Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka tuossa päiväjärjestyksen ensimmäisen ja toisen kohdan yhteydessä tai oikeastaan ensimmäisen kohdan yhteydessä oli tarkoitus, että me voimme käsitellä nämä kaikki valtuuskuntien raportit eli Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen neuvoston raportit, niin varasin tähän kohtaan kuitenkin erikseen vielä puheenvuoron puhuakseni muutaman sanan Etyjin parlamentaarisesta ulottuvuudesta ja ennen kaikkea siitä, että nyt me annamme niitä saatesanoja vuodelle 2008, jolloin, jos silloin Suomen ulkoministerinä on uusi ulkoministeri Ilkka Kanerva, hänelle lankeaa järjestön Chairman in Officen roolissa, puheenjohtajan roolissa, poikkeuksellisen keskeinen vastuu, eli Suomi toimii Etyjin puheenjohtajavaltiona. Silloin on hyvin tärkeätä tietysti, että me näemme tämän yhteistyön, mikä on välttämätön parlamentaarisen yleiskokouksen ja itse varsinaisen Etyjin välillä, ja kun siinä on ongelmia, arvoisa puhemies, niin halusin tämän puheenvuoron tässä käyttää ja pikkuisen avata niitä ongelmia, jotka myöskin tulevat Suomen puheenjohtajuuskaudella väkisin vastaan.

Arvoisa puhemies! Tietysti Etyj prosessina on syntynyt tästä Helsinki-sopimuksesta vuodelta 75 ja on muotoutunut sitten omaksi järjestökseen, jonka perustehtävänä on ollut tietysti luottamusta lisäävien toimien rakentaminen Eurooppaan. Kylmän sodan rakenteiden purkaminen kuului sen keskeisiin tehtäviin, ja siinä on nämä kuuluisat kolme koria: ykköskori, joka vastaa turvallisuuspolitiikasta, kakkonen ympäristö- ja taloudellisesta yhteistyöstä ja kolmantena korina on tietysti ihmisoikeuskysymykset, jotka ovat myöskin tulleet poikkeuksellisen vahvasti Etyjin toiminnassa esille.

Parlamentaarinen yleiskokous tietysti käsittelee kaikkia näitä koreja, mutta käytännössä nämä itse yleiskokouksen yleisistunnot eivät ole sitä varsinaista raakaa työtä, jota parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa tehdään, vaan raaka työ tehdään itse asiassa kahdella eri tasolla. Toinen taso ovat nämä työryhmät tai erityisedustajat, joita Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa on. Olen itse aikoinani johtanut Moldova-työryhmää. Siellä on ollut Valko-Venäjään liittyvä työryhmä, Kaukasukseen liittyvä työryhmä, Balkaniin liittyvä työryhmä ja nyt esimerkiksi on juuri perustettu tämä erityisedustajan toimi Keski-Aasiaan liittyen. Nämähän ovat tietysti sitä "parlamenttidiplomatiaa", jota Etyjin puitteissa tehdään. Hyvin tärkeää on ollut, että nämä kaikki työryhmät, joita parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa on ollut, ovat kiinteässä, välittömässä yhteistyössä itse Etyjin organisaation kanssa. Silloin on kysymys useimmiten näistä Etyj-missioista, joita on kuutisentoista kappaletta eri puolilla ennen kaikkea entistä Itä-Eurooppaa. Esimerkiksi juuri Moldova-työryhmän puitteissa meillä oli jatkuvasti yhteistyö itse Etyjin kanssa, joka pyrki rauhanneuvotteluja viemään eteenpäin Moldovan kriisin osalta.

Toinen ulottuvuus, joka on vähintään yhtä keskeinen, ehkä jopa keskeisemmäksi muodostunut parlamentaarisen yleiskokouksen osalta ja jopa Etyjin osalta ja joka on näkynyt julkisuudessa paljon, on kansainvälinen vaalitarkkailu. Siinähän Etyjillä on ollut johtorooli, silloin kun puhumme kansainvälisestä vaalitarkkailusta eurooppalaisissa puitteissa. Muutkin parlamentaariset yleiskokoukset, kuten Euroopan neuvosto, Euroopan parlamentti, myöskin Naton parlamentaarinen yleiskokous, harrastavat tätä kansainvälistä vaalitarkkailua, mutta se on aina tehty, ja alleviivaan sitä, se on aina tehty sillä tavalla, että Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puolella on ollut johtorooli ja ne kannat on synkronisoitu neuvonpidoissa, kun vaalitarkkailu on tehty, yhteistyössä mutta niin, että Etyjin puolelta se varsinainen arvio on sitten ulos tuotu.

Nyt tähän kansainväliseen vaalitarkkailuun on syntynyt kuitenkin vakava, vakava, ristiriita, vakava kriisi, ja se on Etyjin sisällä oleva kriisi. Etyjhän on perustanut itselleen Odihr-nimisen ihmisoikeuskysymyksiä ja vaalitarkkailua hoitavan instituution, joka toimii siis Varsovassa. Tämä Odihr suorittaa yleensä tämän pitkäaikaisen vaalitarkkailun, on omat virkamiehistönsä, jotka sitä tekevät. Tähän saakka tietenkin tämä toiminta on tapahtunut sillä tavalla, että Odihr tekee tämän pitkäaikaisen vaalitarkkailun ja parlamentaarinen yleiskokous tämän lyhytaikaisen vaalitarkkailun ja sitten siinä ollaan sopivassa vuorovaikutuksessa siten, että poliittinen johtovastuu on viime kädessä parlamentaarisella yleiskokouksella.

Nyt tämä kaksitasoinen yhteistyö on ajautunut kriisiin ja viimeksi Belgradissa, Serbiassa, pidetyt vaalit johtivat sellaiseen erikoiseen tilanteeseen, että tosiasiassa Etyjiltä tuli kaksi eri tyyppistä arviota siitä vaalien lopputuloksesta, parlamentaarinen yleiskokous tuli omalla julkilausumallaan ulos ja Odihr tuli omallaan. Tämä kriisi on vain nyt kärjistynyt. Itse olin Tadzhikistanissa vetämässä nämä vaalitarkkailut, ja silloin me pystyimme löytämään hyvän yhteisymmärryksen sekä Odihrin että parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa ja silloin tätä ristiriitaa ei näkynyt ulospäin. Mutta nyt Armenian osalta on avoin ristiriita Etyjin sisällä ja emme tiedä itse asiassa, miten nämä elimet sijoittavat omat arvionsa, ja on pelättävissä, että muistaakseni 14. päivä vai oliko se 12. päivä toukokuuta Armeniassa pidettävissä vaaleissa tullaan edelleen jakautuneesti ulos.

Tämähän on vakava haaste. Se on vakava haaste kansainväliselle vaalitarkkailulle, se on tietenkin koko prosessille kyseenalainen ja asettaa myöskin Etyjin vaikeaan asemaan. Tämä kysymys on nyt sillä tavalla lankeamassa Suomen puheenjohtajuuskauden pöydälle, että vaikuttaa, että Espanja, jolla on puheenjohtajuus tällä hetkellä Etyjissä, ei kykene tätä ristiriitaa ratkaisemaan, koska se vuoropuhelu, joka on tässä rakentunut, onkin rakentunut diktaattien varaan Odihrin puolelta, pysyvän neuvoston puolelta ja sitten puheenjohtajavaltion puolelta ja sitten yhtenä toimijana on tämä parlamentaarinen yleiskokous. Tämä on hyvin vaikea solmu avattavaksi, ja olen aivan vakuuttunut, että Suomi puheenjohtajuuteen tarttuessaan joutuu tässä asiassa sitä sopua etsimään, mitä tässä puhuttiin muissakin yhteyksissä, että kuuntelee eri osapuolet ja yrittää löytää uuden sopimuksen. Itse asiassa tässä tarvitaan uutta Agreement for Cooperationia, joka vuonna 97 oli aikaisemmin aikaansaatu, yhteistyösopimus Odihrin, Etyjin ja parlamentaarisen yleiskokouksen ja sitten viime kädessä puheenjohtajavaltion välillä.

Tämä on vaikea tilanne, ja tämä on erityisen vaikea tilanne, koska 2. päivä joulukuuta järjestetään duuman vaalit, Venäjän parlamenttivaalit, ja jos tämä tilanne säilyy siihen asti näin sekavana kuin se nyt on, niin on pelättävissä se tilanne, mikä oli silloin vuodelta, jaha, meni edellisen duuman vaaleihin 2004 ja sitten presidentinvaalit perään, jolloin presidentti Putin ilmoitti, että ei enää koskaan, eli ilmoitti kategorisesti, että Etyj ei enää tarkkaile Venäjän vaaleja. Ja jos näin sekavassa asemassa itse Etyjin vaalitarkkailu lähestyy Venäjän vaalitilannetta, niin meillä on pelko, että matto viedään alta pois ja tämä vaalitarkkailuprosessi on itse asiassa sellaisessa kulminaatiopisteessä, että on epävarmaa, päästäänkö siitä edes ylös.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, halusin tämän tuoda tässä esille, että itse asiassa meille suomalaisille lankeaa tässä isompikin vastuu ja meidän on tehtävä voitavamme, että tämä Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen, itse Ety-järjestönkin, lippulaiva eli kansainvälinen vaalitarkkailu voidaan niiden yhdessä sovittujen Kööpenhaminan kriteerien pohjalta myöskin jatkossa toteuttaa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen on varmasti aivan oikea henkilö esittämään arvionsa tästä Etyjin vaalitarkkailuun liittyvästä problematiikasta, joka on todellakin vain syventynyt viime aikoina, kuten kerroitte, tämän Odihrin ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen kesken. Tämä Odihr on se niin sanottu vapaiden vaalien toimisto. Ja on aivan selvää, että jos näitä kysymyksiä ei pystytä ennen Venäjän duuman vaaleja ratkomaan, niin siellä tullaan näkemään aikamoinen näytelmä taas tämän kysymyksen tiimoilta.

Mutta ensin ajattelin, puhemies, vaan todeta sen, että Suomihan saa kyllä tämän puheenjohtajuuden Etyjin osalta aika merkittävään aikaan, ei pelkästään tämän vaalitarkkailukysymyksen takia vaan myöskin sen takia, että Etyjin alueella on erittäin monia merkittäviä konflikteja meneillään. Haluan vaan mainita vaikkapa Vuoristo-Karabahin, Moldovan, Georgian tilanteen, ja näihin pitäisi löytää sitten ratkaisu.

On aivan selvää, että puheenjohtajamaalta tietysti edellytetään sitten myöskin osallistumista kaikkien ajankohtaisten tilanteiden ja kriisien ratkaisupyrkimyksiin. Kyllä tämä tulee olemaan erittäin haastelias tehtävä Suomelle ja tulee vuorenvarmasti viemään Suomen edustajaa, ulkoministeriä, ensi vuonna puheenjohtajakaudella moneen lähtöön, monen kriisin ratkaisutilanteeseen.

Tämän puheenjohtajakauden ohjelman valmisteluhan on meneillään ja ymmärtääkseni se viimeistellään Madridissa marraskuussa pidettävän ministerikokouksen jälkeen ja siitä pitäisi myöskin informoida eduskuntaa sen jälkeen, kun se käsitellään loppuvuonna hallituksessa. On erittäin tärkeä asia, että myöskin kansalaisjärjestöt pääsevät ajoissa tähän valmistelutyöhön mukaan.

Ehkä kaikkein suurin kysymys tavallaan tällaisessa poliittis-sotilaallisessa suhteessa mielestäni on tämä asevalvontasopimusten, siis Tae- ja Open Sky -sopimusten toimeenpanon seuranta ja myöskin tämän pienaseprojektin edistäminen. Nythän me tiedämme sen, että Venäjä on jo ilmoittanut keskeyttävänsä Tae-sopimuksen täytäntöönpanon toistaiseksi, ja on aivan selvää, että tällä on suuri merkitys myös niin sanottujen jäätyneiden konfliktien ratkaisun kannalta. Tämä on yksi erittäin suuri poliittis-sotilaallinen haaste, joka Suomen pöydälle puheenjohtajamaana tulee.

On aivan selvää, että sitten, jos tätä inhimillisen toiminnan ulottuvuuden koria tässä katsellaan, Suomi puheenjohtajamaana voisi, niin kuin Euroopan neuvostonkin teemoina on, edistää ihmiskaupan vastaista työtä, sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista, suvaitsevuutta jne. Puheenjohtajuuden kaiken kattavaksi teemaksi voisikin olla esillä, mitä on ilmeisesti valmistelutyössä jo esitetty, tämmöinen inhimillisen turvallisuuden kattava käsite.

Nämä ovat niitä suuria, isoja asioita huolimatta siitä, että Suomi nyt ehdottaa tämän talous- ja ympäristöulottuvuuden teemaksi vesikuljetuksia ja vesiliikenteen turvajärjestelyjä, varmasti tärkeä aihe tämäkin. Ja tästä aiheestahan järjestetään kai Suomessa kokous ensi syksynä, mutta on selvää, että tämän teeman varjoon eivät nämä isot, todella suuret konfliktikysymykset, inhimillisen ulottuvuuden teemat, vaalitarkkailuun liittyvät probleemat voi ja saa jäädä.

Puhemies! Lopuksi tästä vaalitarkkailukysymyksestä, jota ed. Kiljunen ansiokkaasti meille avasi. Se on todellakin ollut voimakkaasti ei vaan Venäjän federaation vaan myöskin muiden Ivy-maiden erityisen kritiikin kohteena ja se on tukeutunut tietysti myöskin jossain määrin tähän Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen esittämään kritiikkiin. Vaalitarkkailuhan on sillä tavalla tärkeä asia, että vaalien toimittaminen demokratian periaatteiden mukaisella tavalla on erittäin tärkeä kuumemittari demokratian tilasta. Sehän on oikeastaan koko vaalitarkkailun keskeinen idea.

Näiden raporttien mukaan, mitä on viime aikoina saatu, vaalilainsäädäntö on kussakin maassa kohtalaisen tyydyttävää ja vaalit on toimitettu monissa maissa teknisesti oikein, mutta on monia puutteita, joista voidaan mainita esimerkiksi heikkoutena median ja erityisesti valtion omistuksessa olevan median toimintaa ja raportointia, ehdokkaiden ja äänioikeutettujen rekisteröintiä sekä tietenkin syytöksiä myöskin äänten ostamisesta. Eli tämä tarkoittaa sitä, että demokratian perusperiaatteet on voitu monessa maassa hyväksyä tavallaan teoriatasolla hyvin, mutta niitä ei ole kyetty siirtämään poliittiseen todellisuuteen. Tässä on se suuri haaste. On varmasti esimerkkejä myöskin, missä tarkkailu on tässä katsannossa pettänyt tai epäonnistunut, mutta ed. Kiljusen tiedetään tehneen tässä asiassa esimerkillisen hienoa työtä niissä, mitä olette itse ollut johtamassa, ne ovat olleet vaalitarkkailun kannalta erittäin onnistuneita.

On ehdotettu, mikä on hyvä ehdotus, että niin sanottujen vakiintuneiden demokraattisten vaalijärjestelmien maiden, kuten Suomen, tulisikin kutsua valtuuskuntia näistä uusista demokratioista seuraamaan vaalikampanjoita ja vaalien toteuttamista näissä maissa. Tämä on saanut paljon kannatusta, mutta tätäkään ei ole vielä toistaiseksi juurikaan pystytty toteuttamaan.

Yksi kritiikin kohde on ollut se, että jotkut maat ovat pitäneet vaalitarkkailua puuttumisena asianomaisen maan sisäisiin asioihin. Minusta kyse on enemmänkin siitä avusta, jota Etyjin kaltainen organisaatio pystyy sitten uusille demokratioille tämän vaalitarkkailun ja vaalipelisääntöjen tarjoamisen kautta antamaan.

Mutta keskustelua sananvapauden ja median asemasta, sen toimintaedellytysten turvaamisesta, sen roolista näissä siirtymäyhteiskunnissa tarvitaan. Olkoonkin, että niissä ei juuri missään vallitse mediamonopolia, siitä huolimatta voidaan sanoa, että riippumattoman, moniarvoisen median toimintaedellytykset eivät joka paikassa ole lähimainkaan turvatut.

On meidän hyvä näin vakiintuneen demokratian, satavuotisen eduskunnankin, yksikamarisen eduskunnankin, juhlavuonna muistaa, että monipuolisen ja toimivan puoluekentän syntyminen sekä hallitus- ja oppositiopuolueiden välisten pelisääntöjen muodostuminen ei ole itsestäänselvyys näissä siirtymäkauden maissa. Sekin vaatii neuvomista, sekin vaatii harjoittamista ja aikamoisen tradition syntymisen ennen kuin niistä syntyy vakiintunut käytäntö. Vaatii jopa enemmän näiden pelisääntöjen muodostaminen aikaa kuin lainsäädäntöuudistusten tai institutionaalisten rakenteiden luominen.

Puhemies! Tämä kaikki osoittaa vaan sen, että vaalitarkkailukysymykset, poliittis-sosiaaliset asiat, Open Sky- ja Tae-sopimukset plus inhimillisen ulottuvuuden teemat ja nämä konfliktikysymykset monessa monessa paikassa tarkoittavat sitä, että Suomen puheenjohtajakaudesta ensi vuonna Etyjissä tulee erittäin haasteellinen.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Meidän ei ehkä tarvitse tässä nyt ruveta vuoropuhelua käymään kovin pitkään, mutta kaksi huomiota, jotka tulivat esille ed. Laukkasen puheenvuorossa. Ensinnäkin on tämä periaatteellinen puoli tästä kansallisesta vaalitarkkailusta ja sen laajentamisesta, ei supistamisesta.

Tässähän on ollut paljon syytteitä, että vaalitarkkailu on paternalistista. Me tiedämme, miten vaalit hoidetaan demokratioissa, ja sitten on näitä uusia demokratioita, joissa ei ikään kuin tiedetä, me menemme sinne neuvomaan. Osinhan tästä on kysymyskin, mutta viime kädessä on kysymys siitä, että itse asiassa kaikki Etyjin 56 jäsenmaata ovat allekirjoittaneet yhdessä Kööpenhaminan sopimuksen peruskriteerit, joissa määritellään demokraattisten vaalien luonne, ja kaikki maat ovat sitoutuneet näihin perusprinsiippeihin ja samalla ovat sitoutuneet siihen, että me voimme seurata toinen toistemme vaaleja. Siinä suhteessa tämä ei ole paternalismia, vaikkakin totta. Etyj on liiaksi seurannut vaaleja ainoastaan Itä-Euroopassa, näissä uusissa demokratioissa.

Nyt on noussut vakavasti esille tuo kysymys, jonka ed. Laukkanen toi esille, pitäisikö itse asiassa vaalitarkkailua tehdä myöskin täällä kypsemmissä demokratioissa. Minun vastaukseni on: pitäisi. Siinä on kolme perustetta, ja vain sanon ne. Ensinnäkin päästäisiin ulos tästä argumentista, että vain east of Vienna, ainoastaan Wienistä itään, tätä tarkkailua suoritetaan myöskin Wienistä länteen silloin.

Toiseksi tulee juuri tämä prosessi, johon ed. Laukkanen viittasi. Tämä vaalitarkkailu on myöskin oppimisprosessi. Se on oppimisprosessi kaikille. Se on oppimisprosessi meille, jotka menemme vaalitarkkailuun Itä-Eurooppaan tai vaikka Länsi-Eurooppaan, ja puolin ja toisin, jos näistä uudemmista demokratioista tullaan seuraamaan vaaleja meidän maissamme, sekin on kasvua poliittisen pluralismin ja demokraattisten vaalien ilmiasun ymmärtämiseen.

Sitten tulee vielä kolmas seikka. Meidän ei itse asiassa pidä olla niin omahyväisiä, että kuvittelisimme, että jos tänne Suomeen tulisi kansainvälinen vaalitarkkailija, hänellä ei olisi mitään muuta todettavaa kuin aivan loistavasti suoritetut demokraattiset vaalit. Näin vaalitarkkailija varmasti joutuisi Suomen vaaleista toteamaan: teknisesti, sisällöllisesti aidot, rehelliset, upeat vaalit. Mutta varmaan vaalitarkkailija kiinnittäisi joihinkin asioihin huomiota myöskin Suomen vaalijärjestelmässä, asioihin, joihin mekin olemme jo kiinnittäneet huomiota, vaikkapa äänikynnykseen, joka selkeästi tässä suhteellisessa vaalitavassa näin toteutettuna, kuin se Suomessa tehdään, saattaa nousta Uudenmaan 2 prosentista sitten 14—15 prosenttiin Pohjois-Karjalassa. Varmaan tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota. Kiinnitettäisiin varmasti huomiota myöskin median rooliin, esimerkiksi millä tavalla media antaa eri puolueille, ehdokkaille tilaa. Sitten tulee varmasti iso asia, johon vaalitarkkailija kiinnittäisi Suomessa huomiota, vaalirahoitus, millä tavalla vaalirahoitus on hoidettu, kuinka läpinäkyvää se on ja miten se on tehty. Nämä ovat itse asiassa asioita, joita koskevaan keskusteluun on hyvä meidänkin osallistua siitä huolimatta, että vaalitarkkailun lopputulos varmasti olisi se, että Kööpenhaminan kriteerit demokraattisista vaaleista toteutuvat Suomen vaikkapa eduskuntavaaleissa tai presidentinvaaleissa. Siinä suhteessa kansallisella vaalitarkkailulla on myöskin meille annettavaa, jos se tila vain tarjotaan.

Arvoisa puhemies! Toinen huomio, jonka halusin tehdä ed. Laukkasen puheenvuoroon, joka liittyi näihin jäätyneisiin konflikteihin ja niiden asteittaiseen purkuun ja tähän ongelmaan, kun te viittasitte muun muassa Tae-sopimukseen. Sen jatkohan jää nyt tietysti ilmaan sen vuoksi, että Venäjä ei ole pitänyt kiinni sitoumuksista, jotka liittyvät Istanbulin sopimukseen vuodelta 99, jossa lähtökohtana oli, että Venäjä vetää joukkonsa pois sekä Moldovasta että Georgiasta. Näin ei ole tapahtunut, ja sen takia tämä Tae-sopimusjärjestelmä on myöskin kriisissä. Tässähän tämä jännite nyt tietysti on.

Otanpa vain esimerkiksi Moldovan tilanteen, jossa Etyj on jo itse asiassa toistakymmentä vuotta toiminut neuvottelijana. Siinä on ollut viime vaiheessa tämmöinen viiden neuvottelijan ryhmä, jossa on myöskin Euroopan unioni ja Yhdysvallat mukana, Ukraina, Venäjä siinä keskeisenä neuvottelujen juoksuttomana osapuolena, ja nyt yhtäkkiä on se tilanne, joka tällä hetkellä on. Ihan muutaman viikon aikaiset uutiset kertovat siitä, että itse asiassa presidentti Voronin, Moldovan presidentti, ja Venäjän hallitus ovat päässeetkin kahdenkeskiseen yhteisymmärrykseen. Koko tältä Etyj-prosessilta, jossa Venäjä on siis yhtenä neuvottelijaosapuolena, onkin vedetty matto jalkojen alta. Koko Etyjin instituution rooli foorumina, joka tarjoaisi kompromissien löytämiselle mahdollisuuden, on ajettu kulmaan, ja Venäjä on tavallaan bilateraalisten suhteiden kautta Moldovan kanssa päässyt ratkaisuun, jossa haetaan Transnistrialle, tälle separatistiselle alueelle, uutta asemaa Moldovan kokonaisuudessa.

Ennen kaikkea, arvoisa puhemies, sehän tietysti tässä on avainasia, että venäläisten joukkojen läsnäolo Moldovassa tulee pysyväksi. Kun tämä asetelma syntyy, niin silloin me jo näemme sitten tämän tilanteen, missä Itä-Eurooppa juuri tällä hetkellä on näiden jäätyneiden konfliktien osalta, ja tässä kehikossa tietenkin tämä Viro-kiista näyttäytyy vähän toisessa valossa. Silloin ei ole enää kysymys patsaan kiiltävyydestä ja siitä, onko siinä halkeamia ja kunnioitetaanko hautarauhaa vai ei, vaan on jännitteitä, jotka ovat vaarallisella tavalla nyt tulemassa pintaan, eikä auta muuta kuin toivoa sitä, että Etyj järjestönä ja — toistan vielä sen — Suomi sen puheenjohtajana ensi vuonna pystyy rakentamaan sellaisia siltoja, että emme ajaudu uuden tyyppiseen kylmään sotaan, ainakaan semmoiseen viileään sotaan, joka on tietysti Euroopan turvallisuuden kannalta huolestuttavaa.