Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on ollut eduskunnassa poikkeuksellisen laajan valmistelun kohteena. Sekä ulkoasiainvaliokunta että valtiovarainvaliokunta ansaitsevat suuren tunnustuksen siitä perusteellisesta paneutumisesta, jolla ne ovat suoriutuneet tehtävästä, jonka varsinainen päätoimija on ollut puolustusvaliokunta, joka on käsitellyt selontekoa tavalla, jota laajempi käsittely jo merkitsisi epätarkoituksenmukaista paneutumista asiaan. Pitkä, perusteellinen, syvällinen keskustelu tämän asian ympärillä, asian luonne huomioon ottaen, on kuitenkin ollut mitä perustelluinta.

Tämän keskustelun aikana koko matkan on huomiota kiinnitetty siihen, tulisiko asia seuraavalla kerralla valmistella jotenkin toisin muodoin, niin että parlamentti olisi tässä valmistelussa nykyistä kiinteämmällä tavalla mukana. Valiokuntien vastaus on kyllä. Määrämuodot voidaan varmasti myöhemmin kehittää tarkemmiksi, mutta puolustusvaliokunnan mietinnössä on malli, jonka mukaisesti erityisesti nämä kolme valiokuntaa tulisi tavalla tai toisella kytkeä asian valmisteluun ottaen huomioon laajan parlamentaarisen taustan olemassaolon, niin että hallitus—oppositio-suhdanteista riippumatta tässä asiassa eduskunta voi valmistelussa olla aidolla tavalla mukana niin kuin muutoinkin turvallisuuspolitiikan relevantit tahot.

Puhemies! Olennaista tässä mietinnössä on se, että se on yksimielinen. Se ei ole sattuma vaan se perustuu selkeään poliittiseen tahtoon, jossa on arvioitu myöskin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merkitystä Suomen kannalta historiallisesta perspektiivistä ja miettien sitä, että yksimielinen mietintö on ilman muuta aina poliittiselta painoarvoltaan jotakin muuta kuin repaleisena eduskunnan käsittelemä ratkaisulinjaus.

Puolustusvaliokunnan mietintöön sisältyy useita erilaisia evästyksiä seuraavaa selontekoa silmälläpitäen, joka ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan mukaan pitäisi kyetä eduskunnassa käsittelemään vuoden 2004 aikana, jolloin on huomionarvoista, että tuolloin maassa on nykyinen tasavallan presidentti, mutta uusi eduskunta ja uusi parlamentti.

Tämä mietintö, jonka puolustusvaliokunta tänään tuo suureen saliin käsiteltäväksi, on luonteeltaan poliittinen kannanotto. Se ei ole luonteeltaan tekninen kannanotto siitä huolimatta, että siinä on lukuisa määrä vastauksia varsin yksityiskohtaisiinkin kysymyksiin.

Puhemies! On selvää, että turvallisuuspolitiikan nimenomaisena päämääränä täytyy olla, että kyetään ennalta ehkäisemään maan joutuminen kriisitilanteisiin ja tietysti erityisesti sotatoimien kohteeksi. Mutta siltä varalta, että näin ei kyetä turvallisuuspoliittisesti toimimaan ja estämään tämän kaltaista uhkatilanteen muodostumista, on selvää, että Suomen puolustusvoimien ehdoton päätehtävä on Suomen oman alueen ja Suomen oman kansan puolustaminen.

Toisekseen on yhtä lailla selvää, että meidän on kyettävä puolustamaan omia turvallisuusetujamme myöskin omalla mantereellamme ja sen välittömässä ympäristössä. Lähinnä tällöin tulevat tietysti kysymykseen Euroopan unionin ja Naton kriisinhallinnan mahdollisuudet ja keinot, niin kuin hyvänä esimerkkinä Balkanin kriisiä arvioitaessa on sanottava.

Kolmanneksi tietysti meidän on — myöskin viittaan ajankohtaiseen Afganistanin tilanteeseen — kyettävä kaikissa olosuhteissa humanitäärisin rauhanturvakeinoin myös muualla maailmassa puolustamaan niitä arvoja, jotka kirkkaimmin kiteytyvät YK:n politiikassa.

On sanottu, että 11. syyskuuta on muuttanut syvällisellä tavalla maailman turvallisuuspoliittista tilannetta. Oikein tai väärin, on kuitenkin oikeutettua sanoa, että terrori-iskut Suomen omalla maaperällä eivät tunnu järin todennäköisiltä, mutta mahdottomia ne myöskään eivät tietysti terrorismin nykyiset käyttäytymismuodot huomioon ottaen ole. Päinvastoin terrorismi saattaa mitä yllättävimmällä tavalla toimien pyrkiä vaikuttamaan varsin vakaidenkin ja neutraalien maiden toimintaan ja luonteeseen.

Terrorismi on asia, joka demokratian kannalta, ihmisen inhimillistä elämänmenoa koskien, ihmisoikeuksia ja viime kädessä rauhanomaista kehitystä ajatellen on asia, jonka suhteen me emme voi tietysti olla puolueettomia. Terrorismin ehkäiseminen ja torjunta vaatii sekä meidän omia toimenpiteitämme, sillä terrorismilla ei voi olla levähdyspaikkaa edes Suomessa, mutta myöskin voimakasta tukea tietysti kansainvälisen yhteisön pyrkimyksille ennen muuta Euroopan unionin kautta, sillä ei voi olla poikkeavia tapoja suhtautua terrorismiin ja sen eri ilmenemismuotoihin ja sen kohteluun, kuin myöskin tietysti YK:n puitteissa. On syytä tietysti muistaa, että terrorismi on asia, joka ei ehkä sittenkään syvimmiltään ole muuttanut valtioiden tai kansojen tai sivilisaatioiden perimmäisiä käyttäytymismalleja, vaan päinvastoin on sanottu, että näiden käyttäytymismallit on parhaimmin kirjattu Thukydideen kauniisti kuvaamissa historioissa 2 500 vuotta takaperin, peloponnesolaissotien kuvauksissa.

On sanottu, että syyskuun 11. päivän jälkeen maailma ei ole entisensä, ja on tietysti selvää, että kansainvälisessä politiikassa muutoinkin on nopeita ja dramaattisia, yllättäviä muutoksia, mutta sittenkin syvä pohjavirta kansainvälisissä suhteissa kulkee tänä päivänä paljon selkeämmin kuin ehkä päivänpoliittisista arvioista voisi päätellä. Muutokset puolustuskyvyssä ja puolustusratkaisuissa vaativat aina vähintäänkin vuosia, monissa tapauksissa vuosikymmeniä, toteutuakseen. Sen vuoksi arvioimme, että Suomenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittisia linjauksia katsottaessa olennainen ansio on siinä, että ne kyetään toteuttamaan rauhallisilla, suunnitelluilla linjanvedoilla, jonkalaisesta prosessista tämän selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunnassakin on puhetta.

Asejärjestelmien elinkaaret ja erilaiset sotilaspoliittiset strategiat arvioidaan monta kertaa 25—30 vuoden mittaisiksi. Eduskunta on nyt mukana osaltaan arvioimassa tämän kaltaista prosessia. Suomen turvallisuuspolitiikassa osaltamme on kuitenkin tehtävä myös jatkuvasti päivänkohtaista arviota siitä, mitkä ovat meidän todennäköisiä riskejämme, minkälaisten uhkien kohteeksi oma maamme ja kansamme saattaa joutua. Onhan tämänkin maan luonne muuttunut, ei tarvitse kuin viitata meidän tietoyhteiskuntaamme, ympäristökatastrofeihin ja tämän tyyppisiin asioihin terrorismin lisäksi. Sen vuoksi on tärkeää, että maan puolustaminen ei ole asia, joka on sälytettävissä pelkästään Puolustusvoimien harteille, vaan maalla ja yhteiskunnalla on edessään riskejä ja uhkia, jotka vaativat kokonaismaanpuolustuksellista asennoitumista ja edellyttävät eri organisaatioiden ja viranomaisten yhteistyötä ja koordinaatiota samoin kuin kansalaisyhteiskunnan pitämistä mukana näihin asioihin reagoimiseksi.

Kansainvälispoliittisesti, arvoisa puhemies, globalisaation ja talouden integraation myötä myöskin turvallisuuspolitiikka on selkeästi kansainvälistymässä. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että keskinäisen riippuvuuden kasvaessa turvallisuuspolitiikassa on myös uusiin turvallisuusuhkiin mahdotonta antaa vastauksia vain kansallisten toimenpiteiden muodossa. Suomenkaan turvallisuus ei lisäänny eristäytymällä vaan tietysti lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä. Siksi on oikein sanoa, että oman linjamme muotoutumisen elementtejä ovat edelleenkin meidän geopoliittinen sijaintimme, meidän historiamme turvallisuuspolitiikassa ja solmimamme kansainväliset sitoumukset niin Euroopan unionin merkeissä kuin vaikkapa rauhankumppanuusohjelman merkeissä.

Tärkeimpiä vaikuttavia tahoja Suomen puolustuksen kannalta meidän turvallisuuspolitiikkamme kehikossa ovat tietysti Euroopan unioni, toiseksi Venäjä ja kolmanneksi USA—Nato-suhde. Olemme nähneet historiallisen tasoisia muutoksia tämän kolmion muotoutumisessa aivan viime vuosien myötä. Entiset eturistiriidat ovat häipyneet ainakin tällä haavaa arvioituina sivummalle, keskinäinen riippuvuus on kasvamassa, ja ollaan hakeutumassa entistä laajempaan ja kiinteämpään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Euroopan unionin, Venäjän ja USA—Nato-suhteen puitteissa.

Nato on tämän kehityksen myötä muuttunut aivan ratkaisevalla tavalla. Tämä kehitys näyttää tämänkin päivän turvallisuuspoliittisten tietojen valossa arvioituna jatkuvalta. Esimerkiksi uudet turvallisuusuhat ovat nousseet Naton esityslistan ensimmäisten asioiden joukkoon. Se näkyy myöskin siinä, että YK:n kautta tätä kehitystä ollaan valmiita tukemaan poliittisesti, niin kuin YK:n turvallisuusneuvoston viime aikojen ratkaisuissa näkyy. USA:n osalta on huomion arvoista, että sen pelätty vetäytyminen unilateralismiin näyttää olevan sittenkin vain aave. Päinvastoin multilateralismi, monenkeskisyys, näyttää olevan Yhdysvaltain politiikan tämänhetkinen johtolanka, mikä merkitsee sitä, että Suomen kannalta olennainen kehityspiirre YK:n aseman vahvistumisesta on tänä päivänä todempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin YK:n toimintahistorian puitteissa.

Puolestaan Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kiinteytynyt ratkaisevasti sitten Maastrichtin sopimuksen solmimisen. Samoin transatlanttinen yhteistyösuhde on tiivistynyt, ja tosiasia onkin, että Euroopan unionin ja Naton yhteistyö eurooppalaisen kriisinhallinnan luomiseksi on vahvistunut aivan ratkaisevasti. Euroopan unioni lisää sotilaallista kapasiteettiaan ja tulee ottamaan jatkuvasti lisää vastuuta kansainvälisissä kriisinhallintatoiminnoissa. Tietysti silti kuilu USA:n ja Euroopan sotilaallisen kapasiteetin välillä on tänäkin päivänä vain kasvamassa. Strateginen kumppanuus kuitenkin lähentää edelleenkin Euroopan unionia ja Pohjois-Atlantin liittoa, mikä näkyy ei kaikkein vähiten Balkanin tilanteessa. Suomen osalta on aihetta nähdä, että Suomi on kiinteä osa tätä järjestelyä. Euroopan unionin puolustusulottuvuuden tuleva kehittyminen onkin keskeisessä asemassa arvioitaessa Suomen tulevaa Nato-politiikkaa.

Venäjän muutokset ovat myöskin osaltaan historiallisia. Me olemme tottuneet siihen, että Venäjän turvallisuuspolitiikkaa arvioidaan olennaisesti geopolitiikan ja ydinasestrategian valossa. Tietysti on olemassa riski, että Euroopan unionin harrastama integraatiopolitiikka ja Venäjän oikeaksi itselleen kokema geostrateginen arviointi törmäävät toisiinsa, mutta siitä huolimatta perusolettamus on tänä päivänä erityisen positiivinen sen vuoksi, että Venäjän poliittinen johto haluaa Venäjän kiinteästi mukaan Euroopan taloudelliseen ja turvallisuuspoliittiseen kehitykseen. Näin on ollut jo pidemmän aikaa presidentti Putinin aikana ja jo sitä ennenkin jossakin mitassa, mutta tämä kehitys on ollut selkeästi nähtävissä 11.9. jälkeisessä kehityksessä.

Venäjä on valmis avoimeen ja rakentavaankin yhteistyöhön. Se näkyy myöskin meidän lähialueillamme, sillä Baltian maiden Nato-jäsenyys näyttää tänä päivänä erittäin todennäköiseltä jo ensi vuonna, vaikka Venäjä ei haluakaan tänä päivänä ymmärtää niitten liittoutumistarvetta. Asia näkyy kuitenkin monissa muissa yhteyksissä vielä tätäkin merkittävämmin, ja sillä on vaikutusta Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden tulevaisuuden kannalta. Venäjä on yhtä kaikki siis eurooppalaistumassa, mikä tietysti sopii eurooppalaiselle kokonaiskehitykselle mitä myönteisimmällä tavalla. Venäjällä on tätä kautta tietysti vahvempi asema myöskin vaikuttaa tietysti Euroopan kehitykseen, ja Venäjän näkökannat tulevat tätä kautta myöskin paremmin noteeratuiksi Euroopan kehityksessä. Tähänkin on esitettävissä lukuisa määrä käytännön esimerkkejä.

Tämä myöskin Suomen kannalta arvioituna merkitsee koko Euroopassa sitä, että se vähentää Naton laajenemiseen liittyviä mahdollisia sotilaallisia tai poliittisia jännitteitä. Laajenemisen ratkaisut tapahtuvat niin, että uudet Nato-maat ovatkin enemmän turvallisuutta tuottavia kuin niitä kuluttavia ratkaisuja. Baltian kansainvälinen asema on vahvistumassa Nato-jäsenyyden myötä. Tämä vakauttaa Itämeren alueen turvallisuuspoliittista tilannetta, ja on toivottavaa, että Nato—Venäjä-suhteen lähentyminen normalisoisi mahdollisimman pian myöskin Venäjän ja Baltian keskinäisiä suhteita. Onhan Nato ilmoittanut myöskin sen, että se ei seuraavallakaan laajenemiskierroksella tule sijoittamaan uusiin jäsenmaihin sen enempää pysyviä joukkoja, tukikohtia kuin myöskään ydinaseita.

Vaikka on olemassa optimismia tulevaisuuden suhteen, ovat tietysti myös uhat selkeitä. Selonteossa näistä uhista laajasti kerrotaan, ja niihin liittyy myöskin valiokunnan mietintö. Tältä osin, puhemies, on aihetta sanoa, että liittoutumattomuus on Suomen turvallisuuspoliittisena linjana sekä selonteossa että eduskunnan mietinnössä mahdollisimman selkeästi. Siihen sisältyy kuitenkin myöskin näkemys siitä, että Suomi arvioi jatkuvasti sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kriisinhallinnan yhteistyön toimivuutta Euroopan olosuhteissa ottaen huomioon lähialueemme turvallisuuspoliittisessa asemassa tapahtuvat muutokset ja Euroopan unionin kehittymisen.

Liittoutumattomuus on ollut ja on järkevä kansainvälispoliittinen toimintamalli Suomelle, mikä on vahvistunut vain Suomen EU-jäsenyyden kautta. Meidän sotilaallista toimintakykyämme arvostetaan laajasti tänä päivänä Euroopassa. Liittoutumattomuus on mahdollistanut hyvien palvelujen tarjoamisen niin Natolle kuin Venäjällekin kriisien ratkaisuissa, esimerkiksi Baltian maiden suvereenisuuden lisäämisen vahvistamisessa tai vaikkapa Kosovossa tai Irlannin kriiseissä.

Suomi tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteiden muutoksissa on asia, josta on aihetta pitää vahvasti kiinni. Ei ole perusteita liittoutumattomuudesta luopumiseen niin kauan kuin nykyinen linja vastaa parhaalla mahdollisella tavalla Suomen tämänhetkisiä turvallisuuspoliittisia etuja. Mutta mikäli Euroopan turvallisuuskehitys saa uuden suunnan, olkoon suunta sitten myönteinen tai kielteinen, siihen saattaa sisältyä myöskin se näkökanta, että maan poliittisen johdon — ennen muuta maan poliittisen johdon, ei gallupien — tehtävänä on arvioida, onko Suomen linjaa vallitsevissa olosuhteissa silloin aihetta arvioida uudestaan.

Olennaista on, puhemies, että Suomen valtiojohdolla, Suomen ulkopolitiikan johdolla, on koko ajan turvallisuuspoliittinen toimintavapaus erilaisten vaihtoehtojen varalle. Liittoutumisen option tulee olla puolustuskykymme puolesta toteutettavissa, sillä muutoin sillä ei olisi poliittista uskottavuutta. Lähtökohtana on, että turvallisuuspolitiikalla on perustanaan kaikissa tapauksissa uskottava kansallinen puolustuskyky, oli Suomi sitten liittoutumaton tai liittoutunut.

Suomen suhde Natoon ei ole meille traumaattinen. Kaikki tietävät, minkä tyyppinen on nykyisen yhteistyön luonne. Yhteistyötä toteutetaan liittoutumattomuuden ehdoilla. Tämä yhteistyö rakentuu sotilaallisille näkökannoille, jotka liittyvät kriisinhallintaan, ja jäsenyysoptiolle, joka perustuu puolestaan tietysti valinnanvapauden periaatteille.

Peruskysymys, puhemies, selonteossa on, onko meillä suomalaisilla sellaista puolustuskykyä, joka turvaa turvallisuuspoliittisen toimintavapauden sekä liittoutumattomuuden että liittoutumisen olosuhteissa. Valiokunta vastaa, että kyllä on. Mietintö linjaa, miten Suomen puolustuskykyä pitäisi tältä pohjalta sitten seuraavaan selontekoon suunnattaessa olla edelleen kehittämässä.

Tiedämme keskustelut bruttokansantuoteosuuksista, miesvahvuuksista, siitä miten Suomi investoi omaan puolustukselliseen valmiuteensa myöskin materiaalisesti ja mikä on Suomen halukkuus olla mukana kansainvälisissä operaatioissa. Nämä kaikki merkitsevät sitä, että Suomi erinomaisesti kestää kansainvälisen vertailun reservin korkean koulutustason, vahvan maanpuolustustahtomme ja kansainvälisen vastuuntuntomme kautta.

Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton mutta ei tietysti riippumaton, vaan monet seikat, ei kaikkein vähiten sotamateriaaliteollisuuden suunnassa oleva asiat, johtavat kansainväliseen työnjakoon, tässä tapauksessa kaikkein kiinteimmin Pohjoismaitten kesken. Samanlaista suhteellista liittoutumattomuutta tapahtuu tietysti myöskin rauhankumppanuusohjelman maitten kesken, sillä onhan selvää, että rauhankumppanuus toimii vain sitä kautta, että sitä etukäteen yhteensopivuuden merkeissä ollaan 46 maan kesken harjoittelemassa. Tilapäisestä liittoutumisesta on tässäkin tapauksessa kysymys, ja yhteistyö Euroopan tasolla lisää tulevaisuudessa valtioiden välistä yhteistoimintaa uskoaksemme entistä enemmän ja tässä mielessä on omiaan kaventamaan liittoutumattomuuden ja liittoutuneisuuden välistä faktista kuilua.

Puolustusvaliokunta sanoo selkeästi, että me vastaamme kaikissa tapauksissa itse oman maamme puolustamisesta ja että me haluamme puolustaa koko Suomea, koko maata. Alueellinen puolustusjärjestelmä on erinomainen, se sopii erityyppisiin uhkatilanteisiin, ja meidän valmiusyhtymämme ovat hyvä ratkaisu puolustuskykymme kehittämiselle. Niissä on oltava liikkuvuutta ja reagointikykyisiä elementtejä. Me emme ole rakentamassa teknoarmeijaa, vaikka haluammekin varautua strategisen iskun torjuntaan. Seuraava kehitysvaihe tulee valiokunnan käsityksen mukaan olemaan se, että vahvistamme alueellisten ja paikallisten joukkojen suorituskykyä.

Yleinen asevelvollisuus, kansalaisvelvollisuus, on perusta myös jatkossa Suomen puolustuspolitiikassa. Järkevä se on myöskin yhteiskunnalliselta kannalta, sillä Puolustusvoimat on nähtävä kiinteänä osana yhteiskuntaa ja kansan tuki on sille tärkeä. Puolustusvoimia on kehitettävä pitkän aikavälin suunnittelun pohjalta, sillä puolustuskyky on tavallaan vakuutus sen päivän varalle, että pahin sattuisi kohdalle. Sitä puolustuskykyä ei silloin luoda enää, kun kriisit ovat meitä uhkaamassa.

Suomea puolustavat, puhemies, vain suomalaiset itse riippumatta siitä, minkälaiset ulkoiset turvallisuusjärjestelyt kulloinkin mantereellamme vallitsevat. Näistä asioista me suomalaiset teemme päätökset suvereenisti oman päätösvaltamme puitteissa. Puolustustamme kehitetään vuorenvarmasti omista kansallisista lähtökohdista, ei nimenomaisesti tai pelkästään kansainvälisiin operaatioihin tähdäten. On hyvä muistaa, että suomalainen asevelvollinen ei opettele sotimaan siksi, että hän tahtoisi sotia, vaan sen vuoksi, että sotaan ei koskaan jouduttaisi. Hyvin koulutettu, hyvin varustettu, motivoitunut suomalainen sotilas turvaa rauhaa meille suomalaisille ja eurooppalaisille. Me suomalaiset haluamme yksimielisemmin kuin koskaan aikaisemmin sotien jälkeen puolustaa tätä maata hyökkääjiä vastaan. Tämä on mahdollista, kun tiedämme, että oma puolustuksemme on kunnossa, ja uskomme myöskin omaan puolustukseemme. Samalla me suomalaiset haluamme kantaa oman vastuumme kriisinhallinnassa ja turvata rauhaa ja ihmisoikeuksia myös rajojemme ulkopuolella.

Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässäkin yhteydessä on hyvä aloittaa kysymyksellä miksi: Miksi tällainen selonteko on annettu, ja mikä on näiden selontekojen tarkoitus? Onko niiden tarkoitus kertoa toimintaympäristön muutoksista ja analysoida niitä, vetää niistä johtopäätöksiä, vai onko niiden tarkoitus lujittaa ikään kuin kuvaa politiikan muuttumattomuudesta?

Meillä on erittäin vahva ulko- ja turvallisuuspoliittisen yksimielisyyden perinne, ja se on erittäin hyvä, mutta jossain vaiheessa voi käydä niinkin, että yksimielisyyden ylikorostaminen voi johtaa umpikujaan ja vaihtoehtojen etsimisen laiskuuteen, mikä on vaarana varsinkin, kun kriittinen yleinen mielipide korostaa nyt muuttumattomuutta.

Sen takia kysymys, miksi tämä selonteko annettu on, on tarpeellinen. Siihen on usein vastattu niin, että tämä selonteko on annettu siksi, koska aikaisemmin on päätetty, että annetaan selonteko. Lähtökohtana vuoden 2001 selonteon arvioinnille on pidetty vuoden 97 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon liitettyä toteamusta, että vuonna 2001 kyseessä olisi suppea selonteko, joka keskittyisi puolustuksen rakennemuutoksen etenemisen arviointiin tarkistusluonteisesti. Silloin jo todettiin, että puolustuksen pitkäjänteinen suunnittelu edellyttää perusteellisen selonteon laatimista viimeistään vuonna 2005.

Kuitenkin kävi niin, että maailma muuttui ympärillämme nopeammin kuin silloin vuonna 97 ehkä arvioitiin. Talvella ja keväällä 2001 käyty julkinen poliittinen keskustelu selonteon luonteesta paljasti, että oli syntynyt hieman perusteltuja paineita ehkä perusteellisemmankin uudelleenarvioinnin tekemiseen kuin alun perin oli tarkoitus. Tämä keskustelu toi esille tarpeen saada entistä analyyttisempaa ja eri näkökulmista tuotettua perustietoa.

Minusta tämä perusvaluvika on nyt ollut tässä käsittelyssä ja keskustelussa koko ajan. Ei mitään dramaattista huonoa ole tapahtunut, mutta se tila, joka nyt olisi esimerkiksi ollut mahdollista käyttää liittoutumattomuuden konkreettiseen arviointiin — mitä se tarkoittaa tässä muuttuneessa toimintaympäristössä — se tila ikään kuin on nyt menetetty, mutta aikaa tietenkin vielä on ja mahdollisuus tehdä näin.

Minun kysymykseni on, mitä liittoutumattomuuspolitiikalla käytännössä tarkoitetaan; se ei ole oikein kirkas tällä hetkellä. Mitä liittoutumattomuus erityisesti Euroopan turvallisuuspoliittisten rakenteiden suuressa muutoksessa merkitsee, käy yhä epäselvemmäksi.

Arvoisa puhemies! Ensinnä tähän turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selonteon valmisteluun. Ulkoasiainvaliokunta on lausunnossaan korostanut, aivan niin kuin puolustusvaliokuntakin, seuraavan selonteon, vuoden 2004 selonteon valmistelussa parlamentaarisen osallistumisen merkitystä eli sitä, että eduskunta on kytkettävä sopivin menettelyin valmisteluun jo siinä vaiheessa, kun selontekoa valmistellaan valtioneuvostossa.

Puolustusvaliokunta on mennyt mietinnössään pitemmälle ja toteaa jopa lausumaehdotuksessa, että eduskunnan kuulemisen on tapahduttava keskeisissä valiokunnissa, joiksi mietinnön tekstissä määritellään puolustusvaliokunta, ulkoasiainvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta. Nämä erilaiset konventit ovat nyt muotia, mutta ulkoasiainvaliokunta ei tietoisesti lausunnossaan pyrkinyt näin pitkälle menevään konkretiaan tässä asiassa, kuten emme tehneet Euroopan unionin tulevaisuuttakaan koskevassa keskustelussa, vaan päädyttiin siihen, että tästä asiasta aikanaan päätetään eduskunnan sisällä asianomaisissa elimissä ja tähän tarvitaan aika huolellista harkintaa ja innovatiivisiakin ratkaisuja.

Nimittäin tämä puolustusvaliokunnan ehdottama menettely voi johtaa valtioneuvoston ja eduskunnan roolien sekoittumiseen, eli valmistelun on selkeästi kuuluttava valtioneuvostolle eikä valiokuntien pidä osallistua itse vuoden 2004 selonteon tekstin muokkaamiseen vaan korkeintaan teemoja käsitellä yleisellä tasolla. Tämä on minusta eduskunnan kannalta erittäin tärkeää, koska jonkinlainen tunkeutuminen hallituksen ottopojiksi on ampumista omaan jalkaan, koska silloinhan me ikään kuin menetämme sen mandaatin arvioida näitä asioita täydellisesti uudelleen. Parlamentarismin idean kirkastaminen on minusta erittäin tärkeää ja se on hyvä tehdä tässäkin yhteydessä. Perustuslain 97 §:n mukaisesti on joka tapauksessa selvää, että ulkoasiainvaliokunnalla on oltava keskeinen rooli tulevan selonteon valmistelussa eduskunnassa.

Sitten tähän turvallisuuspoliittiseen toimintaympäristöön. Ulkoasiainvaliokunta valmisteli laajan asiantuntijakuulemisen pohjalta perusteellisen lausunnon siitä, miten valiokunnan mielestä turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut. Tässä toimintaympäristön kuvauksessa valiokunta kiinnitti huomiota nimenomaan turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin käsitellen laajasti muun muassa globalisaatiota, YK:n roolia, Etyjitä ja pohjoismaista yhteistyötä. Näitä asioita ei mielestäni ole otettu mietinnössä huomioon, niin kuin mielestäni olisi pitänyt. Tämä ikään kuin vahvistaa tämän toiminnan nurinkurisen luonteen, mikä tämän selonteon käsittelyssä on ollut ihan alusta lähtien.

Mutta itse asia on tietenkin paljon tärkeämpi kuin muotoseikat. Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön kuuluisat vallitsevat olosuhteet ovat, niin kuin meidän kaikkien pitää tunnustaa, erityisesti kuluvan vuoden tapahtumien ja syksyn tapahtumien seurauksena suuressa muutoksen tilassa.

Ulkoasiainvaliokunta käsitteli myös Euroopan unionin roolia laajemmin osana laajempaa turvallisuus-käsitettä. Tästä näkökulmasta näkyy puolustusvaliokunnan mietinnössä luovutun.

Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kehittymässä Suomen ja Ruotsin Amsterdamin sopimukseen esittämien muutosten pohjalta ja Helsingin Eurooppa-neuvostossa tehtyjen kriisinhallintaa koskevien päätösten mukaisesti.

Nizzan sopimus ei tässä suhteessa merkinnyt enää suurta muutosta, vaan loppujen lopuksi päädyttiin kirjaamaan jo tehdyt päätökset myös sopimustekstiin. Puolustusvaliokunnan mietinnössä korostetaan Nizzan sopimuksen merkitystä.

Laekenin huippukokouksen päätös Euroopan unionin kriisinhallintajoukkojen julistamisesta osin toimintakykyisiksi on erittäin merkittävä askel, mutta Euroopan unionin kaikki toimintamahdollisuudet kattavan kriisinhallintakyvyn luominen edellyttää vielä paljon työtä.

Sitten tähän Suomen turvallisuuspolitiikan toimintalinjaan.

Ulkoasiainvaliokunta käsitteli lausunnossaan erittäin laajasti ja kattavasti jakamattoman, laajan turvallisuuden käsitettä Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohtana. Valiokunta näki jakamattoman turvallisuuden käsitteen merkityksen kasvaneen erityisesti tämän syksyn tapahtumien seurauksena ja pyrki lausunnossaan kattavasti käsittelemään eri toimijoiden merkitystä.

Puolustusvaliokunta kuittaa laajan turvallisuuden käsitteen mietinnössään lakonisella viittauksella ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon, kiitos siitä, mutta ei muuten käsittele mietinnössään tätä minusta aivan olennaista asiaa. Tässä ilmenee se sama nurinkurisuus turvallisuuspolitiikan ja Suomen konkreettisen puolustuksen suhteissa. Puolustusvaliokunnan mietinnössä Suomen turvallisuuspolitiikan lähtökohta jää irralliseksi maininnaksi ja siitä käsin ei määritellä puolustuspolitiikkaa, kuten johdonmukaisen politiikan luomisen kannalta minusta tulisi tehdä.

Haluan vielä kiinnittää erääseen asiaan huomiota eli kriisinhallintaan. Ulkoasiainvaliokunta käsitteli siviilikriisinhallintakysymyksiä kattavasti mietinnössä ja korosti erityisesti kriisien ennaltaehkäisyä. Euroopan unionin toimet oman siviilikriisinhallintakykynsä kehittämiseksi ovat hyvä alku, mutta Euroopan unionin siviilikriisinhallinnan painopistettä ei nyt valmistella samaan tahtiin, ja tähän ulkoasiainvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota, että myös siviilikriisinhallinnan tulevaisuutta ja tätä hetkeä pitää valmistella samaan tahtiin ja sille turvata resursseja ja nähdä se juuri tämän uuden turvallisuusympäristön kehyksessä vähintään yhtä tärkeänä, jos ei vieläkin tärkeämpänä, kuin perinteinen ajattelu. Suomi voisi ulkoasiainvaliokunnan mielestä aktiivisella panoksella ja tehokkaalla kansallisella koordinaatiolla vaikuttaa merkittävästi siviilikriisinhallinnan ja konfliktien ehkäisyn kehittämiseen maailmanlaajuisestikin.

Arvoisa puhemies! Näillä parilla vähän provokatorisellakin näkemyksellä kiitän ulkoasiainvaliokunnan jäseniä ja puolustusvaliokuntaa yhteistyöstä ja toivon, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu saa tästä selonteosta vauhtia ja tämä antaa eväitä seuraavaan käsittelyyn, jotta muuttumattomuudesta ei tulisi semmoinen opillinen asia, johon sitten tappioksemme voisimme tarrautua.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on luonnollisesti lausunnossaan tarkastellut puolustusselontekoa ennen muuta valtiontalouden näkökulmasta. Puolustusvaliokunta on omassa mietinnössään ottanut valtiovarainvaliokunnan näkemykset hyvin huomioon. Kiitos siitä!

Otan tässä puheenvuorossa lyhyesti esille keskeiset valiokuntamme kannanotot, jotka on valmisteltu perusteellisesti turvallisuus- ja puolustusjaostossa. Rahahan oli itse asiassa tämän selonteon valmistelussakin aika keskeisesti esillä, ja valtioneuvoston piirissä huomio kiinnittyi etenkin puolustusbudjetin tasoon. Erinäisten käänteiden jälkeen hallitus päätyi ehdottamaan vuosien 2003—2008 keskimääräiseksi puolustushallinnon rahoitustasoksi 10,8 miljardia markkaa vuodessa. Tuohon päädyttäisiin vähitellen asteittain. Esimerkiksi vuonna 2001 vastaava tasohan on 9,9 miljardia markkaa elikkä noin miljardia alempi.

Selonteon uskottavuuden kannalta olennaista on tietysti se, että sisällölliset linjaukset ja kehittämistoimet ovat sopusoinnussa esitettyjen rahoituskehysten kanssa. Kehysten pitää olla tietysti valtiontalouden näkökulmasta realistiset ja toteuttamiskelpoiset, mutta niiden on, totta kai, myös mahdollistettava selonteossa esitettyjen hankkeiden toteutus.

Nyt käsillä olevan selonteon osalta tilanne näyttää olevan parempi kuin edellisellä kerralla eli vuonna 1997. Tuolloin, kolme vuotta sitten, selonteon tekstiosa ja liitteenä olleet rahoituskehykset eivät olleet yhteismitallisia. Tuolloin tehtyjen ehdotusten toteuttamiseen olisi itse asiassa tarvittu useampi miljardi esitettyä enemmän määrärahoja. Tosiasiassa kuitenkin vuoden 97 selonteon yhteydessä esitetyistäkin kehyksistä sittemmin vuosittaisissa budjettipäätöksissä tingittiin elikkä nämä eivät olleet yhteismitallisia. Erityisesti rahoituksen ja tavoitteiden epäsuhta teki tarpeelliseksi sen, että puolustusrahoituksen tasoa ja puolustuspolitiikan sisältöä tämän väliraportin tavoin arvioidaan uudelleen niin, että rahoituksen ja toimenpiteiden yhteys saadaan aiempaa tiiviimmäksi.

Valtiovarainvaliokunnan käsitys on, että nyt ehdotetut kehykset mahdollistavat vuoden 97 selonteossa käynnistetyn Puolustusvoimien rakennemuutoksen jatkamisen, mutta samalla ne myös edellyttävät sitä. Rahoitustaso mahdollistaa myös strategisen iskun torjuntakyvyn luomisen rajoitetusti ja edellytysten luomisen 2010-luvun puolustuskyvyn kehittämiselle. Olennaisin toimenpidehän menojen sopeuttamisessa alemmalle tasolle on se, että tässä supistetaan laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakykyä vuoden 97 tasosta vähentämällä sodan ajan joukkojen enimmäisvahvuutta 80 000 hengellä.

Valtiovarainvaliokunta pitää yksimielisesti esitettyjä kehyksiä perusteltuina, mutta kuitenkin huomauttaa, että saamiemme tietojen perusteella emme ole kuitenkaan voineet arvioida sitä, missä määrin nyt esitetyt voimavarat riittävät sekä strategisen iskun torjuntakyvyn luomiseen että laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan. Tämä asia vaatii jatkotarkastelua ja seurantaa, etenkin kun puolustusvaliokunta on korostanut alueellisen puolustuksen merkitystä. On hyvä tiedostaa, että valtiontalouden realiteettien seurauksena vuoden 97 kehityshankkeista on tingitty niin, että rahoitustaso on tullut alaspäin reilun 2 miljardin markan verran. Asiaa valmistelleen puolustuskomitean niin sanottu sopeutettu kehys oli miljardi markkaa nyt esitettyä korkeampi. Näillä valtiontalouden takia tehdyillä ratkaisuilla on luonnollisesti vaikutuksia puolustuksen painopisteisiin, mutta valtiovarainvaliokunta ei aivan yksiselitteistä tietoa saanut siitä, mihin nämä vaikutukset kohdistuvat.

Valtiovarainvaliokunta myös toteaa, että "ehdotetut rahoituskehykset eivät mahdollista luopumista jalkaväkimiinoista ja niitä korvaavien järjestelmien hankintaa". Puolustusvaliokunnan kanta siitä, että tähän on palattava vuoden 2004 selonteossa, on siksi hyvin perusteltu.

Kehykset eivät myöskään pidä sisällään puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen kustannuksia. Arviolta tämä merkitsisi nettona noin 360 miljoonan markan lisätarvetta kehyksiin. Tosin summa on riippuvainen investointien tasosta jatkossa. Valtiovarainvaliokunta on selvittänyt kiinteistöuudistusta eikä ylipäätään pidä sen toteutumista tässä vaiheessa vielä selvänä eikä suunnitellussa muodossa tarkoituksenmukaisena. Puolustusvaliokunta on päätynyt samalle kannalle. Viimeisten tietojen mukaan Puolustushallinnon rakennuslaitos nyt jatkaisikin nettobudjetoituna virastona, sen sijaan että se muutettaisiin osakeyhtiöksi tai myytäisiin. Tämä on hyvä asia.

Vuoden 97 selonteossahan esitettiin rakennemuutoksen merkeissä eräitä Puolustusvoimien alueellisia yksikköjä lakkautettaviksi. Sama linja jatkuu tässä selonteossa etenkin varikkojen osalta. Jo vuonna 97 oli ilmeistä, että nämä lakkautukset eivät olleet varsinaisina valtiontalouden säästötoimina kovinkaan merkittäviä. Niistä ei vapautunut varsinaisia uudelleenkohdennettavia rahoitusresursseja. Myöskin tällä kertaa rationalisointitoimenpiteillä suoranaisesti saatava nettosäästö on aika pieni. Vuosina 2002—2004 säästöä tulisi vuositasolla noin 175 miljoonaa markkaa. Kustannuksia koituu vastaavien kolmen vuoden aikana yhteensä noin 80 miljoonaa markkaa. Näin ollen vuositasolla nettosäästö olisi noin 150 miljoonaa markkaa arvioituna. Nämä ratkaisut onkin perusteltava ensisijaisesti muilla kuin valtiontaloudellisilla syillä. Toimenpiteiden kokonaistaloudelliset vaikutukset on myös syytä selvittää hyvin ennen niiden toteuttamista. Kaikilta osin nämä rationalisointitoimenpiteet eivät edusta ihan pitkäjänteisintä suunnittelua, koska lakkautettaviksi esitetyissä yksiköissä on tiloja äskettäin uudistettu.

Lakkautettavien joukko-osastojen ja varikoiden tärkein voimavara on henkilöstö. Rationalisointitoimenpiteistä henkilöstölle aiheutuvat haittavaikutukset onkin pyrittävä minimoimaan. On hyvä, että sopeuttamistoimia varten on perustettu koordinointityöryhmä puolustusministeriössä. Kyllähän kyseisillä paikkakunnilla on ilman muuta monessa tapauksessa kyse merkittävistä työllisyysvaikutuksista.

Valtiovarainvaliokunta on, arvoisa puhemies, monessa yhteydessä kantanut huolta kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytyksistä ja niin tässäkin lausunnossa. Selonteossa on kunnianhimoinen tavoite, että vuoden 2003 loppuun mennessä vähintään puolet puolustusmateriaalihankinnoista tilattaisiin kotimaiselta teollisuudelta. Tämä on hyvä tavoite.

Toinen hyvä tavoite on se, että kotimaiselle teollisuudelle luodaan edellytyksiä kansainväliseen yhteistyöhön muun Euroopan teollisuuden kanssa. Tämä edellyttää valiokunnan käsityksen mukaan huomattavasti nykyistä merkittävämpää panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Näin suomalaiset yritykset voisivat päästä tilanteeseen, jossa ne olisivat itse järjestelmien kehittäjiä eivätkä pelkästään niiden toimittajia. Uhkanahan on se, että jatkossa materiaalitarpeet kohdistuvat lisääntyvästi sellaisiin järjestelmiin ja teknologioihin, joita ei valmisteta kotimaassa, jolloin kansainvälinen verkottuminen on tässä tapauksessa ihan välttämätöntä.

Kotimainen ruuti- ja ammustarviketuotanto on ollut valtiovarainvaliokunnan huolena jo monessa otteessa tämänkin syksyn aikana. Katsomme, että se on tärkeää säilyttää jo riittävän huoltovarmuuden takaamiseksi.

Vuoden 2004 selonteon valmistelun yhteydessä on ylipäätään selvitettävä, mitä muuta puolustusvälineteollisuutta Suomessa tarvitaan kriisitilanteessa, ja luotava toimintastrategia tämän tavoitteen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta käsitteli myös sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan rahoitusta. Nämähän koskevat puolustusministeriön ohella myös ulkoministeriön ja myöskin sisäministeriön pääluokkia. Kriisinhallinnasta voi sanoa, että kansainvälisiin tehtäviin käytetään nyt vain pari prosenttia puolustusbudjetista, eli kovin merkittävä osuus se ei ole. Vuoden 2002 juuri hyväksymässämme budjetissahan oli tähän kohtuullisen mittava, useampivuotinen kehittämisohjelma mukana, joka oli budjetoitu ulkoministeriön pääluokkaan.

Siviilikriisinhallinnan rahoitus vaatiikin varmasti eniten jatkotoimenpiteitä ja selvitystä. Sehän rahoitetaan nyt pääasiassa ulkoasiainministeriön pääluokassa. Selonteossa tälle alalle odotetaan rahoitusta myös muista pääluokista, varmastikin pääasiassa sisäministeriön pääluokasta. Eri ministeriöiden tulisikin yhdessä koordinoiden varautua esittämään tarpeelliset määrärahat pääluokkiinsa, jotta valmius osallistua kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin olisi riittävä.

Arvoisa puhemies! Nuo syyskuun 11. päivän tapahtumat siirsivät huomiota perinteisistä sotilaallisista uhkista ja rintamalinjoista terrorismiin ja sen seurauksena erilaisiin väestön suojaamistarpeisiin. Turvallisuutta onkin tarkasteltava laajasti ja myös sisäinen turvallisuus huomioiden. Valtiovarainvaliokunta näkee tällä alalla selonteossa puutteita. Väestön suojaamisen kehittämistoimenpiteisiin oli siinä otettu kantaa vain Puolustusvoimien osalta. Selonteon esittämät kehittämisesitykset merkitsevät lisämenoja kuitenkin myös sisäasiainministeriön alalla. Uusien uhkien ja niihin varautumisen vaikutukset poliisitoimintaan ovat myös Suomessa olleet hyvin konkreettisia. Niiden ei kuitenkaan saisi antaa heikentää poliisin perustehtäviä. Siksi valtiovarainvaliokunta lausunnossaan katsoo, että sisäisen turvallisuuden painopisteet ja voimavarat kaipaavat perusteellista jatkoselvitystyötä. On myönteistä, että puolustusvaliokunta on yhtynyt tähän kantaan.

Antti  Kalliomäki  /sd:

Puhemies! Aloitan kansainvälisestä turvallisuusnäkymästä ja muutoksista siinä. Onhan sillä ratkaiseva merkitys myös nyt käsittelyssä olevan selonteon aiheelle, Suomen turvallisuudelle ja puolustukselle.

Viime syyskuun terrorihyökkäyksen tapahduttua oli yleisin ja välittömin arvio maailmantilanteesta syvästi pessimistinen. Hyökkäys koettiin käänteeksi, jonka jälkeen kaikki muuttuisi vain huonompaan suuntaan.

Pian reaktioihin kuitenkin liittyi myös varovaista optimismia. Yhdysvaltain poliittinen johto osoitti alusta alkaen kykyä vastuulliseen harkintaan. Samalla sen liittolaiset ja koko kansainvälinen yhteisö ilmaisivat täyden tukensa vaikealla hetkellä. Myös YK:n arvo nousi erityisesti USA:n poliittisessa päätöksenteossa.

Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta erityisen huomionarvoista oli Venäjän poliittisen johdon toiminta. Presidentti Putin ei tuhlannut aikaa kantansa muodostamiseen ja sen ilmaisemiseen, päinvastoin: Venäjä sai tilaisuuden, jota se ei epäröinyt käyttää hyödyksi. Kiistat Yhdysvaltojen kanssa Naton laajenemisesta ja ohjuspuolustushankkeesta siirrettiin sivuun ja luotiin uusi keskusteluyhteys yhteistyön hengessä.

Se näyttää myös kestävän. Venäjän johdon välitön reaktio Yhdysvaltain viimeviikkoiseen ilmoitukseen Abm-sopimuksen irtisanomisesta on osoitus siitä. Maltillinen reagointi Venäjän taholta kertoo sopimuksen arvon sille olleen lähinnä sen suurvaltapariteettia koskevassa symboliikassa. Ison riidan aiheeksi Venäjän ja USA:n välillä siitä ei enää näytä olevan. Oma asiansa on sitten, että muu kansainvälinen yhteisö on aiheellisesti suunnannut kritiikkiä USA:n sooloilua kohtaan. Abm-sopimuksen mitätöityminen tuo väistämättä ylimääräisiä rasitteita muiden aserajoitus- ja -riisuntatavoitteiden tielle.

Venäjän lähentyminen länsimaihin on muutenkin edennyt nopeasti. Sen kielteisyys Naton laajenemiseen on entistä selkeämmin vain periaatteellinen kannanotto. Jos, niin kuin näyttää, Nato laajenee ensi vuoden lopulla muun muassa Viroon, Latviaan ja Liettuaan, harva odottaa kovin näyttäviä vastatoimia Venäjältä.

Naton ja Venäjän sopimus uudesta yhteistoimintamuodosta, kaksi kertaa kuukaudessa kokoontuvasta Venäjän—Naton-neuvostosta, merkitsee, että Venäjä on mukana tukemassa Naton toimintaa ja osallistumassa sen päätöksentekoon. Näin Venäjän asema ja vaikutusvalta itse sotilasliitto Naton toiminnassa on selkeästi vahvistumassa. Tämän kehityksen myötä sen painoarvo suhteessa Naton muihin yhteistyökumppaneihin on edelleen kasvussa.

Natonkin rooli on muutoksessa, mitä osoittaa konkreettisesti muun muassa se, että terrorihyökkäyksen jälkeen käyttöön otettu yhteistä puolustusta edellyttävä 5 artikla on sittemmin jäänyt merkitykseltään vähäiseksi.

Tämä kaikki tukee näkemystä, jonka mukaan Venäjän ja länsimaiden suhteiden takatalvi, jonka loppua oli vaikea ennakoida turvallisuuspoliittista selontekoa vuonna 97 laadittaessa, oli sittenkin vain uuden Venäjän linjan etsintää epävarmassa maailmantilanteessa. Venäjän linjavalinta on tärkeä maailmanrauhalle ja terrori-iskujen jälkeisen tilanteen vakiintumiselle. Selvää on, että myös Suomen oma turvallisuus on tästä syystä parantunut.

Arvoisa puhemies! Yksi historian opetuksista on, että pienen maan turvallisuudessa on aina mukana annos selviytymistaistelua muodossa tai toisessa. Ylenmääräisiin kärjistyksiin sen ei kuitenkaan soisi johtavan. Meillä nyt käynnissä oleva keskustelu liittoutumattomuudesta tai liittoutumisesta on huolestuttavan mustavalkoista. Se myös pysyy sellaisena, ellei sen yhteydessä ymmärretä viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana tapahtunutta historiallista muutosta eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä. Tämän valossa ajankohtainen ja samalla helpottava oivallus Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta on, että vanhan maailmanjärjestyksen painolasti suurvalta-asetelmineen ja kylmine sotineen on poissa. Sen ei pitäisi rasittaa tämän päivän turvallisuuspoliittista päätöksentekoa.

Esimerkiksi tästä sopii kysymys maamme liittoutumattomuudesta. Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutumaton maa. Se on hyvin punnittu linjaus. Mutta ymmärrys, jonka toivoisi saavuttavan kaikki kansalaiset eduskuntaa myöten, on siinä, että merkittävyydestään huolimatta se, pysyttäytyykö Suomi liittoutumattomana vai liittoutuuko se, ei turvallisuusympäristömme muutoksesta johtuen enää ole maita ja mantuja mullistava, kohtalonomainen ratkaisu, ei suuntaan eikä toiseen.

Maailmanrauhaa ja turvallisuutta ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa uhkaa uusien maailmanlaajuisten vastakkainasettelujen syntyminen. Kansainvälisen turvallisuustilanteen päällekäyvimmäksi ongelmaksi ovat osoittautumassa syrjäiset, pienet maat, joitten yhteiskunta- ja valtiorakenne on romahtanut. Afganistan on järkyttävä esimerkki ei-kenenkään-maasta, jonka ulkopuolinen terroristijärjestö saattoi ottaa tukikohdakseen. Osama bin Ladenin johtama al -Qaida on vain yksi esimerkki mahdollisista valtion kaappaajista. Sen sijassa voisi myös olla jokin muu maailmanlopun kultti- tai rikollisjärjestö.

Maailman, erityisesti Euroopan unionin, tulisi kiinnittää huomiota Afrikan kriisipesäkkeisiin. Siellä toimii valtio-nimikkeen alla maita, jotka valtioina ovat itse asiassa lakanneet olemasta. Joissakin tapauksissa valtioiden tilalle on tullut sissiliikkeeksi itseään nimittäviä rikollisliigoja. Tähän asti ne ovat tyytyneet luonnonvarojen varastamiseen ja naapurimaiden horjuttamiseen. Mikään ei kuitenkaan takaa, ettei jotain vieläkin pahempaa saattaisi tapahtua.

Valitettavan ajankohtaista Lähi-idän kriisiä tulisi myös tarkastella valtio- ja hallintorakenteiden hajoamisen näkökulmasta. Palestiinalaishallinto on muutaman viime vuoden aikana kovertunut yhä ontommaksi. Kriisin kriittisin piste ei enää piile sopimusosapuolten kompromissihaluttomuudessa tai vihamielisyydessä. Sellaiseksi on muodostunut välitön uhka järjestyneen hallinnon murenemisesta palestiinalaisalueilla ja ajautumisesta samanaikaisesti avoimeen sotatilaan.

Euroopan unionin Laekenissa molemmille osapuolille kohdistamat kehotukset väkivallan kierteen pysäyttämiseksi ovat vähintä, mitä unioni voi tehdä. Ratkaisevinta myönteisen käänteen aikaansaamiseksi juuri nyt on terrori-iskujen ja niillä operoivien järjestöjen tuhotoiminnan estäminen. Se voi onnistua vain palestiinalaishallinnon omasta tahdosta ja sen voimin. Alueen voimatekijän Israelin oman edun mukaista on estää palestiinalaisalueiden poliittinen romahdus. Avointa sotatilaa lähentelevät voimatoimet eivät asiaa varmasti edesauta.

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltain toiminta Afganistanissa on ollut siis päättäväistä ja tehokasta, mutta samalla toimet on pyritty mitoittamaan ja kohdentamaan niin, että siviiliuhreja voitaisiin välttää. Myös Euroopalla pitää olla valmius kriisinhallinnan sotilaalliseen puoleen. EU tarvitsee omat nopean toiminnan joukkonsa. EU:n ja Naton järkevä yhteistyö puolestaan edellyttää päällekkäisten sotilaallisten rakenteiden välttämistä.

Suomen osallistuminen kriisinhallintaan ei sekään onnistu ilman sotilaallista valmiutta rauhanturvaamiseen hyväksymämme kansainvälisen mandaatin nojalla. Suomen on kyettävä antamaan tehokkaasti humanitaarista apua, tukemaan sisäisen järjestyksen ylläpitämistä, auttamaan oikeusvaltion rakentamista ja käyttämään kriisinhallintajoukkoja näiden tehtävien turvaamiseen. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on ollut nopeimmin kehittyvää toiminta-aluetta. Sosialidemokraatit katsovat, että Suomen osallistumisen kriisinhallintaan tulisi jatkossakin painottua siviilikriisinhallinnan alueelle. Ulko- ja puolustusvaliokuntien tavoin pidämme sotilaallisen kriisinhallinnan osalta oikeana osallistumista vain toimiin, jotka perustuvat YK:n tai Etyjin valtuutukseen.

Puhemies! Kansainvälisten tehtävien lisääntymisestä huolimatta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ylivoimaisesti tärkein päämäärä on Suomen itsenäisyyden takaaminen. Turvallisuuskeskustelussa huomio kiinnittyy helposti konkreettisiin asioihin: Hankitaanko helikopterit vai ei, hankitaanko niiden turvaksi saattokoptereita, mitä tehdään panssariaseille tai henkilömiinoille? Nämä kysymykset ovat olennaisia, mutta niistä ei pidä tehdä maailmankatsomusasioita.

Puolustusvoimien tehtävät on määriteltävä kansainvälisen toimintaympäristön ja sen mukaisten kriisi- ja uhkamallien edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi taisteluhelikopteriasiassa meidän tehtävämme eduskunnassa on aikanaan arvioida, tarvitaanko niitä valmiusjoukkojen liikkuvuuden ja tulivoiman turvaamiseksi, ja sen ohella miettiä, mitä ne maksavat. Muuta päänvaivaa esimerkiksi teknisen, ammattimaisen ja asevelvollisuusarmeijan välillä tähän kysymykseen ei pitäisi liittää. Yleinen asevelvollisuus on joka tapauksessa puolustuskykymme perusta. Vain se voi tuottaa riittävän määrän joukkoja koko laajan Suomen puolustamiseen.

Puolustusvoimien materiaalisen uudistamisen painopiste on Maavoimissa. Tärkein kehittämisen kohde tällöin on valmiusprikaatit. On varauduttava siihen, että niidenkin osalta erilaisia asejärjestelmiä on samanaikaisesti ylläpidettävä ja kehitettävä. Uusien järjestelmien hankinta ja kehittäminen on väistämätön osatekijä myös Suomen tavoitteessa rakentaa maan puolustuskyky sellaiseksi, että voimme kuluvan vuosikymmenen puolenvälin jälkeen luopua henkilömiinoista ja liittyä miinat kieltävään kansainväliseen Ottawan sopimukseen.

Kaikki uudet hankinnat merkitsevät rahareikää valtion budjettiin. Siksi on syytä sosialidemokraattien puolelta tyrmätä sellaiset ajatukset, että Puolustusvoimille ikään kuin huomenlahjana kuuluisi muita aloja pehmeämpi määrärahakohtelu. Näin ei ole, ja tulemme sen vuoksi tarkoin seuraamaan selonteossa ennakoidun budjetin toteutumista. (Ed. Rajamäki: Kuten aina!)

Arvoisa puhemies! Teknologian kehittyminen ei vähennä ihmisten merkitystä puolustukselle. Kokonaismaanpuolustuksen merkitys ei ole vähentynyt. Kaikkien suomalaisten kaikissa osissa maata on pystyttävä luottamaan siihen, että vakavakin kriisi kestetään.

Kysymys varuskuntien ja varikkojen tulevaisuudesta on ymmärrettävästi noussut tämän selonteon käsittelyn yhteydessä esiin. Edessä olevan uudistuksen myötä syntyvien ongelmien hoitamisessa kannattaa ottaa oppia viime vuosien kokemuksista. Sekä Kuopio että Oulu ovat entistä ehompina selvinneet työpaikkamenetyksistään. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne voi kuitenkin muodostua hyvinkin vaikeaksi. Siksi valtion tulee valmistautua myös erityistoimiin, joilla asiaa autetaan. Tästä puolustusvaliokunta on mietinnössään painokkaasti muistuttanut. Sosialidemokraatit yhtyvät valiokunnan lausumaan, jossa erityisesti henkilöstön asemasta kannetaan huolta.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen hallitukset ansaitsevat kiitoksen Suomen turvallisuuden ja puolustuksen sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä. Aloitteellisuuteen on yhdistetty hyvän virkamiesasiantuntemuksen käyttö ja myöskin eduskunnan kuuleminen. Eduskunnalla voisi – ja tulisi – olla kuitenkin vielä merkittävämpi rooli turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on aiemmin tänä syksynä ehdottanut eduskunnan osallisuutta vuoden 2004 selonteon valmisteluun jo sen valtioneuvostovaiheessa. Vastaava kanta sisältyy myös ulkoasiainvaliokunnan asiasta antamaan lausuntoon. Se on myöskin mainittu puolustusvaliokunnan mietinnössä. Tämä ehdotus oikein toteutettuna — muistutan ed. Jaakonsaaren puheenvuorosta — antaa kansallisen turvallisuuden linjavalinnoille entistäkin tukevamman pohjan. Se voidaan toteuttaa hyvän parlamentarismin hengessä ilman, että puhuttaisiin paluusta laajoihin komiteoihin. Asiaa on, arvoisa puhemies, syytä kehitellä hyvässä sovussa ja yhteistyössä hallituksen ja eduskunnan ryhmien kesken.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on vuoden 97 selonteon tarkistus, eräänlainen väliraportti. Kaikki tärkeät puolustusjärjestelmää koskevat ratkaisut hallitus siirsi seuraavaan, vuonna 2004 annettavaan selontekoon. Näitä ovat muun muassa taisteluhelikopterien mahdollinen hankinta maavoimien aselajiksi, jalkaväkimiinojen tulevaisuus sekä uusi aluepuolustusjärjestelmä.

Hallituspuolueiden viime keväänä selonteosta käymän nokkapokan tuloksena sovittiin vain puolustusbudjetin tasosta vuoteen 2008 saakka sekä siitä johtuvasta Puolustusvoimiemme supistamislinjasta. Käytännössä tämä linja tarkoittaa sodanajan joukkojen vähentämistä sekä varuskunta- ja varikkoverkoston supistamista.

Keskustan eduskuntaryhmän kritiikki jo selonteon valmisteluvaiheessa kohdistui selonteon valmistelutapaan. Hallitus valmisteli selonteon sisäisenä työnään samaan tapaan kuin vuoden 97 selonteon. Perinteisestä parlamentaarisesta valmistelusta puolustusasioiden linjauksissa on Lipposen hallitusten aikana luovuttu. Tämä malli on nyt kuitenkin tullut tiensä päähän.

Keskustan eduskuntaryhmä on arvostellut selonteon sisällössä muun muassa aluepuolustuksen heikentämistä, jalkaväkimiinoista luopumista, varuskuntien ja varikoiden vähentämistä. Lisäksi olemme epäilleet, ettei koko maata enää täysipainoisesti puolustettaisi, vaan strategisen iskun torjunnan korostamisella halutaan turvata vain maan ydinalueiden toiminnot. Olemme epäilleet myös kansainvälisten kriisinhallintatoimien vievän liikaa voimavaroja kotimaan puolustuksesta. Mielestämme selonteossa ei anneta riittävää painotusta hyvän maanpuolustushengen säilymiselle. Suomalaisten tahto itse puolustaa maataan on perinteisesti hyvä, mutta sen säilymisestä on jatkuvasti kaikin keinoin pidettävä kiinni.

Hyvin laajaan asiantuntijakuulemiseen perustuvassa selonteon valiokuntakäsittelyssä saimme tärkeinä pitämiimme asioihin monia parannuksia ja lisätarkennuksia, niin että eduskuntaryhmämme voi tiukin reunaehdoin hyväksyä yksimielisen mietinnön. Asiaan vaikutti myös tämän selonteon välitarkistusluonne. Suuria haasteita ja odotuksia jääkin seuraavan selonteon valmisteluun, vaikka yksi keskeinen elementti, puolustusbudjetin taso, on jo tässä yhteydessä lyöty lukkoon. Haluan korostaa, että keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy puolustusvaliokunnan mietinnön, ei selontekoa sellaisenaan. Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa on kehitettävä mietinnössä olevien tarkennusten ja lausumaehdotusten pohjalta.

Arvoisa puhemies! Selonteko koostuu neljästä osasta: 1) turvallisuuspoliittinen ympäristö ja Suomen toimintalinja, 2) Suomen puolustuksen kehittäminen, 3) kansainvälinen kriisinhallinta ja 4) varautuminen ja yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien torjuminen.

Aivan aluksi täytyy puuttua vielä selonteon valmisteluun, jota olemme voimakkaasti kritisoineet. Suomen puolustuksen keskeinen kulmakivi on kansalaisten yhtenäinen ja voimakas sitoutuminen maanpuolustukseen eli maanpuolustustahto. Tämän keskeisen päämäärän saavuttamista on omiaan tukemaan sellainen puolustuspolitiikan suunnittelumalli, jossa tähdätään laajaan yhteisymmärrykseen ja vallitsevien erilaisten käsitysten mahdollisimman suureen yhteensovittamiseen. Eduskuntaryhmämme pitää hyvänä, että puolustusvaliokunta ulkoasiainvaliokunnan tavoin päätyi korostamaan parlamentaarisen valmistelun merkitystä. Valiokunnan mietintöön sisältyy asiasta lausumaehdotus, jonka mukaan vuoden 2004 selonteko valmistellaan parlamentaarisesti siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa. Me ymmärrämme parlamentaarisella valmistelulla eduskunnassa olevien puolueiden, niin hallitus- kuin oppositiopuolueidenkin, mukanaoloa jo valmistelutyössä.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan Suomen turvallisuusympäristöä ei hahmoteta olennaisesti edellisistä selonteoista poikkeavasti. Euroopan unionin merkitys turvallisuuspoliittisten etujemme ja päämääriemme toteuttamisessa on entisestään lisääntynyt. Selonteon antamisen jälkeen on Suomen turvallisuusympäristössä kuitenkin tapahtunut ainakin kolme merkittävää muutosta. Ensiksi, terrorismista on tullut entistä suurempi maailmanlaajuinen uhka. Toiseksi, Baltian maiden jäsenyys Natossa on käynyt entistä todennäköisemmäksi, mikä vaikuttaa Itämeren alueen sotilaalliseen tilanteeseen. Kolmas muutos on Venäjän ja USA:n lähentyminen. Yhteistyö terrorisminvastaisessa taistelussa on lähentänyt Venäjää ja länttä. Vielä on liian varhaista sanoa, kuinka pitkälle meneviä seurauksia tästä on. Vaikka kansainvälinen terrorismi ei suoraan meitä uhkaakaan, tuntuvat sen vaikutukset välillisesti Suomessakin. Varsinainen terrorismiin varautuminen kuuluu meillä ensisijaisesti kuitenkin poliisille ja sisäasiainministeriön toimialaan.

Terrorisminvastainen toiminta on vahvistanut kansainvälistä yhteistyötä. Suomen kannalta erityisen tärkeää on YK-järjestelmän vahvistuminen. Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys on herättänyt voimakkaammin myös kotimaisen keskustelun Nato-jäsenyydestä. Suomen kantana on ollut, että Baltian mailla on oikeus itse valita omat turvallisuusratkaisunsa. Naton laajentumisen tulisi tapahtua kuitenkin vastuullisesti, niin ettei sillä ole negatiivisia vaikutuksia Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Puolustusvaliokunta toteaa myös, ettei Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys aiheuta Suomelle perusteita liittyä Natoon. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä yhteistyö Naton kanssa on toteutettava Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa, aivan kuten ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan.

Suomen turvallisuusympäristön keskeinen tekijä on Venäjä. Viime vuosina Venäjän rauhanajan asevoimia on supistettu muun muassa taloudellisista syisetä. Venäjä on suunnitellut supistavansa asevoimiensa rauhanajan vahvuutta vielä vuoteen 2006 saakka. Leningradin sotilaspiirin merkitys säilyy kuitenkin tulevaisuudessakin Suomen lähialueilla tärkeänä. Vaikka alueen joukkojen määrää on supistettu, supistukset ovat koskeneet lähinnä vain alhaisemman valmiuden joukkoja. Suomen turvallisuusympäristön kehitys on johtanut varautumiseen alueellisiin ja paikallisiin konflikteihin. Tässä samoin kuin edellisessä selonteossa korostetaan strategisen iskun torjuntakykyä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on Suomen pahimman varalta ylläpidettävä puolustusjärjestelmää, jonka avulla voidaan torjua myös maahantunkeutuminen. Strategisen iskun torjuminen ja laajamittaisen hyökkäyksen estäminen voivat toteutua myös peräkkäisinä tapahtumina.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen puolustuksen tulee tulevaisuudessakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan kattavaan alueelliseen ja paikalliseen puolustukseen. Tämä edellyttää puolustusvoimilta riittävää, nykyaikaista materiaalista valmiutta. Toinen tärkeä tekijä on kansalaisten maanpuolustustahto. Puolustusvoimia kehitettäessä ei pidä lähteä rakentamaan vastakkainasettelua pienen teknoarmeijan ja suuren asevelvollisuusarmeijan välillä. Mielestämme Suomen kaltaisella maalla ei ole mahdollisuuksia tarpeeksi suureen ammattiarmeijaan, jotta koko maan puolustaminen olisi mahdollista.

Mielestämme on hyvä, että puolustusvaliokunnan mietinnön lausumaehdotuksessa eduskunta edellyttää, että rakennettaessa 2010-luvun puolustusjärjestelmää lähtökohtana on pidettävä koko maan puolustamista, alueellista puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta. Selonteon teksteissä alue- ja paikallispuolustuksen merkitys on jäänyt kuitenkin hyvin vähälle huomiolle. Uudistettu alueellinen puolustusjärjestelmä toki luvataan esittää vuoden 2004 selonteossa. Paikallisten joukkojen kehittämisestä selonteossa ei kuitenkaan mainita paljoakaan, vaikka nämä joukot edelleenkin pysyvät alueellisen puolustusstrategian selkärankana. Asiantuntijakuulemisessa kävi kuitenkin ilmi, että valmiusyhtymien jälkeen on tarkoitus panostaa myös paikallispuolustuksen joukkoihin. Varmaan myös vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta joudutaan käyttämään hyväksi paikallispuolustuksen täydentäjänä.

Puolustusvaliokunta esittää, että hallitus vuoden 2004 selonteossa selvittää Suomen suhtautumisen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Valtiovarainvaliokunta on todennut lausunnossaan, ettei selonteossa ehdotettu rahoituskehys mahdollista miinoista luopumista ja niitä korvaavien järjestelmien hankintaa. Keskustan näkemyksen mukaan uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen ja puolustustalouden kannalta luopuminen jalkaväkimiinoista ei näytä mahdolliselta selonteossa esitetyllä tavalla. Korvaavia järjestelmiä ei ole näköpiirissä. Jalkaväkimiinojen sumeilemattomasta kylvämisestä johtuva siviiliväestön terrorisoiminen on kuitenkin ongelma, jota Suomenkin pitää pyrkiä lieventämään. Kannatammekin humanitääristä miinanraivaustyön jatkamistoimintaa ja mahdollisuuksien mukaan myös sen laajentamista.

Selonteossa esitetään melko suurta muutosta sodanajan joukkojen vahvuuteen. Joukkojen enimmäisvahvuus pienennetään 430 000:sta 350 000 sotilaaseen vuoteen 2008 mennessä. Tämä tarkoittaa, että Puolustusvoimien reservit ovat puolittuneet siitä, mitä ne suurimmillaan olivat. Keskustan eduskuntaryhmää arveluttaa sodanajan reservin näin nopea vähentäminen. Ikäluokkien pieneneminen ja yhä suurempi aseellisesta palveluksesta vapautettavien määrä ei valiokunnan saamien selvitysten mukaan ilmeisesti mahdollista suurempaa, riittävän nuorta sodanajan joukkoa. Tulevaisuudessa siviiliyhteiskunnan avaintehtäviä hoitamaan arvioidaan vapautettavan koulutetuista asevelvollisista nykyisen 10 prosentin sijasta 20 prosenttia. Kaavailtu sodanajan vahvuus edellyttää, että jatkossakin 80 prosenttia ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden.

Hyvänä pidämme sitä, että kertausharjoitettavien määrä nostetaan 35 000:n tasolle vuosittain. Kohteena ovat ensisijaisesti valmiusprikaateissa koulutettavat, jotka vanhemmiten siirtyvät varsin hyvin kertausharjoitettuina paikallispuolustuksen reserviin. Selonteossa todetaan, että vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tehtävät vakiinnutetaan. Vapaaehtoisten kertausharjoitusten avulla tuetaan sodanajan joukkojen perustamisen suoritusorganisaation ja paikallisjoukkojen koulutusta. Erityisesti vanhemman reservin koulutuksessa voidaan tätä hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Selonteossa esitetään vuonna 97 aloitetun Puolustusvoimien rakenneuudistuksen jatkamista, mikä merkitsee muun muassa kahden joukko-osaston ja viiden varikon lakkauttamista. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että maassa on riittävä ja hajautettu varuskunta- ja varikkoverkosto. Tällä Puolustusvoimien näkyvyydellä on merkitystä myös kansalaisten maanpuolustustahdolle. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä varikoiden lakkauttamisessa tulee asejärjestelmien elinkaari ottaa huomioon niin, ettei turhaan vain muutaman vuoden ajaksi siirretä niiden huolto- ym. toimenpiteitä kokonaan toiselle paikkakunnalle. Myös henkilöstön uudelleensijoittamisesta on pidettävä huolta. Varikoiden osalta kyseessä ovat valtaosaltaan siviilihenkilöt, joita ei voida helposti siirtää muihin puolustuslaitoksen tehtäviin. Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin kohtuullisen tyydyttävänä valiokunnan tästä asiasta tekemää lausumaehdotusta.

Suomen osallistuminen rauhanturvatoimintaan on ollut perinteisesti merkittävää. Suomi on ollut myös kehittämässä EU:n kriisinhallintakyvyn vahvistamista. Tämän tulee keskustan eduskuntaryhmän mukaan tapahtua sopusoinnussa liittoutumattomuutemme kanssa. Lähtökohtana tulee olla, että kriisinhallintatehtäviin tarjottavat joukot tukevat Suomen puolustusta. Suomessa on ollut epäilyksiä siitä, että kriisinhallintatoimintaa kehitetään kotimaan puolustuksen kustannuksella.

Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy kriisinhallintatoiminnan nykyisen tason, mikä merkitsee vajaata 2:ta prosenttia puolustusvoimien henkilöstörahoitusresursseista. Kriisinhallintatehtävät ovat operaation luonteesta riippuen myös aitoja ruudinhajuisia koulutustilaisuuksia ja tilanteita, joista on hyötyä myös kotimaan puolustamisessa. Kantahenkilökunta saa todellisen tilanteen tuntuista johtajakoulutusta.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että tulevaisuudessakin kriisinhallintatoiminnan edellytyksenä YK:n ja Etyjin mandaatti. Rauhanturvalain muutoksiin ei mielestämme tältä osin ole tarvetta. Kriisinhallintatyö on nähtävä vastuullisena toimintana, johon Suomen on osallistuttava kansainvälisen yhteisön aktiivisena jäsenenä. Keskustan eduskuntaryhmä tukee selonteossa esitettyjä ajatuksia siviilikriisinhallinnan kehittämisestä.

Eduskuntaryhmämme mielestä Suomen tulee osallistua meille sopivalla tavalla Afganistanin jälleenrakentamiseen ja olojen normalisointiin. Luontevinta Suomen on osallistua jälleenrakennusta edistäviin cimic-tyyppisiin tehtäviin. Keskustan mielestä Suomen tulee tarkoin harkita osallistumistaan varsinaisiin kriisinhallintatehtäviin. Päätös mahdollisesta osallistumisesta voidaan tehdä vasta kun YK:n määrittelemä mandaatti on tiedossa ja tiedetään, mitä meiltä sen puitteissa odotetaan.

Kansainvälistymisen myötä omavaraisuutemme on heikentynyt. Varastot ovat pienentyneet ja siirtyneet ulkomaille, samalla kun kansallinen osaaminen on heikentynyt ulkomaille siirtyneillä toimialoilla. Keskustan eduskuntaryhmä tukeekin selonteossa esitettyä kansallisen poikkeusoloihin varautumisen strategian laatimista mahdollisimman pian.

Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden riittävän työllisyyden ja Suomen itsenäisen puolustuksen turvaaminen edellyttää Puolustusvoimien hankintojen suuntaamista nykyistä painotetummin kotimaisille toimittajille. Puolustustarvikkeiden kotimaisen tuotannon turvaaminen on myös nähtävä osana mahdollisten kriisiaikojen huoltovarmuutta. Tärkeää on, että tavoitteeksi asetettu kotimaisen teollisuuden osuus, vähintään puolet käytettävissä olevista hankintamäärärahoista vuoteen 2003 mennessä, myös saavutetaan.

Arvoisa puhemies! Selonteon merkittävin linjaus on puolustusmäärärahoista päättäminen vuoteen 2008 asti. Tämä edelliseen selontekoon nähden niukka taso aiheuttaa keskustan eduskuntaryhmän mielestä kovia haasteita seuraavan selonteon valmistelulle. Puolustusvoimien johdon näkemyksen mukaan tällä määrärahatasolla voidaan Suomen puolustus kuitenkin hoitaa riittävän hyvin.

Korostamme vielä lopuksi, että hyväksymme Puolustusvoimien kehittämisperusteeksi puolustusvaliokunnan mietinnön, emme selontekoa sellaisenaan.

Haluan lopuksi kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja jäseniä hyvästä yhteistyöstä tämän laajan asian käsittelyssä.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen turvallisuus ja puolustuspoliittinen toimintalinja on kiteytetty selonteossa kolmeen perustekijään: uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen, pysyttäytymiseen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana ja osallistumiseen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. Näihin tekijöihin nojaa puolustuksemme valtiollisen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

Suomea kohtaavat uhkatekijät ovat muuttuneet, eivät kuitenkaan kaikki poistuneet. Selonteon mukaan laajamittaisen sotilaallisen konfliktin uhka on tällä hetkellä vähäinen. Tilalle on tullut kansalliset rajat ylittäviä turvallisuushaasteita, muun muassa informaatio- ja ympäristöuhkat sekä kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi. Vaikka maahamme kohdistuvan suurhyökkäyksen uhka on pieni, pahimpaan vaihtoehtoon varautuminen on osa kansallista turvallisuuspolitiikkaa.

Puolustusjärjestelmää tulee arvioida pitkäjänteisesti kokonaisuutena turvallisuusympäristössä tapahtuvat nopeatkin muutokset ennakoiden. Varautuminen kriiseihin vaatii pitkäjänteistä työtä ja vakaata rahoitusta, jota ei voi alistaa suhdanteille. Puolustusjärjestelmää ei kriisin tullen rakenneta yhdessä yössä. Nyt päätetty rahoitusjärjestelmä tuo pitkäjänteisyyttä ja varmuutta puolustuksemme kehittämiseen. Rahoituksen suunta on oikea, mutta niukka. Liittoutumattomuus asettaa puolustukselle erityisvaatimukset; itsenäinen puolustus ei ole ilmainen tavoite.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että Suomi edelleen käyttää vähän rahaa puolustukseensa maamme taloudelliseen kantokykyyn ja muihin meihin verrattavissa oleviin maihin suhteutettuna. Siksi onkin tärkeätä, että selonteossa sovituista rahoituksista pidetään kiinni.

Selonteko jättää avoimeksi monia asioita. Vuodeksi 2005 suunniteltua selontekoa on aikaistettu vuodella. Kannatettavaa on myös keskeisten valiokuntien kytkeminen valmisteluun jo valtioneuvostovaiheessa, kuten puolustusvaliokunta esittää.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Euroopassa on lähdetty hakemaan uutta turvallisuusrakennetta. Tämä kehitys on alkanut jo Naton ja EU:n laajentumisen myötä. Unioni on vahvistamassa rooliaan ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana ja ottamassa vahvemman roolin Euroopan turvallisuuskehityksessä.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut ovat muuttaneet maailmaa tavalla, jonka lopputulos ei vielä ole arvioitavissa. Iskun vaikutukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen. Terrorismi on ristiriidassa kaikkien niiden arvojen kanssa, joita länsimaisessa yhteiskunnassa pidetään tärkeinä.

Terrori-iskujen jälkeisestä maailmasta on löydettävissä myöskin myönteisiä kehityspiirteitä. Valtiot ovat yhteistoimin tuominneet iskut ja ryhtyneet terrorisminvastaiseen työhön. Yhdysvallat on ansiokkaasti YK:n turvallisuusneuvoston mandaatilla koonnut laajan koalition ja lähtenyt harkiten taisteluun terrorismia vastaan. Venäjä on tiivistänyt suhteitaan länteen myös tässä yhteisessä taistelussa. Unohduksissa ollut YK ja sen turvallisuusneuvosto ovat saaneet vahvemman roolin rauhanturvaamisessa ja kansainvälisen yhteistyön foorumina.

Yhdysvaltoihin suunnattujen terrori-iskujen seurauksena EU:ssa on tiivistetty poliisi-, oikeus-, rajavalvonta- ja turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyötä. Tätä työtä on tuettava. Vaikka Suomeen ei kohdistu välitöntä vaaraa, terroritekoihin on meilläkin varauduttava.

Myönteisestä yleisen turvallisuustilanteen kehityksestä huolimatta Euroopassa on selkkauksia, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi turvallisuuskehitykseen. Paineet kriisien ennalta ehkäisemiseen ja kriisinhallintakyvyn kehittämiseen ovat johtaneet kansallisten puolustusjärjestelmien ja kansainvälisen yhteisön kehittämiseen tavoitteena kriisien nopea tukahduttaminen tai niiden leviämisen estäminen. Tätä kautta osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön konfliktien estämiseksi vahvistaa samalla myöskin Suomen turvallisuutta.

Nato on kehittynyt kylmän sodan aikaisesta sotilasorganisaatiosta kriisinhallintatehtävien myötä uudenlaiseksi turvallisuuspoliittiseksi toimijaksi Euroopassa. Se on muuttunut ja muuttaa luonnettaan koko ajan. Kriisien ratkomisesta ja ennaltaehkäisystä on tullut merkittävä osa sen toimintaa, jonka ovet on avattu myös liittoutumaan kuulumattomille maille.

Naton rauhankumppanuustoiminnalla on ollut kriisinhallintakyvyn kehittämisen kannalta ratkaisevan tärkeä merkitys. Rauhankumppanuusmaat ovat yhdessä jäsenmaiden kanssa voineet kehittää yhteistoimintakykyään ja kansainvälisiin tehtäviin tarkoitettuja valmiusjoukkojaan niin, että ne voivat selviytyä vaativistakin tehtävistä. Suomella on rauhankumppanuusohjelman kautta aktiivisena toimijana hyvät yhteistyösuhteet Natoon. On myönteistä, että olemme tukeneet aktiivisesti näitä ponnisteluja.

Kansainvälinen kriisinhallinta on laajentunut perinteisestä YK:n rauhanturvaamistoiminnasta. Suomi on ollut mittavasti mukana tässä työssä. Suomen on edelleen osallistuttava kansainvälisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Laekenin huippukokouksessa sovittiin, että kukin EU-maa osallistuu oman harkintansa mukaisesti Afganistanin-operaatioon. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää perusteltuna Suomen osallistumista kyseiseen tehtävään. On syytä perusteellisesti arvioida, minkä kokoinen ja minkälaisiin tehtäviin varustettu joukko kyseisiin tehtäviin lähetetään.

Itämeren alueen vakaus on Suomen kannalta tärkeätä. Baltian maiden integroituminen kiinteämmin Euroopan unioniin tukee konkreettisesti vakautta lähialueillamme. Suomi on EU:n piirissä tukenut pyrkimystä ottaa jäseniksi kaikki kolme Baltian maata jo laajentumisen ensimmäisessä vaiheessa. Laekenin kokouksen jälkeen tämä tavoite tuntuu nyt olevan mahdollinen.

Naton mahdollinen laajentuminen tulee toteuttaa niin, että se lujittaa koko maanosan turvallisuutta ja vakautta. Edellisen kerran Nato laajeni vuonna 99, jolloin uusiksi jäseniksi otettiin Puola, Unkari ja Tshekin tasavalta. Tuolloin monet asiantuntijat varoittivat Naton laajentumisen johtavan epävakauden lisääntymiseen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt; päinvastoin laajentuminen merkitsi vakauden lisääntymistä Euroopassa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ei ole mitään syytä epäillä etteikö näin kävisi myöskin seuraavalla kierroksella.

Seuraamme Naton laajentumiskehitystä lähtien siitä, että kaikilla valtioilla on oikeus itse valita omat turvallisuusjärjestelmänsä. Tämä koskee erityisesti Baltian maita, joilta itsenäisen valinnan oikeus riistettiin usean vuosikymmenen ajaksi.

Venäjän ja EU:n yhteistyön merkitys Euroopan kehitykselle ja turvallisuudelle kasvaa jatkuvasti. Myös Naton ja Venäjän kahdenväliset järjestelyt ja yhteistyö kansainvälisessä kriisinhallinnassa ovat osoituksia uudenlaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä. Venäjän kulkeminen eristäytymisestä kohti avoimuutta ja lisääntyvää yhteistyötä on merkittävää Suomen ja koko Euroopan rauhanomaisen kehityksen kannalta.

Suomen linja perustuu hallitusohjelman ja selonteon mukaan vallitsevissa olosuhteissa sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Tämä ei merkitse sitä, että Suomi olisi perinteisessä mielessä puolueeton valtio. EU:n jäsenenä emme voi olla puolueeton. Vallitsevissa oloissa sotilaallinen liittoutumattomuus pitää sisällään myös sen, että olosuhteiden muuttuessa peruslinjamme voi tulla uudelleen harkinnan kohteeksi.

Puolustusvaliokunta on mietinnössään todennut, että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Kuten valiokunta toteaa, tulevaisuudessa on todennäköistä, että Itämeren alueella on erilaisen turvallisuusratkaisun valinneita maita. Baltian maiden todennäköinen Nato-jäsenyys ei tietenkään sinänsä luo perustetta Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muutokselle. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on kuitenkin selvää, että se on yksi tekijä arvioitaessa turvallisuusympäristömme muutoksia.

Naton laajenemisesta on Suomen kannalta voitava käydä avointa keskustelua. Sotilaallisen liittoutumisen ja myös liittoutumattomuuden merkitystä on arvioitava keskustelun tueksi ja Nato-tietouden vahvistamiseksi. On pohdittava, kuinka suuri todellisuudessa on liittoutumisen ja liittoutumattomuuden välinen raja. Suomen turvallisuusratkaisuja tuleekin tarkastella syvällisemmin seuraavan selonteon yhteydessä.

Puolustuksemme keskeiset elementit ovat alueellinen puolustusjärjestelmä, yleinen asevelvollisuus, riittävä ja koulutettu reservi, kotimaisen puolustustarviketuotannon turvaaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Sen tulee kattaa koko valtakunnan alue. On muodostettava ennalta ehkäisevä pidäke maahantunkeutumisen varalta. Suomen puolustusvoimien on pysyttävä kehityksessä mukana, ja siksi on jatkuvasti pohdittava puolustuspolitiikkamme lyhyen ja pitkän tähtäyksen kehittämisen linjoja.

Kokoomus katsoo, että puolustusjärjestelmämme kehittämisen perustan tulee myös tulevaisuudessa nojautua alueelliseen maanpuolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen. Vaikka selonteossa korostetaan strategiseen iskuun varautumista, voimavarojen on riitettävä strategisen iskun torjumisen lisäksi myöskin alueelliseen, koko valtakunnan kattavaan puolustukseen. Kokoomus toteaa, että alueellinen puolustus on periaatteiltaan erittäin moderni ja kustannustehokkuudeltaan hyvä ja kehittämiskelpoinen ratkaisu Suomen puolustamiseen.

Selonteossa on todettu, että koko valtakunnan alueen puolustaminen edellyttää yleistä asevelvollisuutta. Myös jatkossa puolustuksemme tulee perustua tähän. Se on kansalaisten voimakkaan maanpuolustustahdon keskeinen tekijä unohtamatta asevelvollisuuden yhteiskunnallista merkitystä. Selonteossa arvioidaan, että varusmiespalveluksen suorittaneiden määrän pysyminen noin 80 prosentissa ikäluokasta on mahdollista. Palveluksen suorittaneiden osuus on todellisuudessa lähenemässä 70:tä prosenttia. Kokoomus katsoo, että tämä epäsuotuisa kehitys on pysäytettävä.

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että ehdotetut rahoituskehykset eivät mahdollista luopumista jalkaväkimiinoista ja niitä korvaavien järjestelmien hankkimista. Asiantuntijoiden mukaan kyse on lähes 5 miljardin markan kustannuksista. Kysymmekin, onko puolustushallinnon rahoituskehysten ulkopuolelta löydettävä nämä ylimääräiset vajaat 5 miljardia markkaa vai onko tarkoitus heikentää puolustuskykyämme ottamalla tarvittavat varat kehysten sisältä.

Kokoomus korostaa, että jalkaväkimiinakysymys tulee ratkaista seuraavan selonteon yhteydessä Suomen uskottavan puolustuskyvyn ja laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakyvyn säilymisen kannalta siten, ettei joukkojemme puolustusvalmiutta heikennetä. Suomalaiseen jalkaväkimiinaan astuu vain vihollinen maahan tunkeutuessaan. Rauhan aikana miinamme on sijoitettu varastoihin.

Selonteossa esitetään varikkojärjestelmää supistettavaksi. Sitä pidetään liian laajana ja hallinnollisesti raskaana 350 000 henkilön Puolustusvoimille. Kokoomus korostaa pitkäjänteistä puolustuksen suunnittelua. Myös toimintojen rationalisoinnin tulee olla pitkäjänteistä. Rationalisointitoimista tulee olla todellista hyötyä. Ne tulee toteuttaa yhteistyössä henkilöstön kanssa siten, ettei henkilöstölle aiheudu siitä kohtuutonta haittaa.

Hallitusohjelmassa ja selonteossa tavoitteena on turvata kotimaisen puolustusvälinetarviketeollisuuden toimintaedellytykset. Selonteosta ilmenee, miten tarvikkeiden tuontiriippuvuus on kasvanut niin, että se merkitsee uhkaa kriisitilanteessa. Kokoomus yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemykseen siitä, että myös huoltovarmuuden turvaamiseksi kotimainen ruuti ja ammustarviketuotanto on säilytettävä. Puolustuksemme ei voi nojata kasvavassa määrin tuonnin ja ulkomaisen osaamisen varaan. Määrärahoja on suunnattava kotimaiselle teollisuudelle tehtäviin hankintoihin. Panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan on lisättävä kotimaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja kansainvälisen yhteistyön turvaamiseksi. Kokoomus yhtyy puolustusvaliokunnan vaatimukseen siitä, että on kiireesti selvitettävä, mitä muuta puolustusteollisuutta Suomessa tarvitaan sotilaallisessa kriisitilanteessa, ja luotava toimintastrategia huoltovarmuuden takaamiseksi.

Kertausharjoitukset ovat myös olennainen osa puolustusjärjestelmäämme ja maanpuolustustahtomme ylläpitoa. Vuosittain koulutettavien reserviläisten määrä tulee nostaa 35 000 henkilöön. Myös vapaaehtoisella maanpuolustuksella on merkittävä panoksensa kokonaismaanpuolustuksessa, ja sen roolia tulee edelleen tukea ja kehittää.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten maanpuolustustahto on korkealla. Suuri enemmistö meistä kannattaa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää. Suomen puolustuksen merkittävät tukipilarit, vahva maanpuolustustahto ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö, luovat edellytykset itsenäisyydellemme. Niitä on tuettava ja ne on säilytettävä.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen rauhanturvalaki poikkeaa useimpien muiden Euroopan unionin jäsenmaiden vastaavasta lainsäädännöstä kahdessa olennaisessa asiassa. Ensiksikin Suomi voi osallistua vain sellaisiin rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin, joilla on YK:n turvallisuusneuvoston tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutus. Toiseksi, Suomi ei voi osallistua operaatioihin, jotka ovat luonteeltaan rauhaanpakottamista. Viime mainitusta esimerkkeinä ovat Yhdysvaltain ja sen liittolaisten käymä Persianlahden sota ja Naton Jugoslaviaan kohdistamat pommitukset.

Vasemmistoliitto yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan, jonka mukaan myös jatkossa Suomi voi osallistua vain sellaiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, joka perustuu YK:n tai Etyjin valtuutukseen. Myös EU:n kriisinhallintaoperaatioilla on oltava valtuutus, jotta Suomi voi niihin osallistua. On myönteistä, että puolustusvaliokunta on ottanut asiaan selvän kannan, joka luonnollisesti tulevana eduskunnan päätöksenä on sitova ohje myös hallitukselle laadittaessa vuoden 2004 puolustusselontekoa.

Tuntuisi oudolta, että syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeisessä tilanteessa, jossa YK:n kaltaisen kaikkia maailman valtioita yhdistävän järjestön tarve on käynyt yhä selvemmäksi, Suomi ryhtyisi lainsäädännön kautta rajaamaan Yhdistyneitä kansakuntia joidenkin rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtävien ulkopuolelle. Tämän kaltaisia suunnitelmia puolustusministeri Enestamin johtamassa ministeriössä on kuitenkin ollut. Vasemmistoliitto ei niitä tue.

Presidentti Urho Kekkonen totesi jo vuosikymmeniä sitten tärkeän viisauden: Suomi ei ole puolueeton sodan ja rauhan kysymyksissä, Suomi on rauhan puolella sotaa vastaan. Myöskään terrorisminvastaisessa taistelussa Suomi ei voi olla puolueeton eikä ole ollut puolueeton, vaikka samalla haluamme yksiselitteisellä tavalla todeta, ettei pommituksilla — ulotettiinpa ne yhteen tai useampaan maahan — terrorismin syitä ja juuria kitketä.

On aika käydä kiinni terrorismin syihin, tekijöihin, jotka ovat kasvualustana terrorismin joukkokannatukselle ja josta terrorismi rekrytoi tukensa ja toimijansa. Lähi-idän kriisin rauhanomainen ja oikeudenmukainen ratkaisu auttaisi ratkaisevalla tavalla terrorismin kitkemisessä. Valitettavasti Yhdysvaltain nykyhallinnon yksipuolinen tuki Israelin miehityspolitiikalle vain syventää ja pitkittää kriisiä. Viime vuodet ovat synnyttäneet kokonaisen sukupolven itsemurhaiskuihin halukkaita nuoria. Palestiinalaisvaltion nopea luominen olisi paras vastaisku palestiinalaisten ääriainesten terrorismille.

Globalisaatio lisää sekin pahimmillaan ongelmia, erityisesti kehitysmaissa. Köyhyys, epätasa-arvoisuus, nälkä ja epäoikeudenmukaisuus synnyttävät vihaa ja katkeruutta. Jotta terrorismin sosiaalinen perusta voitaisiin juuria, tarvitaan köyhyyden ja nälän sijasta kehitystä ja hyvinvoinnin kasvua. Suomen onkin lisättävä tuntuvasti kehitysmaiden köyhien tukemista.

Sinänsä välttämätöntä terrorisminvastaista taistelua ei voida käydä rajoittamalla kansalaisoikeuksia tai kansalaisvapauksia. Puolustusvaliokunta korostaakin, että lainsäädännöllisten toimien on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden kanssa. Eurooppalaisten valtioiden on kunnioitettava myös tässä kamppailussa Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Arvoisa puhemies! On tietenkin selvää, että Naton laajentuminen yleensä ja laajentumisprosessin mahdollinen ulottuminen Suomen lähialueille, Baltian maihin, herättää keskustelua, jota ei ole syytä hallituksen puolustusselonteon tapaan välttää. Puolustusvaliokuntakaan ei ollut pakotettu arvioimaan laajentumisen vaikutuksia Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden kannalta. Se olisi voinut tehdä samoin kuin Lipposen hallitus: panna päänsä pensaaseen, mutta valiokunta päätti tässä asiassa toimia toisin.

Hallituksen puolustusselonteosta ei Naton laajentumisen arvioinnissa ollut apua. Siksi työ oli tehtävä itse ja tilanteessa, jossa osa mediaa Helsingin Sanomien johdolla on lähestulkoon päivittäin rummuttanut Nato-jäsenyyden siunauksellisuutta Suomelle. Me emme kerta kaikkiaan muka voi jäädä sotilasliiton ulkopuolelle, jos Baltian maat liittyvät Natoon. Samaa johtopäätöstä tyrkytetään suomalaisille myös Ruotsiin viitaten.

Mikä pakottaisi Suomen seuraamaan Baltian maita Natoon? Miksei Suomi voisi jäädä ulkopuolelle? Valitettavan harva vaivautuu esittämään nämä tärkeät kysymykset. He ovat samoja henkilöitä, joille vastaus on kuitenkin selvä: Natoon on liityttävä hinnalla millä hyvänsä tai oikeammin hinnasta piittaamatta. Vakavasti otettavat tutkijat kuitenkin tietävät, että Nato-jäsenyyden poliittiset kustannukset olisivat suuret, kaksin- tai kolminkertaistuvista varustelumenoista puhumattakaan.

Puolustusvaliokunta on ollut yksimielinen siitä, ettei Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Vasemmistoliitto on asiasta samaa mieltä.

Parhaiten Suomi vaikuttaa jatkossakin, kuten puolustusvaliokunta toteaa, Itämeren alueellisen vakauden säilymiseen pysymällä sotilaallisesti liittoutumattomana. Yhtä selvää on, että tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi käy erilaisen turvallisuusratkaisun valinneiden Itämeren valtioiden keskinäinen yhteistyö. Kyse on ennen kaikkea Venäjän tiivistä integroinnista Itämeren alueen turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön, ei eristämisestä.

Sotilaallinen liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle puolustusvaliokunnan mielestä myös mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteiden muutoksessa. Kosovon kriisissä presidentti Martti Ahtisaaren panos perustui juuri siihen, että Suomi Naton ulkopuolisena maana pystyi saamaan sodan lopettamista koskevalle ehdotukselleen myös Venäjän tuen. Suomen presidentti ei olisi kelvannut tehtävään, jos Suomi olisi ollut Naton jäsen. Vain täydellinen poliittinen hölmö voi kuvitella muuta.

Euroopan unioni ei vasemmistoliiton mielestä tarvitse sotilasliitolle luonteenomaista yhteistä puolustuspolitiikkaa, yhteisestä puolustuksesta puhumattakaan. Kyky kriisinhallintaan riittää. Me emme halua, että Euroopan unionista muodostuu varustelua kiihdyttävä voimapoliittinen pelaaja. Päätöksenteossa Euroopan unionin on oltava itsenäinen myös suhteessa Natoon.

Mitä Baltian maiden Nato-jäsenyys sitten merkitsisi? Yksi keskeisistä periaatteista, jonka vasemmistoliittokin allekirjoittaa, on tietenkin jokaisen valtion oikeus ratkaista itse turvallisuusjärjestelynsä. Mutta yhtä keskeinen on tämän periaatteen toinen puoli: oikeus valita oma turvallisuusratkaisu ei voi tapahtua kenenkään muun turvallisuuden kustannuksella. Siksi Suomen ulkopoliittinen johto on kehottanut välttämään uusien rajalinjojen muodostamista.

Vaikka Baltian maiden Nato-jäsenyyden vaikutuksia voidaan tosiasiassa arvioida vasta jäsenyyden toteuduttua, toisi eteläisten naapuriemme Nato-jäsenyys sotilasliiton ja sen sotilaalliset toiminnot joka tapauksessa lähemmäksi Suomen rajoja. Naton aktiivisuus mitä ilmeisimmin lisääntyisi myös Suomenlahdella ja lähellä Suomen ilmatilaa, vaikka ulkomaisia joukkoja, tukikohtia ja ydinaseita ei sijoitettaisikaan uusiin Nato-maihin. Lisäisikö tämä Suomen ja sen lähialueiden turvallisuutta?

Sanomattakin on selvää, että kansainvälisen tilanteen kehittyessä suotuisasti, Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden kehittyessä viime aikojen tapaan suotuisasti, Venäjän sisäisen tilanteen vakiintuessa myös tilanne Itämerellä ja sen lähialueilla kehittyisi suotuisasti riippumatta siitä, ovatko Baltian maat Naton jäseniä vai eivät.

Mutta entä tilanteessa, jossa ilmassa olisi myrskyn merkkejä? Tilanteessa, jossa esimerkiksi Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet syystä tai toisesta tulehtuisivat? Mitä sotilasliiton läheisyys silloin voi merkitä? Sitäkin voisivat tutkijat joskus pohdiskella. Lähtökohtana voisi olla esimerkiksi se, ettei Naton päätös olla sijoittamatta ulkomaisia joukkoja ja ydinaseita uusiin Nato-maihin koske kriisitilanteita.

Puolustusvaliokunta on halunnut muistuttaa, että maamme geostrateginen asema saattaa aiheuttaa sen, että Suomi omista toimistaan riippumattomista syistä voi joutua kriisialueeksi vakavassa ja ehkä pitkään jatkuneessa konfliktissa, johon suurvallat ovat kietoutuneet ja jonka syyt saattavat olla etäälläkin Suomesta.

Juuri tästä syystä Suomelle ei ole samantekevää, miten suurvaltojen keskinäiset suhteet kehittyvät ja miten esimerkiksi Naton laajentuminen vaikuttaa Yhdysvaltain ja Venäjän suhteisiin. Jokainen ymmärtää, että seuraamme Suomessa tarkasti, mitä Venäjällä tapahtuu ja miten Venäjän uusi johto toimii. Mutta meille ei myöskään ole samantekevää, mitä tapahtuu Naton vaikutusvaltaisimmassa maassa, Yhdysvalloissa.

Hallituksen selonteosta puuttuu syystä tai toisesta kokonaan arvio Yhdysvaltain poliittisesta kehityksestä. Puolustusvaliokunta on halunnut kuitenkin todeta, että Yhdysvallat on ilmoittanut selonteon valmistumisen jälkeen irtautuvansa strategisten aseiden rajoittamisen kannalta keskeisestä Abm-sopimuksesta ja kieltäytynyt hyväksymästä biologisten aseiden valvontasopimusta.

Naton suuntautuminen Yhdysvaltain ohjaamana yhä voimallisemmin maailmanpoliisin rooliin herättää monia vakavia kysymyksiä ennen kaikkea YK-järjestelmän tulevaisuuden suhteen. Jo Washingtonin huippukokouksessa vuonna 1999 Nato ilmoitti valmiutensa ryhtyä sotilaallisiin operaatioihin tarvittaessa myös ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta missä päin maailmaa tahansa. Tämäkin aivan olennainen päätös on muuten jätetty mainitsematta hallituksen puolustusselonteossa.

Suomella on Naton kanssa vuosi vuodelta tiiviimpää yhteistyötä, ja tämä yhteistyö perustuu niin sanottuun kumppanuussopimukseen. Kun Suomi solmi kumppanuussopimuksen Naton kanssa, kyse piti olla vain rauhanturvaamisyhteistyöstä. Suomen piti tässä yhteistyössä olla antava osapuoli, joka tarjoaa ennen kaikkea rauhanturvaamisen koulutuspalveluja muille kumppanuusmaille. Naton sotaharjoituksiin Suomen piti osallistua vain tarkkailijana.

Myöhemmin kuitenkin kaikki muuttui. Sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa on yhä useamman alettu perustella Nato-option realisoitumisella, jäsenyyden materiaalisen perustan valmistelulla, ei enää yhteistyöllä kriisinhallinnassa. Tämä on puettu sanoiksi toteamalla, että jos Suomi päättää joskus hakea Naton jäsenyyttä, niin onhan jotakin jo tullut tehdyksi. Ei tarvitse tyhjältä pöydältä lähteä.

Sotilaallinen yhteistyö Naton kanssa on johtanut siihen, että sinänsä välttämätön yhteistoimintakyky Nato-maiden taistelujoukkojen kanssa Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa, joihin Suomikin osallistuu Bosniassa ja Kosovossa, pitäisi Nato-jäsenyyden puoltajien mielestä ulottaa koko Suomen armeijaan, ei siis vain niihin joukkoihin, jotka Suomi on korvamerkinnyt kriisinhallintatehtäviin.

Monet toivovat ja ehkäpä vielä useammat pelkäävät, että Suomen puolustusvoimat ollaan sopeuttamassa Nato-ruotuun. Nato-sopeuttaminen näkyy tätä nykyä ennen muuta jo kalustohankinnoissa. Esimerkiksi Ilmavoimat ei enää juurikaan hanki esimerkiksi ilmavalvontaan tai ilmatorjuntaan liittyvää kalustoa ilman, että se on Nato-yhteensopivaa. Parhaillaan meneillään on muun muassa Nato-yhteensopivan tietovuojärjestelmän hankinta. Sen avulla pidetään yhteyttä Hornet-torjuntahävittäjiin.

Naton ja Suomen rauhankumppanuusohjelman tavoitteet, joita eduskunta ei ole tähän päivään mennessä vielä kertaakaan käsitellyt saati sitten arvioinut, on vienyt Suomen hämmästyttävän tiiviiseen sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa. Eduskunnan ulko- ja puolustusasiainvaliokunnan jäsenille on vihdoin viimein kovan kädenväännön tuloksena jaettu tiivistelmä kumppanuusohjelman 64 yhteensovitustavoitteesta. Kumppanuusohjelmaan tutustuessa nousee väistämättä esille kysymys, ovatko jo hyväksytyt ja toimeenpanossa olevat tavoitteet sopusoinnussa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa.

Arvoisa puhemies! Mitä sitten sotilaallinen yhteistyö Naton kanssa pitää sisällään? Jotta en rikkoisi "vaiteliaisuuspyyntöä", jollaisella leimalla tiivistelmä kumppanuustavoitteista viime perjantaina jaettiin, referoin toimittaja Pekka Ervastin kanssa viime keväänä toimittamaani Nato-kirjaa, jossa muuten on kerrottu kaikki nämä vaiteliaisuuspyynnöllä varustetut tavoitteet.

Suomen ja Naton merellisen yhteistyön varmistamiseksi tavoitteena on muun muassa rakentaa salatut merelliset yhteydet. Naton kanssa on tarkoitus kehittää myös vedenalainen puhelin, joka mahdollistaa yhteydenpidon sukellusveneisiin. Kyse on Naton sukellusveneistä, sillä omia sukellusveneitä Suomella ei ole.

Natolle on myös luvattu tehdä selvitys kaupallisten tankkerien vuokraamisesta polttoainetäydennyksiin kriisitilanteessa. Myös Naton sotalaivojen täydentäminen satamissa kuuluu kumppanuustavoitteisiin. Kosovon sodan kokemusten myötä Suomi on kehittämässä myös johto- ja viestijärjestelmiään Nato-yhteensopivammiksi.

Ensi keväänä kumppanuusohjelmaa on ollut tarkoitus täydentää uusilla tavoitteilla, joiden avulla maamme lentokentät, satamat ja rautateiden päätepysäkit on tarkoitus tehdä Nato-yhteensopiviksi. Uusien tavoitteiden tarkoituksena on ollut mahdollistaa kriisitilanteessa sotilaallisen avun vastaanottaminen sotilasliitolta eli Natolta.

Kun kuulee tämän kaltaisista tavoitteista, herää väistämättä kysymys Nato-kumppanuusohjelman ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden välisestä suhteesta. Siksi onkin välttämätöntä, että eduskunta arvioi kumppanuustavoitteita pitäen lähtökohtana sitä, kuten puolustusvaliokuntakin toteaa, että ne ovat sopusoinnussa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuu-den kanssa.

Puolustusvaliokunta katsookin, että yhteistyö Naton kanssa on toteutettava Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa. Sama kanta on myös ulkoasiainvaliokunnalla. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää kannanottoa enemmän kuin tervetulleena. Pidämme myös oikeana, että puolustusvaliokunta on todennut maamme puolustussuunnittelun perustaksi itsenäisen puolustuksen. Tätä sanaa muuten hallitus välttää sekä hallitusohjelmassa että myöskin puolustusselonteossa. Itsenäistä puolustusta ei enää mainita puolustusselonteossa.

Kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä totesi jo puolustusselonteon lähetekeskustelussa, talouden näkymät olivat paremmat selontekoa laadittaessa kuin nyt. Valtiovarainvaliokunta, joka päinvastoin kuin puolustusvaliokunta on käsitellyt yksityiskohtaisesti puolustusmäärärahoja, on pitänyt tärkeänä, että suunnitellut rahoituskehykset ovat realistiset. Joka tapauksessa Puolustusvoimien rahoituskehykset on tarkoitus lähivuosina mitoittaa 1,3 prosentiksi bruttokansantuotteesta. Nato-jäsenyys nostaisi määrärahat vähintään 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Pidämme myönteisenä, että ratkaisut puolustusjärjestelmään kuuluvista keskeisistä asejärjestelmistä lykättiin seuraavan selonteon yhteyteen. Vasemmistoliitto vaikutti ratkaisevalla tavalla siihen, ettei päätöstä taisteluhelikopterien hankinnasta, ministeri Enestam, tehty tänä vuonna, vaikka useampikin keskeinen ministeri teidän ohellanne ajoi pikaista päätöstä. (Ed. Gustafsson: Kuka mahtoi vaikuttaa keskeisesti asiaan?) — Ed. Gustafsson, te varmasti tiedätte, että myös pääministeri Lipponen ajoi taisteluhelikopterien osalta pikaista päätöstä. Kiitos sosialidemokraattisen ryhmän, hän ei saanut tahtoaan lävitse.

Vasemmistoliitto olisi ollut valmis hyväksymään puolustusvaliokunnassa tiukemman kannanoton Ottawan miinasopimukseen liittymisestä. Kompromissin tuloksena syntynyt kannanotto ei kuitenkaan sekään estä hallitusta tekemästä päätöstä sopimukseen liittymisestä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuonna 2006 siten, että jalkaväkimiinat hävitetään vuoden 2010 loppuun mennessä.

Pidämme myös oikeana, että puolustusvaliokunta on halunnut vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämistä arvioidessaan sulkea tulevaisuuden vaihtoehtojen ulkopuolelle Puolustusvoimien ulkopuolisen organisaation, kodinturvajoukkojen, perustamisen.

Vasemmistoliitto tukee puolustusvaliokunnan esittämän lausuman hyväksymistä, jotta varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten, että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa ja että niiden henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä.

On ymmärrettävää, että erityisesti Pirkanmaalla usean varikon sulkemisuhka on synnyttänyt pelon työpaikkojen menetyksistä. Eduskunnan päätöksen jälkeen odotamme, että puolustusministeriö toimii hyväksyttävän lausuman edellyttämällä tavalla.

Vasemmistoliitto yhtyy puolustusvaliokunnan kantaan seuraavan puolustusselonteon valmistelusta, jonka on tapahduttava laajaan parlamentaariseen osallistumiseen tukeutuen. Eduskunnan keskeiset valiokunnat — puolustusvaliokunta, ulkoasiainvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta — on kytkettävä selonteon valmisteluun jo valtioneuvostovaiheessa, samoin soveltuvin tavoin myös kansalaisjärjestöt ja tutkimuslaitokset.

Klaus Bremer /r:

Värderade talman! Statsrådets redogörelse 2001 är en mellanrapport före en fullständigare säkerhetspolitisk redogörelse. Försvarsutskottet kräver att riksdagens försvars-, utrikes- och finansutskott skall kopplas in på beredningen redan i statsrådsskedet. Denna redogörelse bör ges åt riksdagen för behandling 2004. Tjänstemannaberedningen har redan inletts. Svenska riksdagsgruppen stöder riksdagens medverkan redan i beredningsskedet. Så är fallet i övriga EU-länder. Samtidigt ställs dock stränga krav på de involverade riksdagsledamöterna.

Puhemies! Puolustusvaliokunnan yksimielinen mietintö avaa painavia linjauksia saatteeksi tulevalle selonteolle 2004. Kolmesta ei tingitty: yleisestä asevelvollisuudesta, koko maan puolustamisesta ja alueellisesta puolustuksesta pääperiaatteena. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on samaa mieltä. Jalkaväkimiinat, Puolustusvoimien rakenneuudistus, joukkojen vahvuus ja kodinturvajoukot nousivat kipupisteiksi. Niistäkin löytyi yksimielisyys.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on iloinen siitä, että puolustusministeriö perustaa myös kuntien ja maakuntaliiton edustajista koostuvan työryhmän arvioimaan ja tukemaan Utössä ja Örössä ja muillakin suurempien muutosten kohteiksi joutuvilla alueilla tehtävien muutosten toimeenpanoa. Työryhmän tehtävänä on myös rannikkoalueella vapautuvien kiinteistöjen ja maa-alueiden jatkokäytön selvittely. Tavoitteena on niiden saaminen nopeasti yhteiskunnan käyttöön ja haittavaikutusten minimoiminen sekä Puolustusvoimien työntekijöiden että menetyksiä kärsivien paikkakuntien osalta. Päätöksissä on noudatettava myös saaristolakia.

Varikkokohtainen muutostarkastelu ja lähinnä koulutusta vastaavan työn tarjoaminen muutoskohteiden henkilökunnalle on inhimillisyydessään kallis ratkaisu. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä eduskunnan tulisi myöntää erikseen määräraha tätä varten, jos tällaiseen ryhdytään.

Valiokunnan lausumaehdotus elinkaareltaan päättymässä olevan kaluston huoltovelvollisuudesta ei liioin ole tarkoitettu Puolustusvoimiemme rationaalisen kehityksen seisauttamiseksi. Päinvastoin se avaa mahdollisuuden tarkoituksenmukaisesti poistaa loppuun palvellutta kalustoa.

Puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnöstä nousee esille mahdoton yhtälö. Puolustusvoimien esittämiä määrärahoja on jatkuvasti leikattu. Viimeksi esitetty 11,8 miljardia markkaa leikattiin budjettineuvotteluissa 10,8 miljardiin eli 1,3 prosenttiin bkt:sta, kun EU-maiden keskiarvo on 2 prosenttia. Varuskuntia ja varikkoja joudutaan nyt lakkauttamaan, virkoja ja työpaikkoja joudutaan vähentämään noin 800:lla, joukkojen miesvahvuutta joudutaan vähentämään puoleen sodanajan joukkojen vahvuudesta. Materiaalihankintoja joudutaan leikkaamaan niin, että oma ruuti- ja ammusteollisuutemme on lakkautusuhan edessä. Aseteknologian kehittyessä puolustusvälineiden hinnat samalla karkaavat taivaisiin. Reservin koulutusta ja iskukykyä ei haluta vahvistaa. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehostamista siirtymällä yksilökoulutuksesta asteittain joukkojen koulutukseen vastustetaan tiukasti. Kodinturvajoukot muiden Pohjoismaiden tapaan ovat vasemmistolle ja vihreille täysin poissuljettu mahdollisuus.

Samalla kuitenkin vaaditaan edelleen koko maan tehokasta puolustamista, aluepuolustuksen vahvistamista, liikkuvien iskujoukkojen vahvistamista, pitkän itärajan lisäksi nyt myös etelärajan valvonnan vahvistamista, laajamittaisen maahantunkeutumisen torjuntakyvyn vahvistamista, kansainvälisen terrorismin ja laittoman maahantunkeutumisen torjunnan tehostamista. Kaikki aselajit on säilytettävä eikä liittoutua saa. Ei tällainen onnistu. Joko rahoituspuolella on lisättävä tai tulospuolella on tingittävä.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä vapaaehtoisuuden pohjalta kehitetty paikallispuolustuksen tehostaminen Puolustusvoimien valvonnassa tarjoaa mahdollisuuden edetä. Ryhmämme kannattaa puolustusvaliokunnan vaatimusta voimavarojen siirtämisestä jatkossa paikallisjoukkojen kehittämiseen. Yhtälön ratkaisu tulee kuitenkin olemaan vuoden 2004 selonteon suurin haaste.

Talman! Utskottet var enigt om att Finland skall förbli alliansfritt. I samband med utformningen av redogörelsen 2004 är det dock nödvändigt att beakta förändringarna som sker runt omkring oss. Natos utvidgning till Baltikum samt till övriga ansökarländer leder till att Natos medlemskår i högre grad sammanfaller med EU:s. Polen, Tjeckien och Ungern är redan Nato-medlemmar. Ryssland och Nato har närmat sig varandra trots att Nato nyligen tagit i bruk artikel 5 för första gången i organisationens historia. Samtidigt utvecklas Nato alltmer från militärallians till en krishanteringsorganisation.

Alldeles speciellt måste vi ha EU:s interna utveckling för ögonen. Framväxten av en säkerhetspolitisk profil kommer att fortsätta och de tre s.k. Petersbergsuppgifterna ger en fingervisning om hur profilen kommer att utformas. Det är viktigt för Finland att slå vakt om maximala möjligheter att påverka utvecklingen i Europa. Denna omständighet måste beaktas också i fråga om Finlands framtida förhållande till Nato.

Är det förenligt med vår strävan att aktivt delta i utformningen av vår omgivning, att vi i allt högre grad via EU binds till beslut som vi inte själva kan påverka? Denna frågeställning bör tas upp i redogörelsen 2004.

Terrordåden i september har stärkt även FN:s fredsbevarande roll. Svenska riksdagsgruppen anser det ytterst viktigt för Finlands del att världsorganisationen får en ledande roll i en världsomfattande krishantering. Finland bör därför aktivt befrämja och medverka i FN:s krishanteringsaktiviteter.

Puhemies! Valiokunta pitää laajamittaista maahan tunkeutumista turvallisuutemme suurimpana uhkakuvana. Geostrategisesta asemastaan johtuen Suomi saattaa omista toimistaan riippumatta joutua sotatoimialueeksi kriisissä, johon suurvallat ovat kietoutuneet ja jonka syyt saattavat olla etäällä Suomesta. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä tämä uhka korostaa YK:n ennalta ehkäisevän kriisinhallinnan tärkeyttä ja perustelee Suomen aktiivista osallistumista YK:n rauhanturvatoimiin. Suomella on tässä suhteessa kaksi erillistä painopistesuuntaa: Itämeren alue ja pohjoiset merialueet.

Vaikka Venäjä on siirtämässä sotilaallista painopistettään etelään, Leningradin sotilaspiirin ja Suomen voimasuhde on asiantuntijoiden mukaan 6:1. Baltian mahdollinen Nato-jäsenyys tulee vahvistamaan Kaliningradin strategista merkitystä Venäjälle. Tähän nähden selonteossa 2004 joudutaan tekemään arvio Suomen etelärannikon puolustuksesta.

Pohjoisten merialueiden merkityksen kasvu perustelee Lapin puolustuksen tärkeyttä, joka on nostettu esille valiokunnan mietinnössä. EU:n jäsenmaissa meneillä oleva Puolustusvoimien eräiden toimintojen ulkoistaminen ja kaupallistaminen tarjoaa Suomelle samalla sekä mallin että mahdollisuuden hyödyntää Lapissa Puolustusvoimiemme osaamista arktisissa olosuhteissa EU:n ja YK:n kriisinhallinnan koulutuksessa.

Puhemies! Jalkaväkimiinat muodostivat yhden kipupisteen valiokunnan käsittelyssä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä hyväksyy valiokunnan löytämän kompromissin. Suomi pyrkii liittymään Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja hävittämään nykyiset jalkaväkimiinat vuoteen 2010 mennessä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi lisää osallistumistaan miinanraivaukseen ja miinojen uhrien auttamiseen. Ryhmämme luottaa jalkaväkimiinojen nykyiseen tiukkaan käyttösäännöstöön, jolla pyritään estämään siviiliuhrien syntyminen. Miinakysymyksen ratkaisun tulee sisältyä selontekoon 2004.

Maamme huoltovarmuudesta selonteko toteaa armotta, että kriisitilanteessa Suomi voi enää olla vain rajoitetusti omavarainen. Erityisongelmana puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota meri- ja ilmakuljetusten turvaamiseen vakavan kriisin olosuhteissa. Ulkomaankaupan kuljetukset on turvattava riittävällä, Suomessa rekisteröidyllä, jäävahvisteisella aluskalustolla ja päätösvallan säilyttämisellä ilmakuljetusten osalta Suomella. Huoltovarmuutemme minimirajasta näyttää jo tingityn. Matkustaja-alustemme mahdollinen siirtyminen vieraan lipun alle saattaa elintarvike- ja päivittäistavarahuoltomme ongelmalliseksi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tilannetta vakavana ja edellyttää asian perusteellista selvitystä selonteossa 2004.

Talman! Utskottet behandlade även försvarets centrala vapensystem: eskorthelikoptrar, artillerivapensystem, pansarvagnar och pansarvärnsmissiler. Frågan aktualiserades av nyheterna om att effektivera Hornet-planens beväpning. Svenska riksdagsgruppen instämmer i utskottets åsikt, att vapensystemen bör granskas som en helhet. Riksdagen skall staka ut huvudlinjerna för landets försvar, men inte blanda sig i detaljer som val av erforderliga vapensystem.

Utskottet fäster också berättigad uppmärksamhet vid den starkt växande risken för olaglig gränsöverträdelse inte bara i öst utan även i söder via Polen och Baltikum. Överträdelserna åtföljs av både knark- och människohandel samt organiserad kriminalitet. Svenska riksdagsgruppen förutsätter att vår gränsbevakning utvecklas i enlighet med dessa krav.

Puhemies! Valiokunta moitti perustellusti puolustushallintoa lyhytnäköisestä taloushallinnosta. Varikkoihin ja varuskuntiin on investoitu jopa miljoonia vain vähän ennen niiden lakkauttamispäätöstä. Muuallakin esiintyy rahankäyttöä, jossa ei ole haettu edullisinta tietä tulokseen. EU:n suurissakin sotilasvaltioissa on jouduttu ottamaan käyttöön elinkeinoelämältä opitut saneeraus- ja rationalisointitoimet, ulkoistamiset, valtion rajat ylittävät yhteistoiminnot jne. Puolustusvoimillamme on tässä suhteessa paljon oppimista. Vaikeinta näyttää olevan irrottautuminen vanhoista kaavoista. Liian usein kuulee sotaväen torjuvan uusajattelua sanoilla: Se ei ole sotaväen tehtävä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy valiokunnan vaatimuksiin, että rationalisointitoimenpiteiden kokonaistaloudelliset vaikutukset tulee selvittää ennen niiden toteuttamista ja että jatkossa puolustushallinnolta on edellytettävä nykyistä pitkäjänteisempää taloudellista suunnittelua. Ilman laajojen piirien uusajattelua maanpuolustuksemme ei onnistu vastaamaan esitettyihin haasteisiin.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Selonteon antamisen jälkeen kaksi seikkaa on vaikuttanut voimakkaasti turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Suomessa. Toinen on syyskuun terroristi-iskuista seuranneet muutokset maailmanlaajuisessa turvallisuuspolitiikassa. Toinen koskee Suomen lähialueita, nimittäin Baltian maiden Nato-jäsenyyden toteutumisen suurempi todennäköisyys.

Selonteon antamisen jälkeen keskustelu Baltian maiden mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ja myös Suomen omasta asemasta sotilaallisesti liittoutumattomana maana on ollut vilkkaampaa kuin varmasti koskaan aikaisemmin. Osittain keskustelua siivitti Venäjän presidentin Putinin elokuinen vierailu Suomessa ja näiden asioiden esiintulo siinä yhteydessä.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa vihreiden ryhmäpuheenvuorossa ed. Ulla Anttila totesi seuraavaa: "Puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikan uudelleenarviointi ei saa tarkoittaa sitä, että nämä käsitteet viedään vanhentuneina ullakolle säilöön. Baltian maiden Nato-jäsenyyden toteutumisen jälkeenkin Suomi voi jatkaa turvallisuuspoliittisesti liittoutuneena EU:hun mutta ilman sotilaallista liittoutumista Natoon. Tällainen asema tarjoaa Suomelle mahdollisuuden muun muassa olla kehittämässä kriisinhallintaa EU:n puitteissa painottaen siviilikriisinhallinnan ja kriisien ennaltaehkäisyn merkitystä. Vihreä eduskuntaryhmä painottaa näitä globaaleja perusteita olla liittymättä Natoon sekä sitä, että Suomen on tietoisesti haettava aktiivista roolia konfliktien ennaltaehkäisyssä."

Mietinnössään puolustusvaliokunta toteaa, että sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen kylmän sodan jälkeisenä turvallisuus- ja puolustuspoliittisena linjana on ollut tarkoituksenmukainen. Valiokunnan mukaan sotilaallinen liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen muutoksessa. Lisäksi mainitaan suomalaisten välittäjien panos esimerkiksi Kosovon ja Pohjois-Irlannin kriisien ratkaisussa.

Selonteon antamisen jälkeen Baltian maiden jäsenyys Natossa on alkanut vaikuttaa todennäköisemmältä kuin aikaisemmin. Selonteossa ei ole käsitelty niiden mahdollisen jäsenyyden vaikutuksia Itämeren alueen vakauteen tai Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Suomi on tukenut Baltian maiden oikeutta valita itse omat turvallisuusratkaisunsa. Ulkopoliittinen johto on todennut, että Baltian maiden kansainvälisen aseman vakiinnuttaminen on Suomen etujen mukaista ja että Suomi suhtautuu ymmärtämyksellä niiden pyrkimyksiin. Mitä tulee mahdollisen jäsenyyden vaikutuksiin Suomen asemaan, valiokunta toteaa, että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Lisäksi todetaan, että Itämeren alueella on tulevaisuudessa todennäköisesti erilaisen turvallisuusratkaisun valinneita maita, joiden yhteistyö on välttämätöntä.

Vihreä eduskuntaryhmä on edustanut sitä kantaa, jonka mukaan Baltian mailla itseoikeutetusti on oikeus valita oma turvallisuuspoliittinen linjansa. Samoin Suomen oman linjan tulee perustua analyysiimme siitä, miten parhaiten voimme lisätä turvallisuutta lähialueillamme ja globaalisti. Edellä mainittu aktiivinen rooli konfliktien ennaltaehkäisyssä ja pyrkimys vaikuttaa kansainvälisten turvallisuusjärjestelmien kehittämiseen ovat asioita, joissa on vielä paljon haasteita ja saavutettavaa.

Suomen osallistumisella rauhanturvaoperaatioihin on pitkä perinne. Suomi voi osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan YK:n tai Etyjin mandaatin saaneissa operaatioissa yhteensä enintään 2 000 henkilön vahvuisella joukolla. Tätä rauhanturvalain muotoa vihreä eduskuntaryhmä tukee. Suomen Euroopan unionille tarjoamien joukkojen määrä on yhteensä noin 2 000 sotilasta.

Tällä hetkellä YK:n piirissä suunnitellaan Afganistaniin kohdistuvaa rauhanturvaoperaatiota, jonka tulisi palvella useiden sotien näyttämönä olleen maan kehittämistä kohti vakaata ja demokraattista yhteiskuntaa, jossa hallinto olisi tasapainoinen etnisten ryhmien välillä ja jossa naisten oikeudet olisi turvattu. Tämä tehtävä ei tule olemaan yksinkertainen. Suunnitelmien ollessa valmiita Suomen tulee harkita, millä tavalla se parhaiten voisi antaa panoksensa tällaisessa operaatiossa huomioon ottaen Suomen rauhanturvalainsäädäntö ja -perinne sekä Suomen osaaminen rauhanturvaajamaana.

EU:n siviilikriisinhallintayhteistyön painopistealueiksi on vahvistettu poliisitoimi, oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistaminen sekä pelastustoimi. Lausunnossaan ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä, että siviilikriisinhallintaa koskevien valmiuksien luomisessa EU:ssa on hyväksytty konkreettisia, aikataulutettuja tavoitteita. Toisaalta valiokunta pitää valittuja tavoitteita suhteellisen kapeina ja toivoo kiinnitettävän nykyistä enemmän huomiota oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistamiseen.

Erityisesti siviilikriisinhallinnan kohdalla valiokunta korostaa konfliktien ennaltaehkäisyä, joka edellyttää jatkuvaa tiivistä yhteistyötä YK:n sekä alueellisten järjestöjen kuten Etyjin ja Euroopan neuvoston kanssa konfliktien ehkäisemiseen tähtäävässä työssä. Huomiota kiinnitetään myös näiden järjestöjen taloudellisten resurssien riittävyyteen. Näistä asioista vihreä eduskuntaryhmä on samaa mieltä. Samoin vihreä eduskuntaryhmä kannattaa ajatusta kansainvälisen siviilikriisinhallinnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen perustamisesta Suomeen.

Selonteon mukaan hallitus jatkaa selvitystyötä pyrkimyksenä Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja jalkaväkimiinojen hävittäminen vuoteen 2010 mennessä uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että tämänhetkisten arvioiden mukaan korvaavat järjestelmät ovat kalliita, mutta että kustannuksia ei kyetä arvioimaan vielä alalla tapahtuvan nopean teknisen kehityksen vuoksi. Osittain asetekninen kehitys on joka tapauksessa vähentänyt miinojen käyttökelpoisuutta. Vihreä eduskuntaryhmä toteaa, että Suomen ulkopoliittisen toimintalinjan johdonmukaisuuden vuoksi liittymisemme sopimukseen on tärkeätä ja että Suomen tulee olla osa sopimuksen universalisoimisprosessia. Pidämme myös myönteisenä, että valiokunnassa mikään ryhmä ei asettunut vastustamaan Suomen pyrkimystä liittyä Ottawan sopimukseen.

Arvoisa puhemies! Selonteon käsittelyssä tulivat luonnollisesti esiin monella tavalla syyskuussa New Yorkiin ja Pentagoniin kohdistuneiden terrori-iskujen seuraukset ja niistä seurannut keskustelu. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntä on ehdoton edellytys sotatoimien aloittamiselle jotain valtiota kohtaan.

Valiokunnan mietinnössä todetaan myönteisenä YK:n vahvistunut rooli terroristi-iskujen jälkeisessä kansainvälisessä tilanteessa. Toisaalta todetaan, että epävarmuuden ja ristiriitojen elementtejä sisältyy muun muassa Yhdysvalloissa suunnitteilla oleviin hankkeisiin jatkaa terrorisminvastaista toimintaa nykyistä laajemmalla rintamalla. Yhdysvaltojen mahdolliset sotatoimet muissa maissa kuin Afganistanissa lisäisivät olennaisesti olemassa olevia jännitteitä. Vihreä eduskuntaryhmä korostaa, että YK:n roolin tulisi olla aktiivinen sovitettaessa yhteen eri osapuolten näkemyksiä ja että muita toimia kuin sotilaallisia tulisi korostaa.

Vakavia ongelmia sisältyy myös siihen, että syntyneellä laajalla terrorisminvastaisella rintamalla ja terrorismin tuomitsevalla mielialalla on pyritty oikeuttamaan monien kriisialueiden väkivaltaisia ratkaisumalleja. Kansainvälinen yhteisö on aiemmin ollut kriittinen Venäjän toimia kohtaan Tshetsheniassa. Perusteltu kritiikki tulisi säilyttää, vaikka kaikkea toimintaa nyt nimitettäisiinkin osaksi laajaa terrorisminvastaista taistelua. Väkivallan kierre israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on kiihtynyt rajummaksi kuin vuosiin, ja rauhanprosessin tulevaisuus näyttäytyy synkkänä. Israel perustelee toimintalinjaansa terrorisminvastaisella taistelulla. Abhasiassa, Georgiasta itsenäiseksi julistautuneella alueella, abhaasitaistelijat katsovat olevansa osa laajaa terrorisminvastaista taistelua. On selvää, että näitä konflikteja ei saada ratkaistua jatkamalla väkivaltaista toimintaa ja julistamalla itsensä osaksi oikeutettua terrorisminvastaista rintamaa.

Arvoisa puhemies! Suomeen terroritekojen ei ole katsottu kohdistavan välitöntä ja todennäköistä turvallisuusuhkaa. Euroopan unionissa on laadittu terrorisminvastaisista toimista puitepäätös, joka ulottuu lähinnä sisä- ja oikeusministeriöiden aloille. Valiokunta korostaa mietinnössään, että lainsäädännöllisten toimien on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä työstä, minkä lakivaliokunta ja suuri valiokunta on tehnyt sen eteen, että Suomen osalta nämä päätökset tuon sopusoinnun täyttävät, mutta vihreä eduskuntaryhmä on huolestunut siitä, että kaikissa jäsenmaissa tämä ei tällä hetkellä näytä todennäköiseltä.

Samalla tavalla kuin konfliktien väkivaltaista ratkaisua ei tulisi voida automaattisesti perustella terrorisminvastaisella taistelulla, ei myöskään länsimaissa tulisi prosessin aikana heittää romukoppaan sitä avointa ja demokraattista yhteiskuntaa, jota sanomme puolustavamme.

Ulkoasiainvaliokunta käsittelee lausunnossaan terrorismin syitä ja arvioi, että köyhyys, taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, syrjäytyneisyys, ihmisoikeuksien kunnioittamisen puute, yhteiskuntien epädemokraattisuus ja ääritapauksissa valtiorakenteiden hajoaminen ovat otollista kasvualustaa terrorismille. Valiokunta toteaa, että terrorismin ja väkivaltaisten konfliktien ehkäisyssä eivät riitä sotilaalliset keinot, vaan ehkäisyssä tulee pyrkiä kokonaisvaltaiseen politiikkaan.

Konkreettisena johtopäätöksenä valiokunta toteaa, että Suomen hallituksen tulisi pyrkiä kasvattamaan kehitysyhteistyöhön annettavia määrärahoja kansainvälisesti sovittujen päämäärien mukaisesti niin, että 0,7 prosentin tavoite bruttokansantuotteesta saavutetaan mahdollisimman pian.

Terrorismin synnystä on vaikea esittää vedenpitäviä loogisia syy- ja seurausketjuja. On esimerkiksi esitetty, että paras indikaattori terrorismin synnylle on öljy, joka näyttää kylvävän epävakautta siellä, missä sitä esiintyy. Terrorismin kannatusta ja tämän kannatuksen ehkäisyä on jo helpompi arvioida. On selvää, että sille löytyisi vähemmän tukea, jos ponnistelut oikeudenmukaisemman maailman puolesta olisivat tehokkaampia. Myös näistä syistä on välttämätöntä, että teollisuusmaat, Suomi ja EU muiden mukana, tekevät konkreettisia esityksiä lupauksiensa toteuttamiseksi ja toimivat yhteistyöhakuisesti kehitysmaiden kanssa YK:n kehitysrahoituskokouksessa Meksikossa maaliskuussa 2003.

Selonteon lähetekeskustelussa vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa todettiin myös, että huolimatta roolinsa muutoksesta Nato on edelleen puolustusliitto, jonka sisäinen logiikka on pitää yllä painetta puolustusmenojen kasvattamiseen. Naton ministerikokouksessa Brysselissä eilen Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld korosti kollegoilleen, että nyt on aika syyskuun kauhujen ollessa vielä ihmisten mielissä, nostaa puolustusmäärärahoja. Tämä ajattelu on väärin ja nurinkurista. Nyt jos koskaan on aika tarkastella erilaisten turvallisuussatsausten suhdetta toisiinsa ja varmistaa, että muut alueet kuin aseellinen turvallisuus saisivat niille kuuluvan osan.

Selonteossa on lueteltu laaja joukko kansalliset rajat ylittäviä riskejä ja uusia uhkatekijöitä. Näiksi on todettu muun muassa ihmisoikeuksien loukkaukset, yhteiskunnan perusrakenteiden vaurioituminen ja muut edellä luetellut turvallisuusuhat. Puolustusvaliokunta toteaa lisäksi: "Selonteon uhka-analyysiin olisi perusteltua liittää esimerkiksi rasismi ja ulkomaalaisvihamielisyys, jotka vaarantavat konkreettisesti ennen muuta vähemmistöjen turvallisuutta. Selonteossa ei laajan turvallisuuden näkökulmasta pohdita myöskään hyvinvointivaltion muutoksia."

Vihreä eduskuntaryhmä korostaa, että näihin turvallisuusuhkiin ei voida vastata Puolustusvoimiin panostamalla vaan aivan muuta politiikkaa harjoittamalla. Myös terrorismin uhan torjunnassa Puolustusvoimilla on rajoittunut rooli. Niiden avulla ei pitkällä aikavälillä voida poistaa niitä epävakauksia, jotka tuottavat laajempaa kannatusta terroristiselle toiminnalle. Suurin osa edellä mainituista uhkista voidaan hoitaa aivan tavallisella politiikalla, sillä, jota tässä talossa tehdään vaikkapa sosiaali- ja terveys- sekä ympäristövaliokunnissa.

Selonteossa säilytetään asevelvollisuusarmeija ja alueellinen puolustus käynnissä olevasta rakennemuutoksesta huolimatta ja pidetään kiinni kyvystä torjua laajamittainen maahamme kohdistuva hyökkäys, vaikka sen uhkaa ei sinänsä pidetä todennäköisenä. Suomessa niin sanottu maanpuolustustahto on ihmisten keskuudessa korkea ja usein Euroopan mittakaavassa laajaa armeijaamme perustellaan muillakin syillä kuin maahamme kohdistuvalla sotilaallisella uhalla, esimerkiksi kyseisen maanpuolustustahdon säilymisellä ja jopa kasvatuksellisilla ja miesikäluokkaa koskevalla yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimuksella.

Vihreä eduskuntaryhmä tuo esiin tässä yhteydessä sen, että siviilipalvelusmiesten asemaan ja koulutukseen liittyy monia ongelmia, jotka ovat ratkaisematta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tämän seuraavan selonteon valmistelusta: Vuoden 2004 selonteon valmistelua koskien valiokunta on hyväksynyt ponnen, jossa edellytetään parlamentaarista valmistelua siten, että "eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa, jolloin soveltuvalla tavalla on hyödynnettävä myös kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin aikana". Tällä muotoilulla ei tarkoiteta samankaltaista järjestelmää kuin entiset parlamentaariset puolustuskomiteat, joissa kuulemani mukaan valmistelun piiri loppujen lopuksi oli erittäin suppea eikä valmistelun avoimuus parasta mahdollista. (Ed. Laakso: Laajempi kuin tänään kuitenkin!)

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valmistelun ulottamisen valtioneuvostosta laajemmalle, oppositio mukaan lukien, tulee palvella nimenomaan valmistelun laajuutta, monipuolisuutta ja avointa keskustelua. Vihreä eduskuntaryhmä pitää myös erittäin tärkeänä, että selonteon valmisteluun voidaan kytkeä mukaan kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panos.

Nykyisen mallisessa selonteossa on myös ongelmallista se, että vaikka turvallisuusympäristöä ja uhkia käsitellään melko monipuolisesti, konkreettisten toimenpiteiden kohdalla resurssien tarvetta määritellään vain Puolustusvoimille. Tähän ongelmaan tulisi jollain tavalla vastata seuraavaa selontekoa valmisteltaessa.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että keskustelu turvallisuuspolitiikasta on ollut avoimempaa ja vilkkaampaa kuin aikaisemmin. Haastetta turvallisuuspoliittiselle keskustelulle jatkossa tarjoaa se, että valtaosa suomalaisista katsoo, että Suomen tulisi pysytellä sotilaallisesti liittoutumattomana, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän kyselyn mukaan jopa 79 prosenttia. Toisaalta monesti esitetään epäilyjä, että Suomea oltaisiin kuitenkin hivuttamassa liittoutumiseen. Jotta keskustelusta myös syntyisi monipuolista ja analyyttista, sen käymiseen täytyy olla yhtäläiset mahdollisuuden erityyppisiä näkemyksiä ja näkökulmia edustavilla tahoilla. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rauhanjärjestöille tulee turvata riittävät resurssit niiden toimintaan.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Turvallisuuskysymykset ovat puhuttaneet kansaamme kuluvana syksynä. Lähetekeskustelu valtioneuvoston selontekoon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta käytiin syyskuun 5. päivänä. Syyskuun 11. päivänä tapahtui merkittäviä muutoksia kansainvälisessä tilanteessa. Muutosten pysyvyys jää nähtäväksi tulevina kuukausina ja vuosina. Tällä hetkellä on kuitenkin historiallista, että Venäjä ja USA toimivat näyttävästi rinta rinnan. Amerikkalaisia joukkoja ja lentokoneita on jopa Ivyn alueella, ja Venäjä on antanut valtakirjansa asiantilalle.

Toki meidän on hyvä muistaa, että toisessa maailmansodassa silloinen Neuvostoliitto ja USA taistelivat samalla puolella. Englantilaiset ja amerikkalaiset puhalsivat saumattomasti tuolloin yhteen hiileen. Nämä historialliset ja kulttuuriset seikat selittävät pitkälti brittien valmiuden tukea USA:ta myös sotilaallisesti Afganistanin tapahtumissa. Pääministeri Blair on myös ilmoittanut Englannin olevan valmis johtamaan rauhanturvaoperaatiota Afganistanissa. Operaatiossa tulee humanitaarisen panoksen olla merkittävä, samalla kun torjutaan huumausaineiden leviämistä muualle tuolta alueelta. Jotta suomalaisten joukkojen lähtökynnys ylittyisi, tulee operaatiosta olla hyvin selvä kuva.

Suuria kysymyksiä on myös kemiallisten ja biologisten aseiden valmistuksen ja leviämisen estäminen. Pientä lisäjännitettä luo myös USA:n päätös irrottautua aikanaan Neuvostoliiton kanssa tekemästään Abm-sopimuksesta. Kansainväliseen kehitykseen vaikuttavat merkittävästi myös Venäjän taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen kehitys sekä öljyä tuottavien maiden sisäpoliittiset olot.

Afganistanin jälleenrakennus kaipaa nyt kansainväliseltä yhteisöltä merkittävää yhteistä panosta, mikä edellyttää myös sisäisen tilanteen rauhoittumista ja demokratisoitumista. Terroritekojen luomassa ilmapiirissä ei kuitenkaan saa kaikkea oppositiotoimintaa leimata terrorismiksi. Suomen, EU:n ja kansainvälisen yhteisön onkin tarkoin seurattava ja vaadittava ihmisoikeuksien noudattamista ja demokratian pelisääntöjen kunnioittamista kaikkialla maailmassa. YK:n aseman vahvistuminen terrorisminvastaisen taistelun osana onkin Suomen kannalta pantava tyydytyksellä merkille. Näyttää myös siltä, että Naton, EU:n ja Venäjän toimissa terrorismin torjunta tulee saamaan uusia korostuksia, millaisia, se selvinnee tulevana vuonna.

Eduskunnassa turvallisuus- ja puolustuspoliittiset kysymykset ovat työllistäneet erityisesti ulkoasiainvaliokuntaa, valtiovarainvaliokuntaa sekä puolustusvaliokuntaa. Näillä valiokunnilla tulee olla myös merkittävä rooli uutta selontekoa valmisteltaessa. Tämä tuo eduskuntapuolueet mukaan yhteisiin talkoisiin. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää ratkaisuehdotusta hyvänä.

Puolustusvaliokunnassa työskentely sujui hyvässä ja rakentavassa hengessä, josta suuri kiitos lankeaa valiokunnan puheenjohtajalle ed. Ilkka Kanervalle sekä valiokuntaneuvokselle. Kristillisdemokraattinen valiokuntaryhmä oli näistä kiitoksista täysin yksimielinen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa onkin syytä pyrkiä laajaan yhteisymmärrykseen myös jatkossa. (Ed. Laakso: Onko uusistakin kysymyksistä yksimielisyys?) Pienen kansan ei kannata olla näistä asioista kovin eripurainen.

Nyt on keskustelun aika valiokunnan johtopäätösten pohjalta. Niihin kuuluu muun muassa yleisen asevelvollisuuden ja alueellisen puolustusjärjestelmän säilyttäminen. Koko maata pyritään puolustamaan. Valmius laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan säilytetään, vaikka samalla varaudutaan yllätysiskuun tai nykytermillä strategiseen iskuun. Myös yhteistyötä Itämeren alueella tulee kohentaa kaikinpuolisen luottamuksen ja vakauden lisäämiseksi, sillä alueen valtiot näyttävät päätyvän erilaisiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin.

Uskottavasta puolustuskyvystä huolehditaan ja maamme pysyy vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana. Tämä merkitsee monipuolista panostusta puolustuksen kehittämiseen ja uskottavan torjuntakyvyn ylläpitämiseen. Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Natohan tuskin sijoittaa joukkoja tai ydinaseita Baltian maihin. Kysymys asejärjestelmistä jäi vielä auki seuraavaan selontekoon. Silloin tulee arvioida tykistön asema, panssarivaunujen uusinta sekä mahdollisten taisteluhelikopterien tai muun panssarintorjuntaan soveltuvan kaluston hankinta. Kukkaron ohuus panee tarkastelemaan mahdollisuuksia myös käytetyn materiaalin hankintoihin, kuten aikoinaan tehtiin DDR:n kohdalla. (Ed. Laakso: Se oli ihan uutta tavaraa!)

Aseiden lisäksi henkilökunnan jaksaminen ja reservin koulutus ovat avainkysymyksiä. Niillä ylläpidetään maallemme elintärkeää maanpuolustushenkeä. Myös miinakysymyksen ratkaisu jää odottamaan vuoden 2004 selontekoa. Nykykäytäntöä korvaavat ja täydentävät järjestelmät nielevät miljarditolkulla rahaa, ja sen irrottaminen Puolustusvoimien nykyresursseista on mahdotonta, 0,8—1,6 miljardin euron löytymistä voi pitää hyvin epätodennäköisenä mahdollisuutena. Tässäkään kysymyksessä uskottavasta puolustuskyvystä ei saa tinkiä. Vajaan kymmenen vuoden siirtymäaika on tämän hetken tiedon valossa aivan liian lyhyt aika.

Lakkauttamissuunnitelmat olivat luonnollisesti vaikeita valiokunnalle kuin myös kristillisdemokraattiselle eduskuntaryhmälle. Asejärjestelmien toisaalta vanhentuessa ja toisaalta uudistuessa aika kulkee joidenkin varikkojen ohi. Varikkokohtainen tarkastelu tuo kuitenkin lohtua Pirkanmaalle ja Suojeluvarikolle. Ikäluokkien pienentyminen ja reservin määrän väheneminen luonnollisella tavalla johtaa myös tarkastelemaan varuskuntien ja varikkojen määrää. Enää ei valitettavasti ole koulutettavina suuria ikäluokkia. Ratkaisut tulee kuitenkin tehdä riittävällä ajalla henkilökunnan jäsenten ja heidän perheidensä elämäntilanne huomioiden. Hyppyyttäminen paikasta toiseen ja sitten taas muutaman vuoden jälkeen kolmanteen ei ole nykyaikaa. Hallinnolliset ratkaisut ja yhdistämiset sen sijaan voidaan toteuttaa nopealla aikataululla.

Selonteon mukaan ilmatorjuntakoulutusta siirretään valmiusyhtymiin, mikä on varmaan perusteltua. Tältä pohjalta Kymen Ilmatorjuntarykmentti siirretään osaksi Karjalan Prikaatia. Vekarajärvellä onkin valmiusyhtymä. Sen sijaan selonteossa Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti esitetään siirrettäväksi Parolannummelle Panssariprikaatiin. Siis kaksi täysin erilaista esitystä samasta asiasta. Tämän tyyppistä menettelyä valiokunta ei voinut niellä, varsinkin kun valtiovarainvaliokunta piti siirtoa Panssariprikaatiin väliaikaisena. Saman periaatteen tulee näkyä niin Kymi-Karjalan kuin lounaisenkin Suomen alueella. Väliaikaista siirtoa Turusta Parolaan ei siis tule tehdä, vaan on edettävä aikanaan Säkylässä olevan valmiusyhtymän suuntaan. (Eduskunnasta: Oikein!) Hallinnollinen yhdistyminen voidaan toki tehdä piankin.

Oman merkittävän lisän näihin tarkasteluihin tuo myös saaristolaki. Sen henkeä tuleekin tarkoin noudattaa tehtäessä päätöksiä, erityisesti Utön ja myös Öron suunnilla. Näillä alueilla, kuten myös Hangossa, on linnakkeilla merkittävä vaikutus alueen siviilielämään. Valtiovallan taholta ei saariston jo ennestään karuja elinolosuhteita tule heikentää.

Arvoisa puhemies! Maailmalta kantautuu tietoisuuteemme harva se päivä uutisia vakavista ongelmista ihmisten ja kansojen välisissä suhteissa. Myös kansanvallan keskuksiin, parlamentteihin, on isketty verisin seurauksin. Pienet ääriryhmät aiheuttavat suuren hiljaisen enemmistön elämään monia vaikeuksia. Itsemurhaiskut ja niitä seuraavat vastaiskut kohdistuvat monesti ainakin välillisesti niin sanottuihin syyttömiin ihmisiin. Kosto onkin monesti sokea, ja todelliset tekijät pääsevät luikkimaan pakoon. Silti toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy. Balkanilla tehdyistä sotarikoksista on muutamia syyllisiä saatettu Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen vastaamaan tekosistaan. Toivottavasti tämä ehkäisee uusia etnisiä puhdistuksia ja muita rikoksia ihmisyyttä vastaan. Ongelma-alueita myös ovat muun muassa Sudan ja Indonesia, joissa kristityt ovat joko harkitun tai summittaisen vainon kohteena. Suomen, EU:n ja kansainvälisen yhteisön ei tule vaieta tästäkään todellisuudesta. Ihmisarvon tulee olla sama kaikkialla maailmassa. Valikoiva tai laskelmoiva ihmisoikeuspolitiikka ei ole pitkällä tähtäimellä uskottavaa.

Maailmamme on jakaantunut rikkaisiin ja köyhiin maihin. Vanhat eurooppalaiset siirtomaavallat eivät ole olleet riittävän kiinnostuneita alusmaittensa kansalaisten tulevaisuudesta, erityisesti silloin, kun nuo alueet olivat heidän hallussaan. Koulutus unohdettiin pahoin ja toimivan ruokahuollon sekä alkeellisenkin perusteollisuuden luominen laiminlyötiin lähes täysin. Rikkaudet toki kelpasivat siirtomaaisännille. Laskua maksetaan nyt, sillä monet entiset siirtomaat osallistuvat lähes nimellisesti maailmankauppaan, koska köyhyys on niin syvällä maan rakenteissa. Vain maat eivät ole köyhiä, vaan myös kansalaiset ovat köyhiä. Lähetystyöllä ja kehitysyhteistyöllä onkin vielä paljon tehtävää maailmassamme.

Myös paikallisilla hallituksilla on velvollisuutensa muun muassa korruption kitkemisessä. Tavoitteena tulee olla köyhyyden lieventäminen ja elintasokuilujen kurominen umpeen. Tämä puoli kuuluu elimellisenä osana terrorisminvastaiseen taisteluun, joskaan siinäkään onnistuminen ei takaa täysin terroritonta maailmaa. Eräille ääriliikkeille tuntuu olevan mahdotonta hyväksyä muuta ajattelumallia kuin itse omaksuttua. Demokratiahan ei merkitse samaa kuin lännen rappiokulttuuri.

Kriisien ennaltaehkäisy on luonnollisesti jälkihoitoa tuottoisampi vaihtoehto. Silti tarvitaan sekä sotilaallista että siviilikriisinhallintaa. Jälkimmäiseen liittyvä tutkimus- ja koulutuskeskus voitaisiin perustaa Suomeen tavoitellun elintarvikeviraston lisäksi. Onhan maamme tunnettu maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana. Professori Antolan ehdotus ihmisoikeuksien seurantakeskuksesta Suomeen on myös tutkimisen arvoinen.

Köyhyyden poistamisen tavoite koskee myös omaa maatamme, vaikka köyhyytemme kasvot eivät olekaan samanlaiset kuin pakolaisleirien tai nälkää näkevien lasten kohdalla. Pitkäaikaistyöttömyys ja sairaus ovat kuitenkin meilläkin suurimmat syyt puutteeseen, syrjäytymiseen ja turvattomuuteen.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää mietinnön sisältöä ja loppupäätelmiä onnistuneina. Ryhmä korostaa jatkovalmistelua ajatellen sitä, että maanpuolustuksen perusvälineistöä varastoidaan riittävästi myös yli 40-vuotiaille reserviläisille. Paikallisjoukot ovat tärkeä osa puolustustamme, eikä sodan ajan vahvuus saa painua alle 350 000 miehen. Valmius suuremman joukon perustamiseen sen sijaan tulee säilyttää, mikä pienin kustannuksin onkin mahdollista.

Ryhmä korostaa myös määrällisesti riittävän kantahenkilökunnan merkitystä työviihtyvyyden ja varusmieskoulutuksen onnistumisen kannalta. Sen merkitys korostuu myös kertausharjoitusten ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteydessä. Nämä tehtäväthän edellyttävät Puolustusvoimien vakinaisen henkilökunnan läsnäoloa. Yleisen asevelvollisuuden myötä syntynyt reservi on puolustuksemme keskeinen voimavara.

Peruspuolustusmateriaalin kohdalla emme saa jäädä markkinavoimien armoille. Ammustarvikkeita on pystyttävä tuottamaan kaikissa olosuhteissa, myös silloin, kun esimerkiksi luonnonolosuhteet estävät ulkoa tulevat kuljetukset. Maamme huoltovarmuudesta on huolehdittava, ja se huolehtiminen edellyttää hallitukselta valppautta, jotta merikuljetuksista riippuvainen kansamme ei ajaudu huollollisesti tuuliajolle. Rationalisointitoimenpiteet tulee tehdä hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen arvioiden samalla niiden kokonaistaloudelliset vaikutukset.

Näillä toimenpiteillä kerromme oman maamme kansalaisille ja ulkomaailmalle, että haluamme huolehtia ja pystymme huolehtimaan maamme turvallisuudesta ja puolustuksesta.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Eduskunta päätti viime viikolla suurella yksimielisyydellä hyväksyä Nizzan sopimuksen ja tällä tavoin luopua jälleen osasta kansallista itsenäisyyttämme ja itsemääräämisoikeuttamme, josta merkittävä osa oli jo EU-jäsenyyden ja Emuun liittymisen kautta menetetty. Jäljellä näistä itsenäisyyden tunnuksista ovat vuodenvaihteen euroon siirtymisen jälkeen enää oma armeija, kansallislaulu ja lippu sekä jäljelle jäänyttä valtaansa käyttävät eduskunta, hallitus ja presidentti.

Nyt olemme käsittelemässä näistä yhden, oman itsenäisen armeijamme, tulevaisuutta ja maamme puolustuspoliittisia ratkaisuja tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Emme puhu siis pelkästään Puolustusvoimien tarvitsemista euroista, lakkautettavista varikoista tai hankittavista aseista, vaan puhumme myös Suomen itsenäisyyden yhden tunnusmerkin kohtalosta.

Puolustusvaliokunta on pystynyt ihailtavalla tavalla sovittamaan yhteen valiokunnan sisällä varmasti vallinneet hyvinkin erisuuntaiset puolustus- ja turvallisuuspoliittiset näkemykset, jopa niin, että yksimieliseen mietintöön on saatu mukaan oppositionkin edustajat. Voi hyvällä syyllä todeta, että Suomi on menettänyt loistavan diplomaatin, mutta eduskunta on saanut erinomaisen jäsenen. Tämä sen johdosta, että suurin ansio mietinnöstä varmasti lankeaa valiokunnan puheenjohtajalle ed. Kanervalle. Valitettavasti edellä mainitsemieni erilaisten näkemysten sinänsä erinomaisesta yhteensovituksesta johtuen mietintö ei kerro valiokuntaan kuulumattomalle juuri mitään. On onnistuttu sanomaan monisanaisesti kaikesta sanomatta itse asiassa mitään.

Valiokunnan mietintö sopineekin tulokseltaan vallitsevaan tilanteeseen, jossa niin maailmanlaajuiset kuin eurooppalaisetkin turvallisuus- ja puolustuspoliittiset asetelmat hakevat oikeita uriaan ja kansainväliset yhteistyö- ja vihollisuuskuviot muuttuvat voimakkaasti ja heittävät jopa niin sanottua häränpyllyä. (Ed. Nepposen välihuuto) — Ed. Nepponen, olen juristin silmällä lukenut mietintöä, en kenraalin. (Ed. Nepponen: En minäkään!)

Sama koskee Suomen asemaa eurooppalaisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa asetelmassa. Ollako Nato-maa vai eikö olla, on puolustuspoliittisten päättäjien hamletmainen kysymys Suomessa tänä päivänä. Samoilla linjoillahan oli myös hallitus omassa selonteossaan todetessaan käsiteltävän selonteon olevan vain niin kutsuttu väliaikaselonteko odotettaessa laajempaa ja seikkaperäisempää, vuonna 2004 annettavaa puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Puolustusvaliokunta on aivan oikein ottanutkin sen kannan, että uusi selonteko on annettava eduskunnalle niin, että se voidaan käsitellä vuoden 2004 aikana.

Valiokunta korosti mietinnössään mahdollisimman laajojen kansalaispiirien ottamista mukaan tulevan selonteon valmisteluun. Perussuomalaisten mielestä tämän on tarkoitettava sitä, että valmistelussa on oltava mukana kaikkien eduskuntapuolueiden ja siitä on kuultava mahdollisimman laajaa joukkoa eri kansalaisjärjestöjä. Selonteossa ei ole kyse sen vähemmästä kuin itsenäisen Suomen itsenäisen maanpuolustuksen jatkamisesta tai sen lopettamisesta. Se ei ole itsenäisyytemme kannalta lainkaan merkityksetöntä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa ja puolustusvaliokunnan mietinnössä on kierretty Suomen Nato-jäsenyyttä kuin kissa kuumaa puuroa. Puhutaan eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä, Naton ja Suomen kumppanuuden syventymisestä, Suomen puolustusvoimien Nato-yhteensopivuuden lisäämisestä ja Baltian maiden Nato-jäsenyyden vaikutuksista Itämeren alueen sotilaspoliittiseen tilanteeseen ja niiden ja Ruotsin ratkaisun vaikutuksesta maamme puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin. Lopuksi kuitenkin ilman edes normaalisti käytettävää aasinsiltaa todetaan, ettei tämä aiheuta Suomelle aihetta liittyä Natoon.

Perussuomalaiset ovat toistamiseen varoittaneet Suomen poliittisen johdon taktiikasta maamme Nato-jäsenyyden suhteen. Linjaksi näyttää valitun sama, mitä käytettiin Suomen EU-jäsenyydessä: ensin kauppapoliittisista syistä Eta-sopimus, sitten lähes kaikkien muiden sopimusmaiden liityttyä EU:hun myös meidän tuli asemamme säilyttääksemme liittyä unioniin, ja lopuksi vielä ihan huomaamatta tuli samalla liityttyä ilman erillistä päätöstä myös Emuunkin. Nyt olemme aloittaneet lähestymislennon kohti Nato-kenttää. Olemme hankkineet Nato-aseistusta, olemme tehneet kumppanuussopimuksen Naton kanssa, olemme tehneet yhteissotaharjoituksia, olemme osallistuneet Nato-johtoisiin operaatioihin rauhanturvaamisessa jne. Lisäksi oma kenraalimme istuu EU:n puolustusorganisaation johdossa junailemassa yhteistoimintaa Naton kenraalien kanssa. Merkit ovat selvät ja tyyli tuttu unioniin liittymisen vuosilta.

Yhdysvallat on peittelemättä pyrkinyt Neuvostoliiton romahdettua esiintymään maailmanpoliisina hakien toiminnalleen niin halutessaan YK:n valtuutuksen. Maailman johtajan rooliaan se ei ole enää New Yorkin tapahtumien jälkeen pyrkinyt edes peittelemäänkään. Nyt näyttää selonteonkin ja valiokunnan mietinnön valossa siltä, että USA suunnittelee Nato-konserninsa jakamista Euro-Natoon ja muusta maailmasta vastaavaan USA—Kanada—Australia-Natoon. Kun eurooppalaiset näin joutuvat kantamaan enemmän vastuuta maanosamme turvallisuudesta, on luonnollista, että Euroopan unionin puitteissa tulevaisuudessa toimivassa Euro-Natossa tarvitaan kaikkien unionimaiden mukanaolo, siis myös Suomen ja Ruotsin, joka, kuten mietinnössä todetaankin, on organisoimassa armeijaansa kaikilla tasoilla Nato-yhteensopivaksi ja ilmeisesti myöhemmin palkka-armeijaksi. Suomella lienee myös hiljaisesti sovittu lepäävä Nato-jäsenyys vallitsevissa olosuhteissa, joka olosuhteiden muuttuessa on nopeasti muutettavissa aktiivijäsenyydeksi.

Kun nyt näyttää ilmeiseltä, että Suomen on muiden maiden ratkaisujen tapahduttua muodostettava lopullinen kantansa maamme suhteesta Natoon tai Euro-Natoon, tulee asia ratkaista läpinäkyvästi ja rehellisesti myös kansaa kuunnellen, siis päinvastoin kuin alussa kehumani ed. Ilkka Kanerva on todennut, ettei kansan mielipiteellä ole jäsenyysasiassa mitään merkitystä, päättäjät päättävät jäsenyydestämme. Perussuomalaiset ovat tästä asiasta täsmälleen eri mieltä. Mielestämme Suomen ja Naton suhteesta on järjestettävä hyvissä ajoin ennen asian tuomista päätöksentekoon kansanäänestys. Koska valiokunta ei ole katsonut tätä tarpeelliseksi, katsoin velvollisuudekseni Suomen kansaa kohtaan esittää hallitusta velvoittavan ponnen, jossa olisi todettu eduskunnan edellyttävän, että ennen asian tuomista eduskunnan käsittelyyn tulee asiasta järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Valitettavasti joko uskallus tai tahto puuttuivat edustajakollegoiltani ja tukea esitykselleni ei löytynyt.

Arvoisa puhemies! Puolustusselonteossa lykättiin armeijan tulevat kalusto- ja miehistöjärjestelyt pääosin tehtäväksi seuraavassa, laajemmassa selonteossa. Näin on tarkoitus menetellä niin asejärjestelmien uudistamisen, miesvahvuuksien kuin määräraharaamienkin osalta. Seuraavat kolme vuotta ovat siis käytännössä ylimenokautta suurten ratkaisujen odotuksessa. Valiokunnan mietinnön kolmannessa ponnessa on ilahduttavasti huolehdittu henkilökunnan asemasta sinänsä ikävien varikkojen lopettamisten yhteydessä. Silmiinpistävää kekseliäisyyttä osoittaa myös termi "kaluston elinkaari", jonka puitteissa kalusto huollettaisiin nykyisissä varikoissa.

Kaikkia ratkaisuja ei ole kuitenkaan mahdollista jäädyttää vuosikausiksi. Eräs tällainen ratkaisu on alueellisen maanpuolustuksemme rungon, jääkäriprikaatiemme, varustamisen jatkaminen. Niiden varusteleminen on pahasti kesken. Suurelle osalle maajoukkojamme ei näytä riittävän rahaa muuhun kuin kirpputoritavaraa päälle, rynkky käteen ja traktorin kyytiin -linjaan. Se ei kuitenkaan riitä alueellisen puolustuksemme uskottavuuden säilyttämiseksi. Tämä rahapula on mielestäni pitkälti seurausta herrojen sotaleluista, joita on hankittu ja suunnitellaan hankittavaksi miljardeilla toisensa jälkeen. Nämä miljardit ovat syöneet varat rivimiesten varustamisesta kunnollisella ja ajanmukaisella vaatetuksella, aseistuksella ja kuljetuskalustolla. Mielestämme kaikki suuret asejärjestelmähankinnat Ilmavoimille ja Merivoimille tai ilmapuolustukseen tulee tehdä erikseen hyväksyttävillä, normaaliin puolustusbudjettiin sisältymättömillä varoilla, jolloin ne eivät syö Puolustusvoimien tavanomaisen toiminnan rahoitusta.

Toinen merkittävä ratkaisu on kriisiajan miesvahvuutemme uudelleen määritteleminen. Tosiasia lienee se valiokunnan mietinnössäkin todettu kehitys, että pienenevien ikäluokkien ja lisääntyvän "ap-henkilöstön" eli siviilitehtävissään jatkavien miesten takia nykyiseen reserviin ei tulevaisuudessa enää ylletä. Valiokunta päätyy laskelmissaan jopa runsaaseen 260 000 mieheen, jolloin tarvittaisiin yli 100 000 yli 40-vuotiasta täydennysmiestä. Tätä ongelmaa tuleekin perusteellisesti pohtia tulevassa selonteossa huolella, mutta Nato-johtoinen ammattiarmeija ei saa olla ratkaisu. Muistutettakoon vielä tässä yhteydessä, että ammattiarmeija maksaa merkittävästi enemmän kuin asevelvollisuusarmeija. Nykyistä 1,3 prosentin bkt-osuutta on nostettava yli 2 prosentin, jos halutaan siirtyä palkka-armeijaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan puuttua valiokunnankin huolella käsittelemään jalkaväkimiinojen korvaamiskysymykseen. Valiokunnan mietintöön kirjaamat sanamuodot ovat varmasti pitkällisen pohdinnan ja tekstinpyörityksen lopputulos tietäen sen mielipidekirjon, joka asiasta eduskunnassa vallitsee. Pyöreä ja mitäänsanomaton kompromissi ei ole kuitenkaan aina paras mahdollinen lopputulos, kuten ei mielestäni nytkään.

Mietinnössä todetaan selvästi se tosiasia, että maamiinoista luopuminen maksaa nykyarvion mukaan noin 4,5 miljardia markkaa. Kustannus todetaan mietinnössä liian korkeaksi, ja tämän takia sitoutuminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen ei ole taloudellisesti ja teknisesti mahdollista vaaditussa aikataulussa. Valiokunta siirtää ratkaisun maamiinoista hallitukselle ja vuonna 2004 annettavaan selontekoon. Tämä jättää mielestämme hallitukselle aivan liian paljon liikkumatilaa ratkaisun ja sen toteuttamisen suhteen. Eduskunnan tulisi antaa selkeämpi evästys hallitukselle siitä, että nykyhintaiseen maamiinojen korvaamiseen ei ole syytä ryhtyä edes pitkällä tähtäimellä. Korvaamiseen voidaan ryhtyä ja Ottawan sopimus allekirjoittaa vasta sitten, kun toimenpiteen kustannukset eivät lisää merkittävästi Puolustusvoimien kustannuksia nykyisestä tasostaan.

Edellä olevan perusteella ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan lausuman, joka on edustajille jaettukin: "Eduskunta edellyttää, että Suomi pitäytyy liittymästä Ottawan sopimukseen jalkaväkimiinojen hävittämisestä ja korvaamisesta siihen saakka, kunnes miinojen edellyttämien korvaavien ja täydentävien järjestelmien rahoituksesta on voitu sopia kasvattamatta olennaisesti Puolustusvoimien nykyisiä rahoituskehyksiä."

Puolustusministeri  Jan-Erik Enestam

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen väliraportti, jossa arvioidaan puolustuksen rakennemuutosta. Vuoden 97 selonteko linjasi puolustuksen kehittämisen perusteita aina vuoteen 2008 saakka. Selonteko, ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokuntien lausunnot sekä puolustusvaliokunnan mietintö mahdollistavat puolustuksen tarkoituksenmukaisen kehittämisen ja antavat hyvän perustan niille jatkotoimenpiteille, jotka määritetään seuraavassa varsinaisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2004.

Puolustusvaliokunta esittää eduskunnalle yksimielisenä selonteosta antamansa mietinnön hyväksymistä. Valiokunta on lisäksi esittänyt kolme lausumaa, joita käsittelen myöhemmin tarkemmin. Lausumista voidaan yleensä todeta, että vaikka ne selonteon yhteydessä taikka lainvalmistelussa yleensä eivät ole oikeudellisesti sitovia, parlamentarismin keskeisten periaatteitten mukaisesti hallitus pyrkii ottamaan eduskunnan lausumat huomioon toiminnassaan. Selonteko palvelee valtioneuvoston tarpeita saattaa jokin merkittävä hallintoa tai kansainvälisiä suhteita koskeva kysymys eduskunnan keskusteltavaksi ilman, että olisi kysymys valtioneuvoston nauttimasta luottamuksesta.

Haluan esittää kiitokseni valiokunnille hyvästä ja perusteellisesta paneutumisesta tähän selontekoon. Valiokuntien tekemät huomautukset muodostavat hyvän pohjan tulevalle työlle, ja ne otetaan huomioon vuoden 2004 selontekoa valmisteltaessa. Haluan myös kannustaa laajaan keskusteluun turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstämme sekä puolustusjärjestelmästämme. Puolustusvaliokunta aivan oikein korosti tätä mahdollisuutta toteamalla, että Suomessa on avoimelle ja mahdollisimman laajalle pohjalle rakentuvalle valmistelulle muita maita paremmat perusteet, kun maanpuolustuksemme nojaa kokonaismaanpuolustukseen ja asevelvollisuusarmeijan perusajatukseen.

Ensimmäisessä lausumaehdotuksessaan puolustusvaliokunta edellyttää vuoden 2004 selonteon parlamentaarista valmistelua siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa. Samalla valmisteluprosessissa on myös nykyistä laajemmin hyödynnettävissä kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panos.

Ensiksikin on todettava, että komiteakäytäntöön ei ole syytä palata. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko on lajissaan toinen. Mielestäni valiokuntien lausuntojen ja mietinnön pohjalta voi todeta, että selontekomenettelyyn voidaan olla varsin tyytyväisiä.

Käsiteltävänä oleva selonteko sisältää runsaasti mittavia tutkimustehtäviä ja selvityksiä, joista useassa tullaan hyödyntämään pääosin kotimaisen, mutta myös kansainvälisten tutkimuslaitosten sekä kansalaisyhteiskunnan panosta. Vuoden 2004 selonteon valmistelu tullaan siis tältä osin toteuttamaan puolustusvaliokunnan lausumaehdotuksessa esitettyjä periaatteita noudattaen.

Toisen lausumaehdotuksen mukaan edellytetään, että rakennettaessa 2010-luvun puolustusjärjestelmää lähtökohtana on koko maan puolustaminen, alueellinen puolustusjärjestelmä ja yleinen asevelvollisuus. Puolustusministeriössä on käynnistetty vuoden 2004 selonteon laatimiseen tähtäävän taustamateriaalin kokoaminen ja samassa yhteydessä on Puolustusvoimien kanssa alustavasti arvioitu 2010-luvun puolustusjärjestelmän perusteita. Nyt tiedossa olevien tekijöiden valossa ei ole olemassa tekijöitä, jotka rajoittaisivat tai sulkisivat pois lausumaehdotuksessa mainittujen, kestäviksi koettujen periaatteiden käyttämistä myös tulevan puolustusratkaisun peruspilareina.

Kolmannessa lausumaehdotuksessa esitetään, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja että muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutustaan vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa.

Selonteossa esitetyillä organisaatiomuutoksilla mukautetaan varikkojärjestelmän organisointi ja mitoitus 350 000 henkilön enimmäisvahvuuksiin sodanajan Puolustusvoimiin. Mitoitusta suunniteltaessa on pidetty lähtökohtana myös selonteossa esitettyä puolustuksen materiaalista kehittämistä. Varikoiden rationalisointitoimenpiteet on kohdennettu ensisijaisesti siten, että supistettavien sodanajan joukkojen materiaalin varastoinnista, tuotannosta ja ylläpidosta voidaan luopua ennakoivasti vahvuusmuutosten kanssa.

Vuoden 97 selonteon valmistelujen yhteydessä ilmatorjunnan osalta selvitettiin koulutuksen järjestämismahdollisuudet Maavoimien valmiusyhtymien koulutuskeskuksissa. Kun varsinaisia organisaatiomuutoksia ei tuolloin esitetty, jäi ilmatorjunnalle neljä valmiusyhtymiin kuulumatonta koulutuskeskusta. Maavoimien muiden niin sanottujen tukevien aselajien kohdalla tällaisia koulutuskeskuksia jäi vain yksi kutakin aselajia kohden.

Valtiovarainvaliokunnan arvioon perustuen puolustusvaliokunta katsoo, että Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin lakkauttaminen ja ilmatorjuntayksikön perustaminen Panssariprikaatiin on väliaikaisratkaisu. Samalla valiokunta edellyttää tietoa valmiusyhtymien kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja kyseessä olevan ilmatorjuntajoukkoyksikön lopullisesta sijoituspaikasta.

Selonteossa esitetty Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin ja muidenkin nyt rakennemuutoksen kohteina olevien joukko-osastojen lakkauttamisten tai siirtojen lähtökohtana on ollut rauhanajan koulutusorganisaation tarkoituksenmukainen keskittäminen ja koulutusedellytysten parantaminen, ei taloudellisten säästöjen aikaansaaminen, vaikka säästöjä syntyykin. Sodanajan ilmatorjuntajoukkoja koulutetaan liikaa verrattuna maavoimien muihin aselajeihin. Maavoimien rauhanajan kokoonpanossa on siten yksi ilmatorjuntajoukko-osasto liikaa koulutustarpeeseen nähden.

Edellä mainitsemistani syistä johtuen Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti on tarkoitus lakkauttaa kokonaan. Kyseessä ei siis ole väliaikaisratkaisu. Haluan korostaa sitä, että vuoden 2004 selonteon pohjalta jatkettavan Puolustusvoimien kehittämisen kannalta on olennaisen tärkeää noudattaa käsittelyssä olevassa selonteossa esitettyä toteuttamisaikataulua. Mikäli näin ei menetellä, muodostavat vuosien 2001 ja 2004 selontekojen toimenpiteiden ajankohdat samanaikaisiksi, jolloin niiden toteuttamisessa syntyy ongelmia.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 selonteossa on käsitelty varsin laajasti varautumista ja yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien torjumista. Siihen on kirjattu kansakunnan ja sen kansalaisten turvallisuudesta kaikissa oloissa vastaavien keskeisimpien toimialojen nykytilanne ja merkittävimmät kehittämistoimenpiteet.

Eduskunnan valiokuntakäsittelyssä selonteossa esitetyt linjaukset ovat saaneet myönteisen vastaanoton. Yleisenä huomiona lausunnosta voidaan esittää, että sekä kansainvälisesti että kansallisesti tapahtunut kehitys korostaa varautumisen tärkeyttä. Suomen on huolehdittava yhteiskuntamme toimintakyvystä kaikissa oloissa. Keskeisin lähiajan tehtävä on kansallisen varautumisen strategian laatiminen. Työ käsittää yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeiden toimintojen määrittämisen sekä tarvittavien kehittämissuunnitelmien laatimisen. Työssä otetaan huomioon Euroopan unionin jäsenyytemme ja kansainvälistymisen lisääntyminen sekä niistä koituvat myönteiset vaikutukset toimintakykyymme. Uudet toiminnalliset mahdollisuudet ja voimavarat täydentävät kansallisia järjestelmiämme. Myös osallistuminen kansainväliseen yhteistoimintaan kriisien hallitsemiseksi vahvistaa omaa varautumistamme. Muistettava kuitenkin on, kuten valiokunnatkin toteavat, että maahamme voi kohdistua kriisejä, joista meidän on edelleenkin vastattava kansallisin järjestelyin. Vuoden 2004 selontekoon on tarkoitus sisällyttää kansallisen varautumisen strategian linjaukset.

Puolustusvaliokunnan lausunnossa on käsitelty monia varautumisen perusteiden muutoksia ja kokonaan uusia uhkia, jotka varautumisessa on otettava huomioon. Niin ikään siihen on sisällytetty monia eri hallinnonalojen tärkeitä kehittämistoimenpiteitä. Varautuminen erilaisiin tilanteisiin onkin nähtävä osana normaaliaikaista toimintaa, jossa yhä tärkeämmän roolin saavat paitsi eri viranomaisten myös viranomaisten ja elinkeinoelämän välinen kitkaton yhteistyö. Tässä on otettava huomioon kasvava kansainvälinen ulottuvuus.

Eduskunnan ja hallituksen samoin kuin seuraavaa, vuoden 2004 selontekoa valmistelevien mahdollisimman avoin ja tiivis yhteistyö on varmin tae onnistua edessä olevasta ponnistuksesta turvallisuutemme ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Haluan samalla kommentoida ed. Laakson yhtä väittämää, kun hän vasemmistoliiton puheenvuorossa väittää, että mahdollinen liittyminen Natoon nostaisi puolustusmenojemme bkt-osuutta 2 prosenttiin. Se ei pidä paikkaansa. Ei ole mitään sellaista sääntöä, vaan Nato arvioi, miten jokainen mahdollinen uusi jäsen vaikuttaa Naton mahdollisuuksiin suorittaa tehtävänsä. Ne eivät saa heikentyä. Lähtökohtana on silloin jäsenehdokkaan puolustusvoimien nykytaso ja laatu.

On selvää, ettei mahdollinen Nato-jäsenyys lisäisi Suomen puolustusmenoja. Sen sijaan se toisi säästöjä, koska silloin ei tarvitsisi olla joka suhteessa omavarainen. Tästä osoituksena Nato-maan Saksan puolustusmenojen bkt-osuus on tänään 1,2 prosenttia. (Ed. Laakso: Luxemburgin vielä alhaisempi!) Tanskan, joka on verrattavissa meihin, on suurin piirtein meidän luokkaamme. Liittoutumattoman Ruotsin puolustusmenojen bkt-osuus on tällä hetkellä 2 prosenttia — ei niin, että tällä olisi mitään tekemistä mahdollisen liittymisen kanssa tai ei, mutta pitää olla korrekti.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Kuuntelin radion lähetystä tänne tullessani ja tuntui, että oli aivan eri keskustelusta kysymys siellä selostettaessa, kuin mitä täällä olen kuunnellut ja aikoinaan jo hallituksen selontekoesitystä valmisteltaessa keskustelua käytiin. Siinä haluttiin antaa kuva, että eliitti on viemässä Suomea Natoon ja kansalaiset vastustavat. Tästä ei ole ollut kysymys ainakaan tätä selontekoa valmisteltaessa. Siinä ei ole mitään taka-ajatusta tai b-osaa, joka tarkoittaisi Natoon lähestymistä tai jäsenyyteen hakeutumista. Kun keskustelussa sekoitetaan lahjakkaasti, niin kuin äsken ministeri Enestam selosti, mikä mahdollinen vaikutus, jos hypoteettisessa tilanteessa Suomi menisi Natoon, sillä on puolustusmenoihin tai vastaavaa, niin tämä täytyy jyrkästi erottaa selonteon linjasta. Tässä ei ole kysymys mistään oven avaamisesta Natoon päin eikä se ole tämän selonteon asiakaan lainkaan, vaan kysymys on varsin laajan konsensuksen hakemisesta Suomen turvallisuuspoliittiselle linjalle.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hyvin lyhyesti ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoroon: Ensinnäkin ulkoasiainvaliokunnan lausunto ja puolustusvaliokunnan mietintö eroavat vain siinä, että UaV:n lausunto on enemmän instituutioista lähtevä, puolustusvaliokunnan mietintö enemmän substanssista lähtevä. Siellä on useita näkökantoja, jotka tässä puheenvuorossa tulivat hieman yllättäen ja oudolla tulokulmalla esille. Viittaan esimerkiksi viittauksiin kriisinhallintaan tai vaikkapa siihen, miten voisi enemmän liittää yhteen turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan, mitä puolustusvaliokunnan mietinnössä on todellakin esitetty. Niitä ei voi enää enemmän samasta puusta, ed. Jaakonsaari, tehdä kuin mitä ne tässä mietinnössä ovat.

Mitä tulee ministeri Enestamin puheenvuoroon, haluan alleviivata it-rykmentin tapauksessa sitä seikkaa, että tässä valiokunnan mietinnössä on otettu sen kaltaisia kantoja, että tätä ei voi pitää väliaikaisratkaisuna tai että sen pohjalta tätä ratkaisua ei edellytetä tehtäväksi, vaan päinvastoin on otettava lukuisia muita seikkoja huomioon (Puhemies koputtaa) arvioitaessa Heikkilän kasarmin tulevia ratkaisuja.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Enestam peräänkuulutti avointa keskustelua turvallisuuspoliittisen ympäristön kehityksestä. Sen vuoksi ja myöskin tämän Nato-jutustelun vuoksi on paikallaan vähän vapaamuotoisemmin kertoa se, minkä sanoin jo ryhmäni ryhmäpuheenvuorossa, että vastakkaisista puheista ja jopa asiantuntijatahon väitteistä huolimatta ei ole mitenkään musertava asia, että Suomi noudattaa sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikkaa. Siihen päätökseen ei sisälly, ehkä muuten kuin meidän otsikoissamme, suuren draaman aineksia. Mutta vastaavasti myöskään siihen, että jotain muuta joskus tämä maa tekee, ei pidä mitään ylimääräistä ladata; eurooppalainen turvallisuusympäristö on muuttunut sillä tavalla. Jos muistelemme hiukan, on vain yksi Saksa, Neuvostoliittoa ei ole enää, Venäjä, sen seuraaja, katsoo tulevaisuutensa tavoitteeksi demokraattisen yhteiskunnan. Suurvalta-asetelma on poissa. Minusta suomalaisten pitäisi olla onnellisia tästä tilanteesta. Meillä on paljon helpompi tilanne kuin joskus aikaisemmin, voimme tehdä vapaasti ratkaisumme.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteko määrittelee turvallisuus- ja puolustuspoliittiseksi linjaksemme liittoutumattomuuden. Oli kyllä aika yllättävää, että kuitenkin suurimman ryhmän puheenjohtaja aika voimakkaasti otti kantaa Naton suuntaan, ja tavallaan jo siinä puheenvuorossa leimattiin liittoutumattomuus vanhanaikaiseksi, näin tulkitsin.

Toiseksi ed. Sinnemäki totesi, että mikään ryhmä ei valiokunnassa vastustanut Ottawan sopimukseen liittymistä. Keskustalla on kyllä erittäin tiukat reunaehdot. Uskottavan puolustuksen plus puolustustalouden kannalta ei voi liittyä. Toteaisin, että olemme jopa tiukemmalla linjalla kuin ed. Vistbackan ponsi. Hän pani siihen rajoitukseksi vain rahoituksen, että voidaan liittyä, kun rahat löytyvät, mutta meidän mielestämme uskottavan puolustuskykymme kannalta huomioiden pitkä maarajamme on vähintään yhtä tärkeä kuin rahat.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin luetella kymmenkunta Naton pääsihteerin Robertsonin puheenvuoroa, jossa hän on kehottanut Pohjois-Atlantin sotilasliiton jäsenmaita lisäämään varustelumenojaan. Nato teki tästä asiasta heti Kosovon sodan jälkeen yleisen päätöksen, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden puolustusbudjetit olivat liian vähäiset. Euroopan unionin kriisinhallintajärjestelmää rakennettaessa on kuultu samanlaisia puheenvuoroja kaikkien EU:n puolustusministerien taholta, joista 11 on Nato-maista, eli vaatimuksia lisätä puolustusmenoja. Natossa yleisenä periaatteena, ministeri Enestam, on se, että puolustusmenojen pitäisi olla vähintään 2 prosenttia bruttokansantuotteesta. On totta, että siellä on pari kolme maata, joiden bruttokansantuoteosuus on pienempi kuin Suomen (Ed. Kiljunen: Islannissa nolla!) — ja Islannissa todellakin, kuten ed. Kiljunen toteaa, nolla — mutta kun te sanotte, että Tanska vastaa suurin piirtein olosuhteiltaan Suomea, ehkä te olette siinä määrin oikeassa, että Tanskankin (Puhemies koputtaa) naapurimaana on suurvalta.

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso yrittää melkein väkisten viedä siihen primitiiviseen keskusteluun, jota on käyty, että jostain ollaan salassa viemässä eduskuntaa ja Suomea johonkin, ja siteeraa tarkoituksenhakuisesti erilaisia lausuntoja.

Mutta varsinaisesti halusin vastata ed. Kanervalle, kun hän ihmetteli puheenvuoroani. Kyllä minusta esimerkiksi se, että puolustusvaliokunta on laatinut turvallisuutta koskevan osan tosi itsenäisesti viittaamatta itse asiassa oikeastaan kertaakaan ulkoasiainvaliokunnan huolellisesti laadittuun turvallisuuspoliittiseen lausuntoon, ei ole enää mitään ymmärrettävää reviirikeskustelua, vaan aivan vakava käsitysero siitä, millä tavalla puolustuspolitiikkaa tulevaisuudessa hahmotellaan. Siitä hyvänä esimerkkinä on se, että puolustusvaliokunnan mietinnössä ei ole oikeastaan lainkaan mainittu, silloin kun puolustuksen suunnittelua käsitellään, (Puhemies koputtaa) uusia uhkia, joka minusta on aivan olennainen siinä, millä tavalla tulevaisuutta arvioidaan.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Enestam viittasi tähän 350 000 henkilön enimmäisvahvuuteen. Valiokunta muutti sen, että sodanajan joukkojen vahvuuden tulee olla 350 000 miestä ja mieluummin vähän sen yli.

Toiseksi kysyisin ministeri Enestamilta, kun Porin Prikaatissa ei ole tällä hetkellä merkittävää liikkuvaa ilmatorjuntaosastoa ja koulutusta, niin miksi tämä valmiusyhtymä on poikkeus muista valmiusyhtymistä, koska aivan luonnollisella tavalla tämä kuuluu osaksi Porin Prikaatia. Missä se fyysisesti sijaitsee, on toinen kysymys, mutta valmiusyhtymään kuuluu ilmatorjunta.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Ei ole koskaan ollut tarkoitus rakentaa kaikkia valmiusyhtymiä identtisiksi. Porin Prikaatin valmiusyhtymä poikkeaa muista muutenkin, ja tilalla siellä on kansainvälinen koulutus, johon on tarkoitus panostaa. Tämä on ollut koko ajan lähtökohtana.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tyydytyksellä todettava, että myöskin ministeri on lausunnossaan todennut, että puolustusvaliokunta on hyvään lopputulokseen mietinnössään päätynyt. Se, että jotkut edustajat täällä kovin tunteenomaisesti suhtautuvat Natoon ja kovin yksipuolisesti sitä käsittelevät, herättää ihmetystä siinäkin mielessä, että puolustusvaliokunta on mietinnössään nimenomaan todennut, että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Naton jäseneksi. Naton laajentumisesta on meillä voitava myöskin käydä avointa keskustelua ilman, että siinä heti leimautuu joko kannattajaksi tai vastustajaksi.

Ed. Jaakonsaari toteaa, ettei mietinnössä ole otettu huomioon mahdollisia tulevia uhkatekijöitä. Olen kyllä täysin eri mieltä siitä, kun lukee mietinnön.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan mietintö on paljon selkeämpi, paljon linjakkaampi ja helpommin ymmärrettävä asiakirja kuin selonteko, johon se on tarkoitettu eduskunnan vastaukseksi. Tämä on äärimmäisen merkittävä asia.

Äskeisessä puheenvuorossaan ministeri Enestam totesi, että tämä on väliraportti, keskustelua vain, ja kaikki olennainen onkin edellisessä selonteossa. Onko nyt niin, että te jälleen siteeraatte tästä eteenpäin joitakin sivulauseita edellisestä selonteosta ja jätätte kaiken tämän huomiotta, mitä nyt ollaan tekemässä?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Ei suinkaan, ed. Pulliainen, vaan tämä on väliraportti, tästä ponnistetaan eteenpäin, ja seuraavassa varsinaisessa selonteossa ratkaistaan avoimiksi jätetyt kysymykset.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiinnitin huomiota ed. Kalliomäen puheenvuoroon, jossa hän totesi: "Mutta ymmärrys, jonka toivoisi saavuttavan kaikki kansalaiset eduskuntaa myöten, on siinä, että merkittävyydestään huolimatta se, pysyttäytyykö Suomi liittoutumattomana vai liittoutuuko se, ei turvallisuusympäristömme muutoksista johtuen enää ole maita ja mantuja mullistava, kohtalonomainen ratkaisu, ei suuntaan eikä toiseen."

Olen samaa mieltä siitä, että tilanne on muuttunut. Kylmän sodan aikakausi on päättynyt. Ehkä voidaan sanoa, että viimeistään syyskuun 11. päivän tapahtumat panivat pisteen tälle aikakaudelle. Siinä mielessä se tilanne, jossa Suomen piti tasapainoilla idän ja lännen välillä, on oleellisesti muuttunut. Toki kuitenkin liittoutuminen tai liittoutumattomuus on erittäin merkittävä päätös, jota pitää analysoida muistakin lähtökohdista kuin tästä. Muun muassa tietenkin tiedämme, että liittoutuminen merkitsisi ei ainoastaan oikeuksia vaan velvollisuuksia, (Puhemies koputtaa) se merkitsisi myös omien Puolustusvoimien kehittämiseen uusia näköaloja ja kansainvälispoliittisen aseman merkittävää muutosta.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli hyvä, että ed. Korkeaoja käytti tämän puheenvuoron, nimittäin ed. Ranta-Muotio edellä tulkitsi ed. Kalliomäen puheenvuoroa niin väärin kuin sitä vain väärin voi tulkita.

Tulkinnoista lisää sen verran, että sekä puolustus- että ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä en oikein pysty hyväksymään ed. Jaakonsaaren kritiikkiä tätä asiakirjaa kohtaan. Se, että me emme lähteneet taivastelemaan tavattoman yleisellä tasolla kaikista mahdollisista uhkakuvista, ei suinkaan tämän paperin arvoa alenna vaan mielestäni päinvastoin. Me lähdimme siitä tilanteesta, jonka me näemme ympärillämme, samalla katsoen tietysti eteenpäin.

Tavattomiin Nato-kammoihin hyvän vastauksen tuli antaneeksi ministeri Enestam sitä kautta, että hän mielestäni selvästi hyväksyi puolustusvaliokunnan lausuman siitä, miten seuraavaa asiakirjaa pitää valmistella. Minusta sen laveus pitää huolen siitä, että puheet (Puhemies koputtaa) siitä, että eliitti olisi viemässä jotakuta johonkin ja kansa vastustaisi, joutavat niin sanotusti historian roskatynnyriin.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta ja sille lausunnon antaneet valiokunnat tekivät työtä hyvin vastuullisesti ja perusteellisesti. Siksi tuntuu aika ihmeelliseltä, että edelleen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan mietteistä tulee esiin tämä "happamia ovat pihlajanmarjat, sanoi kettu". Se ei kuulu enää tähän. Se oikeastaan loukkaa puolustusvaliokuntaa.

Toiseksi otan esiin sen, että puolustusvaliokunta selvästi totesi mietinnössään, että seuraavaa selontekoa, jossa tehdään hyvinkin syvälle meneviä ratkaisuja, valmisteltaessa pidetään yhteyttä parlamentaarisesti eduskuntaryhmiin eikä niin kuin nyt, oltiin ulkopuolisia ja lehdistä luettiin, koska ne ratkaisut ulottuvat vielä erittäin syvälle. On tarpeen, että parlamentarismi pelaa jo ja saadaan palautetta. Totta kai selonteko (Puhemies koputtaa) tehdään niin kuin se on suunniteltu tehtäväksi siellä komiteassa.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan laatima mietintö on selkeämpi ja parempi, jopa ymmärrettävämpi kuin hallituksen selonteko. Niinhän sen pitää oikeastaan ollakin. Asiat paranevat ja jalostuvat, kun niistä keskustellaan vähän perusteellisemmin ja vähän avoimemmin. Tärkeää on se, mikä on valmistelun linja ja pohja mentäessä kohti vuotta 2004.

Valiokunnan esitys, että kytkettäisiin valiokuntalaitos jo valtioneuvostovaiheessa valmisteluun, ei ole mielestäni hyvä ratkaisu, vaan tarvitaan parempi malli laajapohjaisuuden ja parlamentaarisen valmistelun turvaamiseen. Varmasti parempia malleja on löydettävissä.

Selontekoon 2004 kasaantuu suuria linjavalintoja. Sen näkee jo maallikkokin, että tästä on kysymys muutaman vuoden sisällä. Siinä kannattaa hakea todellista konsensusta. Löytyykö se vai ei, ratkeaa myös sen mukaan, mikä on valmistelun tapa ja muoto, millä tavalla halutaan sitouttaa tärkeät poliittiset voimat tuleviin ratkaisuihin. Olkaa tässä varovaisia ja huolellisia!

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on Natosta syntynyt kovin kaunisteltu kuva. Natohan on rikkaan maailman nyrkki, johon liittyminen heikentäisi meidän turvallisuuttamme, sillä esimerkiksi terrori-iskun mahdollisuus kasvaisi meitä kohtaan, jos tähän USA:n johtamaan ja siksi niin laajasti vihattuun organisaatioon liittyisimme. Minkä takia te, herra puolustusministeri, olette meitä viemässä Natoon, kun se meidän turvallisuuttamme vain heikentäisi?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! En minä ole viemässä mihinkään. Minä olen hallitusohjelman kannalla ja selonteon kannalla. (Välihuutoja) — En ole esittänyt. Lukekaa rivit eikä rivien välejä.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän ulkopuolella tämän valiokuntapainin olisin halunnut kysyä ulkoministeriltä: Mikä tilanne on tällä hetkellä, millä tavalla näkemyksenne mukaan EU voisi toimia sen edistämiseksi, että tilanne Lähi-idässä saataisiin toiselle mallille kuin se nyt on?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Kysymys on erittäin tärkeä, mutta ehkä se menee pikkuisen ulkopuolelle sen raamin, josta me nyt käymme keskustelua, ulko- ja turvallisuusselonteosta. Voinemme palata vähän sopivammassa yhteydessä asiaan.

Pia Viitanen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näin maailmanlaajuisista otsikoista hieman paikallisempaan eli varikkoasiaan. Toivoisin, että osaisin esittää kysymykseni vähintään yhtä provosoivasti kuin edustajat Pulliainen ja Tennilä edellä, että saisin saman tien ministeri Enestamilta vastauksen.

On hyvä, että poliittinen järjestelmä on jälleen kerran käsitellyt tätä asiaa. Täällä on poliittisen prosessin tuloksena saatu muun muassa henkilökunnan asemaa varikoilla turvaava ponsi. Samoin ponnessa edellytetään, että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa. Pidän hyvänä sitä, että tätä kautta nimenomaan kenraalit eivät määritä vaan me poliittisesti olemme jotakin linjanneet.

Haluaisin saada ihan konkreettisen vastauksen ministeri Enestamilta: Miten tämä ponsi nyt aiotaan ottaa huomioon, miten aiotaan perehtyä tilanteisiin varuskunnissa, miten aiotaan turvata työllisyysnäkymät jne? Ihan konkretiaa tähän perään.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Ponnet analysoidaan ja arvioidaan tietenkin, kun hallitus käsittelee tätä jatkossa. Mutta kuten aiemmin olen sanonut, meidän lähtökohtanamme on ollut toimia suurin piirtein niin kuin Oulussa Pohjan sairaalan lakkauttamisen yhteydessä. Ensin katsotaan, joudutaanko toteuttamaan näitä rakennemuutoksia, ja näin kyllä on tarkoitus tehdä, mutta sillä tavalla, että työllisyys ei kärsi, henkilökunnalle luodaan mahdollisuuksien mukaan uusia työpaikkoja puolustushallinnon sisällä tai muuten yhteistyössä paikallisten yritysten, kuntien, te-keskusten kanssa. (Puhemies koputtaa) Lopputulos Pohjan sairaalan yhteydessä oli erinomainen.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lienee parempi tästä samasta asiasta käyttää nyt puheenvuoro ja esittää kysymykset.

Valiokunta toteaa viitaten valtiovarainvaliokunnan lausuntoon, että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat näissä toimenpiteissä. Valiokunta edellyttää, että tulee selvittää ennen niiden toteuttamista kokonaistaloudelliset vaikutukset. Te valitatte rahojen puutetta. Ette kai te aio olla viemässä sellaista esitystä eteenpäin, joka merkitsee lisäkustannuksia? Miten huolehditte siitä, että kustannukset todella kokonaisuudessaan arvioidaan koko yhteiskunnalle ja vasta sen pohjalta lähdetään viemään eteenpäin mahdollisia lakkautuksia taikka perutaan ne, jos todetaan, että ne tulevat kalliimmiksi.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Lähtökohta on Puolustusvoimien tarpeet, ja se on selonteossa sanottu. Nyt kun puolustusvaliokunnan mietintöä täällä hyväksytään, lähden siitä, että ponnet jäävät. Sen perusteella myöskin kauppakorkeakoulun laatimat menetelmät arvioida yhteiskunnallisia vaikutuksia hyödynnetään ja lähdetään toteuttamaan näitä rakennemuutoksia tavalla, joka toteuttaa valiokunnan esittämät vaatimukset, ottaen huomioon Puolustusvoimien tarpeet.

Antti  Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vastaan ed. Ranta-Muotiolle: Kun päätin puhua liittoutumattomuudesta, odotinkin, että joku sortuu tahalliseen väärinymmärtämiseen, mutta en nyt sentään odottanut, että keskusten ryhmäpuheenvuoron käyttäjä näin tekee. En vaadi ed. Ranta-Muotiota sisälukukurssille, kyllä hän osaa lukea ja tietää, mitä sanoin, mutta haluaa lietsoa vanhakantaista riita-asetelmaa ja ehkä siinä samalla pikkuisen typerää roskajournalismiakin. Onneksi vastaavaa sekoilua ei ole tapahtunut keskustan ulkoasiainvaliokuntaväen joukossa, ei senkään jälkeen, mitä ed. Korkeaoja aikaisemmin totesi.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varikkoasiasta: On aika kohtuutonta, vaikka puolustuspoliittinen selonteko on hyvä ja mietintö on hyvä, että yhdeltä alueelta lakkautetaan kolme täysin toimivaa varikkoa. Meillä on hallitusohjelma, johon olemme sitoutuneet, että tämä hallitus ei tee työttömiä. Mutta tämä on aivan todella näin, että jos Vammalan, Oriveden ja Sääksjärven varikot lakkautetaan vaikka asteittainkin tietyllä aikavälillä, se luo työttömiä. Esimerkiksi Oriveden kaupungille se on täysin kohtuuton asia.

Onko ministeri ihan tosissaan miettinyt sitä, että säilyttämällä ainakin osa näistä varikoista taikka jollain tapaa keskittämällä muun muassa Pirkanmaalle näitä asioita voitaisiin tehdä ihan täyskäännös tässä asiassa?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Kuten olen todennut, eduskunnan hyväksymät ponnet pyritään ottamaan huomioon. Se on lähtökohtana. Tarkoituksena on toimia sillä tavalla, että työttömyyttä ei lopputuloksena synny, mutta on tietenkin mahdoton yhtälö, että mitään ei saisi tehdä ja kuitenkaan ei saa penniäkään lisää rahaa ja ylläpidetään sellaista toimintaa, jota Puolustusvoimat ei tarvitse.

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta hyväksyy puolustusvaliokunnan mietintöön liittyvät lausumat, ovat ne eduskunnan päätöksiä. Kun ministeri Enestam totesi, että lausumat pyritään ottamaan huomioon, ymmärrän, että perustuslain mukaan eduskunnan päätökset pitää ottaa huomioon eikä pelkästään pyrkiminen riitä. Siinä mielessä tämä varikkoponsi, mikä täällä on, on mielestäni yhtä tärkeä ponsi kuin nämä kaikki muutkin. Suhtautuuko ministeri Enestam samalla tavalla myöskin tähän ponteen?

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä varikkoasiassa on ydinkysymys se, mitä kokonaisvaltaiset kustannukset ovat. Eihän tässä kukaan ole pysähtymässä täysin entiseen tilaan. Mietinnön ponsihan toteaa muun muassa, että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa. Mutta se, mikä meitä Pirkanmaan kansanedustajia hämmästyttää, on se, että ministeri Enestaminhan tulisi sanoa, että nämä ponnet otetaan tosissaan huomioon, niitä pidetään arvokkaina ja tärkeinä, koska niistä tulee eduskunnan kanta.

Viittaisin tässä yhteydessä suurimman hallituspuolueen ryhmäpuheenvuoroon, kansanedustajan Kalliomäen puheenvuoroon, jossa todettiin varikoista puheen ollen, että valtion tulee valmistautua erityistoimiin näiden varikoiden työllisyyden turvaamiseksi ja näitten pehmeitten vaihtoehtojen ottamiseksi käytäntöön myöskin esimerkiksi Oriveden varikon kohdalta. Se on moderni konepaja, mutta se vaatii tietyksi ajaksi yhteiskunnan tukea, jotta työpaikat voidaan pidemmällä aikavälillä turvata.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun yleensä puhutaan rationalisoinnista, tulisi siitä olla konkreettisesti myöskin hyötyä. Kysymys kuuluukin omalta osaltani, kuten myöskin täällä Pirkanmaan kansanedustajien ja muidenkin osalta on nostettu esille: Mitkä nettosäästöt kaiken kaikkiaan näillä varuskuntien lakkauttamisilla on? Suora lainaus puolustusvaliokunnan mietinnöstä: "Todennäköistä on, että toimenpiteiden yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat." Näiden rationalisointitoimenpiteiden hyöty arvioidaan asiantuntijalausunnossa vuositasolla noin 175 miljoonaksi markaksi, ja rakennemuutoksesta aiheutuu kustannuksia noin 80 miljoonaa markkaa.

Esimerkiksi Sääksjärvellä on tällä hetkellä lataamo, joka joudutaan tulevaisuudessa korvaamaan uudella lataamolla. Esimerkiksi on käyty keskustelua Haapajärven osalta, ja tämä vaihtoehto mielestäni jo aikoinaan tutkittiin ja todettiin liian kalliiksi. Haluaisinkin kysyä ministeri Enestamilta: Ovatko nämä kaikki kustannusvaikutukset todellisuudessa huomioitu, myöskin nämä aluepoliittiset vaikutukset esimerkiksi Pirkanmaan osalta? Tämä koskee Pirkanmaan osalta kolmea varikkoa.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varuskuntiin liittyy tavallaan ammus- ja ruutiteollisuus. Mikä on Vihtavuoren kohtalo ja kotimaisen teollisuuden tällä alalla? Onko se nyt tarkoitus turvata, ei vain joka vuosi erillisrahoituksella koko ajan murentaen sitä ja suorittaen tilaukset ulkomailta?

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta varikkojen työntekijöiden aseman turvaamiseen liittyvät eduskunnan kannanotot eivät ole mitään sivujuonteita. Ne ovat hyvin vakavia selkeitä ylimmän valtioelimen kannanottoja tähän selontekoon liittyen, ja niihin pitää suhtautua sillä vakavuudella.

Sen sijaan olen yllättynyt tässä suhteessa, että ministeri ja hallitus eivät ole kovin paljon pohtineet puolustushallinnon kiinteistöjärjestelyn vaikutuksia. Vai onko valtiovarainministeriö luvannut vuoden 2003 alusta kehyksiin 550 miljoonaa nykymarkkaa ikään kuin tämän epätarkoituksenmukaisen kiinteistöuudistuksen toteuttamiseen? Se on varikkokysymystä paljon suurempi ja vaarantaa ilmeisesti Puolustusvoimien suorituskykyä monessa muussa asiassa, koska sellaisia kehyksen lisäyksiä, herra ministeri, teille ei välttämättä täällä tule.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varuskunnat kuuluvat tähän keskusteluun mielestäni myöskin samalla tavalla. Sekä puolustusministeri että valiokunnan puheenjohtaja ovat vakuuttaneet, ettei selonteko sen enempää kuin mietintökään sisällä jalustaa Nato-jäsenyydelle, hyvä niin. Kysyn molemmilta herroilta yliluutnanteilta: Voivatko ministeriön virkamiehet ja kenraalit tämän selonteon ja mietinnön pohjalta tulla esiin poteroistaan ja tehdä rynnäkön varuskuntien lisälakkauttamisen suuntaan? Me, niiden maakuntien edustajat, joilla tällaisia ei-kehitettäviä varuskuntia on, olemme etulinjassa ja laajalla poliittisella sarjatulella puolustamassa ja kehittämässä näitä meidän omia varuskuntiamme. Tässä viittaan edelleen ed. Ilkka Kanervan puheenvuorossaan sanomaan, että puolustusta kehitetään vuorenvarmasti omista lähtökohdista.

Mirja Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun monet tärkeät asiat nyt kuitenkin ovat siirtymässä seuraavaan selontekoon, niin vielä haluaisin tätä valmistelutapaa vähän kommentoida, koska puolustusvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan muotoilut tässä kohtaa ovat erilaisia. Minusta parlamentarismi-ideaa pitää vähän kirkastaa, ja oleellistahan on se, että valmistelu ja eduskuntakäsittely pidetään erillään. Niitten rooleja ei pidä sekoittaa, ja kun olemme vaatineet tätä laajapohjaista parlamentaarista valmistelua, kyse on siitä, että eri puolueet, eri yhteiskunnalliset tahot ja näkemykset ovat siinä valmistelussa mukana tasavertaiselta pohjalta.

Parlamentaarisuus tässä tarkoittaa siis sekä opposition että hallituksen mukanaoloa ja se ei tarkoita mitään valiokuntien konkreettista osallistumista valmisteluun. Valiokuntien työ tapahtuu sitten täällä ihan normaalissa järjestyksessä eduskuntakäsittelyn aikana, (Puhemies koputtaa) kun toimivaltaiset valiokunnat tätä käsittelevät. Eli sopiva malli tälle parlamentaariselle valmistelulle varmasti löydetään. (Puhemies koputtaa) Ministeri sanoi, ettei se voi olla entinen komitea, mutta jos tahtoa on, niin muu malli löytyy.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! On selvää, että eduskunnan ponnet otetaan vakavasti. Eihän muusta voi olla kysymys.

Mitä sitten mahdolliset rationalisointihyödyt voisivat olla? Pääesikunta on arvioinut, että ne olisivat selonteon ehdotuksen mukaisesti 175 miljoonaa markkaa vuositasolla Puolustusvoimien osalta, ei mikään pieni summa.

Tapa edetä tässä on, ed. Gustafsson, niin kuin jo lähetekeskustelussa sanoin: On tarkoitus perustaa jokaista paikkakuntaa varten työryhmä tehtävänä selvittää, millä tavalla tällainen toimenpide voidaan viedä läpi, ilman että työttömyyttä syntyy ja siten että henkilökunnasta huolehditaan ja myöskin (Puhemies koputtaa) uusia työpaikkoja voidaan niihin tiloihin rakentaa. Tämä on ollut koko ajan lähtökohta.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Ryynänen kiinnitti aivan oikein huomiota ristiriitaan tavallaan parlamentarismin ja toimeenpanovallan suhteiden järjestämisessä, jos lähdettäisiin valiokuntien toimesta tätä ennen hallituksen päätöksentekoa hoidettavaa valmistelua tekemään. Yhden ratkaisumallin tähän tarjoaa se menettely, jota muun muassa perusoikeusuudistuksen yhteydessä on sovellettu. Silloin asetettiin parlamentaarinen seurantaryhmä, joka käsitteli samanaikaisesti ikään kuin taustapohdiskeluna niitä samoja asioita, joita hallitus valmisteli. Siinä oli kaikkien eduskuntapuolueiden edustus, ja se saattoi ajantasaisesti sitten kuitenkin hiukan laveammalla porukalla tuota valmistelua ohjastaa ja linjata sekoittamatta kuitenkaan hallituksen, valtioneuvoston ja eduskunnan välisiä toimivaltasuhteita.

Kimmo Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tukisin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Liisa Jaakonsaarta ja hänen puheenvuoroaan koskien nimenomaan seuraavan selonteon valmistelua.

Puolustusvaliokunta on tuonut esille sen, että valiokunnat kytkettäisiin seuraavan valtioneuvoston selonteon valmisteluun. Kysyn sitä näinpäin: Katkeaako eduskunnalta itse asiassa syömähammas tässä asiassa? Tuleeko eduskunta käsittelemään vastaisuudessa omia selontekojaan? Menetetäänkö itse asiassa se prosessi, jonka hedelmiä me juuri parhaillaan nautimme ja jossa tätä kautta eduskunta on mukana?

Arvoisa puhemies! Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja liittoutumisesta: Täällä on puhuttu paljon siitä, että toimintaympäristö on muuttunut, sotilasliitot ovat muuttuneet, eräät ovat hävinneet ja erityisesti terrori-iskujen jälkeen sotilaallisen liittoutumisen konsepti on muuttunut.

Haluaisin korostaa selkeästi sitä, että tosiasiassa Suomi on sotilaallisesti liittoutunut siinä, mikä koskee nimenomaan terrorisminvastaisia toimia. Suomi on YK:n jäsenenä, ja YK on kollektiivinen turvallisuusjärjestö ja soveltaa (Puhemies koputtaa) tässä prosessissa peruskirjansa 7 lukua, joka on oikeudellisesti sitovaa ja velvoittavaa meitä kohtaan. (Puhemies koputtaa) Tässä kysymyksessä me olemme sotilaallisesti jo liittoutuneita.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen kiinnitti mielestäni erittäin tärkeään seikkaan huomiota: Mitä on ja mitä voisi olla se parlamentaarinen valmistelu? Mielestäni parlamentaarisen valmistelun pitäisi olla sitä, että siinä valmistelutyössä on laaja parlamentaaris-poliittinen pohja. Se on mielestäni se lähtökohta, se tärkein lähtökohta.

Mutta yhtä tärkeä likimain on se, että siihen valmisteluun ei saa sitouttaa sellaisia valtiollisia instituutioita, kuten eduskunnan jotakin valiokuntaa, joka sitouttaminen käytännössä tarkoittaisi sitä, että siltä, niin kuin täällä joku käytti sanontaa, syömähampaat irrotettaisiin jo ennen aikojaan. Miten tällainen valiokunta voisi kunnolla käsitellä aikanaan sille tulevaa esitystä, jos se valiokunta joidenkin henkilöiden osalta on etukäteen jollakin tavalla sidottu siihen valmistelupohjaan? Tässä mielessä laaja poliittinen perusta ja sitä kautta haettu parlamentaarisuus on se, (Puhemies koputtaa) millä valmistelun pitäisi tapahtua.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, millä tavoin, kun meillä kullakin on sekä eduskuntaryhmän puheenjohtajuushattuja että valiokuntien puheenjohtajuus- tai jäsenyyshattuja päässämme, ne eroavat toisistaan. Samoista henkiöistä on kysymys.

Totean, herra puhemies, että ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan sanatarkasti, että "eduskunta on kytkettävä sopivin menettelyin valmisteluun", siis ei käsittelyyn vaan valmisteluun, "jo siinä vaiheessa, kun selontekoa valmistellaan valtioneuvostossa". Turha täällä on tulla jälkeenpäin tässä yhteydessä puhumaan jotakin muuta, kuin mitä sekä ed. Kiljunen että ed. Jaakonsaari ovat ulkoasiainvaliokunnan yksimielisessä lausunnossa todenneet.

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin paljon mahdollista löytää semmoisia innovatiivisia tapoja esimerkiksi niin, että eduskuntaryhmien puheenjohtajat muodostavat jonkinlaisen neuvottelukunnan, joka politisoi tämän asian (Ed. I. Kanerva: Entäs niitten syömähampaat?) Tässä on nyt itse asiassa tosiasia se, että koko tämän selonteon valmistelu on ollut erittäin virkamieslähtöistä. Tiedän, että pääministeri on ollut tässä mukana, mutta vähän epäilen, onko esimerkiksi koko valtioneuvosto ollut poliittisella voimalla tässä valmistelussa mukana. Sen takia vaihtoehtoja punniten tämän asian politisoiminen on erittäin tärkeää. Siihen löytyy todella kymmeniä eri tapoja tekemättä meistä joitain hallituksen ottopoikia tai -tyttöjä, jotka emme sitten pysty keskustelemaan tästä.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu jo osoittaa, että tämä prosessi on sillä tavalla epäonnistunut, että itse asiassa lähes kaikissa puheenvuoroissa aina viitataan seuraavaan selontekoon, (Puhemies koputtaa) ikään kuin kaikki suuret kysymykset ratkaistaan vasta seuraavassa selonteossa. Miksi ei nyt? (Puhemies koputtaa) Miksi tätä ei nyt käsitelty jo tärkeänä poliittisena asiakirjana? (Ed. Pekkarinen: Hyvä kysymys!) Siinä on se varsinainen valuvika. Sitä olen arvostellut. Valiokunnat ovat tehneet (Puhemies koputtaa) erittäin hyvää työtä.

Kimmo Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Ilkka Kanerva siteerasi ulkoasiainvaliokuntaa, minä siteeraan puolustusvaliokuntaa: "Eduskunta edellyttää, että vuoden 2004 selonteko valmistellaan parlamentaarisesti siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa." Tämähän on se ongelma. Jos eduskunnan valiokunnat kytketään mukaan, ne valiokunnat, jotka jo seuraavassa vaiheessa joutuvat antamaan arvion selonteosta, tässä vallitsee ristiriita. Tätä tarkoitin sillä, kun totesin, että eduskunnan syömähammas irrotetaan ja eduskunta käsittelee omaa selontekoaan.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelusta tuntuu syntyvän näköala, että aika hampaatontahan tämä on olemassa.

Toteaisin tähän asiaan, että suvaitsevaisuus on yleistä tässä asiassa olemassa ja kansainvälistyminen tuntuu mietintövaiheessakin olevan kovin tärkeätä. Erityisesti se on tullut ilmi, kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja on korostanut näitä korkeita arvoja ja pehmeitä näköaloja, missä ei oikein kotimaasta puhuta mitään. Oman maamme puolustus tuntuu sellaiselta, että tämä on niin yksinkertainen asia, että se tuntuu jäävän toissijaiseksi tässä aiheessa.

Mutta, herra puhemies, toivoisin ja näkisin niin, että oma maa olisi ensisijaisesti erityisen tärkeä. Maanpuolustus olisi koko kansan ja koko eduskunnan asia, niin kuin tuntuu olevan. Siinä ei ole olemassa hallitusta eikä oppositiota, vaan siinä on koko maasta kysymys, Suomen kansasta ja sen tulevaisuudesta.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusvaliokunnan lähtökohta on kuitenkin sama: Se valmistelutapa, jolla nyt puolustusselonteko on tehty, on molempien valiokuntien mielestä ollut liian suppea. Meillä on ollut muutama ministeri ja muutama kenraalitason virkamies, jotka ovat ikään kuin salassa tehneet tämän valmisteluprosessin. Tämä on vielä huonompi tapa tehdä selonteko kuin parlamentaarinen puolustuskomitea, johon paluuta en suosittele. Silloin sentään puolueissa käsiteltiin tuloksia. Nyt on muutama ihminen, jotka ovat tehneet puolustusselonteon salassa kaikilta muilta, tiukasti vielä salassa kaikilta muilta.

Sen takia sekä ulkoasianvaliokunta että puolustusvaliokunta hakevat jonkinlaista uutta mallia. Luulen, että se tässä keskustelussa ja parin vuoden sisällä löytyy, mikä oikea malli on. Ei se tarkoita sitä, että valmista selontekoluonnosta käsitellään valiokunnissa, vaan niitä ongelmia, jotka ovat muodostuneet (Puhemies koputtaa) keskeisiksi itse valmistelutyössä.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Tietenkin seuraavan hallituksen asia on pohtia, miten asia etenee, mutta vaikka ehkä tällainen kytkeminen ei ole puhdasta parlamentarismia, niin kyllä minun kokemukseni on selkeästi sellainen, että olisi parempi vähän laajemmin käsitellä valmistelun yhteydessä, koska lopputulos tämän menetelmän kannalta oli se, että kuitenkin tietoja tihkui julkisuuteen irrallaan kokonaisuudesta ja syntyi julkinen keskustelu, jossa ei ollut paljon tolkkua.

Marjukka Karttunen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovasti ihmetyttää tämä logiikka, että kun esimerkiksi Varsinais-Suomen it-rykmenttiin on viime vuosina investoitu 45 miljoonaa, jotta se olisi täysin valmis valtakunnallinen koulutuspaikka luolastoineen ja monitoimihalleineen, niin nyt se ollaan lopettamassa toimintana, joita Puolustusvoimat ei tarvitse.

Toinen kysymys: Selonteossa todetaan, että uhka biologisten aseiden käytölle on kasvamassa, ja on tietysti täysin mahdollista, että terroristien käsissä on jo esimerkiksi isorokkoa. Kiinnostaakin kovasti, onko meidän terveydenhuoltojärjestelmämme laatinut suunnitelman koko kansan mahdollisen nopean rokottamisen suorittamiseksi.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voi yhtyä ed. Kääriäisen puheenvuoroon kaikilta osin.

Ed. Karttunen otti esille Varsinais-Suomen it-rykmentin kysymyksen, joka mielestäni on konkreettiselta kannalta kaikkein heikoimmin valmisteltu osa tässä. Me tiedämme, että ilmatorjunnan merkitys uusien uhkakuvien kannalta on koko ajan kasvanut, tiedämme, että tässä ei saavuteta mitään säästöjä, se on monta kertaa selville käynyt, kun siellä on oltu vierailulla. Valiokunnan mietinnössä on sinällään hyvin todettu, että tämä liittyy valmiusyhtymiin ja lopullinen ratkaisu pitää selvittää, ennen kuin tässä mitään tehdään.

Arvoisa ministeri, voitteko vakuuttaa, että ennen seuraavaa selontekoa, josta nyt paljon puhutaan, tässä ei tapahdu mitään peruuttamatonta Varsinais-Suomen it-rykmentin osalta, vaan todella katsotaan, mikä on maanpuolustuksen ja Suomen armeijan kannalta paras ratkaisu tässä yhteydessä?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Enestam, totesitte puheessanne, että Turun it:llä siirrettynä ei ole käyttöä Säkylässä, ja jos se siirretään Parolaan, se ei ole myöskään mikään ratkaisu, vaan se lakkautetaan. Onko, herra ministeri, teidän kantanne yksiselitteisesti se, että Turun it lakkautetaan eikä sitä siirretä minnekään?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Me koulutamme tänä päivänä liikaa it-ihmisiä. On yksi rykmentti liikaa, yli tarpeen. Kysymys kuuluu: Onko järkevää kouluttaa liikaa, kun siihen sitoutuu resursseja, jotka tarvitaan muualla? (Ed. Ala-Nissilä: Merkitys kasvaa koko ajan!) — Se on otettu huomioon. — Se, että resursseista järkevällä tavalla käytettyinä saadaan parempi hyöty, on mielestäni puolustushallinnon näkövinkkelistä ainoa järkevä tapa. Ei pidä paikkaansa, ettei rationalisoinnista tulisi hyötyjä. Totta kai tulee säästöjä, yhteensä 175 miljoonaa markkaa on arvioitu tämän säästävän. (Ed. M. Salo: Millä aikavälillä?) — Säästöt tulevat tietenkin ripotellen, mutta kun prosessi on viety loppuun, joka vuosi tulee säästöjä.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei olisi mitään järkeä tuoda selontekoa eduskunnan arvioitavaksi ja odottaa eduskunnan evästystä selonteolle, ellei hallitus ottaisi huomioon sitä, mitä eduskunta täällä on näistä asioista sanonut. Tässä tapauksessa eduskunnan mietinnössä tullaan toteamaan tästä it-rykmentistä tavalla, joka merkitsee sitä, että ei eduskunnan kannalla voida pyyhkiä pöytää. Uskon, että ministeri Enestam tämän myöskin varmasti aksepteeraa.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole tarkoitettu väliaikaisratkaisuksi, niin kuin mietinnössä sanotaan. En tiedä, mistä valtiovarainvaliokunta on tähän päätynyt, mutta tämä ei koskaan ole ollut tarkoitettu väliaikaisratkaisuksi.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskustelussa on keskeiseksi kysymykseksi tuntunut nousevan se, miten tätä on valmisteltu tai valmistellaan eteenpäin. Siitä voisi tietysti johtopäätöksenä todeta sen, että mehän olemme itse asiasta ilmeisesti liiankin yksimielisiä.

Palaisin kuitenkin mietintöön lukemalla yhden sitaatin. Täällä todetaan: "Alueellisen puolustusjärjestelmän tarkistaminen, maavoimien tulivoima- ja liikkuvuuskysymys sekä prikaatin määrien supistaminen nykyisestä 22:sta on tarkoitus selvittää seuraavaan selontekoon mennessä."

Toiselta puolen mietinnössä sanotaan sivulla 11: "Selonteon mukaan" — ja myöskin mietinnön mukaan — "Suomen puolustuskyky mitoitetaan turvallisuusympäristön asettamia vaatimuksia vastaavasti siten, että vähintään maan ydinalueet voidaan kaikissa tilanteissa pitää omassa hallussa ja että puolustuksella kyetään luomaan edellytykset itsenäisyyden säilyttämiseksi." Tästä seuraa ministerille ihan selvä kysymys: Onko tässä aihetta epäillä, että jatkovalmistelussa (Puhemies koputtaa) ikään kuin harkitaan sitä, mikä on puolustuksen taso (Puhemies koputtaa) ydinalueitten ulkopuolella?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! On esitetty, että sodanajan joukkojen vahvuus olisi 350 000 vuonna 2008. Selonteossa on näin asetettu. Silloin puhutaan nimenomaan taistelujoukoista. Muutos nykyiseen verrattuna olisi se, että taistelujoukkojen korkein ikä olisi 35 vuotta, joten näissä olisi paremmin koulutettuja ja varustettuja sotilaita kuin nykyisellään. Mutta sillä reservillä, joka ei taistelujoukkoihin mahtuisi, olisi muuta tärkeätä tehtävää. Sodanajan armeija kaikkiin muihin maihin verrattuna näinkin pienennettynä (Puhemies koputtaa) on erittäin suuri, ja sillä puolustetaan koko maata eikä alueellisesta puolustusjärjestelmästä luovuta.

Raimo Mähönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa yhteyksissä on kiinnitetty huomiota ed. Jaakonsaaren puheenvuoroon. Ei niin, että ajattelisin, että kaikki oli siinä ristiriidassa sen kanssa, mitä puolustusvaliokunta on lausunut asiasta, siellä on monia yhteneväisyyksiä, mutta muutaman osion kohdalta jäin hieman mietteliääksi. Ed. Jaakonsaari kertoi ulkoasiainvaliokunnan valmistelusta, turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstä, YK:sta, sen roolista, Etyjistä, pohjoismaisesta yhteistyöstä jnp. Hän jatkoi: "Näitä asioita ei mielestäni ole otettu mietinnössä huomioon" — tässä ilmeisesti tarkoitetaan tätä mietintöä, mikä nyt on käsittelyssä — "niin kuin mielestäni olisi pitänyt. Tämä ikään kuin vahvistaa tämän toiminnan nurinkurisen luonteen, mikä tämän selonteon käsittelyssä on ollut ihan alusta lähtien." Jää vaan mietteliääksi, miten tämä on ollut nurinkurista. Meille ainakin puolustusvaliokunnassa jäi kyllä varsin selkeä kuva siitä, että käsittely on ollut hyvin ryhdikästä ja jäntevää. Siitä, uskoisin, valiokunta on varsin yksimielinen, mikä salissa on tullut usealla suulla jo mainittua.

Toinen kysymys: Ulkoasiainvaliokunta ei ole ... (Puhemies koputtaa) — Anteeksi, aika taisi loppua, palataan seuraavalla kerralla.

Jyrki Katainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puututtu muotoseikkoihin, kun seuraavaa selontekoa ryhdytään valmistelemaan. Ed. Kääriäinen totesi muun muassa tästä asiasta, että on tärkeää saavuttaa konsensushenki. Olen asiasta tismalleen samaa mieltä, koska sen lisäksi, mikä on se parlamentaarisuuden muoto, millä pohjalla tulevaa selontekoa valmistellaan, vähintään yhtä tärkeää on se, että eri poliittisissa ryhmissä ei sotkeuduta pelkästään muotoseikkoihin, vaan annetaan konsensushengelle vahva sisältö. Tulevissa vaaleissa ei ole tarpeen lähteä kalisuttelemaan omia panssareitaan syvälle juoksuhautoihin, joista ammutaan kovaa pelkästään puoluepoliittisten taktisten syiden puolesta. Suomessa on hieno, vahva perinne ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaikissa konsensusta vaativissa kysymyksissä. Toivoisi, että myös liittoutumiskysymys saavuttaisi vahvan konsensussisällön (Ed. Laakso: Liittoutumattomuuskysymys!) tulevien vaalien alla.

Esko  Helle  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aika lailla eri mieltä kuin useimmat puheenvuoron käyttäneet valmistelutavasta. Minusta meidän pitäisi siirtyä vähitellen sekä ulkopolitiikan että puolustuspolitiikan osalta myös sellaiseen parlamentarismiin, että valtioneuvosto, hallitus, on se, joka valmistelee, ja eduskunta sitten tutkii. Minusta ei pitäisi näitä sotkea keskenään. Siinä mielessä molempien valiokuntien muotoilut ovat jossain määrin mielestäni epäonnistuneita. Mutta minä huomautan, että perustuslain 47 §:n 2 momentti toteaa: "Valiokunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta tai asianomaiselta ministeriöltä selvitys toimialaansa kuuluvasta asiasta." Tätä momenttia käyttäen valiokunnat voivat juuri näihin asioihin painaa sitä omaa leimaansa, mutta vastuun valmistelusta (Puhemies koputtaa) tulee olla hallituksella. Tämän pitäisi olla normaalia politiikan hoitoa eikä erikoistapaus.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maamme sotilaallinen liittoutumattomuus on niin merkittävä ja kaikkia meitä suomalaisia koskeva asia, että kansalaisille täytyy antaa mahdollisuus ottaa kantaa siihen. Jos kansanäänestystä Natoon kuulumisesta ei järjestetä, sitten on ainakin seuraavissa eduskuntavaaleissa puolueiden ja jokaisen ehdokkaan selkeästi sanottava oma Nato-kantansa, jotta ihmiset tietäisivät, minkä puolesta samalla ottavat kantaa. Samalla poistuisi se pelko, että Natoon ikään kuin vahingossa soluttaudutaan.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa herra puhemies! Kun olen itse puhunut aikanani kansanäänestyksestä mahdollisesti tilanteessa, jossa Natoon oltaisiin liittymässä, niin on selvää, että se menettely ei voi olla muu kuin se, että kuten EU-jäsenyydenkin osalta, hallitus valmistelee, eduskunta hyväksyy ja ratkaisu alistetaan kansanäänestykselle. Siis sellainen ajattelu, että mentäisiin jollakin mielipidetiedustelulla kyselemään, mitä mieltä ollaan Natosta tai sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, ilman että on mitään konkreettista tarvetta tai esitystä olemassa, on täysin väärä käsitys siitä, (Ed. I. Kanerva: Aivan oikein!) millä lailla asiassa pitäisi menetellä. Ymmärrän, että voidaan olla eri mieltä siitä, onko edes lopputilanteessakaan kansanäänestys tarpeen. Minusta on, jos tällainen tilanne tulisi eteen, mutta se ei ole nyt näköpiirissä lainkaan.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se onkin harhaanjohtava käsitys, että kansanäänestys olisi ikään kuin jokin gallupäänestys. Totta kai nimenomaan silloin, kun päädyttäisiin kansanäänestykseen, sitä edeltäisi laaja ja hyvin monipuolinen ja kansan tajuntaan sopeutettu keskustelu Natosta ja liittoutumattomuudesta. Totta kai sen pitää tapahtua tällä tavalla, että sitä valmistellaan ja sen eteen tehdään paljon työtä sillä tavalla, että meillä toimii kansalaisyhteiskunta, jos haluamme uskottavasti näin isosta asiasta herättää keskustelua.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä selonteko niin kuin keskustelukin on jollain lailla hampaatonta, niin kuin ed. Seppo Lahtela sanoi. Liittoutumattomuus on tuotu monta kertaa esille, ja kuitenkin mielestäni Maastrichtin sopimuksessa jo liittouduttiin aika pitkälle ja sovittiin menosta kohti liittovaltiota. Minulla on melko vakaa käsitys ollut koko ajan, että sitä kautta ollaan menossa ennemmin tai myöhemmin Natoon. No, onko sillä mitään merkitystä rauhan aikana, kun ei tunnu olevan kustannuksistakaan selvää, vähenevätkö vai lisääntyvätkö ne. Kuitenkin meidän täytyy muistaa, että itse meidän pitää oma puolustuksemme hoitaa, olimmepa Natossa tai emme. Meidän maasto-olosuhteemme ovat semmoiset, että jos ei siellä suomalainen sotilas ole rajaa turvaamassa, turvaa ei varmasti Natosta löydy.

Hyvä puoli selonteossa on se, että ei puututtu maamiinakysymyksiin (Puhemies koputtaa) millään lailla, koska se on kerta kaikkiaan semmoinen asia, että niistä me emme voi luopua.

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin koko lausuntoprosessi on minusta ollut aivan mallikas. Pelkästään puolustusvaliokunta kuunteli noin 120:tä asiantuntijaa ja piti noin 40 kokousta. Niitä, jotka arvostelevat tätä kokonaisuutta, kyllä kovasti ihmettelen, myöskin niitä tulevaisuuden suunnitelmia, ennen kaikkea ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa.

Olisin kysynyt ministeriltä aivan toista asiaa ja palaan tähän Nato-asiaan: Kuinka kauan Suomen on viisasta istua Nato-aidalla, olla eräällä lailla vähän epävarmassa tilanteessa ja jahkailla? On hyvä, että olemme voimakkaasti eri mieltä ja keskustelemme suuntaan ja toiseen, vastustamme tai puolustamme, mutta Nato-juna on kaiketi joka tapauksessa lähtenyt. Jollain aikataululla meidän on otettava siihen jompikumpi kanta, tai vaikka emme ota kantaa, se on liian myöhäistä. Minkälaisia ajatuksia ministerillä on tämän puolen suhteen? Mikä signaali siellä on, minkälainen optio, jos jarrutamme tätä keskustelua kovasti ilman selkeää kannanottoa?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Puhemies! Seuraava tilaisuus tarjoutuu vuoden 2004 selonteon yhteydessä pohtia sotilaallista statustamme, eikä ole myöskään mitään kiirettä. Naton seuraava laajentuminen on ensi vuonna, jolloin tehdään päätös. Siihen ei ole enää mahdollista ehtiä, vaikka haluaisimmekin, mutta kun ei haluta, seuraava luonteva tilaisuus on vuonna 2004. Suomi on siinä onnellisessa asemassa, että voimme vapaasti tehdä valintamme. Ei ole kiirettä mihinkään. Jos arvio on silloin kielteinen, se on toimiva ratkaisu silloinkin.

Susanna Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin, että ed. Seppo Lahtela katsoi, että olisi ikään kuin turhaa tai ainakin vähemmän tärkeää pohtia esimerkiksi globalisaatiota tai ihmisoikeuksia tämän selonteon yhteydessä. (Ed. S. Lahtela: Oikein!) En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta minusta tämä näkemys, jos se näin oli tarkoitettu ymmärrettäväksi, on vähän outo. Mielestäni oma maanpuolustuksemme ja maailmanlaajuiset kehitystrendit eivät ole millään tavalla toisistaan irrallisia asioita vaan pikemminkin päinvastoin. Mielestäni esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan erittäin ansiokkaasti pohdiskeli nimenomaan erilaisia uusia uhkia.

Aivan kuten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajakin totesi, näin riviedustajan näkökulmasta on tuntunut siltä, että selonteossa siirretään kaikki isot ja vaikeat kysymykset seuraavaan vaiheeseen, ja herää kyllä kysymys, miksi.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Keskustelukysymykseen todettakoon, että hallitus ei ole se, joka painaa sen enempää kaasua kuin jarrua sen suhteen, mitä eduskunnassa, mitä kansalaisyhteiskunnassa, mitä lehdistössä halutaan puhua ja keskustella. Se on täysin vapaata, ja niin pitääkin asian olla. Hallituksella ei ole kuitenkaan mitään sellaista tiedossa eikä mitään sellaista valmistelua, joka nyt liittyisi sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleenarviointiin. Vuonna 2004 seuraavan selonteon yhteydessä se viimeistäänkin suoritetaan ja tuodaan eduskunnan harkittavaksi. Totta kai me muutoin joka tapauksessa aina seuraamme sitä, mitä toimintaympäristössä tapahtuu, ja olemme valmiita tekemään johtopäätöksiä, jos siihen on aihetta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä selontekohan linjaa myöskin Suomen roolia kansainvälisen terrorismin torjunnassa a) Nato-rauhankumppanuusmaana, b) EU-jäsenenä ja c) vielä YK:n jäsenenä. Tiettävästi tänään Ison-Britannian hallituksen johdolla ja huomenna YK:ssa pohditaan niitä keinoja, joilla kansainväliset rauhanturvajoukot voisivat osallistua Talebanin uuden hallinnon turvaamiseen ja toimintaedellytysten luomiseen myöskin sotilaallisin keinoin. (Eduskunnasta: Talebanin? Eikö Afganistanin?) — Niin, Afganistanin, Talebanin hallintohan on kukistettu ja nyt eletään jo uutta aikaa. (Eduskunnasta: Mistä te sen tiedätte?) — Kyllä me uskomme, että näin on käynyt.

Mutta varsinainen kysymys hallitukselle: Mikä on Suomen tapa osallistua tähän määrittelyyn? Toiseksi, jos Suomi päättää, jos kysytään, osallistua myöskin kansainvälisten rauhanturvajoukkojen lähettämiseen Afganistaniin, mikä on se vaihe ja aika? Onko se ensimmäinen vai toinen aalto? Mikä on tapa, jolla Suomi muotoilee oman päätöksenteon ja kannan?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Puolustusministeriö selvittää tätä asiaa valmiuksien osalta ja ulkoministeriö sen osalta, miten päätöksenteko tapahtuisi ja minkälaiseen tilanteeseen se liittyisi. Tässä vaiheessa on lähdetty siitä, että Suomelle luonteva osallistuminen on niin sanottu toinen vaihe puolustusministeriön toimittamin resurssein. Samanaikaisesti koko ajan siviilipuolelle ja siviilikriisinhallintaan täytyy olla myöskin hyvin nopeita valmiuksia. Huomenna ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa tasavallan presidentin kanssa keskustelemme asiasta. Voi hyvin olla, että huomenna ei ole vielä valmiutta hallituksen osalta tehdä ratkaisuja, mutta heti kun on, ratkaisut tulevat eduskuntaan, koska eduskuntahan on se, joka rauhanturvalakimme mukaan on osallinen silloin, jos päätetään suomalaisten rauhanturvaajien lähettämisestä maan rajojen ulkopuolelle.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyydestä sen verran, että kun kansan suuri enemmistö selkeästi on sitä mieltä, että Natoon ei pidä pyrkiä, tämä tuntuu jollain tavalla kiusalliselta aika merkittävistäkin tahoista. Silloin pistää kysymään, minkä takia näin on. Välttämättä tulee siihen lopputulokseen, että se voi tuntua sen takia kiusalliselta, että itse on toista mieltä. Joka tapauksessa, kun keskustellaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksesta puolustusmenoihin, ei ole yhtään sen enemmän väärin, että epäilee niiden aiheuttavan korotuspaineita meidän bkt-osuuteemme puolustusmenojen osalta, kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tekee. On yhtä väärin väittää tai heittää epäilyksiä, että puolustusmenot säilyisivät ennallaan tai että olisi mahdollista jopa hakea jotakin säästöä. Niin kauan kuin tätä totuutta ei ole, on mielipiteet vastaan mielipiteet, ja edustan kantaa, viitaten kansainväliseen kehitykseen ja näihin lausuntoihin, mitä (Puhemies koputtaa) Euroopassa on annettu, että paineet nimenomaan noususuuntaan tulisivat olemaan todellisia.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusministeri on todennut täällä samoin kuin selonteossakin todetaan, että ilmatorjuntatehtäviin koulutetaan liikaa miehiä. Kuitenkin selonteon mietinnössä puolustusvaliokunta, kuten myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja täällä salikeskustelussa, on selkeästi todennut, että on erityisiä syitä, jotka puolustavat Turun ilmatorjuntarykmentin olemassaoloa ja tämän koulutuksen järjestämistä Turussa edelleenkin ja että tällä nyt pian hyväksyttävällä eduskunnan tahdolla ei ministeri eivätkä puolustusministeriön virkamiehet saisi pyyhkiä pöytää. Miten on, vielä kolmannen kerran, puolustusministeri Enestam, onko tällä eduskunnan tahdonilmaisulla jotain merkitystä tässä asiassa?

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Vastaan kolmannen kerran: niihin suhtaudutaan vakavasti.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka olenkin jalkaväen reservin kapteeni, uskallan puuttua Ilmavoimien tilanteeseen siinä mielessä, että Ilmavoimien komentaja Pystynen on eilen pitänyt Tikkakoskella puheenvuoron, jossa hän on tarkastellut Hawkien poistumista operatiivisista tehtävistä ja todennut myöskin näin, että tässä vaiheessa ohjaajakoulutus tietenkin tulee vähenemään ja että Euroopan maat ryhtyvät ensi vuonna tosissaan tutkimaan yhteistä lentäjien koulutusta Euroopassa. Tässä selonteossa on todettu vaan sillä tavalla, että hävittäjien koulutusjärjestelmän vaihtoehdot selvitetään vuoteen 2004 mennessä.

Haluaisin ministeriltä kysyä, mikä on tilanne suomalaisen ohjaajakoulutuksen osalta. Onko vaara, että meiltä ohjaajakoulutus loppuu kokonaan tästä valtakunnasta? Tietysti olen huolissani Ilmasotakoulun kohtalosta. Kun edellisen eduskuntakauden aikana Vaasan varuskunta lakkautettiin ja siitä ei ole Pohjanmaalla vieläkään oikein kunnolla toivuttu, niin toivottaisiin, että ei ainakaan Kauhavalle ole samanlaista kohtaloa tulossa. Tällaiset uutiset hiukan luovat epävarmuutta tähän tilanteeseen. Onko ministerillä tietoa, mitä tämän suhteen on tapahtumassa?

Klaus Bremer  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suoraan ed. Mäki-Hakolan kysymykseen ja täällä käytyyn keskusteluun kustannustasosta. Täällä on epäilty sitä etenkin vasemmistoliiton puolelta, että mahdollinen liittyminen Natoon nostaisi meidän puolustuskustannuksiamme. (Ed. Ala-Nissilä: Ei sitä tarvitse epäillä!) Kun katsotte, paljonko nyt meidän budjetointimme on puolustukselle, ja kaikkea sitä, mitä vaaditaan, niin tämä on aivan mieletöntä, ei tällaista yhtälöä olekaan. Joko pitää lisätä rahoja tai sitten pitää tinkiä siitä, mitä vaaditaan. Puolustuskustannukset tulevat joka tapauksessa kasvamaan, ja sen takia, arvoisa puhemies, kaikkialla Euroopassa on muun muassa lähdetty ulkoistamiseen, on lähdetty leikkaamaan kustannuksia. Niinpä esimerkiksi, ed. Mäki-Hakola, Hollannin ilmavoimat on ostanut satoja tunteja, luultavasti tuhansia tunteja, koulutusta Saksan ilmavoimilta. Tämä on sellainen yhteistoimintatrendi, joka tulee jatkumaan. Kaikki joutuvat säästämään.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Vastaisin ed. Mäki-Hakolan kysymykseen. Ainoa päätös, joka nyt koulutuksen osalta on tehty, on se, että peruskoulutus jatkuu Kauhavalla. Mutta esimerkiksi uusien kuljetushelikoptereiden osalta on tarkoitus yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa hoitaa jatkokoulutus, koska sillä tavalla saadaan säästöjä aikaan. Vastaavasti tarkoituksena on, että Suomi vastaisi kuljetushelikoptereiden raskaasta huollosta Suomessa. Tällä tavalla ollaan menossa sellaiseen järjestelmään pikkuhiljaa, josta ed. Bremer puhui.

Mitä muuten selontekoon ja ponsiin tulee, voin vielä kerran todeta, että selonteko sinänsä on erinomainen. Yhteistyö valiokuntien kanssa on käsitykseni mukaan toiminut hyvin, vaikka keskustelun perusteella ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että valiokunnat keskenään ovat aika paljon keskustelleet. Ja vielä vakuudeksi: ponsiin suhtaudutaan vakavasti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Keskustelussa kysyttiin myöskin Suomen valmiuksia biologisen terrorihyökkäyksen kohteeksi jouduttaessa. Tätä on hallituksessa käsitelty. Tässä kyselyssä on mainittu nimenomaan isorokko. Lähdettäisiinpä liikkeelle missä tahansa päin maailmaa, se edellyttäisi meiltäkin varotoimenpiteitä. On todettava, että tämän osalta Suomi on poikkeuksellisen hyvin varustautunut, koska olemme ainoa maa itse asiassa, jolla on edelleen tallella isorokkorokotteet koko väestöä varten ja toimiva kansanterveysjärjestelmä, jolla voidaan nopeasti koko väestö suojata.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Keskustelun kuluessa muun muassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja esitti väittämän, että tämä selonteko olisi valmisteltu ainutlaatuisen tai poikkeuksellisen suppeassa kokoonpanossa. Voin asian käsittelyyn hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa osallistuneena todistaa, että tämän asian yhteydessä toteutui uuden perustuslain vaatimus, että keskeiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset tehdään yhteistoiminnassa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä. Valtioneuvostovalmistelussa olivat aktiivisesti mukana kaikkien hallituspuolueiden edustajat ja tarvittava virkamiesasiantuntemus saatiin käyttöön. Ei ollut mitään poikkeuksellista.

Olen jossakin yhteydessä muutoin kritisoinut, ettei uuden perustuslain henki kaikissa asioissa ulkopolitiikan osalta toteudu, mutta tässä oli oikeastaan esimerkki siitä, miten se hyvin ja parhaimmillaan toteutuu.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 2001 on nyt eduskunnan käsittelyssä loppusuoralla. Puolustusvaliokunta on kuullut syksyn aikana reilusti yli sataa asiantuntijaa ja perehtynyt muutoinkin turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen tilanteeseen varsin laajasti valiokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervan johdolla. Tästä käsittelystä voi antaa täydet pisteet.

Sitä vastoin kritiikkiä voi esittää vieläkin selonteon valtioneuvoston valmisteluvaihetta kohtaan. Tuolloin parlamentaarinen oppositio sekä laajemmaltikin yhteiskunnan monet vaikuttajatahot, elinkeinoelämän organisaatiot, kansalaisjärjestöt ja tutkimuslaitokset jätettiin tylysti porstuaan. Kun nyt on kysymyksessä vuoden 1997 Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus-selonteon tarkistus, on lähtökohtana oltava, että seuraava selonteko valmistellaan mahdollisimman laajalla pohjalla. Puolustusvaliokunta esittääkin lausumaehdotuksessaan, että eduskunta edellyttää vuoden 2004 selonteon valmistelemista parlamentaarisesti niin, että myös eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa. Tämä ei ole ainoastaan opposition voitto, vaan se on eduskunnan ja koko Suomen voitto.

Vaikka erityisesti syyskuun terroristihyökkäys Yhdysvaltoihin on muuttanut monia asioita, on Suomen ja koko Pohjolan turvallisuuspoliittinen ympäristö varsin vakaa ja rauhallinen. Tilanne on normalisoitunut myös Suomen ja Venäjän rajalla. Aiemminhan elimme tilannetta, jossa rajavartiomiehet katsoivat molemmin puolin rajaa samaan suuntaan. Euroopan unionin, Etyjin, Euroopan neuvoston ja YK:n tekemälle konflikteja ennalta ehkäisevälle työlle on pantava painoa tulevaisuudessakin. Tavallaan on paradoksi, että USA havaitsi YK:n merkityksen vasta terrori-iskun jälkeen ja maksoi pikavauhtia rästimaksunsa kansainyhteisölle, hyvä niin.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen linjan on perustuttava jatkossakin sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Vaikka kotimaassakin soitellaan seireenien kelloja Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton suuntaan, on suomalaisten valtaenemmistö hoipertelematta liittoutumattomuuden kannalla. Kansalaiset ymmärtävät liittoutumattomuuden arvon niin historian kokemuksien valossa kuin tulevaisuuttakin peilaten.

Sosiaalidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa tänään kuultu ovien lonksuttelu liittoutumisen suuntaan on syytä torjua selkeästi. Ryhmän vai kentieskö vain ryhmän puheenjohtajan kanta liittoutumisen arvioinnista oli varsin outo eikä vastaa ainakaan puolustusvaliokunnan linjausta. Tänään tuo samainen linjaus, tavallaan spekulointi, on kielletty jo useammankin kerran tässä salissa. Joka tapauksessa teksti omalla laillaan spekuloi Nato-jäsenyydellä tai sen vähättelyä siinä tekstissä ainakin on. (Ed. Gustafsson: Vai onko niin, että puhuja haluaa spekuloida?) — Se näkyy tekstistä, johon myös julkisuus on tarttunut tänään.

Rauhankumppanuusyhteistyö on paikallaan Naton kanssa, ja kun Suomi on mukana EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä, se riittää luomaan puitteet myös tulevaisuuden hahmottamiselle. Natoa ei tule toki nähdä mörkönä, mutta ei sen syliinkään tarvitse heittäytyä.

Venäjän sisäinen kehitys vaikuttaa keskeisesti koko Euroopan ja Suomen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön. Suomen ja Venäjän sekä Pohjoismaiden yhteistyö on tänään entistäkin tärkeämpää, jotta Pohjolan vakaa turvallisuusympäristö voi laajentua. Terrorismi on lähentänyt itää ja länttä luoden sijaa myös uuden turvallisemman Euroopan kehitykselle. Tässä työssä maallamme on edelleen tärkeä rooli. Turvallisuuden perustana on tulevaisuudessakin luottamus. Poliittisen työn ohella myös EU:n sotilaspoliittisen komitean suomalainen puheenjohtaja kenraali Gustav Hägglund on rakentamassa tuota luottamusta eurooppalaisen puolustuksen sillanpääasemassa.

Suomen puolustuksen on nojattava jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen ja paikalliseen puolustamiseen kaikissa olosuhteissa. Sekä väestökehitys että armeijan strateginen kehitys puoltavat kuitenkin sitä seikkaa, että reservimme lasketaan 350 000 sotilaaseen. Siitä huolimatta se edustaa vuosikymmenen loppupuolella huippua koko Euroopassa. Reservin määrä luo samalla vaatimuksia sekä varusmiespalvelun kehittämiseen että reserviläisten kertausharjoitusten määrän lisäämiseen.

Toisaalta valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa hyväksytty 10,8 miljardin markan rahoituskehystaso vuosina 2003—2008 paaluttaa selkeästi maamme mahdollisuudet puolustuksen järjestämiseen. Puolustushallinnon tavoitteenahan oli alun perin 13 miljardin markan kehys, mutta valtioneuvosto karsi reilut 2 miljardia markkaa, johon myös armeijan on nyt pakko sopeutua. Tämä on Paavo Lipposen hallituksen linjanveto ja myös sen vastuulla. Vasemmiston ja porvariston huutokauppa hallituksen sisällä puolustusmäärärahoista ei ollut ulkopuolisin silmin seurattuna maamme turvallisuuspolitiikan kannalta tyylikästä. Rytäkästä jäi ikävä vaikutelma suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomasta basaarihulabaloosta.

Määrärahojen tinkiminen pakottaa säästämään. Tämä näkyy sekä Puolustusvoimien rakennemuutoksessa että hankinnoissa. Lähtökohtana tulee olla kuitenkin, että maamme uskottava puolustus pystytään järjestämään kaikissa tilanteissa. Puolustusvoimilta vaaditaan yhä nopeampaa liikkumiskykyä. Taisteluprikaatien ajanmukainen varustelu on tässä strategiassa aivan olennaista. Kuljetushelikopterit on jo päätetty hankkia, ja varmasti myöhemmin palataan myös taistelu- ja saattohelikopterikeskusteluun.

Vaikka eräiden varikoiden lakkauttamiselle löytyykin puolustuspoliittisia ja taloudellisia perusteita, tulisi kyseisten päätösten kohdalla toimia mahdollisimman pehmeästi ja huomioida myös alueelliset näkemykset ja henkilökunnan esitykset. Esimerkiksi Iisalmen asevarikko olisi tarkoituksenmukaisinta yhdistää Kuopion asevarikkoon henkilöstön esityksen mukaisesti, jolloin sopeutumiselle saataisiin useamman vuoden aika.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan suomalainen maanpuolustustahto on huippuluokkaa. Se luo hyvän perustan koko turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme kehittämiselle. Maamme historian kokemukset pysyvät varmasti myös meidän nuorempien ikäluokkien mielissä, joten myös veteraanipolvi voi luottaa levollisin mielin uskottavan puolustuskykymme turvaamiseen. Suomi on rauhantahtoinen maa. Juuri siksi myös eri maissa toimineet suomalaiset rauhanturvaajat ovat saaneet laajaa tunnustusta omasta työstään. Rauhan vaaliminen edellyttää varautumista. Sotilaalliset tyhjiöt täyttyvät myös tämän päivän maailmassa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomessa on perinteisesti löydetty keskustelemalla laaja tuki konsensukselle ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Näin nytkin puolustusvaliokunnassa, joka on saanut aikaan yksimielisen mietinnön. Tämä on merkittävää, kun mietinnössä otetaan kantaa kansallisesti räjähtämisherkkään henkilömiinakysymykseen, Baltian maiden mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukseen Suomen käyttäytymiseen samassa asiassa, liittoutumattomuuden säilyttämiseen kaikissa tilanteissa sekä mukaanlähtövaltuutuksen edellyttämiseen joko YK:lta tai Etyjiltä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa.

Erityisen merkittävänä pidän kansalaisyhteiskunnan panoksen korostamista seuraavan vastaavan selonteon valmistelun yhteydessä. Sisältäähän tätä koskeva lausuma mietinnössä sen tunnustamisen, että kansalaismielipiteellä on myös käytännön merkitystä. Tästä puolestaan seuraa ajatuksellinen tuki kansanäänestykselle, olkoon muoto mikä tahansa, jos tasavallan poliittinen johto ryhtyy joskus ajamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Tässä katsannossa oli vähintäänkin mielenkiintoista, että heti nyt arvioitavan mietinnön valmistuttua valiokunnan puheenjohtaja tyrmäsi julkisesti tällaisen kansanäänestyksen toteuttamisen. Historiaa kirjoitetaan monella tavalla.

Suomen ja koko maapallon turvallisuuspoliittinen asetelma muuttui radikaalisti syyskuun 11. päivänä tänä vuonna. Maapallo ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen eikä ole ollut nytkään liioin halukas sen perustavaa laatua olevien taustatekijöiden poistamiseen. Rahaa riittää laajojen alueiden rakenteiden ja luonnon hävittämiseen pommittamalla, mutta sitä ei riitä rikkaiden ja köyhien maiden ja kansojen välisen elintasokuilun kaventamiseen. Maapallon ainoan supervallan vaste akuuttiin rakenteelliseen turvallisuushätään on, että Yhdysvallat irtautuu Abm-sopimuksesta, ei hyväksy Biologisten aseiden valvontasopimusta eikä koko maapallon tulevaisuuden kannalta tärkeää Kioton ilmastosopimusta, muutaman esimerkkinä mainitakseni. Sen sijaan se luokittelee maapallon valtiot hyviin myötäilijöihin ja rosvovaltioihin sen mukaan, kuinka tarkkaan valtiot noudattavat USA:n sotapoliittisia toivomuksia, joita voidaan myöskin käskyiksi kutsua.

Maapallo on huomaamattaan ajautunut tilanteeseen, jossa perinteiset talouden ja yleisen käyttäytymisen lainalaisuudet eivät toistaiseksi päde. Kahdesta sodasta huolimatta, joissa Yhdysvallat on tavalla tai toisella mukana, varannoltaan hupenevan raakaöljyn hinta on odotetun kallistumisen sijasta romahtanut. Nyt se on tasan puolet siitä, mitä se oli ollessaan huipputasolla, jonka tuotti vain uhka sodasta. Tällä raakaöljyn alhaisella hintatasolla säädellään näppärästi muun muassa Venäjän vientikaupastaan saamia valuuttatuloja ja samalla vaikutusmahdollisuuksia maailmanpolitiikassa.

Sotaa USA rahoittaa setelipainorahoituksella. Sen budjetin alati kasvava alijäämä on sitä luokkaa, ettei tämä supervalta täyttäisi Emu-ehtoja. Tästä huolimatta USA:n dollari on säilyttänyt hyvin valuutanvaihtoarvonsa suhteessa euroon ja jeniin. Häkellyttävää! On selvää, ettei näin voi jatkua pitkään. Syyskuun 11. päivän tapahtumien seurausta oleva sokkivaikutus menee ensi vuoden aikana pikkuhiljaa ohi niin Yhdysvalloissa, jossa herätään peräämään muun muassa oikeusvaltion periaatteita, kuin maapallolla laajemmaltikin.

Venäjän viimeaikaista käyttäytymistä selittää osaltaan se, että se on voinut näin yhdistää oman terroristijahtinsa, se on: tshetsheenijahtinsa, ja pyrkimyksensä pysäyttää valtakunnan Ivy:mäisesti hajoaminen. Kumpikin on tulkittavissa projekteiksi, joilla on alku ja loppu. Kun projektien katsotaan olevan ohi, palataan entiseen kaavaan, jossa korostuu Venäjän todellisen suurvalta-aseman palauttamisen luonnonmukainen välttämättömyys, ainakin heidän itsensä kannalta. Tuota tilannetta ajatellen puolustusvaliokunta on aivan oikein mietinnössään toistuvasti tähdentänyt, että Suomen kaikkinaisten toimenpiteiden pitää olla sopusoinnussa sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa.

Erittäin merkittävää viimeaikaisessa kehityksessä on, että YK on saanut takaisin sitä roolia, mikä sillä olisi koko ajan pitänyt olla maailmanpolitiikassa. Kun Yhdysvallat näyttää hamuavan sotatoimia myös Afganistanin ulkopuolella, kansainvälisen yhteisön ensisijainen tehtävä on pitää huoli siitä, ettei se tee mitään uusia liikkuja ilman YK:n ja sen turvallisuusneuvoston siunausta. Yhdistyneillä kansakunnilla tulee säilyttää vähintään se asema maailmanpolitiikassa, mikä sille on palautunut kuluneen syksyn aikana.

Arvoisa puhemies! Tänä EU-virastojen sijoittelun aikakautena puolustusvaliokunta on ryhtynyt tukemaan kansainvälisen siviilikriisinhallinnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen perustamista Suomeen. Kun ei vain kävisi niin, että Italia keksii ryhtyä tukemaan tätä ikään kuin vaihtaen sen "parmankinkkuvirastoon". Tämä uusi tutkimus- ja koulutuskeskushanke olisikin syytä unohtaa välittömästi.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä selontekohan on oikeastaan välitilinpäätös, mutta puolustusvaliokunta samoin kuin lausunnon antaneet valtiovarain- ja ulkoasiainvaliokunta katsoivat asioissa kyllä syvemmälle. Oli ilo työskennellä valiokunnassa, joka ymmärsi vastuunsa ja halusi myöskin tehdä hyvin perusteellisen työn. Oli sovitteluhenkeä, ja tuloksena on yksimielinen mietintö ponsineen, joilla todella odotetaan olevan vaikutusta myös tuleviin päätöksiin.

Täällä on paljon puhuttu parlamentaarisesta valmistelusta. Parlamentaariseen puolustuskomiteaanhan ei ole enää paluuta. Ne olivat aikanaan hyviä, mutta eivät sovellu tähän päivään. Jo lähetekeskustelussa totesin, kun muistellaan viimekeväistä julkista keskustelua kaikkine välistävetoineen, että eduskunnan tulisi asettaa parlamentaarinen seurantaelin, joka olisi työssä mukana, jossa voitaisiin näitä asioita tarkastella ja myöskin osittain vaikuttaa, vaikka itse selonteko valmisteltaisiin niin kuin nytkin on tehty. Tämä antaisi mahdollisuuden sitten tehdä sellaisia ratkaisuja, joista löytyy konsensus, sillä siitähän Suomen puolustamisessa on kysymys.

Lähetekeskustelussa arvostelimme, että selonteko ei ole ottanut huomioon viimeaikaista kehitystä, mutta jo lähetekeskustelun jälkeenkin on tapahtunut vielä suurempi kehitys kansainvälisessä tilanteessa. Syyskuun 11. päivän jälkeen tilanne on muuttunut oleellisesti. Suurvaltasuhteissa olemme uuden ajan kynnyksellä. YK:n rooli on tullut niihin muotoihin, mitä siltä on odotettu, se on vahvistunut. Laaja kansainvälinen yhteistyö on syntynyt terrorismin vastaisesti, ja erityisesti Venäjän ja USA:n suhteet ovat kehittyneet myönteisesti. Onko se pysyvää? Toivottavasti. Venäjän äkkikäännöksen taustalla näyttää olevan strateginen laskelma, että Venäjän tärkeät kansalliset edut vaativat asiallisia ja mieluiten lämpimiä suhteita suuriin länsimaihin, hyvä näin. Venäjän ja Naton välinen uusi järjestely enteilee huomattavaa muutosta paitsi tietenkin sitten kylmän sodan kauden mutta aivan myöskin viimeaikaiseen kehitykseen nähden. Venäjä haluaa olla mukana keskustelemassa alusta asti ja varmasti myöskin vaikuttamassa tuleviin ratkaisuihin. Kehitys on alussa, ja kitkaa löytyy myös Venäjän sisältä.

Kun viime syksynä valiokunta kävi duumassa, me tyrmistyimme, kun puolustusvaliokunnan siellä oleva varapuheenjohtaja totesi, että Venäjän pitää liittyä Natoon. On tietenkin kysymys, milloin tämän suuntainen kehitys syvenee. Myöskin Naton laajentuminen on tapahtumassa ja Baltian maat todennäköisesti ovat menossa tai pääsemässä jäseniksi, ja Suomi tukee tätä ratkaisua. Puolustusvaliokunta toteaa selvästi, että se ei tuo vielä meille perustetta liittyä, mutta joka tapauksessa Nato-kysymys saattaa tulla ennemmin tai varsin nopeastikin meillä perusteelliseen käsittelyyn, vaikka tietenkin haluan alleviivata, että sotilaallinen liittoutumattomuus on tänä päivänä meille sopivin ratkaisu. Itse olen ollut hyvin kielteinen tulevaan Nato-jäsenyyteen. Mutta tilanteet saattavat muuttua, on käytävä avointa keskustelua siitä jo koko ajankin, ettei sitten vaan tupsahdeta tuohon tilanteeseen mukaan.

Sitten muutamia sellaisia yksittäisiä kysymyksiä, jotka eniten aiheuttivat työskentelyn aikana keskustelua. Uhkakuvistahan mietinnössä on kerrottu: entisiä alueellisia, paikallisia kriisejä. Mutta siellä on nostettu esille eräs geostrategisista tekijöistä aiheutuva uhka, joka tarkoittaa sitä, että suurvaltojen välille syntyy kriisitilanne, joka vetää Suomen automaattisesti mukaan tähän, ja silloin on nostettu esiin Itämeren alue ja pohjoiset merialueet, joissa kaikissa Venäjä on tietenkin läsnä. (Ed. Kääriäinen: Se on paha kuva!)

Meidän turvallisuuspolitiikkamme lähtökohta on uskottavan puolustuskyvyn luominen ja ylläpitäminen. Ei puhuta enää kansallisesta puolustuksesta, mutta valiokunta on halunnut korostaa itsenäistä kansallista puolustusta. Siellä puhutaan myöskin avun vastaanotosta, ja valiokunta painottaa, että sen pitää tapahtua sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa.

Miinat: Jalkaväkimiinojen poistaminen koskee oleellisesti meidän uskottavaa puolustuskykyämme. Jos ratkaisuja tehdään tähän suuntaan, on edellytettävä, että siihen saadaan riittävät varat tehdä korvaavat järjestelyt. Nyt näistä varoista ei ole minkäänlaista varmuutta. Vaikka kansainvälisesti pitäisi liittyä Ottawaan, pitää kuitenkin olla hyvin kriittinen tulevan ratkaisun suhteen.

Alueellisesta puolustusjärjestelmästä puhuttiin. Se on omintakeinen järjestelmä, meille erittäin sopiva, koko valtakunnan alueen puolustamiseen. Epäiltiin, puolustammeko, kun mainitaan ydinalueet. Valiokunta halusi korostaa muun muassa Lapin puolustusta liittämällä sinne Rovaniemen ja Sodankylän varuskuntien säilyttämisen tärkeyden ilmaisemaan sitä, että koko valtakunnan aluetta puolustetaan. Minä lisäisin vielä siihen Ivalon rajakomppanian, joka vielä lisäisi tätä varmuutta.

Yleinen asevelvollisuus on kaiken perusta nyt ja tulevaisuudessa. Sen avullahan me selvisimme sodista. (Puhemies koputtaa) Keskustelutti paljon, mikä olisi Puolustusvoimien vahvuus, mutta tulevien ikäluokkien vahvuudeksi ottaen huomioon ikärajat (Puhemies koputtaa) tulee tuo 350 000, ja kuten Puolustusvoimien komentaja korostaa, nämä joukot on pystyttävä myöskin (Puhemies koputtaa) täydellisesti varustamaan ja kouluttamaan.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan ehdotus eduskunnan keskeisimpien valiokuntien kytkemisestä vuoden 2004 selonteon valmisteluun ei osu kohdalleen eikä se riitä, koska se ei ole todellista laajapohjaista parlamentaarista valmistelua; parlamentaarinen-sana tässä on huono, sanotaan: laajapohjaista poliittista valmistelua. Kaikkien tärkeiden eduskuntapuolueiden tulee olla mukana uuden selonteon valmistelussa, niin että selonteon linjauksiin vaikuttavat pohjatiedot ja asiantuntijanäkemykset ovat alusta alkaen myös silloisen opposition käytettävissä. Vuoden 2004 selontekoon kasautuu jo nykynäkymältä monia sellaisia suuria linjavalintoja, vaikeita kysymyksiä, että vain kunnollinen, laajapohjainen poliittinen valmistelu voi tuoda sellaisia yhteisiä johtopäätöksiä, linjauksia, joihin koko poliittinen kenttä voi kunnolla sitoutua. Toisenlaisella valmistelulla näin ei tapahdu. Nykyisen hallituksen, jos se tekee valmistelun pohjatyötä, ei kannattaisi vähätellä tätä näkökohtaa, ei nykyisen eikä tulevan.

Sen enempää selonteossa kuin puolustusvaliokunnan mietinnössäkään ei puututa maanpuolustustahtoon, tähän vanhahtavaan mutta kuitenkin aina ajankohtaiseen sanaan, asiaan, eikä siihen vaikuttaviin yhteiskunnallisiin oloihin eikä politiikkaan. Tämä tahto on tutkimusten mukaan vahvimpia yhteisiä arvoja tässä maassa myös nuorison parissa. Tulevan selonteon yhteydessä kannattaa vakavasti pohtia niitä tekijöitä, jotka ovat omiaan pitämään yllä vahvan myönteistä maanpuolustustahtoa, ja on myös analysoitava yhteiskuntakehityksestä ja politiikasta johtuvia riskejä maanpuolustustahdolle. Maallikkojärjen mukaan yhteiskunnan syvenevä kahtiajakautuminen: pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen, maaseutualueitten tyhjentyminen ja köyhyys eri muodoissaan, ei voine olla heijastumatta pitkään jatkuessaan kielteisellä tavalla myös ihmisten tahtoon puolustaa omaa maataan tarvittaessa jopa aseellisesti. Tuntuisi siltä, että mitä ehyempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta on, sitä valmiimpi kansa on maataan puolustamaan.

Valiokunta toteaa: "Alueellinen puolustusjärjestelmä on Suomen oloihin suunniteltu ja meille sopiva puolustusratkaisu myös tulevaisuudessa." Tähän perustavaan linjaukseen voi täysin yhtyä. Alueellisen puolustusjärjestelmän edellytyksistä on kuitenkin pidettävä huolta vuoden 2010 puolustusjärjestelmää hahmotettaessa, pidettävä hyvää huolta, ja varmistettava kaikin tavoin, että linjanvedoilla alueellisen puolustuksen keskeisyydestä on myös käytännön katetta. Varuskuntien ja varikoiden askel askeleelta etenevä lakkauttamisaalto sotii alueellisen puolustuksen periaatteita vastaan. Se myös rapauttaa laajoilla alueilla kansalaisten puolustustahtoisuutta. Pahinta on se, että nämäkin lakkauttamiset ainakin osittain sattuvat sellaisille paikkakunnille, joita muutoinkin muuttoliike kurittaa ja jotka ovat jääneet menettäjän osaan. Varuskuntien lakkauttamisaalto on pysäytettävä, jos halutaan pitää alueellinen puolustusjärjestelmä uskottavalla kannalla.

Näiltä osin ed. Ranta-Muotio käytti muotoilua, että mietintö on kohtalaisen riittävä — se oli tarkoin harkittu formulaatio: kohtalaisen riittävä, ei siis kuitenkaan riittävä — joten ehdotan ja ehdotamme valiokunnan mietintöön sisältyvän kolmannen lausumaehdotuksen hyväksyttäväksi tässä muodossa: "Eduskunta edellyttää, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti toteuttaen tarvittaessa varikkojen hallinnollisia yhdistämisiä ja säilyttäen niiden toiminnat nykyisillä paikkakunnilla ja siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa." Tämä muotoilu on parempi kuin mietinnössä oleva muotoilu asian kannalta.

Käsillä oleva selonteko on sanan täydessä mielessä välitarkistus ilman uusia linjauksia. Myönteistä on, että puolustusvaliokunta haluaa korostaa myös tässä sotilaallista liittoutumattomuutta, yleistä asevelvollisuutta, koko maan puolustamista ja myös laajaa turvallisuus-käsitettä. Merkillepantavaa on myös se lyhyesti todettu näkökohta, että Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta perusteita Suomelle liittyä Natoon.

Puolustusvaliokunta pitää geostrategisista tekijöistä tulevaa uhkaa Suomelle sangen merkittävänä. Se käyttää nimenomaan muotoilua, että tämä uhka on Suomelle sangen merkittävä. Ed. Nepponen hiukan aukaisi omassa puheenvuorossaan, mistä tässä hiukan arvoituksellisessa uhkakuvassa on kysymys. Sitä nimittäin ei ole aukaistu itse mietinnössä. Selonteko sivuuttaa tämän uhan, joka on siis leimattu vahvoilla sanoilla, sivuuttaa tämän vähin äänin, eikä puolustusvaliokuntakaan mene ongelman toteamista pitemmälle. Puolustusvaliokunnan havainto onkin siis eräänlainen huutomerkki, joka pysäyttää, ja sen täytyy panna ajattelemaan, kun se on tuolla tavalla noin vahvoilla käsitteillä kirjoitettu. Vuoden 2004 selonteossa on Suomelle näistä tekijöistä aiheutuva uhkakuva analysoitava ja annettava siihen myös uskottava ja ymmärrettävä vastaus. Niin ikään huoltovarmuus vaatii oman analyysinsä riippuvuuksien jatkuvasti kasvaessa. Kun yhteiskunnan yleinen omavaraisuus heikkenee alalla kuin alalla ja riippuvuudet kasvavat, tällä kehityssuunnalla on ongelmallisia vaikutuksia huoltovarmuuteen varsinkin pitkittyvissä kriiseissä. Tämä koskee varsinkin ruokaa ja energiaa.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan mietintö on sanalla sanoen selkeästi parempi ja ymmärrettävämpi kuin hallituksen selonteko. Olisiko tästä tehtävissä joitakin johtopäätöksiä?

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Uskottava puolustuskyky on Suomelle erittäin tärkeä. Siten voimme varmistaa itsenäisyytemme säilymisen ja turvata kansalaisten elinmahdollisuudet. Yleinen asevelvollisuus on tulevaisuudessakin suomalainen tapa hoitaa maanpuolustus, ja se takaa hyvän maanpuolustustahdon siirtymisen sukupolvelta toiselle.

Puolustusvoimien ja sitä kautta puolustuskyvyn pitkäjännitteinen kehittäminen on nostettu selonteossa hyvin esille. Kehittämistyössä pitää huomioida myös Suomen ulkopuolella tapahtuvat muutokset ja toisaalta myös kansantalouden kehittyminen. Turvallisuusriskit ja erilaiset uhat ovat lisääntyneet, ja siksi on käytävä perusteellista keskustelua tulevaisuuden haasteista. Puolustusvoimia tulee tarkastella kokonaisuutena ja eri aselajien merkitystä paitsi itsenäisinä myös kokonaisuuden osana.

Alueellisen maanpuolustuksen merkitys kansalliselle puolustuskyvylle on edelleen huomattava. Se on osoittautunut kustannustehokkaaksi, ja jatkuvan kehityksen myötä se on mukautunut muutoksiin ja on yhä oikea tapa hoitaa maamme puolustusta. Viime vuosien erityisinä kehityskohteina olleet valmiusprikaatit eivät yksin riitä, vaan myös muita koulutuspaikkoja on pidettävä yllä. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolia osana alueellista puolustusjärjestelmää tulisi pohtia ja kehittää järjestelmää sen omista lähtökohdista.

Puolustusvaliokunnan kannanotto kiinteistöuudistuksesta on oikea. Asiassa ei saa kiirehtiä ja sen kustannusseuraukset, roolit, toimivuus ja toiminnalliset vaikutukset tulee tarkemmin selvittää.

Tämänhetkinen kansainvälinen yhteistyö on riittävä, eikä näköpiirissä ole mitään syytä liittyä Naton jäseneksi. Kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä lähtökohta tulee olla Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus. Terrorismi on vahvistanut Euroopan unionin, Naton ja Natoon kuulumattomien maiden yhteistyötä kriisien ratkaisemiseksi ja terrorismin estämiseksi. Myös Suomi on mukana tässä yhteistyössä ja seuraa kansainvälisen tilanteen kehittymistä. Meidän roolimme tulee jatkossakin olla nimenomaan rauhan turvaaminen, ei rauhaanpakottaminen.

Euroopan unioni on kehittämässä ja kehittänyt ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintakykyä jäsenmaiden tavoitteiden pohjalta. Suomen ollessa jäsenenä mukana EU:n päätöksenteossa on mahdollisuutemme vaikuttaa kansainvälisessä yhteistyössä turvattu. Maamme puolustuksen ja turvallisuuden sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä ovat pääministeri Lipposen hallitukset tehneet erittäin hyvää työtä. Jatkossa toivoisin kuitenkin asioiden olevan paremmin eduskunnan käsissä.

Julkisessa keskustelussa on ollut hyvinkin paljon esillä Nato-asia. Jos myöhemmin tulee tilanne, jossa Naton jäsenyyttä vakavammin pohditaan, kansanedustajien pitää uskaltaa kantaa vastuunsa. Sitovan kansanäänestyksen tarvetta ei Nato-kysymyksessä ole.

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyy olennaisesti myös Ottawan sopimuksen jälki jalkaväkimiinoista luopumisesta. Sopimus on merkittävä, ja Suomen tulee siihen liittyä mukaan heti, kun se vain on mahdollista. Sopimukseen liittyminen tuo mukanaan kalliita velvoitteita, joista selviydytään, mikäli niihin ajoissa valmistaudutaan. Kun asia on jo nyt tiedossa, tulisi siihen valmistautuminen jo aloittaa. Maamiinat pitää niistä luovuttaessa korvata uudella asejärjestelmällä. Se tietää rahanmenoa. Kuten ed. Kalliomäki sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa sanoi, se ei voi tarkoittaa muita aloja pehmeämpää määrärahakohtelua. Mitään avointa valtakirjaa ei ole, eikä sellaista tulla antamaan.

Arvoisa puhemies! Puolustusmateriaaliteollisuus on volyymiltaan aivan liian pieni verrattuna muihin Euroopan maihin. Tuontiriippuvuutemme on kasvanut liian suureksi, ja tämä kehitys on myös käännettävä kotimaisen tuotannon hyväksi. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulisi siis tehdä ensi sijassa kotimaasta. Suomessa on vielä alan osaamista ja työpaikkoja, jotka kaikki menetetään, jos hankinnat siirretään tehtäväksi ulkomailta. Kriiseihin valmistautuminen mielestäni edellyttää myös sitä, että meillä on omasta takaa materiaalituotantoon liittyvää tietotaitoa ja ammattilaisia. Suomalaisten tuotteiden suosimisen tulee koskea niin ase-, vaate- kuin elintarvikehankintojakin. Niiltä osin kuin tarvittavaa teollisuutta ei Suomesta löydy, tulee aktiivisesti etsiä mahdollisuuksia näiden tuotantoalojen saamiseksi maahamme kansainvälisen yhteistyön kautta. Materiaalihankintojen kotimaisuus on tärkeää myös työpaikkojen säilymisen kannalta, sillä korvaavien työpaikkojen järjestäminen olisi todella hankalaa.

Puolustusvoimien kehittämisen pitää rakentua vakituisen henkilökunnan varaan. Valtio ei työnantajana voi lähteä pelaamaan määräaikaisilla työsuhteilla. Selonteossa mainitaan määräaikaisuuden tuovan joustomahdollisuuksia. Joustavuus työelämässä saavutetaan parhaiten vakinaisissa työsuhteissa syntyvän todellisen sitoutumisen kautta. Tulevaisuuden työvoimapula tulee koettelemaan myös Puolustuslaitosta, ja siinä tilanteessa mahdollisuus vakituiseen työsuhteeseen on myös kilpailuetu suhteessa muihin työnantajiin.

Aivan oikein selonteossa tuodaan esille palvelussuhteiden ehtojen kehittäminen kilpailukyvyn säilyttämiseksi työmarkkinoilla. Jos jossain tilanteessa joudutaan henkilöstöä irtisanomaan, tulee varata riittävät siirtymäajat ja tarjota työntekijöille mahdollisuus siirtyä valtion palvelukseen muihin tehtäviin. Tarvittaessa on myös tarjottava uudelleenkoulutusmahdollisuuksia tai muilla toimin parannettava työttömiksi jäävien työllistämismahdollisuuksia. Valiokunnan lausumaehdotus n:o 3 on oikean suuntainen lausuma.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on aina ajankohtainen asia, ja siitä on tarpeen käydä säännöllisesti keskustelua myös eduskunnassa. Nyt muotoutumassa oleva neljän vuoden ajanjakso tuntuu luonnolliselta valinnalta. Vuoden 2004 selonteon valmisteluun tulee paljon asioita käsiteltäväksi eduskunnassa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja sitä koskeva puolustusvaliokunnan mietintö.

Selonteossa arvioidaan, että maamme turvallisuusympäristö on pääosin vuonna 1997 annetun selonteon linjausten mukainen. Selonteon antamisen jälkeen tilanne on kuitenkin joiltakin osin muuttunut jopa merkittävästi. Näitä muutoksia ovat muun muassa maailmanlaajuinen terrorismin uhka, Itämeren alueen sotilaallisen tilanteen todennäköinen muuttuminen sekä Venäjän ja USA:n lähentyminen, joihin myös ed. Ranta-Muotion ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota.

Terrorisminvastainen taistelu on synnyttänyt uudenlaista kansainvälistä yhteistyötä, kuten mietinnössä todetaan. Nähtävissä on kansainvälisten suhteiden rakennemuutosta, mikä sinällään voi vahvistaa myös rauhan ja yhteistyön edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Maamme turvallisuuspolitiikan päämääränä on itsenäisyyden säilyttäminen, yhteiskunnan perusarvojen turvaaminen ja Suomen poliittisen toimintakyvyn takaaminen. Nämä päämäärät ovat säilyneet ennallaan. Puolustusvoimien tehtävänä on oman alueemme ja kansamme puolustus. Tässä perusteena tulee mielestäni jatkossakin olla sotilaallinen liittoutumattomuus, uskottava puolustuskyky, koko valtakunnan kattava alueellinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus. Suomen geostrategisen aseman näkökulmasta, johon ed. Kääriäinen äsken puheenvuorossaan viittasi, Baltian ja Itämeren, myös pohjoisten alueittemme, vakaus on tärkeää. Maamme uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen ja kehittämisen kannalta on syytä korostaa tavoitetta, että kykenemme huolehtimaan koko maan alueellisesta koskemattomuudesta ja itsenäisyydestä ja turvaamaan kaikkien kansalaisten elinmahdollisuudet. Valiokunnan mietinnössä korostetaankin mielestäni aivan oikein, että maantieteellinen sijaintimme ja liittoutumattomuus asettavat puolustuskyvyllemme erityisiä lisävaatimuksia.

Arvoisa puhemies! On syytä tähdentää, että alueellinen puolustusjärjestelmä on juuri Suomen oloihin sopiva ja edelleen uudenaikainen ja kehittymiskelpoinen järjestelmä myös tulevaisuutta ajatellen. Tämä järjestelmä on erinomainen myös laajan turvallisuuskäsitteen näkökulmasta. Sotilaallisten riskien ohella on varauduttava yhteiskuntamme rauhanaikaisiinkin häiriötilanteisiin ja suuronnettomuuksiin. Tähän liittyy myös keskeisesti kysymys huoltovarmuudesta ja yhteiskunnan toimintakyvystä kriisitilanteissa ja kaikissa sellaisissa ennalta arvaamattomissa tilanteissa, joita on vaikea edes ennakoida. On korostettava, että sekä ruuan tuotannon että muun muassa energian saatavuuden osalta meidän on huolehdittava toimintakyvystämme ja huoltovarmuudesta kaikissa tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Yleinen asevelvollisuus on koko valtakunnan alueen ja väestön puolustamisen ehdoton edellytys myös tulevaisuudessa. Tämä samoin kuin riittävä ja alueelle hajautettu varuskunta- ja varikkoverkosto on säilyttämässä ja vahvistamassa kansakunnan maanpuolustustahtoa. Tässä yhteydessä haluan korostaa oman maakuntani Pohjois-Karjalan näkökulmasta Pohjois-Karjalan Prikaatin kehittämisen tärkeyttä. Vuoden 2004 selonteossa on varmistettava tämän laajan alueen ainoan varuskuntayksikön tulevaisuus ja hälvennettävä lopullisesti viime vuosina ilmassa leijailleet lakkautusuhat.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan kannattaa ed. Kääriäisen lausumaehdotusta. Mielestäni on välttämätöntä, että emme lähde rapauttamaan varuskunta- ja varikkoverkostoa. Tärkeää on myös se, että puolustushallinnon kiinteistöuudistus harkitaan tarkoin. Näyttää siltä, että näissä asioissa ei ole otettu riittävästi oppia siitä, mitä muualla valtionhallinnon kiinteistölaitosuudistuksissa on tapahtunut. On myös korostettava alueellisen kehityksen merkitystä ja sitä, että puolustushallinto toimii osana ja sen pitää toimia osana yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnössä todetaan, että rajajoukkojen merkitys alueellisessa puolustuksessa tulee korostumaan kaikissa uhkamalleissa. Mielestäni onkin välttämätöntä, että huolehditaan myös Rajavartiolaitoksen riittävistä toimintamäärärahoista ja kehittämisedellytyksistä tulevaisuudessa. Tähän saakkahan määrärahoja on karsittu jopa siinä määrin, että rajavalvonnan edellytykset ovat heikentyneet.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että jatkossa tehtäessä uuden selonteon linjauksia siihen kyetään sitoutumaan aidosti ja laajapohjaisesti ja että se on osaltaan tukemassa ja lujittamassa myös koko kansakunnan maanpuolustustahtoa.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Pari näkökulmaa selonteon yhteen osaan, terrorismiin.

Euroopan unionin ministerineuvosto hyväksyi tämän kuun alussa puitepäätöksen terrorismin vastustamiseksi. Sen 1 artiklassa kuvataan terrorismirikokset. Sellaisiksi luetaan tahalliset teot, joiden tarkoituksena on muun muassa pelotella vakavasti väestöä, tehdä vakavasti epävakaiksi tai tuhota jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittiset, perustuslailliset, taloudelliset tai sosiaaliset perusrakenteet. Sellaisia rikoksia, joita edellä mainitussa tarkoituksessa on tehty, ovat muun muassa: ihmishenkeen kohdistuvat rikokset, jotka voivat aiheuttaa kuoleman; henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavat törkeät rikokset; ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen; teot, jotka aiheuttavat hallinnollisille tai julkisille laitoksille, liikennejärjestelmille, infrastruktuurille, julkisille paikoille tai yksityiselle omaisuudelle suuria tuhoja, jotka voivat saattaa vaaraan ihmishenkiä tai aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä.

Jos Lähi-itää tarkastellaan näitten määritelmien kautta, on selvää, että eräiden palestiinalaisten ääriryhmien toiminta itsemurhaiskuineen kattaa selvästi ainakin pääosan edellä mainituista terrorismirikosedellytyksistä.

Mutta mikä on tilanne sitten, jos tarkastelemme Israelin vastatoimien luokittelua samalla mitalla? Israelin toimien tarkoituksena on selvästi pelotella väestöä, ja ne ovat kiistatta tahallisia. Niillä pyritään myös järkyttämään ja jopa tuhoamaan palestiinalaishallinnon perusrakenteet. Edelleen Israelin vastatoimet kohdistuvat ihmishenkeen ja ovat aiheuttaneet kuolemia, myös aivan viattomien ihmisten. Israelin armeijan hyökkäykset ovat aiheuttaneet suuria tuhoja niin yksityiselle omaisuudelle kuin hallinnollisille julkisille laitoksille. Toisin sanoen Israelin toimet ovat kuin yksi yhteen EU:n terrorismirikosten määritelmien kanssa. Erona on tietysti se, että Israel on valtio. Se ei ole järjestö, mutta sen toimet ulottuvat oman valtion rajojen yli, tosin alueille, joita se on aikanaan hallinnoinut mutta silloinkin vastoin kansainvälistä oikeutta. Nyt ne ovat palestiinalaishallinnon aluetta.

Joku voi tietysti myös ajatella, että alussa lainaamani terrorismi-sopimushan koskee vain EU:n jäsenmaita. Näinhän se onkin. Mutta samoista asioista on myös lukuisia kansainvälisiä sopimuksia muun muassa YK:n puitteissa. Esimerkiksi eilen saimme pöydällemme yhden hallituksen esityksen erään YK-sopimuksen hyväksymisestä. Tuo sopimus koskee juuri terroristisia pommi-iskuja. Kaiken lisäksi tiedämme varmasti aivan hyvin sen, että kosto aiheuttaa uusia kostoja. Lähi-idässä syntyy ja on jo syntynyt päättymätön kostonkierre, mutta tällä väkivallalla ei ongelmia ratkaista. Koston kautta ei saada aikaan pysyvää rauhantilaa eikä näköjään hetkellistäkään.

Ulkoministeri Tuomioja on edellä kuvatun tilanteen todennut, sen tosiasian todennut. Ulkoministerin kannanotto herätti keskustelua ja jopa vastalauseita. Mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti muutama päivä sitten samaan tyyliin. Otsikkona oli: "Jos Arafat on mitätöity, kenen kanssa Israel puhuu?" Artikkelissa todettiin, että konflikti on perustaltaan "olennaisesti poliittinen". Myös ministeri Max Jacobsonin kolumni Helsingin Sanomissa neljä päivää sitten oli hengeltään saman suuntainen. Hänhän totesi, että ääriryhmien tavoite on konfliktin jatkaminen ja pääministeri Sharonin tavoite näyttää olevan valtatyhjiön aikaansaaminen naapuriin eli palestiinalaishallintoalueelle. Vielä kovempaa tekstiä oli professori Keijo Korhoselta muutama päivä sitten Hämeen Sanomissa: "Ovatko nuo, jotka ovat ulkoministerin lausunnon tuominneet, siis sitä mieltä, että vain kostolla ja väkivallalla rauha on aikaansaatavissa, ja haluavatko he kieltää olemassa olevan totuuden?" Näitä reaktioita kuullessa tulevat mieleen muun muassa Turkin kommentit, reaktiot, ärtyminen siitä, kun kurdien kohtelua kyseisessä maassa on arvosteltu.

Ääripalestiinalaisten tavoitteena on selvästi konfliktin ylläpito, jatkaminen, mutta sama tavoite on äärijuutalaisilla. Näillä ääriryhmillä on nyt ote hallussaan, ja kuten totesin, pääministeri Sharon näyttää haluavan samaa. Hän on upseeri, jolle sota on koko elämä. Tuota taustaa vasten ihmettelen valtavasti sitä, miksi Israel ja USA eivät ole sallineet kansainvälisiä tarkkailijoita kyseiselle alueelle. Onko niillä jotakin salattavaa?

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä päästään nyt Palestiinasta Pirkanmaalle.

Käsittelyssä on laaja mietintö valtioneuvoston puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Mukana selonteossa on monia kiinnostavia ja jopa mieltä kuohuttavia aiheita, muun muassa liittoutumattomuuskysymys, kotimaisen puolustustarviketeollisuuden tulevaisuus, maamiinat, kriisinhallinta jne. Niihin olisi aiheellista ottaa kantaa, ja monet aiemmin puhuneet kansanedustajat ovat niin tehneetkin, mutta nyt ensimmäisenä pirkanmaalaisena tartun alueelliseen kysymykseen, joka nousee ainakin omassa arvotuksessani tässä lyhyessä puheenvuorossa ylitse muiden.

Ihmettelen, miksi vaikutuksiltaan näin selvästi aluepoliittinen asia kuin varikkojen lakkautus, Pirkanmaalla peräti kolmen varikon lakkautus, on haudattu nyanssina selontekoon. Asia on meille pirkanmaalaisille erittäin tärkeä, sillä se tulee toteutuessaan vaikuttamaan monien pirkanmaalaisten perheiden elämään. Kyseessä on selontekoon sisältyvä puolustuksen rakennemuutos, joka on suunniteltu jatkumaan uusien varikkojen lakkautuksilla. Meillä Pirkanmaalla tämä tarkoittaa Oriveden, Sääksjärven ja Vammalan varikoiden lakkauttamista ja vieläpä varsin nopealla aikataululla.

Puolustusvaliokunta on tehnyt mietinnön kanssa kovasti töitä ja kuullut mittavan määrän asiantuntijoita. Saamani tiedon mukaan valiokunnan sosialidemokraattiset kansanedustajat ovat ponnistelleet kovasti, jotta henkilöstön asema saataisiin mahdollisimman hyvin turvattua suunnitellussa muutoksessa. Painostus heitä kohtaan on ollut taholtamme kovaa, ja nyt kiitos tehdystä työstä heille ja koko valiokunnalle. Pääosin mietintö onkin ilahduttavaa luettavaa.

Kiitoksista huolimatta en voi olla täysin tyytyväinen saatuun ratkaisuun. Vaikka valiokunnan mietinnön perustelut ja kolmas lausumaehdotus pyrkivät tuomaan helpotusta lakkautettavien varikkojen henkilökunnan asemaan, eivät ne ilman valtion todellista mukaantuloa muuksi muuta sitä tilannetta, että lakkautusten jälkeen varsin nopealla aikavälillä iso joukko ammattitaitoisia, motivoituneita ja työlleen omistautuneita työntekijöitä on jäämässä työttömäksi. Noin kahdensadan siviilityöpaikan väheneminen seurannaisvaikutuksineen paikoin muutenkin vaikean työttömyyden alueella on vakava asia. Valiokunnan ponnen kohta "muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä" ei ole maakunnan todellisuudesta. Kuka tarjoaa työtä ja mistä tarjoaa? Muutto muualle ei ole kaikille mahdollinen. Orivettä, Sääksjärveä ja Vammalaa, Pirkanmaata, ei saa jättää tässä yksin.

Jotta työtä olisi kohtuullisen työmatkan päässä, tarvitaan selkeitä tukitoimia, joilla saadaan uutta työtä vanhan tilalle isolle joukolle osaavia ihmisiä. Erityisesti kun puhutaan Oriveden ja Vammalan alueista, ei työllistyminen ole mitenkään yksinkertainen asia Sääksjärven tilannetta yhtään vähättelemättä. Esimerkiksi Orivedellä varikko on kunnan toiseksi suurin työnantaja. Selvää on, että lakkautus tuntuu koko kunnan toiminnassa, ja mahtaako kaupungista löytyä ainuttakaan perhekuntaa, jota lakkautus ei pitkän päälle tavalla tai toisella koskisi. Tilanne on samanlainen muuallakin.

Yleensä rakennemuutoksen taustalla ovat säästöt. Tässä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan minkäänlaisia taloudellisia hyötyjä. Itse asiassa valiokunnan mietinnössä todetaan, että todennäköisesti "toimenpiteiden yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat". Toimenpiteitä ei selonteossa tosin perustellakaan ensisijaisesti valtiontaloudellisin perustein.

Rahasta ei tässä voi olla kyse siksikään, että vain muutaman lähivuoden sisällä on Pirkanmaan varikoilla tehty mittavia ja hintavia investointeja, joilla niiden toimintoja ja kuntoa on kohennettu. Panostuksia on tehty erityisesti turvallisuusjärjestelyihin, jotka ovat varikoilla vierailulla nähdyn ja kuullun perusteella täysin ajanmukaisia. Tästä syystä ihmetyttääkin valiokunnan mietinnön kohta, jossa todetaan: "Lisäksi turvallisuusmääräykset merkitsisivät saadun selvityksen mukaan mittavaa investointitarvetta nykyisten varikoiden osalta." Harmi, ettei valiokunnalla ollut aikaa vierailla varikoilla. Vierailun jälkeen tuskin tätäkään "tietoa" olisi mietintöön kirjattu.

Miljoonainvestointeja on siis tehty, ja nehän ovat nyt lakkautusnäkökulmasta täysin hukkainvestointeja. Kuka näistä rahoituspäätöksistä kantaa vastuun? Kun vastikään on reilusti panostettu ja nyt ollaan ajamassa alas, niin rehellisesti voi sanoa, että hankkeen ylimmältä johdolta on jossain vaiheessa ollut se kuuluisa punainen lanka pahasti kateissa. Oikeutettua onkin nyt kysyä, onko muutos tällä kertaa suunniteltu nokkaa pidemmälle. Toiminta on ollut niin suunnittelematonta, että tässä vaiheessa, ennen kuin isompaa pahaa saadaan aikaan, olisi syytä ottaa reilu aikalisä ja katsoa rauhassa tulevaa. Jos muutos tarvitaan, hyvä on, mutta siihen ei ole syytä lähteä hätiköiden vaan perustellusti, pitkäjänteisesti ja ennakoivasti.

Asiat tulisi valmistella yhteistyössä niiden kanssa, joita muutokset koskevat, eli mahdollisiin muutoksen vaatimiin toimenpiteisiin tulisi ottaa myös henkilöstö mukaan heti alusta alkaen. Nythän mietinnöstä käy ilmi, että rationalisointia on valmisteltu ilman, että henkilöstö on ollut mukana valmistelussa. Tulevaisuudessa tämä laiminlyönti on helppo korjata ja se tulee korjata. Nyt kun puolustusministeri on perustamassa erillistä työryhmää koordinoimaan hankkeen eteenpäinviemistä, on muun muassa henkilöstönäkökulma saatava mukaan tähän työryhmään, jonka tehtävänä on ohjata ja yhteensovittaa valtion ja kunnallishallinnon viranomaisten sopeuttamistoimenpiteitä.

Lopuksi totean, että joukko Pirkanmaan kansanedustajia on jättämässä mietintöön yhteisen, kansanedustaja Mikko Kuopan nimissä olevan ponsiehdotuksen, jolle jo näin etukäteen annan kannatukseni.

Tytti   Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Äsken käytyyn selonteon valmisteluprosessia koskeneeseen keskusteluun haluan kommenttina esittää sen, että sekä vuoden 1997 että tämä selonteko on valmisteltu tavalla, joka on johtanut moniin käytännön ongelmiin, joihin äsken keskustelussa puututtiin. Ne on valmisteltu hyvin suppeasti ja ainakin edellinen selonteko myöskin erillään ilmeisesti ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä, mistä sitten johtui se, että tämä selonteko sisälsi oikeastaan kaksi erillistä selontekoa. Nyt hallituksen selonteko on sisällöllisesti varsin kevyt. Se on kompromissi keväällisistä erimielisyyksistä.

Valiokuntakäsittelyn aikana vahventui kanta, että selonteko on myös liian optimistinen eikä siinä ole käsitelty syvällisesti yhteiskunnan muutoksia, saati esitetty analyysiä eri skenaarioista. Puolustusvaliokunnan lausumaehdotuksesta ilmenee, että seuraavankin selonteon valmistelu on saamassa erikoisen käsittelytavan. Selonteon aikaistaminen on toki perusteltua. Sen sijaan eduskunnan valiokuntien kytkeminen valmistelutyöhön tuntuu aika oudolta.

Kun tulevaan selontekoon sysätään nyt monet ratkaisemattomat ja laajakantoiset asiakokonaisuudet, tuntuisi järkevältä, jos tuleva hallitus asettaisi mahdollisimman asiantuntevan ja parlamentaarisesti kattavan työryhmän laatimaan selontekoa ja käymään jo valmisteluvaiheessa lävitse erilaisia skenaarioita tulevista linjauksista hyödyntäen niin tutkimuslaitosten kuin kansalaisyhteiskunnankin näkemyksiä. Eduskunnan asianomaisten valiokuntien tehtäväksi jäisi sitten päättää strategiat. Näin päästäisiin varmasti parempaan tulokseen. Onneksi tämä asia ratkaistaan seuraavan hallituksen aikana eikä tässä eduskunnassa.

Varsinkin kuluneen syksyn tapahtumat ovat osoittaneet, että Suomenkin tulee omaa turvallisuuspoliittista ympäristöään arvioidessaan tarkastella tilannetta hallituksen selontekoa laajemmin, globaalisti. Eurooppa-keskeisyys, joka saattaa johtua EU-jäsenyydestämme, antaa aivan liian yksipuolisen kuvan. Tämä onkin selonteon suurin puute. Suomelle on merkitystä, kuten täällä on jo aiemmin todettu, miten Venäjän ja USA:n suhteet kehittyvät, eikä meille ole yhdentekevää sekään, miten Amerikka toimii Aasiassa tai millaiseksi Nato kehittyy. Naton ja Venäjän välinen vuoropuhelu on mielenkiintoisessa vaiheessa jne. Syyskuun 11. päivän tapahtumat osoittivat, etteivät perinteiset uhkakuvat ole enää ensisijaisia. Tapahtumaa seurannut pernaruttoepisodi lisäsi maailmanlaajuista tuskaa ja pelkoa.

Nyt muutaman kuukauden jälkeen voimme Suomessa arvioida, etteivät Amerikan tapahtumat välittömästi muuttaneet Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä. Kuitenkin niillä on monia vaikutuksia. Kansalaisten turvallisuuteen on tästedes kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ja saatava siihen myös lisää voimavaroja. Yksi merkittävä turvallisuusriski, johon selonteossa on yllättävän kevyesti otettu kantaa tai joka on ohitettu yllättävän kevyesti, liittyy ydinturvaan, ydinsäteilyvaaraan.

Suomi on aivan oikein omaksunut aktiivisen roolin kansainvälisessä terrorisminvastaisessa taistelussa. Tähän meille antaa erinomaisen mahdollisuuden työskentely YK:ssa, jonka asemaa Suomen tulee kaikin keinoin lujittaa. Afganistanin tulevassa demokratianluomisprosessissa Suomi voi olla mukana, kunhan toimintaa säätelee YK:n päätöslauselma, jota odottelemmekin.

Meillä on omaa erikoisosaamista; sitä voimme hyödyntää tulevassa rauhanturvaamisoperaatiossa. Tällöin ajattelen esimerkiksi sotilastarkkailijoiden lähettämistä tai miinanraivaustyötä ja ennen kaikkea naisten aseman parantamiseksi tehtävää työtä. Afganistanin naiset ovat jo tehneet selkeitä konkreettisia esityksiä muun muassa Unifemille, miten siellä voitaisiin naisten asemaa edistää. Naisten ja lasten asema kyseisessä maassa on häpeällinen ajatellen universaaleja ihmisoikeuksia. Suomen tuleekin toimia aktiivisesti ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi ja siten myös terrorismin syiden vähentämiseksi.

Puhemies! Selontekoon liittyy puolustuspoliittisia ratkaisuja, joista eduskunnassa ei näytä syntyvän todellista yksimielisyyttä. Varuskuntien ja varikkojen lakkautukset ovat olleet ja ovat edelleen huonosti perusteltuja. Mielestäni menneestä kannattaisi ottaa oppia nyt, kun massa-armeijasta muovataan teknoarmeijaa. Esimerkiksi Oulun tapauksessa luvattiin aikanaan säästöjä ja luvattiin, ettei työttömiä tule, oikein pääministerin suulla. Nyt voin todeta, että kumpikaan ei ole toteutunut, vaikka ministeri Enestam äsken kehui Oulun tapausta. Se ei ole mikään malliesimerkkitapaus. Eduskunnan tulisikin keskeyttää nämä lakkautukset ja siirtää ne mahdollisesti tulevaan selontekoon ja vaatia sitä ennen pohjaksi kokonaisselvitys tulevasta Puolustusvoimien sijaintiverkosta eikä lakkautella vähä vähältä mitä sattuu kohteita.

Suomen tulevan puolustuspolitiikan tulee rakentua itsenäiselle, kansalliselle, alueelliselle maanpuolustukselle, jonka perusta on yleisessä asevelvollisuudessa. Maata on valmistauduttava puolustamaan yhtä arvokkaasti joka suunnalta. Sellaiset kannanotot, että "vähintään ydinalueet voidaan kaikissa tilanteissa pitää omassa hallussa" eivät luo kansalaisiin riittävää turvallisuuden tunnetta.

Eduskunnan tulee siksi selkeästi sanoa, että puolustuksemme perustuu alueellisesti ja paikallisesti kattavaan puolustukseen ja että käytännön toimet toteutetaan joka puolella uskottavasti. Tähän kannattaa kytkeä vapaaehtoinen maanpuolustustyö, mukaan lukien naisten toiminta. Tähän mennessä täällä on puhuttu nuorisosta ja miehistä, ja haluan muistuttaa siitä, että myös Naisten valmiusliitto tekee merkittävää maanpuolustustyötä tällä hetkellä Suomessa.

Puhemies! Yhteistyö Naton kanssa ei saa merkitä itsenäisen puolustuksemme heikkenemistä, ja yhteistyö on toteutettava, kuten mietinnössä todetaan, Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa. Ainakaan tämän selonteon käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella Suomen tulisi ryhtyä harkitsemaan luopumista sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Nykyinen yhteistyö Naton kanssa on riittävä. Jos Nato laajenee Baltian maihin, ei sillä näyttäisi olevan erityistä vaikutusta Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen muutokseen, vaikka alue on kriisialtis. Suomen tulee olla edelleen aktiivinen (Puhemies koputtaa) myös EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämisessä.

Puhemies! Kun Suomi osallistuu unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, se tekee sen kuitenkin täydentäen Suomen kansallista turvallisuuspolitiikkaa ja toimien ensisijaisesti kansallisista tavoitteista käsin, lähtökohtanaan siis sotilaallisen liittoutumattomuuden periaate.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuorojen jälkeen käydyssä keskustelussa tässä salissa tuli monta kertaa esille se, miten pienessä piirissä nyt käsiteltävänä oleva puolustusselonteko on valmisteltu.

Myös puolustusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt käsiteltävänä oleva selonteko on todellakin valmisteltu varsin suppeassa piirissä ja kyseessä on vuonna 1997 annetun selonteon tarkistus, siis eräänlainen väliraportti. Lisäksi valtioneuvoston selonteko on annettu syyskuun 7. päivänä, vain muutama päivä ennen Yhdysvaltoihin tehtyjä tuhoisia terrori-iskuja, jolloin koko turvallisuuden käsite jouduttiin ikään kuin muotoilemaan uudestaan maailmanlaajuisesti. Myös Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys on käynyt todennäköisemmäksi kuluneen syksyn aikana selonteon valmistumisen jälkeen. Valtioneuvoston selonteko oli menettänyt merkitystään ja osittain vanhentunut muuttuneen maailmantilanteen myötä jo ennen kuin sen valiokuntakäsittely oli edes päässyt alkuun.

Puolustusvaliokunta nostaa esille sen, ettei valtioneuvoston selonteossa ole käsitelty sotilaallisia uhkia läheskään siinä laajuudessa kuin vuoden 1997 puolustuspoliittisessa selonteossa. Valiokunnan mietinnössä on nostettu esiin geostrategisesta asemastamme johtuva mahdollisuus joutua sotatoimialueeksi, vaikka konfliktin syyt olisivat maamme ulkopuolella. Valiokunnan mielestä kyse on vakavasti otettavasta tulevaisuuden uhkakuvasta, ja mietinnössä on erityisesti nostettu esille Itämeren alue ja pohjoiset merialueet.

Valiokunta esittää hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttää seuraavan, vuonna 2004 annettavan valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelussa eduskunnan keskeisten valiokuntien ja kansalaisyhteiskunnan sekä tutkimuslaitosten mukaantuloa jo selonteon valtioneuvostovaiheen aikana. Lausumaehdotus on mielestäni kannanotto nyt käsiteltävänä olevaa selontekoa kohtaan, jonka luonne on selkeästi väliraportinomainen.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva selonteko ja puolustusvaliokunnan mietintö korostavat voimakkaasti alueellista puolustusta ja toisaalta uhkakuvien muuttumista puhtaasti sotilaallisista kohti erilaisia yhteiskuntarauhaa uhkaavia konflikteja. Terrori-iskut ovat muuttaneet koko sodankäynnin käsitteen. Puolustusvoimien yksikköjä käytetään viranomaisten apuna myös esimerkiksi onnettomuustilanteissa ja suuretsinnöissä.

Alueellisen puolustuksen turvaaminen on vähintään yhtä tärkeää tänään kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei löydy minkäänlaisia perusteita sille, että esimerkiksi koko Varsinais-Suomi jäisi käytännössä kokonaan muualla Suomessa sijaitsevien varuskuntien varaan. Saatavilla säästöilläkään ei lakkautuksia voi kestävästi perustella. Vuositasolla nettosäästö olisi vain noin 25 miljoonaa euroa. Sekä valtiovarainvaliokunta että puolustusvaliokunta ovatkin kiinnittäneet huomiota säästöjen näennäisyyteen ja vähäisyyteen.

On siis useita painavia perusteita, miksi valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko pitäisikin nyt käsitellä vain väliraporttina. Sen perusteella ei pitäisi olla lakkauttamassa toimivia Puolustusvoimien yksikköjä. Maantieteellinen sijaintimme ja liittoutumattomuutemme vaativat uskottavaa puolustusta, joka voidaan toteuttaa vain yleisellä asevelvollisuudella ja koko maan kattavalla alueellisella puolustuksella.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä on mukava puhua, kun salissa on näin kovasti väkeä.

Puolustusvaliokunnan mietintö on mielestäni kohtalainen ja siinä on otettu kantaa tärkeisiin kohtiin itsenäisen ja uskottavan puolustuspolitiikan jatkamisen puolesta. Vaikka miesmäärä laskeekin ikäluokkien pienentymisen myötä, on mietintö lähtenyt kuitenkin koko maan puolustamisesta ja yleisestä asevelvollisuudesta. Se on tällä kohtaa sellainen näkökohta, jota on syytä kannattaa edelleen.

Tulevaisuuden ennustaminen uhkien kohdalla on erittäin vaikeaa, mutta tällä hetkellä Suomella ei ole näkyvissä mitään suuria uhkia, jotka kohdistuisivat meihin. Baltian maiden liittyminen Natoon ja Venäjän lähentyminen siihen suuntaan korostavat edelleen vahvistuvaa rinnakkaiseloa näillä seuduilla. Tässä vaiheessa olisikin syytä toppuutella kaikenlaisia puheita ja toimia Natoon liittymisen eduista. Meillähän on tästä asiasta jo tiedossa selvä kansan mielipide, ja suurin osa väestä vastustaa ehdottomasti liittoutumista.

Tulevaisuuden puolustusjärjestelmissä tarvitsemme edelleen mielestäni jalkaväkimiinoja, sillä ne ovat selvästi puolustusvälineitä eikä niillä hyökätä mihinkään. Itsekin niitä metsässä kantaneena tiedän, että ei niiden kanssa tahdo kovaa päästä, kyllä ne niin paljon painavat. Suomessa miinat ovat varastoissa eikä niitä aseteta ennen kuin jokin uhka tai muu vastaava on olemassa. Luopuminen näistä edellyttää huomattavasti kalliimpien järjestelmien käyttöönottoa, johon meillä ei näillä näkymin ole varaa. Tästä syystä pitäisikin miettiä ainakin jatkoajan ottamista, ennen kuin liitymme Ottawan sopimukseen.

Tarkastelussa on kiinnitetty huomiota asejärjestelmien keskinäiseen suhteeseen ja suuntaan, mihin tulevaisuudessa mennään. Valinta panssarivaunujen ja helikopterien välillä on yksi tällainen asia. Tässä kohtaa mielestäni valinta on suhteellisen helppoa. En usko, että helikoptereita voi verrata panssarivaunuihin, niin turvattomia ja helppoja kohteita helikopterit ovat verrattuna panssarivaunuihin. (Ed. Ala-Nissilä: Panssarivaunu ei lennä!) — Ei valitettavasti lennä ainakaan kovin, mutta ei helikopterillakaan pääse kyllä kovin isoon piiloon. — Näitä asioita on toki tarkasteltava tarkasti vuoden 2004 selonteossa, jossa rakennetaan uskottavaa puolustusjärjestelmää 2010-luvulle.

Valtiovarainvaliokunta on perustellusti kantanut huolta kotimaisen puolustustarviketeollisuuden jatkumisesta. Lausunnossa todetaan Puolustusvoimien suuntautuneen entistä enemmän ulkomaalaisiin järjestelmiin ja tarvikkeisiin. Tämä on ilmeisesti seurausta Pääesikunnan korkeiden upseerien seurustelusta Brysselin kabineteissa. Rahaa tuntuu riittävän jopa yli miljoonan maksavan Mersunkin hankintaan. Lisäksi saimme merkittävän sotilaspoliittisen viran Brysseliin, mutta kulut toki maksamme kaikki ihan itse. Kai tällaisia kabinettivirkoja saataisiin muillekin alueille, mikäli vain rahaa löytyisi. Näilläkin rahoilla olisimme voineet hoitaa kotimaista teollisuutta ja tuotantoa kuntoon. Me tarvitsemme kriisitilanteessa kotimaista puolustusteollisuutta, joten sitä ei pidä lopettaa missään nimessä.

Arvoisa rouva puhemies! Varikkojen ja varuskuntien lopettamisen kohdalla olen sitä mieltä, että ne, jotka näitä asioita ovat valmistelleet, ovat toimineet kohtalaisen heikolla tiedolla ja mielestäni kohtalaisen huonoilla eväillä. Mikäli tällaisten henkilöitten perässä pitäisi lähteä maatamme puolustamaan, ottaisin minä ainakin välittömästi ritolat käpykaartiin, sillä niin poukkoilevaa ja edes sun takaisin menevää toimintaa tämä varuskuntien ja varikoitten kohtelu on ollut ja todella lyhytnäköistä. Yli 10 miljoonaa markkaa on esimerkiksi sijoitettu Pirkanmaan kolmeen varikkoon viime vuosina. Nyt ne ovat loistavassa kunnossa ja toimivat jokainen alallaan aivan huippuluokassa varmasti maan eri osiin verrattuna. Nyt ne ollaan lopettamassa ja rahat menevät kuin taivaan tuuliin. Hölmöläisten hommaa, sanoisin, ja veronmaksajien rahojen tuhlausta.

Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa ei uskota merkittäviä säästöjä saatavan näiden lopettamisella. Miksi näin sitten tehdään? Ilmeisesti Pääesikunnan upseerit haluavat kiukutella eduskunnalle, joka ei suostunut antamaan heille muutamaa sataa miljoonaa lisärahoitusta. Kiukuttelu tehdään sitten kaikkein näkyvimmillä keinoilla eli sanotaan siviiliväkeä irti ja lopetetaan paikkoja sieltä, missä työpaikkoja kipeimmin tarvittaisiin. Tässä voisi kysyä, olemmeko siirtymässä sotilasdiktatuuriin, kuten kenraaliluutnantti Hollo ilmaisi asian käydessään Orivedellä. Hän sanoi, että päätökset näistä asioista on tehty, puhukoon eduskunta mitä puhuu.

Valiokunta on ottanut kannakseen, että toimivilla varikoilla tehdään ne työt, jotka niissä nykyäänkin tehdään ja joiden elinkaari on loppumassa. Siirtoja ei hyväksytä. Tämä on oikean suuntainen vaatimus, mutta ei mielestäni riittävä. Valiokunnan olisikin pitänyt käydä katsomassa nämä varikot paikan päällä. Uskon, että silloin olisi saatu toisenlainen näkymä asiasta. Materiaalilaitoksessa on tähän liittyen tehty kokonaisselvitystä näistä asioista jo vuodesta 98 lähtien, mutta se ei ole vielä valmis. Kehottaisinkin tutkimaan tätä selvitystä ja odottamaan sen valmistumista ja palaamaan asiaan vuonna 2004 selonteossa. Tulenkin tässä kohdassa kannattamaan ed. Kuopan hetken päästä tekemää esitystä.

Haluaisin kiinnittää huomiota vielä erääseen asiaan, johon valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan ottanut myös kantaa. Puolustusvoimien rakennuslaitoksen kohtalo on osa suomalaista puolustuspolitiikkaa, eikä sitä pidä myydä tai ulkoistaa millekään muulle. Toimintavarmuuden takaamiseksi on laitoksen toiminta säilytettävä nykyisellään tai luotava siitä liikelaitos. Vain näin pystymme noudattamaan tälläkin saralla uskottavaa ja edullista puolustuspolitiikkaa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelimme iltapäivällä liittoutumattomuudesta, Natosta. Haluan tähän asiaan lyhyesti sanoa oman näkemykseni. Pidän nykytilanteessa liittoutumattomuutta ainoana oikeana lähtökohtana ajatellen Suomen turvallisuus-, ulko- ja puolustuspolitiikkaa. Ei tietysti pidä sanoa ei koskaan, ei koskaan Natolle, mutta nykytilanteessa näen Naton aivan liikaa Yhdysvallat-vetoisena järjestelmänä ja organisaationa ja näen, että se ei mitenkään sovi ja istu siihen turvallisuuspoliittiseen konseptiin, jossa itse haluan Suomen nähdä. (Ed. Aittoniemi: Mitä vikaa USA:ssa on?)

Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia liittyy maamiinakysymykseen. Voi olla niin, että mahdollisessa tulevassa sodassa tai sodanomaisessa kansainvälisessä konfliktissa maamiinat eivät ole yhtä hyödyllisiä tai tehokkaita kuin ne ovat ehkä olleet aikaisemmin. Mutta mielestäni on varmaa se, että niiden jo pelkkä olemassaolo merkitsee mahdolliselle hyökkääjälle uhkaa ja riskiä, jonka merkitys voi olla varsin tärkeä. Varsinaisen sodankäynnin kohdalta on todettava, että Suomelle maamiinat ovat maan itsenäisyyden puolustamiseen tarkoitetut. Vaikka näenkin Suomen rajat nimenomaan rauhan rajoina, realiteetti on se, että rajamme ovat kuitenkin satoja kilometrejä, joten kansallinen itsekkyys tässä maamiina-asiassa on viisautta ja kunniaksi niille miehille ja naisille, joita saamme kiittää siitä, että Suomi on itsenäinen.

Näissä olosuhteissa ja tilanteissa en tule hyväksymään Ottawa-sopimusta enkä mitään muutakaan Suomen ulkopuolelta tuotavaa kansainvälistä sopimusta, joka merkitsisi maamiinoista luopumista. Korostan siis sitä, että maamiinakysymys ei ole minulle ensisijaisesti taloudellinen, vaikka se on merkittävä rahakysymyskin. Se on syvässä mielessä historiallinen ja myöskin periaatteellinen. Meillä on opittavaa historiasta, ja meidän ei tarvitse tässä asiassa leikkiä mitään Italian pääministeriä marsellinomacaronia, mutta terve itsekkyys on paikallaan. Niin kauan kuin me voimme tehdä Suomen parlamentissa itsenäisiä itseämme koskevia päätöksiä, näin teemme.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä tähän tärkeään varikkoasiaan. Siitäkin me kävimme iltapäivällä ministeri Enestamin läsnä ollessa aika tehokkaan keskustelun, johon muutkin kuin pirkanmaalaiset kansanedustajat osallistuivat. Saimme itse asiassa kovisteltua ministeriltä ulos sen laatuisen kannanoton, että hän oli valmis ottamaan tosissaan puolustusvaliokunnan lausumaehdotuksen, joka siis kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa."

Tämähän merkitsee käytännössä sitä, että nämä varikot arvioidaan jokainen erikseen, henkilökunnalle tarjotaan koulutusta vastaavaa työtä ja kolmanneksi elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan. Nyt on tärkeää se, että tähän työhön, prosessiin, joka alkaa eduskuntakäsittelyn jälkeen, osallistuvat myöskin näiden varikoiden henkilöstöryhmät tavalla tai toisella. Siinä prosessissa pitää myöskin olla mukana korkeimman päätäntäelimen, eduskunnan, joka päätöksen on tekemässä. Tästä seuraa myöskin se, että korkeiden sotilasviranomaisten tulee kunnioittaa tässä asiassa eduskunnan tahtoa.

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on jo aiemmin todettu, ed. Kuoppa tulee tämän asian tiimoilta tekemään merkittävän ponsilauselmaehdotuksen, jossa haluaisimme mennä vielä pidemmälle kuin valiokunnan lausuma on, koska tiedossamme on, että niin Oriveden, Sääksjärven kuin Vammalan varikoittenkin kohdalta kaikista löytyy erityisperusteet siihen, miksi niiden toiminnan jatkaminen on perusteltua. Siellä on merkittävän paljon erityisosaamista. Kun otamme mukaan yhteiskunnan kokonaistaloudellisen tarkastelun, tarvetta näiden varikoiden elämän jatkamiselle on. Erityisesti Oriveden varikon — sehän (Puhemies koputtaa) on itse asiassa hyvin moderni konepaja — jatkoajan myötä on mahdollisuus löytää sille kestävääkin taloudellista ja tuotannollista toimintaa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Gustafsson edellä puhui armeijan johdosta. Kiinnitän huomiota siihen, että kun tämä selonteko lähetettiin, täällä oli paikalla Puolustusvoimain korkeata johtoa, mutta nyt en ole nähnyt kuin kahvilassa pari yliluutnanttia paikalla. (Ed. Taipale: He tekevät gradutyötään siellä!) Ihmettelen, missä Puolustusvoimain korkein johto on, kun eduskunta keskustelee näin tärkeästä asiasta. (Ed. Gustafsson: Se on hyvä kysymys! Eivätkö he olekaan kokonaistyöajassa?) — Ed. Gustafsson täällä kyselee työaikoja. Sekin tulee tässä mieleen. Ministeri Enestam ilmeisesti lähti tärkeämmille asioilleen, mutta olisi tietenkin hyvä, että ministeritkin kuulisivat tätä varsin tärkeätä keskustelua, jota turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta käydään.

Arvoisa puhemies! Kun nopeatahtisesti tässä puhun, menen suoraan laajemmista linjauksista Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin kohteluun tässä selonteossa. Mielestäni on välttämätöntä, että Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin toiminta säilytetään nykyisenä, että sen lakkauttamisesta luovutaan. Minimi on mielestäni se, että ainakaan vuoden 2004 puolustuspoliittiseen mietintöön saakka ei tehdä tälle it-rykmentille mitään vaan selvitetään tässä mietinnössä esitetyt vaikutukset asejärjestelmiin. Esimerkiksi panssariaseiden tulevaisuuden pitää olla tiedossa, ennen kuin lopullisia ratkaisuja tehdään. Myöskin Puolustusvoimien kuljettajakoulutuksen tulevaisuus on edelleen avoinna.

Ministeri sanoi, että ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisella saavutetaan suuria säästöjä. Kun minulla on ollut tilaisuus vierailla siellä useaan otteeseen, on tullut mielestäni selväksi, että mitään suuria säästöjä ei saada. Ministeri myöskin puhui siitä, että pitää lakkauttaa yksi ilmatorjuntarykmentti. Tosiasiassahan kuitenkin tämä siirtyisi Parolaan ehkä hieman supistetussa muodossa eikä mitään lakkauttamista varsinaisesti tapahdu. Tämä ministerin kommentti minulle jäi varsin epäselväksi.

Arvoisa puhemies! Siihen, miksi on niin tärkeätä, että voitaisiin nyt ilmatorjuntarykmentti säilyttää, on mielestäni viisi hyvin keskeistä syytä:

1) Tämä esitys ei ratkaise mitenkään Porin Prikaatin muodostaman valmiusprikaatin ilmatorjuntaa, mikä kuitenkin on oleellinen kysymys, kun puhutaan valmiusyhtymien kehittämisestä.

2) Epävarmuus tulevaisuudesta jatkuu panssariaselajien tulevaisuuden suhteen. Se on edelleen epäselvä, niin kuin tiedämme.

3) On mahdollista, että Parola ei ole ilmatorjuntajoukko-osaston lopullinen sijoituspaikka, vaikka ministeri tänään tähän suuntaan puhuu.

4) Merivoimat joutuu käynnistämään oman korvaavan ilmatorjuntakoulutuksen, mikäli tämä siirto tapahtuu.

5) Saavutettava taloudellinen hyöty perustuu lähinnä synergiaetuihin, kuten säästöihin ruokalapalveluissa ja kiinteistö- ja koulutusmenoissa, niin että mitään suuria säästöjä ei ole mielestäni nähtävissä.

Varsinais-Suomessa tämä on nähtävä, totta kai, myöskin maakunnallisena kysymyksenä. Varsinais-Suomihan on merkittävä väestöalue, 450 000 asukasta vaikutuspiirissä. Se on teollisuus- ja osaamiskeskittymä ja Suomen logistinen portti länteen. Turun seutu on Suomen toiseksi suurin kaupunkiseutu, missä asuu 280 000 ihmistä. Se on, totta kai, puolustamisen arvoista aluetta.

Myöskään ilmatorjunnan merkitys mielestäni pienen valtion keinona puolustautua ei suinkaan ole vähentynyt vaan mieluummin lisääntynyt. Ehkä kokemukset aikanaan Vietnamista, Persianlahdelta ja Kosovosta kertovat siitä, mikä on ilmatorjunnan merkitys. Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti on nyt maakunnan ainoa Maavoimien joukko-osasto. Turun sotilasalueen toiminnan tukeutuminen Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiin on Turun seudun puolustuksen kannalta paras vaihtoehto. Totta kai tämä on myöskin maanpuolustustahtokysymys maakunnassa.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevasta valtioneuvoston selonteosta antamassaan lausunnossa tohtori Pekka Visuri toteaa: "Huomiota herättää se, että uusimpien uhkakuvien kannalta tärkeä ilmatorjuntajoukko-osasto Turussa ja ilmatorjunnan aseiden huoltamiseen ja korjaamiseen erikoistunut varikko Orivedellä" — josta ed. Gustafsson edellä puhui — "esitetään lakkautettaviksi tai siirrettäviksi toisen joukon yhteyteen. Perusteluksi sanottu koulutuksen rationalisointi ei voi olla ainoa pätevä arviointiperuste lakkauttamisesta päätettäessä. On myös kyseenalaista, syntyisikö säästöä."

Valiokunta on mietinnössään todennut: "Ilmatorjuntakoulutusta esitetään nyt tehtävillä muutoksilla liitettäväksi Maavoimien valmiusyhtymiin. - - Edellä todetusta pääperiaatteesta poiketen Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti esitetään lakkautettavaksi ja siirrettäväksi tarvittava ilmatorjuntakoulutus Panssariprikaatiin. Valtiovarainvaliokunta onkin lausunnossaan epäillyt, että ilmatorjuntayksikön perustaminen Panssariprikaatiin on vain väliaikaisratkaisu. Puolustusvaliokunta katsoo, että varsinainen siirtopäätös edellyttää tietoa valmiusyhtymien kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja näin ollen ilmatorjuntajoukkoyksikön lopullisesta sijoituspaikasta."

Tämä teksti, kuten olen saanut valiokunnan puheenjohtajalta ja varapuheenjohtajalta selvityksen, edellyttää perusteellista selvitystä, ja mielestäni siihen menee se aika, ennen kuin tehdään varsinainen puolustuspoliittinen selonteko. Kun tätä myös maakunnan kansanedustajaryhmässä käsiteltiin, tähän pitkälti tukeuduttiin, ja taistelu Varsinais-Suomen Ilmatorjuntayksikön säilyttämiseksi jatkuu.

Täällä on myöskin jaettu nimelläni oleva ponsiesitys, jota tässä en esitä, vaan jään kuulemaan sitä, mikä on todella ratkaisu sen suhteen, miten ministeri valiokunnan kannanottoihin suhtautuu. Lähden siitä, että on välttämätöntä tehdä valiokunnan edellyttämät selvitykset myöskin ilmatorjuntarykmentin osalta, ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiä ei voida nyt lakkauttaa eikä siirtää.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Jag vill börja med att i likhet med försvarsutskottets ordförande Ilkka Kanerva uttrycka min tillfredsställelse över att försvarsutskottet har kunnat avge ett enhälligt betänkande över regeringens försvars- och säkerhetspolitiska redogörelse. Det är ett bevis på oerhörd styrka att både regering och riksdag kan enas om de riktlinjer som skall råda i vår försvarspolitik under de närmaste åren. Det behöver knappast sägas att motsatsen skulle vara mycket besvärlig.

Av svenska riksdagsgruppens gruppanförande framgick farhågor att alla de viktiga målsättningar som fastslås inte nödvändigtvis ryms inom de finansieringsramar som redogörelsen innebär. Jag delar den farhågan. Jag vill understryka att det inte ligger i mitt intresse att kräva en försvarsbudget större än nödvändigt, men målsättningar och finansieringsberedskap bör gå i takt med varandra om trovärdigheten skall kunna bibehållas.

Regogörelsens centrala målsättning kan enkelt uttryckas i åtminstone följande linjedragningar: Vi utgår ifrån att hela vårt land skall kunna försvaras och att försvaret bygger på allmän värnplikt. Det här är en viktig linjedragning, att varje vrå av vårt land är lika viktig. Beredskapen att försvara vårt avlånga, glest bebyggda land ställer stora krav på beredskapen. Allmän värnplikt är det starkaste tänkbara sättet att binda vårt folk till beredskapen att försvara landet om sådant behov mot förmodan skulle uppstå.

Minua ilahduttaa erityisesti se, että puolustusvaliokunnalla on yksimielinen kanta siitä, että Suomen tulisi jatkossakin olla sitoutumaton. Toistan mielelläni sen, mitä olen ennenkin vastaavissa puheenvuoroissa sanonut: tämä kannanotto merkitsee poliittista viisautta.

EU:hun liittymisen jälkeen ei enää ole mahdollista puhua perinteisestä puolueettomuudesta. Tämän johdosta sitoutumattomuus on minun käsitykseni mukaan paras ratkaisu meidän maallemme.

Koska Suomi aktiivisesti osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan, on selkeä kannanotto tärkeä. On myös tärkeää edistää rauhaa ja stabiliteettia. Rauhantyö on työtä tasa-arvon puolesta ihmisten ja maitten välillä. Maissa, joissa sota ja rauhattomuus vallitsevat, on tasa-arvo kaikkein heikoin. Sitoutumattomina meillä on parempi lähtökohta kuin muilla saada luottamusta niihin rauhantehtäviin, jotka kansainvälinen yhteistyö meille antaa.

Turvallisuuspolitiikka tarkoittaa myös huoltovarmuutta kriisiaikoina. Selonteossa ei valitettavasti anneta tilaa elintarvikehuollolle kriisiaikoina. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että jos ruoka on vähissä, ei auta, että kaikki muu on kunnossa. Meidän tulee muistaa hyvinä ja rauhallisina aikoina, että maatalouspolitiikan tulee olla sellaista, että pystymme turvaamaan elintarvikehuollon myös kriisiaikoina, joita valitettavasti voi esiintyä.

Toimivan elintarvikehuollon ohessa haluan muistuttaa toimivan merenkulun tärkeydestä kriisiaikoina. Jos haluamme, että huoltovalmiutemme on turvattu kaikissa olosuhteissa, on syytä muistaa niiden laivojen merkitys, jotka selviytyvät vaikeissakin jääolosuhteissa ja ovat rekisteröityinä Suomen lipun alla.

Fru talman! Den försvarspolitiska redogörelsen och försvarsutskottets betänkande som svar på densamma utgör en hållbar grund för detaljplaneringen av vårt lands försvar och stämmer väl överens med min uppfattning om hur saken skall skötas.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Esitän ensin valiokunnan mietintöön perusteluihin muutosesityksen ja sen jälkeen muutosesityksen perustelut.

Ehdotan, että valiokunnan mietintöön sisältyvä kolmas lausumaehdotus hyväksytään näin kuuluvana: "Eduskunta edellyttää, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa. Suunnitelmasta lakkauttaa Oriveden, Sääksjärven ja Vammalan varikot luovutaan."

Tässä lisäyksenä on kolmen varikon luettelo, että niiden lakkauttamisesta luovutaan. (Ed. Gustafsson: Sitä on jo neljä kertaa kannatettukin!) — Sitä on kannatettu etukäteen, mutta ilmeisesti teknisesti sitä tarvitsee vielä kannattaa tämän esityksen tekemisen jälkeenkin.

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esitettiin yksiselitteisesti muun muassa Oriveden, Vammalan ja Sääksjärven varikkojen lakkauttamista. Puolustusvaliokunnan mietinnön kolmannessa lausumaehdotuksessa esitetään, että muutosta on tarkasteltava varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä. Mietinnön lähtökohtana on edelleen, että kyseiset varikot tullaan lopettamaan. Puolustusvaliokunta on pyrkinyt asettamaan lopetukselle henkilöstön kannalta lopetusta pehmentäviä reunaehtoja, mikä on tietenkin myönteinen asia. Reunaehdot eivät tietenkään muuta sitä perustetta, että varikot tullaan lopettamaan viime kädessä. Myös edellisen Puolustusvoimien saneerauksen yhteydessä luvattiin pitää henkilöstöstä huolta, mutta yli kaksisataa ihmistä kuitenkin irtisanottiin. Elikkä vaikka eduskunta lausuu täällä hyvinkin painavasti siitä, miten tulisi menetellä, siitä huolimatta työttömyyttä syntyy.

Tässä suhteessa on syytä muistuttaa siitä, mitä keskustelua käytiin debatin yhteydessä. Ministeri Enestam totesi ensin, että lausumat pyritään ottamaan huomioon. Ministeri Enestamilla oli mielestäni hiukan virheellinen käsitys. Kun eduskunta hyväksyy mietintöön liittyvät lausumat, ne ovat eduskunnan päätöksiä ja ministerin ja myös Puolustusvoimien tulee suhtautua niihin sillä vakavuudella, mitä eduskunnan päätökset edellyttävät. Elikkä ei riitä, että pelkästään pyritään ottamaan ne huomioon. (Ed. Bremer: Ei ole ennenkään otettu!) — Nyt on syytä ottaa, ed. Bremer.

Oriveden varikolla on uudenaikaiset konepajatilat. Varikko pystyy tekemään varmasti koulutuksen jälkeen myös muuta asehuolto- ja korjaustyötä kuin se nykyisin tekee. Kun nykyinen ilmatorjuntakalusto poistuu käytöstä, varmasti ammattitaitoa, joka siellä on, voidaan hyödyntää. Ei ole mitään järkeä lähteä siirtämään nyt toimintoja pois valmiista, toimivista tiloista ja toimivan ammattihenkilökunnan työtä aliarvioida.

Puolustusvaliokunnan lausuma myös edellyttää, että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto siirtymäkauden ajan korjataan ja huolletaan nykyisissä varikoissa. Näin tulevien vuosien aikana varikon toimintaa tulisi suunnitella sitten uusia tarpeita vastaavaksi, sillä ei Suomen armeija ole luopumassa aseista.

Vammalassa varikkoalueella on runsaasti erityisvarusteisia rakennuksia, lähes kaksisataa, ammusten varusvarastointia varten. Varikolla myös korjataan ja huolletaan uusissa tiloissa tykkejä. Ammukset ja muut varusteet varastoitaisiin todennäköisesti johonkin muualle, mikä vaatisi myös uusia tiloja ja jopa tuhansien rekkakuormien rallin. Myös muutosta aiheutuu melkoisia kustannuksia. Myös valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan, että mitään oleellisia kustannussäästöjä näillä varikoitten lopettamisilla tai siirroilla ei ole saatavissa.

Sääksjärven varikolle on rakennettu turvallisuuden vaatimat erikoistilat kranaatinheittimien ammusten lataamiseksi ja varikolle jää Ilmavoimien varikko, joten alue ei vapaudu siviilikäyttöön. Millään näistä kolmesta paikkakunnasta kunta ei ole esittänyt vaatimuksia varikoiden toiminnan lopettamiseksi. Päinvastoin kunnat ovat erittäin huolissaan selonteossa esitetyistä suunnitelmista varikoiden lopettamisesta. Lopettaminen merkitsee huomattavia hukkainvestointeja Puolustusvoimille ja ponsista huolimatta työttömyyden uhkaa sadoille ihmisille.

Arvoisa puhemies! New Yorkin terrori-iskujen jälkeen on noussut uusi, entistä voimakkaampi keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Erityisesti ministerit Enestam ja Sasi ovat olleet Naton ovea lonksuttamassa, vaikka selonteossa ja puolustusvaliokunnan mietinnössä ei ole Suomen turvallisuutta uhkaamassa sellaisia uhkia, että Suomen pitäisi hylätä sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomen lähialueen vakaat olot eivät edellytä sotilaallista liittoutumista. Suomen tulee pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Mielestäni Suomen ei tule olla Naton eikä minkään muunkaan sotilasliiton morsian, kuten edellinen puolustusministeri Anneli Taina asian ilmaisi. (Ed. Rajamäki: Ei Varsovan liittoa ole enää olemassakaan!) Näin ollen mielestäni meidän tulee jatkaa liittoutumattomuuspolitikkaa ja sitä kautta vaalia suomalaisten turvallisuutta. Mielestäni liittoutumattomuus on suomalaisten turvallisuuden paras tae.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuusi päivää sen jälkeen, kun täällä käytiin lähetekeskustelua, tapahtui terrori-isku USA:han. Täällä on tänään sivuttu tätä asiaa monta kertaa. Kun terrorismista tässä salissa puhuttiin, silloin käyttämässäni puheenvuorossa totesin, että yhtä tärkeää kuin kansainvälinen laaja yhteistyö on syyllisten kiinnisaamiseksi ja edesvastuuseen laittamiseksi ja terrorismin kitkemiseksi tästä maasta, vähintään yhtä tärkeää ja vielä tärkeämpää on se, että puututaan siihen maaperään, mistä terrorismi kasvaa, elikkä puututaan maailmanlaajuiseen epäoikeudenmukaisuuteen etelän ja pohjoisen välillä, rikkaan ja köyhän maailman välillä ja kaikkeen siihen liittyvään.

Sama koskee muutakin turvallisuuspolitiikkaa. Oli se uhka suoranainen terrorismi, hyökkäyksen uhka, niin sanotun strategisen iskun uhka tai jonkin muun hyökkäyksen uhka, mikä tahansa maata kohtaa, kaikista tärkeintä on kriisin, konfliktin, ennaltaehkäisy. Siinä tarvitaan silloin erittäin voimakasta kansainvälistä roolia tai tässä tapauksessa Suomen vahvaa roolia kansainvälisillä areenoilla. Se tarkoittaa sitä, että pyrimme kaikin tavoin estämään sitä eriarvoisuutta, joka maailmassa vallitsee, muun muassa kehitysavulla. Laekenin julistuksessa jälleen mahtipontisesti EU-maat tavoittelivat 0,7 prosentin osuutta bruttokansantuotteesta. On vähän sellainen kuva, että näitä julistuksia on kyllä helppo tehdä, mutta kun omassa maassakin pitäisi päättäväisesti täyttää se, mihin julistuksessa sitoudutaan, sitten löytyy kaikenlaisia verukkeita, ettei tähän sittenkään ole varaa eikä tämä ole mahdollista. Tämä on pitemmän päälle kestämätöntä. Sen puolesta pitää myöskin aidosti olla valmiita tekemään työtä, mihin sitoudutaan.

Selonteossa ja myöskin mietinnössä sinällään arvio turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksista on ihan oikea. Selonteossa todetaan, että kylmän sodan päättymisen käynnistämät muutokset Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ovat luonteeltaan syvällisiä ja pysyviä, että laajamittaisen sotilaallisen konfliktin uhka Euroopassa säilyy vähäisenä ja että Suomeen ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa voida arvioida kohdistuvan erillistä sotilaallista uhkaa. Tämä kaikki on totta terroristihyökkäyksestä huolimatta.

Minkälaiset johtopäätökset tästä tilanneanalyysistä tehdään? Ei tehdä sitä, mitä monessa muussa maassa on tehty, eli kun tilanne vakautuu, turvallisuus on lujittunut, uhkat vähentyneet, muun muassa puolustuksesta tingitään ja määrärahoja lasketaan. Täällä on suunta, ikävä kyllä, toisenlainen.

Yhdyn siihen, mitä ed. Bremer aiemmin on todennut. Minullakin on vähän sellainen kuva selonteosta mutta myöskin mietinnöstä, että eräällä tavalla kumarretaan kaikkiin suuntiin eikä osata tehdä minkäänlaisia valintoja. Ajetaan niin sanotusti kaksilla rattailla. Korostetaan jopa seuraavaa varsinaista selontekoa vuonna 2004 eräällä tavalla sitoen, että alueellisesta, maata kattavasta puolustuksesta pidetään kiinni, yleisestä asevelvollisuudesta pidetään kiinni, mutta ei kyllä samalla selkeästi tingitä mistään muista kehityspaineista ja satsauksista puolustuksen lisäämiseen. Pelkäänpä, että tämä ei ole käytännössä mahdollista ja joudumme tällä linjauksella kohtuuttoman kovaan paineeseen muun muassa määrärahatasojen suhteen. Se on kova kysymys, koska tiedämme kansan yleisen mielipiteen muun muassa suhteessa maata kattavaan puolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen, mutta kun sitten sitä kovasti halutaan kehittää, silloin pitäisi miettiä, tarvitaanko muita satsauksia, joihin selonteossa ja myöskin mietinnössä muilta osin ollaan menemässä.

Nato-kanta, johon myös on paljon viitattu ja jota debatissakin paljon käsiteltiin, on sinällään ihan ok. Niin kuin debatissa viittasin, jotkut tuntuvat hieman kiusaantuvan ja vähän ärsyyntyvänkin siitä, kun kansa on tiukasti Nato-jäsenyyttä vastaan. Herätin kysymyksen, onko niin kuin sananlasku sanoo, että se älähtää, johon kalikka kolahtaa: jos itse on vähän eri mieltä kuin kansa, tuntuu kiusalliselta, kun kansa niin päättäväisesti Nato-jäsenyyden torjuu. Se on kuitenkin sellainen asia, jota ei hymistelemällä voi ohittaa. Kansa vaatii lisätietoa, puhutaan sitten Nato-jäsenyyden tuomasta rasitteesta tai uhkasta puolustusmenoillemme tai siitä, mitä ed. Laakso puheenvuorossaan korosti, että kumppanuus ja sen sitoumukset ovat jo hyvin pitkälle menevää Nato-jäsenyyttä niin sanotusti sitaateissa. Kansa on hämillään ja epätietoinen, eikä ole ihme, että kansa reagoi tässä tilanteessa niinkin kielteisesti Natoon. Kansa on mielestäni tässä aivan oikeassa.

Onkin niin, palatakseni vielä ponteen, joka koskee selonteon 2004 valmistelua, että kun toisaalta edellytetään mahdollisimman avointa ja reilua keskustelua ja parlamentaarista, laajaa valmistelua, pikkasen särähtää, että toisaalta halutaan suuressa strategisessa periaatteellisessa kysymyksessä eräällä tavalla jo sitoa valmistelu määrättyyn muottiin siitä huolimatta, että lopputulos voi aivan hyvin olla perusteltu siinä mielessä, että keskeiset elementit todella säilytetään ja pidetään keskiössä, eli yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustus.

Lopuksi, rouva puhemies, aseviennistä. Samanlaista avoimuutta ja kansalaiskeskustelua kuin tarvitaan puolustuksen yleisestä kehittämisestä, tarvitaan edelleen myös asevientikysymysten osalta. En tule hyväksymään sitä, että vaikka kansainvälinen yhteistyö lisääntyy ja vientiponnisteluja tarvitaan, suomalainen asevienti siirtyisi kabineteissa, toimikunnissa tai muuten julkiselta keskustelulta tai avoimelta poliittiselta päätöksenteolta salassa tehtäväksi. Nykyistä linjaa on syytä jatkaa.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen turvallisuuden perustaa on nimenomaan se, että suomalaiset ovat edelleen vahvimmin sitoutuneita isänmaansa puolustamiseen kaikissa tarvittavissa tilanteissa. Aseelliseen palvelukseenhan astuu noin 80 prosenttia ikäluokasta. Tämä sekä nimenomaan yhtenäinen kansa ja itsenäisyyden vahva tahto ratkaisivat talvisodan, ja voi sanoa, että maan johdon ratkaisut toisen maailmansodan myrskyissä olivat jälkeenkin päin arvioiden ainoita oikeita. On syytä todella ajatella, millainen isänmaamme olisi tänään, jos maan johto ja kansa olisi valinnut esimerkiksi Viron tien. Tuo pieni maahan menetti antautumalla pienestä väestöstään enemmän kuin Suomi taistelemalla puhumattakaan muista seurauksista, joita yhteiskunta on saanut.

Kylmän sodan aikanahan suurvaltapolitiikassa ja lännessä eräässä vaiheessa ja erityisesti Norjassa puhuttiin suomettumisesta. Suomi on ainut Euroopan maa, joka taisteli toisessa maailmansodassa Euroopassa ja jota ei missään vaiheessa miehitetty. Suomessa ei sodankaan jälkeen ole ollut entisen vihollisen joukkoja. Sitä voi kutsua suomettumiseksi.

Toki tässä sitoutumisen ja liittoutumattomuuden maailmassa on ehkä kuitenkin myös syytä arvioida historian ja nykypäivänkin valossa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa ja ajattelua. Senhän pelkisti J. W. Snellman aikoinaan todeten: "Niin tuhmia me emme täällä ole, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai krenatöörin koipia näin mitättömän maamme puolesta." Nykypäivän Suomi ei tietysti ole mitätön, mutta suurvallat eivät historian eri vaiheissa ole tänne kiinnostusta missään vaiheessa luoneet sinisten silmiemme tähden. Sen ymmärtämisessä on ollut jo suuren viisauden alku.

On hyvä muistaa, kun on nimenomaan Euroopan unionin ja eurooppalaisen viitekehyksen puitteissa määrätietoisesti pääministeri Lipposen hallitusten aikana Suomen asemaa haluttu vahvistaa, myöskin lähihistoriaamme sikäli, että Suomen sodassa 1808—1809 kansamme taisteli, kun Napoleon Venäjän keisarin kanssa jakoi reviirejä. Talvisodan yksinäinen taistelumme taas alkoi, kun Ribbentrop-sopimuksen Hitlerin Saksa yhdessä Stalinin kanssa sopi kohtalostamme. Tästä on selkeästi syntynyt johtopäätös: Suomen tahto toimia Euroopan ytimessä. Se on selkeä ja historiallinen johtopäätös, eli sellaista tulevaisuutta ei saa enää olla, jossa kansamme kohtalosta päätetään pöydässä, jossa emme itse istu mukana.

Kuten pääministeri Paavo Lipponen totesi viime maaliskuussa maanpuolustuskurssin avajaisissa: "Jäsenyys Euroopan unionissa on vahvistanut Suomen valitsemaa turvallisuuspoliittista linjaa. Unionin ulkoinen toiminta tähtää vakauteen ja ristiriitojen ehkäisemiseen. Toimiva ja uskottava Euroopan unioni on Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan etujen mukaista. Unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Eurooppaan ja Baltiaan tukee merkittävästi vakautta." Lipponen totesi sotien ja jännityksen vuosisadan päätyttyä maamme aseman olevan vakaampi kuin koskaan. EU-jäsenyyden vaikutusten ohella suhteemme Venäjään kehittyivät myös tavoitteidemme mukaisesti. Nykyiseen tilanteeseemme on vaikuttanut päättäväisyytemme huolehtia omista asioistamme ja torjua meihin kohdistuneet uhat, pääministeri muun muassa totesi.

Nyt tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä on eri kannoilta tätä asiaa tietysti pohdittu. Muuttuvista uhkakuvista on keskusteltu aiheellisesti. Kiistatonta on, että on syntynyt uusia kansainvälisiä, rajat ylittäviä uhkia, kuten kansainvälinen rikollisuus ja vahvasti nyt näinä päivinä esillä oleva terrorismi. Epidemiat ja ympäristöonnettomuuksien vaikutukset on syytä myöskin pitää mielessä. Ne edellyttävät syvenevää kansainvälistä yhteistyötä ja kriisien ennaltaehkäisyä. Tältä osinhan muun muassa, mitä terrorismiin tuli, valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät lisäsivät myös suojelupoliisille määrärahoja eduskuntakäsittelyn aikana 6 miljoonan markan edestä, jotta uuteen tilanteeseen voidaan myöskin tältä osin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden näkökohdasta puuttua paremmin. Kiistatonta on, että konfliktien juuret ovat usein epädemokraattisissa poliittisissa järjestelmissä. Kestävä rauha ei synny ilman yhteiskunnan demokraattista perustaa. Tämä on kansainvälisen yhteistyön puitteissa aina tärkeä asia.

Kosovon tapahtumat osoittivat, että sotilaallista kriisinhallintaa tullaan tarvitsemaan perinteisten rauhanturvaoperaatioiden ohella. Kun nyt Afganistanin asioista ja suomalaisten osuudesta Afganistanin jälkitilanteeseen ryhdytään puhumaan, niin mielestäni suomalaisten ei pidä lähteä rauhaanpakottamisen avoimen kriisin tilanteeseen, vaan suomalaisten pitäisi olla nimenomaan rakentamassa rakenteita tämän akuutin kriisivaiheen ohimenon jälkeen. Ehkä osuudestaan pettyneet italialaiset ja ranskalaiset voisivat osoittaa tässä vaiheessa enemmän aktiivisuutta.

On myös uskallettava tehdä kehitystä koskevia kysymyksiä. Jos Euroopan unionin ja Naton laajenemista pidetään vakautta edistävänä maamme turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, niin eikö jossain kulje myös raja, jossa niiden kasvu ei enää edistä Suomen turvallisuutta? Ajatellaan esimerkiksi Turkin mahdollista Euroopan unionin jäsenyyttä. Pohjois-Euroopan ja Itämeren turvallisuus- ja puolustuspoliittinen kehitys on myös siirtänyt painopisteitä, joita mahdollinen Naton laajeneminen korostaa. Itämeren painopiste on siirtynyt Baltian maiden, Suomen ja Venäjän merialueiden tuntumaan, samoin Kuolan niemimaan ja Pietarin alueen sotilaallinen merkitys on korostunut. Tähänhän puolustusvaliokunta toteaa aivan oikein, että vuoden 2004 selonteossa on keskityttävä näiden konfliktien uhan mahdolliseen ulottumiseen Suomeen.

Puolustusvoimien materiaalisesta kehityksestä olemme olleet eduskunnassa eri mieltä. Joukkojen liikuteltavuus on tietysti tärkeätä. Kuitenkin uuden kalliin asejärjestelmän, taisteluhelikoptereiden, luomisen vaikutus Ilmavoimien, Maavoimien, muun muassa panssariaseen, ja muuhun kehittämiseen ei ole meitä kaikkia vakuuttanut. On hyvä, että jo 1998 tekemämme kielteinen kanta, jossa silloin puheenjohtaja Tuomiojan kanssa sosialidemokraattien keskeisellä vaikutuksella estettiin uuden kalliin asejärjestelmän tulo, tehtiin näistä kuljetushelikoptereista ratkaisu, nyt jälleen uuden yrityksen myötä johtaa laajempaan eri aselajien arviointiin.

Suomi on pysyttäytynyt miinat kieltävän Ottawan sopimuksen ulkopuolella. Jalkaväkimiinojen kieltäminen käy helposti Kanadan ja Ruotsin tyyliin, mutta meille kyseessä on olennainen puolustuskykyymme ja pitkään maarajaamme liittyvä turvajärjestelmä. Kansainvälisestä kriisinhallintapaineesta ja mahdollisesta EU-sitoutumisesta huolimatta on keskeistä turvata Suomen alueellisen puolustuksen uskottavuus. Tässä suhteessa on keskeistä yleinen asevelvollisuus ja kansainvälisestikin merkittävä ylläpidetty reservi.

Myöskin on syytä huomauttaa puolustushallinnon kiinteistöjärjestelyjen suhteen siitä, aikooko valtiovarainministeriö antaa kehyksiin 550 miljoonaa markkaa ekstraa, mitä vuoden 2003 alusta merkitsevä (Puhemies koputtaa) kiinteistöuudistus merkitsisi. Tältä osin tällaista kehyksen ylittämistä eduskunta ei tule hyväksymään.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäki puhui tässä edellä niin, että kun varauduin kommentoimaan ed. Rajamäen puheenvuoroa kriittisesti, hän yllättäen puhui niin syvällisesti, että täytyy sanoa, että yhdyn ajatuksiin. Mutta tämän osalta, vaikka tämä onkin näin poikkeuksellinen osa, toteaisin, että selonteon valmistuminen ja keskustelu tässä tilaisuudessa on antanut jotain avartavaa myöskin tänä päivänä.

Alkuun toteaisin sen, mitä useassa puheenvuorossa on jo aikaisemmin todettu, että selonteon yksimielinen valmistuminen tietysti näin yksimielisenä ja vahvana on pitkälti puheenjohtaja Ilkka Kanervan ansiota. Hän diplomaatin taidoillaan johdatteli kaikki valiokunnan eri osapuolet näkemyksissään samoille aaltopituuksille, ja jokainen joutui kannastansa tinkimään. Jos ihmetellään sitä, kuinka oppositio on näin herkästi antanut näissä monissa asioissa periksi, ehkä täytyy sanoa, että oppositio nöyrtyi kaikkein eniten. Mutta oppositio otti myöskin vastuuta kokonaismaanpuolustuksesta ja näki asemansa niin, että puolustusselonteon valmistuminen ja rakentaminen, mietinnön valmistuminen nimenomaan, ei ole yksin hallituksen asia, siinä ei ole myöskään opposition taistelun paikka olemassa, vaan se on tasavallan, kansakunnan ja isänmaan tulevaisuuden asia. Siinä mielessä jokainen hioi kynsiänsä tässä asiassa, nöyrtyi ja suostui yksimieliseen mietintöön.

Kun ed. Kekkonen, joka tämän hallituspuolueiden leirin johtavana puhujana valiokunnassa esiintyi, saapui juuri saliin, en voi olla toteamatta sitä, että nimenomaan ed. Kekkosen valtiomiestaidot auttoivat todella paljon tässä asiassa, että mietinnöstä syntyi näin hyvä ja siitä huolimatta vielä muodollisesti yksimielinen.

Kun katsotaan tätä asiaa, miten tätä selontekoa olisi pitänyt rakentaa ja miten lähinnä opposition kannalta olisi pitänyt katsoa tätä asiaa, niin mielestäni jo lähetekeskusteluvaiheessa olisi pitänyt syvästi tuomita ja hyljätä se näköala, että tällä 10,8 miljardin keskimääräisellä tasolla pystytään ja päästään eteenpäin, vaan olisi pitänyt lähteä liikkeelle siitä, mikä oli Puolustusvoimien alkuperäinen tavoite ja tahto tässä asiassa: 10,8:n sijasta 11,8 miljardia, joka olisi antanut sellaiset mahdollisuudet, että koko maan puolustaminen, niin kuin se tässä nyt sanotaan, olisi ollut helpommin toteutettavissa ja nimenomaan maakunnallinen, alueellinen, näkemys ottaen huomioon kunkin kansanedustajaryhmittymän edustajien kotiseudun merkityksen olisi voitu huomioida toisella lailla, kuin se nyt on täällä esille tullut. Silloin ei olisi ollut pakko mennä niihin lähes radikaaleihin supistuksiin, jotka ovat tiettävästi vain osa siitä tulevasta kokonaisuudesta, mihin nyt on jouduttu menemään. Tämän osalta seuraavan kerran, kun tämmöinen asia tulee esille, silloinen oppositio lienee viisaampi kuin nykyinen on ollut.

Tämän rakennemuutoksen ja uudistuksen osalta, kun täällä ovat voimakkaasti pirkanmaalaiset ja varsinaissuomalaiset puhuneet omien alueittensa puolesta, katson, että varikoihin kajoaminen ja koskeminen on äärettömän hyvä tässä käydyssä keskustelussa. Mutta katson myöskin sellaisen näköalan, että kun me ed. Ranta-Muotion kanssa kävimme valiokunnan oppositioryhmien kanssa Oriveden varikolla, meille jäi selkeästi sellainen vaikutelma, että tässä asiassa nimenomaan pitää saada näkyviin todellinen edustajien vaikutusvalta ja sen käynnin vaikutuksen pitää myöskin näkyä siellä asiassa.

Tässä yhteydessä en voi olla toteamatta sitä, mitä siellä kuului, että jotkut Pääesikunnan kenraalit olivat sanoneet, että kyllä kansanedustajat ja eduskunta voivat tässä asiassa puhua mitä tahansa, mutta Pääesikunta haluaa ja tekee niin kuin tahtoo. Näin ei voi olla olemassa. Eduskunta antaa Pääesikunnalle raamit ja tehtävät ja Pääesikunta käsittääkseni on hierarkiassa eduskunnan alapuolella. Ellei näin ole, minun sotilaallinen koulutukseni on jäänyt kesken. Tältä osin toivoisin, että tällaisia signaaleja ei tulevaisuudessa enää eduskunnan edustajien korvien kuultavaksi saatettaisi. (Ed. Kekkonen: Olivatko ne huhupuheita, vai?) — Ed. Kekkonen, huhuilla on yleensä taipumus jalostua puheeksi ja uskottavaksi, ja yritän tässä uskottavasti näin väittää tämän asian. (Ed. Kekkonen: Siis huhuja!)

Mitä tulee sitten myöskin varsinaissuomalaisiin ja varsinaissuomalaisten näkemyksiin Turun Ilmatorjuntarykmentin tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista ja siihen, että täällä eduskunnassa äänestetään ponnesta, missä Turun Ilmatorjuntarykmentti tässä asiassa säilytetään, puolustaisin aavistuksen verran valiokunnan kymenlaaksolaisjäseniä, joita tunnen ed. Kekkosen kanssa edustavani tässä asiassa. Kun kiinnitimme huomiota siihen, että ilmatorjunnan osalta tulee näin radikaaleja supistuksia ja joukkojen siirtoja, meille vakuutettiin valiokunnassa, että kaikkiin valmiusyhtymiin tulee sijoitettavaksi osa ilmatorjuntajoukkoja. Valmiusyhtymien organisaatioon kuuluu yhtenä tärkeänä osana ilmatorjuntajoukot. Tähän nähden jouduimme hyväksymään pitkin hampain tällaisen näköalan, että Haminasta siirretään Kymen Ilmatorjuntarykmentti Vekarajärvelle ja tämä nähdään niin oleellisena ja uutena rakenneuudistuksena.

Tältä osin tuntuvat aika ihmeelliseltä niin puolustusministerin kuin Pääesikunnan kuin muidenkin näkemykset, missä todistetaan nyt täällä eduskunnassa, että Porin Prikaatiin Säkylään ei tule missään tapauksessa ilmatorjuntajoukkoja, vaan sen korvaa kansainvälinen koulutus. Siinä mielessä tieto ei ole jostain syystä käynyt kohdalleen eikä sattunut yksiin tässä asiassa. Jos tämä olisi ollut tiedossa silloin, että näin on olemassa, että kaikkiin valmiusyhtymiin ei tätä tule, olisimme varmasti pitäneet voimakkaammin myöskin siitä asiasta kiinni, että Haminasta ei olisi ilmatorjuntaa siirretty Vekarajärvelle, vaan Vekarajärvi olisi saanut toimia yksin ja ilmatorjunnan olisi kuulunut olla Haminassa, jossa se olisi voinut toimia joukkojen yhteydessä eräänlaisena satelliittiosana siellä matkassa. Mutta näin tämä maailma muuttuu ja näin voitaneen tässä todeta.

Rouva puhemies! Kokonaisuutena toteaisin tässä vaiheessa puheenvuoroa, että nyt esitetty ja puhuttu taso on se minimitaso, mikä pitää ehdottomasti toteutua. Tässä ei ole tippaakaan tinkimisen sijaa. (Puhemies koputtaa) Näin pitää olla. Näin pitää toimia. — Myöhemmin lisää.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Det som skett efter att redogörelsen avgavs visar att den globala säkerhetspolitiken har blivit viktigare än man hade tänkt sig. Konflikten i Afghanistan visar att Nato och EU allt mera måste samordna sin krishantering inom ramen för FN. Finland har erfarenheter av fredsbevarande verksamhet såväl inom FN-organisationen som inom EU:s krishanteringsoperationer. Vår alliansfrihet har inte utgjort ett hinder för att utöva internationellt ansvar.

Redogörelsen ger inte heller någon grundlig analys av innebörden av vår alliansfrihet i krishanteringssammanhang. Därför kan man väl omfatta försvarsutskottets och utrikesutskottets ståndpunkt att Finland inte behöver frångå alliansfriheten för att vara internationellt trovärdigt. En bindning till allianser skulle inte heller minska vårt ansvar för det egna försvaret. I dagens värld bör försvaret utvecklas för att förebygga strategiska anfall och förbättra förmågan att avvärja dessa.

Den centrala principen bör alltså fortsättningsvis vara en försvarspolitik som kontinuerligt anpassas till omvärlden och som garanterar landets oberoende och medborgarnas frihet. Denna principiella linje innebär samtidigt att vi tar vårt ansvar för den kollektiva säkerheten genom att delta i internationellt säkerhetspolitiskt samarbete utan att för den skull avstå från alliansfriheten.

Ett trovärdigt försvar är grunden för militär alliansfrihet. Min uppfattning är att ett alliansfritt land utsätts för mindre risk att dras med i kriser och väpnade konflikter jämfört med att som ett litet land vara bundet till stormaktsallianser på området. Direkta orsaker till hämndaktioner och terrorattacker borde inte heller föreligga mot ett alliansfritt land som bär sina internationella förpliktelser. I egenskap av EU-land deltar vi i krishanteringsoperationer utgående från frivillighetsprincipen, inte från ett förpliktande kollektivt EU-försvar.

Utskottet framhåller att redogörelsen borde innehålla en uppskattning om det bindande i EU:s försvarsdimension och dess verkningar på Finland. Däri är det lätt att instämma. Redan på materialanskaffningens område deltar Finland bilateralt i samarbete med EU-länder och i materialanskaffningssamarbete inom ramen för Natos program för partnerskap för fred.

Eftersom jag tillhör finansutskottet, inte försvarsutskottet, tar jag först upp några ekonomiska aspekter på försvaret. Enligt statsbokslutet år 2000 disponerade försvarsministeriet över 10 055 miljoner mark eller 1,3 procent av bnp. Detta hör till de minsta procentuella andelarna i hela Västeuropa, där man som ett EU-medeltal allokerar 2 procent till försvaret.

Förslaget om att minska försvarsstyrkans manskap med 80 000 man till 350 000 soldater 2008 är ganska radikalt men kan accepteras på vissa villkor. Kärnan i omställningen bör vara att utbilda de bästa förmågorna till soldater, dem som är verkligt motiverade och som skall utgöra en stridsduglig reserv i en välmotiverad folkarmé. Det låga antalet måste kompenseras med kvalitét, utbildning och materiel.

Arvoisa puhemies! Joukkojen vähentämisellä on tietenkin seurauksensa, mitä tulee resurssien käyttöön koulutuksen ja tarvikkeiden hankinnan ollessa kyseessä. Osittain on kyse joidenkin rauhanajan yksikköjen ja varikoiden lakkauttamisesta ja kehittämisestä. Puolustuskulujen keskiarvoksi vuosille 2003—2008 merkitään muuttumattomana 1,3 prosenttia bkt:sta. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että budjettikehysten on oltava reaaliset ja niiden tulee mahdollistaa selonteossa määriteltyjen seikkojen toteuttaminen.

Valiokunta huomauttaa myös, että kulut kiinteistöhallinnon uudelleenjärjestelyyn eivät sisälly rahoituskehyksiin. Muuttuvien kulujen lisäksi tulevaisuuden vuokrakuluihin vaikuttavat investointitarpeet uusiin rakennuksiin ja korjauksiin. Investoinnit kiinteistöihin voivat olla ajankohtaisia yksikköjen rakennemuutoksen keskittymisen yhteydessä. Rationalisointitoimenpiteillä saatava nettosäästö vaikuttaa jäävän suhteellisen pieneksi. Tämän takia täytyy olla muita kuin valtiontaloudellisia syitä toimenpiteiden perusteluiksi, esimerkiksi tehokkaampi koulutus ja infrastruktuuri.

Valiokunta käsittelee uudelleenjärjestelyn seuraukset perusteellisesti ja tekee siitä johtopäätöksiä. Nämä voidaan hyväksyä, vaikka ne voivat johtaa joihinkin viivästyksiin, mitä tulee keskittämiseen. Jos muutostarkasteluun ryhdytään, on tätä varten kuitenkin erikseen myönnettävä määrärahaa. Vuosille 2005—2008 määrärahoja ei ole tarkemmin eritelty rahoituslaskelmilla hankintoihin sekä toimintaan että byrokratiaan. Tämä selvitetään vuoden 2004 selontekoa varten, mikä muun muassa tarkoittaa sitä, että rahoituskehykset eivät sisällä henkilömiinojen poistamisen kuluja. Tämän on aikaisemmin arvioitu maksavan noin 4—5 miljardia markkaa kertamenona.

Valiokunta on perin pohjin käsitellyt miinakysymystä ehdottamatta suoranaisesti mitään teknistä ratkaisua. On itsestäänselvää, että Suomi tarvitsee pitkän siirtymäajan henkilömiinojen korvaamiseen muilla aseilla tai muulla miinatekniikalla. Niin ikään on tärkeää, että suurvallat osallistuvat Ottawan sopimuksen velvoitteisiin, jotta henkilömiinojen globaali kielto toteutuisi.

Talman! Det nordliga samarbetet på det militära området omfattar krishantering och försvarsmaterielanskaffning. Från flygvapnet har tyngdpunkten flyttats till anskaffningar för armén och då främst till frågan om transporthelikoptrar som har hanterats som en samnordisk anskaffning. På området för tekniskt materiel har Finland ett samarbete med Nato om service och reservdelsförsörjning. Utskottet har begränsat sin materielanalys till frågan om inhemska krigsmaterielindustrin och tvingats konstatera att ingen sektor kan komma till rätta endast med vår egen armés beställningar.

Riksdagen har ju i flera sammanhang konstaterat att inhemska materiel- och ammunitionsindustrin behöver en kontinuerlig orderstock från försvarsmakten. Den inhemska anskaffningsandelen har under flera år legat så lågt som vid 20 procent, vilken givetvis har sin förklaring i stridsflygets stora andel av anskaffningarna. Under de åtta senaste åren har anskaffningarna uppgått till sammanlagt 30 miljarder mark, varav över 60 procent fokuseras på nya jaktplan och deras vapensystem. När det gäller transporter och eventuella stridshelikoptrar hade jag väntat mig en analys av behovet och alternativ disposition av ekonomiska resurser. Det är ju ett känt faktum att det sistnämnda är sagolikt dyra och därför måste man om och om igen ställa sig frågan, behöver vi dem och till vad, samt vilka är alternativen.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin sanoisin, että on erinomaista, että ministeri ehti tulla tänne takaisin muilta kiireiltään kuuntelemaan meidän kommenttejamme ja myöskin että valiokuntaneuvos Rivinoja on jaksanut olla koko ajan täällä. Se on minusta varsin poikkeuksellista, kun lehterillä ei ole ketään ja Puolustusvoimista ei tosiaan ole ketään paikalla. Se on semmoinen asia, joka jää vähän mietityttämään.

Tässä on aika mielenkiintoinen tilanne sillä lailla, että Euroopassa meillä Suomessa on suurin maanpuolustustahto tässä maassa ja toisaalta meillä on pienin puolustusbudjetti. Tämä kombinaatio on tietysti aika mielenkiintoinen, ja voi olla, että se on ollut detonaattori siihen, että tästä keskustelusta on tullut paljon vilkkaampi kuin pieni alkutirkistely mahdollisesti tarkoitti. Saamieni tietojen mukaan pelkästään puolustusvaliokunta kuunteli 120:tä asiantuntijaa ja piti tässä kuulemisrytmissä 26 kokousta ja sen jälkeen vielä noin 14 muuta kokousta. Suurin piirtein näin se menee. Harvassa asiassa varmaan mikään eduskunnan valiokunnista näin paljon yhteen asiaan paneutuu, ennen kuin se siitä mietinnön tekee.

Suurin periaate näyttää olevan se, että yleinen ja yhtäläinen asevelvollisuus hyväksytään ilman muuta Suomessa, alueellinen puolustusjärjestelmä hyväksytään ja myöskin riittävä reservi, joskin meidän alentuva syntyvyytemme näkyy vähän ehkä siihenkin tekevän vaikeuksia, mutta näin periaatteessa on päätetty. Näistä tulevat hyvin luontevat toimintalinjat: uskottava puolustuskyky, ei täysin itsenäinen tosin enää mutta kuitenkin uskottava, ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta täällä on tänään jo taitettu peistä hyvin selkeästi ja kuultu kahdenkin ministerin suulla, että tähän asiaan ja koko Nato-suhteeseen jämäkämmin puutumme viimeistään vuonna 2004, ellei jotain poikkeavaa sitä ennen synny.

Se että tämä kaikki toteutuu, vaatii tietyn mitoituksen, ja se minusta on vähän semmoinen, miten nyt sanoisi, jopa murheellinen asia, että rahaa löytyi, onneksi löytyi enemmän kuin vajaa 10 miljardia, löytyi loppujen lopuksi 10,8 miljardia, mutta se tapa, jolla se raha löytyi, ei tietenkään ollut analyyttinen ja toiminnoista lähtevä vaan muista syistä lähtevä kokonaan. Kuulemisen yhteydessä minulle ainakin jäi semmoinen käsitys, että mikäli meillä olisi ollut miljardi enemmän rahaa vähitellen nousujohteisesti, monet asiat olisivat toisella lailla tulleet ratkaisuun ja siitä huolimatta olisi pystytty tekemään niin, että säästöjä ja rationointia olisi tehty.

Tämä voi olla vaarallinen tie. Minä toivon, että se ei ole sitä, toisin sanoen, että meidän kenraalimme eivät ole liian lujilla tämän asian kanssa ja lyöneet vain kiltisti kantapäitä yhteen, kun kerran pakko on ollut niin tehdä. Nimittäin analyysissä ilmoitettiin useankin kenraalin suulla, että tällä kaikella Suomella on nyt kohtuullinen ilmapuolustus, kohtuullinen meripuolustus ja liikkuvat maavoimat. Se sanottiin, arvoisa puhemies, nimenomaan näin. Ei sanottu edes, että on kohtuulliset maavoimat, sanottiin liikkuvat maavoimat. Näillä termeillä voi painottaa asioita aivan miten vaan, mutta toivon, että tässä ovat ammatti-ihmiset kuitenkin olleet rehellisellä tavalla asialla. Meillähän tietenkin reservi vähenee ja varuskunnat vähenevät. Niissä on omia ymmärrettäviä puolia, samaten varikot ja kaikki.

Minä itse asiassa paneudun jalkaväkimiinakysymykseen puheeni loppuosassa melkein yksinomaan sen takia, että sille en mahda mitään, että minua närästää aika paljon päätöksentekotapa, miten tämä kaikki on edennyt. Ottawan sopimushan kieltää henkilömiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirrot ja edellyttää näiden miinojen hävittämistä. Tämä sopimus tuli kansainvälisesti voimaan maaliskuussa 97, siis neljä vuotta sitten. Toistaiseksihan Suomi ei ole liittynyt tähän sopimukseen, mutta edellä mainitun tekstin mukaisesti siihen suuntaan kuitenkin ollaan menossa. Tätä meille ei ole oikein kerrottu. En ole löytänyt mistään, kuka loppujen lopuksi päätti, että me menemme tähän suuntaan niin selkeästi kuin menemme, oli se sitten oikein tai väärin.

Pääosa valtioista, joilla on henkilömiinoja sotilaallisiin tarkoituksiin, on jäämässä itse asiassa sopimuksen ulkopuolelle. Minusta se on aika mielenkiintoinen maininta. Tällaisia maita ovat muun muassa Yhdysvallat, Turkki, Venäjä, Intia, Pakistan, Pohjois- ja Etelä-Korea sekä Israel, todennäköisesti paljon muitakin maita. (Ed. Kekkonen: Mikä yhdistää näitä maita?) — Muun muassa, sanon sen, ed. Kekkonen, hetken päästä, yhden asian ainakin sanon. — Toisaalta sopimukseen on liittynyt noin 140 valtiota ja sen on ratifioinut yli sata valtiota, siis on puolensa ja puolensa. Mutta, ed. Kekkonen, ennen kaikkea mukana on niitä maita, jotka eivät erityisesti puolustuksessaan nojaa jalkaväkimiinoihin mutta kylläkin hyvin voimakkaasti merimiinoihin, koska ovat merivaltioita. Miksi Suomi on toisin päin? Yleensähän meitä ei sanota merivaltioksi. Saarivaltioksi maanpuolustuskurssilla kutsuttiin.

Kielteinen suhtautuminen jalkaväkimiinoihin johtunee niiden erittäin ikävistä siviiliuhreista etupäässä Afrikassa ja niissä maissa, missä niiden käyttö on ollut summittaista ja miinat ovat jääneet maastoon pysyvästi. Jalkaväkimiinahan on tehokas, väsymätön ja halpa sodan ajan ase mutta inhottava totta kai tehovaikutukseltaan, niin kuin koko sotakin on. Tähän asti Suomen alueellisen puolustuksen kannalta jalkaväkimiinojen käyttö on ollut erittäin tärkeää, ja sitä se tulee olemaan jatkossakin, ellei sitä toisella järjestelmällä korvata. Meidän uusi Puolustusvoimain komentajamme onkin sattuvasti sanonut, että jalkaväkimiinoista luopuminen on poliittinen kysymys ja eduskunnan ja hallituksen harkinnassa, koska kokonaissumma, mitä uusi järjestelmä maksaa, on 5 miljardia. Mikäli se raha löytyy, Puolustusvoimilla on keinot pitää myöskin laajamittaista hyökkäystä vastaan maamme rajat miinoilla tai vastaavalla järjestelmällä turvattuina.

Puolustusministeri   Jan-Erik  Enestam

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän rakentavaan puheenvuoroon varmuuden vuoksi täydennys koskien jalkaväkimiinoja. Selonteossahan kerrotaan pyrkimyksestä liittyä Ottawan sopimukseen puolustuskyvystä tinkimättä. Haluan, että luetaan tämä kokonaisuus, ettei jää sellainen vaikutelma, että sinne mennään vain suin päin puolustuskyvystä tinkienkin. Koska asiaa ei ole vielä selvitetty, asiaan palataan vuoden 2004 selonteossa.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Kan vi räkna med att inte behöva dras in i en svår kris eller ett krig i Finland? Internationella kriser kommer att beröra oss, men sannolikt inga krig nära oss i en närmaste framtiden. Säker kan man ändå inte vara. Det visade förra seklets historia och därför måste vi hela tiden bedriva en vettig säkerhetspolitik och ha ett trovärdigt försvar. En tryggad finansiering av vårt försvar skapar en förutsättning för bland annat en hållbar social- och hälsovårdspolitik.

Puhemies! Kunnioittaen kaikkien veteraanien panostusta Suomen itsenäisyyteen meidän on nyt varmistettava, että Suomen puolustus on uskottava. Ainoastaan järkevällä sotilaallisella iskuvoimalla voimme puolustaa itsenäisyyttämme uusissa kriisitilanteissa. Uskottava puolustus on toisin sanoen takuu kestävälle sosiaaliselle hyvinvoinnille. Onneksi Suomen päättäjät ovat ymmärtäneet, että puolustus tarvitsee taloudellisen turvallisuuden kehitykselleen. Olemme myöskin ymmärtäneet, että meillä täytyy olla hyviä yhteyksiä suurvaltioihin ja Natoon. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän on oltava jäseniä sotilasliitto Natossa.

Talman! Terrorattacken i USA på World Trade Center den 11 september i år påminner oss om säkerhetens och trygghetens svagheter i en stormakt. Borde Finland rent av bli medlem i Nato för att optimera vår trygghet? Mitt spontana svar i det här skedet är att det inte är nödvändigt och jag skall försöka svara varför.

Nyligen gav general Hägglund en intervju i Hufvudstadsbladet där han mycket tydligt redogör för Finlands säkerhetspolitiska plattform för tillfället och det här är helt förenligt med försvarsutskottets betänkande som vi diskuterar just nu. Han konstaterar för det första att efter terroristdådet har det uppstått en gemenskap mellan USA, Europa och Ryssland på ett sätt som gör att frontlinjerna i världen finns på ett helt annat ställe än mellan det traditionella väst och öst. Finland ligger numera mera i mitten än vid gränsen till allianserna. Med tanke på Finlands trovärdighet är det viktigt att vi deltar aktivt i fredsoperationer, trots att de emellanåt kan vara riskfyllda.

För det andra är det bra att vi har ett gott vänskapsförhållande till Nato, som för tillfället är den enda allians som har militär slagkraft att lugna ned krigshärdar. Viktigt är att operationerna sker med stöd av FN för att Finland helhjärtat skall kunna stöda och till vissa delar delta. Vi har redan tradition gällande många fredsoperationer i världen. Finlands fredsstyrkor är uppskattade. En nordisk säkerhetsbrigad som snabbt kan skickas ut till krishärdar håller på att upprättas. Också en europeisk krisstyrka skall byggas upp men i brist på pengar och i viss mån politisk vilja framskrider processen ganska långsamt och man får lov att luta sig mot Nato. Det här är ett problem, medan till exempel Turkiet som inte är medlem har svårt att acceptera Natos utnyttjande utan att helhjärtat få delta i beslutsprocessen. Turkiet har som vi vet inte ett ur människorättssynpunkt demokratiskt system ännu.

Finlands trovärdighet i Europa har stärkts genom några viktiga stormaktspolitiska åtgärder under 90-talet. En forskare vid försvarshögskolan Thomas Ries berömmer Finlands insatser när det gäller arrangemanget av toppmötet mellan Jeltsin och Clinton i Helsingfors 1997 och Kosovomedlingen sommaren 1999. Den medlingen löste den allvarliga krisen mellan Ryssland och väst. Kulminationen var Finlands EU-ordförandeskap och det framgångsrika toppmötet i Helsingfors i december 1999 då EU tog sina strategiska beslut för en gemensam säkerhetspolitik. Efter det här har Finland genom sin utrikesminister varit något otydligt i sina ställningstaganden, bland annat i åtgärderna med anledning av terroristattacken i USA. En del anser att Finlands trovärdighet har lidit en del av det här.

Jag är dock övertygad om att Finland har ett bra samarbete med stormakterna i dag. Vi har ett tryggt förhållande till Nato och vi kan räkna med stöd om vi eventuellt hamnar i en krissituation. Vår östra granne kan vi knappast för evigt lita på men det är väl också onödigt att irritera mer än nödvändigt. Tack vare ett gott förhållande till nyckelstater och Nato behöver Finland inte vara formell medlem i Nato i dagens läge.

Talman! Försvarsutskottets enhälliga betänkande tryggar vårt trovärdiga försvar för en överskådlig tid framöver, en demokratisk seger som jag uppskattar.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnössä on erityisen hyvää se, että se on yksimielinen ja etenkin kun se on sisällöltään varsin tulevaisuuteen suuntautuva. Selonteosta on vaikea löytää jyrkkiä vastakkainasetteluja, joiden perusteella Suomen tulevaisuuden puolustusratkaisut hakattaisiin peruuttamattomasti kallioon. Mietintö antaa hyvät lähtökohdat jatkokeskustelulle, jota on käytävä jo hyvässä ajoin ennen vuoden 2004 selonteon valmistelua, jolloin muun muassa liittoutumiskysymys tulee viimeistään vakavaan harkintaan ja esille.

On käytävä avointa ja kiihkotonta keskustelua mahdollisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuuden tien jatkamisesta. Suomessa on vahva konsensusperiaate perinteisesti ollut suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa, ja olisi toivottavaa, että tämä perinne myös jatkuisi tulevaisuudessa. Avointa keskustelua on käytävä; suomalaisten ihmisten turvallisuus ei voi olla rivien välissä.

Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ei tule tehdä repivää vaaliteemaa, jossa puolueet linnoittavat itsensä asemiin ampuakseen toisiaan syvistä juoksuhaudoista. Oleellista on, että osaamme tehdä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan lisätäksemme vakautta ja kansallista turvallisuuttamme sekä maksimoidaksemme vaikutusvaltamme myös kansainvälisellä tasolla turvallisuuttamme koskevissa asioissa.

Puolustusministeri Enestam on esittänyt muutamia hyviä kysymyksiä taannoisessa puheessaan tulevaisuuspohdinnan lähtökohdiksi. Hän kysyy, mikä on se tulevaisuuden kansainvälinen kriisi, jonka vaikutusten ulkopuolelle Suomi voisi jäädä, tai mikä olisi se maatamme vastaan kohdistuva uhka, jonka torjunnassa voitaisiin tukeutua yksinomaan kansalliseen varautumiseen.

Tämänhetkiset mielipidemittaukset eivät kerro vielä mitään, sillä valtaosa väestöstä ei voi tietää, mitä liittoutuminen oikeasti tarkoittaisi, puhumattakaan siitä, millainen järjestö Nato on tai tulee tulevaisuudessa olemaan. Mielipiteet perustuvat näin ollen jokseenkin tunteenomaisiin käsityksiin ja jossakin määrin jopa harhakäsityksiin.

Nato näyttää laajentuvan edelleen. Ensi vuoden huippukokouksessa Prahassa on todennäköistä, että Natossa tehdään päätöksiä Baltian maiden liittymisestä, integroitumisesta, puolustusliittoon. Yleisesti arvioidaan, että tämä selventää Viron, Latvian ja Liettuan asemaa ja lisää Pohjois-Euroopan vakautta. Naton laajentumisella yleisen arvion mukaan näyttää olevan siis myönteisiä, vakautta lisääviä vaikutuksia.

Naton laajeneminen Baltiaan muuttaa oleellisella tavalla myös Suomen turvallisuusympäristöä. Kuinka oleellisella tavalla, sitä voidaan pohtia seuraavassa selonteossa. Selvää kuitenkin on, että Nato-keskusteluun aiemmin liitetty argumentti, jonka mukaan Suomen jäsenyys tai Ruotsin jäsenyys toisi epävakautta alueelle, ei ole enää kovinkaan vahvasti perusteltavissa, mikäli halutaan käyttää faktoja.

Puolustusvaliokunta toteaa: "Turvallisuusyhteistyön keskeisin tavoite on vahvistaa alueellista vakautta kytkemällä Venäjä olemassa oleviin euro-atlanttisiin turvallisuusjärjestelyihin ja vaikuttaa Venäjän ja Baltian maiden suhteiden normalisointiin." Venäjä tulee ilmeisesti saamaan virallisen statuksen Natossa. Se tulee ilmeisesti menemään pidemmälle kuin rauhankumppanuusohjelma, johon Suomi tällä hetkellä kuuluu. Venäjä on siis Prahan jälkeen mahdollisesti Suomea tiiviimmässä yhteistyössä Naton kanssa. Venäjän ja Naton läheneminen on Suomen näkökulmasta erittäin positiivinen kehitys.

Jo lähitulevaisuudessa on mahdollista, että kaikki Itämeren ympärillä olevat maat Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta ovat varsin tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa tai jäseninä Natossa. Kuinka Suomi tässä vaiheessa perustelee poissaoloaan sellaisesta kansainvälisestä turvallisuutta ja vakautta lisäävästä organisaatiosta, jossa sen ympäristövaltiot ja sen keskeiset yhteistyökumppanit ovat jo aktiivisesti mukana?

Arvoisa puhemies! On muistettava, että uusia jäseniä ottaessaan Nato ei sääntele jäsenehdokkaille liittymisehtoja, vaan ottaa varsin seikkaperäisesti huomioon ehdokkaidensa geostrategisen aseman ja turvallisuuspoliittisen tilanteen ja on osoittanut toimivansa tässä suhteessa joustavasti. Tästä on varsin monia esimerkkejä Naton aikaisemmilta laajentumiskierroksilta.

Nyt kun ensimmäistä kertaa Afganistanin kriisin aikaan tai New Yorkin kriisin aikaan Natossa sovelletaan käytäntöön 5 artiklaa, tässäkin pykälässä, jota aiemmin on hyvin vahvasti pelätty ja sen vaikutuksia epäilty, on nähty mitä suurinta joustavuutta. Tämä tietysti on luonnollista poliittis-sotilaallisessa organisaatiossa, joka toimii globaalilla kansainvälisellä tasolla.

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan, mikä on Suomen turvallisuuden ja suomalaisten turvallisuuden kannalta oleellista, ei voi olla mitään muuta pyhää kuin se, että meidän poliitikkojen täytyy pystyä keskustelemaan ja tekemään ratkaisut silloin, kun ratkaisuja vielä pystytään harkitusti tekemään. Ei saa olla mitään kiveen hakattuja sääntöjä eikä ideologisia esteitä tehdä ratkaisuja, jotka vakauttavat muuttuvassa ympäristössä suomalaisten ihmisten turvallisuutta.

Tämänhetkisen poliittisen tilanteen kautta tehdyissä tulevaisuusarvioissa pohdinnan lopputuloksena näen, arvoisa puhemies, että vuoteen 2010 asti tarkasteltuna suomalaisten kannalta on huomattavan paljon järkevämpää varautua ja jopa tähdätä Naton jäseneksi kuin pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin pysymään sen ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin perusteellista analyysia parlamentaarisella tasolla ja samassa yhteydessä tosiasioihin pohjautuvaa yhteiskuntapoliittista keskustelua.

Arvoisa puhemies! Toivon, että keskustelu jatkuu kiihkottomasti ja perustellusti ja mikäli joku meistä tällä hetkellä mielipiteensä esittävistä edustajista kokee jatkossa olevansa väärässä, pystyy sen myös tunnustamaan.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tulee tällainen jouluinen olo, kun katsoo puhemiestä. On niin jouluisen näköinen, edustava nainen meillä johtamassa puhetta tänäkin iltana.

Kuten tässä keskustelussa on monta kertaa mainittu, viimeksi äsken ed. Kataisen puheenvuorossa, puolustusvaliokunnalle on annettava tunnustus hyvin tehdystä työstä. Varmaankin täällä oppositiota myöten on kerrottu puheenjohtajan roolista. Niihin kiitoksiin varmaan voi yhtyä. Kokeneen parlamentaarikon työn jälki näköjään näkyy.

Yksimielisen mietinnön aikaansaaminen näinkin herkässä ja vaikeassa asiassa on hatunnoston arvoinen teko. Yksimielinen mietintö sopii hyvin kansalaisten asenteisiin koskien maanpuolustusta. Maanpuolustustahtohan on tällä hetkellä korkeammalla tasolla kuin aiemmin. Tätä taustaa vasten voimme olla varmoja kansalaisten suuresta tuesta Puolustusvoimia kehitettäessä, nimenomaan kehitettäessä.

Haluan omalta osaltani puuttua selonteon ja valiokunnan mietinnön tiimoilta pariin asiaan eli Ilmavoimien kehittämiseen ja kotimaiseen puolustusmateriaaliteollisuuteen.

Selonteon kohdassa "Suomen puolustuksen kehittäminen" todetaan Ilmavoimien osalta: "Ilmavoimien materiaalisen kehittämisen painopiste on torjuntahävittäjäkaluston toimintaedellytysten parantamisessa ja suorituskyvyn ylläpitämisessä." Sama teksti on kirjoitettu myös kohtaan, missä tarkastellaan puolustushaarojen kehittämistä. Ilmavoimien suorituskyvyn todetaan vastaavan torjuntahävittäjäkaluston osalta asetettuja vaatimuksia, kiitos kaukonäköisten päättäjien, jotka suuresta kohusta huolimatta tekivät aikanaan Hornetien hankintapäätöksen. Ilmavoimat ovat kalustoon tyytyväisiä, ja puolustushaaran edustajat ovat erittäin motivoituneita työhönsä, kävi missä Ilmavoimien yksikössä hyvänsä.

Positiivista on se, että selonteossa ilmoitetaan hävittäjien ohjaajien lentotuntien määrän nostamisesta tasolle, joka takaa hävittäjälaivueen riittävän koulutustason. Valiokunnan mietinnössä vielä tarkennetaan: "Pidemmällä aikavälillä on kyettävä turvaamaan lentotoiminnan rahoitus siten, että Hornet-kaluston lentotunnit kasvavat vuoteen 2006 mennessä nykyisestään noin 30 prosenttia." On hyvä, että lentotuntien määrään kiinnitetään huomiota. Ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää lentämistä, ja toisaalta ilmatilamme valvonta myös edellyttää, että koneilla voidaan lentää. Nythän oli välillä jo uhkakuva, että hävittäjät jäävät maahan, kun ei ole varaa ostaa lentopetrolia. Puolustusministeri hoiti sen asian kyllä tyylikkäästi aikanaan.

Hävittäjäohjaajamme ovat erittäin ammattitaitoisia, mistä kiitos toimivalle ja laadukkaalle koulutusjärjestelmällemme. Tästä syystä haluan vielä tässä puheenvuorossani nostaa esiin jo debatissa sivuamani aiheen eli hävittäjälentäjien koulutuksen tulevaisuuden.

Ilmavoimien komentaja Pystynen on eilen ja jo aikaisemminkin käyttänyt puheenvuoron, jonka mukaan Euroopan maat ryhtyvät ensi vuonna tosissaan tutkimaan yhteistä lentäjien koulutusta. Pystysen mukaan Eurooppaan saattaa syntyä kolme neljä koulutuskeskusta, jotka vastaisivat nykyisestä Hawk-koulutusjaksosta. Komentaja toteaa, että jos eurokoneella operoivat koulutusyksiköt syntyvät eikä Kauhavan Ilmasotakoulu ole yksi niistä, loppuisi suihkuharjoituskoneopetus Suomessa.

Haluan painokkaasti edellyttää, että hävittäjälentäjäkoulutuksen tulevaisuudesta neuvottelevat ja koulutusta suunnittelevat pitävät Kauhavan Ilmasotakoulun visusti mielessään. Kauhava tarjoaa toiminnalle erinomaiset puitteet erityisesti siitä syystä, että Pohjanmaan taivaalla on harvinaisen paljon vapaata ilmatilaa, mikä mahdollistaa tehokkaan ilmatoiminnan. Kauhavaa tulisi tarjota yhdeksi mahdolliseksi koulutuskeskukseksi ja Kauhavaa tulisi myös kehittää siten, että se tarjoaa kilpailukykyisen ja houkuttelevan vaihtoehdon päätöksiä tehtäessä.

Toiseksi puutun puolustusmateriaaliteollisuuteen. Selonteossa todetaan, että puolustuksen kannalta Suomessa toimivan puolustusmateriaaliteollisuuden tulee hallita kolme keskeistä osaamisaluetta: suurten ja teknisesti vaativien järjestelmien kotimaisella kokoonpano-, huolto- ja korjaustoiminnalla varmennetaan järjestelmien operatiivinen käytettävyys kriisitilanteissa; tietojärjestelmäteknologioiden hallinnalla ja järjestelmäintegraation osaamisella varmistetaan puolustuskyvyn edellyttämien järjestelmien ajantasainen ja kustannuksiltaan edullinen ylläpito ja kehittäminen; kolmantena osaamisalueena on kriittisten komponenttien ja varaosien saatavuus sekä tarvittaessa valmistaminen.

Selonteossa todetaan huolestuttavasti, että sodan ajan edellyttämää ruuti- ja ammustuotantoa ei kyetä enää ylläpitämään käytettävissä olevalla puolustushallinnon rahoituksella. Selonteossa todetaan, että kaikissa tapauksissa tulevaisuudessa tarvitaan ruuti- ja ammustuotannon sekä eri tuotantomenetelmien osaamista kotimaassa ja tätä voidaan ylläpitää esimerkiksi teollisuuden, tutkimuslaitosten ja puolustushallinnon yhteisesti ylläpitämissä osaamiskeskuksissa.

Puolustusvaliokunta on mietintöönsä aivan oikein kirjannut, että kotimainen puolustustarviketeollisuus on jo oma-aloitteisesti ryhtynyt toimenpiteisiin osaamisrakenteensa kehittämiseksi käynnistämällä modernin teknologian hyväksikäyttöön tähtääviä tutkimus- ja kehittämisohjelmia. Valiokunta katsoo, että selonteossa olisi tullut ottaa kantaa kansallisista tai alueellisista tai olosuhteista johtuvista syistä tärkeiden strategisten valmiuksien kehittämiseen ja säilyttämiseen. Valiokunta on päätynyt siihen, että kotimaisella ampumatarviketeollisuudella ei ole menestymisen mahdollisuuksia ilman erityistoimenpiteitä. Mikäli se jätetään markkinaehtoiseksi, se pääosin katoaa parin vuoden kuluessa. Kun on itse paikan päällä tutustunut tähän teollisuuteen, siellä nimenomaan alleviivataan sitä, että siellä saattaa yksi keskeinen henkilö olla minimitekijä. Jos hän lähtee muualle, tietämys poistuu saman tien.

Puolustusvaliokunta katsoo, että kotimainen ruuti- ja ammustarviketuotanto on säilytettävä jo riittävän huoltovarmuuden takaamiseksi. Viisaasti lausuttu valiokunnalta.

Arvoisa puhemies! Valtiovallan on nyt sitouduttava olemaan mukana siinä kehitystyössä, jonka alan teollisuus ja Puolustusvoimat ovat käynnistäneet kotimaisen tuotannon turvaamiseksi. Ne ovat kehitelleet toimintamallin, joka perustuu Suomeen perustettavaan osaamiskeskukseen ja ympärille muodostettaviin teknologiakeskuksiin. Uusi kokonaisuus, jossa olisivat mukana eri valmistajat ja Puolustusvoimat, omalla tuotannollaan varmistaisi kotimaisen (Puhemies koputtaa) tuotannon ja huoltovarmuuden. Myös vientikoulutusta kuuluisi merkittävänä osana kokonaisuuden toimintaan. Nammo-konsernin pääkonttorissa Norjassa on tietääkseni (Puhemies koputtaa) suunnitelmat jo hyväksytty. Nyt tarvitaan meillä päätöksiä suunnitelmien eteenpäinviemiseksi.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko on jalostunut valiokuntakäsittelyssä hyväksi mietinnöksi. Täällä on korostettu yksimielisyyttä, joka mietinnössä tulee hyvin näkyviin. Pari asiaa haluan tuoda esille.

Puolustusvaliokunnan mietinnössä korostetaan hyvin alueellisen puolustuksen merkitystä. Mietinnössä todetaan, että alueellinen puolustusjärjestelmä on Suomen oloihin suunniteltu ja meille sopiva puolustusratkaisu myös tulevaisuudessa. Tämä onkin otettava Suomen puolustuksen lähtökohdaksi. Alueellinen puolustus on Suomen vahvuus mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä ja paras keino varautua tulevaisuuden uhkakuviin. Onkin tärkeää, että puolustuspolitiikassa tehtävät ratkaisut tukevat alueellisen puolustuksen periaatetta.

Tärkein alueellista puolustusta tukeva ratkaisu on yleinen asevelvollisuus. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, koko valtakunnan alueen ja väestön puolustaminen edellyttää yleistä asevelvollisuutta. Yleinen asevelvollisuus jakaa puolustusrasitteen oikeudenmukaisesti ja pitää yllä maanpuolustustahtoa. Kuten mietinnössä myös todetaan, yleinen asevelvollisuus on myös hyvin kustannustehokas tapa hoitaa ja järjestää puolustus. Tämä on selkeä etu Suomen kaltaiselle maalle.

Arvoisa puhemies! Puolustuksen rahoitukseen liittyen mietinnössä käsitellään ihan ansiokkaasti rakennemuutoksen vaikutusta lähivuosina. Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa on tärkeä huomio, että rakennemuutokseen liittyvillä toimenpiteillä saatava nettosäästö jää varsin pieneksi. Toimenpiteiden yhteiskunnalliset kustannukset voivat olla jopa säästöjä suuremmat. Rationalisointitoimenpiteiden kokonaistaloudelliset vaikutukset tuleekin selvittää ennen niiden toteuttamista, kuten mietinnössä todetaan. Rationalisointitoimenpiteet tulee tehdä hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen. Myös alueelliset näkökohdat tulee huomioida. Tärkeä mietinnössä esitetty näkökohta on, että joissakin tapauksissa joukko-osastojen ja varikkojen uudelleenjärjestelyt tulee toteuttaa ehdotettua hitaammin. Tätä mietinnön kohtaa voi tukea täydestä syystä. Joukko-osastoilla ja varikoilla on monille alueille merkittävä rooli, eikä kiirehdintä niiden uudelleenjärjestelyissä ole hyvästä.

Arvoisa puhemies! Ed. Kääriäinen on jättänyt ponnen, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti toteuttaen tarvittaessa varikkojen hallinnollisia yhdistämisiä ja säilyttäen niiden toiminnat nykyisillä paikkakunnilla ja siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa."

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kääriäisen lausumaehdotusta.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jaan niiden edustajien huolen, jotka ovat kiinnittäneet huomiota alueelliseen puolustukseen. Kun itselläni on ollut tilaisuus tutustua Turun ilmatorjuntarykmentin tilanteeseen paikan päällä, käytän tämän puheenvuoron nimenomaan tämän rykmentin säilymisen puolesta, ja kun sitä taistelua ei ole vielä lopullisesti voitettu, niin sotilaskielellä toteaisin, että taistelemme loppuun saakka.

Turussa tämän vaikutukset ovat erittäin suuret alueellisesti, jos ilmatorjuntarykmentti lakkautetaan. Jos ajatellaan työpaikkoina, niin välittömästi menetetään Turussa 210 työpaikkaa ja välillisesti suunnilleen yhtä monta eli yhteensä noin 400 työpaikkaa Turun seudulla. Kun tiedämme tämän hetken työttömyystilanteen, tämä ei tietenkään meidän maakunnassamme ole positiivinen uutinen, jos näin tapahtuu. Turun seudun kuntien verotuotto myöskin vähenee vähintään 10—12 miljoonaa markkaa vuodessa. Samoin varuskuntien hankinnat ja varusmiesten hankinnat Turun seudulta ovat samaa luokkaa, ja ne näin ollen poistuisivat kokonaan.

Viime vuosien aikana ilmatorjuntarykmenttiin on siellä panostettu. Siellä on investoitu noin 50 miljoonaa markkaa ja toimitilat ovat erinomaiset. Olen saattanut sen itse omin silmin nähdä ja tutustua niihin Varsinais-Suomen kansanedustajien kanssa, jolloin olimme todella murheellisia, jos ne tilat jäisivät tyhjilleen.

Sen lisäksi katsomme, että tämä väestöalue, Varsinais-Suomi, 450 000 asukasta, teollisuus- ja osaamiskeskittymä sekä Suomen logistinen portti länteen, on niin tärkeä puolustuksellisesti, että se varmasti ansaitsee miettimisen vielä kertaalleen tämän alueellisen puolustuksen osalta. Turun seutu on Suomen toiseksi suurin kaupunkiseutu, jossa asuu noin 280 000 ihmistä. Alue kuuluu ensiarvoisiin valtakunnallisiin puolustuskohteisiin. Jos ajattelee, mitä siellä on tällaisia ensiarvoisia puolustuskohteita, niin niitä ovat paitsi tämä väestökeskittymä tietysti infrastruktuuri, tärkeät voimalaitokset Naantalissa ja Turussa, muuntajat, voimalinjat, vesilaitokset, suuret teollisuuslaitokset, muun muassa Fortum ja Neste, jotka ovat meidän kriisiajan välttämättömiä varantojamme, päätiet, satamat, rautatiet, lentokenttä, tietoliikenne- ja muut palvelut. Maakunnan puolustustarve keskittyy nimenomaan Turun seudulle, erityisesti Turun, Raision ja Naantalin rannikkovyöhykkeelle.

Kysyä voidaankin, miten voidaan rauhan aikana parhaiten turvata Varsinais-Suomen puolustuskyky sotatilanteen ilmahyökkäyksiä vastaan. Mielestäni tämä kysymys ansaitsee vastaukseksi: säilyttämällä Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin. Tämä ilmatorjuntarykmentti on maakunnan ainoa Maavoimien joukko-osasto, ja näin Turun sotilasalueen toiminnan tukeutuminen tähän Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiin on Turun seudun puolustuksen kannalta paras vaihtoehto. Nämä kaavaillut uudistukset, jotka tarkoittavat joko väliaikaista siirtoa tai siirtoa, ovat todella uhkakuvia. Emme halua siihen uskoa vaan jatkamme tätä työtä myöskin eteenpäin niin, että saamme mahdollisimman kattavan osan Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiä säilytettyä siellä nykyisillä paikoilla. (Ed. I. Kanerva: Taistelu jatkuu!) — Taistelu jatkuu sotilaskielellä sanottuna, kuten ed. Kanerva tässä toteaa.

Me Varsinais-Suomen kansanedustajat olemme tänään kokoontuneet, ja meillä on hyvin suuri yksituumaisuus tässä asiassa. Vaikka keskustaryhmän edustajat alun perin ajattelivat, että jättäisimme tästä ponsilausuman, niin emme jätä, koska katsomme, että tässä on enemmän voitettavaa yhteistyöllä ja jatkotyöskentelyllä kuin olisi ollut äänestyksellä täällä salissa. Näin ollen halusin tällä puheenvuorolla (Ed. I. Kanerva: Edustaja puhuu viisaita!) kiinnittää huomion tähän tärkeään asiaan, yhteistyöhön.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä mekin Pirkanmaan kansanedustajat yritämme yhteistyöllä viedä eteenpäin näkemystämme meidän aluettamme kovasti ravisuttavasta ja koettelevasta varikoiden lakkautumispäätöksestä, ed. Kanerva, mutta siitä huolimatta olemme nyt esittäneet pontta, ja kannatan tätä ed. Kuopan tekemää ehdotusta.

Ministeri Enestamin kanssa jo kävimme debattia tästä varikkoasiasta, ja Pirkanmaan kansanedustajat ovat tästä runsaasti puhuneet ennen minua ja luultavasti vielä minunkin jälkeeni useampi edustaja mielipiteensä tuo esille. Tässä meillä on varsin yksimielinen näkemys, ja todella yhteistyöllä yritämme saada tuloksia aikaan.

Edelleen kyllä viittaan siihen kantaan, että kokonaisnäkemys pitäisi ensisijaisesti hakea, elikkä siihen, kun valtiovarainvaliokunta nyt arvelee, että yhteiskunnalliset vaikutukset huomioon ottaen kokonaiskustannukset tulevat suuremmiksi kuin nyt on arvioitu nämä säästöt. Siis ehkä Puolustusvoimissa tulee jotain säästöjä, mutta meidän pitää laskea kaikkia menoja yhteensä. Tältä pohjalta, kun puolustusvaliokunta nimenomaan edellyttää, että kokonaistaloudelliset vaikutukset tulee selvittää ennen lakkauttamispäätöksen toteuttamista, niin ennen kuin lähdetään sen toteuttamiseen, sitä ennen tehdään nämä arviot, niin kuin ministeri Enestam lupasi, selvitetään tämä puoli näillä erilaisilla yleensä käytetyillä kriteereillä, ennen kuin lähdetään tässä eteenpäin.

Sitten on nämä työryhmät, ja toivomme todella, että henkilöstön edustajat ovat mukana niissä joka tasolla. Kaiken kaikkiaan puolustusvaliokunnan mietintöteksti antaa hyvät edellytykset tämän asian tarkalle pohtimiselle. Täällä on sanottu, että voi olla, että näiden selvitysten perusteella seuraa hitaampi uudelleenjärjestely. Mielestäni selvityksistä voi seurata myöskin se, että jostain näistä suunnitelluista toimista luovutaan, jos nämä selvitykset siihen antavat aihetta. Toivon, että ministeri Enestam todella laittaa hyvin pian selvitykset käyntiin ja ennen kuin tehdään päätöksiä, katsotaan, mitä niistä seuraa.

Puolustusministeri   Jan-Erik  Enestam

Rouva puhemies! Selvitykset on jokaisen kohteen osalta alustavasti jo tehty, siitä ei ole epäilystä. Mutta väite siitä, ettei syntyisi säästöjä, ei pidä paikkaansa. Puolustushallinnon osalta syntyy säästöjä 175 miljoonaa markkaa. Aluksi joudutaan vähän panostamaan, mutta nettosäästöt ovat vuodessa tätä luokkaa. Ellei mitään saisi tehdä, se johtaa siihen, että meidän kehyksessämme on 170 miljoonan markan vaje.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että varsinaisen puolustuksen ohella hoidetaan työllisyyspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa, mutta se edellyttää, että siihen nimenomaan panostetaan sitten lisää rahaa. Tämä on mitoitettu nimenomaan Puolustusvoimien tarpeesta. Jos halutaan, että ollaan tekemättä yhtään mitään, ei (Puhemies koputtaa) lakkauteta yhtään varikkoa, ei yhtään varuskuntaa, meillä on yhtälö, joka ei toimi.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, rouva puhemies! Aivan, minä totesin juuri, että tässä on arvioitu, että Puolustusvoimat saavuttaa säästöjä, mutta valtiovarainvaliokunta ja puolustusvaliokunta toteavat nimenomaan, että voi olla, että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat, eli täytyy laskea kokonaismenoja ja juuri tältä pohjalta sitten tehdä arvio. Jos tämän laskelman tuloksena tarvitaan Puolustusvoimille jotain, niin se täytyy sitten erikseen ratkaista, mutta ei voi olla niin, että tehdään ratkaisu, joka kokonaisuudessaan maksaa enemmän. Emme me voi siirtää vain rahaa taskusta toiseen ja tuottaa toiselle suurempia menoja.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisat rouvat puhemiehet! Kolmeen asiaan tässä vaiheessa iltaa:

Ensinnäkin yleiseen turvallisuuskeskusteluun sanon sen, mitä ed. Uotila jo sanoi aikaisemmin, että Laekenin huippukokouksen päätös, että EU-maat yhdessä sitoutuivat YK:n asettamaan tavoitteeseen tai vaatimukseen siitä, että vähintään 0,7 prosenttia bkt:sta käytetään kehitysapuun, on Suomenkin turvallisuuden kannalta ehdottomasti näiden päivien ja viikkojen suurin turvallisuuspoliittinen päätös.

Sitten muutama sana liittoutumattomuudesta ja Nato-keskustelusta:

En oikein jaksa ymmärtää, miten täällä on tänään jaksettu lietsoa niin suurta hehkutusta siitä, että olemme yhä niin sanotusti sotilaallisesti liittoutumattomia. On totta, että Suomi ei ole Naton jäsen eikä varmastikaan lähivuosina, ei ainakaan ennen vuoden 2003 vaaleja, edes pyri neuvotteluihin Nato-jäsenyydestä. Eli Suomi ei tule lähiaikoina liittymään Natoon. Mutta Suomi on kuitenkin puolensa valinnut ja sitoutunut EU:n kautta ja osittain myös kahdenvälisin sopimuksin sellaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön, joka on Nato-sidonnaista. On aika herätä todellisuuteen ja tunnustaa, että Suomi on liittoutunut siten, että Suomen on tosiasiassa mahdotonta asettua Natoa vastaan. Täydellinen liittoutumattomuushan tarkoittaisi sotilaallisesti myös sitä, että tarvittaessa semmoinenkin vaihtoehto olisi esillä. Kukaan ei varmasti väitä tosissaan, että Suomella tämmöinen optio tai pyrkimys tai halu olisi, en ainakaan minä.

Pienen maan vaikutusvalta Natossa ei pääsääntöisesti juurikaan poikkea Suomen valitsemasta tiiviistä sotilaallisesta yhteistyöstä ja poliittisesta liittoutumisesta. Siksi minusta varsinaisella Nato-jäsenyydellä ei ole kiirettä eikä ehkä tarvettakaan. Ei ole mitään ilmiselviä etuja nykytilanteeseen verrattuna sillä, että muuttaisimme tämän hyvin läheisen suhteemme sellaiseksi, että olisimme varsinainen jäsen, mutta koostamme ja poliittisista painoarvoistamme johtuen emme kuitenkaan päätöksenteon ytimessä. Mutta siitä ei seuraa mielestäni se, että olisi syytä uskotella, että Suomi olisi siis sotilaallisesti täysin liittoutumaton valtio ja niin halutessaan todellakin täysin vapaa valitsemaan tiensä.

Viimeinen huomautukseni koskee täällä käytyä keskustelua siitä, miten seuraava selonteko, joka todellakin on päätetty jo tehdä hyvin pian ensi vaalikauden alussa, olisi oikein valmistella. Olen tältä osin ed. Helteen, perustuslakivaliokunnan pitkäaikaisen jäsenen, kanssa samaa mieltä. On loogista, että tämä maa viimeinkin on niin itsenäinen ja kypsä poliittisesti ja henkisesti ja myös vapautunut niistä vanhoista Moskovan-ajan kyyristelyistä, että se suhtautuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sillä tavalla kuin kaikki itsetuntoiset, itsevaltaiset valtiot suhtautuvat ja siltä osin siirtyy normaaliin parlamentarismiin. Se ei estä sitä, että meillä muissakin tärkeissä asioissa myös muilla sektoreilla, sosiaalipolitiikassa, eläkepolitiikassa, suhtautumisessa siihen, mitä teemme, kun väestö muuttuu rakenteeltaan erittäin vanhaksi, on tarvetta hakea tätä klassista konsensushenkistä suurien linjojen yksimielisyyttä. Mutta kyllä meidän valtiosääntömme ja poliittisen traditiomme on nyt aika siirtyä normaaliin länsimaiseen tapaan, jossa sitten, jos hallituksen linja on niin huono, että se ei saa enää kannatusta tästä salista, hallitus kaatuu. Se myös tekisi äänestäjien näkökulmasta ulko- ja turvallisuuspolitiikan normaaliksi demokraattiseksi kysymykseksi.

Päätänkin siihen, että toivon, että seuraavissa eduskuntavaaleissa meidät kaikki pakotetaan puhumaan jo siitä seuraavasta mietinnöstä. Se on se oikea tapa, miten äänestäjät voivat ottaa kantaa myös liittoutumattomuuteen tai liittoutumiseen. Toivon, että päättäjiä ei siinä vaiheessa päästetä niin helpolla kuin tänään olemme keskinäisessä itsehehkutuksen ilmapiirissä päästäneet: hokemalla hoemme, että valiokunta on ollut yksimielinen siitä, että nyt emme ole vielä liittoutuneita Natoon.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Useimmat edustajat ovat aloittaneet tänään puheenvuoronsa kiittelemällä puolustusvaliokuntaa, ulkoasiainvaliokuntaa ja valtiovarainvaliokuntaa hyvistä selonteoista. Minä haluaisin kiittää puolustusministeriä. Minusta tämä on vähän erikoinen tilanne, että me käymme tämän syksyn erästä tärkeintä poliittista keskustelua eduskunnassa ja meitä kansanedustajia tässä salissa ei ole (Ed. Brax: Eikö meitä ole?), mutta puolustusministeri on ja kuuntelee näitä yksittäisiä puheenvuoroja. Se antaa tässä ponnen itse kullekin esiintyä. Vähän erikoinenhan tämä asetelma on, että edustajat puuttuvat tästä salista. (Ed. Kekkonen: Eivät puutu! — Ed. Mölsä: Eivät kaikki!)

Arvoisa puhemies! Kolme seikkaa, ensinnäkin kysymys, josta tänään on paljon debatoitu, joka liittyy seuraavaan selontekoon ja sen valmisteluun. On haluttu parlamentaarista valmistelua vahvistaa. Käytimme siitä jo monia puheenvuoroja. Haluaisin ainoastaan sen lisähuomion tähän laittaa, minkä vuoksi itse olen suhtautunut varauksellisesti siihen, että valtioneuvoston selonteon valmisteluun hyvin vahvasti parlamentti osallistuu. Syynä on se, että tässä toimeenpanovallan ja sitä seuraavan, sitä valvovan, parlamentin keskinäisroolit sotkeutuvat. Pelkona on se, että itse asiassa tämä etukäteisvalmistelu luo tilanteen, jossa parlamentaarinen debatti ja kannanmuodostus eivät enää aidosti tapahdu.

On nimittäin sillä tavalla, että seuraava selonteko todennäköisesti sisältää hyvinkin isoja asioita, muun muassa keskustelun liittoutumattomuus-liittoutumistematiikasta, ja olisi valitettavaa, että eduskunta ei voisi aidosti käydä tuota keskustelua, vaan se olisi jo ikään kuin prosessina viety päätökseen. Tämän vuoksi itse suhtautuisin hyvinkin varauksellisesti siihen, että eduskunta liian pitkälle sidotaan mukaan valmistelutyöhön.

Toinen seikka, arvoisa puhemies, johon halusin kiinnittää huomiota, liittyy kysymykseen, johon tänään on useasti viitattu, eli maamiinasopimukseen, Ottawan sopimukseen, liittymiseen. Eräät puheenvuorot täällä ovat viitanneet siihen, että Suomella ei ole varaa, ei mahdollisuuksia, strategisista syistä sitoutua tähän kansainväliseen aseistariisuntaprosessiin. Tämä peruste on heikko. Me edellytämme, kun kansainvälistä aseistariisuntaa viedään eteenpäin, että kaikki maat sitoutuvat tiettyihin prosesseihin myöskin sellaisten asejärjestelmien osalta, jotka ovat niille strategisia. Ei ydinsulkusopimusta tai ydinkieltosopimusta, ydinkoekieltosopimusta, voitaisi saada aikaiseksi, jos valtiot, joilla on ydinaseita esimerkiksi, toteaisivat niin kuin Ranska aikoinaan totesi Chiracin käynnistäessä ydinkokeet, että ydinaseet ovat Ranskalle strateginen ase. Tämähän vesittää tietysti aseistariisuntapyrkimykset, koska kullakin maalla on tietyt asejärjestelmät, jotka ne kokevat strategisiksi, ja yhteiset kansainväliset toimet tukahtuisivat.

Tässä suhteessa, kun maamiinat on koettu sellaiseksi asejärjestelmäksi, josta halutaan kansainvälisesti päästä irti, tämä kansainvälinen prosessi sitoo Suomea. On ollut upeata tietysti se, että valtioneuvostokin on, kuten eduskunta omassa kannanmuodostuksessa tulee myöskin toteamaan, jo päätynyt siihen, että pyritään vuonna 2006 allekirjoittamaan Ottawan sopimus ja vuonna 2010 neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen voitaisiin luopua maamiinoista.

Arvoisa puhemies! Kolmas ja viimeinen aihe, johon halusin puheenvuorossani kiinnittää huomiota, liittyy keskusteluun sotilaallisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta. Täällä on tänään käytetty jo useita puheenvuoroja, joissa on todettu, että turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme on muuttunut. Sotilasliitot, jotka ovat Euroopassa vaikuttaneet, ovat muuttuneet tai purkaantuneet, ja tietenkin tämä 11.9. -asetelma maailmassa on myöskin luonut uuden toimintaympäristön.

Mutta minusta on aivan tarpeetonta ja turhaa muotoilla asia sillä tavalla, että odottaisimme vuoteen 2004, jolloin avaamme niin sanotun Nato-keskustelun. Mehän olemme todellisuudessa käyneet tätä keskustelua koko ajan, tänäkin päivänä hyvinkin vilkkaasti. Kun on vaadittu kannanmuodostusta, kantoja, minulla on se käsitys, että meillä on olemassa kanta. Tässä on ikään kuin haluttu sitä, että vuonna 2004 Suomi ilmaisee kantansa. Meillä on eduskunnan siunaama kanta asiassa: maamme on sotilaallisesti liittoutumaton vallitsevissa oloissa. Tämähän on selkeä kannanmuodostus, ja ei tässä nyt tarvitse mitään erityisiä kantoja muodostella. Me joudumme arvioimaan tietysti vallitsevia olosuhteita ja siltä pohjalta teemme sitten johtopäätöksiä.

Ed. Brax viittasi puheenvuorossaan siihen, että Suomi on jo monilla osa-alueilla kytkeytynyt Naton järjestelmiin. Tämä on tietenkin totta. Ei se kuitenkaan lievennä sitä, että me olemme ulkona Naton 5 artiklasta, me emme ole sotilasliiton jäseniä. Yhteensopivuutta on monilla osa-alueilla haettu, muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden alueella, jotta voisimme osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Yhtä lailla me olemme myöskin kollektiivisessa turvallisuusjärjestelmässä eli YK:ssa mukana, jolla on myöskin oikeus ja mahdollisuus soveltaa sotilaallisia toimia silloin, kun kansainvälinen rauha on uhattuna. Se tulee nimenomaan peruskirjan 7 luvun pohjalta, ja niissä tilanteissa Suomi on sotilaallisesti liittoutunut. Päätökset, jotka tehdään peruskirjan 7 luvun pohjalta, ovat jäsenvaltioita, siis myöskin Suomea, velvoittavaa oikeutta. Tämä on käytännössä mukanaoloa kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä, tässä mielessä globaalissa sotilasliitossa.

Tässä suhteessa tämä sotilasliittokeskustelu on tietysti syytä avata. Tietenkin yhtä lailla Euroopan unionissa on tätä koheesioturvallisuutta, mutta siinä on myöskin jo kehitteillä sotilaallinen komponentti, jossa Suomi on kansainvälisen kriisinhallinnan puolelta mukana. Tämä on tietenkin sitä uuden tyyppistä keskustelua, jota meidän täytyy käydä silloin, kun me pohdimme sotilaallista liittoutumista.

Haluan sen, arvoisa puhemies, painokkaasti todeta, että Nato-jäsenyys ei ole mikään filosofinen tai teoreettinen ongelma. Kun me joudumme sitä aikanaan arvioimaan ja nyt jo arvioimme sitä tällä hetkellä, sitä joudutaan arvioimaan vain yhdestä ainoasta näkökulmasta. On yksi ainoa näkökulma, jolla me joudumme tätä Nato-jäsenyyskeskustelua avaamaan: Vahvistaako sotilasliiton jäsenyys omaa turvallisuuttamme vai ei? Tämähän on se ainoa kysymys, jonka me joudumme esittämään ja johon me joudumme vastausta hakemaan. Toissijaisia, täysin toissijaisia, ovat pohdiskelut vääristä viiteryhmistä, siitä olemmeko joutumassa harmaille vyöhykkeille, onko Naton luonne sinänsä muuttunut vai ei tai onko joitakin päätöksentekopöytiä, jotka kaipaavat meidän läsnäoloamme. Nämä ovat sivujuonteita. Me voimme tietysti pohdiskella näitäkin kysymyksiä, mutta pääkysymys on se, miten oma turvallisuustilanteemme ja tietysti sitä kautta myöskin kansainvälinen turvallisuustilanne vahvistuu.

Sotilasliitot, arvoisa puhemies, ovat aina jossain määrin ongelmallisia turvallisuuselimiä. Sotilasliitothan ovat sinänsä osa itse ongelmaa eli sotilaallista vastakkainasettelua. Kestävää turvallisuutta voidaan tietysti viime kädessä rakentaa vain yhteisillä, kaikki osallistujat kattavilla toimenpiteillä. Tämähän tietenkin täytyy meidän myöskin nähdä, kun me puhumme sotilasliitoista. Nato epäilemättä on kylmän sodan jälkeen muuttunut. Tämä kollektiivisen puolustuksen järjestö on sekä muuttunut sotilasliitoksi Kosovon operaation jälkeen, mutta myöskin kehittynyt laajan turvallisuuspoliittisen yhteistyön ja vakauspolitiikan välineeksi. Tämähän meidän on syytä tunnistaa. Tämä muutos on Natossa tapahtunut. Suljetun sotilasliiton kylkeen on muodostunut rauhankumppanuusohjelman kaltainen avoin turvallisuusyhteisö. Siinä Suomikin on ollut luontevasti, aivan luontevasti, mukana.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Nato on yhä vielä perustaltaan suljettu sotilasliitto. Sen jäseneksi pyritään sotilaallisten turvatakuiden vuoksi primäärisesti. Eivät itäisen Keski-Euroopan maat halua jäseneksi uuteen Natoon, niin kuin halutaan sanoa, vaan vanhaan Natoon. Tässä suhteessa ei Suomessakaan pidä keskustelua hämärtää.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Sen luoma mietintö tyydyttää varsin pitkälti. Ne peruslinjaukset, jotka sinne on sisällytetty, on mielestäni viisaasti määritelty, tosin aika ympäripyöreästi, niin että tässäkin keskustelussa kaikki ovat voineet oikeastaan kertoa, että mietintö on heidän oman näkemyksensä mukainen siitä huolimatta, että näkemykset ovat olleet aika lailla erilaisia kuitenkin käytännössä.

Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja määriteltiin Ahon hallituksen aikana, kun Neuvostoliitto, kommunismi ja Varsovan liitto olivat romahtaneet. Tuolloin hallituksessa voimasuhtein, äänin, 9—8 määriteltiin Suomen linja niin, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton ja sillä on itsenäinen, uskottava puolustus. Silloin tähän määritelmään ei sisällytetty mitään termiä "vallitsevissa oloissa", niin kuin nyt Lipposen hallituksen aikana on tehty. Tuolloin uudessa tilanteessa, siis Ahon hallituksessa, määrittely tapahtui oikeastaan äänestyksen jälkeen, vaikka äänestys ei ollut mitenkään erityisen julkinen. Nimittäin keskusta ja kristillisten ministeri olivat tämän määrittelyn kannalla. Kokoomus ja ruotsalaisen kansanpuolueen ministeriryhmä olivat toista mieltä. He olisivat halunneet luopua käyttämästä sotilaallisen liittoumattomuudenkin termiä enää. He olisivat jättäneet oven auki liittoutumiselle milloin tahansa.

Ymmärtääkseni tästä määritelmästä, jonka silloin Ahon hallitus muun muassa presidentti Koiviston myöhemmin antamin kiitoksin valitsi, ei ole virallisesti missään vaiheessa luovuttu, mutta tässä selonteossa, niin kuin havaitaan, sivulla 37 kohta 2 sisältää tuon "vallitsevissa oloissa" -määritelmän. Nyt oikeastaan voi todeta puolustusvaliokunnan mietinnöstä, että puolustusvaliokunta haluaa kuitenkin palata jossakin määrin takaisin Ahon hallituksen aikaiseen määritelmään, koska se on mietintöön kirjoittanut muun muassa: "Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon." Edelleen sivulla 11: "Sotilaallinen liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen muutoksessa." Tällaiset lausumat osoittavat sitä, että valiokunta on pitänyt sotilaallista liittoutumattomuutta kuitenkin aika vahvana lähtökohtana myös tulevaisuutta ajatellen, vaikka se ei selvästi esitä, että tuo "vallitsevissa oloissa" poistettaisiin.

Mielestäni tämä linja, että Suomi pysyttäytyy sotilaallisesti liittoutumattomana ja itsenäisen puolustuksen varassa, on viisas ja perusteltu linja, eikä siihen Baltian maiden, niin kuin valiokunta toteaakin, mahdollinen Nato-jäsenyys vaikuta sillä tavalla, että pitäisi mennä Natoon niiden mukana tai perässä, eikä muutenkaan, niin kuin mietinnön sivuilla 9 ja 11 todetaan, ole erityisiä perusteita sotilaalliseen liittoutumiseen.

Tämän päivän keskustelu on ollut jossain määrin tältä osin yllättävää, tai sitten voi todeta, että sosialidemokraatit ovat selvästi muuttaneet kantaansa eli sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on lähtenyt Lipposen linjoille. Tänään puheenjohtaja Kalliomäki totesi, että liittoutuminen ei enää ole maita ja mantuja mullistava, kohtalonomainen ratkaisu suuntaan tai toiseen. Tämä on ilmeisesti luettava niin, että sosialidemokraatit olisivat valmiit vaikka heti hakemaan Naton jäsenyyttä. Tämä on tietyllä tavalla hämmästyttävää. Itse näen niin, että kun Nato on kuitenkin vahvasti sotilasliitto edelleen ja vahvasti Yhdysvaltain vetämä, määrittelemä ja määräämä, se on iso valinta monella tavalla, jos liittoudutaan sotilasliitto Natoon. Sillä on laajat vaikutukset ei vain puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin tekijöihin, joihin jo rauhankumppanuuden nimissä on menty varsin lähelle, vaan myös muun muassa välillisesti kehitysyhteistyöhömme, lähetystyöhön, jota Suomesta tehdään, rauhanturvatoimintaan jne. Suomen linja ei enää voisi olla myöskään välittävä, niin sanottu lääkärin linja, jos se olisi liittoutunut sotilaallisesti.

Näen aika monia perusteita, vaikka ehkä taloudelliset perusteet eivät ole määrääviä, kuitenkin siihen, että Suomen ei ole tarvetta eikä perusteltua nyt avata ovea Nato-jäsenyydelle. Se tilanne, mikä nyt on rauhankumppanuuden ja muun yhteistyön osalta, on riittävä, joiltain osin saattaa olla jo aika pitkällekin menevä. Tältä osin todella valiokunnan mietintö Nato-kriittisyydessään on mielestäni erittäin hyvä, ja siitä kiitos valiokunnalle.

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinat ovat puhuttaneet täällä varsin paljon. Olen entisissä ministerin tehtävissä liikkunut maissa, joissa miinoja on ollut kylvettynä maastoon hyvinkin huolettomasti. Tiedän, että Suomessa näin ei tapahdu eikä tapahtuisi kriisinkään aikana, mutta kun on maailmalla todettu, että ne ovat hyvin hankalia siviiliväestölle ja on perusteltua syytä, että niistä pyritään luopumaan kattavasti koko maailmassa, niin hieman tuntuu oudolta, että Suomi sivistysvaltiona on kyllä mukana ikään kuin sanomassa, että luopukaa te, me emme luovu, koska me olemme sivistyneempiä käyttämään niitä kuin yleensä muut maat maailmassa. Tämä on hurskasta ajattelua, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

Tässä mielessä näen, että valiokunnan mietinnön sisältämä ajatus, että Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen on kuitenkin peruslähtökohta, on hyvä ja perusteltavissa oleva linja. Aikataulu on hieman tiukka, sekin, mikä on selonteossa ja mietintöön sisällytetty. Siinä voisi vielä olla ehkä pari kolme vuotta lisäaikaa, mutta selkeä päätös olisi syytä olla siitä, että Suomikin luopuu näitten välineiden ylläpitämisestä ja käyttämisestä.

Kustannukset ovat varmasti kohtuullisen suuret, mutta jos verrataan esimerkiksi siihen, että meillä on jyrkkä vastustus ydinvoiman lisärakentamiselle ja on jopa niitä, jotka haluavat ydinvoimasta melko nopeasti kokonaan luopua, niin kyllä silloin ollaan valtavan paljon suuremmissa taloudellisissa tekijöissä kuin miinoista luopumisessa ja niiden korvaamisessa jollakin muulla tavalla. Eli rahaa löytyy. Pankkitukeen löytyi 50 miljardia häthätää ja Sonerallekin 3 miljardia häthätää. Ei ole välttämättä kysymys sittenkään siitä, onko rahaa vai ei, vaan kysymys minusta on enemmän siitä, onko Suomi mukana kansainvälisen yhteisön uskottavana jäsenenä tällaisissa asioissa. Siinä mielessä, että me olisimme siinä mukana, katsoisin, että olisi hyvä, että tehtäisiin selkeä päätös mahdollisimman pian siitä, että tietyssä vaiheessa luovutaan näistä välineistä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean varikoiden osalta. Oman syntymäpaikkani väkeä oli täällä tänään, ja Pirkanmaata koskettaa hyvin vahvasti varikoiden lakkauttaminen. Niiden osalta toivoisin, että todella selvitettäisiin perusteellisesti, onko pakko lakkauttaa vai voidaanko löytää uutta ajattelua näiden ylläpitämiselle.

Oman vaalipiirini alueella on Suojeluvarikko, joka on ainoa koko maassa, ja kun elämme näiden pernarutto- ja muiden tämän tyyppisten ongelmien kanssa tässä avoimessa maailmassa, niin varoitan siitä, mistä tänään Suojeluvarikon henkilöstökin on varoittanut, että ammattitaito ja kyky vastata näihin tarpeisiin saattaa pahasti vaarantua, jos Suojeluvarikon suhteen ei olla äärettömän varovaisia ja pidetä siitä todella huolta. Toivon, että hallitus suojeluvarikon muutosten yhteydessä muistaa tämän ajan muutokset, jotka ovat tapahtuneet syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen. Kysymys on paljon vakavampi kuin vain yhden varikon muutoksesta muiden joukossa.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelen ja kommentoin kahta asiaa puheessani, ensin liittoutumattomuusasiaa ja sitten, voisi sanoa, sodan ja rauhanturvaamisen sukupuolivaikutuksia.

Liittoutumattomuudesta ensin, että itse olen syntynyt 62 juuri Yya-Suomessa ja voin sanoa, että olen asiantuntija, koska olen kasvanut siinä maailmassa. Ehkä se harha onnistuttiin sille nuorisolle, mitä itse edustin, kun puhuttiin liittoutumattomuudesta, ikään kuin rakentamaan, että on olemassa autio, tyhjä kenttä, missä Suomi on liittoutumaton. Ei sanottu ikään kuin ääneen sitä, että tosiasiallisesti on valtava jännite, kahden suurvallan välinen kylmä sota, ja Suomi geopoliittisista syistä ei halua asettua kummankaan puolelle.

Liittoutumattomuusvalintaa silloin perusteltiin kuitenkin moraalisilla kannanotoilla, niin kuin Kekkosen "emme ole lääkäri", joka on sinänsä aivan totta (Ed. Korkeaoja: Ei, vaan olemme!) — Aivan, olemme lääkäri, emme tuomari. — Siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta sanotaan näin, että meille kasvavalle nuorisolle se myös näyttäytyi voimakkaana, sanotaan, eettisenä valintana pragmatismin lisäksi.

Voi sanoa, että sen jälkeen, kun neuvostovalhe monella tavalla on purkautunut, kun se on purkautunut, kuinka moneen asiaan se valheellisuus, mille Neuvostoliitto rakentui, vaikutti ja mitä siitä seuraavia ratkaisuja meidän maassamme oli, ehkä sitten toinen ääripää on se, että kun Suomi on ollut vapaa valitsemaan, se on hyvin määrätietoisesti aina asettunut USA:n puolelle näissä tilanteissa ikään kuin korostaakseen sitä, että se aikaisempi valinta oli pakon sanelema. Tässä mielessä voi sanoa todella, että Suomella ei ollut silloin varaa valita puoltaan ja tässä tilanteessa, kun on enemmän, se on myös sitä käyttänyt. Mutta vaikka meillä olisi yhteinen arvoperusta usean Nato-maan tai Yhdysvaltojen kanssa, silti välttämättä siitä ei mielestäni seuraa se, että niitä päämääriä edistetään sillä, että kaikki toimivat saman katon alla. Uskon, että uudessa tilanteessa myös tällainen kolmannen tien valitseminen toimintatapojen suhteen on mahdollista, mutta uuden valinnan kuitenkin pitää perustua ääneen lausuttuihin maailmankuvaan ja arvomaailmaan.

Täällä on tullut aikaisemminkin esille, että yksi asia, missä suomalaisten mielestäni pitää liittoutua ja toivottavasti ovat liittoutuneet, on taistelu maailman oikeudenmukaisuuden puolesta, jossa kehitysyhteistyöavun nostaminen 0,7:ään on yksi keskeinen tavoite. Eli sanotaan näin, että mielestämme voimme vapaammin valita ja sanoa ääneen, mikä on kulttuurimme ja maamme arvotausta. Mutta siitä ei edelleenkään seuraa, että meidän valintamme niiden päämäärien toteuttamiseksi ovat samat kuin muiden maiden.

Sitten ihan toinen aihe: Tässä on puhuttu aikaisemmin, minkälaiset tekijät johtavat konflikteihin, ja on rasismia, epäoikeudenmukaisuutta ja muuta. Jos ajatellaan klassista sotaa, jota voidaan kuvata shakkinappuloilla, että siellä parhaimmillaan sotapäällikkö pystyi kukkulan laelta katsomaan tilannetta ja sitten miehet siellä haavoittivat ja tappoivat toisiaan, niin sotahan on muuttunut hyvin toisenlaiseksi. Voi sanoa, että naisilla on nykyään kahdenlainen rooli. He synnyttävät sotilaita, mutta usein naiset ovat myös sodan uhreja. Suurin osa nykysotien uhreista on siviilejä: naisia, lapsia ja vanhuksia, mutta varsinaiset sotilaat ovat usein vähemmistönä.

Tästä minusta seuraa sellaisia, kun Suomi on aktiivinen rauhanturvaamisen ja siviilikriisinhallinnan ja tällaisen suurvalta, että pitäisi olla erityisen tarkka ja huolehtia viestistä, minkä kriisialueille mahdollisesti tulevat sotilasjoukot tai siviilipoliisit ja muut tekevät. Useilla alueilla sodankäynnin osanahan ovat olleet joukkoraiskaukset ja muut, missä sukupuoli on ollut osa sodankäyntiä. Tietojen mukaan on niin, että usein kun YK-joukot ovat tulleet alueelle, siellä hyvin nopeasti on tullut bordellitoimintaa tai jotain naiskauppaa ja pahimmillaan siviilipoliisien, jotka tulevat hyvin erilaisista kulttuureista eri maista, herkkyys näille asioille tai ylipäätänsä eettinen käsitys näistä asioista on aivan toinen kuin me kuvittelemme. Tilanteessa, missä halutaan kansalaisten rahoittavan ja tukevan, niin kuin sanotaan, eettislähtöisesti asioita siksi, että jokin on oikein ja jokin on väärin, pitäisi uskaltaa katsoa ja myös vaatia näiltä tämän meidän viestimme lähettäjiltä erityisen korkeata moraalia ja herkkyyttä näissä asioissa.

Itse olen lukenut useita romaaneja, joissa saksalaislapset kertovat siitä, kuinka amerikkalaissotilaat tulivat, siitä ilosta ja valosta, siitä kuinka tuli karamellia ja kerättiin tupakantumppeja. Se oli kaikki tämä kohtaaminen sen toisen maailman kanssa. Ajattelen sitä, että silloin kun Bosniaan tuli meidän läntisiä joukkojamme, juuri sieltä on tullut tietoja, että paikoilla, missä on ollut kyliä, missä on ollut raiskausleirejä ja muita, nämä miehet, jotka ovat tulleet suorittamaan pelastustehtävää, ovat toimineet eivät samalla tavalla mutta myös niin, että naisen oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen ei ole kunnioitettu siinä mielessä kuin me ehkä näemme.

Toivon, että kun Suomella tulee olemaan varmaan tärkeä rooli näissä rauhanturvatehtävissä ja kun uskon, että meidän sotilaskoulutuksemme ei tee miehistä petoja, kun eivät ole alun perin sellaisia olleetkaan, ja kun meillä on mahdollisuus semmoiseen kumppanuuteen perustuvaan sukupuolten väliseen suhteeseen, mikä varmasti osaltaan ehkäisisi konflikteja muissakin maissa, niin toivon, että asia, joka on ikävä ja vaikea sanoa ääneen, olisi määrätietoisen kehittämisen ja toiminnan kohteena, tämmöinen onko se gender alertness, tai että se olisi asia, joka silloin, kun tulee se vapauden signaali, olisi sellainen, että siitä voisi lukea mukavia romaaneja eikä niin, että se painajainen jatkuu.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun hallitus valmisteli viime keväänä turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, keskeinen ongelma ja keskustelunaihe oli Maavoimien pääasejärjestelmä ja tähän kokonaisuuteen liittyvät budjettitaloudelliset ongelmat. Kysymys kuului, pitääkö hankkia taisteluhelikoptereita vai ei. Hallitus ratkaisi tämän ongelman siirtämällä päätöksen asiasta toisen keskeisen aseistukseen liittyvän ongelman eli maamiinakysymyksen kanssa seuraavaan selontekoon, jonka valmistumista samalla päätettiin aikaistaa yhdellä vuodella. Ongelmat eivät ratkenneet. Niitä siirrettiin eteenpäin. Kun eduskunta syksyllä aloitti selonteon käsittelyä, turvallisuuspolitiikan maailmanlaajuinen kenttä muuttui yhdessä hetkessä, kun USA:n talouden ja puolustuksen keskeiset symbolirakennukset joutuivat terroristihyökkäyksen kohteiksi. Tänään voidaan sanoa perustellusti, että todellakin tuo tapahtuma muutti maailmaa, muutti turvallisuuspoliittista ajattelua ja myös yhteistyörakenteita maailmanlaajuisesti.

Syyskuun 11. päivän tapahtumat panivat lopullisen pisteen kylmän sodan nimellä tunnetulle aikakaudelle. Naton 5 artikla otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön, enemmän symbolisesti, mutta kuitenkin niin, että liittolaiset sitoutuivat puolustamaan USA:ta. Aiemminhan oli aina oletettu, että artiklaa käytettäessä USA puolustaa liittolaisiaan. Venäjä ja lukuisat muut maat, Suomi mukaan lukien, ilmoittautuivat yhteiseen rintamaan terrorismia vastaan. Uusi yhteinen vihollinen yhdisti maailman valtiot uudella tavalla.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristön kannalta Naton ja Venäjän lähentyminen on erittäin merkittävä asia. Jo ennen viime syksyn tapahtumia Naton laajeneminen Puolaan ja Baltian maiden hakemus Nato-jäseniksi olivat muuttaneet turvallisuuspoliittista asetelmaa lähialueillamme eli Itämeren alueella. Kuluneen syksyn kehityksen myötä Baltian maiden Nato-jäsenyys on hyvin mahdollista, voisi jopa sanoa todennäköistä, ensi syksyn Prahan kokouksessa. Nato nimittäin on sitoutunut avoimien ovien politiikkaan. Erittäin monessa eri yhteydessä Nato on julistanut, että kaikki demokraattiset eurooppalaiset maat ovat tervetulleita sen jäseniksi, jos täyttävät jäsenyyden tekniset ehdot. Tämä merkitsee sitä, että tälläkin laajenemiskierroksella uusia jäseniä otetaan. Vähin määrä on kaksi, Slovenia ja Slovakia, mutta viime kuukausien kehitys on johtanut siihen, että Baltian maiden jäsenyys on tullut entistä todennäköisemmäksi, koska ne ovat edistyneet hyvin niin sanotussa Map-ohjelmassa eli lähentymisohjelmassa, mikä tarkoittaa sitä, että teknisiä esteitä jäsenyydelle on entistä vähemmän.

Kun samaan aikaan Venäjä ja Nato ovat edistyneet keskinäistä yhteistyötä koskevissa neuvotteluissa, ovat Baltian maiden jäsenyyden poliittiset esteet vähentyneet myös oleellisesti. Tänä päivänä kysytäänkin, merkitseekö tämä kehitys Suomen osalta Nato-jäsenyyden tulemista ajankohtaiseksi. (Ed. Kekkonen: Mikä on puhujan kanta?) Puhujan kanta on se, että tällaista automaattia ei ole eikä saa olla. Suomen tulee harkita ja arvioida oma turvallisuuspoliittinen kehityksensä itsenäisesti ottaen huomioon paitsi turvallisuusympäristössä tapahtuva muutos myös ratkaisujen vaikutukset Suomen kansainvälispoliittiseen asemaan ja rooliin ja vaikutukset Suomen omien puolustusvoimien rakenteisiin, tehtäviin ja vastuisiin ja vielä jäsenyyden mukanaan tuomat lisävastuut ja -velvoitteet.

Nato on muuttunut. Nato ei ole Varsovan liiton hajoamisen jälkeen enää sama organisaatio kuin se oli aikaisemmin. Suuri joukko ei-jäsenmaita, Suomi mukaan lukien, osallistuu laajaan ja monipuoliseen rauhankumppanuusohjelmaan. Varsinaisen Nato-jäsenyyden rinnalle on syntynyt uudenlainen jäsenyys tai kumppanuus. Nimittäisin sitä ei-artikla-5-jäsenyydeksi. Tämän jäsenyyden mukaan tuomia yhteistyömalleja on sanottu tavaksi salakuljettaa Suomi Naton jäseneksi. Minusta tämä ei ole sitä; tämä on hyvin avointa ja meidän kannaltamme tietoista politiikkaa yhteistyön lisäämiseksi.

On huomattava, että Nato-maat erittäin usein, kun keskustellaan Nato-jäsenyydestä, korostavat, että Nato on osa demokratiaa ja markkinataloutta kannattavien ja samaan arvoyhteisöön kuuluvien maiden yhteistyötä, ei siis mitään erityistä ja muunlaista kuin näiden maiden muukin yhteistyö. Toisaalta Nato-maat — sen olen itse voinut havaita Naton parlamentaarisen assemblyn kokouksissa — ovat hyvin erilaisia. Naton sisällä käydään monipuolista keskustelua amerikkalaisten ja eurooppalaisten välillä, kanadalaisten ja amerikkalaisten välillä, turkkilaisten ja kreikkalaisten välillä, jopa Yhdysvaltojen demokraattien ja republikaanien välillä. Eli ei Nato ole myöskään mikään monoliittinen yhteisö. Se on demokraattisten maiden yhteenliittymä, jossa on yllättävänkin monia erilaisia näkökulmia ja piirteitä (Ed. Kekkonen: Raja voi mennä myös Amerikan demokraattien sisällä!) — Jopa niin.

Naton luonteesta, tulevaisuudesta ja Suomen suhteesta siihen on syytä käydä avointa keskustelua. Kuten sanoin, mitään jäsenyyteen vievää automaattia ei ole olemassa. Suomen puolueettomuus- tai liittoutumattomuuspolitiikan lähtökohta on ollut halu pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Tämä on ollut luonnollinen lähtökohta ottaen huomioon geopoliittisen asemamme idän ja lännen välimaastossa, raja-alueella. Puolueettomuus on antanut Suomelle mahdollisuuden toimia rakentavalla tavalla konfliktien sovittelijana ja rauhan rakentajana. Suomi on tällä tavoin voinut vahvistaa kansainvälistä asemaansa. Suomi on voinut myös itsenäisesti ja vailla ulkopuolisia velvoitteita kehittää omia Puolustusvoimiaan asevelvollisuuden ja alueellisen puolustusjärjestelmän puitteissa hyvin omaperäisellä ja eurooppalaisesti katsoen ainutlaatuisella tavalla. (Eduskunnasta: Tämä on itsenäinen maa!) — Tämä on itsenäinen maa.

Suomen turvallisuusympäristö on kuitenkin koko ajan voimakkaan muutoksen alaisena. On aivan liian lyhyt aika kulunut esimerkiksi syyskuun 11. päivän tapahtumista, jotta voisimme varmasti sanoa, mihin tämä kehitys on johtamassa. Siksi aihetta uusiin johtopäätöksiin turvallisuuspolitiikan perusratkaisun suhteen ei ole olemassa. Kehitystä tulee seurata tarkoin, siis tätä turvallisuusympäristössä tapahtuvaa kehitystä, Venäjän ja Naton välisen suhteen kehitystä, mutta sen lisäksi meidän tulee arvioida jatkuvasti myös sitä, mitä liittoutumattomuus voi antaa Suomelle turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä, minkälaisia mahdollisuuksia, ja toisaalta minkälaisia velvoitteita ja vaikutuksia Nato-jäsenyydellä olisi Suomen oman puolustuksen ja Puolustusvoimien kehittämiselle. Nämä ovat yhtä tärkeitä asioita kuin tämän turvallisuuspoliittisen ympäristönmuutoksen analysointi.

Tämänhetkinen arvio, arvoisa puhemies, niin kuin jo sanoin, on mielestäni se, että myöskin näiden kahdeksi viimeksi mainitun tekijän osalta, siis sekä liittoutumattomuuden antamien kansainvälispoliittisten mahdollisuuksien osalta että Suomen puolustusvoimien oman kehittämisen osalta, ei ole syytä tehdä uusia johtopäätöksiä. Liittoutumaton politiikka antaa meille parhaat mahdollisuudet toimia rakentavasti eurooppalaisessa turvallisuusyhteisössä.

Tero Mölsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen puolustaminen on aina ollut tämän maan yhteinen asia. Siinä ei ole mitattu sitä, kuka on hallitusvastuussa ja kuka on oppositiossa, vaan ollaan yhdessä rintamassa, kun Suomen asiasta on kysymys. (Ed. Kekkonen: Poikkeuksena käpykaarti!) — Kyllä. — Tälläkin kertaa tahto oli suuri siinä, että selontekoon mietintöä laadittaessa löydettäisiin yhteinen sävel. Näinhän toki kävikin, ja kuten täällä on ihan ansiokkaasti todettu, mietinnöstä tuli jopa parempi kuin selonteko, joka siinä oli pohjana. Samaan tulokseen tulivat myös valtiovarainvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta, jotka myöskin päätyivät yksimieliseen kantaan.

Oikeastaan ainoa pieni kauneusvirhe liittyy selonteon valmisteluun. Kuulun siihen ryhmään eduskunnassa, joka katsoo, että siinä on pieni kauneusvirhe, koska se nimenomaan oli puhtaasti hallituspohjalla, jopa vahvasti virkamiespohjalla, tehty valmistelu. Sanonkin, että se on onneksi huomattu myös eduskunnassa, ja kun viittaa puolustusvaliokunnan mietinnön ensimmäiseen lausumaan, voidaan todeta, että siinä nimenomaan myös puututaan tähän kysymykseen, johon myös puuttui ulkoasiainvaliokunta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä lausuma sinänsä on varsin ehkä huonostikin muotoiltu, mutta se pääasia, joka siihen sisältyy, elikkä parlamentarismin korostaminen on syytä ottaa huomioon, kun seuraavan kerran vastaavia selontekoja valmistellaan.

Arvoisa puhemies! Turvallisuusympäristömme on varsin nopeasti muuttunut. Minusta on tärkeää huomata, että tämä muutos on edelleen jatkumassa ja ehkä jopa yllättävänkin nopeasti. Tämä johti siihen, että selonteko, joka eduskuntaan tuli, oli osittain vanhentunut. Edelleen tämä johti siihen, että valiokuntien työ tältä osin oli totta kai vaikeampaa, ja se lisäsi tältä osin valiokuntien työtä. Tämä myös tuotiin tänne välitarkistuksen muodossa mutta sai paljon suuremmat mittasuhteet. Välitarkistus tavallaan muuttui perusteellisemmaksi tarkistukseksi kuin alun perin oli tarkoitettu.

Naton roolista on paljon puhuttu tänään, ja on selvää, että Naton rooli Euroopassa on kasvamassa ennen kaikkea sen takia, että Natoon on liittymässä uusia jäsenmaita ja tämänhetkisen tiedon mukaan varsin nopealla aikataululla niin, että jo ensi vuonna Baltian maat ovat todennäköisesti niitä maita, jotka Natoon tulevat liittymään. On tavallaan pään pistämistä pensaaseen, jos ei tunnusta sitä, että tämä tulee muuttamaan Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä. Ennen kaikkea Suomi on kantanut huolta Itämeren alueen turvallisuudesta ja siinä yksityiskohtana Kaliningradin alueen järjestelyistä. Nämä asiat ovat sellaisia, jotka väistämättä tulevat eteen, jos Baltian maat tulevat liittymään Naton jäseniksi.

On aika selvästi todettu puolustusvaliokunnan mietinnössä, että ympäristön muuttuminen Baltian maiden suhteen ja niiden mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen ei tarkoita sitä, että Suomen tulee liittyä Naton jäseneksi. Sitä ei sen selvemmin voi sanoa. Mutta yhtä lailla voi tässä suhteessa lukea myös seuraavan kirjoittamattoman lauseen, että se ei myöskään tarkoita sitä, ettei keskustelua Suomessa tältä osin voida käydä. (Ed. Kekkonen: Se on välttämätöntä!) Se on välttämätöntä, ja oikeastaan kysymys on vain siitä, että kun alussa totesin, että puolustus on Suomen yhteinen asia, tässä keskustelussa on pyrittävä pitämään koko tämä joukko mukana, ettei käy niin, että osa putoaa kelkasta, kuten 95 toteutetussa EU-jäsenyydessä.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimat on ensi sijassa tarkoitettu oman maan puolustamista varten. Mietinnössä ja selonteossa Suomen puolustuskyvystä on sanottu niin, että vähintään maan ydinalueet kaikissa tilanteissa tulee pitää omassa hallussa. Maininta "ydinalueet" on herättänyt keskustelua. Aika paljon on kysytty, eikö tarkoitetakaan koko maata. Tässäkin asiassa voisi sanoa, että kannattaa lukea myös mietinnön seuraava kappale, jossa todetaan, että Puolustusvoimien mitoitus tarkoittaa myös sitä, että turvataan koko maan alueellinen koskemattomuus. Silloin on kysymys siitä, että Puolustusvoimat todella puolustaa koko Suomea eikä vain sen ydinalueita.

Se, että tämä tavoite pystytään toteuttamaan, edellyttää sitä, että meillä on alueellinen puolustusjärjestelmä, joka on Suomen oloihin suunniteltu ja nimenomaan Suomelle sopiva puolustusratkaisu myös tulevaisuuden tilanteissa. Tämä edellyttää sitä, että muutokset Puolustusvoimissa toteutetaan niin, että valmiusprikaatit valmistellaan aseistuksen suhteen kuntoon ja sen jälkeen, kuten on luvattu, nimenomaan panostetaan paikallispuolustuksen varusteluun. Toisena lähtökohtana puolustuksen mitoitukseen on, että meillä on yleinen asevelvollisuusarmeija ja edelleen sen perusteella muodostettavat reserviläisjoukot.

Kun yhtenä puheenaiheena tulee olemaan Naton jäsenyys, olen omassa mielessäni ymmärtänyt, että myös sana ammattiarmeija tulee meillä keskustelun kohteeksi samanaikaisesti kuin Nato-keskustelu tulee etenemään. Lopputulos on tietysti sen ajan kysymys, kun asia tullaan ratkaisemaan.

Arvoisa puhemies! Kolmas edellytys sille, että mitoitus voidaan toteuttaa, on nimenomaan rahoitus. Rahoitushan on ratkaistu niin, että suunnittelukaudella 2003—2008 keskiarvoisesti käytetään 10,8 miljardia markkaa niin, että painotus on jakson loppuosalla, jolloin rahoitus on korkeampi kuin 10,8. Se on kuitenkin bkt:sta 1,3 prosenttia, ja kuten on jo todettu, EU:n keskiarvo, jos keskiarvoa yleensä voi käyttää, oli viime vuonna 2 prosenttia. Tämä kuitenkin osoittaa, että rahoitustaso, johon Suomessa on päädytty, on niukka. Oikeastaan tahtotila oli noin miljardia markkaa suurempi, mutta hallituspuolueitten neuvottelusopimuksessa päädyttiin 10,8 miljardin markan tasoon, joka on alimitoitettu suhteessa siihen, mitä Puolustusvoimilta odotetaan tehtävien suhteen.

Kun rahoitus on niukka, se näkyy selonteossa varsin selvästi. Siellä on selvä luettelo siitä, että varikkoja ja varuskuntia tullaan lopettamaan ja siirtämään toisiin paikkoihin. Tämä sinänsä varsin kova paikallinen kysymys on tullut vastaan mietintöä laadittaessa, ja oma käsitykseni on, että osa näistä kuitenkin on perusteltuja toimintojen muuttumisen kautta. Toisaalta yhtä lailla osa nimenomaan lakkauttamisista ja yhdistämisistä on sellaisia, että on aiheellista kysyä, onko aikataulu niiden suhteen järkevä vai olisiko parempi, että edettäisiin hitaammalla aikataululla ja sitä kautta päästäisiin tulokseen, joka myös paikallisesti olisi paremmin hyväksyttävissä.

Se, että varuskuntia lakkautetaan ja varikot vähenevät, johtaa siihen, että alueellisesti Puolustusvoimien läsnäolo tulee vähenemään, ja tällä on luonnollisesti se seuraus, että Puolustusvoimat ja maan puolustaminen tulevat vieraammiksi, ja päinvastoin voidaan todeta, että läsnäolo edistää maanpuolustushenkeä ja maanpuolustustahtoa. Kun ajattelemme Suomen puolustusstrategiaa, yksi sen kulmakivi on, että suomalaiset kansalaiset hyväksyvät tämän asian.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin, että valiokunnan yksimielinen mietintö — olen edustaja, joka arvostan sitä, että se on yksimielinen — ja myös eduskunnan kanta, josta voi sanoa, että pääosiltaan se tulee olemaan yksimielinen suhteessa mietintöön, luovat hyvän pohjan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiselle. On muistettava, kuten mainitsin, että ympäristömme tulee muuttumaan edelleen nopeasti, ja täytyy vain toivoa, että meidän päättäjämme hallituksessa ovat valveilla näiden muutoksien suhteen. Kun seuraavaa selontekoa 2004 laaditaan, on varsin oletettavaa, että se käsitellään erilaisissa tilanteissa kuin selonteko 2001.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mölsä pohti Suomen puolustusmenojen suuruutta suhteessa bkt:hen. Minusta olisi mielenkiintoista, jos joku laskisi, mikä olisi Suomen puolustusmenojen osuus bkt:sta, jos asevelvollisuusarmeija ja reserviläisarmeija muutettaisiin palkka-armeijaksi ja laskettaisiin, mitä se maksaa, kun palkat ja muut menot armeijalle maksettaisiin. Väitän ja arvelen, että jos tämä muutos tehtäisiin ja muutettaisiin meidän Puolustusvoimiemme puolustuskyky ikään kuin palkka-armeijan mallin mukaiseksi, meilläkin bkt-osuus olisi ihan samaa tasoa kuin Nato-maissa tänä päivänä, 2 prosentin tasoa.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on saavutettu yksimielisen työskentelyn tuloksena, näin ainakin on joka puolella vakuutettu. Sen sijaan debatin aikaan tuntui siltä, että valiokunnan jäsenten debatointi oli sen suuntaista, että tässä oli kysymys kaikkea muuta kuin yksimielisestä mietinnöstä. Illan kuluessa on kuitenkin selkiytynyt se, että mietinnön sisällöstä ollaan koko lailla yksimielisiä.

Mietintö sinällään kokonaisuutena on mielestäni hieno saavutus siinä, että näinkin laaja asiakokonaisuus on saatu yhdessä rakennettua ja näiden kriittistenkin kohtien kohdalta päästy tällaiseen yksituumaisuuteen. Sen vuoksi en lähde sen laajemmin tarkastelemaan mietinnön sisältöä, vain parista kohdasta, jotka liittyvät alueellisiin kysymyksiin, varikkoasioihin ja puolustustarviketeollisuuteen.

Hyvä asia on se, että mietinnössä on kuitenkin kiinnitetty huomiota täällä paljon puhuttuun Natoon ja Nato-kriittisyyteen. Se on hyvä saate ajatellen vuoden 2004 valmisteltavaa selontekoa.

Edustajatoverien aikaa säästääkseni en kauhean pitkään lähde käymään läpi puolustusmateriaaliteollisuuden tilannetta enkä varikoidenkaan tilannetta. Mietin kyllä tuossa ed. Krohnin puheenvuoroa kuunnellessani, arvaisiko tästä asiasta nyt kauheasti puhuakaan, kun hän niin liikuttavasti puhui negatiivisesta sotataloudesta.

Omalta osaltani voin kertoa, että tunnen sen, mikä tilanne on silloin, kun ihmiset ovat tilanteessa, kun on työpaikat menossa alta. Varsinkin raskaaseen puolustustarviketeollisuuteen liittyen 80-luvulla esimerkiksi Tampellan kohdalla tilanne oli sellainen, että noin tuhat ihmistä olisi ollut ilman työtä ilman Puolustusvoimien rannikkotykki- ja kenttätykkitilausta. Se oli silloin ainoa työllistävä työ kahden vuoden ajalta ja pelasti sen tilanteen, että ammattitaito säilyi. Sen jälkeen kyseiset työntekijät saivat rakentaa sillä taidollaan paperikoneita. Ammattitaito säilyi tätä myöten, että he saivat näitä kenttätykkiä tehdä, ja mikä ironisinta, niin siihen aikaan rauhanliike oli voimissaan ja silloin pidettiin rauhankokouksia valmisteilla olevien kenttätykkien keskellä, että kyllä kuitenkin se rauhan asia siellä sisällään on niilläkin ihmisillä, jotka näitä sotatarvikkeita valmistavat.

Mietinnössä on puututtu sotatalouden kehittämiseen, joka ilmaus "sotatalouden kehittäminen" tuntuu nyt vieraalta. Onkohan tämä kehittäminen nyt oikein kerrottu osaltaan? Kehittämistoimenpiteitä on toteutettu puolustustarviketeollisuuden sisällä itse ja apuvoimia käyttäen. Mutta onko Puolustusvoimat sitten tietyssä synkronissa ja huomioiko se, millä tapaa tätä kehitystyötä tehdään, ja mitä poliittiset päättäjät osaltaan antavat suuntaviivoja tämän toiminnan kehittämisen osalta?

Mietinnössä viitataan verkottumiseen ennen kaikkea Pohjoismaiden puolustustarviketeollisuuden kohdalla. Millään tapaa ei ole missään yhteydessä, ei selonteon lähetekeskustelussakaan, tullut esille se, minkälaisia hyötyjä on saavutettu ja saavutettavissa verkottumisesta. Onko se sitten sitä, mitä julkisuudessakin on viime aikoina ollut esillä, esimerkiksi Hornetien lisävarustelu; kylläkin on kiistetty miljardin lisävarusteluhankinnat. Sekö on sitä kansainvälistä yhteistyötä verkottumisen kautta? Tuntuu hiukan oudolta.

Puolustustarviketeollisuus jakautuu kolmeen kategoriaan, joihin on mietinnössäkin otettu kantaa selkeästi, mitkä osat ovat sellaisia, millä on elinvoimaisuutta jatkoa ajatellen, ja mitkä ovat, sanotaan, laskevan auringon toimintaa. Mutta jonkinlainen ristiriita tässä kuitenkin on ennen kaikkea a-tarvikkeisiin eli ammustarviketeollisuuteen liittyen. Tässä viitataan siihen, että se on ala, jolla ei ole elinmahdollisuuksia jatkoa ajatellen ja ilman erityistoimenpiteitä, mutta millään tapaa ei kerrota sitä, mitkä ne erityistoimenpiteet olisivat, jotta a-tarviketeollisuus Suomessa tulisi säilymään, kun samaan aikaan viitataan siihen, että se on loppumassa. Miksi on tällainen ristiriita? Ovatko käsitteinä samaa tarkoittavia ampumatarviketeollisuus ja ammustarvikkeet, vai mikä tässä nyt sitten on oikea muotoilu?

Mutta ennen kaikkea tässä on hyvin otettu kyllä kantaa liittyen puolustusmateriaaliteollisuuden tulevaisuuteen ja sen toiminnan kehittämiseen. Mutta pitäisi huomioida sekin, että armeija liikkuu myös samaa jalkaa puolustustarviketeollisuuden kanssa eikä tehdä sen suuntaisia päätöksiä, että samaan aikaan kun toinen puoli kehittää toimintaa, toinen puoli tekee päätöksiä sen toiminnan lopettamisesta. Se ei ole oikeata toimintaa varsinkaan tässä vaiheessa, kun meillä on kesken vielä selonteon käsittely, jonka sisällä on puolustustarviketeollisuus ja varikot ja varuskuntien lopettamisaikeet.

Arvoisa puhemies! Lopuksi varikoihin, asiaan joka koskettaa pirkanmaalaisia ja josta ei kovin paljon ole puhuttukaan tänään, mutta muutama sana varikoista. Lausumassa on kolmas kohta, jossa viitataan varikoiden tulevaisuuteen. Se on alueellinen kysymys, mutta on tässä sisällä. Mielestäni siihen pitää ottaa kantaa, sillä tämä on aika lailla huterasti valmisteltu asia. Puolustusvoimien taholla on linjattu lopettamispäätöksiä ja toimitaan siihen suuntaan operatiivisessa toiminnassa, että varikot tulevat loppumaan. Sitten me keskustelemme täällä siitä, millä tapaa varikoiden toimintaa selvitellään. Henkilöstö on mukana selvittelyssä niiden tulevaisuuden osalta, mutta kuitenkin koko ajan juna kulkee siihen suuntaan, että lopettaminen on siellä loppupäässä. Järjestys ei ole oikea. Vasta sen jälkeen, kun selvitykset on tehty yhdessä, pitää katsoa, onko tarvetta lopettaa näitä kolmea varikkoa: Sääksjärvi, Vammala ja Orivesi.

Niin kuin ed. Stenius-Kaukonen totesi, tässä pitää huomioida myös kokonaisuus, ei ainoastaan armeijan lähtökohdista, mitkä ovat armeijan säästöt, nämä 175 miljoonaa markkaa vuodessa, mihin ministeri Enestam viittasi sanoen, että tässä tulee säästöä ja jos ei säästöä tule, niin se on aukko budjetissa. Mutta kysyn vain, minkä vuoden budjetissa, kun tässä ei ole vielä päätöksiä tehty tämän asian osalta. Onko se ensi vuoden vai 2005 vai mikä se vuosi on?

Lausuman kolmannessa kohdassa on kannanotto varikoiden lopettamiseen liittyen, että nämä selvitetään varikoittain ja pyritään hakemaan henkilökunnalle koulutusta tai vastaavaa työtä. Mutta mitä se vastaava työ sitten on ja mitkä ne mahdollisuudet ovat? Tässä pitäisi olla selkeästi viittaus siihen, että budjetin kautta varataan markkoja siihen, että tämä on mahdollista toteuttaa, ettei se jää tyhjän päälle. Siinä mielessä on hyvä, että täällä on valtiovarainvaliokunnan jaostosta ed. Kuoppa ottanut kantaa asiaan siltä pohjalta, että näillä tiedoilla ja ehdotelmilla ei näitä kolmea varikkoa pidä lopettaa, ja olen samaa mieltä tältä osin.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Turtiainen puuttui puolustusmateriaaliteollisuuteen ja todella asiantuntemuksella; hän tietää sen.

Mutta ihan tämmöisenä yleisvastauksena: Kotimainen puolustustarviketeollisuus on jo oma-aloitteisesti ryhtynyt toimenpiteisiin osaamisrakenteensa kehittämiseksi käynnistämällä modernin teknologian hyväksikäyttöön tähtääviä tutkimus- ja kehittämisohjelmia. Jo tällä hetkellä suomalainen puolustusteollisuus tekee hyvin suurta kansainvälistä yhteistyötä, ja sen tavoite on nimenomaan luoda kotimaiselle teollisuudelle edellytykset toimia eurooppalaisen teollisuuden merkittävänä yhteistyökumppanina. Siihen liittyy tämä kysymys verkottumisesta.

Mutta sitten, mikä liittyy Suomen puolustuslaitokseen, juuri tällä hetkellä yhteistyö kotimaisen puolustusvälineteollisuuden ja Puolustuslaitoksen välillä lienee intensiivisempää kuin se on ollut pitkään aikaan. Sen intensiivisyyden lähtökohta on juuri se, että ei pääse syntymään sellaisia katkoksia, että esimerkiksi a-tarviketuotannon osalta (Puhemies koputtaa) oltaisiin putoamassa pois pelistä.

Pertti  Turtiainen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä intensiivisyys ei ole varsin hyvin tullut esiin näiden varikoiden kohtaloa käsiteltäessä. (Ed. Kekkonen: Puhuin puolustustarviketeollisuudesta. Se on ihan eri asia!) — Viittaan nyt kuitenkin tähän asiaan, että varikoiden kohdalla on kielteistä, että ei ole huomioitu ollenkaan sitä, mikä on varikoiden tilanne, ja Puolustusvoimat menee ihan eri jalkaa ja varikot eri jalkaa. Tämä on huono asia.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan minäkin painottaa sitä, että nyt käsittelyssä oleva puolustusvaliokunnan mietintö turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta on yksimielinen. Tämäkin osaltaan osoittaa, että turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta linjasta vallitsee suuri poliittinen yksimielisyys. Annan arvoa myös sille, että valiokunta pystyy löytämään yhteisiä muotoiluja monista kiperistä yksityiskohdista miinakysymyksestä aina aluepoliittisia intohimoja sisältäviin rakennemuutosjärjestelyihin. Mahdollisuuksia pikkupolitikointiin oli yllin kyllin, mutta valiokunnassa niihin ei sorruttu. Siitä, että näin ei käynyt, suuri ansio kuuluu valiokuntamme puheenjohtajalle Ilkka Kanervalle. Tunnustusta toki täytyy antaa myöskin valiokunnan jäsenille siitä, että he osoittivat joustavuutta ja kompromissikykyä.

Puhemies! Viimeistään tämän syksyn aikana terrorismi on noussut globaaliksi uhkaksi. Se on noussut aikaisemmasta aivan uudelle tasolle. Niinpä sen vastainen toimintakin vaatii uudenlaista otetta ja näkemystä. On otettava käyttöön uudet keinovalikoimat. Toki niitä on jo otettukin. Terrorismi sinänsä ei ole mikään uusi ilmiö, mutta tässä uudessa muodossa terrorismista on tullut maailmanlaajuista toimintaa, joka muodostaa uudenlaisen uhkakuvan. Tämä globaaliterrori tukeutuu yhtäältä uskonnollis-poliittiseen äärimmäisajatteluun sekä toisaalta moderniin teknologiaan. Toimintatavat ovat äärettömän häikäilemättömiä ja ennalta arvaamattomia.

Suomi on Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin päätöslauselmiin yhtyen varauksettomasti sitoutunut terrorisminvastaiseen yhteistyöhön. On huomattavaa, että tässä globaaliterrorismissa on myös kyse uhasta meidän suomalaisten kunnioittamia perusarvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, vastaan.

Mitä sitten tulee mahdollisiin terrori-iskuihin omalle maaperällemme, niin täysin tällaistakaan mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Toki kovin todennäköisenä iskuja ei voida pitää. Mutta kuten Puolustusvoimien komentaja amiraali Kaskeala on todennut, terrorismi rajojemme ulkopuolella saattaa sitä vastoin vakavasti uhata laajasti kansainvälistyneen talouselämämme etuja ja loukata demokraattisia perusarvojamme. Niinpä terrorismin ennaltaehkäisy ja torjunta vaativat Suomelta sekä omia toimenpiteitä että vankkaa tukea kansainvälisen yhteistyön pyrkimyksille. On syytä painottaa sitä, että on Suomen edun mukaista, jos YK voi olla keskeinen toimija globaaliterrorismin vastaisessa taistelussa ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamisessa yleensäkin. Suomi osaltaan on uskoakseni valmis mahdollisimman hyvin täyttämään täysimääräisesti kaikki YK:n sopimukset, jotka koskevat terrorisminvastaista toimintaa.

Kansainväliseen turvallisuuteen ja vakautta vahvistavaan yhteistyöhön osallistumisen lisäksi keskeiset turvallisuus- ja puolustuspoliittiset pilarimme ovat uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen sekä pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana.

Mitä tulee puolustuksemme uskottavuuteen, mielestäni me kykenemme selonteossa määritellyllä rahoitusraamilla ylläpitämään uskottavaa puolustusta. Asiaa ei kuitenkaan voi pelkästään mitata rahalla. Suomen erityiset vahvuudet ovat vahva maanpuolustustahto ja asevelvollisuusarmeija. Asevelvollisuusarmeijalle on löydettävissä useita perusteita. Näitä myöskin tasavaltamme presidentti Tarja Halonen pohdiskelee Sotilasaikakauslehden joulukuun numeroon antamassaan haastattelussa.

Asevelvollisuusarmeijaa voidaan perustella ensinnäkin sotilasstrategisesti. Suomi on suuri maa, mutta meillä on pieni kansakunta, vähäinen väki, ja tällöin asevelvollisuuspohjainen ratkaisu on paras mahdollinen ja se kannattaa säilyttää. Vain yleinen asevelvollisuus voi tuottaa riittävän määrän joukkoja koko laajan maamme puolustamiseen. Toiseksi, tarvitaan kansan tukea, ja kaikkien tutkimusten mukaan asevelvollisuusarmeijallamme on kansan vahva tuki. Puolustusvoimat koetaankin kiinteäksi osaksi yhteiskuntaamme. Kolmanneksi, asevelvollisuusarmeijapohjainen järjestely on kaikissa poikkeusoloissa erittäin käyttökelpoinen ratkaisu. Vaikka sodanajan joukkojamme on tarkoitus pudottaa vuoden 2008 loppuun mennessä 350 000:een, sijoittuu Suomen armeija vielä tuolloinkin miesvahvuudeltaan Euroopan suurimpien joukkoon.

Nyt Puolustusvoimissamme kehitetään valmiusprikaateja. Niistä tulee liikkuvia ja hyvin tulivoimaisia. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että Suomeen oltaisiin rakentamassa jonkinlaista teknoarmeijaa. Onkin syytä vahvasti painottaa, että alueellisen puolustusjärjestelmämme kannalta keskeiset alue- ja paikallisjoukot ovat kehittämiskohteena seuraavaksi. Selkeä lähtökohta on, että koko maatamme puolustetaan.

Sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut Suomelle hyvä ratkaisu ja se on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin. Nykyisessä tilanteessa meillä ei nähdäkseni ole mitään erityistä tarvetta liittoutumispohdinnoille. Toteaahan puolustusvaliokuntakin mietinnössään, että esimerkiksi Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon. Haluankin painottaa sitä, että tällä hetkellä luottamus turvallisuuspoliittiseen ajatteluumme on kansainvälisesti tunnustettu. Sotilaallinen liittoutumattomuus tarjoaakin Suomelle mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen muutoksessa.

Onkin mielestäni lähdettävä siitä, että niin kauan kuin liittoutumattomuus vastaa parhaalla tavalla Suomen turvallisuusetuja, ei ole perusteita tämän linjauksen muuttamiselle. Haluan kuitenkin todeta sen, että me emme tietenkään voi sulkea silmiämme Euroopassa tapahtuvalta puolustuspoliittiselta konvergenssilta. Erityisesti tällainen lähentymisprosessi on meneillään puolustustalouden osalla.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien rakennemuutoksen toteuttamisessa on noudatettava hyvää henkilöstöpolitiikkaa, kuten puolustusvaliokunta mietinnössään toteaa. Viittaan myös valiokunnan lausumaehdotukseen n:o 3. Kaikille lakkautettavien yksiköiden henkilöille on tarjottava työpaikka ja uusiin tehtäviin siirtyville annettava tarpeellinen koulutus. Myös mahdollista siirtymistä paikkakunnalta toiselle on tuettava.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Syyskuun terroristiteot todistivat järkyttävällä tavalla, miten haavoittuvia mahtavimmatkin ovat sokean vihan ja väkivallan edessä. Lähi-idässä puolestaan valmistaudutaan jouluun lohduttoman väkivallan kierteessä. Pysyvän rauhan toiveet on tallattu maahan. (Ed. Nepponen: Ei vielä ole koskaan ollutkaan!) Tämän syksyn tapahtumat korostavat laajan ja jakamattoman turvallisuuskäsityksen merkitystä. Siksi puolustuspolitiikkaa on todella hyvä käsitellä muiden ulkopolitiikan osa-alueiden kanssa yhdessä ja osana laajaa ja yhteistyövaraista turvallisuutta.

Erilaiset uudet uhkat edellyttävät laaja-alaisia, ennalta ehkäiseviä toimia ja siviilikriisinhallintaa sekä varautumista poikkeusoloihin myös ei-sotilaallisissa kriisitilanteissa. Terrorismin ja konfliktien ehkäisyssä pitäisi päästä vaikuttamaan väkivaltaa ruokkivaan kasvualustaan. Oleellista on silloin ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittaminen ja köyhyyden lievittäminen.

Suomi on ollut kiitettävän aktiivinen siviilikriisinhallinnan kehittämisessä EU:n rakenteissa, ja on hyvä, että näille tavoitteille on vähitellen saatu yhä laajempi tuki ja myös konkreettiset aikataulut valmiuksien luomisessa yhtä aikaa sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa. Ongelmana on kuitenkin siviilikriisinhallinnan toistaiseksi liian kapea tulkinta. Poliisi- ja pelastustoimen ohella pitäisi pystyä kehittämään tasapainoisesti myös siviilihallintoa ja oikeusvaltiota. Erityistä huomiota on kiinnitettävä konfliktien ennaltaehkäisyyn. Kaikki tietävät, että näin säästettäisiin inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Tässä työssä tarvitaan ruohonjuuritasolla myös kansalaisjärjestöjen koordinoitua toimintaa, jota kannattaa tukea. Euroopan neuvoston ja Etyjin resurssien riittävyydestä on huolehdittava konfliktien ehkäisemiseen tähtäävässä työssä.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat korostaneet kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja erityisesti YK:n keskeistä roolia kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa. Nyt YK:lla on laaja tuki takanaan uudistaa ja tehostaa toimintaansa rauhanturvaamisessa, kriisinhallinnassa ja kansainvälisen oikeuden kehittämisessä. Millennium-julistuksen globaalien kehitystavoitteitten toteuttaminen olisi vaikuttavinta turvallisuuspolitiikkaa. Siksi sitoutuminen kehitysyhteistyövarojen 0,7 prosentin bkt-osuuteen on erittäin tärkeä ja merkittävä asia.

Arvoisa puhemies! Natosta on kehittymässä merkittävä kriisinhallintajärjestö. Sen kumppanuusyhteistyö, johon Suomikin osallistuu, on varsin laaja-alaista. Presidentti Putinin johdolla Venäjän ja Naton lähentyminen on ollut hämmästyttävän nopeaa. Nyt perustettava yhteistyöneuvosto antaa Venäjälle varsin tasavertaiset mahdollisuudet muiden kuin artikla 5:n alaisten asioiden käsittelyyn. Näin Venäjän näkemykset ovat mukana vaikuttamassa Naton päätöksentekoon. Nähtäväksi jää, miten vahva tai pysyvä tämä uusi yhteistyöformaatti käytännössä on ja miten olennaisesti Nato on muuttumassa.

Joka tapauksessa Naton laajentuminen Baltian maihin lienee tosiasia ensi vuoden huippukokouksen jälkeen, ja näyttää hyvin todennäköiseltä, että se voidaan toteuttaa aiheuttamatta kielteisiä vaikutuksia Itämeren alueen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Suomelle Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta mitään pakkotilannetta suuntaan tai toiseen. Voimme täysin rauhassa ja vain omista lähtökohdistamme pohtia liittoutumattomuuden merkitystä muuttuneessa tilanteessa ja pohtia myöskin mahdollisen Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja. Turvaisiko Nato turvallisuutemme paremmin kuin nykytilanne? Siihen en todellakaan usko. Onkin helppo yhtyä mietinnön yksimieliseen kantaan, jonka mukaan yhteistyö Naton kanssa on toteutettava Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puitteissa. Tämän kannan takana on paitsi maan virallinen johto myös kansan suuri enemmistö. Avointa, muuttuvaa tilannetta seuraavaa ja arvioivaa keskustelua pitää silti voida käydä. Tähän toivoisi myös alan tutkimuslaitosten tuovan oman vahvan panoksensa.

Arvoisa puhemies! Suomi voi jatkossakin osallistua sellaisiin Naton johtamiin operaatioihin, joilla on YK:n tai Etyjin toimeksianto. EU:n sotilaallinen kriisinhallinta voi käytännössä toteutua vain yhteistyössä Naton kanssa. Usein kyse on tätäkin laajemmasta yhteistyörintamasta.

Suomen arvostettu osaaminen rauhanturvatehtävissä soveltuu parhaiten niin sanottuihin simic-toimintoihin, joissa keskeistä on luottamuksen rakentaminen kriisin osapuolten välille. Eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin rakenteissa on myös Venäjän voitava olla kiinteästi mukana, kuten presidentti Putin Suomen vierailullaankin esitti. Entiset jakolinjat ovat muutettavissa laaja-alaisen yhteistyön rintamiksi.

Arvoisa puhemies! Kysymys jalkaväkimiinoista on selonteon mielipiteitä jakava kiistakysymys, joka siirretään seuraavaan, toivottavasti aidosti parlamentaarisesti valmisteltavaan vuoden 2004 selontekoon. Annetuista lupauksista liittyä Ottawan miinankieltosopimukseen saattaa olla vaikea perääntyä, mutta todellista kestävää syytä Suomen miinajärjestelmästä luopumiseen on vaikea nähdä. Kansainvälisestikin Suomen tilanne saa ymmärtämystä, kun asian todellinen tila selvitetään.

Taloudellisesti luopumispäätös olisi vailla pohjaa, epärealistinen esitetyssä aikataulussa, jos puolustuskyvystä ei haluta tinkiä, kuten mietinnössä todetaan. Suomi voi silti aktiivisesti miinakiellon hengessä toimia ja antaa esimerkiksi teknistä apua miinanraivauksessa, kuten olemme tehneetkin. Voimme muutenkin monin eri tavoin huolehtia kansainvälisestä uskottavuudestamme ja kantaa kansainvälistä vastuutamme yhteisen turvallisuuden lisäämiseksi.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Etenen paikallisesta vähän globaalimmalle tasolle eli lähden liikkeelle varikkokysymyksestä.

Pirkanmaalaisena edustajana jaan sen huolen, joka on tullut esiin jo monissa aiemmissa puheenvuoroissa varikkojen kohtalosta. Oikeastaan jo lähetekeskustelun yhteydessä käytiin paljon keskustelua varikkojen tulevaisuudesta. Itse käytin puheenvuoron enkä lähde tässä toistamaan sen syvällisemmin niitä syitä, miksi mielestäni harkintaa tähän päätökseen tuli saada.

Puhuin ensinnäkin työllisyyssyistä. Tiedetään, että kaikille lakkautettavien varikoiden paikkakunnille näillä toimilla olisi isoja tuhoisia työllisyysvaikutuksia. Kysymys on myös aluepoliittisesta linjakkuudesta. Toisaalla hajautetaan ja toisaalla halutaan keskittää ja purkaa toimintoja pieniltä paikkakunnilta.

Tarkoituksenmukaisuuskysymys on noussut esiin, esimerkkinä juuri se, että ensin tehdään kalliita investointeja ja sitten jätetään paikat kenties tyhjilleen.

Kolmanneksi on muistettava taloudellinen puoli, mikä sekin täällä on tullut esiin tänään moneen kertaan, aiheuttaako tämä mahdollinen lakkauttaminen säästöjä vai ei. Sitähän epäiltiin jo lähetekeskustelussa ja nythän ovat sekä valtiovarainvaliokunta että puolustusvaliokunta todenneet, että varikkojenkin lakkauttamiskysymyksessä nettosäästö olisi varsin pieni. Mielestäni on varsin merkittävä puolustusvaliokunnan linjanveto siitä, että yhteiskunnalliset kustannukset saattaisivat olla jopa huomattavasti korkeammat kuin lyhytnäköiset säästöt, mitä varikkojen lakkauttamisesta saataisiin aikaiseksi.

Sen vuoksi minusta on hyvin perusteltua, että valtiovarainvaliokunta on linjannut varikkojen osalta ensinnäkin sen, että kokonaistaloudelliset kustannukset on selvitettävä, ennen kuin päätöksiä tehdään. Tässä varmasti merkittävän painoarvon tulevat saamaan työllisyysvaikutukset ja niiden kokonaisyhteiskunnalliset kustannukset. On myös tärkeää, että on linjattu se, että henkilöstölle aiheutuvat haitat on minimoitava, ja puhutaan myös taloudellisista tukitoimista, esimerkiksi uudelleenkouluttamisesta, mikä on tietenkin hyvin tärkeää. Tärkeä on myös se johtopäätös, että valiokunta toteaa, että kokonaistaloudellisesti, toiminnallisesti sekä henkilöstön kannalta on useassa tapauksessa tarpeen esitettyä hitaampi uudelleenjärjestely.

Näiden johtopäätösten seurauksena valiokunnassa on syntynyt ponsi, jossa siis edellytetään varikkokohtaista tarkastelua, henkilöstölle koulutusta vastaavaa työtä ja elinkaareltaan päättymässä olevan kaluston huoltoa siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa. Tämä viimeinen lausehan turvaa Pirkanmaan osalta ainakin jo tällaisenaan Oriveden varikon jatkoajan, mutta ei tietenkään takaa sitä, ettei varikkoa jossain vaiheessa tultaisi lakkauttamaan.

Mutta summa summarum, johtopäätöksenä puolustusvaliokunnan linjanvedoista itse kiteyttäisin, että alasajo ei siis etene suunnitellusti, ei sillä tavalla kuin uhkana oli vielä lähetekeskusteluvaiheessa, vaan tähän on nyt tiettyä toppia ja reunaehtoa pistetty. Tämän ei todellakaan pidä jatkovalmistelussakaan olla missään tapauksessa läpihuutojuttu eikä edes mitään sinne päin viittaavaa.

Eduskunnan reunaehdot on tietenkin otettava huomioon. Ministeri Enestamkin laitettiin moneen kertaan, peräti neljään tai viiteenkin kertaan, vakuuttamaan, että eduskunnan ponsiin suhtaudutaan vakavasti. Tietenkin meidän edustajina täytyy sanoa, ettei riitä, että ponsiin suhtaudutaan vakavasti, vaan niitä ponsia todellakin on noudatettava.

Kun usein tuntuu siltä, että kansalaisten mielestä sana politiikka on pahakin kirosana eikä poliittisilla päättäjillä pitäisi olla mitään osaa eikä arpaa yhteiskunnalliseen kehitykseen, niin tässä mielestäni jälleen kerran on nähty niin sanotun politiikan arvo. Se tarkoittaa sitä, että jos on kirjattu joitain aika kylmiä linjauksia pelkästään lyhytnäköisen taloudellisen hyötyajattelun summittamina ja Pääesikunnassa kenraalien kirjaamina, niin sepä ei olekaan itsestään selvää eduskunnalle, vaan edustajat ovat täällä omalla toiminnallaan korostaneet kokonaistaloudellisia, yhteiskunnallisia kustannuksia, työllisyysvaikutuksia ja muuta. Eli onpa onni, että poliittinen toiminta-areena pystyy pistämään näppinsä asioihin, niin että ne eivät ole pelkästään tietyssä lyhytnäköisessä valmistelussa.

Vaikka nyt poliittista päätöksentekojärjestelmää ylistän, samaan hengenvetoon täytyy todeta, että totta kai olisin toivonut, että valiokunnan mietintö olisi mennyt vielä pitemmälle, siihen, että olisi todettu suoraan, että ei mitään reunaehtoja edes tarkastella, ei lakkauteta missään tapauksessa näitä varikoita.

Tähän liittyenhän on tulossa ponsia. Meidän alueeltamme tulee ponsi, joka on ed. Mikko Kuopan nimissä esitetty, ja myös minä osaltani kannatan ed. Mikko Kuopan tekemää pontta, jossa todellakin mainitaan nimeltä nämä Pirkanmaan asevarikot Orivesi, Vammala ja Sääksjärvi, joita ei suotaisi lakkautettavan.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana ensinnäkin Puolustusvoimain määrärahakehyksestä. Puhuin siitä aiemmassa puheenvuorossani lähetekeskustelussa enkä todellakaan lähde toistamaan sitä. Sanon vain, että annan tukeni sille eduskuntaryhmämme puheenjohtajan Antti Kalliomäen linjalle, jota hän linjasi meidän ryhmäpuheenvuorossamme. Hän totesi, että sosialidemokraattien kanta on se, että Puolustusvoimille ei tule antaa muita aloja pehmeämpää kohtelua kuitenkaan näissä määrärahakehityksissä. Tähän samaan hengenvetoon, ennen kuin kukaan vastaa minulle, että niin, antaisitte lisää rahaa vaan, niin varikotkin säilyisivät, totean, että viimeksikin omassa puheenvuorossani korostin, että tästä ei ole kysymys, vaan kyse on siitä halusta, että halutaan taktisesti valita sellainen linja, että ajetaan varikkoja alas, keskitetään ja tehdään vähän muulla keinoin. Vaikka rahaa olisi millä mitoin, se ei varmasti näitä varikoita pelastaisi. (Ed. Vihriälä: Sitä ei ole!) Sitä paitsi ovathan tässäkin kehyksessä määrärahat lisääntymässä.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä isompaan mittakaavaan. Viime puheenvuorossani puhuin myös Harry Potterin taikapeilistä, Iseeviot-peilistä, jossa katsoja näkee ei suinkaan omaa peilikuvaansa vaan syvimmän toiveensa. Tuolloin ei ollut tietoakaan vielä näistä terrori-iskuista. Minä kun menin toivomaan siinä yhteydessä, että jos näkisin tuon peilin, varmasti näkisin siinä maailman, jossa olisi rauha, että ei olisi sodan sotaa. Aika kylmää vettä aika traagisella tavalla tuli muutaman päivän päästä jo meidän kaikkien niskaan, kun WTC:n terroristi-iskut maailmaa ja meitä täällä järkyttivät. Aika karmivaa, että juuri tämän selontekokeskustelun jälkeen ja toiveiden jälkeen maailman rauhasta tuli kova palautus maan pinnalle.

Mutta juuri tämän vuoksi minä pidin erityisesti ulkoasiainvaliokunnan lausunnosta, jossa puhutaan juuri muuttuvasta maailmasta ja sen ennalta arvaamattomuudesta. Siinä todetaan selkeästi, että ainoa keino selvitä muuttuvasta maailmasta on johdonmukainen turvallisuuspolitiikka, jossa on se laaja turvallisuuskäsitys, jossa sotilaallisen varustautumisen lisäksi korostetaan taloudellisia, sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia, ympäristöön liittyviä näkökohtia. Erityisesti valiokunnan lausunnossa luku "Varautuminen uusiin uhkiin kuten terrorismiin" on mielestäni todella painavaa tekstiä. Se olkoon myös eduskunnan linjanvetona merkillepantava. Tässähän todetaan se, että terrorismi sinänsä uhkaa vakavasti turvallisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Mielestäni se on merkittävä huomio myös, kun nykypäivän terrorismissa, jota olemme nähneet viime aikoina, ominaispiirre on ollut myös tämä, että hyväksytään jopa laajat massakuolemat, siis näin aivan sairaalloinen on ihmismieli tämmöisessä.

Sitten kiinnitän huomiota biologisten ja kemiallisten iskujen ja ydinaseiskujen mahdolliseen uhkaan. Nämä ovat hyvin vakavia asioita. Siksi pistin merkille ihan tyydytyksellä sen, että valiokunta on huomioinut myös sen, että meidän on kansainvälisesti yhdessä edistettävä sitä, että teemme kaikkemme, että ydinpolttoaine ei joutuisi terroristien käsiin. Tämä on niin vakava asia kyllä, kun tietää nämä ongelmat esimerkiksi ydinpolttoaineen ja sen jätteen suhteen, että olisi varmasti laajemmankin tarkastelun paikka tästä näkökulmasta.

Mutta ennen kaikkea pidin siitä myös, että tässä todetaan reilusti se, että tärkeintä on kuitenkin puuttua siihen maaperään, mistä terrorismi kasvaa: köyhyyteen, epätasa-arvoon, siihen, että ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, ihmisten syrjäytyneisyyteen ja siihen, että demokraattisia olosuhteita ei ole maailmalla. Tämähän on se otollinen kasvualusta terrorismille. Minun mielestäni oli hienoa, että tässä lähdettiin siitä, että ensisijainen tehtävämme on demokratian ja ihmisoikeuksien ja taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Samoin koulutuksen edistäminen on erittäin tärkeää. Pistinpä myös oikein ilolla merkille korostukset siitä, että puhuttiin myös maailmankaupan oikeudenmukaisuuden ja kehitysyhteistyön merkityksestä tässä asiassa. Paitsi moraaliset myös itsekkäät syyt varmasti saavat meidät toimimaan näin. Onhan paljon halvempaa kuin lähettää joukkoja sotimaan huolehtia köyhien maiden toimintaedellytyksistä.

Jos puhemies vielä sallii lauseen: Mielestäni on aika hätkähdyttävää, kun luin eräästä lehdestä sellaisen arvion, että tällä hetkellä 5 prosenttia maailman vuotuisista sotilasmenoista turvaisi tällä hetkellä peruskoulutuksen, terveydenhuollon ja puhtaan juomaveden kaikille maapallon asukkaille kymmeneksi vuodeksi. Kyllä se pistää vähän miettimään sitä, mistä näkövinkkelistä ihmiskunnan näitä todella isoja asioita kannattaisi pohtia.

Viimeiseksi, puhemies, en tiedä, kuinka monta kertaa pitäisi vääntää rautalangasta meidän ryhmämme puheenjohtajan Antti Kalliomäen Nato-lausuntoja niille edustajille, jotka niitä tahallaan vääristelevät. Varmasti myös osaltani allekirjoitan sen, että sosialidemokraatit eivät ole Natoon menossa ollenkaan sillä tavalla kuin ed. Kankaanniemi tahallisesti vääristellen totesi. Onneksi ryhmämme puheenjohtaja Kalliomäki on myös itse jo muutamaan kertaan rautalangasta vääntänyt näitä ihan ymmärrettäviä lausuntojaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään istumme iltaa Iisakkina pitkään valtioneuvoston selonteon "Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001" merkeissä. Puolustusvaliokunta on useamman viikon aikana jo aamuvarhaisesta aloittanut yksimieliseksi saadun valiokuntamietinnön parissa työskentelyn. Pidän arvona sitä, että valiokunnassa sitkeiden neuvottelujen ja suuren asiantuntijajoukon kuulemisen jälkeen on päästy siihen asiakirjaan, joka on mietintönä tänään käsillä, mutta silti haluan tiettyjä näkökohtia tuosta henkilökohtaisesti myös terästää.

Lähden siitä, että puolustuskykyä ja valmiutta ei koskaan luoda hetkessä. Meidän on varauduttava pahaa päivää varten jo hyvinä päivinä. Siksi mielestäni olisi ollut hyvin suotavaa, että meillä olisi puolustusbudjetissa yläraja ollut miljardi markkaa enemmän. Kenties silloin ainakin osaltaan olisi voitu hoitaa henkilöstöpolitiikkaa nykyistä paremmilla ratkaisuilla ja ennen kaikkea varikoitten ja siirtojen ollessa kyseessä, joita valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko tuo esille.

Eräs kipukohta liittyy kysymyksiin maamiinoista, jalkaväkimiinoista. Keuruulaisena tiedän varsin hyvin tai ainakin sanottakoon jotain siitä, mitä nämä miinat ovat, koska siellähän niitä tehdään, Kalettomalla Pioneerivarikolla. Jokainen miina on tarkoin tallella rauhan aikana, niin tarkoin vartioitu kuin sotilaskoirin voidaan vartioida. Meidän miinamme eivät ole villisti räjähteinä hajallaan maastossa, kuten ne ovat joissakin kehitysmaissa. Meidän miinamme ovat tae uskottavasta maanpuolustuksesta. Kun hallitusohjelmassa puhutaan uskottavasta maanpuolustuksesta, kuten selonteossa, niin miinat ovat perusta, johon mielestäni tuota ilmausta voi kaikkein eniten nojata.

Miina on puhtaasti puolustuksellinen ase. Sillä ei hyökätä, mutta se on vahva puolustuksellinen ase, ja se takaa, että tähän maahan ei pahoissa aikeissa kenelläkään ole tulemista. Tämän ovat myös Suomessa vierailleet eri maiden ulkomaiset sotilasasiamiehet saaneet nähdä katsoessaan vaikkapa Keski-Suomen Pioneeripataljoonan harjoitteluja. Eli Suomessa on aivan eri asiasta kysymys, kun puhutaan maamiinoistamme ja jalkaväkimiinoista, kuin sillä sinänsä, ymmärrän hyvin, humanitäärisellä tavoitteella, jota Ottawan sopimus haluaa tavoitella. Mielenkiintoista on, että ne maat, jotka Ottawan sopimusta ovat rakennelleet, ovat saarivaltioita, eivätkä nämä maat koskaan ajattelisikaan merimiinoista luopumista. Suomen erityisolosuhteet ja EU:n erityisen pitkä itäraja on myös aina muistettava asia.

Lyhyesti sanoen: Suomen tulisi selvittää asia kansainvälisesti niin, että meillä ei ole tarkoituksenmukaista eikä mielekästä koskaan ajatellakaan luopua puhtaasti puolustuksellisista maamiinoistamme. Eri asia olisi, jos ne olisivat järjestäytymättömässä yhteiskunnassa villisti maastoon levitettyinä, mutta siitähän Suomessa ei ole kyse, ei edes sodan aikana, vaan viime sotiemmekin aikana tarkalleen jokainen miina oli merkitty, mihin se oli laitettu, ja kun rauha tuli ja jos oli mahdollista, tarkalleen ne myös sieltä olivat raivattavissa, nimenomaan suomalaiset miinat.

Kansainvälisiä pr-pisteitä Suomi voisi paljon paremmin tavoitella miinan ja räjähteitten raivaamistoiminnan kehittelyllä. (Ed. Kekkonen: Sitä tehdään jo!) Jo tällä hetkellä, aivan kuten ed. Kekkonen sanoi oikein, sitä tehdään, ja Suomi on aivan kansainvälisen kehityksen kärjessä. Tätä kärkeä edustaa myöskin kotipaikkakuntani Keuruun Keski-Suomen Rykmentin Keski-Suomen Pioneeripataljoona ja ennen kaikkea Keuruun Pioneerivarikko. Tätä humanitääristä kansainvälistä miinojen raivaamistyötä voitaisiin edelleen kehittää, sillä maailmassa on villisti ja vastuuttomasti levitettyjä räjähteitä tavattoman paljon ja niiden raivaaminen nykyvauhdilla on toivotonta työtä. Se vaatii vuosikymmenten ajan. Paljon parempi olisi Suomen hankkia todella hyödyllistä tekoa ja kansainvälistä pr-imagoa kehittämällä miinanraivaustoimintaa kansainvälistä humanitääristä miinanraivausta varten koulutuskeskuksena, eikä vielä kaikki hyviä keksintöjä ole keksitty miinanraivaamisvälineissäkään. Niissäkin on vielä paljon kehitettävää, ja tässä Suomella olisi edelleen paljon kehittämistä. Uskon, että kansainvälisesti katsotaan Suomeen, koska me olemme siinä nimenomaan kärjessä.

Edelleen kiinnitän huomiota siihen, että meillä Puolustuslaitoksen kohdalla ovat perin onnettomasti nousseet aivan äskettäin henkilöstön asuntojen vuokrat niiden järjestelyjen vuoksi, joita on tehty. Nämä kohtuuttomuudet pitäisi pikaisesti oikaista. Samoin kiinteistöuudistuksissa, joita puolustushallinnon sektorilla on suunniteltu, tulisi vieläkin harkita peruutusvaihteen asettamista ja tarkastella niitä niistä lähtökohdista käsin, jotka ovat puolustuksen kannalta järkeviä ja myöskin taloudellisia. Satoja miljoonia, ehkä puoli miljardia, saattaa vuositasolla olla Puolustusvoimien nettomenetys näissä asioissa, jos kaikkein huonoimmat kiinteistöjärjestelymallit tulevat, ja samalla osaava ja tunnollinen henkilöstö kokee asemansa uhanalaiseksi.

Korostan huoltovarmuutta kokonaismaanpuolustuksen näkökulmasta. Täällä on paljon puhuttu ruudin tuotannosta, nallien tuotannosta, ammusten tuotannosta. Ne pitää turvata. Semmoinen maa ei pitkälti sotaa käy, joka kriisitilanteessa joutuisi Internetin kautta tilailemaan ruutia jostakin Etelä-Afrikasta tai muualta. Kyllä meidän on oltava omavaraisia. Sodan aikana nuo toimitukset olisivat hyvin epävarmoja ja hintakin saattaisi olla korkea ja voisi olla, että matkalla ruutikin menisi toimintakunnottomaksi. Kyllä täytyy muistaa kansainvälistymisenkin ohella se, että meidän on oltava perusasioissa omavaraisia. Tämä koskee monia jokapäiväisiä asioita, joita elämässä kriisiaikana tarvittaisiin, jos huoltovarmuus joutuisi koetteelle. (Ed. Kekkonen: Tarvitaan myös laivoja, joilla ruutia kuljetetaan!) — Aivan oikein, tarvitaan laivoja. Olen tässä asiassa, ed. Kekkonen, samaa mieltä. Tarvitaan myöskin rautatietä. Sellaistakin yhteyttä pitää muistaa, ja tarvitaan ilmakuljetusyhteyksiä. Niissä pitää olla kotimaista sananvaltaa, että jollakin tapaa myös, jos tulisi kriisi, huoltovarmuustekijät toimisivat, mutta peruslähtökohtana pitää olla omavaraisuus mahdollisimman pitkälle.

Edelleen näen, että meidän käsitellessämme maanpuolustusta tulee muistaa kokonaismaanpuolustus, jossa aseellinen puolustus on vain yksi, mutta tärkeä ja välttämätön tekijä, nähdä eri hallintojen ja toimintojen yhteistoiminta, jolla pidämme huolen, että tämä maa kestää kaikissa tilanteissa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskityn vain pariin mielestäni tärkeään kohtaan, joita täällä on myöskin sivuttu.

Ensinnäkin valiokunnan lausumaehdotuksessa 3 eduskunta edellyttää, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti ja muutos toteutetaan siten, että henkilökunnalle tarjotaan lähinnä koulutusta vastaavaa työtä ja että elinkaareltaan päättymässä oleva kalusto huolletaan siirtymäkauden ajan nykyisissä varikoissa. Tämähän oli mietinnön loppuvaiheessa keskeinen asia, johon valiokunta paneutui ja josta käytiin ryhmien välillä neuvotteluja ja lopulta saatiin sekä opposition että hallituspuolueiden kesken hyvä kompromissi. Kun sitten miettii valtiohallinnossa aiemmin tapahtuneita toimenpiteitä, hyvin pitkälle tätä vastaavaa lausumaa käytettiin hyväksi, kun Tielaitosta liikelaitostettiin runsas vuosi sitten.

Tämä varikkojärjestelmän muutoshan ei ole säästötoimenpide, vaan lähinnä se tapahtuu toiminnallisesta lähtökohdasta. Aina valtion tehdessä toimenpiteitä koskien omaa henkilöstöä sen täytyy tapahtua hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen. Kun tässä tapauksessa on kyse useammasta varikosta ja kun kalusto on elinkaareltaan tietenkin eri pituinen, muutoksen täytyy tapahtua varikkokohtaisesti. Kun sitten Puolustusvoimat ja työvoima- ja elinkeinokeskukset yhdessä kuntasektorin kanssa hakevat sille osalle varikkojärjestelmistä vapautuvaa henkilökuntaa, jolle ei ole käyttöä varikkojärjestelmässä, sijoitusohjelmaa käyttäen muun muassa apunaan vakanssisiirtoja, kun uusiin tehtäviin siirtyville annetaan tarpeellinen koulutus ja kun siirtyville henkilöille taataan palvelusuhteen ehdot niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, tätä saavutusta voidaan pitää hyvänä, mihin valiokunta päätyi. Tietenkin tämä perustuu siihen, että nyt varastossa oleva kalusto ja siihen tapahtuva huolto kokee elinkaarensa päätöksen muutaman vuoden sisällä. Olisi ollut järjetöntä, että kaluston huolto olisi siirretty muualle, vaan nyt tullaan tämän eduskunnan päätöksen jälkeen tuottamaan ne huolto- ja korjaustoimenpiteet niillä varikoilla, missä kalusto tällä hetkellä on. Tietenkin voidaan jo lähteä hallintoa uudistamaan, yhdistämään varikkoja, mutta kuitenkin niin, että huolto jää nykyisiin pisteisiinsä.

Tulee mieleen sellainen juttu, kun entisen Neuvostoliiton aikana Eestissä oli lossikuski, jolta varastettiin lossi. Hän 20 vuotta hoiti tätä tehtävää ilman lossia ja jäädessään eläkkeelle totesi, että lossi varastettiin 20 vuotta sitten, mutta palkka juoksi koko ajan. (Ed. Kekkonen: Sitä sanotaan sosialismiksi, ed. Wallin!) Näinhän me emme voi tietenkään toimia, eli kun kaluston elinkaari päättyy, niin tietenkin huoltotoimenpiteet päättyvät. Näin ollen näille työntekijöille koulutuksen, vakanssisiirtojen ja muiden avulla tullaan etsimään omasta kotiympäristöstään tai sitten muualta työpaikka. Tämän toimenpiteen tietysti tulee perustua riittävän pitkälle ulottuvaan kokonaissuunnitelmaan, niin kuin on todettu. Ryhmäpuheenjohtajamme Antti Kalliomäki totesi myöskin, että sosialidemokraatit yhtyvät valiokunnan lausumaan, jossa erityisesti henkilöstön asemasta kannetaan huolta. Tämän lausumaehdotuksen pohjalta voidaan hyvinkin lähteä tätä uudistusta tekemään. Uskon, että ne toimenpiteet, mitä tullaan tekemään, ovat hyväksi nykyiselle henkilökunnalle.

Toinen asia, mihin haluaisin vielä kiinnittää huomiota, on puolustusmateriaaliteollisuus, jonka osalta puolustusvaliokunta lausui, että kotimainen ruuti- ja ammustarviketuotanto on säilytettävä jo riittävän huoltovarmuuden takaamiseksi. Tämä on tärkeä lausuma. Jos lähdetään kriisitilanteeseen, niin kyllä ensimmäiseksi tietenkin meidän täytyy taata se, että itsenäisellä maalla on oma ruutiammustuotanto.

Tässä vaiheessa haluan myöskin kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja valiokuntaneuvosta erinomaisesta työstä ja hyvästä hengestä, mitä valiokunnassa on ollut, ja myöskin kaikkia valiokunnan jäseniä. Tämä työ on opettanut minua paljon tänä syksynä.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Käsillä olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomen toimintalinja on kiteytetty kolmeen perustekijään: uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja osallistumiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Puolustusympäristömme on kuitenkin muuttunut. Perinteisen sotilaallisen konfliktin uhka on vähäinen. Tilalle on noussut uudenlaisia uhkakuvia: informaatio- ja ympäristöuhkat, kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi. Nämä tekijät on huomioitava maamme turvallisuutta ja puolustusta suunniteltaessa.

Syyskuun 11. päivän tapahtumat havahduttivat meidät kaikki havainnoimaan ympäristöämme aivan uudella tavalla. Nämä terroriteot sotivat vastaan kaikkea sitä, mitä me kunnioitamme: demokratiaa, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Kuitenkin jos tarkkaan katsomme, löydämme näistä tapahtumista myönteisiäkin piirteitä. Tämä on yhdistänyt maailman kansoja ja valtioita aivan uudella tavalla. Valtiot ovat yhteistoimin ryhtyneet terrorisminvastaiseen työhön. Venäjän suhteet länteen ovat tiivistyneet.

Tulevaisuuden uskottavan puolustuksen kannalta on tärkeää puolustusjärjestelmämme kokonaisvaltainen arviointi ja suunnittelu sekä taloudellisista suhdanteista riippumaton, pitkäjänteinen rahoitus. Puolustusjärjestelmämme perusta tulee tulevaisuudessakin nojaamaan yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen maanpuolustukseen. Alueellinen puolustus on periaatteiltaan erittäin moderni ja kustannustehokkuudeltaan hyvä ratkaisu Suomen puolustamiseen.

Arvoisa puhemies! Pirkanmaalaisena kansanedustajana kannan erityistä huolta selonteossa esitetyistä supistuksista koskien varikkojärjestelmäämme. Suomessahan on tällä hetkellä yhteensä 16 varikkoa. Nyt käsittelyssä olevassa mietinnössä näistä 5:tä on esitetty lakkautettavaksi. Lakkautettavien varikoiden joukossa on 3 varikkoa Pirkanmaalta: Oriveden, Vammalan ja Sääksjärven varikot. Nämä varikot ovat alueensa merkittäviä työllistäjiä työllistäen yhteensä noin 250 henkilöä. Varikot ovat paitsi työllistäjiä myös merkittäviä perinteikkään maanpuolustushengen ylläpitäjiä alueellaan. Varikoiden lakkauttaminen ei välttämättä heikennä kansallisen puolustuksemme uskottavuutta, mutta tällaisen päätöksen aluepoliittiset seuraukset ovat tuhoisat.

Näillä alueilla on samanaikaisesti useita toteuttamistaan odottavia uhkakuvia. Esimerkiksi Oriveden osalta puhutaan samanaikaisesti maanmittaustoimiston lakkauttamisesta ja Vammalassa käräjäoikeuden lakkauttaminen on pitkään esillä ollut asia. Mikään näistä alueista ei ole ollut mukana viimeaikaisissa valtion aluepoliittisissa linjauksissa koskien esimerkiksi seutuhankkeita ja aluekeskushankkeita. Kuka kantaa vastuun kokonaisuudesta? (Ed. Vihriälä: Hallitus!)

Hallituksen viimeaikaiset alue- ja maaseutupoliittiset linjaukset ovat nimenomaan korostaneet valtion virastojen ja laitosten hajasijoittamista. Välillä tuntuu siltä, että teemmepä hallituksen tasolla mitä tahansa päätöksiä, virkamieskunta elää omaa elämäänsä. Toistaiseksi ainoastaan poliisihallinnon osalta näitä päätöksiä on sisäministeri Itälän toimesta toteutettu niin kuin pitää. Heilauttaako häntä koiraa vai koira häntää?

Alue- ja työllisyyspoliittisten vaikutusten lisäksi Vammalan ja Oriveden varikoiden lakkautuksilla voi olla vaikutusta Puolustusvoimien toimintaan ja valmiuteen. Panostuotannon vähentyminen tai loppuminen Vammalan varikolta merkitsee, että Patria Vammas Oy joutuu hankkimaan varikolta saamansa palvelut muualta Puolustusvoimien maksaessa nämä lisäkustannukset.

Arvoisa puhemies! Kun yleensä puhutaan rationalisoinnista, tulisi siitä olla konkreettisesti myös hyötyä ja toimenpiteet tulee toteuttaa yhteistyössä henkilöstön kanssa siten, että henkilöstölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Kysymys kuuluukin: Mitkä ovat konkreettiset varuskuntien lakkauttamista koskevilla toimenpiteillä saavutettavat nettosäästöt, jos otamme huomioon vielä aluepoliittiset vaikutukset ja nimenomaan Pirkanmaan osalta näillä kolmella alueella? Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan todennut, että toimenpiteillä saatava nettosäästö jää varsin pieneksi. Suora lainaus puolustusvaliokunnan mietinnöstä: "Todennäköistä on, että toimenpiteiden yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat."

Näin ollen on hyvä, että puolustusvaliokunta on kiinnittänyt mietinnössään asiaan huomiota ja todennut, että rationalisointitoimenpiteiden kokonaistaloudelliset vaikutukset tulee selvittää ennen niiden toteuttamista. Rationalisointitoimenpiteiden hyöty arvioidaan asiantuntijalausunnoissa vuositasolla noin 175 miljoonaksi markaksi. Rakennemuutoksesta on arvioitu aiheutuvan myös kustannuksia 80 miljoonan markan edestä kolmena seuraavana vuonna. Kuitenkin, jos ajattelemme, että tällä hetkellä Sääksjärvellä sijaitseva lataamo korvataan tulevaisuudessa uudella lataamolla, joka sijoitetaan esimerkiksi Haapajärvelle — muistelen tässä, että jo aikoinaan tutkittiin tätä Haapajärven mahdollisuutta ja todettiin, että se toteutuessaan on liian kallis vaihtoehto — jo tämä toimenpide maksaa enemmän kuin 80 miljoonaa markkaa. Sääksjärvellä toimii parasta aikaa hyvä lataamo, ja ilman tällaista lataamoa me emme missään tapauksessa tulevaisuudessa pärjää.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Valtiontilintarkastajien työlistalle on tulossa aihepiiri, jonka tarkoituksena on selvittää varuskuntien lakkauttamiseen liittyviä kansantaloudellisia kustannus- ja kokonaistaloudellisia vaikutuksia. On hyvä, että katsomme lähtökohdat ja puntaroimme, mitä veronmaksajalle on jäänyt käteen, jotta pystymme paremmin luotaamaan myöskin tulevaisuuteen. Eikö olisi syytä odottaa tätäkin selvitystä ennen näitä lakkautuspäätöksiä?

Arvoisa rouva puhemies! Tulen myöhemmin tämän yön aikana yhtymään ed. Mikko Kuopan tekemään ponteen, joka koskee pirkanmaalaisia varikoita ja joka tulee äänestykseen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yritän tiivistää puheenvuoroni 2 minuuttiin täältä paikaltani.

Yhdyn kaikkiin niihin näkemyksiin, joita täällä on esitetty, ja annan arvon sille, että mietintö on yksimielinen siitä huolimatta, että siitä todennäköisesti äänestyksiä käydään, niin kuin äsken kuultiin, samoin kuin sille, että tuleva puolustuspoliittinen selonteko käydään parlamentaarisesti laajalla pohjalla, mikä antaa sille entistä enemmän painoarvoa.

Yksi asia mietinnössä kumminkin on käsitelty hyvin ohuesti, enkä salissakaan ole kuullut kovinkaan paljon puheenvuoroja nimenomaan Kauhavan Ilmasotakoulun kohtalosta. Nimittäin me Vaasan vaalipiirissä tiedämme kyllä miltä tuntuu, kun varuskunta lakkautetaan, ja me näemme, että Kauhavan Ilmasotakoulu tarjoaa koko Suomelle myöskin lisääntyviä haasteita ja mahdollisuuksia juuri sen takia, että se sijaitsee oikealla paikalla. Kauhavan ympärillä sijaitsee laaja alue, missä on vapaata ilmatilaa, josta on tällä hetkellä Euroopassa oikein kova pula. Meillä on hyvä kalusto, meillä on hyvä koulutusjärjestelmä, ja lisäksi näyttää olevan niin, että muutkin Euroopan maat alkavat olla kiinnostuneita mahdollisesti tulevaisuudessa lentokoulutuksesta Suomessa.

Tämä on aivan uusi ala, ja toivoisin, että puolustuspolitiikan ja myös ulkoministeriön johto kävisivät tilaisuuden tullen keskustelua, onko tässä uusi mahdollisuus myöskin kehittää Ilmavoimia, jos tarjottaisiin uusia yhteistyömahdollisuuksia myös muille Euroopan maille sotilaskoulutukseen. Tiedän, että tämä saattaa olla aihe, joka herättää myöskin ajatuksia, voidaanko esimerkiksi Nato-maiden lentäjiä kouluttaa Suomessa, mutta katson, että siitä olisi enemmän meille hyötyjä kuin haittoja. Toivon, että tämä otetaan myöskin huomioon, kun tulevaisuudessa mietitään Ilmavoimien kehittämistä Suomessa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta on huomioinut mietinnössään mielestäni hyvin ulkoasiainvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan lausunnot, ja muutenkin puolustusvaliokunnan mietintö on, niin kuin täällä on todettu, huomattavasti parempi kuin selonteko. Tästä varmasti kiitos koko valiokunnalle, mutta erityisesti sen puheenjohtajalle ja valiokuntaneuvokselle. He ovat tehneet uutteraa ja hyvää työtä.

Alueellista puolustusjärjestelmää pidetään yllä sekä laajamittaisen hyökkäyksen että strategisen iskun varalta, todetaan mietinnössä. Sen perustana ovat laajat yleisen asevelvollisuuden kautta muodostettavat reserviläisjoukot. Joukkotavoitteena selonteossa on 350 000 sotilasta vuoden 2008 loppuun mennessä. Vuoden 1997 selontekoon verrattuna enimmäisvahvuus on pienentynyt lähes 80 000 hengellä. Tämä on tiennyt ja tietää varuskuntien lakkauttamista ja toimintojen supistamista. Mutta ajatellessamme nykyaikaista sodankäyntiä valiokunnan ilmaisemat kannanotot mietinnössä ovat kyllä perusteltuja.

Yleisen kehityksen mukaisesti tulevaisuuden Puolustusvoimissa panostetaan nyt määrän sijasta laatuun. Tämä on asiantuntijakuulemisessa myöskin puolustusjaostossa tullut selvästi esille. Supistukset kohdistuvat erityisesti sellaisiin joukkoihin ja yksiköihin, joiden suorituskyky on vähentynyt ja joilla on käytettävissään suurelta osin ikääntynyttä materiaalia.

Täällä on paljon puhuttu varuskuntien ja varikkojen lakkauttamisista, ja ne näyttävät väistämättömiltä, vaikka ovatkin ikäviä. Mutta tämä on realiteetti. (Ed. Gustafsson: Äänestykset ovat edessä!) — Kyllä, muistamme myöskin, kun Vaasan ja Oulun varuskunnat lakkautettiin, ei tainnut tulla tukea silloin Pirkanmaan puolestakaan niille, kun olisi tarvittu. Sitä tukea on haettu, mutta ei tahtonut löytyä. Mielestäni tämä on realismia, jonka edessä nyt sitten äänestyksissäkin olemme. (Ed. Gustafsson: Vaasa ja Orivesi on eri asia!) — Aivan, ed. Gustafsson, ne ovat aivan eri paikkakuntiakin, mutta Vaasassakin olisi tarvittu varuskuntaa aikanaan. (Välihuutoja) Kyllä, se tiedetään.

Arvoisa puhemies! Lapin puolustuksen uskottavuuden ja arktisen koulutuksen (Hälinää — Puhemies koputtaa) näkökulmasta on tärkeää, että varusmieskoulutusta kehitetään sekä Sodankylässä että Rovaniemellä. Pitää kantaa pohjoisestakin huolta, ed. Gustafsson. Tähän valiokunnan kantaan mielestäni on helppo yhtyä. Toivottavaa olisi myös, kuten ed. Salo äsken ja myöskin jo aikaisemmin illalla ed. Mäki-Hakola puuttuivat Kauhavan Ilmasotakouluun, että Kauhavan yksiköstä voitaisiin kehittää vahva koulutuskeskus. Sitä me ajamme. Ennen kaikkea toivomme sitä, että kun seuraavaa selontekoa valmistellaan, tämä Kauhavan asia otetaan myöskin vakavasti. Sitten katsotaan, ed. Gustafsson, kun taas tulee muutoksia, mistä löytyy yhteisymmärrystä, voidaanko säilyttää varuskuntapaikkakuntia vuoden 2004 selonteossa, kuka täällä on silloin puolustamassa (Ed. Gustafsson: Ed. Vihriälä on paikalla!) — Aika sen näyttää, kuka on paikalla, ed. Gustafsson. (Eduskunnasta: Vaalit on välillä!) — Aivan.

Arvoisa puhemies! Selonteossa jalkaväkimiinakysymys on saanut runsaasti huomiota. Siinä todetaan, että Suomi tukee henkilömiinojen tehokasta ja maailmanlaajuista kieltoa ja osallistuu EU:n toimintaan Ottawan sopimuksen tavoitteiden ja yleismaailmallisen täytäntöönpanon edistämiseksi. Valtiovarainvaliokunnan puolustusjaostossa todettiin, että rahoituskehykset eivät mahdollista luopumista jalkaväkimiinoista ja niitä korvaavien järjestelmien hankintaa.

Ed. Vistbacka on tehnyt myöskin lausumaesityksen. Kun sitä vertaa valiokunnan mietintöön, niin olin jo ajatellut tukea ed. Vistbackan lausumaa, mutta nyt näyttää, että valiokunnan mietintö on voimakkaampi kuin ed. Vistbackan lausuma, joten täytyy kyllä kai sitten pysyä puolustusvaliokunnan mietinnössä, mitä tulee nimenomaan jalkaväkimiinojen osalta.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustuksen suunnittelukunnan tuore selvitys osoittaa, että lähes 80 prosenttia suomalaisista vastustaa liittoutumista ja haluaa, että Suomi puolustaa itse itseään eli sanoo "ei" Natolle. Samoin tekee puolustusvaliokunta lausunnossaan: "Liittoutumattomuus on nykyoloissa Suomelle paras". Näinhän asia on. Liittoutumattomuus tarjoaa meille mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen muutoksessa.

En kannata Nato-jäsenyyttä, mutta kyllähän kaikki toiminnot osoittavat, minne olemme matkalla. Minusta se on rehellisesti tässä salissa tänäkin iltana todettava. Kun aikanaan tämä sali valitsi sen, että me menimme Euroopan unioniin, me valitsimme viitekehityksen, ja meidän on turha potkia tätä tutkainta vastaan. Minusta tämä pitää avoimesti myöntää ja tunnustaa. Suomen Kuvalehden teettämä mielipidetiedustelu sanoo, että 57 prosenttia suomalaisista haluaa Nato-oven pysyvän auki. Suomen ei tarvitse seurata Baltian maita, kun ne menevät Natoon, niin kuin näyttää käyvän, mutta kyllä meidän pitää itsenäisesti tehdä myös omat ratkaisut, etteivät muut tee niitä meidän puolestamme.

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallituskeskeinen selontekomalli jättää puolustuspolitiikan ja muun yhteiskunnan välisen yhteyden liian ohueksi. Näin on eräässä lausunnossa nykyinen puolustusministeri Enestam todennut. Linjaukset onkin valmisteltu tähän saakka hallituksen asettamissa neuvottelukunnissa. Opposition syrjäyttäminen puolustuspolitiikan päätöksenteosta on kansallisesta näkökulmasta ollut mielestäni epäviisasta. Toivottavasti nykyinen hallituskeskeinen valmistelu ja päätöksenteko on tullut nyt tiensä päähän.

Puolustusministeri Enestam on esittänyt, että eduskuntaryhmät sidottaisiin tavalla tai toisella seuraavaan vuoteen 2004 tähtäävän selonteon valmisteluun. Nyt puolustusvaliokunta edellyttää ensimmäisessä lausumaehdotuksessaan, että vuoden 2004 selonteko valmistellaan parlamentaarisesti siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa, jolloin soveltuvalla tavalla on hyödynnettävissä myös kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin aikana.

Tänään arvioidessamme niin sanottuja parlamentaarisia puolustuskomiteoita voimme todeta, että ne tekivät hyvää työtä. Laajapohjainen valmistelu johti poliittisten kiistelyjen vaimenemiseen puolustuspolitiikan ympärillä ja helpotti poliittista päätöksentekoa puolustuksen perusratkaisuista ja ennen kaikkea maanpuolustuksen kehittämislinjoista.

Arvoisa puhemies! Sopiikin kysyä, mitä parlamentaarisessa valmistelussa tänään pelätään. Eikö avoin keskustelu ja demokraattinen valmistelu lisää luottamusta valittavaan puolustuspolitiikan linjaan? Edessähän on erittäin suuria linjaratkaisuja alueellisen puolustusjärjestelmän toimivuudesta ja Maavoimien tulevaisuuden asejärjestelmistä aina sen pohtimiseen, turvaako sotilaallinen liittoutumattomuus jatkossakin Suomen aseman.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Päivällä tässä salissa käytiin tovi keskustelua, jossa miljardit vilistivät ja bruttokansantuoteprosentit elivät omaa elämäänsä. Kysymyksiä esitettiin puolustusministerille, ja hän niihin erinomaisesti vastasi. Kun keskustelua käytiin myös senkin jälkeen, kun herra puolustusministeri täältä poistui, havaitsin tänään käsiini osuneesta Sotilasaikakauslehdestä, ihan tuore numero, joulukuun numero, tasavallan presidentin haastattelun, jossa hän puuttuu näihin samoihin asioihin, joita täällä päivällä käsiteltiin, jolloin nämä prosentit vilistivät vähän kyseenalaisella tavalla, jos nyt totuutta pidetään silmämääränä.

Herra puhemies! Jos puhemies sallii, niin mielelläni siteeraisin tasavallan presidenttiä. Kysymykseen, voidaanko uskottava puolustuskyky ylläpitää ja sitä kehittää selonteossa annetulla 10,8 miljardin markan vuotuisella kehyksellä, joka on 1,3 prosenttia bkt:sta, presidentti Halonen totesi selkeästi:

"Olen aina sanonut, ettei prosenteilla puolusteta vaan miehillä ja kalustoilla. Tietysti Naton piirissä halutaan mitata keskinäistä taakan jakoa ja sen vuoksi on ollut esillä näitä prosentteja. Meidän ei tässä mielessä tarvitse täyttää mitään 2 prosentin Nato-tasoa." Minusta tämä on aika selkeätä tekstiä. "Meillä on asevelvollisuusarmeija, ja se on mielestäni erinomaisen hyvä perusratkaisu kolmesta syystä."

Ja presidentti jatkaa:

"Ensimmäinen syy on sotilasstrateginen: kun on suuri maa ja pieni väki, silloin asevelvollisuuspohjainen ratkaisu on erinomainen ja se kannattaa säilyttää.

Toiseksi tarvitaan kansan tukea riippumatta siitä, onko kysymyksessä palkka- vai asevelvollisuusarmeija. Kaikkien tutkimusten mukaan armeijallamme on vahva kansan tuki.

Kolmanneksi tulevat ne mahdolliset haasteet tai uhkat, joilta pitää puolustautua. Olemme tehneet aika yksimielisesti globaalisella tasolla arviot, ettei perinteisen sodan uhka ole kovin suuri. Riskiksi saattavat muodostua monimutkaiset aseelliset konfliktit, jotka levitessään muodostavat uhkan. Mielestäni" — sanoo siis tasavallan presidentti — "tällainen asevelvollisuusarmeijapohjainen järjestely on kaikissa poikkeusoloissa erittäin käyttökelpoinen ratkaisu."

Minusta tässä on pähkinänkuoressa hyvin paljon meidän puolustuksellista filosofiaamme, mutta myöskin rahasta puhutaan tavalla, joka ei jätä kovin paljon tulkinnan varaa. Eli kun täältä puhujakorokkeeltakin esitetään teorioita, että meidän täytyy panna 2 prosenttia puolustukseemme bkt:sta, jos menemme joskus Natoon, se ei todellakaan ole niin. Meidän ei tarvitse täyttää näitä kriteereitä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä käytiin päivällä keskustelua myöskin siitä, miten näitä asioita täytyisi valmistella. Kaivoin esiin lähetekeskustelupuheenvuoron, joka taisi olla myöskin ryhmäpuheenvuoro. Kun nyt siteeraamaan olen ruvennut, niin teen sitä edelleenkin. Nyt siteeraan itseäni. Puhutaan selvitystyöstä, joka koskee siis sitä, miten näitä päätöksiä tehdään. Havaitsen sanoneeni: "Selvitystyön tueksi tulisi asettaa seurantatyöryhmä, jossa olisi myös parlamentaarista edustusta. Näin voitaisiin edesauttaa valmistelu- ja päätöksentekoprosessien luontevaa etenemistä - -." Minusta tämä on käyttökelpoisesti sanottuna vielä tänäänkin, jolloin me käsittelemme puolustusvaliokunnan mietintöä.

Herra puhemies! Jos katseet johonkin yksittäiseen paikkaan kohdistuvat tätä asiaa käsiteltäessä, niin se yksittäinen paikka on Orivesi. Orivedelle tämä varikkokysymys on todella vaikea ja raskas. On itsestäänselvää, että se suonenisku, mikä Orivettä tässä on kohtaamassa, edellyttää valtiolta erityistoimia. Valtion täytyy ryhtyä erityistoimenpiteisiin, jotta Orivedelle ei käy niin huonosti kuin pahimmat vaihtoehdot antaisivat aihetta olettaa. Minusta tämä on valtion, meidänkin, velvollisuutemme.

Herra puhemies! Pari sanaa vielä miinoista. Täällä on käsitelty miinakysymystä hyvin monella tavalla ja monipuolisesti. Se linjaus, joka tehtiin, oli kompromissi, se oli kovan työn tulos. Yksi näkökulma ei ole ulottunut tähän saliin: Kun miinoista luovutaan ja jos niistä luovutaan erittäin nopeasti, se ratkaisu merkitsee uuden teknologian kehittämistä. Voisi olla jopa niin, että kansainvälinen aseteollisuus ei välttämättä suhtautuisi kovin penseästi siihen ratkaisuun, että miinat poistettaisiin mahdollisimman nopeasti. Avaisihan se ainutlaatuisen mahdollisuuden korvaaville järjestelmille, korvaaville asejärjestelmille, joille varmasti olisi kysyntää tämän miinaratkaisun jälkeen.

Muistan kysyneeni valiokunnassa joltakulta asiantuntijalta, eikö hän pelkää, että kovin nopea miinaratkaisu saattaisi laukaista jopa eräänlaisen jos ei nyt varustelukierrettä niin varustautumiskierteen sillä puolella. En muista saaneeni oikein minkäänlaista vastausta kysymykseen, eli kysymys jäi leijumaan ilmaan siinä tilanteessa, ja se nyt vähän leijuu ilmassa tässäkin tilanteessa, herra puhemies. Se peruslinjaus, jonka me olemme tehneet, että olemme liittymässä Ottawan sopimukseen 2006 ja sitten 2010 olisimme luopuneet kokonaan miinoistamme edellyttäen, että puolustuskykymme ei siitä vaarannu, on tietysti se linjaus, jonka takana olen niin yksityisenä kansanedustajana kuin myöskin puolustusvaliokunnan jäsenenä, joka tähän lopputulemaan on päätynyt.

Puolustusministeri  Jan-Erik  Enestam

Arvoisa puhemies! Puuttuisin ed. Kekkosen erinomaisen puheenvuoron loppuosaan. On selvää, että jos lähdetään korvaamaan globaalisti maamiinoja, se väistämättä johtaa asevarusteluun, koska kaikki korvaavat järjestelmät maksavat huomattavasti enemmän. Siitä ei ole epäilystäkään. Arvio Suomen osalta vaihtelee, mutta ulkoministeriön laskelma päätyy siinä 4 miljardin markan luokkaan. Siitä se ei varmaankaan paljon ole tullut alas, pikemminkin päinvastoin. Jos tätä ynnätään, lopputulema on tietenkin tämä.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on ollut käsiteltävänä laajasti niin ulkoasiainvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa kuin puolustusvaliokunnassa. Voi todeta, että puolustusvaliokunta on mietintöönsä ottanut hyvin lausunnot, jotka ulkoasiainvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta ovat esittäneet. Turvallisuuskysymykset sinänsä ovat tärkeitä niin meidän päättäjien kuin yksittäistenkin kansalaisten näkökulmasta. Puolustusvaliokunta on saanut aikaan yksimielisen mietinnön. Tämä on tärkeää.

Lähetekeskustelu selonteosta käytiin ennen syyskuun 11. päivää, siis sitä päivää, joka merkittävästi nosti koko maailman turvallisuuskysymykset esille ja, voi sanoa, ennen kaikkea toi erilaiset uhkat ja turvattomuutta aiheuttavat asiat esille, lähelle jokaista. Olemme saaneet kokea, että maailma ei ole varautunut tämänlaisiin yllättäviin kriiseihin. Tänään on varmistuttava siitä, että ihmisoikeuksia noudatetaan ja demokratiaan kuuluvia menettelytapoja kunnioitetaan koko maailmassa.

Erityisesti haluan nostattaa Afganistanin-kysymyksen. Afganistanin jälleenrakennuksessa tarvitaan kansainvälisiltä yhteisöiltä suurta panostusta, jotta voidaan odottaa demokratian ja maan sisäisen tilanteen eheytyvän. Nyt on aika käydä kiinni terrorismin syytekijöihin. Tämä edellyttää syvää, pitkäjänteistä työtä. Kysymys on köyhyydestä, nälän poistamisesta ja ihmisoikeuksien toteutumisesta kaikkialla. On kunnioitettava eurooppalaista ihmisoikeuksien toteutumista. Elintasokuilujen kaventamisesta on maailmanlaajuisesti kysymys. Se on mielestäni oikeudenmukaisuutta ja se on asetettava tavoitteeksi.

Vuonna 97 eduskunnalle annetussa selonteossa esitettiin, että vuonna 2001 arvioidaan tarkistusluontoisesti puolustuksen rakennemuutosta. Nyt esitetystä selonteosta selviää, että tuleva selonteko on tarkoitettu laajemmaksi. Valtioneuvosto esittää, että laajemman selonteon aikataulua aikaistetaan. Tuleva selonteko, joka oli ajateltu 2005, aikaistetaan 2004 toteutettavaksi. Puolustusvaliokunta on yhtynyt myös aikaistamiseen, ja perusteet ovat selkeät.

Miksi nyt käsittelyssä oleva selonteko on valmisteltu enemmän virkamiestyönä kuin laajasti? Tämä kysymys on mielestäni oikeutetusti noussut keskustelussa jo aikaisemmin esille, ja yhdyn niihin kyselijöihin. Tämä selonteko on ikään kuin välitilinpäätös. Kuitenkin kiitos valiokunnille, jotka ovat paneutuneet perusteellisesti tähän selontekoon. Puolustusvaliokunnan lausumaehdotus n:o 1 onkin kokonaisuudessaan hyvä lähtökohta vuoden 2004 selonteon valmisteluissa. Kansalaismielipiteellä tulee olla käytännön merkitys. Lausumaehdotuksessahan esitetään, että selonteon valmistelussa on soveltuvalla tavalla hyödynnettävä kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin aikana.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa esitetään, että alueellisia ja paikallisia konflikteja saattaa puhjeta uusia ja myös Euroopassa tai sen lähialueilla. Yhdysvallat säilyy selonteon mukaan johtavana kansainväliseen turvallisuuteen vaikuttavana toimijana. Tässä ympäristössä, erilaisten asioiden vaikutuskentässä, mielestäni Suomen on taattava ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintakykynsä sekä säilytettävä uskottava puolustuskyky tänään ja myös tulevissa, mahdollisesti uusissakin tilanteissa. Tähän tarvitaan alueellista puolustusjärjestelmää ja yleistä asevelvollisuutta.

Käsittelyssä olevassa selonteossa esitetään, että vuosina 1997—2000 toteutettiin merkittävä osa rakennemuutoksen edellyttämistä toimenpiteistä. Rakennemuutoksen tarkoituksena on ollut kohdentaa voimavaroja Puolustusvoimien kehittämisen ja toiminnan painopistealueille. Tämän muutoksen yhteydessä Puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä vajaa 2 000 eli 1 820 henkilöä on saanut määräyksen uuteen tehtävään ja kaikkiaan 202 on jouduttu irtisanomaan. Vuoden 2001 selonteossa rakennemuutosta esitetään jatkettavaksi. Tätä rakennemuutosta tehtäessä tulee tunnistaa, että irtisanomiset ja ihmisten siirtämiset pakkosiirroin, niin kuin ne ainakin kokemuksellisesti ovat, eivät tuota hyvinvointia, eivät yksilölle eikä yhteiskunnalle.

Puolustusvaliokunta on hyvin kiinnittänyt huomiota varikkojärjestelmän suunniteltuun rationalisointiin. Lähtökohta-ajatuksena on, että nykyinen varikkojärjestelmä on liian suuri ja laaja. Selonteossa siis esitetään, että sitä keskitetään. Lakkautettaviksi esitettävistä kolme, Orivesi, Sääksjärvi ja Vammala, kuuluu samaan maakuntaan eli Pirkanmaalle. Niin pirkanmaalaiset kansanedustajat kuin muutkin ovat esittäneet, että tämä on liikaa yhdelle maakunnalle. Itsestäänselvää on, että lakkauttamisesta seuraa näille paikkakunnille niin kuin maakunnalle omat negatiiviset vaikutuksensa. On siis kysymys myös aluepoliittisesti tärkeistä asioista. Tämä koskettaa erityisesti Oriveden tilannetta, jossa on ollut muitakin valtion taholta tehtyjä muutoskysymyksiä.

Puolustusvaliokunta korostaa, että rationalisointitoimia tulee valmistella siten, että henkilöstö on valmistelussa mukana. Miten tämä on toteutunut tai toteutuu? Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa arvioidaan, että suunniteltujen toimenpiteiden nettosäästö jää varsin pieneksi. On erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetaan myös, että rakennemuutoksesta seuraavat yhteiskunnalliset kustannukset ovat jopa säästöjä suuremmat. Kysymykseni on siis, mikä merkitys näillä arvioilla ja tiedoilla on. Rationalisointitoimenpiteiden kokonaistaloudelliset vaikutukset tulee siis selvittää ennen niiden toteuttamista. Nyt on kysymys, tehdäänkö niin, ja tätähän täällä on peräänkuulutettu. Ei riitä, niin kuin puolustusministeri Enestam sanoi, että ne pyritään ottamaan huomioon. Tarvitaan selkeitä, konkreettisia toimia. Puolustusvaliokunta edellyttää myös hyvää henkilöstöpolitiikkaa, ja siitähän tässä on kysymys, kun tämä toteutetaan.

Käydyssä keskustelussa ovat siis erittäin voimakkaasti nousseet esiin puolustusvaliokunnan mietinnössä esitetyt ponnet. Mielestäni nämä kaikki ovat erittäin hyviä. Erityisesti kolmas ponsi, joka edellyttää, että varikkojärjestelmän muutosta tarkastellaan varikkokohtaisesti jne., on erittäin hyvin sanottu. Tulen yhtymään mahdollisesti tulevaan äänestykseen, missä ed. Kuoppa tulee esittämään tähän ponteen esitetyn jatkolauseen, joka tarkoittaa, että suunnitelmasta lakkauttaa Oriveden, Sääksjärven ja Vammalan varikot luovutaan. Näen erittäin tärkeänä, että tämä toteutuisi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivoisin, että puolustusvaliokunnan esittämä ensimmäinen lausumaehdotus tulisi nimenomaan myös toteutumaan seuraavaa selontekoa tehtäessä ja valmisteltaessa.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on valmistunut mielenkiintoiseen aikaan. Se jätettiin eduskunnalle 13.6.2001, kolme kuukautta ennen Yhdysvaltojen traagisia terrori-iskuja. Se on täällä palautekeskustelussa kolme kuukautta noiden iskujen jälkeen. Jos selonteko olisi annettu vasta noiden kohtalokkaiden iskujen jälkeen, se olisi varmasti ollut erilainen. Miten se olisi nykyisestä poikennut, on vaikea sanoa, mutta syksyn tapahtumat ovat muuttaneet koko turvallisuusajattelun ympäri maailmaa.

Terrorismin torjunta on eräässä mielessä paljon vaikeampaa kuin perinteinen sodankäynti. Siinä vihollista ei tunneta ja sen torjuminen ennakolta on vaikeata. Jossain määrin selonteossa on jo kuitenkin huomioitu uuden aikakauden uhkat. Selonteossa todetaan, että yhteiskunta varautuu sekä poikkeusoloihin että normaalioloissa tapahtuvien häiriöiden varalle. Tavoitteena on ehkäistä ennalta yhteiskunnan toimintakykyä heikentävien tilanteiden syntyminen sekä luoda edellytykset hallita näitä tilanteita ja niiden seurauksia. Häiriötilanteet ovat osa laajaan turvallisuus-käsitteeseen sisältyvistä uhkista, ja selonteossa niihin lasketaan myös tartuntataudit, tietojärjestelmiin kohdistuvat uhkat, järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus, terrorismi, ympäristön muutokset, suuronnettomuudet ja kriisitilanteiden aiheuttamat äkilliset ja laajat väestöliikkeet.

Vaikka selonteossa puhutaankin tutun tuntuisista tämänsyksyisistä asioista, ei kyse kuitenkaan ole samanlaisiin tapahtumiin varautumisesta vaan enemmänkin lähialueiden normaaleista tartuntataudeista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Siinä on myös kysymys lähialueilla mahdollisesti sattuvista ympäristökatastrofeista ja niiden aiheuttamista väestöliikkeistä.

Tämänlainen teksti selonteossa kertoo kuitenkin siitä, että maailma muuttuu ja puolustuksemme tulee muuttua sen mukana. Meidän tulee varautua uudenlaisiin uhkakuviin mutta muistaa myös perinteiset uhkat ja niihin varautumiset. Paras puolustuksemme on maamme uskottava puolustuskyky, sen ylläpitäminen ja kehittäminen. Tämä taas vaatii pitkäjänteisesti suunniteltua rahoitusta.

On hyvä, että rahoituksesta on saavutettu yhteisymmärrys puolueiden välillä. Puolustushallinnon rahoitukseen osoitetut summat vuoteen 2008 saakka ovat kuitenkin sen verran vähäiset, keskimäärin 10,8 miljardia markkaa vuodessa, että se pakottaa strategisiin voimavarojen suuntaamisiin. Kehittämisen painopiste on tämän vuosikymmenen aikana Maavoimissa. Se on varmasti ainoa oikea valinta painopisteeksi perinteisen puolustuskyvyn kehittämisessä. Mutta on myös oikein se, että suunnittelukauden aikana käynnistetään ennakoivasti 2010-luvun puolustuskyvyn kehittäminen uusiin teknologioihin perustuen. Maavoimien tärkein kehittämiskohde on kolmen jääkäriprikaatin kehittäminen valmiusprikaateiksi, jotka on varustettu muita ryhmiä paremmin ja ovat muita yhtymiä korkeammassa valmiudessa.

Selonteko huomioi hyvin myös muutokset väestökehityksessämme. Suurten ikäluokkien ukkoutuminen on jo supistanut sodanajan joukkojen enimmäisvahvuuksia vuodesta 1997 lukien 40 000 henkilöllä ja supistaa niitä vielä 140 000 henkilöllä kahdeksan seuraavan vuoden aikana. Supistuvat ikäluokat ovat toisaalta kustannuksia helpottava asia mutta toisaalta asettavat puolustuskykymme uusien haasteiden eteen. Pienempien joukkojen tulee olla entistä paremmin varustettuja, jotta ne voivat hoitaa saman puolustuksellisen tehtävän. Selonteko edellyttääkin laaja-alaista tutkimusta eri vaihtoehtoineen ensi vuosikymmenen tehokkaimpien asejärjestelmien saamiseksi Maavoimillemme. Tutkimuksen tulee antaa perusteet seuraavan, vuonna 2004 annettavan selonteon linjauksille.

Erittäin tärkeätä on myös se, että Suomi kehittää kansallisia valmiuksiaan kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Osallistumalla omien reunaehtojemme mukaisesti kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin saamme niissä mukana oleville henkilöille tärkeätä kokemusta myös oman maamme puolustusvalmiutta varten.

Arvoisa puhemies! Tulemme tämän selonteon mukaisesti hyväksymään sen, että myös tulevaisuudessa turvaamme maamme alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden siten, että puolustus toteutetaan tilanteen edellyttäessä koko valtakunnan alueella. Se edellyttää sitä, että asejärjestelmiemme tulee olla uudenaikaisia ja tehokkaita, maassamme tulee olla miehille yleinen asevelvollisuus ja reserviläisille riittävä koulutus, joukko-osastojen tulee olla jo rauhan aikana oikein sijoitetut ja ennen kaikkea kansalaisten puolustustahto ja moraali tulee säilyttää korkeana. Tämä selonteko antaa sille hyvän pohjan.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty monia hyviä puheenvuoroja Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Itsenäisellä maalla on oltava oma armeija. Valtioneuvoston selonteossa todetaan oikein, että Suomen on taattava ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintakykynsä sekä säilytettävä uskottava puolustuskyky valtiollisen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

Olen samaa mieltä kuin ed. Laakso, että Suomen on pysyttävä sotilasliittojen ulkopuolella.

Sen lisäksi, että pidetään huolta uskottavasta puolustuskyvystä, meidän on kehitettävä Puolustusvoimien tutkimustoimintaa sekä koulutus- ja opastustehtäviä kriisien varalta. Puolustusvoimilla on juuri sen kaltaista osaamista ja kokemusta, jota tarvitaan hyödyttämään koko yhteiskuntaa ja laajoja kansalaisryhmiä myös rauhan aikana. Kansalaisten pitää osata toimia yllättävissä kriisitilanteissa. Tätä toimintaa voitaisiin lisätä entisestään.

Se, mihin haluan erityisesti puuttua, on puolustusvälineteollisuuden kotimaisuusaste. Lähtökohtana pitää olla kotimaisten tarvikkeitten käyttäminen aina, kun se on mahdollista. Nykyistä enemmän pitäisi tilata tarvittavat tarvikkeet kotimaiselta teollisuudelta eikä ostaa kaikkea ulkomailta. Tämä koskee ammustarvikkeita, ruutia, ruokatarvikkeita ja vaatteita. Suomen kansan armeijan pitää tukea kotimaista kysyntää ja Suomen kansan työllisyyttä. Sama vaatimus koskee asevarikkoja ja varuskuntia, joiden työpaikat on pystyttävä säilyttämään. Vaikka italialainen Berlusconi moitti suomalaisia, ettemme ymmärrä mitään ruoasta, silti olen sitä mieltä, että Suomen armeija pitää ruokkia suomalaisella ruoalla ja vaatettaa suomalaisilla vaatteilla.

Puolustusvoimilla on ollut keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa, ja sellainen sillä on jatkossakin. Aivan ehdoton vaatimus on se, että puolustusratkaisuun liittyvissä muutoksissa otetaan huomioon kansan mielipide. Esimerkiksi tällä hetkellä suomalaiset eivät halua Suomea Naton jäseneksi, vaan haluavat säilyttää reserviläisarmeijaan perustuvan kansanarmeija-tyyppisen ratkaisun. Jos tätä asetelmaa aiotaan muuttaa, asiasta on ehdottomasti järjestettävä kansanäänestys, jossa päätöksenteon pohjaksi kansalle tarjotaan riittävästi oikeaa tietoa ja selkeät vaihtoehdot.

Hannu Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä minulla on ollut mahdollisuus olla mukana valiokunnan lausunnossa, jossa varsin perusteellisesti käsitellään selontekoa. Siksi tyydyn tässä yhteydessä vain lausumaan muutamia huomioita selonteon johdosta.

Ensinnäkin, haluan jo tässä vaiheessa korostaa, mitä monessa yhteydessä on korostettu, että tulevaisuuden puolustusjärjestelmää rakennettaessa on lähtökohtana pidettävä alueellista puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta. On myöskin hyvä pitää kiinni liittoutumattomuudesta, ja uskon, että maailman konflikteissa edelleenkin se Kekkosen ajan viisaus siitä, että Suomi on parempi lääkärinä kuin tuomarina, on viisautta ja sen pohjalta on hyvä toimia.

Toiseksi, haluan esittää toivomuksen, että kun vuoden 2004 selontekoa valmistellaan, sitä valmistellaan laaja-alaiselta parlamentaariselta pohjalta niin, että vaalien 2003 jälkeen oppositioon jääneetkin puolueet pääsevät mukaan valmisteluvaiheeseen. Uskon, että tulemme tarjoamaan näille puolueille mahdollisuuden tulla mukaan selonteon valmisteluun, ja se on oikea tapa, kun puhumme parlamentaarisesta valmistelusta.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, mutta ei suinkaan vähäisimpänä seikkana haluan muistuttaa, että Lapin puolustus on asia, josta on huolehdittava. Niin kuin tiedämme maanpuolustustahtoa, sekä kykyä että halua puolustaa maata, Lapista löytyy ja se on Lapissa vahva. Uskottava aluepuolustus vaatii sen, että Lapissa toimivia varuskuntia ei heikennetä, vaan mieluummin päinvastoin niitä vahvistetaan, taataan sekä Rovaniemelle että Sodankylälle riittävät resurssit myös jatkossa huolehtia uskottavalla tavalla Lapin puolustamisesta.

Arvoisa puhemies! Näillä kolmella ydinkohdalla haluan vielä vauhdittaa tätä hyvää keskustelua. Muilta osin voin sanoa, että yhdyn meidän ryhmäpuheenvuoroomme, jonka piti ed. Aulis Ranta-Muotio.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti: Ed. Takkula erinomaisessa puheenvuorossaan hiukan epätarkasti siteerasi presidentti Kekkosta. Tämä ei suinkaan sanonut niin, että me pidämme itseämme parempina lääkäreinä kuin tuomareina, vaan sanoi: "Näemme itsemme mieluummin lääkärin kuin tuomarin roolissa." Minusta näillä on olennainen ja aika suurikin ero.

Hannu Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kohden minulla on varaa tunnustaa, että ed. Kekkonen on parempi Kekkos-asiantuntija. Yritin oikaista, sanoa lyhyesti, mutta juuri näin on, kuin Kekkonen Kekkosesta todisti. Näin on hyvä, ja niin on hyvä kun käy, joten yhdyn tähän näkemykseen ja uskon, että myöskin historiankirjat todistavat tätä samaa kuin me tässä ed. Kekkosen kanssa yhdessä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Syvä iskumme on, viha voittamaton, meil’ armoa ei, kotimaata, koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata." Näin sanottiin 85 vuotta sitten. (Ed. Kekkonen: Kenen sanat?) — Tähän asiaan voisi todeta, kun ed. Kekkonen ei tunne näitä sanoja, että sanoittaja on Heikki Nurmio. Heikki Nurmio vaikutti samoilla seutukunnilla, missä ed. Oinonen kotipaikkaansa nyt pitää. Voidaan sanoa, että näitten sanojen kantaesitys oli ed. Oinosen kotipaikan naapurissa. (Ed. Takkula: Sanat oli tutut, mutta eri sävelellä!) — Tässä täytyy sanoa, että näin varmaan on.

Mutta, herra puhemies, sen takia näin aloitin, kun täällä on tänään käyty paljon keskustelua Nato-asiasta, Nato-kytkennästä ja siihen liittyen. Täytyy toivoa, että tämä meidän armeijamme ei tulevaisuudessa joudu Nato-kytkentöjen kautta taistelemaan semmoisilla seuduilla, missä tulee tämmöinen tunne ja henki, että tarvitaan tämän tyyppistä mielialan kohottamista, kohottamista siinä, ettei tiedetä, mihin mennään, mihin tullaan.

Herra puhemies! Tämä oli vähän kaukaa haettu, mutta kyllä uskon, että keskustelu tänään on myöskin tuonut sellaista ulottuvuutta tähän asiaan, että tämä pelko ei ole aiheeton olemassa. Meidän tulee käydä kansalaiskeskustelua siitä, mikä on Naton asema Suomen puolustuksen turvaamisessa ja tukemisessa, mutta myöskin käydä keskustelu siitä, mikä meidän asemamme tulee olemaan, jos me olemme Naton liittolaisena ja taistelemme yhtyneen Euroopan ja yhtyneen maailmanrauhan puolesta jossakin muualla kuin täällä omalla maaperällämme.

Tällaisenaan tässä asiassa aikaisemmassa puheenvuorossani jäi ilmituomatta se, mikä liittyi oleellisesti yleiseen asevelvollisuuteen ja yleisen asevelvollisuuden merkitykseen tämän Suomenmaamme puolustamisessa. Tähän asiaan ed. Kekkonen mielestäni siteerasi aivan erinomaisesti tasavaltamme presidenttiä, presidentin mielialoja, tässä asiassa, että yleiselle asevelvollisuudelle ei tässä Suomenmaassa ole vaihtoehtoa olemassa. Tästä asiasta täytyy vain kirkkaasti pitää kiinni ja todeta, että sillä ei todella vaihtoehtoja ole olemassa. Pieni maa, suuri alue, pieni kansa, suuri maa-alue tarvitsee yleisen asevelvollisuuden ja sitä kautta syntyvän aivan vankkumattoman maanpuolustustahdon, mitä kotimaamme väki edustaa. Lapissa on erinomaisen hyvä yleinen mieliala ja maanpuolustustahto korkea. (Ed. Takkula: Ja se on Lapissa korkealla!) — Ed. Takkula, niin kuin olette huomannut, puolustusvaliokunta mietintöä rakentaessaan on erityisohjauksen antanut nimenomaan Lappiin ja kantanut huolta Lapin tulevaisuudesta, Lapin varuskuntien tulevaisuudesta ja suomalaisen koulutuksen tulevaisuudesta nimenomaan arktisissa olosuhteissa. Ed. Takkula, te voitte liikkua siellä Lapissa vapaana miehenä. Sen me täällä eduskunnassa uskomme.

Yleinen näköala, mikä myöskin liittyy ed. Takkulan huoleen — uskon, että se on ollut teillä huoli jollakin lailla olemassa — on koko maan puolustaminen. Selonteossa sanottiin, että "tärkeimpien alueitten" ja "vallitsevissa olosuhteissa", mutta valiokunta lähti siitä mietinnön sisältöä laatiessaan, että kaikissa olosuhteissa puolustetaan tasapainoisesti koko maata, ja Lappi luettiin yhtä lailla tärkeäksi alueeksi kuin kaikki muutkin alueet tässä tasavallassa. Tämän osalta voidaan todeta, että alueellinen puolustus ulottuu Lapin viimeiseenkin kolkkaan, alueellinen ja paikallinen puolustus, mikä on rakennettu Suomenmaassa 60-luvulla ulottumaan sellaisella ulottuvuudella, että se lähtee joka suuntaan. Tulkoon vihollinen mistä tahansa, tämä paikka täytetään, puolustetaan, hoidetaan ja pidetään omien joukkojen valvonnassa. Tähän nähden lappilaiset voivat olla todella tyytyväisiä. Heidän asemansa on erityissuojeluksessa.

Tältä osin erittäin vahvasti voisi todeta käytyyn keskusteluun — tähän Lapin puolustamiseen se ei niinkään liity, mutta myöskin Lapissa voidaan tätä asiaa toteuttaa — maamiinakysymyksen, jalkaväkimiinakysymyksen. Sen osalta eduskunta on käynyt tänään keskustelua tässä asiassa paljon, mutta mielestäni vähän vaisulla tasolla, vaisulla tasolla niin, että ulkopoliittisista syistä halutaan liittyä sitkeästi Ottawan sopimukseen mitä pikimmin. Mutta toisaalta on niin, että jotka sinne haluavat liittyä ja olla mukana, eivät ole valmiita esittämään ja näkemään korvaavia järjestelmiä, millä suomalainen maanpuolustus hoidetaan, nimenomaan alueellinen puolustus, sillä lailla, että täällä on miinojen tilalle joku asetelma, millä tämän maahan tunkeutuvan vihollisen tulo estetään meidän tärkeille alueille. Tähän nähden on löydettävissä tapoja, mutta ne ovat todella kalliita, niin kuin selvityksessä on todettu. Nykyinen kehys ei ainakaan mahdollista semmoista asiaa, että se olisi kunnossa ja hoidossa.

Tämän osalta olen myönteisenä asiana nähnyt niin, että ed. Vistbacka tehdessään tämmöistä kansanpolitiikkaa on ottanut tänne lausumaehdotuksen, missä todetaan, että miinakysymykseen pitää ottaa kantaa. Mutta sitä pidän erittäin valitettavana, että niinkin taitava poliitikko kuin ed. Vistbacka on olemassa, hän on tehnyt niin lepsun lausumaehdotuksen, että se on tätä valiokunnan mietintöä paljon pehmeämpi olemassa. Tältä osin näihin asioihin ottaessaan kantaa kannattaisi etukäteen perehtyä ja tehdä semmoinen kannanotto, millä todella pyrittäisiin parantamaan näitä asioita.

Tämän voisi tässä yhteydessä todeta, että jos joku oikein terävän kannan olisi tähän asiaan tuonut, mikä olisi valiokunnan kantaa pidemmälle menevä ja vahvempi, niin voisin sitä näin puheissa tukea, mutta selvyyden vuoksi sanottakoon, että seison äänestyksissä valiokunnan mietintöjen takana ja en tällaisessa miinakysymyksessä ainakaan voi siitä asiasta horjua. (Ed. Nepponen: Henkistä tukea!) — Mutta henkistä tukea kyllä. Siinä mielessä haluankin, että jos joku täällä, hallituspuolueiden edustaja Nepponen tai opposition edustaja haluaa mennä pidemmälle, niin kyllä kannustan puhumaan ja tekemään esityksiä. Sillä viedään uskottavuutta kyllä eteenpäin.

Miinojen osalta yhtenä tärkeänä osana voisi todeta vielä, että monella edustajalla, yleisessä mielipiteessä ja maailmalla on sellainen käsitys, että Suomen miinat ovat vähän vastaavan tyyppisiä kuin ovat Balkanilla tai muualla, kylvettynä pitkin maailmaa. Suomessa ei ole ainuttakaan miinaa maastossa. Suomen miinat ovat varikoilla, ja sen takaan tässä omalta osaltani ja tiedän, että koko eduskunta yhtyy, että yhtään miinaa ei viritetä, ellei tänne joku vihollinen ole tulossa ja uhkaa todella meidän asemaamme. (Ed. Kekkonen: Paitsi harjoitusmielessä!) — Harjoitusmielessä, ed. Kekkonen, ne sementtimöhkäleet, mitä kannetaan repussa mukana, on vain tarkoitettu tämän reserviläisen tai jossain tapauksessa jopa varusmiehen kokemusperäisen maassaliikkumiskyvyn säilyttämiseksi. Siinä mielessä toivon, että harjoitusmiinakysymystasolla pysytään eikä varsinaisia miinoja maastoon viritetä. — Huomaan, että ed. Vistabackakin on talossa ja lähtee puolustamaan näkemyksiänsä, mutta toivon, että syntyy terävyyttä myöskin tälle puolustuspuolelle.

Lähellä miinoja on kotimainen puolustustarviketeollisuus. Sen osalta on kannettu erityistä huolta täällä, mutta mielestäni tarvittaisiin myöskin hallituspuolueiden osalta erityisesti sellaista tukea tässä asiassa, (Ed. Kekkonen: Työtä on tehty!) että sen puitteissa saataisiin enemmän näkyvää aikaa kuin pelkkä puheiden peräinen tuki. Ymmärrän, ed. Kekkonen, tämän asian, että tämä on yhteinen huolemme. Tässä asiassa on niin, että kotimainen puolustustarviketeollisuus, erityisesti ruuti- ja ammustuotanto, tulee säilyttää elinvoimaisena sellaisella tasolla, että siinä asiassa on myöskin kriisiaikana valmiutta olemassa, että päästään liikkeelle ja sitä voidaan oikein käyttää. (Ed. Kekkonen: Mietintö ottaa kantaa tähän asiaan!) — Tämän osalta mietintö ottaa kantaa, mutta mietinnön sisältöön olisi tullut löytää ehkä vahvempi kuva — tämä nyt on vähän opposition näköala — niin että olisi osoitettu rahaa ja tulevaisuutta ja tilausvaltuutta. Toisaalta tilausvaltuudet eivät kuulu mietintöön, ja myöskin on sellainen näköala, että ellei tarvita, niin ei kannata tilata.

Tämän osalta toteaisin, että täällä muutamia puheenvuoroja on käytetty, missä on viitattu myöskin asevientikysymykseen ja siihen liittyviin asioihin. Toivoisin, että sen asian osalta katsottaisiin vähän toisenlaisella näköalalla. Ei voi olla asevientiä, ellei ole sopivia kauppasuhteita, ja toivottavasti siinä vaiheessa ei löydy hallituksesta niin kovin paljon vastustavia kannanottoja, jos jossakin joku tilaaja olisi olemassa. Vain verkottumalla, niin kuin täällä on todistettu, verkottumalla meillä säilyy kotimainen teollisuus, ja verkottumalla me voimme saada myöskin kauppoja Eurooppaan ja toivottavasti muuallekin maailmalle. Tuskin niitä kuitenkaan kriisipesäkkeisiin ollaan valmiita viemään. (Ed. Kekkonen: Se on kiellettyä!)

Tältä osalta toivon, että eduskunnassa syntyy sellainen maltti, että teemme kaikkemme hoitaaksemme semmoisen asian, että kauppasuhteet säilyvät ja olemme kilpailukykyisiä. Tähän nähden ovat tärkeitä täällä käytetyt puheenvuorot siitä, että tulee käyttää tuotekehittelyyn ja -suunnitteluun enemmän rahaa, ettei vain olla bulkkimarkkinoilla, millä saadaan huono hinta. Ruuti on sellainen tuote, että sitä ei voida kriisin alkaessa ryhtyessä valmistamaan tai kriisin uhatessa, sitä pitää tehdä ennen ja tuotannon pitää olla vakituiseen käynnissä. (Ed. Karpio: Se on käynnissä Vihtavuorella!) — Yhtenä asiana tässä asiassa voisi todeta, ed. Karpio, että Vihtavuori on meidän jokaisen sydäntä lähellä.

Niin kuin useassa puheenvuorossa on nähty, kiinteistölaitosuudistus on todella vaikea asia selonteon ja mietinnön osalta. Mietintö ei ole ottanutkaan kantaa kiinteistölaitosuudistukseen, mutta tämä keskustelu täällä kyllä. Siihen ei rahaa ole nähtävissä. Niin kuin valtiovarainvaliokunta toteaakin omassa mietinnössään, henki on vähän sen tyyppinen, että asia tarvinnee todennäköisesti jatkokehittelyä. (Ed. Kekkonen: Asiaan palataan helmikuussa!)

Tämän osalta, herra puhemies, yhtenä asiana toteaisin, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö on jäänyt kovin vähälle tässä asiassa. Sen osalta mietintö toteaa hyvin lyhyesti pitkän kompromissin jälkeen tässä asiassa sellaisen näkemyksen, mikä selonteossa mainitaan useammassa paikassa, että siihen tulevaisuudessa tullaan kiinnittämään huomiota, sen osalta tullaan kantamaan huolta. Lainaan lyhyesti tässä, mitä mietinnössä sanotaan: "Vuoden 2004 selonteon valmistelussa on tarpeen tarkastella vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta osana kokonaismaanpuolustuksen kehittämistä." Tässä on haastetta niin hallitukselle kuin Puolustusvoimillekin asian yhteensynkronoimisessa ja hoitamisessa niin, että myöskin laaja parlamentaarinen tuki syntyy tähän asiaan niin, ettei tästä tule kysymys sen paremmin oikeiston kuin vasemmiston tai hallituksen kuin oppositionkaan välillä, vaan syntyy sellainen näköala, että tämä tukee työtä.

Vanhempi väki, vanhat miehet, ovat yhtä lailla rintamassa hoitamassa alueellista puolustusta kuin ovat Puolustusvoimien sodanajan ensimmäisen vaiheen joukotkin, ja nämä tietävät toistensa tehtävät ja toistensa asemat ja tukevat asian kokonaisuutta. (Ed. Kekkonen: Kenen johdossa ne ovat?) — Arvoisa ed. Kekkonen, tässä asiassa todetaan mietinnössä, että sen pitää olla Puolustusvoimien sisällä, Puolustusvoimien joukoissa. (Ed. Kekkonen: Tätä odotinkin!) Tämä lienee yksinkertaisen selvä mielestäni, ed. Kekkonen, itsestäänselvyys.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti näitä tärkeimpiä kommentteja.

Raimo  Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin keskustapuolueen vastaava valiokuntaedustaja Ranta-Muotio kuin myöskin ed. Seppo Lahtela totesivat, että minun lausumaehdotukseni on ikään kuin löysempi. Minun mielestäni pitäisi ymmärtää, mitä tekstiin on kirjoitettu. Runsaan 14 vuoden kokemuksella tässä talossa olen ymmärtänyt, että lausuma on voimakkaampi kuin jokin teksti sinällään. Tämän tarkoitus on nimenomaan se, jos arvoisat edustajat lukevat ja ymmärtävät sisällön, että meidän ei tarvitse liittyä Ottawan sopimukseen lainkaan, koska ei ole olemassa sellaisia järjestelmiä, joilla me voisimme korvata jalkaväkimiinat ja myöskin sillä tavoin, että rahoituskehyksiä ei ylitetä. Sellaista mahdollisuutta ei ole olemassakaan.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka sanoi todellisen ytimen tässä asiassa, mihin voisin yhtyä. Meidän tulee ainakin karttaa viimeiseen saakka Ottawan sopimukseen liittymistä, ja jos tähän löytyy eduskunnasta tahto ja näköala, sitten olisin valmis tukemaan tätä asiaa. Siinä lausumassa ei tätä selkeästi sanota.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkan aikaisempaan puheenvuoroon liittyen eräiden, sanotaan nyt, jos ei ihan kipupisteiden käsittelyä niin sellaisten, jotka valiokunnassa aiheuttivat runsaastikin keskustelua.

Päätin edellisen puheenvuoroni siihen, että Puolustusvoimien sodanaikaista vahvuutta ollaan vähentämässä. Kun se edellisessä selonteossa vähennettiin 430 000:een, nyt se vähennetään 350 000 mieheen, sen lisäksi tietenkin varalisä. Sehän johtuu siitä, että meillä ei ole nuorta reserviä käytettävissä enempää kuin tuo määrä, vaikkakin koulutettua reserviä on vielä 2010-luvulla noin miljoona miestä, ja tietenkin muutama nainen siihen mukaan luettuna. Korostettiin sitä, niin kuin Puolustusvoimien komentajakin, että tämä joukkomäärä on voitava varustaa ja kouluttaa niin, että se on todella aseistettu ja koulutettu.

Puolustusvoimien kehittämisessä tulee painopiste Maavoimiin ja siellä valmiusyhtymiin. Nyt sodanajan vahvuuksia olevat 10 jääkäriprikaatia ovat vain osittain varustettuja, niin että jos kokonaisuutena lasketaan, saataisiin 3—4 sodanajan jääkäriprikaatia täysin varustettuina liikkeelle. Kun niitä on sodanajan vahvuuksissa 10, on ymmärrettävää, että nyt keskitytään kolmeen täydellisesti varustettuun ja jatketaan kehitystyötä sen jälkeen paikallisjoukkojen osalta.

On muistettava, että tässä luodaan 2010—2020-luvun Puolustusvoimia. Siksi katseet on suunnattava pitkälle eteenpäin. Selonteossa annetaan "lupa" suorittaa tutkimusta tulevaisuuden asejärjestelmistä ja siitä, miten nämä 2010—2020-luvun vuosiluokat varustetaan. Keväällä kova väittely "panssarivaunut vai helikopterit" oli turhaa. Molempia tarvitaan. Kiitos uudelle Puolustusvoimien komentajalle, joka ensimmäisessä haastattelussa pudotti jalat maahan tämän kiistelyn osalta. Tällä hetkellä on muun muassa huippumoderneja panssarivaunuja saatavissa, muun muassa Saksasta Leopard-vaunuja, joita muun muassa Ruotsi on ostanut, ja apulaispääsihteeri Vainio antoi vinkin, että siinä olisi Suomellekin eräs keino panssarijoukkojen kehittämiseksi.

Rationalisointi on vääjäämättä edessä, kun tarkastellaan Puolustusvoimien rahoja ja sodanajan vahvuutta. Jos nyt ei tehdä esitettyjä rationalisointipäätöksiä, vuoden 2004 selonteossa on entistä suurempi joukko tällaisia ratkaisuja tehtävä. Siksi meidän pitää katsoa myöskin tässä niin, että tätä raskasta varikkojärjestelmää joudutaan mukauttamaan tuleviin sodanajan vahvuuksiin. Puolustusvoimien komentaja on todennut, että he eivät katso aluepolitiikan kannalta, mutta meidän poliitikkojen tietenkin on katsottava asioita myöskin hivenen aluepolitiikan kannalta.

Se, että puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota pitkälle ulottuvaan, pitkäjänteiseen, taloudelliseen suunnitteluun, on paikallaan, sillä aika ajoin on tehty kovia investointeja, kun hetken päästä on sitten tehty päätös lakkauttamisesta.

Puolustusvoimien kehittämiseen liittyen valiokunta nosti esiin myöskin rajajoukkojen suorituskyvyn kehittämisen. Rajajoukoilla on entistä keskeisempi osa paikallispuolustuksessa, alueellisessa puolustusjärjestelmässä, meidän pitkän rajamme valvonnassa ja vartioinnissa ja mahdollisissa kriisitilanteissa myöskin muissa toimissa. Siksi on paikallaan, että niihin myöskin panostetaan.

Lopuksi, ed. Seppo Lahtela äsken nosti vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen esiin. On valitettavaa, että syksyn aikana nousi esiin aloite, jossa heikosti perustellen nostettiin esiin ajatus kodinturvajoukoista. Meillä on hyvin ajateltu vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutusjärjestelmä. Sitä kehittämällä kiinteästi Puolustusvoimien osana ja johdolla voidaan luoda edellytykset vanhemman reservin koulutukselle ja paikallispuolustuksen valmiuden nostamiseksi. Siinä on kehitettävää, ja selonteko lähtee siitä, että vuoden 2004 selonteossa tähän myöskin voimakkaasti paneudutaan.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänä päivänä käyneet hyvin laajan ja perusteellisen keskustelun maamme turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta puolustusvaliokunnan mietinnön pohjalta, jonka erittäin tiiviin työskentelyn jälkeen olemme saaneet tehtyä puheenjohtajamme Ilkka Kanervan hyvällä johdolla, samoin kuin haluan osoittaa vielä erityisen kiitokseni myöskin valiokuntaneuvos Rivinojalle ahkerasta ja taitavasta työstä.

Myös koko valiokunta ja erityisesti oppositioryhmät ovat osoittaneet todellista vastuullisuutta siitä, että saimme mietinnön yksimielisenä ilman vastalauseita eduskunnan hyväksyttäväksi. Vastuullisuudella tarkoitan sitä, että selonteko samoin kuin mietintökin sisälsi meille monelle myöskin vaikeita asioita hyväksyttäväksi. Sovimme yksimielisesti, että tuemme supistamaan sodanajan Puolustusvoimat 350 000 sotilaaseen, kun määrä suurimmillaan on ollut noin 700 000 sotilasta. Syyt, miksi vahvuutemme on laskenut mainittuun 350 000:een, ilmenevät mietinnöstä, enkä rupea niitä täällä toistamaan, ja nähdäkseni tätä kohtaa vastaan ei täällä ole esitetty juuri kritiikkiäkään.

Onneksi puolustushallinnon määrärahat tulevat lähivuosina nousemaan vajaaseen 11 miljardiin markkaan, mutta siitä huolimatta voidaan sanoa, että rahoitus on edelleen armeijalle niukkaa, vaikka rahoituksen suunta onkin nyt oikea. Kun aina pitemmälle menevä teknistyminen vaatii runsaasti rahavaroja, sen seurauksena on ollut välttämätöntä myöskin sen pohtiminen, mistä voidaan säästää. Säästöt tulevat myöskin kohdistumaan muun muassa varikkojen sulkemiseen. Nykyistä varikkoverkkoa pidetään liian laajana ja suurena tulevaisuuden armeijallemme, mitä seikkaa eivät kaikki täällä halua myöntää enempää kuin muitakaan säästötoimenpiteitä, vaikka ne puolustusvaliokunta hyväksyikin perusteellisen keskustelun ja selvityksen jälkeen yksimielisesti. Lausumaehdotuksessa kiinnitetään myöskin aivan oikein huomiota henkilökunnan asemaan ja heidän uudelleen kouluttamiseensa.

Oleellista ja tärkeää mietinnössä on perusteellinen selvitys Euroopan ja maailman tämänhetkisestä turvallisuustilanteesta ja kriisinhallintakyvyn kehittymisestä sekä seikkaperäinen lähialueittemme tämänhetkisen sotilaspoliittisen tilanteen ja lähialueiden Nato-pyrkimysten sekä meidän Natoon suhtautumisemme tarkastelu. Ministeri on täällä myös epäilijöille selvittänyt, että Baltian maiden todennäköinen Nato-jäsenyys ei aiheuta meille perustetta liittyä Natoon, mutta meidän on sallittava avoin keskustelu ja pohdinta siitä, kuinka suuri liittoutumisen ja liittoutumattomuuden välinen ero todellisuudessa on.

Samoin puolustusvälineteollisuuden ongelmat ovat mietinnössä saaneet asiaankuuluvan huomion, niin että Vihtavuoren tehtailla työt jatkuvat myöskin tulevaisuudessa. Samoin myös vapaaehtoinen maanpuolustustyön tukeminen ja reserviläisten määrän nostaminen tulevina vuosina 35 000:een (Ed. Nepponen: Se on jo ensi vuonna 35 000!) — niin, ensi vuonna ja tulevina vuosina se toivottavasti myöskin nousee — on täällä saanut yksimielisen hyväksynnän.

Arvoisa puhemies! Lukuisissa puheenvuoroissa on käsitelty myöskin maamiinakysymystä ja suhtautumistamme Ottawan sopimukseen, johon meillä tällä hetkellä ei ole mahdollisuuksia liittyä. On aivan selvää, että seuraavassa selonteossa vuonna 2004 asiaan paneudutaan vielä uudelleen, mutta tämänhetkinen tilanne on se tosiasia, joka meidän on hyväksyttävä.

Arvoisa puhemies! Lähtökohtanamme nyt ja tulevaisuudessa on oltava yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä ja vahva maanpuolustustahto. Tämä selonteko luo hyvät suuntaviivat kaikille niille suomalaisille, jotka ovat jaksaneet tämän selonteon ja mietinnön lukea ja syventyä siinä esiintyviin ongelmiin ja ratkaisuehdotuksiin.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän ja iltapäivän ja illan aikana on puhuttu ehkä kaikkein eniten kahdesta asiasta: Natoon liittymisestä tai ei-liittymisestä ja toisaalta talousasioista, siitä, mihin on varaa, mihin ei ole varaa.

Harvinaisen selvästi on tässä ajettu Suomea Naton jäseneksi, siis todella rajusti, itse asiassa tiedostamatta. Nimittäin taloudellinen puoli tässä keskustelussa on ollut kerta kaikkiaan tyrmistyttävä. Eduskunta on niin pihi, että se antaa meidän Puolustusvoimillemme 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen käytettäväksi. EU-maissa keskiarvo on 2 prosenttia. Kun Puolustusvoimat pyytää 11,8:aa miljardia, sekin leikataan 10,8:aan. Rahaa on siis kovin kovin vähän.

Samanaikaisesti aseiden laatukilpailu maailmassa kiristyy ja Suomen pitäisi jollain tavalla pysyä siinäkin mukana. Täälläkin pitäisi uusia aseita, ja valitettavasti high tech -teknologia kehittyessään luo uusia aseita samalla vauhdilla kuin aikanaan taskulaskimet kehittyivät, tietokoneet kehittyivät. Yhtä nopeasti kehittyvät nykyaikaiset aseet, ja ne ovat todella kalliita. Ne ovat todella kalliita. Siihen myöskin tätä rahaa pitäisi riittää.

Meillä on hyvänä esimerkkinä KMW:n monikäyttöpanssariajoneuvo, jota on tällä hetkellä tilattu 4 000. Se on Saksan, Ison-Britannian ja Hollannin yhteistuote, kasettipeli, jonka rinnalla Pasi on todella vanhanaikainen. USA:n puolustusvoimille on juuri hyväksytty uusi hävittäjä, pystysuoraan nouseva ja laskeutuva niin kuin Harrierit: Lockheed X-35, jonka rinnalla Hornet on kuin paperileija. Näitä pelkästään USA:n puolustusvoimat on tilannut jo 3 000 kappaletta. Tiedetään, että myöskin Iso-Britannia tulee ostamaan niitä pilvin pimein. Yksinkertaisesti asekilpailu on kehittynyt siihen suuntaan ja sellaisella vauhdilla, että jos me haluamme pysyä muulla kuin tussarikannalla, meidän on pakko seurata tätä trendiä, jos kerran näin ylväästi, niin kuin täällä puhutaan, halutaan puolustaa koko maata menestyksellisesti.

Samanaikaisesti täällä kuitenkin kieltäydytään näkemästä totuus, että jostain on leikattava, jostain on vähennettävä. Täällä halutaan varikkoja pitää, varuskuntia pitää, henkilöstöä pitää, aseita ei saa vähentää. Meillä on jokin it-tykki 61, neljäkymmentä vuotta vanha laite, joita on satoja, satoja, taas satoja. Ne ovat hyvässä kunnossa tänä päivänä, mutta eihän siinä ole mitään vitsiä pitää niitä ikuisesti kunnossa. Ne on pakko poistaa, ne ovat vanhentuneita. (Ed. Nepponen: Näin on!) Ne on pakko päästää pois sitä mukaa kuin ne menevät epäkuntoon. Ei ole mitään ideaa pitää varikkoja pystyssä keinotekoisesti vaatimalla, että näin vanhaa kalustoa pidetään ja pidetään kunnossa tekohengityksellä.

Samanaikaisesti edellytetään lisätehtäviä tällä samalla rahamäärällä. Edellytetään koko maan tehokasta puolustamista ja samalla aluepuolustuksen vahvistamista. Liikkuvia iskujoukkoja pitäisi vahvistaa ja tehostaa. Itärajan lisäksi meille tulee etelärajan valvonta myöskin eteen, suurena ongelmana itse asiassa tällä hetkellä. Meidän pitäisi vahvistaa laajamittaisen maahantunkeutumisen torjuntakykyä, jos samalla kansainvälisen terrorismin ja laittoman maahantunkeutumisen torjuntaa. Samalla kaikki aselajit on säilytettävä. Eihän tällaisesta yhteenlaskusta tule yhtään mitään. Ei tällaista voi tehdä. Ei tässä yksinkertaisesti rahat riitä.

Kun sitten katsotaan, mitä voidaan tehdä vähemmillä voimilla, eihän tässä jää mitään muuta kuin liittoutua jonnekin. Me emme yksin kerta kaikkiaan pärjää tässä kilpailussa enää. Pidetään ja pidetään ja säilytetään näitä varikkoja, kaikenlaista sellaista, josta nyt käytettävissä olevan rahamäärän puitteissa on pakko nipistää. Me jäämme siihen tilanteeseen, että tämä on ollut mahtavaa puolustuspuhetta koko illan sen eteen, että meidän on pakko kerta kaikkiaan liittyä Natoon. Eihän tässä millään muulla tavalla selvitä. Minä toivon, että te näette sen kaikki.

Katri Komi /kesk:

Puhemies! Haluan tuoda esille lyhyesti omiakin näkemyksiäni valtioneuvoston selonteosta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta valmistuneesta mietinnöstä. On pidettävä mielessä se, että ulkopolitiikka on aina ensisijainen turvallisuuspolitiikan välineemme ja että Venäjän kehityksellä on geopoliittisesta asemastamme johtuen aina tuleva olemaan kaikenlaisen turvallisuuden kannalta ratkaiseva merkitys.

Puolustusvaliokuntaryhmämme on saanut tukemme tehdessään kompromisseja. On todettava, että aluepuolustuksen heikentäminen, varikoiden ja varuskuntien vähentäminen ja jalkaväkimiinoista luopuminen nostattivat vastustusta selonteossa. Näihin on nyt saatu jonkinlainen hyväksyttävä esitys näillä määrärahoilla mietinnössä.

Puolustusvoimat haluaa selonteon mukaan selvästikin muuttua entistä ammattimaisemmaksi, teknistyneemmäksi ja kansainvälisemmäksi, laajaan turvallisuuteen panostavaksi Puolustusvoimiksi. Onko tämä myös osoitus halusta liittyä Natoon? Itse voin tältä osin siteerata Suomen Rauhanliiton ja Sadankomiteanliiton kannanottoa: "Suomen sotilaallisella liittoutumattomuudella on ollut rooli niin EU:ssa kuin kylmän sodan maailmassa. Suomen kansainvälispoliittista asemaa ei ole mitään syytä muuttaa. Se antaa meille mahdollisuuden toimia aktiivisesti välittäjänä ja rauhan rakentajana, ja sen puitteissa voimme edelleen olla aktiivisesti mukana YK:n rauhanturvatoiminnassa, joka on aina ollut erityinen vahvuutemme."

Maanpuolustustahdosta ei tule luopua. Se on meidän vahvuutemme tulevissakin haasteissa. Mielestäni vain yleinen asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen ja paikallinen puolustus voivat tähän vastata.

Toivon, että tulevaisuudessa ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot voidaan valmistella parlamentaarisesti todellista laajapohjaista ymmärrystä hakien. Tällä en tarkoita kolmen valiokunnan käsien sitomista etukäteen, mutta on hyvä, että tässä asiassa kaikkia kansalaisia edustavat puolueet ovat mukana.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Pidän myönteisenä sitä, että puolustusvaliokunta sai aikaan yksimielisen, varsin harkitun ja tasapainoisen mietinnön. Epävakaan kansainvälisen tilanteen oloissa on erityisen tärkeää, että pienen maan sisällä vedetään yhtä köyttä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa linjattaessa. Ymmärrän kohta seuraaviin ponsiäänestyksiin liittyvän aluepoliittisen tuskan, mutta suurista linjoista onneksi ei tarvitse äänestää. Mielipidemittausten mukaan myös kansalaisten keskuudessa näyttää vallitsevan vankka tuki valitulle linjalle.

Pidän viisaana myös pidättyväistä linjaa suhteessa Natoon. Uskon, että kansalaisten vahva puolustustahto ja yleisen asevelvollisuuden kannatus liittyvät oleellisesti siihen, että suomalaisen sotilaan tarkoitus on puolustaa aseellisesti nimenomaan omaa isänmaataan eikä olla laajemman liittoutuman käytössä puolustamassa isänmaan ulkopuolisia alueita.

Kansainvälisten kriisien hoitamisessa maamme liittoutumattomuus tuo uskottavuutta, puolueettomuutta ja on vahvuutemme. Täällä on tämän illan aikana keskusteltu ajankohtaisesta rauhanturvaoperaatiosta Afganistanissa. Uskon, että juuri suomalaisilla rauhanturvaajilla on erityistä osaamista, esimerkiksi humanitaarisen panostuksen alueella, kenties myös miinanraivaustehtävissä. Afganistanhan on muiden murheiden lisäksi myös läpeensä miinoitettu maa. Tehtävä tulee olemaan varmasti vaikea, mutta pidän hyvänä, että Suomikin kantaa oman vastuunsa tässä tehtävässä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Säästöt Puolustusvoimissa eivät ole välttämättä säästöä valtiontaloudessa. Täällä on käyty keskustelua siitä, että Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjä pitää tehdä nimenomaan säästösyistä.

Asevelvollisuus Suomessa tulee säilyttää kaiken kattavana ja tulee kannustaa nuoria aktiivisesti osallistumaan varusmiespalvelukseen ja suorittamaan se. Varusmieskoulutus on erittäin merkittävä suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä sotaväessä usein nuori mies ensimmäisen kerran on poissa kotiympyröistä ja oppii toimimaan kurinalaisuudessa ja kantamaan vastuuta. Maanpuolustustahto suomalaisilla on korkea, ja sitä ylläpidetään sillä, että julistamme kaiken aikaa alueellisen maanpuolustuksen nimiin.

Tänään on käyty keskusteluja puolustuspoliittisessa selonteossa olevasta varikkojen lakkauttamisesta. Samoin on käyty keskustelua myös ilmatorjunnan uudelleenjärjestelystä. Erityisesti Turun it-rykmentti on saanut suurta huomiota osakseen. Puolustusvaliokunnan mietinnössä on hyvin lausuttu siitä, että sitä ei saa siirtää, ennen kuin sen lopullinen sijoituspaikka tiedetään. Ministeri Enestam antoi epäsuorasti ymmärtää, että sitä ei enää missään tarvitakaan vaan se voidaan lakkauttaa. Tästä on sotilaspiireissä erilainen käsitys. Toivon, että ministeri Enestam ja puolustusministeriö kunnioittavat puolustusvaliokunnan ja eduskunnan tahtoa, niin että Turun it-rykmentti säilyy ainakin seuraavat pari kolme vuotta ja sitten sitä tarkastellaan uudelleen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisyys on lisääntynyt puolustuspolitiikkamme osana. Tämä näkyy varsinkin Puolustusvoimien tiiviimmässä kanssakäymisessä erilaisten ulkomaisten organisaatioitten kanssa ja esimerkiksi kansainvälisissä yhteistoimintaharjoituksissa. Erityisesti Suomen pitkä YK-kokemus on luonut positiivista kuvaa Suomesta kansainvälisen kriisinhallinnan kentillä.

Euroopan unionin kriisinhallinnan nykykehitys ei aiheuta Suomelle suurempia ongelmia. Tilanne saattaa kuitenkin mutkistua, mikäli Suomi joutuu valitsemaan, pitääkö se jatkossakin kiinni sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan vai aktiivisesta roolistaan Euroopan unionissa. (Ed. Kekkonen: Sulkevatko ne toisensa pois?) Mikäli kehitys vie esimerkiksi ehdotuksiin keskinäisestä puolustusvelvollisuudesta tai EU:n osallistumisesta sotilaallisiin operaatioihin ilman YK:n valtuutusta, Suomi voi joutua hankalien valintojen eteen.

Ainakin tähän asti nykyinen Suomen puolustuspolitiikka on sopeutunut hyvin muuttuvaan kansainväliseen toimintaympäristöön. Naton laajeneminen lähitulevaisuudessa näyttääkin todennäköiseltä. Suhteemme Natoon on täällä vilkkaasti keskustelussakin tullut esille, ja se tulee olemaan osana turvallisuuspoliittista keskusteluamme. On hyvä, että keskustelu ainakin tähän asti on ollut avointa.

Puolustusvoimien johdon asenne Natoon on tänään samanlainen kuin sen asenne Yya-sopimuksen jatkamiseen 80-luvulla. Silloin se piti tärkeänä Yya-sopimuksen jatkamista 15 vuodella juuri ennen kuin Neuvostoliitto hajosi. Toisaalta mielestäni on paikallaan avoin ja analyyttinen Nato-keskustelu, joka edellyttää eri tutkimuslaitosten tekemiä tutkimuksia ja analyyseja sekä arviointikeskusteluja. Suomi ei ole sulkenut mitään vaihtoehtoja pois. Nato-vaihtoehto meillä on aina olemassa. Se ei kuitenkaan ole ollut tähän saakka vielä ajankohtainen. Liittoutumattomuus on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi toistaiseksi.

Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys on ollut paljon esillä ja herättänyt kysymyksiä Suomen asemasta tulevaisuudessa. On mielestäni tärkeää, että myös tulevaisuudessa teemme ratkaisumme täysin omista lähtökohdistamme ilman muiden maiden painostusta.

Maamiinat ovat olleet esillä täällä salissa useissa puheenvuoroissa. On varmasti tarpeellista selvittää maamiinojen käyttöä. En kuitenkaan voi yhtyä siihen näkemykseen, että miinoista luopuminen sidottaisiin johonkin aikatauluun. Lisäksi olen sitä mieltä, että ulkopoliittista merkitystä on maamiinakysymysten yhteydessä hieman liioiteltu. Lisäksi tässä herää kysymys, jos miinoja ruvetaan korvaamaan, miten se tapahtuu ja millä rahalla. Kuten edustajaveli Karpio totesi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, tulee jalkaväkimiinakysymys ratkaista seuraavan selonteon yhteydessä Suomen uskottavan puolustuskyvyn ja laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakyvyn säilyttämisen kannalta siten, ettei joukkojemme puolustusvalmiutta heikennetä.

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan Suomen puolustusratkaisun keskeisenä periaatteena säilytetään alueellinen puolustusjärjestelmä ja yleinen asevelvollisuus. Varusmiespalveluksen suorittaneitten määrän ennustetaan pysyvän tulevaisuudessa noin 80 prosentissa. Kertausharjoitukset ovat olennainen osa puolustusjärjestelmän ylläpitoa. Sotilaalliseen puolustukseen varaudutaan koko valtakunnan alueella.

Puolustusjärjestelmän kehittämisen painopistealueet ovat selonteossa johtamisjärjestelmä, Maavoimien valmiusyhtymät, sotilaallinen kriisinhallintakyky sekä tietoyhteiskunnan sotatalousjärjestelmä.

Puolustusvoimien sodanajan vahvuuden supistamista jatketaan. Suomen sodanajan Puolustusvoimien vahvuus putoaa 500 000 hengestä noin 350 000:een vuoden 2008 loppuun mennessä. Pelkistäen ajateltuna tästä joukosta saataisiin yksi aseistettu sotilas neliökilometriä kohti. Jokainen meistä ymmärtää, ettei se riitä edes aluevalvontaan puhumattakaan järjestelmällisestä vastarinnasta.

Toisen maailmansodan loppuun asti meillä Suomessa toimi vapaaehtoisuuteen perustuva suojeluskuntajärjestö. Muun muassa Ruotsi otti tästä järjestelmästä mallia. Marraskuussa 1944 järjestö lakkautettiin Suomen välirauhansopimuksen ehtojen perusteella sotilaallisista syistä. Neuvostoliiton hajottua sopimus ei kuitenkaan enää ole voimassa. Ruotsissa järjestelmä on edelleen olemassa ja tunnetaan nimellä Hemvärnet, ’Kodinturvajoukot’. Se on arvostettu ja toimiva kansalaisjärjestö. Se toimii rinnakkain armeijan kanssa, mutta siitä riippumatta. Mikäli mahdollinen miehittäjä onnistuukin hajottamaan armeijan, suuri osa asevelvollisista ja vakituisesta väestä siirtyy jatkamaan toimintaansa sopivimman kodinturvapaikallisjärjestön puitteissa lisäten näin kodinturvajoukkojen itsenäistä toimintakykyä miehityksen alla.

Suomen kansa on hyvin puolustustahtoista. Vuosikymmenen ajan sillä ei ollut mahdollisuutta osallistua vapaaehtoisesti valtakunnan turvallisuutta palveleviin toimiin. Nyt kun ulkopoliittisia esteitä, ed. Nepponen, ei enää ole, tulisi kansalaisten puolustusmyönteisyyttä hyödyntää tarjoamalla tilaisuus kodinturvajoukkoihin. Olen sitä mieltä, että kodinturvajoukot piristävät alueellisia oloja sekä lujittavat kansalaisten yhteistyötä. Vapaaehtoistyö loisi kansalaisten välille yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka hälventää pelkoa. Kuten jo totesinkin, Ruotsissa vastaava järjestö on saanut hyvän vastaanoton. Oman näkemykseni mukaan kodinturvajoukot olisivat vapaita puoluesidonnaisuudesta sekä sukupuoli- ja ikärasismista.

Suomen nuoret suhtautuvat maanpuolustukseen hyvin positiivisesti. Tällä tavoin olisi mahdollista kanavoida nuorten energiaa hyödyllisiin tarkoituksiin. Nykyajan naisetkin ovat erittäin valveutuneita ja osa käy jopa armeijan, joten he voisivat osallistua täysipainoisesti kaikkeen toimintaan.

Kunnittain järjestäytyneet kodinturvayksiköt muodostaisivat luonnollisen kanavan ihmisten puolustustahdon ilmaisemiselle. Samalla ne palvelisivat yhteiskunnan valmiutta kohdata yllättäviä tapahtumia, kuten suuronnettomuuksia tai terroritekoja. Sodan aikana kodinturvajärjestelmä tukisi korvaamattomalla tavalla maanpuolustusta. Sodan aikana kodinturvajärjestelmä olisi luotettava järjestelmä. Se täydentäisi sotilaallista tiedustelu- ja valvontaverkkoa, suojaisi elintärkeitä paikallisia kohteita sekä osallistuisi maahanlaskujen rajoittamiseen.

Valtiolle tällainen kodinturvajärjestelmä olisi edullinen ratkaisu, koska yksiköt voitaisiin varustaa sillä ylijäämävaatetuksella ja aseistuksella, joka vapautuu Puolustusvoimilta sodanajan joukkojen supistamisen seurauksena. Aseiden käyttö tapahtuisi tietysti ohjatuissa olosuhteissa. Olen keskustellut eläkkeellä olevien upseerien ja aliupseerien kanssa, ja monet heistä olisivat valmiita toimimaan tällaisten joukkojen kouluttajina.

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunta toteaakin mietinnössään, että vuoden 2004 selonteon valmistelussa on tarpeen tarkastella vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta osana kokonaismaanpuolustuksen kehittämistä. Tässä yhteydessä pitää mielestäni todella vakavasti pohtia kodinturvajärjestelmää.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmasen puheenvuoroon lyhyesti vain toteaisin, ettei tule väärinkäsitystä, että sotilasjohto ei ole Suomessa tehnyt eikä tule tekemään ulkopoliittisista valtiosopimuksista päätöksiä, vaan päätökset tehdään valtion johdon toimenpitein. Sotilaat ovat korkeintaan keskustelussa asiantuntijoina käytettävissä.

Toteaisin, että kuvauksenne kodinturvajärjestelmästä kovasti noudattaa nykyistä paikallispuolustusjärjestelmää, joka on Puolustusvoimien johdossa jo olemassa.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Nepposelle, että 2004 puolustusselonteossa ed. Nepponen joutuu toteamaan, että kodinturvajoukot ovat agendalla.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä varsin yksimielinen selonteko ja siihen liittyvä mietintö ovat sinänsä hyväksyttävissä, enkä puutu näin myöhäisenä ajankohtana enää yksityiskohtiin etenkään, kun edustajakollega Kuosmanen teki äskeisessä puheenvuorossaan meille aika perusteellisen selonteon siitä, mitä kaikkea asiakirja sisältää.

Tämä selonteko on yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta hyväksyttävissä. Täällä on paljon puhuttu varikoiden lakkauttamisesta ja niihin liittyvistä ongelmista, mutta harvat ovat tältä paikalta puolustaneet Hankoniemeä ja Hangon asemaa ja Hangon Rannikkopatteriston säilyttämistä. Tämä on sikäli vakava paikka, että patteriston lakkauttaminen on Hangolle kova suonenisku, se on sellainen koko Hankoniemen alueelle monestakin syystä, ei pelkästään maanpuolustuksellisesti. Siellä on työllisyyttä, imagoa. Kun on kyseenalaista edes säästöjen syntyminen, on kyllä kysyttävä, miksi tällaisiin toimenpiteisiin ylipäänsä ryhdytään. Jos katsoo karttaa ja jollain lailla koettaa kuvitella, mistäköhän päin se vihollinen tulisi, se voi jopa tulla siltä suunnalta, että olisihan maanpuolustuksellisestikin järkevää pitää Hangossa vähän enemmän niin sanottua rotia.

Tässä yhteydessä tällaisen pienen kaupungin, Suomen eteläisimmän kaupungin Hangon, asia on jäämässä suurten asioiden jalkoihin. Tämä on kovin valitettavaa. Hanko joutuu kamppailemaan polun päässä olevana kaupunkina monenlaisten ongelmien kanssa. Ehkä salissa kollegat eivät tiedä, että hyvin huomattava osa Hangon kaupungin maapinta-alasta — Hankoniemihän on Salpausselän tyyppinen luonnonkaunis niemi — kymmenien hehtaarien pinta-ala, on Puolustusvoimille tärkeänä ampuma-alueena. Se on hyvin huomattava ympäristöhaitta. Siellä on monenlaisia ongelmia äänihaitoista kaiken maailman muihin haittoihin saakka. Panssarit menevät ja raskaalla aseella ammutaan Suomen kauneimmalla hiekkaharjuniemellä.

Älkää kuvitelko, että Hangon kaupunki jää tässä asiassa niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan kaupunki on pakotettu siihen, että kun Suomen valtio uhkaa lakkauttaa (Ed. Nepponen: Ei saa uhata!) — ed. Nepponen, valtio tekee ensimmäisen siirron — ja tulee lakkauttamaan rannikkopatteriston, niin vieköön Puolustusvoimat sitten myös ympäristöhaitat mennessään. Miksi se vie vaan kerman ja jättää kaikki rasitteet hankolaisten ja Hankoniemellä asuvien riesaksi? Ottakoon sitten kimpsut kainaloon ja menköön ampumaan johonkin joutavampaan paikkaan. Tämä on Suomen hienointa aluetta. Käykää katsomassa, jos ette ole vielä käyneet katsomassa. Tehkää kesäretki sinne. Hangon kaupunki on pakotettu siihen pysyäkseen hengissä, että Syndalenin ampuma-alue siirretään jollakin aikavälillä ihan jonnekin muualle johonkin korpeen, johonkin epäkurantimpaan paikkaan. Suomi on niin harvaanasuttu maa, että niitä löytyy. Olisin toivonut, että kokonaishyödyt, edut ja haitat, olisi tässä yhteydessä paremmin arvioitu.

Arvoisa herra puhemies! Tuli kai selväksi, että henkilökohtaisesti vastustan, tekisi mieli sanoa: raivokkaasti vastustan, Hangon Rannikkopatteriston lakkauttamishankkeita. Siinä mielessä raivokas vastustus on hyödytöntä edes vastalauseitten tai vastaehdotusten tekemiseen, koska tässä on niin suuri yksimielisyys, että se olisi lähinnä propagandistista äänestyttää tästä asiasta, mutta halusin kuitenkin teidän tietävän, mistä olette päättämässä ja mitä se Hankoniemen ja Hangon kaupungin kannalta tulee merkitsemään.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että on käyty näin laaja keskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta ja että keskustelu on käyty juuri eduskunnassa, sillä valmistelu oli kovin salamyhkäistä ja ehkä virkamiestyyppistäkin.

Ehkä olisi syytä tarkemmin miettiä sitä, mistä turvallisuus ihmisille syntyy. Se syntyy eri ihmisille eri asioista. Toisille se näyttää syntyvän kodinturvajoukoista. Toisille taas jotkut kodinturvajoukot voivat synnyttää turvattomuutta nimenomaan. Käyn myöhemmin läpi, miksi. Mutta myös muut asiat vaikuttavat turvallisuuteen kuin pelkkä puolustuspolitiikka. Erityisesti siihen vaikuttaa demokratia, onko maassa demokratia vai ei. Siitähän olemme nähneet nyt esimerkkejä.

Mielestäni turvattomuus ei ole muuttunut maailmassa 11.9. tapahtumien jälkeen. Sitä ennenkin on ollut sotaa ja terrorismia. Mielestäni on huono asia se, että unohdetaan, että Lähi-idässä on sodittu jo pitkän aikaa ja monissa Afrikan maissa myös. Mutta 11.9. muutti maailmaa siten, että USA:n sisällä tapahtui terroriteko. Se pakottaa myös USA:n olemaan varuillaan kaikessa toiminnassaan, niin taloudellisessa, sotilaallisessa kuin poliittisessakin toiminnassaan.

Puutun lyhyesti myös Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Olen sitä mieltä, että Suomella ei ole mitään tarvetta liittoutua sotilaallisesti eikä ole ainakaan sellaista liittoa, johon kannattaisi liittoutua. Mikäli tällaista keskustelua esiintyy vuoden 2004 selonteon yhteydessä, silloin pitäisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys asiasta nimenomaan siksi, että siitä käytäisiin laaja kansalaiskeskustelu. Se on erittäin olennainen asia, että ihmiset voivat sitoutua päätökseen, että heille annetaan riittävästi tietoa erilaisista vaihtoehdoista.

Kannatan alueellista puolustusjärjestelmää. Luotan enemmän demokraattisessa valvonnassa olevaan armeijaan kuin maanpuolustusjärjestöihin tai kodinturvajoukkoihin. Ed. Kuosmanen ei ole nyt paikalla, mutta olisin hänelle voinut vähän tarkemminkin kertoa, minkä tyyppisiä näistä vapaaehtoisjärjestöistä voi tulla, jos siellä on henkilöitä, jotka ovat jääneet esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle joistakin paikoista ja heillä on esimerkiksi katkeruutta tai joitakin muitakin tarkoitusperiä kuin se tarkoitusperä, joka kauniisti ajatellaan kodinturvajoukoilla olevan. Koska kodinturvajoukot ja maanpuolustusjärjestöt eivät toimi demokraattisen kontrollin alla, silloin ne voivat aiheuttaa myös turvattomuutta kanssaihmisissä. Sen vuoksi luotan huomattavasti enemmän Kainuun Prikaatin toimintaan kuin niihin maanpuolustusjärjestöihin, jotka alueellamme toimivat ja vievät koululaisia eri tyyppisiin tilaisuuksiin. Mielestäni tämän tyyppistä pitäisi myöskin kontrolloida opetusministeriöstä, että jos halutaan lapsille näyttää, miten maanpuolustusjärjestelmä toimii, toimitaan silloin tämän virallisen armeijan puitteissa eikä demokraattisen kontrollin ulkopuolella toimivien järjestelmien puitteissa.

Siis olen ed. Kuosmasen kanssa täysin eri mieltä kodinturvajoukkojen tulevaisuudesta. Erityisesti siinä kohdassa säpsähdin, kun hän sanoi, että kodinturvajoukot täydentäisivät valvontaverkkoa. Mitähän ed. Kuosmanen tällä oikein ajoi takaa? Ketä tässä halutaan valvoa? Ei kai vain isoveli halua valvoa pienempää veljeä tai sisarta? Se vaara tässä olisikin olemassa, mikäli tämän tyyppisiin kodinturvajoukkoihin mentäisiin. Voi kauhea, sanon minä!

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Selonteon lähetekeskustelussa pidin ryhmäpuheenvuoron eikä minulla ole tarvetta muuttaa niitä linjauksia, joita tuolloin esitin. Tosin tämä syksy on opettanut paljon siitä, että kansainvälinen järjestelmä muuttuu ja Suomessakin pitää keskusteluissa olla ajan tasalla näihin muutoksiin nähden. Tapahtumat 11.9. ovat muuttaneet paljon poliittista keskustelua, ovat muuttaneet toimintaa ja strategiaa myös puolustuksen osalta. Terrorisminvastainen sota on ollut sanayhdistelmä, josta olemme tänä syksynä paljon keskustelleet, siitä ja sen oikeutuksesta ja oikeutuksesta, millä ehdoin.

Minusta on näyttänyt siltä, että terrorisminvastainen sota tai kampanja, millä ilmauksella asiaa haluaakaan kuvata, on laajenemassa, ja toivoisin, että mietittäisiin tarkemmin sitä, mikä järjestö tekee mitäkin. Nyt näyttää siltä, että Yhdysvallat tavalla tai toisella haluaa jatkaa terrorismin vastaista kamppailua. Olennaista mielestäni jatkossa on se, onko kyse USA-johtoisesta operaatiosta vai lähdetäänkö liikkeelle YK-johtoisella operaatiolla. Minusta olisi parasta, että jos Somalian mahdollisia, todennäköisiä jne. terroristiryhmiä halutaan kuriin, toimijana olisi ensisijaisesti YK. Tuoreiden tietojen mukaanhan näyttää siltä, että Yhdysvallat aikoo ryhtyä jonkinlaiseen operaatioon Somaliassa, mutta ei ole mitenkään varmaa, että on kyse sotilaallisesta operaatiosta, vaan käytössä voivat olla myös diplomaattiset keinot tai poliisitoimet. Kuitenkin on aika hurja visio, jos terrorisminvastaisessa sodassa maa toisensa jälkeen moukaroidaan maan tasalle ja sen jälkeen mietitään, miten jälleenrakennus aloitetaan. Siksi on tärkeää, kun joka tapauksessa on tärkeää toimia terrorismia vastaan, että eri tyyppiset toimet ovat keskenään koherenssissa. Tässä mielessä YK on tietenkin ensisijainen toimija kaiken kaikkiaan.

On myös mielenkiintoista, kun eduskunnassa puhutaan kovasti Natosta tässä yhteydessä, että tänä syksynähän Nato on jäänyt aika lailla sivuraiteelle. Yhdysvallat halusi, että 5 artikla otetaan käyttöön, mutta kysehän oli pitkälti symbolisesta eleestä, jolla saatiin muiden Nato-maiden tuki, mutta muunlainen solidaarinen tuki terrorisminvastaiseen kamppailuun tuli kuitenkin myös YK-järjestelmän kautta.

On aivan selvää, että lähiaikoina kansainvälisten toimijoiden roolit voivat muuttua. Näin ollen se keskustelu, joka nyt on käyty, on vain eräänlainen välitilinpäätös. Varmaankaan vuoteen 2004 mennessä ei ole mitään sellaista kehitystä tapahtunut, joka vain lopppuisi, vaan turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut sillä tavoin, että muutos näyttää hyvinkin jatkuvalta.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille kaksi asiaa: kansamme vahvan maanpuolustustahdon ylläpitämisen ja sen, että Puolustusvoimat pysyvät mukana kehityksen tahdissa.

Kansan maanpuolustustahdon ylläpitäminen ei ole itsestäänselvä asia. Siihen tulee tietoisesti panostaa. Yleinen asevelvollisuus, kertausharjoitukset, vapaaehtoiset maanpuolustuskurssit ovat eräitä keinoja maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi.

Vahva maanpuolustustahto on edellytys itsenäisyydellemme. Maanpuolustustahtoa tulee luoda jo nuoresta pitäen. Niin kauan kuin veteraanit elävät keskuudessamme, maanpuolustustahdosta on helppo puhua, sitä on helppo perustella ja helppo ylläpitää. Entäpä myöhemmin, muutaman vuoden kuluttua? Olen huolissani myös siitä, miten kansalaisten maanpuolustustahdon kanssa käy niillä alueilla ja paikkakunnilla, joilla halutaan lakkauttaa varuskuntia. Varuskuntien lakkauttaminen ei tästä näkökulmasta käsin ole kovinkaan viisasta.

Toinen ei-itsestäänselvä asia on se, että luomme Puolustusvoimille riittävät edellytykset pysyä kehityksessä mukana. Se vaatii muun muassa riittävien määrärahojen turvaamista. Nyt päätetty rahoitusjärjestelmä tuo pitkäjänteisyyttä, vaikka rahoituksen taso ei olekaan riittävä. En ymmärrä niitä, jotka tarkoitushakuisesti asettavat puolustusmäärärahat ja peruspalvelut vastakkain. Eivätkö puolustusmäärärahat ole sitä todellista peruspalvelua, itsenäisyytemme perusturvaa?

On hyvä ja valiokunnan puheenjohtajalle kiitos siitä, että selonteko oli yksimielinen. Tällaisissa asioissa, jos missä, pitää olla sitä. Mutta selonteon uskottavuutta on heikentämässä se, että yksimielinen selonteko on niin konsensushenkinen, että siitä on jätetty kaikki kiistanalaiset asiat pois ja siirretty niiden käsittely myöhemmäksi. (Ed. Laakso: Kuten esimerkiksi?) Kiistanalaiset asiat ovat joka tapauksessa piiloagendalla, näkymättömissä, ja niitä kuitenkin valmistellaan koko ajan. (Ed. Laakso: Mitä ne ovat?)

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että keskustelu jatkuu tämän illan jälkeenkin ja että ne perusperiaatteet, joita kannatamme puolustuspolitiikassa ovat keskustelumme pohjana.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran korjaan aikaisempaa puheenvuoroani, kun väheksyin siinä ed. Vistabackan tekemää aloitetta, lausumaa mietintöön, että toteaisin, herra puhemies, että en noteerannut tätä riittävän syvällisesti vaan asiaa enemmän mietittyäni totean, että jos tämä voitaisiin eduskunnassa hyväksyä, silloin ei miinoista keskusteltaisi koskaan taikka Puolustusvoimat saisi niin laajat rahavarat, että tämä asia olisi hyvässä hoidossa. Siltä osin olen ymmärtänyt tämän väärin ja näen, että ed. Vistabacka taitavana valtiopäivämiehenä on tähän kätkenyt sellaisen ajatuksen ja mietelmän, että tätä on monen vaikea ymmärtää mutta sisältö on hyvä ja tavoite oikea.

Arvoisa herra puhemies! Yhtenä asiana, kun puheenvuoroa silloin pyysin: Tuntuu, että kokoomuksen riveissä vapaaehtoinen maanpuolustus ja sen eteen tehtävä työ ei ole oikein selvillä, kun ed. Nepponen ja ed. Kuosmanen tässä asiassa sanailivat keskenään, mutta jotenkin jää tällä kertaa semmoinen vaikutelma, että ed. Kuosmasella on vapaaehtoisen maanpuolustustyön sisältö enemmän hengessä ja mielialassa kuin se yleensä tuntuu kokoomuksen ryhmässä olevankaan.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Varikot ovat olleet erittäin näkyvästi keskustelussa esillä. Varuskunnilla on myöskin ehkä joissakin tapauksissa jopa varikkoja suurempi merkitys paikkakunnilleen. Samalla tavalla kuin varikkoja muualla myöskin Etelä-Savossa Savon Prikaatia tulee voida kehittää yhtenä pilarina uskottavan maanpuolustuksen, yleisen asevelvollisuuden ja vahvan maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on huomioitava myös alueellinen ja paikallinen näkökulma erityisesti niillä alueilla, joilla varuskunnalla on merkittävä työllistävä ja aluetaloudellinen rooli, kuten Mikkelissä on. Puolustusvoimilla on erittäin laaja toimintaskaala, ja sitä kautta sen tehtävät ja merkitys ovat Etelä-Savon tyyppisille maakunnille niin merkittäviä, että tämä varuskunta, Savon Prikaati, tulee myöskin ottaa kehitettävien varuskuntien listalle.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Kuluvan syksyn tapahtumat ovat muistuttaneet meitä siitä, että kansainvälinen kehitys ei noudata jatkuvuutta eikä välttämättä tänä päivänä lainkaan totuttuja asioiden ja tapahtumien etenemiskulkuja, kuten useassa puheenvuorossa on todettu. Nämä ennalta arvaamattomat tapahtumat voivat muuttaa kansainvälisen kehityksen suuntaa. Kansallisvaltioita ja niiden kansalaisten turvallisuutta koskevat uhkakuvat voivat muuttua olennaisesti siitä, mihin on totuttu viime vuosikymmeninä.

Tähän keskusteluun liittyy mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohdan tarkastelu, vaikka keskustelemmekin rajatusti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selonteosta. Keskeistä tässä nimittäin on laaja turvallisuuskäsite. Sitä on osuvasti kutsuttu myös inhimilliseksi turvallisuudeksi. Laaja turvallisuuskäsite kattaa poliittisten ja sotilaallisten kysymysten lisäksi myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen sekä taloudellisen vapauden, sosiaalisen vastuun ja keskinäisen solidaarisuuden ympäristön suojelemi-seksi. Laajassa turvallisuuskäsitteessä otetaan huomioon myös se, että tiettyjen yhteiskuntatoimintojen lamaannuttaminen on mahdollista ilman suurimittaista aseellista konfliktia tai sodankäyntiä. Tällainen häiriö voi vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuusrakenteisiin ja luoda ahdinkoa, pelkoa ja turvattomuutta kansalaisten keskuudessa.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista panna merkille, että tässä selonteossa ulkoasiainvaliokunta mutta myös puolustusvaliokunta ovat todella paneutuneet tähän tehtävään. Lopputulos näyttää saavan varsin laajan, ilmeisesti lähes yksimielisen kannatuksen. Tässä keskustelussa täysistunnossa olen pannut merkille joitakin havaintoja, joita kommentoin.

Ed. Kiljunen puheenvuorossaan korosti, että eduskunnan ei pidä osallistua ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan valmisteluun. Mielestäni ed. Kiljunen on oikeassa tässä, koska tätä kysymystä pitää tarkastella nimenomaan lainsäädäntövallan ja hallitusvallan näkökulmasta, ja vaikka uusi perustuslaki antaa uuden mahdollisuuden myös valmisteilla olevien asioiden ikään kuin tilanteen tasalla olemiseen, varsinainen valmistelu kuuluu kyllä valtioneuvostolle.

Useissa puheenvuoroissa on myöskin otettu kantaa Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Keskustelu liittoutumattomuudesta on arvioni mukaan edennyt, koska tässäkin vuoropuhelussa juuri sotilaallinen liittoutumattomuus on se, josta puhutaan, kuten pitääkin. Varsinaista liittoutumattomuutta ei esiinny, ei myöskään puolueettomuutta siinä suhteessa kuin perinteisesti Suomen osalta on tunnettu, koska EU:n jäsenenä me olemme myöskin EU:n matkassa.

Arvoisa puhemies! Edustan ajattelua, joka perustuu psykologiaan, että jos on pelkoja, peloista pitää puhua. Miltä osin asia liittyy esimerkiksi Nato-keskusteluun? Edustan sitä logiikkaa, että tästäkin asiasta on keskusteltava ja julkisesti, parempi kaduilla kuin kabineteissa. Tältä osin Suomi on ottamassa jälleen kukonaskeleita kansanvaltaiseen keskusteluun, jossa myös kansalaismielipide voidaan ottaa aikaisempaa paremmin huomioon.

Puhemies! Useissa puheenvuoroissa on viitattu myös Venäjään ja sen valtiojohtajan Putinin toimintalinjaan. Jos arvioidaan sitä, kuten ed. Kalliomäki ryhmäpuheenvuorossaan, niin merkittävää on, että Venäjän osalta kolmea viime vaihetta voidaan aina kutsua valtiojohtaja- ja ulkoministerivaiheeksi. Sitten taas seuraava valtiojohtaja on ulkoministeri, mutta Putinin vaihe on vaihe, jossa käytetään vain Putinin, valtiojohtajan, nimeä. Se tarkoittaa, että hänen asemansa on vahva ja että hän myös toimii jonkin verran toisella tavalla kuin edeltäjänsä. Arvioni on, että siinä toimintalinjassa heijastuu Pietari Suuren toimintamalli, johon aikanaan jo siinä vaiheessa, kun häntä koulutettiin silloisen Venäjän johtotehtäviin, liittyi hyvin keskeisesti länsimaiseen kulttuuriin ja länsimaiseen elämään perehtyminen.

Ed. Saarinen käsitteli aivan oikein Hangon ja koko Hangon alueen ja tältä osin sen Uudenmaan osan merkitystä suomalaisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa eikä ainoastaan keskustelussa, kuten hän oikein totesi, vaan myös strategian rakentamisessa. Osaltani tuen hänen ajatuksiaan siinä suhteessa, että Hanko ja koko sen lähialue edustavat maallemme, myös unionille, merkittävää puolustusstrategista paikkaa. Sen takia ed. Saarisen esiin nostama näkökulma ansaitsee keskustelun myös myöhemmin eduskunnassa vielä tämän vaalikauden aikana. Toivon, että siihen palataan ja että se myöskin voidaan noteerata.

Sitä vastoin vaalipiirini ed. Kankaanniemen arviosta, että sosiaalidemokraatit olisivat heti valmiit hakemaan Nato-jäsenyyttä — kirjasin tämän sanatarkasti mieleen — hänen kanssaan jossain muussa yhteydessä tulen keskustelemaan, koska se perustui joko virhearvioon tai tarkoitukselliseen asian väärinymmärtämiseen.

Ed. Kankaanniemi myös peräänkuulutti sitä, että Suomen pitäisi jatkaa lääkärin linjalla. Se on hyvä linja, mutta se on myös vanha linja. Ainakin itse edustan sitä, että aika on sitä nykypäivänä, että ei riitä, että korjataan ikään kuin muiden aiheuttamia tuloksia ja hoidetaan niitä myös lääketieteellisesti vaan on myös pyrittävä ennalta ehkäisevään diplomatiaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoin, mitä Suomi on erinomaisesti myös kyennyt esimerkeillään osoittamaan, siis pohtimaan oikeutta ja kohtuutta.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! "Joka maassa on armeija, jos ei omaa, niin vieras" on vanha sanonta, joka ilmeisesti pitää tässäkin maailmantilanteessa paikkansa. "Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa, ja sen paras puolustaja on Suomen kansa", sanoo kenraali Ehrnrooth kirjassaan. Yleinen asevelvollisuus on se perusta, jolla tätä maata puolustetaan. Puolustusta siis kehitetään puhtaasti kansalliselta pohjalta, ja tätä mieltä on suuri enemmistö suomalaisista.

Puolustuksen periaatteet ovat selkeät. Kun halutaan puolustaa koko Suomea, on alueellinen puolustusjärjestelmä, on hyvin koulutetut valmiusprikaatit ja on mahdollisuus strategisen iskun torjuntaan. Vielä 60-luvulla reservimme olivat 700 000 miestä. Vuonna 2008 meillä on 350 000 taistelutehtäviin hyvin koulutettua ja varustettua miestä. Ikäluokista koulutetaan armeijassa ja sen pystyy käymään läpi noin 80 prosenttia, mutta ikäluokat ajan kanssa pienenevät. Näin väestö Suomessa näyttää kehittyvän.

Nyt arvellaan pärjättävän tällä 350 000 miehen joukolla, jos koulutusolosuhteista pidetään huolta. Tärkeää ovat tahto, taito, motivaatio mutta myös välineet. Kaiken lisäksi tarvitaan erittäin voimakasta maanpuolustustahtoa, mikä meillä Suomessa onkin. Kaiken takana on oltava uskottava puolustus.

Valtiontalouden kannalta sitoudutaan selonteossa siihen, että puolustukseen sijoitetaan varoja vuosina 2003—2008 vuosittain keskimäärin 10,8 miljardia markkaa. Selonteon hankkeet voidaan tällä rahalla toteuttaa ja tällä rahalla ilmeisesti tullaan myöskin toimeen. Suomi on nyt ja ehkäpä tulevaisuudessakin liittoutumaton, mutta ei riippumaton.

Me emme ole mikään yksinäinen saareke tässä maailmassa. Rauhankumppanuus on jo yhteistyömuoto. Mutta meidän täytyy varautua tietysti sellaiseen tilanteeseen, että jos maailma ympärillämme muuttuu, meillä on oltava valmius ajatella asiaa uudestaan.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että selonteko oli jo sinänsä hyvä, mietintö on myöskin hyvä. Osa asioista jätettiin auki ja ne voidaan ratkaista myöhemmin, mutta tässä on kuitenkin annettu Puolustusvoimien kehittämiselle erittäin hyvät raamit.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Saarinen toi esille etelärannikon maanpuolustuskysymyksiä. Vaikka itse olen syvältä sisämaasta, toivon kuitenkin, että kun näitä asioita täällä toimeenpannaan, niitä tarkasteltaisiin myös sen signaalin kannalta, minkä Suomi antaa ulospäin niillä varuskunnilla, joita rannikollamme ja merialueellamme on.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti paikalta muutama asia.

Tämän päivän maailmassa kuitenkin, kun suomalaista yhteiskuntaa katsoo, tärkein meillä lienee se, jotta me osaamme hoitaa suhteet naapureihin päin diplomatian keinoin. Me emme koskaan pääse siihen tilanteeseen, jotta me voimme aseilla uhoilla, jotta me pystymme tekemään mitä vain, niin kuin ed. Bremer totesi, että meidän pitää hankkia viimeisen päälle uudenaikaista kalustoa ja satsata siihen valtavasti rahaa. Siinä nimittäin saattavat monet köyhät jäädä meillä Suomessa hoitamatta.

Tärkeää on huolehtia myös siitä, jotta ei elintasoeroja sallita vaan pyritään torjumaan niitä. Se tarkoittaa myös meidän lähialueitamme. Tämä lieventää myös niitä mahdollisuuksia, että syntyy kriisejä ja epätoivoa ja mahdollisesti semmoista ilmiötä, että halutaan tulla rikkautta jakamaan jopa aseiden kanssa. Sen takia minusta kaikkein tärkein on juuri se puoli.

Lisäksi tietysti tarvitaan maanpuolustusta, se on kieltämättä näin. Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, jotta Nato-kysymyksestä pitää käydä keskustelu totta kai, mutta ennen kuin siitä tehdään päätös, suoritetaan sitova kansanäänestys. Olen nimittäin sitä mieltä yhä edelleen, jotta liittoutumattomuus on eräänlainen henkivakuutus. Siinä vaiheessa, kun me liittoudumme, me olemme jonnekinpäin vihollisia, ja vaikka apu voi olla selän takana, kuitenkin se tekee Suomen jossakin mielessä vihollisvaltioksi ainakin itään päin, ja sitä ei sallisi koskaan.

Maamiinakysymyksestä olen sitä mieltä, jotta miinat ovat aika turvallisesti meidän varastoissamme ja hyvin hallittuja. Määrätty uhka sinällään, mutta niitä ei ole koskaan käytetty väärin eikä tulla käyttämään jatkossakaan.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Laajamittaisten sotilaallisten konfliktien uhan tilalle ovat yhä selkeämmin tulleet, ja uskon että jatkossa edelleen ovat tulossa, globaalit, kansalliset rajat ylittävät, turvallisuusongelmat, erityisesti tietenkin tämän syksyn tapahtumien valossa kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi, mutta mitä suurimmassa määrin näitä uhkatekijöitä ovat erityisesti myös informaatio- ja ympäristöuhat.

Tietoturvallisuus muodostaa tässä selonteossa pienen mutta erittäin tärkeän osa-alueen. Selonteossa viime keväältä todetaan: "Tietoverkkojen kautta leviävät informaatiouhkat ovat lisääntymässä globaalisti. Ne eivät tunne valtioiden rajoja, ja niiden hallinta on vaikeaa. Informaatiouhkien aiheuttajia voivat olla yhtä hyvin valtiolliset organisaatiot kuin rikolliset tai terroristit." Tämä asia olisi varmasti vaatinut paljon paljon laajemman analyysin vielä, sillä tietoturvallisuus kaiken kaikkiaan on se tekijä, jonka uskon lähivuosina ja lähivuosikymmeninä saavuttavan aivan toisenlaiset mittasuhteet, kuin sillä tällä hetkellä meidän mielessämme ja tässä eduskuntakeskustelussa tänä päivänä täällä on ollut.

Tämä tulee korostetusti esille sen takia, että Suomi kiistatta on yksi johtavista tietotekniikan käyttäjistä, mutta myös kehittäjistä maailmassa. Yhteiskunnan kriittiset toiminnat ja organisaatiot ovat nykyään käytännöllisesti katsoen täysin riippuvaisia tietojärjestelmien toimivuudesta. Informaatioyhteiskuntakehitys, talouden verkostoituminen sekä yleinen globalisoituminen tulevat entisestään syventämään ja laajentamaan näitä riippuvuuksien muotoja. Kehitys tekee koko yhteiskunnasta erittäin haavoittuvan uudenlaisille tietojärjestelmiin kohdistuville uhkille ja riskeille. Yhteiskuntaan voidaan vaikuttaa tietojärjestelmiä hyväksikäyttäen yli kansallisten rajojen. Niinpä onkin tärkeää todella, että puhutaan myös uhkaavista informaatio-operaatioista ja jopa informaatiosodankäynnistä. Järjestimme eduskunnassa lokakuussa Tietoturvallisuus-seminaarin, ja se konkreettisesti osoitti, miten paljon näitä uhkatekijöitä on olemassa ja miten haavoittuvainen yhteiskunta kaiken kaikkiaan on.

Vuosi sitten puolustustaloudellisen suunnittelukunnan työryhmä sai valmiiksi raporttinsa tietojärjestelmien ja tietoturvallisuuden hallinnollisista järjestelyistä. Siinä raportissa pelkistettynä todetaan: "Suomesta puuttuvat lähes kokonaan tietoliikenneturvallisuuteen, tietojärjestelmien turvallisuuteen sekä tietoturvaloukkausten ja -ongelmien havaitsemiseen ja ratkaisemiseen liittyvät operatiiviset toiminnot. Maahan on vähitellen luotava monipuolinen, teknisesti orientoitunut asiantuntijakeskittymä, joka kykenee tarvittaessa avustamaan, arvioimaan ja valvomaan näiden uusien tietoturvallisuustoimintojen kehittämistä käyttäen tarvittaessa hyväkseen yksityisen sektorin laaja-alaista asiantuntemusta ja monipuolisia toimintoja." Tähän vastauksena tuo lokakuinen eduskunnan seminaari osoitti, että paljon on jo tapahtunut, mutta erittäin paljon on vielä tehtävää.

Arvoisa puhemies! Selonteon laajemmasta osasta haluan vain lyhyesti todeta, että selonteko ja nyt valmistunut eduskunnan mietintö muodostavat hyvän linjauksen lähivuosien toimenpiteille. Tämä eduskunnan pian hyväksymä linjaus sisältää myös vaikeita ratkaisuja. Näihin on tässä viitattu, muun muassa ed. Saarinen Hankoniemen osalta ja eteläisen Suomen rannikonpuolustuksen osalta. Mutta nämä ratkaisut ovat osa laajaa kansallista kokonaisuutta ja yhdessä hiottua kompromissia, ja siinä mielessä tähän kokonaisuuteen on mentävä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean kokoomuksen hyvään ryhmäpuheenvuoroon yhtyen, että suomalaisten maanpuolustustahto on korkealla. Suuri enemmmistö meistä kannattaa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää, ja täten Suomen puolustuksen merkittävät tukipilarit, vahva maanpuolustustahto ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö, luovat edellytykset Suomen tulevaisuudelle, Suomen itsenäisyydelle jatkossakin.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vain lyhyesti todeta, että tänä iltana vapaaehtoista maanpuolustusta on aika lailla ylimalkaisesti käsitelty täällä, ja pyydän huomauttaa, että valiokunnan lausuman mukaan sitä on mahdollisuus kehittää ihan hyvällä tavalla eteenpäin. Erityisesti vain toivoisin, että suomalainen versio kodinturvajoukoista otettaisiin kuitenkin siinä kehittelyssä mukaan. Se voi olla aivan jotain muuta kuin se Hemvärnet, mitä täällä tänään on kuvattu, ja toivon, että lapsi ei mene pesuveden mukana.

Jaakko  Laakso  /vas:

Rouva puhemies! (Eduskunnasta: Menee vielä korokkeelle!) Totean ensiksi, että tämä on toinen varsinainen puheenvuoroni tässä keskustelussa. — Esitin ensimmäisessä puheenvuorossani, ryhmäpuheenvuorossani, väitteen, jonka mukaan Suomi Naton jäsenenä joutuisi maksamaan vähintään 2 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusmenoja. Mihin tämä väitteeni, jota puolustusministeri Enestam polemisoi ja jota myös ed. Kekkonen polemisoi, mihin tämä väitteeni perustui? Tämä väite perustui muun muassa tehtyihin tutkimuksiin.

Ensimmäisen niistä tutkimuksista teki puolustusneuvosto. Puolustusneuvosto muutama vuosi sitten totesi, että Suomen Nato-jäsenyys, ed. Kekkonen, tulee lisäämään tuntuvasti puolustusmäärärahoja. Tämän selvityksen muuten esitteli puolustusministeriön silloinen kansliapäällikkö kenraaliluutnantti Pertti Nykänen. Nykäsen esittelemä selvitys osoitti, että Nato-jäsenyydestä tulisi miljardien lisälasku. Näin sanoi silloinen puolustusministeri, joka oli osallistunut puolustusneuvoston kokoukseen, ministeri Anneli Taina.

Yhden arvion Nato-jäsenyyden kustannuksista on esittänyt Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija majuri Mika Kerttunen, hänkin muutama vuosi sitten. Hän laski, että sotilasliiton jäsenyys kasvattaisi Suomen puolustusbudjettia kolmanneksella, ed. Kekkonen. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Majuri Kerttunen totesi, että Nato-jäsenyys merkitsisi käytännössä muun muassa valmiutta ottaa maahan kolmisensataa hävittäjäkonetta ja valmiutta toimia yhdessä kahden Nato-divisioonan kanssa.

Huomattavasti korkeampiakin arvioita Nato-jäsenyyden hinnasta on esitetty. Muistaako ed. Kekkonen, mitä presidentti Mauno Koivisto on todennut Nato-jäsenyyden hinnasta? Presidentti Koiviston arvio on kaikkein korkein. Hän on todennut, että Nato-jäsenyys kolminkertaistaisi puolustusbudjetin. Se merkitsisi 20:tä miljardia markkaa lisää. Hän kysyy, mitä me sillä saisimme. Pääsisimme mukaan hyvin riitaiseen pesään, sanoo presidentti Koivisto.

Myös Naton päämajassa on toivottu, että jäsenmaat panostaisivat enemmän puolustukseen. Oikeastaan tähän on kolme syytä: ensinnäkin Kosovon sota ja siitä saadut kokemukset, toiseksi EU:n kriisinhallintajärjestelmän rakentaminen ja kolmanneksi 11.9. tapahtumat, ed. Kekkonen.

Miksi mainitsen ed. Kekkosen tässä yhteydessä? Koska ed. Kekkonen lainasi erittäin hyvää ja asiantuntevaa haastattelua, jonka tasavallan presidentti Tarja Halonen on antanut Sotilasaikakauslehdelle. Ed. Kekkonen, tiedättekö te, miksi hän polemisoi tätä 2 prosentin rajaa vastaan tässä haastattelussa? Sen takia, että eräät muut ovat esittäneet, että jo Euroopan unionin jäsenenä Suomen pitäisi nostaa puolustusbudjettinsa 2 prosenttiin. Presidentti Halonen polemisoi tätä käsitystä vastaan aivan oikein ja mainiolla tavalla perustellen. Siinä, mitä minä väitän, ei ole kysymys Euroopan unionin jäsenyydestä, ed. Kekkonen, vaan Nato-jäsenyydestä. Eli Nato-jäsenyys johtaisi siihen, että Suomi joutuisi lisäämään puolustusmenojaan.

Olen varma, että me jatkamme tätä keskustelua tulevaisuudessa, sillä ministeri Enestam esitti mielenkiintoisen väitteen, jonka mukaan Nato-jäsenyys vähentää Suomen puolustusmenoja. Todettakoon, että hän ei ole ensimmäistä kertaa esittänyt tätä väitettä. Hän esitti sen ensimmäistä kertaa tammikuussa 2001, tämän vuoden tammikuussa. Mihin hänen logiikkansa perustuu? Se perustuu siihen, että esimerkiksi Keski-Euroopan pienillä Nato-mailla on keskinäistä työnjakoa ja muun muassa nämä maat eivät tarvitse kaikkia puolustushaaroja.

Ministeri Enestam ei ole läsnä, mutta haluaisin tätä keskustelua jatkaa tulevaisuudessa kysymällä häneltä, että kun Suomen puolustuksessa tarvitaan kaikki puolustushaarat, mistä ministeri Enestam olisi valmis tinkimään, jos Suomi liittyy Naton jäseneksi.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En halua provosoida ed. Laaksoa sanomalla ensimmäistäkään omaa mielipidettäni, mutta jos minun sallitaan siteerata presidentti Halosta, näin presidentti sanoo: "Olen aina sanonut, ettei prosenteilla puolusteta vaan miehillä ja kalustoilla. Tietysti Naton piirissä halutaan mitata keskinäistä taakan jakoa ja sen vuoksi on ollut esillä näitä prosentteja. Meidän ei tarvitse täyttää mitään 2 prosentin Nato-tasoa. Meillä on asevelvollisuusarmeija, ja se on mielestäni erinomaisen hyvä perusratkaisu kolmesta syystä." En luettele näitä kolmea syytä, mutta tässä ymmärtääkseni on kiteytettynä se, mitä presidentti Halonen on sanonut ja myöskin tarkoittanut.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme tänään käyneet suhteellisen laajasti keskustelua sotilaallisesta liittoutumisesta ja liittoutumattomuudesta. Jossain mielessä ed. Laakson juuri käyttämä puheenvuoro oli kuitenkin harvinainen pelkistys tästä keskustelusta. Hän pohdiskeli ainoastaan sitä kysymystä, onko Nato-jäsenyys lisäämässä puolustusmenojamme vai ei. Olen ymmärtänyt, että me olemme täällä huomattavasti monipuolisemmin pyrkineet tätä asiaa problematisoimaan.

Haluaisin ed. Laaksolta kysyä: Mikä on teidän kantanne siinä suhteessa, jos Nato-jäsenyys vähentäisi meidän puolustusmenojamme? Olisitteko te halukkaampi liittymään sotilasliittoon? Jos teidän vastauksenne on "ei", kaipaisin analyyttisempaa otetta koko keskusteluun.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on todella puhuttu liittoutumisesta ja aseellisesta puolustuksesta. Haluaisin näin lopuksi todeta sen, että itse selonteossa aika monta sivua nimenomaan käsittelee turvallisuuspoliittista ympäristöä, yleisesti ympäristökysymyksiä, jopa sellaista asiaa kuin ilmastomuutoksia, sairauksien lisääntymistä ja leviämistä, ympäristötuhoja jne. Meillä on varmasti rajavalvonta ja armeija paremmassa kunnossa kuin meillä on esimerkiksi öljyntorjuntavalmius Itämerellä ja itäisellä Suomenlahdella. Tällä tavalla myöskin pitää, arvoisat kansanedustajat, katsoa yhteistä turvallisuutta.

Lopuksi, joukko-osastojen siirroista on tietysti puhuttu ihan aiheesta eri puolilta Suomea, pidetty mielessä aluepolitiikka, myöskin erilainen varusteluteollisuus. Mutta viittaisin siihen, että myöskin niillä paikkakunnilla, minne nämä joukko-osastot aiotaan siirtää, saattaa yllättäen tulla ongelmia, mahdollisesti pieniä, mutta kuitenkin. Muun muassa Valkealan kunnassa johtuen siitä, että Haminasta ollaan siirtämässä ilmatorjuntaa sinne, on kunnan tasolla tulevaan infraan, tässä tapauksessa koululaitokseen, liittyvä ongelma. Asia on vähän paradoksaalinen, mutta tämäkin on hyvä tietää.

Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremer sanoi puheenvuorossaan, että tässä keskustelussa voimakkaasti on ajettu Suomea Natoon. En tiedä tarkalleen, mitkä puheenvuorot olivat ed. Bremerin mielessä.

Itse kiinnitin huomiota yhteen kohtaan sosialidemokraattisessa ryhmäpuheenvuorossa ja samoin yhteen kohtaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa. Molemmat kohdat synnyttivät mielestäni vähän epämääräisen kuvan siitä, mitä todella tarkoitetaan. Ed. Antti Kalliomäki sanoi, että nykyoloissa ei ole maailmaa mullistava kysymys, valitaanko liittoutumattomuus vai liittoutuminen. Vähän samaan sävyyn ed. Karpio peräänkuulutti tai kysyi, kuinka suuri on liittoutumattomuuden ja liittoutumisen välinen raja.

Haluaisin sanoa, että on paikallaan muistuttaa siitä, että vakiintuneen linjan muuttaminen on kansallisesti erittäin merkittävä ratkaisu. Se vaatii kyllä erinomaisen vakuuttavia perusteluja. Mielestäni niitä ei ole riittävästi. Aikaa onneksi on pohtia, ja tulisi pohtia ja eritellä tarkoin liittoutumattomuuden todellinen merkitys. Tuorein ja vakuuttavin esimerkki siitä, että sillä on reaalinen poliittinen arvo, oli presidentti Martti Ahtisaaren väliintulo Kosovossa, johon on viitattu aikaisemmin. Mutta tämä on oman messun väärti asia. Siinä yhdyn ed. Oliniin, että vaaditaan avointa ja laajaa keskustelua. Ymmärrän, että myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari oli samoilla linjoilla, kun hän peräänkuulutti konkreettista, syvällistä keskustelua liittoutumattomuuden merkityksestä nykyoloissa.

Sulo  Aittoniemi  /alk:

Rouva puhemies! Kannatan ed. Vistbackan lausumaehdotusta.

Esko Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta puuttua muutamalla sanalla tämän mietinnön ehkä kaikkein keskeisimpiin kahteen kysymykseen, siihen, millaisia turvallisuuspoliittisia perusratkaisuja Suomen pitäisi tulevaisuudessa tehdä, ja siihen, miten tällaiset suuret kansalliset linjaratkaisut tulisi valmistella. Nämä kaksi asiaa liittyvät hyvin olennaisesti toisiinsa. Haluaisin tässä lausua tyytyväisyyteni siitä, että tämä valiokunnan mietintö on syntynyt yksimielisesti. Sillä on ilman muuta oma arvonsa tulevia ratkaisuja ja niiden valmisteluakin ajatellen.

Täällä on monessa puheenvuorossa viitattu mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja käyty keskustelua siitä, pitäisikö Suomen muuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittista peruslinjaansa. Maailma on muuttumassa hyvin paljon myös meidän lähiympäristössämme. Kysymystä siitä, pitäisikö Suomen liittoutua vai ei, on tästä syystä käsiteltävä eri tavalla ja eri hengessä kuin mihin on viime vuosina totuttu. Meidän on pakko tunnustaa se tosiasia, että monet mannerlaatat liikkuvat nyt tavalla, jota ei vielä muutama vuosi tai kymmenkunta vuotta sitten osattu ennustaa. On kolme sellaista muutosta, jotka tulee ottaa huomioon.

Ensinnäkin se, miten Nato tulee laajentumaan. On selvää, että Nato saa lähitulevaisuudessa uusia jäseniä. Mitkä maat liittyvät jäseniksi tai mitkä maat hyväksytään jäseniksi, se on meidän kannaltammekin hyvin mielenkiintoinen kysymys. Millaisia ehtoja nämä jäsenyysratkaisut sisältävät? Millaisin järjestelyin nämä uudet maat liittyvät Nato-jäsenyyteen, se on hyvin hyvin mielenkiintoinen kysymys. Vielä kolmanneksi voisi olettaa, että tähän laajentumiseen liittyy myös Naton ja Venäjän keskinäisiä yhteisiä sopimuksia. Kaikki nämä tekijät ovat asioita, joita Suomen kannattaa valppaasti seurata.

Toinen muutos, jota on vielä vaikeampi ennustaa, on se, mitä Natolle itselleen tapahtuu. Olemme nähneet terrorismin uhan edessä, kuinka sotilasliittokin on joutunut tunnustamaan voimattomuutensa näiden uusien uhkakuvien edessä. Pidän hyvin todennäköisenä, että sitä Natoa, jonka me olemme oppineet kylmän sodan aikana ja vielä 90-luvullakin tuntemaan, ei enää tulevaisuudessa ole. Millaiseksi Nato tulee muuttumaan, sitä on turhan aikaista ennustaa, mutta on selvää, että myös Naton sisäiset muutospaineet tulevat lähivuosina olemaan kovia.

Kolmas iso muutostekijä on se, mitä tapahtuu Euroopan unionin yhteistyölle sotilaallisissa ja turvallisuuskysymyksissä, minkä roolin unioni tässä suhteessa tulee saamaan. Täytyy sanoa, että viime viikonvaihteen Laekenin huippukokouksen jälkeen odotukset eivät ole erityisen korkealla. Unioni ei osoittanut siellä suurta päätöksentekokykyä, ei osoittanut historiallisten realiteettien tajua, vaan päinvastoin näytti sortuvan pieneen keskinäiseen kamppailuun, peliin, joka ei tule vahvistamaan unionia, ei sen paremmin kansalaisten silmissä kuin maailmanpoliittisena toimijana.

Mutta olosuhteet voivat hyvin nopeasti muuttua. Niin kuin näimme syyskuun 11. päivän jälkeen, kun tuli välttämätön pakko tehdä uudistuksia, kun oli välttämätön pakko viedä eteenpäin yhteistyötä unionin sisällä, sisä- ja oikeusasioissa alkoi tapahtua ja muutamassa viikossa saatiin aikaan asioita, jotka normaalisti olisivat vieneet useita vuosia. Voi olla, että myös näissä sotilaallisissa ja turvallisuuskysymyksissä tullaan kohtaamaan samanlaisia vaiheita.

Näitä kaikkia kolmea asiaa Suomen ja suomalaisten tulisi valppaasti seurata, ei niin, että pyrimme katsomaan, mitkä näistä ilmiöistä ovat sellaisia, jotka tukevat meidän jo vallalla olevaa käsitystämme siitä, mikä on Suomen kannalta oikea ratkaisu, vaan valpas seuraaminen tarkoittaa sitä, että ainakin yritämme katsoa tapahtumia hyvin objektiivisesti, kiihkottomasti ja realistisesti. Se on pienelle maalle ainoa tapa, jolla voimme tehdä viisaita ja pitkällä aikavälillä onnistuneita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen on helppo siirtyä toiseen isoon kysymykseen: Miten vuoden 2004 selonteko ja siihen liittyvät ratkaisut tulisi valmistella? Valiokunta on omassa kannanotossaan todennut, että eduskunnan tulisi edellyttää vuoden 2004 selonteon valmistelemista " -- parlamentaarisesti siten, että eduskunnan keskeiset valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvostovaiheessa, jolloin soveltuvalla tavalla on hyödynnettävä kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmisteluprosessin aikana."

Jään tässä miettimään, mitä oikein tarkoitetaan tällä kannalla. Onko käynyt niin, että me tässä yhteydessä sekoitamme kaksi käsitettä: parlamentarismin ja parlamentaarisen valmistelun? Ne ovat selvästi eri asioita. (Ed. Väistö: Kyllä!)

Parlamentarismi tarkoittaa sitä, että hallitus vastaa asioista eduskunnan enemmistön tuen varassa ja on olemassa oppositio, joka pyrkii esittämään sille vaihtoehtoja ja joka on sinänsä päätöksenteosta ulkopuolella, mutta olennainen osa parlamentaarista järjestelmää, johon ei kuulu se, että oppositio on valmistelemassa asioita. Siihen ei kuulu se, että oppositio kantaa vastuita asioista, vaan vastuu asioista kuuluu tässä tapauksessa hallitukselle ja sitä tukevalle eduskunnan enemmistölle.

Eduskunnan valiokunnat toimivat tämän periaatteen pohjalta. (Ed. Ojala: Näin on!) Eduskunnan valiokuntien luonnollinen toimintaperiaate on tämä. Siellä asiat ja ratkaisut syntyvät hallitusryhmien voimin. Se on hyvä tunnustaa sekä hallituksesta käsin että myös oppositiosta käsin, koska se on parlamentarismin aivan perustavaa laatua oleva lähtökohta. Minusta ei pitäisi tässä valmistelussa sotkea parlamentarismia. On tärkeä pitää nämä vastuusuhteet selkeinä. Oppositio on tulevaisuudessakin oppositio, olipa se sitten vuoden 2003 jälkeen mikä tahansa oppositio. Se on oppositio, ja sen toimintaperiaatteet ovat sen mukaisia.

Sen sijaan kun on kysymys suurista kansallisista kysymyksistä, joita aina ulko- ja turvallisuuspolitiikka edustaa, mutta aivan erityisesti siinä murrosvaiheessa, jossa me nyt olemme, me olemme suurten kansallisten peruskysymysten edessä, ja silloin mielestäni parlamentarismi-asetelma voitaisiin tältä osin panna sivummalle ja katsoa, voitaisiinko ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjausta tehdä laajalta pohjalta, ei parlamentarismin pelisäännöillä vaan joillakin muilla pelisäännöillä. Kysymys kuuluu tässä salissa: Onko kyse niin suurista ratkaisuista, että pitäisi valita jotkin toiset periaatteet?

Aikanaan 70- ja 80-luvuilla valittiin toisenlaiset periaatteet syistä, joista voidaan varmaan täällä keskustella, oliko se viisasta vai ei, mutta seurauksena oli se, että Puolustusvoimia ja maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikan peruslinjaa voitiin kehittää laajalla yhteistyöllä siksi, että valmistelussa olivat kaikki mukana, myös ne voimat, jotka eivät olleet kulloisissakin hallituksissa mukana. Haettiin tällaista laajaa kansallista yhteisymmärrystä syistä, joita en tosiaankaan halua tässä ryhtyä laajemmin erittelemään.

Mielestäni kaikki perusteet on olemassa sille, että näitä 2000-luvun alun päätöksiä valmisteltaisiin samalla tavalla lähtien siitä, että nämä eivät ole normaaleja hallitus—oppositio-kysymyksiä, vaan nämä ovat laajempia, suurempia kansallisia kysymyksiä. (Ed. Kokkonen: Kaipaako ed. E. Aho komitealaitosta?) — Minä kaipaan sellaista parlamentaarista toimikuntaa, jossa olen ollut mukana. Olen ollut itse asiassa kahdessakin sellaisessa 80-luvulla mukana. Kun vertaan sitä valiokuntatyöskentelyyn, ero on hyvin perustavaa laatua oleva, koska silloin kun asioita käsitellään valiokunnassa, niitä aina käsitellään hallitus—oppositio-asetelmasta käsin. (Ed. Kiljunen: Ei pidä paikkaansa!) — Kyllä. Se kuuluu parlamentaariseen käytäntöön tältä osin. — Mutta silloin kun käsitellään ja valmistellaan asioita parlamentaarisesti kokoonpannussa elimessä, kuten parlamentaarisessa puolustustoimikunnassa, jollaisessa olin mukana, tai parlamentaarisissa puolustuskomiteoissa, silloin kaikki jäsenet ovat tasavertaisia. Jokainen jäsen voi osallistua samalla tavalla omasta poliittisesta taustastaan riippumatta asioiden valmisteluun, ja lisäksi jokaisella jäsenellä oli mahdollisuus kaikkeen mahdolliseen informaatioon, joka oli käytettävissä, mikä antoi yksittäisille jäsenille mahdollisuuden perehtyä hyvin syvällisesti näihin kysymyksiin.

Olen täysin vakuuttunut näiden kokemusten perusteella, sekä parlamentaarisen puolustustoimikunnan jäsenen kokemuksen että ulkoasiainvaliokunnan jäsenen kokemuksen että puolustustoimikunnan puheenjohtajan kokemuksen perusteella, siitä, että jos me haluaisimme seurata näitä kolmea ilmiötä: Naton laajentumista, Naton muuttumista ja Euroopan unionin yhteistyön kehittymistä tällä valppaalla, kansallisesti viisaalla ja kaukonäköisellä tavalla, me käyttäisimme tällaista laajaa valmistelupohjaa.

Arvoisa puhemies! Tässä ovat omat havaintoni valiokunnan mietinnöstä, jonka sisältöä pidän hyvin onnistuneena, ja myös sitä, että se oli tehty yksimielisesti, pidän viisaana ja oikeana ratkaisuna.

Raimo Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni ei liity ihan suoraan valtioneuvoston selontekoon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vuonna 2001, vaan toivon, että puhemies, puhemiesneuvosto ja asianomaiset orgaanit ottavat kantaa siihen, kun ed. Lax poikkeuksellisesti esiintyi täällä ilman puvun takkia, eli siihen, millä tavoin miesten pitää käyttäytyä ja pukeutua, koska eräs edustaja on sinä aikana, kun olen täällä ollut, saanut huomautuksen pukeutumisesta. Kun me tiedämme, että myös naiskollegat esiintyvät täällä jopa tennareissa, toivon, että puhemiesneuvosto taikka asianomainen orgaani antaa tulevan vuoden aikana asialliset ohjeistukset myös meille miesedustajille.

Seppo Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän upean mietinnön jälkeen on varmaan hyvä mahdollisuus toivottaa rouva puhemiehelle hyvää joulua.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Oli tavattoman mielenkiintoista kuunnella keskustan puheenjohtajan Esko Ahon puheenvuoro hänen vaatimuksestaan parlamentaarisiin komiteoihin palaamisesta.

Jos minä muistan nyt oikein, silloin kun ed. Esko Aho oli pääministerinä, käynnistettiin sen selonteon valmistelu, joka valmistui vuonna 97. Muistan, että silloin vasemmistoliitossa olimme oppositiossa. Silloin puhuimme, että tarvittaisiin parlamentaarisia komiteoita, mutta sellaista ei silloin asetettu. Muistan myöskin, että nyt kun valiokunnassa tätä asiaa käsiteltiin, ei siellä kuitenkaan parlamentaarinen toimikunta noussut miksikään kynnyskysymykseksi myöskään keskustan taholta.

Minä en oikein ymmärrä sitä, että pidetään niin erinomaisen tärkeänä niitä parlamentaarisia komiteoita, koska sehän johti myös siihen, että eduskunta tavallaan oli sitten jo sidottu niihin ratkaisuihin, koska niitä oli asiantuntijoiden kuulemisien ja muiden jälkeen niin pitkälle valmisteltu, että tavallaan paketti tuotiin aika valmiina eduskuntaan. Siellä löydettiin varmasti hyvät ratkaisut, saatiin samaa informaatiota. Mutta eikö tämä voida myöskin hoitaa eduskunnassa jatkossa niin, että jos asianomaiset valiokunnat informoidaan, kaikki saavat saman tiedon? Näin ainakin tulkitsin myöskin niitä keskusteluja, joita käytiin ulkoasiainvaliokunnassa.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Jäin miettimään samaa asiaa ed. Ahon puheenvuorosta: Mikä on se tapa, jolla näitä selontekoja valmistellaan tulevaisuudessa? Keskustelu, jonka parlamentti on tänään käynyt ja valmistelutyö erityisesti, jolla keskustelu on pohjustettu, on omalla tavallaan ollut upea esimerkki siitä, miten parlamentaarinen työskentely näissä asioissa voi edetä. Suuri pelko on se, että jos me ikään kuin rakennamme etukäteen valmisteluelimen, jossa myöskin on niin sanottu parlamentaarinen edustus mukana, todellisuudessa käy sillä tavalla, että eduskunnassa ei voida tätä vastaavaa keskustelua, jonka tänään olemme käyneet, käydä tulevaisuudessa, ikään kuin eduskunnan syömähammas on viety pois. Tämä on se suurin huolenaihe, että näiden asioiden veto tulee virkamiesvastuisemmaksi (Hälinää — Puhemies koputtaa) ja poliittinen debatti, poliittinen keskusteluympäristö, jossa me juuri parhaillaan olemme, jää toissijaiseksi.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! On tietysti vähän erikoista, että tällainen keskustelu aloitetaan tähän aikaan yöstä. Itse haluaisin kyllä päästä jo (Hälinää — Puhemies koputtaa) vähän muille maisemille. Se täytyy sanoa.

Mutta parlamentaarisista komiteoista on sanottava, että nehän on jo pitkän aikaa, koko 90-luvun voisi sanoa, korvattu selvitysmiestoiminnalla. Siitä syystä suurempi kysymys on tietenkin se, mitkä asiat ansaitsevat parlamentaarisen komitean ja mitkä taas eivät ansaitse. Minusta se asia sopisi kyllä miettiä. Ei aina välttämättä anna oikeaa kuvaa tärkeysjärjestyksestä se, missä asioissa on näitä parlamentaarisia komiteoita ollut. Näistä elämän tärkeimmistä kysymyksistä ei aina ole niiden kohdalla kuitenkaan kysymys.

Esko Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi, miksikä tätä elintä kutsuttaisiin, jossa valmistelu tehdään, niin se on ... (Ed. Jaakonsaari: Konventti!) — Niin, sitä voisi kutsua vaikka konventiksi, aivan oikein, ed. Jaakonsaari. Se kuvaa hyvin sitä, että nimi ei ole olennaista, vaan olennaista on se periaate, jolla valmistelu tehdään.

Uskallan väittää, että mitään niin kauaskantoista kuin nyt on pöydällä edessämme ei ole Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan osalta ollut käsiteltävänä sitten sotien päättymisen. Siinä mielessä se puoltaa sitä, että tässä käytetään myös poikkeuksellisia valmistelutapoja. Me olemme sen tilanteen edessä, että meidän täytyy päättää ja valita, olemmeko jatkossakin liittoutumaton maa vai liitymmekö sotilasliiton jäseneksi. Minkälainen se sotilasliitto on, johon me mahdollisesti liittyisimme, sekin on kysymys, joka täytyy arvioida ja selvittää.

Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että nimi ei ole olennaista, toimintatavat eivät ole, yksityiskohdat eivät ole olennaista, vaan olennaista on se, että valmistelussa ovat mukana kaikki poliittiset ryhmät, riippumatta siitä, ovatko ne nyt oppositiossa tai hallituksessa tai tulevaisuudessa hallituksessa tai oppositiossa.