2) Hallituksen esitys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan
yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen
asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön alaan
kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Raimo Vistbacka /ps:
Herra puhemies! Nizzassa joulukuussa 2000 pidetty EU:n huippukokous,
joka päätti 14. helmikuuta 2000 Brysselissä käynnistyneen
hallitustenvälisen konferenssin ja jonka tulosta, Nizzan
sopimusta, olemme nyt käsittelemässä,
ei ollut mitenkään kunniaksi Euroopan unionille
ja sen ulkoiselle kuvalle. Kokouksen isäntämaa,
EU:n tuolloinen puheenjohtajamaa, Ranska, oli mielestäni
epäonnistunut pahasti kokouksen valmisteluissa joko huonouttaan
tai tahallaan, ja sen seurauksena varsinaisesta huippukokouksesta
tuli surullisen hupainen näytelmä. Huipennus kaikelle
sekoilulle ja kähminnälle saatiin kokouksen loppuhetkinä,
jolloin vaikeimmat asiat junailtiin ilmeisen härskisti
läpi niin, että lopputuloksesta oltiin ainakin Suomessa
epävarmoja vielä pitkään kokouksen päätyttyäkin,
ja tuntui, että suuren valiokunnan kuullessa esimerkiksi
pääministeriä ei silloinkaan vielä tiedetty,
mitä todellisuudessa päätettiin.
Tuntuu siltä, ettei päätöksiä ja
niiden merkitystä tajuta täysin vieläkään
päätellen siitä, miten vähällä arvostelulla
asiakirjaa ollaan hyväksymässä. Nizzan
sopimuksella muutetaan merkittävästi maiden välisiä painoarvoja
EU:n päätöksenteossa. Neuvostossa äänten
painotuksen muutoksen seurauksena annetaan kolmelle suurimmalle
jäsenmaalle käytännössä veto-oikeus uuden
väestöpohjaan perustuvan lisäedellytyksen
ansiosta. Kun samalla lisätään merkittävästi määräenemmistöpäätösmenettelyä,
näin tehdään yhteensä 37 EY:n
perustamissopimuksen ja unionisopimuksen artiklassa, voidaan puhua
todella merkittävästä vallan siirtymisestä suurille jäsenmaille
pienten maiden kustannuksella.
En voi edelleenkään käsittää sitä,
miten hallitus ja eduskunnan laaja enemmistö on voinut
ja voi suhtautua tähän määräenemmistöpäätösasiaan
niin välinpitämättömästi,
jopa innostuneesti. Kyllä Suomen kaltaisella pienellä maalla
tulisi olla mahdollisuus aina viime kädessä estää sen kannalta
kielteisiä vaikutuksia aiheuttavat päätökset.
Näin varsinkin siksi, etteivät maamme edustajat
neuvostossa tunnu uskaltavan käyttää niin
kutsuttua Luxemburgin kompromissia eli oikeutta jättää toteuttamatta
maallemme epäedullinen päätös.
Edellä esille ottamieni maamme asemaa ja vaikutusvaltaa
unionissa heikentävien muutosten lisäksi Nizzan
sopimuksen nojalla tullaan tulevaisuudessa viemään
Suomelta myös oikeus omaan komissaariin. Tätä menetystä ei
korvaa minkäänlainen vuorottelujärjestelmä,
sillä suuret jäsenmaat pitävät
kyllä huolen siitä, että pienten jäsenmaiden
osa ei ole kovin ruusuinen tässäkään
asiassa. Näyttää siltä, että Suomen
poliittisen johdon uskomaton nöyryys EU:n suuria mahtimaita
kohtaan johtuu yksinomaan siitä, että on päätetty
hinnalla millä hyvänsä päästä mukaan
unionin ytimeen, suurten poikien pöytään, missä tärkeät
asiat sovitaan, kuten Lontoossa taannoin meneteltiin. Kävi
kuitenkin niin, ettei illalliskortteja Suomeen asti riittänytkään,
ja niin käy tulevaisuudessakin. Suomen johto saa tyytyä syömään
kotipöydässä hernekeittoa tai maksalaatikkoa
samaan aikaan, kun todelliset päättäjät
nauttivat hanhenmaksapalleroita ja kaviaaria kristallikruunujen
loisteessa, niin kuin olemme televisioruuduista nähneet.
Huutolaispojan asema ei ole kadehdittava, enkä ymmärrä,
miksi Suomea siihen väen väkisin halutaan viedä.
Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ja EY:n perustamissopimuksia
voidaan muuttaa vain siten, että kaikki jäsenvaltiot
hyväksyvät ne kukin oman lainsäädäntönsä mukaisella
tavalla ja sen jälkeen ratifioivat muutosasiakirjat. Tilanne
on tällä hetkellä kuitenkin se, että yksi
Euroopan unionin jäsenvaltio, Irlanti, on kansanäänestyksessä hylännyt
Nizzan sopimuksen. Käsittelemme siis Suomen osalta sopimusta,
joka on jo yhden valtion toimesta hylätty eikä näin
ollen voi tulla voimaan, elleivät sitten irlantilaiset äänestä uudelleen
ja muuta mielipidettään tai sitten maassa kävellään
kansan tahdon yli.
Katsonkin, että Suomen olisi tullut järjestää vastaava
kansanäänestys Nizzan sopimuksen hyväksymisestä ennen
sen tuomista eduskuntaan, sillä sopimus muuttaa niin olennaisesti
maamme asemaa EU:ssa, että se vaikuttaa sitä kautta
todella merkittävästi maamme itsemääräämisoikeuteen,
joka jäsenyyden takia on jo muutenkin kaventunut. Nyt tätä kaventunuttakin
määräämisoikeutta ollaan myymässä suurille
maille kahdesta lautasellisesta hanhenmaksaa. Kun kansanäänestystä ei
kuitenkaan haluttu järjestää, olisi tehtävä päätös
sopimuksen hylkäämisestä nykyisessä muodossaan.
Tulisi käynnistää neuvottelut sopimuksen
muuttamisesta niin, että Suomen asema ei edellä esille
nostamallani tavalla heikkene ja että kaikki jäsenmaat
voivat sen hyväksyä. Tarvitsemme siis aikalisän.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hylkää hallituksen esityksen
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen
perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen
muuttamisesta tehdyn Nizzan sopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Edustajat Saapunki ja Leppä merkitään
läsnä oleviksi.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vistbacka puhuu kansan äänellä kansan
asiaa. Todella on kysymys siitä, että suomalaisia
väheksytään tässä päätöksenteossa.
Sopimus on tällaisenaan huono. Kannatan ed. Vistbackan
ehdotusta.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa herra puhemies! EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi
on todennut, että EU:n laajentuminen ei edellytä Nizzan
sopimuksen voimaansaattamista. Näin laillisesti voidaan
edetä, vaikka Nizzan sopimusta ei hyväksyttäisikään.
Laajeneminen on perusteltua, sikäli kuin jäseniksi
pyrkivät maat sen itselleen edulliseksi katsovat. Mutta Nizzan
sopimus ei siis ole ainakaan laillisesti edellytyksenä laajenemisen
toteuttamiselle.
Irlannin kansa hylkäsi Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä äänin
54—46. EU:n periaatteena on ollut, että perussopimusasioissa
edetään yksimielisesti. Laajentumista onkin siten nyt
vietävä eteenpäin ilman Nizzan sopimuksen voimaansaattamista,
koska Irlannin kansan mielipidettä tulee kunnioittaa. Jos
uudistuksia EU:ssa halutaan ennen laajentumista tai jossakin muussa
vaiheessa, niistä on neuvoteltava kokonaan uusi sopimus.
Nizzan sopimus vähentäisi jäsenmaitten
veto-oikeutta. Se siirtäisi myös tuomiovaltaa,
suomalaisiakin koskevaa tuomiovaltaa, maamme rajojen ulkopuolelle.
Lisäksi se siirtäisi noin 30, ehkäpä 37
asia-aluetta määräenemmistöpäätöksenteon
piiriin. Pienimmillään kahdeksan jäsenmaata
voisi käyttää koko unionin päätösvaltaa
lukuisissa asioissa Nizzan sopimuksen hyväksymisen jälkeen.
Muut jäsenmaat joutuisivat alistumaan vastustamiinsa, itselleen
jopa sopimattomiin tai jopa epäoikeudenmukaisiin päätöksiin.
Tämä jäsenmaiden määrä,
siis kahdeksan vähimmillään, pysyisi
samana Nizzan sopimuksen mukaan laajenemisen jälkeenkin.
On käsittämätöntä,
että tällaista voitaisiin hyväksyä.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta, se luovutti
osan omasta päätösvallastaan unionille,
jossa Suomi on yhtenä tasavertaisena jäsenvaltiona
kokoaan vastaavalla äänivallalla päättämässä unionille
luovutetuista asioista. Tasavertaisuus toteutuu ennen kaikkea yksimielisyysvaatimuksen
ja veto-oikeuden kautta. Kun Nizzan sopimus merkitsisi monilta osin yksimielisyysvaatimuksesta
ja veto-oikeudesta luopumusta, siirtyisi osa kansallista suvereniteettiamme
oman päätösvaltamme ulkopuolelle. Päätösvaltaamme
voisivat tältä osin käyttää tosiasiassa
muut unionin maat. Tässä on tavattoman suuri ero
nykytilanteeseen.
Ehkä hallitus lähtee siitä, että Suomi
nöyrästi on aina siinä kahdeksan—kymmenen
porukassa, jolla on tuo päätösvalta,
mutta näinhän asia ei joka tapauksessa voi olla.
Tällöin joudumme siihen tilanteeseen, jos Nizzan
sopimus voimaan tulee, että kahdeksankin jäsenmaata
voi tehdä Suomea ja kaikkia muita jäsenmaita sitovia
päätöksiä lukuisissa asiakokonaisuuksissa.
Tämä merkitsee sitä, että suvereniteettia
siirtyy pois käsistämme aivan eri tavalla kuin
tapahtui varsinaisessa EU-jäsenyystilanteessa. Nimenomaan yksimielisyysvaatimus
ja veto-oikeus merkitsevät sitä, että meillä on
päätösvaltaa käsissämme. Tällä päätöksellä se
siirtyisi pois ja on perustuslakimmekin kannalta hyvin ongelmallinen.
Ihmettelenkin, että perustuslakivaliokunta on tämän
näkökulman sivuuttanut lausunnossaan ja että tätä käsitellään
yksinkertaisessa säätämisjärjestyksessä käsiteltävänä lakiesityksenä.
Arvoisa puhemies! EU:n suuret jäsenmaat ovat viime
aikoina aiempaa enemmän alkaneet sopia keskenään
tärkeistä, koko unionin yhteisistä ratkaisuista.
Tätä on paheksunut muun muassa pääministeri
Lipponen. Nizzan sopimus mahdollistaisi tällaisen kehityksen
jatkumisen ja jopa voimistumisen. Se olisi hyvin vahingollista koko unionille
ja sen tulevaisuudelle. Syntyisi kahden kerroksen unioni, joka on
todella vaarallista kehitystä koko Eurooppaakin ajatellen.
Nizzan sopimus syventäisi unionia lähes kaikilla
politiikan osa-alueilla. Unioni olisi sopimuksen voimaantulon jälkeen
entistä vähemmän itsenäisten
valtioiden yhteenliittymä, jollaiseksi se kuvattiin ennen
Suomen liittymistä unionin jäseneksi. Kehitys
on siis mennyt koko ajan ja tällä päätöksellä menee
entistä enemmän siihen suuntaan, johon sen ei
väitetty menevän, kun kansalle tätä markkinoitiin.
Mielestäni Euroopan unionia tulee kehittää itsenäisten
valtioiden yhteistyöjärjestelmänä.
Yhteistyön syventäminen tulee kysymykseen vain harvoilla
asia-alueilla. Tärkeää se on eräissä ympäristökysymyksissä,
huume-, talous- ja terrorismirikollisuuden torjumisessa sekä kehitysmaiden
ja entisten sosialistimaiden talouden vahvistamisessa.
Eräiltä osin unionin päätösvaltaa
tulee palauttaa takaisin jäsenmaille. Tärkeää päätösvallan palauttaminen
on muun muassa maatalous-, alue- sekä rakennepolitiikassa.
Maatalous-, alue- ja rakennepolitiikan osalta muutaman vuoden kuluttua
emme enää saa EU:lta taloudellisia varoja, niin
sanottuja EU-tukia, mutta jos tällä tiellä mennään,
saamme sieltä tiukat määräykset
ja vahvan byrokratian, millä tavalla asioita pitää hoitaa,
mutta emme saa rahaa, olemme vain maksajina. Tämäkin
puoltaa sitä, että meidän on toimittava
päinvastaiseen suuntaan kuin mitä Nizzan sopimus
merkitsee eli meidän on pyrittävä saamaan
takaisin maatalous-, alue- ja rakennepoliittista päätösvaltaa
itsellemme kansalliselle tasolle. Unionin päätöksenteossa
tulee kunnioittaa jäsenvaltioiden tasavertaisuutta ja suvereniteettia.
Tätä Nizzan sopimus ei toteuta vaan vie sitä päinvastaiseen
suuntaan.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä ilmenee,
että Suomen asettamat tavoitteet toteutuvat varsin heikosti
Nizzan sopimuksessa. Sopimus ei ole Suomen etujen mukainen eikä myöskään
Euroopan etujen mukainen, joten mielestäni se tulee nyt
hylätä ja edellyttää, että koko sopimus
neuvotellaan uudestaan rauhallisesti, säädellysti
eikä semmoisessa mielentilassa ja sellaisissa olosuhteissa,
missä se Nizzassa tapahtui. Se oli syvä häpeä koko
sivistyneelle Euroopalle.
Arvoisa puhemies! Tietojeni mukaan Euroopan unionin parlamentti äänesti
Nizzan sopimuksesta kesäkuussa. Tuolloin muun muassa suomalaisedustajista
Mikko Pesälä, Samuli Pohjamo, Kyösti
Virrankoski ja Paavo Väyrynen äänestivät
sopimuksen hylkäämisen puolesta. Myös Esko
Seppänen äänesti hylkäämisen
puolesta. He olivat siis sopimusta vastaan. Saattoi olla toinen vihreä edustajakin,
joka äänesti tätä vastaan. Myös
muun muassa euroedustaja Piia-Noora Kauppi kokoomuksesta on julkisesti
todennut, että sopimusta ei tulisi saattaa voimaan vaan
se tulisi neuvotella uudestaan. Tästä on kysymys. On
ikävä, että eduskunta ei ole tähän
mielestäni lähellekään riittävällä vakavuudella
paneutunut. Tässä on kuitenkin Suomen itsenäisyydestä,
suvereniteetista ja sen kehityksestä kysymys. Tämä on
poikkeuksellisen vakava ja tärkeä asia.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eduskunta on paneutunut asiaan erittäin
vakavasti ja pitkään ja hartaasti. Ulkoasiainvaliokunta,
joka laati mietinnön, sai suurelta valiokunnalta erittäin
perusteellisen lausunnon ja myös perustuslakivaliokunnalta.
Tämän asian käsittelyn yhteydessä on
vallinnut suuri yksimielisyys siitä, että Nizzan
sopimus on mainettaan parempi. Se ei ole mikään
täydellinen, mutta se on mainettaan parempi. Ennen kaikkea
se mahdollistaa Euroopan unionin itälaajentumisen, joka
on oikeastaan tämän sukupolven suurin poliittinen
haaste. Sen takia on syytä hyväksyä Nizzan
sopimus. Se on ikään kuin itsensä ampumista
jalkaan, jos Suomen eduskunta jotenkin väheksyy omaa työtään
ja ihannoi Irlannin kansanäänestystä.
Meillä on oma tapamme tehdä työtä,
ja tämä sopimus on monessa suhteessa huolellisesti
käsitelty valiokunnissa. Nyt on sitten suuren salin vuoro.
Toinen varapuhemies:
Yhden minuutin vastauspuheenvuoro, ed. Kankaanniemi!
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, en vastusta EU:n laajenemista,
mutta Nizzan sopimus on kelvoton. Se näkyy, kun lukee mietinnön ja
vertaa sitä niihin tavoitteisiin, joita meillä oli. Sitten
jos paneutuu tosiasioihin, jotka siihen sisältyvät, äänivalta
siirtyy entistä enemmän suurille jäsenmaille
ja komissiopaikka on menossa tietyssä vaiheessa Suomelta
niin kuin monilta muiltakin pieniltä mailta. Edelleen määräenemmistösäännöksiin
siirtyminen entistä vahvemmin ja veto-oikeudesta luopuminen
merkitsevät tavattoman suuria muutoksia siihen tilanteeseen, missä nyt
olemme. Tätä ei varmasti uskalleta Suomessa kansanäänestykseen
panna, koska jos kansa saisi totuuden tietää,
niin tämähän menisi nurin niin kuin Irlannissakin.
Mutta Irlannin kansan päätöstä kannattaa
hieman tarkkailla.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on varsin huomionarvoista,
että useat kokeneet ja Brysselissä asioita syvästi
näkevät europarlamentaarikkomme ovat ottaneen sen
kannan, jonka ed. Kankaanniemi mainitsi, kyseiseen sopimukseen.
Tämä sisältäisi sen pohjalta
hyvin aiheellisen harkinta-ajan yhä edelleen, mistä lopulta
on kysymys. Käy pian niin kuin meidän karhujemme
ja petojemme osalta, että Suomen tietyistä alueista
ollaan tekemässä suurpetoreservaatteja. Eräskin
englantilainen kirvesmies sanoi, että te olette aika hölmöjä,
kun annatte EU:n hölmöttää teitä suojelemaan
Venäjältä tulevia karhuja. Tässä eräs
konkreettinen esimerkki, jossa olemme pakotetut noudattamaan ylhäältäpäin
tulevia ohjeita.
Raimo Vistbacka /ps:
Herra puhemies! Ed. Jaakonsaari totesi, että Nizzan
sopimus on perusedellytys laajentumiselle taikka mahdollistaa laajentumisen.
Joka tapauksessa EU-komission puheenjohtaja Prodi on 21.6. tänä vuonna
todennut, että laillisesti Nizzan sopimuksen ratifioiminen
ei ole välttämätöntä laajentumiselle.
En tiedä sitten, itse en tunne niin syvällisesti
EU-oikeutta mutta luotan EU:n puheenjohtajan toteamuksiin.
Herra puhemies! Ed. Kankaanniemi viittasi vallan siirtoon tavallaan.
Myös minä hämmästelin perustuslakivaliokunnan
lausuntoa, koska itse olen ymmärtänyt, kun esimerkiksi
ed. Kankaanniemi moneen kertaan totesi kahdeksan jäsenmaan
mahdollisuuden eli 62 prosentin väestöosuuden,
että kun nämä maat käyttävät
Nizzan sopimuksen mukaan mahdollisuuksiaan, tämä kahdeksan
jäsenmaan sisäpiiri voisi hyväksyä EU:lle
valtiollisen perustuslain, muodostaa liittovaltion, harmonisoida
verot keskenään sekä siirtää kansalaisia
koskevaa laillista tuomiovaltaa EU:n perusoikeuksienkin osalta perustettavalle
oikeuslaitokselle jne. eli esimerkiksi kahdeksan maata pystyy päättämään
kaikki asiat ja Suomella ei ole minkäänlaista
osuutta siihen enää. Näin ainakin itse
olen ymmärtänyt, kun olen yrittänyt selvittää näitä asioita.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Oinoselle: Ei tähän
nyt suurpetoja pidä kaivella esille. Ne laukkailevat ja
ravaavat ihan omaa tahtiaan eivätkä kysele Nizzasta
eikä nuzzasta mitään omille taipaleilleen,
ja niihin sitten suhtaudutaan, kun ne ihmisen reviiriin tulevat, niin
kuin paikallinen lainsäädäntö osoittaa.
Ed. Kankaanniemen puheessa oli mielenkiintoinen yksityiskohta,
kun hän luetteli meppejä, jotka olivat tätä hanketta
vastaan. Se oli mielenkiintoinen luettelo siinä katsannossa,
että siinä oli federalisteja, jotka ovat sitä mieltä,
että tämä askel ei ole yhtään
mitään ja sen takia se pitää hylätä,
siinä oli laajenemisen vastustajia ja sitten siinä oli
vielä henkilöitä, jotka olivat sitä mieltä, että tämä ikään
kuin valmistelullisesti — ymmärsin ed. Kankaanniemen
olleen sitä mieltä — on sellainen, että he
ovat tätä vastaan, ja kaikki yhteen syssyyn. Ed.
Kankaanniemen menyyhyn tämä nyt ei vaan mahdu
ja sillä siisti. Tämähän on
kulinaristinen asia, niin kuin ed. Vistbackan puhe osoitti.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On mielenkiintoinen tämä keskustelu, mikä tästä on
syntymässä, mutta niin kuin on todettu, ed. Vistbacka
viimeksi totesi, tässä on kysymys nimenomaan siitä,
että valta siirtyy suurille maille ja me pohjoisena pienenä maana
täällä kulmassa olemme entistä enemmän
yksin. Siinä mielessä varmasti meistä kukaan
tuskin vastustanee EU:n laajenemista, missä on nähtävissä vain pelkästään
hyvää. Mutta suomalaisilla pitää säilyttää itsenäisen
valtion asema tässä asiassa. Siltä osin
kyseessä oleva sopimus ei ole sellaisenaan hyväksyttävissä,
ei ainakaan niin, että Suomen kansa päästyään
sen sisällöstä lopullisesti perille voisi
sen missään muodossa hyväksyä,
ainakaan niin, että se tyydyttäisi enintä osaa
kansasta.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan
aivan oikein, että kauppapolitiikkaa koskevan artiklan
133 muuttaminen oli merkittävin saavutus Nizzan sopimuksessa.
Todetaan myös se, miten tärkeää on,
että jäsenvaltioiden mahdollisuudet seurata kauppapolitiikan
kehittymistä paranevat. Tämä on oikea
pyrkimys. Mutta en malta olla tuomatta tässä yhteydessä esille
sitä, mitä ihan oikeasti nyt EU:n sisäisen
talouden dynamiikan vahvistaminen edellyttää ja
miten on nähtävissä jopa sen vaarantuminen.
Otan esimerkiksi energiapolitiikan. Me olemme Euroopan unionina
hyvin riippuvainen tuontienergiasta. Nyt ne maat, jotka olivat aikanaan sopimassa
tämän yhteistyön käynnistämisestä, Saksa
ja Ranska, toteuttavat hyvin erilaista politiikkaa energian osalta,
ja voidaan sanoa, että jos mikä niin Ranskan suojautuminen
avoimelta kilpailulta voi tuoda sellaista esimerkkiä, josta
tulee kärsimään koko Euroopan unionin
talouspolitiikka ja talouden kehittyminen. Minä toivon, että myös
tähän asiaan kiinnitetään jatkossa
huomiota.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle, kun molemmat harrastamme
suurpetokysymyksiä, sanoisin sen, että pedot tulevat
ja liikkuvat vapaasti rajan yli, kun ei ole enää miehitettyjä raja-asemiakaan
niin paljon kuin aikaisemmin. (Naurua) Mutta totean tässä yhteydessä,
että se, millä tavalla niitä petoja sitten
voi täällä metsästää,
riippuukin sitten jo EU:sta. Emme olekaan enää itsenäinen
maa, jolloin voisimme itse tehdä näitten petojemme kanssa
mitä tahansa. Kun tätä itsenäisyyttä yhä enemmän
menetämme, yhä useammalle elämänalueelle
vastaavan kaltaiset perin konkreettiset asiat alkavat sitten tulla.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen jaotteli meidän suomalaisia EU-meppejämme
erilaisiin ryhmiin. Minusta on aika turha erotella. Emme me täälläkään
erottele huomenna, kun äänestämme tästä asiasta,
sen mukaan, mitä kukin ajattelee, eikä perusteluita meillä ole
täällä tiedossa myöskään
näitten meppien osalta, ei minulla ainakaan. Mutta sen
tiedän, kun äänestysluettelon tilasin,
että kaikki keskustan mepit ja myös vasemmistoliiton
meppi ja muistaakseni toinen vihreä meppi äänestivät
Nizzan sopimusta vastaan, katsoivat, että Nizzan sopimusta
ei pidä hyväksyä. Myös meppi
Piia-Noora Kauppi, joka edustaa kuitenkin kenties federalistista
linjaa, tietynlaista, ilmoitti julkisesti, että sopimus
on niin huono, että se olisi syytä hylätä ja
neuvotella uusiksi.
Tämä on se tärkeä asia eikä se,
kuka mitäkin ajattelumallia edustaa. Mekin joudumme ottamaan
täällä kantaa, annammeko Suomen päätösvallan
kuuden perustajamaan ja parin muun käsiin vai pidämmekö vielä itsellämme
päätösvaltaa. Nyt me olemme siirtymässä maksajan
ja sivustaseuraajan rooliin, kun tämä tie mennään eteenpäin,
ja nyt pahalta näyttää, että se
tulee toteutumaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tieto jalostuu, kun tietää,
mihin itse kukin äänestäjä pyrkii.
Silloin tässä tapauksessa olennaista on, mihin
nämä asianomaiset mepit pyrkivät. Meillä,
ed. Kankaanniemi, on tämä päätöksenteko
noin ajattelullisesti aivan eri tasolla, mutta eihän sille
nyt mitään voi. Te vaan lueskelette niitä äänestyskarttoja
ajattelematta, mitkä vaihtoehdot ovat. Mutta se siitä!
Ed. Oinonen, kuulkaapas nyt! Suomen eduskunta päätti
1993 metsästyslaista. Silloin emme ole olleet EU:n jäseniä.
Siinä suurpedot luokiteltiin riistaeläimiksi,
joita koskee kestävän käytön periaate.
Jos te metsästätte ettekä tiedä tätä, älkää lähtekö metsälle
koskaan!
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Metsästyskysymyksestä menen
eteenpäin. Mielestäni on hyvin kyseenalaista,
jos pieni maa, jolla on yhä vähenevä määrä europarlamentaarikkoja,
ja päätöksethän tehdään
paljon muualla kuin europarlamentissa, menettää veto-oikeuden.
Pidän sitä hyvin suurena menetyksenä pienelle
maalle. Se on tapa, jolla pienenkin ääni kuuluu.
Jos veto-oikeutta ei ole, pienellä maalla ei ole mitään
konkreettisia mahdollisuuksia tiukan tullen saada ääntään
kuuluviin.
Keskustelu päättyy.