Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa budjetissa on kolme suurta ongelmakohtaa ... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä olevassa budjetissa on kolme suurta ongelmakohtaa. Ensinnäkin budjetti laiminlyö keinojen etsinnän työllisyyden ja yrittäjyyden vahvistamiseksi. Toiseksi budjetti ei anna riittävästi resursseja ihmisten peruspalveluiden järjestämiseen, ei edes Kansallisen terveysprojektin nimissä. Budjetin kolmas suuri puute on, että lapsiperheiden ahdinkoa ei huomioida vieläkään. Vuodelta 95 olevat superleikkaukset perhetukiin jäävät Lipposen toisen hallituksen perinnöksi vaalien jälkeisellekin hallitukselle.

Työllisyyden osalta näyttää, että hallitus nosti viime keväänä kädet pystyyn paremman työllisyyden tavoittelemisessa. Hallitushan luopui tuolloin tavoittelemasta 70 prosentin työllisyysastetta. Kun hallitus ottaa kantaa harjoittamaansa työllisyyspolitiikkaan, sillä on ollut tapana toistaa lähes mantranomaisesti, että onhan sentään syntynyt 300 000 uutta työpaikkaa. Olennaista ei ole kysyä, minkä verran kunniaa näistä työpaikoista voi ottaa hallitus ja minkä verran kunniasta kuuluu ripeälle talouskasvulle. Olennaista sen sijaan on huomata, että uusista työpaikoista huolimatta laajan työttömyyden piirissä oli lokakuussa työministeriön mukaan 475 000 henkilöä eli lähes puoli miljoonaa ihmistä. Yksinkertaisesti voi todeta, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. On itsensä sumuttamista ajatella, että jokainen työtön, jota vain riittävästi koulutetaan, voi joskus ottaa korkean osaamisen työpaikan vastaan. Näin ei ole. Tämän vuoksi tarvitsemme työpaikkoja myös sellaisille aloille, joilla korkea osaamistaso ei ratkaise, vaan halu tehdä omin taidoin käytännön töitä. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Tällaisia työpaikkoja olisi mahdollista luoda erityisesti palvelualoille.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti olen erityisen pettynyt budjettiin lapsiperheiden osalta. Voin tunnustaa myös naivismini. Olen nimittäin uskonut aivan vakavissani viimeisen vuoden aikana kuulemiani hallituspuolueiden puheita lapsiperheiden tilanteen korjaamisesta. Nyt on uskottava, että puheet olivat puheita ja tekoja ei ole, paitsi kosmeettinen parannus minimiäitiyspäivärahaan.

Mieltäni hämmentää erityisesti se, että tietoa pienten lasten vanhempien toimeentulosta on tullut viime aikoina paljon. Näiden tutkimusten viesti on ollut selvä: Lapsiperheet ovat köyhtyneet. Tänään 118 000 lasta elää toimeentulotukea saavassa perheessä. Tutkimuksen mukaan eniten köyhyysaste on noussut perheissä, joissa on alle kolmivuotiaita lapsia. Stakesin mukaan juuri nämä perheet ovat usein riippuvaisia äitiyspäivärahasta ja kotihoidon tuesta. Arvoisat kollegat, poliittinen johtopäätös tästä olisi ollut, että pienintä äitiyspäivärahaa ja kotihoidon tukea olisi tullut korottaa.

Arvoisa puhemies! Pienin äitiyspäiväraha on perhepolitiikkamme räikein epäkohta. Tilastojen mukaan pienintä päivärahaa saa yli neljännes äideistä. Ensi vuonnakin yli 22 000 äitiä joutuu sinnittelemään reilun 11 euron perusturvalla per päivä. En mitenkään voi ymmärtää, miten äidiksi tuleva opiskeleva, juuri valmistunut, pätkätyöntekijä, viljelijä, yrittäjä tai apurahalla elävä ei ansaitse hallituspuolueiden edustajien mielestä 11:tä euroa korkeampaa perusturvaa äitiyden kohdatessa. En välitä kuulla perusteluja, että valtiontaloudelliset syyt ovat tähän esteenä. Se ei pidä paikkaansa. Jos poliittista ryhtiä olisi ollut, minimiäitiyspäiväraha olisi korotettu työttömän perusturvan tasolle jo ajat sitten. Turha tästä on Niinistöä tai Sailasta syyttää. Syy löytyy lähempää. Ymmärrän, että kokoomus ei asiasta pahemmin ole ollut kiinnostunut. Sen sijaan ihmettelen SDP:n edustajien kylmäkiskoisuutta asiassa. Niin kauan kuin olette minimiäitiyspäivärahan korottamista vastaan, en voi ottaa tosissani teidän vakuuttelujanne sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Teidän on turha sanoa, että SDP satsaa palveluihin. Eivät 11 euron päiväraha ja palvelut ole valinnaisia puoleen tai toiseen.

Lapsilisien osalta haluan muistuttaa, että niitä on korotettu viimeksi kymmenen vuotta sitten Ahon hallituksen aikana. Luulin jo pari vuotta sitten lapsilisätyöryhmän jätettyä muistionsa, että vihdoin korjauksia tehdään, mutta turhaan. Lapsilisien korjauksen tulisi lähteä liikkeelle indeksiin sitomisesta. Se on myös nykyeduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnankin tahto.

Itse ihmettelen sitä, miksi pääministeriehdokas Lipponen kiirehti naulaamaan oman kantansa siihen, että lapsilisiä tulee korottaa ensimmäisen ja toisen lapsen osalta. Tänä aamuna kuulin uutisista, että myös ministeri Itälä on esittänyt samaa. Ihmettelen, mistä he tällaisella mututuntumalla näkevät juuri nämä asiat nyt kaikista kiireellisimmäksi korjata. Eikö kannattaisi katsoa (Hälinää — Puhemies koputtaa) lapsilisätyöryhmän työtä tai selvittää sitten vähän perusteellisemmin, mikä on se kaikista olennaisin osa? Kun ajattelee, että pääministeri ja varapääministeri olivat keskeisesti mukana laatimassa ensi vuoden budjettia, niin heillä olisi ollut mahdollisuus tukea ministeri Biaudet’ta esityksessä, jossa esitettiin, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin vuoden 2004 alusta. Silloin ei löytynyt sen enempää Lipposelta kuin Niinistöltäkään asiaan tukea.

Lopuksi totean, että minun mielestäni pitäisi pikaisesti laatia kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon eri maksujen erotus ja perhevapaiden yhteisvaikutus. Pitäisi hyvänä, että tällainen objektiivinen selvitys olisi valmiina jo maaliskuun lopulla puolueiden käydessä hallitusneuvotteluihin. Silloin emme olisi niin riippuvaisia etukäteen siitä, kuka on heittänyt minkäkin yksittäisen korjauksen sinne tänne, vaan olisi kunnollinen selvitys olemassa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean sen, että keskustan eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen hallituksen budjettiin perhepolitiikan osalta. Tulemme esittämään epäluottamuslauseen tästä asiasta perjantaina, ja silloin siitä äänestetään.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valtion budjetti on koottu valmiiksi keskustelua ja äänestyksiä varten. Yleiskeskustelussa haluan keskittyä yleiseen linjaan ja puutun mahdollisesti pääluokkien kohdalla keskustelussa yksityiskohtaisempiin asioihin.

Moneen asiaan on voitu vaikuttaa talousarvion käsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa ja muissakin valiokunnissa. Haluan kiittää yhteistyöstä valiokunnassa ja jaostoissa. Vaikeistakin asioista on keskustelemalla päästy yhteisymmärrykseen, ja mielestäni työ valiokunnissa on ollut rakentavaa.

Hallinto- ja tarkastusjaosto on ahkeroinut muun muassa kuntaprobleemien kanssa. Rakennerahastot, niiden ajoitukset sekä kuntien erilaisuus ovat antaneet pähkinän purtavaksi. Eivät kunta-, seutukunta-, alue- ym. ongelmat ratkea vielä tämänkään budjetin antamilla eväillä. Ensisijaisesti valtion menot tulee suhteuttaa tuloihin. Jakopolitiikan suhteen on aina oltava varovainen. Kateeksi ei käy valtiovarainministerin tehtävä maamme kirstunvartijana. Ensin on nähtävä tulot ja menot on asetettava sitä mukaa. Kehitysapurahat eivät tällä kertaa ole olleet ongelmana, koska valtioneuvos Harri Holkerin vetämä Katala-työryhmä pyrkii luomaan linjoja niin määrään kuin laatuunkin kehitysaputyössä seuraavaa hallitusohjelmaa varten.

Yli kaiken nousee EU-Suomen sisäpolitiikan priorisointi. Kovin korkealle se ei ainakaan Rajavartiolaitoksen suhteen ole noussut. Tuntuu siltä kuin emme tajuaisi, mikä merkitys on Suomen sisäisellä turvallisuudella EU-markkinoilla. Suomen ja Venäjän raja on EU:n pisin ulkoraja. Leningradin sotilaspiiri on edelleenkin merkittävä sotilaallinen keskittymä, mikä tuo turvallisuuspoliittisesti mielenkiintoa kaakkoisrajallemme. Myös rajanylitysmäärien lisääntyminen on tapahtunut Venäjän muodostumisen, siis Neuvostoliiton hajoamisen, jälkeen. Ihmiskauppa ja huumereitit kulkevat voimallisesti Balkanilla esimerkiksi Kosovon läpi. Suomeen tulleiden huumeitten kulkureitit ovat muuttuneet viime vuosien saatossa.

On valitettavaa, että turvallisuus- ja puolustusjaoston 1,5 miljoonan euron yksimielistä lisäystä ei Rajavartiolaitokselle voitu ryhmien puheenjohtajien palaverissa hyväksyä. Ymmärrän tupon työllistävän vaikutuksen monessa jaostossa kuin myös koulutukseen ja sosiaali- ja terveystoimeen kohdistuvat paineet, mutta ilman turvallista, kansainvälistä, vapaata ja ihmisten vapaan liikkumisen takaavaa yhteiskuntaa emme voi edullisesti taata kelpo koulutusta ja sosiaalista vakautta. Jos päästämme rajojemme valvonnan otteen herpaantumaan, mitä ei suinkaan ole vielä tapahtunut, saattaa maahamme hakeutua aineksia, jotka rapauttavat demokratiaamme. Tarkoitan tällä järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on jo tullut maahamme, huumeita ja, mikä ikävintä, laitonta maahanmuuttoa, joka tarkoittaa, että maassamme olisi ihmisiä vailla sosiaaliturvaa ja inhimillisiä oikeuksia, sillä jos he eivät ole maassa laillisesti, ei heitä ole olemassa.

Meillä on kaksoiskansalaisuuslaki työn alla eduskunnassa ja hallituksesta on tulossa esitys ulkomaalaislaiksi. Tilanne on siis seurannassa. Näen kuitenkin, että rajojemme turvallisuus on seikka, joka pitää taata. Moskovan alueella on noin 1—1,5 miljoonaa henkilöä, jotka ovat laittomasti Venäjälle tulleita. He odottavat pääsyä länteen. Tervetuloa, mutta laillisesti. Venäjä on siirtänyt rajavartioinnista henkilöitä etelärajalleen. Uskon, että venäläiset haluavat taata demokratiansa vahvistamisen ja jopa mahdollisen Nato-jäsenyyden ja ehkä EU-jäsenyydenkin. Tämä saavutetaan eteläisen Venäjän rajojen tehokkaammalla valvonnalla.

Pohjoisen ulottuvuuden eräänä keskeisenä osana näen Suomen rajavartiolaitoksen asianmukaisen toiminnan, joka voidaan turvata vain riittävällä rahalla. Ehkä EU ei halua olla USA:n ja Aasian rinnalla suurmahti.

Ollessani niin sanotun kantasolutyöryhmän matkalla Heidelbergiin eräs saksalainen Heidelbergin yliopiston professori toivoi, että EU:n sisällä ymmärrettäisiin EU-maiden välinen tiivis yhteistyö esimerkiksi yliopiston työntekijöiden kesken. Vain yhteistyöllä voimme turvata EU:n jäsenmaiden asukkaiden työllisyyden, hyvinvoinnin ja maanosamme kilpailukyvyn. Jos kykenemme pitämään huumeet ja rikollisuuden maamme rajojen ulkopuolella, voimme ensinnäkin hoitaa demokratiamme ja arkisen elämämme vähemmillä resursseilla, koska varoja ei haaskaannu tihutöiden korjailuun. Toisaalta annamme voimakkaan viestin ulkomaailmalle, tarkoitan lähinnä EU:ta, että olemme vakavasti otettava jäsen, joka vastuullisesti hoitaa asiansa edelleenkin. Näistä sanoista huolimatta olen realisti ja tiedän, että rikollisuutta emme voi koskaan täysin kitkeä maastamme. Samalla tavalla kuin kodeissa on lapsille annettava turvalliset rajat elämässä, on eduskunnan turvattava asukkaillemme turvallinen yhteiskunta, jolla on selvä viesti: autetaan apua tarvitsevia, annetaan selvät pelisäännöt laeillamme turvallisuuden takaamiseksi ja sitten loput rahat voidaan tulojen mukaan jakaa muuhun tarkoitukseen.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Maailmantalouden kehitysnäkymät ovat tällä hetkellä todellakin epävarmoja, niin kuin eilen pidetyissä ryhmäpuheenvuoroissa yleisesti todettiin. Viime aikoina ennustelaitokset ovat tarkistelleet lähiajan kasvuarvioitaan hivenen alaspäin, joskin ennakoivat kasvun vahvistuvan ensi vuoden aikana. Lähitulevaisuuden kehitykselle suuren riskin muodostaa kuitenkin Irakin tilanteen mahdollinen kärjistyminen ja sen kesto. Maailmantalouteen keskeisesti vaikuttaneiden maiden, Yhdysvaltain, Japanin ja Saksan, talousvaikeudet, kasvuheikkous ja myöskään euroalue eivät ole kyenneet vetämään kasvua nousuun. Niistä ei ole ollut maailmantalouden veturiksi. Omaa talouskehitystämme ja työllisyyttämme ajatellen näkymät eivät ole erityisen suotuisat. Niinpä minusta on selvää, että talousarvio ei voi tässä tilanteessa olla tavoitteiltaan pelkästään neutraali, vaan sen tulee olla työllisyyttä ja kasvua tukeva. Tässä vaiheessa on syytä tavoitella valtiontalouden ylijäämän sijasta pelkästään myönteisempää työllisyyskehitystä. Myönteisellä työllisyyskehityksellä kyetään vähentämään köyhyyttä ja syrjäytymistä ja sitä kautta vaikuttamaan myönteisesti pitemmän aikavälin kustannuskehitykseen.

Vuosia 2003—2004 koskevan tulopoliittisen sopimuksen seurauksena vakaus lisääntyy. Se auttaa parantamaan myös työllisyyttä ja ostovoiman kasvua, mitä edelleen tukee se työllisyyspaketti, jolla hallitus täydensi eduskuntakäsittelyn aikana talousarvioesitystään tulopoliittisen sopimuksen seurauksena. Talousarvion käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunnassa sovittiin lisäksi useista muutoksista budjettiin, jotka yleensä ovat myönteiseen suuntaan. Merkittävintä on jo eilen moneen kertaan käsitelty liikenneväyläpaketti, joka on mittava kokonaisuus, johon tosin tässä vaiheessa rahoitus on pelkästään alkurahoituksen muodossa. Nuo ratkaisut kuitenkin tietyllä tavalla ovat tasapainoisia, ne tukevat myös aluekehitystä. Onhan selvää, että liikenteen kustannukset, aikakustannukset mukaan lukien, ovat merkittävä kustannustekijä erityisesti etäisempien alueiden osalta.

Budjettikäsittelyn yhteydessä myös valiokunnassa palattiin Veikkauksen tuottoarvioon ja poistettiin ne leikkaukset, mitä hallitus oli esityksessään kaavaillut. Pidempään keskustelua ehkä on aiheuttanut Senaatti-kiinteistöjen tilanne ja erityisesti puolustuslaitoksen kiinteistöjen siirtäminen Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Omalta osaltani myös päädyin hyväksymään tämän ratkaisun. Lähtökohtana on erityisesti se, että siirron seurauksena kyetään nopeuttamaan puolustuslaitoksen kiinteistöjen korjausta ja saattamaan ne kunnoltaan ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. Mietinnössä on myös lähtökohtana se, että puolustushallinnon rakennuslaitoksen henkilöstön työpaikat on turvattava. Se on ensiarvoinen tehtävä ja seurattava kokonaisuus.

Budjettiin sisältyy myös myönteisiä aluepoliittisia ratkaisuja. Osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmiin osoitetaan lisää rahoitusta, mikä sinänsä on perusteltua. Kuntapolitiikka, kuntien tilanne on yksi keskeinen aihe, mitä on käsitelty niin budjetissa kuin valiokuntakäsittelyn aikana. Tällä budjetilla tuetaan kuntien talouden tasapainoista kehitystä. Sillä selvästi vähennetään taloudellisia eroja eri kuntien välillä. Siitä huolimatta se ei välttämättä merkitse sitä, että sillä helpotetaan kuntien taloustilannetta huolimatta siitä, että valtionosuuksien määrä lisääntyy noin 300 miljoonalla eurolla ja budjetin kokonaisvaikutuksien, myönteisen vaikutuksen kuntatalouteen on laskettu olevan 151 miljoonaa euroa. Kuntia ajatellen valiokunnan mietintöön sisältyy maininta, jossa korostetaan kuntien keskinäistä yhteistyötä. Siinä todetaan, että kunnat voivat esimerkiksi keskinäistä yhteistyötään lisäämällä myös itse parantaa edellytyksiä suoriutua peruspalveluista. Kuntien yhdistyminen on joissakin tapauksissa paras tapa turvata kansalaisten tarvitsemat palvelut. Valtion olisikin edelleen tehostettava toimenpiteitä kuntarakenteen kehittämiseksi. Tässä on selvä kannanotto toisaalta kuntien välisen yhteistyön korostamisen puolesta, mutta toisaalta selvä kannanotto kuntarakenteen muutokseen, kannustamiseksi siihen suuntaan. Tuohon kannanottoon näköjään valtiovarainvaliokunta on kokonaisuudessaan yhtynyt. Missään vastalauseessa ei esitetä poikkeavaa näkemystä. Siinä mielessä suunta, mitä viime vuosina on edustettu kuntarakennekeskustelussa, on minusta oikea. Kuntien lukumäärässä pitää päästä vähempään määrään, ja sitä kehitystähän on tuettu poikkeuksellisen suurilla yhdistymisavustuksilla ja -korvauksilla. Minusta se on oikea tie. Sitä on syytä jatkaa. Sillä saadaan tehostettua toimintoja ja alennettua kustannuksia.

Budjettiin sisältyvät veroratkaisut ovat käytännössä melko neutraaleja. Verotuksen painopiste ei käytännössä muutu nykytilanteeseen verrattuna. Myönteisenä pidän sitä, että tulovero, joka on progressiivinen vero, säilyttää käytännössä saman progressioasteen, mikä oli aikaisemminkin.

Jatkossa tietenkin verorakennetta muutettaessa, johonka paineet tulevat väistämättä jo ulkoa ja johon joudutaan menemään, on syytä pyrkiä siihen, että verorakenne täyttää verotukselle asetettavat oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Silloin tuloverojen alentamiseen ja erityisesti progression lieventämiseen ei ole perusteita eikä aihetta. Mahdollinen alennusvara, jos sitä löytyy, on käytettävä sillä tavalla, että se jakaantuu kansalaisten kesken oikeudenmukaisemmalla tavalla. Siihen voidaan päästä arvonlisäverojärjestelmää muuttamalla niin, että se tukee samalla myös kulutusta ja kulutuskysynnän kasvua.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulevalla kaudellakin eduskunta on saman tyyppisten pulmien edessä kuin tälläkin. Julkiseen talouteen kohdistuu suuria menopaineita, ja ainakin lähitulevaisuudessa maailmantalouden tilanne on epävarma. Budjettiin liittyvillä päätöksillä ei saa aiheuttaa epävarmuutta kansantalouteen ja toisaalta on tärkeää huolehtia, ettei valtion velkaantumiskierre käynnisty.

Pidän tärkeänä, että poliittisia tavoitteita voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen perusoikeuksien näkökulmasta. Budjetin avulla on siis edistettävä perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa.

Tältä katsantokannalta arvioituna ensinnäkin Suomen vammaispolitiikkaan on saatava lisää voimavaroja. Vaikeavammaisten henkilöiden avustajat on turvattava subjektiiviseksi oikeudeksi ja muun muassa tulkkipalveluita on kehitettävä. Vammaisten henkilöiden tasa-arvo ei voi toteutua, jolleivät he saa avustajan tukea välttämättömiin toimintoihin tai jos he eivät pysty ilmaisemaan tahtoaan muille ihmisille.

Toiseksi korostan, että poliittisten päättäjien velvollisuus olisi saattaa vihdoin voimaan korvaukset neuvostopartisaanien uhreille. Nämä siviilit ovat liian kauan saaneet kärsiä virallisen Suomen vaikenemisesta julmista ihmisoikeusloukkauksista, ja erilliskorvaus on vaatimaton kädenojennus sen tunnustamiseksi, että nämä henkilöt tarvitsevat edelleen erityistä tukea.

Kolmantena asiana korostan perusturvan merkitystä osana perusoikeuksia. Vähimmäisvanhempainetuuksien korottamisella työttömyysturvan tasolle voitaisiin helpottaa lapsiperheiden arkea ja estää niiden vajoamista köyhyysloukkuun. Pätkätöiden maailmassa vähimmäisturvan merkitys korostuu erityisesti. Lapsiperheiden köyhyys kaksinkertaistui Suomessa 1990-luvulla, tulos, johon tässä keskustelussa on moneen kertaan viitattu.

Neljäntenä asiana, arvoisa puhemies, korostan kehitysyhteistyön merkitystä ihmisoikeuksien kehittämisessä globaalisti. Tälläkin hetkellä noin 30 miljoonaa ihmistä eteläisessä ja itäisessä Afrikassa kärsii nälänhädästä. Kehitysyhteistyöllä pitää vähentää köyhyyttä ja edistää naisten ja lasten oikeuksia ja toki muitakin tavoitteita.

Vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitettiin parannuksia edellä mainittuihin neljään asiakokonaisuuteen. Vihreä vaihtoehto sisälsi myös lisäyksiä ympäristöverojen tuottoihin sekä moniin ympäristön tilan kannalta keskeisiin määrärahoihin, kuten luonnonsuojelualueiden ostoon ja energiatukeen, jolla voidaan edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa.

Hallituksen risupaketti on osoittautunut Troijan hevoseksi, jonka sisässä viides ydinvoimala kuljetettiin eduskuntaan ja, mikä tärkeintä, saatettiin hyväksynnän kera täältä ulos. Uusiutuvan energiatuen lisäksi tarvitaan energiaverotuksen tiukennusta sekä lainsäädännön muutoksia kestävän kehityksen energiapolitiikan toteuttamiseksi. Sähkömarkkinat odottavat ydinvoimalan valmistuvan vuonna 2010 tai pian sen jälkeen. Valmistuttuaan uusi ydinvoimala vie markkinoita muilta sähköntuotantomuodoilta, sillä muun muassa ydinvoimaloiden alimitoitetut korvausvelvoitteet onnettomuustilanteissa laskevat ydinsähkön hintaa. Uudessa tilanteessa Kioton sopimuksen tavoitteet voivat vaarantua Suomen osalta. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä pitää siis patistaa uusinkin keinoin.

Sähkön myyjille pitää tulevaisuudessa asettaa velvoite myydä uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Toukokuussa vihreän liiton vuosikokous hyväksyi sähkön markkinalain muutosta edellyttävän kannanoton. Sen mukaan sähkön myyjien on vuonna 2010 myytävä sähköä, josta vähintään 25 prosenttia on tuotettu biomassalla, tuulivoimalla tai aurinkoenergialla. Saman tyyppinen velvoite on jo nyt hyväksytty Ruotsissa, Tanskassa ja Belgiassa. Tällaisen lainmuutoksen johdosta markkinat etsisivät tehokkaimman tavan tuottaa uusiutuvaa energiaa ja samalla tekniikka myös kehittyisi.

Valtiovarainvaliokunnan linjauksissa liikennepolitiikasta unohtuvat kestävä kehitys ja kokonaistaloudellisuus. On tärkeää, että eduskunta hyväksyy vihreiden ponsiesityksen tiehankkeiden priorisoinnista hyöty—kustannusanalyysiin ja kustannustehokkuuteen nojautuen. Vähintään yhtä tärkeää on myös sijoittaa lisävoimavaroja pois tiehankkeista rautatiehankkeiden rahoitukseen. Eduskunnan pitäisi pidättyä myös Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentamisen rahoituksesta niin kauan kuin asian käsittelyssä on EU:n puolella epäselvyyksiä. Muihin perusteluihin tältä osin en puutu. Asiaa on käsitelty muun muassa ryhmäpuheenvuorossa.

Arvoisa puhemies! On harmillista, että eduskunta ei hyväksynyt vihreiden esitystä negatiivisen tuloveron käyttöönotosta. Malli olisi tarjonnut yhden merkittävän keinon purkaa rakenteellisen työttömyyden ongelmaa. Rakenteellisen työttömyyden hoidossa hallitus on valitettavasti epäonnistunut. Pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon pitääkin tulevan hallituksen paneutua perusteellisesti.

Eilen julkistettiin raportti työllistämistoimista. Julkistamisen yhteydessä Kuntaliitto ilmoitti haluavansa koko kuntouttavan työtoiminnan perusteelliseen remonttiin ja vaatii myös yksityisiä yrityksiä mukaan aktivointitalkoisiin. Yhdyn Kuntaliiton näkemykseen yksityisen sektorin saamisesta mukaan työllisyystalkoisiin, mikä on tärkeää erityisesti vajaakuntoisten osalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi edellä olevaan perustuen kannatan ed. Sinnemäen ehdotusta ponneksi ja siten myös perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa arkkipiispan saarnatekstissä toistui toteamus "hyvin menee, kun ei vertaa" varsin usein. Minä haluaisin sanoa, että hyvin menee, kun vertaa. Kyllä Suomessa menee tavattoman hyvin, jos vertailemme oman maamme oloja vaikkapa muitten Euroopan maiden oloihin, puhumattakaan siitä, jos vertailukohteeksi valitaan köyhät maat. Mutta kun budjettia lähdetään tekemään, silloin tulee analysoida, minkälainen on kehitys maassa ollut, missä tilassa maa tällä hetkellä on. Kun kristillisdemokraatit tekivät oman vaihtoehtobudjettinsa, silloin me tietenkin tarkastelimme, mihin verotus, veropoliittinen linja on johtanut, mihin työmarkkinapolitiikka on johtanut, minkälainen on kilpailukykymme jne.

Veropoliittisesta linjasta voidaan sanoa, että veroaste on muuttumaton. Veroasteessa ei ole tapahtunut oikeastaan kovinkaan suurta muutosta. Todettakoon kuitenkin, että 0,1 prosenttia bruttokansantuotteesta merkitsee kyllä rahassa erittäin paljon. Se on vanhassa rahassa noin 9 miljardia. Vanhassa rahassa 0,1 prosenttia on 9 miljardia. Voidaan tietenkin kysyä, onko sillä merkitystä, maksammeko me veroa 45,1 prosenttia vai 45,2. Sillä ei ole käytännössä tavalliselle henkilölle kovin suurta merkitystä, mutta valtion kassalle tuolla summalla on erittäin suuri merkitys.

Verotuksesta voidaan sanoa, että on tuloveroa kyllä valtavasti alennettu, mutta vastaavasti on sitten kunnallisveroa jouduttu nostamaan. Lopputulos on ollut suurin piirtein sama. Seuraamus on kuitenkin ollut, että kuilu yhteiskuntaryhmien välillä on valitettavasti kasvanut.

Työmarkkinoista voidaan sanoa, että palkkakehitys on ollut maltillinen, mutta haitari on ollut varsin leveä. Yksityisen sektorin puolella me emme paljon voi eikä meidän pidä paljon palkkakehitykseen vaikuttaa, mutta julkisella sektorilla on tapahtunut se ikävä piirre, että pätkätyöt ovat lisääntyneet, julkisen sektorin puolella ylemmissä palkkaluokissa on tapahtunut mielestäni liian suuria korotuksia ja haitari on näin kasvanut.

Kilpailukyky ja inflaatio ovat olleet hyvät. Inflaatio on hyvä siinä mielessä, että se on ollut matala. Tästä johtuen Suomen kilpailukyky on edelleen varsin hyvä. Mutta kun markkinoita tarkastelee, joutuu kuitenkin toteamaan, että eräiden tuotteiden hinnat ovat kyllä karanneet käsistä, kun taas jollakin puolella Suomea samojen tuotteiden hinnat ovat romahtaneet. Ajattelen nyt esimerkiksi asuntoja. Hyvä esimerkki on se kortteli, missä meikäläinen asuu. Vuonna 95 siinä korttelissa siinä talossa asunnon hinta oli 10 000 markkaa neliöltä. Viime viikolla oli Helsingin Sanomissa ilmoitus, jossa oli myynnissä samasta korttelista huoneisto. Hintapyyntö oli lähes 30 000 markkaa. Siis kahdeksassa vuodessa yhdessä korttelissa hinnat ovat lähes kolminkertaistuneet. Ei se ole oikea ja hyvä piirre. Samanaikaisesti jossakin muualla Suomessa hinnat ovat romahtaneet niin, että on tullut kannattavaksi polttaa talot, rivitalot, tai purkaa ne.

Olisimmeko me tähän voineet vaikuttaa politiikallamme? Kyllä me olisimme voineet vaikuttaa. Jos joku kysyy, miten, aluepolitiikalla ennen kaikkea. (Eduskunnasta: Miten?) — No, monella tavalla, mutta tutustukaa meidän vaihtoehtobudjettiimme ja tutustukaa niihin puheisiin, mitä me kristillisdemokraatit olemme tästä paikasta pitäneet, niin saatte kyllä vastauksen siihen kysymykseen. Voi olla, että pyydän vielä toisen puheenvuoron, jolloin paneudun yksinomaan tähän asiaan.

Mutta kun ajatellaan nyt näitä kolmea sektoria, mistä minä puhuin, verotuksessa tulisi noudattaa yksinkertaista, naiivia periaatetta: Verotetaan ankarasti sitä, mitä yhteiskunta ei tarvitse, ja lievästi sitä, mitä yhteiskunta tarvitsee. Tätä periaatetta me olemme vaihtoehtobudjetissamme noudattaneet. Me olemme esittäneet veronkorotuksia muun muassa eräille pääomaliikkeille, me olisimme vastaavasti lieventäneet elintarvikkeiden arvonlisäveroa jne. Kuntien asemaa tulisi vahvistaa, jotta kunnat voisivat nämä tärkeät palvelut kansalaisille järjestää, ettei aikana, jolloin Suomi on rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin, puhuttaisi edes palvelujen leikkaamisesta. Pitäisi puhua palveluiden parantamisesta, palvelutason nostamisesta.

Yleiskeskustelun aikana on myöskin puututtu poliisien toimintaedellytyksiin. On valitettavaa todeta, että jos ja kun budjetti hyväksytään hallituksen esittämässä muodossa, se tarkoittaa sitä, että poliisitoiminnan puolella taso laskee. Tason säilyttäminen edellyttäisi 30 miljoonaa euroa lisämäärärahaa, ja jos halutaan päästä tyydyttävälle tasolle, tulisi korottaa näitä määrärahoja peräti 60 miljoonalla eurolla. Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että kansalaiset kovin mielellään näin myöskin toivovat poliitikkojen tekevän.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää ensi vuoden tulo- ja menoarviossa on muun muassa se, että talouden epävarmuudesta huolimatta suuret luvut ovat kohdallaan. Budjetti on kohtuullisessa tasapainossa. Suuren arvon annan myös sille, että hallituksen toimin vaikutettiin keskitetyn tulopoliittisen ratkaisun syntymiseen. Se ylläpitää vakautta ja turvallisuutta jatkossakin. Sen sijaan mielipahani kohdistan lähinnä budjetin valmistelu- ja neuvottelukulttuuriin sekä eräisiin budjettitasapainon kannalta pienehköihin asioihin.

Siunattu hulluus -kirjassa kerrotaan, mitä kaikkea tapahtuikaan, kun kaksi veljestä lähti viemään hulluna pitämäänsä pikkuveljeä mielisairaalaan. Palaan aiheeseen vielä. Kuten tunnettua, eduskunta päättää maamme kohtalon kannalta kaikkein merkittävimmistä asioista, esimerkiksi sodasta ja rauhasta, lentoyhtiöille annetuista noin 100 miljoonan euron terrorivahinkojen vakuuksista, pankkijärjestelmän pelastaminenkin edellytti eduskunnan päätöstä. Vuotuisen valtion tulo- ja menoarvion hyväksymistä eli suvereenia budjettivaltaakin pidetään kansalaisten keskuudessa itsestäänselvyytenä. Perustuslain mukaan eduskunnan tehtävänä on myös valvoa, ei siis pelkästään sivusta seurata hallituksen toimintaa. Hallitushan voi toimia vain ja ainoastaan eduskunnan luottamuksen varassa.

Mihin suuntaan valtionhallintomme onkaan kehittynyt? Näyttää siltä, että laajapohjaisen ja koko vaalikauden istuvan hallituksen aikana valta ja vastuu ovat ikään kuin etääntymässä toisistaan. Havaintojeni mukaan leveäharteisten hallitusten asenne eduskuntaa kohtaan on muuttunut huonompaan suuntaan. Eräät ministerit viis veisaavat eduskunnan tahdosta. Jotkut heistä jopa uhkaavat, pilkkaavat tai nälvivät julkisesti eduskuntaa. Huolestuttavaa on se, että hallituksen selän takana näyttävät rohkaistuvan myös monet virkamiehet. Osa heistä ottaa itselleen oikeuden arvostella julkisesti eduskunnan päätöksiä, jotkut heistä jäävät kiinni jopa valehtelemisesta, ja seuraamuksitta.

Oma lukunsa on, miten hallinto suhtautuu eduskunnan lausumiin. Ovatpa ne mitä tahansa, eduskuntahan on päätöksissään suvereeni. Erityistä venkoiluharrastusta on esiintynyt joissakin koko budjettitasapainon kannalta todella pienen luokan asioissa, mutta niissä kitkatekijät myrkyttävät yhteistyön henkeä. Tällaisia ovat olleet muun muassa Raha-automaattiyhdistyksen, Fintoton ja Veikkauksen asiat, joissa hallinto on vuodesta toiseen koulukiusaajamaisesti vaikeuttanut kolehdinkerääjien asemaa ja nöyryyttänyt samalla eduskuntaa instituutiona, koska on vähät välittänyt eduskunnan moneen kertaan ilmaisemista tahdonilmaisuista.

Arvoisa puhemies! Olen puhunut näistä asioista monta kertaa, mutta minun on vielä kerran kerrattava näitä asioita, koska tässä budjettiprosessissa kipupisteet osuivat juuri näille herkille alueille. On aiheellista todeta, että Raha-automaattiyhdistyksen, Veikkauksen ja Fintoton toiminnan monopoliasema yhteiskunnassamme perustuu siihen, että ne keräävät varoja yleishyödyllisiin hyväntekeväisyystarkoituksiin, niiden toimilupa ei siis perustu verojenkeruuseen. Tätä taustaa vasten Raha-automaattiyhdistyksen verotuksen kiristämistä kolmen vuoden aikana 3 prosentista 8,25 prosenttiin ei voi pitää mitenkään perusteltuna. Oli todella vahinko, että kokoomuspuolueen kanssa ei löytynyt sellaista konsensusta, että olisi pidetty tämä verotaso 7:ssä, joka jo viime vuonna oli kovan taistelun kohteena, kun se korotettiin 5:stä 7:ään; tuolloinhan hallitus esitti 10:tä prosenttia.

Kansallisten peliyhtiöiden kannalta olisi onnellista, jos niitä koskevista toimintaedellytyksistä voitaisiin sopia nykyistä järkevämmällä ja kestävämmällä tavalla seuraavan hallituksen ohjelmassa, ettei tämän kaltaista viidakkosotaa tarvitsisi täällä vuodesta toiseen harjoittaa. Suorastaan huonona hallintona on pidettävä sitäkin, että hallitus ei budjettivalmistelussaan ottanut lähtökohdaksi lakia raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä vaan lähti esittämään lain voimaantulon lykkäämistä. Huonoksi esimerkiksi asian tekee se, että eduskunta suostui viime vuonna lakia säätäessään nimenomaan hallituksen toivomukseen voimaantulosäännöksen osalta siirtämällä sitä 1.1.2003. Eduskunta oli hyvässä uskossa, että hallitus toimii yhteisen sopimuksen mukaisesti, mutta toisin kävi, eduskuntaa siis höynäytettiin. On todella poikkeuksellista, että normaalioloissa ei budjetin laadinnan lähtökohdaksi oteta lain säännöksiä.

Julkisuudessa erikoisesti valtiovarainministeri on lainannut tuon jakosuhdelain 2 §:ää ja aivan oikein, prikulleen oikein. Siinä sanotaan, että kirjastolaissa mainittuja menoja voidaan rahoittaa veikkausvoittovaroista vuonna 2003 enintään 85 prosenttia, vuonna 2004 enintään 75 prosenttia jne., 10 prosenttia vuodessa aleten. Enintään-sanan ansiosta tuon 2 §:n prosentit ovat joustavia aina nollaan saakka. Tosiasiassa tämän 2 §:n avulla avautuu vasta puolet totuudesta, ja tästä puolesta täällä salissa on puhuttu. Tämä on saanut julkisuutta ja siitä toisesta osasta, mistä eduskunta on päättänyt, ei ole puhuttu juuri mitään.

Mainitun lain 1 §:ssä — ja ymmärrän: pääpykälässä, koska se on laitettu ihan kärkeen, se on 1 §, se on tärkein pykälä — säädetään, että Veikkauksen tuotosta 25 prosenttia käytetään urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen, 9 nuorisotyön edistämiseen, 17,5 tieteen edistämiseen, 38,5 taiteen edistämiseen. Tämän pykälän prosentit ovat ehdottomia, joten juuri tästä pykälästä olisi pitänyt kaiken valmistelun lähteä liikkeelle, mutta se on suorastaan yritetty vaieta pätemättömäksi. Onkin pakko kysyä: Mihin moisella hallinnollisella venkoilulla pyritään? Onko valtiovarainministeriön tavoitteena sittenkin vastoin eduskunnan tahtoa kuljettaa veikkausvoittovarat veroluontoisesti budjetin yleiskatteeksi? Irakissa moinen meininki johtaisi teloituksiin, toimivassa demokratiassa eroihin, yksityisessä liike-elämässä potkuihin, kunnallishallinnossakin seuraisi toimenpiteitä. Mutta entäpä meillä? Yleensä nuo sankarit palkitaan palkankorotuksin ja kunniamerkein.

Voidaan tietysti sanoa, että valta on eduskunnalla eikä se toimi renkinsä eli hallinnon luottamuksen varassa. Eduskunnan itsensä kannattaisi jämäköityä ja näyttää silloin tällöin kaapille paikka. Virkamieskuntakin joutaisi pysyä paremmin lestissään ja pidättäytyä päättävien elinten arvostelusta. Sen sijaan luottamushenkilöillä on oikeus (Puhemies koputtaa) ja valtuus arvostella ja puhutella virkakuntaa tilanteen niin vaatiessa. Jos minä saan viimeisen lauseen vielä sanoa ajan ylitettyäni: Mielisairaalan porteille tultaessa se hiljaisenoloinen nuorin veli, jonka järjenjuoksussa ei ollut mitään vikaa, sanoi nimittäin, että "nyt tämä pelleily saa riittää, minä lähden kotiin", ja niin nämä veljekset sitten tekivät.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta käyttää korkeinta päätäntävaltaa tässä maassa. Nyt me olemme käsittelemässä vuoden tärkeintä kirjaa eli budjettikirjaa, joka on valtiovarainvaliokunnassa valmistunut. Mielestäni valtiovarainvaliokunta, joka on kuunnellut jaostoissa asiantuntijoita, on tehnyt hyvää työtä ja saanut mietinnön valmiiksi. Jos siinä on sitten jotain, niin että se ei istuvalle hallitukselle oikein sovi tai sen ministereille, sille ei vaan voi mitään. Kyllä korkein valta kuuluu nimenomaan eduskunnalle, ja tässä tapauksessa valtiovarainvaliokunnassa, joka on mietinnön tehnyt, minusta työ on tapahtunut, kuitenkin ottaen huomioon että meitä on mukana oppositiopuolueen edustajia, suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Asioihin on koetettu paneutua sillä asiantuntemuksella, mitä asiantuntijat voivat valiokunnalle antaa, ja puuttuen myöskin niihin kipupisteisiin, mitkä on tärkeiksi koettu.

Arvoisa puhemies! Keskustan vastalause rakentuu keskeisesti sen varaan, että työttömyyttä pitää voida lievittää tässä maassa ja ihmisten elinolosuhteita tätä kautta parantaa. Työttömyys onkin suurin ongelma juuri, kuten myöskin Palkansaajien tutkimuslaitos on todennut: Kansantalous voi tänä päivänä hyvin, mutta melkoinen osa kansalaisista kärsii, erityisesti heikosti koulutetut ja suhteellisen ikääntyneet suomalaiset, joille ei ole löytynyt pysyvää työpaikkaa. Työttömien määrästä kuulemme päivittäin erilaisia tietoja. Sellainen tieto, että 600 000 suomalaista on ollut vähintään viikon työttömänä vuoden kuluessa viimekin vuoden aikana, minusta hätkähdyttää, kun on kuitenkin yli puolesta miljoonasta ihmisestä kyse, joilla ei ole ollut pysyvää työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! En aio kahlata koko budjettia 7 minuutin puheenvuorossa läpi, vaan haluan keskittyä tässä puheenvuorossani lähinnä aluepolitiikkaan ja todeta sen, että nyt tietenkin voimme tehdä yhteenvetoa Lipposen kahden hallituksen ajalta aluepolitiikasta, mitä tässä maassa on tapahtunut. Lapin yliopiston rehtorin Esko Riepulan mielestä alueiden kehittämiseen on viime vuosina haettu apua ohjelmista ja projekteista. Niihin on uhrattu rahaa ja tarmoa, mutta uhraukset ovat menneet byrokratian pyörittämiseen. Vaikutukset laantuvat sen jälkeen kun projektit ovat loppuneet.

Riepula kaipaakin politiikkaa takaisin yhteisten asioiden hoitoon. Pelkästään byrokraattien varaan ei alueiden asioita saa jättää. Mielestäni on mielenkiintoista, että Lapin yliopiston rehtori kaipaa politiikkaa päätöksentekoon, ja sitähän me olemme nyt täällä, hyvät edustajasisaret ja -veljet, tekemässä, kun me päätämme budjetista. Täällä tehdään politiikkaa: kyllähän tämä on poliittinen päätös, budjetin hyväksyminenkin eduskunnassa. (Ed. Ihamäki: Politiikka pois eduskunnasta -liike!) — Ei sitä voi ottaa eikä saa ottaa pois eduskunnasta. Nimenomaan tämän salin tehtävänä on valvoa sitä, että politiikka toimii tässä talossa ja tässä maassa.

Myös Helsingin yliopiston Mikkelin maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen johtaja professori Pirjo Siiskonen on huolissaan nykyisen kaltaisen aluepolitiikan vaikutuksista. Hänestä aluekeskuksiin perustuva ohjelma merkitsee vahvojen edelleen vahvistumista ja maaseudun syrjäytymistä. Näiden molempien professoreiden mielestä aluepolitiikkaan tarvitaan todella uutta otetta. Riepula toivookin kolmatta aaltoa, johon voidaan ottaa ensimmäisen aallon vanhasta aluepolitiikasta se, mikä on todettu hyväksi, mistä on ollut alueelle pysyvää hyötyä. Uudestakin aluepolitiikasta on apua. Riepulan mukaan sen virheistä kannattaa ottaa kuitenkin oppia. Ja kun katsomme nyt ensi vuoden budjettiakin aluekehityksen kannalta, niin ne määrärahat, mitä siellä esitetään, ovat kerta kaikkiaan riittämättömät.

Totta kai aluekehitystä on kielteiseen suuntaan myöskin syventänyt se, että perusinfrastruktuurin ja peruspalvelujen kova karsinta maakunnissa ja maaseutu-Suomessa on tuntunut erittäin voimakkaana.

Nyt juuri ovat tulleet tiedot niistä työpaikoista, mitä maakunnista on hävinnyt. Vuonna 1990—1999, tämän kymmenvuotiskauden aikana, esimerkiksi valtion työpaikat maakunnissa ovat pudonneet noin 40 prosenttia. Me tiedämme, mitä on tapahtunut postipuolella, Tielaitoksen puolella, julkisen sektorin puolella, ja kun tiedämme, miten tärkeitä nämä työpaikat ennen kaikkea syrjäiselle maaseudulle ovat olleet, niin tämä on kieltämättä kova isku.

Toisaalta myöskin perusmaataloudessa on tapahtunut rakennemuutos viime vuosien aikana, nimenomaan EU-vuosina. Viljelijöiden määrä on voimakkaasti supistunut, ja toisaalta myöskin tämän talon päätöksillä on monessa budjetissa kansallista tukea leikattu. Tosin nyt tehdyssä tulopoliittisessa ratkaisussa kansalliseen tukeen saatiin 20 miljoonaa euroa lisää, joka on ihan hyvä asia mutta riittämätön. (Ed. Nepposen välihuuto) — Kyllä kokoomus voi, jos haluaa, pisteitä tästä ottaa. Siitä vaan, jos tällä maatalouden ja maaseudun ongelmat on ratkaistu, niin tämähän olisi hyvä asia, mutta valitettavasti se ei näin yksinkertaista ole. Sen monet talonpojat tietävät.

Ennen kaikkea, mikä on ikävintä, on se, että väki on vähentynyt monista seutukunnista. Maamme 85 seutukunnasta 70:ssä on väestö vähentynyt ja samalla tietenkin työpaikat. Vain 15 seutukunnassa väestö on pysynyt joko ennallaan tai kasvanut ja 5—6:ssa kasvu on ollut erittäin nopeaa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni seuraavan hallituksen, olipa se mikä tahansa, ohjelmassa keskeisenä tulee olla myöskin aluepolitiikan uudelleenarvioinnin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, kun täällä eilen käytiin budjetista ryhmäpuheenvuorot ja debatti, niin täytyy se sanoa, että hyvin kevyesti hallitus nyt käsitteli pääoppositiopuoluetta. Todellahan ed. Zyskowicz omia kiemuroitaan esitti, mutta hyvin kevyesti, ja täällä keskustelu käytiin pääasiassa hallituksen sisällä. Sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton kannanotot valtiovarainvaliokunnassa eivät miellyttäneet valtiovarainministeriä.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minunkin huoleni on asioissa, joiden toivon tulevan otetuiksi vakavasti seuraavassa hallitusohjelmassa viimeistään.

Työttömyys on vähentynyt vaatimattomasti. Se on asia, joka on moneen kertaan tässäkin salissa todettu ja muuallakin. Monenlaisia toimenpiteitä on yritetty, mutta mikään ei ole ollut riittävän vaikuttava vähentääkseen työttömyyttä riittävästi. Yhteispalvelupisteet, joita on perustettu, ovat olleet mielestäni erittäin tehottomia. Niiden toimintaa on kiireesti tehostettava. Kaikki keinot on käytettävä ihmisten saamiseksi työelämään, sillä ennen kuin seuraava eduskunta, joka valitaan maaliskuussa, päättää toimintansa, ennustan, että me taistelemme työvoimapulassa. Me joudumme tottumaan nopeisiin liikkeisiin.

Varmaan moni meistä muistaa, että 1946 syntyi yli 100 000 lasta, kahtena seuraavana lähes 110 000 lasta ja sitäkin seuraavana vuonna vielä 103 000 lasta. Vuonna 56 ikäluokka oli enää 89 000, vuonna 66 78 000 ja 76 enää 67 000, ja seuraavat ikäluokat ovat olleet selvästi vielä pienempiä. Eli poistuma työvoimasta kiihtyy ikäluokkien pienentyessä merkittävästi. Tämä on syytä ottaa nyt jo politiikan fokukseen. Tähän on varauduttava koulutuksella ja innovaatioilla. Työssä pysymistä on kannustettava, ja myöskin meidän on vakavasti ryhdyttävä laatimaan tähän maahan ulkomaalaispolitiikkaa.

Toinen asia, johon minusta on syytä kiinnittää vakavaa huomiota, on kunta—valtio-suhde. Se on saatava nykyistä pitkäjänteisemmälle tolalle. Politiikan ykkösketjun on myös ymmärrettävä pitkäjänteisen toiminnan välttämättömyys. Valtion ja kuntien rakentava yhteistoiminta on välttämätöntä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi. Se ei voi tapahtua pokeripelistä omaksutuin säännöin, vaan neuvotteluin molemminpuolisen avoimuuden ilmapiirissä ja yhteistoiminnasta sopien. Perustuslakivaliokunnan yhteisöveroasian yhteydessä laatima lausunto on otettava vakavasti. Valtio ei voi enää vetäytyä matemaattisten keskiarvolaskelmien taakse ja jättää kuntia tappelemaan keskenään. Valtion on selvitettävä suhteensa kuhunkin kuntaan erikseen. Kunnan itsemääräämisoikeudelle on jätettävä riittävästi tilaa, myös taloudellista toimintatilaa.

Kolmas asia on suurkaupunkipolitiikka. Siihen on myös syytä paneutua. Ongelmat, jotka tänään ovat arkipäivää Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla, ovat huomenna arkipäivää Kehäkolmosen ulkopuolella. Se on myös muualta kuin Pääkaupunkiseudulta olevien kansanedustajien syytä oivaltaa, mielellään jo nyt. Siihen herätään kyllä siinä vaiheessa, kun itse joudutaan hyökkäyksen kohteeksi, mutta viisautta olisi oivaltaa tilanne jo ennen sitä. Pääkaupunkiseudulla on erityistehtäviä, ja se on maamme veturi. Ei ole viisasta tehdä veturia toimintakyvyttömäksi.

Tein talousarvioaloitteen Helsingin poliisin määrärahoista, mutta valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Aula näytti minulle sisäministeriön vastauksen, ja siinä todettiin, että sisäasiainministeriö tulee huolehtimaan sisäisin siirroin siitä, että Helsingin poliisilla on riittävät voimavarat niihin erityistehtäviin, joita sillä on ministeriöitten valvonnassa, mutta ennen kaikkea ulkomaisten edustustojen valvonnassa, ja niihin tehtäviin, jotka sillä on Suomesta ulkomaille karkotettavien saattamisessa jne. Eli on syytä seurata tarkoin, että ministeriö vastaa huutoonsa.

Terveydenhuollon hallinto on asia, joka on syytä ottaa tarkkaan tarkasteluun, ja minusta se olisi järjestettävä uudelleen. Palvelujärjestelmän toiminnan seuranta ja valvonta puuttuvat maastamme. Ne on vihdoin syytä keskittää. Näin on tehty myöskin niissä maissa, joihin me mielellämme itseämme vertaamme, eli muissa Pohjoismaissa.

Toivon, että nämä asiat otetaan vakavasti jatkokeskusteluissa.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Työllisyyden hoidossa Lipposen hallitus on pahiten epäonnistunut, ja meillä jatkuu suurtyöttömyys. Työllisyyden hoidossa on käytetty erilaisia keinoja. Tulee mieleen, ovatkohan ne keinot olleet oikeita. Eräs keinohan on ollut se, että on haluttu veronalennuksilla lähteä parantamaan työllisyyttä. On sanottu, että veronalennukset merkitsevät lisää työtä työttömille. Mitenkä sellaista politiikkaa voisi vastustaa, jos kerta se parantaa työllisyyttä? Mutta tässä on muutamia näkökohtia.

Pekka Sauramon kirjassa "Kriisistä nousuun — miten kävi kansalaisille?" on muun muassa mielenkiintoinen toteamus. Erään tutkimuksen mukaan vuosina 1997—2001 annetut verohelpotukset ovat lisänneet työllisyyttä vain 0,7 prosenttia, koko kansantalouden tasolla noin 15 000 hengellä. "Verrattuna miljardiluokan kustannuksiin tuloverotuksen alentamista ei voi pitää kovinkaan kustannustehokkaana tapana kasvattaa työllisyyttä." Eli ne miljardit, jotka on syydetty työllisyyden nimissä veronalennuksiin suurituloisimmille suomalaisille, eivät ole parantaneet työllisyyttä juuri lainkaan. Tästä voikin sitten ruveta miettimään sitä, minkälaista politiikkaa esimerkiksi verotuksen suhteen tulisi harjoittaa.

Valtiovarainministeri Niinistö eilen käyttämässään puheenvuorossa kertoi muun muassa, että suurituloiset eläkeläiset ovat suurimpia voittajia tässä veronalennuskeskustelussa ja veronalennuksissa. Minun mielestäni on syytä muistaa, että ylimääräinen 0,4 prosentin savamaksu, joka nyt vihdoin poistuu, on Ahon hallituksen aikainen raippavero ja se olisi pitänyt poistaa jo aikaa sitten kokonaan. Tätä ei pitäisi sillä tavalla käsitellä veronalennuksena, vaan tässä vihdoinkin tehdään oikeutta myöskin eläkeläisille. Hehän maksavat myöskin veroja eläketulovähennyksen jälkeen, niin kuin muutkin.

Veronalennussysteemihän on ollut se, että se on erityisesti suosinut suurituloisia. Ministeritason noin 50 000 euron palkoissa vuosittainen hyöty vuosina 1994—2002 on 3 453 euroa eli 13 prosenttia nettona tulot ovat nousseet. Tämä on kyllä aika kova nousu. Jos mennään vielä suurempaan tuloon eli 120 000 euroon, niin siellä nettohyöty on 15 prosenttia ja 7 870 euroa. Pelkkä veronalennus on noin kaksinkertainen määrä verrattuna siihen, mitä työttömyysturvassa esimerkiksi saa vuodessa, ja tämä on siirtynyt suurituloisille. Näin ollen mielestäni on vakavasti pohdittava sitä, onko tämä veronalennuslinja, jota nyt on harjoitettu, oikea.

Jos käydään hyvinvointivaltiosta keskustelua, niin mielestäni silloin on myöskin nähtävä se, että jatkuva veronalennus vie pohjan hyvinvointivaltion mahdollisilta palveluilta ja myöskin tarvittavilta tulonsiirroilta. Kun syvällisempää verokeskustelua käydään, niin vasemmisto joutuu kyllä puolustamaan melko laajaa verojärjestelmää ja suhteellisen ankaraakin verotusta, koska veroihin perustuva sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmä on mielestäni tasa-arvoisin. Tämä johtuu siitä, että vain valtio voi turvata kaikille yhtäläisiä oikeuksia sosiaaliturvaan ja palveluihin, ja siitä, että valtio voi rahoittaa toimintansa lähinnä vain veroilla ja muilla pakollisilla maksuilla.

Jos valtion tulot jatkuvasti pienenevät, se uhkaa kyllä hyvinvointivaltion olemassaoloa. Jos yleistä verotusta halutaan merkittävästi alentaa, joudutaan väistämättä purkamaan myös sosiaaliturvaa, korottamaan palvelumaksuja ja luopumaan monista palveluista tai yksityistämään ne. Markkinat eivät turvaa tasa-arvoa, vaan markkinoilla ratkaisee raha, tulot ja omaisuus. Kolmas sektori ja hyväntekeväisyysjärjestöt voivat tietenkin auttaa monia, mutta nekään eivät tietenkään voi taata mitään yhtäläisiä oikeuksia, saati vastata esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhoidon pitkälle meneviin tarpeisiin.

Korkea bruttoveroaste on tyypillistä Pohjoismaille ja muille maille, joissa on kehittynyt sosiaaliturva. Niissä maissa, joissa veroaste on alhaisempi, kuten USA:ssa ja Englannissa, sosiaaliturva on paljon heikompi ja epätasa-arvoisempi. Esimerkiksi USA:ssa ei yleistä sairausvakuutusta ole, vaan terveydenhoito rahoitetaan pääosin yksityisillä vakuutuksilla, joihin köyhillä ei ole varaa. Monissa maissa myös työeläketurva perustuu pitkälti yksityisiin vakuutuksiin tai erilaisiin yrityskohtaisiin järjestelyihin, jotka väistämättä ovat epätasa-arvoisempia kuin Suomen pakollinen lakisääteinen yleinen työeläketurva. Tämä on mielestäni oikean suuntainen käsitys. Me haluamme säilyttää hyvinvointivaltion ja pitää yllä sellaisia palveluita, joita kansalaiset välttämättä tarvitsevat.

Minun mielestäni, jos verotusta lähdetään alentamaan, pitäisi katsella arvonlisäverojärjestelmää, koska siinähän pienituloiset ihmiset maksavat kaikkein kovimman veron. Erityisesti elintarvikkeitten arvonlisäveroa tulisi alentaa 17 prosentista 12 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Täällä on arvosteltu kovasti valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnössä erityisesti tienrakennuskohteita ja väitetty myöskin, että niillä ei ole esimerkiksi työllisyyteen vaikutusta. Haluan puolustaa valtiovarainvaliokunnan mietintöä ja myöskin sitä, että tällä paketilla on myöskin työllisyysvaikutuksia. Esimerkiksi Tampereen läntinen ohitustie, joka tuohon pakettiin sisältyy, on varsin kallis hanke. Siihen hankkeeseen sisältyy merkittävän suuri sillanrakennus Pyhäjärven yli, joka tulee työllistämään varsin paljon ihmisiä. Lisäksi se parantaa merkittävästi elinkeinoelämän mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Se on aivan selvästi myöskin työllisyysohjelmaan kuuluva paketti. Tampereen seudulla on noin 25 000 työtöntä edelleenkin, joten toimia työllisyyden parantamiseksi tarvitaan, sillä monet yritykset tuolla seudulla ovat lähteneet suuriin joukkoirtisanomisiin. Viimeksi Nokian Jalkineet ilmoitti 55 työntekijän irtisanomisesta. Työllisyyden hoitoon tulee keskittyä, mutta siihen tulee löytyä myöskin muita ratkaisuja kuin veronalennukset, sillä veronalennuksilla työllisyyttä tässä maassa ei pystytä hoitamaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Taloudellinen kasvu vuosina 01 ja 02 ja ennuste myös ensi vuodelle on yhä kohtuullisella tasolla. Tosin arvioidusta kasvun määrästä on tultu alaspäin. Näilläkin luvuilla taloudellinen aktiviteetti on kansainvälisesti ottaen hyvällä tasolla. Ainakin on vaikea nähdä tilanteen ajautumista mihinkään syvään lamaan, kuten valtiovarainministeri Niinistö on ajoittain ennustanut. Tämäkin tietysti saattaa toteutua, kun sitä riittävän monta kertaa toistaa. Jos sitten tilanne Irakissa pahenee, kiristyy, ja siellä alkavat nämä sotatoimet, niin tilanne muuttuu varmasti myös huonompaan suuntaan Suomessa. Kasvuvauhdin hidastuminen näkyisi heti, sillä öljyn hinnan raju nousu yhdistettynä jo toteutuneeseen ja odotettavissa olevaan sähköenergian hinnan edelleen nousemiseen ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti. Muun muassa eilen uutislähetyksessä kuulimme, että sähkömarkkinoilla ei ole tällaista tilannetta ollut kolmeenkymmeneen vuoteen.

Työttömyyden nousu on jäänyt onneksi aiemmin arvioitua huomattavasti pienemmäksi, vaikka talouskasvu on hidastunut selvästi parin viime vuoden aikana. Huolimatta siitä, että työttömyyden kasvu on toistaiseksi pysynyt kohtuullisen pienenä, jokainen uusi työtön on liikaa. Tämän vuoksi tulevan talven ja kevään aikana on satsattava riittävästi sekä valtion että kuntien määrärahoja työttömien tai työttömyysuhan alla olevien ihmisten auttamiseksi. Kun taloudellinen tilanne ja näkymät ovat edelleen kohtuullisia, niin Euroopan unionin parhaimmassa rahoitusasemassa oleva Suomi ei saa kääntää selkää työttömille ja sosiaalisille epäkohdille.

Kuntatalous puhuttaa ja syystä. Sekä valtion että Suomen Kuntaliiton yhteisen kehitysarvion mukaan kuntien rahoitusasema heikkenee vuonna 03 ja tilanne pahenee edelleen vuosina 04—06. Kuntien vuosikate putoaa ensi vuonna 1,78 miljardista 0,98 miljardiin euroon. Kuntien talous muuttuu samalla kokonaisuutena alijäämäiseksi. Vuosikate ei riitä kattamaan poistoja, nettoinvestoinneista puhumattakaan. Valtiovarainvaliokunta ei ole mietinnössään selkeästi sanonut, mihin tämä johtaa. Johtopäätös on mielestäni selvä. Monet kunnat velkaantuvat lisää varsin nopeasti samanaikaisesti, kun moni välttämätön peruskorjausinvestointi jää tekemättä. Kuntapolitiikkaa koskeva johdonmukainen ja pitkäjänteinen peruspalveluohjelma on saatava aikaiseksi viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Kuten edellä totesin, kuntien talous kääntyy kokonaisuutena alijäämäiseksi, joten valiokunnan huoli harkinnanvaraisten avustusten riittävyydestä — lausumaehdotus kakkosessahan tästä mainitaan — on erittäin aiheellinen ja siihen on helppo yhtyä. Harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen käytettävän määrärahan pienentäminen ei ole sopusoinnussa kuntien pahenevan taloustilanteen kanssa. Erityisesti ongelmia aiheutuu muuttotappiokunnissa, sillä asukaslukuperusteiset valtionosuudet ja verotulot vähenevät nopeammin kuin talouden sopeuttaminen toteutuu näissä kunnissa.

Valtiovarainvaliokunnan lausumaan sisältyy hallitukselle velvoite tarvittaessa tuoda eduskunnalle esitykset lisämäärärahoiksi avustusten maksamiseksi. Todettakoon tässä mielihyvällä se, että palkansaajien tulonhankkimisvähennyksen korotuksen yhteydessä hallitus huolehtii siitä, että kuntien verotulomenetykset kompensoidaan täysimääräisinä. Näin ei ole yleensä aiemmin ollut tapana muun muassa vuosittaisten ansiotulovähennysten korotusten yhteydessä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Arvoisa puhemies! Osaavasta työvoimasta on hyvin pian pula. Työmarkkinoilta poistuva ikäluokka on jo vuonna 05 työmarkkinoille tulevaa ikäluokkaa suurempi. Niinpä aikuisväestöllä on oltava mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen alueiden tasapainoisen kehityksen periaatteella.

Ensiksi muutama sana aikuisten osaamistason korottamisesta, niin sanotusta Nosto-ohjelmasta. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä esitti toimenpideohjelmaa, jonka kesto olisi viisi vuotta. Työryhmän mielestä ohjelman onnistunut toteuttaminen vaatii vuosittain 60—90 miljoonaa euroa. Opetusministeriö esitti ensi vuodelle kyseessä olevaan Nosto-ohjelmaan 30:tä miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriön esitys oli 10 miljoonaa. Tupopaketissa sovittiin 2 miljoonan euron lisäyksestä, joten kyseisen ohjelman käynnistämiseen on rahaa kaikkiaan 12 miljoonaa euroa. Röyhistelyyn ei siis ole aihetta, sillä käytettävissä oleva rahamäärä on varsin pieni verrattuna tämän parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitykseen. Se on noin kolmasosa opetusministeriönkin esityksestä. Pääasia on kuitenkin, että on päästy liikkeelle tässä.

Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten ja valtakunnallisten erityisoppilaitosten niin sanottu toiminta-avustus säilytetään ensi vuonna nykytasolla. Esityshän oli, että tämä olisi pudotettu kolmannekseen, mutta onneksi näin ei käynyt. Jos toiminta-avustusta olisi leikattu esitetyllä tavalla, niin ainakin Pohjois-Karjalassa alueellinen koulutustarjonta olisi supistunut (Puhemies koputtaa) ja aikuisten mahdollisuus ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja täydentämiseen olisi vähentynyt maakunnassa olennaisesti. (Puhemies koputtaa) Ajanpuutteen vuoksi ei ole mahdollisuutta muita asioita käsitellä, mutta palaan niihin sitten pääluokkakohtaisessa käsittelyssä.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kahdessa hoitohommassa Lipposen hallitus on erityisen pahasti epäonnistunut. Toinen on työttömyyden hoitaminen pois päiviltä ja toinen on sairaiden hoitaminen terveitten kirjoihin. Tässä jälkimmäisessä näyttää siltä, että jonot edelleen kasvavat. Meillähän on viime vuonna yli 600 000:ta suomalaista koskettanut työttömyys joko pitkäaikaisesti tai pätkässä; he ovat olleet siis jonkin jakson työttöminä. 170 000 ihmistä on työmarkkinatuella. Tässä juuri ilmestyneessä Sitran kirjassa, Kantola—Kauton Hyvinvoinnin valinnat, esitetään tutkimustulos, että tämän vähimmäistyöttömyysturvan varassa elävät on paikannettu kaikkein huono-osaisimmaksi väestöryhmäksi. Kyllä tämän pitäisi jollakin tavalla täällä hetkauttaa, kuten myöskin sen, että työttömyys maksaa meille 5 miljardia euroa vuodessa. Me olemme pahasti epäonnistuneet tässä muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Eilen illalla oli mielenkiintoinen tv-keskustelu, jossa pääministeri Lipponen sysäsi syyn siitä, että työttömyyttä ei ole kyetty puolittamaan, asiantuntijoille, jotka eivät olleet osanneet arvioida, että työmarkkinoille tulisi 100 000 uutta työnhakijaa. Siis asiantuntijat ovat olleet se vastuullinen virheellisen politiikan kantaja, ei suinkaan hallitus. Pääministeri kehui samaisessa ohjelmassa hallituksen saavutuksia muun muassa kuntouttavan työtoiminnan osalta, kun 1 200 henkeä on ollut jonkinlaisten toimenpiteitten kohteena ja 100 000 olisi ollut se potentiaalinen määrä, joka näitä toimenpiteitä tarvitsisi. Mehän esitimme keskustassa jo aiemmin, että kunnille olisi pitänyt tähän saada kunnon panostukset, mutta kun ne puuttuivat, tämä koko hyvä hanke jäi täysin raakileeksi ja puolitiehen.

Pääministeri ei luetellut siinä ohjelmassa mitään uudistusesityksiä, millä työttömyyttä nujerretaan, miten käydään vaikean rakennetyöttömyyden kimppuun. Kun toimittaja kysyi, ottaako pääministeri Lipponen itse seuraavassa hallituksessa työministerin salkun, jotta työttömyyden hoitoon tulisi vahvuutta ja että se vihdoinkin saisi ansaitsemaansa arvostusta, niin pääministerin ilme oli kyllä paljon puhuva. Se kertoi enemmän kuin sata sanaa. Hän vastasi: "Minähän olen pääministeriksi ehdolla." Kun katsoin sitä ohjelmaa tuolla 9 neliömetrin työhuoneessani, niin se vallan täyteys tunki läpi sen tv-ruudun ja täytti kyllä sen pienen työhuoneen kokonaan.

Arvoisa puhemies! Tämän aamun uutisista kuulin, että puheenjohtaja Itälä esitti samaa kuin pääministeri Lipponen aiemmin, että kahden ensimmäisen lapsen lapsilisää tulisi nostaa ja heti ensi kaudella, siis ei esimerkiksi ensi vuoden budjetissa mitään lapsiperheille vaan heti vaalien jälkeen. Jotenkin kummalta tuntuu se, että tutkimustulokset eivät puolla näiden kahden herran esityksiä, koska nimenomaan kaikkien uusimpien tutkimustulosten mukaan monilapsiset perheet ovat köyhimpiä. Kyllä kai tulonsiirtoihin saa kuulua myöskin sosiaalipoliittinen elementti ja näkemys. Lapin Kansan haastattelussa puheenjohtaja Itälä totesi, että kokoomus ei ole valmis mihinkään tulonsiirtojen nostoihin ensi vaalikaudella yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, ja se on lapsilisät. Hän ei ole siis eikä kokoomus valmis alimman äitiyspäivärahan nostoon, ei valmis kotihoidon tuen nostoon et cetera. Kun palveluihin on panostettu — sitä hallitus on koko ajan tässä kehunut — niin kyllä nämä tutkimukset, muun muassa tämä kirja, jota siteerasin, osoittavat, että lapsiperheitten palvelut ovat ohentuneet, nimenomaan täällä todetaan, eivätkä ole siis lisätyistä panoksista huolimatta lapsiperheille tuoneet sitä lohtua tai tukea, jota olisi tarvittu.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu jo aiemmin Vuosaaren satamasta, ja olisin halunnut todeta, että kyllä hallitus on itse lietsonut eduskuntaa jakotoimiin pelätessään erityisesti tämän pääministerin henkilökohtaisesti voimakkaasti ajaman Vuosaari-hankkeen kaatumista. Aiempi äänestyshän oli jo erittäin täpärä, ja nyt pelätään, että sama näytelmä toistuu tällä viikolla. Nythän Vuosaari on ensisijaisesti Helsingin kaupungin hanke, mutta koska kustannukset infrastruktuurin osalta laitetaan puoliksi valtion ja kaupungin kesken, niin kummalta tuntuu, että valtiolla on aivan avoin piikki. Ylärajaa kustannuksille ei ole sovittu.

Asiantuntijoiden mukaan — nyt taas nämä kuuluisat asiantuntijat — ainakin yli 100 miljoonalla eurolla lähivuosina valtio joutuu osallistumaan näihin tiehankkeisiin. Tämä on siis Sailaksen ja näitten tahojen mukaan luvallinen tiehanke, mutta maakuntien tiehankkeet eivät. Minkä takia juuri tänne pitäisi rakentaa Suomen pisin, 12 kilometrin mittainen tunneli? Raideliikenteen on arvioitu moninkertaistuvan. Raskas liikenne lisääntyy siinä määrin, että Kehä III:a on sen takia levennettävä vähintään kuusikaistaiseksi asiantuntijan arvion mukaan. Kun veronmaksajien rahoja ollaan näin paljon sitomassa yhteen hankkeeseen, ei ihme, että eduskunta miettii, onko tällä haitallisia vaikutuksia maan aluekehitykseen, muitten satamien toimintaan ja kilpailukykyyn. Mielestäni tämä on aivan päivänselvää.

Arvoisa puhemies! Terveyspolitiikka, johon viittasin jo aiemmin, on tosiaan kokenut kyllä aikamoista kriisiytymistä viime aikoina. Vanhustenhuoltoon on erityisesti kohdentunut säästöjä jne.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! 65 miljoonan euron lisäys budjetin loppusummaan on mittava ja hyvin vaikeasti hyväksyttävissä oleva asia. Malttia olisin enemmän toivonut ja selkeämpiä painopisteiden asetteluja. Tämän eteen kokoomus teki kovasti töitä. Ei tosiaankaan voi olla niin, että tarvittavat uudistukset ja ongelmien ratkaisut rahoitetaan aina lisärahalla. Valtiontaloudessa on syytä ottaa oppia kotitalouksista, joissa joka päivä mietitään, mikä on tärkeää ja mikä taas jätetään ostamatta.

Eilen käydyssä keskustelussa usealta taholta, etenkin sosialidemokraattien taholta, todettiin, että kokoomus hoitaa vain valtiontaloutta. Tämä ei pidä paikkaansa. Kokoomuksella on ollut tässä ja edellisessä hallituksessa vahvat tavoitteet ja niin on jatkossakin. Työllisyyden edistäminen on niistä tärkein. On todettava, että noin 300 000 uutta työpaikkaa on luotu sillä, että meillä on ollut onnistunutta talouspolitiikkaa ja sen myötä saavutettua talouskasvua. Tätäkö täällä sosialidemokraatit eilen halusivat vähätellä? Ihmettelen sitä.

Työllisyyttä edistäviin rakenteellisiin uudistuksiin, kuten verokiilan keventämiseen, on vasemmistolla ja myös oppositiollakin ollut asennoitumisongelmia. Tuloveronkevennyksen kritisoiminen on tästä hyvä esimerkki. (Ed. Kuoppa: Ei ole tuonut työpaikkoja!) Kuitenkin on niin, että kilpailukykyinen verotus on hyvinvointiyhteiskunnan paras ystävä, ja siksi maltillista tuloveron keventämistä on jatkettava.

Työttömyyden torjuminen on kaikkea muuta kuin vain työministeriön määrärahakysymys. Tukityöllistämisen lisäksi tarvitaan runsaasti erilaisia ennakkoluulottomia toimia. Siksipä tuo budjettiin sisältyvä kotitalousvähennyksen laajentaminen on tervetullut ja kokoomukselle tärkeä tavoite. Uudistuksella luodaan uusia työpaikkoja ja helpotetaan monella tavalla perheiden arkea. Palvelualan työpaikkojen mahdollisuuksia ei ole käytetty vieläkään täysimääräisesti hyväksi. Kotitalousvähennystä onkin edelleen kehitettävä perheiden parhaaksi ja tukemaan hyvää työllisyyttä.

Myös työnantajamaksujen alentamista työllisyyttä tukevalla tavalla on jatkettava ja etsittävä uusia kokeiluja. Tärkeää on myös jatkaa kannustinloukkujen purkamista. Työnteon, yrittämisen ja opiskelun on todellakin oltava aina kannattavaa.

Vakaa talouspolitiikka ja työllisyyttä edistävä veropolitiikka ovat olleet perusta kaikelle sille, mitä Lipposen hallitus on aikaansaanut. Mielestäni Lipposen—Itälän hallitus on tehnyt hyvää työtä ja ansaitsee siitä ihan kiitoksen. Painopiste palveluihin on ollut aivan oikea. Se on ollut oikea lapsiperheiden kannalta, se on ollut oikea ikäihmisten kannalta, se on ollut oikea kaikkien suomalaisten kannalta.

Kritiikkinä on kuitenkin todettava se, että valinnan mahdollisuuksien edistämisessä ei ole juurikaan edetty. Siitä arvosana on huonohko. Niin palvelusetelien kuin kotihoidon tuenkin kehittäminen päivähoidon vaihtoehtona on todellakin jäänyt varjoon, ja näihin asioihin on todellakin pureuduttava jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen tulevaisuuden kannalta on olennaista, että eduskunta aidosti tunnustaa sen, että Helsinki ja Pääkaupunkiseutu ovat koko maan kasvun ja siten hyvinvoinnin edistämisen veturi. Me tarvitsemme vahvempaa kaupunkipolitiikkaa. Valtion ja varsinkin suurten kaupunkien välistä neuvottelujärjestelmää on kehitettävä. On välttämätöntä, että investointi- ja palvelutarpeiden hallitsemiseksi varmistetaan kasvukuntien verotulojen tasapainoinen kertymä. On aivan selvää, että yhteisöverojen perusteita on tarkistettava. Viime vuosien leikkaukset Helsingille ovat olleet kohtuuttomia.

Täällä on noussut esille Vuosaaren satama, ja edellisessäkin puheenvuorossa siihen puututtiin. Tarkemmin vastaan ed. Hyssälän ja edellä puhuneiden muidenkin edustajien väitteisiin, kun menemme yksityiskohtaisesti liikenneministeriön alaan. Totean vain, että Vuosaaren satama on todellakin valtakunnallisestikin tärkeä hanke. Se on myös tärkeä hanke kaikille helsinkiläisille, ja mielestäni Vuosaaren satamaan liittyvien määrärahojen hyväksyminen on hyvä alku paremmalle eri alueiden ymmärtämiselle. Uusi satama tuo merkittävää helpotusta Helsinkiä vaivaavaan asuntopulaan ja vie vaarallisten aineiden kuljetukset vihdoinkin pois keskustasta. Vuosaaren satamasta on tehty erittäin tarkat ympäristöarvioinnit. Olen itse ollut siihen aikaan Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan puheenjohtajana, ja siitäkin voimme täällä keskustella, kun nämä ympäristöasiat nousevat esille.

Vetoan tässä keskustan eduskuntaryhmään. Keskustapuolueen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki on ollut hyvin huolissaan helsinkiläisten asunnoista. Tässä olisi hanke, jolla keskusta aidosti voisi edistää helsinkiläisten asiaa. Vuosaaren sataman rakentamisella me todellakin saamme niitä uusia asuntoja, joita helsinkiläiset kipeästi kaipaavat. (Ed. Pulliainen: Sekö on ainut vaihtoehto?)

Hallitusohjelmassa on ollut tavoitteena lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Mikäli työnantajan luontoisetuna työntekijälleen antaman joukkoliikennelipun verotusarvo olisi sen ostohintaa pienempi, tulisi ehkä lippujen käyttö ja sitä kautta joukkoliikenteen käyttö todennäköisimmin lisääntymään. Onkin todella harmi, että tässä asiassa ei vieläkään edetty. Mielestäni ei ole mitään perusteita sille, että joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla pidetään työsuhdeautoilua huonommassa asemassa. Uskon, että tämä hanke myöskin tukisi vaikeuksissa olevaa joukkoliikennettä hajaseutualueilla. Sikäli tämä hanke on varmasti tärkeä kasvukeskuksille ja muille maan alueille. Toivon, että hanke valmistellaan ja sisällytetään ensi vuoden budjettiin.

Arvoisa rouva puhemies! Tervehdin ilolla budjettiin esitettyjä määrärahoja öljyntorjuntaan. Itämeren suojeleminen on yksi tärkeimmistä ympäristöhankkeistamme, ja toivon todella, että hallitus kiirehtii yksirunkoisten alusten kieltämistä. Itämeri on todellakin julistettava erityisen herkäksi alueeksi, ja tätä kautta voimme parhaalla mahdollisella tavalla ehkäistä öljyturmia.

Aivan lopuksi totean sen, että kokoomus ei kannata sellaista lapsilisämallia, jossa yhden ja kahden lapsen perheet asetetaan vastakkain monilapsisten perheiden kanssa. Tästä meillä on puoluevaltuuston päätös. Tämän pohjalta me (Puhemies koputtaa) lapsilisämalliamme kehitämme.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin osaltani ajattelin puhua Vuosaaren satamasta toisessa yhteydessä. Mutta kyllä se Vuosaari metron varrella on todella kaunis ja mahtava asumispaikka myös, ja asunto-ongelmaa voidaan ratkaista myös niin, ja Jätkäsaari voidaan vapauttaa rakentamiselle myös muulla tavalla.

Sen sijaan olen ed. Sarkomaan kanssa samaa mieltä siitä, että Lipposen hallitus on joissakin asioissa myös onnistunut. Etenkin ensimmäinen Lipposen hallitus teki välttämätöntä ja hyvää työtä valtiontalouden tasapainottamiseksi. Tasapainottamisessa kuitenkin jouduttiin tekemään pidemmän päälle kohtuuttomiksi käyneitä leikkauksia. Ajatus oli varmasti muillakin kuin vihreillä — luulen, että melkeinpä meillä kaikilla oppositiossa ja hallituksessa — että kunhan talouden peruskurssi ja työllisyys saadaan kuntoon, niin on mahdollista näiden kriisivuosien pahimmat leikkaukset purkaa. Näin sitten olikin mahdollista Lipposen toisen hallituksen alussa. Mielestäni tärkeysjärjestys oli alussa aivan oikea, kun ensimmäisenä purettiin koulutuksen leikkaukset. Se, että peruskoulutuksessa on päästy lamaa edeltävään rahoitukseen, oli mielestäni tärkeysjärjestyksessä oikea toimenpide. Juuri siitä kuuluikin aloittaa.

Sen sijaan olen samaa mieltä kuin valtiovarainministeri Niinistö ja myös puolueemme puheenjohtaja Soininvaara on sanonut, että sen jälkeen tärkeysjärjestyksessä olisi ollut korjaamista. On aivan selvää, että myös eläkkeen kaksinkertainen pohjaosan leikkaus kuuluu palauttaa, mutta tärkeysjärjestyksessä sen edelle olisi mielestäni mennyt, ja sen todistavat tällä hetkellä monet tutkimukset, köyhimpien lapsiperheiden sekä kaikista köyhimpien eläkeläisten etujen ajaminen. Erityisesti se tässä budjetissa sovittu, että savamaksuasia rahoitetaan sillä, että lääkekorvausten, kelakorvausten, omavastuurajaa nostetaan, on mielestäni prioriteettina eläkeläispolitiikassa kohtuuton, koska silloin kaikista sairaimmat ja köyhimmät eläkeläiset maksavat eniten. Mielestäni se ja kaikista kurjimmassa asemassa olleiden lapsiperheiden jättäminen odottamaan seuraavaa hallitusohjelmaa oli väärää priorisointia.

Vihreiden varjobudjetista löytyy meidän priorisointijärjestyksemme, joka on täällä tullut esiin jo moneen kertaan: pienimmän äitiyspäivärahan nosto, kotihoidon tuen nosto ja valtionosuuksien nostaminen siltä osin, että palveluita voidaan parantaa.

Olen myös omalta osaltani hiukan järkyttynyt, jos puheenjohtaja Ville Itälää on siteerattu oikein, että siis on laajempaakin pyrkimystä jakaa lapsiperheet lapsilisäkeskustelussa niin, että ensimmäisen ja toisen lapsen osalta tehdään raja isompiin perheisiin.

Meillä on tällä hetkellä Suomen historian huonoin tilanne sen suhteen, miten ne naiset, jotka haluavat saada lapsia, onnistuvat tässä toiveessaan. Näillä näkymin jopa joka neljäs koulutettu nainen jää Suomessa lapsettomaksi. Silloin ylipäätänsä meidän täytyy puuttua niihin tekijöihin, jotka selvästikin pelottavat ihmisiä, niin että he eivät uskalla perustaa perhettä: asuntopolitiikkaan, lapsiperheiden tukipolitiikkaan ja työelämään. Samaan aikaan meillä sitten on selvä trendi siihen, että ne perheet, jotka tekevät lapsia ja pysyvät kasassa, tai uusperheet, jotka rakentavat pysyvälle pohjalle, haluaisivat selvästi kolmannen ja neljännen lapsen. Tästä näkökulmasta Itälän ja aikaisemmin Lipposen esiintuoma yritys asettaa vastakkain ensimmäinen ja toinen lapsi suhteessa myöhempiin lapsiin on kyllä myös isänmaan kannalta kohtuutonta, koska ainoa kestävä keino lisätä suomalaista lapsilukua on pyrkiä auttamaan sekä niitä perheitä, jotka eivät ole nyt uskaltaneet edes sitä ensimmäistä lasta tehdä, mutta myös niitä perheitä, jotka näköjään pysyvät kasassa, haluavat tehdä useampia lapsia. Niitä on enemmän kuin Suomen historiassa koskaan aikaisemmin. Uusimmista tilastoista myös nähdään, että varakkaat eteläsuomalaiset perheet jo pystyvät tämän unelman toteuttamaan. Sen sijaan keskituloisille se jää selvästi haaveeksi muun muassa asuntopolitiikan takia.

Tänään on toisaalla asuntoministeri Siimeksen johdolla esitelty ulkomaalainen arvio suomalaisesta asuntopolitiikasta. Vihreä eduskuntaryhmä on hyvin pitkälle valmistellut oman asuntopoliittisen linjauksensa. Tulemme vertailemaan sitä vielä tähän ulkomaalaiseen arvioon, mutta jo nyt on selvää, että joissakin asioissa ulkomaalaiset arvioijat ovat tulleet samoihin tuloksiin kuin vihreä eduskuntaryhmä. Meidänkin mielestämme aravakorkoa pitää laskea, mutta yhtä oleellista, ja tätä vihreät ovat pitäneet esillä myös, on tarkasti katsoa, ketkä aravavuokra-asunnoissa asuvat. Meille on syntynyt joillakin paikkakunnilla saavutettuja etuuksia, joissa suhteellisen edullinen arava-asunto siirtyy sukupolvelta toiselle ilman, että katsotaan, ovatko ne uudet asukkaat itse asiassa sellaisen avun tarpeessa. Samaan aikaan, kun meillä on asunnottomia tai selvästi liian pienissä asunnoissa asuvia muun muassa lapsiperheitä, täytyy uskaltaa myös katsoa, osuuko aravajärjestelmä aina juuri sinne taholle, missä eniten asuntoapua tarvitaan.

Arvoisa rouva puhemies! Toisessa yhteydessä olen ottanut kantaa työvoimapolitiikkaan ja siihen, kuinka verotusjärjestelmää on muutettava työllisyyttä tukevaksi, niin myös liikuntapolitiikan ja terveyspolitiikan yksityiskohtiin ja liikennepolitiikkaan. Näitä koskevat puheenvuoroni löytyvät muun muassa vihreiden varjobudjetin esittelypuheenvuoroista ja budjetin lähetekeskustelusta.

Lopuksi haluan vain todeta, että koen erittäin pelottavana ja suomalaisen demokratian ja äänestysaktiivisuudenkin kannalta vaarallisena, jos me poliitikot sallimme sen, niin kuin olen ymmärtänyt, että ainakin pääministeri Lipponen on ajatellut, että vaalienaluskeskustelussa verotuksen osalta viitataan olemassa oleviin selvityksiin ja todetaan, että niiden suhteen pitää olla avoimella mielellä, mutta ei sanota sen enempää, että työllisyyspolitiikan selvitykset on tarkoituksella ajoitettu yli vaalien ja niidenkin suhteen on ilmeisesti tarkoitus olla vaan avoimella mielellä. Samaa suunnitellaan EU:n tulevaisuudesta ja näköjään lapsilisistäkin. Meidän kaikkien on uskallettava olla muutakin kuin avoimella mielellä, olla reilusti jotain mieltä. Kaikista reiluinta olisi, jos myös olisimme puolueina ainakin päälinjoissa yhtä mieltä, koska toinen ilmiö, joka täällä salissakin on nyt jo nähty, on se, että helposti jaetaan munat kahteen koriin ja samoista puolueista ollaan eläkeläisille yhtä mieltä ja lapsiperheille toista mieltä, kaupunkilaisille yhtä mieltä ja maaseudulle toista mieltä ja näin jokaiselle jotakin, mutta ei ennen vaaleja reilusti uskalleta priorisoida.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Väestön ikääntymiseen varautumisesta on puhuttu paljon, mutta valitettavasti tarvittavat toimenpiteet eivät ole riittävästi näkyneet viime vuosien budjeteissa. Erityisesti se näkökulma, että yritettäisiin hillitä väestön ikärakenteen voimakasta muutosta, on jäänyt puuttumaan. Valtiovarainministeri Niinistö totesi vapaasti muistellen eilisessä puheessaan, että väestön ikääntymiseen joudutaan toden teolla varautumaan jo seuraavalla vaalikaudella. Velan poismaksu on toki tärkeää varautumista tulevaisuuteen. Tuleville veronmaksajille ja vastuunkantajille ei voida sälyttää kohtuutonta velkataakkaa rasitteeksi samaan aikaan, kun heidän huolehdittavakseen jää kasvava hoidettavien joukko. Mutta vähintään yhtä tärkeää olisi huolehtia siitä, että tuleva työikäinen sukupolvi olisi mahdollisimman terve, koulutettu ja työkykyinen.

Ministeri Niinistö haastoi kiinnittämään huomion nuorisoon, mikä onkin mielestäni aivan oikea painopiste. Jos oma sukupolvemme laiminlyö lasten ja nuorten tasapainoisen kasvatuksen ja huolenpidon, meistä on huolehtimassa aikanaan päihde- ja mielenterveysongelmien rasittama sukupolvi. Lasten ja nuorten lisääntyvät mielenterveyssairaudet, päihdeongelmat, käytöshäiriöt ovat soittaneet hälytyssignaaleja jo useiden vuosien ajan. Itse asiassa pahoinvointia tuottavat ongelmat kodeissa ja perheissä ovat niin syvällä — siis niissä tilanteissa, joissa näitä esiintyy — että niihin vaikuttaminen paljolla rahallakin on vaikeaa. Ehkä tässä ajassa on vaikeaa myöntää sitä, että lasten ja nuorten tasapainoinen kehitys on paljon enemmän kiinni arvovalinnoista niin perheiden sisällä kuin tämän talon päätöksenteossa kuin lopulta jaettavan rahan määrästä. Aikuisten oma esimerkki vaikkapa päihteiden käytössä, ajankäytössä, väkivalta- tai pornografiseen viihteeseen suhtautumisessa vaikuttaa nuorisoon paljon enemmän kuin kalliit ongelmien ehkäisykampanjat, puhumattakaan siitä jälkilaskusta, jolla yritetään sitten korjata syntyneitä vaurioita.

Koko sen kahdeksan vuoden ajan, jonka itse olen kohta ollut kansanedustajana, minua on ihmetyttänyt, miksi väestön ikärakenteen vinoutumaan ei nähdä minkäänlaisena ratkaisuna pyrkimystä vaikuttaa myös syntyvyyteen. Kuitenkin myönteinen perhepolitiikka voisi toimia kannusteena perheenlisäystä pohdittaessa. Samoin on todettava se, että viime vuosina toteutetut perhepoliittiset leikkaukset ovat taas toimineet kielteisenä signaalina: syntyvyys on vähentynyt enemmän kuin tutkijat ennakoivat ja arvioivat tapahtuvan.

Lasten kotihoidon mahdollisuuksien kehittäminen on perheiden toivelistan ykkösenä. Kaikkein eniten toivottaisiin korotusta ja kehittämistä kotihoidon tukeen, mutta Lipposen hallitukset ovat itsepintaisesti siirtäneet yhteiskunnallisen tuen painopistettä kalliimpiin hoitomuotoihin, kunnalliseen päivähoitoon. Niinistön peräänkuuluttamista nuorisotalkoista voitaisiin selviytyä ilman lisärasitetta valtion talouteen, jos rahat perhepolitiikkaan kohdennettaisiin oikein ja samalla vaalittaisiin nuorten ja lasten tasapainoista kehitystä edistäviä arvoja muussakin lainsäädännössä ja palveluissa.

Arvoisa puhemies! Otan esiin aran teeman, jonka käsittely usein jää lähes tabuksi. Sain toissa päivänä puhelun henkilöltä, joka halusi tietää, kuinka paljon on keskeytetty raskauksia sen jälkeen, kun sosiaalisin syin tehdyt abortit tulivat käyttöön, siis vuodesta 70 lähtien. Soittaja halusi laskea teoreettisesti, kuinka paljon enemmän meillä olisi nyt nuoria kansalaisia, jos näitä abortteja ei olisi tehty. Määrä on hämmästyttävän suuri: vuodesta 70 lähtien noin puoli miljoonaa. Tämän lukeman yhdistäminen suoraan väestöpolitiikkaan ei ole toki näin yksinkertaista, eikä tästä ongelmasta kanna yksin Lipposen toinen hallitus vastuuta. Kyllä on todettava, että näiden reilun 30 vuoden aikana ei yksikään hallitus ole todella yrittänyt ehkäistä suurta raskauden keskeytysten määrää eikä estää näitä surullisia tapahtumia, jotka ovat tragedioita paitsi syntymättömän lapsen kannalta myös naisten elämässä.

Arvoisa puhemies! Väestön vanhenemiseen joudutaan sopeutumaan jo lähivuosina myös terveyspalveluita kehittämällä. Kansallista terveysprojektia tulisi mielestäni kaikkein kiireellisimmin täydentää ohjelmalla, jolla lisättäisiin vakituista henkilökuntaa terveydenhoitoon ja kuntien palvelukseen. Julkisille terveyspalveluille tyypillisistä määräaikaisista työsuhteista pitäisi päästä eroon. Pysyvät, vakituiset, työsuhteet edistävät terveystyössä jaksamista ja alan arvostusta. Laadukkaiden ja inhimillisten terveyspalveluiden tärkein instrumentti on hoitoa ja tutkimuksia antava ihminen.

Tuoreessa vertailussa terveydenhuollon kokonaiskustannukset asukasta kohden olivat Suomessa muita Pohjoismaita huomattavasti alhaisemmat. Tämä voi osaltaan kertoa siitä, että meillä osataan tehokkaasti ja taloudellisesti järjestää terveyspalveluita, mutta toisaalta se valitettavasti kertoo myös siitä, että terveydenhoitoon on sijoitettu liian vähän.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva vuoden 2003 talousarvio on varsin myönteistä luettavaa sen käytyä läpi eduskuntakäsittelyn. Joitain tehtyjä lisäyksiä on täällä kovin sanoin kritisoitu, mutta mielestäni valtiovarainvaltiokunta on kuunnellut koko eduskuntaa ja tehnyt tarpeelliset lisäykset yksissä tuumin hyväksyttäviin kohteisiin. Painotuksista toki voidaan keskustella; olisin mieluusti ollut itsekin lisäämässä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta, mutta myös nyt tehdyt linjaukset ovat perusteltavissa. Esimerkiksi kovasti moititut tiehankkeet ovat erittäin merkittäviä alueidensa elinkeinotoiminnan ja työllisyyden näkökulmasta, ja työllähän tätä yhteistä pottia parhaiten rakennetaan.

Hyvää talousarviossa on, että palveluihin panostaminen ohitti suunnitellut laajat veronalennukset, aivan kuten valtaosa meistä suomalaisista edellyttää. Työllisyyttä edistävät toimet, jotka ovat olleet meillä sosialidemokraateilla vaatimuksissamme ykkösasiana, vahvistuivat. Työttömyyden uhkakuvat on otettu tosissaan, ja nyt talousarviossa on varattuna niiden torjuntaan lisäresursseja. Työ työttömyyden nujertamiseksi jatkuu. Hyvä asia budjetissa on myös kulttuurin, liikunnan ja tieteen leikkausten peruminen. Eduskunta näytti tässä vahvan ja yhteisen tahtonsa. Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella kipupisteitä oli useita, ja niiden osalta käsittelyssä oleva budjetti on monin paikoin toiveitten mukainen, tosin toiveita jäi vielä elämään. Esimerkiksi panostukset lasten- ja nuortenpsykiatriaan sekä lasten ja nuorten hyvinvointia koskeneen selonteon linjauksen mukainen summa, 15 miljoonaa euroa, syrjäytymisuhan alla olevien lasten ja nuorten palveluihin, ovat mukana.

Hallituksen moititaan unohtaneen lapsiperheet, mutta samalla unohdetaan, että lapsiperheille on tämän eduskuntakauden aikana tullut isoja kokonaisuuksia, kuten esiopetus. On panostettu palveluihin suorien tulonsiirtojen sijaan. Merkittävää on myös vakautunut ja kohtuullinen korkokanta. Paljon toiveita jää kuitenkin tälläkin sektorilla elämään. Lapsilisää ei ole korotettu vuosiin ja koko järjestelmäkin saattaisi kaivata päivitystä. Asia jäänee kevääseen, jolloin toivon kissana nostettavan pöydälle myös pienten koululaisten iltapäivätoiminnan kehittämisen valtakunnalliseksi ja kaikille sitä tarvitseville mahdolliseksi palveluksi. Hanke vaatii resursseja, mutta pienten lasten turvallisuus on sen arvoista. Iltapäivähoitoa kehitettäessä tulee koko ajan pitää mielessä myös ne lapset, pienet koululaiset, joiden vanhempi tai vanhemmat käyvät vuorotyössä ja ovat kotoa työn vuoksi pois myöhäisiä iltoja ja jopa öitä. Tämä asia tulisi pitää koko ajan huulillaan erityisesti niiden edustajien, jotka haluavat taas lisätä esimerkiksi kauppojen sunnuntaiaukioloaikoja. Selvää on, että jos yhteiskunta on aina auki, tulee myös palveluiden pelata samaan aikaan.

Perhepolitiikan keväässä, ja toivon vihdoinkin myös huomioitavan täysin ilmaisen asian, nykypäivälle vieraan ja toimimattoman lainsäädännön uusimisen niiltä osin, mitä tulee lakiin lapsien huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä elatusturvasta, laki on osoittautunut jälkeenjääneeksi nykypäivän vaatimuksista. Se tulisi rohkeasti avata ja muuttaa ja siten helpottaa monien lain vuoksi erittäin tukalassa tilanteessa kamppailevien lapsiperheiden arkea.

Budjetissa opiskelijoiden asema kohenee ja niin opiskelijat kuin perhevapaalla olevatkin pääsevät eläketurvan piiriin parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevan työeläkeuudistuksen myötä. Eläkepolitiikan puolella demarivetoinen taistelumme eläkkeensaajien oikeuksien puolesta kantaa hedelmää. Emme missään vaiheessa olleet hyväksymässä valtiovarainministeriön aikoinaan esittämiä heikennyksiä eläkeläisille, vaan katsoimme, että sopimuksesta on pidettävä kiinni ja eläkeläisten sairausvakuutusmaksun viimeinen korotusosa on poistettava. Se poistuu ensi vuonna. Siitä, ovatko nämä korjaukset ja korotukset riittäviä, voidaan aina keskustella. Terveydenhuoltoon tehdyistä toimista huolimatta kroonisessa rahoituspulassa tällä kohtaa koko järjestelmä vaatisi tarkastelua ja uudelleen organisointia. Siihen ollaan nyt ryhtymässä pienimuotoisesti ainakin kovasti kiistellyn, mutta toivon mukaan hyvää tuulta purjeisiinsa saavan geneerisen substituution kautta.

Edullisempien lääkkeiden vaihtojärjestelmä tulee hyvään aikaan, sillä kasvavat lääkemenot ovat paljon sairastavalle jopa perustoimeentuloa koetteleva kysymys. Sairastaminen, varsinkin pitkäaikaissairastaminen, on kallista ja köyhdyttää kohtuullistakin tuloa saavan nopeasti. Yhtenäistä maksukattoa kaivataankin.

Liikenteen investointeja on moitittu täällä salissa. Erityisesti keskustelussa ovat kaivertaneet valiokunnan budjettiin lisäämät tiehankkeet, joukossa muun muassa meille pirkanmaalaisille erittäin tärkeä Tampereen läntinen kehätie. Kyseessä ei ole siltarumpupolitikointi, vaan perustellusti niin ministeriössä kuin Tiehallinnossakin valtakunnallisesti merkittäväksi hankkeeksi nostettu kehitysinvestointi, jonka kaikki tunnusluvut puoltavat pikaista rakentamista. Nyt tämä rakentaminen voidaan aloittaa. Kiitos siitä kuuluu täällä salissa kuullun kielellisen ruoskimisen perusteella valtiovarainvaliokunnan sosialidemokraattisille ja vasemmistoliiton edustajille.

Tampereen läntisen kehätien saama rahoitus helpottaa ainakin minua tulevassa Vuosaaren satama -äänestyksessä. Vaikka en olekaan muuttanut satamasta mieltäni, päätin hyväksyä eduskunnan enemmistön aiemmin syksyllä osoittaman tahdon sataman infran rahoittamisesta. Eduskunnan enemmistöhän teki poliittisen ratkaisun, poliittisen päätöksen, jonka jälkeen muun muassa Helsingin kaupunginvaltuusto on tehnyt äänestäen omat ratkaisunsa. Mielestäni yhteistä ratkaisua, oli se itselleni mieluinen tai ei, viedään nyt yhdessä eteenpäin. Samaa moraalia olisin odottanut vastapuolelta siinä tapauksessa, että kielteinen kanta olisi tuolloin voittanut. Nyt kuitenkin Tampereen kehätien saama rahoitus osoittaa pelkoni siitä, ettei Vuosaarelta jää mitään jaettavaa maakunnille, aiheettomaksi tai ainakin vähemmän aiheelliseksi ja antaa uskoa siihen, että nämä molemmat ovat yhteisiä hankkeita.

Toiveita ja odotuksia jää siis minullekin elämään, mutta olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen ensi vuoden budjettiin, erityisesti nyt eduskuntakäsittelyssä tehtyjen maltillisten lisäysten jälkeen.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin nyt täytyy lyhyesti kommentoida edellä kuultua ed. Karhun puhetta. Tehän täällä paljastitte suoraan, että tässä tapahtuu selvä koplaus. Teidät ostettiin Tampereen tieinvestoinnilla sitten Vuosaaren taakse. Tällaista tämä politiikka näyttää sosialidemokraattisessa kulttuurissa olevan. Valitan, valitan, ed. Karhu, todellakin. Millähän te mahdatte selittää Tampereen VR:n työntekijöille, jotka tulevat moninkertaisesti kärsimään siitä, kun Vuosaaren satamakapasiteetti tulee rakentumaan niin sanottuihin kokojunakuljetuksiin, joissa kootaan kokonaisia junia Vuosaaren sataman palvelujen turvaamiseksi? Niitä tehdään kahdessa paikassa Suomessa, Tampereella ja Kouvolassa. Tämä tulee tarkoittamaan juuri sitä, että vaikutukset ulottuvat Vuosaaren satamahankkeessa merkittävällä tavalla Pirkanmaalle sekä Kaakkois-Suomeen. Näin tulee, ed. Karhu, tässä asiassa käymään.

Rouva puhemies! Kansainvälinen toimintaympäristö muutoksineen ja uhkineen luo sen toimintaympäristön, missä me joudumme toimimaan niin poliittisesti kuin taloudellisestikin tämän päivän Suomessa. Suomi ei tietenkään EU:n jäsenenä voi seurata sivusta, millä tavalla Yhdysvallat valmistelee sotatoimia Irakiin kuurona YK:n päätöslauselmille ja EU:n kannanotoille. Mahdollisen sodan maailmantalouteen vaikuttavat seuraamukset ovat yksinomaan mielestäni kielteisiä, ja sen vuoksi Suomen ja Euroopan unionin ja YK:n tulee tehdä kaikkensa lopettaakseen Yhdysvaltojen presidenttiin Bushiin henkilöityvän sotapolitiikan etenemisen pidemmälle. Suomen tulisi toimia niin EU:n kautta, että näin ei tule käymään.

Suomen hallitushan on ollut EU:n kehittämisessä hyvin aktiivinen, mutta tällä ja ensi vaalikaudella eduskuntaan tulevan puolustuspoliittisen selonteon osan eli Nato-jäsenyyden osalta hyvin pidättyväinen. Sama koskee suomalaista rauhanliikettä. Sopii kysyä rauhanliikkeeltä — ei näy ed. Taipaletta paikalla — missä se nyt piileksii, kun koko Eurooppa marssii Irakin iskua vastaan. Mahtaa rauhanliikekin olla jo hallituksen sylikoirana Tuomiojan kainalossa.

EU:n laajeneminen ja myöskin Naton muuttuminen vaikuttavat myöskin merkittävällä tavalla siihen taloudelliseen toimintaympäristöön, jossa Suomi tulee tulevina vuosina toimimaan. Siksi on tätä kysymystä myös näin budjetin käsittelyn yhteydessä muutamalla sanalla hyvä tarkastella. Unionin laajentuminenhan, totta kai, pakottaa myöskin unionin uudistumaan. Meille kaikkein tärkein asia on turvata eduskunnan vaikutusmahdollisuudet myöskin laajassa unionissa. Tämä on se perussyy, minkä takia hallituksen tulisi antaa selonteko unionin tulevaisuudesta heti ensi vuoden alussa. Niin eduskunta voisi sen pohjalta määrittää kantansa sitten konventin työn pääkysymyksiin.

Voihan olla, rouva puhemies, että aikataulu saattaa työtään päättävän eduskunnan kannalta tuntua hankalalta, mutta siitä huolimatta. Eduskunta voi jatkaa työtään pitkälle helmikuulle ja käydä vaikkapa sitten ajallisesti lyhyen ja napakan muutaman viikon vaalikampanjan.

Suomen kannalta on tärkeää, että me torjumme demokratiavajeen ja huolehdimme siitä, että tämä hallituksen puolelta korostettu Euroopan parlamentin asemaa korostava linja ei toteudu. Näin ei voi käydä, että se edustaisi suoraa kansanvaltaa EU:n päätöksenteossa. Suomalaisten ja pienten maiden vaikutusmahdollisuuksien kannalta tärkein kysymys on nimenomaan kansallisen parlamentin kautta tapahtuva valvonta.

Rouva puhemies! Sama asia koskee myöskin kysymystä Nato-jäsenyydestä. Nythän kansalaisten keskuudessa vallitsee käsitys siitä, että hallitus välttelee tietoisesti Suomen Nato-jäsenyyttä koskevaa keskustelua ja yrittää uittaa meidät jäseneksi ikään kuin sammutetuin lyhdyin. Minusta on vastuun pakoilua välttää Nato-keskustelua tässä tilanteessa tai leimata se turhaksi tilanteessa, jossa sotilasliitto on laajentumassa Suomen porteille ja hyvin voimakkaassa sisäisessä murroksessa.

Naton perinteinen, puhtaasti sotilaallisiin operaatioihin keskittyvä toiminta onkin laajentumassa kohti uudenlaisia kriisien hallintaan liittyviä vastuita, joita toteutetaan YK:n ja EU:n määrittelemissä puitteissa. Täytyykin kysyä, mihin tarvitaan EU:n omien sotilaallisten joukkojen rakenteiden kehittämistä, kun Naton toiminnan luonne laajenee samalla toiminnalliselle alueelle. (Ed. Nepponen: Samat joukothan ovat kyseessä!) Baltian maiden Nato-jäsenyys ja Venäjän kumppanuus merkitsevät pohjoisen Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutosta — ed. Nepponen — joka koskee myös Suomea.

Tällaisen muutoksen valossa Suomen tuleekin vaalien alla, nyt juuri, moniarvoisesti pohtia sitä, onko se pois jostain sellaisesta kehityksestä, jossa sen tulisi olla mukana. Paras keskustelun avaus olisi ilman muuta hallituksen asiaa koskeva selonteko, joka tulisi niin ikään saattaa eduskuntaan mahdollisimman pian. Tässä mielessä presidentti Martti Ahtisaaren ulko- ja turvallisuuspoliittinen puheenvuoro ei ollut mikä puheenvuoro todellakaan tahansa, vaan se on otettava edellisen tasavallan presidentin harkittuna, painavana keskustelun avauksena tässä asiassa.

Rouva puhemies! Kansallisen budjetin tärkeimpiä tavoitteita on tietenkin sopeuttaa maamme taloutta globalisaation seuraamuksiin. Tämän talon, eduskunnan, vastuulla ovat nimenomaan ne ryhmät, jotka eivät istu tupopöydässä sopimassa etuisuuksistaan, työpaikoistaan ja sen ohella, kuten tänäkin vuonna nähtiin, vielä osin asioista, jotka ovat puhtaasti eduskunnan budjettivallan piirissä olevia kysymyksiä. Rakennemuutos etenee, maakunnat tyhjenevät, ihmisten mukana muuton myötä edunvalvontakin keskittyy kasvukeskuksiin. Tulevien maalisvaalien seurauksena muualta Suomesta valitaan yhä vähemmän edustajia. Siksi edessä on yhä suurempi haaste ymmärtää koko Suomen tasapainoisen kehittämisen välttämättömyys.

Tähän me tarvitsemme politiikkaa ja sitä kuulua poliittista tahtoa, jolla pystytään myöskin hoitamaan tätä äärimmäisen mittavaa ja vaikeata rakenteellista työttömyyttä. On hyvä muistaa tuorein tilasto. Hankin sen tätä keskustelua varten. Työttömyys on laajaa: työttömien työnhakijoiden ja muuten erilaisten toimien piirissä olevien työttömien määrä on 456 000 ihmistä Suomessa. Se on järkyttävän suuri määrä seitsemän vahvan taloudellisen kasvun vuoden jälkeen. Siksi sopii kysyäkin, missä ovat todellakin ne uudet työllistämisideat, joita nyt voimakkaasti tarvitaan. Tähän ei ole näköjään näin laajapohjaisessa hallituksessa löytynyt ideologista yhteisymmärrystä, millä tavalla todella työttömyyteen pureudutaan. Tarvitaan nimenomaan niitä merkittäviä toimia, joilla tehdään työn antamisesta, sen tarjoamisesta ja sen tekemisestä myöskin olennaisesti kannattavampaa kuin se tänä päivänä on.

Rouva puhemies! Lopuksi ihmettelen valtiosihteeri Raimo Sailaksen avauksia, joissa hän välillisesti ottaa aika suoraankin kantaa tavallaan vaalien jälkeiseen hallituspohjaan. Minusta tämä ei ole virkamiesten tehtävä. Kyse on ennen muuta siitä, että virkamiesten tulee valmistella eduskuntaan esityksiä ja kunnioittaa sitten myöskin eduskunnan määräämää ja sanomaa budjettitahtoa budjettivallan pohjalta.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä varmaan voi hieman katsoa myös positiivisiakin puolia, joita Suomessa on saatu aikaan, kun oppositio yleensä huomaa vain ne heikkoudet. (Ed. Laukkanen: Se on opposition tehtävä!) Niitä varmaan on, mutta kyllä Suomi kuitenkin on ulkomailta katsottuna aika hyvä maa.

Olin eilen juuri taas Euroopan neuvoston ympäristökomitean kokouksessa, ja siellä tosiaan pidettiin Suomea todellisena ihmemaana edelleenkin. Ehkä me itse olemme jo vähän epävarmoja siinä suhteessa, mutta YK:n mukaan esimerkiksi Suomi on — tämä ei tietenkään tarkoita tätä vuotta, vaan pari vuotta sitten — ollut ensimmäisenä teknologian tason maiden luettelossa, emmekä kovin paljon alkupäästä ole jäljessä myöskään inhimillisen kehityksen arvioinnissa eli olemme pärjänneet hyvin siinä suhteessa. Samanlainen tulos on maailman talousfoorumin arvioissa, joissa Suomi on ensimmäinen kasvukilpailukyvyssä ja ympäristön kestävyysindeksissä, eli siinä ympäristökin on hoidettu ulkomaitten asiantuntijoiden mielestä aika hyvin, vaikka tietenkin Suomessa nähdään, että epäkohtia vielä on. Mutta kannattaa usein katsoa juuri vähän kauempaa Suomea, niin huomaa, että Suomi on kuitenkin aika hyvä maa.

Oikeastaan nykyistä edeltävän hallituksen aikana Suomi pomppasi maailman kilpailukykylistalla aivan valtavasti eteenpäin. Vuonna 96 ja sitä ennen Suomi oli näillä maailman kilpailukykylistoilla yleensä jossakin 20.—25. sijan tienoilla. Nyt me olemme toinen, eli tämä on tapahtunut ihan seitsemän viime vuoden aikana, oikeastaan vielä lyhyemmässä ajassa vielä.

Kun puhutaan köyhyydestä, siinäkin minusta pitäisi vähän katsoa, kuinka hyviä muut maat sitten ovat, kun Suomessa murehditaan köyhyyttä. Sillä tavalla kuin köyhyys on näissä määritelty, se on määritelty niin, että jos käytettävissä olevat tulot ovat vain alle 60 prosenttia keskipalkasta, silloin on köyhä. Nyt kun tällä tavalla tutkitaan Euroopan unionin maita, huomataan, että Suomessa köyhiä onkin kaikkein vähiten. Vain Tanska ja Suomi ovat sellaisia maita, missä köyhiä on 8—10 prosenttia riippuen siitä, mikä vuosi otetaan vertailukohteeksi. Esimerkiksi semmoisissa maissa kuin Saksassa köyhien osuus on noin 15 prosenttia ja jossakin Isossa-Britanniassa 25 prosenttia, joten kyllä Suomi siinäkin suhteessa pärjää.

Tietenkin toivoisi, että vielä vähemmän köyhiä olisi, mutta sehän merkitsisi sitä, että kaikilla olisi sama palkka, ja se ei missään tapauksessa ole järkevää kehityksen kannalta. Nyt on odotettavissa, että Suomessa jatkuvasti köyhien määrä kasvaa, koska meillä tulee työvoimaan yhä paremmin koulutettuja ihmisiä. Muutama satatuhatta korkeakoulututkinnon suorittanutta tulee lisää työelämään lähivuosien aikana, ja kun korkeakoulututkinnon suorittaneille yleensä maksetaan mediaania parempaa palkkaa, se käytännössä johtaa sitten siihen, että köyhien prosenttiosuus kasvaa, eli koulutuksesta on haittaa, jos näitä tilastoja tutkii tällä tavalla.

Sitten täällä jo edellinen puhuja, kansanedustaja Laukkanen, moitti Sailasta siitä, että hän esittää, mitä pitäisi tehdä. Me kaikki muistamme Sailaksen listan. Kun kukaan poliitikko ei oikein uskaltanut sitä aikoinaan tehdä, Sailas kai joutui sitten sen tekemään ja poliitikot vähin äänin, vähän muristen hyväksyivät sen. Nyt kun Sailas esittää, että verotulot putoavat, minusta siinä hän on unohtanut sen, että Suomessa on enemmän koulutettuja ihmisiä töissä. Meillä on kiinnitetty huomiota siihen, että pyritään jatkuvasti saamaan ihmisiä osaavammiksi. Osaavammat ihmiset saavat parempaa palkkaa, joten tuo palkkasumma kyllä nousee ja siitä syystä verotus voi tuottaa enemmän, vaikka sitä pudotetaankin. Tämä pitäisi minusta ottaa huomioon.

Sitten muutama kohta tästä budjetista: On hyvä, että Tekesille on siirretty lainarahasta varsinaiseen tutkimus- ja tuotekehitystukeen varoja. Esitin aloitteessani, että tuo siirto olisi 3 miljoonaa euroa, mutta 2 miljoonaa näkyi pannun sinne, ja sekin on hyvä asia.

Korkeakoulujen kohdalla tilanne on aika murheellinen, koska korkeakoulujen kohdalla on käynyt niin, että muun muassa tekniikan alueella, kun opiskelijoita lisättiin ja sen jälkeen ruvettiin katsomaan, paljonko opiskelijaa kohti ovat kustannukset, painokerroin on aivan liian alhainen. Kun työryhmän sihteerit ovat esittäneet sen nostamista, työryhmä on todennut, että se ei ole mahdollista, koska se muuttaisi korkeakoulujen keskinäistä rahanjakoa. Tämähän nyt on aivan kummallinen, staattinen käsitys maailmanmenosta. Niillä alueilla, missä tarvetta on, on pakko lisätä varoja, muuten me emme pärjää tulevaisuudessa.

Lopuksi vielä tierahoista: Minä yhdyn kyllä valtiovarainministeri Niinistöön siinä, että valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto, joka näitä tiemäärärahoja on sinne lisännyt, on kyllä menetellyt aika kummallisesti. Meillä aiotaan nyt sitten rakentaa teitä sinne, missä jaoston jäseniä on lähellä. Tämä vanha periaate näyttää jatkuvasti olevan voimassa. Täällä on kuitenkin paljon niitä teitä, joissa hyötykerroin on valtavan paljon suurempi. Jos niitä ei hoideta, kyllä silloin Suomen kansantuotto kasvaa paljon hitaammin, kuin jos tiemäärärahat suunnattaisiin oikeisiin paikkoihin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Juuri puhemies Uosukainen ennen lähtöään omalta puhemiesperiodiltaan, siis tässä salissa kahden tunnin jälkeen, totesi, että hän on odotellut ministereitä paikalle. Tietysti on vähän ongelmallista, että kun eduskunta keskustelee yleiskeskusteluvaihetta vuoden 2003 talousarviosta, eduskunta voi puhua ikään kuin niitä näitä ja ministerit sitten hoitavat muita asioita, jotka ovat tärkeämpiä tällä hetkellä.

Mutta, puhemies, tähän keskusteluun, joka alkoi siis eilen debattina. Silloinhan ilmassa oli lähinnä "tienpätkiä" ja se oli keskustelun teema. Suuret henget kävivät keskustelua, aika paljon henkilökohtaistakin näytti olevan näissä repliikeissä, mutta kaikkein keskeisin kysymys kansanedustajien kannalta eli palvelut, sairaalat, terveyskeskukset, mitä niille tapahtuu ja miten terveydenhoidolle käy, vanhustenhoidolle, hyvälle, inhimilliselle vanhuudelle, ei päässyt juuri asiana esille eilisessä keskustelussa. Kuitenkin tämä on keskeisin kysymys. Uskon myös, että se on kansalaisten näkökulmasta kaikkein kipein auki oleva kysymys. Suomi käyttää todellakin selvästi vähiten rahaa asukasta kohden terveyden- ja sairaanhoitoon Oecd-maista, siis myös kaikista EU-maista lukuun ottamatta Kreikkaa, Espanjaa ja Portugalia. Tämä on tosiasia. Vielä vuonna 2000 Uusi-Seelanti oli Suomen alapuolella, mutta Uudessa-Seelannissa on ollutkin tämä tunnettu oma linjauksensa, joka ei johtanut kuitenkaan muuhun kuin katastrofiin.

Puhemies! Me emme todellakaan tiedä, miten julkisen terveydenhuollon käy, jos sille ei anneta mahdollisuuksia kehittää nimenomaan työympäristöä, tehdä se sellaiseksi, että julkisessa terveydenhoidossa pysyvät niin hoitajat kuin lääkäritkin. Tähän tarkoitukseen Kansallisen terveysohjelman noin 60 miljoonaa euroa, jotka ovat korvamerkittyä rahaa, eivät riitä, eli tarvitaan lisää taloudellista panosta. Eräs tapa mennä tässä asiassa eteenpäin, joka tuli myös eräässä puheenvuorossa aikaisemmin esille, ja joka oli myös vuonna 99 jo esillä vaalienaluskeskustelussa, on valtiovallan ja Kuntaliiton välinen sopimus siitä, että ne yhdessä takaavat yhteiskunnallisen julkisen terveydenhoidon säilymisen, tällainen diili valtion ja kuntien välillä, jossa todellakin hoidetaan vastuukysymys, ei niin, että toinen on sysäämässä vastuuta toiselle, ja myös niin, että kunnat ovat valmiit todella itse sijoittamaan taloudellisia resursseja. On kuntia, jotka todella pystyvät tähän. Samalla on aloitettava myös se lainsäädännön uudistaminen, joka vie yhteen kansanterveyslain ja lain erikoissairaanhoidosta. Nämä kaksi lakikokonaisuutta voidaan yhdistää.

Sitten, arvoisa puhemies, asuntopolitiikkaan. Valtiovarainvaliokunta on tehnyt hyvää työtä budjettimietinnössä. Se on nostanut asumisen erittäin keskeiseksi asiaksi. Se on selkeästi teroittanut nimenomaan aravalainaehtojen tarkistamista. Ne tulee tarkistaa niin, että mahdollisimman tarkasti korko seuraa markkinakoron tasoa. Vuosimaksun lähtötasoa alennetaan, ja vuosikasvun nousu on selvästi nykyistä hitaampaa.

Arvoisa puhemies! Tämä tarkoittaa siis sitä, että aravalainaehtojen keskeinen kysymys eli korkotaso on aivan liian korkea. Tähän tämä mietintö kiinnittää keskeisellä tavalla huomiota.

Edelleenkin ympäristön pääluokasta voi todeta sen, että väyläalus Seilin peruskorjauksen jatkaminen on varmistettu. Mietintö toteaa määrärahavaltuudet aina 8 miljoonaan euroon saakka. Mutta Seilin peruskorjaus ei riitä, tarvitaan tietysti paljon muuta eli toinen alus, suurempi ja sellainen, joka pystyy myös jääolosuhteissa aktiivisesti toimimaan ja myös tehokkaasti keräämään öljyä. Öljyonnettomuusriski on todella suurin ympäristöongelma, joka Suomella tällä hetkellä on. Vuoteen 2005 mennessä arvioidaan 80 miljoonaa tonnia raakaöljyä kulkevan Suomenlahden ja Itämeren kautta, ja onnettomuusriski kasvaa päivästä toiseen. Itämeren saaminen pssa-alueeksi eli erityisen herkäksi merialueeksi on keskeinen kysymys, ja tässä tietysti valtioneuvostolla on tärkeä asema.

Eläkeläisten kysymyksiin, puhemies! Eläkkeiden indeksiä ei tule muuttaa niin, että alle 65-vuotiaitten indeksi pudotetaan samalle tasolle kuin yli 65-vuotiaitten indeksi. Savamaksun loppuhäntä on nyt pois, se on hyvä asia, mutta kansaneläkkeen tasokorotus pitää mahdollisimman nopeasti uusia. Kahteen kertaan leikatun pohjaosan korjaaminen on osittain toteutunut. Hyvä, että näinkin, mutta korjaaminen pitäisi viedä koko alueellaan loppuun saakka, ja yleensäkin pohjaosan pois leikkaamiseen, joka on toteutettu, pitäisi palata.

Vuosaari-kysymys on sellainen, joka täällä on aika tavalla ollut esillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos Vuosaari-hanke toteutetaan, saattaa se olla Pääkaupunkiseudulle hyvä asia, mitä myös toisaalta epäilen, mutta ainakin Hamina—Kotka-satamaparille se on erittäin suuri uhka ja saattaa olla koko Kaakkois-Suomelle taloudellinen menetys, joka lisää työttömyyttä.

Liito-oravasta on tullut viime vuosina kohde, jonka moni haluaa ampua alas. Etenkin liikenneministeri Kimmo Sasi on tässä kunnostautunut. On syytä todeta, että liito-oravaan ja sen reviiriin tulee suhtautua sillä tavoin kuin Euroopan unionin ympäristödirektiivi ja asetukset vaativat ja tällä tavalla voidaan myös edetä kestävällä tiellä.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnassa on käyty hyvin monipolvista keskustelua asioista, ja ehkä eilisen päivän keskustelu tienpätkistä jätti nyt jo vähän varjoonsa suurempia ja tärkeämpiäkin kysymyksiä, vaikka toki nuokin asiat ovat tärkeitä. Valtiosihteeri Sailaksen mukaan ensi vaalikaudella tulojen ja menojen tasapainottaminen on paljonkin nykyistä vaikeampaa. Verotulot pienenevät väistämättä, on hänen arvionsa ja eilisen keskustelun perusteella itse asiassa myöskin valtioministeriön näkökulma.

Hallituksen työllisyysryhmää vetävän Sailaksen mukaan ainoa tai ainakin tärkein keino hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi nykyisellä veroasteella on työnteon lisääminen. Tosiasia kuitenkin on, että työvoiman määrä kääntyy Suomessa laskuun jo vuonna 2004, eli siis tarvittaisiin entistä tehokkaampaa opiskelua ja myöhäisempää eläkkeelle siirtymistä.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä viitata tilanteen todellisiin syihin eli nimenomaan siihen, että väestöpolitiikkamme virheet kostautuvat nyt edessä olevassa tilanteessa. Syntyvyys vuodesta 95, vain siitäkin laskettuna, on tähän vuoteen mennessä laskenut 7 000 lapsella, eli kun nyt pienet 70-luvun ikäluokat synnyttävät, niin olemme todella matalissa syntyvyysluvuissa. Kun tätä nyt on jo jatkunut yli 30 vuotta, niin tämä merkitsee myöskin työvoiman tarjonnassa merkittäviä asioita.

Stakesin tutkimuksen mukaan pienten lasten perheet ovat jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Köyhien lapsiperheiden määrä on kaksinkertaistunut 90-luvulla. Eniten köyhyysaste on noussut perheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Köyhyysrajan alapuolelle jäi vuosituhannen alussa lähes kolminkertainen määrä alle 3-vuotiaita verrattuna vuoteen 90 ja 3—6-vuotiaidenkin määrä kaksinkertaistui.

Edellä ed. Tiuri viittasi siihen, että tilastoista on haittaa. Kun joillakin menee hyvin, niin tilastollinen köyhyyden raja tietysti nousee. Tämäkin näkökulma on totta, mutta silloinhan on yhteiskunnallisessa päätöksenteossa virheitä, jos käy niin, että menestyksestä pääsevät osallisiksi nimenomaan menestyneet eivätkä ne, jotka sitä menestystä myös tarvitsisivat ja varsinkin lapsiperheet, varsinkin nousevan polven kasvattajat, joilla, niin kuin aluksi johdannoksi totesin, on merkittävä vaikutus meidän työllisyyteemme, työvoiman tarjontaan ja koko yhteiskunnan kokonaisuuteen.

Kun tulo- ja menoarvion yhteydessä on hyvä ja oikeus puhua kaikestakin ja kaikesta myöskin talouteen liittyvästä, niin tämä perheiden kysymys on tässäkin suhteessa tärkeä myöskin taloudellisesti. Jokainenhan meistä soisi itselleen menneisyyden, jossa olisi ollut enemmän äidin ja isän läsnäoloa kuin silloin kerran oli. Jatkuuko tämä kaipuu sukupolvesta toiseen? Jatkuuko se kenties tänään vielä voimistuneena? Enäähän lapset eivät istu ja ole mummon puurokattilan vieressä tai vasikkakarsinassa nukkumassa työnteon aikana, vaan tilanteet yhteiskunnassa ovat toiset, mutta lapset toki tarvitsevat vanhempiaan edelleenkin.

Siksi vanhemmille tulisi antaa tilaisuus olla vähän vähemmän kodin ulkopuolella työssä silloin, kun lapset ovat pieniä, tämä vaihtoehto turvata niille perheille, jotka sen haluavat, samalla kun yhteiskunnallinen päivähoito toki on hyvin järjestetty. On muistettava, että perheille annettu taloudellinen tuki tuottaa tuloa monenlaisena hyvinvointina jatkossa: mielenterveytenä, työkykynä, empaattisuutena, vastuullisena vanhemmuutena, rakkautena ja näiden välityksellä käytännössä myöskin rahana.

Tässä yhteydessä ei ole tarpeetonta muistuttaa siitä, että parisuhteiden kriisit ja avioerot lisäävät lasten riskiä henkiseen pahoinvointiin, ja siksi jo taloutemmekin ja selviämisemme kannalta avioliittojen tukemiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tämän tulee näkyä myös lainsäädäntötyössä.

Arvoisa puhemies! Iltapäivätoiminta on asia, jota silloin tällöin on pyritty saamaan erityisemmässä määrin kuntien vastuulle. Tavoite on sinänsä hyvä, mutta tiedämme, että kuntien taloudelliset rahkeet eivät siihen riitä. Kristillisdemokraattien linja on ollut se, että iltapäivätoiminnassa nimenomaan koordinaatiovastuu on kunnilla. Lasten valvomatonta ajankäyttöä voidaan vähentää, sitä tulee vähentää. Kuntien tulee yhdessä seurakuntien ja järjestöjen kanssa vahvistaa koululaisten kerhotoiminnan mahdollisuuksia. Tässä kuntien koordinaatiovastuu on tärkeä. Tulen tästä asiasta omaa talousarvioaloitettani äänestyttämään.

Hallituksen veroratkaisuista on puhuttu varsin paljon. Täytyy katsoa kuitenkin myöskin taaksepäin. Tämän vuoden veroratkaisu on varsin varovainen. Se on pieni tupon lisätuki, mutta ongelmanahan on se, että niitä rakenteellisia korjauksia, joita olisi todella hyvinä verovuosina voitu tehdä, ei tehty. Silloin olisi pitänyt verotuksen painopistettä siirtää selkeämmin yrittämistä, perheitä ja hoivatyötä tukevaksi, samalla kun ruuan arvonlisäveronkevennys olisi tuonut apua ja tukea juuri näille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, koska kaikkihan me kuitenkin syömme suurin piirtein yhtä paljon.

Yrittäjien arvonlisäverotuksessa tulisi sallia kaikille pienyrityksille asteittain aleneva perusvähennys. Tämäkin asia on jäänyt huonolle hoidolle, kun hyvinä veronkevennysvuosina liian yksipuolisesti painotettiin tuloverotuksen keventämiseen. Tänä päivänähän tuota laskua itse asiassa maksetaan kunnissa, joista monet joutuvat verotustansa nostamaan.

Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien budjettiin vaikuttaa hyvin paljon se, että alkoholiverotusta joudutaan jossakin määrin keventämään. Sitäkään ei pidä turhan nopeasti keventää, mutta on muistettava, että Euroopan unionin laajeneminen nimenomaan Viron jäsenyyden osalta tulee aiheuttamaan merkittäviä paineita tässä asiassa. Olisi syytä vielä tässä vaiheessa käydä neuvotteluja siitä, ettei tuo rysäys olisi sen kaltainen kuin näyttää. EU:n alueella alkoholiasiassa huomattava minimivero haittaverona olisi nyt hyvin tarpeellinen.

Tapio Karjalainen /sd:

Arvoisa puhemies! "Valtion talousarvioesitys on laadittu kansainvälisestä taloudesta johtuvan epävarmuuden vallitessa." Näin aloittaa valtiovarainvaliokunta mietintönsä, ja tähän on viitannut valtiovarainministeri. Tähän on täällä yhdytty ja on syytä yhtyä. USA:n Irakin-politiikka; Euroopan unionin laajeneminen, jota en missään nimessä vastusta, mutta josta haluan tiedostaa sen, että se saattaa sisältää sellaisia ongelmia, jotka saattavat kaatua päälle sellaisella laajuudella, mitä ei nyt ehkä nähdäkään; lisäksi meidän maamme oma sisäinen epätasapaino tuotantorakenteen osalta ja alueellisen kehityksen osalta ovat myös tätä epävarmuutta lisääviä tekijöitä. Huolestumiseen on siis syynsä, ja huolestumisen kohteista on käydyssä keskustelussa ilmennyt kirjavuutta.

Oikealta lähinnä painotetaan valtion menojen kurissapitämistä ja nähdään jarrutusliike parhaaksi menetelmäksi, ellei ihan ylimmäksi arvoksi. Tuo logiikka näyttäisi paremmalta, jos siihen olisi velanmaksun pyhittämänä liittynyt pidättyvyys veronalennuksissa. Itse en halua olla jakamassa kunniaa hallitusohjelman ylittäneistä veronalennuksista. Jos tuossa kollektiivisessa päätöksessä mukana pitää olla, niin syyllisyyttä lähinnä tuon ylimääräisen alennuksen osalta voi tämän ajankohdan ongelmiin nähden tuntea. Tuohon ajatteluun näyttää sisäänrakennetun lähinnä kai ideologinen pinttymä, että hyvinvointipalvelut ja infrastruktuuri liikenteenkin osalta ovat pelkästään kansantalouden riesa, johon on varaa vain ylimääräisen rahan kertyessä.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa puhuttiin huomisen eväiden syömisestä tilanteessa, jolloin pitäisi huolehtia siitä, että huominen ei olisi tänään tehtyjen eväiden syömistä vaan uusien eväiden jatkuvasti luomista. Sitä tavoitellessa koulutus, terveydenhoito, siis nuo hyvinvointipalvelut, ja perusinfrastruktuuri ovat ehdoton edellytys, ei este. Ne ovat edellytys yrittäjyydelle ja siis työllisyydelle. Ne ovat huolenpidon aihe, johon valtiovarainvaliokunta on mietinnössään yrittänyt vastata. Mittasuhteiltaan lisätyt summat eivät olisi olleet sellaisen arvovaltakiistan arvoisia, kuin mikä nyt on valtiovarainministerin ja eduskunnan edustajan valtiovarainvaliokunnan välille syntynyt, eivät kokonaisuuteen ja tarpeisiin nähden eivätkä esimerkiksi veronalennuksiin nähden.

Politiikan teko ja tekijöiden uskottavuus kansalaisten silmissä ei ole korkealla, näin kaikki tutkimukset ja vaalikäyttäytyminen osoittavat. Nostamassa sitä ei ole se perimmäisten valtasuhteiden ainakin näennäinen vääristymä, jossa eduskunta alistetaan ja alistuu kaluamaan hallituksen tai nyt jo yhä enemmän valtiovarainministeriön, jopa valtiovarainministeriön virkamiesten nakkaamaa muutaman kymmenen miljoonan euron luuta.

Arvoisa puhemies! Tulee väkisin mieleen edellisen laman edellä käyty keskustelu valtiontalouden ja työllisyyden kohtalonyhteydestä. Entinen valtiovarainministeri, en puhu nyt nykyisestä, kiteytti tuolloin linjansa suurin piirtein niin, että työllisyyden hoito ei saa vaarantaa talouspolitiikkaa. Toivottavasti nyt mahdollisen taantuman jatkumisen tai syvenemisen edellä ei sorruta samaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Elämästä saa sen, mitä siihen on pannut — miinus verot." Näin tuumasi Evan Esar ja oli suurelta osin oikeassa.

Yhteiskunnallista vastuuntuntoa osoittaa se, että olemme valmiita panostamaan myös itse maamme kehittämiseen ja ylläpitämiseen hyvinvointiyhteiskuntana. On myönnettävä, että kansainvälisen talouden epävarmuustekijät eivät innosta äänestyttämään kovin monista talousarvioaloitteista tällä viikolla. Keskusta on kuitenkin oman linjanvetonsa tehnyt, ja sen puolesta vielä nappia painamme.

Meidän budjettivaihtoehtolinjamme vuodelle 2003 ei tietenkään pysty korjaamaan kahdeksan vuoden tekemisiä — tai tekemättä jäämisiä. Emme mekään taikureita ole, vaikka mielellämme kääntäisimme paremmat kortit käteen niin työtä vailla oleville, lapsiperheille, kuntatalouden ahdingossa painiskeleville kuin pienimpiä kansaneläkkeitäkin saaville, joitakin ryhmiä mainitakseni.

Arvoisa rouva puhemies! Kuntien talous muuttuu kokonaisuutenaan alijäämäiseksi ensi vuonna, koska vuosikate ei riitä kattamaan poistoja. Kaikkien muiden kuin yli 100 000 asukkaan kuntien vuosikate per asukas oli viime vuonna alempana kuin vuonna 95. Tässäkö on esimerkkiä hallituksen onnistumisesta? Ensi vuonna yli 90 kuntaa nostaa kunnallisveroprosenttiaan. Tämä johtuu osittain siitä, että kunnallisveron ansiotulovähennystä korotetaan, mikä on sinänsä oikeudenmukaista. Mutta koska kuntien menetyksiä ei kompensoida eikä tehdä esimerkiksi indeksitarkistuksia täysimääräisesti, ovat monet kunnat pakkoraossa, ja siten kuntalaisille lopputulos on lähellä plus miinus nollaa, ehkä huonomminkin.

Savon suurimpia haasteita on työikäisen väestön siirtyminen kasvukeskuksiin. Väestömenetykset ovat vakava haaste kunnille, joissa eläkeläisten osuus kasvaa. Nyt Etelä-Savossa on reilut 30 prosenttia eläkeläisiä. Kun lisäksi alueemme eläkeikäiset kuuluvat keskimääräistä pienempää eläkettä saavien ryhmään, korostuvat kuntien vaikeudet entisestään.

Kunnilla on liian vähän voimavaroja käytettävissä velvoitteisiin, mitä valtio on niille asettanut. Totta kai erilaista kuntien välistä yhteistyötä voidaan edelleenkin lisätä ja sitä kautta tehostaa toimintaa, mutta pitkäjänteisempää ja peruspalvelut turvaavaa toimintaa valtion taholta on saatava aikaan. Siksi onkin helppo yhtyä vastalauseen 2 mukaiseen lausumaehdotukseen siitä, että "kuntien ja valtion välillä solmitaan kuntatalouden vakautta ja ennustettavuutta parantava koko vaalikauden käsittävä kuntasopimus". Harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia on ensiapuna keskusta esittänyt korotettavaksi 10 miljoonalla eurolla.

1990-luvun laman jälkeen tuotanto ja työllisyys ovat kehittyneet hyvin epätasaisesti eri osissa maata. Aluepolitiikan pitää jatkossa tarkoittaa sitä, että niin sanotut laajat toimet pitävät huolen maakuntien elinmahdollisuuksista: perusinfrastruktuurista ja -palveluista. Tämän lisänä tulevat erilaiset kehittämistoimet: aluekeskusohjelmat, maaseutuohjelmat ja yrityshankkeet.

Aluepolitiikan parasta antia voisi olla väestön ja etenkin sosiaalisen pääoman luojien pitäminen niin sanotusti jälkeen jääneillä alueilla tai näiden ihmisten rohkaiseminen muuttamaan näille alueille. Toinen aluekehitykseen liittyvä tärkeä aspekti on vahvistaa pk-yritysten liiketoimintaa ja kasvupotentiaalia sekä innovatiivisuutta. Tämä tulisi kuitenkin kyetä tekemään vääristämättä kilpailua.

Arvoisa rouva puhemies! Julkisen t&k-rahoituksen kasvu on pysähtynyt ja sitä kautta teknologinen osaamispohja heikkenee Suomessa ja tutkimustoiminta muuttuu lyhytjänteiseksi. Onkin oikean suuntaista esittää, että erityisesti alueiden teknologian ja osaamisen perustan vahvistamiseen korvamerkitään rahaa. Meillä alueille kohdistuva yritystuki on ollut vähäistä verrattuna muihin Euroopan maihin. Painopiste on viime vuosina siirtynyt tutkimus- ja kehitystukiin pääasiassa kasvukeskusten yrityksille. Jokaisessa te-keskuksessa olisi kuitenkin kasvukeskusten ulkopuolella myöntämisperusteet täyttäviä hankkeita, joita voisi rahoittaa yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden momentilta, jos rahaa olisi. Niin sanottuja perinteisiä tukia ei pidä unohtaa. Niille on tarvetta edelleenkin, vaikka tietoyhteiskuntavaihetta elämmekin. Myös yleinen matkustusmäärärahojen leikkaus aiheuttaa haittaa esimerkiksi oman maakuntani Etelä-Savon hallinnon toiminnalle.

Valtiovarainvaliokunta on katsonut, että poliisin määrärahat eivät ensi vuonna ole hallitusohjelman edellyttämällä tasolla. On arvioitu, että varsinaista poliisityötä päätoimenaan tekevien poliisien määrä vähenee noin sadalla henkilöllä vuonna 2003. Eli oppositiokaan ei ole saanut hallitusta pitämään lupauksiaan.

Sen sijaan talous- ja velkaneuvontaan on saatu 700 000 euron lisäys Keltaiseen kirjaan verrattuna, ja sillä toivotaan päästävän edes alkuun vapaaehtoisen velkasovinto-ohjelman edellyttämässä toiminnassa.

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeätä, että energiapolitiikalla osoitetaan se, että oltiin tosissaan ydinvoimapäätöksen yhteydessä tehtyjen ponsien kanssa. Investointituilla on iso merkitys energiansäästön lisäämisessä ja uusiutuvien energialähteiden käytön laajentumisessa. Demonstraatiolaitokselle ei ole myönnetty rahoitustukea ensi vuodelle, mutta toivottavasti hyvä hanke löytyy ja rahoituspäätös syntyy pikaisesti.

Energiasta puusillan kautta ympäristötöihin: Niiden määrärahat ovat olleet tiukassa, vaikka hyvistä esityksistä ei ole pulaa. Kun myös työministeriön osuus ympäristöhallinnon työohjelmassa on laskenut voimakkaasti, se on heikentänyt ympäristökeskusten toimintakykyä Itä-Suomessakin.

On ehdottoman tärkeätä, että työllistämismäärärahojen käyttöä tehostetaan ja alueellista päätäntävaltaa lisätään, kuten valtiovarainvaliokunta on lausunutkin. Työllistymisen edistämiseksi tarvitaan enemmän räätälöityjä toimenpiteitä massakurssitusten sijaan. Myös vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämiseen avoimille työmarkkinoille on panostettava. Se on niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin kannattavaa.

Uusia työpaikkoja matalamman tuottavuuden aloille voisi syntyä helpommin, jos työnantajamaksuja alennettaisiin. Aina ei kuitenkaan ole kyse siitä, ettei uutta väkeä palkattaisi kustannusten vuoksi, mutta asiansa osaavaa työvoimaa voi olla jo vaikeaa joillakin alueilla saada Savossakin.

Yritysten sukupolvenvaihdoksia on tulossa runsain mitoin — toivottavasti — lähivuosina. Tähän on suhtauduttava vakavasti. Yhtään järkevästi toimivaa yritystä ei saa laskea kuolemaan.

Arvoisa rouva puhemies! Voin yhtyä valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotukseen 22 mitä turvallisimmin mielin. On todellakin toimittava aktiivisesti sen puolesta, että yksirunkoisten öljytankkereiden liikennöintiä Itämerellä aletaan rajoittaa ja se kielletään mahdollisimman nopeasti.

Toinen ympäristöministeriön pääluokkaan kuuluva asia, jossa lisätoimenpiteitä koko ajan odotellaan, on asuntopolitiikka. Eduskunta edellytti vajaa kuukausi sitten, että hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin aravalainajärjestelmän korjaamiseksi siten, että korko-, vuokra- ja käyttövastiketasoa voidaan alentaa. Hallituksen tekemät toimenpiteet eivät ole riittäviä valiokunnankaan mukaan.

Myös puurakentamisen roolin vahvistamisen tarpeen havaitseminen asuntorakentamisessa otetaan metsä-Suomessa hyvillä mielin vastaan.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen talouspolitiikka ja myös politiikka yleensä elävät epävarmuuden tilassa. Monet epävarmuustekijät ovat ilmassa eikä kaikkia ole ennustettavissa, mutta syytä on varautua erilaisiin uhkiin. Emme tiedä, miten käy Irakissa, emme, mitä tapahtuu kansainvälisen terrorismin hoidossa, miten kansainvälinen talous kehittyy ja miten öljyn ja energian hinnalle käy. Kuitenkin talous kasvaa tällä hetkellä USA:ssa ja hiukan myöskin Euroopassa. Saksan vaikea taloustilanne koettelee talouden vakautta, ja vakaushan on tärkeä meille kaikille EU:n taloudessa elävissä maissa.

Budjetin menotaso on nyt noussut. Siihen ovat vaikuttaneet hallituspuolueiden juhannuspaketti ja muut paketit ja jonkin verran tuporatkaisu, mutta myös kohtalaiselta osalta valtiovarainvaliokunnan budjettikäsittely. Budjetin tasapainottamisessa on taas pitkästä aikaa otettu lainaa jopa 4 miljardia markkaa eli 436 miljoonaa euroa. Valtionvelkaa on tämän hallituksen aikana vähennetty 420 miljardista markasta 350 miljardiin markkaan eli 60 miljardiin euroon, mutta tämä 350 miljardin markan velkamäärä on suuri summa, jonka korkomenot ovat mittavat. Jos niitä ei olisi, valtiontalouden tilanne olisi tänään aivan toinen.

Meillä on mittavat haasteet hoidettavina lähitulevaisuudessa. Ne liittyvät väestörakenteen muutokseen, eli ikääntyvän kansanosan osuus kasvaa ja siitä tulee erilaisia summautuvia kustannuksia myöskin maan taloudelle.

Toinen mittava haaste on työllisyys. Työttömyys maksaa sosiaaliturvana, menetettyinä veroina ja inhimillisenä kärsimyksenä.

Kolmas asia, joka on haasteena otettava vastaan, on kansainvälisen globaalin talouden näkymät ja mahdolliset vaikeudet, jotka heijastuvat heti Suomeen. Emme elä yksin. Mitä maailmassa tapahtuu, heijastuu aina myös Suomeen ja vaikuttaa täällä. Mutta on todella muistettava, että monet asiat ovat hyvin Suomessa. Se jää monesti toteamatta, kun täällä esimerkiksi hallituksen surkeutta valitetaan.

Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto toteutti nyt omaa tiepolitiikkaansa, kun hallituspiireissä noudatettiin omaa siltarumpupolitiikkaa Vuosaari-kysymyksessä, jossa Vuosaari ajoi monien liikennejaoston listassa olleiden hankkeiden ohi uutena hankkeena.

Liikennejaoston toiminta on ollut viime vuosina ainakin johdonmukaista. Samoja hankkeita on ajettu vuodesta toiseen, mutta hallitus on kuunnellut eduskunnan tahtoa valikoiden. Ratkaisun jälkeen ei liikenneinvestointien eikä työllisyyden tasoon tule katkoa, ja ilman eduskunnan aktiivista otetta tähän olisi tullut selvä notkahdus vuonna 2004. Tiehankkeet tapahtuvat eri puolilla Suomea ja ovat odotettuja ja antavat myös uskoa, että jotain alueella tapahtuu. Ne ovat kertainvestointeja, ne ovat oikeata aluepolitiikkaa, oikeata elinkeinopolitiikkaa ja oikeaa liikenneturvallisuuden kehittämistä, ja nyt ne myöskin liittyivät tupoon. Ne ovat talouden ruiske eri puolilla Suomea ja alueille ja aiheuttavat yleistä aktiviteettia ja taloudellista toimeliaisuutta, jota eri puolilla maata tarvitaan.

Suomi asettui Who:n, Maailman terveysjärjestön, ranking-listassa, jossa Who vertasi eri maiden terveyspalvelujärjestelmien toimivuutta, sijalle 31. Eihän se huono sijoitus ollut, koska jäsenmaita on 190 ja selvityksen laatimisen perusteet herättivät myös ankaraa kritiikkiä, mutta jotain se sanoo. Kuitenkin se oli jos jonkinlainen shokki suomalaisille terveysviranomaisille, olimmehan yli 10 vuotta sitten saman Who:n mallimaa ja suomalaiset itse pitivät terveyspalvelujärjestelmää täällä hyvänä. Maailman terveysjärjestön rankeeraus poiki Kansallisen terveysprojektin, jossa pohdittiin, mitä puutteita meillä on ja mitä pitäisi tehdä. Terveysprojektin julkistamisen jälkeen ihmetystä on herättänyt se, ettei eduskunta ole päässyt keskustelemaan siitä eikä siinä ehdotetuista toimista. Tulevatko asiat vasta hallitusohjelmaneuvotteluissa sitten esiin?

Terveysprojektissa todettiin, että tarvitaan lisää varoja, lisää henkilöstöä, mutta myös rakenteellisia uudistuksia terveyspalvelujärjestelmään. Suomihan käyttää vain 6,7 prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon, ja se on aika vähän verrattuna Oecd:n maihin ja USA:han. Se ikävä kyllä taitaa johtua hoitohenkilökunnan matalasta palkkatasosta, joka on matala verrattuna työn vastuullisuuteen.

Suurin puute Kansallisessa terveysprojektissa oli se, ettei siinä kiinnitetty huomiota ennaltaehkäisyyn eikä terveyden edistämiseen. Suomalainen terveyspalvelujärjestelmä siis edelleen ikään kuin odottaa, että joku sairastuu, ja sitten kun sairastuu, alkaa hyörinä kyllä hänen ympärillään. Kuitenkin monet krooniset sairaudet kehittyvät pikkuhiljaa vuosikymmenien ajan ja vasta riittävän pitkälle kehityttyään puhkeaa tauti esiin. Terveyden edistämisen keinoin pitäisi voida puuttua sairauden kehittymiseen jo vuosia ennen kuin tauti varsinaisesti puhkeaa. Olenkin tehnyt toimenpide- ja raha-asia-aloitteen, että sairaanhoitopiirin pitäisi ottaa toimialakseen terveyden edistäminen omalla alueellaan. Erikoissairaanhoitolaissahan sanotaan selkeästi, että sairaanhoitopiiri on vastuussa alueen väestön terveydestä.

Haluan tässä syrjähtää hieman HUS:in (Puhemies koputtaa) sairaanhoitopiirin toimintaan ja sen saamaan mediajulkisuuteen. Ennen Myyrmäen valitettavaa tragediaa HUS-piiri oli negatiivisessa julkisuudessa tämän tästä. HUS-piirin hallituksen matkaa Ranskaan arvosteltiin ankarasti. Mutta jos jonnekin sen oli matkustettava, se oli Ranska, koska Ranska oli Who:n tilastossa rankeerattu sijalle 1 ja sieltähän sitä oppia (Puhemies koputtaa) piti kenties hakea. Mutta Myyrmäkeen loppui arvostelu, Myyrmäen onnettomuuden HUS hoiti osaavasti ja ammattitaitoisesti ja osoitti pätevyytensä tosi paikan tullen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kristillisdemokraattinen valtiovarainvaliokuntaryhmä on jättänyt vastalauseen 1. Se on viisasta kaikkien edustajien lukea, se on hyvin johdonmukainen ja selkeä esitys siitä talous- ja veropoliittisesta linjasta, jota haluaisimme toteutettavan ensi vuonna ja siitä eteenpäin. Valitettavasti siitä kaikki osat eivät ole menneet läpi edes niiden toimenpiteiden osalta, jotka toisivat uusia verotuloja valtion tyhjenevään kassaan.

Arvoisa puhemies! En käy tarkemmin läpi sitä vastalausetta; ed. Smeds, joka on sen vastalauseen isä, kävi sitä läpi eilen ryhmäpuheenvuorossa. Pääasiat kuitenkin ovat työllisyys, terveys, perheet ja turvallisuus.

Arvoisa puhemies! Veropolitiikan osalta olemme mielenkiintoisessa tilanteessa, kun voimme tarkastella kulunutta, lähes kahdeksan vuoden mittaista Lipposen hallitusten aikaa, mitä on tehty, mihin on tultu. On eletty voimakkaan talouskasvun aikaa, bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut, ja sen myötä verotulotkin ovat mittavasti kasvaneet, luonnollisesti. Tätä hyvien vuosien aikaa hallitus on määrätietoisesti käyttänyt hyväosaisten verotuksen keventämiseen, nimenomaan hyväosaisten tuloverotuksen keventämiseen. Se on tapahtunut koko hallituksen sulassa yhteisymmärryksessä. Oppositio on vuosittain esittänyt toisenlaista linjaa, mutta aina hallitusrintama on näissä kysymyksissä pitänyt. Nyt on siis todettavissa tilastoista tosiasioina, että Lipposen hallitusten aikana on varmistettu hyväosaisten hyvä kohtelu, mutta samanaikaisesti on unohdettu heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, tulonsiirrot on jätetty lähes entiselle tasolle ja verotuksessa esimerkiksi ruoan arvonlisäveroa ei ole alennettu, vaikka olisi ollut sosiaalisesti kaikkein perustelluimpaa toteuttaa verotuksen uudistaminen sen avulla. Ahon hallitus teki aikanaan päätöksen, että ruoan arvonlisävero alennetaan 12 prosenttiin, mutta Lipposen hallitus heti ensi töikseen tuon päätöksen kumosi eikä ole köyhienkään ruokalaskua halunnut alentaa, vaan verotusta on alennettu hyvätuloisten tuloverotusta keventämällä. (Ed. Elo: Miksei Ahon hallitus hoitanut sitä?) — Ed. Elo, te olette tukenut tätä politiikkaa, ettekä ole vaatinut ruoan arvonlisäveron alentamista, vaikka te olisitte voinut sen tehdä hallituspuolueen vankkana tukijana. (Ed. Elo: Aion vaatia seuraavassa vaiheessa!)

Arvoisa puhemies! Tämä on se tilanne, missä nyt ollaan, ja kun katsotaan eteenpäin, niin tiedämme, että edessä on autoverotuksen väistämätön jonkinasteinen alentaminen, ehkä merkittäväkin alentaminen, ja toisaalta alkoholiverotuksen merkittävä aleneminen, joihin molempiin meitä Euroopan unioni käytännössä pakottaa, ei säädöksillä suoraan, tai osittain suoraan säädöksilläkin, mutta erityisesti siten, että alkoholin osalta tuontirajoitukset on poistettava käytännössä kokonaan vuonna 2004. Tuo vuosi 2004 tulee nyt olemaan myös se vuosi, jolloin Euroopan unioni laajenee ja muun muassa Baltian maat tulevat unionin jäseniksi.

Alkoholikysymyksen osalta vuosi 2004 tulee olemaan todella radikaali vuosi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kun joudumme tuontirajat poistamaan tai nostamaan ne niin korkealle, että niillä ei ole käytännössä merkitystä, samanaikaisesti myös Viro tulee Euroopan unioniin ja Virossa alkoholin hinta on likipitäen puolet Suomen hintatasosta. Näiden yhteisvaikutus on järisyttävän suuri monella eri tavalla. (Ed. Korkeaoja: Aivan!) Aivan väistämättä tästä 60 kilometrin päässä olevalla alueella käynti alkoholinhakumatkoilla tulee järjestäytyneesti ja järjestäytymättömästi lisääntymään erittäin voimakkaasti. Se merkitsee ainakin Etelä-Suomessa, ehkä koko maassakin, kulutuksen voimakasta kasvua, ostoeurot menevät Viroon, verot menevät Viroon, kulutus tapahtuu Suomessa, kulutuksen aiheuttamat haitat tulevat suomalaisten veronmaksajien, vakuutusyhtiöiden, kuntien, valtion ja kotitalouksien maksettaviksi, eli Suomen kansantalous tulee saamaan siitä suuren laskun. Suurena kohderyhmänä tulevat valitettavasti varmasti olemaan myös lapset ja nuoret, joiden osalta koko elämä on silloin kysymyksessä. Tähän kysymykseen alkoholiverotuksen ja alkoholipolitiikan osalta hallitus ei ole vielä näköjään tehnyt yhtään mitään, vaan jättänyt sen tulevan hallituksen syliin. Siinä on todella iso kysymys, kansanterveydellinen kysymys, sosiaalinen kysymys ja taloudellinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Nämä tekijät johtavat myös siihen, että verotulojen kehitys johtaa talouden kiristymiseen, jolloin jälleen ollaan siinä tilanteessa, että jos nykyinen kylmä talouspolitiikka jatkuu, niin tulonsiirrot ja julkiset palvelut heikkenevät ja näin ollen olemme siinä kierteessä, missä nyt jo köyhä kansa on yhä syvemmällä. Paras keino edes jonkin verran torjua näkyvissä olevia vaikeuksia on työllisyyteen panostaminen, ja sitä hallitus ei ole tehnyt. Se on laiminlyönyt erittäin vakavalla tavalla työllisyyden hoidon tässä maassa, ja mitään parannusta ei näy nytkään. Lapsiperheistä meillä on valtavan suuri osa köyhyydessä, tuloerot ovat räjähtäneet käsiin viime aikoina.

Nyt tarvitaan suunnan muutosta politiikkaan. Me tarvitsemme tiukkaa talouspolitiikkaa, mutta tiukkuus ei ole sama kuin epäoikeudenmukaisuus. Nyt on harjoitettu tiukkaa ja epäoikeudenmukaista talous- ja veropolitiikkaa. Siihen on tehtävä muutos.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kun eilen ei ollut tilaisuutta muuta kuin vastauspuheenvuoroihin, lyhyisiin sellaisiin, niin haluan ihan muutamalla sanalla kommentoida valtiovarainministeri Niinistön ärhentelyä — kutsuisin sitä ärhentelyksi — täällä eduskunnassa ja sitä, että hän erityisesti sosialidemokraatteja moitti siitä, että me olisimme jotenkin edesvastuuttomia pyrkiessämme nyt parantamaan hallituksen budjettiesitystä. Minun mielestäni tällainen ärhentely on sinänsä oikeutettua, valtiovarainministerillä on oikeus siihen, mutta se ei ole perusteltua.

Puhemies! Sitä enemmänkin ihmettelen sitä, että valtiosihteeri Sailas on voimakkaasti julkisuudessa arvostellut eduskunnan toimenpiteitä. Minun mielestäni valtiosihteeri Sailaksella hallituksen virkamiehenä ei tällaista oikeutta ole kuin esimerkiksi ministeri Niinistöllä, joka on budjetin valmistelija. Hänellähän saa olla tietysti mielipide niistä muutoksista, joita eduskunta tekee.

Puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa jo korostettu sitä epävarmaa tilannetta, missä me nyt olemme hyväksymässä tämän budjetin. Eilen viimeksi Saksassa alennettiin ensi vuoden talouskasvuennustetta 1,4 prosentista vaatimattomaan 1 prosenttiin. Kun me tiedämme, että Saksa on Euroopan unionin suurin talousmahti, niin sillä epäilemättä on vaikutusta myöskin Suomen tulevaan talouskehitykseen. Kun kaiken lisäksi erityisen suuren epävarmuuden tällä hetkellä maailman talousmarkkinoilla aiheuttaa Yhdysvaltojen kansatalouden jatkuva velkaantuminen ja myöskin yksityistalouksien velkaantuminen, niin tämä on todella suuri kysymysmerkki. Eli Yhdysvaltojen talous aiheuttaa suuren kysymysmerkin koko maailmantalouden kehitykselle, ja niin kuin me näemme, niin sinänsä välttämätön dollarin heikentyminen on tapahtumassa aika kovaa vauhtia. Voi vain käydä niin, että kun samanaikaisesti dollari heikkenee ja euro vahvistuu, niin sillä on erittäin kielteisiä vaikutuksia myöskin Euroopan viennille yleensä ja erityisesti Suomelle.

Puhemies! Voidaan sanoa, että Suomen talous kokonaisuutena on 7—8 viime vuoden aikana kehittynyt varsin hyvin. Talouskasvu on keskimäärin ottaen ollut viimeistä paria vuotta lukuun ottamatta oikein hyvä, mutta kun täällä esimerkiksi entinen ministeri, kansanedustaja Kankaanniemi kertoi, että bruttokansantuote olisi kaksinkertaistunut tästä vuodesta 94 lähtien, se nyt ei ihan pidä paikkaansa. Mutta bruttokansantuote on kyllä lisääntynyt 550 miljardista markasta 95 vuoden alusta nyt runsaaseen 800 miljardiin markkaan.

Se on iso muutos, ja voidaankin esittää tietysti kysymys siitä, miten sitten kansantaloudessa nämä rahat ovat jakautuneet. Tässä suhteessa, puhemies, ei ole uutta se — olen aikaisemminkin esittänyt kritiikkini sen suhteen — miten tämä uusi kansantuotteen lisäys on jakaantunut. Se on jakaantunut todella epätasa-arvoisesti sekä alueellisesti että myöskin eri ihmisryhmien välillä. Eriarvoisuus on lisääntynyt, kun katsotaan esimerkiksi, niin kuin tässä eräs vertailu oli, mitä suomalaisten yritysjohtajien palkat ovat nousseet kymmenen viime vuoden aikana. Ne ovat nousseet 250 prosenttia. Palkansaajien nettoansiot samana aikana ovat nousseet 15 prosenttia. Kun samanaikaisesti voidaan todeta, että suhteellinen köyhyys on lisääntynyt, niin todella tulevalla eduskunnalla on aikamoinen haaste edessään, miten uudelleen jaetaan sitä jaettavissa olevaa kakkua.

Puhemies! Täällä on jo monta kertaa todettu, että työttömyys on kaikkein suurin haaste niin tälle eduskunnalle kuin varsinkin seuraavalle eduskunnalle. Laaja työttömyys, niin kuin me tiedämme, mukaan lukien koulutuksessa olevat ja työttömyyseläkkeellä olevat, on 475 000 ihmistä, ja yli 600 000 ihmistä kokee vuosittain työttömyyden kiron.

Puhemies! Olen ennenkin täällä monta kertaa esittänyt sen kysymyksen, pitääkö meidän asettaa vastakkain velanmaksu ja tiukka talouspolitiikka ja toisaalta työllisyys. Henkilökohtaisesti olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tällä tiukalla talouspolitiikalla, kun meidän julkisen talouden ylijäämämme on keskimäärin ottaen 5 prosenttia korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin, on oma vaikutuksensa ollut meidän kysyntäämme ja sitä kautta erityisesti palvelualojen työllisyyteen. Työttömyys ei ole sillä tavalla poistunut kuin me olisimme toivoneet. Se, mitä on säästetty velkojen koroissa, on valitettavasti minun käsitykseni mukaan menetetty työttömyysmenoina. Me tiedämme työttömyyden suuren hinnan. Lipposen kahden hallituksen aikana lasketaan työttömyyden maksaneen noin 300 miljardia markkaa ja edelleen vuositasolla noin 30 miljardia markkaa. Kyllä siitä saadaan aika paljon näitä velan korkomenojakin vähentää. (Ed. Korkeaoja: Tarvitsisi vissiin muuttaa hallituspohjaa!) — Puhemies! Ed. Korkeaoja saa sitten aikanaan varmaan puheenvuoron.

Aion työllisyyden osalta, työministeriön osalta, palata tarkemmin niin sanottuihin kannustinloukkuihin, joita täällä erityisesti ed. Zyskowicz ja eilen viimeksi ed. Sarkomaa kovasti puolustivat. Haluan vain ihmetellä sitä, että kun nämä kannustinloukut sitten kokoomuksen mukaan ovat olleet erinomaisen hyviä tuloksiltaan, niin ne toivat 30 000 ihmistä työmarkkinoille tämän selvityksen mukaan, johon ed. Zyskowicz on viitannut, ja se tarkoittaa, että näin kävi tilanteessa, jossa meillä oli jo 0,5 miljoonaa työtöntä. Mikä järki siinä oli, kun samanaikaisesti nämä kannustinloukut, joissa siis ansiotulovähennys, toimeentulotuen heikentäminen ja myöskin lasten päivähoitomaksujen nostaminen pieni- ja keskituloisilta, laskeminen suurituloisten osalta johtivat suoranaisiin köyhyysloukkuihin? Palaan tähän yksityiskohtaisemmin, niin kuin sanoin, työministeriön pääluokan kohdalla.

Puhemies! Elinkeinoelämän tutkimuslaitos moitti viime viikolla valtion ensi vuoden budjettia kireäksi finanssipoliittiselta osalta. Minun mielestäni tämä väite on väärä. Valtion budjetista ei sinänsä voi sanoa, että se on kireä finanssipolitiikan osalta. Sen sijaan se, mikä pitää Suomen julkisen talouden ylijäämän reilusti EU-keskitason yläpuolella, siis 5 prosentissa, on meidän työeläkemaksumme. Toivon, että joskus eduskunta voisi todella käydä läpinäkyvän keskustelun siitä, miten meillä määräytyvät nämä ja se, että meillä on 3 prosentin ylijäämä jatkuvasti TEL-rahastoissa, ja mikä merkitys esimerkiksi sillä on ostovoimaan ja työllisyyteen. Onko siinäkin se, että se osa, joka nyt sitten työeläkerahastojen ylimääräisenä maksuna vuosittain maksetaan ja ylijäämänä maksetaan, se on pois talouskasvusta ja sitä kautta se taas heikentää tulevaisuudessa eläkkeiden ostovoimaa ja nimenomaan meidän kykyämme maksaa tulevia eläkkeitä?

Minun mielestäni, puhemies, meidän pitäisi jossain vaiheessa käydä tämä keskustelu ja todella perusteellinen keskustelu siitä, koska työeläkerahastoissa on muuten saman verran rahaa kuin Suomen valtiolla on velkaa, yli 300 miljardia markkaa tällä hetkellä.

Puhemies! Verouudistukseen me ehdimme monta kertaa vielä palata, mutta kun täällä on erityisesti ollut esillä väite siitä, että suurituloisten tuloveroasteikosta ylintä prosenttia pitäisi alentaa, niin muistutan vain siitä, että tilastojen mukaan tämä ylin veroprosentti on alentunut vuodesta 88, jolloin se oli 51 prosenttia, siis valtionverotuksessa, (Puhemies koputtaa) 36 prosenttiin tänä vuonna. Eli siis 15 prosenttia on jo alentunut valtion tuloveroasteikon (Puhemies koputtaa) korkein prosentti.

Siinä mielessä, puhemies, minun mielestäni tämä on aivan kohtuuton vaatimus ollut, kun samanaikaisesti, puhemies — totean vain lopuksi sen — pieni- ja keskituloisten verotuksen helpottamista on käytetty mantrana, mutta todellisuudessa kuitenkin suurimmat verohelpotukset nettotuloina ovat tulleet tuollaisen 300 000—500 000 markan tuloihin.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme on Lipposen hallitusten testamentti, testamentti, jonka perusteella me kaikki kansanedustajat joudumme vastaamaan kysyttäessä, mitä menneinä vuosina on tehty, ja kysyttäessä, mitä aiotaan tulevaisuudessa tehdä. Luvut ja sanat kertovat totuuden siitä, millä kurssilla tulevaisuuttamme reivataan.

Koko syksyn eräs hallituspuolueiden kansanedustajien päällimmäisiä huolenaiheita on ollut se, mitä keskusta ja mitä oppositio vaihtoehtoisesti esittävät. Kun näin on ollut, voisi olettaa, että asiat ovat vähintäänkin kohtuullisella tolalla, sikäli kuin näissä vaatimuksissa on oltu tosissaan. On jäänyt väkisinkin kysymään — ja asia sai vain vahvistusta eilen käydyn keskustelun jälkeen — onko alkuperäinen ajatus ollutkin johdattaa keskustelu pois yhteiskunnassamme olevista todellisista ongelmista vai onko todellinen tavoite ollut kenties vielä jossakin muualla. Onhan varsinkin kokoomuksessa kunnostauduttu näitten keskustan esitysten peräämisessä sen sijaan, että esimerkiksi olisimme kuulleet kokoomuksen työllisyyspoliittisia linjauksia ja heidän tahtonsa siitä, mihin pitäisi mennä. Aika näyttää, miten äänestäjät tulevat tämän keskustelun arvioimaan semminkin, kun kyllä ihmiset omassa arjessaan ja todellisuudessaan tietävät, mitä heille kuuluu, miten heillä niin henkisesti kuin taloudellisestikin menee.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme on siis Lipposen hallitusten kahdeksan vuotta ja sen kahdeksan vuoden arviointi. Talouden epävakauden tunnustaen ja realiteetitkin hyväksyen jää väkisinkin lukuisa joukko kysymyksiä, joihin vastaaminen ja ongelmiin tarttuminen jää seuraavan vaalikauden vastuullisille henkilöille. Kriisiytyvä kunnallistalous, ihmisten arkipäiväiseen toimeentuloon liittyvät vaikeudet tai työttömyyden kasvamisen uhka ovat saaneet väistyä hallituksessa valtaa pitävien muiden olemassa olevien missioiden alla. Hallituspuolueiden kansanedustajat kyllä näyttävät tunnistavan ongelmat, mutta nämä puheet eivät ole ulottuneet päätöksiksi asti.

Kansanedustajien puheiden sävy on toki muuttunut, kun muistaa, että varsinkin kokoomuksen edustajien joukossa vielä vuosi sitten mielellään puhuttiin supertriplasta, jolloin valtionvelka väheni, palvelut paranivat ja verot kevenivät. Näitä puheita emme ole onneksi tänä syksynä enää kuulleet. Syyt tiedämme ja tunnemme. Tähän kun liittää vielä sen, että asioita vastakkain laittaen voi löytää sellaisenkin näkökulman, että velan lyhennyksiin on päästy likipitäen sen verran kuin valtion omaisuutta on myyty, veronkevennykset on rahoitettu siirtämällä ikävien päätösten tekeminen kunnille veronkorotusten ja lisälainanoton kautta, niin puheet supertriplasta ovat todella menettäneet vuoden aikana pohjansa.

Hallitus vannoo edelleenkin erilaisten työryhmien kaikkivoimaisuuteen, viestiin, josta historia kertoo, mitä on käytännössä tapahtunut. Edellisiin vaaleihin valmistauduttiin vannomalla ministeri Backmanin kunnallistaloutta ja kunnallisia tehtäviä selvittävän työryhmän nimiin. Mitä tapahtui: tunnustettiin ja tunnistettiin rahoitusvaje käytännössä ryhtymättä toimenpiteisiin. Sitten vannottiin selvitysmies Pekkarisen nimiin. Saatiin selvitys; mitään todellista, kunnallistalouteen pysyvästi vaikuttavaa ei ole tapahtunut.

Yhteen merkittävään kuntien vastuulla olevaan palvelutuotannon haaraan, terveydenhuoltoon, odotettiin Kansallisen terveysprojektin tuovan parannuksia ja korjauksia. Parhaiden asiantuntijavoimien toimesta, mitä tästä maasta löytyy, käytettiin runsaasti aikaa työhön, jota me jopa oppositiossa odotimme ja jonka lopputulemaan uskoimme niin, että jotain myös käytännössä tapahtuisi, vakuutettiinhan tätä aivan pääministerin suulla asti. Käsittelyssämme oleva budjetti kertoo vesitetyn vastauksen siitä, missä todellisuudessa mennään.

Työllisyyden parantamisen osalta pääministeri on asettanut työryhmän, jolta odotetaan vielä vaalien alla pureutumista ongelmakenttään, jonka purkaminen on niitä ainoita keinoja, joilla tulevaisuudestamme voimme hyvinvointiyhteiskuntaa säilyttäen selvitä. On luonnollisestikin hyvä asia ja päätöksentekijöiden kannalta välttämätöntä, että asioita selvitetään, työryhmiä asetetaan. Kovin luotettavaa kuvaa meistä päättäjistä ei kuitenkaan kerro menneisyys siitä, miten näiden työryhmien tuloksiin on käytännössä suhtauduttu.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme oleva budjetti jättää useita suuria kysymyksiä varsinkin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osalta tulevan eduskunnan ja tulevan hallituksen vastuulle. Meillä ei ole pulaa tutkimustiedosta lapsiperheiden taloudelliseen tilaan liittyen tai minimiäitiyspäivärahan perustuslainmukaisuuden rajan koettelemisesta tai rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden vaikutuksista yhteiskuntaamme monilla eri tavoilla. Eikä sosiaali- ja terveysvaliokuntaakaan ole voinut kuluvan syksyn aikana kuin kiittää siitä aktiivisuudesta, jolla lausumien kautta on pyritty asioiden tulevaan tilaan vaikuttamaan. Käytännön toteutus on jatkossa vastuussa olevien päättäjien harteilla.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunta aloittaa mietintönsä toteamalla: "Valtion talousarvioesitys on laadittu kansainvälisestä taloudesta johtuvan epävarmuuden vallitessa. Kansainvälisen talouden ja euroalueen oletetaan kuitenkin kehittyvän suotuisasti vuonna 2003, vaikka riskit ovat edelleen huomattavat. Talouspolitiikan päätavoitteeksi esityksessä on asetettu työllisyyden parantaminen."

Tässä on huikea näköala tulevaisuuteen. On totta, että kansainvälisen talouden epävarmuus jatkuu, mutta kuinka kansallisesti sitten tuo talousarvioesitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö vastaavat tuohon haasteeseen työllisyyden parantamisesta? Päällisin puolin katsoen näyttää siltä, että siihen ei kuitenkaan ole kajottu tavalla, joka parantaisi työllisyyttä, vaan edelleenkin hallitus ja valtiovarainvaliokunta ovat lähteneet ajatuksesta, että talouden kasvu on ollut se tekijä, joka on parantanut työllisyyttä, mutta näin tilanteen muuttuessa tämä elementti ei ole enää käytettävissä.

Kaiken kaikkiaan tilastot kertovat, että laaja työttömyys on kaikkiaan noin 456 000 henkeä ja erityisesti alueelliset työttömyyserot ovat olleet kasvamassa. Muuttoliike on jatkunut hyvinkin voimakkaana, ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömien osalta syrjäytymiskehitys on ollut ilmeistä. Myöskään tämä budjettiesitys ja valiokunnan mietintö eivät ota kantaa alueellisen kehityksen tasapainottamiseen, yrittäjien lukumäärän kääntämiseksi kasvuun eivätkä myöskään siihen ongelmaan, jota lapsiperheet vähävaraisuuden tai jopa köyhyyden kautta kärsivät.

Toki, jos alueellisesti tarkastellaan Itä-Suomen ja oman maakuntani Etelä-Savon kannalta, niin erityisesti valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto ja maatalousjaosto ovat kuitenkin pyrkineet tekemään myönteistä työtä. Sieltä on löydettävissä esimerkiksi täällä jo parjattujen liikennehankkeiden osalta hyviä linjanvetoja: Varkaus—Joroinen välin parantaminen Valtatiellä 5, Lahti—Heinola välin parantaminen yhtä lailla. Nämä tukevat Itä-Suomen liikenteellisen aseman parantamista ja ovat myöskin aluepolitiikan kannalta hyvin myönteisiä asioita. Lisäksi ilolla voin panna merkille sen, että liikennejaosto on ottanut merkittävän kannan lentoliikenteen tukemisen puolelta: Silloin, kun yritystoiminta ja elinkeinoelämä vaativat, myöskin vähäliikenteiset lentovuorot on pidettävä vaikka tuen avulla käytössä.

Yhtä lailla liikennejaosto kiirehti Savonlinnan liikenneratkaisujen aikaansaamista, jotka hankkeet sinänsä ovat olleet vireillä hyvin kauan. Kaakkois-Suomen tiepiirin eläkkeelle jäävä tiejohtaja on tänään Kaakkois- ja Etelä-Savon kansanedustajien vieraana täällä, ja hän lehtihaastattelussaan eläkkeelle siirtyessään totesi, että on kansallinen häpeä, että Savonlinnan liikennejärjestelyjä ei ole saatu hoidettua kuntoon, mutta toivottavasti, ja niin uskon, ne ovat seuraavan hallituksen liikennehankkeita koskevassa hankekorissa ja sitä kautta vähintään ja viimeistään vuonna 2004 nuo hankkeet pääsevät liikkeelle.

Lisäksi myöskin maatalousjaoston osalta on syytä kiittää maatalousjaostoa siitä, että valtakunnallinen metsämuseo Lusto saa lisärahoitusta koneellisen metsänkorjuun esittelyhallin rakentamiseen ja sitä kautta sitten tuo hanke pääsee käyntiin ensi vuoden aikana.

Rouva puhemies! Suuria kysymyksiä mielestäni täällä ovat oikeastaan kaksikin kysymystä, joita voin tarkastella lähemmin: kuntatalous ja aluekehitys.

Kuntatalouden osalta ovat sekä hallintovaliokunta että perustuslakivaliokunta todenneet, että on tultu sille rajalle, että on arvioitava se, mikä on yksittäisen kunnan kyky vastata peruspalvelujen tuottamisesta lain edellyttämällä tavalla. Ensi vuonna kuntatalous muuttuu alijäämäiseksi, vuosikatteesta häviää noin puolet, 93 kuntaa korottaa veroprosenttia. Kaiken kaikkiaan täällä on kuvattu valtion toimenpiteitä myönteiseksi kuntataloudelle, kun valtion rahoitustuki kunnille paranee 126 miljoonaa euroa, mutta tarkastelussa jätetään vaille huomiota se, että tehtävät lisääntyvät, kustannustaso nousee ja veromenetykset aiheuttavat sen, että kaiken kaikkiaan kuntatalous on hyvin ongelmallisessa tilanteessa. Suurin ongelma minusta on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta valtio on vetäytynyt vastuussa; ensi vuodenkin jälkeen valtionosuus on vain noin 27 prosenttia, kun sen tulisi olla lähes puolet. Opetus- ja sivistystoimen puolella tuo prosentti on 57 prosenttia, ja siksi on välttämätöntä, että me takaamme kunnille vakaan tulopohjan ja teemme valtionosuusuudistuksen ja tuomme lisärahoitusta sinne. Minusta tuo valiokunnan mietinnössä todettu, että harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia ollaan lisäämässä, ei välttämättä riitä, vaan välttämätöntä olisi ollut se, että tuo indeksitarkistusten puolitus olisi poistettu ja kustannustasoa vastaavasti valtionosuudet olisivat lisääntyneet jo ensi vuonna.

Rouva puhemies! Aluepolitiikan osalta tavoitteena tulee olla tasapainoinen aluepolitiikka, joka tukee alueellista kasvua ja kilpailukykyä. Tässä budjetissa tämä näkökulma ei näy, vaikka uusi aluekehityslaki on tulossa voimaan. Siksi me tarvitsemme uuden linjanvedon aluepolitiikkaan. Kansallista aluepolitiikkaa on tehostettava. Sinne on saatava kannustimet yritystoimintaan, sinne on tuotava elementit, joilla työllistämisen kynnystä alennetaan, joilla helpotetaan välittömiä työvoimakustannuksia ja sitä kautta saadaan myöskin nämä heikosti kehittyneet alueet tasapainoiseen kehitykseen muun maan kanssa. Tämä on minusta seuraavan hallitusohjelman keskeinen kysymys, ja, rouva puhemies, siitä keskusta tulee varmasti pitämään kiinni.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Paavo Lipponen myönsi eilen vuosien jahkailujen jälkeen, että hallitus on epäonnistunut tavoitteessaan puolittaa työttömyys. Oppositio on muistuttanut asiasta koko ajan, mutta sille on aina viitattu kintaalla. Mielenkiintoista tuossa pääministerin tunnustuksessa on se, että koko laajaa hallituspohjaa on perusteltu juuri työttömyyden puolittamisella. Eväät on siis syöty.

Hallitus on keskittynyt omassa politiikassaan tukemaan verohelpotusten kautta yhteiskunnassa muutoinkin parhaiten pärjääviä. Perusteluna on käytetty, että hyvätuloiset poistuvat maasta, jos veroja ei saa alemmas. Samalla on kuitenkin unohdettu ne sadattuhannet ihmiset, jotka elävät tämän päivän todellisessa niukkuudessa. Tuohon ryhmään kuuluvat erityisesti viime vuosikymmenen talouslaman vuoksi ylivelkaantuneet, työttömät tai pienemmillä tuloilla elävät ihmiset. Hyvin usein tämä koskettaa myös oman elämänsä itsenäistä taivalta aloittavia nuoria ja lapsiperheitä.

Mielenkiintoista on ollut kuulla täällä eduskunnassa kokoomuksen edustajien puheenvuoroja, joissa todistellaan, että työvoima loppuu. Väkisin tulee mieleen kysymys, tässäkö on se syy, että hallitus ei ole pystynyt voimakkaampiin toimiin työttömyyden vähentämiseksi. Mitähän tästä ajattelevat ne sadattuhannet työttömät, jotka huomaavat olevansa vain odotuspetillä olevaa reserviä?

Valtion ensi vuoden talousarvio noudattelee pitkälle samaa linjaa kuin näinä muinakin vuosina. Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen veron nostaminen heikentää jälleen tuhansien suomalaisten järjestöjen mahdollisuuksia hoitaa monia tärkeitä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä. Nykyisen hallituksen piti olla ohjelmansa mukaan sosiaalisesti eheän Suomen hallitus. Mitenkähän tämä järjestökentän kurittaminen istuu tuohon tavoitteeseen?

Erityisesti kokoomuslaista valtiovarainministeriä Sauli Niinistöä näyttää sapettavan eduskunnan budjettivalta, jonka kautta muutama tiehanke palautetaan jälleen ensi vuoden talousarvioon jo aiempien linjausten mukaisesti. Valtiovarainministerinkin on turha syyttää valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajaa joululahjojen järjestämisestä talousarvioon. Esimerkiksi Joroinen—Varkaus-osuus Valtatie 5:llä on valtakunnallinen hanke, jolla on eduskunnan tuki takanaan. Toki valtiovarainvaliokunnalle ja erityisesti sen liikennejaokselle kuuluu kiitos siitä, että siellä kyettiin laittamaan maamme logistiikan kannalta tärkeitä liikennehankkeita työn alle.

Tulevaisuuden ja erityisesti aluepolitiikan kannalta on maassamme välttämätöntä, että tietoliikenteen laajakaistatasoiset yhteydet saadaan ulottumaan jokaiseen kotitalouteen. Ruotsi on oivaltanut tämän asian, päinvastoin kuin Suomi, joten seuraavan hallituksen on otettava tietoyhteiskunnan edistäminen tosissaan ja edistettävä nopeiden tietoliikenneyhteyksien ulottamista kaikkien suomalaisten saatavaksi. Kysymys on saman tyyppisestä asiasta kuin aikoinaan sähkö- ja puhelinyhteyksien saattamisesta kaikille kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Verotuksessa pettymyksen tuottaa erityisesti se, että vieläkään elintarvikkeiden arvonlisävero ei alene nykyisestä 17 prosentista, vaikka eduskunta päätti asiasta yksimielisesti jo EU-liittymissopimuksen yhteydessä. Tämäkin asia tulee ottaa keskeisesti esille heti maaliskuussa hallitusneuvottelujen yhteydessä.

Kuntatalouden ongelmat eivät ratkea ensi vuodelle tulevien pienten rukkaustenkaan jälkeen. Kuntien tulopohja on näivetetty vuosien saatossa niin, että kunnat ovat olleet pakotettuja nostamaan kunnallisia verojaan ja toisaalta palveluita on jouduttu tinkimään. Tämä on näkynyt varsinkin erikoissairaanhoidon parissa pidentyneinä leikkausjonoina. On selvää, että nykyinen kuntatalouden malli on tullut tiensä päähän. Valtio ei voi enää vähentää kuntien rahoitusosuutta ja samalla lisätä niiden lakisääteisiä tehtäviä.

Kansalaisten pahoinvointi on lisääntynyt pitkäaikaisen työttömyyden ja siitä johtuvan muuttoliikkeen johdosta. Siksi näinä vuosina olisi tarvittu todellista aluepolitiikkaa, jolla olisi tuettu maakuntien työllisyyttä ja elinkeinojen kehittymistä. Erityisen omituista on se, että vuorineuvos Yrjö Niskasen johtaman Itä-Suomi-työryhmän esitykset saivat jäädä maatumaan paikoilleen, vaikka itse pääministeri asetti kyseisen ryhmän toimeensa. Nyt hallituskauden loppumetreillä viedään eteenpäin muutaman pohjoisen ja saaristokunnan osalta työnantajien työllistämisestä johtuvien sivukulujen alentamista. Hyvä niin, mutta näillä toimenpiteillä ei vielä saavuteta niitä todellisia muutoksia, mitä maamme työllisyyden parantamiseksi tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvio pitää sisällään paljon hyviä asioita, mutta liian paljon myös puutteita ja pettymyksiä. Esimerkiksi Vesannon homevaurioiden vuoksi korjattavana olevan sairaalan valtionosuus on vieläkin avoin. Mutta ehkä näin joulun alla voi kuitenkin toivoa, että uusi vuosi tuo tullessaan myös toivoa paremmasta, erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus ja sen takana olevat puolueet jättävät uudelle eduskunnalle ja tulevalle hallitukselle perinnöksi huolestuttavan epätasa-arvoisen Suomen. Lipposen hallitus olisi voinut vahvan talouskasvun turvin harjoittaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoisempaa ja työllistävämpää politiikkaa, mutta laajalta hallitusrintamalta on puuttunut siihen yhteistä tahtoa. Toimintalinjaksi onkin jäänyt markkinavoimia myötäilevä hallinnointi selvityksineen, komiteoineen ja työryhmineen. Paljon puhetta ja vähän villoja.

Vaalikauden viimeinen budjetti ei valitettavasti tuo muutosta menoon. Kuitenkaan koskaan Suomen lähihistoriassa eivät tulo- ja varallisuuserot ole revähtäneet samalla vauhdilla tai lapsiperheet köyhtyneet suhteellisesti samalla tavalla tai maan sisäinen muuttoliike ollut yhtä rajua ja valikoivaa kuin kahden viimeisen vaalikauden aikana. Tästä todistavat yhtäpitävästi monet viime kuukausina ja viikkoina julkaistut tutkimukset ja selvitykset, esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuore raportti.

Joitakin viikkoja sitten valmistunut Stakesin tutkimus, jota täällä keskustelussa moneen kertaan on lainattu, viestitti kiistattomasti, että lapsiperheiden asema on heikentynyt dramaattisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Köyhien lapsiperheiden määrä on kaksinkertaistunut. 150 000 köyhäksi laskettavaa lapsiperhettä ja 118 000 lasta perheissä, jotka ovat toimeentulotuen varassa, ovat häkellyttäviä ja samalla häpeällisiä tunnuslukuja hyvinvointivaltiossa. Samassa Stakesin tutkimuksessa viitattiin myös lapsiperheiden henkiseen ahdinkoon, jota ylläpitää epävarmuus työstä. Parantuneenkin työllisyyden takana on pääosin pirstaloitunutta työtä, pätkätöitä, ja työttömyyttä on niin ikään piilotettu koulutuksen ja kurssituksen avulla, eli todelliset tulokset ovat tilastoituja huomattavasti laihempia. Jos lapsiperheillä menisi niin hyvin kuin hallitus yrittää viestittää, sen olettaisi näkyvän esimerkiksi syntyvyydessä. Todellisuushan on aivan toinen. Perhepoliittisten tukien leikkaukset, pätkätyöt ja epätasainen aluekehitys yhdessä voimakkaan muuttoliikkeen ja korkeiden asumiskustannusten kanssa eivät ainakaan ole rohkaisseet hankkimaan lisää lapsia.

Joitakin viikkoja sitten oli julkisuudessa myös kattava selvitys muuttoliikkeen seurauksista alueiden väestörakenteeseen ja maakuntien väestökehitykseen. Viimeistään näiden viestien luulisi herättävän elinvoimaisen ja ehyen Suomen tulevaisuudesta huolta kantavat päättäjät. Valikoiva muuttoliike onkin murskannut terveen väestörakenteen jo yli puolessa Suomen maakunnista. Niiden väestö ei enää uusiudu. Luonnollinen väestönkasvu on pysähtynyt tai kääntynyt jyrkkään laskuun. Vastaavasti muuttoliike on keskittänyt Suomen hedelmällisessä iässä olevan väestön yhteen lääniin, Uudellemaalle. Maan luonnollisesta väestönkasvusta eli syntyvyyden enemmyydestä jo 80 prosenttia sijoittuu Uudellemaalle, eritoten Pääkaupunkiseudulle. Näin pahasti vinoutunutta väestörakennetta tuskin tapaa yhdestäkään toisesta EU-maasta. Seuraukset tulevat olemaan aluerakenteen kannalta dramaattisia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Väestöllisesti Suomi käpertyy muutamiin harvoihin väestökeskuksiin.

Markkinaehtoista aluekehitystä on puolusteltu sen suotuisalla vaikutuksella talouskasvuun ja sitä kautta työllisyyteen. Tulokset ovat tältäkin osin hyvin kyseenalaiset. Tosiasiallinen laaja työttömyys on edelleen lähes 500 000. Muuttotappiokunnissakaan se ei ole laskenut oleellisesti, vaikka kymmeniätuhansia parhaassa työiässä olevia nuoria on muuttanut sieltä pois. Tuore tutkimus kertoo, että muuttoliike ei ole oikea lääke poistamaan työttömyyseroja. Tosiasiassa se vain kiihdyttää työttömyyseroja maan eri osien kesken. Samalla, kun muuttotappioalueiden terve väestörakenne murtuu ja menettää uusiutumiskykynsä, valikoiva muuttoliike murtaa niiden elinkeinoelämän ja näin muuttoliike ruokkii ilmiönä itseään kiihtyvällä vauhdilla. Syödään koko ajan tulevaisuuden eväitä.

Olisikin aika selvittää perusteellisesti aluerakennetta rusikoivan muuttoliikkeen todelliset yhteiskunnalliset kustannukset eikä tyytyä toistelemaan vanhoja fraaseja. Lähtöpäässähän se jättää vajaakäytölle tai tyhjän päälle runsaasti rakennettua infrastruktuuria. Tulopäässä vaikutukset ovat päinvastaiset, eivätkä voimavarat tahdo riittää tyydyttämään nopeasti kasvavan väestön tarpeita. Seurauksena on korkea inflaatio, työvoimakapeikkoja ja paljon tyytymättömiä ihmisiä. Hallitumpi kehitys toisi helpotusta molemmissa päissä. Sekä ihmiset että yhdyskunnat voisivat paremmin. Seuraavan hallituksen ohjelmassa pääpaino onkin pantava työllisyyden ohella toisaalta perhepolitiikkaan ja toisaalta aluepolitiikkaan.

Tärkein kilpailukykytekijämme pitkällä aikavälillä on terve väestörakenne. Se on nyt uhattuna alueellisesti suurimmassa osassa Suomea. Hiukan myöhemmin näin on koko maassa. Tähänkin menoon on saatava muutos.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden talousarvion käsittely on nostanut jo esille tähän toimintaympäristöön ja sen muutokseen liittyviä tekijöitä. On erityisen huomionarvoista se, että pääministeri Lipposen johtama hallitus on voinut valmistella budjetin muutamana vuonna huomattavasti myönteisempien talousnäkymien varassa, kuin nyt tätä Lipposen viimeistä budjettia ollaan rakentamassa. Sanon näin, että viimeistä budjettia, ainakin nyt tällä erää viimeistä budjettia. Tässä mielessä tuntuu siltä, että tämä budjetin sisältö ei ole ottanut riittävästi huomioon niitä tekijöitä, jotka ovat selvästi nähtävissä tässä toimintaympäristössä. Se, että jos tätä peilaa meidän sisäiseen kehitykseemme ja nimenomaan valtiontalouteen ja valtion budjettiin tehtävinä johtopäätöksinä, oikeastaan kolme sellaista merkittävää asiaa otan esille:

Ensimmäinen on väestön ikääntyminen, joka merkitsee nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten väistämätöntä lisääntymistä.

Toinen ikääntymiseen liittyvä seuraustekijä on työikäisen väestön määrän aleneminen, mikä minusta aliarvioidaan nyt, kun katsotaan tulevien vuosien talouskehitystä. Meillähän on takana erittäin voimakkaan talouskasvun vuosia. Eilen muun muassa valtiovarainministeri Niinistö totesi, että me ehkä joudumme varautumaan tämmöisen heikomman talouskasvun lähiaikaan. Siihen on monia kansainvälisestä taloudesta johdettavia tekijöitä, mutta minusta liian vähälle huomiolle on jäänyt se, mitä merkitsee Suomelle se, että työikäinen väestö määrältään laskee. Nimittäin kuitenkin talouskasvukin rakentuu merkittävällä tavalla kansalaisten työpanoksen kautta. Tämä tulee olemaan erittäin suuri haaste jo seuraavalla hallituskaudella. Tämä asiana, tekijänä, olisi pitänyt olla vahvemmin huomioon otettuna myös jo ensi vuoden budjetissa.

Kolmas erittäin merkittävä tekijä, jota on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa lähestytty, on kansainvälinen verokilpailu, josta eilen saatiin kouriintuntuva osoitus. Minusta tähän kansainväliseen verokilpailuun liittyy nimenomaan se, että kun me havainnoimme Suomesta käsin tätä kansainvälistä verokilpailua, niin se vaikuttaa jopa meille poliittisille toimijoille jollakin tavalla abstraktilta, kunnes tulee eilisen kaltaisia päätöksiä, tässä tapauksessa koskettaen autoveroa, joka luo välittömän heijasteen sille, että autoverotuksen tuotot tulevat laskemaan, ihan samalla tavalla tulee laskemaan muitakin välillisiä veroja, alkoholivero, tupakkavero, jotka tulevat lähivuosina merkitsemään miljardien eurojen verotulojen menetystä. Samanaikaisesti on otettava huomioon se, että Euroopan unionin laajentumisesta on nyt viime viikolla päätetty: tulee kymmenen uutta jäsenmaata, jotka ovat kaikki alhaisen verotuksen ja alhaisen kustannustason jäsenmaita. Elikkä periaatteessa, kun runsaan vuoden kuluttua Euroopan unioni laajentuu, se merkitsee sitä, että me joudumme integroimaan nykyisiin jäsenmaihin sekä verotuksen että muutenkin palkkatason kustannustason osalta ihan toisen tyyppinen talousalue. Tämä väistämättä johtaa siihen, että ei automaattisesti näiden maiden verotusta nosteta nykyisten EU-maiden tasolle, vaan tämä sovitus tapahtuu jossakin välimaastossa. Näin ollen voidaan sanoa, että myös välittömien verojen osalta meillä on selvästi näköpiirissä aika, joka tulee ohentamaan valtion verotulopohjaa.

Täältä voi vetää nyt johtopäätöksen siihen, että hallitus tekee — sanon näin vahvasti — vaalibudjettia, jossa ei oteta huomioon vieläkään riittävästi sitä, mitä merkitsee se, että Suomea viedään näin korkean työttömyyden maana siihen tilanteeseen, jossa tämä EU:n laajentuminen kohdataan. Sanon näin vahvasti, arvoisa puhemies, että osittain on kysymys vastuuttomuudesta. Siis näitten voimakkaitten talouskasvun vuosien hukkaaminen kertoo siitä, kuinka lyhytnäköistä, kuinka heikosti ennakoidaan niitä selvästi näköpiirissä olevia haasteita.

Tämän vuoksi kiteytän oikeastaan neljä tekijää, jotka olisi pitänyt ottaa budjetin valmistelussa paremmin huomioon: Ensimmäisenä tämä työttömyys. Meidän olisi pitänyt pystyä toteuttamaan vihonviimein jo niitä rakenteellisia uudistuksia, joilla olisi luotu paremmin tilaa myös matalamman palkan työtehtävien toteuttamiselle. Toinen alue on lapsiperheiden aseman vahvistaminen. Vieläkään monista monista keskusteluista ja lupauksista huolimatta tällä alueella ei tapahdu oikeastaan mitään. Kolmas asia on yrittäjyyden heikkeneminen. Minusta on erityisen harmiteltavaa se, että vaikka paljon on puhuttu hallituksen Yrittäjyys-ohjelmasta, tosiasiallinen kehitys kulkee kuitenkin aivan toiseen suuntaan. Ja neljäs asia: alueelliset erot, jotka vain vahvistuvat. Minusta tässä on merkillepantavaa se, että ei vain kaupunki- ja maaseutualueiden välillä, mutta myös monien suomalaisten suurkaupunkien sisällä nämä alue-erot koko ajan vahvistuvat ja kärjistyvät.

Näiltä osin, arvoisa puhemies, olisin toivonut hallituksen budjettiesityksessä vahvempia linjauksia näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Näihin yksityiskohtaisiin korjausesityksiin palaan muutamien hallinnonalojen budjettikäsittelyssä.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Voisin aloittaa ja päättää oman puheenvuoroni sanomalla, että yhdyn kahteen edelliseen puheenvuoroon. Nimittäin itsekin olin ajatellut nostaa tässä palautekeskustelussa esille muutaman yhteiskunnallisesti merkittävän asiakokonaisuuden, joihin nykyinen hallitus ei ole halunnut puuttua tai ei ole kyennyt puuttumaan mutta jotka mielestäni ovat edelleen niin painavia, että niihin tulisi vakavasti ja nopeasti etsiä ratkaisuja. Toki on myönnettävä, että vastalauseessa näihin on onneksi puututtu, kun valtiovarainvaliokuntakaan ei ole sitten näihin isoihin asioihin kyennyt vastauksia löytämään.

Lipposen hallitukset ovat johtaneet Suomea nyt liki kahdeksan vuotta, ja molempien hallitusten keskeisenä tavoitteena on ollut työllisyyden parantaminen. Seitsemässä vuodessa Lipponen ja hänen hallituksensa ministerit eivät kuitenkaan ole juurikaan edistyneet tässä isossa tavoitteessa. Työttömyysasteen arvioidaan edelleen ensi vuonna olevan lähes sama, mikä se on tällä hetkellä, eli se lähentelee jo 10:tä prosenttia, ja vuotuiset työttömyydenhoitokustannukset ovat tavattoman korkealla. Ne ovat noin 8 miljardia euroa, mikä totta kai vaikuttaa sitten siihen, että ne ovat pois muusta, kun kokonaisbudjettia ajatellaan. Eivät edes nämä ylijäämävuodet tuoneet helpotusta hallitukselle, niin että hallitus olisi sinä aikana vähentänyt ratkaisevasti työttömyyttä. Tästä voi päätellä sen, että hallitus ei ole ollutkaan tämän tavoitteen saavuttamisessa vakavissaan. Tämä täytyisi tietenkin tiedostaa, kun käymme muutaman kuukauden kuluttua tuleviin vaaleihin. Nyt ajat ovat toisenlaiset, ja siksi tämä budjetti kertoo karua totuutta siinä, että hallitus joutuu ensi vuonna ottamaan uutta lainaa liki puoli miljardia euroa.

Ensi vuoden vaaleissa on työttömyyden vakavalle hoitamiselle vaihtoehtoja. Niitä on eduskunnassa esitetty runsaasti ja niitä on myöskin vastalauseessa. Esimerkiksi keskustan vastalauseen linjaukset ovat harkittuja, ja mikä minusta on tärkeintä, näillä ehdotuksilla pyritään ennen kaikkea myöskin kaventamaan työttömyyden alueellisia eroja. Ne ovat tavattoman isot. Esimerkiksi Oulun läänissä on alueita, joilla työttömyys on lähes 20 prosenttia, ja sitten on alueita, joilla se on 5 tai ainakin selvästi alle keskimääräisen eli alle 9 prosentin. Tämä epätasainen alueellinen kehitys on toinen suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka Lipposen hallituksen aikana on tullut maksamaan aivan liian paljon, ja se on myöskin kasvanut koko ajan. Alueelliset erot ovat monella tavalla mitattuina kasvaneet.

Kun paikalla on asuntoasioista vastaava ministeri, on pakko tässä yhteydessä huomauttaa, että kansalaisten näkökulmasta esimerkiksi tämä alueellinen eriarvoisuus näkyy siinä, että asuntopolitiikassa on erittäin suuria ongelmia niillä alueilla edelleen, joille väestö on kasautunut. Paitsi että siellä on asunto-ongelmia, siellä on tietysti ongelmia palveluiden saatavuudessa. Itse tulen sellaisesta kunnasta ja tiedän tasan tarkkaan, mitä se tälläkin hetkellä merkitsee, kun yritämme ensi vuoden budjettia tehdä.

Mutta asuntopolitiikassa on kyllä myöskin vähän niin kuin työllisyyden hoidossa mielestäni selvää saamattomuutta. Eduskunnasta on viestitetty monista valiokunnista, tarkoitan lähinnä valtiovarainvaliokuntaa ja ympäristövaliokuntaa, useaan otteeseen hallitukselle, miten muun muassa aravatuotantoon ja arava-asumiseen liittyvät ongelmat pitäisi poistaa, ja on selviä malleja ja ehdotuksia siitä, miten tämä tehtäisiin, mutta hallitus on jatkuvasti tässä asiassa käsittämättömän neuvoton, vaikka näitä ohjeita tulee joka puolelta. Ministeri Siimes on nyt äskettäin jossakin todennut, että aikoo vielä tuoda jotakin hallitukseen. On kyllä, ministeri Siimes, luvalla sanoen, aivan liian myöhäistä tässä vaiheessa, kun hallituksella on enää muutama kuukausi aikaa, ryhtyä korjaamaan niitä ongelmia, jotka ovat kuukausi kuukaudelta viime aikoina pahentuneet. Siihen olisi ollut todella mahdollisuus puuttua jo monta kertaa paljon aikaisemmin kuin nyt.

Kolmas iso asia, josta täällä on paljon puhuttu, jossa hallitus on epäonnistunut, on todellakin lapsiperheiden aseman kohentaminen. Minusta, arvoisa puhemies, on erittäin surullista luettavaa, että nuoret parit haluaisivat rakentaa suurempia perheitä, haluaisivat enemmän kuin yksi kaksi lasta mutta eivät uskalla siitä syystä, että yhteiskunnalliset olosuhteet ovat niin epävarmoja. Monet naisjärjestöistä ovat laaja-alaisesti vaatimassa uusia vaihtoehtoja, selkeitä parannuksia työn ja perheen yhteensovittamiseksi nimenomaan nuoria perheitä ajatellen ja myöskin perusturvan lujittamista. Täällä on jo puututtu muun muassa alimpaan äitiyspäivärahaan. Toinen asia, josta pitäisi jotakin positiivista myöskin kuulla, liittyy omaishoitoon. Monissa perheissä on sekä lastenhoito- että vanhusten- ja sairaidenhoito-ongelmat, ja näihin on olemassa vaihtoehtoja. Niiden toteutuminen näyttää myöskin jäävän seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Yhden yksityiskohdan haluaisin ottaa lopuksi esille. Se liittyy opetusministeriön hallinnonalaan, josta on jo jonkin verran käytykin keskustelua. Siellähän nähtiin äskettäin aivan erikoinen näytelmä, joka oli kokonaan kokoomuksen käsikirjoittama. Minusta ja monesta muustakin on ollut varsin huvittavaa se, että ensin valtiovarainministeri Niinistö on luonut ongelman, jonka ratkaisemiseksi sitten kokoomuksen ministeri Dromberg teki kaiken, minkä saattoi, ja lopulta sitten kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja sen näytti ratkaisevan. En usko, että tällaisesta, arvoisa puhemies, poliittisesta toiminnasta syntyy millekään taholle positiivisia tyylipisteitä. Asian ympärillä käyty yksityinenkin laaja kansalaiskeskustelu kertoo siitä, että jälleen tämäntapaiset toimet ovat osaltansa vähentämässä arvostusta meihin politiikkoihin, ja toivoisin kyllä, että tätäkin budjettia olisi rakennettu toisella tavalla.

Tähän samaan problematiikkaan liittyvät tieasiat, joihin kohdistunut kritiikki mielestäni on täysin oikeutettua. Nyt esimerkiksi, kun tehtiin sopimus viidestä tiestä, niin sellaiset tiet, jotka ovat odottaneet parannusta, esimerkiksi Oulu—Kuusamo-tie, ovat jääneet sitten odottamaan ilmeisesti, puhemies, siitä syystä, että asianomaisilta alueilta ei ollut valiokunnassa edustajaa.

Ministeri   Suvi-Anne  Siimes

Arvoisa puhemies! Äskeiseen puheenvuoroon voisi vaan todeta, että eilen käsittelyyn otetussa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä nyt ainakin toistaiseksi on sellainen ponsi, jolla vielä hallitusta pyydetään näillä valtiopäivillä asuntoasioissa toimimaan. Toivon, että eduskunta ei ole sitä mieltä, että tätä pontta ei tarvitsisi noudattaa.

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että hallitus olisi asuntopoliittisissa asioissa ollut neuvoton. Päättämätön se kyllä ehkä on ollut, ja se on tietysti johtunut siitä, että puolueiden välillä on aika suuriakin erimielisyyksiä siitä, miten asuntopoliittista tukea ja näitä järjestelmiä pitäisi kehittää. Arava-asioissahan tehtiin päätöksiä tämän vuoden alussa. Ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ainakin uustuotannon käynnistymisen osalta, ja tupoon liittyvien taustakeskustelujen yhteydessä päätettiin, että odotetaan asuntopoliittisen evaluoinnin tuloksia, ennen kuin uusia ehdotuksia ryhdytään käsittelemään. Tänään tuo evaluointi on julkistettu ja siellä on todettu tärkeäksi kehittämistarpeeksi muun muassa aravajärjestelmä ja todettu se myöskin tehokkaaksi välineeksi asuntopolitiikassa ja toivottu sitä, että päästään jatkossa vielä sosiaalisempaan ja toimivampaan aravajärjestelmään.

Asuntopolitiikassa Pääkaupunkiseudulla ja muilla kasvavilla alueilla kansainvälisten arvioitsijoiden huomion kiinnittänyt selkeä seikka on se, että kuntien välinen yhteistyö maapolitiikassa ja asuntopolitiikassa on aivan riittämätöntä. Tähän puuttui sekä asuntopolitiikan kansainvälinen arviointi että aikaisempi sisäministeriön teettämä Helsingin metropolialuetta koskeva selvitys. Tässä ihan selkeästi tonttimaan saatavuus on asia, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan. Siihen on tälläkin hallituskaudella annettu keinoja. Kunnissa niitä ei haluta käyttää, ja ehkäpä seuraavassa hallitusohjelmassa täytyy keskustella siitä, voisiko jotenkin voimallisemmin kuntia paimentaa siihen yhteistyöhön, kun ihmisten kannalta alue on kuitenkin vailla kuntien rajoja ja asuntomarkkinat ovat yhteiset.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin hyvä asia se, että eduskunnasta, arvoisa ministeri, jatkuvasti viestitetään, että halutaan parannusta tähän. Nimittäin minä en, ministeri Siimes, usko sitä, että puolueiden välillä on niin suuria eroja, että siitä johtuu, että näitä asioita ei ole saatu eteenpäin.

Jos te katsotte ympäristövaliokunnan mietintöjä neljän viime vuoden ajalta, on yllättävää ehkä se, että siellä ei ole tehty ensimmäistäkään vastalausetta. Me olemme olleet asuntopolitiikan ongelmien ratkaisusta, ministeri Siimes, täysin yhtä mieltä ja viestittäneet valtiovarainvaliokunnalle ja eduskunnalle ja kaikille mahdollisille tahoille toiveemme esimerkiksi pikaisesti saattaa aravalainajärjestelmä sellaiseksi, että se on todella sitä, mitä tarkoitetaan. Uskon, että kaikki poliittiset ryhmittymät tässä maassa haluavat, että aravajärjestelmä säilyy, ja nimenomaan, että se säilyy sillä tavalla, että sitä kannattaisi käyttää, niin kuin nyt ei kannata käyttää. Ministeri Siimes, syyn täytyy olla jossakin muualla.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahdenlainen kommentti ministerin äskeisen puheenvuoron johdosta. Ensinnäkin yleisellä tasolla tuo sama juttu on saatu kuulla tämän vaalikauden alkupuolella ja edelliselläkin vaalikaudella. Se erikoisesti sopii ongelmineen tänne Pääkaupunkiseudulle. Otan vertailukohdaksi sitten toisena asiana Oulun seudun. Meillä rakennetaan vähän liiankin kovasti tällä hetkellä asuntoja elikkä todella uusia kaupunginosia, ja se koskee myöskin lähialueita ja kuntia. Siellä ei mitään sellaista kaoottista tilannetta ole kuin Pääkaupunkiseudulla. Toisin sanoen minä teen johtopäätöksen, että te, arvoisa ministeri, olette ministerinä laiminlyönyt yhteistyön Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa, niin että homma olisi poistunut. Te lähestytte asiaa vain teoreettisella tasolla.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma vastauspuheenvuoroni ei liity nimenomaan käsiteltävissä olevaan asiaan, vaan pyysin tätä vastauspuheenvuoroa jo pari tuntia sitten, ei nyt tarkalleen ihan niin kauan aikaa mutta reilu tunti sitten, kun ed. Laukkanen kommentoi puheenvuoroani oman puheenvuoronsa alussa. Täytyy sanoa hänelle, kun en silloin saanut tuota puheenvuoroa, että hän ilmeisesti olettaa tietävänsä ajatukseni paremmin kuin minä itse. Kehotankin häntä tutustumaan Vuosaari-asiasta talousarvioesityksen yhteydessä käyttämääni puheenvuoroon, se löytyy lahjomattomasti Internetistä, ja niihin syihin, joiden vuoksi Vuosaarta äänestyksessä vastustin. Vaadin ennen muuta tasapuolisuutta infrarahoitukseen, etteivät kaikki liikenevät panostukset jäisi pääkaupunkiin vaan että maakuntiakin huomioitaisiin, ja nythän niin tehdään.

Kyseessä siis on laajempi maakunnallinen etu, ja jos Tampereen näkökulmasta asiaa tarkastelee, Tampereen läntinen kehätie on alueemme työllisyydelle ja sen hyvinvoinnille erittäin tärkeä. Sen hyöty—kustannus-suhde on erittäin korkea, muistaakseni korkein uusien hankkeiden joukossa, 3,9. Tämä nyt vastauksena myös ed. Tiurille, joka omassa puheenvuorossaan kyseenalaisti uusien hankkeiden hyötyluvut ja niiden tarpeellisuuden.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun asuntoasioista tuli kyse ja ministerikin on paikalla, haluaisin tuoda esille myös yhden ongelmakohdan asuntoasioissa. Se koskee opiskelija-asuntotuotantoa, ja esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla tämä ongelma on kouriintuntuva, myös Oulun seudulla. Onko joitakin suunnitelmia nyt seuraavaa hallitusohjelmaa silmälläpitäen nykyisillä hallituspuolueilla tästä asiasta, että näitä asuntoja päästäisiin lisäämään? Nimittäin tämä ongelmatilanne johtaa kohta siihen, että opiskelijat joutuvat katselemaan opiskelupaikkoja muista kaupungeista, mikä ei sinänsä liene huono asia.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä myös kuulin ministeri Siimeksen äskeisen vastauksen ja kyllä haluaisin, että ministeri yksilöisi vielä, mitkä ovat ne Pääkaupunkiseudun kuntien omat riittämättömät toimet, joilla ei ole asuntotilanteeseen puututtu. Helsingin näkökulmasta totean, että aravajärjestelmän toimimattomuus on selkeä syy siihen, että vuokra-asuntotuotanto ei ole käynnistynyt. Tavoitteena oli tälle vuodelle 1 400 asuntoa ja niistä vajaa 700 toteutuu. Yleishyödylliset yrittäjät eivät ole lähteneet vuokra-asuntoja rakentamaan. Mitä tulee Vuosaaren satamahankkeeseen, se nimenomaan on sellainen, jolla Helsinkiin saadaan yli 30 000 ihmiselle uudet asunnot, mikäli nykyiset satama-alueet vapautuvat asuntotuotantoon.

Mutta, ministeri Siimes, minä katson, että se kritiikki, joka on hallituksen asuntopolitiikkaan ja myös teidän rooliinne tässä, on aiheellista helsinkiläisestä näkökulmasta, koska kyllä pitää räätälöidä niin asioita tämän evaluoinnin myötä ainakin jatkossa, että käytännössä tämä järjestelmä toimii.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuulin, että ed. Pulliainen kritisoi sitä, että ei ole tehty yhteistyötä. Tämän vaalikauden aikana on tehty enemmän Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien ja valtiovallan välillä yhteistyötä asuntopolitiikan koordinoimiseksi kuin koskaan aikaisemmin.

Yhteistyöhön tuli kyllä pieni särö valtiovarainvaliokunnassa, sen asunto- ja ympäristöjaostossa, jossa kaikki muut ryhmät olivat täysin yksimielisiä siitä, että araremontti pitää tehdä vielä näillä valtiopäivillä välittömästi, ja niin kuin tänään olette lehdistä lukeneet, ministeri on päättänyt antaa esityksen hallitukselle vielä tammikuun aikana. Vihreät erosivat ryhmästä, tästä yhteistyöstä, ja ehdottivat että pitää tehdä selvityksiä, kartoittaa ongelmat tammikuussa. Minä sanon, että ongelmia on kartoitettu ihan tarpeeksi, selvityksiä on tehty ihan tarpeeksi. Nyt on toimenpiteiden aikana, ja siitä onneksi valtiovarainvaliokunnan ylivoimainen enemmistö oli yhtä mieltä, ja näihin ryhdytään.

Ministeri  Suvi-Anne  Siimes

Arvoisa puhemies! En tiedä tuliko ed. L. Hiltunen paikalle kesken puheenvuoroni. Minä en ole missään vaiheessa kiistänyt sitä, etteikö aravajärjestelmässä olisi ongelmia ja etteivätkö nimenomaan ne uudistukset, joita alkuvuodesta hallituksen puolesta tehtiin, olisi olleet riittämättömiä. Minusta tämä on selkeä fakta. Se, mihin viittasin tässä Pääkaupunkiseudun asuntopulan korjaamisessa, mikä oli vastaus ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuoroon, oli tietenkin se, että täällä tarvitaan enemmän kuntien välistä yhteistyötä. Yksi ongelma on muun muassa, totta kai, ylipäätään tonttivarannot ja nimenomaan Helsingin kohdalla se, että tarvittaisiin Malmin lentokentän alue, tarvittaisiin satamansiirto Vuosaareen, että voidaan ohjelmoida asuntotuotantoa tuleville vuosille.

Mutta ei Pääkaupunkiseudun kunnista mikään ole ottanut käyttöön esimerkiksi tätä korotetun kiinteistöveron mahdollisuutta, mikä on kunnallistekniikan äärellä olevan rakennuskelpoisen maan rakennuskäyttöön saamisen ikään kuin kiristysruuvi. Sitä ei ole haluttu ottaa käyttöön. En väitä, että sillä saataisiin kaikki ongelmat ratkaistua. Käytin sitä vain esimerkkinä siitä, että hallitus on tehnyt jo hallituskauden alussa tiettyjä toimia, joilla kunnat voisivat saada maata tehokkaammin käyttöön. Niitä ei ole sitten haluttu ottaa syystä tai toisesta käyttöön.

Mielestäni nyt, kun useat kansainväliset asiantuntijatkin ovat olleet sitä mieltä, että Pääkaupunkiseudun ongelmia ei varmaankaan ratkaista ilman, että myös kunnat tekevät keskenään hyvää yhteistyötä, täytyy miettiä lisää keinoja, miten nimenomaan tonttimaa saadaan täällä käyttöön ja miten maankäytön kuva Pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa saataisiin sillä tavalla enemmän yhteiseksi, että todella ihmisten kannalta oikeisiin paikkoihin hyvien liikenneyhteyksien ääreen saataisiin uusia asuinalueita kehitettyä. Tämähän on se seuraavan vaalikauden ja siitä ylikin, siis noin 10 seuraavan vuoden, iso haaste, jotta päästään tästä rakenteellisesta ongelmasta, mikä täällä on.

Sitä en todellakaan missään vaiheessa ole kiistänyt, etteikö tässä aravajärjestelmässä olisi ongelmia, ja nyt toivon, että hallituspuolueista löytyy sitten myös päätöksentekoon se poliittinen tahto, joka todellakin on ollut ympäristövaliokunnassa jokaisen puolueen asuntoasiantuntijoitten kohdalla olemassa. Mutta kun mennään siihen tiukkaan päätöksentekoon, missä myös valtiovarainministeriö täytyy saada näiden päätösten taakse, niin siinä sitten on ollutkin tämän yhteistyön löytäminen heikompaa. (Puhemies koputtaa) Toivon, että nyt tämän evaluoinnin valmistumisen jälkeen näiltä osin, kuin aravajärjestelmä siinä todettiin tärkeäksi ja kehittämiskelpoiseksi, näitä päätöksiä saataisiin aikaiseksi. Se olisi myös Helsingin etu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jokaisella ihmisellä on oikeus asuntoon. Tämä asuntopolitiikka, jota tässä viime vuodet on harjoitettu, on johtanut kyllä siihen, että asunnon saannin mahdollisuudet ovat entisestään heikentyneet ja varsinkin omistusasunnon mahdollisuus on karkaamassa käsistä. On ollut aivan käsittämätöntä politiikkaa, jonka seurauksena asuntojen hinnat Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti ydinkeskustassa kahdeksan viime vuoden aikana ovat kolminkertaistuneet. Tämä ei ole mistään kotoisin oikeastaan, tällainen järjestelmä. Tämä ruokkii sosiaalisen rahan lisätarvetta. Esimerkiksi asumistuki on hyvin merkittävästi noussut viime vuosien aikana.

Toisaalta asunnon omistamisen kannustamiseen hallitus ei ole ollut halukas ryhtymään. Mielestäni erilaisin verovähennyskeinoin pitäisikin kannustaa ihmisiä hankkimaan omistusasuntoja. Sitä kautta kevennettäisiin asuntoruuhkia myös täällä ihan Ydin-Helsingin alueella ja yleensä kaikilla ruuhka-alueilla, koska silloin, kun ihminen tekee oman sijoituspäätöksensä, hänhän pyrkii sen tekemään mahdollisimman viisaasti, kustannustehokkaasti, ja sitä kautta sitten, kun aina tulee uusi omistusasunto, se vähentää vuokra-asuntojen tarvetta. Ei ole yhteiskunnan kannalta järkevää, että asuntobisnes on sellainen bisnes kuin se on tänä päivänä.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesitys vuodelle 2003 annettiin varsin sumuisessa tilanteessa, kuten ministeri Niinistö esittelypuheenvuorossaan totesi. Sumua on jatkunut jo parin vuoden ajan. Ennusteiden mukaan talouden kasvun olisi pitänyt alkaa jo ajat sitten. Ikävä kyllä, optimismin ylläpito kuuluu valtapolitiikkaan. Tosiasia lienee kuitenkin se, että kasvua saadaan edelleen odottaa.

USA:n kotitaloudet ovat ylivelkaisia, ja toisaalta siellä on paljon käyttämätöntä tuotantokapasiteettia, joten kysyntä saakin nousta hyvin voimakkaasti ennen kuin investointien kautta kasvu lähtee liikkeelle. Japanin pankit ovat ongelmissa. Kansakuntaa rasittaa deflaatiotilanne, elikkä hinnat ovat laskussa, ja se vaikeuttaa edelleen tilanteen solmun aukeamista. Euroopan unionissa unionin veturi Saksa on jäänyt samalla tavalla taipaleelle kuin täällä meillä Suomessa aika ajoin Pendolinot, elikkä virta on ihan kadoksissa, ja sehän johtaa jopa paniikinomaisiin tilanteisiin.

Suomen mahdollisuutena on Venäjä, Venäjän kasvu, ja siihen onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota. Yhtenä uhkatekijänä koko maailmantaloudelle on Kiinan valtava kasvu. Kiina tulee aktiivisena markkinatoimijana tuottamaan halpaa, hyvää tavaraa vaikka kuinka ja paljon, jolloin meidän oma kilpailukykymme joutuu todella kovalle koetukselle.

Kun vuoden 2003 talousnäkymiä arvioidaan, meillä on lähitulevaisuudessa jo haasteita yllin kyllin. Sitten vielä, kun mennään vuoteen 2004 ja siitä eteenpäin, Euroopan unioni laajenee, ja kun meidän lähialueeltamme esimerkiksi Viro tulee unionin jäseneksi, sehän aiheuttaa meille todella uusia suuria haasteita. Jos katsotaan esimerkiksi yritysmaailmaa, joka kuitenkin hakeutuu sinne, missä on edullinen toimintaympäristö, missä on paras mahdollisuus toimia tuottavasti, niin suomalaisillekin pienyrittäjille todennäköisesti Virosta tulee yksi tällainen sivuetabloitumispiste. Siellä yritysverotus on nollatasolla, kun Suomessa pelotellaan yrittäjiä tänä päivänä, että veroastetta ollaan selkeästi nostamassa. Hallitus on ollut epäjohdonmukainen, kun se ei ole antanut selkeää viestiä siitä, mikä on nyt vallassa olevan hallituksen verolinja tulevaisuutta silmälläpitäen, kun nyt tännekin on aistittavissa, että tämä hallituspohja kovin suurella innolla haluaa tulevaisuudessakin jatkaa.

Hallitus on antanut talousarvion, joka on alijäämäinen. Alijäämäisyyden voidaan yksinkertaisesti todeta johtuvan ylisuurista veronalennuksista, koska verotuksen tarvehan on vakiintunut. Meillä on tietyt asiat, jotka on rahoitettava verovaroin, ja jos jätetään osa verottamatta, joudutaan ottamaan lainaa.

Työttömyys, joka usean vahvan kasvuvuoden jälkeen edelleen on korkea, on Suomen Pankin arvioiden mukaan 14,5 prosenttia. Tämä maksaa todella paljon. Tämä olisi myös mahdollisuus, jos tähän haluttaisiin todella vakavasti puuttua. Nimittäin investoinnit, jotka ovat työllistäviä, on unohdettu kokonaan, samoin julkisen sektorin toimivuus. Meillä on monessa paikassa työvoimapula. Poliiseja koulutetaan työttömiksi ja samanaikaisesti kuitenkin heille maksetaan työvoimatoimiston kautta korvauksia.

Nämä ovat sellaisia yhtälöitä, joita ei pitäisi olla ja nämä pitäisi olla helppo ratkaista, kun yhtään mietittäisiin panos—tuotos-ajatusta. Mutta tässä Lipposen hallituksessa on aivan liian monta ministeriötä, jotka ovat mustasukkaisia keskenään eivätkä kykene keskustelemaan yli rajojen. Erityinen murheenkryyni on työvoimaministeriö, johon yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen puuttumaan.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Useissa puheenvuoroissa on ruodittu kontrastia velan lyhentämisen tai verohuojennusten välillä. Mielestäni oleellisin linjaus vielä viimeisiään vetelevällä hallituksella on ollut hyvän kuvan antaminen Suomesta rajojen ulkopuolelle, erityisesti EU:hun päin. Tämän kovan priimakasvon naamarin tuntevat kunnat ja niissä asuvat yksittäiset kansalaiset entistä paremmin. Naamari on kaikista tutuin niille ihmisille, joilla ei ole työtä eikä toimeentuloa. Oleellista on kuitenkin pohtia erityisesti tulevan hallituksen sitä, onko tärkeämpää huolehtia ihmisistä vai kauniista talousluvuista, jotka ovat lopulta aivan oleellisesti toisiinsa sidoksissa. "Pehmeämmillä arvioillakin voidaan tehdä kovaa tulosta", lainatakseni tulevaisuusvaliokunnan tänään jaettua tuoretta raporttia.

Arvoisa puhemies! Budjetin yleiskeskustelun pohjaksi haluan muutamin esimerkein pohjustaa tulevan työväestön määrään ja laatuun vaikuttavia seikkoja ja samalla työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Puheeni aluksi annan suitsutusta hallitukselle asiasta, jossa voin sanoa opposition olleen aktiivisesti puskurina.

Myönteiseen päätökseen soljui lopulta pitkien opintojen opintorahakauden pidentäminen, pieni, mutta erittäin vaikuttava päätös sekin. Positiivista on myös se, että aikuiskoulutukseen on saatu varoja, mutta kyseenalaista se, että rahoja on siirrelty pussista toiseen. Pelkkä aikuiskoulutus ei riitä. Vahvaksi tueksi tarvitaan työelämää ja siitä kumpuavat tarpeet, kuten keskusta on vastalauseessaan esittänyt. Positiivisena valtiovarainvaliokunnan viestinä näen senkin, että omaishoidon asemaa tullaan vahvistamaan ja omaishoidon kriteeristöä yleensä selkiytetään.

Samoin uusi valtionavustusmomentti, pieni kädenojennus lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden tukemiseen, on tervetullut. Yleensäkin mielenterveyspuoli kaiken ikäisten keskuudessa on mielestäni sektori, joka on tällä hetkellä liian löyhissä ja välinpitämättömissä käsissä. Se vaatii tanakampaa otetta seuraavalta hallitukselta. Tätä kautta on mahdollisuus pelastaa useampi lapsi ja nuori työelämään, kuin tähän saakka on pystytty.

Keskustan esittämät perhepoliittiset linjaukset ovat niin mainiosti esillä vastalauseen tekstiosassa, että ohitan ne mainiten käytetyllä mutta ei kuluneella sanonnalla: Lapsissamme on tulevaisuus.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on valmistellut erilaisia ohjelmia kuin kuusijuhlaa varten, eivät ne ainakaan vielä ole tarjonneet apua alueelliseen kehittämiseen niin, että seuraukset näkyisivät alueilla sinänsä. Budjettikirjakaan ei tätä näkemystä vahvista. Yksi ihmettelyni kohde on esimerkiksi se, että meri- ja sisävesiväylien kehittämisohjelmasta poiketen satamiin johtavien väylien syventämisohjelma on priorisoitu tekstiosassa, kuten sieltä nyt näkyy. Suunnitelmista poiketen esimerkiksi Loviisa on nostettu toimenpiteiden kärkeen, vaikka rakentamissuunnitelmiakaan ei ole vielä laadittu. Viimeksi eilen täällä keskusteltiin koko maan tasapuolisesta kehittämisestä. Erityisellä lämmöllä muistelen ed. Sarkomaan puheenvuoroa, jossa hän viittasi siihen, että paitsi suuret kaupungit myös niiden ympärillä olevat pienemmät keskukset tulisi ottaa kehittämisen kohteiksi rinnakkain. Itse allekirjoitan tämän täysin. Helsinki on yhtä tärkeä meille pohjoissuomalaisille kuin Lapin etäisin kolkka.

Miksi siis painotus on tiehankkeiden tapaan satamaväylien osalta keskitetty eteläiseen Suomeen ja etelän satamiin? Tulevan hallituksen on otettava tasapuolisempi katsantokanta koko maan elinkeinoelämään ja sitä palvelevaan logistiikkaan ja tarkasteltava näin myös väylähankkeitten järjestystä uudelleen. Muutoin olemme tilanteessa, jossa kudomme joka päivä vaijeriin yhden säikeen ja kohta huomaamme, että on mahdotonta katkaista tätä vaijeria. Aluepolitiikasta yleensä totean lopuksi, että vaihtelua olisi sekin, että hallitus epäonnistuisi eri päivinä eri tavalla, ei aina vain sillä samalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on kuluneen vuoden aikana nostettu asiana sille kuuluvalle paikalle. Selontekoja on valmisteltu paitsi ulkopolitiikkaan myös maan sisäiseen turvallisuuteen liittyen. Hyvä niin, jos niillä saavutetaan jotain lisäarvoa. Vaikuttavinta turvallisuudentunnetta kylvetään Suomeen ainakin sillä, että turvaamme maahan kattavat ja riittävät poliisiresurssit. Mielestäni arveluttavaa on siirtää poliisitoimen tehtäviä yksityiselle sektorille. Linjanveto tehtävien jaossa on tarpeen nyt jos koskaan.

Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Käsittelyssä on nykyisen hallituksen viimeinen budjetti. Tämä viimeinenkin on aika lailla samanlainen hyväosaisten ihmisten budjetti, jollaisia myös edelliset ovat olleet. On varsin kuvaavaa, että tälle budjetille ei ole keksitty mitään kansaan menevää nimeä, sellaista kuin esimerkiksi elvytysbudjetti tai yhteistyönbudjetti tai Niukkas-budjetti, sellainenhan tämä ei ainakaan ole, kuten eilisessä debatissa kuulimme. Vai voisiko joku teistä, arvoisat edustajat, ottaa budjettikirjasta esille jotakin, joka jollakin tavalla leimaisi tätä talousarviota, onko tällä budjetilla jokin suuri linja?

Arvoisa puhemies! Itse olen nyt täällä eduskunnassa seuraamassa vasta neljännen talousarvion valmistumista. Kotioloissa seurasin laman aikana tehtyjä rajuja toimenpiteitä, vastaanotin ja hoidin tavallisia vähävaraisia sairaita ihmisiä. Viime vaalikauden ajan odotin varaedustajana paitsi sitä, että joku edustajista tekisi minulle tilaa, myöskin sitä, että Lipposen ykköshallitus lopultakin ryhtyisi korjaamaan niitä pahimpia epäkohtia, mitä lamasta seurasi. Silloin sitä ei tapahtunut, päinvastoin muun muassa eläkeleikkaukset, lapsilisäleikkaukset, kotihoidon tuen leikkaukset ja järjestelmällinen sairaiden ihmisten sairastamiskustannusten nousu vaikuttivat päinvastoin. Eivätkä nämä Lipposen toisenkaan hallituksen vuodet ole korjanneet tavallisen vähäosaisen ihmisen asemaa. Jos vähäosaisilla olisi oma puolue, he varmaan menisivät vaaleihin teemalla: Jo riittää!

Arvoisa puhemies! Valtionverotusta on kevennetty, se on hyvä. Mutta se on hyvä niille, joilla on töitä, joilla on tuloja, jotka eivät sairasta, joilla on valmis ammatti, valmis asunto. Sen sijaan valtionverotuksen keventäminen ei ole hyödyttänyt niitä, jotka ovat työttömiä, jotka elävät pienen eläkkeen varassa, joilla on hoidettavia lapsia, jotka opiskelevat tai jotka ovat vammansa tai sairautensa vuoksi ulkona työelämästä. Heidän kohdallaan veronkevennykset ovat vaikuttaneet päinvastoin. Veronkevennyksistä on seurannut kuntien valtionosuuksien leikkaaminen reippaasti alle lamanaikaisen tason, kuntien palvelujen vähentäminen ja kunnallisveron kiristyminen.

Mutta mitä apua tämä budjetti tuo vähäosaisille? Valtiovarainvaliokunnan suurella kohulla lisäämät tierahat eivät ainakaan. Eivät köyhät huristele satasta Mikkelin tai Tampereen ympärillä, vaikka tiehankkeet voivat toki tuoda töitä joillekin työttömille. Lääkkeiden omavastuuosuuksien korotukset eivät myöskään helpota sairastavien osaa. Toki kiitellä voi sosiaali- ja terveysvaliokuntaa siitä, että niin kutsuttu lääkekatto sentään pysyi muuttumattomana, ja korotettiinhan pienintä äitiyspäivärahaakin peräti 8 markalla. Hyvällä tahdolla voisin myönteiseksi uutiseksi laskea myös sen, että työllisyyden hoitoon panostetaan nyt hiukan enemmän kuin viime vuonna. Kuitenkin työttömyyden arvioidaan korkeintaan pysyvän nykyisellään ensi vuonna. Eläkeläisten ylimääräinen savamaksu putoaa pois, ja se onkin ainoa selkeä muutos, joka on todella pienituloisiin kohdistuva verohelpotus. Siinäpä ne ovatkin vähäosaisten uutiset. Toki on muistettava myöskin syrjäytyneiden lasten palveluihin tuleva lisäpanostus, mutta sekään ei ole juuri hallituksen ansiota.

Herra puhemies! En hyvällä tahdollakaan löydä tästä budjetista mitään merkittävää linjausta siitä, miten korkea esivalta haluaa kehittää tätä maata tulevaisuudessa. Parista edellisestä budjetista sentään saattoi todeta, että niissä oli jokin linja, haluttiin vähentää velkaa, jotta tulevaisuudessa olisi varaa pitää yllä hyvinvointivaltiota, nyt ei edes sitä linjaa enää ole. Budjetti jättää tuleville hallituksille vaativan perinnön, ei ehkä ihan yhtä vaativaa kuin Holkerin hallitus aikoinaan, vaikka samanlaisia ennusmerkkejä ilmassa kyllä on.

Tämä hallitus ei ole pystynyt vähentämään menoja sieltä, missä niiden vähentäminen olisi ollut monella tavalla tehokkainta. Työllisyyttä ei ole pystytty hoitamaan kuntoon, vaikka viime vuoteen saakka kestänyt ennätysmäinen nousukausi olisi antanut siihen hyvät edellytykset. Veronalennusten osuutta työllisyyden paranemiseen voi vain aavistella. Tuloja nämä veronalennukset ovat kyllä vähentäneet. Uusia keinoja työllisyyteen ei ole edes uskallettu kokeilla ennen kuin nyt hallituksen viime metreillä eräissä Lapin kunnissa ja saaristokunnissa. Yrittämisen edellytyksiin on yritetty puuttua, mutta hallituskauden alussa romutettu Yrittäjyys-hanke on melkein unohtunut ja tulokset ovat jääneet köykäisiksi. Kuten tunnettua, ilman uusia yrittäjiä ei synny uusia työpaikkoja, ei hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidä mikään muu kuin työ.

Herra puhemies! Erityisen suuri ja vaativa perintö seuraaville hallituksille on laiminlyöty perhepolitiikka. Tämä hallitus ei ole vieläkään osannut lukea niitä lukemattomia tilastoja ja selvityksiä, jotka osoittavat lapsiperheiden tulonmuodostuksen jääneen selvästi muusta väestöstä. Erityisesti olisi pitänyt pystyä lukemaan, mitä tästä on seurannut: lähes räjähdysmäisesti lisääntynyt lasten ja nuorten pahoinvointi, josta merkkejä kyllä on paljon. Tämä on varmasti seurausta perhepolitiikan epäonnistumisesta, eivätkä sitä pysty mitenkään paikkaamaan palokuntamaiset lastenpsykiatriarahat, EU-rahastojen projektit taikka syrjäytymisrahat. Niinpä kannatankin ehdottomasti ed. Ala-Nissilän ehdottamaa epäluottamuslausepontta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Kun ed. Keräsen puheenvuoroa kuunteli, kyllä ihmetteli, oliko ollenkaan samasta budjetista kysymys, jota olen ollut valtioneuvostossa laatimassa ja jota on sitten täällä eduskunnassa paranneltu ja paikkailtu. Kun väitetään, että tässä ei ole mitään linjaa tai edellisessä budjetissa ei ollut mitään linjaa, niin täällä on varmasti jo moneen kertaan ehditty viitata hallituksen eduskuntaryhmien niin sanottuun juhannuspakettiin, jossa oli hyvin selvä linjaus, joka koski sitä, että lasten ja nuorten hyvinvointipalveluja pitää parantaa, ja siitä syystä tälle vuodelle ja ensi vuodelle sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on merkittävästi nostettu. Lisäksi on Kansallisen terveysprojektin rahat, joita täällä on moneen kertaan vähätelty.

Minusta tuntuu, että tämä vähättely johtuu osittain siitä, että 5 miljoonaa euroa tuntuu kauhean vähältä, mutta jos puhuttaisiin 30 miljoonasta markasta, se tuntuisi jo aika hyvältä. Kun terveysprojektiin on osoitettu kaiken kaikkiaan 68 miljoonaa, sekään ei ollut opposition mielestä yhtään mitään, mutta jos se muutetaan markoiksi, se on paljon paljon enemmän kuin tässä on ollut mahdollisuuksia näihin hyvinvointipalveluihin osoittaa. Aikanaan oli pakko tuleviin vuosiin varautumisen takia lyhentää velkaa, ja jos ymmärsin ed. Kerästä oikein, niin hän hyväksyi sen, että se oli kuitenkin tietty linjaratkaisu, mutta kun budjetista kävi selvästi ilmi, että yksi painopiste oli tätä kautta varautuminen tulevaisuuteen, velanhoitomenojen vähentäminen, joka antaa sitten pelivaraa tuleville vuosille, silloin sitä arvosteltiin arvostelemasta päästyä. Tämä tahti oli liian kiivas ja velan lyhennysvauhti liian nopea.

Sitten jos otetaan yksityiskohtia, niin äitiyspäiväraha täällä on ollut esillä. On tietysti helppo sanoa, että sehän on vain 8 vanhaa markkavainaata, mutta kun se kerrotaan 25:llä, niin kysymys on kuitenkin 200 markan korotuksesta kuukaudessa. Kyllä sen kaltaisen korotuksen luulisi jossain tuntuvan. Eikä tämä ole varmastikaan loppu tälle kehitykselle, vaan on varmasti syytä edetä tällä linjalla.

Kun ed. Keränen puhui vähäosaisista, niin täällä on aika monia asioita parannettu juuri siitä näkökulmasta, että on haluttu puuttua sellaisten henkilöstöryhmien etuihin, ongelmiin, palvelutarpeisiin, jotka vähiten meteliä itsestään pitävät. Muun muassa nollapäivärahaongelman poistaminen viime syksyn budjettikäsittelyssä oli yksi esimerkki, samoin ne monet toimenpiteet, jotka sisältyivät niin sanottuun köyhyyspakettiin, jota sitäkin arvosteltiin täysin riittämättömäksi. Tämä mentaliteetti on täällä ollut sellainen, että kun jotain on parannettu, niin se on aina riittämätöntä ja keskustelu kääntyy aivan päälaelleen. Kun on riittämätöntä, se alkaakin tuntua siltä, että on itse asiassa otettu joltakin jotakin pois. Kyllä minun mielestäni näitäkin edistysaskeleita pitää arvostaa ja nähdä, että on ollut linja, on haluttu kohdentaa näitä niukkoja varoja moniin sellaisiin ryhmiin, joilla ongelmia on.

Jos ajatellaan työllisyyspolitiikkaa, ajatellaan sitä pitkäaikaistyöttömien ryhmää, joilla on muitakin ongelmia kuin pelkästään pitkäaikaistyöttömyys, niin yhteispalvelupisteet esimerkiksi ovat olleet konkreettinen toimintamuoto, jonka kautta on haluttu päästä käsiksi siihen, että poistetaan niitä esteitä, joita työnhaun tai työllistymisen esteenä on ollut, esimerkiksi terveyteen liittyviä, päihteiden käyttöön liittyviä tai muita seikkoja. Eikä tämä tarkoita sitä, että pelkillä yhteispalvelupisteillä ongelmat poistuvat, mutta tämä on taas yksi esimerkki siitä, että on haluttu pureutua näihin kipeimpiin ongelmiin.

Sitten ed. Keränen rohkeni sanoa, että jo alkumetreillä romutettiin Yrittäjyys-hanke. Mihin tällainen väite perustuu? Yrittäjyys-hanke sisälsi kymmeniä ja taas kymmeniä erillisiä toimenpiteitä. Kyllä kauppa- ja teollisuusministeriöstä varmaan toimitetaan pikapostissa ed. Keräselle muistio siitä, mitä tämän Yrittäjyys-hankkeen puitteissa on tehty. Pelkästään sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla on jo tehty parannuksia, joista kylläkin yrittäjäjärjestöiltä saa kiitosta, mutta oppositiolta sitä on tietysti turha odottaakaan. Eli ei tämä nyt aivan näin surkeata ja synkeätä ole, mutta tietysti tulossa olevia vaaleja ajatellen nämä kyseisenlaiset puheenvuorot ovat ymmärrettäviä.

On, totta kai, ymmärrettävää se, että täytyy olla tavoitteita, täytyy olla suunnitelmia siitä, mihin ongelmiin seuraavaksi pureudutaan. Mutta minusta tämä ei oikeuta väittämään, että kaikki on huonosti, mitään linjaa ei ole, mitään ei ole tehty ja että Yrittäjyys-hanke on romutettu.

Niilo Keränen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan muutamaan ministeri Perhon esille ottamaan asiaan.

Ensinnäkin valtionosuuksien nosto: Käytännössä indeksikorotusten puolitus syö sen. Valtion ja kuntien yhteinen toteamus on, että ensi vuonna kuntatalous vain heikkenee.

Toinen asia eli äitiyspäivärahan korotus 8 markalla: Pienin äitiyspäiväraha tulee nousemaan noin 69 markkaan. Paljonko onkaan esimerkiksi työmarkkinatuki, ministeri Perho?

Kolmas asia: Ei nollapäiväraha suinkaan ole poistunut. Tänä päivänä tulottomilla on 55 päivän sairastamisomavastuu, kun muut selviävät 9 päivän omavastuulla.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On siviilirohkeutta todellakin puolustaa asioita, joita ministeri äsken puolusti. Hän puolusteli sitä, että alin äitiyspäiväraha edelleenkin tänä päivänä tai ensi vuoden alusta lähtien tulee olemaan 11 markkaa päivässä alemmalla tasolla kuin silloin, kun tämä hallitus lähti liikkeelle. Kaiken sen jälkeen, että ministeri-kansanedustajan tulotasolla vuodessa veronkevennys on noin 40 000 markkaa, pelkkä veronkevennys, te kehtaatte pitää jotenkin hyväksyttävänä ja ymmärrettävänä sitä, että alimmasta äitiyspäivärahasta tulee vielä ensi vuoden alusta lähtienkin leikatuksi päivässä 11 markkaa siihen tilanteeseen verrattuna, mistä te lähditte liikkeelle 95 vaalien jälkeen.

Jos jokin on häpeätahra hallituksen politiikassa, niin se on nimenomaan tämä: alimpien äitiyspäivärahojen merkittävä leikkaaminen edelleenkin ensi vuoden alusta lähtien tilanteessa, (Puhemies koputtaa) jossa kansantulon kakku on 300 miljardia markkaa suurempi kuin silloin, kun te lähditte liikkeelle. (Puhemies koputtaa) Älkääkä pitäkö saavutuksena sitä, että nollasairauspäivärahaa on nyt vähän palautettu. (Puhemies koputtaa) Te ensiksi leikkasitte sen nollaan.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perhokin totesi sen tuossa, mutta yhdyn siihen käsitykseen, että on annettu semmoinen kuva, että Suomi olisi erittäin huono maa yrittää ja täällä olisi kaikki huonosti eikä olisi tehty mitään. Mehän olemme tehneet todella isoja asioita nimenomaisesti yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta. Henkilökohtaisestikin on varsin läheistä kokemusta omasta perhepiiristä ja sukulaisista, jotka ovat kaikki yrittäjiä, eikä nyt maailma niin hirveän huonosti ole mennyt, että yrittäminen olisi erittäin huonoa ja vaikeaa. Eihän se ole totta. Sen lisäksi on todettava niin, että me olemme kuitenkin kaikesta huolimatta maailman kilpailukykyisimpiä maita, mahdollisesti maailman kilpailukykyisin. Siis kyllä muitakin syitä löytyy kuin se, että pelkkä hallitus olisi kurittanut yrittäjyyttä.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perholle totean, että ymmärrän kyllä, että teidän tilanteenne on hyvin vaikea. Priorisointitilanteessa, jossa määrärahoja tulee vain rajallinen määrä, se on tietenkin vaikea.

Mutta omassa puheenvuorossani korostin ja edelleen haluan korostaa perusoikeusnäkökulmaa ja ihmisoikeusnäkökulmaa, kun katsotaan, mihin lisätään voimavaroja. Tässä mielessä ottaen huomioon köyhyystutkimuksen tulokset, äitiyspäivärahan vähimmäistason korottaminen on erittäin perusteltu hanke pienituloisten ja pätkätyöläisten kannalta.

Mitä tulee vammaisten oikeuksiin, niin avustajajärjestelmän saaminen vaikeavammaisille henkilöille ja tulkkipalveluiden kehittäminen olisivat avainasemassa perusoikeuksien kannalta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perho puolusti hallituksen Yrittäjyys-ohjelmaa. Yrittäjyys-ohjelma on toiminut, mutta se on toiminut väärään suuntaan. Yrittäjien määrä on viime vuosina, kahden viimeisen vuoden aikana, merkittävästi laskenut.

Positiiviseksi asiaksi täytyy nostaa kyllä tässä yhteydessä yrittäjien eläkejärjestelmän uudistaminen, jonka ministeri Perhon ministeriö on valmistellut ja jonka hän henkilökohtaisesti esitteli. Sen lain käsittelyn yhteydessä lausuin erityisen mielihyvän ja toistan sen tässä yhteydessä. Tulkoon opposition taholta edes joltain osin kiitosta.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän hallituksen linjana on ollut tuloveron alentaminen. Se on ajanut kaiken muun edelle. Se on merkinnyt sitä, että esimerkiksi kunnissa kunnallisveroa on jouduttu nostamaan, palvelumaksuja on jouduttu nostamaan. Sillä tavalla eriarvoisuus on lisääntynyt. Toisaalta työttömyysongelmaan ei ole löytynyt kunnon ratkaisuja. Eihän muutoin meillä olisi näin valtavan suuri työttömyys.

Mitä tulee yrittämisen edellytyksiin, niin kyllä valitettavasti nämä tosiasiat tilastoissa puhuvat sen puolesta, että ei tänä päivänä yrittäjyyttä ja yritystoiminnan aloittamista koeta niin mielekkäänä, että se lisäisi yritysten määrää. Päinvastoin yritysten määrä on alentunut. Tämä pitäisi ottaa hallituksen puolella paljon vakavammin kuin nyt on otettu.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perho, te toimitte luonnollisesti juuri niin kuin ministerin tulee toimia. On sentään hyvä, että tästä salista löytyy ministeri, joka tukee hallituksen linjaa. Esimerkiksi eilen käydyssä keskustelussa hyvin harva hallituspuolueen kansanedustaja tälle toiminnalle tukensa antoi.

Ed. Keräsen puheenvuoro kertoi osaltaan siitä, millaisen asioiden määrän Lipposen hallitukset jättävät nimenomaan sosiaalipolitiikan osalta jälkeensä. Suosittelisin ministeri Perholle esimerkiksi saman väitöskirjan lukemista, mitä täällä oppositiossa on luettu. Eli valiokuntaneuvos Arajävi taannoin väitöskirjassaan kyseenalaisti perustuslain näkökulmasta esimerkiksi minimiäitiyspäivärahojen tason. (Ed. Pekkarinen: Leikatun tason!) Tämä on suuri kysymys, yksi asia, mutta suuri yksittäinen asia, joka odottaa ratkaisuaan. 8 markkaa ei taida olla ihan riittävä tämän tilanteen korjaamiseen.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Tästä äitiyspäivärahasta: Juuri siksi, että itsekin koen tämän tason mataluuden ongelmaksi, taistelin verissäpäin edes tämän korotuksen budjettiriihessä ja asetin tämän korotuksen monen monen muun tärkeän asian edelle. Toivon, että siitä minua ei täällä arvosteltaisi. (Ed. Pekkarinen: Kyllä! Miksi se on edelleen alle vuoden 95 tason?)

Ed. Ulla Anttila totesi aivan oikein, että tämä on tutkimuksissa todettu yhdeksi lapsiperheiden köyhyyden syyksi. On varmasti perusteltua mennä tässä asiassa eteenpäin.

Vielä Yrittäjyys-ohjelmaan: Kommentoin ed. Keräsen puheenvuoroa juuri siksi, että hän väitti hallituksen heti alkumetreillä romuttaneen tämän Yrittäjyys-ohjelman. Tällainen väite on täysin vailla perustetta. (Ed. Bremer: Kyllä se tuntuu yrittäjästä siltä!) Kysymys on siitä, että siellä on vielä joitakin osia, joita ei ole toteutettu, mutta pääosa sen eri toimenpide-ehdotuksista (Puhemies koputtaa) on toteutettu.

Niilo  Keränen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sanatarkasti sanoin puheessani: "Hallituskauden alkaessa rummutettu Yrittäjyys-hanke on melkein unohtunut ja tulokset ovat jääneet köykäisiksi."

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri meni, enkä ihmettele. Vielä kertaalleen sitä ihmettelen, miten voi olla mahdollista, että jonkun tärkeän väestöryhmän, tässä tapauksessa niitten nuorten äitien, jotka synnyttävät ja kasvattavat lapsia siihen ikääntyvään väestöön, mitä tämä kansakunta on, että näiden ihmisten, pienintä äitiyspäivärahaa saavien ihmisten äitiyspäiväraha on ensi vuoden alustakin lähtien toistakymmentä prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 95. Se on erittäin suuri arvovalinta hallituksen toimesta. Keskustan eduskuntaryhmä pitää huolen siitä, että tulikirjaimin kaikki kansalaiset vaalien alla näkevät tämän hallituksen tekemän linjaratkaisun. Tämä on yksi niitä kysymyksiä, jotka vaalien alla punnitaan, tämän ratkaisun, tämän arvovalinnan poliittinen painoarvo.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin käsittely leimaa tämän eduskuntakauden loppuvaihetta voimakkaasti. Tässä käsittelyssä monet kansanedustajat ovat olleet erityisen kriittisiä budjettia kohtaan, koska jotkin tärkeät asiat ovat olleet keskinkertaisesti valmisteltuja, ja tunteita kuumensi varsinkin se, että budjettikäsittelyn alussa ministeri Niinistö kielsi edustajia puuttumasta budjetin sisältöön ja loppusummaan. Niinistö yritti kävellä eduskunnan yli, mutta epäonnistui. Tämäkö on kokoomuksen linja?

Keskisuomalaisena kansanedustajana haluan kiinnittää huomiota siihen, ettei tämä budjetti anna tarpeeksi rahaa maakunnan ongelmien hoitamiseen. On paljon sellaisia asioita, jotka ovat meitä keskisuomalaisia ajatellen tärkeitä kysymyksiä, mutta näitä ei huomioida tässä budjetissa. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä edustaja sanoo Jyväskylä—Kirri-tieyhteydestä?) — Tulen siihen aivan kohta. — Häviävän asema lankeaa juuri köyhille ja tavallisille ihmisille. Rikkaat pitävät kyllä itsestään huolen, mutta köyhät tarvitsevat puolustajia.

Työttömyys on edelleen korkealla, ja paitsi että sen alentaminen on vaikeaa, siihen tarvitaan myös selvää rahaa. Tämä on poliittinen kysymys, jossa vasemmistoliitolla on eniten halua toimia eduskuntapuolueista. Vaikein on pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työnhakijoiden tilanne. Samaan aikaan joillakin aloilla on jo työvoimapulaa. Tämän yhtälön ratkaisun avaimet löytyvät osittain koulutuksesta. Koulutukseen ja opetusmenoihin pitää tehdä lisäyksiä. Koulutusta pitää kuitenkin suunnata järkevästi. Ihmisiä, joilla on muutama vuosi aikaa eläkeikään, on turha enää kouluttaa uuteen ammattiin, vaan heidät pitäisi suosiolla laskea eläkkeelle. Se on yhteiskunnan sekä työntekijän etu. Varsinaista työttömyyttä voidaan helpottaa asettamalla kunnille työllistämispakko, jonka valtio kompensoisi kunnille.

Arvoisa puhemies! Aluepolitiikan merkitys tulee kasvamaan lähivuosina varsinkin, kun EU laajenee, ja näin tulee olemaan entistä vähemmän käytössä rahaa aluepolitiikkaan. Maakuntia tulee kehittää kokonaisuuksina. Tehokas aluepolitiikka on sellaista, että se panostaa peruspalveluihin ja varsinkin sosiaali- ja terveyshuoltoon. Myös liikenneyhteyksien tulee olla kunnossa. Ihmettelen vieläkin ministeri Niinistön nurjaa suhtautumista tiehankkeisiin. Tiehankkeet ovat mielestäni panostamista tulevaisuuteen. Niihin sijoitetut rahat tulevat takaisin eivätkä mene taivaan tuuliin, kuten Sonera-rahat.

Ministeri Niinistö nosti erikseen eilen esille Jyvässeudun tiehankkeen Jyväskylä—Kirri ja ihmetteli, että tällainen tiehanke on mukana. Tiellä liikkuu noin 20 000 autoa vuorokaudessa, ja se on sen seutukunnan solmu ja tukko Jyvässeudun elinkeinoelämälle. Jyvässeutu lasketaan kasvukeskuksiin, mutta eivät kasvukeskuksetkaan menesty, jos siellä ei näitä solmukohtia avata eikä elinkeinoelämä pysty toimimaan niin, että se kasvaa ja luo työpaikkoja lisää.

Erityisiä toimia tarvitaan lääkärilakon aikana syntyneiden pitkien leikkausjonojen lyhentämiseksi. Ihmiset tarvitsevat leikkauksia ja lääkäreitä. Tällä hetkellä kuitenkin raha ratkaisee sen, kuka saa hoitoa ja kuka ei saa. Näin ei voi olla, vaan kaikille on taattava tasapuolinen hoitoonpääsy ja potilaat on hoidettava kiireysjärjestyksessä. Erityissairaanhoitoon on ohjattava lisää rahaa, ja säästökohteena voisi olla esimerkiksi nyt se, että apuhoitajien töitä teetetään korkeammin koulutetuilla ja korkeampipalkkaisilla henkilöillä. Kysyn, miksi, kun apuhoitajia on työttöminä ja kortistossa.

Asumiseen liittyy monenlaisia ongelmia. Asuntokeskustelussa ovat erityisesti nousseet esille aravalainat. Arava on vähävaraisen ihmisen lainamuoto. Aravajärjestelmälle olisi aiempaa enemmän tarvetta, koska asunnottomuus on edelleen vaikea ongelma ja neliöhinnat ovat korkeat. Monella ei ole varaa ottaa lainaa vapailta markkinoilta. Tämä osuu varsinkin lapsiperheisiin ja työttömiin. Niiltä henkilöiltä, jotka saavat vuokratukea, pitäisi poistaa 7 prosentin omavastuu, kuten vasemmistoliitto ja vasemmiston eduskuntaryhmä ovat esittäneet. Tämä jos mikä olisi myös lapsiperheille erittäin suuri apu. Vuokra-asunnoissa yleensä asuvat tämän maan köyhät.

Eläkeläisten ja vanhusten asioihin joudutaan panostamaan aikaisempaa enemmän suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä. Helpotusta tällä vaalikaudella on tuonut hallituksen päätös pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämisestä ja savamaksun hyvittämisestä. Sen sijaan vanhusten laitoshuollossa on pahoja puutteita. Suomeen tarvitaan mielestäni vanhustensuojelulaki, että vanhusten kyseenalainen kohtelu saadaan loppumaan. Vanhustenhuoltoon tarvitaan selvää rahaa.

Lopuksi muistutan, että lapsiperheiden asema kaipaa erityishuomiota. Lapsiperheille on tehtävä lapsilisien indeksikorotus täysimääräisenä, koska tulojen osalta lapsiperheet ovat jääneet jälkeen suhteessa hintojen kehitykseen. Lisäksi suuria haasteita ovat lasten turvallisuudesta huolehtiminen ja perheitten vapaa-ajan lisääminen. Työelämän pitää joustaa lapsiin päin. Nyt lapsiperheillä on liian vähän yhteistä aikaa. Näiden asioiden hoitamiseen vasemmalta näyttää löytyvän enemmän valmiutta kuin porvaripuolelta. Ainakaan minulle tämä ei ollut yllätys.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2003 budjettia on laadittu epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Myös Suomen osalta riippuu paljon siitäkin, mitä Yhdysvaltain taloudessa jatkossa tapahtuu. Oma taloutemme on kuluvana vuonna pysynyt vaisuna, ja laman jälkeiset seitsemän nopean kasvun vuottahan pohjautuvat lähinnä vientikysyntään. Viennin kasvu ei kuitenkaan ole toivotun mukaisesti lähtenyt vieläkään käyntiin, ja talouskasvu lepääkin pääasiassa kotimaisen kulutuksen harteilla, tosin saimmepahan yhden hienon telakkatilauksen tällä viikolla. (Ed. Ala-Nissilä: Turkuun!) — Suomeen kuitenkin.

Budjetin loppusummahan on 35,7 miljoonaa euroa ja silti valtio ottaa ensi vuonna uutta velkaa niin, että meidän velkapääomamme on noin 60 miljardia euroa kaikkinensa — huomattava summa suomalaisissa oloissa, EU-tasolla ei tosin niin kovin huolestuttava. Valtion korkomenothan ovat huomattavan suuret. On kolme ministeriötä, joiden budjettisumman nämä korkomenot jopa ohittavat. Valtiovarainministeriön asettaman menokaton mukaisesti hallitus lisäsi budjettiriihessä vielä rahoja lisää, ja kansliapäällikkötyöryhmäkin teki tähän oman lisäyksensä.

Talousarviohan on suunnitelma numeerisessa muodossa. Sen pitäisi pitää sisällään hyvin tarkka sanallinen suunnitelma myöskin ja osittain se, totta kai, sen tekee. Budjetinhan pitäisi olla aika lailla eteenpäin katsova paperi ja varustettu semmoisella peilillä, että se katsoo taaksepäin ja huomaa ne rakenteet, jotka ovat vinoutuneet, ja pyrkii niitä korjaamaan. Minusta tätä peilifunktiota meidän talousarviomme ei oikein kunnolla minään vuonna vielä ole pystynyt tekemään.

Jos kysyy, mikä on Suomen tie tämän budjetin perusteella, joka nyt meillä on viimeisessä käsittelyssä täällä, niin eilisen keskustelun perusteella voi sanoa, että se näkyy olevan niin, että Suomeen rakennetaan teitä. Se oli kaikista kuumimman keskustelun kohteena eilen. Kummaksun tätä painotusta, vaikka ymmärrän poliittisesti, että näin tehtiin. Senaatti-kiinteistöjen asiat esimerkiksi, huomattavan suuri tierakentamiseenkin kytketty asia, ei ollenkaan päässyt samalle volyymille, vaikka olisi täysin ollut tarpeen. Vuosaaren satama, toinen erittäin iso asia, kummallisella tavalla kytkeytyy tiemäärärahoihin. (Ed. Ala-Nissilä: Olisikohan siinä koplausta?) Ne ovat kuitenkin aivan eri asioita. Vuosaaren satama on meidän talouselämällemme aivan toisen luokan asia.

Itseäni kiinnostavat budjetin yläpuolella olevat asiat ja niiden pitkäaikaiset vaikutukset Suomeen. Globalisaatio on joka tapauksessa alkanut, halusimme me suomalaiset tai emme. Monet asiat EU:ssa, sen laajenemisessa ja siihen liittyvissä taloudellisissa ja hyvin monissa muissa seikoissa keikuttavat meidän laivaamme, halusimmepa tai emme. Jopa Nato kuuluu näihin asioihin. Työvoimapolitiikka on seikka, josta on moni täällä sanonut, mutta se noudattaa samoja latuja, samaa tapaa vuodesta toiseen, kuluttaa kuitenkin huomattavan määrän rahaa aika laihoin tuloksin. Kolmas iso asia, jonka eteen tämä sali tulevina vuosina ilman muuta joutuu, on ikääntyminen ja siihen liittyvät ongelmat: väestömme huoltosuhteen muuttuminen, eläkeläisten, ikääntyneiden tai kolmannessa iässä olevien entistä suurempi määrä, se miten heitä erilaisissa asioissa kohdellaan.

Kun näin ajattelee, niin herra puhemies, rohkenen sanoa, että nykyinen budjetti on aika lailla tekninen, jossa eniten näkyvät vaalit, täysin ymmärrettävistä poliittisista syistä, mutta ei varsinainen Suomen tulevaisuus seuraavien viiden—kymmenen vuoden tähtäimellä. Minua tämä seikka sikäli kiinnostaa, vähän myöskin arveluttaa, että keväällä vaalien jälkeen käydään hallitusohjelmaneuvottelut, joissa toivoakseni ja käsittääkseni rakenteellisiin muutoksiin olisi puututtava. Niitä on aivan tarpeeksi ministeriöiden lukumäärässä, ministeriöiden välisissä hallintosuhteissa, yhteistyön puutteessa ja sitä kautta esimerkiksi aivan toisenlaisen työvoimapolitiikan, työllisyyspolitiikan, hoitamisessa. Nyt jos tämä kaikki jää tämän budjetin kautta perintönä näihin hallitusohjelmaneuvotteluihin, niin kuin näyttää, niin ne tempaistaan kahdessa viikossa kaiketi yön tunteina niistä valmistelupapereista, mitkä on aivan muuta tietä tuotu valmisteluun, ei tämän salin kautta.

Toinen tai erillinen asia, joka erityisesti uusmaalaisena kansanedustajana, Espoosta tulevana, minua närästää kenties eniten tässä meidän budjetissamme, on valtio—kunta-suhteen muuttuminen. Se tapa, millä yhteisöverotuottojen jakoperusteita on muutettu, koko tätä jakojärjestelmää, kahtena perättäisenä vuotena, hämmästyttää minua toimintatavaltaan sen vuoksi, että valtiovarainministeriö esimerkiksi Espoosta ottaa bruttona neljä veroprosenttia pois, joka nettovaikutukseltaan on kahden veroprosentin luokkaa. Haluaisin kyllä teiltä muilta, arvoisat edustajat, jotka tähän aina puututte, kysyä, miten teidän kuntanne kestää sen, että teiltä otetaan kaksi veroprosenttia pois. Se ei kestä sitä muuta kuin niin, että te rasitatte itse omia asukkaitanne lisä-äyrinnostolla.

Jos tämä tehdään solidaarisista syistä, sen ymmärtää koko Etelä-Suomi, sen ymmärtävät helsinkiläiset, sen ymmärtävät espoolaiset, mutta sitä me emme ymmärrä, että valtiovarainministeriö tekee tämän pelkästään kamreerimentaliteetilla. Tätä ei mitenkään silloin, kun tämä päätös esitellään, tarkastella edes koeluonteisesti, miten se heijastuu näiden Suomen veturikuntien toimintaan. Siihen ei ole myöskään kiinnostusta valtiovarainministeriöllä jälkikäteen. Viime vuoden päätöksistä, jotka aikanaan Pekkarinen ja Sailas tekivät, olisi ollut saatavissa tämän vuoden alussa tietoa ainakin meidän kaupungistamme. Olemme tarjonneet sitä, mutta se ei kiinnosta. Seuraukset eivät kiinnosta, vallankäyttö kiinnostaa ainoastaan. Kysymyksessä kuntien osalta kuitenkin on peruspalveluiden järjestäminen. Minusta tämmöinen hallintotapa on tsaristinen. Se on vanhanaikainen. Sen pitäisi olla aivan toisella lailla läpinäkyvä, yhteen hiileen puhaltava, suunnitelmallinen, huolellinen ja niin, että voimavarat kohdentuisivat oikein. Se on ainoa tapa pitää pienen Suomen lippua korkealla.

Tähän samaan sopii hyvin määritelmänä kysyä: Jos me olemme valmiit tässä ajassa menemään eteenpäin myös tämän budjetin kautta, niin onko varsinkin vasemmistossa ja sosialidemokraateissa valmiutta määritellä hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan käsitteitä uudestaan? Ruotsissa tämä on tehty. Sieltä on saatavissa erittäin hyviä malleja. Sehän tarkoittaa sitä, että kun valtio velvoittaa, tai me täällä eduskunnassa, kunnat tiettyjen peruspalvelujen toteuttamiseen, niin kyseinen asukas saa hakea sen peruspalvelun mistä hän haluaa. Hän saa siihen kunnan rahan, kunnan rahakassin tai kunnan rahakukkaron tai hoitosetelin mukaansa, ja siihen päälle hän saa itse kansalaisena laittaa sen, mitä hän haluaa. Meillä tätä ajatusta ei edes suvaita. En ymmärrä, miten vapaassa maassa ihminen ei saisi rahojaan käyttää siihen päälle, jos hän niin hyväksi havaitsee. Meillä inhotaan yksityiskouluja, yksityislääkäreitä, kaikkea yksityisyyttä, kun menemme tämän salin vasemmalle puolelle. Minulle ei ole selvinnyt, mikä muu syy siihen on kuin vanhat opit, jotka eivät ole kehittyneet sillä lailla kuin ehkä olisi syytä.

Aivan loppuun vielä, arvoisa puhemies, terveydenhuollosta sanoisin vaan muutaman lyhyen hajaheiton. Erikoissairaanhoito tuskin onnistuu järjestelyiltään tässä maassa, ellei sitä muuteta myöskin rahoituspohjan suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että valtion, joka tällä hetkellä osallistuu kustannuksiin alle 20 prosentin osuudella, noin 18 prosentin osuudella tietämäni mukaan, olisi syytä nostaa tätä prosenttia ja tulla mukaan esimerkiksi erityisvaativan tason sairaanhoitoon, maanlaajuisiin vastuualueisiin, toisin sanoen esimerkiksi vastasyntyneiden lasten sydänkirurgian toteuttamiseen, vaikeiden ja laajojen palovammojen hoitoon jnp. Tämmöisiä asioita Suomessa on sen verran vähän, että ne voidaan keskittää yhteen paikkaan. Valtio olisi aivan loistava tausta hoitamaan koko tämän erityisvaativan tason. Kunnille riittää se, että ne hoitavat tavallisen erikoissairaanhoidon tason.

Toinen asia on veteraanien kuntoutus. Heitä on jäljellä runsaat satatuhatta. Tänä vuonna heidän keski-ikänsä on 81—82 vuotta. Ne rahat, mitkä heille on kohdennettu, riittävät, jos ne oikein kohdennetaan.

Perusterveydenhuollosta viimeiseksi oikeastaan viittaisin Kansallisen terveysprojektin ohitse vain siihen, mitä sosiaali- ja terveysministeriön vuosikertomuksessa vuodelta 2001 sanotaan tulevista haasteista. Haluan muutaman niistä teille mainita ja pöytäkirjoihin myöskin luettavaksi. Työeläkkeiden osuus sosiaalimenoista tulee nousemaan, kotitalouksien riippuvuus tulonsiirroista puolestaan tulee vähenemään. Köyhyysriski Suomessa on EU-maiden alhaisimpia, joka on hivenen erilainen totuus ministeriön toteamana kuin se, mitä tässä salissa on väitetty. Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen ongelma, sen on ministeriö sentään huomannut. Lääkemenot ovat jatkaneet yli 10 prosentin kasvua vuositasolla, ja osa-aikaeläkkeen suosio on kasvanut. Se kertoo aikamoista kieltä meidän työpaikkojemme erilaisista työolosuhteista.

Kansallisen terveysprojektin aloittaminen oli hyvä. Se oli poliittisesti jo oikea ele. Riittävästi varoja siihen ei kylläkään tällä hetkellä vielä ole suunnattu, mutta jos siihen saadaan kontinuiteettia ja muutenkin terveydenhuollon rakenteita muutetaan, niin oikealla tiellä olemme.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä edellä ed. Akaan-Penttilä käytti erittäin rakentavan ja hyvän puheenvuoron, ja moniin hänen esittämiinsä näkökohtiin on helppo yhtyä, ensinnäkin siihen, että valtion ensi vuoden talousarviossa ei ole riittävällä tavalla huomioitu tulevaisuusnäkökohtaa ja niitä haasteita, mihin Suomi joutuu tai pääsee, miten vain, osana maailman taloutta.

Tulevien vuosien valtiontalouden liikkumavara ratkeaa pitkälle siitä, miten onnistutaan alentamaan meidän korkeaa työttömyyttämme. On erittäin valitettavaa, että viime vuosien hyvä ja nopea talouskasvu ei ole aikaansaanut kuitenkaan sellaisia rakenteellisia järjestelyjä, jotka olisivat lisänneet yrittäjyyden määrää ja sitä kautta uusien työpaikkojen määrää riittävällä tavalla.

Meillä valtionhallinto on tällä hetkellä hyvin sektoroitunutta, ja se merkitsee sitä, että eri ministeriöiden toimet eivät ole riittävän yhteensopivia. Kauppa- ja teollisuusministeriö, työministeriö, opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö toimivat monissa kysymyksissään omien linjojen mukaan. Tässä haaskautuu rahaa ja toimet ovat monelta osin riittämättömiä. Meidän pitäisi paremmin pystyä yhteen sovittamaan verotuksen, sosiaaliturvan ja koulutuksen antamat mahdollisuudet, niin että työn tekeminen olisi aina kannattavin vaihtoehto ja sitä kautta yritystoiminnan aloittaminen ja käynnistäminen olisi paljon nykyistä houkuttelevampaa. Meillä on erittäin suuri haaste siinä, että kymmeniätuhansia yrittäjiä on jäämässä ikääntymisen myötä pois yritystoiminnasta ja jatkajia näille tarvittaisiin.

Toinen iso haaste on vastata lapsiperheitten ongelmiin ja tarpeisiin. Nyt vaalien lähestyessä näyttää siltä, että hallituspuolueissakin nämä asiat ovat nousseet paremmin esille. Mutta täytyy sanoa näin, että ne mahdollisuudet, mitä hallituksella olisi ollut vuosien aikana korjata lapsiperheiden taloustilannetta, ovat jääneet käyttämättä ja pääpaino on ollut vain tuloverotuksen alentamisessa.

Alimman äitiyspäivärahan alhainen tasohan on kansallinen häpeä myös senkin jälkeen, vaikka pieni marginaalinen korotus tähän ensi vuonna on tulossa. Kotihoidon tuen matala taso ei puolestaan anna perheille tosiasiallista vaihtoehtoa pienten lasten hoitamiseen kotona. Tämän tason korjaamisen pitäisi olla myös kiireellinen toimi. Lapsilisien indeksiin sitominen ja tasokorotus ovat nyt puheenaiheina. Tämä olisi voitu toteuttaa jo ensi vuoden budjetissa. Myöskin työn ja perheen yhteensovittamista ja parempia mahdollisuuksia tähän pitäisi tarkastella työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa paljon konkreettisemmin kuin tähän asti on tehty.

Kolmantena isona kysymyksenä on peruspalveluiden turvaaminen. Vaikka täällä on kuinka väitetty, että tulee niin ja niin paljon lisää rahaa kuntatalouteen, niin tosiasia on, että kuntien valtionosuuksien indeksikorotukset toteutetaan vain puolitettuina. Tämä merkitsee sitä, että kuntien oma rahoitusvastuu kasvaa, niin kuin se on kasvanut koko Lipposen kahden hallituksen aikana. Kunnat ovat joutuneet ottamaan entistä suuremman vastuun palveluiden rahoittamisesta valtion vetäytyessä. Tämä on merkinnyt sitä, että alue-erot ovat kasvaneet ja palvelujen saannissa kunnan sijainti on ollut ratkaiseva tekijä.

Aluekehityksen osalta me olemme erittäin isojen haasteiden edessä. EU:n itälaajeneminen eli 10 uuden jäsenmaan mukaantulo unioniin merkitsee todella suuria muutoksia pitkällä tähtäimellä Euroopan unionin politiikkaan ja työskentelyyn. Mikäli EU ei kykene siirtämään merkittävässä määrin päätösvaltaa jäsenmaille takaisin ja karsi valtavaa byrokratiaa, niin hyvää tästä ei ole luvassa. Minun mielestäni Suomen pitäisi ajaa nykyistä pontevammin kansallisia etuja EU:n päätöksenteossa.

Tämä mallioppilaan rooli, jossa viime vuosina on oltu, on vain johtamassa entistä suurempiin nettomaksuosuuksiin unionissa, ja ne rahat ovat pois meiltä kansalaisten hyvinvoinnista. Sen takia tuntuukin kummalliselta, että hallituksen piirissä on aikamoista välinpitämättömyyttä EU:n uuden ohjelmakauden valmistelussa, 2007 alkavan ohjelmakauden valmistelussa. Erityisestihän tämä koskettaa aluepolitiikkaa ja maataloutta. Ne ovat sillä tavalla tärkeitä meidän kaikkien kannalta, että ne ovat alueet, joissa Suomi voi kotiuttaa sitä jäsenmaksuosuutta tänne oman maan elinkeinotoiminnan kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Eilen Euroopan unionin komissio esitti rajua leikkausta maataloustukeen tulevaisuudessa. Jos tämä komission esitys toteutuu, se merkitsisi kyllä suomalaisen ruoantuotannon edellytysten katoamista. Komissio esitti Maailman kauppajärjestölle Wto:lle neuvottelutarjouksenaan, että vientitukea leikattaisiin 45 prosenttia ja kotimaista tuotantotukea 55 prosenttia. Nyt EU:n maatalousministerien pitäisi nopeasti torjua tämä esitys. Valitettavasti meidän ministerimmekin oli tässä vaiheessa vain vastannut, että asiaa tutkitaan. Tämähän on kyllä selvä tutkimattakin, että näin merkittävä tulopohjan heikennys vie kyllä pohjan maatalouden harjoittamiselta.

Tämä esitys on silläkin tavalla moraalisesti käsittämätön, että vain pari päivää aikaisemmin EU sopi kymmenen jäsenmaan mukaantulosta unioniin ja parin päivän kuluttua päätetään romahduttaa tämä tukijärjestelmä. EU:n laajeneminen merkitsee kovenevaa kilpailua ruoantuotannossa. Jos tavoitteena on aina vain lisätä tehokkuutta ja yksikkökokoa, laatu ja eläinten hyvinvointi ja sitä kautta ruokaturvallisuus vaarantuvat jatkossa. Suomen kannalta tilanne on ongelmallinen. Meidän tuotanto-olosuhteemme ja sitä kautta satotasomme ovat pysyvällä tavalla heikommat kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Myös perheviljelypohjainen tuotantorakenteemme, peltolohkojen hajanaisuus ja pirstaleisuus eivät anna edellytyksiä maatalouden rakenteen oleelliselle muuttamiselle. Myös jatkuva työmäärä ja taloudellisten riskien kasvu on kohtuutonta viljelijöitten kannalta. Tämän vuoksi perheviljelypohjaisuus on oltava maatalouden tukipolitiikan linja jatkossa.

Suomen tulee mielestäni varautua tulevien vuosien aikana lisäämään kansallista rahoitusta maatalouteen, mikäli aiomme turvata kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuuden ja kannattavuuden koko maan alueella. Kysyä voi EU:n komission aiemmasta linjauksesta, joka lähti siitä, että koko unionin alueella pitää voida harjoittaa maataloutta, miten uskottavaa se on tämän komission uusimman esityksen jälkeen, jos tuotantoedellytykset tällä tavalla viedään.

Maailman vapaakauppajärjestön Wto:n neuvotteluissa unionin ei tulisi omilla esityksillään vaarantaa kannattavan maatalouden toimintaedellytyksiä. Vain kannattavalla toiminnalla on jatkuvuutta, ja esimerkiksi USA:han on päinvastoin lisännyt tukea omalle tuotannolleen. Elintarviketuotanto ja nimenomaan omavarainen elintarviketuotanto on eräs tärkeimmistä kansallisista tavoitteista, joka pitäisi mielestäni säilyttää meidän kansallisessa strategiassamme. Se on myöskin aluekehityksen kannalta oleellinen asia. Toivon, että tähän löytyy myötätuntoa eduskunnastakin jatkossa vielä nykyistä enemmän.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme taas päässeet eduskunnan vuosittaiseen kliimaksivaiheeseen: valtiovarainvaliokunnan mietintö vuoden 2003 talousarvioksi on puheitten kohteena. Budjetin valmistelu on tänä vuonna tuntunut olevan kovaa vääntämistä lähinnä eduskunnan hallituspuolueryhmien välillä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että tuleeko tästä mitään.

Valtiovarainvaliokunnan neuvotteluissa lähdettiin 150 miljoonan euron uusista menolisäyksistä liikkeelle jo aiemmin sovittujen hyvinvointipaketin ja tupopaketin lisäksi. 150 miljoonaa euroa lisämenoja ja kaikkien niiden rahoittamiseen uudella lainarahalla ei tuntunut kovin järkevältä. Tapahtumat menneisyydessä pelottavat. On muistettava, että valtiolla on edelleen yli 60 miljardia euroa vanhaa velkaa. Kuten kokoomuksen ryhmäpuhuja Pirjo-Riitta Antvuori totesi, tuo velkamäärä merkitsee velan vuotuisina korkomenoina 3 600 miljoonaa euroa eli kolminkertainen määrä esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön määrärahoihin verrattuna. Kun ottaa huomioon käydyn tiemäärärahakeskustelun, kohtuullisen suuri summa pelkästään velanhoitomenoihin. En todellakaan haluaisi olla jättämässä tuollaista rasitetta lastemme ja lastenlapsiemme maksettavaksi.

Vaikka menolisäyksiä saatiin karsittua, valtio joka tapauksessa velkaantuu merkittävästi ensi vuonna, ellei taloustilanteessa ja valtion kassaan tulevissa rahoissa tapahdu vuoden mittaan huomattavaa parantumista. Opposition menolisäykset toki olisivat lisänneet velkaantumista vielä selvästi enemmän. Jatkossa eduskunnan on pidettävä visusti mielessä tulevaisuudessa odottavat haasteet, väestön nopea ikääntyminen ja siirtyminen työelämän ulkopuolelle, työttömyyden vaatimat toimenpiteet sekä tiedossa olevat lähinnä EU:sta tulevat vaikutukset verokertymään.

Haluan tarkastella tässä puheenvuorossa budjettia muutaman erityisasian tiimoilta. Valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa budjetin valmistelu hoidettiin hyvässä hengessä. Maatalousjaoston tekemät lisäykset budjettiin hoidettiin pääluokan sisällä budjettineutraalisti yhdessä hallituspuolueiden ja ministeriön välillä. Maatalousjaosto omalta osaltaan otti täyden vastuun sopia ministerin kanssa sen, että kun budjettiin tehdään määrärahan lisäyksiä, ne lisäykset katetaan menoluokan sisältä. Samanlaista vastuullisuutta olisi voinut odottaa hiukan muualtakin.

Erityisen merkittävänä pidän sitä, että kylätoiminta tavallaan saa virallisen statuksen, kun saatetaan se valtion budjettirahoituksen piiriin tarpeisiin nähden ehkä vaatimattomalla 120 000 euron summalla, mutta näen määrärahan nimenomaan tärkeänä kädenojennuksena hienoa työtä tekeviä kylätoiminta-aktiiveja ajatellen. Kylätoiminta ei tähän mennessä ole saanut erityisyhdistysten tapaan valtionosuutta, vaan sitä on jouduttu kehittämään hankerahoituksen turvin. Suuri joukko täysin turhia järjestöjä tänä päivänä saa valtion tukea hyvinkin monelta eri taholta ja monen eri ministeriön toimesta, sellaiset järjestöt, jotka kuitenkin omalta osaltaan syyllistyvät selviin yllytyksiin, esimerkiksi lainrikkomuksiin, joista esimerkkinä itsenäisyyspäivän tapahtumat viimeksi Presidentinlinnan edustalla. Eli jos verrataan sitä joukkoa tähän kylätoimijoiden joukkoon, niin eroa on kyllä kuin yöllä ja päivällä.

Jopa Kylätoiminta ry:n pääsihteeri joutuu hankkimaan palkkarahansa usean hankkeen kautta. Kylätoimintaa harjoittaa varsinkin suomalaisella maaseudulla erinomaisen vaikuttavaa työtä tekevä toimijajoukko. Kylien monimuotoisella kehittämisellä hillitään muuttoliikettä ja sen aiheuttamia suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Selvitysten mukaan yli 100 000 suomalaista miettii muuttoa maaseudulle. Maaseudulla tulee olla valmiutta ottaa vastaan tämä joukko. Kylien kehittäminen houkuttelevaksi paikaksi asua ja työpaikkojen luominen maaseudulle ja kyliin antavat tulijoille mahdollisuuden valita asuinpaikakseen ruuhkakeskuksen ulkopuolella olevia kyliä. Siinä mielessä näen Kylätoiminta ry:n määrärahan todella tärkeänä päänavauksena.

Metsätalouden osalta budjettilinjaus varmistaa Kansallisessa metsäohjelmassa asetettujen tavoitteiden toteuttamisen. Tosiasiassa metsäväki on saanut koneistonsa niin hyvin rasvattua, että työt metsissä edistyvät jopa nopeammalla aikataululla kuin aikanaan haasteelliseksi koetussa ohjelmassa tavoiteltiin. Tästä johtuen lienee tarpeellista miettiä määrärahalisäyksiä ensi vuonna jo ensimmäisessä lisätalousarviossa. Mielestäni metsätalouden määrärahat ovat erinomaisen hyvin valtion tavoitteita tukevia. Määrärahoilla luodaan työpaikkoja nimenomaan alueille, joille niitä on muuten vaikea luoda. Tämä tukee myös terveellisellä tavalla aluepoliittisia kehittämistarpeita. Määrärahoilla on myös varmistettu metsien kunto. Saadaan puuta liikkeelle vielä niin äärimmäisen tärkeän metsäteollisuuden raaka-ainetarpeisiin, ja tätä kautta tuleva raha kiertää pääsääntöisesti aluetaloudessa ja luo monenmoista hyvinvointia alueilla. Metsämuseo Lustolle myönnettävästä 500 000 euron lisämäärärahasta voi todeta, että se on myös tärkeä, koska sillä voitaneen varmistaa se, että Luston lisärakennushanketta puunkorjuukoneiden esittelyhallin osalta voidaan lähteä rakentamaan. Vastaava hanke on jo toteutettu kaikissa muissa Pohjoismaissa, ja on hieman outo tilanne, että metsätalousmaa Suomi ei ole sitä vielä pystynyt tekemään.

Turkistarhauksen vastustajat ovat viime päivinä olleet ahkerasti liikkeellä sähköpostin kautta. Vaativat, ettei pohjalaisille turkistuottajille saisi antaa tukea rehumyrkytyskatastrofin takia. Nämä yhteydenottajat eivät saa minulta minkäänlaista ymmärtämystä. Päinvastoin annan hallitukselle suuren arvon siinä mielessä, että se nopeasti reagoi turkistarhaajien suureen onnettomuuteen ja toi budjettiin täydennyksenä rahat korvauksiin.

Valtakuntaa vaivaa tällä hetkellä aurinkoisen ja kuivan kesän sekä syksyn jäljiltä vesipula. Siinä mielessä on tärkeää panostaa sille puolelle rahaa. Maatalousjaosto päätyi omalta osaltaan esittämään 500 000 euron lisäystä pienehköihin vesistö- ja vesihuoltotöihin. Kuivuus on tuonut selvästi esiin sen, kuinka haavoittuva vesihuolto jollakin alueella voi olla. On hieman vanhanaikaista, että joudutaan paloautoilla ajamaan vettä esimerkiksi karjataloustilojen tarpeisiin. Vesihuoltotöitä on pystyttävä nopeuttamaan tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Mitä sitten tulee budjetin alueelliseen tasa-arvoisuuteen, koen siinä suhteessa olevan huomattavasti parantamisen varaa. Vaasan vaalipiirillä ei ole nykyisessä hallituksessa ministeriä, ja se tuntuu kyllä budjetissa näkyvän. Vaikea on löytää mitään erityistä, mitä alueellemme olisi saatu. Tietenkin saamme suurin piirtein meille kuuluvan osuuden eri pääluokkien määrärahoista, mitä tulee esimerkiksi sivistyspuolen, terveydenhoidon, perustienpidon ym. määrärahoihin. Minua kuitenkin suuresti närästää se, että muun muassa tänä syksynä paljon keskustelua herättäneet tierakennuksen kehittämishankkeet ovat taas tyystin jääneet puuttumaan alueemme osalta. Yhä edelleen jotkut jaksavat muistuttaa noin kymmenen vuotta sitten rakennetusta Raippaluodon sillasta. Sen jälkeen ei Vaasan vaalipiiriin ole merkittäviä tiemäärärahoja herunut. Valtiontilintarkastajat puheenjohtaja Urpilaisen johdolla voisivat ensi vuonna hieman tarkastella tiemäärärahojen kohdistumista valtakunnan eri alueille ja asettaa kyseenalaiseksi alueellisen tasa-arvon toteutumisen näiltä osin. Alueellamme on jokaisessa kolmessa maakunnassa nopeaa rahoitusta tarvitsevat tiehankkeet, joiden osalta vaalipiirin kansanedustajat ovat täysin yksimielisiä. Etelä-Pohjanmaalla tarvittaisiin Seinäjoen ohitustiet. Seinäjoki lienee ainut maakuntakeskus koko valtakunnassa, jossa tieliikenne, erityisesti raskas liikenne, kulkee kaupungin ydinkeskustan kautta. Keski-Pohjanmaalla ratkaisua odottaa Kokkolan satamatie. Muun muassa Kokkolassa oleva merkittävä kemian teollisuus joutuu suorittamaan kuljetuksensa kaupungin keskustan kautta. Onnettomuusriski on suuri, ja asia pitäisi nopeasti kyetä hoitamaan, ennen kuin paha onnettomuus tapahtuu. Pohjanmaan maakunnassa päätöstä odottaa Sepänkylän ohitustien rakentaminen. Tällä hetkellä liikenne ruuhkautuu pahasti kaupungissa pienen tienpätkän puuttumisen takia. Liikenne- ja viestintäministeriö on jossakin arvioinut, että nämä kolme alueemme keskeistä tiehanketta maksaisivat saman verran kuin menee ylimääräistä rahaa Turku—Helsinki-välillä liito-oravien aiheuttamien järjestelyjen takia. On jotenkin nurinkurinen tilanne, jos liito-orava on tärkeämpi kuin Vaasan vaalipiirin tärkeimmät tiehankkeet.

Rautatieliikenteen puolella on jo vuosikausia agendalla ollut Seinäjoen—Vaasan-radan sähköistys. Asia on taas jäänyt valtiovarainvaliokunnan mietinnössä maininnan asteelle. Mietinnössä todetaan, että valiokunta pitää tärkeänä, että ratojen sähköistäminen etenee ja että Seinäjoen ja Vaasan välisen rataosan sähköistyksen suunnittelu käynnistetään. Hyvä, että se edes tekstinä on mainittuna mietinnössä, mutta eivät sanat paljon merkitse, jolleivät ne johda myös toimenpiteisiin. On edellytettävä, että eduskunnan lausuma, tahto, tältä osin otetaan tosissaan.

Seinäjoen lentokenttä lienee tällä hetkellä matkustajamääriltään nopeimmin kasvava kenttä. Matkustajamäärät ovat kasvaneet jopa enemmän kuin on osattu odottaakaan. Valiokunnan lausumaehdotuksessa todetaan, että eduskunta edellyttää lentoliikenteen tukemiseen liittyvät kysymykset selvitettävän perusteellisesti ja että päätöksenteossa otetaan huomioon lentoliikennepalvelujen turvaaminen niillä lentoreiteillä, jotka ovat elinkeinoelämän ja kansainvälisen teollisuuden kannalta välttämättömiä. Kun ottaa huomioon Etelä-Pohjanmaan teollisuuden rakenteen pkt-yritysvaltaisena, ottaa huomioon Atrian merkityksen maakunnalle, lausuma soveltuu meille erittäin hyvin.

Vielä yksi asia vaalipiirin osalta, joka on jäänyt tekstin varaan ilman rahapanostuksia. Ilmatieteen laitoksen kohdalla on valiokunnan mietintöön kirjattu lausumaehdotus 13: "Eduskunta edellyttää, että Pohjanmaan säätutkahankkeen rahoitus selvitetään ja hanke käynnistetään mahdollisimman pian." Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alue on säätutkaverkoston katvealueella tässä asiassa ainoana koko valtakunnassa. Tilanne aiheuttaa ongelmia muun muassa alueen liikenneturvallisuudelle. Kauhavalle on suunniteltu yleiseurooppalaista lentokoulutuskeskusta. Keskuksessa koulutettaisiin hävittäjälentäjiä koko EU-alueen tarpeisiin. Kauhava olisi koulutuskeskuksen sijoituspaikkakuntana ylivertainen siinä mielessä, ettei mistään EU:n alueelta löydy yhtä paljon vapaata lentotilaa kuin Kauhavan ympäristöstä. Kauhava on hyvässä tilanteessa koulutuskeskuksen sijoituspäätöstä tehtäessä. Asia ei todellakaan saa jäädä kiinni siitä, että alueella ei ole säätutkaa. Tässäkin asiassa voi perustellusti vedota alueellisen tasa-arvon toteuttamiseen.

Herra puhemies! Minusta osoittamani esimerkit ja toiveet ovat alueemme osalta vain kohtuullisia. Ei määrärahojen saanti alueelle voi olla kiinni siitä, onko alueelta ministeriä vai ei tai onko alueen hallituspuolueiden edustaja mukana valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa vai ei. Uskon, että saan tälle puheenvuorolleni vahvaa tukea täällä jälkeeni puhuvilta alueen kansanedustajilta. Kansanedustaja Wallin näkyy olevan vuorossa ensimmäisenä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Koko talousarvio on eduskunnan tekemä, eivät vain muutokset, niin kuin tästä keskustelusta voisi päätellä. Ehkä tähän yksipuoliseen keskusteluun kaipaisi vähän tasapuolisuuttakin. On ymmärrettävää, että oppositio haukkuu hallituksen töitä, mutta odottaisi kyllä, että hallituspuolueilla on tarvetta puolustaa omia tekosiaan. Ei hallituspuolue ja hallitus ole mikään erillinen hallituspuolueiden kansanedustajista.

On todettava, että valtiovarainvaliokunnan tekemät muutokset eivät kaikilta osin kyllä paranna talousarviota, ehkä päinvastoin. Kun kuitenkin muuttamaan mentiin, kysyn, miksei sitten muutettu esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen verotuskohtelua. Sillä olisi säästetty rahaa hyviin tarkoituksiin, jotka olisivat kohdistuneet syrjäytyneisiin ryhmiin. Sinänsä tietysti eduskunnalla on täysi valta muuttaa valtion talousarviota, mutta minusta hyvä periaate olisi se, että kun tehdään lisäyksiä, tehdään vastaavia vähennyksiä eikä yksipuolisesti lähdetä vain lisäämään. Budjettihan on kokonaisuus. Mutta tyypillisesti tietysti käy niin, että mitään ei vähennetä vaan pelkästään tehdään lisäyksiä, ja sillä tavalla tietysti eduskunta itse myöntää voimattomuutensa.

Vaikka nämä muutokset tai lisäykset, joita valiokuntavaiheessa on tehty, eivät horjuta valtiontalouden tasapainoa, ne antavat aihetta puheille joululahjarahapolitiikasta ja vaalibudjetista, siltarumpupolitiikasta ja jakopolitiikasta. Tämmöiset puheet eivät ole missään määrin omiaan lisäämään politiikan uskottavuutta. Vaalit lähestyvät, ja olen ihan varma, että Suomen kansa ei ole niin tyhmää, että sen ääniä voi rahalla ostaa. Jos joku sitä epäilee, parempi on mennä torille ja keskustella ihmisten kanssa. Kyllä kansalaiset aika hyvin ymmärtävät terveen talouden merkityksen. On eri asia, että ihmisillä on monenlaisia ongelmia ja he purkavat sitä tyytymättömyyttä monilla keinoin, välttämättä eivät aina tarkoita, että juuri siinä se vika olisi. Mutta kyllä hyvän kansanedustajan pitää osata kuunnella myös kansalaisten tarkoitusta.

Erikoista minusta myös on se, että kokoomuksen puheenjohtaja Itäläkin on ryhtynyt ääntenostopolitiikkaan. Tämän päivän lehtien mukaan hän on heti tietysti vaalien jälkeen vaatinut korotuksia lapsilisiin. Ei tämmöinenkään toiminta istuvalta ministeriltä ja puolueen puheenjohtajalta lisää kyllä politiikan uskottavuutta eikä myöskään uskottavuutta sille, että hallitus puolustaa omaa politiikkaansa.

Selvyyden vuoksi on myös sanottava, että kyllä minun mielestäni valtiovarainministeri Niinistön politiikka noin suurissa linjoissa terveen talouden puolesta on ollut hyvää ja se on ollut mahdollista sen takia, että pääministeri Lipponen on ollut siinä voimakkaasti tukemassa. Kyllä näille molemmille ministereille on syytä antaa täysi tunnustus. En usko, että monikaan tästä joukosta, 200 kansanedustajasta, olisi pystynyt yhtä hyvin vaikeata ja epäkiitollista työtä tekemään. Tietysti näillekin ministereille ja kansanedustajille on tullut virheitä, niin kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa tulee, mutta jos niitä asioita, talouspolitiikkaa, olisi hallituksen toimesta hoidettu huonommin, niin kyllä tämä tilanne voisi olla paljon pahempi kuin tänä päivänä on. Sekin on kohtuullista meidän todeta.

Sitä paitsi, kun täällä ärrytään, niin kuin itsekin joskus, ministeri Niinistön sanailusta, täytyy muistaa, että hän on myös kansanedustaja, ei mikään virkamies, ja hänellä on vahvin mandaatti meistä kansanedustajista. Jos muistan oikein, hän sai peräti 30 000 ääntä, ja kyllä hänellä varmasti on oikeus arvostella meitä muita kansanedustajia yhtä paljon kuin meillä on oikeus arvostella häntä. Se, että hän on valtiovarainministeri, ei tietysti vie häneltä mitään kansanedustajan oikeuksia. Tietysti hän on monessa suhteessa kiukuttelemalla ärsyttänyt eduskuntaa, ja se on ollut varmasti epäviisasta, mutta kaikki varmaan tiedämme, että jokainen meistä, ministeri Niinistökin, on vain ihminen.

Valtionvelka ja työttömyys ovat edelleen suuria ongelmia, vaikka terveellä talouspolitiikalla on pystytty ne saamaan jonkinmoiseen hallintaan. Eräs poliittinen ongelma on se, että minun mielestäni yhteiskunnan ja kenen hyvänsä pitäisi aina pitää kiinni lupauksistaan, ja varsin vaarallista on tehdä uusia lupauksia, jos ei vanhoistakaan ole pitänyt kiinni. Tässä suhteessa on 90-luvulla tehty paljon virheitä. On kansalaisilta niin sanotusti leikattu etuja, joita on aikaisemmin luvattu. Täydellä syyllä esimerkiksi eläkeläiset ovat tästä hermostuneet, nekin, joille nämä leikkaukset eivät sinänsä ole taloudellisesti mahdottomia, mutta se on väärää politiikkaa, että poliitikot lupailevat sellaista, jota eivät pysty pitämään. Minusta pitäisi luvata vain se, minkä pitää, ja mieluummin sitten, jos tekee lupauksen, täyttää se vähän paremmin kuin lupaakaan. Sillä tavalla me saamme takaisin politiikan uskottavuuden ja myöskin toivottavasti kansalaiset vaaliuurnille. Myös täytyy muistaa, että tuskin ensi vaalienkaan jälkeen yhdelläkään puolueella on täällä eduskunnassa enemmistöä, eli sekin täytyy ottaa huomioon, mitkä mahdollisuudet on lunastaa lupauksia. Senkin me hyvin tiedämme, että yksi kansanedustaja ei pysty täyttämään mitään konkreettista lupausta, vähintään sata kollegaa tarvitaan mukaan. Senhän tietysti voi luvata, mitä itse yrittää tehdä ja millä tavalla hoitaa edustajantyötä.

Muutama sana hyvinvointivaltiosta. Kun on itse sitä ollut vuosikymmeniä rakentamassa työntekijänä ja myöhemmin sitten yhteiskunnallisena toimijana, on varmasti oikeus myös vähän arvioida ja arvostella nykytilaa.

Minun mielestäni hyvinvointivaltio ei ole itsestäänselvyys, ja jos se jää pysähtyneeseen tilaan, se merkitsee huonoja asioita, jotka osittain ovat jo tapahtuneet. Hyvinvointivaltion suurin uhkahan on se, että se passivoi kansalaisia. Ihmiset ajattelevat, etteivät aktiivisuus ja työnteko eikä edes yhteiskunnallinen toiminta ole enää tarpeen. Kaikki hoituu niin kuin itsestään, ja toisaalta sitten siihen, mikä hoituu itsestään, ei voi vaikuttaa edes poliittisella toiminnalla. Tämähän on vaarallinen käsitys, ja meidän pitää miettiä, minkä takia me olemme antaneet aihetta tämmöiseen käsitykseen.

Esimerkiksi työnteon kannattavuus on liian alhaalla, verot ovat liian korkeat, ei pelkästään rahan takia vaan sen takia, että pienituloisten ihmisten tilanne on se, että työnteko ja ahkeruus ei enää kunnolla kannata. Työelämä on rankkaa, se ei ole helppoa, ja kun ei siitä saa paljon enempää kuin olemalla laiskana, niin ei se rohkaise ihmisiä työntekoon. Tämä ei ole mikään poliittinen huomio. Tämä on huomio, kun kansalaisten kanssa keskustelee, omien naapureidensa kanssa.

Paljonhan me puhumme kannustinloukuista, mutta mitäänhän ei ole juuri tehty. Mitä niillä kannustinloukuilla sitten tarkoitetaankin, kyllä täytyisi tehdä jotain, käyttää porkkanoita, erilaisia verovähennyksiä, työmatkaliikkumisen helpottamista jne., alentaa niitä esteitä, jotka vähentävät aktiivisuutta. Pitäisi rohkaista ihmisiä hakeutumaan kauemmaksi työhön, jos ei työtä löydy kotikulmilta. Näin lähellä Helsinkiäkin, Itä-Uudellamaalla, jolla itse asun, suurin osa ihmisistä käy työssä Pääkaupunkiseudulla ja työmatkakustannukset ovat melkoiset. Jos työpalkka on suhteellisen pieni, ei siitä paljon enempää jää käteen kuin sosiaaliturvan varassa elävälle. Tietysti siitä jää parempi itsetunto ja parempi mieli, ja varmasti se työnteko tätä kautta palkitsee.

Aivan lopuksi muutama sana vielä ihan toisen tyyppisestä asiasta.

Ihmiskunnan suurin uhka ei ehkä ole syöpä eikä aids, vaan mielialakemia eli erilaiset päihteet ja aineet, joilla ihmiset lääkitsevät mieltänsä. Monet ihmiset jaksavat selviytyä elämästä vain palkitsemalla itsensä viikonloppuisin viinalla, tai monet sadattuhannet ihmiset tarvitsevat normaaliin arkielämään, sadattuhannet suomalaiset, jatkuvasti psyykenlääkkeitä. Tämä on vaikea tilanne näiden ihmisten kannalta mutta myös koko yhteiskunnan kannalta. Nämä ongelmat jatkuvasti pahenevat. Tietysti me paljon puhumme niin sanotuista huumeista. Kuitenkin ne ovat vain ehkä kymmenesosa tämän päivän ongelmista. Valtaosa ongelmista johtuu sinänsä laillisista huumeista eli alkoholista ja lääkkeistä.

Päihteiden torjumiseksi voidaan tehdä paljon. Olemme ehkä aivan syyttä nostaneet kädet liikaa pystyyn. Rahaa saisi olla enemmän siihen työhön. Siinä mielessä Raha-automaattiyhdistyksen lisääntynyt verotuskin hyvin pieneltä osin sitä kaventaa. Tosin Raha-automaattiyhdistys, joka rahoittaa päihdetyötä, antaa vain 4 prosenttia kaikesta jakamastaan rahasta päihdetyöhön, joka on hyvin vähän.

Mutta rahojen lisäksi yhteiskunta ja eduskunta voi asioihin vaikuttaa vähintään yhtä paljon asenteellaan, käytöksellään ja lainsäädännöllä. Ei kannata vähätellä myöskään sitä esimerkin voimaa, jonka julkisen vallan edustajat antavat esimerkiksi alkoholinkäytöstä. Ei ole hyvä esimerkki se, että kaikkiin pieniin ja suuriin juhliin, silloin kun esimerkiksi valtiovalta niitä järjestää, kuuluu samppanja tai muu alkoholi. On vaikea kansalaisten ajatella, että jotenkin alkoholinkäyttö ja päihteet olisivat kielteisiä, koska kaikkiin virallisiin tilaisuuksiinkin ne kuuluvat.

Minusta olisi tärkeää luoda tilaa ja mahdollisuuksia myös päihteettömälle, raittiille elämäntavalle. Se on kuitenkin normaali ihmisten elämäntapa. Nyt tällainen normaali-ihminen joutuu jatkuvasti leimatuksi poikkeavaksi ja epänormaaliksi. Kyllä päihteettömälle elämäntavalle kaikella tapaa pitäisi antaa yhä enemmän sen ansaitsemaa arvostusta. Siinä suhteessa tarvittaisiin keskusteluja ja asennemuutosta. Tietysti alkoholi on niin läheinen ja läheisesti koskettava ongelma, että siitä useimpien ihmisten on hyvin vaikea puhua.

Arvoisa puhemies! Suomessa, meidän rakkaassa isänmaassamme, on paljon hyvää, vaikka on toki paljon vielä kehittämisen varaa. Siitä huolimatta jokainen suomalainen, joka on tätä hyvinvointivaltiota rakentanut, voi olla ansaitusti ylpeä tästä työstään.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen sitä lyhytjänteistä ja ennen kaikkea lyhytnäköistä talouspolitiikkaa, jota monet täällä eduskunnassa tuntuvat tällä hetkellä kannattavan. Jokainen puolustaa omaa tonttiaan, se on selvä, mutta täytyy muistaa myös se, että olemme vastuussa kokonaisuudesta. Päätöksemme eivät ulotu vain seuraaviin vaaleihin, vaan pitkälle tulevien sukupolvien elämään. Valtion menokehyksiä tarkasteltaessa on huomioitava pidemmän aikavälin menopaineet, joista suurin lienee eläkeläisten määrän kasvu. Me puhumme eläkepommista. Nykyisellä menolla lapsemme tulevat puhumaan velkapommista.

Kokoomus on leimattu kitsaaksi kirstunvartijaksi ja suurten linjojen vetäjäksi, joka on unohtanut pienen ihmisen. Valtionvelan ja korkomenojen jatkuva kasvattaminen ei ole kuitenkaan yhdenkään suomalaisen edun mukaista. Julkisen talouden ylijäämän turvaaminen, valtionvelan lyhentäminen ja tiukat menokehykset ovat ne kansantalouden lääkkeet, joita myös tutkijat, muun muassa Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n tutkijaryhmä, ovat Suomelle suosittaneet. Hyvinvointivaltiomme ei tule muuten selviämään väestön ikääntymisen tuomista paineista ja veropohjan kapenemisesta.

Menopuolelle on helppo keksiä lisäyksiä. Valtiovarainvaliokunnan neuvotteluissa lähdettiin 150 miljoonan euron uusista menonlisäyksistä. Tätä ennen on jo päätetty eduskunnan päätöksin muun muassa niin sanotusta juhannuspaketista, joka lisää menoja niin tälle kuin ensi vuodellekin. Kuten ed. Antvuori kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa jo aiemmin totesi, me täällä eduskunnassa olemme vastuussa siitä, että valtion tulot riittävät kattamaan valtion menot.

Valtion tuloista huolehtiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kannamme huolta siitä, että työnteko kannattaa aina. Se merkitsee kannustinloukkujen purkamista ja tuloverotuksen alentamista edelleen, mutta myös työllisyyspolitiikan järkeistämistä niin, että varat kohdistetaan rakennetyöttömyyden poistamiseen. Monet niin sanotun aktiivisen sosiaalipolitiikan toimenpiteet voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa.

Yrittäjyyden edistäminen on mitä parhainta työllisyyspolitiikkaa. Hyvän esimerkin tarjoaa naisyrittäjälaina, joka on osoittautunut paitsi erittäin suosituksi myös erittäin edulliseksi työllistämiskeinoksi. Naisyrittäjyyden edellytysten parantaminen nousee tärkeäksi teemaksi lähivuosina, etenkin kun palveluyrittäjyys tulee tarjoamaan runsaasti työsarkaa.

Tulevaisuuden yrittäjyyden elinehto on, että muun muassa yrittäjän sosiaalietuuksia kehitetään. Vanhemmuuden, sairauden tai työttömyyden kustannukset eivät saa olla kohtuuttomia yrittäjälle tai hänen puolisolleen, kuten usein nykyisessä tilanteessa on asianlaita.

Yrittäjyyttä edistetään aina parhaiten konkreettisin toimenpitein, joita ovat nimenomaan verokiilan roima kaventaminen ja yritysverotuksen keventäminen sekä harmaan talouden kitkeminen. Tässä tilanteessa onkin käsittämätöntä, että Arvelan johtama verotyöryhmä esittää parhaiten toimivan osa-alueen eli yritys- ja osinkoverotuksen nykyisen käytännön lakkauttamista ja paluuta vanhaan, huonoksi koettuun malliin. Nykyinen malli on kasvattanut yhtiöverotulot moninkertaisiksi, yksinkertaistanut yritysten verotusta ja aivan oleellisesti lisännyt yritysten omavaraisuutta. Nyt tämä on uhattuna. Yritysten verotusta tulisi edelleen kehittää myös niin, että arvonlisäveron alarajaa joustavoitetaan. Yrittäjien harteille on asetettu suuria kansantaloudellisia odotuksia ja paineita. Niiden toteuttaminen vaatii rohkeita päätöksiä, vakautta ja ennustettavuutta.

Kotitalouden verovähennysoikeuden vakinaistaminen vuoden 2001 alusta synnytti lukuisia palvelualan pienyrityksiä ja loi tuhansia työpaikkoja. Verovähennysoikeus on kannustanut perheitä palkkaamaan ulkopuolista apua siivoukseen, puutarhatöihin, remontteihin ja muihin kotitöihin. Siksi kotitalousvähennyksen ehtoihin tässä budjetissa tehdyt muutokset ovat erittäin tervetulleita.

Arvoisa puhemies! Erityistä huomiota haluan kiinnittää tässä vaiheessa jo lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluihin. Samaan aikaan, kun osa lapsista voi entistä huonommin, kunnissa on paineita supistaa psykiatrian palveluita joko resurssien puutteesta tai poliittisen tahdon puutteesta. Valtio antaa kunnille paljon vapautta varojen ja palveluiden kohdistamisessa. Kuntien olisi myös muistettava vapauden tuoma vastuu. On pidettävä mielessä, että lasten mielenterveysongelmilla on kauaskantoisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn täytyy löytyä voimavaroja myös niukassa taloudellisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Muihin talousarvioesityksen yksityiskohtiin puutun myöhemmin pääluokkakeskustelussa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossa, joka kestää vain 7 minuuttia, liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan pääosin.

Erityisen huonona pidän sitä, että Ratahallintokeskuksen määrärahat edelleenkin laskevat. Vuonna 1997—2000 oli keskimäärin 180 miljoonaa euroa varattu rautateiden korvausinvestointeihin. Tänä vuonna eli vuonna 2002 rahaa oli 135 miljoonaa euroa. Nyt käsiteltävässä budjetissa eli vuodelle 2003 on vain enää 114 miljoonaa euroa eli edelleenkin vähennystä 20 miljoonaa euroa, josta on seurauksena todennäköisesti 150—200:n VR-Rata Oy:n henkilökuntaan kuuluvan irtisanominen. Kun työmarkkinajärjestöt ovat juuri hyväksyneet työmarkkinatupon tukemaan työllisyyttä, niin kyllä tämä eduskunnan linjaus tuntuu kovin merkilliseltä.

Mutta mitä muuta tämä myöskin merkitsee? Rajoitusten määrä ratakilometreillä nousee peräti 580 kilometriin. Kun samanaikaisesti VR Osakeyhtiö on investoinut miljardeja markkoja uuteen kalustoon, nopeajunakalustoon, kaksikerrosvaunuihin, uuteen sähköveturikalustoon, Pendolino-kalustoon, rahanpuutteesta on seurauksena se, ettei voida käyttää suuria nopeuksia, 200 kilometrin nopeuksia, puhumattakaan 160 kilometrin nopeuksien lisäämisestä.

Kun vastapainona tässä budjetissa niin paljon jo täällä keskustelua aiheuttaneet viisi tiehanketta käynnistetään samalla markkamäärällä, millä Ratahallintokeskuksen budjettia pienennetään, tulee kysyneeksi, onko eduskunta linjaamassa tulevaisuuden visioksi raideliikenteen sijasta maantieliikenteen, henkilöautoliikenteen. Kun samanaikaisesti me puhumme ympäristökysymyksistä, liikenneonnettomuuksien kasvusta, niin ei voi pitää tätä kehitystä minään hyvänä. Kuitenkin valtiovarainvaliokunta on lausumassaan todennut, että tämä epäkohta tulisi korjata ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa, mitä ehdottomasti toivon ja vaadin.

Kun sitten katsoo näitä ed. Mäki-Hakolankin mainitsemia tiehankkeita, mitä viime aikoina on syntynyt, niin tässä budjetissa käynnistetään noin vanhan miljardin eli 170 000 000 euron kustannusarviolla olevat viisi tiehanketta eli Tampereen läntinen ohikulkutie, Heinola—Lahti-tieosuus, Kirri—Jyväskylä, Raision ohitustie ja Joroinen—Varkaus. Edellinen vastaava infrapaketti hallituspuolueiden eduskuntaryhmien toimesta päätettiin vuonna 2001 ja silloin käynnistettiin hankkeet Lahti—Kerava-oikorata sekä E18:n eli Turku—Helsinki-moottoritien rakentaminen.

Kun vielä muistetaan Tielaitoksen liikelaitostamisen yhteydessä päätetty tukipaketti, jolla eduskunnan enemmistö saatiin liikelaitostamisen taakse, se piti sisällään Keminmaa—Tornio-tieosuuden peruskorjauksen, Oulu—Kempele-moottoritietasoisen tiehankkeen, Pori—Ulvila-tiehankkeen ja Kouvola—Koskenkylä-tiehankkeen, niin ihan oikeutetusti Vaasan läänin kansanedustajat voivat kysyä, olemmeko epäonnistuneet tehtävässämme tämän eduskunnan ajalta, kun emme ole saaneet yhtään kunnollista tiehanketta, vaikka tarpeellisia meillä on, niin kuin ed. Mäki-Hakola totesi, (Ed. Gustafsson: Ei yksin tieasioilla tätä mitata!) Seinäjoen ohikulkutiehankkeet tärkeimpänä, Kokkolan satamatie sekä Sepänkylän ohitustie Vaasassa.

Mutta ei hallitus ole kuitenkaan ollut toimeton koskien Vaasan vaalipiiriä. Siinä olen kyllä Mäki-Hakolan kanssa eri mieltä. Kyllä tässäkin budjetissa on erittäin paljon määrärahoja osaamiseen ja koulutuksen tukemiseen Vaasan vaalipiirissä. Me olemme saaneet osaamiskeskusohjelman piiriin Seinäjoen Foodwest Osakeyhtiön, Seinäjoen elintarvikealan osaamiskeskuksen, Kokkolan seudun kemian alan osaamiskeskuksen. Tietysti myöskin on saatu Kokkolan seutu, Pietarsaaren seutu, Seinäjoen seutu aluekeskusohjelmiin mukaan.

Ratahankkeita on käynnistetty: Seinäjoki—Oulu päällysrakenteen kunnostamisen osalta, samaten Tampere—Seinäjoki. Vesiväylille on tehty suuria investointeja, muun muassa Kokkolan sataman syväväylän syventäminen 13 metriin, jonka kustannusarvio oli 25 miljoonaa euroa, sekä Kaskisten väylän syventäminen 9 metriin.

Sitten myöskin on työvoima- ja elinkeinokeskusten ja ministeriöiden rahoittamia hankkeita ollut tällä vaalikaudella erittäin paljon Etelä-Pohjanmaalla. Niistä mainittakoon tärkeimmät: Etelä-Pohjanmaan korkeakouluverkoston Epanetin kehittäminen Seinäjoella, johonka tässäkin budjetissa on erittäin paljon määrärahoja, se on todella hieno asia; Seinäjoen teknologiainnovaatiokeskuksen käynnistyminen ensi vuonna on hyvä asia, se on hallitukselta hyvä kädenojennus tälle alueelle; Kiinteistö Oy Pohjanmaan Nikkarikeskus Teuvalla; Seinäjoen lentoaseman terminaalin laajennus ja saneeraus, joka eilen päätettiin käynnistää; Kuusiokuntien Kuusnet plus -laajakaistahankkeeseen on peräti 390 000 euroa ja työllisyysvaikutus on 47 työpaikkaa; Kauhajoen teknologiakeskus; ja myöskin teknologian high tech -laajennus Kaustisen kunnassa; ja mainittakoon vielä Kokkolan Mediacenter; ja venealan teknologiakeskus PTC Pietarsaaressa; sekä jos puhutaan näistä sähkön ja energian tuotantohankkeista, maailman suurimman biovoimalaitoksen rakentaminen Pietarsaareen Alholms Kraft Oy:n toimesta.

Sitten tietysti diplomi-insinöörikoulutuksen saaminen Vaasaan on myöskin tämän hallituksen ja eduskunnan aikaansaamaa.

Eli en missään tapauksessa arvostele hallituksen tekemisiä. Kokonaisuudessaan pieni miinus jää näiden tieinvestointihankkeiden osalta, joihin olisi toivonut, että mekin olisimme tämän kolmen ja puolen vuoden aikana päässeet osallisiksi, mutta ei mitään syytä moittia. Pääosin kehitys on ollut myönteistä ja hyvää.

Mielellään olisin vielä todennut puolustushallinnon kiinteistöuudistuksista, mutta kun 7 minuuttia 18 sekuntia on kulunut, niin kunnioitan asetettua aikaa. (Ed. Nepponen: Saatte jatkaa niin kauan kuin haluatte!)

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen pidän tätä käsiteltävänä olevaa talousarviota kohtuullisen hyvänä. Kaikkia yhteiskunnan epäkohtia se ei poista, mutta olosuhteisiin nähden se on kohtuullinen. Tuskin koskaan tästä eteenpäinkään mikään eduskunta pystyy tekemään aivan sellaista talousarviota, että se kaikki yhteiskunnan ongelmat voisi ratkaista.

Velaksi eläminen ei tietenkään ole kannatettavaa, mutta toisin kuin ed. Harkimo täällä äsken totesi, pidän kuitenkin Suomen velkataakkaa varsin kohtuullisena. Myöskin kaikki tutkijat ovat sitä mieltä, että Suomen velkaantuminen ei ole mikään velkapommi nyt eikä tulevaisuudessa, vaan velka on varsin hyvin hallinnassa. Siksi minun mielestäni onkin oikein, että myöskin valtio pystyisi talouspolitiikkaansa ja yhteiskuntapolitiikkaansa hoitamaan siten, että se ottaisi huomioon suhdannevaihtelut. Esimerkiksi, kun teimme veronkevennyksiä kaikkein kovimman nousukauden aikana, olin silloinkin jo sitä mieltä, että veronkevennyksiä ei pitäisi noususuhdanteiden aikana tehdä vaan ne pitäisi tehdä matalasuhdanteiden aikana, jolloin tarvittaisiin erityisiä toimenpiteitä ostovoiman lisäämiseksi. Ostovoiman lisääminenhän on tietysti tärkeää sen vuoksi, että sitä kautta sitten kotimainen kysyntä toivottavasti lisääntyisi ja työllisyys aina parantuisi.

Ed. Kuoppa totesi täällä puheenvuorossaan, miten erilaisten selvitysten mukaan kaikille suunnatut veronkevennykset ovat vain hiukan edistäneet työllisyyttä. Olenkin useaan kertaan jo tässä salissa esittänyt, että seuraavan kauden aikana verotusta tulisi tutkia myöskin siten, että mietittäisiin paremmin kohdennettuja veronkevennyksiä, jos meillä ylipäänsä veronkevennyksiin on varaa. Olen esittänyt muun muassa selvitettäväksi huoltajavähennyksen käyttöönottoa perhepoliittisena toimenpiteenä. Tällainen vähennyshän on käytössä useimmissa kilpailijamaissamme, ja huoli lapsiperheiden toimeentulosta on minusta varsin aiheellinen. Menneet vuodethan me olemme perhepolitiikassa keskittyneet erityisesti palvelujen parantamiseen, mutta kun lapsimäärä vähenee ja syntyvyys alenee, niin on pakko miettiä myöskin sitä, miten paremmin saisimme lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden elintasokuilua kavennetuksi.

Suhdannepoliittisesti ministeri Niinistön parjaama tiepaketti minusta kuitenkin on varsin oikea-aikainen. Tiehankkeet eivät ole mitätöntä siltarumpupolitiikkaa, esimerkiksi tämä Lahti—Heinola-moottoritiepätkä, tässä voidaan hyvin puhua pätkästä, 29 kilometriä tietä, on pahin ruuhkatie viikonloppuisin ja muun muassa tämän päivän tiedot jälleen osoittivat sen, kun lehdet kertoivat kuolonkolarista. Tämä tie johtaa sekä pohjoiseen nelostielle että Mikkeliin itään päin, joten tämä on näitten Itä-Suomen kulkijoiden käyttämä tieosuus.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on lausunnossaan käsitellyt perusteellisesti ammatillista lisäkoulutusta, hyvä näin. Suomessa nuoren väestön ja yli viisikymppisten kansalaisten koulutuserot ovat maailman suurimpia. Siksi ammatillinen lisäkoulutus, oppisopimuskoulutus mukaan lukien, on erittäin tärkeä koulutusmuoto. Jostakin syystä tätä koulutusta ei ole pidetty minun mielestäni tarpeeksi tärkeänä ja siksi ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahat on päästetty vähenemään huolestuttavan matalalle tasolle. Parlamentaarinen työryhmä on tehnyt hyvän kehitysohjelman, Nosto-ohjelman. Sen käynnistämiseen ja viemiseen laadukkaasti eteenpäin eivät kuitenkaan esitetyt määrärahat ole riittäviä. Jo ensi vuoden lisätalousarviossa pitäisi tätä ammatillista lisäkoulutusta ja näiden määrärahojen riittävyyttä jälleen tarkastella.

Viiden kuuden vuoden jälkeen yhteiskunnassamme alkaa massiivinen eläkkeelle siirtymisen aikakausi. Vaikka nykyisen hallituksen aikaan nuorten työttömyys on saatu puolitettua, tulee nuoriin, työmarkkinatuella eläviin ihmisiin kiinnittää erityistä huomiota. Oikeastaan voisi sanoa, että tämän ikäisiin nuoriin, jotka eivät vielä ole päässeet kiinni edes ensimmäiseen työpaikkaansa, voisi satsata rahaa ihan miten paljon tahansa, aivan niin paljon kuin nämä toimenpiteet vaatisivat, koska jokaista heistä tarvitaan tulevaisuudessa. Nimenomaan nuorten tukeminen on paitsi inhimillistä myös tämän yhteiskunnan kannalta erittäin taloudellista. Se on kaikkein kallein vaihtoehto, jos nuoret sitten jäävät koko eliniäkseen työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Talousarvio pitää sisällään muutamia pieniä määrärahalisäyksiä, jotka haluaisin tässä mainita. Ed. Mäki-Hakola täällä mainitsikin jo, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa on ensimmäistä kertaa osoitettu omalle momentille määrärahoja kylätoimintaan. Kylätoimintaa on elvytetty tuloksellisesti EU-tukirahoilla. Projektien päättyessä on tärkeää, että toiminnalle tulisi jatkuvuutta, ja siksi pidän näitä pieniä uusia määrärahoja tarpeellisina.

Kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa on ehdotettu lisättäväksi määrärahoja velkaneuvontaan. Hallitus on esittänyt määrärahalisäystä vanhojen velallisten vapaaehtoisten velkaneuvontasovintojen aikaansaamiseksi. Tämän ohjelman piiriin arvellaan tulevan 60 000—70 000 asiakasta. Voikin sanoa, että on vihon viimeinen hetki siihen, että tällainen ohjelma käynnistyy, jotta nämä elinikäiseen velkavankeuteen joutuneet ihmiset pääsisivät sovittelun piiriin. Tämän lisäksi on kuitenkin asiantuntijakuulemisessa tullut ilmi, että kansalaiset velkaantuvat juuri nyt jälleen enemmän kuin ennen. Valtiovarainvaliokunta esittääkin 700 000 euron lisäystä tähän perusvelkaneuvontaan. Mikäli velkaneuvojat pystyvät nopeasti ottamaan asiakkaat vastaan ja neuvomaan heitä tässä velkakierteessä, he myöskin estävät usein sellaiset oikeusprosessit, jotka tulevat valtiolle kalliiksi, eli tällainen nopeasti velkaneuvonnan piiriin pääseminen on myöskin taloudellisesti hyvin kannattavaa. Siksi tämä määrärahan lisäys on mielestäni hyvin hyvä.

Yhteen talousarviomietinnön kohtaan olen ollut varsin pettynyt. Asia koskee alueyliopistokeskusten kehittämistä, siis sellaisia yliopistokeskuksia, jotka sijaitsevat muilla kuin varsinaisilla korkeakoulupaikkakunnilla. Sivistys- ja tiedejaosto on kuullut ainoastaan yhtä tällaista keskusta, ja siksi mietinnössäkin mainitaan vain Porin kaupunki. Tähän saattaa olla hyvin järkevätkin perusteet, jotka eivät kuitenkaan mietinnöstä selviä. Haluan todeta, että esimerkiksi Lahdessa on ollut jo 80-luvulta lähtien ympäristöosaamisen keskus, joka 90-luvun alussa liitettiin virallisesti Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. Tämä ekologian laitos on edelleenkin lähes 100-prosenttisesti kaupungin kustantamaa toimintaa.

Ymmärrän ja olen saanut siitä informaatiota, että tulosneuvottelut esimerkiksi tämän ekologian keskuksen ja Helsingin yliopiston välillä tulevat ratkaisemaan, miten paljon jatkossa ekologian keskus saa valtion eli yliopiston rahaa. Siksi ehkä on hiukan hämmentävää, että yksi keskus mainitaan vuonna 2004 otettavaksi valtionavun piiriin, jos nämä neuvottelut perustuvat tällaisiin tulosohjauskeskusteluihin. Luotan kyllä ministeriin, että hän pyrkii tasapuolisuuteen eri keskusten osalta. Toivon, että tämä luottamukseni on perusteltu ja näin myöskin tulee tapahtumaan.

Täällä ed. Akaan-Penttilä totesi äskettäin puheenvuorossaan, että erikoissairaanhoito voitaisiin siirtää valtiolle ja kunnat toimisivat ainoastaan perussairaanhoidon järjestäjänä, kustantajana. Minä olen tästä asiasta kyllä eri mieltä. Sellaiset ajat, jolloin oli valtion sairaaloita, osoittivat, että eivät valtion sairaalat ainakaan silloin olleet mitenkään erityisen hyvässä asemassa tai esimerkillisiä. Toisaalta pelkään sitä, että jos tulee valtion kustantama erikoissairaanhoito ja kuntien, niin raja näiden kahden sairaanhoidon, terveydenhuollon, välillä jyrkkenee. Minusta sen pitäisi päinvastoin olla hyvinkin joustava, jotta oikea porrastus voisi kunkin potilaan kohdalla onnistua.

Ministeri Siimes täällä vastauspuheenvuorossaan totesi — siirryn nyt asuntopolitiikkaan — että kansainvälisessä arvioinnissa aravajärjestelmä on todettu hyväksi asuntopoliittiseksi toiminnaksi. Epäkohdat aravalainajärjestelmässä, etenkin koron määräytymisperusteet, ovat kuitenkin olleet kestämättömät. Korkeat korot ja niiden mukana vanhojen aravalainojen konvertointi eli lainojen takaisinmaksu ennenaikaisesti uhkaa romuttaa koko aravajärjestelmän. Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että vain lainaehtojen selkeällä parannuksella voidaan luoda realistiset edellytykset sosiaalisen asuntotuotannon jatkamiseksi. Tämä on minusta yksi tärkeimmistä ja kiireellisimmistä asioista, uudistuksista, hoidettavaksi.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaalien alla olevan talousarvion tekeminen on aina erityisen vaikeata ja saa aikaan jännitteitä. Tämänkertainen valtion talousarvio on jouduttu valmistelemaan erittäin epävarmassa tilanteessa. Taloudelliset näkymät Suomessa ovat edelleen nihkeät ja pitkään odotettu taloudellinen kasvu antaa edelleen odottaa itseään.

Kotimainen kysyntä on kuitenkin pitänyt kotimarkkinoita sen verran hyvässä vedossa, että viennin hyytyminen ei ole kokonaan romahduttanut kansantalouttamme. Vaikka taloutemme kokonaisuuden merkitys onkin edellytys hyvinvointipalveluittemme säilyttämiselle, on kotimarkkinoiden osuudellakin suuri merkitys ja siihen voidaan vaikuttaa omin toimin. Asia, joka on omissa käsissämme, on luotettava ja vakaa talouspolitiikka. Se vaikuttaa uusien työpaikkojen synnyttämiseen ja sitä kautta koko kansantalouteemme.

Nykyinen hallitus pääministerin ja valtiovarainministerin johdolla on saanut kansalaiset uskomaan oman maamme vakauteen. Kuitenkin koko bruttokansantuotteemme merkittävä kasvu on kiinni kansainvälisistä suhdanteista, joissa taas merkittävintä osaa näyttelee Amerikan Yhdysvallat. On vain toivottava, että Amerikan talous lähtisi nousuun ilman Irakin sodan edellytyksiä. USA:sta liikkeelle lähtevä nousu tulee aikanaan siivittämään myös koko Euroopan unionin nousuun, ja toivottavaa olisi, että se käynnistyisi mahdollisimman pian.

Ensi vuoden talousarvion pohjana on lamavuosilta peräisin oleva mittava valtionvelka, jota on vielä jäljellä yli 350 miljardia markkaa, ja siitä nykyisellä alhaisellakin korkokannalla maksettavat reilun 20 miljardin markan eli 3 600 miljoonan euron suuruiset vuosittaiset korkomenot, jotka kokoluokkana edustavat kolmannesta valtion koko tuloveroilla kerättävästä määrästä.

Muistaa tulee myös maamme kokonaistilanne. Suuret ikäluokat ikääntyvät ja ovat kohta hoidettavien joukossa. Samaan aikaan kuin hoidettavien määrä olennaisesti lisääntyy, vähenee myös työtä tekevien kansalaisten määrä ja sitä myötä myös veronmaksajien ja verojen määrä. EU-jäsenyys tuo myös mukanaan muutoksia valtion tulokertymään. Verotulot vähenevät jo ensi vuonna autoverotuksen muutoksen myötä ja seuraavana vuonna alkoholiverotuksen alentamisen johdosta. Viron EU-jäsenyys taas tulee vaikuttamaan moneen muuhun asiaan, kuten tupakkaveron kertymään ja mahdollisesti joidenkin yritysten pääkonttoreiden siirron kautta myös yhteisöverokertymään.

Kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa on luvassa lisääntyviä menoja ja väheneviä tuloja, minkä johdosta olisi ollut hyvä päästä jatkamaan valtionvelan lyhentämistä myös ensi vuonna. Tämän talousarvion puitteissa se ei kuitenkaan ole mahdollista. Siihen ei ole yhteisymmärrystä eduskuntaryhmien parista löytynyt.

Arvoisa puhemies! Yleisestä tarpeesta ja vaalien läheisyydestä johtuen on talousarvioon tullut kuitenkin myös kansalaisille jaettavaa. Yleinen tarve on sairaanhoidon lisääntynyt kysyntä, samoin kuin eläkeläisten aseman parantaminen, jotka kumpikin on huomioitu ensi vuoden budjetissa. Yleiseksi tarpeeksi voidaan myös laskea veronkevennykset, jotka ovat määrältään hyvin pieniä, mutta joilla on merkitystä yleisen talouspoliittisen uskottavuuden kannalta ja merkitystä myös sille, että maahan on saatu aikaan tulopoliittinen kokonaisratkaisu ja sitä kautta vakautta maamme kilpailukyvyn säilyttämiseen.

Yleisestä tarpeesta ja koko rautatieliikenteen kehityksen johdosta on budjettiin sisällytetty tarvittava rahoitus Kerava—Lahti-oikoradan rakennustöihin. Hankkeen pysymisellä aikataulussaan on merkittävä vaikutus myös oman alueeni Päijät-Hämeen tulevaisuudennäkymiin.

Vaalien läheisyys on taas aikaansaanut paljon puhutun tiepaketin. Paketti on syntynyt hieman sulle—mulle-tyylillä, mutta se on joka tapauksessa syntynyt. Pakettiin sisältyy hankkeita sekä liikenneministeriön että poliittisten tahojen toivomuksista. Itsekin olen syyllistynyt tähän poliittiseen painostukseen Lahti—Heinola-moottoritien osalta, mutta jos kyseinen tie olisi nyt jäänyt pois tästä paketista, niin se olisi ollut jäissä monen monta vuotta, koska paketilla sidotaan väyläinvestoinnit pitkäksi ajaksi.

Arvoisa puhemies! Jatkuva erimielisyys on ollut kaiken aikaa myös kuntien valtionosuuksista. Tuntuu oudolta, että valtio ja kunta nähdään jatkuvasti vastakkaisina osapuolina, vaikka kysymyksessä ovat aina meidän kaikkien yhteisesti hallitsemat yhteisöt. Meidän tulisi muistaa, että valtiolla on meille kaikille varattu valmista velkaa 12 000 euroa, kun kuntien velkapiikki on keskimäärin 1 000 euroa kansalaista kohden. Onko mitään järkeä kasvattaa toisessa taskussa olevaa velkamäärää toisen kustannuksella?

Ensi vuonna valtio joutuu ottamaan taas uutta velkaa yli 2,5 miljardia markkaa eli 436 miljoonaa euroa. Kuitenkin se yhteisö, joka pystyy käytännön tasolla lisäämään palvelujen tuotannon tehokkuutta, on kunta. Sillä puolella vain tulee ennakkoluulottomasti lisätä eri tahojen yhteistyötä ja alkaa puhaltaa entistä enemmän samaan hiileen.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa valtiontaloutta verrattiin yksittäisen kansalaisen ja perheen talouteen. Tätä samaa vertausta olen itsekin käyttänyt muun muassa nyt käsiteltävänä olevan budjettiesityksen lähetekeskustelussa viime syyskuussa. Niin perheissä kuin valtiossakin menot on sovitettava tulojen mukaan. Jos rahaa kuluu enemmän kuin tulee, on väistämättä seurauksena velkaantuminen.

Edessä olevaan huoltosuhteen radikaaliin heikkenemiseen on varauduttava karsimalla niitä menoja, joita on mahdollista vähentää. Tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on noin 15 prosenttia. Vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on vanhuuseläkeiässä. Ensi vuosikymmenellä meillä on yli 200 000 henkilön vajaus työvoimassa. Tällöin suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä ja työikään tulevat Suomen historian pienimmät ikäluokat. Selvitysten mukaan Euroopan unionin laajeneminen ja työvoiman vapaa liikkuvuus toisivat seuraavan 30 vuoden aikana Suomeen noin 40 000—50 000 maahanmuuttajaa, joten me emme voi tuudittautua ajatukseen maahanmuuttajien auttavista käsistä esimerkiksi yhä lisääntyvissä vanhusten hoivapalveluissa.

Eilen täällä salissa kuultiin debatissa arvostelua siitä, että valtiovarainministeri oli hoitanut valtiontaloutta vastuullisesti ja ohjannut käytettävissä olevat kertaluontoiset tulot valtionvelan lyhentämiseen sen sijaan, että niillä olisi korotettu tulonsiirtoja ja perustettu uusia jatkuvaluontoisia menoeriä, juuri näitä paljon puhuttuja menoautomaatteja.

Verrattuna yksittäiseen perheeseen: Jos perheessä on bruttovuosituloihin nähden kaksinkertainen määrä velkaa ja kohdalle osuu kertaluontoinen ylimääräinen tuloerä, miten toimii vastuuntuntoinen perheen huoltaja? Käyttääkö hän niin sanotun ylimääräisen rahan velan lyhentämiseen, vai hankkiiko hän perheelle uusia jatkuvaluontoisia menoja? Tähän vielä lisättynä se, että perheen huoltaja tietää vaikkapa jäävänsä eläkkeelle lähitulevaisuudessa, jolloin velan korkomenot uhkaavat viedä vielä suuremman osan hänen tuloistaan. Uskoisin, että edellä kuvatuissa tilanteissa valtaosa meistä tekisi yksityistaloudessaan ratkaisun lyhentää velkaa.

Arvoisa puhemies! Valtiontaloudessa on vääjäämättä menokohteita, jotka ovat välttämättömiä ja jotka on ikään kuin pakko toteuttaa. Koska tulojen määrä on rajallinen, on tehtävä vertailuja siitä, mihin rahat riittävät, mihin ne pannaan riittämään. Hallituspuolueet ovat edellisjuhannuksena, siis jo edellisjuhannuksena, sopineet tietyistä keskeisistä menolisäyksistä tälle hallituskaudelle ja tämän hallituskauden loppupuolelle ja samalla sitoutuneet olemaan tämän lisäksi paisuttamatta budjetin kehyksiä. Nyt kuitenkin ollaan pyytämässä monia uusia menoja lisää tai rakentamassa uusia menokohteita ilman, että mistään olisi osoitettu vastaavia säästöjä.

Valtiosihteeri Raimo Sailas tuli viime viikonloppuna julkisuuteen arvostellessaan eduskunnassa esiintynyttä jakopolitiikkaa. Hänen mielestään riippumatta työllisyysnäkökohdista ollaan lisäämässä tie- ja liikennemäärärahoja, jotka palvelevat enemmänkin yksittäisten edustajien etua vaalien lähestyessä. Huomionarvoisaa näissä menolisäyksissä hänen mukaansa on se, että ne eivät ensimmäisenä vuonna yksittäisinä hankkeina aiheuta kovinkaan suuria menovaikutuksia, jolloin kokonaisvaikutus valtiontalouteen jää ikään kuin huomaamatta.

Tieasioista on eilen täällä muutoinkin pidetty valtavasti puheita. Joittenkin talousarvioesityksiin sisältyy esimerkiksi hankkeita, joissa vanhan tien tilalle rakennetaan uutta tietä mutta liikenneyhteydet ovat jo varsin hyvin tälläkin hetkellä olemassa, vaikka tieosuudella on vain noin 5 000—7 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. (Ed. Kangas: Se on Varkaudessa!) Meillä Varsinais-Suomessa on lukuisia heikkokuntoisia ja riittämättömiä väyliä, joissa liikennetiheys on vähintään tuota luokkaa ja jopa kaksi kertaa suurempi kuin esimerkiksi Joroisten ja Varkauden välillä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa olemme maa- ja metsätalouden pääluokan ulkopuolelta talousarvioesitystä käsitellessämme nostaneet esille erityisesti yksityisteiden valtionavustukset. Meillä on myös selkeä liikenneturvallisuusperuste tähän, miksi haluaisimme priorisoida yksityisteiden kunnostamista. Viime vuosikymmenen alussa yksityisteistä 70 prosenttia oli vielä hyväkuntoisiksi luokiteltuja, mutta nyt enää vajaata kolmannesta kaikkiaan 250 000 kilometrin mittaisesta yksityistieverkostamme voidaan kutsua hyväkuntoiseksi. Myös liikenneministeri Sasi esitti budjettiriihessä määrärahan korottamista 16,8 miljoonaan euroon, mikä olisi vastannut kevään 2001 valtioneuvoston periaatepäätöksen maaseutupoliittisia linjauksia.

Henkilökohtaisestikin olen tehnyt talousarvioaloitteita eräiden liikenneturvallisuuden kannalta kohtuuttoman huonossa kunnossa olevien tieosuuksien perusparantamisesta, mutta vastaavasti olen osoittanut toisaalta budjetista saman suuruisen summan säästökohteita. Säästökohteita nimittäin löytyy aivan perustellusti esimerkiksi niistä hanke- ja kehittämisrahoista, joiden osalta kenelläkään asianomaisen ministeriön kyseistä momenttia käyttävistä virkamiehistäkään ole käsitystä, mitäköhän niillä rahoilla ensi vuonna tehtäisiin. On huomattavasti hyödyllisempää osoittaa tällaiset epämääräiset hanke- ja kehittämisprojektirahat esimerkiksi liikenneturvallisuutta edistäviin toimenpiteisiin. Tulokset näistä tutkimustyöryhmien töistä jäävät usein pelkiksi hyllyntäytteiksi arkistoon.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan eilisen päivän keskustelun ja tämän päivän keskustelunkin yksi keskeinen lähtökohta, mistä asioita on tarkasteltu, on ollut, voisiko sanoa, epävakaus. Tässä suhteessa haluan sanoa, että jos jostain Lipposen hallitukselle voi hattua nostaa, se on se, että näiden kahden hallituskauden aikana on onnistuttu kuitenkin Suomeen luomaan aika vakaat, turvalliset olot ja vakaasti kehittyvä Suomi. Ensi vuoden talousarvio on minusta laadittu myöskin vakaalle ja turvalliselle pohjalle. Näin siitäkin huolimatta, että täällä salissa käydyn keskustelun ja etenkin valtiovarainministeri Niinistön näkemysten perusteella tuota vakautta eduskunta on horjuttanut omilla esityksillään, jotka paljolti näyttävät nyt kohdistuvan niin sanottuun tiepakettiin.

Minun käsitykseni on kuitenkin toinen. Minun mielestäni tulevaisuus on kuitenkin luotu aika kestävällekin pohjalle. Keskeistä on se, että maahamme on pystytty luomaan jälleen kaksivuotinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Työmarkkinarauhan varmistaminen on ehkä kuitenkin se keskeisin tekijä, jolla vakaus ja ennustettavuus voidaan turvata maahamme. Eivätkä nyt eduskunnan tekemät lisäesitykset ja painotukset ole kyllä murtamassa tuota vakautta, mikä nyt muutoin on saavutettu. Hyvinvoinnin rakentaminen on maratonjuoksu, joka ei varmasti lopu koskaan.

Sen sijaan on selvää, että on olemassa aina uhkatekijöitä. Itse näen tässä kolme keskeistä uhkatekijää.

Ensimmäinen niistä on mielestäni se, mikä verotulojen kehitys ensi vuonna tulee olemaan etenkin, kun samanaikaisesti on ollut selvä tavoite saada aikaan vielä valtiontalouden ylijäämää. Sekin hieno ja hyvä tavoite. Se, miksi ylijäämää ei mahdollisesti synny, johtunee siis keskeisiltä osin tulojen vähentymisestä eikä niinkään menojen lisäyksestä. Sen lisäksi, että verotulojen vähentyminen tapahtuu meistä aika lailla riippumattomista syistä, kuten auto- ja alkoholiveron alentuminen, olemme myös itse tehneet ratkaisuja, jotka ovat selvästi vähentäneet verotuloja.

On selvää, että veroja on alennettu nyt reilusti enemmän kuin hallitusohjelmassa on sovittu. Henkilökohtaisena kantana sanon sen: on liikaa kevennetty. Veronalennuksia on perusteltu työllisyydellä. Vaikutusten arviointi on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen. Itse olisin kyllä nähnyt, että nyt ensi vuodelle sovittuja veronalennuksia ei olisi ollut tarpeen tehdä. Ymmärrän kuitenkin hyvin sen, että tulopoliittisen kokonaisratkaisun saavuttaminen edellyttää usein myös erityyppisiä veroratkaisuja. Vain ja ainoastaan tuolla perusteella verojen alentaminen tulee edes jotenkin hyväksyttävään näkökulmaan ensi vuonna.

Toinen keskeinen uhkatekijä, mikä täällä on monissa puheissa tullut esille, on työttömyys ja työttömyyden määrä. Valtiovarainvaliokunta pitääkin erittäin paheksuttavana sitä, että työllistämiseen tarkoitettuja määrärahoja jää tänäkin vuonna käyttämättä. Syitä ja selityksiä siihen on varmaan vaikka kuinka paljon, ja osa niistä on tietenkin hyväksyttäviä, mutta laajasti ottaen nyt ei kuitenkaan enää selityksille ole tarvetta.

Näyttää siltä, että tänä vuonna jää noin 15 miljoonaa euroa käyttämättä työllistämiseen tarkoitettuja määrärahoja. Valtiovarainvaliokunta mietinnössään edellyttää, että nyt on tehtävä jotain ja nopeasti, on päätäntävaltaa siirrettävä reilusti alueille ja annettava alueiden omaan harkintaan se, millä tavalla työllisyysrahoja käytetään, käytetäänkö niitä palkkaperusteisesti valtion hallinnonaloille, kunnan järjestäminä vaiko mahdollisesti tiettyjen investointien käynnistämiseksi. Ei voi olla totta eikä oikein, että kun me täällä eduskunnassa taistelemme ja puhumme työllisyysrahojen merkityksestä alueellisten työllisyyserojen tasaamisen välineenä, sitten kuitenkin niistä keskeinen ja hyvin merkittävä osa jää käyttämättä. Myös tulopoliittisen kokonaisratkaisun yksi keskeinen osa oli turvata parempi työllisyyskehitys ensi vuodelle. Siinä on haastetta, ja todella kovasti.

Kolmas uhka, jonka näen tässä olemassa, on rakennetyöttömyys ja sen nujertaminen. Verotukselliset ratkaisut, kuten työnantajamaksujen alentaminen, on varmaan yksi keino, mutta olen ihan vakuuttunut siitä, että nojaamalla veroratkaisuihin ei rakennetyöttömyyttä poisteta. Se ei ole rakennetyöttömyyden todellinen syy. Todellinen syy on minun käsittääkseni se, että meillä on ammattitaidotonta työvoimaa. Meillä on noin 400 000 henkilöä vailla kokonaan ammatillista koulutusta ja sen lisäksi muuntokoulutuksen tarve on vieläkin hurjempi. Näen keskeisen avaimen olevan kuitenkin sen, että osaamistason nosto-ohjelman kautta voidaan vaikuttaa hyvin keskeiseltä osalta rakennetyöttömyyteen.

Arvoisa puhemies! Suomelle on erittäin tärkeää, että emme hyväksy työttömyyttä emmekä erityisesti rakennetyöttömyyttä. Tarvitsemme aktiivisia työvoimapoliittisia toimia, kuten muissakin Pohjoismaissa. Tarvitsemme edelleen vahvaa ohjausta ja panostusta elinkeinopolitiikassa. Tarvitsemme vahvasti panostuksia tutkimus- ja kehitystyöhön, jotta kehitystä on myöskin muualla kuin Pääkaupunkiseudulla. Nyt on selvästi käymässä niin, että tutkimus- ja kehitysvarat valuvat vahvoihin kasvualueisiin. Nyt on kerta kaikkiaan tehostettava tutkimus- ja kehitysrahojen käyttöä myöskin maakunnissa.

Arvoisa puhemies! Paljon puhutusta tiepaketista on kuitenkin todettava muutama sana. Teiden rakentaminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä rahaa. Varmaa on niin, että nyt esitetyille hankkeille löytyvät aika vahvat perusteet, mutta kyllä minun täytyy hiukan ihmetellä sitä, että on kuitenkin olemassa hankkeita, jotka ovat jääneet takavuosina kesken. Tässä haluan nostaa esiin Kemin ja Tornion välisen moottoritiehankkeen, jossa sillat on rakentamatta. Keskeneräisiin hankkeisiin on viitattu ponnella. Hyvä niin, mutta mikään ei takaa sitä, että työt suoritettaisiin loppuun. Olisiko kuitenkin ollut syytä rakentaa jo aloitetut hankkeet loppuun, ennen kuin uusia käynnistetään?

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuosta liikennepoliittisesta ja tiepaketista tässä voi nyt heti vähän jatkaa. Kyllähän näin vihreästä näkökulmasta tehty ratkaisu ei ole millään lailla kestävän kehityksen mukainen. Omalta osaltani olen siihen liikennepoliittiseen ratkaisuun myös sen takia kauhean pettynyt, että olen monta kertaa puhunut ja tehnyt aloitteita pääradan kunnossapidon puolesta. Kerava—Riihimäki-välihän on tällä hetkellä sellainen sumppu, että päivittäin kymmeniätuhansia ihmisiä seisoo pysäkillä odottaen, että se yksi juna tulisi ja toisi töihin tänne Helsinkiin. Siis 40 kilometriä Helsingistä ollaan tällaisessa liikenteellisessä tilassa ja samaan aikaan sitten rakennellaan teitä sinne, missä varmasti autoja kulkee harvemmin kuin ihmisiä päivittäin junalla tuolla välillä.

Sitten muutama asia, johon haluan kiinnittää huomiota. Muutama viikko sitten julkistettiin Lapset elämänkoulussa -projektin julkilausuma. Kansalaisvaltuuskunnan Lapset elämänkoulussa -projektissa esitetään muun muassa teesit, joille julkilausuma rakentuu. Ensimmäinen näistä teeseistä on: Lapsi tarvitsee vanhemmilta aikaa. Vastikään ilmestyi myös Stakesin tutkimus, joka täälläkin on monta kertaa tullut esille. Köyhyys on yli kaksinkertaistunut pienten lasten perheissä kymmenen viime vuoden kuluessa riippumatta siitä, mitä köyhyyden mittaria käytetään. Näin ollen yhä suurempi osa lapsiperheistä kuuluu alimpiin tuloluokkiin ja etenkin keskituloisissa on yhä vähemmän lapsiperheitä. Selvitäkseen jokapäiväisen leivän hankinnasta vanhempien on tehtävä töitä niin paljon, ettei lapsille riitä aikaa, joka kuitenkin on todettu lapsen kannalta tärkeimmäksi asiaksi.

Otetaanpa esimerkki keskituloisesta perheestä, johon on uskallettu hankkia kolme lasta. Isä on peruskoulunopettaja. Äiti on fysioterapeutti. Jäljellä on vielä opintovelkaa ja lisäksi asuntovelka, sillä näin isolle perheelle ei näiltä seuduilta tarpeeksi isoa vuokra-asuntoa saa, tai ainakaan kannata niillä hinnoilla ottaa. Perheen lapsilla on harrastuksia, joita vanhemmat haluavat tukea, mutta nykyharrastukset eivät ole ilmaisia, vaikka ne olisivat niin perusharrastuksia kuin jalkapallo. Niinpä perheenisä ottaa lisätyötä. Siinä kun hän aamuyöstä jakaa lehtiä, hän voi sitten miettiä paitsi sitä, miten hänen työtään opettajana arvostetaan, koska lehden jakamisesta hän saa parempaa palkkaa kuin opetustyöstään, myös sitä, missä välissä hän ehtii ja jaksaa olla lastensa kanssa.

Lapset tarvitsevat tasapainoisiksi kasvaakseen vanhempien tukea ja aikaa. Jos he eivät sitä saa, he tuntevat olonsa turvattomiksi. Vanhemmat taas haluavat tietysti viettää aikaansa lasten kanssa, mutta kun heillä ei taas työnteon vuoksi ole siihen aikaa, he tuntevat syyllisyyttä ja ahdistusta, ja tämä pahoinvointi näkyy monella tapaa yhteiskunnassamme.

Lapsiperheiden tukala asema on tuotu esille jo aikanaan kirkon köyhyysraportissa, ja nämä uudet raportit tuovat ihan saman asian vielä selvemmin esille. Kovin vähän tämä hätä on kuulunut valtiovallan korviin, sillä edes täysimääräisiin lapsilisien indeksitarkistuksiin ei ensi vuonnakaan ryhdytä. Positiivinen puoli tosin on tietysti se, että sinne palautettiin syrjäytymisuhan alla olevien lasten määrärahat, joita Osmo Soininvaara aikanaan esitti, ja tämä on tietysti positiivinen asia.

Jos on lapsiperheet jätetty melko lailla oman onnensa nojaan, niin myös vähän isommatkin lapset. Koululaisten terveydenhuolto on täydellisesti, tai sanotaan, melko lailla, retuperällä; sehän riippuu kunnista. On kuntia, joissa koululainen ei pääse koko yhdeksänvuotisen peruskoulunsa aikana kertaakaan koululääkärin tarkastukseen. Samoin kouluterveydenhoitajan palvelujen tarjonta on hyvin kirjavaa. Voi olla yksi terveydenhoitaja 1 200:aa oppilasta kohti. Nyt voi kuvitella, minkälaista tulosta tällaisesta kouluterveydenhuollosta tulee.

Surullista on se, että monissa tapauksissa olemassa olevat terveydenhuoltopalvelut riittävät vain pelkän diagnoosin tekemiseen. Hoito ja kuntoutus jäävät tekemättä, ja aivan oma lukunsa ovat ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten opiskelijaterveydenhuoltopalvelut, jotka ovat myös retuperällä. Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee se, että yhä suurempi osa koululaisten terveysongelmista on nimenomaan psyykkisiä ja sellaisena ne vaatisivat paljon enemmän aikaa ja resursseja paneutua asiaan oppilaskohtaisesti kuin fyysiset vammat tai ongelmat.

Nuorten ja lasten kasvava hätä näkyy muun muassa siinä, kuinka nopeasti oppilashuoltoryhmien työmäärä on kasvanut. On selvää, että tämän päivän kouluyhteisöt ja koululaiset tarvitsevat tuekseen erityisiä koulupsykologipalveluja tarvetta vastaavassa määrin. Ne tulisi saattaa mitä pikimmiten tarpeen edellyttämälle tasolle. Vaikka koulupsykologien määrää on lisätty, kaikki peruskoulut eivät vielä ole näiden palvelujen piirissä. Olisi tärkeää, että kynnys hakeutua ja saada psykologin palveluja olisi matala, sillä usein psyykkiset ongelmat ovat sellaisia, että nuoret eivät itse tai heidän lähipiirinsä niitä välttämättä tunnista. Ihanne olisi se, että oppilaalla olisi mahdollisuus vuosittain säännöllisesti tavata koulupsykologia. Tässä kohdin voi tietysti sanoa, että koulupsykologipalvelut ovat kuntien vastuulla. Kyse on kuitenkin niin tärkeästä asiasta, että sen kohdalla valtion tulee ottaa aktiivinen ohjaajan ja resursoijan rooli. Koululaisten tasa-arvon turvaamiseksi valtiovallan on syytä omalla panoksellaan taata koulupsykologipalvelujen saatavuus kaikissa maan osissa. Vihreä eduskuntaryhmä onkin vaihtoehtobudjetissaan esittänyt määrärahaa koulupsykologien palvelujen parantamiseen.

Se asia, johon itse henkilökohtaisesti olen vielä toivonut lisää rahaa, on myös koululaisiin kohdistuva ja kohdistuu opettajiin, sillä tutkimusten mukaan oppilaan koulumenestystä selittäväksi tekijäksi nousevat oppilaan oma sosioekonominen tausta ja hänen opettajansa saama täydennyskoulutus. Vaikka opettajien täydennyskoulutus sisältyy opetusalan virkaehtosopimukseen, on se monissa kunnissa ollut aivan riittämätöntä. Koululaisten tasa-arvon toteutumisen vuoksi on tärkeää, että valtiovalta huolehtii omalla panoksellaan opettajien täydennyskoulutuksesta.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta Lipposen hallitus on hoitanut valtiontaloutta hyvin ja ennustettavasti. Velkaa on pystytty vähentämään (Ed. M. Salo: Ja omaisuutta myymään!) — No sitäkin, turhaa omaisuutta on myytävä. Niin tekin teette, silloin kun on tarvetta siihen. — Mutta veroja laskemalla on saatu väljyyttä ihmisten elämään. 95 lähtien kaksihenkisen perheen elintasoa on nostanut se, että sillä on tällä hetkellä noin 5 000 markkaa vanhassa rahassa ilmaistuna enemmän käteen jäämässä kuin silloin, ja se on kiitos sekä korkotason laskun että monien muiden toimenpiteiden ja verojen laskun.

Mutta nyt elämme aikaa, jossa talousnäkymät ovat huolestuttavat ja niitä varjostavat ennen kaikkea kansainvälisen talouden riskit. Maailmantalouden kehitys näyttää pysyvän heikkona odotettua pidempään. Yhdysvaltojen talouden nousu on antanut odottaa, ja myös euroalueella, erityisesti Saksassa, on ongelmia.

Suomen talous on kasvanut hieman ennustettua nopeammin, ja se on perustunut ennen kaikkea yksityiselle kulutukselle. Onneksi myöskään vienti ei ole laskenut siinä määrin kuin on pelätty. Taloutemme peruslähtökohdat ovat hyvät, korot ovat matalat ja yritysten ja kotitalouksien rahoitusasema on vahva. Solmitulla tulopoliittisella sopimuksella on kehitystä tukeva vaikutus.

Ensi vuonna on ennakoitu kansainvälisen talouden piristyvän, mutta mahdollista on myös elpymisen viivästyminen edelleen, ja se on suuri riski. Toinen merkittävä riski on maailmanpoliittinen tilanne. Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin saattaisi ajaa maailmantalouden uuteen taantumaan.

Jos kehitys on myönteisen ennusteen mukainen, niin Suomen vienti on lähtemässä vauhtiin ja myös yksityinen kulutus jatkaa vakaalla nousu-uralla. Valtiontalouden ylijäämä on kuitenkin supistumassa, ja uhkat erityisesti kuntasektorille ovat kasvamassa. Kuntien palkkamenot ja ostopalvelujen käyttö ovat olleet nopeassa kasvussa osittain peruspalvelujen lisääntyvän tarpeen takia, mutta osittain myös edellisten vuosien hyvän tulokehityksen kasvun toivossa.

Erityisen haasteen tuovat kunnille niin Itä-Suomessa kuin muualla, ja erityisesti Etelä-Savossa, muuttoliikkeen kasvun jatkuminen ja väestön vanheneminen. Muun muassa Etelä-Savo on menettänyt viime vuosikymmenen alun jälkeen yli 10 000 henkilöä, ja väheneminen jatkuu edelleen samassa tahdissa. Väestön ikärakenne muuttuu myös radikaalisti. Lasten ja työikäisten määrä vähenee tulevina vuosikymmeninä. Voimakkain muutos ajoittuu 2010 jälkeiselle ajalle, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Eläkeikäisten määrä on kasvamassa yli puolella nykyisestä, samalla kun aktiivi-ikäisten määrän ennustetaan vähenevän 30—40 prosentilla. Tämä tapahtuu erityisesti Itä-Savossa, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Väestön ikääntymisen seurauksena myös työvoima ikääntyy nopeasti ja muun muassa kuntien työvoimasta noin kolmannes siirtyy eläkkeelle tämän vuosikymmenen aikana. Väestön ikääntyminen on haaste kuntien sosiaali- ja terveyssektorille. Palvelujen kysyntä kasvaa samalla, kun poistuma työvoimasta on suuri. Ongelmallisin tilanne on nimenomaan muuttotappiokunnissa. Niihin on pystyttävä löytämään ratkaisuja, ratkaisuja, joilla ainakin pystytään hidastamaan tai kääntämään kehityksen suuntaa. Maakunnat ovat parhaillaan laatineet omat maakuntasuunnitelmansa ja kirjanneet niihin toimenpiteensä. Monet ratkaisut ovat omissa käsissä, eivät kuitenkaan kaikki, ja niihin tietenkin valtiovallalla on oma tärkeä osuutensa.

Täällä on moneen kertaan todettu työttömyyden olevan edelleen liian korkea. Työllisyyden tason nostaminen on vakava haaste, ja se tulee olemaan erityisesti sitten uuden hallituksen haasteena, niin kuin on moneen kertaan todettu. Toki tämä hallitus on saanut paljon aikaan: 300 000 uutta työpaikkaa. On myöskin kirjattava ihan vuoden sisälläkin esimerkkejä hyvästäkin kehityksestä, kun tänään juuri pöydälle ilmestyi Etelä-Savon työllisyystilanne, jossa työttömien määrä on laskenut viime vuodesta 10 prosentilla, eikä suinkaan kaikki ole työvoimakoulutuksessa olevien osuutta. Eniten on työttömien määrä laskenut terveydenhuoltoalalla, noin 20 prosenttia, ja kuljetus- ja liikennetyössä noin 16 prosenttia. Toki muuttoliikkeellä on pieni osuutensa, mutta se ei kuitenkaan kerro kaikkea tätä myönteistä muutosta. Siitä huolimatta meidän on tehtävä töitä. Tarvitaan yrittäjyyttä, jotta uusia työpaikkoja syntyisi. Tässä kohdassa haluan nostaa esiin kotitalousvähennyksen määrän kasvattamisen, prosenttiosuuden määrän kasvattamisen. On toivottavaa, että sitä kautta syntyy uusia palvelutyöpaikkoja, joita kovasti kaivataan. Maakuntien ongelmiin on löydettävä ratkaisuja, sillä työpaikkoja on valitettavasti siirtynyt, niin kuin tässäkin mietinnössä todetaan, keskushallintoon.

Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin ministeri Itälän tekemät ratkaisut esimerkkeinä, kun Poliisin tietohallinto on päätetty siirtää Rovaniemelle ja turvallisuusyksikön osat Mikkeliin. Meillä on runsaasti sellaisia keskushallinnon työpaikkoja, joita voidaan hajauttaa maakuntiin. Suurella mielenkiinnolla odotan muun muassa maa- ja metsätalousministeriön niin sanotun maaseutuviraston osien siirtämistä maakuntien te-keskuksien yhteyteen. (Ed. M. Salo: Mitä ministeriö tekee?) — Ratkaisuja ja tämä hallitus toivottavasti vielä ennen kuin vaalit ovat edessä.

Muutamia yksityiskohtia eri hallinnonaloilta haluan nostaa esiin, joissa on sekä ongelmia, mutta myöskin hyviä puolia.

Poliisin määrärahoista todetaan mietinnössä, että poliisin määrärahat eivät ole hallitusohjelman edellyttämällä tasolla. Jos näin on, se on huolestuttavaa aikana, jolloin kansainvälinen ja ammattimainen rikollisuus on kasvamassa ja Suomikaan ei ole mikään lintukoto terrorismin osalta. Me tarvitsemme hyvän, toimivan poliisijärjestelmän, jotta kansalaiset voivat luottaa, että he pystyvät turvallisesti liikkumaan ja myöskin omaisuus on turvassa.

Toinen asia koskee rajojemme vartiointia. Tämän vuoden budjettiin sisältyi lisämäärärahoja noin 2,5 miljoonaa euroa, joilla pystyttiin vahvistamaan itärajamme turvallisuutta. Valitettavaa on, että tuota esitettyä 1,4 miljoonan määrärahakorotusta ei saatu aikaan, jolloin vaarana on, että tämä lisäys, mitä itärajalle on nyt saatu henkilöstölisäyksenä, joudutaan purkamaan aikana, jolloin Venäjä puolestaan on vähentämässä oman vartiointinsa tasoa ja siirtämässä omaa henkilöstöään eteläisemmille osille. Paineet luvattomaan rajanylitykseen ovat kasvamassa. Toivottavaa vain tietenkin on, että kehitys Venäjällä olisi niin myönteistä, että ainakaan se ei toisi siihen omia haasteitaan.

Totesin jo alkuun kuntien haasteet, niiden lisääntymisen. Hyvien vuosien jälkeen kuntatalous on kääntymässä alijäämäiseksi. Toki ensi vuoden budjetti lisää valtionosuuksia noin 151 miljoonalla eurolla. Yhdyn siihen, mitä mietinnössä todetaan, että kunta—valtio-suhteen osalle on saatava pitkäjänteisyyttä, valtionosuusjärjestelmää pitää tarkistaa ja saada kokonaisvaltainen kuntapolitiikan linja syntymään. Silloin kunnissa voidaan ottaa hyvin ennakoivasti huomioon ne ongelmat, jotka yhteisöverotulojen heilahtelut aiheuttavat. (Ed. H. Ahon välihuuto) — Kepulaiset ovat hoitaneet niitä omalla tavallaan. (Ed. Pulliainen: Onpa kauniisti sanottu!) — Keskustalaiset.

Sitten toteaisin myöskin tyydytyksellä, että budjetissa on toteutettu puolustuspoliittisten linjausten mukaisesti puolustushallinnon määrärahat pienellä leikkauksella jo budjettiriihessä. Tämä esitys pitää sisällään uuden tilausvaltuuden, Suomen sotataloudellisen valmiuden kehittämisen vuosina 2003—2008. Se on hyvin merkityksellinen aikana, jolloin aseteollisuus entistä enemmän kansainvälistyy, keskittyy, ja siksi on paikallaan, että luodaan edellytykset kotimaisen aseteollisuuden integroitumiseen kansainväliseen teollisuuteen niin, että täällä voidaan edelleen sitä ylläpitää, ja jatkossa on pystyttävä kehittämään yhteisiä standardeja, suorittamaan maiden kanssa yhteisiä hankintoja, jolloin vähäisemmälläkin rahalla saadaan enemmän aikaan. Tämän suuntaisia esityksiähän on muun muassa tehnyt komissaari Liikanen nimenomaan aseteollisuutta koskevissa esityksissä.

Toinen paljon meitä puhuttanut on puolustushallinnon kiinteistöuudistus, jossa Puolustusvoimien kiinteistöt ovat siirtymässä Senaatti-kiinteistöille. Paljon on ollut epäileviä tuomaita, itsekin olen kriittinen ollut, mutta toteaisin, että tämä keskustelu, joka on käyty, uskoakseni on koitunut hyväksi tälle asialle, kun se on nyt saamassa ratkaisunsa, ja peräänkuulutan sitä, että lopullinen sopimus syntyy sen aiesopimuksen pohjalta, minkä puolustusministeriö, valtiovarainministeriö ja Senaatti-kiinteistöt ovat tehneet. Tämän sopimuksen pohjalta puolustushallinto pystyy nopeasti uudistamaan heikkenevään kuntoon päässeitä kiinteistöjä ja tarvittaessa rakentamaan nopeasti myöskin uusia kiinteistöjä silloin, kun uutta materiaalia tulee, niin kuin parhaillaan tapahtuu osittain nopeassakin tahdissa.

Sitten siirryn opetusministeriön hallinnonalaan ja peräänkuulutan sitä, että niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa tiedekorkeakoulua, ammattikorkeakouluilla on riittävät edellytykset hoitaa oma opetustehtävänsä ja myöskin käytännönläheistä tutkimustoimintaa yhdessä yritysten kanssa. Ed. Ulla Juurola jokin puheenvuoro sitten nosti esiin yliopistoyksiköiden aseman ja kiinnitti huomiota siihen, että Porin yksikkö on päässyt nyt parempaan asemaan kuin moni muu. Eri maakunnissa on näitä yksiköitä, muun muassa meillä Mikkelissä niin Helsingin kauppakorkeakoulu kuin Helsingin yliopisto ja muun muassa Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, ja näiden yksiköiden kuluista kaupunki ja maakunta ovat maksamassa melkoisia osia. Olisi paikallaan, että nämä yksiköt omalta osaltaan vastaisivat kustannuksistaan, sillä ne ovat merkittäviä yksiköitä nimenomaan näiden alojen kehityksen kannalta. Muun muassa se kansainvälinen koulutus, mitä annetaan Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikössä on maailmanlaajuista ja tuottaa meille erinomaista ainesta suomalaisista osaajista.

Maa- ja metsätalousministeriön osalta täällä on viitattu siihen, että kylätoimikunnat nostetaan nyt siihen asemaan, mikä niille kuuluu. Maaseudulta on katoamassa paljon väkeä, ja niissä kylissä, missä väkeä on, tarvitaan sellaisia toimenpiteitä, joilla tätä muuttoliikettä voitaisiin hidastaa, ja Kylätoimikunta ry on se, joka on ollut suorittamassa näitä toimenpiteitä. On paikallaan, että sille myöskin lisärahoitusta osoitetaan. Samoin 4H-järjestö on merkittävä nuorten kasvattaja, ei vain maatalousväestön lasten vaan kaikkien maaseudulla, jopa kaupungissa elävien lasten kasvattaja ja kouluttaja, ja on paikallaan, että senkin määrärahaa on lisätty, jotta sillä on paremmat edellytykset hoitaa tätä hyvin laaja-alaista kasvatus- ja koulutustehtäväänsä.

Punkaharjulla toimivan Luston laajennushankkeen koko rahoituksen turvaaminen on erittäin myönteistä, ja nyt tämä meidän metsätalousmuseomme saa riittävät tilat taltioidakseen sen merkittävän aineiston, mitä on saatu aikanaan kerättyä. Myöskin vesihuoltotöihin jo maa- ja metsätalousvaliokunnankin esityksen pohjalta on osoitettu lisämäärärahoja. Erityisesti tämä talvi on osoittanut sen tarpeen, mikä pohjaveden saatavuudella on, ei vain maatalouden vaan koko yhteiskunnan kannalta. En voi olla käsittelemättä maatalouden tupoa, koska se nostettiin täällä aikaisemmin esiin. Vaikka lakisääteistä velvollisuutta hallituksella ei ole neuvotella maatalouden tuposta, se syntyi kuitenkin vähin äänin, pienin elein ja siinä olivat ratkaisevassa asemassa ministerit Koskinen, Perho ja pääministeri Lipponen ja MTK:kin totesi, että vähintään tyydyttävä oli ratkaisu, tosin vain vuodeksi, mutta hyvä näin.

Sitten meitä ovat paljon puhututtaneet eilen ja tänään liikennehankkeet, ja pidän itse niitä hyvinä. Ne ovat panostusta tulevaisuuteen, panostusta työllisyyteen. Ne ovat parasta aluepolitiikkaa, ja pääosa näistä hankkeista ovat niitä kärkihankkeita, jotka ovat useita vuosia olleet jo esityslistalla. Kyllä me Itä-Suomessa katsomme, että me tarvitsemme hyvät väylät, turvalliset väylät Pääkaupunkiseudulle, josta merkittävästi väkeä on hyödyntämässä niitä kauniita maisemia, mitä muun muassa Etelä-Savolla on tarjolla. Vapaa-ajan asukkailla on merkittävä vaikutus maaseudun elämiseen ja sen muuttoliikkeen hidastamiseen, osittain myöskin muuttoliikkeen kääntämiseen toiseen suuntaan. Nämä hankkeet olivat todella odotettuja ja tarpeellisia, ja niitä on hyvä jatkaa. Meillä toki on Etelä-Savossa Savonlinnan liikennejärjestelyt, kun nimenomaan ed. Mäki-Hakola totesi, että Seinäjoki lienee ainut, mutta kyllä Savonlinna on yksi pahimpia paikkoja, joissa raskas liikenne kulkee katuja myöten.

Valitettavaa on, että muun muassa ratahankkeisiin edellytetään lisäbudjetissa tulevan rahoja. Me tarvitsemme sitä myöskin Kouvola—Pieksämäki-osuudelle Savon-radan liikenteen nopeuttamiseksi, koska tulevaisuudessa raideliikenteellä varmasti on yhä tärkeämpi osuus.

Joukkoliikenteen palvelujen ostoon käytettävien rahojen käyttö myöskin lentoliikenteeseen on selvitettävä. Itä-Suomessa on useita kenttiä, joissa on turvattava lentoliikenne kansainvälisten yritysten tarpeisiin nähden. Välttämättä juuri henkilöstömäärät eivät riitä täysin liiketaloudellisin perustein, ja siksi on paikallaan, että tuo selvitetään myös, koska EU-direktiivit eivät kiellä tällaista tukimuotoa silloin, kun se nähdään tarpeelliseksi.

Vuosaari on puhuttanut. Mielestäni Pääkaupunkiseutu tarvitsee hyvän sataman, mutta vastapainoksi me maakunnissa tarvitsemme myöskin hyvät yhteydet.

Vielä ottaisin täältä esiin yrittäjyyden, josta on peräänkuulutettu, niin kuin totesin, 300 000 uutta työpaikkaa, mutta tarpeet lisääntyvät, sillä noin kymmenen vuoden aikana lähes 100 000 uutta yrittäjää tarvittaisiin. 50 000 pk-yrittäjää, 50 000 maatalousyrittäjää, se on kova haaste aikana, jolloin väki ikääntyy ja työvoiman tarve kasvaa monilla aloilla. Siksi meidän on jatkettava Yrittäjyys-hanketta. On byrokratiaa vähennettävä, on saatava aikaan vihdoin ja viimein se yhden luukun periaate, mistä paljon on puhuttu. (Eduskunnasta: Hallitus lepää laakereillaan vain!) — Hallitus ei ole levännyt laakereillaan, niin kuin täällä on todettu. Koko Yrittäjyys-hanke on ollut etenemässä sen ajan, se on tuottanut hyvää tulosta, muun muassa nuo 300 000 työpaikkaa kertovat oman tuloksensa. Yrittäjyys-hanketta jatketaan.

Ottaisin vielä esiin paljon puhutun eläkkeensaajien osuuden. Hallitus on muistanut eläkkeensaajia. Eläkkeensaajien osuus kasvaa, he ovat merkittäviä palvelujen käyttäjiä. Siksi oli paikallaan tuo niin sanotun raippaveron lopullinen poistaminen ja myöskin kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen korvauksen aloittaminen.

Täällä on nyt puhuttu, että velkamäärä kasvaa. Se on tietenkin oma riskinsä, mutta mikäli talous lähtee kasvuun, ei tuo pieni velkamäärän kasvu tässä tilanteessa ole ongelmallinen, ja bkt-luvuilla mitattuna me olemme hyvässä seurassa sellaisten maiden kanssa, joilla tuo bkt-luku on vastaavanlainen. Jos tietenkin riskit toteutuvat kansainvälisessä kasvussa, Suomen osalta on edessä ehkä leikkauksia. Itse katson kuitenkin luottavaisemmin, ja talouden kasvulla on hyvät edellytykset.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että talousarvion yhteydessä käydään keskustelua ja otetaan huomioon ulkoiset olosuhteet, mitkä me joudumme joka tapauksessa ottamaan huomioon. Ne vaikuttavat hyvinkin voimakkaasti suomalaiseen talouteen ja siihen, miten meidän budjettimme tässä maassa pitää sitten paikkansa. On esitetty paljon tämmöisiä toiveita, positiivisia näkemyksiä asioista, mutta viime aikoina, mitä on kuullut asiantuntijoita, kyllä vain aika synkkiäkin näkemyksiä esitetään siitä, että talous ei lähde kasvuun kuitenkaan sillä vauhdilla ja nopeudella, mitä tässä rohkeimmat ennustavat. Tämä aiheuttaakin sen, että meidän tulisi budjetissa huolehtia ja kaikissa toimissa, että suomalainen yrittäjyys on ykkönen näistä asioista, mitä meidän tulee vaalia, jotta yritystoiminta — nimenomaan pk-sektoritoiminta — pystyy elpymään ja pystyy työllistämään, koska kuitenkin se antaa pääosan työpaikoista, työn ja toimeentulon Suomen kansalle.

Siinä mielessä voisi todeta, että olisi odottanut kyllä tältä budjetilta enemmän hallituksen satsaavan näihin asioihin ja tänä koko nelivuotiskautena, mitä tässä on junnattu ja junnattu veropolitiikkaa, siellä ei ole otettu niitä asioita todella huomioon, mitä yrittäjyydessä tarvittaisiin, nimenomaan siinä, että pystytään vaihtamaan nuorille yritys oikea-arvoisena, koska se on vain työpaikka. Se on lähtökohtana hyvin tärkeä. Tämä koskee niin pk-sektoria kuin myöskin maatalousyrittäjiä. Meillä on hyvin samanlaiset ongelmat tänä päivänä olemassa. Molemmilla on yhtä vakavat ajat kyseessä, ja siihen pitää kyllä yhteiskunnan pystyä vastaamaan.

Illalla oli työllisyyteen kohdistuva keskustelu, jossa pääministeri oli televisiossa vastailemassa kysymyksiini. Ei mielestäni hänelläkään ollut mitään uutta, mitä hän olisi voinut tuoda esiin työllisyyden parantamiseksi. Hän esitti kyllä, että on joillakin erillisohjelmilla saatu aikaan jotakin vaikeasti työllistettäville, mutta taitavat olla kuitenkin kappaleissa aika vähäisiä, mihin se on todella purrut. Ongelma meillä on monilla paikkakunnilla se, että vaikka työttömiä on, syystä tai toisesta he eivät vain pysty olemaan työmarkkinoiden käytettävissä. He ovat kyllä siellä prosentteina nähtävissä mutta eivät todellisena potentiaalina vaihtoehtona työhön osallistumiseen. Tämä täytyisi pystyä hoitamaan sillä tavalla, että heitä joko kuntoutetaan niin, että he siihen todella pystyvät, tai sitten heidät hoidetaan muulla tavalla pois työmarkkinoiden tilastoista.

Ongelmatiikassa, millä tavalla budjetti mielestäni olisi pitänyt enemmän ottaa huomioon vielä, lähtökohta ovat kuitenkin nuoret lapsiperheet. Niiden hyvinvoinnin ratkaisee pitemmällä tähtäimellä kuten myös lyhyemmällä tähtäimellä sillä tavalla, miten meidän kansantuotteemme tässä maassa kasvaa. Jos ne voivat hyvin, ne tuntevat olonsa turvatuksi, on aivan varmaa, että silloin meillä työllisyys pysyy, ihmiset työllistyvät ja he haluavat todella tehdä työtä. He haluavat yrittää, mutta heille pitää antaa oikeat mahdollisuudet ja tasavertaisesti nähdä myöskin yritystoiminta palkansaajien kanssa, että edut pysyvät siellä suurin piirtein toisiinsa verrattavissa.

Meillä on paljon puhuttu — tai ei paljon puhuttu mutta heitetty — lapsilisien korotuksista, joka minusta on kyllä aika irvokas heitto siinä mielessä, että kahdeksan vuotta hallitus on hallinnut eikä ole kertaakaan niitä korottanut. Aivan tällaisena heittona tuodaan lapsilisien korotukset esiin. Se meni kyllä ihan puhtaan vaalipropagandan nimiin, eikä sitä muuksi voi tulkitakaan. Nyt vain todetaan eri puheenjohtajien suulla, että seuraava hallitus tulee tähän asiaan paneutumaan. Jos ei sille ole kaksi hallitusta aikaisemmin edes korvaansa lotkauttanut, on vaikea uskoa, että tämäkään asia nyt tulee käytännössä sen kummemmin esille, mikäli tämä koalitio jatkaa.

Alueellinen kehitys on hyvin paljon sidoksissa myöskin kuntatalouden kehittymiseen. Jokainen tiedämme, että indeksikorotukset ovat tulleet vain puolitettuina kunnille, ja aina on sanottu, että niiden pitää säästää ja tehostaa toimintaansa, jotta asiat pysyvät hanskassa. Kuntataloussektorilla on säästetty ja sitä tehostettu hyvin pitkälle riippumatta siitä, ovatko siellä johdossa kepulaiset vai jotkut muut puolueet. Kyllä kuntatalous on kuntataloutta, ei siellä niin paljon puhuta puoluepolitiikkaa kuin tässä talossa puhutaan. Siellä pyritään tekemään oikeita ratkaisuja, mutta jos valtiovalta vie elementit ja palikat pois, vaikea siellä on tyhjästä nyhjäistä eikä kasvua saada aikaan.

Heittoihin, miksi pitää laittaa vastakkain, niin kuin ed. Timo Seppälä esitti, kunta- ja valtiontalous, ne ovat yhtä, totean, että ne ovat yhtä, mutta se pitää muistaa myös silloin, kun kunnille velvoitteita laitetaan, että ne ovat yhtä, ja silloin, kun annetaan niille elementtejä ja resursseja, jos niiltä jotakin edellytetään niin kuin edellytetään, että kunta luo palvelut kuntalaisilleen. Tässä pitää muistaa tämä yhteneväisyys eikä niin, että räksytetään vain kuntataloutta heikosti hoidettuna.

Alueellinen kehitys on tärkeä monessakin suhteessa, ja olisi odottanut kyllä — tässä puutun minäkin tieasioihin, teitä tarvitaan myöskin muualla kuin etelässä — että yleiseen tienhoitoon, kunnossapitoon vähän joka puolelle tässä maassa todella tarvitaan rahaa. Meillä on menossa moni tie siihen kuntoon, että ne eivät ole kohta ajokelpoisia silloin, kun niillä pitää puutavaraa ynnä muuta saada kuljetettua, jotka vaativat hyvää tienpitoa. Toisaalta näkisin, että oli täysin väärä ratkaisu vetää yksityisteiltä rahat niin alas kuin ne olivat, reilut parisataa miljoonaa. Silloin todella saatiin hoidettua tiet siihen kuntoon, että ne palvelivat kuntalaisia, ja sen mukaan pystyttiin asioita hoitamaan.

Ihan lopuksi sanoisin vielä maataloussektorista, josta ed. Nepponen sanoi, että oli hyvä ratkaisu, sanotaanko, että tämä on huonoa parempi ratkaisu, mitä olisi voinut tulla. (Ed. Nepponen: Vähintään kohtuullinen!) — Se on kyllä ylimitoitettu arvio, mitä siitä voi esittää. — Mutta toteaisin kyllä, että täällä on parempi esitys tulossa äänestyksiin. Jos halutaan maatalouden puolesta puhua, voi painaa sitä nappia, jossa 47 miljoonaa euroa tulisi budjettiin lisää. Se vastaisi vasta niitä kustannusnousuja, mitä meillä todella on tapahtunut, puhumattakaan lisäksi, mitä tuli 20 miljoonaa tähän budjettiin; se oli palkankorotusta, mutta ei edes kustannusnousuja tullut korvatuiksi. Se on totuus näissä asioissa.

Nyt kun Euroopan unionin laajentuminen tapahtuu, päätökset siitä on tehty, tulee muistaa, että mikäli aiotaan pitää maatalous sellaisena, että se pystyy vastaamaan tämän päivän haasteisiin, niihin ympäristövastuisiin, joita meillä on ja jotka meidän pitää ottaa huomioon, silloin tämä sektori tarvitsee rahaa. Se ei voi toimia millään talkooperiaatteella eikä hyvällä tahdolla, vaan sille on annettava ne elementit, koska Euroopan unionin maatalouspolitiikka lähtee siitä, että aina vain lähennytään niin sanottuja maailmanmarkkinahintoja ja osittain korvataan hinnanlasku. Maailmanmarkkinahinta-käsite on täysin väärä mielestäni, se ei ole periaatteessa oikeastaan mikään, koska se vaihtelee eri alueilla. Siinäkin, kun puhutaan kehitysmaiden eduista, pitäisi joskus kehittyneiden maiden lähteä siitä, että luodaan se käsite jollekin tasolle eikä riistetä aina niitä vain enemmän ja enemmän tekemään, koska ne eivät kuitenkaan pysty vastaamaan samalla mittarilla haasteisiin kuin meillä on ollut. Tässä pitää olla rehellinen itselleen.

Toisaalta tulee muistaa, että tämä on itsekästä politiikkaa, ja siinä suomalaisten ja tässä tapauksessa ministeri Jari Koskisen pitää olla huomattavasti terävämpi ja tehokkaampi, kun asioita hoidetaan suomalaisen viljelijän etuja ajatellen.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan ed. Nepposelle sanoa hänen puheensa lentoliikenneosuudesta, että kun hän kuitenkin porvarina oli vaatimassa valtion tukea yhdelle maailman kannattavimmista lentoyhtiöistä, minusta se on käsittämätöntä hommaa. Kyllä meidän pitäisi pystyä täällä eduskunnassa tekemään vain omistajan päätös, omistajan velvoitus yhtiölle, että se ajaa Itä-Suomen vuorojakin riittävän määrän. Ed. Nepposen logiikalla pystyisi silloin määräämään yhtä hyvin, että kaikki se kate, mikä Oulun linjoilta tulee yli kustannusten, olisi suoraan palautettava valtion kirstuun. Oulun linja on kerta kaikkiaan niin kannattava, että sillä pystyy ajamaan kyllä Itä-Suomen linjatkin. Kyllä omistajana pitää pystyä tämmöinen velvoite tekemään.

Työttömyydestä täällä on edelleen puhuttu hyvin sydäntäsärkevillä sanakäänteillä, työttömyyden hoidosta. Se on ollut tärkein asia: työttömyyttä täytyy hoitaa. Tässä näkyvät tulokset. Sitä on hoidettu nyt se kahdeksan vuotta, ja se pysyy ja voi hyvin, se työttömyys nimenomaan. Ed. Huutola sanoi, että tämmöistä rakennetyöttömyyttä ei voida sietää. No, sitä nyt on siedetty, koska ei ole rakenteille meinattukaan tehdä mitään. Työttömyys ei ammaamalla kummene, se kummenee vain sillä, että tehdään mahdollisuus työllistää eli yrittäjyyttä edistetään.

Yrittäjyys-paketistakin puhutaan, mutta mitään kunnollisia toimenpiteitä yrittäjyyden edistämiseksi ei ole tapahtunut. Kuitenkin tällä hetkellä on aivan selkeästi nähtävissä, että koko pienyritystoiminta kaatuu. Siellä on 30 000 sukupolvenvaihdosta tapahtumassa hyvin liukkaasti suurten ikäluokkien eläköitymisen takia, eikä niiden edistämiseksi tehdä yhtään mitään. Siinä olisi todella tekemistä, jos sille halutaan tehdä, mutta näyttää olevan, että se on tämän talon poliittinen valinta, että pidetään työttömyys riittävän korkeana, että voidaan sitten säälitellä ja ammata, joka vaalien alla pitää samat puheet. Ei tarvitse vaihtaa puhettakaan vappupuheeksi, kun vain työttömyys on riittävän suurena. Se on semmoinen asia, että meidän hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa, jos ei näille rakenteille todella uskalleta tehdä mitään.

Lapsiperheiden asemasta on puhuttu kanssa paljon. Ed. Mertjärvellä oli aivan hyvä esimerkkikin tästä kurjuudesta. Mutta kyllä on myös tätä tämän päivän henkistä ilmapiiriä ja itsekkyyttä mukana tässä lapsiperheiden pahoinvoinnissa. Se on vain mennyt nykyään semmoiseksi, että kaikki pitää saada nyt ja heti, että ei voi olla niin nuorta perhettä, etteikö niillä ole heti kaikki stereot ja vempaimet ja vehkeet, mitä ikään vain elektroniikkakaupasta löytyy. Ei suostuta yhtään siitä omasta ajasta tai elintasosta luovuttamaan lasten hyväksi. On siellä sekin puoli olemassa, ettei se yksinomaan valtion ammauksella sekään asia täysin tule kuntoon. Totta kai valtion pitää sille puolen panostaa kanssa.

Kaikkein eniten, mikä ihmetyttää tässä lapsiperheasiassa, on se, että alin äitiyspäiväraha on niin pieni, että se on vain puolet työttömyyskorvauksesta tai peruspäivärahasta, millä nimellä sitä nyt sanotaankaan. Todella äiti, joka hoitaa lasta kotona, tekee ehdottomasti yhteiskunnan kannalta tärkeintä mahdollista työtä. Kyllä siihen pitäisi antaa täydet mahdollisuudet.

Sitä kautta voidaan myös työllistää ja yrittäjyyttä edistää. Ehdottomasti olisi saatava kaikki perheiden verotus tapahtumaan samalla lailla kuin yrityksen eli kaikki perheessä maksetut palkat olisivat suoraan vähennyskelpoisia. Silloin pystyisivät ne parempiosaiset, jotka katsovat sen uraputken tärkeimmäksi asiaksi elämässään, palkkaamaan kotiin lapselle hoitajan, ja näin yksi nuori olisi pois syrjäytymiskierteestä ja oppimassa taloustaitoja ja elämisen oppeja. Näin se toimi 50-luvulla, mutta siinä otettiin se, arvoisa rouva puhemies, piikakulttuurin paha nimi käyttöön. Siinä kulttuurissa ei todellakaan ollut mitään muuta pahaa kuin sen nimi. Siellä moni nuori nainen oppi elämisen taidot ja perheenhoidon taidot ja sitä kautta tuli työllistettyä ja pois huonoilta jäljiltä.

Maatalouspääluokasta haluaisin sanoa sen verran, että ilman muuta yksi lomituspäivä lisää on positiivinen asia. Se 20 miljoonaa euroa, sekin, on eteenpäinmenoa. Tosin todellisten pulmien ratkaisemiseksi ja edes kunnolla kustannusnousujen korvaamiseksi siinä määrärahassa olisi pitänyt olla ykkönen edessä, ennen kuin se olisi tasannut niitä. Mutta suurin asia, mikä minua siinä pääluokassa kummastuttaa: että nämä investointitukirahat laahaa monta vuotta jäljessä. Siellä on viisin—kuusinkertainen maksatukseen hyväksyttyjen investointien määrä te-keskusten pöydällä, mutta ei ole määrärahaa, millä ne maksetaan. Se on minusta aivan suoraa harhautusta, että ihmisille luvataan tukea, mutta sitä ei sitten maksetakaan. (Ed. Nepponen: Se on monen vuoden paketti!) — No, se on kuitenkin useamman vuoden paketti. Kyllä se piikki pitäisi vaan panna reilusti auki siksi aikaa. Jos kerta on tarkoitus investointeja lisätä, niin siihen pitäisi antaa mahdollisuus.

Tässä oikeastaan ne pääasiat, jotka minä halusin huomioida budjetin palautekeskustelussa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Niukkojen tulojen ja suurten menojen välille on vaikea löytää tasapainoa. Toiveita on loputtomiin ja arvostuksia yhtä monta kuin edustajiakin. Välillä tuntuu siltä, että valtiovarainministeri on ainoa, joka kantaa vastuun koko maan taloudesta. Häntä tosin jaksavat haukkua niin oppositio kuin osa hallituspuolueitakin. Itse haukkujat olisivat vieneet maan tuhoon jo aika päiviä sitten, jos olisimme tehneet heidän toiveittensa mukaan. Itse asiassa oppositionkin ääni ja mielipiteet muuttuvat heti, kun vastuu häämöttää. Se on varsin hyvin pantu merkille. Itse asiassa kaikki ovat tyytyväisiä ja kiitollisia valtiovarainministerin toimintaan; kaikki eivät sitä vain tohdi tunnustaa.

Nyt on puheissa helppo toivoa yhtä hyvää sinne ja toista tänne, sillä tiedämme, ettei mikään muutu valtiovarainvaliokunnan käsittelyn jälkeen. Tuntuukin välillä siltä, että täällä istuntosalissa on turvallisempaa tykittää vaatimuksia Niinistölle kuin ampua joululahjakääröistä paljastuvilla lelupyssyillä. Ketään ei taatusti satu.

On totta, että moni asia ei ole vielä tyydyttävällä tasolla maassamme. Korjausten tekeminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Tärkeää on oikean suunnan pitäminen ja keveämpien menorakenteiden etsiminen. Oppositionkin mielestä hallituksen tekemät uudistukset ovat hyviä, mutta tapahtuvat vain liian hitaasti. Monet korjaustoimenpiteet saattavat jäädä yksilötasolla pieniksi, mutta ovat suuri summa valtion menoissa. Suurta laivaa ei heti voida kääntää. Meillä on vielä raskaita menorakenteita olemassa. Niiden keventämiseen on löydettävä uskallusta ja rohkeutta, luovuutta ja innovatiivisuutta.

Uusien rahoitustapojen ennakkoluuloton etsiminen auttaa luomaan riittäviä palveluita ja pitämään valtion budjettimenot kurissa. Yksi pieni esimerkki käytännön tasolta on se, että samalla kunnan veromarkkojen satsauksella saatiin riittävän tasoisen palvelusetelin ansiosta kaksi yksityistä päivähoitopaikkaa verrattuna yhteen kunnalliseen hoitopaikkaan. Meneekö meillä maassamme vielä liian hyvin, sillä on vaikea päästä irti vanhoista totutuista kaavoista? Täälläkin on päivitelty pitkissä puheissa, kuinka kuntatalouksilla ei ole liki koskaan mennyt kurjemmin. Silti todellisia uudistuksia ei olla valmiita tekemään. Päivähoidon hallintoa selkeyttävää ja säästöjä tuovaa lakiakaan ei hyväksytty hallituksen esityksen mukaan valiokunnassa, vaikka kyse on pienestä muutoksesta.

Valtiosihteeri Sailas Turun Sanomien haastattelussa vaati varojen siirtämistä päivähoidosta ja kouluista vanhusten palveluihin. En ymmärrä lainkaan hänen ajatustensa kulkua. Rahaa ei säästy, jos sitä siirretään yhdestä hyvästä toiseen hyvään. Lapsia ja vanhuksia ei saa asettaa vastakkain. Väitän, että palvelurakenteita muuttamalla vanhusten palveluiden sisällä ja päivähoidon sisällä saavutetaan parempi ja kestävämpi tulos kuin sillä, että ylläpidetään vanhat rakenteet. Vanhoilla rakenteilla ei paljon voida lisätä palveluiden määrää, jos ei samalla lisätä huomattavasti määrärahoja. Siihen taas meillä ei ole varaa. Varaa ei meillä maassamme ole yhtään supistaa koulutuksen menoista, päinvastoin. Muutakaan öljysuonta ei ole löytynyt tulevaisuuden yhteiskuntamme aivoenergian lähteeksi. Korkeatasoinen opetus on välttämättömyys Suomelle.

Arvoisa puhemies! On totta, että työ luo hyvinvointia. Työllisyyden parantamisessa olemme olleet liian arkoja. Toimenpiteet ovat olleet vaikuttavuudeltaan liian vähäisiä ja hitaita. Meidän järjestelmämme voisi aktivoida vielä enemmän työn vastaanottamiseen, ja varsinkin työttömyyden alussa olemme olleet liian hitaita hämäläisiä, liian hitaita juuri siinä kriittisessä kohdassa, jolloin ihmisellä on parhaimmat edellytykset työllistyä uudelleen. Aitoa työllistämistä ei ole otettu tarpeeksi vakavasti. Vielä on monesti niin, että työttömän ei kannata ottaa työpaikkaa vastaan.

Työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista on yritetty parantaa pikkunäppärillä yksittäisillä toimenpiteillä. Eroja löytyy ihmisten välillä siinä, että osa haluaa muuttaa työn perässä, osalle se on taas eri syistä vaikeampaa. Tehokkaampien ja nopeampien työllistämistapojen suhteen törmäämme nopeasti negatiivisiin käsitteisiin pakko ja velvoite. Mitä tehdä, jos sopivaa työtä ei ole paikkakunnalta löydettävissä? Onko pakko lähteä, muuttaa toisaalle? Onko pakko ottaa vastaan omalta paikkakunnalta jotain muuta työtä, jota ei halua tehdä? Me emme ole käyneet rohkeasti keskustelua käytettävissä olevista työllistämistoimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Ylläpidämmekö me työttömyyttä, vai edistämmekö me tosiasiallisesti työllisyyttä?

Arvoisa puhemies! Valtiosihteeri Sailas Turun Sanomien haastattelussa sohaisi eduskunnan arkaan paikkaan. Hän moitti tiemäärärahojen lisäämistä valtion budjettiin. Tiemäärärahat onkin asia, johon kaipaan syvästi oikeudenmukaisuutta rahojen jakoon ja kohteitten valintaan. Rohkenen epäillä tiehankkeitten valintakriteerejä. Todellinen tarve liikenteen sujuvuuden kannalta ei ole keskeisenä rahojen jakamisessa, niin kuin sen mielestäni pitäisi olla, varsinkin kun varoja on niukasti.

Sen sijaan mitä moninaisimmat syyt, jotka eivät liity teihin tai liikenteeseen lainkaan, ovat vaikuttamassa, esimerkiksi aluepolitiikka tai työllistäminen. Jos budjetissa on tiehankkeita, joiden kustannus—hyöty-suhde on alle 2, ja budjetin ulkopuolella hankkeita, joiden hyötysuhde on melkein 4, voi kysyä, onko oikeudenmukaisuus toteutunut, ovatko rahat kohdentuneet oikein. Miksi uusia vaihtoehtoisia rahoitustapoja ei suostuta ottamaan käyttöön, vaikka ne saattaisivat tuoda helpotusta? Arvoisa puhemies! Mistä löytyisi se puolueeton taho, joka jakaisi tiemäärärahat todellisen tarpeen mukaan?

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Budgetbehandlingen i utskotten har visat att vår välfärd står på stabil grund och livskvaliteten är tryggad i Finland, trots luckor i vissa avseenden i jämförelse med de andra nordiska länderna. Det är mycket bra att anslagen för social- och hälsovården ökar i nästa års budget. Social- och hälsovårdsutskottet har upprepat uttalat behovet av den här utvecklingen. Utskottet har varit mycket medvetet om att Finland satsat relativt lite på social- och hälsovård i europeiskt perspektiv.

Samtidigt får vi lov att konstatera att det relativt goda och utmanande nationella hälsovårdsprojektet inte får tillräckligt mycket statspengar för att kunna verkställas till alla delar. Det måste ändå betraktas som en framgång att minister Biaudet lyckades förhandla sig till ett paket på 68 miljoner euro specifikt för detta projekt. Reformer, bättre vårdkedjor och nationella vårdprogram kommer att se dagens ljus inom ett år. Jag är också glad att regeringen kunde reagera på vårt önskemål om att öka anslagen för utslagna barn med 10 miljoner euro. Nu får åtgärderna nästan de medel som den barnpolitiska redogörelsen utstakade.

Det är också bra att finansutskottet satte till medel så att barnpsykiatriprojektet kan fortsätta med öronmärkta anslag nästa år. Summan 4,7 miljoner euro är inte stor, men räddar en hel del. Här är det frågan om de svagaste bland svaga. En detalj som jag är speciellt glad över är att adoptionsföräldrarna när det gäller föräldraledighet nu jämställs med biologiska barns föräldrar från och med nästa år.

Till besvikelserna på social- och hälsovårdens område hör nog definitivt att en reform av handikappservicelagen inte kunde inledas ens nästa år. Många handikappade lider nu av bristfällig assistenthjälp, tolkhjälp och färdtjänst. En annan besvikelse är att man inte kunde inleda ett system med att indexbinda barnbidraget. Nivån på barnbidraget släpar nu ohjälpligt efter.

För att avsluta med en mycket glädjande punkt när det gäller hälsovården får vi lov att konstatera att ett ökat anslag i tilläggsbudgeten för mögelskolorna är synnerligen välkommet. Ännu återstår det mycket att sanera, så det här arbetet måste få en fortsättning. Ännu om pensionärerna: Jag är glad att riksdagsgruppernas överenskommelse om att lyfta av den extra sjukförsäkringsavgiften på 0,5 procent kunde verkställas. Det här var ett nyttigt tack till våra seniorer. Likaså är det bra att vi nu kompenserar de pensionärer som belastats med den dubbla beskattningen, beskärningen av basdelen i folkpensionen.

Talman! Jag skall sedan gå över till väganslagen och konstaterar att det är glädjande att basvägunderhållet får en fortsättning på det tillläggsanslag vi hade i år. Detta räcker emellertid bara för att korrigera uppkomna skador och en egentlig förbättring av basvägnätet går inte att få till stånd. När det gäller de nya vägprojekten som klämts in på slutrakan i finansutskottet undrar man lite varför kostnads-nyttoförhållandet inte i större utsträckning är vägledande för statsbidragen. Till exempel hamnvägen i Karleby skulle i så fall ha kommit med på listan.

Puhemies! Olen erittäin tyytyväinen 2,9 miljoonan euron valtion tuesta Pohjanmaan turkiseläinkuolemien johdosta. Monet tarhaajat näkivät jossain vaiheessa tulevaisuutensa romuttuvan silmiensä edessä, mutta saivat tuntea kannatuksen poliittisen instituution asettuessa lähes kokonaisvaltaisesti heidän tuekseen. Tämä ilmenee nyt selkeästi määrärahan muodossa. Valitettavasti keskuudessamme on lobbareita, jotka nyt myöhäisessä vaiheessa yrittävät estää jopa tämän varsin tärkeän katastrofin jälkeisen tuen. Onnettomuushan vahingoitti laillista elinkeinoa.

Talman! Jag är synnerligen glad över det extra statsbidraget på 2,9 miljoner euro som nu anslås på grund av pälsdjursdöden i Österbotten. Många farmare såg i ett visst skede sin framtid spolierad, men kände stöd när det politiska etablissemanget så gott som helhjärtat ställde upp. Det syns nu i det här extra anslaget. Tyvärr har vi lobbare som nu i ett sent skede försöker motarbeta till och med detta synnerligen angelägna stöd efter en katastrof, som drabbat en laglig näring.

Talman! Till slut ännu några ord om skattepolitiken. Det är bra att de lägsta inkomsterna beskattas lindrigare genom förhöjda förtjänstinkomstavdrag. Detta drabbar ju kommunerna som nu får 130 miljoner i kompensation för statsandelarna till social- och hälsovården. En ekvation som i princip går ihop. Trots det här vet vi att flera kommuner höjer på sitt skattöre nästa år. Det här är ett tecken på att deras ekonomi inte är i balans.

Undertecknad hör definitivt till dem som anser att samfundsskatten skall komma kommunerna till del, men också att de kraftiga variationerna och nyckfullheten kan utjämnas genom en omgång och omfördelning genom statsbudgeten. En reform av skattepolitiken är av nöden under nästa riksdagsperiod.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin odottanut, että tässä talousarviokeskustelussa ja myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä olisi uskallettu katsoa vielä pitemmälle tulevaisuuteen. Aivan erityisesti tämän tyyppistä lähestymistapaa peräänkuulutan sen takia, että nyt edessä ovat vaalit ja tällöin kansanedustajien pitäisi uskaltaa ei ajatella vain välittömiä menotarpeiden lisäyksiä vaan ennen kaikkea sitä, miten tuloja saadaan pitkällä aikajänteellä lisää. Miten kasvatamme kakkua, se on avainkysymys paljon enemmän kuin se, miten me priorisoimme ne lukemattomat ja taas lukemattomat välittömät tarpeet, joita luonnollisesti kaikissa toimivissa yhteiskunnissa on.

Mielestäni tämän eduskuntakauden opetus on aika selkeästi se, että innovaatioiden onnistunut tuottaminen on niin yritysten kuin yhteiskuntien menestyksen avaintekijä. Tämä on se suuri linjaus, jota kansallisesti meidän pitäisi viedä aktiivisesti eteenpäin. Tässä valossa haluan tarkastella muutamia osa-alueita, jotka tässä budjetissa ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on esille nostettu.

Innovatiivisuuden perusedellytyksiä ovat tietenkin teknologialiiketoiminnan huipputason osaaminen ja tämän kaiken kytkeminen myös palvelutoimintaan ja julkishallinnon omiin ratkaisuihin, omaan toimintakulttuuriin. Teknologisten innovaatioiden rinnalla tarvitaan määrätietoista panostamista erityisesti sosiaalisten innovaatioiden tuottamiseen, jotta yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kehitys eivät eriydy talouden ja teknologian kehityksestä. Mielestäni näin määritelty toimintakokonaisuus muodostaa lähivuosien kansallisen strategian ytimen.

Nämä sosiaaliset innovaatiot ovat nousseet viime vuosien keskusteluissa yhä tietoisemmin esille. Niitä on painottanut eduskunnan tulevaisuusvaliokunta jo viime vaalikaudelta alkaen, siis kohta liki kymmenen vuoden ajan, mutta on hyvä, että nyt ne tulevat esille myös eri puolilta eri hallinnonalojen ja ministeriöiden toiminnan kautta.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että on entistä enemmän luotava edellytyksiä laatutason nostamiselle, on kyettävä kilpailemaan ennen muuta laadulla. Erityisesti koko Suomen menestymisen ehtoja luotaessa on tällöin kyse kansainvälisestä kilpailukyvystämme, mutta ei vain tämän päivän kansainvälisestä kilpailukyvystä, jonka osalta kansainväliset monet arviot antavat Suomelle hyviä vertailulukuja verrattuna muihin kansakuntiin, vaan kyse on ennen kaikkea siitä, miten myös noilla mittareilla, erilaisilla arvioilla, katsottaisiin vähintään kymmenen vuotta eteenpäin. Tässä mielessä monet signaalit myös kansainvälisiltä markkinoilta ovat huolestuttavia.

Nyt meidän tulisi kansainvälisesti kilpailla osaavista tutkijoista ja tutkimusresursseista, tulisi kehittää hankkeita ja elinkeinoelämän sekä tutkimus- ja koulutuslaitosten yhteisiä pitkäjänteisiä, monivuotisia prosesseja, joissa todella tutkijoita olisi eri maiden huippuyliopistoista. Suomesta pitää rakentaa tämän tyyppinen houkutteleva maa kansainvälisille tutkijoille tulla tänne ja operoida verkostoituneesti, globaalisti, suomalaisten tutkijoiden kanssa. Tämä edellyttäisi sitä, että me varsin analyyttisesti myös täällä eduskunnassa kykenisimme arvioimaan, mikä meidän tutkimus- ja kehitystoimintamme kokonaisrahoitus on ja miten tämän tulisi heijastua myös osana kansallista aluepolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu aluepolitiikasta. Korostan siinä innovaatioiden lisäämistä ja sitä, että innovatiivisuus on onnistuneen aluepolitiikan ydin. On hyvä, että valiokunta on ottanut esille osaamiskeskusten ja aluekeskusohjelmien rahoituksen ja lisännyt molempia määrärahoja, tosin varsin vaatimattomalla summalla, mutta uskon, että näin on ainakin mahdollistettu se, että esimerkiksi tänä syksynä hyväksytyt uudet osaamiskeskusohjelmat ja vanhoihin osaamiskeskusohjelmiin eri puolilla Suomea tehdyt lisäykset tuottavat tulevina vuosina merkittävästi enemmän taloudellista hyvinvointia ja parantavat alueella toimivan yritystoiminnan edellytyksiä kuin mihin muuten olisi päästy.

Osaamiskeskusohjelma ja myös aluekeskusohjelmien työstäminen eri puolilla maata on osoitus myös siitä, että sisäasiainministeriö on itse mieltänyt omaan toimintaansa huomattavasti lisää pitkäjänteisyyttä. Se, mitä haluan korostaa tässä, on, että aluekeskusten kehittämisen rinnalla tarvitaan vielä selkeämpää, dynaamisempaa kaupunkipolitiikkaa, joka silloin tarkoittaa sekä meidän tätä metropolialuettamme että myös useita valtakunnan keskeisiä osakeskuksia eri puolilla Suomea. Nämä vaatisivat nyt seuraavassa hallitusohjelmassa aivan erityisen piristysruiskeen.

Arvoisa puhemies! Alueiden kehitys riippuu yhä selvemmin siitä, miten alueen omat kehitystekijät vahvistuvat ja kuinka hyvin ne saadaan toimivaan yhteistyöhön sekä keskenään että kansallisen ja kansainvälisen tason kanssa. Tähän työhön nimenomaan edellytyksiä luovat yliopistot sekä ammattikorkeakoulut, ja tässä mielessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aivan erityinen vastuu lähivuosille, jopa vuosikymmenille, on aikuiskoulutus ja aikuiskoulutuspolitiikka ja sen uusien toimintamallien kehittäminen.

Tässä valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä on onnistuttu toteuttamaan sivistysvaliokunnan lausunnossa ehdotetut muutokset siitä, että yliopistot satsaavat huomattavasti enemmän nimenomaan pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen rahoitukseen ja niiden rooliin osaamisen kehittämis- ja siirtomekanismien luojina ja kehittäjinä. Samoin mietinnössä tehdään perusteluissa selkeä linjaus siihen, että ammattikorkeakouluille suunnattu aikuiskoulutusraha tulee antaa näiden ammattikorkeakoulujen itsensä kohdistaa niiden parhaaksi katsomaan toimintaan, aikuisten perustutkintojen lisäksi, avoimen ammattikorkeakoulutuksen lisäksi, siis myös esimerkiksi lyhytkurssitoimintaan tai yrityskohtaisiin ohjelmiin. On tärkeää, että todella ministeriö näin myös käytännössä toimii näiden linjausten mukaisesti.

Kansainvälistyminen tuo ennen kaikkea kahdensuuntaisia verkostoitumistarpeita alueiden innovaatiotoimintaan. Yhtäältä pyrkimyksenä on vahvistaa kansallista innovaatiopalveluverkostoa ja kehittää sitä yhä paremmin alueiden omia tarpeita vastaavasti. Koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan suuntaa on kyettävä tukemaan ja myös ohjaamaan aluekehitystä niin, että kansallisen tason ja aluelähtöiset toimenpiteet vahvistavat mahdollisimman hyvin toisiaan. Haasteena on tiedon ja osaamisen ja niiden hyödyntämisen parantaminen avoimen kansainvälisen kilpailun kestävälle tasolle kaikilla alueilla alueiden luontaisia vahvuuksia edelleen kehittäen.

Kansallinen innovaatioverkosto ei kuitenkaan vähennä alueiden omista tarpeista lähtevän erikoistuneen verkostoitumisen tarvetta. Alueiden on haettava ja tunnistettava yhä tietoisemmin omia vahvuuksiaan ja on satsattava näihin ja huolehdittava alueen sisäisestä yhteistyöstä ja alueen toimijoiden kehittämistarpeista. Tässä mielessä on tärkeää, että tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tehdään myös muutama selkeä johtopäätös: 1) että teknologinen osaamispohja heikkenee ja teollisuuden t&k-investoinnit suuntautuvat enenevästi ulkomaille, 2) että lukuisia toteuttamiskelpoisia ja tulosodotuksiltaan hyviä hanke-ehdotuksia jää hyödyntämättä ja 3) että valtion teknologiarahoitus pk-yritysten tuotekehityshankkeisiin maksaa itsensä takaisin valtiolle selvitysten mukaisesti 2—3 vuodessa ja tulee jopa kymmenkertaisena takaisin 5—8 vuodessa.

Nämä toteamukset ovat mielestäni niin selkeät, että on aivan välttämätöntä, että t&k-panostus huomattavasti suuremmassa määrin, kuin toistaiseksi on keskusteluissa esillä ollut, nousee tulevien vuosien ja tulevan hallituspolitiikan keskeiseksi ydinkysymykseksi. Uskon, että sitä linjausta, joka tässä lausumaehdotuksessa on otettu, että t&k-panostus pitää nostaa vahvasti esille, meidän tulee vielä selkeämmin voimistaa ja katsoa, että se taso, joka seuraavan hallituskauden aikana pitää tutkimus- ja kehitystoiminnassa saavuttaa suhteessa bruttokansantuotteeseen, on pikemminkin vähintään 5 prosentin taso kuin että se olisi vaatimattomasti nykyinen noin 3,5 prosenttia tai se, mitä valtion tiede- ja teknologianeuvosto vastikään linjasi, elikkä noin 4 prosentin tavoitetaso.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät seuraavat kahdeksan puhuvaa kansanedustajaa!

Tässä yleiskeskustelussa puutun kahteen perusheikkouteen valtion jokavuotisen tulo- ja menoarvion laadinnassa. Päävastuullinen näistä heikkouksista ja siitä, että ne ovat edelleen olemassa, on valtiovarainministeriö, jatkossa VM. Se noudattaa valtion budjetin laadinnassa tulovirtoihin yksisilmäisesti keskittyvää periaatetta, joka ei ole enää tästä päivästä. Kansantalouden hoitaminen ei ole sen monimutkaisempaa periaatteessa kuin minkä tahansa liikeyrityksen tai kotitalouden. Periaate, jota VM noudattaa, eli tulovirtojen maksimoiminen välittämättä tulovirtojen aiheuttamista menoista, kaataisi jokaisen liikeyrityksen suurista pienempiin ja myöskin jokaisen kotitalouden alta aikayksikön.

Valtiontaloudessa se johtaa käytännössä kierteeseen, jossa konkurssi vältetään vain jatkuvilla veronkorotuksilla ja/tai valtion tarjoamien palvelujen muuttamisella maksullisiksi eli piiloverotuksen lisäämisellä. Jokainen kansalainen tunnistaa tämän kehityksen: jatkuvat kokonaisverotuksen korotukset ja palvelujen muuttumisen hitaasti, järjestelmällisesti maksullisiksi. Näinhän ei voi jatkua.

VM:n kansantalouden laskutikun, ihmeidentekijöiden, joiden budjetin teko perustuu kansantaloudellisiin teorioihin, optiolaskelmiin, kaavoihin, käyriin ja odotuksiin, on pakko astua todellisuuteen, siihen, jossa pieninkin yrittäjä joutuu tekemään taloudelliset päätöksensä. Se on taloudellinen todellisuus, jossa jokaisen ratkaisu pitää perustua kokonaiskannattavuuteen, jossa kannattavuus aina huomioi sekä tulovirran että sen johdosta aiheutuvan menovirran, eli yksinkertaistettuna: vain sellainen taloudellinen ratkaisu kannattaa, jossa menoja on vähemmän kuin tuloja. Eli taivutan vielä rautalangasta: tuloja pitää olla enemmän kuin tulojen keräämisestä aiheutuvia menoja.

Tyypillisiä esimerkkejä VM:n alkeellisesta budjetoinnista tarjoaa vaikkapa auto- ja liikenneverotus. Otetaanpa vaikka vain dieselpolttoaineen verotus. Dieselveroa korotettiin, ja herra tietää, että eduskunta sen lammasmaisesti viime kädessä hyväksyi, koska VM:ssä laskettiin, että sillä saadaan niin ja niin monta miljoonaa lisää verotuloja valtiolle. Samalla tiedettiin aivan hyvin odottaa, että parituhatta kuljetusyritystä yrittäjineen, kuljettajineen, asentajineen ja kalustoineen menee konkurssiin. Syntyikin noin 6 000 työtöntä lisää. Nykybudjetoinnin mukaan valtiovarainministeriötä, VM:ää, kiinnosti ja kiinnostaa kuitenkin vain verotulojen kasvu, eivät siitä aiheutuvat menot.

VM:n vastaavat virkamiehet, tässä tapauksessa herrat Arvela ja Kuitunen, saavat sulan hattuunsa aina, kun tuottavat lisää verotuloja. Menot, tässä tapauksessa konkursseista ja työttömyyden lisääntymisestä aiheutuvat, eivät ole Arvelan ja Kuitusen ongelmia. Nämä VM:n sankarivirkamiehet totesivatkin, että nehän ovat muitten ongelmia: työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön ja kuntien, ei meidän. Sitä paitsi eduskuntahan korotukset hyväksyi. Eihän näin voi jatkua. Kuitenkin sama toistuu koko auto- ja liikenneverotuksessa. Herra Kuitunen esimiehensä Arvelan siunauksella on korottamistaan korottanut auto- ja liikenneveroja ja saanut siitä esimiestensä ja VM:n kehut ja kiitokset, myös valtiovarainministerin kiitokset.

Mihin tämä sitten johtaa? Otetaan taas esimerkiksi vaikkapa maaseutu. Maaseudulla perheiden kukkarosta yhä enemmän kuluu välttämättömiin liikennemenoihin, koska raide- ja bussiliikennettä on leikattu, kouluja on suljettu, postit, pankit, kyläkaupat, huoltoasemat jne. lakkautettu. Näin perheelle jää liikennemenojensa jälkeen yhä vähemmän rahaa kulutusmenoihin. Kun tuhannet ja jälleen tuhannet perheet joutuvat sitten leikkaamaan vaate-, jalkine-, lomanvietto-, jopa elintarvikehankintojaan, jossain päin Suomea kaatuu vaatetehdas, jossain kaatuu kenkätehdas, jossain lomakyläyrittäjiä jne. eikä maaseudulla enää pärjää yhdellä autolla, vaan perheen pitää hankkia kaksi autoa, jotta isäntä pääsee töihin yhteen suuntaan ja äiti lapsia viemään kouluun ja töihinsä ja ostoksilleen toiseen suuntaan. Mielettömän verorahastuksen seurauksena syntyy näin työttömyyttä, maaltapakoa, maaseudun autioitumista, taloudellisesti mielettömän raskasta muuttoliikettä kasvukeskuksiin jne., mutta Kuitunen ja Arvela saavat siitä uusia sulkia hattuunsa ja mitaleja rintaan itsenäisyyspäivänä eduskunnan myötävaikutuksella.

Sama toistuu nykymenolla valtion budjetin kaikilla osa-alueilla VM:n verotulojen maksimointiin fiksoituneen budjetoinnin seurauksena. Ei näin voi jatkua. Nykyinen mieletön valtion budjetointiperiaate on romutettava. On korkea aika siirtyä valtion budjetin laadinnassa nykyaikaan, jossa jokaista verotuloarviota punnitaan siitä johtuvaa menoarviota vastaan ja tulo toteutetaan vain, jos tulot ovat varmasti menoja suuremmat ja lisäksi sillä ehdolla, että menojen kielteiset vaikutukset voidaan minimoida.

Arvoisa rouva puhemies! Toinen perusheikkous, joka kuvastuu eduskuntakauden nelivuotisessa valtion budjetoinnissa, on asia, johon kiinnitin eduskunnan ja hallituksen huomiota kyselytunnilla jo pari vuotta sitten 15. helmikuuta vuonna 2001. Silloin kysyin: "Puhemies! Meidän raamattumme nimeltä hallitusohjelma alkaa tuntua kovin epäajanmukaiselta. Maailma muuttuu yhä rajummin ja yllättävämmin, ja elinkeinoelämässä, organisaatiossa ja järjestössä vain vuodeksi eteenpäin tehty toimintasuunnitelma menee vanhaksi alle vuodessa, sitä joudutaan jatkuvasti tarkistamaan. Myös hallitusohjelma olisi todella syytä tarkistaa vastaavasti eli ajanmukaistaa. - - Mitä hallitus aikoo tehdä kaksi vuotta vanhan hallitusohjelmansa suhteen? Aikooko hallitus puskea neljä vuotta tulevaisuuteen sillä muuttumattomalla hallitusohjelmalla, joka eduskunnalle ja hallituspuolueiden kansanedustajille on raamatuksi annettu?" Ministeri Niinistö vastasi silloin: "Hallitus aikoo toteuttaa sen ohjelmansa." Ei muuta.

Lisäkysymyksessä täydensin: "Arvoisa puhemies! Tämä ei ollut - - edes vastaus kysymykseen. Köyhyysongelma tuli uutena asiana esille. Esimerkiksi maaltapako ja maaseudun autioituminen, ei vain Lapin, ja suunnaton ryntäys kasvukeskuksiin - - vaatisi - - kenties asuntopoliittisen ohjelman. Suurtyöttömyyden hoitaminen on jatkuvasti ajankohtainen, eikä sitä saisi unohtaa vaan se pitäisi jollain tavalla updatata, jos tämä ei ole liian vieras termi." Näin todella kysyin sananmukaisesti. No, siihen tuli vastaus, ja me kaikki tiedämme, että tällaisiin kysymyksiin saa vain selityksiä vastausajan täytteeksi.

Pääasia ei kuitenkaan poistu selityksillä. Neljä vuotta on tänä päivänä rajun globalisoitumisen muutosten keskellä yksinkertaisesti liian pitkä aika sitovaksi taloussuunnitelmaksi. Johan sosialistisen suunnitelmatalouden perusta, viisivuotiskaudet, kuolivat omaan mahdottomuuteensa jo toistakymmentä vuotta sitten. Pitääkö Suomen tässä hölmönä odottaa samanlaista kohtaloa omille nelivuotissuunnitelmatalouksilleen, ennen kuin ymmärretään, että ne ovat mennyttä aikaa? Raamit voidaan tehdä neljälle vuodelle hallitusohjelmassa, mutta hallitusohjelmaa pitää voida tarkistaa ja suuntaa hienosäätää ainakin vuoden välein. Tämä ei vaadi mitään uusia talouskeksintöjä, joksi VM:n laskutikkutalousihmeet sen haluavat varmaan vääntää. Ei tässä tarvita muuta kuin hallitusohjelmaan pääsuuntaviivat ja lopputavoite ja jokavuotinen tilanneselvitys ja suunnantarkistus esimerkiksi selontekona eduskunnalle. Ei muuta.

Asioita ei pidä monimutkaistaa. Make it simple, yksinkertaista, kuuluu vanha sanonta. Se on kertakaikkinen viisaus maailmassa, jossa teknokraatit pyrkivät tekemään itsensä korvaamattomiksi tavallisten mattimeikäläisten kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Budjetin yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen puuttumaan tarkemmin muun muassa vuosisatamme toistaiseksi järkyttävimpään kansalliseen taloustuhlaukseen, Helsingin tavarasatamasuunnitelmaan, jossa halutaan polttaa yli 2 miljardia markkaa taivaan tuuliin ratkaisuun, joka saataisiin 2 miljardia halvemmalla ja ei vain Helsingin, vaan koko Suomen kilpailukyvyn kannalta dramaattisesti tehokkaammaksi.

Samalla puutun häpeälliseen lehmänkauppaan tässä eduskunnassa: ed. Rajamäen ajamaan niin kutsuttuun tiepakettiin, joka kaikkein selvimmin puhuu luojiensa ja hyväksyjiensä liikenneosaamisen tai häveliäisyyden tai molempien totaalisesta puuttumisesta. Valitettavasti tässäkin salissa on kuultu jo liian kanssa, miten vähän ymmärretään siitä, mikä tieliikenteessämme on tärkeätä ja mikä tässä tilanteessa on toissijaista, lähinnä ymmärtämättömien lehmänkauppaa ja vaalitäkyä.

Tämän eduskunnan ja hallituksen viimeisen valtion budjetin jälkeen jää vielä ratkaisemattomaksi maamme suurin kansallinen ongelma, suurtyöttömyys, jonka puolittamiseksi on valjastettu hallitusohjelmat jo kahdeksan vuoden takaa. Niin kyvyttömiksi osoittautuvat tänään kaksi eduskuntaa ja kaksi hallitusta peräjälkeen, että sama suurtyöttömyys siirtyy muuttumattomana meiltä seuraavillekin päättäjille. Mitähän, jos sitten kerran yritettäisiin ay-lähtöisten lääkkeiden sijaan pk-yrittäjälähtöisillä lääkkeillä? Tulokset eivät ainakaan voisi enää olla nykyistä huonompia.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! En esitä mitään suuria visioita enkä skenaarioita tästä talousarviosta, mutta yleisesti ottaen olen huolestunut erikoisesti työttömyydestä, niin kuin tietenkin kaikki muutkin tässä salissa olevat ja salin ulkopuolellakin olevat. Tämä talousarvio ei kuitenkaan tule ratkaisemaan meidän työttömyyttämme, ja Suomi ei sitä myöskään kauan enää kestä, eivät kestä myöskään työttömät eikä heidän läheisensä. Pitäisi olla parempia otteita.

Sitten kolmeen yksittäiseen tapaukseen, jottei tarvitse palata enää asianomaisissa kohdissa jälkeenpäin asiaan.

Ensimmäiseksi: Suomessa on viisisataa poliisinvirkaa edelleenkin vapaana, mutta vuoden 2003 talousarvioehdotuksen mukaan poliisimiesten määrän arvioidaan laskevan ensi vuonnakin. Vaarana on toisaalta, että 550 uutta, vasta valmistunutta poliisia uhkaa jo työttömyys, mitä ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin, enkä minäkään ihan tosimielessä voi näin uskoa, että näin tulisi tapahtumaan, vaan heistä suurin osa kyllä saa työtä.

Budjettiehdotukseen sisältyy myös ehdotus poliisipäälliköiden määrän pudottamisesta nykyisestä 90:stä 30:een. Esitys murentaisi nykyisen kihlakuntajärjestelmän sekä keskittäisi ja heikentäisi poliisipalveluita entisestään. Koska päälliköiden tilalle tulisi kuitenkin nimittää vähintään ylikomisarion tasoisia poliisimiehiä, ei säästöjä syntyisi nimeksikään.

Poliisitoimen budjettivaje on syntynyt useiden vuosien kuluessa. Myöskään sen korjaaminen ei onnistu hetkessä, mutta suunnan myös rahoituksen osalta on oltava jo ensi vuonna sellainen, että poliisipalvelut voidaan taata tasavertaisesti koko maassa ja siten parantaa kansalaisten turvallisuutta.

Toiseksi Oulun yliopiston rakentamistekniikan asiaa: Oulun seudulla on tällä hetkellä selkeästi pulaa rakennusinsinööreistä. Vuositasolle muutettuna tarve on 40 rakennusinsinööriä vuodessa. Määrä sattuu olemaan sama kuin uusien opiskelijoiden sisäänottomäärä vuosittain ennen osaston alasajoa. Oulun yliopistolla tehtyjen selvitysten mukaan opiskelijat jäävät valmistuttuaan sille seudulle töihin, missä ovat opiskelleetkin. Näin ollen muilta korkeakoulupaikkakunnilta Etelä-Suomesta ei ole helposti saatavissa tarvittavaa määrää työvoimaa Oulun seudulle, elikkä ilmeisesti tämä rakentamistekniikan koulutus pitäisi aloittaa Oulussa uudelleen.

Kolmanneksi: Täällä on tiemäärärahoista puhuttu, ja täytyy nostaa kyllä hattua hyvin korkealle ed. Rajamäen sukkuloinnille. Ilmeisestikin on vanhaa hyvää lehmänkauppasysteemiä käytetty: sulle mulle, sulle mulle, muttei Jyväskylän yläpuolelle minkään pennin hyrrää.

Oulun Ruskon high tech -alueella syntyy merkittävä osa Suomen sähkö- ja elektroniikkatuotannosta. Keskittymä on Suomen toiseksi suurin Salon jälkeen. Suurin osa tuotannosta viedään ulkomaille. Elektroniikan työpaikkoja on alueella noin 3 500. Lisäksi alueella on muita teollisuusyrityksiä, eli päivittäin työmatkoja on lähes 8 000. Tämä koskee siis Kuusamon tietä. Ruskoon suuntautuu päivittäin satoja tavarakuljetuksia. Esimerkiksi kaapeliteollisuuden rakenneainekuljetuksia on noin 50 000 tonnin edestä ja valmiiden kaapelien kuljetuksia on noin 4 000 kappaletta vuosittain. Nykyisellään tieyhteydet rajoittavat alueiden yritysten kehittymistä ja kilpailukykyä. Todellakin toistan vielä, että kysymys on vain 120 miljoonasta markasta ja tämä pätkä on vain 10—15 kilometriä korkeintaan ja siihen pitää saada toinen ajorata, jota on yritetty saada jo kymmenen vuotta. Toinen ajorata rakennettiin siltoineen. Onneksi tehtiin ne sillat peräkkäin eikä rinnakkain. Siitä ei pääsisi läpi ollenkaan, jos ajatus oli semmoinen, kun uskottiin, että se valmistuu tosiaan muutamassa vuodessa.

Tiellä on noin 20 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja se on joka päivä. Se ei ole sillä tavalla kuin tässä Heinolan seudulla, Lahden seudulla, että se on vain viikonloppua varten. Joka lähtee viikonloppuna kesälomalle, niin valitettavasti täytyy sanoa, että jospa hänellä kuitenkin olisi aikaa vähän odottaa siellä Heinolan kulmilla, ennen kuin pääsee sinne mukavalle alueelle. Sinänsä en tiedä, mitä varten helsinkiläiset haluavat Helsingistä pois lähteä, koska eivät maaseutua muutenkaan tahdo ikinä arvostaa. Se toisi sitten lisää työpaikkoja. Tämä nyt on vähän vanhaa rumpupolitiikkaa. Tietöistä ei nyt hirvittävästi niitä työpaikkoja tule, mutta tulee nyt kuitenkin, mutta se, että tuo tie valmistuisi, vahvistaisi myöskin Oulua ja Oulun seutua, mikä on ehdottomasti muistettava. Jos ei Pohjois-Suomessa Oulua olisi, ei olisi myöskään paljon muuta.

Neljänneksi: Lopuksi aina pitää muistaa sanoa hyvä sana sotiemme veteraaneista. Heitä ei ole tässä budjetissa vieläkään riittävässä määrin huomioitu, jotenka aikanaan tullaan tekemään lisää esityksiä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Den kommunala ekonomin står inför ett kärvt läge. En samlad uppfattning visar att vi efter ett positivt nästa år har en försämring att vänta de inkommande åren. Variationerna mellan kommuner och regioner är märkbara, men en vikande trend i kommunalekonomin är uppenbar. Från svenska riksdagsgruppens sida har vi krävt att kommunernas ekonomi skall stödas genom en full indexjustering. Tyvärr har vi inte nått framgång i vår strävan. Eftersom kommunerna har serviceansvaret måste det vara ett sådant förhållande mellan statens och kommunernas intäkter att kommunerna kan sköta sina åligganden.

Puhemies! Olen kriittinen vaatimuksiin tuloverojen alentamisesta niin kauan kuin kunnat joutuvat nostamaan veronkantoaan palvelujen ylläpitämisen takaamiseksi. Meidän täytyy muistaa, että tarkistus valtion tuloveroasteikoissa koskee vain henkilöitä, joilla on vähän korkeammat tai korkeat tulot, kun taas kuntavero koskee lähes kaikkia kunnan jäseniä. Toisin sanoen tuloveroskaalojen alentaminen ei ole erityisen solidaarista politiikkaa niin kauan kuin valtionosuudet eivät riitä antamaan kunnan jäsenillä kohtuullisia palveluja kohtuullisella veroprosentilla.

Maatalous- ja maaseutusektorilla on sekä huolestuttavia että positiivisia kohtia. Agendan välitarkastus siinä muodossa kuin ehdotus esiteltiin ja uusien jäsenmaiden mukaantulo antaa syytä huolestumiseen. Ei ole valitettavasti aikaa paneutua yksityiskohtiin, mutta lopputulos on se, että budjettikatto, jonka EU on määritellyt, vaatii kansallisen tuen korottamista EU:n laajentumisen myötä. Tulevaisuudessa EU:n maatalousbudjetista osa suuntautuu uusille jäsenmaille, jolloin pienentynyt EU-tuki joudutaan korjaamaan kansallisella tuella. Tämä täytyy huomioida, jos haluamme taata elintarviketuottajille maassamme kohtuulliset tulot. Suomen etu ei ole supistaa EU:n maatalousbudjettia, koska leikkaukset armottomasti johtavat kansallisen tukipaketin korottamiseen. Tukipolitiikan siirtäminen EU:sta kansalliseksi ei ole maamme etujen mukaista.

Maatalous ja maaseutu kärsii polttoaine- ja sähköveron korottamisesta kohtuuttoman kovasti. Eduskuntaryhmämme taisteli korotusta vastaan niin pitkään kuin voimat riittivät. Tuleviin laskelmiin tukipaketin tarpeellisuudesta maataloudelle pitää sisältyä seuraukset näistä korotuksista.

Tunnustusta pitää sen sijaan antaa kansallisen tukipaketin korottamisesta 20 miljoonalla vuodelle 2003. Ilman tätä korotusta meidän olisi pakko leikata tukitasoja, koska tuotantomme volyymi on kasvanut ja on edelleen kasvamassa.

Yksi perusedellytys maaseutuelämälle on toimiva tieverkosto. Olemme onnistuneet lisäämään resursseja, mutta koska teiden kunto huononi merkittävästi 90-luvun vaikeina vuosina, lisäpanostus on tarpeellinen, jotta saamme tiet kuntoon. Suunta on kuitenkin ollut oikea lisätyillä määrärahoilla, mutta ne eivät vielä kata niitä tarpeita, jotka ovat olemassa.

Lopuksi: Hallitus otti tärkeän kannan, kun se hyväksyi määrärahat turkistarhaukselle, jota myrkytyskatastrofi vahingoitti syksyllä. Paitsi että hallitus antoi konkreettista apua, otti se myös kantaa tarhauksen puolesta. Hallitus viestitti tällä tavalla, että tarhaus on yhtä tärkeä ja hyväksytty kuin joku muukin elinkeino, jos haluamme taata elämän maaseudulla.

Till sist ett erkännade för regeringens snabba ingripande för pälsnäringen som drabbades av förgiftningskatastrofen i Österbotten. Det utlovade stödet gav farmarna framtidstron tillbaka och gjorde det möjligt för de drabbade att skaffa avelsdjur och fortsätta näringen och farmningen. Beslutet är också en viktig signal om att pälsnäringen är en näring som har regeringens beskydd och är lika viktig för vår landsbygd som andra näringar.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden talousarvioehdotukseen tehtiin valiokuntakäsittelyssä myönteisiä korjauksia. Vaikka ministeri Niinistö nimittelikin tiemestareiksi valtiovarojen liikennejaostoa, täytyy antaa tunnustus sille, että saatiin aikaan selkeästi tieliikennettä parantava paketti, jolla on myös vahva aluepoliittinen vaikutus. Onhan moneen kertaan tutkittu, että yritysten sijoittumisen tärkein kriteeri on saavutettavuus. Jos ei ole kunnollisia liikenneyhteyksiä, ei ole myöskään työllisyyden parantamisen ja parantumisen edellytyksiä. Oman maakuntani Etelä-Savon aluekehitys on jo usean vuoden ajan väestömuutoksella mitattuna ollut negatiivinen. Liikenneyhteyksillä on poikkeuksellisen suuri merkitys juuri Etelä-Savon tyyppisille alueille. Meidän pääsuonemme Valtatie 5 sai Joroinen—Varkaus-välille rahoituksen, samoin nytkähti eteenpäin Lahti—Heinola-moottoritien rakentaminen.

Kolme selkeää toivomusta listalla näiden lisäksi meillä oli. Valtatie 5:n parantaminen Mikkelin eteläpuolella, jota on nyt vuosikaupalla tehty muutaman kilometrin pätkissä. Se tarvitsee selkeästi näiden pätkien väliin myöskin samanlaisen pätkien parantamisen, jotta kokonaisuus saadaan kuntoon. Savonlinnan liikennejärjestelyt ovat yksi listalla oleva, joka on ollut käsittelyssä vain runsaat 50 vuotta, ei sen enempää, ja kolmas on alempiasteisen tiestön kohentaminen. Metsäisenä maakuntana ja maitoisena maakuntana meillä on erittäin suuri merkitys sille, millä tavalla noita jaloja raaka-aineita pystymme tien varrelle saamaan ja jalostettavaksi kuljettamaan.

Rouva puhemies! Kunnat odottavat perustellusti valtiolta nykyistä pitkäjänteisempää politiikkaa. Kun kysymys on meille kaikille tärkeiden peruspalveluiden tuottamisesta, tarvitaan koko vaalikauden mittaiset sopimukset kuntien ja valtion välillä. On sovittava nykyistä kattavammin ja sitovammin tehtävistä ja rahoituksista. Vain näin voimme lievittää sitä epävarmuutta ja tuskaa, joka kuntapäättäjillä on talousarvioita laatiessaan. Sen me olemme varmasti kaikki kuntapäätöksiin osallistuvat saaneet tänäkin vuonna nähdä ja kokea, aivan erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla tällä kertaa. Tällainen pitkäjänteinen sopiminen ei kaiken lisäksi maksa yhtään sen enempää, vaan se luo varmuutta niin kuntien kuin kuntalaistenkin keskuudessa palveluiden tuottamiseen ja niiden saatavuuteen.

Verotus on yksi vahvimmista ja monipuolisimmista instrumenteista, jota tulee käyttää paljon nykyistä terävämmin työllisyyden ja yrittäjyyden sekä aluekehityksen välineenä. Tuloveron alennus on ollut lähestulkoon ainoa keino jota Lipposen hallitus, ja hallitukset, on halunnut käyttää kansantalouden vahvistamiseksi. Tämä linja on merkinnyt sitä, että lähes sata kuntaa tänä vuonna on joutunut nostamaan veroprosenttiaan, polttoaineveroa korotetaan ja eri palveluiden omavastuut ja taksat nousevat. Nämä toimenpiteet kohdistuvat kaikkein ankarimmin pienituloisimpaan väestönosaan, eläkeläisiin, lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Täytyy kysyä, missä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasapaino. Me tarvitsemme päätöksiä, jotka tasapainottavat eri väestöryhmien ja alueiden välisiä eroja.

Suurimman yksittäisen kustannuksen yhteiskunnalle aiheuttaa yhä vain liian korkealla tasolla oleva työttömyys, jonka kustannus vuositasolla on noin 800 miljoonaa euroa jokaista työttömyysprosenttiyksikköä kohti. Tämä merkitsee sitä, että merkittävä taloudellinen erä on sidottu jo etukäteen joka vuosi. Nämä rahat ovat pois niistä kohteista, joita äsken luettelin.

Työllisyyden kohentaminen lähtee työn tarjoamisen mahdollisuuksien parantamisesta. Työpaikkojen syntyminen on kiinni yrittäjien edellytyksistä kasvattaa yrityksiä ja perustaa uusia. Kuitenkin jo kahtena vuonna peräkkäin yritysten määrä on maassamme alentunut. Seuraavan vuosikymmenen aikana noin 80 000 yrityksellä on edessään jatkajan löytäminen. Lisäksi eurooppalaisen vertailun mukaan me tarvitsisimme lähes 100 000 uutta yritystä. Nämä ovat erittäin kovia haasteita. Mielihyvällä panin merkille, että pääministeri Lipponen puhui viime syyskuussa täällä Helsingissä kansainvälisessä perheyritysten liiton suuressa konferenssissa erittäin myönteisesti yritysten sukupolvenvaihdosten edellytysten parantamisesta ja siitä, ettei valtion tule veroseuraamuksin liiaksi kiristää yritysten sukupolvenvaihdoksia.

Rouva puhemies! Tämän toivoisin johtavan myöskin konkreettisiin tuloksiin. Jälleen kerran täytyy täältä todeta, että tästä on puhuttu koko sen lähes neljän vuoden ajan, jonka täällä olen ollut, ja asiakirjojen mukaan jo jonkin verran sitä aikaisemmin, mutta, kumma kyllä, vieläkään sitä ei ole vain aikaiseksi saatu.

Koulutus ja yrittäjyyskasvatus ovat myös erittäin merkittävällä osalla, kun puhutaan jatkajien löytämisestä. Meidän täytyy huolehtia siitä, että eilisen edelläkävijä voi olla hyvinkin tänään jo kelkasta pudonnut. Näin on erittäin hienosti sanonut Lars Collin, Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja. Osaamiseen panostaminen kannattaa ja sitä meidän tulee vahvistaa kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Rouva puhemies! Lopuksi vielä huolenaihe, josta tänään saimme lukea lehdistä ja joka liittyy maatalouteen. Ensin muutama sana budjetin maatalouslinjauksista.

On hyvä, että maatalouden tupo -nimellä kulkeva esitys on mennyt näin pitkälle ja saa nyt tässä keskustelun lopuksi myöskin hyväksynnän. Kuitenkin meidän täytyy muistaa, että kun vuonna 99 kansallista tukea leikattiin, vielä tämäkään paikkaustoimenpide, jota maatalouden tupo -nimellä kutsutaan, ei riitä kattamaan tuon leikkauksen jälkiä. Siksi toivonkin, että ihan oikeudenmukaisuuden nimissä puhutaan tuon leikkauksen osakompensaatiosta eikä maatalouden tuposta. Tuposta voidaan puhua sillä kohdalla, kun saimme karjataloudenharjoittajille yhden lomapäivän lisää. Se oli aivan erinomaisen tervetullut ja sitä tervehdimme suurella tyydytyksellä.

Mutta, rouva puhemies, se huolenaihe, aivan erityinen huolenaine, joka tänään meidän silmiemme edessä oli, oli se, että EU-komissio haluaisi rajusti leikata maataloustukia. Tämä ehdotus, jolla avattaisiin markkinoita Wto:n suuntaan ja valmistauduttaisiin tulevaan Wto-kierrokseen, huolestuttaa. Tässä meillä kaikilla, hyvät kollegat, on erityisen suuri vastuu, aivan erityisesti tietysti hallituksella ja maatalousministerillä. Toivonkin, että näihin ehdotuksiin suhtaudutaan sillä vakavuudella, että suomalaiset haluavat säilyttää maassamme kannattavan ruoantuotannon myös tulevaisuudessa. Se on ainoa tae myöskin siitä, että maaseudulla työllisyys säilyy ja myöskin maaseudun maisema tulee huolehdittua ja kunnossa pidettyä. Samoin se on myöskin merkittävä turvallisuuskysymys koko maan puolustusta ja kriisiajan valmiuksia ajatellen. Tuo ristiriita, joka tähän ehdotukseen sisältyy, kun sitä verrataan Yhdysvaltojen tekemiin uusiin linjauksiin maatalouspolitiikassa ja maatalouden tukipolitiikassa, ei saa nyt hämätä Suomea, kun keskustellaan EU:n komission ehdotuksesta, tästä uudesta rajusta leikkauksesta.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän keskustelussa on Vuosaaren satama noussut yksittäisenä hankkeena lukuisia kertoja esille. Ed. Bremer oli maltillinen yleiskeskustelupuheenvuorossaan, mutta olen aistinut, että Vuosaaren sataman vastustamisesta on hänelle tullut intohimo. Helsinkiläisenä en puolestani voi ymmärtää, että yksikään Pääkaupunkiseudun edustaja voisi olla tämän budjettiesityksen sisältämää satamamäärärahaa vastaan.

Yli kymmenen vuoden ajan on Vuosaaren satamahanke ollut Helsingille ykköstulevaisuushanke. Ennen lamaan syöksymistä sataman suunnittelu ja haave uuden sataman rakentamisesta lähti vireille. Laman jälkeen tiedämme, että pääkaupungin elinvoimaisuuden ehto tulevaisuudessa on nykyisten satamatoimintojen siirtäminen uuteen nykyaikaiseen, tehokkaaseen satamaan.

Tämän satamahankkeen takana on myös uuden viime kaudella hyväksytyn ympäristölain edellyttämä yva-arviointi, joka tehtiin ensimmäisenä mittavana yva-arviointina koko valtakunnassa. Yva-selvitys osoitti, että satama ja luontoarvot eivät ole ristiriidassa. Lukuisat prosessit EU:ssa ja kotimaassa ovat osoittaneet, että satamalla on nyt lainvoimainen toteuttamisedellytys. Helsingin kaupunki on hyväksynyt merkittävällä enemmistöllä uuden sataman rakentamisen Vuosaareen. Miksi sitten tämä uusi satama on elinehto pääkaupungille? Tällä hetkellä tiedämme, että Helsingin talous on aikamoisessa kriisissä, ei yksin valtion toimien johdosta mutta myös siksi, että kaupungin elinkeinorakenne on yksipuolistunut ja tarvitsemme tulevaisuudessa niitä työpaikkoja, jotka liittyvät satamatoimintoihin ja tarvitsemme niitä työpaikkoja, jotka liittyvät sataman rakennushankkeeseen usean vuoden ajalle. Juuri tänään sain tiedon, että 25 000 ihmistä on Helsingissä työttöminä, heistä 8 000 pitkäaikaistyöttöminä. Tuo pitkäaikaistyöttömien määrä ei ole vähentynyt alle 8 000:n viimeisten vuosien aikana. Se näyttää pysyvän sillä tasolla.

Tänään monissa puheenvuoroissa on tullut esille minusta myönteisellä tavalla myös muun maan edustajien puheenvuoroissa huoli Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikasta ja asumisen tilanteesta. Vuosaaren satama mahdollistaa nykyisten satama-alueiden käytön tulevaisuudessa asunto- ja toimipaikkarakentamiseen, ja näin arvioidaan, että 30 000 ihmisen asunnot saadaan nykyisille satama-alueille rakennettua.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän ensi vuoden budjettiin niin kuin myös tälle vuodelle vuosi sitten hyväksyttyyn budjettiin sisältyi se koko tämän eduskunnan ja tämän hallituskauden heikoin kohta, eli se, että valtio ja kunta -taloussuhteessa ei ole saatu vakautta aikaiseksi. Kun ministeri Korhonen on paikalla, haluan sanoa sen, että en ikinä olisi voinut uskoa neljä vuotta sitten, että tällä maalla ja tällä hallituksella on varaa siihen, että pääkaupunkia kohdellaan niin kuin on kohdeltu. (Ed. Manninen: Ei se Korhosen vika ole!) — 170 miljoonaa euroa Helsingin yhteisöverotuloja, arvoisa ed. Manninen, siirtyi muulle maalle. Nyt helsinkiläiset maksavat sen korotettuna kunnallisverona. Monet puheenvuorot osoittavat sen, että on odotettu, että Helsinki kunnallisveroa nostaisi. Sen me teemme, mutta se ei ole ratkaisu, koska tiedämme, että Helsingissä myös asumisen kustannukset ovat 5 prosenttia korkeammat kuin keskimäärin muualla maassa. Tämä kunnallisveron korotus kohtelee erittäin raskaasti pienituloisia palkansaajia ja eläkkeellä olevia ihmisiä. Helsinki velkaantuu enempi ensi vuonna kuin tämä valtion budjetin määrä, eli valtio velkaantuu 150 miljoonaa euroa ja Helsinki 350 miljoonaa euroa ensi vuonna.

Tämän puheenvuoroni haluan käyttää, koska minun mielestäni nyt tämän hallituksen ja, kun valtioneuvoston yksi jäsen on vielä paikalla ja muutamia edustajia, meidän velvollisuutemme on se, että tämä vakaus kunta—valtio-suhteisiin saadaan ja että hallitus ottaa vakavasti perustuslakivaliokunnan esittämän vaatimuksen selvityksestä liittyen kunta—valtio-suhteisiin, valtionosuuksiin ja verotulojen tilityksiin. Toivon, että se selvitys ei jää seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies: Kun katsomme tätä lähitulevaisuutta, niin kansalaisina voimme kysyä, kestääkö Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan moraalinen pohja? Minusta tuntuu siltä, että kansalaiskeskustelu, joka on käyty muun muassa ensi vuoden budjettiin liittyen, kertoo sen, että kestää. Ihmiset haluavat, että kuntien ylläpitämät peruspalvelut turvataan valtion toimesta, ja verokeskustelu osoittaa, että ihmiset haluavat mieluummin maksaa veroja kuin luopua perusturvaan liittyvistä palveluista.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvä keskustelu, hyvä niin. Se antaa hienon loppusuoran meidän työllemme tällä vaalikaudella viimeisen budjetin ääressä. Tosiasia on se, että Suomessa on nyt noin 300 000 ihmistä enemmän töissä kuin Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa 95. Työllisyyden kasvun ja työttömyyden vähentymisen kannalta olennainen talouskasvu on saatu aikaan vakauttamalla talous ja huolehtimalla maamme kilpailukyvystä, joka on maailman huippuluokkaa. Talouden vakauttamisessa ovat olleet keskeisiä Ahon hallituksen aikana syntynyt valtion velkakierteen katkaisu, tulopoliittiset kokonaisratkaisut ja Emu-ratkaisun toteuttaminen. Kansainvälisen talouden kehitys on ollut parin viime vuoden ajan epäsuotuista, ja kasvu on Suomessakin hidastunut. Työttömyys on kuitenkin edelleen vähentynyt, vaikkakin työttömyys on edelleen liian korkealla tasolla ja aivan liian moni uhkaa syrjäytyä pitkäaikaistyöttömyyteen. Talouden vakautta ei saa näissä olosuhteissa vaarantaa. Matala inflaatio, vakaa ansiokehitys voidaan turvata parhaiten oikein mitoitetuilla palkankorotuksilla ja tulopoliittisella kokonaisratkaisulla. Maailmantalouden heikon kehityksen vuoksi hitaaksi ennakoitu talouskasvu asettaa julkisen talouden hoidolle tiukat raamit lähivuosinakin. Se meidän on kaikkien pakko tunnustaa. Työllisyyden kohentamiseen tähtäävät työtulojen veronalennukset ja julkiset menot on mitoitettava tulevaisuudessa niin, etteivät ne vaaranna valtiontalouden tasapainoa.

On tietysti selvää se, että työttömyyttä ei ratkaista yksittäisillä tempuilla. Talouteen tarvitaan uutta kasvusykäystä, tarvitaan laajaa elinkeinopoliittista toimintaa. Kestävä kasvu perustuu jatkossakin osaamiselle, mutta kasvua on laajennettava palveluihin ja uusille teollisuusaloille. Tämä edellyttää tutkimus- ja tuotekehityspanostuksen lisäämistä ja myöskin uudelleen suuntaamista sekä yrittäjyyden uutta nousua. Kuuntelin työhuoneessani ed. Markku Markkulan erinomaista puheenvuoroa meidän koulutus- ja tutkimustoimintamme osalta. Lähes kaikkeen siihen, mitä hän sanoi, voi kyllä mielihyvin yhtyä.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kunta—valtio-suhteesta. Täällä on Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja kiitettävästi ollut kuuntelemassa näitäkin puheita ja varmaan on tuonut ja tuo oman näkemyksensä tähän kysymykseen. Olen niitten puhujien kanssa samaa mieltä, että pelleilyn tämän asian osalta on syytä loppua. Ei voi olla kestävä se tilanne, että ei luoteta toisiin osapuoliin. Itse asiassa me olemme samaa osapuolta, kun julkisesta taloudesta on kysymys. On täysin välttämätöntä rakentaa luottamukselliset suhteet kuntien ja valtion välille, ja se on ihan asiakirjaan kirjattava. On otettava uudet askeleet tällä alueella.

Asuntopolitiikan osalta, puhemies, muutama sana. Äärettömän huolestunut olen siitä tavasta, millä meidän sosiaalista asuntotuotantoamme ollaan nyt alas ajamassa jo usean vuoden ajan. En voi ymmärtää niitä pyrkimyksiä, mitä erityisesti valtiovarainministeriön suunnalta näyttää tulevan, että Suomen olosuhteissa, joissa on välttämätöntä kaikilla olla asunto, joko oma asunto tai vuokra-asunto, meidän sosiaalista asuntotuotantoamme ajetaan tätä vauhtia alas. Sen takia mielestäni on aivan oikein valtiovarainvaliokunta liittänyt mietintöönsä lausumaehdotuksen. Meidän on tehtävä päätös siitä, toteutetaanko Suomessa sosiaalista asuntopolitiikkaa jatkossa vai ei, ja sen päätöksen on oltava minun ja sosialidemokraattien mielestä, että toteutetaan, ja siihen on panostettava. Järjestelmiä on kehitettävä siihen suuntaan, että asunnottomuus pystytään Suomessa poistamaan. On murheellista nähdä, että ei lähellekään niihin tuotantolukuihin päästä tänä vuonna, mitä tavoitteeksi on asetettu, puhumattakaan että ensi vuonna siellä oltaisiin, jos tämä kehitys saa näin jatkua. Minusta se ei voi näin jatkua.

Senaatti-kiinteistöjen osalta — tämä oli kysymys, joka ehkä piti budjetin rakentelua kaikkein kauimmin auki — itse en ole tyytyväinen tähän kompromissiin, mikä syntyi monenlaisten kiemuroitten ja vääntöjen jälkeen. En ymmärrä sitä, että puolustushallinnon kiinteistökantaa ollaan siirtämässä Senaatti-kiinteistöille. Me tiedämme hyvin sen, että ne kiinteistöt ovat erityiskiinteistöjä. Niille ei voi löytyä kaikille markkinahintaa. Näin ollen ei ole mahdollista, että ne hinnoitellaan markkinaehtoisesti. Siitä huolimatta Senaatti-kiinteistöt on hinnoittelemassa ne sillä tavalla, että ottavat kovan tuoton sijoitetulle pääomalle.

On myös arvioitava tätä kysymystä laajemmin meidän puolustuksemme näkökannasta. Vaarantuuko meidän itsenäinen puolustuksemme, kun keskeiset strategiset kiinteistöt luovutetaan ulkopuolisen hallintaan? Minusta tähän puolustushallinnon kiinteistöjen siirtämiselle Senaatti-kiinteistöille liittyy sellaisia elementtejä, että eduskunnan ei tulisi tätä ratkaisua tehdä. Tässä on kyse 6 miljardin markan elikkä noin 1 miljardin euron kiinteistömassan siirtymisestä ja puolustushallinnon osittaisesta itsenäisyydestä luopumisesta. Täällä on lausumaehdotukset olemassa valtiovarainvaliokunnalta, joissa pyritään siihen, että asiaa tarkastellaan ja valvotaan, ettei pääsisi tapahtumaan sellaista, mitä pelätään, ja että henkilöstön asema turvataan samaten kuin sitten puolustushallinnon rakennuslaitoksen itsenäinen toiminta. Minä en oikein kokemusten pohjalta luota nyt näihin lausumiin.

Liikennehankkeitten osalta valtiovarainvaliokunta teki mallikasta työtä liikenneratkaisujen suhteen. Minä olen henkilökohtaisesti tavattoman tyytyväinen. Linjakasta porukkaa tämän asian osalta olivat. Kokonaisuus, mikä syntyi liikennehankkeitten osalta, on kestävä kaikilta osin. Kyllä meidän perusrakenteemme on niin kovaa vauhtia rappeutumassa, että jos me emme siitä pidä huolta, silloin me voimme kyllä sanoa, että me emme välitä tämän maan tasapuolisesta kehittämisestä. Kaikki nämä hankkeet, mitkä on tähän mietintöön kirjattu, ovat erittäin perusteltuja.

Perusteltu on myöskin hanke Jyväskylä—Kirri, joka on noussut täällä esille useassakin puheenvuorossa. Erityisesti näyttää siltä, että valtiovarainministeriö on ottanut tämän tiehankkeen silmätikukseen. On nimittäin muistettava se, että tuolla pätkällä, tuolla väylällä, tuolla tieosuudella, liikennemäärät ovat vuorokaudessa noin 17 000 autoa. Tuon hankkeen kustannusarviohan ei ole kovin suuri. Hankkeen hyöty—kustannus-suhde on erittäin korkea, korkeimpia, mitä yksittäisten hankkeitten osalta on. Siis 3,2 on hyöty—kustannus-suhde ja se on korkea. Sitten on muistettava se, että Nelostie on meidän pääväylämme ja Euroopan tieverkkoa täältä etelästä ministeri Korhosen seutuville Ouluun ja siitä pohjoiseen saakka. Emmehän me voi antaa sen rappeutua. On muistettava myöskin se, että liikenneturvallisuuden kannalta se on erittäin vaarallinen. Kyllä minä uskon, että ed. Karpio, kollegani, osaa ripittää Niinistön tämän asian osalta tarpeellisen hyvin, niin että hän osaa painaa oikeata nappia silloin, kun äänestys tulee, eikä lähde vihreitten vouhotuksiin mukaan näitten asioitten osalta. Olisi aika eriskummallista, että niin valveutunut ihminen kuin Niinistö hyppäisi vihreitten kelkkaan ja lähtisi hyppimään puihin.

Puhemies! Veteraaniasioitten osalta ihan lopuksi muutama sana. Meillähän on maassa tällä hetkellä sotaveteraanien määrä laskemassa kovaa vauhtia, niin kuin hyvin tiedämme, mikä on tietysti hyvin luonnollistakin. Sotaveteraanit ovat meihin kaikkiin olleet yhteydessä tavalla tai toisella. Kyllä minun mielestäni se kunniavelka, mikä meillä heille on, tulisi lunastaa ja aivan ehdottomasti sillä tavalla, että järjestetään heidän hoitonsa ja palvelunsa heidän viimeisinä päivinään ja vuosinaan heidän arvolleen kuuluvalla tavalla.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitinen hyvin perinpohjaisesti kävi hyvin tärkeitä asioita läpi. Hän kantoi huolta Jyväskylän ja Kirrin välisen tieosuuden aloittamisesta, mikä on todellakin tärkeä asia meille keskisuomalaisille ja juuri siinä, mitä valtiovarainministerimme on todennut. On ymmärrettävä se, että ministeri Niinistö kantaa huolta maan taloudesta ja taloudelliset näkymät tänä päivänä eivät ole niin suotuisat kuin ehkä oletettiin. Mutta sen sopimuksen mukaan, minkä hallituspuolueiden ryhmät tekivät valtiovarainvaliokunnassa, mennään eteenpäin, eli ed. Laitinen voi olla aivan huoletta siitä, että asia tulee toteutetuksi.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eilispäivänä ryhmäpuheenvuorojen alussa ja debatissa näytti muodostuvan keskeiseksi kysymykseksi se, voiko eduskunta ja saako eduskunta muuttaa budjettia ja ennen kaikkea sen loppusummaa. Valtiovarainministeri esitti johdonmukaisesti aiempaa kantaansa, että eduskunta ei saisi muuttaa budjetin loppusummaa. Minusta eduskunta voi ja sillä pitää olla oikeus myöskin muuttaa, mutta tietenkin kohtuullisissa rajoissa ja taloudellisissa puitteissa.

Jo hallituksen budjettiriihessähän hallitus yleensä aina kohottaa valtiovarainministerin esittämän budjetin loppusummaa, ja vastaavasti seuraavassa käsittelyvaiheessa minusta on luonnollista, että eduskunta myöskin hieman korottaa sitä. Viisas valtiovarainministeri ja valtioneuvosto ottavat kyllä jo etukäteen huomioon sen, että budjetin loppusumma kasvaa hiukan eduskunnassa.

Jos me ajattelemme valiokunnan esittämän budjetin loppusumman korotusta, noin 65 miljoonaa euroa, eihän se nyt niin kovin valtava summa ole vajaan 36 miljardin budjetista. Mutta tietenkin täytyy pysyä kohtuullisissa puitteissa ja mahdollisuuksien mukaan pienissä, mutta kyllä on sellaisia asioita, joita eduskunnan pitää ehdottomasti korjata, ja erityisesti silloin, kun valtioneuvosto ei noudata eduskunnan yksimielisesti hyväksymiä ponsia ja ehdotuksia. Valitettavasti tässä ei niitäkään kaikkia edes korjattu.

Esimerkiksi partisaaniuhrien korvauksille oli selkeä eduskunnan yksimielinen ponsi, jota valtiovarainministeriö ja valtioneuvosto eivät valitettavasti korvanneet. Nyt valtiovarainvaliokunta otti vielä tiukemman ponnen, olisi ilmeisesti pannut myöskin rahat, mutta kun se edellyttää lainsäädäntöä, asia oli vähän monimutkaisempi juttu. Jos tämän jälkeen ensi vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa partisaanikorvauksia ei tule, minusta kyllä täytyy kysyä silloin periaatteellisesti jo valtiovarainministerin ja valtioneuvoston vastuun perään ja siihen piittaamattomuuteen, millä he suhtautuvat sodan uhreja kohtaan.

Mitä tulee kuntapolitiikkaan, josta puhuttiin, on ehkä syytä lyhyesti todeta, että se tilanne, mikä nyt kuntataloudessa on syntynyt, on todella vaikea ja vakava. Mutta samalla on myöskin syytä todeta myöskin ed. R. Hiltusen puheenvuoron johdosta, että se, minkälaisiin ongelmiin Helsinki ja eräät muut kaupungit joutuivat, tosiasiassa samanlaisiin ongelmiin kuin sadat kunnat ovat tässä maassa aiemminkin joutuneet, johtui pitkälti myöskin siitä, että silloin kun ratkaisuja tehtiin, vuoden 2000 tilinpäätöksen luvut ja kuntien väliset erot antoivat kaikille päätöksentekijöille hiukan virheellisen kuvan tulevista odotuksista. Kun talous kääntyi laskuun, syntyi tämä valitettava tilanne, josta täytyy päästä tietysti eteenpäin. Voi todeta, että Helsingin ja eräiden muidenkin kuntien osalta tilanne vuodesta 2004 alkaa selvästi parantua. Sen sijaan monien muiden kuntien osalta se tulee edelleen heikkenemään.

Mutta kokonaisuutena tietysti kuntatalouden osalta on syytä todeta, että nämä synkät näkymät johtuvat paljolti paitsi tästä talouden synkästä kehityksestä ja valtion muista toimenpiteistä ennen kaikkea siitä, että ne veronalennukset, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on Lipposen hallitusten aikana annettu, voi tällaista sanaa käyttää, kynitty kuntien palvelutoiminnasta. Nimittäin kuntien valtionosuuksien ja verojen osuus meidän bruttokansantuotteestamme on laskenut lähes noin 4 prosenttiyksikköä. Kun osa on laskennallisia kliirauksia, niin voi arvioida, että se 3 prosenttiyksikön verotason alennus, mikä on tapahtunut, on tapahtunut kaikki kuntien kustannuksella eikä ole ollenkaan ihmeteltävää, että kuntien tilanne on juuri se, mikä tällä hetkellä on.

Tulevaisuutta ajatellen on saatava todella kuntasopimus, peruspalvelubudjetti, mutta se kyllä edellyttää myöskin sitä, että kuntien verorahoitusta meidän kansantaloudestamme täytyy voida nostaa nykyisestään tai ainakaan sitä ei voida alentaa, niin kuin ennusteet osoittavat. Muuten tämä yhtälö ei tule toimimaan. Myöskin toimintaedellytyksiä on parannettava sillä tavoin, että on perustettava yksi valtionosuusministeriö, joka minusta voitaisiin perustaa nykyisestä sisäministeriöstä, kuitenkin sen voimavaroja vahvistaen, sillä nykyisillä voimavaroilla sisäasiainministeriöllä ei ole mahdollisuutta kaikilta osin riittävästi valvoa ja hoitaa kuntien etua.

Nyt tietysti kysytään, onko meillä rahaa. Voi sanoa, että rahaa nykyjärjestelmän puitteissa ja meiningillä ei ole. Kun pääministeri Lipponen on puhunut jostakin kummallisesta porvarimeiningistä ehkä tulevaisuudessa, niin voi sanoa, että sellaista kuntameininkiä, mitä on ollut viime vuosina, sellaista ei ainakaan toivottaisi jatkettavan seuraavan hallituksen aikana, vaan jos velvoitteet halutaan hoitaa, se edellyttää, että sille luodaan myös taloudelliset edellytykset.

Mitä tulee taloudellisiin edellytyksiin, on tietysti niin, että jos ja kun talous jossakin vaiheessa myöskin lähtee selkeään kasvuun, se edesauttaa myöskin kuntataloutta, mutta keskeisin ongelma on tietysti nykyinen korkea työttömyyden taso, jota on saatava alemmaksi. Sieltä kautta vapautuu vasta todellisia voimavaroja. Siihen on tietysti moniakin työllisyyspoliittisia keinoja, mutta haluaisin korostaa kuitenkin, että yrittäjät ja yrittäjyys on kuitenkin se perusavain, jonka kautta tähän tilanteeseen on käytävä käsiksi. Yrittäjyyden sektorilla on paljon toimenpiteitä. Pikaisesti on ratkaistava sukupolvenvaihdosongelma. Siihen liittyy moniakin eri asioita. Edelleen on tärkeää helpottaa yritysten perustamis- ja aloittamiskynnystä. On tärkeää myöskin byrokratiaa muutoinkin helpottaa. On tärkeää ainakin joustavoittaa liukuvaksi arvonlisäveron alaraja ja mielellään sitä alarajaa myöskin nostaa, sikäli kuin on taloudellisia edellytyksiä.

Erityisesti on myöskin huolehdittava siitä, että kun veroratkaisuja tehdään, niin perheomistaja-yrittäjien verotusta ei tule missään tapauksessa nostaa. Sen sijaan olen kyllä valmis siihen, että pörssiyhtiöissä ja osinkojen osalta, joissa kysymys on sijoitusintressistä, voidaan korotuksia harkita. Mutta perheyrittäjä-omistajalla, joka itse ottaa sen yrittämisen riskin, on oltava mahdollisuus myöskin vaurastua aivan asianmukaisella tavalla. Sen on oltava palkkio siitä yrittäjäriskistä, jonka yrittäjä ottaa. Se mahdollistaa myöskin yritysten taseiden pysymisen kunnossa, ja se mahdollistaa sen, että yritykset pystyvät sopeutumaan ja kantamaan vastuuta tulevaisuudesta entistä paremmin.

Myöskin me tarvitsemme erilaisten toimintaolosuhteiden erojen tasoittamista. Esimerkiksi kuljetustuki ja sen asianmukainen taso ovat erittäin tärkeät pohjoisen Suomen yrittäjien kannalta. Jos me huolehdimme yrittäjien toimintaedellytyksistä ja edistämme myöskin yrittäjien lisääntymistä, se on parasta työllisyyden kehittämistä.

Erityisesti haluaisin korostaa myöskin sitä, että kun meillä viime laman aikana meni erittäin runsaasti hyviä yrityksiä ja yrittäjiä konkurssiin, niin minusta pitäisi tehdä kertaratkaisu siitä, että sellaisille yrittäjille, jotka tekivät niin sanotun rehellisen konkurssin elikkä eivät syyllistyneet konkurssirikoksiin tai muihin rikoksiin siinä yhteydessä, pitäisi palauttaa kansalaisoikeudet ja antaa mahdollisuus uudelleen yrittämiseen. He ovat kuitenkin parhaita potentiaalisia yrittäjiä myöskin tulevaisuudessa, koska yrittäjistä on todella puute tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Tässä eräitä näkökohtia, joita haluan tuoda esiin tämän budjetin yleiskeskustelun yhteydessä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä vuonna täällä eduskunnassa käsittelemme Suomen valtion ensi vuoden talousarviota tilanteessa, jossa maailmalta ei tahdo löytyä maata tai talousaluetta, joka pystyisi toimimaan maailmantalouden veturina. Kaikki kolme suurinta talousaluetta USA, Japani ja Euroopan unioni ovat olleet jo jonkin aikaa taloustilanteessa, jota voidaan kutsua vähintäänkin taantumaksi, ellei peräti lamaksi. Suomi, jonka kansantalous merkittävältä osalta koostuu viennistä, on tässä tilanteessa hyvin riippuvainen kansainvälisistä suhdanteista. Valitettavasti kansainväliset kasvuennusteet ovat edelleen hyvin varovaisia. Käyrät osoittavat mieluummin alas- kuin ylöspäin.

Kotimaisen kysynnän ja yritysten uusien markkina-alueiden avausten, kuten Kiinan, Intian ja Korean, sekä suomalaisten yritysten takavuosia huomattavasti vahvemman omavaraisuuden takia ovat yritykset kuitenkin pystyneet pitämään ihmisiä yllättävänkin hyvin töissä. Tänään aamupäivällä julkistettujen tuoreiden työttömyystilastojen mukaan työttömien määrä on vähentynyt 16 000 ihmisellä viime vuoteen verrattuna työttömyysasteen ollessa 8,2 prosenttia Tilastokeskuksen mukaan.

Arvoisa puhemies! Eduskunta käyttää yksiselitteisesti valtion budjettivaltaa, eikä se liene kenellekään epäselvää. Hallitus tekee esityksen, jota eduskunta muuttaa mieleisekseen. Kun olen seurannut hallituksen budjettivalmistelua ja eduskunnan budjettikäsittelyä, ei voi olla toteamatta, että minun mielestäni molemmilla on hiukan hämärtynyt kokonaisvaltainen näkemys ja tilalle on tullut voimakas reviiripuolustusmekanismi. Oman sektorin peräänantamaton puolustaminen vaarantaa usein lopputulosta ja toiminnat muuttuvat keskenään ristiriitaisiksi, jopa kokonaisedun vastaisiksi.

Eduskunnalle kuuluu budjettivallan seurauksena myös budjettivastuu, vastuu siitä, että menot ja tulot ovat tasapainossa. En voi muuta kuin ihmetellä, miksi tässä tilanteessa valtiovarainvaliokunta mietinnössään esittää, että valtio ottaisi lisää uutta velkaa 436 miljoonaa euroa eli reilusti yli 2,5 miljardia markkaa, kun valtiolla on jo ennestään vanhaa velkaa yli 60 miljardia euroa eli yli 350 miljardia markkaa, josta pelkät korkokulut ovat edelleen 3 600 miljoonaa euroa. Talousarvion tulopuolella olevasta verokertymäennusteesta emme kukaan voi tässä tilanteessa olla varmoja, se voi muuttua hyvinkin voimakkaasti. Jos työskentelytapamme hallituksessa ja eduskunnassa olisi kokonaisvaltaista eikä reviiriluontoista, niin talousarvio olisi tasapainotettu siirtämällä rahoja yli ministeriö- ja pääluokkarajojen.

Yksittäisenä esimerkkinä nostan esille valtiovarainvaliokunnan lisäämät tiemäärärahat, joissa palattiin takaisin mielestäni paljon parjattuun rumpupolitiikkaan. Tosiasiallisestihan valiokunnan esitys tarkoittaa sitä, että näillä ensi vuoden aloitusrahoilla, jotka tuskin riittävät edes nimettyjen viiden tiehankkeen suunnitteluun, avataan miljardin markan hankkeet. Näillä hankkeilla sidotaan tulevien kahden kolmen vuoden kaikki tiehallinnon kehittämisrahat, eikä uusia tarpeellisiakaan tiehankkeita voida aloittaa. Meillä on eri puolilla Suomea keskeneräisiä tietöitä, jotka mielestäni olisi pitänyt ensin rahoittaa loppuun ja vasta sitten sitoa tulevia rahoja miljardihankkeisiin. Pidän erittäin tärkeänä, että kaikkialla Suomessa liikenneväylät pidetään kunnossa ja uusia rakennetaan sinne, missä niitä tarvitaan, mutta en ymmärrä valiokunnan menettelytapaa sitoa tulevan eduskunnan käsiä näin voimakkaasti. On valitettavaa, jos sitä ohjasi eräiden muiden liikennehankkeiden läpisaaminen eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Suomessa tulee edelleenkin jatkaa viime vuosina toteutettua pitkäjännitteistä ja ennustettavaa talouspolitiikkaa. Vähintään prosenttiyksikön inflaatiota suurempi talouskasvu on tarpeellinen työllisyyden, koulutuksen, hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan ylläpitämiseksi. Työllisyyden ja työllisyyttä parantavan taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen on oltava merkittävin kansallinen tavoitteemme myös tulevaisuudessa. Suomalaisen hyvinvoinnin keskeinen takaaja on edelleenkin hyvä työllisyys. Työ on myös parasta sosiaaliturvaa. Mitä enemmän saamme ihmisiä töihin, sitä vähemmän kuluu rahaa sosiaaliturvaan, sitä enemmän meillä on veronmaksajia, jolloin pystytään pitämään tuloverotus kilpailukykyisellä tasolla.

Uudet työpaikat ovat syntyneet ja syntyvät tulevaisuudessakin pääasiallisesti pieniin ja keskisuuriin perheyrityksiin. Tämän vuoksi meidän on kaikin keinoin huolehdittava nykyisten yritysten menestymisen edellytyksistä ja voimakkaasti panostettava uusien yritysten perustamisen helpottamiseen. Niin työllistämisestä kuin työn vastaanottamisesta on siten tehtävä kannattava vaihtoehto kaikissa tapauksissa. Maassamme on runsaasti tilaa uusille yrityksille niin ihmisille kuin teollisuudellekin suunnatussa palveluyritystoiminnassa.

Erityisesti palveluyrityksistä on suuri puute nimenomaan sellaisilla aloilla, joilla perinteisesti julkinen palvelun tarjoaja on ollut palvelun tuottaja. Mielestäni julkista palvelutuotantoa on avattava nykyistä enemmän kilpailulle muun muassa terveys-, sosiaali- ja muissa hyvinvointipalveluissa. Kuntien palvelujen järjestämisvastuu tulisi selvemmin mielestäni nähdä palvelujen tuottamiseen liittyvänä ohjaus-, rahoitus- ja valvontavastuuna.

Arvoisa puhemies! Elinkeinotoiminnan perustan muodostaa vakaa ja ennustettava toimintaympäristö. Erityisesti tämä koskee vero- ja maksupolitiikkaa. Suomen hyvin toimiva yritysverotus tulee säilyttää nykyisellään. Nykyinen malli on kasvattanut yhtiöverotulot moninkertaiseksi, yksinkertaistanut yritysten verotusta ja aivan oleellisesti lisännyt yritysten omavaraisuutta. Yritysten vahvan omavaraisuuden merkitys on jokaisen nähtävissä juuri tänä päivänä: Huolimatta taantumasta yritykset ovat pystyneet pitämään ihmisiä töissä, vaikka myynti on laskenut ja tulokset heikentyneet.

Arvonlisäverotuksessa on mielestäni siirryttävä verosta tehtävään perusvähennykseen nykyisen jyrkän liikevaihtoon perustuvan rajan sijasta. Voimakkaasti työvaltaisten yritysten palkkakustannuksia tulee pystyä alentamaan joko porrastamalla palkan sivukuluja tai kehittämällä mekanismi, jolla vähennetään osa palkkojen sivukuluista arvonlisäverosta ostojen arvonlisäverovähennyksen tapaan. Nämä kaikki toimenpiteet parantavat työllisyyttä. Myös vaikean rakennetyöttömyyden nujertamiseksi kyseiset toimet olisivat kokeilemisen arvoisia. Lähiajan tavoitteemme tulee nimenomaan olla todellisten ja pysyvien työpaikkojen luominen.

Työministeriön harjoittama nykyisen kaltainen työllistämispolitiikka näyttäisi tulleen tiensä päähän. Työministeriön toimenpiteiden seurauksena etenkin julkiselle sektorille on syntynyt puolen vuoden pätkätyökierre, joka ei ainoastaan kiusaa työttömiä vaan on myös pysyvien työntekijöitten taakka jatkuvana perehdyttämis- ja opetusvelvollisuutena. Mielestäni nykyiset tehottomat työvoimahallinnon rahat olisi siirrettävä kuntien käyttöön pätkätyöpaikkojen muuttamiseksi pysyviksi työpaikoiksi.

Arvoisa puhemies! Mielihyvin voin yhtyä valiokunnan toteamukseen siitä, että julkinen panostaminen tuotekehitykseen ja tutkimukseen on pidettävä korkealla tasolla ja sitä on nykyisestään lisättävä. Aivan erityisesti sitä tarvitaan Pohjois-Suomessa, missä tutkimuksen tärkein lähde on tähän asti ollut Nokia ja teleoperaattorit. Vahvaa julkista tukea tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvitaan nyt ennen kaikkea aloilla, joilla yksityistä panostusta ei ole. On aivan oikein, että Tekes-toimintaa lisätään alueilla ja suunnataan yrityslähtöiseksi ja sille osoitetaan riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit. Myös yritysten markkinointiponnisteluja tulee tukea nykyistä enemmän. Tätä tarkoitusta varten tulisi perustaa Markkinoinnin edistämiskeskus vaikka Tekeksen yhteyteen.

Talousarvioesityksen pääluokkakohtaisessa käsittelyssä tulen tarkastelemaan talousarvioesityksen ja valtiovarainvaliokunnan mietintöä yksityiskohtaisemmin.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajalla ei ole ollut mahdollisuutta tai halua paneutua valtiovarainvaliokunnan mietintöön kovin tarkasti ja hän lausui vääriä johtopäätöksiä tästä tiehankkeiden osalta. Kyseessähän ovat ensinnäkin tiehankkeet, jotka ovat vuoden 98 infraministerityöryhmän korista, liikenne- ja viestintäministeriön jo tts:n mukaisesti budjettiin esittämiä ja eduskunnan lausumissa pääosin, neljä viidestä, tämän vuoden budjetissa jo lausuttuja käynnistettäviä hankkeita. Nimenomaan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tilausvaltuutta koskevat muutokset koskevat momentin perustelussa oikeutta tiehallinnolle solmia sopimukset hankkeista kokonaiskustannusten määrään. Tässä ei ole mitään epäselvyyttä, ja sitä paitsi käynnissä olevien alueellisten kehittämishankkeiden osalta, joiden määrä olisi pudonnut 40 prosenttia hallituksen esityksen mukaan, niiden määrä nousee näillä järjestelyillä vielä 40 miljoonaa euroa alhaisemmaksi vuonna 2004 kuin vuoden 2003 taso. Tämä osoittaa sen, että olimme vakavasti jäämässä jälkeen alueellisten kehittämishankkeiden osalta.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun näyttää siltä, että tämä on ensimmäinen kerta tämän vaalikauden aikana, kun olen ed. Kurvisen kanssa samaa mieltä, niin se täytyy kirjata ylös, kun semmoinen ihme tapahtui. Eli mikä koskee tätä valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyvää tiepakettia, niin olen lähtökohtaisesti tästä analyysista aivan samaa mieltä. Mutta kiinnitän vain huomiota siihen, että kun tämmöinen paketti synnytetään hallituspuolueiden itsensä toimesta, sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että silloin pitää löytää myöskin se rahoitusratkaisu, miten tämä homma hoidetaan putkeen. Palaan tähän asiaan kohta omassa puheenvuorossani.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston tiepaketti on vähän myöhäissyntyinen. Viime vuonna jouduttiin muuttamaan lakia siltä osin, että esimerkiksi Valtatie 8:n Raision liittymän suunnittelu ei mennyt vanhaksi, ja silloin sitä lakia perusteltiin nimenomaan sillä, että on muutettava lakia, kun ei ole osoittaa rahoja. Kyllä varmaan viime vuonnakin nämä samat rahat olisivat löytyneet sieltä. On erittäin hyvä, että tämä asia on nyt työn alla, mutta ilman tulevia eduskuntavaaleja varmaan tämä asia ei olisi mennyt näin hyvin eteenpäin.

Sitten ed. Kurvisen puheenvuoroon, joka oli yrittäjäedustajan puheenvuoro ja jossa oli monta hyvää asiaa. Tämä arvonlisäverosta vähennettävien työn sivukulujen osuus vaan ei nykyjärjestelmässä onnistu. Tanskalaiset yrittivät ja käyttivätkin sitä hyväkseen, (Puhemies koputtaa) mutta unioni kielsi.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sille ei mahda mitään, että on kieltämättä järkyttävää, että liikennevaliokunnan, vaikka se lainsäädäntöasiaa käsittelee eikä budjettiasioita, puheenjohtaja ei ole selvillä siitä, että jollei näitä esityksiä, jotka hallitus jätti valitettavasti ministeriön esityksestä huolimatta viemättä budjettiin, nyt käynnistettäisi, niin tapahtuisi nimenomaan alueellisten kehittämishankkeiden nykyisen, yleensä puolueiden alhaisena pitämän tason alentaminen nykyisestään. Kehittämishankkeita päättyy nimittäin erittäin paljon, ja jollei nyt päätetä, niin ensi vuonna ei ala uusia. Eli tässä suhteessa täytyy sanoa, että tämä valtiovarainvaliokunnan asioihin paneutumisen kyky on ilmeisesti ongelma erikoisvaliokuntien puheenjohtajapuolella.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Puuttuisin tässä muutamiin asioihin, ensin tähän liikennepoliittiseen tukipakettiin, jota tässä monet ovat tyrmänneet ja johon monet ovat kielteisesti suhtautuneet. En pysty sanomaan kokonaisuudessaan, onko se myönteinen vai kielteinen, mutta tietysti; jos ottaa huomioon tämänhetkisen tilanteen, minusta kaikki sellainen, joka jollain tavalla edistää työllisyyttä, on myönteinen asia.

Voi myös todeta sen, että tukipakettiin, jonka valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt, liikenneministeriön hallinnonalan osalla alamomentilla kuuluu myös Merenkulkulaitos. Tässä paketissa on yksi meriväylä, väylä Loviisaan, jota esitetään syvennettäväksi 8,5 metristä 9,5 metriin. Tämähän on myös Merenkulkulaitoksen suunnitelmissa, mutta on ollut toteutettavana suunnitelmien mukaan vasta myöhempänä ajankohtana. Nyt valtiovarainvaliokunta esittää, että toteuttaminen aloitettaisiin ensi vuonna.

Minusta tämä on erittäin tärkeä ja myönteinen asia Loviisan seudun kehittämisen kannalta. Loviisan pienen kaupungin väkiluku on laskenut jo 15 vuoden ajan, työttömyys on varsin suuri ja tilanne monessa mielessä on ollut erittäin kielteinen Loviisan tulevaisuuden suhteen. Yksi asia, mitä kaupunkilaiset ovat voimakkaasti pitäneet esillä ja halunneet, jotta edes jonkinlainen signaali tulisi Loviisan seudun mahdollisuuksista kehittyä, on nimenomaan se, että tämä väylä syvennettäisiin niin, että se olisi kilpailukykyinen väylä. Asiantuntijoiden mukaan metrin syvennys siihen riittää. Loviisan satamahan on maan toiseksi suurin puutavaran vientisatama, kaikesta huolimatta erittäin tehokas satama, mutta ongelma on tietysti ollut, että väylä on liian pieni. Minusta se, että valtiovarainvaliokunta on tämän väylän syventämisestä tehnyt esityksen, on kyllä erittäin järkevää työllistämis- ja aluekehitysohjelman toteuttamista. Tuskin moni näistä budjettiin sisältyvistä investoinneista merkitsee niin paljon jollekin pienelle seudulle kuin tämä väylä, jota nyt valtiovarainvaliokunta esittää toteutettavaksi. Siinä mielessä suuri kiitos valtiovarainvaliokunnan liikennejaostolle, että sen jäsenet ovat ymmärtäneet ottaa tämän väylän syventämisen esitykseensä.

Sitten olisin puuttunut pariin muuhun asiaan vielä tässä budjetissa. Aikuiskoulutus on yksi asia, joka jatkuvasti askarruttaa, ja se liittyy hyvin paljon myös työllistämiseen. Meillähän on se tilanne, että esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiltä noin 100 000:lta puuttuu ammatillinen loppututkinto. Samoin työssä olevilta noin 400 000:lta tämä puuttuu. Tässä meillä toimenpiteet Suomessa eivät ole olleet kovin vahvoja siinä suhteessa, että loppututkinto saataisiin näille henkilöille ja sitä kautta pystyttäisiin edesauttamaan heidän kilpailukykyään työmarkkinoilla. Ruotsissahan on hyvin voimakkaasti nimenomaan toteutettu sitä, että aikuiskoulutukseen on panostettu ja loppututkinto ja sitä kautta ammatillista osaamista saatu jo työssä oleville, mutta myöskin työttömille.

Nythän ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten ja valtakunnallisten erikoisoppilaitosten niin sanottu toiminta-avustushan oli poistumassa budjetista, mutta nyt sitten onneksi se edelleen ollaan säilyttämässä nykytasolla ensi vuonna. Se on suuri helpotus näille aikuiskoulutuskeskuksille, jotka jo kesällä luulivat, että toiminta-avustus poistuu. Se olisi merkinnyt irtisanomisia sekä lomautuksia aikuiskoulutuskeskuksissa, mutta se, että toiminta-avustus säilyy, edesauttaa taas niiden työtä.

Minä todella toivon, että jatkossa nyt kuitenkin saataisiin selkeämpi ote ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämiseen. Me sosialidemokraatit olemme sitä jatkuvasti painottaneet, mutta emme ole aivan riittävästi onnistuneet hallituksessa viemään tätä asiaa eteenpäin. Toivon nyt, että se, että toiminta-avustus on tässä mukana, edesauttaa tätä ja myöskin ensi hallituksen hallitusohjelmaan tulee selkeät näkemykset siitä, miten ammatillista aikuiskoulutusta Suomessa tulee kehittää ja siihen panostaa.

Olisin puuttunut vielä asuntorakentamiseen, koska se on täällä Pääkaupunkiseudulla ja Pääkaupunkiseudun lähialueilla erittäin ongelmallinen kysymys, nimenomaan sosiaalinen asuntotuotanto. Nythän meillä on täällä ollut eräs kansainvälinen arviointiryhmä, joka toteaa, että valtion tukeman asuntorahoituksen on oltava enemmän sosiaalista ja kilpailukykyistä kuin se meillä on. Arviointiraportissahan esitetään muun muassa aravajärjestelmän kehittämistä nykyistä toimivammaksi ja paremmin kohdentuvaksi. Arvioitsijat esittävät aravalainoituksen ehtojen uudistamista sellaisiksi, että valtion varainhankinnan muuta rahoitusta edullisemmasta korkotasosta saatava hyöty siirtyy lainansaajalle ja sitä tietä loppukäyttäjälle eli asukkaalle. Tämän asian ympärillä on peistä taitettu pitkään.

Valtiovarainministeri on tässä ollut jarruna, ja on valitettavaa, että meillä aravajärjestelmä on suurissa vaikeuksissa varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla. Toivon, että hallitus nyt vielä pyrkisi jotain sellaista järjestelmää luomaan, jolla tämän järjestelmän toimivuuden ja kilpailukyvyn turvaaminen saataisiin vielä järjestykseen vaikka nykyisen hallituksen aikana. Mutta jos ei se onnistu, tässäkin täytyy sitten luottaa, että seuraavassa hallitusohjelmassa tämä asia pannaan kuntoon. Minusta on kuitenkin todella häpeällistä, että nykyinen hallitus ei ole tätä asiaa saanut kuntoon. Se on valitettavasti tiennyt sitä, että asuntotuotanto näillä ruuhka-alueilla ja muuttovoittoalueilla on selvästi jäänyt jälkeen siitä, mitä suunnitelmissa on ollut.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Eilisessä ensi vuoden budjettia koskeneessa palautekeskustelussa valtiovarainministeri Niinistö tulistui erityisesti vasemmistolle, vaikka myös kokoomuslaiset valtiovarainvaliokunnan jäsenet hyväksyivät valiokunnan vaatimattoman 65 miljoonan euron menolisäyksen budjettiin. Ministeri Niinistö puhui tietenkin viran puolesta, kun hän äimisteli lisääntyviä menoja muun muassa velanmaksukykyyn viitaten. On kuitenkin sanottava se, mitä ministeri ei suvainnut sanoa: valtiontalous ei kaadu esitettyihin 65 miljoonan euron menolisäyksiin.

Maan taloudellinen tila on niin hyvä, että verolakeja muuttamalla voimme laajentaa veropohjaa ja panostaa siten monin verroin valiokunnan menolisään verrattuna varoja välttämättömiin sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetuspuolen ongelmiin. Muuttamalla oikein verolakeja emme heikentäisi yhtään yritysten kilpailukykyä. Tätä todistavat muun muassa suomalaisten yhtiöiden maksamat osingot neljän viime vuoden ajalta. Vuoden 2001 rahaksi muutettuna yhtiöt maksoivat osinkoja seuraavasti: 32 miljardia markkaa vuonna 1998, 43 miljardia markkaa vuonna 1999, 69 miljardia markkaa vuonna 2000 ja 71 miljardia markkaa vuonna 2001.

Arvoisa puhemies! Tuloveroale on ollut päivän sana kahdeksan vuotta sillä perusteella, että sillä parannetaan työllisyyttä. Hallitus on olettanut työllisyyden paranevan automaattisesti, koska suurempi käteenjäävä tulo parantaisi kotimaista kulutusta. Uusia työpaikkoja onkin syntynyt yli 300 000, mutta suuri osa niistä lienee pätkätöitä pätkäkulutuksineen, ilman toimeentulon kunnollista paranemista. Sen sijaan miljardi-investointeja tehneet menestyvät suuryritykset ovat vähentäneet työntekijöitään automaation lisäyksen avulla.

Kotimaista kulutusta ja työllistymistä on tarkasteltava tulokehityksen rakenne huomioon ottaen. Vuodesta 1994 vuoteen 1998 kotitalouksien käteenjäävä tulo parani noin 30 miljardia markkaa. Tästä noin 24 miljardia markkaa sai kolmasosa kotitalouksista. Puolet kotitalouksista eivät juurikaan saaneet reaalista tulonlisää inflaation huomioon ottaen. Samaan ryhmään kuuluvat eläkeläiset, joiden keskimääräinen kuukausitulo, 5 678 markkaa vuonna 1995 vuoden 2001 rahassa mitattuna, nousi 5 708 markkaan vuonna 2001 eli vaivaiset 30 markkaa neljässä vuodessa.

Viime vuosina tuloerot ovat edelleen suurentuneet. Näin meillä on luotu kaksi täysin eri lailla kuluttavaa porukkaa. Toisaalta kolmasosa kansasta porskuttaa käyttäen varojaan enenevästi ulkomaiseen tuotantoon, kuten autoihin ja lomamatkoihin, menestyvien suuryritysten osakkeisiin ja kiinteistösijoituksiin. Toisaalta puolet kansasta yrittää selviytyä parhain päin, mutta vähävaraisemmassakin väestönosassa kulutus siirtynee pakosta Lidlin myötä ulkomaisten tuotteiden suosimiseen. Näin hallituksen hellimä ajatus kotimaisten tuotteiden kulutuksen kasvusta osoittautunee sudeksi. (Ed. Pulliainen: Silloinhan se olisi hyvä!)

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerillä ja valtiovarainministeriöllä on jäänyt viallinen levy päälle jatkettaessa edelleen tuloverojen alentamista. Väite, että näin työllisyys paranee automaattisesti, on osoittautunut vääräksi. Työttömyyden aleneminen on pysähtynyt, se uhkaa päinvastoin suurentua. Tämän ongelmallisen tosiasian ratkaisuun on syytä ryhtyä uusin keinoin.

Toinen tosiasia on suurteollisuuden työvoiman väheneminen, ja samaa työvoiman vähentämistä teollisuus ilmoittaa jatkavansa edelleen. Tästä herääkin kysymys, olisiko sittenkin edullisinta työllistämistä se, että yhteiskunta panostaisi täysin rinnoin Kansalliseen terveysprojektiin, sosiaalihuoltoon ja opetukseen. Siten saisimme ongelmaksi muodostuneita hoitoonpääsy- ja leikkausjonoja, lastentarhojen ryhmäkokoja, koululuokkien kokoja sekä sosiaaliturvaa ja vanhustenhuoltoa kansalaisten haluamalle paremmalle tolalle. Näin syntyvä ostovoiman kasvu lisäisi pienyritystenkin asiakkaita koko maassa.

Kuten sanottu, tähän on kaikki mahdollisuudet ilman, että yritysten kilpailukykyä heikennettäisiin. Suomalaiset yhtiöthän maksoivat neljän viime vuoden aikana vuoden 2001 rahaksi muutettuna osinkoja omistajilleen 215,3 miljardia markkaa eli paljon enemmän kuin koko ensi vuoden valtion budjetti on. Se on siis sitä rahaa, jonka yhtiöt ovat voineet kilpailukykyään haittaamatta lahjoittaa osakkeenomistajilleen. Siksi Arvelan työryhmän ehdotus osinkotulojen verottamisesta on enemmän kuin paikallaan. On eri asia, mikä olisi oikea osinkotulojen veroprosentti, etteivät muhkeita osinkoja jakaneet yhtiöt alkaisi lyhytnäköisesti sijoittaa varojaan esimerkiksi kiinteistösijoituksiin yhtiöiden menestyksen jatkuvuuden kustannuksella.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kansainvälisen talouden suhdanteiden ennustetaan pysyvän ensi vuoden aikana suhteellisen heikkoina. Tämä vaikuttaa suoraan Suomenkin talouteen. Ripeä nousu jäänee näkemättä. Vaikka vienti vähitellen on kasvanut, kasvu on ensi vuonnakin jäämässä alhaisemmaksi kuin vielä tämän vuoden alussa ennustettiin. Kuntatalouden näkymät ovat ensi vuodelle kuluvaa vuotta huonommat. Tänä vuonna on toki mennyt edellistä paremmin, mutta muutos ei siis ole pysyvä. Ensi vuonna kunnissa on syntymässä alijäämää ja sen myötä suurempia paineita kunnallisveron nostamiseen. Valtion ja kuntien talouden suhde on saatava järkevälle tolalle ja kuntien talouteen tätä kautta parempaa ennustettavuutta ja vakautta.

Työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että käynnistetään suurempia investointeja. Viitostie on koko Itä-Suomen tärkein liikenneväylä. Sen kunnostaminen on tärkeää useammalle maakunnalle, jotka eivät ilman tätä infrahanketta voi pysyä mukana kehityksessä. Valtiovarainvaliokunnan esityksessä korjataan nyt eräs epäkohta, kun Joroinen—Varkaus välin kunnostamiseen myönnetään rahoitus. (Ed. Pulliainen: Väärä reitti!) Tien eteläosiin jää edelleen korjattavaa, muun muassa Koirakiven ja Karankamäen välinen osuus, jonka parantamisen on arvioitu maksavan noin 4 miljoonaa euroa. Siis vastaavanlaisia tieosuuksia on muitakin Mikkelin eteläisellä osalla yhteensä noin 20 miljoonan euron verran. Jatkossa pitäisi löytyä paremmin rahoitusta pienempiin tiehankkeisiin, jotka ovat tärkeitä lähinnä paikallisesti ja alueellisesti.

Muista liikennehankkeista voisin mainita lentoliikenteen tuen ja pelastushelikopterit.

Lentoliikenteen kannattavuusongelmat erityisesti Itä-Suomessa ovat muodostamassa uhkia maakuntien elinkeinoelämän kehittymiselle. Valtiovarainvaliokunnan lausuma liittyen lentoliikenteen tukiin on todella tervetullut. Näin todella pitää olla, että elinkeinoelämän erityiset tarpeet pitää ottaa huomioon. Yritysten sijoittuminen maakuntiin tuo työpaikkoja, ja toimivat lentoyhteydet ovat selkeä vetovoimatekijä. Tämän vuoksi Seinäjoen ja Mikkelin säännöllisen reittiliikenteen piirissä oleville kentille pitäisi jatkossa myöntää lisää määrärahoja.

Pelastushelikopteritoiminta on osoittautunut erittäin perustelluksi nykyaikaisen pelastusjärjestelmän osaksi. Sisäasiainministeriön asettama helikopterityöryhmä esitti mietinnössään, että toiminta organisoitaisiin kahdeksalle toimipaikalle ja koko maan kattavaksi. Rahoituksen osalta työryhmä esitti valtion ja kuntien vastuun jakamista siten, että valtio huolehtisi lentotoiminnan valmiudesta sekä lentosuorituksista ja kunnat ja kuntayhtymät terveydenhuoltoon ja pelastustoimintaan kuuluvista toimenpiteistä. Arvioidut kokonaiskustannukset koko maan mitassa olisivat noin 11 miljoonaa euroa.

Tällä hetkellä pelastushelikopterirahoituksesta merkittävä osa tulee Raha-automaattiyhdistykseltä, osa kuntien avustuksista ja merkittävästi kansalaiskeräyksinä. Vuoden 2000 talousarviomietinnössään valtiovarainvaliokunta katsoi, että siviilihelikopteritoiminta voi perustua pääasiassa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksiin ja että toiminta on tarkoituksenmukaista vakinaistaa portaittain ja ottaa valtion ja kuntien vastuulle. Nyt valtiovarainvaliokunta toteaa, että kuntien mahdollisuus sopia keskenään toiminnan ja kustannusten jakamisesta ei onnistu ja se on epärealistista. Kuitenkin pelastushelikopterien taloudellisia toimintamahdollisuuksia ei olla turvaamassa vielä ensi vuonnakaan. Tähän asiaan pitää puuttua. Valtiovarainvaliokunta on jo kolmena viime vuotena kiirehtinyt asian käsittelyä talousarvion yhteydessä. Valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotus on erinomainen, ja se pitää ottaa huomioon myös uuden hallituksen hallitusohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selkeä tavoite on ollut lisätä valtion toimien hajasijoittamista kuluvan vaalikauden aikana. Valtion toimien hajasijoittamista pitää jatkaa ja vielä ennen ensi kevään vaaleja tehdä päätöksiä uusien toimien sijoittamisesta. Ensi vuoden budjetissa parannetaan maakuntien kasvuedellytyksiä kehittämällä tasapainoista aluerakennetta, vahvistamalla seudullista yhteistyötä sekä lisäämällä julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä. Alueiden kilpailukykyä vahvistetaan kohdistamalla entistä suurempia panostuksia tiedon ja osaamisen kehittämiseen. Maakuntien kehittämisrahaksi esitetään 18,5 miljoonaa euroa. Määrärahasta osa käytetään osaamiskeskusohjelman toteuttamiseen ja aluekeskusten kehittämiseen. Osaamiskeskusohjelma tuo huippututkimusta lähelle tietoa soveltavia yrityksiä ja teknologiapalveluja. Määräraha on kuitenkin riittämätön. Osaamiskeskusohjelma ei näillä resursseilla parhaalla mahdollisella tavalla edistä maakuntien kehittämistä.

Tutkimuksen ja koulutuksen alueellisia linjauksia ohjaa keskeisesti opetusministeriön korkeakoulujen alueellisen kehittämistyöryhmän tekemä selvitys. Työryhmä muun muassa kartoitti aluekehityksen nykysuuntauksia ja tarkasteli korkeakouluja osana alueellista kehittämistä sekä teki ehdotuksia toimenpiteiksi. Siksi hieman kummastelin sitä, että valiokunnan mietinnössä pidetään tärkeänä selvittää tarvittavia toimenpiteitä yliopistollisen koulutuksen alueellisen vaikuttavuuden tehostamiseksi. Nyt pitäisi ryhtyä toimeen ainaisen selvittämisen sijaan. Opetusministeriön työryhmän ehdotusten lähtökohtana on, että eduskunta osoittaa vuosina 2004, 2005 ja 2006 korkeakoulujen alueelliseen kehittämiseen 50 miljoonan euron määrärahan. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä nostetaan erityisesti esille Porin yliopistotasoinen koulutus. Mikkeli, Kajaani, Lahti ja Kokkola tulee nostaa Porin rinnalle yliopistorahoituksen jaossa seuraavaa talousarviota valmisteltaessa. Koulutuksen tarjonnan parantuminen nostaa maakunnissa osaamisen tasoa, ja tätä kautta alueiden houkuttelevuus yritysten sijoittamispaikkana paranee. Koulutus on myös avain työpaikan saamiselle monelle ihmiselle.

Nuorten työllistyminen on ollut yhteiskuntamme suuria haasteita jo useiden vuosien ajan. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on edelleen suuri ongelma. Nuorten työpajoilla etsitään nuorille oikeita ja sopivia työllistämispolkuja ja annetaan elämänhallinnan ohjausta. Työpajojen aseman ja erityisesti työpajaohjaajien työpaikkojen vakinaistaminen edesauttaisi työpajojen kehitystä. Samalla estettäisiin pätevien ja hyvien työpajaohjaajien valuminen pois pajoilta.

Pääministeri Paavo Lipposen käynnistämä Osallisuus-hanke on kiitettävästi huomioinutkin työpajojen ansiokkaan työn ja tiedostanut alan erityisongelmat. Nyt pitäisi olla rohkeutta antaa riittävästi rahaa työpajatoiminnan kehittämiseen.

Nuoriin ja nuorisotyöhön liittyvä asia on myös veikkausvoittovarojen käyttö. Niistä täällä eduskunnassa on väännetty kättä kerran jos toisenkin. Ihmettelen kyllä sitä, miksi tässä salissa ei ole ollut rohkeutta näiltä osin muuttaa budjettia aiemmin päätetyn mukaisesti. Laki asiasta on säädetty. Ei tässä pitäisi olla enää mitään epäselvää.

Arvoisa rouva puhemies! Valtion henkilöstöpolitiikan linjauksissa keskeisintä on ollut palkkakilpailukyvyn parantaminen. Tämä linjaus pitäisi paremmin tuoda käytäntöön. Mielestäni tähän liittyy aivan olennaisesti, solmitaanko määräaikaisia vai vakinaisia työsuhteita. Myönteistä kehitystä on tapahtunut. Palkkarahat on budjetoitu ja henkilöstön ikääntyminen huomioitu. Toimintamäärärahojen 10 prosentin leikkaus aiheuttaa sen, että matkustusmäärärahat pienenevät. Tämä haittaa työntekoa niillä hallinnonaloilla, joilla matkustaminen liittyy kiinteästi työtehtävien hoitoon.

Sosialidemokraateilla oli tälle vaalikaudelle lähdettäessä selkeitä tavoitteita kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantamiseksi. Näissä asioissa on edistytty hyvin. Palveluiden kehittäminen on tuonut parannusta erityisesti lapsiperheiden tilanteisiin. Eläkeläisten tilannetta on helpotettu useilla eri toimilla, esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotuksilla.

Kaikkein tärkein tavoite on ollut työllisyys, jossa onkin onnistuttu hyvin. Työttömyysasteen selkeä lasku ja syntyneiden työpaikkojen määrä puhuu puolestaan. Ensi vuoden talousarvion valmistelussa on työllisyyden edistäminen ollut keskeisessä asemassa. Talousarvioesitys on hyväksyttävissä tässä talouden taitekohdassa, mutta ensi vuoden lisäbudjetissa on oltava herkkyyttä huomioida muuttuvaa tilannetta ja työttömyyden kasvun uhatessa pitää paremmin huomioida työllisyyden hoito. Silloin pitää olla valmiutta tarvittaessa lisätä valtion velanottoa.

Tässä talousarvioesityksessä raideliikenteen kehittäminen jäi liian pienelle huomiolle. Uusien rataosuuksien suunnittelu ja rakentaminen on otettava lisätalousarviossa esille. Lisäksi tulevaan hallitusohjelmaan on ehdottomasti kirjattava raideliikenteen kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Maailmantalouden olosuhteet saattavat muuttua ennalta arvaamattomasti ja erittäin nopeasti. Onko meillä kykyä tehdä nopeasti epämiellyttäviäkin päätöksiä, jos maamme rajojen ulkopuolella tapahtuu jotain odottamatonta, joka vaikuttaa talouteemme kielteisesti? Tähän tehtävään vaaditaan vahvaa ja jämäkkää otetta. Tämän tehtävän voi vain tehdä nykyinen pääministeri Paavo Lipponen.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Puhjon puheenvuoroon: Hänen puheenvuoronsa oli kaksiosainen. Toiseen osaan voi yhtyä elikkä siihen, että julkiselle sektorille on voitava palkata väkeä, koska meillä on ihmisiä työttöminä ja työtön ihminen maksaa suurin piirtein saman kuin julkiselle sektorille palkattunakin.

Mutta sitten hänen näkemyksensä osinkoveroista ja veropohjan laajentamisesta yleensä: Nyt me olemme menossa kohti uutta tilannetta. Viro tulee unionin jäseneksi. Siellä yritysverokanta on nolla. Jos me lähdemme täällä nostamaan yritysverotusta, meille tulee taatusti yrityspako. Teidän lukunne osoittavat sen, että yrityksillä on ollut halua maksaa osinkoja. Niillä on ollut kykyä tehdä tulosta. Ne ovat voineet sitten myöskin luoda meille hyvinvointia, josta on ollut jaettavaa. Veropohjan laajentamista, mitä varmasti tässä nyt ajatellaan, kiinteistöveron laajennusta (Puhemies koputtaa) ja muuta, ei vaan tule pitää yllä, koska epävarmuus kaiken kaikkiaan on kehityksen este.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppälä toi puheenvuorossaan tiivistetysti esille, että SDP:llä oli tähän vaalikauteen lähdettäessä keskeisenä tavoitteena kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asioiden kohentaminen. Hän totesi puheenvuorossaan, että tässä tavoitteessa on onnistuttu hyvin. Arvoisa edustajatoveri, tässä oleva Stakesin "Suomalaisten hyvinvointi 2002" samoin kuin Palkansaajien tutkimuslaitoksen, johon ymmärtääkseni teillä on joitakin suhteita, raportit aivan yhtäpitävästi osoittavat, että kaikkein huonoiten on juuri mennyt niillä ihmisillä, jotka ovat sosiaalisten tulonsiirtojen varassa näinä vuosina olleet, ja erityistä huolta on lapsiperheitten tilanteen osalta, mistä taas te puhuitte puheenvuorossanne hyvin myönteisesti, miten hyvin heillä pyyhkii. Minua jäi hiukan teidän puheenvuoronne jäljiltä mietityttämään, minkä väriset linssit teillä niissä laseissanne on.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo kritisoi puheenvuoroani siltä osin, että esitin osinkoja verolle pantavaksi. Nyt kuitenkin taloudellinen tilanne on se, että viime vuosina suomalaiset yritykset ovat hyvin pystyneet taseitaan parantamaan, ja muhkeat osingonjaot osoittavat, että kilpailukykyäkin on niidenkin maksujen jälkeen. Voi olla, että ed. Salon mainitsema pako Viroon jossakin mitassa voi tapahtua, mutta en usko mihinkään massamittaiseen yritysten muuttoon sinne. Päinvastoin, jos Viro tulee EU:n jäseneksi, niin meidän tulisi muidenkin uusien jäsenmaiden suhteen toimia EU:ssa niin, että tulisi myöskin tälle veromuodolle tietty vähimmäisverokanta.

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtomäki kysyi linssien väriä. Väristä en tiedä, ja mitään suhteita ei ole sen enempää näihin järjestöihin. Mutta pitää muistaa, mistä lähdettiin liikkeelle. Lapsiperheittenkin osalta lähdettiin tosi suuresta työttömyystilanteesta liikkeelle ja koko ajan näitten kausien aikana on parannettu tätä tilannetta. Sen takia tässä nyt voidaan näin ihan ilman muuta vetää suoraksi tämä linja, että lapsiperheiden asema on parantunut.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kokonaisuutena varmasti tämänkertainen budjetti erityisesti lisättynä eduskunnan kädenjäljellä siihen on sinänsä ihan kohtuullinen, eli sen kanssa voidaan varmasti tulla toimeen seuraava vuosi.

Kuitenkin budjettiprosessin aikana minua kummastuttivat jälleen kerran muutamat show’t, mitä täällä käytiin ehkä jopa kärjistyneemmässä muodossa kuin aikaisempina vuosina. Tosin taktiikka ja tyyli on ollut hyvin paljon samanlaista, mikä on ollut jo tuttua.

Ensinnäkin varmasti suurin tällainen show oli tämä veikkausvoittovarat. Kyllähän se selvää on, että jos yli 10 miljoonan euron leikkauksia esitetään näihin rahoihin, niin eduskuntahan asian hoitaa eikä anna näin tapahtua, eikä nyt sitten antanutkaan näin tapahtua. Mutta herää sellainen kysymys, oliko tämä show hallituksen puolelta tarpeen. Minun mielestäni ei ollut. Aiemmissa puheenvuoroissa on kritisoitu näitä menettelytapoja. Muun muassa ed. Saarinen hyvin, sanotaanko, värikkäillä sanakäänteillä kuvaili näitä, ja olen siinä mielessä ihan samaa mieltä menettelytavoista tässä yhteydessä.

Toinen, mikä minua hieman jäi ihmetyttämään jälleen kerran, oli eilinen tunnelma tässä salissa siinä vaiheessa, kun tämän shown sitten piti, yllätys yllätys, valtiovarainministeri Sauli Niinistö, joka hyvin kovasti moitti eduskuntaa, ja erityisesti tällä kertaa osansa saivat vasemmistopuolueet ja kaikista eniten oma puolueeni sosialidemokraatit. Tietenkin nopeasti voi ajatella, että olemme todellakin saaneet jälleen kerran hyviä tuloksia aikaiseksi nimenomaan sosialidemokraattien toimesta, koska valtiovarainministeri Niinistö meille näin tuohtunut oli. Mutta jonkin verran minua kyllä jäi hämmästyttämään se, koska ihan samalla lailla kuin täällä usea muukin puhuja todisti, ei varmasti se linja, mitä eduskunta tässä omassa vastauksessaan vetää, tuhoa valtiontaloutta, vaan päinvastoin jälleen kerran tänäkin vuonna eduskunnan vastaus on asiallinen, maltillinen ja pysyy tiettyjen raamien sisällä.

Sen sijaan minua hieman kyllä ihmetytti kokoomuksen asenne. Toisaalta kokoomus on hyväksynyt yksimielisesti valtiovarainvaliokunnan mietinnön, mutta kuitenkin puheenvuoroissa, joista kärjistetyimmän käytti valtiovarainministeri Niinistö, mutta olen kuullut myös muiden kokoomuslaisten puhuvan siitä, että täällä ikään kuin muut puolueet olisivat tuhlareita eivätkä ymmärtäisi valtiontalouden merkitystä. Se minua huimasti ihmetyttää. Täytyy kyllä kysyä, pelataanko täällä nyt kaksilla korteilla: maakunnassa retostellaan, että saatiinpa tiehankkeita läpi, ja sitten täällä heristellään sormea ja ollaan hyvin hyvin vihaisia kaikille muille puolueille.

Minua ihmetyttää tämä tiekauna, mikä täällä on tullut esiin muun muassa ministeri Niinistön puheenvuorossa. Aiemminhan, ennen kuin eduskunta oman esityksensä oli hyväksynyt, muutamaa päivää ennenhän myös kokoomuksen puheenjohtaja Itälä Helsingin Sanomissa jyrähteli, että tierahoja ei tule saada lisää, vaan nämä rahat on käytettävä kulttuuriin. Sinänsä on erinomaista, että eduskunta paikkasi sekä kulttuuripuolen että tierahat, molemmat olivat saatavissa, mutta minua kyllä kovasti ihmetytti se, että ensin tehdään tällainen show, että esitetään yllättäen leikkauksia, ja sitten oletetaan, että eduskunta kaiken toimintatarmonsa kohdistaa vain näiden yllättävien leikkausten paikkaamiseen. Ei tämä nyt ihan näin mene.

Mutta tosiaan kokoomuksen johto tuntuu olevan esimerkiksi nyt sitä mieltä, että tierahat ovat äärimmäisen huono juttu. Täytyy sanoa, että siitä huolimatta onneksi eduskunta on tässä toiminut ja saanut muun muassa tämän Tampereen kehätien rahat tänne sisään. Näinhän se on, että jos tässä vuosia on odotettu, että hallitus toimisi eikä tähän asiaan hallituksen parissa ole pystytty kyllin voimakkaasti puuttumaan, niin eduskunta on nyt sitten viimein tämän asian hoitanut.

Se mikä myös jollakin tavalla kiinnitti huomiotani, oli se, että kun Sailas mielestäni ihan tarpeettoman puheenvuoron käytti niin Aamulehdessä kuin Turun Sanomissakin eduskunnan roolista ja tiehankkeista ja kaikesta muustakin — mielestäni virkamiehen ei pitäisi näitä puheenvuoroja pitää, mutta pitipä nyt kuitenkin tapansa mukaan — niin siitäpä heti liikenneministeri Sasi pisti referaatin julkisuuteen, että Sasi suuttui Sailakselle, mutta enpä ole nähnyt liikenneministerin referaatteja eilisen jälkeen, että Sasi suuttui Niinistölle tai että Sasi suuttui Itälälle tielausunnoista. Saman tien toivoisi, että hän suuttuisi myös oman puolueensa johdolle näistä asioista, koska mielestäni nämä tielinjaukset ovat olleet vähän epäasiallisia. Sehän nyt sitten nähdään, kun Niinistö äänestää prätkäyttää tierahoja vastaan, niin siinäpä nyt äänestää sitten. Ehkä se kertoo jotakin tästä linjasta.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä kokonaisuudessa sosialidemokraatit asettivat tässäkin budjetissa kaiken edelle palvelut ja työllisyyden. Meidän logiikkamme lähtee siitä, että (Ed. M. Salo: Missä se näkyy?) — kyllä se näkyy monessa asiassa — ensisijaisia ovat joka tapauksessa palvelut. Toissijaisia sitten ovat tällaiset asiat kuin veronkevennykset. Esimerkiksi kun usein sanotaan, että puolueiden välillä ei ole eroja, niin kyllä minä ainakin olen huomannut, että esimerkiksi suhtautuminen veronkevennyksiin tekee selkeän eron sosialidemokraattien ja kokoomuksen välillä. Kun tässä nyt sitten kompromisseja tehdään, niin molemmat saavat jotakin läpi, mutta kyllä se enemmän on ollut niin, että veronalennuksista huolehtiminen on jäänyt porvareiden harteille, kun me olemme sitten huolehtineet palveluista tärkeysjärjestyksessämme ensisijaisesti.

Minun mielestäni on aika vaikeata nähdä tulevaisuudessakaan sellaista visiota, niin kuin täällä jotkut esittävät, että tulevaisuudessa tuloverotusta tulisi jollain tavalla merkittävästi alentaa tai että siihen tulisi muka olemaan varaa jatkossa. Ei tarvitse kuin lukea valtiovarainvaliokunnan paksua mietintöä, niin täällä on useita menolisäyksiä, mutta sitten on useissa kohdissa, kun ei ole uskallettu tai voitu lisätä menoja, ettei paisu liikaa, esitetty toivomuksia, että tämä on huomioitava viimeistään vuonna 2004 tai tämä määrärahatarve on huomioitava tulevassa lisätalousarviossa, tai sitten on sanottu, että tämä rahoituksen tarve on huomioitava tulevaisuudessa tai jatkossa. Tämäkin kertoo siitä, että menopaineita on vaikka kuinka paljon. Kuinka ihmeessä me voisimme nämä tarpeelliset asiat hoitaa, jos me samaan aikaan keskitymme siihen, että veroja pitäisi jollakin tavalla merkittävästi alentaa?

Olen joskus miettinyt ihan päättäjänä sitä, kuinka paljon sellaisia menopaineita, jotka ovat mielestäni hyviä asioita, on tulevaisuudessa olemassa siitä huolimatta, että vuosien varrella on eräitä asioita pystytty korjaamaankin.

Ensinnäkin palvelupuolella on paljon paineita. Kun täällä lasketaan ne kaikki vaatimukset, mitä eduskunnassa on esimerkiksi kuntatalouden kohentamiseksi haluttu, se on iso summa. Puhutaan miljardeista markoista, kun puhutaan kaikkien leikkausten purkamisesta tai mitä vaatimuksia täällä on esitetty. Tietenkin kun itsekin puhun palveluista, niin kyllä kunnat silloin ovat tärkeitä palvelujen tuottajia.

Kun puhutaan koulupuolen paineista, siellä eduskunta on hyväksynyt juuri sivistysvaliokunnan mietinnön, jossa edellytetään, että tukiopetuksen, oppilaanohjauksen, koulutuksen tukipalvelujen, kouluterveydenhuollon voimavarat on turvattava jatkossa. Siellä on menopaineita.

Terveysprojekti on meillä käynnissä. Jatkossa tarvitaan sinne lisää rahaa. Sosiaalipuolella alkaa samanlainen projekti. Varmasti siellä sosiaalipuolellakin ihan oikeasti on tosi tärkeitä menokohteita. Esimerkiksi täällä aikaisemmin ed. Ulla Anttila puhui siitä, mistä hän usein puhuu, vammaisten ihmisten asemasta. Muun muassa siellä nämä uudistukset ovat jääneet tällä kaudella ihan täysin tekemättä, ja varmasti nekään eivät ihan ilmaisia ole. Minun mielestäni sosiaalipuolellakin löytyy tulevaisuudessa menopaineita, puhumattakaan tulonsiirroista. On tärkeätä se, että täällä voidaan minimiäitiyspäivärahoja nyt nostaa. Mutta täällä on aika yksimielinen kanta ollut siitä, että niitä tulee jatkossa nostaa vielä enemmän.

Samoin minun mielestäni on hieno asia, että kaikki puolueet tällä hetkellä, siis kaikki puolueet, liputtavat sen puolesta, että sitten lapsilisiin on saatava korotus. Eli tämä on nyt niin yksimielistä porukkaa, että minä voisin kuvitella, että oli seuraava hallitus minkä värinen tahansa, niin jotain siellä lapsilisien puolella tapahtuu. Tietenkin minä olen siinä mielessä hirveän iloinen ja onnellinen siitä, kun minusta tuntuu, että minä olen itse ollut kohta kahdeksan vuotta edustajana ja enemmän ja vähemmän useassa puheenvuorossa puhunut nimenomaan lasten ja nuorten puolesta, niin on hyvä, että viimeistään tässä vaiheessa lapsiperheet, lapset ja nuoret ovat hitti, koska aikaisemmin minä mielestäni olen joutunut kysymään silloin tällöin, onko tämä vain juhlapuhetta. Nyt ne ovat hitti, ja se on tärkeä ja äärimmäisen hyvä asia. Eli menopaineita on siellä. Menopaineita on kotihoidon tuessa. Sitä on täällä vaadittu. Yksi, mitä esimerkiksi ihmettelin, oli, ettei muuten löytynyt keskustan varjobudjetista, vai miksi sitä lappusta pitäisi nimittää, esimerkiksi opiskelijan asumislisän ympärivuotistamista. Se on ollut meille demareille tavoitteena. Ei olla sitä saatu vielä ja muuta. Kyllä täällä menopaineita riittää. Toivoisin, että niitten opiskelijoittenkin vuoro tulisi jossain, mutta ymmärrän, että tässä on jouduttu tekemään arvovalintoja ja tärkeysjärjestykseen pistämään asioita. Nyt on ollut palvelupuoli ensin. Se on sitten näkynyt lasten ja nuorten osalla esimerkiksi esikoulu-uudistuksessa ja tämän tyyppisissä asioissa, mitä on palvelupuolelle pistetty. Mutta on paineita.

Ympäristöpuolella Itämeri-ohjelma, eteläisen Suomen metsiensuojelu, ilmasto-ohjelma, jossa juuri on ajankohtaista energiatukien lisätarve, liikennepuolella raideliikenteen kehittäminen, valtavia rahasummia, menopaineita. Kuinka tämän kaiken lisäksi voidaan vielä tosissaan puhua, että meillä olisi varaa kauheasti verotusta keventää? Minä kyllä ymmärrän sen, että jos työllisyysvaikutukset toivottavasti ovat jatkossa positiivisia ja sitä kautta vapautuu varallisuutta, niin kyllä ne vapautuvat varallisuudet ensisijaisesti varmaan palveluiden paikkaamiseen menevät ja kenties näihin tulonsiirtoihinkin, mitä ainakin nyt tunnutaan tässä porukassa aika yksimielisesti vaadittavan.

Tähän kokonaisuuteen en voi hyväksyä enkä voi ymmärtää edes sellaista asiaa, kun vähän aikaa sitten oli vielä esillä, oliko täällä jossain tarkoitus tai puhe siitä, että Puolustusvoimien menot tulisi sitoa indeksiin. Aika järkyttävää. Eli Puolustusvoimien menot indeksiin sidotaan aikana, kun mitään lapsilisiä tai muitakaan ei ole pystytty sitomaan indeksiin. Jos me joudumme ja kun me joudumme jatkossakin tekemään arvovalintoja, pistämään asioita tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen, olisi ollut varsin kummallista, jos tämä olisi ollut tärkeysjärjestyksessä etusijalla.

Puhemies! Niinistö eilen kantoi kovasti huolta nuorista, mikä oli tietenkin hyvä asia. Ongelmallista oli, että Niinistön huoli nuorista oli ainoastaan se, että hän näki nuoret maksajina eli miten tulevaisuuden veronmaksajat pystyvät maksamaan tämän kaiken. Tämä huoli on ihan oikeutettua, totta kai, näinkin päin, mutta täytyy myös nähdä kolikon toinen puoli. Eli nuorilla lapsilla on myös tarpeita tässä ja nyt. He ovat ihmisiä myös tässä ja nyt, eivät pelkästään tulevaisuuden maksajia. Jotta heistä tulisi tulevaisuuden maksajia, heillä on tarpeita, jotka vaativat rahoitusta tässä ja nyt. Minun mielestäni tärkein juttu, mikä onneksi on tässä nyt eduskuntakäsittelyssä korjaantunut tupon myötä, on syrjäytymisuhan alla olevien lasten palvelut. Se on niin tärkeä asia, että on erinomaista, että siihen saatiin tämä 10 miljoonaa euroa lisää. Mutta olisiko valtiovarainministerin mielestä tämäkin pitänyt jättää tekemättä, jotta tulevaisuuden nuoret eivät joutuisi maksamaan kohtuuttomia kustannuksia? Veikkaanpa vain, että jos ei näitä rahoja satsattaisi tulevaisuuden nuoriin, voisi olla vaikeata siellä maksajan roolissa olla, kun nämä syrjäytymisuhan alla olevat lapset ovat kaikista heikoimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Koska olen käyttänyt aikaa jo aika paljon, en tässä provosoi sen enempää. Minulla oli tässä seuraavana kohta keskusta, tuloerojen kasvu, kun puhutte siitä. Sanon vain lyhyesti, että tietenkin siitä saa puhua ja on tärkeätä, että puhutaan. Mutta ihmettelen, että samaan aikaan te olette kaksi kertaa vastustaneet esimerkiksi pääomaveron nostoa. Äskeisestä puheenvuorosta kävi ilmi, että se pääomaveropuoli on teille niin rakas, ettei saa nostaa pääomaveroa. Silti tällä korotetulla pääomaverolla ollaan hyvinvointipalveluita rahoitettu 5 miljardia euroa viime vuosina. Mistäs nekin rahat olisivat keskustan mielestä löytyneet, kun tätäkin vastustitte? Teidän puheenjohtajanne Veronmaksajain Keskusliiton lehdessä vaati lähestulkoon kaikkien veromuotojen alentamista tulevina vuosina. Eli yhtälö on vaikea: samaan aikaan menoja lisää ja tuloja vähemmän. Vähän on heppoista. Mielestäni kyllä Ben Zyskowiczin lisäksi monet muutkin saisivat kysellä teidän varjobudjettinne tai varjopaperinne uskottavuuden perään. Kansalla on kyllä oikeus tietää se, ovatko menot ja tulot tässä tasapainossa ihan oikeasti, kun sieltä varsinkin puuttuvat nämä kaikki lupaukset eläkeläisille, ruoan arvonlisäverot, opiskelijat, kaikki mahdolliset tästä paperista, mikä teillä nyt täällä on.

Mutta ihan lopuksi yksi yksityiskohta: Sen takia teitä vielä tällä piinaan, koska tämä on minun mielestäni asia, mikä pitäisi periaatteessa puhua koulupuolen yhteydessä, mutta koska en ole ihan varma, pystynkö käyttämään puheenvuoron missään vaiheessa siinä huomenna, niin sanon tämän nyt jo. Jos täällä on valtiovarainvaliokunnan jäseniä paikalla, toivon, että voisitte kommentoida sellaista, miksi sivulle 103 on ilmestynyt sellainen lause, että Turun yliopistolle pitäisi myöntää oikeus diplomi-insinöörien tutkinnon myöntämiseen. Tämä on semmoinen substanssikysymys, että tämänhän pitäisi olla sivistysvaliokunnan asioita. Minä en ymmärrä, miksi jaosto on tähän ottanut kantaa ja mikä se selvitys on ja keneltä sellainen selvitys on saatu, koska juuri vähän aikaa sitten selvitysmies Kari-Pekka Estola on nimenomaan puhunut, että tätä tutkinnonanto-oikeutta ei pitäisi laajentaa. Minua kiinnostaisi kuulla tähän kysymykseen vastaus.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi ed. Viitaselle sen verran, että minun mielestäni eilinen debatti ei kyllä suinkaan ollut yhden miehen show, niin kuin hän antoi ymmärtää, vaan varsin arvokas osa siinä oli myöskin osalla sosialidemokraattista eduskuntaryhmää.

Mutta se asia: Ed. Viitanen, te asetitte erittäin yksioikoisesti vastakkain verotuksen alentamisen ja hyvinvointipalveluitten turvaamisen ja kehittämisen. Näinhän asianlaita ei suinkaan ole, vaan on juuri niin, että pystyäksemme turvaamaan tulevaisuuden hyvinvointipalvelut, meidän täytyy saada yhteiskuntaan lisää dynamiikkaa. Tämän näkemyksen minun mielestäni aivan yksiselitteisesti vahvistavat myöskin juuri äskettäin valmistuneet molempien verotyöryhmien raportit.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä verotus ei voi olla sellainen mekanismi, että siltä otetaan kaikki, jolla jotain on, vaan kyllä me tarvitsemme yhteisvastuullisuutta ja me tarvitsemme lisää veronmaksajia. Tämä Lipposen hallitus vain ei ole pitänyt huolta siitä, että ihmisillä olisi töitä. Te olette lyöneet laimin aluekehittämisen, te olette lyöneet julkisten palveluiden tuottamisen, te olette käyttäneet väärin niitä 13 miljardia markkaa, jotka ovat olleet esimerkiksi työvoimaministeriön hallinnonalalla. Tänä päivänä te kannatte huolta syrjäytymisen uhan alla olevista lapsista. On äärettömän tärkeää, että heistä kannetaan murhetta, mutta te ette ole kantaneet huolta niiden lasten vanhempien toimintaedellytyksistä ja heidän hyvinvointinsa turvaamisesta, mikä johtaa siihen, että nämä lapset syrjäytyvät.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan samaan asiaan, mitä ed. M. Salo toi tuossa esille, kun ed. Viitanen kosketteli tätä lasten ja nuorten syrjäytymisongelmaa. Toitte esille, että on hyvä, että budjettiin on otettu tähän lisää rahaa. Näin on, mutta kun olen selaillut tässä päivän aikana tätä hallituksen ohjelmaa, joka neljä vuotta sitten valmistui, niin tässä lukee muun muassa näin: "Selvitetään toimintatapoja, joilla voidaan riittävän varhaisessa vaiheessa estää lasten ja nuorten syrjäytymiskehitys. Monipuolistetaan perhekasvatusta ja muita lasten kasvua ja kehitystä edistäviä palveluja sekä lastensuojelun tukitoimia." Näin 99 on kirjoitettu hallitusohjelmaan ja nyt kun katsotaan tilannetta ympärillämme, mitä se on, niin onko tässä nyt sitten hallitus onnistunut? Minulle ainakin on tullut se kuva, että nimenomaan nämä lasten ja nuorten syrjäytymisongelmat ovat todella kasvaneet koko ajan ja ollaan todella suurten ongelmien edessä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin minäkin näihin rahavirtoihin huomiota ed. Viitasen puheessa. Hän päivitteli sitä, että ei ole hyväksytty sitä, että pääomaveroa korotettaisiin. Mutta, arvoisa ed. Viitanen, kun nyt edes kannettaisiin ne verot, joista on yhteisesti päätetty, kun 2,5 miljardia menee harmaan talouden kitaan. Teidän puolueenne ei tee kyllä yhtään mitään sen asian hyväksi, ei sitten pätkänkään vertaa. Kun oli välikysymyskeskustelu, niin kaikkein voimakkaimmat väliulvahtelut tulivat teidän riveistänne, välillä tuosta etupenkistä suoraa huutoa.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä varmaan veronkevennyksillä saadaan lisää dynamiikkaa silloin, kun ne suuntautuvat pienituloisiin ja sitä kautta työllisyysvaikutuksia aiheuttavat, mutta en minä vielä tänä päivänä keksi mitä dynamiikkaa on siinä, että hyvätuloinen saa veronkevennyksiä, eli siinä ei ole välttämättä talouden kannalta mitään dynaamista. (Ed. Takkulan välihuuto) — Tässä on kompromisseista kysymys, ed. Takkula, mitä olen tuossa äsken sanonut.

Mitä tulee työpaikkoihin, mitä ed. Mauri Salo sanoi, kuitenkin tämän hallituksen aikana näitä työpaikkoja lasten vanhemmille on onneksi tullut 330 000 ja sitten silloin, kun teidän puolueenne kantoi päähallitusvastuun, niitä meni yli 400 000. Eli teidän saldonne on kyllä komeampi luvuilla, mutta ne ovat negatiiviset. Meillä on plussa siinä onneksi perässä, ja kyllähän tämä korkojen alennus ja muukin vaikuttaa niiden perheiden elämään, että siinä mielessä tietenkin voisi vähän miettiä, miten näitä asioita ilmaisee.

Sitten ed. Pulliaiselle toteaisin ihan sen, että valitettavasti en nyt tiedä, mistä ulvahduksista puhuitte, mutta kyllä meidän puolueessamme nimenomaan harmaata taloutta kuriin halutaan pistää, mutta tietenkin silloin ulvahdellaan, jos joskus esimerkiksi porvareilta tulee vähän sellaista, (Puhemies koputtaa) että joku työtön tai joku kiertäisi veron emmekä me halua syyllistää työttömiä, mutta me haluamme näitä pääomajuttuja pistää kuriin.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lämsä luki täällä hallitusohjelmaa ja oli sitä mieltä, että sitä kohtaa ei ole toteutettu, mutta muistutan ed. Lämsälle siitä, että lasten- ja nuortenpsykiatrian korvamerkityt rahat olivat nimenomaan tarkoitetut ennaltaehkäisevään toimintaan. Esimerkiksi Kainuussa on luotu varhaisen puuttumisen malli erityisen hyvällä tuloksella, ja toivoisin, että tekin tutustuisitte siellä omalla alueellanne siihen, mitä näillä rahoilla on tehty. Mutta tietenkin sekä työllisyyspolitiikka että myöskin kunnallispolitiikka vaikuttaa siihen, kuinka paljon vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan ja mikä heidän oma vointinsa ja koko perheen vointi on.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä täytyy ed. Viitasta pyytää tutustumaan vuoden 87—91 välisen ajan hallituksen toimiin, kuinka tehokkaasti voitiin hyvässä kunnossa ollut Suomen kansantalous ajaa perikatoon. Vuoden 91 ja siitä eteenpäin kantoivat vastuun kokoomus ja keskusta, ja silloin demarit eivät halunneetkaan enää lähteä mukaan edes hallitusneuvotteluihin eivätkä tietenkään myöskään halunneet osallistua yhteiskuntasopimuksen tekemiseen. Jos te olisitte edes yhtään kantaneet vastuuta siitä, mitä te teitte, niin tänä päivänä tämä tilanne olisi paljon parempi. Tutustukaa historiaan!

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Olisi varmaan nyt paikallaan, ed. Viitanen — tunnen teidät melko hyvin, kun olemme samassa valiokunnassa ja olette erittäin fiksu edustaja, älykäs ja lahjakas — että nyt ottaisitte lyhyen kansantalouden oppikurssin ja kävisitte hiukan läpi kansantaloutta. Se olisi varmaan tässä kohden paikallaan.

Ed. Ravi kyllä hyvin kertoi dynamiikasta, millä tavalla se toimii. Teidän ajattelunne kulkee sillä tavalla, että kun nostetaan pääomaveroa 29:stä vaikkapa 100 prosenttiin, niin aina tulee vain lisää, mutta kyllä nyt täytyy muistaa, että jossakin kulkee raja. Suomi, Zimbabwe ja kolmas, mustan Afrikan maa, jota en muista tässä, ovat nostaneet pääomaveroa viime aikoina, ja tulokset ovat nähtävissä: se ei ole toiminut. Te olette ennätysmäisen talouskasvun olosuhteissa tämän tehneet, ja se ei ole toiminut, työttömyys on suurta.

Ja, arvoisa puhemies, vielä lopuksi, eikö nyt käsitellä talousarviota vuodelle 2003? Se, mitä tulee Ahon hallitukseen, te olette kahdeksan vuotta ennätysmääräistä talouskasvua sen jälkeen ohjanneet. Näyttäkää tulokset älkääkä sanoko, että seuraava hallitus hoitaa lapsiperheet ja muut. Kertokaa, mitä te olette tehneet ja puolustakaa budjettianne, niin kuin täytyy puolustaa. Mutta minä ymmärrän, että laihaksi ovat käyneet aiheet puolustaa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Erittäin älykäs ja lahjakas, ed. Takkula, olen samaa mieltä teistä. Te voisitte oikeastaan tulla minun kanssani vaikka sitten sille samalle kurssille, te voisitte tutustua myös näihin tosiasioihin. Nimittäin esimerkiksi tällä pääomaveron nostolla, mitä te niin kovasti vastustitte ja olette kritisoineet, on tuotettu tällä hetkellä Suomen hyvinvointipalveluihin 5 miljardia euroa, ja minä en ole nähnyt, että Suomen yrityselämä tästä olisi hirveän paljon kärsinyt, että eivät täältä ole nyt lähteneet yritykset ulkomaille tai mitään muuta. Minua kiinnostaisi tietää, kun teillä on näitä varjopapereita, missä te vaaditte hirveästi lisämenoja joka paikkaan, mistä sitten tämä 5 miljardia euroakin vielä olisi löytynyt, kun näitäkään rahoja te suorastaan ette olisi halunneet ottaa vastaan. Eli tämä minua kiinnostaisi tietää tässä teidän yhtälössänne, varsinkin kun puhutte vielä siitä, että tuloerot ovat kasvaneet, niin sitten kun otetaan vähän isommista pääomista, niin silloin ei saisi ottaa.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Melkein ikävä keskeyttää tämä kiihkeäksikin käyvä keskustelu täällä salissa, mutta kenties arvoisa puhemies sallii sitten, että aina kun mennään vähän eteenpäin listassa, niin jatkamme tätä kiihkeää menoa.

Nyt kun me käsittelemme tässä vuoden 2003 talousarvioesitystä, niin tietyllä tavalla voidaan kyllä mielestäni luodata myöskin ainakin tämän hallituskauden, mahdollisesti myös edellisen hallituskauden, yhteistä kokonaista tilinpäätöstä. Nimittäin toisin kuin ed. Viitanen, kannattaisi muistaa, toisin kuin oppositiolla ja heidän vaihtoehtoesityksillään, hallituksella on aina mahdollisuus pohjata vuosi kerrallaan entisiin omiin tekemiinsä päätöksiin. Ei mitenkään ole järjellistä, päinvastoin on järjenköyhää edellyttää ja odottaa sitä, että kahdeksan vuoden kysymyksiin jollakin eduskuntaryhmällä löytyy yhdessä vuodessa vastaus. (Ed. Viitasen välihuuto) Me olemme joka vuosi — ed. Viitanen, jos saan jatkaa puheenvuoroani — esittäneet oman budjettivastalauseemme, jossa olemme esittäneet oman linjamme. Ettekä te voi väittää, etteikö tämän hetken tilanne voisi olla toisenlainen, jos se olisi toteutunut; se on puhdasta jossittelua. Se, minkä me tiedämme, on toteutunut kehitys, ja hallituksella on ollut mahdollisuus rakentaa tekemiensä edellisten vuosien ratkaisujen pohjalle. Oppositio joutuu joka vuosi aina yhdeksi vuodeksi kasaamaan sitten tämän oman esityksensä.

Arvoisa puhemies! Ed. Lämsä ei ole tässä salissa ainoa, joka on tänään katsellut Paavo Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmaa. Sen otsikko on "Oikeudenmukainen ja kannustava — sosiaalisesti eheä Suomi". Se on hallitusohjelman otsikko, mutta valitettavasti me joudumme tässä joulun alla 2002 katsomaan, mitä tapahtui. Riippumattomien tutkimuslaitosten mukaan ensinnäkin lapsiperheiden köyhyys on tuplaantunut kymmenen vuoden aikana, tuloerot ovat kasvaneet ja erityisesti suhteellinen köyhyys on noussut, mikä tietysti on hyvin huolestuttavaa. Minusta merkittävä seikka, jota ei niinkään näissä tutkimuksissa puhuttu mutta jonka me muuta kautta tiedämme, on myös se — ja ajankuva — että masennuslääke on apteekkien myyntituote parhaasta päästä. Myöskin työttömyyden kova ydin on yhä ennätysmäisestä talouskasvusta huolimatta jäljellä, ja valitettavasti myöskin peruspalvelut, joita kaikki nyt tänä päivänä tässä salissa niin kovin rakastavat, yskähtelevät ainakin jossakin päin Suomea.

Tapahtuneitten tosiasioitten taustalla on tietenkin taloudellisen toimintaympäristön muutos. Kuten tänään on täällä todettu ja myöskin mediassa viime päivinä, maailmantalous ei ole kenenkään hyppysissä, ei tässä salissa eikä Suomessa laajemminkaan. Mutta eihän meistä kukaan voi kiistää sitäkään, että kyllä myös poliittiset arvovalinnat ja linjavalinnat ovat olleet tämän toteutuneen kehityksen taustalla. No, voidaan todella nostaa esille sitä, että monelta kohdalta on tullut vähän kurjia tuloksia, mutta onhan sentään valtiontaloutta hoidettu hyvin, tai ainakin siihen on täällä salissa aina, erityisesti ehkä oikealta laidalta, vedottu hyvinkin voimakkaasti. Hallitusohjelma kuitenkin tavoitteli rakenteellista ylijäämää, jollaista ei nyt tämän budjetin valossa ole saavutettu. Hallitusohjelmassa tavoiteltiin velan lyhentämistä, jota on toki useana vuonna tehty, mutta nyt ensi vuoden talousarvio perustuu lisävelan ottoon. Siltäkin osin epäonnistumisia, melko merkittäviä epäonnistumisia, on tapahtunut. Hyvin pitkälle viime vuosien poliittinen linja on rakennettu tukemaan talouskasvua, ja on myös uskottu lujasti siihen, että talouskasvun avulla myöskin yhteiskunnan vähäosaiset pääsevät tästä kehityksestä osallisiksi, mutta kyllä me huomaamme valitettavasti nyt sen, että tämän uskon pohja on pettänyt.

Tähän talouskasvukysymykseen liittyy sellainenkin mielenkiintoinen looginen ristiriita, että kun 90-luvun loppupuolella talouskasvu veti ennätysmäiseen tahtiin ja työllisyys kohentui, silloin korostettiin kyllä hallituksen taholta hyvin voimakkaasti sitä, kuinka hallituksen toimin on työllisyyttä saatu kohennettua. Nyt kun tänä päivänä elämme tilanteessa, jossa talouskasvu ei oikein vedä ja työllisyyden kohentaminenkin takkuaa niin, että työttömyys on jopa kääntymässä nousuun, nämä tapahtumat tapahtuvat kuitenkin nimenomaan heikon talouskasvun takia. Mutta missä nyt ovat hallituksen toimet? Kun taloudessa menee hyvin, hyvä kehitys on hallituksen ansiota, mutta kun taloudessa menee huonosti, huono kehitys on aina sen talouden ansiota. Hallituksen pitää ottaa molemmissa suunnissa vastuu tai sitten myöntää, että on talouden armoilla, silloin kun menee hyvin ja silloin kun menee huonosti. Mutta valitettavasti hallituksella ei tässäkään asiassa näytä löytyvän yhteneväistä linjaa.

Kun miettii, kuka tässä sitten voi sanoa, että tavoitteet on saavutettu hyvin, kyllä yksi asia löytyy, mikä on mennyt reippaasti yli tavoitteen, ja se on verotuksen keventäminen. Hallitusohjelmassa sanotaan selkeästi, että hallitus varautuu 10—11 miljardin markan eli noin 1,7—1,8 miljardin euron veronkevennyksiin tämän vaalikauden aikana. Budjettikirjasta ja sitä täydentävistä ehdotuksista on kuitenkin nähtävissä, että hallitus on toteuttanut 2,8:n, nyt näitten uusien lisäysten kanssa yli 3 miljardin euron verran näitä kevennyksiä, eli kun 1,7:stä tavoitteena lähdettiin, yli 3 miljardia on toteutettu. Se on melkein tuplat. Siis verotuksen keventämistä on tehty melkein tuplat hallitusohjelman tavoitteisiin verrattuna. Nyt te tässä salissa sanotte, että palveluihin panostaminen on ykkösasia ja veronkevennykset tulevat sitten, jos pystytään niitä tekemään. Kun neljä vuotta tuplaten siihen nähden, mitä te itse, arvoisat hallituspuolueitten edustajat, silloin tavoittelitte, on toteutettu, nämä palvelut asetetaan veronkevennysten edelle -linja ja puheet, joita tänäkin päivänä on tässä salissa runsain mitoin saatu kuulla, kyllä ovat suurinta höpinää, mitä hetkeen on kuultu.

Lisäksi hallitusohjelmassa sanotaan, että kuntien tulonmenetykset kompensoidaan, ja Kuntaliiton mukaan 375 miljoonaa euroa näitä ansiotulovähennyksestä johtuvia tulonmenetyksiä on kompensoimatta. Luuletteko te, että se ei ole vaikuttamatta kuntien toimintaan? Ed. Ravikin kunniakkaasti otti esille, etteivät nämä ole niin toisensa yksiselitteisesti poissulkevia asioita, veronkevennys ja palvelut, mutta muistakaa se, jos te kerran korostatte niiden palvelujen puolta, miksi olette sitten niin täydellisesti toisella tavalla toimineet.

Arvoisa puhemies! Meillä on melkoiset haasteet tässä yhteiskunnassa seuraaville vuosille ja vuosikymmenille. Ed. R. Hiltunen tänään aikaisemmin tässä salissa kysyi tavallaan itseltään, kestääkö hyvinvointiyhteiskunnan moraalinen pohja. Olin työhuoneessani silloin itse ja suorastaan havahduin kuuntelemaan keskustelua, mutta ed. Hiltusen vastauskin siihen oli aika yksiselitteisesti, että moraalinen pohja kestää.

Ajattelin, että hän olisi pohdiskellut tätä kysymystä enemmänkin, koska mielestäni sen lisäksi, mihin eduskunnan budjettivalta yltää, meidän pitäisi enemmän keskustella myöskin siitä, mikä meitä suomalaisia tänään vaivaa, miksi masennuslääke on apteekkien menestystuote parhaasta päästä, miksi lapset ja nuoret oireilevat niin paljon. Me olemme korostaneet täällä niin paljon sitä, että Suomi on nyt kilpailukykyinen maa, mutta aivan liian monet suomalaiset ovat maksaneet turhan kovan hinnan kilpailukyvyn saavuttamisesta. Stakesinkin tutkimusten mukaan niitä ihmisiä, joita jatkuvasti vaivaa stressi ja lisääntynyt paine, on yhä enemmän. Henkisen pohjan sirpaloituminen tässä maassa on vakava juttu, koska pieni kansakunta on aina voinut sisäiseen eheyteensä luottaa ja nyt tämä kehitys on vaakalaudalla.

Tietysti todellakin tähän kehitykseen vaikuttavat poliittiset päätökset, mutta kyllä me tarvitsemme tässä maassa myöskin hyvin paljon lisääntyvää kansalaisaktiivisuutta. Ei ole mielestäni häpeä myöskään vaalikentillä muistuttaa siitä, että ei lähimmäisestä välittäminen ole vain valtion tai seurakunnan tehtävä vaan se on myöskin omassa lähipiirissään jokaisen ihmisen tehtävä. Eivätkä myöskään työllisyyden parantamisen avaimet ole pelkästään valtion tai kuntien hallussa; ihmisen on pidettävä hyvää huolta omasta työkyvystään ja omasta työhalustaan. Poliittisin toimin on sitten tehtävä ratkaisuja, jotka tukevat tällaisen myönteisen kansalaisaktiivisuuden kehittymistä.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Sauli Niinistö kiinnitti eilen täällä huomiota nuorten tilanteeseen. En tiedä, oliko se taktiikkaa vai aitoa huolta, mutta pidin siitä, että hän otti tällaisen tulevaisuuteen luotaavan näkökulman. Tietenkin meidän on poliittisessa päätöksenteossa pyrittävä välttämään sukupolvien välistä taistelua, mutta välillä tuntuu, että liian harvoin mielessä tässäkään salissa väikkyy vuosi 2025 tai siitäkin eteenpäin, mutta sitäkin aikaa pitäisi ajatella.

Tänään on hyvin paljon tullut esille tämä, että työn tekeminen ja työssä jaksaminen ja työssä jatkaminen myöskin nykyistä pidempään on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden ydin. Sen vuoksi meidän on nyt ja jatkossa, kuka täällä sitten istuukin, laitettava kaikki voimat työttömyyden ongelman nujertamisen kimppuun. Täällä on puhuttu paljon siitä, että työttömyysongelma ei tule ratkaistuksi yksittäisillä tempuilla. Ei kai niitä yksittäisiä temppuja ole kukaan esittänytkään. Ainakin opposition taholta päinvastoin on laadittu ja luotu hyvin laaja kokonaisvaltainen työllisyyttä koskeva politiikka, joten yksittäisistä tempuista puhuminen voidaan siltä osin lopettaa.

Arvoisa puhemies! En haluaisi, että vaivumme missään määrin synkkyyteen näin joulun alla. Yhdyn SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan ed. Kalliomäen lehtien mukaan eilen lausumiin sanoihin, että ei viittis riidelläkään niin paljon, kun joulukin on tulossa. Kyllä Suomen tasavallassa on vahvaa pohjaa, miltä tulevaisuuteen ponnistaa. Politiikan tehtävä on nyt ja lähivuosina aikamoisen hankala, mutta ei tänne kannata helppoihin tehtäviin pyrkiäkään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lehtomäki oli sitä mieltä, että me emme ole ollenkaan näiden hallitusten aikana palveluihin panostaneet. Kyllä minä tätä haluaisin korjata, että pelkästään jo opetuspuolen valtionosuuksia on reilulla miljardilla lisätty viime vuosina, sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet nousevat yli miljardilla. Kyllä näihin palveluihin ihan selvästi on panostettu. Esiopetusuudistus mielestäni oli erinomainen nimenomaan lapsiperheiden palveluna, mikä myös helpotti rahapussin tilannetta, kun tuli maksuttomuus esiopetukseen mukaan. Kyllä selviä näyttöjä on olemassa. Ei parane asioita yksinkertaistaa.

Mutta mitä minä en vieläkään ole ymmärtänyt teidän varjobudjettiasiassanne, on se, kun te sanoitte, että teette joka vuosi oman esityksen, eivätkö ne sitten pidä, kun te olette esittäneet, että esimerkiksi pohjaosaa ei olisi pitänyt leikata tai opiskelijoiden asumislisä olisi pitänyt ympärivuotistaa tai lapsiperheille olisi pitänyt antaa kotihoidon tukea lisää tai muuta. Eivätkö ne sitten joka vuosi, kun ne on lisätty sinne jo vuonna 95, aina siellä budjetin pohjissa ole? Jos minä olen jostain samaa mieltä kuin ed. Ben Zyskowicz, tässä asiassa olen. Kyllä minun matematiikkani toimii samalla tavalla. Jos te olette kaiken kaikkiaan esittäneet noin 20 miljardin lisäykset budjettiin ...

... kai ne siellä pohjissa olisivat. Vai esitättekö te, että vain yhtenä vuonna kansaneläkkeen pohjaosaa ei leikata ja muina vuosina leikataan?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lehtomäki piti todella hyvän poliittisen tilannekatsauksen, mutta olisin puuttunut verotusnäkökohtaan, kun hän ihmetteli sitä, että veroja on noin voimakkaasti Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana laskettu. Minusta se on ihan oikean suuntainen toimenpide. Otan esimerkin vaikka Irlannista: Siellä ykskaks laskettiin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi tulovero 10 prosenttiin ja muiden verotusta laskettiin 15 prosenttia, palkansaajien. Se merkitsi sitä, että 100 000 uutta työpaikkaa tuli yhden vuoden aikana eli kansainväliset yritykset siirsivät satelliittiyhtiöt sinne ja sillä tavalla asia hoidettiin eteenpäin. Ainut harmi siellä oli se, että EU puuttui siihen, että 18 prosenttia oli paikallisille yrittäjille veroale. Nyt se on korjattu, että kaikille on 12 prosenttia jatkossa.

Paula  Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka minä en kommentoisi mitään siihen, onko verotuksen keventäminen sinänsä ollut hyvä vai huono, tosiasia on se, että veronkevennyksillä on ollut heikentävää vaikutusta kuntien tulopohjaan. Tästä olemme varmaankin yhtä mieltä.

Niin, kun te puhutte niistä palveluista, älkää menkö pönttöön sanomaan, että te asetatte palvelut veronkevennysten edelle, kun te olette tuplaten toteuttaneet veronkevennyksiä, jotka ovat heikentäneet edellytyksiä näiden palveluiden järjestämiseen tällä vaalikaudella. Älkää menkö, se on irvokkaan näköistä, kun totuus on niin toisenlainen kuin mitä te pöntöstä puhutte.

Minä en ollenkaan väittänyt sitä, ettei palveluihin ole toista kautta satsattu, mutta kun veronkevennyksillä on oma vaikutuksensa kuntien talouteen ja todellakin niitä on näin runsaskätisesti toteutettu, todetkaa se sitten vain, että okei, näin tehtiin ja tämä hyvä, mutta älkää väittäkö, että te jotakin muuta täällä tekisitte.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin aloitan vastauspuheenvuorolla ed. Kuosmaselle, että hän äsken unohti täydellisesti sen, että kun Irlanti teki temppujaan, Irlanti sai kaikkien aikojen tuet Euroopan unionilta, saattoi tehdä ihan mitä tahansa, aivan mitä tahansa, mutta se nyt oli tämmöinen yksityiskohta vain.

Arvoisa puhemies! Sitten näihin asioihin: Kun täällä liikennejaoston puheenjohtaja kävi hyvin kiihtyneessä äänensävyssä antamassa tuomion osaamiselleni joka suhteessa, minun on syytä heti tähän alkuun todeta, että kun nyt puhun, puhun aivan omaan lukuuni. Liikennevaliokunnan puheenjohtajuudella ei ole mitään tekemistä näiden mielipiteitten kanssa, ettei hänen tarvitse nyt sieltä huoneestaan tulla taas kiivailemaan tämän takia.

Arvoisa puhemies! Joudunkin nimittäin lähtemään liikkeelle puheenvuorossani väylähankkeista. Nimittäin sillä ratkaisulla, joka nyt valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyy, on erinomaisen monta merkittävää ulottuvuutta. Siis kokonaisuudessaan koko tässä lisäysosassahan 65 miljoonaa euroa vain lisättiin ensi vuodelle valtion menoja, mutta pelkästään tämä tiepaketti, jos sitä voi siksi kutsua, merkitsee vanhassa rahassa miljardin markan sitoutuneisuutta valtion varojen käytössä, joka on hyvin merkittävä juttu.

Nimittäin ensimmäinen opetushan meille on se, että aina, kun tällaisia tienpätkähankkeita tai mitä tahansa ryhdytään tekemään, niin ne kannattaa tehdä kokonaisrahoitushankkeina. Tässä suhteessa tilastot ovat puolestaan puhuvia. Eli ei kannata rääppiä eikä pilkkoa, vaan se homma hoidetaan kokonaisrahoitusmallilla, jolloinka se on rakennuttajan kannalta kaikkein edullisin ratkaisu. Eli jos käynnistetään, niin käynnistetään kokonaisrahoitusmallilla. Jos taas annetaan suunnitteluun eikä toteuteta, niin ei siinäkään mitään järkeä ole.

Sitten toinen asia: Meillä on nyt pöydässä aikamoinen kasa ennakkositoutumisia jo. Meillä on nyt tässä paketissa Vuosaaren liikenneratkaisut, joihinka pääministeri on sitoutunut henkeen ja vereen saakka. Jos se menee läpi — kai koko hallituksen olemassaolo on kiinni Vuosaaren paketista, näin minä olen pääministerin puheet ymmärtänyt — niin silloin koko se miljardipaketti on lähitulevien vuosien pakettia, siitä ei päästä mihinkään.

Meillä on E18-hankkeet, joista käydään valtava itkukampanja, että se etenee aivan sillä tavalla kuin sitä on suunniteltu. Kun poliittisesti siihen on sitouduttu ja kun kansanedustajien enemmistö on täältä eteläisimmästä Suomesta, niin tietysti he aluepoliittisesti pitävät siitä tulevaisuudessa huolen, että näin tapahtuu. Samassa paketissa ovat perustienpidon määrärahat. Samassa paketissa ovat rautatieliikenteen kehittämisen määrärahat. Samassa paketissa ovat joukkoliikennemäärärahat. Samassa paketissa on Kerava—Lahti-oikoradan vanhassa rahassa miljardin markan kokonaispaketti rahoituksen osalta. Ja vielä samassa paketissa on vielä maksamatta oleva Helsinki—Lahti, jälkirahoituksella oleva tiehanke, joka on toteutunut, mutta jonka lasku on vielä suurelta osalta maksamatta. Toisin sanoen, kun täällä väitettiin, ettei muka olisi kehittämishankkeita sidottu lähituleville vuosille, niin kyllä niitä on.

Nyt sitten, kun mennään siihen budjettitekniikkaan, niin nyt taas helmikuussa tämä istuva hallitus, jos ei nyt sitten kaadu jo tällä viikolla, hyväksyy raamit vuoden 2004 budjetille. Nyt tämän vuoden toisessa lisäbudjetissa nähtiin, mitä raamiajattelu merkitsee. Jo nyt, niillä tasoilla millä nyt liikuttiin, toisessa lisäbudjetissa Oulun läänin ratojen sähköistämishankkeista otettiin rahaa pois; tässä suoritettiin liikenne- ja viestintäministeriön sisällä tämmöinen tasapainotus. Toisin sanoen nyt on pelossa se, että tällä kokonaisuudella otetaan jostakin pois, että nämä väylähankkeet toteutetaan.

Jos itse olisin omien yhteiskunnallisten näkemysteni mukaan kehittämässä tätä väyläverkostoa, niin minä ottaisin mallia Keski-Euroopasta. Siellä on lyhyiltä matkoilta lentoliikenne ihan reippaasti lopetettu ja siirrytty nopeisiin junaliikenteen ratkaisuihin, jolloinka päästään suoraan taajaman keskuksesta, metropolin keskuksesta, toisen taajaman keskukseen. Silloin jää se liikenne lentokentältä taajaman keskustaan kokonaan pois eli junalla pääsee suoraan suoneen, suoraan perille.

Meillä Suomessa ollaan nyt juuri tässä tilanteessa, että meillä pitäisi tehdä ratkaisut ehdottomasti tältä pohjalta ja kehittää väyläverkostoa juuri tältä pohjalta. Kun tehdään tämmöisiä ratkaisuja kuin nyt tehdään ja sidotaan nämä todella merkittävät väyläratkaisut tavallaan ulkopuolelle mahdollisuuksien, minä en sitä pidä hyvänä. Mutta, arvoisa puhemies, poliittinen realismi on se, että näin nyt tapahtuu. Ne, joilla valta on, tekevät juuri tällä tavalla, ja se on realismia, ja siihen pitää löytää rahoitus.

Ja, arvoisa puhemies, tällöin tulevat aivan arvoon arvaamattomaan harmaan talouden puolelle lukeutuvat rahavirrat, yli 2,5 miljardia euroa vuositasolla. Sen jälkeen kun käytiin välikysymyskeskustelu täällä, sen jälkeen yllättäen talouselämän lehdistö tajusi, että hyvänen aika sentään, tässähän on tapahtumassa aivan kauheita. Taloussanomat 11.12., siis muutama päivä sitten, kiinnitti huomiota siihen, että kotimaiset välittäjät vaativat etävälittäjiä ilmoittamaan osakekaupat verottajalle. Täällähän luovutusvoitoista maksettavat verot häipyivät pois. Jo puolet osakekaupoista on etävälittäjien hoidossa. Se käyrä menee suoraan ylöspäin. Siis kohta meillä ei ole ulottuvilla mitään luovutusvoittojen verotusmahdollisuuksia osakekaupoista, ja samalla tavalla joukkovelkakirjalainojen korot ovat menneet meiltä tavoittamattomiin. Tällä tavalla se 2,5 miljardia euroa veromenetyksiä kasvaa ja kasvaa.

Toisin sanoen nyt pitäisi keskittyä sitten hoitamaan mitalin tämä puoli, kun ollaan niin reippaita tällä kulujen lisäämispuolella. Minä olen hyvin niinistöläinen tässä budjetin peruslinjauksessa, mutta niinistöläisyydestä poikkeava siinä, että mielestäni harmaan talouden vuotokohtiin täytyy puuttua rajusti. Muuten hyvinvointivaltion pohja murenee erittäin rajulla tavalla ja se on erittäin huono asia.

Sitten vielä asia tähän lopuksi, joka mielestäni on hyvin merkittävä ja johonka kukaan ei ole vielä täällä kiinnittänyt huomiota. Se on vuosi 2006 ja vuosi 2007, niitten välinen rajahetki. Sehän tarkoittaa sitä, että tämä rakennerahastokausi, jota EU:ssa nyt eletään, päättyy. Sen jälkeen seuraa, EU:n nyt tehtyjen laajentumisratkaisujen jälkeen, se että Suomen jäsenmaksuvelvoite EU:lle kasvaa Berliinin sopimuksen ja sen jälkisopimusten kautta voimakkaasti, samanaikaisesti kun rakennerahastoista ei Suomeen tule muuta kuin maatalouden kautta jonkin verran ja siinä kaikki, ja jos Wto-kierros toteutuu sillä tavalla kuin eilisen päivän ja tämän päivän uutiset kertovat, vielä vähemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että aluepolitiikka siirtyy kansalliseksi aluepolitiikaksi, samanaikaisesti kun maksetaan EU:lle entistä enemmän jäsenmaksua ja rakennerahastoista ei tule palautusta tänne. Silloin ollaan jälleen rahoituskriisin kanssa entistä enemmän tekemisissä. Sen takia ainakin sitten, jos päätetään jotakin verottaa, pidetään huoli, että verot tulevat kannetuiksi.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän Helsingin Sanomia kun selaili, pääkirjoituksessa otsikolla "Valtion otettava vastuuta maaseudun työllistämisestä", todetaan: "Maaseudun autioituminen ei ole uusi ilmiö, ja sen syyt ovat hyvin tiedossa. Maaseutu tarjoaa entistä harvemmille elämisen edellytyksiä, ja ihmisten on pakko muuttaa työn perässä Pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Työpaikkojen katoamisesta ei voi syyttää pelkästään valtiota, mutta Tilastokeskuksen luvut kertovat yllättävän suuresta valtion työpaikkojen kadosta viime vuosikymmenen aikana. Etenkin Kainuun, Lapin ja Etelä-Karjalan korkeat työttömyysluvut johtuvat suurelta osin valtion töiden vähenemisestä." Tässä todetaan myös, että "valtion työpaikat ovat huvenneet maakunnissa yli 40 prosenttia", kun koko maassa väheneminen on ollut noin viidenneksen. Elikkä maaseudun alueet ovat menettäneet puolta enemmän valtion työpaikkoja. Tässä myös todetaan: "Valtion säästötoimien seuraukset ovat monessa kunnassa tuhoisat. Työttömien suuri joukko kuristaa kuntien taloutta, kun verotulot ehtyvät ja palvelut pitää silti hoitaa. Valtion säästöt ovat näennäisiä, kun se toisaalta joutuu maksamaan erilaisia työllistämistukia, jotta maaseudulle jääneet tulisivat jotenkin toimeen."

Elikkä ei tämä ongelmien kertominen ole aina vaan kuulunut keskustalle ja oppositiolle — yleensä aina sanotaan, kun oppositio tuo näitä esille, että se on vain teidän omaa politiikkaanne — vaan nyt valtakunnan päälehtikin on jo herännyt ja tuonut näitä asioita esille pääkirjoituksessaan. On hyvä, että näitä ongelmia todella nyt sitten huomataan muuallakin.

Tähän voisi lisätä myös sen, että maaseudun työpaikkojen menettämisessä hyvin merkittävä tekijä on ollut maatalouden rakennekehitys. On arvioitu, että vuoden 95 jälkeen eli EU-aikana maataloudesta on mennyt työpaikkoja noin 40 000—50 000 kaiken kaikkiaan. Se on ollut hyvin merkittävä asia, kun puhutaan maaseudun työllistämisestä.

Arvoisa puhemies! Ajattelin tässä puheenvuorossani keskittyä lähinnä maatalouspääluokka-asioihin.

Hallitus lausui hallitusohjelmassaan neljä vuotta sitten maa- ja metsätalouden osalta muun muassa: "Hallituksen maatalouspolitiikan tavoitteena on Suomen maatalouden kestävän kilpailukyvyn parantaminen yhteismarkkinoilla. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa pitää ottaa huomioon myös maamme luonnonmaantieteelliset erityisolosuhteet ja maataloustuotannon jatkuminen myös Euroopan pohjoisilla alueilla." Tässä asiassa hallitus on toiminut ohjelmansa mukaisesti. Pääministeri Lipponen on viimeksi Brysselin huippukokouksessa kirjauttanut lausuman, jossa edellytetään, että maataloutta on pystyttävä harjoittamaan myös alueilla, joilla on erityisiä vaikeuksia. Maatalouspolitiikka on aina ollut vaikeaa ympäri maapallon. Tulevaisuudessa se on, jos mahdollista, entistäkin enemmän yhteiskuntapoliittinen taitolaji. On tärkeää, että meillä Suomessa olisi hyvin laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, millä tavoin suomalaista maataloutta tulisi linjata, niin että meillä olisi mahdollisimman hyvä omavaraisuus keskeisimmissä elintarviketuotteissa. On erittäin tärkeää, että suomalainen maatalous pysyy niin sanottuna perheviljelmäpohjaisena maataloutena. Perusmaataloudella on merkittävä tehtävä puhtaan kotimaisen ruuan tuottamisessa suomalaisille EU-jäsenyyden oloissa. Tiedämme, että kuluttajat haluavat puhdasta kotimaista ruokaa ja hyvin hoidetun maaseudun. Viljelijöiden edellytykset vastata näihin odotuksiin on turvattava. Maatalouden menestys ja viljelijöiden kohtuullinen toimeentulo on samalla osa maaseudun elinvoiman turvaamista ja tasapainoista alueellista kehittämistä.

Lipposen toinen hallitus lupaa hallitusohjelmassaan, että "Maatalouden kansallinen tuki turvataan vuoden 1999 varsinaisen talousarvion tasoisena". Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan lupauksistaan huolimatta Lipposen hallitus on leikannut tätä Suomen maatalouden elintärkeää kansallista tukea. Leikkaus on ollut kokonaisuudessaan 47 miljoonaa euroa. Nyt hallitus esittää lisäystä 20 miljoonaa euroa, mutta lisäyksellä päästään vain vajaaseen puoleen siitä, mitä hallitus on toimintakautensa aikana kansallista tukea leikannut. Viljelijöiden toimeentulon kannalta kansallisen tuen merkitys on erittäin tärkeä. Onhan kansallisen tuen osuus kokonaisuudessaan EU-tuet mukaan lukien vajaat puolet koko maatalouteen kohdistuvasta tukimäärärahasta.

Arvoisa puhemies! Maatilatalouden rakenteen kehittäminen on erittäin tärkeää, jotta voimme turvata toimivan ja kannattavan maatalouden myös tulevaisuudessa. Maatalouden rakenteen kehittämisen kulmakivi on kehittämisrahasto. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti huomiota Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitustilanteeseen ja rahaston tuleviin rahoitusmahdollisuuksiin. Talousarvioesityksen lukuperusteiden mukaan: "Makeran pääoman arvioidaan olevan vuonna 2003 noin 1 200 milj. euroa. Rahaston käytettävissä - - olevien varojen arvioidaan vähenevän vuoteen 2002 verrattuna. - - Vuonna 2003 arvioidaan Makerasta myönnettävän avustuksia maatilojen investointeihin ja nuoren viljelijän aloitustukeen yhteensä noin 48,0 milj. euroa ja valtion lainoja noin 110,0 milj. euroa."

Vuosittain tarvittava investointitukimäärä kasvaa jonkin verran entisestään, sillä vaikka investointien määrä on kuluvana vuonna laskenut jonkin verran edelliseen vuoteen verrattuna, niin investointihankkeiden koko on kuitenkin kasvussa. Mikäli tämä kehityssuunta jatkuu myös lähivuosina, Makeran rahoitusongelmat saattavat tulla vastaan jo vuonna 2005. Näin budjetissa arvioidaan. Eli on erittäin tärkeää, että Makeran pääomarakennevinoutuma saadaan korjatuksi mahdollisimman pian. Tähän asiaan on asetettu työryhmä, jonka työn pitäisi olla valmis tämän vuoden loppuun mennessä. On erittäin tärkeää, että tuon työryhmän tuloksen pohjalta tulevaan hallitusohjelmaan kirjataan tarvittavat toimenpiteet, joilla Makeran pääomarakenne turvataan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Maaseutu ei kehity yksin maataloudesta, vaikka se onkin maaseudun toimintojen runko. Maaseudun erityisolosuhteet tulee ottaa huomioon monilla tavoin. Monet maaseudun ongelmat liittyvät sen julkishyödykeluonteeseen ja yhteiskunnan perusrakenteisiin. Tämä tarkoittaa, että yksittäiset toimijat eivät pysty ratkomaan tämän tason asioita ilman valtiovallan aktiivista mukanaoloa. Tähän liittyy muun muassa Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelman rahoituksen turvaaminen. Rahoituksen ongelmana on se, että riittävät myöntämisvaltuudet ohjata Tavoite 1 -ohjelman määrärahoja ovat puuttuneet. Myöntämisvaltuuksien korotustarve aiheutuu siitä, että ohjelman EU-varat ja kansalliset julkiset varat eivät ole oikeassa suhteessa toisiinsa. Myöntämisvaltuuden tarvetta lisää muun muassa se, että kunnat eivät voi osallistua maatalouden rakennetoimiin, joiden valtion rahoitusosuus tulee Maatilatalouden kehittämisrahastosta. Kunnat eivät myöskään voi osallistua rahoitukseen, joka kohdistuu maaseudun puu- ja metsätalouden, maaseutumatkailun ja elintarviketuotannon yrityshankkeisiin. Ilman myöntämisvaltuuden lisäystä Emotr-varoja ei voida käyttää eikä Itä-Suomi-ohjelmaa voida toteuttaa täysimääräisesti. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on tämän huomioinut ja momentille on myönnetty lisää myöntämisvaltuutta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti myös lausunnossaan huomiota EU:n Leader+-ohjelmaan, jonka toteuttamiseen käytössä olevat unionista tulevat varat eivät riitä. Maa- ja metsätalousministeriö tekikin vuosi sitten päätöksen hyväksyä seitsemän toimintaryhmää toteuttamaan Leader+-ohjelmaa kansallisin varoin eli toimimaan niin sanottuina Pomo+-ryhminä. Tällä hetkellä näiden toimintaryhmien taloudelliset toimintaedellytykset ovat kuitenkin kohtuuttoman vaikeat. Maamme seitsemän Pomo+-ryhmän toimintaa vaikeuttaa kouriintuntuvasti alhainen rahoituskehys. Lisäksi kaksi toimintaryhmää, Jyväsriihi ry. ja Ylä-Savon Veturi ry., ovat kokonaan ilman ohjelman rahoitusta. Näiden kahden rahoitus on voitu turvata tämän vuoden osalta niin sanotun Alma-rahoituksen kautta ja Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelman rahoituksen kautta. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää, että kaikki hankkeet toimisivat valtion budjetin kautta ja että näille hankkeille turvattaisiin riittävä rahoitus. Olenkin jättänyt tästä talousarvioaloitteen, jossa näiden hankkeiden rahoitus turvattaisiin myös jatkossa valtion budjetin kautta.

Valtiovarainvaliokunta lisäsi uuden momentin, jossa myönnetään rahaa Suomen Kylätoiminta ry:lle ja sitä kautta maaseudun kehittämistyöhön. Minusta tämä on hyvä avaus, uusi avaus, tähän maaseudun kehittämistoimintaan.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto päätti 18.11.99 Kansallisen metsäohjelman toteuttamisesta. Ohjelman avulla yksityismetsien metsänhoito- ja perusparannustöiden määrät ovat lisääntyneet olennaisesti parin viime vuoden aikana. Metsänhoitotöitä kyettäisiin tekemään enemmän, ellei määrärahojen niukkuus olisi esteenä. Nyt vuoden 2003 alussa joudutaan rahoittamaan tänä vuonna tehtäviä töitä 5,7 miljoonan euron edestä. Lisäksi joudutaan rahoittamaan vuoden 2002 myrskytuhojen edellyttämät metsänviljelytyöt, mikä tekee yhteensä 2,2 miljoonaa euroa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että puuntuotannon tukeen tarvittava määräraha ylittää hallituksen talousarvioesityksessä esitetyn tason. On valitettavaa, että hallitus ei ottanut näitä tiedossa olevia asioita huomioon ja osoittanut riittäviä määrärahoja Kansallisen metsäohjelman toteuttamiseen. Ensi vuoden puolella joudutaan siihen tilanteeseen, että lisäbudjeteilla on hoidettava riittävät määrärahat riittävien metsänhoitotöiden toteuttamiseksi. Energiapuun korjuussa ja käytössä on menossa voimakas kehityspaine. Energiapuun käytön lisääntyessä on tärkeää, että kehitetään energiapuuketjun logistiikkaa, pyritään alentamaan kustannuksia ja etsitään keinoja energiapuun tukeen liittyvän hallinnon yksinkertaistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan tässä yhteydessä tuon esille sen, että budjettiin on lisätty rahaa uusiin tiehankkeisiin, mutta kun katsoo, mille maamme alueille nämä hankkeet kohdentuvat, niin saa selkeän kuvan siitä, missä on maamme kehittämisen painopiste tällä hetkellä. Pohjoisin uusi tiehanke on Joroinen—Varkaus. Kaikki muut hankkeet sijaitsevat Etelä-Suomessa. Yhdyn kyllä ed. Pulliaisen näkemykseen, että samalla näissä hankkeissa on sitouduttu mittaviin menoihin tulevaisuudessa, eli kysymys siitä, millä tavalla tullaan nämä hankkeet tulevaisuudessa rahoittamaan, että ne saadaan viedyiksi loppuun, on todella iso asia. Missään tapauksessa nämä päätökset, mitkä on nyt tehty, eivät saa johtaa siihen, että nämä hankkeet jäävät roikkumaan, vaan siihen, että ne sitten myös toteutetaan ja rahoitus niihin etsitään.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on tasan viikko aikaa jouluun ja me keskustelemme toista päivää valtion ensi vuoden budjettimietinnöstä. Hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen. Ihan sellaiselta ei ole tänä päivänä eikä myöskään eilen tuntunut, kun täällä on kuunnellut tätä keskustelua. On ollut trendikästä puhua tiehankkeista. Minä en puhu yhdestäkään tiepätkästä. Nostan muutamia valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston asioita esille.

Työllistämistukimäärärahojen käytön tehostamiseksi valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta myönnetyt määrärahat tulevat käytetyiksi nykyistä tehokkaammin. Esimerkiksi tänä vuonna jää käyttämättä noin 15 miljoonaa euroa. Kankea päätöksenteko ei riittävän nopeasti vastaa yksilöiden ja alueiden käyttötarpeisiin. Parantamisen varaa on työttömyyden ja siihen liittyvien ongelmien hoitamisessa myös eri ministeriöiden ja hallinnonalojen välisessä yhteistyössä.

Valtion ensi vuoden budjetti tukee työllisyyttä, mutta työttömyys on edelleenkin liian korkealla tasolla ja liian moni uhkaa syrjäytyä. Budjetin talouspoliittinen linja on lievästi elvyttävä, mikä sopii hyvin epävarmaan suhdannetilanteeseen. Kansainvälisen taantumankin aikana on voitava ylläpitää työllisyyttä. Vaarana on, että maassamme vuosia jatkunut hyvä työllisyystilanne on nyt taittumassa. Työttömyyden arvioidaan kasvavan erityisesti teollisuudessa.

Talouden kasvu lisää työpaikkoja. Kasvuun tarvitaan kuitenkin työvoiman tarjonnan kasvattamista. Kestävä talouskasvu vaatii sytykkeitä, laajennusta uusille poluille palvelu- ja teollisuusaloilla. Tutkimus- ja tuotekehitysrahojen riittävyys ja alueellinen kohdentaminen on turvattava nyt ja jatkossa. Osaamis- ja aluekeskusohjelmien resursseja on vahvistettava. Osaaminen, yrittäminen ja yhteistyö on tulevaa kolmikantaa. Tarvittavat toimenpiteet on koottava yhteen tulevassa hallitusohjelmassa.

Liikkumavara verojen ja maksujen keventämisessä on vähäinen, ellei veropohjaa laajenneta. Palvelujen arvonlisäveron alennus olisi mielestäni yksi keino helpottaa palvelualojen uusien työpaikkojen syntyä. Mielestäni tämä mahdollisuus tulee selvittää.

Työllistäminen on yhä kestävin tapa tasata myös tuloeroja ja se on pidettävä ykkösasiana valtion kaikissa toimissa. Erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen tarvitaan räätälöityjä toimia, mutta myös inhimillisyyttä tarvitaan. Mielestäni tulee jatkaa pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämistä. Työttömien työnhakijoiden joukossa on paljon henkilöitä, joilla eläke-edellytykset täyttyvät. Tähän myös jaostossa kiinnitimme huomiota.

Työllisyysasteen selvä nostaminen on välttämätöntä, jos aiomme selvitä eläke- ja hyvinvointipalvelumenojen kasvusta lähivuosina. Se merkitsee kuitenkin työntekijöiden jaksamisesta huolehtimista. Kyykyttäminen ei tuo kilpailukykyä.

Meille sosialidemokraateille on tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus turvataan. Ensi vuoden budjetissa on yli 340 miljoonan euron korotus verrattuna vuoteen 2002. Eniten korotetaan kuntien valtionosuutta, yhteensä noin 170 miljoonalla eurolla.

Sosialidemokraatit korostivat myös jaostossa erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä. Syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palveluihin budjetissa on osoitettu 15 miljoonaa euroa, mikä vastaa nyt lasten ja nuorten hyvinvointia koskeneessa selonteossa tehtyjä linjauksia. Tähänhän erityisesti vihreät kiinnittivät huomiota, kun käsiteltiin lasten ja nuorten hyvinvointia koskevaa selontekoa. Nyt tämä on korjattu valtiovarainvaliokunnan toimesta.

Lasten ja nuorten, 5—25-vuotiaiden, psykiatrisen kuntoutuksen tarve on jatkuvassa kasvussa. Ensi vuodelle Kansaneläkelaitoksen järjestämään lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen on suunniteltu käytettäväksi 11 miljoonaa euroa. Varhain aloitettu kuntoutus on lapsen ja koko perheen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Määrärahan riittävyys on tarkistettava tulevissa lisätalousarvioissa. Tästä valiokunta oli täysin yksimielinen.

Myöskin Kansaneläkelaitoksen rahoituksen turvaaminen on kaiken kaikkiaan saatava kestävämmälle ja vakaammalle pohjalle. Asia on valmisteltava niin, että pysyvät ratkaisut tehdään vuoden 2004 talousarviossa.

Eduskunta on jo kolmena vuonna peräkkäin osoittanut erillisen määrärahan lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluihin. Hallitus ei esittänyt ensi vuodelle jatkorahoitusta. Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostossa lisäsimme kuitenkin 4,7 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatrian palveluihin. Tämä oli suurin yksittäinen lisäyserä jaostossamme. Määrärahan loppuminen vaarantaisi jo alkaneiden hoitojen jatkuvuuden ja kiireellisten uusien alkamisen. Myöskään hoitotakuujärjestelmä ei toimi vielä moitteettomasti. Lasten ja nuorten keskuudessa arvioidaan olevan paljon piilevää hoidon tarvetta.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyessä palvelujen tarve kasvaa entisestään ja se asettaa samalla haasteita sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiselle. Sosiaali- ja terveysalan raskaat työtehtävät uuvuttavat ja alimitoitetuista ammateista siirrytään pois kevyempiin töihin. Lähtökohtana tulee olla jatkossa sen, että kustannustason nousu korvataan kunnille täysimääräisesti, jotta laadukkaat ja riittävät palvelut pystytään turvaamaan. Toivottavasti paljon puhuttu peruspalvelubudjetti määrärahoineen ja velvoitteineen saadaan kirjatuksi seuraavaan hallitusohjelmaan ja koko hallituskaudeksi.

Ihmisen eliniän kasvaessa ja väestön ikääntyessä tarvitsemme yhteiskunnassa tukijärjestelmiä, jotka auttavat ikäihmisiä selviytymään kotona mahdollisimman pitkään. Mielestäni kokeiluja lääkärien ja hoitohenkilöstön jalkauttamiseksi on kehitettävä niin, että kotisairaanhoidosta ja avosairaaloista tulee varteenotettava vaihtoehto laitossairaalalle. Myös omaishoidosta on tehtävä todellinen vaihtoehto eikä siitä tule puhua velvoitteena vaan mahdollisuutena. Tärkeää on muun muassa parantaa omaishoitajien asemaa ja huolehtia heidän jaksamisestaan. Tähän asiaan valiokunnassa on kiinnitetty toistuvasti huomiota. Lisäksi pidämme tärkeänä, että omaishoidon tuelle luodaan yhtenäiset kriteerit. Nythän se on hyvin paljon vaihteleva eri kunnissa.

Kansallisen terveysprojektin muun muassa hoitoonpääsyn enimmäisaikojen toteutuminen edellyttää lähivuosina voimavarojen lisäämistä julkiseen terveydenhuoltoon niin valtiolta kuin kunniltakin. Kyse on terveydenhuoltojärjestelmämme kestokyvystä ja uskottavuudesta. Sosiaali- ja terveystoimen kiinteä yhteys on välttämätöntä. Sosiaalialan kansallinen kehittämisohjelma tulee täydentämään yhteistoimintaa terveydenhuoltosektorin kanssa.

Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto lisäsi työsuojelupiirien määrärahoja 200 000 eurolla. Henkilöstön eläköityminen edellyttää lisävakansseja, jotta osaamista voidaan siirtää uusille tarkastajille. Asiasta on sovittu kolmikantaisessa työryhmässä. Nyt tilanne korjaantuu osittain.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien aloitteesta — olen aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja — Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta tuloutetaan talousarvioon 10 miljoonaa euroa ehdotettua enemmän myönnettäväksi avustuksina sosiaali- ja terveydenhuollon kentän tarpeisiin. Avustushakemusten määrä on runsaasti kasvanut. Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnalla on kaksi päälinjaa: avustusten suuntaaminen ongelmia ehkäisevään toimintaan ja toiseksi heikoimmassa asemassa olevien tuen ja palveluiden turvaaminen ja omaehtoisen aktiivisuuden lisääminen. Me tarvitsemme jatkossakin toimivaa kolmatta sektoria täydentämään julkisen sektorin palveluja. Siinä mielessä Raha-automaattiyhdistyksen tulevaisuus on turvattava.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi haluan ottaa yhden tärkeän asian meille satakuntalaisille, nimittäin yliopistokoulutuksen. Porissa on järjestetty yliopistollista koulutusta ja tutkimusta vuodesta 1983 lähtien. Satakunnassa on käytetty yliopistollisen koulutuksen kehittämiseen aluekehitysvaroja noin 10 miljoonaa euroa. Nyt vihdoin valtiovarojen budjettimietintöön on tehty kirjaus siitä, että vuodesta 2004 Porissa annettavan yliopistokoulutuksen rahoitus tulee normaaliin tapaan kokonaan valtion talousarvion määrärahoista. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä toteutetaan suunnitellun mukaisesti. Tältä osin voidaan vielä todeta, että valiokunta piti muutoinkin tärkeänä selvittää tarvittavia toimenpiteitä yliopistollisen koulutuksen alueellisen vaikuttavuuden tehostamiseksi.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2003 talousarvio on valmisteltu ja laadittu tilanteessa, jossa maailmantalouden tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat. Epävarmuus ja epävakaus heijastuvat voimakkaasti myös Suomen talouden näkymiin. Tällainen vaikutus korostuu, koska Euroopan talouden veturit, erityisesti Saksa, ovat taloutensa suhteen erittäin epävakaassa tilassa. Tärkeitten vientimaittemme talouksien hiipuminen on luonnollisesti Suomen talouden kannalta huolestuttava ilmiö. Sekä Yhdysvalloissa että euroalueella on talouskehitystä yritetty monin keinoin, muun muassa korkotasoa laskemalla sekä verotuksellisin toimenpitein, vauhdittaa. Syksyn mittaan arvioitiin vielä varsin yleisesti, että kansainvälinen talous kehittyisi suotuisasti ensi vuoden aikana, mutta viime aikoina näkemykset ovat tulleet selvästi varovaisemmiksi.

Rajojemme ulkopuolelta tulevien epävarmuustekijöitten vastapainoksi on todettava, että kotimainen kulutus ja kysyntä ovat pysytelleet varsin korkealla tasolla ja korkotaso on ollut erittäin alhainen.

Eilen valtiovarainministeri Niinistö täällä eduskunnassa ja myöhemmin illalla pääministeri Lipponen televisiossa korostivat, että Suomen valtiontalouden tasapainon tilan järkkyminen on suuri riski. On helppo yhtyä heidän näkemyksiinsä valtiontalouden ennustettavuuden ja vakauden merkityksestä sekä maamme elinkeinoelämän että yksittäisten kansalaisten ja perheitten kannalta. Vakauden säilyttäminen on haasteellinen tehtävä tilanteessa, jossa on selkeästi nähtävissä menopaineitten lisääntymistä ja toisaalta tulovirtojen hiipumista.

Herra puhemies! Suomalaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen ja kehittäminen edellyttävät sitä, että julkisen talouden, toisin sanoen valtiontalouden sekä kuntien talouden, perustat ovat kunnossa. Tässä mielessä työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden vähentäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä tavoitteita.

Työllisyyden edistäminen edellyttää talouskasvun turvaamista. Tästä yhteydestä ovat selvänä näyttönä kahden viime vaalikauden aikana syntyneet runsaat 300 000 uutta työpaikkaa. Työttömyys ei kuitenkaan huolimatta uusien työpaikkojen suuresta määrästä ole pienentynyt tavoitellulla vauhdilla. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä onkin aivan oikein todettu viime vuosien tyypillisinä piirteinä työttömyyden, työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja lyhytaikaisten työsuhteiden vuorottelu. Määrätietoista työtä työttömyyden pienentämiseksi on jatkettava ja eri sektoreiden yhteistoimintaa on tehostettava. Tällöin rajoittuminen pelkästään työministeriön aktiivitoimien tehostamiseen ei riitä. Entistä enemmän ponnisteluja tuleekin mielestäni suunnata sellaisiin toimenpiteisiin, joilla ei niinkään reaktiivisesti hoideta työttömyyttä vaan ennen kaikkea aktiivisesti edistetään työllisyyttä. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, tarvitaan useita toisiaan tukevia ja saman suuntaisia toimenpiteitä. Keinovalikoiman keskeiseen arsenaaliin tulee mielestäni kuulua yrittäjyyden edistäminen, kannustava veropolitiikka, työllistämisen sivukulujen alentaminen ja myöskin alueiden erilaisuuden huomioon ottaminen.

Vakaus ja ennakoitavuus ovat erityisen tärkeitä myös yritysten näkökulmasta. Epävarmuuden ja levottomuuden aikaansaaminen ei myönteisen työpaikkakehityksen turvaamisen näkökulmasta ole myönteinen asia. Siksi olisikin tärkeää, että eri poliittiset ryhmittymät selkeästi kertoisivat omat näkemyksensä muun muassa yritysverotukseen liittyvistä kehittämis- ja muutostavoitteistaan. Me kokoomuslaiset olemme näin tehneet. Olemme selkeästi todenneet, että nykyinen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on osoittautunut toimivaksi sekä veronmaksajan eli yritysten ja veronsaajan eli yhteiskunnan kannalta. Selkeitä kannanottoja odotetaan oikeutetusti myös muilta tahoilta. Hetki sitten tässä salissa kuultiin ed. Viitasen suulla sosialidemokraattisia linjauksia yritysverotuksen kehittämisen suunnasta. Herra puhemies, rohkenen vilpittömästi toivoa, että hänen linjauksensa eivät vastaisi koko sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän näkemyksiä.

Yhtenä myönteisenä esimerkkinä siitä dynaamisesta kehityksestä, jota oikein kohdennetuilla toimenpiteillä saadaan aikaan, haluan nostaa esiin kotitalousvähennyksen jo nyt havaitut selkeän myönteiset vaikutukset. Se on omalta osaltaan vähentänyt niin sanotun pimeän työn teettämistä, antanut perheille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia arkirutiiniensa järjestämiseen ja luonut myös uusia työtilaisuuksia. Tätä vasten tarkasteltuna tuntuukin aivan käsittämättömältä se vastustus, jota kotitalousvähennyksen käyttöönottaminen kohtasi vasemmistopuolueitten taholta. On erittäin myönteistä, että tässä budjetissa kotitalousvähennystä merkittävästi kehitetään. Samaan suuntaan on mielestäni kuljettava myöskin jatkossa.

Arvoisa herra puhemies! Haluan tervehtiä tyydytyksellä sitä valtiovarainvaliokunnan näkemystä, joka korostaa kuntien ja valtion yhteisen, pitkäjänteisen ja kokonaisvaltaisen kuntapolitiikan linjauksen aikaansaamisen tarpeellisuutta. Ei ole mielekästä, että julkisen sektorin päätoimijat näyttäytyvät toistensa vastavoimina ja pallottelevat palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuuta toinen toisilleen. On todellakin uudenlaisen toimintakulttuurin aika. Edessä olevat haasteet ovat niin mittavat, että ajan ja energian haaskaaminen keskinäiseen varjonyrkkeilyyn, niin houkuttelevaa kuin se näyttää aika ajoin olevankin, ei ole paikallaan.

Lopuksi muutama sana alueiden kehittämisestä. Ensi vuoden alussa astuu voimaan uusi aluekehityslaki. Lain tarkoituksena on turvata alueiden kilpailukyky ja hyvinvointi. Tähän päämäärään päästään luomalla paremmat edellytykset osaamiseen perustuvalle taloudelliselle kasvulle, elinkeinotoiminnan kehitykselle ja työllisyyden paranemiselle. Alueiden kehittyneisyyserojen ja väestön elinolosuhteiden parantaminen sekä alueiden tasapainoinen kehittäminen ovat tämän lain keskeisiä tavoitteita. Päätöksiä tehtäessä ja toimenpiteitä suunnattaessa on entistä enemmän otettava huomioon alueiden erilaiset kehittämismahdollisuudet ja -tarpeet.

Budjettimietinnössä nähdään ainakin osittain problemaattisena alueellisten erityisohjelmien, erityisesti aluekeskusohjelman ja maakuntaohjelman yhteensovittaminen. Ohjelmien keskinäinen hierarkia on käsittääkseni aivan selvä: erityisohjelmat ovat selkeän alisteisia maakuntaohjelmalle. On kuitenkin totta, että muun muassa siinä tapauksessa, että aluekeskusohjelma muodostuu alueellisesti kovin laaja-alaiseksi ja kattavaksi, voi tiettyjä rajanveto-ongelmia esiintyä. Uskon, että tällaiset yhteensovittamiset kyetään alueella kyllä ratkaisemaan ja välttymään päällekkäisyyksiltä ja siten saavuttamaan paras mahdollinen vaikuttavuus.

Mielestäni on tärkeää, että alueiden kehittämistyössä on nyt käytettävissä useita toimivia instrumentteja. Hallituksen talousarvioesityksessä osaamiskeskusohjelman ja aluekeskusohjelman rahoitusta oli jo viimevuotisesta korotettu. Nyt valiokunnan mietinnössä esitetty noin 900 000 euron lisäys on tervetullut ja antaa lisäedellytyksiä vastata uuden aluekehityslain mittaviin haasteisiin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tätä talousarviokeskustelua on leimannut voimakkaasti talouden epävarmuus, ja se tietenkin tuokin synkkiä pilviä ensi vuoden taivaalle. Meidän tietysti kansanedustajina on pakko huomioida se vastuullisina päättäjinä.

Ensi vuoden talousnäkymät ovat siis epävarmat, ja näenkin, että siksi budjettiin lisättyjen tiemäärärahojen voidaan katsoa olevan elvytystä eli tuovan juuri sellaisia työpaikkoja eri puolille maata, vaikka ne nyt tällä kertaa painottavatkin Etelä-Suomea, joita tarvitaan, eli suorittavan tason työpaikkoja ja urakoitsijoille töitä. En siis ymmärrä ministeri Niinistön hyvin voimakasta näkemystä tiemäärärahojen lisäämisestä eduskunnassa eilisessä keskustelussa.

Rakenteellisesta työttömyydestä on puhuttu myös hyvin paljon täällä. Ongelma minusta onkin se, että työministeriö ei ole kyennyt vieläkään ohjaamaan työllisyysmäärärahojen käyttöä sillä tavalla, että ne olisi pystytty järkevästi käyttämään eri puolilla maata. Tähän ohjaukseen on pystyttävä puuttumaan. Mielestäni paras tapa siihen on alueellistaa työvoimapolitiikka. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on useaan otteeseen tästä mietinnöissään ja lausunnoissaan maininnut. Myöskin yksilöllinen palvelu työvoimatoimistoissa ratkaisisi monta ongelmaa. Tällä hetkellä esimerkiksi isoissa Helsingin työvoimatoimistoissa ei ole mitään mahdollisuuksia yksilölliseen palveluun, vaan työvoimatoimistot joutuvat kutsumaan ihmisiä massatilaisuuksiin, ja sillä tavalla ei kyllä löydetä työnantajille sopivaa työvoimaa eivätkä myöskään työttömät työnhakijat saa niitä palveluja, joita he tarvitsisivat.

Työttömyysturvan muutokset lisäävät osittain budjetin menoja, mutta ne ovat varmasti järkevää toimintaa. Työttömyysturvaan tulee muutamia sellaisia parannuksia, jotka käsittääkseni myös lisäävät työllisyyttä ja ovat kannustavia ratkaisuja. Vaikka jotkut näkevät työttömyysturvan työssäoloehdon lyhentämisen 10 kuukaudesta 8 kuukauteen passivoivana rakenteena, itse näen sen kuitenkin aktivoivana rakenteena nimenomaan sen vuoksi, että ihmiset työllistyvät paremmin ansiosidonnaiselta turvalta kuin työmarkkinatuelta. Kelan tilastollisesta vuosikirjasta vuodelta 2001 onkin nähtävissä, että vuoden 2001 päättyessä 34 prosenttia 155 200:sta työmarkkinatuen saajasta oli päätynyt työmarkkinatuelle ansiosidonnaiselta päivärahalta. Se on minusta aika iso prosentti ja kuvastaa ne päätökset vääriksi, jotka silloin vuonna 1997 on tehty, eli työssäoloehdon pidentäminen tähän kehitykseen on pitkälti johtanut.

Samaisesta tilastokirjasta voidaan todeta myöskin eläkkeelle siirtymisen myöhentyneen, eli eläkkeelle siirtymisistä 61 prosenttia tapahtui 60 ikävuoden jälkeen. Miltei kaikki työttömyyseläkkeet alkoivat tietysti sen jälkeen, mutta sitä ennen siirryttiin pääasiassa työkyvyttömyyseläkkeelle. Mikä on huolestuttavaa, mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt olivat vuonna 2001 yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy, eli 32 prosenttia peräti siirtyi näistä syistä eläkkeelle. Silloin pitää miettiä, onko meillä työelämässä kaikki kunnossa, kun näin tapahtuu. Nyt uudet eläkelait, jotka ovat paraikaa käsittelyssä valiokunnissa, pyrkivät ohjaamaan siihen, että ihmiset olisivat pitempään työelämässä, ja siitä ikään kuin rivien välistä voi lukea, että se olisi ikään kuin ihmisen oma tahtotila, pysyykö hän pitkään työelämässä vai lähteekö sieltä ennen 63:a ikävuotta pois. Mutta nämä tilastot osoittavat hyvin sen, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät ihmiset ovat ihan oikeasti sairaita ihmisiä. Tänä päivänä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn on erittäin kovat kriteerit ja kaikki sellaiset ihmiset, jotka ovat sairaita, eivät sinne edes pääse. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksia oli 30 prosenttia ja verenkiertoelinten sairauksia kymmenes työkyvyttömyyseläkkeistä.

Työkyvyttömyyseläkkeiden sisäinen rakenne on muuttunut hyvin paljon, ja tätä täytyisi kyllä arvioida asiantuntijaryhmissä, mitä tälle tilanteelle voidaan tehdä. Työelämän kiire ja paineet ovat tietysti yksi sellainen syy, mikä aiheuttaa sekä pitkiä sairauslomia että myöskin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Nämä kaikki aiheuttavat, totta kai, kustannuksia, joita me voisimme yrittää pienentää niin, että meillä olisi riittävästi rahaa palveluihin ja kuntien valtionosuuksiin. Kuntien valtionosuudet onkin merkittävä asia ja ne ovat viime vuosina parantuneet ja niitä on lisätty, vaikka ei aina tuolla keskustalaisissa kunnissa ihan siltä kuulostakaan. Tuntuu, että kaikki on viety ja tuhkatkin pesästä, mutta sehän kuuluu tähän politiikkaan. Toivottavasti ihmiset näkevät myöskin sen poliittisen retoriikan, mikä tähän liittyy. Mielestäni koulutuksen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä kriteereistä, millä turvataan tulevaisuuden työvoiman saanti niin kunnissa kuin yksityiselläkin sektorilla.

Sitten muutama sana aluepolitiikasta. Aluepoliittiset toimet ovat olleet viime vuosina hyvin aktiivisia, ja Aluekeskusohjelmaan ja Osaamiskeskusohjelmaan lisätyt rahat ovat tervetulleita. Niillä voidaan nimenomaan lisätä alueiden omaa aktiivisuutta ja työllisyyttä ja toimeliaisuutta ja siinä mielessä lisätä verotuloja ja vähentää kustannuksia. Lapin sosiaaliturvamaksukokeilu on mielenkiintoinen kokeilu, josta saadaan tulokset myöhemmin, ja toivon, että siinä myöskin edistytään ja otetaan vaari niistä kokemuksista, joita siitä saadaan. Kainuun hallintokokeilu ei ala vielä ensi vuonna, mutta sitä valmistellaan hyvin pitkälle ensi vuoden aikana. Siitäkin on nähtävissä mielenkiintoisia alueellisia toimintamalleja, uusia innovaatioita hallintoon ja toimintojen järjestämiseen.

Lapsiperheiden ja eläkeläisten tilanteesta muutama sana.

Nyt tällä hallituskaudellahan eläkeläiset ovat olleet melkeinpä ainut ryhmä, jonka etuuksia on parannettu, palkansaajien veronkevennysten lisäksi. Eläkeläiset ovat saaneet muutamia sekä Ahon hallituksen että Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana tehtyjä leikkauksia takaisin, ja nyt tulevassa budjetissa tullaan vähentämään sitten se viimeinen ylimääräinen sairausvakuutusmaksun osuus. Niinpä rahaa ei ole kovinkaan paljon riittänyt lapsiperheiden etuuksien parantamiseen. Tässä budjetissa on parannusta nimenomaan minimiäitiyspäivärahan korottaminen, ja sitä korottamista pitää jatkaa myöskin ensi hallituskaudella. Se, mistä ei kovinkaan paljon ole täällä puhuttu, on se, että työttöminä olevilla lapsiperheillä ei äitiyspäiväraha pienene eli ne saavat saman kuin työttömyyspäiväraha on.

Muistutan tässä yhteydessä vielä lapsiperheiden köyhyydestä puheen ollen, mistä Stakesin tilastot kertoivat, niin lapsilisien korotus ei lisää kaikista köyhimpien perheiden käteenjäävää tuloa, sillä Ahon hallituksen aikaan lapsilisät sisällytettiin toimeentulotukinormiin. Siinä mielessä lapsilisien korotus ei auta kaikista köyhimpiä perheitä. Mutta on tietenkin aikamoinen paradoksi, jos puolustusmenot meillä on varaa laittaa ensi vuonna indeksiin, mutta lapsikorotuksille indeksiä ei olisi ikäänkuin varaa laittaa. Tällaista asiaa on kyllä vaikea selittää kenellekään. Toivon, että näin ei myöskään tapahdu, että puolustusmenot laitetaan. Jos ne laitetaan, silloin lapsilisiinkin kyllä pitää indeksi löytyä.

Asumiskulut on kaikilla perheillä suuret, niin yksinäisillä kuin lapsiperheilläkin. Täytyy kyllä ihmetellä, että samaan aikaan kun miljoonatuloilla voi saada asuntovelan korkovähennyksen, niin paljon pienemmillä keskituloilla ei saa asumistukea. Kyllä tässä olisi vielä paljon tehtävää.

Yhden alueellisen asian vielä haluan tähän loppuun sanoa: alueteattereiden harkinnanvaraiset rahat on syytä turvata myöskin ensi vuoden budjetissa ja turvata näin kulttuurin ja henkisen pääoman lisääminen eri puolilla Suomea.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarviokäsittely ajoittuu samoihin päiviin kuin Suomen kunnissa valtuustot tekevät ratkaisuja kuntien talousarvioista. Kansalaisen kannalta molemmat asiat liittyvät yhteen. Samassa veronpidätyksessä tai veronmaksussa verovelvollinen maksaa niin kunnalle, valtiolle kuin kirkkoon kuuluessaan seurakunnalle menevät verot ja sitten nämä muut maksut, mitä siinä samassa yhteydessä tapahtuu. Kansalainen ei voi erotella maksaessaan, että tuo raha menee valtiolle, tuo menee kunnalle, tuo menee kirkolle, vaan käytännössä tämä kaikki tapahtuu samassa veronpidätyksessä. Näinhän se tapahtuu myös meillä kansanedustajilla meidän edustajanpalkkioistamme. Tämän me tiedämme, eli kansalaisen kannalta on kysymys kokonaisuudesta.

Kokonaisuudesta on myös kysymys, kun kansalainen tarvitsee sitten näitä yhteiskunnan tuottamia palveluja ja toimia, olivatpa ne sitten koulun palveluita, peruskoulun tai muiden koulujen, tai sitten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tai mitä tahansa muuta, perusturvaa, palokunnan tai ambulanssin tarvetta jne. Kyse on hyvin kokonaisvaltaisista asioista. Täällä eduskunnassa me kuitenkin ensi sijassa käsittelemme asioita valtion kannalta, mutta meidän tulisi nähdä nämä asiat kansalaisen kannalta, josta on kyse.

Kunnat ovat velvoitetut täyttämään ne tehtävät, jotka lakisääteisesti valtio on niille velvoittanut, mutta samalla valtion on pidettävä huolta siitä, että kunnilla on riittävät voimavarat tehtäviensä täyttämiseen. Erityisesti sairaanhoidon ja terveydenhuollon osalla viimeisen kahden vuosikymmenen aikana — otan näin pitkän aikavälin, kaksi vuosikymmentä — on tapahtunut raju valtionosuuden pudotus, kun valtionosuudet ovat pudonneet yli puoleen siitä, mitä ne ovat olleet 80-luvun vielä loppupuolellakin. Pudotus on valtava, koska on kyse hyvin keskeisestä kuntatalouden sektorista, ja tämä on pakottanut kansalaiset maksamaan yhä kohoavia kunnallisveromaksuja veroprosenttien myötä. Samalla on jouduttu tinkimään, mitä palveluja voidaan lopettaa tai mitä voidaan supistaa.

Tämän seurauksena hoito- ja hoivatyötä tekevät henkilöt väsyvät ja uupuvat, ja olen huomannut muun muassa Keski-Suomen keskussairaalassa, että normaalia hoitotyötä joudutaan tekemään juoksuaskelin. No, joskus se tietysti sairaalassa on tarpeen tehtävästä johtuen, mutta jos se on kuta kuinkin normaalitilanne, en voi pitää sitä kovinkaan hyvänä varsinkaan ajatellen myös sitä vaativaa tehtävän tarkoitusta, mikä on nimenomaan hoitotyön tarkoitus.

Katson, että valtio on jättänyt tehtävien toteuttajat, kunnat ja näiden erityistoimialat, vaille riittäviä resursseja. Kuntataloudet yhä enemmän velkaantuvat entistä rajummin. Samoin veroprosentit ja maksut ovat nousseet. Yhä useammat kunnat tekevät negatiivista vuosikatetta. Samalla kunnat ovat paljolti realisoineet omaisuuttaan ja käyttäneet niitä toiminnallisiin menoihin. Eli tämä kokonaisuus pitäisi nähdä. Ymmärrän hyvin, että järkevä säästäväisyys, tapahtuipa se joko valtion tai kunnan taloudessa, on aina hyvä ja kannatettava, ja jos mistä voidaan tuhlailevaa menoa lopettaa, se on ilman muuta tarkoituksenmukaista. Mutta tilanne tällaisenaan on kuntatalouden kannalta ja sitä myöten yhteiskunnan kannalta pidemmälle mennessään kestämätön. Kuntaliitokset eivät ole ratkaisu. Ne voivat joissakin tapauksissa olla, mutta kahden köyhän eli negatiivista vuosikatetta tekevän kunnan liittyessä yhteen saattaa olla tuloksena vain suurempi köyhä, ja samalla kunnat joutuvat kunnan sisällä rakenteiden riisumiseen, menetetään kyläkouluja ja muuta kunnan rakennetta, joka pitäisi kuntaa asuttuna rajojaan myöten.

Valtio on velvollinen antamaan riittävät resurssit kunnille. Kuntien valtionosuudet ovat kuitenkin pitkälti saaneet vain vajaan indeksitarkistuksen. Näin tästäkin syystä valtionosuudet ovat jääneet jälkeen. En kiistä, etteikö tässä budjetissa tiettyä korjausta tapahdu, totta kai, mutta itse perusvirhe on se, että jälkeenjääneisyyttä on tapahtunut ja rajusti ja samalla valtionosuuksia on menneitten kymmenen vuoden aikana leikattu. Nyt pitäisi päästä korjaavaan tilanteeseen, ja silloin olisi saatava aikaan kuntien valtionosuuksiin täysi indeksikorotus.

Se on tietysti valtiontaloudessa kova vaatimus, mutta toisaalta kuntatalous joutuu kireälle, kohtuuttoman kireällekin, ja kun kuntia velvoitetaan talouden tasapainottamiseen, yhä useammassa kunnassa joudutaan toteamaan, että lain velvoittamassa määräajassa tämä on mahdottomuus. Ratkaisu pitäisi päästä tekemään hyvin nopeasti, että kunnat saavat ne voimavarat, mitä ne tarvitsevat ihmisten perustarpeitten täyttämiseen hoito- ja hoivatyössä, koulupalveluissa ja myös muissa tehtävissä. Melkein tuntuu, että kaikki kulttuurin, vapaa-ajan, liikunnan, urheilun rahathan kunnissa on melkein jo jouduttu tinkimään pois, ja kuitenkin niilläkin oma merkityksensä on kunnan imagon, asukkaitten kannalta, vieläpä sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta. Tämän vuoksi vakavasti kiinnitän huomiota siihen, että pitäisi päästä täyteen valtionosuuksien indeksikorotukseen.

Edelleen toivon, että valtiontaloudessa noudatettaisiin tervettä järkeä. Aikanaan tulen puuttumaan siihen järjettömyyteen, mikä on tapahtumassa muun muassa puolustushallinnon kiinteistöjärjestelyissä. Siellä erityistarkoituksiin rakennetut kiinteistöt tulisivat muun rakennuskannan mukaisen pääomavuokramallin pariin. Ja, kuten edellinen puhuja viittasi, tässä on se ongelma, että jouduttaisiin jatkuvasti korottamaan Puolustusvoimien budjettia sen takia, että olisi tuotettava uudelle kiinteistöpalvelujen tarjoajalle vuokravoittoja. Tämä on ratkaisu, johonka ei mielestäni ole varaa.

Samoin meidän tulee kiinnittää huomiota siihen, että kansalaisten turvallisuus niin terveydenhuollon kuin myöskin perusturvan osalta ja edelleen sen turvan osalta, mitä poliisi tarjoaa yhteiskunnassa ja Rajavartiosto, on kaikkialla ja koko maassa riittävä. Rikollisuuden estämiseksi on tehtävä kaikki voitava, samoin huumeitten maahantulon estämiseksi. Rikollisuus on helposti pesiytynyt hyvinkin vakavasti meidän maahamme, jotenka nopeat toimet kaiken rikollisuuden torjumiseksi ovat välttämättömät.

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiinnittää kunkin pääluokan kohdalla lähemmin huomiota talousarvion tarkoituksenmukaiseen toteutumiseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tätä talousarvioesitystä ja mietintöä pitää katsoa sillä silmällä, täyttyvätkö tässä terveen taloudenhoidon periaatteet vai eivät. Heti aluksi voisi todeta sillä tavalla, jos sanallisia arvosanoja käyttäisi, että tämä on jollakin tavalla tyydyttävä, koska tässä on semmoisia puutteita, niin kuin ed. Oinonen edellä totesi. Voisi yhtyä hänen joihinkin ajatuksiinsa, ei kaikkiin, ennen kaikkea puolustushallinnon osalta, jos nyt lähtisi siitä liikkeelle.

Minusta ei ole mitään järkeä siinä, jotta meillä yksityistetään nämä, mahdollisesti jopa jatkossa pannaan pörssiin kasarmit, kiinteistöt, jotka on puolustushallinnolla. Jossain vaiheessa vaikka Venäjän mafia voi ostaa ne sieltä pörssistä sitten hallintaansa tai kuka hyvänsä, mistä hyvänsä. Minusta itsenäisen maan kuitenkin, kun Suomi vielä sellaiseksi lukeutuu ja harjoittaa itsenäistä puolustusta, pitää kyllä tämmöiset laitokset pitää itsellään ja olla kiinteässä yhteydessä siihen tahoon, joka niitä käyttääkin. Minusta tässä ei saavuteta yhtään mitään.

Tässä yhteydessä voisi tietysti todeta monet muutkin yksityistämiseen liittyvät asiat. Lyhyellä aikavälillä se näyttää monesti siltä, että siinä voidaan saada jotain pysyvämpää ja säästöä aikaan, mutta kun mennään sitten useampia vuosia eteenpäin, niin huomataan, että me joudumme maksamaan yhä enemmän, koska siellä eivät kilpailun säännöt toimi, ei ole olemassa vastaavia. Jos vaikka puolustushallintoa katsotaan, niin semmoisia toimitiloja on aika hankala saada jostakin muualta, kilpailutetaan ja otetaan ne jostakin sitten postitalosta vaikka. Tämä on aika karrikoitu esimerkki, mutta tätä se periaatteessa tarkoittaa. Sitä varten yhteiskunta aikanaan nämä rakennukset on tehnyt ja niitä ylläpitänyt ja niin pitää jatkossakin ylläpitää. Ne maksavat määrätyn määrän euroja, niihin tarvitaan työpanos. Minulle ei vielä koskaan ole selvinnyt tässä yksityistämisvouhotuksessa se, jotta mistä tulee se säästö aikaan, jos kaikki hoidetaan, tesin mukaan palkat ja laatutaso on sama ja siivoustaso sama: mistä tulee jossakin tapauksessa säästö? Ainut on siitä, kun on kiertänyt maakuntaa, niin pk-yrittäjät valittavat, miten tiukalle heidät on vedetty taikka ovat itse itsensä vetäneet sillä tavalla, että ovat tehneet tarjouksen, jotta heille ei jää enää palkkaa.

Sitten itse talousarviosta. Niin kuin täällä on monesti todettu, jos tätä aikaa kuvaisi, meillä on pysyvä epävarmuuden tilanne. Nyt se on ennen kaikkea kärjistynyt vielä enemmän. Ovat nämä sodan uhkat päällä ja silloin se, tulevatko pommitukset Irakissa vai eivät, merkitsee aika paljon. Se tulee vaikuttamaan meidän talousarvioomme ja se tulee vaikuttamaan koko maailmantalouteen. Toivon mukaan nyt rauhan kyyhkyt osaisivat lentää oikeaan suuntaan, että sinne syntyisi kuitenkin semmoinen ratkaisu, että pommikoneita ei sinne ajautuisi. Sitten kun katsoo kokonaisuutena, täällä ed. Oinonen puhui siitä, jotta kunnat eivät ole saaneet tarpeeksi valtionosuuksia, hallitus ei ole riittävästi tehnyt näitä palautuksia ja on vähän kuntia kupattu. Kyllä se sillä tavalla tämä systeemi pitää kuitenkin katsoa kokonaisuutena, mihin on varaa. Minä en ainakaan vielä ole kenenkään kuullut sanovan, että jossakin olisi semmoinen säkki jemmassa, piilossa olevia rahasäkkejä, mistä voisi jakaa vapaasti rahaa, vaan päinvastoin valtiovarainvaliokuntakin kun on mietintönsä tehnyt, kovasti se on nujunnut sen eteen, jotta miten saisi mahdollisimman pieneksi velanoton. Siinä mielessä tämä talousarvio ei ole terveen taloudenhoidon periaatteiden mukainen, kun tässä velkaannutaan. Siinä mielessä itse näen tämän jollakin tavalla hyväksyttävänä, kun ottaa huomioon kuitenkin tämän matalasuhdanteen, ja siihen liittyen näen, että meidän pitää tehdä satsauksia, koska jos ei tehdä satsauksia, tulee syöksykierre. Minusta syöksykierre on pysäytettävä. Siitä on riittävästi esimerkkejä 90-luvun alussa, jolloin työttömyys laskettiin vallalleen eikä tehty elvyttäviä toimia. Silloin tapahtui, jotta konkursseja tuli ihan riittävästi ja työpaikkoja meni. Sen tyyppisen kierteen pysäyttämiseksi näen, jotta silloin pitää satsata, jos näillä satsauksilla siihen pystytään. Nämähän eivät ole sinällään isoja, mutta tupon syntyminen edesauttoi sitä, että meillä on kuitenkin toisiin maihin verrattuna se etu olemassa, että meillä hintojen ei pitäisi karata käsistä, mikä pitää meidän kilpailukykymme toisiin verrattuna vakaana. Sen takia näen kuitenkin, että meillä pohjapuut tai kallio, maa on jalkojen alla, jolloin uskalletaan tehdä tämmöisiäkin ratkaisuja, joita tässä on tehty.

Siitä keskustelusta, jota täällä on käyty, jotta tässä on siltarumpupolitiikkaa harrastettu, minusta siltarummut pitää ollakin. Ne ovat hyviä joissakin tilanteissa. Nimittäin jos rumpuja ei laiteta, kovin heikko on teillä kulkea — tämä on vähän kuvaannollista kieltä kanssa — ja ne ylimääräiset vedet pitää johtaa pois. Se on kovaa maata. Niin kuin totesin, tupo antaa sen edellytyksen, että meillä on kovaa maata jalkojen alla tai kova kallio jalkojen alla. Sen takia tämmöiset pienet jutut, jotka ovat elvyttäviä, ne pitää tehdä ilman mitään mukinoita. Se on kuitenkin pieni prosenttimäärä koko tästä budjetista. Sillä työllistetään ja sillä mahdollisesti estetään vielä sitä kierrettä, mistä puhuin aikaisemmin. Sillä estetään mahdollisesti muutaman urakoitsijan konkurssi, sillä jelpataan mahdollisesti jonkun ihmisen syrjäytyminen. Ja muistaakseni tupopaketin yhteydessä, mikä tämä työllistävä vaikutus laskettiin, se on 4 200 työpaikkaa ja se on aika merkittävä määrä ihmisiä, jos he vastapainona olisivat työttöminä sitten. Muistan hyvin täällä joidenkin laskelmat, miten paljon työttömyys maksaa jokaisen ihmisen kohdalta. Sen lisäksi vielä kerrannaisvaikutus syrjäytymisen osalta, mikä voi siinä tapahtua.

Sitten ihan semmoisia pikkujuttuja, mitkä tässä salissa tuntuvat pieniltä, jotkut asiat, alle 2 euron päivää kohti olevat korotukset, mutta joillekin ihmisille ne ovat tarpeen. Tässä budjetissa onnistuttiin saamaan semmoisia aikaan, muun muassa kuntouttavan työtoiminnan osalta ylläpitokorvaus nyt on kaikille sama, ja se on niille ihmisille kuitenkin aika iso, jotka työmarkkinatuella sattuvat olemaan kuntouttavassa työtoiminnassa. Ne ihmiset ovat pitkäaikaistyöttömiä ja syöneet varmasti jo säästönsä pois, jos niitä on koskaan ollutkaan. Tämä ylläpitokorvaus, 42 euroa kuukaudessa, vaikuttaa; se on pieni parannus, joka tehtiin. Se on verotonta osiota ja kohdistuu heikompiin ihmisiin. Sen näen hyvänä.

Uusia toimiahan tässä kuitenkin on aika hyvin joitakin tehty, muun muassa kohdennettu työmarkkinatuella olevien ihmisten uusi työllistämismalli. Kun kaksisataa päivää on työttömänä, ihminen voidaan työllistää yritykseen. Minusta se on hyvä asia. Siihenkin saatiin vielä järki aikaan, jotta se on ihan oikeata työtä eikä mitään tämmöistä puolityötä, joka kerryttäisi työssäoloehtoa puolesta ajasta.

Yhä edelleen odotan sitä, että meillä semmoinen herkkyys tässä eduskunnassa ja hallituksessa säilyisi sillä tavalla, jotta jos työttömyys käy pahenemaan, niin meillä pitää olla mahdollisuus lisäbudjeteilla puuttua siihen ja tuoda niitä toimia, jotta se ei karkaa käsistä. Joskus on sanottu, että mopo ei karkaa käsistä, vai miten, mutta kuitenkin tässä tapauksessa työttömyys.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä joitakin puheenvuoroja pitää käyttää ja muutama esityskin on olemassa siellä.

Yksi vielä, jonka ihan tähän lopuksi totean, on Nato-kysymys. Minusta tässä jollakin tavalla meitä viedään niin kuin pässiä narussa. Se lausuma, joka on kirjattu talousarvioon, jotta kaikki Puolustusvoimien hankinnat tehdään Natoon yhteensopiviksi, minusta semmoinen lausuma joutaa pois. Nimittäin sen verran meillä pitää Suomessa olla vielä ryhtiä ja itsenäisyyttä, että meillä pitää olla mahdollisuus hankkia meidän itsenäisen puolustuksemme näkökulmasta nämä, mitä tarvitaan, pyssyjä ja kaiken näköisiä torrakoita, ja sieltä, mistä ne saadaan edullisimmin. Ei sillä tavalla, että jos Nato on jostakin ostanut kalliita kalustoja, niin meidän pitää niihin alistua, vaan tässäkin pitää olla oikeat kilpailun pelisäännöt, jotta kun pyydetään tarjous, niin ostetaan edullisimpia. Ei sitä tarvitse meidän Natolta kysyä, vai olemmeko me niin alistettuja ja rähmällään joka suuntaan?

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustelua ensi vuoden talousarvioehdotuksesta on ollut mielenkiintoista seurata. Mielenkiintoisen sävyn siihen on tehnyt ennen kaikkea hallituspuolueiden sisäinen ja keskinäinen kädenvääntö. Näyttää siltä, että superlaajan hallituksen pinnanalainen kuplinta pyrkii lähestyvien vaalien vaikutuksesta ryöpsähtelemään julki ja kuri höltyy. Jotkut taitavat ajatella, että pitäähän äänestäjien mieliksi hieman politiikkaakin tehdä.

Käsitykseni on, että hallitus on budjetissa pyrkinyt tekemään korjauksia moniin kipeisiin ongelmiin. Muutamien asioiden kohdalla se on siinä onnistunutkin, mutta esimerkiksi minimiäitiyspäivärahan 1 euron lisäys on kyllä esimerkki sieltä toisesta päästä. Erikoiselta kuulosti ministeri Perhon toteamus, että kun korotus lasketaan kuukautta kohden, niin onhan se jo jotain. Pienituloiselle eurokin on rahaa, mutta ministerin toteamus ei kyllä muuta sitä tosiasiaa, että edelleen suhde pienimpään peruspäivärahaan jää entisen tasolle ja näin eriarvoisuus jatkuu.

Kuluneen vuoden aikana on useaan eri otteeseen keskusteltu lasten ja heidän perheidensä asioista tässä salissa. Jokainen meistä tietää sen tosiasian, että lapsiperheiden asioita ei ole hoidettu niin hyvin kuin olisi pitänyt. Tämän vahvistavat niin tutkimukset kuin hiljattain ilmestynyt Lapset elämänkoulussa -kansalaisvaltuuskunnan kannanottokin. Kaikkia asioita ei voi korvata ja korjata rahalla, mutta tietty määrä sitäkin tarvitaan. Puhumalla ei ruokaa saa. Siksi esimerkiksi lapsilisien korotus ja ruuan arvonlisäveron alennus olisi pitänyt toteuttaa jo ensi vuoden budjetissa. Ministereiden lupaukset ja vaalitilaisuuksissa esitetyt vaatimukset lapsilisien korottamisesta seuraavalla hallituskaudella eivät tunnu uskottavilta.

Lapsiperheet tarvitsevat erilaisia tukipalveluja, joista neuvola ja kouluterveydenhuolto sekä lapsiperheiden kotipalvelu ovat tärkeimpiä. Vaikka järjestämisvastuu palveluista on kunnilla, tulee eduskunnan omilla päätöksillään edesauttaa ja mahdollistaa palvelujen järjestäminen. Näin ei nyt ole, vaan monen kunnan kohdalla tilanne pahenee entisestään kuntien heikkenevän talouden myötä. Se puolestaan johtuu pääosin tässä talossa tehdyistä päätöksistä. Kouluterveydenhuollon ja neuvolatoiminnan kehittämistä ei saa enää viivyttää, vaan päinvastoin ministereiden tulee vauhdittaa työryhmiään.

Lapsiperheet tarvitsevat kotiapua, ja erityinen tarve tähän on monikkoperheiden kohdalla. Yksikin yliväsynyt perheenäiti on liikaa ja seurausvaikutukset kustannuksineen moninkertaiset, jos tarvitaan sekä äidille että lapsille muita yhteiskunnan hoitopaikkoja.

Päivähoitoon olisin toivonut enemmän vaihtoehtoja samoin kuin vanhempien mahdollisuutta hoitaa itse lapsensa. Perheet eivät ole tasa-arvoisia, koska he eivät saa itse valita lastensa hoitomuotoa vaan ovat usein pakotetut viemään 3—6-vuotiaat lapset kodin ulkopuolelle. Tässä meillä on vielä paljon työtä. Meidän naisten tulisikin yhteisrintamassa ajaa näitä asioita, koska useimmiten lastenhoitoon liittyvät järjestelyt perheissä vaikuttavat naisten valintoihin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen edellyttää vielä lisää vaihtoehtoja, joita tulee kehittää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Sijaisvanhemmat ja omaishoitajat ovat ammattiryhmiä, joiden asemaa tällä budjetilla ei paljon auteta. Molemmat ammattiryhmät tekevät vaativaa työtä lasten, vammaisten ja vanhusten kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos molemmat ammattiryhmät menisivät lakkoon tai ilmoittaisivat, että parin viikon päästä he eivät enää jatka? Sijaisvanhemmista on jo nyt puute kautta maan, ja heidän määränsä vähenee koko ajan. Molemmat ammattiryhmät tekevät kansantaloudellisestikin hyvin merkittävää työtä mutta kokevat, etteivät saa yhteiskunnalta ansaitsemaansa tukea ja arvostusta.

Työttömyys ei ole korjaantunut sille tavoitetasolle, minkä hallitus itselleen on asettanut. Tämän joutui jo pääministerikin myöntämään. Vaikka asian eteen on yritetty tehdä paljon, ei se ole tuottanut toivottua tulosta. Tässä tilanteessa pitäisi ottaa käyttöön uusia, rohkeitakin kokeiluja. Miksi hallitus ei ota vakavasti kristillisdemokraattien ehdotusta, jonka mukaan meillä ei saisi olla yhtään perhettä, jossa molemmat tulonhankkijat tai yksinhuoltaja-tulonhankkija ovat työttöminä? Tämän seurauksena tulisi säästöjä etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa. Olen ymmärtänyt, että käytännössä tämä asia ei ole ollenkaan mahdoton toteuttaa. Työtä on vaikka kuinka, mutta miksi sen tekeminen tai teettäminen on monesti niin hankalaa ja tuottaa vaikeita kysymyksiä?

Maatalous on hyvin tärkeä työllistäjä. Työllistämisen lisäksi se tuottaa puhdasta kotimaista lähiruokaa. Eduskunnan tulee omilla päätöksillään mahdollistaa maatalousyrittämisen mielekkyys. Ensi vuoden budjetti ei ole mielestäni kiinnittänyt tähän riittävästi huomiota, ja olen sen vuoksi hyvin pettynyt.

Arvoisa puhemies! Yksi budjetin keskustelluimmista kysymyksistä on ollut tiepaketti. Maamme tiestö tarvitsee todellakin tukipakettia, mutta tässä muodossa tehtynä se tuntuu kyllä aika erikoiselta. Mitkä ovat nyt teidän tukipakettinne vaikutukset suunnitelmissa oleviin ja kiireellisiin tienkorjauksiin? Tulevatko ne siirtymään tulevaisuuteen, koska eihän jo aloitettua voi keskeyttää? Erityisen huolissani olen muun muassa Oulun seudun todella kiireellisistä tienparannustarpeista. Perustiestö rappeutuu koko ajan, ja se muodostuu ennen pitkää todelliseksi ongelmaksi.

Valtion velkaantumisen hillitseminen ja entisen velan takaisin maksaminen ovat olleet valtiovarainministerin ja hallituksen ohjelmassa, ja sen hoitamisessa hallitus on onnistunutkin hyvin. Siksi tuntuukin nyt hieman ristiriitaiselta, kun menoja katetaan lisälainalla. Se ei ole järkevää etenkään, kun hallituksella olisi mahdollisuus ottaa käyttöön uusia rahoitusmuotoja. Pörssikaupan leimavero, keinotteluvoittojen tiukempi verotus ja K18-saastevero olisivat tuoneet aivan eri ulottuvuuden tulopuolelle ja koko budjetin rahoitukselle. Tulen myöhemmin pääluokkien käsittelyn yhteydessä kiinnittämään muutamiin lisäehdotuksiini huomiota.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva talousarvio vuodelle 2003 on mielestäni positiiviseksi viritetty erityisesti täällä eduskuntakäsittelyn aikana. Budjettiin sisältyy useita hyviäkin ratkaisuja, joilla parannetaan kansalaisten elinmahdollisuuksia. Yhtenä positiivisena virityksenä pidän eduskunnan ja erityisesti ed. Rajamäen ajamia, kuten valtiovarainministeri eilen täällä sanoi, lisäyksiä tiehankkeisiin. Mutta kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Minua ärsyttää erityisesti tämä tyyli, millä erityisesti valtiovarainministeriö ja liikenneministeriö syöttävät meille näitä merkittäviä muutoksia. Meille kerrotaan, että asiaa on valmisteltu jo pitkään eikä mitään muuta mahdollista tietä ole kuin se, mitä he esittävät. Etenemistä ei voida pysäyttää eikä peruuttamista asiaan ole mahdollista tehdä.

Postin ja Tielaitoksen muutokset on meille tuotu valmiiksi pureskeltuina näin budjetin yhteydessä. Tielaitoksen uudistus on mennyt penkin alle ainakin tienkäyttäjien mielestä. Useilla alueilla tien kunto vaihtelee hoitajasta riippuen aivan liian paljon. Osa Tielaitoksen väestä tekee tienhoitoa tiimissä kovan paineen alla yötä päivää, jos sattuu vähänkin myräkkää, ja muutama sata miestä eri puolilla maata makaa kotona lakkautuspalkalla. He eivät saa tulla auttamaan näitä toisia tienhoitajia. Todella järkevää toimintaa!

Tässä budjetissa suurin tällainen asia on mielestäni Puolustuslaitoksen kiinteistöjen siirtäminen Senaatti-kiinteistöille. Tässä asiassa voi onnitella valtiovarainministeriön virkamiehiä ja Senaatti-kiinteistöjen johtoa. Joku tai jotkut heistä ovat keksineet tässä ikiliikkujan. Meille luvataan lisää korjauksia, parempaa kiinteistöjen hallintaa ja jos jonkinlaista hyvää. Samalla valtion kulut pysyvät ennallaan, saattavat jopa pienentyä. Vaikka viikon päästä onkin jouluaatto, en kuitenkaan usko siihen meillekin toivottavasti tulevan miehen partaan ja hänen ajatuksiinsa. Miten on mahdollista, että kun tilanteeseen ja toimintaan tulee yksi välistävetäjä, joka varmasti palkkansa ja osuutensa ottaa, siitä jää vielä enemmän jaettavaa? Se ei minun jakolaskuuni mene, mutta ilmeisesti on tullut koulua käytyä liian vähän ja laskentotunnilla oltua vain pulkkamäessä.

Olemme saaneet kuulla Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisilta pelkkiä kielteisiä palautteita. Yliopistot ja poliisi valittavat jatkuvasti vuokramenojen nousua pilviin, ja ne haittaavat jo niitten toimintaakin. Tämä sama asia tulee varmasti pian esiin myös puolustushallinnon kohdalla, kunhan Senaatti on myynyt ilmaiseksi saamansa tarpeettomat ja arvokkaat kiinteistöt. Taitaa tännekin olla kytketty joku optiosopimus johtajille hyvästä tuloksesta. Sen saamme tässä piakkoin nähdä. Vuosi pari kun odotetaan, niin herrat komeilevat optioiden kärjessä.

Tässä huumassa eivät varmasti paljon paina rakennuslaitoksen työpaikat, onhan kokoomuksen linja ollut johdonmukainen: kaikista valtion työpaikoista on päästävä eroon joko yhtiöittämällä tai liikelaitostamalla. Näitä esimerkkejä löytyy liikenneministeriön puolelta vaikka kuinka paljon. Taivaita syleilevä ministeriö yhdessä ministeri Sasin kanssa hoitaa tehokkaasti kaiken yksityistämisen. (Eduskunnasta: Sonera!) — Myöskin Soneran. — Vieläkin toivoisin, että ministeri kilpailuttaisi koko ministeriön hoidon. Varmasti siitäkin saataisiin säästöjä ja tehoa siihen toimintaan. Huonommaksi se ei ainakaan voi mennä.

Kaikenlaisista koplauksista täällä on keskusteltu ja syytetty edustajia. Ilmoitan täten, että minua eivät tällaiset väitetyt koplaukset heilauta. Olen johdonmukaisesti vastustanut Vuosaaren satamaradan rakentamista ja aion tehdä sen nytkin — typerä ja tarpeeton hanke, jota markkinoidaan aivan väärillä ja utopistisilla perusteilla. Se ei minulta hyväksymistä saa, vaikka tuotaisiin pöydälle minkälaisia tarjouksia. Olen myöskin sen verran iso mies, etteivät minua kaikki pienet tuulet heilauttele. Tehkööt helsinkiläiset satamilleen, mitä lystäävät, mutta valtion rahoja sinne ei pidä laitettaman.

Työllisyydestä ja työttömyyden hoidosta tässä salissa vallitsee monenlaisia mielikuvia. Työasiainvaliokunnassa asiantuntijat eri puolilta maata esittivät näkemyksiään työllisyyden hoidosta, jossa päällimmäiseksi nousi puute erityisesti valtion työllistämisen suuntaan. Se on pudonnut viidessä vuodessa 11 000 työvuodesta 1 800:aan. Valiokunta ottikin voimakkaasti kantaa tämän määrän nostamiseksi. Työministeriö tyrmäsi tämän ajatuksen täydellisesti. Myöskään valtiovarojen mietinnössä ei tähän ole kiinnitetty huomiota, vaan vanha meininki jatkuu. Ihmettelen, miksei pitkäaikaistyöttömiä saa työllistää mielekkäisiin töihin esimerkiksi Metsähallituksen, Metsäntutkimuslaitoksen tai vaikkapa varikkojen töihin, joissa pienemmälläkin ammattitaidolla pärjää, jos meillä kerran on varaa ja rahoja työllistämiseen ja tekijöitäkin näihin olisi.

Positiivista mietinnössä on puuttuminen työllisyysmäärärahojen käyttämiseen. Enää ei saa palauttaa jo myönnettyjä määrärahoja, vaan niitä on voitava joustavasti siirtää paikasta toiseen. Meillä on pula työpaikoista. Se on tämän hetken keskeisin puute, ei suinkaan tukien määrästä tai palkkojen tasosta. Työpaikat ovat ne, joita puuttuu. Useilla alueilla ei ole tarjolla muita kuin valtion tai kuntien työpaikkoja, jolloin niitä mielestäni pitää käyttää hyväksi.

Aikuiskoulutuksen tasoa on nostettu esitetystä, mutta ei varmasti riittävästi. Mikäli haluamme pitää tämän työvoimareservin edes jonkinlaisessa kunnossa, on meidän panostettava enemmän ja riittävästi aikuiskoulutukseen.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin hyväksyttyä jäsenikseen suuren joukon mielestäni lähes maailmanlopun valtioita joudumme melko pian melkoisten ongelmien eteen. Meille tulee maksettavaa entistä enemmän ja monenlaisia uusia asioita eteen. Viron sijainti kiihottaa varmasti monia yrityksiämme siirtymään sinne nollaverotuksen pariin, joudumme laskemaan omia verojamme muun muassa auton, alkoholin ja tupakan kohdalla. Kun tähän yhtälöön vielä lisätään paineet tuloveron ja työnantajamaksujen alentamisesta, ensi vuoden ongelmat alkavatkin saada lopulliset mittasuhteet kesän jälkeen, jolloin seuraavaa budjettia todellisuudessa kasataan. Halpatyövoimaa ja harmaata työvoimaa on jo nyt kulkeutunut Virosta asti tänne, tulevaisuudessa vielä enemmän.

Tupossa onkin sovittu työryhmästä, joka sopii ulkomaalaisten työehtojen valvonnan järjestämisestä. Työsuojeluresursseja pitääkin lisätä tähän asiaan. Työsuojeluresurssityöryhmä esitti mietinnössään 450 000 euron lisäystä vuosittain. Valiokunta on tähän esittänyt noin 200 000 euron lisäämistä. Siihen jää gäppiä vielä 250 000 euroa. Olen itse esittänyt noin 800 000 euron lisäämistä työsuojeluvalvontaan, koska puutteita sillä saralla löytyy tälläkin hetkellä.

Toivoisin osaltani myös selkeitä päätöksiä kunta—valtio-suhteeseen, josta on vuosia puhuttu mutta mitään ei ole saatu aikaan. Syyttely täällä kuntien kesken ei varmasti tuo mitään lisäarvoa tähän asiaan. Ongelmia on sekä isoilla että pienillä kunnilla tilanteesta ja vuodesta riippuen. Ennustettavuuden paraneminen olisi varmasti kaikille tervetullut asia, mutta sen hoitaminen lienee mahdotonta niin kauan kuin verotus ja tilitykset vaihtelevat nykyisessä määrin, ja se taas johtuu yleisestä tilanteesta maailmassa, jossa maailmantalous heilahtelee myöskin kohtalaisen paljon vuodesta toiseen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioon on eduskunta pystynyt mielestäni kohtuullisen hyvin vaikuttamaan. Tämä on hyvä asia, koska eduskunnalla on lopullinen budjettivalta. Erityisesti hallituspuolueiden toimesta on hallitusta jouduttu ojentamaan monta kertaa. Tämä ei ole tietenkään miellyttänyt erityisesti valtiovarainministeriä ja ministeriön korkeita virkamiehiä. Sen on selvästi voinut aistia. Oppositio sen sijaan on budjettiasioissa ollut varsin ponneton, aivan niin kuin se on ollut koko tämän hallituskauden ajan muutenkin. Mielestäni laajapohjaiselle hallitukselle on ollut vain hyväksi, että sen sisältä on osoitettu selvästi, kenelle budjettivalta kuuluu. Tämä on ollut hyvä asia demokratian kannalta.

Muutama yksityiskohta talousarviosta:

Lapsiperheet ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle. Tämä on epäkohta, joka olisi voitu korjata siten, että veronkevennyksiä ei olisi annettu suurituloisille. Syntyvyys on maassamme laskenut. On selvää, että lapsiperheitä on kohdeltava nykyistä paremmin tulevaisuudessa, jos haluamme, että meillä on veronmaksajia jatkossakin. Lapsiperheiden asemaa pitää myös parantaa sellaisella lainsäädännöllä, joka mahdollistaa nykyistä paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Lapsilisien sitominen indeksiin on ehdottomasti paljon tärkeämpi asia kuin esimerkiksi puolustusmenojen indeksisidonnaisuus, jota yritetään nyt kovasti tehdä.

Eläkeasioista voisi todeta, että vaatimuksia kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen palauttamisesta kaikille niille, joilta se on leikattu, ei saa lopettaa. Opposition taholta asia ei ole tullut enää kovin voimakkaasti esille. Nyt olisi aika kuitenkin puhua tästä asiasta, jotta viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa asia korjataan. (Ed. Korkeaoja: Te olette istuneet kahdeksan vuotta hallituksessa!) — Keskustan niin sanottu varjobudjetti ei tietääkseni sisällä myöskään pohjaosan palauttamista. En tiedä, onko keskusta luopumassa tästä vaatimuksesta. Tämä olisi hyvä tietää. (Ed. Leppänen: Voihan sitä kysyä!)

Sivistysvaliokunnassa hallituspuolueet saivat merkittäviä parannuksia aikaan. Kulttuuri- ja nuorisomäärärahojen leikkaus estettiin. Samoin aikuiskoulutuskeskuksille palautettiin toiminta-avustus, jota hallitus yritti ottaa pois. Tyytyväinen olen myös siihen, että ammatillisen koulutuksen sektori on saanut lisärahaa budjetissa. Tämä on täällä sivistyspuolen budjetissa parhaiten huomioitu alue. Uutena hyvänä asiana budjetissa on niiden aikuisten, joilla ei ole ammatillista perustutkintoa, koulutusmahdollisuuksien parantaminen niin sanotulla Nosto-ohjelmalla. Tämä on uusi, hyvä avaus ja kohdentuu juuri niihin ihmisiin, joille koulutus antaa tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet päästä työelämään.

Tierahoista on myös paljon puhuttu. On hyvä, että tierahoja on lisätty. Alueellinen kohdentuminen sen sijaan ei ole mielestäni onnistunut. Pohjois-Suomen haja-asutusalueiden tieverkko jää aivan liian vähäiselle huomiolle. Jos haluamme pitää maan kokonaisuudessaan asuttuna, se edellyttää kyllä hyvää tieverkostoa myös pienemmillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueilla.

Raahen seutukunnassa on esimerkiksi Kasitien peruskorjaus saanut odottaa jo varsin pitkään. Kaikkien tiedossa ovat tällä hetkellä ne ongelmat, mitkä Rautaruukilla on, elikkä Raahessa tämä perusteollisuuden teräsyhtiö uhkaa irtisanoa väkeä useita satoja. Nyt jos koskaan tämä seutukunta tarvitsee myös valtion tukea. Mielestäni valtion tukea pitää saada pikaisesti muun muassa Kasitien korjaukseen. Raahessa Kasitien korjaus parantaa liikenneyhteyksiä myös Rautaruukille. Korkeat valtiovallan edustajat ovat puhuneet myönteisesti niin sanotusta Raahe-paketista aina pääministeriä myöten Raahessa. Nyt on aika lunastaa puheet ja Kasitien peruskorjaukseen on saatava rahaa siten, että Raahen kohdalla tulevat peruskorjaukset ja liikennejärjestelyt voidaan toteuttaa lupausten mukaisesti.

Toinen asia, joka on meillä myös erityisen tärkeä, on Raahen sataman syväväylän ruoppaus. Tämän väylän ruoppaus on sovittu alkamaan vuonna 2004. Nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä puuttuu Raahen sataman kunnostusajankohta. Tämä on puute, kun huomioidaan Rautaruukin ja Raahen seutukunnan vaikea tilanne. Syväväylällä on myös suuri merkitys Rautaruukin toimintaedellytyksille. Tällä väylällä voidaan parantaa huomattavasti terästehtaan kilpailukykyä, ja sen takia sen toteutus on ehdottomasti aloitettava vuonna 2004.

Se, miksi otin tämän asian niin voimakkaasti esille, johtuu siitä, että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään nostanut Loviisan väylän syventämisen vuodesta 2006 toteutettavaksi jo vuonna 2003. En ole Loviisan väylän syventämistä vastaan, mutta sillä ei saa olla vaikutuksia esimerkiksi Raahen väylän toteutumiselle vuonna 2004. Sen takia tulen esittämään momentin tekstiin muutoksen, jossa Raahen väylän syventäminen esitetään tehtäväksi suunnitelmien mukaisesti vuonna 2004. Eli eduskunta ilmaisee tässä selkeän aikataulun tälle toteutukselle.

Elikkä nämä molemmat kohteet, tämä Kasitie-hanke ja myöskin Raahen sataman ruoppaus, ovat sellaisia asioita, jotka sopivat erityisen hyvin tähän paljon puhuttuun Raahe-pakettiin. Mutta Raahe-paketilla pitää olla konkreettiset tavoitteet. Pelkät puheet ja tyhjät lupaukset eivät auta.

Arvoisa puhemies! Täällä on ihan oikeutetusti tuotu esille, että esitetyt menojen lisäykset on voitava myös kattaa tuloilla. Vasemmistoliiton ryhmän taholta on monta kertaa todettu, että verohelpotuksia, jotka ovat kohdentuneet pääasiassa suurituloisille, olisi voitu antaa viime vuosina huomattavasti vähemmän. Nythän verohelpotuksia on annettu reilusti yli sen, mitä hallitusohjelmassa sovittiin. (Ed. Korkeaoja: Teillä on veroministeri!) Jos verohelpotuksia olisi annettu vähemmän, meillä olisi ollut varaa kohentaa pienituloisten asemaa huomattavasti enemmän kuin mitä nyt on tehty.

Asehankinnoista olisi myös mielestäni varaa tinkiä. Viime kesänä eduskunnassa äänestettiin vanhojen panssarivaunujen hankinnoista Saksasta. Äänestin silloin hankintoja vastaan yhdessä 19 muun edustajan kanssa ja muun muassa keskustapuolueen edustajat olivat näiden asehankintojen kannalla. Hankinnoista pidättäytyminen olisi tuonut 100 miljoonan euron eli noin 600 miljoonan markan pelivaran budjettiin. Tässä vain pari esimerkkiä, miten esitetyt menot voidaan kattaa.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö vuoden 2003 talousarviosta hallituksen täydennysesityksineen on suurelta osin hyväksyttävissä. Siihen liittyen pitää kuitenkin huomioida tämä kansainvälinen tilanne, mikä talouden osalta on, siis kansainvälisen talouden osalta näkymien suhteen ensi vuonna ja vähän pidemmällekin eteenpäin katsoen. Hiukan hämmästyttää se, että keskustapuolueen puhujat puheissaan eivät ole suuremmin kiinnittäneet huomiota siihen, mikä on ympäristön tila ja minkälaiset mahdollisuudet on toteuttaa niitä toiveita, mitä keskustapuolueen edustajat ovat täällä esille tuoneet.

Se taloudellinen liikkumavara, mikä syntyy kasvusta, on ollut aikaisempina kolmena budjettivuotena, kun olen mukana ollut tekemässä budjettia ja vaikuttamassa osaltaan siihen sisältöön. Liikkumavaraa on ollut, mutta liikkumavaraahan on pääsääntöisesti käytetty verojen alentamiseen, ja se osaltaan on vaikuttanut niihin toiveisiin, mitä keskusta on esittänyt; ei ole ollut mahdollisuuksia sitten toteuttaa niitä toiveita, mitä on esiin tullut. Keskustahan oli itse myös mukana verojen alentamisen kannatuksessa kaikilta osin, että millään tapaa ei ole kritisoitu sitä, pitääkö veroja alentaa.

Liikkumatila syntyy siitä taloudellisesta kasvusta, mikä on mahdollista. Taloudellinen kasvuhan tietysti tällä hetkellä ei ole sitä, mitä se on viime kolmena vuotena ollut lukumääräisesti, sillä nythän se on aika pientä ja se osaltaan vaikeuttaa liikkumavaraa monien toimintojen järjestämisessä.

Verojen alentamisen työllisyysvaikutuksista ei ole missään vaiheessa tullut selkeästi esimerkkejä, siitä mitä verojen alentaminen todella vaikuttaa työllisyyteen ja työllisyyden hoitamiseen. On vain puhuttu siitä, että se on dynaamista toimintaa, ja niin kuin tänään on kuultu, sillä elvytetään osaltaan sitten eri toimintoja, mutta siinä olen kyllä eri mieltä vahvasti.

Täällä on hyvin usein tullut esiin se, että pitää alentaa bensaveroa, pitää alentaa autoveroa, alkoholivero alentuu, ja edelleenkin tuloveroja on vaadittu alennettavaksi, työnantajan sosiaalimaksuja pitää alentaa. Kysyn vain, mistä sitten saadaan taas se mahdollisuus toteuttaa niitä velvoitteita ja ihmisten haluamia palveluita, jos lähdetään tälle tielle, että kaikkea vähennetään, alennetaan ja poistetaan.

Työllisyystilanne tällä hetkellä ja ensi vuoden osalta ei näytä, johtuen tästä kansainvälisestä suhdannetilanteesta, varsin hyvältä, vaikka jotkut ovatkin olleet optimistisia siinä, että nyt on niin kuin valopilkkua, että kehitys muuttaa suuntaansa, ja tämän päivän työllisyysluvut kyllä ovat antaneet myönteistä kuvaa. Oman vaalipiirini alueella Pirkanmaalla tilanne on aivan toinen, sillä hyvin useat yritykset ovat ilmoittaneet lomautuksista ja irtisanomisista ja ennakkotiedot viittaavat siihen suuntaan, että edelleenkin jatkuu pitkään tällainen vajaatyöllisyystilanne. Se ei ole ollenkaan hyvä asia verokertymää ajatellen ja muutoinkin sitten työllisyyden hoidon kannalta.

Mitä keinoja sitten tähän työllisyyden hoitoon on käytetty kuluneiden vuosien aikana, niitä on kovastikin kritisoitu, ja olen samaa mieltä siinä, että kaikki toimenpiteet eivät välttämättä ole kohdentuneet niin, että ne ovat vaikuttaneet työttömyyden poistamiseen; ovat tämmöisiä vippaskonsteja tai eivät nyt vippaskonsteja ole, mutta kuitenkin semmoisia keinoja, niin kuin on ollut tämä työnetsijäkokeilu. Rahaa on palanut paljon, mutta mitään tuloksia ei oikeastaan ole ollut.

Oudolta tuntuu se, että esimerkiksi meillä eilen valiokunnassa oli kuultavana työvoimahallinnon edustaja — en muista mistäpäin oli, jostakin suuresta kaupungista — ja hän totesi, että tämä kuntouttava työtoiminta on täysin susi. Tuntuu oudolta, että työvoimahallinnon edustaja tämmöisiä kommentteja tuo esiin, että on täysin susi, kun samaan aikaan pääministeri Lipponen eilen kertoi, että tässä on selviä tuloksia ja eteenpäinmenoa kuntouttavan työtoiminnan osalta.

Miten sitten työllisyyttä hoidetaan jatkossa? Täytyy nyt myöntää se, että eihän valtiovallan toimin tätä työttömyyttä koskaan saada poistettua kokonaisuudessaan. Se on mahdoton tehtävä, sillä kyllähän se edellyttää yritysten toimintaa osaltaan ja sitä, että kysyntää sitten maailmalla on niille tuotteille, mitä Suomessa tehdään, ja ennen kaikkea vientiteollisuuden kohdalta. Muutoinhan tässä ei sitten tapahdu mitään myönteistä eteenpäinmenoa.

Täällä on ollut esillä hyvin paljon yrittäjyys ja yrittämisen mahdottomuus Suomessa ja se, että yrittäjiä on vähentynyt, satatuhattako oli nämä lukumäärät tässä viime vuosina, ja jatkoa ajatellen ei ole mahdollisuutta yritystoimintaa käynnistää uudelleen johtuen siitä, että valtiovalta ei tule vastaan yrittäjiä. Tässä olen täysin eri mieltä, sillä kyllähän suomalaisen yritysmaailman omavaraisuusaste on huomattavasti kasvanut ja on Euroopan tasolla ja maailman tasollakin ihan huippuluokkaa. Se osoittaa sitä, että eihän tämä nyt ihan toivotonta tämä yrittäminen ole. Mutta valtiovallan toimin pelkästään tämä yrittäjyys ei lisäänny. Kyllähän se edellyttää sitä, että on taas sitten tuotteita, mitä voidaan kaupata ei pelkästään kotimaahan vaan muuallekin.

Se huoli, mikä minulla on tähän yrittäjyyteen liittyen, on tämä EU:n laajentuminen vuonna 2004, sillä silloin tulevat nämä halvan kustannustason ja pienten palkkakustannusten maat mukaan Euroopan unioniin. Se vaikuttaa osaltaan siihen, että entistä vaikeampaa on suomalaisten yrittäjien toimia jatkossa, sillä varsinkin teollisuuden puolella esimerkiksi Puola ja Baltian maat tulevat olemaan vakava kilpailija kyllä sitten suomalaiselle yritystoiminnalle teollisuuden alueella. Siihen pitäisi kiinnittää huomiota, millä pystytään vastaamaan siihen tilanteeseen, mikä 2004 syntyy. Ed. Rönni jonkin verran otti kantaa siihen, ja joitakin puheenvuoroja täällä on ollut. Esimerkiksi Viron kohdalla, mikä vaikutus pääomaveroilla on yrittäjyyteen. Se on se suurin huoli, mikä minulla on, millä tapaa pystytään vastaamaan tähän EU:n laajentumiseen. (Ed. Takkula: Oletteko nostamassa pääomaveroja?) — En ole vielä sanonut siihen mitään kantaa, mutta ehkäpä tässä vielä otan kantaa siihenkin.

Kuntataloudessa, kuten on valiokunnan mietinnössä liittyen tähän ensi vuoden budjettiin tuotu esiin niin kuin monissa puheenvuoroissakin, tulee olemaan hyvinkin vaikeata niin 2003 kuin 2004. Varsinkin suurten kaupunkien osalta täällä on koviakin äänenpainoja siitä ollut, kun suuret kaupungit osaltaan auttoivat koko kuntataloutta tämän vuoden talousarvion suhteen, mutta nyt jatkossa ovat itsekin suurissa ongelmissa. Tämä on asia, jota ei nyt välttämättä saada ensi vuonna kuntoon, mutta jatkoa ajatellen on tarpeen, että kunta—valtio-suhde toimisi entistä paremmin ja pystytään hoitamaan ne velvoitteet kuntatasolla, mitkä edellytetään lain kautta hoidettaviksi.

Huono asia on se, että tässä ensi vuoden budjetissa indeksitarkistus on 50-prosenttisesti eikä täysimääräisesti. Siinä olen eri mieltä budjetin suhteen, pitäisi kyllä olla täysimääräinen. Sitä on perätty, että harkinnanvaraisen tuen pitää olla suurempi. Muistan tässä 2—3 vuotta taaksepäin, kun lähes kaikki olimme sitä mieltä, että pitäisi päästä eroon tästä harkinnanvaraisesta tuesta ja muilla toimin pystyä hoitamaan kuntataloutta, sillä tämä on epäterve muoto, että jatkuvasti tämmöistä harkinnanvaraista tukea pyöritetään vuodesta toiseen samoille kunnille; ei se oikein toimi. Yhteisöveron jakoperusteet liittyvät tähän koko kuntatalouspakettiin ja siinä on myös erilaisia näkemyksiä, pitääkö tämän jaon olla vanhalla tavalla vai nykytavalla. Vaikea asia kokonaisuudessaan.

Tähän pääomaveron määrään: Olen kyllä sitä mieltä, että tämä 29 prosenttia, mikä tällä hetkellä on, ei ole yhtään liikaa. Kyllä se on pystytty yritysten taholta hoitamaan ja alentamiseen en lähtisi. Pitää muiden keinojen olla kyllä sitten suhteessa tähän EU:n laajentumiseen, millä tavalla yrittäjät pärjäävät jatkossa. Pääomavero ei ole se keino kyllä ainoastaan, millä pitää hoitaa tätä tilannetta.

Edelleenkin ruoan arvonlisäveron alennus puuttuu täältä, ja nyt tästä vielä kerran sanon sen, että olisi pitänyt hoitaa tämä ruoan arvonlisäveron alentaminen, koska se hyödyttäisi kaikkein parhaiten juuri niitä ihmisiä, jotka ovat sen tarpeessa.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan kommentoimalla ed. Turtiaisen puheenvuoroa siltä osin kuin totesitte, että keskusta on ollut hyväksymässä nämä tuloverotukseen, näin ymmärsin teidän tarkoittaneen, Lipposen hallituksen aikana toteutetut alennukset. Tämä ei pidä paikkaansa. Meillä on joka vuosi ollut verotukseen liittyen omat esitykset, joissa tuloveron alennus on kohdistettu pieni- ja keskituloisille toisin kuin hallituksen esityksissä, jotka hallituspuolueet vasemmistoliitto mukaan lukien, ovat täällä siunanneet, mikä on hyödyttänyt kaikkein eniten suurituloisia.

Asia on vain tällä tavalla, ja tässä parlamentaarisessa järjestelmässä kahdeksan vuotta Lipposen hallituksen hallituspuolueena toiminut vasemmistoliitto kantaa poliittisen vastuun ei vain jostain osasta Lipposen hallituksen päätöksiä vaan kaikista päätöksistä. Te olette istuneet hallituksessa, te kannatte vastuun, poliittisen vastuun siitä linjasta, mitä Lipposen hallitus on noudattanut. Ette te siitä karkuun pääse. Saman sanon ed. Valppaalle myöskin, te olette istunut hallituksessa, tukenut hallitusta, olette edelleenkin vasemmistoliiton ryhmän jäsen. Teidän puheenjohtajanne on valtiovarainministeri Suomen hallituksessa. Ette te pääse karkuun niitä tekemisiä, mitä hallitus on tehnyt. Kyllä teidän pitää kantaa se vastuu, mikä hallituspuolueen edustajalle kuuluu.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana edelleen verotuksesta. Tässäkin kyllä puutun samoihin asioihin, joihin täällä eräät muut puhujat ovat jo kiinnittäneet huomiota ja myös ed. Turtiainen, kun hän puhui EU:n laajenemisesta. Todella tilanne on EU:n laajenemisen suhteen sellainen, että suurimmat vaikutukset eivät tule todennäköisesti työvoiman liikkuvuuden kautta, vaikka sellaisiakin epäilyjä on ollut, että Viron liittyminen unioniin tulisi merkitsemään suomalaisilla työmarkkinoilla virolaisten työntekijöiden toimimista täällä lyhytaikaisesti esimerkiksi rakennusteollisuudessa. Ehkä tämänkin suuntaisia paineita tulee olemaan, ehkä tulee olemaan joitakin ongelmia maatalouspolitiikan sektorilla elintarvikkeiden tuonnin lisääntymisen osalta, mutta luulen niin, että ehkä sittenkin kaikkein suurimmat vaikutukset tulevat syntymään verokilpailun takia.

Ensimmäinen ongelma on alkoholiverotus, jossa tapahtuu niin, että samaan aikaan Euroopan unionin piirissä nämä tuontirajoitukset muuttuvat niin, että käytännössä alkoholin tuonti unionimaasta toiseen kasvaa niin suureksi, että kukaan ei nyt ehkä kerralla enempää voisi ajatella tuovansa, kun autolastin voi tuoda, niin Viro tulee unionin jäseneksi 2004 todennäköisesti. Se johtaa Suomen siihen tilanteeseen, että jotta täällä alkoholia meidän oma alkoholiliikkeemme voisi edes jonkin verran myydä, ettei kaikkea tuotaisi Virosta, niin meillä on verotuksessa lähennyttävä hyvin lähelle Viron tasoa, mikä tarkoittaa hyvin merkittävää alennusta alkoholiverotuksen tasoon Suomessa.

Tiedetään, mitä tämä tulee merkitsemään. Se tulee merkitsemään tietysti paitsi valtion verotulojen alenemista myös erittäin monia alkoholin käytön lisääntymiseen liittyviä ongelmia ja sitä kautta myöskin kustannuksia. Minusta Suomessa on aivan liian vähän varauduttu tähän tilanteeseen. Se on nyt jo käsillä, se tulee, nyt ei ole enää aikaa paljon varautua asioihin, ehkä vieläkin jotakin voitaisiin tehdä, mutta todella tämä ongelma on kaatumassa päälle.

Toinen kysymys liittyy yritysverotukseen. Tähän asti Euroopan maista Luxemburg on edustanut jonkinlaista verokilpailualuetta Suomen näkökulmasta, mutta nyt meille on tulossa unionimaa, joka on selkeästi ilmoittanut, että tämä maa tulee kilpailemaan yritysverotuksen alueella ja pyrkii houkuttelemaan yrityksiä alhaisemman yritys- ja pääomaverotuksen avulla omalle alueelleen. Kun tiedetään, kuinka helppoa on Suomesta siirtää yrityksiä tai perustaa yrityksiä Viron puolelle ja hoitaa erilaisia toimia Virosta käsin Suomeen, on selvää, että meidän on aivan välttämättä otettava, meidän on pakko ottaa huomioon tämä uusi asetelma. Se muun muassa johtaa siihen, että meidän yritys- ja pääomatuloverotuksessamme sellaiset muutokset, joiden avulla jotkut ovat kuvitelleet voitavan merkittävästi kiristää pääomaverotusta ja voitavan toteuttaa kaksinkertainen osinkojen verotus, mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtaisivat yritysten siirtymiseen entistä suuremmassa määrin Viroon ja monien toimien toteuttamiseen halvemman verotuksen eli Viron alueella. Eli tässäkin suhteessa verotuksen kiristämismahdollisuudet ovat olemattomat ja joudumme ehkä jopa alentamaan pääomatulojen ja yritystulon verotusta tämän kilpailutilanteen takia.

Kun vielä on sitten muita asioita, muun muassa paineet autoverotuksen alentamiseen, niin kaiken kaikkiaan tässä kokonaisuudessa mahdollisuudet operoida tuloverotuksen puolella jäävät äärimmäisen vähäisiksi. Mutta toisaalta se tarkoittaa sitä, että menotaloudessa liikkumavara myöskin kapenee erittäin pieneksi. Se tarkoittaa sitä, että monia sellaisia uudistuksia, joista täällä on pitkin iltaa puhuttu, ei käytännössä voida toteuttaa tai sitten meidän on haettava kokonaan uudenlaisia rahoitusmahdollisuuksia erilaisille palveluille.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana valtiovarainvaliokunnan käsittelystä ja siihen liittyvästä infrastruktuuripaketista, joka, niin minulle on kerrottu, muodostui kokonaisuudesta, jossa yhtäältä oli laaja uusista tiehankkeista päättäminen ja toisaalta Vuosaaren sataman toteuttaminen. Nämä koplattiin yhteen, ja niinpä sitten syntyi päätös, jossa yhtäältä toteutetaan Vuosaaren satama, mikä on ehkä aluepoliittisilta vaikutuksiltaan merkittävin Lipposen hallitusten aikana toteutettu päätös, päätös, joka keskittää monenlaisia toimintoja Pääkaupunkiseudulle ensin rakentamisvaiheessa, mutta myöhemmin kymmenientuhansien uusien asuntojen rakentamisen muodossa ja sitten erilaisten kuljetusten ohjautumisessa Pääkaupunkiseudulle, eli aluepoliittiset vaikutukset ovat erittäin suuret.

Toisena osana tätä pakettia on sinänsä myönteinen lisäys tiemäärärahoihin, kuitenkin tavalla, joka ei missään tapauksessa edusta järkevää talouden hoitoa. Joka ikinen asiaa vähänkin tunteva tietää sen, että ei ole mitään järkeä siinä, että aloitetaan kymmenen uutta tiehanketta, joita ei pystytä käytettävissä olevien resurssien puitteissa toteuttamaan kohtuullisessa määräajassa. Rahaa sitoutuu vuosikausiksi keskeneräisiin töihin, kun viisasta talouden hoitoa olisi se, että toteutettaisiin muutama hanke mahdollisimman nopeasti, niin että raha, joka käytetään näihin, tulisi sitten mahdollisimman nopeasti hyödyttämään yhteiskuntaa, ja kun yksi on saatu loppuun, niin aloitettaisiin toista. Samat hankkeet voitaisiin suurin piirtein samassa aikataulussa toteuttaa, mutta niiden toiminnan tehokkuus, rahan käytön tehokkuus ja taloudellisuus olisi huomattavasti parempaa.

Kaiken lisäksi tämän tiepaketin alueellinen jako ei välttämättä ole oikea eikä se välttämättä toteudu liikennetarpeiden kannalta kaikkein tehokkaimmalla ja oikeimmalla tavalla. Siinäkin mielessä sitä voidaan arvostella, kun se lähinnä toteutuu niillä alueilla, joilla valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäseniä sattuu asumaan. Tällaista toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä, mutta tämäkin osoittaa sitä, että parlamentaarinen järjestelmä meillä Lipposen toisen hallituksen aikana on pahasti rämettynyt. Hallituksella ei enää ole asiat käsissään, kun toiminta saa tällaisia muotoja kuin tämän budjetin käsittelyn yhteydessä on saanut.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla budjettia tässä iltahetkessä haluan vielä käsitellä. Tämän arviointiinhan on ollut monta eri mahdollisuutta tässä kuluneen syksyn aikana. Tätä on tarkkaan punnittu ja köykäiseksi tämä on havaittu.

Huomasin tuossa vasemmiston voimakaksikon Valpas—Turtiainen poistuvan salista. Ymmärrän, että heidän on vaikea kuunnella näitä puheita. He kävivät merkkauttamassa pöytäkirjaan oman, vähän erilaisen näkemyksensä kuin äänestyskartoista selviäisi. Mutta täytyy todeta, että niin ed. Valpas kuin ed. Turtiainenkaan eivät pääse irti siitä todellisuudesta, että he ovat tämän Lipposen hallituksen uskollisia sotureita. He ovat toimineet tämän hallituksen budjettilinjan puolesta, ja ne puheet, joita he täällä salissa pitävät, ovat retoriikkaa, puhetta, joka ei löydä minkäänlaista vastakaikua heidän konkreettisista teoistaan.

Arvoisa puhemies! Heidän puheenvuoroihinsa vielä sen verran, että he haikailevat ruoan arvonlisäveron alentamisen puoleen. Heillä olisi ollut mahdollisuus tällä vaalikaudella toimia niin. Kun aikanaan hallitus esitti 6 miljardin tuloveronkevennystä, siinä yhteydessä keskusta esitti, että vain 3 miljardia käytettäisiin tähän veronkevennykseen, 2 miljardia ruoan arvonlisäveron keventämiseen ja 1 miljardi laitettaisiin palveluvarustuksen turvaamiseen eli sitä kautta huolehdittaisiin kuntien tarjoamista palveluista. Kuitenkin vasemmiston veljet yhdessä, käsi kädessä oikeiston kanssa kulkivat veronkevennysten tietä ja hyväksyivät hallituksen linjaukset. Siinä mielessä tuntui hiukan erikoiselta, että tässä käydään ikään kuin vähän ennen vaaleja kertomassa, että emme me, vaan kokoomus on vienyt, huolimatta siitä, että heidän oma ministerinsä istuu valtiovarainministeriössä.

Arvoisa puhemies! Kun lupasin muutamalla sanalla käsitellä budjettia, niin ymmärrän, että on keskityttävä yhteen taikka kahteen pääkohtaan, ja varmasti kun tästä hallituksesta puhutaan, pääkohta on silloin työttömyys ja työllisyys. Voi sanoa, että ne missiot, mitkä kahdeksan vuotta sitten laitettiin, jotka uudistettiin neljä vuotta sitten, odottavat edelleen toteutumista. Kun neljä vuotta sitten olimme tässä tilanteessa, kävimme ennen vaaleja budjettikeskustelua, täällä annettiin ymmärtää hallituksen suulla, aivan niin kuin annettiin eduskuntavaaleissakin, että nyt on oikeanlainen kasvu, nyt on sellainen kasvukehitys, että jos tämä hallitus voi jatkaa, niin tällä budjettilinjalla tullaan huolehtimaan siitä, että seuraavan kahden vuoden aikana työttömyyden puolittamistavoite toteutuu. Moni suomalaisista uskoi tätä, että nyt nämä kasvun hedelmät toteutuvat, mitkä silloin olivat voimakkaammat, että Lipposen—Niinistön hallitus todellakin saa puolitettua työttömyyden ja sitä kautta pääsee kahden vuoden viiveellä tähän tavoitteeseensa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Se tosiasia on tunnustettava. Sitä tosiasiaa oli eilen kakistelemassa ulos myöskin televisiossa pääministeri Lipponen, sitä tosiasiaa tässä on pyöritellyt yksi ja toinen.

Arvoisa puhemies! Melkein kahdeksan pitkää vuotta olemme odottaneet, että hallitus tekisi jotakin, ja hallitus on nyt tehnyt. Se on asettanut työryhmän, korkean tason työryhmän, kahdeksan vuoden harkinnan jälkeen, jonka avulla hallitus aikoo hoitaa työttömyyden kuntoon ja puolittaa sen.

Arvoisa puhemies! Kahdeksan pitkää vuotta tätä olemme odottaneet, ja nyt näyttää siltä, että mikäli tämä hallitus vielä saa päättää, he haluaisivat jatkaa neljä vuotta ja mahdollisesti sinä aikana sitten toteuttaa sitä vielä meille tuntematonta linjausta, mikä sitten korkean tason työllisyysryhmältä tulee. Mutta tämä budjetti ei siis tuo konkreettisia esityksiä työttömyyden hoitoon. Edelleenkin työttömyys on säilynyt korkeana, työttömien enemmistö elikkä noin 156 000 on työmarkkinatuella, runsaat 118 000 työtöntä on ansiosidonnaisella työttömyysturvalla ja päivärahansaajia on vajaat 19 000. Kun katsotaan lokakuun alun tilastoja, työministeriön tilastojen mukaan lähes 475 000 henkilöä, melkein puoli miljoonaa ihmistä, on laajan työttömyyden piirissä. Tässä on muun muassa työvoimapoliittisten toimien piirissä noin 90 000 henkilöä ja työttömyyseläkkeellä 54 000 henkilöä.

Arvoisa puhemies! Ei ole ihmeellistä, jos ed. Riitta Korhonen huokailee tätä kuullessaan. On aivan totta, että nämä ovat kovia lukuja. Nämä ovat karseita lukuja kahdeksan vuoden ennätysmääräisen talouskasvun jälkeen, tällaisena aikana, kun bruttokansantuote on kahdeksan viime vuoden aikana kasvanut 50 miljardia euroa, 300 miljardia markkaa, ja siitä huolimatta, talouden tunnusluvuista huolimatta työttömyysluvut, teidän oman työvoimaministeriönne tilastot, näyttävät tällaisia lukuja. Täytyy sanoa, että nyt olisi korkea aika saada aikaan toimia, ja viimeistään tässä budjettiesityksessä. Sitä me olisimme toivoneet.

Sen vuoksi keskusta onkin esittänyt rakentavan esityksen omassa vastalauseessaan, että nyt olisi korkea aika alkaa luoda uusia työpaikkoja. Me annamme hyvän vinkin hallitukselle toteuttaa: uusien työpaikkojen luomiseksi etenkin palvelualoille alennetaan merkittävästi pienipalkkaisen työn työnantajamaksuja ja näin laajaa rakenteellista työttömyyttä saamme alennettua. Samalla tämä myöskin vähentää alueellisia työttömyyseroja.

Arvoisa puhemies! Uskon ja toivon, että jos todellista halua vielä tässä eduskunnassa löytyy työllisyyden kuntoonsaattamiseen, työttömyyden vähentämiseen, myöskin silloin tämän keskustan vastalauseen mukaisesti tullaan tässä kohden toimimaan.

Arvoisa puhemies! On vielä yrittäjyyteen sanottava eräs näkökanta, kun ed. Valpas myös saapui paikalle. Hän omassa puheenvuorossaan haaveili Raahen paketin perään. On totta, että Raahen paketti ensisijaisesti käsitellään Raahen kaupunginvaltuustossa, mutta hyvä se on täälläkin nostaa esille eduskunnan pöytäkirjoihin. Ed. Valpas, te tiedätte, että näitä paketteja teillä on ollut mahdollisuus neljä vuotta täällä tehdä. Se on hyvä nyt merkkauttaa ylös. Tarvitaan keskustajohtoinen hallitus, jotta Raahekin voisi saada oman pakettinsa ja sitä kautta edellytykset ehyempään, turvattuun elämään. Te olette ollut mukana rakentamassa tätä budjettilinjausta, ja täytyy sanoa, että kun katsoo teidänkin seutukuntaanne, melko karua luettavaa se on, mutta siitä huolimatta toivon, että te ymmärrätte, että Raahenkin alueella merkittävän Rautaruukin ympärille voi syntyä yritystoimintaa ja syntyy uutta yritystoimintaa, mutta se vaatii toimenpiteitä, mitkä helpottavat yritystoimintaa, eikä niin kuin te olette täällä esittämässä, että pääomaveroa pitäisi vielä nostaa 29 prosentista ylöspäin. Se yhtälö nimittäin ei toimi niin, että jos pääomavero nostetaan 29:stä ylöspäin, se automaattisesti tuo valtion kassaan uutta rahaa. Myöskin dynamiikalla on merkityksensä. Tämän teidän ajattelunne mukaan kun vero on 100 prosenttia, sen jälkeen 29:stä 100:aan asti ikään kuin valtion kassa olisi täynnä. Näin tämä kansantalous ei toimi. Näin ei toimi yrittäjyys, ja sen vuoksi toivon, että ed. Valpas joukkoineen tutustuu ansiokkaaseen keskustan budjettivastalauseeseen. Sieltä saatte ilmaiset vinkit myöskin vaalityöhönne, vinkit, jotka kertovat, millä tavalla todellisuudessa työttömyyttä vastaan voidaan taistella.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kuntasopimuksesta ihan pari sanaa. Me olemme tämän vaalikauden ajan kantaneet huolta siitä, että valtio on vetäytynyt vastuustaan kunnissa. Se on näkynyt sillä tavalla, että vielä vuonna 95, kun Ahon hallitus lopetteli — päästään ed. Valppaankin mieliaiheeseen — silloin valtionosuudet kuntien sosiaali- ja terveystoimen kohdalla olivat 19 miljardia markkaa ja kokonaiskustannukset olivat 56 miljardia markkaa, mutta viime vuonna, kun kokonaiskustannukset olivat kasvaneet 71 miljardiin markkaan, niin eikö niin, ed. Valpas, olisi luullut, että myöskin valtionosuudet kasvavat? Mutta ne laskivat. Ne laskivat entisestään. Ne laskivat 4 miljardia markkaa, nyt on sen verran vähemmän kuin vuonna 95 huolimatta siitä, että talouskasvu on ollut erittäin suurta. Tehän tiedätte sen, että todellisuudessa valtionosuus sosiaali- ja terveydenhuollossa on ollut noin 20 prosenttia kokonaismenoista ja opetustoimessakin alle puolet, vaikka sen pitäisi olla 57 prosenttia. Näin ollen ei millään tavalla voi antaa edes tyydyttävää arvosanaa tällaisesta taloudenhoidosta, mitä vasemmistoliiton veroministerin johdolla on tässä valtiossa hoidettu. Siimeksen—Niinistön-linja on ollut se linja, ja voi sanoa, että kun puhumme finanssipolitiikasta tai veropolitiikasta, niin ilman muuta veroministeri on se, kehenkä ensimmäisenä katseet kääntyvät.

Arvoisa puhemies! Tässäkin lyhyessä puheenvuorossa on hiukan lisää punnittu valtion talousarvioesitystä, ja on pakko sanoa, että köykäisemmäksi ja köykäisemmäksi se näyttää, mitä pidemmälle ilta tässä kuluu, mitä enemmän sitä tarkastelee. Sen vuoksi toivoisi, että tämä maa saisi jo ansaitsemansa hallituksen, joka synnyttäisi tähän maahan uutta yritystoimintaa ja joka ymmärtäisi kansantalouden päälle paremmin ja sitä kautta loisi tulevaisuuden ja toivon vahvaa näköalaa.

Johannes Leppänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden viimeinen talousarvio on nyt eduskunnassa päätösvaiheessaan. Tästä esityksestä on keskusteltu syksyn kuluessa hyvin paljon ja sitä on kommentoitu myös paljon tämän käsittelyn aikana ja voisi sanoa, että on vaikea löytää jotakin uutta enää. Kuitenkin muutaman huomion haluan esittää hyvin yleisellä tasolla.

Aluksi muutama sana talousnäkymistä. Jos katsotaan kansainvälistä taloutta, niin se ei lupaa hyvää eikä lupaa nopeaa paranemista. USA:n talous elää edelleen epävarmuuden tilassa, vaikka muutamia hyviäkin uutisia sieltä on aivan viime päivinä tullut. Muun muassa it-alan investoinnit ovat hieman kasvussa ja epävarmuusindikaattorit hieman vähentyneet, mutta vanhat huolenaiheet ovat edelleen voimassa, eli kotitaloudet ovat edelleen velkaantuneita, vaihtotaseen vaje edelleen merkittävä, ja Yhdysvaltain budjettivaje on huomattavassa kasvusuunnassa.

Miltä sitten näyttää euroalueen talous? Kuluttajien luottamus on edelleen alhaalla, ja elpymisen alkaminen on suuri kysymysmerkki, näin arvioivat talousviisaat. Jäsenmaiden budjettialijäämät kasvavat nopeasti. Saksassa menee hyvin huonosti. Kaikki tämä siitä huolimatta, että rahatalouden tila on erittäin keveä, voisi sanoa, harvinaisen keveä Euroopassa.

Miten sitten Suomi sijoittuu tässä euromaiden vertailussa? Komission tältä syksyltä olevat tuoreet arviot ovat erittäin mielenkiintoisia. On kaksi euromaata, joidenka julkinen talous on plussan puolella: Suomi ja Luxemburg. Suomen julkinen talous, siis komission mukaan, on plussan puolella noin 3,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja Luxemburgin talous on myös ylijäämäinen, mutta vain 0,5 prosentin verran. Kaikkien muiden euroalueen maiden julkinen talous on miinuksella. Suurimmat alijäämät ovat Saksan, Portugalin, Ranskan ja Italian. Edellä mainittujen maiden alijäämät ovat 2,5 prosentista vajaaseen 4 prosenttiin miinuksella.

Miksi tämän halusin esittää?

Arvoisa puhemies! Siksi, että valtiovarainministeri ja monet muutkin ovat antaneet kuvan, että Suomen tila on vakava ja suurten uhkien edessä. On hyvä mielestäni, että tulevaisuuteen varaudutaan, mutta kyllä tosiasioiden esittäminen samassa yhteydessä kuuluu rehellisyyteen. Hyvällä syyllä ja perustellusti voi todeta, että Suomen julkisen talouden tila on muihin euromaihin verrattuna hyvä. On siis valmistauduttu tuleviin uhkatekijöihin paremmin kuin muut euromaat.

Mikä tämän ykköstilan hinta sitten on? Onko se tapahtunut ilman mitään kielteisiä vaikutuksia yhteiskunnassa? Tutkimusten mukaan tuloerojen kasvu on ollut viime vuosina nopeampaa kuin koskaan ennen Suomessa. Köyhyys on tutkimusten mukaan todellisuutta yhä useamman lapsiperheen kohdalla. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa vaivaa resurssipula monella alueella. Koulutuksellinen tasa-arvo on uhattuna niin täällä Pääkaupunkiseudulla kuin monessa pienessä, syrjäisessä kunnassakin. Onko tämä kehityksen suunta se, mitä kansalaiset haluavat ja odottavat? Tähän saamme vastauksen tulevissa vaaleissa. Tässä huoneessa sitä vastausta ei voida demokraattisessa yhteiskunnassa saada.

Monet hallituspuolueiden edustajat ovat jo nyt lupautuneet seuraavan vaalikauden aikana korjaamaan useita epäkohtia. Eniten on lupauksia kohdistunut lapsiperheiden asemaan ja sen parantamiseen. Eläkeläiset ovat saaneet myös huomattavan osan lupauksista. Kokoomus taitaa olla muuten ainoa, joka ei ole eläkeläisille luvannut mitään. Se on kunnioitettavaa rehellisyyttä vai liekö vaalitaktiikkaa. Ovatko lupaukset sittenkin vain puheita toistuvien puheiden jälkeen?

Hallituspuolueiden edustajat ed. Zyskowicz etunenässä ovat tivanneet oppositiolta ehdotuksia. Kun ehdotuksia on tehty, kuuluu tuskan parahdus: Mistä rahat, Pekkarinen? (Ed. Ihamäki: Niin, mistä?) Tämä puheiden ja tekojen välinen ristiriita on minua häirinnyt, ja erityisen pahaksi se on mennyt kuluvalla vaalikaudella. Tuntuu joskus siltä, kuin oppositio olisi ollut esteenä kaikkien hyvien asioiden toteuttamiselle. Näinkö toimii parlamentarismi? Tätäkö se enemmistöparlamentarismi on?

Miksi puheenvuorossani keskityn tähän enkä budjetin lukuihin ja numeroihin. Siksi että kannan huolta parlamentarismista, miten tätä katsovat kansalaiset, ja vaadin samalla vastuuseen niitä, jotka ovat vastuussa. Ymmärrän hyvin vaalien läheisyyden, kuinka syntyy tarve kiinnittää huomio johonkin muuhun kuin niihin tekoihin ja tuloksiin, joita eduskunnan enemmistö ja sen luottamusta nauttiva hallitus ovat saaneet aikaan. Poliittisen päätöksenteon uskottavuutta tämä malli kuitenkin nakertaa ja vaarantaa sen. Vaarana on, etteivät kansalaiset vaivaudu täyttämään kansalaisvelvollisuuttaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lainaan kirjailija Christer Kihlmanin sanontaa: "Ihmisen suu on täynnä kaunista puhetta. Ihmisen teot ovat aivan toisenlaisia. Suu todistaa hyvistä ja rakentavista aikomuksista, käsi hoitaa samalla likaisen ja tuhoavan työn. Enimmäkseen ihminen on epämieluinen laskelmoinnin, vääryyden ja valheellisuuden keitos." Miksi Kihlman sanoo näin? Siksi, että hän kokee ja näkee kaikkein petollisimpana asiana ihmisen toiminnassa ihmisen sanojen ja tekojen välisen ristiriidan. Toivoisin, että itse muistaisin Kihlmanin ajatuksen nyt ja tulevaisuudessa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Presidentti Koivisto totesi jossakin vaiheessa mielestäni viisaasti, ettei pidä provosoitua kun provosoidaan. Mutta kun kuuntelin hetki sitten ed. Takkulan puhetta, niin täytyy sanoa, että väkisinkin sitä provosoituu. Ed. Takkula, joka nyt ei enää ole salissa, peräänkuulutti kansantaloudellista osaamista. Täytyy vain sanoa, että valitettavasti jäljet pelottavat. Kun keskusta viimeksi oli hallituksessa, niin minun mielestäni kansantaloudellisesta osaamisesta ei ollut tietoakaan. Keskustajohtoinen hallitus laskusuhdanteessa kiristi finanssipolitiikkaa, ja pitkälti tämän seurauksena maahan syntyi jättityöttömyys ja valtio velkaantui erittäin rajusti. Tänään valtiontalous on vakautettu. Uusia työpaikkoja on luotu yli 300 000. Sen toki myönnän, että työttömyys tänään on vielä korkealla tasolla, mutta kuitenkin työpaikkoja on luotu erittäin paljon.

Sen sijaan täytyy sanoa, että ed. Leppäsen puheenvuoro oli erittäin rakentava ja hyvä, ja sen linjauksiin mielelläni monilta kohdin haluan yhtyä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen jälkeen taloutemme kasvu on vireytynyt. Se on itse asiassa viime kuukausina ollut teollisuusmaiden kärkipäässä, ja näyttäisi siltä, että vuositasolla me tulemme tänä vuonna pääsemään noin 1,5 prosentin kasvuun. Tietysti aiempien vuosien 1994—2000 kasvuun verrattuna tämän vuoden taso on alhainen, mutta mielestäni hyvää on se, että kasvu näyttäisi olevan nopeutumassa. Viime vuonnahan me jäimme 0,7 prosenttiin, ja todellakin tänä vuonna kasvu tulee olemaan noin 1,5 prosenttia, ja ennusteet viittaavat, että ensi vuonna kasvu olisi 2,5—3 prosentin paikkeilla.

Viime ja tämän vuoden suhteellisen alhaisesta talouden kasvusta huolimatta työllisyyskehitys on mielestäni pysynyt yllättävän hyvänä. Viimeiset tiedot kertovat jopa siitä, että työttömyys on laskenut viime vuoden marraskuusta 0,6 prosenttiyksikköä eli noin 16 000 henkilöllä. Tämä osoittaa sen, että Lipposen hallitus on toimillaan kyennyt luomaan sellaiset taloudellisesti vakaat ja ennustettavat olosuhteet, että yritykset uskaltavat katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti ja pitävät kiinni työvoimastaan. Toki työvoimasta kiinnipitämistä edesauttaa myös se, että yrityksiä huolestuttaa pidemmällä aikavälillä työvoiman saatavuus. Niinpä nyt kannattaa panostaa nykyisen henkilöstön pitämiseen työssä. Se on paras tapa varmistaa henkilöstön saatavuus.

Tulevan talous- ja työllisyyskehityksen kannalta pidän äärimmäisen tärkeänä, että Suomeen saatiin rakennettua tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Nämä tupot osoittivat voimansa jo 90-luvun jälkipuoliskolla. Ne olivat osaltaan nopeuttamassa taloutemme nopeaa elpymistä syvästä lamasta. Yhdessä ensi vuoden budjetin työllisyys- ja veroratkaisujen kanssa tämänkertainen ratkaisu muodostaa merkittävän yhteiskuntasopimuksen. Tässä kansainvälisen talouden epävarmassa tilanteessa tämä kokonaispaketti paitsi lisää kansalaisten ostovoimaa myös osoittaa erinomaista vastuunkantoa työllisyyden hoidosta ja ennustettavasta työmarkkinakehityksestä. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on mielestäni osoitus siitä, että sosialidemokraattien johdolla me kykenemme Suomessa rakentamaan maailman mittakaavassa ainutlaatuista ja tuloksia tuottavaa yhteistyötä.

Tämä eduskunnan budjettikeskustelu on mielestäni noudattanut tuttuja kuvioita. Valtiovarainministeri Niinistö on tiukasti paimentanut esitystään ja vastustanut valtiovarainvaliokunnan lisäyksiä. Käsikirjoitukseen ovat kuuluneet myös varoittelut heikkenevästä talouskehityksestä.

Mielestäni eduskunta on kuitenkin osoittanut vastuullisuutta budjettia käsitellessään. Pieniä lisäyksiä on toki tehty, mutta kun ne liikkuvat 1,5 promillen paikkeilla, niin ei niillä budjetin peruslinjaa horjuteta. En myöskään ymmärrä puheita talousnäkymien heikkenemisestä. Viittasin edellä siihen, että talouskasvu päinvastoin on virkistymässä ja lisääntymässä. Toki on myönnettävä, että kansainväliseen talouskehitykseen liittyy epävarmuustekijöitä lähinnä Irakin sodan ja mahdollisen öljyn hinnan kohoamisen muodossa, mutta tätäkään ei pidä ylidramatisoida.

Budjetin verolinjaukset ovat pelivara huomioiden oikean suuntaisia ja työllisyyttä tukevia. Työllisyyden kannalta piristysruiskeita ovat myös aravalaina- sekä asuntojen korjaus- ja energia-avustusvaltuuksien lisääminen. Pidän hyvänä myös sitä, että valtiovarainvaliokunta on ottanut valtion tukeman asuntotuotannon erityistarkasteluun. Tavoitteet eivät ole toteutuneet, koska nykyisiin lainaehtoihin sisältyy epäkohtia, kuten korkeat korot ja inflaatiota nopeammin kasvava vuosimaksu.

Todettakoon myös, että kansainvälinen arvioitsijaryhmä esittää Suomen aravalainajärjestelmän kehittämistä nykyistä toimivammaksi ja paremmin kohdentuvaksi. Arvioitsijoiden mielestä valtion varainhankinnan muuta rahoitusta edullisemmasta korkotasosta saatavan hyödyn tulisi siirtyä lainan saajille ja sitä kautta asukkaalle.

Kuntatalous on budjettien kestoaiheita. Meillähän kunnat toimivat tällä hetkellä hyvin erilaisissa oloissa. Niinpä maan eri osissa on erilaisia palvelujen tuottamiseen liittyviä ongelmia. Kuntien ja valtion kesken onkin käyty jatkuvaa kiistaa siitä, miten verotulot tulisi jakaa niiden kesken. Erityisesti yhteisöveron tuoton jako on nostattanut tunteita. Yhteisöveron osalta olen pitkälti samaa mieltä Jukka Pekkarisen kanssa siitä, että se erityisen suhdannealttiina sopii huonosti peruspalvelujen rahoittamiseen. Niinpä yhteisöveron roolista kuntataloudessa pitäisikin keskustella perusteellisesti. Itse kylläkin jättäisin jonkinlaisen siivun yhteisöveroa kunnille elinkeinopoliittiseksi kannusteeksi. On syytä huomata, että Norjassa ja Ruotsissa yhteisövero kanavoidaan palveluihin valtion kautta.

Erot kuntakentän palveluissa eivät kuitenkaan ole kiinni pelkästään rahasta. Koska kunnilla on varsin vapaat kädet palvelujensa järjestämisessä, niin palvelujen taso saattaa vaihdella hyvinkin paljon kunnasta toiseen vähän kuntapäättäjien mieltymysten mukaan. Joidenkin palvelujen osalta tarvittaisiinkin enemmän yhtenäistäviä linjauksia, normeja ja ohjeita.

Mielestäni Kansallinen terveydenhuoltoprojekti edustaa tässä mielessä uutta ajattelua. Se osoittaa, että palveluja voidaan ajatella enemmän myös kansallisena poliittisena kysymyksenä. Eräs tapa ohjauksen lisäämiseksi olisi tietysti palaaminen korvamerkittyihin budjettirahoihin, mutta tiedän, että kaikki eivät ole halukkaita palaamaan takaisin. Tärkeintä kuntakentän kannalta on kuitenkin päästä vakaaseen ja ennustettavaan kunta—valtio-suhteeseen. Tässä mielessä pidän hyvänä valtiovarainvaliokunnan linjausta vähintään vaalikauden kattavan, kokonaisvaltaisen kuntapolitiikan tarpeesta.

Budjetti ja tulopoliittinen kokonaisratkaisu ovat, kuten edellä totesin, työllisyyttä tukevia, mutta jatkossa me tarvitsemme kuitenkin myös talouden vakautta tukevaa finanssipolitiikkaa, verotuksellisia täsmätoimenpiteitä sekä yrittäjyyden esteiden poistamista.

Työttömyyteen liittyy se ongelma, että kun se pitkittyy, niin siihen liittyy usein myös muunlaista huono-osaisuutta, syrjäytyneisyyttä. Tämä puolestaan heikentää mahdollisuuksia palata työhön. Syrjäytymisen kierteen katkaisevia toimia tuleekin mielestäni määrätietoisesti jatkaa. On kuitenkin syytä huomata, että syrjäytymisuhan alaiset ja syrjäytyneet eivät ole mikään yhtenäinen joukko. Niinpä tarvitaan myös erilaisia keinoja. Kannusteiden korjaaminen voi liikuttaa nuorta syrjäytymisuhan alla olevaa, mutta ikääntyneelle pitkäaikaistyöttömälle sama voi vain pahentaa tilannetta. Vaikka nämä räätälöidyt toimet vievät aikaa ja maksavat enemmän, niin vain tällaisilla toimilla saadaan todellisia tuloksia aikaan. Kuntouttava työtoiminta on yksi hyvä esimerkki. Voimavaroja onkin enenevässä määrin siirrettävä yleisistä toimista räätälöityihin. On myöskin tunnustettava se tosiasia, että kaikkien ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien työllistäminen ei ole enää mahdollista. Tässä asiassa sivistysvaltion mitta on mielestäni siinä, että näille ihmisille kyetään järjestämään ihmisarvoinen vähimmäisturva.

Arvoisa rouva puhemies! Sitten lopuksi vielä pari sanaa energiapolitiikasta. Monet energia-asiantuntijat ovat jo pitkään varoitelleet tilanteesta, mikä meillä mahdollisesti on edessä, nimittäin sähköpulasta ja sähkön hinnan voimakkaasta kohoamisesta. Näitä varoituksen sanoja ei ole otettu tosissaan, vaan on viitattu avoimiin sähkömarkkinoihin. Viimekeväinen ydinvoimalan rakentamista edeltänyt keskustelu myös osoitti, miten vaikeaa meidän on huolehtia edullisesta ja ilmastoystävällisestä sähköntuotannosta. Tämän syksyn tilanne on todellakin osoittanut, että meidän on kyettävä pitkäjänteisesti huolehtimaan omasta edullisesta ja ilmastoystävällisestä sähköntuotantokapasiteetista. Tässä me emme voi jättäytyä muiden armoille.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä muistuttaa arvon edustajatovereille, että vuoden 2003 budjetti on alijäämäinen. Budjetti sisältää yhteisesti sovitun juhannuspaketin lisäykset, tupopaketin hintalisät sekä valtiovarainvaliokunnan viimeisen hintalapun suuruudeltaan 47,9 miljoonaa euroa. Haluan myös muistuttaa, hyvät edustajatoverit, että kansainvälinen talous elää edelleen epävarmuuden tilaa ja sen hintalappua emme vielä tiedä pitkään aikaan.

Ed. Lehtomäki kyseli puheenvuorossaan toistuvasti, miksi masennuslääke on apteekkien suosikkituote. Minäpä vastaan hänelle erinäisten asiantuntijoiden näkemyksiä lainaten. Ihmisiltä on viety usko heidän omaan kykyynsä hallita elämäänsä. Ed. Lehtomäki, tämä 70-luvun arkkiveisuja veisanneen aikakauden luoma hyvinvointivaltio on leikannut kansalaisiltaan tahdon ja uskon omiin kykyihinsä selviytyä omasta elämästään, koska on luotu uusi hyvinvointi-ihmisen malli homo servicus, joka odottaa, että yhteiskunta vastaa, yhteiskunta huoltaa, yhteiskunta antaa ja kantaa. Vaan kuka se yhteiskunta on? Minun yhteiskuntaopillani se olemme me, sinä ja minä. Meidän se hyvinvointi tulee maksaa, minun minulle ja hänelle, sinun sinulle ja meille. Oma apu, paras apu.

Ed. Takkula, ne omat kädet ovat siinä pöydällä äärelläsi, ja korviesi välistä löytyy pää, jota voi vaivata myös itsensä eteen.

Asia asiana on myöskin tunnustettava tosiasiallisesti, että tautien diagnostisointi on kehittynyt ja maailmamme on medikalisoitunut siinä määrin, että kaikkeen vaivaan tulee löytyä pilleri.

Arvoisa puhemies! Ei tämä hyvinvointi-Suomen historia ole sen pidempi kuin suurten ikäluokkien aikuisikä, mutta se vastuunkanto vaatii myös vastuunkantoa jakamaan ja saamaan kasvatetuilta, siis sitä ed. Takkulan peräänkuuluttamaa kansantalouden aakkoskirjan osaamista, vain sitä lyhyempää oppimäärää, joka opettaa, että jaettavaa hyvää ei synny kuin tuottavan työn kautta. Se on vastuunkantoa, ei vaatimusten esittämistä eli yrittäjyyden edellytysten turvaamista, sillä pk-sektori on se ainoa kasvava luonnonvara, joka turvaa työpaikkojen synnyt, eivät työryhmät ja selvitykset.

Me elämme aikaa, jolloin yhteiskunta suhteessa sen todellisiin resursseihin panostaa kansalaisten hyvinvointiin, koulutukseen, osaamispääomaan, kulttuuriin ja järjestelmien ylläpitoon, ja silti ihmiset voivat huonosti ja huonommin. Olisikohan myös näinkin, että meidän vaatimuksemme yhteiskunnalle suhteessa siihen, mitä olemme halukkaita henkilökohtaisella tasolla kantamaan vastuuta ja maksamaan siitä saamatta itse vastiketta verorahoillemme, on laskenut ja hiipunut. Me haluamme paljon, mutta olemme ylen kitsaita maksamaan mistään mitään saamatta itse vastinetta. Kuulkaa, ei edes luovalla arkkitehtimatematiikalla liki 60 miljardin euron valtionvelkaa saada häviämään, ja sitä velkapääomaa me tälläkin budjetilla kasvatamme.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on budjettikäsittelyssään tehnyt ihan hyvää työtä. Kolmea Suomen tulevaisuudelle tärkeää pääkohtaa on painotettu ja niihin on panostettu, eli terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin. Ne edustavat myös budjetin isoimpia menovirtoja, joihin kansalaisten näkökulmasta ei voi koskaan panostaa tarpeeksi. Neljäntenä kansalaisten lähihyvinvointia koskevana asiana on vielä mainittava turvallisuus. Yrittäjyyttä edistetään sekä Sitran, Tekesin että Finnveran välineillä. Panoksia on syytä jatkossa tarkastella myös alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta, niihin on kehitettävä mittalointia.

Vaikka täällä salissa on arvosteltu sekä opposition että hallituksen vasemman laidan suulla budjetin palvelupanostuksia, on niitä todettava lisätyn siinä tahdissa kuin valtiovarojen kertymä suhteessa velan hoitoon on antanut resursseja. Esimerkinomaisesti sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoihin on esitetty yli 340 miljoonan euron korotus vuoteen 2002 verrattuna. Terveydenhuollon projektin toteuttaminen edellyttää tulevina vuosina selkeää voimavarojen lisäämistä terveydenhuoltoon ja huomattavia panostuksia sekä kunnilta että valtiolta, tämä on totta. Hoitotakuu tulee edellyttämään resurssien lisäämistä hoito- ja hoivatyöhön eli koulutuksen, koulutetun työvoiman lisäämistä. Järjestelmän toimiminen edellyttää ennakkoluulotonta yhteistyötä yli sektorirajojen niin julkisen, yksityisen kuin myös kolmannen sektorin kesken. Joko tai -ratkaisumallien jälkeen meidän on opittava löytämään sekä että -malleja. On uskallettava myös antaa asioille hintalappu ja kertoa kansalaisille suoraan ja kiemurtelematta, mihin asti tällä yhteiskunnalla on varaa hoitaa tätä ikääntyvää väestöä. On annettava hoitotakuun lisäksi laatu- ja tasotakuu.

Lääketiede ja tutkimus kehittyvät valtaisaa vauhtia, ja hoitamisen keinot ja mahdollisuudet paranevat koko ajan. Ihmisille pystytään tarjoamaan yhä monimuotoisempia ja kalliimpia hoitoja eliniän jatkamiseksi. Taloudellisten resurssien ehtyessä ratkaisut valituista hoitokäytännöistä kuuluvat terveydenhoidon spesialisteille. Lääketieteelliset hoidon ja kuntoutuksen kriteerien määrittelyt kuuluvat aina terveydenhoidon erityisasiantuntijoille. Samoin heille kuuluu priorisoinnin vastuu niissä tai siinä tilanteessa, että yhteiskuntamme taloudelliset resurssit eivät kykenisi kantamaan otettua laajaa vastuuta.

Poliittinen päätöksenteko keskittyy taloudellisten resurssien osoittamiseen. Sen tehtävä on päättää yhteisten varojen kohdistamisesta sektoreittain. Poliittisen orgaanin tehtävä on kehittää sektorien ylittävää päätöksentekoa, resurssien taloudellista käyttöä sekä tulevaisuuteen ulottuvaa ihmisen elinkaaren mittaista ajattelua sekä hyvinvointipanosten tarkempaa kohdentamista. Edelleen on päätöksenteossa tehottomuutta ja eri ministeriöillä jopa erilaisia yhteiskunnallisia kehitystavoitteita. Ne on yhdennettävä ja hallinnon päällekkäisyydet karsittava.

Poliittisen päätöksenteon on tuettava verkottumista ja yksityisen ja julkisen sektorin resurssien viisasta ja taloudellista käyttöä. Poliittisen päätöksenteon sisältöä ohjaavat inhimillisen elämänlaadun parantaminen, kansalaisten oman vastuunkannon tehostaminen sekä erityisryhmien tarpeista huolehtiminen panostamalla terveeseen talouteen ja ympäristöön. Tähän samaan asioiden hoidon piiriin kuuluu varmasti dementikkojen kuntoutustarpeen hoitaminen. Laki määrittelee kaikille oikeuden, sitä tarkemmin kohdentamatta, hyvään perusterveydenhuoltoon. Subjektiivisia, erityisesti vanhuksille ja dementoituneille tai vammaisille kohdentuvia oikeuksia kuntoutukseen, intervallihoitoon tai päivähoitopaikkaan ei ole.

Samoin omaishoitajan työtä ja jaksamista koskevat tukipalvelut ovat vasta hennolla oraalla yhteiskunnan peruspalvelutuotannossa. Tuon palvelukartan valkoiset pisteet on täytettävä, ja pian. Omaishoitaja on tälle yhteiskunnalle niin iso resurssi, että sen korvaamiseen eivät meillä panokset koskaan tule riittämään. Heidän etunsa kuntoon hoitamista on pikaisesti jatkettava; siinä on merkittävä missio tuleville hallituksille.

Tämä eduskunta on keskittynyt syystä eläkeläisten asioiden hoitoon. Työ on edennyt toki verkkaan, koska valtiontalouden realiteetit on otettava huomioon, jotta tulevaisuutta rakennetaan vakaalle ja kestävälle pohjalle, mutta näiltä pohjilta sitä on hyvä jatkaa.

Jatkossa on panostuksia suunnattava myös lapsiperheiden asioiden hoitamiseen. Palvelutarjonnassa on luotava myös aitoja vaihtoehtoja perheiden eri elämäntilanteisiin. Tällä tarkoitan esimerkiksi todellista mahdollisuutta valita kotivanhemmuus tai hoitajan palkkaaminen kotiin tai päivähoitopaikka tai työn ja perheen ajankäytön joustavampi yhteensovittelu.

Koulutus on Suomen pääomaa. Sen kasvattamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä on huolehdittava pienenevien ikäluokkien myötä. Pään pääoma on myös sellaista pääomaa, joka helpoiten liikkuu hartioilla maasta toiseen. Jos se kokee tulevansa huonosti kohdelluksi, jos omistaja ei koe motivaatiota tai kannustusta, se siirtyy sinne, missä tuotto on parempaa. Väitän, että suuret ikäluokat edustavat myös sitä viimeistä alueelleen uskollista ryhmää; muuttuva maailma muuttaa myös suomalaisia ja heidän käytöstään. Osaajat haluavat vastineen osaamisestaan; tämä tarkoittaa, että heidän palkka- tai pääomatulojaan ei voi määrättömästi verottaa. Olemme jo nyt verotuksellisesti epäedullisessa kilpailuasemassa laajenevassa EU-kontekstissa. Lypsävän lehmän voi toki lahdata, mutta lihat on pian loppu, ja mitä sitten pannaan suihin? Olen samaa mieltä ed. Korkeaojan kanssa verotuksen tulevaisuuden liikkumavaroista. Ne ovat hyvin kapeat ja kapenevat. Järkipuhetta kaikki tyynni, samoin ed. Pulliaisen kannanotot. Älyllinen rehellisyys ja analyyttisyys kannattaa aina pitkässä juoksussa pisimmälle.

Arvoisa puhemies! Kaikkineen valtiovarainvaliokunnan työskentely on ollut ihan hyvää niissä puitteissa kuin valtiolla on ollut taloudellista liikkumavaraa, ja ehkä vähän yli senkin.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen budjettipolitiikka tältä vaalikaudelta näin finaalivaiheessa ansaitsee mielestäni vähintään hyvän arvosanan. Se on ollut luottamusta herättävää, ennustettavaa ja oikeisiin asioihin paneutuvaa. Eri tavoin arvioituna Suomi pärjää hyvin myös kansainvälisessä tarkastelussa. Linjat tälle politiikalle on pultattu aika tavalla ja aika tarkkaan jo hallitusohjelmassa, mikä on sinänsä ihme, kun esimerkiksi globaaliyritykset ovat jo tänä päivänä joutuneet luopumaan vuosibudjeteista ja toimivat kolmen kuukauden sykleissä. Näin vaikea on ennuste. Paremmat vuodet ajoittuvat hallituskauden alkutaipaleelle, ja välillä tuntuu siltä, että eduskunta elää tuota aikaa vielä tänään. Tekemistä riittää tämänkin budjetin jälkeen, josta muutama sana.

Avainsana on työllisyys ja sen taustalla oleva talouskasvu. Talouskasvun merkitystä ei sovi väheksyä. Ei ole yhdentekevää, onko kasvu ensi vuonna 2, 2,5 vai 3, kun tiedämme, että jo prosenttiyksikön heitto on euroissa mitattuna 600 miljoonaa euroa. Keinoissa on hiomista, keskustelun perusteella suuriakin eroja. Suomen talousympäristö, johon aika vähän voimme vaikuttaa, on äärimmäisen epävarma. Irakin tilanne, se mitä tapahtuu ja millä seurauksilla, jää nähtäväksi aivan lähikuukausina. Saksan, tärkeimmän vientimaamme, talous yskii todella huolestuttavalla tavalla ja vaikuttaa Suomeen. Aasian maiden talouskasvut ovat kovin vaatimattomalla tasolla, ja oikeastaan vain ihan lähinaapurissa Venäjällä tapahtuu myönteisiä asioita, jotka tarjoavat Suomelle ja suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia.

Hyvinvointivaltiolla on paljon ystäviä. Joillakin on kuitenkin käsitys, että tuon valtion menot katetaan veroilla ja että nuo verotuotot tipahtaisivat kuin itsestään taivaasta. Hyvinvointivaltion rahoituspohjasta huolehtiminen on ensisijainen tehtävä, ja joka tuota tehtävää väheksyy, väheksyy myös suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. (Ed. Ala-Nissilä: Nämähän ovat itsestäänselvyyksiä!) Ensiksi on hyvä muistaa, niin kuin ed. Ala-Nissilä tietää verojaoston jäsenenä, että EU-Suomessa meihin vaikuttavat monet veropohjaa kaventavat lähiaikojen ratkaisut. Autoverotus oli tänään vahvasti esillä, alkoholiverotus on tulossa, ja verokilpailu EU:n sisällä on realiteetti, joka entisestään kovenee, kun Viro liittyy EU:n jäseneksi, ei pelkästään yritysverotuksen puolella, vaan myös henkilöverotuksen puolella.

Käydyssä keskustelussa verotus ja palvelut on mielestäni laitettu väärällä tavalla vastakkain. En allekirjoita tätä vastakkainasettelua. Verotuksella voidaan ja pitää vaikuttaa siihen, että tässä maassa työn tekeminen ja yrittäminen kannattaa. Jos tässä tavoitteessa ei edetä paremmin, ei palvelujakaan voida kehittää. Jos puhutaan yritysverotuksesta tämän vaalikauden osalta — sehän verokanta laitettiin kiinni jo vaalikauden alussa — tuotto on kehittynyt talouskasvun mukaisesti ja on toiminut hyvin. Sen sijaan tänä päivänä yrityskentässä herättävät huolta Arvelan työryhmän esitykset erityisesti osinkoverotuksen tulevaisuudesta, siirtymisestä kaksinkertaiseen verotuksen malliin. Haluan korostaa, että kysymyksessä on työryhmä. Samaan aikaan meillä on erityisen suuri huoli pk-yrityskentässä erityisesti sukupolvenvaihdosten osalta. Meillä on jo nyt 70 000 yritystä, joiden osalta sukupolvenvaihdos on epävarmaa. Se, siirtyykö yritys perheen sisällä tai löytyykö joku perheen ulkopuolinen riskinottaja, herättää huolta.

Samaan aikaan, kun Arvelan työryhmä esittää osinkojen kaksinkertaista verotusta, se esittää pääomaverotukseen prosentin laskemista. Kun potentiaalinen yrittäjä vertaa pääoman tuottoa näiden kahden veroprosentin välillä, 43:n ja 25:n välillä, saattaa valistunut potentiaalinen yrittäjä taipua vaikka sijoittamiseen kiinteistöihin, joista tuloa saa huomattavasti paremmalla tulolla ilman vastaavia riskejä. Hallituksen tällä vaalikaudella toteuttama Yrittäjyys-ohjelma sisältää monia hyviä asioita ja askeleita. Ehkä erityisesti voi mainita ensi syksynä aloitettavan maksutilijärjestelmän, joka helpottaa yrittäjän maksubyrokratiaa, mutta tämä kaikki on tonttuleikkiä sen rinnalla, jos osinkoverotuksen muutos toteutetaan. Se johtanee heti järjestelyihin nykyisessä yrityskentässä mutta samalla aiheuttaa vakavan uhkatekijän yrittämishalukkuuteen, ja siihen meillä ei ole varaa. Siksi Arvelan esitys tulee torjua heti vaalikauden alussa, siis kaksinkertainen osinkoverotus, ja luoda sillä tavoin ennustettavuutta yrityspolitiikan toteuttamiseen.

Ansiotuloverotuksen alentamisessa hallitus on onnistunut yli hallitusohjelman ja yli sen, mitä Suomessa on koskaan tehty. Tämä on ruokkinut talouskasvua sillä tavalla, että pää on pysynyt pinnalla. Niin kuin tiedämme, kotimainen kysyntä on viime aikoina ollut talouskasvumme veturi. Samalla on kannusteloukkuja alennettu, jotta työn tekeminen olisi tukien varassa elämistä kannattavampaa. Myös työllistämiskynnys on alentunut. Tuloverotuksen alentamista on jatkettava myös ensi vaalikaudella maltillisesti, niin kuin ensi vuoden budjetissa tehdään.

Kun lamavuosien jälkeistä työllisyyskehitystä tarkastellaan, havaitaan, että työ ja koulutus kulkevat aika tavalla käsi kädessä. Korkean koulutuksen työpaikkoja on syntynyt ja niitä on syntynyt erityisesti kasvukeskuksiin. Jos työllisyyttä halutaan aidosti nykytilanteesta parantaa, on mietittävä uusia keinoja, joista on syytä tuoda esille paljon täälläkin esillä ollut Holmin ja Vesa Vihriälän malli, jolla alennetaan nimenomaisesti matalamman tuottavuuden työpaikkojen työnantajien sivukuluja. Tällä tavoin luotaisiin erilaisia palvelu- ja hoiva-alan työpaikkoja, joille on olemassa varsin suurta kysyntää, mutta näiden kannattavuus ei tällä kustannusrakenteella toimi. Näitä sivukuluja olisi alennettava reippaasti, jopa 50 prosenttia, ja tätä kautta voitaisiin luoda noin 25 000—30 000 uutta työpaikkaa. Niin kuin todettu, nämä työpaikat kohdistuisivat alueellisesti myös huomattavasti tasapainoisemmin. Hyviä ratkaisuja, talouskasvua tukevia ratkaisuja tällä vaalikaudella ovat olleet ydinvoimaratkaisu, käsittelyssä oleva eläkepaketti, eläkeratkaisu, panostukset t&k-toimintaan, koulutukseen; nämä kaikki ovat tukeneet talouskasvua.

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden saldo jää selvästi positiivisen puolelle. Mutta mikä on saldo ensi vaalikauden lopussa, miten olemme valmistautuneet ikääntymisen haasteisiin ja sen kustannuksiin? Toivottavasti emme lisää velkaantumalla. On syytä toivoa, että malttia ensi vaalikaudella olisi hieman enemmän kuin ensi vuoden budjetti tältä osin antaa aiheen olettaa.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä aamuna saimme tilastoista kuulla, että työpaikkojen määrä on vähentynyt ja vähentymässä, ja täällä salissa on paljon keskusteltu tuposta ja siitä, mitä hallitus tekee työttömyyden vähentämiseksi. Eilen illalla kuulimme sen, että pääministerillä ei kuitenkaan ollut kovinkaan monia keinoja eikä esityksiä työllisyyden parantamiseksi. Siksi on syytä kriittisesti arvioida, mitä hallitus oikeastaan tekee työttömyyden vähentämiseksi. Hallitus teki tupoon liittyvänä työllisyyspakettina mainostetut päätökset, ja tämä lista oli kovin lyhyt ja vaatimaton eikä mielestäni ansaitse työllisyyspaketin nimeä. Mutta ennen kuin tehdään taas uusia, lainausmerkeissä, työllisyystupoja, mitä nyt tehdyt ratkaisut merkitsevät? Listahan vaikuttaa ensi vuoden menoihin.

Keskustassa on käyty lävitse hallituksen konkreettiset päätökset tupoon liittyen. Hallituksen päätöksissä oli erityinen kohta "Työllisyyttä edistävät toimet". Lukukokemus oli pettymys. Ensin hallitus varautuu ottamaan käyttöön eräille alustyypeille EU:n hyväksymän väliaikaisen tukimekanismin. Arvelen kuitenkin, että tämä päätös olisi tehty ilman tupoakin, kuten monet muutkin pakettiin liitetyistä päätöksistä. Toiseksi hallitus varaa asuntojen korjaustoimiin 25 miljoonaa euroa lisärahaa. Tämän merkitystähän voi verrata siihen, että kaiken rakennustoiminnan investointien arvo lienee maassamme vuositasolla noin 10 000 miljoonaa euroa.

Hallitus lupaa alentaa ylimpien aravakorkojen tason 6 prosenttiin. Pitäisikö tästä hallituksen avokätisyydestä itkeä vai nauraa? Kun menen pankkiin hakemaan asuntolainaa, saan sitä vähän yli 4 prosentin korolla. Lisääkö työllisyyttä se, että hallitus lupaa 6 prosentilla tukea asuntorakentamista? Nämä yli 6 prosentin korot ovat rasittaneet joitakin aikaisemmin myönnettyjä vanhempia aravalainoja, mutta niiden periminen arava-asukkailta osoittaa hallitukselta piittaamattomuutta asumisesta. Näitä korkeita korkoja kotitaloudet maksavat nousevina vuokrina. Aravalainajärjestelmän tarkoituksen pitäisi olla, että valtio tukee pienituloisten asumista. Nyt pienituloiset joutuvat päinvastoin maksamaan ylihintaa valtiolle.

Luulen, että hallitus ei voi mainostaa sitä, että valtion tukeman asuntotuotannon 13 000 uuden asunnon tavoitteesta ollaan jäämässä tänä vuonna kauas. Vain noin 8 000 asuntoa laitetaan rakenteille valtion tuella, ja tämä on täysin hallituksen vastuulla. Lainaehdot ovat olleet liian heikot. Ehkä aravapäätös auttaa jossain, toivottavasti, mutta se on kaukana tavoitteesta, jonka keskusta on asettanut, että aravalainat palautettaisiin sosiaalisiksi. Tämä edellyttäisi sitä, että lakialoitteemme mukaan aravakorko ei saisi koskaan ylittää markkinakorkoa. Jos tämä toteutettaisiin nyt, helpottuisi monen aravatalon talous tuntuvasti. Vasta tänään, kun kansainvälinen arviointiryhmä vaati aravalainaehtojen parantamista, kertoo ministeri vievänsä hallituksen käsittelyyn esityksen aravakoron alentamisesta. Hyvä, että edes nyt. (Ed. Ala-Nissilä: Aika myöhässä on!) — Vähän myöhäistä on.

Nykyisessä aravajärjestelmässä on eräs vaikeasti ymmärrettävä asia. Omistajalla on oikeus lyhentää velkaa vasta 17. vuodesta alkaen. Siihen asti siis maksetaan vain korkoa. Tämä ei kannusta omistajia lainkaan. Talo vanhenee, mutta velka ei lyhene lainkaan. Myöhemmille vuosille kasautuu suuri riski, kun koko laina pitää maksaa vasta silloin, kun talo on jo vanha. Riittääkö silloin asukkaita ja maksajia taloon? Tätä varmasti moni kunta ja muu aravatalojen omistaja miettii. Järkevää olisikin se, että kun korko alennettaisiin markkinakorkojen alle, sallittaisiin samalla talojen velan lyhentäminen. Se olisi tervettä kiinteistön hoitoa ja kannustaisi uusienkin talojen rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi listassa hallitus lupasi 5 miljoonaa euroa koulujen home- ja kosteusvaurioiden poistamiseen. Hyvä niin. Tämä on kuitenkin syytä suhteellistaa siihen, että tämä sama hallitus on viime vuosina alentanut huomattavasti suuremmalla summalla koulujen rakentamisen valtionapuja. Nyt tehdään mielikuvan parantamiseksi 5 miljoonan euron lisäys. Supistuksia ei koskaan perusteltu työllisyyspaketilla. Lisäksi valtio lisää valtion omien kiinteistöjen korjausten aientamiseksi 15 miljoonaa euroa. Kuntien vesihuollolle annetaan 1 miljoona euroa, energiatukiin 2 miljoonaa euroa. Työministeriölle annetaan peräti 4 miljoonaa euroa työllisyysperusteisiin investointeihin. Tästä valtuutuksesta kertyy ensi vuoden budjettiin menonlisäystä kunnioitettavat 1,2 miljoonaa euroa. Finnveran myöntämisvaltuuksiin lisätään ensi vuoden määrärahaa budjettiin 140 000 euroa puhdasta rahaa. Verottomien lakkoavustusten rajaa hallitus lupaa nostaa kuitenkin avokätisesti 12 eurosta 16 euroon päivässä. Kaiketi silläkin on työllisyysvaikutuksia.

Anteeksi, jos olen kyyninen, mutta mielestäni hallituksen työllisyyspäätökset ovat näpertelyä eivätkä olisi antaneet aihetta sellaiseen pullisteluun kuin hallitus nyt teki osana tupoa. Lisäksi hallitus alentaa veroja ja heikentää näin julkisen sektorin palvelutuotantomahdollisuuksia. Parantaakohan verolinja näissä oloissa työllisyyttä, vai mitä se tekee? Talouskasvu jatkuu Suomessa, työttömyys kasvaa, palvelut ovat kriisissä ja valtio haukkaa alijäämää, mutta tuloveroja kevennetään — vai kevennetäänkö niitäkään?

Uutiset kertoivat, että sata kuntaa nostaa kunnallisveroja eli kevennetään valtion progressiivista verotusta, jolloin suurituloiset saavat eniten helpotusta, mutta palvelujen rahoittamiseksi kunnat pakotetaan nostamaan omia verojaan. Tässä ei ainakaan hallitus sosiaalisuudellaan pääse luomaan mielikuvia. Sitten annetaan mielikuvien ylläpitämiseksi edellä kertomiani murusia muka työllisyyden nimissä.

Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten hallitus markkinoi, että se toteuttaa upean triplan: verot kevenevät, palvelut paranevat ja velkaa lyhennetään. Mutta mitä tästä jäi jäljelle? Velkaa kevennetään korkeintaan omaisuutta myymällä, verot kevenevät, kenellä kevenevät, ja palveluista kansalaiset tietävät paremmin kuin hallitus. Paljon jää tehtävää vaalien jälkeen, ja toivottavasti se tehdään.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kun pidin täällä aikaisemmin 7 minuutin puheenvuoron, jäi liikenneosio siitä puhumatta, kun aika loppui kesken. Haluan käyttää tämän lyhyen puheenvuoron liikennepolitiikasta.

Kun täällä on kuunnellut valtiovarainministeriä ja kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjää, tuntuu siltä kuin olisi mitä suurin ongelma ja synti, että eduskunta on halunnut kehittää Suomen liikenneinfrastruktuuria. En voi ymmärtää ihan näin kategorisia kannanottoja. Totean, että liikennejaosto ja valtiovarainvaliokunnan mietintö ovat yksimielisiä. Liikennettä on halunnut kehittää myös kokoomuksen jaosto ja valiokunnan jäsenet, ei vain liikennejaoston puheenjohtaja. Liikennettä ovat halunneet kehittää muiden hallituspuolueiden jäsenet ja myöskin opposition jäsenet.

Eduskunta on halunnut kehittää liikenneinfraa odotettuaan kiltisti hallituksen avauksia tässä suhteessa kolme vuotta, mutta hallitus on suhtautunut eduskunnan linjauksiin ja ponsiin varsin valikoiden. Nytkin hallitus tuo budjettiin Vuosaari-suunnitelman kääntäen selkänsä samanaikaisesti eduskunnan vuosi sitten tekemille linjauksille ja toivomuksille. Liikennejaosto on ollut linjauksissaan ainakin johdonmukainen. Se ajaa nyt läpi jo vuosia esille ottamiaan tiehankkeita mutta samalla hyväksyy hallituksen Vuosaari-suunnitelman. Ratkaisu sopii liikenneministeriön kehyksiin varsinkin vuodesta 2004 alkaen, jolloin tulisi notkahdus kehyksiin ilman näitä uusia tierakennushankkeita.

Liikenneinfra on aina kertainvestointi, ja se on parasta aluepolitiikkaa. Se on hyvää liikennepolitiikkaa ja oikeaa liikenneturvallisuuden kehittämistä, ja nyt ne liittyvät myöskin tupoon työllisyyden kehittämisessä ja hoitamisessa. Esitetty liikenneinfra on talouden ruiske eri puolille Suomea. Se aiheuttaa alueella taloudellista toimeliaisuutta ja antaa uskoa, että eri alueilla jotain positiivista tapahtuu.

Ratkaisua on moitittu siitä, että tämä eduskunta vie päätäntävallan tulevalta eduskunnalta näihin hankkeisiin tai muihin hankkeisiin aloittamalla ne nyt. Väite on tekninen ja tarkoitushakuinen. Hankkeet ovat kuitenkin tärkeät, ja kun ne aloitetaan vuonna 2003, on seuraavalla eduskunnalla mahdollisuus avata uusia hankkeita jo vuonna 2005. Ja jos on päätetty, että tie rakennetaan, miksi sitä ei rakenneta nyt, miksi se rakennetaan 20 vuoden kuluttua?

Liikenneinfra on saanut myöskin arvostelua etenkin siitä, että Valtatie 6:lla jää 10 kilometrin pätkä rahoittamatta ja Valtatie 5:llä jää 4 kilometrin pätkä ennen Vihantasalmea rahoittamatta. Näihin on lupailtu korjausta ensi vuoden lisäbudjetista ja samalla myöskin rahoitusta. Itse olen tyytyväinen Lahden ja Heinolan välisen 29 kilometrin pätkän rakentamispäätöksestä moottoritieksi. Meillähän on tieyhteys, jossa on moottoritie Helsinki—Lahti, sitten on kapeampi väylä välillä Lahti—Heinola ja sitten taas moottoritie Heinola—Lusi. Tieinsinöörin oppikirjassa kuulemma sanotaan, että jos leveämpi tie kapenee kapeammaksi, siihen syntyy ruuhka. Tämän on saanut kokea viikonloppuisin tiellä ajava helsinkiläinen ja uusmaalainen, ja sen on saanut kaiken aikaa kokea elinkeinoelämä. Merkillistä, että tähänkään ei olisi saatu korjausta, ellei liikennejaosto ja valtiovarainvaliokunta olisi ottanut hommaa hanskaansa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa eletään monin tavoin käännekohdassa. Työttömyys jatkuu huolestuttavan vaikeana, ja alueelliset erot ovat, päinvastoin kuin muun muassa pääministeri eilen illalla totesi, lisääntyneet ja lisääntymässä. Ihmiset syrjäytyvät ja köyhyys on myös etenkin lapsiperheiden keskuudessa lisääntynyt. Hukataan hyvinvoinnin ja työllistämisen mahdollisuuksia.

Onkin välttämätöntä, arvoisa puhemies, että koko Suomen voimavarat saadaan käyttöön. Aikuiskoulutukseen, ihmisten osaamiseen ja aluepolitiikkaan on panostettava voimakkaasti.

Alueellisen kehityksen tasapainoa on kansallisen aluepolitiikan keinoin vahvistettava ja huolehdittava, kuten ed. Ihamäki mielestäni oikein totesi, myös liikenneyhteyksistä nykyaikaisia ja toimivia tietoliikenneyhteyksiä myöten niin, että ihmisillä on elämisen edellytykset ja työnteon, yrittämisen edellytykset kotiseudullaan. Maaseudun mahdollisuudet ja metsien niin jalostuspuun kuin energiakäytön mahdollisuudet on nykyistä paremmin hyödynnettävä ja on tätä kautta luotava edellytyksiä maakuntiin ja alueille. Siellä tarvitaan työtä ja toimeentulon mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Syytä on kiinnittää huomiota myös julkisen hallinnon työpaikkoihin. Niistähän yhä suurempi osa suhteellisesti sijaitsee täällä Pääkaupunkiseudulla, ja ne keskittyvät ja ne ovat vähentyneet maakunnista, mikä on ollut osaltaan näiden alueiden kehitystä vaikeuttamassa.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! En millään malta olla palaamatta tämän hyvinvointi-Suomen mallin ikään ja kasvuun ja siihen, mitä se on, koska täällä hirvittävän paljon puhutaan hyvinvointi-Suomesta ja palvelujen romahtamisesta ja järjestelmän kaatumisesta, ikään kuin kyse olisi kaksisataa- tai viisisataavuotisesta asiasta. Jokainen, joka istuu tuolla meidän työmaakahviossamme, kuulee meidän suurten ikäluokkien muisteluksia omalta koulu-, teini- ja opiskeluajaltamme, jolloin ei ollut terveyskeskusjärjestelmiä, ei ilmaista hammashuoltoa, ei päivähoitojärjestelmää, ei nykyisen kaltaista työttömyys- ja perusturvaa, ei nykyisen kaltaista työeläkejärjestelmää, ei aravalainoja, ei äitiyspäivärahaa tai äitiys- ja isyyslomia jne. jne.

Meistä useampi yli puoluerajojen joutui olemaan vanhempien apuna aamuisin navetassa ennen kouluunlähtöä, ja arvaahan sen, että pesuvadissa peseytymisen jälkeen ammoniakin perustuoksu seurasi pitkälle koulupäivään, ja riippuen siitä yhteisöstä sitä joko pilkattiin tai sitten ei. Työ- ja kouluvaatteet olivat useille samoja, ja tuosta ajasta on kulunut runsas sukupolvi, hyvät toverit, runsas sukupolvi. Meistä tämän instituution edustajista useampi jakaa juuri tuon lapsuuden ja nuoruuden yhdessä teidän loppujen vanhempien kanssa. Meidän nuoruutemme huuman ja tahdon ja marssien tahdissa rakennettiin teille hyvinvointivaltio meidän vanhempiemme vapauttamaan maahan. Näin lyhyt on Suomen hyvinvoinnin historia.

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajatoverit! Palvelut tulee rahoittaa aina tuottavalla työllä, ei velalla. Nyt olemme menossa tuohon velkarahoitteiseen malliin, josta meillä on rankkoja kokemuksia 90-luvun alusta. (Ed. Ala-Nissilä: Ed. R. Korhonen on tehnyt itsekin aika monta aloitetta!) Tämä tarkoittaa, että yrittäjyyden ja vain yrittäjyyden edellytysten turvaaminen takaa hyvinvointiyhteiskunnan toimimisen edellytykset eli homo servicuksen elinpiirin. Siksi on sanottava "ei" Arvelan työryhmän kaksinkertaiselle pääomaverolle ja metsäverolle. Vain työllä ja yrittäjyydellä syntyy jaettavaa hyvinvointia.

Reijo  Kallio  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karpela viittasi puheenvuorossaan pääministeri Lipposen eilisiltaiseen haastatteluun, jossa käsiteltiin työllisyyskehitystä. On syytä muistuttaa, että pääministeri Lipponen asetti pari kolme kuukautta sitten työllisyystyöryhmän, joka toimii kansliapäällikkö Raimo Sailaksen johdolla. Uskon, että kun työllisyystyöryhmä julkaisee ensinnäkin väliraporttinsa ja sittemmin keväällä loppuraporttinsa, niin nämä raportit tulevat sisältämään koko joukon työllisyyttä parantavia toimenpiteitä. Ne toki voidaan huomioida vasta tulevassa hallitusohjelmassa.

Mielestäni, ed. Karpela, te myöskin mitätöitte perusteettomasti äskettäin aikaansaadun tupon ansioita ja aikaansaannoksia. Kysyn vain, olisivatko naisvaltaiset alat saaneet liittokohtaisissa ratkaisuissa sen palkankorotuksen kuin saivat nyt tässä tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa; olisivatko saaneet sen tasa-arvoerän, jolla kurotaan umpeen miesten ja naisten välistä palkkaeroa; entä olisiko liittokohtaisissa ratkaisuissa saatu niitä työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia avauksia, jotka sisältyivät tähän tulopoliittiseen ratkaisuun. Haluan vielä yhtenä asiana mainita erityisesti naisaloja koskevan vähimmäistyöajan määrittelyn. Minä väitän, ed. Karpela, että ilman tulopoliittista kokonaisratkaisua näitä ratkaisuja ei olisi tullut.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk:

Puhemies! Ed. Riitta Korhonen käytti puheenvuoron ja puhui velkaantumisesta. Tänään sanomalehti Suomenmaa, joka on hyvä lehti, toteaa, että ed. R. Korhonen on tehnyt kolmanneksi eniten aloitteita, 40 miljardia euroa olette lisännyt menoja omilla aloitteillanne, jos ne menevät läpi — saattavat olla ihan hyviä aloitteita. Ehkä voimme tukeakin, jos ne menevät oikeaan kohteeseen.

Arvoisa puhemies! Varsinainen asiani oli se, että ed. Karpela käytti erinomaisen puheenvuoron koskien työllisyyttä, myöskin tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteyttä työllisyys- ja työttömyyskehitykseen. Siitä meidän pitää täällä todella keskustella. On kyllä valitettavaa, että vaikka tupo sinällään luo vakautta, ei se anna eväitä työllisyyden paranemiseen oikeastaan lainkaan.

Sen sijaan mitä pääministeri Lipposen eiliseen haastatteluun tulee, hänhän joutui tunnustamaan siinä, että se vaalilupaus, minkä Lipposen ensimmäinen hallitus antoi, eli työttömyyden puolittaminen on toiseltakin hallitukselta jäänyt toteuttamatta. Hän sanoi, että oli asiantuntijoiden vika, kun antoivat väärät vaalitavoitteet. Mielestäni ei ole kysymys siitä, vaan kyllä meidän pitää voida tehdä enemmän työllisyyden hyväksi.

Keskusta julkaisi "Työllisyyden uudet eväät" -ohjelman, ja sitä on jopa Helsingin Sanomia myöten kehuttu. Kyse on siitä, että me tarvitsemme paitsi näitä aktiivisia työllistämistoimia, oppisopimusjärjestelmän kehittämistä jne. myöskin yrittäjyyden kannustamista ja veroratkaisuja. Koko pakettia tarvitaan, jotta voidaan työllisyyden hyväksi todella toimia.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Riitta Korhosen puheenvuoroon on niiltä osin helppo yhtyä, että meidän on saatava yhteiskunnastamme työnteon ja yrittäjyyden yhteiskunta. On tärkeää, että ihmiset omalla työllään, omalla yrittämisellään luovat hyvinvointia, luovat sitä taloudellista jaettavaa, joka on sitten myös yhteiskunnan päätöksin käytettävissä heikompiosaisten turvaksi.

Tässä suhteessa hallituksen politiikka on kuitenkin epäonnistunut. Lipposen ensimmäinen hallitus aloittaessaan lupasi puolittaa työttömyyden, toinen viimeistään sitä tavoitteli, mutta edelleenkin tuo tavoite, ed. Riitta Korhonen, on saavuttamatta. Nyt pääministeri Lipponen toteaa, että ihmisiä tulikin työmarkkinoille enemmän kuin oli ennakoitu. Toisaalta, arvoisa puhemies, ed. Liisa Jaakonsaari työministerinä ollessaan iloitsi, että ihmiset tulevat kodeista työpaikoille työnhakijoiksi siinä tilanteessa, jossa muun muassa kotihoidon tukea ja muita perhetukia leikattiin. Ihmiset ikään kuin patistettiin työmarkkinoille. Nyt se onkin ollut syynä siihen, että työttömyys ei ole puolittunut.

Arvoisa puhemies! Nyt todella tarvitaan enemmän tekoja, vähemmän selittelyä. Tarvitaan niitä toimia, joihin ed. Olavi Ala-Nissilä erinomaisessa puheenvuorossaan äsken viittasi, keskustan selkeää työllistämisen ohjelmaa.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalliolle muistuttaisin, että puheenihan koski hallituksen toimia työttömyyden vähentämiseksi, ja ne ovat kovasti vaatimattomat. Kahdeksan vuotta me olemme odottaneet tuota lupausta työttömyyden puolittamisesta toteutuvaksi, eikä se edelleenkään toteutunut.

Toki tupolle se kunnia, mikä tupolle kuuluu. Ei siinä mitään, mutta väitättekö te, ed. Kallio, että hallituksen toimet ovat riittävät? Juuri tänä aamuna teollisuus on kertonut ennusteen, jossa teollisuus vähentäisi 10 000 työpaikkaa ensi vuonna. Viimeiset pahentuneesta työllisyystilanteesta kertovat uutiset sanoivat, että heikennystä on tapahtunut erityisesti yrittäjyyden kohdalla. Pienet yritykset ovat lopettaneet toimintansa, ja samalla työpaikat ovat sitä kautta vähentyneet. Minä väitän, että toimet ovat riittämättömiä ja paljon paljon enemmän pitäisi tehdä kuin tämä ehkä liikaa mainostettu työllisyyspaketti antaa ymmärtää tähän mennessä muka tehdyn.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Rouva puhemies! Minusta ed. Riitta Korhonen käytti tietyllä tavalla ihan perustellun puheenvuoron siinä mielessä, mitenkä nopeasti tämä kehitys meidän rakkaassa isänmaassamme on edennyt. Mutta minä menisin piirun verran kauemmaksi vielä historiapeilissä, vuoteen 52, jolloinka silloinen pääministeri Urho Kekkonen kirjoitti pamfletin "Onko maallamme malttia vaurastua?".

Kaikesta huolimatta tämän budjettikäsittelyn yhteydessä minä kysyn sitä, onko poliittisella päätöksentekijällä ollut malttia tehdä sellaisia ratkaisuja, että voidaan puhua, että koko kansakunta, kaikki maan alueet, ovat voineet vaurastua. Minusta tämä on, arvoisa puhemies, ehkä se ydin, minkä vuoksi meidän keskustaoppositiosta on vaikea hyväksyä sitä linjaa, mitä on toteutettu, kehitystä, joka on keskittänyt, joka on kasannut vaurautta tietylle hyvin pienelle väestönosalle tässä maassa, ja vastaavasti on liian paljon niitä ihmisiä, alueita, jotka eivät ole päässeet tästä vaurastumisesta osallisiksi.

Mutta toinen asia. Haluan lyhyesti puuttua myös Riitta Korhosen puheenvuoroon. Hän toi esille yrittäjyyden merkityksen. Se on aivan oikein, mutta minä tässäkin yhteydessä hämmästelen sitä, että nimenomaan kokoomuslainen valtiovarainministeri Niinistö asetti Arvelan työryhmän ja hyväksyi tämän Arvelan työryhmän tuloksen julkituomisen tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa, tuloksen, joka vie sitä perusluottamusta, mitä pitäisi nyt vahvistaa yrittäjyyden osalta. Tätä minä erittäin suuresti ihmettelen, että tämä on kokoomuksen piirissä hyväksytty. Ennen kaikkea nyt tarvittaisiin voimakkaampia käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan uskoa, luottamusta tulevaisuuteen nimenomaan yrittäjille.

Hannu Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä, mihin ed. Karjula lopetti, on erittäin hyvä jatkaa. On jollakin tavalla ristiriitaista, että kun me käsittelemme nyt hallituksen esitystä valtion talousarvioksi vuodelle 2003 ja näitä konkreettisia esityksiä, mitä tämä kirja pitää sisällään, niin siitä huolimatta hallituspuolueet ja -ryhmät puhuvat täällä, voi sanoa, melkein mitä sattuu.

Kun nyt esimerkiksi puhutaan yrittäjyydestä, pitää katsoa niitä konkreettisia toimenpiteitä, mitä tuolla on sisällä. Aivan niin kuin tässä on todettu, Arvelan työryhmän asetti valtiovarainministeri Niinistö, kokoomuksen voimakas hahmo — jotkut käyttävät julkisuudessa sanontaa, että kokoomuksen ideologia on yhtä kuin Niinistö. Hän on teidän voimakas keulakuvanne. Hän on hyväksynyt tämän, eikä teiltä ole tullut missään julkisuudessa mitään sellaista, että te sanoudutte irti Arvelan työryhmän mietinnöstä, vaikka siellä on tuplaverotus osingoille, siellä on kiinteistöveron laajennus, minkä on tulkittu julkisuudessa tarkoittavan sitä, että ollaan laajentamassa kiinteistöveroa maatalous- ja metsämaalle. (Ed. Riitta Korhonen: Ei kokoomus ole hyväksynyt!) Tässä tuntuu erikoiselta se, että puhutaan toista ja tehdään toisenlaisia linjauksia.

Samalla lailla, kun katsoo tuonne vasemmalle päin ed. Kallion suuntaan, niin tuntuu se kyllä vähän erikoiselta, että konkreettisia toimenpiteitä ei ole työttömyyden alentamiseksi tässä, ja pääministeri haapoo tuolla televisiossa, että "no jotakin tässä ja nämä kahdeksan vuotta, no nyt on asetettu työryhmä". Ei kai se voi tyydyttää, että kahdeksan vuotta on odotettu ja nyt tämän kahdeksan vuoden odottamisen tuloksena on asetettu työryhmä, joka antaa vaalien jälkeen selonteon. Sillä yritetään ikään kuin uida vapaaksi siitä, mitä 2003 budjetti sanoo, mitä nyt käsitellään.

Ed. Kallio, minä kysyn teiltä: Onko tämä teidän mielestäni moraalisesti oikea toimintatapamalli, että kun puhutaan budjetista, niin haapuillaan johonkin tulevaisuuteen, että mahdollisesti tämä antaa myönteisen raportin? Minkälaisen myönteisen? Mitä se antaa? Eikö kansalaisten pidä tietää, mikä teidän linjanne on? Samoin sanotaan myöskin, että lapsiperheet tulevat seuraavaksi. Toiset huutavat täältä, että eläkeläiset. Hoidetaan nyt ensin työttömät kuntoon ja tämä asia mennään pala kerrallaan, ettei käy niin, että neljän vuoden päästä sitten sanotaan, että no nyt on asetettu työryhmä, joka katsoo lapsiperheitten asiaa ja antaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen siitä mietinnön.

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeää parlamentarismin uskottavuuden kannalta, että täällä puhutaan tästä budjettiesityksestä, tämän linjauksista, eikä niin, että haapuillaan johonkin tulevaisuuteen, joihinkin semmoisiin asioihin, mitä ei ole vielä tapahtunut.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! Totean, että jos ed. Takkula olisi ollut täällä, niin hänen olisi ollut syytä kuunnella ed. Häkämiehen puhe, jossa nimenomaan linjattiin ulos näitä yrittäjyyden edellytyksiä.

Ed. Takkula, haluan muistuttaa teille, että budjetti on oikeastaan meidän yhteisten varojemme jakoa. Jos, ed. Takkula, yrittäjyys tarkoittaa teille sitä, että pitäisi jakaa rahaa yrittäjille, niin totean, että yrittäjien menestyminen on myöskin kiinni hyvästä lainsäädännöstä, ja sitäkin käsitellään täällä salissa. Tässä on ollut kahdeksanvuotinen projekti lainsäädännön edellytysten parantamiseksi ja siinä on tapahtunut edistystä.

Se, mitä individi Arvela esittää, on työryhmän lopputulos. Eduskunta päättää, mitä sille tehdään. Kokoomus on Itälän suulla irtisanoutunut Arvelan puheista ja myöskin kaikki kokoomusyrittäjät yksilöinä irtisanoutuneet niistä puheista samoin kuin tästä kiinteistöveron lisäämisestä metsämaalle.

Ed. Karpelalle haluaisin muistuttaa siitä, että pienimuotoinen tupo on yrittäjälle etu. Se on työnantajalle pieni hintalappu. Siitä syystä voi yrittäjän näkökulmasta katsoa, että mitä pienempi ja mitä latteampi tupo, sen parempi, koska mitä isompi se olisi, sen enemmän se yrittäjän ja yrittämisen edellytyksiä rankaisisi.

Ed. Karjulaa kiitän hyvästä puheenvuorosta. Hän on yrittäjä, hän on nähnyt paljon maailmaa ja hän ymmärtää, mitä se ihan oikeasti tarkoittaa. Tuen hyvin pitkästi niitä näkemyksiä, mitä hän on esittänyt.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulalle haluan todeta, että vaikka valtiovarainministeriö on asettanut Arvelan työryhmän ja antanut sen vapaasti tehdä selvityksensä, ei se merkitse sitä, että kun selvitys on valmis, niin kokoomuspuolue sen välittömästi hyväksyy. Arvelan työryhmä on selvityksensä tehnyt ja haluan vakuuttaa, että me emme ole missään tilaisuudessa sitä hyväksyneet, päinvastoin, kaikki puheenvuorot ovat olleet toisen suuntaiset.

Ed. Riitta Korhosen äskeistä edellinen puheenvuoro oli erittäin hyvä. Hän korosti työn ja yrittämisen merkitystä aivan oikealla tavalla.

Yleensä tästä keskustelusta voi todeta vielä sen, että kun tätä keskustelua on kuunnellut täällä tänään, niin kyllä meillä sitten täällä Suomessa huonosti menee. Herää kyllä tällainen kerettiläinen ajatus, pitääköhän tämä nyt sitten ollenkaan paikkansa, että meillä niin huonosti menee. Kuitenkin jos on tavannut ulkomaalaisia ihmisiä ja lukenut ulkomaalaisia tilastoja, niin Suomea tarjotaan näissä eturivin maaksi.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki lähti vertailemaan. Kyllä meillä on, niin kuin keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin, tuloerojen kasvuongelma. Meillä on ongelma työttömyyden kääntymisestä uudelleen kasvuun, meillä on suomalaisten perheiden arjessa todella isoja ongelmia, köyhyys on kaksinkertaistunut ja alueellinen kehitys on meillä iso ongelma. Kyllä haasteita ja tehtäviä riittää.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee Arvelan työryhmän asettamiseen, niin senhän valtiovarainministeriö asetti ja antoi aika tiukat raamit, miten toimitaan. Kyllä minä aikanaan tulkitsin, että Niinistö tavallaan hyväksyi nämä linjaukset eikä ole milloinkaan niistä irtisanoutunut. Hän on vain sanonut, että ei tehdä kesken tilikauden näitä jne. Ministeri Itälä on sitten tehnyt tästä hallituskysymyksen, mutta mikä merkitys sillä sitten on? (Ed. R. Korhonen: Niinistö ei jatka, sillä on suuri merkitys!)

Työryhmässähän on pari pahaa valuvikaa. Se kiristää suomalaisten perheyritysten verotusta tavalla, jota ei voi hyväksyä aikana, jolloin yritysten määrä toisena vuonna laskee. Ja toinen: se suosii passiivista pääomaa eli vuokratuloa, korkotuloa, aktiivisen yrityssijoittamisen ohella. Keskustalle nämä eivät käy ja me emme ole tähän työryhmään sitoutuneet. Tämä on tietenkin seuraavien hallitusneuvottelujen kysymys, miten veropolitiikkaa linjataan. Minusta meillä ei ole nyt mitään hätiköityä tarvetta mihinkään suuriin rakenteellisiin uudistuksiin.

Mitä tulee metsä- ja kiinteistöveroon, niin keskusta on sen selkeästi torjunut ja siinä ei ole veroteknisiä eikä asiallisia perusteita olemassa. Sinällään tarvitaan aktiivista veropolitiikkaa silloin, kun on kysymys työn verotuksesta. Kyllä tässä budjettikeskustelussa on ollut se hyvä puoli, että jopa valtiovarainministeri Niinistö nosti esille työnantajamaksut matalapalkka-aloilla, että niissä voitaisiin jollain tavalla edetä ja malleja hakea. Tässä on nyt tämä Holmin—Vihriälän malli, yksi pohja, josta voidaan keskustella edelleen.

Reijo Kallio /sd:

Rouva puhemies! Olen tutustunut ed. Karpelan mainitsemaan TT:n työllisyysennusteeseen, joka todellakin osoitti sen, että työpaikat rakennustoiminnassa ja palvelualoilla olisivat lisääntymässä, mutta erityisesti perusteollisuudessa, varsinkin metalliteollisuudessa, näkymät olivat synkät ja pahimmillaan merkitsisivät todella työpaikkojen vähentämistä. Minulla on kuitenkin se käsitys, että metalliteollisuuden osalta tämä ennuste perustui aika paljon siihen tilanteeseen, mikä oli telakkateollisuudessamme vielä pari kuukautta sitten. Näkymät telakkateollisuudessa olivat todella synkät, ja jos ne näkymät olisivat toteutuneet, telakkateollisuudesta olisi irtisanottu tuhansia ihmisiä ja vielä lisäksi lomautettu. Se olisi myöskin näkynyt alihankkijoiden huonontuneena työllisyytenä. Nyt tilanne on kuitenkin telakkateollisuudessa muutaman hyvän tilauksen takia parantunut. Tällä hetkellä ilmeisesti päädytään vain siihen, että nykyiset lomautukset kestävät jonkun aikaa, mutta tilanne alkaa ensi vuoden puolella telakoilla parantua.

Haluan tässä yhteydessä todeta sen, että hallitus oli valmis omaksumaan myöskin samat telakkatuet, mitä muut EU-maat ovat ottamassa, kun yritetään taistella tilauksista Etelä-Korean kanssa, joka omalla tavallaan epäreilusti dumppaa hintoja ja tällä tavalla haalii tilauksia. Tämä, ed. Takkula, on yksi osoitus selkeästä työllisyyspoliittisesta toimenpiteestä, konkreettisesta toimenpiteestä, joka välittömästi vaikuttaa työllisyyteen erityisesti länsirannikolla ja myöskin minun kotikaupungissani.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäelle on syytä huomauttaa, että keskiarvot eivät kerro koko totuutta. Kokonaisuudessa voimme sanoa, että meillä Suomessa tilanne on varsin hyvä, mutta se voisi olla olennaisesti parempi, jos poliittiset päätökset olisivat oikeudenmukaisempia, tasapuolisempia ja nimenomaan heikomman tukena. Erityisesti tämä koskee sosiaaliturvaa, mutta se koskee myös aluekehitystä ja aluepolitiikkaa. Erot maan eri osien välillä ovat lisääntyneet. Tässä on ongelmia yhtä lailla täällä Pääkaupunkiseudulla liian nopean kasvun seurauksena, mutta niitä ongelmia on siellä lähtöalueilla yhtä lailla.

Ed. Riitta Korhonen totesi yrittäjyyden osalta, että nyt tehdään budjettia ja tässä ei taloudellisilla asioilla ole niin merkitystä. Kyllä yrittäjyyden kannalta on merkitystä myös budjetilla. Olennainen merkitys on lainsäädännöllä, millaiset edellytykset meillä on luotu yritystoiminnalle, miten sukupolvenvaihdoksia kyetään edistämään. Se on hyvin suuri kysymys. Tässä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään. Miten kyetään parantamaan pienten yrittäjien sosiaaliturvaa, yksinyrittäjien tilannetta, arvonlisäveroratkaisua? Miten kyetään tällä tavoin lisäämään ja varmistamaan työllisyyden ja yrittäjyyden edellytyksiä?

Olennainen kysymys, arvoisa puhemies, on myös se, miten määrärahat vahvistavat infrastruktuuria eri osissa maata lähinnä kuntatalouksien kautta tai sitten liikenneyhteyksien ja palvelujen osalta. Totesin jo aiemmin, että meillä julkisen hallinnon työpaikat ovat keskittyneet entistä enemmän tänne Pääkaupunkiseudulle suhteellisesti. Se on yksi ongelma. Se vaikuttaa myös työllisyyden ja aluekehityksen edellytyksiin.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Riitta Korhoselle alkuun sen verran, etten markkaakaan enkä euroakaan äsken omassa puheenvuorossani vaatinut yrittäjille lisää. Eivät yrittäjät sitä ole vailla. He vaativat vakautta, semmoista lainsäädäntöä, mikä antaa hyvät mahdollisuudet yrittäjyyteen ja parantaa yrittäjyyden edellytyksiä. Ennen kaikkea he toivovat tällä hetkellä, että lainsäädäntö ei olisi poukkoilevaa, vaan he pystyisivät tekemään suunnitelmia pitkällä aikavälillä ja pienyritystoiminta ei olisi kokoaikaista verosuunnittelua, vaan voitaisiin keskittyä myöskin bisneksen tekemiseen.

Minä luulen, arvoisa ed. Korhonen, että jos te olette ed. Karjulan kanssa samoilla linjoilla, niin silloin me kaikki olemme samoilla linjoilla, mutta tässä ongelma on se, että jollakin tavalla nyt meidän on vaikea hahmottaa kokoomuksen yrittäjäpoliittista linjaa. Te nyt irtisanoudutte teidän oman valtiovarainministerinne asettamasta Arvelan työryhmästä. Kun tässä alkaa muistella, te irtisanoudutte aina yhdestä ja toisesta paperista, milloin se on Bogomoloffin paperi, milloin se on Häkämiehen kannanotot, milloin Vilénin. Nyt oikeastaan peruskysymys kuuluu, mihin te sitoudutte. Sitoudutteko te keltaisen budjettikirjan yrittäjyyttä koskeviin kannanottoihin ja näihin linjauksiin? Vai onko niin, että tarpeen tullen te sanoudutte niistäkin irti? Minä olen huolissani parlamentarismista. On näin, että te teette täällä lainsäädäntöä ja käytätte budjettivaltaa ja kuitenkin toimitte ihan toisella tavalla, puhutte mitä sattuu. Ei tällä tavalla voida uskottavaa politiikkaa eikä uskottavaa poliittista kulttuuria luoda. Kyllä sanojen ja tekojen on oltava täysin samaa puuta.

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliolle: Oli hyvä, että pienen tarkistuksen jälkeen löysitte yhden vihreän valon: telakkatuet. Sehän kuulostaa modernilta, dynaamiselta tuelta, tänä aikana hyvin tarpeellinen ja tärkeä, en sitä yhtään kiellä. Samalla tavalla telakkatuet ja maataloustuki ovat olleet täällä aina keskustelussa aikaisempina vuosikymmeninä, sinällään ei mitään uutta. On tärkeää, että telakat pysyvät. Mutta hei, arvoisa ed. Kallio, emme me voi rakentaa tulevaisuuttamme vain julkisen sektorin taikka savupiipputeollisuuden tai perusteollisuuden varaan. Me tarvitsemme uusia yrityksiä, 50 000—60 000 uutta yritystä, että olemme samassa suhdeluvussa eurooppalaisten maiden kanssa. Tämä vaatii lainsäädännön uudistusta niin, että yrittäjyys on kannattavampaa. Luodaan parempia edellytyksiä yrittäjyyden synnylle. Tässä suhteessa toivon, että telakkatuista päästään myöskin tukiin, jotka auttavat pk-sektoria paremmin.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Liittyen ed. R. Korhosen puheenvuoroon: Ehkä on kyseessä väärinymmärrys, mutta en löytänyt kohtaa, jossa olisimme yrittäjyydestä kovasti eri mieltä. Näin kymmenen vuotta yrittäjänä toimineena puheenvuoroni käytinkin. Luettelin lukuja, jotka ovat yksiselitteisiä lukuja tämän hallituksen toimista. Voin ne toki toistaakin, jos on tarpeen, mutta tuskin sitä tähän aikaan illasta enää lähden tekemään.

Mielestäni on huolestuttavaa se, että erityisesti työllisyystilanteesta kertovat uutiset sanovat, että heikennystä on tapahtunut juuri yrittäjyyden kohdalla. Minun mielestäni se on huolestuttavaa. Minun mielestäni se viestii meille siitä, että lisää toimenpiteitä tarvitaan. Tämä trendi vaatii sitä, kuten keskusta on painottanut, että tällainen yrittäjyysmyönteisyys tulee palauttaa tähän yhteiskuntaan ja yrittäjät tarvitsevat sitä kautta tukea, jotta näitä työpaikkoja ei sitä kautta lisää vähentyisi.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karpela, te kritisoitte maltillista tupoa. 30 vuotta yrittäjänä ja kymmeniä kymmeniä henkilöitä työllistävänä yrittäjänä vastaan teille, että työnantajan kannalta tupon matala hintalappu on kaikkein tärkein. Mitä enemmän se tupo maksaa, niin se yrittäjä, se työnantaja, sen maksaa sekä palkan nousuina, kaikkina muina lainsäädännöllisinä velvoitteina että palkan sivukuluina. Maltillinen tupo, ja te kritisoitte maltillista tupoa. Minusta tämä oli se, mihin puutuin teidän puheessanne.

Ed. Takkula, kauppa- ja teollisuusjaosto valtiovaroissa, joissa myöskin edustajanne Kääriäinen istuu, tekee ihan hyvää työtä. Me olemme katsoneet, että panostaminen Tekesin, Sitran ja Finnveran resursoinnin kautta yrittäjyyteen, mitä yrittäjät itse ovat pitäneet tärkeänä, on ollut parasta, mitä täällä on tehty budjetissa. Panostaminen koulutukseen on myöskin panostamista yrittäjyyteen. Sieltäpä ei tullut vaatimuksia näiltä tahoilta. Eli Finnvera oli aika tyytyväinen siihen, mitä se on saanut. Tekesin määrärahoja on jäänyt jossakin päin maata käyttämättä, ja ei niitä pidä hukata ihan mihin sattuu. (Ed. Ala-Nissilän välihuutoja) — Arvoisa edustaja, oletan, että minulla on puheenvuoro.

Eli maan markkinakelpoisuus, maan markkinakelpoisuus, se, että me tuotamme tuotteita, jotka kelpaavat markkinoille, ja niillä tuotteilla on sellainen järkevä hintalappu, että niitä joku haluaa ostaa, se tuo tänne sitä jaettavaa yhteistä hyvää. Sitä ei synny palveluissa. Sitä syntyy myytävien tuotteitten kautta, jolloinka maahan tulee jaettavaa rahaa, siis hyvinvoinniksi muutettuna. Eli niin pitkään kuin maa on markkinakelpoinen ja me teemme työtä, joka on sillä tavalla myytävissä, että sen hintalappu ei ole liian kallis, siitä tämä koko homma on kiinni.

Pk-sektorilla täytyy muistaa myöskin, että yrittäjät ikääntyvät, yrittäjät lopettavat ja todella se, että alueet ovat kehittyneet epätasapainoisesti, sillä tavalla myöskin kepulaisten lapset lähteneet etelän rintamaille, niin että sitä ei voi puoluepoliittisesti nimitellä kellekään kuuluvaksi. Mutta niin pitkään kun yrittäjillä ei ole pk-sektorilla markkinoita tuolla maanosissa, niin totta kai sinne ei yrittäjiä synny. Ei yrittäjä ole hyvinvointipalvelu, hän on yrittäjä, joka pyrkii kartuttamaan tuottaen itselleen myöskin voittoa sitä kautta työllistäen.

Kun meillä on vain viisi miljoonaa ihmistä, joista töitä tekee alle kaksi miljoonaa ...

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä sanoi puheenvuorossaan, että keskusta ei ole sitoutunut Arvelan työryhmän selvitykseen. Hyvä on, minä uskon tämän, ja se on minulle hyvä tieto, mutta ei pidä samalla väittää, että kokoomus on hyväksynyt sen, koska se ei pidä paikkaansa. Ei pidä täällä väittää sellaista, mikä ei pidä paikkaansa.

Edustaja Väistölle sen sijaan toteaisin, kun hän puheenvuorossaan totesi, että vaikka Suomessa hyvin menee, niin aina on mahdollisuus parantaa, että tämän minä kyllä hyväksyn. Noin yleisesti kokoomus arvostaa yksilöllisyyttä, emme kahlehdi ihmisten mielipiteitä, jokainen voi yksilönä lausua mielipiteensä. Kokoomuksen kanta on taas se, minkä puoluevaltuusto tai eduskuntaryhmä asiasta lausuu.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk:

Puhemies! Jos minä olisin kokoomuksen kansanedustajana, en minä tällä yrittäjäpolitiikalla kyllä revittelisi. Tosiasiahan on, että yritysten määrä laskee jo toisena vuonna peräjälkeen, viime vuonna 15 000 ja nyt 10 000. Me tiedämme tämän yrittäjyyshankkeen: se jäi puhallukseksi, paljon yksittäisiä juttuja, mutta vähän konkretiaa. Me tiedämme, että hallitusohjelmassa oli tämä sukupolvenvaihdosasia, jota kaikki elinkeinoelämän järjestöt ovat esittäneet. (Ed. Väistö: Mitä on tapahtunut!) — Mitä on tapahtunut? Ei yhtään mitään. Se makaa siellä Siimeksen ja Niinistön pöytälaatikossa niin kuin tatti eikä tule tänne eduskuntaan, vaan sekin jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Eli ei tässä yrityspolitiikassa ole mitään kehumista. Me olisimme välttämättä tarvinneet enemmän yrittäjyyttä, jotta tämä työllisyysongelma olisi voitu paremmin hoitaa. Totta kai se on asennekysymys, mutta se on myöskin lainsäädäntökysymys, jolla voidaan vaikuttaa.

Tämä Arvelan työryhmä on nyt sikäli huono juttu, että se vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen. Nyt jo aletaan veroylijäämiä ottaa sieltä ulos ja taseet alkavat heiketä sitä kautta. Mielestäni on ollut väärä signaali antaa perheyrityksille tällainen malli. Sitä ei toteutettaisi, jos me olemme molemmat siitä samaa mieltä. Tällä saatiin negatiivista aikaan, kun malli tehtiin tällä tavalla ja julkaistiin, ja nyt verokonsultit pyörivät ja hyörivät ja yritysten taseet alkavat keventyä ja yrittäjyys ei edisty sillä tavalla kuin välttämätöntä, arvoisa puhemies, tänä päivänä olisi.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatti olla tähän asti iltaa tässä keskustelussa. Ed. Ihamäen äskeinen puheenvuoro minun mielestäni kertoi jotakin hyvin oleellista ja tärkeää, sen, että kokoomus arvostaa yksilöllisyyttä. Esimerkiksi Arvelan paperin kohdalla jokaisella saa olla oma mielipide huolimatta siitä, että kyseessä on ministeri Niinistön työryhmä. Näin kokoomuksella on 45 mielipidettä tänä päivänä, toissa päivänä oli vielä 46. Siinä mielessä minä toivoisin, että te löytäisitte yhtenäisen kannan, yhtenäisesti puolustaisitte vaikkapa nyt tätä hallituksen esitystä ensi vuodelle, mutta toivon mukaan teillä löytyy rohkeutta yhtenäisesti sanoutua irti myöskin Arvelan työryhmän paperista, tuplaverotuksesta ja kiinteistöveron laajentamisesta maatalous- ja metsämaalle. Ne ovat tärkeitä kysymyksiä. Niistä kyllä irtisanoutuvat kokoomuksen väriä kantavat yrittäjät. He kyllä irtisanoutuvat, sen minä tiedän, niin monen kanssa olen ollut yhteydessä, mutta toivon myöskin, että teidän eduskuntaryhmänne tekee selvän pesäeron näihin papereihin ja sitä kautta selkeyttää omaa poukkoilevaa ja hajanaista yrittäjäpolitiikkaansa.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Takkula, se on työryhmän tulos, ja tietysti silläkin voidaan tehdä populistista politiikkaa ihan mihin suuntaan vain ja veivata niin kuin tapana on ollut veivata, mutta se on paperi, joka on tuotettu seuraavia hallitusneuvotteluja varten. Ed. Takkula, minä katson teidän sitten, kun teillä on hurjat hallitushingut, kärvistelevän siinä tikussa, kun teidän puolueenne puheenjohtaja haluaakin lähteä noudattamaan Arvelan paperia hintaan mihin hyvänsä, että pääsisi hallitukseen. Se on minusta mielenkiintoinen kärvistely katseltavaksi, niin että katsotaan sitä ensi keväänä.

Mutta Finnveralla on sukupolvenvaihdoslaina, jota käytetään. Siksi toiseksi minä olisin — edustaja poistui paikalta — halunnut muistuttaa, että meillä oli täällä perintökaaren muutosta koskeva laki käsittelyssä, joka ei lopulta kelvannut edes perheyrittäjille, ei Suomen yrittäjille eikä lakivaliokunnallekaan.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Takkula tulkitsi asiaa taas tiettyyn tarkoituksenmukaiseen tapaansa. Kokoomus arvostaa yksilöllisyyttä, ja jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Kokoomuksella ei ole 45:tä erilaista kantaa. Kokoomuksella on yksi kanta, kun puoluevaltuusto tai eduskuntaryhmä on sen tuonut julki.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! On jo tässä vaiheessa vielä tehtävä selväksi ed. Korhoselle, että tämmöistä kärvistelynäytöstä ei tulla keväällä näkemään hallitusneuvottelujen yhteydessä. Keskusta sitoutuu siihen, että tuplaverotusta ei tule yrittäjille. Se sitoutuu myös siihen, että maatalous- ja metsämaalle ei kiinteistöveroa uloteta. Sitä, että jotkut muut ovat kärvistelleet hallitusneuvotteluissa hallituskipeyden vuoksi, ei pidä laittaa aatteelliseen keskustaliikkeeseen. Keskustaliike pitää kiinni arvoistaan ja ihanteistaan ja poliittisesta linjastaan, ja tämän tyyppinen toiminta ja tämän tyyppinen kärvistely, toista kansan edessä oleminen ja toista hallitusneuvotteluissa oleminen, ei sovi meidän pirtaamme. Me pidämme huolta siitä, että meidän sanamme ja tekomme ovat yhtä puuta. Me tulemme puolustamaan sitten, mikäli hallituksessa olemme, omia esityksiämme. Ennen kaikkea, arvoisa puhemies, jotta kärvistelyjuhlista päästään, on hyvä todeta, että toivon mukaan ensi vuonna tässä samassa budjettikeskustelussa voidaan tarkastella valoisampaa vaihtoehtoa ja sitä kautta tulevaisuuden ja toivon näköalaa.