määrä kirjallisia kysymyksiä, suullisia kysymyksiä, muistelisin, että jopa lakialoitteita. Asiassa ei oikeastaan ole tapahtunut yhtään mitään. Tämä ei ole nyt kannanotto siihen, pitäisikö rangaistusasteikkoa koventaa. Tämä on kannanotto siihen, että eduskunta, aivan niin kuin ed. Kantalainen sanoi, on ollut todella löysä tämän kysymyksen kanssa. Minusta tähän on aivan välttämätöntä saada jonkinlainen eduskunnan vastaus. Mikä se sitten on, se on toisen messun väärti.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Kantalainen ja Kekkonen ottivat esille auton luvattoman käyttöönoton. Kun ed. Kekkonen pohdiskeli, onko siitä tehty lakialoitteita, siitä on tehty lakialoitteita. Niitä on kolme kappaletta lähetetty lakivaliokunnasta oikeusministeriöön lausunnolle. Oikeusministeriöstä saadun tiedon mukaan lakivaliokunta saanee asian aikanaan käsittelyyn, kun se tästä salista sinne lähetetään, mutta lain pitää tulla ensin tietenkin tähän taloon. Syytä on edelleen tietenkin kiirehtiä oikeusministeriä siitä, että se tulee. Se on yhteiskunnallisesti iso asia.

Raija  Vahasalo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Auton luvattomasta käyttöönotosta on tosissaan tulossa hallituksen esitys. Se on luvattu jo ennen joulua, että pääsemme pikaisesti tämän asian kimppuun varmasti heti joulun jälkeen, kun aloitamme taas täällä työt. Se on asia, joka on erittäin tärkeä kaikille kansalaisille. Siinä myöskin rangaistusskaalaa tiukennetaan ja kovennetaan samaksi kuin varkaudessa.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni Valtiontilintarkastajien kertomus on aikaisemmista vuosista koko ajan muuttunut parempaan suuntaan siinä mielessä, että se on konkretisoitunut. Siinä esitetään yksityiskohtaisempia, selkeämpiä kannanottoja asioihin, joita tilintarkastajat ovat tutkineet, ja johtopäätöksiä. Toivon, että tätä linjaa voitaisiin edelleenkin jatkaa, ja vaikka ensi vuonna tilintarkastajien varsinaiset ehdotukset ja kannanotot olisi aivan selkeästi erotettu niin sanotusta leipätekstistä ihan samaan tapaan kuin valiokuntien mietinnöissäkin erottelemme lausumat ja varsinaiset kannanotot, uskon, että tämä sinänsä yksinkertaiselta vaikuttava toimenpide voisi helpottaa sitä, että kun myöskin valtiovarainvaliokunta ottaa kantaa ja arvioi tätä raporttia, se osaisi heti löytää olennaisimmat kohdat ja myöskin valtionhallinnolle konkretisoitaisiin ne asiat, joihin nimenomaan kommenttia ja reagointia odotetaan.

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajien mietinnöstä heijastuu mielestäni myös hyvä yhteistyö valtiovarainvaliokunnan ja myös muiden valiokuntien kanssa. Tilintarkastajat ovat puuttuneet moniin asioihin, jotka ovat tuttuja myöskin valtiovarainvaliokunnan työstä. Yksi esimerkki siitä on kotimaisen ammustarviketeollisuuden tulevaisuus, johon keskustelussa jo aiemmin viitattiin. Toinen esimerkki on ulkoministeriön voimavaroja koskevat arvioinnit. Mietinnössä, jonka valtiovarainvaliokunta antoi ulkoministeriön tulevien vuosien rahoitustarpeesta ja lähetystöverkon tulevaisuudesta, oli jo hyödynnetty eräitä näkökulmia, joita Valtiontilintarkastajien mietinnössäkin on mukana.

Varmaan tärkein yhteistyökohde valtiovarainvaliokunnan näkökulmasta, joka on ollut suhteessa Valtiontilintarkastajiin, on Senaatti-kiinteistöjen asema ja vuokrapolitiikka erityisesti suhteessa yliopistoihin. Vuosi sittenhän toivoimme valtiovarainvaliokunnassa, että tilintarkastajat ottaisivat Senaatti-kiinteistöjen toiminnan erityistarkastelun kohteeksi, ja näin on nyt tapahtunut. Se on erittäin myönteistä. Tilintarkastajat ovat tehneet tässä erittäin perusteellista työtä. Myöskin valtiovarainvaliokunta piakkoin ensi viikolla tänne käsittelyyn tulevassa budjettimietinnössä tulee tähän asiaan palaamaan. Valtionhallinnon ja erityisesti yliopistojen vuokratilakysymyksiin liittyy monia ongelmia, jotka vaativat täsmennystä. On esitetty kysymys siitä, tulisiko vuokran perinnän olla markkinaperusteista vai kustannusperusteista, miten kohdellaan niitä tontteja tai rakennuksia, jotka on saatu valtiolle lahjoituksina, ja kolmantena esimerkiksi se, miten täysimääräisesti vuokramenot on kunkin viraston tai vaikkapa yliopiston toimintamenoissa otettu huomioon.

Selvityksestä, jonka tilintarkastajat ovat tehneet, käy ilmi myös se, että esimerkiksi yliopistojen kohdalla tilanne on ollut se, että yliopistothan ovat olleet hyvin halukkaita investoimaan tämän uuden kiinteistöjen hallintajärjestelmän oloissa ja taas myös Kiinteistölaitos on ollut halukas rakentamaan, jos vain vuokralaiselta on löytynyt riittävästi vuokranmaksukykyä. Opetusministeriö omassa lausunnossaan näyttääkin kiinnittävän huomiota siihen, tulisiko enemmän kiinnittää huomiota hankkeitten ja investointien suunnitteluun ja niitten tuloksellisuuden ja tavoitteiden arviointiin niin, ettei tavallaan yli-investoitaisi myöskään valtion puolella vain sen takia, että nykyisessä kiinteistöjen hallintajärjestelmässä ei nyt taida olla sellaista mekanismia, joka pakottaisi arvioimaan tilan rakentamisen tarvetta ja järkevyyttä pidemmällä tähtäimellä. Varmasti tähän yliopistojen kiinteistöasiaan tullaan palaamaan myös siinä yhteydessä, kun valtioneuvosto ja opetusministeriö tekevät niitä selvityksiä, joita sivistysvaliokunta korkeakoulujen kehittämislaista antamassaan mietinnössä edellytti.

Arvoisa puhemies! Minusta tilintarkastajien mietintöön sisältyy muitakin järkeviä kannanottoja. Yksi hyvä ja perusteltu kannanotto liittyy valtion keskushallinnon henkilöstön kasvuun ja myöskin valtion keskushallinnon hajasijoituksen tarpeeseen myös suhteessa valtiotyönantajan kilpailukykyyn. On oikeastaan aika yllättävä se tieto, joka tilintarkastajien kertomukseen sisältyy, että valtion henkilöstö on hyvin voimakkaasti keskittynyt Pääkaupunkiseudun suuriin kuntiin. Pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa työskentelee 35 prosenttia valtion koko henkilöstöstä, ja samaan aikaan tiedämme, että muualla Suomessa valtion henkilöstön määrä on vähentynyt ja se on ollut tietysti myös omiaan kärjistämään alueellisen kehityksen ongelmia. On myönteistä, että tilintarkastajat ottavat positiivisen näkökulman myöskin valtion keskushallinnon yksikköjen hajasijoittamiseen tulevaisuudessa. Olennaistahan siinä on se, että sitä suunnitellaan pitkäjänteisesti, niin että henkilöstö pystyy mahdollisia hajasijoituksia ja muita ottamaan huomioon omassa suunnittelussaan, että niitä ei tehdä tempoilevasti.

Toinen minusta hyvä kannanotto, joka mietinnössä on, koskee valtion omistajapolitiikan tehostamista niin, että keskitettäisiin valtion omistuksen ja erilaisten yhtiöiden hallintaa valtionhallinnossa ja että ensinnäkin eriytettäisiin erityyppiset valtionyhtiöt omiksi ryhmikseen, sijoitusyhtiöt, strategiset yhtiöt ja erityistehtäviä hoitavat yhtiöt ja erityisesti sijoitusintressiä omaavat yhtiöt keskitettäisiin yhteen yksikköön. Tämähän oli asia, jonka keskustan eduskuntaryhmä otti esille jo aikaisemmin syksyllä Soneran asioista käydyn keskustelun yhteydessä. Pidämme tätä lähestymistapaa ja suuntaa erittäin perusteltuna. Silloin myöskin voitaisiin paremmin eriyttää lainsäädäntö- ja valvontatehtäviä omistusasioista ja omistajapolitiikan hoitamisesta, josta esimerkiksi Soneran kohdalla Soneran kilpailijoilta tuli kritiikkiä.

Kolmas hyvä kannanotto, mikä mietintöön sisältyy, koskee Pääkaupunkiseudun infrastruktuuriavustusten järkevyyttä, jota tilintarkastajat ovat käsitelleet ympäristöministeriön pääluokassa. Tilintarkastajatkin ovat viitanneet siihen, että varmasti olennaisempi asia Pääkaupunkiseudun asuntopulan hoitamisessa on kaavoituspolitiikka, se että maata on olemassa tarpeeksi kaavoitusta varten ja että kaavoitus on ripeää. Tämäkin vastaa niitä käsityksiä, joita keskustan ryhmällä on Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan hoidosta ollut. Emme usko, että näitä pystyttäisiin ratkaisemaan valtion avustuksilla.

Jos infrastruktuuriavustamiseen lähdetään Pääkaupunkiseudulla, se vääjäämättä johtaa paineeseen, että sitä tulisi laajentaa myöskin laajemmin muihin kasvukeskuksiin ja muuhun maahan, ja on sitten oma kysymyksensä, onko tämä sitten valtion tehtävä vai tulisiko valtion kaavoitus- ja muut säännökset hoitaa niin, että niiden puitteissa asuntorakentamista ja maankäyttöä saataisiin tehokkaasti ja ripeästi suunniteltua.

Myöskin, arvoisa puhemies, ne huomiot, joita tilintarkastajat esittivät nettobudjetoinnista ja sen osalta eduskunnan budjettivallan kaventumisesta, ovat tärkeitä, ja on varmasti tarpeen, että niitä myöskin valtiovarainvaliokunnassa nyt kevään aikana tarkasti tutkitaan.

Valtiovarainvaliokuntahan käsittelee mietinnön heti kevätkaudella, ja on varmasti hyvä miettiä myöskin valiokunnassa, miten omalla käsittelyllämme voisimme tilintarkastajien kertomuksen merkitystä vahvistaa.

Edellä tuli jo esille myös se, että puhemiesneuvostohan on nimittänyt työryhmän miettimään ja koordinoimaan erilaisten valtiontalouden kertomusten sisältöä, että ne olisivat mahdollisimman informatiivisia ja relevantteja juuri eduskuntatyön kannalta. Valtiontalouden tilintarkastuksen säädöspohjahan on tosiaan uudessa perustuslaissa uudistettu. Nyt ei minusta ole niinkään säädöspohjan arvioinnin aika. Eletään nyt näillä näkymin sillä pohjalla, mihin on pitkällisen, kymmenen vuoden uudistustyön jälkeen päästy.

Nyt on minusta enemmän sisältöjen uudistamisen aika, että näiden kertomusten sisällöt ovat sellaisia, että ne ovat todellakin eduskunnan kannalta tarkoituksenmukaisia. Myöskin siinä mielessä on tarpeen uudistaa, että rohjetaan myös karsia pois sellaista tiedon tuotantoa, joka ei ole tarpeen, koska aika paljonhan meille erilaisia kertomuksia ja tietoja eduskuntaan tulee ja joskus jää miettimään, kuinka moni edustaja loppujen lopuksi näihin paneutuu vai pärjäisimmekö vähemmälläkin sivumäärällä, jos kannanotot ja johtopäätökset olisivat vähän napakammin tiivistettyjä.

Myös tarvitaan valtioneuvoston puolelta parempaa tiedon tuotantoa. Siihenhän tilintarkastajatkin viittaavat mietinnössään, ettei ole tarkoitus se, että sen kummemmin Valtiontilintarkastajat kuin Valtiontalouden tarkastusvirasto tuottavat sellaista arviointitietoa, joka on itse asiassa valtioneuvoston tehtävä. Valtioneuvostossahan on vireillä valtion tilinpäätösajattelun terävöittäminen, ja toivon, että siitä saataisiin jatkossa oma keskustelunsa, jossa pystytään arvioimaan aina budjettivuoden jälkeen edellisen vuoden toteutumista hyvissä ajoin, mieluummin tietenkin jo keväällä, niin että esimerkiksi edellisen vuoden 2000 talousarvion toteutumisesta olisi voitu käydä perusteellinen keskustelu jo tämän vuoden kevätpuolella. Tämä edellyttää tietenkin myös kertomusten käsittelyaikataulujen miettimistä.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Edustajat Urpilainen ja Kantalainen varsin havainnollisesti esittelivät oikeastaan sitä, miten Valtiontilintarkastajien kertomus on kehittynyt viime aikoina, ja korostivat hyvin paljon tämän merkitystä. Näihin käsityksiin on helppo periaatteellisella tasolla yhtyä, sillä kertomus on todella hyvin informatiivinen. Se, mikä tässä on ehkä kaikista parasta, on, että tämä myös pyrkii aika selkeästi arvioimaan viime aikojen kehitystä nimenomaan eduskunnan itsensä osoittaman tahdon mukaisesti. Tämä onkin tärkeää, että näiden eri kertomusten rooleja, keskinäistä roolijakoa, selkeytetään. Tällöin on nimenomaan kyse siitä, että tässä kertomuksessa faktoihin perustuen, niitä faktoja selkeästi esittäen mutta yhä enemmän myös eteenpäin kehitystä ennakoiden, kyetään arvioimaan todella sitä, miten eduskunnan tahto toteutuu.

Siinä mielessä on mielenkiintoista myös katsoa kertomuksen loppupuolelta, miten täällä on vedetty yhteen Valtiontilintarkastajien toiminnan oman vaikuttavuuden kehittämissuuntia perustuen tehtyyn tutkimukseen ja siitä laadittuun raporttiin. Täällä nousee muutamia mielenkiintoisia kohtia esille, joista yhteen tosiasiassa ed. Aulakin viittasi. Täällähän todetaan: "Valtiovarainvaliokunnan mietinnön yleisluontoisuus ei edellytä riittävää valvonnallista otetta hallinnon toimintaan ja siten mietintöä olisi hyvä muokata terävämmäksi." Eli siinä mielessä on todella tärkeää, että myös valtiovarainvaliokunta nyt, kun se käsittelee tätä, omalta osaltaan arvioi, miten kertomuksen käsittelyä tulisi kehittää.

Kysehän on ennen kaikkea prosessista. Haluan itse korostaa sitä, että tulisi myös harkita sitä, minkälainen rooli eri valiokunnilla on eduskunnan sisällä ja miten valiokuntien keskinäistä yhteistyötä, eduskunnan oman mietinnön valmistelua, tulisi lisätä ja ennen kaikkea syventää. Sehän ei välttämättä tarkoittaisi sitä, että jokaisen pitäisi omalta osaltaan laatia erillisiä lausuntoluonnoksia, vaan tätä prosessia, eduskunnan sisäistä työtapaa, voitaisiin miettiä paljon ennakkoluulottomammin. Ennen kaikkea kysehän on tältäkin osilta vaikuttavuudesta, mutta kyse on, jos arvioi tämän kertomuksen sisältöä kaiken kaikkiaan, myös siitä, minkälaisin keinoin me voimme luontevasti edistää kansanedustajien omaa oppiprosessia eli paneutumista keskeisiin tulevaisuuskysymyksiin. Kysehän on aika paljolti myös tulevaisuuden kehityksen ennakoimisesta sillä perusteella, että ymmärtää, mitä viime vuosina on tapahtunut, ja ennen kaikkea, miksi monia keskeisiä toimenpiteitä on toteutettu.

Tässä mielessä on hyvä myös, että kertomuksessa aina kunkin osa-alueen lopussa on varsin tiiviisti Valtiontilintarkastajien omat mielipiteet. Kiistatta vähintään nämä jokaisen kansanedustajan pitäisi huolella lukea ja arvioida, mitä nämä tarkoittavat. Otan täältä pari esimerkkiä.

Ensinnäkin osaamisperustasta: Täällähän selkeästi todetaan: "Huolestuttavaa on, että suomalaisten kansainvälisestikin hyvä osaamisperusta ja osaamisen kasvu koulutustason noustessa eivät kanavoidu osaamiseen pohjaavaksi yrittäjyydeksi - -." Tätä kansanedustaja Kantalainen edellä arvioi. Siihen on hyvä lisätä muutama näkemys.

Ennen kaikkea kysehän on siitä, miten koko yhteiskunnassa yrittäjyyttä arvostetaan, mitkä ovat asenteet yrittäjyyteen, mutta myös mitä yrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä valtionhallinto ja osittain myös kunnallishallinto, koko julkishallinto siis, toteuttaa. Keskeisenä on kuitenkin koko ajan pidettävä mielessä se, että kysehän on yritysten omasta toiminnasta ja yhtä lailla yrittäjänä toimivien henkilöiden omista intresseistä ja heidän halustaan toteuttaa omia mahdollisuuksiaan. Kyse on työn monipuolisuudesta. Kyse on ennen kaikkea varmasti työn palkitsevuudesta, siis siitä, että on mahdollisuus vaurastua. Peruskysymys on, miten Suomessa on mahdollisuus saada omasta henkilökohtaisesta panoksesta palkka, palkkio, mahdollisuus siis vaurastua, ja millä tavalla me kehitämme niitä eräänlaisia intensiivisiä toimintamahdollisuuksia, joilla itse kukin voi luoda itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta.

Valtiontilintarkastajat täällä esittävätkin huolensa siitä, "miten poikkihallinnollisen yrittäjyyshankkeen vaikuttavuutta seurataan ja miten siitä saadut kokemukset hyödynnetään tulevaisuuden yrityspolitiikassa". Tulee hyvin selvästi ilmi useistakin kohdista se, että meidän hallintomme sekä sektoroituneena ministerihallintona että eri tasoina eri hallinnonhaarojen sisällä on edelleen liian rajautunutta. Toki on todettava, että kun paljon tehdään, läheskään aina ei ole riittävästi aikaa ottaa selvää, mitä muilla tasoilla ja tahoilla on jo tehty tai on samanaikaisesti meneillään. Mutta kyse on siitä, että vaikka aikaa ei tunnu olevan, jos työn laatuun panostaa enemmän ja syntyy enemmän aitoa yhdessä tekemistä ja yhdessä oppimista, niin tätä kautta saavutetaan huomattavasti enemmän myös tuloksia.

Arvoisa puhemies! Otan vielä esille ainakin kohdan innovaatiotoiminnasta, koska tässä niin ikään valtiontilintarkastajien oma yhteenveto on varsin selkeä eli täällä todetaan: "Innovaatiomenestys ei synny pelkästään huipputuotteista ja -prosesseista, vaan ideat ja keksinnöt muuttuvat innovaatioiksi vasta, kun ne on kaupallistettu. Tekesin toiminnassa on" — tämänkin selvityksen mukaan — "viime vuosina kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota tutkimustulosten kaupalliseen hyödyntämiseen - -." Kiistatta tämä on myös eduskunnasta useasti Tekesille asetettu strateginen tavoite.

Tekesin asiantuntemus teknologiatoiminnassa on Valtiontilintarkastajien mielestä erinomainen, mutta Tekesin tulisi kehittää omaa liiketoimintaosaamistaan. Kansallisesti on aika paljon kyse myös siitä, miten Tekesin toiminnasta ja muusta innovaatiotoiminnasta, koko suomalaisesta tutkimus- ja kehitystyöstä, saisimme vielä syvällisempää analysoitua tietoa; miten bruttokansantuotteen kehitys ja tutkimus kytkeytyvät toisiinsa; miten vastaavasti teollisuuden jalostusasteen muutos ja tutkimus- ja kehitystoiminta kytkeytyvät toisiinsa; miten tutkimus- ja kehitystoiminnan menot ja työpaikkojen lisäys eri alueilla liittyvät toisiinsa; sekä yleisimminkin, miten t&k-panostukset ja seutukunnittainen kilpailukyky kytkeytyvät toisiinsa, sillä nämä vaikutukset ovat tietenkin hyvin keskeisiä.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan lopuksi tässä esitettyjen hyvien linjausten ja perusnäkemysten innoittamana heittää muutaman innovaatiotoimintaa koskevan kysymyksen eräänlaisina retorisina ajatuksina, toivottavasti myös eduskunnan omassa toiminnassa syvällisesti käsiteltäväksi valiokuntatasolla.

Ensinnäkin, miten syntyy sellainen muutoksen voimana oleva luova jännite, kuinka jännitettä luodaan ja suunnataan rakentavasti siten, että syntyy menestystuotteita? Paikallisessa innovatiivisessa toiminnassa on kyse hyvin paljon miljöön, koko yhteisön, kehittämisestä. Millaisista prosesseista tällainen innovatiivinen miljöö syntyy? Kuinka tällaisen miljöön syntymistä voidaan edistää niin paikallisesti kuin kansallisinkin toimenpitein?

Osaamispohjaisen yritystoiminnan lisääminen on Suomessa välttämätöntä. Voidaanko alueellisia hyviä käytäntöjä mallintaa ja siirtää muualle ja kuinka nopeasti, ja minkälaisin tukitoimin tätä mallintamista tulisi edelleen lisätä?

Vielä viimeisenä kohtana uuden tiedon luomisesta alueellisissa innovaatioverkostoissa, pari kysymystä: Miten innovatiivisen miljöön ja uutta luovien prosessien synnyttämistä voidaan tehdä sekä miten johdetaan innovatiivista kehittäjäverkostoa?

Nämä ovat samalla kysymyksiä, joita ainakin osittain tulemme myös käsittelemään tulevaisuusvaliokunnan käynnistämässä teknologian arviointihankkeessa, johon kytkeytyy useiden muidenkin valiokuntien nimeämien kansanedustajien toimintaa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Kirja, joka meillä on käsissämme, antaa mahdollisuuden käsitellä oikeastaan koko Suomea. Se on sen voima, mutta se voi olla myös sen heikkous. Tämä sisältää kaiken sen, mitä suomalaisessa valtionhallinnossa on tapahtunut, ja ihan hyvässä muodossa, mutta varmaankin tätä traditiota kannattaisi joskus harkita, onko tällainen kirja sittenkään se, mikä kertoo kaikkein parhaiten siitä, miten kyseisenä vuonna Suomessa on toimittu.

Kuten sanottu, herra puhemies, tässä voisi puhua ihan melkein mistä vain. Otan esiin ainoastaan yhden yksityiskohdan, (Ed. Laukkanen: On tässä aikaa!) johon jo, ed. Laukkanen, tulin aikaisemmin puuttuneeksi. Se on suomalainen puolustustarviketeollisuus, joka kulkee hyvin vaikeata reittiä juuri tällä hetkellä.

Kysymys on ennen kaikkea työllisyydestä. Kysymys on siitä, säilytetäänkö Suomessa se tieto ja taito, se tietotaito, jota olemme harjoitelleet niin pitkään ja josta on myöskin hyviä tuloksia ollut saatavissa. Nimittäin hyvin monissa meihin verrattavissa maissa puolustusvoimat hankkivat puolustustarvikkeistansa jopa 80 prosenttia kotimaasta. On aika hätkähdyttävää havaita, että vastaava osuus on Suomessa ollut viime vuosina, useina vuosina, ainoastaan noin 20 prosenttia. Tähän on kiinnitetty jatkuvasti huomiota ja on tapahtumassa myönteistä kehitystä kotimaisuusasteen lisäämiseksi, mutta yhä edelleen tämä kysymys elää ja on: Missä määrin hankimme omasta maastamme niitä tarvikkeita, jotka ovat välttämättömiä?

Varsinkin kun käsittelemme puolustusselontekoa eduskunnassa, voidaan panna merkille ihan hyvällä mielellä se, että voimavaroja suunnataan erityisesti strategisen iskun ennaltaehkäisyn ja torjuntakyvyn luomiseen. Sen lisäksi kehitetään valmiutta osallistua kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Laajamittaisen hyökkäyksen edellyttämää puolustuskykyä ylläpidetään lähivuodet suurin piirtein nykytasolla.

Paljon on keskusteltu viime aikoina siitä, että kun reservi putoaa maksimistaan eli 700 000:sta 350 000:een, miten se on mahdollista. Miten tällaiseen päätökseen on jouduttu? Miksi tällainen päätös on tehty? Vastaus siihen on hyvin selkeä: Se on demografiaa. Meillä syntyy niin vähän väkeä nykyisin, että tämä 350 000 asevelvollista vaikeassa tilanteessa on syntyvyyden seurausta tai sanoisinko syntymättömyyden seurausta. Eli sellainen reserviläisjärjestöissä usein lietsottu ilmanala on väärä, että tässä nyt ollaan olennaisesti vähentämässä puolustuskykyä hallinnollisin päätöksin. Ne päätökset eivät todellakaan ole hallinnollisia, vaan päätökset syntyvät joissakin ihan muissa huoneissa kuin esimerkiksi eduskunnan suuressa salissa.

Kun yhä tärkeämmäksi näissä hankkeissa on muodostunut tiedustelun, valvonnan ja johtamisen merkitys, niin se johtuu tietysti siitä, että lähialueemme sotilaspoliittinen tilanne on elävä koko ajan. Odotamme päätöstä siitä, milloin Baltian maat liittyvät Natoon, todennäköisesti jo ensi vuonna. Maanpuolustusalueiden ja eräiden maavoimien joukkojen elektroninen ja optinen tiedustelukyky on asia, joka on tämän hetken ajattelussa hyvin tärkeä ja jota ei voi väheksyä. Vedenalainen valvontakyky, uskaltaisin väittää, muuttuu entistä tärkeämmäksi nyt kun Viro, Latvia ja Liettua menevät Natoon.

Puolustusvoimien johtamiskyky, sen ylläpito, nämä uudet hävittäjäkoneet, niiden tarjoama suorituskyky, kaikki tämä, edellyttää uusia laitteita. Sitten on tämmöinen puolustusvoimien tutkimuksen ja kehitystyön yleinen rooli, siis luoda edellytykset pitkäjänteiselle tutkimustoiminnalle, verkottua ulkopuolisiin tiede- ja tutkimusorganisaatioihin, luoda edellytykset hankekokonaisuuksien syntymiselle. Kaikki tämä tässä yleisessä muutoksessa tarkoittaa paitsi rahaa myöskin hyvin syvää harkintaa siitä, minne me laitehankintoja suuntaamme.

Miksi tästä nyt näin lähes paatoksella puhun, on tietysti seurausta siitä, että olen Patria Industriesin toiminnassa mukana ja näen ne vaarat, jotka kotimaisuusasteen vähenemisestä tai edes pitämisestä tällä tasolla aiheuttavat tälle yhtiölle ja tälle työllisyydelle. Tässä suhteessa, kun Valtiontilintarkastajat tulevat laatimaan uusia kertomuksiansa, he voisivat keskittyä joihinkin kansallisessa mielessä avainasioihin. Eräitä sellaisia ovat ne seikat, joista tässä juuri olen puhunut, mutta minusta on hyvä, että tämä kirja tarjoaa mahdollisuuden tässäkin yhteydessä tätä huolta kantaa.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kekkonen todellakin totesi, että tämä lavea kirja, kertomus sananmukaisesti, avaa laveasti valtionhallintoa. Ajattelin itse vähän myöhemmin omassa puheenvuorossani avata tätä samaa kysymystä lähinnä siitä näkökulmasta, tulisiko tätä kertomustraditiota kehittää myöskin siihen suuntaan, että joka vuosi voitaisiin nostaa 1, 2 tai 3 erityisaihetta hieman syvällisemmän tutkimuksen ja esityksen kohteeksi. Juuri totesin, että tässä on vajaa puoli miljoonaa markkaa käytetty varsinaisiin tutkimushankkeisiin. Tällä alueella olisi varmasti myös, ed. Kantalainen, mahdollisuus edetä ja tässä tulen esittämään muutamia sellaisia teemoja, joissa voisi vähän syvällisemmän tutkimuksen kautta edetä ja sen kautta sitten, totta kai, myöskin vaikuttavuutta tällä kertomusmenettelyllä syventää. Tämä asuntopoliittinen osio on siitä hyvä esimerkki ja se tänä päivänä ansaitsisi erityisen paljon syvällisempää tutkimustyötä.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan niin kuin ed. Laukkanen tässä totesi, painopisteajattelu tässä kertomuksessa saattaisi olla paikallaan. Ed. Laukkanen otti esille asuntokysymyksen, josta ilmiselvästi sen jälkeen, kun se on ollut ympäristöministeriön hallinnassa, ei voi kovin hyvää arvosanaa antaa. Asuntopolitiikka on yksi huonoimmin hoidettuja sektoreita, mitä tällä hetkellä on. Mutta, ed. Laukkanen, minusta olisi tärkeää katsoa myös muulla tavoin tulevaisuuteen. Asunnot ovat hyvä esimerkki, mutta esimerkiksi teknologia, teknologiapainotteisuus, saisi näkyä täällä ihan eri tavalla. Yritän hiukan selittää myöskin omaa puheenvuoroani. Yksityiskohta, jonka otin esille, on toki tärkeä, mutta on muutama muukin avainalue, joissa meillä pitää olla edellytyksiä katsella myöskin tällaisen tilintarkastuskertomuksen kautta eteenpäin. Yksi niistä yhä edelleen Nokian menestyksestä huolimatta on tietoteknologia, ja nämä asunnot, kuten ed. Laukkanen totesi, ovat oman messunsa väärti. Presidentti Kekkonen puhui kansallisesta häpeästä metsätyömiesten palkkojen kohdalla joskus vajaat 40 vuotta sitten. Minusta suomalainen asuntopolitiikka tällä hetkellä alkaa olla sitä samaa lajia.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä Valtiontilintarkastajien kertomus meillä täällä on joka vuonna esillä. On aivan selvää, että sitä voidaan ihan selkeästi sektoreittain kehittää ja varmasti näin on pyrittykin tällä kertaa tekemään. Silti olen samaa mieltä edellisten puhujien kanssa, että vielä paljon on tekemistä. Sillä tavalla tästä saisi paljon operatiivisemman paperin. En tiedä, tapahtuuko se painopisteajattelun kautta vai jotain muuta tietä, mutta pelkään kyllä, että monet tiedot täällä jäävät näiden kansien väliin ilman, että niitä missään hyödynnetään, vaikka niin voitaisiin tehdä.

Yritän keskittyä lähinnä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan ja muutamaan seikkaan siinä sen vuoksi, että meillä on Kansallinen terveysprojekti tulossa. Tämän lisäksi sanon sitten vielä muutaman sanan erikseen puolustusministeriön budjetin alasta.

Kansallinen terveysprojektihan polkaistiin hyvin nopeasti käyntiin tänä syksynä ja aika yksimielisellä päätöksellä, mutta siihen on ladattu nyt hyvin paljon odotuksia ja pelkään, että ne odotukset toteutuvat liian hitaasti ja voi olla, että läheskään kaikkia odotuksia ei koskaan saada edes toteutettua. Sen takia tässä kirjatekstissä muutamiin asioihin nyt puuttuisin, jotta niitä ehkä voitaisiin tämän projektin valmistumisen myötä sitten hyödyntää. Ensinnäkin koko kansanterveysprojektin korjaamisen tausta taitaa syntyä 30 vuoden paineista ellei peräti pitemmältä ajalta. Jos tästä kirjasta sivulta 238 luetaan, mitä siellä puhutaan esimerkiksi lääkäreiden kaksoisroolista, siinä pitää osata hahmottaa hyvin pitkä aika, jonka sisällä tämän ammattikunnan asioihin on puututtu tai ei ole puututtu, miten päin nyt vain. 60-luvun alussahan meillä oli jo ensimmäinen Lehtisen sopimus, jolloin lääkäreiden palkkausta muutettiin hyvin monella tavalla. Ratkaisevasti seuraavan kerran varsinkin avohoidossa olevien kunnanlääkäreiden palkkauksen ehtoja muutettiin, kun terveyskeskuslainsäädäntö tuli voimaan vuonna 72. Tämän jälkeen onkin lähinnä normaaleja virkaehtosopimusneuvotteluja käyty ja tiettyjä erityisvirkaehtosopimusneuvotteluja, mutta kokonaistarkastelu on ikävä kyllä jäänyt tekemättä.

Meillähän Suomessa on Oecd:n keskiarvon mukaan aivan riittävästi lääkäreitä. Meillä on noin 350 lääkäriä sataatuhatta asukasta kohden. Oma käsitykseni on, että meillä ei mitään tällaisia ongelmia, kuin tänä päivänä on, arvoisa puhemies, olisi, jos tämä ammattikunta tekisi sellaisia töitä, mihin se on koulutettu, jos sillä olisi sellaiset työolot kuin nykyaikana pitää olla, jos olisi sellainen palkkaustaso, joka olisi kilpailukykyinen, mutta kun kaikki on päinvastoin. Se on organisaatio, joka on täynnä erittäin suuria henkilöstöpoliittisia ongelmia, hirvittävän suuria koulutuksellisia ongelmia, asenteellisia ongelmia, palkkaus yhdestä paikasta saatuna ei miltään osin ole kilpailukykyinen. Kokonaisansiot ja yhden työpaikan ansiot, kaikki sekoitetaan keskenään hyvin poleemisella tasolla, ja kuka siitä sitten kärsii, kun näitä asioita ei hoideta hyvin? Siitä kärsii tietysti potilas ennen kaikkea.

Esimerkiksi jos ajatellaan lääkärien kaksoisroolia, meillähän on ihan tämän kirjankin mukaan päätoimisia lääkäreitä toimivista 16 000 lääkäristä alle 10 prosenttia, 1 200 lääkäriä. Sivutoimisia on paljon enemmän, heitä on noin 4 500, mutta sivutoimiset tekevät keskimäärin 3—4 tuntia viikossa töitä. Se ei ole kovin suuri työpanos, jos ajatellaan, että se noin huitaisemalla liitetään julkiseen terveydenhuoltosektoriin noin vain mukaan. Toisin sanoen asian ydin on enemmän siellä, miten saataisiin koko tämä sektori sellaiseksi, että se tuottaisi pelkästään ammattityöntekijöiden tekemiä työn tuloksia. Sen purkaminen ei onnistu silloin kokonaisansioajattelulla, vaan se täytyy purkaa osasiksi ja rahan ohella siinä on vähän muitakin tekijöitä mukana. Jo 50—60-luvulla lähdettiin siitä, että esimerkiksi lääkärin ei pidä pelkästään sairaalassa edes töitä tehdä, jos hän aikoo ammatillisesti osata sairaiden ihmisten asioita oikein hoitaa. Tiedän monia professoreita, jotka edellyttivät, että alaisten on myöskin avohoitovastaanottoa pidettävä.

Miten tämä kaikki sitten järjestetään? Niin kuin aivan hyvin tilintarkastajien yhteenvedossa sanotaan, nykyinen rahoitusjärjestelmä kaipaa kokonaisvaltaisempaa korjausta, siitä olen täysin samaa mieltä. Tämä koko rakennelma täytyy jollain lailla laittaa uusiksi. Meillä on tietotaito hajallaan useissa erilaisissa toimintapisteissä. Meillä täytyisi saada kannustava virkaehtosopimus aikaan. Siihen itse asiassa on eväitä olemassa vaikkapa tämän kuuluisan erikoismaksuluokankin osalta. Ministeriössä on jo neljä viisi vuotta sitten tehty suunnitelma, joka kuitenkin on jätetty jäihin jostain syystä. Lääkäriliitto itse on halunnut erikoismaksuluokasta päästä täysin eroon ja tehnyt omat ehdotuksensa, mutta ratkaisua ei tähänkään ongelmaan jostain syystä, kaiketi poliittiselta pohjalta, ole haluttu tehdä.

Lääkäreiden pitäisi tilintarkastajien lausunnon mukaan keskittyä hallinnollisten työtehtävien sijasta varsinaisiin työtehtäviinsä. Olen siitä kyllä ihan samaa mieltä, mutta en tiedä, miksi tilintarkastajat näin provosoidusti tämän ottavat esille, sillä esimerkiksi vaikka HUS:ssa lasketaan, että koko keskushallinnon kulut ovat alle prosentin sairaalan menoista, jolloin siitä prosentista säästämisessä ei tule kyllä mitään kokonaishyötyä. Varsinaiset työjärjestelyasiat ovat jossain muualla kuin varsinaisissa hallinnollisissa töissä. On eri asia, jos hallintoon liitetään mukaan sellaisia rivijäsenten kautta tehtäviä hallinnollisia päätöksiä, jotka koskevat esimerkiksi toimistotyötä ja vastaavaa, joka käsittääkseni tässä on ehkä mukana. Silloin puhutaan oikeasta asiasta kyllä ja silloin olen tämän kommentin takana.

Vielä viimeisenä hajaheittona terveydenhuoltoon sanoisin, että kun tilintarkastajat päättävät esityksensä kuvaamalla, miten osa-aikaeläkkeen saama suosio lääkäreiden keskuudessa on omalta osaltaan nopeuttanut lääkäreiden poistumista täysiaikaisesta työelämästä, niin näin nimenomaan on käynyt ja uskokaa tai älkää, arvon kollegat, esimerkiksi meidän suuri työnantajamme HUS puolitoista vuotta sitten lähetti kirjeitä ihmisille, jotka täyttivät osa-aikaeläkkeen vaatimukset, ja kehotti heitä siirtymään eläkkeelle. Kokeneinta joukkoa työnantaja itse lähti poistamaan riveistään eläkkeelle. En ymmärrä, mistä sekin paine johtui, koska heidän tilalleen oltiin tietysti ottamassa uutta väkeä, todennäköisesti vielä pienemmällä palkalla, mutta kuitenkin kliinisessä tietotaidossa oltiin menettämässä huomattava määrä sellaista, mitä rahassa ei voi arvioida.

Tämä hivenen pomppiva puheenvuoroni tarkoittaa, arvoisa puhemies, vain sitä, että kun meidän Kansallinen terveysprojektimme tänne tulee, niin muun muassa tilintarkastajien materiaalissa on erinomaisia taustatietoja, mutta tähän tarvitaan monta muutakin tarkastelukulmaa, jotta se valtava työ, jonka kansanterveysprojekti meille tuo, toisi sellaisen hedelmän, että meidän terveydenhuoltojärjestelmämme tulisi toimivaksi. Se on itse asiassa viimeinen yritys varmaankin, jolla on mahdollisuuksia onnistua, muuten tämä systeemi vuotaa erittäin pahalla tavalla. Joka kuukausi meiltä lähtee väkeä pois täysin muihin töihin, koska julkisen sektorin pelkkä peruspalkka ei ikävä kyllä ole kilpailukykyinen ollenkaan muiden sektorien ja alojen työpaikkojen kanssa. Tämä koskee koko terveydenhuoltohenkilökuntaa, se ei ole pelkästään lääkäreiden päänsärky.

Sitten ihan toiseen asiaan, puolustusvälineteollisuuteen ja puolustusvoimien budjettiin, josta ed. Kekkonen mainitsi. Olen ihan samaa huolta kantanut kuin hänkin erilaisista puolustustarvikemäärärahoista ja myöskin siitä tavasta, millä Suomessa tarvikkeiden valmistus turvataan. Ihan yhtä suuri huolenaihe on meidän kokonaisbudjettimmekin, jossa on monenlaista ongelmaa tämän miljardin markan sisällä. Puolustusvoimat on signaloinut nyt 11,8 miljardilla saavansa toisenlaisen, ehkä uskottavammankin tilanteen kuin miljardi markkaa vähemmällä, mutta me käsittelemme tätä asiaa jatkossa erikseen. Maamiinat Suomessa Ottawan sopimuksen mukaisesti, jos siihen liitymme, on korvattava jollakin toisella järjestelmällä, joka maksaa 5 miljardia markkaa enemmän. On tietysti aika huolestuttavaa, jos ei pystytä osoittamaan, mistä tämä 5 miljardia saataisiin. Rohkenen itse epäillä, että se ei noin vain millään oksalla kasva.

Kari Kantalainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Akaan-Penttilä ammattinsa osaajana osasi käydä näitä asioita läpi, niin saman suuntaisia näkemyksiä, ehkä hiukan eri painotuksilla, myöskin tilintarkastajat esille ottivat. 600 lääkäriä muissa kuin varsinaisissa lääkärintöissä on tietysti asia, joka askarruttaa siinä mielessä, että lääkärikoulutus on kuitenkin iso investointi, jota joudumme tarkastelemaan kokonaisuutena yhteiskunnan kannalta.

Yhtä lailla olimme huolestuneita ja esille nousi osa-aikaeläkeproblematiikka juuri siitä syystä, jonka ed. Akaan-Penttilä esille nosti. Haluaisimme ja uskoakseni siihen joudutaankin miettimään uudenlaisia ratkaisuja, kun nyt eläkeuudistusta muutoinkin ollaan rakentamassa.

Samoin tähän kokonaisuuteen liittyy valtion ja yleensä julkisen sektorin palkkakilpailukykykysymys. Näitä asioita on toisaalla kertomuksessa otettu esiin. Uskon, että ne ovat rinnastettavissa myöskin tältä osin, koska on aivan selvää, että me joudumme osaaviin ihmisiin panostamaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan kohdalta haluaisin mainita valtion Ydinjätehuoltorahaston. Olisi hyvä, jos valiokunta pystyisi tätä asiaa hiukan valottamaan ja analysoimaan ja selvittämään tuon rahaston nykytilaa. Se on varmasti aika tärkeätä, jos ensi keväänä täällä keskustellaan vaikkapa viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta.

Puhemies! Toinen asia on sosiaali- ja terveydenhoito. Täällä käytettiin jo asiasta asiantuntevia puheenvuoroja. Haluaisin todeta, että se, että sairaalalääkäreillä on yksityisvastaanottoja, ei mielestäni ole ehkä kovin realistinen ongelma tai oikea uhka ihmisten hyvälle hoidolle, mihin ed. Akaan-Penttilä viittasi. On varsin suuria alueita Suomessa, joissa nimenomaan erikoislääkärien osaaminen pohjautuu siihen, että vaikkapa keskussairaalalääkärit pitävät yksityisvastaanottoa todellakin kahdesta neljään tuntia, ehkä kuusi tuntia viikossa noin keskimäärin maksimaalisesti. Mutta se on se väylä, joka tarjoutuu kuntalaisille asiakkaille ja potilaille päästä yleensä ottaen erikoislääkärikonsultaatioon hyvin helpolla ja matalalla kynnyksellä.

Edelleen, puhemies, tänään tulee mielestäni asuntoasiasta muuten kaksi lakia, ja toivon, että edustajat Kekkonen ja Laukkanen osallistuvat keskusteluun niiden yhteydessä. Mutta haluaisin todeta sen, että Valtiontilintarkastajain puheenjohtaja Urpilainen nosti kaavoituksen keskeisimmäksi asiaksi ja sen onnistumisen.

Lopuksi totean sen, että rakennussuojelusta on oikealla tavalla tässä asiakirjassa kannettu huolta.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin minusta asuntopoliittinen analyysi ja osio on juuri sellainen, joka varmasti olisi tulevana vuonna sellainen asia, johon Valtiontilintarkastajain kannattaisi oikein kunnolla paneutua. Ei voi olla näin, että tällainen aravalainajärjestelmä, joka maahan nyt on luotu, on tavallaan osoittautunut täysin mahoksi. Yhtenäislainajärjestelmäehdot ovat sellaiset, että niin sanotut yleishyödylliset rakennuttajat eivät enää lainaa ota vastaan eivätkä rakenna sillä. Sen takia koko ajatus kunnallistekniikan tuesta, johon jo nyt tilintarkastajatkin kiinnittävät vähän kriittistä huomiota, tuntuu hyvin omituiselta. Olemmehan me sentään Suomen suurimmalla asuntomarkkina-alueella. 3 prosentin kasvu on tällä alueella, jolla asuntomarkkinoiden ja kysynnän pitäisi luonnollisesti toimia, ja sen pitäisi johtaa siihen, että asuntoja tuotettaisiin kohtuuhintaan ihmisille.

Näin ei tänä päivänä käy ja sen takia pitäisikin miettiä, missä ovat tavallaan pullonkaulat ja mitä esteitä pitäisi purkaa. Silloin on ilman muuta ykkösasiana nykyinen byrokraattinen ja hidas kaavoitus. Kun nyt kuitenkin markkinoihin uskotaan monella muullakin alalla, niin kyllä tässäkin pitäisi uskoa niiden toimivuuteen ja koettaa purkaa asuntomarkkinoiden toimivuuden esteitä.

Kaavoituksen uudistamiseen pitäisi ryhtyä ripeästi ja ennakkoluulottomasti. Tarvitaan hyvin uudenlaisia ja ennakkoluulottomia kokonaisvaltaisia avauksia asuntopolitiikan välineiksi. Koko rakennustuotannon arvoketjua tulisikin arvioida uudelleen alkaen aina kaavoituksesta ja päätyen aluerakentamisen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja sen toteuttamiseen. Tässä voisi vallan hyvin hakea vähän mallia Yhdysvalloista, jossa asunto- ja ympäristöjaostolla oli tilaisuus tutustua tällaiseen kehittäjämalliin, jossa rakennuttajaportaalla oli intressi hakea rakennuskelpoista maata ja jalostaa se nopeasti rakentamisen kohteeksi, ja näin tällaisilla malleilla voitaisiin nykyiseen jäykkään ja hitaaseen kaavoituskäytäntöön saada vaihtoehtoja. (Ed. Kekkonen: Johtaako se keinotteluun?) — Ei välttämättä, koska kysehän on juuri siitä, että tänä päivänä raakamaa ei lähde liikkeelle.

Totta kai se on myös rakennuttajan etu, että tulee hyvin rakennettuja alueita ja ennen muuta rakennetaan asukkaiden tarpeista käsin. Kuka on määrännyt, että esimerkiksi aravarahoitteisten asuntojen pitää tänäkin päivänä näyttää vähän kuin DDR:n lähiöiltä? Ei kukaan. (Ed. Kekkonen: Aivan!) Ei niiden tarvitse olla mitään massiivista betonirakentamista, niin kuin aikanaan on tehty Suomessa ja vieläkin tehdään. Hallitus on itse asettanut tavoitteeksi tuottaa tiivistä, matalaa, moni-ilmeistä, pienimuotoista aluerakentamista. Tässä olisi erinomainen lähtökohta tavallaan modernin puutarhakaupungin rakentamiseksi Pääkaupunkiseudulle tulevina vuosina. Valtarakentaminenhan tapahtuu aravatuotannon alueella. Ei kukaan määrää, että pitää tehdä vain epäviihtyisiä miljöitä.

Tässä tullaan nyt siihen ydinkysymykseen, että nyt pitäisi selvityttää hyvin nopealla aikataululla aravajärjestelmän uudistaminen. Valtiontalouden kannaltakin on suuri uhka, että meillä on nyt tavattoman paljon vanhaa aravarahoitteista kiinteistökantaa, jota pitäisi alkaa remontoida. Ne ovat 15 vuotta vanhoja taloja, ja ne eivät ole päässeet maksamaan vielä lainoja lainkaan takaisin, on maksettu vain korkoja. Täällä makaa tavallaan ehkä kymmenientuhansien kiinteistöjen korjaustarpeessa tulevien vuosien hyvin suuri aikapommi. (Ed. Kekkonen: Puhuja on oikeassa! Mikä on lääke?) — Vaihtoehtona on se, että yhtenäislainajärjestelmä lopetetaan tällä hetkellä epäonnistuneena asuntopoliittisena kokeiluna.

Myönnettyjen yhtenäislainojen ehdot tulisi nopeasti uusia, saattaa uusien luottojen korkokustannustaso markkinakorkojen tasolle. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että aravakorko on tänä päivänä korkeampi kuin markkinakorko. Suhdannesyistä pitäisi yleishyödyllistä rakentamista juuri nyt edistää eikä estää, ja siksi tämän järjestelmän uudistamisella on kiire. Siksi vähän yhdynkin ed. Kekkosen aiemmin esittämään kritiikkiin, että asuntopolitiikka nyt näyttää vain olevan tämän hallituksen ehkä yksi epäonnistuneimmista politiikkalohkoista.

Pari vuotta sittenhän julkaistiin selvitysmiehen 66 kohdan strategia, jonka piti lisätä valtion rahoittamaa vuokra-asumisoikeusasuntojen tuotantoa Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa ja lisäksi luoda valtion ja kuntien yhteinen takausjärjestelmä vapaarahoitteisten vuokra-asumisoikeusasuntojen rahoitukseen, vakauttaa vuokramarkkinoita, käynnistää erityisohjelma asunnottomuuden poistamiseksi ja luoda vielä järjestelmä väestöltään vähenevien alueiden vuokra-asuntojen vajaakäytön estämiseksi. Voi sanoa, ettei oikeastaan mitään näistä isoista tavoitteista ole saavutettu. Tässä olisi Valtiontilintarkastajilla töitä paljon, ed. Kantalainen. Ottakaa tästä yksi semmoinen iso keissi, kunnon tutkimustyö ja siihen perustuvat ehdotukset.

Sama koskee myöskin sitä, että tiedot osoittavat, että edelleenkin löytyy ikävä kyllä hyvinkin paljon esimerkkejä siitä, miten aravarahoja on käytetty väärin. Siinä olisi tutkivalle journalismille hommaa. Ei tämäkään kovin kaunis tapaus ollut tämä Helsingin seudun asumisoikeusyhdistys Helasin konkurssi, yli 10 miljoonan markan velat, velkasaneerauskonkurssi. Asuntorahaston johtokunnassa istui sama henkilö kuin myöskin Helasin hallituksen puheenjohtajana ja vielä ympäristöministeriön asuntopolitiikasta vastaavana virkamiehenä. Ei tällainen ole kerta kaikkiaan hyvää hallintokulttuuria.

Herra puhemies! Muutama muu sellainen aihealue vielä, jotka kantaisivat valtiontilintarkastuskertomuksessa tulevaisuudessa vähän syvällisemmänkin pohdiskelun kohteiksi.

Teknologiapolitiikasta totean vain hyvin lyhyesti sen, että olen ihan samaa mieltä siitä johtopäätöksestä, että oli erittäin viisasta politiikkaa se, että Suomi pidättäytyi niin sanotun umts-, kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen toimilupamaksujen perimisestä. Oli aivan oikea päätös, että siihen politiikkaan ei menty. Voidaan vain kuvitella, jos olisi toteutettu tämä eräissä Euroopan maissa käyttöön otettu malli meilläkin, minkälainen ongelma meillä Sonerassa tänä päivänä olisi. Se olisi vielä monin verroin suurempi kuin se tänä päivänä konsanaan on.

Mutta se, millä tavoin maassa rakennetaan laajakaistapolitiikkaa, on minusta yksi suuri tulevien vuosien haaste. Mikä on julkisen vallan ja politiikan tavallaan rooli ja tehtävä siinä? Siinä on kosolti miettimisen paikkaa myöskin tilintarkastuskertomuksessa tulevana vuotena, tai oikeastaan nyt jo, kun tästä vuodesta sitä aletaan sitten tehdä.

Sitten teknologiasta, tutkimus- ja kehityshankkeista. Kyllä ed. Markkula nyt on niin, että vihdoin on aika myöntää, että 100 miljoonan markan jälkeenjääneisyys alkaa rassata pikkuhiljaa suomalaista ict-klusteria. Meillä on nyt kolme vuotta ollut tutkimus- ja kehityshankkeissa julkisen teknologian panostusten jälkeenjääneisyys ilmeinen. Te tunnette sen tilanteen myöskin Teknillisen korkeakoulun osalta. Ei sellaisilla supistusratkaisuilla, joita Otaniemessä on nyt jouduttu tekemään, huolehdita osaamisperustasta ja tutkimushankkeista, joista asiantuntijoiden mukaan moni on siirtymässä ulkomaille. Nokia on tällä hetkellä esimerkiksi tilanteessa, jossa tavallaan, kun Tekes ei enää pysty siinä määrin rahoittamaan kotimaisia tutkimushankkeita, niitä viedään myöskin maailmalle. Tämä on meille kaikille suuri huoli, koska nämä ovat juuri tulevaisuusinvestointeja.

Tekesin osalta täytyy sanoa myöskin se, että paljon enemmän pitäisi panostaa uusien teknologia-alueiden, kuten vaikkapa energia- ja ympäristöteknologian osa-alueille. Siellä niistä kaikista voisi tulla — ed. Tiusanen tuntee alueen — myöskin erittäin merkittäviä vientituotteita Suomelle. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden varaan rakennettavien demolaitosten aikaansaaminen, johon on moneen otteeseen myöskin budjettikeskustelussa kiinnitetty huomiota, tulisi todellakin nopeasti voida Suomessa toteuttaa. Sama koskee myöskin bioteknologiaa ja puutuotealaa, jossa Suomi on muutamassa vuodessa noussut Euroopan, voi jo sanoa maailman, johtavaksi, puurakennusmaaksi.

Sitten vielä, herra puhemies, pari sanaa te-keskuksista. On todella valitettavaa, että te-keskusten yritystukien käsittelyaika on niin pitkä kuin se on. Varmasti tilintarkastajatkin ovat tämän ongelman noteeranneet. Siitä voisi vain sanoa vieläkin voimakkaammin, että viranomaispalveluissa tulisi päästä yhä enemmän asiakaslähtöisyyteen ja neuvovaan kumppanuuteen. Se on minusta yrittäjän kannalta olennaista, että te-keskusten virkamiehet eivät kuvittele olevansa niin kuin poliiseja, joiden tehtävä on vain jahdata yrittäjiä. Eli tämä kumppanuus on minusta tässä olennaista. Tässä suhdannetilanteessa tietysti tarvitaan määrärahoja, mutta on hyvä kiinnittää huomiota myöskin jatkossa tähän tietynlaiseen hallintomallin sekavuuteen edelleenkin. Meillähän on nyt käynyt näin, että meillä on te-keskuksissa toteutettu alueellisesti erittäin vahvasti keskitetty elinkeinopoliittinen malli, mutta sitten taas vastinmalli täällä keskushallinnossa on erittäin hajanainen. Se ei oikein tänä päivänä tahdo toimia sillä tavalla, niin kuin pitäisi.

Ihan lyhyesti totean vain, että kyllä tätä hallituksen Yrittäjyys-hanketta voisi arvioida myöskin paljon kriittisemmistä näkökulmista kuin täällä tähän mennessä on tehty. Jos tänä vuonna on lopettanut yli 10 000 yritystä, yli 6 prosenttia maamme yrityskannasta, ja tilastojen mukaan Suomessa on alle puolet keskimääräisesti EU:n yrityskannasta, niin kyllähän tämä kaikki tarkoittaa sitä, että hyvin nopeasti pitäisi nyt päästä eteenpäin aidosti selvittämään, mitkä ovat yrittäjyyden esteitä ja mitkä ovat tavallaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen aika heikkoon yrittäjäilmapiiriin, joka tänä päivänä Suomessa on.

Meillä täytyy olla myös rohkeutta jonakin päivänä avata kysymys siitä, haluammeko me käyttää niin paljon rahaa työministeriön kautta eräällä tavalla passiiviseen työvoimakoulutukseen, sen kaltaisiin hankkeisiin, joiden saatavuus esimerkiksi yrittäjyyshankkeiden kautta — näin uskon — olisi myöskin työllisyyden kannalta moninkertainen. Tässä katsannossa meillä on jotenkin vältelty tavallaan työministeriön kysymyksen avaamista ja sitä aika heikkoa vastinetta, joka työministeriön rahoilla tänä päivänä myöskin työllisyyskysymyksen hoidossa saadaan.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Laukkanen sanoi maagisen sanan "umts", virkistyin. Se avaa myöskin näköalan koko tilintarkastusjärjestelmään. Me käsittelemme nyt, kun odotamme milloin tahansa alkavaksi vuotta 2002, vuoden 2000 tilintarkastuskertomusta. Olisiko siis mahdollista, että tämä tilintarkastusjärjestelmä toimisi tehokkaammin eli nopeammin eli se pystyisi reagoimaan sen kaltaisiin virheratkaisuihin kuin oli esimerkiksi umts? Kysymys on sikäli aiheellinen, että umts-kysymys oli viemässä yhden meidän kruununjalokivemme pois meiltä. Se, että Sonera edelleen nyt on meillä mukanamme, ei tietenkään johdu tästä kertomuksesta tai sen puutteesta, mutta informaation, joka olisi ollut tarpeen, olisi pitänyt tulla nopeammalla aikataululla myöskin tilintarkastusnäkökulmasta.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen puheenvuorossa oli monta kohtaa, joihin olisi välttämätöntä tarttua, mutta käsittelenpä tässä vain lyhyesti kysymystä Otaniemestä ja yleensä teknologiapanostuksesta.

Jos viestinne oli, että jo yksistään sinne Teknilliseen korkeakouluun ja Otaniemeen tarvittaisiin 100 miljoonan markan lisäpanostus, silloin ollaan oikeilla linjoilla. Siitähän loppujen lopuksi on kyse. Me olemme kehittäneet niin sanotusti tasapuolisesti osaamista eri puolilla Suomea. Tällöin jää jossakin kohtaa ikään kuin unholaan se, kuinka paljon innovatiivisia uusia mahdollisuuksia jo yksistään Otaniemessä olisi. Jos me teemme kunnollisia pitkäjänteisiä investointeja, luomme perustaa vahvemmaksi 100 miljoonan markan lisäpanostuksella, se maksaa kiistatta ja nopeasti itsensä takaisin. Se myös pitää ne osaajat Suomessa, joihin muun muassa Nokian puolelta on aivan oikein kiinnitetty vakavaa huomiota.

Kari Kantalainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ed. Laukkasen asioihin, kun hän nosti esille te-keskus-problematiikan. Me olemme kiinnittäneet huomiota nimenomaan siihen putkihallinto-ongelmaan, joka edelleenkin vallitsee valitettavasti, eli ylhäältä ohjaus tässä mielessä on aika voimakas. Siihen tulee löytää ratkaisuja, koska kentällä asiat toimisivat huomattavasti selkeämmin. Omassa puheenvuorossani jo aikaisemmin nostin siihen asiaan liittyviä kysymyksiä esille.

Yrityskannan supistumiseen 10 000 yrityksestä: On aika jännä nähdä, että silloin kun maassa menee hyvin, kun talous kasvaa, siinä vaiheessa palkkatyö alkaa kiinnostaa enemmän kuin yrittäjyys. Yrittäjyyden riskit realisoituvat helpommin, yrittäjän sosiaaliturvaproblematiikka ja tämän tyyppiset asiat nousevat esille toisella tavalla. Tämä on varmasti ollut yksi selittäjä.

Työministeriöstä voidaan todeta ihan omat asiansa, mutta palataan siihen erikseen.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Juuri näin, laajakaistateknologia, innovaatiopolitiikka, kaikkihan tämä on vähän samaa maisemaa. Kyllä meillä varmasti, ed. Markkula, näitä teknologia-, innovaatiohankkeita ja niiden tekijöitä, tutkimushankkeita, löytyy myöskin muualta Suomesta. Meillä on ed. Kekkosen kanssa vaalipiirissämme vaikka Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, jonka ed. Markkulakin erinomaisesti tuntee ja joka on ollut erinomainen esimerkki tästä. Ongelma on juuri siinä, että kun siinä ympärillä on nyt syntynyt teknologiakylä Kareltek ja julkiset teknologia-, tutkimus- ja kehityspanokset ovat pienentyneet, niitä hankkeita, joita siellä aikaisemmin, vielä muutama vuosi sitten, pystyttiin tekemään, tänä päivänä ei tehdä. Tässä on nyt suuri haaste, millä me kuromme kiinni tämän jälkeenjääneisyyden, joka kasvaa vuosi vuodelta.

Minulla oli tilaisuus katsoa muutama kuukausi sitten, miten Yhdysvalloissa oli tehty tutkimus innovaatioindeksistä. Suomi oli vielä kolme vuotta sitten innovaatioindeksissä nousemassa muutamassa vuodessa maailman johtavaksi innovaatiomaaksi myös julkisen teknologiapanostuksen osalta. Nyt näiden leikkausten takia, jäädyttämisen takia, (Puhemies koputtaa) me olemme käyrällä, joka johtaa viidennelle tai kuudennelle sijalle. Tähän kannattaisi vielä voimakkaasti paneutua.

Erkki Kanerva /sd:

Herra puhemies! Itse asiassa yritin pyytää vastauspuheenvuoroa jo tilintarkastajien puheenjohtajan Urpilaisen esittelypuheenvuoron jälkeen, mutta tein sen ehkä niin vaatimattomasti, etten sitä saanut.

Ed. Urpilainen kiinnitti huomiota työvoimatoimistojen tiukkaan, kahlitsevaan ohjaukseen, johon kannanottoon tietysti löytyvät perustelut kirjan sivuilta 251—272. Mutta aivan niin kuin ed. Kantalainen vastauspuheenvuorossaan taannoin totesi, ohjauksen ongelmat koskevat koko te-keskusta. Tilintarkastajien puheenjohtajan havainto koskee koko te-keskusta. Se kritiikki, jota te-keskusten johtamiseen loppukesästä kohdistettiin, olisi pitänyt kohdistaa ohjausjärjestelmään. On liian paljon ministerivetoisia ohjausnaruja, joita nyitään vähän ristiriitaisesti. Toimivaltaa pitäisi siirtää oleellisesti te-keskuksen sisälle.

Juhani Sjöblom /kok:

Herra puhemies! Ed. Laukkanen toi hyvin esille kaavoituksen tuomat ongelmat asuntotuotantoon. Kaavoitus on suurimpia ongelmia, koska maahan ei Suomessa lopu tältä väestöltä.

Toinen ongelma on se, että 80 prosenttia suomalaisista haluaa asua pientaloasunnoissa ja kuitenkin valtaosa tuotannosta kasvukeskusalueilla tapahtuu kerrostaloasuntoina.

Mutta yksi merkittävä asia, mihin olisi syytä pureutua, on valittajapiirin laajentaminen kaavoituksen yhteydessä. Nythän kestää vuosia, jotta saadaan kaavat lainvoimaisiksi varsinkin, kun valittajapiiri laajennettiin niin suureksi.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sjöblomin puheenvuoroon haluan todeta, että valittajapiiriä ei ole lainkaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen yhteydessä laajennettu. Kunnan jäsenellä on edelleenkin aivan sama oikeus valittamiseen kuin oli vanhan rakennuslain aikana, eikä se ole uuden maankäyttö- ja rakennuslain aikana sinänsä ollenkaan laajentunut. Kunnan jäsen osallisena saa tehdä valituksen, ja tämä on se pohjatilanne.

Edelleenkin: Jos on valittanut jostakin asiasta, oikeuskäsittely on selvästi heikentynyt valittajan kannalta verrattuna siihen, mitä se oli ennen maankäyttö- ja rakennuslakia.

Juhani Sjöblom /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa valitukset ovat kaavojen osalta lisääntyneet, ainakin kehyskunnissa selkeästi, ja kaavojen vahvistumisajat pidentyneet.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaavoitusasiaan sen verran, että kyllä ympäristölain kokonaisuudistus toi mukanaan myös uusia piirejä, jotka voivat valittaa ja ovat aika tehokkaasti käyttäneet myös omaa mahdollisuuttaan hyväkseen.

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajien kertomuksessa haluaisin kiinnittää huomiota samaan asiaan, mihin Valtiontilintarkastajatkin ovat kiinnittäneet huomionsa eli valtionvelan hoitokustannuksiin. Tässä he ovat kiinnittäneet erityisesti huomiota ulkomaisen velan korkeisiin hoitokustannuksiin.

Valtiokonttori on valtiovarainministeriön alaisuudessa, mutta kuitenkin ulkopuolella eduskunnan sillä tavalla, että me emme Valtiokonttorin asioista täällä juurikaan mitään tiedä. Valtiokonttori on konvertoinut hyvin paljon lainoja. Meillä on ollut pitkäkestoisia, korkeakorkoisia lainoja, sitten niitä on vaihdettu uusiin, ja myös tiettävästi valuuttalainasta on vaihdettu markkalainoihin tai euromääräisiin ja on voitu vaihtaa myöskin toisin päin. Olisi hyvä, vaikka jälkiviisaus onkin sitä parasta ja imelintä viisautta, että myös arvioitaisiin Valtiokonttorissa, minkälaisia taloudellisia merkityksiä kokonaisuudessaan tässä on ollut, ovatko konvertoinnit osuneet oikeaan vai väärään. Konvertoinnin ennustaminen on äärettömän hankalaa. Jotta totuus selviäisi tulevaisuutta varten, olisi syytä tehdä tutkimustyötä.

Kari Kantalainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. M. Salo otti esiin velanhoitokulukysymyksen, niin lähtökohtaisesti täytyy todeta se, että tässä on nyt kyse niistä vanhoista, 90-luvun pitkistä bulletlainoista, joiden korkotaso on yli 8:aa prosenttia. Ne ovat olleet tavallaan sen tyyppistä lainakantaa, jota on ollut hirvittävän vaikea maksaa pois, koska se on niin hyvätuottoista lainan antajalle. Tässä on se problematiikka. Tätä on koetettu hoitaa hyvin. Me olemme tässä kiinnittäneet juuri tähän asiaan huomiota.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Yksi Valtiontilintarkastajien johtopäätöksistä on, että Pääkaupunkiseudun kannalta on välttämätöntä löytää ratkaisuja, jotka edistävät nopeasti riittävän asuntotuotannon käynnistämistä.

Useilta kansanedustajilta on nyt saatu evästyksiä siitä, mitä toivottaisiin tehtävän, mutta mielestäni aivan liian vähälle on jäänyt se, miten saadaan laadukkaita, yhtenäisiä alueita tuotantoon siten, että asukkaat itse ovat mukana noita alueita suunnittelemassa. Eli kyse on siitä, missä viipyvät asuntojen ja asuntoalueiden toteuttamismallit, joissa siis saataisiin asukkaille laadukkaita, räätälöityjä ratkaisuja. Esimerkiksi laadukkaita toimitiloja suunnitellaan ja rakennetaan yhteistyössä yritysten kanssa. Siis työntekijöiden ja työyhteisöjen yksilöllisiin toiveisiin kyetään vastaamaan toimitilarakentamisessa, mutta ei asuntorakentamisessa. Tosiasia Pääkaupunkiseudulla aivan erityisesti on se, että tuotanto on aivan liiaksi vanhakantaista kerrostalorakentamista massatuotantokaavan mukaan ja tulevilta asukkailta mitään kysymättä.

Tarvitaan todella aktiivisesti uutta toimintamallia, joka muodostaisi asunnonostajille, kun nyt on puhuttu umtseista ja muista verkkoratkaisuista, niin tämä muodostaisi eräänlaisen asunnonhankinnan ja suunnittelun viisaan käyttöliittymän. Mielestäni sitä voidaan todella verrata siihen. Sen puitteissa kerättäisiin korkeatasoinen suunnittelu-, rakentamis-, rahoitus- ja palveluosaaminen asunnon tarvitsijoiden käyttöön. Siinä on kyse eräänlaisista uusien tapioloiden synnyttämisestä. Tarvitaan nyt uusia asuntosäätiöitä, joissa on myös mukana esimerkiksi työmarkkina-alan järjestöjä, kolmannen sektorin aktiiveja vaikuttajajärjestöjä, joissa kunnat olisivat aktiivisesti mukana kilpailuttamassa erilaisia toteuttajaorganisaatioita keskenään. Tätä me tänne tarvitsemme, laadukasta kilpailua.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Markkula puhuu asiaa tällä kertaa. Aivan täysin yhdyn tähän. Tässä on juuri kyse siitä, että tähän me pääsemme kaavoituskäytännön uudistamisen kautta. Eli säilytetään kunnalla yleiskaavaoikeus ja -velvollisuus, mutta sen sisällä annetaan väljyyttä amerikkalaisen mallin mukaan alueen kehittäjä- ja rakennuttajaportaalle. Silloin tulisi intressiä laveammallekin aluerakentamisen uusille malleille. Sitähän tekin kaipaatte, laadukkaita asuntoja. Suomalaiset, niin kuin ed. Sjöblom sanoi, haluavat, asua pientaloissa etupäässä. Kysymys kuuluukin, vastaako meidän nykyinen asuntopolitiikkamme ja tuotantotapamme sitä, mitä asukkaat haluavat, vai tehdäänkö aivan liian paljon edelleenkin sitä massiivista kerrostalotuotantoa, joka on eräällä tavalla asumisessa vain välivaihe, kun kuitenkin pitkässä juoksussa halutaan sinne omaan taloon.

Eli uudenlaisia avauksia aluerakentamiseen, uudenlaisia malleja aluerakentamiseen. Silloin päästään toteuttamaan myöskin, puhemies, pikkuhiljaa sellaista tiivistä, matalaa rakentamista, viihtyisiä miljöitä, ja kokeilemaan myöskin uusia puurakennusteknologian mahdollisuuksia, joita Suomi on menestyksekkäästi kokeillut.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pelkistäen todella on kyse siitä, että tuotantotavat laitetaan uusiksi. Silloin pelkkä kaavoitus ei riitä. Toki kaavoituksellakin on oma roolinsa. Mutta täällä niin Pääkaupunkiseudun kunnilla kuin kehyskunnilla on erittäin paljon soveltuvia alueita tähän muotoon. Nyt vain kysyntä ja tarjonta ja ennen kaikkea se toteuttajamalli eivät ole kohdanneet toisiaan. Esimerkki tai linjaus, jota itse kuvasin ja jota erinomaisen hyvin sinänsä myös oppositioedustaja Laukkanen täydensi, tuli pari viikkoa sitten esille Uudenmaan maakuntaparlamentissa nimenomaan kansanedustajien toimesta, kun me haimme sellaisia malleja, jotka saisivat nopeasti aikaan sitä toivottua laadullista kehitystä, joka vastaisi asukkaiden tarpeisiin. Mutta kuntien pitää myös olla aktiivisia, jotta tällaiset toteuttajaorganisaatiot syntyvät, jotta syntyy sitä tervettä kilpailua, jonka tuloksena voittajia ovat todella (Puhemies koputtaa) asukkaat, sekä nykyiset että tulevat.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Uskon, että myöskin täällä olevat kansanedustajat ovat tutustuneet maankäyttö- ja rakennuslain sisältöön, koska se on täällä hyväksytty. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki lisää kuntien mahdollisuuksia harjoittaa itse kaavoituspolitiikkaa ja siten edistää kilpailua, sanotaan täällä, ed. Sjöblom ja ed. Mauri Salo.

Näin ollen ei todellakaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki millään lailla ole tätä valittamisasiaa jotenkin komplisoinut. Päinvastoin nyt on niin, että uusi maankäyttö- ja rakennuslaki nimenomaan vetää ihmiset mukaan kaavoitukseen. Siinä vaiheessa on mahdollisuus sanoa; jälkeenpäin on useimmiten lähes mahdotonta valittaa, koska voidaan vain oikeusperusteella valittaa eikä enää esimerkiksi jollakin muulla arvoperusteella tai sen tyyppisellä. Tämä on tietoinen valinta. Tämä ongelma on tietysti siinä. Jos ei se toteudu, että ihmiset lähtevät liikkeelle ja heidän järjestönsä lähtevät liikkeelle, silloin rakennus- ja maankäyttölaki ei pysty parantamaan lopputulosta kaavoituksessa. Mutta itse uskon, että ihmiset lähtevät. Ihmiset eivät ole mikään ongelma tässä, vaan voimavara.

Ed. Laukkanen poistui täältä. Mutta nimenomaan itse asiahan on niin, että syksyllä 2000, vuosi sitten, hyväksyimme valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet. Siinä nimenomaan puhutaan myös asumisen ja kaavoituksen tiivistämisestä ja myöskin niistä perusteista, jotka tiivistämiseen ovat, muun muassa ympäristöperusteet, ilmastomuutoskysymys, hiilidioksidipäästöt, liikenteeseen liittyvät kysymykset jne. Tämä omalta osaltaan tulee vaikuttamaan pitemmällä juoksulla aluerakenteeseen, ja sen tulee vaikuttaa eikä se voi olla vain jotakin omakotitalorakentamista, vaan pienkerrostaloja, viihtyisyyden huomioimista.

Tilanne ei todellakaan ole se, etteikö Valtiontilintarkastajien vuoden 2000 kertomuksessa aiemmin olisi näihin asioihin puututtu. Ympäristövaliokunta on käsitellyt niitä muun muassa viimeksi ensi vuoden budjetin lausunnossa. Tietääkseni valtiovarainvaliokunnasta on tulossa tähänkin asiaan liittyvä mietintö — täällä on valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja paikalla. Tässä mietinnössä asianomainen jaosto, jonka jäsen muun muassa ed. Laukkanen on, joka ei nyt siis ole salissa ja joka on sitä ollut laatimassa, nimenomaan kiinnittää huomiota näihin pikaisiin ratkaisuihin. Näin ainakin uskon, jos siinä seurataan sitä ympäristövaliokunnan ajatusta, joka myöskin lähtee siitä, että arava on tullut tietyssä mielessä tiensä päähän ja pitää pystyä se asia uudistamaan. Tämä ei ole uusi ilmiö. Sinänsä se ei vaadi myöskään kovin ihmeellistä tutkimista, koska tämä ongelma on varsin monilta tahoilta todettu. Lähes kaikki sen ovat todenneet ja tunnistaneet.

Juhani Sjöblom /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maankäyttö- ja rakennuslaki ei ainakaan tähän mennessä ole vielä tuonut nopeutta sinne. Siitä varmasti voi tehdä ihan selkeätä seurantaa, kestävätkö edelleen kaavat yhtä pitkään. Mutta kyllä Uudellamaalla on näkynyt selkeästi, että ei ainakaan vielä näy lain teho.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sjöblomille haluan kunnioittaen vastata, että varsin monet hankkeet ovat lähteneet vanhan lain voimassa ollessa liikkeelle. On oikeastaan aika vähän niitä kaavoitushankkeita, jotka ovat nyt uuden lain sisällä. Niitä sopii todella seurata ja katsoa, miten niille käy. Myös tätä ympäristövaliokunta ja eduskunta edellyttivät silloin, kun eduskunta hyväksyi maankäyttö- ja rakennuslain, joka tuli siis voimaan vuoden 2000 alusta. Näin ollen asia on varsin uusi, kun ajattelemme, että olemme loppuvuodessa 2001, mutta asiaa sopii seurata. Toteaisin myöskin sen, että varsinaiset valitusprosessit tulevat varmasti vähenemään, mikäli pystytään etupainotteisesti todellakin itse kaava laatimaan.

Juhani Sjöblom /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudet ratkaisumallit, jotka ovat olleet esillä asuntotuotannossa, ovat varmaan tarpeen, mutta kun kehyskunnissa on 2—3 prosentin väestönkasvu, siellä tulevat muutkin ongelmat esiin, ennen kaikkea palveluissa. Silloin ei ole enää kyse asuntotuotannon riittävyydestä, vaan siitä, millä rahoitetaan muut palvelut. Siitä on vain kalpea viittaus tässä kirjassa.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi pari asiaa, jotka jäivät äsken toteamatta. Teknologiapanostus, johon ed. Laukkanen ja ed. Markkula puuttuivat, on tietysti hyvin tärkeä, ja se on kansallinen strategia, minkä puitteissa sitä on viety eteenpäin, ja Suomi on pärjännyt sen puitteissa varsin hyvin. Meillä on lähes 3,5 prosenttia bkt:stä teknologiapanostusta, joka on teollisuusmaiden korkeimpia.

Mutta asia, johon tilintarkastajat myös kiinnittivät huomiota, on se, että vaikka meillä on kuinka hyvät innovaatiot, niin jos niitä ei pystytä kaupallistamaan ja viemään markkinoille, se on asia, johon pitäisi löytää uuden tyyppistä lisäevästä. Tässä mielessä omalta puoleltamme nostimme esiin muun muassa Tekesin ja muiden toimijoiden roolin terävöittää omaa toimintatapaansa sillä tavalla, että voitaisiin entistä paremmin ottaa huomioon kansainvälinen osaaminen, kaupallistaminen ja markkinointiosaaminen teknologiapolitiikassa.

Toinen asia, joka tuli mielenkiintoisena yksityiskohtana, on ulkoasiainhallinnossa, kun teimme ulkomaisia tarkastuskäyntejä. Tältä osin saatettiin todeta, että mahdollisten tulevien EU-maiden osalta tehdään jo tiettyjä EU-projektitoimintoja. Nostimme esiin asian, mikä liittyy projektien toteuttamiseen. Meillä on erinomaisen hyvänä esimerkkinä Tanska, joka on lähtenyt mukaan valmisteluvaiheessa EU-projekteihin uusissa hakijamaissa ja päässyt hyvin laajasti kiinni erilaisten infra- ja muiden rakenteiden toteuttamiseen. Mielestäni suomalaisten pitäisi myöskin olla tässä aktiivisia eli valmisteluvaiheessa lähteä näihin hankkeisiin mukaan.

Puhemies! Vielä kolmas asia, joka liittyy näihin kysymyksiin, (Puhemies koputtaa) on työvoimahallinnon vaikuttavuusarviot. Meillä on hyvä kokonaisuus, mikä siellä on kehitetty, ja voitiin todeta selkeästi, että aktiivisen työvoimapolitiikan kannalta on entistä tärkeämpää (Puhemies koputtaa) räätälöidä palvelut ja toiminnot, niin että saadaan todellinen teho irti.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä ympäristöministeriön hallinnonalasta sen verran, että siellähän on otettu ohjenuoraksi tiivis yhteiskuntarakentaminen. Ed. Sjöblom puhui kehyskuntien ongelmasta, kuinka täällä väestö kasvaa. Tuon vain esiin sen, että esimerkiksi Espoon keskuksesta 60 kilometriä länteen on heti järvinäköalalla olevaa rakennusmaata vaikka kuinka paljon. Minkäänlaista kiinnostusta sille alueelle rakentamiseen ei enää ole. Nyt pitäisi miettiä sitä, millä tavalla aktivoidaan kuntia elinkeinopoliittisesti tai luodaan mahdollisuuksia kuntien elinkeinopolitiikkaan, niin että voitaisiin luoda työpaikkoja myös muualle kuin Ruuhka-Suomeen. Se on avainkysymys ja se on iso yhteiskuntapoliittinen ongelma.

Markku Markkula  /kok:

Puhemies! Ensin ed. M. Salolle. Ei tarvitse mennä niinkään kauas. Kyllä järviä täältä löytyy ja järvillä on sekä hyviä rantoja että hyvää rakentamismaata ympärillä. Me tarvitsemme todella laajempaa arviointia, ja jos sellaisena otetaan tuosta 50 kilometrin säteellä Lohja, Vihti, Nurmijärvi jne. Keski-Uudellemaalle ja Porvooseen saakka, sinne tarvitaan tässäkin peräänkuulutettua uusien asuinalueiden ja toki samassa työpaikkojen palvelurakentamista, sellaisia toimivia kokonaisuuksia, joissa operoidaan muutaman sadan ja tuhannen asunnon kokonaisuuksilla ja valtion panostuksella. Silloin tarvitaan todella myös infran rakentamista eli hyvät tieyhteydet ja eräiltä osin tietenkin rautatieyhteydet myös.

Nämä ovat hyvin keskeisiä Uudenmaan ja Helsingin kansanedustajien neuvottelukunnan talousarviolinjauksissa koko ajan. Me tarvitsemme Kantatie 1:n, me tarvitsemme kehäteiden parantamista Kehä 4:ään saakka, jotta myös poikittaisuus toimii, koska se tuo myös yritystoiminnalle uudenlaisia sijoittumismahdollisuuksia. Se mahdollistaa sen, että osa-aikaisesti ihmiset toimivat osan viikkoa yhdellä paikkakunnalla ja käyvät tarvittaessa kerran pari viikossa myös pääkaupungissa. Silloin syntyy sitä sisäistä liikettä ja halua ja mahdollisuuksia asua väljemmällä lähempänä suomalaista luontoa, mutta silti modernin yritystoiminnan välittömässä läheisyydessä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. M. Salo totesi mielestäni sikäli ihan hyvin, että tässä aika lähellä on paljon maata, joka odottaa ikään kuin kaavoittamistaan. Tuo huomio osoittaa sen, että tämä ei nyt ole vain mikään ympäristöministeriökysymys vaan myös kuntien ja monien muiden hallinnonalojen toimista paljonkin kiinni, mihin ed. Markkula viittasi puheenvuorossaan. Ainakin mitä ympäristövaliokunnalle on kerrottu, syy siihen, että tällä hetkellä ei ole kylliksi valmiiksi kaavoitettua maata, on useamman vuoden takaisessa tilanteessa, jolloin ei lähdetty tekemään kaavoittamista aivan riippumatta mahdollisista valituksista tai sen tyyppisestä, ei ole edes lähdetty tiettyjä alueita kaavoittamaan. Näin ollen on varsin paljon tietysti myös kuntien omasta toiminnasta kyse. Uskon, että tässä on nyt aktivoitu. Pääkaupunkiseudulla puhutaan myös niin sanotusta Siimes-paketista, joka on useamman miljardin markan kokoluokkaa. Tätä nimenomaan ympäristöministeriön suunnasta on pyritty ratkaisemaan hyvinkin monenlaisilla tavoilla, minkä Pääkaupunkiseudun ympäristöalueen kansanedustajat hyvin tietävät.