Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän eduskunnan työskentelyssä on lukuisia kertoja eri yhteyksissä jouduttu puhumaan siitä velkaongelmasta, joka koettelee liian monia Suomen kansalaisia. Tämän ongelman parantamiseksi on haluttu tässä talossa eri yhteyksissä eri tavoin toimia.

Tämä on eräs yritys auttaa tilannetta niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat joutuneet velka- ja talousongelmiin. Tekemälläni lakialoitteella 167 halutaan auttaa siten, että velallisen oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana velkajärjestelyyn liittyvässä asiassa toimivaa koskevaa lainkohtaa ehdotettaisiin muutettavaksi koskemaan myös yksityistä ammatilliset kelpoisuusvaatimukset täyttävää talous- ja velkaneuvojaa. Ehdotetun muutoksen mukaan lääninhallitus voisi tehdä sopimuksen talous- ja velkaneuvontapalvelujen tuottamisesta joko kunnan taikka yksityisen talous- ja velkaneuvontapalveluiden tuottajan kanssa. Täten kunta ei olisikaan enää ainut talous- ja velkaneuvontapalveluiden tuottaja, jos yksityinen velkaneuvonta ja talousneuvonta asiantuntemuksen, ammattitaidon, omaavana olisi tarjolla.

Me kaikki tiedämme, tässä salissa on lukuisia kertoja todettu, mikä on kuntien vaikea taloudellinen tilanne. Kunnissa ikävä kyllä joudutaan etsimään aina vain menojen leikkauksia ja supistuksia, toimintojen lakkauttamisia ja lopettamisia. Silloin kaikki ne keinot, joilla voitaisiin kuntien taakkaa keventää, olisivat tervetulleita. Uskon, että osaltaan myös tällä lakialoitteella helpotettaisiin sitä tilannetta, mihinkä kunnat ovat joutuneet tarjotessaan lain velvoittamana velka- ja talousneuvontapalveluita. Jos tähän otetaan yksityiset palvelujentuottajat avuksi, niin minä uskon, että tämä auttaa nimenomaan niitä ihmisiä, jotka ovat talous- ja velkaongelmissa.

Usein vaivaa ongelma siitä, että asiat venyvät, käsittelyt eivät ole nopeita. Vuosikausien henkinen paine ja ahdinko velkavankeuden takia on monien ongelma. Osaltaan tässä talous- ja velkaneuvonnassa tarvitaan myöskin ihmisen elämäntilanteen ymmärrystä, myötäelämistä, rinnalla kulkemista, jos näitä ilmaisuja voidaan käyttää. Silloin on ehkä helpompi löytää myös niitä lakeja, joiden myötä tilannetta voitaisiin auttaa ja löytää ratkaisuja niin, että ihmiset voisivat palata työelämään tai yrityselämään myöskin veroa maksaviksi kansalaisiksi ja kokea elämän tyydytystä työstä ja yrittämisestä.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että tämä lakialoitteeni 167/2002 vp voisi edetä myönteisesti.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on kokonaisuutena hyvä esitys. Otan yhden seikan, mikä tekee tästä minusta hyvin valistuneen esityksen. Se yksi seikka on se, että tätä käsiteltäessä pohdittiin paljon sitä, mikä on koulutetun väen, tässä tapauksessa lakimiehen, ja muutoin asiaan perehtyneen asianomaisen neuvojan suhde, miten ammattitaitoa voidaan mitata. Tässä suhteessa ehdotus, että lakimuutoksella yksityinen talous- ja velkaneuvoja, jonka voidaan katsoa täyttävän talous- ja velkaneuvojan ammatilliset kelpoisuusvaatimukset, on asetettava samanarvoiseen asemaan niin sanotun kunnallisen talous- ja velkaneuvojan kanssa, minusta on realiteettien huomioon ottamista oikein hyvällä tavalla.

Jotkut yksityiset talous- ja velkaneuvojathan, jotka eivät ole suorittaneet esimerkiksi oikeustieteen tutkintoa, ovat toimineet velallisten avustajina ja oikeudenkäyntiasiamiehinä hyvinkin riitaisissa asioissa ja usein myös istuntokäsittelyssä asti perin hyvällä menestyksellä, koska ovat paneutuneet asiaan tavalla, johon useinkaan vähän myöhäisemmässä vaiheessa mukaan tuleva, ammatillisesti sinänsä pätevä lakimies ei ole — sellaiseen asian syvyyteen — pystynyt menemään. Tässä mielessä tämä on hyvin valistunutta lainsäädäntöä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkaen ed. Kekkosen puheenvuoroa hyvin syventyvästä ja valistuneesta lainsäädännöstä: Itsekin kuulun näihin allekirjoittajiin ja siinä mielessä katson, että ed. Oinosen valmistelema aloite on aivan erinomainen sisällöltänsä. Vähän kärjistäen ed. Kekkosen puheenvuoroa: Lakimiehet ovat päteviä, mutta monessa asiassa lakimiesten yksi tärkeä pätemisen peruste on se, että muodostuu riittävä palkkio. Yksityinen alaan perehtynyt asian harrastaja, joka on motivoitunut saattamaan tämän kuntoon, saattaa olla sellainen, että se palkkio näyttää vähempää osaa tässä asiassa, ja siltä osin — eipä nyt tietysti kukaan palkkiotta pyri välttämättä tekemään — motivoituminen siihen asiaan saattaa johtaa erinomaisen hyvään tulokseen ja sellaiseen tulokseen, että kaikki osapuolet ovat tässä tyytyväisiä.

Rouva puhemies! Ed. Oinonen sanoi, että myötäeläen, rinnalla kulkien. Mielestäni tähän vielä voitaisiin liittää se, että jos saajan etu turvaten, maksajan maksukyky taaten päästäisiin eteenpäin, niin kaikki osapuolet olisivat tässä asiassa tyytyväisiä. Ed. Oinonen on taas tälläkin kertaa aivan loistavalla asialla liikkeellä.