Pentti Oinonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kummastusta herättää istuvan hallituksen politiikka ulkomaanlainoja myönnettäessä — ei vakuuksia eikä takauksia, vaikka puhutaan yhteensä useammasta miljardista eurosta. Suoraan sanottuna tämä touhu on kuin hölmöläiset pankkibisnestä tekemässä.

Muistutettakoon teitä harvoja edustajia täällä salissa siitä, että tässä lainassa on kyse siitä samaisesta 320 miljoonan euron lainasta, jonka eduskunnan enemmistö päätti vastoin perussuomalaisten esitystä viime kesän korvalla myöntää Latvialle osana valtion vuoden 2010 kolmatta lisäbudjettia. Latvia ei ole tuota lainaa vieläkään nostanut, mikä herättää kysymyksen siitä, tarvitseeko kyseinen valtio edes mitään lainaa. Suomihan on ollut Kreikan ja Irlannin lisäksi pelastamassa Latvian ja Islannin talouksia. Latvian osalta Imf laati 7,5 miljardin euron pelastuspaketin, ja Suomi sitoutui siihen rahoittajaksi 324 miljoonalla eurolla. Melkoista leikkiä suomalaisten rahoilla.

Arvoisa puhemies! Ehdotinkin omassa lisätalousarvioesityksessäni vuoden 2011 ensimmäiseen lisäbudjettiin kyseisen lainan poistamista, kun se ei selvästikään ole Latvialle kelvannut. Suomalaisen veronmaksajan kantilta katsottuna lainaehdot ovat surkeat ja mitään takuita tai vakuuksia ei ole eikä tule. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalainen veronmaksaja toimii tämänkin lainan takuumiehenä Suomen valtiolle. Näin huonoja lainaehtoja ei pitäisi vastuullisten kansanedustajien missään olosuhteissa hyväksyä. Korkokin on vähintään sama kuin se korko, jota Suomi lainasta itse maksaa. Käytännössä korkeampaa korkoa siis tuskin tullaan perimään.

Nämä rahat eivät taatusti jäisi Suomessa ilman käyttökohdetta, sen te kaikki edustajat kyllä tiedätte ilman minun sanomattakin. Omaishoitajat, köyhyydenvastainen taistelu, kansalaistemme työllistäminen, siinä muutamia vaihtoehtoisia käyttökohteita näille 324 miljoonalle eurolle, jotka ollaan Latvialle taas myöntämässä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on sopinut vuonna 2009 myös muiden Pohjoismaiden osallistumisesta Latviaa koskevaan vakautusohjelman rahoitukseen yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston, Euroopan unionin ja Maailmanpankin kanssa. Suomen osuus tästä 1,8 miljardin euron suuruisesta kansainvälisestä rahoituksesta olisi 324 miljoonaa euroa. Tässäkin tapauksessa Suomen osuus neljän Pohjoismaan lainoituksesta on 18 prosenttia. Latvialle myönnettävän lainan ensimmäinen erä oli määrä myöntää vasta vuonna 2010. Latvia ei ole kuitenkaan nostanut lainaa vuonna 2010. Tässä aloitteessa esitetään, että laina poistettaisiin vastoin sopimusta muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Suomen valtio siis irtisanoisi sopimuksen. Se olisi sopimukseen perustuvan kansainvälisen yhteistyön pettämistä. Pidän tätä esitystä arveluttavana. Esitys osoittaa myös välinpitämättömyyttä kansainvälisiä sopimuksia kohtaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärsin ilmeisesti oikein, että tässä yhteydessä saa puhua myös esityslistan kohdasta 17. Näin ollen tulen käyttämään puheenvuoron ensisijaisesti tähän kohtaan 17 liittyen, joka sisältää tekemäni lisätalousarvioaloitteen 130/2010 vp: Määrärahan osoittaminen jäissä kulkevan sisävesiliikenteen alustyypin suunnitteluun, kehittämiseen ja rakentamiseen.

Suomessa on ollut useamman vuosisadan aikana, erityisesti 1800-luvun, 1900-luvun alkupuolella merkittävää sisävesiliikennettä. Suomi on järvien maa, ja sisävesiliikenne on löytänyt tuolloin mahdollisuutensa. Juuri äskettäin Suomi on tehnyt sopimuksen Saimaan kanavasta, sen käytöstä. Suomessa on rakennettu Keitele—Päijänne-kanava ja edelleen kunnostettu muutenkin sisävesiliikenteen verkostoa. 1960-luvun alussa professori Pentti Kaitera esitti voimakkaasti näköaloja Suomen sisävesiliikenteestä, kanavaverkoston rakentamisesta, mutta nämä sisävesiliikenteen ideat ovat paljolti kuihtuneet lähinnä maaliikenteen ja autoistumisen myötä. Suomella on mahdollisuudet vesillä tapahtuviin kuljetuksiin, ja jos löydetään keinot, joilla jääesteitä voidaan voittaa, nämä mahdollisuudet ovat hyvinkin merkittävät.

Tällä hetkellä minulle annettujen tietojen mukaan pääosa Saimaan kanavan liikenteestä tapahtuu ulkomaisella kalustolla, Saimaan vesistön liikenteestä lähinnä venäläisellä kuljetuskalustolla, ja suomalaiset alukset ovat varsin vähäisessä määrin Saimaan vesistöilläkin liikenteessä. Samoin Keitele—Päijänne-kanavan käyttö on kuihtunut turisti- ja vapaa-ajankäyttöön lähes pääosin. Suomi on laajojen sisävesireittien maa, jossa Saimaan vesistöltä, aina Iisalmesta alkaen, on kansainvälinen meritieyhteys vaikkapa Pariisiin, tai minne tahansa. Muilla sisävesireiteillä olisi kehitettävissä merkittävää kuljetusliikennettä esimerkiksi puutavara- ja bioenergiakuljetuksiin. Päijänne on aikoinaan 1800—1900-luvun taitteessa ollut hyvin merkittävä kuljetusreitti, siten että Lahden Vesijärven satama on ollut tsaarin Venäjän aikana eräs merkittävistä koko laajan Venäjän alueen satamista.

Suomen sisävesillä siis liikennöivät pääasiassa ulkomaiset alukset lukuun ottamatta Keitele—Päijänne-aluetta, ja suomalainen kalusto kaipaisi kehittämistä. Suomessa on innovatiivisia ideoita yrittäjien ja muun muassa Lappeenrannan teknisen yliopiston toimesta. Tarvittaisiin vain yksilöityä suunnittelua, kehitystyötä, ja ennen kaikkea toimeen tarttumista, alusten rakentamista. Samalla tarvittaisiin tietysti satamainfrastruktuurin rakentamista riittävässä määrin.

Suomalaisia aluksia voitaisiin käyttää myös teollisena vientituotteena. Kansainvälisesti kehitetään voimakkaasti sisävesiliikennettä logistisesti tehokkaana ja ympäristöystävällisenä liikennemuotona. Suomessa tulisi yrittäjien, oppilaitosten ja viranomaisten olla tässä kehitystyössä aktiivisesti mukana. Sisämaassa, Keuruulla, kotikaupungissani, ja Haapamäellä, olisi tähän suuret mahdollisuudet. Haapamäkihän on nyt sisämaassa lähes kuivalla paikkakunnalla pienten sisävesijärvien äärellä, ei edes Keurusselän äärellä, jo nyt laivanrakennuksen paikkakunta. Jos me kosketamme uusissa Suomessa tehdyissä huippuristeilijöissä puuta, joka nyt ei ole massiivipuuta, vaan erilaista muuta puuelementtiä, niin se on Haapamäellä saanut sen muotonsa, missä se on laivoissa. Siellä osataan käsitellä alumiinia, se on aivan edelläkävijä. Osaaminen ja tuotanto on jo nyt olemassa, ja näitä kevyitä alumiinisia sisävesikuljetusten aluksia voitaisiin tehdä ja laittaa liikenteeseen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tarvitaan vain liikkeelle lähtöä.

Lisätalousarvion asianomainen kohta 32.30.46 tarjoaa tähän olemassa olevaa rahoitusta. Aloitteellani tätä vauhditan, ja toivon, että työhön ja toimeen tartutaan, kotimaan liikennettä kehitetään ympäristöystävällisesti ja samalla tehdään myöskin vientituloja tuottavia laivateollisuuden tuotteita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kommentoin vain yleisesti tätä lainoitusasiaa. Ensinnäkin, minä ymmärrän, että eräistä viime aikojen tapahtumista voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että esimerkiksi Kreikka voisi tehdä konkurssin. Sillä nyt viime viikolla tuli tieto, että sen valtion velat ovat 150 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ja valtion hallinnossa olevaa kansantaloutta on vain 60 prosenttia kokonaisuudesta, elikkä siis siinä on sen mahdollisuus olemassa. Jolloinka kun täällä vaaditaan vakuuksia, niin silloin tietysti ne vakuudet voisivat olla tarpeen, mutta Latvia ei ole sellainen valtio. Toisekseen, jos lainoista on kysymys, niin lainoista saa koron, niin kauan kuin se koronmaksukyky sillä lainanottajalla on. Siis sillä tavalla tässä on se mahdollisuus, että nämä äsken käytetyt puheenvuorot ei ihan nappiin sattuneet.