Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Oppositio ei tehnyt välikysymystä aivan turhasta asiasta. Maamme puolustuskyky on juuri niin iso ja tärkeä asia, että se on varmasti välikysymyksen arvoinen. Julkisessa keskustelussa äänekkäimmät kriitikot ovat pelotelleet Suomen puolustuskyvyn romahtavan ja maanpuolustustahdon laskevan olemattomiin edessä olevan uudistuksen toimenpiteiden myötä. Hallitus esittää, että asia on päinvastoin: ellemme nyt uudista Puolustusvoimiamme, puolustuskykymme on pian niin alhaalla, että siihen ei usko kukaan. Myös maanpuolustustahto perustuu siihen, että oikeasti pystymme puolustamaan isänmaatamme vaaran hetkellä. Puolustuksemme uskottavuus on rauhan ajan rakenteita moniulotteisempi kysymys.

Keskusteltaessa puolustusvoimauudistuksesta on syytä muistaa sen lähtökohdat. Ensinnäkin uudistus ei ole säästöohjelma. Sen tavoitteena on varmistaa Puolustusvoimien toimintaedellytykset ja ylläpitää tarvittava ennaltaehkäisykyky ja torjuntakyky. Tämän saavuttamiseksi Puolustusvoimien rakenteita muutetaan aiempaa kustannustehokkaammiksi ja toimintatapoja tarkennetaan. Uudistuksen lähtökohtana ovat kriisiajan Puolustusvoimien mitoitus ja tehokas toiminta. Toiseksi puolustuksemme perustekijöinä ovat jatkossakin yleinen asevelvollisuus, sotilaallinen liittoutumattomuus ja alueellinen puolustus.

Uudistamme Puolustusvoimia, jotta puolustusratkaisumme perustekijöitä ei tarvitsisi ainakaan pakosta muuttaa. Koko palveluskelpoinen ikäluokka koulutetaan jatkossakin. Valikoiva asevelvollisuus tai ammattiarmeija ei ole uudistuksen tavoitteena. Puolustusratkaisun mukaisesti koko maata valmistaudutaan puolustamaan. Myös Puolustusvoimien päätehtävät säilyvät muuttumattomina. Rauhan ajan toimipaikkojen määrä vähentyy, mutta toiminta on edelleen valtakunnallista.

Uudistus tarvitaan, jotta edellä kuvatut perusteet voitaisiin jatkossakin säilyttää puolustusratkaisumme kulmakivinä. Ellemme nyt tee yhtään mitään, puolustuksemme ei enää lähitulevaisuudessa ole uskottava, koska kiinteät menot syövät toiminnan rahat. Olemassa olevien haasteiden edessä laakereilla ja nykyisillä rakenteilla lepääminen sekä pään pensaaseen työntäminen merkitsisi puolustuskykymme romuttamista.

Arvoisa puhemies! Julkinen keskustelu on keskittynyt arvioimaan Puolustusvoimien näkyvää osaa ja esimerkiksi varuskuntiin kohdistuvia muutoksia. Turvallisuusympäristön kehitykseen suhteutettu Puolustusvoimien sodan ajan suorituskyky luo kuitenkin pohjan tälle uudistukselle. Puolustusvoimien toimintaedellytyksiä ja puolustuskykyä ei voi uhrata rakenteiden ylläpitämiseksi. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa ylläpitää kulisseja ja puolityhjiä kasarmeja, sillä ne eivät luo uskottavuutta. Uskottavuudessa kysymys on ensisijaisesti ulkopuolisten tarkkailijoiden arviosta, ja tässä arviossa ytimessä on ennaltaehkäisykyky. Ennaltaehkäisykynnys perustuu olemassa olevaan todelliseen torjuntakykyyn, ei pelkkiin numeroihin.

Syvenevällä ja monipuolisella kansallisella ja kansainvälisellä verkottumisella on kasvava merkitys myös omalle puolustuksellemme. Suomi on tässäkin suhteessa entistäkin riippuvaisempi ympäröivästä maailmasta. Kaiken hyvän ohella tämä tarkoittaa myös sitä, että hyvinkin kaukaiselta vaikuttavat uhkat vaikuttavat teknologian kehittyessä meihin yhä nopeammin. Sotilaalliset tapahtumat vaikuttavat talouteen välittömästi. Joukkoja voidaan kuljettaa lyhyessä ajassa maasta toiseen. Yksikin verkkohyökkäys voi aiheuttaa vakavia häiriöitä. Vaikutusketjuja on entistäkin vaikeampi ennakoida, ja siksi on varauduttava kattavasti.

Arvoisa puhemies! Uhkien monipuolistuessa myös työkalujen on uudistuttava. Puolustushallinto on laatinut ratkaisumallin, joka pohjautuu toimintakykyisten Puolustusvoimien säilyttämiseen. Puolustusmenojen käyttö palautetaan hallittavaan tasapainoon vuoteen 2015 mennessä. Monet osatekijät vaativat vielä jatkosuunnittelua. Työ on käynnistynyt tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan antamien poliittisten linjausten perusteella. Hallitus haluaa nyt antaa Pääesikunnalle työrauhan uudistuksen jatkosuunnittelua varten. Hallitus odottaa, että perusteet lopullisille hallinnollisille päätöksille ovat valmiina kesäkuussa.

Puolustusvoimauudistus luo edellytyksiä puolustuskyvyn pidemmän aikavälin ylläpitämiseksi, ja nyt seuraa vielä tärkeä tietoisku: jos tätä uudistusta ei toteuteta, vuosikymmenen loppuun mennessä henkilöstö- ja tilakustannukset muodostavat yli puolet puolustusbudjetista. Tämä syö rahaa päivittäisestä toiminnasta ja materiaalihankinnoista, siis puolustuskyvystä ja puolustuksen uskottavuudesta. Näin ollen Puolustusvoimien päivittäisen toiminnan turvaaminen ja asevelvollisuuden laadukkaan toteuttamisen varmistaminen ovat tämän uudistuksen keskeisiä tavoitteita. Maanpuolustustahdon ylläpitämisen näkökulmasta nämä ovat olennaisia toimenpiteitä. Varuskuntien koulutuspaikkojen laskemisen rinnalla tulisi lisäksi kantaa huolta nuorten miesten ja vapaaehtoisten naisten palveluskelpoisuuden kehittymisen trendeistä ja myöskin syrjäytymisriskeistä.

Sodan ajan joukkojen materiaalin hankintoihin ja ylläpitoon varataan sotilaallisen maanpuolustuksen menoista noin kolmannes. Tämä yhdistettynä palveluskelpoisen ikäluokan pienenemiseen edellyttää sodan ajan joukkojen vahvuuden supistamista. Sodan ajan Puolustusvoimien kokonaisvahvuuden pienentäminen noin 230 000:een ja varustamismahdollisuudet vaikuttavat sodan ajan joukkojen rakenteeseen. Puolustusvoimien joukot jaetaan operatiivisiin ja alueellisiin joukkoihin sekä uutena joukkotyyppinä niin sanottuihin paikallisjoukkoihin. Paikallisjoukkoja käytetään muun muassa kohteiden suojaamiseen, joukkojen perustamiseen, muiden viranomaisten tukemiseen sekä alueiden valvontaan. Alueellisen puolustuksen toteuttamistapaa tarkennetaan. Koko valtakuntaa puolustetaan edelleen. Joukkojen määrän vähenemistä kompensoidaan suorituskykyisimmillä ja entistäkin liikkuvimmalla joukoilla sekä asejärjestelmillä.

Ärade talman! Det är viktigt att komma ihåg att försvarsreformen behövs uttryckligen för att trygga ett trovärdigt försvar på längre sikt. Reformen ändrar inte på grundvalarna för vårt försvar, det vill säga allmän värnplikt, militär alliansfrihet och att hela landet ska försvaras. Men om vi inte gör någonting nu kommer över hälften av försvarsbudgeten vid årtiondets slut att gå till personal- och fastighetsutgifter. Om vi inte gör någonting nu har vi till slut kvar mest strukturer och väggar i fastigheter, dessutom halvtomma fastigheter i väntan på renovering, men också en kraftigt sänkt prestationsförmåga, och dit ska vi inte gå.

Statens skuldsättningsgrad och de onekligen stränga sparkraven som ställts på Försvarsmakten skärper tidtabellen för reformen. Nedskärningen i repövningar, flygtimmar, dygn på sjön för våra stridsfartyg och skogsdygn för beväringarna är nödvändiga men samtidigt acceptabla endast ifall de är tillfälliga sparåtgärder, för målsättningen bör vara att verksamheten kan återställas till det normala från och med 2015 då vi fått balans på utgifterna.

Arvoisa puhemies! Ilman tätä uudistusta meillä olisi nykyiseen verrattuna vuoden 2015 jälkeen yli 3 000 tyhjää punkkaa varuskunnissamme. (Pentti Oinonen: Ei pida paikkaansa!) Tyhjillä punkilla ei maatamme puolusteta. Ikäluokkien pieneneminen on raaka demograafinen tosiasia ja tuttu seikka vaikkapa keskustelusta ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrästä, eikä se siis ole poliittinen arvio.

Yleisen asevelvollisuuden tulee aina seurata aikaansa. Asevelvollisuuden laadukkaan toteuttamisen varmistaminen pidemmällä aikavälillä mukaan lukien kertausharjoitukset on eräs uudistuksen keskeisiä tavoitteita. Varusmiesten kouluttajien määrää lisätään tavoitteena keskimäärin 2,5 kouluttajaa per joukkue — tällä hetkellä se on noin 1,7 — ja tällä tavalla saadaan nostettua koulutuksen laatua ja myöskin varusmiesten turvallisuutta. Varusmiespalvelusta lyhennetään 15 vuorokaudella vuodesta 2013 alkaen ja kutsuntajärjestelmää kehitetään. Koulutuksen tason nostaminen ja varusmiespalveluksen yhteiskunnallisen relevanssin lisääminen varmistavat varusmiesten ja reserviläisten motivaation.

Joukko-osastoja ei ole syytä vertailla tai asettaa toisiaan vasten. Puolustusvoimia on tarkasteltava kokonaisuutena. Poliittinen johto ja puolustushallinto ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana tehneet laaja-alaisia päätöksiä kehittämissuunnista. Puolustusvoimauudistuksessakin pyritään suojaamaan tiettyihin joukkoihin, järjestelmiin ja kriittiseen osaamiseen tehdyt strategiset investoinnit. Jatkossakin on pyrittävä edelleen vahvistamaan nykyajan ja tulevaisuuden taistelukentän vaatimusten mukaista koulutusta ja materiaalihankintoja, esimerkkinä aselajien ja puolustushaarojen yhteistoiminta.

Puolustusvoimauudistus käynnistettiin hallitusohjelman mukaisesti osana uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua. Selonteko perustuu turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ja uhkakuvien analyysiin ja tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan esityksiin. Puolustusvoimauudistus sisällytetään eduskunnalle annettavaan selontekoon. Rakennepuoli vaatii kuitenkin pikaisia ratkaisuja, jotta niiden kautta aikaansaadut ja hallitusohjelman tarkoittamat pysyvät kustannussäästöt ovat saavutettavissa vuodesta 2015 eteenpäin. Rakenteita on käyty läpi kautta linjan. Joukko-osastoja on arvioitu tietyllä kriteeristöllä, jossa tärkein tekijä on sodan ajan joukkojen tuotantotarve, joka siis pienenee. Yleiskriteerinä voidaan puhua kokonaistehokkuudesta.

Ensimmäinen kriteeri ja tärkein peruste on sodan ajan joukkojen kouluttamisen tarpeet ja operatiiviset perusteet. Kysymys on siitä, missä pystymme tarkoituksenmukaisimmin kouluttamaan niitä joukkoja, joita maamme puolustus tulevaisuuden kriiseissä tarvitsee.

Joukko-osaston merkitys sodan ajan toiminnan kannalta on toinen peruste. Tämä koskee erityisesti Meri- ja Ilmavoimien tukikohtia, joiden sijainnilla ja infrastruktuurilla esimerkiksi suojatilojen osalta on merkitystä myös kriisiaikana.

Kolmas kriteeri on pitkän aikavälin toimintaedellytykset, joihin vaikuttavat tilojen kunto, peruskorjaus- ja rakentamistarve sekä muu infrastruktuuri kuten harjoitusalueet. Lisäksi on arvioitu ympäröivän yhteiskunnan vaikutusta joukko-osaston toimintaan, esimerkiksi kaavoituskysymyksiä.

Neljäntenä tarkastelussa on joukko-osastojen kokonaistehokkuus ja edellytykset kehittää toimintaa. Toisin sanoen on pyritty elinvoimaisten kokonaisuuksien luomiseen ottaen huomioon esimerkiksi aikaisemmat investoinnit sekä erityisesti Maavoimissa mahdollisuudet usean aselajin koulutukselle.

Lopuksi on tarkasteltu mahdollisuuksia kustannustehokkaasti siirtää koulutus ja toiminnot toiseen joukko-osastoon. (Perussuomalaisten ryhmästä: Toiseen maahan!)

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksella tulee olemaan huomattavia alueellisia vaikutuksia. Siksi rakennemuutoksen aluepoliittiset vaikutukset selvitetään hyvinkin perusteellisesti. Tarvittavat asianomaisten kuulemiset toteutetaan lausunto- ja neuvottelumenettelyjen kautta. Alueellisten vaikutuksien lievittämiseksi tehdään yhteistyötä muiden ministeriöiden ja viranomaisten kanssa. Vaikka alueelliset vaikutukset ovatkin tietyillä alueilla huomattavia, on kuitenkin muistettava, että koko uudistuksen vaikein osa on se, miten kunnialla selviämme niistä kielteisistä vaikutuksista, joita uudistuksella väistämättä on Puolustusvoimien henkilöstölle ja heidän perheilleen. (Timo Soini: Ei niistä kunnialla selviäkään!) Monessa perheessä pelätään nyt aiheestakin työpaikan menetystä, ja joissakin perheissä on edessä muutto toiselle paikkakunnalle. (Timo Soini: Tuhansissa!)

Hallitus suhtautuu Puolustusvoimien henkilöstön ja heidän perheidensä tilanteeseen äärimmäisen vakavasti, ja koko puolustushallinto haluaa nyt tosissaan panostaa mahdollisimman hyvään työnantajapolitiikkaan. Tämä koskee, totta kai, koko valtionhallintoa. Meillä on käytössämme lukuisia mutta myös ihan uusia työkaluja, joilla pyrimme lieventämään henkilöstöön kohdistuvia muutoksia. Hyvässä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa voimme nimetä lakkautuksista kärsimään joutuvia alueita ja paikkakuntia äkillisen rakennemuutoksen alueiksi, ja parhaillaan suunnitellaan, miten äkillisiin rakennemuutoksiin lievitystä tuovia toimintatapoja voidaan soveltaa paikkakunnilla, joilla nyt on edessä varuskunnan sulkeminen.

Työ- ja elinkeinopoliittisilla toimilla pyritään tukemaan ripeää työllistymistä ja uuden yritystoiminnan käynnistämistä. Puolustusvoimat voi myös hyödyntää valtioneuvoston tammikuussa hyväksymää periaatepäätöstä valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa. Ensisijaisesti henkilöstöä pyritään auttamaan uuden työpaikan löytämisessä joko valtionhallinnossa tai sitten yksityisellä sektorilla. Se tarkoittaa käytännössä erilaisia neuvonta-, tuki- ja koulutuspalveluita. Käytössämme on myös mahdollisuus tarjota pidennettyjä irtisanomiskorvauksia sekä mahdollisuus niin sanottuun yhteistyösopimukseen, jossa Puolustusvoimat ja uusi työnantaja jakavat ensimmäisen vuoden palkkakustannukset.

Ärade talman! Finland är ingalunda det enda landet i Europa som tvingas skära ner på sin försvarsbudget. Vi gör inte denna reform i ett vakuum. Många andra länder har tvingats skära i sina försvarsutgifter, till och med upp till 20 procent. Av 27 Natoländer hade 18 år 2011 en lägre försvarsbudget än 2008. Men trots det här vill jag påminna om att säkerhet och trygghet inte är någon konjunkturfråga. Trots sparkraven kommer Försvarsmakten att hålla fast vid redan fastslagna planer för investering av modern vapenteknologi. Genom uppdatering och noggrant planerade prioriteringar kan vi se till att vår krigsmateriel trots ekonomiskt kärva tider håller den standard som krävs för att vi ska vara trovärdiga. Vi minskar på försvarets massa men höjer kvaliteten som planerat. Uniformen krymper men musklerna därunder syns bättre. Där har vi egentligen försvarsreformen i ett nötskal.

Hyvät kollegat! Kun arvioidaan poliittista päätöksentekomenettelyä, on huomioitava muutama asia. Itse puolustusvoimauudistus olisi ollut joka tapauksessa välttämätön. Valtiontalouden tila tiukensi kieltämättä aikataulua. Hallitus on sitoutunut kääntämään valtion velkasuhteen laskuun vaalikauden loppuun mennessä. (Timo Soini: Koska aloitetaan?) Julkisen sektorin menopaineet on sopeutettava tuloihimme. Tähän välttämättömään vyön kiristykseen osallistuvat luonnollisesti kaikki hallinnonalat. On ikävä yhteensattuma, että puolustusvoimauudistuksen käynnistäminen osui samaan aikaan suurien säästöpaineiden kanssa, mutta tästäkin on nyt vain selvittävä.

Korostan, että uudistuksen toteuttamisen ratkaisumalli on Puolustusvoimien tarpeisiin ja hallitusohjelmaan perustuva. Yksittäisten joukko-osastojen lakkauttamisia ei ole aikaisemminkaan välttämättä käsitelty ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteoissa. Esimerkiksi vuoden 2004 selonteossa todettiin, että Maavoimien koulutusorganisaatio muutetaan vastaamaan varusmieskoulutuksen mukaista tarvetta, mutta selonteossa ei erikseen mainittu, että Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, Savon Prikaati ja Kotkan Rannikkoalue lakkautetaan. Nämä lakkautuspäätökset tehtiin puolustusministeriössä. Lakkautuksia ei käsitelty etukäteen eduskunnassa. Viimeisen kahden vuosikymmenen ajan Puolustusvoimien organisaatiomuutoksissa on lakkautettu tai siirretty yli 60 erikokoista joukkoa, esikuntaa, laitosta, varikkoa, linnaketta. Silti se varsinainen rakennemuutos, rakenneuudistus, on jäänyt odottamaan vuoroaan, koska sitä on lykätty. Nyt sitä ei voinut enää lykätä, nimenomaan puolustuskyvyn nimissä.

Puolustusvoimauudistuksen ratkaisumallin perustana ovat siis hallitusohjelman linjaukset, pitkällä aikavälillä muodostuneet rakennemuutoksen tarpeet, Puolustusvoimien mittava suunnittelutyö sekä puolustusministeriön ohjaus uudistuksen tavoitteista ja reunaehdoista. Hallitus päätti toteutuneesta päätöksentekomallin valmistelun käynnistämisestä lokakuussa 2011. Uudistuksen käsittely poliittisella tasolla jakaantui siten, että Puolustusvoimien ratkaisumallin jatkovalmistelun tarvitsemat linjaukset tehtiin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja parlamentaarinen käsittely toteutettiin kontaktiryhmällä. Toteutus on osa hallitusohjelman toimeenpanoa. Samassa yhteydessä uudistuksen käynnistämisen kanssa linjattiin myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelun käynnistäminen hallitusohjelman mukaisesti.

Puolustusvoimauudistuksen käytännön toteutuksen ratkaisumallia ja sen perusteita on esitelty tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentaariselle kontaktiryhmälle joulu—tammikuussa. Hallituksen linjauksien mukaisesti puolustuksen perusteisiin ei uudistuksessa ole puututtu. Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyissä esitettyä ratkaisumallia ja varuskuntakarttaa ei muutettu piiruakaan. Korostan, että kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat osallistuneet uudistuksen käsittelyyn. (Timo Soini: No niin, sekin vielä!) Uudistus muodostuu kokonaisuudesta. Yksityiskohtien käsittely julkisuudessa ennen kokonaissuunnitelman valmistumista ei olisi ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisesti tarkoituksenmukaista. Suomen puolustuksen operatiivisia rakenteita ei voida ratkaista huutoäänestyksellä.

Eduskunnan käsittelyyn on tulossa lukuisia puolustusvoimauudistuksen osa-alueita, jotka kuuluvat lainsäädännön piiriin. Tässä salissa käsitellään toivon mukaan vielä tämän vuoden aikana muun muassa sotilasläänien lakkauttamisesta aiheutuvia lainmuutoksia ja varusmiespalveluksen lyhentämistä.

Puolustusvoimauudistuksen toimenpiteet luovat pohjan poliittiselle keskustelulle puolustuksemme pitkän tähtäimen kehittämisestä. Puolustusvoimauudistus ei sellaisenaan ratkaise tai linjaa Suomen puolustuksen tulevaisuuden keskeisiä kysymyksiä. Keskeisiä selontekomenettelyssä käsiteltäviä kysymyksiä ovat muun muassa kansainvälinen verkottuminen ja pitkän aikavälin arviot toimintaympäristöstä, suorituskykyvalinnoista ja resurssinäkymistä. Näitä poliittisesti merkittäviä kysymyksiä tulee käsitellä tulevaa selontekoa valmisteltaessa. Tähän keskusteluun, arvoisa puhemies, tarvitsemme, totta kai, kaikkia eduskuntapuolueita. Suomen maanpuolustuksen tulevaisuus ja turvallisuuspoliittiset linjavalinnat ovat koko kansan asioita.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on ajamassa maamme ulkoisen turvallisuuden lopullisen kuihtumisen tielle. Tuon tien päässä on Naton pakkojäsenyys. Pääministeri Kataisen ja puolustusministeri Wallinin valitsema linja ei nauti Suomen kansan enemmistön tukea. Suomalaiset haluavat jatkaa perinteisen kansallisen puolustusjärjestelmän pohjalta.

Pääministeri Katainen, te ette voi väistää vastuutanne puolustuskykymme romuttamisessa, sillä puolustusvoimauudistusta on valmisteltu vahvassa kokoomusohjauksessa. Ministeri Wallinin roolina näyttää olleen vain yhtäältä toimiminen Pääesikunnan postitoimistona ja toisaalta kokoomuksen käsikassarana. Ministeri Wallin, teille näyttää riittäneen tässä yhdistetyssä säästö- ja uudistusmyräkässä se, että Dragsvik säilyy, muulla ei sitten olekaan niin väliä.

Tässä puolustuksemme suorituskyvyn romuttamisessa kokoomuksen toiminta entisenä vankkana maanpuolustuksen puolestapuhujana näyttää ensiksi omituiselta. Pintaa raaputtamalla totuus paljastuu. Kokoomus ajoi hallitusneuvotteluissa Nato-jäsenyyttä edistävää kantaa mutta joutui perääntymään vasemmistopuolueiden vastarinnan edessä. Hallitusvastuuseen päästyänne te ette enää hellittäneet — Suomen maanpuolustusta muokataan nyt hirmuisten säästöjen varjolla Nato-yhteensopivaksi. Vuoteen 2015 mennessä puolustuskykymme on romautettu sellaiseen kuntoon, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua. Tämäkö on se linja, jota myös SDP:ssä, vasemmistoliitossa ja vihreissä halutaan? (Mauri Pekkarinen: Se on Arhinmäen linja!)

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että hallitus priorisoi säästöjä omalla tavallaan, mutta sitä en ymmärrä, että suomalaisten turvallisuudesta — niin sisäisestä kuin ulkoisesta — tingitään nyt kautta linjan. Turvallisuudesta huolehtiminen on kuitenkin jokaisen valtion ensimmäinen tehtävä.

Erityisen helppoa kokoomuksen johtamalle hallitukselle on ollut säästää puolustusmenoista. Kenraalit ovat olleet mallioppilaita edellisissä säästötoimenpiteissä. Niinpä tämä hallitus sälytti puolustushallinnon harteille — samaan aikaan toteutettavan uudistuksen kanssa — kaikista hallinnonaloista suhteellisesti suurimman säästötaakan. Lisälaihdutus suunnataan jo entisestään laihaan kohteeseen. Nyt säästetään nimenomaan itsenäisestä puolustuskyvystä. Muistuu mieleeni sitaatti ajalta ennen talvisotaa: "Ensin on rajat turvattava, sitten leipä levennettävä." Näin priorisoi tasavallan kolmas presidentti Svinhufvud, jonka kotimuseota Kotkaniemeä Museovirasto on muuten parhaillaan lakkauttamassa. Ajan kuva sekin.

Kokoomus on ollut aloitteellinen ja johtava voima puolustuskyvyn alasajossa. Se on löytänyt yhteisen sävelen maanpuolustukseen kriittisesti suhtautuvien kanssa. Joidenkin mielestä se on yllättävää toimintaa entiseltä maanpuolustusmyönteiseltä puolueelta, mutta Kataisen ja Stubbin nykykokoomus ei olekaan se sama Kansallinen Kokoomus kuin Svinhufvudin aikoina. (Christina Gestrin: Onneksi!)

Turvallisuudesta tinkiminen on tietoista riskin ottamista. Varuskuntien lakkautukset, sotilaiden ja siviilien irtisanomiset, kertausharjoitusten minimoiminen ja varusmiesten maastovuorokausien, Ilmavoimien lentotuntien sekä Merivoimien alusharjoitusten leikkaaminen kiistatta heikentävät Suomen puolustusvalmiutta pitkälle tulevaisuuteen. Onko maamme turvallisuuspoliittinen asema yhtäkkiä muuttunut niin paljon, että näin voidaan tehdä? Ei ole. Perussuomalaisten mielestä hallituksen toiminta Puolustusvoimien yhdistetyssä säästö- ja uudistusrysäyksessä ei ole ollut vastuullista politiikkaa. Etenkään se ei ole ollut eduskunnan tahdon mukaista politiikkaa. Siksi tämä välikysymys oli välttämätön. (Ben Zyskowicz: Teidän politiikkanne on tunnetusti vastuullista!)

Ensinnäkin puolustusvoimauudistusta valmisteltiin omituisella tavalla, kuten välikysymyksessä kuvaamme. Kansanedustajat pidettiin pimennossa. Vastoin hallituksen omaa ohjelmaa, eduskunnan tahtoa ja vakiintunutta suomalaista käytäntöä uudistusta ei valmisteltu parlamentaariselta pohjalta eikä sitä käsitellä osana eduskunnalle annettavaa, laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustuvaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa.

Kansanedustaja Kanervan kontaktiryhmä oli parlamentarismin rimanalitus. Ryhmässä olleille edustajille ei kerrottu olennaisia tietoja Puolustusvoimien muutoksesta. Toimintatapa osoitti, ettei hallitus luota kansanedustajiin. Tämäkö on teidänkin, hyvät sosialidemokraatit, käsityksenne parlamentarismista? Jos olette sitä mieltä, niin ihmettelen suuresti.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksen julkilausutut lähtökohdat — Puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta — ovat kaikki kannatettavia linjauksia, ja niistä vallitseekin pitkälti yksimielisyys kaikkien puolueiden kesken. Miksi sitten hallitus toimii näiden hyvien tavoitteiden vastaisesti ja kaiken lisäksi oman ohjelmansa ja eduskunnan tahdon vastaisesti? Puolustusvoimain komentaja totesi uudistuksesta tuoreeltaan, että uudistus merkitsee Suomen puolustuskyvyn merkittävää laskua. Sotilaat eivät politikoi, mutta on kenraali Puheloisen ulostulo tulkittavissa kritiikiksi. Hallitus on ajamassa Puolustusvoimia vakaviin ongelmiin.

Ministeri Wallinin 15. helmikuuta allekirjoittamassa puolustusministeriön ohjauskirjeessä todetaan näin: "Alueellisen puolustuksen toteuttamistapaa tarkennetaan. Koko valtakuntaa puolustetaan, mutta puolustuksen painopiste muodostuu rajoitetummalle alueelle. Joukkojen määrän vähenemisen seurauksena puolustus harventuu." Wallin myös toteaa, että tulevaisuudessa on panostettava "yhä enemmän kansainvälisen toiminnan kehittämiseen". Ministeri on ohjauskirjeessään avomielinen. Koko maata ei sen mukaan enää aiota puolustaa. Kertokaa meille, mitkä ovat ne alueet, joita hallitus ei halua puolustaa. Ovatko ne samoja alueita, esimerkiksi Pohjois-Karjala, joista Puolustusvoimien toiminnot häviävät joukko-osastojen lakkautusten myötä? Perussuomalaisten mielestä hallitus on säästö- ja uudistustoimillaan rapauttamassa yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja kyseenalaistamassa alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavan puolustusratkaisumme.

Tässä yhteydessä on pakko vielä muistuttaa Ottawan sopimuksesta. Hallituksen viime syksynä läpi runnoma jalkaväkimiinakieltopäätös oli taloudellista ja sotilaallista järjen köyhyyttä, mutta se on vain osa alueelliselle puolustukselle koituvan ongelman koko kuvaa. Puuttuu vain, että liitymme kuorma-ammukset kieltävään Oslon rypäleasesopimukseen. Sekin on todellinen vaara tämän hallituksen aikana.

Toinen osa ongelmaa on puolustusvoimauudistuksen esivaiheiden yhteydessä lanseerattu epämääräinen käsite, niin sanottu massavanheneminen, jonka perusteella Puolustusvoimat on tuhonnut ja edelleen tuhoaa täysin käyttökelpoista tavaraa. Esimerkiksi T-72-taistelupanssarivaunujen tuhoaminen on tuttua muutaman vuoden takaa, mutta lähiaikoina aiotaan lehtitietojen mukaan tuhota 100 000 uuden veroista rynnäkkökivääriä ja ilmeisesti valtaosa ilmatorjuntatykeistä. Puolustusvoimat liioittelee varastointikustannuksia, ja hallitus levittelee käsiään. Romutukset kasvattavat riskinottoa, kun uuteen, korvaavaan materiaaliin ei ole varaa. Tarkoituksena on päästä eroon itäkalustosta ja ajaa asevoimamme vaihtoehdottomaan tilaan. Nato-yhteensopivuus nähdään ainoana mahdollisena, hinnasta viis. Palaan massavanhenemiseen ja Nato-yhteensopivuuteen yksityiskohtaisemmin erillisessä puheenvuorossani.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä merkille pantava on Nato-yhteensopivimman puolustushaaramme, Ilmavoimien, osin epäselvä tilanne puolustusvoimauudistuksessa. Ensinnäkin tapaukset Ilmavoimien Teknillinen Koulu Jämsässä ja Lentosotakoulu Kauhavalla. Ne lakkautetaan, mutta ajaako hallitus itse asiassa sotilaslentokoulutuksesta luopumista? Itsenäisestä koulutuksesta on pidettävä kiinni. Emme saa antautua muiden maiden armoille näin olennaisessa asiassa. Toiseksi: miksi Hornetit siirretään pois Pirkkalasta? Rissalan vahvistuminen ei siilinjärveläiselle pääministerillemme varmaankaan ole epämieluisaa, mutta kuinka järkevää siirto Etelä-Suomen ilmapuolustuksen kannalta on?

Näyttää siltä, että uudistus koskettaa vähiten Merivoimia. Kotkan Rannikkopataljoonan lakkauttaminen on kuitenkin strateginen virhe. Jatkossa Merivoimamme eivät näytä lippua Helsingistä itään ulottuvalla rantaviivalla.

Ratkaisevaa puolustushaaraa, Maavoimia, kuritetaan ankaralla kädellä. Maavoimien iso periaatteellinen kysymys tässä uudistuksessa on sodan ajan reservin määrä. Kun itse suoritin varusmiespalvelusta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, oli reservi vielä reilusti yli puoli miljoonaa miestä. Se oli itse asiassa lähellä puolta miljoonaa vielä 2000-luvulle saakka. Tälle joukolle hankittiin 90-luvun alkupuolen kustannustehokkaissa asehankinnoissa perusvarustus, jota viime vuodet on tuhottu.

Suorituskykyä on murennettu kenraalien hintavilla hullutuksilla, kuten ilmatyynyaluksella ja helikopterihankkeella. Rahaa paloi ja palaa edelleen satoja miljoonia euroja taistelijan tietokoneisiin ja muihin teknoarmeijan vimpaimiin. Reservin määrä romautetaan peräti kolmanneksella ja se kuvitellaan korvattavan huipputeknologialla. Kärjistäen sanottuna: Suomi kulkee laajasta reserviläisarmeijasta kohti ammattimaista teknoarmeijaa. Sitä ei kuitenkaan saavuteta, koska siihen ei ole varaa.

Suomi on suuri maa. Suunniteltu 230 000 sotilaan sodan ajan reservi ei riitä mahdolliselle hyökkääjälle uskottavaksi pelotteeksi, saati tositilanteessa pidäkkeeksi. Lukemasta 350 000 tulee pitää kiinni, mikäli haluamme puolustaa koko maata. Suurella reservillä viestitämme ulospäin, että tänne on turha hyökätä, täällä asuu puolustustahtoinen kansa. Suurta, hajautettua reserviä ei täsmäiskuin lamauteta.

Toki tarvitsemme armeijaamme keihäänkärjen mutta myös keihäänvarren ja keihästä kannattavat voimakkaat kädet. Paikallisjoukot ovat puolustusvoimauudistuksen ainoa kannatettava ajatus. Kokeneille reserviläisille voi uusissa paikallisjoukoissa avautua sopivan haasteellisia tehtäviä. Mutta kyetäänkö uudistuksen tätäkään osaa toteuttamaan, jos kalusto tuhotaan ja kertausharjoituksista luovutaan?

On muistettava kaiken tämän korkeateknologisen hypetyksen keskelläkin, sen rinnalla ja sen osana, että epäsymmetriseen sotaan eli suomeksi sissisotaan joutumisen uhka on hyökkäyskynnystä nostava tekijä, ja juuri uskottavuudesta ja ennaltaehkäisevyydestä puolustusratkaisussamme pitäisi olla kyse. Maavoimien uusi, hajautetumpi taistelutapa on lähempänä perinteistä suomalaista sissitaktiikkaa kuin suurvalta-armeijoiden teknohypetystä, mikä on hyvä asia. Huono asia on, että hallitus aikoo lakkauttaa sen kärkiosaajan, Pohjois-Karjalan Prikaatin.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistus tulee vaikuttamaan yleiseen asevelvollisuuteen siten, että asevelvollisuudesta tulee entistä valikoivampi. En väitä, että tämä tapahtuu hetkessä, vaan kehitys tulee tapahtumaan kuin varkain. Prosessi on jo käynnissä. Aluksi puhutaan palveluskelpoisesta ikäluokasta, ja kun juna on riittävässä vauhdissa, ei ole enää todellista mahdollisuutta vetää hätäjarrusta ja pysäyttää liikettä valikoivasta asevelvollisuudesta kohti ammattiarmeijaa. Siksi varusmiespalveluksen suorittaminen pitää jatkossakin taata mahdollisimman monelle nuorelle miehelle ja vapaaehtoiselle nai-selle. Sillä on monenlaisia positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, ei vähiten vielä suomalaisten korkealla olevaan maanpuolustustahtoon.

Toisin kuin pääministeri Katainen, ministeri Wallin ja monet muut ovat väittäneet, ikäluokat eivät pienene. Pieni notkahdus tapahtuu 90-luvun puolivälissä syntyneiden osalta, mutta siitä lähtien syntyvyys on ollut tasaisessa kasvussa. Tulevaisuuden varusmiehille ja -naisille ei riitä peti- ja koulutuspaikkoja tämän hallituksen tuhotöiden jälkeen.

Varusmiespalveluksen kattavuus ylläpitää yhteiskuntaa rakentavia moraalisen ryhdin tekijöitä ja rakentaa suomalaista kansakokonaisuutta, jossa kaveria ei jätetä eikä nuori mies syrjäydy, mutta kun yhä harvempi käy armeijan, suomalaisissa kodeissa ei enää synny aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Sen seurauksena maanpuolustusasioista tullaan välinpitämättömiksi ja tapahtuu, kuten on käynyt länsinaapurissa Ruotsissa: siirrytään ammattiarmeijaan, luovutaan oman maan puolustamisesta ja keskitytään kansainväliseen kriisinhallintaan. Tätäkö hallitus Suomeenkin haluaa: Ruotsin mallin, malli Wallinin?

Puolustusvoimauudistuksen ja säästöjen varjolla tehtävät, nyt ehkä vähäpätöisiltä näyttävät muutokset luovat lähitulevaisuudessa isoja ongelmia kokonaismaanpuolustuksen kannalta katsottuna. Kärjistäen sanottuna tuntuu siltä, että yleinen asevelvollisuus on uudistusta ajaville tahoille taakka, joka kohtuuttomasti rasittaa Puolustusvoimien taloutta. Varusmies- ja reserviläiskoulutus on kuitenkin Puolustusvoimien tärkeintä työtä, eikä asevelvollisuusjärjestelmän osuus koko puolustusbudjetista ole kuin kymmenisen prosenttia. Siksi uudistuksessa olisi tarvittu määrätietoista poliittista ohjausta.

Arvoisa puhemies! Varuskuntien kohtalo on puolustusvoimauudistuksen eniten kansalaisia puhuttanut asia. Tunnelmat ovat olleet vakavat niin Jämsän Hallissa, Kauhavalla, Keuruulla, Kontiolahdella, Kotkassa kuin Lahdessakin. Perussuomalaisten mielestä Suomesta on lakkautettu varuskuntia jo liikaakin säästöjen jäädessä olemattomiksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Savon Prikaatin taannoisesta lakkauttamisesta ei lopulta edes koitunut säästöjä, ei ainakaan Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan. Kun toimitiloista ei päästä eroon, ei säästöä synny. Kuka ostaa Kontiolahden tai Keuruun korpikasarmit?

Puolustusvoimauudistuksen heikoin lenkki onkin esityksen taloudelliset vaikutukset. (Mauri Pekkarinen: Senaatti-kiinteistöt!) Esityksen taloudelliset laskelmat ja vaikutukset pitää ehdottomasti tarkastuttaa puolueettomalla taholla ennen poliittista päätöstä. Mistään ei ole vielä ilmennyt, miten paljon lisää rahaa tarvitaan entistä pienempien mutta paremmin varustettujen joukkojen varustamiseen. Varuskuntien lakkauttamisesta ja uudelleenjärjestämisestä arvioitu säästö ei ole todellinen, koska luvuissa ei ole huomioitu muutoksen edellyttämiä investointeja ja muita kustannusvaikutuksia.

Tällä kertaa säästöä ei synny. Siitä pitää huolen Puolustusvoimien halu tuhlata rahat epäonnistuneisiin ulkoistamis- ja kumppanuushankkeisiin, tuoreimpana esimerkkinä Puolustusvoimien verkkopalvelimista vastaavan yrityksen, Atean, käsittämätön kymmenien miljoonien eurojen lisälasku, josta Suomen Sotilas -lehti kertoi viime viikolla.

"Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin." Tätä fraasia ovat ryöstöviljelleet pääministeri Katainen ja ministeri Wallin. Siitä on tullut eräänlainen puolustusvoimauudistuksen epävirallinen motto. Ei tietenkään Suomea puolusteta varuskunnista käsin. Jokainen ymmärtää, etteivät varuskunnat mitään linnakkeita ole. Mutta hallitus ei ymmärrä sitä, että varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme. Varuskunnilla on myös operatiivinen merkitys joukkojen perustamisvaiheessa ja valmiuden kohottamisvaiheessa. Ilman varuskuntia ei ole sodan ajan joukkojakaan.

Varuskuntien lakkauttaminen ymmärretään kansalaisten keskuudessa osittaiseksi luopumiseksi koko maan puolustamisen tärkeästä periaatteesta. Niin on, miltä näyttää. (Ilkka Kanerva: Niinhän se ei ole, niin kuin puhuja tietää!) Lipunnäyttö kotimaassa on tärkeämpää kuin ulkomailla, vaikka hallituksessa toisin luullaan. Varuskunnista annetulla virka-avulla on suuri merkitys reuna-alueiden kansalaisten kokemalle turvallisuudentunteelle niin Kauhavalla, Keuruulla, Kontiolahdella kuin muuallakin.

Varuskuntien lahtaus ei edes jää tähän. On syytä epäillä, että nyt yhdistettävien neljän joukko-osaston osalta ratkaisu on osin väliaikainen. Lisää kylmää kyytiä on luvassa, jos hallitus ja ministeri Wallin saavat jatkaa toimiaan.

Aluepolitiikkaa on turha parjata uudistuksen yhteydessä. Jos aluepolitiikalla voidaan ylläpitää maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, on kattava varuskuntaverkko tarpeellinen myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa ei edes viimeisen päälle viritetyllä teknoarmeijalla ole tositilanteessa merkitystä. Siksi Puolustusvoimien tulee näkyä kaikkialla maassa. Koko maata pitää puolustaa. Koko kansan täytyy voida tuntea Puolustusvoimat omakseen. Aivan varmasti esimerkiksi sotilassoittokunnat ovat olleet kustannustehokasta pr-työtä Puolustusvoimille. Lakkauttamalla puolet sotilassoittokunnista Puolustusvoimat arvioi saavutettavan muutaman miljoonan euron säästöt. Tällä toimella ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Puolustusvoimauudistuksen suunta varuskuntien ja soittokuntien lakkauttamisineen on kansalaisista poispäin, ja siksikin hallituksen linja on väärää politiikkaa.

Kansalaisten silmissä ei maanpuolustustahtoa myöskään ole omiaan lisäämään ministeri Wallinin parhaillaan oikeuskanslerilla tutkittavana oleva epäilty jääviys eli kielipoliittinen kotiinpäinveto Dragsvikin varuskunnan asiassa. Tai sitten Dragsvikin säilyminen sovittiin jo hallitusneuvotteluissa, mikä tekee tyhjäksi puheet siitä, että maanpuolustukselliset lähtökohdat olisivat muka kauttaaltaan olleet ratkaisevassa asemassa päätöksenteossa. (Kari Rajamäki: Kaksi isää on jo ilmoittautunut sille!)

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä on oman maan puolustus, ja se on uudistuksessa ja säästöissä asetettava etusijalle. Virka-apu on toinen, ja vasta kolmantena tulee kriisinhallinta. Miksi Puolustusvoimien kansainvälistä toimintaa ei tarkastella kriittisesti uudistuksessa ja valtiontalouden säästöpaineissa? Ei voi olla oikein, että samaan aikaan, kun kansainvälistä toimintaa budjetissa kasvatetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä. Kyllä säästöä pitää voida hakea myös kriisinhallinnasta eikä aina vain kotimaan puolustuksesta, kuten reserviläisten kertausharjoituksista. Esimerkiksi maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kriisinhallintaan. YK:n turvallisuusneuvoston paikka on toki arvokas tavoite, mutta onko se niin arvokas, että sen vuoksi kannattaa tinkiä oman maan puolustuksesta?

Lopuksi yksinkertaistava mutta puolustusvoimauudistuksen lähtökohdat kiteyttävä kysymys: korvaako laatu määrän? Saadaanko jatkossa enemmän aikaan vähemmällä, kuten esimerkiksi Puolustusvoimain komentaja on virkansa puolesta luvannut? Miten tätä arvioi mahdollinen vihollinen? Tätä laatu korvaa määrän -ajatuksenjuoksua on syytä epäillä. Kun kalustoa ja reserviä supistetaan, nakerretaan pohjaa toimivalta yleiseltä asevelvollisuudelta. Kun varuskuntaverkkoa karsitaan, syödään pohjaa maanpuolustustahdolta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton. Sodan syttyessä joutuisimme toimimaan entistä pienemmillä, huonommin koulutetuilla ja varustetuilla joukoilla. Kansainvälistä kriisinhallintaa perustellaan oman maan puolustuskyvyn parantumisella, mutta se on vain puolitotuus. Siinäkin laatu korvaa määrän vain tiettyyn rajaan saakka. Riittävät kertausharjoitukset ovat paljon tehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä kuin kriisinhallintatehtävät.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona totean, että Suomella tulee olla vahvat koko kansan Puolustusvoimat. Keskiössä on maanpuolustustahto ja tavoitteena kansalaisten turvallisuus. Uskottava puolustus ei ole vain tahdon asia: Tarvitaan oikeanlaista priorisointia. Tarvitaan todellisia materiaalisia voimavaroja.

Hallituksen puolustusvoimauudistus on vastuuton. Perussuomalaisten mielestä koko Suomea pitää puolustaa ja koko ikäluokka kouluttaa. Jos teemme niin kuin hallitus tahtoo, liu’umme Ruotsin tielle, ja se tässä uudistuksessa eniten huolettaa. Ja tämä liukuminen muuten huolettaa ruotsalaisiakin, jotka näkevät Suomen puskurivaltiona.

Kansainvälistä yhteistyötä kannattaa tehdä, mutta on turha haaveilla liikoja ulkopuolisesta avusta. Suomella pitää olla aina oma, oloihimme muokattu suunnitelma, puolustusdoktriini, muuten olemme osa muiden suunnitelmaa. Ja olla osa muiden suunnitelmaa, se ei ole hyvä asia. Siitä meillä on historiasta riittävästi ikäviä kokemuksia. (Puhemies: Nyt pyydän tiivistämään!)

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus luopuu suunnitellusta Puolustusvoimien uudistuksesta tässä muodossa ja että jatkossa maanpuolustukseen liittyvät isot asiat valmistellaan, käsitellään ja päätetään parlamentaarisessa yhteistyössä. Eduskunta katsoo, että hallitus heikentää toimillaan merkittävästi kykyä puolustaa koko maata, yleistä asevelvollisuutta ja maanpuolustustahtoa, sekä toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Esko Kurvinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maanpuolustus on suomalaisille sydämenasia. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli kolme neljäsosaa suomalaisista katsoo, että maatamme on puolustettava tarvittaessa vaikka aseellisesti. Suomalaisten maanpuolustustahto on siis vahva. Mutta vahvan tahdon lisäksi pitää olla myös vahva kyky puolustaa isänmaata.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tämä on puolustusvoimauudistuksen ydin: meidän on varmistettava, että Suomen puolustuskyky on turvattu myös jatkossa. Kaikki muut, sinänsä hyvät ja tärkeät, näkökulmat ovat kuitenkin lopulta toissijaisia, kun on kyse isänmaamme itsenäisyyden turvaamisesta. Nyt esitetyt uudistukset perustuvat maamme johtavien sotilasasiantuntijoitten huolelliseen analyysiin siitä, miten Puolustusvoimain iskukyky turvataan uudessa tilanteessa. Valittu tie oli yksi viidestä vaihtoehdosta, joita Puolustusvoimat pohti.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kyseenalaistaa välikysymyksessään maamme johtavien puolustusasiantuntijoitten ratkaisut. Jokainen suomalainen voi pohtia, kumman asiantuntemukseen luottaa enemmän: Suomen Puolustusvoimien johdon vai perussuomalaisten poliitikkojen.

Päättäjien tehtävä on antaa sotilaille taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset raamit puolustuksen järjestämiseksi. Käytännön toteutus on turvallisinta jättää asiantuntijoille. Tässä asiassa voimme yhtyä tasavallan presidentti Tarja Halosen televisiohaastattelun toteamukseen, että jos emme luota sotilaitten sanomaan tarvittavista toimenpiteistä, maksamme palkkaa väärille ihmisille.

Arvoisa puhemies! Kylmän sodan jälkeinen Eurooppa ja Pohjola ovat merkittävästi muuttuneet. Tämän päivän uhkakuvissa vilahtelevat sanat ydinturvallisuus, ympäristökatastrofi, terrorismi, tietoverkkohyökkäykset jne. Valtiot ovat arvioineet uudelleen turvallisuusympäristöään ja miettineet tulevaisuuden uhkakuvia omista lähtökohdistaan. Kaikki lähialueemme maat ovat myös toteuttaneet uudistuksen puolustusvoimissaan. Asevoimien kasvu ja uudelleenryhmittely Suomen lähialueilla on aina huolestuttava ilmiö, jota Suomenkin on syytä tarkoin seurata.

Kun puhumme Suomen itsenäisyyden puolustamisesta, meidän on puhuttava myös maamme taloudellisesta itsenäisyydestä. Jos emme katkaise Suomen velkaantumista, edessämme voi olla Kreikan tie. Samaa kohtaloa ei kokoomuksen eduskuntaryhmä halua Suomelle. Siksi kaikkien hallinnonalojen, myös puolustuksen, on osallistuttava talouden tasapainottamiseen.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimain uudistustarve on ollut tiedossa jo pitkään. Se kirjattiin selvästi vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Uudistuksella luodaan kustannustehokkaat ja sodan ajan suorituskyvyltään vahvemmat Puolustusvoimat. Valmiusjoukkojen varustus paranee, ja alueellisista joukoista tehdään entistä liikkuvampia ja joustavampia. Uudistuksen myötä Puolustusvoimien organisaatioon perustetaan aivan uudet joukko-osastot, paikallisjoukot. Näitä, joissakin maissa kodinturvajoukoiksikin kutsuttuja, joukkoja kehitetään paikallistuntemukseen perustuviin tehtäviin, muun muassa tärkeitten kohteitten suojaamiseen ja kotirintamatoimintojen turvaamiseen. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on jatkossa nykyistä merkittävämpi rooli. Paikallisjoukkojen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteistyötä tiivistetään.

Herra puhemies! Kun rauhan ajan organisaatio sopeutetaan kriisiajan toiminnan vaatimuksiin pienenevien ikäluokkien ja pienenevien resurssien mukaan, niin se aiheuttaa paikallisesti kipeitäkin muutoksia. Varuskuntia ajetaan alas ja hallinnollisesti yhdistetään, työntekijöitä siirretään uusiin tehtäviin, eikä irtisanomisiltakaan voitane välttyä. Yhteiskunnan on ilman muuta tällaisessa tilanteessa tuettava ihmisiä ja alueita, joita rakennemuutos koskettaa. Tilanteeseen on puututtava kaikin käytettävissä olevin keinoin: koko työkalupakin pitää olla avoin.

Työllisyyteen pitää puuttua elinkeinopolitiikan keinoin niin, että yritykset pystyvät luomaan pysyviä uusia työpaikkoja. Kunta ja alue eivät myöskään voi jäädä makaamaan tuleen, vaan niiden on aktiivisesti koottava julkiset ja yksityiset toimijat etsimään korvaavia työpaikkoja. Näin on jo monella paikkakunnalla alettu tehdä. Näiltä alueilta tulevia viestejä meidän kaikkien on syytä kuunnella herkällä korvalla. Tässäkin asiassa aktiiviset ja idearikkaat toimijat voivat parhaiten hyödyntää erilaisia yhteiskunnan tarjoamia toimenpiteitä.

Arvoisa herra puhemies! Oleellista on, että puolustusvoimauudistus ei muuta puolustuksemme perusteita. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomea on jatkossakin puolustettava, koko isänmaata, alueellisen puolustuksen ja yleisen asevelvollisuuden pohjalta. Näin takaamme, että maamme puolustaminen on meille sydämenasia myös tulevaisuudessa.

Tuula Väätäinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksessa yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus säilyvät. Muutoksia ei tule Puolustusvoimille laissa määriteltyihin tehtäviin; valtion sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen sekä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan säilyvät.

Uudistuksen keskeisenä perusteena on sopeuttaa Puolustusvoimat pieneneviin ikäluokkiin ja talouden raameihin. Vaikka ikäluokat tulevaisuudessa näyttäisivät kasvavan, on vaikea arvioida, kuinka suurella osalla asevelvollisista on valmiudet suorittaa asepalvelusta kokonaisuudessaan.

Nykyisellä rakenteella puolustusmenoja jouduttaisiin lisäämään tulevaisuudessa noin sadalla miljoonalla eurolla. On tärkeää siirtää voimavaroja tyhjistä tiloista ja nykyisestä henkilöstörakenteesta koulutustoiminnan turvaaviin toimintamäärärahoihin.

Kertausharjoitusten väliaikaiseen vähentämiseen sen sijaan sisältyy riski, että väliin jäävät vuodet heikentävät reserviläisten valmiutta ja maanpuolustustahtoa. Meillä ei ole varaa menettää osaavaa ja motivoitunutta reserviä, ja siksi on perusteltua pohtia vielä kertaalleen, löytyisikö taloudellisia resursseja lieventää uudistusta tältä osin.

Uudistuksen peruslähtökohta on maanpuolustuksellinen. Puolustusvoimien asiantuntemusta ei ole siltä osin syytä epäillä. Mutta alueellista näkökulmaa ei tässäkään uudistuksessa voi sivuuttaa. Tätä tarkastelua ei ole tehty riittävästi, eikä Puolustusvoimilta voidakaan edellyttää tämän alan erityisosaamista.

Erityisen raskaita omille alueilleen ovat esimerkiksi Kontiolahden, Keuruun ja Kauhavan joukkojen lakkauttamiset. Suurista työpaikkamenetyksistä kärsivillä seuduilla on täysi oikeus vaatia, että valtio osoittaa näille paikkakunnille todellista kompensaatiota työllistämisen ja muiden aluepoliittisten toimien muodossa, ja valtiovallalla on velvollisuus näin myös tehdä.

Sosialidemokraatit ovat toistuvasti vaatineet rakennemuutoksien yhteydessä, että aluepoliittinen kokonaiskuva on pidettävä kirkkaana mielessä. Uudistuksia ei pidä ministeriöissä tehdä ja valmistella toisistaan irrallaan. On huolehdittava, ettei tietylle alueelle osu kohtuutonta rasitusta yhdellä kertaa. Ilman aitoa sektoriministeriöiden välistä koordinaatiota valtion toimenpiteet voivat osua samaan alueeseen kohtalokkain seurauksin, ja tässä minä toivon, hyvät ministerit, että teette vähän enemmän yhteistyötä jatkossa: ette siirtele palikoita omassa nurkassa, vaan teette ne siirrot yhdessä, jolloinka vaikutukset ovat vähäisemmät ja vähemmän vahingoittavat alueitten osalta.

Arvoisa puhemies! Vaikka uudistus on maanpuolustuksellisesta näkökulmasta harkittu, pitää suhtautua erittäin vakavasti siihen, että rakennemuutoksen seurauksena ihmiset menettävät työpaikkansa. Sosialidemokraatit korostavat, että muutoksessa valtion tulee toimia hyvän työnantajan periaatteen mukaisesti ja muutenkin tehdä kaikkensa ihmisten uudelleentyöllistymisen eteen. On hyvä, että työministeri Ihalainen on välittömästi tarttunut toimeen ja ottanut esille äkillisen rakennemuutoksen toimintamallien käyttämisen. Viranomaisyhteistyön osalta on huolehdittava tukitoimien ohjaamisesta myös niille toimialoille, joilla Puolustusvoimien osallistuminen heikkenee. On todettava, että suurilta kuulostavista ja tuntuvista henkilöstöleikkauksista huolimatta leikkaukset painottuvat valtaosin muihin kuin henkilöstömenoihin.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistusta on valmisteltu poikkeuksellisen vähäisessä julkisessa tarkastelussa. Kansanedustajista kootun parlamentaarisen kontaktiryhmän jäsenilläkin on ollut vaikeuksia saada tietoa. Salaisuussäännökset ovat ymmärrettäviä, kun keskustellaan valtiollisen puolustuksen kulmakivistä. On kuitenkin kysyttävä, onko esimerkiksi varuskuntaverkon suunnittelu salaiseksi julistettavaa turvallisuuspoliittista tietoa. Mentiinkö tässä jo hätävarjelun liioittelun puolelle?

Suomi on länsimainen oikeusvaltio, jossa toimitaan järjestäytyneesti, ja poliittiset päättäjät tarvitsevat oikea-aikaista tietoa demokraattisten päätöksiensä tueksi. Pidämme välttämättömänä, että tämän kokoluokan uudistuksia valmistellaan jatkossa avoimemmin ja laajemmin myös alue- ja yhteiskuntapoliittisten vaikutusten osalta.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa monet edustajat ovat miljoonien suomalaisten tavoin vannoneet sotilasvalassaan muun muassa seuraavaa, joka löytyy myös kirjoitettuna sotilaspassista: "Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä sen hyötyä ja parasta. Joukkoa, johon kuulun, sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan tehtäväni loppuun. Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää — Jumala siinä minua auttakoon."

Isänmaan puolustaminen on kansalaisten yhteinen asia, niin myös meidän kansanedustajien. Me voimme — ja meidän pitää — tehdä oma osuutemme. Koska tämä totuus on hallituspuolueilta unohtunut, perussuomalaiset joutuivat jättämään välikysymyksen. Puolustusvoimauudistus heikentää merkittävästi Suomen kykyä puolustaa koko maata. Isänmaallisina kansalaisina emme voi hyväksyä sitä.

Arvoisa puhemies! Nykyisen ylipäällikön, presidentti Tarja Halosen aikana Puolustusvoimia on heikennetty radikaalisti: jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus, tämä järjetön puolustusvoimauudistus ja ulkoistettu ruokahuolto ovat surullisia esimerkkejä tästä. Herääkin kysymys, onko Suomen ylimmässä johdossa jo järjen käyttökin ulkoistettu.

Hyvät kansalaiset! Me perussuomalaiset vetoamme tulevaan tasavallan presidenttiin ja Puolustusvoimien ylipäällikköön Sauli Niinistöön, että hän omalta osaltaan vaikuttaisi siihen, että isänmaamme puolustuskykyä ratkaisevasti heikentävä uudistus otetaan uudelleen käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Otetaanpa esiin tapaus Dragsvik. Pääministeri Katainen sanoo, että asiasta ei päätetty hallitusneuvotteluissa. Sen sijaan RKP:n hallitusneuvottelijat Enestam ja Haglund vakuuttavat, että varuskunnan säilyttämisestä sovittiin jo hallitusneuvotteluissa. Otapa tästä nyt sitten selvää, kuka puhuu totta ja kuka ei. Oman mausteensa tähän suhmurointiin tuovat vielä ministeri Wallinin jääviysepäilyt.

Herra puhemies! Tähän päivään saakka SDP:n työministeri Lauri Ihalainen on päässyt kuin koira veräjästä. Hän kiertää maakuntia surkuttelemassa menetettyjä työpaikkoja ja saarnaa autuaaksi tekevästä muutosturvasta. Nyt vaan jää epäselväksi, ajaako hän muutosturvaa vai onko hänen viestinsä ennemmin: turvaa jotenkin muuttosi! Ministeri Ihalainen istuu leikkauksia tekevässä hallituksessa. Hän on ollut mukana vähentämässä työpaikkoja muun muassa Pohjois-Karjalan Prikaatista, joka sijaitsee Suomen pahimmilla työttömyysalueilla. Ministeri Ihalainen: surkutelkaa asiaa hallituksessa eikä maakunnissa.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan: "Alueelliset erot ja erityispiirteet kehityksessä otetaan huomioon. Valmistellaan erillinen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelma." Outo on hallituksen ohjelma, kun se pikemminkin lisää työttömyyttä kuin vähentää sitä.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, vasemmistoliiton ministeri Arhinmäki ja edustaja Lapintie päivittelevät kohta: en ymmärrä, miksi perussuomalaiset ovat valmiita satsaamaan Puolustusvoimiin. Me perussuomalaiset taas kysymme vasemmistolta, miksi te olette valmiit kauhomaan satoja miljoonia euroja Kreikkaan. Huom.! Siellähän maa varustaa armeijansa muun muassa 2—4:llä Ranskasta ostetulla sotalaivalla, joiden arvo on noin 300 miljoonaa euroa kappale, 300 miljoonaa euroa kappale. Vasemmistoliitolle varmasti sopisi vaihtaa nykyinen asepalvelus parin viikon pioneerileiriin. (Puhemies koputtaa) Sitä vaan en kerta kaikkiaan käsitä, että olette valmiit rahoittamaan toisen maan armeijaa.

Vielä hetki, arvoisa puhemies! Suomen karsiessa puolustustaan Venäjä lihottaa armeijaansa. Se hankkii muun muassa yli 400 mannertenvälistä ohjusta, kahdeksan ydinsukellusvenettä ja runsaat 600 hävittäjää sekä palkkaa 250 000 ammattisotilasta lisää. Mutta eipä hätiä mitiä, onhan Suomellakin uusi sotilaallinen pelote. Se koostuu kolmimiehisistä sotilaspartioista, jotka lähetetään metsään mukanaan kämmentietokone, puhelin ja pimeänäkölaite. (Naurua) Näillä uudistus- ja säästötoimilla hallitus murentaa yleiseen asevelvollisuuteen pohjaavan puolustuskykymme. Maanpuolustustahto rapautuu, työttömyys lisääntyy ja alueellinen epätasa-arvoisuus kasvaa.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan edustaja Jussi Niinistön hallitukselle ehdottamaa epäluottamuslausetta.

Seppo Kääriäinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Kataisen hallitus on toiminut puolustusvoimauudistuksessa vastoin eduskunnan tahtoa ja omaa ohjelmaansa. Ette perustaneet parlamentaarista seurantaryhmää ettekä tuoneet uudistusta selontekona eduskunnan käsittelyyn. Koko hallitus saa tästä improbaturin. Olisitte kyllä ehtineet tehdä selonteon, jos teillä olisi ollut tahtoa. Puoli vuotta on pitkä aika. Nyt pilaatte mahdollisuudet rakentaa tässä koko Suomea koskevassa asiassa laajaa poliittista yhteisymmärrystä.

Uudistusten ja leikkausten ydin on Puolustusvoimien rahoitustason leikkaaminen 10 prosentilla kehyskaudella. Muilla hallinnonaloilla leikkaukset ovat keskimäärin alle puolet tästä. Miksi leikkaus on tupla? Ylisuuret leikkaukset pakottavat nimittäin Puolustusvoimat kurittamaan ennen muuta alueellista puolustusta ja lakkauttamaan tässä yhteydessä laajasti maakuntien varuskuntia.

Puolustusvoimain komentaja kenraali Puheloinen on todennut puolustuskykymme heikkenevän merkittävästi. Hän on puhunut jopa riskin ottamisesta. Ajatelkaa, puhuja on siis Puolustusvoimain komentaja, ei kuka tahansa upseeri.

Arvoisat ministerit, tiesittekö hallitusta muodostaessanne viime keväänä tämän ylisuuren leikkauksen vaikutukset? Jos ette, se on välinpitämättömyyttä. Jos tiesitte, se lähentelee vastuuttomuutta. Puolustuskyky heikkenee, alueellinen puolustus rapistuu ja maanpuolustustahto kärsii. Utvan päätösten esittelyasiakirjan mukaan "lisäsäästöt edellyttäisivät puolustuksen lähtökohtien - - uudelleenarviointia". Lähtökohdissa viitataan muun muassa yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen.

Nyt ollaan viimeisellä viivalla. Vähintä on, että pidättäydytte uusista leikkauksista maaliskuun kehysriihessä. Jos leikkaaminen jatkuu, silloin käsillä on puolustusreformi, jossa puolustuksen perusteet ovat pakon sanelemina ihan toiset kuin ne nyt ovat.

Varmuuden vuoksi totean, että myös Puolustusvoimien on osallistuttava säästötalkoisiin, mutta reilua olisi ollut säästättää Puolustusvoimilla suunnilleen saman verran kuin muillakin eli noin puolet nyt vaaditusta.

Suomen puolustuskonsepti on osoittanut voimansa ajan vaatimusten mukaisesti. Yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan reserviin ja alueelliseen puolustukseen perustuva sekä kunnolla varustettu ja riittävästi kertausharjoitettu reserviläisarmeija muodostaa riittävän korkean ennalta ehkäisevän turvakynnyksen Suomelle ja suomalaisille.

Hallitus pahentaa leikkauksilla työttömyyttä Sisä-Suomen maakunnissa. On surkuhupaisaa, että hallitus nimeää lakkautuksista pahiten kärsivät alueet itse aiheuttamansa äkillisen rakennemuutoksen alueiksi. Teillä on, kuten kuultiin, myös Pohjois- ja Itä-Suomi -ohjelma, mutta toisella kädellä hallitus tyhjentää Itä-Suomea. Lakkautukset maakunnissa vaikeuttavat Puolustusvoimien toisen tärkeän tehtävän, siis virka-avun antamista. Eikä siellä kajahda kohta sotilasmusiikkikaan ainakaan omasta takaa. Ihmiset niillä main kysyvät perustellusti, jättääkö valtio heidät oman onnensa nojaan.

Puolustusvoimauudistuksella on arveluttavat inhimilliset piirteensä. Muistissa on hallituksen kylmä käsi ruokahuollon ulkoistamisessa: pienipalkkaiset naisvaltaiset työntekijäryhmät kärsivät. Sama riski on nyt irtisanomisissa ja siirroissa. Nyt on toimittava hyvän työnantajan tavoin. Ja vielä muistutan varusmiesten toiveesta: heidän ruoka- ja vaatehuoltonsa sekä myös henkisen kunnon hoitamisensa ei saa kärsiä varusmieskoulutuksen keskittyessä muutamaan suureen varuskuntaan. Kysymys on palvelumotivaatiosta ja lopun perin maanpuolustustahdosta.

Mutta ei niin huonoa, ettei hyvääkin. Pääesikunnan supistaminen, sen alaisten laitosten uudelleenorganisointi, uusi logistiikkakeskus, johtamisrakenteen madaltaminen, hallinnon virtaviivaistaminen ja myös paikallisjoukkojen perustaminen ovat esimerkkejä myönteisistä uudistuksista.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

"Eduskunta katsoo, että hallituksen ei tule toteuttaa puolustusvoimauudistusta nyt esitetyssä muodossa varuskuntia lakkauttamalla ja Puolustusvoimien toimintaedellytyksiä kohtuuttomasti leikkaamalla, vaan käynnistää puolustusvoimauudistus parlamentaarisen selonteon kautta ja että hallituksen tulee perua Pohjois-Karjalan Prikaatin, Kauhavan Lentosotakoulun, Keuruun Pioneerirykmentin, Hämeen Rykmentin, Kotkan Rannikkopataljoonan ja Ilmavoimien Teknillisen Koulun lakkauttamiset.

Kataisen hallitus on toiminut tässä uudistuksessa eduskunnan vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa ilmaiseman tahdon vastaisesti, ja hallitus toiminnallaan heikentää Suomen puolustuskykyä, vaarantaa alueellisen puolustuksen ja koko maan puolustamisen periaatteen, harjoittaa kestämätöntä työnantajapolitiikkaa, heikentää aluetalouksia ja työllisyyttä paikkakunnilla, joilla joukko-osastot lakkautetaan, sekä rapauttaa näin maanpuolustustahtoa.

Edellä olevan perusteella eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeiseen puheenvuoroon viitaten täytyy aloittaa faktalla, ja se fakta kuuluu seuraavasti: viimeksi kun Itä-Suomesta lakkautettiin varuskuntia, Savon Prikaati Mikkelistä vuonna 2006, puolustusministerinä oli Seppo Kääriäinen. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Aluksi pieni tunnustus myös perussuomalaisten eduskuntaryhmälle: Te yritätte kaataa hallitusta asiassa, josta on olemassa hallituksen poliittinen päätös. Siksi välikysymyksenne on ajankohtainen. Ensi viikolla palaamme taas alkusyksyn tilanteeseen, kun välikysymyskeskustelua käydään toistamiseen asiasta, josta on olemassa ainoastaan hallituksen suunnitelmia ja virkamiesraportteja. Mutta tähän ne kehut ja tunnustukset kuitenkin päättyvät.

Puolustusvoimauudistuksen suurin syy on turvallisuusympäristön muutoksessa. Viime vuosina tehdyistä selonteoista näkee toistuvasti Puolustusvoimien arvion, että sodan uhkaa ei ole. Ihan tuore puolustusministeriön kysely osoittaa, että kansalaiset ovat vastanneet, että suomalaisissa huolta aiheuttavia tekijöitä ovat heidän mielestään talouteen ja toimeentuloon liittyvät asiat. Esimerkiksi Venäjän varustautumisesta ei olla huolissaan. Samassa kyselyssä neljä viidesosaa suomalaisista toteaa, että he arvioivat sotilaallisen tilanteen Suomen lähialueilla pysyvän samana tai muuttuvan vähemmän uhkaavaksi seuraavien kymmenen vuoden aikana. Siilasmaan raportissa todetaan, että "Suomea ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa uhkaa kukaan", ja eduskunnan seurantaryhmä taas on todennut, että "Suomen lähialueen vakaus on kohentunut ja sodan uhkaa ei ole".

Perussuomalaiset eivät ole ymmärtäneet tätä kiistatonta turvallisuusympäristön muutosta. Te puhutte välikysymyksessänne mahdollisista hyökkääjistä ja maahan tunkeutujista. Te elätte edelleen harhassa, harhassa, jossa vihollinen väijyy rajan pinnassa piippalakki päässä ja odottaa sopivaa hetkeä käynnistää väkivaltainen maahan tunkeutuminen. (Välihuutoja)

Arvoisat perussuomalaiset, herätkää jo pahasta unestanne. Desantteja ei hiivi enää rajaseudun kylien liepeillä, eivätkä neuvostopanssarit jyrise peltojemme takana, ja onneksi näin on, sillä kukaan ei tahdo noita aikoja takaisin. Ja saisinko vielä pyytää: jättäkää myös sotaveteraanit rauhaan. Teillä ei ole tässäkään asiassa heiltä valtakirjaa valjastaa heitä vaalivankkureidenne vetäjiksi. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Koko eduskunta on vuonna 2008 hyväksynyt periaatteet puolustusvoimauudistuksesta. Timo Soini oli oikein virallisena jäsenenä turvallisuuspoliittisessa seurantaryhmässä ja on allekirjoittanut raportin, jota nyt siteeraan: "Nykyisen vahvuisen kenttäarmeijan varustaminen ja ylläpitäminen ei ole mahdollista 2010-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä osa maavoimien kalustosta vanhenee 2010-luvun jälkipuoliskolla. Samalla ikäluokkien pienentyminen merkitsee sitä, että sodan ajan kokonaisvahvuus tulee laskemaan nykyisestä. Tässä vaiheessa tulee arvioitavaksi myös mittavammat puolustusvoimien rakenteelliset muutokset - -."

Tätä mieltä siis eduskunta ja sen seurantaryhmän jäsen Timo Soini oli vuonna 2008. Nyt kun tätä puolustusvoimauudistusta sitten ihan oikeasti tehdään eduskunnan tuolloin linjaamien tavoitteiden mukaisesti, niin se onkin muuttunut perussuomalaisten piirissä jonkinlaiseksi maanpetturuudeksi ja koko hallitus olisi nyt syytä laittaa kävelemään. Erityisesti puolustusministerin jahtaaminen ja kantelut oikeuskanslerille saakka ovat olleet täyttä farssia ja häpeäksi koko kansanedustuslaitokselle.

Sodan ajan joukkojen väheneminen johtuu myös ikäluokkien pienenemisestä, kuten olemme kuulleet. Tämä on kuultu moneen kertaan. Varuskunnat eivät ole enää sodan ajan tukikohtia, vaan rauhan ajan koulutuskeskuksia. Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin, vaan joukkoja liikutellaan hyvin nopeasti eri puolille maata.

Arvoisa puhemies! Koko valtiontalous on hyvin vaikeassa tilanteessa. On loogista, että tällaisena aikana, kun kaikki ministeriöt ovat taloudellisten säästöjen piirissä, myös puolustusministeriö on näissä talkoissa mukana. Vasemmisto haluaa vaikeina aikoina osoittaa isänmaallisuutensa kansalaisten perusturvaa kehittämällä ja turvaamalla laadukkaat hyvinvointipalvelut kaikille ihmisille.

Arvoisa puhemies! Vielä pari lausetta, kuten perussuomalaisten Oinosellekin sallittiin. Me vasemmistossa olisimme halunneet säästötalkoissa painottaa vielä enemmän asehankintojen supistamista ja tuoda mukaan enemmän aluepoliittista näkökulmaa. Valmisteltu puolustusvoimauudistus on täysin sotilaiden suunnittelema ja se on tehty ainoastaan sotilaallisista lähtökohdista.

Vaikka uudistushanke on sotilaiden suunnittelema, on vastuu päätöksistä silti vain ja ainoastaan meillä poliitikoilla. Meidän täytyy huolehtia siitä, että nyt varuskuntansa menettäneiden alueiden ja työnsä menettävien ihmisten hätä kuullaan ja otetaan todesta. Vasemmisto on valmis tukemaan kaikkia toimenpiteitä, millä nyt tehtävän puolustusvoimauudistuksen negatiivisia vaikutuksia voidaan lieventää ja estää.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tukee hallitusta.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnassa kannattaa uudistaa ja kehittää niitä toimintoja, joita pidämme tärkeinä, ja koska emme voi sulkea pois sellaisia negatiivisia tulevaisuuskuvia, joissa myös Puolustusvoimia tarvitaan, on tarpeen pitää Puolustusvoimat ajan tasalla.

Puolustusvoimilla on jo pitkään ollut tarve keventää omia hallintorakenteitaan, luopua turhan rakennuskannan ylläpidosta ja tehostaa koulutusta. Olisi ollut hyvä, jos nämä uudistukset olisi saatu jo aikaisemmin liikkeelle. Nyt niitä tehdään valtiontalouden saneleman pakon edessä.

Tämäkään uudistus ei ratkaise kaikkia Puolustusvoimien rakenteellisia haasteita; niihin joudutaan vielä tämän jälkeen palaamaan. Uudet turvallisuusuhat, joihin täällä viitattiin, vaativat Puolustusvoimilta myös uudenlaisia toimintoja.

Oppositio on oikeassa siinä, että puolustusvoimauudistusta tulisi tehdä mahdollisimman laajalla parlamentaarisella yhteisymmärryksellä. Parlamentaarinen valmistelu sisältää myös sen tärkeän periaatteen, että Puolustusvoimien uudistaminen ei ole vain sotilaiden asia. Se on kaikkia suomalaisia koskeva kysymys.

Puolustusvoimauudistus ei muuta Suomen puolustuskonseptia: meillä on suureen reserviin perustuva asevelvollisuusarmeija edelleen. Kriisejä ajatellen ei ole keskeistä, paljonko meillä on kasarmeja, vaan mitä välineitä Puolustusvoimilla on, miten joukot on koulutettu ja miten Puolustusvoimien liikkuvuus on järjestetty. Puolustuskyvyn uskottavuutta mitataan myös sillä, että ilmoitetun kokoinen reservi pystytään varustamaan, huoltamaan ja kuljettamaan.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen jälkeenkään mikään osa maata ei jää puolustamatta ja kukaan varusmiespalvelukseen lähtevä ei jää kouluttamatta. Sen sijaan tämä suunnitelma merkitsee henkilövähennyksiä Puolustusvoimissa sekä toimintojen lakkauttamista monilta paikkakunnilta. Nämä ovat uudistuksen merkittäviä negatiivisia tekijöitä.

Vihreät edellyttävät, että valtio noudattaa hyvää ja aktiivista työnantajapolitiikkaa myös Puolustusvoimien kohdalla siten, että henkilökuntaa ei aseteta kohtuuttomaan asemaan. Paikkakunnille, joita varuskuntien lakkautukset koskevat, on suunnattava valtion aktiivista työllistämis- ja aluekehitystoimintaa.

Puolustusvoimauudistus on herättänyt myös kysymyksen suomalaisten maanpuolustushengestä ja maanpuolustustahdosta. On hyvä muistaa, että Suomessa on monia paikkakuntia, joilla ei ole Puolustusvoimien toimintoja koskaan ollutkaan, mutta ei näillä paikkakunnilla ole ollut mitään vikaa eikä ongelmaa maanpuolustustahdossa eikä -hengessä. Maanpuolustustahto on vähän suurempi asia kuin se, missä nämä toiminnot Suomessa sijaitsevat.

Jos puolustusvoimauudistusta ei nyt tehtäisi, olisimme vuonna 2015 tilanteessa, jossa toimintaan ja varusteisiin käytettäviä määrärahoja jouduttaisiin jyrkästi leikkaamaan ja palkkoihin ja tiloihin menevät kulut kasvaisivat kasvamistaan. Sellaisen armeijan kyky vastata mihinkään kriiseihin olisi heikentynyt.

Ärade talman! Skulle man kunna hitta sparåtgärder någon annanstans, så att nedskärningarna inte behövde göras nu? I sannfinländarnas interpellation föreslås nedskärningar i kostnaderna för internationell krishantering, det vill säga finska fredsbevarare skulle kallas hem från världen. I ett modernt försvar är förmågan att kunna ge hjälp och att kunna ta emot hjälp mycket viktig. Om vi ser på världens kriser de senaste åren har ingen klarat sig ur kriser ensam. Därför är det så kortsiktigt att föreslå att Finland skulle avstå från sitt egna internationella krishanteringskunnande och den erfarenhet och know-how som vi via krishantering har fått. Det här skulle försvaga också Finlands egna försvarsförmåga.

Arvoisa puhemies! Olisiko muualta sitten löydettävissä säästöjä, niin että näitä leikkauksia ei tarvitsisi tehdä? Perussuomalaiset ovat esittäneet välikysymyksessään, että leikattaisiin kansainvälisen kriisinhallinnan menoja. Tämä olisi hyvin lyhytnäköistä. Nykyisessä kriisinhallinnassa keskeistä on pystyä antamaan apua ja myöskin kyky vastaanottaa apua. Kukaan ei ole viime vuosina kansainvälisissä kriiseissä selvinnyt ilman apua.

Aivan lopuksi, puhemies: Välikysymys nostaa esiin myös kysymyksen vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä mutta vähän mutkan kautta. Nimittäin on otettu esille ministeri Wallinin oma vapaaehtoinen maanpuolustustyö hänen osallistuessaan Uudenmaan Prikaatin Killan valtuuskunnan toimintaan. On tärkeää, että jääviyssääntöjä noudatetaan tarkasti, mutta ei pitäisi luoda tässä salissa sellaista tunnelmaa, että poliitikolle on raskauttavaa tai jollain tavalla synnillistä olla mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Om vi ska tro sannfinländarnas interpellation, och jag väljer några direkta citat ur texten, "körs den allmänna värnplikten i botten", det sker en "masslakt av garnisoner", "repetitionsövningarna läggs praktiskt taget ner", "Hornet-planen slutar flyga" och "flottans fartyg stannar kvar i hamnarna". Det här är inte bara grova överdrifter utan saknar, vad jag kan förstå, också verklighetsförankring. Det står illa till med trovärdigheten om ett oppositionsparti bygger sin politik på sådan grund.

Försvaret har stått inför behovet av en organisationsreform. Det har vi alla vetat redan länge. Såsom regeringen konstaterar i sitt svar till interpellanterna, skulle enbart personal- och fastighetskostnaderna i slutet av det här årtiondet annars utgöra över hälften av försvarsbudgeten. Det skulle äventyra både själva verksamheten och materielanskaffningarna så att försvarsberedskapen på riktigt skulle vara i fara. Reformens syfte är uttryckligen att se till att så inte sker, och därför är den nödvändig.

Sedan är det naturligtvis oturligt för reformen att den tidsmässigt sammanfaller med ett trängande behov av att balansera statsfinanserna. Enligt tidigare planer hade försvarsutgifterna tillåtits öka under ännu ett par år framöver för att sedan tack vare strukturella förändringar plana ut. Nu måste försvaret, liksom så många andra samhällssektorer, i stället spara pengar redan under detta och nästa år. Därför blir anpassningen svår men inte omöjlig. Svenska riksdagsgruppen är tillfreds med att den svenska värnpliktsutbildningen tryggas såsom lagstiftningen och regeringsprogrammet förutsätter och att det sker på ett ändamålsenligt sätt.

Arvoisa puhemies! Onneksi hallituksella on Puolustusvoimille asettamassaan tavoitteessa voimakas yleisen mielipiteen tuki. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuoreen mielipidemittauksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaa pitää kiinni yleisestä asevelvollisuudesta ja vielä useammat sotilaallisesta liittoutumattomuudestamme.

Kun suomalaisilta kysyttiin, mitkä seikat on ensisijaisesti otettava huomioon varuskuntien säilyttämisestä tai lakkauttamisesta päätettäessä, listan kärkipäässä on, kuten pitääkin, Puolustusvoimien tarpeet ja sotilaallisen koulutuksen tarve. Aluepoliittiset tekijät ja erityisesti paikkakuntien sotilaalliset perinteet jäävät listan loppupäähän. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat siis enemmän hallituksen ja Puolustusvoimien johdon linjoilla arvioinneissaan kuin välikysymyksen laatijat.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei ole välinpitämätön niiden vaikeuksien suhteen, joita aiheutuu varuskuntien ja muiden joukkoyksikköjen lakkauttamisen kohteeksi joutuville paikkakunnille. Otamme vakavasti nämä ongelmat. Valtiovallan tulee tehdä kaikki voitava, jotta näille paikkakunnille pystytään luomaan uusia työpaikkoja yhdessä kuntien ja paikallisen elinkeinoelämän kanssa.

Ennen kaikkea puolustusilmaston tuore kartoitus vahvistaa sen, että suomalaisten maanpuolustustahto on tinkimättömän korkea. Siihen on hyvä nojautua uudistusprosessissa, mutta siitä on myös pidettävä huolta prosessin läpiviemisessä huolimatta siitä, mihin joukko-osastot on sijoitettu.

Ärade herr talman! I opinionskartläggningen finns dock yttringar som inte delas av Försvarsmakten. Då en stor majoritet vill hålla fast vid de krigstida truppernas, alltså reservens, nuvarande storlek stöter det tyvärr inte enbart statsekonomiska utan också rent demografiska hinder. Och då finländarna tillfrågas om Finlands deltagande i fredsbevarar- och krishanteringsuppdrag är opinionerna med förlov sagt lätt motstridiga. Å ena sidan vill en stor majoritet upprätthålla verksamheten på nuvarande nivå. Å andra sidan kommer just deltagandet i internationella freds- och krisuppdrag högst på listan då folk tillfrågas om på vilka punkter försvaret kunde spara. Den här verksamheten är ändå viktig eftersom den ger både yrkesmilitärer och reservister nyttiga erfarenheter av militära uppdrag som, lyckligtvis, inte kan erbjudas i hemlandet i fredstid.

Arvoisa puhemies! Ennen kaikkea osallistuminen rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin on yksi eurooppalaisen ja globaalin ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme ytimiä, ja silloin kun tämä kansainvälinen toiminta osoitetaan mahdolliseksi säästökohteeksi, on syytä muistaa sen vastaavan ainoastaan kahta prosenttia puolustusbudjetista.

Eräässä suhteessa Puolustusvoimien säästötarpeet voivat parhaassa tapauksessa muodostua katalysaattoriksi jollekin hyvälle. Tällä voitaisiin mieluusti kiirehtiä pohjoismaisen yhteistyön vahvistamista, kun kyse on aina materiaalihankinnoista erikoistumisen ja tehtäväjaon kautta vieläkin tiiviimpään yhteistoimintaan esimerkiksi rauhanturva- ja kriisihallintatoiminnassa.

Arvoisa puhemies! Koko puolustusvoimauudistuksen tarkoituksena on nimenomaan turvata maamme puolustuskyky myös pitkällä tähtäimellä. Jos uudistuksia ei toteuteta, tämä valmius vaarantuu valitettavasti hyvinkin pian. Siksi olemme uudistuksen takana. Hallitus nauttii siis myös puolustuspolitiikan osalta ruotsalaisen eduskuntaryhmän luottamusta.

Ärade herr talman! Hela avsikten med försvarsreformen är uttryckligen att trygga försvarsberedskapen även på lång sikt. Om inga reformer genomförs äventyras den här beredskapen tyvärr mycket snart. Därför stöder vi reformen, och regeringen åtnjuter också för försvarspolitikens del svenska riksdagsgruppens förtroende.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on monesti todettu niin hallitus- kuin oppositiopuolueidenkin edustajien suulla, että nykyinen haastava taloustilanne edellyttää hallitukselta päättäväisiä toimia julkisen taloutemme tasapainottamiseksi. Kreikan tie ei saa olla Suomen tie. Tasapainottamistalkoot tarkoittavat muun muassa julkisen sektorin kulujen karsimista, eikä näistä talkoista ole turvassa edes Puolustusvoimat. Samalla täytyy kuitenkin todeta, että Puolustusvoimien uudistaminen ei ole tämän hallituksen keksintö, vaan puolustusvoimauudistuksen tarve on ollut tiedossa jo vuosien ajan. Uudistuksen päämääränä on järjestää kansallinen puolustuksemme aiempaa tehokkaammin ja taloudellisemmin, kun varusmiessaapumiserät pienenevät, toiminnan yksikkökustannukset nousevat ja vanhenevan materiaalin uusiminen kallistuu. Uudistamalla Puolustusvoimia nyt voimme tehdä sen hallitusti ja niin, ettei Puolustusvoimien toimintakyky oleellisesti pitemmäksi aikaa heikkene.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kysyvät välikysymyksessään, miten hallitus aikoo palauttaa poliittisen päätöksenteon uskottavuuden. Tähän toteamme, että poliittisenkin päätöksenteon pohja pettää, ellei julkinen taloudenpito ole uskottavaa ja kestävää. Siihen näillä Puolustusvoimia koskevilla uudistuksilla osaltaan tähdätään. Mitä tulee uudistuksen valmisteluun, uskomme, että asiaa työstäneillä puolustuksen ammattilaisilla on meitä poliitikkoja parempi kyky arvioida, mitkä ovat oikeat toimenpiteet riittävän puolustuskyvyn turvaamiseksi, kun talouden resurssit vähenevät. Kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä ei ole syytä kyseenalaistaa ammattisotilaidemme kykyä ratkaista, mikä on paras tapa kohdentaa tarvittavat säästöt. Alue-poliittinen huutokauppa tuskin olisi johtanut kokonaispuolustuksemme kannalta yhtä hyvään lopputulokseen.

Samalla kuitenkin toteamme, että joukko-osastojen lakkautukset ovat monille paikkakunnille kova isku jopa satojen työpaikkojen hävitessä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttääkin hallitukselta erityistoimia niillä paikkakunnilla, joihin raskaimmat henkilöstövaikutukset kohdistuvat. Uudistusta läpi vietäessä on painotettava henkilöstön kohdalla muutosturvan täysimääräistä hyödyntämistä. Valtion on noudatettava kaikin puolin esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa, tuettava henkilöstöä muutosprosessissa ja tavoiteltava sitä, että jokaiselle irtisanottavalle löytyy uusi työ mahdollisimman nopeasti.

On valitettavaa, että supistustoimet kohdistuvat näinkin painavina sotilassoittokuntiin. Perinteikkäillä varuskuntasoittokunnillamme on erityinen tehtävänsä Puolustusvoimien ja sen eri sidosryhmien välisten suhteiden hoitamisessa, yleisen maanpuolustushengen ylläpitämisessä ja Puolustusvoimien positiivisen imagon vahvistamisessa. Soittokunnilla on myös tärkeä rooli oman alueensa kulttuuritarjonnassa. Esimerkiksi lakkautettava Kainuun Prikaatin soittokunta on maakunnan ainoa ammattilaisorkesteri. Toivomme, että soittokunnan jättämän aukon paikkaamiseen löytyy Kainuussa ja muuallakin toimivia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! KD:n eduskuntaryhmä tukee Puolustusvoimien säästöohjelmaa hallitusohjelman mukaisesti mutta kannustaa eduskuntaa samalla laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun Puolustusvoimien suorituskyvystä ja siitä, millaisiin ulkoisiin turvallisuusuhkiin meidän on kyettävä tulevaisuudessa varautumaan. Pöydällä oleva uudistus on linjassa nykyisen puolustusajattelumme kanssa, mutta jo seuraavien mahdollisten uudistusten kohdalla tulee vakavasti pohtia, onko yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen perustuvan puolustusdoktriinimme toteuttaminen vaarantumassa. Jatkossa tulee myös keskustella avoimesti eri vaihtoehdoista ylläpitää se suorituskyky, joka Puolustusvoimilta vaaditaan sille määriteltyjen tehtävien hoitamiseksi, pitäen kiinni omasta itsenäisestä puolustuksestamme. Samoin on paneuduttava uusien, kyberajan uhkien torjuntaan, joka voi osoittautua valitettavan kalliiksi. Nämä kysymykset on otettava huomioon myös seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Arvoisa puhemies! Uskottava maanpuolustus on keskeinen osa valtiollisen itsenäisyytemme perustaa, ja sen järjestäminen on valtiovallan tärkeimpiä tehtäviä. Sen me haluamme, ja se tulee hoitaa kunnolla kaikissa oloissa, olipa taloudellinen tilanne millainen tahansa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitokset puheenvuoroista. Käsiteltävä aihe on monella tavalla hyvin merkittävä. Yhtäältä kyseessä ovat uudet ratkaisut Suomen maan puolustamiseksi, toisaalta kyseessä on asia, joka vaikuttaa alueiden tämänhetkiseen tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Moni ihminen aivan luonnollisesti on huolissaan omasta työpaikastaan aivan samalla tavalla kuin monet ne ihmiset, jotka menettävät työpaikkansa vaikkapa yritysten irtisanomisissa. Myös varuskunnilla on omia perinteitä ja historiaan liittyviä merkityksiä eri puolilla Suomea. Eli kyseessä on erittäin laaja kokonaisuus, josta kaikkein olennaisin on luonnollisesti se, mihin me päädymme näiden ratkaisujen jälkeen, jotta voimme puolustaa Suomea kaikissa olosuhteissa. Eli tämän uudistuksen kaikkein tärkein lähtökohta ja peruste on maanpuolustuksen tarpeet, mutta muitakin äsken mainittuja piirteitä tähän liittyy, joista osa on hyvin kielteisiä yksilön kannalta ajateltuna, myös kyseisen paikkakunnan kannalta ajateltuna, mutta muutokset ovat silti välttämättömiä.

Puolustusvoimien rakennetta on uudistettu koko Suomen historian ajan. Menneinä vuosikymmeninä varuskuntia on lakkautettu eri puolilta Suomea, ei siksi, että senaikaiset päättäjät olisivat olleet ajattelemattomia tai pahantahtoisia, vaan siksi, että maanpuolustuksen tarpeet ovat muuttuneet ja vaihdelleet. Toisaalta myös koulutettavien nuorten miesten ja naisten ikäluokkien määrä on vaikuttanut siihen, että joukko-osastoja on ollut järkevääkin lakkauttaa, vaikka se monelle on kipeää ollut. Edellisen kerran ei edellinen, mutta sitä edellinen hallitus teki myös osittain uudistuksia: Savon Prikaati lakkautettiin, myös Kaakkois-Suomesta yksikkö poistui. Nämä kaikki ovat sitä samaan arvioon perustuvaa toimintaa, mitä pitää tehdä, jotta rahat, jotka puolustukseen käytetään, käytetään mahdollisimman hyvin nimenomaan maanpuolustuksen kannalta ajateltuna.

Tämä puolustusvoimauudistus ei ole mitenkään äsken keksitty ajatus. Edellinen hallitus ja presidentti ja edellinen eduskunta selonteossaan totesivat, että rakenneuudistus on välttämätön. Itse asiassa vuonna 2008, niin kuin täälläkin salissa on jo tänä päivänä mainittu, on todettu yhteisesti kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa, että 2010 jälkipuoliskolla nykyisen vahvuisen kenttäarmeijan varustaminen ja ylläpitäminen ei ole mahdollista. Edelleen todettiin, että merkittävä osa Maavoimien kalustosta vanhentuu 2010 jälkipuoliskolla. Samalla ikäluokkien pieneneminen merkitsee sitä, että sodan ajan kokonaisvahvuus tulee laskemaan nykyisestä. Tässä vaiheessa tulevat arvioitavaksi myös mittavammat Puolustusvoimien rakenteelliset muutokset. Eli jo 2008 joka ikinen eduskuntapuolue, myös perussuomalainen puolue, yhtyi puolustusvoimauudistuksen, rakenneuudistuksen välttämättömyyteen.

Suomessa on osattu ajatella maanpuolustusta pitkäjänteisesti. On haluttu katsoa eteenpäin yli vaalikausien, yli poliittisten suhdanteiden, mitä pitää tehdä investointien puolella eli siis kalustohankinnoissa, jotta voimme varautua aina ennakkoon. 2008 joka ikinen suomalainen puolue mukaan lukien perussuomalainen puolue totesi sen aivan oikein, että myös tätä varuskuntarakennetta, Puolustusvoimien rakennetta, täytyy uskaltaa ja osata uudistaa, jotta voimme kantaa vastuuta maanpuolustuksesta myös sellaisissa olosuhteissa, jolloin meillä on vähemmän nuoria miehiä ja naisia koulutettavana maanpuolustuksen tarpeisiin. (Mauri Pekkarinen: Nyt te teette päätöksen ensin rakenteesta, sitten vasta sisällöstä!)

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita Puolustusvoimien uudistuksen välttämättömyydestä.

Kuten puolustusministeri omassa puheessaan totesi, mikäli tätä uudistusta ei tehtäisi vuonna 2020, joka on aivan hetken päästä, jo puolet puolustukseen käytettävistä määrärahoista menisi henkilöstö- ja kiinteistökuluihin. Puolet. Jokainen tietää, että tällä rahoitusrakenteella ei pystytä Suomea puolustamaan niin hyvin kuin pitäisi, joten on tehtävä rakenteellisia uudistuksia, jotta me pystymme säilymään jatkossakin siinä tilanteessa, että yksi kolmasosa menee palkkoihin, yksi kolmasosa päivittäiseen toimintaan, kuten koulutukseen, ja yksi kolmasosa materiaalihankintoihin. Tämä on Suomen maanpuolustuksen ikään kuin kolmijako, kultainen kolmijako, joka ylläpitää meidän puolustuskykyämme.

Totta kai on todettava myös se, että tämän rakenneuudistuksen ajoitukseen vaikuttavat valtiontalouden ja julkisen talouden säästötarpeet. Jos julkista taloutta ei pidetä hyvässä kunnossa eli jos meillä ei ole siis rohkeutta tehdä niitä tarvittavia toimenpiteitä, jotka ovat leikkauksia, veronkorotuksia, rakenteellisia uudistuksia, meidän julkinen taloutemme ylivelkaantuu niin, että meillä ei ole varaa ylläpitää sen paremmin maanpuolustusta kuin koulutusta kuin sosiaaliturvaa kuin terveyspalveluita. Olen ihan varma, että kun jonakin toisena päivänä tässä salissa puhutaan koulutuksesta tai terveyspalveluista, niin on hyvin monia kansanedustajia, jotka haluavat siihenkin lisää rahaa. Mutta kun me olemme tilanteessa, jossa Suomi ylivelkaantuu, niin meidän vaan pitää uskaltaa tehdä se, minkä suomalaiset ovat aina tähänkin saakka uskaltaneet ja ymmärtäneet ja halunneet tehdä, eli kantaa vastuuta terveestä julkisesta taloudesta, vaikka se tarkoittaa kipeitä päätöksiä. Näin ollen siis myös Puolustusvoimat on tämän julkisen talouden tasapainotuksen kohdalla tilanteessa, jossa joudumme tilapäisesti laskemaan määrärahoja, jotta ylipäänsä voimme turvata julkisen talouden kestävyyden.

Varusmiesten määrä alenee 3 000—4 500:lla tulevien vuosien aikana. Jokainen ymmärtää, että senhän on tarkoitettava myös rakenneuudistuksia varuskuntarakenteessa. Ei ole mielekästä ohjata edes nykyisen kokoisia määrärahoja nykyisen kokoiseen rakenteeseen tulevina vuosina. Vaikka eduskunta haluaisi antaa Puolustusvoimille enemmän rahaa tulevina vuosina kuin tänä päivänä, niin sitä lisääntyvääkään rahaa ei olisi järkevää käyttää nykyiseen rakenteeseen, jos ajatellaan maanpuolustusta. Eli rakenne on saatava kuntoon, jotta maanpuolustukseen käytettävät rahat aidosti menevät maanpuolustukseen.

Perussuomalaisten puheessa hyvin rankasti kritisoitiin Puolustusvoimien johtoa ja sen ammattitaitoa toteamalla, että puolustusvoimauudistus on vastuuton ja että teknologisessa kehityksessä mukanaolo, sotilaiden varustaminen, Suomen Puolustusvoimien varustaminen teknologian kehityksen mukana olisi jotenkin väärin. Meillä monella on monia mielikuvia Puolustusvoimista ja varusmiespalveluksesta itse kullakin omana aikanaan. Tähän liittyy varmaan aika paljon myös romanttisia ajatuksia, millainen Puolustusvoimat on joskus ollut tai millainen se oli sodan aikana. Mutta puolustusmateriaali on maailmassa yksi nopeimmin kallistuva teknologian ala, ja jos me haluamme kantaa vastuuta maanpuolustuksesta, niin kuin haluamme kaikki tässä salissa, meidän on oltava siinä teknologisessa kehityksessä kärjessä mukana ja se vaatii resursseja. Samaan aikaan pienenevän ikäluokan kanssa meidän on uskallettava ja osattava tehdä rakenneuudistuksia, jotta voimme kouluttaa varusmiehet, jotta voimme maksaa palkat, jotta voimme olla teknologisen kehityksen kärjessä.

Aivan loppuun, arvoisa puhemies, hyvät edustajat, yksi ehkä pieneltä tuntuva yksityiskohta, mutta merkittävä yksityiskohta, joka kertoo tämän rakenneuudistuksen tarkoituksesta ja tavoitteesta, on se, että tämän uudistuksen jälkeen meillä on mahdollista lisätä kouluttajia varusmiespalvelukseen. Tällä hetkellä meillä on 1,7 kouluttajaa joukkuetta kohti. Uudistuksen jälkeen meillä on varaa maksaa palkkaa useammalle kouluttajalle per joukkue. Eli tämän uudistuksen jälkeen meillä on terveempi rakenne, joka kykenee myös laadukkaampaan varusmieskoulutukseen, joka on luonnollisesti teknistyvän, erittäin vaativan puolustuksen tarpeiden mukaista.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! On hyvin ymmärrettävää, että tällaisessa puolustusvoimauudistuksessa halutaan ja on perusteltua, että eduskunnassa tarkastellaan asiaa myös jokaisen yksityiskohdan osalta, oli sitten kysymys varuskunnasta tai jopa soittokunnasta, ja kaikkiin näihin kysymyksiin on luonnollisesti annettava vastaukset. Mutta yhtä lailla olisi kuitenkin tärkeätä, että me lähdemme liikkeelle turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kokonaisuudesta ja siltä pohjalta sitten arvioimme sitä, mitä olemme tekemässä. Tätä varten hallitusohjelmassa on lähdetty siitä, että tämä puolustusvoimauudistus tullaan käsittelemään ja esittelemään osana eduskunnalle annettavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, ja tämän selonteon valmistelu on käynnistynyt heti, kun hallitus aloitti työskentelynsä. Tämä aineisto tulee olemaan kevätkauden kuluessa valmiina, ja puolustusvoimauudistus tulee silloin myös kaikkine yksityiskohtineen tänne eduskuntaan keskusteltavaksi ja käsiteltäväksi.

Mutta luonnollisesti, kun käynnistimme tätä, meillä oli käytettävissämme jo turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ja kehityksen analyysi, jotta voimme varmistua siitä, että tämä puolustusvoimauudistus myöskin perustuu siihen kokonaisnäkemykseemme koko kansainvälisen toimintaympäristön ja erilaisten laaja-alaiseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien tarpeista ja niihin vastaamisen tarpeista. Tämä kokonaisuus on se, jolta pohjalta tätäkin uudistusta vielä tämän kevätkauden aikana täällä eduskunnassa tullaan käsittelemään. Silloin asettuvat myöskin monet nyt vielä ehkä vähän kysymyksiä herättävät asiat mielestäni oikeaan valoon. Emme me tee tätä uudistusta suinkaan tyhjiössä, vaan me teemme sitä sellaisessa maailmassa, jossa meidän kaikissa naapurimaissamme, kumppanimaissamme ja muissa maissa ollaan tekemässä kyllä hyvin pitkälle meneviä uudistuksia puolustuksenkin osalta.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Armeijan tehtävä on valmistautua puolustamaan Suomea ja suomalaisia kriisiaikana. Tämän vuoksi niukoista resursseista pääpaino on suunnattava sinne, armeijan ydintehtävään. Sinne on myös rauhan ajan koulutuksen ja materiaalihankinnan ja muun toiminnan tähdättävä. Jos olisi runsaasti rahaa, niin Puolustusvoimat voisi hoitaa rauhan aikana muitakin oheistehtäviä. Nyt on keskityttävä olennaiseen. Se on isänmaan kannalta kuitenkin kaikkein tärkeintä. Ei Puolustusvoimien toimintojen ja materiaalin hinnannousu kuitenkaan pysähdy tämänvuotiselle tasolle, vaan se jatkaa nousua, niin kuin on tähänkin asti jatkanut. Sen vuoksi jatkossa keskeisintä onkin, mille tasolle määritellään Puolustusvoimain rahoitus vuodesta 2016 alkaen, kun uudistus on täysimääräisenä käytössä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kuulimme kaksi hyvin erilaista opposition ryhmäpuheenvuoroa, ja täytyy sanoa, että edustaja Kääriäiselle kiitos siitä puheenvuorosta, se oli hyvin laaja-alainen, monipuolinen ja synnytti omassa päässänikin monenlaisia ajatuksia.

Sen sijaan minun on ihan pakko kysyä perussuomalaisilta: Te kovalla paatoksella ja intohimolla vastustatte koko uudistusta, ette näe siinä mitään hyvää tai puolustamisen arvoista, mutta en riviäkään ole kuullut teiltä, mikä se teidän vaihtoehtonne olisi. Mitä teidän mielestänne pitäisi Puolustusvoimien uudistuksen yhteydessä tehdä, ja minkälaisia tavoitteita teillä tähän on? Koska te olette niin voimallisesti paneutuneet tähän vastustamiseen, teillä täytyy olla myös oma suunnitelma siellä pöytälaatikossa, ja me haluamme nähdä sen nyt. (Välihuutoja)

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Väätäiselle vastaisin, että totta kai uudistaa pitää Puolustusvoimiakin ja vaihtoehdon suuntaviivat kerroin puheenvuorossani ja me myös vaihtoehtobudjetissamme olemme kertoneet näistä.

Mutta, arvoisa puhemies, mielestäni hallitus on toistamassa maailmansotien välisen ajan Suomen tekemiä virheitä. Silloinkin säästösyistä koulutettiin vain osa ikäluokasta, silloinkin sodan ajan joukkojen tarve laskettiin liian pieneksi ja silloinkin Puolustusvoimien materiaalihankintoja suunnattiin kalliisiin mutta puolustuskyvyn kannalta osin epäolennaisiin asejärjestelmiin. Nuori Suomi luotti naiivisti Kansainliittoon, nyky-Suomi Euroopan unioniin. Tiukan paikan tullen meillä on EU:sta yhtä paljon hyötyä kuin Kansainliitosta talvisodassa. Yhtäläisyyksiä riittää, vaan toivokaamme, että historia ei toista itseään. Vai mitä, pääministeri Katainen, haluatteko te nimenne jäävän historiaan samaan tyyliin kuin edeltäjänne, pääministeri Cajanderin, nimi jäi?

Seppo Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministerille: Totesitte ihan oikein, että olennaista on se, mihin tässä uudistuksessa ja säästöillä päädytään. Palataan siihen myöhemmin. Mutta yhtä olennaista on se, miten päädytään tiettyyn lopputulokseen. Tässä suhteessa minulla on vakava huomautus siitä, että se on nurinkurinen asetelma, että selonteko tehdään paljon tuonnempana, rakennemuutos tehdään nyt, meidät pannaan ikään kuin tehtyjen päätösten eteen, siis tämä koko hyvä, hieno eduskunta. Tänne olisi pitänyt tuoda selonteko, jossa on mukana ainakin rakenneuudistuksen päälinjat, ei välttämättä varuskuntia, vaan ainakin päälinjat.

Toisekseen haluan huomauttaa teille, herra pääministeri, että kun viittasitte vuoteen 2004 — puhuitte siis minulle tosiasiassa, ja kyllä minullekin sietää puhua, syntiselle miehelle — niin tosiasia on se, että puolustusvaliokunta käsitteli silloin jopa varuskunta varuskunnalta silloisen puolustusministeriön ja -ministerin tekemät päätökset antaen siitä lausunnon, joka lausunto on nimenomaan tässä. Toisin sanoen, puolustusministeri Wallin, te ette puhunut koko totuutta omassa puheessanne äsken, kun piditte sinänsä oikein hyvän ja aika pitkänkin puheen.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset välikysymyksessään ja puheissaan väheksyvät Puolustusvoimain kansainvälisen toiminnan merkitystä ja esittävät säästöjen aloittamista kansainvälisestä toiminnasta. Oletteko te tietoisia siitä, että kotimaan kulut muodostavat Puolustusvoimien kulurakenteesta 97 prosenttia eli paljon ei ole kauhottavissa kansainvälisistä toiminnoista tähän uudistukseen? Eikä myöskään perussuomalaisten taholta arvosteta suomalaista rauhanturvatoimintaa, jota on tehty YK:n lipun alla vuosikymmeniä. (Välihuutoja) Onko teidän mielestänne niiden 38 000 suomalaisen rauhanturvaajan työ, jota he ovat maailmalla tehneet, ollut jotenkin turhaa? Minä uskallan väittää, että se on ollut vaikuttavinta työtä, mitä Suomen puolustusvoimat on tehnyt ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi viimeisten vuosikymmenien aikana.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen sisältää muutakin kuin reservin suuruuden tai edes materiaalien tai teknologian käytön tai määrän. Puolustuskyky riippuu myös maanpuolustustahdosta, ja olisin kysynyt sitä, miten sitä voidaan ylläpitää esimerkiksi järjestämällä kertausharjoituksia, miten tämän ylimenokauden aikana niitä pystytään järjestämään.

Pääministeri nosti ansiokkaasti esille varusmieskoulutuksen kehittämisen, mikä myös tähän uudistukseen sisältyy. Siitä ehkä muutama sana myös lisää.

Jag skulle gärna ha hört lite ännu om hur man tänker utveckla värnpliktstjänsten överhuvudtaget, för det ingår ju också i den här reformen och det är en verkligt positiv och välkommen sak.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jussi Niinistö omassa puheenvuorossaan otti pitkän listan esimerkkejä hänen mielestään epäonnistumisista Suomen puolustuspolitiikassa. En ollenkaan niihin näkemyksiin yhdy. Näen, että siinä on tällainen pyrkimys joko pysäyttää kehitys tai kääntää jopa kehityksen pyörää taaksepäin suurempaan reserviläiskokoon, vanhempaan kalustoon. Tämmöinen kansanarmeija-malli, tämän tyyppiset armeijat ovat pärjänneet aika huonosti sitten moderneissa konflikteissa, jos katsoo Balkanin kokemuksia tai muuta. Voisi arvioida myös sitten tämmöisen nykyaikaisen konfliktin vaikutuksia tällaiseen armeijaan.

Mutta olisin ottanut esille toisen asian. Hän kritisoi, niin kuin on kritisoinut systemaattisesti, Ottawan sopimusta, ja itse sitä kannatan, mutta nyt ehkä ulkoministeri Tuomiojalle: Suomi näyttää tulevan aina jollain tavalla jälkijunassa näissä, oli se Ottawan sopimus tai Oslon sopimus. Meille on aina yllätys, että aseriisuntasopimuksia syntyy, jolloin joudumme niihin nopeasti sopeutumaan. Missä vika?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyisessä maailmassa ulkoiset turvallisuusuhkat muuttuvat kaiken aikaa. Meidän on valppaasti seurattava näitä muutoksia, jotta osaamme varautua oikeisiin uhkiin. Modernissa tietotekniikan laajamittaiseen käyttöön nojaavassa yhteiskunnassa niin sanottujen kyber-uhkien rooli on rajussa kasvussa. On onni, että tässä tilanteessa Suomi sattuu olemaan yksi it-teknologian kehittämisen edelläkävijämaita maailmassa. En nyt viittaa suomalaisen kyberpuolustusvälineteollisuuden mahdollisuuksiin vaan siihen, että meillä on reserviläisissä ja uusissa varusmiehissä mittava osaamispotentiaali, jota voidaan hyödyntää näihin uhkiin varautumisessa.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä vain nostaa esiin sen, että Puolustusvoimien on koulutustoiminnassaan otettava täysi hyöty tästä osaamispotentiaalista ja myös huomioitava, että kyberuhkien torjuntaan ja elektroniseen sodankäyntiin liittyvät tehtävät voivat auttaa asevelvollisten palvelusmotivaation ja maanpuolustustahdon rakentamisessa.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltojen puolustusministeriö ja kongressi ovat antaneet luvan myydä Suomelle 70 kappaletta Hornet-hävittäjiin soveltuvia JASSM-ohjuksia, yhteishinta lähes 200 miljoonaa. Samaan aikaan Pentagon on ilmoittanut valmiutensa myydä 600 kappaletta lyhyen kantaman Stinger-ilmatorjuntaohjuksia vajaalla 240 miljoonalla. Näin niukkuuden ja tuhansien lopputilien aikoina kiinnostaa, missä aikataulussa ja laajuudessa edellä mainitut ohjushankinnat aiotaan tehdä, ja toinen kysymys: onko ohjushankintojen rahoitus turvattu?

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on puolustuspolitiikassa näyttänyt esimerkkiä, huonoa esimerkkiä. Esimerkiksi Puolustusvoimien pienipalkkaisille naisille tehtiin 30 prosentin palkanalennus, kun heidät ulkoistettiin Puolustusvoimien ruokahuollon yhtiöittämisen yhteydessä. Onko tämä sitä solidaarisuutta, arvoisat sosialidemokraattiset naiset, jota te haluatte puolustusvoimauudistuksessa?

Sitten viimeinen turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä: Se takasi Puolustusvoimien määrärahat ja jopa kasvun, ja sitä erityisesti kokoomuslainen puolustusministeri Jyri Häkämies paimensi. Mistä päin nyt tuulee, kun täysin on kelkka muuttunut?

Ja sitten SDP: Meidän vaihtoehtobudjetissamme olivat nämä puolustusmäärärahat. Sieltähän kun te nappasitte sen solidaarisuusveronkin, niin kyllä te osaatte sinne palata uudestaankin.

Sitten vielä yksi kysymys. Arvoisa puolustusministeri: Suomalainen puolustustarviketeollisuus ja työ, miten te turvaatte sen? Se on työpaikkoja ja kotimaista puolustusta.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat asiantuntijat opposition lisäksi ovat kyseenalaistaneet sen, pystytäänkö jatkossa todellakin uskottavasti Suomea puolustamaan. Kenraali Puheloinen on todennut, että tällaisenaan toteutettuna leikkaukset ja uudistus merkitsevät riskinottoa maan sotilaallisessa puolustuksessa, samoin kuin entinen puolustusministeriön kansliapäällikkö Matti Ahola on todennut, että valtiojohto tuhoaa armeijan uskottavuuden. Nämä puheenvuorot kertovat sitä samaa viestiä kuin keskusta tänään: hallituksen linjaus on riski paitsi Puolustusvoimien kyvylle niin myöskin erityisesti alueelliselle puolustukselle. Kun katsoo hallituksen muitakin toimenpiteitä, niin siinä on tämä sama sivujuonne, tällainen ideologinen keskittäminen, ja tässä uudistuksessa sitä alleviivaa juuri se, että ensin tehdään tämä uudistus ja vasta sitten sen jälkeen selonteko — täysin päinvastaisessa ja väärässä järjestyksessä. Ja todellakin on niin, että täältä alta paljastuu se sama sivujuonne kuin hallituksen muussakin toiminnassa, (Puhemies: Nyt taitaa tulla aika vastaan!) ideologinen keskittäminen.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä Puolustusvoimissakin tarvitaan rakenneuudistusta. Säästöjen osalta emme ole olleet vaatimassa niiden lisäämistä. Tämä koskee myös valtiovarainministeri Urpilaista. Me olemme halunneet painottaa tarvittavat säästöt siten, että tässä vaiheessa painotus on materiaalihankinnoissa, mahdollisimman vähän henkilöstömenoissa. Tällä tavalla voidaan turvata mahdollisimman pitkälle myös henkilöstön asema.

Tämän uudistuksen valmisteluun liittyen ymmärrän edustaja Kääriäisen äänenpainoja. Tässä on käytetty ehkä "salainen"-leimaa turhan herkästi sellaisissakin asioissa, joissa sitä ei välttämättä olisi tarvinnut. Tässä mielessä eduskunnan mukanaolo uudistuksessa on hyvin tärkeää.

Tämän lisäksi on vielä syytä todeta, että alueellinen näkökulma on hyvin tärkeä ja aluekehitysvaikutukset olisi tullut ottaa jo huomioon nykyistä enemmän, ja tästä eteenpäin niissä toimenpiteissä, jotka kohdistuvat moneen maakuntaan ja paikkakuntaan hyvin raskaasti, hallituksella tulee olla täysi toimenpidevalikko noiden paikkakuntien tukemiseksi.

Ilkka  Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perimmiltään näen niin, että niin tämän uudistuksen kuin koko Puolustusvoimiin suhtautumisen tärkein ydinkysymys on siinä, että Suomella on kaikissa olosuhteissa uskottava, todellinen puolustuskyky. Tämän uudistuksen tulkitsen niin, että tässä nyt pyritään ottamaan löysät pois hallinnosta ja ikäluokan pienenemisestä johtuvista vaikutuksista, (Perussuomalaisten ryhmästä: Ikäluokat ei pienene!) ja sen vuoksi kysyn: Kai hallituksella on suunnitelmia myös Suomen puolustuksen kovan ytimen turvaamiseksi uusilla investoinneilla? Tämä on meille on äärettömän tärkeää, että uuden sodan uhkakuviin kyetään uskottavasti vastaamaan myöskin huomispäivän maailmassa.

Toinen asia, lyhyesti, herra puhemies, on se, että Puolustusvoimat on nyt tehnyt enemmän kuin lääkäri määrää. Lähden siitä, että kun kehysriiheen vajaan kuukauden kuluttua mennään, niin Puolustusvoimat ei enää siinä yhteydessä ole uusien säästötoimenpiteiden kohteena, vaan nyt on muiden pääluokkien vuoro vastata tähän hallinnon haasteeseen, jonka taloudellinen realiteetti tähän tuo.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Haavisto otti esille ministerin maanpuolustusharrastuksen, ja sanoisin näin, että jos tässä salissa olisi enemmänkin meitä maanpuolustusharrastelijoita ja -harrastajia, niin ei tarvitsisi pelätä ja miettiä niitä uhkakuvia, vaan voisi nähdä ne rehellisesti. Ei meidän tarvitse hakea edustaja Kalliorinteen piippalakkimiehiä puskan takaa: nähtäisiin ne uhat todellisuudessa, mitä ne tänä päivänä tulisivat olemaan, ihan arkipäivänä. En minä tarkoita mitään kriisitilannetta. Riittää metsään kadonnut vanhus tai vähän isompi metsäpalo, niin tietyillä alueilla ei ole poliisilta apua saatavissa eikä myöskään virka-apua Puolustusvoimilta. Nämä ovat ihan käytännön asioita.

Sitten, kun täällä puhutaan vuodesta 2008 — väitetään, että silloin on tehty pitkäaikaisia suunnitelmia — niin emmekö me silloin nähneet, että on tulossa lama, kustannukset nousevat, ja silti me tuhoamme käyttökelpoista puolustustarviketta. Onko tässä jonkinnäköinen ristiriita? Minä ainakin näen.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erityisesti Kauhavan Lentosotakoulun lakkauttaminen on asia, johon eivät riitä nykyiset perustelut. Lentosotakoulun lakkauttamista on perusteltu erityisesti kustannussäästöillä ja toiminnan tehostamisella. Kauhavan kaupunki on yhteistyötahojensa kanssa kuitenkin selvittänyt faktat, ja tässä mainintoja muutamasta tosiasiasta.

Te olette perustelleet Lentosotakoulun lakkauttamista 14,5 miljoonan euron säästöillä. Ne eivät kuitenkaan todellisuudessa toteudu kiinteistön ja henkilöstön osalta. Kauhavalle on investoitu viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 14,5 miljoonaa euroa sekä lisäksi 3 miljoonaa euroa vuosikorjauskustannuksiin. Te olette laskeneet investointivaatimukset tuleville vuosille 14 miljoonan euron arvoisiksi, kun todellisuudessa alle 5,5 miljoonan euron investoinnit riittävät. Tikkakoskelle vaadittaisiin sen sijaan yli 20 miljoonan euron investoinnit, kun Hawk-koulutus siirtyisi sinne. Te siis siirrätte kustannuksia paikasta toiseen. Mihin te perustatte laskelmanne, ministeri Wallin?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten kaikkea muutosta vastustava retoriikka on esimerkki siitä, miksi poliitikkoja ei pidä päästää sormeilemaan sotilaallisia ratkaisuja ja tekemään aluepolitiikkaa (Välihuutoja) Suomen puolustuskyvyn kustannuksella.

Varuskuntaverkon muutokset on suunniteltu maamme parhaiden asiantuntijoiden toimesta. On nimittäin vaikea kuvitella, mistä voisi löytyä omia Puolustusvoimiamme parempi asiantuntemus siitä, miten niukkenevat puolustusmäärärahat käytetään maanpuolustuksen näkökulmasta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Vai maksaako Puolustusvoimat perussuomalaisten mielestä palkkaa väärille asiantuntijoille?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikmanille, että tässähän tämä tulos nyt on, kun on annettu poliitikkojen peukaloida tätä puolustusvoimauudistusta. Mutta eilen jätettiin vetoomus Pohjois-Karjalan Prikaatin säilyttämisestä, se kuuluu lyhyesti näin: Vetoamme Suomen eduskunnan eduskuntaryhmiin, että vaikuttaisitte siten, että Pohjois-Karjalan Prikaati säilyy Suomen puolustusvoimien joukko-osastona. Perusteluina: Pohjois-Karjalan Prikaati on itäisen Suomen ainoa Maavoimien joukko-osasto, ja sen lakkauttaminen heikentäisi Suomen uskottavaa puolustuskykyä merkittävästi. Itäisen Suomen turvallisuus vaarantuisi Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkautuessa, ja Puolustusvoimat eivät pystyisi täyttämään perustehtäväänsä, joka on suojata yhteiskuntaa ja sen oikeusjärjestystä ulkoista uhkaa vastaan. Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkautus johtaisi kohtuuttomiin työpaikkamenetyksiin maan vaikeimmalla työttömyysalueella, ja korvaavien työpaikkojen luominen vaatisi valtiolta enemmän taloudellista tukea kuin prikaatin lakkauttamisesta syntyvät säästöt.

Kysynkin nyt pääministeri Kataiselta (Puhemies: Nyt tulee minuutti vastaan!): Mitä vastaatte niille vetoomuksen esittäjille, jotka seuraavat tätä tv-lähetystä?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä uudistusta, niin tarpeellinen kuin se onkin, se tiedetään, on vaikea käsitellä. On kysymys hyvin mittavasta uudistuksesta, ja se tuo kovia kohtaloita myös maakuntien osalle. En halua tällä väheksyä ollenkaan ammattisotilaiden tekemiä ratkaisuja, mutta me ymmärrämme, että heillä ei tietenkään ole ollut käytössään näitä alueellisia vaikutuksia.

Keski-Suomen osalta menetys on kaksi varuskuntaa ja yksi varikko, eli kaiken tämän tietäen tuntuu tietysti hyvin ikävältä, että näitä alueellisia vaikutuksia selvitetään vasta jälkeenpäin. Myös Ilmavoimien juuri tehtävänsä jättänyt komentaja on todennut, että ensin olisi pitänyt tehdä selonteko ja sitten vasta edetä tässä rakenneuudistuksessa. Nyt haluaisinkin kysellä, olisiko voitu asia hoitaa tosin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En usko myöskään minä Keuruun varuskunnan alasajon säästöihin. Pioneerirykmentin erikoisosaamisen siirtäminen tulee valtiolle kalliiksi ja haittaa pioneeri- ja suojelualojen sekä räjähdeosaamisen kehitystä osana Puolustusvoimia. Varusmiesten kuljetukset satojen kilometrien päähän tulevat myös maksamaan, ilman muuta. Pioneerirykmentti on tähän saakka houkutellut varusmiehiä 150 kilometrin säteellä Keuruulta. Nyt, kun Jämsän Halli vielä lopetetaan, hallitus on kylmästi jättämässä Keski-Suomeen erittäin ammottavan varuskunta-aukon. Miksi, ministeri Wallin? Ja kertokaa nyt ihan oikeasti, mihin nämä säästöt — joita te toisaalta väitätte tulevan, ja toisaalta puheessanne ette väitä, että edes haetaan — mihin nämä perustuvat? Mikä tämä logiikka tässä on?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tärkein tehtävä on tietysti Suomen sotilaallisesta puolustuskyvystä huolehtiminen, ja paine on kova, kun kustannustaso nousee puolustusmateriaalin osalta ja samaan aikaan vanha materiaali vanhenee ja poistetaan käytöstä. Vielä tämä taloudellinen paine kansainvälisesti aiheuttaa vaativan tilanteen tähän. Se on iso kuva, ja se on ymmärrettävää, että on pakko tehdä ja toimia.

Pieni kuva on sitten se, mikä kohtaa paikallisesti tämän uudistuksen myötä. Esimerkiksi Hämeen Rykmentti, alueelta, jolta itse tulen, 410 työpaikkaa, se ei ole mikään mitätön asia sille alueelle. Kysynkin sitä, miten valtio kantaa vastuunsa näiden paikkakuntien rakennemuutoksen ja korvaavien työpaikkojen tai kompensaation suhteen.

Toinen huoli on maanpuolustustahdosta, ja kysynkin siitä, miten näitä aluetoimistoja resursoidaan, jotta se paikallinen maanpuolustustoiminta pystytään pitämään yllä ja varsinkin paikallisjoukkojen (Puhemies: Nyt minuutti täynnä!) kertausharjoituksia lisäämään näillä alueilla, joista varuskunta lakkautetaan.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin puolustusministeriltä kysynyt niitä perusteita, millä Hennalan varuskunta lakkautetaan. Minä moneen kertaan ministerin kanssa tästä asiasta keskustelin.

Jag sade också samma saker på svenska så att ministern kan förstå vad jag menade. (Timo Soini: Auttoiko yhtään?)

Eipä näköjään ole auttanut, mutta minusta tätä keskustelua pitää jatkaa myös suomeksi ja ruotsiksi ja myös sitten perustella se, koska itse joudun perustelemaan sen, (Mauri Pekkarinen: Liity meihin! — Naurua) miksi Lahdessa on tämä varuskunta lakkautettu. Mutta, vakavasti puhuen, täällä tuli esille jo Hämeen Ratsujääkäripataljoona, myös Sotilaslääketieteen Keskus, urheilujoukot ja myös sotilassoittokunta, joita toimintoja esimerkiksi musiikkikaupunki tai urheilukaupunki Lahdessa ei pidä väheksyä. Jonkunlainen järkihän näissä pitäisi olla sekä suomeksi että ruotsiksi, vai mitä, ministeri?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset kritisoivat aivan kaikkea, mutta erityisesti ihmetyttää se kritiikki, että on kuultu Puolustusvoimia ja sen komentajaa. Tottahan heillä on tieto ja asiantuntemus, joka tulee huomioida.

Mutta, arvoisa puhemies, minua huolestuttaa palvelusten suuri keskeytysprosentti, ja kysyisin siihen liittyen arvoisalta ministeri Wallinilta, mitä tehdään kiusaamisen estämiseksi, simputuksen estämiseksi, nuorten tukemiseksi. Voivatko äidit hyvillä mielin, turvallisin mielin lähettää lapset ja nuoret varusmiespalvelukseen? Miten tässä muutoksessa huomioidaan nuorten hyvinvointi?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, ja täytyy muistaa, että valtiolla nämä asiantuntijatkin, joita te tässä olette vetäneet esiin, ovat töissä. Sen sijaan on paljon muitakin asiantuntijoita ja entistä kantahenkilökuntaa, jotka näkevät tämän toisin, mutta he eivät olekaan enää riippuvaisia teidän hallitusvallastanne ja näistä budjettiesityksistä, mitä te runnoitte läpi viime syksynä.

Pahin esimerkki tässä uudistuksessa on Kauhavan Lentosotakoulun lakkautusesitys. Tämä ei ollut millään lailla esillä parlamentaarisessa kontaktiryhmässä. Onko niin, että se oli tietoista toimintaa ja esimerkki siitä, että te ette halunneet päästää niitä laskelmia esiin, mitä nyt on Kauhavan kaupungin toimesta tuotettu? Ne laskelmat aukottomasti todistavat, että on saatavissa korkeintaan muutaman miljoonan euron säästö. Sellaisen säästön takia ei kannata tuollaista osaamiskeskusta todellakaan laittaa kiinni.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvistä kysymyksistä. Vastaan tässä nyt muutamaan keskeiseen kysymykseen, joka on tullut esille.

Ensinnäkin näistä säästöistä, mistä ne koostuvat kaiken kaikkiaan. Pääsääntöisesti voi sanoa, että ne syntyvät siitä, että kun kiinteistöjä ja kokonaisia alueita poistetaan käytöstä, niistä maksettava vuokra poistuu puolustusministeriön budjetista. Se on aika merkittävä summa. (Mauri Pekkarinen: Minne se jää?) Säästö per joukko-osasto vaihtelee 10 miljoonan euron molemmin puolin, mutta se on keskimääräinen summa. Samalla myöskin tietysti palkkakustannukset vähenevät, koska puolustushallinnon henkilöstömäärä kutistuu. Siitä tulee toinen kokonaisuus. Sitten toiminnan tehostamisen kautta ylipäätään, kautta linjan, syntyy myöskin säästöjä.

On vaikea mennä näitten ihan yksittäisten varuskuntien tilanteisiin, mitä tässä on mainittu, niin perusteltua kuin se onkin, koska tilanne vaihtelee hyvinkin paljon varuskunnasta varuskuntaan, mitkä ovat ne perustelut siinä taustalla. Mutta pääsääntöisesti tämä lakkauttamistarve johtuu siitä, että joukkotuotantotarve vähenee, reservi pienenee ja myöskin ikäluokat ovat olleet pitkään laskussa. Ne tulevat kieltämättä pikkasen nousemaan vuodesta 2024 eteenpäin, mutta mikä on sitten sen palveluskelpoisen ikäluokan suuruus, kun tiedämme — valitettavasti, edustaja Karimäki — että myöskin nuorten miesten ja naisten henkinen ja fyysinen kunto on aika heikko.

Toisaalta peruskorjaustarve vaihtelee myöskin varuskunnasta toiseen. Se ei välttämättä ole ihan heti nurkan takana ensi vuonna, mutta se on tulossa päälle, ja se johtaa siihen, että sekin pitää ottaa huomioon, kun mietitään, mitä sillä varuskunnalla tehdään ja mitä sen kunnostaminen asianmukaiseen kuntoon maksaa, sanotaan, viiden vuoden säteellä. Voidaanko toimintoja siirtää muualle, onko varuskunta kehittämiskelpoinen? Ottaen huomioon, että niiden lukumäärä tulee laskemaan, tarvitaan siis suurempia kokonaisuuksia. Voidaanko varuskuntia laajentaa vai ei, siinä tulee yleensä raja, ihan kirjaimellisesti raja, vastaan.

Mutta, totta kai, tämä muutos myöskin johtaa kustannuksiin. On laskettu Puolustusvoimien sisällä, että tämä muutosprosessi maksaa ehkä noin 100 miljoonaa euroa, mutta se on ikään kuin kertameno. Sen jälkeen sitten syntyvät nämä hallitusohjelman tarkoittamat pysyvät säästöt. Ensin täytyy välillä myöskin jopa investoida lisää, ehkä lisätiloihin, jotta muualta voidaan vähentää ja saadaan tätä synergiaa aikaiseksi.

Sitten, jos puhemies vielä sallii, pari muuta asiaa.

Varusmiespalvelus tulee käytännössä selviämään yhtenä tämän uudistuksen voittajana. Se on äärimmäisen tärkeä asia, koska yleinen asevelvollisuus on ja pysyy Suomen mallina. Se on myöskin ehkä se osa Puolustusvoimista, jonka kanssa melkein kaikki suomalaiset ovat jollain tavalla tekemisissä, suoraan itse tai epäsuorasti sukulaisten ja ystävien kautta. Mutta myöskin sen pysyvyyttä pitää sitä suuremmalla syyllä perustella tässä muuttuvassa maailmassa, niin että sen yhteiskunnallista relevanssia voidaan lisätä tarkoittaen sitä, että nuorten varusmiesikäisten koulutustaustaa, työkokemusta voitaisiin ottaa entistäkin paremmin huomioon sen koulutuksen aikana, että nuorten tulevaisuuden suunnitelmia, tiedossa olevat koulutuspaikat, voidaan ottaa huomioon, kun varusmiehen tehtävää räätälöidään.

Varusmiespalveluksen aikana on myöskin äärimmäisen tärkeää, että pysyy kontaktissa, yhtey-dessä siviiliyhteiskuntaan. Meillä on tällä hetkellä muutama varuskunta kytketty ikään kuin kokeilumielessä langattomaan verkkoon. Tämä on äärimmäisen hyvä tapa antaa varusmiehille mahdollisuus ylläpitää kontaktia ystäviin, sukulaisiin, hakea koulutuspaikkoja, olla työttömyysrekisteriin yhteydessä tai hakea työpaikkoja. Tämäkin on tärkeä asia.

Varusmiespalveluksen kesto lyhenee 15 päivällä. Se ei ehkä välttämättä ole laadullinen parannus, mutta se parantaa henkilöstön jaksamista, koska tällä hetkellä, kun ikäluokka lähtee, saapumiserä lähtee reserviin, se tapahtuu yleensä perjantaina. Seuraava saapumiserä tulee maanantaina palvelukseen. Jää viikonloppu aikaa henkilöstölle rentoutua, vetää henkeä, levätä. Se on liian vähän. On kaikkien kannalta tärkeää, että se kouluttaja, joka odottaa saapumiserää, on levännyt, motivoitunut, ikään kuin hyvällä tuulella. Tähän se 15 päivää antaa myöskin mahdollisuuksia, samalla kun se säästää kieltämättä 6—7 miljoonaa euroa.

Kolmanneksi kysyttiin, edustaja Soini, suomalaisen puolustusvälineteollisuuden tulevaisuudesta. Se on äärimmäisen tärkeä kysymys. Se työllistää 5 000 suomalaista tällä hetkellä, osaavaa metallimiestä, osaavaa suomalaista duunaria ja toimistohenkilöstöä ihan johtoportaaseen asti. Se on äärimmäisen tärkeä sektori. Tähän saakka on välillä hankittu vähän niin kuin tukemismielessä puolustusvälineitä varastoon, vaikka niille ei välttämättä oli käyttöäkään, mutta tällä tavalla ovat rattaat pysyneet pyörimässä. Tähän ei välttämättä enää ole mahdollisuuksia jatkossa. Tässäkin suuremmalla syyllä on myöskin tärkeä miettiä sitä, minkälaisia vienninedistämismahdollisuuksia tai vientimahdollisuuksia suomalaisella sinivalkoisella puolustusvälineteollisuudella on. Ruotsin puolustus- ja ulkoasiainhallinnossa on kokonainen byrå, joka työskentelee sen puolesta, että ruotsalainen puolustusvälineteollisuus pärjäisi maailmalla. Tätäkin puolta suomalaisesta viennistä pitää edistää sillä tavalla, että nämä kompensoivat investoinnit voivat tulla ulkomailta, jos niitä ei tehdä Suomesta käsin.

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty, minkälaisia rakennemuutostoimia valtiovallan puolelta kohdistetaan näille varuskuntapaikkakunnille. Niin kuin aiemmissa keskusteluissa, esimerkiksi kyselytunnilla, täällä on todettu, niin hallituksen piirissä on lähdetty siitä, että monilla näillä varuskuntapaikkakunnilla työpaikkamenetykset ovat niin merkittäviä vaikutuskunnan verotuloihin, että on syytä, että se, mikä on tähän saakka ollut yksityissektorin päätösten osalta toiminnassa eli että alueita nimetään tällaisen äkillisen rakennemuutoksen paikkakunnaksi, voidaan myös soveltaa tässä yhteydessä.

Tuohon liittyvä valmistelu on käynnissä eri paikkakuntien kanssa. Niissähän tietysti tavoitellaan korvaavia yksityissektorin, siviilisektorin, työpaikkoja soveltaen sitä osaamista ja vaikkapa niitä kiinteistöjä, joita sitten jää käyttöön. Tuo valmistelu ja keskustelut ovat käynnissä ja odottavat sitä valmistumista, kun puolustushallinto omalta osaltaan saa selville, kuinka suuria nämä eksaktit työpaikkamenetykset eri paikkakunnilla ovat. Tämän jälkeen, arviolta tuossa loppukeväällä, on tarkoitus, että pakettina tuodaan valtioneuvoston käsittelyyn nämä nimeämiset näitten paikkakuntien osalta, ja sitten virallisesti käynnistyvät ne toimet, joilla pyritään luomaan uutta yritystoimintaa ja uusia työpaikkoja näille alueille.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun kokoomus palasi ministeriaitioon, niin kysyin täällä, kun olette entinen puolustusministeri Häkämies: teidän aikaanne tuli sellainen mietintö, että reaaliraha turvataan, jopa korotetaan, ja prikaatikenraali Nepponen oikein erityisesti sitä vahti. Kumpi nyt on muuttunut, turvallisuustilanne vai rahatilanne? Kertokaa minulle, kumpi on muuttunut.

Sitten, edustaja Kalliorinne, kun olitte YK-asioista kiinnostunut: tuolla on perussuomalainen jääkäri, joka on ollut YK-joukoissa, kolleganne Ari Jalonen, jotta tämäkin nyt tuli todetuksi.

Ari  Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tuohon olin palaamassa, että edustaja Kalliorinne kyseenalaisti meidän arvostuksemme rauhanturvatyötä kohtaan. Tässä salissa ei montaa rauhanturvaajaa ole. Itse olen niissä tehtävissä ollut, ja tiedän, kuinka paljon perussuomalaiset arvostavat rauhanturvatyötä.

Mutta, ministeri Wallin, nyt kun nämä puhdistukset on tehty selkeästi talouspolitiikan sanelemina, myös osittain kielipolitiikan sävyttäminä, niin missä vaiheessa tämä säästölinja kohtaa teidän rajanne? Onko jossain vaiheessa edessä asevelvollisuuden suorittaminen kirjekurssimuodossa molemmilla kielillä?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te hoette mantraa vastuunkannosta, mutta puolustusvoimauudistuksella, varuskuntien lakkauttamisella ja julkaisemallanne kuntakartalla ei tunnu olevan vastuunkantajaa, poliittista vastuunkantajaa. Te vetäydytte koko ajan virkamiesten esitysten ja selän taakse. Olisi hyvä, että hallitus ottaisi omista teoistaan vastuun.

Mutta, ministeri Wallin, äsken te kyseenalaistitte palvelusikään ehtivien nuorten henkisen ja fyysisen kunnon tulevaisuudessa. Se oli vakava puheenvuoro. Olen ymmärtänyt, että hallituksenne pyrkisi estämään nuorten syrjäytymistä. Nyt te toteatte, että hallituksenne onkin kyvytön kantamaan huolta tulevien nuorten polvien henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista niin, että he pystyisivät palvelukseen astumaan. Mitä mieltä te, ministeri Katainen, olette? Pystyttekö te kantamaan huolta nuorten sukupolvien henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalassa ollaan pettyneitä tähän puolustusvoimauudistukseen. Se koskee erittäin vaikeasti Pohjois-Karjalan jo entisestään Suomen vakavinta työttömyystilannetta. Erityisesti ollaan pettyneitä siihen, että nämä uudistukset ja varuskunnan lakkautus on tehty kuulematta alueen ihmisiä, ja tästä syystä pidänkin nyt erittäin hyvänä sitä, että puolustusministeri Wallin on menossa Pohjois-Karjalan Prikaatiin vierailulle ja Pohjois-Karjalaan ja keskustelee. Voitte keskustella siellä sitten työntekijöitten kanssa heidän kokemastaan epävarmuudesta ja turvattomuudesta ja myöskin varmistaa sitten sen, että nämä luvatut kompensaatiotoimet Pohjois-Karjalaan tulevat.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimat on tärkeä virka-avun antaja muille viranomaisille. Muun muassa Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan poliisilaitokset ovat saaneet Kauhavan Lentosotakoululta jatkuvasti virka-apua muun muassa räjähdetehtävissä, kaluston lainaamisessa ja vaativien tilanteiden harjoittelemisessa ja tällaisten tilanteiden hoitamisessa panssaroidulla Pasi-kuljetusajoneuvolla. Kysyn ministeri Wallinilta, miten Puolustusvoimat aikoo täyttää tulevaisuudessa tämän tyyppisen virka-avun antamisen, kun muun muassa Kauhavalla on lähtö edessä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudistuksen seurauksena osa upseereista turvautuu varmasti irtisanomis- ja uudelleenkoulutuspaketteihin. Suurin osa taas joutuu tyytymään pakkosiirtoon maan toiselle puolelle. Tämä saadaan kiitoksena siitä, että on kouluttautunut yhden ainoan työnantajan palvelukseen. Uudistuksen myötä Puolustusvoimat menettää uskottavuuttaan työnantajana.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan rakennemuutospaikkakuntia tuettiin vuosina 2007—2010 yli 40 miljoonalla eurolla. Tukipakettien vaikuttavuutta ei tiedetä, vaikka kyse on suurista menoeristä, eikä seurantaa ainakaan tähän mennessä ole järjestetty. Miten on nyt tulevaisuudessa? Seurataanko tilannetta?

Edustaja Kalliorinne, täällä on rauhanturvaaja, täällä on myös vanhustenhoitaja. Sanoitte, että unohtakaa ne sotaveteraanit. Se oli käsittämätöntä ja törkeää. (Johanna Ojala-Niemelä: Ei muuten sanonut!) — Hän sanoi tuolla pytyssä. — Kukaan ei kalasta ääniä sotaveteraanien sanalla, päinvastoin.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En puheessani sanonut, että unohtakaa sotaveteraanit. (Pentti Oinonen: Kyllä sanoit!) Sanoin, että lopettakaa sotaveteraanien käyttäminen teidän vaalivankkureidenne vetäjinä. Teillä ei ole valtakirjaa siihen annettu.

Rauhanturvaajista sen verran, kun Soini ja Jalonen siihen vetosivat, niin jos rauhanturvaaminen on teidän sydämessänne niin korkealla arvoasteikolla, niin miksi sitten välikysymystekstissänne äskeisessä Niinistön vastauspuheenvuorossa priorisoitte, että kansainvälisistä tehtävistä voitaisiin ensimmäisenä säästää. Sekö on sitä konkreettista rauhanturvatyön tukemista, että te ajaisitte sen alas? Teidän puheissanne ja papereissanne lukee juuri näin.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Haavistolle, joka nimeni aikaisemmin mainitsi, tahdon sanoa, että huolenne on turha, en ole kääntämässä kehityksen pyörää taaksepäin, peräsin yksinkertaisesti kustannustehokkuutta ja tervettä järkeä puolustusvoimauudistukseen.

Palaan tähän massavanhenemiseen, Nato-yhteensopivuusproblematiikkaan myöhemmin erillisessä puheenvuorossani. Tarkoitukseni oli vilpittömästi puhua oman maan puolustuskyvyn puolesta. Tämä vastauksena myös edustaja Kalliorinteelle.

Mutta ministeri Wallinille kysymys. Puhuitte palkkasäästöistä, kun Puolustusvoimien henkilökuntaa irtisanotaan. Oletteko pohtinut puolustusministeriön, Pääesikunnan ja puolustushaaraesikuntien rakenteisiin puuttumista? Sodan ajan joukkojen määrä tässä uudistuksessa pienenee mutta kenraalien ja everstien ei. Eikö tässä ole kustannustehokkuudenkin kannalta ristiriita? Kentälle tarvitaan enemmän vääpeleitä ja kersantteja.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen suorastaan herkistynyt siitä tuesta, jota Pohjois-Karjala on saanut eri puheenvuoroissa myöskin hallitusryhmien osalta, mutta puheet eivät auta, tarvitaan myös tekoja. Te olette Kataisen hallituksen keskittämispolitiikan takana näillä ratkaisuilla, joita nyt ollaan tekemässä.

Ministeri Wallin: totesitte omassa aloituspuheenvuorossanne, että varuskuntakarttaa ei ole muutettu piiruakaan Utvan käsittelyssä, siitä, mikä on ollut Puolustusvoimain esitys. Olen viime viikkojen aikana saanut useita viestejä eri tahoilta, joissa on todettu näin: "Dragsvik olisi ollut puolustusvoimaesityksessä yhdistettävä joukko-osasto ja Pohjois-Karjalan Prikaati säilytettävä ja kehitettävä joukko-osasto." Ministeri Wallin, mikä on totuus?

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! (Puhemies: Kaksi minuuttia!) Aloitan edustaja Jalosen kysymyksellä, ollaanko asevelvollisuuden osalta siirtymässä kirjekurssijärjestelmään. Ei todellakaan olla. Mutta jos näille nykyisille rakenteille ei tehtäisi yhtään mitään, vaan jatkettaisiin nykyisellä rahoituksella tai alhaisemmilla rahoituksilla, nykyisillä rakenteilla, niin oltaisiin aika pian, itse asiassa tämän vuosikymmenen loppuvaiheessa, tilanteessa, jossa todellakin kiinteitten kustannusten, siis kiinteistöjen ja palkkojen osuus puolustusbudjetista, olisi yli puolet. Se johtaisi vääjäämättä siihen, että ne osat, jotka kärsisivät, olisivat materiaalihankinnat ja päivittäinen toiminta mukaan luettuna varusmieskoulutus. Silloin oltaisiin todennäköisesti tilanteessa, jossa jouduttaisiin vakavasti harkitsemaan valikoivaa, ihan siis puhtaasti valikoivaa, asevelvollisuutta, ja siihen suuntaan me emme ole menossa, ei Ruotsin suuntaan, vaan meillä on Suomen suunta. Tästä syystä tämä rakenneuudistus on pakko tehdä, jotta pidemmällä aikavälillä pystyttäisiin vapauttamaan resursseja seinistä ja investoimaan ne itse toimintaan, jolla se uskottava puolustus sitten säilyy.

Edustaja Tiilikainen kysyi nuorista. Itse asiassa minä sanoin ihan saman viime vaalikaudella, kun olin nuorisoasioista ja liikunta-asioista vastaava ministeri. Olen huolestunut siitä, että suomalaisilla nuorilla ja ehkä varsinkin nuorilla miehillä on entistäkin heikompi yleiskunto. Se ei koske tietenkään kaikkia. On niitä, jotka ovat erittäin timmissä kunnossa, ja sitten meillä on tämä valitettavasti kasvava joukko, joka ei liiku ikäänsä ja tarpeisiinsa nähden riittävästi. Tämä on ongelma, se on tunnustettava. Sen eteen tehdään erittäin paljon työtä, sen tekee myöskin kollega Arhinmäki tässä, joka on nyt vastuussa liikuntapolitiikasta, mutta meidän täytyy varautua siihen, että kehitys ei välttämättä tule olemaan se, mitä me toivomme sen olevan. Tästä syystä se lisä, joka tulee ikäluokkien päälle nykyisen kehitykseen verrattuna vuodesta 2024 eteenpäin ennusteiden mukaan, se ei välttämättä täysimääräisesti ole siirrettävissä ikään kuin varusmieskoulutukseen, vaan siinä on se tietty hävikki, joka pitää ottaa huomioon, kun näitä tulevaisuuden rakenteita mietitään.

Edustaja Myller, totta kai käyn Pohjois-Karjalassa, käyn siellä perjantaina tapaamassa varuskunnan johtoa, joukko-osaston johtoa, henkilöstöjärjestöedustajia, maakunnan, kuntien edustajia ja myöskin lehdistön edustajia. Tämä on itsestään selvä asia, ja tulen käymään itse kaikissa näissä kuudessa lakkautusuhan piirissä olevissa yksiköissä.

Edustaja Mäntymaa kysyi virka-avusta. Tämä on lakisääteinen tehtävä, ja se pitää hoitaa kaikissa olosuhteissa. Lakia ei olla muuttamassa tältä osin, vaan se on ja säilyy Puolustusvoimien eräänä tehtävänä tarkoittaen sitä, että kun joku viranomainen pyytää Puolustusvoimilta virka-apua, se pitää myöskin pystyä antamaan. Tässä uudessa rakenteessa näitten aluetoimistojen vastuu tulee tietysti kasvamaan, niitä on entistäkin vähemmän lukumäärältään, mutta niitten vastuu on huolehtia muun muassa virkamiesavun koordinaatiosta yhdessä sitten sen lähimmän, esimerkiksi lähimmän joukko-osaston kanssa. Mutta mitään uusia höllennyksiä tähän lainsäädäntöön ei ole tulossa, vaan virka-apu tulee säilymään.

Sitten, edustaja Reijonen, missään vaiheessa valmistelua Pohjois-Karjalan Prikaatia ei asetettu vastakkain minkään muun varuskunnan kanssa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Joitakin huomioita.

Vielä täsmennyksenä: Se, että Puolustusvoimia on aina uudistettu ja joukko-osastoja lakkautettu Suomen historian ajan, johtuu siitä, että Puolustusvoimien tarpeet ovat muuttuneet, ikäluokkien määrät ovat muuttuneet, on pitänyt kehittää aina. Tästä hyvänä esimerkkinä 2004 Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, Kotkan Rannikkoalue ja Savon Prikaati. Eivätkä ne, jotka silloin päätöksiä tekivät, olleet Puolustusvoimien vastaisia ihmisiä. He tekivät normaalia kehittämistyötä, ja nekin olivat kipeitä päätöksiä silloin.

Jonkun verran kun juttelee erityisesti itäsuomalaisten ihmisten kanssa, törmää siihen ajatukseen, että kun Itä-Suomesta lakkautetaan varuskunta, niin se heikentää maan puolustusta. Tämä yleensä perustuu siihen ajatukseen, että varuskunta on laitettu sinne, missä oletettu uhka on. Mutta itse asiassa perussuomalaisten Jussi Niinistö sanoi aivan oikein, että varuskuntahan ei ole linnake. Eli jos meillä syttyisi sota, niin varuskunnassa ei kovin kauaa kannattaisi olla, koska sehän maalina jo tiedetään. Eli semmoinen ajattelutapa ei ole reaalielämää, että jos varuskunta jostakin lakkautetaan, niin se heikentää sen alueen puolustusta, (Välihuutoja) eikä sitä kukaan niin ajattele. Puolustusvoimat on rakennettu niin, että sen täytyy olla liikkuva, sen täytyy pystyä puolustamaan koko Suomea, oli sitten kysymys Ilmavoimista tai jalkaväkiosastoista.

Mitä tulee sitten joihinkin puheenvuoroihin, joissa todetaan, että hallitus haluaa ajaa maanpuolustuksen alas: Minä en usko, että tässä eduskunnassa on yhtään kansanedustajaa, joka haluaa ajaa maanpuolustuksen alas. Voi olla, että Suomesta joku semmoinen ihminen löytyy äärianarkistiryhmistä, mutta en usko, että eduskunnassa on yhtään kansanedustajaa, joka haluaa ajaa maanpuolustuksen alas. Kysymys on rakenneuudistuksen tarpeesta. Tämän tarpeen allekirjoittivat vasemmistoliitto, sosialidemokraatit, vihreät, perussuomalainen puolue, keskusta, kokoomus ja RKP jo 2008. Joka ikinen puolue allekirjoitti puolustusvoimauudistuksen rakenteellisen tarpeen, ja nyt sitä toteutetaan, se on tällä hetkellä kipeää.

Kun täällä kysyttiin, mikä nyt on muuttunut verrattuna siihen, kun joskus vaadittiin ja ajateltiin tarvittavan lisää rahaa, niin muun muassa taloustilanne on muuttunut. Se pitää sanoa aivan suoraan: taloustilanne on muuttunut. Mutta vaikka me satsaisimme merkittävästi lisää rahaa tulevina vuosina Puolustusvoimiin, sitä rahaa ei kannattaisi käyttää nykyiseen rakenteeseen, koska se ei palvelisi maanpuolustuksen tarpeita. Sitä voitaisiin käyttää johonkin muuhun enemmän, mutta ei nykyiseen rakenteeseen. Mutta kuten me kaikki tiedämme, Suomi velkaantuu 6—7 miljardia vuodessa. Sille pitää tehdä jotakin. Pitää uskaltaa tehdä niitä säästöjä, niin kuin vastuuntuntoinen suomalainen on aina osannut tehdä, vaikka se tekee kipeää. Myös nämä säästöt ovat merkittävä osa tätä nykyistä käsiteltävää asiaa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhuitte 2008:sta. Puhuitte puolittain, niin kuin asia on. Te olitte silloin valtiovarainministerinä ja Jyri Häkämies oli puolustusministerinä. Olimme muun muassa edustaja Kanervan kanssa siinä toimikunnassa, jossa luvattiin turvata Puolustusvoimien määrärahat ja vielä pikkusen till. Äsken sanoitte, että taloustilanne on muuttunut. Sekin on muuttunut. Mutta onko kokoomuksen linja muuttunut myöskin, koska silloin te valtiovarainministerinä tietenkin hyväksyitte Häkämiehen esittämät lisämäärärahat? Onko tämä muuttunut?

Ja sitten edustaja Kalliorinteelle vielä: YK-vetoinen rauhantoiminta ja Nato-vetoinen kriisinhallinta ovat eri asioita, mutta molemmissa tehdään kyllä rauhaa edistävää työtä.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa, Puolustusvoimat ja ministeri Wallin, te edustatte myös työnantajaa. Tämä esittämänne uudistus ja varuskuntien leikkauslista tarkoittaa menetettyjä työpaikkoja, eikä tämä ole teidän toimestanne ensimmäinen uudistus, joka heikentää työntekijöiden asemaa. Viime syksynä teitte rajun päätöksen, jolla leikattiin palkkoja Puolustusvoimien ruokahuollon työntekijöiltä — sinänsä hämmentävää toimintaa hallitukselta, jonka joukoissa istuu edustajia myös vasemmiston riveistä, perinteisesti heitä, jotka työväkeä ovat ainakin väittäneet puolustavansa.

Tuntuu siltä kuin, ministeri Wallin, te olisitte omaksunut yritysmaailman käytännön. Te ilmoitatte tylysti, kerrotte irtisanomisista niin kuin suuryritykset näinä aikoina tekevät, mutta unohdatte sen toisen puolen, missä sentään osa yrityksistä kunnostautuu. He tekevät sopeuttamisratkaisuja, auttavat ihmisiä vaikeassa tilanteessa. Teidän toimestanne ymmärtääkseni ollaan nyt kuitenkin tekemässä ratkaisua, jossa irtisanomissuoja (Puhemies: Nyt aika on täynnä!) ei koske työntekijää, niin että joutuu vaihtamaan paikkakuntaa.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan jäsenenä olisin myös kaivannut selontekoa, niin kuin tuossa edustaja Kääriäinen aikaisemmin totesi. Varuskuntaverkoston vähentämisesityksen pohjalta nyt meidät kansanedustajat on jätetty tämän parlamentaarisen vaiheen ohi enemmänkin sivustaseuraajiksi.

Työllisyysvaikutusten arviointi on varuskuntaverkoston osalta iso aluepoliittinen kysymys, ja toivon todella, että tämä hallitus ja valtio pystyy tavalla tai toisella osoittamaan korvaavia toimenpiteitä nyt vähennysesityksen kohteena oleville alueille. Lahdesta Hämeen Rykmentistä on tämän esityksen mukaan katoamassa 410 työpaikkaa. Kysyn ministeri Wallinilta: olisiko tämä varuskuntaverkoston vähentämisesitys ollut uskottavampi, mikäli esityksessä olisi ollut myös Dragsvikin varuskunnan yhdistäminen Upinniemeen?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos pääministerille ja puolustusministerille selkeistä vastauksista tämän uudistuksen perusteiden osalta. On selvää, että meillä on esimerkiksi huomattavaa ylikapasiteettia varusmieskoulutuksessa, kun vertailukohdaksi otetaan vuosi 2015.

Kysyisin kuitenkin vielä sillä tavalla syventävän kysymyksen puolustusministeriltä, että onhan kuitenkin niin, että pystytään ottamaan huomioon myös sitten 2020- ja 2030-lukujen tarpeet, kun tiedetään, että nyt uudistusta tehtäessä palvelukseen ovat astumassa 90-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen aivan mini-ikäluokat suhteessa siihen, että nyt jo syntyvyys on Suomessa noussut huomattavasti korkeammalle tasolle. Ja kun todella toivottavaa on myös se, että ikäluokkien kunto kohenee, niin näin ollen voisi olettaa, että myös suurempi osa ikäluokasta kykenee palveluksen suorittamaan. Voittehan vakuuttaa, että jatkossakin nuoret suomalaiset pystyvät laajasti yleisen asepalveluksen suorittamaan?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi puuttuisin tähän, kun hallitus ja hallituspuolueitten edustajat ovat koko ajan vedonneet siihen, että tämä valmistelu on tapahtunut puolustuksen ammattilaisten tekemänä, ja on syytetty siitä, että perussuomalaiset kyseenalaistavat jotenkin näitten ammattilaisten osaamisen. En minä ainakaan kyseenalaista. Apu-lehden numerossa 8/2012 entinen Ilmavoimien komentaja ja puolustusministeriön kansliapäällikkö, evp-kenraaliluutnantti Matti Ahola sanoo näin: "Suomen valtionjohto tuhoaa armeijan uskottavuuden rajulla säästökuurilla, joka poikkeaa voimassa olevasta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta." (Eduskunnasta: Uskokaa asiantuntijoita!)

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reilut pari tuntia sitten kuuntelin herkällä korvalla opposition puheenvuoroja, ja opin sen, että perussuomalaiset ihannoivat Svinhufvudin aikaa, 1930-lukua, arvoisa Niinistö. Mielestäni Suomen historiassa on ollut parempiakin ajanjaksoja, sekä myöskään Euroopassa yhtä lailla 30-luku ei ollut niin erikoisen ihailtavaa aikaa.

Ryhmäpuheenvuorossa edustaja Oinonen tuomitsi kaiken, mistä tässä Puolustusvoimien uudistuksessa onkaan kysymys. Ainut asia, mistä olen hänen kanssaan samaa mieltä, on se, että Suomen maanpuolustusta on kehitettävä, jatkettava, ja on pidettävä huolta siitä, että olemme maanpuolustuksessa sillä linjalla ja sillä tasolla, mitä me kaikki haluamme ja edellytämme. Se oli ainut myönteinen asia, josta voimme olla samaa mieltä Oinosen kanssa. Mutta muutoin toteaisin kyllä sen, että tämä...

No minä totean seuraavalla kerralla.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Katainen mainitsi, että Suomen puolustusvoimat tarvitsee teknistä kehitystä ja ostettavan materiaalin hinta nousee. Ihmettelen, minkä vuoksi sitten Hallin varuskunta lakkautetaan. Siellä meillä on hyvin vahvaa ilmailuteknistä kehitystoimintaa, ja siellä on 800 työpaikkaa, jotka ovat hyvin vahvassa yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Mitä tulee tapahtumaan sitten Hornetien päivitysten jälkeen ja kunhan saadaan NH90-kopterit lentoon? Kuitenkin me tarvitsemme 20-luvulla uudet hävittäjät, ja siinä on aivan oivallinen paikka jatkaa sitä kehitystyötä, mitä Hallissa tällä hetkellä tehdään. Kääntääkö hallitus ja Puolustusvoimat nyt selkänsä puolustusteollisuudelle?

Toinen asia: Tämä äkillinen rakennemuutosstatus on aika tyhjän kanssa, jos ei siihen saada uutta rahaa, uusia toimenpiteitä. Esimerkiksi varuskuntien osalta nämä tyhjät kiinteistöt todennäköisesti menevät Senaatti-kiinteistöille, joka ottaa täyden hinnan siitä itselleen. Siitä ei ole mitään hyötyä alueen kuntien kehitystoimintaan. Yksi idea voisi ollakin, että Senaatti-kiinteistöt lahjoittaisi edes näille kunnille ne kiinteistöt ja elinkeinotoiminta saataisiin äkkiä niissä vanhoissa kiinteistöissä käyntiin.

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin ja monet muutkin perustelivat säästökuuria valtiontalouden yleisellä tilalla, niin kuin sinänsä oikein onkin. Voidaan kuitenkin keskustella siitä, mitkä ovat valtion ydintoimintoja, jotka on rahoitettava kaikissa oloissa, ja mitä voidaan pitää niin sanottuina luksustoimintoina.

Jos meillä ei ole varaa asianmukaisesti rahoittaa omaa turvallisuuttamme, on vähän vaikea ymmärtää, miten meillä on tänä vuonna varaa sijoittaa 67 miljoonaa euroa kansainväliseen kriisinhallintaan tai vaikkapa 1 000 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöhön. Mitenkään ottamatta kantaa näihin toimintoihin niitä ei sopeuteta valtiontalouden yleiseen tilaan, vaan ne päinvastoin paisuvat.

Kyse ei ole vain siitä, miten raha jaetaan puolustusbudjetin sisällä, vaan myös siitä, miten rahaa jaetaan eri hallinnonalojen välillä, ja siinä mielessä vastuu tietenkin kuuluu koko hallitukselle. Kyse on poliittisista valinnoista. Minun mielestäni hallituksen harjoittama priorisointi ei ole (Puhemies: Nyt on minuutti tullut täyteen!) vastuullista eikä Suomen etujen mukaista.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienen valtion uskottavan puolustuksen takaaminen perustuu siihen, että resurssit käytetään järkevästi henkilöstön toiminnan ja modernin aseteknologian välillä, ja sen takia tämä uudistus on välttämätön. Mutta hyvät, arvoisat perussuomalaiset: Täällä on paljon puhuttu vuodesta 2008, mutta puhutaanpa vuoden 2011 keväästä. Silloin teillä oli mahdollisuus lähteä hallitukseen, ehkä teillä olisi puolustusministerin salkku, ehkä se olisi Jussi Niinistö, joka nyt esittelisi tätä uudistusta. Te olisitte joutuneet kantamaan vastuuta, te olisitte joutuneet tekemään myös ikäviä päätöksiä, te olisitte joutuneet ottamaan huomioon realiteetteja. Te olisitte pystyneet vaikuttamaan siihen, minkälaista puolustuspolitiikkaa Suomessa tehdään, mutta te valitsitte sen, että te huutelette nyt ulkopuolelta, ja se on ollut teidän valintanne.

Aivan lopuksi, puhemies, haluan vielä sanoa sen, että tulen sellaiselta paikkakunnalta, jolla edellisen uudistuksen yhteydessä lakkautettiin asevarikko. Tiedän, että se on kova paikka ihmisille, jotka siellä ovat töissä, se on kova paikka myös sille alueelle, mutta ei se kyllä maanpuolustustahtoa ainakaan sieltä paikkakunnalta hävittänyt.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä ikäryhmien ja säästöjen johdosta tehtävissä ratkaisuissa, jotka ovat hyvin kovia maanpuolustuksen ja myös talouden ja työllisyyden kannalta, on minusta ollut erittäin ikävää kansanvallan ja edustuksellisen demokratian syrjään työntäminen. On menty kenraalien selän taakse. Ministeri Wallin käytti erittäin loukkaavaa puhetta eduskunnasta ja parlamentarismista, kun hän käytti sanaa "huutoäänestyksellä". Kun 1998 tämä talo, valtiovarainvaliokunta ja hallitusryhmät, muuten puheen-johtaja Tuomiojan johdolla, pysäyttivät kenraali, komentaja Hägglundin taisteluhelikopterihankkeen, (Seppo Kääriäinen: Niin se pysäytti!) se oli Puolustusvoimille erittäin suuren katastrofin pelastaminen parlamentin ja politiikan toimesta. Yhtä lailla tärkeätä oli Pelkolan ja Pohjois-Karjalan ja Ivalon rajajääkärikoulutuksen jatkaminen 2005. (Ilkka Kanerva: Kuka siitä vastasi?) Minusta tässä on nyt erittäin huolestuttavaa se, että näillä ratkaisuilla minä ainakin olen huolissani, mitä tehdään maanpuolustuksen perustalle, kansalliselle eheydelle ja kriisikestävyydelle, kun otetaan huomioon, että ilman valtionkin toimenpiteitä meillä on rakennemuutoskuntia pitkä jono ja meillä on todella (Puhemies: Nyt on meillä aika vastassa!) sosiaalisen turvallisuuden puolella kriisi kärjistymässä. (Ilkka Kanerva: Onko SDP hallituksessa?)

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Karimäki kysyi, saavatko myös vastaisuudessa vanhemmat lähettää turvallisin mielin lapsensa palvelukseen. Eivät kai vihreät halua lapsisotilaita tähän maahan? (Naurua)

Mutta, ministeri Wallin, todellakin syrjäytymiseen on puututtava. Tiedän lukuisia tapauksia, että kun syrjäytymisvaarassa ollut nuori meni armeijaan, hän oppi säännölliseen elämään ja armeija, lyhytkin palvelusaika, oli hyödyksi tälle ihmiselle. 70—80-luvuilla Puolustusvoimien kehittämishankkeet toteutettiin parlamentaaristen puolustuskomiteoitten viitoittamalla tiellä. Näistä komiteoista luovuttiin, ja valta keskittyi pienelle porukalle Pääesikunnassa ja puolustusministeriössä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on pakko kysyä hallitukselta ja erityisesti pääministeri Kataiselta: Kannatteko te vastuun? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Te vetoatte puolustusasiantuntijoihin, heidän esitykseensä. Eivät puolustusasiantuntijat esittäneet 200 miljoonan euron leikkausta, vaan he toteuttavat sitä poliittista linjaa, jota te olette linjanneet. Sama ilmiö näyttää olevan tässä kuntauudistuksessa, johon myöhemmin palataan. Älkää piiloutuko virkamiesten ja asiantuntijoiden selän taakse vaan kantakaa se vastuu, mikä teille kuuluu.

Arvoisa puhemies! On syytä olla huolissaan myös yleisestä asevelvollisuudesta ja sen perustan säilymisestä ja maanpuolustushengen säilymisestä. Kokoomus äsken vetosi useammassa puheenvuorossa siihen, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys on erittäin suuri. Saa sitä vedota, jos reservin kertausharjoitukset lopetetaan ja leikataan vapaaehtoisen maanpuolustuksen määrärahoja. Sitten saa vedota, että maanpuolustushenki säilyy. Kyllä näissä asioissa on syytä kantaa vastuu ja arvioida, (Puhemies: Ja nyt taitaa olla aika täynnä!) miten toimenpiteet vaikuttavat.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on peräänkuulutettu pitkän tähtäyksen suunnittelua. Kysyisinkin: Mitä järkeä on siinä, että Kauhavan Lentosotakoulun toiminta siirretään Tikkakoskelle tilanteessa, jossa Haukkojen elinkaari ulottuu noin 15 vuoden päähän? Eikö tässä tilanteessa olisi syytä yhdistää Tikkakosken ja Kauhavan toimintoja niin, että koulutus suoritettaisiin loppuun Kauhavalla, jossa toiminnot ovat valmiina ja jonne on viime vuosina investoitu yli 10 miljoonaa euroa? Samoin alueella on tehty vaihtoehtoisia laskelmia, joita edustajat Savola ja Saarakkala toivat tuossa myös esille. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että Wallin, joka on menossa käymään Kauhavalla, tutustuu näihin laskelmiin ja tekee niistä sitten omat arvionsa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustuksen rakenteiden uudistamiseksi on tässä talossa tehty kirjauksia pitkään, ja aika on nyt otollinen, sillä hyvin on tiedossa, että meidän lämmitetyillä kasarmeillamme on tyhjien vuoteiden ongelma. Synergia on siis syytä ottaa käyttöön jo käytännön syistä mutta myös kustannusten suitsemiseksi. Tärkeää on kuitenkin, että tässä kokonaisuudessa maan puolustuskyky säilyy. Talouden sopeuttaminen on edessä kaikilla hallinnonaloilla, halusimme sitä tai emme. Jos nyt sitten puolustus ei tähän osallistu millään tavalla, kuten ilmeisesti perussuomalaiset esittävät, niin onko sitten teidän mielestänne tämä vietävä pois sosiaali- ja terveydenhuollosta vai opetuksesta, lapsilta vai vanhuksilta? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Jostainhan se täytyy ottaa. Mikä teidän vaihtoehtonne on? Te halusitte säilyttää kaiken.

Tämä muutos on joka tapauksessa erittäin iso asia ihmisille ja varuskuntapaikkakunnille, ja nyt on todella tärkeää, äärimmäisen tärkeää, että toimitaan hyvän työnantajan periaatteen mukaisesti ja luodaan uutta työtä, verotuloja noille paikkakunnille ja ihmisille.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset sotilaat ovat Afganistanissa toisen sotivan osapuolen tukena, huom. siis sotimassa, eivät rauhanturvaajina. Kustannukset ovat vuositasolla noin 60 miljoonaa euroa, siis saman verran kuin noin kolmen varuskunnan kustannukset.

Hallitus on tehnyt arvovalinnan. Kokoomuksen, demareiden ja apupuolueiden mielestä Afganistanissa sotiminen on tämän maan puolustamista tärkeämpää. Näin ei voi olla. Meidän pitää tehdä arvovalinta tämän maan puolesta. Meidän on puolustettava tätä maata. Kukaan muu ei sitä tee meidän puolestamme.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että puolustustahtoa on. Olemme täällä vahvasti puolustaneet sekä omaa mielipidettämme, mikä on oikein, että omaa aluettamme, mikä on hyvin kunnioitettavaa. On selvää, että nyt kärsitään merkittäviä alueellisia menetyksiä ja niitä on korjattava näillä menettelyillä, joista täällä hallitus on tänään kertonut, jotka ovat tekeillä.

Toinen asia: On aivan selvää, että meillä on itsenäinen puolustus tänään, meillä tulee olemaan jatkossa itsenäinen puolustus. Sekin on aivan selvä asia. Uskon, että hallitus ja oppositio ovat tästä täysin samaa mieltä. Emme se siitä tule tinkimään. Mutta kiinnittäisin huomiota vielä uudestaan siihen, mitä edustaja Ahvenjärvi totesi näistä kyberuhista, tietoliikenteen häirinnästä, sähköverkon uhkista ja näistä moderneista ongelmista, jotka pitää yli hallinnon rajojen hoitaa. Ne ovat tällä hetkellä paljon suurempia uhkia suomalaiselle turvallisuudelle — ja jatkossa tulevat olemaan — kuin joku yksittäinen asia, jota me itse voimme korjata.

Ja sanoisin kyllä tästä Afganistan-asiasta: On arvokasta, että Suomi on siellä turvaamassa siviilien toimeentuloa, selviämistä. Emme voi tässä asiassa laittaa kahta asiaa vastakkain.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on selkärangatonta paeta virkamiesten selän taakse, ja kysynkin: Onko hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella valiokunnalla ollut asiaa päätöksentekoon? Onko se päättänyt varuskunnista vai ei? Minusta näyttäytyy siltä, että varuskuntauudistus perustuu suunnitelmalle: varuskunta mulle, varuskunta sulle. Ainakin Wallinin kotipaikkakunta Dragsvik on voittanut, Kataisen Siilinjärvi, Räsäsen Riihimäki. Tuomioja, Stubb ja Arhinmäki ovat pärjänneet Santahaminan osalta Helsingissä sekä Ville Niinistö Merivoimien osalta Turussa. Onkohan tämä vain sattumaa, vai onko asiaan vaikutettu?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen jäätävä rakenneuudistuspolitiikka myös puolustusvoimauudistuksessa jatkuu, mutta on tosiaan fiksua solidaarisuutta hallitukselta, että sekä pääministerille että puolustusministerille on jätetty tai siirretty omat varuskunnat.

Mutta, puhemies, vaikka en olekaan armeijaa käynyt, niin uskallan sanoa, että Suomen uskottavan puolustuksen pitäisi olla sitä, että koko maata puolustetaan, mutta täällä on puhuttu alueellisesta puolustuksesta. Kysynkin, että kun tämä alueellinen puolustus ja yleensä puolustus romahtaa täällä Suomessa, onko sitten muutaman vuoden kuluttua, puolustusministeri, hyvä levittää käsiä ja sanoa, että ei voi tehdä mitään, että nyt täytyy pyytää Natoa avuksi. Onko tämä suunnitelmissa, että puolustus rapautetaan?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on sellainen mielikuva, muistikuva itse mukana Säätytalolla olleena, että siellä tuli säästötoimenpiteistä leikkauslista, jossa armeijalle yksin tein tuli 200 miljoonan euron säästövelvoite, (Seppo Kääriäinen: Niin se oli!) ja, herra puhemies, minulla on se mielikuva, että se tuli siitä pöydästä, jossa istui Kari Rajamäki. Täällä mies esittää sen kaltaisia kannanottoja, jotka tarkoittavat sitä, että SDP puhuu opposition suulla. Jonkun vastuunkannon kyllä edellytän SDP:n ja Rajamäenkin tässä ottavan.

Toinen kysymys, herra puhemies, on perussuomalaisille. Esitän kyllä vakavan vetoomuksen puolueen puheenjohtajalle — kun uskon tuntevani aika monet perussuomalaiset hyvin isänmaallisina ihmisinä, jotka ottavat vastuuta kansakunnan kohtaloista — että he kuitenkin miettisivät uudemman kerran, että kun tätä kansakuntaa on aina puolustettu yksimielisyydellä ja kansallisella yksituumaisuudella, niin perussuomalaisetkin tulisivat mukaan todella siihen työhön, jolla nyt aletaan arvioida Suomen turvallisuusympäristön muutoksia ja niitä uhkatekijöitä, joihin meidän täytyy kansallisesti varautua.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä päivä on todella tehnyt selväksi, että puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön asiantuntemus ja analyysikyky ja myös ratkaisuehdotukset olisivat isänmaalle erittäin suureksi hyödyksi. Se on täällä nähty. Hänelle on vastattu. Häntä kaivataan jo mukaan. Ja aina voin keskustella puolustusvaliokunnan puheenjohtajan kanssa asioista ja keskustelen tästäkin asiasta. Voisiko olla jopa niin, että sen, minkä hallitus sai hajalle, Kanerva saisi ehjäksi, en tiedä. Mutta se, mitä tässä on käynyt, niin onhan tämä mahtavaa, että kansanedustaja Satonenkin näkisi Jussi Niinistön mieluummin ministerinä kuin Stefan Wallinin. Uutinen sekin oli.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Kanerva nosti ihan lopuksi puheenvuorossaan esiin äärettömän tärkeän tavoitteen, joka tahtoo unohtua. Se on tämä kansallinen yhteisymmärrys varsinkin puolustuspolitiikkaa koskevissa suurissa asioissa, monta kertaa erittäin vaikeissa asioissa. Saan tästä toimivan aasinsillan siihen, että jos hallitus olisi halunnut tehdä näitä rakenneratkaisujakin koskevan selonteon, tuonut sen eduskuntaan hyvissä ajoin, olen aivan varma, että sen käsittely täällä olisi edesauttanut myös tämän yhteisymmärryksen löytymistä kaikkien ryhmien kesken ja varsinkin hallituksen ja opposition välillä. Tässä tapahtui siis teidän kannaltanne harkintavirhe, jota täytyy jälkeenpäin valittaa, mutta vieläkin teidän tehtävänne on pyrkiä hallituksen puolelta rakentamaan yhteisymmärrystä näin vaikeissa asioissa hallituksen ja opposition välillä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä tuohon äskeiseen edustaja Kääriäisen rakentavaan puheenvuoroon. Olen itsekin tämän uudistuksen yhteydessä pohtinut sitä, miksi näissä aluevaikutuksissa, jotka ovat merkittäviä — esimerkiksi oma maakuntani, pieni maakunta Keski-Suomi kantaa kahden varuskunnan lakkauttamisen vaikutukset — miksi nämä alueselvitykset käynnistetään vasta nyt jälkikäteen. Olisi ollut varmasti järkevää tehdä tämä työ jo etukäteen.

Mutta minulle on, arvoisa puhemies, aivan selvää se, että kun joudumme näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tekemään säästöjä, tänäkin vuonna miljardin edestä, niin Puolustusvoimat ei voi olla tämän säästövelvoitteen ulkopuolella. Tämä on minusta aivan selvä lähtökohta. Ja harmittelen sitä, että perussuomalaisilta eilisessä Kreikka-keskustelussa emme saaneet vastausta pääministerin aiheelliseen kysymykseen, mikä on vaihtoehto, ja tänään jälleen kerran vaihtoehto jää uupumaan. Pelkkää kritiikkiä ja heittelyjä hallituksen suuntaan. Kyllä rakentavaa yhteistyötä toivoisi, aivan niin kuin edustaja Kääriäinenkin täällä esitti.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset puheenvuoroista ja kommenteista. Ensin haluaisin nyt vaan sen selventää, kun täällä on puolustusministeriä arvosteltu siitä, että tämä valmistelu on ollut salailevaa: Tämä on ollut koko hallituksen yhdessä hyväksymä linja. Vasemmistoliitto, sosialidemokraatit, kokoomus, RKP ja vihreät ovat yhdessä hyväksyneet tämän valmistelutavan. Eli tämä ei ole puolustusministerin oma keksintö.

Mitä tulee sitten tähän vastuun kantamiseen, niin tässä on ehkä tahaton väärinymmärrys — näin haluan uskoa — joillakin edustajilla ollut sen suhteen, että hallitus ikään kuin menisi virkamiesten selän taakse. Hallitus on tehnyt kaksi omaa ratkaisua. Ensimmäinen koskee sitä, että me teemme puolustusvoimauudistuksen, ja tällähän oli laaja hyväksyntä. Perussuomalainen puolue ja keskusta hyväksyivät aiemmin, että tämä uudistus pitää tehdä, ja iso, niin kuin 2008 tehtiin. Mutta vaikka te ette enää sitä kannattaisi, niin kuitenkin olette kannattaneet, mutta hallitus kannatti sitä edelleen, koska me tiesimme, että ikäluokat pienenevät ja olisi väärin käyttää väheneviä puolustusmäärärahoja siten kuin niitä käytetään tänä päivänä nykyiseen rakenteeseen. Me haluamme käyttää sen paremmin, ja tämä oli hallituksen selkeä päätös.

Toinen päätös koski määrärahoja, ja tällähän on käytännössä vaikutusta tämän kehyskauden ajan puolustuskykyyn. Mutta se, miten näiden reunaehtojen jälkeen rakenneuudistus toteutetaan, on hyvin pitkälti sotilaiden ja puolustusala-asiantuntijoiden määrittelemä. Tämä on meille ollut erittäin tärkeä periaate. Hallitus ei ole näpelöinyt varuskuntauudistusta aluepolitiikan perusteella, ei minkään muunkaan politiikan perusteella, vaan ainoastaan luottanut siihen, että puolustuksen asiantuntijat tekevät maanpuolustuksen kannalta parhaimmat ratkaisut. Tämä on absoluuttinen fakta. Jos joillakuilla on toisenlaisia näkemyksiä, niin kertokaa, miksi joku toinen varuskunta pitää lakkauttaa sen sijaan, että tämä varuskunta jätetään. Maanpuolustuksen kannalta nimenomaan sotilailla on ollut tässä asiantuntemus, ja me olemme halunneet siihen nojautua.

Tiedän, että keskustassa on toisenlainen lähestymiskulma, mutta me halusimme nimenomaan välttää sen, ettei vaan päästä syyttämään aluepolitikoinnista tai jostakin muusta politikoinnista maanpuolustuksen kustannuksia. Sen takia tämä esitys, jonka sotilaat ovat tehneet hallituksen antamien reunaehtojen puitteissa, on mennyt sellaisenaan eteenpäin. Me olemme tarkistaneet ne tosiasiat ja faktat siellä taustalla. Ne ovat olleet meidän mielestämme hyvin perusteltuja. Olisi ollut erittäin suuri poliittinen linjaus, jos hallitus olisi sanonut, että nyt muuten Pääesikunta ja puolustusalan ammattilaiset ovat väärässä maanpuolustuksessa, ovat väärässä. (Välihuuto) — Silloin vuonna 98 ei todennäköisesti ollut maanpuolustus ensimmäisenä mielessä vaan joku muu. — Mutta koska tämä uudistus on niin iso muutos, rakenteellisesti iso muutos, määrärahojen kannalta iso muutos, niin me olemme halunneet pitää kristallinkirkkaana sen, että tätä muutosta tehdään vain ja ainoastaan maanpuolustuksen tarpeet silmällä pitäen.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Kiitokset hyvistä kysymyksistä ja puheenvuoroista. Jo tässä vaiheessa keskustelua haluan kiittää. Tämä on osoittanut sen, että maanpuolustuksen asiat ovat nimenomaan koko kansan ja koko eduskunnan asioita.

Edustaja Saarikko kysyi henkilöstövaikutuksista. Kyllä tämä käsite vastuullinen henkilöstöpolitiikka on, totta kai, haasteellinen tilanteessa, jossa joutuu luopumaan ainakin osasta niistä työntekijöistä, jotka ovat tehneet hyvän ja pitkän päivätyön sen takia, että tämä säästövaatimus ja tämä uudistus sen nyt vaatii. Mutta sitä suuremmalla syyllä tähän pitää myöskin suhtautua ei pelkästään politiikalla tai matematiikalla, vaan myöskin suurella empatialla, ymmärryksellä ja konkreettisilla toimenpiteillä. Tämä työkalupakki on siis käytössä ja sitä tullaan kehittämään nyt pitkin matkaa, kun keskustelemme järjestöjen kanssa, kun koko valtionhallinto, valtiovarainministeriö, Valtion työmarkkinalaitos on mukana näissä neuvotteluissa, sillä tavalla, että mahdollisimman monelle löytyisi työpaikka, ei välttämättä puolustushallinnon sisältä, mutta myöskin totta kai sieltä, koska siirtovelvollisuus sitoo lain mukaan myöskin näitä ihmisiä. Mutta myöskin muualla valtionhallinnossa voi olla työpaikkoja yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa, ja totta kai sitten nämä rakenteellisetkin toimenpiteet, joista ainakin osa tähtää siihen, että uutta yritystoimintaa voisi syntyä, ovat osa tätä työkalupakkia. Kaikki työkalut otetaan käyttöön, kaikki kivet käännetään, jotta mahdollisimman monelle löytyisi mahdollisimman nopeasti työtä. Tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys.

Edustaja Halla-aho ja ehkä myöskin Tossavainen viittasivat tähän kansalaisen kriisinhallintaan, jonka osuus puolustusbudjetista on 2—3 prosenttia tällä hetkellä. Meillä on 195 kriisinhallintasotilasta tällä hetkellä maailmalla. Se on ennätysalhainen luku verrattuna takavuosien tilanteeseen. Pian meillä on 50 vähemmän, koska Afganistanista tulee 50 pois syksyllä. Ei tämä ole se ongelma. Sitä paitsi kriisinhallinta on myöskin lakisääteinen velvollisuus Puolustusvoimille. Ja vaikkapa tämä raha olisi kokonaisuudessaan käytössä johonkin toiseen tarkoitukseen, sitä ei millään tavalla kannattaisi käyttää edes nykyisten rakenteitten päälle. Ei kannattaisi kaataa sitä puolityhjien seinien sisälle tai huonokuntoisten kiinteistöjen sisälle, koska se ei ratkaise tätä rakennemuutoksen tarvetta, vaan se olisi tullut joka tapauksessa kuvaan mukaan, vaikka olisi ollut 100 miljoonaa enemmän rahaa tai sitten ei.

Edustaja Kalmari, minun kotipaikkani on kyllä Turku, josta Ilmatorjuntarykmentti lakkautettiin muutama vuosi sitten, josta myöskin tulee häviämään työpaikkoja pidemmällä aikavälillä tämän uudistuksen myötä ihan samoista syistä kuin muualtakin vähennetään työpaikkoja. Minä olen myöskin syntynyt Vaasassa, jossa Vaasan Rannikkopatteristo lakkautettiin vähän päälle kymmenen vuotta sitten, josta nyt viedään sotilassoittokunta. Tämä koskettaa nyt, hyvät ystävät, meitä kaikkia jollain tavalla epäsuorasti tai suoraan.

Edustaja Jääskeläinen, tämä kyberpuoli, johon on viitattu myöskin aikaisemmin, se on tärkeä asia, ja huomasimme viime vuoden syksyllä itse asiassa, miten haavoittuvainen yhteiskunta on, esimerkiksi pankkijärjestelmä on, kun joku päättää vuodattaa vaikkapa julkisuuteen salaisia tietoja, koodeja, pankkitunnuksia tai muuta. Se on vaan pieni esimerkki siitä, mitä joku paha tahto voi saada aikaiseksi, jos käynnistää tällaisen laajamittaisen hyökkäyksen tätä järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Tästä syystä tämä hallitusohjelma myöskin tähtää siihen, että meillä olisi syksyllä käytössä uusi kyberstrategia, jossa on ensimmäisen kerran koottu kasaan kaikki se asiantuntemus, jota on ollut kyllä pitkään olemassa myöskin Suomen rajojen sisällä tällä saralla mutta joka on ollut aika pirstoutunutta. Nyt se kootaan yhteen, yhteen strategiaan, ja tämä on erittäin tärkeä dokumentti, tärkeä työkalu myöskin tämän asian kannalta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että nyt käydään tiheällä kammalla läpi Puolustusvoimien johtamisrakenne, toimintatavat, joukko-osastot, kiinteistöt, henkilöstön asema sekä asevelvollisuuden kehittäminen. On selvää, että taustalla kummittelee kustannusten nousu samaan aikaan, kun rahoitustaso ei kasva. Uusia menoja kuitenkin syntyy, ja materiaali uhkaa vanheta käsiin. Samalla tavalla kuten tuolla koulutuspuolella myös asevelvollisten osalta ikäluokka pienenee.

Ilolla kuitenkin tervehdin sitä, että Puolustusvoimat haluaa jatkossakin olla läsnä Pohjois-Suomessa, ja tämä on kyllä minusta osoitus siitä, että halutaan puolustaa myös jatkossa koko maata. Meillä Rovaniemellä Hornetien vahvuus kasvaa ja soitto raikaa edelleen jatkossa, mutta ei vältytä muutoksilta, eli Lapissa It-rykmentti ja Jääkäriprikaatin esikuntatehtävät yhdistyvät. (Puhemies: Minuutti!) Toivoisin, että näissä otettaisiin henkilöstön asema huomioon.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kielilain mukaan ruotsinkielisillä on oikeus suorittaa varusmiespalvelus omalla äidinkielellään. Sitä ei kuitenkaan ole määritelty, missä tämän ruotsinkielisen varuskunnan pitää olla. Kotkassa on nyt loppumassa Rannikkopataljoona. Mielestäni Dragsvik tulisi siirtää sinne.

Hallituksen kuntakaavailujen myötä eteläiseen Kymenlaaksoon muodostuu Kotkan ympärille kaksikielinen Kyminsuun kaupunki. Ruotsinkielisten upseerien perheiden palvelut on siis jo turvattu. Öljynkuljetukset Suomenlahdella lisääntyvät vuosi vuodelta. On vain ajan kysymys, milloin venäläinen tankkeri on karilla. Jo pelkästään meriturvallisuuden takia on varuskunnan säilyttäminen yhteiskunnan rakennemuutoksen alle jääneessä Kymenlaaksossa erittäin tärkeää, ja tämän turvallisuusuhan luulisi kelpaavan myös tälle punavihreälle puolelle.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minunkin mielestäni konsensus on niin vaalittava asia, että kaikissa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa sitä tulee vaalia. Viittaan tuohon edustaja Soinin käyttämään puheenvuoroon muun muassa seurantaryhmässä, jossa haettiin rahoitusta Puolustusvoimille. Siellä nimenomaan pyrittiin tällaiseen ratkaisuun, että meillä olisi tulevaisuudessa helpompi laatia sitten isompia puolustuspoliittisia ratkaisuja.

Arvoisa herra puhemies! Täällä joku viittasi varusmieskoulutukseen ja sen suorittamiseen kirjekursseina. Minusta kuulosti siltä, kun ministeri luetteli näitä erilaisia vaihtoehtoja, että on kysymys oppisopimuskoulutuksesta, ja sitä pelkään, että jos tälle tasolle mennään varusmieskoulutuksessa, liian leveille harteille, niin se ei tuota sitä tulosta, mihin me itse asiassa eduskunnassa varmaan pyrimme kaikki.

Arvoisa puhemies! Vielä loppuun se, että varikoista on keskusteltu kovin vähän tässä salissa. Haluaisin tietää, millaista varikkoverkostoa Puolustusvoimissa on suunniteltu ja ministeri itse on suunnitellut Suomenmaahan. Ne ovat kuitenkin työllistäviä alueillansa ja ovat yksi osoitus siitä, että Puolustusvoimia halutaan yksistään huoltovarmuuden vuoksi säilyttää koko Suomenmaassa. Tähän pyytäisin ministeriltä kommentin.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskisuomalaisena kansanedustajana täytyy myöntää, että kahden varuskunnan lakkauttaminen maakunnastani tuntuu kyllä todella kovalta iskulta. Kysymykseni ministeri Wallinille kuitenkin kuuluu: miten käy nyt entisessä järjestelmässä kehitettyjen osaamiskeskittymien tässä uudistuksessa? Esimerkiksi Keuruun Pioneerirykmentti on ollut vuosia ainoa valtakunnallinen pioneeri- ja suojelualan osaamiskeskus. Huoleni on, miten tämän osaamiskeskuksen kompetenssin heikkenemisen ja osin häviämisen myötä kyetään yhteiskuntaamme suojelemaan, jos meitä uhkaa esimerkiksi laaja kemikaalisten tai biologisten aseiden aiheuttama katastrofi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kohtelias käytös ja erityisesti tosiasioissa pitäytyminen kuuluu tänne eduskunnan isoon saliin ja eduskuntaan. Haluan sanoa edustaja Oinoselle, joka tuossa alkuvaiheessa käytti puheenvuoron ja mielestäni halvensi suoraan sanoen törkeästi ministeri Lauri Ihalaisen työllistämistoimia: Ihalainen on varmasti meistä yksi niistä, jotka ovat suomalaisen työllisyyden eteen tehneet töitä enemmän kuin yksikään tässä salissa. En todellakaan pidä siitä, että miestä, ministeriä, halvennetaan siitä, että hän on suomalaisen työn eteen tehnyt niin paljon töitä kuin Lauri Ihalainen on tehnyt.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On se nyt merkillistä, että ministeriä, joka istuu hallituksessa, ei saa arvostella siitä, että hän omalla panoksellaan on vaikuttamassa siihen, että maakunnasta lähtee työpaikkoja. Onhan tämä nyt itsestään selvää ja päivänselvää kaikille. Miksi hän ei siellä hallituksessa tyrmännyt näitä ehdotuksia? Miksi hän menee maakuntiin itkemään sitä, että voi voi, onpa käynyt katalasti teille, kun ovat työpaikat lähteneet? Olisi itkenyt hallituksessa eikä tuolla Pohjois-Karjalan Prikaatissa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin toteaisin ministeri Wallinille, että nyt eivät riitä Pohjois-Karjalaan terveiset, että ollos huoleton. Ne eivät riitä. Siellä koetaan erittäin voimakkaasti, että tämä uudistus, mitä ollaan tekemässä, on puolustuspoliittisesti kestämätön, aluepuolustus heikkenee, virka-avun saanti heikkenee, ja myös aluepoliittisesti on kestämätön. Haluan kysyä teiltä, kun tuossa pääministeri Katainen jälleen korosti sitä, että tämä on tehty vain puolustuspoliittisin perustein. Se on minun mielestäni täysin ristiriidassa jo täälläkin mainitun ohjauskirjeen tekstin kanssa, joka selvästi sanoo, että "- - puolustuksen painopiste muodostuu rajoitetummalle alueelle" ja "joukkojen määrän vähenemisen seurauksena puolustus harventuu". Eikö tämä tarkoita sitä, että puolustuspoliittinen ote heikkenee ja nimenomaan alueellinen puolustus? Mitenkä te tulkitsette tämän lauseen, mikä on ilmeisesti teidän kynästänne tai ainakin teidän hyväksymänänne lähtenyt eteenpäin?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On todella tärkeää, että me löytäisimme yhteisen kansallisen näkökulman Puolustusvoimien kehittämiseen, mutta me tarvitsemme myöskin yhteisen kansallisen näkemyksen siihen, että meidän on saatava meidän valtiontaloutta kuriin, ja siitä seuraa kuitenkin vääjäämättömästi se, että meidän täytyy säästää joka paikasta ja valitettavasti myös Puolustusvoimista. Toivon kuitenkin, että Puolustusvoimien osalta säästöt olisivat tässä, kun katsomme eteenpäin ja tiedämme, että joudumme tekemään myöskin jatkossa vaikeita ja isojakin säästöratkaisuja. Silloin me tulemme kuitenkin tässä säästöjen edessä siihen kysymykseen, miten nämä tehdään. Me käytämme lähes 2,5 miljardia euroa vuodessa Puolustusvoimiin. Mielestäni se perussuomalaisten linja, että meillä on vähän kehnompi mutta iso armeija ja reservi, nyt ei ole oikea tie, koska se ei ole uskottavaa. Mielestäni on järkevä tämä nykyinen uudistuslinja, jossa mennään tiiviimpään joukkoon, nykyaikaisempaan joukkoon, jotta me säilytämme tämän uskottavan puolustuksen.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkea täällä kuuleekin, käsittämätöntä puheiden vääristelyä, viitaten sotaveteraaneihin tai lapsisotilaisiin. Niin edustaja Kivelä kuin itsekin olen äitini lapsi, enkä suinkaan miellä itseäni lapsipoliitikoksi.

Arvoisa puhemies! Tämäkin uudisesitys sai keskustalta sekä perussuomalaisilta saman vastaanoton kuin kaikki muutkin tähän mennessä tuodut esitykset. Kaikki on aina pielessä, te tiedätte aina paremmin, paremmin kuin asiantuntijatkin. Perussuomalaisille tilanne on uusi, mutta vastuuta pitkään kantaneen keskustan suhtautumista täytyy ihmetellä. Olette ottaneet ei-puolueen roolin tyrmäten jokaisen hallituksen uudisesityksen. Tiedättekö te paremmin kuin asiantuntijat? Onko kyse epäkunnioituksesta vai halveksumisesta asianosaisia asiantuntijoita kohtaan?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täällä minusta edustaja Lindström luki aivan selvää tekstiä siitä, mitä asiantuntijat ovat sanoneet. Mutta ikäluokat eivät ole pienentyneet, vaan kutsuntaraportit osoittavat täysin selkeästi, että me olemme siirtyneet jo valikoivaan asevelvollisuuteen. Elikkä tämä on ikäluokkakysymys myös, niin kuin täällä on viitattu luonnonkatastrofeihin. Eivät ne lopu maailmasta, eivät ne lopu Suomestakaan, niin kuin ehkä tämä luminen talvikin näyttäytyy jo jonkinlaisena kriisinä mutta myös Itämeren uhkat ja biologiset uhkat. Niitä varten minusta on erittäin hyvä, että sitä koko ikäluokkaa koulutetaan ja pidetään huolta niiltä osin siitä fyysisestä ja henkisestä kunnosta.

Mutta on tämä aluepoliittinen kysymys. Ei se ole iso asia, jos it-rykmentti siirretään Hyrylästä Parolaan. Kun sen tehtävä on edelleenkin Helsingin puolustaminen, niin kyllä se välimatka on uskottava, mutta jos mennään tuonne Pohjois-Karjalaan, niin kyllä matka- ja aikaetäisyydet ovat aivan toiset. Ja niin kuin on täällä teknologiasta puhuttu, itänaapurimme uusii kalustoaan ja myöskin ehkä länsinaapurimme, niin että onko kuitenkin (Puhemies: Minuutti!) se objektiivisin puolustuksen seuraaja Nato... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo tämä keskustelu on osoittanut sen, että nimenomaan selontekomenettely olisi tarvittu. Hallituksen edustajat täällä kritisoivat tätä esitystä aivan joka reunalta, ja siinä mielessä kyllä tämä selonteko olisi tarjonnut mahdollisuuden juuri eduskunnalle ja kansanedustajille tarttua tähän asiaan ihan oikealla tavalla. Nyt hallitus kyykyttää varuskuntien ohella myös eduskuntaa, niin opposition kuin hallituksenkin sotilaita, ja tämä on kristallinkirkkaasti nähtävänä tässä salissa.

Herra puhemies! Asia, jota haluan kysyä puolustusministeriltä: Puolustusvoimien palveluksessa on noin 1 200 sotilasvirassa olevaa henkilöä, joilla on jo tullut täyteen sotilaseläkkeeseen vaadittavat vuodet. Kyseisille henkilöille on kuitenkin myönnetty anomuksesta oikeus palvella sotilasvirassa vielä yliajalla. Puolustusvoimien palveluksessa on myös henkilöitä, jotka ovat jo sotilaseläkkeellä ja ovat nyt työsuhteessa siviilihenkilöinä. Kun Puolustusvoimat pakotetaan nyt irtisanomisiin, niin eikö olisi oikein, (Puhemies koputtaa) että nimenomaan vähennykset toteutettaisiin eläkeiän saavuttaneiden kohdalla?

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu tästä varuskuntaverkoston supistamisesta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että nämä ovat sellaisia uudistuksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Uskon, että tämä osaltaan parantaa meidän puolustuskykyämme. Se, mihin ei paljon ole kiinnitetty huomiota, on tietysti tämä määrärahapuoli materiaalihankintoihin ja toimintaan. Siinähän nyt meillä on iso leikkaus tapahtunut. Toivon, että puolustusministeri tekee kaikkensa, jotta nämä määrärahat saadaan palautettua jatkossa sille tasolle, millä niiden kuuluu olla. Kuitenkin seinistä meidän on turha maksaa, niillä ei Suomea puolusteta, mutta ihmiset ja materiaali, niitä me tarvitsemme ja niitä meillä pitää olla, koska silloin, kun se mahdollinen kriisi alkaa, meillä on käytettävissä ainoastaan se materiaali, mitä maassa sillä hetkellä on. Toivon, että tämä leikkaus tässä on mahdollisimman tilapäinen.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty, eikö ministereitä saa arvostella. Totta kai saa arvostella, mutta tyylilaji on sitten jokaisen oma valinta. Itse haluaisin kiittää ministeri Ihalaista, joka välittömästi, kun tämä asia tuli julki, kiisi tutustumaan noihin menettäviin paikkakuntiin ja pyrki sen tiedon pohjalta tekemään parhaansa.

Ministeri Wallin totesi äsken, että kaikki kivet käännetään, jotta uutta työtä saadaan. Olisin Pirkanmaan Oriveden varikon kokemuksien pohjalta esittänyt sellaisen vinkin, jos ministeri on kuulolla, että älkää antako Senaatti-kiinteistöjen tuottovaatimusten estää orastavaa yrittäjyyttä. Tämä vältettiin Orivedellä, ja se oli menestystarina, mutta jos Senaatti tulee väliin omine tuottovaatimuksineen, saattaa olla mahdotonta uudelle yritykselle aloittaa.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimassa hallitus on hautaamassa erityisesti Maavoimien uskottavuutta lähes letkut irti -toiminteella. Kreikan kohdalla näin ei saanut kommentoida, mutta kotimaassa saa näköjään tehdä poikki ja pinoon -ratkaisuja ilman perusteellisia kustannuslaskelmia. Näin suurta rakenneuudistusta täytyy tarkastella myös välilliset kustannukset ja erityisesti hyödyt huomioiden. Nyt näin ei ole toimittu.

Hämeen Rykmentin Hennalan varuskunta on toiminut usealla osaamisalalla kustannustehokkaasti ja ammattitaitoisesti. Hennalalla on lisäksi käytössään erinomaiset harjoitusmaastot sekä kansainvälisen tason ampumaharjoitusmahdollisuudet Hollolan Hälvälässä. Lisäksi sekä Lahti että Hollola ovat kaavoituksessaan ottaneet Puolustusvoimien toiveet huomioon.

Ministeri Wallin sanoi, että esitellyissä lakkautuksissa on otettu huomioon kokonaisuudet. Päijät-Hämeen maakunta haluaakin konkreettisia ja varuskuntien välillä (Puhemies koputtaa) vertailukelpoisia perusteluita Hennalan lakkauttamiselle.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että Suomeen rakennetaan Nato-yhteensopivaa teknoarmeijaa, ja tästä esimerkkinä ovat Hornetien ohjuskaupat, joilla muutetaan kokonaan Hornetien käytön luonne. Kun ne varustetaan ilmasta maahan -iskukyvyllä, ne voidaan lähettää tuosta vaan kansainvälisiin operaatioihin. Tämä kallis teknoarmeija syö elintilaa maakuntavaruskuntien kehittämiseltä. Yli 400 miljoonan JASSM- ja Stinger-ohjuskaupat ovat juuri nyt käsittelyssä rapakon takana.

Mutta ministeri Wallin, kyllä teillä on velvollisuus vastata ihan selviin kysymyksiin. Minä olen useamman kerran kysynyt, edustaja Yrttiaho on kysynyt, onko tämän melkein 200 miljoonan JASSM-ohjuskaupan rahat kasassa. Ovatko rahoitusjärjestelyt selvät, ja jos ne ovat, niin voitteko kertoa, mitä ne ovat?

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Tässä on taas kerran paljon hyviä kysymyksiä.

Edustaja Kerola ja ehkä myös itse asiassa edustaja Mattila kysyivät varusmiespalveluk-sesta, oppisopimusvarusmiespalveluksesta, niin kuin edustaja Kerola sanoi. Näin ei suinkaan ole, mutta totta kai tässä muuttuvassa maailmassa on äärimmäisen tärkeää, että pystyisimme entistäkin paremmin huomioimaan jokaisen varusmiehen ja jokaisen nuoren henkilön taustan, henkilökohtaiset ominaisuudet ja taustan. Jos on sellainen siviilikoulutus tai työkokemus, josta myöskin Puolustusvoimat hyötyy, että se otetaan täysimääräisesti käyttöön, niin totta kai se on hyvä asia sekä sen varusmiehen että myöskin Puolustusvoimien osalta.

Mutta kysymys on tietysti siitä, mikä on tulevaisuudessa 10—15 vuoden kuluttua sen palveluskelpoisen ikäluokan suuruus. Se on se keskeisin kysymys. Ihannetilanteessa voisimme kouluttaa koko ikäluokan sellaisenaan, mutta sellaista tilannetta meillä ei ole koskaan ollut, vaan eri syistä johtuen me emme pysty kutsumaan kaikkia nuoria varusmiesikäisiä asevelvollisuuden piirissä olevia palvelukseen, vaan eri fyysiset, henkiset tai vakaumukselliset syyt huomioon ottaen kaikkia ei voida edelleenkään kutsua. Täytyy keskittyä siihen, että ne, jotka ylittävät sen kynnyksen, todellakin saavat sen laadukkaan palvelun, mutta että se kynnys myöskin vastaisi ehkä hieman paremmin tämän ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksia esimerkiksi sillä tavalla, että kosketuspinta siviiliyhteiskuntaan säilyy myöskin sen varusmiespalveluksen aikana. Ei se ole mikään eristetty elämänvaihe, vaan se on osa tätä elämänpolkua, se pitää pystyä ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon.

Sitten muutama edustaja — Vehviläinen, Wallinheimo — kysyi tiettyjen joukko-osastojen kohtalosta ja perusteluista. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä, mutta itse asiassa jokainen varuskunta, jokainen joukoista ansaitsee perusteellisen erillisen selvityksen, jota ei pystytä nyt tässä aikataulussa tässä näin antamaan. Kehottaisin oikeastaan kaikkia niitä, joita nämä kysymykset askarruttavat, tekemään vaikkapa kirjallisia kysymyksiä, niin kuin on tehty jo, niin saatte niihin enemmän vastauksia, enemmän substanssia kuin mihin tämä muutama minuutti nyt antaa mahdollisuuksia.

Mutta yleisesti ehkä edustaja Vehviläisen kysymykseen joukko-osaston sijainnista suhteessa puolustuskykyyn: puolustuskyky ei riipu siitä, missä päin joukko-osasto sijaitsee, niin kuin pääministeri tuossa äsken sanoi, vaan oleellista on se, mikä on näitten sodanaikaisten joukkojen tilanne, koulutustaso, kuinka nopeasti ne ovat kasattavissa, mikä on niitten varustus elikkä puolustuskyky. Se on tässä se oleellisin kysymys, ja siihen on tämän uudistuksen kautta paneuduttu erittäin paljon.

Edustaja Rossi kysyi, niin kuin aikaisemminkin tämän prosessin aikana on kysytty tässä salissa, mistä syystä rakenneuudistus tehdään erillisenä tästä selonteosta. Se johtuu kyllä puhtaasti aikataulukysymyksistä. Rakenneuudistus on pakko saada alulle nyt, jotta se on toimeenpantavissa siinä aikataulussa, että hallitusohjelman edellyttämät pysyvät säästöt ovat käytössä tai synty-vät vuodesta 2015 eteenpäin. Tämä on se syy.

Sitä suuremmalla syyllä myöskin edustaja Kopran kysymys tulee tähän samaan kuvaan mukaan. On äärimmäisen tärkeä asia, mikä on määrärahataso vuodesta 2016 eteenpäin, koska nythän tällä uudistuksella tähdätään siihen, että slimmataan, trimmataan rakenteita, irrotetaan rahaa, vapautetaan rahaa seinistä ja myöskin palkkakustannuksista, jotta voisimme satsata entistäkin enemmän itse toimintaan ja myöskin materiaalihankintoihin, joihin tullaan satsaamaan ehkä 500 miljoonaa euroa vuosittain plus 200 miljoonaa ylläpitokustannuksia. Mutta vuoden 2016 elikkä seuraavan hallituksen hyväksymä budjetti ja budjettikehys, totta kai, on äärimmäisen tärkeä. Jos mennään huomattavasti alle tämän nykyisen tason, silloin ollaan kyllä liukkaalla jäällä. Siihen ei tämä hallitus, ei tämä eduskunta pysty vaikuttamaan, vaan se on sitten seuraavan hallituksen ja seuraavan eduskunnan vaikutusvallassa oleva asia, mutta sitäkin suuremmalla syyllä siihen on kiinnitettävä paljon huomiota.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me olemme kaikki täällä tunnistaneet ja tunnustaneet puolustuskyvyn olevan kaiken perusta. Se myöskin perustuu siihen, että me olemme, pieni kansa, yksimielisiä asian suhteen. No, nyt kun tässä kuulostelee tätä keskustelua ja varsinkin hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroja, niin kyllä tulee kysyneeksi väistämättä sitä, miksi tätä ei tuotu parlamentaariseen käsittelyyn ennen tätä ehdotusta, joka nyt on tuotu.

Ministeri Wallin, kun edes omat joukkonne eivät ole lainkaan yksimielisiä tästä, tulee mieleen opposition penkiltä, että mihin meitä täällä tarvitaan, kun käydään meidän ylitsemme keskustelua näistä asioista? Miksi ihmeessä te ette voineet tehdä niin kuin edellinen selonteko edellytti? Miksi ihmeessä? Vastatkaa nyt siihen vielä kerran.

Mutta, ministeri Wallin, toinen kysymys. Te olette ja myös pääministeri myös moneen otteeseen kritisoineet Puolustusvoimien jatkuvasti kohoavia kiinteistökustannuksia. Onko tämä nykyinen kiinteistöjärjestelmä teidän mielestänne optimaalinen ja kustannustehokas ollut, (Puhemies koputtaa) ja pitäisikö sille jotakin tehdä? Eikö se olisi yksi osa sitä uudistusta?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten taholta vastustus on jo tuttu virsi. Tilalle kaipaisi kuitenkin toteuttamiskelpoisia ratkaisuvaihtoehtoja, kun säästöjä on tehtävä ja puolustuskyky on turvattava. Kun argumentit ja osaaminen loppuvat, tuntuu alkavan asiaton nimittely ja nälviminen: zorbakset, syytökset ja bobrikovit sinkoilevat. Sen sijaan ette vastanneet kysymykseeni, jonka aiemmin tässä esitin, maksaako Puolustusvoimat teidän mielestänne palkkaa väärille ihmisille.

Mitä tulee Puolustusvoimien uudistamiseen, ei ole ihan selväksi käynyt sekään, mitä oppositio oikeastaan vastustaa. Vastustatteko säästötalkoita, joilla turvataan Suomen taloudellinen itsenäisyys ja estetään maamme luisuminen Kreikan tielle, vai vastustatteko Puolustusvoimien uudistusta, jolla turvataan Suomen puolustuskyky myös uudessa turvallisuusympäristössä 2020-luvulla?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, puolustusvoimauudistuksella on myös huomattavia yhteiskunnallisia ja aluepoliittisia vaikutuksia. Näitä ovat muun muassa työllisyysvaikutukset ja Puolustusvoimien antama apu Rajavartiostolle ja pelastustoimelle. Pitkien matkojen maakunnassa kuten esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tämän avun saaminen kriisitilanteessa varmasti hidastuu ja vaikeutuu.

Minä olen eri mieltä pääministerin kanssa siitä, pitääkö näin isoissa asioissa huomioida muutakin kuin puolustuspoliittisia näkökulmia. Minusta me emme saisi ajatella näin sektorikohtaisesti. Pakollisista säästötoimenpiteistä huolimatta ministeriöiden välillä pitäisi olla parempi yhteistyö. Meillä ei saisi olla yhtään toimintalohkoa, jossa näin isoja ratkaisuja tehdään analysoi-matta, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia niillä on. Tämän prosessin suurin virhe on tämän analyysin puuttuminen, ja tämä analyysi olisi kyllä pitänyt tehdä ennen päätöksiä eikä vasta nyt päätöksenteon jälkeen.

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valmisteilla olevassa puolustusvoimauudistuksessa on puolustuspoliittiset perusteet, joista itsetarkoituksena lienee koulutuksen keskittäminen. Näin oikeudenmukaisuus eri varuskuntapaikkakuntien kohtelussa puuttuu.

Lakkautuslistalla olevat varuskunnat tulevat jättämään ympärilleen laajan, pahimmillaan moneen maakuntaan vaikuttavan tyhjän alueen, jolla on monia vaikutuksia myös itse Puolustusvoimien tehtäviin. Esimerkiksi varusmiehet joutuvat lähtemään palvelukseen maan ääriin, jolloin matkat nielevät aikaa ja rahaa. Tilanne vaikeuttaa myös reserviläisten ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaa, jolle lähellä oleva varuskunta on tärkeä. Entä Puolustusvoimien antama virka-apu? Niihin pyyntöihin pitäisi pystyä vastaamaan nopeasti. Onhan selvää, että sitä paremmin apu saadaan perille, mitä lähempää se tulee.

Puolustusvoimien tehtävä on tuottaa turvaa koko maassa. Siksi Puolustusvoimien toiminnan on myös jakauduttava tasaisesti koko maan alueelle.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauhavalla on syntynyt laaja kansanliike varuskunnan säilyttämiseksi, ja sille on vahvat perusteet, jos katsoo ministeri Wallinin esittelypuheenvuorossa niitä kriteerejä, joilla varuskuntaverkostoa on arvioitu.

Ensinnäkin meillä on Ilmavoimille vahvat koulutukselliset perusteet olemassa. Yksi hyvin tärkeä kriteeri on infrastruktuuri, joka Kauhavan osalta on erittäin hyvä; siellä on täyspitkä lentokenttä ja hyvät muutkin tilat. Myöskin pitkän aikavälin toimintaedellytykset ovat kunnossa, koska investointitarpeita on varsin vähän, eikä näin ollen peruskorjaus- ja rakentamistarpeita ole niin paljon kuin täällä aikaisemmin on kerrottu. Myöskin on äärimmäisen hyvät harjoitusolosuhteet, vapaata ilmatilaa (Puhemies: No niin!) vaikka kuinka paljon ja myöskin hyvät ampuma-alueet. Mitkä ovat ne todelliset kriteerit lakkautukselle?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin, olette luvannut, että alueellisesta vaikutuksesta tehdään selvitys niin talouden, henkilöstön kuin muiden vaikutusten osalta, ja uudistuksen suunnittelun etenemiseen liittyy myös uusien toimintojen perustamista, kuten palvelukeskus. Onko nyt tietoa, milloin päätös palvelukeskuksen sijoittumisesta tehdään, ja otetaanko siinä huomioon nyt menettävien paikkakuntien mahdollisuus saada korvaavaa toimintaa?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata edustaja Satosen kysymykseen siitä, miksi perussuomalaiset eivät tulleet hallitukseen. Edustaja Satonen, taisit varmaan tänään viimeksi havaita sen, että me juuri äänestimme Suomen veronmaksajien vastuun lisäämisestä useilla miljardeilla euroilla, äänestimme sitä vastaan. Tämä oli se kynnyskysymys meillä. Me emme voi hyväksyä sitä, että me hallituksessa istuessamme äänestäisimme jollakin tavalla epäisänmaallisesti joidenkin eurooppalaisten pankkien mukaan, ja tämän te tiedätte. Juuri tätä kynnyskysymystä te ette hyväksyneet silloin hallitusneuvotteluissa, ja aika tulee näyttämään, kuka on oikeassa tässä EU:n tukipakettipolitiikassa.

Edustaja Huoviselle haluaisin myös sanoa, kun hän väitti tänään, että me emme ole antaneet mitään vaihtoehtoja rahan kylvämisen sijasta. Nyt minä kysynkin: Miten järkevää on yrittää suojella Suomen noin 30 miljardin euron EU:n sisäistä kauppaa 27:n tai jopa 50 miljardin euron tukipaketeilla? Miten järkevää politiikkaa se on? (Puhemies koputtaa) Onko tämä sitä suomalaisen työn puolustamista, vaikka hallittu velkajärjestely IMF:n kautta olisi... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä se vaan niin on, että kaikkea ei voi saada. Jos perussuomalaiset tekivät sen ratkaisun, että eivät hallitukseen lähteneet, niin sitä vaan niittää, mitä kylvää. Tässä se nyt on. Jussi Niinistö muuten olisi mielestäni aivan erinomainen puolustusministeri tuonkin tämänpäiväisen puheen perusteella, mutta kun hän ei ole puolustusministeri. Se on kyllä teiltä tehty tietoinen ratkaisu, täysin tietoinen ratkaisu, ja minä pahoin pelkään, että puheenjohtaja Soini ei päästä sotaratsujaan irti tulevaisuudessakaan. Vastuunkantoa ei teiltä löydy. Olen siitä erittäin harmissani.

Mutta sitten toivoisin, että, ministeri Wallin, vastaisitte suoraan siihen mielestäni erittäin asialliseen kysymykseen, jonka edustaja Reijonen täällä esitti. Hän kysyi — "kyllä" vai "ei" — oliko pohjaesityksessä niin, että Dragsvik lakkautetaan ja Pohjois-Karjalaa kehitetään. Siihenhän voi vastata vain yksinkertaisesti "kyllä" tai "ei".

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta aikaisemmasta kysymyksestänikin jäi vastaus puuttumaan, kun kysyin tästä Haukkojen ikäkaaresta: 15 vuotta käyttöaikaa ja nyt siirrytään sitten esityksen mukaan Tikkakoskelle. Mutta siihen varmaan tulee tarkentavaa tietoa.

Toinen asia, josta haluaisin vielä kuulla, olisi tämän parlamentaarisen seurantaryhmän rooli tässä kuviossa. Eli kaiken tiedon mukaan se on ollut täysin ulkona koko asiasta, siis näitten varuskuntien osalta. Haluaisin kyllä nyt vielä selvyyttä siihen, miksi tällainen seurantaryhmä ylipäätänsä asetettiin, kun ei sillä ollut mitään roolia tässä kuviossa.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat monet edustajat kyselleet omien alueidensa varuskuntien perään, ja niin teen minäkin. Meillä tosin Etelä-Savossa varuskunta lakkautettiin Savon Prikaatin osalta jo vuosia sitten, ja siitäkin on selvitty — kiitos valtion toimenpiteiden myös silloin — ja se olkoon hyvänä esimerkkinä nyt lakkautettaville varuskunnille, prikaateille.

Mutta kysyn Savon Sotilassoittokunnasta, arvoisa ministeri: mikä logiikka sisältyy siihen, että Maavoimien Esikunnan, joka sijaitsee jatkossakin Mikkelissä, soittokunta lakkautetaan Mikkelissä ja siirretään Lappeenrantaan? Toinen kysymykseni koskee lausuntoja, joita kaupungeilta, kunnilta on pyydetty: onhan todellista merkitystä niillä lausunnoilla, joita siellä nyt sitten innokkaasti omien kaupunkien ja kuntien puolesta kirjoitetaan?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi vastaan edustaja Vikmanille, kun hän kyseli, maksetaanko meidän perussuomalaisten mielestä Puolustusvoimissa väärille henkilöille palkkaa. Meidän mielestämme ei makseta. Kyllä Puolustusvoimat maksaa palkkaa aivan oikeille henkilöille, mutta kun miettii, mitä hallitus tekee, elikkä haluaa irtisanoa tuhansia henkilöitä, niin minä tulkitsen niin, että hallituksen mielestä maksetaan palkkaa väärille henkilöille, koska irtisanotaan väkeä. Tämä on minun tulkintani.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, edustaja Kurvinen otti omassa puheenvuorossaan esille nämä paikallisjoukot, ja hän kehui, että paikallisjoukkojen avulla voidaan puolustaa koko maata. Itse noin satakunta vuorokautta kerranneena kysyn — paikallisjoukoistakin jollakin tavalla tiedän — puolustusministeriltä: ketä niihin paikallisjoukkoihin valitaan, missä ne perustetaan, missä ne varustetaan, ja mihin joukko-osastoon paikallisjoukot tukeutuvat? Minä oletan rohkeasti, että Kurvisen mainitsemille paikallisjoukoille tuskin jaetaan rynnäkkökiväärejä ainakaan kotiin, elikkä joukot pitää jossain varustaa, (Puhemies koputtaa) ja kun on tukeuduttu Kauhavan Lentosotakouluun, niin miten tämä varustaminen jatkuu?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitukselta on kysyttävä: Mitä on tapahtunut lähiympäristössämme, lännessä, pohjoisessa, idässä, etelässä? Mitä sellaista on tapahtunut, että ilman syvällistä poliittista keskustelua ja kansalaiskeskustelua ja siitä nousevaa linjausta voidaan lähteä massiivisiin leikkauksiin ja rakenneuudistuksiin Puolustusvoimissa? Katsoiko hallitus, että talouskriisissä rämpivän Euroopan tilanne kokonaisuudessaan on mennyt viime vuosina vakaampaan suuntaan, kun se lähettää vahvan signaalin: Suomi ajaa alas omaa puolustuskykyään ilman kansalais- ja eduskuntakeskustelua?

Kun tähän liitetään kenraali Puheloisen lausunto siitä, että tämä Puolustusvoimien uudistaminen merkitsee riskinottoa maan sotilaallisessa puolustamisessa, niin joutuu kysymään, onko hallitus vastuullinen tehdessään ilman eduskunnan tekemää linjausta näin merkittävät linjanmuutokset maamme Puolustusvoimiin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan fakta paikoilleen siltä osin kuin täällä oli puhetta kontaktiryhmän roolista.

Valtioneuvosto on valtuuttanut eduskuntapuolueet — joista muuten Kristillinen Liitto puuttuu tällä hetkellä siitä kontaktiryhmästä, se korjattaneen tuota pikaa — ja tämä kontaktiryhmä on puolustusvoimauudistuksesta saanut täydelleen samat tausta-, pohja- ja valmistelutiedot, mitkä ovat olleet hallituksenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan käytettävissä. Ei ole moitteen sijaa siihen valmisteluun ja informaatiovirtaan, jota tältä osin on saatu, ja siellä on kaikilla puolueiden edustajilla ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä niin pitkälle ja moninaisesti kuin suinkin vaan on tietovirralle tarvetta ollut. Tässä suhteessa ei kannata lähteä moittimaan sitä informaatiotaustaa, jonka varassa tämä kontaktiryhmä on toiminut. Me emme ottaneet kantaa erisnimiin, eri paikkakuntiin, koska jokainen ymmärtää, että sen esityksen pitää tulla hallitukselta, joka puolestaan pohjaa sen siihen valmistelutyöhön, jota Puolustusvoimien piirissä on tehty.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin puolitoista tuntia sitten edustaja Kalliorinne arvosteli, että perussuomalaiset ratsastavat veteraanien kustannuksella. Huomioisin sen asian, että näin ei suinkaan ole. Tämä eduskunta on käsittääkseni paikka, missä epäkohtia tuodaan esille ja asioista puhutaan vapaasti. Edelliset hallitukset eivät ole veteraanien asioita hoitaneet.

Ministeri Wallinilta kysyisin asevelvollisuuden pituudesta: Kuinka palvelusajan haasteisiin pystytään vastaamaan, jos asevelvollisuuden pituus lyhenee entisestään? Eikö sitten tule jo vaaratilanteitakin?

Sitten vielä edustaja Huoviselle: Varjobudjettiimme voi tutustua. Sieltä löytyy monta hyvää vastausta kysymyksiinne.

Myös edustaja Kymäläinen otti esille sotaveteraanit. Äsken tuli vastattua siihen, että perussuomalaiset arvostavat heitä todella kovin paljon eivätkä ratsasta sillä asialla.

Rauhanturvaajia on omassa lähipiirissäni paljon (Puhemies koputtaa) ja samoin myös perussuomalaisissa, joten heitä arvostamme.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksessa ei monen muun seikan ohella ole otettu huomioon ollenkaan huoltovarmuusnäkökohtia, ei ainakaan riittävästi, kun materiaalihankintoja nyt karsitaan rajusti. Esimerkiksi maan ainoaa ruutitehdasta Vihtavuoressa Keski-Suomessa ollaan ajamassa alas, koska armeija on jättänyt tämän vuoden tykkiruutitilaukset tekemättä. Ruutituotannon loppuminen Suomesta merkitsisi yli 10 miljoonan euron vientitulojen menetystä vuosittain harrastekäyttöön tarkoitettujen ruutien kohdalla. Tehtaan lopettaminen tarkoittaisi suoraan 120 henkilön irtisanomista, ja välilliset vaikutukset Puolustusvoimille olisivat mittavat. Kysynkin, ministeri Wallin, teiltä: Aiotteko todella näin kylmäpäisesti heikentää huoltovarmuutta? Aiotteko lopettaa esimerkiksi maan ainoan ruutitehtaan?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Wallin jätti jo neljännen kerran vastaamatta kysymyksiimme näistä jenkkiohjuksista. Mutta kysymys ylipäätään käyttämättömistä tilausvaltuuksista: mitä ne tällä hetkellä ovat, mitä luokkaa? Budjetissa oli kaiketi vanhat ja uudet, tai tulevat, yhteensä noin 1,5 miljardia. Tämä on itse asiassa materiaalihankintojen mahtava näkymä. Ja kun me asetamme nämä valtuudet näihin kehyksiin, mistä nyt puhumme, ja näihin säästövaatimuksiin, niin kyllä 10 miljoonan säästö Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisella on todella pisara meressä.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä toivoisin, että tässä salissa ei tarvitsisi murehtia edustajien sisälukutaidosta. Jos te nyt vaivautuisitte lukemaan kunnolla perussuomalaisten tekemän välikysymyksen kysymysosan, niin eihän siellä puhuta tämän puolustusvoimauudistuksen vastustamisesta, vaan siitä tavasta, millä sitä viedään eteenpäin.

Ministeri Wallin, kun te sanoitte, että muutoksen aiheuttamat kustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa ja taloudellisen tilanteen takia tämä muutos täytyy kuitenkin tehdä hyvin etupainotteisesti, niin minä näen tässä jonkinnäköisen ristiriidan. Jos me antaisimme Puolustusvoimien tehdä tämän muutoksensa omaan tahtiin, säästettäisiin tämä ylimääräinen 100 miljoonaa mutta jatkossa voitaisiin säästää hyvinkin paljon enemmän, kun ei tarvitsisi hötkyillä asian kanssa ja tehdä hätäpäiten töitä, ja... No, en nyt viitsi sanoa kansanomaista sanontaa juoksemalla tehdyistä tarpeista, mutta välillä vähän tuntuu siltä, että...

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Monissa suomalaisissa perheissä on nyt hätä päällä: on talolainat päällä, talot rakennettuna sinne omiin kuntiin.

Ministeri Wallin, te olette luvannut jo räjähdealan muutoksen yhteydessä korvaavia työpaikkoja Puolustusvoimien sisältä tai valtionhallinnosta muutoin. Mistä te aiotte löytää nämä korvaavat työpaikat esimerkiksi Ähtärin ja Parkanon Varikolta irtisanottaville, kun lähimmät varuskunnat ollaan nyt lakkauttamassa, Keuruu ja Kauhava ja Jämsäkin? Siellä on nyt aloitettu yt-neuvottelut. Mitä te vastaatte heille, heidän tulevaisuudelleen nyt, puhumattakaan näistä varuskuntien ihmisistä, jotka menettävät työpaikkansa? Te annatte heille kylmästi nyt tällä hetkellä kenkää. Kun heillä ei ole Puolustusvoimien työpaikkoja tarjolla, niin mitä heille on? No, Puolustusvoimien kantahenkilökunnalla, upseereilla, on sentään jonkinlainen muutosturva parempi, mutta vielä vaikeammassa asemassa ovat siviilityöntekijät.

Herra puhemies! Kysyn ministeri Wallinilta: (Puhemies: No niin, nyt jäi kysymys tekemättä) mistä korvaavat työpaikat?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin vannotaan koko ajan puolustuspoliittisen selonteon nimiin. 80-luvun jälkipuoliskolta pesiytyi tähän taloon tämä tapa tuoda selontekoja. Minä ymmärrän, että eduskunnan tehtävä on ensisijaisesti säätää lakeja eikä kuunnella selontekoja. Tämä uudistus olisi onnistunut paremmin, mikäli se olisi kunnolla parlamentaarisesti valmisteltu eikä tuotu tällä tavoin. Me olemme menossa valikoivaan asevelvollisuuteen. Onko edessä huippukuntoisten Rambo-armeija, samalla johtaen siihen, että nuoret syrjäytyvät, (Puhemies: Minuutti!) kun eivät pääse armeijaan?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri on erittäin kiitettävästi vastannut kaikkien meidän edustajien kysymyksiin, ja kolmeen minuuttiin on aina hankala tiivistää monia vastauksia, mutta vielä korostan sitä, että edellinen tekemäni kysymys tästä, pystyykö 2030 vielä koko ikäluokka suorittamaan varusmiespalveluksen, ei ollut retorinen kysymys, vaan todella, kun tiedetään, että vuodesta 2002, joka oli todella mini-ikäluokka, 55 000 ja vähän reilut, syntyvyys Suomessa on kasvanut yli 10 prosenttia ja on menty jo pitkästi yli 61 000 vuosittain. Kun oletetaan, että hallitus tulee onnistumaan nuorten aktivoinnissa niin, että fyysinen kunto ja myöskin henkinen tila kohenee, niin meillä on sitten 2030-luvulla asevelvollisuuden suorittava ikäluokka suurempi kuin nyt 2020. Siksi kysyn, että onhan varmaa, että myös sitten tällä nyt strategisesti uudistettavalla rakenteella pystytään todella koko ikäluokka saamaan palvelukseen.

Vesa-Matti  Saarakkala  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vikman heitti pallon perussuomalaisille, ja potkaisen sen takaisin teille. Minä ymmärrän, että teidän linjanne lähtee myös tässä puolustusratkaisussa siitä, että te viette meitä kohti Natoa, te viette kohti EU:n liittovaltiota, te hyväksytte mekanismit, välineet, unionisopimukset, tulevaisuudessa perussopimusmuutoksetkin ja vieläpä tavalla, joka on hyvin kyseenalainen Suomen perustuslain kannalta. Tästä näkökulmasta ymmärrän teidän kantanne.

Sitten mitä tulee keskustaan, niin on tosi mieluisaa kuultavaa, että meidän edustajamme kelpaa myös teidän ministeriksenne. Valitettavasti minä en voi sanoa teidän edustajistanne vielä tässä vaiheessa aivan samaa. Olette sata vuotta vanha puolue, joka on kulkenut ja näyttänyt kyllä karvansa. Nyt on hyvä, että te olette jäähyllä oppositiossa, ja sitä pitää jatkua vielä tietyn aikaa ennen kuin luottamus voi millään lailla palata. Niin kauan kuin seireenit laulavat perussuomalaisille, se kyllä kertoo, että perussuomalaisilla on vaikutusvaltaa myös oppositiossa. Se on merkki siitä, että oppositiostakin voi palvella isänmaata.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos hallituspuolueitten edustajien puheenvuorot aktivoituvat äänestyskäyttäytymiseen, niin näyttää siltä, että perjantaina hallitus kaatuu. Sen verran kovasti ovat arvostelleet ennen kaikkea sosialidemokraatit tätä hallituksen esitystä. Tähän on helppo yhtyä. On nimittäin niin, että kun täällä on korostettu, että ei ole aluepoliittisia vaikutuksia eikä aluepolitiikkaa ollut taustalla, miten voi olla mahdollista, että pääkaupunkiseudulle jätetään kolme varuskuntaa, Itä- ja Väli-Suomi tyhjennetään kokonaisuudessaan? Tämähän on aluepolitiikkaa, mutta ennen kaikkea tämä on etelän edun mukaisesti ja ne köyhät alueet jätetään tässä ilman valtion työpaikkoja.

Eilen oli Puolustusvoimain komentaja Kuopiossa puhumassa. Tulee semmoinen kuva, että jotenkin ovat nyt ministerin ja komentajan ajatukset ristiriitaisia. Komentaja Puheloinen toteaa, että "tämä ei ole Puolustusvoimien juttu, tämä on poliittinen päätös. Puolustusvoimilla ei ole mitään vimmaa supistaa itse itseään ja ajaa maanpuolustushenkeä alas". Yhdyttekö komentaja Puheloisen näkemykseen?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän vastapalloon pitää tarttua, ja kuten hallituksen vastauksessa huomioidut tosiasiat osoittavat, niin tämä uudistus turvaa Suomen puolustuskyvyn. Hallitus on valinnut vastuullisen linjan, jolla samaan aikaan, kun tasapainotetaan taloutta, turvataan Suomen puolustuskyky myös tulevina vuosikymmeninä.

Sen sijaan perussuomalaisten vaihtoehto, teidän ainoa vaihtoehtonne, mitä te tarjoatte, on, että ei tehdä mitään ja jos vielä mahdollista, niin palataan menneeseen. Jos halutaan, että Suomen valtio ei ole Kreikan tiellä ja velkaannu samaan malliin, niin silloin menneisyyteen palaaminen tai edes nykymallilla jatkaminen ei ole vaihtoehto.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muiden muassa edustaja Hongiston ja edustaja Savolan nostamaan irtisanomiskysymykseen haluan vielä puuttua. Viime vuosina on ollut Perlosta, on ollut Nokiaa, on ollut metsäyhtiöitä, mutta tämä Puolustusvoimien ilmoitus 2 200 työpaikan vähentämisestä on ennätys lajissaan, kyseenalainen sellainen tosin. Tästä määrästä siviilejä on 1 600 ja sotilaita 600. Lisäksi toistatuhatta työntekijää joutuu pakkosiirtymään toiselle paikkakunnalle.

Sanotaan, että vähennys tehdään sodan ajan lähtökohdista, mutta henkilöstöjärjestöjen huolta yhdenvertaisesta kohtelusta ei pidä silti sivuuttaa. Kenkää ovat saamassa matalapalkkaiset siviilit mutta varmaan osin myös aliupseerit ja opistoupseerit. Kadettiupseerit säästynevät viikatteelta tässä rytäkässä, ainakin yleisesikuntakoulutuksen saaneet.

Kun nyt uudistuksessa supistetaan sodan ajan reserviä huomattavalla tavalla, niin kysyisin ministeri Wallinilta, kun en aiemmin saanut vastausta: tarvitsemmeko todella ylintä upseeristoa siinä määrin tulevaisuudessa kuin meillä nyt on?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, siis 3,5 tuntia kun istui, niin tuli nälkä, niin että piti käydä välillä syömässä.

Mitä tähän itse juttuun tulee, kyllä uudistaa pitää, se on selvä. Mutta, ministeri, te taidatte nyt nousta pylly edellä puuhun. Minkä tahansa organisaation uudistaminen tapahtuu sillä tavalla yleensä — yleensä, todellakin — että ensin on strategia ja sen jälkeen tulee rakenne. Ensin pitää olla arvio siitä, mitkä ovat ne haasteet siinä toimintaympäristössä, missä toimitaan, ja millä tavalla suurin piirtein edetään, ja sen jälkeen katsotaan, minkälainen rakenne tarvitaan siihen kaikkeen tehtävään, mitä aiotaan hoitaa. Nyt te toimitte täsmälleen päinvastoin. Te kerroitte, että myöhemmin tulee selonteko, myöhemmin tulee strategia. Tämä on ensimmäinen kysymys: miksi näin?

Toinen on se, että kun täällä sanottiin jossakin vaiheessa, että hallitus nyt sitten erilaisia paketteja, rakennemuutosmenettelyjä ja muita tässä yrittää tehdä ja sitten myöhemmin valtioneuvostossa tekee päätöksiä, sanon nyt jo tässä, että valtio ensimmäisen kerran hävittää siis yli 1 000 työpaikkaa muutamilta paikkakunnilta, enimmillään minun maakunnassani 500 työpaikkaa, (Puhemies koputtaa) enemmän kuin missään muualla, ja yhdellä ainoalla paikkakunnalla, Keuruulla, 300 työpaikkaa. Minusta on paikallaan, että hallitus tuo selvityksen siitä, miten se työnantajana menettelee tässä tapauksessa, ei vain valtioneuvosto itselleen vaan eduskuntaan joko tiedonanto tai ilmoitus tai joku vastaava menettely.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Kiitos taas hyvistä kysymyksistä. Tällä kertaa palkitsen nyt edustaja Yrttiahon ja myöskin poissa olevan kolleganne Mustajärven, kiitos sitkeydestä.

Kysymys oli siis Hornetien päivittämisestä ja ilmasta maahan -kyvystä. Tämä itse asiahan perustuu vuosien 2004 ja 2009 selontekoihin, joissa nimenomaan otetaan kantaa siihen, että pitää satsata ilmasta maahan -kykyyn, jolla myöskin saadaan ikään kuin maksimoitua Hornetien elinkaari täydellisesti ja ihan loppuun asti. Se, että USA:n kongressi on antanut tämän vapauttamispäätöksen näitten JASSM-ohjusten suhteen, on erittäin iloinen asia, ja se on myöskin transatlanttinen luottamuksenosoitus nimenomaan Suomelle siitä, että meihin luotetaan. Mutta millä tavalla hallitus tähän ottaa kantaa, ja millä rahoituksella, siihen on edellytyksiä vastata lähiaikoina. Siihen asiaan lupaan, että palataan.

Sitten ei saisi tietenkään poissa oleville jatkossakaan puhua, mutta unohdin tuossa aikaisemmin edustaja Rajamäelle vastata, kun hän syytti minua eduskunnan kritisoimisesta, arvostelemisesta, siitä, että täällä ei huutoäänestyksiä harrasteta näissä asioissa. En kyllä missään vaiheessa tarkoittanut eduskuntaa tällä toteamuksella. Sanoin puheessani, että yksityiskohtien käsittely julkisuudessa ennen kokonaissuunnitelman valmistumista ei olisi ollut tarkoituksenmukaista. Suomen puolustuksen operatiivisia rakenteita ei voida ratkaista huutoäänestyksellä. Eduskunta on kieltämättä julkinen paikka, mutta en tarkoittanut tällä eduskuntaa.

Sitten muutamia hyviä kysymyksiä on tullut taas kerran. Edustaja Leppä kysyi tästä kiinteistömassasta, valtion kiinteistöhallinnosta. Senaatti-kiinteistöthän omistaa oikeastaan suurimman osan nyt myös näistä kyseisistä kiinteistöistä. Yhtenä riskinä on ollut se, että osa tästä muutokselle varatusta summasta menee ihan puhtaasti ehkä jopa irtisanomissakkoihin, jos ja kun valtionhallinto tai puolustushallinto joutuu luopumaan kiinteistöistä ennen aikojaan. Tänään on raha-asiavaliokunnassa ollut käsittelyssä Senaatti-kiinteistöjen tulosvaatimukset tulouttamisvaatimuksineen kohti valtiovarainministeriötä. Tässä yhteydessä on yhtenä oikeastaan nimenomaan tälle vuodelle tarkoitettuna pointtina otettu nämä valtion puolustushallinnon kiinteistömassaan liittyvät haasteet, joita tullaan siis ottamaan huomioon vielä erikseen neuvoteltavalla tavalla, mutta tämä on hyvä signaali, ja me olemme puolustushallinnossa ottaneet sen kiitollisuudella vastaan.

Virka-avusta on kysytty tässä aikaisemmin. Kyllä, se säilyy lakisääteisenä tehtävänä. Niitä tehdään noin 400 tehtävää vuodessa, ja aluetoimistoverkosto, joka supistuu, tulee edelleenkin olemaan vastuussa yhtenä vastuullisena tahona tässä. Nämä tehtävät tullaan täyttämään myöskin jatkossa.

Edustaja Peltonen kysyi palvelukeskuksesta, joka perustettaisiin vuonna 2015. Aikanaan alueellistamisen koordinaatioryhmä, joka toimii hallituksen piirissä, tulee ottamaan eri esityksiin kantaa, nimenomaan niihin selvitettäviin paikkakuntiin, mitkä ovat sellaisia paikkakuntia, jotka tulevat kysymykseen, kun tämän palvelukeskuksen sijaintiasiaa aikanaan ratkaistaan, mutta tätä ei vielä otettu käsittelyyn. Vuosi 2015 on melko kaukana, mutta tähänkin pitää olla valmiutta ottaa kantaa aika nopeasti.

Soittokunnista kysyttiin. Nämäkin asiat perustuvat ihan puhtaasti Puolustusvoimien omaan arvioon ja näkemykseen. 7 soittokuntaa lakkautetaan ja 6 jää, kuten tiedämme.

Edustaja Hongisto kysyi paikallisjoukoista, missä ne kokoontuvat ja miten ne varustetaan. Kyllä yleisesti voi sanoa, että ne kokoontuvat siellä, missä on tarvetta niille ja mihin päätetään, että ne kokoontuvat, nimenomaan sodan ajan tarpeet huomioon ottaen, mutta niitten tehtävähän on suojella alueita, perustaa joukkoja, suojella myöskin vaikkapa rakennuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että joukot tarvitaan siellä, missä näitä kohteita on. Tämä tarve tietysti vaihtelee erittäin suuresti maakunnasta ja alueesta riippuen.

Edustaja Jussi Niinistö kysyi henkilöstöpolitiikasta: kenraaleista, eversteistä. Tässä on alusta asti ollut tarkoitus, että jos ja kun myöskin irtisanomisiin joudutaan turvautumaan tämän uudistuksen yhteydessä, nämä toimenpiteet tulevat kohdistumaan kaikkiin henkilöstöryhmiin, kaikkiin henkilöstöryhmiin. Parempaa tietoa minulla ei vielä tässä vaiheessa ole, paitsi että ne tulevat kohdistumaan kaikkiin henkilöstöryhmiin. Neuvottelut tietysti yksilötasolla alueellisesti jatkuvat, mutta tämä on se tarkoitus.

Edustaja Elomaa — nyt olen taas yliajalla — kysyi asevelvollisuuden pituudesta. Se lyhenee siis 15 päivää 1. helmikuuta 2013 alkaen, mutta näköpiirissä ei toivottavasti ole mitään muita toimenpiteitä tällä saralla. Siilasmaan raportissa puhutaan neljän kuukauden palvelusajan selvittämisestä. Totta kai sitä voidaan selvittää. Minun henkilökohtainen kantani on se, että siihen ei missään tapauksessa pidä mennä vaan se 15 päivää on se takaraja, perälauta, jolla nyt eletään tässä asiassa.

Edustaja Paloniemi kysyi ruutiteollisuudesta, miksi olen lakkauttamassa ruutitehtaita. En ole keksinyt ruutitehtaita enkä myöskään ole niitä lakkauttamassa. Kaikki riippuu siitä, löytyykö tuotteille markkinoita, siis ostajia. Aika pitkään on käsittääkseni ollut tilanne se, että ruutia ja myöskin ehkä muita tarvikkeita on ostettu kotimaisilta tuottajilta hieman niin kuin tukiostomielessä. Niitä on myöskin jouduttu hävittämään, kun ne vanhenevat, käyttämättöminä. En tiedä, onko tämä kovinkaan järkevää veronmaksajien rahojen käyttöä, mutta kuten totesin aikaisemmin tänään iltapäivällä, toivottavasti ylipäätään suomalaisen puolustusvoimateollisuuden tuotteille ja osaamiselle löytyy käyttöä myöskin maamme rajojen ulkopuolella, (Puhemies: Kiitoksia!) koska markkinat ovat olemassa.

Edustaja Pekkariselle vielä, kiitos sitkeydestä: Rakennemuutos, ja tämä liittyy myöskin joihinkin muihin kysymyksiin, on pakko aloittaa nyt, jotta hallitusohjelman tarkoittamat säästöt ovat täysimääräisesti kasassa vuodesta 2015 eteenpäin. Tästä syystä lähdettiin tämä puoli edessä — en puhu nyt ruumiinosasta — kohti tätä uudistusta. Mutta totta kai tämä yleiskuvan, yleistilanteen arvio on tehty, kun puhutaan ympäröivästä maailmasta, uhkakuvien kirjosta, myöskin modernien, uusien uhkakuvien olemassaolosta. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Kyllä, (Puhemies: Kiitoksia ministerille!) nämä kaikki tulevat sitten yhtenä kokonaisuutena tämänkin talon käsittelyyn.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ohjelmassa puolustusvoimauudistus kytketään tiiviisti kansainväliseen puolustusyhteistyöhön tukeutumiseen. Puolustusvoimauudistusta pohtivan parlamentaarisen kontaktiryhmän puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Kanerva nosti haastattelussaan Turun Sanomissa varuskuntien lakkautusten rinnalle tukeutumisen juuri kansainväliseen puolustusyhteistyöhön. "Vaikka Nato-jarru on päällä, on yhteensopivuuden puolustusliiton kanssa oltava saumatonta", Kanerva totesi. Hän kiirehti myös Hornet-hävittäjien varustamista JASSM-ohjuksilla Pentagonin ja Yhdysvaltain kongressin annettua niille myyntiluvan Suomelle. Hallitusohjelman erityiset kirjaukset transatlanttisen yhteistyön tiivistämisestä ovat saamassa asehankintojen muodossa uutta konkretiaa, kuten täällä ministeri Wallin totesi.

Kokoomuksen johtama hallitus on toteuttamassa pitkään valmisteltua Puolustusvoimien resurssien uusjakoa. Hallitus toteuttaa menosäästöjä lakkauttamalla varuskuntia, rapauttamalla alueellista puolustusta, luopumalla kertausharjoituksista, leikkaamalla asevelvollisuusarmeijan koulutusresursseja, irtisanomalla henkilöstöä ja ulkoistamalla ja yhtiöittämällä armeijan siviilitoimintoja, kehnoimpana esimerkkinä vuodenvaihteessa toteutettu armeijan ruokahuollon yhtiöittäminen ja työehtojen häpeällinen polkeminen.

Samaan aikaan puolustusmateriaalihankintojen taso on edelleenkin tänä vuonna korkea, 712 miljoonaa euroa. Käyttämättömiä tilausvaltuuksia on edelleenkin 1,5 miljardia euroa. Hornet-hävittäjiin hankittavien 70 ohjuksen kauppahinta on lähes 200 miljoonaa. Vasenryhmä on vaatinut vasemmistoliiton aiemman linjan mukaisesti ohjushankinnasta luopumista.

Lisäksi valmistellaan vielä tänä vuonna 600 lyhyen kantaman Stinger-ilmatorjuntaohjuksen hankintaa, kauppahinta 240 miljoonaa euroa. Yhden prikaatin vuosibudjetti on noin 20 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkautuksesta laskettu säästö arvioidaan 10 miljoonaksi. Aluetaloudelliset menetykset ovat moninkertaiset. Lukuisia varuskuntia on suljettava, Maavoimia ja alueellista puolustusta ajettava alas, että jenkkiohjusten rahoitus hoituu. Vasenryhmä ei hyväksy laajoja irtisanomisia ja kolikon kääntöpuolena sitoutumista ylimitoitettuihin asehankintaohjelmiin.

Puhemies! Viime vaalikaudella SDP:n ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät varoittivat Puolustusvoimien resurssien uusjaosta. Puolustusmäärärahojen sitominen pitkäaikaisiin ja ylisuuriin varusteluohjelmiin saattaa johtaa jo ensi vaalikaudella leikkauksiin Puolustusvoimien muissa menoissa ja on osaltaan johtamassa myös esityksiin varuskuntien lopettamisesta. Näin täs-mälleen on tapahtumassa kokoomuksen johdolla kuuden puolueen yhteishallituksen toimin. Manttelit on käännetty, ja hanhenmarssi jatkuu.

Turhaan ei hallituksen ohjelmassa korosteta Suomen tukeutumista kansainväliseen puolustusyhteistyöhön ja yhteishankintoihin, sisältyyhän myös Hornetien varustaminen rynnäkköaseistuksella Suomen ja Naton välisen kumppanuusohjelman yhteistyöhankkeisiin. On varsin todennäköistä, että uudella aseistuksella varustettuja Hornet-hävittäjiä on tarkoitus käyttää tulevaisuudessa myös Nato-johtoisissa kansainvälisissä operaatioissa.

Puhemies! Suomen puolustusbudjetissa myös kriisinhallinnan ja rauhaan pakottamisen osuus kasvaa. Se on eittämättä puolustusbudjettimme kasvava käenpoika. Yksinomaan osallistuminen Afganistanin Isaf-Nato-operaatioon maksaa Suomelle 40 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitusohjelmassa Suomen Isaf-osallistuminen sidottiin Nato-liittouman päätettäväksi. Vasenryhmä vaatii vasemmistoliiton aiemman kannan mukaisesti suomalaisjoukkojen välitöntä kotiuttamista Afganistanista. Länsimaiden interventio on suurista lupauksista huolimatta ollut tavallisille afganistanilaisille katastrofaalinen pettymys. Afganistanin ehkä tunnetuimman naisaktivistin Malalai Joyan sanat välittävät loputtomaan sotaan sotketun kansan tunnot: "Afganistanilla on monta ongelmaa. Lopettakaa miehitys, niin meillä on edes yksi ongelma vähemmän."

Arvoisa puhemies! Vasenryhmän edustajana ja ryhmän kannan mukaisesti kannatan edustaja Kääriäisen epäluottamuslause-esitystä ja vaatimusta toteuttaa puolustusvoimauudistus parlamentaarisen selonteon kautta sekä perua joukko-osastojen lakkautuspäätökset.

Sofia  Vikman  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on valinnut vastuullisen linjan, jolla paitsi tasapainotetaan valtiontaloutta myös samalla turvataan Suomen puolustuskyky tulevina vuosikymmeninä. Sotilaallista maanpuolustustamme uudistetaan vuoteen 2015 mennessä vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia ja uutta turvallisuusympäristöä.

Puolustusvoimauudistus ei tarkoita puolustuksemme peruslinjausten muuttumista. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava, itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen koko maan puolustukseen. Puolustusvoimat sopeutetaan pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin. Uudistus koskee sekä Puolustusvoimien toimintaa että rakenteita. Puolustusvoimissa muutostarve on tiedetty jo pitkään, ja valtion velkaantumisesta johtuva säästöpaine vain vauhdittaa toimenpiteitä. Säästöjen osalta on toivottavaa, että puolustuksen osalta säästöt ovat tässä eikä lisää ole luvassa kuten ehkä monella muulla hallinnonalalla keväällä.

Suomeen rakennetaan pienemmät mutta tehokkaammat ja modernimmat Puolustusvoimat. Puolustusmateriaalin hinnan nopea nousu ja kaluston vanheneminen eivät mahdollista nykyisten suuruisten Puolustusvoimien ylläpitoa, koska puolustuskyky edellyttää riittäviä materiaalihankintoja. Uudistuksen lähtökohtana on kriisiajan Puolustusvoimat. Rauhan ajan varuskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä suunnitellaan ja mitoitetaan Puolustusvoimien sodan ajan tarpeiden mukaisesti. On hyvä muistaa, että maata ei puolusteta varuskunnista käsin. Uudistuksen tavoite on siis varmistaa Suomen puolustuskyky myös uudessa tilanteessa tulevilla vuosikymmenillä. Yhtä aikaa on tehtävä pysyviä säästöjä ja pysäytettävä valtion velkaantuminen sekä luotava uutta puolustuskykyä.

Puolustusvoimat itse on paras asiantuntija, kun niukkenevat puolustusmäärärahat halutaan suunnata puolustuskyvyn kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Rakenteita on kevennettävä ja uudistettava, jotta toiminta ja resurssit saadaan tasapainoon. Säästöjä etsitäänkin ensisijaisesti keventämällä hallintoa. Puolustusvoimien hallintoyksiköiden määrä puolittuu 50:stä 26:een. Määrärahojen sitominen hallintoon ja toissijaisiksi arvioituihin varuskuntiin itse asiassa heikentäisi kykyä puolustaa koko maata. Ikäluokkien pienenemisen vuoksi tulevina vuosikymmeninä nykyrakenteessa on koulutuksellista ylikapasiteettia. Edessä on väistämättä myös varuskuntien lakkautuksia. Jo tällä hetkellä lämmitämme noin 1 500:aa ylimääräistä sänkyä. 5—6 vuoden kuluttua asevelvollisten ikäluokka on noin 4 000 nykyistä pienempi. Miksi siis lämmittäisimme seiniä ja ylimääräisiä sänkyjä, sen sijaan että niukkenevat resurssit käytettäisiin Suomen puolustamiseen?

Paikallisesti varuskunnilla on tunnearvoa ja aluepoliittista arvoa. Ymmärrän sen varsin hyvin, mutta kun joudutaan valitsemaan aluepolitiikan ja puolustuskyvyn välillä, täytyy ajatella jälkimmäistä. Sitä paitsi on tehokkaampiakin tapoja käyttää valtion rahaa aluepolitiikkaan. Tuetaan mieluummin esimerkiksi elinkeinotoimintaa, jolla luodaan aitoja uusia työpaikkoja.

Uudistuksen alueellisten vaikutusten torjumiseksi valtio pyrkii tarjoamaan korvaavia työpaikkoja ja järjestämään asianmukaisen muutosturvan irtisanomisuhan alaisille ihmisille. Henkilöstön reiluun kohteluun kiinnitetään erityistä huomiota. Hallitus on myös valmis ottamaan käyttöön äkillisen rakennemuutoksen tuen alueilla, joita varuskuntalakkautukset kaikista kovimmin koettelevat. Valtion vastaantulo onkin tärkeää, koska kyse ei ole pelkästään matematiikasta, vaan, kuten puolustusministeri on todennut, tämä on myös myötätunnon asia.

Maassamme perinteisesti korkealla tasolla ollutta maanpuolustustahtoa on erityisesti vaalittava uudistuksessa. Uudistuksen tiiviin aikataulun ansiosta vuodesta 2015 alkaen Puolustusvoimien uudistetut rakenteet ja toimintatavat vakiinnutetaan ja toimintataso palautetaan riittäväksi. Niin maanpuolustustahdon kuin puolustuskyvynkin näkökulmasta on tärkeää, että kertausharjoitusten määrä palautetaan uudistusta edeltävälle tasolle vuonna 2015.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Monissa puheenvuoroissa on kosketeltu parlamentarismia näiden puolustusvoimauudistusten yhteydessä. Ehkä on muutama sana syytä siitä todeta.

Niin kuin ministeri on korostanut, niin tässä tietysti etenemisjärjestys on toisenlainen kuin aiemmin tästä isosta sovitusta säästösummasta johtuen. Jos katsotaan sitä, miten puolueiden edustajat ovat osallistuneet prosessiin, niin aikaisemmissa seurantaryhmissähän on tehty tätä yleistä osaa erillään osin samanaikaisesti selonteon valmistelun kanssa. Nyt tätä puolta on tarkoitus tässä kontaktiryhmässä siis tämän loppukevään ja mahdollisesti syksyn aikana tehdä siten, että samanaikaisesti käsitellään niitä yhteisiä tekstejä valtioneuvoston valmistelun kanssa. Siltä osin näiden linjausten valmistelun osalta näkisin, että parlamentarismi kyllä toteutuu vähintään yhtä hyvällä tavalla kuin aiemmin.

Sen sijaan näiden yksittäisten puolustusvoimauudistuksen kohtien, varuskuntaratkaisujen ja muiden osalta, tietysti tilanne on toisenlainen. Kun aikaisemmin ne yleiset linjat ovat olleet sisällä siellä selonteossa, niin se on sitten valmisteltu eduskunnassa. Selonteon osana on saattanut valiokunta ottaa kantaa tarkemmin ihan varuskuntatasoiseenkin linjaukseen. Tällä kertaa, kun tämä tulee nyt erikseen ja aikaisemmin, niin se ei samassa mielessä ole mahdollista.

Mutta sitten tämä yleinen parlamentaarinen valmistelu tarkoittaa myös sitä, että eduskunta seuraa, mitä hallitus tekee. Valtioneuvostossa taas parlamentarismi tarkoittaa sitä, että eri puolueiden edustajat osallistuvat siihen valmisteluun ennen valtioneuvoston päätöksentekoa, ja tässä näyttäisi olleen isompi ero aikaisempiin kierroksiin verrattuna.

Olen kahdella kierroksella ollut mukana ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenenä, ja siellä selontekotekstiä myös näiden Puolustusvoimia koskevien konkreettisten muutosten osalta on katsottu tarkkaan läpi ministerivaliokunnassa. Silloin ei toki ole ollut kysymys tämmöisestä isosta kokonaispaketista, puolustusvoimauudistuksesta, vaan hiukan rajatummista hankkeista, mutta joka tapauksessa niitä on tällä pääministerin vetämällä Utva-kokoonpanolla käyty läpi hyvinkin tarkkaan. Sen sijaan presidenttivetoisesti ei, vaan presidentin vedolla on sitten katsottu nämä suuremmat linjat.

Tällä kertaa taas se tilanne oli sen kaltainen, että käsittääkseni myös ministerivaliokunnalle tuo tuotiin kovin valmiina pakettina, eikä siihen tosiasiallisesti voitu muutoksia tehdä eikä voitu käydä myöskään ryhmien sisällä sitten juuri neuvonpitoja, ovatko ne perusteet oikeat, joilla tämä kokonaispaketti esitetään, ja miten on valittu vaikkapa näitä varuskuntia, joukko-osastoja, joita joudutaan lakkauttamaan tai yhdistämään. Tältä osin voidaan tietysti sanoa, että tuo aikaisempi menettely on ollut parlamentaarisempi tai kollektiivisempi, mutta toisaalta, niin kuin totesin, silloin ei ole ollut tämmöistä kokonaisuudistuksesta tai paketista myöskään kysymys.

Tuo kontaktiryhmä ei saanut etukäteen näitä konkreettisia ratkaisuja puntaroidakseen, vaan tarkkaan pidettiin huolta siitä, että vasta sitten, kun ministerivaliokunta oli linjaukset tehnyt, nuo esiteasiat esiteltiin kontaktiryhmälle. Siinä ehkä kontaktiryhmän puheenjohtaja Kanerva antoi vähän väärää sävyä, kun korosti sitä, että kontaktiryhmä sai kaiken pyytämänsä tiedon, mutta kun se tulee sen päätöksenteon jälkeen, niin sillä ei ehkä ole ihan sitä merkitystä, jota siltä on haettu. (Seppo Kääriäinen: Ei sillä ole mitään merkitystä!)

Mutta tästä sisällöstä pari sanaa. Edelleen täällä kuitenkin näistä suurista linjoista tuossa kontaktiryhmässä löytyy aika hyvä yksimielisyys, ehkä perussuomalaisia lukuun ottamatta. Jos me katsomme tätä koko pakettia, miten uudistuksella saadaan pysyviä säästöjä noin 270 miljoonan euron edestä, niin siellä tätä erimielisyyskohtaa, lähinnä keskustaryhmän suuntaan, jää noin 40 miljoonan euron osalta, elikkä juuri nämä joukko-osastojen lakkauttamiset. Sen sijaan aika yhdensuuntaista käsitystä on siitä, että voidaan materiaali-investointeja säästää määräaikaisesti ja voidaan logistiikkaa uudistaa, tukipalveluja järjestää uudelleen, johtamisrakennetta madaltaa, ja näistä tulee kymmenien miljoonien eurojen pysyvät säästöt. Kokonaisuutena siis nämä väliaikaiset materiaalisäästöt ja sitten nämä riidattomat Puolustusvoimia virtaviivaistavat uudistukset muodostavat yli 200 miljoonan euron säästöt, ja näkisin hyvänä, että keskustan puolellakin löytyy ymmärtämystä näille ja tuo erimielisyys jää sitten enemmänkin tänne aluepoliittisesti merkittävien joukko-osastoratkaisujen puolelle.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Kääriäisen epäluottamuslause-esitystä.

Täällä on nostettu, aivan oikein, vetoomus yksimielisyydestä näinkin tärkeässä asiassa kuin puolustusvoimauudistuksessa. Keskusta vastuullisena puolueena on samaa mieltä. Me olisimme halunneet tehdä yhdessä tätä mittavaa uudistusta. Kuitenkin meidät sivuutettiin tässä täysin. On käynyt selkeästi ilmi, kuten edustaja Koskinen äsken totesi, että eduskunnalla on lähinnä seuraajan ja sivustakatsojan rooli tässä asiassa. Utva on tehnyt selän takana nämä ratkaisut ja nämä ovat meille ota tai jätä -asennossa tällä hetkellä. Muuta ei ilmeisesti voida enää tehdä.

Parlamentaarinen käsittely on sivuutettu täysin. Tämä on aivan uutta suomalaisessa historiassa, ja on ollut surullista todeta, miten hiljaa on kokoomus maanpuolustusasioissa. Sali on ollut tyhjä koko tämän keskustelun ajan täällä oikealla laidalla. Muutama puolustaja on löytynyt, mutta erittäin vähän. Ilmeisesti ratkaisut ovat olleet teille mieluisia, ette ole halunneet ottaa tähän kantaa. Mutta pyydettyjen puheenvuorojen lukumäärää jos katsoo, niin on todettava, että monelle edustajalle nämä asiat ovat todella kiperiä, ja ei ole helppo yhtyä tähän hallituksen linjaan.

Keskustan mielestä leikkaukset ovat ylisuuria. Me olemme sitä mieltä, että puolustusvoimauudistusta tarvitaan, mutta ei näin kovalla vauhdilla. 10 prosentin kehyskauden leikkaukset ovat aivan pöyristyttäviä, ja uskottava puolustuskyky kärsii. Kun täällä on nostettu esille, että alueellinen puolustus myöskin jatkossa turvattaisiin — tämähän on täällä ministerin allekirjoittamassa ohjauskirjeessä, että "koko valtakuntaa puolustetaan, mutta puolustuksen painopiste muodostuu rajoitetummalle alueelle" — me siellä Pohjois-Karjalassa, rajamaakunnassa, tulkitsemme tämän niin, että kun viimeinen Maavoimien joukko-osasto sieltä lakkautetaan, niin sitä aluetta ei enää välttämättä puolusteta, jos kriisi tulee. Se harventuu todennäköisesti juuri sieltä. On kysyttävä, onko jatkossa Kataisen—Wallinin hallituksen seurauksena ainut alueellinen joukko, joka sitä puolustaa, hirviporukan kivääriryhmät, ja muonituksesta vastaa maaseudun tormakkaat naiset. Tämä on huolestuttavaa tekstiä, ja olemme todella huolissamme Pohjois-Karjalassa tästä alueellisen puolustuksen näkökulmasta.

Työllisyysnäkökulma on asia, joka kannattaa aina nostaa esille. Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus panostaa erityisesti niille alueille, joissa työttömyys on korkealla tasolla, ja erityinen Itä- ja Pohjois-Suomi -ohjelma juuri tätä varten ollaan rakentamassa ja rakennettu. On kysyttävä, onko tämä hallitusohjelman linjauksen mukainen. Pohjois-Karjalassa työttömyys on 14,5 prosenttia. Hallitus on pannut tavoitteeksi tällä vaalikaudella, että se laskisi jopa alle 10 prosentin. Näillä toimenpiteillä se vaan nousee 1,5 prosenttia. Ei voi yhtyä siihen näkemykseen, että hallitusohjelman työllisyyslinjaukset toteutuisivat tätä kautta. Eli lainkaan ei ole katsottu sitä, että Kontiolahden kunnasta, josta prikaati lakkautetaan, on muutaman vuoden aikana Perloksen lakkauttamisen myötä jo 1 000 työpaikkaa hävinnyt. Missä on vastuullisuus hallituksella? Missä on vastuullisuus hallituksella?

On kerrottu, että säästöt ovat mittavia. Kuitenkin jos katsotaan ohjauskirjettä, on todettava, että ne säästöt ovat marginaalisia siihen nähden, mitä lakkautettavien varuskuntien vuosimenot ovat. Pohjois-Karjalan Prikaatin vuoden 2011 vuosibudjetti oli 21 miljoonaa euroa. Ohjauskirjeessä todetaan, että Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisella säästetään 10 miljoonaa euroa — alle puolet siitä summasta, joka on prikaatin budjetti. Siirretään tällä päätöksellä 11 miljoonaa euroa meidän yhteiskunnan veromarkkoja Etelä-Suomeen valtion työpaikkojen tukemiseen. Tämäkö on vastuullista aluepolitiikkaa?

Täällä on nostettu vahvasti esille, että tässä tehdään uusia maanpuolustuksellisia ratkaisuja. Varmaan ihan oikeitakin ratkaisuja ollaan tekemässä hallinnon keventämisen myötä, mutta paikallisjoukkojen rooli on jäänyt minulle ainakin tässä vaiheessa hieman hämäräksi, miten se käytännössä toteutetaan, mutta todennäköisesti sitäkin on siellä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa mietitty ja valmisteltu.

Hallintomenettelylaki edellyttää, että tehdään alueellisten vaikutusten arviointi, maakuntaliittoja ja kohteena olevaa kuntaa kuullaan. Nyt tämä menettely, jota hallitus toteuttaa, tapahtuu jälkikäteen. Hallituspuolueitten taholta on kerrottu, että päätökset on käytännössä tehty silloin, kun Utvassa keskeiset ministerit löivät tämän paketin kiinni. Eikö olisi ollut oikeudenmukaista ensin arvioida niitä alueellisia vaikutuksia ihan oikeasti ja sen jälkeen vasta ruveta tätä varuskuntaverkkoa karsimaan? (Puhemies koputtaa)

Arvoisa herra puhemies! Olen sitä mieltä, että Pohjois-Karjalan Prikaati tulee säilyttää ja Dragsvikin varuskunta yhdistää Upinniemen varuskuntaan.

Johanna Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Uudistuksen välttämättömyys on tunnistettu jo ennen nykyistä taloustilannetta. Opposition kritiikkiin nopeasta aikataulusta voi vastata, että muutoksia olisi voinut aloittaa hallitummin jo aikaisemmin.

On tiedossa, että ikäluokat pienenevät. Vuonna 2010 astui palvelukseen 27 000 varusmiestä ja vuonna 2018 palvelukseen astuu noin 22 000. Emme voi maksaa seinistä ja tyhjistä punkista. Resurssit on kohdistettava maanpuolustuskykyyn, alokkaiden koulutukseen ja materiaalihankintoihin.

Uudistus ei muuta puolustuksemme perusteita: yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Koko maata valmistaudutaan puolustamaan. Varuskuntien määrällä tai sijainnilla ei ole merkitystä sodan ajan puolustuksen järjestelyissä, sillä ne ovat ensi sijassa rauhan ajan koulutuskeskuksia.

Maanpuolustustahtoakaan ei ole sidottu varuskuntiin, mutta tietysti muutosalueita on tuettava kattavasti. Muutokset ihmisten elämässä, työpaikan menetykset, satuttavat. Niille työntekijöille, jotka joutuvat jättämään nykyisen työnsä, on tarjottava korvaavaa työtä tai koulutusta valtiolta, jolleivät he ole eläkeiässä. Uudistusta on suunniteltu yhdessä Puolustusvoimien kanssa, ja niin tulee jatkossakin toimia.

Arvoisa puhemies! Vielä nuorista varusmiehistä. Keskimäärin ikäluokasta määrätään palvelukseen noin 80 prosenttia. Heistä palveluksen suorittaa loppuun noin 80—85 prosenttia, eli aika iso osa alokkaista keskeyttää, vaikka siitä voi toki iloita, että vielä muutamia vuosia sitten tämä keskeyttämisprosentti oli varsinkin pääkaupunkiseudulla paljon suurempi. Liki 30 prosenttia alokkaista keskeytti. Sen jälkeen Puolustusvoimissa onkin kiinnitetty huomiota tukeen alokkaille, syrjäytymisen ehkäisyyn, mielenterveysongelmien havaitsemiseen ja ehkäisyyn, ja näin tulee jatkossakin toimia yhä vahvemmin. Kiusaamista ja simputusta ei tule suvaita, vaan on oltava täysi nollatoleranssi. Nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden on oltava etusijalla, ja tämä teema tuottikin vilkasta keskustelua tässä salissa ja paljon huolta meidän nuorisomme hyvinvoinnista.

Toivon, että myös ministeri ja muut ministeriöt vakavasti jatkavat tämän haasteen edessä, että nuoriso ei syrjäydy, kunto on hyvä ja että he myös selviävät asevelvollisuuden velvoitteista. Loppujen lopuksi minua ilahdutti, kun ministeri Wallin totesi tuossa yhdessä viimeisimmistä puheenvuoroistaan, että jokainen varusmies ja nuori on huomioitava paremmin ja hänen omat vahvuutensa on otettava huomioon.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty varsin pitkä keskustelu ja tuntuu, että on puhuttu välillä aidasta ja välillä aidan seipäistä. Toki tämä on iso kysymys ja siinä on monia ulottuvuuksia, joista on varmasti aluepolitiikka, alueelliset vaikutuksetkin yksi asia, mutta kyllä se isoin asia tässä kuitenkin täytyisi koko ajan pitää kirkkaana mielessä. Se ensimmäinen asia on se, että on ollut välttämätöntä tehdä puolustusvoimauudistus, johonka on jo pohjattu aikaisemmin, kuten täällä on puhuttu, silloin vuonna 2008, ja toinen on ollut se, että on ollut välttämätöntä päättää tästä määrärahatasosta, ja kolmas asia on se, että kun nämä kaksi asiaa on lukittu kiinni, kuten pääministeri täällä sanoi, niin sen jälkeen sitten Puolustusvoimat on itse harkinnut sen, millä tavalla ne määrärahat on kaikkein järkevintä käyttää. Minä en ainakaan halua kyseenalaistaa niitä valintoja, joita puolustusministeriö, Puolustusvoimat ovat tässä yhteydessä tehneet, vaan pidän niitä järkevinä. ja ymmärrän sen, että jos me emme esimerkiksi moderniin aseteknologiaan panosta, niin ei meillä sitten kyllä kovin pitkään ole uskottavaa puolustustakaan.

Asemateriaali kallistuu hyvin nopeasti, se kehittyy hyvin nopeasti. Meidän on oltava siinä kehityksessä mukana ja meidän on mitoitettava niin meidän henkilöstökulut, toimintakulut kuin sitten asehankintakin sillä tavalla järkevästi, että päästään parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Eli pidän tätä isoa linjaa hyväksyttävänä.

Erittäin tärkeänä pidän myös sitä, että yleinen asevelvollisuus säilyy. Se on maanpuolustustahdon kannalta ihan välttämätön asia. Pidän myös tärkeänä sitä, että kiinnitetään erityistä huomiota maanpuolustustahdon säilymiseen laajemminkin. Nämä paikalliset joukot ovat yksi hyvä asia, ja myöskin toivon sitä, että arvostetaan vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen työtä, koska ne tekevät monilla paikkakunnilla erittäin arvokasta työtä isänmaan hyväksi. Silloin varsinkin, kun Puolustusvoimien näkyvyys ainakin joillakin alueilla vähenee, on hyvin tärkeää, että pidetään tämä kokonaisuus mielessä, ja todellakin se maanpuolustuksen tahdon säilyminen on ihan välttämätön asia.

Arvoisa puhemies! Ei pidä vähätellä niitä alueellisia vaikutuksia, jotka tästä seuraavat. On niin, että niillä paikkakunnilla, joista varuskunta lakkautetaan, Puolustusvoimat on ollut toiseksi suurin työnantaja kunnan jälkeen. Silloin tietysti moni ihminen joutuu omassa elämässään tekemään uusia ratkaisuja, joko siirtymään toiselle paikkakunnalle tai siirtymään toiselle alalle. On hyvin tärkeätä, että näitä yksilöllisiä polkuja rakennetaan, jotta ihmiset pääsevät eteenpäin. On myöskin hyvää se, että nämä alueet voidaan julistaa äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, mikä tarkoittaa sitä, että sinne voidaan korvaavia työpaikkoja saada esimerkiksi tukemalla investointeja. Tämä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty, koska kyse on niin mittavasta määrästä, mutta oikein on se, että kaikki se, mitä voidaan, tehdään. Tätä pidän tärkeänä. Kun esimerkiksi oma maakuntani Pirkanmaa ei onneksi joutunut minkään isompien ratkaisujen kohteeksi, on kuitenkin hyvä mainita, että esimerkiksi se, mitä Keuruulla ja Hallissa tapahtuu, vaikuttaa myöskin hyvin voimakkaasti pohjoiselle Pirkanmaalle, koska monet käyvät sieltä töissä. Eli nämä vaikutukset ovat hyvin laajoja, ja tämä sama varmasti pätee kaikilla muillakin paikkakunnilla, joihin näitä leikkauksia on kohdistunut.

Arvoisa puhemies! Vielä yhteen yksityiskohtaan. Täällä on keskusteltu siitä, että Hornetit siirtyvät Pirkkalasta Siilinjärvelle. On totta, että se vaikuttaa jonkun verran niiden suorituskykyyn Itämeren alueella, mutta haluan tässä yh- teydessä korostaa sitä, että vaikka Satakunnan Lennosto ei jatkossa enää olekaan hävittäjäjoukko-osasto, niin sinne keskitetään Ilmavoimien kuljetus-, yhteys-, tutkimus- ja koelentotoiminta ja myös varusmieskoulutus säilyy Pirkkalassa ja myöskin Hornetit jatkossa huolletaan siellä Pirkkalassa, ja se on erittäin hyvä paikka, koska sille alueelle on kehittynyt paljon sellaista osaamista.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä mainita sen, että on hyvin tärkeää, että pidetään huolta myös suomalaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytyksistä ja siitä, että sen mahdollisuudet toimia säilyvät myös niissä oloissa, kun Euroopan tasolla säännökset muuttuvat.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Tässä lauseessa on vinha perä, jota toivoisin hallituksenkin pohtivan. On surullista todistaa hallituksen jääräpäistä Suomen puolustuskyvyn alasajoa. Miksi hallitus ei ymmärrä, että uskottava puolustus on paras takeemme alueemme koskemattomuuden ja kansalaistemme suojaamiseksi? Silti hallitus kokee, että meillä on varaa syytää miljardeja Kreikan pohjattomaan kaivoon.

Turvallisuuspolitiikkaa ohjataan kuin valtamerilaivaa. Kurssi on määriteltävä hyvissä ajoin etukäteen. Karikon edessä on jo aivan liian myöhäistä kääntää alus. Suurvaltapolitiikan vedet ovat synkkiä ja petollisia. Ilman hyvää reitin valintaa ja varautumista käy laivalle huonosti. Kuinka moni hallitusedustajista ymmärtää nykyisten puolustusratkaisujen olevan mahdollisesti kohtalokkaita tulevaisuudessa?

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Suomella ei tule koskaan olemaan riittäviä resursseja puolustukselleen. Sen takaavat karu pohjoinen sijaintimme, alhainen väkilukumme ja varsin haastava geopoliittinen sijainti. Meidän tuleekin käyttää niukat varamme kustannustehokkaasti. Suomi ei voi varustaa itselleen teknoarmeijaa, mutta ei myöskään istuttaa koko väestöään poteroihin rajan pintaan. Meidän tulee osata räätälöidä puolustuksemme erityisolosuhteisiimme sopivaksi.

Minua ihmetyttää nykyvimma tuhota käyttökelpoista puolustusmateriaalia tässä taloudellisessa tilanteessa. Minua ihmetyttää reservin taitojen alasajo ja alueellisen puolustusjärjestelmän heikentäminen. Minua ihmetyttävät myös Puolustusvoimien budjettiylitykset ja kyseenalaiset hankinnat. Onkin kysyttävä, keskitymmekö nyt maanpuolustuksessa siihen olennaiseen ja kustannustehokkaaseen. Miksi esimerkiksi Puolustusvoimat voi ylittää tietotekniikkaan liittyviä palveluita yli 500 prosentilla eli 60 miljoonalla eurolla? Se on yhtä paljon rahaa kuin varuskunnista lasketaan tehtävän säästöjä.

Vuonna 2009 Puolustusvoimat ulkoisti palvelulaitteistonsa ja niihin liittyvät tallennus- ja varmennusjärjestelmät Atea Finlandille. Puitesopimuksen arvo oli noin 14 miljoonaa euroa vuodesta 2009 vuoteen 2014. Sopimuksen mukaan pienet ylitykset olivat odotettavissa ja hyväksyttävissä. Viime vuoden lopussa Atea ilmoitti, että sopimusta oli käytetty jo yli 42 miljoonan euron edestä. Alun perin vuoteen 2014 asti ulotettu määräraha on siis ylitetty jo 300 prosentilla. Jos sopimusta jatketaan määräajan 2014 loppuun, ovat lisähankintatarpeet Puolustusvoimain arvion mukaan vielä 30 miljoonaa euroa lisää. Kaiken kaikkiaan puutteellisen budjetoinnin ja asiantuntijuuden takia määräraha ylitettäisiin 500 prosentilla eli 60 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa noin 12 miljoonan euron vuotuista lisälaskua. Se onkin sopivasti lakkautettavien kertausharjoitusten vuosikustannus.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Tämäkin esimerkki osoittaa, että Puolustusvoimien säästölista on hyvin kyseenalainen. Vaikka en uskokaan yli 800 miljoonan jättisäästöjen tarpeellisuuteen, osoittaa Atean esimerkki, että Puolustusvoimain toiminnasta voisi hioa kustannustehokkaampaa. Syyttävä sormi ei kohdistu niinkään Puolustusvoimiin kuin sille annettuun poliittiseen ohjaukseen. Hyvä sotilas tekee kuten häntä käsketään. Nyt tulisikin asettaa riippumaton työryhmä selvittämään, miten puolustusvoimauudistuksen yhteydessä olisi mahdollista toimintatapoja uudistamalla, asiantuntijuutta vahvistamalla ja eritoten materiaalikorvauksia arvioimalla päästä kustannussäästöihin. Näin vältyttäisiin hallituksen tarkoitushakuiselta Suomen itsenäisen puolustuksen heikentämiseltä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimilta ollaan supistamassa määrärahoja tällä vaalikaudella 825 miljoonaa euroa. Se on valtava summa. Se on liikaa. Puolustusvoimat ajetaan tämän uudistuksen myötä kontilleen, ja sen työtä tullaan vaikeuttamaan suunnattoman paljon. Näin suurien eurojen pois ottaminen ja varuskuntien lakkauttaminen ei ole yksinkertainen asia. Tällä siis vaarannetaan suomalaisten turvallisuus.

Varuskuntien lakkauttamisilla tullaan heikentämään koko Suomen puolustamista. Sillä tullaan heikentämään varusmiesten asemaa kuljetusmatkoja pidentämällä. Sillä heikennetään viranomaisyhteistyöedellytyksiä. Aluepoliittisesti hallituksen tekemä linjaus on murhaava. Se tarkoittaa miljoonien eurojen verotulomenetyksiä, huolta ja murhetta perheisiin sekä vaikeuksia ja konkursseja monille yrittäjille, jotka ovat olleet sidoksissa Puolustusvoimiin.

Herra puhemies! Erityisen kovasti varuskuntiin tehtävät leikkaukset kirpaisevat Väli-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan aluetta. Kontiolahti, Keuruu, Jämsä ja Kauhava ovat kaikki lakkautuslistalla. Tämän lisäksi Räjähdelaitoksen puolelle jo joulukuussa päätettäviksi tehdyt supistukset aiheuttavat sen, että Puolustusvoimien läsnäolo on laajalla alueella ainoastaan muutamien varikoiden harteilla. Erityisesti Kauhavan Lentosotakoulun lakkauttaminen on asia, johon eivät riitä nykyiset perustelut. Sitä on perusteltu erityisesti kustannussäästöillä ja toiminnan tehostamisella. Kauhavan kaupunki on kuitenkin yhteistyötahojensa kuten evp-upseerien kanssa selvittänyt faktat, ja tässä mainintoja muutamasta tosiasiasta.

Lentosotakoulun lakkauttamista on perusteltu 14,5 miljoonan euron vuosisäästöillä, kun koko koulun vuosibudjetti on alle 20 miljoonaa euroa. Koulutustoiminnan jatko Tikkakoskella edellyttää, että ainakin puolet henkilökunnasta — ja vielä korkeapalkkaisimmasta päästä olevaa henkilökuntaa — siirtyy sinne. Jo tämä nostaa kustannukset yli säästötavoitteen, puhumattakaan muista toiminnan mukana siirtyvistä kustannuksista.

Kiinteistökustannuksista arvioitu säästö on 3,7 miljoonaa euroa, ja se realisoituu vain, mikäli kaikille kiinteistöille löydetään välittömästi kustannukset kattavaa jatkokäyttöä. Tämä on epätodennäköistä, kun lentokentän lisäksi huomioidaan kiinteistöjen laajuus ja Museoviraston suojelu ja alueella löytyy 45 rakennusta. Niistä tulee joka tapauksessa 700 000—1 000 000 euroa vuosikustannuksia. Niistä kustannuksista valtio ei pääse heti eroon.

Lentosotakoululle viime vuosina toteutettujen ja nyt hyödyntämättä jäävien 14,5 miljoonan plus 3 miljoonan euron investointien alaskirjaaminen syö joka tapauksessa suunnitellut kiinteistökustannussäästöt vuosiksi eteenpäin. Hyödyntämättä jäisi esimerkiksi vuonna 2011 valmistunut tuore 3 miljoonan euron investointi huoltorakennukseen ja muonituskeskukseen.

Herra puhemies! Lentosotakoululle tarvittavat välttämättömät investoinnit on ylimitoitettu. Pakollisia investointeja ovat todellisuudessa kiitoradan päällystäminen, jonka vaikutusaika olisi 15 vuotta ja kustannusarvio 3,5 miljoonaa, sekä Hawkien betonisen seisonta-alustan toisen puoliskon uusiminen, joka on miljoonan euron investointi. Välttämättömiin pieninvestointeihin on tarvetta vain 20 000 euron edestä.

Herra puhemies! Kauhavan ylivertainen etu on pelkästään Hawk-lentotoiminnassa oleva lentokenttä sekä kooltaan että toimintavarmuudeltaan ainutlaatuinen ilmatila. Myös tukeutuminen lähilentokenttiin sekä harjoitusalueiden läheisyys antavat toiminnalle erinomaiset ja kustannustehokkaat olosuhteet. Kauhavaan panostettiin ja investoitiin entisen puolustusministerin Seppo Kääriäisen johdolla, ja siitä suunniteltiin jopa koko Euroopan laajuista koulutuskeskusta.

Vuonna 2011 Kauhavalla on järjestetty noin sata vapaaehtoista maanpuolustuskurssia, joihin on osallistunut yli 2 500 henkilöä. Arvoisa ministeri, mihin reserviläiset tukeutuvat sen jälkeen? Etelä-Pohjanmaalle ja koko lähialueelle jää ainoastaan Ähtärin Varikko eli tuleva Räjähdekeskus. Sekö on kertausharjoitusten ja maakuntajoukkojen tukikohta tulevaisuudessa? Jos näin on, arvoisa ministeri Wallin, se tarvitsee myös resursseja. Nyt sieltäkin ollaan vähentämässä 42 työvuotta, ja resurssit ovat erittäin tiukalla jo nykyisten tehtävien kanssa.

Herra puhemies! Lentosotakoulu on aktiivinen toimija, ja myös viranomaisyhteistyö poliisin, pelastuslaitoksen ja VR:n kanssa on ollut mittavaa. Siellä on ollut esimerkiksi viime vuonna 43 virka-aputehtävää alueen viranomaisille, mikä on suuri määrä.

Mutta, herra puhemies, puolustusvoimauudistuksen toteutustapaa voi pitää kaiken kaikkiaan huonosti valmisteltuna ja Suomen ylintä päättävää elintä eduskuntaa halventavana. Eduskunta linjasi vuonna 2009, että Puolustusvoimain suuret rakenteelliset uudistukset täytyy tuoda eduskunnan käsittelyyn, mikäli säästösyistä sellaisiin joudutaan turvautumaan. Näin merkittävistä linjauksista ei saa tietoa pimittää eduskunnalta. Tämän vuoksi kannatan edustaja Kääriäisen tekemää epäluottamuslausetta.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! On selvää, että nykyisessä taloustilanteessa tarvitsemme säästöjä. Väestön ikääntyminen ja velkamenojen kasvu johtavat väistämättä yhä pahempaan kestävyysvajeeseen. Jotain on siis tehtävä ja pian. Suomessa säästöt tulisi nimenomaan kohdistaa raskaaseen hallintoomme. Hallintoa ja turhaa byrokratiaa voidaan parhaiten keventää lainsäädännön menoautomaatteja purkamalla. Samalla on lopetettava turha kansalaisten holhoaminen ja paapominen.

Omasta mielestäni on erittäin valitettavaa, että säästöt nyt kohdistuvat näin rankasti Puolustusvoimiin, paljon joutavampiakin kohteita kun löytyy. Puolustusvoimien määrärahat tulevat vuonna 2015 olemaan 825 miljoonaa euroa vähemmän kuin mitä ne olisivat olleet ilman seuraavien vuosien leikkauksia ja normaaleilla indeksikorotuksilla. Tämä on noin kolmasosa Puolustusvoimien vuosittaisista määrärahoista.

Rakenteelliset uudistukset ovat sen sijaan erittäin tervetulleita. Uudistusten tarve on todettu jo vuonna 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa täällä eduskunnassa. Niin kuin muuallakin hallinnossa, myös Puolustusvoimien hallintoa on tarve purkaa ja sen sisällä seiniä reilusti kaataa. Erityinen uudistusta vaativa haaste on myös kaluston nopea vanheneminen. Samoin on selvää, että sodan ajan joukkoja on vähennettävä, kun käytössä olevat resurssit ja ikäluokat pienenevät. Taloudellinen toiminnallinen tasapaino on mahdollista saavuttaa, kun säästöt tehdään uudistusten rinnalla. Tällä tavoin mahdollistetaan Suomen puolustuskyvyn turvaaminen jatkossakin.

Herra puhemies! Puolustusvoimien toimia sopeutetaan vähentämällä esimerkiksi reserviläisten kertausharjoituksien määrää. Kertausharjoitusten vähentäminen vaikuttaa väistämättä haitallisesti koko puolustuksemme perustaan. Tästä syystä vapaaehtoinen maanpuolustus on erityisen tärkeässä asemassa tulevaisuudessa tämän syntyvän vajeen paikkaamisessa. On hyvä huomioida, että rakenteisiin kohdistuvat säästöt ovat pysyviä mutta useat toimintaan ja hankintoihin liittyvät säästöt vain tilapäisiä. Puolustusministeri on itse todennut, että toiminnan tasoa lasketaan, jotta se voidaan nostaa taas ennalleen vuonna 2015. Tosin, jos olen ymmärtänyt oikein, kertausharjoitusten määrähän on tarkoitus palauttaa ennalleen jo ensi vuonna.

Herra puhemies! Suomen puolustuskykyä koskevat suuret rakenteelliset uudistukset kuuluvat eduskunnan päätettäväksi. Tähän päädyttiin jo vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä. Tuolloin eduskunta edellytti seikkaperäistä arviota tulevista muutoksista, ja kun eduskunta näin edellytti, varsinkin jos rahoitusta leikataan talous- ja finanssikriisin johdosta, nyt taitaa olla se tilanne. Rehellinen totuus onkin, että asian kiertäminen nyt koettelee kyllä eduskunnan päätös- ja arvovaltaa. Kyseessä on eduskunnan järeimpiin kuuluva vaikuttamiskeino, se, minkä eduskunta on 2009 lausunut.

Puolustusvoimien säästöt eivät tule palauttamaan Suomen talouden kestävyyttä. Valtion budjetista vain noin 5 prosenttia menee puolustukseen. Yleensäkin on muistettava, että tarvitsemme säästöjen ohella kipeästi ja erittäin nopeasti myös kasvun kannustimia. Suomen kauppataseen kääntäminen takaisin selkeästi ylijäämäiseksi on ehdoton edellytys kansantaloutemme tasapainottamiseksi. Parhaat satsaukset tehdään lainsäädännön kautta. Yrittäminen ja kaikenlaiset tuotannolliset investoinnit on saatava jälleen houkutteleviksi. Suomesta on saatava kilpailukykyinen maa, jotta turvaamme kansantaloudellemme tärkeät vientitulot ja näin myös valtion tulot, joista myös esimerkiksi Puolustusvoimat tulevaisuudessakin rahoitetaan.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on salissa puhuttu tärkeistä asioista ja myös aika paljon taloudesta. Minusta on aivan selvää, että jokainen meistä ymmärtää, että jos kuluvan vuoden budjetti koostuu miljardin menosäästöistä, miljardin veronkiristyksistä ja siitä huolimatta olemme 7 miljardia miinuksella, niin haasteet ovat melkoiset, ja se tarkoittaa sitä, että meidän on myöskin ulotettava nämä säästöt koskemaan Puolustusvoimia. En ainakaan itse pysty millään tavalla ajattelemaan, että Puolustusvoimat olisi täysin oma saarekkeensa, jotenkin muusta yhteiskunnasta ja valtion toiminnasta erillinen kohde.

Lisäksi on pidettävä mielessä se, että tämä rakenneuudistusosuus on ollut tiedossa tässäkin talossa jo hyvin pitkään. Jo aiemmissa selonteoissa tästä asiasta on keskusteltu ja linjauksia tehty. Pääministeri on aivan oikeassa siinä, samoin kuin puolustusministeri on täällä useaan otteeseen todennut, että meidän on jollakin tavalla reagoitava myös pieneneviin ikäluokkiin.

Itselläni ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Puolustusvoimat kykene asiantuntemuksellaan laatimaan tällaista uudistusta Puolustusvoimien näkökulman kannalta. Uskon kyllä, että tässä on ihan aidosti tehty kaikki se voitava, mitä on tässä tilanteessa tehtävissä. Kuitenkin haluan kritisoida tässä näitä valittuja menettelytapoja, ja tietenkin omakohtaisesti tunnemme Keski-Suomessa tämän iskun, koska pieni maakunta kantaa nyt kahden varuskunnan lakkautuksen, kun niin Keuruun Pioneerirykmentti kuin Hallin Ilmavoimien Teknillinen Koulu lakkautetaan.

Mutta näihin menettelytapoihin: Minusta olisi ollut järkevää tehdä selonteko ensin, tuoda nämä strategiset valinnat tänne eduskunnan käsittelyyn, koska mielestäni juuri eduskunnalla olisi ollut oikeus keskustella esimerkiksi siitä, mikä on materiaalihankintojen ja varsinaisen toiminnan välinen suhde. Tämä on iso valinta, nyt se ikään kuin tehdään tämän rakenneuudistuksen yhteydessä jo osittain, ja selonteko sitten seuraa perässä.

Lisäksi peräänkuulutan, niin kuin jo tuossa debatissakin, sitä, miksi näitä alueellisia talous- ja työllisyysvaikutusselvityksiä ei tehty ennen tämän päätöksen tekoa. Kyllä avoimuuteen kuuluisi se, että näistäkin asioista reilu ja asiallinen arviointi olisi tehty ennen kuin kerrotaan, mitkä varuskunnat joutuvat liipaisimen alle.

Lisäksi kyllä minua vaivaa tämä avoimuuskysymys laajemminkin. Näin iso ratkaisu olisi mielestäni edellyttänyt laajempaa julkista keskustelua näistä ratkaisuista, ja olen ymmärtänyt, että myös parlamentaarinen kontaktiryhmä olisi voinut olla aktiivisempi osa tämän uudistuksen valmistelua.

On tietenkin selvää, että tämä uudistus on hyvin laaja-alainen ja Puolustusvoimat on joutunut ottamaan tässä asiassa huomioon monia erilaisia näkökulmia, mutta keskisuomalaisesta näkövinkkelistä tuntuu kyllä aika kohtuuttomalta, että kuinkahan hyvin esimerkiksi Keuruun osalta nämä odotettavat säästöt nyt sitten oikeasti toteutuvat. Itse uskon kyllä siihen, että jos katsomme kokonaisyhteiskuntataloudellisia kustannuksia, joita tästä ratkaisusta syntyy, niin ne ovat mahdollisesti kyllä huomattavasti näitä ennakoituja, odotettuja säästöjä suuremmat.

Lisäksi haluan kysyä sitä, miksei koulutustuloksilla ollut suurempaa painoarvoa tässä ratkaisussa. Esimerkiksi Keuruulta on saatu viestiä siitä, että varusmiehet ovat pysyneet hyvin palveluksessa, keskeytyksiä on ollut vähän ja tulokset ovat olleet muutenkin hyvät. Kai tälläkin olisi jokin arvo voinut olla.

Mutta oppositiolle on edelleen esitettävä se kysymys, että kun täällä vaaditaan kovasti lisää rahaa Puolustusvoimille, ei saisi tehdä mitään rakenteellisia uudistuksia, niin ne vaihtoehdot ovat jääneet kyllä hyvin vähäisiksi tässäkin keskustelussa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Juuri edustaja Huovinen sanoi, että vaaditaan lisää rahaa. Mutta kun olen kuunnellut nyt tämän koko keskustelun ajan, niin jokainen hallituspuolueen edustaja ei ole hyväksymässä tätä lakipakettia, joten se on ihan turhaa nyt sitten perussuomalaisia ja oppositiota moittia, että meillä ei ole mitään antamista. Onhan niin, niin kuin sanoitte, että eduskunta on jätetty vallan tämän keskustelun ulkopuolelle, ja täällä vielä kehdataan sitten julistaa, että meidän pitäisi toimia yhtenäisesti.

Hallituksen säästövaatimusten toteuttaminen vaikuttaa pitkäaikaisesti Suomen puolustuskykyyn, kirjoittivat puolustusministeri Wallin ja Puolustusvoimien komentaja Puheloinen viime elokuussa Helsingin Sanomissa. Tammikuussa hallitus ilmoitti tiedotteessaan, että Puolustusvoimat kykenee ylläpitämään Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn. Mikä oli se asia, joka muutti aikaisemman kannan puolustuskyvyn selkeästä heikkenemisestä saneerauksen jälkeen?

Moneen kertaan ovat varuskuntien saneeraajat puolustautuneet sillä, ettei kasarmeista Suomea puolusteta. Ei varmasti, mutta Suomen puolustajat koulutetaan kasarmeilla. Suomessa pitäisi myöskin kouluttaa lähes kolminkertainen määrä reserviläisiä suunniteltuun nähden. Jos tähän tarpeeseen vastattaisiin, niin missä näiden koulutus tapahtuisi?

Suomen puolustusvoimia on verrattu vakuutukseen. Toivotaan, että mitään ei tapahdu, mutta jos toisin käy, meillä on vakuutuksena omat Puolustusvoimat. "Suomalainen, älä luota vieraan apuun" on vanha sanonta, jonka toivoisi edelleen olevan tuon vakuutuksen tarpeen osoittajana.

Ottamatta sen kummemmin kantaa jonkun ruotsinkielisen kasarmin säilyttämiseen ihmetystä herättää tietysti se, onko jonkun kasarmin säilyttäminen halvempaa kuin toisen. Varuskuntien lakkauttamisia perustellaan kiinteistökustannuksilla. Missä vaiheessa nämä kustannukset poistuvat, jos ja kun rakennukset jäävät tavalla tai toisella Puolustusvoimien hallintaan? Sama tilanne on varikoiden suhteen. Hyväkuntoinen Parkanon Varikko tyhjennetään ja toimintoja siirretään johonkin saneerattaville varikoille. Minä sanoisin tätä hölmöläisten hommaksi.

Viime hallituskaudella Puolustusvoimien saneeraukset ovat olleet jo kovasti tapetilla. Aivan uutena asiana ei tämä uudistus tule keskustallekaan, koska eräs keskustan entinen kansanedustaja, joka oli mukana puolustusvaliokunnassa, tiesi jo etukäteen, mitkä varuskunnat ovat ensisijaisesti lopetuslistalla — jos lehteen on uskomista. Todennäköisesti viime hallituskauden päätökset tuotiin muutamien vaalien pelossa vasta nyt julkisuuteen. Näin ollen on ymmärrettävää, ettei nykyiselle puolustusvaliokunnalle katsottu olevan aiheellista antaa minkäänlaista lausuntoa asiasta.

Jan-Erik Enestam on kertonut, että hallitusneuvotteluissa sovittiin muun muassa Dragsvikin varuskunnan säilyttämisestä. Ihmetellä täytyy kuitenkin niitä ministereitä, jotka kirkkain silmin väittivät olevansa tietämättömiä lakkautettavien varuskuntien sijainnista. Jos näin olisi, niin kovin salamyhkäisesti hallituksessakin asioita hoidetaan. Toisaalta muutamien ministerien julkisuuteen antamat lausunnot osoittavat, ettei kaikista muistakaan asioista ole paljon hallituksen sisällä keskusteltu.

Arvoisa puhemies! Säästöjä on tietysti nykyaikana saatava jokaiselta hallinnonalalta, niin myös Puolustusvoimista. Olisi lähdettävä tarkastelemaan muun muassa Puolustusvoimien ylintä hallintoa, onko heille kaikille olemassa sellaista työtä, jota puolustuskykyämme ylläpitävä toiminta vaatii. Ovatko erilaiset rauhanturvaamisoperaatioiden nimellä kulkevat osallistumiset välttämättömiä ja harkittuja? Esimerkkinä on vaikkapa Somalian rannikolla seilaillut sota-aluksemme, missä ei kovin paljon järjellistä ajatusta ollut.

Jos meille syntyy sellaisia varuskunta-alueita, mihin ei ole tulijoita ja missä rakennuskanta vaatii kohtuuttomia korjauksia, silloin tulee harkita sellaisia toimenpiteitä kuin taloudellinen toiminta edellyttää. Meidän ei tule kuitenkaan alasajaa koko puolustuksellista uskottavuuttamme, niin kuin nyt on tapahtumassa. Ja täällä on puhuttu, että korvaavia työpaikkoja järjestetään, on kysymyksessä esimerkiksi Länsi-Suomi tai Itä-Suomi, ja annetaan rakennemuutosrahaa. Eli tuntuu, että toisella kädellä annetaan ja toisella kädellä otetaan ja loppujen lopuksi taloudellinen tilanne ei tästä muutu. Mutta kaiken kaikkiaan tässä puolustusvoimapäätöksessäkin on taas lähdetty tuolta latvasta alhaalle.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En olisi uskonut, että kokoomusjohtoinen hallitus ajaa alas maanpuolustusta ja lopettaa varuskuntia tähän malliin. Puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloinen sanoi Ylen haastattelussa 9.2.: "Mutta kuten sanoin, nykytilanne on se, että tässä otetaan riskiä tällä vuosikymmenellä." Olen huolissani tällaisesta riskinotosta ja ihmettelen, miksi te, arvoisa ministeri Wallin, olette hyväksymässä tämän.

Puolustuspolitiikan johtoajatuksena on ollut, että koko maata puolustetaan. Se onnistuu parhaiten koko maan kattavalla varuskuntien verkostolla. Rakennemuutoksen myötä joukko-osastoja lakkautetaan kuusi kappaletta ja neljä toimintayksikköä yhdistetään muihin joukko-osastoihin, henkilöstöstä irtisanotaan noin 1 200 ihmistä.

Puolustusvoimien uudistuksessa päätökset tehtiin ilman parlamentaarista selontekoa, kuten täällä on monesti kuultu. Oppositio jätettiin valmistelussa sivuun ja asiasta ei ollut mahdollista käydä tällä aikataululla ja toimintatavalla laajaa poliittista keskustelua. Siksi kannustankin samaa mieltä olevia edustaja Huovista ja monta, monta muuta hallituspuolueen kansanedustajaa yhtymään epäluottamuslauseeseen. Voimme vielä korjata tämän asian.

Uuden varuskunnan lakkauttaminen on myös raakaa aluepolitiikkaa. Alokkaiden matkat pitenevät satoihin kilometreihin. Vaikka eteläisessä Suomessa on Dragsvikiä ja Upinniemeä vieri vieressä, näihin ei kajota. Esimerkiksi Keuruun varuskunnan lakkauttaminen tekisi Keuruusta kokoonsa nähden Suomen historian isoimman rakennemuutospaikkakunnan, ja tämä tapahtuisi valtion toimesta. Työpaikkoja lähtisi yli 300. Asukaslukuun suhteutettuna tämä vastaisi lähes 17 000 työpaikan menetystä Helsingissä, 17 000 työpaikan menetystä Helsingissä. Sekä kantahenkilökunnan että varusmiesten motivaatio ja arviot palveluspaikasta ovat Puolustusvoimien parhaat. He ovat tartuttaneet vapaaehtoista maanpuolustustyöintoa koko maakuntaan. Varuskunta ja reserviläiset ovat turvanamme myös rauhan ajan kriiseissä. Johtamistaito ja järjestäytynyt toiminta on tärkeää, kun myrsky riehuu, sähköt ovat poikki ja puhelimella ei saa yhteyttä.

Korvaavia työpaikkoja on lähes mahdoton löytää. Hallitus on juuri keskittänyt myös muut valtion palvelut pois Keuruulta. Samoin se aikoo lakkauttaa koko kunnan. Näin puheet siitä, että tarjottaisiin muita työpaikkoja valtionhallinnon sisältä, tuntuvat lähinnä irvokkailta. Hartiat painuvat kumaraan varmasti muuallakin. Niille ihmisille, joilta työpaikat menevät, tämä on hirveintä. Seurausvaikutuksetkin ovat melkoiset. Miettikääpä, mitä tämä tarkoittaa tienpidolle. Miten pärjäävät kaupat, kahvilat ja ravintolat? Miten käy verotulojen, jos ihmiset joutuvat muuttamaan pois työn perässä? Työttömyys lisääntyy entisestään korkeilla työttömyysalueilla. Miksi vaihtoehdot, joita kunnista on esitetty, eivät kelvanneet, ja miksi näistä vaihtoehdoista ei käyty laajaa poliittista keskustelua? Nyt päätös näistä lakkautuksista on jätetty täysin Puolustusvoimien käsiin. Kysynkin, pakeneeko hallitus Puolustusvoimien selän taakse. Eikö uskalleta ottaa vastuuta?

Systemaattinen maaseudun alasajo ei tunnu riipaisevan paljon hallitusta. Materiaalihankinnan menot kasvavat koko ajan, ja rauhaa ollaan valmiita turvaamaan merirosvoilta maan ääristä, aivan kuten äskeisessäkin puheenvuorossa todettiin. Se saa pohtimaan, onko takana Nato-armeijan varustelu. Toivottavasti varuskuntien lakkauttaminen ei indikoi yhä pienempää osuutta ikäluokista armeijaan, valikoivaa asevelvollisuutta. Soisin, että Puolustusvoimain niukkenevat varat voidaan käyttää itse koulutukseen eikä uusien tilojen rakentamiseen.

Kansanedustajille tulee paljon postia kansalaisilta. Seuraavassa on lainaus viestistä, jota luvalla siteeraan. Siinä on kiteytettynä ne tunnot, jotka tällä hetkellä ovat päällimmäisenä lakkautettavissa varuskunnissa, niin Hallissa, Keuruulla kuin monella muullakin paikkakunnalla. "Olen tähän asti valmis ollut antamaan jopa henkeni isänmaan puolesta, mutta nyt asiaa joutuu ajattelemaan uudelta kantilta. Kyllä valtio on näillä toimenpiteillä tahallaan laskenut maanpuolustustahtoa kaikkien aktiiviupseereiden ja reserviläisten kustannuksella, niin kuin on jo kirjoituksista saatu lukea. Nyt valtio pettää meidät, mutta jos ulkovallat ovat tänne tulossa, niin kuvitellaan meidän olevan heti valmiita taistelemaan tällaisen isänmaan puolesta." Olen sitä mieltä, että uuden presidentin tulee Puolustusvoimain ylipäällikkönä arvioida hallituksen toimet.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten sotilaallinen maanpuolustustahto on korkealla. Tutkimusten mukaan kolme neljäsosaa on sitä mieltä, että meidän on puolustauduttava aseellisesti, jos maahamme hyökätään. Vielä korkeampi määrä, neljä viidesosaa, on sitä mieltä, että Suomen puolustuspolitiikka on hyvin hoidettua.

Sodankäynnin luonne on muuttunut. On todennäköistä, että mahdollinen vihollisen hyökkäys Suomeen tapahtuu strategisella iskulla hermokeskuksiin, kuten tietoliikenne-, sähkö- ja vedenjakelukeskuksiin, voimalaitoksiin ja sähköpääverkkoihin. Seuraavaksi ovat vuorossa satamat, lentokentät ja rautateiden solmukohdat. Iskujen tarkoitus on lamauttaa koko maa ja sen puolustus. Näinhän on toimittu viime aikoina muun muassa Persianlahden sodassa ja monessa muussakin.

Talvi- ja jatkosodan puolustusstrategia ei enää toimi, ja sen ylläpitäminen on sotilaallisesti ja kansantaloudellisesti kestämätöntä. Jotta me voisimme ylläpitää nykyistä varuskuntaverkostoa, tarvitaan puolustusbudjettiin huomattavasti lisää rahaa. Tässä mielessä nyt lakkautettavilla varuskunnilla ei ole ratkaisevaa merkitystä maan puolustamisen kannalta. Eivät tyhjät seinät ikäluokkien pienetessä tätä maata puolusta.

Toisaalta monien varuskuntien aluepoliittinen merkitys on kiistaton. Niiden lakkautus voi vaikuttaa koko alueen elinvoimaisuuteen. Monilla paikkakunnilla ei ole vastaavaa työnantajaa, ja työpaikan menetys tai siirto toiselle puolelle Suomea koskee välillisesti erittäin suurta joukkoa. Joidenkin varuskuntien lakkautus voi pahimmillaan merkitä lähes kuoliniskua paikkakunnalle. Pitää kuitenkin muistaa, että nyt on kysymys maanpuolustuksesta, ei aluepolitiikasta.

Uskon vakaasti, että nyt tehty esitys varuskuntien sijoittumisesta on erittäin tarkkaan harkittu koko maan puolustamisen näkökulmasta. Valitettavaa on, että emme pysty, vaikka kuinka haluaisimme, yhdistämään maanpuolustuksellisia ja aluepoliittisia näkökulmia.

Toinen välikysymyksessä esiin nostettu asia on reservin koko. Suomessahan on ollut suuri reservi maan kokoon nähden. Mielestäni reservin koko sinällään ei ole itseisarvo. Oleellista on sen varustus. Tuskin meillä nykyisellään on edes asianmukaista kuljetuskalustoa ja aseistusta näin suurelle miesvahvuudelle, eli mikä näin suuren reservin merkitys todellisuudessa on? Eikö pienempi mutta paremmin varustettu ja koulutettu reservi ole maanpuolustuksellisesta näkökulmasta parempi?

Kertausharjoituspäivien vähenemisestä on myös kannettu huolta. Tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, keitä kertausharjoituksiin kutsutaan ja millaisilla resursseilla heitä koulutetaan. Meillä pitää olla reservissä valikoitu joukko, sillä heidän roolinsa muuttuvassa sodankuvassa kasvaa. Totuus on, että kaikkia ei kannata kutsua kertaamaan ja kouluttaa.

Arvoisa herra puhemies! Nyt esillä olevan varuskuntien supistamisohjelman tavoite on suunnata riittävästi rahaa ajanmukaisten asejärjestelmien hankkimiseen. Kun taloudelliset resurssit ovat rajalliset, nousee entistä tärkeämmäksi se, miten ne suunnataan. Me tarvitsemme Ilmavoimia, meri- ja ilmatorjuntaohjuksia ja tykistön erikoisammuksia turvaamaan strategisesti tärkeitä kohteita. Maan kohtalo ratkaistaan niissä ja niiden puolustuksessa.

Valitettavasti resurssien uudelleen suuntaaminen merkitsee raskaita päätöksiä varuskuntaverkostomme kannalta, mutta meidän pitää kantaa vastuumme ja asettaa maan puolustaminen etusijalle. Paikkakunnat, joilta nyt ollaan lakkauttamassa varuskuntia, tarvitsevat erityistä tukea. Myös tässä asiassa meidän tulee päättäjinä kantaa vastuumme.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään kuultu hyvin paljon mielipiteitä ja arvostelua Puolustusvoimien leikkauksista, mutta ensi perjantainahan mitataan sitten äänestyksessä se todellinen kanta.

Turvallisuudesta huolehtiminen on yksi valtiovallan keskeisimpiä tehtäviä. Valtioneuvoston yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa mallia 2010 mainitaan, että "Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen".

Käynnissä oleva puolustusvoimauudistus ei todellakaan edesauta turvallisuusstrategian menestyksekästä läpiviemistä vaan nakertaa meille perinteisesti niin arvokkaan maanpuolustuksemme uskottavuutta. Maantieteellinen sijaintimme Euroopan koillisnurkassa ja maamme pinta-ala tuovat omat erityisvaatimukset maanpuolustuksemme toteuttamiselle.

Tosiasia on myös, että viime kädessä vastaamme turvallisuudestamme itse, ja näin ollen toimivat ja uskottavat Puolustusvoimat ovat merkittävässä roolissa. Maanpuolustustarpeemme huomioiden tarvitsemme riittävän suuren ja toimivan reserviläisarmeijan. Varuskuntien lakkauttaminen ja jalkaväkimiinojen kieltäminen kuitenkin heikentävät maanpuolustuksemme toiminta-kykyä merkittävästi.

Näiden lisäksi Puolustusvoimien ruokahuollon uudistaminen on askel väärään suuntaan. Varuskuntien olemassaolo on tärkeä osa yleistä maanpuolustustahtoa. Samalla katoaa runsaasti työpaikkoja ja monet lakkautettujen varuskuntien pitäjät kokevat todella rajun kolauksen taloudessaan. Lisäksi tapa, jolla puolustusvoimauudistus nuijitaan läpi ilman, että meillä kaikilla kansanedustajilla olisi todellista mahdollisuutta vaikuttaa asioiden kulkuun, on vähintäänkin kyseenalainen.

Turvallisuusstrategian mukaan kuntien rooli yhteiskunnan varautumisessa ja häiriötilanteiden hallinnassa on paikallishallinnossa keskeinen johtuen niiden vastuusta ylläpitää yhteiskunnan kannalta tärkeitä toimintoja. Kun kunnilta leikataan varoja, siirtyy samalla myös turvallisuusvastuu kuntien toimintojen osalta entistä enemmän valtiolle. Toivottavasti myös tähän on kasvavassa määrin varauduttu puolustusvoimauudistuksessa.

Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta tämänhetkinen kehitys huolestuttaa minua ja varmasti vielä enemmän monia Puolustusvoimissamme työskenteleviä maanpuolustuksen ja kriisinhallinnan ammattilaisia. Tämän huolen lisäksi Suomen armeijan sotilaan riski jäädä työttömäksi on nyt suurempi kuin koskaan. Erilaiset uhkakuvat lisääntyvät, mutta valmiutemme heikkenee jatkuvien leikkauspaineiden alla. Nyt olisi vedettävä henkeä ja mietittävä uudemman kerran Puolustusvoimiemme roolia ja vähintäänkin pidettävä kiinni siitä, mitä meillä on.

Perussuomalaisten mielestä hallituksen rajut leikkaukset rapauttavat vakavasti Puolustusvoimiamme laajalla rintamalla. Edustaja Niinistön asiantunteva, perusteellinen ja yksityiskohtainen selvitys tulevien leikkausten seurauksista pisti ajattelemaan — toivottavasti myös hallituksen edustajat.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan edustaja Niinistön esittämää epäluottamuslausetta hallitusta vastaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallinille: kiitos, että olette täällä paikalla. Näin toimii ministeri muuten vaikeassa asiassa. Se on paljon meille jo sekin, että ministeri on täällä koko ajan kuuntelemassa niitä huolia, mitä me kansanedustajat tuolta kentältä tuomme.

Niin kuin te, ministeri, olette tämänkin keskustelun aikana saattanut kuulla ja kuunnella, hallituspuolueiden, teidän oman hallituksen omista riveistä kerta toisensa jälkeen täällä kaikaa selvä viesti: uudistus on väärin valmistettu ja sen kohtaanto monille alueille Suomessa, moniin vaalipiireihin, moniin maakuntiin, on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen.

Minä myönnän teille, ministeri, vielä tässä senkin, äsken sanotun lisäksi, että emme edes aina pärjää tuolla maakunnassa teidän oman hallituksenne, hallituspuolueiden kansanedustajille siinä, kuinka pontevasti he tuovat esille sen, että näin ja näin pitäisi olla, ja kuinka pontevia he kertovat olevansa myös täällä ja omissa puolueissanne ja hallituksen sisällä ajamassa tätä maakunnille tärkeätä asiaa. No, me teemme parhaamme kyllä oppositiostakin käsin siellä maakunnissa, mutta aina ei ole edes välttämättä kovin helppoa saada sitä näkemystä esille, mitä meillä on.

Toisaalta meillä on monissa maakunnissa hyvin laaja yhteinen tahto ja näkemys siitä, miten asiat voisivat olla, sekä sen valmistelutavan osalta että myöskin ratkaisujen sisältöjen osalta. Muun muassa Keski-Suomessa meillä on hyvin laaja yhteinen tahto. Nämä ratkaisut vievät Keski-Suomelta enemmän työpaikkoja kuin miltään muulta maakunnalta, myös nettomääräisesti, vaikka se, mitä Tikkakoskelle tulee lisää, otetaan huomioon — enemmän kuin miltään muulta maakunnalta. Tämä isku on tässä mielessä kova, ja me maakunnan kansanedustajat, siis myös teidän, hallituksen, hallituspuolueiden kansanedustajat, olemme kutakuinkin kaikki — en ole ihan varma, olemmeko ihan kaikki, mutta kutakuinkin kaikki — näistä asioista samaa mieltä.

Ministeri, joudun palaamaan toistamiseen siihen, mitä sanoin jo aikaisemmin tässä, kun debattia käytiin, kun siihen yhden puheenvuoron sain. Se on se, että mikä tahansa organisaatio, itseään kunnioittava organisaatio, yleensä toimii niin, että silloin kun se uudistaa itseään, niin se ensiksi päättää strategiasta ja sen jälkeen päättää siitä, millä rakenteella se strategia hoidetaan. Nyt te menettelette täsmälleen päinvastoin, ja valmistelumetodi, niin, että selonteko tulee perässä, tavallaan niin kuin oikein muodollisestikin sen sitten vahvistaa, että näin väärin päin tämä asia oikein todellakin tapahtuu.

Nyt te tuotte rakenteen tänne, jonka rakenteen syntymisen taustat ovat monella tavalla mysteerisiä meille, ja sen jälkeen se myöhemmin tuleva selonteko, se selonteko, se strategia, on alisteinen tämän jälkeen tälle strategialle. Ei mikään moderni organisaatio, oli se yksityinen tai julkinen, nyt oikein toimi tällä tavalla. Ihmettelen todellakin, että niitten organisaatioiden, jotka näin hullunkurisesti toimivat, niitten joukkoon kuuluu Suomen armeija, jonka pitäisi ensimmäisenä olla noudattamassa kaikessa suunnittelu- ja kehittämistyössä modernin strategian ja organisaation kehityksen aitoja ja oikeita periaatteita. Nyt se kyllä toimii tässä toisin päin.

Ministeri tietää erinomaisen hyvin, että Suomen armeija on ollut ja on edelleenkin, vielä tai ainakin toistaiseksi, koko kansan armeija, ja se on sitä koko kansan armeijaa sillä tavalla, että selvimmin näkyy tämä armeijan luonne siinä, että armeija on varuskuntiensa ja siellä olevien sotilashenkilöiden ja varusmiesten kautta läsnä. Se on kansan keskuudessa niissä maakunnissa, joissa maakunnissa tiedetään, että meillä täällä on tämä meidän oma armeija, jossa meidän pojat ja vähän naapurinkin pojat ovat ja valmistautuvat siellä sellaiseen tilanteeseen, jota kukaan ei toivo mutta joita tilanteita matkan varrella kuitenkin tulee. Tässä varuskuntien sijoittumisella maan eri osiin on todellakin suuri, suuri merkitys.

Arvoisa puhemies! Se, että ensiksi olisi nyt tehty se strategia ja sen jälkeen katsottu rakennetta, olisi hyvin voinut johtaa uudenlaisiin arviointeihin, vaikkapa — otan nyt esimerkiksi Keuruun — Keuruun kannalta. Siellä on hyvät tilat. Siellä on erinomainen pioneeriosaaminen, sekä maassa että maailmalla korkealaatuiseksi ja -tasoiseksi tunnistettu. Siellä on noin puolet tämän alan koulutustehtävästä. Loppuosa on nyt ripoteltu sinne tänne. Nyt se ripotellaan, jos oikein ymmärrän, sinne tänne vielä selvemmin. Koko tämän koulutustehtävän osalta voi kysyä: eikö todellakin sen tehtävän keskittäminen sinne, missä se parhaiten tähän saakka on suoritettu kiitosta saaden, myös maailmalla kiitosta saaden, olisi voinut siellä hoitua?

Viimeinen huomioni, arvoisa puhemies, liittyy nyt sitten siihen, että jos te kuitenkin aiotte tämän väärin valmistellun, vääränsisältöisen rakenteen läpi viedä, niin sen jälki on kaameata ja karua eräillä alueilla. Keuruulla ammatissa toimivasta työvoimasta se menetys tarkoittaa 6,8:aa prosenttia. Se on huikea menetys. Se tarkoittaisi sitä, että Helsingissä pitäisi 17 000 työpaikkaa täältä hävitä pois. Sen suhteellinen vaikutus Helsingissä olisi saman suuruinen kuin Keuruulla. Aika suuri se on tuolla Jämsässäkin, mutta erityisen suuri se on tuolla Keuruulla.

Nyt minun toiveeni on tässä se, kun te aiemmin täällä sanoitte, että hallitus myöhemmin valtioneuvoston piirissä käsittelee niitä toimia, joilla näitä menetyksiä sitten paikkailtaisiin — puuttumatta nyt siihen, kun ei aikaa ole siihen enempää, mitä se sisältö niissä toimissa voisi olla — että tämä on kyllä niin iso juttu, että hallituksen minun mielestäni pitää myös ne toimenpidearsenaalit tuoda eduskunnan käsittelyyn ja tiedoksi, millä toimilla tässä tapauksessa hallitus tekee sen historiallisen jutun, jolla se yli tuhannen työpaikan menetyksen aikoo korvata. Se ei voi olla vain hallituksen sisäinen juttu siellä jossakin valtioneuvoston istunnoissa, vaan sen pitää olla juttu, joka tulee koko eduskunnalle tiedoksi ja jopa jollakin tavalla myöskin eduskunnan käsiteltäväksi.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meille pohjoiskarjalaisille Kontiorannan varuskunnan lakkautus on monella tavalla ahdistusta aiheuttava asia. Sodan aikana isämme, äitimme ja isovanhempamme joutuivat tilanteeseen, jossa vihollinen tuli ikään kuin omalle pihalle eli taistelut käytiin meillä eikä jossain muualla. Tästä historiallisesta näkökulmasta johtuen oman varuskunnan olemassaolo on ollut oleellinen osa turvallisuuden tunnettamme. Luulen, että puolustusministeri Wallin tulee kuulemaan näitä tunnelmia Kontiolahdessa käydessään.

En ole oikea henkilö arvioimaan puolustuspoliittisia ratkaisuja Suomen puolustuksen kannalta, koska minulla ei ole siihen riittävää pätevyyttä, mutta ymmärrän hyvin karttaa katsomalla kansalaisten ihmettelyn siitä, mitä järkeä on jättää puoli Suomea ilman varuskuntaa ja keskittää lähes kaikki toiminnot Etelä- ja Länsi-Suomeen. Tähänkin kysymykseen vastaamiseen kansankielellä ministeri Wallin voisi varautua tulevana perjantaina Pohjois-Karjalassa käydessään.

Varsinainen kritiikkini kohdistuu kuitenkin siihen, että tässä prosessissa on yhteiskunnallisten ja alueellisten vaikutusten arviointi jäänyt tekemättä. Mielestäni yhteiskunnassa ei saisi olla yhtään toimintalohkoa, edes Puolustusvoimat, jossa näin isoja ratkaisuja tehtäessä ei mietitä, minkälaisia yhteiskunnallisia ja muita oheisvaikutuksia päätöksestä seuraa. Tämän prosessin yksi keskeinen virhe on tapahtunut tässä vain yhden putken läpi katsomisen politiikassa. Esimerkiksi työllistyminen Pohjois-Karjalassa on paljon vaikeampaa kuin Etelä-Suomessa. Pohjois-Karjalan Prikaatin varuskunta työllistää suoraan 274 henkilöä, ja välilliset vaikutukset mukaan laskettuna kyse on lähes 500 työpaikasta. Kun tähän vielä lisätään muiden ministeriöiden taholta Pohjois-Karjalaan suunnatut toimintojen supistukset, niin korvaavien työpaikkojen löytäminen on todella haasteellista jo muutenkin korkean työttömyyden maakunnassa.

Lisäksi esityksessä on jäänyt huomioimatta varuskuntien yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Prikaati on erilaisissa kriisitilanteissa avustanut rajavartiosto- ja pelastustointa. Varuskunnan lakkauttaminen tarkoittaa pitkien matkojen maakunnassa avun saamisen hidastumista ja myöskin vaikeutumista. En epäile, etteikö sitä saa.

Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se, milloin Kontiorannan varuskunnan lakkauttamisesta oikeastaan päätettiin. Jos ollaan rehellisiä, niin jollakin taholla se taisi olla jo kymmenen vuotta sitten. Kontiorannassa ei ole kymmeneen vuoteen tehty minkäänlaisia rakennusten korjauksia tai muita investointeja. Jos olen ymmärtänyt oikein, mitään ei ole tehty, koska Kontiorannan varuskunta on ollut Puolustusvoimien lakkautuslistalla jo vuosikausia. Nyt yhtenä päätöksenteon kriteerinä oli rakennusten kunto.

Arvoisa herra puhemies! Tätä prosessia voi arvostella siitä, että tässä on edetty väärässä järjestyksessä. Ymmärrän toki säästöpäätösten kiireellisyyden, mutta kyllä meidän olisi täällä eduskunnassa ensin pitänyt keskustella puolustuspoliittisesta selonteosta, puolustuspolitiikan tavoitteista ja kokonaisuudistuksesta, ja sitten olisi ollut vasta rakenteellisten muutosten aika. Jos olisimme edenneet toisessa järjestyksessä, tämä keskustelu olisi nyt todennäköisesti aivan erilainen, vaikka johtopäätökset kenties olisivat samanlaisia.

Puolustusministeri  Stefan  Wallin

Puhemies! Lähdetään siitä.

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä kommenteista. On aivan selvää, että kaikki suuret uudistukset, suuret reformit herättävät aina keskustelua, ajatuksia, tuntemuksia. Aivan riippumatta siitä, sattuuko edustaja olemaan hallituspuolueesta tai oppositiopuolueesta, niin sillä omalla alueellaan joutuu aina ottamaan kantaa niihin tuntemuksiin, mitä mikä tahansa uudistus aiheuttaa kentällä.

Edustaja Pekkarinen oli mukana muutamia uudistuksia käynnistämässä ja myöskin läpiviemässä. Hän tietää varsin hyvin tämän asian, miten mikä tahansa uudistus, olkoon se sitten hätäkeskusuudistus tai Paras-uudistus tai aluehallintouudistus, herättää myöskin tuntemuksia omissa riveissä. Tämä on aivan luonnollista, ja se täytyy myöskin ottaa huomioon yhtenä empaattisena ulottuvuutena tässä kokonaisuudessa.

Kuten totesin aikaisemmin, ei tätä uudistustakaan tehdä pelkästään politiikan tai matematiikan silmälaseilla, vaan pitää myöskin suhtautua inhimillisesti ymmärtäen niitä ajatuksia, myöskin sitä tuskaa, mitä ihmiset, ne, jotka uhkaavat jäädä työttömiksi, kokevat, heidän perheensä esimerkiksi, mitä ne ajattelevat tästä kaikesta. Näistäkin syistä on ollut ihan luonnollista, että myöskin hallituspuolueitten riveissä on ollut niitä, jotka ovat olleet huolissaan. Ehkä välillä on jopa tuntunut siltä, että oli ehkä helpompi kesällä olla päättämässä 200 miljoonan euron säästövaatimuksista kuin nyt olla panemassa sitä päätöstä toimeen, kun se osuu kohdalle. Mutta tämäkin on siis aivan inhimillistä ja luonnollista.

Tässä on otettu kantaa myöskin tähän marssijärjestykseen taas kerran, millä ruumiinosalla edellä puuhun. Toistan sen, minkä sanoin aikaisemmin, että tämän rakenteellisen uudistuksen käynnistäminen nopeasti johtuu puhtaasti siitä, että rakenteellisten toimenpiteitten läpivieminen, käytännössä joukko-osastojen sulkeminen, vie aikansa ja se on myöskin koplattuna tähän vaatimukseen hyvästä henkilöstöpolitiikasta. Ei niitä voida ihan yli viikonlopun sulkea, vaan tämä prosessi vaatii aikaa, jotta voidaan toivon mukaan saada mahdollisimman monelle työntekijälle järjestettyä uusia toimeentulomahdollisuuksia mahdollisimman lähellä sitä nykyistä kotipaikkaa jonkun organisaation sisällä. Tämä kaikki vie oman aikansa.

Mutta sen sijaan, vähättelemättä näitten rakenteiden merkitystä, ei pidä myöskään liioitella niitä. Varuskunnat ovat koulutusorganisaatioita, ja toisaalta sitten tämä laaja uhkakuvakäsite, mihin myöskin tämä selonteko tulee rakentumaan, lähtee tietysti tästä turvallisuuspoliittisen ympäristön kokonaisarvioinnista. Sen arvioimiseen ja sen käsittelemiseen tarvitaan paljon paljon muuta kuin pelkästään rauhan ajan koulutusrakenteita, koska sitähän varuskunnat ovat. Siihen tarvitaan kokonaisvaltaista otetta, vaikkapa tähän kyberasiaan, vaikkapa terrorismin käsittelemiseen. Se on poikkihallinnollinen käsite, siihen tarvitaan poliisia ja vaikka mitä. Ei pidä lähteä siitä, että koulutusorganisaation olemassaolo tai rakenne on se kaiken turvallisuuden ydin, vaan se on osa tätä kokonaisuutta, mutta ei millään tavalla tätä laajaa uhkakuva-arviota tai turvallisuusympäristön arvioinnin määrittelyä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! EU-päätöksenteko ei vakuuta avoimuudellaan. Sanotaan, että avioparit alkavat muistuttaa vuosien myötä toisiaan. Valitettavasti hallituksen EU-rakkaus näyttää tuhoavan suomalaisen avoimen päätöksentekokulttuurin.

Suomen puolustusvoimauudistus on tehty EU-sopimusten hengessä. Sen valmistamisesta ei ota kukaan vastuuta. Hallitus sojottaa sormella Puolustusvoimiin, ja Puolustusvoimat sanoo toteuttavansa poliitikkojen säästökäskyjä. Missä on ministeri Kataisen kuuluttama vastuunkanto? Kaipaamme yksityiskohtaisia perusteluita ylimalkaisen mantran sijaan.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, koska ministeri Wallin sanoi puheessaan, että jokaisen varuskunnan kohdalla punnitaan useita asioita. Niitä ovat muun muassa sodan ajan joukkojen tuotantotarve, merkitys sodan ajan tukikohtana, tilojen kunto, infra ja ympäristö sekä kokonaistehokkuus, kehittämismahdollisuudet sekä usean aselajin koulutus.

Hämeen Rykmentin Hennalan varuskunta pystyy monipuolisesti vastaamaan tähän heitettyyn lakkautushaasteeseen. Hämeen Rykmentin Hennalan varuskunta perustettiin jo 100 vuotta sitten keskeiselle paikalle, ja Hennala on nykyisinkin erinomaisten yhteyksien keskipisteenä, jossa niin rautatie-, maantie- kuin myös lentoliikennettä voidaan käyttää helposti hyväksi. Hennala toimii kustannustehokkaasti ja ammattitaitoisesti laajalla skaalalla. Siellä on Sotilaslääketieteen Keskus ja terveysasema, logistiikkaa, Huoltokeskus ja Huoltokoulu, Sotilasmusiikkikoulu sekä Urheilukoulu. Toimintaa on kehitetty innovatiivisesti ja sitoutuneesti.

Infra- ja ympäristövaatimuksiin löytyy myös erinomaiset toimintaedellytykset. Hennalan Rykmentin kohdalla työllisyysvaikutukset ja taloudelliset vaikutukset koko maakuntaan ovat merkittävät. Lahti sekä Hollolla ovat varautuneet turvaamaan maankäytöllisesti varuskunnalle kilpailukykyiset toimintaedellytykset myös jatkossa. Koko Päijät-Häme on erittäin sitoutunut toimimaan Puolustusvoimien parhaaksi.

Hämeen Rykmentissä on Hollolan kunnan alueella Hälvälässä laajat maastoharjoitusalueet sekä kansainvälisen tason ampumaradat. Nämä tilat ovat olleet laajasti käytössä myös muiden yhteisöjen, kuten poliisien, urheiluseurojen kuin myös reserviläisten, koulutuskäytössä. Ei ole turhaa korostaa tämän alueen merkitystä myös nuorison ohjattujen vapaa-ajan harrastusten tärkeänä paikkana. Hälvälän alueen monimuotoisuutta korostaa myös se, että se on ollut lentokenttäkäytössä.

Arvoisa puhemies! Hollolan 22 000 asukkaan kunta on investoinut jo yli miljoona euroa Hälvälän alueen kaavoitukseen, jotta asutustoiminta ja Puolustusvoimien yhteiselo olisi mahdollista. Ely-keskus on toimillaan yrittänyt estää tämän yhteiselon meluhaittaan vetoamalla. Jos varuskunta nyt poistuu ja vain ampumarata jää, kantaa Hollolan kunta tämän päätöksen jäljiltä merkittävät taloudelliset vastuut. Ongelma jää, mutta alueelta viedään satoja työpaikkoja.

Jos Hälvälän taistelualue lakkautettaisiin, pitäisi taistelualueen maaperä myös puhdistaa. Kukaan ei pysty sanomaan, paljonko tällainen maaperän puhdistustoimenpide tulee maksamaan. Sen jokainen tietää, että vuosikymmeniä käytössä olleen alueen puhdistaminen ei ole halpaa.

Kustannustehokkaan ja ammattitaitoisen organisaation lakkauttaminen ei yritysmaailmassakaan ole järkevää. Ilmeisesti niissä varuskunnissa, joihin nyt pystyttäisiin toiminteita siirtämään, on toimittu vajaatehoisesti. Miten niihin muutoin olisi mahdollista siirtää uusia toimintoja ja henkilöstöä näin mittavissa määrin?

Edellä esitettyjen perusteiden valossa en näe Hennalan varuskunnalle lakkautuksen puolesta puhuvia ominaisuuksia. Hennalan varuskunta ja Hälvälä tarjoavat yhdessä henkilökunnan, kuntien sekä elinkeinoelämän kanssa kustannustehokkaan ja toimivan paketin. Hennalan lakkautusuhka on otettava puolustusvoimauudistusta mietittäessä uudelleen käsittelyyn. Päijät-Hämeen maakunnat haluavat selkeät ja muiden varuskuntien kanssa vertailukelpoiset perustelut, joilla Hennala on katsottu lakkautettavaksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Jussi Niinistön tekemää epäluottamuslausetta.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muistutan siitä päätöksenteosta, miten tämän aikataulun kanssa kävi. Eli kysymyshän oli siitä, että tätä ei haluttu laittaa samaan aikaan sotkemaan presidentinvaalien viimeisiä viikkoja, vaan päätökset hallitus teki 8. päivä tätä kuuta. Tämä oli erityisesti poliittinen päätös, vaikka nyt täälläkin tänään sekä pääministeri että myös puolustusministeri ovat yrittäneet vetäytyä enemmän tai vähemmän Puolustusvoimien selän taakse.

Miten tämä sitten oli poliittinen päätös? No, poliittinenhan tämä oli tietysti ensinnäkin siksi, että hallitusneuvotteluissa Säätytalolla sovittiin kaikista hallinnonaloista suurimmat leikkaukset nimenomaan tänne puolustuksen ja materiaalihankintojen osalle. Toisekseen päätöksestä vastaa yksiselitteisesti hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta yhdessä presidentin kanssa. Ja mitä tulee siihen, tehtiinkö se päätös vasta siinä, niin kyllähän kaikki tiedämme sen, että jo viikkojen ajan tämä kyseinen valiokunta oli käsitellyt tätä asiaa ja näiden hallituspuolueitten puheenjohtajat, jotka tähän valiokuntaan kuuluvat, olivat varmasti sen valmistelun yksityiskohdista hyvinkin tietoisia. Eli tässä kysymyksessä hallitus ei voi pestä käsiään siitä, että tämä olisi ollut Puolustusvoimain tahto.

Toinen pointti, joka on täälläkin tullut jo moneen kertaan esille, on se, että eduskunta laitettiin tästä päätöksenteosta syrjään. Sillä pyyhittiin pöytää. Vuonna 2009, kun oli edellinen puolustuspoliittinen selonteko täällä käsittelyssä, hyväksyttiin ponsi, että aina jos on uusia suuria rakenteellisia uudistuksia Puolustusvoimien osalta, ne tuodaan tänne eduskunnan päätettäväksi, ja nyt ei ole näin ollenkaan tehty. Kun tässä tänään iltapäivällä ministeri totesi, että rakenneuudistuspäätös tulee osaksi eduskunnalle syksyllä annettavaa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, niin minä en kyllä suoraan sanoen voi enää ymmärtää, mikä se sellainen osa on, joka on jo päätetty ja siunattu. Se tulee meille vain tiedoksi enää sitten. Eli ei se ole sama asia, ja se on myös vastoin sitä, mitä viime kevään hallitusohjelmaan oli kirjoitettu tästä parlamentaarisesta valmistelusta.

Arvoisa puhemies! Sitten pari sanaa tästä Itä-Suomen, Väli-Suomen ja Pohjois-Karjalankin tilanteesta. Yhdyn niihin, jotka ovat sitä mieltä, että tällä uudistuspäätöksellä jätetään erittäin suuri tyhjiö, varuskuntatyhjiö, puolustuspoliittinen tyhjiö, itäiseen Suomeen sekä Väli-Suomeen. Tämä heikentää alueellista puolustusta, ja viittaan siihen, mitä myös Puolustusvoimain komentaja Puheloinen totesi heti tämän 8. päivän julkistuksen jälkeen, että Suomen puolustuskyky heikkenee. Myös tänään viittasin jo aiemmin tähän puolustusministeriön ohjauskirjeen tekstiin, joka sanoo sen aivan suoraan: "- - puolustuksen painopiste muodostuu rajoitetummalle alueelle. Joukkojen määrän vähenemisen seurauksena puolustus harventuu." Jokaisen pitäisi ymmärtää, että tämä on selvää tekstiä.

Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisessa ei ole kysymys vain joistakin tämmöisistä hetkellisistä huonoista oloista tai siitä, että tämä tuntuisi pahalta. Minä olin eilen mukana pohjoiskarjalaisten mielenosoituksessa tuossa Eduskuntatalon portailla. Viime lauantaina olin mukana Pohjois-Karjalan Prikaatin valatilaisuudessa, ja minä sanoisin niin, että on kysymys enemmästä kuin pelkästä työllisyydestä. Kysymys on ensisijaisesti puolustuspolitiikasta, se kannattaa muistaa, mutta näihin ratkaisuihin liittyy aina myös sitten muita asioita, kuten tämä virka-avun saaminen, virka-avun varmistaminen, myös työllisyyskysymykset ja myös aluepolitiikka.

Kontiorannan varuskunta on ollut erittäin merkittävä myös maanpuolustustahdon kannalta. Pohjois-Karjalalla yksin on yli 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, ja en halua olla mikään ikävä ihminen, joka nostattaa uhkia, mutta kyllä siellä kun ihmisten kanssa juttelee ja sodasta on sen verran vähän aikaa, niin ihmisillä on aina sellainen käsitys, että uhka tulee aina idästä. Se on minusta ymmärrettävää meidän historiamme perusteella, ja pidän huonona sitä, jos vähätellään merkitystä, kokonaisuutta, mikä varuskunnalla koko maan itäosan ja Pohjois-Karjalan kannalta on. Toivon, että kun ministeri Wallin menee sinne perjantaina, niin hän ymmärtää sen, että on kysymys syvemmästä asiasta kuin pelkästä aluepolitiikasta ja työllisyydestä.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka tulenkin tässä kritisoimaan tätä päätöksenteon tapaa, niin en suinkaan lähde siitä, että syynä on Euroopan unioni, kyllä siinä ihan meidän oma hallituksemme on.

Täällä on tuotu jo se seikka esille, että tätä uudistusta ollaan tekemässä väärin päin: ensin päätetään joukko-osastorakenteesta ja vasta sen jälkeen arvioidaan Puolustusvoimien kokonaistavoitteita eduskunnalle mahdollisesti nyt keväällä annettavassa puolustuspoliittisessa selonteossa. On sanottu myöskin se, että aluetaloudelliset ja aluepoliittiset vaikutukset arvioidaan jälkikäteen.

Hallituksessa ilmeisesti ajateltiin niin, että jos tämä karvas kalkki tuodaan tähän saliin keskusteluun, päätösten tekeminen on vielä vaikeampaa. Avoimuus on kuitenkin arvo sinänsä. Käsittelylle olisi pitänyt varata niin paljon aikaa, että sen kuluessa olisi voitu käydä läpi Puolustusvoimien rakenneuudistuksen tarve ja siitä johtuvat leikkaustarpeet ja vaikutukset työvoimaan ja aluetalouteen.

Varuskuntien työntekijät ovat ymmärrettävästi huolissaan perheidensä tulevaisuudesta, ja he kokevat, etteivät ole tulleet kuulluiksi lakkautuspäätöksiä tehtäessä. Tämä päätöksenteon nurinkurisuus on johtanut myös siihen, että kansanedustajilla ei ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa kokonaisuudistukseen eikä sen aluevaikutuksiltaan merkittävämpään osaan eli varuskuntien lakkautukseen.

Tämän sanottuani on selvää, että myös Puolustusvoimien on oltava mukana säästötalkoissa, ja on myös totta, että ikäluokkien pienenemistä seuraa rakenteiden sopeuttamisen tarve. Sosialidemokraatit olisivat säästöistä sovittaessa olleet valmiita pienempään säästöön, ja tällä säästöistä nipistämisellä olisi saatu säilytettyä nykyistä useampi työpaikka.

Suomessa on välttämätöntä päästä kasvu-uralle ja saada yhä useampi ihminen työhön. Jotta pienenevät resurssit saadaan tehokkaampaan ja tarkoituksenmukaisempaan käyttöön, vaaditaan myös tulevaisuudessa uusia rakennepoliittisia sopeutustoimia. Rakennepoliittiset sopeutustoimet merkitsevät useimmiten työtehtävien muutoksia tai jopa tiettyjen tehtävien lopettamista, niin kuin nyt tässä puolustusvoimauudistuksessa on käymässä.

Rakennepoliittiset sopeuttamistoimet johtavat ilman selkeää koordinaatiota siihen, että tietyt alueet joutuvat kohtuuttomien työpaikkamenetysten kohteeksi. Näin on käymässä Pohjois-Karjalassa. Nyt tarvitaan tehokkaita kompensaatiotoimia eikä vain vastauksena tähän akuuttiin hätään vaan yleistä asennepolitiikan muutosta siihen, että on paljon sellaisia tehtäviä, joita täällä pääkaupunkiseudulla virastoissa tehdään ja jotka nykyisen tietotekniikan aikana voidaan siirtää alueille.

Pohjois-Karjala on maan vaikein työttömyysalue. Takana ovat päätökset hälytyskeskuksesta, pakolaiskeskuksesta, jo pitkään jatkuneesta tuottavuusohjelmasta jne. Vaikutuksia on vielä myös Suomen suurimmasta yksittäisestä työpaikkahäviöstä eli Perloksen toimintojen lopettamisesta Suomessa, mikä vei Joensuun seudulta 2 000 työpaikkaa. Pohjoiskarjalaisesta elämänuskosta kertoo se, että tuosta työpaikkamenetyksestä noustiin maakunnan vahvan yhteishengen ansiosta. Pitkäaikaistyöttömyyteen se jätti kuitenkin pysyvän piikin ylöspäin ja nosti maakunnan työttömyystilastojen kärkeen.

Joensuun seutu on hakenut äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Tähän toivomme myönteistä vastausta. Tehdyn selvityksen mukaan Joensuun seudulla odottaa 40 yritystä sysäystä laajennus- ja kehittämisinvestointeihinsa lähivuosina. Useimmat näistä toteutuvat vain, mikäli lisätukea on käytettävissä.

Nyt kun mietimme uusia, korvaavia toimia, niin jäljelle jääviä valtion toimia on kehitettävä niin, että ainakin osa työnsä menettävistä voisi löytää työpaikan omalta kotialueeltaan. Tässä muun muassa Rajavartioston varusmieskoulutus ja Rajavartioston muun toiminnan kehittäminen on avainasemassa. Rajakoulutusta tuskin rajamaakunnasta voidaan viedä. Kontiolahdessa Onttolassa olevan rajajääkärikoulutuksen resursseja ja kalustoa tulee vahvistaa niin, että se kykenee ainakin pieneltä osalta paikkaamaan aukkoa, jonka prikaatin lakkauttaminen tuo Puolustusvoimien toissijaisten tehtävien eli virka-aputehtävien hoitoon.

Arvoisa puhemies! Vaikka kritisoin tätä pöydällä olevaa esitystä siltä pohjalta, että se ei mielestäni tätä avoimuuden näkökulmaa ole tuonut esille, niin äänestän ilman muuta luottamusta hallitukselle, koska tässäkin keskustelussa on aivan selvästi tullut ilmi, (Puhemies koputtaa) että kaikki puolueryhmät ovat viime eduskuntakaudella allekirjoittaneet puolustusvoimauudistusperiaatteet, jotka nyt ovat toteutumassa tässä esityksessä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että asiat saattavat muuttua ja sen mukana mielipidekin saattaa muuttua. Mutta en ymmärrä sitä, miten Kauhavan Hawkit sopivat yhteen Tikkakosken hitaiden Vinkojen kanssa ja vielä yhdessä siviilikoneiden kanssa Jyväskylän kentälle. Nimittäin aikoinaan hitaat koulutuskoneet siirrettiin pois Kauhavalta juuri sen takia, että ne todettiin vaarallisiksi samaan ilmatilaan nopeiden hävittäjäkoulutuskoneiden kanssa, vaikka Kauhavalla oli oma lentokenttä. Nyt Tikkakoskelle menee operoimaan Jyväskylän lentokentälle 26 Hawk-suihkuharjoituskonetta Kauhavalta. Entuudestaan samalle kentälle jäävät operoimaan Ilmavoimien käytössä olevat 29 ilma-alusta, joissa mukana hitaat Vinkat ja lisäksi Jyväskylän lentokentällä toimivat reitti-, rahti- ja siviilipienkoneet.

Siirron myötä Jyväskylän kentästä tulee Suomen vilkkaimpia, jollei vilkkain lentokenttä. Hawkit tuovat lisää lentomelua Jyväskylään. Sitä ei ole huomioitu missään, kuten ei muitakaan niiden mukanaan tuomia ympäristövaikutuksia. Näitä eivät ole huomioineet edes vihreät. Kun Vaasasta vielä viedään sotilassoittokunta, Pohjanmaan Sotilassoittokunta, voitte olla varmoja, että Pohjanmaan maanpuolustusinto alkaa olla pohjalukemissa.

Lisäksi haluan korostaa, että Kauhavan Lentosotakoulusta pohjalaiset ovat saaneet apua yli 40 kertaa vuodessa silloin, kun siviilikatastrofi on uhannut, kuten jokavuotiset tulvat, metsäpalot, VR:n lumiongelmat, maantieonnettomuudet ja metsiin eksyneet vanhukset ja lapset. Tämän suunnitelman mukaan siviilipuolelle ei enää apua tule, tai jos tulee, niin se tulee huomattavan myöhään avun tarvitsijalle.

Hallituksen toimia ei voi kuin ihmetellä. Mihinkään muuhun ei kansanedustajille ole annettu mahdollisuuttakaan nyt kuin ihmettelyyn. Päätökset on tehty salassa jälleen kerran. Pohjalaiskansanedustajille Kauhavan Lentosotakoulun lakkauttaminen ja sotilassoiton loppuminen tulivat täysin puun takaa. Saimme tiedon näistä asioista lehdistön välityksellä, kun hallitus suvaitsi pitää tiedostustilaisuuden asiasta. Tiedon kulkua ei ehkä sinänsä pitäisi tässä hallituksessa ihmetellä. Esimerkiksi Dragsvikin kohdalla hallitus ei edes tiedä, sovittiinko sen säilyttämisestä jo hallitusneuvottelussa vai eikö siitä sovittu. Siitä on kahtalaista tietoa. Tästä ei ota oikein selvää, miten asia todellisuudessa oli.

Arvoisa puhemies! Vaikka aika muuttuu ja ajat muuttuvat, haluan muistuttaa kaikkia siitä, että Suomessa on aina ollut jonkun maan armeija. Tällä kertaa se on Suomen armeija. Näin ei ole aina ollut. Meistä kukaan ei halua, että näin ei tulisi jatkossa olemaan, mutta nyt heilutellaan kovallakin kädellä Nato-lippua jossain. Meistä kukaan ei halua kriisiä tai sotaa, päinvastoin. Minä en kannata ylipäätään aseita. Riisuisin kaikki maailman armeijat aseista, jos minulla siihen valtaa olisi. Valitettavasti minun valtani ei siihen riitä. Niinpä on otettava lusikka kauniiseen käteen ja Suomella on säilytettävä uskottavat, omat Puolustusvoimat.

Mielessäni on varsin kirkkaana se, kuinka tilasimme perheillemme silloin, kun lapset olivat pieniä, karttakirjan Euroopasta. Saimme kolmen kuukauden kuluttua tuosta tilauksesta kustantajalta kirjeen, jossa luki: "Emme voi toimittaa tilaamaanne karttakirjaa, koska Euroopan rajat muuttuvat niin tiuhaan." Minä haluaisin, että tällaisia asioita ei tapahtuisi Euroopassa. Minä haluaisin, että tällaisia asioita ei koskaan enää tapahtuisi Suomessa, mutta minä en voi olla siitä varma. Se ei aina ole välttämättä meistä itsestämme kiinni. Se on kiinni myös toisista. Se on valitettavasti kiinni myös toisista valtioista kuin Suomesta.

Minä haluan kysyä: Jos tämmöinen kriisi tulee, millä tavalla Suomea puolustetaan? Millä tavalla me kerromme meidän mahdollisille vihollisillemme, että tämä maa on meille tärkeä ja että me haluamme pitää tämän maan itsenäisenä ja että me haluamme asua tässä maassa? Minä kysyn, miten tässä maassa hoidetaan puolustus ja maan puolustaminen, jos tämänkaltaisia leikkauksia tulee. Sotilassoittokuntien lakkauttamisesta haluan vielä sanoa sen verran, että se tulee olemaan mittava musiikillinen ja kulttuurillinen menetys maakunnille. Yhdyn edustaja Niinistön hallitukselle ehdottamaan epäluottamuslauseeseen ja välikysymykseen.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen muun keskustan lailla tyrmistynyt siitä tavasta, jolla hallitus on sivuuttanut eduskunnan tahdon Puolustusvoimien uudistuksessa. Armeijan rakenneuudistuksesta ja varuskuntien lakkauttamisista päätettiin ilman eduskunnan käsittelyä ja irrallaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. On kysyttävä: tätäkö on suomalainen demokratia Kataisen hallituksen mielestä, vieläpä näin olennaisessa asiassa kuin koko maan puolustamiseen liittyvissä ratkaisuissa?

Hallitus ei myöskään ollut kiinnostunut lainkaan arvioimaan varuskuntien lakkauttamisen alueellisia vaikutuksia ennen näitä päätöksiä. Samalla kun Itä-Suomi, Väli-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa tyhjenevät varuskunnista, hallitus viittaa kintaalla alueelliselle ja koko maan puolustamiselle. Valtiojohto tuhoaa armeijan uskottavuuden, sanoo eläkkeellä oleva kenraaliluutnantti Matti Ahola Apu-lehden haastattelussa.

Puolustusvoimien laaja uudistus piti käsitellä hallitusohjelmankin mukaan selonteon osana vaalikauden alussa. Mihin tämä periaate unohdettiin, ja missä viipyy hallitusohjelman lupaama turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekotyö? Sitäkin hiukan ihmettelen.

Arvoisa puhemies! Vaikka kyse onkin puolustuspolitiikasta, tässä asiassa ennen kaikkea on myös kyse työllisyys- ja työvoimapolitiikasta ja aluepolitiikasta. Hallituksen rujolla keskittämispolitiikalla tekemällä tehdään uusia rakennemuutospaikkakuntia Suomeen. Puolustusvoimien suoraan ja välillisesti tarjoamat työpaikat esimerkiksi Keuruun seudulla ovat elintärkeitä. Valtion työpaikoista on Keuruun seutukunnalta hävinnyt runsaan kymmenen vuoden aikana yli puolet. Puolustusvoimat on 7 prosentin osuudellaan toiseksi suurin työnantaja Keuruun seudulla, joten varuskunnan lakkauttamisen suorat ja välilliset vaikutukset ja seuraukset työllisyyteen ovat aivan poikkeuksellisen suuret. Keuruulla ja lähialueilla on yhteensä noin 2 000 Puolustusvoimien työpaikkaa.

Olen saanut paljon yhteydenottoja järkyttyneiltä Pioneerirykmentissä työskentelevien puolisoilta esimerkiksi. Miten on mahdollista, että maan ainoa varuskunta, joka kouluttaa muun muassa suojelun ja raivaamisen erikoisjoukkoja myös kansainvälisiin tehtäviin, voidaan lakkauttaa, kysyy eräs puoliso. Hän kuvaa pakkomuuttojen tuskaa ja oman yrityksensä alasajoa. Tämä yhteydenottaja, hänen yrityksensä työllistää, ja nyt työttömäksi siis jää hänen yrityksestään nuoria, erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, perheenäitejä, yksinhuoltajia. Kenelläkään esimerkiksi näistä työttömiksi jäävistä ei todellakaan ole helppoa löytää uutta työtä Keuruun seudulta.

Arvoisa puhemies! Pioneerirykmentti on sijoittunut joukko-osastojen välisissä koulutustulosvertailuissa kärkipäähän. Sen erikoisosaamiselle on käyttöä paitsi kotimaassa myös kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Keuruun varuskunnan rakennuksista jopa kaksi kolmasosaa on perusparannettu ja rakennuksissa ei ole minkäänlaista homeongelmaa. Rykmentin ympärillä on hyvät harjoitusmaastot ja Pioneerirykmentti on yksi harvoja varuskuntia, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella. Keuruun kaupunki on satsannut erittäin vahvasti varuskuntansa kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus kuppaa tylysti Keski-Suomea lakkauttamalla myös Jämsän Hallin varuskunnan. Samalla se tuhoaa sen erinomaisen yhteistyön, jota Keuruun Pioneerirykmentin ja Hallin välillä on kaikkina näinä vuosina ollut. Ilmavoimien Teknillisessä Koulussa on annettu koulutusta sekä Ilmavoimien, Maavoimien että Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle ja noin 350 varusmiehelle vuosittain. Noin 200 työpaikan menetys on erittäin kova isku Jämsälle ja Keski-Suomelle. Hallin varuskunnan lakkautus tietää pahimmillaan myös miljoonien eurojen tulonvähennystä Jämsälle. Jämsässä asuu reilut sata varuskunnassa työskentelevää eli 62 prosenttia koko työntekijämäärästä.

Pidän kyllä tällä tavalla toteutettuja Puolustusvoimien leikkauksia, varuskuntien lakkauttamisia, järjettöminä. Tämä olisi voitu tehdä yhteistyössä ja paljon järkevämmin.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on käynnistänyt puolustusvoimauudistuksen, joka tähtää Suomen puolustuskyvyn turvaamiseen uudessa tilanteessa. Tavoitteena on suorituskykyinen puolustus pienemmillä joukoilla ja matalammilla kustannuksilla. Uudistus perustuu puolustusministeriön ja Puolustusvoimien selvitystyöhön. Lähtökohtana on, että yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus säilyvät Suomen puolustuksen peruspilareina.

Julkituodussa esityksessä esitetään lakkautettavaksi kuutta joukko-osastoa. Puolustusvoimat on arvioinut joukko-osastojen merkitystä sodan ajan koulutustarpeen ja yksikön sodan ajan painoarvon kannalta. Saamani tiedon mukaan lakkautuslista on Puolustusvoimien esitys sellaisenaan. Puolustusvoimien mukaan esityksessä on huomioitu myös yksiköiden pitkän tähtäimen toimintaedellytykset eli tilojen korjaustarpeet ja muu infrastruktuuri sekä mahdollisuudet siirtää toiminnot muualle. Täytyy myöntää, että Kauhavan Lentosotakoulun joutuminen listalle oli minulle täydellisen ikävä yllätys. Valmistelun aikana ei tällaista lopputulosta ollut aavistettavissa. Puolustusvoimat on panostanut varuskuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana toistakymmentä miljoonaa euroa erilaisiin investointeihin. Rakennuskantaa on peruskorjattu vielä viime vuonna usealla miljoonalla. (Mika Niikko: Mites äänestät huomenna?) Marraskuussa Lentosotakoululle saatiin uutta kalustoa, kun Sveitsistä ostettuja Haukkoja alkoi lentää Kauhavan taivaalla. Kaikilla mittareilla arvioituna Lentosotakoulun antama koulutus on ollut edullista ja laadukasta.

Arvoisa puhemies! Kauhavan kaupunki on tehnyt omat laskelmansa lakkautuksen kustannusvaikutuksista. Niissä on havaittu, että investointitarpeita Kauhavalle on liioiteltu. Siirrosta aiheutuvia kustannuksia Tikkakoskelle on puolestaan arvioitu reilusti alakanttiin. Kun puolustusvoimauudistuksen yhtenä lähtökohtana on ollut kustannussäästöjen aikaansaaminen, pidän perusteltuna, että ennen lopullisia päätöksiä on Puolustusvoimien edustajien ja alueen edunvalvojien syytä istua yhteisen pöydän äärelle pohtimaan, mistä johtuvat laskelmien ristiriitaisuudet. Myös muut perusteet Kauhavan osalta on avattava paremmin. Luotan siihen, että tämä työ tehdään huolellisesti. Ratkaisua on myös pystyttävä arvioimaan uudelleen. Puolustusministerin Kauhavan-vierailulle tulee odotusarvoa tämän suhteen.

Oman haasteensa Lentosotakoulun osalta tuo se, että laaja alue Suomesta jää ilman toimivaa varuskuntaa. Tällä on suuri merkitys viranomaisyhteistyölle sekä vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle. Nämä haasteet on ehdottomasti ratkaistava ennen lopullisten päätösten tekemistä. Parlamentaarinen valmistelu valitettavasti jättää toivomisen varaa. Suomessa on totuttu siihen, että Puolustusvoimia koskevia ratkaisuja valmistellaan laajalla poliittisella pohjalla. Nyt tieto ei kulkenut edes auttavasti, ja parlamentaarinen kontaktiryhmä on lähinnä vitsi. Myös ministerit ja puolustusvaliokunta jätettiin valmistelun ulkopuolelle. Perustelut on tähän saakka esitetty ylimalkaisesti.

Arvoisa puhemies! Kun valmistelua nyt jatketaan, on saadusta kritiikkiryöpystä otettava opiksi. Olisi surkuhupaisaa, jos puolustusvoimauudistuksen lopputuloksena olisivat nykyistä rakennetta kalliimmat ratkaisut. Puolustusvoimien tulee näkyä ja kuulua joka puolella Suomea. Maanpuolustustahto on asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden ydin. Mielestäni puolustusvoimauudistuksessa on turvattava kaikkien suomalaisten mahdollisuus osallistua isänmaan puolustamiseen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimien uudistusta tarvitaan, mutta uudistamisessa ei saa unohtaa alueellista puolustamista avoimuudesta puhumattakaan. Hallituksen nimittämä Puolustusvoimien uudistus ei ole täysin nimensä mukainen, koska 200 miljoonan leikkaukset Puolustusvoimilta tämän vaalikauden aikana antavat ymmärtää aivan jotain muuta. Näin suuret leikkaukset eivät ansaitse uudistamistermin käyttöä, joten olisi rehellistä puhua asiasta oikein termein. Ne työnsä menettävät reilu 2 000 työntekijää tuskin uskovat uudistamisen fraasiin, vaan osaavat erottaa Puolustusvoimien alassa jo leikkaukset ja uudistamisen toisistaan.

Ennen näin suuria rakenteellisia uudistuksia olisi ollut kohtuullista käydä laajaa, avointa keskustelua. Myös alueelliset vaikutusarvioinnit olisi pitänyt tehdä ennen varuskuntien lakkautuspäätöksiä. Mikäli alueelliset arvioinnit olisi tehty, olisi todennäköisesti päädytty siihen, ettei puolustusministeri Wallinin suojeleman Dragsvikin varuskunnan säilyttämiselle olisi löytynyt kestäviä perusteluja. Hallituksen tulisikin järjestää työnsä menettäneille Puolustusvoimien henkilökunnalle korvaava työpaikka eikä jättää heitä niin sanotun uudelleenkoulutusjärjestelmän pelinappuloiksi. Työpaikan varmistuminen olisi vähintä, mitä hallitus nyt voisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa niin sanotusta puolustuskalustouudistuksesta.

Käyttökelpoisen Puolustusvoimien aseistuksen tuhoamista on vaikea käsittää varsinkin ta-loudellisesti vaikeina aikoina. Ensin hallitus teki päätöksen jalkaväkimiinojen hävittämisestä, ja pian tulee perässä muun muassa 100 000 upouuden rynnäkkökiväärin hävittäminen. Perusteluiksi riittää, ettei varastoimisesta kannata maksaa, kun reserviä pienennetään. Reservin pienentäminen jopa 100 000 sotilaalla 250 000:een on perussuomalaisten mielestä myös yksi kummastuksen aihe. Ikään kuin lähihistoriaa ei olisi olemassakaan.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani myös puolustusvoimauudistuksen linjasta, joka kohta ulkoistaa kaiken mahdollisen. Vaikea on niiden työehtosopimuksen heikentämisen kokeneiden ymmärtää esimerkiksi sitä, että ruokahuolto ja kenttäkeittiöt on järkevämpi jatkossa hoitaa ulkopuolisten yritysten toimesta. Myös tietotekniikan ulkoistamisesta aiheutuvat kustannukset ja niiden osaamisen valuminen jopa ulkomaisten pörssiyhtiöiden käsiin herättää kysymyksiä.

Suomen Sotilas -lehden tuoreimmassa numerossa ihmetelläänkin palvelinlaitteisto- ja varmennusjärjestelmän sopimusta, jonka Puolustusvoimat on tehnyt norjalaisen pörssiyhtiön kanssa. Sopimus kattaa verkkopalvelun, operatiiviset palvelulaitteistot ja niihin liittyvät tallennus- ja varmennusjärjestelmät. Viisivuotisen puitesopimuksen hinnaksi sovittiin 13,9 miljoonaa euroa. Palveluntarjoajan mukaan sopimus tulee uusien laskelmien mukaan kuitenkin maksamaan huikeat 72,3 miljoonaa euroa ja siten ylittää sopimuksen 58 miljoonalla eurolla. Kaiken lisäksi sopimus ei koske tulostamis- ja kopiointipalveluja, vaan niistä tulevat kustannukset tulevat vielä tämän sopimuksen päälle.

Pelkästään tämän yhden sopimuksen ylittäminen maksaa saman verran kuin kuuden varuskunnan lakkauttamisesta tavoiteltava 60 miljoonan vuosisäästö. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä: onko tämä sitä hallituksen mainostamaa rakenteiden uudistamista, ja kostautuuko huolimaton rahankäyttö nyt henkilökunnan leikkaamisina?

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa sanotaan: "Hallitus käynnistää puolustusvoimien laajan uudistuksen. Se valmistellaan parlamentaarisella pohjalla. Uudistaminen käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustuvaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa vaalikauden alussa." Ohjelmasta sanotaan lisäksi: "Uudistuksen tavoitteena on Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen. Puolustusvoimauudistuk-sella sopeutetaan puolustusvoimat pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin ylläpitäen ja kehittäen puolustuksen ennaltaehkäisykykyä. Uudistuksen lähtökohtana ovat kriisiajan puolustusvoimien mitoitus ja tehokas toiminta. Puolustusvoimien säästöohjelman toteuttaminen edellyttää sopeutustoimien aloittamista välittömästi vaalikauden alussa."

Arvoisa puhemies! Tehdyt päätökset varuskuntien lakkautuksista todistaa, että hallitus toimii ohjelmansa vastaisesti. Se toimii myös voimassa olevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon vastaisesti. Esitys on valmisteltu hallintomenettelylain vastaisesti tai ainakin sen hengen vastaisesti kuulematta asianosaisia, esimerkiksi lakkautusta koskevia kuntia. Hallitus on valmistellut varuskuntalakkautukset salaa. Se ei ole antanut mahdollisuutta parlamentaariseen valmisteluun. Se ei ole tehnyt todenperäisiä laskelmia kustannussäästöistä päätöstensä perusteiksi. Varuskuntien lakkautusaallon perusteet näyttävät lähtevän ministerien omien etunäkökulmien pohjalta. Lakkautukset ovat murentamassa alueellista maanpuolustustahtoa ja ovat alueelliset näkökulmat huomioiden epätasa-arvoisia.

Arvoisa puhemies! Kauhavan Lentosotakoulu on yksi hallituksen lakkautuslistan varuskunnista. Sen lakkauttamisen perusteeksi ei ole esitetty riittäviä järkisyitä, pikemminkin päinvastoin. Kauhavan Lentosotakouluun on investoitu viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 17,5 miljoonaa euroa. Sen investointitarpeet seuraavan viiden vuoden aikana ovat vain 4—5 miljoonaa euroa. Siksi sopiikin kysyä, katsooko hallitus, että Suomella tässä taloudellisessa tilanteessa on varaa jättää hyödyntämättä hyvää, käyttökelpoista yksikköä. Kauhavalla sijaitsee myös muun muassa pitkä kiitotie ajanmukaisine tutkalaitteineen ja hyvä ja kooltaan riittävä rakennuskanta, joka tulisi palvelemaan vielä pitkään. Huomionarvoista on myös se, että tästä Kauhavan rakennuskannasta suurin osa rakennuksista on suojeltu ja valtio joutuu niistä kantamaan vastuun varuskunnan mahdollisen lakkautuksenkin jälkeen. Nyt nämä rakennukset tulevat jäämään käytännössä valtion muiden momenttien taloudelliseksi rasitteeksi. Kiinteistöllä on paljon suojeltua rakennuskantaa, ja myös lämmityskustannukset näistä kaatuvat sitten jatkossa hoidettavaksi.

Kauhavan ympäristössä on vapaata, rauhallista ilmatilaa, ja myös harjoitusalueet ovat lähellä. Siirto Tikkakoskelle merkitsee arviolta noin 20 miljoonan euron lisäinvestointien toteutusta Hawk-kalustolle ja sitä palveleville muille toiminnoille. Se merkitsee myös Keski-Suomen ilmatilan täyttymistä ja sen myötä kasvavaa turvallisuusriskiä lentoliikenteelle.

Hallitus toteuttaa sanelupolitiikkaa henkilökuntaansa kohtaan. Se koskee niin kantahenkilökuntaa kuin myös siviilihenkilöstöä. Päätöksellä ollaan ajamassa monet perheet todella tukalaan tilanteeseen ja tyhjän päälle.

Mielenkiintoista tämän päivän keskusteluissa on ollut huomata se, että useat edustajat hallituspuolueista, erityisesti SDP:stä, ovat kritisoineet näitä menettelytapoja ja päätöksiä, mutta kuitenkin lopuksi ilmoittavat, että tulevat äänestämään hallituksen luottamuksen puolesta.

Arvoisa puhemies! Edellä kertomani perusteella kannatan edustaja Kääriäisen tekemää ehdotusta epäluottamuslauseen sanamuodosta.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimat on toisen maailmansodan jälkeen suurimman muutoksensa edessä. Isoimmat paineet tulevat siitä, että myös Puolustusvoimien on osallistuttava säästötalkoisiin siinä missä muidenkin toimialojen. Rahan puute ei kuitenkaan ole ainoa syy muutostarpeelle. Laajoja uudistuksia olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, jo aiempien selontekojen yhteydessä. Esimerkiksi Rajavartiolaitoksessa, poliisissa ja pelastushallinnossa on osattu ennakoida tulevien vuosien kehitystä paremmin. On osattu olla kokonaisturvallisuuden ja talouden kannalta etupainoisempia.

Puolustusvoimien toiminta kertausharjoituksineen, maasto- ja alusvuorokausineen sekä lentotunteineen on kärsinyt jo pitkään. Resurssit on sidottu liian tiukkaan ja liian pitkälle. Päällekkäistä työtä tehdään liian monella tasolla ja liian monessa paikassa. Johtamistasoja on liian monta. Neljä tasoa nykytekniikan aikakautena on jo pitkään ollut aikansa elänyt. Kaksi tai kolme johtamistasoa tulevaisuudessa riittää hyvin. On jo aikakin, että johtamisjärjestelmää yksinkertaistetaan. Jatkossa henkilöstöä ja puolustusmäärärahoja on yksinkertaisesti kyettävä liikuttelemaan joustavammin ja ketterämmin niihin avaintoimintoihin, joissa niitä kulloinkin tarvitaan. Kustannustehokkuutta on haettava yhdistelemällä joukkoja ja toimintoja.

Perussuomalaisten tekemässä välikysymyksessä arvostellaan kovin sanoin puolustusvoimauudistuksen valmistelua parlamentaariselta pohjalta. Salissa on tänään puhuttu siitä, että kansanedustajia on pidetty pimennossa uudistuksen valmistelun suhteen ja että asioita on jopa salattu. Tähän voi vain todeta, että suomalaisten kannalta tärkeintä on ollut toteuttaa uudistus, joka perustuu ammattisotilaiden eikä eri puolilta Suomea valittujen poliitikoiden näkemykseen siitä, millä tavoin suomalaisia jatkossa puolustetaan. On vain hyvä, että yksittäisten poliitikoiden aluepoliittiset näkemykset eivät ole liikaa päässeet vaikuttamaan lopputulokseen. Fokus on ollut nimenomaan Puolustusvoimien ydintehtävissä: Suomen puolustamisessa, viranomaisten tukemisessa ja kansainvälisessä kriisinhallinnassa sekä siinä, että nimenomaan näissä tehtävissä onnistutaan mahdollisimman hyvin.

Puolustusvoimien tuottavuutta on vaikea laadullisesti mitata, mutta selvää on, että ydintoimintoja tekeville perusyksiköille tulee suunnata jatkossa riittävät resurssit. Yksiköitä kouluttavat asevelvolliset ovat samalla uskottavaa puolustusta ylläpitäviä kriisiajan eli sodan ajan joukkoja niin Meri-, Maa- kuin Ilmavoimissakin. Kriisissä tarvittavan joukkokokonaisuuden koulutettuine henkilöineen sekä hyvine varusteineen, aseineen ja viestintävälineineen tulee olla puolustuskyvyn kehittämisen ykkösperuste.

Arvoisa puhemies! Vaikka aluepolitiikka ei ole ollut eikä sen tule ollakaan uudistuksen keskeisenä motiivina, on muutosten myötä irtisanottavasta henkilöstöstä huolehdittava hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Erityisesti näin on toimittava sellaisilla paikkakunnilla kuin Pohjois-Karjala, jossa mahdollisen taloustaantuman seuraukset ovat todennäköisesti kovia ilman tätä uudistustakin ja jossa esimerkiksi Perloksen laajat irtisanomiset muutaman vuoden takaa ovat vielä tuoreessa muistissa. Irtisanottavien henkilöiden uudelleenkoulutuksesta ja työllistymisestä on huolehdittava, eikä ihmisiä saa jättää tyhjän päälle, koska kokemuksesta tiedämme, että jo muutaman kuukauden toimettomuus voi johtaa syrjäytymiskierteeseen, josta on pitkän ajan kulumisen jälkeen vaikea enää löytää ulospääsytietä.

Arvoisa herra puhemies! Tuoreista tutkimuksista käy ilmi, että kansalaistemme tärkein arvo on edelleen turvallisuuden tunne ja että myös maanpuolustustahto on korkealla. Tärkein arvo on siis turvallisuus eikä esimerkiksi oma kotivaruskunta tai edes omalla kielellä annettava koulutus tai alueellinen tasa-arvo. Puolustuskyky luo turvallisuutta, sillä ehkäistään ja luodaan kynnys mahdolliselle sotilaallisen voiman käytölle. Kynnyksen ylläpidossa on puolustushallinnolla keskeinen osuus, mutta on muistettava, että sotilaallinen maanpuolustus on vain osa kokonaisturvallisuutta.

Nyt on meidän tehtävämme tukea Puolustusvoimien pitkään harkittua uudistusta. Vain toteuttamalla mahdollisimman pikaisesti hallituksen esittämän ja Puolustusvoimien pitkään harkitseman uudistuksen, voimme vielä ehtiä pitämään ennalta ehkäisevän kynnyksen nykytasolla. Ainakin itse tuen sitä lämpimästi. Ainoaksi avoimeksi kysymykseksi tässä ja lähivuosina nähtävässä tilanteessa jää vain se, riittääkö nyt esitetty muutos vai olemmeko jo muutaman vuoden kuluttua uusien uudistusten ja leikkausten tiellä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimareformin kaksi syytä ovat ikäluokka-asia ja talouden antamat raamit. Tällä hetkellä, valitettavasti 80-luvun alusta lähtien, kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että ainoastaan noin 80 prosenttia ikäluokasta läpäisee varusmiespalveluksen, mikä on erinomaisen huono asia. Sitten talouteen vaikuttaa ainakin se seikka, että kaluston hinnat nousevat 6—8 prosenttia per vuosi, ja kyllä se niin on, että kun tällaiset emmeet tässä esissä on, niin jotain pitää tehdä ja nyt ollaan myös tekemässä. Puolustusvoimien tehtävät sinällään eivät muutu, rakenne vain muuttuu.

Tällä hetkellä Ilmavoimien Horneteja ollaan modernisoimassa, toinen modernisointi on menossa, ja meidän ilma-aseemme tulevat tämän jälkeen olemaan ihan hyvässä kunnossa pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan Maavoimien kantama on edelleenkäsin se tykinkantaman mitta, joka on ihan liian vähän, se pitää saada tuonne reiluun 200 kilometriin. Tämä voi tämän uudistuksen ansiosta tapahtua 2015 jälkeen.

Kertausharjoitukset ovat yksi asia, josta ajattelen niin, että ehkä pitää vielä tarkistella, löytyisikö taloudellisia resursseja lieventää tätä uudistusta tältä osin. Nehän loppuvat käytännössä — ei nyt ihan tyystin mutta melkein — kokonaan.

Puolustusvoimauudistukseen liittyy myöskin se, että sotilaallinen uhka ei suinkaan ole enää sama kuin 70 vuotta sitten. Tällä hetkellä sotilaallinen uhka on todennäköisesti sitä, että esimerkiksi mitään laajaa maahyökkäystä ei tule, vaan vihollinen sodan syttyessä pyrkii ottamaan tärkeitä alueita haltuunsa. Esimerkiksi tätä ajatellenhan Helsinki, meidän pääkaupunkimme, on ihan väärässä paikassa. Sen pitäisi olla jossain keskellä Suomea, vähän enemmän turvassa. Totta kai on niin, että Venäjän varustautumista pitää seurata hyvinkin tarkkaan, niin kuin Puolustusvoimien tiedustelu myöskin koko ajan tekee.

Suurista työpaikkamenetyksistä kärsivillä seuduilla, kuten esimerkiksi Kotkassa, jossa jo nyt työttömyys pyörii tuolla 15 prosentin tietämillä — taitaa olla vähän yli, en ole aivan varma viimehetkisistä tiedoista — pitää, kuten täällä tänä päivänä edustaja Tuula Väätäinen ihan oikein ja painokkaasti korosti, muutosturva täydessä laajuudessaan ottaa käyttöön jo pelkästään siitäkin syystä, että kun nyt valtio ihan oikeasti omin toimin on lisäämässä työttömyyttä, niin näiden aluepoliittisten toimien sopii olla myöskin erittäin järeitä.

Salaisuussäännöksistä on puhuttu paljon viime päivinä, ja tässä valmistelussa nämä salaisuussäännökset ovat ymmärrettäviä, kun keskustellaan valtiollisen puolustuksen kulmakivistä. Mutta oliko tämän varuskuntaverkon suunnittelu niin salainen asia, että siitä ei olisi voitu puhua vähän enemmän? Se on kuitenkin mielipahaa joka tapauksessa herättänyt, ja tietenkään mielipahaa ei haluta kenellekään tuottaa — nyt on tuotettu.

Ihan siunatuksi lopuksi sanon, että tänä päivänä tässäkin salissa sillä Natolla on peloteltu aika paljon. Jos olen ymmärtänyt Naton säännöt oikein, niin kauan kuin suomalaisista reilusti yli puolet vastustaa Natoon liittymistä, niin Nato-sääntöjen mukaan, vaikka me sinne pyrkisimme, he eivät ota meitä jäseniksi. Eli semmoiset säännöt Natossa.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen hallitus asetti hallitusohjelmassaan ja tulevien vuosien määrärahoissa Puolustusvoimat todella hankalan tehtävän eteen. 10 prosentin leikkausvaatimukset ovat todella ylisuuret.

Uudistustarpeet ovat ilmeiset, mutta asian valmistelu hallituksessa ei saa minkäänlaisia tyylipisteitä. Miksei puolustusvoimauudistusta tehdä parlamentaarisen selonteon kautta? Missä on paljon puhuttu avoimuus tai esimerkiksi alueellisten vaikutusten arviointi?

Käsittämätöntä on, miten hallitus kokonaan sivuutti eduskunnan tässä Puolustusvoimien uudistuksessa, ja nyt vain tiedoksi saatettu Puolustusvoimien säästölista on todella karu: koko maassa tehdään kuuden varuskunnan tai joukkoyksikön lakkautus, joukko-osastojen yhdistämisiä, henkilöstössä noin 2 200 henkilön vähennystarve, joista noin 1 200 irtisanomista, kertausharjoitusten minimoiminen ja varusmiesten maastovuorokausien vähentäminen.

Metsäteollisuuden raju rakennemuutos on viime vuosina kohdistunut etenkin Kaakkois-Suomeen heikentäen työllisyyttä rajusti. Nyt Puolustusvoimien säästövelvoitteissa ja lakkautuslistoissa vaikutukset Kaakkois-Suomessa eivät ole yhtä voimakkaita kuin muualla Suomessa, esimerkiksi Itä- ja Väli-Suomessa. Kuitenkin yksi lakkautettavista kohteista on Kotkan Rannikkopataljoona, jonka toiminta lakkaa ensi vuoden loppuun mennessä. Noin 80 kantahenkilökuntaan kuuluvaa henkilöä perheineen on epävarmassa tilanteessa tulevaisuudestaan.

Herää helposti kysymys, miksi Kotkan Rannikkopataljoona lakkautetaan, kun ottaa huomioon sen sijainnin Suomenlahdella, esimerkiksi Suomen suurimman sataman läheisyydessä. Meriturvallisuuden ja saaristoasutuksen, ehkä myös jopa yleisen järjestyksenkin kannalta on ollut hyvä, että Kotkan edustalla Kirkonmaalla on toiminut Puolustusvoimien yksikkö.

Rannikkopataljoonan lakkautus heijastuu myös Reserviupseerikoulun henkilöstöön, sillä se vastaa Rannikkopataljoonan huollosta ja turvallisuudesta. Perinteikkään Reserviupseerikoulun toiminta Haminassa ei onneksi lakkaa, vaikka se liitetäänkin joukkoyksikkönä osaksi kasvavaa ja vahvistuvaa Maasotakoulua Lappeenrannassa.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusratkaisu perustuu yleisen asevelvollisuuden kautta syntyvään reserviin. Viime vuosina Puolustusvoimat on kertauttanut noin 25 000 reserviläistä vuosittain. Nyt ja todennäköisesti ainakin neljän vuoden ajan koulutettavien noin 2 000 reserviläisen määrä on historiallisen alhainen. Viimeksi se oli näin pieni vuonna 1953, jolloin koulutettiin noin 1 600 reserviläistä. Edellinen notkahdus oli vuosina 2006—2007, mutta silloinkin koulutettiin noin 5 000 reserviläistä vuodessa. Nyt kertausharjoitusten määrää ollaan supistamassa todella rajusti, ja esitetty 2 000 reserviläistä on aivan liian vähän. Miten siis nykyisillä määrärahoilla turvataan riittävä reservin koulutus ja osaaminen?

Arvoisa puhemies! Varuskuntien lakkautukset, varustuksen nykyaikaistamisesta ja varusmiesten koulutuksesta tinkiminen sekä kertausharjoitusten alasajo ovat raju isku alueelliselle maanpuolustukselle. Voidaankin aiheellisesti kysyä, rapauttavatko hallituksen sanelupäätökset Suomen puolustuksen kivijalan eli alueellisen maanpuolustuksen.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tarve puolustusvoimauudistukselle on ollut todellinen ja ollut tiedossa jo ennen taloudellisen tilanteen heikkenemistä. Syitä ovat muun muassa ikäluokkien pieneneminen, puolustusmateriaalin vanheneminen ja kallistuminen sekä muu kustannusten nousu. Hallitusneuvottelujen yhteydessä sovitut menoleikkaukset Puolustusvoimien osalle ovat myös perusteena. Hallitusohjelmaan kirjattiin kuitenkin reunaehdot, joista pidämme kiinni: yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus säilyvät. Uudistus on valmisteltu puolustuspoliittisesta ja maanpuolustuksellisesta näkökulmasta, ja kuten tänään viimeistä päivää virassa oleva arvostettu presidenttimme Tarja Halonen on ylipäällikkönä todennut, epäilemättä paras mahdollinen asiantuntemus on Puolustusvoimilla tätä asiaa punnita.

Arvoisa puhemies! Uudistus tarkoittaa samalla kuitenkin myös valtiovallan vetäytymistä maakunnista. Puolustusvoimista vähenee kaikkiaan noin 2 200 työpaikkaa, irtisanomisuhan alle joutuu noin 1 200 ihmistä. Muutokset kohdistuvat erityisen raskaasti tietyille alueille. Esimerkiksi Keski-Suomen maakunta menettää sekä Ilmavoimien Teknillisen Koulun Jämsän Hallista että Keuruun Pioneerirykmentin. Jämsästä työttömäksi on jäämässä 207 henkeä ja Keuruulta 318 henkeä. Välillisten vaikutusten myötä työttömäksi jäävien henkilöiden määrä on vielä näitäkin suurempi. Puolustusvoimat on merkittävä työnantaja sekä Jämsän että Keuruun seuduilla, ja molemmat alueet ovat kärsineet rakenteellisen työttömyyden vaikutuksista jo ennestään. Lisäksi on luettava vielä Toivakan Varikon lakkautus ja työpaikkamenetykset.

Ilmavoimien Teknillisen Koulun lakkautus tulee merkitsemään Jämsälle jopa miljoonien eurojen tulonmenetyksiä. Jämsässä asuvien työntekijöiden osuus kaikista Hallin varuskunnan eri yksiköiden työntekijöistä on 62 prosenttia eli 132 henkilöä. Mikäli nämä perheet joutuvat muuttamaan Jämsästä kokonaan pois, kunnallisverokertymä vähenee 1,5 miljoonaa euroa. Yhdessä valtionosuusmenetysten kanssa summa nousee jopa yli 2 miljoonaan euroon.

Arvoisa puhemies! On selvää, että näin isoissa valtion työpaikkojen menetyksissä pitäisi eduskunnan päästä käsittelemään uudistusta ensimmäisenä. Pahastusta ihan oikeudenmukaisesti on aiheuttanut se, että parlamentaarikoilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä arvioimaan alueelle aiheutuvien menetysten taloudellisia tai elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Ymmärrettävää on, että valtion säästöpaineiden keskellä myös Puolustusvoimat joutuu tehostamaan toimintaansa. Olisi kuitenkin ollut parempi käsitellä ensimmäisenä puolustuspoliittinen selonteko ja sen jälkeen Puolustusvoimien rakenneuudistus osana selontekoa. Nyt edetään väärässä järjestyksessä. Tämän on myöntänyt myös muun muassa Ilmavoimien komentaja Lindberg.

On kuitenkin vähintään kohtuullista, että uudistuksen jatkosuunnittelussa nyt vihdoin huomioidaan myös alueelliset talous- ja työllisyysvaikutukset. Taloudellisesti tiukkoina aikoinakin alueellisen oikeudenmukaisuuden on toteuduttava. Olen huojentunut siitä, että puolustusministeri vastasi kirjalliseen kysymykseeni, että tavoitteena on selvittää uudistuksen todelliset vaikutukset alueiden talouteen ja työllisyyteen kaikilla muutoksen kohteena olevilla paikkakunnilla. Selvityksen tuloksena pitää myös löytää alueiden avuksi kaikki ne tukikeinot, joilla valtio pystyy käyttämään työ- ja elinkeinopoliittisia rakennemuutosvälineitä irtisanottujen työllistämiseksi ja alueiden selviytymiseksi tästä eteenpäin. Ja tässä voin todeta, että Jämsässä niin kuin Keuruullakin on jo hihat kääritty korvaavien toimintojen löytämiseksi ja myös valtion tuen tarpeen määrittämiseksi.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Totta on, että taloudellinen tilanne on heikentynyt ja heikkenee todennäköisesti vielä lisää. Leikkauksiakin siis joudutaan tekemään. Niiden kohdentaminen onkin sitten vaativampi asia. Tässä keskustelussa käsitellään suurten leikkausten kohteeksi joutuneita Puolustusvoimia. Puolustusvoimat tarvitsevat uudistuksia siinä missä mikä tahansa toiminta Suomessa. Puolustusvoimilla on kuitenkin erityistehtävä, nimittäin itsenäisen Suomen tasavallan puolustaminen tarvittaessa aseellisesti. Nyt tämän tehtävän kunnialla hoitaminen on suuressa uhassa vaarantua.

Suomessa on käytössä yleinen asevelvollisuus. Se on kiistattoman oikea ja yleistä arvostusta saanut järjestely Suomen puolustamiseksi. Asevelvollisuus ja suuri reservi ovat olleet Suomen puolustamisen selkäranka aina näihin päiviin asti. Se on sitä toki edelleen, mutta nyt on olemassa suuri riski tuon selkärangan nitkahtamiseen. Suomalaisten maanpuolustustahto on erittäin korkeata luokkaa, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan uskottavuutta.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustustahto ei auta, jollei meillä ole asiaansa osaavaa henkilökuntaa, varusmiehiä sekä reserviä, ja jos henkilökunnan osaamisen taso on uhattuna, tarkoittaa se samalla varusmiesten ja reserviläisten osaamisen alasajoa. Kyse on siis maanpuolustustahdon lisäksi resursseista. Jollei niitä ole tai jos ne eivät vastaa ajan haasteisiin, on olemassa suuri riski maanpuolustuskyvyn olennaiselle heikkenemiselle, ja sitä riskiä ei kannata ottaa.

Kun samaan aikaan puhutaan yhä pienevistä ikäluokista ja niihin vedoten ajetaan toimintoja alas, niin itse pitäisin suurempana riskinä sitä, että yhä pienempi osa ikäluokista jaksaa tai kykenee ylipäätään selviytymään asevelvollisuuden suorittamisesta. Kyse ei ole pelkästään maan puolustamisesta, vaan kyse on myös yhteiskunnallisesta aikapommista. Nuorten miesten kunnon, niin fyysisen kuin psyykkisen, parantamiseen tuleekin panostaa välittömästi, ja tämä työ on aloitettava jo varhaisvuosilta. Tässä yhteydessä on kiitosta annettava niille naisille, jotka ovat motivoituneita ja kykeneviä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kyse ei ole pelkästään siitä, käykö nuori mies armeijan vai ei. Jotta meillä olisi jatkossakin taistelukykyinen reservi, kiinnostava varusmiespalvelu ja eritoten kunnoltaan ja mieleltään terve nuoriso, on näihin asioihin kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimauudistusta on tehty erikoisella tavalla. Kenraalikunta puolustaa uudistusta ja kertoo, että uudistus on tehty heidän itsensä valmistelemana. Toisaalta käsky uudistuksiin on tullut hallituksen suunnasta. Kuka on siis vastuussa näistä esitetyistä ratkaisuista? Kun näillä päätöksillä eittämättä heikennetään Puolustusvoimien kykyä selviytyä tehtävistään, niin kuinka helppoa tai mahdotonta on saattaa tilanne paremmalle tolalle myöhemmin? Yleensä on nimittäin niin, että se, mikä ajetaan alas, sitä kovin harvoin nostetaan enää takaisin ylös.

Puolustusvoimien henkilökunnalle nämä muutokset ovat raskaita. Osalle toki järjestyy töitä edelleen, mutta iso joukko joutuu etsimään uutta työtä. Se on haastavaa varsinkin niillä alueilla, jonne rakennemuutos on jättänyt savuavia raunioita.

Arvoisa herra puhemies! Apu-lehden numerossa 8/2012 entinen ilmavoimien komentaja ja puolustusministeriön kansliapäällikkö evp-kenraaliluutnantti Matti Ahola kertoo kantansa: "Suomen valtionjohto tuhoaa armeijan uskottavuuden rajulla säästökuurilla, joka poikkeaa voimassa olevasta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Tämä taas altistaa Suomen ulkopoliittisen painostuksen kohteeksi."

Hallitus vakuuttaa meille, ettei Suomen Puolustusvoimien uskottavuus kärsi näistä säästötoimista. Kuitenkin iso joukko maanpuolustuksen parissa työskenteleviä tai siinä uransa tehneitä ammattilaisia näyttää olevan aivan eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Niinistön tekemää epäluottamuslausetta.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen tulee tarkastella turvallisuusympäristöä ja tulevaisuuden uhkakuvia omista lähtökohdistaan. Meillä on puolustettavana yhteiskunta, jonka haavoittuvuus ja rakenne ovat aivan toista kuin mitä ne olivat viime vuosituhannella, saatikka sitten viime sotien aikana.

Maanpuolustuksen merkittävin asia on maanpuolustustahdon ylläpitäminen. Maanpuolustustahto on ennen muuta riippuvainen uskottavista ja ajanmukaisen uhkakuvan torjuntaan kykenevistä joukoista. Maanpuolustustahdon vuoksi yleinen asevelvollisuus ja koko Suomen alueellinen puolustaminen on erityisen tärkeää.

Suomen Puolustusvoimien uudistamistarve kirjattiin vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Puolustusvoimauudistus on tarpeen sekä rakenteiden että hallinnon tasojen osalta. Pyrkimyksenä on iskukykyisemmät, oleellisesti liikkuvammat, varustuksiltaan paremmat ja tilanteen paremmin tietävät valmiusjoukot. Toimintaperiaatteen muuttuessa sekä joukkojen kokoonpanoon että joukkokohtaiseen materiaaliin tulee siten merkittäviä muutoksia. Uusien paikallisjoukkojen tehtävänä tulee olemaan alueen ja siellä olevien tärkeiden kohteiden suojaaminen.

Sodan ajan joukkojen määrä tulee supistumaan 230 000 taistelijaan. Se on realistinen määrä. Se perustuu parhaassa kunnossa olevien koulutettujen taistelijoiden määrään, joka varmuudella voidaan varustaa suunnitellun tarpeen mukaisesti. Tulemme siis säilyttämään ja osittain myös parantamaan puolustuskykyämme.

Yhtä asiaa haluan kommentoida puolustusvaliokunnan puheenjohtajan edustaja Jussi Niinistön puheesta. Hänhän epäili joukkojen perustamisen kärsivän siirryttäessä pienempään määrään varuskuntia. Käsittääkseni näin ei suinkaan ole. Valmiuden kohottamisen ja joukkojen perustamisen suunnittelu ja harjoittelu on meillä viime vuosikymmenien aikana hiottu huippuunsa. Tätä perustamisen suunnittelua ja harjoittelua ei jatkossakaan, ei edes kuluvan neljän vuoden aikana, tulla vähentämään. Olen ymmärtänyt, että kertausharjoitusten määrä näiden osalta tulee jatkumaan normaalisti.

Puolustusvoimauudistuksessa nimenomaan kehitetään logistiikkaa niin, että joukkojen perustaminen ja valmiuden kohottaminen on vähintään yhtä nopeaa ja turvallista kuin aiemmin. Sekä joukko- että henkilökohtainen materiaali tullaan hajauttamaan uudistuksen jälkeenkin suunnitellun tarpeen mukaisesti. Sen sijaan täällä esiin tulleet huhut rynnäkkökiväärien tuhoamisista täytyy mielestäni kyllä tutkia tarkemmin.

Suomen naapurimaassa on toteutettu tai ollaan toteuttamassa lähihistorian suurimmat puolustusvoimauudistukset. Myös tämä velvoittaa meitä tarkastelemaan omaa asemaamme.

Arvoisa puhemies! Suomen taloustilanne ja odotettavissa oleva yleinen taloudellinen kehitys asettaa toisenlaisen haasteen koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Valtion menojen kasvua on supistettava ja saatettava sellaiselle tasolle, että meneillään oleva velkaantuminen on mahdollista pysäyttää. Jos kansantaloutta ei saada menojen kasvun edellyttämälle uralle, on puolustuksenkin rahoitus loppupelissä vaarassa. Siitä on muun muassa Kreikka viimeisimpänä esimerkkinä.

Neuvostoliittokin kaatui kilpavarusteluun. Seuraavana varmaan jonossa on Pohjois-Korea. Tähän emme tahdo ajautua, joten puolustushallinnon ala samoin kuin muidenkin hallinnonalojen on pystyttävä sopeuttamaan toimintansa. Luotan tässä Puolustusvoimien omaan arvioon, että niin myös tapahtuu.

Herra puhemies! Väheneviin seiniin ja pienempiin koulutettaviin ikäluokkiin sopeutuva Puolustusvoimien varusmieskoulutusjärjestelmä aiheuttaa myös lopetettavien varuskuntapaikkakuntien henkilöstölle ja paikkakunnille ikäviksi syystäkin koettavia muutoksia. Henkilökuntaa on siirrettävä uusiin tehtäviin ja myös uusille paikkakunnille. Irtisanomisetkin tulevat kyseeseen. Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmenien aikana kokemuksista luonut hyviä toimintamalleja, joita tulee soveltaa myös näihin tapauksiin. Esimerkiksi äkillisen rakennemuutoksen rahaston käyttöä tulee paikkakuntakohtaisesti harkita otettavan käyttöön. Henkilöstön muutosturvasta on erityisesti pidettävä huolta.

Itse tulen rajun rakennemuutoksen paikkakunnalta Kajaanista, joten tiedän, mistä puhun. Siellä nopea, aktiivinen ja kaikkien osapuolien yhteisellä positiivisella suunnitelmalla ja toteuttamisella saatiin aikaiseksi ehkä yksi parhaimmista rakennemuutostuloksista valtakunnassa.

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimauudistukselle ja taloustilanteen aiheuttamalle Puolustusvoimien sopeuttamiselle on vahvat perusteet. Se ei tule olemaan helppoa. Se on kuitenkin helpompaa tehdä ajallaan kuin liian myöhään. Suomeen ei kohdistu nähtävissä olevana ajanjaksona mitään merkittävää uhkaa. Nyt on siis sekä hyvä ajankohta että talouden kannalta tarve viedä uudistus läpi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! "Koulutusjärjestelmä mitoitetaan pienenevien ikäluokkien mukaan. Puolustusvoimien koulu-tusorganisaatio sekä Maa-, Meri- ja Ilmavoimien perusrakenteen muutostarpeet selvitetään vuoteen 2011 mennessä." Tämä puolustuspoliittisesta selonteosta vuodelta 2009. Nyt siis selvitystä on tehty ja tarve supistaa koulutuspaikkoja on todettu 3 000—4 500 kieppeillä, tässä siitäkin huolimatta, että pystytään turvaamaan jopa enemmän kouluttajia per koulutettava tällä uudistuksella.

Viime selonteossa vuonna 2009 käytiin läpi laajaa turvallisuutta. Siellä olivat mukana digitaaliset uhat, taudit ym. ym., mutta siellä ei keskitytty ollenkaan varuskuntiin eikä Puolustusvoimien uudelleenorganisointiin. Olisi ehkä ollut siinä samalla mahdollista käydä myös tämä puoli läpi, mutta näin ei tehty.

Nyt sitten arviota on laajennettu ja valmistaudutaan seuraavaan selontekoon. Siinä kohden on tietenkin huomioitava, että meidän sodankäyntimme muodot muuttuvat jatkuvasti ja moninaiset uhat tulevat ulkopuolelta maan, mutta se on ehkä vähenevä määrä verrattuna muihin uhkiin, mitkä Suomea ehkä uhkaavat. Nämä perussyinä.

Toisena tai kolmantena tai vasta kuudentena syynä tähän muutokseen ovat nämä säästöt. Hallitusohjelmassa se oli tärkeää, sillä myöskin sosialidemokraatit ovat jo vuosikymmenet mutta myöskin tässä kohtaa olleet sitä mieltä, että jos kaikilta toimialoilta säästetään, niin se on tehtävä myös Puolustusvoimien osalta. Lähtökohta on kuitenkin ollut Puolustusvoimien puolelta säilyttää alueellinen puolustus ja turvata koko maa. Meillä maanpuolustustahto on yksi korkeammista, ainakin meidän lähimaissa, ja uskon, että myöskään tällä uudistuksella sitä ei romuteta.

Alueelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset eivät tietenkään ole Puolustusvoimien tehtäviä. Puolustusvoimat arvioi Puolustusvoimien kyvyn. Muut ovat sitten ne arvioijat, jotka käyvät läpi alueellisia vaikutuksia. Tähän on ministeri Virkkusen johdolla sitten ollut ainakin valmisteilla työryhmä, joka käy läpi eri liikkeiden, eri ministeriöiden alueellisten vaikutusten listaukset, ovat ne sitten työvoimaresursseja tai muita toiminnallisia muutoksia, jotenka odotan, että tämänkin uudistuksen tai näiden esitysten jälkeen tämä tehdään. Tässä palaute on hyvää selonteon pohjaa.

Mutta sitten se maakunnallinen osuus. Tiedämme, että Kyminlinnan linnake ym. osat on jo lopetettu Kotkan alueelta. Nyt tämä Kotkan Rannikkopataljoonan lopettaminen on tietenkin iso isku alueelle, jossa kymmeniä työntekijöitä jää työttömäksi, mutta kyllä minun huoleni suurelta osin myöskin liittyy siihen, mitenkä nämä virka-aputehtävät, joita tällä hetkellä Puolustusvoimat vahvasti hoitaa, niin merenalaista kuin meren päällistä valvontaa, öljyntorjuntavalmiutta, säähavaintoasemaa, itäisintä merellistä tulliasemaa, passintarkastusta, mitenkä nämä toimet voidaan turvata. Näitä yritin kysyä Puolustusvoimien johdolta, kun sain siihen mahdollisuuden, ja se vastaus oli siinä kohtaa aika tyly: he eivät tiedä, miten nämä kaikki turvataan. Minun epäilykseni on, että tähän kohtaan joudutaan lisäämään henkilöstöä tai aluksia joka tapauksessa turvaamaan muun muassa öljyntorjuntaa tai tätä rajanvalvontaa siellä alueella.

Nyt on puhuttu paljon varuskuntien lakkauttamisesta ja puolustuksesta mielestäni hyvin hyvin pieneltä osa-alueelta. Toivon, että kun pääsemme tästä välikysymyskeskustelusta eteenpäin, laajennamme keskustelua yleisiin uhkiin, mitkä ehkä ovat tässä maailmassa liikkumassa, ja pääsemme siihen turvallisuuden takaamiseen, mistä Suomen pitäisi huolehtia, ei pelkästään siitä, missä kohtaa se varuskunta sijaitsee.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kansan on hyvä tuntea historiansa ja ottaa siitä oppia. Mannerheim-ristin ritari, eversti Halsti on todennut muistelmissaan seuraavaa: "Pyydän näet, että lukija hyväntahtoisesti palauttaisi mieleensä, mitä muistelmieni ensimmäisessä osassa olen kertonut poliittisten päätöksentekijäin tavoista suhtautua valtakunnan turvallisuuskysymyksiin ja heidän täydellisestä välinpitämättömyydestään asiantuntijoiden mielipiteitä ja varoituksia kohtaan. Sitten pyydän, että lukija muistaisi sen lukiessaan tästä osasta, mitä meille sijaiskärsijöille tuon asenteen vuoksi tapahtui. Se kertoo noin 100 000 nuoren suomalaisen väkivaltaisesta kuolemasta. Vähintään joka toinen heistä joutui antamaan henkensä aseistuksen heikkouden, ampumatarvikkeiden vähyyden, riittämättömän koulutuksen, kantahenkilöstön harvalukuisuuden ja muiden sen kaltaisten puutteiden vuoksi, syistä jotka olisivat olleet ajattelemalla ja tietäviä kuuntelemalla vältettävissä. En esitä pyyntöäni meidän vuoksemme, siksi että rukoilisin myötätuntoa tai sääliä kaatuneillemme ja haavoittuneillemme. Teen sen tulevaisuuden, en menneisyyden, vuoksi, lukijoitten itsensä ja heidän jälkeläistensä takia. Toivon, että he aikanaan voisivat antaa myönteisemmän lausunnon valitsemistaan ja valtuuttamistaan päätöksentekijöistä kuin me omistamme. Siihen on olemassa vain yksi keino: valita huolellisemmin ja valvoa päättäväisemmin."

Tuolla eversti Halsti viittaa siihen tilaan, jossa Suomen puolustusvoimat olivat siihen kohdistuneitten säästöjen jälkeen talvisodan syttyessä. Talvisodassa suomalaiset taistelivat tilanteessa, jossa ainoat taisteluvaunut olivat käyttökelvotonta museotavaraa, kun pelkästään Karjalankannaksella oli vastassa 1 000 neuvostojoukkojen panssarivaunua. Miehet pystyttiin varustamaan sinivalkoisin kokardein ja kiväärein, ja on ilmeistä, että jollei Stalin olisi aikaisemmin puhdistuksissaan tapattanut upseeristoaan, olisi Suomelle käynyt talvella 1939—1940 paljon huonommin.

Arvoisa puhemies! Hallituksemme ei ole oppinut historiastamme yhtään mitään, kun se nyt on ajamassa puolustustamme heikompaan suuntaan. Talvisodan alla palvelukseen kutsuttiin 300 000 miestä, kun nyt sodan ajan reserviä ollaan supistamassa 230 000 mieheen. Vaikka sodankäynnin kerrotaan olevan nykyään toisenlaista kuin ennen, on kuitenkin selvää, että pitkien välimatkojen ja laajojen erämaa-alueiden maana Suomi tarvitsee miehistöä, jolla on kykyä selvitä vaativistakin maasto-olosuhteista. Silti nyt ollaan säästämässä muun muassa varusmiesten maastovuorokausista, ja tämä siitäkin huolimatta, että meillä on puolustettavana hyvin pitkä raja ja harvassa asuva kansa. Kun pois otetaan lisäksi jalkaväkimiinat, niin hyvällä tahdollako sitä rajaa puolustetaan?

Vaikka minkäänlaista sodanuhkaa ei nyt näköpiirissä olekaan, niin jos esimerkiksi Pohjois-Karjalasta lakkautetaan Kontiorannan varuskunta, jää koko maakuntaan ainoastaan Onttolan rajavartioston rajajääkärikomppania, joka kouluttaa vuosittain muutama sata varusmiestä sisseiksi ja tiedustelijoiksi. Lähin varuskunta sijaitsee sen jälkeen Sortavalassa, armeija vain sattuu olemaan Venäjä.

Ehkäpä Suomen hallitus on unohtanut kansansa historian, mutta kansan muistissa ne tapahtumat elävät. Maassamme elää vielä niitäkin ihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan omakohtaisesti sen, millaista jälkeä maan turvallisuuden kustannuksella tehdyt säästöt saavat aikaan, emmekä me voi tehdä muuta kuin hartaasti toivoa sitä, että istuvasta hallituksesta ei kenenkään tarvitse todeta säästöjä katuneen Väinö Tannerin tavoin: "Puhdasta säästämistä olisi ajoissa varautuminen ollut."

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Niinistön ehdottamaa epäluottamuslausetta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy rehellisesti myöntää, että tämän puheen pitäminen on kansanedustajaurani vaikein. Kun osana Puolustusvoimien rakenneuudistusta ja valtiontalouden tasapainotustalkoita omasta maakunnasta ehdotetaan lakkautettavaksi kahta joukko-osastoa, ei se ainakaan missään nimessä mieltä ylennä. Eniten nyt koetussa prosessissa harmittaa se, että näiden paikkakuntien edustajien ja muiden varuskuntien tulevaisuudesta huolestuneiden tahojen kanssa tehdylle erinomaiselle yhteistyölle ei saatu sille kuuluvaa lopputulosta. Ikävä kyllä kaikki ne tekemämme arvokkaat työtunnit ja -panokset eivät tällä kertaa riittäneet kääntämään rakenneuudistuksesta vastaavien puolustuksen ammattilaisten päitä.

Arvoisa puhemies! Toisaalta juuri meillä poliitikoilla on varmasti kaikkein vähiten varaa tämän kipeän asian parhain päin selittelyyn. Me olemme tämän uudistuspaperin taustalla olevat poliittiset ja taloudelliset parametrit tässä salissa aikoinaan asettaneet. Näiden reunaehtojen varaan on Puolustusvoimien komentaja yhdessä muiden puolustuksen asiantuntijoiden kanssa ratkaisumallin laatinut. Ottaen huomioon jo tiedossa olleet Puolustusvoimien rakenteellisten uudistusten tarpeet sekä niiden päälle tulleet uudet resurssien supistamispäätökset komentajan suoritus on ollut kuitenkin varmasti linjakas.

Toki, kuten komentaja Puheloinenkin on myöntänyt, valittu ratkaisumalli ei ole vailla vaikutusta meidän puolustuskykyymme lähitulevaisuudessa. Silti sitäkin tärkeämpää on se, että niukemmilla resursseilla ja vähemmällä reservillä oman puolustuksemme ydin pystytään turvaamaan. Tulevaisuuden Puolustusvoimat voi jatkossakin toteuttaa sille annetut lakisääteiset tehtävät. Koko maata tullaan jatkossakin puolustamaan. Yleinen asevelvollisuus säilyy edelleen oman puolustuksemme pohjana. Sotilaallisen liittoutumattomuuden linjaan ei ole luvassa muutosta.

Arvoisa puhemies! Se, mihin me poliitikot voimme nyt sen sijaan tässä tilanteessa vaikuttaa, on se, että uudistuksen jälkihoito toteutetaan tyylikkäästi. Hallituksen koko työkalupakki on otettava käyttöön muun muassa Keuruun, Hallin, Kontiolahden ja Kauhavan kaltaisten äkilliseen rakennemuutokseen joutuvien paikkakuntien hyväksi. Myös työnsä menettäville puolustushallinnon edustajille tulee nopeasti löytää pysyvää uutta työtä. Erityisen tärkeää on saada tähän uuden työn ja toimeentulon rakentamiseen mukaan paikkakuntien omat ihmiset ja päättäjät. Heillä jos kenellä on oikeus odottaa meidän täällä tekevämme parhaamme ja jaksavamme kuulla heidän huoliaan tämän vaikean uudistuksen edessä.

Arvoisa puhemies! Olen ollut innoissani uudesta ammatistani kansanedustajana. Se on ollut haasteellista ja inspiroivaa. Tänään se ei sitä ollut.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olisin toivonut, että Puolustusvoimien uudistuksen yhteydessä eduskunta olisi päässyt keskustelemaan puolustuspolitiikan yleisistä linjoista. Nyt tästä keskustelusta ja sen tarpeesta leikataan irralleen varuskuntaverkko ja siihen oleellisesti kuuluva aluepolitiikka työllisyysvaikutuksineen. Vaikka tämä päätöksentekojärjestys nyt menikin näin, olisin pitänyt fiksumpana, että puolustuspolitiikan yleisestä linjasta olisi käyty kunnollinen ja parlamentaarinen keskustelu. Nyt tällaista tilaisuutta ei kansanedustajille tarjottu.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustajana en äänestä hallituksen luottamusta vastaan. Vaikka olenkin valmistelun parlamentaarisen vaiheen puuttumisesta samaa mieltä kuin myös moni opposition edustaja tässä salissa, pidän kuitenkin valtaosaa opposition väitteistä poliittisten irtopisteiden keräämisenä. Tästä pelaamisesta esimerkkinä mainittakoon viittaaminen viime sotiin ja Suomen itsenäisyyden kovalla hinnalla hankkineisiin veteraaneihin. Tätä veteraanien lainailua opposition vaalivankkureiden eteen näissä salipuheissa pidän lähinnä epämiellyttävänä.

Perussuomalaisten edustajien jatkuvat vaatimukset lisäyksistä valtion menopuolelle kertovat, etteivät perussuomalaiset edustajat tunnu ymmärtävän yleistä asioiden yhteyttä toisiinsa. Eilen tässä salissa vaadittiin ja nuristiin siitä, että Kreikka käyttää rahaa asehankintoihin. Samaan hengenvetoon ollaan kuitenkin vaatimassa, että Suomen täytyy tehdä täällä aivan sama, laittaa satoja miljoonia asejärjestelmien ostamiseen. (Ari Jalonen: Omat rahat!) Kun Puolustusvoimat säästävät menojaan, helpottaa paine leikata valtion menoja muissa asioissa. Luulisi tämän miellyttävän niitä perussuomalaisten äänestäjiä, jotka hyötyvät esimerkiksi yhteiskunnan rahoittamista terveydenhoidosta, koulutuksesta jne. Paine leikata näistä yhteiskunnan palveluista vähenee Puolustusvoimien uudistuksen ja säästöohjelmien myötä.

Arvoisa herra puhemies! Ministerin suulla tehty esitys Puolustusvoimien varuskuntaverkon vähentämisestä olisi ollut uskottavammalla pohjalla, mikäli siihen olisi kuulunut myös Dragsvikin siirto osaksi Upinniemeä. Tämä kauneusvirhe, sitaateissa, tekee nyt esitetystä varuskuntaverkon uudistuksesta mallin, joka on tältäkin osalta varsin hataralla pohjalla. Koko uudistuksen uskottavuus kärsii siitä, että yhden varuskunnan asema on muutettu kieli- ja puoluepoliittisista syistä siitä, mitä Pääesikunta olisi esittänyt omana pohjaesityksenään.

Vuonna 2007 aloittanut porvarihallitus ei ottanut varuskuntaverkon uudistamista hoitaakseen, vaikka Pääesikunta ilmaisi uudistamisen tarpeen jo tuolloin. Keskustalla ei ollut rohkeutta tarttua asiaan sen ollessa hallitusvallassa, mutta nyt oppositiossa on urheutta huudella toimenpiteisiin tarttumisesta.

Arvoisa puhemies! Olen täällä edustajana Lahdesta, Päijät-Hämeestä. Maakuntamme ainoa varuskunta Hämeen Rykmentti on esitettyjen lakkautettavien varuskuntien joukossa. Kaupungille, jossa varuskunta on ollut yli sadan vuoden ajan, jo tsaarinajan, se on tärkeä osa omaa identiteettiämme, perinteitämme ja alueellista turvallisuutta paikallisena valmiusyksikkönä. Satojen alueelta poistuvien työpaikkojen korvaaminen edes osittain ja alueen omien kehittämispyrkimysten huomioiminen on oltava tämän hallituksen tärkeimpiä asioita Puolustusvoimien uudistuksen jälkihoidon osalta. Äärimmäisen tärkeää on myös turvata työllisyys osaaville Hämeen Rykmentin työntekijöille, joiden työpaikat nyt valtion omista toimista johtuen vaarantuvat.

Lopuksi, ollaan tässä salissa varuskuntien vähentämisestä sitten mitä mieltä tahansa, niin yhtä Suomen puolustuspolitiikan keskeisintä tukijalkaa ei politikointi saa vaarantaa. Tämä tukijalka on yhteinen käsityksemme itsenäisen maanpuolustuksen tärkeydestä, maanpuolustustahdosta ja suomalaisen maanpuolustuksen välttämättömyydestä myös tulevina vuosina.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on puhuttu Suomen puolustusvoimien Maavoimien materiaalin lähes kategorisesta massavanhenemisesta. Sen perusteella Puolustusvoimat on tuhonnut ja edelleen tuhoaa tonnikaupalla täysin käyttökelpoista tavaraa. Tätä puolta uudistuksessa en ennättänyt ensimmäisessä puheenvuorossani käsitellä kuin pintapuolisesti, joten jatkan aiheesta nyt tässä toisessa puheenvuorossani.

Ensinnäkin massavanheneminen on terminä epämääräinen, kuten totesin. En ole nähnyt kunnollista määrittelyä missään. Termi on saanut poliittisia sävyjä. Näyttää siltä, että siitä on tullut jonkinlainen uskonkappale, jota käytetään tarkoitushakuisesti hävittämisohjelmien ja sodan ajan joukkokokoonpanojen pienentämisen perusteluna. Ja tehokkaasti on käytettykin, siitä kertovat puolustusvoimauudistuksen karut linjaukset.

On selvää, että materiaali, jonka ylläpitokulut ja käyttöarvo eivät vastaa sillä saavutettavaa suorituskykyä, kuuluukin hävittää. Puolustusvoimien viimeaikaisessa toiminnassa ei kuitenkaan kaluston osalta ole ollut kyse pelkästään tästä, vaan niin sanotusti pataan on mennyt sotateknisesti toimivaa ja käyttökelpoista materiaalia, jota käytetään edelleen maailman taistelukentillä. Tunnetuimmat esimerkit ovat Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä 1990-luvun alussa ostetut T72-taistelupanssarivaunut ja erilaiset tykkikalustot.

Aika on epäilemättä ajanut ohi joidenkin yksittäisten järjestelmien osalta, mutta onko Puolustusvoimista missään vaiheessa tarjottu poliittisille päättäjille Maavoimien kaluston vanhenemisesta kokonaisuudessa aukottomaan tutkimustietoon perustuvaa faktaa? Epäilen.

Seuraavana tuhoamisvaarassa olevat itäsaksalaiset ja kiinalaiset rynnäkkökiväärit hankittiin nekin 90-luvun alkupuolella. Kyseiset hyvässä rasvassa olevat aseet on pidetty varastoituna sodan ajan varalle, ja ne ovat uudenveroisia. Rynnäkkökivääri ei ole asejärjestelmänä vanhentunut. Puolustusministeriönkin mukaan nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena vuoteen 2035 asti. Eri asia on niihin nykyajan taistelukentällä tarpeellisten lisävarusteiden, kuten pimeänäköjärjestelmien hankinta, mutta massavanhenemisesta ei rynnäkkökiväärien kohdalla missään nimessä voi olla kyse. Myös Puolustusvoimien esittämät väitteet varastointikuluista ovat olleet liioiteltuja.

Arvoisa puhemies! Vallalla olevan määrittelemättömän massavanhenemisopin perusteella tapahtuva romutusohjelma tulee keskeyttää. Hankintojen ja materiaalista luopumisen tulee olla jatkossa suunnitellumpaa ja ammattimaiseen elinkaariajatukseen perustuvaa. Ei ole mieltä hankkia kalustoa yhdellä vuosikymmenellä ja hävittää se seuraavalla.

Toimivan tavaran hävittäminen on niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin järjetöntä. Kataisen hallituksen Puolustusvoimiin kohdistuvat leikkaukset ovat niin suuret, että määrärahat eivät voi riittää uuden, korvaavan materiaalin hankintaan.

Puolustusvoimauudistuksen tavoitteena on pienempi ja tehokkaampi armeija, mutta tämänhetkisillä resursseilla ja käyttökelpoisen kaluston jatkuvan tuhoamisen seurauksena Suomi saa ainoastaan pienen ja huonosti varustetun sekä koulutetun armeijan. Laatu ei korvaa määrää loputtomiin. Kenraalien haaveilemaa teknoarmeijaa emme tule koskaan saavuttamaan.

Kuten olen epäillyt, massavanhenemispuheiden taustalla on osin kyse Nato-yhteensopivuudesta. Toimivasta ja tulivoimaisesta itäkalustosta halutaan päästä eroon, ja väärinymmärretty Nato-yhteensopivuus nähdään ainoana mahdollisena, hinnasta viis.

Suomen kaltaisen maan kannattaa kuitenkin hankkia varustuksensa sieltä, mistä sitä kustannustehokkaimmin saa, sellaista, mikä on yksinkertaista ja kenttäkelpoista, sellaista. mikä sopii oman maan puolustamiseen — kansainvälinen toiminta on asia erikseen — eikä henkisesti hirttää itseään Nato-standardeihin, varsinkaan kun Nato-yhteensopivuuden kannalta sillä, onko varastoissamme venäläisiä aseita ja ampumatarvikkeita, ei ole merkitystä.

Yhteensopivuudessa on kyse yhteisistä logistisista ja johtamisjärjestelmistä sekä työskentelykäytänteistä, ei Maavoimien asemalleista ja kaliipereista. Jos Nato-yhteensopivuus olisi ymmärretty muuallakin mallioppilasmaa Suomen tavoin, eivät entiset Varsovan liiton maat olisi ikinä päässeet Naton jäseniksi.

Arvoisa puhemies! Nykyaikaisessa sodassa yhä suurempi osa taistelijoista toimii muussa kuin perinteisissä taistelutehtävissä. Valta-osa henkilöstöstä huoltaa, kuljettaa, ylläpitää ja valvoo kalustoa ja järjestelmiä. He eivät tarvitse muuta henkilökohtaista sotilasvarustusta kuin vaatteet ja aseen. Niitä meiltä vielä löytyy, jos emme romuta ja tuhoa sitä, mitä varastoissa on. Tätä eivät uudistuksen suunnittelijat ole riittävässä määrin ymmärtäneet.

Lopuksi tahdon vielä painottaa, että toimivaa tavaraa ei pidä hävittää. Jo tehdyt hävittämiset pitää tutkia ja meneillään olevat romutukset tulee lopettaa tutkimusten ajaksi. Tarvittaessa puolustusvalmiutemme nakertamiseen todetusti syylliset on saatettava vastuuseen.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten kaikki hallituksen viime viikkoina tekemät ratkaisut, uudet puolustusvoimaratkaisut merkitsevät nekin keskittämistä suurempiin yksikköihin. Päätöksen seurauksena Puolustusvoimien rummut vaiennetaan ja logot harvenevat yhä suuremmassa osassa Suomea. Nyt esimerkiksi Ouluun on jäämässä vain aluetoimisto, joka hoitaa asevelvollisuusasioita, muun muassa kutsuntoja. Kohoaako maanpuolustustahtomme näillä toimilla? Sitä on vielä jäljellä, mutta kuinka kauan näiden kaikkien toimien seurauksena?

Muistamme kaikki liian hyvin sen tunteen, kun Oulua kohtasivat samanlaiset ratkaisut kuin nyt monia muita paikkakuntia Suomessa. Silloin vietiin lähes kaikki Puolustusvoimiin liittyvä elämä ja sen näkyvyys Oulun tienoilta. Koko varuskunta ajettiin alas. Ihmeen kauan saivat olla rauhassa esikunta, kasarmin jäänteet ja sotilassoittokunta. Sotilassoittokunta saatiin varjeltua edellisessä taistossa, kiitos silloisen ministerin, ministeri Kääriäisen. Meidän kaikkien isänmaallisissa juhlissa ja Puolustusvoimien tapahtumissa käyvien hyvin tuntema, lähes 70-vuotias Pohjan Sotilassoittokunta on toiminut Hiukkavaarassa osana Pohjois-Suomen sotilasläänin esikuntaa. Maanpuolustustahdon kohottamisen ja Puolustusvoimien näkyvyyden yksi kulmakivi on tuonut sotilasmusiikkia sinne, minne on tarvittu: veteraanien tilaisuuksiin, messuille, juhliin ja muihin tapahtumiin. Työpaikan soittokunta on antanut monille puhumattakaan muusta vaikuttavuudesta musiikkielämässä. Monet nuorimman maakuntamme nuorista ja lapsista ovat saaneet kimmokkeen soittamiseen juuri sotilasmusiikista.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien karsimisratkaisun seuraukset ovat eri paikkakunnilla todella massiivisia. Kotimainen puolustusvälineteollisuus on avannut monia työpaikkoja eri puolille maatamme. Myös varikko- ja lataamoverkostomme on riippuvainen osittain suunnistellusta kokonaisratkaisusta. Ylipäätään huoltovarmuustekijät koko puolustusvoimauudistuksessa näyttävät jääneet mopen osille. Herääkin kysymys, onko viimeisistä taisteluistamme jäänyt mitään opiksi opettavaa. Maantieteellinen sijaintimme on edelleen sama kuin vuosikymmeniä sitten.

Suurin huoleni liittyy tämän puolustusvoimauudistuksen valmisteluun. Olen oppinut eduskunnassaoloaikanani sen, että eduskunnasta presidenttiin saakka ulko-, puolustus- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tehdään yhteisen päätöksen mukaan konsensushengessä. Tämä yhteinen viesti kulkee siis myös rajojemme ulkopuolelle. Nyt on tapahtunut ratkaiseva käänne. Näen tämän ratkaisun pelottavana, mutta ennen kaikkea negatiivisena Suomen kannalta tässä päätösmielessä.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen valmistelema uudistus luo paineita vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Tuo toiminta on toiminut pienillä resursseilla tähän saakka, joten odotan, että hallitus suuntaa euroja maanpuolustustoimintaan alueellisilla ja maakuntatasolla tarpeitten ja asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eilen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoi puheissansa kansan odottavan edustajiltaan vastuullisuutta. Samaisena eilisenä päivänä muutama tunti aiemmin tuota vastuullisuutta olivat tulleet vaatimaan lukuisat kansalaiset Pohjois-Karjalasta. He osoittivat todellista talvisodan henkeä seistessään siinä lumimyrskyssä Eduskuntatalon edustalla. Mutta missä olivat ministerit Urpilainen ja Katainen? Eivät ainakaan eduskunnan portailla.

Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin Suomi on edelleen puolustamisen arvoinen maa ja sen paras puolustaja on suomalainen itse. Elämme hivenen erilaisessa maailmassa kuin 70 vuotta sitten, mutta vain hivenen. Maailma on nytkin varsin levottomassa tilassa ennen kaikkea talousahdingon takia mutta myös varsin nuoren ilmiön elikkä kansainvälisen terrorismin, sen kaikkien ilmenemismuotojen takia.

Ne, jotka ovat edes joskus siivonneet ja saaneet vaikka jonkun laatikon tyhjäksi, todennäköisesti kaikennäköisestä romusta, tietävät, että tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä. Sama sääntö pätee myös sotilaallisissa tyhjiöissä. Maassa, jossa ei ole omaa armeijaa, on jonkun muun maan armeija, joko sopimuksella tai ilman. Siksi rauhan aikanakin tarvitaan sellainen puolustusjärjestelmä, jota myös kansainvälinen yhteisö pitää uskottavana. Hallitus on säästötoimin ajamassa puolustuskykyämme kriittiseen tilaan, ja nyt, lukekaa huuliltani: puolustusvoimauudistus on tarpeen, mutta samaan aikaan ajoitetut määrärahaleikkaukset yhdessä Nato-yhteensopivuustavoitteiden aiheuttamien kustannusten kasvun kanssa muuttavat tämän uudistuksen alasajoksi.

Arvoisa puhemies! Sotaa ei ole käyty ilman jalkaväkeä, ei yhtään sotaa. Maamme puolustuksessa on aina hyödynnetty jalkaväen ja puolustettavan maaston hyväksikäyttöä, jota on tuettu teknisin apuvälinein, muun muassa jalkaväki- ja panssarimiinoittein. Ottawan sopimukseen liittymisen myötä puolustuskyvyltämme vietiin edullinen ja tehokas elementti. Sen lisäksi sodan ajan miesvahvuuden raju supistaminen merkitsee sitä, että puheet koko maan puolustamisesta ovat katetta vailla. Kriisin hetkellä joudumme kysymään, mikä osa maastamme jätetään puolustusta vaille, onko se Lappi vai peräti pääkaupunkiseutu. Hornet-tukikohdan siirto Pirkkalasta Kuopion kupeeseen Rissalaan kasvattaa hävittäjien lentoja pääkaupunkiseudulle kaksinkertaiseksi. Mutta jäähän tälle alueelle muun muassa Dragsvikin varuskunta, joten ollos huoleton, poikas valveil’ on. Ja samma på svenska.

Aluepolitiikan parjaaminen varuskuntakysymyksessä on käsittämätöntä. Hallitusohjelmassa pidetään työllistymistä yhtenä tärkeimmistä kasvun edellytyksistä. Aika vaikea tätä on sovittaa lakkautettaviin varuskuntiin. Yhtä käsittämätön on Puolustusvoimien huomenna väistyvän ylipäällikön kommentointi, ettei kunta voi tukeutua vain jonkun varuskunnan varaan. Ollaanko maamme ylimmässä poliittisessa johdossa näin sokeita varuskunnan merkitykselle sijaintikunnalleen työllistäjänä suoraan ja välillisesti sekä verotulojen lähteenä? Entä millaisia säästöjä kuvitellaan saatavaksi varuskuntasoittokuntien lakkauttamisella? Soittokunnat ovat tarjonneet usealle muusikolle koulutusta, esiintymiskokemusta ja hyvän pohjan jatko-opinnoille, eikä pidä unohtaa soittokuntien suosiota ja kovaa kysyntää esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin, mikä on mitä mainiointa suhdetoimintaa Puolustusvoimien ja ympäröivän yhteiskunnan välillä sekä vahvaa vaikuttamista paikalliseen musiikkikulttuuriin.

Hallituksen ohjelman mukaan puolustusvoimauudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, vaan useasti tässä on joutunut toteamaan, ettei hallitusohjelmasta olisi muuhun kuin vessapaperiksi, ellei sitä olisi painettu niin karkealle paperille. Parlamentaarinen kontaktiryhmä on perussuomalaisten mielestä lähinnä parlamentarismin irvikuva. Ei Puolustusvoimain sodanjälkeisen ajan suurinta uudistusta saa jättää pelkästään ministeriön tehtäväksi.

Arvoisa herra puhemies! Historia toistaa itseään. Meillä oli muinoin malli Cajander, ja sitten sotien jälkeen tuli maahamme valvontakomissio. Nyt meitä uhkaa malli Wallin, ja jos EU:n liittovaltiokehitys jatkuu, saamme maahamme uuden valvontakomission Brysselin teknisten asiantuntijoiden muodossa Kreikan malliin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies!

Hallitus julkisti heti presidentinvaalien mentyä kuntien lahtaussuunnitelman ja Puolustusvoimien ovet kiinni -listan. Kyseessä on ideologinen teko sinipunahallitukselta. Tiesin toki, että kaikki se hyrinä koko Suomen asuttuna pitämisestä ja puolustamisesta, jota presidentinvaaleissa muut puolueet yrittivät toistella tullakseen lähemmäs keskustaa, oli vailla sisältöä. Iso osa itäsuomalaisista ei sitä uskonutkaan varsinkaan toisella kierroksella. Mitä tämä hallitus tekee? Keskittää, keskittää, keskittää.

Arvoisa puhemies! Kenraali Puheloinen on todennut, että tämä niin sanottu uudistus merkitsee riskinottoa maan sotilaallisessa puolustuksessa. Tämä siis korkealta taholta, ei opposition suusta. On selvää, että 10 prosentin leikkaukset ovat liian suuret, jos haluamme varmistaa alueellisen puolustuksen säilymisen. Nyt Itä- ja Väli-Suomeen syntyy iso tyhjiö, ja on oikeutettua kansalaisten kysyä, puolustetaanko koko Suomea jatkossa kuten tähän asti.

Myös virka-avun saanti Puolustusvoimilta heikkenee merkittävästi suuressa osassa Suomea. Hyvää työnantajapolitiikkaa ei tule olemaan helppo toteuttaa uudistuksessa. Tasa-arvovaikutusten perään on tämän hallituksen osalta pitänyt jo aiemminkin kysellä. Nyt näitä vaikutuksia aiotaan arvioida, kun päätökset on käytännössä tehty, samoin kuin aluevaikutuksia on vasta alettu kysellä. Lakkautuksia kohtaaviin kuntiin on lähetetty nyt sitten kommentointipyyntöjä. Tässä on kyllä menty väärin päin. Se johtuu osaltaan siitä, että eduskunta on sivuutettu perinteisestä parlamentaarisesta valmistelusta ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon osalta.

Työ pitäisi siis aloittaa alusta. Yhdyn keskustan eduskuntaryhmän edustaja Kääriäisen aiemmin tekemiin lausumaesityksiin tässä asiassa.

Meille Etelä-Savon Mikkeliin on ilmoitettu, että siellä on vaarassa noin sata työpaikkaa. Nyt täytyy kysyä, mistä oikein on kysymys. Nimittäin noin 20 henkilön työpanoksesta on kysymys, jos Savon Sotilassoittokunta lakkautettaisiin, kuten uudistuspapereista saa selvän. Mistä nuo loput poistuvat työpaikat menevät? Onko jotakin, mitä meiltä salataan?

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien karsinta näytti siis jäävän alkuperäisten tietojen pohjalta Etelä-Savon osalta Savon Sotilassoittokunnan lakkauttamiseen. Vaikka tuntuukin ininältä valittaa tästä esimerkiksi Pohjois-Karjalan tappioiden rinnalla, niin soittokunta on ollut merkittävä hengenluoja monissa tilaisuuksissa maakunnassamme ja sen ulkopuolellakin. Kun muiden puolustushaarojen esikuntapaikkakunnilla on sotilassoittokunta, on perin juurin kummallista, että Mikkelissä Maavoimien Esikunnan siellä ollessa ei Savon Sotilassoittokunta saisi jatkaa. Me eteläsavolaiset kansanedustajat emme ymmärrä, miksi Mikkeliä kohdeltaisiin toisin ja soittokunta sieltä lakkautettaisiin.

Arvoisa puhemies! Yleisen asevelvollisuuden osalta uudistuksessa ongelmina ovat maanpuolustustahdon vähenemisen lisäksi muun muassa varusmiesten yhä pitenevät kotimatkat, eikä tätä pidä väheksyä. Kun nyt osalla on jo ollut vaikeuksia sopeutua sosiaalisista ympyröistä poissaoloon ja sekin on aiheuttanut keskeyttämisiä, voisi kuvitella, että ne eivät ainakaan vähene uudistuksen myötä.

Myös konkreettisesti pitkät matkat lisännevät liikenneonnettomuuksia ja valitettavasti myös kuolemantapauksia varusmiespalveluksen aikana. Eräästä tällaisesta kuolemasta olen aikoinaan kirjoittanut useammankin runon. Tuo puheenvuoroni aloitus oli yksi, ja toisen vielä haluan tässä pöytäkirjoihin lukea:

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva puolustusvoimauudistus on osa pitkää jatkumoa. Vuodesta 90 alkaen on lakkautettu ainakin 25 joukko-osastoa, varikkoa ja muuta Puolustusvoimien yksikköä. Sodan ajan reservi on kutistunut 90-luvun alun yli puolesta miljoonasta miehestä 350 000:een ja sitä on tarkoitus edelleen leikata 230 000 henkeen.

Nykyään on muodikasta puhua siitä, että uhkakuvat ovat muuttuneet ja että maanpuolustuksen tulee sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Tällaisina uusina uhkakuvina mainitaan terrorismi, ympäristökatastrofit, ilmastonmuutos ym. kyberuhat. Nämä saattavat olla todellisia uhkia, mutta ne eivät ole sotilaallisia uhkia, eivätkä ne siten liity Puolustusvoimiin tai sen kehitystarpeisiin millään tavalla. On myös muodikasta vedota siihen, mitä muualla maailmassa tapahtuu, ja sanoa, ettei Suomen pidä jäädä maanpuolustuksessakaan kylmän sodan poteroihin.

On totta, että yleinen asevelvollisuus ja laaja koulutettu reservi, siis kansanarmeija sanan varsinaisessa merkityksessä, alkaa olla kummajainen eurooppalaisessa kontekstissa. Mutta poikkeuksellinen on myös Suomen maantieteellinen ja turvallisuuspoliittinen asema. Kaikki muut EU-maat ovat joko Naton jäseniä tai saaria tai puskurivaltioiden ympäröimiä. Puolustusvoimat tulisi sekä laadullisesti että määrällisesti mitoittaa siten, että sillä pystytään vastaamaan mahdollisiin sotilaallisiin uhkakuviin, ja tästä on sitten maksettava se hinta, minkä se maksaa.

Täällä on sanottu, että Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin, ja tämä on aivan totta. Suomea puolustetaan reservistä käsin, sillä yli 90 prosenttia sodan ajan vahvuudesta koostuu reserviläisistä. Nyt reserviä, kuten sanottua, ollaan leikkaamassa alle puoleen siitä, mitä se oli 90-luvun alussa. Samaan aikaan reserviläisille tarkoitettuja varusteita, esimerkiksi kansanedustaja Niinistön mainitsemia aikanaan edullisesti hankittuja ja uudenveroisia rynnäkkökivääreitä, ollaan massatuhoamassa luvalla sanoen omituisella vimmalla. Näin saadaan aikaan kierre, jossa varusteiden tuhoaminen voidaan perustella sillä, että reservi on pienentynyt, ja reservin pienentäminen sillä, että ei ole varusteita, joita jakaa.

Yksi asia on reservin koko, mutta toinen kysymys on reservin tila. Kertausharjoituksia ei säästösyistä järjestetä, ja julkinen valta tuntuu lähinnä sabotoivan myös omaehtoista ja pitkälti omakustanteista reserviläistoimintaa muun muassa uudella ja hölmöllä ampuma-aselailla, vähentämällä maanpuolustusjärjestöille annettavia määrärahoja ja sillä, ettei kurjalle ampumaratatilanteelle tehdä mitään. Tällä on sekä käytännöllisiä että psykologisia seurauksia. Ensinnäkään reserviläiset eivät voi päivittää ja ylläpitää osaamistaan, ja toiseksi valtiovalta lähettää kaikella tällä selkeän viestin: palveluksianne ei tarvita eikä arvosteta. On selvää, että tämä näkyy myös maanpuolustustahdon hiipumisena.

Mistä rahat, moni kysyy. Meistä useimmat ovat varmaankin periaatteessa yksimielisiä siitä, että valtiolla on ydintoimintoja, joista sen tulee suoriutua kaikissa tilanteissa, sekä toisaalta luksustoimintoja, joita se voi hoitaa, sikäli kuin ylimääräistä rahaa on. Varsinkin vasemmalla laidalla ydin- ja luksustoiminnot tuntuvat menneen keskenään sekaisin. On hiukan kummallista, ettei rahaa löydy sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tuottamiseen, jos meillä on tänä vuonna varaa lahjoittaa lähes 1 000 miljoonaa euroa kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ja sijoittaa puolustushallinnon sisällä noin 67 miljoonaa euroa kansainväliseen kriisinhallintaan. Tällainen priorisointi ei ole vastuullista eikä Suomen etujen mukaista, vaikka hallituspuolueiden edustajat mielellään näitä sanoja toistelevat.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on pakottamassa Puolustusvoimat tiukalle säästökuurille. Hallitus supistaa merkittävästi Puolustusvoimien toimintaa viemällä läpi Puolustusvoimia radikaalisti muokkaavan rakenneuudistuksen ja leikkaamalla samalla rajusti puolustusbudjettia. Ylimitoitetut supistukset uhkaavat puolustuskykymme uskottavuutta.

Puolustusvoimien rakenneuudistus merkitsee varuskuntaverkon karsimista rajulla otteella: kuusi joukko-osastoa lakkautetaan. Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin, mutta alueellisen puolustusjärjestelmän ja varusmiespalveluksen järjestämisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että joukko-osastoja on eri puolilla Suomea. Varuskuntaverkon karsiminen heikentää olennaisesti Puolustusvoimien edellytyksiä antaa virka-apua alueen muille viranomaisille. Varuskunnilla on merkitystä myös maanpuolustustahdon näkökulmasta.

Varuskuntien lakkautuspäätöksien alueellisia vaikutuksia ei saa sivuuttaa. Varuskunnat lukeutuvat yleensä sijoituspaikkakuntiensa suurimpiin työllistäjiin, ja varuskuntien työllistävä vaikutus ulottuu alueellisesti laajalle. Varuskunnan lopettaminen on lakkautuspaikkakunnan kannalta lamaannuttava uutinen, jolla on vaikutusta kunnan ja koko alueen työllisyyteen ja sitä kautta myös verotuloihin. Varuskunnan sulkeminen on kovin isku niille alueille, jotka jo nyt kärsivät työttömyydestä.

Rakenneuudistus koskettaa mitä suurimmassa määrin Puolustusvoimien henkilöstöä. Puolustusvoimista vähenee noin 2 200 työpaikkaa. Irtisanomisuhan alle joutuu noin 1 200 ihmistä. Lisäksi noin 2 000 työpaikkaa kohdennetaan uudelleen vuoteen 2015 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä niin sanottuja pakkosiirtoja, sillä sotilas- ja siviilivirkamiehet ovat velvollisia siirtymään laissa säädetyn siirtymisvelvollisuutensa perusteella toiseen virkaan tai tehtävään Puolustusvoimissa.

Rakenneuudistuksella pienennetään armeijan reserviä ja lyhennetään koulutusaikoja. Sodan ajan vahvuutta lasketaan yli kolmanneksella. Varusmiespalvelusaikaa lyhennetään 15 vuorokaudella vuoden 2013 alusta. Puolustusvoimauudistuksen toteutusaikataulu vuoden 2016 alkuun mennessä on ylikireä. Puolustusvoimauudistuksen läpivieminen liian kireällä aikataululla merkitsee sitä, että kriisitilanteessa Puolustusvoimat joutuu toimimaan entistä pienemmillä ja huonommin koulutetuilla joukoilla sekä vanhentuvalla kalustolla.

Vuosina 2012—2015 hallitus leikkaa puolustusmenoja yhteensä noin 825 miljoonalla eurolla. Puolustusvoimat joutuu vähentämään maastovuorokausien ja Merivoimien alusten merivuorokausien määrää sekä supistamaan Ilmavoimien torjuntahävittäjien lentotunteja. Kertausharjoituksien määrä vähenee. Puolustusmateriaalihankintoihin kohdistetaan rajut säästöt. Materiaalileikkaukset osuvat etenkin Maavoimien alueellisten joukkojen varustamiseen ja merkitsevät tätä kautta riskinottoa alueellisessa puolustuksessa. Henkilöstövähennyksiä kanavoituu myös kansalliseen puolustusteollisuuteen hankintojen ja huoltotarpeen vähentyessä.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta päätti, että valtioneuvoston tulee sisällyttää seuraavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon seikkaperäinen arvio, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettaviksi tulevilla selontekokausilla.

Hallitusohjelmaankin on kirjattu, että puolustusvoimauudistus valmistellaan parlamentaarisella pohjalla ja että uudistaminen käsitellään osana eduskunnalle annettavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Nyt hallitus kuitenkin teki Puolustusvoimia koskevat päätökset eduskuntaa kuulematta. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko lykättiin annettavaksi eduskunnalle vasta ensi syksynä, jolloin olennaiset puolustusvoimauudistusta koskevat päätökset on jo tehty.

Esillä on ollut spekulaatioita, joiden mukaan puolustusvoimauudistuksella pedataan tietä Na-to-jäsenyydelle. Nato-myönteinen puolustusministerimme on todennut, että Puolustusvoimien säästöt lisäävät tarvetta liittoutumiselle. On selvää, että Nato-jäsenyydelle tarvitaan kansan tuki. Kansalaismielipide ei ole Natoa suosiva, päinvastoin. Helsingin Sanomien viime joulukuussa teettämässä Nato-gallupissa kaksi kolmannesta vastanneista vastusti sotilasliittoon liittymistä.

Puolustusvoimien uudistaminen ei saa johtaa siihen, että puolustuksemme pääperiaatteita muutetaan. Suomen puolustuskyvyn peruspilareiden kuuluu jatkossakin nojata alueelliseen puolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen. (Puhemies koputtaa) Puolustusvoimien tulee kaikissa olosuhteissa kyetä ylläpitämään uskottavaa kansallista puolustusta.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Illat ovat pitkiä, niin eilen kuin tänäänkin. Eilen keskusteltiin Kreikka-paketista ja tänään Puolustusvoimien leikkauksesta. Eilen tuli monta kertaa esille, ja varsinkin kokoomuksen puolelta, että perussuomalaiset haluavat vetää letkut irti Kreikasta. Mutta siitä ei ole kysymys, vaan siitä oli kysymys, että perussuomalaiset voivat vetää letkut irti epädemokraattisista, toimimattomista tukipaketeista.

Nyt kuitenkin kokoomusjohtoisesti hallitus aikoo vetää letkut irti Puolustusvoimista — siis Suomen puolustusvoimista letkut irti. Edustaja Backman kuvaili, mitä se tarkoittaa. Mitä tarkoittaa se, kun letkut vedetään irti Puolustusvoimista? Sehän tarkoittaa sitä, että verenkierto loppuu. Puolustusvoimat kuolee. Tästä on kysymys. Tämä ei ole minun kuvaukseni, vaan se on edustaja Backmanin kuvaus, mitä tarkoittaa se, kun letkut vedetään irti.

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu Puolustusvoimien uudistuksesta. Perussuomalaiset ovat aina kannattaneet uudistuksia. Perussuomalaiset ovat kaikkien uudistuksien kannalla, mutta uudistukset eivät välttämättä tarkoita sitä, että ajetaan joku asia alas. Uudistuksen nimellä ei voida sanoa sitä, että leikataan Puolustusvoimilta määrärahat ja sitä kautta romutetaan järjestelmä. Uudistus tarkoittaa enemmän sitä, että luodaan edellytyksiä. Puolustusvoimien alasajossa ja näissä määrärahaleikkauksissa perussuomalaiset eivät voi olla mukana, uudistuksissa kyllä, ja ovat olleet — ovat olleet vuonna 2008 ja tulevat olemaan jatkossakin.

Hallitus on perustanut erilaisia kehittämisryhmiä eri puolille Suomea, ja itäsuomalaisena kansanedustajana puhuisin lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomen työryhmistä. Mikä on tämmöisen työryhmän arvo? Samaan aikaan, kun hallitus perustaa työryhmän, joka pyrkii kehittämään pohjoisen ja Itä-Suomen elinvoiman edellytyksiä, hallitus toisella kädellä poistaa satoja työpaikkoja, tällä kertaa Puolustusvoimien alalta.

Itä-Suomessa aluepolitiikka ja puolustuspolitiikka kulkevat käsi kädessä. Niitä ei voi vain yksinkertaisesti erottaa toisistaan, kun on kysymys Itä-Suomesta. Lakkauttamalla Pohjois-Karjalan Prikaatin Kontiolahdessa vähennetään 270 työntekijää, ja Yle Etelä-Savon mukaan Mikkelistä ollaan vähentämässä Puolustusvoimien työntekijöitä 100. Nämä ovat hyvin merkityksellisiä asioita. Samaten Maavoimien Esikunnan Sotilassoittokunta Mikkelissä ollaan lakkauttamassa — 22 työpaikkaa. Nopeasti yhteenlaskettuna Itä-Suomen osalle pelkästään Kontiolahdelle ja Mikkeliin suuntautuvien irtisanomisien kokonaismäärä on 370 työpaikkaa.

Nyt ei ole puolustusministeri paikalla, niin että olisi voinut kysyä sitä, mikä käytännössä on Puolustusvoimien aluepolitiikan ja puolustuspolitiikan ero, vai onko sitä. Itä-Suomessa ne kävelevät kuitenkin käsi kädessä. Nyt ollaan luomassa Itä-Suomeen puolustuksellinen tyhjiö näitten leikkauksien johdosta, (Puhemies koputtaa) ja toivon, että pystytään jatkossa harkitsemaan sitä, että nämä leikkaukset vielä käsitellään uudestaan parlamentaarisesti.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tekemässä Puolustusvoimiemme yhtä merkittävimmistä uudistuksista itsenäisyytemme aikana. Valitettavasti nämä uudistukset ovat heikentämässä Puolustusvoimiemme suorituskykyä merkittävällä tavalla. Ne rapauttavat alueellista puolustusta ja uhkaavat suomalaisten maanpuolustustahtoa.

On tietysti selvää, että myös puolustushallinnossa on tehtävä uudistuksia muun muassa ikäluokkakehityksen takia ja talouden näkökulmasta, mutta en mitenkään voi ymmärtää näitten leikkausten suuruutta, mitä nyt puolustushallintoon esitetään.

Nyt puolustushallinto hallituksen toimesta pakotetaan uudistuksiin, jotka väistämättä synnyttävät suuren huolen siitä, säilyykö Suomen puolustuskyky. Tähän keskeiseen huoleen Puolustusvoimain komentaja eräässä haastattelussa vastaa tunnetulla tavalla: Puolustuskykymme laskee vuosien 2012—2015 rahoituksen leikkauspäätösten seurauksena. Vaikutukset ulottuvat aina 2020-luvulle saakka. Ne merkitsevät riskinottoa maan sotilaallisessa puolustuksessa. Siis Puolustusvoimain komentaja lausuu näin. On syytä kysyä, pitäisikö meidän poliittisten päätöksentekijöitten jonkin verran hätkähtää tämän lausunnon edessä.

On siis todettava, että Puolustusvoimien säästöt vaarantavat uskottavaa puolustuskykyämme. Puolustusvoimat eivät ole enää läsnä koko Suomessa. Kuten täälläkin on todettu, Itä- ja Väli-Suomeen syntyy näillä hallituksen linjauksilla iso sotilaallinen tyhjiö.

Varuskuntaverkoston karsiminen, alueellisten joukkojen ja varustuksen nykyaikaistamisesta tinkiminen, varusmiesten koulutuksesta tinkiminen ja kertausharjoitusten alasajo pitkiksi ajoiksi on kova isku alueelliselle puolustukselle. Puolustuksen painopiste muodostuu aiempaa rajoitetummalle alueelle, kuten ministeriön ohjauskirjeessä todetaan.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan näkökulmasta hallituksen Puolustusvoimien uudistukseen sisältyy vakava parlamentaarinen laiminlyönti. Kuten täälläkin on todettu useaan otteeseen, eduskunta edellytti vuoden 2009 puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä, että selontekomenettelyä jatketaan ja parlamentaarinen seurantaryhmä perustetaan. Erikseen eduskunta myös lausui menettelytavasta tilanteessa, jossa rahoituksen taso heikkenee.

Viedessään tätä uudistusta eteenpäin hallitus ja puolustusministeri ovat toimineet eduskunnan tahdon vastaisesti, ja on tietysti syytä hiukan pohdiskella myös sitä ja arvioida sitä, olisiko hallituksen ja ministeriön toimien oikeudellinen puoli koko prosessin osalta syytä tästä syystä tarkistaa.

Puhemies! Kainuun Prikaati on tämän uudistuksen toteutuessa Suomen suurin varuskunta, valmiusyhtymä. Maakunnan kannalta tämä on tietysti myönteistä. Ikävää toki on se, että sotilassoitto lakkaa Kajaanissa. Kun puolet sotilassoittokunnista lakkautetaan muutaman miljoonan säästön takia, jäävät laaja Itä-Suomi, Kainuu ja Pohjanmaa ilman sotilassoittokuntaa. Tätä on vaikea tietysti hyväksyä.

Eri yhteyksissä on todettu, että Puolustusvoimamme ovat nyt niillä rajoilla, joilla lisäsäästöt tuovat jo mukanaan puolustusreformin. Itse arvioin tätä tilannetta sillä tavalla, että jo nyt hallitus tekee ratkaisuja, jotka eivät perustu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ympäristömme huolelliseen arviointiin. Siitä syystä toteankin, että tämän kaiken keskellä meidän onkin syytä arvioida Naton toimintaa, Naton kehitystä ja merkitystä Euroopassa ja ennen kaikkea arvioida yhteistyökykyämme ja toimintaedellytyksiämme Naton kanssa, mutta samalla meidän on myös syytä mitä suurimmassa määrin arvioida eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kehitystä ja kehittämistarpeita muuttuvassa Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi yhdyn edustaja Kääriäisen tekemään epäluottamuslause-ehdotukseen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Parlamentaarisessa kontaktiryhmässä ei ollut missään vaiheessa esillä Kauhavan Lentosotakoulun lakkauttaminen. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko hallitus tietoisesti halunnut estää vaihtoehtoisten laskelmien esiintulon, koska Kauhavan osalta on osoitettavissa yksiselitteisesti, että tämä lentotoiminnan lopettaminen ei ole taloudellisesti järkevää, vaikka toiminta sitten siirrettäisiin Tikkakoskelle. Kauhavalla on etuna muun muassa se, että sotilaskenttä on yksinomaisessa käytössä Puolustusvoimilla. Lisäksi ilmatilaa on enemmän käytössä kuin muualla lukuun ottamatta pohjoisinta Suomea. Infrastruktuurille Kauhavan Lentosotakoulussa on tehty viimeisten kymmenen vuoden aikana perusparannuksia yhteensä 17 miljoonalla eurolla.

Lakkautuksista on esitetty saatavan 14,5 miljoonan euron vuosisäästö, mutta jos esimerkiksi vain puolet nykyisestä henkilökunnasta eli 236 henkilöstä siirtyy Tikkakoskelle, ovat pelkästään palkkakustannukset yhä lähes 8 miljoonaa euroa. Todellinen henkilöstötarve lienee kuitenkin tätäkin suurempi, ja kun päälle vielä tulevat muut toiminnan tuomat lisäkustannukset, jäänee säästö parhaimmassakin tapauksessa vain muutamiin miljooniin euroihin.

Kiinteistöjen osalta todettakoon, että arvioitu säästö tässä hallituksen esityksessä on 3,7 miljoonaa euroa, mutta todennäköisesti se ei realisoidu, koska nuo kiinteistöt ovat Puolustusvoimien omia kiinteistöjä ja niitä on todella vaikea saada kaupaksi. Sitten kiinteistöjen ylläpidosta koituu noin 700 000 euron vuosittaiset kustannukset eli lämmittämiset ym. Lentosotakoulun jatkokäytön on Ilmavoimien suunnittelun mukaisesti laskettu vaativan välittömästi noin 14 miljoonan euron investointeja. Tässä on otettu kuitenkin mukaan kaikki vuosien varrella esitetyt parannustoiveet. Ammattilaisten arvioimat todelliset välittömät investointitarpeet ovat kiitoradan päällysteen uusiminen ja puolet Hawkien betonisesta seisonta-alustasta kerosiinivaurioiden estämiseksi, kustannuksiltaan yhteensä 4,5 miljoonaa euroa, ja vaikutusaikaa investoinnilla on 15 vuotta. Välttämättömiin pieninvestointeihin tarvitaan vain parikymmentätuhatta euroa. Tavanomaisten vuosikunnostusten lisäksi tarpeellisena lähivuosien investointina on lentokonekorjaamohallin ulkopinnoituksen uusiminen, alle miljoona euroa.

Sitten toisaalta Hawk-koulutuksen siirtämisinvestoinnit Tikkakoskelle on rajusti alimitoitettu näissä hallituksen laskelmissa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Tikkakosken investointeihin on arvioitu tarvittavan vain 6,5 miljoonaa euroa. Todellisuudessa nämä pakolliset investoinnit ovat vähintään 13,5 miljoonaa euroa, ja todennäköisesti on myös lisäpaineita hallien ym. liikennöintialueitten osalta.

Lentosotakoulun lakkauttamisen kertaluonteisten kulujen on laskelmissa arvioitu olevan vain alle 1,5 miljoonaa euroa. Laskelmista puuttuvat kuitenkin esimerkiksi henkilöstön vähentämisestä johtuvat ja henkilöstösiirroista aiheutuvat kustannukset. Näistä vähennyksistä aiheutuvat kustannukset ovat 4,4 miljoonaa euroa Kauhavan kaupungin omien laskelmien mukaan. Henkilöstösiirroista kertyy kustannuksia 1,5 miljoonaa euroa. Siis välittömät kertaluonteiset kustannukset tulevat olemaan suuruudeltaan vähintään 6,5—7 miljoonaa euroa. Tikkakosken toiminnan ylimääräisistä lentokustannuksista voi todeta sen, että niitä syntyy vähintään 4,5 miljoonaa euroa jo pelkästään siitä syystä, että tuo kenttä aiheuttaa suuria muutoksia siihen lentotoimintaan. Tämän lentotoiminnan olisi tarkoitus Hawkien osalta jatkua 2030-luvulle asti, joten olisi syytä se toiminta (Puhemies koputtaa) viedä loppuun Kauhavalla.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavassa hoitaa Puolustusvoimien uudistusta ja uudistukseen liittyvissä leikkauksissa on rajusti kritisoitavaa. Tätä hallitusta näyttää kaikissa sen toimissa leimaavan yksioikoinen sanelupolitiikka, yhteistyöhaluton epäparlamentaarisuus ja keskittämisen vimma. Vain kaksi vuotta sitten eduskunta linjasi yhteisenä päätöksenään, että jatkossa mahdollisesti eteen tulevat suuret Puolustusvoimien uudistukset tehdään parlamentaariselta pohjalta. Nyt käsittelyssä olevassa puolustusvoimauudistuksessa on kyse juuri siitä. Sillä tavoitellaan kymmenien miljoonien säästöjä vuosittain, muun muassa ajamalla kuusi yksikköä alas. Parlamentaarisesti päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty, vaan kahden vuoden takaisen sopimuksen täydessä yhteisymmärryksessä allekirjoittaneet nykyiset hallituspuolueet ovat nyt kävelleet tämän yhteisen päätöksen yli.

Hallitus myös käsitteli Puolustusvoimien uudistusasian mekaanisena leikkaustoimenpiteenä ottamatta huomioon kokonaisvaltaista ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnittelua. Armeijan rakenneuudistus tulisi ehdottomasti ottaa huomioon nimenomaan osana puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kokonaiskuvaa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko julkaistaan vasta ensi syksynä, kun hallituksen tavoitteiden mukaan varuskuntien lakkauttaminen on jo täydessä käynnissä.

Arvoisa puhemies! Yksiköiden alasajo kolhaisee kipeästi alueiden kautta koko maata. Kyse ei ole yksin aluepolitiikasta vaan alueellisesta maanpuolustuksesta. Hallitus ei voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että alueiden kautta pidetään yllä koko Suomen kannalta uskottavaa maanpuolustusta. Uskottavuuden ja maanpuolustustahdon kannalta ehdottoman tärkeää on Puolustusvoimien näkyminen ja toimiminen koko Suomen kattavasti. Erityisesti ihmiset Itä- ja Väli-Suomessa kokevat, että alueellisesta puolustuksesta ei pidetä enää kiinni ja että heidän kotiensa puolustaminen on unohdettu. Tulevaisuudenusko heikkenee, muuttoliike maakunnista vauhdittuu. Tämäkö on hallituksen tahto ja koko kansan etu?

Varuskuntien lakkautukset vaarantavat myös Puolustusvoimien tarjoaman virka-avun maakunnissa hallituksen tietysti vakuutellessa ihan jotain muuta. Virka-avun saannin vaikeutuminen väistämättä tulee vaikuttamaan muun muassa jo ennestään ylikuormitetun poliisin toimintakykyyn, ja siten uudistus vaikuttaa myös sisäministeriön pääluokkaan. Miten sisäministeriö on varautunut esimerkiksi poliisin osalta yhä kasvavaan työtaakkaan, vai onko? Heikkeneekö sisäinen turvallisuus tältäkin osin?

Arvoisa puhemies! Keneltäkään ei voi jäädä huomaamatta, miten epätasa-arvoisia hallituksen toimet alueita kohtaan ovat. Erityisen traagista varuskuntien lakkauttaminen on niissä työskenteleville perheille, joissa pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmista jäävät vaille työtä. Lähes yhtä huono vaihtoehto on se, että perheet hajoavat, kun toinen joutuu etsimään työtä kaukaa kotoaan, lähellä kun sitä ei pienimmillä paikkakunnilla ole.

Paitsi että hallitus on laiminlyönyt kokonaan alueellisten vaikutusten arvioinnin ja parlamentaarisen yhteistyön, ei se ole ojentanut kättään myöskään Puolustusvoimien palveluksessa oleville työntekijöille. Henkilöstöä edustavat JHL ja Aliupseeriliitto ovat moittineet julkisesti hallitusta siitä, ettei se ole kuullut henkilöstöä uudistusta tehtäessä. Pääministeri Jyrki Katainen on luvannut valtion toimivan hyvän työnantajapolitiikan mukaisesti. Hyvät käytännöt ovat kuitenkin kateissa, kun henkilöstöä ei kuulla näin mittavassa uudistuksessa. Sanelevat päätökset jättävät alleen usein juuri alimman portaan työntekijät. Tästä nähtiin esimerkki vain muutama kuukausi sitten, kun Puolustusvoimien ruokahuollon uudistus jyräsi ensimmäisenä miesvaltaisen alan pienipalkkaiset naiset. Sukupuolivaikutusten arviointi sivuutettiin täysin, kuten siis myös alueellisten vaikutusten arviointi kokonaan.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimain uudistus ajaa järjestelmää kohti valikoivaa asevelvollisuutta. Pahimmillaan yhä pienempi osa ikäluokastaan suorittaa varusmiespalvelun. Sotilaallisen koulutuksen lisäksi asepalvelus on tarjonnut paikan sosiaaliseen ja yhteisölliseen kasvuun. Varuskunnissa on voitu puuttua sosiaalisiin ongelmiin ja ennalta ehkäistä varusmiesten syrjäytymisuhkaa. Onkin kysyttävä, onko uudistuksen aiheuttamaa lähinnä nuorten miesten syrjäytymisen lisääntymistä millään tavalla arvioitu hallituksen piirissä. (Puhemies koputtaa) Epäilen, että asiaa ei ole ajateltu.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen esitteli puolustusvoimauudistuksen, joka vähentää kovalla kädellä Puolustusvoimien toimintaa Väli-Suomessa. Tämän kylmän keskiviikon lakkautustiedot olivat sokki alueen kunnille ja ihmisille, kun selvisi, että Ilmavoimat vähentävät yksiköitään niin Kauhavalla kuin Jämsässäkin ja Keuruun Pioneerirykmentti lakkautetaan. Hallin ja Keuruun lakkauttaminen vie Ylä-Pirkanmaan ja Keski-Suomen eteläosista yhteensä 500 työpaikkaa ja välillisesti myös satoja työpaikkoja. Alueelle on jäämässä siis enää Puolustusvoimien varikkotoiminta.

Useat ihmiset ovat olleet sitten minuun yhteydessä, ja äidit ovat olleet huolissaan poikien työpaikasta, että he joutuvat muuttamaan muualle. Vaimot ovat olleet huolissaan siitä, kun on juuri rakennettu omakotitalo, kuinka heidän käy, varsinkin kun omakotitalon arvo alenee. Eli tämä on hyvin inhimillinen tragedia varsinkin näille 500 ihmiselle mutta myös niille muille alueen ihmisille, heidän omaisilleen. Tässä kylmässä keskiviikossa ei ole paljon tuulahdusta ollut ja myötätuntoa näille ihmisille.

Puolustusvoimauudistus aiheuttaa alueen elinkeinoelämälle myös merkittäviä tappioita. Väli-Suomessa on paljon Puolustusvoimien alihankintayrityksiä, kansainvälisestikin merkittävää tuotekehitystoimintaa. Suurin osa näistä yrityksistä toimii puolustusteollisuudessa ja siten läheisessä yhteistyössä varuskuntien kanssa. Varuskuntien katoamisen jälkeen yritysten toimintaedellytykset heikkenevät. Sen seurauksena on suuri vaara, että menetämme aloilta merkittävästi myös teollisuuden ja palvelualan työpaikkoja. Tästä esimerkkinä Hallin Patrian toiminta, missä päivitetään tällä hetkellä Horneteja, NH90-koptereita rakennellaan. Siellä on hyvin merkittävät kenttämaksut, ja ymmärrän sen, miksi nyt Puolustusvoimat on sulkemassa Kauhavaa ja Hallia, koska kenttämaksut Finavialle ovat 2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Se jää sitten nähtäväksi, maksaako Patria sitten näitä maksuja kovin pitkään. On kuitenkin aika paradoksaalista siinä mielessä, että meillehän tulee uudet hävittäjät tuossa 2020, vuonna 2022 pitäisi olla allekirjoitettuna paperit ja sen jälkeen uudet koneet, ja todennäköisesti, ainakin toivon, tulisi vastaostoja ja uutta ilmavoimien kaupankäyntiä ja teknologiaa meille Suomeen. Hallissa olisi tämä toimintakapasiteettiosaaminen ja tämä vielä olemassa.

Tästä uudistuksesta näkyy kylmä keskittämisen ideologia. Maakunnissa ajetaan alas toimivia, tehokkaita varuskuntia ja toimintoja siirretään ministereille läheisille paikkakunnille, kuten täällä on aikaisemminkin lueteltu, (Timo Heinonen: Ei pidä paikkaansa!) kuten muun muassa Rissalaan ja Keski-Suomen Tikkakoskelle. Uusia Puolustusvoimien hallintopaikkoja myös keskitetään vilkkaalle pääkaupunkiseudulle. On suunnitelmissa, että tehdään Puolustusvoimien hallintorakenne, noin 200 työpaikkaa, ja tällä hetkellä paikkajaossa taitaa olla Tuusula. Miksi ei myös voitaisi tätä toimintaa siirtää näille lakkautettaville varuskuntapaikkakunnille? Siellä on paljon vähemmän työpaikkoja kuin täällä keskeisimmässä Ruuhka-Suomessa.

Varuskuntien lakkauttaminen Väli-Suomessa ajaa merkittävän osan alueita äkillisiksi rakennemuutosalueiksi ja vaatii siten valtiolta uutta panostusta, rahallista panostusta, korvaavien työpaikkojen luomiseen. Itse olen Mäntästä kotoisin ja siltä alueelta, ja meillä on kaksi kertaa ollut tällainen äkillinen rakennemuutosrahoituskuvio menossa. Se on aikamoinen pelkkä status, jos ei todellakaan valtio lähde uutta rahoitusta tuomaan siihen joukkoon. Metsäteollisuus esimerkiksi purkaa omaa toimintaansa. Metsäteollisuus on ollut aina näissä äkillisen rakennemuutoksen rahoituskuvioissa mukana, kuten edustaja Eero Suutari kehui juuri tuolta Kainuusta, kuinka siellä oli toimittu. Se tarvitsee myös aktiivista toimintaa alueella.

Eli paradoksi on tässä, että näillä maakuntien reuna-alueilla hallitus on lopettamassa myös työpalveluitaan, kuten te-toimistoja karsimalla, alueen koulutuspaikkoja karsimalla. Hallitus on sieltäkin vääntämässä hanoja kiinni. Myös ministeri Räsänen on tässä tuonut esille, että poliisivoimia ja niitten hallintoyksikköjä vähennetään, Verohallinto on loppumassa, eli on turha sanoa, että siellä olisi uusia valtion työpaikkoja, mihinkä näitä henkilöitä siirrettäisiin. Myös tässä asiassa ovat alueen investoinnit. Keuruu on investoinut yli 10 miljoonaa, Jämsä on investoinut Puolustusvoimien toimintojen kehittämiseen yli 10 miljoonaa. Mihinkä ne alueen investoinnit menevät, jos ei niitä saada käyttöön? (Puhemies koputtaa) Eli kuten tuossa kysyin aikaisemminkin ministeriltä... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Debatissa vasemmisto kyseli meidän linjauksiamme, ja totean, että meidän linjauksemme rauhanturvaamisen kohdalla vain kiteyttää Puolustusvoimien ydintehtävän. Se on maanpuolustus. Sen sijaan vasemmistolla olisi ehkä hieman peiliin katsomisen paikka: miten heidän linjaansa sopii Hornetien hyökkäysaseiden hankinta, ruokahuollon ulkoistaminen samaan aikaan, kun varuskuntia lakkautetaan?

Muut puolueet, useat, toistivat, että olemme huomanneet ja allekirjoittaneet Puolustusvoimien uudistustarpeen. Totta kai uudistus on aina hyvä ja se on ollut välttämätön, pitkään on ollut jo liian vähäisiä metsäpäiviä, meripäiviä, ilmassa oloa eri haaroilla.

Puolustusvoimilla oli hyvä puolustusuudistus menossa, mutta nyt hallitus heitti sen uudistusprojektin romukoppaan näistä säästösyistä. Nyt nämä säästöt tekevät sen, että ne säästöt hankitaan niistä toiminnoista, jotka ovat parhaillaan menossa, eli koulutuksesta, varusteista ja kertausharjoituksista.

Varuskuntien lakkauttaminen tekee hallituksen puolelta kriisikuntia, joten suo siellä, vetelä täällä. Toisella kertaa puhutaan, että kaikkemme tehdään kriisikuntien eteen. No, nyt niitä oikein synnytetään tarkoitusperäisestikin. Tämä tuo isoja ongelmia muualla. Nämä varuskuntien lakkautukset vaikuttavat myös alueelliseen maanpuolustustahtoon, joten sitä on paikattava sitten myös vapaaehtoista maanpuolustusta tukemalla ja reserviläistoimintaa tukemalla. Kenties nämä aseiden massatuhoamisetkin olisi järkevämpi lopettaa ja sarjatuli poistettuna myydä rynnäkkökiväärit reserviläisille harjoitukseen, kenties.

Rauhanturvaamisesta vielä sen verran, että se on erittäin tärkeää toimintaa ja tukee Puolustusvoimien ydintehtävää osaltaan. Mutta koska se on erittäin suurelta osalta myös humanitääristä toimintaa, olisi syytä pohtia, pitäisikö joko kokonaan tai isolta osaltaan rauhanturvatehtävien rahoituksen tulla kehitysyhteistyörahoista. Sehän on mitä parasta kehitysyhteistyötä.

Puolustusvoimien teknillistyminen on nykypäivänä vähintään suotavaa, ellei jopa pakollista. Mutta koska nämä teknillistymiset joudutaan tekemään tavallaan pakosta vähentyvän reservin johdosta, pienentyvän reservin johdosta ja uskottavuuden ylläpitämiseksi, niin ne tehdään massaryhmiin elikkä isoihin joukkoihin, ja minua huolestuttaa raivaajasukeltajana, riittävätkö varat sitten erikoisjoukkojen toimintaan, sukeltajien, laskuvarjojääkäreiden ja muiden joukko-osastojen toimintaan, jotka ovat saaneet erikoistehtäviä. Riittävätkö varat tähän? Puhutte teknoarmeijasta, mutta riittävätkö varat?

Teknillistymisen perässä on ammattiarmeija, ja ammattiarmeijan perässä on vain marssiaskeleen päässä Nato. Ammattiarmeija on nykyistä kalliimpi ja Nato on huomattavasti kalliimpi kuin nykytilanne.

Vielä lopuksi totean, että kannatan edustaja Niinistön tekemää epäluottamuslausetta.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on useampaan otteeseen todettu, isänmaan puolustaminen on kansalaisten yhteinen asia, niin myös meidän kansanedustajien. Näillä uudistus- ja säästötoimilla hallitus murentaa yleiseen asevelvollisuuteen pohjaavan puolustuskykymme. Maanpuolustustahto rapautuu, työttömyys lisääntyy ja alueellinen epätasa-arvoisuus kasvaa. Uudistaminen tulee myös kalliiksi. Otan yhden esimerkin ulkoistamisesta. Se on täällä jo tullut useampaan otteeseen ilmeisesti, kun kuuntelin näitä puheita.

Suomen Sotilas -lehti kertoo, että armeijan ulkoistamien tulostus- ja varmennuspalveluiden lisäkuluihin voi upota liki 60 miljoonaa euroa. Summa on suurin piirtein sama kuin mitä varuskuntien lakkauttamisella säästetään. Puolustusasioihin erikoistunut aikakauslehti Suomen Sotilas kertoo saaneensa haltuunsa armeijan hankintadokumentteja, joiden mukaan armeijan ulkoistamien tulostus- ja atk-palvelujen kulut ovat räjähtäneet käsiin. Puolustusvoimat ulkoisti palvelimiaan sekä tulostus- ja kopiointi- ja varmennusjärjestelmiään vuonna 2009. Alun perin palvelujen piti maksaa noin 14 miljoonaa euroa, mutta tähän mennessä lisälaskua on kertynyt jo yli 28 miljoonaa. Sotilaat ovat myös arvostelleet järjestelmän toimivuutta ja käytettävyyttä. Puolustusvoimien taloushallinto on arvioinut, että seuraavien kahden vuoden aikana järjestelmästä koituisi lisäkuluja vielä 30 miljoonaa. Lisälasku vastaa suurin piirtein niitä summia, mitä armeija on laskenut säästävänsä varuskuntien lakkauttamisilla.

Puolustusministeri Wallin totesi ensimmäisellä vierailullaan Moskovassa seuraavaa, suora lainaus: "Suomella ja Venäjällä on sikäli yhteistä, että molemmissa maissa on käynnissä puolustusvoimauudistus, jossa tehdään sekä määrällisiä että rakenteellisia uudistuksia." Pitää paikkansa. Venäjän pääministeri Putin lupaa ennennäkemättömiä uudistuksia asevoimiin. Hänen mukaansa armeija saa kymmenen vuoden kuluessa yli 400 mannertenvälistä ohjusta, 8 ydinsukellusvenettä ja runsaat 600 hävittäjää. Suomen Puolustusvoimat lakkauttaa 6 joukko-osastoa, ja Puolustusvoimista vähenee noin 2 500 työpaikkaa, ja lisäksi noin 2 000 tehtävää kohdennetaan uudelleen vuoteen 2015 mennessä.

Suomen reservimäärä on nyt noin 350 000 miestä ja uudistuksen jälkeen 230 000. Suomi on suuri maa. Riittääkö leikattu reservi mahdolliselle hyökkääjälle pelotteeksi? Mielestäni ei. Paraatimarssi Helsinkiin ei ole tämän uudistuksen jälkeen kovinkaan vaikea toteuttaa. Todettakoon, että Venäjäkin on sulkenut varuskuntia ja lakkauttanut joukko-osastoja, mutta Putin vahvistaa lehtikirjoituksessaan, että aseistusta ja määrää päivitetään lähes 580 miljardilla eurolla.

Puolustusvoimauudistuksen valmistelu on ollut varsin outoa. Parlamentaarisen kontaktiryhmän työllä ei ollut minkäänlaista merkitystä, ja puolustusministeri piiloutuu kenraalien selän taakse. Lisäksi tälläkin uudistuksella on tulenpalava kiire kuten muillakin hallituksen ajamilla uudistuksilla. Väitän, että vielä tällä hallituskaudella hallitus esittää Suomen liittymistä Natoon perusteluna maamme heikentynyt puolustuskyky.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan edustaja Jussi Niinistön hallitukselle ehdottamaa epäluottamuslausetta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kokoomusvetoinen letkut irti -politiikka puolustusmenoissa on parhaillaan meneillään. Varuskuntien lakkauttamistarpeen selitetään johtuvan ikäluokkien supistumisesta eikä talouden tasapainottamisen pakosta puhumattakaan Puolustusvoimien ylivarustelusta tai aluepolitiikasta. Uskottava puolustus jätetään tarkoituksella vähälle huomiolle. Ei ole iso asia, jos it-rykmentti siirretään Hyrylästä Parolaan, kun sen tehtävänä on edelleenkin Helsingin puolustaminen ja puolustuksen kannalta välimatka on uskottava, mutta Pohjois-Karjalassa aika- ja matkaetäisyyksien suhteen tilanne on toinen.

Itäraja tarvitsee puolustavaa varuskuntaa, ja Kontiolahtikin hyötyy siitä. Maamiinat tarvittaisiin, mutta ne poistetaan tämän eduskunnan päätöksellä. Me perussuomalaiset vastustimme niiden poistamista, sillä elämme maassa, jota haluamme puolustaa viimeiseen saakka. Itänaapurimme uusii ja lisää nykyaikaista kalustoaan rajamme läheisyydessä, mutta me poistamme kokonaan. Objektiivisin puolustuksen seuraaja lienee naapuri.

Selkeään Karjalan aluepolitiikkaan ei vedota eikä siihen, että kunnan talous perustuisi varuskunnan läsnäoloon, eikä varuskunnan sijaintipaikka olekaan aluepoliittinen vaan maanpuolustuksellinen tarve ja ratkaisu. Toki on huomattava jo nyt, että hallitusohjelmaan kirjattu Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelma on hyvin pitkälti leikkausohjelma. On vaikea havaita, miten leikkaamalla kehitetään harvaan asuttujen seutujen puolustusta, työllisyyttä tai yhteiskuntarakennetta teolliseen, tuloja hankkivaan suuntaan, siis kansantalouden vahvistamiseksi. Ovatko letkut irti?

Kokoomus on täällä usean kerran heitellyt, ettemme me perussuomalaiset ole hallituksessa. Kokoomus hyvä, kertokaa myös SDP:lle, että he ovat hallituksessa, kun he kyselevät näin varuskuntien lakkauttamisista.

Hallitus ohjaa talouspolitiikkaansa, kuten on kuultu, säkki sumussa ja ilman kompassia. Siltä puuttuvat näköjään keinot tulonhankinnassa, koska se leikkaa sotilassoittajien nuoteistakin ainakin toisen sivun. Sotilassoittokunnat, riippumatta tilaisuudesta, tekevät niistä maanpuolustushenkeä kohottavia ja juhlallisia. Jos meillä on varaa antaa 50 miljoonaa Durbanin tuuliin, on häpeä vaientaa oman maan sotilasmusiikkia.

Sotilassoittajien koulutus täydentää omaperäisesti konservatorioiden ja ammattikorkeakoulujen musiikkikasvatusta. Heistä muodostettuja soittokuntia käytetään muissakin kuin maanpuolustukseen liittyvissä tilaisuuksissa. Ovatko pienestä soittokuntayksiköstä muodostuvat säästöt todellakin niin merkittävät, että niiden alasajoja täytyy toteuttaa esitetyssä laajuudessa? Olemme riistämässä eri tilaisuuksiin osallistumaan kykeneviltä maanpuolustusjärjestöjen veteraanijoukoilta jäljellä olevat palkitsevat juhlahetket puhumattakaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöistä.

Olen myös huolissani Suomen nuorison fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta kuten myös ministeri Wallin. Kutsuntaraportit osoittavat siirtymistä valikoivaan asevelvollisuuteen. Supistuvat resurssit ja suuri varusmiespalvelun keskeyttäneiden joukko osoittavat, että palveluun kelpaavat ainoastaan niin sanotut parhaat nuoret, jolloin asevelvollisuuden suorittamatta jättäneillä on muita suurempi syrjäytymisvaara.

Tämä koulutustehtävän "mopen osalle jääminen" on harmillista maassa, jossa ylpeilemme korkealla koulutustasollamme. Suomi on saanut ansaitsemaansa mainetta osallistumisesta erilaisiin kriisinhallintatehtäviin. Ikäluokkien kouluttaminen rauhan ajan muihinkin kuin sotilaallisiin tehtäviin vaikeutuu. Luonnonkatastrofit ja sotilaalliset kriisit eivät maailmasta lopu. Puolustusvoimien tarjoama korkeatasoinen johtajakoulutus on kullanarvoista suomalaiselle pienelle yhteiskunnalle.

Ainoakaan taloustieteilijä ei ole kyennyt osoittamaan kiistatta, että ihmisen toiminta aiheuttaa maapallon keskilämpötilan nousun. Siitä huolimatta ministeri Ville Niinistöllä oli varaa luvata Durbanissa 50 miljoonaa taivaan tuuliin. Siis sillä rahalla olisi säilytetty ainakin kaksi lopetettaviksi aiotuista varuskunnista.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimia on uudistettu enemmän tai vähemmän onnistuneesti 70- ja 80-luvuilta lähtien, jolloin parlamentaariset puolustuskomiteat laativat Puolustusvoimien kehittämissuunnitelmia 15 vuodeksi. Valitettavasti suosittuja komiteakäytäntöjä ei jatkettu. Vallat annettiin pienelle piirille Pääesikuntaan ja puolustusministeriöön, jossa henkilöstö vaihtuu kuin hevonen markkinoilla, ja siksi linja on kadonnut.

Pian tämän jälkeen Pääesikunta käynnisti maru-ohjelman, Maavoimien rakenneuudistuksen, jonka seurauksena kouluttajia saataisiin lisää lakkauttamalla eräitä joukkoja ja keskittämällä toimintaa. Samalla vapautuisi rahoitusta seinistä Drakeneihin.

Näitä ohjelmia on sitten toimeenpantu keskimäärin kymmenen vuoden välein, ja aina yhtenä vaateena on ollut kouluttajavoiman lisääminen, kuten nytkin. Näin ollen on aiheellista kysyä, mitä uutta ja käänteentekevää on nyt keksitty, että kouluttajavoima lisääntyisi, erityisesti kun irtisanottavien määrä on edellisiin ohjelmiin nähden moninkertainen. Todennäköisesti ei todellakaan mitään uutta — vain paperille vedettyjä kuvitelmia, kuin sinisiä nuolia hyökkäyssuunnitelman karttapohjalla.

Maru-ohjelma lopetti muiden muassa Uudenmaan Rakuunapataljoonan Lappeenrannassa. Lakkautusta vastaan taisteli näkyvästi muun muassa uutistenlukija Arvi Lind. Onnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen pataljoonan kerrottiinkin siirtyvän osaksi Savon Prikaatia Mikkeliin, joten se periaatteessa säilyisi. Tämä uutisointi oli suunnitelmallista harhautusta. Seuraavan vuoden organisaatiokuvissa Uudenmaan Rakuunoita ei enää ollut. Pääesikunta osaa harhauttamisen taidon.

Seuraava uudistus käynnistettiin 90-luvun alussa. Tämän tuloksena lakkautettiin Pohjan Prikaati Oulussa kesällä 98. Vuoden alussa virkaan nimitetylle komentajalle suunnitelmasta ei kerrottu mitään. Oulussa olevat joukko-osastot yhdistettiin. Oli uskoa tulevaan. Tieto lakkautuksesta annettiin henkilökunnalle maaliskuussa. Erinomaista henkilöstöpolitiikkaa, voidaan sarkastisesti todeta.

Ei ollut aikaa itkuun. Leveästi kerrottiin, että näillä lakkautuksilla mennään seuraavat 15 vuotta, jopa pitempään. Mutta ei menty. Tasan kymmenen vuoden kuluttua lahtiin joutui Savon Prikaati Mikkelissä. Työpaikat määrällisesti säilyivät Maavoimien Esikunnan perustamisen vuoksi. Lahtipukilla ollut Pohjois-Karjalan Prikaati pelastui. Sen asema jopa vahvistui, koska Etelä-Suomen varusmiehet suunnattiin koulutukseen sinne.

Ammattisotilaat ovat näihin muutoksiin taipuneet pääosin, mutta monelle on tullut ammatin tai vaimon vaihto siirron mahdottomuuden vuoksi. Taustalla on aina ollut perhe, sen onni tai onnettomuus. Siviilihenkilöstö on kärsinyt eniten. Monenlaisista tukipaketeista huolimatta joka uudistuksen seurauksena on syntynyt mittaamatonta kärsimystä: alkoholiongelmia, avioeroja, perheen hajoamisia, mielenterveysongelmia jne.

Onko näitä epäinhimillisiä seurannaisvaikutuksia tutkittu eroamaan joutuneiden ja irtisanottujen siviilihenkilöiden osalta? Todennäköisesti ei. Näin ollen nytkään ei ole vertailupohjaa, kun kylmäkiskoisesti kohdellaan inhimillistä pääomaa huonommin kuin ostettavaa puolustusmateriaalia. Tästähän on lopulta kysymys, vaikka kenraalit toisin väittäisivätkin.

Peräänkuulutan sotilasvalaa ja sen eettisesti velvoittavaa lupausta huolehtia alaisista, mikäli asetetaan esimiesasemaan. Eikö sotilasvala velvoita Puolustusvoimien komentajaa ja puolustusministeriäkin?

Uudistus on lyhyesti sanottuna peruttava, tulee selvittää henkilöstön perheisiin ja perheiden sidoksiin kohdistuvat vaikutukset. Uudistus on peruttava.

Kannatan Jussi Niinistön epäluottamuslause-ehdotusta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien uudistus viestii etupäässä vain sitä, että säästää pitää, mutta nykyisessä muodossaan uudistus säästää suomalaisten tulevaisuudesta ja Suomen itsenäisestä puolustuskyvystä.

Hallitusohjelmassa lukee, että uudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta, mutta mitä parlamentaarista siinä on, että uudistus suunniteltiin vain hallituksen ja puolustusministeriön ohjauksessa ilman eduskuntaa? Valmisteluprosessista käy ilmi, että hallitus on ollut koko ajan tietoinen uudistuksen etenemisestä ja todennäköisistä ratkaisuista sekä ohjannut kiistatta valmistelua. Hallituksen toiminta ei ole vastuullista politiikkaa eikä varsinkaan eduskunnan tahdon mukaista politiikkaa.

Puolustusvoimat on koetuksella, kun ensin hallitus hyväksytti eduskunnalla jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen, minkä jälkeen resursseja leikataan entisestään ja varuskuntia lakkautetaan. Haluaako hallitus todella ajaa Suomea kohti palkka-armeijaa? (Timo Heinonen: Ei!)

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen sanoi uudistusta esitellessään, että ratkaisu heikentää Suomen itsenäisen maanpuolustuksen uskottavuutta. Koko valtakuntaa puolustetaan, mutta puolustuksen painopiste muodostuu yhä rajoitetummalle alueelle. Joukkojen määrän vähenemisen seurauksena puolustus harvenee.

Mitkä ovat ne alueet, joita hallitus ei halua enää puolustaa? Varuskunnilla on suuri merkitys maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Kun yhä harvempi käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus on aina ollut ja tulee olemaankin meidän kaikkien yhteinen asia. Puolustusvoimien uudistus tällaisenaan jättää jälkeensä vain puoliksi puolustettavissa olevan Suomen ja työttömiä kansalaisia.

Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisella tavoitellaan noin 10 miljoonan euron säästöjä. Jos Savon Prikaatin taannoisesta lakkauttamisesta ei lopulta koitunut säästöjä, kuinkahan suuret setelit valtio käärii Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisesta? Kuka ostaa Kontiolahden korpikasarmit? (Juho Eerola: Venäläiset!)

Peiliin katsomisen paikka on Puolustusvoimillakin, jonka vuonna 2009 tekemien sopimusten ulkoistettujen tulostus- ja kopiointipalveluiden sekä tallennus- ja varmennusjärjestelmien kustannukset tulevat olemaan viiden vuoden ajanjaksolta 58 miljoonaa euroa enemmän kuin alkuperäisesti oli budjetoitu.

Viime sunnuntain sanomalehti Karjalaisessa Savon Prikaatin lakkauttamisen vuoksi Joensuuhun muuttaneen sotilaan vaimo ja perheen äiti halusi lähettää hallitukselle seuraavanlaiset terveiset: "Mitkään valtion tai puolustusvoimien tarjoamat tukitoimet eivät poista sitä inhimillistä kärsimystä, mitä tällaiset päätökset perheiden sisällä synnyttävät."

Puolustusvoimien johdossa pitää aikaisempia rakenneuudistuksia paremmin huomioida perheet ja yrittää lievittää muutosprosessin aiheuttamia sosiaalisia, taloudellisia ja ennen kaikkea psyykkisiä haittavaikutuksia.

Hallituksen tulee nyt toden teolla harkita tarkkaan toimiaan. Perheitä ja yksittäisiä ihmisiä ei saa unohtaa. Hallituksen tulee perua varuskuntien lakkautukset, ja mikäli ei niin, niin pääministeri Kataisen on pidettävä lupaukset liittyen siihen, mitä varuskuntien lakkautuksista kärsiville kunnille on aiheutumassa.

Korkean työttömyyden maakuntana Pohjois-Karjala tarvitsee jokaisen työpaikkansa. Mikäli uudistus toteutetaan tällaisenaan, Pohjois-Karjalaan tulee saada laaja-alainen äkillisen rakennemuutoksen tukipaketti. (Puhemies: No niin!)

Lopuksi haluan tukea edustaja Niinistön tekemää hylkäysesitystä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaavailema puolustusvoimauudistus on lopettamassa perinteikkään Kotkan Rannikkopataljoonan. Tämän myötä Kotkasta häviää kymmeniä työpaikkoja, verotuloja sekä alan osaamista. Työpaikkakadosta alue on kärsinyt metsäteollisuuden alasajon myötä jo muutenkin.

Öljyn ja kaasun kuljetukset Suomenlahdella lisääntyvät vuosi vuodelta. Tämä tuo haasteita meriturvallisuudelle. Ei välttämättä mene montaakaan vuotta, kun venäläinen öljytankkeri on karilla ja öljy saastuttaa koko itäisen Suomenlahden. Varuskunnan lopettaminen Kotkasta on tässäkin mielessä hölmöä hommaa, sillä armeijalla olisi kapasiteettia auttaa tällaisessakin tapahtumassa. Eikö tämä olisi vihreidenkin turvallisuusdoktriinin ja uhkakuvamaalailun mukaista politiikkaa, että Kotkan saaristossa toimiva varuskunta säilytettäisiin?

Edelleen Hamina—Kotka-suursatama on noussut tärkeimmäksi tekijäksi maamme idänkaupan kannalta. Joulun ja uudenvuoden tienoilla saimme seurata, kuinka Etelä-Koreaan matkalla olleen laivan konteista löytyi Patriot-ohjuksia. Nämä ohjukset takavarikoitiin Suomen armeijan haltuun, kunnes lupa-asiat saatiin kuntoon. Kun eurotalous kaatuu, on meidän huolehdittava siitä henkireiästä, joka vetää, eli Venäjän-kaupasta.

Samaan aikaan puolustusvoimauudistuksen kanssa hallitus kaavailee kuntaliitoksia. Annetun selvityksen mukaan Etelä-Kymenlaaksoon olisi muodostumassa kaksikielinen Kyminsuun kaupunki. Tähän kuntaan tulisivat liitetyiksi Miehikkälä, Virolahti, Hamina, Kotka ja Pyhtää. Näistä ainoastaan Pyhtää eli Pyttis on nykyisin kaksikielinen, ja sekin niukasti. Tämän lisäksi toki Kotkassakin on verraten suuri ruotsinkielinen vähemmistö, ja meillä on nykyisinkin esimerkiksi ruotsinkielinen lukio, vaikka emme vielä kaksikielinen kunta olekaan.

Arvoisa puhemies! En pidä sen enempää tästä puolustusvoimauudistuksesta kuin kuntaliitoksistakaan. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin viisauden alku, kuten kuuluisa kaimani, presidentti Juho Kusti Paasikivi on sanonut. Kotikunnastani häviää varuskunta ja siitä tulee kaksikielisyyden myötä entistä kalliimpi. Tässä ikävältä kuulostavassa kehityksessä piilee kuitenkin hyvänkin kehityksen siemen. Kielilaki nimittäin edellyttää, että ruotsia äidinkielenään puhuvien on saatava käydä asepalvelus omalla äidinkielellään. Sen sijaan sitä, missä tämä palvelus-paikka sijaitsee, ei ole määritelty.

Esitän, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta Dragsvikin varuskunnassa tällä hetkellä olevat toiminnot siirrettäisiin Kotkan Rannikkopataljoonalta vapautuviin tiloihin. Siirto olisi perusteltu niin elinkeinoelämän, meriturvallisuuden kuin maanpuolustuksenkin kannalta. Edelleen, ruotsinkielisten palvelut eivät tämän myötä mitenkään heikkenisi. Toivon, että meidän kylän oma poika elinkeinoministeri Jyri Häkämies ja puolustusministeri Stefan Wallin nyt kuulevat puheenvuoroni ja ottavat vaatimukseni huomioon.

Lopuksi haluan todeta, että kannatan edustaja Jussi Niinistön tekemää epäluottamuslausetta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan aiheellista hieman huolestuneena seurata myös tämän suuren uudistuksen etenemistä. Tämä uudistus on äärimmäisen laaja ja se tulee toki hieman etupainotteisesti siihen nähden, mihin olimme alun perin varautuneet. Tätä asiaahan käsiteltiin edellisellä hallituskaudella vuonna 2008—2009 selontekoa tehdessä, ja silloin oli eduskunnassa vastuulliset perussuomalaisetkin. Muistan, miten he olivat tuon selonteon takana puheenjohtaja Soinin johdolla. Koko eduskunnassa oli vahva yhteinen käsitys siitä, että rakenteita pitää uudistaa. (Jussi Niinistö: Ja lisää rahaa!)

Toisaalta aika usein tällä hallituskaudella olen kaivannut sitä vastuullista perussuomalaisten kansanedustajajoukkoa. Se oli pieni, mutta se oli erittäin laadukas silloin. Muun muassa edustaja Vistbacka oli hyvä esimerkki siitä vastuullisuudesta puheenjohtaja, edustaja Soinin kanssa. Nyt kuitenkin tilanne on toinen. Silloin 2008 hahmottelimme mallia niin, että olisimme edenneet niin sanotun silta-ajattelun kautta, joka olisi tapahtunut niin, että rakenneuudistuksen myötä olisi päästy näihin säästöihin Puolustusvoimissa. (Kaj Turunen: Silloin luvattiin rahaa!) Se oli tavoite ja tätä kokoomus ajoi, mutta taloustilanne on nyt semmoinen, että meidän on väistämättä tehtävä tämä tiukassa etunojassa, ja sen takia asiaa on nyt viety eteenpäin. En usko siihen — vaikka olisimme tarjonneet perussuomalaisille mahdollisuutta parlamentaarisesti valmistella tätä uudistusta — että tältä perussuomalaisten joukolta olisi löytynyt vastuullisuutta tekemään niitä päätöksiä yhdessä niin kuin edelliseltä perussuomalaisten eduskuntaryhmältä. (Kaj Turunen: Te alasajatte Puolustusvoimat! Vaikea ratkaisu luopua Puolustusvoimista!) — Meidän piti tehdä vaikeita ratkaisuja, ja nyt vaadittiin vastuunkantajia.

Arvoisa puhemies! Tavoitteena on siis uudistaa Puolustusvoimain sodan- ja rauhanajan rakenteet ja toimintatavat tavoitteena kustannustehokkaat, pienemmät mutta suorituskykyisemmät Puolustusvoimat. Tavoitteena on se ennen muuta, että puolustusmäärärahat kohdennetaan paremmin puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Jos emme olisi lähteneet tähän rakenneuudistukseen, johon myös viime kaudella sitoutuivat kaikki eduskuntapuolueet, niin meillä olisi muutaman vuoden päästä noin 4 000—4 500 tyhjää sänkyä, ja ihmettelen sitä, minkä takia perussuomalaiset esimerkiksi haluaisivat ohjata puolustuksen määrärahoja (Kaj Turunen: Perussuomalaiset haluaa puolustaa koko Suomea!) tyhjien varuskuntien lämmittämiseen.

Arvoisa puhemies! Tavoite on siis varmistaa, että Puolustusvoimilla on mahdollisuus myös 2020-luvulla olla uskottava ja sellainen, että me voimme puolustaa koko maata. Sen pitää olla suorituskykyinen, uskottava meidän omasta näkökulmastamme mutta myös muiden maiden näkökulmasta.

Hieman huolestuneena olen kuunnellut muun muassa puolustusvaliokunnan puheenjohtajan, edustaja Niinistön puheenvuoroja. Hän ei ole esittänyt yhtään toimenpidettä, jolla Puolustusvoimia olisi voitu uudistaa. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!) Olen jäänyt miettimään sitä, onko oikeasti tilanne se, että täällä puhutaan kauniita puheenvuoroja ja verrataan tämän hetken tilannetta talvisotaa edeltäneeseen tilanteeseen.

Itse asiassa perussuomalaisten malli ajaisi meidät hyvin lähelle Cajanderin mallia. Meillä olisi miehistövoimaltaan laajemmat Puolustusvoimat, mutta meidän materiaalimme massavanhentumisen myötä ne eivät olisi enää toimintakykyiset, ja tätä varten 2008—2009 lähdettiin siihen, että meidän on uudistettava Puolustusvoimia. (Kaj Turunen: Ei uudistettava vaan leikattava!)

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä salissa on käyty keskustelua myös rakentavassa hengessä erilaisista vaihtoehdoista, ja ymmärrän erittäin hyvin sen, että meillä on huolta alueellisesti siitä, minkälainen merkitys sillä on, kun omalta alueelta varuskunta poistuu. Näitä tapahtuu lähes jokaisessa vaalipiirissä, niin omassanikin, ja silloin on tärkeätä, että me huolehdimme siitä, että valtio on vastuullinen työnantaja myös näissä tilanteissa.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä käsillä oleva Puolustusvoimia koskeva uudistusasia on kaksijakoinen. Me olemme tekemässä Puolustusvoimien uudistusta, joka on tietenkin erittäin tarpeellinen toimenpide, ja samalla säästetään Puolustusvoimien toimintamenoissa, mikä sekin on tarpeellista juuri nyt, mutta sen on syytä olla tilapäinen toimenpide. Puolustusvoimat supistaa toimintaverkostoa vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeita. Se on valitettava mutta tarpeellinen toimenpide. Jos koulutuspaikkojen määrää ei vähennetä, on meillä kohta tyhjiä ja ylimääräisiä punkkia Suomessa liikaa, niin kuin täällä on tänään todettu.

Julkisessa keskustelussa kannetaan suurta huolta siitä, että Puolustusvoimien suorituskyky vaarantuisi varuskuntaverkoston supistamisen myötä. Tästä huolta kantaville voin todeta, että väitän, että suorituskyky vain paranee tämän myötä. Ei Suomea varuskunnasta käsin puolusteta. Varuskunta on koulutus- ja mahdollisesti kokoontumispaikka, jonne ei todellakaan jäädä tappamaan aikaa, kun kriisi alkaa. Nykyaikaisessa sodankäynnissä ei rintamalinjoja tunneta eikä kenenkään kannata jumiutua toisen maailmansodan aikaisiin juoksuhautoihin. Sellaisia ei tänä päivänä ole. Joukkojen liikkuvuus on yksi suorituskyvyn avain ja joukkoja siirretään sinne, missä niitä tarvitaan.

On tietenkin harmillista, että monella paikkakunnalla Puolustusvoimien toiminta supistuu tai mahdollisesti lakkaa kokonaan. Tämä on erittäin valitettavaa. Kuten totesin, puolustuskykyymme tällä ei ole suoranaista merkitystä, mutta kansalaisten asenteisiin ja maanpuolustustahtoon se saattaa vaikuttaa. 95 prosenttia sodan ajan miehistöstämme koostuu reserviläisistä, ja siksi on olennaisen tärkeää, että yhteydenpitokanavat reserviläisiin säilyvät eri puolilla Suomea. Mitä useampi suomalainen osallistuu maanpuolustustoimintaan, sen parempi. Tosiasia kuitenkin on, että puolustuksen suorituskyky syntyy ihmisistä ja materiaalista, ei seinistä tai rakennuksista.

Jos valtio kouluttaa ihmisiä palvelemaan valtiota, tässä tapauksessa valtion turvallisuutta, on väärin, jos näille ihmisille ei sitten tarjotakaan töitä, vaan osoitetaan ovea. Puolustusvoimien tehtävä ei tietenkään ole olla ihmisten työllistäjä, vaan Puolustusvoimien tulee puolustaa maatamme. Siltikin valtion tulee tässä yhteydessä tunnustaa irtisanottavien hätä ja organisoida riittävästi tukea ja muuta toimintaa tilalle.

On turha kuvitella, etteikö nykyisen kaltaisia Puolustusvoimia tarvittaisi. Laaja reserviin ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä varusmiespalvelukseen perustuva maanpuolustus turvaa suomalaisen yhteiskunnan vakauden niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Viimeisen noin parinkymmenen vuoden aikana Euroopan sisäisiä rajoja on piirretty uudestaan — ihmisten verellä. Maailman mullistukset ovat ennalta-arvaamattomia. Kuka olisi osannut odottaa esimerkiksi arabikevään mullistuksia ennen kuin tapahtumat alkoivat vain vyöryä? Nyt koko Pohjois-Afrikan poliittinen kartta on piirretty sekin uudelleen. Tämä vain esimerkkinä, että suuria ja ikäviä asioita tapahtuu maailmassa koko ajan. Meillä on ollut hyvä tuuri, kun olemme Suomessa saaneet nyt muutaman vuosikymmenen olla rauhassa. Katson, että esitetyt hankinta- ja toimintamäärärahojen säästöt sen sijaan muodostavat todellisen uhan Puolustusvoimien suorituskyvylle.

Arvoisa puhemies! On kriittisen tärkeää, että toiminnan määrärahat palautetaan mahdollisimman nopeasti vähintään sille tasolle, jolla ne olivat tämän hallituksen aloittaessa työnsä. Tällainen leikkaus pitkäkestoisena heikentää puolustuskykyämme olennaisesti. Rahaa on riitettävä ja käytettävä reserviläisten kouluttamiseen ja tarvittaviin materiaalihankintoihin. Meidän pitää muistaa, ettei puolustusvälineitä osteta lähimmästä supermarketista, vaan järjestelmien hankinnat ovat pitkäjänteisiä, usein elinkaareltaan kymmenien vuosien projekteja, joita varten tulee olla riittävä rahoitus. Silloin kun asejärjestelmiä sitten oikeasti tarvitaan, on niitä myöhäistä enää ostaa. Mahdollisen kriisin alettua meillä on käytössämme vain ja ainoastaan se materiaali ja se reservi, joka maassa on kriisin alkaessa.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu ja itsekin totesin, maanpuolustuksemme selkäranka on yleinen asevelvollisuus ja yleinen varusmiespalveluksen suorittaminen. Yksi suomalainen reserviläinen vastaa kymmentä minkä tahansa palkka-armeijan sotilasta. Kouluttaminen vaatii rahaa ja materiaalia ja molempien riittävä taso on turvattava. Meillä puhutaan Puolustusvoimien tehtävien laajentamisesta. Jotkut haluavat armeijasta jonkunlaista ympäristönsuojelulaitosta öljyntorjuntajoukkoineen jne. Tällainen hömppäpuhe pitää lopettaa. Puolustusvoimien tarkoitus ja tehtävä on puolustaa Suomea ja suomalaisia tarvittaessa voimakeinoja käyttämällä. (Puhemies koputtaa) Tämä meidän pitää muistaa ja tästä pitää pitää kiinni.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimat on yksi olennaisimpia osia suomalaisesta yhteiskunnasta. Meillä on korkea maanpuolustustahto, meillä on laaja hyväksyntä sillä työllä ja sillä tekemisellä, jota Puolustusvoimat harjoittavat. Puolustusvoimat on yhteinen asiamme, se on yksi yhteiskuntamme peruskiviä. Ei ole ihan vähäpätöisestä asiasta kysymys.

Toisekseen, eihän Puolustusvoimatkaan elä ulkona ympäröivästä yhteiskunnasta. Ei voi kiistää sitä, mikä on tapahtumassa: ikäluokat pienenevät ja teknologian kehitys muuttaa vääjäämättä meidänkin puolustuksemme luonnetta. Uhkakuvatkin, joihin Puolustusvoimien tulee varautua, muuttuvat. Talous toki asettaa omat raaminsa.

Olin syksyllä valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla, jossa kysyttiin, mitä kenraalit odottavat päätöksentekijöiltä. Vastaus oli: päätöksiä. Niitä ollaan nyt tekemässä hallituksen pohjatyön kautta tilanteessa, jossa tämänkin päivän keskustelua kuunnellessa jää kyllä kysymään, kukahan niitä päätöksiä nyt oikein tekeekään. Mielellään ihan ministeriaitiosta käsin on sysätty vastuuta Puolustusvoimien harteille tilanteessa, jossa päätökset viime kädessä ovat poliittisten päättäjien tekemiä. Vastuunkantajia pitäisi löytyä, arvoisat varsinkin kokoomuksen edustajat, jotka mielellänne tänä päivänä eri yhteyksissä tuota vastuunkanto-sanaa käytätte. Te olette vastuussa tästä. Koko hallitus on vastuussa. Esittelevän ministerin vastuu tietysti on keskeinen, mutta eivät pääministeri, valtiovarainministeri eivätkä muutkaan hallituksen johtavat ministerit, puolueitten puheenjohtajat, tästä esityksestä eroon pääse. On erittäin taitavasti kirjoitettu tänne hallituksen vastaukseen: "Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyissä esitettyä ratkaisumallia ja varuskuntakarttaa ei muutettu piiruakaan. Korostan, että kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat osallistuneet uudistuksen käsittelyyn." Tämä on mielenkiintoista tekstiä luettavaksi, jonka voi tulkita aivan haluamallaan tavalla, mutta yksi tulkinta ja oma tulkintani on se, että näin isossa asiassa harvoin jos koskaan enää siinä vaiheessa, kun lopullista päätöstä tehdään, ollaan mitään muuta kuin yksimielistä päätöstä tekemässä.

Se, miksi sanon näin: puhun puhtaasti yhden varuskunnan puolesta, puhun Hämeen Rykmentin puolesta, ja kun puhun Hämeen Rykmentin puolesta, kysyn, että kun on tehty valinnat lakkautettavista varuskunnista, joita on kuusi kappaletta, mitkä ovat olleet ne kriteerit, joilla kuuteen varuskuntaan on päädytty. Miksi tuolla listalla esimerkiksi ei ole Dragsvik? Miksi listalla ei ole Riihimäki, tai miksi listalla eivät ole muutamat muut hyvin samantyyppiset varuskunnat kuin ne, joita nyt ollaan lakkauttamassa? Tässä hallituksen vastauksessa on viisi kriteeriä, joiden perusteella nämä rakenteelliset päätökset, nämä varuskuntien lakkautuspäätökset ollaan tekemässä. Puhutaan koulutuksesta, puhutaan sodan ajan toiminnan merkityksestä erityisesti Meri- ja Ilmavoimien tukikohtien kohdalla. Kolmanneksi puhutaan tilojen kunnosta, peruskorjaustarpeesta, rakentamistarpeesta, muusta infrasta, kuten harjoitusalueista jne. Jos näillä kriteereillä, joita hallituksen vastaukseen tähän välikysymykseen on viisi kappaletta esitetty, arvioi Lahden Hennalan varuskuntaa harjoitusalueineen, niin ei jää kuin ihmettelemään, millä ihmeen perusteella tuo Hennalan varuskunta tähän listaan on päätynyt.

Toinen asia: poliittiseen vastuunkantoon liittyy se, että tämä päätös, jota ollaan nyt eteenpäin viemässä, vaikuttaa enemmän tai vähemmän hölmöläisen peiton jatkamiselta. Ollaan tilanteessa, missä sotaväki toki tekee omat esityksensä, mutta maan hallitus vastaa esimerkiksi aluetaloudellisista vaikutuksista, ja hölmöläisten peiton jatkamista on se, että osa maamme alueista muutetaan tämän päätöksen jälkeen rakennemuutosalueiksi.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tarkoitukseni oli puhua erityisesti perussuomalaisille, mutta ikäväkseni joudun toteamaan, että he eivät...

Anteeksi, mitä sanoo puhemies?

Aloitan alusta. — Arvoisa herra puhemies! Tarkoitukseni oli puhua perussuomalaisille ja toivoa debattia heidän kanssaan asiasta, koska perimmiltään pidän heitä monin tavoin isänmaallisina ihmisinä, mutta tässä tapauksessa opposition rooliin pukeutuneina he eivät halua lähteä siihen keskusteluun, jossa otettaisiin vastuuta siitä, miten Suomen puolustusvalmiutta kehitetään.

Meillähän puolustus perustuu pitkäjänteiseen päätöksentekoon, on aina ollut sitä, ja toisaalta pyrkimykseen kansallisesta konsensuksesta. Niillä halutaan turvata uskottava puolustus — ja pidän sitä filosofiaa oikeana — pyrkimyksenä ennalta ehkäistä se, että me joutuisimme sotilaallisen voimankäytön uhkaamaksi tai sen kohteeksi. Tässä politiikassa Suomi on aina läpi historiansa onnistunut.

Puolustuksemme on tällä hetkellä sotien jälkeen parhaimmassa iskussaan, mutta tiedämme, että erittäin vaativat ja isot haasteet ovat edessämme. Miten voimme tämän koko maan puolustuksen ja korkean maanpuolustustahdon ylläpidon turvata?

Nyt, puhemies, otan esille asian, jota olen paljon pohdiskellut, ja katsoisin, että Suomessa olisi perusteltua syytä miettiä kodinturvajoukkojen tarpeen selvittämistä. Tämä tulisi tehdä puolustusvoimauudistustyön raameissa ja niin pian kuin suinkin mahdollista. Suomi, puhemies, on ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole kodinturvajoukkojärjestelmää, ainoa Pohjoismaa. Pohjoismaisen mallin mukaiset kodinturvajoukot takaisivat ajatuksen koko maan puolustamisesta. Ne antaisivat reserviläisille myös tilaisuuden nousujohteiseen uraan aina kodinturvajoukkojen ylimpiin tehtäviin saakka. Hyvin koulutettu reserviläinen ei joutuisi niin sanotusti tyhjän päälle, kun hänen sijoituksensa operatiivisissa joukoissa lakkaa yleensä noin 30 ikävuoden kieppeillä.

Kodinturvajoukot kuuluisivat Puolustusvoimiin ja vastaisivat kriisiajan paikallispuolustuksesta. Rauhan ajan tehtäviin kuuluisi tuen antaminen muille viranomaisille, tietysti, ja sodan ajan joukkojen perustamisvalmistelut. Nykyisten aluetoimistojen tehtäviä voitaisiin siirtää kodinturvajoukolle, tietenkin resursseineen. Maakuntajoukot toimisivat osana kodinturvajoukkoa edustaen korkeaa valmiustasoa.

Puhemies! Eri maanpuolustusjärjestöillä on yhteisiä tavoitteita ja sama maanpuolustushenki. Tällä yhteishengellä olisi synnytettävissä myös kodinturvajoukot. Eri maanpuolustusjärjestöjen rooli kodinturvajoukoissa tulisi tietysti selvittää omana asianaan. Maanpuolustusjärjestöillä on maanpuolustustahdon ylläpidossa poikkeuksellisen tärkeä rooli, niin kuin tänään on monissa puheenvuoroissa todettu. Ne tekevät hyvää työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla nyt ja tulevaisuudessa, ja toivottavasti huomispäivän puolustusvalmiudessa ne ovat nykyistäkin keskeisemmässä roolissa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On selvää, että isoja, perusteellisia yhteiskunnallisia muutoksia on aika ajoin tehtävä. Niin niitä tekee tämä hallitus, niin niitä teki edellinenkin hallitus. Ainoa, mikä selvästi erottaa edellisen ja edellisten hallitusten toiminnat tällaisissa fundamentaalisissa, isoissa kysymyksissä, niin kuin on Puolustusvoimien uudistus, on se, että nyt ohitettiin kokonaan parlamentaarinen valmistelutapa ja se eduskunnan yksimielinen tahtotila, että tämäntyyppiset asiat on valmisteltava yhteistyössä koko eduskunnan kanssa. Nyt me emme tällaista valmistelutyötä ole saaneet tässä asiassa eteenpäin viedä, ja se näkyy muuten tämän päivän keskustelussakin. Harvoin on nähty niin montaa hallituspuolueiden kansanedustajien kriittistä, jopa kielteistä puheenvuoroa hallituksen esityksessä kuin tällä kertaa nähtiin.

Tämä on ennenkuulumatonta ja mielestäni erittäin valitettava asia, koska niin kuin edustaja Kanerva täällä edellä sanoi aivan oikein, on kysymyksessä erittäin merkittävä, suomalaista yhteiskuntaa perusjuuriaan myöten koskettava asia, maanpuolustus, niin fyysisesti maanpuolustus kuin myöskin yhtä tärkeä asia, maanpuolustustahto, joka on perua siitä voimakkaasta, vahvasta yhteisymmärryksestä, jota nämä asiat ovat aina herättäneet meissä suomalaisissa. Tämä ei ole mikään itsestään selvä asia, ja myös maanpuolustustahtoa pitää ehdottomasti vaalia.

Muutoinkin, puhemies, tässä valmistelutyössä on lähdetty rakenne edellä, niin kuin on tehty myöskin kuntarakenneuudistuksessa, rakenne edellä ja strategia perässä. Tämähän on aivan sama kuin yrittäisi puuhun nousta latvasta päin. Ensin pitää olla ajatus siitä, mitä tehdään, ja sen jälkeen rakenne seuraa sitä tavoitteen asetantaa. Nyt asetelma on juuri päinvastainen.

Totta kai ymmärrän hyvin, että perusteiden uudistukselle on oltava maanpuolustukselliset, mutta Puolustusvoimat ei ole mikään yhteiskunnan muusta toiminnasta irrallinen yksikkö vaan elimellinen osa, erittäin tärkeä osa, koko yhteiskuntaa. Jo mainittu maanpuolustustahto ja se, että meillä on uskottava, luotettava ja riittävän pelotteen omaava maanpuolustus, ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta sillä on myöskin virka-aputehtävä, erittäin merkittävä virka-aputehtävä, jota tämänkin vuoden puolella on jo tarvittu muissa yhteiskunnan elintärkeissä toiminnoissa, ja tämä kannattaa muistaa silloin, kun puhutaan varuskuntaverkostosta ja muista Puolustusvoimien toiminnoista. On selvää, että kun alueellisia vaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu, niistä ei ole minkäänlaista selvitystä, niin se vaikuttaa virka-apuasiaan, se vaikuttaa maanpuolustustahtoon, se vaikuttaa myöskin siihen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, joka meillä on hyvin korkealla tasolla. Sotilaallista tyhjiötä ei saa muodostua, ja kaikkein vaarallisinta sen sotilaallisen tyhjiön muodostaminen on meillä mentaalisella tasolla. Sitä ei saa olla missään päin Suomea, ja nyt tässä hallituksen esityksessä ja linjassa vaara tälle on tarjolla.

Puhemies! Muutoksia Puolustusvoimissa on tehty ennenkin. Muun muassa aikanaan ministerinä ollessaan nykyinen kansanedustaja Kääriäinen teki erittäin merkittäviä ja myös kipeitä uudistuksia ja lakkautuksia. Muun muassa omassa maakunnassani Savon Prikaati, perinteinen, 1700-luvulta peräisin oleva prikaati, suljettiin, mutta sen tilalle Mikkeli, Etelä-Savo, sai Maavoimien Esikunnan, jossa tällä hetkellä on jo merkitykseltään laajempi joukko sotilaallista ammattihenkilöstöä kuin mitä konsanaan Savon Prikaatissa koskaan on ollut. Se on esimerkki siitä, että alueelliset vaikutukset on otettu huomioon ja niitä on pyritty kaiken aikaa valmistelutyössä ja päätöksenteossa viemään rinta rinnan.

Asia, joka koskettaa tässä uudistuksessa Mikkeliä ja Etelä-Savoa, on se, että Mikkelin varuskunnasta ollaan viemässä Savon Sotilassoittokuntaa. Näin Maavoimien Esikunta ainoana esikuntana jäisi vaille omaa soittokuntaa. En pidä tätä hyvänä menettelynä enkä myöskään sitä, että nyt on Pääesikunnasta tullut kirje siitä, että uhka noin sadan sotilashenkilön vähentämiselle olisi Maavoimien Esikunnassa olemassa. (Puhemies koputtaa) Sekin asia sisältyy tähän hallituksen esitykseen. Pidän kyllä näitä alueellisia vaikutuksia ja niiden arviointeja täysin välttämättöminä tässä uudistuksessa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on Suomessa meneillään mel-koinen rakennemuutosten ryöppy parhaillaan. Olemme nyt uudistamassa yhteiskuntamme keskeisiä rakenteita tähän päivään. Hallitus ansaitsee mielestäni kiitokset ennakkoluulottomuudesta näiden hankkeiden aloittamisessa. Se, mihin nämä uudistukset johtavat, jää nähtäväksi, ja tällä tarkoitan, jotta eduskunnalta vaaditaan paljon aktiivisuutta, jotta uudistukset saadaan kunnialla maaliin.

Oman haasteensa uudistuksiin tuo tämä meidän hankala taloustilanteemme. Hyvä puoli on se, että taloustilanteen myötä rakenteiden uudistushankkeet on ollut osaltaan helpompi saada alkuun. Koen, että tässä piilee kuitenkin myös rakenneuudistusten yksi keskeinen uhkakuva. Uudistuksiin mennään nyt vahvasti talouskulma edellä. Meidän kansanedustajien tehtävä on nyt huolehtia myös siitä, että säästöissä ei mennä liian pitkälle. Uudelleen järjesteltävien toimintojen on oltava tehokkaita ja järkeviä mutta myös riittävästi resursoituja, jotta niiden toiminta on yleensä mahdollista.

Puolustusvoimauudistus on yksi näistä suurista uudistushankkeista. Sen lähtökohtana ovat luonnollisesti sodanaikaiset tarpeet, joista ei voida tinkiä. Nykyaikainen maanpuolustus edellyttää, että sotilaat varustetaan varusteilla ja aseilla, jotka valitettavasti maksavat nekin paljon. Ilman niitä ei kuitenkaan sodassa pärjätä. Siksi materiaalihankinnoista tinkiminen olisi ongelmallista.

Toinen keskeinen elementti, jota tarvitaan sodanaikaisen tilanteen varalta, on laadukas ja riittävä sotilaallinen koulutus. Ikäluokkien pienenemisestä seuraava koulutustarpeen väheneminen kuitenkin avaa mahdollisuuden säästöihin tässä. Siksi varuskuntien lakkauttaminen aiheuttaa vähiten haittaa tilanteessa, jossa säästöjä on tehtävä.

Arvoisat kollegat! On muistettava, että tällä uudistuksella ollaan nyt olennaisesti turvaamassa kahta Suomen puolustuksen peruslinjaa: liittoutumattomuutta ja maanpuolustuksen järjestämistä yleisen asevelvollisuuden pohjalta. Samalla alueellisesta puolustuksesta pidetään kiinni, vaikka koulutuksen lakkauttaminen eri puolilta Suomea saattaa muulta tuntuakin. Suomea ei kuitenkaan puolusteta kasarmeilta, vaan siellä tapahtuu lähinnä varusmiesten koulutus.

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimauudistuksen työllisyysvaikutukset ovat valitettavia ja paikallisesti äärimmäisen hankalia. Silti en malta olla vertaamatta tätä uudistusta mittakaavaltaan Nokian irtisanomisiin omassa kotikaupungissani Salossa. Parhaillaan käydään yt-neuvotteluja, jotka realisoituvat pahimmillaan 1 000 työntekijään. Puolustusvoimauudistuksen kokonaisvaikutukset liikkuvat noin 1 200 irtisanottavassa, eli vaikka työpaikkoja poistuu noin tuhat enemmän, noin puolet näistä tilanteista ratkeaa muun muassa eläköitymisen kautta. Salon Nokian-tehtaan kohdalla nyt lukumääräisesti samaa luokkaa oleva työllisyysvaikutus kohdistuu pelkästään Salon seudulle, ja tässä puhutaan nyt vain yhdestä irtisanomisaallosta Nokian Salon-yksikön kohdalla.

Työllisyyden kannalta on siis ensiarvoisen tärkeää, että meillä on laaja kirjo vaikuttavia yhteiskunnallisia toimenpiteitä näiden rakennemuutostilanteiden hallitsemiseksi, joita ministeri Ihalaisen johdolla viedään ensiluokkaisesti eteenpäin. Sitä minun mielestäni tässä salissa ei voi kukaan kiistää. Nopea reagointi ja kattava valikoima toimenpiteitä irtisanottujen uudelleen työllistämiseksi ovat lyhykäisyydessään ne lääkkeet, jotka tähän aidosti myös tepsivät. Viime kädessä eduskunnan käsissä ovat lopulta sitten näiden toimenpiteiden vaikutukset käytännössä, koska ne vaativat rahaa ja resursseja, ja niistä päätetään mielestäni vain ja ainoastaan tässä salissa.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Aiheeni on nuorten kunto ja mahdollisuus selviytyä armeijassa. Yksi syy armeijan petipaikkojen vähenemiseen on se, että yhä harvempi nuori on kelvollinen suorittamaan armeijaa. Suurin ongelma on kunto, sekä fyysinen että henkinen selviytyminen. Tähän aikaan illasta on muuten mukava huomata, kuinka puhemies jaksaa vielä istua täällä, tässä vaiheessa ja vielä hyväkuntoisenakin, mutta tiedän, että puhemiehen täällä jaksaminen ei ole tullut ilman fyysistä harjoittelua elikkä todellakin töitä.

Olemme saaneet kuulla, että merkittävä syy armeijan pakollisiin leikkauksiin on todellakin tilanne, ettei nuoria enää ole armeijassa niin kuin ennen. Ennusteen mukaan nuorten eli varusmiesten määrä tulee vain vähenemään, vähenemään enemmän kuin ikäluokan määrä vähenee. Eli yhä harvempi selviytyy armeijaan ja armeijasta. Miksi?

Armeijan leikkaukset ovat vain sairaanhoitoa. Kun nuoremme eivät enää selviä armeijasta, niin paikkoja vähennetään. Eikö nyt olisi todellakin aika tarttua ennalta ehkäisevään hoitoon? Nuoret tulisi saattaa semmoiseen kuntoon, että he selviävät armeijasta. Nuorten kunnolla on suuri merkitys myös yhteiskuntamme tulevaisuudelle kokonaisuudessaan. Onko meillä todellakin varaa menettää tämä huomattava osa ihmisten työkyvystä? Viimeistään armeijaiässä voimme nähdä nuorten kunnon ja tulevaisuuden eväät. Nuoremme ovat yhä enemmän ja enemmän pullasorsia ja tietokonenörttejä. Armeijassa olevien nuorten Cooperin testin tulokset ovat todellakin romahtaneet.

Luvut asepalveluksen keskeyttäneiden määrästä ovat huolestuttavia. Niiden lukujen kääntäminen laskuun on koko yhteiskuntamme velvollisuus. Puolustusministeriön vuoden 2009 tilastojen mukaan terveyssyistä keskeyttäneitä oli 15,2 prosenttia saapuneista, yhteensä 4 245 henkilöä. Vuonna 2007 heitä oli 18 prosenttia. Asepalveluksen keskeyttämisen syitä ovat muun muassa psyykkiset syyt, fyysiseen terveyteen liittyvät syyt, ylipaino ja erilaiset elämänhallintaan liittyvät syyt. Mutta kaiken ydin on siis fyysinen kunto, joka auttaa usein noihin kaikkiin muihinkin heikkouksiin, että ne saataisiin parannettua.

Nuorten fyysisen kunnon kohottaminen alkaa jo lapsuudesta. Koulujen liikuntatuntien on oltava mielekkäitä ja liikuntaharrastuksiin kannustavia. Terveet elämäntavat ja niin henkisen kuin fyysisenkin kunnon huolehtiminen on otettava yhteiseksi tavoitteeksi. Presidentti Urho Kekkonen sanoi aikoinaan, että jokainen syy, joka estää liikunnan harjoittamisen, on tekosyy.

Fyysinen kunto lähtee kotoa ja koulusta, vanhempien ihmisten esimerkistä. Meidän tehtävämme täällä eduskunnassa on puuttua isoihin ongelmiin. Yksi Suomen suurista ongelmista on fyysinen jaksaminen. Fyysinen kunto lähtee meidän kaikkien esimerkistä. Mekin kansanedustajat voimme tehdä paljon tähän asiaan liittyviä päätöksiä ja olla ennen kaikkea esimerkkinä.

Olin tänä iltana eduskunnan hiihtomestaruuskilpailuissa. Kuulemma muutama vuosikymmen sitten siellä oli vain 70—80 hiihtäjää, koska oli niin kova pakkanen, siis kansanedustajia oli sen verran. Tänään meitä oli paikalla vain 4 kansanedustajaa. Satuin muuten sitten voittamaan sen naisten sarjan.

Olin. (Naurua) — No, tuo hiihtokisojen osallistujamäärä ei tietenkään kerro koko totuutta kansanedustajien urheiluharrastuneisuudesta. Puhemies on hyvä esimerkki tästä harrastuneisuudesta, juoksihan hän maratoninkin.

Joukostamme monet pitävät todellakin huolta omasta kunnostaan, mutta kohennettavaa kyllä riittää tälläkin porukalla, ja omaakaan kuntoani en minä voi hirveästi kehua. Mutta haastan kyllä kaikki kansanedustajat mukaan näihin fyysisen kunnon esimerkkitalkoisiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Toivon, että hallitus voisi katsoa tätä armeijan asiaa kokonaisvaltaisemmin ja olisi huolissaan koko yhteiskuntamme tulevaisuudesta, elikkä ei poistettaisi näin paljon näitä armeijan petipaikkoja vaan huolehdittaisiin siitä, että nuoret tosiaankin täyttäisivät näitä petipaikkoja. Nyt meidän pitäisi ihan oikeasti käynnistää nuorison kunnon kohottajaiset, ja siihen tulisi kyllä löytää sitten rahat ja tahto.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! En itse ole suorittanut asevelvollisuutta. Olen aikanaan saanut vapautuksen henkilökohtaisista syistä, joten armeija ja ylipäätään Puolustusvoimat itselleni on hyvin kaukainen asia, johon on nyt pitänyt tietenkin juurevammin perehtyä. Pohjaan käsitykseni tietenkin faktoihin, asiantuntijanäkemyksiin sekä jonkinlaisiin visioihin tulevaisuudesta sekä inhimillisyyteen.

Ajankohtainen ja välttämätön Puolustusvoimien uudistus ja siihen liittyvät säästötoimenpiteet ovat tietojen julkistamisen jälkeen herättäneet paljon keskustelua. Aihe on arka ja myös hyvin tunnepitoinen. Puhutaan vahvoista sidoksista ja perinteistä maamme historiaan ja arvokkaaseen itsenäisyyteen. Asepalvelus on aina ollut myös vahva osa suomalaisen miehen roolia yhteiskunnassa, ja se on ollut monelle suvussa periytyvä kunnia ja isänmaan asia.

Suomalainen mies on kuitenkin ajan saatossa muuttunut, ja yhden roolin rinnalle on tullut monenlaisia tapoja olla mies. Samoin on muuttunut maailma, ja niin on muuttunut myöskin puolustuksen käsite. Puolustusvoimien uudistuksessa ei ole kysymys epäkunnioituksesta isänmaata tai sen puolustamista kohtaan, päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Kuten julkisessa keskustelussa on tuotu esille myös Puolustusvoimien taholta, niin edessä olevat säästötoimenpiteet ovat välttämättömiä. Se, että uudistukset tulevat näin isona kertarysäyksenä, johtuu siitä, että tarvittavia toimenpiteitä ei ole aloitettu riittävän aikaisin edellisillä hallituskausilla. Erittäin valitettavista kasarmien lakkauttamisista ja muista uudistustoimenpiteistä ei tule tehdä isänmaallisuus- tai kielipoliittista kysymystä. Maamme uskottava puolustus nojaa tasokkaaseen koulutukseen ja ajan tasalla olevaan varusteluun. Nykyisillä rakenteilla tulevaisuuden tavoitteet on mahdotonta saavuttaa. Yksikköjen sijainti ei ole avainasemassa, kun puhutaan sodan ajan puolustuksesta, sillä maata ei puolusteta kasarmeilta käsin.

Arvoisa puhemies! On selvää, että sodankäynnin muodot ovat muuttuneet ajan myötä, ja tämä puolestaan lisää painetta Puolustusvoimien uusille hankinnoille niin määrällisesti kuin laadullisesti. Hankintoja tehdessä on ensiarvoisen tärkeää säilyttää läpinäkyvyys, kenen päätöksellä ja millä kriteereillä erilaisia hankintoja tehdään. Tämä tieto on tärkeä myös kansalaisille. Se vähentää vääränlaista vastakkainasettelua välttämättömien uudistusten ja erilaisten hankintojen välillä.

Arvoisa puhemies! Nyt edessä olevina aikoina on erittäin tärkeää, että alueet ja ihmiset, joita varuskuntien lakkauttaminen koskettaa, saisivat tarvittavaa tukea uuteen tilanteeseen sopeutumiseksi nimenomaan valtion taholta. Tämä tarkoittaa työllistämis- sekä aluekehitystukea ja -toimia. Puolustusvoimien henkilökunnan uudelleensiirtoa harkittaessa on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja kartoittaa realistiset mahdollisuudet siirtyä esimerkiksi toiselle paikkakunnalle. On kohtuutonta, että joku hiljattain siirron takia elämänsä uusiksi laittanut henkilö joutuisi jälleen massiivisten siirtotoimenpiteiden kohteeksi.

Tärkeiden työllisyys- ja aluekehityskysymysten ohella varuskunnilla on monilla alueilla myös erittäin tärkeä yhteisöllinen rooli. Esimerkiksi soittokunnat ovat olleet aktiivisia kulttuurin esilletuojia ja myös omanneet vahvan roolin nuorten musiikkiharrastustoiminnassa. Myös tämän yhteisöllisen toiminnan jatkumisen edellytyksiä on tuettava kaikin tavoin.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen kehittäminen on osa Puolustusvoimien uudistusta. Tämä tavoite tukee myös hallituksen laajempaa tavoitetta nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Puolustusvoimat tavoittaa merkittävän osan nuoria, ja laadukkaalla koulutuksella ollaan mukana tärkeänä linkkinä tarjoamassa nuorille entistä laaja-alaisempia välineitä myös oman elämänsä rakentamiseen. Koulutuksen tehostaminen on myös osa laajempaa yhteiskunnallista työtä. Hyvänä esimerkkinä tästä uudenlaisesta koulutuksesta on perheväkivallan ehkäisyn sisällyttäminen osaksi varusmieskoulutusta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Puhutaan sotien jälkeen suurimmasta Puolustusvoimiamme koskevasta uudistuksesta. Uudistus vaikuttaa yhteiskunnassamme vuosikymmeniä ja koskee välillisesti lähes jokaista suomalaista, myös sellaista, joka ei ole Puolustusvoimien kanssa missään tekemisissä. Vuonna 2009 on eduskunta linjannut, että jos säästösyistä joudutaan muuttamaan Puolustusvoimien rakenteita tai puuttumaan niihin, niin tämänlaatuiset suuret rakenteelliset uudistukset on tuotava eduskunnan käsiteltäväksi. Nyt näin ei ole tehty. Kysyn: minkä vuoksi? Hallitus vähät välitti eduskunnan linjauksista, vaan se marssi eduskunnan yli mennen tullen.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on perin erikoista toimintaa. Jos perussuomalainen eduskuntaryhmä ei olisi tehnyt asiasta välikysymystä, niin koko uudistus olisi mennyt ohi lähestulkoon olankohautuksella. Näin suuret muutokset ja varuskuntien lakkauttamiset olisivat ehdottomasti vaatineet laajaa ja perusteellista keskustelua. Olisi ollut tarpeen keskustella myös siitä, onko meillä edelleen halu ja vakaa tahto puolustaa koko Suomea. Näiden varuskuntien lakkauttamisten jälkeen tulee väkisinkin sellainen vaikutelma, että juhlapuheissa luvataan puolustaa koko Suomea, mutta arkielämässä tehdään sellaisia päätöksiä, joiden seurauksena koko maan puolustaminen on mahdotonta.

Rakenneuudistuksia on perusteltu säästösyillä. Kun on perehtynyt lakkautettavien varuskuntien kohtaloihin, niin säästöjen saaminen taitaa kääntyä kustannuskasvuun. Hallituksen suunnalta ikään kuin omistajaohjauksena vakuutellaan, että lakkautettavien varuskuntapaikkakuntien väelle tulee etsiä korvaavia työpaikkoja.

Arvoisa herra puhemies! Minä kysyn: minkä vuoksi työpaikkojen etsintä aloitetaan aina vasta siinä vaiheessa, kun paikkakuntaa on jo kohdannut joku iso irtisanomisaalto? Nyt on kyse Puolustusvoimien työpaikoista, mutta viime vuosina olemme joutuneet kuuntelemaan tätä korvaavien työpaikkojen mantraa lähinnä paperiteollisuuden ympäriltä. Jos työpaikkojen järjestäminen kerran on lähes ilmoitusluontoinen asia, niin luulisi siitä ilmoiteltavan myös silloin, kun ei ole hätä kädessä.

Kauhavan Lentosotakoulun tilanteen tunnen parhaiten, kun olen siellä monet kerrat virkatyössäni käynyt. Minun on erittäin vaikea nähdä, mitä säästöjä Lentosotakoulun lakkauttamisesta tulee, mutta erittäin helppoa nähdä, millainen turvallisuusvaje syntyy, jos Lentosotakoulu Kauhavalta poistuu. Turvallisuusvaje on nähtävä sotilaallisen uhan torjumisena ja arkipäivän aherruksessa poliisin virka-apuna. Sotilaallisesti tarkasteltuna Kauhavan Lentosotakoulun lakkauttamisen myötä lakkautamme myös itä—länsi-suunnassa olevat Ilmavoimien reservit. Pohjois—eteläsuunnassa reservejä on, koska Ilmavoimien yksiköt sijaitsevat lähestulkoon pohjois—eteläsuunnassa eli samassa ketjussa.

Kauhavan Lentosotakoulun kenttä on perinteisesti ollut joko etu- taikka takapesä riippuen siitä, tuleeko uhka lännestä vaiko idästä. Jos uhka tulee lännestä, on Kauhava etupesä, ja jos uhka tulee idästä, on Kauhava takapesä. Hornet-hävittäjän lentoaika Kauhavan ja Rissalan välillä on noin 15 minuuttia. Arvon edustajat, se on pitkä aika nykyisessä lentotoiminnassa. Jos jommassakummassa paikassa tulee ilmassa romua, on toisessa paikassa 15 minuuttia aikaa ryhmittyä vastaiskuun.

Yksi kaikkein tärkeimmistä puolustussotaa koskevista periaatteista on se, että puolustukselle on aina järjestettävä syvyyttä. Vain ja ainoastaan syvyys antaa puolustajille aikaa järjestää puolustusvastaisku. Syvyyttä on saatava aikaan, oli kyse sitten jalkaväestä taikka ilmavoimista. Poliisin virka-aputoiminnan kannalta katsoen Puolustusvoimien saamat säästöt monta kertaa lisäävät poliisin menoja. Eli jos puolustusministeriö pääsee säästötavoitteeseensa, kasvavat kustannukset sisäministeriössä. Jälleen kerran kysyn, kenen etu tämä on, sillä molempien ministeriöiden kustannukset tulevat veronmaksajien rahoista. Edellisellä hallituskaudella sisäministeri Holmlund moneen kertaan painotti viranomais-yhteistyön merkitystä erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Pohjanmaalla ei lakkautustoimien seurauksena enää voida käytännön yhteistyötä harjoittaa. Pitkien etäisyyksien takia yhteistyö rajoittuukin pelkkien joulutervehdysten lähettelemiseen, ja nekin ehtivät perille vain, mikäli ne lähettää riittävän ajoissa.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Niinistön tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään viimeistä työpäiväänsä tehtävässään tekevä Puolustusvoimien ylipäällikkö sanoi tässä taannoin televisiossa, että Puolustusvoimat ei ylläpidä minkään kunnan elinvoimaisuutta. Toki asia voi olla näinkin, mutta aika monessa varuskuntapitäjässä varuskunta on suurin työnantaja. Otetaanpa esimerkiksi vaikka tämä Keuruun Pioneerirykmentti. Siellä on 350 työntekijää, ja tämä on siitä työvoimasta 7 prosenttia. Lisäksi siihen liittyy hyvin paljon muuta toimintaa, jota Pioneerirykmentin työntekijät ja siellä olevat varusmiehet käyttävät hyväkseen, ja aika moni elinkeinotoiminta pohjautuu siihen.

Kun näitä varuskuntia lähdetään lakkauttamaan, niin on erittäin tärkeätä, että tehdään huolella tämä työ, millä näille kunnille tulee sen jälkeen antaa elinkeinotoiminnallista apua. Pelkästään tämä status, jos annetaan, äkillisestä rakennemuutoksesta ei riitä. Olinkin siinä edellisessä puheenvuorossa mainitsemassa, että tässä täytyisi katsoa uusia välineitä. Yksi uusi väline voisi olla se, että varuskuntien rakennuskanta luovutettaisiin alueen kunnille ja elinkeinotoiminnalle muutettavaksi hyvin nopeallakin tahdilla uuden yritystoiminnan pohjaksi uusiin tehtäviin ja uusien työpaikkojen pohjaksi.

Tässä rakennemuutosrahoituksessa on semmoinen ongelma, että nyt kun ne on metsäteollisuudessa ja muualla tehty, niin teollisuus on niitten osalta hyvin vahvasti mukana siinä rahoituksessa. Mutta nyt kun valtio itse tekee tätä toimintaa, niin sieltä jää se aktiivinen elinkeinotoiminnan edespäin vievä voima pois, ja se on useita miljoonia euroja. Näkisin, että tässä olisi jonkin tyyppinen riskirahoitusjärjestelmä tai sitten todellakin Senaatti-kiinteistöt luopuisi niistä myyntivoitoistaan ja lähtisi yhdessä kuntien kanssa kehittämään näitä alueita.

Otetaan nämä Keuruunkin investoinnit. Siellä on lähiaikoina kaupunki sijoittanut yli 10 miljoonaa euroa lämpökanaaleihin, lämpölaitoksiin ja alueen infraan. Yhtä lailla Hallin kehittämiseen Jämsä on laittanut noin 17 miljoonaa euroa, siihen ympäristöön. Jollain tapaa nämä tulee saada niin kuin uuden työllistämisen toiminnan kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! On myös pakko kysyä tästä puolustusvoimauudistuksesta, kuinka käy paljon käytetyn alueen viranomaisten keskinäisen virka-avun jatkossa. Tämä vaikuttaa suoraan esimerkiksi myrskytuhojen raivaamiseen, kadonneiden etsintään, kriisiajan valmiuteen, Vapepan toimintaan. Muutos näkyy varmasti myös ihmisten turvallisuudentunteessa. Mielestäni puolustusvoimauudistus tulee vielä uudelleen palauttaa ja valmistelussa pitää ottaa mukaan tämä inhimillinen ja alueellinen näkökulma.

Arvoisa puhemies! Tuen edustaja Kääriäisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta tästä asiasta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä illan keskustelussa muun muassa edustaja Kanerva nosti esille kodinturvajoukot. Itse näen, että vaikka tässä tehdään kipeitä uudistuksia mutta myös kipeitä säästötoimia Puolustusvoimiin, niin tässä myös piilee mahdollisuus vahvistaa meidän reserviläistoimintaa tulevaisuudessa ja myös sitten luoda vahvoja alueellisia toimijoita ja alueellisia joukkoja, joista kodinturvajoukot on hyvä esimerkki. Niiden pohjalta voisi synnyttää tulevaisuudessa myös uudet paikallispataljoonat, ja niissä voitaisiin tehtävät miehittää pääasiassa reservistä, ja niiden ytimenä voisi ajatella olevan nykyiset ja tulevat maakuntakomppaniat. Tätä ajattelua on kokoomuksessa aiemminkin pidetty esillä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, kun nyt olemme terävöittämässä meidän Puolustusvoimia, että tämän, voisi sanoa, tietynlaisen terävän kärjen lisäksi me tulemme tarvitsemaan suurehkon määrän suhteellisen halvalla perustettavia paikallis- ja muita joukkoja. Uskoisin, että tähän löytyy ratkaisut Puolustusvoimista hyvinkin helpolla, jos siihen vain yleisesti löytyy tahtoa. Pidän sen takia yhtenä huolestuttavimpana toimenpiteenä nyt sitä, että joudumme leikkaamaan kertausharjoituspäiviä. Se on sellainen asia, joka pitää pyrkiä palauttamaan mahdollisimman nopeasti normaalille tasolle niin, että pystymme pitämään meidän miesten ja naisten osaamisesta huolta myös reservissä.

Tässä uudistuksessahan pystymme toki vahvistamaan varusmieskoulutuksen aikaista koulutusta. Se on jäänyt aika pienelle huomiolle tässä, että kun meillä nykyisin on vajaat kaksi, 1,7 kouluttajaa, niin nyt pystymme nostamaan sen tämän rakenteellisen uudistuksen jälkeen niin, että on 2,5 kouluttajaa kaikkiin koulutusjoukkueisiin, ja se tulee näkymään koulutuksen laadussa.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien yksi iso haaste on Puolustusvoimien materiaalin hyvin nopea vanheneminen. Massavanhenemisesta on puhuttu, ja se koskee pääsääntöisesti Maavoimien alueellisia joukkoja, joiden kalusto tulee vanhenemaan tämän vuosikymmenen lopulla ja ensi vuosikymmenen aikana. On erittäin tärkeää, että pystymme tulevaisuudessa uudistamaan kalustoa Maavoimien uskottavuuden ja suorituskyvyn kannalta kriittisen tärkeisiin tehtäviin, ja se on koko meidän puolustusajattelumme kannalta ensiarvoisen tärkeätä.

Meillä massavanhentuminen tulee näkymään erittäin laajasti. Käytöstä poistuvien tavaroiden lista on hyvin pitkä, vaikka täällä keskustelussa on annettu toisin ymmärtää. Käyttöikänsä päähän on tulossa muun muassa runsaasti aseita, muun muassa rynnäkkökiväärimme vuoteen 2035 mennessä, sen lisäksi erittäin paljon muuta varusteistoa: vaatteita, ampumatarvikkeita, viestintäjärjestelmiä, kenttäkeittimiä, ampumatarvikkeita, majoituskalustoa jnp. Iso osa ampumatarvikkeista alkaa vanhentua tämän vuosikymmenen lopussa, ja tämä on yksi sellainen asia, joka tunnustettiin edellisessä puolustuspoliittisessa selonteossa hyvin vahvasti. Se oli toinen ohjaava tekijä siihen, että silloin myös keskusta oli mukana näkemässä sen rakenteellisen uudistamisen tarpeen, jonka nyt enää muut puolueet perussuomalaisia ja keskustaa lukuun ottamatta tunnustavat.

Kyse on siitä, että meillä ikäryhmät tulevat pienenemään. Se ikäryhmä, joka varusmieskoulutukseen tulee, tulee pienenemään. Samaan aikaan meillä tulee massavanhenemista materiaaleihin, ja samaan aikaan korvaava materiaali, jossa toki määrä pienempänä riittää, tulee olemaan huomattavasti kalliimpaa. Nämä olivat ne asiat, jotka silloin esille nostimme, ja ne myös tulivat ohjaamaan hyvin pitkälle tätä uudistustyötä, jonka niskaan nyt sitten tulivat muut talouden sopeuttamispaineet.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva kysyi täällä perussuomalaisten linjoja ja halusi kuulla niistä ja keskustella niistä. Ilmeisesti ette ole kuunnellut tätä keskustelua edes huoneessanne, koska salissa te ette ole liiemmin ollut. Laskin tuossa nopeasti käytetyt puheenvuorot. Kokoomus ja sosialidemokraatit ovat käyttäneet noin kolmisenkymmentä puheenvuoroa, keskusta noin nelisenkymmentä ja perussuomalaiset noin viitisenkymmentä puhetta. (Timo Heinonen: Kannattaa sisältöön myös kiinnittää huomiota!) — Ja jos ei edustaja Heinonenkaan ole kuunnellut niitten sisältöä, niin se ei ole kyllä meidän ongelmamme. Tiivistän sen erittäin lyhyesti nyt. Puolustuspolitiikkaa kuuluu ja pitää tehdä puolustuspoliittisilla linjauksilla, ei talouspoliittisilla pakotuksilla. Puolustusvoimilla oli erittäin hyvä uudistussuunnitelma. Nyt tällä nopealla hätäilyllä, jopa pakolla tehdyllä talouspoliittisella säästölinjalla, romutettiin tuo uudistussuunnitelma, ja se romuttaa tämän koko perusaja-tuksen puolustuksen linjavedosta puolustuspoliittisilla tarpeilla. Seuraavaksi kysytte varmasti, mistä varat. Meillä on vaihtoehtobudjetissa kyllä esitetty nämä.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! On tärkeää jatkaa tätä keskustelua, ja eikö niin, arvoisa puhemies, että ollaan perimmäisten kysymysten äärellä?

Juuri. Tältä osin haluan, arvoisa puhemies, todeta, että kyllä minä olen paitsi ollut keskustelussa niin myöskin seurannut, mutta en ole kyllä kodinturvajoukoista teidän kuullut puhuvan. Ei ole tullut sellaisia puheenvuoroja perussuomalaisten suunnasta.

Arvoisa puhemies! Kun miettii tätä Suomen puolustuskyvyn ydintä, niin tämänkaltaiset uudistukset, joilla Puolustusvoimia ikään kuin trimmataan parempaan iskukuntoon, eivät voi tietysti saada sitä parempaa iskukykyä aikaiseksi vain supistuksilla. On pakko tehdä paitsi uudistuksia myös investointeja eri asioihin. Tämä ei voi jatkua niin, että Puolustusvoimien osalta tehdään määrärahavähennyksiä kerta toisensa jälkeen ikään kuin koiran hännän leikkauksina, ja sitten vain suu puhuu siitä, että iskukyky on vahvempi. Jotta tämä iskukyky olisi vahvempi, erityisesti tilanteessa, jossa Suomi on kansainvälisten velvoitteiden valossa sitoutunut poistamaan esimerkiksi jalkaväkimiinat, oikein tahi väärin, niin täytyy löytää kompensoivia toimenpiteitä, joilla iskukyvystä pidetään huoli, Suomen uskottavasta puolustuksesta, puolustuskynnyksestä, siitä, että tänne ei kannata tulla. Se tulee edellyttämään mielestäni senkaltaisia järjestelyjä, joissa toivon, että hallitus mahdollisimman nopeasti voisi sitoutua esimerkiksi JASSM-ohjusjärjestelmän hankkimiseen Suomeen. Se loisi erittäin vahvan tunnuksen siitä, millä tavoin Suomen puolustuskyvystä pidetään kiinni, ja tämänpäiväiset puheet asettuisivat koko lailla toiseen valoon, mikäli Suomi tekisi mahdollisimman nopeasti päätöksen ilmasta maahan ammuttavista ohjuksista. Sillä on Suomen puolustuskykyyn äärettömän vahva vaikutus, ja vetoan hallitukseen, että näissä oloissa tähän tultaisiin päätymään.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on se, että täällä on kovasti puhuttu, että eduskunta on pidetty pimennossa. Ei pidä paikkaansa. Jokaisesta eduskuntaryhmästä on edustus tässä kontaktiryhmässä, ja siellä on ollut käytettävissä avoin tieto sen kontaktiryhmän sisällä luottamuksellisesti asioista, joihin tämä puolustusvoimauudistus nojautuu. Se on ollut kaikkien käytettävissä. Jos ne kansanedustajat, jotka kuuluvat tähän kontaktiryhmään, eivät ole pitäneet omiaan sitten informoituna, niin se ei ole tämän järjestelmän vika. Eikä se muutenkaan tietysti niin lähde, että hallitus ei toisi esitystä, jota eduskunta käsittelisi. Kyllä se on parlamentaarisen järjestelmän mukaista, että hallitus tekee pohjaesityksen ja eduskunta sitä arvioi, hylkää, hyväksyy tahi muuttaa sitä, ja näin tullaan tämän selonteon yhteydessä näissä puolustusvoimauudistuksissa tekemään eri muodoissa.

Kansanedustajia ei ole pidetty pimennossa, vaan tämä prosessi on siltä osin ollut avoin lukuun ottamatta sitä, ettei tietenkään ole haluttu synnyttää keskustelua siitä, mitkä paikkakunnat tulevat kyseeseen, mutta on kerrottu ne perustelut, tavoitteet ja periaatteet, joiden mukaan uudistus tehdään, ja meillä on ollut täysi samanmielisyys. On kolme asiaa, joissa ei ole oltu yhtä mieltä: se on reservin koko, se on kertausharjoitusten määrä, ja se on varuskuntapaikkakunnat, niitä varuskuntapaikkakuntia kun ei ole käsiteltykään. Mutta näissä kolmessa asiassa on oltu erimielisiä, kaikessa muissa Puolustusvoimien uudistukseen liittyvissä asioissa on sekä hallituspuolueiden että oppositiopuolueiden välillä täysin yksimielinen kanta ja näkemys.

Oikeastaan minä vetoaisin oppositioon, tässä tapauksessa nyt erityisesti perussuomalaisiin, että näkisitte sen kansainvälisen yhteistoiminnankin merkityksen, mikä tällä yhteistoiminnalla on aikaansaatavissa meidän kansallisen puolustuksemme väkevöittämiseen. Sitähän sillä haetaan takaa ja sitä sillä on aikaansaatu, ja siitä linjasta ei nyt kannattaisi missään tapauksessa luopua, yhtä vähän kuin maanpuolustustahdostakaan. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, ja vetoan siihen, että tämän kansainväliseen kriisinhallintaan liittyvän yhteistoiminnan sotilaallinen merkitys meidän omien voimiemme kehittämiseksi myöskin myönnettäisiin vahvasti. Sen lisäksi vielä vetoan siihen näkökantaan, että kun Puolustusvoimat nyt tulee säästäneeksi erittäin rankalla tavalla sinänsä, niin tämä ei tulisi merkitsemään sitä, että Puolustusvoimat joutuisi uusien supistusten kohteeksi maaliskuun lopussa pidettävässä kehysriihessä, jossa yhteydessä tullaan säästötoimenpiteitä tietysti erittäin roimalla kädellä toteuttamaan. Näkisin niin, että Puolustusvoimien osalta nämä säästöt on nyt tässä nähty.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pidin itse erittäin tärkeänä sitä, että tämä uudistus tehtiin Puolustusvoimien näkökulmasta ja he tekivät ratkaisut, jotka he kokivat parhaiksi heidän toimintansa kannalta. Malli on totta kai, niin kuin on ollut aiemminkin, että poliitikot antavat varat ja rahan ja sen mukaan Puolustusvoimat tekee omat ratkaisunsa. Näin on toimittu aiemminkin, esimerkiksi silloinkin, kun keskustalla on ollut vaikkapa puolustusministerin salkku. Mutta se on tärkeää, että ne ratkaisut tehdään Puolustusvoimien johdolla, heidän esitystensä pohjalta, ja tässä salissa on esitetty tänään sellaisia väitteitä, joista ainakin pääministeri on yksikantaan ilmaissut, että ne eivät pidä paikkaansa. Minun mielestäni on tietysti hyvin epärehellistä enää sen jälkeen niitä esillä pitää, vaikkapa niitä väitteitä, että Utvan kokouksessa olisi Dragsvikin lopettaminen otettu pois listalta. Pääministeri Katainen on useaan kertaan todennut, että sellaista keskustelua ei ole käyty ja sellaista muutosta ei ole tehty ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, ja minä pidän sitä ensiarvoisen tärkeänä. Myönnän itsekin, että hivenen säpsähdin siinä vaiheessa, kun keskusteluun tämä nousi. Mutta kun sain vahvistuksen — ja se vahvistus tuli pääministeriltä, se vahvistus tuli Puolustusvoimilta ja muualta, että näin ei ole toimittu — niin minun mielestäni silloin olisi rehellistä, että myös tässä salissa pysyttäisiin siinäkin mielessä totuudessa.

Arvoisa puhemies! Tällä kysymyksellä on senkin jälkeen luonnollisesti alueellisia vaikutuksia, ja meistä kansanedustajista monen omallekin alueelle tulee menetyksiä, ja ne ovat raskaita, niin myös omassa vaalipiirissäni. Myönnän, että esimerkiksi se, että Hämeen Rykmentti Lahdessa lopetetaan, on meidän alueellemme kova isku. Se on myös kova isku Päijät-Hämeelle, niin kuin on muiden varuskuntien lopettaminen omilla alueilla. Sen takia itse pidän erittäin tärkeänä, että nyt kun tätä uudistustyötä lähdetään viemään toteutusvaiheeseen, huolehditaan huolella siitä, että henkilöstöpolitiikassa noudatetaan hyvän henkilöstöpolitiikan pelisääntöjä, mutta myös siitä, että katsotaan huolella, ovatko kaikki nyt tehdyt linjaukset oikeita.

Itse pidän erittäin järkevänä esimerkiksi sitä mallia, jonka toinen oman vaalipiirini varuskunta eli Viestirykmentti koki. Viestirykmentti alistetaan tietyllä tavalla Panssariprikaatin alaisuuteen, mutta samaan aikaan Riihimäen varuskunta saa jopa lisää toimintoja, kun muun muassa armeijan logistiikkakoulu muuttaa Riihimäelle. Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskus ja Kenttälääkinnän valmiuskeskus muuttavat myös Riihimäelle, eli Riihimäen varuskunnasta tulee tulevaisuudessa entistä vahvempi erikoisosaamisen keskittymä.

Pidän järkevänä sitä, että hallintoa, joka on sielläkin hyvin lähekkäin, muutaman kymmenen kilometrin välein Hattulan ja Riihimäen välillä, uudistetaan. Olen miettinyt myös sitä vaihtoehtoa, että mitä tulee esimerkiksi Urheilukouluun ja Lahdessa oleviin Hämeen Rykmentin tiloihin, niin ainakin itse toivon, että ennen kuin ratkaisut viedään käytäntöön, tehdään vielä tarkistus siinä, että nämä muutokset eivät aiheuta investointitarpeita sitten uusissa paikoissa, ja se on hyvin oleellista. Kannattaa miettiä myös sitä, voisiko tällainen Panssariprikaatin ja Riihimäen Viestirykmentin tyyppinen ratkaisu olla myös yksi ratkaisumalli Lahden Hämeen Rykmentille.

Sellainen asia, jonka, arvoisa puhemies, haluan loppuun nostaa, on soittokunnat. Tiedän, että se on pieni asia tässä isossa kuvassa, mutta niillä on alueellisesti erittäin suuri merkitys monessakin mielessä. Myös tällä puolella toivon, kun nyt tehdään erittäin suurta uudistusta näiden erikoisosaajien näkökulmasta, että mietittäisiin vaikkapa kertaalleen niin, että kun Panssarisoittokunta loppuu ja sen tilalle tulee Varusmiessoittokunta, olisiko mahdollista miettiä niin, että sen Varusmiessoittokunnan rinnalla toimisi hivenen tavallista Varusmiessoittokuntaa suurempi ammattisoittajien joukko. Tällä pystyisimme takaamaan alueellisesti toiminnan läpi vuoden, sillä Varusmiessoittokunnan toiminta-aika jää kuitenkin kohtuullisen lyhyeksi. Varusmiessoittokunta on soittokuntoisena noin puoli vuotta, ja tällä mallilla, jossa ammattisoittajia olisi Varusmiessoittokunnan rinnalla esimerkiksi noin kymmenkunta, pystyttäisiin toimimaan huomattavasti tehokkaammin.

Tällaisia kehittämisajatuksia haluan välittää vielä Puolustusvoimiin, kun tätä uudistusta lähdetään viemään käytäntöön.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty pitkään erittäin hyvää keskustelua meitä suomalaisia todellakin koskettavasta asiasta. Meillä kaikilla armeijan käyneillä miehillä ja naisilla on varmaan niitä omakohtaisia kokemuksia ja erittäin hyviä kokemuksia sieltä Puolustusvoimista. Mutta ihan muutaman asian haluaisin tästä puolustusministeri Stefan Wallinin vastauksesta ottaa esille.

Hän toteaa, että ensinnäkin uudistus ei ole säästöohjelma. Sen tavoitteena on varmistaa Puolustusvoimien toimintaedellytykset ja ylläpitää tarvittava ennaltaehkäisykyky ja torjuntakyky. Tästä voi helposti kysyä, ovatko ministeri ja maamme hallitus todellakin sitä mieltä, että Puolustusvoimat ei tarvitse toimintaansa tämän enempää euroja. Kuitenkin hallitus on asettanut Puolustusvoimat tulevien vuosien määrärahoissa todella hankalaan tilanteeseen, ja Puolustusvoimat ovat olleet pakkotilanteessa tekemään näitä rajuja muutoksia.

Edelleen ministeri puheessaan lupaa, että puolustusmenojen käyttö palautetaan hallittavaan tasapainoon vuoteen 2015 mennessä. Helposti herää kysymys, mikä on se taso. Olisi toivonut, että se olisi myöskin mainittu tässä ministerin puheessa.

Lisäksi ministeri toteaa, että puolustusvoimauudistus käynnistettiin hallitusohjelman mukaisesti osana uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua. Eli siis voidaan todeta, että se tapahtui ennen uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tekemistä. Lisäksi ministeri toteaa puheessaan, että puolustusvoimauudistus sisällytetään eduskunnalle annettavaan selontekoon. Siis ensin tehdään nämä rajut muutokset ja sitten ne sisällytetään sinne selontekoon. Herää kysymys, onko tämä oikea järjestys. Miksi näitä ei tehty samanaikaisesti?

Lisäksi vastauksessaan ministeri aivan oikein toteaa, että puolustusvoimauudistuksella tulee olemaan huomattavia alueellisia vaikutuksia. Siksi rakennemuutoksen aluepoliittiset vaikutukset selvitetään perusteellisesti. Tästä herää kysymys, miksi vasta tämän jälkeen. Miksei niitä aluepoliittisia vaikutuksia ole selvitetty jo näitä karsimisia ja tätä rajua muutosta tehdessä, tai oikeastaan ennen sitä?

Lisäksi ministeri toteaa, että hallitus on sitoutunut kääntämään valtion velkasuhteen laskuun vaalikauden loppuun mennessä, ja hän toteaa, että tähän välttämättömään vyön kiristykseen osallistuvat kaikki hallinnonalat. Tosiasia kuitenkin on, että kyllä Puolustusvoimilta vaaditaan tuplaten niitä kiristyksiä, mitä muilta hallinnonaloilta. (Ilkka Kanerva: Eihän niitä ole tullutkaan vielä muille aloille!) Lisäksi ministeri korostaa, että uudistuksen toteuttamisen ratkaisumalli on Puolustusvoimien tarpeisiin ja hallitusohjelmaan perustuva. Pitää kuitenkin tässäkin yhteydessä muistaa se, että hallitus on määritellyt määrärahat tuleville vuosille ja Puolustusvoimat ovat olleet tässä välttämättömässä toimenpiteessä. (Timo Heinonen: Näin se oli ministeri Kääriäisenkin aikana!)

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin valitettavana sitä, että ministeri ei sinänsä hyvässä puheessaan ole kertonut kertausharjoitusten määristä tuleville vuosille. Se olisi ollut erittäin hyvä myöskin eduskunnalle kertoa. Toimivalla ja osaavalla reservillä on kuitenkin erittäin tärkeä osa Suomen puolustusjärjestelmässä.

Ja tähän loppuun haluan todeta, että olen edustaja Kanervan kanssa erittäin samaa mieltä siitä, että Puolustusvoimia ei tule enää jatkossa kiristää tämän enempää. Nyt ollaan todellakin viimeisellä viivalla.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät hallituspuolueiden jäsenet, älkää piiloutuko Puolustusvoimien komentajien selän taakse. Te ensin viette heiltä rahat, pakotatte heidät rajuihin päätöksiin, koviin päätöksiin, ja sitten te sanotte, että Puolustusvoimat on tehnyt nämä päätökset. Tuntekaa vastuunne.

Kysyitte myös, mitä me olemme kodinturvajoukoista puhuneet. Me olemme puhuneet reservistä jonkin verrankin. Siihen liittyy erittäin tiiviisti maanpuolustustahto, ja siihen taas vaikuttavat nämä paikalliset varuskunnat, joten nyt tätä tarvitsee paikata jotenkin, ja se on vapaaehtoinen maanpuolustustyö, sen kehittäminen ja kannustaminen. Yksi vaihtoehto, mitä teidän kannattaa myös miettiä, ovat Niinistön kirjallisessa kysymyksessä nämä rynnäkkökivääreihin liittyvät asiat. Pohtikaa sitä avoimesti sitten, kun tulee vastauskin jossain vaiheessa.

Lisäksi on nostettava esiin, että kaiken tämän ikään kuin kiristyksen huippuna on se, että te päätitte viedä jalkaväkimiinat pois Puolustusvoimilta. Pitäkää nyt, hyvänen aika, sitten ainakin niistä rypäleaseista, mitkä ovat korvaamassa niitä, kiinni. Pitäkää edes sen verran Suomen puolustuksesta huoli.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aika mielenkiintoisilta kuulostavat perussuomalaisten suusta toteamukset, että kantakaa vastuuta. Totta kai me kannamme vastuuta. Me valitsimme vaalien jälkeen, että me olemme valmiita menemään hallitukseen ja kantamaan vaikeassakin tilanteessa vastuun. Teidän puolueenne, edustaja Jalonen, teki toisen ratkaisun. Teillä oli kaikki avaimet tulla hallitukseen ja lähteä kantamaan vastuuta ja tekemään uudistuksia. Mutta se on kiistaton tosiasia, että Puolustusvoimat ovat itse määritelleet maanpuolustuksen kannalta tehokkaimmat ja heidän mielestään parhaat rakenteet. Näin on toimittu. Pääministeri Katainen on todennut, että heillä oli muun muassa kolme presidentin kanssa pidettyä ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokousta, joissa ei kertaakaan tehty poliittista harkintaa yhdenkään varuskunnan lakkauttamisen tai säilyttämisen puolesta. Sen lisäksi pääministeri Katainen on todennut Ylen Aamu-tv:ssä, että puolustushallinnon virkamiehet eivät kertaakaan esittäneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa esimerkiksi Dragsvikin lakkauttamista. Näissä ei tehty poliittista harkintaa, vaan Puolustusvoimat valmistelivat.

Me kannamme totta kai sen vastuun, että vaikeassa tilanteessa me olemme halukkaita laittamaan Suomen talouden kuntoon. Ja, edustaja Jalonen, mitä pidempään meidän maamme elää velaksi, sitä epärehellisempää, sitä epäreilumpaa se on meidän lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Sen takia täytyy olla vastuunkantajapuolueitakin Suomen eduskunnassa.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin vähän hämmästyin edustaja Jalosen puheenvuoroa siinä, että mentäisiin komentajan selän taakse. Ei sinne kukaan mene, pakene, piiloudu, eikä mahdukaan, sillä tosiasiassa tämän sisällön valmistelu on tehty niin hyvän puolustuspoliittisen asiantuntemuksen varassa kuin tästä maasta löytyy plus kansainvälisen vuorovaikutuksen kautta on kehittynyt meille, ja se tehtävä on annettu Puolustusvoimille itselleen, jonka komentajan johdolla on se siellä myöskin asianmukaisesti tehty. Raami, raiteet, periaatteet tulevat poliittisesta pöydästä, tietenkin. Yhtä vähän kuin Puolustusvoimain komentajalla on vastuuta maan taloudesta, yhtä vähän tietysti me voisimme lähteä siitä, että me ottaisimme vastuullemme sen, mikä se uudistuksen sisällöllinen puoli ja toteutus on.

Olisiko, edustaja Jalonen, todellakin ollut järkevää, että poliitikot olisivat tehneet sen sisältöratkaisun, oltaisiin toimittu päinvastoin kuin nyt toimittiin? Ette kai voi tätä tarkoittaa käytännössä? Poliittinen vastuu on poliittisella puolella: julkisuuteen, äänestäjille, historialle, tälle maalle kaiken kaikkiaan. Mutta kertokaa, miten se olisi pitänyt muka tehdä. Kenen olisi pitänyt se sisältö valmistella, ellei Puolustusvoimien itsensä? Kyllä tämän täytyy olla ihan järkeenkäypä menettelytapa kaikille osapuolille tässä prosessissa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva ei taaskaan kuunnellut, mitä sanoin. Sanoin juuri, että puolustuspolitiikkaa pitää tehdä puolustuspoliittisista syistä, ei talouspoliittisista. (Ilkka Kanerva: Entä aluepoliittisista?)

Edustaja Heinonen, sanoitte vastuunkannosta. Tehdään se nyt kerrankin selväksi. Viittasin tähän jo eilen, kun taas kerran teimme Euroopan tukipakettiratkaisuja, että eilen sysättiin rahaa pihalle ja nyt sitä otetaan Puolustusvoimilta pois. Me emme olleet valmiita tuohon EU-politiikkaan, jota te harrastatte. Me emme olleet siihen valmiita. Me sanoimme sen äänestäjillemme. Me pidimme siitä kiinni, ja täytyy myöntää: se oli kipeä ratkaisu, kun me pidimme vastuumme, äänestäjille vastuun siitä, että pidimme linjamme, emmekä kääntäneet takkia ja menneet hallitukseen. Me olemme kantaneet vastuuta, me tulemme kantamaan ja me teemme niin myös seuraavien vaalipuheiden jälkeen käytännössä.

Takaisin vielä tuohon aikaisempaan edustaja Kanervan puheeseen. Sanoitte näistä Hornetien ohjuksista, että ne on nyt hommattava. Niitten hankintahinta on niin iso, että hankinnan lykkäämisellä, ei perumisella, vaan lykkäämisellä — tämä on minun oma mielipiteeni — saataisiin pidettyä varuskunnat vielä pitempään pystyssä ja varuskuntien olemassaolo vaikuttaisi maanpuolustustahtoon, joka (Puhemies koputtaa) pitäisi meidän reservimme kunnossa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on useita kertoja tuotu esille parlamentaarinen valmistelu. Itse toivon, että tulevaisuudessa niin perussuomalaisilta kuin keskustalta löytyisi valmiutta parlamentaariseen valmisteluun, mutta ei parlamentaarinen valmistelu voi tarkoittaa sitä, että mitään ei olla valmiita uudistamaan tai tekemään. Eli pitää olla valmiutta silloin uudistaa, pitää olla valmiutta tehdä myös vaikeitakin ratkaisuja, ja tämän tyyppisiin asioihin valitettavasti teistä ei ole ollut. Tästä kontaktiryhmästäkin teidän puolueenne päätti kävellä ulos siinä vaiheessa, kun asiaa vietiin eteenpäin.

Oikeastaan olisi mielenkiintoista kuulla, kun, edustaja Jalonen, te totesitte, että Puolustusvoimiin ei saa kohdistaa talouspaineita — elikkä te olette sitä mieltä, että Puolustusvoimiin ei saa kohdentaa minkäänlaisia leikkauksia — oletteko te sitä mieltä, että yhtään varuskuntaa ei saa lopettaa. Presidentinvaalien aikaan, jos oikein muistan, teidän ehdokkaanne puheenjohtaja, edustaja Soini totesi, että Dragsvik voidaan lopettaa. Onko Dragsvik ainoa varuskunta, jonka perussuomalaiset ovat valmiit lopettamaan? Kertokaa, mitkä varuskunnat teidän mielestänne olisi pitänyt lopettaa, vai olisiko teidän mielestänne oikea ratkaisu ollut se, että me lämmitämme vajaan kymmenen vuoden päästä 4 500:aa tyhjää punkkaa armeijassa, kun ikäryhmät ovat pienentyneet? Mitkä varuskunnat perussuomalaiset olisivat lopettaneet? Onko se ainoastaan Dragsvik, vai onko joku muu varuskunta, mihin te olisitte olleet valmiita koskemaan, vai onko niin, että varuskuntiin ei kosketa ja eletään kaikilla eri sektoreilla kuin pellossa lapsiemme piikkiin?

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä vanha trikki, tätä kannattaa käyttää.

Arvoisa puhemies! Tunnen taudinkuvan itse omakohtaisesti samalta paikalta. Ei se nyt niin hirveätä ole, kyllä se siitä asettuu.

Mutta, arvoisa puhemies, kaikella hyvällä, erityisesti teitä kohtaan tietysti, sanon myöskin kollegoille täällä lattiatasolla, meille rivikansanedustajille keskenämme tässä, että vaikka olisi kuinka rikkaan talon poika, niin jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa, edustaja Jalonen. Ja jos tämä maan talous aiotaan pitää jollain tavalla terveellä raiteella, niin pitää lähteä tässä puolustusvoimauudistuksessa siitä, että toteutetaan se niillä pelimarkoilla, joita tässä tasavallassa on käytettävissä, niin hyvän ja iskukykyisen, uskottavan puolustuskyvyn aikaansaamiseen kuin suinkin mahdollista, ja siihen minä toivon isänmaallisena monasti pitämältäni perussuomalaiselta puolueelta vastausta, miten näillä pelimerkeillä tämä puolustus sitten olisi järjestettävissä. Se on ihan asiallinen kysymys, ei vinoilua eikä kenkkuilua millään tavalla, ja siihen tarvittaisiin perussuomalaistenkin asennoitumista taakse, että tässä voitaisiin toimia.

Sitten tämä puolustusvoimahankinta-asia on aina — edustaja on niin valistunut, että sen hyvin tietää itsekin — ne ovat erittäin pitkiä suunnittelukausia, joilla näitä hankintoja tehdään. Mutta se mahdollisuuksien ikkuna ei ole auki loputtomiin, jolla esimerkiksi tätä ohjustyyppiä saadaan. Edustaja varsin hyvin tietää, että JASSM-hävittäjät esimerkkinä on sellainen, jota Yhdysvallat ei esimerkiksi myy muille Nato-liittolaisilleenkaan, mutta Suomella nyt on mahdollisuus se saada, ja se pitää ostaa niin kauan kuin se mahdollisuus on olemassa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä Puolustusvoimiin saa kohdistaa paineita, ja on syytäkin, mutta se vauhti, millä edetään, sen on oltava nimenomaan puolustuspolitiikan vauhdittama ja Puolustusvoimien oman uudistushankkeen mukainen.

Vielä tuohon ikäluokkaan, se on tullut monesti esille. Siis ikäluokathan eivät pienene. On vaan se porukka, kenen suorituskyky ei enää riitä Puolustusvoimiin. Se on pienentynyt, ikäluokat eivät pienene. Elikkä terminologia on teillä nyt tässä kohtaa väärä.