Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade ministrar och kolleger! Enligt 37 § i språklagen skall regeringen varje valperiod som ett komplement till berättelsen om regeringens åtgärder lämna riksdagen en särskild berättelse om tillämpningen av språklagstiftningen, om hur de språkliga rättigheterna förverkligas.

Som vi konstaterade i remissdebatten så är den här berättelsen den första i sitt slag och den behandlar framför allt tillämpningen av språklagen från 2004 men också tillämpningen av annan anknytande språklagstiftning. Med beaktande av den omröstning som ägde rum i går tror jag att det inte är många som ens vet om att regeringens berättelse har den här bilagan i år och att en sådan bilaga nästa gång skall fogas till regeringens berättelse 2009.

Arvoisat kollegat! Kun mietitään, mistä äänestimme eilen, luulen, että moni ei edes ollut huomannut sitä kertomusta, joka on liitetty tänä vuonna hallituksen kertomukseen ja joka koskettelee yleensä kielioloja ja erityisesti vuoden 2004 kielilainsäädäntöä. Aikoinaan kielilakia hyväksyttäessä perustuslakivaliokunta linjasi, että tämän kertomuksen tulisi sisältää paitsi kansalliskieliä myös kielioloja yleensä koskevia osuuksia. On tärkeätä, että tähän on kiinnitetty huomiota, koska nämä kieliolot koskevat siis muutakin kuin kielilainsäädäntöä.

Just nu har vi faktiskt fått en intressant och alltför lite offentliggjord reaktion på våra språkliga förhållanden. Jag tänker på Europarådets rekommendation om genomförandet i Finland av ramkonventionen för skydd av de nationella minoriteterna. Formellt gäller denna ramkonvention inte våra nationalspråk, men trots det har kommittén lyft fram många slutsatser om både nationalspråken och andra minoritetsspråk.

Det är intressant att kommittén på ministernivå har sagt att det finns många orsaker, direkta anledningar till oro. Fastän man har tagit initiativ för att förbättra dialogen mellan olika grupper finns det tyvärr fortfarande tecken på att vissa grupper i majoritetsbefolkningen förhåller sig negativt till minoriteter. Det har, säger ministerkommittén, bland annat förekommit alarmerande uppgifter om uttryck för intolerans i finländska skolor och på internet. Ministerkommittén hade alltså en kristallkula när den kunde förutse vad som just nu håller på att ske, att vi har ett förråat språkbruk som bland annat angriper riksdagens talman, för att inte tala om ledamöterna.

On hyvin mielenkiintoista, että Euroopan neuvoston ministerikomitealla tavallaan oli kristallipallo hallussaan, kun se tammikuun viimeisenä päivänä totesi, että on hälyttävää, että on esiintynyt tietoja siitä, minkälaista kieltä käytetään, miten vähän suvaitsevuutta suomalaisissa kouluissa ja Internetissä on huomioiden, että muun muassa eduskunnan puhemiestä vastaan puhumattakaan ministereistä, läsnä olevaa ministeriä ja edustajaa vastaan hyökätään päivittäin YouTubessa. Ministerineuvostolla oli mielenkiintoinen kristallipallo hallussaan.

Det är också intressant att konstatera att man säger här i ministerkommittén att verkställigheten av de nya språklagarna — och då talar man både om vår nya språklag från 2004 och den samiska språklagen — försvåras av kapacitetsproblem och andra brister inom vissa centrala sektorer, så som rättsväsendet. I dag har vi fått se att vi igen har en bristande kapacitet, dvs. polisförvaltningen där man har lagt ett förslag i vilket man inte alls skulle ta hänsyn till språkförhållandena och skulle skapa sådana polisdistrikt där det andra nationalspråket trängs undan.

Vidare utfärdar ministerkommittén rekommendationer angående Finland och säger bland annat att Finland bör ta itu med de brister som förekommit vid verkställigheten av den nya språklagen, som gäller såväl nationalspråken som samiska, och att man skall ta hänsyn till den ryskspråkiga befolkningens språksituation i fråga om tillgången till offentliga tjänster. Vidare hänvisas det till tvisterna när det gäller samernas ställning, markägandet och Sametingets inflytande.

Värderade kolleger! Det är alltså på högsta ministernivå i vårt land som man har pekat på den här typen av brister, vilka jag uppfattar som allvarliga.

Mutta takaisin varsinaiseen kertomukseen. Sen tärkein osuus ovat kuitenkin ne johtopäätökset ja ehdotukset toimenpiteiksi, joita hallitus ja asiantuntijaelin on ehdottanut kieliolojen parantamiseksi. Erityisesti olen noteerannut sen ja olen hyvin iloinen siitä, että perustuslakivaliokunta on tukenut näitä johtopäätöksiä omassa mietinnössään, kun todetaan, että on tärkeätä, että kehitetään uusia ja ulkopuolisia, puolueettomia arviointimenetelmiä, kun mietitään, miten hallinto pystyy toteuttamaan velvollisuuksiaan — siis ulkopuolisia, hallinto ei itse pysty tässä suhteessa arvioimaan itseään.

Det här är viktigt att regeringen liksom grundlagsutskottet har stött denna inställning att uppföljningsinstrumenten när det gäller språklagstiftningen skall göras upp som oberoende utvärderingar och åtminstone delvis utanför förvaltningen. I princip hade det varit fel att en polisinrättning eller annan institution själv säger hur den har kunnat sköta sina funktioner.

För några dagar sedan lämnade Svenska Finlands folkting några förslag till nästa regeringsbildning. Ett förslag anknyter faktiskt till den här utvärderingen, dvs. att man har en lag om språklig konsekvensbedömning, att en sådan skall göras i samband med kommunalt och statligt beredningsarbete.

Olen leikillisesti sanonut, että tarvitsemme "kivan" eli kielellisen vaikutuksen arvioinnin. Piti pistää jonkinlainen vokaali sinne väliin.

Det här betyder alltså att statliga och kommunala myndigheter på förhand skall utreda vilka följderna blir av deras beslut. Jag hoppas också att ministerierna i sina resultatavtal med de myndigheter som lyder under dem tar in ett avsnitt just om detta.

Arvoisat kollegat! Myös kieltenopetusta käsitellään hallituksen kertomuksessa ja siinä todetaan, että sitä, miten laajasti kansalliskieltä tulee opetella, on tarkasteltava lähtien siitä, minkälaisia valmiuksia oppilaat saavat, kun he opiskelevat suomea ja ruotsia, ja siitä, että he saavat sellaisen valmiuden, joka on sopusoinnussa perustuslain säännösten ja kielellisten oikeuksien kanssa.

I berättelsen konstateras det att den här utvärderingen kan få konsekvenser för antalet veckotimmar i svenska. Det konstateras uttryckligen i bestämmelsen. Jag delar den här åsikten och det verkar som om en stor grupp av riksdagsgrupperna skulle göra det samma på basis av det tvåspråkighetsseminarium, ett mycket lyckat sådant, som på Runebergsdagen 5.2. ordnades i riksdagen som en del av våra 100-årsfestligheter.

Sammanfattningsvis är berättelsen ett första underlag, den första i sitt slag. Den pekar vidare på åtgärder som bör vidtas för att vi bättre skall veta hurudant läget är. Jag hoppas och tror att regeringen kommer att genomföra de åtgärder som nämns i berättelsen och som stöds av grundlagsutskottet. Det är också väldigt viktigt att man utreder förutom de frågor som vi har talat om när det gäller nationalspråken hur det är ställt med de egentligen utrotningshotade språken, dvs. samiskan och teckenspråket, hur det är ställt för dem i de olika sektorerna av samhället.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun tässä hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2006 yhteen asiaan. Se on vammaispolitiikka ja siinäkin oikeastaan yksi sektori, vaikeavammaisten osuus, mutta referoin kyllä samalla koko tätä aluetta.

Tämä mennyt hallituskausihan on ollut luonteeltaan vammaispoliittisesti sen laatuinen, että on annettu vammaispoliittinen selonteko, vaikka tälle kaudelle itse asiassa toivottiin kyllä vammaispoliittista ohjelmaa, joka olisi ollut selkeämpi toimenpideluonteinen lista kaikista niistä asioista, mitä koko tälle kohderyhmälle Suomessa tarvittaisiin. Itse asiassa siellä on kyllä paradoksaalisesti aika paljon asioita, jotka voitaisiin nykyisenkin lainsäädännön turvin järjestää, mikäli kunnat haluaisivat ja itse asiassa välillä tietäisivät, miten asioita pitää hoitaa. Siinä on hyvin paljon myöskin inhimillisiä seikkoja. Pelkästään sitä kauttakin asiat voisivat olla Suomessa aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin nyt ovat.

Puhun, arvon puhemies, sen takia näin, että kun meillä on viimeiset vaaliviikot edessä ja erilaisissa vaalitilaisuuksissa olemme itse kukin olleet, niin enpä ole ollut semmoisessa tilaisuudessa vielä, missä ei olisi näytetty hyvää sydäntä ja inhimillisyyttä lähes koko Suomen väestölle. On puhuttu hyvin paljon ikääntyneiden asioista, mikä on aivan oikein. On nostettu esille köyhien ongelmaa. On myöskin sivuttu vammaisten asioita, ja itsestäänselvänä on kaikissa tilaisuuksissa, jos se suinkin on tullut esille, pidetty sitä, että nämä vaikeavammaisten kohdalla olevat muutamat räikeät puutteet pitäisi korjata.

Osa edustajista ainakin sen tietää, kaikkien pitäisi tietää, osa ehkä on unohtanut, että tämä vaikeavammaisuuden ongelma on yksi hyvin pienen ryhmän ongelma. Heitä on Suomessa noin 4 000—5 000 kappaletta, ja normaalin päiväolemisensa mahdollistamiseksi he tarvitsevat toisen ihmisen apua. He eivät pysty nousemaan sängystä ylös ilman toisen ihmisen apua, eivät pysty pukemaan päälleen eivätkä pysty ruokaa laittamaan, mutta päästyään valmiustilaan ja sähköpyörätuoliinsa he saattavat pystyä aikamoisiin toimenpiteisiin. Osa heistä on jopa suorittanut akateemisia loppututkintoja. Osa heistä on jopa työelämässä. Suinkaan ei ole kysymys yksisilmäisesti porukasta, joka on jotenkin täysin pelkästään niin sanotusti kurja. Heillä on erittäin paljon vaikeuksia, mutta siinä on paljon inhimillisyyttä, joka vieläkään tässä maassa ei toteudu.

Professori Kaarlo Tuori vuosi sitten ilmoitti, että Suomessa on perustuslain vastainen tilanne, kun kunnat eivät kaikissa paikoissa suostu antamaan näille henkilöille henkilökohtaista avustajaa, vaikka siihen laki antaa mahdollisuuden. Laki ei ole velvoitteellinen vielä tältä osin, ei ole subjektiivista oikeutta. Isoissa kaupungeissa tämä suurin piirtein on kohdallaan, mutta on paljon pieniä kuntia, joissa tässä on näytetty vain kylmää sydäntä ja kylmää kyytiä näin pienelle ihmisryhmittymälle. Siis se on Suomen väestöstä noin 0,07 prosenttia. Jos tämä systeemi järjestettäisiin tälle 4 000 ihmisen porukalle, ihmisryhmittymälle, se maksaisi mahdollisesti 40 miljoonaa, jos sitäkään. Erilaisissa selvityksissä on kyllä puhuttu aivan toisenlaisista summista, mutta silloin on huomattu, että mukaan on kytketty esimerkiksi vanhusten suuri määrä tai muuta eli ei ole aina puhuttu ihan samasta asiasta.

Siis hallitus on käsitellyt tätä ja on tiennyt sen, mutta ei ole vielä saanut voimia sen asian ratkaisemiseksi, ja tämä lausumaehdotukseni tähtää nyt siihen, että me voisimme näyttää inhimillisyyttä ja hyvää mieltä myös täällä eduskunnassa ja antaa vauhtia seuraavalle hallitukselle, on se minkälainen tahansa, jotta tämä asia saataisiin kuntoon, sillä tähän vammaispoliittiseen ohjelmaan me joudumme joka tapauksessa palaamaan.

Pitäisi olla kaikkien tiedossa, että sekä vammaispalvelulakia että kehitysvammalakiahan ollaan selvitysmies Erkki Paaran tekemän perustavan selvityksen pohjalta yhdistämässä, mutta tämä lakivalmistelu jäi kesken tällä hallituskaudella. Voi olla, että on hyväkin, että jäi kesken, jos se on säästölain luonteinen, niin kuin henkilökohtaisesti itse pelkään. Jos se sen sijaan on kehittämisluonteinen ja tähtää entistä parempaan elämänolosuhteiden turvaamiseen koko tälle isolle ryhmittymälle, jossa ovat myös kehitysvammaiset mukana, niin silloin asia on toinen ja silloin tietenkin on kannatettavaa tämän kaiken eteenpäin meneminen.

Mutta joka tapauksessa se on iso asia, joka tulee ensi kaudella esille. Tämä nähdäkseni tarkoittaa, että hallitusohjelmassa on oltava erillinen kohta, jossa lukee vammaispolitiikasta jotain, ja sen alle tulevat varmaan nämä lakisääteiset asiat, ja näkisin nyt erittäin suotavana, että eduskunta yksimielisesti täältä signaloisi näihin neuvotteluihin ohitse kaikkien puolueiden, että siellä erityisesti pidetään nyt huolta tästä vaikeavammaisiin kohdistuvasta yhdestä asiasta, joka heidän eksistenssiminiminsä turvaa. Siis jos saadaan henkilökohtainen avustaja tälle ihmisryhmittymälle, sillä turvataan se, että näiden ihmisten normaali päivätyö, normaali elämänrytmi edes jotenkin turvautuu ja he pääsevät myös ulos siitä kodistaan, missä muuten ovat, ja voivat ehkä osallistua vähän harrastuksiin ja osa heistä jopa työelämäänkin mukaan.

Tästä kaikesta seuraa, arvon puhemies, että teen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus jatkaa toimenpiteitä vammaisten aseman parantamiseksi ja että seuraavalla vaalikaudella vaikeavammaisille henkilöille järjestetään mahdollisuus henkilökohtaisen avustajan saamiseen."

Sen verran sanon vielä tähän, että tästä olen nyt jättänyt harkitusti sanan "subjektiivinen" pois, koska tämä pitää sisällään saman asian. Olen huomannut sen, että sana "subjektiivinen" koetaan jotenkin negatiivisena meillä Suomessa. Se ei sitä ole. Sehän vaan kohdistuu oikeaan asiaan, niin että se voimistaa sitä oikeuden saamista. Mutta tämä loppu, että "vaikeavammaisille henkilöille järjestetään mahdollisuus", tarkoittaa sitä, että henkilö anoo, jos hän sitä tarvitsee, ja silloin se hänelle voidaan järjestää.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Akaan-Penttilän tekemää lausumaehdotusta.

Hallituksen kertomus mahdollistaisi dialogin eduskunnan ja hallituksen välillä siitä, mitä on tehty ja mitä pitäisi tehdä. Mutta eihän tämä dialogi onnistu tietysti, kun ensinnäkin puuttuu keskustelukumppanit. Näinpä hallituksen toimenpidekertomusten käsittelemisestä onkin tullut tällainen byrokraattinen pakkopulla, ja ainakin toivon, että kun eduskuntatyötä ensi kaudella taas varmasti mietitään, niin tehtäisiin toimenpidekertomuksesta aito vuoropuhelu hallituksen ja eduskunnan välillä, koska valiokunnat ovat tehneet erinomaisen hyvää työtä, kiinnittäneet huomiota moniin epäkohtiin ja ehdottaneet suuntaviivoja siitä, miten asioita voitaisiin viedä eteenpäin. Nyt tuntuu siltä, että tämä tulee jäämään pelkästään asiakirja-aineistoksi eikä eläväksi toimenpideohjelmaksi, jollaisena se ihan yhtä hyvin voisi olla.

Ed. Thors kiinnitti jo huomiota siihen, että perustuslakivaliokunta on vielä erityisesti omassa mietinnössään kiinnittänyt huomiota valtioneuvoston kertomukseen kielilainsäädännön soveltamisesta. Tämä onkin tärkeä asia sen vuoksi, että ei ole kysymys pelkästään siitä, miten Suomessa voi saada palvelua, saako sitä aina äidinkielellään, suomen tai ruotsin kielellä. Kysymys on saamen kielen asemasta, siitä, miten saamen kieli pysyy elävänä, myöskin romanikielestä ja viittomakielestä.

Tässä kielilainsäädännön soveltamista selvittäneessä kertomuksessa on kuitenkin katsottu myöskin muita kieliä, ja se on hyvä asia sen vuoksi, että jos yhtään Suomessa mietitään aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, kysymys eri kielistä on mitä tärkein. Valiokunta onkin ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi suositella sitä, että tosiaankin tällainen selvitys tehdään kerran vaalikaudessa, ja vielä ei oikeastaan ole saatu riittävästi kokemuksia siitä, miten tämä toimii, mutta joka tapauksessa on tärkeätä, että tällainen hallituksen selvitys erityisesti kieliolosuhteista tehdään.

Sitten haluaisin puuttua enemmän tähän asiaan, jonka osalta lausumana kannatin ed. Akaan-Penttilän tekemää ehdotusta vaikeavammaisten aseman parantamisesta.

Tämä on hyvin tärkeä kysymys sen vuoksi, että eduskunnassa on tehty tällä vaalikaudella lukuisia lakialoitteita henkilökohtaisen avustajan saamisesta joko subjektiivisena oikeutena tai siten, että joka tapauksessa sitä lisättäisiin. Itse tein jopa sellaisen ehdotuksen, että vaikeavammaisten avustajapalvelu käynnistettäisiin niiden osalta, joiden avustajapalvelutarve on viikossa vähintään 20 tuntia. Mutta mikään näistä esityksistä ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen. Kuitenkin hallitusohjelmassa sanottiin, että vaikeavammaisten asiassa tullaan etenemään, ja odotettiin kovasti vammaispoliittista selontekoa, joka sitten toikin muutamia pienehköjä parannuksia, kuten muutamia tunteja lisää tulkkipalveluita tai jotain muuta vastaavaa.

Kuitenkin Suomi on nyt vaurain, kilpailukykyisin ja koulutetuin. Sivistyksen kuitenkin mittaa se, miten Suomi kohtelee vammaisia, vanhuksia tai vähäosaisia, ja minusta vaikuttaa siltä, että Suomi ei ole sivistynyt. Siksi on tärkeätä, että eduskunta viime töinään antaa tärkeän viestin tulevalle hallitukselle ja hallitusohjelman tekijöille, että vaikeavammaisten asiassa on yksinkertaisesti aikaansaatava parannus.

Nyt kuvitellaan, että vaikeavammaisten kohdalta tyydyttävää olisi se, että kunnissa on tarveharkintainen vammaissuunnitelman teko vammaisen kanssa ja sitten hänelle tarjotaan näitä palveluita. Mutta tämä lähtökohta on ihan väärä sen takia, että siinä kohdellaan vaikeavammaista passiivisena objektina, kun myöskin vammaiset ovat ihan selvästi, niin kuin kaikki me muutkin ihmiset, aktiivisia subjekteja. Tästä syystä ei riitä tällainen ylhäältäpäin tuleva ohjaus ja palveluiden tarjoaminen ja sitten päättäminen, että se ei käykään, kuten esimerkiksi keskitetyissä kuljetuspalveluissa, jotka ovat todella nöyryyttäviä vaikeavammaisia kohtaan. Vaikeavammaisethan eivät saa liikkua silloin, kun he itse haluavat, vaan silloin, kun kuljetuskeskus päätyy haluamaan tai katsoo, että tämä kuljetus voidaan järjestää.

Valtavasti on kaikenlaisia epäkohtia. Voin kertoa, että esimerkiksi oma äitini, joka on pyörätuolissa ja on vaikeavammainen, tilasi taksin Siuntion kirkkoon, mutta taksi meni Sipoon kirkkoon. No, hauskahan siellä taksikeskuksessa on naureskella, että olipas nyt ikävä tämmöinen sattumus, mutta ei ole ollenkaan hauskaa sille ihmiselle, joka on jätetty yksinkertaisesti heitteille. Minusta tästä olisi pitänyt kyllä tehdä rikosilmoitus, mutta olinpa niin saamaton, että tyydyin vain olemaan sitä mieltä, että tämmöinen kuljetuspalveluiden keskittäminen loukkaa vaikeavammaisten ja ylipäätänsä myöskin vanhusten oikeutta liikkua itsenäisesti ja valita se, miten he yhdistyvät yhteiskuntaan ja osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan.

Avustajakysymys on avainkysymys vaikeavammaisten tilanteen parantamiseen sen vuoksi, että avustajatoiminnan parantamisen kautta ja sen poistamisella, että Suomessa on niin paljon kuntia, jotka ovat tämän avustaja-asian evänneet, voidaan parantaa vammaisten mahdollisuutta koulutukseen, työssäkäymiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Henkilökohtaisen avustajan saaminen mahdollistaa myöskin sen, että paitsi vaikeavammainen pääsee aamulla ylös sängystä, niin hänen ei tarvitse odotella monta tuntia sitä, kuka tulee nyt antamaan vettä juotavaksi. Kysymys on siis hyvin paljolti ihmisarvosta, perustuslain takaamasta yhdenvertaisuudesta, ja on sietämätöntä, että mikään näistä ponnisteluista, joita vammaisasioista kiinnostuneiden kansanedustajien ryhmä on tällä vaalikaudella tehnyt täällä, ei ole johtanut tässä asiassa muutokseen.

Niinpä katson aiheelliseksi tukea ed. Akaan-Penttilän tekemää lausumaehdotusta ja toivon, että äänestyksessä se voisi saada eduskunnan tuen, sillä nythän se on kertakaikkisesti vain poliittisen tahdon ilmaisu. Aikaisemmin ehkä joku on voinut sanoa, että ei ole voinut kannattaa tätä siksi, että kysymyksellä on ollut myöskin selvä taloudellinen seuraamus.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tuleva puhemiesneuvosto, paitsi että miettii toimenpidekertomuksen käsittelytapaa myöskin käy keskustelua hallituksen kanssa siitä, että hallituksen toimenpidekertomuksesta muodostuu aito ja todellinen dialogi eduskunnan ja hallituksen välillä ja että tällainen pakkopullamainen kertomuksen käsittely jää näiden valtiopäivien myötä historiaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin ensin lyhyesti haluan kannattaa ed. Akaan-Penttilän ehdotusta ja esitystä. Nämä asiathan olisivat olleet budjettikeinoin parannettavissa antamalla lisää rahaa, mutta kylmä hallitus on jättänyt vammaiset ja monet omaishoitajat mopen osalle.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, muutama sana ed. Thorsin innoittamana tästä kielilainsäädännöstä. Edelleenkään me kansanedustajat emme saa yksilöityjä tietoja kielilain kustannuksista. Samoin Ylen ruotsinkielisen toiminnan kustannukset on peitelty niin, että niitä ei entisaikojen tapaan näy toimintakertomuksista, mutta luku lienee noin 15 prosenttia eli kolme kertaa enemmän maksaa ruotsinkielinen ohjelmatoiminta kuin suomenkielinen. Mielelläni joskus kuulisin jonkun rkp:läisen puhuvan köyhän asiaa, vaikeuksissa olevien asiaa, kun sen sijaan aina mustasukkaisesti vaalitaan tätä omaa reviiriä.

Arvoisa puhemies! Kaikki kielitaito on hyvästä, myös ruotsin kielen taito on hyvästä. Se on rikkaus, että kieliä osataan, mutta pakkoruotsi on poistumassa. Se poistui jo ylioppilaskirjoituksista ja se tulee myös poistumaan kouluista. Mitä ennemmin te omaksutte tämän, sitä suuremmin te saatte suomenkieliseltä väestöltä tukea, mutta kun härkäpäisesti roikutte kohtuuttomissa etuoikeuksissa kiinni, niin paine vain yltyy ja silloin tulee myös ylilyöntejä, joita minä sinänsä en hyväksy.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän toimenpidekertomuksen osalta haluan omalta osaltani puuttua muutamaan asiaan. Tärkeintä minusta ja huolestuttavinta kertomuksessa on se, että peruspalveluiden turvaaminen maassa on monelta osalta vaarassa, jopa heikentynyt huomattavasti aikaisempiin vuosiin nähden. Tämä käy ilmi aivan liian monessa kohdassa tuota toimenpidekertomusta, ja sen minun mielestäni pitäisi kyllä johtaa myöskin reaktioihin tässä salissa ja johtopäätösten tekemiseen hallituksessa.

Kaikkein räikein tilanne on mielestäni juuri vaikeavammaisten osalta, mihin täällä jo edustajat Akaan-Penttilä ja Alho aikaisemmin puuttuivat. Mehän muistamme tapauksen viime syyskaudelta, kun vaikeavammaisten subjektiivisesta oikeudesta oli kysymys. Kyllä ryhmät olivat tuolla ulkona eduskunnan edustalla oleville vaikeavammaisille kertomassa, että se asia hoidetaan, mutta tässä salissa se äänestettiin muistaakseni luvuin 86—80 nurin. Minusta on suorastaan moraalitonta sellainen politiikka, että kunnille joudutaan antamaan huomautus vammaisten hoitamisesta tämän päivän yhteiskunnassa, yhteiskunnassa, jonka elintaso on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin, ja on sellainen tilanne, että voi sanoa, että aikaisemmin ne on hoidettu jopa paremmin kuin tänä päivänä. Kysymys on silloin tahdosta ja asenteesta, miten tällaisiin ihmisiin suhtaudutaan. Tämän vuoksi erittäin lämpimästi myös omalta osaltani kannatan ed. Akaan-Penttilän ehdotusta.

Kertomuksessa puututaan sitten valtionhallinnon henkilöstöhallintoon. Siinä puututaan myöskin kuntien henkilöstömitoitukseen ja annetaan ihan selvästi ymmärtää, että valtionhallinnossa ei henkilöstöhallinto toimi vielä riittävällä tasolla. Siitä on seurauksena se, että on tietyllä tavalla häiriintynyt koneisto jatkuvassa muutostilassa ja liian pieni tietyiltä osiltaan. Aivan vastaavalla tavalla tilanne on ollut monessa kunnassa maassamme, mistä jälleen on ollut seurauksena se, että peruspalveluiden tarjoaminen on saattanut vaarantua.

On unohdettu se asia, että järjestelmän pitää toimia niinpäin, että se lähtee ihmisestä. Ihminen tarvitsee palvelut, palveluja varten tarvitaan organisaatio, organisaatiota varten rahaa. Suomen järjestelmä toimii aivan liian keskeisesti niinpäin, että valtiovarainministeriö sanelee rajat, tässä on teille markkamäärä, toimikaa, ja kun se markkamäärä on sitten liian pieni, niin se palvelu on myöskin liian pieni ja tasoltaan heikko. Se on sitten johtanut kuntien toiminnassa siihen, että kun lähes kaikesta on jouduttu tinkimään, niin on tingitty myöskin väärässä paikassa.

Eräs huolestuttavin esimerkki on se, että terveydenhuoltosektorilla sairaanhoitajia on ulkomailla noin 4 000 henkilöä kaiken kaikkiaan, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Irlannissa, Saksassa, Sveitsissä. Kysymys on siitä, että palkkataso noissa maissa on sellainen, että suomalainen sairaanhoitaja, jonka palkkaosuus on suurin piirtein puolet näiden muiden maiden palkkatasosta, lähtee sitten luonnollisesti noille markkinoille. Esimerkkinä vain, että yhden vuoden sairaanhoitajaksi opiskellut henkilö saa Tukholmassa harjoittelukesänä enemmän palkkaa kuin suomalainen vakinaisessa virassa oleva sairaanhoitaja. Pitäisi muistaa, että jotain on tehtävä. Meille on ministeriaitiosta aina sanottu, että tämä ei ole hallituksen tehtävä, tämä on etujärjestöjen tehtävä, ay-liikkeen tehtävä. Kyllä sympatiaa edes tuolta hallituksen aitiosta pitäisi tällaisissa tapauksissa tulla.

Arvoisa puhemies! Minä halusin tällä lyhyellä puheenvuorollani korostaa sitä, että aivan keskeinen tehtävä tässä salissa on pitää huolta juuri vammaisista, sairaista, vanhuksista, veteraaneista ja yleensä sellaisista ihmisistä, jotka apua tarvitsevat.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Silloin kun perustuslaki hyväksyttiin tähän maahan, siihen eduskunnan päätökseen liitettiin lausuma, joka koski suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa ja siinä esiintyvien ongelmien selvittämistä. Perustuslakivaliokunta on senkin jälkeen useammassa yhteydessä katsonut, että tällainen selostus on asianmukainen, ja oikeusministeri vuonna 2004 asetti toimikunnan, jonka piti selvittää järjestelmän toimivuutta, mutta se ei koskaan jättänyt ehdotustaan vaan teki ehdotuksen uuden työryhmän asettamisesta.

Täytyy sanoa, että meillä on tällä hetkellä erittäin suuria puutteita suhteellisuudessa. Jos me katsomme Uudenmaan vaalipiiriä, äänikynnys on erittäin alhainen. Jos katsomme Pohjois-Karjalan vaalipiiriä, äänikynnys on hyvin korkea. Yhdenvertaisuus tältä osin ei meillä kovin hyvin toteudu. On tehty erilaisia malleja, ja täytyy sanoa, että mielestäni vain yksinkertainen malli on toimiva, ja se malli on se, että yhdistettäisiin kolme itäisen Suomen vaalipiiriä yhdeksi vaalipiiriksi ja jaettaisiin Uudenmaan vaalipiiri. Se olisi nopeasti ja helposti tehtävissä, ja sillä tavalla voitaisiin nykyistä selvästi paremmin suhteellisuus eduskuntavaaleissa toteuttaa. Toivon, että seuraava hallitus ottaa tämän tyyppisen asian ohjelmaansa ja tällä tavalla parannettaisiin selvästi demokratian asemaa Suomessa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2005 näkee jo hyvin, mitä tämän istuvan hallituksen harjoittama veropolitiikka on aiheuttanut. Eli se on kasvattanut kansan tuloeroja entisestään, ja monet perusetuuksien varassa elävät kansalaiset ovat joutuneet erittäin hankalaan ja vaikeaan asemaan. Heihin kuuluvat pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, kotihoidon tuen varassa elävät perheet ja monet, joitten toimeentulon perustan muodostavat erilaiset perusetuudet, joita ei ole sidottu indeksiin, ja vaikka kansantalous on kasvanut tällä kaudella kohisten, niin näitten ryhmien taloudellinen tilanne on entisestään heikentynyt.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä kannattaa ed. Akaan-Penttilän lausumaehdotusta tästä henkilökohtaisesta avustajasta, jonka hän on muotoillut siihen tyyliin, että tämä sana "subjektiivinen" on jätetty siitä pois, jotta se ei nyt sitten hiertäisi kenenkään äänestyskäyttäytymistä. Tärkeintä on muistaa, että henkilökohtainen avustaja on vammaiselle henkilölle kuitenkin se kaikkein tärkein, ensisijainen tukimuoto. Se on hyvin käynyt ilmi, kun olemme tavanneet täällä eduskunnassa erilaisia vammaispoliittisia järjestöjä, ja heidän kannanottonsa ovat alleviivanneet sitä, että se on se kaikkein tärkein ja kiireellisin asia, minkä he haluavat toteutettavan, ja siksi se olisi taattava kiireellisesti asuinpaikasta riippumattomaksi oikeudeksi. Jos se sana "subjektiivinen" sitten jollekin on niin vaikea, niin muuten sitten lainsäädännön sanamuodolla pitää taata, että tilanne ei kuitenkaan olisi se, mikä se tänä päivänä on, että niissä kunnissa, joissa on hyvä taloudellinen tilanne, asia toteutetaan ja niissä, joissa se on heikompi, sen toteuttamisessa laistetaan. Tämä rahoitus olisi myös saatava sitten Kelan alaisuuteen.

Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän ja työolosuhteiden järjestämistuen yhdistäminen olisi sitten seuraava askel, jolla voitaisiin palvella niitten vaikeavammaisten tilannetta, joilla kuitenkin saattaisi olla mahdollisuus esimerkiksi toimia yrittäjänä tai olla mukana työelämässä. Jos näitä kahta tukimuotoa voitaisiin yhdistää, niin se helpottaisi heidän elämäntilannettaan.

Arvoisa puhemies! Tämän lain säätäminen on tietenkin tulevien eduskuntien ja hallituksien tahtotilan vallassa, ja niiden tahtotila sitten vaikuttaa siihen, kirjataanko tuo oikeus samalla tavalla kuin päivähoitolaissa on kirjattu, subjektiiviseksi, vai onko se sitten kirjattu jotenkin väljemmällä sanamuodolla. Tulkkipalveluitten saaminen kuuluu vammaispalvelulain piiriin, ja siellä se on subjektiivinen oikeus, mutta kuntien lakien tulkinta on sen kaltainen, että joissakin kunnissa toteutetaan tulkkipalveluitten osalta minimi ja toisissa mielletään minimi maksimiksi ja toisissa taas sitten tunteja on väljemminkin jaettavana.

Arvoisa puhemies! Kun katsoo tätä hallituksen toimenpidekertomusta vuodelta 2005, niin voi yhtyä näihin ed. Vielman edellä lausumiin ajatuksiin, että kyllä tässä salissa nimenomaan tärkeintä on korottaa ääntänsä niitten puolesta, jotka eivät siihen itse elämäntilanteestaan johtuen pysty taikka jaksa taikka kykene. Kyllä se on ehdottomasti jokaisen tälle paikalle tulevissakin vaaleissa tulevan edustajan ensisijainen elämäntehtävä huolehtia, että yhteiskunnan heikoimmistakin pidetään huolta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän minäkin huomiota tähän ed. Akaan-Penttilän lausumaehdotukseen. On erinomaisen hyvä asia, että tämä ehdotus on nyt pöydällä, koska se palauttaa mieliin tässä asiassa tämän vaalikauden aikana läpikäydyt lukuisat keskustelut ja äänestykset, ja kaikissa niissä on ollut se henki, että tämä asia pitää hoitaa nyt kuntoon. Ajoitus tässäkin yhteydessä on erinomaisen hyvä.

Mutta tähän keskusteluun liittyen totean sen, että tämä asia ei tule kuntoon seuraavallakaan vaalikaudella, jos hallitusneuvotteluissa hallituksen muodostavat puolueet eivät kerta kaikkiaan hallitussopimuksessa aivan tarkasti — ja minä puhun sopimuksesta enkä ohjelmasta — tarkasti sovi tätä asiaa niin, että se on euroja myöten ja miljoonia euroja myöten sovittu asia ja niin, että valtio sen rahoittaa eikä sitä siirretä kuntien rahoitukseen. Elikkä kun tämä on niin söpösti kirjoitettu ja houkuttelevasti, tämä lausumaehdotus, niin minä toivon, että se luetaan oikein ja ymmärretään oikein.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Det pratas mycket om öron i politiken just nu, men sällan har jag upplevt så selektiva öron som kollegan Soinis när han tycks ha kunnat stänga öronen helt för att Svenska folkpartiets representanter talar just för de handikappades sak, för ensamförsörjarna och för dem som lever enbart på folkpensionen, för att inte nämna vårt globala ansvar.

Det är beklagligt att skrivningarna i regeringsprogrammet om de handikappades ställning inte ledde till konkretare resultat än vad som skedde. Vi tillhör de första som tillskyndade för att den här skrivningen skulle komma med.

Det som dock har kommit fram från många håll är att det är väldigt svårt att dra gränsen enligt den svenska modellen så som ledamot Akaan-Penttilä nu har gjort, för det finns många handikappade som behöver lite hjälp för att kunna ha ett fullvärdigt liv, och då kan den lilla hjälpen vara väldigt, väldigt viktig.

Arvoisat kuulijat, puhutaan paljon korvista nykyään politiikassa, mutta harvoin on niin selektiivisiä, valikoivia, korvia kuin ed. Soinilla. Joskus tuntuu siltä kuin hän mieluiten unohtaisi myöskin köyhän asian, kun hän haluaa hyökätä toista kansalliskieltä vastaan; viittaan keskusteluun ja äänestykseen eilen. Myöskin hän on valikoiva siinä mielessä, että hän ei ole koskaan ilmeisesti huomannut, että olemme toimineet hyvin paljon yksinhuoltajien ja kansaneläkkeiden varassa olevien puolesta mukaan lukien tuntemamme kansainvälinen solidaarisuus.

Mitä tulee vaikeavammaisia koskevaan ponsiesitykseen, niin olemme myöskin hyvin pettyneitä sikäli, että pitkälti meidän neuvottelijoidemme esityksestä tuli kirjaukset hallitusohjelmaan. Varmaan on oikea pointti, että pitää olla vielä tarkempaa. Mutta vaikeaa — on myös meille kerrottu — on vetää rajaa, kuka on niin vaikeavammainen, että saisi niin sanotun Ruotsin-mallin mukaisesti apua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Jos nyt olisi vuosi eteenpäin ja käsiteltäisiin hallituksen toimenpidekertomusta vuodelta 2006, niin varmasti aivan samalla tavalla olisi huomattavissa, että sosiaalipuoli ei toimi Suomessa, terveydenhoito ei toimi, sairaanhoidossa on ongelmia, on vaikea päästä hoitoon, on myöskin vaikea päästä yksinkertaisesti terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Näin ollen hallituksen politiikka, joka on nyt viime aikoina ollut keskellä lisääntyviä valtiontalouden tukia, on lähtenyt siitä, että pidetään tiukkaa menokehystä ja rahaa ei käytetä, vaikka sitä olisikin, kaikkein tärkeimpien palvelujen kuten terveydenhoidon, sairaanhoidon palvelujen ja vanhustenhoivan toteuttamiseen. Tämä on jatkunut kauan. Täsmälleen nyt neljäs vuosi tulee täyteen.

Hallitusohjelmassa ei myöskään eläkeläisten asiaa ole otettu huomioon, ja siitä on nyt kaikki kansanedustajat aivan samalla tavalla vedetty vastuuseen, ja aivan oikein sinänsä. Eduskunta ei ole pystynyt toimimaan tässä.

Mitä tulee ed. Akaan-Penttilän esitykseen ja siihen, että siinä ei ole mainintaa subjektiivisesta oikeudesta, kun puhutaan henkilökohtaisen avustajan järjestämisestä vaikeavammaiselle, niin tietysti se on heikkous sinänsä, että kunnat toteuttavat tätä asiaa omalla tavallaan nimenomaan niin, että vaikka kunnalla olisi varaa vaikkapa autojen päivähoitopaikan järjestämiseen eli näihin parkkihalleihin, jotka kunnat sitten maksavat, niin ei ole rahaa vanhustenhoitoon, ei ole muka rahaa huolehtia vaikeavammaisten perustuslaillisesta edusta. Perustuslakihan lähtee siitä, että vammaisuus ei saa olla esteenä kansalaisoikeuksien toteuttamiseen. Tällöin on tärkeätä painottaa sitä, että kuntien toiminta ei saa polkea tätä etuutta tai oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan, mikä vaikeavammaisilla perustuslaista johdettunakin on. Nyt sitä on poljettu ja sen takia tämä subjektiivinen oikeus on haluttu pitää mukana.

Täällä puhuttiin tulkkauksesta, ja sitä on joku kansanedustaja vastustanut täällä. Suomi on kaksikielinen maa, jonka toinen virallinen kieli, ruotsin kieli, on luonnollisesti myös tässä talossa otettava perustuslain mukaan huomioon.

Mutta toinen asia, meillä on kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka eivät kuule kunnolla, jotka tarvitsisivat viittomia, tarvitsisivat oman kielensä tässä. Meillä ei Suomessa toteuteta myöskään tätä perustuslaista johdettavaa oikeutta, ja siitä on myös syytä kantaa huolta. Emme suinkaan ole tässä suhteessakaan kyllin valveutuneita ja emme ole noudattaneet perustuslakia.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2005 ei ole sanallakaan mainittu omaishoitajan aseman vahvistamista Suomessa. Meillä Suomessa on 300 000 omaishoitajaa ja vain yksi kymmenesosa eli 30 000 henkilöä saa sen minikorvauksen, mikä perustuslaissa on määrätty eli 300 euroa kuukaudessa. Minun esitykseni on, että eduskunta ja hallitus seuraavalla vaalikaudella päättäisivät tämän asian niin, että kunnilta siirrettäisiin vastuu valtiolle näitten omaishoitajien palkkojen maksamiseksi ja näin ollen kaikki omaishoitajat pääsisivät tasavertaiseen asemaan siitä riippumatta, onko kotoisin köyhästä kunnasta vai rikkaasta kunnasta.

Sitten toinen asia. Myös minä henkilökohtaisesti kannatan lämpimästi ed. Eero Akaan-Penttilän ehdotusta siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus jatkaa toimenpiteitä vammaisten aseman parantamiseksi ja että seuraavalla vaalikaudella vaikeavammaisille henkilöille järjestetään mahdollisuus henkilökohtaisen avustajan saamiseen. Tämä on välttämätön asia. Niin kuin ed. Pulliainen täällä mainitsi, tämäkin asia pitäisi seuraavassa hallitussopimuksessa hoitaa niin, että valtio hoitaa tämän asian kuntoon.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on aivan hyvä. Vammaisten asemaa pitäisi parantaa ja tähän pitäisi sitoutua tulevan hallituksen ja hallituspuolueiden. Vammaisia kohdellaan kyllä kaltoin tämän päivän kunnissa. Heitä siirretään surutta vammaispalvelun piiristä sairaanhoidon piiriin eikä anneta näitä etuja, mitä heille kuuluu. Näiden asioiden ei pitäisi olla harkinnanvaraisia kunnissa.

Olin eräässä tilaisuudessa, jossa kerrottiin, että kun muuan vanhus oli yksityisessä vanhainkodissa pyytänyt illalla iltapalaa, niin hänelle oli sanottu, että ei ole rahaa. Nyt kun palveluita kilpailutetaan, niin sen tuloksena sitten halvimman tarjouksen tekijä saa ne vanhukset hoitaakseen ja perustaa tämmöisen kodin ja sitten lasketaan ne menot sillä lailla, että ei olekaan enää varaa iltapalaan, jos vanhuksella on nälkä illalla. Tämä nyt sitten vielä, mikä tuli — viime viikollako se oli — että nälkää näkeviä vanhuksia on tuolla vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa, ei niin etteivätkö he saisi ruokaa, mutta ei ole käsiä heitä syöttämään. Nämä ovat sellaisia asioita, että häpeää oikein tässä tämän salin puolesta, kun me emme ole pystyneet tämmöistä järjestämään, että vammaiset ja vanhukset ja muutenkin huono-osaiset hoidettaisiin kunnolla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olemme käyneet erittäin tärkeästä teemasta keskustelua, kun on vammaisten saamasta hoidosta kyse. Toivottavasti tämä asia tulee seuraavan hallituksen ohjelmaan niin selvästi, että tämä asia voi toteutua paremmin kuin tähän asti ja että seuraava hallitus myös tuossa noudattaa sitten niitä tavoitteita.

Ed. Kangas viittasi aivan oikeisiin kysymyksiin edellisessä puheenvuorossa, jopa vanhusten nälkäänäkemiseen tai ainakin nälän kokemiseen. Jos näin jossakin koetaan, niin se on todella hälyttävä asia. Näin ollen toivon, että voimavaroja voitaisiin riittävästi osoittaa tärkeään asiaan.

Eilen illallahan uutiset kertoivat, kuinka valtio saa osinkotuloja ja kuinka valtiolla muutoinkin on rahaa. Edelleen iltauutisissa sanottiin, kuinka osinkotuloja sijoitettaisiin uusien osinkojen hankkimiseksi. Minusta kaikkein paras tapa olisi sijoittaa ne kansalaisten peruspalveluihin, perustarpeitten täyttämiseen. Kyllä sekin on tuottava kohde, paitsi itse oikeudenmukaisuuden kannalta niin kyllä sekin synnyttää työpaikkoja, työllistää, antaa verotuloja. Todella ollaan vakavan asian äärellä.

Kun Saarijärven invalidit kävivät toissa syksynä Keski-Suomen kansanedustajien vieraina, he toivat juuri vahvasti esille tämän henkilökohtaisen avustajan tarpeen. Todella toivon, että tässä asiassa päästäisiin siihen käytäntöön, että asuinkunnasta riippumatta vammainen henkilö voisi saada samat peruspalvelut, joita hän tarvitsee.

Täällä aivan oikein on viitattu myös moniin muihin ryhmiin, joittenka asemaan tulisi tulevana hallituskautena kiinnittää huomiota, niin pienituloisiin eläkeläisiin kuin opiskelijoihin, mutta toivon, että erityisesti nyt tämä ed. Akaan-Penttilän esityksen pohjalta syntynyt keskustelu vammaisista tulisi esille asiana, joka saisi myös myönteisen toteutuksen.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa. Seuraavan hallituksen on korkea aika ottaa tämä asia vihdoin tosissaan. Puhun 19-vuotiaan tyttären kokemuksesta kotona, joten odottelu saa riittää kaltaistemme taholta, ja meitä on paljon tätä hiljaista väkeä.