Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Viisi kuukautta sitten hallitus vastasi keskustan välikysymykseen kuntauudistuksesta. Välikysymyksen sisältö oli silloin lähes sama kuin tälläkin kertaa.

Kuntauudistus on edennyt näiden viiden kuukauden aikana siten, että Kunnallishallinnon rakenne -työryhmä on saanut valmiiksi oman selvityksensä ja olemme siirtyneet uudistuksen erittäin tärkeään vaiheeseen eli kuulemaan kuntien näkemyksiä oman alueensa tulevaisuudesta. Noita näkemyksiä kartoitetaan aluekierroksen ja kirjallisten lausuntojen avulla. Parhaillaan meneillään olevalla aluekierroksella käymme kuntien edustajien kanssa keskustelua alueen tilanteesta ja tulevaisuudesta, otamme vastaan palautetta Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän raportista ja kuulemme kuntien ehdotuksia tarvittavista kehittämistoimista.

Jokaiselta kunnalta on pyydetty kuntauudistuksesta myös kirjallista lausuntoa huhtikuun puoliväliin mennessä. Tuossa lausunnossa pyydämme paitsi kuntien näkemyksiä kunta- ja palvelurakenteesta ja sen uudistamisesta, myös evästyksiä loppukeväästä käynnistettävään kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen sekä kuntalain kokonaisuudistukseen. Lausunnossa olemme kysyneet kuntien arvioita myös meneillään olevasta kuntien tehtävien kartoituksesta eli kannanottoja siihen, pitäisikö kuntien tehtäväkenttää muuttaa. Olemme siis parhaillaan hyvin keskeisessä valmistelun vaiheessa, käymässä vuoropuhelua kuntien kanssa. Hallitus tekee omat jatkolinjauksensa vasta lausuntokierroksen jälkeen analysoituaan palautteen ja työstettyään siitä johtopäätökset.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistuksen tärkein tavoite on julkisten palveluiden turvaaminen myös tulevaisuudessa kaikkialla Suomessa. Hallituksen mielestä kuntapohjainen järjestelmä on paras tae palveluiden kustannustehokkaaseen järjestämiseen sekä palveluiden säilymiseen lähellä kuntalaista.

Kuntapohjaisessa mallissa demokraattinen ohjaus ja vastuu toteutuvat kaikkein parhaiten. Siinä valtionosuudet ja verotulot tulevat yhteen kunnan kassaan ja kuntalaisten valitsema valtuusto päättää, kuinka tällä rahoituksella palvelut järjestetään ja omaa aluetta kehitetään. Tällä peruskuntamallilla on jo vanhastaan vahva kansallinen tuki. Muistamme kaikki, kuinka kunta- ja palvelurakenneuudistusta käynnistettäessä vuonna 2005 aluekierroksella ministeri Manninen esitteli kolmea vaihtoehtoista mallia: aluekuntamallia, terveyspiirimallia ja peruskuntamallia. Näistä vahvimman kannatuksen sai nimenomaan peruskuntamalli, jonka pohjalta Vanhasen ykköshallitus valmisteli niin sanotun Paras-puitelain. Tätä peruskuntamalliin pohjautuvaa jatkumoa edustaa myös nykyisen hallituksen kuntauudistus.

Jotta voisimme jatkaa kuntaperusteisella mallilla, meidän on uudistettava ja vahvistettava kuntarakennetta. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Kiviniemi, itsekin totesi tämän kaksi vuotta sitten esitellessään hallinto- ja kuntaministerinä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selontekoa eduskunnalle. Te, edustaja Kiviniemi, linjasitte tuolloin esittelypuheenvuorossanne, että kuntarakenteen kehittämistä on kuitenkin syytä jatkaa ja toteutuneista liitoksista huolimatta kuntarakenne ei vielä ole riittävän yhtenäinen ja kestävä. Tästä olemme aivan samaa mieltä. Kunnat ovat eriytymässä huolestuttavasti. Jo tällä hetkellä kuntalaisten maksamassa kunnallisverossa on yli viiden prosenttiyksikön ero asuinpaikasta riippuen. Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän teettämien laskelmien perusteella tuo ero uhkaa nykyrakenteella kasvaa jopa 15 prosenttiyksikköön 2020-luvulle tultaessa. Näin suuret taloudelliset erot heijastuvat vääjäämättä myös asukkaiden palveluihin. Merkkejä eriarvoistumisesta näkyy niin terveyspalveluissa kuin koululaisten oppimistuloksissakin. Tällaista kehitystä emme voi hyväksyä.

Perustuslain mukaisesti julkisen vallan tehtävä on varmistaa kansalaisten yhdenvertaisuus ja sivistyksellisten ja sosiaalisten perusoikeuksien toteutuminen. Siksi valtiovallan on työskenneltävä yhdessä kuntapäättäjien kanssa palveluiden turvaamiseksi. Hallituksen mielestä yksi tärkeimmistä keinoista tähän on riittävän vahvat ja elinvoimaiset kunnat, jotka pystyvät järjestämään asukkaidensa palvelut, kehittämään aluettaan ja sen elinkeinoja sekä vastaamaan yhdyskuntarakenteen hajautumisen haasteisiin. Hallituksen arvion mukaan juuri vahvalla peruskunnalla on kaikkein parhaat edellytykset järjestää lähipalvelut. Sillä on myös hyvät mahdollisuudet saada kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilökuntaa ja huolehtia henkilöstön osaamisesta ja kehittämisestä.

Lähipalveluista kuntalaisille tärkeimpiä ovat päivähoito, perusopetus ja terveyskeskuspalvelut sekä jatkossa ikärakenteen muuttuessa yhä vahvemmin myös vanhustenpalvelut. Vaikka kuntakoko kasvaisi, on selvää, että palveluiden on oltava siellä, missä ihmisetkin ovat. Suurempi kuntakoko ei merkitse palveluiden keskittymistä kuntakeskuksiin. Samalla on muistettava, ettei kuntarakenneuudistus yksin riitä ratkaisemaan hyvinvointipalveluihin liittyviä kysymyksiä. Keskeistä on kyetä myös uudistamaan samanaikaisesti palvelujärjestelmiä ja prosesseja siten, että kustannustehokkuus ja palveluiden laatu pystytään varmistamaan.

Kuntapohjainen palveluiden järjestäminen on myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen jatkovalmistelun pohja. Peruspalveluministeri on parhaillaan asettamassa työryhmää, joka tekee oman jatkotyönsä siitä, miten hallitusohjelman mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluiden integraatio toteutetaan kuntien, sote-alueiden ja erityisvastuualueiden kesken. Tämä on luonnollinen jatko kuntarakenneuudistukselle.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen keskiössä on kolme suurta kysymystä, joita jokainen tässä salissa joutuu pohtimaan: kuinka hyvinvointiyhteiskuntamme selviytyy 2020—2030-luvuista, kuinka kuntaperusteinen järjestelmä selviytyy tuosta ajanjaksosta ja kuinka suuren talouden taakan olemme jättämässä meitä seuraaville ikäpolville.

Keskustan vetämää Paras-uudistusta perusteltiin aikanaan niillä rakenteellisilla muutoksilla, joita kunnat lähivuosina kohtaavat. Väestön ikääntyminen, henkilöstön eläköityminen ja julkisen talouden paineet olivat keskeisiä perusteluita tuolle uudistukselle. Tilanne ei tältä osin ole muuttunut, samat näkymät ovat edelleen edessämme. Tosin julkisen talouden paine kansainvälisen talouskriisin seurauksena on Suomessa vielä paljon suurempi kuin Paras-hankkeen käynnistyessä. Keskustan peräämät kuntauudistuksen hyötynäkökohdat liittyvät vahvasti juuri kuntaperusteiseen toimintamalliin. Se on tehokas ja joustava tapa järjestää palvelut. Kun päätökset tehdään lähellä asukkaita, voidaan alueelliset erityispiirteet ottaa hyvin huomioon.

Julkisen talouden tiukkeneminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja palvelutarpeen kasvu koskettavat koko kuntakenttää. Pelkästään väestön ikärakenteen muutos merkitsee julkiselle taloudelle 10 miljardin euron lisäpainetta vuoteen 2030 mennessä. Tästä puolet kohdistuu eläkejärjestelmään ja toinen puoli nimenomaan kuntapalveluihin. Valtiontalouden tilanteen tuntien emme voi laskea kuntatalouden tulevaisuutta sen oletuksen varaan, että kuntien valtionosuuksia voitaisiin merkittävästi kasvattaa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu aikana, jolloin Suomen väestön huoltosuhde oli historiallisen hyvä. Sataa työikäistä kohden on viime vuosikymmeninä ollut 40—50 lasta tai eläkeläistä. Nyt olemme siirtymässä tyystin toisenlaiseen aikaan, sellaiseen aikaan, jota ei Suomessa ennen ole koettu. Seuraavat vuosikymmenet väestömme huoltosuhde tulee olemaan historiallisen heikko. Tähän tilanteeseen olemme varautuneet valitettavan huonosti. Vielä tällä hetkellä meillä ei ole yhtään kuntaa, jossa sataa työikäistä kohti olisi yhtä monta asukasta, jotka eivät ole enää työiässä tai ovat vielä lapsia. Vuonna 2030 näitä kuntia on nykykunnistamme joka kolmas. Näillä alueilla myös lapsi-ikäluokat ovat luonnollisesti pieniä. Jo nyt yli kolmannes kunnistamme on sellaisia, joissa vuosittain syntyvässä ikäluokassa on alle 50 lasta. Nämä väestörakenteen muutokset vaikuttavat olennaisesti kunnan talouteen ja mahdollisuuksiin järjestää asukkaiden palvelut. (Mauri Pekkarinen: Miten ne tulisivat tehokkaammin järjestetyiksi?)

Maaseutumaisilla, väestöään menettäneillä alueilla korostuu kehittämistarpeen ohella ennen kaikkea palveluiden turvaamisen näkökulma, tarve koota taloutta ja henkilöstövoimavaroja vahvemmiksi palveluiden järjestämisen varmistamiseksi seuraavalle vuosikymmenelle mentäessä.

Kansallisen kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin kannalta kuntarakenneratkaisujen merkitys korostuu kasvavilla kaupunkiseuduilla. Näillä alueilla tärkeimmät uudistamisen kohteet liittyvät kasvun hallintaan, elinvoiman vahvistamiseen, yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen, kuntien epäterveen kilpailun vähentämiseen ja haitallisen segregoitumisen ehkäisemiseen. Juuri näillä kasvavilla kaupunkiseuduilla voidaan kansantalouden näkökulmasta saavuttaa kuntien yhdistymisessä kaikkein suurimmat hyödyt, kun maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelu sekä niihin nivoutuva palveluverkko, kuten koulut, päiväkodit ja terveysasemat, voidaan suunnitella asukkaiden kannalta mahdollisimman toimivasti ja myös taloudellisesti.

Pelkästään 10 suurinta kaupunkiseutua käyttävät investointeihin vuositasolla yli 2 miljardia, joten kyse on varsin merkittävistä summista. Näillä alueilla tiivistävä ja täydentävä rakentaminen olisi kuntatalouden kannalta huomattavasti hajarakentamista edullisempaa. Muutama vuosi sitten ympäristöministeriölle tehdyn tutkimuksen mukaan säästöpotentiaali voisi olla investoinneissa 500—1 000 euroa asukasta kohden. Vastaavasti palvelutuotannossa säästöä kertyisi noin 200 euroa asukasta kohden joka vuosi. Nämä olisivat vaikutukset siis pelkästään kuntatalouteen. Toimiva yhdyskuntarakenne paitsi säästää ympäristöä myös vähentää asukkaiden ja yritysten työmatka- ja asiointiliikkumisen vaatimaa aikaa ja kustannuksia — lisää siis koko alueen viihtyisyyttä ja toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen koskettaa myös kuntatyöntekijöitä. Kuntien työntekijöistä joka kolmas on eläköitymässä vuoteen 2020 mennessä, seuraavan kahden valtuustokauden aikana. Jo sekin edellyttää, että asioita on jatkossa tehtävä uudella tavalla. Kunta- ja palvelurakenteita yhteen kokoamalla kuntien yhdistyessä on mahdollisuus poistaa toiminnoista päällekkäisyyksiä ja kohdentaa vapautuvat voimavarat palveluihin. Esimerkiksi vuonna 2009 muodostettu uusi Kouvola raportoi purkaneensa päällekkäisyyksiä siten, että yli 40 prosenttia vapautuneista toimisto- ja hallintotehtävistä on voitu jättää täyttämättä jo ensimmäisinä vuosina. Samaan aikaan yhdistyneessä Jyväskylässä puolestaan on voitu jättää täyttämättä 60 prosenttia hallinnon vapautuneista vakansseista ja kohdistaa nuo voimavarat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Hyvin lyhyelläkin aikavälillä tehostumista on voitu siis saavuttaa, vaikka kuntaliitoksissa hyödyt nousevat tutkijoiden mukaan esiin vasta pidemmällä aikavälillä.

Kuntaliitoksessa aina toteutus ratkaisee. Siksi on tärkeää, että jokaisessa kuntien yhdistymisselvityksessä käydään huolellisesti läpi juuri ne kohdat, joissa kyseiset kunnat voisivat saada yhdistymisestä uutta kehittämisvauhtia, taloudellista tehokkuutta ja parantaa mahdollisuuksien järjestää asukkaiden palvelut. (Timo Soini: Vaalipiirin kokoiset kunnat!) Uuden kunnan käyttöön olisi heti kyettävä ottamaan kaikkein parhaimmat toimintatavat. Sillä on suuri taloudellinen merkitys. Jos kuntien parhaat käytännöt otettaisiin kaikkialla käyttöön, voitaisiin Vattin arvion mukaan peruspalvelut toteuttaa jopa 10 prosenttia nykyistä vähemmillä resursseilla — tämä siis vain muuttamalla tekemisen tapaa. Valtionvarainministeriön laskelman mukaan kuntapalveluiden pienikin vuotuinen tuottavuuskasvu, 0,25 prosenttia, pienentäisi julkisen talouden kestävyysvajetta noin prosenttiyksikön verran.

Arvoisa puhemies! Haasteet kuntien tehtävien ja rahoituksen tasapainossa tulevat kasvamaan tämän vuosikymmenen lopulla ja ensi vuosikymmenellä. On välttämätöntä tehdä rivakassa aikataulussa riittävän suuria rakenteellisia uudistuksia, jotta kuntaperusteinen palvelujärjestelmä voi kestää edessä olevat kovat haasteet. Sellainen ratkaisumalli, jolla siirretään tärkeitä tehtäviä pois kunnilta, olisi vain lyhytnäköinen hätäratkaisu. Se ei helpottaisi vaan päinvastoin vaikeuttaisi julkisten palveluiden rahoitusongelmaa ja lisäksi heikentäisi koko kuntaperusteisen järjestelmän toimintakykyä.

Hallituksen tavoite on, että kunnat jatkossakin järjestävät asukkaidensa palvelut, mukaan lukien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, joiden järjestämis- ja rahoitusvastuu hallitusohjelman mukaisesti säilytetään kunnilla. Hallitusohjelman mukaisesti tehtävien ja velvoitteiden lisäämistä ja laajentamista kunnille rajoitetaan. Mikäli niitä annetaan, hallitus on sitoutunut osoittamaan kunnille valtion rahoitusosuutena yli puolet todellisista kustannuksista. Mahdolliset tehtävien siirrot kuntien ja valtion välillä toteutetaan kustannusneutraalisti. Hallitusohjelman mukaisesti arvioimme myös mahdollisuudet vähentää kuntien velvoitteita. Tähän liittyen valtiovarainministeriö asetti loppusyksystä Kuntien tehtävien arviointi -työryhmän, jonka työ on osa kuntauudistusta. Kuntalain kokonaisuudistus, rahoitus- ja valtionosuuslainsäädännön uudistus ja uusi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki ovat yhdessä kuntauudistuksen rakennelain kanssa niitä tärkeitä lakiuudistuksia, joiden avulla hallitus ja eduskunta voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka hyvin kuntien tehtävien ja rahoituksen tasapaino pystytään säilyttämään siirryttäessä tämän vuosikymmenen lopulle ja ensi vuosikymmenelle.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen keskeinen tavoite on vahvistaa kuntien itsehallintoa ja lähidemokratiaa. Hallitus haluaa, että perustuslain mukainen kansanvaltaisuusperiaate toteutuu myös käytännössä. Viime vuosien kehitys, jossa kunta- ja palvelurakenteet ovat eriytyneet toisistaan, on heikentänyt tätä kansanvaltaisuuden periaatetta. Ylin päätösvalta kuuluu vaaleilla valitulle valtuustolle. Kuinka tämä toteutuu, jos kunta on joutunut siirtämään pääosan palveluistaan ylikunnallisille organisaatioille? Itsehallinnon periaatteisiin kuuluu myös riittävä taloudellinen liikkumavara. Osalla kunnista se on huolestuttavasti heikentynyt. Kuntarajat eivät yksin takaa itsehallintoa — elinvoimaisuus takaa.

Kunnan asukkaiden tulee tietää, mikä taho toiminnan sisällöstä vastaa ja missä päätökset tehdään. Valitettavasti näin ei usein käytännössä ole. Siv Sandbergin tuore tutkimus osoittaa, että myös kuntien luottamushenkilöt kokevat vaikuttamisen kuntien yhteistyönä hoidettaviin asioihin vaikeaksi. Vain 11 prosenttia vastaajista koki voivansa vaikuttaa kuntayhtymien palvelutuotantoon, ja vain 19 prosenttia vastaajista koki pystyvänsä vaikuttamaan seutukunnallisiin asioihin.

Kuntalain uudistamisessa tärkeä painopiste tulee olemaan lähidemokratian vahvistamisessa ja asukkaiden osallistumismahdollisuuksien varmistamisessa. On selvää, että suuremmat kunnat edellyttävät myös uudenlaisia mahdollisuuksia lähidemokratian toteuttamiseksi. Mahdollisia keinoja ovat esimerkiksi kunnanosahallinnon järjestäminen ja aluelautakuntamallit. Edustuksellisen demokratian lisäksi on kehitettävä myös asukkaiden suoran osallistumisen keinoja, kuten kyselyjä, palautteita, aloitteita, asukasraateja ja erilaista projektitoimintaa. Näin voidaan vahvistaa kuntalaisuutta sekä luottamusta päätöksentekoon.

Arvoisa puhemies! Suomi on vaativien uudistusten edessä seuraavina vuosina. Ei ole mitään syytä asettaa kuntalaisia, kuntia tai valtiota vastakkain. Meillä kaikilla on yhteinen huoli hyvinvointiyhteiskunnasta. Meidän on kyettävä uudistamaan niin rakenteita kuin tekemisen tapojakin. Emme voi laittaa päätä pensaaseen, vaan valtio ja kunnat joutuvat yhdessä kantamaan vastuun hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja sitä tukevien keskeisten rakenteiden uudistamisesta. Viime kädessä valtio joutuu vastaamaan hyvinvointipalveluiden rahoituksesta ja julkisen talouden kestävyydestä.

Hallitus tarvitsee kuntia kumppaneikseen kuntauudistuksen valmistelussa ja toteuttamisessa. Kuntien yhdistymisen suunnittelu ja toteutus on aina hyvin vaativa työ, joka edellyttää vahvaa paikallista sitoutumista, keskinäistä luottamusta ja tiivistä yhteistyötä niin päättäjiltä kuin koko kunnan henkilöstöltä. Kuntia ei saa tässä prosessissa jättää yksin, sillä ne tarvitsevat tarpeellisten uudistusten toteuttamiseen tukea. Valtion kunnille tarjoaman muutostuen valmistelu on parhaillaan käynnissä.

Kuntarakenteesta puhuttaessa on syytä muistaa, että vahvempien kuntien muodostamista selvittänyt virkamiestyöryhmä ei esittänyt uutta kuntakarttaa. Perusteellisen analyysin pohjalta se esitti kuntajakoselvitysalueita eli alueita, joilla kannattaisi selvittää, saataisiinko alueelle nykyistä vahvemmat ja elinvoimaisemmat kunnat kuntarakennetta uudistamalla. Vasta tarkemman selvityksen kautta, jossa niin alueen asukkaat, päättäjät kuin kunnan henkilöstökin ovat mukana, voidaan saada riittävä selvyys siitä, miten tuo uusi kunta toimisi, miten sen palvelut ja hallinto järjestettäisiin ja olisiko siitä hyötyä. Vasta tällaisen perusteellisen paikallisen selvityksen pohjalta asukkaat voivat muodostaa kantansa ja valtuutetut tehdä päätöksen omassa valtuustossaan mahdollisesta kuntien yhdistymisestä.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta tehdään yhdessä kuntien kanssa kuntia ja kuntalaisia kuullen. Nyt on rohjettava katsoa eteenpäin, kohdistettava katseet tästä keväästä ja ensi syksyn kuntavaaleista eteenpäin kahden vuosikymmenen päähän. Kuntauudistusta tehdään, jotta hyvinvointiyhteiskunta olisi totta myös tulevaisuudessa.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos pääministeri Kataisen hallitus olisi ollut sanansa mittainen, tätä välikysymystä ei olisi tarvinnut jättää. Hallitus nimittäin lupasi viime syyskuussa vastatessaan keskustan ensimmäiseen kuntavälikysymykseen seuraavaa: "Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi kuntauudistus on pakko tehdä. Mutta sitä ei tehdä pakolla, se tehdään yhteistyöllä." Nyt näemme, että hallitus on pettänyt viime syksynä antamansa lupauksen. Pääministeri Katainen ja kuntaministeri Virkkunen eivät sulje pois pakkoliitoksia kuntauudistuksen toteuttamisen välineenä. Virkamiestyöryhmäkin totesi raportissaan, että kuntauudistus ei toteudu vapaaehtoisesti. Työkalupakissa halutaan pitää paitsi pakkoliitokset myös taloudellinen pakottaminen. Oppositiota, kuntapäättäjiä ja asiantuntijoita ei ole aidosti kutsuttu mukaan hankkeeseen. Se siitä yhteistyöstä.

Sama pettäjän tie jatkuu myös muissa uudistuksen yksityiskohdissa. (Ben Zyskowicz: Voisitteko laulaa sen?) Hallitushan kertoi aikaisemmin, että virkamiestyönä hahmottuva kuntakartta pitää sisällään vaihtoehtoja. Nyt tiedämme, että kuntakartta on käytännössä vaihtoehdoton. Se sisältää vain kuntaliitoksia, ei esimerkiksi kuntien välisen yhteistyön tiivistämistä ja kehittämistä.

Kuinka kukaan voi uskoa tämän jälkeen, että muustakaan luvatusta pidetään tässä hankkeessa kiinni. Kuntien kuulemiskierroksella pitäisi kartoittaa kuntien kannat uudistukseen, ja hallituksen puolelta on luvattu, että kuulemiskierros olisi aito. Hankkeelle laadittu aikataulu ja kunnille lähetetyt kysymykset osoittavat kuitenkin, että käynnissä on teatteri, jossa kuntia ollaan vain kuulevinaan. (Ben Zyskowicz: Tarkoitatteko tätä välikysymystä?)

Kun paineet hallituksen sisällä kasvavat, pääministeri ottaa aseeksi kuntalaisten pelottelun. Viimeksi tänään pääministeri on kehottanut kuntien asukkaita menemään valtiovarainministeriön verkkosivuille katsomaan oman kuntansa huoltosuhde- ja talousennusteita. Ne ovat muuten niitä samoja laskelmia, joiden perusteita hallitus ei suostu näyttämään kunnille. Hallitus jatkaa salailua.

Vaikeutuva huoltosuhde ei myöskään ole mikään uutinen. Se koskee lähes jokaista kuntaa. Kuntarajoja siirtelemällä ei väestömme nuorene. Pelottelun sijasta paljon tärkeämpää on keskustella, auttaako hallituksen jättikuntahanke tulevaisuuden haasteisiin. Asiantuntijoiden ja keskustan mielestä se ei auta. Se korkeintaan vain lakaisisi palveluja tarvitsevien vanhusten, lasten, sairaiden ja työttömien ongelmat maton alle. Huoltosuhde ei selittäisi myöskään sitä, miksi hyvin toimeentulevat ja ikärakenteenkin puolesta kestävät kehyskunnat pitäisi purkaa ja palvelut siellä keskittää. Luottamus hallituksen osaamiseen, yhteistyöhaluun ja -kykyyn on murentunut, eikä kuntaministeri Virkkusen äskeinen vastaus tuonut lisävalaistusta välikysymyskirjeessä esittämiimme kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on yrittänyt perustella suurkuntahankettaan kolmella asialla: julkisen talouden tehostamisella ja siitä koituvilla säästöillä, palvelujen turvaamisella ja kuntien itsehallinnon vahvistamisella. Tavoitteet ovat toki oikeat, mutta hallituksen uudistuslinjalla lopputulos tulee olemaan jotain aivan muuta. Kunnallisalan professorit ja muut asiantuntijat ovat tuominneet suurkuntalinjan harvinaisen yksimielisesti. Heidän mukaansa edellä mainitut tavoitteet eivät hallituksen toimin toteudu. Ensinnäkään suurkunnat eivät ratkaise kuntien talousongelmia ja heikkenevää huoltosuhdetta. Yhdistä-mällä pieniä kuntia keskenään tai liittämällä niitä suurempiin ei saada hallituksen tavoittelemia säästöjä, koska palvelut on kuitenkin järjestettävä. Esimerkiksi Vattin tutkija Antti Moisio kyseenalaistaa kuntauudistuksen tehokkuus- ja säästötavoitteet. Hänen mukaansa säästöt syntyisivät vain supistamalla palveluja, mikä on mahdollista ilman kuntauudistustakin, ja hän varoittaa myös, että suurkuntaliitokset lisäävät kustannuksia useiksi vuosiksi.

Vielä syksyllä pääministeri ja kuntaministeri vakuuttivat, että hankkeella saataisiin aikaan miljardien eurojen säästöt. Virkamiestyöryhmän esityksen julkistamisen jälkeen pääministeri Katainen muutti mielensä. Suurkuntahanke ei välttämättä lisää kuntien tehokkuutta, eikä se näin toisikaan säästöjä. Sosialidemokraattien ryhmäjohtaja veti mutkat vieläkin suoremmiksi: koko hankkeella ei edustaja Backmanin mukaan edes tavoitella säästöjä.

Saman ääneen lausutun tiedon näkee myös virkamiestyöryhmän esityksestä. Siinä ei ole kyetty tekemään laskelmia, jotka osoittaisivat hallituksen kuntauudistuksen taloudelliset hyödyt. Niitä ei ole, koska taloushyötyjä ei tästä hankkeesta tule. Raportti ei myöskään sisällä kuntalaisten kannalta kaikkein olennaisinta arviota: miten käy kuntalaisten tarvitsemien lähipalvelujen — koulujen, päiväkotien, vanhus- ja terveydenhuollon? Niiden kohtalo on keskustalle se kaikkein tärkein asia. Hallitusta kiinnostavat lähipalveluiden ja lähidemokratian sijaan vain rakenteet.

Hallitus on luvannut suurkuntauudistuksen myötä kuntalaisille parempia palveluita. Se ei toteudu. Asiantuntija-arvioiden mukaan nykyisistä kehyskunnista palvelut heikkenisivät ja maaseudulta ne lakkaisivat kokonaan. Professori Olli Mäenpään mielestä ongelma on siinä, että kunnilla on liikaa tehtäviä suhteessa rahoitukseen.

Hallitus on väittänyt hankkeella vahvistettavan demokratiaa. Ei muuten vahvistu. Vakavana vaarana on, että suurkuntien myötä syrjäseutujen ihmisiä ei puolustaisi enää kukaan. Kansanvalta rapautuu, demokratiakasvatus heikkenee, ja monilta alueilta katoaa paikallinen asiantuntemus. Hallituksen kuntapolitiikka johtaisi vain valojen sammumiseen. Hankkeen toteuttamistapaa professori Kaarlo Tuori luonnehtii demokratian irvikuvaksi.

Arvoisa hallitus, kuntapolitiikallanne ei saada aikaan säästöjä, ei turvata palveluja eikä vahvisteta lähidemokratiaa. Se ei selittelemällä muuksi muutu. Linjanne on yksinkertaisesti väärä ja hyvinvointiyhteiskunnalle vahingollinen. Siksi on aiheellista kysyä hallitukselta, mihin tämä suurkuntahanke enää oikein perustuu. Siltä puuttuu kaikki tuki, olivatpa kyseessä tutkimukset, tilastot, asiantuntijoiden arviot tai kuntalaisten mielipiteet.

Pääministeri Katainen, sanokaa se vihdoin ääneen. Kyse on ideologisesta keskittämisestä. Kyse on valtapolitiikasta. Kyse on halusta kyseenalaistaa kehyskuntien ja maaseudulla asuvien ihmisten oikeudet lähipalveluihin ja -demokratiaan. Hallitus on puolensa valinnut.

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurkuntahankkeen valuviat ovat ilmeiset. Siinä ja hallituksen kuntapolitiikassa havaitsee selvästi sen sinipunaisen langan, joka näkyy hallituksen muussakin politiikassa. Kataisen ja Urpilaisen sinipunainen Suomi on eriarvoistava, ylimielinen ja keskittävä. Eriarvoistaminen näkyy siinä, että ensi töikseen hallitus leikkasi tuntuvasti kuntien rahoitusta. Myös kuntien keskinäisiä rahanjakosuhteita muutettiin paremmin toimeentulevien kuntien hyväksi. Silti hallitus on aikeissa määrätä kunnille myös lisätehtäviä. Tänään muuten kuulimme uusimmasta: ministeri Räsänen haluaa siirtää tällä kertaa poliisin säilöönottotehtäviä kunnille. Kunnat eivät kaipaa lisätehtäviä, eivät varsinkaan tällaisia viranomaistehtäviä.

Nyt hallitus suunnittelee rajaavansa kotihoidon tukea ainoastaan 2-vuotiaisiin lapsiin saakka. Kunnille se aiheuttaa valtavan paineen järjestää päivähoidon palveluja. Valtio säästäisi 35 miljoonaa euroa, mutta pelkästään Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungeille leikkauksesta aiheutuisi noin 50 miljoonan euron lisälasku. Tämän laskun maksaisivat veronmaksajien lisäksi kaikkein haavoittuvimmat tässä yhteiskunnassa eli lapset.

Sangen ylimielisesti hallitus on suhtautunut kuntapäättäjiin. Heidän pätevyyttään hoitaa kotiseutunsa asioita on kyseenalaistettu, mutta kuntapäättäjät ovat kuitenkin olleet tae siitä, että hyvinvointipalvelut on onnistuttu turvaamaan läpi vuosikymmenten erilaisissa olosuhteissa. Hallitukselle näyttää olevan jopa itseisarvo, että kunnallisten luottamushenkilöiden määrää karsittaisiin jopa 10 000 henkilöllä ja päätöksenteko etäännytettäisiin kuntalaisista. Kansanvalta korvattaisiin keskusvallan ja virkamiesten otteen vahvistamisella kunnallisen itsehallinnon kustannuksella. Se passivoi ihmisiä ja erityisesti heitä, joilla on vaikeuksia elämässään. Hallitus unohtaa, että kunnat ovat myös lähiyhteisöjä, ja omaa kotikuntaa saa keskustan mielestä jatkossakin rakastaa.

Lopettamalla yli 250 kuntaa ja heikentämällä maakuntien asemaa menetämme myös elinkeinotoiminnan kehittäjiä. Mistä hallitus aikoisi jatkossa eri puolilla maata ammentaa niitä kipeästi tarvittuja talouskasvun ituja? Hallitus unohtaa, että kunnat ovat myös yritystoiminnan moottoreita ja monialaisia kehittämiskeskuksia. Ne ovat monin paikoin juuri se elinvoiman lähde eivätkä pelkästään palvelujen järjestäjiä. Ja oletteko te, pääministeri Katainen, todellakin sitä mieltä, että kunnat ovat pelkästään palveluiden järjestäjiä?

Kuntalaisten kannalta ei ole yhdentekevää, että suurkuntien myötä ihmisten omaisuutta ollaan jakamassa uudelleen. Kiinteistöjen arvot kehyskunnissa ja maaseudulla uhkaavat romahtaa. Asumiskustannukset kohoaisivat entistä korkeammiksi, jopa mahdottomiksi, pienituloisille ja tavallisille palkansaajille keskuskaupungeissa. Keskittämisen sinipunainen hinta on kova.

Arvoisa puhemies! Jos kuntauudistuksen perustelut ovat hukassa, niin hankkeen toteutus on kohelluksena omaa luokkaansa. Pääministeri Kataisen mukaan kuntauudistus toteutetaan. Peruspalveluministeri Guzenina-Richardson taas sanoo, että kuntauudistus ei toteudu. Pääministeri on puhunut noin sadasta kunnasta, peruspalveluministerin mukaan kuntia voi olla 336. Pääministerin ja kuntaministeri Virkkusen mukaan kuntien pakkoliitoksille asetetaan korkea kynnys. Sosialidemokraateista sanotaan, etteivät he suostu pakkoliitoksiin ollenkaan.

Mikä on hallituksen linja? Aikooko hallitus hyväksyä kuntien pakkoliitokset, vai pakotatteko te kunnat liitoksiin viemällä niiltä rahat? Määräättekö te selvityshenkilöt kuntiin kuntien tahdosta piittaamatta? Mikä mieltä tästä kaikesta ovat muut hallituspuolueet? Tuetteko te, ministerit Arhinmäki, Wallin, Niinistö ja Räsänen, tätä hallituksen pakkolinjaa?

Hallituksen omat rivit näyttävät olevan sekaisin. Kun niin on, ei ole yllätys, että hallitus suuntaa tykit keskustaan. Pääministeri Katainen totesi hiljattain kokoomuksen puoluevaltuustossa, että keskustan mielestä mitään ei saisi muuttaa ja että olisimme kieltäytyneet yhteistyöstä. Se ei ole totta. Mikä laittaa kokeneen poliitikon sanomaan sellaista, minkä hyvin tietää itsekin olevan vastoin totuutta?

Keskustan johdolla käynnistettiin kaksi vaalikautta sitten kunta- ja palvelurakenneuudistus, ja me näimme silloin, että kunnat eivät selviä tulevaisuuden haasteista ilman uudistuksia. Teimme työn täysin päinvastaisella tavalla kuin hallitus. Lähdimme alhaalta ylöspäin kuntapäättäjiä ja asiantuntijoita kuunnellen. Annoimme vaihtoehtoja ja otimme työhön mukaan myös opposition. Teimme viime vaalikaudella valmistelutyötä myös sen hyväksi, että uudistustyötä kunnissa olisi voitu jatkaa ja kehittää saumattomasti aikaisemmin tehty työ huomioiden. Se ei kokoomukselle kelvannut. Sille tärkeintä oli kampittaa kuntavetoisesti toteutettuja uudistuksia.

Pääministeri Katainen, miksi te jarrutitte kunta- ja palvelurakenneuudistuksia viime vaalikaudella? Silloin peruspalveluministeri Risikko ei saanut neljässä vuodessa aikaan Paras-hankkeeseen keskeisesti liittynyttä asetusta erikoissairaanhoidon tehtäväjaosta sairaanhoitopiirien välillä. Myös kuntien valtionosuuslain kokonaisuudistus kaatui kokoomuksen vastustukseen. Kaadoitte myös kuntakentällä mielenkiintoa herättäneen maakuntakuntayhtymämallin vakinaistamisen, koska se olisi avannut Kainuussa kokeillun mallin koko maahan. Perustelitte nuivaa suhtautumistanne ideologisilla syillä.

Pääministeri Katainen itse torpedoi tasan vuosi sitten parlamentaarisen kuntalakikomitean nimittämisen, jota hänen oma puolueensa oli voimakkaasti vaatinut. Lupasitte asettaa sen heti vaalien jälkeen, mutta se jäi tekemättä. Keskeytitte käynnissä olleet hankkeet. Nyt uudistustyö kunnissa on kokonaan pysähtynyt.

Kaiken tämän jälkeen kokoomuksesta kehdataan väittää, että keskusta jarruttaisi uudistuksia ja olisimme kieltäytyneet osallistumasta kuntauudistukseen. Pääministeri Katainen, te itse suljitte opposition pois kuntauudistuksesta. Se lukee myös hallitusohjelmassanne ja iltakoulujenne päätöksissä.

Toki arvostamme sosialidemokraattien kutsua osallistua uudistustyöhön. Emme kuitenkaan lähde äänettömiksi yhtiömiehiksi hankkeeseen, jonka lopputulos on ennalta päätetty. Sen sijaan olemme valmiita aitoon, parlamentaariseen yhteistyöhön. Hallituksen suurkuntahankkeeseen emme kuitenkaan osallistu. Se ei anna ratkaisuja kuntakentän tulevaisuuden haasteisiin vaan lisää ongelmia ja eriarvoistaa ihmisiä. Samaa mieltä kanssamme ovat kunnallisalan professorit ja perustuslakiasiantuntijat.

Hallitus lähti soitellen sotaan kuin Kalevalan Kullervo: huonosti valmistautuneena ja ylimielisenä. Se on toimillaan pysäyttänyt uudistustyön kunnissa ja aiheuttanut vakavaa epäluottamusta kunta—valtio-suhteeseen.

Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa hallituksen kuntakohellukselle vaihtoehdon. Aivan aluksi hallituksen ajama suurkuntauudistus on pysäytettävä. Palvelurakenteisiin keskittyvät uudistukset on aloitettava puhtaalta pöydältä. Tarvitaan parlamentaarinen kuntakomitea, joka analysoi kuntien tehtävät ja ilman ideologisia ennakkoasenteita pohtii, millaisia kunta- ja palvelurakenteita sekä yhteistyömalleja tarvitaan. (Ben Zyskowicz: Mitä ehdotatte?) On tunnustettava se tosiasia, että yksi ja sama malli ei sovi kaikkialle Suomeen. Yhdeksi uudeksi uudistustyökaluksi ehdotamme maakuntien laajuisia monitoimikuntayhtymiä, jonne päättäjät voitaisiin valita suorilla vaaleilla. (Välihuutoja)

Edellytämme avointa vuoropuhelua asiantuntijoiden, kuntapäättäjien ja kuntalaisten kesken. Kunnissa tiedetään parhaiten, millaisiin haasteisiin tarvitaan uudistuksia ja miten ne ovat tehokkaimmin toteutettavissa kuntalaisten palvelut turvaten.

Keskustan vaihtoehdossa otetaan myös huomioon kokemukset ja tutkimukset tehdyistä kuntaliitoksista sekä yhteistoiminnasta. Avainsanoja onnistumiselle ovat olleet vapaaehtoisuus, suunnitelmallisuus, motivointi ja sitouttaminen. Hallitus tarjoaa nyt pakottamista, ylimielistä sanelua ja keskittämistä. Hallitus unohtaa ihmiset ja lähipalvelut.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallituksen ei tule toteuttaa kuntauudistusta kuntia lakkauttamalla. Hallituksen toimintatavat loukkaavat kansalaisten tahtoa ja kunnallista itsehallintoa. Hallitus ei ole kyennyt perustelemaan kuntauudistuslinjansa hyötyjä. Hallitus on vaarantamassa kuntien talouden, asukkaiden tarvitsemat hyvinvointipalvelut ja niiden saavutettavuuden sekä kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Hallitus on epäonnistunut kuntapolitiikassaan. Virkamiestyöryhmän ehdotus uudeksi kuntajaoksi tulee hylätä. Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Outi Mäkelä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palveluiden turvaamiseksi tarvitaan uudistuksia. Kuntapäättäjien, asukkaiden ja asiantuntijoiden kuulemisella kannustetaan ja sitoutetaan keskeiset toimijat. Työ on tehtävä hallitusti ja vaiheittain. Uudistamiskeinojen on perustuttava tosiasioihin, ei mielikuviin. Nämä lauseet on helppo allekirjoittaa varmasti lähes kaikkien, sillä ne ovat otteita keskustan välikysymyksestä. Mutta siinä missä ne käyvät keskustalle perusteiksi kuntauudistuksen vastustamiseen, sopivat ne kokoomukselle perusteiksi tukea hallituksen kuntauudistustyötä.

Hallitus ei ole pakoillut väistämättömän edessä, vaan on katsonut reilusti totuutta silmiin. Toimia tarvitaan nyt, jos emme halua olla murheellisten kriisikuntien maa. Palvelutarve kasvaa, huoltosuhde heikkenee. Veroprosenttien ennustetaan hipovan sadoissa kunnissa jopa kolmeakymmentä. Kuntien työntekijöistä kolmannes jää lähivuosina eläkkeelle. Velkaantuminen kunnissa on pysäytettävä. Palvelutuotantoon on löydettävä tehokkaampia tapoja. Byrokratian portaita on voitava vähentää, ei lisätä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on ylpeä suomalaisesta kuntaperusteisesta mallista, jossa valta ja vastuu ovat kuntien asukkailla. Uskomme, että vahvat peruskunnat turvaavat lähipalvelut parhaiten ja kustannustehokkaasti. Jos kuntauudistusta ei toteuteta, syntyy vain uutta, rahaa nielevää hallintoa ja himmeleitä, jotka ovat etäällä tavallisesta kuntalaisesta. Liian moni kunta on jo tänä päivänä vain laskujen hyväksyntää varten.

Arvoisa puhemies! Ongelmat on kyllä tunnustettu ja uudistukset aloitettu jo keskustaministerien johdolla. Nyt olisi kuitenkin löydettävä yhteinen tahtotila, jolla välttämätön uudistustyö viedään loppuun. Vain hetki sitten te keskustassa olitte kanssamme samaa mieltä vahvoista peruskunnista. (Timo Soini: Kumpi muutti mielensä?) Nyt olette repineet mallin roskakoriin. On surullista huomata, kuinka helposti takki kääntyy oppositiossa.

Keskustan lupaus eduskuntavaaleissa oli, että Suomea rakennetaan sopimalla, ei repimällä. Eikö vaaleissa antamallanne lupauksella ole mitään arvoa? Nyt pelottelette, vääristelette ja huudatte sutta. Sanotte vastustavanne kuntauudistusta, koska olette huolissanne lähipalveluista ja vaikuttamismahdollisuuksista. Kyllä te tiedätte, että juuri näitä tavoitteita tällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella turvataan. Toisaalta kiellätte jyrkästi kuntaselvitykset ja kuitenkin samalla vetoatte, että uudistustyö on tehtävä vaiheittain ja hallitusti yhdessä asiantuntijoiden, päättäjien ja kuntalaisten kanssa. Ja näinhän hallitus juuri tässä toimii.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kansalaisilla on oikeus tietää, miten kuntaliitos vaikuttaisi heidän elämäänsä, ja rajojen siirtely sinänsä ei ole itseisarvo. On luotava riittävä veropohja ja uudistettava toimintatapoja tuottavuuden kasvattamiseksi. Vasta liitosselvitys osoittaa, onko kuntaliitos alueella tarpeen ja minkälaisia vaikutuksia sillä olisi. Tärkeä osa prosessia on myös se, että päätökset liitoksista tehdään lopulta kunnanvaltuustoissa.

Suomen 336 kunnasta keskustalla on yksinkertainen enemmistö sadassa. Onko nyt sopiva hetki roikkua hätäjarrussa, etenkin jos hätä koskee vain omaa valta-asemaanne? Olette tärkeässä roolissa päättämässä Suomen tulevaisuudesta.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hallitus on vahvasti yksituumaisena ryhtynyt työhön hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Kannustamme hallitusta tarttumaan yhtä rivakasti myös työhön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamiseksi. Kuntauudistus ei ole epäluottamuslause kotikuntiensa eteen työskenteleville. Monissa kunnissa asiat on hoidettu mallikkaasti. Toisaalta monet kunnat ovat suurissa vaikeuksissa jo lähivuosina. Kokonaisuus ei toimi, jos ja kun asuinkunta vaikuttaa eriarvoistavasti kansalaisten elämisen mahdollisuuksiin. Hallituksella on velvollisuus huolehtia kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta eteenpäin ja rohkaisee kaikkia kuntapäättäjiä ja kansalaisia mukaan työhön hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.

Hanna Tainio /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti jokainen tässä salissa istuva myöntää, etteivät Suomen kunnat nykyisellä kuntarakenteella selviä tulevaisuuden palveluhaasteista. Hallitus haluaa kantaa vastuunsa myös tulevista sukupolvista ja on siksi käynnistänyt kuntauudistuksen. Vastuullisena puolueena sosialidemokraatit ovat mukana tässä työssä. Nyt uudistus on edennyt siihen vaiheeseen, että on kuntien vuoro kertoa oma näkemyksensä siitä, miten ne pystyvät tulevaisuudessa parhaiten turvaamaan asukkaittensa palvelut ja alueensa elinvoiman, kuten talouden, työpaikkakehityksen ja yrittämisen edellytykset sekä demokraattisen päätöksenteon. Luotamme siihen, että vastuulliset kuntapäättäjät haluavat toimia aidosti asukkaiden hyväksi ja asettavat kuntalaisten edun etusijalle.

Sosialidemokraattien mielestä nykyistä vahvemmat ja asukaspohjaltaan laajemmat kunnat ovat myös vastaus sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja rahoitukseen. Vain poikkeustapauksissa tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon alueita siellä, missä riittävän kokoisten kuntien muodostaminen ei ole mahdollista. Vahvat peruskunnat takaavat laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen kaikille tasa-arvoisesti. Kun väestöpohja on riittävä, kunta pystyy itse nämä palvelut järjestämään omin verovaroin ja suoraan peruskunnalle ohjattavalla valtion rahoituksella. Tämän lisäksi, kunnan oman sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi, tuodaan peruserikoissairaanhoidon palveluita lisääntyvien kansantautien, kuten diabeteksen, syövän ja sydän- ja verisuonitautien hoitamiseksi kuntiin. Palvelut paranevat ja tulevat kuntalaisten luo.

Kuntien vastuulla oleva sivistystehtävä, toisen asteen opetus mukaan lukien, on myös osoittautunut toimivaksi, tehokkaaksi ja ihmisten tasa-arvoa takaavaksi järjestelmäksi. Tätä ei ole syytä muuttaa. Me sosialidemokraatit haluamme siis tuottaa lähipalvelut kunnissa, ei maakuntatasolla, kuten keskustan puheenjohtaja Kiviniemi äskeisessä puheessaan totesi.

Julkisuudessa on väitetty, että uudistuksen myötä pienistä kunnista lakkaavat palvelut ja ne siirtyvät kuntakeskuksiin. Tämä uhkakuva on ymmärrettävä, mutta ei vastaa todellisuutta. Vain kuntauudistuksella ja vahvemmalla henkilöstörakenteella on mahdollista ylläpitää tarvittaessa myös sivutoimipisteitä ja näin tarjota lähipalveluita myös haja-asutusalueilla. Suuri työnantaja tarjoaa houkuttelevamman työpaikan koulutus- ja konsultaatiomahdollisuuksineen. Nykyistä suuremmat kunnat pystyvät myös ottamaan käyttöön uusia palveluinnovaatioita niin toimintatavoissa kuin verkkopalveluissa. Tätä juuri erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa kaivataan kipeästi. Nämä uudistukset toteutetaan vähitellen siten, että ne tukevat kuntarakenteen ja kuntapalveluiden kokonaisuudistusta.

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella vahvistuneelle ulkoistamis- ja yksityistämiskehitykselle on nyt laitettava suitset. Tarvitsemme sellaiset kunnat, jotka kykenevät nykyistä paremmin hallitsemaan palvelumarkkinoita. Liian pienet yksiköt eivät siihen kykene. Kuntien tulee jatkossakin voida itse päättää, kuinka palvelut järjestetään. Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluita lainsäädännön puitteissa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hankintalaki uudistetaan niin, että työllisyys-, sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien huomioonottamista parannetaan kilpailutettaessa kunnallisia palveluita. Kansallisia kynnysarvoja nostetaan lähemmäksi EU-direktiivitasoja. Tämä on hyvin tärkeä osa kokonaisuutta, koska esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen hankintojen kansalliset kynnysarvot ovat meillä Euroopan alhaisimmat.

Arvoisa puhemies! Kansalaisille kunnat ovat arjen palveluiden järjestäjiä ja tuottajia, mutta niihin liittyy myös paljon tunteita, kuten tuttuutta ja turvallisuutta sekä historiallisia juuria ja perinteitä. Jos kansalaisia pelotellaan pakkoliitoksilla ja sillä, että palvelut lakkautetaan haja-asutusalueilta ja keskitetään keskuksiin, johdatetaan keskustelu tarkoitushakuisesti väärille raiteille. Kaikki me tiedämme, että pakko on huono kannuste. Samoin tiedämme, että jos nykymeno jatkuu ja kuntarakenteeseen ei puututa, niin palvelut oikeasti tulevat katoamaan monesta pienestä kunnasta tai ne ulkoistetaan, kuten olemme jo nähneet.

Mikä on sellaisen kunnan itsehallinto, jossa valtuusto päättää vain laskujen maksamisesta joko kuntien yhteistoimintaelimelle tai yksityiselle palvelujen tuottajalle? Ei mikään. (Välihuutoja) Kun ei ole rahaa eikä osaavaan henkilöstöä, ei ole palveluitakaan. Voidaanko edes puhua enää kunnasta?

Oleellista on, että meillä on vahvat kunnat, joiden asukkaat saavat verorahojensa vastineeksi kunnastaan hyvän elämän edellytykset laadukkaasti, kattavasti ja tasapuolisesti. Palveluista tulee päättää demokraattisesti vaaleilla valitun valtuuston. Sen lisäksi kunnan tulee kantaa vastuunsa alueensa elinvoiman kehittämisestä ja turvata kuntayhteisön kokonaisetu, hyvinvointi ja kestävä kehitys. Me sosialidemokraatit kannamme vastuuta kaikista suomalaisista, myös tulevista sukupolvista, siksi me haluamme toteuttaa kuntauudistuksen. Aika on jo käymässä vähiin. Toivomme myös, että oppositio — sekä keskusta että perussuomalaiset — tulee tähän työhön mukaan. Nyt mitataan todellinen halu ja kyky kantaa vastuuta.

Arvoisa puhemies! Kuntia kuullaan nyt aidosti kuntakierroksilla. Kunnat saavat tehdä oman perustellun esityksensä siitä, miten ne aikovat vastata tulevaisuuden palvelu- ja demokratiahaasteisiin. (Puhemies: Ja nyt pyydän tiivistämään!) Kuntakierros on meneillään, ja pallo on kunnilla.

Keskustankin tulisi nyt välikysymyksen asemesta hakea rakentavia ratkaisuja. Tässä suuressa uudistuksessa on nyt aika mennä yhdessä eteenpäin kuntia kuunnellen — ei repien ja ennakolta tuomiten.

Pirkko Mattila /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen kuntarakenne on syntynyt aikanaan suurelta osin vanhan seurakuntajaon pohjalta ja on silloin pitkälti vastannut kuntalaisten elinpiiriä. Elämä on noista ajoista kuitenkin muuttunut. Palveluilta odotetaan enemmän, työssä voidaan käydä entistä kauempana ja kuntien väestörakenteet ovat muuttuneet. Osalla kunnista ei ole tarpeeksi työvoimaa tai resursseja edes peruspalveluiden tuottamiseen ja osa on menettänyt parhaat veronmaksajansa kehyskuntiin. Uudistuksille on siis tarvetta, mutta järkeville sellaisille.

Valitettavasti hallituksen kiireessä ja hätäillen kaavailema kuntauudistus ei tuo tilanteeseen helpotusta. Hallitus yrittää ratkaista peruspalveluiden tuotanto- ja saatavuusongelmat suurilla kuntaliitoksilla. Suurkuntien ihannointi perustuu ajattelutapaan, jonka mukaan suuri on tehokasta. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, etteivät suurimmat kunnat ole tehokkaimpia, saati sitten kustannuksiltaan halvimpia.

Keskusta on aiemmin omien kuntaministeriensä johdolla peräti kahdeksan vuoden ajan ajanut läpi kuntaliitoksia. (Välihuutoja) Keskustan lempilapsi, Paras-hanke, on saanut jatkoa nykyisen hallituksen runnoessa läpi kuntauudistusta kokoomuksen johdolla. Kuten Paras-hankkeen arviointitutkimus osoittaa, suurin ei ole tehokkain. Perussuomalaisten mielessä herääkin kysymys, tuleeko hallituksen hätäisesti kaavaillusta kuntauudistuksesta jatke aiemmille tehottomille ja sekaville hankkeille, joita myös kokoomus oli edellisessä hallituksessa tekemässä.

Arvoisa puhemies! Jotta kuntarakenne voitaisiin uudistaa järkevästi, tulisi hallituksen pohtia kuntien tehtäviä vakavasti, todella vakavasti. Mitkä palvelut halutaan kuntien vastuulle, mitkä valtiolle, mitkä maakunnille? Kuntauudistuksen toteuttaminen ilman kuntien tehtävien määrittelyä on sangen erikoista.

Hämmästyttävää on myös se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja rahoitukseen liittyvät kysymykset eivät ole kuntauudistuksen keskiössä. Uudistusta perustellaan sillä, että kuntalaisten peruspalvelut halutaan turvata. Kalliit erikoissairaanhoidon palvelut tuotetaan edelleen suurissa kuntayhtymissä, joihin kuntien ohjaus käytännössä ei ulotu. Perussuomalaisten mielestä marssijärjestystä täytyy muuttaa ja palveluiden rahoitukseen liittyvät kysymykset täytyy ratkaista ensin. Kuntaliitokset eivät myöskään saa johtaa aiemmin toimineiden palveluiden kurjistumiseen tai päällekkäiseen byrokratiaan. Perussuomalaiset pitävät tärkeänä, että mahdolliset kuntaliitokset toteutetaan vapaaehtoisuuden pohjalta, ilman ministeriön sanelupolitiikkaa ja pakkoa. (Martti Korhonen: No, niin me kaikki!)

Kuntauudistuksen tarkoituksena on turvata peruspalvelut. Suuriin kuntaliitoksiin pakottaminen aiheuttaa helposti sen, että uuden kunnan reuna-alueet kuihtuvat menettäen viimeisetkin palvelunsa kunnan keskustaan. Palvelut siis karkaavat ihmisten ulottuvilta, vaikka samaan aikaan hallitusohjelmassa luvataan edistää maaseudun elinvoimaisuutta ja parantaa palveluita. Keskitettäessä palveluita myös paikallistuntemukseen perustuva osaaminen menetetään, eikä paikallisia tarpeita välttämättä enää edes tunnisteta.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 121 §:n mukaan kuntien hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Tälle antavat sisältöä perustuslain 2 ja 20 §, joiden mukaan kansanvaltaamme sisältyy yksilön perusoikeus osallistua elinympäristönsä kehittämiseen ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämä ihmisläheinen päätöksenteko on uudistuksen myötä karkaamassa. Hallituksen kaavailemat kuntakoot uhkaavat romuttaa paikallisdemokratian, sillä suurten kuntien riskinä on asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien hupeneminen. Perussuomalaisten mielestä ennen kuntien yhdistämisestä päättämistä on syytä harkita neuvoa-antavien kansanäänestysten järjestämistä.

Millä tavalla hallitus aikoo turvata perustuslain määräysten toteutumisen kuntauudistuksessa, ja miten hallitus perustelee sen, että kuntaliitoksista saadaan nopeita taloudellisia hyötyjä niin kuntalaisille kuin koko julkiselle taloudelle, vaikka tutkimustulokset aiemmista kuntaliitoksista eivät puolla suuruuden ekonomiaa?

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella perussuomalaisten eduskuntaryhmä tekee seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallituksen tulee luopua meneillään olevasta kuntarakenneuudistuksesta. Eduskunta katsoo lisäksi, että uudistus tulee toteuttaa ratkaisemalla ensin peruspalveluihin liittyvät järjestämis- ja rahoituskysymykset. Kuntarakennemuutoksia harkitessa tulee huolehtia siitä, että uudistukset valmistellaan parlamentaarisessa työryhmässä siten, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet turvataan. Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Tapani Tölli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan edustaja Kiviniemen esittämää epäluottamuslausetta.

Uudistaminen on välttämätöntä. Kuntapalvelujen monista uhkatekijöistä, muun muassa huoltosuhteen muutoksesta, olemme samaa mieltä hallituksen kanssa. Hallituksen tarjoamasta yksipuolisesta pakkolääkkeestä olemme täysin eri mieltä. Sillä ei kuntien taloutta pelasteta eikä ihmisten palveluja turvata. Asiantuntijat, muun muassa lukuisat alan professorit, ovat sanoneet vakavan mielipiteensä riskeistä hyvin yksimielisesti. Mihinkäs hallitus kadotti miljardien säästöt, joita se vielä syksyllä tähän liitti? Tämänhän piti olla pääministerin mukaan merkittävin hanke julkisen talouden tasapainottamiseksi.

Hallitusohjelman kuntaosa syntyi nopeasti, vallantäyteisellä uholla, vailla asiantuntijakuulemisia, ja sen kyllä huomaa. Suomeen yritetään nyt rysäyttää kerralla Euroopan suurimmat ja harvaan asutuimmat kunnat, siis koko maahan ja samasta muotista. Hallituksen tavoitteena on kuntarakenne sinänsä, joka yritetään runnoa läpi epärealistisella aikataululla. Kokoomuksen usko systeemiin, rakenteeseen ja vahvaan valtion keskushallinnon ohjaukseen on hätkähdyttävää. Nämä ja pakkovalta hyvin huonosti soveltuvat meidän demokratiaamme.

Ihmettelen myös vaihtoehdottomuutta. Hallitusohjelma mainitsee kyllä isäntäkuntamallin ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalueet. Näillä huomioitaisiin pitkien etäisyyksien, harvan asutuksen ja kielellisten oikeuksien asettamat rajoitukset kuntakoon kasvattamiselle. Kuntaministerin toimeksiantoon perustuva karttaesitys sisältää jopa maakunnan kokoisia kuntia. Kunnille lähetetyissä kysymyksissä ei mainita sanallakaan isäntäkuntamallista eikä sosiaali- ja terveydenhuoltoalueista. Kuntaministeri pääministerin tuella toimii hallitusohjelmaakin tiukemmalla linjalla.

Uudistuksen tiukasta aikataulusta on tulossa sisältöäkin tärkeämpi. Kuntien antamat lausunnot eivät ehdi vaikuttaa prosessiin. Aikataulu ei mahdollista lainsäädännön asianmukaista valmistelua.

Hallitukselta puuttuu uudistuksen onnistumisen ehdoton edellytys. Se ei ole missään vaiheessa ollut kiinnostunut sitouttamaan kuntalaisia, kunnallisia luottamushenkilöitä tai kuntien henkilöstöä uudistukseen. Lähipalvelut etääntyvät ja ihmisten asioiminen vaikeutuu. Se tuntuu jokaisen kunnan ja kuntalaisen lompakossa. Sanellen keskusjohtoisesti, kiireellä ja pakolla ei kyetä parantamaan kuntien tuottavuutta eikä tuloksellisuutta. Hallitus on sysäämässä kuntien harteille niin kovat vastuut, että riski epäonnistua on todellinen. Koko hankkeen prosessinjohtamista voi kuvata yhdellä sanalla: onneton. Kuntakenttä on saatu sekaannuksen, epävarmuuden ja hämmennyksen valtaan. Palveluja tarvitsevat ihmiset on unohdettu. Kunnan palveluksessa oleva henkilöstö — hoitajat, opettajat, päiväkotien henkilöstö ym. — alkaa olla tilanteeseen hyvin väsynyt.

Kuntauudistuksen jatkaminen hallituksen valitsemalla tavalla johtaa sekasortoon sekä demokratian ja palveluiden romahtamiseen. Siitä kärsivät palveluja tarvitsevat ihmiset ja kansanvaltaan perustuva yhteiskuntajärjestyksemme.

Arvoisa puhemies! Nyt on korkea aika saada uudistus oikealle raiteelle. Se edellyttää luottamuksen palauttamista ja laajapohjaista parlamentaarista valmistelua ilman ennalta päätettyä lopputulosta. Sosialidemokraattien suunnalta on tehty hyviä avauksia yhteisestä valmistelusta opposition kanssa. Pidämme sitä suuressa arvossa. Emme kuitenkaan lähde mukaan vain tarkkailijaksi tai hallituksen yksiniittisen jättikuntahankkeen toteuttajaksi. Tavoitteena tuleekin olla lähipalvelujen toimivuuden ja saavutettavuuden sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen. Yksi avainkysymys on elinkeinotoiminnan kehittäminen. Se antaa vireyttä ja elinvoimaa. Jättikuntamallilla tässä ei onnistuta.

Uudistusten lähtökohtana tulee olla vapaaehtoisuus, kunnallisen itsehallinnon kunnioittaminen sekä alueiden erilaisuuksien tunnustaminen. Tarvitsemme jatkossakin kuntien keskinäistä yhteistyötä. (Seppo Kääriäinen: Ja luottamusta!)

Keskusta on näillä eväillä valmis rakentavaan yhteistyöhön uudelta pohjalta. Kuntalaisia, kuntien päättäjiä ja asiantuntijoita on kuultava. Sen jälkeen parlamentaarinen kuntakomitea valmistelee uuden kuntauudistuksen.

Ehdotamme yhdeksi uudeksi uudistustyökaluksi maakuntien laajuisia monitoimialaisia kuntayhtymiä, jonne päättäjät voitaisiin valita suorilla vaaleilla. Tällainen malli on yleiseurooppalainen ja käytössä muun muassa Ruotsissa. Keskustan eduskuntaryhmä esittääkin vakavan vetoomuksen kaikille hallituspuolueille. Lähdetään uudistamaan yhteistyössä, hallitusti, ihmisten tarpeita ja kunnallista itsehallintoa kunnioittaen.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa hallitusohjelmaan kirjattua kuntarakenneuudistusta. Me emme sen sijaan kannata keskustan välikysymyksessään maalailemaa ja raivokkaasti vastustamaa uudistusta. Keskustan kuntavaalipeltonsa variksenpelättimeksi pystyttämä kuntauudistus ei ole tämän hallituksen kuntauudistus.

Me emme kannata uudistusta, jossa kuntia pakkoliitetään. Päinvastoin me kannatamme uudistusta, joka estää pakkoliitokset. Merkittävä osa jo toteutuneista kuntaliitoksista on ollut tosiasiassa vapaaehtoisia pakkoliitoksia. Ne eivät ole toteutuneet kuntalaisten erityisestä halusta vaan siksi, että järkevät päättäjät ovat ajoissa ymmärtäneet omien voimavarojen riittämättömyyden palveluiden turvaamiseen. Jatkossa tulemme näkemään vain pakon sanelemia pakkoliitoksia, jos halua ei enää riitä vapaaehtoiseen voimien kokoamiseen ja kasvattamiseen.

Me emme kannata keskustan vastustamaa uudistusta, jossa uhkaillaan lähipalveluiden alasajolla ja lähidemokratian kuihtumisella. Me tuemme uudistusta, joka turvaa lähipalvelut, niiden rahoituksen ja lähidemokratian sielläkin, missä ne nykymenon jatkuessa väistämättä kuihtuvat pois. Kuinka lähipalvelut rahoitetaan ja turvataan niissä kunnissa, joissa kohta asuu enemmän eläkeläisiä kuin työikäisiä? Miten lähidemokratia toteutuu niissä kunnissa, joissa ei enää ole mitään todellista päätettävää? Kuka halveksii kuntapäättäjiä, edustaja Kiviniemi?

Mikä luonnonlaki lopettaa lähipalvelut vahvoissa peruskunnissa, jos ne nykykunnissa säilyisivät? Muuttaako kuntauudistus kuntapäättäjät ikäviksi ihmisiksi? Ilkeyttäänkö keskustan valtuutetut olivat viime vaalikaudella mukana lopettamassa 800:aa kyläkoulua, vai oliko sittenkin kyse siitä, että ne päätökset oli pakko tehdä, kun ei ollut enää tarpeeksi palveluiden käyttäjiä eikä niiden maksajia?

Arvoisa puhemies! Keskeisintä kuntauudistuksessa eivät ole rajat vaan palvelut, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto pysyy kunnossa, kun huolehditaan sen riittävistä voimavaroista. Liian vähäiset voimavarat ja vetovoima ovat heikentäneet syrjäisten ja pienten kuntien edellytyksiä palkata esimerkiksi pysyvää terveydenhuollon henkilöstöä. Tämä on avannut tietä terveyspalveluiden yksityistämiselle. Veroa kiertävien ulkomaisten pääomasijoittajien omistaman terveysbisneksen vyörytys julkiseen terveydenhuoltoon voidaan pysäyttää vain rakentamalla kunnat riittävän vahvoiksi vastaamaan tähän haasteeseen. Se on tämän kuntauudistuksen kenties tärkein yksittäinen tehtävä. Julkinen rahoitus on kohdistettava vain julkiseen terveydenhuoltoon. Yksityisten terveyspalveluiden Kela-korvausten poisto on järjellistä toteuttaa vain tässä yhteydessä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä tarpeeksi suurissa peruskunnissa tai palvelualueilla niin, että kaikki suomalaiset saavat laadukkaat ja tasa-arvoiset terveyspalvelut. Liian moneen kuntaan jää selvityskartan mukaisessa 70 kunnan mallissa liian pieni väestöpohja sosiaali- ja terveyspalveluiden optimaaliseksi järjestämiseksi ja rahoittamiseksi. Väestöpohjan turvaamiseksi on myös turvauduttava sote-alueisiin. Samalla kun riittävä väestöpohja turvataan, on kuitenkin pidettävä huolta, että perusterveydenhuolto tuotetaan lähipalveluina terveyskeskuksissa. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhtenäisyys on turvattava ja hallinnolliset raja-aidat on poistettava.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat valtaosan kuntien palveluista. Siksi kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus on valmisteltava yhtä matkaa ja yhdenvertaisesti. Tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat välttämätön ehto aidosti toimintakykyisille kunnille. Siksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen onnistuminen on välttämätön ehto koko kuntauudistuksen onnistumiselle. Siinä meillä ei ole varaa epäonnistua. Meidän on toteutettava se yhdessä.

Tuija Brax /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä hallituksen tavoitteiden takana on helppo seistä. On vaikea uskoa, että Suomessa olisi vielä tahoja, jotka eivät näe, että kuntauudistus tarvitaan muun muassa väestön ikääntymisen ja toisaalta nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen vuoksi. Luulisi yhtä lailla vaikeata olevan uskoa, että vielä vuonna 2012 meillä olisi päättäjiä, jotka eivät näe yhdyskuntarakenteen eheyttämisen merkitystä kansalaisten hyvinvoinnille, Suomen kilpailukyvylle ja ilmastopolitiikallemme.

Mutta näköjään ongelman vakavuudesta ei vallitse konsensusta, ja sen myötä välikysymyskeskustelu muodostuu epäsuhtaiseksi. Hallitus puolustaa elintärkeätä mutta vielä aika alkuvaiheessa olevaa hankettaan, ja oppositio haukkuu koko hanketta sirpaleisesti argumentoiden.

Näiden opposition argumenttien kirjosta voi kuitenkin poimia aitoja huolia. Yksi näistä on vaade kuntakentän ja kansalaisten kuulemisesta. Kuntauudistuksen kuntakuulemisten aikataulu on ehkä luonut — tai sitten on onnistuttu luomaan — väärän mielikuvan siitä, ettei hallitus aikoisi kuunnella saamaansa palautetta. Hallituksen iltakoulu on kuitenkin tässä suhteessa ollut aivan yksiselitteinen. Vasta palautteen jälkeen voidaan linjata uudistusta eteenpäin.

Ministeri Virkkusen ripeät otteet voi nähdä niinkin päin, ettei hallituskautta kannata tärvätä vuosiksi siihen, että sisällä keskenämme nyhräämme jotakin, joka on sitten niin lukkoon lyötyä, etteivät mitkään argumentit sitä kaada, tai vielä paremmin asian voisi ehkä ilmaista niin, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin keskeneräisistä asioista saa, suorastaan pitää puhua.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa otetaan huomioon alueiden erilaisuus. Niin ikään nostetaan esiin tarve kunnanosahallinnolle. Saattaisi olla näiden kahden kirjauksen kannalta hedelmällistä, jos kuntauudistuksessa rakentuu välttämättömien mutta vapaaehtoisten kuntaliitosten rinnalle myös malleja, joissa kuntien toimivaltaa jaetaan ennakkoluulottomalla tavalla.

Kuntakuulemisissa on jo nyt tullut esiin malli, jossa kalliimmat palvelut ja yhdyskuntarakenteen eheys turvattaisiin riittävän isoissa yksiköissä; kutsuttakoon niitä vaikka emäpitäjiksi. Vastaavasti tutut ja toimiviksi koetut kuntarakenteet jatkaisivat muissa kunnan toiminnoissa vaikkapa pitäjä-nimen alla. Yksiköiden nimiin ei ole tietenkään tarkoitus takertua, vaan tarkoituksella otimme aivan uudet nimet käyttöön, jotta vakavasti pohtisimme itse mallin sisältöä.

Tämänkaltainen järjestely, jossa toimiva yhdyskuntarakenne ja oikeudenmukainen palveluiden rahoittaminen turvataan samalla, kun paikallisdemokratialle jäisivät esimerkiksi asemakaavoitus ja lähipalvelut, toimisi vihreän eduskuntaryhmän mielestä myös metropolihallinnossa, josta hallitusohjelmassa on oma erittäin tarpeellinen kirjauksensa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma hyvin selkeästi kirjaa, että uudistuksen kaikki osat täytyy sovittaa yhteen. Muun muassa sote-piirien suhteen, niin kuin täällä edellisissäkin puheissa puhuttiin, täytyy uudistuksen olla samalla valmis kuin kaikkien muidenkin osien. On myös tärkeätä, että hallituksen tavoitteena on poistaa lainsäädännöstä, kuntatalouden rahoitusjärjestelmistä ja laajemminkin ne toimet, jotka tosiasiassa vaikeuttavat muuten haluttuja yhteenliittymiä. Kysykääpä Kuusamon seudulta, kun haluttu kuntauudistus kaatuu siihen, että ne pienemmät liittyvät kunnat olisivat menettäneet lyhyellä tähtäimellä niin paljon valtionosuuksia. Tämmöisessä järjestelmässä ei ole mitään järkeä, että alun perin haluttu uudistus kaatuu rakenteen omiin sääntöihin. Nämä säännöt pitää muuttaa, ja hallitus on sitoutunut niitten muuttamiseen.

Hallitus on siis yksiselitteisesti ohjelmassaan lähtenyt siitä, että uudistus on kokonaisuus, vaikka sen osia valmistellaan eri ministeriöissä. Tältä osin välikysymys noudattaa ikivanhaa poliittisen hämmentämisen ohjetta, ja se toki oppositiolle suotakoon: sitä kannattaa vaatia, minkä tietää muutenkin jo toteutuvan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä sananen kuntalaista. Uutta kuntalakia ei ehditä saamaan valmiiksi ennen seuraavaa kunnallisvaalikautta. Olisi kuitenkin toivottavaa, että kiireisimmät uudistustarpeet voitaisiin toteuttaa nyt aiottua nopeammin. Nyt tavoite on vuoden 2015 aikana saada valmiiksi. Kuntapäättäjillä pitää vihreän eduskuntaryhmän mielestä olla muun muassa lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuutensa esimerkiksi rakennusliikkeisiin kaikille netissä ja muuten julkisesti. Nykytilanne ei ole korruption torjunnan kannalta tyydyttävä.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! En stor skillnad mellan opposition och regering är att medan oppositionens representanter kan koncentrera sig på att fundera över vad de borde säga, måste regeringspartiernas representanter fundera på vad som borde göras. Denna sanning gäller faktiskt även reformen av kommunstrukturen. Det är en reform vars målsättning inte, åtminstone i första hand, är att engagera tjänstemän och politiker i teknokratiska övningar, utan en reform som ska se till att människornas rätt till service förverkligas också i framtiden.

Arvoisa puhemies! Voidaankin kysyä, miksi hallitus nyt jo ehdoin tahdoin näyttää ajavan itsensä hankalaan tilanteeseen. Harvat asiat nimittäin voivat asettaa hallituksen alttiiksi niin suurelle arvostelulle kuin tulevaisuuskeskustelu kuntarakenteesta. Vastauksena tähän kysymykseen ei ole, että hallitus pitää tätä erityisen miellyttävänä, jos joku nyt sattuisi sellaista luulemaan. Kyse on siitä, että hallitus tietää tulevaisuuden edellyttävän tätä meiltä.

Tulevaisuudesta vastuuta kantava myöntää, että meidän on tarkasteltava vallitsevia rakenteita ja kysyttävä, ovatko nämä rakenteet oikeat. Yhteisvastuu kuntalaisten tulevaisuudesta saa ruotsalaisen eduskuntaryhmän uskomaan uudistuksen tarpeellisuuteen.

Inte ens interpellanterna kan ifrågasätta det faktum att Finlands befolkning åldras snabbt — eller att de demografiska förändringarna har stora konsekvenser för hur välfärdsservicen fungerar i framtiden. På 1970- och 1980-talen, då välfärdssamhället utvecklades i vårt land, var befolkningsstrukturen optimal och strukturerna kunde ju byggas därefter.

År 1970 fanns det 100 människor i arbetsför ålder mot 48 människor som inte var det. År 2030 kommer talet att vara 100 mot 73,3. Och det är bra att komma ihåg att det faktiskt bara är 18 år till 2030. En viss brådska råder alltså.

Under 18 år kommer många barn att födas, och de kommer att utgöra skattebetalarna i framtidens Finland. De kommer att ha mycket att betala för, och vi måste fråga oss vilket ansvar vi tar i att bestämma tyngden på den börda vi lägger på deras axlar, 18 år går snabbt och mycket kommer att hinna ändra till dess.

Det är inte bara det att befolkningsmängden i landskapen kommer att ändras så att den i tolv landskap växer, men minskar i sju. Kraven på god service kommer bland en majoritet av befolkningen att bli högre i och med ökad medvetenhet och förväntningar på en högre levnadsstandard. Samtidigt finns det en grupp människor som har det mycket svårt, och de sparkrav som nu finns för att stabilisera ekonomin kommer inte att göra deras situation lättare.

Hur ska vi alltså bygga en grund för att möjliggöra en tillräckligt god service då, om inte genom att ändra på rådande strukturer som byggts för att tillgodose behov som fötts ur en helt annan situation än den vi nu står inför?

Svenska riksdagsgruppen anser att alla, oberoende av boningsort eller namn på kommunen, ska ha rätt till god service. Vi tror inte att detta inom en överskådlig framtid kommer att ske med hjälp av ökad statlig finansiering av servicen. Däremot tror vi att en välfungerande service innebär att kommunerna har tillräckligt många arbetande, skattebetalande invånare.

Det kommer vi med nuvarande struktur inte att ha i hela landet. Vi kommer, med nuvarande struktur, att se en ökad segregering kommuner emellan, där vissa kommuner på mycket kort sikt befäster sina ställningar medan andra får det svårare. Och då är det inte heller i främsta hand de välbemedlade som lider.

Arvoisa puhemies! Rakentava kritiikki on tärkeää. Rakentava kritiikki parantaa lopputulosta missä työssä tahansa. Pieni pettymys on se, että välikysyjien kritiikki on kovin vähän rakentavaa, ja mikä pahinta, vaikuttaa pikemminkin siltä kuin kyse olisi poliittisten pisteiden keruusta retorisin heitoin eikä vakaista pyrkimyksistä antaa hyviä neuvoja rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Koska hallitus kunnioittaen kuntien oikeutta esittää näkemyksensä ei ole päättänyt tarkoin uudistuksen lopullista muotoa, välikysymyksen kohteena on itse asiassa virkamiesselvitys. Hallitus lähtee hallitusohjelmasta, jossa todetaan uudistuksen tarve, mutta hallitusohjelmassa ei esimerkiksi sanota, miten monta kuntaa meillä loppujen lopuksi pitää olla. Suomessa meillä on hyvä hallintorakenne, joka painottaa varteenotettavan virkamiesvalmistelun tekemistä ennen kuin keskustelu eri vaihtoehdoista voi tosissaan lähteä liikkeelle. Tästä myös hallitus on lähtenyt.

Valtiovarainministeriön kuntaosasto on virkamiesselvityksen perusteella esittänyt tärkeitä kysymyksiä kunnille. Kysymyksiin ei todellakaan ole mahdotonta vastata, ja on erittäin tärkeää, että kunnat ottavat nyt kopin ja antavat vastauksensa. Nimittäin näiden vastausten perusteella hallitus etenee asiassa. Vastauksilla tulee olemaan vaikutusta.

Till slut herr talman, det är inte antalet kommuner som är det centrala, utan en struktur som tillgodoser människornas servicebehov även i framtiden. Det säger sig självt att med det stora område som Finland täcker, med glesbygd, skärgård, stadsområden och olika språkliga förhållanden, är det inte möjligt att ta fram en passare och rita upp en modell som är den samma för alla. Utmaningarna är till en del olika, men faktum kvarstår: vi måste förmå att tillsammans se över helheten och blicka över den egna kommungränsen när vi tänker på framtidens utmaningar.

Svenska riksdagsgruppen har således fortsatt förtroende för regeringen.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En usko tässä salissa olevan yhtään kansanedustajaa, joka ei pysty tunnustamaan ja tunnistamaan vallalla olevia tosiasioita liittyen kuntatalouteen. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä olemme mittavien haasteiden edessä, ja nyt tarvitaan mielestäni analyyttista otetta kuntatalouden ongelmien ratkaisuun. Huoltosuhteen radikaali heikkeneminen heijastuu väistämättä kuntiin, jotka kantavat vastuun palvelujen järjestämisestä. Suomessa on 20 vuoden kuluttua yli 70 vanhusta ja lasta sataa työikäistä asukasta kohti. Kuntaliiton tilastojen valossa vuoden 1997 jälkeen kuntasektorin vuosikate ei ole yhtenäkään vuonna riittänyt kunnallisten perusrakenteiden, kuten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden, tie- ja katuverkostojen ylläpitoon ja peruskorjausten rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on näitä tosiasioita arvioinut. Tunnustamme sen, että tarve uudistukselle on todellinen. Kokonaisuutena katsoen Suomen kunnat ovat ajautumassa tilanteeseen, jossa ne ovat ilman uudistuksia pakotettuja nostamaan kunnallisveroprosenttia huomattavasti nykytasosta ja vielä karsimaan sitten palveluista. Ongelmien siirtäminen tulevaisuuteen ei ole ratkaisu. Nyt tarvitaankin kokonaisvaltaista näkökulmaa, jossa tarkastellaan ennakkoluulottomasti sitä, miten kunnat voivat velvoitteistaan selviytyä. Kuntauudistuksessa tavoitteena tulee olla muun muassa hallinnon keventäminen ja päällekkäisyyksien poistaminen ja ennen kaikkea uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittäminen niin, että resursseja vapautuu kunnan perustehtävään: ihmisestä huolehtimiseen lähipalvelujen muodossa. (Markku Rossi: Kuten putkapalvelut!)

Me lähdemme siitä, että kuntalaisen oikeuden laadukkaisiin lähipalveluihin on toteuduttava joka puolella Suomea. On tosiasia, että jos peruspalvelut sijaitsevat keskittämisen seurauksena kaukana, ihminen voi jopa pudota kokonaan turvaverkkojen ulkopuolelle. Haluamme myös korostaa ennalta ehkäisevän työn merkitystä kaikissa kunnallisissa palveluissa. Toisen kuntapalveluja ohjaavan periaatteen täytyy olla sen tunnustaminen, että ihmisarvon on aina ja kaikissa olosuhteissa oltava euroja tärkeämpää. Kolmanneksi haluamme korostaa yhteisöllisyyden merki-tystä. Aineellinen hyvinvointi ei luo kokemusta hyvinvoinnista, ellei ihmisillä ole mahdollisuutta kokea osallisuutta ja kuulumista johonkin yhteisöön. Lähipalveluiden aito turvaaminen vaatii sitä, että myös päätöksenteko on mahdollisimman lähellä kuntalaista. Näin käsitys palvelutarpeesta sekä sen laadusta pysyy ajantasaisena.

Kuntauudistuksen yhtenä keskeisenä elementtinä tulisikin nimenomaan olla asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien varmistaminen. On erityisesti huolehdittava siitä, että uudistuksen nimissä ei luoda rakenteita, jotka johtavat ylisuuriin, niin sanottuihin demokraattisiin elimiin, joissa kuntalaisella ei käytännössä kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa häntä koskevissa päätöksissä. Pahimmillaan huonosti toteutetussa rakenneuudistuksessa hukataan rahaa ja viedään kuntalaisten into ja mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöään koskettaviin asioihin. Tarvitaankin aivan uudenlaisia tapoja toteuttaa lähidemokratiaa. Ehdotamme vahvojen peruskuntien sisälle mallia lähidemokraattisten toimielinten kehittämisestä. Näillä toimielimillä tulee olla aitoa valtaa alueensa kehittämiseen sekä lähipalveluihin.

Arvoisa puhemies! Samalla kun tunnustamme tarpeen taloudesta ja huoltosuhteesta kumpuavalle kuntauudistukselle, haluamme kuitenkin muistuttaa hallitusta siitä, että kuntien tilanne on hyvin erilainen. Myös tämän päivän kuntakartalta löytyy kuntia, joissa toteutuvat jo nyt vahvan peruskunnan kriteerit. Osa kunnista on osannut varautua tulevaisuuteen ja aloittanut tarpeelliset toimet huoltosuhteeseen sopeutumiseen hyvissä ajoin. Näistä kunnista löytyy käytäntöjä, joita voitaisiin laajemminkin hyödyntää. KD:n viesti on se, että kuntauudistus ei saa tarkoittaa automaattista ja kaavamaista pakkoyhdistämistä. Kuntauudistus ei saa myöskään olla synonyymi suurkunnille.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että nyt käynnissä olevan kuntakierroksen tulokset huomioidaan aidosti, kun kuntauudistusta viedään eteenpäin. Pohjaesityksen tehneen työryhmän työ on avaus, jota pitää nyt yhteistyössä kehittää kuntien ja kuntalaisten kanssa. Pakottamalla ja ylhäältäpäin sanelemalla luodaan harvoin mitään hyvää ja kestävää. Suomalaisuuden vahva voima on sopiminen ja yhteistyö. Tätä tietä on nyt hyvä kulkea.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset puheenvuoroista ja evästyksistä, myös kriittisistä huomioista. Kuntauudistus on erittäin iso uudistus, joka herättää luonnollisesti kysymyksiä ja myös huolta. Päämäärä on se, että myös rajusti muuttuvassa Suomessa, siis huoltosuhteeltaan muuttuvassa Suomessa, meillä olisi varaa ylläpitää hyvinvointipalveluja, jotka tuovat tulevaisuudenturvaa ja rakentavat tasa-arvoista yhteiskuntaa. Meillä on edessä Suomi, jota kukaan suomalainen ei koskaan ole aiemmin nähnyt, eli ikärakenteen muutos on niin raju ja syvälle ulottuva, että sen merkitystä on vaikea edes käsittää, ja ymmärrän, että kaikilla ei ole ollut siihen edes mahdollisuutta.

Haluan antaa myös kiitoksen niille kunnille ja seutukunnille, joissa tämä muutos ja sen vaatimat toimenpiteet on otettu vakavasti esiin ja omiin käsiin. Eri puolilla Suomea on positiivista tekemisen meininkiä, uudistamisen halua, koska haasteet on tunnistettu. Toki päinvastaistakin on: muutosvastarintaa on, on alueita, joissa muutos nähdään vain heikennyksinä. Mutta tämä on luonnollisesti aivan ymmärrettävää, meitä ihmisiä on hyvin monenlaisia.

Arvoisa puhemies! Monet ihmiset ovat huolestuneita omasta paikallisesta identiteetistään ja kotiseutuidentiteetistä, mutta kun saa keskustella niiden kuntalaisten kanssa, jotka asuvat uudessa kunnassa, johon on kytketty useita aiempia kuntia, niin aika monet sanovat, että kotiseutuidentiteetti on vain vahvistunut. Tuossa uuden Salon kohdalla tapasin perniöläisiä, entisiä Perniön kuntalaisia, nykyisiä Salon kuntalaisia, ja ainakin he, joita minä tapasin, totesivat, että he eivät ole koskaan olleet niin perniöläisiä kuin tällä hetkellä ovat (Mari Kiviniemi: Se olikin vapaaehtoinen kuntaliitos!) ja että tämmöinen kylä- ja kotiseutuyhdistysaktiivisuus on vahvistunut merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Me olemme nähneet viimeisten vuosien aikana paljon kyläkoulujen lakkautuksia, paljon palvelujen katoamisia. Pitää kysyä, miksi näin on käynyt. Siksi, että väestörakenne kunnissa on muuttunut, on entistä enemmän ikäihmisiä, entistä vähemmän lapsia, mutta erityisesti entistä vähemmän palkastaan veroja maksavia ihmisiä. Kunnat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa rahat eivät riitä kaikkeen. Toisaalta myös ihmiset ovat vapaaehtoisesti muuttaneet pois niiltä alueilta, joilla aiemmin elivät. Tämäkin on johtanut palveluitten karsimiseen ja rationalisointiin.

Mutta tämä kehitys tulee jatkumaan epäterveellä ja epäedullisella tavalla, mikäli emme uskalla muuttaa rakenteita. Nyt meidän täytyy keskittää oikeastaan huomio kahteen keskeiseen kysymykseen. Ensinnäkin keskitetään ajatuksemme siihen, että katsomme, minkälainen Suomi on 15—20 vuoden päästä, ja toiseksi siihen, että emme katso vain yhtä kuntaa, vaan koko Suomea. Väestörakenne todellakin muuttuu, ja toivon, että kaikki kansanedustajat, mutta mahdollisesti myös kaikki kuntapäättäjät ja kuntalaiset käyvät katsomassa valtioneuvoston kotisivuilla oman kotikuntansa väestökehitystä, koska se on kyllä silmät avaava kokemus. Joka ikisessä suomalaisessa kunnassa väestö ikääntyy, joka ikisessä suomalaisessa kunnassa mennään siihen suuntaan, että on entistä vähemmän työikäisiä ihmisiä ja entistä enemmän eläkkeensaajia ja toisaalta lapsia. (Mauri Pekkarinen: Pääministeri, tämän tietää kaikki!)

Arvoisa puhemies! Tästä tosiasiasta voimme tehdä yksinkertaisen kysymyksen: lisääntyykö palvelun tarve, lisääntyvätkö menot, vai väheneekö palvelun tarve ja vähenevätkö menot? No, tosiasia on se, että menot lisääntyvät, palvelun tarve lisääntyy, ja silloin pitää kysyä, onko se kotikunta enää riittävän turvallinen turvaamaan palvelut tulevina vuosina. No, helposti päästään siihen, että ei ole, ja silloin meidän pitää uskaltaa uudistaa rakenteita, jotta meillä on laajemmat hartiat kantaa hyvinvointipalveluista vastuuta.

Monet sanovat, että valtion pitää antaa lisää valtionosuuksia, sillä kunnat pärjäävät. Mutta jokainen fiksu suomalainen ihminen ymmärtää sen, että kun me velkaannumme, siis valtio velkaantuu, 6—7 miljardin euron vuositahtia, niin ei valtiokaan pysty ylivelkaantumatta lisäämään valtionosuuksia, vaikka me haluaisimme niin. Eli silloin on keskityttävä rakenteiden uudistamiseen, jotta pystymme kantamaan vastuuta ihmisistä ja heidän palveluistaan.

Noin 15 vuoden päästä me olemme tilanteessa, jossa noin kolmasosa suomalaisista kunnista on siinä tilanteessa, että enemmistö on seniorikansalaisia ja lapsia ja vähemmistö työssäkäyviä ihmisiä. Ja kun me kaikki tiedämme sen, että vain työnteolla voidaan hyvinvointi ylläpitää, vain työnteolla saadaan riittävästi verotuloja, niin näiden kuntien kohdalla kriisi on akuutti. Mutta kuten totesin, emme voi katsoa vain yhtä kuntaa tai omaa kuntaa, meidän pitää kantaa huolta koko Suomesta. Esimerkiksi on semmoinen kehitys, että jo tällä hetkellä meillä on alhaisimman veroprosentin kunnan ja korkeimman veroprosentin kunnan välillä 5 prosenttiyksikköä, eli toiset suomalaiset maksavat 5 prosenttiyksikköä korkeampaa veroa kuin toiset suomalaiset, ja tämä uhkaa revähtää vielä suuremmaksi. Tämä jo yksistään kertoo sen tarpeen, että meidän pitää kantaa vastuuta ihmisten välisestä tasa-arvosta sekä palveluiden että myös verorasituksen kohdalla.

Tämän kuntauudistuksen toinen keskeinen tavoite palvelujen turvaamisen lisäksi on se, että me vahvistamme kunnallista itsehallintoa ja kunnallisdemokratiaa. Viime vuosien kehitys on ollut juuri päinvastainen. Paras-hankkeen aikana, jolloin saatiin myös paljon hyvää aikaiseksi, 200 kuntaa päätti siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen kuntayhtymiin, ja kun kunnanvaltuutetuilta kysyttiin, voivatko he vaikuttaa näiden kuntayhtymien toimintaan ja päätöksentekoon, niin vain 11 prosenttia kansan valitsemista kunnanvaltuutetuista totesi, että he pystyvät vaikuttamaan näiden kuntayhtymien päätöksentekoon. Eli viime vuosien kehitys on johtanut siihen, että kunnallisdemokratia, paikallisdemokratia ja itsehallinto on heikentynyt. Tämän takia me tarvitsemme vahvempia kuntia, joissa kuntalaisten ääni ja kunnanvaltuutettujen ääni ja vastuu kuuluvat selkeästi nykyistä paremmin.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemen puheessa tuli todistettua, että keskustan takki on todellakin kääntynyt. Vahvat peruskunnat eivät teille enää kelpaa. Tarjoatte nyt keinoksi tätä monitoimityökaluanne, monitoimialaisia kuntayhtymiä, MTK, sattuvastihan tämä lyhenee näin. Tämähän on varmaankin vanha tuttu Kainuun malli naamioituna ikään kuin valepuvussa. Onko tällä keisarillanne nyt vaatteita? Onko tämä pakkopullanne kunnille tässä kuntaliitostarpeessa?

Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähes puolet Suomen kunnista saa tänä päivänä enemmän valtionosuuksia kuin verotuloja palveluittensa järjestämiseen. Me tiedämme, että suuret ikäluokat lähestyvät 70:tä ikävuotta. Sen jälkeen tarvittavien palvelujen määrä oleellisesti (Hälinää — Puhemies koputtaa) kasvaa. Mutta tässä salissa on puhuttu lapsista aika vähän. Minkälaisia perusopetuspalveluita voidaan tarjota lapsille sellaisissa kunnissa, joissa lapsia vuosittain syntyy alle 20 eli ei yhtä luokallistakaan aina synny? Näin pienet kunnat eivät todellakaan lastenkaan kannalta ole hyviä ratkaisuja.

Tätä kuntien ongelmaa ei todellakaan voida hoitaa lapioimalla sinne lisää rahaa, kuten pääministerikin äsken totesi, ja me kaikki tiedämme, että valtion rahasäkin pohja on jo pian tulossa vastaan. Me tarvitsemme kestävämpiä ratkaisuja, joita nimenomaan ovat nämä suuremmat kunnat, joilla on vahvemmat taloudelliset hartiat ja ennen kaikkea riittävän suuri väestöpohja, ja myös näitä suuria kuntia, jotka pystyvät houkuttelemaan (Puhemies: Nyt on aika vastassa!) osaavia ihmisiä sinne töihin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työssäkäynti- ja asiointialue on määritelmänä sekava. Kunta on paljon muutakin. Se on juuri sitä lähidemokratiaa muun muassa. Eli onko todella otettu huomioon ja aidosti kuultu esimerkiksi sellaisia pieniä kuntia, joilla talous on ihan oikeasti kunnossa?

Sitten hallitusohjelmaan kirjattu elinkeinoelämän kehittyminen ja kehittäminen: mitä aivan konkreettista hallitus aikoo saada aikaan tällä kuntauudistuksella siellä elinkeinoelämän puolella? Minä haluaisin kuulla ihan konkreettisesti, että tämä ei olisi sitä sumussa ajamista.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te kuvasitte ansiokkaasti tätä tautia. Siitä me olemme samaa mieltä, huoltosuhteen muutoksesta ja niistä. Emme rupea riitelemään tilastoista, vaan mikä on lääke tähän? Teillä on vaan yksi lääke, ja se on kuntaliitokset. On aika kapea-alaista ajattelua se, että asia on näin putkimainen, että ratkaistaan tämä asia jättikunnilla. Kyllä me hyväksymme kuntaliitokset keskustassa, kun ne lähtevät vapaaehtoiselta pohjalta. Tämä on paljon laaja-alaisempi ratkaisu. Se on aika köyhää ajattelua, jos ajattelee, että on vain yksi ratkaisu.

Sitten teiltä puuttuu asiantuntijatausta. Tässä teidän ryhmänne edustajat kysyvät, onko niitä asiantuntijoita. Minä voisin nimetä toistakymmentä professoria heti, jotka ovat jyrkästi arvostelleet — Haveri, Ryynänen, Meklin, Tuori, Mäenpää, Mähönen, Mäkinen, Stenvall, Vakkuri jne. — kaikki selkeästi arvostelleet teitä. (Puhemies: Nyt tuli aika vastaan!) Heitättekö te romukoppaan heidän arvionsa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rautavaaran kunta on taatusti syrjäinen ja pieni suomalainen kunta. Rautavaaran terveydenhuollon veroprosentti, kun ei oteta huomioon valtionosuuksia, on 22. Rautavaaralaisten tuloista menee 22 prosenttia terveydenhuollon kustannusten maksamiseen pelkästään. Rautavaaran eläkkeelle jäänyt kunnanjohtaja Matti Matikainen totesi, että Rautavaara säilyy itsenäisenä täsmälleen niin kauan kuin rautavaaralaiset itse haluavat ja rahat riittävät. Minusta siinä osuttiin tämän kuntauudistuksen proble-matiikan syvimpään ytimeen. Meidän on huolehdittava siitä, että Rautavaarallakin ihmisillä tulotasosta riippumatta on mahdollisuus saada ter-veydenhuollon palveluita ja samalla huolehtia myöskin omasta identiteetistään. Se vaatii tämän uudistuksen.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa on sitouduttu tähän uudistukseen, joka täälläkin kuullusta syystä on välttämätön ja erittäin tarpeellinen. Mutta siihen yhteyteen kuuluu myös sote-uudistus, valtionosuusuudistus, kuntalain uudistus ja hyvin monien muiden lakien uudistus. Onko nyt jo nähtävissä, minkälainen se hallituksen marssijärjestys tai erilaisten kuulemisten ja yhteensovittamisten aikataulu ja eduskunnankin tässä mukana pitäminen on? Näissä kuntakuulemisissa on nyt jo tullut monilta kunnilta ihan hyviä kysymyksiä, että he vastaisivat ehkä näihin nykyisiin kysymyksiin hiukan eri tavalla, jos he tietäisivät, mikä on se todennäköisin sote-uudistus. Sen takia voisi olla hyödyllistä, että hallitus pitäisi eduskunnan informoituna tästä kokonaisaikataulusta ja eri hankkeiden yhteensovittamisesta.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hiukan hämmästyttää se, että hallitusta kritisoidaan siitä, että hallitus on valmis kuuntelemaan kuntia. Ihan selvästi hallituksen ohjelmassa lukee, että seurataan kuntien vastauksia. Nyt on kysymykset annettu kunnille. Me toivomme ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä, että kaikki Suomen kunnat ottavat kysymykset vakavasti. Senkin takia on tärkeätä sanoa se, että olemme valmiit kuuntelemaan kuntia ja niitten vastauksia. Toivon itse, että erilaisia vaihtoehtoja tulee esille kuntien vastauksissa, ettei vastata vain jaa tai ei, koska se on kuitenkin se kaikkein helpoin tie, mutta se ei ratkaise mitään tulevaisuutta ajatellen. Olen myöskin samaa mieltä edustaja Braxin kanssa siitä, että tästä aikataulusta voisi vielä tämän iltapäivän aikana myöskin kertoa eduskunnalle ja kuntien päättäjille. Ehkä tämä tapa vastata kysymyksiin sitten helpottuisi.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan tosiaan tämän kuntauudistuksen kanssa on hallitus edistämässä tätä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta, ja se on todella tärkeä. Niin kuin näissä edellisissä puheenvuoroissakin on todettu, mielestäni tämä tulisi vahvemmin nostaa tähän kuntarakenneuudistuksen rinnalle ja sisälle, mitä tapahtuu sosiaali- ja terveyspalveluille, koska, pääministerikin, toitte hyvin esille sen, että tavoite on todella palvelujen turvaaminen.

Näen, että tästä syystä olisi äärimmäisen tärkeä yhdistää näiden kahden uudistuksen ajoitus ja selvitystyö. Liian moni uudistus ja päätös mielestäni tehdään ilman, että luodaan suurta kokonaiskuvaa uudistusten vaikutuksista, mitä nämä merkitsevät toinen toisillensa. Näin suurten muutosten yhteydessä yhteistyön ja poikkihallinnollisten arvioiden merkitys vielä kasvaa entisestään. Meidän pitää pystyä luomaan ja ymmärtämään uudistusten kokonaismerkitys niin palveluiden laadun kuin kustannusten kannalta. Sen vuoksi tätä ajoitusta peräisin samalla tavalla kuin näissä aikaisemmissakin puheenvuoroissa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen elänyt elämäni 25 ensimmäistä vuotta Länsi-Euroopan harvimmin asutulla alueella. Siksi arvioin tätä hallituksen surukuntahanketta sieltä kauimmaisesta kylästä ja perimmäisestä mökistä katsoen.

Tässä kuntaselvityksessä on paljon tilastoaineistoa ja aluekuvauksia ja jopa ihan hyvää aineistoa, mutta sen aineiston yhteyttä johtopäätöksiin en kykene hahmottamaan, vaikka kuinka yrittäisin. En ymmärrä, kuinka kuntarajoja muuttamalla voidaan vaikuttaa ikärakenteeseen, syntyvyyteen tai etäisyyksiin, ja siksi pitääkin kysyä, onko tässä kuntauudistuksessa julkilausumattomia tavoitteita. Esimerkiksi kokoomus haluaa ajaa julkista sektoria ahtaalle ja alas ihan ideologisista syistä, ja tämäntyyppinen kuntauudistus avaa mahdollisuuden myöskin palvelumarkkinoitten yksityistämiselle.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei ilmeisesti halunnut ymmärtää tätä keskustan välikysymyksen tarkoitusta. Me olemme todellakin tästä perusasiasta hallituksen kanssa samaa mieltä, että tilanne on huolestuttava, huoltosuhde heikko, ja uudistuksia täytyy tehdä, mutta tästä hallituksen lääkkeestä olemme eri mieltä, varsinkin kun taaskaan tänään ette pysty, ei kuntaministeri eikä pääministeri, perustelemaan millään luvuilla sitä, miksi kuntauudistus, suurkuntauudistus, olisi lääke tähän huoltosuhteeseen. Asiantuntijat ovat meidän puolellamme tässä kritiikissä. Tällä tavalla toteutettuina eivät ongelmat kuntakentässä ratkea.

Ja edustaja Mäkelälle: Keskustalle käy sekä se, että kunnat hoitavat itse tehtäviä, että se, että ne tekevät yhteistyötä. On täysin käsittämätöntä, että kokoomus kuvittelee, että yksikään kunta tässä maassa pärjää ilman yhteistyötä. Ilmeisesti edustaja Mäkelä on sitä mieltä, että Nurmijärven voi sitten hyvin liittää Keravaan ja Tuusulaan ja Järvenpäähän, vai mitenkä se nyt tuossa oli. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Mutta tosiasia on, että edes Helsingin kokoinen kunta ei pärjää yksin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat asiantuntijat ovat tyrmänneet Virkkusen väitteet siitä, että kuntauudistus toisi miljardisäästöjä. Esimerkiksi Naantalissa on suoritettu muutama vuosi sitten kuntaliitos, ja nyt kun näitä loppuraportteja luetaan, niin ei ole osoitettu mitään säästöjä.

Sama ongelma on Porvoossa, jossa suoritettiin kuntaliitos vuonna 97, siis 15 vuotta sitten. Sen jälkeen kunnallisveroprosentti on noussut 17:stä yli 19:ään. Nyt se on 19,25 prosenttia. Velka-aste on noussut muutamasta sadasta eurosta per asukas noin 3 000 euroon, ja monet peruspalvelut ovat menneet huonompaan suuntaan. Kuntalaiset eivät saa niitä peruspalveluja, joita saivat ennen kuntaliitosta.

Onko teillä yksi esimerkki sellaisesta kuntaliitoksesta, joka olisi tuottanut taloudellisia tai toiminnallisia hyötyjä tavalliselle kuntalaiselle?

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska keskusta on ottanut täällä rauhallisen, maltillisen ja rakentavan linjan, ajattelin jatkaa samassa tyylilajissa ja kiittää puheenjohtaja Kiviniemeä siitä minusta erittäin tärkeästä lauseesta puheessanne, jossa totesit, että hallituksen tavoitteet ovat toki oikeat. Minusta se on erittäin arvokasta, että oppositio täällä myöntää, että kuntauudistuksen tavoitteet ovat oikeat.

Haluan myös kiittää edustaja Tölliä siitä, että räksyttämisen sijasta tai ainakin ohella toitte aidosti oman vaihtoehdon. En kuitenkaan jaksa innostua tästä maakunnan laajuisesta monitoimikuntayhtymästä. Myönnän, että se on sinänsä looginen, ja sen yksi hyvä puoli on se, että se tunnustaa sen tosiasian, että nykymallilla ei voida jatkaa. Siinä on kuitenkin minun mielestäni muutama selkeä heikkous. Se tarkoittaa sitä, että tulee yksi hallintotaso lisää tähän meidän järjestelmään: kahden sijasta kolme hallintotasoa. (Keskustan ryhmästä: Höpö höpö!) Se tarkoittaa lisää vaaleja, se tarkoittaa lisää veroja, se tarkoittaa lisää virkoja, ja uskallan, rakkaat keskustalaiset ystävät, väittää myös, että se tarkoittaa sitä, että monet palvelut näissä maakunnan laajuisissa, valtavan kokoisissa, monia asioita koskevissa monitoimikuntayhtymissä karkaavat vielä selkeästi kauemmaksi (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) kuin tässä hallituksen mallissa.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän edustaja Kiviniemeä ja ylipäätään oppositiota siitä, että tämän uudistuksen tarve ja lähtökohdat tunnustetaan yhteiseksi tavoitteeksi. Mutta kun edustaja Kiviniemi ja muut keskustalaiset kysyivät, mistä tulee sitten tämä kuntarakennelähtöisyys, niin vastaan kolmannen kerran: se tulee siitä laista, jonka te itse olette säätäneet, laista kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta vuonna 2007. Siinä toteatte 1 §:ssä, että tavoitteena on eheä kuntarakenne. Minkä kerrotte siinä laissa, omassa laissanne, ykköskeinoksi? Kuntaliitokset ja kuntaosaliitokset. Minkä siinä määrittelette aluejaoksi? (Mari Kiviniemi: Ei pidä paikkaansa!) Siinä määrittelette työssäkäyntialueet. Miksi nyt kolme kertaa olette kiistäneet tämän oman lapsenne?

Nyt tuotte tänne uuden mallin: maakuntahallinnon. Suomi ja suomalaiset eivät tarvitse enää yhtään uutta hallinnon tasoa, eivät yhtään uutta hallintoelintä eivätkä yhtään uutta verotusoikeuden omaavaa hallintoelintä. (Mauri Pekkarinen: Kuka sellaista on esittänyt?) Tässä suhteessa, edustaja Tölli, kiistän asiantuntijoidenne teoreettisen viitekehyksen. He ovat tässä väärässä. (Puhemies: Nyt alkaa tulla aika vastaan!) Suomi etenee Euroopassa ensimmäisenä oikeaan suuntaan.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on monia alueita, joissa on poikkeuksellisen suuri maakuntaidentiteetti. Lappi on yksi tällainen alue. Posion kunnanvaltuusto on yksimielisesti päättänyt, että posiolaiset haluavat olla osa Lapin maakuntaa ja suunnata yhteistyötä Lapin kuntiin. Nyt kuntarakennetyöryhmän esitys on, että Posio siirretään osaksi toista maakuntaa, pois Lapista. Kysynkin teiltä, arvoisa kuntaministeri: mitä mieltä olette vastuuministerinä, onko posiolaisilla oikeus olla tulevaisuudessakin lappilaisia?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja varuskuntarakennetta uudistetaan. Molempia uudistuksia on arvatenkin pohtinut työryhmä. Pohdin sitä, ovatko nämä työryhmät toimineet toisistaan tietämättä vai ovatko ne tehneet yhteistyötä. Kuntarakenteiden muuttuminen esimerkiksi Jämsä—Mänttä—Keuruu- ja Kontioranta-alueella on pohjautunut siihen uskoon, että Puolustusvoimat tarjoaa alueella työtä jatkossakin. Kun Puolustusvoimain työpaikat häviävät, niin huoltosuhde muuttuu monessa kunnassa, ja kaavaillut keskuskunnat saattavatkin muuttua.

Arvoisa puhemies! Kysyn kunta-asioista vastaavalta ministeri Virkkuselta: onko varuskuntien lakkauttamisien seurauksena alueellisesti lisääntyvällä työttömyydellä mahdollisesti vaikutusta tähän kuntauudistukseen?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Backman totesi, että te, edustaja Kiviniemi, olette kiistänyt ja kieltänyt oman lapsenne, ja niinhän te olette tehnyt. Tämä kuntauudistus on sitä samaa työtä, mitä te pääministerinä veitte eteenpäin, mitä keskustalaiset kuntaministerit ovat vieneet eteenpäin. Tässä on oikea jättitakinkäännös kyllä tapahtunut, koska vielä ennen joulua budjettikeskustelussa totesitte, että ette vastusta tätä uudistusta, ette tätä halua repiä. Kun joululomaa vietitte, niin heti sitten tammikuussa olitte tätä uudistusta repimässä. Mutta hyvä, että tuossa totesitte, kuten edustaja Vapaavuori sanoi, että tämä uudistus on välttämätön, (Mari Kiviniemi: Ei tämä uudistus, vaan uudistus!) ja toivon, että vielä tulette mukaan tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, joka on aivan välttämätön suomalaisten palveluiden osalta.

Mutta kysyn vielä tästä, kun sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelurakenneuudistus on aivan keskeinen, ja on tärkeää, että siellä rakenteet saadaan uudistettua. Viimeksihän keskusta kamppasi sen uudistuksen, mitä terveydenhuollon rakenteiden osalta pyrittiin tekemään. Olisi hyvä todellakin, että eduskuntaa informoitaisiin, milloin tuo työryhmä on tulossa, joka sosiaali- ja terveysministeriössä (Puhemies: Nyt aika on täynnä!) miettii näitä asioita, ja mikä sen toimeksianto on.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ikävää, että edelliset puhujat kokoomuksesta ja SDP:stä vääristelevät keskustan kantoja ja tekemisiä. Kun Paras-hanke käynnistettiin, siinä oli kaksi vaihtoehtoa: joko niin, että kunnat tekevät liitoksia vapaaehtoisesti, tai niin, että ne muodostavat yhteistoiminta-alueita. Meillä on aina ollut nämä kaksi vaihtoehtoa ja tulee myös jatkossa olemaan, ja sen voi hyvin tarkistaa puheista, ja toivon kyllä, että edelliset edustajat sen tekevät.

Mutta hallitukselta en saanut vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Pääministeri Katainen ei vastannut siihen, onko todella niin, että teidän mielestänne kunnat ovat vain palveluiden järjestäjiä, niillä ei ole mitään muuta tehtävää. Me olemme tästä keskustan puolelta eri mieltä. Kysyisin nyt kuntaministeri Virkkuselta, aiotteko te asettaa nämä selvityshenkilöt pakolla, vastoin kuntien tahtoa. Aikaisemmin selvityshenkilöt on asetettu nimenomaan kuntien omasta toimesta. Minkälaisia pakkotoimia teiltä on oikein odotettavissa?

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Kiviniemi syyttää kokoomusta ja SDP:tä siitä, että vääristelemme keskustan linjaa ja sanomisia, niin haluan kiittää edustaja Kiviniemeä siitä, että hän ei koskaan vääristele hallituksen linjaa. (Naurua — Kari Rajamäki: Eikä entisen pääministerin linjaa!)

Kun täällä nyt käydään keskustelua siitä, mikä kenenkin malli on, niin minua kovasti kiinnostaisivat nämä maakunnan laajuiset monitoimikuntayhtymät, mitä kaikkia monia toimia olette sinne ajatelleet, jotta voidaan käydä rakentavaa keskustelua siitä, mitä tämä malli on syönyt, onko se hyvä vai vielä parempi.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos joku saa virtaa keskinäisestä nokittelusta, niin minua tässä uudistuksessa ajavat toimimaan kaikki ne arjen ongelmat, minkä takia tätä uudistusta tehdään: terveyskeskusjonot, terveyserojen kasvu, monikansallisten yritysten valta kuntapalveluissa tai lääkäripula syrjäseuduilla. Nämä ovat asioita, joista tässä uudistuksessa on kyse, ja ne eivät korjaannu itsestään. On valitettavaa, että ryhmien välille on syntynyt tällainen juopa, kun kuitenkin tiedämme ja tunnemme sen, että meillä on yhteinen ymmärrys siitä, että tämä uudistus on tarpeellinen.

Tunnen joka kerta piston sydämessäni, kun uudistuksen tiimoilta kärhämöidään hallinnollisten menettelytapojen tai virkamiesraporttien pohjalta. Mitä me sanomme kymmenen vuoden kuluttua suomalaisille, jos kuntapalvelut ja elinvoimat ovat entisestään heikentyneet? Että meillä oli liian kiire riidellä menettelytavoista emmekä siksi ehtineet hoitaa näitä palveluja kuntoon? Toivottavasti tämä näky ei toteudu.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maan hallitus on määräämässä Suomeen Euroopan pinta-alaltaan suurimmat kunnat. (Mauri Pekkarinen: Myös väkiluvultaan!) Että sellaista lähidemokratiaa. Tämä pikainen aikataulu jo osoittaa, että tämä esitys on epärealistinen. On suorastaan koomista, että hallitus ei tiedä, mitkä ovat kuntien tulevat tehtävät. Onko todella näin? Mitä tehtäviä on tarkoitus kunnille lisätä vanhustenhoidosta lähtien? Mitä palveluja karsia? Mitkä tulevat valtion tehtäviksi, mitkä kuntien tehtäviksi? Ei ole tietoa, miten ylikunnalliset tehtävät järjestetään nykyistä demokraattisemmin, miten sosiaali- ja terveydenhoito ja vaativa erikoissairaanhoito turvataan ja toteutetaan ja mitkä ovat rahoitusmallit. Ei tiedetä edes tulevasta kuntien valtionosuusuudistuksesta. Ei tiedetä, miten suhtaudutaan palveluiden ulkoistamiseen ja yksityistämiseen, miten suhtautua kansainvälisiin rusinat pullasta noukkiviin terveysfirmoihin ja niiden (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) rahoittamiseen yhteiskunnan varoilla ja miten turvataan kansalaisten vaikutusmahdollisuudet.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Täällä ovat keskustelun aikana eri puheenvuoroissa nousseet usein esille juuri pohdinta ja näkemykset siitä, mikä on kunnan rooli, ja se on mielestäni erittäin tärkeä pohdiskelu, mitä eduskunnan ja kuntapäättäjien on syytä tehdä. Meillä Suomessa kunnan rooli on poikkeuksellisen vahva nimenomaan palveluiden järjestäjänä. Tuskin missään muualla on tällaista mallia, missä kunnalla on käytännössä rajoittamaton verotusoikeus, jonka vastineeksi se järjestää asukkaidensa palvelut. Meidän mielestämme tämä on todella hyvä malli. Se on erittäin tehokas ja joustava malli, ja Suomessa on pystytty hyvin järjestämään näin palvelut ja kehittämään alueita.

Kunta on muutakin kuin palveluiden järjestäjä. Se on tärkeä oman alueensa kehittäjä. Sillä on merkittävä paikallistaloudellinen tehtävä, ja tuo näkyy jo hallituksen kuntauudistustavoitteissa, joissa on tavoitteeksi asetettu juuri se, että kunnan pitää kyetä palveluita järjestämään ja kehittämään omaa aluettaan. Lisäksi kaikki tiedämme, että kunta on omien asukkaidensa demokraattinen yhteisö. Nämä kaikki näkökulmat on tärkeä pitää mielessä silloin, kun pohditaan kuntarakennetta, millaiset kunnat voisivat parhaalla mahdollisella tavalla vastata näihin tarpeisiin: järjestää asukkaidensa palvelut, toimia demokraattisena yhteisönä ja kehittää omaa aluettaan. Tämän johdosta hallitus ei ole lähtenyt suunnittelemaan kuntarakennekysymyksiä yksinomaan sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista. Ne ovat erittäin tärkeä osa kuntapalveluita, mutta myös nämä muut näkökohdat on otettava huomioon.

Tämän johdosta tuo kuntarakennetta selvittänyt työryhmäkin totesi, että on syytä käynnistää jatkotyö, jossa pohditaan se, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään vahvojen kuntien pohjalle hallitusohjelman mukaisesti niin, että rahoitus- ja järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta pääosin on kunnilla myös tulevaisuudessa. (Mauri Pekkarinen: Missään maailmassa ei ole vastaavaa järjestelmää!) Tältä osin kuntien tehtävät eivät ole auki, vaan hallituksen lähtökohta on se, että kunnat järjestävät jatkossakin asukkaidensa peruspalvelut.

Kuntien tehtäväkenttää ja mahdollisuuksia vähentää velvoitteita toki arvioidaan, ja tuo työ on parhaillaan käynnissä, mutta kaikki tiedämme, että elleivät kunnat näitä peruspalveluita järjestäisi, ei valtiolla esimerkiksi ole mitään organisaatiota, joka nyt ryhtyisi niitä järjestämään, eikä ainakaan voisi yhtä tehokkaasti niitä järjestää eikä samalla tavalla turvata lähipalveluita kuin kunnat pystyvät ne turvaamaan. Siksi me pidämme ensisijaisena vaihtoehtona nimenomaan juuri tätä, että meillä säilyy jatkossa kuntaperusteinen, kuntapohjainen palvelujärjestelmä, ja se on muuten vaakalaudalla, jos emme tee näitä uudistuksia.

Nyt on tärkeää suunnata katse sinne tulevaisuuteen, 2020—2030-luvulle, ja miettiä, minkälainen kuntarakenne Suomessa pitäisi olla, että tuon ajan haasteisiin pystytään vastaamaan. Emme ole suunnittelemassa sitä, minkälainen kuntarakenne olisi tähän hetkeen se kaikkein paras, vaan yhdessä päättäjien kanssa meidän pitää hakea alueiden omista lähtökohdista sitä tulevaisuudenkuvaa ja katsoa, minkälainen rakenne olisi se, millä voitaisiin seuraavat 20—30 vuotta mennä turvallisesti eteenpäin ja kehittää alueita joka puolella Suomea.

Peruspalveluministeri varmaan kohta kertoo itse tarkemmin tuosta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, sen etenemisestä, mutta meillä on kyllä tavoitteena, kun nyt on lausuntokierros ja keskustelukierros meneillään, että kunnat myös tässä vaiheessa toisivat omia näkemyksiään, joita voitaisiin hyödyntää myös tuossa palveluprosessin, palvelujärjestelmän selvityksessä. Kunnilta on pyydetty tässä vaiheessa myös evästyksiä valtionosuusjärjestelmän ja kuntalain uudistukseen, ja kun saamme kuntien palautteet huhtikuussa, niin tämän pohjalta käynnistyy näiden uudistusten valmistelu. Eli tämän johdosta tällä hetkellä kaikki, mihin lausuntoja pyydetään, ei ole vielä valmiina, vaan haluamme käyttää kuntakentän palautteita evästyksenä jatkolinjausten tekemiseen, ja siinä mielessä tämä kuulemis- ja vuorovaikutuskierros on kyllä todella aito.

Tuota monitoimijoiden kuntayhtymää, joka täällä nousi esille, on syytä varmasti kaikkien pohtia myös tästä näkökulmasta, mikä se kunnan rooli tällaisessa mallissa on. Onko kunnan rooli ainoastaan maksaa laskuja, eli jäisikö kunnille pelkästään rahoittajan rooli, jos joku muu järjestäisikin palvelut, vai tarkoittaisiko se sitä, että kunnilla ei jatkossa ehkä itsellään olisikaan verotusoikeutta ja luopuisimme kuntapohjaisesta järjestelmästä ja siirtyisimme enemmän identiteettikuntiin, joissa asukkaat voivat kyllä osallistua, mutta eivät vaikuttaa? Se ei ole hallituksen tavoite.

Täällä on käyty keskustelua siitä, mitä hyötyä kuntien yhdistymisistä on voitu saavuttaa. Tällä hetkellä katseet kohdistuvat tietysti erityisesti näihin kuntiin, joissa Paras-hankkeen aikana tehtiin yhdistymisiä. Ne ovat vielä varsin tuoreita. Nuo kunnat ovat toimineet kolme vuotta, ja niissä vasta ollaan rakentamassa tuota yhteistä uutta kuntaa, mutta myös näissä kunnissa on saavutettu merkittäviä onnistumisia lyhyessäkin ajassa. On pystytty saamaan alueelle uutta kehittämispotkua ja elinvoimaa ja on pystytty myös tekemään hallinnon päällekkäisyyksien poistamista ja ohjaamaan resursseja palvelutuotantoon, kuten mainitsin muun muassa Jyväskylän ja Kouvolan osalta.

Mutta kuntaliitostutkijatkin varsin laajasti — ainakin osa heistä — tunnistavat sen, että kuntien yhdistymisessä usein lyhyellä aikajänteellä erilaiset ongelmat korostuvat, kun erilaisia toimintakulttuureja rakennetaan yhteen, ja hyödyt nousevat vahvemmin esiin vasta pitemmällä aikajänteellä. Sen johdosta erityisesti on syytä nyt katsoa juuri näitä 1990-luvun yhdistymisiä ja sitä, mitä hyötyjä näillä on saatu aikaan. Näistä hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Rauman ja maalaiskunnan yhdistyminen 90-luvun alussa, Jyväskylän kaupungin ja Säynätsalon liitos 93. Näistä on erittäin hyviä kokemuksia.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Virkkunen aloituspuheenvuorossaan kertoi, että tällä uudistamishankkeella on laaja kansallinen tuki. Suomen Kuntaliiton kyselyn mukaan kuntalaisista 60 prosenttia vastustaa tätä hanketta. Kuntapäättäjät eri puolueista eri puolilta Suomea ovat nousseet kapinaan tätä hanketta vastaan. Johtavat kunnallisalan asiantuntijat ovat tyrmänneet tämän suurkuntamallin ja ovat varoittaneet sen vakavista riskeistä. Selvästi on nähtävillä myös, että eri hallituspuolueet eivät ole asiasta samaa mieltä.

Arvoisa ministeri, miten tässä epäluottamuksen ilmapiirissä voi rakentaa näin historiallisen suurta uudistusta? On aivan selvä, että tuki tälle teidän suurkuntahankkeellenne on murenemassa pala palalta. Miten pitkälle aiotte mennä ennen kuin vihellätte pelin poikki ja aloitatte palvelu-uudistuksen puhtaalta pöydältä aidossa parlamentaarisessa tunnelmassa kuntalaisia ja asiantuntijoita kuunnellen?

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean ensiksikin, että hallitus on pistänyt päänsä sellaiseen muurahaispesään, että ennen kuin tämä asia on selvä, niin te joudutte piirtämään monta kuntakarttaa, jos meinaatte päästä tämän homman läpi niin, että ette tee päätöksiä suuresta määrästä pakkoliitoksia.

Toisaalta sitten minä ihmettelen täällä näitä puheenvuoroja, joita ovat käyttäneet vasemmistoliiton Erkki Virtanen ja myöskin keskustan Mari Kiviniemi. Te leimaatte eläkeläiset, että he olisivat joitakin kuntien taakkoja, (Välihuutoja) kun te puhutte huoltosuhteesta. On niin ihmeellinen termi tämä huoltosuhde, joka yleensä liitetään siihen, että jos kunnassa on paljon eläkeläisväestöä, (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) niin puhutaan huonosta huoltosuhteesta.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lainaan tässä edustajia Kiviniemi ja Tölli hetken: "hallitus unohtaa ihmiset ja lähipalvelut", "linjanne on yksinkertaisesti väärä". Näin edustajat Tölli ja Kiviniemi sanoivat. Kyllä minun täytyy jotenkin ajatella, että kun kuuntelee ministeri Virkkusen aloituspuheenvuoroa täällä, vastauspuheenvuoroa välikysymykseen, niin täytyy kyllä ymmärryksessä olla jonkun verran vikaa, nimittäin koko aika tässä kuntauudistuksessa on korostettu sitä, että lähipalvelut halutaan turvata tasapuolisesti koko Suomessa. Jotta ihmisten lähipalvelut voidaan turvata, pitää keskittyä lähipalvelujen tuottamiseen eikä turhaan hallinnointiin ja turhaan byrokratiaan. Nyt tänään pöytään heitetty keskustan malli, maakuntatasoinen monitoimialainen kuntayhtymämalli, lisää uuden portaan, (Välihuutoja) se lisää byrokratiaa, se lisää hallintoa, ja tämä on ihan varma, ja se lisää huomattavan paljon etäisyyttä myöskin ihmiseltä kuntapäättäjään jatkossa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tavallinen asukas pohtii sitä arkipäiväänsä, niin ensimmäisinä tulevat sellaiset huolet mieleen, onko tarvittaessa lapselle hoitopaikkaa, löytyvätkö riittävän pienet koululuokat, pääseekö se mummu hoivakotiin sitten, kun se tarve tulee, ja onko sinne terveysasemalle paikka tarvittaessa löydettävissä. Nyt minusta tuntuu, että te, hyvät keskustan edustajat, olette käyttäneet tätä ihmisten huolta hyväksenne, ja minusta se ei ole nätisti tehty, koska kun ihmisten kanssa juttelee, niin he ovat eniten huolissaan juuri näistä. Juuri sen takia, että nämä asiat saadaan turvattua, on lähdetty tätä kuntauudistusta tekemään, ja silloin on aika kyseenalaista se, että ripustaudutaan kiinni niihin kuntarajoihin ja siihen, millä tavalla se hallinto järjestetään. Aika uskomaton uusi esitys on vielä se, että vielä lisää hallinnointia, vielä lisää sitä byrokratiaa, kun tarve olisi nimenomaan taata kaikki voimavarat, kaikki rahat nimenomaan siihen kansalaisen arkipäivään ja palveluiden turvaamiseen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni tässä ei ole kyllä syytä mihinkään kiihkoon ja aggressiivisuuteen. Minun mielestäni tässä vaan pitää nyt ottaa rauhallisesti, ja minä ainakin voin teitä, edustaja Kiviniemi, siinä rauhoittaa, että eiväthän tämän uudistuksen päämäärät ole lainkaan esimerkiksi niin radikaalit kuin aiemmin teidän hallituksenne aikana, kun ministeri Manninen esitti jopa 20:tä kuntaa. Näin radikaaleihin tämä hallitus ei ole pyrkimässä. Teidän aikananne väheni sata kuntaa, miten se oli vähemmän huonoa kuin nyt sitten tämä, että pyritään järkeviin kuntarakenteisiin? Niin yksinkertaista se on. SDP esimerkiksi ei missään nimessä hyväksy pakkoliitoksia. Me olemme varmasti tästä samaa mieltä, ja minua tässä juuri askarruttaa se arki, jota tässä hyvin äsken kuvattiin: vanhukset, terveyspalvelut, lapset. Tästä on kysymys: voimavaroja palveluihin hallinnosta. Olen hyvin hämmästynyt, että keskusta haluaa nyt tehdä täysin toisinpäin: voimavaroja palveluista uusiin hallinnon rajoihin.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on käynnissä kuntien kuuleminen, ja seuraava vaihe on se, kun kunnat antavat kirjallisia lausuntoja tästä kuntauudistuksesta ja myöskin näistä selvityspapereista. On hyvä, että kysytään kuntalain kokonaisuudistuksesta ja rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmästä ja tehtävien arvioinnista, mutta palvelut jäävät toissijaisiksi. Kunnilta ei kysytä, mitä mieltä he ovat sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteesta, ei kysytä sitä, mitä mieltä he ovat toisen asteen koulutuksen ja lukioverkoston järjestämisestä. Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä kuntalaisten palvelujen osalta. Siksi kysynkin teiltä, arvoisa kuntaministeri: aikooko hallitus antaa kunnille mahdollisuuden toiseen kuulemiseen, jossa kunnat voivat ottaa keskeisesti palveluihinkin kantaa?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mistä kuntauudistus toisi säästöjä? On muistettava, että puolet kuntien menoista on palkkakustannuksia ja säästöt edellyttäisivät siis henkilöstön vähentämistä. Mutta kenestä? Ei siitä työntekijästä, jonka työ ei mihinkään katoa: hoitotyö, opetustyö, siivoustyö, ruokahuolto, lastenhoitotyö. Säästöjä pitäisi tehdä hallinnosta, heidän työnsä se katoaa.

Kuntaliitoksiin liittyvä irtisanomisajan suoja kuitenkin varmistaa, että säästöjä ei edes voi tulla. Kävisi kuten Tanskan kuntauudistuksessa: Uudistus ei tuonut säästöjä hallintomenoissa, päinvastoin. Työntekijöiden määrä kasvoi varsinkin johtotehtävissä. Oletteko katsoneet Tanskaan ja mitä mieltä olette tästä? Tanskassa kuntauudistuksessa myös lähidemokratia heikkeni. He ovat näin kertoneet, ja tämä pitää paikkansa myös Suomessa. Kuinka palvelut paranisivat syrjäkylillä, kun säästöjä haetaan keskittämällä palveluja? Eikö se ole selvä viesti siitä, että palveluja ei kannata tarjota? Ei tule yrittäjiä eikä ihmisiä, vai tulisiko niitä monikansallisia yrittäjiä kenties?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä suuresti opposition logiikkaa, etenkin perussuomalaisia. Te vaaditte sitä, että pitäisi olla tasavertaisemmat palvelut kansalaisille, mutta sitten kun hallitus yrittää tehdä ratkaisuja, joissa nimenomaan päästäisiin tasavertaisempiin palveluihin, niin te vastustatte. Ellei kuntauudistusta nyt tehdä, tulee yhä enemmän olemaan sentyyppisiä ratkaisuja kuin Rääkkylässä, jossa kaikki palvelut jouduttiin tilaamaan yksityisiltä palveluntuottajilta sen vuoksi, ettei saatu pysyviä lääkäreitä kuntaan. Tämä on juuri se kehitys, jonka me haluamme pysäyttää. Suomessa terveyspalvelut jatkuvasti eriarvoistuvat ja terveyserot kasvavat. Ellei nyt tehdä paitsi kuntauudistusta, joka vaaditaan sote-uudistuksen pohjaksi, ja myös sote-uudistusta, niin silloin tilanne tulee todellakin kärjistymään sillä tavalla, että me taannumme luokkayhteiskunnaksi suhteessa terveyspalveluihin, ja se meidän täytyy täällä kaikkien estää ja ottaa tämä tilanne vakavasti.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallinto- ja kuntaministeri Kiviniemi julkaisi edellisten kunnallisvaalien vaaliohjelman Helsingissä, keskustapuolueen ohjelman, hän vaati, että pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen hyvistä ja huonoista puolista on nopeasti ryhdyttävä laatimaan selvitys. Tänään te esitätte epäluottamusta hallitukselle, joka on nyt tarttunut teidän vaatimukseenne. Eikö olisi syytä välikysymyksen sijaan kiittää hallitusta, joka aikoo nyt kuulla teitä? Samana vuonna edustaja Kiviniemi, silloin kuntaministeri Kiviniemi, vaati, että pääkaupunkiseudun kuntien liitoksista on järjestettävä kansanäänestys, neuvoa-antava kansanäänestys. Kun tämä kansanäänestys nousi myös täällä perussuomalaisten esille ottamana yhdeksi menettelytavaksi, kysyn teiltä, ministeri Virkkunen, olisiko kansanäänestys edistämässä ehkä tätä hyvää kuntauudistusta, jota nyt ollaan viemässä eteenpäin.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä ei tule kyllä kunnon juustoa senkään takia, että hallitus pani sivuun parlamentaarisen valmistelun. (Ilkka Kanerva: Juustoa ei pitänytkään tulla!) — No, juusto on hyvää. — SDP on nostanut asiasta puhetta jo viime syksynä ja vedonnut parlamentaariseen valmisteluun palaamisen puolesta. Luin tuon sinisen kirjan, joka on kaikille meille jaettu. Professori Tuori siinä vertaa perustuslain uudistamista ja niin sanottua kuntauudistusta keskenään vaikutuksiltaan yhtä merkittävinä asioina. Luulisi, että jo tämä vertailu sanoo, että olisi viisainta nopeasti palata parlamentaariseen valmisteluun. Kuntapolitiikkahan on yhteistä politiikkaa. Siellä ei ole hallitusta eikä oppositsioonia, vaan se on yhteistä politiikkaa, missä yhdessä haetaan yhteisiä ratkaisuja. Minusta olisi erittäin kohtuullista, että nyt tehtäisiin tämä uusi asento, palattaisiin parlamentaariseen valmisteluun, joka lisäisi luottamusta tässäkin talossa ja muutoin luottamusta tämän asian eteenpäinviemiseen, puhumattakaan kunnissa olevasta ilmapiiristä. Uusi asento ja parlamentaarinen valmistelu, ja toivottavasti SDP pitää pintansa oman kantansa puolesta!

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! On todella tärkeää huomata, kun puhutaan tuosta työryhmän tekemästä kuntarakenneselvityksestä, että työryhmähän esitti omassa raportissaan kuntajakoselvitysalueita. Se ei siis tehnyt esitystä siitä, että Suomeen pitäisi muodostaa tällainen kuntarakenne tai kuntakartta, vaan esitti, että näillä alueilla kannattaisi tehdä selvitys siitä, mitä hyötyjä voitaisiin saada, jos kunnat yhdistyisivät. Se on oikeastaan ainoa mahdollisuus, miten todellisuudessa alueella voivat asukkaat ja päättäjät ottaa tähän asiaan kantaa.

Täällä tuli esiin edustaja Hiltusen puheessa juuri mahdollisuus kansanäänestykseen. Siinähän asukkaat myös tarvitsevat kyllä tiedon siitä, mitä kuntien yhdistyminen tarkoittaisi heidän palveluidensa kannalta, miten hallinto järjestettäisiin tuossa uudessa kunnassa, miten siellä voisi vaikuttaa oman asuinalueensa asioihin. Vasta tällaisen perusteellisen selvityksen jälkeen, missä kunnanvaltuustot ovat mukana, missä kunnan henkilöstö on mukana suunnittelemassa, arvioimassa sitä ja missä asukkaat ovat vuorovaikutuksessa mukana, voidaan paikallisesti arvioida sitä, olisiko tästä hyötyjä ja kannattaisiko yhdistyä. Se on se tapa, miten näissä on ilman muuta edettävä.

Tuo työryhmähän esitti, että asetettaisiin valtiovarainministeriön kustannuksella erityinen selvittäjä näille alueille, mutta hallitus on halunnut pitää tämänkin mahdollisuuden auki, että kunnat voivat myös itse halutessaan lähteä tekemään tätä selvitystä. Nyt kun saamme kaikkien kuntien lausunnot ja palautteet, näemme sen kokonaisuuden, minkälainen tahto ja valmius kunnissa on, nähdäänkö siellä ylipäätään oikeana tuota työryhmän esittämää viiteryhmää vai onko kunnilla joitain muita näkemyksiä oman alueensa luontaisesta yhteistyöstä.

Mielestäni tämä aluekierros, missä olemme käyneet kuntien kanssa vuorovaikutusta, on ollut hyvin antoisa tässä mielessä. Kunnat ovat kyllä pohtineet siellä avoimesti oman kuntansa tilaa ja tulevaisuutta ja arvioineet myös sitä, mikä heille olisi luontainen kumppani. Siinä mielessä tämä on ollut erittäin hyvä, ja meille, hallitukselle, on tietysti tärkeää se, että pystymme nyt kokoamaan huhti—toukokuussa kaikkien kuntien lausunnot ja näkemykset ja arvioimaan sen pohjalta juuri tätä jatkoa. Joka tapauksessa se käytännön toteuttamisvastuu on aina siellä paikallistasolla, ja siksi on tärkeää, että asiaan pystytään paneutumaan riittävästi kaikkien kuntien valtuustoissa ja siellä paikallisesti arvioimaan juuri ne hyödyt, joita voitaisiin ehkä saada, jos voimat yhdistettäisiin.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Katainen, voisitteko te käyttää taas sen vastuunkantopuheenvuoronne? Se voisi tuoda osalle salista jonkunlaista lohtua tänne oikeaan laitaan. Se on vähän niin kuin se jäniskevennys siinä eräässä vanhassa televisio-ohjelmassa, se aina vilahtaa siellä ruudussa silloin tällöin, se vastuunkantopuheenvuoro.

Nyt se olisi paikallaan sen vuoksi, että minusta tässä on kysymys nyt aikamoisesta vastuuttomuudesta, kun asiat siirretään kuntien vastuulle. Isot leikkaukset siirretään kuntien vastuulle, keskitetään palveluita ja tehdään isoja leikkauksia sivistyspuolelle sekä sosiaali- ja terveyspuolelle. Kun te ette kykene niitä tekemään, siirrätte sen kuntien vastuulle. Ja sen vuoksi minun mielestäni tällainen vastuunkantopuheenvuoro tähän kohtaan olisi aivan paikallaan.

Uusimpana kuulimme ministeri Räsäseltä, että osa poliisitoimenkin tehtävistä voitaisiin siirtää, ilman minkäänlaista rahoitusta, kuntien vastuulle. Kyllä tässä vastuunkannolle nyt todella olisi paikka, tai ainakin puheenvuorolle siitä aiheesta.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Yritysmaailmaa mukaillen voisi sanoa jotenkin niin, että kunnan ydintehtävä on palvelut. Ja tästä kaiketi on johdettavissa myös sitten se totuus, että jos kuntauudistukseen käytäisiin todella palvelut ja tehtävät edellä, ja muu on alisteista sille päämäärälle, niin kyllä oikeat rakenteet sitten myös löytyvät. Nyt on todettava, että tätä hallituksen kuntauudistusta tehdään ikään kuin toisin päin. Nyt kaikki palvelut, palvelurakenteet ja käytännössä jopa kuntalaiset ovat alisteisia yksioikoiselle ja kiireellä ajettavalle suurkuntatavoitteelle.

Minä itse asiassa kysyisin myös pääministeriltä: Mistä teille oikein hallitukseen tulee, vastoin kunta-alan asiantuntijoitten näkemystä, varmuus siitä, että nimenomaan tämä suurkuntamalli on se tapa, jolla tulevaisuudessa ihmisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut pystytään turvaamaan? Minkä vuoksi ei voida esimerkiksi yhteistoimintamalleja ajatella?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Korhonen otti esiin nämä palvelut ja niistähän meidän pitää sitä vastuuta täällä kantaa, edustaja Puumala, niin katsotaanpa sitten, mitä niille on tapahtunut. Kun te aloititte hallituksessa, maassa oli vielä yli 250 terveyskeskusta. Kun te lopetitte, oli yli 100 vähemmän. Teidän hallituskausienne aikana Suomesta on lakkautettu lähes 600 peruskoulua. Nykymeno johtaa keskittämiseen ja keskittymiseen. Aikamoista keskittämistä! Miten saatte unta yöllä enää näiden keskittämishallitustenne jälkeen?

Arvoisa puhemies! Edustaja Pietari Jääskeläinen perussuomalaisista kysyi, kun hän ei tiedä, että miten hallitus suhtautuu yksityistämiseen. Minä en tiedä, miten perussuomalaiset siihen suhtautuvat. Kun viime syksynä Timo Soini täällä vouhkasi siitä, että Iivisniemeen tuli yksityinen siivooja, niin samaan aikaan Vantaalla perussuomalaiset olivat valmiit ulkoistamaan, sen jälkeen yksityistämään ja myymään markkinoille 1 000 työntekijää, keittäjää, siivoojaa ja vahtimestaria.

Me haluamme vahvat kunnat juuri sen takia, ettei kuntapalveluja — kuntalaisten palveluja, joita lapset, äidit, sairaat, käyttävät — tarvitsisi altistaa markkinoiden armoille.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu Kouvolasta ikään kuin hyvänä esimerkkinä. Siksi otan esimerkiksi Kouvolaan liitetyn entisen kotikuntani Valkealan.

Ennen veroprosentti oli kohtuullinen, nyt uudessa Kouvolassa se on kiivennyt 20 prosenttiin eli se on Suomen kaupungeista kaikkein korkein. Valkealassa oli velkaa noin 500 euroa per asukas. Uuden Kouvolan aloittaessa vuonna 2009 velkaa oli 1 300 euroa per asukas. Ensi vuodelle ennuste on jo 2 600 euroa. Valkealaisten velkamäärä on peräti viisinkertaistunut neljässä vuodessa.

Veroprosentti ja velkamäärä ovat siis nousseet rajusti. Samalla sähköyhtiön kautta kerätään piiloveroa huomattavasti aiempaa enemmän. Myös muita maksuja on korotettu maksimiin, ja mikä pahinta, palveluverkkoa on ajettu alas maaseudulta. Esimerkiksi 15 kyläkoulua on päätetty lakkauttaa, siis 15 kyläkoulua.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monia hyviä hankkeita hallituksella on tietysti ollut, mutta tästä voisi kyllä sanoa, että kun priimaa pukkaa, niin pukkaa kuitenkin tulemaan sekundaa. Siltä näyttää ainakin näitten selvitysten perusteella, kun kuuntelee esimerkiksi aikatauluja, mitä tämän hankkeen sisälle on ajateltu.

Pääministeri Katainen tuossa viittasi turvalliseen kotikuntaan. Se on varmasti asia, jota kaikki ihmiset tavoittelevat asettuessaan asumaan johonkin kuntaan. Nyt kuitenkin meillä on esimerkkejä siitä, että kun esimerkiksi poliisitointa on muokattu, niin palvelut eivät tule sinne, missä niitä tarvittaisiin. Ja nyt, kun meillä havitellaan näitä suurkuntia, niin tämä tietysti palvelee työssäkäyviä, autoilevia ja hyvin toimeentulevia ihmisiä. Mutta miten tämä hanke palvelee niitä, jotka eivät itse kykene liikkumaan omaehtoisesti? Tässä on varmasti se suurin huoli, kun mietitään palvelujen järjestämistä.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen nykyinen kuntarakenne on luotu pääpiirteissään 1860-luvulla, kun kunnat — uusi hallinnon muoto, joka viimeisen 150 vuoden aikana on ollut eittämättä suomalaisen yhteiskunnan menestystarina — päätettiin rakentaa seurakuntien eikä hallintopitäjien pohjalle. No, viimeisen 150 vuoden aikana tietysti suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon, ja on aivan ilmeistä, että on tullut myös tarve uudistaa kuntarakennetta. Siksi monet julkisuudessa olleet puheenvuorot tämän uudistuksen kategorisesta vastustamisesta opposition taholta ovat kuulostaneet erikoisilta.

Tänään onkin ollut hienoa kuulla, että myös keskustapuolue on tästä uudistamisen tarpeesta aivan yhtä mieltä hallituksen kanssa. Ja nyt vain mielenkiinnolla tietysti hallituksen puolelta odotamme sen Suomen keskustan esittelemän vaihtoehdon sisältöä, kun te esitätte, että pitäisi luoda uusia virkoja, uusia vaaleja ja näitten rahoittamiseen uusia veroja tämän uuden hallinnon tason myötä, jota te esitätte ratkaisuksi. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Itse uskoisin paremminkin tähän hallituksen esittämään... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi]

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että te, edustaja Kiviniemi, tunnustatte tarpeen kuntakentän uudistamiseen, mutta samalla olen surullinen siitä, että te väitätte, että tämä tehdään pakolla eikä yhteistyöllä. Tilanne on päinvastoin, me teemme tämän yhteistyöllä emmekä suinkaan pakolla.

Annan teille esimerkin omasta kotikunnastani Liedosta, miten prosessi siellä etenee: Meillä on avoin vuoropuhelu kuntalaisten, henkilöstön, yrittäjien ja luottamushenkilöiden kanssa. Parhaillaan on puhelinhaastattelu meneillään: mitä kuntalaiset pitävät uudistuksesta? Ensi keskiviikkona on keskustelutilaisuus, seuraavana tiistaina on luottamushenkilöiden kuulemistilaisuus. Vastaukset annamme 11.4. kunnanvaltuustossa, ja ne lähetetään 13.4. valtiovarainministeriöön. Voin vakuuttaa teille, että vastauksia ei ole kirjoitettu etukäteen, vaan ne tehdään tämän aidon vuoropuhelun perusteella.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta puolustaa ihmisten oikeutta saada palveluita. Haluamme uudistaa palveluiden järjestämisen.

Ministeri Virkkunen totesi, että olisi hyvä lähteä alueen omista lähtökohdista. Teillä ei ollut mahdollisuutta olla maakunnassamme Etelä-Karjalassa kuulemassa. Te ehdotatte koko maakuntaan yhtä suurkuntaa. Yksikään alueen kunta ei lämmennyt ehdotuksellenne. Suurta yksimielisyyttä nautti se, että voisimme tuottaa laajaa väestöpohjaa vaativat terveys- ja sosiaalipalvelut yhteistyössä, kuten teemme jo tällä hetkellä. Silloin itsenäiset lähikunnat voivat huolehtia päivähoidosta, koulusta, kehittämisestä, kaavoituksesta, kulttuurista, liikunnasta, vapaa-ajasta ja kunnan teknisestä infrasta — ihmisten päivittäisiin palveluihin liittyvistä asioista ja asumisviihtyvyyteen liittyvistä asioista, joissa varmasti paras intressi ja halu vaikuttaa omaan lähiympäristöön on paikallisissa kunnissa. Keskusta tarjoaa vaihtoehtona yhteistyötä. Kelpaako teille?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään, kuntaministeri Virkkunen, olitte kuulemassa Tampereella 22 kuntaa ja noin 150 kuntapäättäjää. Kysynkin: annatteko arvoa keskustelulle, jota siellä käytiin? Se tarkoitti sitä, että Tamperetta lukuun ottamatta kaikki kuntapäättäjät tyrmäsivät tämän suurkuntahankkeen. Ja miksi? Koska on lähdetty vähän väärästä järjestyksestä. Haluttiin tietää, mitkä ovat valtion ja kuntien palvelut, mitenkä järjestetään sosiaali- ja terveyspalvelut, mitenkä peruspalvelut turvataan ja miten kuntien itsehallintoa voidaan vahvistaa kuntia yhdistämällä, sillä demokratia pakenee niistä entisestään. Lääkkeenä teillä ja näillä virkamiehillä oli vain, että kun kunnat yhdistetään suurkunniksi, niin siinä on sitten pirkanmaalaistenkin ja koko Suomen pelastus. Toivon, että otatte huomioon nämä väkevät esitykset, joita siellä saatiin, myös sitten kuntauudistusta tehdessänne.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipään puheenvuoroon liittyen: olin myöskin siellä samassa tilaisuudessa, ja voin sanoa, että lähes jokaisessa puheenvuorossa korostui se, että tarve uudistamiseen on olemassa. Se tuli kaikkien kuntien puheenvuoroissa — en ole ihan varma, tuliko Kihniön puheenvuorossa, jonka edustaja Mäkipää piti, mutta ainakin kaikissa muissa puheenvuoroissa se tuli. Toki siellä oli erilaisia näkemyksiä erityisesti siitä, millä tavalla Tampereen keskusseudulla pitää järjestää kuntarakenne, mutta siellä oli kuitenkin vahvana viestinä myös se, että tavalla tai toisella pitää kehittää sitä aluetta niin, että Tampereen seudulla myöskin jatkossa on mahdollisuus olla maan johtava kakkoskeskus ja että se voi kehittää, ottaa uutta väestöä vastaan ja kehittyä. Tämä näkökulma oli hyvin voimakas siellä eli eteenpäin suuntautuva näkökulma. Toisaalta maakunnan pienet kunnat olivat huolissaan siitä, miten ne voivat palvelunsa järjestää, ja siinä kuntaliitoksilla, kuten tiedän Sastamalasta, omin käsin voidaan mennä huomattavasti eteenpäin ja tehdä asiat tehokkaammin.

Timo Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo se pätevöittää minut lausumaan Arto Satosen jälkeen, kun meillä on kesämökki samassa kunnassa, jota Satonen johtaa poliittiselta puolelta.

Mutta kun lähdetään tästä: Antti Lindtman puhui palveluista ja perussuomalaisista. Perussuomalaiset katsovat, että nimenomaan tärkeintä on, että ihminen ja hänen asiansa tulevat hoidetuiksi. Se on pääasia. Ja sitten, jos yksityinen pärjää kilpailutuksessa... — Se oikea kilpailuttaminen on kaiken a ja o. Siinä ei voi olla pelkkää hintakriteeriä, siinä pitää olla laatukriteeri. Jos tämä tehdään oikein, ei silloin tarvita erikseen julkista taksia viemään demaria jonnekin palveluun, vaan se voidaan kilpailuttaa niin, että parhaan tarjouksen tehnyt ihminen sen hoitaa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle ei — tai en usko, että esimerkiksi tavalliselle vantaalaiselle — tuosta selvinnyt, oletteko te nyt valmiit myymään esimerkiksi Vantaan siivoojat, keittäjät ja vahtimestarit parhaiten heistä tarjoavalle. Tästähän on nyt kysymys. Katse niihin palveluihin.

Tämä keskustelu, arvoisa puhemies, on sikäli mennyt eteenpäin, että täällä kaikki tunnistavat uudistamisen tarpeen. Mutta, arvoisa puhemies, minä toivoisin, että myöskään keskusta ei hirttäytyisi yhteen malliin. Te tunnustatte samat asiat, mutta en ymmärrä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat monimaakuntayhtymässä sen lähempänä kuin maakunnan kokoisessa kunnassa. Niin kuin sanottu, unohdetaan nyt kartta, tehdään palvelut kuntalaisille ja sen mukaan kuntarakenne. Kyllä minä uskon, että te tulette tähän mukaan.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty esimerkkinä, niin kuin edustaja Tossavainenkin tuossa mainitsi, Kouvolaa, ja on ihan totta, että siellä on onnistuttu näitä päällekkäisyyksiä purkamaan. Se on tunnustettava, mutta samaan hengenvetoon edustaja Tossavainen mainitsi myös nämä epäkohdat. Kun näitä kuntakuulemisia, ministeri Virkkunen, olette käynyt kuulemassa, niin onko Kouvolassa kerrottu teille, että verotus on todella nostettu aivan tappiin niin kiinteistöveron kuin kunnallisveron osalta? Myös taksat, maksut, palkat, kaikki on, totta kai, lain mukaan harmonisoitu, mutta ne ovat lisänneet kustannuksia ja kouluja on lakkautettu. Meillä on menossa iso sote-palveluiden uudistus, joka tuo meille todella isoja kustannuksia. Onko tästä puhuttu? Ja se isoin asia on, että osalla kuntalaisista kärsivällisyys alkaa olla jo loppu tämän kolmen vuoden aikana eli he eivät enää usko, että tästä tulee hyötyä. Tämä on se ongelma. Kuntalaiset eivät usko tähän, ja se jakaa tätä meidän kuntaamme todella rajusti.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huoli on yhteinen. Tilannearviokin on suunnilleen yhteinen, mutta keinojen osalta, joilla ratkaistaan ihmisten arjessa olevat palvelutarpeet — lääkäriin pääseminen, neuvolapalvelut, ikääntyvän ihmisen kotipalvelut — meillä on täysin eri tapa lähestyä sitä, miten tämä ongelma ratkaistaan. Voisitteko te kertoa tänään, milloin tähän taloon tuodaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja rahoittamiseen liittyvä lainsäädäntö? Nimittäin jos tätä lainsäädäntöä ei saada, ja mieluummin pikaisemmin kuin myöhemmin, niin se ongelma, jota ollaan ratkaisemassa, ei tule selkiintymään.

Pääministeri on tänään neuvonut meitä menemään nettisivuille lukemaan huoltosuhteesta. Se ei paljon auta Heinolan, Sysmän, Hartolan ja Pertunmaan asukkaiden palvelujen turvaamisessa, että menemme lukemaan nettisivuilta, mikä se huoltosuhde tulevaisuudessa on. Sen sijaan he odottavat ratkaisua siihen, miten nuo heille tärkeät lähipalvelut turvataan.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla tässä salissa keskusteltiin puolustusvoimauudistuksesta, ja silloin keskusta arvosteli maan hallitusta siitä, että hallitus menee kenraaleiden selän taakse, mutta kun on kuunnellut tämänpäiväistä keskustelua, niin on tullut kyllä kuva, että keskusta menee nyt tällaisten opportunistiprofessoreiden selän taakse, etsii perusteluita vastustaa lähinnä — uskon, että näyttääkin siltä ja sen lisäksi kuulostaa — ideologisin perustein kuntarakenneuudistusta. Toivon, että te keskustalaiset tulette pois perunakuopastanne, tartutte siihen käteen, jonka SDP teille on jo ojentanut, tulette mukaan tekemään parempaa kuntarakennetta, joka turvaa myös meidän lastemme palvelut tulevaisuudessa.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kyse nimenomaan palveluiden parantamisesta, niiden turvaamisesta ja niiden parantamisesta. On arvioitu, että ikääntymisestä aiheutuvista julkisten menojen nousupaineista noin puolet kohdistuu nimenomaan kuntien ja valtion väliseen kustannusten kasvuun. On ennustettu, että menojen nousu tulee ylittämään kuntien verotulot ja valtionosuudet.

Kunnan asukkaiden lisäksi samaa tahtia ikääntyy luonnollisesti myös kuntien henkilöstö, ja tämä aiheuttaa sitten oman paineensa sille, millä tavalla me pystymme palvelut järjestämään. Tämä haaste on suuri, sen varmasti kaikki tässä salissa myöntävät, mutta myös mahdollisuudet ovat suuret silloin, kun me menemme näihin uudistuksiin oikealla kulmalla eteenpäin. Nyt ei olla ainoastaan muuttamassa kunta- ja palvelurakennetta, vaan nyt ollaan myöskin muuttamassa niitä toimintatapoja, joilla palveluja sitten siellä kunnissa järjestetään, esimerkiksi sitä, millä tavalla hoitoketjujen toimivuus saadaan parannettua, millä tavalla voidaan uudistaa sitä, miten esimerkiksi lähipalvelut turvataan haja-asutetuilla seuduilla. Nämä ovat todella tärkeitä uudistuksia ja olennainen osa tätä koko kunta- ja palvelurakenneuudistusprosessia.

Olen juuri perustamassa työryhmää. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisesta tehdään tänä keväänä oma jatkotyö, jossa selvitetään palvelurakenne muodostuvien uusien peruskuntien pohjalta siten, että pääsääntöisesti palvelujen rahoitus- ja järjestämisvastuu on kunnilla, ja tämän työn tulee olla valmis toukokuussa 2012.

Palvelut on turvattava ja paikoin niitä on myöskin korjattava, sillä se palaute, jota kuntakentästä nimenomaan kuntalaisilta ja myöskin kuntien työntekijöiltä tulee, on hyvin hälyttävää. Kuntien työntekijät eivät saa tehdä työtään niin hyvin kuin haluavat, ja kuntalaiset eivät saa niitä palveluitaan sen laatuisina kuin ne hyvinvointiyhteiskunnassa kuuluisi saada. (Puhemies: Pyytäisin tiivistämään!)

Keskusteluissa kysytään usein kuntaliitosten vaikutuksista. On tutkittu, että kuntaliitoksista saadut hyödyt riippuvat paljon siitä, millä tavalla kunnissa sitoudutaan siihen uudistustyöhön, ja tähän uudistustyöhön ihan aidosti tarvitaan kaikkia osapuolia, niin kuin täällä salissa aika moni on jo päässyt sanomaan.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minua on jo pitkään häirinnyt kuntauudistuksen yhteydessä oleva vastakkainasettelu.

Kun kiertää ympäri Suomea ja tapaa ihmisiä, niin kyllä ihmisillä on aito huoli palveluiden tulevaisuudesta, (Juha Rehula: Niin on meilläkin!) ja he myös tiedostavat sen, että ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa palveluiden saannin kuten myöskin maksettavien verojen suhteen, ja sen takia kuntauudistus tarvitaan. Jos jotain hyvää tässä keskustan välikysymyksessä on, niin ehkä se, että tänään tässä keskustelussa mielestäni ensimmäistä kertaa myöskin keskusta tunnusti sen, että uudistusta tarvitaan, (Markku Rossi: Ei pidä liioitella!) nykykäytännöillä ja nykytilanteella ei voi jatkaa, ja ehkä sitten eroavaisuudet tulevat siinä, minkälaista uudistusta tarvitaan. Hallitus lähtee siitä, että me haluamme vahvoja, elinvoimaisia peruskuntia, kun keskustan lähtökohta on ollut monitoimikuntayhtymä.

Mutta se, mikä tässä keskustelussa on vielä jäänyt vajavaiseksi, on keskustelu rajoista ja rakenteesta, kun tämä kuntauudistus on kuitenkin kokonaisuus. Kun kuuntelen oppositiota ja sitä kritiikkiä, te keskitytte oikeastaan koko ajan pelkästään tähän rakennekeskusteluun, kun me hallituksessa näemme, että kuntauudistus on kokonaisuus. Meillä on työryhmä, joka käy läpi kuntien tehtäviä, meidän on tarkoitus uudistaa kuntien rahoitusjärjestelmä, me uudistamme myöskin kuntalain, joka lisää kuntalaisten demokraattisia oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia oman arkensa palveluihin, ja sen lisäksi on tarkoitus katsoa myöskin kuntarakennetta ja sosiaali- ja ter-veydenhuollon palveluita, niin kuin peruspalveluministeri äsken kertoi. Eli tämä on kokonaisuus, jonka tarkoituksena on lisätä kansalaisten tasa-arvoa, turvata palvelut lompakon paksuudesta ja postinumerosta riippumatta kaikkialla Suomessa tasavertaisesti, ja sen takia vilpittömästi toivoisin, että se osaaminen ja kokemus, jota keskustassa on syntynyt esimerkiksi Paras-hankkeen tiimoilta ja pitkän kuntapäättäjäkokemuksen kautta, tulisi myöskin tämän uudistuksen hyödyksi eikä sitä pelkästään vastustamaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meille keskustalle julkisesti järjestettävät ja julkisesti luotavat palvelut ovat olleet ja ovat erittäin tärkeitä. Ne luovat turvallisuutta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tietenkin meitä kiinnostaa, mitä ja millä tavalla järjestettyinä ne maksavat vahvassa peruskunnassa, mitenkä ne maksetaan ja mitenkä ne järjestetään kuntayhtymässä, jossa on useampi kunta mukana. Meitä kiinnostaa se, kuinka lyhyessä ajassa kuntalainen pääsee lääkärin vastaanotolle. Meitä ei kiinnosta ollenkaan se, kuka on omistaja, koska lääkäri tekee kuitenkin oman diagnoosinsa sen perusteella, mikä potilaan tilanne on. Kysynkin, pääministeri Katainen, onko teillä olemassa laskelmia, joilla te voitte osoittaa, että pienempien kuntien kuntayhtymässä tuottama palvelu on kalliimpi kuin jossakin suuressa peruskunnassa (Puhemies: Minuutti on täynnä!) tai toimiiko siellä henkilökunta huonommin vai päinvastoin.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että huoltosuhteemme heikkenee. Joltain osin nämä kuntaliitokset saattavat siis olla jossain kohdin jopa ihan välttämättömiä. Ihmettelen kuitenkin sitä, että säästöjä ei haeta purkamalla esimerkiksi tätä kaksikielisyyttä siinä, missä se olisi nykyisen lainsäädännön puitteissa mahdollista. Nyt päinvastoin kaksikielisten alueiden määrää ollaan lisäämässä, ainakin jos luemme, mitä valtiovarainministeriön rakennetyöryhmä esittää. Mitä säästöä se semmoinen on, mitä esimerkiksi Etelä-Kymenlaaksossa on tapahtumassa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun tärkein anti on ollut toistaiseksi se, että nyt on selvinnyt keskustan oma uudistusmalli. Se on maakuntatasoinen, monitoimialainen lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluiden monikuntayhtymämalli, jossa siis pääosa kunnallisista palveluista olisi siirretty maakuntatasolle kuntayhtymälle. Jos näin toimitaan, niin kysyn, miten tässä mallissa paremmin kuin tässä teidän arvostelemassanne peruskuntamallissa turvataan kuntalaisten demokraattinen vaikutusmahdollisuus ja miten tässä mallissa paremmin kuin tässä peruskuntamallissa turvataan se, että päätöksenteko on lähellä kuntalaista, kun se nimenomaan viedään sieltä kuntatasolta ja nykyisten kuntayhtymien tasolta vielä kauemmaksi maakunnallisten kuntayhtymien tasolle. (Kimmo Sasi: Todella hyvä kysymys!)

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että keskusta on ollut pitkään kunta-asioiden uudistuspuolue. Keskustan toimesta käynnistettiin Paras-hanke, ja se uudistamisen tarve ei ole tässä välillä häipynyt, vaikka on paljon saatu aikaan, mutta viime hallituksen aikana oikeastaan kokoomus pysäytti sen Paras-hankkeen, ja kun uusi hallitus käynnistyi, niin todettiin, että tämä jää, eivätkä ne toimenpiteet edenneet.

Edustaja Karille totean, että älkää viitsikö arvostettuja asiantuntijoita, jotka ovat täällä eduskunnassa miltei viikoittain, sanoa opportunisteiksi. On aika vakava asia arvioida tällä tavalla.

Sitten tästä kuntien kuulemisesta. Tämä aikatauluhan on todella epärealistinen. Miten tämä on mahdollista tällä aikataululla, kun kuntien pitää perusteellisesti arvioida, mitä sanotaan huhtikuun puoliväliin mennessä, ja toukokuun loppuun mennessä on jo sitten uusiin kuntiin perustuva sosiaali- ja terveydenhuollon (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) rakenne-esitys valmiina?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun on pakko lainata erästä keskustalaista kuntavaikuttajaa, joka minusta kiteytti asian niin, että jos haluat muutosta, löydät aina keinot, jollet halua muutosta, löydät aina selitykset. Ja kun nyt teidän puheenvuorojanne kuuntelee, niin selitysosio kyllä toimii. Se toimii todella hienosti, te maalaatte hirveän kuvan suuremmista kunnista, niissä tapahtuvista muutoksista, niistä kauheuksista, jotka odottavat niitä kansalaisia, jotka näissä kunnissa joutuvat elämään. Tehän luotte aivan hirveän kuvan tästä yhteiskunnan kehityksestä, joka on väistämätön ja vääjäämätön ja tarpeellinen.

Ja minusta te aliarvioitte Oulun alueen asukkaita. Me olemme tehneet kuntarakennepäätökset siellä, siellä tulee Suomen suurin kuntaliitos voimaan ensi vuoden alusta, ja te mollaatte kaiken, mitä me olemme siellä saaneet aikaiseksi, näillä puheillanne. (Välihuutoja) — No, kuunnelkaa itse omia puheitanne ja lukekaa ja miettikää, mihin johtopäätökseen niistä päätyy. Eivät yhtään hyvää asiaa ne kunnan ihmiset ole tehneet. Minä olen täysin eri mieltä. Siellä on tehty viisaita ratkaisuja, jotka vastaavat tulevaisuuteen.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ja jos kuntapalveluita yliviivataan, on pystyttävä arvioimaan päätösten vaikutuksia vuosien päähän. Lisäävätkö ne kasvupaineita ja kuluja toisaalla? Viime kaudelta Heinolan reumasairaalan lakkauttaminen on esimerkki, jossa ei haluttu nähdä välillisiä kuluja, ja nämä välilliset hoitokulut ovat olleet mittavia, puhumattakaan ihmisten kärsimyksistä. Samaan aikaan hallitus löysi kymmeniä miljoonia euroja miinalaivan lähettämiseen Somalian rannikolle. Tämä hallitus aikoo toistaa edellisen hallituksen virheitä tekemällä lyhytnäköisiä päätöksiä, joiden vaikutuksia ei ole tutkittu kunnolla. Kuntauudistus on raakile, joka pitää jäädyttää ja selvittää, mitä vaikutuksia sillä on. Palveluita ollaan karsimassa jyrkillä liikkeillä. Kansalaisten on mahdoton sulattaa sitä, miten hallitus löytää koko ajan rahaa Eurooppaan lähetettäväksi, mutta omalle kansalle ja sen hyvinvoinnille sitä ei löydy.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaiken lähtökohta pitää olla kuntalaisten peruspalvelut, ja tässä suhteessa olen kyllä pettynyt keskustan lähestymistapaan. Teille kelpaa Rääkkylän tie: sosiaali- ja terveyspalvelut yksityisille pörssiyhtiöille ennemmin kuin katsotaan näitä asioita. Ja nyt toivoisinkin hallituksen taholta vielä tarkennusta tämän sosiaali- ja terveyspalvelun sote-hankkeen osalta. Nyt selvästi näkyy, että kuntakeskustelu on jarruttanut perusteltuja sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeita. Nyt pitäisi pystyä nämä raiteet erottamaan, ettei jarruteta ihmisten arkisten palvelujen kehittämisiä.

Ja toisaalta, herra pääministeri, haluaisin teiltä jonkinlaisen selvityksen, miten teidän ajamanne vaalipiiriratkaisu ajoi eteenpäin sitä, että tuettiin yhteisiä työssäkäyntialueita ja että pirstottiin Savoa. Millä tavalla se ajoi näitä kokonaisuuden hyviä tavoitteita?

Pääministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Pitäähän savolaisten vaikutusvaltaa lisätä eri puolilla Suomea. Mutta tähän tämän päivän teemaan: Niin kuin tässä on useammalla suulla todettu, tämän päivän yksi suurimpia uutisia on se, minkä kaikki eduskuntaryhmät toteavat, että jotakin täytyy tehdä, jotta palvelut voidaan turvata. Eli kuntauudistus tarvitaan. Siitä ollaan eri mieltä, minkälainen kuntauudistus, mutta joka tapauksessa tämä on erittäin tärkeä viesti suomalaisiin kuntiin. Uudistusta tarvitaan, koska muutoin me emme selviä. Mutta me selviämme, jos me uskallamme uudistua.

Toinen keskeinen uutinen on se, että tämä keskustelu kilpistyy siihen, onko se tulevaisuuden palvelujen tuottamisen malli se tuttu peruskunta vai onko se tämä keskustan monitoimikuntayhtymä, jolle tulee uudet vaalit. Eli onko se tuttu peruskunta vai monitoimikuntayhtymä, jolle vielä pitää pistää uudet vaalit? Tässä on oikeastaan tämä peruslinjaus, ja tästä voi aivan hyvin keskustella. On hyvä, että nyt ruvetaan keskustelemaan pikemminkin siitä, kuinka palveluja tuottavia kuntia uudistetaan, ja päästään pois siitä jänkkäämisestä, pitääkö uudistaa. Me kaikki olemme samaa mieltä: pitää uudistaa. Ja tämä on tämän keskustelun yksi suuri anti. Tässä suhteessa haluan kiittää keskustaa välikysymyksestä, koska tämä keskustelu piti käydä, aiemmin emme ole tätä tienneet. (Timo Soini: Kiittäkää meitäkin!)

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tullut puheenvuoroja, joissa on todettu, että kunnilta pitäisi siirtää tehtäviä valtiolle ja maakunnille. Me tätä tehtävän siirtoa kartoitamme, mutta hyvä huomio on se, että siellä on vain ja ainoastaan ne samat veronmaksajat. Vaikka valtio tuottaisi jonkun palvelun, se on se sama kuntalainen ja kansalainen, joka maksaa verot kuntaan tai valtiolle, yleensä aina molemmille. Eli ei tämä meidän huoliamme tässä suhteessa poista.

Monissa kunnissa tehdään esimerkiksi erittäin hyvää elinkeinopolitiikkaa ja hyvää taloudenhoitoa, eli vaikka jotkut kunnat eivät tekisi mitään, niin ne saattaisivat suoriutua kohtuullisesti seuraavan 15 vuoden ajan. Mutta kun me emme voi katsoa Suomea vain yhden kunnan näkövinkkelistä eli todeta, että vain vahvimmat ja parhaimmat tuottakoot palvelut, koska me tarvitsemme ne palvelut kaikille. Eli fokuksen täytyy olla koko Suomessa. Joka ikisessä suomalaisessa kunnassa väestö ikääntyy, joka ikisessä suomalaisessa kunnassa taloudelliset paineet kasvavat. Sen takia me tarvitsemme koko Suomeen uuden, vahvemman, turvallisemman kuntarakenteen. Emme voi antaa vaan kehityksen mennä siihen, että vain osa pystyy tuottamaan laadukkaita palveluita, vain osassa kuntia on kohtuullinen veroprosentti, koska me olemme nyt semmoisessa tilanteessa, jossa harvoin talouden suhteen ollaan, ja me tiedämme pomminvarmasti, että meillä on käsissämme sellainen kehityssuunta, joka on tämä ikääntymiskehityssuunta, joka haastaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Harvoin tiedetään etukäteen näin suurta asiaa. Nyt me sen tiedämme, ja meidän pitää tämän tiedon kanssa toimia vastuullisesti. Ja kun täällä vastuupuheenvuoroa käytetään, niin olkoon se sitten tässä. Kannetaan sitä vastuuta, kun meillä on tosiasiat käsillä.

Leena  Rauhala  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän kuntarakenneuudistuksen tavoite, palvelujen kehittäminen ja turvaaminen todella kaikille kansalaisille ja myös kuntalaisille, myös tämän rahoitusvastuun turvaaminen kunnissa, että nämä palvelut toteutuvat sitten, on tietysti todella tärkeä tavoite, ja siihen tulee päästä, mutta päästäänkö sitten pelkästään rajoja siirtämällä? En näe sitä vielä vastaukseksi.

Mutta minun kysymykseni on, kun täällä nousivat nämä tehtävät valtion ja kuntien välillä ja yleensä uusien tehtävien siirtäminen kunnille, onko mietitty kaiken kaikkiaan sitä, mitä me tarkoitamme näillä palveluilla. Mistä kaikista palveluista on kysymys, kun me peruspalveluista puhumme? Ja mikä on se riittävä rahoituspohja, millä me sitten kaikki ne palvelut toteutamme, jotka siirretään kunnille peruspalveluina ja kaiken kaikkiaan palveluina järjestettäviksi?

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä näistä karttaharjoituksista, eli kerron yhden esimerkin kuntarajojen uskomattomista esityksistä. Sodankylän kuntaa oltaisiin Suomen ainoana kuntana pienentämässä. Elikkä tämä saamelainen kunnan pohjoisosa Vuotso oltaisiin siirtämässä tähän Pohjois-Lapin saamelaiskuntaan. Todella hieno asia, että saamelaisuutta oltaisiin korostamassa ja kehittämässä, mikä on tämän päivän trendi, mutta samanaikaisesti saamelainen Enontekiön kunta oltaisiin laittamassa Kittilä-vetoiseen Tunturi-Lapin kuntaan, ja siinä vaiheessa sitten tämä Enontekiön alueen saamelaisuuden rooli ja kehittäminen romuttuisivat kokonaan.

Nyt kysynkin teiltä, arvon ministeri: Haluaako hallitus jakaa saamelaiset kahteen eri kastiin? Entä onko hallitus valmis rikkomaan ihmisoikeuksia tässä asiassa, mahdollisesti muissakin kunta-asioissa?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvin helppo yhtyä pääministerin ja pääministerin sijaisen puheenvuoroihin siitä, että täällä on löytynyt suuri konsensus tämän uudistuksen tarpeesta. On myös hyvä yhtyä siihen pääministerin sijaisen toiveeseen, että keskustan laaja asiantuntemus tulee mukaan tähän uudistukseen. Sitten täytyy kyllä puolustaa keskustaa siinä, että te olisitte vain yksin tässä maakuntahallintomallissa, koska myös perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa ajettiin tätä samaa mallia. Elikkä näyttää olevan opposition vaihtoehto tälle uudistukselle peruskuntamallin sijaan maakuntahallintomalli.

Kun edustaja Kalli täällä kysyi, onko koolla väliä, ja kun pääministeri ei tähän vastannut, niin ehkä pääministeri sallii, että toinen savolainen tuuraa tässä. Mistä löytyy todiste, että koolla on väliä? Se löytyy helmikuussa 2007 keskustan johdolla säädetystä laista. Siellä nimittäin todetaan, että ei riitä, että on 1 000 tai 5 000 tai 11 000 asukasta, jos aikoo järjestää kunnolla, laadukkaasti sosiaali- ja terveystoimen palvelut, vaan siihen tarvitaan 20 000 asukasta. Ja sieltä samasta laista löytyy vastaus siihen, että jos yritetään laadukkaasti järjestää ammatillisen koulutuksen palvelut, niin pitää löytyä 50 000 asukasta. (Puhemies: Ja nyt taitaa tulla aika vastaan!) Täältä löytyy vastaus, edustaja Kalli.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lindtmanille haluaisin vielä mainita siitä, kun hän ripitti meitä siitä, että perussuomalaiset olisivat yksityistämässä Tilakeskuksen henkilöstöä yksityiselle sektorille, mutta, edustaja Lindtman, olette tainnut unohtaa sen, että perussuomalaiset on ainoa puolue, joka ei ole mukana Vantaan sopimuksessa. Nythän valtuusto vaan toteutti Vantaan sopimusta ulkoistamalla toimintoja, ja juuri tämän vuoksi perussuomalaiset eivät ole siis sopimuksessa mukana. Ja tämän johdosta myös Vantaalla demarileiri sattumoisin vuotaa perussuomalaisiin.

Arvoisalle pääministerille vielä sanoisin sen, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toki tarvitsee vastuullisia ja vaikeita päätöksiä, kuten olette sanonut. Sen me perussuomalaiset ymmärrämme, mutta emme kuitenkaan ymmärrä sitä, että vastuunkannon fraasilla hallitus ensin rapauttaa uskottavan maanpuolustuksen, toiseksi viskaa veronmaksajien rahat Keski-Euroopan pankeille ja kolmantena kuorruttaa vastuunkantokakkunsa kuntauudistuksella ilman minkäänlaista logiikkaa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta oli vahvasti tekemässä tähän maahan puitelakia, jonka keskeisiä periaatteita olivat kunnallinen itsehallinto ja työssäkäynti- ja asioimisalueisiin perustuvat kunnat. Tämä on hyvä linja, ja siitä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni. Näin kysynkin edustaja Kiviniemeltä: miksi keskusta haluaa ideologisesti keskittää kunnallisen itsehallinnon maakuntamalliksi, jossa kunnallinen itsehallinto liukenee täydellisesti pois ja tilalle tulee lisääntynyt virkamiesvalta kansanvallan sijaan?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin vastaan hallitukselle ja monille edustajille: Keskusta kannattaa lähipalveluja, turvaa niitä, puolustaa niitä viimeiseen saakka. Se, tuottavatko kunnat ne vai kuntayhtymät, ei ole se ratkaiseva asia. Nyt on hallitusryhmissäkin havaittu, että hallitus toteuttaa pakkovaltaa. Edustaja Rajamäki, viittasitte vaalipiiriuudistukseen. Näin on kuntauudistuksessa, näin on myös puolustusvoimauudistuksessa, eli pakkovaltaa toteutetaan.

Kysymyshän on viime kädessä kuitenkin siitä, miten tämä kaikki rahoitetaan. Elikkä jos otetaan esimerkiksi vaikka Kuopion kaupunki, kun on ajateltu ainakin sen karttaliitteen mukaan, että 10—12, ehkäpä jopa 14 kuntaa liitetään mahdollisesti Kuopion kaupunkiin, millä turvataan vastaavalla lailla muissakin maakunnissa keskuskuntien ympärille rakennettavat suuret peruskunnat, jotta ne pystyvät turvaamaan myös ympäristöalueiden, liitoskuntien ihmisten palvelut? Siitähän tässä viime kädessä on kysymys. Te ette ole tähän vastanneet vielä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin edustaja Niikko edellä, itse katson, että hallituksen kuntauudistuksen takana on kyllä vissi logiikka. Kuntarakennetta pitää päivittää, jotta saamme turvattua hyvinvointipalvelut ja niiden rahoituksen myös tulevaisuudessa. Mutta niin kuin edustaja Rossi tuossa edellä totesi, kyllä aika monella kuntalaisella on huoli lähipalveluiden tulevaisuudesta ja lähidemokratiasta, ja siihen pitää tässä uudistuksessa toki uskottavasti vastata.

Yksi tapa ratkaista tätä jännitettä voisi olla se, että hallitusohjelman mukaisesti rakennetaan uusia, vahvoja, elinvoimaisia peruskuntia, joilla on merkittävä rooli palveluiden järjestämisessä, mutta sitten joistakin asioista voidaan hyvinkin päättää paikallisesti. Ei kaikkia päätöksiä tarvitse viedä kovinkaan isolle tasolle. Ja kun tässä aiemmissa puheenvuoroissa on kannettu huolta siitä, rakennetaanko nyt jotain uusia päätöksenteon tasoja ja uutta byrokratiaa, uusia himmeleitä, niin meillähän on nykyisellään kyllä näitä himmeleitä aika lailla. Jos tarkastellaan kuntayhtymiä — maakunnilla on oma roolinsa — niin päinvastoin tällainen selvempi vastuunjako eri tasoilla voisi jopa keventää byrokratiaa entiseen verrattuna.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monessa puheenvuorossa viitattu monitoimikuntayhtymiin. Minulla henkilökohtaisesti on kokemuksia siitä, miten toiminta siellä voidaan järjestää. Palvelut on järjestetty niin, että 60 prosenttia kunnan palveluista on kuntayhtymällä, 40 prosenttia pyöreästi on kunnilla. Tällä hetkellä kunnanjohtajilla oikeastaan on tehtävänä juhlapäivänä nostaa lippu salkoon. Ei siellä ole muuta tehtävää.

Silloin vannotettiin, kun lähdettiin siihen kokeiluun, että kunnilla on elinvoimaisuuden vahvistamisen osalta merkittävä tehtävä. Ei siellä semmoista ole tapahtunut. Koko ajan maakuntahallitukselta pyydetään apua näihinkin tilanteisiin. Elikkä tämä monitoimikuntayhtymätoimi ei ole ihan yksi yhteen. Elinvoimaisuuden osalta tarvitaan vahvoja peruskuntia, ja siihen ollaan menossa.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä demokratiaa on siinä, että pakotetaan kunnat yhteen, lakkautetaan kunnallista demokratiaa ja sitten huudetaan, että pitäisi saada kaupunginosahallintoa? Ainakin hallituksen ja hallituspuolueitten kansanedustajien syksyisten kommenttien perusteella näin tehtäisiin siksi, että tieto kulkisi ja kansalaisten osallistuminen paranisi. Minä sanon, että hölmöläisten peiton jatkamista.

Me emme vastusta vapaaehtoisia kuntaliitoksia, niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu, kun ne tehdään perusteellisten selvitysten pohjalta, todetaan, että ne ovat kustannustehokkaita ja taataan kansalaisille, kuntalaisille lähipalvelut. Tietenkin olisi vielä hyvä, että suurin osa päättäjistä ja luottamushenkilöistäkin olisi samaa mieltä. Silloin tällaisilla kuntaliitoksilla olisi mahdollisuus onnistua.

Jos valtionosuuksia leikkaamalla tai vaikkapa kuntarahoituksen jakosuhteen muuttamisella vahvemman verotulopohjan kuntien hyväksi pakotetaan kuntaliitoksiin, niin niitä tulee tapahtumaan. Tämäkö on sitä hallituksen kaavailemaa pakkokuntaliitosta?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä pyytänyt tarkennusta keskustan edustajalta. Kaikkihan me haluamme erittäin hyviä peruspalveluita, kaikki me haluamme erittäin hyvää elinkeinopolitiikkaa, yritysten kasvua, työpaikkoja, mutta tuskin me kuitenkaan huudamme apuun monitoimialaista kuntayhtymää. Se on se oleellinen. Sekö olisi se idea tällä puolella?

Toisaalta sitten sanoitte, että on aivan sama, kuka tuottaa ne palvelut, onko se kunta vai kuntayhtymä. Taas on tullut tutkimustuloksia, että ainoastaan 11 prosenttia paikallisista valtuutetuista kokee, että he voivat vaikuttaa. Meidän tavoitteemmehan on ainoastaan se, että valta ja vastuu ovat samassa paikassa. Silloin kun ovat sekä tahto, osaaminen että resurssit kunnossa, silloin voidaan tehdään jotain uusiksi. Tämä logiikka ei nyt pelaa teillä. Minä haluaisin kysyä, mikä on ideana tässä monitoimialaisessa kuntayhtymässä, joka vie demokratian kauemmaksi ja jossa ainoastaan syytetään toisia, niin kuin tässä Kainuun mallissa nyt on ruvennut tapahtumaan.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon edustaja Jaskarin puheenvuoroon: Hallituksen kuntakartta tosiaan sai tänään tyrmäyksen Pirkanmaalla kunnilta. Toki yhteistyötä toivottiin, on se malli mikä hyvänsä, mutta joka tapauksessa mieluummin siellä tehdään yhteistyötä kuin lähdetään kuntakartoilla leikkimään.

Kuntaselvitys oli monien kuntapäättäjien mielestä laadittu tarkoituksenmukaisesti, tarkoitushakuisesti, ja siinä oli tarkoitus vaan perustella, että saadaan tämä kuntauudistus eteenpäin. Muun muassa Pirkkalan pormestari Rissanen totesi, että kuntauudistuksen perustelut pendelöinnistä ovat tarkoitushakuisia. Esimerkiksi Pirkkalan väestöstä vain 26 prosenttia tekee Tampereelle työmatkansa, kun puhutaan tästä kermankuorinnasta. Toisin sanoen siis 74 prosenttia pirkkalalaisista ei liiku Tampereella eikä vie Tampereen verorahoja. Arvoisa ministeri, oletteko te työryhmällä tai itse tahallanne johtanut kuntapäättäjiä ja kuntalaisia harhaan näissä kuntakuulemisissa, kun nämä raportit eivät pidä paikkansa?

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valtakunnassa voidaan perinteisesti luottaa siihen, että toisen kotimaisen kielen asemaa ei heikennetä missään oloissa eikä suhdanteissa. Kuten edustaja Eerola, minäkin olisin kiinnostunut kuntarakenneuudistuksen vaikutuksista nykyään yksikielisten kuntien alueilla ennen kaikkea niissä asuviin ihmisiin. Missä määrin kunta-uudistus tuo tällä hetkellä yksikielisiä alueita virallisen kaksikielisyyden piiriin? Laajeneeko velvoite tarjota kaksikielisiä palveluja mekaanisesti näille alueille? Entä kuntien työntekijöitä koskevat kielitaitovelvoitteet? Onko hallitus selvittänyt, millaisia lisäkustannuksia kuntien muuttuneet kieliolosuhteet synnyttävät?

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Kiviniemi ja edustaja Puumala paheksuivat pohdintaani siitä, kuuluuko päihtyneiden kuljetus ja säilöönotto poliisin vai kuntien vastuulle. Tämä ehdotus ei ollut minun keksintöni, vaan viime kaudella, silloin kun pääministeri Kiviniemen hallitus oli toiminnassa, sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön työryhmä teki tällaisen yhteisen ehdotuksen raportissaan, jonka johtopäätöksenä oli, että on perusteltua vähentää poliisin osuutta päihtyneiden kuljettamisessa ja säilöönotossa ja vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden roolia. Korostan kuitenkin, että uusia linjauksia ei ole tehty. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että näitä pohditaan, pohditaan sitä, mitkä tehtävät ovat esimerkiksi poliisin ydintoimintoa ja mitkä tehtävät kuuluvat kunnille ja mitkä valtiolle. Kuntien ja valtion työnjakoa selvitetään työryhmässä ja toki myös siihen liittyvää rahoitusta, ja on selvää, että hoitaapa kunta tai poliisi tehtävän, niin veronmaksajat maksavat laskun.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Edustaja Hongisto täällä aiemmin pohti, onko tuo kuntarakennetyöryhmä tehnyt yhteistyötä puolustusvoimauudistusta pohtineen työryhmän kanssa. Näin ei ole, vaikka keskusta tammikuussa Suomenmaa-lehdessä julistikin kuntasodan. En ole varma, oliko se edustaja Kiviniemi vai ehdokas Väyrynen silloin, joka tuon julisti, mutta hallitus haluaa rakentaa Suomea rauhanomaisin keinoin, ja tämä kuntarakenne on myös suunniteltu nimenomaan rauhan ajan tarpeisiin.

Nuo pohdinnat, joita edustaja Hongisto esitti juuri siitä, että eräille alueille on kohdistumassa erittäin isoja rakennemuutoksia tuon puolustusvoimauudistuksen seurauksena: se on sellainen asia, mikä näkyy tälläkin hetkellä suomalaisessa kuntakentässä. Meillä on erittäin iso elinkeinorakenteen muutos tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Muuttoliike on kiihtynyt kaupunkeihin. Tiedämme, että meillä on paljon kuntia, joissa sieltä 1960-luvulta saakka, kun kaupungistuminen käynnistyi, väestö on puolittunut, siellä on hyvin ikääntynyt väestö tänä päivänä, ja meidän pitää pystyä varmistamaan, että pystymme heille palvelut turvaamaan myös tulevaisuudessa. Näin ollen maaseutumaisilla, väestöään menettäneillä alueilla ennen kaikkea, kun katsomme tulevaisuuteen, korostuu juuri palveluiden järjestämisen tarve, palveluiden turvaamisen tarve, mutta tärkeä on pitää tuo kehittämisvire myös mukana näissä ajatuksissa, se, että näille alueille saataisiin uusia työpaikkoja, saataisiin sinne elinvoimaa, veronmaksajia, jotka pitäisivät tuon alueen myös tulevaisuudessa kehityksessä mukana.

Mutta kyllä ilman muuta, jos kansantaloudellisesti ajattelemme, kaupunkiseudut ovat nimenomaan niitä alueita, missä on tarvetta saada ne toimimaan oman alueensa kehityksen moottoreina entistä vahvemmin, ja siellä voidaan saada isoja taloudellisia hyötyjä siitä, jos alueen maankäyttö, asuminen, liikenne suunnitellaan yhteisesti sen sijaan, että jokainen kunta omista lähtökohdistaan suunnittelee sitä omaa aluettaan ja käy kilpailua niistä samoista työpaikoista ja veronmaksajista saman talousalueen sisällä. Sen johdosta toivottavaa on, että mahdollisimman monella kaupunkiseudulla kunnilla olisi valmius lähteä avoimesti selvittämään sitä, voitaisiinko alueelle saada uutta kasvupotentiaalia, voitaisiinko saada yhteistä hyvää siitä, jos yhdistettäisiin voimat. Tämän pohjalta valtuustoilla ja kansalaisilla olisi mahdollisuus tosiasioiden pohjalta ottaa kantaa siihen, kannattaisiko voimat yhdistää.

Hyvä esimerkki tästä elinkeinorakenteen muutoksesta on nimenomaan Kouvola, joka täällä usein on tullut esiin. Siellä tehtiin yksi isoimmista kuntien yhdistymisistä, samoin kuin Salossa 2009, ja siellä on samaan aikaan kohdattu erittäin iso teollisuuden rakennemuutos. Kyllä varmasti on näin, että kunnat yhdessä ovat kuitenkin paremmin pystyneet vastaamaan tuohon erittäin isoon rakennemuutokseen kuin olisivat yksin siihen pystyneet vastaamaan. Kouvolassahan tämä muun muassa oli yksi merkittävä kimmoke siihen, että kunnat päättivät yhdistää voimansa, koska ne näkivät, että muutosta on tulossa ja on uudistettava omaa elinkeinopolitiikkaa ja saatava uutta kasvua käyntiin alueella myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Täällä ovat keskustelussa nousseet esille kuntien tehtävät ja perustuslain reunaehdot. On selvää, että jo tuo rakennetyöryhmä kuuli perustuslakiasiantuntijoita omaa työtään tehdessään, näitä samoja asiantuntijoita, jotka ovat nyt myös kirjoittaneet muun muassa tähän kuntarakennekirjaan, jonka viime viikolla Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi. Tässä on mielestäni aivan hyvää pohdintaa perustuslakiasiantuntijoilta myös eri näkökohdista, jotka on syytä ottaa huomioon.

Meillähän on kunnallinen itsehallinto. Sen ajatus perustuslaissa lähtee nimenomaan siitä, että kunnallinen itsehallinto tarkoittaa kansanvaltaa eli sitä, että vaaleilla valittu valtuusto on se ylin päättävä elin. Tiedämme, että tässä tilanteessa, missä yhä suurempi osa kunnista on siirtänyt oman palveluiden järjestämisvastuunsa erilaisille ylikunnallisille organisaatioille, voi kysyä, toteutuuko tämä kansanvaltaisuuden periaate. Meillä on joka tapauksessa tarve uudistaa sekä edustuksellista demokratiaa että asukkaiden muita vaikutusmahdollisuuksia. Läheskään kaikki asukkaat eivät välttämättä halua lähteä mukaan valtuustotyöhön tai lautakuntatyöhön mutta haluaisivat olla kehittämässä omaa asuinaluettaan tai vaikuttamassa erilaisiin palveluihin, joita itse käyttävät. Näihin meidän on luotava uusia keinoja joka tapauksessa, ja erityisesti kun puhumme nyt suuremmista, vahvemmista kunnista, nousee entistä tärkeämmäksi se, että voi vaikuttaa oman asuinalueensa asioihin tässä isommassa kokonaisuudessa.

Kunnallinen itsehallinto perustuslain näkökulmasta lähtee myös siitä, että kunnilla täytyy olla riittävä taloudellinen liikkumavara, sellainen liikkumavara, että ne pystyvät ottamaan paitsi lakisääteiset, pakolliset peruspalvelut hoitaakseen, myös muita yleisen toimialan tehtäviä hoitaakseen. Se tarkoittaa sitä, että kunnilla pitäisi olla sitä omaa verotulopohjaa. Ei ole tulevaisuuden kannalta turvallista, jos kunta on täysin riippuvainen valtionosuuksista ja niiden kehittymisestä, vaan kyllä itsehallinnon ajatukseen kuuluu myös se, että kunnalla on omaa liikkumavaraa ja vapautta ja sillä on omaa verotulopohjaa, jolla se voi kehittää omaa aluettaan ja olla luomassa elinvoimaa omalle alueelleen. Nämä kaikki näkökohdat on tärkeä pitää mukana, kun pohditaan kunnan roolia ja tehtävää.

Arvoisa puhemies! Täällä tuli myös keskustelua sekä saamenkielisten että ruotsinkielisten oikeuksista. Ne ovat myös perustuslaillisia reunaehtoja, jotka on ilman muuta otettava huomioon. Tuo kuntarakennetyöryhmä on käynyt näistä myös omassa työssään oman pohdintansa, ja on selvää, että jos kuntayhdistymisselvityksiin, kuntajakoselvityksiin näillä alueilla mennään, niin silloin erityisesti tullaan kiinnittämään huomiota siihen, miten uusissa olosuhteissa turvataan palvelut ja hallinto asianmukaisesti molemmilla kotimaisilla kielillä näillä alueilla, missä tarvetta tähän on, ja toisaalta saamen kielen ja kulttuurin asema on myös huomioon otettava, tärkeä asia. Tuo työryhmähän esitti, että mahdollisesti myös kielilakia muutettaisiin näiltä osin, jos muutoin olisi vaarana, että kielelliset oikeudet heikkenisivät. Eli joka tapauksessa tässä uudistuksessa kenenkään kielelliset oikeudet eivät saa heikentyä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen surukuntauudistus on malliesimerkki siitä, kuinka Suomessa hallinnollisia uudistuksia toteutetaan, ylhäältä alas runnoen. Tässäkin rytäkässä toteutuu vanha hokema: paikallisuus ilman valtaa, valta ilman paikallisuutta. Rakennetyöryhmän selvityksessä on paljon tilastoaineistoa ja kuvauksia nykytilasta, mutta niiden yhteys esitettyyn kuntajakokarttaan ontuu pahasti. Kuinka kuntarajoja siirtelemällä korjataan ikärakennetta, lisätään syntyvyyttä tai lyhennetään etäisyyksiä? Jos tavoitteena on aidosti palveluiden turvaaminen, eikö uudistuksen pidä lähteä liikkeelle niistä kansalaisista, jotka palveluita tarvitsevat? Ja ennen kaikkea ensin pitäisi vakauttaa valtio—kunta-suhde.

Pakolla harvoin syntyy mitään hyvää. Kuntien massamittaiset pakkoliitokset eivät edes ole mahdollisia perustuslain mukaan, mutta hallitus aikoo hoitaa asian toisella tavalla, uudistamalla kuntalainsäädäntöä kauttaaltaan ja resurssiohjauksella. Näin kunnat asetetaan seinää vasten. Kuntauudistuksen avainsanoja ovatkin käskyttäminen ja keskittäminen. Eikä tämä selvitys ole mikään virkamiesten kyhäelmä vaan tiukasti poliittisessa ohjauksessa tehty työ, joka perustuu hallitusohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Muutama esimerkki siitä, kuinka irrallaan todellisuudesta kuntakartta ja siihen sitoutuneet ministerit ovat. Kaavaillussa Tunturi-Lapin suurkunnassa matkaa Kilpisjärveltä kuntakeskukseen kertyisi 270 kilometriä yhteen suuntaan. Kyseisen kunnan pinta-ala olisi yli 20 000 neliökilometriä. Israel ja El Salvador ovat samankokoisia valtioita. Ja jos hyviä esimerkkejä kunnan vahvasta roolista elinkeinojen kehittäjänä haetaan, niin kelpaisiko Levi esimerkiksi? Ei siihen suurkuntaa tarvittu.

Toinen esimerkki itäisestä Lapista. Ensin porvarihallitus katsoi tumput suorina, kun seutukunnan talouden selkäranka, kannattava sellutehdas, suljettiin, ja nyt osin samat ministerit huutavat elinvoimaisuuden perään. Nyt ne Kemijärven tehtaan kattilat takovat huipputulosta Kanadassa. Täytyy kysyä: Oliko Suomen tai Kanadan kuntarakenne se syy, miksi tuotantovälineet siirrettiin valtameren taakse? Tai kuinka kävisi Turun suurkunnassa? Mitä tapahtuisi reuna-alueiden kuntien palveluille ja lähidemokratialle? Totta kai keskuskunta, jonka talous on kuralla ja velkaantumisaste korkea, haluaa lisää maksajia. Näin se on monessa muussakin keskuskunnassa.

Arvoisa puhemies! Paras-hanke lähti liikkeelle puitelailla. Jo siihen oli ympätty keinotekoisia, mihinkään tosiasioihin perustumattomia rajoja, esimerkiksi 20 000 asukkaan raja sosiaali- ja terveyspalveluissa ja 50 000 asukkaan raja toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämisessä. Tässä selvityksessä älyttömyyden huippu on vaatimus 50 syntyneen lapsen vuosikriteeristä. Jos saman kunnan eri kylien etäisyys on satoja kilometrejä, kuinka kauas kouluun ne pienet lapset pitää rahdata?

Jo silloin kun Paras-hanketta nostettiin jaloilleen, asui pelko puserossa. Oli syytä epäillä, että kun poliittiset voimasuhteet sallivat, siirrytään pakottavaan lainsäädäntöön. Nyt mennään sitten kokoomuksen pillin mukaan. Valtioneuvoston tämänpäiväisessä tiedotteessa todetaan, että kuntauudistus tarvitaan, jotta kunnat kykenevät selviytymään kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi. Valitettavasti tämä hallituksen hanke ei vastaa yhteenkään näistä haasteista. Siksi esitänkin hyväksyttäväksi seuraavaa lauselmaa:

"Hallituksen tapa viedä kuntauudistusta eteenpäin on epädemokraattinen. Se vaarantaa kansalaisten peruspalvelut ja lähidemokratian. Kuntauudistus ei tarjoa vastausta olennaisimpaan kysymykseen: kuinka varmistaa kuntapalveluiden rahoituspohja? Näistä syistä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni hallituksen ministereitten on niin kauan aivan turha puhua kielikysymyksestä ja kielioikeuksista kuin tässä talossa suomenkieliset tai ruotsinkieliset kansanedustajat eivät saa tärkeitä asiakirjoja käyttöönsä omalla äidinkielellään. Niin kauan kuin tätä asiaa ei korjata, ministereitten on aivan turha puhua kielioikeuksista.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Julkisen sektorin hallinnon järkeistäminen ja kasvutilan luominen yrittäjyydelle on Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävin hyvinvointimme tekijä. Hallitusohjelmaan kirjatun kuntauudistuksen onnistuminen riippuu siitä, miten kustannustehokkaasti tulemme tuottamaan kansalaistemme hyvinvointipalvelut, jotka ikääntymisen seurauksena kasvavat kansantuotteemme kasvua kiivaammin seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Suomen kunnilla on kansainvälisesti verraten erityisen suuri valta ja vastuu kansalaisten hyvinvoinnin järjestämisessä. On nähty, että kunnat ovat hoitaneet vastuunsa hyvin, ajattelemmepa sitten ensimmäisen tai toisen asteen koulutusta tai vaikka sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja. Tuottavuuskin, vaikka se julkisella sektorilla ei ole ollut positiivista, on korjaantunut elinkeinoelämän paremman kehityksen ansiosta pystyen tuomaan tarpeeksi pelimerkkejä yhteiskunnan pyörittämiseen.

Tämä tulkinta pitikin paikkansa vuosituhannen vaihteeseen saakka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana emme valitettavasti ole pysyneet muun maailman kehityksen tasalla. Odotettavissa oleva elinkeinoelämän kehitys ei näytä pystyvän pitämään yllä kasvavia julkisen hallinnon rakenteita. Olemme menettäneet peruspilarimme, teollisen kilpailukykymme, jonka seurauksena sekä kauppatase että vaihtotase on pikkuhiljaa kymmenen viimeisen vuoden kuluessa painunut miinukselle. Julkinen sektori on velkaantunut joka tasolla, eikä siihen ole lääkettä. Kuntaveroprosentit ovat nousemassa osassa kuntia sellaiselle tasolle, joka tyhjentää kuntia. Valtiolla ei enää ole keinoja kasvattaa valtionosuuksia kuntien tarpeiden mukaisesti.

Julkisen sektorin hallintorakenteita ei myöskään ole saatettu nykyaikaiselle tasolle. Hallintorakenteet ovat itse asiassa erilaistuneet niin, että kokonaiskuva on hämärtynyt. Kansalaiset eivät enää ole tietoisia siitä, kuka tai mikä vastaa mistäkin palvelusta. Kuntavaltuutetuillakin on vaikeuksia saada tietoa, saatikka vaikuttaa, kuntalaisten tärkeimmissä asioissa. Kansanvallasta on tullut kompleksinen.

Itse kahdeksan vuoden kokemuksella voin kertoa, että maakuntamalli on kriisinkylväjämalli. Siinä ajetaan erilaiset kunnat väkisellä eri leireihin. Lopputuloksena on talouskriisi ja lisääntynyt virkamiesvalta.

Nyt on syytä palauttaa kuntademokratia. Kuntalaisilla on oikeus hyvään ja läpinäkyvään hallintoon. Kuntauudistus on parhaillaan maakuntakierroksella. Kunnilla on siten vaikuttamisen paikka. Jokaisen meidän tehtävä on oman alueen kuntien päättäjien ja asukkaiden kannustaminen ottamaan selvää kuntansa tulevaisuudesta, esittämään keinoja palvelutuotantonsa kustannustehokkuuden parantamiseksi, byrokratian vähentämiseksi ja varsinkin kuntaliitosselvitysten tekemiseksi. Liitosselvitys on tarpeen ennen muuta tulevan toimintamallin ja paikallisen palveluverkon selvittämiseksi. Hallitus ottaa ne sitten huomioon tehdessään esitystä. Periaatteena on, että jokainen kunta itse päättää, miten tulevaisuutensa rakentaa.

Mielelläni kyllä kuulisin heiltä, jotka kuntauudistusta vastustavat, sellaisia vaihtoehtoisia malleja, jotka voidaan toteuttaa olemassa olevilla voimavaroilla ja jotka samalla palauttavat demokratian. Elinkeinoelämä sen sijaan uskoo kuntien yhdistymisen luovan uutta yritystoimintaa ja työtä. Suomen Yrittäjien tutkimuksen mukaan yli neljä viidesosaa yrittäjistä puoltaa kuntauudistusta nimenomaan kuntien yhdistymisen takia. Aiempien kuntaliitosten seurauksena yritystoiminta paikkakunnalla onkin virkistynyt. On syytä muistaa, että viime kädessä vireä elinkeinoelämä pitää kuntaa pystyssä. Itse en sen sijaan usko alle 6 000 asukkaan kuntien pystyvän toimimaan elinkeinoelämän moottoreina.

Arvoisa puhemies! Olen saanut voimakasta palautetta sovitusta 5 vuoden työsuhdeturvasta kuntaliitoksia tehtäessä. Tuntuu nimittäin järjettömältä sovittaa koko hallinto-organisaation henkilöstö aina kunnanjohtajaa myöten uuden kunnan organisaatioon varsinkin silloin, kun yhdistetään useita kuntia. Oma kokemus on, että tästä syntyy sekä työhyvinvointiin että johtamiseen lähes pysyviä vaurioita.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallitus tuo sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen, kuntarakenteen ja valtionosuusuudistukset mahdollisimman pian eduskunnan käsiteltäviksi. Pääsemme sitten rakentamaan Suomea.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymyksessä todetaan: "Kuntapolitiikassaan keskusta lähtee ihmisestä. Meille on tärkeää, että palvelut ja kuntien asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat turvatut. Kunta on myös alueensa elinvoiman moottori ja elinkeinojen kehittäjä." (Markku Rossi: Olipa hyvää tekstiä!)

Tässä välikysymyksestä otetussa lainauksessa on esille nostettu oleellisimmat syyt kuntauudistuksen tarpeelle. Aivan samoista syistä hallituskin katsoo uudistuksen välttämättömäksi. Tuntuukin siltä, että hallituksen ja ainakin oppositiopuolue keskustan riveissä vallitsee uudistuksen tavoitteista syvä yksimielisyys, kuntauudistuksessa kun on kysymys kuntien rahoituksen vahvistamisesta, palvelujen parantamisesta ja demokratian lisäämisestä. Taitaa olla niin, että välikysymyksessä on enemmänkin kyse vaikeudesta olla päätöksenteosta sivussa näin suuressa uudistusasiassa. Tämän viestin kuuleminen onkin hallitukselle paljon merkittävämpi viesti kuin välikysymyksen kysymyksiin vastaaminen. Kyseessä on niin merkittävä uudistus, että kaikkien puolueiden yhteinen sitoutuminen on tärkeää. Jos näin ei ole, seurauksena on tällainen valitettava teatteri, jonka täällä tänään olemme nähneet.

Arvoisa puhemies! Virkamiestyöryhmän piirtämä kuntakartta on saanut koko Suomen sekaisin. Sen vuoksi kuntien virkamies- ja luottamusjohdolla on puolustuspiikit vahvasti pystyssä. Se on meidän ihmisten luonnollinen reaktio muutostilanteessa. Haluamme pitää kynsin ja hampain kiinni olemassa olevasta. Tiedämme myös sen, että parhaimmat tulokset saadaan yleensä aikaan itse oivaltamalla, ei pakolla. Olen kuitenkin pahoillani siitä, että aidot keskustelut hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ja kuntien tulevaisuudesta jäävät nyt tunnekuohussa käymättä. Siihen meillä ei olisi varaa. Tulevien vuosien ikärakenteen raju muutos merkitsee ympäri Suomen huoltosuhteen vääristymistä ja palvelutarpeen kasvua. Näihin muutoksiin meidän tulee varautua hallitusti ja samalla pystyä huolehtimaan tämän päivän tarpeiden mukaisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta.

Riittävä väestöpohja on tärkeä osa toimivaa kuntaa. Rehellistä on kuitenkin samalla todeta, ettei pelkkä väestöpohja ratkaise esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Uudistus antaa meille kuitenkin aikaisempaa paremman mahdollisuuden järjestää nämäkin palvelut siten, että ne ovat kuntalaisten kannalta hyviä, turvallisia ja toimivia. Se on samalla myös vastaus karmaisevaan ilmiöön, jossa kunnat pakon sanelemana ulkoistavat kaikki terveyspalvelunsa ja altistavat täten kuntalaistensa hyvinvoinnin markkinavoimien armoille.

Nykyinen kuntarakenne on myös vähä vähältä siirtänyt päätöksentekoa yhä kauemmaksi kuntalaisista ja heidän päätösvallastaan. Esimerkkinä tästä voisi esille nostaa taaskin sosiaali- ja terveyspalvelut. Nämä palvelut vievät kuntien budjeteista keskimäärin noin 60 prosenttia. Virkamiestyöryhmän tekemässä selvityksessä mainitaan, että nykyisistä 336 kunnasta ainoastaan 106 kuntaa järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltonsa itse, 220 kuntaa järjestää palvelunsa erilaisten kuntayhtymien yhteistyöllä. Voisiko tästä päätellä, että nykyisin 220 kuntaa antaa 60 prosenttia päätösvallastaan erilaisten kuntayhtymien hallituksille? Pelko demokratian heikkenemisestä kuntauudistuksen yhteydessä tuntuu näitä lukuja vasten turhalta. Ennemminkin meidän tulisi olla huolissamme kuntademokratian suunnasta, jos uudistusta ei toteuteta.

Arvoisa puhemies! Hallituksella on hyvä tavoite säilyttää hyvinvointiyhteiskunta. Sen toteutukseksi tarvitaan muun muassa kuntauudistusta. Tulevien kuukausien aikana käytävän keskustelun aikana tullaan löytämään kuntakentällä oikeat toimenpiteet uudistuksen toteuttamiseksi. Tärkeintä ei ole kuntien lukumäärä vaan se, että jokaisesta vanhuksesta huolehditaan, jokainen sairas saa hyvää hoitoa ja jokainen lapsi voi opiskella laadukkaassa koulussa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi kannatan edustaja Pirkko Mattilan tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Viime aikoina maassamme on tapahtunut useita kymmeniä vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Vapaaehtoisuus on hyvää aina silloin, kun päätetään kansalaisille tärkeistä asioista. Sen takia myös perussuomalaiset kannattavat vapaaehtoisia kuntaliitoksia ja vastustamme pakkoliitoksia, joihin hallitus on nyt johdattamassa useita kuntia. (Markku Rossi: Silti moititte Paras-hankkeesta keskustaa!)

Olisi varsin toivottavaa, että nyt maan hallituksessa pohdittaisiin toden teolla kaikkien kuntien valtuustojen tosiasiallista roolia kunnallisessa päätöksentekojärjestelmässä, kun ilmeisesti hallitus ryhtyy uudistamaan myös kuntalakia, joka nykyisellään on liian lepsu, sillä se on sallinut päätöksenteon delegointeja valtuustotasolta jopa virkamiestasolle aivan liian paljon.

Valtakunnallinen ongelma on, että nykyisin lähes kaikissa kunnissa todellinen asioiden valmistelu ja päätöksentekovalta on karannut ja tätä karkaamista on edistetty näillä kuntien omilla johtosäännöillä. Se tarkoittaa sitä, että demokraattisilla vaaleilla valittu kunnanvaltuusto on usein jäänyt kumileimasimen rooliin, ja tämä on erittäin valitettavaa, että kunnissa on siirrytty eliittivaltaan. Monien tutkimusten mukaan pieni eliitti kabineteissaan tekee keskeisiä kunnallisia päätöksiä ja valtuustojen roolit ovat aika näennäisiä ja nimellisiä, niin että esimerkiksi budjettikokouksissa monesti valtuustot päättävät vain suurista strategioista, suurista linjoista ja sitten päättävät rahanjaosta vain suurten lukujen kohdalta. Esimerkiksi sivistystoimi saa yhden määrärahan, sosiaali- ja terveystoimi yhden nettomäärärahan, hallinto kolmannen määrärahan jne. Näitä lukuja ei juuri avata enää valtuutetuille, puhumattakaan että niitä lukuja avattaisiin tavallisille kuntalaisille, jotka nämä kaikki viulut maksavat, kun heiltä pakkoperiaatteella otetaan näitä veroja.

Se on keskeinen ongelma tämänhetkisessä suomalaisessa kuntademokratiassa, että kuntalaiset ovat tavallaan ulkopuolella näistä budjettikäsittelyistä. Samaten monet rivivaltuutetut jäävät ulkopuolelle, koska näitä budjetteja ei enää avata valtuutetuille samalla tavalla kuin vielä 20—30 vuotta sitten tehtiin, niin että pystyi ihan pienten lukujen tarkkuudella seuraamaan kunnan taloudellista kehitystä.

Nyt kun on paljon puhuttu siitä, että kuntauudistuksella halutaan saada aikaiseksi tehokkuutta, niin tässä tehokkuudessa on lähdetty yksityistämään palveluita. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita on lähdetty yksityistämään ja sitten on lopulta ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, että ei pystytä enää välttämättä itse tuottamaan näitä palveluita ja sitten yksityiset yritykset saavat monopoliaseman palvelutuotannossa ja sitten nousevat myös hinnat huomattavasti. Tätä kehitystä tulisi kaikin keinoin ehkäistä ja estää, ja kuntien täytyy mielestäni aina kyetä tuottamaan keskeiset peruspalvelut, ja näitten omien palveluiden rinnalla voidaan jossain määrin ostaa yksityisiltä tahoilta palveluita.

Suomessa tulisi korostaa nykyistä enemmän päätöksenteon avoimuutta ja edistää kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia. Sen takia toivoisin, että kun uudistuksia suunnitellaan, niin vietäisiin enemmän näitä esityslistoja, päätöspöytäkirjoja ja niiden liitteitä internetiin. Myös johtavien viranhaltijoiden päätöspöytäkirjat olisi syytä tehdä entistä julkisemmiksi elikkä nekin tulisi saada kansalaisten ulottuville laittamalla niitä kunnan nettisivuille, jolloin kansalaiset voisivat seurata myös virkamiesten päätöksentekoa omassa kunnassaan.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kyllä totean ja toistan sen, että tässä hallituksen kuntauudistuksessa on nähtävissä samanlainen keskittämisen mentaliteetti kuin esimerkiksi on tässä vaalipiirihommassa, joka tänään tuli päätökseen ihmeellisesti moukaroiden ja ihmeellisesti mutkitellen: suuralueet, suurvaalipiirit ja suurkunnat ja sitä rataa.

Tähän keskusteluun, mitä tässä hetki sitten käytiin, olen nyt jonkun verran pettynyt sen vuoksi, että kysymyksessä oli välikysymys ja emme saaneet välikysymyksen esittäjinä kunnollisia vastauksia hallitukselta monestakaan asiasta. Otan kaksi esimerkkiä.

Ensimmäinen esimerkki liittyy siihen, että keskustan puheenjohtaja Kiviniemi kysyi kuntaministeri Virkkuselta aivan suoraan, aiotaanko asettaa nämä selvitysmiehet pakolla selvittämään eri vaihtoehtoja esimerkiksi näitten keskuskaupunkien osalta. Esimerkiksi tuleeko Tampereelle selvitysmies, jos Tampereen naapurikunnat eivät halua, tai sitten vaikka jos Joensuun alueella vain Joensuu haluaisi selvitystä ja naapurikunnat eivät halua selvitystä, tuleeko selvitysmies.

Toinen asia, joka jäi edelleenkin herttaisen epäselväksi, on tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja rahoituksen turvaaminen ja lakiesitys siitä. Täällä peruspalveluministeri Guzenina-Richardson kyllä hieman tapaili antaakseen vastausta siihen, mutta siitä ei kyllä saanut tolkkua, milloin siitä tulisi tänne eduskuntaan hallituksen esitys. Jos paikalla olevilla arvon ministereillä on tästä tietoa, niin mielellämme sen kuulisimme, milloin tulee sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta eduskunnalle hallituksen esitys. Kysyn sitä teiltä.

Arvoisa puhemies! Tästä uudistuksesta on täällä sanottu jo paljon. Ihan uusia näkökulmia on ehkä vaikea sanoa, mutta sen totean, että tämä valmistelu on ollut kaiken kaikkiaan erittäin sekavaa. On annettu monenlaisia erilaisia aikatauluja, ja nyt lausuntokierrokset ovat loppumassa muutaman viikon päästä. Sitten tosiaankaan tästä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisalueesta ei ole vielä edelleenkään peruspalveluministeri saanut työryhmää aikaiseksi, vaikka tänäänkin näytti julkisuudessa kertovan, että aivan lähipäivinä sellaisen työryhmän tulee asettamaan. Sitten jos ajatellaan, että olennaista on, mitä tehtäviä kunnat hoitavat, niin siitä on viime syksynä laitettu selvitys liikkeelle, mutta se päättyy vasta vuonna 2014. Minusta on erikoista, että nämä aikataulut ovat keskenään näin eritahtisia. On vaikea saada tolkkua, miten tämä olisi mahdollista, että 2015 olisivat uudet kunnat voimassa. Tästä haluaisin saada parempaa selkoa.

Sitten pari sanaa myös minun omasta kotikunnastani ja omasta maakunnastani. Tämä kuntien ja alueiden kuuleminenhan käynnistyi sieltä Pohjois-Karjalasta Joensuusta 14. päivä helmikuuta. Minun mielestäni, kun olin siellä tilaisuudessa myös läsnä, ongelma on se, että tätä karttaharjoitusta on tehty makrolukujen perusteella. On katsottu väestöennusteita, sitä kuuluisaa huoltosuhdetta, talousennusteita, mutta jätetty huomioimatta sitten ne alueelliset, paikalliset erityisolosuhteet eli esimerkiksi se, että järvi nimeltä Pielinen — eli Pielisjärvi vaan Pielinen — halkoo todella mittavasti koko Ylä-Karjalan aluetta ja on vaikea nähdä, miten pystyttäisiin sillä rakenteella, mitä esitetään, hyvä ja toimiva kunta saamaan aikaiseksi.

Sitten totean sen, että itselläni on kulunut 24 vuotta aikaa näissä kunnallisissa luottamustehtävissä ja olen katsonut myös useamman kuntaliitoksen Joensuun osalta. Eivät ne nyt aina ihan hääppöisesti ole menneet. Minusta tahto on ollut hyvä ja se, että turvataan ne palvelut, mutta ei se aina aivan niin mene. Kyllä siellä on väistämätön tosiasia, mitä nämä asiantuntijatkin sanovat, että helposti reuna-alueilla palvelut kyllä kärsivät ja keskuksista niitä ei lakkauteta koskaan vaan aina reuna-alueilta.

Sitten kysymykseen tästä maakunnallisesta järjestämisestä. Minusta kaikista tärkeintä on, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee järjestettyä asiallisesti. Se on ykköskysymys. Itse katsoisin niin, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, jos ne olisi maakunnallisesti järjestetty, pystyttäisiin paremmin turvaamaan lääkäreiden saatavuus koko maakunnan alueilla, myös siellä reuna-alueilla, kuin pelkästään sillä tavalla, että olisi se Ylä-Karjalan aika epähoukutteleva uusi kunta, joka nyt muodostettaisiin. Sen takia toivon, että maakunnallisuutta ei näissä tyrmättäisi.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto käynnisti jo keväällä 2005 niin kutsutun Paras-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Uudistuksen tavoitteena oli ennen kaikkea varmistaa laadukkaiden palveluiden saatavuus koko maassa sekä saavuttaa elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne. Kevään eduskuntavaaleissa hallituspohja muuttui, mutta Säätytalolla päätettiin, että Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehitystoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Keskusta on jo pitkään pelotellut suomalaisia kuntarakenneuudistuksella, maalailut kauhuskenaarioita palveluiden katoamisesta ja repinyt kuntakarttoja. Oppositiorooli on omaksuttu hienosti, sillä juuri keskustahan aloitti kuntaremontin Paras-hankkeen muodossa olleessaan pääministeripuolueena.

Kuntauudistusta on viety ministeri Virkkusen johdolla vauhdilla eteenpäin. Oppositiosta on kuulunut moitteita siitä, ettei kuntia kuulla uudistuksen aikana. Virkamiesten valmistelema kuntajakoselvitys saatiin päätökseen, ja nyt on käynnissä koko maan kattava kuntien kuulemis- ja lausuntokierros. Toivonkin, että kuntien johtajat ja päättäjät otetaan kuulemiskierroksen aikana vakavasti, niin kuin ministeri Virkkunen tässä jo tänään aikaisemminkin lupaili. Kunnissa on kuitenkin paras tuntuma siitä, millä kuntoliitoksilla olisi parhaat edellytykset toimia toteutuessaan.

Hallitusohjelmaan kirjattiin myös sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus osana kuntarakenneuudistusta. Pidän tätä uudistusta erittäin tärkeänä ja kiireellisenä myös lähidemokratian toteutumisen kannalta. Toki olisi ollut näin maallikkona ajateltuna järkevää viedä näitä kahta tärkeää uudistusta käsi kädessä ja rinnakkain. Lähivuosina on etenkin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa menty yhä kauemmaksi kunnallisdemokratiasta erilaisiin hallintohimmeleihin, joiden päätöksiin vaaleilla valituilla kunnanvaltuutetuilla ei ole mitään vaikutusvaltaa. Tutkimuksen mukaan lähes 90 prosenttia valtuutetuista koki, etteivät he voi vaikuttaa esimerkiksi terveyskeskuskuntayhtymissä tehtäviin päätöksiin, ja voin lukea itseni kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä tähän samaan joukkoon. Rakenneuudistuksen yhtenä tavoitteena on myös palauttaa päätöksenteko takaisin kunnanvaltuutetuille ja kuntalaisille.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen eteenpäin vieminen nostaa paljon kysymyksiä koko Suomessa. Monissa kunnissa on tehty omatoimisesti selvityksiä mahdollisista liitoksista ja kynnys liitoksille on madaltunut. Omalla seutukunnallani keskustelu käy ajoittain kiivaana. Virkamiesvalmisteluna tehdyn kuntauudistuspaperin mukaan yhteen oltaisiin liittämässä Riihimäki, Hausjärvi, Loppi ja Hyvinkää. Tästä kuntauudistuksesta ei selvittäisi pelkillä kuntaliitoksilla. Hyvinkään erottaa muista edellä mainituista kunnista sairaanhoitopiiri, maakuntaraja ja vaalipiiriraja. Uudenmaan vaalipiiriin kuuluvan Hyvinkään liittämistä hämäläiskuntiin ei ole otettu huomioon myöskään vaalipiiriuudistuksessa, josta valtioneuvosto on päässyt tänään sopuun. Toivonkin, että valmistelun edetessä näihin suuriin kysymyksiin paneudutaan tarkasti ministeriössä ja otetaan kuntien kuulemistilaisuudessa nousseet kuntien päättäjien näkökulmat aidosti huomioon.

Pakkoliitoksia en hyväksy. Työssäkäyntialueet ja vahva peruskunta ovat hyviä lähtökohtia kuntauudistukselle, mutta lopullisen muutoksen tulee kuitenkin perustua vapaaehtoisiin liitoksiin. Nämä kartat uusista kunnista ovat virkamiesten tekemää pohjatyötä, eivät viimeinen totuus, pikemminkin pohja keskustelulle, ja päätökset tehdään vasta demokraattisen käsittelyn jälkeen.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus ei ole päämäärä sinänsä. Se on keino palveluiden säilyttämiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Yksin lukujen valossa uudistuksella on jo kiire. Terveydenhoidon kulut kasvavat väestön eläköityessä. Vuoteen 2020 mennessä palveluntarve kasvaa 40 000 henkilöllä ja vuoteen 2030 mennessä 100 000:lla. Samaan aikaan työikäinen väestö supistuu 150 000:lla. Kulut kasvavat, ja maksajia on yhä vähemmän.

Tulevat sukupolvet eivät selviä palveluiden rahoittamisesta, ellemme uudista kuntarakenteita. Meillä jää joka päivä enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin tulee työelämään. Tarvitsemme suurempia kuntakokonaisuuksia paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen myös asuntopolitiikassa.

Nykyisillä rakenteilla alueellisen eriarvoisuuden kasvamista on mahdotonta pysäyttää. Verokilpailu on epätervettä, ja kunnat ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa väestöpohjansa suhteen. On kuntia, joissa asukkaiden keski-ikä hipoo 60:tä eikä veronmaksajia kohta enää ole. Toisaalta on kuntia, jotka kantavat paljon suuremman vastuun asunnottomista maahanmuuttajista ja työttömistä kuin toiset kunnat. Tällaisella Suomella ei ole sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta.

Kuntauudistus ei siis ole mikään itseisarvo, mutta yhdenvertaisten palveluiden ja kansalaisten hyvinvoinnin takaaminen on itseisarvo. Vanhuksista ja sairaista huolehtiminen on itseisarvo.

Tietenkään kuntarakenneuudistus ei yksin takaa toimivia palveluita. Siksi on tärkeää, ettei hallitusneuvotteluissa sovittu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen jää kuntauudistuksen jalkoihin. Sote-uudistus on tämän hallituskauden tärkein ja kaikkein kiireellisin uudistus. Terveyserot ovat revenneet huolestuttaviksi. Terveyspalveluiden suhteen ihmiset ovat niin eriarvoisessa asemassa, että se on jo huutava eettinen ja moraalinen ongelma. Mahdollisuudessaan saada esimerkiksi mielenterveyspalveluita ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä sattuvat asumaan. Vaikka kuntauudistuksella ei vielä tätä tilannetta yksin ratkaista, kuntauudistus on kuitenkin välttämättömyys, jotta terveydenhoidon rakenteita päästään uudistamaan siten, että palvelut pystytään rahoittamaan ja järjestämään kaikkialla Suomessa.

Keskeistä kuntauudistuksessa eivät siis ole rajat, kuten täällä on todettu, vaan palvelut. Liian pieneen kuntaan ei saada pysyvää terveydenhoidon henkilöstöä. Tämä tuottaa yhä enemmän Rääkkylän kunnan kaltaisia ratkaisuja, joissa kaikki palvelut ostetaan yksityisiltä, ellei jotakin tehdä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan, että sote-järjestämislain ja muiden sektorilakien valmistelu sovitetaan yhteen valtakunnalliseen kuntauudistukseen sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti. On hyvä, että hallitusohjelmassa näin luvataan. Kuntauudistus on vain väline palveluiden pelastamiseksi. Sote-uudistus ei missään tapauksessa saa unohtua eikä hautautua tämän uudistuksen alle. Sosiaali- ja terveyspalvelut on voitava järjestää siten, että ne ovat yhdenvertaiset ja vaikuttavat mutta eivät tuhlaa veronmaksajien rahoja. Kuntarakenneuudistus ei sitä yksin tee. Siksi tarvitsemme myös sote-uudistusta ja pian.

Vain riittävän suuret kunnat voivat kamppailla terveydenhoidon eriarvoistumista vastaan. Kuntajakoa tulisikin pohtia ensisijaisesti terveyspalveluiden näkökulmasta. Kuntatalouden kaikkein vaikein ongelma on sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittaminen tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen nostaa kustannuksia merkittävästi. Terveydenhuollon tehokkuus edellyttää riittävän suurta väestöpohjaa. Sote-alueiden on oltava riittävän suuret, jotta kansalaisten tarvitsemat palvelut voidaan järjestää.

Vihreät ovat ehdottaneet, että sote-asiat annettaisiin miljoonapiirien hoidettaviksi. Myös monikanavaisuutta pitää purkaa. Yksityislääkärikäyntien Kela-korvauksia pitää katsoa kriittisesti. On uskallettava ottaa käyttöön uusia palvelumuotoja. Esimerkiksi sähköisten palveluiden kehittämisessä meillä on paljon tehtävää.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suuresti opposition logiikkaa. Te vaaditte palveluiden tasa-arvoa, mutta vastustatte sellaisia ratkaisuja, joilla tasa-arvoa voitaisiin vahvistaa. Terveyspalveluiden huolestuttava eriarvoistuminen, terveyspalveluiden siirtyminen yksityisten, monikansallisten tuottajien hoidettavaksi siellä, minne pysyviä lääkäreitä ei saada houkuteltua, on osoitus siitä, että kuntarakenne ei nyt toimi. Se tuottaa eriarvoisuutta, ja siksi uudistus on aivan välttämätön.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Under regeringen Vanhanens första regering påbörjades kommunreformens första fas. Den så kallade KSSR-lagen stiftades och regeringen försökte med hjälp av både käpp och morot förmå kommunerna att göra framtidsanalyser och se över kommunstrukturen.

Centerpartiet var också under den föregående regeringsperioden en aktiv pådrivare av andra förvaltningsreformer, inte minst då det gällde hela mellanstegsförvaltningen, som i ilfart totalreformerades och i ett ganska halvfärdigt tillstånd fördes till riksdagen under minister Kiviniemis ledning.

Centerpartiet säger att regeringen kommer att genomdriva fusionen med tvång. Det har regeringen inte sagt att den ska göra. Jag hoppas att kommunerna på frivillig väg ska klara av att genomföra strukturella förändringar.

Jag kan inte heller låta bli att påminna om att regeringen Vanhanen genomdrev en tvångsuppdelning av Sibbo. Hänvisande till den allmänna nyttan bröt man ut en stor bit av Sibbo och sammanslog den med Helsingfors. Den stora majoriteten av Sibboborna motsatte sig tvångsanslutningen till Helsingfors, men folkomröstningen beaktades inte av regeringens majoritet. Att åtgärden var förhastad visar bl.a. att naturskyddsaspekter sannolikt förhindrar utbyggnaden av en stor del av den mark som Helsingfors ansågs behöva för att kunna växa.

Monet kunnat näkivät jo viime hallituskaudella, että niiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta ne pystyisivät pitämään taloutensa vahvana, mikä tekee kunnille mahdolliseksi mahdollisimman hyvien palvelujen tarjoamisen kuntalaisille myös joidenkin vuosikymmenien kuluttua.

Jokaisen vastuuta kantavan kunnallispoliitikon on ymmärrettävä, että palveluiden ylläpitäminen lainavaroilla on kestämätöntä. Jos kunnan menot kasvavat ja asukkaiden määrä vähenee samanaikaisesti työikäisen väestön osuuden pienetessä, niin kunnan mahdollisuudet hyvien palveluiden ylläpitämiseen eivät ole hyvät. Tämän näkivät myös Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset, ja tämän on myös Kataisen hallitus ymmärtänyt.

Jotakin on tehtävä kuntien talouden vahvistamiseksi tavalla, joka on myös pidemmän päälle kestävä. Kuntauudistuksen toinen vaihe toteutetaan tämän vuoksi tämän hallituksen aikana. Kuten edelliselläkin hallituskaudella nähtiin, myös nykyinen hallitus näkee rakenteellisten muutosten olevan tarpeen. Jotta rakenteelliset muutokset voidaan toteuttaa, on kuntapoliitikoilla oltava halua ja kykyä katsoa tulevaisuuteen. Tämä koskee kaikkia kuntapoliitikkoja puolueesta riippumatta.

Oppositio syyttää hallitusta sanelusta uudistuksen toteuttamisessa. Koska prosessi on nyt vasta alkuvaiheessa, eikä kukaan meistä vielä tiedä uudistuksen lopputulosta, mikään seikka ei tässä vaiheessa tue tällaista väittämää. En myöskään usko hallituspuolueissa olevan kovin monta, joka toivoisi valtion päättävän omin päin, millaisia kunnat ovat tulevaisuudessa. Kuntia kuullaan parhaillaan, ja jos kuntaliiton neuvoa noudatetaan, järjestetään vielä toinen lausuntokierros myöhemmin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta ehdotuksesta.

En hel del av den kritik som oppositionen tar upp i sin interpellation är med andra ord obefogad. Det som å andra sidan är positivt, och som oppositionen ska ha tack för, är att interpellationen ger oss en möjlighet att här i riksdagen diskutera kommunreformen just nu då hörandet pågår i kommunerna. De flesta av oss riksdagsledamöter är också kommunalpolitiker och därför är vi både insatta och aktiva i kommunalpolitiska frågeställningar. Som rikspolitiker måste vi både se till hela landets bästa och också den lokala nivåns bästa.

Regeringen har hittills tänkt sig att reformen ska beröra hela landet. Det finns ändå kommuner som redan under den första kommunreformfasen genomförde åtgärder, och det finns städer och kommuner som redan nu är så stora eller växer så kraftigt att de klarar av, och i framtiden kommer att klara av att sköta de uppgifter som regeringen med reformarbetet vill åtgärda.

Om kommunen är stor, om kommunen har en gynsam demografisk utveckling och klarar av att bedriva en sund ekonomi som på sikt är hållbar kan det inte vara ett självändamål att ändra på kommunstrukturen. Men ingen kommun kan bara se över sin egen situation, utan varje kommun bör också ta sin del av ansvaret för närliggande kommuner.

Då reformen går vidare måste man också ha klart för sig vilken tyngd man ger de olika kriterierna. Grundlagsexperters uttalanden bör beaktas och de grundläggande rättigheterna respekteras i alla förvaltningsreformer, så också då kommunreformen går in i den följande avgörande fasen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! "Maakunnan kansanedustajat vierastavat pakkoliitoksia" otsikoi Turun Sanomat muutama päivä sitten. Kunnallisvaalien läheisyys tekee hallituspuolueidenkin poliitikot varovaisiksi. Täällä kuorossa kielletään pakon käyttö kuntaliitoksissa. Nämä kieltäjät ovat vähän samanlaisia, yhtä uskottavia kuin Pietari hiilivalkealla.

Pakot tulevat taloudesta ja hallituksen vero- ja valtionosuusjärjestelmän muutoksista. Kataisen hallituksen ohjelman mukaan kuntien kykyä selviytyä tehtävistään ja velvoitteistaan pääosin omalla verotulorahoituksella edistetään. Jokainen voi arvailla, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa valtionosuuksien leikkauksia. Valtionosuusjärjestelmä on merkittävä verotulojen tasaaja ja palvelujen yhdenvertaisuuden mahdollistaja kuntien kannalta. Ääripäät voi lukea tilastoista. Vuonna 2010 Ranuan kunta Lapissa sai 61 prosenttia tuloistaan valtionosuuksina. Espoon prosentti oli 2.

Kataisen hallituksen ohjelma ja ensimmäinen budjetti osoittavat, että kuntien valtionosuudet ovat leikkurin leuoissa nyt ja lähivuosina. Kuntia pakotetaan korottamaan kunnallisveroja ja talouden umpikujassa hakeutumaan liitoksiin. Tänä vuonna leikkaus on 631 miljoonaa euroa, ja se kohdistetaan terveys- ja sosiaalipalveluihin ja peruskouluun. Lisäksi koulutuksen muita valtionosuuksia vähennetään 100 miljoonalla eurolla. Kouluja ja lukioita suljetaan, ammattiopetuksen aloituspaikkoja karsitaan, ryhmäkoot kasvavat jne. Uusia leikkauksia on luvassa lähivuosien menokehyksistä päätettäessä.

Kunnallinen tasavero suosii suurituloisia. Tosin tämän hallituksen ministerit ja monet kansanedustajatkin ovat ryhtyneet toistamaan väitettä, että kunnallisverotus on jo progressiivista. Se on kaukana siitä, jos kuntaveroa verrataan valtion tuloveroon. Uusimmat tiedot vuodelta 2010 kertovat, että kaikkien vähennysten jälkeen tuloluokassa 20 000—25 000 euroa per vuosi maksettiin kunnallisveroa keskimäärin 14,1 prosenttia veronalaisesta tulosta, kun yli 100 000 euroa ansainneet maksoivat 17,2 prosenttia. Ero on vain kolme prosenttiyksikköä. Vastaavasti valtion tuloveroprosentit samoissa tuloluokissa olivat 0,1 ja 19,2 — se on todellista progressiota. Jos mukaan luetaan myös pääomatulot, joista ei nyt peritä kunnallisveroa lainkaan, ovat kunnallisverot vielä selvemmin pieni- ja keskituloisten varassa. Tällöin 20 000—25 000 euroa vuodessa ansainneet maksoivat kunnallisveroa 13,6 prosenttia ja yli 100 000 euroa ansainneet vain 10,7 prosenttia. Nämä ovat Tilastokeskuksen lukuja.

Kuinka kauan köyhtyvissä kunnissa on varaa säilyttää pääomatulojen varassa elävien etuoikeudet? Meillä on kunnissa vapaamatkustajien rälssi, joka sujuvasti käyttää kuntien palveluja vauvasta vaariin, moitiskelee kuntien oman palvelutuotannon laatua mutta ei osallistu mitenkään palvelujen rahoittamiseen. Kuntien taloutta tukisi merkittävästi, jos myös pääomatuloista ryhdyttäisiin perimään kunnallisveroa. Vuoden 2010 verotietojen mukaan pääomatuloja kertyi 9,3 miljardia euroa. Jos niistä olisi laskettu kunnallisvero keskimääräisen veroprosentin eli vajaan 19 prosentin mukaan, kuntien verokertymä olisi kasvanut 1,8 miljardia euroa.

Nyt puhutaan komealta kalskahtavasta ja kosmeettisesta solidaarisuusverosta. Tämä ei ole sitä, tämä on vain vaatimaton pyrkimys päästä lähemmäs sitä periaatetta, että kuntapalvelujen rahoittamisesta vastaisivat kaikki, myös pääomatuloilla elävät rikkaat.

Herra puhemies! Kannatan edustaja Mustajärven ehdotusta epäluottamuslauseeksi.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen kysyi omassa puheenvuorossaan, tullaanko selvitysmiehiä määräämään ilman kunnan tahtoa. Tällä hetkellä lainsäädäntö lähtee siitä, että tällaisen valtion erityisselvittäjän voi asettaa valtiovarainministeriön omalla päätöksellä tai sen voi asettaa, jos kunnat tätä pyytävät tai jos 20 prosenttia asukkaista pyytää. Eli nämä kaikki vaihtoehdot ovat tälläkin hetkellä lainsäädännössä olemassa, ja nyt ihan rauhassa katsotaan, kun saadaan kuntien lausunnot, miten kunnat suhtautuvat näihin selvitysalueisiin ja tähän tarpeeseen ja haluun tehdä selvitys tuolla alueella.

Kyllä nyt jo näillä aluekierroksilla on käynyt ilmi se hankala kysymys, mikä on ollut tiedossakin, että usein, jos esimerkiksi työryhmä on esittänyt selvitysaluetta, jossa olisi vaikkapa neljä kuntaa, niin siellä saattaa olla kaksi, jotka haluaisivat, että tehdään selvitys, ja sitten saattaa olla kaksi, jotka eivät halua edes selvittäjää. Sehän juuri tekee hankalan tästä kuntarakenteen uudistamisesta siinä, että voitaisiin katsoa alueen kokonaisuutta, koska usein tarvittaisiin useampi kunta sen kokonaisuuden muodostamiseksi ja jos osa ei halua edetä tässä asiassa, niin muutkin ovat ikään kuin pakotettuja tähän tilanteeseen, (Markku Rossi: Mistä se 20 prosenttia lasketaan?) mutta joudumme arvioimaan tätä kokonaisuutta sen jälkeen, kun saamme kaikkien kuntien lausunnot ja näemme vähän paremmin sen kuvan. Itse olen kyllä asettanut aiemminkin erityisselvittäjän, vaikka kaikki kunnat eivät tätä ole halunneet, eli Vaasassahan työskenteli Vaasa—Vähäkyrö-liitosta selvittämässä selvitysmies, vaikka Mustasaari oli sitä vastaan. (Markku Rossi: Mistä se 20 prosenttia lasketaan?)

Edustaja Vehviläinen kysyi lisäksi tästä Kuntien tehtävä -työryhmästä. Sen toimeksiantoaika on todella melko pitkä, vuoteen 2014 saakka, mutta tuo työ on kaksivaiheinen, eli nyt ensimmäisessä vaiheessa tämän vuoden aikana tehdään ihan peruskartoitusta siitä, mitä tehtäviä itse asiassa kunnilla tänä päivänä on, koska tiedämme kaikki, että vuosi vuodelta sinne reppuun on tullut lisää tavaraa ja velvoitteita ja tällaista peruskartoitusta ei ole tehty pitkään aikaan. Viime hallituskaudella tehtiin normihanke, ja sen työtä myös pystytään tässä aika hyvin hyödyntämään.

Eli tämän vuoden aikana tehdään ihan peruskartoitusta, ja myös kunnilta on kysytty tässä lausuntopalautteessa jo näkemyksiä siitä, että jos kunnat jo nyt näkevät, että on joitain tehtäviä, joista haluttaisiin luopua, tai haluttaisiin lisää tehtäviä, niin kunnatkin voivat nyt jo sitä esittää, mutta nyt tehdään todella ihan peruskartoitus, ja toisessa vaiheessa on tarkoitus kuntien kanssa sitten käydä keskustelua tästä mahdollisesta uudesta työnjaosta, siitä, haluaisivatko kunnat joitain tehtäviä lisää tai haluttaisiinko siellä luopua joistain tehtävistä.

Täällä aika tavalla ovat nousseet esiin myös nämä sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset, ja ne ovat tärkeä osa peruspalveluiden järjestämistä. Se syy, miksi hallitus haluaa pitää jatkossakin kiinni siitä mallista, että nimenomaan kunnat olisivat rahoitus- ja järjestämisvastuussa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, pohjautuu kyllä tämän toiminnan tehokkuuteen ja laatuun, koska silloin, kun kunnalla on nämä kaikki piuhat käsissään, voidaan toimia hyvin ennalta ehkäisevästi, koska kuntahan omassa toiminnassaan ottaa jatkuvasti huomioon juuri terveyden edistämisen ja kuntalaisten hyvinvoinnin näkökulman. Se on osa liikuntatoimen, kulttuuritoimen suunnittelua, kaavoitustoimea, opetustoimea.

Silloin kun sosiaali- ja terveydenhuolto ei ole mikään erillinen, toisen järjestäjän järjestämä palvelu, uskomme, että tällä mallilla pystymme hyvin ennaltaehkäisevästi ja tehokkaasti jatkossakin järjestämään palvelut, silloin kun kunnalla on koko kokonaisuus käsissään. Siitähän tämä suomalaisen mallin tehokkuus ja hyöty juuri tulee, mutta se todella edellyttäisi sitä, että kunnat olisivat monilla alueilla nykyistä suurempia ja vahvempia. Kovin pieni kunta ei pysty laajasti näin suuria palvelukokonaisuuksia järjestämään.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Herra puhemies! Kiitoksia mahdollisuudesta. Niin, hyvät kuulijat, kuntauudistushan luo nyt mahdollisuuden myöskin uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluja, ja yksi tärkeä elementtihän nimenomaan ovat nämä sote-palvelut. Siitä syystä tarvitaan myöskin kuntauudistusta, jotta me saamme sen vahvemman kantokyvyn ja vahvemman pohjan palvelujen järjestämiselle. Kyllä se on sellainen juttu, että jos palvelut häviävät kunnista, niin kunnista joudutaan sammuttamaan valot, elikkä jos me haluamme pitää koko Suomen asuttuna, meidän pitää pitää palveluista huolta, ja siinä kyllä ne sote-palvelut ovat tosi tärkeitä.

Viime vuosina on paljon tehty näitten asioitten eteen, ja meillä on paljon tutkittua tietoa päätöksenteon perustaksi. Viime hallituksen aikana tehtiin Paras-hanke ja siinä saatiin hyvin monille alueille jo eteenpäin näitä sote-palveluita, mutta valitettavasti on tullut myös monimutkaisia hallintorakenteita ja hoitoketjut eivät aina toimi asiakkaan näkökulmasta sujuvasti. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyökin kangertelee välillä, ja myöskään siinä nämä hoitoketjut eivät ole sujuvia, ja sitten nämä erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kyllä karanneet käsistä.

Väestön ikääntymisestä ja työikäisten vähenemisestä ei nyt selvitä ilman uudistuksia, ja siitä syystä meidän on uudistettava meidän palvelurakennetta, jotta me saadaan peruspalvelut toimimaan. Valitettavasti 80 prosentissa kunnista ei perusterveydenhuolto toimi kunnolla, joudutaan jopa yli kaksi viikkoa odottamaan. Kuinka paljon on sitten hyötyä lähipalveluista, joita ei ole saatavissa, kysynpä vain, ja siitä syystä tämä rakenneuudistus on aivan välttämätön.

Hallitusohjelmassa olemme linjanneet, että laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi tulee muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen kykeneviä vahvoja peruskuntia, ja vahvan kunnan vaihtoehtona voidaan tarvittaessa antaa mahdollisuus poikkeusmenettelyyn, jossa kunnat yhdessä voivat muodostaa näitä sote-alueita, jotka sitten huolehtivat näistä palveluista.

Tosiasia on, että pienet kunnat eivät pysty suoriutumaan yksin tästä perustehtävästään ja että Suomen kunnista kaksi kolmasosaa kuuluu jo nyt johonkin yhteistoiminta-alueeseen, jossa palveluja tuotetaan kuntayhtymissä tai ostetaan isäntäkunnalta, ja jo nyt on jouduttu antamaan niitä omasta hallinnasta pois monestakin syystä.

Niin, arvoisa herra puhemies, pirstaleisuus on valitettavaa, ja siitä syystä nyt tarvitaan tätä sote-rakenneuudistusta, mutta me tarvitsemme myöskin sitä henkilöstön vetovoimaa, että me saamme sellaisia työyhteisöjä, että ne ovat vetovoimaisia, koska meillä on aikamoinen vaihtuvuus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Vuoteen 2025 mennessä sosiaali- ja terveysalalta poistuu 185 000 työntekijää ja tarvitaan vielä lisää eli on noin 200 000 henkilöstön vaihdos, ja siitä syystä tarvitaan myös tällaisia vetovoimaisia, vahvoja yksiköitä.

Täällä on kysytty siitä selvityksestä, ja meillä on tosiaan peruspalveluministerin puolella nyt suunnitteilla tämä selvityksen teko, ja tavoitteena on, iltakoulussa on linjattu, että se selvitys tehdään nimenomaan tämän kevään aikana, ja yhteistyössähän se toki tehdään, virkamiehet siellä tekevät, ja myöskin kuntien edustajia on siinä mukana. Sellaista on suunniteltu.

Sitten tärkeä asia on se, että me emme ole lähdössä mitenkään niin kuin alusta, vaan paljon on jo tehty viime vuosien aikana, myös Paras-hankkeen aikana, ja sitten tärkeää on nimenomaan, että ne lähipalvelut säilytetään. Lähipalvelut ovat niitä kriittisiä pisteitä.

Sitten vielä totean näistä lainsäädäntöhankkeista, että heti kun tämä selvitys on tehty ja osana tätä kuntauudistusta tehdään myöskin nämä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelait, elikkä tarkkaa päivämäärää ei pysty sanomaan, mutta kyllä ne tulevat heti siinä samassa yhteydessä kuin nämä kuntarakenteeseenkin liittyvät lait.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee kuntauudistusta. Suomi tarvitsee rakenteiden uudistamista. Juuttuminen vanhoihin rakenteisiin tulee tälle maalle tosi kalliiksi. Huoltosuhde meillä Suomessa heikkenee koko ajan, kunnat velkaantuvat ja yhdyskuntarakenne hajautuu. Palvelutarve kasvaa, väestö vanhenee, kaikki tämä maksaa rahaa koko ajan enemmän ja enemmän. Meidän on pakko tehdä jotain.

Kuntauudistus ja tapa, jolla se toteutetaan, on yksi avain ongelman ratkaisuun. Nyt on aika kunnissa keskustella ja suunnitella, mikä on millekin alueelle paras ratkaisu kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi ja nousukäyrälle pääsemiseksi. Väitetään, että palvelut katoavat suurempien kuntien reuna-alueelta, jos kuntarakennetta uudistetaan. Jos nyt emme tee mitään, nykykehityksellä on aivan varmaa, että silloin ne palvelut vasta katoavat tai niiden hintalappu on niin katastrofaalisen suuri, ettei niihin ole varaa. Käytännön kokemukset kuntaliitoksista osoittavat, että palvelutarjonta on mahdollista pitää samana tai parantaa sitä.

Järkevästi toteutetun kuntauudistuksen avulla voidaan säästää merkittävästi rahaa. Pelkästään henkilöstömenoista saatava säästöpotentiaali on vuositasolla noin 22—23 miljardia euroa. Vuoteen 2030 mennessä kunnissa eläköityy noin 70 prosenttia hallinnon ja teknisen puolen henkilöstöstä ja melkein 60 prosenttia sosiaali- ja terveyspuolen ja sivistystoimen ihmisistä. Jos vaikkapa joka kymmenes näistä paikoista voidaan jättää täyttämättä, saavutettava säästö on siinäkin miljardiluokkaa vuositasolla. Kuntauudistuksen avulla tämäkin on mahdollista. Tarkka säästettävä euromäärä ei tietenkään ole vielä tiedossa. Se on kuitenkin miljardiluokkaa.

Uudistus suunnitellaan alueilla tehtävissä selvityksissä. Suomi on hyvin heterogeeninen maa, ja pitää muistaa, että samat reseptit eivät päde kaikilla alueilla. Eteläisen Suomen tiheästi asutun alueen haasteet ovat aivan toiset kuin vaikkapa Kainuun tai jopa Etelä-Karjalan. Uudistus pitää tietenkin suunnitella ja toteuttaa kullekin alueelle optimaalisella tavalla, ja nyt on aika käydä sitä keskustelua, millä tavoin missäkin on paras toimia.

Kunta- ja palvelurakenteita on uudistettava myös kaupunkiseuduilla. Kaikilla kaupunkiseuduilla ei riitä se, että valtuusto pitää valtaa ja päättää asioista, jos haluamme vastata tämän päivän ja tulevaisuuden vakaviin haasteisiin. Monilla osa-alueilla suuremmilla yksiköissä tuotettu palvelu on edullisempaa. Tämä ei tietenkään aina päde kaikkeen, kuten ei esimerkiksi päivähoitoon. Liitosselvityksissä pitää kiinnittää huomiota kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin. On totta, että suurissa kunnissa ja yksiköissä yksittäinen ääni hukkuu helpommin kuin pienessä maalaiskylässä. Tähän voidaan vaikuttaa muun muassa kaupunginosavaltuustojen ja muiden innovatiivisten ratkaisujen avulla.

Arvoisa puhemies! Huoltosuhde heikkenee, palvelutarve kasvaa, kunnat velkaantuvat koko ajan, väestö vanhenee, kuntauudistus on välttämätön. Emme voi ummistaa silmiämme näiltä tosiasioilta, en usko, että edes keskustapuolue kykenee siihen. Meidän pitää ryhtyä yhteisiin talkoisiin koko Suomen ja paremman Suomen puolesta.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kunnat keräävät verot ja vastaavat sosiaali-, terveys-, koulutus- ja teknisistä palveluista, kaavoituksesta, teiden rakentamisesta ja aurauksesta alueellaan. Hieman yksinkertaistettuna Suomessa kunnat hoitavat kaiken muun paitsi lainsäädännön, puolustuksen ja poliisipalvelut. Kunnilla ja kuntalaisilla on itsemääräämisoikeus näissä alueiden palveluiden järjestämisessä.

Tällä hetkellä enemmistö Suomen kunnista ei kuitenkaan tuota pääosaa palveluistaan itse vaan kuntien yhdessä omistamissa kuntayhtymissä. Esimerkiksi toisen asteen koulutus, ammattikorkeakoulutus ja sairaanhoito ovat niin sanotusti ulkoistettu kuntayhtymiin, jotka jossakin tilanteessa ja tapauksessa lähettävät käytännössä haluamansa suuruisen laskun kunnille. Alle 20 000 asukkaan kunnissa tilanne on usein se, että kunta vastaa käytännössä enää kolmasosasta palvelutuotannosta, lähinnä perusopetuksesta, kaavoituksesta ja yhteisten alueiden kunnossapidosta. Tätä taustaa vasten kuntalaisten valitsema, ylintä päätösvaltaa käyttävä kunnanvaltuusto tai kaupunginvaltuusto on melkein, voisi sanoa, pelkkä vitsi.

Seudullisen yhdyskuntasuunnittelun eli asumisen, liikenteen ja palveluiden suunnittelun puute on johtanut ja johtaa siihen, että keskuskaupunkeihin muuttaa kehyskuntien eläkeläisiä ja opiskelijoita sekä myöskin maahanmuuttajia, kun taas kehyskuntiin muuttavat hyvätuloiset lapsiperheet, jotka yleensä kuitenkin käyvät töissä keskuskaupungissa tai keskuskunnassa. Ongelmallista sosiaalitukijärjestelmän varassa elävien keskittyminen keskuskaupunkeihin on siksi, että me maksamme verot sinne, missä asumme, emme sinne, missä käymme töissä. Kasvukeskukset saavat maahanmuuttajat, opiskelijat, työttömät ja syrjäytyneet, kun naapurikunnat käärivät hyvätuloiset järviensä rannoille. Lisälöylyä tähän lisää se, että kehyskunta säätää veroäyrinsä niin, että kasvukeskuksen kilpailukyky voi heiketä ja heikkenee. Klassisen esimerkin tästä tarjoaa Kauniainen, joka on valtio valtion sisällä, suomalaisten veropakolaisten mekka. Tällainen eriarvoistava kuntarakenne on eheän yhteiskunnan pahin vihollinen.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituista syistä, muun muassa noista syistä, pidän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen loppuun saattamista välttämättömänä ilman pakkoa. Vahvoihin peruskuntiin nojaava kuntarakenne varmistaa demokratian toteutumisen ja vähentää turhaa byrokratiaa kunnissa.

Uudistusta toteutettaessa täytyy kuunnella sekä kuntapäättäjiä että kuntalaisia. Heillä on paras asiantuntemus omasta alueestaan ja parhaat tiedot ja taidot seutunsa kuntakentän ongelmien ratkomiseen. Tämä uudistus koskee koko maata ja kaikkia meitä suomalaisia, kaikkia kuntalaisia. Oppositio tulee ottaa mukaan tähän uudistustyöhön. Näin suuressa uudistuksessa tarvitaan kaikkia, muuten on vaarana käydä niin, että osa kansalaisista kokee uudistuksen etujensa vastaiseksi, vaikka se tehdään päinvastoin heidän etujensa takia.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnallinen demokratia tuntuu olevan liian itsenäinen ja vaikeasti sulava pala suomalaisessa päätöksenteossa. Tavallisella kansalaisella ja kuntalaisella on ollut mahdollisuus vaikuttaa ainakin periaatteessa kohtalaisen tehokkaasti ja suoraan. Kuntapäättäjät ovat olleet tunnettuja, lähellä ja tavoitettavissa. Heidän päätöksiään on voinut kyseenalaistaa ja saada aikaan muutoksia ja jopa ajaa eteenpäin omia hyväksi katsomiaan asioita.

Kuntauudistuksen myötä tämä tulee muuttumaan. Tuntuu, että Kataisen hallitus ei kunnallista itsehallintoa enää suvaitse. Kaupunginosakerhopiirien lähidemokratia ei korvaa itsenäistä kuntaa. Kuntakartta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet tulevat muuttumaan merkittävästi.

Samalla myös poliittiset painoarvot kokevat muutoksen kuntien ja valtuutettujen määrän vähetessä. Kokoomuksen, SDP:n sekä RKP:n vaikutusvalta kasvaa monin paikoin, ehkäpä joissain kohtaa yllättäen myös perussuomalaisten. Odotettavissa on kuitenkin se, että paikallinen demokratia ja palvelut karkaavat uusissa jättikunnissa yhä kauemmas peruskuntalaisten tavoittamattomiin.

Huolestuttavaa on, miten vähän kuntauudistusraportti käsittelee sosiaali- ja terveyspuolta. Se jätettäneen uudistettavaksi vasta suurkuntien synnyttyä, ainakin pääosiltaan. Voidaan kysyä, miten tulevien kuntien luottamushenkilöt pystyvät omien toimiensa ohella todella paneutumaan kuntansa asioihin vai jäävätkö he virkamiesten esitykset hyväksyviksi leimasimiksi.

Kuntauudistus tarjoaa toki mahdollisuuksia säästöihin. Kuntia yhdistettäessä voitaisiin ylempien virkamiesten virkoja järjestellä siten, että samaa tehtävää ei hoitaisi useampi korkeapalkkainen viskaali. Pahoin kuitenkin pelkään, että säästöt tehdään oikeaa työtä tekevien käsien määrää vähentämällä, esimerkiksi lakkauttamalla kouluja ja vähentämällä hoitopaikkoja.

Kuntauudistus ei kosketa Ahvenanmaan maakuntaa, jonka yli 28 000 asukasta saavat elää 16 eri kunnassa. Kielellisiä oikeuksia ajateltaessa on epätasa-arvoista, että suomen kielellä ei Ahvenanmaalla ole mitään asemaa. Esimerkiksi suomenkielistä päiväkotia tai koulua ei sinne saa perustaa. Syyksi on muun muassa esitetty laskelmat, jotka osoittavat, että suomenkieliset palvelut tulisivat maksamaan liian paljon. Vastaavasti ruotsinkielisten palveluiden kustannuksia ei ole julkaistu Manner-Suomessa.

Ärade talman! Regeringen definierar den språkliga statusen för kommunerna för tio år i taget enligt officiell befolkningsstatistik. Kommunerna kan antingen vara enspråkiga när språket är antingen finska eller svenska, eller tvåspråkiga. Kommunen kan klassificeras som tvåspråkig om minst åtta procent av befolkningen, eller totalt 3 000 invånare talar ett minoritetsspråk som modersmål. Om den andel som talar minoritetsspråket reduceras till mindre än sex procent blir kommunen enspråkig.

Språkliga konsekvenser i den av regeringen planerade kommunreformen skulle beröra, beroende på alternativen, nästan två miljoner av våra medborgare som i framtiden skulle bo i tvåspråkiga kommuner.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne -selvityksestä käy ilmi, että kielilakiin suunnitellaan muutosta, jonka mukaan ruotsinkielisten edut turvataan tilanteissa, joissa kuntaliitoksen yhteydessä kaksikielinen kunta yhdistetään suurempaan suomenkieliseen kuntaan.

Eteläiseen Kymenlaaksoon on muodostumassa uusi, lähes 90 000 asukkaan Kyminsuun kaupunki. Se syntyy, kun yksikieliset Virolahti, Miehikkälä, Kotka ja Hamina yhdistetään niukin naukin kaksikieliseen Pyhtääseen eli Pyttikseen. Kyminsuun kaupungissa asuisi nykyisen tiedon mukaan 1 114 ruotsinkielistä, joka olisi vain 1,3 prosenttia kokonaisväestöstä. Työryhmä esittää, että uusi kunta muutetaan kaksikieliseksi poikkeuslailla. Uudesta Kyminsuun kaupungista tulisi näillä määrillä nykyisen kielilain 5 §:n väestörajojen mukaan yksikielinen suomenkielinen kunta.

Kuntaselvitystyöryhmä kuitenkin siis esittää, että muutos tarkoittaisi merkittäviä muutoksia Pyhtään ruotsinkielisten asukkaiden kielellisiin oikeuksiin. Tunnen muuten heitä, he kaikki osaavat suomea. Perustuslain turvaamien kielellisten oikeuksien näkökulmasta kuntauudistuksessa tulisi välttää kaksikielisten kuntien muuttumista yksikieliseksi, näin sanotaan. Tämän vuoksi kuntaliitos olisi työryhmän näkemyksen mukaan mahdollinen vain, jos ruotsinkielisen palvelun järjestäminen turvataan erityisjärjestelyin. Erityisjärjestelyillä tarkoitetaan kielilain muuttamista siten, että uudesta kunnasta tulisi kaksikielinen tai ainakin keskeiset palvelut järjestettäisiin också på svenska. Voitaisiinko nämä keskeiset palvelut hoitaa halvemmin esimerkiksi tulkkauksella?

Eihän tässä muuten olisi yhtään mitään, mutta eikö tällä kuntauudistuksella tulisi saada aikaan rakenteellisia säästöjä? Mitä säästöjä tuo se, että näin suuri alue liki kaikkine palveluineen muutetaan kaksikieliseksi? Ahvenanmaalle ei suomenkielisiä palveluita järjestetä, koska se on katsottu liian kalliiksi. Miksi tämä laskuoppi ei päde toisinpäin?

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa, että kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslause-esitystä. Tack.

Elsi  Katainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistuksen todellinen luonne on paljastunut. Sen takana on keskittämisvimma, jonka ensimmäinen uhri on kuntalainen. Nyt on viimeiset hetket vaikuttaa siihen, miten tulevaisuudessa palvelumme järjestetään. Hallituksen suunnitelmat eivät lähipalveluja kaikkialle turvaa.

Tämä uudistus ei ole tuomassa minkäänlaista ratkaisua perusongelmiin, joista sekä hallitus että oppositio ovat yhtä mieltä. Muuttoliike, ikärakenne muun muassa vaativat muutoksia yhteiskunnassa, mutta tähän tautiin hallituksen keinot, rajojen siirtely, eivät pure. Kuntarajoja piirtämällä ikärakenne ei muutu, ihmiset eivät tule sen terveemmiksi eivätkä hoitavat kädet lisäänny. Jäljelle jäävät suunnitellut ehkä noin 70 suurkuntaa tuskin säilyttävät palvelut lähellä ihmistä tai takaavat perustuslain edellyttämän kunnallisen itsemääräämisoikeuden ja demokratian toteutumisen. Kuntakartan taustalla on kylmä valtaideologia, joka on valmis ajamaan pienempien kuntien ihmiset täysin eriarvoiseen asemaan.

Arvoisa puhemies! Jyräävä itsevaltius ei ole kuulunut suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteon tapaan. Nyt asiantuntijoiden lausunnot on jätetty huomiotta. Kuntalaisia tai kuntapäättäjiä, saati oppositiota, ei ole kuultu. Tulokset ovat nähtävillä. Kuntakapina hallituksen suunnitelmia vastaan kipinöi puolueväriä kyselemättä, ja kaikki kuntien kehitystyö polkee nyt paikallaan. Keskusta seisoo jatkossakin yhteisessä rintamassa kuntalaisten kanssa ja tekee kaikkensa lähipalveluiden säilymiseksi kaikkialla. (Timo Heinonen: Paljonko keskustalaisissa kunnissa on lopetettu kyläkouluja?) On tutkittua tietoa, että esimerkiksi monet vapaaehtoisuuteen perustuneet kuntien yhteistoiminta-alueet ovat toimineet erinomaisesti. Minkä takia ne eivät voi jatkaa toimintaansa? Siihen emme ole saaneet vielä vastauksia.

Hallitus on aloittanut kuntien kuulemiset. Ministereitä ja virkamiehiä vastassa ovat olleet barrikadeille nousseet kuntalaiset. Hallituksen käsitys kuntien kuulemisesta on kovin kummallinen. Kunnilta kysytään, miten ne haluavat kuntaliitoksensa tapahtuvan ja toteutetaanko ne heti vai vähän ajan kuluttua. Takaraja on joka tapauksessa vuosi 2015.

Arvoisa puhemies! Tähänastinen kuntauudistuksen suurin saavutus on koko kuntakentän myllerrys ja se, että kaikenlainen kuntien kehittämistyö on todellakin keskeytynyt. Toinen konkreettinen saavutus on tietenkin kuntien rahoituksen leikkaaminen: valtionosuuksien leikkaus 631 miljoonalla eurolla sekä kiinteistöveron poistaminen verotulojen tasausjärjestelmässä. Nämä edesauttavat jakosuhteiden muutosta köyhiltä rikkaille. Köyhät kurjistuvat ja rikkaat vahvistuvat.

Kuntapäättäjillä on oikeus ja velvollisuus toimia kotikuntansa asukkaiden parhaaksi. Millä oikeudella hallitus on velvoittamassa heitä toimimaan tavalla, jolla alueelta katoavat koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja kirjastot? Hallituksen esitys on julistus, josta puuttuvat selitykset. Kuntapäättäjiltä hallitus vaatii vastauksia karttaharjoitukseen, vaikka ei ole tietoa siitä, mitkä tulevat olemaan kuntien tehtävät, miten valtionosuusjärjestelmä tulee kohtelemaan erilaisia kuntia, miten suurin asia eli sosiaali- ja terveydenhuolto tulevaisuudessa aiotaan järjestää. Hallitus sanoo, että näihin kysymyksiin saadaan vastauksia hankkeen edetessä, vaikka niidenhän pitäisi olla lähtökohtia. Tässä epäluottamuksen ilmapiirissä ei todella ole hyvä rakentaa yhtä historian suurinta kuntauudistusta.

Arvoisa puhemies! Vielä pyydän ministeri Virkkusta selventämään näitten selvitysmiesten asettamista, tuleeko selvitysmies vain, kun hänet pyydetään kuntaan, vai voidaanko selvitysmies määrätä kuntaan, ja jos näin on, niin millä perusteella.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistukseen on lähdetty avoimesti ja reippaalla otteella. Keskustelu on kautta maan vilkasta. Yhteiskunnallinen tilanne onkin historiallinen, niin kuin äskenkin todettiin, ja siksi kaikista hyvistä ideoista ja kokemuksista tulisi ottaa vaari.

Nyt kun meillä on virkamiesesitys, minkä pohjalta keskustella, on keskustelu todennäköisesti laadukkaampaa ja monipuolisempaa kuin ilman mitään kättä pidempää. Näin ainakin pitäisi olla. Ja voi sanoa, että tässä illan kuluessa keskustelu onkin mennyt jo mielenkiintoisempaan suuntaan.

Kuntauudistus on niin merkittävä asia kuntalaisten kannalta, että toivoisi kaikkien meidän ja kansalaisten suhtautuvan tähän todella vakavasti yhteistyössä eteenpäin mennen ja parhaita mahdollisia ratkaisuja hakien. Tänä iltana kuitenkin keskustan puheenvuoroja kuullessa tuntuu, että näissä puheenvuoroissa on luotu uudistuksesta aivan oma versio ja kaikki hyvät ja perustellut vastaukset ovat valuneet kuin vesi hanhen selästä, mutta on jo päästy rakentavampaankin suuntaan.

Kuntauudistuksen lähtökohtana on ihminen, se on todettu tänäkin iltana aiemminkin. Ja tämä on mielenkiintoinen asia, jos "kunta"-sanaa tarkastellaan eri kielistä käsin. Ruotsin kielessä "kunta" on "kommun", ’yhteinen’, ja kreikan kielessä "kunta" on "demos", ’ihmiset’, josta tulee "demokratia". Eli kunta on siis ihmisten yhteinen koti.

Ihmisten yhteistä kotia uudistettaessa on olennaista pitää mielessä itsemääräämisoikeuden ajatus sekä siinä mielessä, että kuntalaisia ja kuntia kuullaan aidosti uudistusta tehtäessä, että sitten palvelujen suhteen. Itsemääräämisoikeus toteutuu ainoastaan lähidemokratiana suoraan ihmisten tai valtuutettujen kautta.

Keskustapuolueen välikysymyksessä kiinnitetään huomiota ihan oikeaan seikkaan, miten hallitus turvaa asukkaiden lähipalvelut ja osallistumismahdollisuudet, ja tähän ministeri Virkkunen vastasi oikein hyvin antamalla esimerkin vaikkapa kunnanosahallinnosta tai aluelautakunnista, ja muitakin mahdollisuuksia on lähidemokratian vahvistamiseksi. Jokaisen kuntalaisen äänen onkin kuuluttava yhteisistä asioista päätettäessä, myös lasten ja nuorten. Siksi onkin syytä kysyä, mitkä palvelut on järkevää toteuttaa lähidemokratiaa hyödyntämällä ja mitkä voidaan järjestää suuremmassa yksikössä.

Suuruus tuottaa väistämättä huolen omista vaikutusmahdollisuuksista ja asioiden etääntymisestä. Siksi erityisen huomion kiinnittäminen lähidemokratiaan, lähivaikuttamiseen, on tärkeää. Kuntauudistus antaa mahdollisuuden yhdistää suuruuden ja pienuuden hyödyt. Kaksitasoinen päätöksenteko voisi olla yksi ratkaisu ihmisten itsemääräämisoikeuden säilyttämiseksi ja palveluiden kattavaksi järjestämiseksi. Suuruudella voidaan saavuttaa järkevämpää päätöksentekoa esimerkiksi kaavoituksen tai liikennejärjestelyjen suhteen. Kuntauudistuksen haaste onkin suuruuden ja pienuuden yhdistäminen. Se on mahdollista, mutta on syytä tutkia tarkkaan, mitkä päätökset voidaan tehdä kunnanvaltuustossa ja mitkä vieläkin lähempänä kuntalaista, kuntalaisten kanssa ja kuntalaisia kuullen.

Olen seurannut läheltä uuden Oulun syntymistä. Oulu ja neljä muuta kuntaa ovat tehneet monta vuotta työtä yhdistymisen eteen. Yhdistyminen uudeksi Ouluksi on vaatinut toisten kuuntelemista, työtä, eri näkökulmien yhteen tuomista, luovuutta ja valmiutta antaa periksikin. Erityisesti suuremman kunnan tai keskuskunnan on syytä herkistyä pienempien toiveille ja tarpeille. Oulussa yhdistymistä on leimannut vahva tahtotila, uteliaisuus, tulevaisuudenusko, innostuskin. Yk-si keskeinen asia on ollut työntekijöiden kuuleminen ja aseman turvaaminen muutoksessa.

Arvoisa puhemies! Uusi kunta ei koskaan ole osiensa summa vaan parhaimmillaan paljon enemmän: uutta luova, elinkeinoille tilaa antava, innostava, palveluiltaan monipuolinen, tehokas ja laadukas. Tässä valossa — ihmisten hyvinvoinnin, elämisen ja onnistumisen mahdollisuuksien (Puhemies koputtaa) näkökulmasta — kuntauudistus on tarpeellinen. Kunta olemme me, jokainen.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus puhuttaa aiheellisesti meitä kaikkia. Keskeisinä kysymyksinä mielessämme on, mihin suuntaan olemme menossa ja miten kaikki muutokset tulevat vaikuttamaan omaan ja kanssaihmistemme elämään. Yksi asia on kuitenkin varma: nykyinen meno ei voi jatkua. Edessämme on aika, jolloin yhä useampi meistä on eläkkeellä ja työssä käyviä veronmaksajia eli niitä, jotka työllään maksavat hyvinvointipalvelumme, on suhteessa paljon vähemmän.

Kuntatalouden kehitystrendi on puolestaan ollut jo vuosia se, että osalla kunnista menee hyvin, mutta kasvavalla joukolla kuntia entistä huonommin. Pidemmällä aikavälillä nämä kehitystrendit johtavat siihen, ettei palveluita saada enää järjestettyä tasapuolisesti. Tätä negatiivista kehitystä meidän päättäjien ei pidä sallia.

Olisi edesvastuutonta jättää päätökset kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta tekemättä. Sen sijaan on huolehdittava siitä, että rahat riittävät ja palvelut pelaavat tulevaisuudessakin eri puolilla maatamme. Kuntauudistuksen myötä meille avautuu mahdollisuus järjestää palveluntarjonta tavalla, jolla nämä tavoitteet toteutuvat. Se, mitä meiltä päättäjiltä nyt vaaditaan, on kykyä ja rohkeutta laajentaa näkökulmaa yli kuntarajojen, pitkälle tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen yhteydessä on tunnustettava se tosiasia, että eri alueilla on erilaisia tarpeita uudistukselle. Kasvavilla kaupunkiseuduilla kyse on ennen kaikkea yhdyskuntarakenteesta eli tarpeesta suunnitella asuminen, liikenne ja maankäyttö kokonaisuutena. Eiväthän näillä alueilla asuvat ihmiset elä kuntien välisten hallintorakenteiden vaan oman elämänsä tarpeiden mukaan.

Kaupunkiseudut ovat ratkaisevassa asemassa kuntauudistuksen toteutumisessa. Sen lisäksi, että niillä asuu kaksi kolmasosaa maamme kansalaisista, ovat ne myös oman alueensa elinkeinotoiminnan ja kehityksen vetureita. Varsinkin metropolialueen kunta- ja palvelurakenneratkaisulla on erityinen sijansa kuntauudistuksessa alueen koon ja kansantaloudellisen merkityksen vuoksi, asuuhan metropolialueella neljännes koko Suomen väestöstä ja sen osuus maamme kansantuotteesta on peräti kolmasosa, t&k-menojen noin 40 prosentin osuudesta puhumattakaan.

Metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn ja tasapainoisen kehityksen tukeminen onkin aivan välttämätöntä koko maamme kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastakkainasettelua metropolialueen ja muun Suomen välillä ei tule sallia, sillä metropolialue ei kilpaile investoinneista, yrityksistä ja osaavasta työvoimasta muiden kaupunkiseutujen kanssa vaan pääasiassa muiden Itämeren alueen suurkaupunkien kanssa.

Nykyisellään on metropolialueen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden tiellä monia turhia esteitä, jotka kuntauudistuksen avulla saataisiin tehokkaasti raivattua pois. Uudistuksen myötä alueelle voitaisiin luoda tarkoituksenmukainen kuntarakenne, mikä mahdollistaisi muun muassa asuntotuotannon ja tonttimaan kaavoituksen seudun etua ja tulevaisuutta palvellen. Samalla se vähentäisi kuntien keskinäistä kilpailua hyvistä veronmaksajista ja edesauttaisi järkevän palvelurakenteen muodostamista.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksella pelottelun sijaan tulisi uudistus nähdä mahdollisuutena. Yhtenä esimerkkinä nostan esille kuntien liikuntapalvelut. Kun jo tällä hetkellä kunnistamme puolet on alle 6 000 asukkaan kuntia, on aivan päivänselvää, ettei niillä ole tulevaisuudessa resursseja tarjota harmaantuvalle väestöllemme riittäviä ikäihmisten liikuntapalveluita. Kun taas liikunnan vaikutukset terveydelle ja hyvinvoinnille yleisesti tiedetään, tulee ikäihmisten liikkumattomuus kuormittamaan pahimmassa tapauksessa entisestään kuntien terveyspalveluita. Näin negatiivinen noidankehä on valmis.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi on kuntauudistus pakko tehdä, mutta sitä ei tehdä pakolla vaan yhteistyöllä. Nyt ei ole kuntauudistuksen kategorisen vastustamisen vaan siihen vaikuttamisen aika.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus täytti vastikään viisi vuotta, joten polkupyörän uudelleen keksimisestä ei tässäkään asiassa ole kysymys. Mitä sitten tuon viiden vuoden aikana on saatu aikaan?

Paras-hanke edellytti, että perusterveydenhuolto järjestettäisiin vähintään 20 000 asukkaan kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla. Suuri osa kunnista onkin sopinut kuntaliitoksista tai yhteistoiminta-alueista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Perusterveydenhuollon ylläpitäjien määrä on laskenut 237:sta 122:een. Kuntien määrä on laskenut 336:een, kun vuonna 2000 niitä oli vielä 432. Vuosina 2009 ja 2010 toteutuneista liitoksista monet ovat koostuneet useammasta kuin kahdesta kunnasta. Kylläkin myös kahden pienemmän kunnan liitoksia on tehty. Valmius lähteä näihin kuntaliitoksiin on ollut suurempaa Länsi- ja Etelä-Suomessa kuin idässä ja pohjoisessa. Eniten liitoksia on tehtykin Varsinais-Suomessa ja vähiten Lapissa ja Pohjanmaalla. Vuoden 2010 alussa runsaat 30 kuntaa ei ollut löytänyt kumppania, ja minusta tämän nyt tehtävän uudistuksen hyvä tarkoitus on varmistaa, ettei yksikään kunta jää yksin.

Itse tulen Rovaniemeltä, jossa toteutettiin kuntaliitos kuusi vuotta sitten. Meillä Rovaniemen kaupungissa ja maalaiskunnassa kaikki mittarit sojottivat alaspäin, meidän väestökehityksemme oli pysähtynyt ja verotulot ehtymässä ja oli selvää, että näin ei voi jatkua. Yhdistymisen myötä voi sanoakin, että olemme vahvempi toimija sekä valtiovallan suuntaan että elinkeinoelämän suuntaan. Väestömäärä on merkittävästi kasvanut, ja talouskin on eheytynyt tuon yhdistymisen myötä.

Väestöennusteet ja tilastofaktat puhuvat kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen puolesta. Meillä Rovaniemellä Lapissa oli tämä aluetilaisuus reilu viikko sitten maanantaina — kiitoksenikin ministereille, olivat molemmat siellä paikalla — ja kyllä kaikki myönsivät tämän lähtötilanteen, että se ei ole helppo. Me olemme liian valtionosuusriippuvaisia, huoltosuhde on heikko, ja ongelmana ovat myös eläköityvät kuntatyöntekijät: mistä työntekijöitä lisää palveluista huolehtimaan? Harmikseni kuitenkin tuon tilaisuuden tulos oli monen kunnan osalta, että halutaan pysyä edelleen itsenäisinä ja nähtiin parempana vaihtoehtona yhteistyön lisääminen. Tähänkin saakka meillä Lapissa on selvityksiä tehty, mutta tulokset ovat olleet valitettavan laihoja.

Suomi on pitkä maa, ja alueelliset erot ovat niin suuria, ettei tätä uudistusta voi toteuttaa mielestäni yhdellä sapluunalla. On tarkasteltava Helsinkiä ja ympäristökuntia, kehittyviä kaupunkialueita, joissa on näitä selkeitä työssäkäyntialueita, sekä lisäksi vielä harvaan asuttua seutua, missä on pitkät etäisyydet. Selvää on, että kyse ei tule olemaan vain pienten kuntien kurmuuttamisesta, vaan katseen tulee kääntyä myös metropolialueille ja suurille kaupunkiseuduille, joissa kuntarajat luovat tehottomuutta. Toivon kuitenkin, että näissä ei käytetä pakkoa vaan edetään vapaaehtoisuuden pohjalta.

Sote-rahoituksesta, myös sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta, on valtionosuusjärjestelmän uudistamisen ja kuntalain uudistamisen yhteydessä tarkoitus päättää, ja se on minusta hyvä asia, että näitä asioita viedään ripirinnan. Tavoitteena tulee olla terveyskeskusten laadun parantaminen ja voimavarat on suunnattava etenkin terveyden edistämiseen.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistushanke, jota hallituksen toimesta ollaan nyt viemässä eteenpäin, on kaikkien aikojen suurin yritys saada kunnallista demokratiaa keskitettyä yhä pienemmälle kansalaispiirille. Näin kuntademokratiaa kavennettaisiin enemmän kuin koskaan ennen Suomen historiassa. Tämänkertainen kuntauudistushanke lähti liikkeelle keskustan Matti Vanhasen hallituksen ja kuntaministeri Hannes Mannisen aikaan. Tätä ovat ansiokkaasti kuntaministerit Kiviniemi ja Tölli jatkaneet.

Tämänkin uudistushankkeen yhteydessä on puhuttu pakon käyttämisestä yhdistämisissä, mikäli ei tulosta muuten synny. Näin oli myös keskustan hallituskaudella; pakkoa käytettiin muun muassa silloin, kun Sipoon kunnasta osa liitettiin Helsinkiin ja Pallastunturit siirrettiin Kittilän kunnasta Muonioon. Kuntaministeri Kiviniemi kertoi vuonna 2010, että Paras-lakia täydennetään lailla, jolla tarvittaessa kuntia määrätään eli pakotetaan yhteistoiminta-alueisiin.

Arvoisa puhemies! Kunnissa on eroja, kuntien asioiden hoidossa on eroja, kuntalaisissakin on eroja. Se ei kuitenkaan oikeuta niputtamaan kuntia osin mielivaltaisestikin joittenkin virkamiesten karttapiirrosten perusteella. Meillä nähdään yhtenä syynä kuntaliitosten tarpeellisuuteen huoltosuhteen negatiivinen muuttuminen. Sen lisäksi, että tuohon muutokseen monin paikoin ylireagoidaan, eivät kuntaliitokset tuo siihen mitään muutosta. Samat ikääntyvät ihmiset asuvat edelleen samoilla alueilla. Ainoa muutos kuntaliitosten jälkeen on, että palvelut haetaan entistä kauempaa. Tästähän tässä pelkästään on kysymys: palveluita karsimalla pienistä liitoskunnista haetaan säästöjä.

Valtiovalta on aikojen kuluessa siirtänyt kun-tien tehtäviksi palveluita, joissa on arveltu olevan paikallistuntemuksesta hyötyä. Tämä on varmasti ollut oikea määritelmä, mutta valtio on unohtanut samalla tärkeän tehtävän: säilyttää täysimääräisen kustannusvastuun valtiolla. Asiantuntijoiden mielestä on täysin höpöpuhetta, että kunta-uudistuksella saavutettaisiin miljardisäästöjä. Näin sanoo muun muassa Kuntaliiton kuntatalousyksikön apulaisjohtaja Reijo Vuorento. "Kuntakoko on tässä aika toissijainen asia. Eivät menot vähene mihinkään pelkkiä rajoja siirtelemällä", toteaa Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén. Myöskin kunnallispolitiikan professori Haveri torjuu kuntaliitokset sillä perusteella, että pienet kunnat ovat tärkeitä lähidemokratian edunvalvonnan ja asukkaiden omaan lähiympäristöön vaikuttamisen vuoksi.

Toivon, että hallitus antaa arvoa näille todellisille kunta-alan asiantuntijoiden mielipiteille. Missä on sellainen tutkimus, että kuntia yhdistämällä on saatu aikaan todellisia säästöjä? Aivan hiljattain julkistettiin tutkimus, joka osoitti, että vielä kymmenen vuotta kuntaliitoksen jälkeen uuden kunnan kulut olivat jopa 10 prosenttia suuremmat kuin verrokkikunnissa. Joittenkin viime aikojen suurten kuntaliitosten jälkeen on tutkittu näiden kuntien palveluiden ja päätösvallan säilymistä. Näissä tutkimuksissa todetaan, että kuntalaisten etäisyys päättäjiin on pidentynyt sekä maantieteellisesti että henkisesti. Joittenkin perustettujen aluelautakuntien merkitys on tässä hyvin vähäinen, koska niillä ei ole käytännössä taloudellista valtaa eikä päätäntävaltaa.

Kuntatutkimuksistaan palkinnot saanut Tampereen yliopiston hallintotieteiden tohtori Lotta-Maria Sinervo toteaa muun muassa: "Jos kaksi Itä-Suomen tai Lapin kuntaa yhdistetään, ei niiden toimintaympäristö, elinkeinorakenne tai väestökehitys siitä miksikään muuttuisi. Tampere taas hyötyisi, mutta ympäröivät pikkukunnat häviäisivät."

Arvoisa puhemies! Kuntayhteistyössä on vielä paljon tekemistä. Yhteistyöltä tulee poistaa niitä esteitä, joiden poistaminen mahdollistaisi todellisten säästöjen hakemisen kuntien keskinäisen kanssakäymisen kautta. Valtiovallan tulee kantaa oma vastuunsa siltä osin kuin se koskettaa sellaista kunnan toimintaa, mikä ei ole kunnan omassa harkintavallassa. Kuntauudistukseen on lähdetty aivan väärillä perusteilla. Kunnilla on toki ongelmia, joillain enemmän, toisilla vähän vähemmän. Ne ongelmat eivät poistu kuntia niputtamalla. Jos ja kun kunnassa on ongelmana huoltosuhteen vinoutuma, se on todennäköisesti myöskin naapurikunnassa, koska se on ennen kaikkea alueellinen ongelma. Tällöin valtion tulee aluepoliittisilla toimenpiteillä olla tukemassa näitä kuntia.

Edustaja Pia Viitanen on täällä vähän väliä maininnut nyt, että pakkoliitoksia ei tule, ja niinpä Kihniö porskuttelee vahvana itsenäisenä kuntana tästä eteenpäinkin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuntaliitoksia, niin kuin me kaikki tiedämme, on tehty kautta maailman sivun. Nyt kuntauudistusta, useiden kuntien liittoutumia, markkinoidaan kaiken pelastajana. Tehtyjen kuntaliitoksen tulokset ja kokemukset kuitenkin kertovat, että liitokset eivät ole olleet aina suotuisia. Maassamme vyöryy ajoittain liitosaaltoja, jotka aiheuttavat liian usein sekasortoisia tilanteita kuntapäättäjien ja kuntalaisten kesken. Aina on joukossa joku, joka kokee tulleensa pakkoliitetyksi.

Tosiasia on sekin, että suurimman liitoskunnan kulttuuri jää yleensä vallitsevaksi kulttuuriksi näissä pakkoliitetyissä kunnissa. Vertaan tätä järjestelmää EU:ssa tapahtuvaan jäsenyysongelmaan. Sielläkin eri maiden erilaiset kulttuurit näyttäytyvät seurauksina, joihin meillä kaikilla suomalaisilla on tänään ollut sanomista.

OECD on suositellut maahamme erilaisia malleja kuntarakenteen muodostamisessa. Toivottavasti hallitus sisäistää tämän. Ydinkysymys malliajattelussa on mielestäni se, toteutuvatko kansalaisten perusoikeudet ja palveluiden tarjonnan ja saannin suhteen tasavertaiset palvelut kaikkialla maassa.

Hallitusohjelma on aina poliittinen asiakirja. Mikä osa siinä on politiikkaa, mikä taloutta, tulevaisuutta, kestävyyttä, kantokykyä, se jää jokaisen myöhemmin arvioitavaksi. Täytyy sanoa, että kuntauudistusosio on varmasti tullut kirjattua tilanteessa, jossa kaikkea ei ole osattu ennakoida. Ainakaan sen juoksutusaikataulua tai liityntäpintaa sosiaali- ja terveydenhuoltoaihioon paremmin kuin koulutusaihioonkaan ei ole tutkittu ennakkoon. Toteuttamismalleista ei myöskään ole tietoa. Toivottavasti pakkoliitos ei ole keino, jota käytetään tämän päivän demokraattisessa maassa.

Väestömäärän keskikoko kunnissamme on samaa luokkaa ja alueellinen koko suurempi kuin Euroopassa, mutta meillä on kunnissa enemmän tehtäviä. Painopisteen tulisikin olla tehtävien ja rahoituksen määrittelyssä. Suurin ongelma aiheutuu sosiaali- ja terveydenhuollosta. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon suhde on 60—40. Sen tulisi olla juuri päinvastoin. Tämän vuoksi on välttämätöntä miettiä malleja, joilla kuntien ja valtion rahoitusvastuuta pohditaan uudelleen. Sairastavuuskertoimien korjaamisella saatettaisiin saada joitakin vaikutuksia aikaiseksi, vaikutuksia, jotka olisivat näkösällä. Lääkärivajeen ollessa päällä ei sekään ratkaise vahvankaan kunnan kantokykyä terveydenhuollossa.

VOSin tehtävänä on ollut aina karsia yhdenvertaisuutta loukkaavia eroja kuntien välillä. Tärkeää on, että tämä elementti säilytetään, olivatpa kyseessä sitten suuremmat tai pienemmät kunnat. Oleellista valtionosuusuudistuksessa on pohtia malleja, joilla kannustetaan kuntia toteuttamaan ennalta ehkäiseviä toimia ja terveyttä edistäviä toimia. Vain niillä saadaan perusterveydenhuollon kautta sairastavuuden kuormaa kevennettyä. Siitä huolimatta meidän on tulevaisuudessa kannustettava kansalaisia ja nuorimmasta päästä alkaen omatoimisuuteen, vastuunottoon lähimmäisestä ja itsestään mutta myös kuntansa talouden kestävyydestä omalta osaltaan.

Hallitus on markkinoinut kuntauudistusta vahvojen peruskuntien tavoitteella. Ne voitaisiin muodostaa työssäkäyntialueittain. Tarkoituksena olisi vähentää liikennöintiä ja siitä aiheutuvia ongelmia. Tästä asiasta löytyy kuitenkin tutkittua tietoa. Kaikista liikennetuotoksista vain yksi kolmasosa kuluu työmatkoihin ja kaksi kolmasosaa on vapaa-ajan ja muita kotitalouksien toimintamatkoja. Siis ihmisten liikkumista emme voi rajoittaa lailla.

Taloudellisuusvertailu eri kuntien välillä ja kesken on jatkuvaa. Kunnalliset palvelut rahoitetaan kuntien keräämillä verotuloilla, valtionosuuksilla sekä asiakasmaksuilla pieniltä osin. Ylivelkaantumisessa on pidettävä huoli siitä, että jos säädöksiä tai suosituksia annetaan, niitä myös valvotaan. Meillä on tuoreita kokemuksia tästäkin EU:sta. Säädöksiä saa olla, mutta valvonnan pettäessä kontrolli saattaa kunnissakin pettää. Toisaalta on osattava erottaa velkaisuudessakin eri tasot. Toisella kunnalla on syömävelkaa, toisella investointivelkaa ja kolmannella saattaa olla heidän mielestään hyvinvointivelkaa. Kestävyysvajeen suhteen valtion ja kuntien välillä on oltava verrannollinen myös kuntien tehtäviin. Niitä on uskallettava tarkastella uudelta pohjalta.

Arvoisa puhemies! Syvä yhteistyö on monessa tapauksessa hedelmällisempää kuin liittoutuminen pakon tai vapaaehtoisuuden kautta.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! On mukavaa, että entinen ministeri oikein odottaa puheenvuoroani siellä salin puolella. Olen osallistunut viimeisen puolen vuoden aikana tässä salissa aktiivisesti kuntauudistuksesta käytyyn keskusteluun, myös erilaisiin tilaisuuksiin ympäri maata, ja valitettavasti olen tullut johtopäätökseen, että liian moni kansanedustaja on ymmärtänyt oman tehtävänsä väärin.

Veronmaksajat eivät maksa meille kohtuullisen hyvää palkkaa siitä, että keksimme mitä mielikuvituksellisimpia uhkakuvia ja pelottelemme niillä kansalaisia. Tästä on hyvä esimerkki 8. päivältä helmikuuta, puheenjohtaja Kiviniemen tiedote, joka on otsikoitu "Sinipunahallitus repii Suomea rikki". Tämä tiedote on julkaistu pari minuuttia sen jälkeen, kun tuo 600-sivuinen virkamiesselvitys valmistui. Tiedän toki, että kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on lukenut Dostojevskin koko tuotannon yhdessä viikonlopussa, mutta tämän nykyisen puheenjohtajan suoritus kahlata tuo 600 sivua raporttia läpi, kirjoittaa siitä tiedote ja julkaista se parissa minuutissa pesee kyllä tämän Paavo Väyrysenkin suorituksen.

Tuhoamisesta, sodasta, kuntien lahtauslistoista puhuminen, se on ällöttävää, ja sen seurauksena moni kansalainen aidosti kokee lisääntyvää turvattomuutta. Ja tämä tapahtuu ihan turhaan, sillä kuntauudistus ei hävitä syrjäseutujen palveluja, vaan se yrittää turvata ne.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina kuntien väliset talouserot ovat kasvaneet, palvelujen laatu ja saatavuus ovat heikentyneet, väestökehitys on epätasaista, yhteistyö maankäytössä ontuu ja päätöksenteko on karannut kuntalaisten ulottumattomiin. Paljon puhuttuja kyläkoulujakin on lakkautettu viime vuosina sadan koulun vuositahtia, eikä terveyspalvelujen saatavuudessakaan ole tällä hetkellä hurraamista.

Kuntauudistusta tehdään, koska liian moni kunta on tulevaisuudessa aivan liian heiveröinen kantamaan vastuuta kuntalaisten peruspalveluista. Kunnanvaltuuston itsenäisyysjulistukset eivät auta, jos todellisuudessa jo muutama vakava sairastapaus horjuttaa kunnan talouden kriisikuntien kasvavaan joukkoon — esimerkkinä äsken kuultu Kihniön edustajan Mäkipään itsenäisyysjulistus. On aika tylyä kuultavaa, kun lukee tuosta raportista sivulta 120 kuvauksen Kihniön kunnan huoltosuhteesta ja tulevaisuuden väestökehityksestä. Ei itsenäisyysjulistuksilla kyllä kovin vahvaa peruskuntaa Kihniöstäkään muodosteta tulevaisuuteen porskuttelemaan.

Ongelmat väestönkehityksessä, taloudessa tai palveluissa eivät tietenkään häviä kuntarajojen uudelleenpiirtämisellä mihinkään, mutta suurempien kuntien myötä yritetään kuitenkin luoda tasa-arvoisemmat elämän edellytykset Suomeen. Ilman muutoksia varsinkin maaseudun pienten kuntien veroprosentit tulevat kohoamaan pilviin. Tästä oli Hesarissa ja Kalevassa 17. helmikuuta hyvä tilasto, jossa osoitettiin, että pienten maaseutujen kuntalaiset jo tällä hetkellä maksavat tuhansia euroja enemmän veroja kuin esimerkiksi ihmiset Kauniaisissa ja vastineeksi tästä kohoavasta maksutaakasta he saavat kuitenkin vähemmän palveluja kuin kevyemmin verotetut kasvukeskusten ihmiset. Onko tämä se tulevaisuudenkuva, jota kuntasodan julistanut keskustapuolue tavoittelee?

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta on päädytty viemään eteenpäin erityisesti kuntajakoselvitysten kautta. Nämä 4—12 kuukautta kestävät selvitykset täydentävät nyt käynnissä olevia kuntien kuulemis- ja lausuntokierroksia, ja prosessin aikana kunnat voivat rakentaa omista lähtökohdistaan toimivia lähipalvelulinjauksia, lähidemokratiamalleja ja suunnitella tulevaa yhdyskuntarakennetta.

Kuntajakoselvitykset luovat edellytyksiä yhteistyön tiivistämiselle ja hälventävät kritiikkiä ylhäältä sanellusta kuntauudistuksesta. Uuden Oulun päättäjille tällainen selvitys on tuttu parin vuoden takaa, ja kokemus on, että selvitys parhaimmillaan poistaa esteitä kuntaliitoksilta ja saa kunnat puhaltamaan yhteen hiileen. Siksi tähän tarjoukseen olisi syytä suhtautua kaikissa kunnissa vakavasti.

Kuntakarttojen repiminen ja kuntasodan julistaminen ei turvaa yhdenkään ihmisen palveluita eikä rakenna valoisampaa tulevaisuutta mihinkään seutukuntaan. Toivottavasti kevään aikana ihmisten pelottelu loppuu ja pääsemme tässäkin salissa asialliseen keskusteluun keinoista, joilla kuntalaisten palvelut parhaiten turvataan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä keskustelussa on annettu ihan liian vähän tunnustusta ministeri Virkkuselle siitä, että hän on sinnikkäästi istunut täällä kuuntelemassa nyt jo kohta kuudetta tuntia jatkuvaa keskustelua ja varmasti saanut tästä keskustelusta paljon eväitä jatkovalmisteluun, ja itse ainakin toivoisin, että jos tässä poliitikon uralla saan jatkaa tulevaisuudessa, niin voisin saada jotain tästä ministerin kärsivällisyydestä ja sinnikkyydestä myös omaan toimintaani.

Mutta ajattelin puuttua kolmeen keskustelussa esillä olleeseen näkökulmaan, ensinnäkin ta-louteen, sitten demokratiaan ja kolmantena sopivaan tasoon päättää erilaisista asioista.

Edustaja Kiviniemi muitten joukossa totesi puheenvuorossaan ihan oikein, että kuntarakenteen uudistamisella ei saada taloudellisia säästöjä lyhyellä aikavälillä. Päinvastoin, lyhyellä aikavälillä kuntarakenteen uusiksi rukkaaminen saattaa jopa kasvattaa kustannuksia. Mutta pitkällä aikavälillä, jos kuntarakennetta remontoidaan fiksulla tavalla, on mahdollista parantaa tuottavuutta, saada kustannussäästöjä ja selvästi parantaa kuntien taloutta oikeastaan aika montaakin eri kautta.

Vähän harhaanjohtavan paljon keskustelussa viitataan hallinnon tehostamiseen. Siinä on toki mahdollisuuksia, mutta hallinnon kulut kaikista kuntien menoista ovat niin pieniä, että se ei tätä kokonaisuutta ratkaise. Sen sijaan suurempi merkitys on sillä, että monissa tapauksissa isommissa kokonaisuuksissa voidaan tuottaa paremmin ja tehokkaammin monia palveluita — ei kaikkia, mutta monia. Samoin jos toimivimpia ratkaisuja voidaan saada sovellettua uudessa kunnassa koko uuden kunnan alueella, sillä voidaan myös saada ihan selviä taloudellisia hyötyjä, ja ihan vähäpätöinen ei ole sekään asia, että laajempina kokonaisuuksina yhdyskuntarakenteen suunnittelussa voidaan saada myöskin säästöjä, kun infrastruktuuri mietitään nykyistä järkevämmin.

Keskustelun kannalta pulmana kai on se, että näitten pitkän aikavälin säästöjen toteen näyttäminen on tutkimukselle kohtuullisen hankalaa. Periaatteessa meillä pitäisi olla rinnakkaistodellisuus, jossa tätä kuntaremonttia ei ole tehty, jossa kunnat eivät ole yhdistyneet tai uudistuneet, ja silloin vasta voitaisiin aivan vedenpitävästi osoittaa, että juuri tällä kuntarakenteen uudistuksella on saatu säästöjä aikaan.

No, edustaja Kiviniemen puheenvuorossa myös esitettiin sellainen ajatus, että juurikin nämä nykyiset kunnat turvaavat kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia erityisesti paikallisissa asioissa. Itse ajattelen kyllä aika toisin. Väitän, että jo nämä nykyiset kunnat ovat monissa tapauksissa aivan liian suuria, jotta paikallisdemokratia voi todellisuudessa toteutua. Inari on pinta-alaltaan nykyään noin 3 000:n Kauniaisen ja Helsinki väestöltään yli 5 000:n Sottungan kokoinen. Huikeita eroja, ja suurimmissa kunnissa sekä pinta-alaltaan että väestöltään ollaan niin kaukana niistä tavallisista arjen ihmisistä, että nykyiselläänkään ei voida väittää, että paikallisdemokratia toteutuu. Meillä Tampereella on yli 3 000 kuntalaista joka ainoaa kaupunginvaltuutettua kohti, ja olisi itsepetosta väittää, että me pystyisimme kaupunginvaltuustossa tietämään kaikista tärkeistä paikallisista asioista eri kaupunginosissa.

Kuntaremonttia pitää ja voi käyttää lähidemokratian parantamiseen. Ihan riippumatta tulevasta kuntarakenteesta me voimme tehdä aika paljon, jotta voidaan parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon, ja näitä keinojahan on aika monia. Meillä on jo nykyisellään monia työkaluja, joiden käyttöä voidaan vahvistaa ja lisätä. Voimme lisätä avoimuutta päätöksenteossa, voimme ottaa kansalaisten näkemyksiä mukaan jo varhaisemmassa vaiheessa, jo valmisteluvaiheessa eikä vasta sitten, kun se päätös on jo loppusuoralla. Päätöksentekoon voidaan tarjota useita vaihtoehtoja sen sijaan, että esitetään vain yksi päätösesitys ja sitten se joko hyväksytään tai hylätään.

Keskustelussa on usein puhuttu erilaisista kunnanosavaltuustoista, lautakunnista, lähineuvostoista tai vastaavista kuntatasoa pienemmistä yksiköistä. Niillä voi olla ihan järkevä rooli, mutta se edellyttää sitä, että niillä on valtaa ja niillä on voimavaroja. Mitään tällaisia leikkipäätöksentekohiekkalaatikoita on ihan turha lähteä rakentelemaan tuleviin kuntiin. Joissakin maissa on käytössä erilaisia edustavia asukasraateja, esimerkiksi Itävallassa on kahdestatoista satunnaisesti valitusta henkilöstä koostuvia eräänlaisia "viisain neuvostoja". Tällaisillakin raadeilla tai neuvostoilla voi olla jokin rooli päätöksenteon tukena ja keskustelun herättämisessä. Kunnallisia kansanäänestyksiä on tähän asti käytetty lähinnä vain kuntaliitoksista päätettäessä. Niitä voitaisiin lisätä huomattavasti enemmän. Ja käyttäjädemokratialla on iso rooli, on sitten kyse vanhainkodeista, busseista, päiväkodeista, museoista tai lähiliikuntapaikoista.

Nyt, arvoisa puhemies, aika alkaa olla lopuillaan, joten ihan lyhyesti loppuun tästä päätöksenteon oikeasta tasosta. Kuntauudistustahan ajaa eteenpäin se hyvin yleisesti jaettu näkemys, että joitakin asioita todellakin on järkevintä ja tehokkainta järjestää nykyisiä kuntia suuremmassa kokoluokassa. Ja näinhän se onkin. Samaan aikaan kannamme huolta siitä, että lähidemokratiapalvelut pitäisi onnistua turvaamaan. Silloin mielestäni kannattaisi avoimesti pohtia sitä, mitkä asiat oikeasti kuuluvat nykyistä suuremmalle päätöksenteon tasolle ja suurempaan kokoluokkaan ja mistä voisi päättää nykyisen kokoisissa kunnissa tai jopa vielä pienemmissä yksiköissä. Uskon, että tällä voitaisiin hyvin toteuttaa myös hallitusohjelman kirjausta: "Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne".

Jaana Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Uskon kaikkien jo ymmärtäneen sen, että maamme nykyinen kuntarakenne on tullut tiensä päähän. Väestömme ikääntyy vauhdilla, palvelut uhkaavat heiketä eikä kuntien ja valtion taloustilanne mahdollista raskasta lisävelan ottoa. Kalliiden tehtävien siirto kunnilta valtiolle taas heikentäisi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia sekä hallinnon tehokkuutta ja merkitsisi lopulta kuntaperusteisen järjestelmän loppumista.

Keskustan välikysymyksessä puututaankin aivan oikeaan asiaan. Kun välikysymyksen esittäjät kysyvät, miten hallitus aikoo turvata kuntalaisten lähipalvelut ja vaikuttamismahdollisuudet, voimme hallituspuolueista vastata yhdellä rintamalla: kuntauudistuksella. On aivan selvää, että kansalaisten lähipalvelut voidaan tulevaisuudessa taata ainoastaan muodostamalla vahvoja ja taloudellisesti menestyviä kuntia, jotka pystyvät itse tuottamaan suurimman osan peruspalveluistaan. Vain riittävän suuret ja elinvoimaiset kunnat houkuttelevat pääomaa, tietoa tai työpaikkoja luoville yrityksille ja osaavalle työvoimalle. Nämä elementit puolestaan ovat hyvinvoivan kuntatalouden peruspilareita.

Ajatuksen voi kääntää myös toisinpäin: mitä tapahtuisi, jos hallituksen kuntauudistusta ei toteutettaisi. Valtiovarainministeriön kuntatalouden muutoksia arvioivan selvityksen mukaan ainakin kolmasosa kunnista tulisi olemaan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa 2020-luvulla. Tämän kehityksen seurauksena kuntien väliset erot kasvaisivat ja kuntien välinen lojaalisuus heikkenisi. Selkeimmin erot näkyisivät veroprosenttijakaumassa. Vuonna 2024 ainoastaan kaksi kuntaa selviäisi alle 19 prosentin verotuksella. Sen sijaan 193 kuntaa joutuisi verottamaan kuntalaisiaan 25—30 prosenttia, osa jopa tätäkin enemmän. Jokainen valistunut ihminen tietää, ettei näin korkeilla kuntaveroasteilla ainakaan lisättäisi halukkuutta asua kriisikunnissa, lähipalveluiden järjestämisvaikeuksista puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus on lähtenyt liikkeelle harkitusti ja halliten. Parhaillaan ovat käynnissä kuntien kuulemiskierrokset, joiden pohjalta lopulliset poliittiset päätökset tehdään. Julkisuudessa esillä ollut esitys tulevasta kuntajaosta on ministeriön virkamiestyöryhmän selvitys, eikä sillä ole toistaiseksi keskusteluiden pohjapaperia suurempaa painoarvoa. Virkamiestyöryhmää kohtaan osoitettu kritiikki ei täten tässä välikysymyskontekstissa osu kohteeseensa. Silti rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei kyseistä työtä tule myöskään liikaa väheksyä. Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ja siihen vaikuttavat taustatekijät ovat olleet vuosia esillä, ja on korkea aika, että asiassa on vihdoin ryhdytty toimiin.

Erityisen mielissäni olen itse hallituksen lupauksista uudistaa kuntauudistuksen yhteydessä valtionosuusjärjestelmä nykyistä kannustavammaksi. Pääkaupunkiseudulle kasautuu nimittäin hyvin erityyppisiä haasteita kuin muihin kuntiin. Helsingissä esimerkiksi tukipalveluita ja kotoutumisapua tarvitsevien maahanmuuttajien suhteellinen väestön osuus on huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa ja muissa kunnissa. Lisäksi monet sosiaaliset ongelmat kasautuvat tyypillisesti suurkaupunkeihin, eikä Helsinki ole tässä asiassa mikään poikkeus. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei huomioi näitä metropolialueen erityispiirteitä, ja toivon, että tähän asiaan tulee jatkossa muutos.

Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjien elinkeinopoliittisen mittariston mukaan yrittäjistä 82 prosenttia kannattaa kuntaliitoksia. Yrittäjät uskovat suuremman kuntakoon parantavan kunnan hankintaosaamista ja markkinoiden toimivuutta. Yrittäjistä valtaosa näkee kuntarajojen haittaavan elinkeinotoiminnan kehittämistä ja muodostavan keinotekoisia aitoja luonnollisille talous- ja työssäkäyntialueille.

Kuntauudistuksessa ei ole kyse ainoastaan oman kunnan kyvystä tuottaa lähipalvelujaan vaan myös kaikkien kuntien kyvystä houkutella alueelleen menestyviä yrityksiä, luoda työpaikkoja ja näin tuottaa verotulojen kautta hyvinvointia omien kuntalaisten lisäksi koko muulle maalle. (Kokoomuksen eduskuntaryhmästä: Erittäin hyvä puheenvuoro!)

Antti Lindtman  /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvän puheenvuoron jälkeen on aina vähän suuremmat paineet tulla tänne pönttöön, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Aloitetaan nyt siitä, mitä tänään on erityisesti joidenkin perussuomalaisten puheissa viljelty. Tässä yritetään hallituksen kurkusta työntää sellaista ajatusta läpi, että tämä olisi säästöhanke. (Tapani Tölli: Eikö se ole?) — Tämä yksiselitteisesti, edustaja Tölli, ja kyllä te sen tiedätte, ei ole säästöhanke. Ei tällä tavoitella säästöä. (Reijo Tossavainen: Tuo lisää kustannuksia!) — Kyllä, aivan oikein, etenkin suurimmissa kuntaliitoksissa, niin kuin olemme havainneet, ensimmäiset vuodet, noin viisi vuotta, johtuen siitä — jos saan hetken aikaa vielä puhua, edustajat Tölli ja Tossavainen — että palvelutaso, palkat, kaikki muut harmonisoidaan nykylainsäädännöllä, kyllä se lisää kustannuksia joksikin aikaa. Sen jälkeen on tietysti mahdollista, että jos kuntaliitos toteutetaan fiksusti, niin sieltä alkaa sitten tulla etuja, niin kuin on ehkä monissa kunnissa nähty.

Ihanneaikataulu 2015 saattaa olla epärealistinen. Jos nyt, sanotaan, 2017 tulisi uusia kuntia, niin ne hyödyt alkaisivat tulla siellä 2022—2023. Eli itse asiassa, jos me nyt katsomme, milloin tämä väestöllinen huoltosuhde on heikoimmillaan, niin nyt on viimeinen aika viedä tämä prosessi läpi, jotta sitten siinä tilanteessa, kun se huoltosuhde on heikoimmillaan, meillä nämä hyödyt mahdollisista uudistuksista ovat parhaimmillaan. Meillä ei ole aikaa enää viedä tätä seuraavalle hallituskaudelle.

En ole ihan varma, onko tällä myöskään varsinaisesti tämän kestävyysvajeen suhteen — siis sen, että meillä on jatkossa enemmän huollettavia, vähemmän työntekijöitä, palvelutarve kasvaa — niin paljon merkitystä. Ehkä tässä voi sen kanssa olla merkitystä, että kuntien väliset erot kasvavat, ja silloin tiettyjen kuntien mahdollisuus hoitaa perustuslaissakin määrättyjä palveluita kuntalaisilleen saattaa vaarantua, ja tässä suhteessa, kun me tiedämme, että puolet kunnista on alle 6 000 asukkaan kuntia, niin monissa saattaa vaikeuksia tulla. Siltä osin tällä on linkki tähän kestävyysvajeeseen, mutta tämä ei ole säästöhanke, eikä kukaan niin ole myöskään sanonut.

Tämä on ihan yhtä vähän pakkohanke, niin kuin tässä on tullut todettua. (Lasse Hautala: Paras-hanke!) Käydään vielä tämä prosessi läpi. Muistelen Paras-prosessia. Katselin sitä silloin tavallisen kuntapäättäjän, rivivaltuutetun näkökulmasta. Tuli Mannisen malli, aluekuntamalli. Ei meiltä Vantaalta kukaan mitään kysynyt, että haluatteko tämän mallin. Se vaan tuli sieltä, pompsahti, sen jälkeen annettiin lausunnot, sen jälkeen jatkettiin prosessia, tuli Paras-laki. Ei se ollut se ainoa malli. (Timo Heinonen: Ohhoh!) Tässä on ihan samanlainen, ihan samantyyppinen prosessi nyt, on hallitusohjelmakirjaus, ja sen jälkeen on asetettu työryhmä, työryhmä tuo mallin, ja sen jälkeen nyt kuntia kuullaan, ja sen jälkeen hallitus lähtee viemään tätä eteenpäin. Ei tässä käynnistämisessä myöskään tai siinä, miten tämä on laitettu liikenteeseen, prosessin kannalta ole Paras-hankkeeseen mitään eroa. Muutenkin tässä itse asiassa näkemyksethän ovat lähentyneet tämän keskustelun aikana. Itse asiassa myös hallitusohjelmassa todetaan, että tarvitaan erilaisia malleja eri alueille, erilainen metropolialueelle kuin kaupunkiseudulle ja taas erilainen haja-asutusalueelle. Mutta se keskeisin ero, mikä on, tuntuu löytyvän sieltä maakuntamallista, ja jos keskusta haluaisi tarttua tähän kädenojennukseen, tulla mukaan, antaa sen oman osaamisen käyttöön, niin ei myöskään pitäisi täysin jääräpäisesti pitää kiinni siitä maakuntamallista, jota nyt kovasti täällä on korostettu.

Arvoisa puhemies! Martti Korhonen mielestäni sanoi aika hyvin täällä, että jos haluat viedä jonkun asian läpi, niin löydät kyllä perustelut, jos et halua, löydät kyllä selitykset. Kuuntelin näitä puheenvuoroja keskustasta tänään sillä korvalla, että niillä samoilla puheenvuoroilla olisi voinut vastustaa esimerkiksi Paras-hanketta. Jos kuntaliitos tehdään, ei se automaattisesti mitään hyötyä tuo, mutta jos se tehdään hyvin, se voi tuoda myös hyötyä, ja samat ongelmat tunnustetaan. Tässä suhteessa toivoisin, että voitaisiin vähän näistä omista poteroista täältä nousta.

Mitä tulee vielä tähän virkamiestyöryhmän raporttiin, niin en minäkään ole sen kanssa täysin samaa mieltä, mutta kun vastaava ministeri on sanonut, että kuntia tullaan kuulemaan ja ne otetaan huomioon, niin meilläkin on käynnissä tämä lausunnon valmistelu Vantaalla, ja uskon, että meidän näkemyksiämme jatkotyössä tullaan tässä kuntauudistuksessa kuulemaan. Mutta kuntauudistus on tehtävä nyt, koska ensi vaalikaudella se on liian myöhäistä tämän väestön ikärakenteen muutoksen näkökulmasta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen hallitus kirjasi ohjelmaansa kuntauudistuksen toteutuksen. Se alkoi sillä, kun virkamiestyöryhmän kuntakarttauudistus tuli julkisuuteen Suomen Kuvalehden vuotona, ja nyt sitten meillä on myöhemmin tullut kutakuinkin samansisältöinen lopullinen kartta ja siihen sisältyvä selvitysosa. Kartan julkistuksella monet sen lopputulostakin perustelleet näkökulmat menettivät kuitenkin merkityksensä. Hallitus antoi tehtävämäärityksen jo hallitusohjelmassa, ja viime syksynä keskustan kuntavälikysymyksen ja vuoden 2012 talousarvioesityksen yhteydessä uudistuksen tarpeellisuutta perusteltiin monissa eri yhteyksissä. Talousarvion osalta täytyy kuitenkin todeta, että sillä ei kuluvan vuoden talousarvion kannalta ole mitään merkitystä.

Hallitus aloitti uudistuksen toteutuksen väärästä päästä: ensin rajat ja rakenne, sitten vasta palvelut. Tarkempi karttaesitykseen paneutuminen tuo esille useita linjausesityksiä, jotka rikkoisivat ihmisten luontaista asiointisuuntaa ja jo toimivia yhteistyöasetelmia. Esityksellä tuntuukin olevan enemmän valtapoliittisiin tavoitteisiin pohjautuva kuin ihmisten palveluja turvaava tavoite. (Timo Heinonen: Se on väärä väite!)

Kuntauudistus on saanut ristiriitaisen vastaanoton myös hallituksen sisällä. Valtiovarainministeri Urpilainen totesi oman maakuntansa Keski-Pohjanmaan osalta, että yhden kunnan sijasta siellä tulisi olla vähintään 3—4 kuntaa. Etelä-Pohjanmaan maakuntatilaisuudessa kovimmat vastustukset esitykselle tulivat nimenomaan kokoomuslaisten kuntapäättäjien joukosta. Hyvin ovat myös kunnostautuneet kokoomuslaiset kansanedustajat. Uudenmaan vaalipiirin kokoomuksen edustajat eivät tunnu tykkäävän esityksen heitä koskevasta osasta, eikä Turun suunnassakaan esitykselle hurrata.

Kuntauudistuksen maakuntakierros on nyt kuitenkin menossa. Tähän saakka pidettyjen tilaisuuksien yksiselitteinen kanta on ollut varsin kielteinen, enkä usko, että loppukierroskaan tuo palautteeseen muutosta. Toinen kuntakohtainen kuuleminen on huhtikuun puolessavälissä, kun annetaan kirjalliset lausunnot. Sen on toivottu pohjautuvan valtiovarainministeriön esittämiin kysymyksiin. Kunnille osoitetut kysymykset ovat tarkoitushakuisia, johdattelevia ja vaihtoehdottomia. Kuntien välistä yhteistyön tiivistämistä ei mainita sanallakaan. Ikääntymis- ym. trendit ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta niiden hyväksymisestä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että pitää tehdä juuri kaavaillun mukainen kuntarakenneuudistus. Kysymyksiä herättää myös se, mitä tulee tapahtumaan niille kuntien vastauksille, jotka eivät ole kysymyksille myönteisiä tai ovat kysymyksiä kyseenalaistavia. Kunnille ei myöskään anneta mahdollisuutta tehdä arviota mahdollisesta kustannussäästöstä. Tämä on jo yksinomaan aikatauluongelma.

Lausunnon antamista kuntarakennetyöryhmän raportista hankaloittaa se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelurakenneselvitys on tulossa vasta toukokuun lopussa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rakenneselvitys toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta ja lukiokoulutuksesta on tulossa alkusyksyyn mennessä. Helpompaa olisi antaa lausunto, mikäli tiedettäisiin edellä mainitut kannat ja myös kuntauudistukseen liittyvät kuntien tehtävien arviointi sekä linjaukset valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta. Siksi toinen lausuntokierros kunnille olisi välttämätön. Nyt esitetty aikataulu lausuntokierroksesta ei mahdollista kunnan sisäisen tahtotilan kartoitusta eikä myöskään kaavaillun uuden kunnan kuntien välistä keskustelua ennen lausunnon määräaikaa.

Kuntaliitoksia on perusteltu myös uuden kunnan elinvoimaisuuden kasvulla. Se ei aina pidä paikkaansa. Useassa liitostapauksessa on käynyt niin, että julkiset ja myös yksityiset palvelut ovat reuna-alueilla heikentyneet. Liitokset ovat merkinneet keskittymisaallon liikkeellelähtöä. Moni yrittäjä on saanut kärsiä nahoissaan kiinteistöjen arvon alentumisesta, osaavan työvoiman saannin heikentymisestä ja asiakkaiden katoamisesta suurempiin ostoskeskuksiin. Liitokset syövät jo olemassa olevia voimavaroja, ja se ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin on täällä useaan kertaan todettu, että kuntarakenteen uudistamiselle on tarvetta ja perusteita, mutta työssäkäynti- ja asioimisalue on liian laaja ja sekava käsite, eikä se nimenomaan sovi koko maata koskevaksi periaatteeksi millään muotoa. Eli kunta on jo paljon muutakin kuin kaupassakäyntiä ja asiointia.

Julkisen talouden tehostamistarpeet todetaan heikosti hallitusohjelmassa. Maailma oli jo ohjelmaa kirjoitettaessa erinäköinen kuin ohjelman tekijät olettivat. Elikkä on tietenkin tunnustettava, että Suomen julkinen talous tarvitsee nopeita ja tuntuvia parannustoimia. Mutta mitä tällä uudistuksella saadaan? Se on, niin kuin sanoin, vähän sekavasti täällä todettu. Eli tässä salissa on jo aiemminkin viitattu tutkimukseen, joka osoittaa tehokkuuden heikkenemisen, kun mennään maan eteläisissäkin osissa asukasluvultaan jopa 30 000 asukkaan kuntiin, ja sopii kysyä, mitä se olisikaan pohjoisimmissa osissa, pinta-alaltaan jo maakuntien kokoisissa kunnissa.

On myös laskettu, että kunnat tekevät poistojensa suuruista vuosikatetta enää pari vuotta. Poistojen on sanottu riittävän investointeihin. Tosiasiassa hyvänkin vuosikatteen kunnat velkaantuvat lisää eivätkä poistot riitä kattamaan niitä valtavia lisäkustannuksia, jotka tulevat pelkästään homehtuneista rakennuksista. Myös ikärakenteen muutos, väestön vanheneminen, tuo poikkeuksellisia investointeja. Ei lakkautetusta koulusta kyllä hyvällä tahdollakaan saa tehtyä vanhusten palvelutaloa.

Suomalainen kansanvalta perustuu kunnalliseen itsehallintoon ja paikallisdemokratiaan. Kunnalliseen itsehallintoon taas kuuluu riittävä tulopohja, jota nyt selkeästi heikennetään. Suomen oloissa ei juuri nyt ole mahdollista heikentää kuntien tulopohjaa, koska kuntakenttä kaipaa vakautta. Maatamme tulee voida kehittää ja hyödyntää tasaisesti etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, eli elinkeinoelämänkin kannalta on tärkeää, että meillä on tasainen, vahva kuntarakenne koko maassa. Otetaan esimerkiksi vaikka Lappi, joka on suosituin matkailumaakunta Suomessa. Se tarvitsee vahvan kuntarakenteen tätäkin asiaa palvelemaan.

Kuntajakolain sisään on rakennettu porkkana kuntaliitoksille. Valitettavasti tuo porkkana on suunnattu enemmän kuntien henkilöstölle kuin kuntalaisille. Elikkä edellisille turvataan viideksi vuodeksi vanhat asemat ja edut, mutta kuntalaisille ei lähipalveluita. Valtion maksamat porkkanarahat on käytetty kosioretkillä huomenlahjojen tapaan lyhytnäköisiin investointeihin, ja pahimmassa tapauksessa ne ovat kuluneet henkilöstön etujen harmonisointiin, joka on tarkoittanut etujen nostamista ylimpien esimerkkien mukaan kaikille. Paras-hankkeen puitteissakin porkkanarahaa sai melkeinpä vain, kun suostui kuntaliitokseen, ilman että sitä liitoksen toimivuutta mietittiin.

Ministeri Virkkunen otti täällä esille 90-luvun kuntauudistukset, mutta silloin oli myös monta muuta liikkuvaa tekijää, eli silloin oli lama, eikä silloin tehty kuntaliitoksia tämän laman korjaamiseksi, vaan leikattiin merkittävästi kuntien valtionosuuksia yhtenä sopeuttamiskeinona. Mutta kunnat saivat rauhassa keskittyä sopeutustoimiin ja onnistuivat siinä kohtuullisen hyvin. Eli nyt ollaan mitä ilmeisimmin tekemässä samoja leik- kauksia, mutta kuntapäättäjien energia on sidottu kuntarakenteen muutosuhkiin. Kyllä minä väitän, että se vie osan tarmoa ja halua kuntien sisäisiin rakenteellisiin uudistuksiin. Eli suurimmat muutokset saadaan johtamista parantamalla eikä kuntakokoa kasvattamalla.

Kuntaliitoskumppanit joutuvat melkeinpä sumussa arvioimaan organisaatioidensa yhteenlaskettua todellista vastaavuutta ja tarvetta ja aivan liian pikaisella aikataululla, niin kuin täällä on näistä kuulemiskierroksista todettu. Lisäksi Suomessa kuntauudistukset on aina toteutettu parlamentaarisen valmistelun kautta, ja tämä on uudistuksen suuri puute. Elikkä tässä näkisin juuri keinon sitten sitouttaa niitä paikallisia valtuustoja tähän työhön, kun se tehtäisiin parlamentaarisesti. Jotta näin tehtävissä kohtuullisissa liitoksissa saataisiin hallituksen tavoittelemaa tehokkuutta ja nopeita taloudellisia vaikutuksia, melkein väittäisin, että kuntajakolaissa olisi tehtävä täydellinen takinkäännös. Ehkäpä niihin Paras-hankkeenkin aikaansaamiin kuntaliitoksiin olisi voitava puuttua.

Edustaja Erkki Virtanen täällä peräänkuulutti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon joustavaa yhteistyötä ja hallinnollisten raja-aitojen purkamista. En saanut yhtään konkreettista esimerkkiä, mutta kerron yhden. Elikkä usein terveyskeskuksen perjantaiehtoon arki on sitä, että terveyskeskuslääkäri ei voi muuta kuin kirjoittaa iltapäivästä jatkolähetettä perusterveydenhuollosta jatkohoitoon aluesairaaloihin, keskussairaaloihin ja yliopistollisiin sairaaloihin, koska oma terveyskeskus, perusterveydenhuolto, ei voi hoitaa. Siellä varmasti tulisi jo hoito halvemmaksi ja myös säästöjä: oma lääkäri, ei sairaalasiirtoa ja todennäköisesti myös nopeampi kotiutuminen. Tähän kulurakenteeseen, kalliiseen kuntayhtymään, erikoissairaanhoitoon, ja sen kulurakenteen tarkistamiseen olisi nyt korkea aika puuttua.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeinen puhuja peräänkuulutti parlamentarismia tähän keskusteluun. Jos kuitenkin oikein ymmärsin, hän viittasi siihen, että myös opposition pitäisi olla mukana tässä keskustelussa, jotta myöskin perussuomalaiset ja keskustalaiset pääsisivät mukaan valmisteluun, ja näinhän on itse asiassa tapahtunut. Nyt on menossa selvitys, jossa valtioneuvosto on esittänyt esityksiä selvitysalueista, joilla tätä selvitystyötä jatkettaisiin, ja nimenomaan kunnat ja kuntien valtuustot, joissa ovat myös keskustapuolue ja perussuomalaiset edustettuina, pääsisivät mukaan tähän valmistelutyöhön, ja tämä kai on nimenomaan sitä koko kuntakentän mukanaoloa, jota edellinenkin puhuja peräänkuulutti.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua, ja muun muassa edustaja Hautala ja edustaja Elsi Katainen toivat esille, että tässä on kovaa keskittämistä ja ei kuulla ja kuulemisissa olisi ollut pelkästään kielteistä kantaa. Ainakin kun itse olen seurannut, mitä keskustelua kunnissa ja näissä kuulemisissa on käyty, siellä on käyty laidasta laitaan keskustelua, ja se on ollut nimenomaan nyt tarkoituskin, että kun virkamiestyöryhmä on tehnyt pohjaesityksen, siitä käydään hyvä, rakentava keskustelu ja sen jälkeen tehdään sitten pohjaesitystä eteenpäin vietäväksi, ja tämä on se malli.

Kun täällä edustaja Elsi Katainen toi esille, että tämä hallitus keskittää palveluja ja rakenteita, niin katsoin tuossa, että taisi olla itse kuntaministeri Kiviniemi vuonna 2009 vallassa ja Tilastokeskuksen tilastojen mukaan se on itsenäisyytemme aikana vuosi, jolloin on eniten palveluita ja rakenteita keskitetty. Mitä vastaatte siihen?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa edustaja Katajalle, että parlamentarismi on äärimmäisen kaukana tästä tavasta, jolla tätä hanketta on nyt lähdetty viemään eteenpäin. Ei hyvällä tahdollakaan voida yhteistyöstä puhua missään nimessä. Meille tarjotaan seurantaryhmässä paikkaa, ja me kyllä todellakin osaamme seurata ihan ilman erityistä ryhmääkin. En voi ymmärtää tuommoista vetoomusta ollenkaan, mutta, totta kai, aktiivisina kuntatoimijoina ja myöskin näin edustajina olemme mukana tätä asiaa kommentoimassa ja teemme parhaamme, jotta lähipalvelut voivat säilyä.

Itse asiassa on lähdetty aivan väärästä päästä rakentamaan koko asiaa, ja nyt, kun ministeri on paikalla, haluaisin kysyä, kuinka huolehditaan siitä tärkeimmästä, mistä koko tämä asia pitäisi lähteä viemään eteenpäin, elikkä kuntien ja valtion tehtävienjaosta, tarkasta määrittelystä ja siitä, että kuntien tehtävät ja resurssit olisivat myös jatkossa tasapainossa. Kuinka hallitus tästä pitää huolen?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tehdään yhteiskunnassa suuria uudistuksia, valmistelu on tapahtunut yleensä parlamentaarisesti. Näin on tehty esimerkiksi perustuslakiuudistus, ja näin on tapahtunut edellisen kerran kuntalain kokonaisuudistus, ja näin valmisteltiin myöskin tässä tapauksessa, mutta nimenomaan kokoomus sen viime talvena kaatoi. (Arto Satonen: Ohhoh!) Kokoomus kaatoi sen sananmukaisesti, siitä olemme täällä useamman kerran keskustelleet. Vieläkin sen parlamentaarisen valmistelun pystyy käynnistämään tai jatkamaan, käynnistämään tämän uudistuksen.

On eri asia kuulla kuntia, se on tärkeä asia, mutta nyt kun kuntia kuullaan, niin käytännössähän ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun on tehty tämä kuntakarttaharjoitus. Siinä ei ole vaihtoehtoisia asioita, ei ole muita kunnallishallinnollisia ratkaisuja, ja tietysti tässä kuntien lausuntopyynnössä on oltu aika ystävällismielisiä ja on helpotettu vastaamista, kun kysymykset ovat hyvin johdattelevia. Minulle tulee mieleen aikaisempi opettaja, joka terveysopin kokeissa antoi hyvin hyvän kysymyksen, ja vähän samaan tapaan vastataan tähänkin: ovatko vitamiinit terveellisiä ja miksi ovat?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä korvapuolueen kuulemiskierros on todellakin teatteria. Ministeri Virkkunen kuvasi kuntakuulemiskierroksia antoisiksi. Jos Eva Wahlström saa täystyrmäyksen, minä ymmärrän, että hän nostaa kätensä pystyyn ja ymmärtää sen viestin eikä sano, että onpa antoisa ottelu. Sitouttaminen on myöskin täysin epäonnistunut, koska teidän oma ryhmäpuhujanne Outi Mäkeläkin sanoo Nurmijärven kunnanhallituksen puheenjohtajana, että Nurmijärven kunta on elinvoimainen kunta eikä sen tarvitse liittyä mihinkään. Täällä Antti Lindtman on todennut, että kuntakartta ei kelpaa. Sitouttaminen on täysin epäonnistunut.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kaivattu parlamentaarista valmistelua. On hyvä, että näitä asioita viedään keskustellen eteenpäin, ja nyt on nimenomaan tärkeätä, että keskustelua käydään siellä kunnissa, ja me peräänkuulutamme sitä, ja sen takia tämä keskustelu on nyt käynnistetty kunnissa laajasti ja sitä viedään eteenpäin. Vaihtoehtoja kunnat voivat itse esittää. Ne, edustaja Tölli, parhaiten tuntevat oman alueensa ja voivat kertoa, että "meillä tämän näköinen kuntarakenne olisi vielä parempi ja me haluaisimme viedä asiaa tähän suuntaan".

Mutta kyllä itse täytyy antaa kiitosta hallitukselle siitä, että keskustalainen Paras-laki laitettiin nyt sivuun, sillä se oli synnyttämässä maahamme aivan uskomattomia hallintohimmeleitä ja taasen hajottamassa toimivia sosiaali- ja terveyspuolen rakenteita. On hyvä, että se, mikä oli itse asiassa, edustaja Tölli, pahinta pakkoa, mitä kunnille on laitettu pitkään aikaan, on nyt siirretty sivuun ja annettu kunnille mahdollisuus itse kertoa, miten lähipalvelut ja lähidemokratia parhaiten siellä turvataan.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä kannatan sitä, että kaikki puolueet ovat valmistelussa mukana, mutta kun näitä keskustalaisia puheenvuoroja kuuntelee, niin alan kyllä empiä, missä vaiheessa keskusta kannattaa ottaa tähän valmisteluun mukaan, kun kaikesta paistaa läpi, että ainoa tavoite on hankaloittaa tätä päämäärää, josta tekin olette kertoneet, että olette yhtä mieltä, että kun näin ei voi jatkaa, tarvitsemme uusia kuntia. Olette jopa täällä salissa tänään kertoneet, että te kannatatte kuntaliitoksia — se, miten se sitten tapahtuu, on oma kysymyksensä — eli päämäärät ovat samat. Te ymmärrätte sen, että velkaantumiskehitys kunnissa pitää katkaista, palvelut voidaan turvata ainoastaan sillä, että kuntien talous on kunnossa myös tulevaisuudessa, ja kuitenkin kaikki keinot, joilla tähän yhteiseen päämäärään mennään, ovat teidän mielestänne vääriä.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Katajan kanssa aika lailla samoilla linjoilla, eli tänään erilaisia opposition puheenvuoroja kuunnelleena huomaa, että hyvin monessa puheenvuorossa on noussut esiin suuri huoli hallituksen ja opposition välillä olevasta suuresta juovasta kuntauudistukseen liittyen, eli olette peräänkuuluttaneet sitä, että kaikki haluaisimme saavuttaa yhteistä tavoitetta. Mutta haluaisin kysyä teiltä paikalla olevilta opposition edustajilta, mitä te nyt sitten toivoisitte, koska kaikki tyrmäätte, mitä hallituspuolueelta esitetään.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustajille Katajalle ja Heinoselle tiedoksi, että kyllä minä kuntapäättäjänä tiedän, että valtuustossa osataan keskustella, ja olin jo edellisellä kierroksella mukana, kun esimerkiksi Suur-Oulua tai uutta Oulua tehtiin selvitysmies Arto Kosken johdolla. No, nyt Arto Koski on tulossa uudelleen selvitysmieheksi, elikkä en tiedä, onko sieltä mitään uutta tulossa. Ottakaa tai jättäkää. En minä kyllä tätä parlamentarismiksi ymmärrä, että tarjolla on meille hiljaisen yhtiömiehen paikka. Ei varmaan niinkään kannata olla perussuomalaisista ja keskustalaisista valtuutetuista huolissaan — nyt, kun on monesta suusta kuultu, että kokoomuslaiset valtuutetut useissa kunnissa vastustavat, niin eikö kannattaisi heistä olla enemmän huolissaan?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä uskon, että keskustakin tarkoittaa hyvää ja hakee sitä parasta ja haluaa vastata näihin ongelmiin. Minusta itse asiassa, niin kuin on sanottu moneen kertaan, tämän keskustelun — toisin kuin sen edellisen välikysymyskeskustelun, joka tehtiin siis sen perusteella, että VM:n sivuilla olivat työssäkäyntikartat — sävy on ollut enemmän semmoinen, että jotain tarvitsee tehdä, ja suurin piirtein tiedetään vielä, mitä tarvitsee tehdä, siitäkin on yhteinen näkemys: tarvitaan vähän laajempia hartioita kantamaan vastuu etenkin niillä seuduilla, joilla tämä huoltosuhde vähän heikkenee.

Sitten minä luulen, että ollaan siitäkin samaa mieltä, että vähän eri puolilla maata tarvitaan vähän erilaisia malleja. Metropolialueella malli on ehkä vähän erilainen kuin muilla kaupunkiseuduilla, ja sitten taas haja-asutusalueilla, joilla ei edes ole työssäkäyntialuetta. On varmaan vaikea laittaa yhtä mallia. Oikeastaan nyt ainoa ero löytyy nimenomaan tästä maakuntamallista, ja kyllä minä toivoisin, että kukaan ei tässä nyt poteroihinsa menisi, vaan etsittäisiin niitä keinoja, joilla saataisiin kaikki eduskuntapuolueet tähän pöytään.

Sitten vielä, mitä tulee, edustaja Kalmari, tähän sitouttamiseen, niin ei silloin edellisellä kerralla, 2004—2005, meiltä kysytty, kun tuotiin Peltomäen—Mannisen malli. Ei siihenkään ollut kukaan sitoutunut, ja sitten tuli toisenlainen Paras-laki. Tässä on ihan sama prosessi.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition puheenvuoroissa on väitetty, ettei suuri kunta ole tehokkain. Tuskin oppositiokaan voi kuitenkaan väittää, että kaikkein pienimmätkään kunnat niitä kaikkein tehokkaimpia olisivat. Tutkimuksissa on todettu, että semmoinen vähintään 20 000 asukkaan kunta on tehokkain palveluiden järjestämisen kannalta ja riittävän suuri kokonaisuus tästä näkökulmasta katsottuna, ja täytyykin muistaa, että Suomen yli 300 kunnasta vain 56 täyttää tämän väkimäärän, ja en oikein usko, että kukaan voi ajatella rehellisesti, että muutamat meidän alle tuhannen asukkaan kunnistamme olisivat optimaalisen kokoisia.

Täytyy muistaa, että nykyisillä tietohallintajärjestelmillä pystyttäisiin hoitamaan ihan moninkertainen työmäärä nykyiseen verrattuna, ja on selvää, että jos me yhdistämme useampia kunnantaloja saman katon alle, niin byrokratia ja kustannukset vähenevät, etenkin kustannusten tuleva kasvu, joka on odotettavissa, ja selvää on myöskin se, että toimintojen uudistaminen ja toiminta tehokkaammalla tavalla todellakin kasvaisivat ja tehtäisiin fiksummin, niin että kuntalaisille saataisiin parempia palveluita. Onkin tärkeätä tehdä nyt selväksi se, että ei rakastuta niihin kunnantalojen seiniin vaan niihin palveluihin. Nehän eivät katoa minnekään, vaikka kunnantalo vähän kauemmaksi siirtyisikin.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulin vähän myöhässä tähän tilaisuuteen, ja kun kuuntelin tätä keskustelua, niin täytyy myöntää se, että hämmästelen tätä keskustelua. Minulla on ollut mahdollisuus olla kuntakierroksella mukana, ja täytyy sanoa, että minun mielestäni se kuntakierros on ollut jopa parempi kuin olin alun perin edes odottanut. Ja tästä syystä minun mielestäni on epärehellistä, jos me emme siellä kuntakierroksilla ota niitä asioita esille, joita siellä on selkeästi tuotu. Esimerkiksi omalla paikkakunnallani Etelä-Karjalassa ainoastaan Lappeenranta ja Taipalsaari kymmenestä kunnasta olivat muuttovoittoisia sekä olivat kuntia, joissa syntyvyys oli suurempi kuin kuolleisuus, ja tästä syystä näillä muilla pienillä kunnilla, kahdeksalla kunnalla, on erittäin suuria haasteita elinvoimaisuuden, elinkeinoelämän, palvelujen tuottamisen, ikäkehityksen ja muitten osalta. Tästä syystä on äärettömän tärkeää, että siellä rehellisesti ja aidosti arvioidaan ja katsotaan aivan positiivisella otteella, mitenkä meidän pitäisi kehittää sitä aluetta ja mahdollisesti yhdistää kuntia, jotta me pystyisimme turvaamaan kaikille kuntalaisille yhdenvertaisesti ne palvelut, joita siellä tarvitaan.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parlamentaarinen valmistelu ja kuntakuuleminen ovat monella tavalla kaksi eri asiaa. Kun kuntauudistuksessa on kyse valtavan pitkäaikaisesta, isosta yhteiskunnallisesta muutoksesta, niin ainakin minä näen sillä tavalla, että on aivan välttämätöntä, että tällaisen uudistuksen valmistelussa on mukana niin hallitus kuin myös oppositio.

Edustaja Katajan viimeinen puheenvuoro oli mielenkiintoinen. Hän jäi pohtimaan sitä, kannattaako keskustaa sittenkään kutsua mukaan valmisteluun, koska kenties hankaloitamme asetettua päämäärää. Aika mielenkiintoinen puheenvuoro: pääsette mukaan vain, jos olette samaa mieltä meidän kanssamme. (Eduskunnasta: Aitoa parlamentarismia!) Mielenkiintoisen rakentava puheenvuoro.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa maakunnassani tätä kuntakuulemista ei vielä ole järjestetty. Se on vasta edessä, joten siltä osin olen kuulopuheiden varassa, ja ne eivät kyllä ole yhtäpitäviä edustaja Kiljusen näkemyksen kanssa siitä, mitä kuntakuulemisten todellinen anti on ollut. Pikemminkin olen ymmärtänyt, että kysymys on jonkinlaisesta näennäisdemokratiasta.

Hämmästelin kuntaministerin puheenvuoroa täällä jo aiemmin päivällä. Hän puhui useampaan otteeseen vuorovaikutuksesta. Sitä on kai riittänyt ihan minuuttitolkulla per kunta näissä kuntauudistustilaisuuksissa. Koen, että tämän koko prosessin, jos sitä arvioidaan johtajuuden, demokratian ja toiminnan osalta, koko lähtökohta on hyvin toisenlainen kuin keskusta olisi halunnut: sitouttaa tekijöitä kaikilla portailla mukaan tämänkaltaisiin suuriin hankkeisiin. Sen sijaan hallitus on salaillut, vasta karttojen esittelemisen jälkeen ilmoittanut, että voidaan pikkusen käväistä maakunnissakin kuulemassa, mitä näistä ajattelette, mutta kokonaisnäkemys ja yhdessä tekeminen, puhumattakaan tosiaan parlamentaarisesta valmistelusta, on tästä prosessista puuttunut.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustajat Heinonen, Kataja ja Pelkonen ovat peränneet oppositiolta mukaanlähtöä yhteiseen päämäärään ja ovat kertoneet, että nyt käydään kunnissa keskustelua. Mutta tämä on jäänyt minulle aivan täysin epäselväksi, mikä se on se yhteinen päämäärä. Jos edustaja Kataja voisi sitä nyt selvittää. (Timo Heinonen: Heinonen voi!) Miten tuotetaan sosiaali- ja terveyspalvelut? Niistä ei ole kerrottu vielä mitään, komitea on pystyssä. Nyt pyydetään, että käydään keskustelua kunnissa, ja sitä käydään, mutta mistä me keskustelemme kunnissa, kun ei ole tietoa siitä, mikä on se hallituksen päämäärä? Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiset hallitus ilmoittaa vasta sitten toukokuun lopussa, joten kyllä siinä vaiheessa tietysti olisi käytävä oikeasti se keskustelu siellä kunnissa. Vai onko nyt selvillä se, mikä on se päämäärä?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni parlamentaarinen ryhmä on perusteltu kahdesta syystä: ensinnäkin ratkaisu menee yli vaalikausien, ja toisekseen kunnissa, kuntien valtuustoissa, ei näy oppositio—hallitus-asetelmaa, ja siltä osin on kysymys myös siitä, miten me saamme sitoutettua kuntakentän tähän välttämättömään uudistukseen. Selvää on, että ratkaisuvaihtoehtoja tulee olla useita. Meillä on hyvin erilaisia kuntia ja erilaisia tilanteita, eli siltä osin tämä kuuleminen, mikä nyt tapahtuu — ja siellä on laaja kysymyspatteristo — varmasti antaa paljon näkemyksiä siitä, mihin suuntaan pitää lähteä viemään. Toivoakseni seuraava steppi on se, että kunnissa lähdetään kartoittamaan vaihtoehtoja, käydään läpi niiden hyödyt ja haitat ja mahdollisuudet ja uhat, mutta se edellyttää sitä, että ei ole vain yksi vaihtoehto, jota tarkastellaan, vaan on useita vaihtoehtoja.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin ja vähäteltiin niitä kuntakuulemistilaisuuksia. Kun oli mahdollisuus tänään Tampereella olla siellä yhdessä kuntaministerin kanssa, niin täytyy sanoa, että monet kunnat olivat erittäin perusteellisesti valmistautuneet ja miettineet, miten sen neljä minuuttiansa käyttävät. Erityisen painavaa tekstiä antoivat ne kunnat, joilla on vaikeuksia näiden palveluiden järjestämisessä. Sieltä tuli hyvin vakavaa viestiä muun muassa Mänttä-Vilppulasta, vaikkei kovin vakavasti esitettynä tullutkaan — viittasin esitystapaan — mutta kuitenkin viesti oli selkeä, että esimerkiksi heidän kohdallansa on mentävä maakuntarajan yli Keski-Suomen suuntaan, jotta voidaan järkevällä tavalla löytää toimiva kokonaisuus. Aivan sama koskee osittain Pirkanmaalla myöskin tilanteita suhteessa Satakunnan puolelle, että joissakin tilanteissa pystytään sitten toimiva kokonaisuus löytämään sillä, että mennään maakuntarajan yli, ja sen takia nämä maakuntarajat eivät minunkaan mielestäni saisi olla pyhiä tässä keskustelussa. Mutta nimenomaan on niin, että nyt haetaan tosissaan niitä malleja ja kunnat ovat nyt näitä asioita miettineet eikä näihin suhtauduta välinpitämättömästi.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoite on varmasti meillä kaikilla sama: vahva ja elinvoimainen kunta ja halu turvata lähipalvelut. Mutta jollain tavalla tätä keskustan keskustelua kuunnellessa on tullut sellainen olo, että siinä rakastetaan enempi valtuuston penkkejä kuin lähikouluja ja terveyskeskuksia. Tuli mieleen tarina, jossa lossikuski Virossa meni vielä vuosia töihin sen jälkeen, kun lossia ei enää ollut. Tuntuu siltä, että keskustalaiset haluavat mennä sinne valtuuston puheenjohtajan paikalle, vaikka kunnassa ei olisi enää yhtään asukasta.

Minun mielestäni nyt pitää ottaa asenne, että meidän täytyy uudistaa kuntarakennetta, ja siihen suuntaan näyttävät kaikki faktat, muun muassa meidän ikärakenteen muutos. Täytyy muistaa myös se, että yritykset, ihmiset eivät tunne niitä kuntarajoja siellä, vaan heille on tärkeämpää, että lähellä on palveluita ja ne palvelut toimivat eikä se kuntaraja ole siinä välissä. Meillä tapahtuu tällä hetkellä niin, että kuntarajan kummaltakin puolelta kunnat lopettavat kyläkouluja keskustalaisjohtoisissa kunnissa. Jos nämä kunnat olisivat elinvoimaisia, niin ne turvaisivat edes yhden koulun siihen lähelle, mutta nyt kumpikin on lopetuksen alla, ja näin tapahtuu keskustalaisissa kunnissa, (Puhemies: Ja nyt loppuu aika!) niin kuin 2009 Kiviniemen johdolla eniten tehtiin keskittämispolitiikkaa tässä maassa.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yllättävää, että keskustalaiset ovat jo nyt unohtaneet oman päämääränsä kuntauudistukselle. Kuntauudistuksen tavoite nyt on sama kuin se oli viime hallituskaudellakin, että turvataan palvelut myös tulevaisuudessa ja myös kaikkialla Suomessa, ja se tapahtuu nimenomaan peruskuntamallin pohjalta. Tätä uudistusta, jota viime kaudella aloitettiin, aivan kuten keskusta tähän asti on esittänyt, on syytä jatkaa. Mikäli me emme tekisi mitään seuraavan kolmen valtuustokauden aikana, kunnallisveroprosentti velkaantumiskehityksen katkaisemiseksi nousisi 24 prosenttiin samalla, kun velkamäärä tuplaantuisi. Ja jos veroprosenttia ei korotettaisi tuohon, niin velkamäärä kunnissa peräti kymmenkertaistuisi. Tähän asti olen kuvitellut, että olemme samaa mieltä siitä, että tuo kehitys pitää katkaista. Vastaus siihen on tämän uudistuksen jatkaminen, jota vielä täällä alkuillasta pidettiin ihan hyvänä päämääränä, ja jopa kuntien yhdistymistä pidettiin sallittuna.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten valtiovarainministeriössä valmisteltiin vaihtoehtoisia kunnallishallinnon malleja kuntalain kokonaisuudistuksen pohjaksi. Tämän työryhmän työn ministeri Virkkunen muutti syyskuun alussa ja antoi tehtäväksi tehdä esityksen elinvoimaisesta kunta- ja palvelurakenteesta karttaesityksenä, jolloinka nämä vaihtoehdot karsittiin pois. Tästä vaihtoehdottomasta nyt pyydetään kunnilta lausuntoa. Että se siitä vaihtoehtoisuudesta. Totta kai kunnat antavat sitten lausuntoja. Mutta ajatelkaa! Pitääkö ministeri nyt realistisena sitä, kun tämän nopean kunnalliskierroksen jälkeen kunnilla on muutama hetki aikaa antaa perusteltu lausunto huhtikuun 13. päivään mennessä, että tähän lausuntoasiaan on ehditty paneutua.

Mutta sitten toinen asia: Sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelurakenneselvityksen, joka pohjautuu uuteen kuntarakenteeseen, pitää olla valmis toukokuun lopussa. Kun vielä ei ole lausunnoista hääviin ehditty tehdä yhteenvetoa, niin mikä näiden lausuntojen merkitys käytännössä on? Onko tässä aikataulussa yhtään mitään realismia? Eli mikä on se kuntien lausunnon merkitys käytännössä?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Semminkin kun siinä kuntien kuulemisessa kysytään muun muassa niitä vuosilukuja, milloin he haluavat liittyä toiseen kuntaan, ei kysytä, haluatteko liittyä tai järjestää palvelut jollain toisella tavalla.

Te haluatte korvata lähidemokratian sururyhmillä, ja siksi en ihmettele, että esimerkiksi edustaja Lauslahti on ottanut kantaa sen puolesta, että tähän suurkuntahankkeeseen ei tulisi mennä. Hallitus haluaa viedä keskuskaupunkien ulkopuolella asuvilta ihmisiltä koulut, vanhainkodit ja päiväkodit, jotta rahaa riittäisi pystyttämään uusiin suurkuntiin uutta väliportaan hallintobyrokratiaa. Kouvola on tästä hyvä esimerkki. Siellä onnistuttiin saamaan peruskoulun opettajan ja sivistystoimen johtajan väliin kuusi hallinnon porrasta. Tähänkö te pyritte?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhun vielä demokratian näkökulmasta. Edustaja Satonen viittasi, että kyllä siinä neljässä minuutissa monenlaista ehtii, mutta pitäydyn silti näkemyksessäni, että jonkinasteisesta näennäisdemokratiasta kuitenkin tässä kohtaa kuulemisessa on kysymys. En varsinaisesti kanna huolta niinkään yhdenkään hallituspuolueen sisäisestä eheydestä, se on oma asianne, mutta jotakin tästä prosessista kertoo myös se, että teidän maakunnalliset vaikuttajanne yksi toisensa perään vastustavat tätä uudistusta. Te ette anna heille ilmeisestikään arvoa ja kuulemisen mahdollisuutta. Mutta samanlaisia puheenvuoroja kuuluu myös omien eduskuntaryhmienne keskeisten vaikuttajien suusta. On useampia lehtilausuntoja ja kirjoituksia. Täällä on viitattu edustaja Lauslahteen, joka todellakin on todennut, että suurkunnat eivät ole vastaus näihin ongelmiin, joita kunnilla on. Miten nyt on sitoutumisen aste, onko sitoutumista vain siellä valtioneuvoston puolella, jossa ihmiset tätä karttaharjoitusta kannattavat? Hämmästelen myös oman maakuntani edustaja Virolaista, jolla pikkusen ovat puheet toisenlaiset (Puhemies: Minuutti on täynnä!) maakunnan puolella kuin täällä eduskuntasalissa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moni on ottanut kantaa miljoonakuntaan, joka johtaa enemmän tilanteeseen, jossa riskit ovat suuremmat kuin hyödyt. Se on tutkittu ja tiedetään, ja me tunnistamme sen tilanteen.

On kysymys myös tässä meidän miljoonakaupunkiajatuksessa siitä, ja myös yleensäkin tässä uudistuksessa, lähdemmekö me tosiasiassa ratkaisemaan jotain ongelmaa vai metsästämmekö me haaveita. (Ed. Tölli: Juu!) Ja pääkaupunkiseudun kohdalla tämä metropolisuurmiljoonakaupunki on enemmänkin populistista heittoa ilman selkeätä näyttöä tai yleensä pohdintaa siitä, miten isoja riskejä siihen liittyy. Seudullisesti on rakennettu erittäin vahvaa elinkeinotoimintaa, Vantaalla kaupan ja logistiikan keskuksia, Espoossa it-alan keskuksia. Voi kysyä, miksi. Jos kerran kunnat kehittyvät ja myös tulevaisuudessa ovat elinvoimaisia, pitääkö muutosta tehdä muutoksen vuoksi, vai itse asiassa pelkästään sen takia, että muutos ja liike on tärkeämpi.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei uudistusta vastusteta. Jos kokoomuslaiset valtuutetut taikka jopa kansanedustajat omalta alueeltaan tuovat kritiikkiä virkamiestyöryhmän esitystä kohtaan, niin ei se ole uudistuksen arvostelua, vaan se on nimenomaan sitä, että me haluamme kuulla sieltä kentältä niitä kokemuksia, joita on, ja sen takia me kerromme muun muassa Riihimäen—Hyvinkään seudulla ajatuksia, joiden suuntaan meidän mielestämme pitäisi kuntarakennetta uudistaa ja mahdollisesti hivenen muuttaa jostain tuota tehtyä virkamiestyöryhmän esitystä ja näin toimia.

Mutta kyllä minun mielestäni nyt olisi syytä esimerkiksi edustaja Kalmarilta kysyä, minkä takia, kun katsoin, niin keskustalaisista kunnista, joissa on keskustalla ykköspuolueen paikka, on tässä maassa lopetettu eniten kyläkouluja. Miksi te teette niin? Miksi te ette turvaa niitä lähipalveluita? Tai miksi kuntaministeri Kiviniemen aikaan vuonna 2009 tässä maassa tehtiin Suomen historian suurinta keskittämispolitiikkaa? Miksi Kiviniemi ei pysäyttänyt sitä, kun hän oli kuntaministerinä? Hän näki sen, että rakenteita pitää uudistaa. Hän näki sen, että vanhoilla rakenteilla ja tyhjillä alueilla ei pystytä tätä maata rakentamaan, vaan sillä, että me tuomme palveluita sinne, missä ihmisiä on.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toki palvelut loppuvat itsekseen silloin, jos niillä ei ole käyttäjiä. Jos kyläkoululla ei ole oppilaita, silloin ei kannata pitää kyläkoulua. Mutta keskusta haluaa puolustaa lähipalveluita ennen, nyt ja tulevaisuudessa, siksi me haluamme tehdä lähipalvelulain. Olemme erittäin valmiit yhdessä teidän kanssanne valmistelemaan sen lähipalvelulain, jolla taataan kohtuullisella etäisyydellä jokaiselle Suomen kansalaiselle palvelut.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiaan arveluttavaa, että meidän kuntapäättäjien pitäisi 13. huhtikuuta tehdä näkymä siitä, mitä tehdään, koska kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää, ja meidän pitää sitoutua tähän suureen kuntaremonttiin. Nyt olisi hyvä, että rauhoitettaisiin tämä tilanne ja sitten, kun nämä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet tulevat toukokuulla julkisuuteen, vasta sen jälkeen annettaisiin kunnissakin näitä lausuntoja.

Sitten on vielä ihan kokonaan uusi asia: mitenkä käydään keskustelua opetustoimen ja kulttuurin kanssa. Minun mielestäni, jos haluttaisiin tämmöistä yhteistyötä tehdä ja yhteen hiileen puhaltamista, niin otettaisiin nyt oikein kunnollinen aikalisä, ja jos saataisiin me päättäjätkin tiedot niin täällä eduskunnassa kuin taas kuntatasolla, niin meidän kaikkien olisi paljon parempi tehdä näitä ratkaisuja, ja uskon, että se johtaisi paljon parempaan tulokseen, mutta tämmöisellä hätiköinnillä ei tule muuta kuin eipäs—juupas-puhetta.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt edustaja Kalmari otti jälleen tämän lähipalvelulain esiin, niin kun tässä salissa on teidän, keskustan, taholta monta kertaa kysytty hallitukselta, miksi te ette luota kuntapäättäjiin, niin miksi te ette nyt näissä lähipalveluissa sitten luota niihin kuntapäättäjiin, joista keskustalaisia taitaa olla eniten tässä maassa? Miksi te haluatte ottaa kunnanvaltuustolta oikeuden päättää omasta palveluverkosta?

Siinä olette oikeassa, että pitää laittaa fokus sinne palveluihin. Katsotaanpa vielä yksi ihan konkreettinen luku, miten lyhyessä ajassa muutos on tapahtunut: 2009 pieniä alle 20 000 asukkaan terveyskeskuksia 120, kaksi vuotta myöhemmin puolet siitä. Puolet siitä kahdessa vuodessa pois, silloin kun teillä oli kuntaministeri ja pääministeri.

Sitten täällä kysyttiin vielä tätä tavoitetta. Tämän uudistuksen tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Lisäksi tämän uudistuksen tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Eli tämähän on kuin kopio Paras-lain 1 §:stä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin edustaja Saarikolta, kun hän viittasi tulevaan elikkä siihen, että kun hän ei ole käynyt vielä katsomassa itse vaan on huhujen pohjalta arvioiden nyt tässä pohtimassa kysymystä, miten tätä kuntauudistusta pitäisi viedä eteenpäin, mikä hänen näkemyksensä olisi, mitenkä tätä kunta- ja palvelurakennetta pitäisi viedä eteenpäin. Ja kuten täällä on todettu monta kertaa, niin SDP:n ja hallituksen tavoitteena on vahva elinvoimainen kunta. Ja kunta ei ole sinällään itsetarkoitus, vaan ennen kaikkea ne ihmiset, jotka niitä palveluita tarvitsevat.

Jos me lähestymme tätä kysymystä yksittäisen kansalaisen tai kuntalaisen näkökulmasta, niin se näyttää ihan erilaiselta kuin näitten kuntarakenteitten kautta. Jos esimerkiksi yksittäinen kuntalainen tarvitsee vaikka vanhusten palvelua, niin tämän palvelun järjestää kunta ja kunta on velvollinen järjestämään tämän palvelun ja sitten myös kunta rahoittaa tämän palvelun omalla verotuksellaan, omilla verotuloillaan, ja saa siihen sitten tukea valtiolta ja kerää myös osan asiakasmaksuistaan. Jos ei kunta tätä elinvoimaisuutta pysty vahvistamaan, ei se pysty myöskään turvaamaan verotuspohjaa, jolla se tarjoaa sitten myös tarvittavat palvelut näille asukkaille. Tämä on se lähtökohta, minkä takia (Puhemies: Nyt taitaa olla aika täynnä!) meidän pitää vahvistaa meidän kuntarakennetta, jotta me pystymme tulevaisuudessa tarjoamaan kuntalaisille tarvittavat palvelut.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennaltaehkäisyn nimeen vannotaan monessa, ja myös kuntien haasteet edellyttävät riittävän ajoissa toimimista. Tänään kuultiin edustaja Kiviniemen tituleeraavan pääministerin sanoja siten, että se olisi pelottelua, kun kehottaa katsomaan valtiovarainministeriön nettisivuilta kuntien väestörakenteen ja taloudellisen tilanteen ennusteita. Onko tosiasian toteaminen pelottelua? Minusta ei. Pelottavampaa on, jos halutaan sulkea silmät. Tulevaisuus on yksi peruste kuntarakenneuudistukselle ja ennakoiminen, ja toinen tosiasia on, että jo tällä hetkellä ei ehkä katsota riittävästi omien kuntarajojen ulkopuolelle, onko vaikka naapurikunnassa yhtä hyvät palvelut kuin omassa kunnassa tai millä kustannuksilla naapurikunnassa voidaan niitä järjestää. Tämän kuntarakenteen yksi tärkeä tavoite on tasata näitä kustannuksia ja taata hyviä palveluita jokaiselle.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Heinoselle: te listasitte täällä kyläkoulujen lakkauttamisia. Kuitenkin, vaikka se on surullinen ja ikävä asia, jota paikalliset päättäjät ovat varmasti pitkään pohtineet tällaisiin ratkaisuihin päädyttyään, niin hirveästi en tässä niitä kiviä heittelisi, kun edustatte hallituspuoluetta, joka on lakkauttamassa aikamoisen nipun ammattikorkeakoulujen yksikköjä, lakkauttamassa suhteellisen pieniä lukioita, jotka ovat monien arvioiden mukaan elinvoimaisia. Se niistä koulujen lakkautuksista.

Edustaja Kiljuselle toteaisin: Teille tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää hallituksen suunnalla, että ei keskustan vaihtoehto ole joku yksi yksittäinen tiukkoihin raameihin asetettu rakenne ja malli, jota itse ajatte härkäpäisesti ja pakolla, vaan meidän näkemyksemme mukaan paikalliset päättäjät tietävät parhaiten, mikä malli minnekin sopii. Edustaja Kiljusen alueella muun muassa Lappeenrannan suunnalla on ollut erinomainen ratkaisu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Vastaavalla tavalla me haluamme ensinnäkin parlamentaarisen valmistelun puhtaalta pöydältä ja erilaisia ratkaisuja eri puolille Suomea (Puhemies: Ja nyt tulee aika vastaan!) kunkin alueen vahvuuksien mukaan.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palatakseni vielä edustaja Kiviniemen puheeseen: Hän totesi puheessaan, että elinkeinoelämä voisi kuihtua useilla alueilla kuntauudistuksen jälkeen. Ehkä keskustalle ja edustaja Kiviniemelle muistutus, että tällä hetkellä Suomessa on suuri joukko kuntia, jotka eivät pysty kehittämään elinkeinopolitiikkaa tai tarjoamaan tukea ja apua yrityksille, kun kunnan resurssit kuluvat ainoastaan lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Suuremmat kunnat pystyisivät nimenomaan vapauttamaan tehtäviään, resursseja ja järjestämään elinkeinopolitiikan kehittämisen yhteistyössä yrityselämän kanssa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyläkoulut lakkautetaan sen takia, että niissä ei ole oppilaita, ja linja-autovuorot lakkautetaan sen takia, että niissä ei ole matkustajia. Minusta tässä ei ole mitään sen kummempaa. Mutta täällä varmaan edustaja Tölli tietää, että yksi merkittävä ongelma on se, että monissa kunnissa väkimäärä on muutamassa vuosikymmenessä puolittunut, ja tämä tietenkin johtaa siihen, että verotulojen tasausjärjestelmän kautta ei tule enää niin paljon rahaa ja palvelut maksavat enemmän per capita. Tämä tekee siitä matemaattisesti mahdottoman yhtälön, mutta nämä pitkät etäisyydet tekevät toisenlaisen matemaattisen hankaluuden. Eli tässä pitää jonkunmoinen kompromissi rakentaa.

Verotulojen tasausjärjestelmästä: Esimerkiksi oma maakuntani Pohjois-Savo sai 72 miljoonaa euroa vuonna 2010, ja tämä verotulojen tasausjärjestelmä on sellainen järjestelmä, joka on ehdottomasti ylläpidettävä, koska se on ainut tapa hoitaa nämä palvelut ja turvata ne perustuslain edellyttämällä tavalla. Mutta kompromisseja täytyy tehdä, ja jotakin täytyy tehdä. Tekemättömyys on myös päätös.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivotan hallituksen ministerit tervetulleeksi Turkuun tähän kuntakuulemiseen kovin lämpimästi. Samalla totean, että eräs näkökulma, josta toivon tätä asiaa voitavan tarkastella, on tehtävistä käsin lähtevä tarkastelu, sillä on ihan selvää, että kovilla yhteiskuntapolitiikan aloilla suuruuden ekonomiasta on välitöntä hyötyä. Sähkö, vesi, lämpö jne. ovat asioita, joissa ei paljon inhimillistä kättä tarvita, mutta ne palvelut tarvitaan. Sen sijaan hyvinvointipalvelut päiväkodeissa, kouluissa, vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa eivät toimi missään tapauksissa pitkinä palveluketjuina vaan edellyttävät ilman muuta inhimillistä otetta.

Tämä merkitsee sitä, että tietysti tullaan hyvin ristiriitaisiin johtopäätöksiin kunnan koosta tämänkaltaisia vertailuja tehtäessä, ja sen vuoksi oikeastaan hieman problematisoisin ministerillekin sitä, että ne selvitysalueet, joita tässä nyt on keskustelussa esillä, ollaan asettamassa ehkäpä selvitysmiesten tehtävinä. Esitän kysymysmerkin tämän toimenpiteen perään sen vuoksi, että selvitysmiehillä ei ole mitään poliittista vastuuta sen työn lopputuloksesta ja sen vaikutuksista kuntalaisten tai kunnan elämään. Sen sijaan maakuntien liitoilla, jotka aidosti edustavat alueen poliittisia voimasuhteita, on se tuntemus alueeseen ja myöskin poliittinen vastuu siitä, minkälaisen selvitystyön tekisivät. Ja vielä kerran jäisin miettimään sitä, pitäisikö maakunnan liitot vastuuttaa tekemään tämänkaltaista selvitystyötä sen sijaan, että se tehtäisiin konsulttityönä, ja pyydän, että ministeri vielä kerran fundeeraa tämänkaltaista lähestymistapaa tähän kysymyksen selvittelyyn.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin kyllä se melko vaihtoehdotonta on, ja ehkä tämä kuvaa, kun lueskelin tuossa iltapuhteella ennen nukkumaanmenoa, että unen saa, pääministeri Kiviniemen puheita, tämä on suora sitaatti: "Kun kuntapäättäjät näkevät ja huomaavat sen, että siinä omassa kunnassa ei enää omin voimin pystytä palveluita järjestämään vaan tarvitaan yhdistymistä, niin totta kai se on tuetta-vaa - -." No, siihenkö me haluamme tämän yhteiskunnan menevän, että kaikki menee niin rempalleen, että on pakko tehdä? Kuka sitten enää ottaa ne kaikista heikoimmat alueet, jos se tilanne niin kuin kriisiytyy siihen pisteeseen saakka? Minusta se on aivan typerä lähtökohta lähteä hakemaan. Palvelut edellä pitää mennä, katsoa, että kansalaisille pystytään tarjoamaan ne palvelut, ja hallinto tulee sen jälkeen.

Ja toinen asia, kun keskusta nyt huutaa tämän maakuntahallinnon perään: Kainuussa on maakuntahallinto ollut, te itse olette kaatamassa, teillä on kaikissa kunnissa siellä enemmistö. Nyt se maakuntahallinto loppuu. Siellä on vaaleilla valittava maakuntavaltuusto jne. Olisitte hoitaneet, että se pysyy siellä kunnossa, älkääkä enää puhuko, että koko maahan pitäisi saada vastaava järjestelmä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä puuttuvat vaihtoehdot. Esitetään vain kunta- rakennemuutosta. Ei ole kunnallishallinnollisia vaihtoehtoja. Olemme esittäneet, että yhdeksi vaihtoehdoksi otettaisiin tarkasteluun tämä maakuntamalli. Esimerkiksi Etelä-Savossa on hyvin vahvasti esitetty, että he haluaisivat tätä mallia selvittää. Pitääkö se kieltää? Etelä-Karjalassa on selkeä näkemys, että sosiaali- ja terveyspalvelut hoidettaisiin tulevaisuudessakin. Halutaanko se kieltää? Jos kerran tuloksia saadaan, niin miksi pitäisi kieltää toimiva systeemi tai sellainen, jolla saadaan hyvät palvelut toimimaan mahdollisimman tehokkaasti? Se on niin kuin entinen palopäällikkö sanoi, että väärin sammutettu. Onko teille muoto tärkeämpi kuin se tulos?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin minä juuri äsken sanoin, niin maakunnassahan on ollut, Kainuussa on ollut aluehallintokokeilu, maakuntakokeilu, joka on ollut määräajan voimassa. Teillä on jokaisessa kunnassa siellä enemmistö. Te olette siellä päättäjän asemassa. Nythän te poliittisena liikkeenä ajatte sen kokeilun alas ja sitten sanotte, että sitä pitäisi kokeilla jossakin muualla. Eihän siinä nyt mitään järkeä ole. Jos on jossakin toimiva malli ja se on ollut siellä, olisi nyt sitten annettu sen jatkua niin, että sillä päästään johonkin lopputulemaan ja sitten analysoidaan sen jälkeen. Onko se sitten hyvä vai huono, niin se on toinen asia. Siitä ei varmaan kannata mennä tässä vaiheessa keskustelemaan. Mutta onhan se nyt älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että nyt pitäisi jossakin muualla sitä kokeilla. Teillä on poliittinen valta ollut se viedä loppuun saakka ja antaa sen kokeilun mennä eikä päättyä niin kuin se nyt päättyy. Siinä ei minusta ole mitään järkeä eikä siinä, että tuodaan tänne sitten keskusteluun sellaista mahdollisuutta, että kokeillaan nyt jossakin muualla sitä.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Martti Korhoselle pitää nyt muistuttaa, että eivät mallit tee mitään. Ihmiset tekevät, ihmiset rakentavat, ihmiset tuhoavat.

Kainuun malli ja Kainuussa rakennettu palvelujärjestelmä on monella tavalla osoittanut tehokkuutensa. Se on tuottanut erilaiset hyvinvointipalvelut erittäin kustannustehokkaasti. Se on karsinut hallintoa. Se on ollut demokraattinen malli. Valitettavasti erinäisistä syistä yksi kunta päätyi omanlaiseen ratkaisuun, jossa päätökset tehtiin yli puoluerajojen, ei pelkästään yhden puolueen osalta.

Professori Olli Mäenpää on todennut, että tämän kuntauudistuksen sudenkuoppia ovat vaihtoehdoton valmistelu, suuruuden kritiikitön ihannointi, kuntalaisten unohtaminen, hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiseen liittyvien haasteitten ohittaminen. Tästä on osittain kysymys. Nyt rakennetaan yhtä vaihtoehdotonta mallia. Pitäisi hyväksyä myös vaihtoehtoja, kuten keskusta esittää.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimintatapojen ja palvelujen uudistaminen on tässä muutoksessa vähintään yhtä tärkeää kuin rakenteiden uudistaminenkin. Tähän kehittämiseen tarvitaan meitä kaikkia, ja toivoisinkin, että energia, luovuus ja innovatiivisuus suunnattaisiin tulevaisuuteen eikä periaatteelliseen vastustamiseen.

Nyt ollaan siis kehittämässä uutta eikä suinkaan näivettämässä mitään. Päinvastoin, jos uudistuksia ei tehdä, niin nykyinen palvelujen näivettyminen jatkuu edelleen tai sitten palveluja yksityistetään kiihtyvällä vauhdilla.

Vahva peruskunta pystyy paremmin hallitsemaan palvelumarkkinoita, ja iso työnantaja houkuttelee paremmin myös ammattitaitoista henkilöstöä, ja tämä on nyt tärkeä laatuasia. Palvelujen kuntoon laittamista kansalaiset meiltä odottavat, ja tämä asia aiotaan tällä uudistuksella varmistaa. Tällä hetkellä palvelut ovat kovin heikolla tasolla kunnissa.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien alasajoja perustellaan erityisesti väestön ikääntymisellä. Silloin korostetaan, että varsinkin maaseutukuntien ikärakenne tulee olemaan kaupunkeja huonompi. Se toki pitää paikkansa, mutta silloin unohdetaan tai ei haluta huomata, että tilanne ei muutu miksikään kuntarajoja siirtämällä. Ikäihmiset siirtyvät vain toisen kunnan sisälle. Toisin sanoen ikäihmiset eivät kuntaliitosten seurauksena lisäänny tai vähene. Siten pelottelu tällä asialla on täysin perusteetonta. Ikärakenteista aiheutuvat asiat on ratkaistava muilla keinoilla.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ihmetellä, jos jollekin on vielä epäselvää se, mikä on keskustan päämäärä kuntien uudistushankkeessa. Se on tietysti lähipalveluitten säilyttäminen ja myöskin se lähidemokratia, mistä jotain kummaa irvailua tuol-takinpäin kuuluu. Kaikkien hallintomuotojen ja -rakenteiden pitää olla palvelemassa näitä päämääriä. Suuruuden tavoittelu ei tuota mitään. Nyt täytyykin ihmetellä sitä, että nämä uudet syntyvät suurkunnat pystyisivät muka yksin hoitamaan kaiken. Me heittäisimme romukoppaan kaiken sen yhteistyöperinteen, mikä on suomalaisessa kuntakulttuurissa ollut. Miten esimerkiksi Helsingin kokoinen kaupunki sitten pärjää ja pienemmät, kun Helsinkikin tekee ja tarvitsee palvelutuotannossaan tänäkin päivänä yhteistyötä? Millä perusteella te olette hylkäämässä yhteistyön?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli äsken mainitsi Etelä-Karjalan ja viittasi siinä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriin, joka on aikanaan perustettu tämän Paras-hankkeen tiimoilta. Siihen ovat liittyneet lähes kaikki Etelä-Karjalan kunnat. Kun nyt oli tämä maakuntakuulemiskierros, niin siellä kaikki Etelä-Karjalan kunnat kertoivat, että ovat tyytyväisiä tähän Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriin. Siis siinä on perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito samassa. Nyt tämäkään malli ei ilmeisesti hallitukselle riitä. Ihmeeltä tuntuu se, ja hallitus esittää, että Etelä-Karjalasta tulisi yksi maakunnan kokoinen kunta, siis koko maakunnan kokoinen kunta. Mihin tämän jälkeen enää tarvitaan maakuntia, herää kysymys.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin itse miettimään tuota lähipalvelulakia ja sitä, eikö keskustassa oikeasti luoteta kuntien päätöksentekijöihin, että tarvitaan lähipalvelulaki määräämään, että tuolla pitää olla sitä ja tuolla pitää olla tätä eikä siellä, missä ihmiset ovat. Minä ainakin luottaisin nyt kunnanvaltuustoihin ja kuntapäättäjiin, että he osaavat tehdä ratkaisut siitä, missä terveyskeskukset ovat ja missä kyläkoulut ovat jnp. Tärkeintä on nyt rakentaa sellainen kuntarakenne, että pystymme turvaamaan palvelut, ne kyläkoulut, ne terveyskeskukset jnp., ja se viisaus on minun mielestäni nimenomaan kunnissa. Itse annan täyden tuen tälle uudistustyölle, mutta se pitää tehdä, niin kuin hallitus on nyt ryhtynyt tekemään, yhdessä kuntien kanssa kuntia kuullen ja sen kautta rakentaen sellainen rakenne, joka turvaa lähipalvelut.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli peräsi vaihtoehtoja ja oli sitä mieltä, että maakuntamallia pitäisi kokeilla. Kyllähän sitä tietenkin voidaan kokeilla mutta sitä on jo kokeiltu. Me tiedämme jo, että se ei ole kansanvaltainen malli, se lisää virkamiesvaltaa ja se on äärimmäisen kaukana kunnallisesta itsehallinnosta. Me olemme nähneet — olin itse kuusi vuotta puheenjohtajistossa maakuntahallituksessa, näin siinä tulee käymään. Sen takia se paha kääntöpuoli siinä on se, että jos me menemme maakuntamalliin, niin silloin me tavallaan lähdemme tumppaamaan kunnallista demokratiaa ja ihmisten kiinnostusta siihen. Kukaan ei viitsi lähteä valtuustoehdokkaaksi, koska kunnassa ei voi päättää juuri mistään. Sen takia maakuntamallia ei kannata kokeilla, koska se on liian kaukana tavallisesta ihmisestä ja tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksista.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä nosti aikaisemmassa puheenvuorossaan esiin verontasausjärjestelmän. Kaikki salissa olevat tiedämme, että kuntia pidetään tällä hetkellä pystyssä keinotekoisesti siirtämällä veroeuroja kuntien kesken vauraammista kunnista köyhemmille kunnille ja järjestelmän suurimpia maksajia ovat pääkaupunkiseudun kunnat, joista Helsinki maksaa tänäkin vuonna eniten verontasausta, noin 286 miljoonaa, ja per helsinkiläinen tämä tekee noin 490 euroa. Pääkaupunkiseudulle kasautuu hyvin erityyppisiä haasteita ja ongelmia kuin muualle Suomeen. Hallitus on sitoutunut muuttamaan kuntauudistuksen yhteydessä nykyistä valtionosuusjärjestelmää, ja käytän tilaisuutta hyväkseni, koska ministerit ovat edelleen paikalla. Kysyisin ministeri Virkkuselta: tullaanko metropolialueen erityispiirteet huomioimaan jatkossa valtionosuusjärjestelmässä?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun äsken kritisoitiin malleja, niin minulle ei vielä ole selvinnyt, kuinka paljon paremmin näissä maakunnallisissa malleissa kuin suurissa kunnissa ne palvelut sitten säilyisivät paremmin. Miten ne lähipalvelut sitten olisi mahdollista järjestää niin, että ne olisivat paremmin järjestetyt?

Ministereille on esitetty haastetta tästä aikataulusta, ja se on totta, että se on todella kireä, kun samaan aikaan yritetään tehdä sekä rahoitukseen, palveluihin että sitten rakenteeseen muutosta ja sosiaali- ja terveystoimen järjestämiseen. Ensimmäinen kuntakierros on menty, ja Kuntaliittohan on esittänyt ajatusta myöskin toisesta kuntakierroksesta syksylle, ja jos ajatellaan, että tämä koko hanke on kuntalähtöinen sitten niitten päätösten teon osalta, niin miten ministeri suhtautuu tähän Kuntaliiton ajatukseen kuulla kuntia toisen kerran, ennen kuin varsinaisia esityksiä tehdään?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa peräänkuulutettiin sitä, että pitäisi olla keskustelussa useampia vaihtoehtoja kuin pelkästään peruskuntien malli. Itse ajattelen, että se olisi aikamoista menoa taaksepäin, ja toisaalta se olisi myös aikamoinen linjanmuutos, koska kaikki muistamme, että juuri Paras-hankkeen yhteydessä vuonna 2005 ministeri Manninen kiersi silloin Suomea nimenomaan näiden kolmen vaihtoehtoisen mallin kanssa: oli terveyspiirimalli, aluekuntamalli ja peruskuntamalli. Tuo peruskuntamalli sai silloin kaikkein vahvimman kannatuksen ja sen pohjalta lähdettiin valmistelemaan Paras-hanketta. Eli jos nyt taas ottaisimme nämä mallit uudestaan keskusteluun, niin mielestäni se olisi kyllä aikamoinen muutos siihen linjaan nähden, mikä on viime vuosina ollut, ja se on johdonmukaisempaa, että jatketaan vahvojen peruskuntien mallilla, erityisesti koska se on osoittautunut erittäin hyväksi ja tehokkaaksi malliksi järjestää palvelut ja kehittää alueita.

Tuo rakennetyöryhmän ehdotus näistä selvitysalueista: Uskon, että se on kyllä yllättänyt monet, että nuo esitetyt selvitysalueet ovat niin suuria. Siihen varmasti on johtanut ennen kaikkea kolme tekijää. Monilla alueilla kuntarakenne ei itse asiassa ole kovinkaan paljon muuttunut, eli tuo ihmisten arki ja asiointi ja työssäkäynti on muuttunut huomattavan paljon, mutta kuntarajat ovat saattaneet olla kymmeniä vuosia, jopa toistasataa vuotta, melkein samanlaiset.

Oikeastaan se ihmisten arki on jo niin paljon muuttunut, että se on ajanut ohi näistä rakenteista. Kaikkialla Suomessa ei näin ole, koska Paras-hankkeessahan myöskin pyrittiin siihen, että pystyttäisiin saamaan riittävän kokoisia kuntarakenteita, ja silloin erityisesti tuettiin juuri näitä monikuntaliitoksia, ja syntyi hyvinkin suuria kuntien yhdistymisiä, kuten kymmenen kunnan Salo, Kouvola, Hämeenlinna.

Siihen nähden nämä selvitysalueet eivät ole mitenkään poikkeuksellisen suuria, mutta varmasti monen näkökulmasta yllättävän isoja verrattuna nykytilanteeseen, ja siihen luonnollisesti on johtanut myös se, että työryhmähän on katsonut omassa selvityksessään vuoteen 2030 ja pyrkinyt esittämään sellaista selvitysaluetta, jolla pystyttäisiin vastaamaan 2020-luvun haasteisiin ja niihin palvelutarpeisiin. Sitä ei ole tehty tämän päivän tarpeisiin vaan tulevaisuuden tarpeisiin, eli tällä on haettu sitä, että nyt tehtäisiin sen kokoinen rakenne, että emme olisi tässä kuntarakennekeskustelussa joka valtuustokausi, vaan voisimme keskittyä siihen itse varsinaiseen työhön eli palvelujärjestelmien ja prosessien kehittämiseen, kun rakenne saataisiin riittäväksi heti kerralla. Tiedämme myös, että se ei ole toivottava kehityspiirre, että nämä kuntaliitokset ketjuttuisivat tavattoman paljon, että kunta tekisi joka valtuustokausi uusia ja uusia liitoksia tästä eteenpäin, koska se vie tavattomasti voimavaroja siltä kunnan perustyöltä, silloin kun ollaan jatkuvassa muutoksessa.

Kyllä ilman muuta tuohon rakennetyöryhmän esitykseen on vaikuttanut kirittävänä tekijänä myös se, että on asetettu tavoitteita sosiaali- ja terveydenhuollon entistä vahvemmalle integraatiolle, ja se edellyttää varsin suurta väestöpohjaa verrattuna siihen, että tänä päivänä meillä kunnan mediaanikoko on kuitenkin vain 6 000 asukasta. Sen johdosta nuo esitetyt selvitysalueet varmasti ovat monen näkökulmasta yllättävänkin suuria, mutta toisaalta tietyillä alueilla näissä aluetilaisuuksissa kunnan edustajat ovat esittäneet itse vieläkin suurempia alueita eli pitäneet selvitysalueita jopa riittämättöminä joillain alueilla. Mutta nyt kun saamme kaikkien kuntien lausunnot, niin voimme paremmin arvioida tätä kokonaisuutta.

Täällä on kannettu huolta siitä, että kuntien pitää tässä vaiheessa antaa lausunnot, mutta kannattaa huomata, että tämähän on todella pitkä prosessi, joka meillä on edessä. Tässä tulee olemaan monta vaihetta, eikä tämä kevät, seuraava kuukausi, ole suinkaan ikään kuin viimeinen kerta, kun kunnat ottavat kantaa näihin kysymyksiin. Aina kun tullaan tekemään erilaisia lainsäädäntöjä, luonnollisesti kunnilla on mahdollisuus antaa omat lausuntonsa ihan normaalilla tavalla erilaisista kuntiin liittyvistä lainsäädäntöhankkeista, mitä tässä matkan varrella tulee, ja tuo työryhmäkin esitti, että näillä alueilla tehtäisiin kuntajakoselvityksiä, eli nehän ovat hyvin vahvasti siellä kuntien käsissä olevia prosesseja joka tapauksessa.

Siinä mielessä on aina tietysti kysymyksiä herättävä asia, missä vaiheessa lausuntoja pyydetään. Nyt on tullut jonkin verran kritiikkiä siitä, että kun vielä ei ole valmista VOS-esitystä, ei ole valmista kuntalakiesitystä, niin kuntien on hankala ottaa kantaa. Toisaalta tiedämme, että koko syksyn kunnat jo kovasti kuitenkin odottivat sitä, että heidän lausuntojaan pyydettäisiin ja käytäisiin aluekierros, ja kyllä hallituksen näkökulmasta nyt on juuri hyvä vaihe käydä tämä. Se on meille tarpeen jatkovalmistelun kannalta, että saamme tässä vaiheessa kunnilta kannanotot jo siinä määrin, kun kunnissa on siihen valmius. Jos on sellaisia kysymyksiä ja kohtia, joihin kunnat kokevat, että eivät vielä pysty antamaan näkemyksiään, se on ymmärrettävää, mutta kaikesta palautteesta on jatkon kannalta hyötyä.

Mutta tämä tulee olemaan ilman muuta pitkä prosessi, jossa on monia vaiheita, ja siinä mielessä kuntia kyllä kuullaan koko ajan, koska tätä tehdään heidän kanssaan vuorovaikutuksessa, eli mikään ei mene ohi nyt seuraavan kuukauden aikana suinkaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Täällä oli muutamia kysymyksiä. Aivan niin kuin puhemies sanoi, edustaja Mattila käytti täällä hyvän puheenvuoron, josta kaikki debatti sitten alkoikin. Hän kuvasi hyvin sitä, mitä ongelmia meillä tuolla terveydenhuollossa on. Hän kuvasi sitä, miten perusterveydenhuollosta ei saanut palvelua. Todellakin on niin, että jos me haluamme ihan oikeasti vahvistaa esimerkiksi meidän terveyspalvelujamme, niin meidän pitää satsata nimenomaan siihen perusterveydenhuoltoon. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa taloudesta ja rahoista menee erikoissairaanhoitoon ja yksi kolmasosa perusterveydenhuoltoon, ja meidän pitää saada se kääntymään toisinpäin, koska muuten me emme hallitse tätä kustannuskehitystä, koska meillä koko ajan lisääntyvät tarpeet, meillä lääkkeet ja pelit ja vehkeet kallistuvat, hoidot kallistuvat, uusia hoitoja tarvitaan ja kehitetään; hyvä niin, mutta ne maksavat. Siitä syystä meidän pitää saada peruspalvelut toimimaan, jotta se paine sinne erikoissairaanhoitoon ei ole niin vahva.

Täällä puhuttiin myöskin lähipalveluista, ja minä ymmärrän oikein hyvin sen. Se on yksi kriittinen piste tässä kaiken kaikkiaan, että me pystymme pitämään ne lähipalvelut, mutta minä en nyt millään mittakepillä mittaisi näitä lähipalveluja siitä syystä, että laadulla on niin valtavan suuri merkitys esimerkiksi terveydenhuollossa, että jos terveyskeskuksessa, vaikka se olisi siinä naapurissa, on vain kaksi kättä ja Black & Decker, niin ei kuulkaa se auta mitään, koska siellä pitää olla kuvantamismahdollisuudet, laboratoriomahdollisuudet, lääkärin osaamista, siellä pitää olla henkilökuntaa ja muuta, muuten se on haavoittuva ja se ei pysty vastaamaan niihin tarpeisiin. Minä olen samaa mieltä siitä, että nämä sosiaali- ja terveyspalvelut pitää räätälöidä alueittain. Täällä on hyviä esimerkkejä tuotu esille siitä, miten on jo tehty ja rakennettu näitä.

Sitten vielä kysyttiin, miten nyt sitten valtionosuusjärjestelmä. Sitä rakennetaan tässä samanaikaisesti ja arvioidaan myöskin kuntien tehtäviä, mutta kyllä se niin on, että meidän väestökehitys vaikuttaa sillä tavalla sosiaali- ja terveyspalveluihin, että emme me voi koskaan ajatella, että vähemmän rahaa kuluisi kuin nyt menee. Kyllä ne kulut kasvavat, mutta millä vauhdilla, siihen me voimme vaikuttaa. Ja sillä, miten me pystymme pitämään tämän palvelutason, on suuri merkitys, koska jos terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut häviävät kunnasta, niin häviävät myös asukkaat.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä näistä kuntakierroksista. Minä olen nyt ollut niillä kuntakierroksilla, ja minun mielestäni se on sellaista reipasta keskustelua ja reipasta tuuletustakin, mutta asiallista. Siellä tulee esimerkkiä siitä, että ei nyt olla ihan tätä mieltä, mitä työryhmä on esittänyt, mutta kaikki tietävät, että jotain pitää tehdä, ja minun mielestäni siellä on todella hedelmällisiä keskusteluja käyty.

Sitten eilen olin juuri tuolla Satakunnassa ja kävin tutustumassa myöskin Rauman terveydenhuollon järjestelyihin. Siellä on malliesimerkki siitä, miten Rauman kaupunki on lähtenyt kehittämään kuntaperusteisia palveluja — peruserikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalityö — ja sitten ostetaan sairaanhoitopiiriltä se erikoissairaanhoito. Tällaisia samanlaisia on Varkaudessa, tällaisia samanlaisia on Kouvolassa. Oltiin Kouvolan koulupalveluista mitä tahansa mieltä, niin olen kyllä sitä mieltä, että kyllä siellä terveyspalvelut pelaavat. Nyt on lähdetty rakentamaan sellaisia uusia juttuja, ja totta kai niitä pitää vaalia, koska ne edistävät tätä hyvinvointivaltion kehittymistä. Mutta vielä kerran sanon, että erittäin hyviä keskusteluja siellä käydään, ja sitä vartenhan nämä kuntakuulemiset nyt on järjestetty, että siellä saa kertoa niistä tuntemuksistansa ja kunnat voivat vaikuttaa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti allekirjoitin keskustan viime syksyn välikysymyksen saadakseni vastauksen siihen, kuinka vahvalla ja perustellulla tiedolla hallitus hallitusohjelmansa mukaista kuntapolitiikkaa tekee ja suunnittelee. Silloinkin tein sen hyvin vahvasti tiedostaen ja tunnistaen erittäin hyvin ne kaikki haasteet, jotka kuntakenttään kohdistuvat tulevina vuosina.

Hallituksen vastaukset ja äskettäin julkistettu hallitusohjelman ohjauksessa tehty virkamiesraportti Suomen tulevasta kuntakentästä, ministereitten sekä hallituspuolueitten toiminta, kuntauudistuksen ajateltu aikataulutus, uudistuksen vaihtoehdottomuus, kuntien valtionosuuksien ra-ju leikkaus ja kuntien talouspohjan heikentäminen ovat osoittamassa oikeaksi ne pelot, joita itselläni hallituksen kuntapolitiikkaan on kohdistunut. Yhdynkin vahvasti edustaja Kiviniemen esittämään epäluottamuslauseeseen tähän kuntauudistukseen liittyen.

Hallitus näkee kuntakentän ja kuntapalvelut lähinnä rakennekysymyksinä, keskittyen hallinnollisiin kuntarakennekuvioihin. Oleellisinta kuntapolitiikassa on palveluitten järjestäminen ja tuottaminen, ja sen takia kuntasektorin uudistusten pääpainon pitää olla palveluitten, palvelurakenteitten ja palvelujen tuotantotapojen uudistamisessa niin, että ihmiset ja heidän tarvitsemansa palvelut ovat uudistusten keskiössä.

Kuntien ydintehtävä kaiken kaikkiaan ovat palvelut. Siksi on ymmärrettävä, että jos kuntauudistukseen käytäisiin palvelut edellä ja muu olisi alisteista sille päämäärälle, niin oikeat rakenteet kyllä löytyvät. Nyt palvelut, jopa kuntalaiset, näyttävät olevan alisteisia suurkuntaideologialle. Hallitus ajaa valtiojohtoisesti ylhäältä saneltavaa yksioikoista suurkuntahanketta, jonka erinomaisuus ei perustu vahvaan analyysiin, vaan se perustuu ainoastaan, tai hyvin pitkälle, mielikuviin, tunteisiin, väittämiin ja epäilemättä myös ideologisiin tavoitteisiin.

Itse asiassa on ollut aika hämmentävää seurata, kuinka selkeästi kunnallisalan professorit ja alan asiantuntijat ovat tyrmänneet suurkuntalinjan ja kuntauudistuksen valmistelun. Kun noita erilaisia asiantuntija-arvioita valmistelusta ja kuntauudistuksesta lukee ja kuuntelee, tulee väistämättä siihen epäilykseen, lähtikö hallitus viemään kuntauudistusta sittenkin arveluttavan vähin tiedoin ja jopa tavoitteilla, jotka eivät kuulu kuntauudistukseen.

Mitkään tosiasiat ja tutkimukset eivät puhu sen puolesta, että vain kuntaliitoksilla, siis vain kuntaliitoksilla ja suurkunnilla, kyettäisiin säilyttämään ihmisten tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, koulupalvelut jne. Yksinkertaisesti sanoen tämä samanlainen suurkuntasapluuna ei sovi koko maahan, kaikille alueille. Sillä ei kyetä vastaamaan ympäri maata edessä oleviin ongelmiin ja haasteisiin ilman, että se synnyttää lisää ongelmia. Vaihtoehdoton, kuntaliitoksiin tähtäävä suurkuntalinja ei siis ole toimiva, ei palvelujen järjestämisen, mutta epäilemättä ei myöskään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi kaikilla alu-eilla.

Siksi pidänkin aivan välttämättömänä, että yksioikoisen suurperuskunnan tavoittelemisen sijaan maassa tulee voida olla erilaisia kuntarakenteita — myös kuntayhtymämalli — joilla kuntalaisten tarvitsemat palvelut voidaan tuottaa ja järjestää mahdollisimman tehokkaasti. Näiden yhteistyörakenteitten, totta kai, pitää olla hallinnon osalta avoimia ja demokraattisia rakenteita, joilla myös kuntalaisdemokratia voidaan hoitaa. Eli kuntayhtymässä maakuntavaltuustojen osalta se tietysti tarkoittaa suoralla kansanvaalilla valittua maakuntavaltuustoa.

Näen niin, että hallituksen on syytä pysähtyä tämän kuntauudistuksen kanssa, todeta tähän hankkeeseen liittyvät ongelmat, mukaan lukien hyvin ongelmallinen aikataulu ja se, kuinka heikosti kunnat ja kuntalaiset tähän hankkeeseen näyttävät sitoutuvan. En itse asiassa näe tällä hetkellä mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että tämä hanke tulisi pysäyttää nyt aluekierroksen jälkeen ja kuntauudistus siirtää parlamentaariseen valmisteluun ja lähteä tarkastelemaan kokonaisuutena niin kuntien tehtäviä ja rahoitusta kuin kansanvallan toteutumista.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty varsin mittava ja varsin laadukaskin keskustelu tästä aiheesta, joten keskityn omassa puheenvuorossani vain muutamaan kohtaan, jotka haluan nostaa esille.

Ensimmäinen on se, että kunnista tulee hyvin voimakas palaute, myöskin tänään Tampereella, siitä, että kunnille ei pitäisi enää antaa uusia tehtäviä. He kokevat, että monet velvoitteet ovat jo nyt varsin kovat. Olen aivan samaa mieltä siitä. Mutta sellaisen keskustelun, mitä tehtäviä kunnilta siirrettäisiin valtiolle, sen minä näen hyvin hedelmättömänä. Norjassa erikoissairaanhoito siirrettiin, kustannukset kasvoivat huomattavasti. Se ei johda mihinkään. Mutta sen sijaan, jos me käymme sitä keskustelua, mitkä asiat tässä yhteiskunnassa ovat yhteiskunnan vastuulla ja mitkä yksilön vastuulla, niin se keskustelu pitää käydä.

Ja jotta tämä ei jää tyhjän puhumiseksi, niin sanon heti kärkeen, että en ymmärrä esimerkiksi sitä, miten voi olla subjektiivinen oikeus päivähoitoon sellaisessa perheessä, jossa jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat ihan pysyvästi kotona. Se ei kerta kaikkiaan voi olla tämän yhteiskunnan tehtävä maksaa, muuta kuin sellaisessa erityistilanteessa, jossa siitä on lapselle poikkeuksellista hyötyä. Eli tällaisia asioita täytyy meidän käydä läpi.

Sitten toinen asia: tulen sellaisesta kunnasta kuin Sastamala, jossa neljä kuntaa on yhdistynyt ja jossa mahdollisesti viides kunta tulee kuukauden sisällä mukaan. En mitenkään usko, että nämä viisi kuntaa — vanha Vammala, 15 000 asukasta, siihen liittynyt vajaan 5 000 asukkaan Äetsä ja sitten ne muut kunnat, Suodenniemi, vähän toista tuhatta asukasta, Mouhijärvi, noin 3 000 asukasta ja nyt Kiikoinen, vähän toista tuhatta — erillään pystyisivät yhteiskunnan ja myös kuntalaisten kannalta tehokkaammalla tavalla nämä palvelut järjestämään kuin tämä yksi kunta. En usko sitä millään, ja haluan semmoisen laskelman nähdä.

Toki voi olla tietysti joitakin tilanteita — kun näillä pienillä kunnilla on ollut erittäin korkeat valtionosuudet — että näyttää siltä, että niitä olisi pystytty ominkin voimin jossakin määrin jatkamaan. Mutta jos kaikkiaan ajatellaan sitä aluetta, ja kun lisätään vielä, että olemme tehneet sen vapaaehtoisesti ja jos Kiikoinen liittyy, olemme saaneet 20 miljoonaa euroa porkkanarahaa, niin varmasti me pystymme tällä systeemillä sillä alueella paremmin ne palvelut tuottamaan. Sen sijaan toivon kyllä, että siellä kuntaliitokset eivät vielä lopu tähän, vaan henkilökohtaisesti näkisin, että jos Punkalaidun ja Huittinen siihen myöskin tulisivat mukaan, niin silloin meillä olisi toimiva 40 000 asukkaan alue, joka voisi sen alueen palvelut järkevästi kuntalaisille tuottaa, eikä alue olisi maantieteellisesti liian suuri.

Eli olen ehdottomasti sitä mieltä, että näillä maaseudun pienillä alueilla meidän on ajateltava asiaa niin, että mennään hieman suurempaan kuntakokoon ja järjestetään ne palvelut siinä yhteydessä, mikä on itselle lähellä.

Arvoisa puhemies! Kolmas asia, joka myöskin nousi Tampereella tänään esille, on kaikkein vaikein. Se on kehyskuntien ja keskuskunnan väliset asiat ja liitokset. Historiahan oli sellainen, että aikoinaan, kun kaupunki kasvoi, niin automaattisesti se osa, joka oli kasvanut kaupungin rajojen ulkopuolelle, liitettiin kaupunkiin. Mutta sitten me luovuttiin näistä kuntaosaliitoksista pääosin ja sen jälkeen meille syntyi sitten näitä kehyskuntia, jotka tosiasiassa ovat sen keskuskunnan vaikutusalueella.

On se tapa sitten yhteinen kunta, seutuvaltuusto tai mikä hyvänsä, niin tavalla tai toisella meidän täytyy saada sellainen järjestelmä, että ihmiset, jotka siellä tosiasiallisesti samalla alueella asuvat, toimivat ja käyvät töissä, myöskin osallistuvat sen alueen päätöksentekoon ja kantavat vastuuta sen alueen kehittämisestä. Jos kyse on sellaisista alueista kuin esimerkiksi Tampereen seutukunta, jossa väkimäärä keskimäärin kasvaa 4 500 ihmistä vuodessa, täytyy yhteisesti kyetä miettimään, millä tavalla tämä väestönkasvu sijoitetaan ja millä tavalla sen alueen — joka on myös koko valtakunnan kannalta merkittävä, kun se on Suomen toiseksi suurin kasvukeskus — kilpailukykyä vahvistetaan ja millä tavalla se voi hankkia enemmän kansainvälisiä investoijia alueelle. Sen kehittämiseen on löydettävä yhteinen sävel, ja sen takia tämän asian ratkaiseminen on hyvin tärkeää juuri tämän kehittämisen näkökulmasta, ei sen takia, että ne eivät kykenisi palveluita tuottamaan, eikä sen takia, että olisi pelko, että palvelut häviävät sellaisesta paikasta, mihin jatkuvasti väkeä muuttaa lisää.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä kuntarakenneuudistuksessa on myös kysymys valtapolitiikasta, niin kuin edustaja Heinonen täällä tänään on antanut ymmärtää. Hallituspuolueet petaavat sellaisia rakennelmia ja malleja, joilla pyrkivät parantamaan omaa valta-asemaansa myös jatkossa. Siitä kertoo tämänpäiväinen tieto vaalipiirien yhdistämisestä. Tämä yhdistäminen oli erityisesti vihreiden ja myös kokoomuksen hanke. Tällä uudistuksella ajetaan kuitenkin käytännössä itsenäinen Etelä-Savon kunta ahdinkoon.

Kuntarakenneuudistuksessa on myös samasta vallantavoittelusta kysymys. Pienten kuntien valtuustot halutaan hajottaa ja päätösvalta viedä keskuskaupunkeihin. Pääsääntöisesti nämä pikkukuntien valtuustot ovat keskustavetoisia. Sinällään tavoite on, en sano hyväksyttävä, mutta ymmärrettävä. Mutta hallitus tekee sen rakenteita runttaamalla ja uhraamalla kuntalaiset, kuntalaisten palvelut ja lähidemokratian. Perussuomalaiset haluavat säilyttää palvelut ja lähidemokratian. Me pyrimme kyllä tähän asiaan vaikuttamaan vaalien kautta kuntavaaleissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen virkamiestyönä valmistunut kuntakartta on kylmää kyytiä nykyisille kunnille ja niiden vaaleilla valituille valtuutetuille. Kuntaministeri on sanonut, että tarvittaessa hallitus tulee käyttämään myös ohjaavia toimenpiteitä. Tämä on kauniisti sanottu. Käytännössä nämä ohjaavat toimenpiteet tarkoittavat pakkoa ja pakottamista. Pakottaminen aloitettiin jo leikkaamalla kuntien valtion-osuuksia, ja lisää näemme varmasti myöhemmin.

Hallitus ajaa kuntia yhteen kovalla kiireellä paneutumatta kunnolla eri ratkaisumalleihin. Hallitusohjelmassa on sokeasti sovittu vain kuntakokojen rajusta kasvattamisesta niiden määrää vähentämällä. Muusta ei ole ilmeisesti sovittu. Ei ole selvillä valtion ja kuntien työnjako, ei ole selvillä, kuinka kunnille sälytetyt tehtävät rahoitetaan, ei ole selvillä, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa tuotetaan, ei ole selvillä, mikä on kokoomusjohtoisen hallituksen tavoite. Selvillä on vain, että hallitus haluaa suurkunnat.

Hallituspuolueen edustaja Backman, yksi kuntarakenteen käsikirjoittajista, sanoi tässä salissa 10. päivä helmikuuta: "Kuntauudistus ei ole säästöhanke. Se on ensisijaisesti palvelujen turvaamiseen ja kuntalaisten aitojen vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen tähtäävä hanke." Säästöhanke se ei voikaan olla, koska yhdistämällä kuntia ei synny lisää rahaa. Suurkunnissa palvelujen turvaaminen käytännössä tarkoittaa liitoskuntien palvelujen karsimista ja niiden keskittämistä keskuksiin. Tämä taas tarkoittaa kuntalaisille pitkiä matkoja, jonotusta, ruuhkaa, kustannuksia ja huolia.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että hallituksen vastaus lääkäripulaan on vähentää terveyskeskuksia ja sairaaloita. Kuntauudistus ei myöskään lisää demokratiaa eikä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, täysin päinvastoin. Kuntalaki määrää kunnan- tai kaupunginvaltuuston valtuutettujen lukumäärän. Jos kuntakartan liitokset toteutuvat, tarkoittaa se sitä, että nykykuntien reilun 10 000 valtuutetun määrä putoaisi kolmannekseen eli runsaaseen 3 000 luottamushenkilöön.

Esimerkki kotiseudultani Etelä-Savosta: Mikkelin sekä sen seudun nykyisten kuntien valtuutettujen määrä tippuisi neljännekseen. Mikkelin ja siihen liitettävien kuntien nykyinen yhteenlaskettu valtuutettujen määrä on 235. Mikkelin muodostaman suurkunnan valtuutettujen määrä olisi kuntauudistuksen jälkeen 59. Savonlinnan seudulla pudotus olisi 177 valtuutetusta 51:een. Varkauden seudulla, johon Pieksämäkeä viedään, pudotus olisi 134 valtuutetusta 51:een. Kun koko alueella vaaleilla valittujen kuntapäättäjien määrä romahtaisi 546:sta 161:een, ei sitä voi hyvällä tahdollakaan sanoa vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Valtuustojen koon suurentaminen tai niin kutsuttu aluejohtokuntamalli ei ole vastaus lähidemokratian karsimiseen.

Arvoisa puhemies! Rakenneuudistusta tarvitaan, mutta kuntaliitosten on oltava vapaaehtoisia. Pienet ja väestörakenteeltaan taantuvat kunnat kyllä tulevat ajan myötä suurempiensa syliin. Mielestäni ennen rajuja kuntakarttauudistuksia olisi ratkaistava (Puhemies: Nyt on aika vastassa!) kuntien ja valtion tehtäväjako.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Halu yhdistää kunnat suuremmiksi keskusjohtoisiksi kolhooseiksi on outo. Kokoomuksen suurkunta-ajattelussa puhutaan säästöistä ja vastuullisuudesta tulevaisuutta ajatellen. Missään ei ole kuitenkaan esitetty lukuja säästöjen suuruudesta. Päinvastoin kaikki asiantuntijat ampuvat kuntasekoilun alas kalliina ja turhana. Mitä säästöä tulee syrjäseutujen palvelujen alas ajamisesta? Henkilökunta ei vähene eikä palvelujenkaan tarve vähene, vaikka koulut ja terveyspalvelut viedään kauemmaksi. Väki ei nuorru, verotulot eivät kasva eikä työvoiman määrä lisäänny kuntarajoja siirtelemällä. Kuntalaisten vastuu itsestä ja muista sen sijaan heikkenee, kun ajatellaan, että kyllä systeemi hoitaa.

Kunnat ovat huikeita elinkeinojen kehittämiskeskuksia. Kun kuntien välistä kilpailua ei ole, ei tarvitse olla tehokas eikä yrittäjäystävällinen. Osa kunnista on velkaisia, ja menojen kasvua pitää hillitä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, että kunta, jossa palvelut on hoidettu hyvin ja veroprosentti silti pystytty pitämään kohtuullisena, voitaisiin pakkokeinoin liittää toiseen kuntaan. Näistä hyvin hoidetuista kunnista ei saa tehdä keskuskaupunkien ökyinvestointien maksumiehiä.

Vuosina 2008—2010 koko maan kuntien lainamäärän kasvusta 73 prosenttia johtui yli 100 000 asukkaan kunnista, vaikka näissä kunnissa asuu vain 33,7 prosenttia väestöstä. Siis yli 100 000 asukkaan kunnat olivat niitä, jotka velkaantuivat.

Miksi hallitus aikoo jatkaa virkojen betonointia kuntien pakkoliitosten yhteydessä? Näin jokainen virkamies saa suojatyöpaikan viideksi vuodeksi, oli sitten työtä tai ei. Kun isot hallinnot ovat muutoinkin pulloillaan kehitysjohtajaa, apulaisjohtajaa ja koordinaattoria, näiden määrä tulevaisuudessa vain kasvaa. Kuntaliitoksessa palkat harmonisoidaan. Tämä voi nostaa palkkakuluja huomattavasti.

Omaisuuden uusjaosta ei ole puhuttu mitään, vaikka grynderit ovat suurkuntauudistuksen voittajia. Verottajan tietojen mukaan kiinteistömassan arvo lakkautettavien kuntien osalta on 66 000 miljoonaa euroa. Jos sen arvo pienenee vaikkapa 15 prosenttia, on se miljardin omaisuuden uusjako maaseudulta kaupunkiin.

Tulevaisuuteen vaikuttavat arviot tulevista erityyppisten kuntien nettoinvestoinneista. Erikoista on, että kaikille kunnille ennakoidaan yhtä suuret nettoinvestoinnit asukasta kohden jatkossa. Kuntaliiton laskelmat nettoinvestoinneista osoittavat, että ne vaihtelevat suuresti johtuen ennen kaikkea väestömuutosten ja siten palvelutarpeen kehityksestä. Jos väkeä ei keskitetä, uusia päiväkoteja ei tarvitse rakentaa toisaalle samaan aikaan, kun ne tyhjenevät toisaalla.

Kuntakartan sijaan keskusta olisi ensin määrittänyt kuntien tehtävät tulevaisuudessa parlamentaarisessa ryhmässä asiantuntijoita ja kuntia kuullen. Sen jälkeen olisi tiedetty, millaisia rakenteita tarvitaan. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja rahoituksen pitää ehdottomasti kulkea kuntauudistuksen rinnalla. Keskustan kritiikki ei ole vain oppositiopuolueen kritiikkiä. Johtavat kunnallisalan asiantuntijat ovat tyrmänneet hallituksen suurkuntamallin ja varoittaneet riskeistä.

Sosiaali- ja terveydenhoito vie valtaosan kuntien budjeteista. Tehoja tälle puolen on saatava ja pullonkauloja on purettava. Lääkäreiden ajan tulee kulua heidän tutkintoaan vastaavaan työhön. Olen ollut paikalla, kun kirurgian huippuammattilainen kirjoitti diagnoosia kahden sormen voimin ja kävi tulostamassa reseptit seuraavalla käytävällä yhteistulostimella. Suomessa lääkäreiden aika kuluu toisarvoisiin töihin aina sairaustodistusten kirjoittelua myöten ja lääkärit ottavat kansainvälisesti verrattuna erittäin vähän vastaan akuuttipotilaita. Vanhustenhoito on meillä erittäin laitosvaltaista. Vuodeosaston tarkoitus on kotiuttaa eikä olla koti. Asiakkaiden hoidonporrastuksen lisäksi on mietittävä, mitä työtä ihmisten halutaan tekevän. Hoitohenkilöstöltä menee paljon aikaa asioiden kirjaamiseen tietokoneella.

Kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. On turha luulla, että edes kokoomuksen maalailemat suurkunnat pystyisivät hoitamaan kaikkia sairaanhoidon portaita aina lonkkaleikkauksiin asti. (Puhemies: Nyt tulee aika vastaan!) Tarvitaan maakunnallisia malleja, joissa terveydenhoito ja erikoissairaanhoito yhdistyvät.

Arvoisa puhemies! Korvapuolueen kuulemiskierros on teatteria. Keskusta haluaa uudistaa. Nyt pintaa räävitään. Rajojen siirtelyllä syvärakenteet pysyvät muuttumattomina.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua siitä, onko tämä sellainen asia, joka tulisi valmistella parlamentaarisesti. Minun mielestäni siihen olisi syytä ja se olisi viisastakin sen takia, että nämä päätökset, jotka tästä asiasta seuraavat, ovat pitkävaikutteisia ja laajalti koko suomalaista yhteiskuntaa koskettavia.

Kuntasektorilla työskentelee lähes puoli miljoonaa ihmistä, mutta Suomessa työskentelee suhteessa naapurimaihimme suhteellisen vähän aktiiviväestöstä — meillä työllisyysaste on noin 69, kun esimerkiksi Tanskassa se on 83, ja tästä makrotalouden vähästä työmäärästä seuraa se ongelma, että myös kuntapuolella ollaan monien yksittäisten ongelmien edessä. Todennäköisesti näistä syistä myös hallitusohjelmaan on aika ylimielisesti ja ylimalkaisesti heitetty asia, että suoritetaan suuri kuntauudistus. Tekisi mieli sanoa, että reipas kehittäminen olisi paremminkin sitä, mitä minä toivoisin.

Itse oltuani nyt 43 vuotta saman — ensiksi Keravan kauppalan, nyttemmin Keravan — kaupungin valtuutettuna ja siinä yhteydessä melkein kaikki luottamustehtävät kokeneena olen kuitenkin aina nähnyt, että Kerava kilpailee Tuusulan, Järvenpään, Espoon, Kauniaisten, Helsingin, Porvoon, Hyvinkään, Riihimäen, jopa Lahden kanssa, ja jos naapurikunnista joku onnistuu tekemään jotain asiaa paremmin kuin me, olemme kyllä innokkaita hyväksymään mutta myös kopioimaan. Kilpailu kuntien välillä on se katalysaattori, jonka johdosta ja alueellisen itsehallinnon johdosta suomalainen yhteiskunta on sadan vuoden aikana kehittynyt loisteliaasti. Suomi on menestystarina, jos otetaan sadan vuoden periodi.

Se, että kuntauudistus nyt lähdetään ylhäältä alas -menetelmällä työntämään kunnallisihmisille, jotka käytännössä ovat oman alueensa vastuuhenkilöitä, on aiheuttanut kitkaa ja suoranaista vastarintaa. Suomen Yrittäjien puheenjohtajana jouduin kiertämään läpi käytännöllisesti katsoen kaikki Suomen kunnat, ja tyypillistä oli, että kunnalliset henkilöt vaihtoivat mielipiteitä usein kunnallishallinnon tulevaisuudesta, palvelujen järjestämisestä ja niin edespäin. He olivat vastuullisia ihmisiä, he olivat sitoutuneet oman alueensa kehittämiseen, ja uskon, että viimeinen ajatus, joka heillä ennen unia oli, oli oman kunnan tulevaisuuden varmistaminen ja kehityksen eteenpäin vieminen.

Mittakaavaetu, joka teollisuudessa tunnetaan — tuhannen auton tekeminen on halvempaa kuin ensimmäisen, ja ehkä sadantuhannen auton tekeminen alkaa olla jopa kannattavaa — ei toteudu kuitenkaan palvelutuotannossa. Kuntapuolella on aika harvoja teollisia tuotannonmuotoja, ehkä energia, vesi, tämäntapaiset, mutta valtaosa palveluista tehdään asiakkaan läsnä ollessa. Kun tässä salissa on aikanaan päätetty, että yli 200 palvelua on kunnan vastuulla, on sen koko tilanteen hallinta vähintäänkin haasteellista, joskus tuntuu olevan mahdotonta. Kunnallishallinnossa ei myöskään ole kovin paljoa kiinnitetty huomiota prosesseihin eikä johtajuuteen, enemmänkin ollaan hallinnon ihmisiä ajatellen, että kunhan budjetti täyttyy, niin kaikki on hyvin. Tuottavuutta seurataan huonosti jos ollenkaan, ja jos tulokset ovat heikkoja, niin ne salataan.

Miten sitten suhtaudutaan himmeleihin? Siitä on onnistuttu luomaan semanttinen mielikuva, että himmeli olisi jotenkin haitallinen asia. Kansantieteilijät toki tietävät, että himmeli on köyhän ihmisen kristallikruunu, mutta aika moni menestys pohjautuu himmeliin. Esimerkiksi Yhdysvaltain hallintojärjestelmä on himmeli. Kaikista suurin himmeli, jonka minä tiedän, on EU — siinä onkin jo aika monta kerrosta. Himmeli on oikea ratkaisu silloin, kun palveluiden tuottaminen pienessä mittakaavassa on mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista. Suomessa on järkevää — koska kunnat ovat kovin erikokoisia ja niiden mahdollisuudetkin liittyä toisiinsa ovat perin rajallisia — tuottaa suuri osa niistä 200 palvelusta, jotka kunnan järjestämisvastuulla ovat, yhteistoimin, missä sitten on tietysti se oma lukunsa, että kunkin kunnan edusmies niissä tehtävissä, joita näihin himmeleihin kuuluu, ymmärtää kokonaisuuden mutta myös omistajakunnan edun.

Toivoisin, että kuntauudistus nähtäisiin ei opposition eikä hallituspuolueiden riitakysymyksenä vaan Suomen kannalta merkittävänä tulevaisuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä, jossa olisi syytä onnistua. Tulee mieleen peruskoulu-uudistus, jossa pohjoisesta lähdettäessä hankittiin vähitellen kokemuksia ja tultiin vuosi vuodelta etelämmäksi siten, että ne viisaudet, jotka matkan varrella olivat tarttuneet, olivat sitten suurimmissa kunnissa käytettävissä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kuntarakenne on uudistettava tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Sen myötä maahan on luotava kuntaverkko, joka kykenee tarjoamaan laadukkaat peruspalvelut tasapuolisesti kaikille suomalaisille kustannustehokkaalla tavalla. Palvelutarjonnan tulee pohjautua aitoon demokraattiseen päätöksentekoon ja riittävään taloudelliseen toimintakykyyn. Kuntarakenneuudistuksella turvataan alueellista yhdenvertaisuutta ja sen myötä kansalaisen ja kuntalaisen perusoikeuksien yhdenvertaista toteutumista asuinkunnasta riippumatta. Kysymyksessä on suuri ja laaja uudistus, joka koskettaa kaikkia suomalaisia hyvin läheisesti. On erittäin ongelmallista, että meillä on tänään ollut keskustelun pohjana lähinnä kärjistetty karttaharjoitus, joka ei ole hallituksen esitys. Rakentavan keskustelun pohjaksi tarvittaisiin kiireisesti kriteerit vahvalle peruskunnalle.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat olleet jo pidemmän aikaa epävarmuuden tilassa odottamassa massiivisia uudistuksia. Sen myötä oman toiminnan kehittäminen on ollut jäissä, ja se, jos mikä, tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Mitä tulee terveyspalveluihin, kunnat ovat monin paikoin lähteneet niiden yksityistämisen tielle, osan on ollut pakko ja osa on päätynyt siihen vapaaehtoisesti. Samanaikaisesti kuntarakenneuudistuksen kanssa meidän on hoidettava julkiset peruspalvelumme kuntoon. Julkisen palvelun on kerta kaikkiaan oltava tulevaisuudessa niin laadukas, että aidossa valintatilanteessa ihminen valitsee sen yksityisen sijaan. Muuten etenemme hiljalleen siihen pisteeseen, että koko terveydenhuoltomme on pääomasijoittajien käsissä ja ihmisten terveys on ennen kaikkea bisnes. Tämä kehitys on jo tällä hetkellä liian pitkällä. Siksi onkin tärkeää, että kuntarakenneuudistuksella haetaan kunnista vahvempia toimijoita. Pienen kunnan kilpailutusosaaminen ei yleensä ole sellaisella tasolla, että sen kannattaisi avata oveaan yksityisille palveluntarjoajille.

Arvoisa puhemies! Omassa kotikunnassani Salossa toteutettiin vuoden 2009 alusta kymmenen kunnan liitos. Muutama ajatus tämän kokemuksen pohjalta. Kymmenen kunnan toimintojen sopeuttaminen on erittäin haasteellista. Meillä Salossa haasteellisuus korostui sen myötä, että kuntaliitos sattui aikaan, jolloin talous notkahti hyvin rajusti. Vanhaa Saloahan rakennettiin osittain yltäkylläisyydessä, kun Nokian tehdas takasi huikean veropotin kaupungin talouteen. Ympäröivillä pienemmillä kunnilla taloudenpito oli paljon, paljon haastavampaa. Nyt vientiteollisuuden ja Nokian vaikeudet ovat romauttaneet Salon kaupungin talouden.

Rakenteiden muuttamisesta ei seuraa automaattisesti säästöjä. Rakenteita muutetaan, jotta tulevaisuudessa voidaan terveeltä ja tarkoituksenmukaiselta pohjalta tarjota laadukkaita ja riittäviä palveluita. Pidän aika suurena ongelmana sitä, että kuntarakenneuudistuksenkin kohdalla nyt puhutaan osittain säästöistä välittömästi. Vaikka oma puolueeni on ansiokkaasti edellyttänyt kuntaliitostilanteissa viiden vuoden irtisanomissuojaa henkilöstölle, asialla on toinenkin puolensa.

Tällä hetkellä esimerkiksi Salossa ollaan tilanteessa, jossa viiden vuoden irtisanomissuoja on paikoin hyvin hankala. Etsimme kipeästi säästöjä, ja pöydälle on tuotava kaikki mahdolliset elementit, myös esimerkiksi palkkasäästöt ja kenties jopa henkilöstön lomautukset. Samaan aikaan irtisanomissuojan alla piilee merkittävä resurssi täysin koskemattomissa. Kymmenen kunnan liitoksessa muun muassa keskijohdossa irtisanomissuoja suojaa työpaikkoja. Tämä ei ole mielestäni tarkoituksenmukaista. Samalla tässä on suuri kontrasti mainittuihin säästöpuheisiin. Miten liitoksessa voidaan säästää, jos toimintoja ei voida mukauttaa tarkoituksenmukaisiksi?

Arvoisa herra puhemies! Vaikka keskustan välikysymys perustuukin pääsääntöisesti väärille kärjistyksille ja poliittiselle uhkakuvien luomiselle, on myönnettävä, että niissä tavoissa, joilla kuntarakenneuudistusta viedään eteenpäin, on myös paljon korjattavaa. Nyt tarvitaan tarkempia kriteereitä siitä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan vahvoista peruskunnista. Nyt vallallaan oleva hyvin yleisluontoinen määrittely vahvoista peruskunnista luo ennakkoluuloja ja ruokkii valitettavan paljon harhakäsityksiä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! On kiistatta todistettu, että iso kunta ei ole tehokkaampi ja edullisempi palvelujen tuottajana. Siksi isossa kunnassa haluttuja säästöjä saadaan vain palveluja karsimalla. Käytännössä se tarkoittaa palvelujen keskittämistä laajalta alueelta yhteen keskukseen. Samalla päätöksenteko etääntyy, joten lähidemokratia tuhotaan. Siinä koko totuus kaikessa karuudessaan.

Ensi syksyn kunnallisvaaleista on tehtävä kansanäänestys lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta tai niitä vastaan. Kansalaisten on osoitettava päättäjille, mitä mieltä he ovat. Ylhäältä käskyttäminen on torjuttava ja niin vakuuttavalla tavalla, että sitä ei voida ylimielisesti sivuuttaa.

Arvoisa puhemies! Aiemmin kuntien alasajoa perusteltiin sillä, että iso kunta on muka tehokkaampi kuin pienempi. Asiantuntijat ovat toinen toisensa perään todistaneet väitteet vääriksi. Se on helppo ymmärtää, sillä kunnat tuottavat palveluja. Koululuokassa on yhtä monta oppilasta kunnan koosta riippumatta, ja yksi käsipari ehtii hoitamaan yhtä monta henkilöä jälleen kunnan koosta riippumatta.

On toki myös totta, että on eräitä palveluja, joista pieni tai keskisuuri kunta ei yksin selviä. Nyt näitä tehtäviä varten on liian useita erilaisia kunnallisia yhteenliittymiä. Niistä päästään eroon, kun palvelut keskitetään yhdelle organisaatiolle, maakunnalle. Ylintä päätösvaltaa maakuntahallinnossa käyttäisi maakuntavaltuusto, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Ylikunnallisesti eli maakunnallisesti pitäisi hoitaa esimerkiksi erikoissairaanhoito, toisen asteen koulutus ja maankäytön suunnittelu. Myös valtion nyt hoitamia aluehallinnon palveluja voitaisiin siirtää maakunnalle. Asia pitäisi ainakin vakavasti selvittää.

Maakuntamallia elikkä Kainuun mallia on kokeiltu muutaman vuoden ajan. Tampereen yliopiston tekemä laaja loppuarvio kokeilusta valmistui vuosi sitten. Valtiovarainministeriö omassa arviossaan toteaa kyseisestä tutkimuksesta näin: "Kainuun hallintokokeilulla on saatu hyviä tuloksia peruspalvelujen järjestämisessä. Palvelut on pystytty vaikeissa olosuhteissa turvaamaan maakunnan asukkaille ilman merkittäviä heikennyksiä palveluverkossa tai palvelujen sisällöissä. Samalla kustannusten kasvua on pystytty hillitsemään enemmän kuin muualla Suomessa. - - Kokonaisuudessa Kainuun kunnat ovat hyötyneet taloudellisesti hallintokokeilusta." Se on selvää tekstiä. Ne asiat, jotka eivät hoidu peruskunnan toimesta, hoituvat hyvin maakunnallisen organisaation hoitamina. Asian valmistelussa pitäisi palata lähtöruutuun. Ensin pitäisi pohtia ja päättää, mitkä tehtävät kuuluvat valtiolle, mitkä maakunnille ja mitkä kunnille. Sen jälkeen pitäisi toteuttaa valtion ja maakuntien yhteinen työnjako. Lopuksi lähikunnat pohtisivat, onko niillä tarvetta yhdistymisille.

Arvoisa puhemies! Virkkusen mallista on kokemuksia Salon ja Kouvolan seutujen osalta. Itse tunnen Kouvolan tapauksen hyvin, ja voin vakuuttaa, että kokemukset ovat todella kielteisiä. Otan esimerkiksi Kouvolaan liitetyn entisen kotikuntani Valkealan. Ennen sen veroprosentti oli kohtuullinen, mutta nyt uudessa Kouvolassa se on kivunnut 20 prosenttiin eli on Suomen kaupungeista kaikkein korkein. Valkealassa oli velkaa noin 500 euroa per asukas. Uuden Kouvolan aloittaessa vuonna 2009 velkaa oli 1 300 euroa per asukas, ja ensi vuodelle ennuste on jo 2 600 euroa. Toisin sanoen valkealaisten velkamäärä on peräti viisinkertaistunut neljässä vuodessa. Veroprosentti ja velkamäärä ovat siis nousseet rajusti. Samalla sähköyhtiön kautta kerätään piiloveroa entistä enemmän. (Puhemies: Nyt meillä on aika vastassa!) — Joo, jatkuu seuraavalla kerralla.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvostan ja ymmärrän tietyllä tapaa sinipunahallituksen vahvaa ideologista otetta. Ulkopuolelta asiaa katsellen on ehkä aiemmin voinut näyttää siltä, ettei puolueiden välillä ole ollut eroja, politiikka on koettu epäkiinnostavana, samankaltaisena mössönä.

Nyt on tullut selväksi, että puolueiden arvomaailmassa todella on eroja. Eduskuntavaalien myötä tapahtunut vallanvaihto näkyy, kuuluu ja tuntuu ihmisten arjessa. Siinä missä keskustalle on tärkeää koko Suomen elinkelpoisuus ja kaikkien suomalaisten hyvinvointi, katsoo hallitus asiaa keskusten ja vahvimpien näkökulmasta. Tästä on tullut vahvojen Suomi. Hallitukselle suuri on kaunista ja tehokasta. Suuret yksiköt ja keskittäminen ovat taikasanoja, jotka ratkaisevat hallituksen mielestä julkisen talouden kriisin.

Olisi tietenkin mahtavaa, jos kuntatalouden ongelmat ja julkisen talouden kestävyys olisivat ratkaistavissa niinkin yksinkertaisella toimella kuin hallinnollisten rajojen siirtelyllä, vaan kun eivät ratkea. Asiantuntija toisensa jälkeen kertoo yhtä ja samaa viestiä: kuntauudistuksella ei pelasteta kuntien taloutta eikä turvata palveluita. Tämän kai hallituksen riveistäkin joku on jo sentään myöntänyt.

Esimerkiksi edustajat Lauslahti, Tolvanen, Kauma ja Matikainen-Kallström ovat todenneet seuraavasti mielipidekirjoituksessaan muutaman viikon takaa Helsingin Sanomissa — tähän aiemminkin täällä salissa jo on osaltaan viitattu: "Tuoreessa kuntauudistusraportissa todetaan, että kuntien talouden kriisiytyminen sekä alueiden eriarvoistuminen ovat ongelmia, jotka tulee ratkaista. Tutkimusten mukaan suurkunnat eivät kuitenkaan ole vastaus näihin kysymyksiin." Tämä vain yksittäisenä huomiona hallituspuolueiden riveistä, näkökulmana karttaharjoituksen esityksiin.

Suuri kuntakoko ei tarkoita kustannustehokkuutta eikä hallinnon keveyttä. Päinvastoin, nimenomaan suuriin yksiköihin sitä hallinnollista tehottomuutta ja moniportaisuutta helposti kätkeytyykin. Tämän tilastot osoittavat. Uudella kuntakartalla ei myöskään päästä eroon kuntien välisistä yhteistyöelimistä, hallituspuolueiden edustajien paljon parjaamista hallintohimmeleistä. Kuntien välistä yhteistyötä tarvittaisiin taatusti 70 kunnan Suomessakin.

Kuntauudistus on oivallinen esimerkki siitä, mitä seuraa, kun ideologista pakkomiellettä runnotaan väkisin läpi. Asiantuntijoita ei kuunnella, kuntalaisia, kuntapäättäjiä ja kuntatyöntekijöitä ei millään tavalla sitouteta uudistukseen. Koko prosessissa ei millään tavalla välitetä kuntatyöntekijöiden jaksamisesta. Heidän pitäisi nyt innosta puhkuen sitoutua ylhäältä saneltavaan muutosprosessiin, muutosprosessiin, joka on jatkunut jo vuosia. Epäilen, että tämä ei tule onnistumaan. Eikä huomioida myöskään niitä muutostarpeita, joita kuntarakenteen muutos toisi myös esimerkiksi seurakunnille tai kolmannen sektorin järjestöille, jotka nyt seuraavat sivusta ja perässä: mitä kuntakenttä edellä, sitä muu yhteiskunnan osallistava joukko perässä.

Kaiken kaikkiaan hallitus muutosjohtaminen kuntauudistuksen läpiviemisessä on suorastaan luokatonta. Olen ymmärtänyt, että ansiokkaissa johtamisprosesseissa ympäristön sitouttaminen, yhdessä tekeminen ovat onnistumisen edellytyksiä.

Koko kuntauudistus lähtee mielestäni liikkeelle vähän väärästä näkökulmasta. On pähkähullua ottaa kuntauudistuksen lähtökohdaksi uusien rajojen piirtäminen kuntakarttaan. Lähtökohtana pitäisi olla palveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuun uudelleen miettiminen. Aluksi pitäisi pohtia, mikä on järkevä vastuunjako ja tarkoituksenmukainen palveluiden toteutustapa kussakin asiassa, millä tasolla on järkevää päättää päivähoidosta, peruskoulusta, toisen asteen opinnoista, terveyskeskuspalveluista, sosiaalipalveluista tai erikoissairaanhoidosta, missä puolestaan pitää tehdä joukkoliikenteeseen tai kaavoittamiseen liittyvät ratkaisut. Vasta kun näihin kysymyksiin on vastattu, on mielekästä pohtia, minkä kokoisilla alueilla, minkä nimisissä kunnissa nämä palvelut tuotetaan.

Ydinkysymys on löytää ratkaisut sosiaali- ja terveyspalveluiden inhimilliseen ja tehokkaaseen järjestämiseen. Tähän sosiaali- ja terveysministeri täällä mielestäni ansiokkaasti viittasi. On tavattoman vaikea kuitenkin pysyä kärryillä siinä, mitä tämä hallitus näistä sosiaali- ja terveyspalveluista ajattelee. Työryhmiä on kuultu useamman ministerin suusta sekä parlamentaariselta pohjalta että muutoinkin järjestettäväksi, ja aikatauluissakin on hämmentäviä epäselvyyksiä sekä terveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden että tämän koko kuntakarttaharjoituksen yhdistämiseksi ja niitten toisiinsa liittymisen osalta.

Hallituspuolueiden edustajat antavat mielellään ymmärtää, että keskusta vastustaa poliittisen taktikoinnin vuoksi kuntakohellusta. Me olemme asiasta eri mieltä. Keskusta haluaa puolustaa lähipalveluita, pitää ihmisen puolta ja arjen puolta näissä keskusteluissa.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan nyt kuultu tätä väitettä ideologisista perusteista tälle kuntarakenneuudistukselle ja toisaalta väitettä siitä, että tässä olisi keskittämisharjoituksesta kyse. Myös edustaja Saarikko vetosi näihin. Kuitenkin keskustalainen europarlamentaarikko Hannu Takkula kirjoittaa eilisen Suomenmaassa tästä keskittämispolitiikasta seuraavaa: "- - on hyvä muistaa, että Tilastokeskuksen selvityksen mukaan koko Suomen itsenäisyyden ajan voimakkain palveluja ja rakenteita keskittänyt vuosi oli 2009. Tuona vuonna vallassa oli keskustan johtama hallitus, joten jos tilastot pitävät paikkansa, niin aivan syyttömiä tähän maatamme kohdanneeseen rakennemuutokseen em-me ole mekään - -". Hän peräänkuuluttaa keskustalta tosiasioiden tunnustamista, ja itse kyllä yhdyn tähän europarlamentaarikko Takkulan pyyntöön, että tosiasiat olisi syytä tunnustaa. Tässä kuntarakenneuudistuksessa ei miltään osin ole kyse palveluiden keskittämisestä, tällä pyritään nimenomaan turvaamaan palvelut, ja muuttoliike kaupunkeihin on valitettavasti fakta. Se jatkuu riippumatta poliittisista päätöksistä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt täytyy kyllä kysyä kokoomukselta: Siis oliko tuon äskeisen puheenvuoron mukaan — liittyen moniin samanlaisiin puheenvuoroihin — oliko ihan tarkoitus niin, että kokoomus siis ei olisi tehnyt viime kaudella sitä, että oli väkinäistä se, mitä tehtiin viime kaudella vapaaehtoisesti keskustan johdolla, keskustalaisen pääministerin johdolla? Siis kokoomus ei olisi toteuttanut sitä? Näinhän pitää nyt kysymys asettaa, koska tavan takaa sanotaan niin, että keskusta itse oli keskittämässä näitä asioita. Me teimme sen vapaaehtoisuuteen pohjautuen, mutta kokoomus näköjään nyt jälkikäteen sanoo, että se ei ollutkaan valmis tähän asiaan. Miksi te ette viime kaudella kertoneet, että te vastustitte näitä asioita, joita tehtiin keskustan johdolla ja nimenomaan niin, että se tapahtui vapaaehtoisesti? Mutta näköjään kokoomus on tullut toisiin ajatuksiin. Ohhoijaa!

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin edustaja Männistölle todeta, että kyllä se näin on, niin kuin aika moni kunta-asiantuntijakin on viime päivinä lausunut, että näitä 4 miljardin säästöjä tai ylipäätään valtavia säästöjä tästä kuntarakenneuudistuksesta ei voi tulla ensinnäkään tätä mittaa, mitä on luvattu, miljardeja, ja jos niitä vähän saadaan, nuo säästöt perustuvat siihen, että palveluja nimenomaan keskitetään, että keskusten ulkopuolella, maaseudulla ja syrjäkylillä, palvelut tulevat huononemaan. Näin sanoi aivan selkeästi muun muassa Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri. Hän on hiukan tutkinut näitä asioita ja laskeskellut vähän näitä kuntien kustannuksia. Nimittäin 90 prosenttia kuntien menoistahan menee nimenomaan palvelujen, peruspalvelujen, tuottamiseen, niin että kyllä tässä on ihan selvä keskittämistendenssi, ja suuri osa suomalaisia jää sitten ilman palveluita.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni viime kaudella tehdyt toimenpiteet ovat olleet aivan järkeviä. Jos katsotaan sitä, mitä on tapahtunut viimeisten seitsemän, noin kymmenen, vuoden aikana, meillä on tällä hetkellä noin neljäsosa kunnista kadonnut jo kuntakartalta, eli siltä osin meillä on kuntarakenteissa tapahtunut voimakasta uudistautumista jo edellisten hallituskausien aikana. Ja tietenkin on kysymys, mitä on vielä parannettavaa ja kehitettävää jäljellä. Mielestäni on aina hyvä kysyä kunnissa, onko meillä joitain muita vaihtoehtoja, joissa me voisimme vielä paremmin luoda uusia työpaikkoja alueellemme ja vielä paremmin palvella kuntalaisia, ja se on se lähtökohta, mutta yksisilmäinen, vaihtoehdoton ratkaisu, jossa tarjotaan vain liitosta, yhtä liitosta, tiettyä liitosta, ei ole mielestäni perusteltu, koska myös liitoskeskusteluihin liittyvät erilaiset vaihtoehdot, ei välttämättä se, mikä kuntakarttaharjoitus nyt on, vaan se voi olla ihan jotain muutakin, ja siltä osin mielestäni (Puhemies: Minuutti on täynnä!) on syytä pohtia vaihtoehtoja.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tuntuu todella, että keskustan edustajat täällä eivät ymmärrä, mistä toisaalta palveluiden keskittymisessä ja muuttoliikkeessä ja toisaalta nyt kuntarakenneuudistuksissa on kyse. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Muuttoliike tulee jatkumaan kaupunkeihin, ja se, miten palvelut turvataan ja järjestetään, on mahdollistettava tästä riippumatta, mutta kuntarakenneuudistus pyrkii kahteen asiaan. Ensinnäkin kaupunkiseuduilla, jotka ovat paljon merkittävämmässä roolissa vielä kuin nämä hajaseudut, se pyrkii tuomaan päätöksenteon siihen luontaiseen ihmisen elinraamiin niin, että katsotaan kaupunkiseutua kokonaisuutena eikä vain jotain tiettyä osaa. Tämä on vielä merkittävämpi asia kuin hajaseutujen palvelut. Ja toisaalta sitten niissä kunnissa, joiden taloudellinen kehitys ja omat muskelit, oma elinvoima eivät riitä, pyritään kokoamaan voimia näille kunnille, kokoamaan niitä yhteen niin, että saadaan riittävä kriittinen massa ja riittävät muskelit palveluiden järjestämiseksi ja turvaamiseksi kaikille.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua hämmensi edustaja Männistön puheenvuorossa ikään kuin valtava tarve kieltää, että tämä kuntauudistus on kokoomukselle ideologinen ratkaisu. (Lasse Männistö: Ei tämä ole!) Totta ihmeessä tämä on. Ainakaan keskustalle ei tee heikkoakaan myöntää, että meille lähipalvelujen ja ihmisen asumisen, elämisen ja yrittämisen vapaus siellä, missä hän itse katsoo parhaaksi, on totta vieköön ideologinen kysymys. Tämä on meidän aatteemme keskeisiä lähtökohtia, ja sen takia me olemme tehneet tästä näin ison numeron, koska tämä ei keskustalle käy.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle yksikään hallintomalli ei ole ideologinen kysymys, ei totta vie ole. Kokoomukselle yksikään tietty palveluiden järjestämismalli ei ole ideologinen kysymys. Nämä ovat tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä. Me puolustamme ihmisten oikeutta asua juuri siellä, missä he haluavat. Me emme halua millään tavalla keskittää ihmisiä tai palveluita. Se on ihmisten oma valinta, missä he asuvat, mutta hallinnon rakenteiden täytyy tukea näitä valintoja ja täytyy turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet, ja siitä syystä kuntien täytyy olla tarpeeksi vahvoja ja elinvoimaisia. Tämä on meille se perimmäinen tavoite, ja tästä syystä kuntarakenteita nyt uudistetaan. Mutta toistan vielä: me emme millään tavalla, toisin kuin keskusta, halua ottaa jotain hallintomallia tai -himmeliä ideologiseksi kysymykseksi.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maan eri osat kehittyvät kyllä kovin eri lailla. Jos edustaja Männistö olisi 30 vuotta vanhempi, niin hän saattaisi muistaa, että Espoossa oli noin 25 000 asukasta ja Sipoossa 5 000—6 000 asukasta, Keravalla 7 000. Helsingin ympäristökunnat ovat saaneet muuttoliikettä Helsingistä mutta myös muualta maasta. Kyllä kai tässä pääkaupunkiseudulla on ihan omat ongelmansa, ja tämä kuntauudistus tulisi kyllä käsitellä niiden osalta aivan eri pohjalta. Se, että täällä voi käydä yhdestä kunnasta 14 eri kunnassa töissä, on rikkaus, ei rasite. Mutta se, että Helsinki on tehnyt omasta liikennejärjestelmästään hankalan, asunnoista kalliit, on ollut sitten omiaan aiheuttamaan sen, että perheelliset, isommat perheet varsinkin, ovat hakeutuneet ympäristökuntiin.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua hämmentää toistuvasti useissakin hallituspuolue kokoomuksen edustajien puheenvuoroissa ikään kuin sellainen vastuun ja väistämättömyyden retoriikka, joka ikään kuin sulkee pois sen, että tekin teette ideologisin perustein poliittisia päätöksiä, poliittisia esityksiä. Te olette onnistuneet rakentamaan — ehkä sinällään se on hatunnoston arvoinen suoritus — sellaisen poliittisen asetelman tässä kasvaneessa valta-asetelmassanne tässä maassa, jossa ikään kuin kokoomuslaisen politiikanteon tapa ja pakkosyihin ja järkisyihin vetoaminen ovat poissa politiikan teosta ja me muut sitten ikään kuin vain puolustaisimme joitakin omia lähtökohtiamme ja politikoisimme. Se on tasan tarkkaan, edustaja Männistö, minusta niin, että kyllä teidänkin ratkaisuissanne joka ainoassa hallintomallissa on taatusti kokoomuslainen kädenjälki. Yksikään ratkaisu ei ole välttämättömyys.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kuten olen aiemmin tänään moneen kertaan todennut, niin se tärkein syy, miksi kuntauudistusta tehdään, on se, että hallitus haluaa turvata hyvinvointipalvelut ja haluaa turvata ne nimenomaan kuntaperusteisella järjestelmällä. Edustaja Saarikko täällä toi esiin näkemyksensä siitä, että ensin pitäisi miettiä, missä päätetään sotesta, missä kaavoituksesta, missä opetuksesta, missä päivähoidosta, missä joukkoliikenteestä. Näyttää siltä, että te ette välttämättä samalla tavalla tunnista tämän kuntaperusteisen järjestelmän etuja, mikä Suomessa on nimenomaan se vahvuus. Siitä, että meillä sama taho tekee päätökset tästä kokonaisuudesta, kerää verovaroina rahoituksen tätä varten ja järjestää asukkaille palvelut, tulee nimenomaan se kuntapohjaisen mallin tehokkuus.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sen johdosta hallitus on lähtenyt siitä, että vaikka se on hyvin vaativaa, sen tiedämme, niin on uudistettava rakenteita niin, että sosiaali- ja terveydenhuollossakin rahoitus- ja järjestämisvastuu säilyy jatkossakin nimenomaan kunnissa, koska siitä tulee nimenomaan se ennaltaehkäisyn näkökulma, siitä tulee se terveyden, hyvinvoinnin näkökulma koko kunnan toiminnoissa, ja se on hyvin tehokas malli. Sen johdosta me pidämme niin tärkeänä sitä, että toteutetaan kuntauudistus, jotta pystyisimme jatkamaan tällä kuntaperusteisella mallilla, joka on ollut todella hyvä malli Suomessa. Mutta on kyllä todettava, että se on hyvin vakavasti nyt vaakalaudalla, jos emme pysty tekemään näitä uudistuksia. Meidän on katsottava eteenpäin 2020-, 2030-luvulle, ja tiedämme, että nykyrakenteella tämä järjestelmä ei tule kestämään ja se vaatii uudistuksia.

On perätty sitä, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia tällä uudistuksella on. Kyllä hallituksen tavoite on se, että pystyisimme turvaamaan julkiset palvelut, pystyisimme turvaamaan ne hyväntasoisina, ja tiedämme, että pelkästään ikääntymiskehitys tulee tuomaan kuntapalveluihin noin 5 miljardin euron lisäpaineen vuoteen 2030 mennessä. Meidän pitäisi ikään kuin toimintaa tehostamalla, toimintatapoja uudistamalla niin paljon pystyä lisäämään nyt tätä kuntakentän liikkumavaraa, että pystyisimme palvelutason säilyttämään myös seuraavalla vuosikymmenellä. Eli se on se noin 5 miljardin euron lisätarve, joka kuntapalveluihin kohdistuu ihan väestörakenteen muutoksen myötä.

Meillä on kyllä erittäin paljon tekemistä, että pystymme palvelutason tällä palvelutarvekasvulla turvaamaan jatkossa. On todettava se, että eihän rakenneuudistus siihen tietenkään yksin riitä, kuten on tänään jo tuotu monta kertaa esiin, mutta se on se ensimmäinen askel, joka on otettava. Mutta sen jälkeen se, kuinka onnistumme uudistamaan palvelujärjestelmiä, palveluprosesseja, vasta ratkaisee onnistumisen.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäisen helppoa olla hallituksen kanssa yhtä mieltä siitä, että suomalainen kuntakenttä tarvitsee uudistuksia. Meillä on tällä hetkellä 336 kuntaa, joista suurimmassa osassa asuu alle 6 000 asukasta. Monissa näistä kunnista ikäihmisten määrä suhteessa työikäisten määrään kasvaa todella voimakkaasti, ja se tarkoittaa, että esimerkiksi hoivapalveluiden tarve kasvaa, mutta vastaavasti niitä rahoittamassa on yhä pienempi määrä työssä käyviä ihmisiä. 10—20 vuoden kuluttua olemme monilla erityisesti syrjäisillä alueilla jo todella dramaattisessa tilanteessa. Jos jotain ei tehdä ja pian, suomalaiset Hangosta Utsjoelle tulevat olemaan todella eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden sen suhteen, mitä palveluita ja miten korkeilla veroprosenteilla heillä on käytettävissään.

Nyt kysymys kuuluukin, millaisia uudistuksia tarvitsemme ja miten näitä uudistuksia tulisi tehdä. Itse näen asian niin, että parhaat mahdolliset ratkaisut eivät synny ylhäältä alas sanelemalla, vaan kuntien päättäjät itse yhteistyössä asukkaidensa kanssa ovat kaikkein ratkaisevimmassa asemassa. Heidän itse tulee nähdä ne erilaiset kehityskaaret ja skenaariot, joita omalla kunnalla on, sekä hakea ne vaihtoehtoiset ratkaisut, joilla asukkaiden palvelut voidaan turvata. Varsinkin aivan pienten kuntien kohdalla ratkaisu voi olla kuntaliitos, mutta selvää on, että kahta tai kolmea kriisikuntaa yhteen lyömällä ei löydy menestyksen avaimia. Kuntaliitos yksinään ei ole mikään taikasana, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan. Myös pakkoliitoksia tulee välttää viimeiseen saakka, ainakin niin kauan kuin kunnat selviytyvät niille asetetuista peruspalveluista.

Pitää myös muistaa, että suuri osa kuntien tuottamista palveluista, kuten terveydenhuolto ja perusopetus, ovat hyvin työvoimaintensiivisiä palveluita, joissa kuntaliitos ei edes toisi mitään lisäarvoa. Näissä palveluissa ei voida hyödyntää suurtuotannon etuja, ja henkilöstömitoitukset tulevat usein laista ja asetuksista. Sen sijaan on mietittävä työn sisältöjä sekä sitä, missä asioita on syytä tehdä kokonaan uusilla tavoilla. Erityisen keskeistä on pohtia sitä, mitkä tehtävät itse asiassa edes ovat kuntien vastuulla tulevaisuudessa ja mitkä taas valtion tai vaikkapa yksilön vastuulla. Tämä asia konkretisoituu ensi vuonna taas kerran, kun ikäihmisten laadukkaat palvelut turvaava vanhuspalvelulaki on tarkoitus saattaa voimaan. Kun tämä laki jo ilman henkilöstömitoitusta tulee koko maan tasolla maksamaan satoja miljoonia euroja, herää kysymys, kuka tämän laskun maksaa. Kunnat varmaankin, mutta millä tavalla, kun monilla on jo nyt todella suuria vaikeuksia selviytyä velvoitteistaan.

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä nostaa erikseen esiin metropolialueelle esitetyn Helsingistä, Vantaasta, Espoosta, Sipoosta ja Kauniaisista muodostettavan suurkunnan. Pidän erikoisena tällaista ratkaisumallia etenkin, kun sekä kaupunkitutkimusta tehneiden asiantuntijoiden että kunnallista demokratiaa tutkineiden asiantuntijoiden mielestä suurkunta ei ratkaisisi metropolialueen keskeisimpiä haasteita, kuten alueiden eriarvoistumiseen tai metropolialueen kilpailukykyyn liittyviä ongelmia. Länsimaiden menestyksekkäimmät metropolit, kuten Lontoo, Pariisi ja Amsterdam, ovat rakentuneet dynaamisen, verkostomaisen yhteistyön varaan eivätkä tällaisen megasuuren kuntaliitoksen varaan. On laskettu, että metropolialueellamme yksinomaan viiden kunnan kuntaliitoksesta aiheutuvat kustannukset olisivat vähintään 0,5 miljardin euron luokkaa.

Kun rakennetyöryhmä on nyt lähtenyt esittelemään selvitystään aluekierroksilla, erityisen tärkeää on tarkalla korvalla kuunnella kuntien esittämiä vaihtoehtoisia malleja oman alueensa kehittämisessä. Kokoomuksen arvomaailmassa eritoten valinnanvapaus on jo arvo sinällään, koska se tuo halun myös vapauden kanssa käsi kädessä kulkevaan vastuunottoon. Haluan luottaa siihen, että tulevissa kuntakuulemisissa selvitysmiesten korvat ovat aidosti auki. Suuressa muutoksessa tärkeintä on — johtajien suunnan näyttämisen lisäksi — antaa ihmisten itse oivaltaa muutoksen tarve ja olla itse löytämässä siihen ratkaisuja. Näin he myös parhaiten sitoutuvat siihen. Näennäiskuuleminen ja sanelupolitiikka eivät palvelisi ketään.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä tivataan, mikä on hallituksen linja kuntien pakkoliitosten suhteen. Kysymys on aiheellinen. Syksyllä luvattiin, että pakkoliitoksia ei tule. Jo kuntauudistukselle asetetun aikataulunkin puitteissa tätä on vaikea uskoa.

Valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmän karttaharjoitus on kuin huutokaupan avaushuuto. Selvitys säilyttäisi vain joka neljännen Suomen kunnista. Jäljelle jäisi seitsemisenkymmentä kuntaa. Osa ehdotetuista selvitysalueista on hallitusohjelman tavoitteen eli työssäkäynti- ja asioimisalueiden mukaisen yhdistelyn vastaisia. Laskelmat eivät vakuuta, mutta kustannustehokkuus ei olekaan tämän remontin perimmäinen tavoite. Kuten eturivin oikeusoppineet ovat julkisuudessa todenneet, on hallituksen syytä laittaa jäitä hattuun. Aikalisä on välttämätön.

Kuntakentän suurin ongelma on lakisääteisten velvoitteiden ja taloudellisten voimavarojen epätasapaino. Jättikunnat eivät ole ratkaisu tähän ongelmaan. Väestön huoltosuhde ei muutu rajoja siirtelemällä. Järkevintä on ensin selvittää sitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään. Yksi tutkimisen arvoinen malli on erikoissairaanhoidon siirtäminen kunnilta valtion hoidettavaksi.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan "Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon". Perustuslaissa myös turvataan yksilön mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Perussuomalaiset nojaavat perustuslakiin. Näemme kuntademokratian kansanvallan henkivakuutuksena. Jos hallituksen ajama kuntauudistus toteutuu likipitäenkään virkamiesraportin mukaisena, merkitsee se tietoista lähidemokratian kuihduttamista kautta maan.

Jättikunnissa palvelut karkaavat kauas reuna-alueilta ja ihmiset vieraantuvat päätöksenteosta. Erilliset kunnanosavaltuustot olisivat silmänlumetta. Uudistuksia tarvitaan peruspalveluiden turvaamiseksi, se on selvä, se on perussuomalaistenkin näkemys, mutta hintana ei voi olla kansanvallan kaventuminen. Hallituksen hellimä jättikuntaideologia on epä-älyllinen, sillä kunnan koko ei automaattisesti paranna sen tuottavuutta. Pikemminkin voisi todeta, että mitä suurempi kunta, sitä enemmän byrokratiaa, ja että köyhiä kuntia yhdistämällä ei synny uutta rikkautta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi käytännön esimerkki. — Hienoa nähdä, että ministeri Virkkunenkin on vielä kuulemassa. — Uusmaalainen kotikuntani Nurmijärvi on 40 000 asukkaallaan ideaalikokoinen pitäjä, joka täyttää vahvan peruskunnan vaatimukset.

Virkamiesselvityksessä Nurmijärvelle heitettiin kaksi kuolleena syntynyttä vaihtoehtoa. Ensisijainen vaihtoehto on keskiuusmaalainen liitos Keravan, Järvenpään ja Tuusulan kanssa. Se ei perustu työssäkäynti- ja asiointialueisiin. Nurmijärvi on sijainniltaan erillinen mainitusta kolmikosta. Nurmijärven yhdistäminen onkin herättänyt vilpitöntä kummastusta Keravalla, Järvenpäässä ja Tuusulassa yli puoluerajojen. Liitos on vailla perusteita, sillä esimerkiksi liikkuminen kuntien välillä on etäisyyksien, tiestön laadun ja olemattoman joukkoliikenteen vuoksi hankalaa. Selvityksessä neuvotaan kehittämään tiestöä, mutta ne rahat voi kyllä järkevämminkin käyttää, sillä Nurmijärven luontainen toiminnallinen suuntautuminen on valtatie 3:een tukeutuen pääosin etelään.

Nurmijärvelle esitetty toinen vaihtoehto on kunnan pilkkominen osiin siten, että kunnan taajamista Rajamäki ja Kirkonkylä liitettäisiin osaksi Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen muodostamaa hämäläiskuntaa ja Klaukkalan taajama osaksi Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Sipoon muodostamaa jättikuntaa. Tämä vaihtoehto on, jos mahdollista, vielä vähemmän harkittu. Se on suoraan sanoen loukkaava, sillä kansalliskirjailija Aleksis Kiven perinteikkäällä ja elinvoimaisella pitäjällä on kaikki edellytykset jatkaa itsenäisenä, toki tarpeen mukaan muiden kuntien kanssa yhteistyötä vapaaehtoiselta pohjalta tehden. Paikallisidentiteetti on arvokas asia, sitä ei sovi uudistusinnossa unohtaa.

Arvoisa puhemies! Nurmijärvellä on kohtalotovereita eri puolilla Suomea. On vaikea ymmärtää, miksi hallitus haikailee Nurmijärven kaltaisten hyvin toimivien, ihmisen kokoisten kuntien hävittämistä. Siksi kannatan edustaja Mattilan hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Suomessa on 336 kuntaa. Väestön ikääntyessä huoltosuhde elikkä huollettavien suhde työikäiseen väestöön kasvaa nopeasti. Samalla kuntien velkaantuminen lisääntyy ja niiden kyky vastata kasvavaan palvelutarpeeseen heikkenee. On siis selvää, ettei hyvinvointivaltiota voida enää ylläpitää entisin keinoin ja vanhoin rakentein.

Kunnassa, jossa on jatkossa yhä enemmän eläkkeensaajia, on myös verotulojen kertymä pienempi. Se on pienempi kuin sellaisissa kunnissa, joissa palkansaajia on enemmistö ja lapsiperheitä muuttaa kuntaan. Jo maalaisjärkikin sanoo, että tämä kehitys johtaa väistämättä ongelmiin. Kun tosiasiat otetaan vakavasti, on selvää, että kuntarakenteelle on nyt tehtävä jotain.

Suomen kunnista ei yksikään ole samanlainen, toisensa kaltainen. Esimerkiksi suurten ja pienten kuntien välillä on valtavat erot. Taloudellisen menestyksen kannalta on hyvin ja huonosti pärjääviä niin suuria kuntia kuin sitten pieniäkin kuntia. Suomesta löytyy erittäin hyvin pärjääviä isoja kuntia mutta myös erittäin hyvin pärjääviä pieniä kuntia, joissa kuntalaiset ovat palveluihinsa todella tyytyväisiä. Samalla tavalla on myöskin tyytymättömien kuntalaisten osuus isoissa kunnissa ja pienissä kunnissa ja siltä väliltä.

Kunnan pärjääminen ei olekaan siis sen koosta kiinni. Tämä olisi viimeistään nyt tärkeää tiedostaa. Elinvoimaisuuden määrittelevät monet muut tekijät, jotka on kunkin kunnan kohdalla otettava huomioon. Yhteen muottiin sovittaminen ei välttämättä ole lainkaan mahdollista eikä ainakaan viisasta. Parhaat ratkaisut tehdään nimenomaan paikallisen kokemuksen ja sieltä saadun tiedon turvin.

Kuntauudistuksessa resurssit on ohjattava palveluihin ja hallintoa karsittava eikä toisinpäin. Syrjäseutujen lähipalvelut on turvattava lailla. Kansalaisten näkökulmasta kunnan nimeä ja sen rajoja tärkeämpiä ovat juuri palvelut, joita ilman arjen pyörittäminen käy mahdottomaksi. Jotta palvelut voitaisiin säilyttää, on karsittava jostakin.

Olen moneen moneen otteeseen puhunut siitä, miten nyt olisi aika karsia hallintoa ja vähentää kansalaisten holhoamista, jotta hyvinvointimme kestävyys taattaisiin tulevaisuudessakin, ja tästä puhun tässäkin. Meillä on hallintoa ainakin nelinkertaiselle väestömäärälle Suomessa. On siis paljon turhaa ja tarpeetonta paperinpyörittämistä ja holhoavaa byrokratiaa. Hallinnon keventämisessä ei ole kyse vain kuntien hallinnon purkamisesta vaan myös kansalaisten velvoitteiden vähentämisestä, ja siinä me lainsäätäjät olemme avainasemassa. Esimerkiksi otan rakentamisen lupamenettelyn ja siihen sisältyvän valvonnan, johon kuluu aivan valtavat määrät aikaa tässä yhteiskunnassa niin kunnan kuin valtionkin toimessa ja myöskin kansalaisten itsensä kannalta katsottuna. Lainsäädännöllä lisättyä holhousta on nyt rohkeasti lähdettävä purkamaan ja tätä toimintaa on järkeistettävä.

Jos kuntauudistus tehdään ja kun se tehdään, on se tehtävä kunnolla. Uudistukseen on saatava mukaan toimenpiteitä, joilla tätä paljon parjattua, niin kunnanisien ja -äitien kuin kuntalaistenkin parjaamaa hallintoa ja holhoavaa yhteiskuntarakennetta puretaan. Samalla on varmistettava, ettei uudistuksella missään oloissa eikä mihinkään luoda lisää hallintoa. Kun lääninhallitukset aikanaan lakkautettiin, piti silloinkin syntyä suuria säästöjä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ei löytynyt rohkeutta viedä uudistusta loppuun.

Kuntakoon kasvaessa demokratiaa olisi vahvistettava palauttamalla valta ja vastuu vaaleilla valituille kuntapäättäjille. Keskustelussa esiin nousseiden kaupungin- ja kunnanosavaltuustojen vaikutusmahdollisuuksia on kuitenkin syytä epäillä. Ilman päätösvaltaa ei juuri keskustelukerhoa pidemmälle päästäisi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Kun valmistelin tätä puhetta, ensimmäisenä tuli mieleeni, että juurihan tästä käytiin välikysymys. Tarkistin muistiinpanoja ja huomasin, että tottapa, viime syyskuussa on tästä samasta asiasta käyty välikysymyskeskustelua, mutta onhan se hyvä, että keskustelua käydään laajasti, jos sille on tarvetta.

Sosialidemokraateilla on kuntauudistusta, tätä ja jo edellisiä, tehtäessä ollut sama, pitkä, kestävä linja. Me olemme halunneet turvata tasa-arvoiset palvelut ympäri Suomea ja mahdollisuuden elämiselle, missä kukakin haluaa. Tällä hetkellähän tilanne on hyvin epäoikeudenmukainen riippuen siitä, missä kenenkin koti sijaitsee. Meille uudistus ei ole eurojen vaan palveluiden säästöprojekti. Tehokkuutta tietenkin palveluihin tarvitaan aina lisää, ja sitä on katsottava kriittisesti. Se on saatavissa paremmalla palveluiden suunnittelulla suuremmissa kokonaisuuksissa.

Kuntarakenneuudistushan ei ole mikään irrallinen toimenpide, vaan siihen liittyy hyvin kiinteästi kaikkien palveluiden läpikäynti, kuntalain uudistus, kuntien rahoituksen uudistus niin verotuottojen kuin valtionosuuksien osalta. Kuntien suurimman sektorin elikkä sosiaali- ja terveystoimen palveluiden järjestäminen on tehtävä tässä samanaikaisesti, sillä Paras-hankkeessa se 20 000 asukkaan raja oli yksi kimmoke, jonka vuoksi kunnat lähtivät valmistautumaan kuntarakenneuudistuksiin. Suomalainen terveydenhuolto on hyvää ja laadukasta, jos katsotaan vaikkapa OECD:n mittareilla. Se on yksi tehokkaimmin tuotetuista palveluista. Mutta nyt on saatava siihen varmuutta ja järjestämisvastuuta selkeämmäksi, jotta sitä pystytään kehittämään edelleen. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei saa eriyttää, vaan niitä on kehitettävä samanaikaisesti ja yhteisenä palveluna, jos ja kun halutaan taata asiakkaiden paras mahdollinen palvelu.

Keskustelu kuntademokratiasta on myös tarpeen, ja sitä on täällä tänään käyty. On ihan totta, että muutamissa suurimmissa kaupungeissa on varmaan tarvetta alueellisille valtuustoille tai kaupunginosalautakunnille tai muille, mutta omasta mielestäni pääosassa kunnista tilanne on näillä ajatuksilla nyt jo paranemassa, jos palvelutuotannosta voidaan vähentää nykyisiä kuntayhtymiä tai kuntien yhteisiä yhtiöitä. Tavoitetilahan on ja sen tulee olla se, että vaaleilla valitut edustajat päättävät siitä, mihin ja minkälaisiin palveluihin ne kuntien rahat, ne veroeurot käytetään, eivätkä pelkästään hyväksy laskuja, joita kuntayhtymä tai yhtiö lähettää. Demokratiaa voidaan tukea ja tuetaan jo tällä hetkellä monin muinkin eri keinoin, kevyemmin ratkaisuin, ja hyviä osallistumisen mahdollisuuksia ovat lastenparlamentit, nuorisovaltuustot, vanhuus- ja vammaisneuvostot, erilaiset kyläyhteisön tilaisuudet, ja monia muita voidaan vielä luoda lisää.

Kun meneillään oleva kuntakierros nyt antaa vastauksia yhdessä kuntien kirjallisten raporttien kanssa, uskon, että sen jälkeen meillä on huomattavasti nykyistä parempi kuva siitä, minkälaiseen maailmaan kunnat oikeasti haluavat tulevaisuutta rakentaa, mikä antaa pohjan jatkovalmistelulle. Tähän samaan on Kuntaliitto esittänyt myöskin sitten toista kierrosta, kunhan olemme saaneet näitä muita osia tämän rakenneuudistuksen sivuun elikkä rahoituksen, palveluiden, sosiaali- ja terveydenhuollon ynnä muiden osalta vietyä pätkän eteenpäin. Näin uskon, että seuraava kierros kuntien osalta on jo huomattavasti parempi, ja mielestäni on arvokasta, että kunnilla on useamman kerran mahdollisuus antaa oma panoksensa, sillä kunnathan ovat ne, jotka loppujen lopuksi tekevät esitykset yhdistymisestä toisiin kuntiin, jos ja kun niin haluavat.

Jari Lindström  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistusta ollaan nyt viemässä eteenpäin varsin nopealla aikataululla, jopa liian nopealla. Selvitysryhmän raportti on pohjana keskustelulle, ja nyt ollaan sitten kiertämässä kuntia, ja ainakin julkisesti on kerrottu, että kuntia kuunnellen. Se onkin aivan välttämätöntä. Kuntia tulee kuulla ja kuunnella sekä ottaa kuullusta opiksi.

Mielestäni olennaisin kysymys on se, miksi tätä uudistusta ollaan ylipäätään tekemässä. Eräs merkittävimmistä perusteluista on peruspalvelujen turvaaminen. Puhutaan vahvoista peruskunnista, joiden ympärille sitten voidaan rakentaa tarvittaessa liitoksia. Metsään mennään ja kovaa siinä vaiheessa, kun otetaan tavoitteeksi jokin lukumäärä. Alle sata kuntaa tarkoittaa väistämättä pakkoliitoksia, ja niitä eivät perussuomalaiset kannata. Kunnan suuri koko ei voi olla myöskään perusteltu tavoite. Käsittääkseni ei ole edes olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa mallia tuottaa palveluja eikä se, mikä yhdessä paikassa toimii, välttämättä toimi toisessa paikassa.

Kuntien liitoksia voidaan eräässä mielessä verrata Euroopan unioniin. Jos siitä nyt jotain pitäisi ottaa opiksi, se olkoon se seikka, että erilaisten valtioiden erityispiirteet olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Niin on asianlaita myös, kun suunnitellaan kuntien liitoksia.

Meillä Kouvolan seudulla on jo kokemusta liitoksesta tai itse asiassa aivan uuden kaupungin perustamisesta ja siitä, mitä siitä on seurannut, kun kuusi erilaisen päätöksentekokulttuurin kuntaa lyödään yhteen. Voidaan sanoa, että päätöksien tekeminen on ollut haastavaa. Uusia liitoksia meille pohjoisen Kymenlaakson asukkaille oltaisiin tarjoamassa selvityksen mukaan enää yhden liitoksen verran eli Kouvolan ja Iitin yhdistämistä. Tilanne ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, koska Iitti tuntee vetoa enemmän Hämeen kuin Kymenlaakson suuntaan eli toiseen maakuntaan päin.

Arvoisa puhemies! Olen hieman häkeltynyt keskustan tekemän välikysymyksen suhteen, en siksi, etteikö kysymys olisi aiheellinen, vaan siksi, että keskustan hallitusvastuun, Paras-hankkeen aikana on jo tapahtunut todella paljon kuntaliitoksia tai uusien kaupunkien perustamisia, kuten muun muassa Kouvolan alueella. Keskusta tuo välikysymystekstissään esiin huolensa reuna-alueiden palveluista. Meillä on uuden Kouvolan aikana päätetty lopettaa useita kouluja eritoten reuna-alueilta. Uuden kunnan linjauksia on ollut myös taksojen, maksujen ja palkkojen harmonisointi. Se on lisännyt kustannuksia. Verotus on pakon edessä kunnallisveron ja myös kiinteistöveron osalta kovaa luokkaa. Myös niin sanotut piiloverot on käytetty tehokkaasti hyväksi, jotta kaupungille on saatu tuloja palvelujen tuottamiseen. Olemme muuttotappioseutua pitkälti paperiteollisuuden rakennemuutoksen aiheuttamista syistä johtuen, mutta näiden tehtyjen päätösten lisävaikutusta muuttotappioon voi vain arvailla.

Tämä herättääkin kysymyksen, ovatko nämä niin sanotut vapaaehtoiset liitokset tuoneet niitä tuloksia, joita niillä on haettu. Kun kuitenkin näitä liitoksia on perusteltu leveämmillä hartioilla ja paremmalla mahdollisuudella vastata haasteisiin, niin nyt on jo selvää, että siinä ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Säästöjä on jouduttu etsimään monilla varsin kipeillä ratkaisuilla. On myös tuotu esille se, että todelliset säästöt kuntaliitoksista tulevat vasta vuosien päästä. Siihen mennessä aika monen kuntalaisen kärsivällisyys on koetuksella ja itse asiassa se on jo monelta hävinnyt. Suuri osa kuntien talousongelmista syntyy sosiaali- ja terveysmenoista sekä sivistyksestä. Jos niiden tarjoamiseen pystytään keksimään tehokkaita ja taloudellisia keinoja, olemme jo ratkaisseet paljon ongelmia.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät vastusta uudistuksia, mutta pakolla tehtyjä kyllä. Vapaaehtoisuuteen ja todelliseen haluun perustuvien liitosten kohdalla olemme ilman muuta valmiita etenemään. Uudistuksella tulee olla tavoitteena palvelujen todellinen turvaaminen, niiden saatavuuden varmistaminen, ja mielellään kohtuullisen etäisyyden päästä kaikille kuntalaisille.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Julkinen sektori ja kunnat kaipaavat uudistamista. Harvoin kuitenkaan näkee onnistuneita uudistuksia, jotka lähtevät rakenteesta ja rajoista eivätkä toiminnasta. Ehdottomasti ensin pitäisi miettiä tehtäviä. Edustan sitä näkemystä, että kuntien tehtäviä pitäisi pystyä myös arvioimaan uudelleen.

Keskustan vaihtoehdon kiteyttäisin seuraavasti: Kunnan perustehtäviä ovat lähipalvelujen tuottaminen, lähidemokratian toteuttaminen sekä alueen elinvoiman kehittäminen. Sote-palvelut voidaan tuottaa leveimmillä hartioilla useammallakin eri mallilla. Niin kuin edustaja Lehti totesi, koko maahan ei voida istuttaa samaa sapluunaa.

Tämä on selkeästi erilainen lähestymiskulma kuin hallituksella. Uudistuksia siis tarvitaan. Olemme valmiita yhteistyöhön hallituksen kanssa, mikäli valmistelu tehdään parlamentaarisesti kuten aiemminkin. Huomio pitäisi viimeinkin kohdistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja siirtymiseen monikanavaisesta rahoitusmallista yksikanavaiseen sekä pitäisi yhtenäistää terveydenhuollon prosessit ja tietojärjestelmät. Pääministeri on kiteyttänyt kunnan tehtäväksi pelkästään palvelujen tuottamisen. Kunta on myös käytännön kanava lähidemokratian toteutumiselle, emmekä saa unohtaa myöskään kunnan merkittävää roolia alueen elinkeinoelämän edellytysten luojana.

Kun itse aloitin yrittäjänä, yksi tärkeimmistä neuvonantajista oli kunnan elinkeinoasiamies. Hän oli mukana etsimässä sopivia tiloja sekä ideoimassa rahoituskanavia kasvavalle liiketoiminnalle. Valitettavasti keskittäminen kuntien elinkeinotoimessa on käytännössä vieraannuttanut elinkeinotoimen yrittäjistä. Näin tulee käymään tässäkin kuntauudistuksessa, mikäli se toteutetaan suunnitellulla tavalla.

Me kaikki tiedämme, että palvelut saadaan jotenkin järjestettyä, jos kunnassa on elinvoimaa ja työpaikkoja. Jos taas työpaikat loppuvat, on vain ajan kysymys, kun joku sammuttaa viimeisenä valot kylältä. Keskittämisen sijaan Suomi voisi löytää hajautetuista toimintamalleista kilpailuetua laajemminkin. Meillä on hyviä esimerkkejä hajautuksesta koulutuksessa, etätyössä, energiassa jne. Valtion tulisi olla suunnannäyttäjä hajautetussa toimintamallissa, ei kuoliniskujen antaja.

Hallituksen kuntakartalla ei pystytä ratkaisemaan kuitenkaan ydinongelmaa eli sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista. Julkisessa terveydenhuollossa on paljon kehitettävää, ja yksi olennaisimmista kehityskohteista ovat tietojärjestelmät. Muun muassa Vtv:n raportissa on moitittu terveydenhuollon tietojärjestelmiemme kustannustehottomuutta. Suomessa on käytössä liian monta erilaista terveydenhuollon ohjelmistoa. Yhdessä yliopistollisessa sairaalassa saattaa olla käytössä jopa sata erilaista ohjelmistoa. Ei siis ole ihme, että potilas itse kiikuttaa röntgenkuvansa seuraavan lääkärin vastaanotolle.

Eikö nyt olisi aika kuntarajojen sijaan tarkastella julkisen terveydenhuollon prosesseja, rahoitusmallia ja sen tietojärjestelmiä? Mallia voisimme ottaa naapuristamme Virosta. Virossa on luotu tietokanta, joka koostuu neljästä osasta: sähköisestä potilaskertomuksesta, digitaalisesta kuvantamisesta, sähköisestä reseptistä ja sähköisestä rekisteröitymisestä. Tietojärjestelmä yhdistää tietoa eri lähteistä ja on käytössä koko hoitoketjussa. Toisin kuin Suomessa, suunnitelmana on, että tietojen käyttö on sallittua, ellei potilas sitä erikseen kiellä. Tietoja saavat katsella vain potilaaseen hoitosuhteessa oleva ammattilainen ja potilas itse. Järjestelmää käyttää jo 95 prosenttia lääkäreistä. Viron järjestelmän hinnassa puhutaan miljoonista, kun Suomessa puhutaan sadoista miljoonista. Tämän asian kuntoon saamisella olisi todellista merkitystä kestävyysvajeeseen, toisin kuin kuntarajojen siirtelemisellä.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta syyttää hallitusta pelottelusta. Samanaikaisesti se itse julisti hiljattain mediassa sodan ja repi kartan. Välikysymyksessään se väittää hallituksen inhoavan kuntien välistä yhteistyötä, väittää kyseessä olevan ideologisen valta- ja keskittämispolitiikan ja jopa ihmisten omaisuuden uudelleen jakamisen. Opposition tehtävä on tietenkin kritisoida hallitusta, mutta onko tämä rakentavaa kritiikkiä? Ja keskustalaiset, onko tämä sopimalla rakentamista?

Vielä ennen vaaleja oli keskustassa toisin. Luen otteita Mari Kiviniemen puheesta keskustan vaalistartissa 5.3.2011: "Vaaleissa on sen sijaan kysymys siitä, että Suomelle valitaan linja. Linja, joka kokoaa suomalaiset yhteen. - - Ensinnäkin keskusta haluaa rakentaa Suomea sopimalla, ei repimällä. (Tapani Tölli: Juuri!) Riitelyn ja oman edun tavoittelulla ei tätä maata rakenneta. Vain yhteen hiileen puhaltamalla varmistamme uusien työpaikkojen syntymisen ja vakaan kasvun." Samassa puheessa Kiviniemi totesi myös: "Voimme valita joko hitaasti näivettyvän Suomen tai elävän ja tekevän Suomen."

Näihin sanoihin on helppo yhtyä. Keskusta oli vielä tuolloin vastuuntuntoinen ja yhteistyökykyhaluinen puolue. Nyt, juuri kun keskustajohdolta odottaisi rakentavaa kritiikkiä ja tosiasioihin pohjautuvia näkökulmia, se pitää yllä repien ja sotien tällaista ihmeellistä itkupotkukiukuttelua. Vanhaan takertuvasta miekan kalistelusta on tänään kuultu paljon tarvetta profiloitumiselle mutta aika vähän aitoa huolta isänmaan tulevaisuudesta. On nimittäin tosiasia, että hallituksen kuntauudistuksessa ei ole kyse palveluiden tai ihmisten keskittämisestä. Muuttoliike ja kaupungistuminen ovat vallitsevia faktoja, ei poliittisia päätöksiä, samoin kuin kuntakentän syvenevät taloudelliset haasteet. Näihin haasteisiin on vastattava, eikä vastaus voi olla mitenkään maakuntatason monitoimikuntahimmeli. Hallintoa riittää jo nyt, eikä tehtävät kunnilta kuntayhtymille ulkoistamalla voi nähdä päästävän puusta pitkään.

Kuntauudistuksen tarve ei johdu niinkään tämän päivän tilanteesta vaan varsin pian tulevaisuudessa eteen tulevista haasteista, ja nämä haasteet ovat todellisia. 2020-luvulla kolmasosa kunnista on suurissa talousvaikeuksissa, esimerkkinä vuonna 2024 nykyisistä kunnista 193 joutuisi nostamaan veroprosenttinsa 25—30:een tai jopa tätä korkeammalle. Tällainen negatiivinen kehitys valitettavasti vain vahvistaisi itseään. Hyvin toimeentulevat ihmiset muuttavat pois kovan verotuksen kunnista, ja nämä kunnat tipahtavat kokonaan valtion elätettäviksi. Sen jälkeen on aivan turha haaveilla vapaaehtoisista kuntaliitoksista, koska hyvinvoivat kunnat eivät niihin varmaankaan enää suostu.

Kaupunkiseuduilla, jotka ovat vieläpä mittaluokkaa merkittävämpi kysymys, nykyinen kuntarakenne on johtanut moninkertaiseen himmelihallintoon, yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, kuntien väliseen teennäiseen miinussummakilpailuun sekä epäoptimaalisiin maankäytön ja liikenteen ratkaisuihin. Kokonaisuutta on ollut mahdotonta puolustaa vain pienen osajoukon etuja valvoen. Meillä ei ole varaa odottaa, että kuntakenttä päästetään kriisiin ennen toimeen tarttumista, meidän on toimittava nyt. Onkin hyvä, niin kuin tänään on kuultu, että yleisellä tasolla ongelmat ja uudistustarpeet ovat kaikki myöntäneet. Tästä voi kiittää myös oppositiota. Vastuunkantajat kuitenkin erottuvat silloin, kun pitää tehdä päätöksiä, ja niitä on nyt aika tehdä.

Arvoisa puhemies! Paras-laissa todettiin osuvasti, että "lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne" ja "kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta". Hallitus on siis tekemässä sen, mikä jäi kesken. Paras-hankkeessa aloitettu työ tulee saattaa päätökseen ja muodostaa elinvoimaisia ja vahvoja peruskuntia. Ei tämä tietenkään helppoa ole. Siksi sitä ei viime hallituskaudella saatu päätökseen ja siksi siihen tarvitaan kaikki tieto ja tuki, joka kuntakentästä on saatavissa. Vasta tämän jälkeen voidaan tehdä päätöksiä. Siksi kunnissa kierretään kuulemassa näkemyksiä ja siksi tarvittaisiin myös keskustalta rakentavampaa suhtautumista.

Lähes tasan päivälleen vuosi sitten, 8. maaliskuuta 2011 (Puhemies koputtaa) lausui suuresti arvostamani ja tässä keskustelussa ihan rakentavaa näkökulmaa osoittanut silloinen kuntaministeri Tölli seuraavasti: "Lopuksi (Puhemies: No niin, nyt on 5 minuuttia jo mennyt!) on syytä palauttaa mieliin Paras-hankkeen iskulause, jossa ilmeisesti silloinen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen totesi: Jos haluat muutosta, löydät aina keinot. Jollet halua muutosta, löydät aina selitykset." Olen tästä samaa mieltä ja uskon, että nyt on toimeen tartuttu todella.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tätä kuntarakenneuudistuskeskustelua seuratessani olen miettinyt, miksi täytyy periaatteen vuoksi vastustaa asiaa, jota vasta suunnitellaan ja joka itse asiassa ei ole edes uusi. Suurin osa nykyisistä vastustajista on omalta osaltaan ollut viemässä kuntarakenneuudistusta eteenpäin.

Olen toiminut lähes kymmenen vuotta ennen tätä nykyistä työtäni työyhteisövalmentajana, ja tunnistan samantapaisen ilmiön työyhteisöjen muutoksista. Kun työyhteisöön tuodaan uusi asia, tai ei edes välttämättä uusi mutta jonkun muun ehdottama, niin siihen voi suhtautua joko myönteisesti, kysellen, epäillen, kriittisesti tai sabotoiden. Neljä ensimmäistä lähestymistapaa ovat positiivisia. Ne mahdollistavat oppimisen, erityisesti kysellen, epäillen ja kriittisesti suhtautuminen. Usein työyhteisössä on kuitenkin myös sabotointia eli niin sanottua periaatteessa vastustamista. Valitettavasti sabotointi usein tuhoaa yhteistyön mahdollisuuksia ja toisaalta sen avulla on mahdollisuus pakoilla vastuuta. Terve kriittisyys sitä vastoin auttaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta, ja sen avulla on jokaisen mahdollista saada omiakin näkökulmia esille. Työyhteisövalmentajana usein totesin, että työyhteisössä pitää olla tilaa kyselylle, epäilylle ja terveelle kriittisyydelle, mutta sabotoijien kanssa on mahdotonta tehdä yhteistyötä.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni kolme keskeistä tavoitetta tällä kuntarakenneuudistuksella on, ja oikein vietynä uskon vahvasti niiden toteutuvan. Ensinnäkin, vahva peruskunta edistää kasvua ja työllisyyttä. Vahvaan peruskuntaan on helpompi saada yrittäjyyttä. Toiseksi, vahva peruskunta pystyy paremmin hallitsemaan palvelumarkkinoita, eikä se jää monikansallisten yritysten armoille. Kolmanneksi, vahvaan peruskuntaan saadaan helpommin rekrytoitua osaavaa henkilöstöä, ja siellä on myös helpompi pitää huolta ammattitaidon säilyttämisestä. Esimerkiksi terveysasemien lukumäärällä ei ole merkitystä, jos sinne ei saada henkilöstöä.

Uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat palvelujen tasa-arvon edistäminen ja esimerkiksi nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämiskehityksen katkaiseminen. Tasa-arvoon kuuluu myös se, että jokaisella on oikeus saada tiettyjä peruspalveluita, asuipa missä päin Suomea tahansa. Tässä törmäämme käsitteeseen lähipalvelu.

Lähipalvelu-käsitettä ei nykyisessä lainsäädännössä ole määritelty, ja kenties sen takia keskustelu on ollut hämmentävää. Lähipalvelu-käsite onkin määriteltävä tulevaisuudessa selkeämmin. Kunnan koolla ei kuitenkaan ole vaikutusta lähipalveluihin. Tälläkin hetkellä on isoja kuntia, joissa on hyvin järjestetyt lähipalvelut, ja taas pieniä kuntia, joissa on huonosti, ja päinvastoin. Tosiasia on, että jos kylältä loppuvat lapset, niin kyllä koulu lakkaa, ja se ei johdu kunnan koosta. Tämä kehitys on jatkunut Suomessa 50 vuotta. Tämä ei ole mikään uusi asia, eikä tätä kehitystä voi selittää kuntarakenneuudistuksella tai kuntien koolla.

Vahvassa peruskunnassa on paremmat mahdollisuudet viedä palveluja myös reuna-alueille, mutta tässä yhteydessä täytyy nähdä myös toimintojen kehittämisen mahdollisuudet, esimerkiksi tekniikan hyödyntäminen. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan tuottaa myös esimerkiksi lääkäri-sairaanhoitajabussin avulla tai kauemmastakin palvelupisteestä voi potilas yhdessä sairaanhoitajan kanssa olla erikoislääkäriin yhteydessä videoneuvottelun tai vastaavan avulla. Nämä ovat vain pari esimerkkiä palvelujen kehittämisen mahdollisuuksista, ja molempia tiedän jo tällä hetkellä käytettävän eri puolilla Suomea.

Nyt meidän pitäisi pystyä irrottautumaan olemassa olevista rakenteista ja suuntautumaan luovalla, innovatiivisella tavalla tulevaisuuteen. Nyt ollaan kehittämässä uutta, myös uudenlaisia palveluita, eikä suinkaan näivettämässä niitä. Jos emme uskalla tehdä uudistuksia, tulevaisuus ei tasa-arvoisten palvelujen suhteen näytä kovin hyvältä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen hallitus ja jo sitä edellinen käynnistivät Paras-hankkeen, joka pakotti kunnat muodostamaan vähintään 20 000 asukasta käsittäviä uusia kuntia tai yhteistoiminta-alueita, eli oli siis kaksi vaihtoehtoa, mutta pakko kuitenkin. No, omalla alueellani reagoimme tähän niin, että Jalasjärven, Ilmajoen ja Kurikan kunnat muodostivat yhteistoiminta-alueen perusterveydenhuoltoon. Tähän tuli sitten myöhemmin Paras-hankkeen ohjaamana Jurvan kunta osaksi Kurikkaa liitoksella mukaan.

Nyt tässä meidän yhteistoiminta-alueessamme on 36 000 asukasta. Olisin odottanut, että hallitus esittää liitosta tämän yhteistoiminta-alueen pohjalta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Työryhmä on nyt esittänyt sitä, että tämä olemassa oleva palvelurakenne puretaan, murskataan, ja siitä Ilmajoen kunta, Jalasjärven kunta liitettäisiin osaksi Suur-Seinäjokea ja alueen taloudellisesti vahvin kaupunki, Kurikka, 14 500 asukkaalla liitettäisiin osaksi Suupohjan seutukuntaa sen seutukunnan reuna-alueeksi.

Tällaisia jatkumoja Paras-hankkeelle on ainakin meidän alueellamme luvassa, eli tämä Paras-hankkeen aikaansaannos täysin kyseenalaistetaan hallituksen työryhmän toimesta. Minusta tämä antaa myös oppositiolle toisaalta mahdollisuuden kyseenalaistaa Paras-hanketta, eli jos lähdetään uudistamaan, niin pitää voida sitten uudistaa ihan puhtaalta pöydältä, ja myös aikaa on oltava riittävästi. Meidän on voitava ottaa tähän uudistamiseen mukaan myös kuntalain uudistaminen, terveydenhuollon uudistaminen ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen, ja nämähän ovat nyt vasta tulossa perässä, eli tässä on nyt käymässä kyllä huonosti kunnille, jos pitää ikään kuin vain yhdellä silmällä katsoen näitä päätöksiä tehdä.

Miksi hallitus on sitten tällaiselle linjalle lähtenyt? En tiedä, onko sillä vaikutusta, mutta itse laskin, että hallituksen 124 kansanedustajasta 108 on keskuskunnasta kotoisin, jos Vantaa ja Espoo otetaan pois luvuista. Se kertoo kyllä karua kieltään. Lähes 90 prosenttia on todella tällaisesta keskuskunnasta, joka jäisi tässä esitetyssä uudistuksessa ikään kuin elinvoimaisimmaksi alueeksi. Tämä on tietysti inhimillistä, että omaa aluetta halutaan tuolla tavalla nostaa, mutta rajansa siinäkin pitää olla, paljonko sitä oman alueensa etua tuolla tavoin ajaa. Mielestäni tämä Suomen vahvuus on juuri se, että meillä on elävä maaseutu, meillä on palvelut lähellä, ja tästä kun pidämme kiinni, pärjäämme jatkossakin. Nyt toivon, että otamme aikalisän tämän uudistuksen kanssa.

Kannatan myös Pirkko Mattilan tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun lensin tiistaiaamuna Rovaniemeltä tänne Helsinkiin, lentokapteeni kuulutti väliaikatietoja, kuten normaali tapa onkin. Hän kertoi, että ylitimme juuri Yli-Iin, joka on pieni kunta lähellä Oulua, olemme kuitenkin niin ylhäällä, että tuskin sitä huomaattekaan.

Mieleeni tuli hallituksen kuntauudistus. Hallitus katsoo kuntia ylhäältä käsin eikä huomaa paikallisia olosuhteita ja erityispiirteitä. Kuntauudistus onkin herättänyt tunteita kuntalaisissa ja kuntapäättäjissä, kaikissa suomalaisissa. Suuri enemmistö on tyrmännyt tarjotun kuntakartan. Tämä on täysin ymmärrettävää. Minusta se on tämän päivän isänmaallisuuttakin, että rakastaa kotiseutuaan ja välittää siitä, mitä kotipaikkakunnalla tapahtuu. Voidaan tietenkin sanoa, etteivät kuntarajat tee kotiseutua, ja tämä on varmasti osa totuutta. Mutta on myös ymmärrettävä, että meillä kaikilla on tarve identifioitua: haluamme olla jostakin kotoisin. Minäkin olen ja haluan olla rovaniemeläinen ja lappilainen ja olen siitä ylpeä, mutta yhtä lailla jokaisella maakunnalla ja paikkakunnalla on omat hienot erityispiirteensä.

Kuntarakenteemme on historian tulosta. Suomalaiset ovat aina halunneet tehdä töitä kotiseutunsa eteen. Monilla pienillä paikkakunnilla tehdään arvokasta talkootyötä kylän ja lähiyhteisön hyväksi, pienissä kunnissa kunnankin hyväksi. Jos tällainen vapaaehtoistyön henki sammutetaan, menetämme yhteiskuntana paljon, emme vain rahallisesti vaan ennen kaikkea henkisen hyvinvoinnin kannalta. Kuntia ja alueita on vaarallista lähteä ajattelemaan vain lukuina.

Arvoisa puhemies! Voisinkin kysyä, eikö palveluiden tuottamisen ja järjestämisen kannalta välttämättömiä uudistuksia olisi kannattanut lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan siitä päästä, joka ratkaisisi todellisia ongelmia. Ensin olisi mietitty, mitkä ovat kuntien tehtävät tulevaisuudessa, sen jälkeen olisi ollut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen, ja vasta sitten olisi katsottu kuntarakennetta.

Kuuntelin mielenkiinnolla peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonin puheenvuoroa ja yritin myös ymmärtää. Hän kertoikin, että on asettamassa työryhmän selvittämään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä. Edelleen hän totesi, että terveyspalveluiden järjestämisen pohjana tulevat olemaan uudet peruskunnat. Tämän työryhmän työn tulisi olla valmis toukokuun 2012 loppuun mennessä. Ihmettelen ja kysynkin arvoisalta kuntaministeriltä: onko toukokuussa 2012 selvillä jo uudet peruskunnat, joiden pitäisi olla tämän kyseisen työryhmän työn pohjana?

Voisi sanoa, että valitettavasti olen joutunut todistamaan kuntakierrosta käydessä, että nyt esitetty kuntauudistusmalli on saanut kansalaiset niin varpailleen, että energiaa käytetään nyt pelkästään esitetyn mallin vastustamiseen. Taitavalla politiikalla tuo energia olisi ohjattu miettimään sitä, miten maamme eri alueilla palvelut saataisiin tulevaisuudessa tuotettua tasapuolisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän keskustelun kautta olisi joillekin alueille todettu tarve kuntaliitoksille, ja toisilla alueilla ratkaisu olisi voinut olla tiiviimpi ja laajempi maakunnallinen yhteistyö erityisesti niiden terveyspalveluiden osalta, jotka tarvitsevat laajempia hartioita, kuten täällä useissa puheenvuoroissa on todettu. On selvää, että kuntasektorin tulee olla kymmenen vuoden päästä aivan eri asennossa kuin se on tänä päivänä.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että uudistuksia tarvitaan. Keinosta olemme kuitenkin eri mieltä. Valitettavasti hallituksen kaavailemat suurkunnat eivät ole ratkaisu tulevaisuuden kuntasektorin haasteisiin.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointivaltio pannaan täytäntöön kunnissa. Kuntasektorin yhteenlasketut talousarviot ovat samaa suuruusluokkaa kuin valtion budjetti. Kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa on noin kolme neljästä julkisen sektorin viranhaltijasta ja työntekijästä, ja kunnat järjestävät suurimman osan niistä julkisista palveluista, joita ihmiset arjessaan tarvitsevat. Vaikka maamme hallitukselle tuleekin varmasti monta merkittävää asiaa ratkaistavakseen, on kuntauudistus varmasti tärkeysjärjestyksen kärjessä.

Kuntauudistus on tärkeä tavallisille ihmisille. Palvelut on saatava läheltä, ja niiden on oltava laadultaan hyviä. Väestökehitys vaikeuttaa näiden tavoitteiden saavuttamista. Muuttoliike keskuskaupunkeihin ja väestön ikääntyminen harventavat maaseudun asutusta ja lisäävät samalla palveluiden kysyntää näillä alueilla. Palveluverkon ylläpitäminen tulee kalliiksi. Tällaisessa tilanteessa kuntarajojen pitäminen pyhinä ja koskemattomina ei voi olla tärkein päämäärä.

Muuttoliike ja muu väestökehitys ovat haaste myös kasvaville keskuksille. Esimerkiksi Oulun seudun on huolehdittava uudesta asuntorakentamisesta, rakennettava päiväkoteja ja huolehdittava koulutustarjonnasta peruskoulusta alkaen. Maankäytön on oltava suunnitelmallista, jotta ihmiset saavat samaan aikaan viihtyisän asuinympäristön ja yhdyskuntarakenne pysyy koossa palveluiden ympärillä. Tämä edellyttää, ettei kasvukeskusten kehitystä pilkota kuntarajoilla. Oulu on hyvä esimerkki kasvukeskuksesta, joka on päässyt eteenpäin naapurikuntien kanssa tehtävillä liitoksilla, ja kansallisessa mittakaavassa ainakin yhtä tärkeää on, että pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa keskuksissa päästään samaan.

Arvoisa puhemies! Välikysymys tähtää siihen, että kuntapolitiikka jämähtäisi juupas—eipäs-keskusteluksi kuntarajoista ja pakkoliitoksista. Kysymys on, surullista kyllä, tarkoitushakuisesta politikoinnista tärkeällä asialla. Tarkoitushakuisuus paistaa jo siitäkin, että kuntauudistus lähti alun perin liikkeelle keskustalaisen pääministeri Vanhasen hallituksen aikana. Hallituk-sessa ollessaan keskusta hyväksyi Paras-puitelain, joka tähtäsi kuntakoon kasvattamiseen — eikä vain tähdännyt: tähtäys osui maaliinsa, ja kuntamäärä aleni noin sadalla. Pakkopykäläkin hyväksyttiin Paras-lakiin. Lain mukaan umpikujaan ajautuneet kunnat eivät saaneet oikeutta kieltäytyä liitoksista tai yhteistyöstä.

Kuntakeskustelussa perätään asioihin ja tutkimustietoon perehtymistä, hyvä niin. Kuitenkaan yksikään asiantuntija, tutkija tai päättäjäkään ei kiistä, etteikö nyt, saati tulevaisuudessa, tarvita laveampia väestöpohjia palveluiden järjestämiseen. Kukaan ei väitä, että pienet kunnat voisivat järjestää palvelut itsenäisesti. Kysymys onkin siitä, järjestetäänkö palvelut kunnissa vai kuntayhtymärakenteiden monimutkaisissa himmeleissä.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat kansanvallan kivijalka. Se edellyttää sitä, että kunnanvaltuutettuja valitessaan kuntalaiset valitsevat todellisia päättäjiä. Se taas edellyttää, että todelliset päätökset tehdään kunnissa. Valtuusto, joka valitaan vain hyväksymään kuntayhtymän sille esittämä lasku palveluista, ei toteuta kansanvaltaa. Kunnat ovat kansanvallan kivijalka, ja ne ovat myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Ne vastaavat siitä, että palvelut tarjotaan ihmisille. Ne ovat myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan talouden perusta.

Kun puhutaan rakenneuudistusten tarpeellisuudesta, puhutaan juuri kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Jos kuntapalvelut tuotetaan laadukkaasti, tehokkaasti ja taloudellisesti, on suurin osa hyvinvointivaltion haasteista kohdattu ja voitettu. Kansanvallan ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus edellyttää päätöksiä nyt. Oikeastaan päätökset ovat myöhässä, eivät vain vaalikauden tai parin verran vaan sukupolven verran.

Välikysymyksen tehnyt oppositio on ollut hallituksessa, joka käynnisti uudistuksen. On oikeus ja kohtuus, ettei se jarruta uudistuksen toteuttamista. Erityisen tärkeää on, että keskusta suurena kuntapuolueena ei asetu vastustamaan uudistusta kunnissa. Tärkeää on, että tämän välikysymyksen jäädessä unohduksiin voidaan siirtyä tekemään työtä kunnissa, tekemään työtä yhdessä. Maan hallitus ja kuntaministeri Virkkunen ovat oikealla asialla viedessään kuntauudistusta määrätietoisesti eteenpäin.

Ritva  Elomaa  /ps:

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet tähän mennessä jo satoja puheita, jotka ovat käsitelleet tätä välikysymystä ja varsinkin tietysti kuntien taloudellista tilannetta. Mutta ei pidä unohtaa, että jos puhumme suurkunnista, niin mahdollisesti menetämme jotain todella arvokasta. Nimittäin me puhumme silloin identiteetistä, kulttuurista, kuntien erikoispiirteistä. Ne me voimme menettää ikuisiksi ajoiksi, jos menetämme pienet kunnat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistushanke on ikään kuin yksi osa suurta yleiseurooppalaista identiteettivarkautta, joka pyritään puskemaan läpi huomioimatta kansan mielipidettä asiasta. Säästötavoitteet ovat luonnollisesti vahvasti läsnä tämän hetken poliittisessa päätöksenteossa, mutta hallituksen tulisi nähdä kaikki kuntauudistuksen ja loputtoman keskittämisen varjopuolet ja niiden todellinen vaikutus kuntalaisten elämään sekä suomalaiseen identiteettiin. Kuntauudistus edustaa kaiken lisäksi luonteeltaan pysyvää muutosta, jonka kumoaminen vasta olisikin hankalaa.

Taloudellisia säästöjä, joita kaavaillaan saavutettaviksi muun muassa hallinnon ja terveydenhuollon keskittämisellä, voitaisiin hyvinkin saavuttaa myös ilman kuntien pakkoliitoksia. Hallinnon osalta merkittävä ongelma olisi uusien ja vanhojen virkojen yhteensovittaminen ja tämän henkilöstöhallinnolle aiheuttamat haasteet. Lisäksi hallinnon uusiminen ottaa aikansa, ja tähän uppoaa luonnollisesti valtaisasti resursseja. Riskinä olisi myös muodostuva byrokratiapommi, joka olisi erittäin räjähdysherkkä. Samalla monien kuntien kohdalla jo olemassa olevat hyvät hallintokoneistot ja pitkällä aikavälillä muodostuneet toimivat käytänteet romutettaisiin ja korvattaisiin jollain, minkä toimivuudesta ei kukaan pysty menemään takuuseen. Suoraan sanottuna aikamoista uhkapeliä.

Terveydenhuollossa keskittäminen on parempi vaihtoehto kuin hallinnossa. Toki tässäkin yhteydessä tulee suorittaa perusteellinen, tapauskohtainen harkinta, ennen kuin sännätään suin päin päätöksentekoon. Terveydenhuollon alueellisesta keskittämisestä löytyy jo esimerkkejä. Toimivia käytäntöjä voitaisiin soveltaa jatkossa laajemminkin, ja kokemuksen kautta viisaampina saatettaisiin myös välttää sudenkuoppia. Kyllä, mutta näin mutkaton asia ei ole. Etenkin terveyspalveluita tarvitsevilla ihmisillä on monesti erilaisista rajoitteista johtuen keskimääräistä enemmän vaikeuksia siirtyä paikasta toiseen. Näin ollen terveyspalvelujen tulee olla lähellä niiden käyttäjiä, joten tästä näkökulmasta keskittäminen on kyseenalaista.

Kuntauudistus riepottelee erityisesti harvaan asuttujen seutujen asukkaita. Monesti suurimpina kärsijöinä ovat vanhukset, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa yhä kauemmaksi siirtyvien palvelujen perässä. Mielestäni suomalaisilla, niin helsinkiläisellä kuin lieksalaisellakin, tulisi olla mahdollisuus tiettyihin peruspalveluihin. Tästä perustuslaki ja hallituskin ovat samaa mieltä. Kuitenkin kuntauudistuksen näyttämä suunta johtaa yhä useammin tilanteeseen, jossa elämisen kannalta keskeisetkin palvelut karkaavat monien kohdalla saavuttamattomiin.

Ministeri Virkkunen mainitsi puheenvuorossaan, että peruspalvelut turvataan kaikkialla. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole millään mahdollista, jos julkaistut kuntakartat toteutuvat ja palvelut keskitetään. Kuntaministerin puheessa ilmoitettiin kuntauudistuksen valmistelun tapahtuvan kuulemalla kuntia ja kuntalaisia. Tapahtuuko tämä hallituksen tyyliin kuulemalla vain harvoja ja valittuja asiantuntijoita ja virkamiehiä? Varmaankin. Eikö avointa päätöksentekoa ja demokratiaa edustaisi paremmin esimerkiksi neuvoa-antavien kansanäänestyksien järjestäminen? Näin kuntalaisten todellinen ääni kantautuisi päätöksentekijöiden korviin — jos tätä ylipäätään halutaan.

Kuntien tämänhetkinen taloudellinen tilanne ei ole riemun aihe. Valtiovallan näkökulmasta jotain pitäisi tehdä asialle. Ennen kuin sännätään suin päin leikkaamaan ja liimaamaan isänmaamme karttaa, pitäisi analysoida tarkkaan syitä, miksi nykyiseen tilanteeseen on ajauduttu. Päätöksenteossa pitää suomalaisten hyvinvoinnin olla etusijalla. Keskeinen kysymys on mielestäni se, onko kunnille annettu valtakunnallisen päätöksenteon toimesta riittävät edellytykset menestyä. Valtion onkin huolehdittava siitä, että kunnilla on riittävät voimavarat hoitaa niille annetut tehtävät. Tässä nykyinen hallitus ei ole onnistunut, ja siksi Pirkko Mattilan esittämä epäluottamuslause on paikallaan.

Lopuksi vielä oman maakuntani tilannetta käsiteltäessä: aivan kuten edustaja Taimela sanoi, Suur-Salolla on vaikeuksia. Siihen yhdistettiin kymmenen kuntaa, (Puhemies koputtaa) ja vaikeuksia todella on esiintynyt. Samoin Masku—Lemu—Askainen on uusi kuntauudistus, joka tehtiin viime vuonna, ja nyt jo pohditaan uutta.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on ilmoittanut kuntauudistuksensa tavoitteeksi elinvoimaisen kuntarakenteen ja lähidemokratian kohentamisen. En kuitenkaan tunnista näitä tavoitteita, kun tarkastelen hallituksen tarjoamia keinoja. Keinojen ja tavoitteiden välillä on räikeä ristiriita. Eduskunnan kahvilan kabinetissa on muuten mielenkiintoinen taulu, sen nimi on Yhteiskunta ja kaaos. Tuo kaaos on hyvin lähellä tällä hetkellä kuntakentässä.

Arvoisa puhemies! Mikä on siis kuntauudistuksen motiivi? Tässä käytännön esimerkki tapahtuneesta: Karttulan kunta liittyi Kuopion kaupunkiin viime vuoden alussa. Jo heti saman vuoden syksynä erityisesti kokoomuksen ja SDP:n valtuustoryhmät yrittivät lakkauttaa Karttulassa sijainnutta Syvänniemen koulua, onneksi tässä epäonnistuen.

Onko siis hallituksen tarkoituksena ajaa alas julkista sektoria? Onko hallituksen tavoitteena lakkauttaa maakuntakeskusten ulkopuolella olevat lähikoulut, päiväkodit, vanhainkodit, lukiot ja lähikirjastot ja sysätä pois omalta vastuultaan urheilukenttien tai hiihtolatujen kunnossapito, vai mistä ne tavoitellut säästöt sitten oikein tulevat, ministeri Virkkunen? Onko hallituksen tavoitteena yksityistää julkinen sektori suurkuntien avulla? Tätäkö ulkoistamista esimerkiksi SDP haluaa? Kokoomukselle se varmaankin sopii.

Toinen todennäköinen hallituksen motiivi kuntauudistuksille kuultiin vihreiden ryhmäpuheenvuorossa. Edustaja Brax perusteli kuntauudistushanketta tarpeella tiivistää yhdyskuntarakennetta muun muassa ilmastosyihin vedoten. Eivätkö vihreiden edustajat seuraa tieteellisen tutkimuksen edistymistä? Valtiotieteen maisteri Jukka Heinosen aivan tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tiiviistä kaupunkirakenteesta ei seuraa pienempiä hiilidioksidipäästöjä. Maalla asuvat tuottavat vähemmän päästöjä kuin kaupungissa asuvat. Näiden tulosten valossa ihmisten halua asua maalla tai kaupunkien reuna-alueilla ei pitäisi hillitä virheellisillä ilmastoargumenteilla. Ei ole kehyskuntien syy, että ne ovat onnistuneet tarjoamaan ihmisten haluamia tontteja paremmin kuin monet keskuskaupungit. Esimerkiksi pääministeri Kataisenkin on hyvä tietää, ettei Siilinjärveä voi syyttää siitä, että se on tarjonnut asukkaille heidän haluamiaan asumisvaihtoehtoja. Vaikuttaa siltä, että vihreät ja Kataisen hallitus haluavat poistaa ihmisten valinnanvapauden asua siellä, missä itse haluavat.

Arvoisa puhemies! En voi kuin ihmetellä sitä ristiriitaa, joka hallituspuolueiden edustajilla on valtakunnallisten ja paikallisten lausuntojen välillä. Periaatteessa kyllä halutaan suurkuntia ja hyväksytään pakkokuntaliitokset, ainakin liitosajatukset, mutta ei enää silloin, kun puhe on omasta kunnasta. Muualla Suomessa voi kyllä puuhailla suurkuntia, mutta ei omilla kotinurkilla. Vai haluavatko edustajat Lauslahti, Tolvanen, Kauma tai Matikainen-Kallström yhdistää Espoon Helsinkiin? Haluaako edustaja Virolainen lakkauttaa Liedon kunnan? Kannattaako edustaja Vahasalo kuntaliitoksia Kirkkonummen seudulla? Haluaako edustaja Holmlund yhdistää Ulvilan Poriin?

Hallituspuolueiden edustajat ovat tänään tässä salissa peränneet selkeää aikataulua kuntauudistukselle ja peruspalveluministerin sosiaali- ja terveyspalveluiden selvitykselle. Tätä emme ole kuulleet. Miten kunnat voivat lausua omista ratkaisuistaan ja tahtotiloistaan, jos eivät tiedä tehtävävastuitaan tai työnjakoa? Kertokaa nyt, arvoisat ministerit, mikä on aikataulu tässä kokonaisuudessa. Kuuluvatko sote-palvelut kunnille vai erillisille palvelualueille?

Ministeri Virkkunen kysyi, siirtyisimmekö keskustan mainitseman maakuntayhtymän myötä identiteettikuntiin, missä kuntalaisilla ei olisi vaikutusvaltaa. Onko ministerin mielestä kunta vähäpätöinen identiteettikunta, jos se vastaa kouluista, päiväkodeista, kirjastoista, katujen kunnossapidosta, urheilukentistä ja muista vastaavista palveluista? Eikö ministeri sitten arvosta näitä kuntalaisille tärkeitä palveluita?

Muun muassa edustajat Vapaavuori ja Backman puhuivat myös tässä maakuntamallista. Heidän mukaansa se loisi yhden uuden portaan, lisäisi hallintoa ja byrokratiaa. Näille väitteille ei ole mitään pohjaa. Yksi maakunnan organisaatio voisi yhdistää useat eri kuntayhtymät ja näin ollen poistaa hallintoa ja byrokratiaa. On selvää, että suurin osa kaavailluista uusista, niin sanotuista vahvoista peruskunnista ei kykenisi hoitamaan järkevästi sosiaali- ja terveyspalveluita sekä nykyisten kuntayhtymien tehtäviä, vai väittääkö edustaja Backman, että uusi 45 000 asukkaan Savonlinna kykenee yksin hoitamaan sote-palvelut, toisen asteen koulutuksen ja maakuntakaavoituksen?

Hallituksen kuntauudistus luo kolme eri hallintotasoa: kunnan osat, kunnat ja kuntayhtymät. Melkoista himmeli- ja byrokratiapuuhastelua.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Olen suorastaan pöyristynyt siitä innosta, millä kokoomus ja SDP ovat ajamassa Suomen kansalta itsemääräämisoikeuden likakaivoon. Ei riitä se, että lainsäädäntö- ja talousvaltaa tungetaan lahjaksi EU:lle ja maksetaan miljardikorvauksia siitä hyvästä, että ne suostuvat meiltä itsenäisyyden viemään, vaan pitääpä vielä varmistaa sekin, ettei tavallisella ihmisellä olisi vaikutusmahdollisuuksia edes paikallistasolla.

Mitä ihmeen myrkkysoppaa tässä ollaan nyt kehittämässä? Ruumiita tulee ja kuntia haudataan. Kunnat haluavat päättää asioistaan itse, mutta sangen kovapintaisesti nyt ajetaan kuntaliitoksia aivan sikamaisella asenteella ja kiireellä. Juuri äskettäin Päijät-Hämeessä yrittivät puoliväkisin saada aikaan liitosta, jossa olisi Lahden ympärille muodostettu koko maakunnan kattava suurkunta. Silloin kysyttiin asukkaiden mielipidettä ja tulos oli kristallinkirkas: "Ei käy!" Hanke sai kunnissa täystyrmäyksen, vaikka maakuntalehtikin sangen epäreilusti pani kaikkensa likoon sen puolesta. Ei käynyt, vaikka kuinka kokoomuksen edustajat kulkivat kylästä kylään ivaamassa ja pilkkaamassa liitoksen vastustajia ja liioittelemassa yhdistymisen hyötyä. Ei käynyt, vaikka vihreätkin kiskottiin mukaan ja selvitysmies Soininvaara yritti vakuutella, kuinka mukavaa on panna viisivuotiaat junaan kulkemaan päivähoitoon kauas kotoa. Ei käynyt, koska kansalaiset eivät uskoneet rehelliseksi väitettyä linssiinviilausta vaan lukivat tutkimuksia, jotka selkeästi osoittivat, että sen lisäksi, että kuntaliitokset eivät toimi eivätkä tuo toivottuja säästöjä, ne merkittävästi heikentävät maaseutukuntien ja reuna-alueiden asukkaiden elämänlaatua.

Miksi edelleen jatketaan tämmöistä koheltamista? Miksi viedään väkisin läpi uudistusta, joka ei oikeasti edes säästä vaan kurjistaa? Miksi hallitus halveksii kansalaismielipidettä? Kuntapolitiikasta on toki tuttua se, että jos kokoomus ei saa reilulla pelillä aikaan haluamaansa tulosta, niin sitten käynnistetään valituskierre ja vaaditaan uutta äänestystä milloin milläkin verukkeella. Sama tuntuu tapahtuvan täälläkin. Väärin äänestetty, väärät mielipiteet, väärä kansa. Niinpä niin, kansanhan te ilmeisen innokkaasti haluattekin vaihtaa. Älkää puhuko mitään kansanvallasta ja isänmaasta. Ei teitä oikeasti kumpikaan kiinnosta. Te olette valmiit polkemaan kuraan kansalaismielipiteen silloin, kun haluatte pakottaa ihmiset nielemään fantastiset visionne. Te salaatte sopimuksenne ja unohdatte juuri tehdyt selvitykset silloin, kun kansan tahto ei ollutkaan toivottu. Te viette rahaa sieltä, missä sitä kipeästi tarvitaan, mutta käytätte sitä surutta siellä, missä se on teille kivaa, fantastista ja niin ihanan globaalia.

Haluaisin siteerata yhtä teistä ja sanoa, että voi piip, mitä peetä, mutta jätän nyt sanomatta. Sen sijaan kirjoitan sen Facebook-seinälleni niin, että hallitusta myötäilevä läpimädäntynyt mediakenttä voi sieltä huomenna repiä lööpit ja siinä samalla jälleen kerran piilottaa kansalta sen, mistä olisi oikeasti tärkeää uutisoida.

Arvoisa herra puhemies! Vastustan jyrkästi kuntien pakkoliitoksia ja kannatan edustaja Mattilan esittämää epäluottamuslausetta kansaa kyykyttävälle hallitukselle.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kuntauudistus on keskittävä ja eriarvoistava. Hallituksella on ideologinen halu keskittää kehyskuntien ja maaseudun verorahat, valtionosuudet, maksutulot ja palvelu keskuskaupungille, joka ei menettäisi uudistuksessa juurikaan päätösvallastaan.

Hallituksella on utopia suuresta ja kauniista. Heillä on kuvitelma siitä, että suuri on automaattisesti myös tehokasta ja parasta kansalaisille. Keskusta ei, kuten eivät tutkijatkaan, tähän näkemykseen yhdy. Sen sijaan, jos maaseutu ja suurin osa Suomea halutaan tyhjentää, se on varmasti oikea reitti.

Elinvoimaiset kunnat ja hyvin toimivat palvelurakenteet ollaan myös murentamassa. Ihmistä ja lähipalveluja ei arvosteta. Asiantuntijoiden mielestä tällä ei pelasteta palveluita eikä kuntataloutta. Olisi tunnustettava kuntien ja alueiden erilaisuus sekä otettava keskustan neuvoista vaari.

Arvoisa puhemies! Vähän aikaa sitten julki tulleissa kuntakartoissa Etelä-Savoon esitetään kolmea selvitysaluetta, jotka rakentuisivat Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäki—Varkaus-kuntaparin ympärille. Etelä-Savoon ja Pohjois-Savoon jäisi hallituksen suunnitelmien mukaan 2,5 kuntaa. Rivien välistä voi lukea, että hyvästi maakunnat, ja nyt tulivat sitten Itä-Suomen vaalipiiriesitykset tähän samaan syssyyn. Mistähän sitä joroislaisena kansanedustajana ja kansalaisena itsensä ja identiteettinsä löytääkään? Lähipalveluiden — koulu, päivähoito, terveydenhoito, vanhuspalvelut jne. — turvaamisesta hallitus ei puhu mitään. Sen sijaan julkistetussa kuntaesityksessä todetaan esimerkiksi Uuden Varkauden osalta, että se parantaisi edellytyksiä lukiokoulutuksen tarjonnan kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Suomeksi sanottuna: Joroisten lukiota ei enää tarvittaisi.

Tilasto- ja taustaselvitykset ovat kuntatyöryhmän selvityksessä laajat. Ennusteiden toteutuminen riippuu kuitenkin myös harjoitettavasta politiikasta. Mitä enemmän halutaan keskittää, sitä enemmän sitä tapahtuu. Jostain kumman syystä noita painelaskelmia ei kuulemma haluta antaa julkisuuteen. Tulee epäilys, ovatkohan ne tarkoitushakuisia. Miten kunnat voivat niiden todenperäisyyttä kommentoida tässä tilanteessa? Tilastoillahan voi perinteisesti kikkailla halutun päämäärän saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen rivit eivät kuitenkaan ole yhteneväiset. Vaikka Katainen ja Urpilainen vakuuttavat rintamalinjan olevan vahva, niin peruspalveluministerin ja monien muiden kansanedustajien ulostulot eivät tätä väitettä tue.

Historian saatossa Suomessa on ollut kuntia reilusti yli 600. Silloin hevonen oli pääasiallinen kulkuväline, ja hyvä niin. Autojen yleistyessä 50-luvulla kuntia oli noin 550. Nyt kuntia on siis 336, mutta tämä luku näyttää olevan hallitukselle ehdottomasti liikaa, vaikka on maita kuten Ranska, jossa on yli 34 000 kuntaa. Siihen suuntaan nyt en ihan ole menossa. Tanskassa, Uudenmaan kokoisella alueella, on alle sata kuntaa, taitaa olla 98.

Tutkimusten mukaan kuntaliitos tuo enemmän kehittämispotentiaalia mutta siihen sisältyy suuremmat riskit epäonnistua verrattuna kuntien yhteistoimintaan. Professori Ryynänen on muun muassa todennut, että suurten kaupunkien kehyskunnissa lähipalvelut heikkenevät ja maaseudulta ne lakkaavat kokonaan. Jos kuntauudistus tapahtuu suuriin kaupunkeihin nojaavien peruskuntien mallilla, se tietää lähidemokratian romuttumista, kehyskuntien saneerausta ja syrjäseutujen autioitumista.

Arvoisa puhemies! Kuntien ja valtion on turvattava yhdessä palveluiden saatavuus kansalaisille. Keskusta luottaa paikalliseen osaamiseen ja vastuunkantoon. Hallituksen on aloitettava uudistustyö alusta kuntien, asiantuntijoiden ja opposition kanssa yhteistyössä. Lähipalvelut ja lähidemokratia on turvattava. Keskusta ei kannata ylhäältäpäin sanelua ja pakkoliitoksia.

Keskusta painottaa myös, että tunnustetaan kuntien ja alueiden erilaisuus, esimerkiksi etäisyydet, tulopohja ja väestön ikärakenne. Lisäksi huomioidaan paikalliset ja alueelliset haasteet sekä vahvuudet. Ne vaativat erilaisia ratkaisuja, kuten vapaaehtoiset kuntaliitokset, kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen ja kehittäminen tai alue-maakuntamallin mukaiset ratkaisut, esitetyt suurkunnatkaan kun eivät todellisuudessa pystyisi vastaamaan kaikista tehtävistä jatkossa. Siksi valtio—kunta-työnjakoa on edelleen pohdittava.

Sosiaali- ja terveyspuolen mallin kehittämisen on kuljettava yhtä jalkaa kuntien tehtävien miettimisen kanssa. Tietojärjestelmät on saatava tehokkaampaan käyttöön. Tätä työtähän viime hallitus aloitti. Esimerkiksi lasten ja perheiden palvelut on tarjottava lähellä kotia ja koulua. Laajaa järjestämispohjaa voidaan toki hyödyntää ylikunnallisesti esimerkiksi sijaishuollon ja erityislasten tai vammaisten lasten palveluissa.

Arvoisa puhemies! Tämä aiemmin sanomani ei siis tarkoita, ettei mitään pitäisi tehdä. Siksihän esimerkiksi oma kotikuntani Joroinen oli etunojassa tuotteistamassa palveluita ja aloittamassa aikanaan kuntayhteistyötä isäntäkuntamallilla JJR-allianssissa: Juva, Joroinen, Rantasalmi. Tämä JJR-allianssi on nyt valitettavasti purkautumassa tämän hallituksen kuntakohelluksenkin aiheuttaman epävarmuuden takia. Mitä tilalle, se on vielä hyvin hyvin epäselvää.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntien määrä on vähentynyt kymmenen vuoden aikana noin sadalla kunnalla. Kartalta on näin poistunut neljäsosa Suomen kunnista. Suomen kuntakenttä on vapaaehtoisesti lähtenyt kuntarakenneuudistustyöhön. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on lisääntynyt. Yhteistyö on tuonut mukanaan myös monimuotoisuutta, joka voi aiheuttaa pirstaleisen ja vaikeasti hallittavan ympäristön. Toisaalta yhteistyörakenteet ovat myös tehostaneet ja parantaneet palveluita.

Tulevaisuus tuo mukanaan kiperiä kysymyksiä. Eläköityminen vauhdittuu, Suomessa on yhä vähemmän työntekijöitä, hoivatarve kasvaa. Vuonna 2020 kolmasosa kunnista on talousvaikeuksissa. Puolet Suomen kunnista on alle 6 000 asukkaan kuntia. Voidaan kysyä, onko alle 6 000 asukkaan kunta riittävän suuri ollakseen esimerkiksi houkutteleva yritysympäristö. Lähipalveluiden lisäksi ratkaisevaa on, että työpaikka löytyy joko omasta kunnasta tai lähiseudulta. Työpaikat tuovat myös kunnalle tuloja, joiden avulla sitten hyvinvointipalveluita rahoitetaan.

Näitä tosiasioita ei voida ohittaa olankohautuksella. Jotain on tehtävä ja pian, se on selvää. Kuntia kuullaan nyt. Seuraavaksi tulee antaa kunnille konkreettiset tulevaisuuden tavoitteet, lisää elinvoimaa selviytyä haasteista. Sen jälkeen kunnissa ja alueilla tehdään selvitykset ja suunnitelmat siitä, miten tavoitteisiin päästään, kartoittaen eri vaihtoehdot. Näin ollaan ratkaisemassa ongelman ydintä eikä puhumassa pelkästään rakenteiden muutoksesta ja kuntamääristä. Kuntarakenne on vain yksi keinovalikoiman keinoista.

Paras jälki uudistuksista syntyy, kun kuntapäättäjät itse voivat löytää ratkaisut. Ratkaisuvaihtoehtoja on useita, ja osin ne voidaan toteuttaa samanaikaisesti. Ratkaisu riippuu kunnasta ja sitä ympäröivästä tilanteesta. Yhtä ja samaa reseptiä ei kaikille Suomen kunnille voi antaa. Kuntaliitos on vain yksi vaihtoehdoista, ja liitoksiakin pitää tarkastella eri liitosvaihtoehtojen kautta. Yhden vaihtoehdon tie on turmion tie.

Puhemies! Suomen perustuslaki takaa kansalaisille tietyt perusoikeudet ja -palvelut. Toisaalta perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa vapaasti. Perustuslaki ei kuitenkaan määrää, että palveluiden pitäisi olla joka puolella samanlaiset ja samalla tavalla järjestetyt. Ihmisarvoisen elämän peruslähtökohdat kuuluu turvata kaikille, mutta toisaalta jokaiselle kuuluu vastuu omista valinnoista ja niiden kustannuksista. Jokainen ymmärtää, että ei tiettömien taipaleiden taakse voida järjestää samanlaisia palveluita kuin suuriin kaupunkikeskuksiin.

Kunnilla on myös mahdollisuus kehittää omaa toimintaansa ja pyrkiä siten erottautumaan edukseen sekä saamaan enemmän tehoa irti omista resursseistaan. Itse pidän kuntien keskinäistä kilpailua hyvänä ja myönteisenä asiana. En aivan tunnista, mikä kilpailu oikeastaan on epätervettä. Kilpailu näyttäytyy epäterveenä useimmiten lähinnä niille, jotka eivät ole saaneet kehitettyä omaa toimintaansa sellaiseksi, että sillä pärjäisi kilpailussa. Kuntien keskinäinen kilpailu kannustaa niitä pitämään kustannuksia kurissa, tehostamaan palveluita ja tulemaan houkuttelevaksi asuinpaikaksi. Tästä hyötyy nimenomaan kuntalainen.

Jos kunnalla tai alueella menee hyvin, työpaikkoja syntyy, palvelut pelaavat, jos vielä kunta ja alue kehittyvät, voidaan asiallisesti kysyä: Mihin tarvitaan muutosta tai liitosta? Mihin sitä tarvitaan, jos ongelmaa ei ole nyt eikä tulevaisuudessa? Kaavamaisessa liitosajattelussa voidaan menettää paljon hyvää ja toimivaa, vähentää elinvoimaa ja lisätä jopa kustannuksia.

Meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Kopioimalla parhaat ja kustannustehokkaimmat mallit voimme saavuttaa todellisia kustannussäästöjä ja palveluiden laadun paranemisia. Kuntauudistuksen yhteydessä on kaikin keinoin varmistettava, että tehokkaat organisaatiot ja toimivat mallit eivät joudu heitetyiksi pesuveden mukana. Muuten jälki voi olla rumaa ja tulla todella kalliiksi.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä 100 palkansaajaa huolehtii yli 50:stä työelämän ulkopuolella olevasta. Huoltosuhde muuttuu siten, että neljän vuoden päästä luku on lähes 60 ja vuonna 2025 jo lähes 70, jos mitään ei tehdä. Vuonna 2020 Suomessa lasketaan olevan 20 sellaista kuntaa, joissa tämä huoltosuhde ylittää 100:n. Ei kuulosta kovin elinvoimaiselta.

On useasti todettu, että tarvitaan vähintään 20 000 asukkaan kunta, jotta se palveluiden tehokkaan järjestämisen kannalta on riittävän suuri kokonaisuus. Suomen reilusta 300 kunnasta vain 56 täyttää tämän väkimäärän. On moneen kertaan huomattu, kuinka pienen kunnan on vaikea rekrytoida muun muassa tarpeeksi lääkäreitä. Tämä taas on saattanut olla vaikuttamassa siihen, että jopa kaikki kunnan terveyspalvelut on annettu markkinavoimien haltuun tekemällä niiden hoidosta sopimus yksityisen palveluntuottajan kanssa.

Nykyään jo 27 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tuotetaankin yksityisen sektorin toimesta. Palveluntuottajan kannalta tämä bisnes onkin kannattavaa, sillä tuotot näiden palveluidemme tuotannosta ovat usein kaksinkertaiset muuhun bisnekseen verrattuna. Ikävää on, että näin tuotettuja palveluita on demokraattisesti vaikea valvoa. Ei myöskään tunnu oikeudenmukaiselta, että osin tai jopa pääosin julkisin varoin kustannettujen palveluiden tuotot valuvat liian usein veroparatiisiyhtiöiden kautta omistajien taskuihin ja usein vain kymmenesosa tulee takaisin yhteiskunnalle verojen muodossa.

Tarpeeksi suuressa kunnassa ei siis yksityisiin palveluihin tarvitse suuressa mittakaavassa turvautua, vaan kuntalaisille tarjottavat palvelut voidaan tuottaa kunnan omana tuotantona laadukkaasti, tehokkaasti, fiksusti ja demokraattisen valvonnan alla. Voittoakaan julkisesti tuotettujen palveluiden ei tarvitse tuottaa. Riittää, että ne tuottavat hyvinvointia kuntalaisille. Aika tärkeä pointti tämäkin, kun viittaa vaikkapa naapurimaamme Ruotsin tutkimukseen, jonka tulokset kyseenalaistivat yksityisen palveluntuotannon tehokkuuden ja laadun verrattuna kunnalliseen julkiseen toimintaan. Olemme myös lukeneet Ruotsin yksityisten vanhustenhoivalaitosten laiminlyönneistä, joissa kustannusten minimoimiseksi säästettiin muun muassa ruuassa ja vaipoissa niitä jopa punnitsemalla. Samat yhtiöt muuten omistavat samoja palveluita myös Suomessa. Tätäkö haluamme lisää?

Arvoisa puhemies! Pienissä kunnissa myös taloudenpito saattaa olla kovin haasteellista. Suomessa on joitakin kuntia, joiden veroprosentti olisi lähes 70 prosenttia ilman valtionapua. Kuntatalouden vahvistaminen on siis enemmän kuin tarpeen. Nykyisillä tietohallintajärjestelmillä pystyttäisiin hoitamaan moninkertainen työmäärä aikaisempaan verrattuna. On selvää, että jos useampia kunnantaloja yhdistetään saman katon alle, byrokratia ja samalla kustannukset vähenevät. Toisaalta mahdollisuudet myös toimintojen uudistamiseen toimivammalla ja tehokkaammalla tavalla kasvavat sillä tavalla, että tehdään asiat ikään kuin fiksummalla tavalla, toisin kuin ennen.

Meidän ei pidäkään rakastua niihin kunnantalojen seiniin vaan palveluihin. Tärkeätä on, että kuntauudistuksen myötä turvataan palvelut, joita kuntalaisille tulee kuntarajoista riippumatta jatkossakin lähipalveluna tarjota. Tämä on suuri pelko, joka ihmisillä on, ja tämä tulee nyt selkiyttää.

Kuntaliitos ei tarkoita sitä, että tärkeät ter-veys-, koulu- ja päivähoitopalvelut tai vanhusten palvelut karkaisivat kauas kuntakeskukseen, vaikka hallinto sinne vietäisiinkin. Aika harvalla suomalaisella on itse asiassa asiaa sinne kunnantalolle tälläkään hetkellä. Vahva peruskunta pystyy parhaiten tarjoamaan kuntalaisille laadukkaat palvelut myös ilman mitään monimutkaisia hallinnollisia yhteistyöhimmeleitä, niin kuin niitä kutsumme, joissa päätöksenteko on monissa tapauksissa karannut kauas kuntapäättäjiltä ikään kuin demokratian ulottumattomiin. Kuntauudistuksessa onkin kyse mitä suurimmassa määrin myös demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta.

Kuntauudistus onkin välttämätön, jotta pystytään saamaan aikaan ne vahvat ja elinvoimaiset peruskunnat, jotka voivat turvata peruspalvelut jokaiselle suomalaiselle huolehtien väestörakenteen mukanaan tuomista suurista, massiivisista palveluiden lisätarpeista. Myöskään pakkoliitoksin ei tätä uudistusta tosiaankaan saada aikaan, vaan se pitää tehdä yhteistyössä kuntien ja valtion kesken. Tämä on aivan mahdollista. Edellisellä kerrallahan neljäsosa kunnista fuusioitui ilman mitään pakkoa. Se on siis aivan täysin mahdollista. Mielestäni kuntatyöryhmän esitys näistä selvitysalueista toimii hyvänä keskustelun aloituksena tälle prosessille.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Virkamiehet valmistivat hallituksen antamilla raaka-aineilla kuntaliitossopan, jota tänään on lusikoitu. Mautonhan siitä tuli. Kuntaliitos tarjoaisi kuntalaisille pettuleipää ja lähettää samanaikaisesti lihapatarahat Eurooppaan. Tätä ei kansa ymmärrä. Kuntien- ja valtiontalouden tasapainotuksen vaihtoehtoina on esitetty menojen vähentämistä ja käyttötalousmenojen supistamista. Palvelun määrän, saavutettavuuden, saatavuuden tai laadun leikkausta säädellään lainsäädännöllä merkittävästi. Kuntauudistuksella kunnat ajetaan nurkkaan pakkoliitoksia odottamaan.

Kun ja jos yliviivaavia valintoja tehdään, on pystyttävä arvioimaan päätösten vaikutuksia vuosien päähän. Ne saattavat lisätä kasvupaineita ja kuluja toisaalla. Valintoja tehdessä on mietittävä, mikä kuntalaisille on tärkeää. Esimerkki Päijät-Hämeestä: Valtiolta ei viime kaudella riittänyt rahaa reumasairaalan avuksi, mutta kymmeniä miljoonia herui miinalaivan lähettämiseksi Somalian rannikolle. Reumasairaalan auttamiseksi olisi riittänyt muutama miljoona euroa. Potilaiden välilliset hoitokulut ovat olleet moninkertaisia alkuperäiseen tarpeeseen nähden, puhumattakaan ihmisten kärsimyksistä hoidon puutteessa. Kuulin viime viikonloppuna Etelä-Korean suurlähettilään kiitollisena kertovan, kuinka miinalaiva oli pelastanut eteläkorealaisen laivan merirosvojen kaappauksen kynsistä. Se olisi varmasti ollut mieleistä kuultavaa särystä kärsivälle reumalapselle.

Arvoisa puhemies! Huoltosuhde lasketaan siitä, kuinka monta lasta tai vanhusta eli huollettavaa on sataa aikuista työssä käyvää kohti. On toki tärkeää selvittää ikäluokkien koko ja pyrkiä miettimään keinoja hoitaa niin lapset kuin vanhuksetkin. Nyt vanhusiässä olevat ihmiset ovat rakentaneet tämän maan, ja usein juuri heidän palveluistaan ollaan karsimassa. Tämä huoltosuhdemantra, jossa eläkeläisten määrää päivitellään toistuvasti, on aiheuttanut monelle eläkeläiselle pahan mielen, kuntaliitokset kun eivät nuorenna ketään, päinvastoin tämä epäkelpo esitys on aiheuttanut monille lisää harmaita hiuksia. Syyttelyn sijaan olisi etsittävä toimivia ja tehokkaita yhteistyömalleja kuntien välille.

Arvoisa puhemies! Useita kuntaliitoksia on jo tehty. Näissä on selkeästi nähty, miten palvelut on turvattu keskusalueelle. Niitä ei ole jäänyt reuna-alueille. Kun syrjäseuduilta otetaan palvelut pois, saadaan asukkaat muuttamaan pois, näinhän se menee. Suur-Hämeenlinnassa reuna-alueille piti jäädä päätösvaltaa ja rahaa niiden päätösten toteuttamiseen, mutta lopputuloksena poistettiin sekä päätösvalta että rahat. Myös kuntien omaisuus kelpasi, metsät myytiin, keskuskuntaan lähti muuttoauto, johon lastattiin niin lumitykit kuin kunnan lahjoituksina kunnantalolle saadut taideteokset. Semmoistakin voi lähidemokratia käytännössä olla.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa on tarkoitus tuottaa palveluita kustannustehokkaasti. Kuntaliitokset eivät valitettavasti tutkimusten mukaan tuo säästöjä, päinvastoin. Lahden työssäkäyntialueen kahdeksan kuntaa eli Lahti, Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Nastola, Orimattila ja Padasjoki muodostavat yhdessä selvitysalueen. Kahdeksan kallispalkkaisen kunnanjohtajan palkat harmonisoitiin korkeimman palkan mukaan ja sen jälkeen yritettäisiin keksiä kaikille mieleistä tekemistä viideksi vuodeksi. Se ei ole helppo homma, mutta onhan siinä tuhansia virkamiehiä auttamassa. Kenenkään työtä väheksymättä totean, että jos kuntaliitoksilla voitaisiin todella lisätä lämpimiä ja osaavia käsiä esimerkiksi hoitoalalle, niin varmasti kaikki olisivat kehitystyössä yhteisrintamana mukana. Kukaan ei kiellä sitä, etteikö kuntarakenteiden uudistamista tarvittaisi, mutta on vielä tehtävä paljon muutoksia uudistamisohjelman visioon, että siitä tulisi hallituksen ja opposition yhteinen missio.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Pirkko Mattilan esittämää epäluottamuslausetta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo julistaa Suomeen suurkuntarakenteen. Suurkuntien Suomi ei kuitenkaan toteudu ilman pakkokeinoja. Pakkokeinona on väläytelty valtionosuusjärjestelmän käyttöä hallituksen tavoitteleman kuntarakenteen edistämiseksi.

Perustuslakivaliokunnan käyttämä asiantuntija, oikeustieteen tohtori Kaarlo Tuori kirjoittaa tästä tuoreessa julkaisussa "Kuntarakennekirja — oikeusoppineet puhuvat" seuraavaa: "Perustuslaki ei salli valtionosuusjärjestelmän käyttämistä peukaloruuvina, jota vääntämällä nykyisiä, itsehallinnon suojaamia kuntia pyrittäisiin taivuttamaan ’vapaaehtoisiin’ kuntaliitoksiin." Valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on kuntien järjestämien peruspalvelujen rahoituksen turvaaminen, eikä sitä saa käyttää perustuslain vastaisiin tarkoituksiin. Valtion tulee huolehtia, että annettaessa kunnille tehtäviä niille myös turvataan riittävä rahoitus.

Suurkuntien muodostaminen on hallituksen ideologinen tavoite. Sitä ei voida kustannussäästöihin vedoten rationaalisesti perustella. Merkillepantavaa on, että virkamiestyöryhmän raportista ei löydy minkäänlaisia euromääräisiä arvioita kuntaliitosten säästöistä. Kuntien taloudelliset ongelmat eivät johdu kuntien pienestä koosta vaan siitä, että valtio on osoittanut kunnille lisää tehtäviä osallistumatta riittävästi niiden rahoittamiseen. Suuri kuntakoko ei automaattisesti tuo säästöjä kuntatalouteen. Suurkunnat eivät ole vastaus kuntien velkaantumiseen. Kurjistunutta kuntatalouden tilannetta ei suurkuntahankkeella pelasteta.

Arvoisa puhemies! Suurkuntien luominen rapauttaa kunnallista itsehallintoa ja heikentää kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia sekä hävittää lähipalvelut maaseudulta. Professori Kaarlo Tuori kirjoittaa: "Kuntaidentiteettien pirstoutumisen ohella kunnalliselle kansanvallalle pystyttää esteitä päätöksentekijöiden ja kuntalaisten välisen etäisyyden kasvaminen. Kuntademokratia, jota kunnallinen itsehallinto vaatii, on lähidemokratiaa, jonka edellytyksiä kuntien yhteen liittäminen lähes määritelmänomaisesti kaventaa. Kehitys kulkisi päinvastaiseen suuntaan kuin perustuslain säännös kansanvaltaisista osallistumisoikeuksista osoittaa. Perustuslain perusoikeusluku asettaa julkisen vallan tehtäväksi edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon."

Perustuslaki määrittelee kunnallisen itsehallinnon asukkaiden itsehallinnoksi. Uuden suurkunnan reuna-alueiksi jäävien nykyisten kuntien asukkaiden päätösvalta kaventuisi merkittävästi. Jättikunnanvaltuustoon valittaisiin nykyisistä reuna-aluekunnista yleensä vain 0—2 valtuutettua kustakin. Tällainen kehityssuunta ei ole demokratian toteutumisen kannalta lainkaan suotava. Kunta on paikalliseen itsehallintoon perustuva yhteisö. Kunnallinen demokratia on yhteisten asioiden hoitamista. Samastuminen paikalliseen yhteisöön, omaan kotikuntaan sitouttaa kuntalaiset toimimaan yhteisten asioiden hyväksi. Hallitus vähät välittää paikallisen lähidemokratian toteutumisesta, sillä hallitus haluaa keskittää kaiken päätöksenteon suurkuntien kaupunkikeskuksiin.

Professori Kaarlo Tuori kiteyttää kuntajaotuksen muuttamisen edellytykset seuraavasti, ja päätän tämän sitaattiin: "Kuntauudistuksen eri vaiheissa on toistettu hokemaa, jonka mukaan nykyinen kuntajaotus ja nykyiset kuntarajat eivät nauti perustuslain suojaa. Näin perustuslakivaliokunta on kyllä todennut. Mutta perustuslakivaliokunta ei ole tällöin arvioinut sen kaltaista koko kuntakartan uudelleen piirtävää kuntauudistusta, jota nyt suunnitellaan ja joka saattaa sisältää lukuisia pakkoliitoksia. Perustuslaki asettaa tärkeitä rajoituksia uudistukselle, josta voitaisiin säätää yksinkertaisella eduskuntaenemmistöllä. Minusta on selvää, että kun vuonna 2000 voimaan tullutta perustuslakia säädettiin, kunnallista itsehallintoa ajateltiin toteutettavan suurin piirtein niiden rajojen sisällä, jotka vuosisatainen historiallinen kehitys on kuntien välille piirtänyt. Jos kuntien lukumäärä vähenee 70—80:een, kuntarakenne ei ole enää se, jota silmällä pitäen kunnallisesta itsehallinnosta vain hieman toistakymmentä vuotta sitten säädettiin."

Markku  Mäntymaa  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näin aluksi täytyy nostaa hattua kuntaministeri Henna Virkkuselle, joka on jaksanut täällä seurata keskustelua. Näin naisten päivän kunniaksi se on todella hieno teko.

Tässä vaiheessa keskustelua on varmaankin tullut aika lailla selväksi, minkä takia kuntauudistusta ollaan tekemässä. On vaikea kuvitella nykyistä kuntakarttaa enää kymmenen vuoden päähän. Ei tosiaan ole syytä roikkua minkäänlaisilla hätäjarruilla, vaan nyt mennään eteenpäin katse tulevaisuudessa. Mitä tapahtuu, jos kuntauudistusta ei toteutettaisi? Uudistuksen lykkääminen merkitsisi kunnille entistä suurempaa velkaantumista ja velkojen siirtämistä tulevien sukupolvien maksettavaksi. Veroprosenttien nostaminen tai byrokratian lisääminen himmeleihin ei tue kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Kerron terveisiä Vaasan seudulta. Puhun koko alueen näkökulmasta. Yleisesti ottaen Vaasan seudulla kuntauudistusta pidetään oikein hyvänä ja tervetulleena asiana. Vaasassa toimii muun muassa Pohjoismaiden suurin energiateollisuuden keskittymä, joka omalta osaltaan muodostaa luonnollisen työssäkäyntialueen Vaasaa ympäröivälle alueelle. Toteutuessaan kuntaliitokset olisivat suurvoitto koko alueen teollisuudelle ja liike-elämälle. Vaasan alueelle syntyisi valtiovarainministeriön työryhmän mukaan yksi Suomen elinvoimaisimmista alueista. Kun keskuskaupunki pysyy elinvoimaisena, niin se vaikuttaa merkittävästi kehyskuntien tilanteeseen.

Vähänkyrön kunta on liittymässä Vaasaan vuoden 2013 alussa. Prosessi ei tähän mennessä ole ollut helppo, mutta se on kuitenkin katsottu välttämättömäksi. Vähässäkyrössä on oltu sitä mieltä, että kunta ei voi yksin pitää palveluita yllä. Kunnissa, joissa liitoksia vastustetaan, ajatellaan asiaa siten, että on vielä mahdollista pärjätä yksin. Nykymaailman tilanteessa tämä on väärän suuntainen ajattelumalli.

Voimia myöskin kuntaministerille!

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikkea vääjäämätöntä vastustetaan ensin raivokkaasti ja seuraavaksi sille naureskellaan pilkallisesti. Lopulta asia hyväksytään itsestäänselvyytenä.

Haaga, Huopalahti ja Oulunkylä liitettiin Helsinkiin vuonna 46 ja Sääksmäki Valkeakoskeen vuonna 73. Akaa on Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken kimppa. Luopioinen ja Pälkäne löysivät toisensa vuonna 2007. Kaikki ovat olleet isoja päätöksiä, joiden merkitystä on tarkasteltava useiden vuosikymmenien aikaperspektiivillä. Päätöksiä on tehty myös muualla. Sotien jälkeen kuntia oli 542 kappaletta, nyt reilut parisataa vähemmän eli 336.

Kuntaliitos on iso asia. Se vaikuttaa suomalaisten elämään ja identiteettiin, työhön ja vapaa-aikaan. Meillä on historia, ja meillä on tulevaisuus. Myös siinä välissä on toimittava viisaasti. Suomalaiset kestävät kovia päätöksiä, jos he kokevat ne perustelluiksi ja isänmaan etujen mukaisiksi. Siksi kuntien palautteet kuulemiskierrokselta on otettava aidosti huomioon. Joillekin kunnille sopii nopea eteneminen, toisille aikalisä saattaa olla kohdallaan. Malttia on oltava erityisesti niiden kuntien osalta, jotka ovat hoitaneet hallintonsa ja taloutensa asiallisesti.

Päätöksiä on tehtävä. Niitä on tehtävä, vaikka muutos pelottaisi. Historiasta voimme oppia sen, että suurin riski on olla reagoimatta muuttuneisiin olosuhteisiin. Mikään kilpailuetu ei ole pysyvää. Organisaatiot eivät kuole, koska ne tekevät vääriä asioita vaan koska ne jatkavat aikanaan oikeiksi todistettujen asioiden tekemistä liian pitkään. Ajattelun ja toiminnan on muututtava silloin, kun on vielä mahdollista itse reagoida. Huoltosuhde heikkenee, vienti sakkaa, Suomi velkaantuu, mutta joidenkin mielestä mitään ei saisi muuttaa: ei korkeampaa eläkeikää, ei arvonlisäveroa, ei maahanmuuttoa, ei kuntauudistusta. Kriisissä liikkumatila on olematon. Niin on nyt Kreikassa, ja niin voi olla Suomessa vuonna 2030, jos mitään ei tehdä.

Tosiasiat on tunnustettava. Se on viisauden alku. Kuntien lainakanta on kolminkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Opetustoimen oppilaskohtaiset kustannukset ovat pienimmillään 5 253 euroa ja suurimmillaan 15 600 euroa. Suomalaiset maksavat ja saavat palveluja epätasa-arvoisesti. Kauniaisissa keskipalkkainen perhe maksaa veroja yli 4 000 euroa vähemmän kuin Siikalatvassa.

Arvoisa puhemies! Nykyinen kuntarakenne ei perustu tutkittuun tietoon. Tällaista palapeliä ei kukaan rakentaisi, jos saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Yrittäjät joutuvat tekemään päätöksiä nopeasti muuttuneissa olosuhteissa, muuten he ovat entisiä yrittäjiä. On mielenkiintoista, että 82 prosenttia yrittäjistä kannattaa kuntaliitoksia. Sen sijaan kovin paljon ymmärrystä ei heru 5 vuoden työsuhdeturvalle. Se ei ole tästä maailmasta.

Ollessani Valkeakosken kaupungin palveluksessa huhtikuussa 2000 sain puhelun Sääksmäen suunnalta. Tuohtunut kuntalainen moitti minua vain Valkeakosken asioiden edistämisestä ja Sääksmäen asioiden unohtamisesta. Hän tarkasteli asioita lähes 30 vuotta aikaisemmin tapahtuneen kuntaliitoksen näkökulmasta. Minulle se oli yllätys, mutta samalla opetus. Valkeakosken ja Sääksmäen liitos oli aikoinaan yhteisymmärryksessä tehty, mutta olimme silti kaupungintalolla erityistarkkailussa vielä 27 vuotta myöhemmin.

Pakon pitää olla viimeinen vaihtoehto, ja se sopii vain asiansa täydellisesti sekoittaneiden kuntajäärien järjestykseen saamiseksi. Jääriä ei pidä suojella. Kuntalaisten oikeudet ja palvelut tarvitsevat suojelua.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Käsittelen puheessani lähinnä Pohjois-Karjalan tilannetta, koska olen pohjoiskarjalainen kansanedustaja. Pohjois-Karjalan kunnille on tyypillistä laaja pinta-ala ja pieni asukasmäärä. Puolet Pohjois-Karjalan kunnista on pinta-alaltaan suurempia kuin Manner-Suomen kunnat keskimäärin. Myös kuntien järvisyys lisää monin paikoin kunnan eri osien etäisyyttä toisistaan ja asiointimatkoja keskusten välillä.

Kuntauudistustyöryhmä kysyy ihan aiheestakin itseltään, kuinka suuriksi etäisyydet kunnan sisällä voivat kasvaa. Jos Ilomantsi, Suomen itäisin kunta, yhdistetään Joensuun tulevaan kuntaan, etäisyys Ilomantsin kauimmaisesta kylästä Joensuuhun olisi yli sata kilometriä. Ilomantsista ei ole matkustajajunayhteyttä, ja julkinen linja-autoliikennekin on lähes olematonta. Pohjois-Karjala on ensinnäkin erittäin huonosti liikennöivä, ja toisekseen se todella kallista lystiä. Nyt näiden uusimpien polttoaineveron korotusten jälkeen toteankin, että onko se ihme, että maamme reuna-alueilla ei asu ketään synnyttämässä uutta sukupolvea ja maksamassa veroäyrejä, kun asuminen maalla tehdään niin tuskalliseksi. Jos ministeri Virkkusen mukaan Ilomantsin luontainen suunta työssäkäynnin ja asioinnin näkökulmasta olisi Joensuu, millaisilla toimenpiteillä valtio olisi valmis tukemaan syrjäseutujen työssäkäyviä ja peruspalveluitaan käyttäviä ilomantsilaisia, kun ainoa järkevä vaihtoehto liikkumiseen on oma auto?

Suuret kuntaliitokset tuntuvat huonolta ratkaisulta etenkin näissä suurissa ja harvaan asutuissa kunnissa. Suuriin kuntaliitoksiin pakottaminen aiheuttaa helposti sen, että uuden kunnan reuna-alueet kuihtuvat menettäen viimeisetkin palvelunsa kunnan keskustaan. Jos Ilomantsista on matkaa Joensuun keskustaan 70—100 kilometriä, niin kuka meistä voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että se on ihan sopiva matka? Suuret kunnat eivät aina ole tehokkaampia. Jos Ilomantsi haluaa jäädä itsenäiseksi kunnaksi, annettakoon sen jäädä.

Sen sijaan, että rykäistään tällainen massiivinen hätäuudistus läpi liian nopealla aikataululla, meidän pitäisi keskittämisen sijaan miettiä, millä tavalla me jatkossa asutamme Suomen syrjäseudut. Millä tavoin me saamme nuoria perheitä muuttamaan kaupunkikeskuksien ulkopuolelle tuomaan veroäyrejä ja synnyttämään uutta sukupolvea? Miten me saisimme vaikkapa Lieksasta ja Ilomantsista houkuttelevan paikan elää tulevaisuudessakin? Esimerkiksi Kontiolahti on saanut houkuteltua jo pidemmän aikaa kuntalaisiksi nuoria perheitä, ja siitä on näkyvissä tuloksia. Kontiolahdella on odotettavissa hurja 24,6 prosentin väestönkasvu. Se on eniten kaikista Itä-Suomen kunnista, ja koko Suomessa vain 22 kunnalla on tätä suurempi väestönkasvu. Saa nähdä, miten tämä luku muuttuu, kun hallitus sahaa omaa jalkaansa irti lakkauttamalla Pohjois-Karjalan Prikaatin Kontiolahdelta. Perheitä joutuu varmasti muuttamaan jopa maakunnan ulkopuolelle. Tämä jos mikä on keskittämistä. Hallituksen pitää ajatella myös työpaikkojen sijoittelua toiminnoissaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä esimerkiksi tulevien kuntavaalien yhteydessä tulisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys koskien kuntauudistusta. Näin saataisiin kuuluville kuntalaisten mielipiteet. Uudistus tulisi toteuttaa parlamentaarisessa työryhmässä kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet turvaten niin, että tulevaisuudessa sekä palvelut että kuntapäätöksenteko säilyisivät paikallisella tasollaan. Miten käy kuntalain uudistuksen yhteydessä, jos kuntauudistus toteutetaan nykyisessä muodossaan, kun ajatellaan, että tällä hetkellä luottamushenkilöiden määrä laskee 2 500:aan nykyisestä 10 000:sta?

Arvoisa puhemies! Esitän ja tuen Pirkko Mattilan tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Monet kuntapäättäjät ja kunta-alan asiantuntijat ovat ihmetelleet, mitä ongelmaa hallituksen kuntareformilla oikein yritetään korjata, koska ainakaan palveluiden tasavertaista saatavuutta sillä ei todellakaan korjata. Julkisuudessa on äimistelty myös pääministeri Kataisen laskelmaa siitä, että kuntarajat uudelleen piirtämällä paikataan julkisen talouden kestävyysvajetta peräti 4 miljardilla eurolla. Se on höpöpuhetta, toteaa muun muassa Reijo Vuorento Kuntaliiton kuntatalousyksiköstä, ja Reijo Vuorento on tässä kyllä varmasti hyvin oikeassa, nimittäin velat eivät muutu saataviksi kuntarajoja muuttamalla. Kuntien menoista valtaosa syntyy peruspalveluiden tuottamisesta. Kuntakoolla on erittäin vähäinen merkitys palveluiden tuottamisen tehokkuudelle, ja sekin muuttuu haitaksi, kun kuntakokoa yhä kasvatetaan. Tähän mennessä tehtyjen kuntaliitosten säästöt ovat osoittautuneet minimaalisiksi, monissa tapauksissa palveluiden hinta on kasvanut.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus keskittyy politiikassaan pienten kuntien nitistämiseen, kun pitäisi patistaa pääkaupunkiseudun suuret kunnat tuottavuuden kasvattamiseen ja säästöihin. Yksin Helsinki vie enemmän kuntien yhteenlasketuista menoista kuin 200 pienintä kuntaamme. Metropolialueen palvelujen tuottavuuden kehittäminen jäi hallitusohjelman tekijöiltä kuitenkin lähes pelkälle maininnalle. Pääkaupunkiseudun jättikuntaa vastustaa suuri joukko kokoomuksen kansanedustajia — on mukava lukea näitä kirjoituksia, joita olen koonnut erilaisista lehdistä — ja samoin täällä vastustetaan jättikuntia, muun muassa Anne-Mari Virolainen Liedossa, ja ympäri Suomea näitä suurkuntia kokoomuslaiset kansanedustajat, huom., vastustavat. Täällä osa heistä puhuu lämpimästi näitten suurkuntien puolesta.

Kukaan kuntapolitiikkaa ymmärtävä ei myöskään allekirjoita hallituksen ideaa kahdesta hallinnon tasosta. Näin ei toimita missään sivistyneessä maailmassa. Puolet suomalaisista kannattaakin Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipalveluiden, järjestämistä maakunnallisesti kuntien yhteistyöllä. Tämä vaihtoehto peittosi selvästi kuntaliitokset, joita joka toinen suomalainen siis vastustaa.

Täällä muun muassa edustaja Männistö ja moni kokoomuslainen on päivitellyt, että keskustan maakuntamalli on tämmöinen hallintohimmeli ja ylipäätään kuntien yhteistyö olisi hallintohimmeli. Minä kerron nyt teille, mikä on hallintohimmeli. Ministeri Virkkusen ja meikäläisen kotikunnasta Jyväskylästä on tullut kolmen kunnan kuntaliitoksen jälkeen sellainen hallintohimmeleiden, liikelaitosten ja tytäryhtiöiden viidakko, että sen läpi ei pääse edes porakoneella. Valtuuston listalle on tullut pitkän aikaa Jyväskylässä ainoastaan muutama vähäinen kaavamuutos, ja me valitsemme siellä suurella joukolla lautakunnista pois lähteneitten tilalle uusia jäseniä. Mitään muuta päätettävää ei meillä Jyväskylän valtuustossa enää ole, ja tämä on ihan taivahan tosiasia, ja sen voi jokainen tarkistaa niistä listoista. Tämä on siis hallintohimmelien luvattu kaupunki tämä Jyväskylä, niin että en minä nyt ihan niin hirveästi kehuisi sitä, että siellä on kaikki mennyt tosi tyylikkäästi ja nyt siellä on avointa. Sadat miljoonat eurothan pyörivät näissä liikelaitoksissa ja kaiken maailman himmeleissä, mutta valtuutetut eivät pääse niihin käsiksi. Nämä ovat hallintohimmeleitä, ja ne pitäisi nimenomaan purkaa.

Ihmettelen kyllä myös erittäin lujasti hallituksen läpiajamaa valtionosuusjärjestelmän muutosta. Nyt eriarvoisuutta kuntien ja kuntalaisten kesken lisätään irrottamalla kiinteistöverotus valtionosuusjärjestelmästä. Tällä operaatiolla esimerkiksi Kauniainen nettoaa 85 euroa asukasta kohti, kun taas esimerkiksi Merijärvi häviää 109 euroa per asukas. Ja tämän lisäksihän nämä reippaat 631 miljoonan euron leikkaukset kuntien valtionosuuksiin pelkästään tänä vuonna nyt ovat pakottaneet kunnat nostamaan veroprosenttia ja karsimaan palveluita.

Tällä kuntakarttaharjoituksella ei nyt paremmin toimeentulevien ja suhteellisesti vähemmän valtionosuuksia saavien kuntien talous parane muulla tavalla kuin viemällä palvelut kuntakeskuksen ulkopuolella asuvilta kokonaan pois. Ja valtionosuusriippuvaisuus, hyvät edustajat, kertoo siitä, että kunnassa asuu vanhuksia, lapsia, työttömiä ja sairaita, ja juuri he tarvitsevat kunnallisia lähipalveluita. Hallitus on tylysti viemässä ne heiltä.

Käsittämättömintä koko tässä Kataisen hallituksen kuntaremontissa on tietenkin paitsi se, että mennään pylly edellä puuhun, ihan väärässä järjestyksessä lähdetään katsomaan tätä ongelmaa, hoitamaan muun muassa tätä huoltosuhdetta, joka tietysti pakottaa kunnat näitä palvelurakenteita ja palvelujen tuottamistapoja miettimään, myös se, että tässä on jätetty kuntalaiset, kuntapäättäjät ja parlamentaarinen lainvalmistelu kokonaan huomiotta. Näin on tehty ihan sujuvasti ja nyt sitten lähdetään kuntakierroksia viemään ja niitä on lähdetty viemään eteenpäin, mutta se on pelkkää teatteria, koska kunnat eivät ennätä vastata näihin hallituksen kysymyksiin näin lyhyessä aikaa, (Puhemies koputtaa) eli tämä tehdään ihan vaan hallituksen tylyllä päätöksellä.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus puhuttaa, on puhuttanut eduskuntaa tänään ja viimeksi viisi kuukautta sitten keskustan lähes samanlaisen kysymyksen johdosta. Silloinkin puhuttiin paljon ja nyt puhutaan uudelleen hyvin samasta aiheesta, tärkeästä aiheesta toki.

Itselleni tärkeimmässä roolissa ovat hyvinvoivat ihmiset. Siksi kannan suurinta huolta palveluiden saatavuudesta, laadusta ja turvaamisesta kohtuullisin kustannuksin. Unohdan liturgiat ideologioista tai intohimoisen kiistelyn vain muodon vuoksi. Kuntarakenneuudistus voidaan nähdä säästötavoitteena muun muassa hallintoa karsien. Toiset tavoittelevat säästöjen sijaan parempia palveluita kustannustehokkaammin eli enemmän jo nyt käytetyllä rahamäärällä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on viestittänyt kuntiin selkeän viestin: kuntarakenteiden tarkastelua tarvitaan. Kunnissa on käärittävä hihat, yhdistettävä alueella voimansa ja katsottava tulevaisuuteen. Kuntakenttä tulee läpikäymään historiallisen muutoksen. Syy muutokseen on ymmärrettävä, vaikka tunnetasolla reaktiomme pistävätkin voimakkaasti vastaan. Jotain meidän on kuitenkin tehtävä. Suomen huoltorakenne muuttuu, suomalaisia syntyy vähemmän kuin nukkuu pois. Tämä on tosiasia, jolta emme voi ummistaa silmiämme.

Tulevaisuuteen katsominen toimii yhtenä selityksenä kuntarakenneuudistukselle, mutta epätasa-arvoa, joka edellyttää huomiota, löytyy kunnistamme jo nyt. Vaikka omassa kunnassa kaikki olisi nyt hyvin, meidän on kyettävä olemaan ihmisiä toisillemme ja katsomaan oman kuntarajamme toiselle puolelle. Onko ympärillä olevissa kunnissa kaikki hyvin? Saavatko naapurikunnan ihmiset yhtä hyviä ja kattavia palveluita kanssamme? Ovatko heidän kustannuksensa saamistaan palveluista samalla tasolla kanssamme?

Surullinen tosiasia on, että veroprosentit vaihtelevat voimakkaasti eri kunnissa eikä tarvitse puhua eri puolella Suomea olevista kunnista, vaan voimme vertailla tässä kysymyksessä ihan naapurikuntiakin. Meillä Suomessa uskotaan yhdenvertaisuuteen ja kunnioitetaan joka ikistä yksilöä. Siksi meillä jokaisella tulee olla samat mahdollisuudet samoilla kustannuksilla. Emme voi käpertyä omien kuntarajojen sisäpuolelle unohtaen ympärillä olevat.

Tällä hetkellä monissa kunnissa ollaan hyvin riippuvaisia naapurikuntien tarjoamista palveluista. Silti monesti esimerkiksi veroprosentit ovat korkeampia juuri niissä isommissa kunnissa, jotka palveluita järjestävät. Tarvitsemme tasa-arvoisempaa järjestelmää. Oma kotiseuturakkaus on suuri voimavara ja ihailtava ominaisuus. Jokaisen on voitava olla ylpeä kotiseudustaan ja pitää sitä maailman parhaimpana paikkana. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että kuntarajat eivät tätä tunnetta tai kotipaikkaa syö. Oma kylä on yhä se sama kylä, olivatpa kunnan rajat millaisia tahtojaan. Rajoja tärkeämpää täytyy olla sen, että jokainen suomalainen saa nauttia samanarvoisista palveluista samalla hinnalla.

Arvoisa puhemies! Lähtökohtana kuntauudistukselle on, että kuntia ei voi jättää yksin ratkomaan ongelmia kuntakentällä. Silti pakkosanelu ei ole kuntauudistusten tie. Alueen oman tuntemuksen täytyy olla ensisijaisessa roolissa. Alueiden on täytynyt nyt kuulla hallitukselta lähtenyt viesti ja ryhtyä toimiin. Parhaillaan kuulemiset ovat käynnissä, ja kevään kuluessa tulevan uudistuksen askeleet alkavat selkiytyä. Historiallisen uudistuksen kynnyksellä on oltava avoin ja katsottava huomista pidemmälle. Niin paljon kuin eri kysymysten yhteydessä painotamme ennaltaehkäisyn merkitystä, niin paljon myös tässä uudistuksessa on kysymys kuntien tulevaisuudesta ja niiden tuleviin kipupisteisiin ennalta puuttumisesta. Joskus on kyettävä siirtämään tunteita syrjään ja ajateltava tulevaisuuden rakentamista järjen kautta. Tulevaisuuden kustannuspaineista ei selvitä pysyttäytymällä entisessä. Siirtämällä päätöksiä kasvatamme ongelmien suuruusluokkaa. Lapsemme, kasvava sukupolvi ei sitä ansaitse.

Lapsemme ja vanhuksemme ansaitsevat hyvät ja arvokkaat palvelut. Työväki ansaitsee kohtuullisen kuntaverotuksen. Järkevöittämällä hallintoa voimme samalla rahalla saada enemmän ja laadukkaampia palveluita kuntalaisille. Erilaisten kuntayhtiöiden raskaat hallinnot ja toisaalta niissä vaikuttavien päättäjien viestit niiden heikosta demokratiasta puoltavat uudistustarvetta. Näin isossa uudistuksessa avainasemaan nousee yhteistyö. Kunnissa ei normaalisti seisota hallitus—oppositio-asetelmissa. Siksi toivon, että nyt voisimme unohtaa oppositio—hallitus-asetelman ja yhdessä valmistella uudistusta niin, että saamme siitä mahdollisimman hyvän ja hyvin ihmisiä palvelevan ilman vastakkainasettelua. Tehtävämme (Puhemies koputtaa) on turvata ihmisten arjen palvelut. Yhdessä tehden saamme aikaan parhaiten tavoitetta palvelevat mallit. Nyt ei ole käsien nostamisen aika vaan yhdessä tekemisen ja vaikuttamisen paikka.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta teki viime syksynä vierailun Tanskaan, jossa saimme kuulla selvityksen Tanskassa vuosina 2004—2007 tehdystä paikallishallinnon rakenne- eli kuntauudistuksesta. Uudistuksen myötä kuntien määrä väheni Tanskassa 271:stä 98:aan ja kuntien keskimääräinen väestöpohja nousi 55 000:een.

Tanskan kuntauudistuksen syy oli talous ja sen kyky rahoittaa toimintaa. Tanskan kuntaliiton entisen johtajan kertoman mukaan kuntauudistuksen todellisia vaikutuksia ei voida vielä arvioida. Palvelujen kasvava kysyntä ja resurssien riittämättömyys ovat huolia, joihin olisi edelleen mietittävä uudistuksia ja parannuksia. Myös Tanskan valtiovarainministeriön tekemän selvityksen mukaan kuntauudistukseen jäi aukkoja. Kuntien hallintokulut eivät laskeneet vaan pysyivät ennallaan. Hallintotehtävissä toimivien työntekijöiden määrä ei laskenut vaan nousi entisestään. Sama toistui johtotason tehtävissä toimivien kanssa. Kuntaliitosten seurauksena kunnanvaltuutettujen asema sekä kunta- ja lähidemokratia heikkenivät ja kuntalaisten poliittinen aktiivisuus vähentyi. Kuntauudistus ei siis tuonut taloudellista helpotusta, vaan rahapula ja tiukka talouskuuri jatkuvat myös kuluvana vuonna.

Arvoisa herra puhemies! Olemme kuulleet toistuvasti, että suomalaisen kuntauudistuksen tarkoitus on varmistaa palveluja kuntalaisille. Mitä kuntauudistuksen rakentajat ovat unohtaneet? Kunta ei ole vain palvelujen järjestäjä, vaan se on myös väline, jolla ihmiset voivat vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Kunta on demokratiaa. Kuntien pakkoliitokset ovat joutsenlaulu lähidemokratialle. Kävisi samoin kuin Tanskan kuntauudistuksessa. Tanskan kuntauudistuksessa lähidemokratia heikkeni.

Onko suomalaisen kuntauudistuksen tarkoitus hakea säästöjä? Kuinka palvelut paranisivat syrjäkylillä, kun säästöjä haetaan keskittämällä palveluja? Eikö se ole viesti siitä, että palveluja ei kannata tarjota? Ei tule yrittäjiä eikä ihmisiä. Syrjäseudut ja heidän asukkaansa, joita kuntauudistus ei voi unohtaa eikä mihinkään hävittää, säilyvät, eriarvoistuvat ja autioituvat. Vaikutukset ovat tuntuvia myös taloudellisesti siten, että asuntojen, maan ja tonttien hinnat laskevat. Tätäkö me haluamme?

Mistä kuntauudistus toisi säästöjä? On muistettava, että puolet kuntien menoista on palkkakustannuksia ja säästöt edellyttäisivät siis henkilöstön vähentämistä. Mutta kenestä? Ei sen työn tekijästä, jonka työ ei mihinkään katoa — hoitotyö, opetustyö, lastenhoitotyö, siivoustyö, ruokahuolto. Säästöjä pitää löytää ja tehdä hallinnosta. Heidän työnsä se katoaa. Kuntaliitoksiin liittyvä irtisanomissuoja kuitenkin varmistaa sen, että säästöjä ei voi edes tulla. Kävisi kuten Tanskan kuntauudistuksessa. Uudistus ei tuonut säästöjä hallintomenoissa, päinvastoin. Työntekijöiden määrä kasvoi, varsinkin johtotehtävissä.

Entä sitten pääkaupunkiseutu? Kuinka hallitus voi haluta megaorganisaatiota? Miten voidaan haluta suuria yksikköjä, kun pitäisi tavoitella asiakas- ja asukaslähtöisyyttä?

Herra puhemies! Suuren yksikkökoon tavoittelu vain lisäisi byrokratiaa. Eikö se ole juuri se, mistä me itse asiassa haluaisimme eroon? Kävisikö kuten Tanskassa? Palvelutuotanto ei tehostunut, vaan se oli jähmeää, ja tämä jos mikä oli ikävää, sillä palvelujen kasvava kysyntä ei kuitenkaan vähentynyt. Ei se muuten Suomessakaan vähene, päinvastoin. Siitä pitävät huolen kuntien jatkuvasti kasvaneet velvoitteet lapsi-, vammais- sekä vanhuspalvelujen osalta, ja muun muassa tuleva vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia toimimaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan Pirkko Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus perustelee jättikuntahankettaan huoltosuhteen heikkenemisellä. Keskusta on täysin samaa mieltä siitä, että huoltosuhde heikkenee. Jättikunnat eivät kuitenkaan millään tavalla helpota niitä ongelmia, joita väestön vanheneminen aiheuttaa. Tarvitaan uudistuksia kuntapalveluiden tuottamiseen. Suurin haaste on se, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toteutetaan tulevaisuudessa. Jättikunnilla väestöä ei saada nuortumaan eikä palvelun tarvetta vähentymään.

Tänään tässä salissa valtiovarainministeri Urpilainen kehui ja kannusti tässä kuntauudistuksessa kokonaisuudistukseen. Kysynkin, missä tämä kokonaisuudistus nyt piilee. On asetettu erilaisia työryhmiä valmistelemaan erilaisia osa-asioita tähän kuntauudistukseen. Avainasemassa on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. Suuntaviivat ovat vielä hakusessa, ja nyt hallitus kuntaministerin johdolla on lähtenyt kuntakierrokselle rakennepaperi taskussa ja kyselee kunnilta, kuntien päättäjiltä, nyt tähän karttaharjoitukseen mielipiteitä.

Hallitus kyykyttää kuntia leikkaamalla tämän vaalikauden aikana kuntien valtionosuuksista. Onko valtionosuusriippuvaisilla kunnilla olemassaolo-oikeutta kuntakentällä? Mielestäni on. Kyse on siitä, miten kannamme vastuuta kaikista pienituloisimmista kansalaisista. Hyvinvointivaltion mittari on se, miten hyvin huolehdimme huono-osaisimmista kansalaisistamme ja myöskin alueista.

Kuntakentällä on noussut kapina myös hallituspuolueiden rivissä. Kun lukee esimerkiksi kokoomuslaisten kansanedustajien viimeaikaisia mielipidekirjoituksia ja blogeja, voi vain ihmetellä, kuka tätä jättikuntahanketta oikeasti kannattaa ja kuka tähän oikeasti uskoo, niin kielteiseen sävyyn kokoomuslaiset hanketta teksteissään ovat kommentoineet, tämän salin ulkopuolella kylläkin.

Olisi hallitukselta ryhdikästä seistä vankasti uuden kuntakartan takana eikä piilotella virkamiesten selän takana. Myös kuntien mahdollisista pakkoliitoksista on tullut ministerien suusta keskenään täysin päinvastaista tietoa. Nyt kokoomus on jo tunnustanut, että myös pakkoa voidaan käyttää. Ovatko muut hallituspuolueet pakon käytöstä samaa mieltä?

Historiallinen kuntauudistus on toteutettava kestävyysvajeen voittamiseksi. Näin on todennut pääministeri Katainen. Milloin hallitus esittää suurkuntien myötä saavutettavat säästöt? Tähän mennessä emme ole saaneet väitetyistä säästöistä minkäänlaista konkreettista tietoa. Sen sijaan hallituksen maalailemista mielikuvista kuntien paremmasta tulevaisuudesta yhdistymisten jälkeen on saatu kuulla senkin edestä kertomuksia.

Arvoisa puhemies! Välillä näyttää siltä, että hallitus on jättikuntainnostuksessaan unohtanut täysin sen, että kunta on ihmisiä varten. Nyt on kyse kansalaisten arjesta: missä on perheen lasten päiväkoti tulevaisuudessa, missä lapset käyvät koulua, missä terveyspalveluja saa, ja missä isovanhemmat viettävät sitten vanhenemisen aikaansa. Jos hallitukselta kysytään, niin pian nämä kaikki palvelut löytyvät ainoastaan kuntakeskuksista, kaukana ihmisten kodeista. Nyt keskitetään. Hallitus rakastaa rakenteita ja rakenteita, keskusta puolestaan ihmisiä eli kuntien asukkaita.

Täällä salissa on esimerkiksi edustaja Kanerva puhunut aluehallinnon ja kuntarakenteen tiiviistä yhteistyöstä. Kannatan sitä lämpimästi. Ne kulkevat käsi kädessä. Toivon, että tämän kuntauudistuksen myötä myös aluehallinnon uudistus etenee edelleenkin ely- ja avi-uudistuksen myötä. Maakuntaliittojen asema on turvattava. Tässä vaiheessa voisimme vallan hyvin hyödyntää maakuntaliittojen asemaa ja myöskin osaamista, ja näitten selvitysmiesten sijaan voitaisiin tässäkin asiassa säästää. Maakuntaliitoilla on resursseja ottaa koppi esimerkiksi tästä kuntakentän tarkastelusta ja siitä, minkälaisia malleja maakunnassa oikeasti nyt kaivataan.

Janne Sankelo  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen Keskusta piti tällä kertaa kohtuullista kiirettä uudistaessaan kuntauudistuksesta tekemänsä välikysymyksen. Viime syksynä kävimme myös asiasta kohtuullisen perusteellisen keskustelun tässä salissa. Sen jälkeen merkittävintä, mitä kuntauudistuksen osalta on tapahtunut, on se, että valtiovarainministeriön asettama työryhmä on tuonut kuntien arvioitavaksi oman ehdotuksensa Suomen uudesta kuntarakenteesta. Karttapohja on kieltämättä radikaali ja keskustelua herättävä, mutta niin on tarkoituskin.

Yhdyn monilta osin niihin näkemyksiin, joita myös tämänpäiväisessä keskustelussa tuotiin esille, että vuonna 2005 aloitettu niin sanottu Paras-hanke sai aikaan myös hyviä tuloksia. Ongelma on vain se, että hankkeen tulokset toteutuivat hyvin eritasoisesti eri puolilla Suomea. Vauhti on yksinkertaisesti liian hidas tuleviin haasteisiin nähden.

Paras-hankkeen aikana päädyttiin myös moniin sellaisiin hallinnollisiin rakenteisiin, jotka eivät kuntademokratian kannalta ole toivottavia. On tärkeää, että nyt käytävällä kuntakierroksella ja kuntien lausunnoilla on todellista merkitystä uuden rakennelain valmistelussa. Paikallisesti tunnetaan parhaiten luontevimmat yhteistyöalueet. Kyllä kuunnellaan, ei olla kuulevinaan.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi toi esille tämänpäiväisessä keskustelussa ehkä itsellenikin hieman yllättäen, että kokoomus olisi viime hallituskaudella jarrutellut kuntauudistusta. Tämä oli minulle uudenlainen näkökulma. Yleensä väitteet kokoomusta kohtaan ovat olleet kovasti päinvastaisia. Jos kerran näin on ollut, pitää parantaa vauhtia. Oma näkemykseni on, että rakennelailla ei ole syytä määrittää esimerkiksi kunnalta vaadittavaa asukasmäärää, koska se ei kerro yksin totuutta kunnan kyvystä hoitaa palvelutarjontaansa. Tähän on löydettävissä erilaisia vaihtoehtoja, myös sellaisia, joista ei aiheudu demokratiavajetta.

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymyksen mukaan hallituksen suurkuntahanke kohtelee rujosti kehyskunnissa ja kuntien reuna-alueilla asuvia ihmisiä. Väite on erikoinen, koska huoltosuhteen muutoksen johdosta niin sanotut reuna-alueet kaikkein eniten kuntauudistusta tarvitsevat. Kansalaisten tulee olla tasavertaisessa asemassa kuntapalveluiden osalta. Kehyskuntien osalta on luontevaa, että palvelujen järjestämistä pohditaan yhdessä keskuskaupungin kanssa. Useissa tilanteissa alueellinen kilpailukyky turvattaisiin parhaiten kuntaliitoksen avulla. Suomessa tarvitaan kuitenkin erilaisia ratkaisuja eri puolille Suomea. Onkin tärkeää, että rakennelaki huomioi erilaiset alueet ja niiden tarpeet.

Lopuksi: Kun rapsutellaan pinnat pois, hallituksella ja oppositiolla on lopulta varsin samanlainen arvio kuntatalouden tulevista haasteista. Tärkeintä ovat palvelujen laatu ja saatavuus.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ei vastusta uudistuksia, sellaisia uudistuksia, jotka tehdään alusta alkaen yhteistyöllä ja kaikkia osapuolia avoimesti kuullen. Kataisen hallituksen historiallista kuntauudistusta valmistellut rakennetyöryhmä on lähtenyt liikkeelle rakenteet edellä, määrittelemällä ensin uusien kuntien rajat. Vasta tämän jälkeen mentäisiin rakenteiden sisälle, palveluihin ja niiden toteuttamiseen. Eikö asiassa olisi voinut edetä juuri päinvastoin: ensin palvelut, niiden turvaaminen ja järjestäminen, ja vasta sitten sen mää-rittely, millaisilla rakenteilla ne voidaan järjestää?

Vähän aikaa sitten tehdyn tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia kuntien asukkaista vastustaa hallituksen kuntarakenneuudistusta. Kannattajia on vain 20 prosenttia, ja lopuilla ei ole käsitystä asiasta. Myös monet kuntapäättäjät yli puoluerajojen ovat olleet samoilla linjoilla. Maakunnalliset kuulemiskierrokset ovat nyt käynnissä. Nyt sitten kunnat antavat lausuntonsa asiaan. Herää kysymys, onkohan aikataulu liiankin kireä. Nähtäväksi jää, arvostaako ja kuunteleeko hallitus aidosti nyt siis kuntapäättäjien näkemyksiä asiasta. Eikö myös mahdollisten selvitysmiesten työn jälkeen kunnille tulisi vielä antaa ainakin toinen lausumismahdollisuus?

Arvoisa puhemies! Hallitus perustaa näkemyksensä työssäkäynti- ja asioimisalueisiin sekä nojautuu eri alueiden ja kuntien väestökehityksen tulevaisuuden ennusteisiin. Kuka meistä oikeastaan tietää, millaiset ovat työssäkäyntialueet esimerkiksi 20 vuoden kuluttua nykymaailmassa, kun tuo muutos on pysyvää? Palvelujen saatavuus ja niiden turvaaminen lähellä ihmistä on tärkeintä, eivät pelkät rakenteet. Nyt hallitus on lähtemässä ylhäältä käsin ohjaamaan rakenteiden muuttamista keskittämällä ja suuruutta ihannoimalla, rakentamalla Suomeen jopa maakuntien kokoisia kuntia. Kuntarajoja muuttamalla suomalaisten ikärakenne ei muutu eivätkä ihmiset tule terveemmiksi. Yksin kuntakoko ei ratkaise palvelujen saatavuutta ja laatua. Mitkään tilastot eivät osoita, että suurissa kaupungeissa asiat hoidettaisiin paremmin kuin pienemmissä kunnissa.

Viime vuosina on tapahtunut paljon vapaaehtoisia kuntaliitoksia ja palveluita on järjestetty kuntien yhteistyöllä paremmin toimiviksi. Esimerkiksi omassa maakunnassani Etelä-Karjalassa perustettiin yhteinen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri sekä useita maakunnallisia yhteishankkeita. Niistä on saatu hyviä kokemuksia. Nyt hallitus esittää, että nämäkään eivät ole riittäviä toimenpiteitä, vaan tulisi perustaa yksi koko maakunnan kokoinen kaupunki, Etelä-Suomen suurin kaupunki. Samalla esimerkiksi Etelä-Karjalassa vähenisi valtuutettujen määrä 302:sta 67:ään eli lähes viidennekseen. Se olisi iso takaisku lähidemokratialle.

Hallituksen kuntauudistus johtaa asutuksen, palvelujen ja vaurauden keskittymiseen. Maakuntien kokoisten kuntien muodostaminen johtaa vääjäämättä reuna-alueiden palvelujen häviämiseen, reuna-alueiden tyhjenemiseen ja keskuskaupunkien kovaan kasvuun. Suurkuntien sisällä varallisuus- ja toimeentuloerot kasvaisivat. Kuntahallinnon keskittäminen taas hävittäisi lähidemokratian ja päätöksenteko karkaisi kauemmas reuna-alueelta.

Arvoisa puhemies! En usko, että rakennetyöryhmän esittämään alle 70 kuntaan päästään ilman pakkoliitoksia. Muutoksia tarvitaan, mutta ei tällaisia ylhäältä määrättyjä pakkokeinoja. Keskusta tunnistaa hyvin tulevaisuuden haasteet. Siksi keskusta on esittänyt oman, yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen perustuvan, palveluista lähtevän, ihmisyyttä kunnioittavan mallin.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnä täytyy antaa kiitokset ministerille siitä, että jaksatte olla täällä. Kello on kohta jo kaksitoista, eli hienosti olette jaksaneet, kiitos siitä.

Tässä sitä taas ollaan, vuorossa on jo toinen keskustan tekemä välikysymys hallituksen valmistelemasta kuntauudistuksesta. Ainoa ero edelliseen keskusteluun on se, että tällä kertaa hallituksen tilaama virkamiesselvitys kuntien tilanteesta ja kehitysnäkymistä on valmistunut. Toki eräänlaisena muutoksena voidaan pitää myös välikysymyksen laatineen keskustan toimintaa asiassa. Sopimisen sijasta puolueessa on lähdetty johtoa myöten ihan käytännössäkin repimislinjalle. Tämä keskustan esittämä aikuisten ihmisten repimislinja on sitä viime vaaleissa ajettua asialinjaa sitten käytännössä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen median ja politiikan analysoinnin grand old man Risto Uimonen teki hiljattain kolumnissaan erinomaisen yhteenvedon viime kuukausina käydystä kuntauudistuskeskustelusta. Hänen mukaansa suomalaiset ovat kuntauudistuspaineissaan samanlaisessa tilanteessa kuin kreikkalaiset talouskriisissään. Kaikki tietävät, että nykyinen peli ei vetele, mutta silti eräät puolueet haluaisivat vesittää välttämättömän uudistuksen sisäpoliittisten ambitioiden takia. Järjen ja vastuullisuuden ääni jää tunnepitoisten karjahteluiden alle aitoon kreikkalaiseen tapaan.

Kuntauudistuksesta puhuttaessa on pidettävä mielessä se, että kyse ei todellakaan ole uudeksi havaitusta uudistustarpeesta. Jo vuonna 1993 eli 19 vuotta sitten silloinen porvarihallitus asetti selvitysmiehen analysoimaan sitä, miten kunnalliset palvelut voitaisiin järjestää paremmin. Suositukset tässä Relanderin selvityksessä olivat hyvin samankaltaisia kuin nyt valmistuneessa virkamiesselvityksessä. Ainoa ero nykytilanteeseen on se, että pidempien siirtymäaikojen sijasta meidän on toteutettava tämä uudistus lähes kertarykäyksellä. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun nopean kasvun vuosien aikana poliitikoilla ei ollut kanttia ryhtyä ikäviin toimenpiteisiin. Silloin tekemättä jääneet päätökset kaatuvat nyt meidän niskaamme ja tekevät uudistustarpeista todella rajuja ja radikaaleja.

Arvoisa puhemies! Tämän kansakunnan menestys on kautta historian ajan rakennettu oman uudistumisenhalun varaan. Eduskuntauudistus 1900-luvun alussa, sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen 50- ja 60-luvuilla sekä peruskoulu-uudistus 70-luvulla ovat tehneet meistä sen avoimen ja hyvinvoivan Suomen, josta meitä ulkomailla ihaillaan ja josta me kaikki voimme olla ylpeitä. Nyt meiltä kysytään rohkeutta uudistaa riittävän radikaalisti meidän kuntakenttäämme 2020-luvun ja sen jälkeisen ajan tarpeisiin. Tässä prosessissa tavoitteena tulee olla uusi kunta- ja palvelurakenne, jossa kuntalaisten palvelut ja vaikuttamismahdollisuudet turvataan ja joka on taloudellisilta lähtökohdiltaan nykyistä vakaampi. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa nyt julkaistu virkamiesten selvitysraportti on erinomainen pohja rakentavan keskustelun aloittamiseksi.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen! Olen Suomen harvaan asutuimmasta kunnasta. Pinta-ala on yli 6 000 neliökilometriä ja asukkaita vain 1 100. Olen kuunnellut tämän päivän hallituspuolueiden puheita, ja sen perusteella tuon kunnan olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten, että lopeta hengittämästä.

Olen ollut tässä itälappilaisessa Savukosken kunnassa eri töissä parikymmentä vuotta ja esimerkiksi elinkeinoasiamies-kunnansihteerin virassa. Etäisyydet ovat todella pitkät, ja rahallisesti me olemme köyhiä, mutta haluamme tehdä töitä alueemme hyväksi. Kunta toimii hyvin pienillä resursseilla, mutta pienuus on todellakin vahvuus. Erityisenä pienten kuntien vahvuutena on, että ihmisiä voidaan kohdella yksilöinä. Yksi viranhaltija voi tehdä useitakin eri virkatehtäviä ja pystyy kunnassa keskustelemaan toisten eri hallintoalojen virkamiesten kanssa hyvin monista eri asioista. Asioita hoidetaan ihmisten näkökulmasta. Ihmisistä todellakin välitetään.

Olemme jo ajat sitten aloittaneet monissa asioissa ylikunnallisia yhteistyötoimintoja. Kukin näistä yhteistyötoiminnoista on rakennettu tilanteen ja tarpeen mukaan. Miksi näitä ylikunnallisia malleja pelätään nyt kuin ruttoa? Kuntayhtymissä on kustakin kunnasta luottamusmiehet. Jos nyt me rakentaisimme näitä jättikuntia, niin luottamusmiehiä ja paikallisia vaikuttajia ei ole varmastikaan yhtään enempää ja todellinen lähidemokratia muissa asioissa menee kuin lapsi pesuveden mukana. Luottakaa paikallisten ihmisten haluun hoitaa omia asioita.

En yritä selittää, että me pärjäisimme yksin ja että pärjäisimme hyvin, mutta tämä tehty esitys heikentää meidän olosuhteita niin rajusti, että me syrjäisten kuntien ihmiset emme voi hyväksyä näitä missään tapauksessa. Emme me yksin pärjää, mutta parhaamme yritämme, ja uskon, että itse tiedämme paikallisesti, mikä on meille parasta. Odotamme hallitukselta ja otamme toki mielellämme vastaan hyviä työkaluja kuntien, valtion ja muitten organisaatioitten välisen yhteistyön ja toimintojen kehittämiseksi.

Tässä karttaharjoitusesityksessä on, että neljä Itä-Lapin köyhää kuntaa laitetaan yhteen. Jo nyt tiedämme, että tällä hetkellä kukin näistä neljästä kunnasta palelee yksin. Tämän jälkeen ne neljä kuntaa palelevat yhdessä. No, tosin riitely kyllä lämmittääpi, että olisi siinä jotakin lohtua. Valtio on luvannut hoitaa, huolehtia köyhistä, mutta heitäkin tulee kunnioittaa ja antaa mahdollisuus. Kunnan elinkeinopuolen toimijana koen erittäin tärkeäksi sen, että pienille kunnille annetaan mahdollisuus edes yrittää hankkia alueelle verotulojakin. Emme me halua elää pelkillä valtionosuuksilla. Jättikuntien osalta koen, että syrjäisten alueitten kehittäminen ei olisi enää niitä mitenkään tärkeimpiä asioita ja nämä alueet ajetaan yhä enemmän toisten armoille, eli emmekö me enää saa hankkia ja kehittää verotuloja sinne?

Arvoisa puhemies! Käytän termiä "huutolaismarkkinat vuosimallia 2012". Hallitus tilasi kartan siitä, kuka voisi hoitaa köyhät kaikkein halvimmalla. Köyhiä ei tarvitse huutolaistilanteessa kuunnella eikä heillä ole itsemääräämisoikeutta, kunhan vain heidän osaltaan hoidetaan lailla määrätyt minimit. Tänään on saanut kuunnella, kuinka uudessa kuntamallissa luvataan hoitaa vanhukset loppuun syrjäseudulla, mutta missään ei kuulu puhetta syrjäseutujen tulevaisuudesta. Eikö kenenkään työikäisen enää kannata ajatellakaan tulevaisuuttaan kotikonnuillaan syrjäseudulla? Päinvastoin, pääkaupunkiseudulle on tavoitteena saada lisää 400 000 asukasta ja heille asunnot. Kuntauudistuksessa tuodaan esille koko ajan maaseudun ja syrjäseutujen tulevaisuus synkkänä. Syrjäseudut maalataan vain yksistään mummojen mökeiksi. Syrjäseuduilla ja Lapissa meillä on paljon mahdollisuuksia ja tulevaisuutta, mutta asiat pitää nähdä uudessa valossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Yhteiskuntamme tulevaisuus nähdään nyt aivan liikaa kaupunkinäkökulmasta. Moni suomalainen haluaa elää lähellä luontoa. Luonnonläheinen haja-asutus on usein toimivaa, ympäristöystävällistä, kunnalle ja yhteiskunnalle edullista. Onko meillä varaa menettää näin yksi Suomen suurista vahvuuksista?

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On selvää, että myös kuntapalveluissa on uudistuksia tehtävä. Keskusta ei ole ollut jarruna näissä uudistuksissa. Meidän lähtökohtamme vain on koko ajan, kaiken aikaa, ollut se, että ne tehdään vapaaehtoisesti kuntia kuunnellen ja asukkaiden hyväksyntä ja laaja kansalaistuki takana.

Hallituksen kuntauudistus lähtee kuitenkin erilaisista periaatteista. Se lähtee siitä, että ylhäältä päin määritellään, mikä millekin kunnalle ja millekin alueelle on hyväksi. Hallitusohjelmaan on kirjoitettu aika lailla kevyin perustein kuntauudistus samoin kuin vaalipiiriuudistus. Nämä molemmat asiat ovat vastoin niin maakuntien, eri asiantuntijoiden kuin laajan kansalaisjoukon mielipiteitä, ja tämä on yksi asia myöskin, joka erottaa keskustan tästä hallituksen kuntahankkeesta.

Samoin erilaiset hokemat ovat tulleet jäädäkseen tähän hankkeen läpivientiin ja eteenpäinvientiin hallituksen toimesta. Puhutaan vastuullisuudesta, puhutaan himmeleistä, puhutaan välttämättömyydestä tai pakollisuudesta, demokratian vahvistamisesta, kestävyysvajeesta. Nämä tulevat tavan takaa esille, mutta kun vähän enemmänkin avaa näitä äskeisiä mainitsemiani hoke-mia, niiden taustalta paljastuu hyvin erikoisia asioita.

Täällä muutama kokoomusedustaja, muun muassa Eero Lehti, käytti aivan erinomaisen puheenvuoron siitä, mikä merkitys kuntien kehittämistyöllä, elinkeinopolitiikalla, alueen vahvistamisella on koko suomalaiselle kansantaloudelle ja hyvinvoinnille. Hänen puheeseensa on erittäin helppo yhtyä. Se osoittaa myös sen, että kunta ei ole pelkästään palveluiden tuottaja, vaan sillä on myöskin laajempia tehtäviä. Nyt tässä karttaharjoituksessa on selvä uhka siihen, että niitä kehittämistoimenpiteitä, joita tehdään vähänkin syrjemmässä keskuskaupungeista, uhkaa alasajo. Sitä työtä ei tee kukaan muu kuin kunta. En tunne yhtään kunnallista päätöksentekijää, joka ei olisi huolissaan oman kuntansa, oli se pieni tai iso, elinkeinoelämästä tai sen kehittämisestä. En tunne yhtään sellaista. Tämä jo osoittaa sen, että kuntapäättäjät myöskin haluavat vahvasti olla tässä mukana. Samoin se, että suuruuden ekonomia ei toimi palvelutuotannossa samalla tavoin kuin se toimii vaikkapa prosessiteollisuudessa, on myöskin hyvä havaita.

Lähidemokratian vahvistaminen — mitä ihmettä hallitus sillä tarkoittaa? Siis tarkoittaako se sitä, että yhä pienempi joukko tekee päätöksiä yhä suuremmalle alueelle ja suuremmalle väestömäärälle? Tämäkö kehittää lähidemokratiaa? Mielestäni se vie sitä asiaa aivan päinvastaiseen suuntaan.

Kestävyysvajeen osalta tämä on eläkkeellesiirtymisiän myöhentämisen myötä hallituksen tärkeimpiä hankkeita. Pääministeri on linjannut, että hänen hallituksensa päättäessä työnsä Suomessa on noin 100 kuntaa. Tämä ei tapahdu millään muulla kuin pakolla, ja sitä keskusta ei hyväksy.

Puhemies! Yksi uusi näkökulma, jonka haluan tuoda tähän iltamyöhän keskusteluun, on se, että tämä uudistus koskettaa kaikkein eniten maaseudun haja-asutusalueiden ihmisiä. Vaikutukset heidän elämäänsä ovat selkeästi suuremmat kuin minkään muun väestöryhmän, ja eduskunta hyväksyi yksimielisenä maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä lausuman, jossa sanotaan: "- - saattaen samalla maaseutuvaikutuksen arvioinnin ennakkotoimeksi kaikkeen sellaiseen kansalliseen päätöksentekoon, jolla on alueellisia vaikutuksia". Toivon, että ministeri Virkkunen, joka on täällä sitkeästi istunut, vastaa tähän kysymykseen: miksi tätä arviota ei ole tehty? Tämä on yksimielinen eduskunnan päätös vuodelta 2010, yksimielinen, ja jos millä niin tällä on niitä alueellisia vaikutuksia maaseudulle ja haja-asutusalueiden ihmisille.

Mielestäni on oikein ja kohtuullista, että tällainen arvio tehdään. Miten me selitämme sille ihmiselle, sille kuntalaiselle, jonka palvelut siirtyvät 100 kilometrin päähän, että tämä nyt oli vaan pakko tehdä näin? Eikö tämä ole eriarvoistumista jos mikä? Toivon, että tähän me myöskin vastauksen saamme. Mutta arvostan sitä, että ministeri Virkkunen on täällä ollut koko ajan, erityisen paljon.

Juha Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustalla on huoli ihmisten pärjäämisestä. Keskustalla on huoli siitä, että ihmiset saavat kunnallisia tai sitten kuntien niin tahtoessa yksityisen tai kolmannen sektorin tuottamia palveluja tilanteessa, jossa noita palveluja tarvitaan. Keskustalla ja maan hallituksella on jokseenkin samankaltainen tilannearviokin siitä, että jotakin pitää tehdä. Nykytilanteella ei voida jatkaa. Ei voida suoriutua siitä tulevaisuudesta, jota ei tarvitse ennustaa, kun se on numeroin osoitettavissa, miltä tämä maa näyttää 2020, 2025 jne.

Pääministeri on opettanut meitä tänään: menkää valtiovarainministeriön nettisivuille ja lukekaa siellä, miten huoltosuhde muuttuu. Niin, me olemme käyneet kunnissa. Meillä on keskustan eduskuntaryhmässä jokseenkin vankka käsitys, ihan tieto ilman nettisivuille menemistä, siitä, mikä on hyvin hyvin monen suomalaisen kunnan huoltosuhde. (Mauri Pekkarinen: Meille on nyt opetettu, mikä on huoltosuhde!) — Meille on tänään opetettu, mutta meillä on jonkunlainen omakohtainenkin käsitys asiasta.

Tilannearvio, huoli tulevaisuudesta; ei niissä kovin paljon eroa keskustan ja hallituksen välillä ole, mutta sitten tulee se suomen kielen sana "mutta": miten eteenpäin, miten tuosta tilannearviosta pitäisi päästä käytännön toimenpiteisiin, jotta Suomi-niminen maa, 5,4 miljoonaa asukasta, saisi tarvitsemansa palvelut jatkossa?

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri on nimennyt kuntauudistuksen kulumassa olevan vaalikauden suurimmaksi rakenteelliseksi uudistukseksi. Puolen vuoden aikana pääministerin puheet ovat sikäli muuttuneet, että tämä oli vielä muutama kuukausi sitten miljardiluokan hanke. Tänä päivänä ollaan tilanteessa, että eurot eivät olekaan enää se ykkösasia.

Uudistuksesta on kirjaus hallitusohjelmassa. On ollut jokseenkin käsittämätöntä vyöryttää valmistelusta tässä vaiheessa olevat tiedot eli työryhmän esitys, kuntaselvitys, mikä sana se oli, joka ei vielä yhdellä kertaa mieleen jäänyt, karttaharjoitus siitä, millä alueella noita kuntaselvityksiä pitäisi tehdä. On jokseenkin käsittämätöntä, että tuo esitys on työnnetty valtiovarainministeriön kuntaosaston virkamiesten taakaksi tilanteessa, jossa on aivan yksiselitteinen hallitusohjelman kirjaus, on useiden ministereitten yksittäiset puheenvuorot ja viimeisimpänä hallituksen iltakoulun kirjaus noin kuukauden takaa siitä, mitä tuleman pitää. Onko ollut välitöntä poliittista ohjausta? Se voi olla asia, josta on tulkinnallisia eroja, mutta hallituksen poliittisten linjausten viesti valmistelijoille on ollut matkan varrella täysin selvä.

Hallituksella on perustavaa laatua oleva virhe, valuvika, siinä, mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä, ja lähtökohtaisesti edelleenkin rohkenen kysyä, mitä ongelmaa tällä karttaharjoituksella ollaan ratkaisemassa. Tulevaisuuden kysymys numero yksi tässä maassa on ja tulee olemaan niin kauan kuin meillä on tarkoitus, että maassa on yli 15 kuntaa, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään ja miten minun mielestäni yhtä aikaa päätettävänä oleva — ja pitää olla yhtä aikaa päätettävänä oleva — rahoitus hoidetaan.

Täällä on puheenvuoro toisensa jälkeen leimattu keskustan ryhmäpuheenvuoron "monitoimikuntayhtymä"-sana ja toimintatapa, se ajatus, minkä se pitää sisällään, toimimattomaksi ja tarpeettomaksi. Tämä kuntaharjoitus, tämä kartta, jossa on 70 kuntaa... Ja toistan äsken sanomaani: niin kauan kuin kuntia on yli noin 15, tullaan tarvitsemaan kuntien välistä yhteistyötä. Mikä se tapa on? Se meille keskustalaisille ei ole ihan yksiniitisesti lukkoon lyöty, millä tavalla se pitää järjestää, mutta joka tapauksessa tarvitaan yhteistyötä.

Toisekseen, mistä olen hyvin huolissani, ministerin tehtävä on vastuullinen tehtävä, ja nykytilanteessa, jossa kuntakentällä ollaan melkoisen hämmennyksen vallassa, eivät ole vähiten sitä hämmennystä aiheuttaneet hallituksen ministereiden kohtuullisen ristiriitaiset puheet keskenään. Ministeri Virkkuselle kiitos siitä, että olette tälläkin hetkellä keskuudessamme täällä salissa. Kiitos siitä, että te olette toiminut suhteellisen loogisella tavalla, (Mauri Pekkarinen: Mutta väärin!) mutta on pakko sanoa, arvoisa puhemies, että peruspalveluministeri, jolle kuuluu se keskeinen uudistamistyö, on jopa saman päivän aikana muuttanut mielipidettään ja ollaan tilanteessa, missä tämä karttaharjoitus ja sen tulevaisuus, kun ne yhteen liittää näitten puheitten kanssa, ei muuta näytä kuin sen, että tämä pitää saada nurin ja aloittaa uudelta pohjalta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus esitteli eduskunnalle kunta- ja varuskuntauudistuksen. Käsitykseni mukaan molempia uudistuksia on selvitelty eri työryhmissä, sananmukaisesti: eri työryhmissä ja erillään. Toinen työryhmä on askarrellut varuskuntien lakkauttamisten parissa, ja toinen työryhmä on pohtinut kuntien yhdistämisiä ja sitä, mitkä kunnat toimisivat keskuskuntina.

Keskuskunnaksi on monessa kaavailussa valikoitunut juuri sellainen kunta, jossa on Puolustusvoimien toimintaa. Puolustusvoimat on ollut näihin päiviin saakka hyvä työnantaja, mutta nyt, kun esitetään varuskuntien lakkauttamisia muun muassa Kauhavalla, Keuruulla, Jämsän ja Mäntän seudulla sekä Kontiorannalla, muuttuukin näiden paikkakuntien työllisyystilanne oleellisesti. Työllisten määrä vähenee, työttömien määrä lisääntyy ja huoltosuhde kasvaa. Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei välttämättä ole kuntaselvitystä tehtäessä edes osattu ottaa huomioon, vaan on sokeasti lähdetty siitä olettamasta, että työllisyystilanne varuskunnan ansiosta on hyvä ja säilyy hyvänä tulevaisuudessakin. Kun karu totuus on paljastunut, lieneekin päivänselvää, että ainakin näiden kuntien kohdalla selvitellään liitoksia uudelleen muuttuneelta pohjalta.

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistusta perustellaan kuntien heikolla taloustilanteella. Hallitus haluaa kuntia yhdistelemällä saavuttaa kustannustehokkuutta ja sitä kautta vähentää taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevien kuntien määrää. Jos hallitus todella on näin huolissaan kuntien taloudesta, ihmettelen hallituksen suunnilta tulleita pohdintoja siitä, olisiko kunnille syytä asettaa velka- ja verokatto. Veroa korottamalla kunnan kukkaro lihoo.

Hallitus on huolissaan kuntien hulvattomasta rahankäytöstä, mutta samaan aikaan on toisaalta suunnittelemassa kunnille lisää velvoitteita ja sitä mukaa lisää menoja, sillä sisäministeri Räsänen esitti tänään, että juopuneista henkilöistä huolehtiminen siirrettäisiin poliisilta kuntien kontolle. Toivon todella, että kovasti arvostamani ministeri sanoi tuon vain hetken mielijohteesta eikä ole vakavissaan siirtämässä poliisin eli valtion ylläpitämiä tehtäviä kunnille. Jos näin kuitenkin menetellään, joudutaan siirtämään kunnille myös taloudellisia resursseja tarpeellisen henkilöstön palkkaamiseen ja asiaan sopivien ajoneuvojen hankkimiseen, sillä juopuneen henkilön kuljettaminen tavallisella autolla on selvä työturvallisuusriski. Kuljettamiseen tarvitaan myös kaksi henkilöä, joten kunnat joutuvat palkkaamaan näitä tehtäviä varten henkilöstöä, ja tämä luonnollisesti lisää kuntien palkkausmenoja. Myös erityisiä säilytystiloja tarvitaan, eivätkä nekään ole ilmaisia. Kunnallisena toimintana juopuneiden kuskaaminen ja heistä huolehtiminen tulee nykyistä kalliimmaksi.

Arvoisa herra puhemies! Minä hämmästelen hallituksen suunnilta tulleita puheita siitä, että yhdistelemällä kuntia turvataan palvelut. Uskon, että palvelut turvataan, mutta vain siinä mammuttikunnan kuntakeskuksessa. Reuna-alueiden kunnista palvelut valuvat kuin vesi hanhen selästä, sillä ei ole mitään järkeä yhdistellä kuntia, jos ei samalla karsita päällekkäisiä palveluja. Palveluja karsitaan, mutta ei keskuskunnasta. Kunnalliset toimijat eivät suinkaan tuo palveluja mammuttikuntien reuna-alueille, vaan reuna-alueiden asukkaat velvoitetaan saapumaan palveluiden luokse sinne, missä niitä on enää tarjolla eli mammuttikuntien kuntakeskuksiin. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla yhä etääntyvien palveluiden tavoittaminen tulee yhä kalliimmaksi. Kuntien yhdistämisillä on myös muita taloudellisia vaikutuksia erityisesti reuna-alueiden asukkaille. Päivänselvää on se, että kiinteistöjen arvo ja tonttimaan hinta nousee keskustan taajamassa ja vastaavasti laskee sellaisissa kunnissa, joiden valtuustosalin seiniltä poistetaan oma vaakuna. Kysyn, onko tämä sitä kuntalaisten parempaa palvelua?

Arvoisa herra puhemies! Minä uskon enemmän porkkanaan kuin keppiin ja hyväksyn vapaaehtoiset kuntien liitokset sekä kaikenlaisen kuntien välisen yhteistyön, mutta en pidä hyvänä asiana kuntien pakkoliitoksia, perusteltakoonpa niitä sitten miten tahansa.

Arvoisa herra puhemies! Minä kannatan edustaja Mattilan hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä kuntauudistuksessa, jota termiä hallitus tästä käyttää, on keskustelussa yksi suuri — tai niitä on montakin — mittakaavavirhe tai harha. Tämäkin keskustelu tuo hallituspuolueen edustajien taholta esille sen, että kokonaisuudessaan tämä ongelma keskittyisi pieniin kuntiin.

Kyllä uudistusta tarvitaan ja tarvitaan kuntaliitoksia, mutta tässä keskustelussa ei ole tullut esille, että yksinään Helsingin kaupungin menot kuntien kaikista menoista ovat enemmän kuin 200 pienimmän kunnan menot yhteensä ja sadan pienimmän kunnan menot ovat siinä 3 prosentin tietämissä. Kun olen kuunnellut täällä puheenvuoroja, niin ei kukaan helsinkiläinen kansanedustaja ole ottanut esille sitä, minkälaiset säästöt saataisiin aikaan, jos Helsingin palvelutuotantoa tehostettaisiin.

Minulla ei ole mitään erityistä syytä lähteä moittimaan Helsinkiä. Olen täällä pääkaupunkiseudulla asunutkin aikanaan pitkään, parisenkymmentä vuotta. Mutta on kiinnitettävä huomiota siihen, että esimerkiksi kun Helsinki—Vantaa-kuntaliitosselvitys tehtiin silloin, kun olin ministerinä, niin se osoitti, että jos Helsingin palvelut tuotettaisiin samalla tavalla kuin Vantaan, säästöt olisivat vaatimattomat 300 miljoonaa euroa, ja Vantaa ei käsittääkseni ole mikään palvelutuotannon tehokkuuden huippu. Tämä on kokonaan siirtänyt fokuksen väärään kohtaan.

Ei kukaan tunnu olevan huolissaan siitä, missä ovat palvelutuotannon tehostamisen suurimmat mahdollisuudet. Sen sijaan monessa pienessä ja keskikokoisessa kunnassa on tutkitusti osoitettu se, että palvelut tuotetaan ja järjestetään todella tehokkaasti. Kun tämän sanon, en tarkoita sitä, ettei Suomessa tarvita vielä kuntaliitoksia, mutta niiden täytyy lähteä vapaaehtoiselta pohjalta ja sitoutuneesti, ja niillä voidaan saada sitten hyviä tuloksia. Olisin odottanut, että esimerkiksi kokoomuksen Lasse Männistö, jota sanottiin kuntalehdessä syksyllä yhdeksi tämän kuntarakenneuudistuksen isäksi, olisi ottanut tämänkin asian esille, kun hän hyvin toimellisesti otti kantaa näihin asioihin, (Mauri Pekkarinen: Mutta hän on kaikkien muidenkin asioiden isä!) mitä tässä Helsingin osaltakin pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan ottaa esille sen — ja kohdistan nyt sanani myös ministeri Virkkuselle ja yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on osoitettu hänelle siitä, että hän on paikalla — että olette eri tilanteissa toistuvasti todennut, että tämä rakennetyöryhmä on suoraa jatkoa ministeri Töllin käynnistämälle työlle. Minä haluan todeta sen eduskunnan pöytäkirjoihin, jotta ette tätä enää sanoisi: nimittäin tässähän on kysymys aivan eri asiasta.

Minulla on tässä edessäni viime syyskuun alusta asettamispäätöksen muuttaminen, jolla päätöksellä muutettiin kunnallishallinnon rakennetyöryhmän toimeksianto. Kun tämä työryhmä käynnisti työnsä maaliskuussa 2011, työryhmän tehtäväksi määriteltiin selvittää ja arvioida vaihtoehtoisia kunnallishallinnon rakennemalleja, vaihtoehtoisia kunnallishallinnon rakennemalleja erityisesti kunnallisen itsehallinnon, demokraattisen päätöksenteon ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien sekä palveluiden saatavuuden ja perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Kun sitten syyskuussa, tämän työn jo jatkuttua jonkin aikaa, tämän työryhmän sekä kokoonpanoa että tehtävää muutettiin, tehtävä pelkistyi. Tämän työryhmän tehtävä — ministeri Virkkunen voi tarkemmin esitellä — oli tehdä hallitusohjelmassa tarkoitettu selvitys kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Ei puhuttu hallinnollisista vaihtoehdoista yhtään mitään. Silloin on kysymys eri asiasta. Ei ole kysymys minun nimittämäni työryhmän työstä, jos sille toimeksianto on erilainen. Ja vielä määriteltiin, että tämä esitys on annettava karttamuotoisena. Tällainen tehtävä se on.

Ja tästä työstäkö tämä karttaharjoitus sitten esiteltiin? Tästä nyt on pyydetty sitten kuntien lausuntoja. Minä tästä lausuntopyynnöstä katselin, näkyykö tässä, että tämä on käsitteellisesti selvitysalue, mutta en minä sitä termiä tästä huomannut. Sitä nyt on ruvettu käyttämään, ettei tämä olekaan esitys kuntakartaksi vaan selvitysalue. Ei se muuta asiaa yhtään miksikään, jos kerran esitetään tämä kuntarakenteeksi. Kyllä kannattaa puhua asioista niin kuin ne ovat. Millä tämä sitten aiotaan toteuttaa, on toinen juttu.

Nyt sitten kunnat hyvin epärealistisella aikataululla joutuvat antamaan tästä lausunnon. Sanon siinä mielessä "joutuvat", etteivät ne ehdi paneutua. Huhtikuun 13. päivä näiden kuulemiskierroksien jälkeen on sitten lausunnonantamisen takaraja. Mutta mitä sitten, kun samanaikaisesti on käynnissä tämä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvitys, joka on merkit-tävä juttu, tosi merkittävä, ja se on valmis toukokuun lopussa? Miten nämä aikataulullisesti voidaan soveltaa? Mikä realismi tässä on? Sitten todetaan, että rakennelaki pitää hoitaa niin nopeasti, että se on ensi vuoden alusta voimassa, ja rakennelakityöryhmällä on aikaa syyskuun loppuun. Miten se ehditään käytännössä teknisesti hoitaa niin, että tulee hyvää jälkeä? Se on mielenkiintoista. Tässä joutuvat oikeastaan kuntien — sanotaan heti suoraan — perustuslailliset oikeudet perehtyä kunnolla asiaan aika lailla mielenkiintoiseen valoon. Mitä tästä kaiken kaikkiaan tulee?

Arvoisa puhemies! Olen puhunut jo vähän yliajalla, mutta haluan todeta lopuksi sen, että kun tässä on puhuttu tästä yhteistyöstä, niin keskusta on tässä asiassa erityisesti halunnut tehdä hyvää yhteistyötä ja teimme hyvin perusteellisesti silloisen opposition, joka oli demarit, hallituskumppani kokoomuksen ja muiden hallituspuolueiden kanssa yhteistyössä parlamentaarisen työn valmistelun, ja kun se saatiin nimitystä vaille valmiiksi, kokoomus sen kaatoi. Ja nyt sitten ei kannata hurskastella sille, halutaanko vaikuttaa, jos ei kerran todella haluta valmisteluun mukaan. Kyllä keskusta haluaa uudistaa ja yhteistyössä valmistella asiaa, mutta jos eivät toiset halua eli nimenomaan kokoomus, niin ei siitä kannata silloin kokoomuksen muuta sanoa kuin että haluaako vai ei. Asioista pitää puhua semmoisina niin kuin ne ovat.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuo oli hyvin lohdullista kuulla, ja aion varautua juuri siihen, että näin todella olisi.

Arvoisa puhemies! Sen pyrkimys peitetään huoleen huoltosuhteesta, niin kuin muut tuota sanaa nyt eivät edes ymmärtäisi. Sen todelliset tavoitteet ovat rujo keskittäminen ja valtapolitiikka, ihmisestä siinä ei välitetä vähääkään. Puhun tietysti suurkuntauudistuksesta, kokoomusaatteen kirkastamisesta, hegemoniahankkeesta, jonka aisankannattajiksi ovat joutuneet nyt myös muut hallituspuolueet. Puhun häikäilemättömimmin paikallista kansanvaltaa halventavasta hankkeesta, mitä vuosikymmeniin tässä talossa on nähty ja mistä on kuultu.

Suomessa on eurooppalaisittain varsin vähän kuntia. Kunnat vastaavat meillä kovin erilaisista tehtävistä, ensinnäkin sellaisista tehtävistä, joiden laadulla ja hinnalla mitattu hyvä hoito vaatii paikallistuntemusta. Nyt hallitus ja Virkkunen aikovat repäistä nämä paikallistuntemusta vaativat tehtävät, kuten lasten päivähoidon, peruskoulun, palvelut ja kymmenet muut vastaavat tehtävät, esimerkiksi meillä Keski-Suomessa Suur-Jyväskylään niitten keuruulaisten ja joutsalaisten ja monien muidenkin siinä ympärillä olevien kuntien ja niiden päättäjien käsistä. Tämä sama malli toistuu yltympäri Suomea yli 200 kunnassa, sieltä ne kiskaistaan jonnekin keskitettyyn paikkaan — niin kuin nyt esimerkiksi siellä Jyväskylän ja Keski-Suomen tapauksessa Henna Virkkunen ja minä nyky-Jyväskylän valtuutettuina tietäisimme näitä joutsalaisia ja keuruulaisia paremmin, miten nyt vaikkapa juuri nämä päivähoito ja peruskoulu noilla paikkakunnilla, Joutsassa ja Keuruulla, enimmillään yli sadan kilometrin päässä Jyväskylästä pitäisi järjestää.

Arvoisa puhemies! Pitäkää, ministeri Virkkunen, näppinne irti noiden kuntien oikeutuksesta päättää olemassaolostaan. Te ja minä emme tiedä paremmin kuin näiden kuntien päättäjät, miten noiden kuntien äsken sanotut palvelut pitää hoitaa, emme kerta kaikkiaan, ja nyt puhun sillä 32 vuoden kokemuksella, jonka minä olen ollut Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen. Olin välillä yhden kauden pois, 76 sinne tulin, ja siitä lähtien olen paitsi kaupunginvaltuustossa myöskin muissa kuntayhtymissä tätä menoa katsonut. Älkääkä viitsikö väittää, etteivät esimerkiksi nuo äsken mainitut kunnat ja monet muut selviäisi juuri tämäntyyppisistä lähipalveluista. Älkääkä sitäkään viitsikö väittää, että me suurkunnissa kykenisimme järjestämään noita palveluita yhtään taloudellisemmin kuin esimerkiksi esimerkkeinä käyttämissäni Joutsan tai Keuruun kunnan tapaisissa kunnissa.

Arvoisa puhemies! Keskusta tekee kaikkensa taatakseen kuntien päättäjille itsehallintoon nojaavan vapauden päättää lähipalveluistaan ja olemassaolostaan. Uskon, että kuntaliitoksia varmasti tälläkin tiellä syntyy. Kunnat vastaavat meille myös laajempaa väestöpohjaa vaativista mutta hivenen vähemmän paikallistuntemusta vaativista sosiaali- ja terveyspalveluista. Niitä varten kunnat ovat jo vuosikymmenien ajan organisoituneet yhteistyöhön. Suuri määrä pieniä kuntia ei todellakaan selviä näistä tehtävistä, niiden järjestämisestä, yksin.

Arvoisa puhemies! Kysymys kuuluu, miksi niiden pitäisi selvitä noista tehtävistä yksin. Ei missään muussakaan Euroopan maassa yksi kunta vastaa perusterveydenhoidosta. Vielä kertaalleen: yhdessäkään eurooppalaisessa maassa yksi kunta ei vastaa yksin näistä peruspalvelutehtävistä. Keskusta on valmis kaikin tavoin tukemaan kuntien yhteistyön laajentamista perusterveydenhoidossa ja siihen välittömämmin liittyvissä sosiaalipalveluissa. Parhaiten uskon tämän olevan toteutettavissa kokoamalla juuri perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon tehtävät ja, niin kuin täällä tuli aikaisemminkin esille, myös näiden rahoituksen yksikanavaiseksi ja aluejaotukseltaan maakuntajakoiseksi. Samaan maakuntahallintoon voitaisiin koota myös muut yhtä kuntaa laajemmat tehtävät, ammatillinen koulutus ja maakuntien liittojen tehtävät. Näinhän kaikkialla, jos ei nyt ihan kaikkialla mutta aika monessa muussakin eurooppalaisessa maassa, on menetelty.

Arvoisa puhemies! Missä tällaiseen maakuntamalliin ei olisi valmiutta, siellä ratkaisu voisi olla nykyisen tyyppiset kuntayhtymät. Tilastot näet todistavat, että niitten järjestämät sote-palvelut eivät ole yhtään kalliimpia kuin näiden järjestäminen suurissa kaupungeissa. Suurissa kaupungeissa väestörakenne on yleensä erittäin radikaalisti paljon nuorempi kuin näillä yhteistoiminta-alueilla, jos ne ikävakioidaan. Nämä kuntayhtymät, jotka järjestävät näitä palveluja, ja kaupunkien järjestelyt näissä samoissa tehtävissä — ei ole eroja erityyppisten järjestäjien kesken. Suuri kaupunki tai useamman kunnan muodostama kuntayhtymä — ne erot häviävät, kun tämä ikävakiointi näissä...

Arvoisa puhemies! Hallituksen ylimielinen Suomen kuntakentän runttaaminen Euroopan suurimmiksi kunniksi, perusterveydenhoidon vaatimusten kokoisiksi kunniksi — siitähän tässä on kysymys, perusterveydenhoidon vaatimusten mukaisiksi kunniksi — olisi todella suuri virhe. Keskusta ei voi hyväksyä tällaista. Keskusta on sitä mieltä, että meidän on tässä asiassa käännyttävä suoraan kuntalaisten ja niitten päättäjien puoleen. Luotan lujasti siihen, että tätä taistelua me emme todellakaan tule häviämään.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Suomen kuntakenttä on hyvin kirjava. Meillä on pieniä kuntia, isoja kuntia, rikkaita kuntia ja köyhiä kuntia, velkaisia kuntia ja velattomia kuntia, kasvavia kuntia ja hiipuvia kuntia jne. Pääkaupunkiseutu on tässä kokonaisuudessa vielä aivan oma tapauksensa. Palvelutuotannon ylläpitämisen eväät pidemmällä tähtäimellä ovat eri kunnissa hyvin erilaiset.

Tällainen kuntakentän kirjavuus on pitkän yhteiskunnallisen ja alueellisen kehityksen tulosta, ja se tarkoittaa tietysti kuntauudistuksessa ratkaistavien ongelmien kirjavuutta. Yleistäen voidaan kuitenkin sanoa, että ongelmat ovat kasvavan palvelukysynnän, väestön ikääntymisen ja sitä kautta heikkenevän huoltosuhteen, kasvukeskuksiin suuntautuvan muuttoliikkeen ja julkisen talouden kestävyysvajeen tulosta.

Kuntakenttää ei voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Tämä onkin yksi kuntauudistuksen isoja haasteita. Olisiko löydettävissä sellainen ratkaisu, jolla hoidetaan kaikki erilaiset kuntakentän ongelmat pois päiväjärjestyksestä? Löytyykö kaikkiin tauteihin sopiva yleislääke? Ei tietenkään, eikä siihen olla edes pyrkimässä.

Me kaikkihan tiedämme sen, että jos mitään ei tehdä, meillä on muutaman vuoden päästä kuntia, jotka ovat ylivelkaantuneita, joissa veroprosentti lähentelee 30:tä ja joissa lakisääteisten peruspalvelujen tuotanto yskii. (Mauri Pekkarinen: Mihinkä ne kustannukset häviävät?) Mutta toisaalta joidenkin kuntien kyky tuottaa lakisääteiset palvelut säilyy ilman ylivelkaantumista tai veroprosentin kohtuutonta nousemista. Näitä kuntia tosin ei liene kovin paljon.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa vallitsee ilmeinen yksimielisyys siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta tänään käydyssä keskustelussa hieman häiritsee se, että oppositio ja erityisesti välikysymyksen jättänyt keskusta on ryhtynyt kuntauudistuksen torppaajaksi. Muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla, kun katselee sitä kiirettä, jolla keskusta otti roolin kuntauudistuksen ykkösvastustajana. Keskustahan ilmaisi jo viime syksynä vastustavansa uudistusta, itse asiassa paljon ennen kuin uudistuksen sisällöstä tiedettiin mitään muuta kuin ne periaatteet, jotka hallitusohjelmaan oli kirjattu.

Tämä on ymmärrettävää, sillä kuntakentästä löytyy runsaasti ymmärtämystä ja vastakaikua sellaisille puheille, jotka tähtäävät uudistuksen torppaamiseen. Kuntavaalivuonna tämä tarjoaa helpon ja myös hieman halvan keinon nostaa puolueen kannatusta. Mutta jos nyt meneillään oleva erittäin laaja ja vaativa kuntauudistus romuttuu, ajaudumme palvelutuotannon alueelliseen romahtamiseen, kuntatalouden kriisiytymisen ja kansalaisten eriarvoisuuden lisääntymiseen. Tätähän me emme kukaan halua.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen uudistustyö on hyvällä alulla. Työ on pahasti kesken, ja virkamiestyönä valmisteltu selvitys on vasta keskustelun pohja. Nyt ei ole oikea hetki vastustaa kuntaremonttia vastustamisen vuoksi. Jotain on kerta kaikkiaan tehtävä ja pian. Rakentava ja reilu kritiikki on tarpeen ja tervetullutta, mutta tässä asiassa olisi maltettava jättää sivuun kaikki valtapoliittinen taktikointi ja lähdettävä rakentavalla asenteella mukaan siihen työhön, jonka päämääränä on laadukkaiden perus-palveluiden tuottaminen kestävästi ja kustannustehokkaasti kaikille Suomen kansalaisille, lähidemokratian turvaaminen ja Suomen hyvinvointiyhteiskunnan ydintoimintojen varmistaminen huoltosuhteen heikentyessä ja julkisen talouden liikkumavaran kaventuessa.

Minusta olikin ilahduttavaa kuulla äsken edustaja Töllin vakuutus siitä, että keskusta on aidolla halulla ja kiinnostuksella mukana toteuttamassa tätä tärkeää kuntauudistusta.

Arvoisa puhemies! Tämän pitkän välikysymyskeskustelun lopulla ja vuorokauden jo vaihduttua on todettava, että hallitus on aivan oikealla asialla. Kuntauudistusta tarvitaan kipeästi, ja siitä voi tulla hyvä, kun kaikki osapuolet ovat rakentavalla asenteella siinä mukana, asiasta jatketaan avointa ja aitoa keskustelua ja kun huolellisen potilaskohtaisen diagnoosin jälkeen riittävän laajaa lääkevalikoimaa käyttäen valitaan kullekin kuntapotilaalle paras mahdollinen hoito.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kello on 00.22, ja on varmaan täysin väärä hetki vuorokaudesta edes yrittää kommentoida edustaja Ahvenjärvelle sitä, miksi keskusta on tässä asiassa liikkeellä. Te väititte äsken, että me olemme olleet vähän liian varhain liikkeellä ja vähän liiankin aktiivisia.

Kokemukseni eduskuntatyöstä on vajavainen, vasta 15 vuoden mittainen. Kokemukseni hallitusohjelmasta on toki vajavainen, kun sitä on ensin vaan joutunut lukemaan ja sitten sitä pääsi pari kertaa kirjoittamaan, mutta ensinnäkään kyllä tämäntyyppisiä lauseita, joita kuntauudistuksesta hallitusohjelmaan on kirjoitettu, ei ole kirjoitettu ihan pilan päiten, ja toisekseen, kun pääministeri julistaa omissa puheenvuoroissaan kerta toisensa jälkeen kuntauudistuksen olevan merkittävin hallituksen tämän vaalikauden rakenteellisista uudistuksista, niin edustaja Ahvenjär-vi, täytyy sanoa, että oppositio olisi täysin saamaton, jos näistä signaaleista ei osaisi vetää sitä johtopäätöstä, että hallitus olisi tosissaan.

Mutta se huolihan ei ole meillä, ja toivon mukaan se on aika vähällä joukolla kansanedustajia, emme me ole huolissamme siitä, miten hallinto järjestetään. Se ei ole se meidän päällimmäinen huolemme, vaan päällimmäinen huoli on ollut ja tulee olemaan, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tässä maassa järjestetään. Me olemme ilmoittaneet kerta toisensa jälkeen halumme olla tässä mukana. Oli se kyllä mielenkiintoista, että pääministeri kertoi noin kello 16.30 eilisen keskustelun debatin aikana, että eilisen debatin uutinen oli se, että keskusta haluaa olla mukana. No, tämä on yksi näitä lainalaisuuksia politiikassa: toisto, toisto, toisto ja toisto. Jos se viesti tänään olisi mennyt perille, niin hyvä niin.

Tässä on vaan yksi ongelma. Meitä on kutsuttu mukaan, meitä keskustalaisia, mutta se tapa, jolla se on tehty, on jokseenkin yksikantaan ollut sen kaltainen, että tässä on meidän esityksemme, ottakaa tai jättäkää. Meillä on yksi pieni toive, ja se toive on se, että jos tehdään yhdessä, niin se tehdään aidosti yhdessä. Me emme lähde sellaisen hankkeen takuumiehiksi tuonne kuntiin ja maakuntiin — ja tässä tapauksessa myös Helsinki on kunta ja maakunta — jossa onnistumisen edellytykset ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Me haluamme olla aidosti tekemässä yhdessä asioita ja viedä niitä eteenpäin.

Kuvaavaa tälle tilanteelle on se, että me entiset ministerit Tölli ja Rehula tammikuussa julkisella haasteella haastoimme kuntaministeri Virkkusen ja peruspalveluministeri Guzenina-Ric-hardsonin julkiseen väittelyyn 1) kuntarakenteesta ja 2) vähintäänkin yhtä tärkeästä, kaikkienkin mielestä mutta meidän keskustalaisten mielestä sen ongelman ytimestä: siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Meni kuukausi, kun meille ilmoitettiin, että ministerit eivät muilta kiireiltään kerkiä, ja ilmoitettiin, että tämä eduskunnan istuntosali on paikka, jossa me tätä keskustelua käymme. On meillä aikaa. Saattaa muuten olla, edustaja Ahvenjärvi ja muut, jotka tätä keskustelua kuuntelette, että ennen kuin tämä harjoitus on maalissa, niin jotta sitä keskustelua pystytään käymään, jos ei se tästä luontevasti pikkuhiljaa ala mennä, me joudumme tekemään vielä kolmannen välikysymyksen tästä samasta asiasta. On tässä sen verran matkan varrella juonenkäänteitä ollut, että voisi ennakoida, että nämä juonien käänteet eivät jää tähän.

Edustaja Tölli edellisessä puheenvuorossaan kiinnitti huomiota esimerkiksi aikatauluun, joka on täysin epärealistinen. Asiat, joita ollaan tekemässä, kuulostavat hyviltä, mutta kun miettii yhtään, mitä tarkoittaa käytännössä se, että meillä on kuntakartta, kunnat antavat lausunnot, niin nyt herättiin, vielä muutama kuukausi sitten oltiin tilanteessa, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiat, järjestäminen ja rahoitus olivat vasemmalla kädellä eivätkä oikein kunnolla silläkään hoidettuina, nyt on herätty siihen, että jotain pitää tehdä. Tuon työryhmän määräaika on toukokuun loppuun. Samoin meille on tänään kerrottu ja joku aika sitten aikaisemminkin, että kuntien tehtäviä arvioiva työryhmä asetetaan.

On tietysti helppo arvostella ja helppo kritisoida, mutta jos yhtään miettii sitä marssijärjestystä, jolla tämän kokoinen uudistus pitäisi tehdä, niin kun täällä on puhuttu Tanskasta, niin tässä kohtaa voi vaikka Tanskasta ottaa mallia. Mitä siellä tehtiin, kun siellä kuntaharjoitusta lähdettiin tekemään? Samanaikaisesti määriteltiin kuntien tehtävät. Tässä maassa tuo harjoitus tehtiin edellisen kerran, jos en ihan väärin muista, vuonna 2006. Mietittiin kuntien tehtäviä. Silloinhan kävi niin, että Kuntaliiton erityisestä vaateesta tuo hanke jäi loppujen lopuksi heillä tyhjäksi, siirrettiin muutamia kokonaisuuden kannalta marginaalisia, sinänsä tärkeitä yksittäisiä asioita kunnilta valtiolle. Mutta ylipäätänsä keskustelu kuntien ja valtion välisestä työnjaosta, kuntien ja valtion välisestä kustannusten jaosta, rahoitusvastuusta jne., sehän on tässä maassa käytännössä käymättä.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron siksi, kun täällä on perätty, onko keskustalla malli, onko keskustalla joku vaihtoehto. Se lienee tullut selväksi, että tämä kuntakarttaharjoitus ei tule ratkaisemaan niitä asioita, jotka meidän pitää ratkaista, kun meidän tilannearviomme hallituksella ja keskustalla on jokseenkin sama: huoli tulevaisuudesta, huoli siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tässä maassa järjestetään. Keskusta lähtee siitä, että meillä on tässä maassa jatkossakin kolmen tasoisia palveluntuottajia. On lähipalvelut, alueelliset palvelut, ja vaativammat palvelut tuotetaan erityisesti sosiaali- ja terveystoimen osalta joko erva-alueella tai valtion toimesta.

Tähän asiaan liittyen, ja kun täällä nyt hallitusohjelmaakin on tämänkin vuorokauden puolella jo käsitelty, yksi tämän keskustelun uusista asioista oli ministeri Virkkusen vastauksessa, hallituksen vastauksessa eduskunnalle: "Peruspalveluministeri on parhaillaan asettamassa työryhmää, joka tekee oman jatkotyönsä siitä, miten hallitusohjelman mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluiden integraatio toteutetaan kuntien, sote-alueiden ja erityisvastuualueiden kesken." Se, mikä on uutta: tänne on ilmestynyt tämä sote-alue. Kiitos siitä, että se on ilmestynyt, ollaan huomattavasti lähempänä jo sitä ajattelua, joka keskustalaisilla on.

Tässä maassa on tarvittu ja tullaan tarvitsemaan kolmella tasolla olevia palveluja: Niitä, jotka ovat ihmisten lähellä; ne lähipalvelut pitää kyetä määrittelemään, vaikka se kuinka hankalaa onkin. Sitten meillä on — ristitään se sitten terveyspiiriksi, maakunnaksi, sote-alueeksi, nä-mä voivat olla toistensa synonyymejä — joku taso, joka on kuntien yläpuolella. Miten se hallinnoidaan? Meillä keskustalla on oma käsitys siitä. Maakunta on se paras, mutta jos kompromissia haetaan, niin varmasti sellainen löytyy. Mutta jo sen hyväksyminen, että tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä, on iso asia. Ja sitten kolmas taso on se sosiaali- ja terveyspalveluissa erityisen vaativia palveluja tarvitsevien valtakunnan tasoinen tai erittäin laajoilla harteilla tapahtunut toiminta.

Tässä yhteydessä, arvoisa herra puhemies, haluan jättää ihan pöytäkirjoihin merkinnän: Edustaja Sarkomaa on tämän vaalikauden aikana ainakin puoli tusinaa kertaa, tänään viimeksi, esittänyt sen väitteen, että Paras-puitelain 6 §:ssä kirjattu sairaanhoitopiirien välisen työnjaon tekeminen olisi ollut keskustasta kiinni. Sanon sen tässä ja nyt ja sanon sen pöytäkirjaan merkittynä: en ministerinä, ja tiedän, että ei ministeri Hyssäläkään, edeltäjäni, nähnyt yhtään esitystä sairaanhoitopiirien väliseksi työnjaoksi.

Miten keskusta on voinut torpata jotakin sellaista, josta ei ole ollut mitään esitystä? Avainasiahan tässä on se, että tulevaisuudessa pitää kyetä tuo työnjako tekemään. Tällä maalla ei kerta kaikkiaan ole resursseja tehdä niitä asioita, mitä tällä hetkellä tehdään, esimerkiksi lonkkaleikkauksia 60 paikkakunnalla, kun 10 riittäisi. Keskusta on tähän ollut valmis. Me olemme odottaneet sitä esitystä, ja edustaja Sarkomaan väittämään, että keskusta olisi pistänyt hanttiin: miten voi laittaa hanttiin esitykselle, jota ei ole olemassa?

Kolmas asia: sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus tulee päättää samanaikaisesti. Tähän kuntakarttaharjoitukseen on mennyt puoli vuotta sitä aikaa, jota olisi pitänyt kyetä käyttämään sen työn valmisteluun paikallisella tasolla, mikä on välttämätöntä jatkossa. Oltiinhan tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysministeriön oma valmistelu oli käytännössä jäädytetty. Viesti STM:stä oli se: me osallistumme valtiovarainministeriön työryhmiin, ja katsotaan, mitä tässä kuntakarttaharjoituksessa tapahtuu. Puoli vuotta kallista valmisteluaikaa on hukattu.

Nyt on tärkeää ja olennaista se, että laaditaan aikataulu, aikataulu, joka pitää, joka on riittävä, ei vetkutteleva, vaan riittävä, joka ilmoitetaan kuntakentälle, minkä mukaisesti uudistuksessa edetään. Se on aivan välttämätöntä. Sanon uudemman kerran, että ministeri Virkkunen, kuntaministeri Virkkunen, on ollut johdonmukainen puheissaan, mutta hallituksen piiristä on tullut aivan liian monta viestiä viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana siitä, mitä tuleman pitää. Vähintä ja kohtuullista kuntia kohtaan olisi se, että ei ainakaan hämmennetä yhtään enempää.

Pitää tehdä aitoja uudistuksia, ja se aito uudistus tarkoittaa muun muassa sitä, että on oltava rohkeuttakin. Täällä edustaja Pekkarinen puheenvuorossaan hetki sitten totesi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen osalta — ja olen henkilökohtaisesti täsmälleen samaa mieltä — että nykyisestä monikanavarahoituksesta on päästävä eroon, ja se tarkoittaa sitä, että ne leveämmät hartiat, joille me olemme valmiit rakentamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut jatkossa, olisi se toimija, joka käyttäisi esimerkiksi nykyiset yksityisten lääkäripalvelujen ja röntgen-, labrapalvelujen sv-korvaukset.

Me tarvitsemme tämän kokoluokan muutoksia ja uudistuksia ja uutta ajattelua, jos me meinaamme tulevaisuudesta selvitä, jos me meinaamme, että me haluamme — ja me haluamme — pitää kiinni siitä, että meillä on julkisella vallalla valtaa siinä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään.

Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntakarttaharjoitus: jokainen päivä on liikaa siihen, että me odotamme sen todellisen uudistuksen alkamista, sen todellisen uudistuksen, jonka jokainen myöntää, jokainen, joka niitten lukujen, joita ei tarvitse ennustaa, niiden, jotka ovat tiedossa, perusteella pystyy tekemään johtopäätökset, että pitää tehdä jotakin ja merkittävällä tavalla toisin kuin tähän asti on tehty. Keskustalaiset ovat aitoon uudistukseen, sellaiseen uudistukseen, joka tehdään aidosti ja yhdessä, varmuudella valmiit.

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Asia, johon haluan kiinnittää huomiota, jota kovin paljon tässä keskustelussa ei ole nostettu esille, on se, mikä todella on tämän kuntarakenneuudistuksen merkittävyys, jos se toteutetaan tämän karttaesityksen mukaisesti. Jos meillä siirrytään noin 70 kuntaan, se on vuosikymmeniin, voi sanoa, koko itsenäisyyden ajan ehkä rajuin hallinnollinen muutos. Sen seurausvaikutukset ovat todella vakavat. Se muuttaisi meidän koko paikallishallintojärjestelmäämme, ja tästä ovat tutkijat ja professorit erittäin huolissaan, ja tämän vaikuttavuutta ei ole arvioitu.

Ei tämä ole pelkkää mekaniikkaa, vaan tässä puututaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja, voi sanoa, kansalaisyhteiskunnan ytimiin. Ei tämä ole pelkkää mekaniikkaa, vaan se pitää huolehtia niin, että se paikallisen vaikuttamisen mahdollisuus todella säilyy ja se on edelleenkin meidän yhteiskuntamme peruspilari. Näyttää siltä, että tässä valmistelussa se on varsin keveästi sivuutettu, ja se näkyi siinä, kun hallitusohjelmaa tehtiin. Seurasin sitä kohtuullisen läheltä. En tietenkään ollut neuvotteluissa, koska en kuulunut meidän puolueemme siihen porukkaan, joka oli. Mutta kysyin kuntaryhmässä mukana olleilta: Keitä asiantuntijoita olette kuulleet? Oletteko kuulleet valtiovarainministeriön kuntaosaston virkamiehiä? Tuntui, että ei tarvitse kuulla, eikä kuultu. Yhtä Kuntaliiton lakiasiantuntijaa kuultiin, mutta näitä professoreita tai kunta-alan asiantuntijoita laajemmin ei ketään. Vastaus oli se, että tässä porukassa on niin paljon asiantuntemusta, että se pystyy tämmöisen ohjelman kirjoittamaan. Se saatiinkin hyvin nopeasti aikaan, ja tulokset näkyvät. Suotta tästä vaikuttavuudesta ei olla huolissaan. Sitähän ei arvioitu, mihin tämä johtaa. Siksi tästä on käytävä kunnon keskustelu. Tämä ei ole pelkkää mekaniikkaa.

No, sitten edustaja Ahvenjärvelle haluan todeta hyvin selkein sanoin: keskusta on uudistajapuolue, ollut sitä aina ja on edelleen, ja myöskin kunnallishallinnossa, mutta tässä on kysymys jostakin muusta. Kannattaa edustaja Ahvenjärven paneutua tähän kunnallishallintoon pikkusen enemmän, niin sitten tietää, mistä on kysymys.

Sitten näistä taustoista. Paljon on puhuttu huoltosuhteista ja näistä tilastoista. Huoltosuhde ja sen muutos on hyvin tärkeä asia seurata. On tärkeää seurata myös muita talouden tunnuslukuja, mutta ei saa hirttäytyä tilastoihin. Minäkin olen — enkä halua korostaa, että olisin asiantuntija — toistakymmentä vuotta ollut päätoiminen tilastomies. Tilastoja voidaan käyttää myös väärin, ja kun niiden perusteella tehdään kehitysarvio, jos tehdään lähtökohtaoletukset nykypäivän perusteella, voidaan tehdä myös vääriä olettamuksia.

Huoltosuhde tulee muuttumaan, ja se on vakava asia. Siihen pitää kiinnittää huomiota. Mutta on myös niin, että odotettavissa oleva elinikä tulee huomattavasti kasvamaan vielä ja ikäihmiset ovat parempikuntoisia jne. Tulevaisuuskuva on tehty niillä trendeillä, mitkä on näkyvissä, joten näitäkin kannattaa analysoida. Kun tehtiin joskus 70-luvulla väestöennusteita, esimerkiksi nykyisessä kotikunnassani arvioitiin olevan vuonna 2000 noin 1 700 asukasta; niitä oli kyllä kuitenkin paljon enemmän, 5 000. Eivät ne aina osu kohdalleen. Riippuu siitä, mitä tehdään.

Tämä ei nyt tarkoita sitä, ettei uudistamisen tarve ole suuri. Uudistaminen on välttämätöntä, mutta kysymys on siitä, miten tämä tehdään, ja hallinnollisiin ratkaisuihin tarvitaan vaihtoehtoja. Ei se, että tehdään pelkät kuntarajamuutokset, tuo siihen pelastusta. Ei sillä huoltosuhde parane, ei syntyvyys lisäänny eivätkä velat muutu saataviksi.

Minä ihmettelin ja olen ihmetellyt erityisesti kokoomusta, miten siellä on ruvettu korostamaan systeemiä. Me uskomme elinvoimaiseen rakenteeseen. Ihmiset tuovat sen elinvoiman. Se on minulle ollut uusi näkökulma: Uskotaan systeemiin, voimakkaaseen valtiojohtoisuuteen. Nyt on aika siirtyä, niin kuin ministeri Virkkunen kuvasi, siihen tapaan, kuntavetoisesta uudistamisesta valtiovetoiseen uudistamiseen tai valtion voimakkaaseen ohjaukseen. Hätkähdyttävä asia — ja on kysymys itsehallinnollisesta yksiköstä, jossa ihmiset täytyy saada mukaan. Se on kokoomuksen näkökulmasta aika mielenkiintoista.

No, sitten tämä työryhmä, jolle annettiin selkeä toimeksianto ja sitten sanottiin, että sehän on vaan virkamiesesitys: Kyllä se oli, mutta jos annetaan selvä toimeksianto, mikä on lopputulos? Lojaalit virkamiehet tekevät niin. Ei kannata piiloutua virkamiesten esityksen taakse vaan sen toimeksiannon taakse, joka sille työryhmälle on annettu.

Mutta sitten mielenkiintoinen termi: tarkoituksenmukainen kuntarakenne. Kenen tarkoituksen ja minkä tarkoituksen? Olen sitä mietiskellyt, ja se on kyllä näkynyt aika monessa näkökulmassa.

Lopuksi haluan todeta vielä sen, minkä totesin ryhmäpuheenvuorossa. Vetoamme hallituspuolueisiin, että nostetaan nämä asiat pöydälle ja lähdetään uudestaan uudistamaan parlamentaariselta pohjalta riittävän pitkällä jänteellä. Kun tehdään kerran 2020- ja 2030-luvun palvelujärjestelmää, kokonaisuutta, se kannattaa tehdä huolella niin, että kaikki tahot ovat siihen sitoutuneet. Tällä tavalla yhteiskunnassamme on uudistettu perustuslakia, on tehty monta muuta suurta uudistusta. Tässä on kysymys paikallishallinnon perusteista, hyvinvointiyhteiskunnan yhdestä peruspilarista.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia talon henkilökunnalle ja myöskin ministerille, että olette jaksaneet olla täällä paikan päällä.

Kysymys on tärkeästä asiasta, ja vaikka me nyt täällä vähän vaivaa näemmekin, meidän kannattaa tämä vaivannäkö kuitenkin suhteuttaa siihen, mitä tällä hetkellä tuolla yltympäri Suomessa kuntakentällä tapahtuu. Tämä hanke on pannut siellä kaikki sekaisin. Ne monet hyvät hankkeet, jotka siellä oli saatu vauhtiin kuntien eriasteisen yhteistyön lisäämiseksi, monessa tapauksessa hankkeet, jotka kenties olisivat voineet johtaa jopa kuntaliitoksiinkin, nehän ovat nyt sekaisin. Kuntien päättäjät juoksevat päivästä toiseen erilaisissa tilaisuuksissa, he ovat hämmentyneitä. Kuka kertoo sellaisen hankkeen, jota tämä suurkuntahanke on nyt vauhdittanut siihen nähden, missä menossa se hanke oli ennen tämän hankkeen liikkeellepanoa? Ministeri Virkkunen ja minä tiedämme, että ainakaan Keski-Suomessa yhtään sellaista hanketta ei ole, jonka eteenpäinjuoksua tämä hanke, teidän suurkuntahankkeenne, olisi vienyt eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Rehulan kanssa yhdestä asiasta aivan eri mieltä. No, nythän saattaa olla, että minä en oikein ymmärtänyt sitä, mitä hän tarkoitti, kun hän puhui aikataulusta, että nyt tämä hanke jotenkin pitäisi aikatauluttaa. Jos te, edustaja Rehula, tarkoititte sitä, että tämän hankkeen hautajaispäivä pitäisi laittaa jotenkin kalenteriin, niin se käy. Mutta sellaiselle prosessille, tämän kaiken aikatauluttamiselle, joka jotenkin yrittäisi tehdä väärästä asennosta oikaisemalla uuden asennon, ei löydy mitään mahdollisuuksia eikä perusteita. Ei tämä vie minkäänlaiseen satamaan.

Minä olen hyvin pahoillani, kun minä joudun sanomaan ministerille, että minä pelkään, että te lyötte toisen kerran päätänne seinään, niin kuin kävi viime vaalikaudella koulu-uudistuksen yhteydessä. En usko, että tämäkään menee eteenpäin. Me ainakin teemme kaiken voitavamme, koska me katsomme, että me olemme perustuslain asialla. Minun tulkintani perustuslaista — en ole asiantuntija, mutta monien muiden, jotka ovat asiantuntijoita, kanssa keskusteltuani — on se, että kyllä yksittäisen kunnan te voitte liittää toiseen pakolla, mutta jos te teette koko kuntakenttää koskevan, ylhäältä lailla annetun rakenneuudistuksen, niin te ette pysty sitä tekemään ilman perustuslain järjestystä, koska kunnallinen itsehallinto on perustuslain suojaa nauttiva oikeutus tai säädös silloin, kun koko järjestelmä muutetaan, se kunnallisen itsehallinnon olemus muutetaan, ja sen muutoshan tapahtuu silloin, jos ylhäältä käsin ei vain yhtä yksittäistä kuntaa vaan koko kuntakenttä pannaan uusiin puihin. Jos te aiotte viedä tätä asiaa eteenpäin, tämän kanssa, äsken esille ottamani asian kanssa, me tulemme vielä kerta toisensa jälkeen ottelemaan kovasti ja lujasti.

Pari muuta huomiota, jotka täällä edustaja Ahvenjärvenkin ja monien täällä päiväaikaan käyttämissä puheenvuoroissa ovat tulleet esille:

Täällä on tullut väittämä tai sellainen käsitys, kun on kuunnellut hallituspuolueen edustajien puheita, että Suomessa olisi kuntakenttä jostakin kärryajalta tai miten se nyt olikaan, että meillä on hirveän paljon kuntia. Kun hallitus opetti tässä huoltosuhdeasiassa meille, mitä tarkoittaa huoltosuhde — se on muuten vanhuushuoltosuhde ihan eri asia sitten kuin joku muu huoltosuhde, sekin kannattaa muistaa — niin me voisimme tässä nyt opettaa kuitenkin, tässä kuntien määrässä, tilannetta ja sanoa, että ei Euroopassa ole tällaista kuntakenttää kuin Suomessa kovin monessa maassa. Ylivoimaisessa valtaosassa on kuntia erittäin paljon enemmän kuin Suomessa. Kaikki me tämän tiedämme, mutta sanon vielä, että se menee tuonne pöytäkirjaankin, että näin on asianlaita.

No, onhan Ranskassa alle 40 000, mutta kuitenkin aika paljon, tai Saksassa 13 000 tai Itävallassa 2 500 ja sitä rataa. No, olette, arvoisa ministeri oikeassa, kun sanotte, että jossakin on sentään saman verran kuin meillä. Se määrä, mihin meillä tähdätään tällä teidän esityksellänne, se on totta, sen verranhan kuntia on todella kahdessa maassa Euroopassa: Maltalla ja Liettuassa. Niissä on se 60—70 kuntaa, mutta ei muualta Euroopasta sellaisia löydy.

Täällä on monta kertaa päivän mittaan vannottu Tanskan malliin. No, Tanskassa on 98 kuntaa ja 5 maakuntaa, niitä maakuntia, jotka hoitavat niitä tehtäviä, joita keskustan puheenvuorossa tänään on täällä sanottu, joita monet täällä pitävät jonkunlaisina himmeleinä. Tanskassa on niitä himmeleitä viisi. Tanskan maantieteellinen koko: jokainen ymmärtää, mistä siinä puhutaan, kun puhutaan Tanskasta, ja se on ihan eri maailma, ja Suomeen, monta, monta, monta kertaa suurempaan maahan, aiotaan rakentaa vielä vähemmän kuntia kuin Tanskassa, joka tällä hetkellä on Euroopan suurimpien kuntien maa. Eli siis eivät Suomessa tällä hetkellä asiat ole sillä mallilla kuin täällä väitetään.

Toinen sellainen väittämä koskee sitten keskustan kantaa, miten me olemme suhtautuneet aiemmin, miten me suhtaudumme tänään näihin. Esimerkiksi itse olin kuntaministeri neljä vuotta, vuodesta 1991 vuoteen 1995 saakka. Olin julkisesti voimakkaasti sillä mielellä henkilökohtaisesti ja sanoin sen julkisuuteen, että Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylän kaupunki kannattaa laittaa yhteen. En lähtenyt ajamaan sitä pakolla. Se oli mielipide, näkemys ja toive, että sen mukaan myös näissä kunnissa olisi menetelty. Mutta ei se käynyt, kun ennen kaikkea sosialidemokraatit vastustivat aivan erityisen lujasti, ja eräät kokoomuslaisetkin vastustivat, ja toki jotkut keskustalaisetkin vastustivat. Mutta ennen kaikkea tässä järjestyksessä se vastustaminen oli.

Mitä yritän tällä esimerkillä sanoa? Silloin, kun joku alue, joidenkin kuntien maantieteellinen sijainti, muodostaa keskenään tällaisen yhden selkeän, yhtenäisen yhdyskunnan, niin kyllä niitten kannattaa hankkiutua yhteen aina yhdeksi samaksi kunnaksi asti, niin kuin ennen pitkää kävi Jyväskylän kaupungille ja Jyväskylän maalaiskunnan kohdalla. Se on ihan järkevä ratkaisu, mutta siinäkin niin, ettei pakolla, vaan siinäkin niin, että luodaan edellytykset sille, että näitten kannattaa hankkiutua yhteen.

Mutta silloin jos on kysymys Joutsasta, joka on monen monen kymmenen kilometrin päässä sieltä uudenkin Jyväskylän kuntakeskuksesta, tai Hankasalmesta, jonka ministeri tuntee oikein hyvin, tai Keuruusta tai vastaavasta kymmenien kilometrien päässä olevasta yhdyskunnasta — nyt minä puhun yhdyskunnista, joilla tarkoitan sitä yhdyskuntarakennetta, sitä fasiliteetistoa, jolle se kunnan palveluvarustus on rakentunut — tällaisista erittäin kaukana toisistaan olevista yhdyskunnista, niin kun ne synergiaedut, mitä sitä kautta syntyy, ovat olemattomat, ei lähtökohtaisesti ilman muuta tämmöisten suurkuntien rakentamiselle ole mitään erityisiä perusteluita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tulen vielä siihen, missä edustajat Rehula ja Tölli täällä ansiokkaasti ovat käyneet ja monet muut tämän illan aikaan: Se marssijärjestys todellakin on nyt tässä hankkeessa väärä. Ensin päätetään rakenteesta, sitten aletaan katsoa hallituksen toimesta, että no, mitenkähän tämän rakenteen kannalta tosiasiassa ylivoimaisesti tärkein asia elikkä perusterveydenhoidon palvelut ja niihin välittömimmin — ei kaikki — mutta niihin välittömimmin liittyvät sosiaalipalvelut, miten ne pitää järjestää. Tämä tarkastelu vasta sen jälkeen, kun ensin tämä kuntarakennerunttaus aiotaan panna.

Ministeri Guzenina-Richardsonhan sanoi — en tiedä, oliko se lipsaus vai oliko se harkittu esitys, kun hänhän sanoi tavattoman oikein muutama viikko sitten yhtenä aamuna, iltapäivälle asti — mitenkä tämä homma pitäisi hoitaa: ensiksi katsoa kuntien selviytymisen kannalta se avainkysymys, onko vielä jotain tehtävissä. Onko niissä rakenteissa, mitkä kuntien yhteistyölle on yritetty luoda terveys- ja sosiaalipalveluiden tuottamiseksi, jotain sellaista uudistamista, joka saisi enemmän tehoa aikaan ja tuottavuutta aikaan, ja ennen kaikkea palveluiden tarvitsijoiden kannalta vielä parempia palveluita entistä tehokkaammin, hinnallisesti entistä tehokkaamman palvelujärjestelmän aikaiseksi? Tämähän se kannattaa katsoa.

Keskusta lähtee siitä, että juuri näin. Me ajattelemme ja näemme nyt jo tällä hetkellä, että nämä palvelut todellakin pitäisi tehdä niin kuin kaikkialla muualla, korostan vielä kertaalleen, kaikkialla muualla Euroopassa — kun niin monessa asiassa aina halutaan vedota eurooppalaiseen malliin — jok’ikisessä eurooppalaisessa maassa on menetelty: peruskuntaa laajemman yhteisön tehtävänä on järjestää perusterveydenhoito, ja meillä se kävisi oivallisesti järjestämällä perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito saman yhteisön käsiin kokoamalla monikanavainen rahoitus tämän saman orgaanin kautta kulkevaksi, ja mielellään tähän samaan, jotta himmeleitä voidaan todella vähentää, voidaan koota ihan nämä muut samaa maantieteellistä aluetta koskevat tehtävät, joita ennen kaikkea ovat ammatillinen koulutus ja maakuntien liittojen tehtävät, jolloin tämä taho käyttäisi maakunnan puhevaltaa aluekehitystehtävissä, koko maakunnan kehittämiseen liittyvissä asioissa, se vastaisi niistä yhtä kuntaa laajemman alueen kannalta tärkeimmistä palveluista, näistä tehtävistä, joita ovat juuri nämä perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito, ammatillinen koulutus.

Himmeleitä voitaisiin purkaa ja voitaisiin ehkä purkaa niitäkin himmeleitä, mitä suuriin kaupunkeihin on tullut. Aila Paloniemi täällä, satuin kuulemaan työhuoneesta, kertoi erinomaisella tavalla sen, mistä me olemme kirjoittaneetkin Jyväskylässä ja puhuneet monta kertaa, mihinkä vähän isomman kunnan rakentaminen on käytännössä johtanut. Minä kerkisin olla aika kauan, vajaa 30 vuotta ensin kaupunginvaltuuston jäsenenä, olin neljä vuotta välillä poissa, tulin takaisin sinne. Minä rupesin katsomaan, että hetkinen, mitäs täällä on oikein tapahtunut, mitä täällä on muuttunut täällä Jyväskylän kaupungin päätöksenteossa. No, se muutos on se, että eihän siellä päätetä enää käytännön valtuutetun tasolla yhtään mitään mistään olennaisista asioista. Päätetään toki budjetista kerran vuodessa, muutaman minuutin puheenvuoro per henkilö kerran vuodessa, mutta se on suurin piirtein siinä. Miksi näin? Sen takia, että sinne on rakennettu niitä himmeleitä. Sinne on rakennettu himmeleitä. Silloin kun kaikki mahdolliset — ei nyt ihan kaikki, mutta erittäin monet tehtävät — joko liikelaitostetaan tai yhtiöitetään, niin kuin niitä yhteensä meillä on yli 20, jos oikein muistan, osaan niistä ei kunnanvaltuutettu pääse edes puuttumaan, koska osakeyhtiölaki estää niin, että niihin puututtaisiin, ja osan toiminnasta ei todellisuudessa valtuutettu pääse antamaan sellaista ohjeistusta, että sillä sen ohjaustoiminnan kannalta olisi mitään valtuutetusta asti lähtevää ohjausvaikutusta kaiken kaikkinensakaan.

Arvoisa puhemies! Ensin tämä sosiaali- ja terveydenhuollon, siis perusterveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen — sanon mielellään tässä järjestyksessä — kysymyksen ratkaiseminen mieluusti maakuntalaajuisesti, jos ei, niin sitten seudullisesti sillä tavalla kuin kunnat yhteistyön löytävät, ja sen jälkeen katsotaan, miten kunnat selviävät niistä lopuista tehtävistä. Valtaosa kunnista selviää niistä lopuista tehtävistä, niistä läheltä hoidettavista palveluista, joiden runttaaminen suuriin kuntiin olisi taas todella iso menetys paikallisdemokratian, suomalaisen kuntakansanvallan, läheltä asioiden oivaltamisen ja ymmärtämisen ja myöskin tehokkaan, taloudellisesti tehokkaan ja tuottavan, palveluntuotannon kannalta. Kaikista näistä näkökulmista katsoen se olisi erittäin huono tie.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla, yhtyen sisarien ja veljien täältä keskustan nytkin paikalla olevasta eduskuntaryhmästä tämän päivän aikana käyttämiin puheenvuoroihin, minä uskon, että tämä hanke... Hallitus totta kai käyttää sillä olevaa valtakirjaa ja pyrkii aatteellisen tahtonsa, poliittisen näkemyksensä eteenpäinviemiseen. Tässä kyllä enemmän on kysymys kokoomuslaisesta sellaisesta. Mutta jos jossakin asiassa vuosikymmeniin koen, että keskustalla on tämmöisen kovan haastamisen paikka ja aika, se on tämä asia ja tämä vaalikausi. Me emme tule tässä asiassa antamaan periksi. Me nojaamme kansaan, suoraan niihin kunnallisiin päättäjiin, suoraan kuntalaisiin, ja uskomme, että saamme sieltä sellaisen liikkeen aikaiseksi, joka kaataa tämän hankkeen.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Olisin kyllä mieluummin kuullut tähän loppuun, että olisi esitetty sellainen arvio, että tämä hanke saadaan onnelliseen päätökseen. Nyt tuli edustaja Pekkariselta toisenlainen viesti tähän loppuun, joka lisäsi huoltani siitä, miten tässä mahtaa käydä.

Mutta joka tapauksessa tulin tähän vielä, kun sain äsken suoraa palautetta. Haluan vain kunnioitetuille paikalla oleville keskustan edustajille todeta, että tarkoitukseni ei ollut millään tavalla ärsyttää taikka heittää epäluottamuslausetta, mutta ilmaisin vain rehellisesti ja suoraan sen, miltä asia minusta näyttää. Ja se, miksi minulle on tullut se käsitys, että keskusta on ikään kuin ottanut tehtäväkseen kaataa tämän hankkeen: paitsi mitä äsken kuulin edustaja Pekkariselta, niin tämä on aika suoraan kyllä kuultu myöskin puheenjohtaja Kiviniemen suusta.

En tiedä, mikä kohta kuntien hallinnosta nyt sitten on se, mitä edustaja Tölli haluaisi minun erityisesti opiskelevan. Totean vain, että kunnallishallinto ei ole täysin vieras asia, kun olen kahdeksannen vuoden kaupunginvaltuutettu Raumalla. Tosin minulla ei ole kuntaministerikokemusta niin kuin teillä muutamilla täällä.

Mutta ei tästä sen enempää. Luulen, että tämä alkaa riittää aiheesta. Jatketaan keskustelua toisen kerran. Kiitän omasta puolestani kaikesta hyvästä opista, mitä tänään täällä salissa on ollut jaossa, ja toivon ministerille erityisesti sitkeyttä ja voimia tämän hankkeen eteenpäin viemisessä ja todellakin vilpittömästi sitä, että rakentava keskustelu aiheesta jatkuu.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! On saatu teksti paperiin ja sen tekstin muste kuivumaan, ja tietysti senkin on pystynyt viimeisten kuukausien aikana päättelemään, että joillakin hallituksen ministereillä saatikka sitten joillakin yksittäisillä hallituspuolueitten kansanedustajilla on ollut niitä onnen hetkiä, kun he ovat päässeet tilanteeseen, jossa he ovat nähneet mahdollisuuden siihen, että tämä kuntakarttaharjoitus, joksi itse haluan sitä kutsua, näyttäisi olevan menossa eteenpäin. Mutta varsin vähän tässä, edustaja Ahvenjärvi, on sellaisia onnellisia tähtiä, että tämä tässä muodossa, tällä mallilla, tällä aikataululla voisi mennä maaliin saakka.

Edustaja Pekkarinen yritti olla kanssani eri mieltä siitä, miten tämä aikatauluttaminen tulisi tehdä. Tälle hankkeelle voinee sanoa vähän kevyestikin tässä kohtaa, että kevyet mullat eivät riitä, pitää laittaa aika raskaat mullat ja pistää se sellaiseen monttuun, että sitä ei sieltä heti kohta kaiveta. Tämän harjoituksen joka ainoa päivä, jota tätä viedään eteenpäin, tulee suomalaiselle kuntakentälle... Ja ennen kaikkea sekin pitää vielä näin yön tunteinakin muistaa, mitä ollaan tekemässä: sellaisia ratkaisuja, joilla pyritään turvaamaan ihmisille palvelut, on sitten kyse neuvola-, lääkäri- tai vanhustenhuollon kotipalveluista. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään. Tälle hankkeelle, tälle yritykselle stop, ja siihen käteen, jota on tarjottu, siihen yhteistyön käteen hallitukselta, keskusta on valmis tarttumaan. Se on sanottu täällä useaan kertaan tässä keskustelussa tänään ja eilen. Me olemme valmiit tarttumaan puhtaalta pöydältä, ja viestin kuntakentälle tulee olla se, että yhdessä edeten lyödään aikataulu kiinni. Tulee joku päivä, joka olkoon esimerkiksi 2017, johon mennessä on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja rahoitus siinä mallissa, että se voidaan monentaa koko maahan. Kunnat odottavat viestiä Kehä ykkösen sisäpuolelta, miten ihan oikeasti tehdä tämä harjoitus, ei kevyt vaan rankemman jälkeinen, minkä jälkeen tulee uusi yritys.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun monet viimeiset puheenvuorot ovat löytäneet sitä samaa harmoniaa, jota tässä asiassa tarvitaankin, mikä selvästi on vastoin sitä linjaa, jota hallitus tässä tähän saakka on yrittänyt viedä eteenpäin.

Kun tätä lähetystä varmasti voi netistäkin seurata ja nyt on yö jo näin pitkällä, minusta on tavattoman tärkeää sanoa sille Laukaan Äijälän kylän mummolle, joka kenties on tätä lähetystä vielä seurannut tähän saakka ja joka kenties pelkää, että niistä hallituksen hankkeista voi tulla totta, että nukkukaa rauhassa, me luotamme siihen, että tämä hanke on kaadettavissa, tai niille kunnan päättäjille, joita on juoksutettu ympäri maata ja maakuntia tilaisuudesta toiseen, joilleka on vilautettu karttoja yhdenlaista ja sitten toisenlaista ja sitten lopullinen totuus: Älkää sotkeentuko niitten karttojenne kanssa, heittäkää ne hukkaan tai pankaa ne (Juha Rehula: Arkistoon!) — arkistoon, joo, arkistoon, niitä tarvitaan sieltä arkistosta. — Keskittykää siihen työhön ja tehtävään, jota varten teidät on valittu itsehallinnollisen kunnan päätöksentekijäksi. Olkaa huoletta, me hoidamme hommat, me kaadamme tämän hallituksen hankkeen.