Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys käsittää kaksi asiakokonaisuutta. Toinen koskee uskonnollisissa yhdyskunnissa tapahtuvaa vihkimistä, toinen puolestaan siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettujen henkilöpiirien laajentamista.

Hyvät kollegat, voi olla, että tämä ei kiinnosta niin paljon, kun sen esittelee näin, mutta ne teistä, jotka ovat kiinnostuneet matkailuelinkeinon vahvistamisesta esimerkiksi Lapissa, saattavat itse asiassa olla nyt ihan kiinnostuneita, jos jaksatte kuunnella. Erityiskiitos jo tässä vaiheessa ed. Heinäluomalle, joka ministerikauteni alussa jo heti veti hihasta ja esitti tähän hallituksen esitykseen liittyviä toivomuksia, jotka laitoin sitten liikkeelle. — Sieltä ed. Heinäluoma saapuukin.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Kuten tunnettua, avioliittoon vihkiminen voidaan Suomessa toimittaa joko kirkollisena tai siviilivihkimisenä. Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa evankelisluterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi sekä muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on oikeus vihkiä avioliittoon. Siviilivihkijöitä ovat puolestaan laamanni ja käräjätuomari ja henkikirjoittaja. Hallituksen esitys ei tuo muutosta evankelisluterilaisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa tapahtuvaan vihkimiseen. Muita uskonnollisia yhdyskuntia tulisi sitä vastoin koskemaan oma lakinsa, laki vihkimisoikeudesta. Uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisoikeus on nykyisin hyvin puutteellisesti säännelty, ja tämä epäkohta korjataan täten tässä yhteydessä.

Koska turismin näkökulmasta, johon viittasin, on mielenkiintoisempaa lakipaketin siviilivihkimistä koskeva osuus, esittelen sen hiukan tarkemmin tässä yhteydessä.

Siviilivihkimisten määrä on viime vuosien aikana huomattavasti lisääntynyt. Vuonna 2006 selvästi yli kolmannes kaikista vihkimisistä oli siviilivihkimisiä. Tämä on johtanut siihen, että meillä on ollut siviilivihkijöistä pula. Ongelmia on esiintynyt silloin, kun kihlapari on halunnut, että vihkiminen toimitetaan virkapaikan ja virka-ajan ulkopuolella. Tämä ongelma on siis koskenut sekä suomalaisia kihlapareja että sitten mahdollisia turisteja, jotka haluavat nimenomaan tulla vihityksi lomallaan romanttisessa, luonnonkauniissa Suomessa tai erityisesti sen Lapissa.

Lapissa onkin kriittiseksi tämän palvelualan osalta noussut se, että toisin kuin Ruotsissa, me emme ole voineet mahdollistaa turisteille tosiasiassa heidän haluamaansa vihkimistä. Entistä useammat ulkomaalaiset parit haluavat saapua sinne mennäkseen naimisiin, ja nyt lakia muutetaan niin, että siviilivihkijöiden piiri laajenee. Nykyisten vihkijöiden ohella vihkimisen voi toimittaa ja olisi velvollinen toimittamaan myös käräjäviskaali, maistraatissa toimiva julkinen notaari ja tietyin edellytyksin käräjäoikeuden notaari. (Ed. Zyskowicz: Eikö oikeusministeri voisi vihkiä?) — Ei oikeusministeri, edustaja Zyskowicz, aio, vaikka houkutus olisi keväthangilla suuri, lähteä vihkimään japanilaisia turisteja. — Siviilivihkijöiden piiri laajenee tällöin noin 200 henkilöllä.

Jos tämäkään ei vielä riitä paikallisen tarpeen tyydyttämiseen, maistraatti voisi lisäksi myöntää vihkimisoikeuden laissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävälle henkilölle. Tällaisen niin sanotun yksityisen vihkijän tulisi olla suorittanut oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto. Pätevyysvaatimus on siten sama kuin muillakin siviilivihkijöillä. Tällaisen vihkijän toimintaa valvoisi vihkimisoikeuden myöntänyt maistraatti. Vihkimisoikeus voitaisiin peruuttaa samoin edellytyksin kuin uskonnollisen yhdyskunnan jäsenille myönnetty vihkimisoikeus.

Tämä ei välttämättä tosiaankaan ole lakiteknisesti suuri asia, mutta osaltaan kertonee siitä, että joskus on kysymys enemmänkin poliittisesta tahdosta kuin rahasta, siitä, haluammeko me edistää suomalaista elinkeinoa, muun muassa matkailuelinkeinoa, ja kaiken lisäksi saattaa tähän maailmaan entistä useammin vihkipareja.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Jotenkin tämä lakiehdotus herätti puhumishalut, kun ikuisena poikamiehenä tässä on onnistunut aina välttämään kyseiset muodollisuudet. Tosiaan aivan niin kuin oikeusministeri Brax mainitsi, niin tässä vihkimisessä tarvitaan vielä kuitenkin hätätapauksessakin, oliko se nyt oikeustieteen kandidaattia, eikä minkään muun, esimerkiksi psykologian tai jokin muu tutkinto ole pätevä, vaikka syytä ehkä joskus olisi, varsinkin, kun nykyään eroamisprosentti alkaa olla yli 50.

Tosiaan täällä siis sanotaan: "Vihkimisoikeus voidaan myöntää sille, joka on suorittanut oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon". Eli se tarkoittaa tosiaan kandia, ei tarvitse olla vielä varatuomarikaan, että sitten pääsee vihkimään. Tulee mieleen, kun katsoin juuri tuossa yhtä Simpsonien jaksoa, että periaatteessa tämä laki on hyvä, että naimisesta tai siis vihkimisestä avioliittoon tehdään tämmöistä lasvegasmaista touhua. On hienoa varmaan Korvatunturilla mennä naimisiin, kun löytyy mukava pukki tai notaari joulupukiksi. Sitten saa ulkolaiset tämmöisen pikavihkimisen siellä mukavassa ympäristössä. Täällä on viitattu näin: "Siviilivihkimisten määrä on kasvanut erityisesti Lapissa." Siitä saisi moni ehkä vääränkin johtopäätöksen, johonkin kaamosväsymykseen tai johonkin muuhun kaamosoirehtimiseenkin voisi vedota, mutta tämä tosiaan tarkoittaa seuraavaa: "Eräillä Lapin alueilla, joissa vihkimäärien kasvu on ollut voimakkainta, ei kuitenkaan riittävässä määrin ole sellaisia viranhaltijoita, jotka olisivat velvollisia toimittamaan siviilivihkimisen." Eli sinänsä tämä on ihan kannatettava tämmöinen laajentamislaki, että saadaan ihmisiä yhytettyä toisiinsa myös tämmöisessä turismimielessä, ja Suomi osoittaa tässä tavallaan hyvin vapaamielistä suhtautumista, Amerikan mallia.

Toisaalta tämä, mitä halusin kritisoida ja sen takia tulinkin tähän — ainakin osaltaan kritisoida — on tämä erilaisten uskonnollisten yhteisöjen ottaminen mukaan tähän. Tämä siis tarkoittaa sitä, täällä oli jossain mainittu muistaakseni, että tähän mennessä tämä oikeus on ollut ev.lut.kirkossa ja sitten ortodokseilla. Siinä ei ole kyllä mitään titteleitä. Ei teologian ylioppilas ehkä pääse vielä vihkimään, kirkossa täytyy olla pappi. Mutta nytten tässä ei ole mitään kriteeriä sille, arvoisa oikeusministeri ja puhemies, mikä tämä uskonnollisen yhteisön vihkijä sitten on, jos me otamme erilaisia uskonnollisia yhteisöjä. Herra paratkoon, onneksi skientologia ilmeisesti ei ole vieläkään Suomessa. Tai en minä tiedä, kun tämä eduskunta tai edelliset eduskunnat ovat tehneet niin kummallisia lakeja, että minä aina hämmästelen, onko skientologiasta tullut jo laillistettu uskonto täällä Suomessa — osaako kukaan vastata? — kun jotenkin täällä on ihmeellisiä päätöksiä tehty asioitten suhteen. Toivottavasti ei.

Mutta tämä tarkoittaa nyt sitä, että koska tämä vuotaa kuin seula edelleen tämä, että kuka tahansa — minullekin on ehdotettu aikoinaan, jotta minulla olisi valtaa tässä maassa, että perusta uskonnollinen yhteisö, niin saat tehdä mitä tahansa ja saat rahaa joka paikasta — minäkin saisin ruveta sitten vihkimäänkin. Kun olisin viisaana miehenä aikoinaan perustanut uskonnollisen yhteisön rekisteröitynä yhdistyksenä ensin ja sitten hakenut jostain vähän lupapapereita, niin nyt minä voisin sitten vihkaista tuolla jossain jonkun olemalla tämän uskonnollisen yhteisön ylipappi. Ilmeisesti, niin tämä tännepäin näyttää viittaavan. Ehkä oikeusministeri Brax pystyy tässä sitten tämän asian vielä selvittämään paremmin, mikä on sitten pappiuden kriteeri näissä muissa uskonnollisissa yhteisöissä, joita ei ole erityisesti tässä laissa mainittu.

Toinen asia, mitä täällä ei ole mainittu, vaikka vähän tuossa äskeisessä puheessa tuli esille, että missä tämä vihkiminen, vihkiytyminen avioliittoon tapahtuu. Eli ei täällä ole edes mainittu, että sen pitäisi olla jotenkin arvokas paikka tai kunniallinen paikka tai hyväksi todettu tai perinteinen, hyvää hedelmällisyyttä ja fertiliteettiä omaava maaseutu. Lappihan on kauttaaltaan siis sitä, jos siellä vaan innostuu asiaan. Mutta tosiaan tästä puuttuu tämmöinen tarkempi määritelmä tästä itse paikasta, että kun nyt sitten sen ei tarvitse olla kirkko tai maistraatti, niin mikä se voi olla. Ei muuta tällä kertaa.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva asia on hyvä osoitus siitä, että myös alueellisten ja paikallisten ongelmien esiin tuomisella voidaan saada muutoksia aikaan. Lapissa on viime vuosina kehitetty uutta matkailutuotetta. Ulkomaalaisille ja myös suomalaisille on tarjottu avioitumismahdollisuutta eksoottisessa maakunnassa.

Tuotteistetun matkailuvaltin tarjonta uhkasi tyrehtyä, koska siviilivihkimisen toimittamiseen velvoitettuja virkamiehiä ei ole ollut riittävästi. Lakiesityksen tarkoitus on muun muassa siviilivihkimisen toimittamiseen velvoitettujen virkamiesten piirin laajentaminen. Siviilivihkimisen voisivat toimittaa käräjäoikeudessa laamannin ja käräjätuomarin ohella myös käräjäviskaali ja laamannin antaman määräyksen perusteella notaari, ja maistraatissa maistraatin päällikkö ja henkikirjoittaja ja julkinen notaari voivat suorittaa siviilivihkimisen. Tämän lisäksi maistraatilla on mahdollisuus myöntää vihkimisoikeus laissa säädetyt pätevyysvaatimukset täyttävälle henkilölle, ja tämä ehdotus on hyvin kannatettava.

Siviilivihkimisestä aiheutuu usein kustannuksia, varsinkin virkapaikan ja virka-ajan ulkopuolella tapahtuvista vihkimisistä. Juuri tällaisista vihkimisistä on usein kyse matkailutuotteistetussa vihkimisessä. Paikallaan onkin kattaa kustannuksia maksun perimisellä palvelusta.

Kyseisen lakiesityksen pohjalta on hyvä lähteä edelleen kehittämään tuotetta, jolla houkutellaan entistä enemmän matkailijoita Lappiin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Totean ensin, että minustakin tämä esitys vaikuttaa varsin tasapainoiselta ja tarpeelliselta kokonaisuudelta, ja tämän perusmuutos on siinä, että se laajentaa eräiltä osin vihkimisoikeutta sekä rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille että siviilivihkimisen osalta niin, että muun muassa notaarit voivat jatkossa olla vihkijöinä. Mutta huomautan, että jo tällä hetkellä vihkimisoikeus on noin 40 yhdyskunnalla, eli mitään radikaalia muutosta ei siinä suhteessa ole tulossa.

Mutta enemmän kuin tähän matkailuelinkeinoon laajentamiseen itse kiinnitin huomiota siihen, että tässä esityksessähän otetaan kantaa myös siihen keskusteluun, mitä viime vuosina on käyty tässäkin salissa vihkimisoikeudesta. Täällä esityksessäkin puututaan muun muassa siihen ehdotukseen tai kysymykseen, pitäisikö vihkimisoikeus myöntää myös uskonnottomille katsomusyhteisöille. Mielestäni tämä linja on varsin tasapainoinen, eli on päädytty siihen, että tämä vihkimisoikeuden myöntäminen ei ole tarpeen, koska meillä on jo siviilivihkimismahdollisuus.

Toisaaltahan on käyty keskustelua peräti siitäkin, pitäisikö tyystin poistaa kirkollisen vihkimisen mahdollisuus, mutta mielestäni tässä on lähdetty siinäkin suhteessa oikeasta lähtökohdasta, että jos ajatellaan kirkollista vihkimistä, niin siinä on sekä tämä juridinen että uskonnonharjoitukseen liittyvä aspekti, joka on jatkossakin syytä säilyttää.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö on lähtenyt hyvin nopeasti tämmöisessä tärkeässä asiassa liikkeelle, ja niin kuin kuulimme, myöskin oppositio on päässyt vaikuttamaan tähän asiaan omilla ideoillaan. Toivon vaan, että tältä romanttiselta vihkimiseltä revontulien alla ei viedä loppua tästä romantiikasta tuotteistamalla tätä kovin pitkälle, koska tuote ja rakkaus eivät sovi hirveän hyvin yhteen. Mutta lakivaliokunta varmasti tekee oikein mielellään tämän työn ja saa sitten tehtävänsä nopeasti tänne saliin meidän tarkistettavaksemme.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tässä on kysymys hyvin suvaitsevaisesta laista, koska se laajentaa vihkimisoikeuksien piiriä. Tietenkin tästä tulee se mieleen, että avioliitto on vakava asia, minkä vuoksi toivoo, että vihkimissirkusta ei syntyisi, kuten tässä jo ed. Virtanen hieman ehti mainita. Sen sijaan nostan erittäin tärkeänä esille varmasti lakivaliokunnan työskentelyssä sen, että me todella kiinnitämme huomiota siihen, että meillä on riittävästi määritelty vihkijöiden kelpoisuusehdot ja samoin se, millä tavalla valvontaa tehdään. Sen lisäksi, että tässä on turismista kysymys, täällähän nousee myöskin esille se, että meillä ei ole riittäviä resursseja näissä käräjäoikeuksissa ja maistraateissa, mihin tässäkin esityksessä kiinnitetään huomiota.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys on monelta osin tarpeellinen ja perusteltu. Nykyaikana on syytä turvata kansalaisten mahdollisuudet solmia avioliitto mahdollisimman joustavasti niin etelän kaupunkikeskuksissa kuin Lapin tuntureillakin. Toivottavaa kuitenkin on, että valtion tuottavuusohjelman nakertaessa viranomaisten resursseja eivät lomailijoiden vihkimistoimitukset Lapin tuntureilla ja muualla vie liiaksi resursseja viranomaisten varsinaisista perustehtävistä.

Arvoisa puhemies! Pikaisenkin vihkimisen myötä aviopuolisoille syntyy yleensä avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Mielestäni tältä osin lainsäädäntömme ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Olisikin hyvin suotavaa, että hallitus valmistelisi uudistuksen, jossa luovuttaisiin nykyisestä puolisoiden välisestä laajasta avio-oikeudesta ja siirryttäisiin menettelyyn, jossa lähtökohtana olisi malli, jonka mukaan avioliiton päättyessä puolitettaisiin vain avioliiton aikana ansiotyöstä kertynyt netto-omaisuus ja muu omaisuus olisi avio-oikeudesta vapaata.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran on aika kiittää ministeri Braxia hyvin nopeasta työskentelystä.

Jo viime kaudella opetusministeriössä tuli esille useita tapauksia, joissa tämä vihkimisprosessi oli varsin epäselvä. Joko oli puutteellisia tietoja tai muutoin nämä ilmoitukset olivat niin epäselviä, ja näitä lupia myönnettiin sitten erikseen. Uskon, että tämä ministerin esitys selkeyttää huomattavasti tilannetta.

Mitä tulee valtion tuottavuusohjelmaan, niin en usko, että sillä on minkäänlaista merkitystä tämän lain suhteen.

Toisaalta, mitä tulee sitten omaisuuteen, niin meillä on tällä hetkellä jo käytettävissä avioehto ja se korjannee kyllä tällaiset ongelmat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys hallitusta liberalismista. Kun aamulla valmistauduin tähän täysistuntoon, niin mietin, hirviäisikö käyttää sellaisen puheenvuoron, jossa toteaisin, että tämä on halvin matkailunedistämislainsäädäntöhanke, mitä on tähän mennessä eduskuntaan tuotu.

Kun ed. Karvo oli puhunut, totesin, että minäkin rohkaistun käyttämään juuri sen puheenvuoron, jonka olin aamusella suunnitellut käyttäväni tässä täysistunnossa. Elikkä toisin sanoen näin juuri pitää tehdä, hallitusti ja asiallisesti, mutta tarkoitus muistaen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! En puhuisi tästä, jos kuulin oikein, "hallitusta liberalismista", mutta kylläkin erittäin hyvästä julkisen hallinnon palveluasenteesta. Katsotaan asiakkaiden tarpeita ja kuullaan myös elinkeinoelämää, ja on hienoa, että tämä voi tapahtua myös oikeusministeriössä.

Annan tässä suuren tunnustuksen ministeri Braxille, joka on hoitanut tätä erinomaisella tavalla. Se on kunniaksi oikeusministeriölle, ja ilomielin kuulen, että ministerinä aikaisemmin toiminut Johannes Koskinen on voinut vaikuttaa jo ensimmäisiin lähtöloitsuihin tässä asiassa, joten tämä täyttää tässäkin suhteessa hyvän valmistelun tunnusmerkit.

Tärkeätähän on, että kun meillä on kehittyvä alue — tässä on monia näkökohtia, mutta tämä matkailunäkökohta on siis yksi — niin että meillä on todella vahvasti kehittyvä tämä matkailu myös ulkomailta tänne, ja siihen liittyy halukkuus käyttää meidän luontomme eksotiikkaa hyväksi ja tehdä ikimuistoinen kokemus. Mielestäni yksikään avioliitto ei saa jäädä sen takia solmimatta, että meillä ei löydy oikeata viranomaista suorittamaan vihkimistä määräajassa.

Pitäisin suotavana, että lakivaliokunta voisi kuulla myös tämän alueen yrittäjiä, kun se käy tämän lain toimivuutta lävitse. On useita yrittäjiä, jotka ovat tässä kehittäneet toimintaansa erittäin pitkälle ja tuovat meille sadoille ihmisille toimeentuloa eri puolilla Suomea, mutta aivan erityisesti Pohjois-Suomessa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitos käydystä keskustelusta tähän asti.

Muutama tarkennus ed. Pertti Virtaselle tiedoksi. Aivan niin kuin ed. Räsänenkin täällä kertoi, uskonnonvapauslakia ja sen nojalla myönnettäviä oikeuksia siitä, ketkä katsotaan uskonnollisiksi yhteisöiksi, ei tässä yhteydessä haluttu muuttaa. Se oli tietoinen valinta. Tässä ei lähdetä koskemaan siihen lainsäädäntöön ollenkaan. Näin ollen jotkut yhteisöt, jotka mainitsitte, kun niitä ei uskonnonvapauslain mukaisesti katsota rekisteröidyiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi, niin ne eivät siis saa myöskään tältä osin tämän lain kautta vihkimisoikeuksia.

Ed. Karpela vastasi tyhjentävästi ed. Ruohonen-Lernerin kysymykseen. Avioehdon tosiaan soisi jokaisen Suomen kansalaisen tuntevan. Nettisivuilta löytyy aika hyvät ohjeet suoraan oikeusministeriön sivuilta ja osoitteesta Suomi.fi, lisää tietoa avioehdosta ja erilaisista vaihtoehdoista sopia se, millaisessa liitossa haluaa omaisuuden näkökulmasta olla. Oikeusministeriö ei ole avioliiton osalta suunnittelemassa mitään muutoksia tähän lainsäädäntöön. Sen sijaan pitkäaikainen avoliitto, jonka purkautuessa voi osoittautua kohtuuttomaksi enää jäljittää omaisuustilanteita ja omistustilanteita, saanee tällä vaalikaudella tuekseen säännöksen eräänlaisesta selvittäjästä ja kohtuullistamissäännöstä omaisuudenjaossa, jos on siis kysymys hyvin pitkäaikaisesta avoliitosta, jonka purkaminen on kohtuutonta ilman ulkopuolista apua. Muilta osin tähän aviovarallisuus- tai avoliittovarallisuuspuoleen ei ole tulossa merkittäviä muutoksia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen käytti mielenkiintoista adjektiivia tästä lakiesityksestä, "hallittu liberalismi". Kyllä tässä jotain tämän kaltaista on aistimassa. On tietysti niin, että kaikkienhan, jotka haluavat avioliiton solmia ja ovat sitä harkinneet, pitää voida tämä tehdä.

Mutta kun tätä lakiesitystä katsoo, niin tässä ennen muuta korostuu tämä vihkiminen vain tuommoisena puhtaasti juridisena, teknisenä suorituksena, jota se tietysti hallituksen lakiesityksen kannalta ja tämän esityksen mukaan onkin.

Tässä itse tilanteessa on kuitenkin monia käytännön ongelmia, jotka sitten liittyvät vihittäviin, sen selvittämiseen heille, mitä avioliitto merkitsee, ja nämä puolet jäävät tässä niin kuin hyvin ohuelle huomiolle eivätkä tule lainkaan tässä yhteydessä esille. Edellytetään, että asianomaiset ovat omissa maissaan, tai jos ovat suomalaisia, niin sitten muutoin nämä kysymykset halunneet selvittää.

Kristillisessä kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä on viime aikoina haluttu entistä enemmän korostaa sen vakavuuden selvittämistä, mitä avioliitto merkitsee. Ei ole kysymys vain jostakin kevyestä revontulen alla tai pakkasessa tehtävästä vihkimisestä, vaan kysymys on elämänikäisestä liitosta, jolla on vakavat tarkoitukset ja tehtävät.

Nyt tässä käsitellään hyvin pinnallisesti vain tätä yhtä vaihetta, aviosuhteen juridista vahvistamista tämän lakiesityksen myötä. Minä toki ymmärrän, että ihmisillä on monenlaisia toivomuksia vihkipaikan suhteen. Itsekin olen vihkinyt talvisen lumen keskellä jääkylmässä kirkossa. On vihitty kosken ylle tehdyllä lavalla jne. Nämä kaikki ovat ymmärrettäviä, ja tietysti romanttisille tunteille ja tavoitteille suotakoon sijansa ilman muuta, mutta tässä tarkastellaan hyvin, hyvin kevyenä teknisenä suorituksena vihkitoimitusta.

Itsekin myös ulkomaalaisia vihkineenä jään ihmettelemään sitä, kuinka taataan, että asianomaiset tajuavat, mistä tässä on kysymys. Toki heillä täytyy olla nämä asianomaiset paperit mukanaan vihkijäviranomaiselle, kuka hän onkin. Pidän välttämättömänä, että vihkijä itse hallitsee nämä kysymykset. Hän voi käydä läpi nämä asiapaperit riittävästi, että ne ovat kunnossa ja että niitten hankkimiselle varataan riittävästi aikaa. Jos jompikumpi vihittävistä on jostakin hyvin kaukaa, kulttuureista, joista ei ole sellaisia asiakirjoja saatavilla, joita Suomessa on, näitten hankinta voi kestää hyvinkin pitkään. Elikkä asiassa on, kokemuksesta voin sanoa, useammankin kuukauden papereitten ennalta hankinta eräissä tapauksissa, ennen kuin itse juridinen asia voi tapahtua.

Samalla pidän periaatteena sitä, että kenelle ei normaali vihkipaikka käy, hän tai he maksakoot tästä kaikki kulut yhteiskunnalle. Älköön yhteiskunnalle tulko siitä mitään ylimääräistä kulua, että vihkijäviranomainen käy vihkimässä sitten virka-ajan ulkopuolella. Papeillahan onneksi ei ole virka-aikaa, kuten ei kansanedustajillakaan. Mutta sitten henkilö, joka on sidottu virka-aikaan, niin hän tietysti olkoon oikeutettu saamaan, mitä työstä lisäkuluja tulee, ja olkoon sitten tämä niin korvattu, että tästä ei veronmaksajille aiheudu lisäkuluja. Tältä osalta en voi muuta kuin toivoa vain onnellista elämää heille, jotka tämänkin lakiesityksen myötä avioliiton solmivat. Jos vihkijäviranomaisia on enemmän, niin sehän antaa mahdollisuuden joustavampaan käytäntöön. Lakiesityksen mukaan siellä on tuotu esille nimenomaan oikeusvallan käyttäjinä henkilöt, jotka kyllä tietävät, mitenkä vakavasta asiasta on kyse. Mutta toivoisin, että yleensä tämän kaltaisen asian ollessa esillä kiinnitettäisiin huomiota elämänikäisen avioliiton tarkoitukseen ja asiaan liittyvään vakavuuteen.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Tunturi-Lapista kotoisin olevana ja lukuisia pareja vihkineenä myös tiedän, että ilolla tervehdin tätä hallituksen esitystä. Kysehän on muutaman minuutin työstä, mutta se on aivan välttämätön avioliiton solmimiseksi. Viime vuosien aikana Tunturi-Lapista on muodostunut eräänlainen Las Vegas, jossa ulkomaalaiset ja myös suomalaiset parit haluavat mennä vihille. Vihkimiset ajoittuvat joulukuun ja huhtikuun välille. Viime joulukuussa maistraatissa oli vihkimisiä joka työpäivä ja näin ainoa henkikirjoittaja joutuikin kuluttamaan työaikaansa sukkulointiin Ylläksen, Lainion ja Levin välillä. Ja koska nämä etäisyydet ovat pitkät ja vihkijöitä on ollut vain Kittilässä, Sodankylässä ja Rovaniemellä, resurssit ovat olleet kyllä liian vähäiset tähän toimeen, eli aivan maksimi- ja äärirajoilla kuljetaan. Sen vuoksi tätä vihkimään oikeutettujen piiriä on tärkeä laajentaa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin edellinen edustaja totesi, tarpeeseen on tämä lainsäädäntö tulossa ainakin Lapissa, ja tiettynä ajankohtanakin. Se tarve näköjään on selvästi kaamosaikaan suurempi, ja vielä kevään soidinaikakin siihen tulee. Mutta se ongelma, mikä näissä lasvegaseissa ja kaikennäköisissä muissa uusissameksikoissa on, ovat nämä pika-avioliitot ja ne avioehdot. Näin Texasin vaalien allakin voisi sanoa siitä Amerikan esimerkistä, että juuri kun useasti näitä sitten ehkä alkoholin ja muunkin sokeutumisvaiheen aikana solmitaan hätäisesti, niin sitten näistä eroon pääseminen on ainakin Amerikan lainsäädännössä tai USA:n lainsäädännössä säädetty niin, että niistä pääsee myös sitten ainakin tietyissä paikoissa eroon.

Ja, kun joku kysyi minulta, miten se Simpson tähän liittyi, kun minulla jäi se kesken, niin Springfieldissä isä-Simpson perusti tämmöisen lahkon, jossa homoseksuaaleja helpolla pääsee sekä naimisiin että eroon, ja sitten Springfieldistä tuli ilolla kunnioitettu kaupunki, kun kaikki sitten ryntäsivät sinne. Että kaikella kunnioituksella sitä kohtaan.

Minä ihmettelen suomalaista homouskeskustelua siinäkin, että kun joskus vuonna 2003 se edellinen eduskunta on tehnyt lain, jossa kaikki tämä on sallittua, normaalia ja luonnollista ja kaikkea tuommoista, niin tänä päivänä taas täällä hurskastellaan ja puhutaan siitä, jotenkin loukataan ihmisiä, jos he ovat homoseksuaalisia. Tuntuu jotenkin, että tämä eduskunta ei pysy itse edes omien säätämiensä lakien moraalissa ja etiikassa mukana. Varsinkin oikea puoli tuntuu siltä. Oppositio ilmeisesti vastusti sitten kyseistä lakia, koska nyt hallituksessakin yksi puolue sitten innolla huutaa, että haukutaan, kun käytetään jotain homoseksuaalista yksipuolisuutta ikään kuin lyömäaseena.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä vihkimisoikeuslainsäädännön kehittäminen osoittaa, että eduskunnalla on taipumusta romantiikkaan. Niin heleästi täällä tämä keskustelu soi. Lappi eurooppalaisena Las Vegasina on mielenkiintoinen. Samaa mieltä olen kuin ed. Hautala, että ehkä tämä vihkiminen Lapissa on syytä pitää kuitenkin vähemmän tuotteistettuna. Siinä varmaan häviää jotakin tuosta tärkeästä asiasta, mihinkä ed. Oinonen viittasi, eli miten se olikaan: koko elämän mittainen liitto, joka siellä solmitaan hankien keskellä.

Tämä tapa viedä tätä asiaa eteenpäin on varmasti myös siinä mielessä perusteltu, että tuetaan Lapin alueen taloutta. Mutta on aika mielenkiintoista, jos Lappi todella on saanut tämän avioliiton taloutensa tukipylvääksi. Se on ehkä sellainen pylväs, että se tukee, mutta siihen liittyy myös tietysti se mahdollisuus, että avioliiton solmimisesta tulee liian paperinmakuista, ja tässä mielessä tämän hallituksen esityksen perustelujen hyväksyminen voi olla askel avioliiton sisällössä alaspäin.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiaan tällä hallituksen esityksellä laajennetaan nyt näitä vihkimisoikeuksia useammille virkamiehille, ja tämä muutos on perusteltu, niin kuin tässä on kuultu. Siviilivihkimisten määrähän valtakunnallisesti on kasvussa. Viime vuosina on lisääntynyt tämä ulkomaisten matkailijoiden avioliittoon vihkiminen virkapaikan ulkopuolella. Muun muassa olen kuullut, että Savonlinnassa kesätapahtumien yhteydessä tällaista tapahtuu, ja sinänsä tämä tuotteistaminen tässä yhteydessä on ihan hyvä asia.

Mutta viestiä, mitä eräs maistraatin henkikirjoittaja on minulle muutamissa yhteenotoissa lähettänyt, haluaisin tähän lähetekeskusteluun ja lain käsittelyyn tuoda eli sitä, että siviilivihkimisessä ei jatkossa enää tarvittaisi todistajia silloin, kun vihkimisen toimittaa joku näistä virallisista siviilivihkimiseen oikeutetuista virkamiehistä. Todistajat voisivat olla ainoastaan, jos pari haluaa tuoda omansa vihkimistilaisuuteen. Perusteluna tälle ehdotukselle on se, että todistamisesta aiheutuu käräjäoikeuksille ja maistraateille toimintavaikeuksia erityisesti kesäaikana, jolloin vihkimisten kysyntä on muutenkin suurta ja vihkiparilla ei välttämättä ole omia todistajia ja silloin tämmöinen vähäinen toimistohenkilökunta joutuu näitä tehtäviä hoitamaan.

Myös hiljattain muuttuneen avioliittolain 16 a §:n mukaisissa virka-ajan ja -paikan ulkopuolella tapahtuvissa vihkimisissä todistajan saaminen saattaa olla ylivoimaisen vaikeaa ja henkilökunnan tai vihkijän perheenjäseniä ei voida aina velvoittaa tulemaan paikan päälle. Tässä voisi olla lisää pohdittavaa valiokuntakäsittelyyn.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että tässä keskustelussa on nyt hiukan harhauduttu sellaisiin painotuksiin, jotka eivät ole ihan sitä tämän esityksen ydintä. Lapin matkailua on varmasti tärkeää edistää monin tavoin, mutta se ei ole kyllä tämän esityksen keskeisin vaikutus, vaan ylipäänsä siviilivihkimisen toimittamiseen velvollisten virkamiesten piirin laajentaminen parantaa kyllä palvelua joka puolella Suomea ja mahdollistaa sen, että vihkimistoimituksia voidaan suorittaa muinakin kuin näinä virka-aikoina ja virkapaikoissa. Sillä sen vuoksi on todellakin vaikutusta varmasti koko Suomeen.

Samalla haluan myös kommentoida vielä ed. Oinosen puheenvuoroa, kun hän hiukan moitti tätä, että tässä nyt jäädään kovin kapean juridiselle tasolle. Tällä lakiesityksellä ei todellakaan olla millään tavoin muuttamassa evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkon vihkimisoikeutta eikä edes siihen liittyvää lainsäädäntöä, joten kyllä ne vihkimisen sisällöt aivan yhtä syvällisinä varmasti säilyvät tämänkin lain aikana.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! En meinannut puheenvuoroa pyytää, mutta alkaa menöhön tuo jutun sorina niin hurskastelun puolelle, että ajattelin kans osallistua tähän avioliitto- eli vihkimiskeskusteluun. Vihkiminen kuitenkin tarkoittaa avioliittoa, ja sehän on kaikista tärkein asia ihmiselämäs ja varsinkin sen suhteen, jotta jos meinatahan jälkelääsiä saara, niin se ei oo mikään hurskastelun aihe, eli silloon kun ruvetahan vihkimähän erimoisis noitavainois, pelleelys ihmisiä puolipelotellen Lapissa eri retkillä, niin mä sanoosin, jotta sellasella avioliitolla on jo lähties pohoja pois. Ajatelkaa ny sulhaasta tai morsianta siinä vaihees, kun ne ensimmäisen kerran valojen alla toisensa näköö, niin siinä jo peljästytähän siinä vaiheessa, kantapäätä sovitellahan kovasti yhteen. Avioliittohon vihkiminen ei ole pelleilyn asia. Mun mielestä tällaaset kaikki Lapissa tapahtuvat vihkimiset näissä merkeissä, kun täällä on joku antanut ymmärtää, on tuhoon tuomittuja. Mä en oo mikään sellaanen fariseus tai kirjanoppinut, jotta haluaasin kattoa pienestä reiästä avaraa maailmaa, mutta kuitenkin tietyt elämän periaatteet meiltä kaikilta pitää löytyä, ja jos aina vain liberaalisempahan suuntahan tätä Suomia alatahan viemähän, niin kohta, jos me sille päälle tullahan, niin pyllykin tullahan pyyhkimähän vanhemmiltakin ihmisiltä vessassa, ja tähän me ei haluta.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Itse tervehdin kuitenkin tätä käsillä olevaa lakiesitystä varsin myönteisellä hymistelyllä ja paikoitellen pienellä mutinalla. Haluaisinkin, että valiokuntakäsittelyssä nyt arvioitaisiin, mitä tosiasiallisesti tarkoittaa se, että siellä riveillä lukee: "Edellytyksenä vihkimisoikeuden myöntämiselle olisi, että tämä on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän määrän turvaamiseksi maistraatin toimialueella." Mitä tämä siis käytännössä tosiasiallisesti merkitsee?

Toiseksi, arvoisa puhemies, minusta olisi tärkeää kiinnittää huomiota vielä siihen, että vihkimisoikeutta laajentamalla virkamiespiirin ulkopuolelle ei synnytetä erilaisilla statuksilla toimivia siviilivihkijöitä. Siksi lakia säädettäessä pitäisi pitää huolta ja varmistaa, että ei synny tällaisella alemmalla statuksella toimivia, virkamieskunnan ulkopuolisia niin sanottuja keikkaleimaajia.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin tervehdin ilolla tätä nyt tehtyä lakiesitystä. Tässä mennään hyvään suuntaan.

Avioliittolain 14 §:n 1 momentissa lukee: "Vihkiminen toimitetaan sukulaisten tai muiden todistajien läsnä ollessa joko kirkollisena vihkimisenä tai siviilivihkimisenä." Tässä siis avioliittolain 14 §:ssä mainitaan nämä sukulaiset tai muut todistajat. Näyttää siltä, että edes siviilivihkimistä ei voitaisi avioliittolain mukaan toimittaa ilman todistajien läsnäoloa. Tämä kommenttina siihen pohdiskeluun, jota täällä esitettiin.

Meillä on siis Suomessa voimassa pohjoismainen käytäntö ja eräissä muissa maissa oleva käytäntö, jossa meillä on kaksi vaihtoehtoa, joiden kautta voi edetä avioliittoon. Toinen on siviilivihkiminen ja toinen kirkollinen vihkiminen. Tällainen kahden vaihtoehdon mukanaolo, siis se, että siviilivihkimisen rinnalla on mahdollisuus valita vaihtoehtona tämä kirkollinen vihkiminen, ei ole itsestäänselvyys, ja se on oikeastaan eurooppalaisessa mittakaavassa harvinaisuus tai ainakin poikkeuksellinen järjestely. Haluan lausua iloni siitä, että meillä ei ole edetty avioliittolain tai vihkimisjärjestysten muuttamisessa siihen suuntaan, että meiltä olisi poistunut tämä kirkollinen vihkiminen. Olisi se sitten liberaalisuutta tai mitä tahansa, ehkä jonkinlaista maallisen valtion vahvistamista, sellainenkin kehitys olisi periaatteessa voinut olla mahdollista, mutta meillä Suomessa selvästikin ymmärretään ja hallitus ymmärtää, että tästä meidän pohjoismaisesta perinteestä, arvokkaasta perinteestä, jossa meillä on tämä kirkollinen vihkiminen yhtenä vaihtoehtona, on syytä pitää kiinni. Toisinkin olisi voitu tietysti tämä ratkaista.

Se, mikä minusta on tärkeätä tässä — ja tarkastelen nyt asiaa myös luterilaisen papin ja vihkijän, luterilaisen kirkon piirissä toimivan vihkijän, omasta näkökulmasta — ja mikä tässä on hyvää, on se, että uskonnollisten yhdyskuntien sisälle tulee vähän lisää säädäntöä siitä, kenellä se vihkimisoikeus voi olla ja millä kriteereillä. Nythän se näyttää olevan hyvin niin sanotusti villiä tai epämääräisesti säänneltyä, kun tämä kirkollinen vihkimisoikeus uskonnollisissa yhdyskunnissa on myönnetty tälle yhdyskunnalle kollektiivisesti ja yhdyskunta voi sitten sieltä omasta keskuudestaan määritellä suhteellisen väljästi sen, kuka näitä vihkimisiä voi toimittaa. Tässä valmistelussa on hyvin lain yleisperusteluissa kerrottu näitä ongelmia.

Opetusministeriön tietoon on tullut yksittäistapauksissa puutteellisuuksia, yksittäisiä tapauksia, joissa vihkimisen on toimittanut henkilö, jolla itse asiassa ei ollut vihkimisoikeutta. Sitten täällä todetaan: "Eräiden rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien sääntöjen mukaan vihkimisoikeus on yhdyskunnan kaikilla jäsenillä tai kaikilla yhdyskunnan täysi-ikäisillä jäsenillä." Tämä on melkoista väljyyttä, kun itse muistelen sitä, miten valtavan merkittävältä tuntui se, kun sai pappisvihkimyksen ja sitä kautta sitten myös avioliittoonvihkimisoikeuden luterilaisessa kirkossa, jossa sitä avioliittoonvihkimisoikeutta muilla kirkon työntekijöillä, puhumattakaan kirkon jäsenistä, ei ole olemassa.

Eräs mielenkiintoinen asia, joka tässä nousee esiin ja joka liittyy avioliittolakiin, on se, että meillä käytetään sanaa "kirkollinen vihkiminen" myös niissä avioliittoonvihkimistilaisuuksissa, joissa tämän uskonnollisen yhdyskunnan omaan hengelliseen tai toiminnalliseen sanastoon ei ollenkaan liity sellaista sanaa kuin "kirkko". Kaikki nämä silti toimittavat kirkollisia vihkimyksiä edelleenkin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa ed. Kantolan jälkeen. Itse kiinnitin samaan huomiota, että meillä on syytä lakivaliokunnassa kiinnittää erityisesti huomiota vihkimisoikeuksiin ja siihen, kuka vihkimisoikeuden saa tässä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Nämä ovat aika löyhiä sinänsä. Tulee olla täysi-ikäinen. Kykenemätön tai sopimaton henkilö on sellainen, jolla on mielisairaus, dementia tai muu vastaava, ja sitten täällä puhutaan vihkijäkursseista. Jos me ajattelemme luterilaista uskontoa, jossa pappi on käynyt monen vuoden koulut ja on koulittu siihen tehtävään, niin on tietenkin pohdinnan paikka, pitäisikö olla jonkunlainen, miten sanoisi, testi, yleinen valtakunnallinen testi, jossa katsotaan, että nämä perustiedot ja -taidot ovat olemassa, jotta vältytään näistä puutteellisuuksista, joista jo opetusministeriö tällä hetkellä on tämän lakiesityksen osalta nostanut ongelman.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa innostuttiin asian käsittelyn yhteydessä tavan mukaisesti hieman hurskastelemaan tällä asialla. Kyse on kuitenkin pragmaattisesti, jopa teknisesti ajateltavasta asiasta, hyvästä lakiesityksestä, joka pohjautuu siis käytännön kokemuksiin siitä, että tätä lakia täytyy tältä osin korjata. Kyse on palvelun parantamisesta kaikkialla Suomessa, ja Lapissa yhtä lailla tämän palvelun parantaminen on tarpeen ja paikallaan. Kun maistraatin toiminta-alue on useita satoja kilometrejä Lapissakin, niin henkikirjoittaja on ollut todella lähtemättömissä kiertäessään satoja kilometrejä alueen sisällä toimittamassa vihkimyksiä. Siksi on ihan hyvä, että tämä siviilivihkimisen toimittamisen virkamiespiiri laajenee tämän esityksen myötä.

Käytännön yksityiskohtiin, detaljeihin, varmasti valiokunnassa paneudutaan ja ne tekniset seikat ja raamit tulee tässä asiassa huomioitua tarpeellisella tavalla. Täällä tuskin tarvitsee enempää lähteä tämän asiakokonaisuuden yhteydessä ruotimaan avioliiton sisällön murenemista ja muuta vastaavaa. Pika-avioliitoista ja Las Vegasista voi sanoa, että niistä näistä kirkkaista kielikuvista ei kuitenkaan tämän asian yhteydessä ole kyse.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mieto valitettavasti ehti tästä lähteä, mutta totta on, että nämä parit ovat panostaneet tavallista enemmän tähän tilaisuuden laatuun, monesti hiihtämällä esimerkiksi kymmeniä kilometrejä jonnekin tunturin laelle vihittäviksi. Kyllä siinä on ollut aikaa silloin miettiä tämän tilaisuuden luonnetta, tilaisuuden vakavuutta.

Tähän asti tosiaan tuolla maistraatin alueella on toimittu yhden ihmisen varassa, ja se on tiedossa, että yksi ihminen ehtii vain yhden miehen tai naisen työt tekemään, ja paljon puitteita on luotu sille, on lumilinnaa ja lumikylää, missä monet haluavat tulla vihittäväksi. Ja kyllä sekin on hankalaa, jos tämä valtion tuottavuusohjelma ei salli lisäresurssien myöntämistä. Sen vuoksi näen tämän esityksen hyvin tarpeellisena.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä korostaa sitä, että avioliittoon vihkimisen edellytyksiä ei olla tällä lakiesityksellä muuttamassa, enkä itse löydä tästä esityksestä mitään sellaista liberalismia, muutosta johonkin liberalismin suuntaan, mihin esimerkiksi ed. Pulliainen ja ed. Mieto viittasivat. Tässähän vain parannetaan palvelua laajentamalla hieman sitä joukkoa virkamiehiä, joilla on lupa vihkiä.

Ed. Kantola kiinnitti huomion siihen ihan tärkeään seikkaan, että rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista puhuttaessa käytetään laissa sanaa "kirkollinen vihkiminen", vaikka olisi sitten kysymyksessä esimerkiksi muslimiyhdyskunnassa tapahtuva vihkiminen, joka ei varmasti heidän omankaan määritelmänsä mukaan ole kirkollinen tapahtuma. Mutta laki on jo nyt tällainen, tässä ei tuoda mitään muutosta tähän lainsäädäntöön, mutta ehkäpä sitä valiokunnassa voisi miettiä, pitäisikö siihen löytää näiden ei-kirkollisten uskonnollisten yhdyskuntien kohdalla joku toinen termi.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin ed. Räsänen puheenvuoronsa alkuosassa: eräistä täällä käytetyistä puheenvuoroista ja esimerkiksi ed. Miedon puheenvuorosta on syntynyt sellainen mielikuva, että tässä jollain tavoin sitä harkintakynnystä, mitä avioliiton solmiminen edellyttää, jotenkin alennettaisiin ja näitä ennakkovalmisteluja ja ennakkoselvityksiä, jotka liittyvät avioliittoon vihkimiseen, jollain tavoin tässä muutettaisiin.

Korjauksena totean, että minullekin on syntynyt se mielikuva, että tässä ei millään tavoin puututa näihin vihkimisen edellytyksiin. Toisin sanoen ei tämä laki siihen tähtää eikä sitä mahdollista, että jos tunturihotellissa on tullut vietettyä railakas yö ja sen jälkeen sitten aamulla halutaan heti mennä naimisiin, niin vaikka hiihtäisi sen 20 kilometriä kimpassa, niin ei sillä perusteella vielä naimisiin päästä, vaan normaalit edellytykset avioliiton solmimiselle, jotka lainsäädännössä on muutoin ja aikaisemmin säädetty, ovat tietysti edelleen olemassa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on sekä käyty laajaa keskustelua siviilivihkimisen helpottamisesta järjestämällä lisää vihkimiskelpoisia työntekijöitä että sitten puhuttu kirkollisesta vihkimisestä. Haluan sanoa painokkaasti, että oma käsitykseni on se, että siviilivihkiminen on eettisesti, moraalisesti aivan yhtä vastuullinen ja kunniakas teko kuin kirkollinenkin vihkiminen. Älköön näitä asettako missään moraalisessa mielessä vaihtoehdoiksi tai vastakkain, siviilivihkimistä ja kirkollista vihkimistä.

Ed. Räsäselle totean vain, että juuri näin se on siellä laissa, avioliittolaissa, olemassa, tämä kirkollinen vihkiminen jo terminä. Totesin vain, että tällainen kuriositeetti nousee esiin, kun näitä lakeja tällaisissa yhteyksissä tarkistetaan.