Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Luonnonvarataloudella vastataan maailman megatrendeihin, jotka ovat muun muassa ilmastonmuutos, raaka-aineiden niukkuus, vesipula, energiantarve, ja on erittäin hyvä asia, että Suomessa on katsottu tätä asiaa tuonne 2050:een, koska olemme arvioineet, että meillä olisi mahdollisuutta vastata näihin tarpeisiin, mitä maailmalla on. Meillä on koulutusta, meillä on osaamista.

Mutta se, mitä me tarvitsemme, on se, että otamme tämän edelläkävijyyden nimissä myös Suomessa käyttöön ympäristöteknologiaa jätehuollon osalta, energian osalta, liikenteen osalta, rakentamiseen ja hyvinvointiin liittyvissä kohdissa, koska kun otamme näitä käyttöön omassa taloudessamme, on ne myöskin huomattavasti helpompi saada vientiin mukaan.

Tällä hetkellä tuo ympäristöteknologia kasvaa noin 5 prosentin vuosivauhtia, ja jo nyt viennin osuus on viitisenkymmentä prosenttia. Eli tässä on kaikki mahdollisuudet päästä siihen, että kun luomme tällaisen näihin megatrendeihin perustuvan cleantech-vientistrategian, niin sillä saadaan Suomea nousuun.

Mutta kuten sanoin, meidän on otettava näitä myös käytännössä omassa taloudessamme käyttöön, ja niinpä pidänkin erittäin hyvänä sitä, että tulevaisuusvaliokunta on hyvin konkreettisia askeleita ottanut omassa mietinnössään muun muassa esittämällä, että Itä-Suomen yliopiston osaksi perustettaisiin puuyliopisto, joka kokoaa ja yhdistää puuraaka-aineeseen liittyvän kansallisen ja kansainvälisen osaamisen. Tämä on hyvä konkreettinen esitys siitä, miten tällä yhdellä alalla voimme tehdä mittavia askeleita tulevaisuuteen.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko toteaa, että Suomen kansantalous perustuu teollisuusmaaksi poikkeuksellisen vahvasti luonnonvaroihin ja niiden jalostamiseen. Juuri näinhän se on, ja se on Suomen erityisyys nimenomaan. Teollisuutemme perustuu uusiutuviin biomassoihin ja niiden kestävään käyttöön, ja nimenomaan paino sanalla "kestävään" käyttöön.

Kuten täällä salissa olen puhuessani moneen kertaan ottanut esiin, niin Suomen ensimmäinen metsälaki 1800-luvun lopulta toteaa, että metsää älköön autioksi hävitettäkö, eli perinteet kestävään metsänhoitoon ovat todella pitkät ja painavat. Meidän on syytä olla ylpeitä tästä kestävästä metsätaloudestamme ja osaamisesta ja myös sen tulevaisuuden mahdollisuuksista aivan kiistämättä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan juuri nimenomaan katsonut metsiä tästä kestävän käytön näkökulmasta ja siihen liittyvästä huippuosaamisesta. Metsäosaamisemme on, varsinkin siis jos puhutaan nyt pohjoisesta havumetsävyöhykkeestä, huippuluokkaa, ja meillä on metsä osattu keksiä uudelleen vuosikymmenten saatossa ja tuotteistaa jalostuksen kautta vientiin. Totta kai samalla meillä on lupa ja velvollisuus hoitaa ympäristöämme hyvin. Metsien hyvinvointi on meidän hyvinvointiamme, ja sekin on, se hyvinvointi, osa biotaloutta ja tätä kestävää strategiaa.

Vientituotteista, jos historiallisesti ajatellaan, terva oli aikanaan hittituote, niin sanotusti megatrendi tavallaan. Elinkeinoelämän teollistumisen myötä sen vienti hiipui, mutta meillä on ihan lupa odottaa joku tulevaisuuden terva tulevaksi. Jos ajatellaan vaikkapa tällä hetkellä puusta valmistettuja biokomposiitteja, joilla on jo pystytty testeissä korvaamaan metalleja, ne ovat lujia. Meillä on jopa niin sanotusti "puukeittiö" elikkä puukeittiö niiltä osin kuin on korvattu metallisia osia. Nämä innovaatiot odottavat nurkan takana.

Mutta sitten maa- ja metsätalousvaliokunta on myös lausunut tästä tämä sinisestä biotaloudesta elikkä vesistöjen käytöstä. Se on myös osa näitä kasvun mahdollisuuksia luonnonvarataloudessa, vaikka ehkä vesistön kautta ei niin suurta potentiaalia ole koskaan odotettavissa Suomessa kuin metsistä. Mutta on kyllä mielestäni syytä kiinnittää huomiota vesistöjen hoitoon, kunnossapitoon ja vaikkapa hoitokalastukseen. Viime vuosina se on ehkä painottunut sinne poistokalastuksen puolelle, mutta kalakannat ovat meillekin merkittävä potentiaali.

Sitten biopolttoaineista on edelleen todettava, että vaikka varmasti siis voidaan pystyä nanoteknologian, nanosellun kautta korkeamman jalostusasteen tuotteisiin kuin siihen, että puuta poltetaan erinäisissä muodoissa tai käytetään liikennebiopolttoaineena, niin on se kuitenkin mielestäni paljon parempi vaihtoehto, siis kehittää biopolttoaineeksi, kuin se, että me poraamme öljyä edelleenkin aika arveluttavista paikoista kuten merenpohjista tai jos ollaan menossa tuonne herkälle arktiselle alueelle. Eli kyllä on todella harmillista, että Euroopan unioni ei tässä ota kunnianhimoisempaa tavoitetta itsessään. Suomella olisi siinä juuri mahdollisuus olla osaamisen kärkenä, ja kun meillä on jo jalostustoimintaa polttoaineiden osalta muutoinkin merkittävästi, niin sieltä todellakin saataisiin myöskin päästövähennyksiä, kun ajatellaan liikenteen päästöjä, kuinka paljon liikennettä on maailmassa, Euroopassa, Suomessakin.

Tulevaisuusvaliokunnan konkreettiset askelmerkit on mielestäni todella hyvin laadittu, ja toivon, että nämä alkavat niin sanotusti elämään käytännössä ja elinkeinoelämässämme. Tähän voisin vielä vain sitten lisätä sen, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan otti esille, että vaikutetaan EU-tasolla edelleenkin niin, että metsäpolitiikkamme hyvät käytännöt siirtyvät Euroopan unioniin päin ja metsäpolitiikkamme säilyy mahdollisimman pitkään ja perusteiltaan kansallisena.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta aloittaa mietintönsä perustelut toteamalla, että "Suomen taloudellinen hyvinvointi on pitkään perustunut suuressa määrin luonnonvarojen käyttöön ja jalostamiseen" ja jatkaa sitten hiukan myöhemmin: "Biotalouden avulla voidaan elvyttää talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja sekä maaseudulla että teollistuneilla alueilla, vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja parantaa alkutuotannon ja prosessiteollisuuden taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Keskeistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi on luoda investoinneille houkutteleva toimintaympäristö siten, että luonnonvarojemme käyttöä ja jalostusastetta voidaan viedä eteenpäin." Eli jo tästä lyhyestä tekstistä voi todeta, että meillä on kyseessä monella tavalla merkittävä asia. Tulevaisuudessa Suomen omien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen on aivan keskeinen perusta biotalouteen perustuvalle kasvulle. Ja on todettava, että se on myös yksi keskeinen perusta sille, että Suomessa on kerta kaikkiaan luovuttava tällaisesta keskittävän yhteiskunnan tavoitteesta hajautetun yhteiskuntatavoitteen hyväksi.

Biotalouden ja luonnonvarojen hyödyntämisessä tarvitaan — niin kuin täällä nyt monen valiokunnan lausumassa ja talousvaliokunnan mietinnössä todetaan — tutkimusta, tuotekehitystä, tarvitaan joustavia ohjauskeinoja, joustavia lupaprosesseja, tarvitaan merkittävää investointirahoitusta, toimivaa infraa, koulutusta ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mutta, puhemies, itse asiassa yksittäinen asia, minkä vuoksi halusin tämän puheenvuoron käyttää, on maa- ja metsätalousvaliokunnankin lausunnossa esille otettu kansainvälinen vaikuttaminen. Maa- ja metsätalousvaliokunta edellyttää, että "Suomen luonnonvaroihin liittyvää vaikuttamistoimintaa EU:ssa koordinoidaan tehokkaasti ja vaikuttamista tehdään aloitteellisesti ja organisoidusti". "On välttämätöntä lisätä edunvalvonnalla suomalaisten luonnonvarapoliittisten näkökulmien ottamista johdonmukaisesti huomioon EU-tason sääntelyitä ja strategioita valmisteltaessa. Ennakoiva vaikuttaminen tulee aloittaa jo kansainvälisten prosessien valmisteluvaiheessa."

Syy, minkä vuoksi valiokunta tämän aika vahvasti omaan lausuntoonsa kirjasi, on se, että olemme maa- ja metsätalousvaliokunnassa kyllä huomanneet, kun seuraamme tätä EU-valmistelua hyvin tiiviisti, että tietämys muun ohella Suomen luonnonolosuhteista, ilmastosta ja metsätaloudesta on kaiken kaikkiaan EU:ssa erittäin puutteellista. Ja valiokunnassa on moneen otteeseen todettu selkeästi se, että tämän ongelman poistamiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Me olemme valiokunnassa monta kertaa joutuneet huomaamaan myös sen, että Suomen osalta tällainen tietynlainen poliittinen ennakkovaikuttaminen ja ministeriöitten välinen yhteistyö EU-vaikuttamisessa on luvalla sanoen jopa kohtuuttoman heikkoa. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa on kyllä noussut aika usein esille myös se, että nimenomaan ympäristöministeriössä toimitaan kohtuuttomankin jatkuvasti tavalla, joka ei ole omiaan edesauttamaan Suomen etuja ja Suomen asioitten hoitamista EU-vaikuttamisessa. Eli näyttää selkeästi siltä, että muun muassa tämä ministeriöitten välinen yhteistyö ei toimi sillä tavalla kuin sen vahvan vaikuttamisen näkökulmasta pitäisi toimia. Näin se ei voi olla, ja on aivan selvä asia, että jatkossa ministeriöitten mutta myös meidän eduskunnan päättäjien on myös tähän EU-vaikuttamiseen kiinnitettävä erityisen vahvaa huomiota.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin haluan todeta sen, että talousvaliokunta käsitellessään tätä asiaa oli kovasti paljon huolellinen ja myöskin sitten yksituumainen — yksimielinen mietintö on kyseessä.

Ja edustaja Korhonen äsken itse asiassa suurin piirtein kaiken sanoi. Tämän mietinnön kantavana voimana on se, että pitää pystyä luomaan uutta liiketoimintaa kestävällä tavalla. Toimialoja on monta: biotalous, kaivannaisteollisuus ja muuta sen lisäksi. Mutta se punainen lanka on siis se, että kestävällä tavalla uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja Suomeen. Se edellyttää tutkimusta, tuotekehitystä, se edellyttää luvituksen parantamista — sivumennen sanoen, jos tuonne maaseudulle rakentaa tavallisen navetan ja ympäristölupa kestää 18 kuukautta, niin ei se kyllä ihan tästä maailmasta ole, ei sitten sinnepäinkään. Tällä hetkellä yrityksiä siihen suuntaan, että luvitusta yksinkertaistetaan nimenomaan ympäristölupien osalta ja muittenkin, on menossa. Toivon, että ne saavat todella paljon vauhtia, että tänne Suomeen jo sen luvituksen nopeuden kautta saadaan syntymään uusia työpaikkoja.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous tarjoaa Suomelle paljon mahdollisuuksia puhtaan teknologian vientiin. Biotaloudessa ja kiertotaloudessa on koko maailman tulevaisuus, sillä 80 prosenttia nykyisistä tunnetuista fossiilisista polttoainevaroista on jätettävä maahan, jotta maailma ei lämpene yli 2 asteen. Meillä Suomessa riittää luonnonvaroja, puuta, makeaa vettä, mutta painottaisin sanoja älykäs ja vastuullinen, sillä on järkevää korvata fossiilisia materiaaleja ja raaka-aineita biohajoavilla tuotteilla, ja kaivosteollisuuden on oltava kestävää. Ympäristöä ei saa pilata. Erityisesti on edistettävä kaiken romuraudan kierrättämistä. Vanhoista kännyköistä tulee ottaa kaikki arvometallit talteen.

Bkt-mittarien rinnalle on syytä kehittää kestävyyttä kuvaavia mittareita, jotta luonnonvaratalous olisi jatkossa mahdollisimman kestävää. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamista ei voi liiaksi korostaa, jos haluamme olla maailman kärjessä kehityksessä ja biotaloudessa. Tämä hallitus on valitettavasti leikannut tutkimusmäärärahoja, ja jatkossa tässä tulee tehdä korjausliike. Myös perustutkimuksesta on pidettävä huoli, sillä sieltä kumpuaa täysin uusia ja odottamattomia ilmiöitä ja havaintoja, jotka voivat auttaa meitä ja kansantalouttamme uuteen nousuun. Resurssiviisas talous on meille Suomessa mahdollisuus saada uutta vientiä ja laittaa kestävyysvaje kuntoon.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! "Suomi kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijäksi 2050." Asiaa on hyvin tarkasteltu erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Tähän metsään liittyvää tarkastelua oli hyvin nostettu esiin.

Edustaja Korhonen toi esille sen yhden oleellisen asian, mikä ehkä tämän eduskuntakauden aikana, istuntokauden aikana, on tullut selkeästi esille. EU:sta tulevat virkamiesten mutta myös muiden tahojen viestit kertovat siitä, että Euroopassa ei tunnisteta eikä tunneta suomalaista metsää. Ei niin sanotusti nähdä metsää puilta, vaan metsästä on erilainen käsitys EU-maissa kuin Suomessa. Tietämys siitä, kuinka korkeaa osaamista meillä on omaa monipuolista metsänkäyttöämme kohtaan, on todella puutteellista EU:ssa ja niin erityisesti parlamentin osalta, mutta ei komissiossakaan osaaminen kovin kaksista näytä olevan.

Meidän poikkihallinnollinen yhteistyömme EU:ssa ympäristö-, maa- ja metsäasioissa on erityisen tärkeätä. Meidän tulee jouhevoittaa luvitusta. Me olemme liian kankeita. Sen takia kiitoksia talousvaliokunnalle, että se lausunnossaan ottaa rohkeasti esille lupien määräaikaisuuksien osalta olevan tavoitteen, eli meillä luvitus estää esimerkiksi kehittyvän kaivosteollisuuden toimintoja. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että parempi olisi neljässä kuukaudessa "ei" kuin seitsemässä vuodessa "ehkä". Tämäkin yritys oli 10 miljoonaa satsannut Suomessa olevan kaivoksen aloittamiseen.

Mutta muistetaan: globaalissa yhteiskunnassa meidän tulee luonnonvarojamme suojella niin, että kansainvälisten sopimusten osalta emme alista esimerkiksi omia pohjavesiämme globaaleille markkinoille.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! On totta, että meillä Suomessa ja muualla, missä on havumetsävyöhykettä, puun käyttö on hyvin erilaista kuin sellaisissa osissa esimerkiksi Eurooppaa tai maailmaa, missä on erilainen metsä ja erilainen käyttötarkoitus ja luonnollisesti sitten huomattavasti vähemmän sitä puuraaka-ainetta. Metsä ja sen moninaiskäyttö ja puun uudet käyttömuodot ovat luonnollisesti niitä, missä me näemme tulevaisuutta Suomessa, ja meidän markkina-alueemme on Euroopassa hyvin pitkälti. Sen takia on tärkeää, niin kuin täällä on tullut esille, vaikuttaa siihen lainsäädäntöön, jota Euroopan tasolla tehdään. Tämä on nyt hyvin akuuttia meillä biopolttoaineiden osalta, ylipäätänsä tämän biotalouden osalta.

Mutta en olisi niin pessimistinen sen suhteen, mitä täällä ajatellaan siitä, että siellä Euroopan unionissa ei voi vaikuttaa. Meidän on tehtävä enemmän työtä sen eteen, että meillä on strateginen lähestymistapa siihen, että katsomme hyvin pitkällä aikavälillä sen, mitkä ovat niitä keskeisiä asioita, joihin haluamme vaikuttaa, joihin haluamme tehdä muutosta, etsimme sitten ne kanavat, joitten kautta näitä muutoksia viedään läpi. Minulla on kyllä se kokemus, että kun tätä työtä tekee tietopohjaan perustuen ja on löytänyt ne oikeat kanavat myöskin, sitten tämä ymmärrys tulee ja ymmärretään se, että esimerkiksi biopolttoaineista kun puhutaan, ei puhuta enää Suomessa ensimmäisen sukupolven biopolttoaineista vaan ennen kaikkea niistä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineista. (Jari Myllykoski: Vastauspuheenvuoro!)

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitos armeliaisuudesta. — En lähde vastaväittämään. Varmasti edustaja Myller tietää huomattavasti paremmin sen, kuinka nämä asiat siellä parlamentissa käsitellään ja menee.

Mutta kyllä merkittävää on se puutteellisuus, joka todettiin, että koskien meidän tulevaisuuden kannalta suurinta luonnonvaraamme, johonka meillä on omaa teknologista osaamista, uusia tavoitteita, meillä ei ole Suomen valtion taholta yhtään viranomaista, Suomen valtion palkkaamaan henkilöä, joka olisi siellä asiantuntijana ja tavallaan kokoamassa sen, että meidän metsäteollisuudellamme on omia toimijoita siellä. Parlamentin ja Suomen valtion välillä se täytyy sisäisesti pystyä asiantuntijuuden perusteella viemään eteenpäin. Mutta tosiaan tämmöisen, mikä maa- ja metsätalousvaliokunnan toiveissa on ollut, metsäattasean saaminen sinne olisi erityisen tärkeätä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Rohkenen vielä koetella puhemiehen kärsivällisyyttä puheenvuorolla. Edustaja Myller tuossa totesi, että kyllä EU:ssa voi vaikuttaa. Siitä varmasti ei ole kahta sanaa: totta kai voi vaikuttaa. Se, mihin maa- ja metsätalousvaliokunnassa on kiinnitetty aika monta kertaa huomiota, on se, mikä itse asiassa on ollut esimerkiksi metsäkysymyksissä Suomen poliittinen halu vaikuttaa tähän EU-päätöksentekoon. Yksittäisenä esimerkkinä: olemme jopa hiukan joutuneet pohdiskelemaan sitä, millä tavalla tälläkin vaalikaudella ministerit ovat osallistuneet, millä aktiivisuudella he ovat osallistuneet kaiken kaikkiaan muun muassa ministerineuvostojen kokouksiin. Eli kysymys on siitä, millä tavalla ja minkälaisella yhteistyöllä me haluamme EU-päätöksentekoon vaikuttaa.

Asia, jonka edustaja Myllykoski otti esille: olemme useasti todenneet sen, että näissä metsäasioissa on selkeä vaikuttamisen lisäämisen paikka. Yksi ratkaisu voisi olla tällainen pysyvä metsäattasean rooli tuolla Brysselin päässä.

Pirkko  Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä metsäasia on niin valtavan ihanaa, että kyllä tästä täytyy puhua täällä salissa mahdollisimman paljon ja valiokunnissa myöskin.

On varmaan ihan totta, kuten edustaja Myller totesi, että kyllä Euroopan unionissa pystyy vaikuttamaan, ja niinhän se on meille näkynyt sitten tuolla valiokunnissa. Mutta kuka on vaikuttanut? Kun meillä on konkretisoitunut tämmöinen poukkoileva politiikka tiettyjen asioitten suhteen, vaikkapa biopolttoaineitten suhteen, niin joku on arvovallallaan saanut ne aikaan. Tai kun puhutaan ILUC- tai LULUCF-sektorista tai res-direktiivistä, niin kyllä joku ihan toden totta ne on vaikutuksellaan saanut aikaan. Mutta olemmeko me suomalaiset siinä riittävästi mukana, tästähän on kysymys. On todella harmillista, että unioni nyt on luopunut tästä 20—20—20-tavoitteestaan, johon Suomi oli sitoutunut. Biopolttoaineitten jalostus- ja kehitystyö oli lähtenyt hyvin käytiin, mutta nyt tiedetään, että Euroopan unioni ei ollut tähän valmis. Siellä on edelleenkin tätä vanhaa öljynjalostusteknologiaa, ilmeisesti ylikapasiteettia siitä, ja he elävät vielä siinä suhteessa menneisyydessä.

Mutta minä toivon, että se viesti, mikä maa- ja metsätalousvaliokunnasta on lähtenyt nyt liikkeelle muun muassa tämän metsäattasean perustamisen muodossa, parantaisi sitten semmoista tietynlaista pitkäjänteistä kehitystä, koska se vaikuttaa Suomessakin investointeihin ja ihan tähän metsäsektorilta lähtevään elinkeinoelämään.