Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! Budjetin yleiskeskustelussa pidetyissä puheenvuoroissa lähes kaikissa kannettiin huolta työttömyyden kasvusta. Huoli on aiheellinen. Työllisyyskehitys on taloudellisen tilanteen huonontuessa huonontunut talousarvioesityksessä ennakoitua selvästi nopeammin ja enemmän. Tämä muutos otettiin huomioon jo hallituksen marraskuussa antamassa budjetin täydennysesityksessä. Työvoimapolitiikan ja työttömyysturvan menoihin lisättiin yhteensä reilu miljardi markkaa. Noin 3 000 henkilöä pääsee tämän lisämäärärahan avulla työvoimapolitiikan aktiivisten toimenpiteiden piiriin. Määrärahaa käytetään myös parantamaan työttömien työllistämistä edistäviä yhteiskunnan palveluja. Näillä talousarviota täydentävään hallituksen esitykseen sisältyvillä työvoimapoliittisilla määrärahoilla voidaan puuttua niihin perusongelmiin, jotka monien kohdalla ovat työllistymisen esteenä.

Ensi vuoden talousarvioesitystä täydentävään hallituksen esitykseen sisältyvät myös työttömyysturvan tasokorotukset. Yksi hallituspuolueiden viime kesäkuussa sopimista vuoden 2002 ja 2003 budjetin painopistealueista on pienituloisten toimeentulon parantaminen. Tämän päätöksen mukaisesti työttömyysturvan peruspäivärahaan, ansiosidonnaiseen päivärahaan ja työmarkkinatukeen tehdään 5 markan tasokorotus. Yhdessä indeksikorotuksen kanssa näiden etuuksien taso nousee 8 markalla päivässä ensi vuoden maaliskuusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto on kuullut tämän syksyn aikana lukuisia asiantuntijoita siitä, mihin suuntaan työllisyys Suomessa kehittyy. Eri asiantuntijatahojen arviot poikkeavat toisistaan yllättävän paljon. Tulevaisuuden ennustaminen on luonnollisesti nykytilanteessa epävarmaa. Jaosto on päätynyt käsitykseen, etteivät ensi vuoden budjetissa ehdotetut toimenpiteet ole vielä riittäviä, varsinkaan jos työministeriön esittämät arviot työttömyyden jyrkästä lisääntymisestä toteutuvat. Tämän johdosta sosiaali- ja työjaosto esittää ponnen, että viimeistään ensi kevään kehysriihen yhteydessä käytävissä neuvotteluissa hallitus tarkistaa työvoimapoliittisten toimien määrän riittävyyden suhteessa työttömiin työnhakijoihin. Tarkistuksessa on otettava huomioon työttömyyden ja työllisyyden tuleva kehitys ja huolehdittava siitä, että työvoimapoliittiset toimet myös ajoitetaan oikein.

Monissa budjetin yleiskeskusteluissa käytetyissä puheenvuoroissa viitattiin Suomen Akatemian ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kolmivuotiseen lamatutkimukseen. Tutkimuksessa käytiin läpi 90-luvun lamaan johtaneita syitä, tuolloin harjoitettua politiikkaa ja laman seurauksia. Aiheellisempaa kuin etsiä tutkimuksesta argumentteja silloisten päätöksentekijöiden syyttämiseksi olisi ottaa nyt tässä talouskehityksen tilanteessa opiksemme tutkimuksen johtopäätöksistä. Meillä pitäisi olla nyt eväät välttää vastaavanlaisten virheiden tekeminen. Mainitun tutkimuksen tärkein viesti on mielestäni se, että työttömyyttä on helppo kasvattaa, mutta vaikea alentaa. Jos puhumme 90-luvun vaikeista vuosista, jolloin työttömyys kasvoi lähestulkoon vapaasti, ja ajasta suurtyöttömyyden Suomessa, elämme nyt jokseenkin toisenlaisessa tilanteessa. On toki todettava, että vaikka työttömien määrä onkin vähentynyt voimakkaasti synkimmästä vuodesta 94, työttömyys on edelleen Suomessa Euroopan unionin keskiarvoa korkeammalla tasolla ja pohjoismaisittainkin selvästi korkein.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä pitkäaikaistyöttömyyteen, sen syihin ja seurauksiin. Pitkäaikaistyöttömyyden loukkuun pudonneista huomattava osa on heikommin koulutettuja ja ikääntyneitä työttömiä, jotka eivät ole hyvänkään talouskehityksen vuosina onnistuneet löytämään itselleen työtä. Heidän työllistämisensä edellyttää räätälintyötä ja yksilöllisiä ratkaisuja. Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto pitää tärkeänä, ettei pitkäaikaistyöttömien määrää saa päästää nousemaan taantumavaiheessakaan. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Maria Kaisa Aula totesi esittelypuheenvuorossaan, että on parempi toimia aktiivisesti työttömyyden alentamiseksi ajoissa kuin hyväksyä passiivisesti työttömyyden tuomat lisäkustannukset niin valtion kuin kuntienkin budjetteihin. Olen ed. Aulan kanssa asiasta täysin samaa mieltä. Tämä on oikeanlaista politiikkaa paitsi taloudelliselta myös inhimilliseltä kannalta katsoen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto haluaa nostaa esille muutaman siviilipalvelusta koskevan epäkohdan. Jaosto katsoo, että siviilipalvelusta suorittavien nuorten työpanosta tulisi hyödyntää huomattavasti nykyistä tehokkaammin erilaisissa yhteiskunnalle kuuluvissa tehtävissä. Myös siviilipalvelusmiesten majoitukseen liittyvät epäkohdat vaativat ratkaisuja. Siviilipalvelusta koskevan lainsäädännön mukaan siviilipalvelusta suorittavat ovat palveluksen aikana oikeutettuja ilmaiseen ylöspitoon, muun muassa maksuttomaan majoitukseen. Ylläpitokustannukset kuuluvat pääsääntöisesti palveluspaikan maksettavaksi. Sosiaali- ja työjaoston saaman selvityksen mukaan näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu vaan asumiskustannukset jäävät usein siviilipalvelusta suorittavan nuoren tai hänen omaistensa maksettavaksi. Suurin osa palveluspaikoista pitää siviilipalvelusmiehistä aiheutuvia kustannuksia liian korkeina, jos ne joutuisivat korvaamaan myös asumisesta aiheutuvat kustannukset. Majoituksen järjestämiseen ja asumiskustannusten korvaamiseen on jaoston saamien tietojen mukaan liittynyt myös väärinkäytöksiä. Jaoston mielestä valtion tulee osallistua siviilipalvelusta suorittavien asumiskustannuksiin edes osittain. Tämä todennäköisesti lisäisi siviilipalveluspaikkojen tarjontaa ja lopettaisi samalla nykykäytäntöön liittyvät väärinkäytökset.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Jotta ihminen voi elää turvattua ja onnellista elämää, hänelle täytyy taata tietyt oikeudet. Oikeus työhön on näistä perusoikeuksista kaikkein tärkeimpiä. Jos työ puuttuu, on edessä tulojen putoaminen. Seuraava vaihe on köyhtyminen, ja sitten vielä tulee syrjäytyminenkin. Oikeus työhön tunnustetaan perusoikeuksiin myös perustuslaissa, mutta tätä perustuslain velvoitetta ei enää isommin oteta huomioon, kun päätöksiä tehdään. Vielä 1975 silloinen presidentti Kekkonen julisti Suomeen kansallisen hätätilan, kun työttömiä oli 63 000. Viime vuosina työttömiä on ollut kovan talouskasvun aikana noin 300 000, mutta siitä huolimatta työllistäviä toimia on supistettu. Tämä näkyy myös Lapissa. Työttömänä meillä on nytkin noin 17 000 ihmistä, noin 20 prosenttia työvoimasta, mutta niin kuin sanottu, työllistäviä toimia on pudotettu. Tämä on jo usean vuoden linjaus ollut, ja tämä työttömien työllistämisen linja heikkenee edelleenkin.

Lapin työllisyysluvut jo sanovat, kuinka paha tilanne on. Siellä on 20 prosenttia työttömänä, mutta vielä karumman kuvan antaa se tieto, että vuosittain Lapissa työttömyyden viime vuosina on kokenut noin 45 000 työntekijää, lähes 50 prosenttia työvoimasta. Tässä on nyt vahvojen toimien aika. Totta kai meilläkin pitää lisätä markkinaehtoista työllistämistä. Tämä tarkoittaa yrittäjyyden kannustamista. Se ei voi kuitenkaan olla pelkkiä sanoja eikä innostamista sanojen tasolla, vaan tarvitaan myös toimia. Yrittäjyyden lisääminen tarkoittaa investointitukien lisäämistä, se tarkoittaa kuljetustuen lisäämistä. Tarvitaan myös hyvin radikaaleja toimia pahan työttömyyden ja kovan muuttoliikkeen vuoksi. Tältä osin olen tyytyväinen siihen, että Norjan-mallin osalta alkaa Lapissa kokeilu. Toivon vain sitä, että kokeilu on sillä tavoin selkeä, että yrittäjyydelle annettavat uudet edut ovat niin selkeitä, että ne myös sellaisiksi tunnistetaan ja kokeilusta saadaan kunnollinen tulos. Haluaisin myös Norjan-mallin osalta sitä, että kokeilualue olisi laajempi kuin alun perin suunniteltu kolme pohjoisinta kuntaa, joissa yrityksiä on kovin vähän.

Se, mitä aivan välittömästi tarvitaan, on valtion työllistävien toimien lisääminen. Tämä koskee koko maata, mutta tämä koskee erityisen voimakkaasti tietysti pahimman työttömyyden alueita. Meillähän on talouskasvu pysähdyksissä. Näköalana on se, että työttömyys lähtee kasvuun. Taittuminen huonompaan suuntaan on jo menossa. Esimerkiksi Lapin osalta on selkeästi nähtävissä, että ensi vuosi on tätä vuotta vielä selvästi huonompi, jollei uusiin toimiin ruveta.

Mistä sitten Lappiin välittömästi löytyisi työtä? Työkohteita löytyy kuntien palveluista ja valtionhallinnon erilaisista työtehtävistä, esimerkkinä tältä osin vaikkapa vain ympäristötyöt. Työkohteita löytyy yrityksistä, joihin myös voidaan valtion tuella työntekijöitä palkata. On olemassa paljon järjestöjä, jotka haluaisivat palkata nykyistä selvästi paljon enemmänkin työllistettyjä yhdistelmätuelle. Yhdistelmätuen ehtoja vain pitää parantaa niin, että työtön saa niistä kunnollisen toimeentulon ja myös pääsee paremmin kuin nykyään ansiosidonnaiselle päivärahalle palaamaan. Työkohteita on. Ei siitä ongelmaa tule. Kysymys on vain siitä, laitetaanko rahaa selvästi enemmän liikkeelle. Tältä osin ongelma on todellinen.

Kun katselin työhallinnon esityksiä ja sitä, mitä budjetissa esitetään, voin havaita, että työministeriö on hallituksen sisäisessä väännössä selvästi hävinnyt valtiovarainministeriölle. Ero työministeriön esitysten ja valtiovarainministeriön ja hallituksen päätännän välillä on useita kymmeniä miljoonia ensi vuoden osalta. Ero koskee myös Lappia. Niillä rahoilla, joita budjetissa on ja joista osa tulee pohjoiseen, ei ensi vuodesta selvitä. Omalta osaltani esitänkin jo tähän budjettiesitykseen 10 miljoonan euron lisäämistä Lapin työllisyyden parantamiseen, noin 60:tä miljoonaa markkaa lisää. Se olisi jonkinlainen mahdollisuus jo hoitaa asioita niin, ettei työttömyys ainakaan lähde kasvuun. Mutta aivan varmasti työllisyystilanne on nyt sellainen, että siihen pitää kokonaisuudessaan ja laajasti palata hyvin pian. Tältä osin näen, että ensi vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa työllisyysrahoja on saatava koko maahan lisää ja sen mukaisesti meille sellainen osuus kuin meidän paha työttömyytemme pohjoisessa edellyttää.

Perimmäinen kysymys on siis se, kenellä on vastuu työllisyydestä. Tältä osin kaksi linjaa on olemassa. On uusliberalistinen linjaus, joka tähdentää sitä, että markkinat ratkaisevat: ne, jotka työllistyvät markkinoilla, työllistyvät, jotka eivät työllisty, kärsikööt itse. On tämmöinen kova ajattelu, että jokainen on oman onnensa seppä, jonka kääntöpuoli on se, joka voidaan pelkistää lauseeseen "vahvat porskii ja heikot sortuu".

Me vasemmalla korostamme valtion vastuuta perusoikeuksien turvaamisessa. Näiden kahden linjan välillä tappelua ja vääntöä käydään. Viime vuosien kehitys on ollut todella valitettava tältä osin. Valtion vastuun korostaminen on heikentynyt. Siitä on sitten seurannut se, että meille on syntynyt varsin paha pysyvästi työttömiksi joutuneitten ryhmä ja syrjäytyminen on varsin laajaa. Minä todella näen niin, että jos ihminen putoaa työelämästä, se on väistämättä sitten tie ensinnäkin tosiaan tulojen putoamiseen, sitten köyhtymiseen ja lopulta myös syrjäytymiseen, enkä näe, että meillä on minkäänlaista varaa tämmöisen linjan sietämiseen. Meillä pitää olla selvä vastuu siitä, että jokainen saa oikeuden tehdä työtä. Se on kuitenkin aivan tärkeimpiä oikeuksia. Kuten eräs runoilija, Pentti Saaritsa, kirjoitti, työtön on puustaan irronnut lehti. Siinä menee pikkuhiljaa kaikki.

Sitä paitsi kokonaisuudenkin kannalta on varmasti kuitenkin viisaampaa, että ihmiset työllistetään, verrattuna siihen, että osa porukasta on työttömänä, koska sieltä ei tule mitään tuottoa, tulee ajan myötä vain isoja kustannuksia. Minusta tässä pitää käydä linjakeskustelukin, kenellä on vastuu. Niin kuin sanottu, me hyvin vahvasti alleviivaamme valtion vastuuta. Se lähtökohta pitää sitten myös ottaa todesta. Lopuksihan se on rahaa. Työllisyyttä parannetaan, jos siihen rahaa löytyy. Ei siitä ole pienintäkään epäilystä. Näin on myös meidän Lapin osalta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Työministeriön hallinnonala on myös yksi tärkeimpiä. Tietysti kaikki ovat tärkeitä, mutta juuri, jos ajattelemme ihmisten kokemaa selviytymistä ja elämässä sitä, mikä merkitsee heille myös paljon, varmasti se on työ, niin kuin täällä tuli esille, että oikeus työhön on yksi merkittävä asia ihmisille.

Lipposen hallitusohjelmassa työelämän kehittämisestä on esitetty, että henkilöstön korkea osaaminen, työssäjaksaminen ja toimivat työmarkkinasuhteet ovat tärkeitä kansallisia menestystekijöitä ja että hallitus kunnioittaa työelämän perusoikeuksia. Edelleen hallitusohjelmassa on erittäin hyvin sanottu, että työttömien työnhakijoiden palvelutarvetta arvioidaan säännöllisillä määräaikaishaastatteluilla, ja edelleen, että työnvälitystä tehostetaan ja työttömille tarjotaan viimeistään 12 kuukauden ja nuorelle työttömälle 6 kuukauden jälkeen työ- tai harjoittelupaikka taikka muu työhönmenoa tukeva toimenpide. Nämä ovat erittäin merkittäviä asioita hallitusohjelmassa.

Nyt me olemme käsittelemässä budjettia työministeriön hallinnonalalta. Siellä on mielestäni erittäin hyvin valtiovarainvaliokunta tehnyt lausumaehdotuksen 15, johon täällä on jo viitattu, että eduskunta edellyttää, että viimeistään kehysriihen yhteydessä käytävissä hallituksen neuvotteluissa tarkistetaan työvoimapoliittisten toimien määrän riittävyys suhteessa työttömiin työnhakijoihin. Tarkistuksessa on otettava huomioon työttömyyden ja työllisyyden tuleva kehitys ja varauduttava toimien oikeaan ajoituksen.

Nyt kriittinen kohta, mikä työllistämisessä ja työttömyyskysymyksessä on, varmasti on työvoimapoliittisten toimenpiteitten kohdentuminen. Mielestäni on aivan oikeutettua peräänkuuluttaa täsmätoimenpiteitä ja arviointia siitä, miten oikein kohdentuvia tai oikein ajoittuvia ovat ne kylläkin aika monet toimenpiteet, mitä työvoimapolitiikan alueella on.

Eilen itselläni oli ryhmä aikuisopiskelijoita, ja heidän kertomaansa kun kuuntelin, en tietenkään voinut oikein ilolla sitä vastaanottaa, kun aikuiset, jotka sanoivat, että haluavat olla työelämässä mukana — oli kysymys työttömistä ja ihmisistä, jotka halusivat myös omaa osaamistansa päivittää koulutuksella — kertoivat, mitä heille oli tapahtunut heidän siirtyessään työttömyydestä koulutukseen. Monella esimerkiksi taloudellinen tuki oli pienentynyt. Tietenkin silloin, kun työllisyydestä puhutaan, mielestäni siihen on ehdottomasti yhdistettävä myös, niin kuin hallitusohjelmassakin on, kysymys osaamisesta ja osaamisen säilyttämisestä ja koulutuksesta, millä tavalla sitten työhön liittyvä koulutus ja koulutukselliset kysymykset vahvistavat ihmisten motivaatiota siirtyä työttömyydestä koulutukseen.

Työministeriön hallinnonalan kohdalla on erittäin hyvin mielestäni otettu esille myös koko työvoimatoimistojenkin työkenttä. Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt kun toimenpiteitä sillä alueella tehostetaan, siinä yhteydessä paikkakuntakohtaiset toiminnan erityispiirteet ja henkilöstön määrät huomioitaisiin ja arvioitaisiin, että kun lähdetään toiminnan tehostamiseen mahdollisesti palvelurakennetta ja toimistoja osin supistamalla, siitä seurauksena ei olisi sitten se, että palvelu etääntyy pienemmistä paikkakunnista ja sitä kautta työnhakijoista, jotka saattavat olla hyvin kaukana yhdestä toimipisteestä.

Työttömyys sinänsähän koskettaa kaikkia seutukuntia ja tietenkin suuria kasvukeskuksia, ja ainakin tilastoista on selvitettävissä, että työttömyydestä kärsivät seutukunnat ovat joko maatalousvaltaisia syrjäisiä seutukuntia tai teollistuneita kaupunkikuntia. Näin mielestäni työllisyyskysymykseen liittyvät erittäin vahvasti aluepoliittiset kysymykset.

Se erityispiirre työttömyydessä myös on, että on selvästi osoitettavissa vaikeasti työllistettävien ryhmiä, sellaisia, jotka ovat työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa. Jos ja kun me olemme etsimässä täsmätoimenpiteitä, niihin ne nyt tulisi kohdistaa. Voi sanoa, että budjetissa ja mietinnössä on erittäin paljon hyviä esityksiä, vaikka voi tästäkin sanoa, että varmasti ei vielä riittäviä. Ne, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja joihin pitäisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota, ovat pitkäaikaistyöttömät, ikääntyvät ja vajaakuntoiset ja vielä voi sanoa, että maahanmuuttajat. Jos kaikista näistä ryhmistä kohdennetaan aktiivisia toimenpiteitä muutamaan tuhanteen, ne eivät vielä kohdennu kaikkiin, joilla tarvetta olisi. Näin näen, että tällä alueella on vielä hyvin paljon tehtävää.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon kysymyksiä edellä tuotiin esille jo paljon, ja tässäkin yhteydessä haluan ne nostaa esiin, koska terveydenhuollon työntekijöiden kohdalla on selkeästi tutkimusten ja selvitysten myötä osoitettu, että on uupumista, työssä väsymistä, sairauspoissaoloja, huonoa työssä jaksamista on heidän joukossaan. Selvityksen mukaan terveydenhuollon hoitohenkilöstö oli poissa työstä keskimäärin 17 päivää edeltävän 12 kuukauden aikana vuonna 99. Eniten poissaolokertoja on päiväkodeissa ja sitten nimenomaan tällaisissa paikoissa, joissa on kysymys kuntoutuksesta — sairas- tai hoitokodit, A-klinikat — sellaisissa paikoissa, joissa työ on erittäin raskasta.

Näillä alueillahan eräs kysymys on, mikä on se työntekijämäärä. Eri kunnissa, tietysti puhun nyt itse Tampereen näkökulmasta, yhtenä ongelmana on — työtä olisi vaikka kuinka paljon näillä palvelualoilla — näihin työllistäminen, työntekijöitten saaminen. Työttömiä on, mutta millä tavalla kunnat työllistävät näille palvelualoille, on eräs ongelma-alue. Näen, että erilaisia ongelmia on tietysti eri työaloilla, mutta palvelualat, liittyen edelliseen eli sosiaali- ja terveyspääluokkaan, tulisi myös ottaa semmoiseksi erityiskohderyhmäksi, jossa myös ovat nämä laatusuositukset. Niihinhän liittyy juuri se, että laatu on välttävää tasoa juuri sen vuoksi, että työntekijöitä ei ole riittävästi. Jos tätä budjettia katsoo, näillä valtionavuilla emme vieläkään kuntia saa palkkaamaan riittävästi työntekijöitä.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Työvoimaministeriön toimintaa on viime aikoina polemisoitu lehdistössä. On kysytty, montako pysyvää työpaikkaa työvoimahallinnon toimenpitein on luotu. Tilastojen mukaan ei kovin paljon. Kuitenkin on vastattu, että kysymys on väärin asetettu, koska työvoimahallinnon toimin luodaan valmiuksia ottaa työtä vastaan eikä luoda varsinaisesti työpaikkoja. Helposti kuitenkin edelleen ajatellaan, että työttömyyttä poistetaan nimenomaan työvoimahallinnon toimin antamalla sille lisää rahaa.

Kyllä pysyvät työpaikat tulevat elinkeinopolitiikan, taloudellisen toimeliaisuuden ja yritteliäisyyden sekä taloudellisen kasvun ja työn tuottavuuden kautta. Sen takia elinkeinopolitiikkaa pitää suosia ja sen hoitaminen on tärkeää. Sitä voidaan tehdä muun muassa verohelpotuksin ja byrokratiaa vähentämällä. Ensi käden toimi on alentaa työn sivukuluja ja painaa verokiila mahdollisimman alas. Jos julkinen valta työllistää, sen pitää ensin saada verotuloja, joilla työpaikat rahoitetaan. Oikeus työhön on perusoikeus, se on totta, mutta työllistämisen edellytyksistä on myöskin huolehdittava.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten jo edellinen puheenvuoron pitäjäkin totesi, jo Suomen perustuslain mukaan oikeus työhön on jokaisella. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle tämä merkittävä oikeus.

Ongelma on se, että nykyiset tukityöllistämiskeinot ovat sen kaltaisia, että moni työtön ehtii passivoitua ja syrjäytyä ennen kuin tukitoimet tavoittavat hänet. Tähän kohtaan pitäisi nyt erityisesti puuttua. Jokaiselle pitkäaikaistyöttömäksi joutuneelle tulisi kehittää toimiva työllistämisratkaisu eli täälläkin peräänkuulutettuja täsmäsuunnitelmia ja räätälöityjä suunnitelmia yksilökohtaisesti.

Merkittävää on se, että tuo työttömyysjakso ei jäisi pitkäksi. Jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen tulisi olla mahdollisuus edes osa-aikaiseen työpaikkaan joko valtion, kuntien tai yritysten yhteistoimin järjestämänä. Tällä tavalla voidaan estää työmarkkinoilta syrjäytymistä ja edistää työmarkkinoille paluuta ja mahdollistaa, että ammatillinen osaaminen ja yhteisöllinen toiminta säilyvät, ihmisarvo säilyy myöskin. Missään tapauksessa myöskään työn vastaanottaminen ei saisi alentaa tulotasoa työttömyyskorvausta alemmaksi. Näin ollen työn tekemisen täytyisi kaikissa tilanteissa olla taloudellisesti kannattavampaa kuin työttömyysturvan varassa elämisen.

Luvut, mitä meillä on työministeriön työllisyyskatsauksen kautta tämän vuoden elokuulta, kertovat vielä sitä, että elokuun lopussa oli 294 400 työtöntä työnhakijaa ja yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä liian suuri määrä, kun näitä oli 82 000 henkilöä. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita näistä oli 38 600. Vaikka työttömien määrä on hieman laskenut vuoden takaisesta, on silti kyse niin suuresta joukosta, että tähän on löydettävä nopeampia ja tehokkaampia ratkaisuja kuin tähän saakka on toteutettu, koska nämä luvut ovat tämän kaltaisia. Onhan kysymys näiden ihmisten arjesta, elämän arjesta selviytymisestä, toimeentulosta.

Tukityöllistämistoimenpiteiden ja koulutustoimenpiteiden piirissä oli saman tilaston mukaan elokuun lopussa 70 800 henkilöä, mikä oli 6 700 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eli tämä osoittaa, että työhallinnon palkkaperusteisilla toimenpiteillä sijoitettuina oli elokuun lopussa 37 900 henkilöä, tämäkin 4 700 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Meidän talouskasvummehan on ollut hyvä, ja sillä lailla on näitä toimenpiteitä ollut vähemmän. Nyt tietysti tässä tilanteessa, kun talouskasvu ei merkittävästi enää ole nousussa, olisin sitä mieltä ja kristillisdemokraattien ryhmä on myöskin vastalauseessa, joka on mietinnössä, edellyttämässä, että palkkaperusteisesti työllistämistukiin valtionhallinnolle kohdennettaisiin enemmän rahaa ja tällä tavalla saataisiin toimeliaisuutta. Budjettiehdotuksessa on ensi vuodelle vähemmän kuin on tälle vuodelle. Sikäli kun ennuste kuitenkin on se, että työttömien määrä on lisääntymässä, on perusteltua esittää tähän lisämäärärahaa.

Me tarvitsemme todella näitä työllistämistoimenpiteitä ja myöskin rahan kohdentamisessa uudelleenarviointia. Edustan kyllä sitä ajatusta myöskin, että tarvitaan valtion toimenpiteitä eli työllistämistoimenpiteitä. Ajattelen aivan tällaisia työllisyysohjelmia, joihin liitetään rahoitus, erityisesti investointihankkeisiin.

Meillä on alueellisia eroja maassamme. Me tiedämme, että on alueita, joilla työttömyys on jäänyt, jymähtänyt, 20 prosentin tasolle ja ylikin ja ainakin hipoo tätä lukua, samalla kun meillä on jo alle 10 prosentin työttömyyslukuja, mikä on todella hyvä asia. Näin ollen tulisi arvioida, että sellaisilla alueilla, missä kunnat eivät pysty huolehtimaan infrastruktuurista ja peruskorjauksista ja perushankinnoista, perusrakentamisesta, homekoulujen korjauksista jne., kuinka voidaan tällaisilla hankkeilla kohdentaa työtä näille alueille ja saada aikaan siellä toimeliaisuutta, mutta ennen kaikkea tulee pitää huoli, että näillä alueilla ei tapahdu romahdusta rakennuskannassa.

Tämän vuoden eli valtion vuoden 2001 talousarviossahan on todettu: "Työllisyyslain - - mukaisesti alueellisia työttömyyseroja tasataan siten, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys ylitä vuositasolla 80 prosentilla maan keskimääräistä tasoa. Määrärahojen käyttö voidaan aloittaa tämän työttömyyden tason ylittymisen estämiseksi työssäkäyntialueen työttömyyden ylittäessä vuositasolla vähintään 60 prosentilla maan keskimääräisen tason." Tätä ajatellen mielestäni olisi korkean työttömyyden alueille valtion suunnattava erillisiä työllisyysohjelmia peruspalvelutoimintojenkin vahvistamiseen, joista huolehdittaisiin niin, että ne eivät rapaudu näillä alueilla.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä haluaisin todeta sen, että meillä kolmannella sektorilla tehdään merkittävää työtä, hyvinvointipalveluja ja palveluja, joissa on yhdistelmätuella työllistettyjä henkilöitä. Kovasti toivoisin, että yhdistelmätukijärjestelmää kehitettäisiin niin, että kolmannella sektorilla voitaisiin todella palkata useammaksikin vuodeksi, kaksi vuottakin on lyhyt aika, mielellään pidemmäksikin ajaksi, että tulisi jatkuvuutta. Ajattelen niin, että yhdistelmätuki on mahdollistanut kansalaisjärjestöille työttömän palkkaamisen sellaisiin tehtäviin, jotka hyvinkin ehkäisevät monien työttömien ja vaikeuksissa olevien syrjäytymistä. Kolmannen sektorin toiminta on yhteiskunnan kannalta hyvin merkityksellistä ja jopa jossain määrin korvaamatontakin.

Miksi perustelin sitä, että yhdistelmätuella voitaisiin palkata kahdeksi vuodeksi ja mielellään pidemmäksikin aikaa henkilöitä, on se, että työskentely tällaisissa tehtävissä kartuttaa nimenomaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien henkilöiden osaamista ja yhteisöllisyyttä, että he kokevat olevansa mukana jossain tuottavassa toiminnassa, jos näin uskaltaisin sanoa. On nähtävissä, että heidän aktivoitumistansa ja motivoitumistansa yhteiskunnan rakentamiseen saadaan tällä tavalla myöskin aikaan.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Työministeriön hallinnonala on tänä päivänä varsin vaativa, koska näyttää siltä, että työttömyys ei enää alene vaan päinvastoin nousee. Bruttokansantuotteen pitäisi olla noin 2,5 prosentin tasolla, jotta työttömyys säilyy entisellä tasolla. Nyt kun olemme jossain 0,5:n tasolla tämän hetken kasvun osalta, se tietää automaattisesti työttömyyden lisääntymistä.

Työvoimatoimistojen tehtävä on välittää työtä ja myös ohjata työnhakijoita oikeaan paikkaan. Tänä päivänä kuitenkin työvoimatoimistojen tilanne on se, että niiden kirjoilla on paljon henkilöitä, jotka eivät ole nykykunnossa enää työmarkkinoiden käytettävissä sillä tavalla, että heistä olisi todellista hyötyä siinä paikassa, johon heitä tarjotaan. Näin ollen työnantajat usein joutuvat kasvokkain työvoimatoimiston lähettämän henkilön kanssa, jolla ei ole fyysistä eikä henkistä kykyä ottaa tarjottua tehtävää vastaan. Tämä johtaa siihen tilanteeseen, että työnantajien usko työvoimatoimiston kykyyn tuottaa sellaisia palveluita, joita elinkeinoelämä tarvitsee, ei ole riittävä. Meillä on siitä paljon esimerkkejä, ja nyt olisi korkea aika käydä myös työvoimahallinnon ja sosiaali- ja terveysministeriön kesken selkeä, avoin keskustelu siitä, millä tavalla tämä asiakaskunta oikein jaetaan.

Työttömien kohdalla on myös isot alueelliset erot. Toisilla paikoilla syntyy vain uusia työttömiä eikä lainkaan työpaikkoja. Työministeriö ei ole kyennyt luomaan uusia työpaikkoja eikä juuri edesauttamaan tukityöllistämisessä. Mielestäni seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa on syytä hyvin tarkkaan arvioida nykyisen työministeriön roolia. Mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriöön sijoitettuina näillä varoilla, joita nyt käytetään, saadaan aikaan todellisia työpaikkoja.

Arvoisa herra puhemies! Työttömyys maksaa yhteiskunnalle noin 30 miljardia markkaa. Tämä on iso kuluerä, mutta oikein käytettynä siitä saadaan myös kansantalouteen selvää käyttövoimaa, jolla voidaan luoda aitoja työpaikkoja. Siksi niitä esityksiä, joita nyt opposition taholtakin on asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä esillä, kannattaa hyvin harkita ja pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen kannattaa. Niin saadaan myös edistystä aikaan.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Työttömyys on edelleen yhteiskuntamme keskeisin ongelma. On valitettavaa, että näkymät tästä eteenpäin ovat heikkenevät. Toivoa sopii, että käänne kuitenkin sekä muualla maailmassa että sitä kautta myös meillä Suomessa parempaan tapahtuu mahdollisimman pian. Näissä heikkenevissä talous- ja työllisyystilanteissa on olennaista, että julkisen vallan toimet kohdistuvat oikealla tavalla, niin että niillä tuetaan toisaalta yritysten työvoiman saantia ja yritystoiminnan elpymistä, vahvistumista, mutta toisaalta myös julkisen palvelun työvoiman käyttöä ja työllisyyttä tätä kautta.

Keskusta on omassa vastalauseessaan kiinnittänyt huomiota paljon keskustelua herättäneeseen työvoimapolitiikan toimenpanoon ja siihen, että nyt on uhkaamassa työvoimatoimistojen lukumäärän vähenemisen myötä tilanne, että valtiovalta ei enää omin toimin ole edistämässä monipuolisen ja laadukkaan työvoimapalvelun ulottuvuutta koko maahan kaikkien asiakkaiden saataville eikä tätä kautta ole edistämässä myöskään työllisyyttä näillä alueilla. On tärkeää, että työvoimapalvelujen saatavuus turvataan myös maan haja-asutusalueilla niin, että työnhakijoiden asiointimatkat eivät veny kohtuuttoman pitkiksi ja että myös asiantuntevan henkilöstön työpaikat näillä alueilla kyetään turvaamaan tilanteessa, jossa, kuten sanoin, työttömyys on valitettavasti taas monissa osissa maata kasvussa.

Työttömyyden lieventämiseen käytetään valtion suoraa rahoitusta, työllistämismäärärahoja. Näyttää siltä, että kaikilta osin tätä rahaa ei ole tänä vuonnakaan saatu käyttöön. Erityisesti sitä näyttää jäävän käyttämättä Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja myös Oulun seudulla samaan aikaan kuin muualla maassa, missä perinteisesti on totuttu toimimaan asiantuntevan henkilöstön ja muiden toimijoiden toimesta tehokkaasti, rahat on saatu käyttöön. Tämän vuoksi olisi tietysti tärkeää, että tällaisia alueellisia, nyt kasvavia työttömyyseroja kyettäisiin myös tätä kautta, määrärahojen nykyistä tehokkaamman käytön kautta, tasaamaan.

Pohjois-Karjalassa, arvoisa puhemies, on nostettu esille erityisen työllisyysohjelman aikaansaaminen, eikä tämä ole vain meidän maakuntamme, vaan laajemminkin Itä- ja Pohjois-Suomen osalta tärkeää. On paljon sellaisia töitä, sellaista tekemistä, johon tulisi nyt tarttua ja tätä kautta luoda uskoa tulevaisuuteen. Olisi helpotettava näiden alueiden työnsaantimahdollisuutta. Olisi panostettava, niin kuin nyt vähän myönteisemmältä näyttääkin, myös koulutukseen niin, että yrittäjillä olisi saatavilla heidän tarpeisiinsa soveltuvaa työvoimaa ja että myös yrittäjyyttä, josta eilen illalla täällä puhuimme, kaikin tavoin kyettäisiin edistämään.

Samaan aikaan, arvoisa puhemies, olisi tärkeää myös panostaa niihin välttämättä edessä oleviin julkisen puolen investointeihin, eritoten kuntien investointihankkeisiin, joista täällä on esillä ollut muun muassa niin sanottujen homekoulujen korjaaminen, ylipäätänsä sellaisiin hankkeisiin, jotka ensinnäkin ovat välttämättömiä, joilla toisaalta myös pidemmällä aikavälillä vähennetään tämän toimintasektorin kustannuksia ja jotka sitten ovat edesauttamassa paikkakunnan ja aluetalouden kehitystä myönteiseen suuntaan ja luovat uskoa tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys kuitenkin työllisyyden osalta on se, että meillä on elinvoimaista yrittäjyyttä ja että yritykset ovat halukkaita työllistämään, ovat halukkaita kasvattamaan yritystoimintaansa ja kasvamaan yrityksinä sekä suuntaamaan entistä enemmän myös vientiin ja panostavat uuden toiminnan ja uusien tuotantojen kehittämiseen koko maan ja eri alueiden osalta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt olisi kaikkien kannalta tärkeintä, että työttömyyden uhkaava lisääntyminen saataisiin katkaistua ja että ennen muuta nuoret työmarkkinoille tulevat kokisivat, että heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan tarvitaan, mutta toisaalta myös kokeneet ja varttuneessa iässä olevat työntekijät kokisivat, että heidän kokemustaan ja osaamistaan tarvitaan ja että myös siihen halutaan ammatillisen koulutuksen kautta panostaa yhteiskunnassa ja luoda myönteisen kehityksen kierre sen sijaan, että meillä nyt on näköala valitettavasti vähän heikkenemässä.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edellinen puhuja viittasi jälleen Uudenmaan tilanteeseen, että on jätetty käyttämättä määrärahoja, haluaisin todeta tältä osin sen, että Uudenmaan ongelma on osittain ollut se, että meillä ei ole ollut riittävästi henkilökuntaa työvoimatoimistojen palveluksessa, että niitä olisi pystytty käyttämään.

Oman problematiikkansa tuo se, että meillä on myös paljon pulaa työvoimasta. Ne, jotka jäävät tämän ulkopuolelle, ovat pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat juuri se osa työttömistä, joka on erittäin vaikeasti työllistettävissä. Totta kai tilanne on ongelma, ja täälläkin pitäisi pystyä tekemään kaikki toimenpiteet.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että niillä alueilla, joilla työllisyys perinteisesti on ollut parempi, ei ole satsattu sillä tavoin julkisen sektorin työllistämistoimiin ja työvoimapalveluihin, ja myöskään markkinat eivät ole sitä odottaneet.

Toisaalta ongelma on mielestäni myös siinä, että työllisyysmäärärahat jakautuvat nyt hieman epätasaisesti ottaen huomioon todellisen työttömyysasteen eikä niinkään työttömien määrää. Meidän rakenteellinen työttömyytemme ei tällaisessa tilanteessa kykene kyllin nopeasti korjaamaan näitä asioita, ja siitä syystä olisi nyt palattava kenties vähän, ehkä merkittävästikin, työllisyyslain alkuperäisen tavoitteen suuntaan.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Työhallinnon strategian saavuttamiseksi on lueteltu viisi linjausta: varmistetaan työvoiman saatavuus; tuetaan työvoiman kysyntää; vahvistetaan ja laajennetaan toimintaa työssäolevien osaamisen ja jaksamisen parantamiseksi; lisätään työhön menon kannustavuutta; edistetään hyviä etnisiä suhteita ja ehkäistään syrjintää.

Täällä tuli hyvin esille, että kuitenkin Suomessa on alueita, joilla työvoiman tarjonta ei kohtaa kysyntää. Uusimaa on hyvä esimerkki tästä. Se vaatii erityisiä ponnisteluja.

Strategian tavoitteena on saada työllistämisaste 70:een, samallahan se tukee huoltosuhteen paranemista. Se pitäisi saada selkeästi 70 prosentin päälle. Siksi paras lääke on yrittäjyyden voimakas kehittäminen ja kannustaminen. Sillä me hoidamme parhaiten työllisyyttä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Työministeriön hallinnonala, pääluokka 34, valiokunnan lausumaehdotus 15: "Eduskunta edellyttää, että viimeistään kehysriihen yhteydessä käytävissä hallituksen neuvotteluissa tarkistetaan työvoimapoliittisten toimien määrän riittävyys suhteessa työttömiin työnhakijoihin. Tarkistuksessa on otettava huomioon työttömyyden ja työllisyyden tuleva kehitys ja varauduttava toimien oikeaan ajoitukseen. Aktiivitoimien määrä on mitoitettava siten, että vähintään kolmannes vuoden aikana olevista työttömistä työnhakijoista voi olla niiden piirissä."

Tämä on sinänsä, puhemies, erittäin tärkeä lausumaehdotus, ja on hyvä, että se on mietintöön kirjattu. Samalla haluaisin vielä lisätä sen, mihin täällä on viitattu, että 230 miljoonaa markkaa työllisyysmäärärahoja on jäänyt käyttämättä. Nyt ollaan tekemässä sen tyyppistä uutta linjausta ensi vuoden budjettiin, niin kuin tänään jo kuulimme, että työllisyysmäärärahojen käyttöesteitä madallettaisiin, jotta niitä voitaisiin siirtää alueelta toiselle ja voitaisiin määrärahojen käyttöä tehostaa. On hyvin tärkeää, että jokainen työllisyyden parantamiseen nyt myönnetty miljoona markkaa siihen todella käytettäisiin.

Ed. Mauri Salo kertoi puheenvuorossaan, että eteläisessä Suomessa on esimerkkejä siitä, että työnantajan eteen ilmestyy työtön, joka on sekä fyysisesti että psyykkisesti kykenemätön ottamaan vastaan hänelle tarjottua työtä. Mitä tapahtuu tämän seurauksena? Ed. Mauri Salon kertoman mukaan työnantaja menettää uskonsa työvoimatoimiston kykyyn välittää työvoimaa. Näin varmasti on, ja olen ed. Mauri Salon kanssa samaa mieltä siitä, että tämä ei ole hyvä asia. Mutta mitä tapahtuukaan sille työttömälle, joka on sen työnantajan katseen edessä, kun tämä toteaa, että työnhakija on fyysisesti ja psyykkisesti, niin kuin ed. Mauri Salo sanoi, kykenemätön ottamaan työn vastaan? Ei varmaan hyvää hänelle tapahdu, ja hänenkin ihmisarvonsa on kyllä aika huonossa jamassa siinä tilanteessa. Mitä tekisimme tämän estämiseksi? Työvoimatoimiston käytössä olevan niin sanotun työvoimareservin eli työttömien työnhakijoiden tarkastelu olisi saatava aktiivisemmaksi, mihin myös ed. Mauri Salokin varmaan viittasi.

Ed. Taipale on tehnyt hyvää työtä tässä asiassa ihan käytännössä käymällä läpi näitä työvoimatoimiston työnhakijoita, joilta on jo kertaalleen esimerkiksi evätty työkyvyttömyyseläke. Siellä on edelleenkin henkilöitä, joilla todellakaan ei ole mahdollisuutta ottaa sitä työtä vastaan, siihen voimavaroja ei ole olemassa. Jo silloin, kun ministerinä oli Claes Andersson, pyrittiin tätä asiaa selvittämään ja käymään läpi työvoimatoimiston työnhakijakortistoja. Sitä asiaa on viety eteenpäin, mutta se asia on kyllä myös kesken.

Työvoimatoimistossa on oma osastonsa vajaatyökykyisillä työnhakijoilla, joilla ei ole näitä kaikkia edellytyksiä, sanotaan vaikka fyysisiä edellytyksiä. Tämä on aivan liian suuri osasto, ja se pitäisi saada hyvinkin kriittisellä tavalla tarkasteluun. Se on myös näiden työnhakijoiden etu. Heidän ihmisarvonsa vaatii myös sitä, ettei heitä aseteta myöskään kohtuuttomaan asemaan. Tässähän ei joudu siis todellakaan, ed. Mauri Salo, ainoastaan työnantaja hankalaan asemaan, vaan myös työnhakija on hankalassa asemassa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri näin on, että työnhakija siinä joutuu hankalaan asemaan. Työvoimahallinnon on arvioitava se, ovatko kaikki heidän asiakkaansa työmarkkinoiden käytössä. Jos analyysi on se, että eivät, niin sitten vain pitää hoitaa asiat niin, että tällaiset henkilöt pääsevät eläkkeelle, työkyvyttömyyseläkkeelle tai sairaseläkkeelle. Ei siinä ole muita vaihtoehtoja. Tässä asiassa ei voida syyllistää työnantajia eikä myöskään kyseistä henkilöä muuta kuin siltä osin, jos hän on itse itsensä siihen jamaan hankkinut, mutta vastuu hänestä on jatkossakin yhteiskunnalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannan edelleen huolta pitkäaikaistyöttömyydestä. Edellisen vaalikauden jälkipuoliskolla Kokkolassa tehtiin varsin arvokasta työtä, jossa selvitettiin se, että jos kuntayhteisö toimii aktiivisesti pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi yhdistämällä työpaikan järjestämiseen kuntouttavan työtoiminnan, pystytään muun muassa pitkäaikaistyöttömien kuntayhteisölle aiheuttamia sairastumismenoja merkittävästi alentamaan, jopa niin paljon, että työllistävään toimintaan sijoitetut varat saadaan sitä kautta takaisin.

Tämä johti siihen, että — työssä oli muun muassa SAK mukana — tehtiin erinomaisen hyvä suunnitelma niin sanotuksi työpankkitoiminnaksi. Sitten kun siirryttiin tämän vaalikauden puolelle, saatiin luettavaksi tähän liittyvä niin sanottu Marjasen yhden miehen toimikunnan mietintö ja ehdotus. Siinä oivallista oli se, että lainsäädännöllisesti tarvitaan erittäin pieniä muutoksia, jotta pystytään tällainen työpankkitoiminta käynnistämään. Tarvittaisiin vain muutamia muutoksia sosiaalihuoltolakiin, ja muutoin kaikki toimisi nykyisen lainsäädännön perusteella, mutta kunnilta edellytettäisiin voimakkaita toimenpiteitä, siis hallinnollisia, konkreettisia toimenpiteitä.

Tämän vaalikauden alussa sain lähes lukemattomia kertoja puheenvuoron suullisella kyselytunnilla ja kysyin kahdelta ministeriltä, mitäs tässä asiassa nyt aiotaan tehdä, kun hallitusneuvotteluissa oli tämän suuntaisia lupauksia annettu, joskaan niitä ei erityisen yksilöityinä ole Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattu. Ministerit Perho ja peruspalveluministerit totesivat, että he käyvät viikoittain, jos muistatte, viikoittain neuvotteluja: "Juuri viime viikolla kävimme tästä neuvotteluja" tai "Olemme suunnitelleet tämän viikon perjantaina eli huomenna käytäväksi tästä asiasta neuvotteluja".

Arvoisa puhemies! Mitään ei ole tapahtunut, ei yhtään mitään. Totean tämän vain siihen nähden, että samanaikaisesti kun työttömyysaste on kehittynyt parempaan suuntaan, pitkäaikaistyöttömien absoluuttinen lukumäärä monilla paikkakunnilla, muun muassa Oulussa, Helsingissä jnp., on joko pysynyt entisellään taikka jopa huonontunut. Siis toisin sanoen sillä politiikalla, jota Lipposen toinen hallitus on tässä käytännön toimenpiteitä harrastanut, ei ole pitkäaikaistyöttömien absoluuttista lukumäärää pystytty merkittävästi alentamaan parhaimmillakaan paikkakunnilla siinä vauhdissa, missä työttömyysaste sinänsä on kohentunut.

Siis toisin sanoen Marjasen ehdotuksilla olisi ainakin tässä katsannossa varmasti voitu päästä parempaan. Hyvin merkittävää tässä on se, että työttömyyden torjuntaan ja työttömyyden hyväksi tarkoitettuja varoja on jäänyt käyttämättä, aivan niin kuin juuri edellisessäkin puheenvuorossa ed. Tiusanen todisti.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan oikeastaan ed. Pulliaisen aihetta pitkäaikaistyöttömyydestä. Haluan muutaman maininnan pöytäkirjoihin palkkaperusteisen työllistämistuen kehittymisestä kunnille ja kuntayhtymille. Vuoden 98 tilinpäätöksessä näitä varoja kului 870 miljoonaa markkaa, sitten viime vuoden tilinpäätöksessä enää 580 miljoonaa markkaa, kun 30 miljoonaa markkaa jäi käyttämättä talousarvioon nähden. Ensi vuodelle esitetään enää 530 miljoonan markan tasoista määrärahaa. Tätä kehitystä on aika vaikea käsittää, kun nimittäin pitkäaikaistyöttömyys ed. Pulliaisen mainitsemalla tavalla on todella sitkeästi pysynyt paikallaan tai huonontunut.

Kun vielä otetaan huomioon, että yleinen näkymä on se, että työttömyys ei yleensäkään lähde laskemaan, palkkaperusteisia työllistämistukia pitäisi nimenomaan edes pitää entisellä tasolla tai korottaa, jotta näitä pitkäaikaistyöttömiä ei tuomittaisi loppuiäkseen eräänlaiseen työttömyysputkeen. Tämä on karmea tuomio, ja valtion pitäisi pitää kaikkein huonoimmistakin kansalaisistaan huolta. Siksi tulenkin esittämään Satakunnalle määrärahan, kun sielläkin työttömyys on sitkeästi korkealla.