Opetusministeriön hallinnonala 29
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan painopisteitä ensi
vuonna ovat muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen peruspalvelujen
toimintaedellytysten parantaminen, opetustoimen arvioinnin kehittäminen
sekä koulutus-, kulttuuri- ja liikuntapalvelujen saatavuuden
lisääminen.
Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että opetus- ja kirjastotoimen valtionosuuksien korottamisella
poistetaan 1990-luvun laman seuraukset ja niiden aikana tehdyt yksikköhintojen
leikkaukset. Näin kunnilla on paremmat mahdollisuudet helpottaa
koulun arkista työtä ja antaa koulutuksen järjestäjille
paremmat edellytykset laadukkaiden koulupalvelujen tuottamiseen.
Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota myös
siihen, että eduskunnan hyväksymä korkeakoulujen
kehittämislain muutos turvaa yliopistoille selkeästi
nykyistä paremman määrärahakehityksen.
Yliopistojen toimintaan on lisätty määrärahoja
lääkärikoulutukseen ja opettajankoulutukseen.
Kuluvan vuoden ensimmäisen lisätalousarvion
yhteydessä eduskunta lisäsi lääkärikoulutukseen
osoitettavia määrärahoja lääkärikoulutuksen
lisäämiseksi 70 aloituspaikalla. Me olemme voineet
nyt valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa,
tähän ohjata rahoituksia, koska hallitus ei sitä tehnyt.
Näin tähän lisättiin 824 000
euroa.
Vuosien 2001—2006 eli kahden tulossopimuskauden yhteinen
lisäystarve on yliopistojen opettajankoulutuksessa noin
6 000. Nyt meneillään olevan opettajankoulutuksen
laajennusohjelman tavoite on runsaan 3 000:n lisäys.
Seuraava laajennusohjelma eli siis vuosille 2004—2006 ajoittuva
on arvioitu noin 3 000 osallistujan suuruiseksi. Laajennusohjelman
painopisteitä tulisivat olemaan ainakin äidinkieli,
kirjallisuus, vieraat kielet, ja lisäksi on muita aineita.
Valiokunta pitää opettajankoulutuksen laajentamiseen
varattuja määrärahoja talousarvioehdotuksessa
riittämättöminä. Tämän
vuoksi momentille lisätään 330 000
euroa.
Valiokunta on edelleenkin huolestunut opetustoimen rakentamismäärärahojen
vähyydestä. Koulutuksen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan
ehdotetusta hanke-esityksestä voitiin rahoitussuunnitelmaan
ottaa alle 23 prosenttia. Tässä totean, koska
minun aikarajani on määrällinen, että me
olemme voineet myöskin tähän ohjata lisää rahoituksia
nimenomaan home- ja kosteusvaurioista kärsivien koulujen
peruskorjaukseen 2 miljoonaa euroa.
Eduskunta on useasti kiinnittänyt huomiota huolestuneena
ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahojen
supistamiseen. Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että kuluvan vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa
voitiin lisätä ammatillisen lisäkoulutuksen
määrärahoja 100 miljoonalla markalla.
Valiokunta korostaa, että ammatillisen aikuiskoulutuksen
määrärahatarvetta tulee tarkastella uudestaan
heti, kun rahoitusjärjestelmää selvittävän
työryhmän työ vuoden 2002 alkupuolella
valmistuu. Tähänkin me olemme voineet lisätä määrärahoja,
samoin vapaan sivistystyön määrärahoihin
valiokunta on sivistysvaliokunnan lausuntoon perustuen lisännyt 336 000
euroa käytettäväksi lisäyksenä kansanopistojen
perustamiskustannuksiin ja 600 000 euroa käytettäväksi
opintokeskusten toimintaan sekä 300 000 euroa
lisäyksenä kesäyliopistojen valtionosuuksiin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että koko
kulttuuripolitiikan toimialan valtionrahoituksessa veikkausvoittovarojen
osuus on hallituksen esityksen mukaan 79 prosenttia. Veikkausvoittovarojen
tuoton arvioidaan hallituksen esityksessä kasvavan 2,2
prosentilla. Valiokunnan mielestä tavoite on kunnianhimoinen,
koska kuluvankin vuoden tuotto jää varsinaisessa
valtion talousarviossa esitettyä alemmas ja tuottoarviota
on jouduttu toisessa lisäbudjetissa alentamaan 103 miljoonalla
markalla.
Kulttuurin puolella valiokunta puuttui siihen, että lakisääteistä valtionosuutta
saavien teattereiden valtionosuuksiin ei ole ensi vuodelle ehdotettu
indeksikorotuksia. Myös henkilötyövuosien
määrässä, johon teattereiden
saama valtionosuus perustuu, on suuri vaje. Harkinnanvaraisilla
määrärahoilla tuetaan alueteatteritoimintaa, kiertuetoimintaa
sekä ruotsinkielistä teatteritoimintaa sekä alueorkesteritoimintaa.
Lisäksi määrärahasta osoitetaan
tukea tanssitaiteelle ja lastenteatteritoiminnalle. Myös
valiokunnan mielestä näihin tarkoituksiin osoitetut
määrärahat eivät ole olleet
riittäviä. Sen vuoksi lisättiin 336 000
euroa teattereiden valtionosuuksiin, samoin 336 000 euroa
käytettäväksi valtionosuutta saavien
teattereiden harkinnanvaraisiin avustuksiin.
Lasten ja nuorten liikuntaohjelman avulla on vuonna 2001 rahoitettu
esimerkiksi 759 paikallisen liikuntapainotteisen iltapäiväkerhon
toimintaa ja lasten ja nuorten harrastepainotteisia hankkeita paikallisissa
liikuntaseuroissa, useita lasten ja nuorten liikuntaharrastukseen
liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä sekä lasten
iltapäivätoimintaa. Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan
varattu määräraha ei ole riittävä läheskään
kaikille hakijoille.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että liikuntapaikkarakentamiselle luodaan edellytyksiä.
Valiokunta on lisännyt 846 000 euroa käytettäväksi
lasten ja nuorten liikuntaohjelman tukemiseen ja 846 000
euroa lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen.
Vielä totean, että huumausainepolitiikan toimeenpanosta
vastaavalta ministeriltä tuli esityksiä, ja me
lisäsimme opetusministeriön osuudeksi 5 miljoonaa
markkaa eli noin 841 000 euroa. Vaikkakaan tilanne ei ole
kansainvälisesti tarkasteltuna vielä vaikea näiden
kysymysten kohdalla, se on huolestuttava. Tämän
johdosta katsoimme, että on tärkeää,
että pidämme huolen myöskin siitä,
että ennalta ehkäisevää valistustoimintaa
suoritetaan.
Arvoisa puhemies! Tähän tulee muutamia esityksiä oppositiolta.
Kaiken kaikkiaan haluan esittää kiitokset
valtionvarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston kaikille jäsenille
erittäin hyvästä ja myönteisestä yhteistyöstä jaoston
käsittelyn, asiantuntijoiden kuulemisen ja yleiskeskustelun
aikana.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa puhemies! Jaoston puheenjohtajan Tykkyläisen
kiitoksiin on helppo yhtyä myöskin opposition
puolelta. On ollut ilo jaostossa työskennellä.
Ensi vuoden budjetissa taiteen ja kulttuurin määrärahat
nousevat 4 prosenttia. Jaostossa pystyttiin puristamaan lisäystä vielä joihinkin
kipupisteisiin.
Monet maakunnat ovat nostaneet profiiliaan kulttuurimaakuntina.
Kirjamessut, musiikkijuhlat, taidenäyttelyt, museot, eri
kuntien kulttuuritapahtumat kertovat tästä. Kulttuuripalvelut
lisäävät kunnan viihtyisyyttä ja
niiden avulla saadaan uusia asukkaita ja yrityksiä. Kulttuuri
on hyvin vahva imagotekijä. Kulttuuriharrastukset yhdistävät
ihmisiä, syntyy sosiaalisia verkostoja.
Valtiovarainvaliokunnan sivistysjaostossa kävi tänä syksynä useita
asiantuntijoita, jotka olivat huolissaan kulttuurimäärärahoista,
syystä. Rahoitusta ei ole kyetty turvaamaan teatteri- ja orkesterilain
hengen mukaisesti, eikä muidenkaan taidemuotojen asema
tässä mielessä ole kehuttava. Kuitenkin
meillä tehdään maailmankin mittapuun
mukaan huikeita esityksiä kaikkien meidän nautittavaksi.
Kiinnostavat, usein paikallisista aiheista nousevat teatteriesitykset
vetävät salit täyteen ilta illan jälkeen.
Kotimainen elokuva on tehnyt uuden tulemisensa, tanssiteattereita toimii
kymmenen, niistä kuusi Pääkaupunkiseudun
ulkopuolella.
Totesimme jaostossa, että tanssin ammattilaisten määrä on
kasvanut nopeasti. Koulutuksen lisääntymisen myötä uusille
tanssijoille ei kyetä rahapulan takia tarjoamaan töitä.
Harkinnanvaraista rahoitusta on sielläkin liian vähän.
Mahtavatko parhaat nykytanssijat lähteä ulkomaille?
Eduskunnassa näiden teattereiden, orkestereiden ja
kulttuuria tekevien ryhmien tasa-arvoa aluepoliittisessa mielessä pohdittiin
paljonkin. Jo kahtena vuonna peräkkäin tämän
pienen liikkumavaran turvin olemme kyenneet korjaamaan teattereiden
tuen jälkeenjääneisyyttä. Vuosi
sitten korjattiin myös tanssin tukea.
Arvoisa puhemies! Suomi on teatterimaa. Ammattiteattereissa
käy talvikautena yli kolme miljoonaa katsojaa. Viesti teattereiden
taholta oli selkeä: Ellei budjettiin saada lisää rahaa,
näyttelijöitä joutuu työttömiksi.
Teattereiden menoista 80 prosenttia on henkilöstökuluja.
Samoin alueteattereiden kohdalla jaosto on tiedostanut tämän
huolen. Esimerkiksi omassa maakunnassani Åbo Svenska Teaterin
asema pyritään nyt turvaamaan. Kuitenkin jaosto
pyytää hallitusta selvittämään
tukijärjestelmän epäkohdat ja ryhtymään
tarvittaviin toimiin. Samaan lausumaan sisältyy myöskin
viittaus orkesterien vaikeuksiin. Niidenkin toimintaan tulee saada
rahoitusta myös kiertueita silmälläpitäen.
Esimerkiksi Lapissa ja saaristoalueilla on koettu kiertuetoiminta
hyvin tähdelliseksi. Lastenteatteri on oma lukunsa. Pieniksi
jäävät lipputulot eivät riitä kattamaan
toimintaa, jos henkilötyövuosiin ei saada kunnon
valtionosuutta.
Lapsia on muistettu myös elokuvan kohdalla. Lisäpanostus
on osoitettu lastenelokuvien kehittämiseen. Sillä saralla
meillä on tapahtunut paljon. Kotimaiset Röllit
ja Ilvekset on huomattu.
Arvoisa puhemies! Kirjastot ovat jääneet monin
tavoin muiden jalkoihin. Nyt rahoitusosuus nousee. Nyt on ymmärretty,
että kirjastotoiminta on peruspalvelua, jonka rahoitus
tulee hoitaa budjetista. Se ei saa olla jatkuvasti riippuvainen kansan
veikkaushaluista. Kirjastotilat ja kirjastoautot ovat monen kunnan
tulevaisuuslistoilla.
Museot kamppailevat hyvin pienellä henkilökunnalla.
Koska kiinteät kustannukset ovat nousseet, ne on jouduttu
kattamaan toimintamenoista. Jaostossa keskustelussa tuli ilmi, että museoilla
on tärkeä tehtävä ihmisten hyvinvoinnin,
jaksamisen ja itsetunnon vahvistajana. Museoilla on uusia kohderyhmiä.
Esimerkiksi vammaisia toivotaan uusin toimin saatavan enemmän
kävijöiksi. Saavutettavuusprojekti tähtää tähän.
Omasta maakunnastani yhteistyössä Valtion taidemuseon
kanssa tässä projektissa toimii Salon Veturitalli.
Sivistysjaostossa todettiin, että kuntien mahdollisuudet
kulttuurin saralla ovat kaventuneet. Talousahdinko vie ensimmäiseksi
kunnista virkoja juuri näistä varoista. Niinpä kulttuurisihteerien
virat alkavat olla yhä harvinaisempia. Minusta tuntuu,
että jaostossa on se henki, että me emme kuitenkaan
alistu tähän vaan yhdessä haluamme kehittää näitä palveluja.
Tärkein asia on rahoitusperusta. Se tarkoittaa EU:n tasolla
kansallisten rahapelien yksinoikeustoiminnan turvaamista.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta saman, minkä jaoston
puheenjohtaja äsken, että lääketieteellisen
koulutuksen määrärahoihin on kiinnitetty
lisäkoulutusta ajatellen erittäin suurta huomiota
jaostossa, ja olemme jakaneet sen yliopistojen huolen, että rahoitusta
pitää seurata ja lisäkoulutusta. Uskon,
että näin täällä eduskunnassa
lopullisesti tullaan päättämään.
Mielestäni olemme saaneet paljon hyvää aikaan,
ja minusta tästä on hyvä jatkaa kulttuurin, taiteen
ja tieteen, koulutuksen ja sivistyksen kehittämistä myöskin
tulevina vuosina.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuorona ed. Hyssälälle
haluan todeta, että me saimme lääkärikoulutuksen
aloituspaikat Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoon ja
rahoitus on tältä osin kunnossa. Lisäksi
elokuvataiteeseen saimme lisättyä 2 miljoonaa
markkaa. Haluan todeta tässä yhteydessä,
että myöskin teattereiden osuutta lisäsimme,
kuten alkupuheenvuorossa esittelinkin, mutta sen sijaan meillä on vielä paljon
tekemistä ja voidaan todeta, että esimerkiksi
museoihin joudumme varmastikin palaamaan seuraavan talousarvion
yhteydessä ja tutkimaan ja käsittelemään
museoiden kohtaa. On olemassa esimerkiksi laivamuseoita, jotka pitää hoitaa
kuntoon.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! "Tottakai kaikki sanomisen arvoinen
on jo sanottu, mutta koska kukaan ei kuunnellut ensimmäisellä kerralla,
on kaikki sanottava taas uudelleen."
Arvoisa puhemies! Vaikka budjetti korjaa myös epäkohtia
ja lupaa rahaa kunnille enemmän kuin pitkään
aikaan — ainakin nimellisesti, toisesta taskusta takaisin
vaatien — liikkumavaraa se ei vieläkään
juuri jätä. Muun muassa sivistystoimessa ikävä takapakki
kunnille oli esiopetuksen kuljetuksen jättäminen
valtion tuetta. Samoin useita tärkeitä investointeja
joudutaan lykkäämään erityisesti
tulokehitykseltään heikommissa kunnissa.
Sekä opetusministeriö että sosiaali-
ja terveysministeriö päättivät
pienentää perustamishankkeiden kokonaispottia
kymmenillä miljoonilla, jota tosin vähän
valiokuntakäsittelyn aikana korjattiin. Valtionosuuden
puutteesta seuraavat ongelmat korostuvat etenkin pienemmillä paikkakunnilla,
joilla on rakentamistarpeita. Siellä valtionosuuksien lisäyksillä ei
pystytä uutta rakentamaan tai homekouluja korjaamaan.
Kun työntekijä sairastuu homeesta johtuen, hän
pääsee sairauslomalle. Kuinka sitten käy
lasten, jotka joutuvat käymään joko kosteusvaurioisissa
kouluissa tai sitten siirtymään opiskelemaan esimerkiksi
teollisuushalliin useiksi vuosiksi? Välttämättömien
peruskorjausten siirtäminen on paikoin mahdotonta. Toisaalta
koulujen rakennustarve muuttovoittokunnissa on kipeä.
Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntien varallisuustilanne
on tunnetusti heikko, muun muassa koska sosiaali- ja terveyskulut
kasvavat väestön ikääntymisen
myötä. Samalla työttömyydestä johtuvat
kustannukset ovat suuria. Tällaisilla alueilla kunnilla
ei yksinkertaisesti ole varaa laajamittaisiin koulujen saneerauksiin
tai tarvikehankintoihin eikä toisaalta myöskään
kasvaviin terveydenhoitomenoihin, ja näitähän
on vaarassa syntyä lisää, jos koulujen
terveyshaittoihin ei puututa ajoissa. Terveyshaittoja ovat paitsi
home- ja asbestihaittojen aiheuttamat hengityselinsairaudet myös
puutteellisesta ilmanvaihdosta johtuva uupumus ja muut korkean hiilidioksidipitoisuuden
oireet. Vanhojen rakennusten lämpö-, vesi-, viemäröinti-
ja sähkötekniikka alkavat monin paikoin pettää,
puhumattakaan tekniikan auttamattomasta jälkeenjääneisyydestä.
Tietoyhteiskunnan tasapuolisen kehittämisen nimissä myös
koulujen atk-valmiuksien tulisi olla ajan tasalla kautta maan.
Itä-Suomen kunnat ja oppilaitosten ylläpitäjät ovat
esittäneet yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten,
ammattikorkeakoulujen ja aikuiskoulutuksen perustamishankkeiden
rahoitussuunnitelmaan vuosille 2002—2005 yhteensä 124
hanketta, joista osa on useammalle vuodelle jakautuvia. Hankkeiden
yhteenlaskettu summa on hieman alle 250 miljoonaa euroa. 124 hankkeesta,
pääasiassa peruskorjauksia, 8—11:lle
ennustetaan riittävää valtionosuutta
ensi vuonna. Itä-Suomen lääninhallituksessa
on arvioitu, että pelkästään
tämän vuoden tasolla pysymiseen lähinnä peruskorjauksiin
tarvittaisiin valtion tasolla yhteensä 75 miljoonaa euroa.
Kun otetaan huomioon kiireellisimmät parannustarpeet, olisi lisäyksen
nykyiseen esitykseen tullut olla vähintään
parikymmentä miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 alussa opiskelijalounaan hinta
nousi vastaukseksi kohonneisiin kustannuksiin markalla. Tämä tuli
opiskelijoiden maksettavaksi. Talousarvioesityksessä 2002
esitetty summa ei vieläkään riitä tyydyttävästi
vastaamaan kohonneeseen ruoan hintaan, kuljetus- ja palkkakustannuksiin.
Tämä johtaa ilman lisätukea lähes
varmasti lounaan hinnan uuteen korotukseen piankin. Opiskelijaruokaloissa on
pidetty tärkeänä tukea kotimaista elintarviketuotantoa
ja mahdollisuuksien mukaan myös luonnonmukaisia tuotteita
niiden korkean laadun sekä eettisten periaatteiden vuoksi.
Korotuspaineet kohdistuvat nykytilanteessa myös kotimaisen
ja luonnonmukaisen tuotannon käyttöasteen supistamiseen.
Tällainen kehitys olisi valitettavaa niin elintarvikkeiden
kuluttajien, tuottajien kuin kotimaisen jalostusportaankin kannalta.
Tilanteeseen olisi jo saatu huomattava parannus lisäämällä kyseiselle
momentille vajaat 2 miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Tähän liittyen vielä muutama
sana elinikäisestä oppimisesta. Meidän
on tuettava myös aikuisväestön koulutusta
ja ammatillista osaamista, mikä takaa meille hyvän
aseman kansainvälisessä kilpailussa. Tämä tarkoittaa
muun muassa aikuisten ammatillista lisäkoulutusta antavien
oppilaitosten toimintaedellytysten turvaamista.
Lopuksi, arvoisa puhemies vielä kiitoksen sanat. On
hienoa, että Viipuri-keskukseen ja karjalan kielen kehittämiseen
lisättiin kansainvälisen kulttuuriyhteistyön
momentille 42 000 euroa. Viipuri-keskus eli kulttuuri-,
tiedotus- ja kansalaistoiminnan keskus on viime vuonna saatu pystyyn
Karjalan Liiton avustuksella, mutta on tärkeää mahdollistaa
toiminta jatkossakin. Keskus syventää myös
lähialueyhteistyötämme, jota alueella
harjoitetaan. Tästä on hyvä aloittaa.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Komin puheenvuoron osaan, jossa hän
otti esille home- ja kosteusvauriokoulut ja niiden korjaamisen,
haluan todeta, että tämä vaatii suurempia
toimenpiteitä hallitukselta eli tietynlaista elvytysohjelmaa, joka
pitää tehdä työministerin ja
opetusministerin yhteistyönä, mutta rahoituksia
ei voida ottaa opetusministeriön pääluokasta,
vaan näille pitää löytyä rahoitukset
jostakin muualta.
Sitten vielä, arvoisa puhemies, ihan nopeasti, elinikäisen
opetuksen ja ammatillisen opetuksen kohdalla haluan todeta, että ammatilliseen
aikuiskoulutukseen jaosto lisäsi määrärahoja
ja tähän tullaan tekemään vielä korjauksia.
Leena-Kaisa Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Hyvä koulutustaso on jo pitkään
nähty pienen valtiomme hyvinvoinnin takeena. Esiopetusuudistus
ja koulutuksen perusopetuksen yksikköhintojen korottaminen
ovat välttämättömiä panostuksia,
jotta edellytykset oppimiseen ja kouluttautumiseen paranevat entisestään
koko maassa. Korjaamalla laman seurauksena tehdyt yksikköhintojen
leikkaukset koulujärjestelmämme kykenee nykyistä paremmin
huomioimaan ja tasoittamaan lasten erilaisia tapoja ja kykyjä oppia
sekä omaksua uutta tietoa.
Jotta lapsemme saavat asiantuntevaa ja osaavaa ohjausta koko
koulutaipaleensa varrella ja oppimiseensa tukea, on tärkeää,
että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota
myös opettajankoulutuksen resurssien lisäämiseen. Opettajankoulutuksen
tulevaisuuden haasteet ovat sekä laadullisia että määrällisiä,
kuten Opepro-hankkeessa on selvitetty. Erityisenä tulevaisuuden
haasteena pidän sitä, että uuden koululain
myötä tullut hallinnollinen uudistus vaikuttaisi
myös opettajankoulutuksen rakenteeseen. Luokanopettajakoulutuksen
ja aineenopettajakoulutuksen tiukka raja voisi hälventyä ja
joustavoitua, kuten myös jako entiseen ala- ja yläasteeseen.
Kiistatta on selvää, että tärkeä painopistealue ensi
vuoden talousarviossa on lasten ja nuorten hyvinvointi. Vaikka eri
hallinnonaloilta löytyy momentteja ja tavoitteita tämän
alueen panostuksiin, yksi ehkä tärkeimmistä perusopetuksen
lisäksi on liikunnan osuus valtion budjetissa. Liikuntatoimen
varoista panostetaan lasten ja nuorten liikuntaan. Niin lähiliikuntapaikkarakentamisen
kuin iltapäivä- ja kerhotoiminnan tukeminen ovat
oikeita tekoja. Valtiovarainvaliokunta onkin ansiokkaasti lisännyt
varoja Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan ja lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen,
kumpaankin 846 000 euroa.
Arvoisa puhemies! Heikentyvän sosiaalisen pääoman
seuraukset ilmenevät kouluongelmina, rikollisuutena, huumeiden
ja päihteiden käyttönä. Sosiaalisen
pääoman lähteitä ovat perhe,
yhteisöt, yritykset ja kansalaisyhteiskunta. Erityisesti
sen lähde on koulu, jossa koko ikäluokka lapsista
ja nuorista viettää suurimman osan arkisesta ajastaan.
Mutta on nuoria, jotka eivät osallistu liikuntaharrastuksiin
tai joita koulumaailmakaan ei tavoita osallistumaan. Tämän
vuoksi on erityisen tärkeää, että nuorten
lisääntyvät huumeongelmat huomioidaan
työpajatoiminnan ja ehkäisevän huumetyön
momenteilla.
Vielä veikkausvoittovaroista: Yksi asia ihmetyttää.
Hallituksen esityksessä on lisätty Veikkauksen
tuottoarviota viime vuodesta jopa 8,6 miljoonaa euroa. Tämä on
siinä mielessä käsittämätöntä,
ettei Veikkauksen tuotto tänäkään
vuonna saavuttanut kuluvan vuoden talousarviossa oletettua summaa.
Tyytyväinen tulee olla siihen, että valtiovarainvaliokunta
on siirtänyt kirjastojen valtionosuuksiin yleisiä budjettivaroja
ja vähentänyt vastaavasti kirjastojen osuutta
veikkausvoittovaroista.
Jyrki Katainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonala
on hyvä esimerkki erittäin positiivisesta hallinnonalasta ja
positiivinen esimerkki myös hallituksen tulevaisuussuuntautuneesta
linjasta. Suomalaisten lasten ja nuorten ja ylipäänsä suomalaisten
ihmisten koulutukseen käytetään tulevana
vuonna varsin merkittävästi enemmän voimavaroja
kuin kuluvana vuonna ja menneenä vuonna on käytetty.
Toki tietysti haasteita riittää myös
tuleville vuosille.
Aikaisemmissa puheenvuoroissa on nostettu esiin homekoulut,
ja kuten valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtajakin
totesi, siihen varmasti liittyy yhteisiä haasteita ei pelkästään
opetusministeriön hallinnonalan suhteen vaan koko budjetin
suhteen.
Muutamia positiivisia esimerkkejä mainitakseni seuraavan
vuoden painopisteinä ovat olleet perusopetuksen valtionosuudet.
Ensi vuonna pystytään ajamaan kiinni ne leikkaukset,
joita lamavuosina tehtiin. Näin ollen keskeisiä uudistuksia
ja parannuksia pystytään tekemään
suomalaislasten perusopetukseen ja ammatillisen koulutuksen tasoon
ja määrärahan tasoon.
Toinen positiivinen painopiste on ollut korkeakoulujen kehittämislain
myötä tullut selvä parannus korkeakoulujen
perusmäärärahojen tasoon. Tässä on
vielä tulevina vuosina myös erityisen huomion
kiinnittämisen kohde, eli mikäli Suomi kohtaa
taloudellisen taantuman, niin vanha lääke, jota
edellisenkin taantuman alkuaikoina jouduttiin käyttämään
elikkä panostaminen tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä korkeakoulujen
resursseihin toimi aikoinaan myös parhaana ja kestävimpänä työllistämistoimen
välineenä. Tämä on myös
suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä haasteita tulevaisuudessa.
Me olemme pärjänneet Oecd:n vertailussa varsin
mallikkaasti tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahojen
tasossa. 3,4 prosentin osuus bruttokansantuotteeseen verrattuna
on mallikelpoinen suoritus. Toki tästä valtaosa
tulee yksityisen rahoituksen piiristä, ja näin
ollen jatkossa paineet kohdistuvat julkiseen rahoitukseen, yliopistojen perusmäärärahoihin,
mutta myös t&k-määrärahoihin.
Julkisen rahoituksen osuudella on nimittäin vaikutusta
siihen, kuinka hyvin yksityinen rahoitus, ulkopuolinen rahoitus,
pystyy tuottamaan hyvinvointia tähän maahan. Optimaalinen julkinen
rahoitus yliopistojen perusrahoituksessa ja t&k-määrärahoissa
tuottaa parhaan tuloksen myös ulkopuolisen rahoituksen
suhteen ja näiden investointien suhteen. Tämän
takia näitä ei voida nähdä täysimääräisesti
vaihtoehtoisina tai toisiaan täydentävinä.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on positiivisesti
huomioitu opettajankoulutuksen tulevaisuuden haasteet. Opettajapula
on jo tällä hetkellä varsin kattava.
Tilanne ei ole pelkästään alueellisesti
eriarvoinen, vaan pulalla on hyvin mittavia vaikutuksia eri puolilla
Suomea. Toisaalta Pääkaupunkiseutu kärsii
opettajapulasta, ja samoin Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa
on alueita, missä kärsitään
pätevien opettajien pulasta. Tähän on
luonnollinen selitys tietysti opettajien eläköityminen,
mutta yhteiskunnassa muutkin kehitystrendit vaikuttavat tähän.
Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla varsin kalliit asuntojen
hinnat johtavat siihen, että tällä alueella
ei välttämättä opettajantyö samalla
tavalla kiinnosta kuin jossakin muualla. Näin ollen tulevaisuudessa
etenkin muutamien aineiden kohdalla on perusteltua lisätä aloituspaikkamäärää ja näin
ollen suunnata resursseja tälle alalle.
Toinen positiivinen huomio valiokunnan mietinnössä on
Vaasan yliopiston diplomi-insinöörin koulutuksen
tutkinnonanto-oikeuden huomioiminen. Tämä on kysymys,
joka varmasti vaikuttaa myös alueelliseen kehittymiseen,
mutta ennen kaikkea sillä on merkitystä paikallisen elinkeinoelämän
osaamistarpeen tyydyttämisessä. Niin kuin mietinnössä todetaan,
on olemassa esimerkkejä siitä, että kun
tietyllä alueella annetaan koulutusta, johonka on kysyntää,
se myös johtaa siihen, että koulutettu väestö jää tai
suuntautuu tietyille alueille. Etenkin Vaasan kohdalla diplomi-insinöörikoulutus
varmasti parantaisi paikallisen elinkeinoelämän
kilpailukykyä ja tulevaisuudennäkymiä,
ja näin ollen tutkinnonanto-oikeuden myöntäminen
ei ole pelkästään alueellisesti vaan
myös sivistyspoliittisesti varsin perusteltua.
Arvoisa puhemies! Vähän samaan teemaan liittyen
toivoisin uutta näkökulmaa myös Kuopion
yliopiston kohdalta. Kuopion yliopistossa on annettu jo vuosia korkea-asteen
kaupallista koulutusta, mutta siellä on mahdollista antaa
vain yhteiskuntatieteen maisterin tutkintoja henkilöille,
jotka suorittavat käytännössä kaupallisen
korkea-asteen tutkinnon. Mikäli halutaan asiaa tarkastella
alueellisen kehittämisen näkökulmasta, olisi
positiivista, mikäli yliopistolla olisi mahdollisuus antaa
kauppatieteen maisterin tutkintoja. Tällä ei ole
oikeastaan vaikutuksia valtiontalouteen millään
tavalla, vaan pikemminkin ehkä kysymys on siitä,
halutaanko antaa tutkinnonanto-oikeus yliopistolle, jossa jo kyseistä koulutusta käytännössä
toteutetaan.
Tällä olisi suuri merkitys imagollisesti, mielikuvallisesti,
yliopiston suuntautumisen suhteen, ja se antaisi mahdollisesti hyviä signaaleja
myös elinkeinoelämän sijoittumiseen.
(Puhemies koputtaa)
Mutta, kuten alussa totesin, hallituksen esitys opetusministeriön
tulevaisuudennäkymistä on varsin positiivinen.
Täytyy tervehtiä ilolla sitä painopistevalintaa,
joka opetusministeriössä on myös tehty
määrärahalisäyksien suhteen.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kataisen puheenvuoron viimeiseen osaan
eli Vaasan yliopiston diplomi-insinöörikoulutuksen
tutkinnonanto-oikeuteen on puututtu. Tällä on
haluttu myöskin antaa vahvistusta opetusministeri Raskille,
että hän voi tehdä päätöksiä hallituksessa,
kun on saanut näin ollen valtiovarainvaliokunnan kannatuksen
tälle asialle.
Tässä yhteydessä otettiin myöskin
esille Turun yliopiston kohdalla sama kysymys, ja liittyen myöskin
tähän työryhmään, joka
on päättänyt työnsä,
tullaan selvittämään muiden yliopistojen kohdalta
samanlaisia ongelmia.
Mitä tulee ed. Kataisen puheenvuoron osaan Kuopion
yliopistosta, niin tätäkin kannattaa varmaan harkita
tulevaisuudessa, koska verkostoitumista tapahtuu eri yliopistojen
kohdalla.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! En malta myöskään
olla sanomatta paria sanaa tähän asiaan, jonka
ed. Katainen puheenvuorossaan ja myös jaoston puheenjohtaja
Tykkyläinen vastauspuheenvuorossaan ottivat esille näistä tutkinnonantamisoikeuksista.
Minun mielestäni meidän pitäisi pystyä katsomaan
kokonaisuutta, minkälaista koulutusta missäkinpäin
Suomea annetaan. Nyt on tämä työryhmä tehnyt
oman työnsä, ja toivon, että myös
tässä talossa näihin asioihin sitten
kokonaisuudessaan myös ensi vuoden puolella voidaan palata.
Itse myös itäsuomalaisena edustajana katson, että kun
meillä on kolme yliopistoyksikköä Itä-Suomessa,
meidän pitäisi pystyä verkostoitumaan
sillä alueella niin, että se hyödyttäisi
koko Itä-Suomea. Ed. Katainen otti täällä esille
kauppatieteen koulutuksen. Itse katson myös, että jatkossa
tulee tutkia myös oikeustieteellisen vahvistamista Itä-Suomessa,
ja tässä meillä riittää yhteistä työsarkaa.
Arvoisa puhemies! Itse tähän mietintöön
opetusministeriön osalta. Voin myös todeta sen,
että meillä on ollut jaostossa erittäin
hyvä henki tehdä työtä. Kun äsken
katsoin näitä parannuksia, joita mietinnössä on,
voin sanoa, että olen ylpeä jaoston työskentelystä.
Täällä on olennaisiin asioihin otettu
monella tavalla kantaa, esimerkiksi vaikka osoitettu lääkärikoulutukseen
puuttuvat rahat. Paikkojahan oli lisätty mutta ei rahoitusta. Opettajakoulutusta
vahvistetaan myös. Sitten on myös teatteri- ja
orkesteripuolen korjaukset. Vaikka kokonaisuudessaan teatteri- ja
orkesteripuolen rahoituskorjaus on vain 4 miljoonaa markkaa, se
on tässä teatterikentässä ja
orkesterikentässä erittäin suuri raha.
Pienillä rahoilla voidaan tehdä paljon, paljon
pelastaa.
Arvoisa puhemies! Hieman koulutuksen osuudesta liittyen keskustan
vastalauseeseen. Meillähän on täällä kaksi
lisäysesitystä mietintöön jätettynä.
Toinen näistä koskee esiopetuksen kuljetuksia.
Katsomme, että kun esiopetus nyt on laitettu täydessä laajuudessaan
liikkeelle, olisi ollut oikeudenmukaista, että kun me täällä salissa luomme
kunnille uusia velvollisuuksia, samalla myös huolehdimme
siitä, että rahoitus on riittävällä tavalla
hoidettu. Nyt kun kuljetuksiin ei ole valtionosuutta, kunnat joutuvat
toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Esiopetuksessa olevat
lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään, mutta
myös esiopetuksessa olevat verrattuna perusopetuksessa
oleviin. Siksi esitämme siihen puuttuvia rahoja eli nykyrahassa,
markoissa, 39:ää miljoonaa markkaa.
Toinen lisäysesityksemme koskee koulurakentamista,
johon täällä on jo useassa puheenvuorossa
viitattu. Minun käsitykseni mukaan meillä Suomessa
on kaiken kaikkiaan noin 7 miljardin markan edestä rahoittamattomia
kouluhankkeita. Se tarkoittaa sitä, että jos nykysysteemillä rahoitettaisiin,
osa siitä, muutama miljardi, olisi valtion rahaa ja osa
kuntien omaa rahaa, ja tällä vauhdilla, mitä meillä tänä vuonna
ja ensi vuonna budjetissa tulee olemaan, menee noin 30 vuotta, että nämä hankkeet
voitaisiin rahoittaa.
Täällä on osittain viitattu myös
suhdannepoliittiseen tilanteeseenkin rakentamisen suhteen. Yksi
pohdinnan aihehan on, kuten jaostossa kuulimme ja myös
työ- ja sosiaalijaoston puolella, että mahdollisesti
lisäbudjetissa etsittäisiin rahoitusta työllistämispakettina,
investointipakettina, jossa olisi myös kouluhankkeita mukana.
Minusta se on kannatettavaa, mutta itse katsoisin niin, että olisi
turvallisempaa, että rahat olisivat täällä substanssiministeriön
puolella. Silloin ne menisivät suoraan näihin
kouluhankkeisiin eikä tarvitsisi homekoulujen ym. olla
kilpailemassa muiden rakennushankkeiden kanssa.
Arvoisa puhemies! Sitten tästä koulutuspuolen
isoimmasta kysymyksestä eli valtionosuuksista. Tämähän
on oikein, että ensi vuodelle on esitetty yksikköhintojen
korotusta. Se on aivan oikean suuntainen toimi, mutta itse katson
ja keskustassa katsotaan, että se ei ole kuitenkaan riittävä.
Eiväthän ne poista niitä leikkauksia,
joita viime vuosien aikana on ollut voimassa. Sitä paitsi
indeksit maksetaan edelleenkin puolitettuina. Keskustan mielestä indeksit
olisi tullut maksaa kokonaisuudessaan.
Valtionosuusjärjestelmästä sanoisin,
että se on erittäin monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Vaikka
voidaan valtakunnan tasolla sanoa, että opetusministeriön
puolella vaikka perusopetukseen lisätään
niin ja niin paljon rahaa, se ei välttämättä kunnissa
tarkoita sitä, että kuntaan tulisi enemmän
rahaa. Minun omassa kunnassani Joensuussa saamme ensi vuonna 200
000 markkaa vähemmän valtionosuutta perusopetukseen
kuin tämän vuoden budjetissa on. Se johtuu monista eri
seikoista; on niin monia asioita, mitä tässä otetaan
huomioon. Lisäys ei ainakaan meidän kuntamme kohdalla
pidä paikkaansa. Mielestäni valtionosuusjärjestelmä pitäisikin
pikaisesti tehdä selkeämmäksi, että paremmin
pystyisi sitten saamaan valtionosuutta. Ongelma on myös
tietysti se, että kun valtionosuutta lisätään,
kuntapuolen osuus myös lisääntyy. Nythän
on monien vuosien ajan ollut ikään kuin päälaellaan
se suhde, niin että valtion osuus on paljon pienempi kuin
sen itse rahoituslain mukaan pitäisi olla ja kunnan puolelta
rahoitusosuus taas paljon suurempi.
Arvoisa puhemies! Vielä sanon pari sanaa teatteri-
ja orkesteriasiasta, johon jo ed. Hyssäläkin puheenvuorossaan
viittasi. Mehän olemme lisänneet yhteensä 4
miljoonaa markkaa jaoston kautta sinne rahaa, mutta myös
sitten täällä on selkeä ponsi
hallitukselle siitä, että teattereiden valtiontukijärjestelmä pitäisi
selvittää. Meillä on ollut vuodesta 93
laki teattereitten ja orkestereitten rahoittamisesta. Käytännössähän
on niin, että se on avoin laki ja sinne voisi tulla uusia
teattereita mukaan, jos ne ovat laadultaan riittävän
hyviä. Mutta kun rahaa on niin vähän,
rahat eivät riitä nykyisillekään
teattereille ja orkestereille, joten laki on käytännössä suljettu.
Sen jälkeen käytetään harkinnanvaraisia
avustuksia näille muille teattereille ja orkestereille,
ja tämä tilanne on täysin riittämätön.
Toivon, että hallitus ottaa ponnen tosissaan, ettei
käy niin kuin esimerkiksi kansalaisopistojen osalta. Tämän
vuoden budjettiin eduskunta kirjasi ponnen, (Puhemies koputtaa)
jossa edellytettiin, että kansalaisopistojen rahoitus selvitetään
ja laitetaan kuntoon. Sitä ei ole laitettu kuntoon eikä edes
selvitetty.
Håkan Nordman /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Skolan och utbildningen
hör till de allra viktigaste frågor som vi har
att göra med. Det skulle finnas mycket att säga
om till exempel högskoleutbildningen i Vasa och andra regioner,
men jag nöjer mig med att notera att finansutskottet stöder
fullständig diplomingenjörsutbildning i Vasa,
en uppfattning som delas även av minister Rask.
Sekä valtiovarainvaliokunta että ministeri Rask
ansaitsevat kiitoksen myötävaikutuksestaan diplomi-insinöörikoulutuksen
aikaansaamiseksi Vaasassa. Vielä on varmasti paljon työtä tehtävä,
ennen kuin täydellinen koulutusoikeus on astunut voimaan,
mutta ministerin tuella se varmasti tulee onnistumaan. Näin
uskon vahvasti.
Jag skall här koncentrera mig på endast en
fråga, på skollokalernas skick. Vi vet att många
skolor för tillfället verkar i dåliga
och olämpliga utrymmen. Det här beror på flere
orsaker. Främst beror det på den stora flyttningsrörelsen
som betyder att nya lokaler ständigt måste byggas
på tillväxtorterna samtidigt som gamla skolor
dras in i glesbygderna. Det krävs därför
mycket kapital för att bygga ett nytt skolnät.
Det här innebär även att lärare
och elever måste arbeta i krävande miljöer
som påverkar hälsa och trivsel. Situationen förvärras
ytterligare av att så många förhållandevis
nya skolor har drabbats av mögelskador. I väntan
på åtgärder utsätts eleverna
och lärarna till och med för hälsorisker.
De anslag som numera finns i statsbudgeten för skolbyggen
räcker inte på långt när till
för att fylla dessa behov. Kommunerna måste allt
mera med egna och lånemedel finansiera reparationer, utbyggnader
och nybyggen. Eftersom utrymmet i de kommunala budgetarna är
starkt begränsat flyttas lösningarna ständigt
framåt. Baracklösningar och tillfälliga
arrangemang är inte alls ovanliga numera.
Situationen är besvärligare än vad
som syns i budgeten. Jag vill tro att framför allt de mögelskadade
skolorna får högre prioritet och anslag i fortsättningen.
Om det blir nödvändigt med stimulering av sysselsättningen
med en ytterligare satsning i år så bör
den uttryckligen kanaliseras till skolorna.
Arvoisa puhemies! Uuden kouluverkon rakentamiseen tarvitaan
paljon pääomaa. Tämä merkitsee
sitä, että opettajien ja oppilaiden odottaessa
tätä on toimittava vaatimattomissa tiloissa ja ympäristöissä,
jotka vaikuttavat jopa terveyteen ja tietenkin viihtyvyyteen. Tilannetta
vaikeuttaa lisäksi se, että niin monet suhteellisen
uudet koulut kärsivät homevaurioista. Toimenpiteitä odottaessaan
oppilaat ja opettajat ovat alttiita jopa terveysriskeille. Tämä tilanne,
väittäisin, on hankalampi, kuin miltä talousarviossa
näyttää. Mutta haluan uskoa, että koulurakennukset,
erityisesti homevaurioista kärsivät koulut, huomioidaan
paremmin ja niille myönnetään suuremmat
määrärahat tulevaisuudessa. Mikäli
työllisyyttä on elvytettävä,
on lisäpanostus tänä vuonna nimenomaan
tehtävä tällaisiin kouluihin.
Erkki Kanerva /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan
kiistattomia ansioita ovat muun muassa yksikköhintojen
korotukset. Aikuiskoulutuksen mittavat askeleet ja vastaavat on
täällä moneen kertaan todistettu, joten
keskityn vain yhteen asiaan.
Tähän budjettikirjaan on kirjoitettu ajatus
siitä, että ammatillisen koulutuksen keskeisin
haaste on koulutuksen ja työelämän lähentäminen
ja tutkinnon suorittaneiden välitön sijoittuminen työelämään.
Jo budjetin lähetekeskustelussa epäilin, että tämä oikea
tavoite ei saata kaikin osin olla toteutumassa ja että kehittäisimme
koulutustamme niin, että kohtaamme aika pian suorittavan
työn tekijöistä puutteen. Olen lukenut
saman huolen monista arvovaltaisista lähteistä lähetekeskustelun
jälkeen.
Kun tämä keskustelu on muutenkin puuduttavan
pitkä ja ajankohta on myöhäinen, otan
esimerkin vain yhdestä ammatista enkä halua millään
tavalla väheksyä muiden ammattien koulutustarvetta.
Me olemme kaikki lukeneet, että Pääkaupunkiseudulla
on huoli linja-autonkuljettajien loppumisesta. Tässä vaiheessa
ja tänä vuonna se saattaa selittyä suurelta
osin huonoista työolosuhteista, huonoista työehdoista,
ylipäätään niistä järjestelyistä,
jotka Pääkaupunkiseudulla vallitsevat, mutta aivan
lähitulevaisuudessa kuljettajia ei yksinkertaisesti ole,
olivat työn ehdot mitkä tahansa.
Aikoinaan autonkuljettajaksi tultiin ajokorttikoulutuksen kautta
ja ammatti opittiin työtä tekemällä.
Kuljettajakoulutus on niin nuorta ja sitä on niin niukasti,
että edelleenkin yritykset joutuvat rekrytoimaan työvoimaan
pelkän ajo-oikeuden omaavista henkilöistä,
mutta nekin loppuvat. Yksi selitys on se, että C-, D- ja
E-luokan ajokorttikoulutukselle on asetettu arvonlisävero. Ensimmäinen
ajokortti hankitaan iässä, jolloin on paljon opinto-
ja muita menoja. Hankitaan siis halvin mahdollinen ajokortti, henkilöauton
ajokortti.
C-luokan ajokorttien suorittaminen on vähentynyt romahdusmaisesti,
niin romahdusmaisesti, että joka toisellakaan liikennekoululla
ei ole enää opetusvälinettä,
kuorma-autoa. Kun aikuiskoulutuksessa annettavan kuljettajakoulutuksen
perusedellytyksenä on C-luokan ajokortti, koulutus tulee
tuota pikaa kohtaamaan oppilaspulan. Siitä viestivät
jo nyt isot, kalliit ilmoitukset, joilla oppilaita Pääkaupunkiseudulla
tähän koulutukseen haetaan. C-luokan ajokortin
arvonlisävero pitäisi poistaa pikimmiten.
Vuotuinen kuljettajatarve, vaikka taksiliikenne laskettaisiin
pois, henkilöliikenteessä on noin 700 kuljettajaa
ja tavaraliikenteessä 1 500. Nykyinen koulutus
ei tuota läheskään niitä määriä. Ajokorttitutkinnon
kautta alalle tulleet ovat jo nyt vähintäänkin
keski-ikäisiä, ja ammattikunta ylipäätään
on nopeasti eläköitymässä. Vuosittainen
koulutustarve on muutaman vuoden kuluttua 3 000 tutkinnon
luokkaa vuodessa. Koulutuksen lisäämisen pitäisi
nyt jo näkyä budjetissa.
EU:n komissio kaavailee kuljettajakoulutuksen yhtenäistämistä koko
yhteisön alueella. Direktiiviluonnos oli vajaa vuosi sitten
lausunnolla liikennevaliokunnassa. Valiokunta joutui toteamaan lausunnossaan,
että meillä ei ole valmiutta järjestää kaavailtua
koulutusta ja, jos yhtenäiseen koulutukseen päädyttäisiin,
kuten todennäköistä on, me joutuisimme
edellyttämään verraten pitkää ylimenokautta.
Vaikka nyt unohdettaisiin nämä ikä-
ja ajokorttitilastot ja EU:n odotukset, niin meidän on huomattava
se, että kysymyksessä on vaativa ammatti, jossa
ajaminen on vain osasuoritus. Kuljettajalta vaaditaan harjaantuneisuutta
kansainvälisyyteen, tietotekniikkaan, hyvät ihmisten
väliset vuorovaikutustaidot, muiden logistiikan osa-alueiden
hyvä tuntemus, hyvä yleissivistys jne. Autonkuljettajan
ammatin arvostusta ja houkuttelevuutta on nopeasti nostettava, ja
sitä ei voida tehdä panostamatta koulutukseen.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Asianomaisen jaoston puheenjohtaja toi ensimmäisessä puheenvuorossaan
esille monet merkittävät parannukset, joita jaostossa
on tehty vielä asianomaiseen pääluokkaan,
joten keskityn puheenvuorossani vain yhteen asiaan eli ammatilliseen
aikuiskoulutukseen ja myös ammatilliseen lisäkoulutukseen
ja vapaaseen sivistystyöhön.
Ammatilliseen lisäkoulutukseenhan voivat osallistua
työttömien lisäksi työssä olevat
henkilöt. Koulutushan toteutetaan iltaisin ja viikonloppuisin.
Aikuisten ammatillinen lisäkoulutus mahdollistaa etenkin
keski-ikäisen aikuisväestön osaamistason
pitämisen työmarkkinakelpoisena. Se mahdollistaa
ammatillisen tutkinnon suorittamismahdollisuuden, jatko- ja täydennyskoulutuksen,
ja se on myös parantamassa työssä olevan
väestön työkykyä.
Budjettimietintö sisältää aikuiskoulutukseen noin
24 miljoonan markan lisäyksen. Valitettavasti aikuiskoulutukseen
varattu kokonaismääräraha, joka on 531
miljoonaa markkaa, on noin 100 miljoonaa markkaa alle tämän
vuoden tason, joten varmasti tähän epäkohtaan
tullaan puuttumaan, ja niin kuin on todettukin, puututaan tulevan
vuoden alkupuolella.
Olen aiemminkin eri yhteyksissä todennut, että ammatillisen
lisäkoulutuksen vähentäminen vaikuttaa
negatiivisesti alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä on
heikentämässä alueellista kilpailukykyä.
Monilla varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ammattitutkintojen
suorittaminen ja jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet
tulisivat vähenemään. Tällä hetkelläkin
toisaalta monilla paikkakunnilla on koulutukseen hakeutumassa opiskelijoita
huomattavasti enemmän kuin heitä on voitu ottaa
sisään asianomaiseen oppilaitokseen.
Jos ammatillinen aikuisten lisäkoulutus vähenee,
se vaikuttaa myös muun koulutuksen, esimerkiksi työvoima-,
henkilöstö- ja oppisopimuskoulutuksen, kustannusrakenteeseen,
koska kiinteät kustannukset opiskelijaa kohti kasvavat.
Se on vaikeuttamassa muun muassa edellä mainittuja koulutuksia.
Yrityksillä, yhteisöillä ja julkishallinnolla
ei ole useinkaan mahdollisuutta kouluttaa henkilökuntaa,
koska ryhmäkoot jäävät pienissä ja
keskisuurissa yrityksissä liian pieniksi. Tällöin
myös kustannukset henkeä kohti ovat liian suuret.
Kasvukeskuksissa kuntalaisilla on enemmän mahdollisuuksia
koulutukseen. Myös työpaikat kyseessä olevilla
paikkakunnilla vähenevät opettajien ja muun muassa
tukihenkilöstön vähetessä.
Merkittävää on myös se,
että erittäin monilla paikkakunnilla etäisyydet
muiden paikkakuntien koulutuspalvelujen hyödyntämiseen
ovat liian pitkät eikä henkilöillä ole
mitään mahdollisuutta ajallisestikaan ehtiä iltaisin
esimerkiksi maakuntakeskuksiin.
Arvoisa puhemies! En jatka kielteisten vaikutusten listaa. Totean,
että yhteiskunnan nopean muutoksen vuoksi aikuisten ammatillinen
lisäkoulutus on välttämätöntä.
Kunnan koulutuspalveluilla ja koulutetulla työvoimalla
on erittäin suuri merkitys paitsi paikkakunnalla oleville
yrityksille niin myös uusien tai siirtyvien yritysten sijoittumiselle
kyseessä olevaan kuntaan.
Aivan lopuksi pari sanaa home- ja kosteusvaurioista kärsivistä kouluista.
Niistäkin on täällä puhuttu
hyvin paljon tässä talossa viime vuosina. On tunnettua,
että nykyisillä määrärahoilla voidaan
hoitaa vain noin viidennes peruskorjauksen tarpeessa olevista kouluista.
Hyvin monelle kunnalle valtion osallistuminen peruskorjauksen rahoitukseen
on välttämätöntä, muuten
peruskorjaus on näissä kunnissa mahdotonta. Nyt
valiokuntakäsittelyssä on esitetty lisää noin
12 miljoonaa markkaa, hyvä näin. Mutta puheenvuoroissa on
myös tuotu esille se, että toivottavasti tavalla tai
toisella, onko siinä työministeriö mukana,
pikaisesti voitaisiin tilannetta korjata eli saada tuntuva määräraha
ja sitä kautta niin opiskelijoille kuin opettajille ja
oppilaitosten muulle henkilökunnalle asialliset tilat työskentelyyn.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama sana opetusministeriön pääluokasta.
Ensiksikin on miellyttävää, että opetusministeri
ja sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja ovat seuraamassa keskustelua,
joten siinä mielessä on myönteistä asian
käsittely juuri tällä hetkellä.
Ensiksi, täällä on todettu, että perusopetus-
ja yksikköhintojen korotus on ollut se painopistealue,
joka nyt perusopetuksen puolelta on ollut esillä ja vallitseva.
Se on tietysti erinomainen asia, ja suunta on oikea. Mutta meidän
on tietysti muistettava se, että tänä päivänä kouluissa
ryhmäkokojen ollessa suuria ja oppilasaineksen muututtua
levottomammaksi häiriökäyttäytyminen
on lisääntynyt ja kouluissa on monia ongelmia.
Siellä on oppimisvaikeuksia ja sopeutumisvaikeuksia. Siinä mielessä,
vaikka positiivinen kehitys on tapahtunutkin, asiantilaan sinänsä ei voida
vielä täysin olla tyytyväisiä,
vaan muistutan siitä, että perusopetuksen puolellahan
on vielä sisällä asukaslukupohjainen
leikkaus, joka on rasittamassa perusopetuksen valtionosuutta. Minusta
tavoitteen täytyisi olla, että myöskin
se saataisiin korvattua ja päästyä todella
lamaa edeltäneen tason yksikköhintoihin ja valtionosuuksiin perusopetuksen
osalta. Samaa tarkoitusta palvelee myöskin indeksitarkistuksen
maksaminen täysimääräisenä.
Elikkä todelliset edellytykset ja resurssit olisi vasta
näiden toteuduttua.
Toisaalta eriarvoisuutta on vielä ennen kaikkea esiopetuksen
puolella, kun valtionosuutta ei ole kuljetuksiin tullut, vaan ennen
kaikkea maaseudun lapset ovat jääneet heikommalle.
On vaikea kuvitella, että kunnat jättäisivät
heitä vaille kuljetusta, jos kuljetustarve ja -peruste
ovat olemassa, vaan silloin kunta on itse vastannut kuljetuksesta.
Tuntuisi kohtuulliselta, että myöskin siinä saataisiin
valtionosuus kuljetuskustannuksiin.
Minä yhdyn niihin ajatuksiin, joita täällä on perustamishankkeiden
valtionosuuksista todettu. Siinä on todella suuri vaje
rahoituksessa. Se rakennuskanta, joka kunnissa on rakennettu 70-luvulla,
jota ei ole peruskorjattu, on rappeutumassa. Siellä ovat
ilmastoinnit heikkoja ja oppimisympäristö ei ole
kaikin paikoin enää viihtyisä. Siinä mielessä on
tietysti välttämätöntä,
että valtionosuus perustamishankkeisiin säilytetään ja
toisaalta sen tasoa kyettäisiin nostamaan, koska, niin
kuin ed. Kähkönen totesi, vain 20 prosenttia hankkeista
voidaan toteuttaa.
Yksi ongelma minusta myöskin on ollut siinä, että tämän
niukan rahan aikana meillä lääninhallitukset
ovat voineet myöntää rahoitusta vain
taajamakoulujen, keskuskoulujen, peruskorjauksiin, laajennuksiin,
saneerauksiin ja maaseutukouluverkko on jäänyt
tyystin vaille rahoitusta. Sitä pidän kovin valitettavana.
Uskoisin, että vielä maaseudulla löytyy
monia vahvoja kehittyviä kyliä, johon kunnat ovat
rakentamassa uusia koulukiinteistöjä, ja toivottaisiin
niihin myöskin valtiovallan mukaantuloa.
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
keskustelua korkeakouluverkon kehittämisestä.
Myöskin itäsuomalaiset korkeakoulut yhteistyönsä kera ovat
olleet vahvasti mukana. Etelä-Savon kannalta toteaisin,
että meillä Savonlinnassa on Joensuun yliopiston
yksikkö, jossa on opettajankoulutuslaitos, kansainvälisen
viestinnän laitos ja Koulutustutkimuskeskus.
Savonlinnaan on syntynyt vahva matkailun osaamiskeskittymä.
Siellä on verkostoyliopisto. Nyt on vireillä hanke,
että siellä saataisiin myöskin matkailun
yliopistokoulutus käynnistettyä. Lahjoitusprofessuurihanke
on vireillä. Asiaa selvitetään parasta
aikaa. Minä toivoisin, kun liiketalousosaamista ollaan
itäsuomalaisten yliopistojen yhteistyönä kehittämässä myöskin
verkostomuotoisesti ja kun Lapissa annetaan matkailun yliopisto-opetusta,
myöskin sinne vahvoille matkailualueille Itä-Suomeen
voitaisiin tällainen koulutus saada aikaan, oma sisäänotto
ja maisterinvalmistus sinne. Oikeastaan toivoisin, että sekä ministeri
että sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja tämän
painaisivat mieleensä ja voitaisiin tästä asiasta
ryhtyä keskustelemaan.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun keskustelemme opetusministeriön hallinnonalasta,
jälleen on sellainen hallinnonala, joka koskettaa myös
hyvin vahvasti kuntataloutta. Sosiaali- ja terveystoimihan vie sen suurimman
osan kuntataloudessa menopuolella. Seuraavana tulee opetustoimi.
Kun nämä valtionosuudet ovat heikentyneet ja niihin
ei nytkään oltaisi saamassa täyttä indeksikorotusta,
silloin kuntataloudessa on näissä asioissa jo
useamman vuoden aikana oltu tiukalla ja valitettavasti ollaan nytkin
aika lailla tiukoilla.
Oma esimerkki: Kotikuntani Keuruun kaupunginvaltuusto tulevana
maanantai-iltana joutuu tekemään budjetin yhteydessä ratkaisun
kaikkein kauimpana olevan kyläkoulun lakkauttamisesta,
siitä huolimatta että sinne kylän oman
aktiivisuuden toimesta on saatu kylläkin kaupungin asettama
minimioppilasmäärä, tällä hetkellä ylikin,
mutta kuntatalouden kovien leikkausten vaatiessa joudutaan tekemään
ratkaisuja, jotka saattavat viedä tuon kylän kehittymisen
edellytyksiä. Kun koulu kerran loppuu, se ei välttämättä sinne
koskaan enää tule. Aikanaan tuolle kylälle
tulisi menemään Vaasan—Jyväskylän
Valtatie 18:kin, mutta jos kyläkoulu loppuu, niin vaikka
valtatie aikanaan tuleekin, silloin on jo viety maaseutukylän
elinedellytyksiä pois.
Toivoisin, että me aivan tietoisesti löytäisimme
tässä maassa sellaisen ratkaisun, että koetettaisiin
vaikka harkinnanvaraisesti antaa vielä rahaa, jotta kyläkouluja
voitaisiin pelastaa. Se on osa maaseudun kehittymistä,
mutta se on ennen kaikkea osa turvallista lapsuutta. Kun koulua voidaan
käydä kodin lähellä pienessä yhteisössä, se
on jollakin lailla tuttua ja turvallista ja siinä on myös
edellytykset siihen, että opettaja tuntee vanhemmat ja
tuntee kylän olosuhteet ja tunnetaan puolin ja toisin.
Kyläkoulussa opettaminen on tietysti vaativaa, kun siinä on
eri luokka-asteita yhdessä, mutta näkisin, että näillä on
paljon sellaisia arvoja, että siksi kannattaa myös
kyläkouluihin panostaa.
Toisaalta Haapamäen yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajana — pieni
yläaste ja pieni lukio — haluan todeta, että huolimatta
siitä, että sen lukion käyneitä tässäkin
salissa näkemäni mukaan istuu ja on useita istunut
niin korkeimman virkamiehen paikalla kuin myös kansanedustajina,
koulu näyttää vain loppuvan, kun kuntataloudessa
on säästettävä — anteeksi:
leikattava. Leikkauksiahan nämä ovat; säästö on kyseessä silloin,
kun pannaan rahaa talteen ja se kasvaa korkoa, mutta kun tehdään
leikkauksia, se ei ole menoa mihinkään talteen
vaan siinä jotakin silloin poistetaan.
Katson, että meidän olisi koetettava puolustaa myöskin
pieniä yläasteita, pieniä lukioita. Nekin ovat
yhdyskunnilleen elinvoimaisuuden kannalta välttämättömiä nimenomaan
tulevaisuuden suhteen, sillä vanhemmat katsovat juuri koulupalveluihin
ennen muuta silloin, kun he katsovat, mille paikkakunnalle tai mihin
yhdyskuntaan he muuttavat. Se on myöskin elinkeinopolitiikan
ja maaseudun kehittymisen kannalta tärkeä kysymys.
Aivan niin kuin pienessä kyläkoulussa myöskin
pienellä yläasteella tai pienessä lukiossa
on edellytys henkilökohtaiseen tuntemiseen niin opettajien
ja oppilaiden kesken kuin osaltaan mahdollisuus tuntea myöskin
vanhempia, ja kylä tuntee ajan kanssa myöskin
opettajia. Siinä on tuttu ja turvallinen nuoruus nuorille
ikäluokille. Sitä vastoin suurissa kouluissa,
olkoonkin että siellä oppiainetarjonta ja tuntikehys
on runsaampi, menetetään jotain siitä läheisyydestä,
joka on eräs todellinen kasvatustekijä. Vaikka
sitä ei oikeastaan voi millään mitata,
sillä on myös oma arvonsa.
Arvoisa puhemies! Toivon, että saataisiin ratkaisut,
joilla kunnat voisivat säilyttää pienet
kouluyksikkönsä. Edelleen toivon, että koulupuolella
voitaisiin antaa arvoja ja ihanteita, ei antaa pelkästään
välinetietoja ja -taitoja vaan kasvattaa elämää varten,
jotta ihmisillä olisi kykyä selviytyä elämässä.
Opiskelijoiden osalta on paljon keskusteltu siitä,
että hyvin monet opiskelijat ovat osa-aikaisia opiskelijoita.
Siihen on tietysti monia syitä. Eräs suurimpia
on taloudellinen kysymys. Opiskelijat eivät rohkene ottaa
velkaa, koska ei ole varmuutta, saako tutkinnon suoritettuaan vastaavaa
työtä. Tämän vuoksi, vaikka
monet kehottavat ottamaan velkaa, ymmärrän opiskelijan
viisauden, että hän varoo velan ottamista. Jälleen tarvittaisiin
rahaa kylläkin, mutta meidän pitäisi päästä siihen
tavoitteeseen, että opiskelijan saama tuki olisi sama kuin
minimityöttömyyskorvaus. Nythän on myöskin
tapauksia, että jotkut nuoret katsovat, että työtön
saa enemmän kuin opiskelija tukea, ja sekään
ei välttämättä aina ole ollut
motivoimassa opiskelua huolimatta opiskelijan ihanteista ja tavoitteista.
Opiskelijoitten kohdalla työssäolo antaa tietysti
elämänkokemusta ja elämäntaitoja.
Se on sinänsä hyvin positiivinen asia, mutta jos
se haittaa opintojen joutumista ja tuo sitä kautta yliopistoille
ja korkeakouluille ja muillekin oppilaitoksille lisää kuluja,
silloin se ei ole hyvä.
Arvoisa herra puhemies! Katson, että taloudellisesti
tiukkanakin aikana kannattaisi katsoa panostus lapsiin ja nuoriin
niin arvokkaaksi asiaksi, että annettaisiin kunnille voimavarat
selviytyä vaativassa tehtävässä.
Pekka Ravi /kok:
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi, ennen kuin unohdan, haluan
palauttaa mieleen ed. Vehviläisen Joensuun kaupungin koulutointa
koskevan sivuhuomautuksen, jossa hän arvioi Joensuun kaupungin
koululaitoksen saamia valtionosuuksia. Ollaanpa tarkasta kohtaantumisesta
mitä mieltä tahansa, minä erityisesti
ministeri Raskin kuullen haluan sanoa sen, että Joensuun
kaupunginvaltuusto omilla toimenpiteillään lisäsi
opetuksen resursseja niin, että ne varmasti ulottuvat aivan
käytännön opetustyöhön
saakka. (Välihuuto) — Joo, joo, läksy
on opittu. — Varsinaiseen pääluokkaan.
Kuten monessa puheenvuorossa on todettu jo, hallituksen talousarvioesitys
oli hyvin koulutusmyönteinen. Jaosto- ja valiokuntakäsittelyn
aikana on saatu aikaan merkittäviä parannuksia. Vaikka
ne eivät välttämättä markka-
tai euromääräisesti ole hirvittävän
suuria, ne ovat kuitenkin erittäin hyviä täsmäparannuksia
ja tuntuvat todella merkittävällä tavalla.
Haluan muutamaan asiaan kiinnittää huomiota
ja aloittaisin opettajankoulutuksesta, josta täällä on
jo puhuttu. On aivan totta, että opettajankoulutuksen määrällistä volyymia
täytyy lisätä. Opettajapula varmasti
osaltaan johtuu myöskin koulutusvajeesta, mutta se ei välttämättä eikä varmastikaan
ole ainoa syy opettajapulaan. On varmaan niin, että meillä tapahtuu
myöskin vuotoa. Opettajatutkinnon suorittaneista valmiista opettajista
siirtyy tänä päivänä minun
käsittääkseni varsin merkittävä osa
muihin tehtäviin.
Sitä kannattaa hieman pohtia, miksi näin tapahtuu.
Luulen, että ainakin kaksi selvää perussyytä on
löydettävissä: Tämän
päivän opettajien palkkataso ei vastaa välttämättä niitä toiveita, joita
ammattiin valmistautuvat nuoret siihen kohdistavat, ja jos yksityisellä sektorilla
on esimerkiksi tarjolla muita, haastavampia tehtäviä,
tämä on yksi selitys tälle vuodolle.
Toinen on myöskin se, että tämän
päivän opettajantyö, sen raskaus ja vaativuus,
on sillä tasolla, että sitäkin kautta
jonkin verran pakoa ilmenee.
Mutta opettajankoulutuksen määrällisten
asioiden lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota
sisällöllisen kehittämisen tärkeyteen.
Minusta tuntuu, että tämmöisten aineenhallinnan
ja normaalien pedagogisten valmiuksien lisäksi nimenomaan
tässä ajassa ja tänä päivänä tulisi
entistä painokkaammin kiinnittää huomio
kasvatukselliseen ohjaukseen ja oppilashuollollisten ongelmatilanteiden
kohtaamiseen tarvittaviin taitoihin. Esimerkiksi sellaiset tilanteet,
joissa opettaja joutuu toimimaan sellaisen lapsen ongelmien kanssa,
jonka perheeltä ei tule juuri minkäänlaista
tukea, vaativat erittäin suurta ammattitaitoa ja herkkää silmää.
En ole ihan varma siitä, onko nämä asiat
tällä hetkellä opettajankoulutuksessa kaikkein
parhaimmalla mahdollisella tavalla huomioitu. Tämä sama
näkökulma tulisi minusta painokkaasti ottaa huomioon
myöskin opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen
suhteen.
Ihan lyhyenä reunahuomautuksena haluan tähän
väliin todeta, että on ilolla pantava merkille valiokunnan
harrastus Joensuun yliopiston läntisen teologian koulutuksen
kehittämisen vahvistamiseen. Se on hyvin myönteinen
asia.
Moni puhuja on kiinnittänyt huomiota jo yleissivistävien
ja ammatillisten oppilaitosten perustamiskustannusasiaan. Haluan
muistuttaa vain siitä, että ei ole kovin pitkä aika
siitä, kun koko tämä järjestelmä oli
käsittääkseni vaakalaudalla. Minusta
meidän kannattaa kaikin voimin jatkossakin työskennellä sen
suuntaisesti, että valtion osallistuminen näihin
perustamiskustannuksiin voidaan turvata myöskin jatkossa.
Jos en ole ihan vääriä tietoja saanut,
tähän suuntaan ollaan myöskin etenemässä.
On aivan totta se, että tämän hetken
määrärahataso ei varmaan tarpeisiin nähden
ole riittävä, mutta positiivisena seikkana on
todettava tietenkin nämä lisäykset, mitkä valiokuntavaiheessa
ovat tulleet, ja se, että järjestelmän
jatko myöskin tulevaisuudessa voitaisiin turvata.
Ed. Kähkönen puheenvuorossaan ansiokkaasti
käsitteli aikuiskoulutusta, ja haluan oikeastaan siihen,
mihin hän lopetti, hieman jatkovahvistusta osoittaa. Nimittäin
kun viime aikoina on päässyt lukemaan tutkimuksia
koulutuksen, aluetalouden ja työllistymiskehityksen yhteydestä, näyttää siltä,
että tänä päivänä nimenomaan
esimerkiksi kunnan kouluolojen kehittämisellä on varsin
nopea ja välitön ja hyvin myönteinen
vaikutus siihen, minkälaisia vaikutuksia se saa aikaan
työllistymiskehityksen suhteen. Kun katsoo esimerkiksi
niitä vaatimuksia, joita työnantajat, työnantajajärjestöt
ja yksityiset työnantajat, tällä hetkellä esittävät
seuduille, joille he ovat perustamassa yritystä, laajentamassa
sitä tai siirtämässä jotakin
yrityksen osaa, ensimmäisenä tänä päivänä heidän
hierarkiassaan nousee esille koulutetun työvoiman saatavuus,
ja myöskin työvoiman pysyvyyden arvostaminen on
hyvin korkealla tasolla. Tämäkin antaa pontta
siihen, että huolta ja huomiota aikuiskoulutuksen edellytysten
turvaamiseen täytyy myöskin jatkossa kiinnittää.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olin varustautunut vähän
lyhyempään puheenvuoroon, joten yritän
pysyä lyhyemmän puheenvuoron kaavassa.
Vapaan sivistystyön asema tulee luullakseni korostumaan
tulevina vuosina entisestään ja sen asemaa tulisikin
vahvistaa entisestään. Nimittäin kaksi
haasteellista aluetta eli kasvukeskusten ulkopuoliset alueet, mitä täällä on
jo tänä iltana mainittu esimerkiksi Itä-Suomi—Pohjois-Suomi-akselilla,
sekä elämän tyhjyys tai syrjäytymisen
uhka ovat molemmat kaikki samalla tarjottimella, ja näin
ollen tarpeet ja tarvitsijat sekä tarjonta on asetettava
kohtaamaan paremmin toisiansa. Vapaa sivistystyö, erityisesti
kansalaisopintojen toiminta opintokeskusten toiminnan ohella, voi
olla pelastava enkeli ihmiselle, joka on jäänyt
yhteiskunnan kelkasta, tai ihmiselle, joka tarvitsee kuluttavan
työnsä oheen opintokokonaisuuksia nimenomaan itselleen
ja jaksaakseen työelämässään
paremmin ja pitempään.
Arvoisa puhemies! Siksi on aiheellista tarjota myös
ei-tutkintotavoitteista koulutusta ja kurssitusta niin sanotuksi
porrastuskoulutukseksi koulutukseen ja yleensä yhteiskuntaelämään
ohjaamiseksi henkilölle, jonka on vaikea lähteä omaehtoiseen
koulutukseen tai yleensä edes ohjattuun koulutukseen. Opintokeskusten,
kansalaisopistojen sekä kansanopistojen perinteinen tehtävä on
nostettava niille kuuluvaan asemaan. Kansalaiskasvatus ja -koulutus,
harrastustoiminta sekä sosiaalisuuteen ohjaaminen tulee
nostaa painopistealueeksi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.
Kuinka sitten tämän asian kanssa pärjätään
tulevaisuudessa? Lainaan Valtiontilintarkastajien lausunnosta: "Saatujen
selvitysten (Opetusministeriön työryhmämuistio
10/2000) mukaan nykyinen asutusrakenneryhmitys on osin
sattumanvarainen eikä se enää alun perin
tarkoitetulla tavalla turvaa riittävästi erilaisten
kuntien tasavertaisia mahdollisuuksia tuottaa kirjasto- ja kansalaisopistopalveluja."
Toivon, että tämä muistetaan, kun ensi
vuoden budjettia ryhdytään laatimaan. Luotankin
sivistysvaliokuntaan ja sivistysjaoston työskentelyyn tässä asiassa.
He varmasti tämän mieleensä painavat.
Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä istuu
parhaillaan pohtimassa sekä rahoitusta että toimintojen
kohdentamista aikuiskoulutuksessa. Toiveena onkin, että nyt
nouseva rahoituskäyrä saataisiin edelleen kasvuun
vapaan sivistystyön alueella.
Lyhyesti haluaisin sivuta myös erikoisoppilaitosten
asemaa, jotka alueellansa palvelevat erikoisesti pk-sektoria ja
teollisuutta. Näiden asemasta keskustelu on jäänyt
hyvin vähälle, ja kuitenkin ne ovat erittäin
tärkeä koulutuksen antaja aikuiskoulutuksen alueella
ja ovat jo maksaneet itsensä takaisin. Siitä olen
aivan varma.
Lopuksi, arvoisa puhemies, totean selvennykseksi valtionosuuksista,
joista täällä on tänäkin iltana
keskusteltu: Olemme totta kai hyvillämme siitä,
että valtionosuuksia on nostettu ja päästy kohti
todellisia lukemia, mutta selvennyksenä haluan tuoda esille
sen, että valtio ei todellakaan kompensoi yksikköhintoja
kokonaan vaan yksikköhinnat ovat valtionosuuden määräytymisen perusteena,
ja 57 prosentin luokkaa ovat siis valtionosuudet yksikköhinnasta
tällä hetkellä. Loppu jää kuntien
rahoitettavaksi, kuten ed. Ravi äsken puheessansa mainitsi.
Näin joudutaan menettelemään aika monessa
kunnassa, jotta saamme rahoitukset oikealle mallille.
Arvoisa puhemies! Vielä esiopetuksesta: Tätä valtionosuutta
tuettiin puolestaan määräämällä oppisopimuskoulutuksen
kuntaosuus, ja tämä merkitsee miinusta arviolta
160 miljoonaa markkaa kunnille.
Lopuksi vielä, niin kuin tänä iltana
muutoinkin, kiitos ministerille, joka jaksaa täällä seurata tätä puhemyllyä.
Tuon hänelle vielä toiveen siitä, että odottelemme,
totta kai, esiopetuksen kuljetusmäärärahoja,
jotka ovat erityisen tärkeitä kasvukeskusten sisällä mutta
tärkeitä myös kasvukeskusten ulkopuolella.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä, kun
on seurannut kansainvälistä lehdistöä,
Suomi on ollut siellä hyvin esillä. Itse asiassa
suomalainen lehdistö ei ole kovinkaan hyvin noteerannut
sitä tutkimustulosta, joka saatiin, kun vertailtiin 32
maan kansainvälisessä tutkimuksessa, millä tavalla
15-vuotiaat lapset ja nuoret ympäri maailman pärjäävät
matematiikassa, luonnontieteessä ja lukemisessa. Suomalaiset
nuoret olivat matematiikassa neljänsiä, luonnontieteessä kolmansia
ja lukemisessa maailman parhaita.
Erityisen ilahduttavaa oli se, että suomalainen yhtenäiskoulujärjestelmä on
tässä osoittanut vahvuutensa. Erot koulujen välillä ovat
Suomessa kaikkein pienimpiä. Vaikka meilläkin
eroja on, ne ovat kansainvälisesti vertaillen pienimpiä. Maissa,
joissa on rinnakkaiskoulujärjestelmä, tulokset
eivät ole ollenkaan samaa luokkaa kuin Suomessa.
Arvoisa puhemies! Me olemme tänään
sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä päässeet sopimukseen
tuntijaosta. Nyt joku voi kritisoida, ja itse asiassa esimerkiksi
Kuntaliiton kritiikki oli, että on tehty väärä päätös,
kun lisätään äidinkielen tunteja,
kun ollaankin näin hyviä. Mutta kansallisessa
vertailussa poikien kirjoitustaito ei ole sitä tasoa kuin
sen pitäisi olla. Äidinkielen ja kirjallisuuden
lisäämiselle on siis aivan selvät perustelut. Äidinkieli
on kaikkein tärkein oppiaine ja sen hallinta paras keino
syrjäytymisen ehkäisyssä nuoren kohdalla.
Herra puhemies! Koko ajan hallituksen yhtenä painopisteenä on
ollut koulutus ja tutkimus, ja se on kyllä näkynyt
myös rahoituksessa. Budjetit ovat vuosi vuodelta kasvaneet,
ja korkeakoulujen kehittämislakikin on viimein saatu hyväksytyksi,
hallituksen ja eduskunnan läpi, mikä turvaa hyvällä tavalla
yliopistojen rahoituksen. Sivistysvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnan sivistysjaostossa
kiinnitettiin yliopistojen rahoitukseen huomiota, mutta hyvin täsmäohjatusti rahat
ohjataan nimenomaan lääkärikoulutukseen ja
opettajankoulutukseen.
Sekin on hyvä todeta, että Suomen Akatemian määrärahat
ovat hyvällä tavalla nousseet. Suomen Akatemian
oma henkilökunta toteaa, että tänä päivänä ei
Suomessa jää yksikään hyvä tutkimushanke
toteuttamatta rahapulan vuoksi. Minusta se on aika hyvä arviointi
siitä, kuinka tutkimusta Suomessa arvostetaan.
Herra puhemies! Haluan hyvin painokkaasti ja lämpimästi
kiittää eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys-
ja tiedejaostoa, erityisesti puheenjohtaja Tykkyläistä mutta
myös kaikkia jäseniä, siitä tavasta,
jolla he ovat budjettia käsitelleet, ja voi sanoa, että hyvin
täsmäohjatusti lisänneet tiettyihin kipupisteisiin
määrärahoja. Tietysti opetusministerinä voin
olla vain tyytyväinen, kun katson summaa, jonka eduskunta kokonaisuudessaan
lisäsi ja joka siinä on opetusministeriön
osuus. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Minun mielestäni
jo tämäkin osoittaa, mikä on eduskunnan
tahto, millä tavalla eduskunta pitää arvossa
koulutusta, tutkimusta ja tiedettä.
Herra puhemies! Homekouluista on tänäkin iltana
puhuttu, ja minusta niistä pitää puhua
niin kauan, kuin meillä Suomessa on homekouluja. On aivan
selvää, että jos lapsi joutuu useita
tunteja päivässä altistumaan kosteudelle
ja homeelle, se pitemmällä tähtäyksellä johtaa
sairastumiseen, ja on aivan selvää, että silloin
tulevat erikoissairaanhoidon kustannukset, jotka on sitten pakko
maksaa. Tässä voi varmaankin käyttää tällaista
eurokerrointa, kun olemme siirtymässä euroaikaan:
Jos nyt ei korjattaisi kaikkia kouluja, terveydenhuollon kustannukset
ovat ehkä kuusinkertaiset verrattuna siihen, että kaikki
koulut korjattaisiin. — Tämä on kyllä täysin
hatusta vedetty vertaus, mutta sopinee ehkä kuvaamaan ongelman
suuruutta. — Aivan niin kuin ed. Kähkönen
totesi, vain noin 20 prosenttia välttämättöminä esitetyistä hankkeista
pystytään valtion tuella rahoittamaan. Tähänkin
eduskunta jo kolmannen kerran puuttui.
Täällä on puhuttu myös korkeakoulujen
alueellisista vaikutuksista, ja niistä on ihan hyvä puhua.
Niistä hiljattain kansliapäällikkö Linnan työryhmä antoi
mietintönsä. Tarkoitus on, että tammikuun
loppuun mennessä tästä mietinnöstä saadaan
lausunnot, jonka jälkeen ryhdytään toimenpiteisiin.
Siellä on hyvin paljon erilaisia ehdotuksia. Luulen, että tämän
hallituksen aikana ei varmaankaan läheskään
kaikkia pystytä toteuttamaan. Minusta on hyvä,
että virkamiehet ovat tehneet virkamiehinä, asiantuntijoina,
ehdotukset. Tämän jälkeenhän
ne tulevat sitten poliittisen päätöksenteon
kohteeksi.
Siellä on esimerkiksi esitetty, että olisi
paikallaan, että Suomessa olisi yksi taideyliopisto, joka tarkoittaisi
neljän Pääkaupunkiseudulla olevan taidekorkeakoulun
ja -yliopiston yhdistämistä. Mutta näitä asioita
viedään eteenpäin, ja sitten ne aikanaan
tulevat poliittisen päätöksenteon kohteeksi.
Voi olla, että tulevan hallitusohjelman kirjoittamisessa
joihinkin näistä asioista puututaan.
Mutta tämän hallituksen aikana on lisätty
Joensuussa läntisen teologian koulutusta. Lääkärikoulutuksessa
lisäpaikat, jotka eduskunta myönsi, sijoitettiin,
niin kuin täällä on todettu, Ouluun,
Kuopioon, Tampereelle ja Turkuun. Tämän jälkeen
Kuopio on Suomen suurin lääketieteellinen tiedekunta.
Tällä on haluttu vaikuttaa siihen, että nuoret
jäisivät omille alueilleen asumaan ja että saataisiin
lääkäreitä myös muualle kuin
Pääkaupunkiseudulle.
Liiketalousosaamisen kohdalla on myös tehty päätöksiä ja
parannuksia.
Ainoa asia, josta oli eriävä mielipide korkeakoulujen
alueellisen kehittämisen työryhmässä, koski
Vaasan yliopiston diplomi-insinöörikoulutusta.
Olen ollut kymmenen vuotta kansanedustajana, tai taitaa olla jo
yksitoista, ja muistan, kun ympäristövaliokunnan
jäsenenä suojelimme Kyröjoen ja valtio
maksoi Jyllinkosken Sähkölle korvaukset. Siihen
liittyneellä reissulla kävimme Vaasassa, ja jo
silloin puhuttiin Vaasan yliopiston diplomi-insinöörikoulutuksesta.
Ainakin minä olen ymmärtänyt, että hätä on
todella yhteinen. Tilanne on se, että kun Vaasan diplomi-insinööriopiskelijat
suorittavat tutkintonsa loppuun Otaniemessä, hyvin moni
jää Pääkaupunkiseudulle eikä palvele
Vaasan alueen diplomi-insinööritarvetta. Mielestäni
tämän muuttaminen, jos mikä, on hyvin
oikeanlaista korkeakoulupolitiikkaa ja myös elinkeinoelämän
tukemista. Tähän asiaan varmasti palataan.
Herra puhemies! Itse asiassa huomaan, että ed. Oinoselle
halusin kommenttina todeta — onko hän enää paikalla
(Ed. Oinonen: On paikalla, aina paikalla!) kun hän puhui
kyläkouluista ja niiden lakkauttamisesta, että sehän
on todellakin täysin kunnan omassa harkinnassa. Siitä on
selvitykset olemassa, että eivät kyläkoulujen
lakkauttamiset ole kustannuksia vähentäneet siinä määrin,
kuin monissa kunnissa on toivottu. Se on kunnan päätös,
mutta kyllä siinä laskennallisessa valtionosuudessa,
yksikköhinnassa, huomioidaan myös kouluverkko.
Jos on kovin, voi sanoa, tiuha kouluverkko, pieniä kouluja,
se huomioidaan valtionosuuden lisäyksenä, niin
että tämä toive on jo nyt toteutettu.
Mutta mitä tulevaisuudessa? Kyllä tärkein asia,
josta täällä useat edustajat ovat puhuneet,
on aikuiskoulutus. Tällä hetkellä parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä miettii
hyvin yksityiskohtaisesti, mitä pitäisi tehdä.
Sen verran olen etukäteistietoja saanut, että siellä tullaan
nostamaan aivan ykkösasiaksi vähäisen
koulutuksen saaneiden aikuisten koulutustilanne ja sen parantaminen.
Meillä on tänä päivänä työelämässä yli 650 000
aikuista pelkällä kansakoulu- tai peruskoulupohjalla,
ja heidän kouluttamisensa on äärimmäisen
tärkeä kysymys. Huomasin kyllä, että tähänkin
kohtaan eduskunta oli puuttunut, ja taisipa olla suurin yksittäinen
lisäys opetusministeriön puolella se, joka oli
aikuiskoulutukseen tuotu.
Ed. E. Kanervalle totean, että olemme jo nyt lisänneet
kuljettajakoulutusta. Edellisessä jaossa, kun jaoimme aikuiskoulutuskeskuksille
rahaa, kuljettajakoulutukseen annettiin miljoonia markkoja lisää rahaa,
jotta pystyisimme turvaamaan niin linja-autonkuljettajien kuin muidenkin
kuljettajien saamisen.
Arvoisa puhemies! Näin hyvästä paperista voisi
puhua vaikka kuinka pitkään, minkä eduskunnan
sivistys- ja tiedejaosto on tänne tuonut, mutta olkoon
tämä tässä näin aluksi.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ammatillinen lisäkoulutus
ja vapaa sivistystyö ovat mielestäni erittäin
merkittäviä tehtäväalueita ja
toimialueita silloin, kun tämän yhteiskunnan perusrakennetta
ja hyvinvointia vahvistetaan ja ennen kaikkea pyritään
syrjäytymistä ehkäisemään
ja estämään. On ollut ilo kuulla näitä puheenvuoroja,
joissa on nostettu niitä hyviä asioita esille,
mitä eduskunnassa on tehty valiokunnan puheenjohtajan johdolla.
Koko valiokunnan työskentely on tuottanut hyvää työtä ja merkittäviä lisäyksiä.
Painopistealueita on saatu kirjattua mietintöön,
ja ne ovat kaikki varmasti erittäin tarpeellisia, kun tätä toimialaa
kehitetään eteenpäin, kaiken kaikkiaan
opetusalaa ja osaamiseen liittyviä valmiuksia, ja luodaan
edellytyksiä opetustoimelle.
Ammatillisesta lisäkoulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä vahvasti
tuodaan esille se, että toimintaedellytykset turvaavan
rahoitusjärjestelmän aikaansaaminen on tärkeää.
Toiminnan laadun ja arvioinnin kehittämistä painotetaan.
Valiokunta korostaa, että ammatillisen aikuiskoulutuksen
määrärahatarvetta tulee tarkastella uudestaan
heti, kun rahoitusjärjestelmää selvittävän työryhmän
työ vuoden 2002 alkupuolella valmistuu.
Niin varmasti on, tai ainakin toivoa sopii, että mikäli
ilmenee sellaisia puutteita, jotka edellyttävät
uudelleenarviointia, lisätalousarvion yhteydessä niihin
puututaan, koska ammatillisella aikuiskoulutuksella on merkittävää vaikutusta työllisyyteen
ja työelämän kehittämiseen,
elinkeinoelämään kaiken kaikkiaan. Tähänhän
ministeri Rask puheenvuorossaan oikein painokkaasti kiinnitti huomiota.
Todellakin ammatillisella aikuiskoulutuksella luodaan edellytykset työelämän
kehittämiselle. Mietintöä lukiessani ajattelin,
että tästä olisi saattanut hyvä olla
konkreettisesti lausumaehdotus erikseen vastaavalla tavalla kuin
on lausumaehdotus 3: "Eduskunta edellyttää hallituksen
antavan kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmän
uudistamista koskevat muutosehdotukset eduskunnalle ensi tilassa."
Toiseksi otankin yleissivistävän toiminnan
eli kansalaisopistot ja vapaan sivistystyön, mitä siellä toteutetaan.
On erittäin merkittävä työ,
mitä laajalti valtakunnassa näillä tehtäväalueilla
tehdään, mutta yksityisinä oppilaitoksina
kansanopistot saavat edelleenkin maassamme omin voimin sopeuttaa
toimintaansa muuttuvaan kilpailu- ja kustannustilanteeseen.
Näin ollen olisimme nähneet kristillisdemokraattien
ryhmässä, että tälle momentille
olisi lisätty määrärahaa nimenomaan
kansanopistojen käyttökustannuksiin viitaten valiokunnan
lausumaehdotukseenkin. Kun ajattelemme, että kansanopistot
ovat sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät
laajoja opintolinjoja ja eripituisia kursseja läpi vuoden
ja viikonvaihteessa, on merkittävää, että näihin
ainekokonaisuuksiin saadaan tukea ja niistä voidaan saada
yliopisto-opintoihin liittyviä opintokokonaisuuksia ja
myöskin ammatillisiin tutkintoihin liittyviä kokonaisuuksia.
Tällä tavalla kansanopistot ovat todella kaiken
kaikkiaan aikuisten ammattitaitojen kehittämisessä merkittävä osatekijä.
Ei ainoastaan kansanopistojen käyttökustannuksiin
tulisi pysähtyä ja arvioida määrärahan
riittävyyttä, vaan ennen kaikkea myöskin
kansanopistojen perustamiskustannuksiin, jotta voidaan tämä osa
meidän yhteiskunnassamme olevaa koulutusta ja osaamista tuottavaa
toimintaa säilyttää tehokkaana ja ennen
kaikkea laadukkaana.
Täällä on puhuttu myöskin
maassamme ilmenevästä ongelmasta. Eri alueilla
homekoulut askarruttavat edelleen. Kun puhumme työllisyydestä ja
työttömyyden poistamisesta, näkisin, että rahoitus
ennen kaikkea näiden koulujen peruskorjaukseen olisi merkittävä asia
ja valtiovallan tulisi erityisesti huomioida se, että valtiovalta
voisi rahoituksen ohjaamisella enenevässä määrin
vaikuttaa pienten ja suurempienkin koulujen homeongelmien poistamiseen
ja samalla vaikuttaa aluekehitykseen ja maaseudun elinvoimaisuuteen
näiden määrärahojen kautta.
Oikeastaan yksi asia vielä, jonka, arvoisa puhemies,
haluan ottaa tässä esille, on opettajankoulutus.
Se tuli ed. Ravin ja muissakin puheenvuoroissa hyvin painokkaasti
ja asiantuntevasti esille. Me tiedämme, mitkä haasteet
opettajilla tänä päivänä on,
kun lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen
on kuitenkin selvä ilmiö tässä ajassa ja
lasten väsyminen on tutkimusten ja selvitysten mukaan voitu
osoittaa.
On erittäin tärkeää, että huolehditaan
opettajien kokonaisvaltaisesta osaamisesta sen rinnalla, että huolehditaan
myöskin opettajien jaksamisesta ja siitä, että opettajat
voivat motivoitua tekemään sitä työtä,
mihin he kouluttautuvat, ettei heidän tarvitse lähteä hakemaan
elinkeinoa tai toimeentuloa joltain muulta alalta kuin nimenomaan
tästä tärkeästä opettajatehtävästä.
Perusrahoituksen leikkaukset ovat tuntuneet opettajankoulutuksessa
erittäin voimakkaasti. Suurin osa toiminnasta on tosiaan
keskittynyt perusopetukseen ja tutkimukseen.
Opettajankoulutus pitäisi mielestäni nähdä painopistealueena
ja sillä tavalla, että kiireellisesti puututaan
tilanteeseen, mikä meillä on opettajien kohdalla,
niin että opettajankoulutus ei kapea-alaistuisi ja että opettajien
asiantuntijuutta erityisesti vahvistetaan ja myöskin etsitään
keinoja opettajien työuupumuksen estämiseen ja heidän
terveytensä vahvistamiseen kaikella tavalla niin, että voidaan
koko koulutusjärjestelmää tukea ja säilyttää se
eheänä tässä yhteiskunnassa
myöskin rahoitusjärjestelmän kautta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Muutama havainto aivan lyhyesti opetusministeriön
toimialasta. Tulin tänne lähinnä sen
takia, kun huomasin, että ministeri hyvin ahkerasti täällä istuu.
On ihan selvää, että hän nyt vähäksi
aikaa on lähtenyt, varmaan iltateelle ja tulee sitten takaisin,
joten ääninauhalle haluan kuitenkin nämä ajatukseni
sanoa.
Nimittäin, arvoisa ministeri, minulla on teille terveisiä Puolustusvoimien
yhdestä koulutustilaisuudesta tänään.
Se on syy, minkä takia rohkenin tänne eteen tulla.
Siellä nimittäin käsiteltiin koko Puolustuslaitoksen,
siis upseereiden, kadettien ja myös varusmiesten, koulutukseen
liittyviä asioita. Siellä tuli hyvin selkeästi
esille se, että siinä materiaalissa, joka näille
eri tasoille armeijaan tulee, on hämmästyttävän
paljon, lisääntyvässä määrin
ensinnäkin fyysisessä suorituskyvyssä ongelmia,
joita parikymmentä vuotta sitten ei ollenkaan ollut. Sikäläiset
tietotaitajat sanoivat, että yksi mahdollisuus korjata
nuorisomme fyysistä tilaa on luonnollisesti se, että koulutoimi
rakentaisi tätä jotenkin toisella tavalla.
Nyt rahoitetaan tähän liittyvää lasten
ja nuorten erilaista liikuntatoimintaa ja liikuntapaikkojahan rakennetaankin
budjetin mukaan, joten sillä lailla siellä näitä asioita
toki on huomioitu. Mutta ilmeisesti on niin, että on muutakin
ja semmoista, mikä ei välttämättä tarvitsisi
niin paljon rahaa, tilaa eikä laitteita, vaan erilaista
otetta nuorisoomme, jolloin vastaavasti sitten armeijassa vältyttäisiin
semmoisilta takapotkuilta, jotka he kokevat nyt hyvin hankaliksi.
Toinen asia, joka siellä heidän toimestaan
nostettiin esille, oli terveystieto ja siihen liittyvät
asiat, mikä tietysti on aika luonnollistakin tämmöisenä aikana,
kun tahtoo olla hyvin paljon sosiaali- ja terveydellisiä ongelmia
ja tietenkin siinä perhepoliittisia seikkoja aika paljon
taustalla. Mutta kaikki se, mikä koulunkäynnin
yhteydessä tapahtuu, on aika lailla pienen opetuksen varassa.
Minulle ainakin oli yllätys, että nämä tutkijat,
osa heistä väitelleitä, olivat sitä mieltä,
että tässä olisi koulutoimella toimimisen
paikka. Mukava, kun sain kertoa nämä terveiset.
Ihan lyhyesti kommentoin sitten vain muutamaa muuta asiaa, joita
en ole kuullut tänä iltana täällä salissa
sanottavan. Meillä onneksi on koulussa monet asiat aika
modernilla tavalla hyvin, ja tietenkin oli erittäin mukava
kuulla ministerin tietona kansainvälinen tutkimus. En ollut
itse sitä huomannut. Mutta olen esimerkiksi meidän
suomalaisia poikiamme monet kerrat miettinyt, varsinkin silloin
kun he ovat murrosiässä. En tiedä, onko
heihin kenelläkään aina semmoista otetta kuin
pitäisi olla, mutta tietysti koulutoimellekin se olisi
aikamoinen haaste, koska heidän oppimishalunsa ja -kykynsä ovat
tietyssä iässä aivan erilaiset kuin vastaavan
ikäisillä tytöillä.
Aikanani tästä ministeriltä kysyin
yhdessä kirjallisessa kysymyksessäkin, pitäisikö jopa
poikakouluja perustaa. Silloin debatoimme niin, että ei pidä perustaa.
Mutta en tätä aihetta kokonaan heittäisi
roskakoppaan vaan jotenkin ehdottaisin, että entäpä jos
tarvittaisiin jonkinlaista luokkamuotoista tai erillistä opetusta,
joka kohdennettaisiin näihin nuoriin alkaviin miehiin sillä lailla,
että kuunneltaisiin sitä, mitä he haluaisivat itse
koulussa tehdä. Siinä voi olla jokin mahdollisuus
saada sosiaalinen häiriytyminen vähän
ennalta estettyä.
Samaten on ongelmia, joista olen kuullut luokattoman lukion
yhteydessä, nähnyt naapureitteni kautta ja muuten.
Siellä ilmeisesti on aika hallitsemattomia tilanteita osin.
Sekään ei välttämättä ole
budjetillinen asia.
Homekoulut ovat ilman muuta iso ongelma Suomessa eri puolilla.
Meillä Espoossa olemme pärjänneet vain
sillä lailla, että meillä on ollut oma
kunnallinen iso erillinen rahasto homekoulujen korjaamista varten.
Niissä tilastoissa näyttää siltä,
että onneksi koko siitä henkilöstöstä ja opiskelijoista,
jotka altistuvat selkeästi vesivahinkotiloissa oleville
homeille, alle 5 prosentille tulee pysyvä sairaus, astma
tai jokin muu keuhkosairaus tai allerginen nuha. Muut oirehtivat
ja saattavat sairastellakin aika paljon, mutta kun altistus loppuu,
myös kaikki oireet jäävät pois.
Viimeisenä asiana, arvoisa puhemies, tiedepolitiikasta
muutama sana. Meillähän Suomessa on aikamoinen
ryväs erilaisia tieteentekopaikkoja. Meillä on
kymmenen yliopistoa, kahdeksan korkeakoulua ja kaksi akatemiaa,
Sibelius-Akatemia ja Kuvataideakatemia, siis 20 korkeakoulua tai
yliopistoa, ja sen lisäksi vielä ammattikorkeakoululaitos,
joka näkyy aika monessa pyrkivän myöskin
tiedekorkeakoulumaiseen käytökseen. Kun tämä koko
kenttä nyt käyttää sitä tutkimuspanosta,
joka tällä hetkellä Suomessa on aika hyvä eli
3,3 prosenttia bkt:stä ja taitaa olla amk:n varat vielä sen
lisäksi käytettävissä, tämähän
on vaikka Puolustusvoimien budjettiin verrattuna tosi upea luku.
Mutta ajattelen vain itsekin korkeakouluopettajana aikaisemmin
toimineena, kuinka tämä kestää,
kun samanaikaisesti näyttää siltä,
että valtion oma rahoitusosuus on pienentynyt koko 90-luvun
ja tiettävästi on noin 30 prosentin luokkaa nykyisellään.
Lisärahoitus, joka on tullut yritysmaailman kautta, kai
painottuu — huomasin ainakin valiokuntalausunnosta näin — entistä enemmän
myös ulkomaille. Silloin jokin 10—15 vuoden jänne
tästä eteenpäin voi tehdäkin
aikamoisen takapotkun valtiolle, koska valtiollahan tietysti ei
ole otetta näihin yrityksiin ja niiden tiedeinvestointiin
ja ajatusmaailmaan kokonaisuutena samalla lailla kuin ehkä varsinaisella
universitas-yhteisöllä.
Tämmöisiä seikkoja tuli mieleen tältä hallinnonalalta
vähän ohitse kylmien tavallisten markkojen.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Haluan tuoreeltaan ed. Akaan-Penttilää kiittää Puolustusvoimien
terveisistä. On huolestuttavaa, että pojilla on
huono kunto, ja totta kai koulun pitää tehdä siinä oma
osuutensa, ja itse asiassa nyt on luotu siihen mahdollisuuksia.
Meillähän, kun terveystieto tulee omaksi oppiaineekseen,
sen resurssi vapautuu liikunnan osuudesta ja itse asiassa tuntimäärä,
mikä voidaan liikuntaan käyttää, tämän
kautta lisääntyy.
Ihan talonpoikaisjärjelläkin näitä asioita
voidaan parantaa. Välitunneilla on hyvä mennä ulos. Silloin
ainakin pienemmät pojat hyppivät, pomppivat ja
liikkuvat. (Ed. Akaan-Penttilä: Ja kävellään
kouluun!) — Ja kävellään kouluun. — Liikuntavälituntien
mukaan tuominen, minkä ed. Brax on tuonut mielestäni
erinomaisella tavalla esille, on hyvä ratkaisu.
Haluaisin todeta sen, että kyllä suomalaista koulutuspolitiikkaa
ja niitä taitoja, mitä täällä on, arvostetaan
Euroopassa. Euroopan unionissa ollaan miettimässä,
mitä perustaitoja lasten pitäisi osata. Kun suomalaiset
virkamiehet kertoivat, millä tavalla meillä on
näihin valmistauduttu, niin suomalaiset vetävät
koko valmistelua sen tähden, että meillä ollaan
jo niin pitkällä.
Meillä on juuri päättymässä Euroopan
kielivuosi. Vuosi 2004 tulee olemaan eurooppalainen liikuntavuosi,
ja siellä on, hyvät edustajat, paljon rahaa käytettävissä.
Nyt vain tarvitaan ideoita suomalaisista kouluista ja liikuntajärjestöistä, millä
tavalla
rahaa voidaan kanavoida meille. Hakematta tulee mieleen, että tuhansien
järvien maassa ainakin uimataitoa voitaisiin eurooppalaisella
rahalla parantaa, ja monia muitakin mahdollisuuksia on.
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle kiitokset hyvistä terveisistä.
Kari Kantalainen /kok:
Arvoisa puhemies! Haluaisin omalta puoleltani tuoda myöskin
yhden näkökulman tähän keskusteluun,
mitä on käyty. Haluaisin lähteä liikkeelle
siitä, että nostan esiin opetushallinnon roolin
asiassa, mikä liittyy yrittäjyyskasvatukseen ja
yrittäjyyteen uravaihtoehtona.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on selkeästi voitu
nähdä se, kun yrittäjyyttä on
selvitetty uravaihtoehtona tai on tutkittu yrittäjäaktiivisuutta, että Suomi
sijoittuu varsin alhaisille sijoille. Viimeksi tämä Gem-tutkimus,
josta täälläkin on puhuttu moneen kertaan,
nosti näitä kysymyksiä ja arvioita esille.
Voidaan tietysti kysyä, millä tavalla koulutusjärjestelmä tukee
yrittäjyyttä uravaihtoehtona ja miksi sen pitäisi
niin tehdä.
Meillä yrittäjyyskasvatus, jossa pyritään
vaikuttamaan asenteisiin, tietoihin ja taitoihin, on tullut mukaan
90-luvulla koulutusjärjestelmän monille eri osa-alueille.
Muun muassa opetussuunnitelmissa on asia ollut esillä,
joskin nyt voidaan todeta, että opetussuunnitelmiin kirjattu
tavoite ei valitettavasti takaa opetuksen toimivuutta ja myöhempää vaikuttavuutta,
jonka tarkoituksena on saada kansalaisia ja nuoria innostumaan yrittäjän
ammattiin.
Varsin tuore tutkimus kertoo myöskin sitä, että yliopistoista
ja korkeakouluista valmistuvien nuorten opintosisällöt
antavat vaikutelman siitä, että yksityissektori
sopii lähinnä työnantajaksi, mistä voisi
vetää sen johtopäätöksen,
että edelleenkin yliopistot ja korkeakoulut kouluttavat
työvoimaa suurten yritysten ja julkisen sektorin palvelukseen.
Meillähän selvitysten mukaan ainoastaan noin 4—5
prosenttia korkeakoulutetuista valitsee yrittäjän
ammatin.
Mielestäni voidaan tarkastella asiaa siitä käsin,
tarvitseeko tämä maa yrittäjyyttä,
tarvitseeko se riskinottajia, tarvitseeko se työllistäjiä. Ehkä siihen
taustaksi muutama ajatus.
Viime vuosikymmenen lama vähensi yritysten ja yrittäjien
määrää varsin rajusti. Silloinhan yritysten
määrä putosi vuoden 90 noin 218 000:sta
vuoteen 94 mennessä 185 000:een. Samaan aikaan
yrittäjien määrä putosi 223 000:sta
noin 195 000:een. Tämä yrittäjyyden
alamäki tässä suhteessa sattui samaan
aikaan, kun työttömyys kasvoi tunnetuin seurauksin.
Kuitenkin yrittäjyys osoittautui palkkatyötä sitkeämmäksi
työllisyyden turvaajaksi. Palkansaajien määrä väheni
laman aikana noin 18,5 prosentilla, kun taas yrittäjien
määrä vain noin 12,5 prosentilla. Laman
jälkeen yritysten ja yrittäjien lukumäärä lähti
ripeään kasvuun, ja vuoteen 98 mennessä on
palattu vuosikymmenen alun tilanteeseen, mutta vastaavasti palkkatyössä ei
ole vieläkään saavutettu lamaa edeltävää tasoa.
Arvoisa puhemies! Viimeisten parin vuoden aikana yritysten ja
yrittäjien määrä on pysähtynyt
ennalleen, ja tämä kehityssuunta mielestäni on
hyvin huolestuttava. Yrittäjien määrän
väheneminen ei sinänsä näy heti
tuotannon ja työllisyyden luvuissa, mutta pitkällä tähtäyksellä yrittäjyyden
vaje vaikuttaa kielteisesti. Uusia työllistäviä kasvuyrityksiä ei
nimittäin synny tyhjästä, ja mikroyritysten
aluskasvillisuus on välttämätön
meillä Suomessa.
Suomella kun on takanaan nyt nämä seitsemän
poikkeuksellisen hyvää taloudellisen kasvun ja
työllisyyden hyvän kehityksen suotuisaa vuotta,
niin tänä seitsemän vuoden aikana syntyneistä yli
300 000 uudesta työpaikasta suurin osa on luotu
pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Uusia yrityksiä on
syntynyt, ja yritykset ovat palkanneet rohkeasti työntekijöitä,
ja samanaikaisesti, kun eletään tätä päivää,
Suomen ja suomalaisten on varauduttava siihen, että kansainvälisen
talouden taantumasta on seuraamassa uusi epävarmuuden aika.
Tässäkin tilanteessa, arvoisa puhemies, yrittäjät
ja yrittäjyys ovat taaskin tarpeen. Pienet yritykset nimittäin
huolehtivat, kuten äsken totesin, työllisyydestä varsin
hyvin ja paljonkin paremmin. Tässä mielessä on
merkittävää se, että yrittäjät
ovat se ryhmä, joka rakentaa oman hyvinvointinsa, on valmiuksissa
työllistämään, luomaan sitä vaurautta,
jolla saadaan veromarkkoja, jotta voidaan yhteiskunnan rattaat pitää pyörimässä.
Arvoisa puhemies! Toivoisin todellakin sitä, että myöskin
opetusministeriö, joka on Yrittäjyys-hankkeessa
mukana yhtenä osiona, lähtisi ihan vakavasti miettimään
näitä kysymyksiä ja sitä, millä tavalla
entistä tehokkaammin läpäisyperiaatteella
yrittäjyys ja siihen liittyvät toiminnot voitaisiin
entistä paremmin viedä myöskin koulujärjestelmissä läpi
peruskoulusta aina tuonne yliopistotasolle ja sitä kautta
olla rakentamassa se parempi huomispäivä ja parempi
hyvinvointi huomiselle.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
käsitelty varsin perusteellisesti opetusministeriön
hallinnonalan asioita. Minäkin haluaisin lausua tyytyväisyyteni
siitä, että hallitus on halunnut edelleen panostaa
voimakkaasti koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen, joilla nostetaan
kansakuntamme henkistä pääomaa. Taitaa
olla niin, että opetusministeriö on varsin hyvin
pitänyt puolensa myös näitä asioita
euroissa mitattuna. Omassa puheenvuorossani haluan kuitenkin puuttua
lähinnä opetuksen ja koulutuksen sisältöön
ja siinäkin erityisesti opettajankoulutuksen sisältöön
ja vielä erityisesti asennekasvatukseen.
Arvoisa puhemies! Ed. Kantalainen käytti ansiokkaan
puheenvuoron yrittäjyydestä ja yrittäjien
merkityksestä. Yksi tämän vuoden negatiivisista
uutisista onkin se, että yrittäjien määrä Suomessa
on kääntynyt laskuun. Tähän
on varmasti monia syitä, niin kuin ed. Kantalainen pohdiskelikin.
Mutta minusta yksi merkittävä syy on se, että Suomessa
ei ymmärretä yrittäjyyden todellista
syvää merkitystä. Uskoisin, että tekisimme hyvän
palveluksen yrittäjyydelle ja sitä kautta koko
suomalaiselle yhteiskunnalle, jos vahvistaisimme yrittäjyyskasvatusta
nimenomaan sisäänrakennettuna niin, että se
on kaikessa opetuksessa päiväkodeista yliopistoihin
saakka.
Mielestäni kaikista hyvistä ohjelmista huolimatta
tämän päivän suomalainen koululaitos
ei tosiasiallisesti riittävästi tue ja kannusta
nuoria omatoimisuuteen eikä rohkaise itsenäiseen
riskinottoon. Mielestäni opetuksen tulisikin jatkuvasti
kannustaa yrittäjyyteen, omatoimisuuteen sekä huomioida
oppilaiden yksilöllisyys. Yrittäjyyskasvatuksen
osuutta koulutuksessa tulee korostaa, ja se tulisi toteuttaa niin
sanotulla läpäisyperiaatteella, toisin sanoen
niin, että se sisältyisi kaikkiin oppiaineisiin,
ei erillisenä aineena.
Yrittäjyyskasvatuksen tuleekin mielestäni
parantaa yksilön elämänhallintaa, vahvistaa
sellaisia piirteitä kuin luovuus, aloitteellisuus, vastuullisuus
ja epävarmuuden sietokyky sekä epäonnistumisen
hyväksyminen ja siitä oppiminen. Tiivistettynä:
tässä kaikessa on siis kysymys nuoren terveen
itsetunnon vahvistamisesta.
Kaikille annettava yrittäjyyskasvatus antaa hyvät
valmiudet myös niille ihmisille, jotka jossakin vaiheessa
haluavat ruveta myöhemmin varsinaisiksi yrittäjiksi
tai ammatinharjoittajiksi. Tavoitteena tulee olla, että jo
ammatillisessa koulutuksessa annetaan perusvalmiudet yrittäjyyteen
ja itsenäiseen ammatinharjoittamiseen. Yrittäjän
ammatti on hyvä vaihtoehto monelle nuorelle ammattilaiselle
tänäkin päivänä, kunhan
hän siis peruskoulutuksessa saa yrittäjyysasenteen
ja todelliset tiedot yrittämisestä.
Koulujen ammatinvalintaohjelmissa on muistettava tuoda esille
myös yrittäjän ura mahdollisuutena. Yrittäjyystuntemuksen
pitäisi muodostua mielestäni kansalaistaidoksi,
joka antaa nuorille ja asteittain koko väestölle
todelliset perustiedot yrittäjyydestä ja luo tietämykseen
perustuvan asenteen yrittäjyyttä kohtaan.
Opiskelijoitten työssäoppimispaikat pk-yrityksissä tarjoavat
usein opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä työhön
ja yrittäjyyteen laajasti ja sitä kautta saada
kokonaiskuvan ei ainoastaan tuotteista tai palvelujen tekemisestä vaan
koko yritystoiminnasta. Mielestäni ammattiaineitten opettajille
tulisi luoda nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua
opiskelijoitten mukana työharjoitusjaksoihin yrityksissä.
Huolimatta siitä, että monenlaisia yrittäjyyskoulutusprojekteja
on toteutettu Suomessa ja valtava määrä,
ei yritysten perustanta ole kuitenkaan kehittynyt toivotulla tavalla.
Etsimättäkin tulee mieleen, onkohan varsinainen
päämäärä pysynyt aina
kirkkaana mielessä vai onko toiminta ja organisaatioiden
pyörittäminen noussut etusijalle. Olisikohan niin,
että viime aikoina tässäkin asiassa olemme
lähestyneet päämäärää kovin
organisaatiokeskeisin keinoin?
Edellä kuvaamani yrittäjyyskasvatuksen sisällön
merkitystä yritysten vähyydelle on pohdiskeltu
tai tutkittu varsin vähän. Olisikohan syytä tutkia,
edistääkö suomalainen yhteiskunta päiväkodeista
kouluihin, yliopistoihin yrittäjyydeksi kuvaamaani ominaisuutta
vai estääkö se näiden ominaisuuksien
kehittymisen?
Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puheeni liittyy ed. Kantalaisen hyvään
puheenvuoroon, ja myös ed. Kurvinen korosti yrittäjyyttä ja
ennen kaikkea siihen liittyvää koulutusta. Olen
ihan samaa mieltä siinä, että nimenomaan
peruskoulussa, ammattikouluissa ja yliopistoissa pitäisi
yhä enemmän korostaa yrittäjyyttä.
Haluan korostaa, että nimenomaan peruskoulutuksessa pitäisi
tämä jo ottaa huomioon. Ei ole kysymys yksinomaan
siitä, että koulutettavista syntyisi yrittäjiä.
Kun on tieto ja tuntemus siitä, mitä yrittäjyys
on, heistä myös tulee hyviä työntekijöitä yrityksiin.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Budjetin opetusministeriön hallinnonalan
kohdalla pitää olla monilta osin tyytyväinen.
Oppilaskohtaiset yksikköhinnat nostetaan takaisin lamaa edeltävälle
tasolle. Tämä on erityisen hyvä asia. Kiitokset
tästä myös läsnäolevalle
opetusministerille. Monilla muilla sektoreilla laman vaurioita ei
ole vieläkään voitu korjata, joten opetussektori
on mielestäni hyvin hoidettu.
Nyt on kuitenkin tärkeää, että kunnissa
ja kuntayhtymissä huolehditaan siitä, että koulutukseen
ja sivistykseen tarkoitetut rahat myös kohdennetaan sinne.
Näin ei valitettavasti kuitenkaan vielä kaikissa
kunnissa tehdä. Yliopistojen rahoituksessa on myös
edetty myönteiseen suuntaan, vaikka kaikkea sitä rahaa,
mitä yliopistot pyytävät, ei ole voitu
antaa.
Muutamia puutteitakin toki budjettiin sisältyy, ja
on tietenkin selvää, että oppositiota
se ei varmasti tyydyttäisi korjausten jälkeenkään.
Opposition tehtävänähän on aina
esittää vähän enemmän
kuin hallituksen. Eräässäkin opposition
taholta esitetyssä puheenvuorossa haikailtiin sitä,
että valtionosuus on vain 57 prosenttia. Minun tietääkseni
se ei koskaan, ei myöskään Ahon hallituksen
aikana, ole ollut 100:aa prosenttia. Aina on kunnilla ollut oma
osuutensa.
Puutteista voisi mainita aikuisten lisäkoulutuksen,
joka on tullut monta kertaa esille, ja tämä alue
vaatisi kyllä lisää rahaa. Budjettineuvotteluissa
tuli pieni lisäys. Tämäkin on hyvä,
mutta ei riitä kasvaviin tarpeisiin. Tähän
sektoriin on ehdottomasti jatkossa kiinnitettävä huomiota.
Samoin homekoulujen korjausmäärärahat ovat
riittämättömät. Nyt kun rakentamisen
vauhti on muuten vähän hiljentynyt, pitäisi
satsata enemmän koulujen peruskorjauksiin. Ihan omalta
alueeltani haluan mainita Pattijoen homevaurioisen koulun. Tämä koulu
on saatava pikaisesti kuntoon. Toivottavasti meidän alueellamme myöskin
Pattijoen—Raahen kuntaliitoshanke tuo lisää vauhtia
tälle hankkeelle. Tietenkin se vähän
riippuu kunnista itsestäänkin. Nekin voisivat
tätä kehitystä edistää sopimalla
yhdistymisestä. Se varmasti omalta osaltaan edistäisi
rahoituspäätöstä, koska uusi
kuntajakolaki edellyttää, että investoinnit
tulee huomioida niissä kunnissa, joissa yhdistymistä tapahtuu.
Arvoisa puhemies! Opiskelijat ovat jääneet varsin
vähälle huomiolle tämänkin budjettikäsittelyn
yhteydessä. Opintotuki on jäänyt jälkeen muusta
tulokehityksestä. Seuraavia budjetteja laadittaessa onkin
ehdottomasti pyrittävä myös opintotukea
parantamaan eli korottamaan. Sama koskee myös muita opintososiaalisia
etuja. Ei tämä alue voi olla sellainen, mikä jää muusta
kehityksestä jälkeen.
Lukukausimaksuihin ja opintoseteleihin ei pidä mielestäni
korkeakouluissa mennä. Sitä kautta olemme pian
sellaisessa järjestelmässä, jossa kaikilla
ei ole samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun. Olen
erittäin tyytyväisenä todennut, että arvoisa
opetusministeri on myös lukukausimaksuja vastaan.
Lääkärien koulutuksen lisääminen
ei mielestä etene riittävän nopeasti.
Tähän asiaan on ehdottomasti saatava korjaus,
ja kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön.
Muuten meillä käy niin, että eräät
alueet maassamme ovat pian ilman lääkäreitä.
Korkeakoulujen aluevaikuttavuutta kannattaa tarkasti seurata.
Joillakin alueilla korkeakoulut toimivat erittäin tehokkaasti
alueiden elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti.
Kouluilla on ollut suuri vaikutus alueen kehittymisessä.
Tämä on hieno asia. Mutta on myös viitteitä siitä,
että joissakin tapauksissa esimerkiksi ammattikorkeakoulut
pyrkivät vain kasvukeskuksien kehittäjiksi eli
keskittyvät vain kasvukeskuksiin ja investoivat sinne.
Tämä ei ole mielestäni oikein. Korkeakouluilla
on lain velvoite palvella myös alueita laajemmin. Ne ovat
aluekehittäjiä, ja muun muassa valtioneuvoston
hyväksymissä aluekeskusohjelmissa on myös
todettu koulutukseen liittyvät velvoitteet, jotka koskevat
niin yliopistoja kuin ammattikorkeakoulujakin. Näistä tavoitteista
ei tule tinkiä.
Meillä Raahessa on esimerkiksi yksi Suomen metalliosaamisen
keskus, paljolti valtionyhtiö Rautaruukin ansiosta. Yliopisto
on panostanut paljon myös Raaheen. Nyt Raaheen on saatava sieltä vielä puuttuva
ammattikorkeakoulutasoinen metallialan insinöörikoulutus.
Tästä asiasta ei voida tinkiä. Raahessa
ja Raahen seutukunnassa elinkeinoelämän tarpeet,
jotka valtioneuvosto on hyväksynyt Raahen seutukunnan aluekeskusohjelmassa,
vaativat sinne metallialan insinöörikoulutusta.
Arvoisa puhemies! Suomen tärkein metalliosaamisen keskus
ei voi jäädä ilman insinöörikoulutusta.
Toivon, että ministeriö ja ministeri seuraavat
myös tämän asian kehittymistä ja
Raaheen saadaan tarvittava koulutus. Koulutushan palvelee sitten
laajemmin myös Pohjois-Suomen tarpeita aina Tornioon saakka.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Puutun pääluokan ja valtiovarainvaliokunnan mietinnön
viimeiseen asiaan eli nuorisotyöhön.
Huumausainepolitiikan toimeenpanosta vastaavat ministeriöt
ovat esittäneet talousarvioehdotuksen huumausaineohjelman
toimeenpanoon liittyvät määrärahaesitykset.
Opetusministeriö osaltaan kantoi kortensa kekoon, ja valiokunta jopa
korotti määrärahaa huumetyöhön
kohdassa Nuorisotyö, ja tämä on mielestäni
oikein. On todella merkittävää, että kouluissa
ja nuorisotyön piirissä tehtävässä huumeidenvastaisessa
työssä pyritään ennen kaikkea
ennalta ehkäisevään toimintaan. Huumeiden
käyttö voi pilata nuoren ihmisen hyvänkin
koulutuksen ja koko elämän.
Valvontaa tehostamalla ja rangaistuksia koventamalla ei päästä käsiksi
ongelman juuriin eli ihmisten asenteisiin. Kaikki nuoret eivät
enää näytä kokevan huumeita
pahoina ja tuomittavina, vaan huumeiden käyttö on
arkipäiväistymässä. Jengikulttuuri
vie helposti kokeiluihin, jos nuorta ei ole varustettu torjumaan
houkutuksia. Huumeiden hinnat ovat myös tippuneet huomattavasti
sitten 90-luvun alun. Lisäksi Internet on mahdollistanut
huumeiden mainostamisen nautintoaineina, joita voi vaaratta käyttää viikonloppujuhlissa
menettämättä itsensä tai asioittensa hallintaa.
Tosiasia on, että huumeiden käyttö yhteiskunnallisena
ongelmana ei poistu hoitamalla, poliisilla tai vankiloilla. Avainsana
on ennaltaehkäisy. Nuorille suunnatun huumevalistuksen
on oltava asiallista ja tietopohjaista. Koulujen valistuskampanjoissa
huumausaineita on vastustettu joko nopeasti kuluvin, mahtipontisin
iskulausein tai pelotellen kertakokeilusta syntyvällä vaarallisella
riippuvuudella. Elämä on parasta huumetta -malliset
kampanjat ovat totta kai arvostettavia yrityksiä vaikuttaa
nuorten asenteisiin.
Tällä hetkellä monien nuorten parissa
vallitsee kuitenkin käsitys, että valistus koetaan
enemmänkin propagandaksi kuin tiedon jakamiseksi. Pelottelun
ja kauhukuvien maalailun sijaan huumekasvatus pitäisi saada
osaksi muuta kouluissa annettavaa opetusta sisältäen
asiatietoa eri huumausaineista, niiden vaikutuksista psyykeen ja kehoon
sekä huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä.
Ennen kaikkea pitäisi kasvattaa nuori sanomaan "ei" silloin,
kun huumeita tarjotaan. Terveystieto oppiaineena tuleekin paikkaamaan
nykyisiä puutteita, mutta ehtii hätiin vasta kotvan kuluttua.
Ed. Akaan-Penttilä täällä puheenvuorossaan kertoi
saaneensa hyvää palautetta terveystiedosta. Olisin
käyttänyt äsken vastauspuheenvuoron, mutta
kun se ei sitten onnistunut, niin haluan tässä yhteydessä todeta
sen seikan, että ministeri Rask on tehnyt valtavan ansiokkaan
työn siinä, että terveystieto on saatu
oppiaineeksi peruskouluihin. Luulen, että koko kansanterveysväki
on antamassa hänelle tästä tunnustusta,
ja niin minäkin tässä illan myöhäisinä hetkinä.
Yksittäisiä valistuskeikkoja tärkeämpää on luoda
kouluihin myönteinen ja asiallinen ilmapiiri. Huumekeskustelu
on arkipäiväistettävä sekä myönnettävä reilusti
ongelmat ja ongelmaan liittyvät tosiasiat. Asiasta on puhuttava
ja oikeaa tietoa on levitettävä, jotta ainakin
fiksuimmat tietäisivät, mistä kaikesta
on kysymys, ja jotta ainakin fiksuimmat pelastuisivat.
Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki käsitteli mielestäni
hyvin ansiokkaasti huumevalistuksen tilaa ja sitä, mihin
suuntaan sitä pitäisi kehittää. Nythän
on näin, että liian suuressa määrin
esimerkiksi kouluissa annettava informaatio huumausaineista poikkeaa
niin olennaisesti niistä arkielämän havainnoista,
mitä nuorilla omassa lähipiirissään
näistä aineista on, että valistus valuu kuin
vesi hanhen selästä. Eli on pyrittävä nimenomaan,
vaikka se on meille aikuisille joskus vaikea tunnustaa, asialliseen
ja oikeaan tietoon, ja tietysti tarvitsemme koulutusta myös
niille ihmisille, jotka tätä tietoa jakavat. Mutta
jos ensin pelotellaan luokkahuoneessa ja sitten arkielämässä diskon
takana huomataan, ettei huumeesta kuolekaan heti, eli jos valistus
ja arkielämän havainnot eivät kulje yhtä matkaa,
silloin valistukselta on koko pohja pois.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Todella ministeri Raskille on annettava tunnustus
läsnäolosta näin yömyöhällä täällä eduskunnan
istunnossa ministerinkin roolissa, mutta myös tunnustus
terveystieto-oppiaineesta kouluihin. Nyt tähän
oppiaineeseen kuuluu tavattoman paljon myönteisiä odotuksia.
Toivon mukaan odotuksissa ei tarvitse pettyä, vaan onnistutaan
niissä tavoitteissa, joita terveystieto-oppiaineeseen on
haluttu asettaa.
Aivan kuten ed. Ihamäki täällä toi
esille, tuolta oppiaineelta odotamme asiallista valistusta, joka
loisi sen asenteen, että koululaiset eivät haluaisi
kokeilla huumeita. Minä vielä laajentaisin tämän
kaikkiin muihinkin päihteisiin ja tupakkaankin. Väitän,
että osaltaan nämä kaikki ovat syynä siihen,
kun sanotaan, että meidän nuoret varusmiehemme
eivät ole fyysisesti siinä kunnossa kuin sotaväki
edellyttäisi. Mutta tietysti yksi syy on se, että vanhassa
perinteisessä maaseutuyhteiskunnassa kotona oli ihan fyysistä, ruumiillista,
työtä ja työnteko antoi erityisesti silloin,
kun metsätöitä tehtiin vielä käsivoimalla, syrjäisemmänkin
saloseudun nuorelle varusmiehelle rautaisen kunnon mennä suorittamaan
sotaväkeä. Nyt kun yhteiskunta on muuttunut tällä tavalla,
monellakaan ei ole ruumiillisesta työnteosta ollut vielä sotaväkeen
mennessä mitään kokemusta, ja se näkyy
tietysti kunnossa.
Se, että liikunnan asema paranee koulussa, on tietysti
liikunnan kannalta tavattoman hyvä asia, mutta niin vaativan
tavoitteen kuin koululaisten fyysisen kunnon parantumisen toteamiseen
en rohkene uskoa. Toivon, että näin tapahtuisi,
mutta toivon nimenomaan, että liikuntakasvatuksen sisällössä päästäisiin
siihen, että se olisi nuoria innostavaa. Helposti käy
niin, että opetus on osaltaan, olipa oppiaine mikä hyvänsä,
lannistavaa ja masentavaa nimenomaan heille, jotka eivät
pysy oppiaineessa mukana. Silloin ei oppiaineesta voi innostua,
ja valitettavasti liikunnankin kohdalla on niin, että se
helposti tapahtuu vain hyvien suoritusten ja joukkuepelien kärkioppilaiden
ehdoilla. Juuri ne, jotka kaikkein eniten kaipaisivat tunnustusta
ja rohkaisua, valitettavasti liikunnassakin usein sysätään
syrjään. Tämä ei ole ollenkaan
oikein.
Arvoisa rouva puhemies! Tulin varsinaisesti puhumaan lääkärikoulutuksesta,
josta eräs edustaja juuri edellä myöskin
puhui. Muutama viikko sitten eduskuntatalon edessä oli
nälkälakkolaisten mielenosoitus, joka halusi kiinnittää meidän huomiomme
lääkärikoulutuksen lisäämiseen. Muutama
vuosi sitten lääkärikoulutusta lisättiin ja
on haluttu lisätä nytkin, mutta jostakin syystä on
ollut tiettyä vastustusta lääkärikoulutuksen
lisäämiseksi. Minä en vastustuksen syitä tajua, koska
minä katson, että terveyden eteen on myös tuossa
suhteessa tehtävä kaikki voitava.
Erityisesti nyt, niin kuin täällä on
jo tullut ilmi, kun maaseudulla on puutetta terveyskeskuslääkäreistä ja
kun lääkäreissäkin suuret ikäluokat
ovat jäämässä eläkkeelle
ja poistuu huomattava määrä alan osaajia,
tarvitaan kipeästi uusia tilalle. Lääketiedekin
menee tieteenä vinhaa vauhtia eteenpäin, eli tiede
vie osan lääkäreistä. Aivan
samoin koulutuksen lisääminenkin vie tietysti
osansa.
Olen jättänyt muun muassa syksyllä toimenpidealoitteen,
jolla tähtäsin siihen, että lääkärikoulutusta
voidaan lisätä. Kun puute on nimenomaan maaseudulla
ja maakunnissa, olisiko kenties yksi ajatus, että maakuntien
yliopistoissa lisättäisiin juuri aloittavien lääketieteen
opiskelijoitten paikkalukua tuntuvasti? Silloin kun opiskelu on
suoritettu maakuntien yliopistoissa, myöskin maaseudun
työpaikat olisivat paremmin houkuttelevia.
Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että myös lääkärikoulutukseen
saataisiin opiskelijapaikkoja lisää.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä täällä muun
muassa kiinnitti huomiota siihen, että varusmiehillä on
huono kunto. Se on varmaan yleinen huoli. Jotta varusmiehet paremmin
jaksaisivat armeijassa aikanaan, on ehkä syytä,
että jo lapset varhaisessa vaiheessa oppisivat liikkumaan
ja sitä kautta pitämään huolta
itsestään ja kunnostaan. Olen iloinen siitä, että tässä budjetissa
on pikkuisen lisätty rahaa liikuntaan: 846 000
euroa lasten ja nuorten iltapäivätoimintaan ja
sama summa 846 000 euroa lähiliikuntapaikkojen
rakentamiseen. Ne ovat tärkeitä asioita, joilla
voidaan lapsille järjestää mielekästä toimintaa
yksinäisiin iltapäivähetkiin.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ministeri Rask totesi täällä aikaisemmin,
että hyvä tutkimus ei jää rahoituksetta.
Tämä ulvahdus sai minut tulemaan tänne
puhujakorokkeelle, arvoisa puhemies! Tämä varmastikin
on peräisin Suomen Akatemian Vihkon puheista (Eduskunnasta:
Ei ole!) taikka jostakin sieltäpäin. Toisin sanoen
on syytä tarkastella hiukan tarkemmin, mikä tilanne
on.
Ed. Akaan-Penttilä kiinnitti huomiota siihen, että 3,3
prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään
tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Siitä kuitenkin merkittävä osuus
on teollisuuden käyttämää tutkimusrahoitusta
ja mainitun Suomen Akatemian, joka päättelee suvereenisti,
mikä on "hyvää tutkimusta".
Se, missä tämä koko järjestelmä onnahtaa,
on yliopistot ja korkeakoulut. Siellä tällä on
kahtalainen merkitys: ensinnäkin tietysti perustutkimuksen
suorittaminen sinänsä ja toinen vielä paljon
tärkeämpi on se, että yliopisto-opettajat
ovat pysyäkseen tieteellisen kehityksen tasolla mukana
aktiivisesti tutkimustyössä. Siihen ei yliopistojärjestelmässä tällä hetkellä rahaa
riitä. Kaikki on ulkopuolisen rahoituksen varassa.
Tämä merkitsee käytännössä vähän
pitemmällä aikavälillä sitä,
että opetuksen taso laskee ja opetus eräällä tavalla
lehtorisoituu. Tämä on todellinen aikapommi suomalaisessa
yliopisto- ja korkeakoululaitoksessa. Toisin sanoen tarvittaisiin
erinomaisen perustavaa laatua olevaa muutosta rahoituksen ohjailussa
elikkä allokoinnissa.
Pekka Ravi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Pyysin oman puheenvuoroni edustajien
Kantalainen ja Kurvinen puheenvuorojen innoittamana. He molemmat
käsittelivät yrittäjyyskasvatusta, ja
molemmilla oli minusta aivan oikea lähtökohta,
että se täytyy toteuttaa niin sanotulla läpäisyperiaatteella.
On todellakin niin, että kaikkia suomalaisessa yhteiskunnassa
ilmeneviä tarpeita ei voida ratkaista sillä, että otetaan opetussuunnitelmaan
joku spesiaali oppiaine. Täytyy toimia juuri tällä tavalla
kuin he omissa puheenvuoroissaan ottivat esille.
Samoin ed. Kurvinen puhui minusta oivallisella tavalla terveen
itsetunnon vahvistamisen merkityksestä. Onnistumisen ja
epäonnistumisen kokemusten sieto on varmaan erittäin
tärkeä asia myöskin mahdollisen tulevan
yrittäjäuran kannalta.
Arvoisa puhemies! Kun täällä puhuttiin
myös niin sanotusta akateemisesta yrittäjyydestä ja
siitä, että akateemisen loppututkinnon suorittaneet ovat
aliedustettuina yrittäjäkunnassa, prosenttiluku
taisi olla jotakin 5 prosentin luokkaa, niin haluaisin kiinnittää huomiota
siihen, että aivan viime aikoina tiedepuistojen ja yrityshautomoitten
avulla on monilla paikkakunnilla saatu hyvin rohkaisevia tuloksia
tässä suhteessa aikaan. Luulen, että jatkossakin
tämä voi olla erittäin toimiva linkki
akateemisen maailman ja tuotantoelämän välillä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni sivistys- ja tiedejaosto
on tehnyt erittäin hyvää työtä,
kun se on käsitellyt opetusministeriön pääluokkaa.
Haluan ihan muutamasta kohdasta todeta.
Kokonaisuutena erityisesti lämmittää tietenkin
mieltä, kun valiokunta katsoo mietinnössään,
että Vaasan yliopistolle tulisi myöntää oikeus
antaa diplomi-insinöörin tutkintoja. Minä uskon,
että tätä asiaa on täällä jo
vahvasti perusteltu. Tässä yhteydessä on
syytä myöskin lausua kiitos opetusministeri Raskille
siitä, että hän on tässä asiassa
ollut hyvin aktiivinen ja kuullut myöskin herkällä korvalla
niitä tuntoja, mitä Vaasan vaalipiirin kansanedustajat
ovat yhdessä esittäneet. Tämä on
ollut meille vuosien haave, ja toivon mukaan, kun tämä nyt
sitten niin kuin olen ymmärtänyt, vuonna 2004
voisi toteutua, tällä on todella suuri merkitys
koko vaalipiirillemme, sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan
että uskoakseni myöskin Keski-Pohjanmaan maakunnille.
Tämä on todella myönteinen, hyvä asia.
Tässä yhteydessä on helppo yhtyä niihin
edustajiin, jotka täällä ovat lausuneet
kiitoksen myös terveystiedon tulemisesta myöskin
koulujen opetusohjelmiin mukaan. Mielestäni se on hyvin suuri
periaatteellinen kannanotto. Ei kukaan voi kuvitellakaan, että se
hetkessä mitään mullistaisi, mutta pitkällä aikavälillä uskon,
että tämä on erittäin merkittävä ja
hyvä asia. Onhan ollut myöskin niin, että kaikki
eivät ole tätä olleet varauksettomasti
hyväksymässä, koska on katsottu, että se
vie muilta aineilta tunteja. Mutta luulen, että vaikka
kaikessa opetuksessa terveystiedon tietenkin pitää kulkea
siellä mukana, toisaalta myöskin erillisenä oppiaineena
se on täysin perusteltu ja hyvä.
Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin kiinnittää näihin
kahteen tärkeään asiaan huomiota, joita
myös keskustan vastalauseessa esitetään.
Esiopetus ei ole saanut riittävästi määrärahoja.
Esiopetuksen piirissä olevat lapset ovat eriarvoisessa
asemassa tässä maassa, koska kuljetuksiin ei ole
osoitettu sellaisia voimavaroja, mitä sinne pitäisi
osoittaa. Keskustahan esittää vastalauseessaan,
että momentille 29.40.30 lisättäisiin
rahaa.
Toinen kohta on myöskin erittäin tärkeä.
Vastalauseessamme on, että koulurakennukset huutavat ympäri
maan lisää rahaa. Homekoulut ja muutenkin jo vanhentuneet
oppilaitokset ovat rahanpuutteessa. Vastalauseemme perusteluissa todetaan,
että sinne olisi tarvetta vähintään
7 miljardia markkaa. Se on iso summa rahaa. Kyllä tässäkin
kunnat ja myöskin lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen
siitä, missäpäin maata kukin asuu. On
selvää, että painopisteitä pitää valita
monien hyvien asioiden väliltä, mutta kyllähän
ennen kaikkea perusopetuksen kohdalla on valitettavaa, että oppilaat
joutuvat olemaan huonoissa opetustiloissa. Sama tilanne on tietenkin myös
ammatillisissa oppilaitoksissa, ja myöskin ammattikorkeakoulut
tarvitsisivat lisää resursseja. Mutta toivottavasti
nyt sitten tulevina vuosina nimenomaan tähän saadaan
lisää voimavaroja.
Mutta, arvoisa puhemies, kyllä tässäkin
yhteydessä on syytä antaa ministeri Raskille tunnustus
siitä, että hän on voimakkaasti valtioneuvoston
sisällä ollut ajamassa asioita ja on saanut myöskin
jotakin aikaan, mutta ei vielä riittävästi. Suunta
on aivan oikea, mutta tarvittaisiin huomattavasti suurempia panoksia
myöskin tälle puolelle.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Terveisiä Kotkasta: Tänään
iltapäivällä Kotkan kaupunginvaltuusto äänestyksen
jälkeen päätti kolmen koulun lakkauttamisesta.
Kotkassa on 1,6 miljardin markan budjetti, ja tämä "ansiokas"
päätös on laskettu säästöltään
3 miljoonan markan suuruiseksi. Kun on kysytty, miksi kunta tällaisen
päätöksen tekee, arvoisa ministeri, niin
vastaus kaupunginjohtajan suulla oli se, että tämä on
signaali. Hänkin epäilee, ettei tämä 3 miljoonaa
Kotkan kaupungin ongelmia ratkaise, mutta se on signaali. Eli lapsia
käytetään lipunliehuttajina ja signaaleina
ja lasten oikeuksia tällä tavalla aika halvalla
ohitetaan.
Kunnat tekevät näitä päätöksiä,
ei siis valtiovalta. Mutta tietysti voi epäillä,
että myöskään meidän
tekomme, jotka budjettia laadimme, eivät ole olleet riittäviä,
niin että joko syystä tai tekosyystä saadaan
aikaiseksi tällaisia kuntatalouden tilanteita, joissa peruskoulutus,
todellakin tärkeä asia lasten tulevaisuuden kysymyksenä, laitetaan
maksumiehen asemaan. Todella epämiellyttävä uutinen
tältä päivältä.
Puhemies! On hienoa, että ministeri on paikalla ja
kuuntelee vielä nämä puheet ennen tämän pääluokan
käsittelyn keskeyttämistä. Haluaisin omalta
puoleltani todeta terveystiedosta, että se on sinänsä hyvä asia,
mutta haluan painottaa myös erästä osa-aluetta.
Tietysti on paljon, mitä pitäisi painottaa, mutta
painotan biologiaa ja maantiedettä, biologista osaamista.
Tämä ajatus liittyy yläasteeseen ja lukio-opetukseen
ja siihen, että kun olemme täällä 14.
päivä kesäkuuta tänä vuonna
hyväksyneet yksimielisesti Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman,
niin ilmasto-ohjelman toteutumisen mahdollisuus pohjautuu siihen,
että tieto lisääntyy ja että myöskin
sisäistetään ja tiedostetaan ilmastomuutokseen
liittyvät asiat ja niiden torjumiseen liittyvät
edellytykset. Tällöin tieto tästä myös
koulutietona, onko se sitten yläasteella tai nimenomaan
lukiossa, on hyvin tärkeä asia.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä yhden tärkeän
asian esille, mikä liittyy tähän opetustoimen
tehtäväalueeseen, nimittäin perusnuorisotyön.
Se on mielestäni sitä nuorisotyötä,
jolla voidaan ennalta ehkäistä ongelmia ja sitä kautta
vähentää sitten myöhemmin korjaamisesta
aiheutuvia kustannuksia, jotka yhteiskunnassa tulevat maksettavaksi.
Tämä olisi juuri sitä valmentautumista,
kun nuoret kasvavat aikuisiksi; aikuisuuteen kasvaminen on tänä päivänä vaikeata.
Nuoret eivät sitä ilman ongelmia kohtaa. Nyt,
aivan samoin kuin peruspalveluja, kaikin tavoin pitäisi
kuntatasolla vahvistaa myöskin tätä perusnuorisotyötä.
Mielestäni siihen tulisi kohdentaa myöskin ihan
sekä sisällöllisesti että määrällisesti
voimavaroja. Näitä voimavaroja, mitä kuntatasolla
nyt on, hyvin herkästi, niitä henkilöresursseja,
jää toimistoihin, ja aivan sitä jalkautuvaa
työvoimaa nuorten rinnalle kulkemaan on liian vähän.
Toivoisin, että tähän pysähdyttäisiin
enemmän ja hankkeita olisi vielä enemmän
kuin tällä hetkellä on. Vaikka seurakunnat
ja vapaaehtoistoiminta ovat merkittävästi mukana
tässä, siitä huolimatta meillä jää joukko
erityisesti apua tarvitsevia nuoria, jotka esimerkiksi ovat kouluvaikeuksissa, joilla
on päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia,
koulun keskeyttämistä ja muuta sellaista ongelmaa.
Tällaisten nuorten kohdalla tarvitaan tätä toimintaa,
joka tukisi siellä aivan arjen tasolla.
Vielä ihan lyhyesti terveystieto-opetuksesta. Haluaisin,
että sitä tulevaisuudessa kehitettäisiin myöskin
mahdollisesti vielä. Kun tiedämme, että vanhemmuus
on hukassa, kasvatuksen siihen tulisi lähteä jo
varhaisesta vaiheesta, miten isät ja äidit ottavat
lapsen vastaan.
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen puolelta on monissa eri yhteyksissä korostettu
sitä, että erityisesti korkeakouluopetuksella
on keskeinen rooli talouskehityksen pohjan luomisessa ja varmistamisessa
ja myös alueellisessa kehityksessä. Tämä asia
on oivallettu myös omassa kotimaakunnassani Satakunnassa,
jossa korkeakouluopetusta on pyritty kaikin käytettävissä olevin
keinoin kehittämään viime vuosien aikana.
Eteneminen on ollut kuitenkin varsin hidasta, ja kaiken lisäksi
se on erittäin pitkälle pitänyt tehdä maakunnan
omin varoin. Kun Satakunta muutoinkin on saanut erilaisia valtion
tulonsiirtoja ja valtion budjetin kautta tapahtuvaa investointien
rahoitusta muita maakuntia selvästi vähemmän,
tuntuu hyvin oudolta, että maakuntamme joutuu vuodesta
toiseen käyttämään rahoja, jotka
itse asiassa tarvittaisiin yritystoiminnan, työllisyyden,
elinkeinotoiminnan muuhun kehittämiseen, korkeakouluopetukseen,
kun samaan aikaan erittäin monet varsinaiset korkeakoulukaupungit
ja -maakunnat saavat kymmenin tai sadoin miljoonin valtion rahaa
tähän tarkoitukseen. Nyt asiassa on pieniä merkkejä parannuksesta,
mutta edelleenkin rahoitus säilyy pääosin Porin
kaupungin ja muiden kuntien varassa. Tähän kehitykseen
toivoisin nopeutusta niin, että meidänkin korkeakoulumme
olisi suoraan valtion rahoituksessa niin kuin muidenkin maakuntien
korkeakoulut.
Toinen kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota
kulttuurin sektorilta, on seuraava. Mietinnössä todetaan:
"Lakisääteistä valtionosuutta saavien
teattereiden valtionosuuksiin ei ole ensi vuodelle ehdotettu indeksikorotusta."
(Puhemies koputtaa) Tämä, arvoisa puhemies, tarkoittaa
teatteriväen mukaan sitä, että tämä budjetti
on teattereille huonoin pariinkymmeneen vuoteen. Kun kävimme
Helsingin kaupunginteatterin vieraana, näin meille todettiin.
(Puhemies koputtaa) Kuitenkin teattereilla on tärkeä osuus
suomalaisen kulttuurin vaalimisessa, ja tuntuu yllättävältä,
että näin menetellään (Puhemies
koputtaa) samaan aikaan, kun kustannukset voimakkaasti teattereissa
kasvavat.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! En valitettavasti itse ole tähän
mennessä vielä ehtinyt tähän
keskusteluun osallistua ja siinä mielessä haluan
kuitenkin muutaman sanan vielä opetustoimen hallinnonalasta
sanoa. Yliopisto-opetuksesta ja -tutkimuksesta, kun täällä on
varmaan käyty hyvin laaja keskustelu, täytyy tietenkin
sanoa, että sivistysvaliokunta on tyytyväinen
siihen, että lisärahoitusta yliopistoihin on tullut,
mutta samalla omissa lausunnoissamme olemme kyllä sanoneet
sen, että se ei ole riittävä, jos ajatellaan
perusopetusta ja perustutkimusta. Toki se antaa hyvät lähtökohdat
jatkossa vielä kehittää tätä toimintaa,
jos kiinteistökustannuksista, jotka ovat olleet aika kovatkin
yliopistoille ja korkeakouluille, saataisiin jonkinlainen sopu aikaan
ja tätä kautta pystyttäisiin vapauttamaan rahaa
perusopetukseen ja perustutkimukseen, koska se on lähtökohta
myöskin koko yliopistollisen koulutuksen ja yleensäkin
yliopiston kehittymiselle siinä mielessä, että se
palvelee myöskin yhteiskuntaa parhaalla tavalla, jos nämä asiat ovat
kunnossa.
Oikeastaan sivistysvaliokunta otti kantaa tiettyihin asioihin,
kun annoimme lausunnon valtiovarainvaliokunnalle. Olen erittäin
ilahtunut siitä, että melkein kaikki meidän
kannanottomme on otettu huomioon. Ainoastaan yksi asia jäi
vielä niin sanotun lausuman tasolle, tietokirjoittamisen
tuki. Siinähän meillä oli selkeä esitys
myöskin budjettiin lisäyksenä. Toivomme
nyt, että se jatkossa hoidetaan niin, että tietokirjallisuuden puolelle
saataisiin erillinen määräraha, jotta
se osa-alue myöskin pystyttäisiin saamaan kuntoon.
Nimenomaan valiokuntana kiinnitimme huomiota lasten ja nuorten
tietokirjallisuuden kääntämiseen. Tästä on
ollut puute. Nimenomaan kirjastoissa on lisääntynyt
tämän tyyppisen tietokirjallisuuden kysyntä huomattavasti.
Se johtuu siitä, että nuoret ovat niin valveutuneita
ja käyttävät kaikkia tietoteknologisia
välineitä ja pystyvät tätä kautta
kehittämään myöskin aivan valtavasti
itseään. Tämän tyyppiseen asiaan
halusimme erityisesti kiinnittää huomiota. Toivottavasti
tämä saadaan jatkossa myöskin taloudellisesti
hoidettua kuntoon.
Kesäyliopistojen käyttökustannuksiin
on myöskin tullut euromääräiset
lisäykset. Olemme syystäkin ilahtuneita siitä,
että tänne panostetaan.
Sen lisäksi vielä on aikuiskoulutuksen osuus, joka
on ollut useaan kertaan meillä valiokunnassa esillä.
Nythän on parlamentaarinen työryhmä, jonka
tehtävänä on selvittää aikuiskoulutuksen kenttä,
koulutustarpeet ja joustot, joita tarvitaan, myöskin rahoitus
sen rinnalla. Jollakin lailla tässä tuntuu, että työministeriön
osuus liitettynä opetusministeriön puoleen ei
kuitenkaan tule selkiintymään tarpeeksi vaan siinä tarvitaan
todellakin työtä ja toimenpiteitä niin,
että me saamme aikuiskoulutukseen tarvittavat rahat. Siellä on vielä valtionosuuteen
oikeuttava lisäkoulutus, joka on ollut riittämätön,
sen lisäksi myös vapaa sivistystyö. Elikkä yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen kautta ohjautuva raha koulutukseen on täysin
riittämätön. Siihen sitten toivon mukaan
saamme ehdotuksia myöskin parlamentaariselta työryhmältä.
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että sivistysvaliokunnan
esitykset on mielestäni kohtuudella otettu huomioon. Siellä on
tietysti alennettu niitä markkamääräisiä summia,
joita me olemme sivistysvaliokunnassa esittäneet lausunnossamme valtiovarainvaliokunnalle.
Eero Lämsä /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun puhuttiin yrittäjyydestä ja
koulutuksesta, haluan tuoda vielä yhden asian esille.
Suomihan on niin sanotusti tietoteknologian luvattu maa. Minusta
pitäisi nostaa sen rinnalle yhä voimakkaammin
niin sanottu taitoteknologia eli kädentaitojen korostaminen
ja ennen kaikkea taitoteknologiaa huomioida koulutuksessa nykyistä paremmin,
koska sitä kautta pystytään luomaan uutta
yrittäjyyspohjaa ennen kaikkea pienille yrityksille. Vahvasti
eteenpäin menevä tietoteknologiahan antaa uusia
mahdollisuuksia myös tämmöisen taitoteknologian
kehittämiseen. Toivon, että tätä todella
huomioitaisiin koulutuksessa. Muun muassa Sitra on tähän
kiinnittänyt hyvin paljon huomiota. Eräässä Sitran julkaisussa
todetaan, että tulevaisuudessa tarvitsemmekin nykyistä joustavampia
oppimisjärjestelmiä, muun muassa nykyistä paljon
laajempaa oppisopimuskoulutusta, joka nimenomaan liittyy taitoteknologian
ylösnostamiseen ja sen korostamiseen koulutuksessa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Minusta ed. Lämsä otti nyt
hyvin tärkeän asian esille. Työnopetuksesta
ja kädentaitojen opettamisesta on kyllä valiokunnassa
keskusteltu. Meillähän on tilanne se, että kun
tekniikan aloilta jäi teknikkoporras pois, kädentaitajia
ei ole nyt opettajina varsinkaan ammatillisissa oppilaitoksissa riittävästi.
Tähän kannattaa kiinnittää huomiota ja
miettiä sitä, olisiko tällaisia työnopettajia
mahdollisuus kouluttaa sillä tavoin, että he hoitaisivat
tämän työnopetuksen. He parhaiten pystyisivät
sen opetuksen antamaan, koska osaavat itse tehdä. On tärkeää,
että oppilaalle myöskin pystytään
näyttämään, että opettaja
osaa itsekin tehdä. Minusta ed. Lämsä todella
otti hyvän ja tärkeän asian nyt esille.
Toivottavasti tämä tieto — se varmaan
tiedetään myös ministeriössä — johtaa myöskin
sitten käytännön tuloksiin mahdollisimman
pian. Kädentaidon osaajien opettajista tulee nimittäin
kova pula.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Valiokunnassahan me olemme hyvin laajasti
myöskin opettajankoulutusta ja sen vajetta käsitelleet,
kun Opepro-hanke selvästi on osoittanut, että tulee
olemaan peruskoulujen ja lukion puolella jopa 16 000 opettajan
vaje. Ammatillista puolta me vähemmän käsittelimme,
mutta on erittäin tärkeää, että me
valiokuntana myös otamme ammatillisen puolen opettajankoulutuksen esille
ja taidot, joita tänä päivänä tarvittaisiin, koska
metodiikka ja tekniset laitteet ovat niin paljon nopeasti muuttuneet
ja muuttuvat. Uskon, että kun me ed. Valppaan kanssakin
kävimme Soulissa Taito-olympialaisissa, ymmärsimme entistä syvemmin,
miten tärkeä opettajien ja eksperttien rooli oli
nimenomaan työnohjauksessa ja alan arvostuksen nostamisessa.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa puhemies! Mielestäni edelliset puhujat, sekä sivistysvaliokunnan
puheenjohtaja että edustajat Valpas ja Lämsä,
ottivat tärkeän asian esille, opettajien kädentaidot
opetuksessa. Haluaisin tässä yhteydessä ottaa
esille myöskin sen, että meillä on sellainen
nuorisojärjestö, joka kädentaitoja opettaa
jo aivan ennen kouluikää ja myöskin kouluiässä,
eli 4H-järjestön. Sen keskeinen tehtävä on
opettaa nimenomaan yrittämistä ja kädentaitoja.
Tälle olisi tietenkin ammatillisessa koulutuksessa saatava
jatkoa. Rohkenen väittää, että nimenomaan 4H-järjestö koko
maassa, myöskin asutuskeskuksissa, tuo juuri näitä tärkeitä arkipäiväisiä kädentaitoja,
joita jokainen tarvitsee, hyvin vahvasti esille.
Olen iloinen siitä, että seuraavassa pääluokassa,
maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa, voitiin
osoittaa valiokunnassa miljoonaa markkaa lisää 4H-työn
tukemiseen.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen sanoi aina olevansa paikalla.
Hän puhui lääkärinkoulutuksesta,
sen tarpeellisuudesta myös maakunnissa. Totean vastauksena
hänelle, että Tampereen yliopiston toivotaan jatkossakin
jatkavan Vaasassa ja Seinäjoella lääkärikoulutusta.
Arvoisa herra puhemies! Taitoteknologiaa, jonka ed. Lämsä ensimmäisenä otti
esille, haluan katsella, kuten yrittäjyysasiaakin, myös
ihan perusopetuksesta lähtien. Meillä jossakin
vaiheessa kritisoitiin, kun nyt ollaan äidinkieleen ja
matematiikkaan lisäämässä oppitunteja
ja vähentämässä valinnaisuutta,
muuttuuko meidän peruskoulumme liian teoriapainotteiseksi.
Peruskoulussa 1.—9. luokalla on yhteensä noin
8 400 oppituntia. Niin tänä päivänä kuin
tulevinakin vuosina, sen jälkeen kun tänään
olemme sopineet tuntijaosta lopullisesti sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä,
taito- ja taideaineiden osuus eli musiikin, kuvaamataidon, liikunnan
ja käsityön osuus on noin 2 100 tuntia
ja äidinkielen osuus 1 600 tuntia, siis todella
1.—9. luokalla. Kyllä suomalaisessa peruskoulussa
halutaan nimenomaan pitää kiinni siitä,
että lapsella on mahdollisuus muuhunkin kuin teoreettiseen
oppimiseen.
Tällä hetkellä tuntijakokeskustelun
vauhdittamana jatketaan työtä ja Opetushallitus
tulee uusimaan opetussuunnitelman perusteet. Siellä tullaan
pitämään huoli siitä, että myös
yrittäjyyskasvatus ja teknologiakasvatus ovat mukana opetussuunnitelman
perusteissa. Mutta tälläkin hetkellä peruskoulussa
ihan ala-asteelta saakka pyritään nimenomaan siihen,
minkä mielestäni ed. Kurvinen ja ed. Kantalainen
ansiokkaasti toivat esille, että lapsia kasvatetaan omatoimisuuteen, itsenäisyyteen,
luovuuteen, aloitteellisuuteen ja niin, että itsetunto
olisi mahdollisimman vahva. Se on sitä sisäistä yrittäjyyttä.
Ei ekaluokkalaisille varmaankaan pidäkään — ettekä tekään
sitä tarkoita, että pitäisi — ruveta
puhumaan siitä, että heistä pitäisi
tulla yrittäjiä, vaan nimenomaan vahvistetaan
niitä itsetunnon ja persoonallisuuden ominaisuuksia, jotka
voivat sitten mahdollistaa yrittäjäksi ryhtymisen
myöhemmin.
Peruskoulussahan on kahden viikon työelämääntutustumisjaksot,
ja siellä kyllä mielestäni myös
yrittäjät, jotka näitä nuoria
ottavat yrityksiinsä, ovat hyvin ratkaisevassa asemassa,
minkälaisen kuvan he antavat yrittämisestä Suomessa.
Lukioissa on valinnaiskursseina mahdollisuus perehtyä yrittäjyyteen.
Ammatillisessa koulutuksessa kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin liittyvät
työssäoppimisjaksot antavat mahdollisuuden ensinnäkin
parantaa ammattitaitoa, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän vaatimuksia,
mutta silloinkin pystytään tutustumaan myös
yritystoimintaan.
Ammattikorkeakouluissa on lisätty yrittäjyyskasvatusta,
ja tiedän, että tänä päivänä,
olkoon sitten kysymys vaikka terveydenhuollon koulutuksesta, kyllä siellä kursseja
liittyy myös siihen, millä tavalla toimitaan,
jos terveydenhuollon ammattilainen haluaa ryhtyä yrittäjäksi.
Ja näin tapahtuu kaikilla aloilla.
Eduskunta hyväksyi jokin aika sitten ammattikorkeakoulun
jatkotutkinnot, ja sielläkin kaupan ja hallinnon alalla
ainoa jatkotutkintokokeilu, joka lähtee käyntiin,
liittyy nimenomaan pk-yrittäjyyteen ja liiketoimintaosaamisen
vahvistamiseen. Tämä oli erityisesti Suomen Yrittäjien
toivomus, koska tällä hetkellä Suomen
Yrittäjien tietojen mukaan vain 7 prosentilla yrittäjistä on korkeakoulututkinto.
Yliopistoissa olemme halunneet erityisesti vahvistaa liiketoimintaosaamista
eri koulutusaloille, ei pelkästään kauppaan
ja hallintoon, vaan eri aloille. Tänäkin päivänä useampaan
kertaan siteeratussa korkeakoulujen alueellisen kehittämisen
työryhmän muistiossa todetaan, että liiketoimintaosaamiseen,
yrittäjyyteen ja teknologiaosaamiseen liittyviä valmiuksia
tullaan tulevaisuudessa kehittämään.
Ed. Kantalainen, opetusministeriössä on vakavasti
harkittu tätä asiaa. Ei siihen ryhdytä,
vaan jatketaan vakavaa harkintaa. Tulen toimittamaan ainakin edustajille
Kantalainen, Kurvinen ja Ravi sen asiakirjan, joka meillä koottiin
siitä, mitä kaikkia asioita yrittäjyyskasvatuksen
puolesta eri koulutustasoilla Suomenmaassa tällä hetkellä tehdään.
Olemme koonneet nämä toimet nimenomaan sen tähden,
että olemme mukana kauppa- ja teollisuusministeriön
vetämässä Yrittäjyys-hankkeessa,
jossa myös työministeriö on mukana.
Arvoisa herra puhemies! On ollut erinomaisen mukava olla Suomen
opetusministerinä tänä iltana täällä eduskunnassa.
Harvoin poliitikkona on saanut niin paljon kehuja, joista kaikista
kiitokset.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Yrittäjyydestä vielä puheen
ollen, kun oli Kaupallisen opetuksen edistämispäivät,
siellähän oli meillä esiintymässä myöskin
valtionhallinnosta henkilö, joka on Yrittäjyys-projektia vienyt
eteenpäin siellä. Siellä on syntymässä aika hyviäkin
toimenpiteitä, mutta kyllä sieltä rivien välistä kuitenkin
kävi selville, että niitä toimenpiteitä ei
aivan tosissaan kuitenkaan ole otettu opetushallinnon puolella ja
kenties ei KTM:ssäkään, vaan nimenomaan
sinne tarvittaisiin nyt sitä toimenpiteiden toteutusaikataulua,
että niitä asioita tultaisiin viemään
myöskin käytännössä eteenpäin.
Suunnitelmia kyllä on, mutta toteutuspuoli kyllä vielä puuttuu.
Yleiskeskustelu päättyy.