Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta käsitteli viime vuoden puolella viestintämarkkinalakipaketin ykkösosaa, ja nyt on sitten sen massiivisemman kakkososan mietinnön ensimmäinen käsittely.

Silloin kun ministeriö esitteli tätä hallituksen esitystä 112, niin asianomainen ylijohtaja totesi, että kysymys on suurimmasta lainsäädäntöhankkeesta, mitä ministeriöllä on koskaan ollut. Tähän voi kyllä ilman muuta näin jälkikäteen yhtyä, että siitä siinä on todella ollut kysymys. Ministeriölle voi tällä kertaa antaa erityisen myönteisen huomionosoituksen siitä, että liikennevaliokunta niistä 25 edellisestä mietinnöstä näillä valtiopäivillä poiketen on tehnyt vähänlaisesti muutoksia elikkä tämä on ollut erittäin hyvin valmisteltu verrattuna näihin muihin 25:een hallituksen esitykseen, joista näillä valtiopäivillä on mietintö saatu aikaiseksi. Tämä on hyvä asia.

Vielä todettakoon tässä laajalle kuulijakunnalle, että kun olimme liikennevaliokuntana Italian parlamentissa, siellä oli tämä sama asia esillä. Asianomainen laki oli kolme pykälää pitkä. Siinä delegoitiin koko tämä meidän 200 pykäläämme kolmella pykälällä hallitukselle, Berlusconin hallitukselle, hoidettavaksi, koko viestintämarkkinalakipaketti ja sillä siisti. Siellä varmaan oli virheetön tämä hallituksen esitys parlamentin ylä- ja alahuoneelle, senaatille ja edustajahuoneelle. Siellähän on kaksikamarinen järjestelmä. (Ed. Väistön välihuuto) — On sellainen tilanne, että tasa-arvoisessa asemassa lainsäädäntöelimet eivät näissä Euroopan unionin jäsenvaltioitten parlamenteissa oikein ole.

Tässä paketissa on nyt sitten tämä päälaki, viestintämarkkinalaki, ja lisäksi tässä on muutettu myöskin muutamaa muuta lakia: televisio- ja radiotoiminnasta annettua lakia, valtion televisio- ja radiorahastosta annettua lakia ja Yleisradio Oy:stä annettua lakia ja edelleen vielä radiolakia, joka, niin kuin muistetaan, oli täällä perusteellisen revision kohteena silloin, kun asianomainen hallituksen esitys oli eduskunnan käsiteltävänä. Me olemme nyt sitten saaneet aikaiseksi yksimielisen mietinnön kaikkine niine muutamine muutoksineen.

Muutamat asiat ovat meitä puhuttaneet aivan erikoisesti. Yksi tietysti oli tämä ylipäätään viestintämarkkina- ja telemarkkinalainsäädännön valmisteluun liittynyt Backmanin mietintö ja sen ehdotukset. Ne ovat tulleet nyt sitten ykkös- ja kakkospaketin yhteydessä hyväksytyiksi, mutta kuitenkin on sillä tavalla, että digitalisoimisesta televisiotoiminnan puolella on kannettu aikamoista huolta. Toinen ponsiesitys, lausumaehdotus, liittyy juuri tähän. Siinä sitten todetaan, että hallitus tekee ensi tilassa selvityksen tarvittavista lisätoimenpiteistä digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymisen nopeuttamiseksi. Tästä oltiin sitten pitkän viilaamisen jälkeen yksimielisiä, että näin se asia on.

Markkinoiden toimivuuteen tässä yhteydessä on kiinnitetty erikoista huomiota. Ensimmäinen suuri periaate tässä lainsäädännössä on ihan viisas periaate, että kun olemme markkinataloudessa, minimisääntelyn periaate on viety läpikotaisesti, elikkä se tarkoittaa sitä, että jos nyt ei välttämättä tarvitse säännellä, niin ei sitten säännellä. Jopa eräät lausunnonantajat olivat sitä mieltä, että tästä olisi erityisesti oikein pykälässä pitänyt mainita periaatteena, mutta tässä se on kuitenkin läpäisyperiaatteella läpi lain mukana. Mutta sitten on jäänyt myöskin paljon sellaista, mitä säädellä pitää. Tässä erityislainsäädäntöön turvautumisessa on pyritty sitten ratkaisemaan näitä merkittäviä ongelmia.

Aivan erikoinen ongelma on huomattavan markkinavoiman käsite. Kun se on monessa paikassa esillä täällä viestintäpuolellakin, niin on todettu, että huomattavan markkinavoiman yritykselle voidaan asettaa kilpailua edistäviä velvollisuuksia, muun muassa vuokrata tilaajayhteyttä ja laitetilaa, vuokrata antennipaikka ja kaapelikanava ja luovuttaa maanpäällistä joukkoviestintäverkkoa, ja käyttäjän oikeus kiinteään puhelinverkkoliittymään koskee myöskin huomattavan markkina-aseman yritystä. Erikoisesti jouduimme kiinnittämään huomiota huomattavan markkina-aseman tapauksiin myöskin sellaisessa paikassa, että meillä on kiinteän verkon alueellinen yhtymä, jossa ei nyt ole monta markkinaa kilpailtavaksi, elikkä sielläkin pitää mahdollistaa se, että toisaalta sitä huomattavaa markkinavoimaa ei väärinkäytetä mutta toisaalta myöskin sille yritykselle pitää taata pärjäämisen mahdollisuus taloudellisesti. Tällä tavalla olemme menneet tavallaan kilpailulainsäädännön puolelle, mutta katsoimme sen välttämättömyydeksi.

Sitten aivan erikoisen tärkeä on hierarkia, jossa pohjalla ovat kiinteät puhelinyhteydet ja sitten sen yläpuolella ovat kauko- ja ulkomaanpuhelumarkkinat. Nyt jokainen puhelinta käyttävä tietää sen, että jos soitetaan lankapuhelimesta kännykkään ja päinvastoin, se on huomattavasti arvokkaampaa toimeliaisuutta kuin soittaa kännykästä kännykkään. Hallitus perustelee tätä asiaa sillä, että tähän hierarkiaan perustuen, siis kolmitasoiseen hierarkiaan perustuen, on perusteltua, että tämmöinen hintaporrastus on, ja erikoisen suurena arvona nähdään se, että se mahdollistaa, niin kuin hallitus sanoo, todellisen kilpailun näillä kännykkämarkkinoilla, matkapuhelinmarkkinoilla. Mutta me olemme tässä myöskin pohdiskelleet asiaa toisin päin, elikkä nyt kun kehitys on mennyt varsin pitkälle, niin kyllä tietysti niitten lankapuhelinyhtiöitten pitäisi voida tasavertaisesti näistä klassisista hierarkioista riippumatta kilpailla näitten kännykkämarkkinoitten kanssa. Pontta tästä asiasta ei syntynyt mutta tuli teksti mietintöön, jossa todetaan: "- - valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää yhdysliikenteen terminointijärjestelmässä ja -korvauksessa käytettyjen perusteiden keskinäiset ristiriitaisuudet ja arvioi niiden perusteella mahdolliset lainsäädännön kehittämistarpeet." Tämä on viesti kaikille alueellisille puhelinyhtiöille, lankapuhelinyhtiöille, että tähän vedoten voitte vaatia sitten toimenpiteitä ministeriöltä jatkossakin.

Sitten must carry -asia, mc, niin kuin sitä tuolla maailmalla kuulee kutsuttavan, em-sii, em-see, riippuu vähän kielialueesta. Perustuslakivaliokunta otti tähän siirtovelvoitteeseen selvän kannan ja totesi, että Yleisradio Oy:n ja kaupallisten ohjelmistojen siirtovelvoite-erottelulle ei ole valtiosääntöoikeudellista perustetta, ja niistä kahdesta jäljelle jääneestä vaihtoehdosta liikennevaliokunta ehdottaa ministeriön kantaan yhtyen maksutonta siirtovelvoitetta yhtäläisesti Yleisradion ja Suomessa toimiluvan omaavien kaupallisten yritysten ohjelmistoille.

Sitten hyvin mielenkiintoinen oli perustuslakivaliokunnan tässäkin yhteydessä ottama kanta valvontamaksuun. Ihan samalla tavalla kuin eräissä muissa lainsäädäntötoimissa tänä talvena perustuslakivaliokunta katsoi, että ehdotettu valvontamaksu on yhtä kuin vero. Kun näin oli asianlaita ja aika valmistella tätä verolainsäädäntöä tässä yhteydessä oli niukka, siinä nyt me ehdotamme poistettavaksi tätä valvontamaksua koskevat esitykset, ja niihin hallitus sitten palaa uudella esityksellä uuden eduskunnan kokoonnuttua. Tässähän on sinänsä aikaa, kun kautta Euroopan unionin tämän viestintämarkkinalainsäädännön pitää tulla yhtä aikaa voimaan heinäkuun 25. päivänä, niin että kevätkaudella nämä muutokset voidaan viedä läpi, samoin jotkut ehkä muutoinkin tarpeiksi muodostuneet pienet muutokset, niin että tässä panikoitumista alalla ei nyt tarvitse kokea.

Valiokunnassa keskusteltiin paljon matkaviestinverkon mastoista. Näitä siilintökkejähän on kohta koko maa täynnä. Esimerkiksi umts-verkko on kaikille kansanedustajille Sonera-asioista äärimmäisen tuttu. Umts-taajuudet ovat niin korkeita taajuuksia, että periaatteessa näitä tökkejä pitäisi olla aivan vieri vieressä. Tätä pidetään erittäin huonona kehityksenä. Vielä jos kaikki yhtiöt panevat omat tökkinsä sinne maastoon, kyllä se vaikuttaa suorastaan kauhealta. Niinpä mastojen rajoittamista koskeva lausuma sisältyy tähän mietintöön.

Edelleen, siellä pohdiskellaan ionisoimattoman säteilyn vaikutusta, säteilyn, jonka voima ei riitä muuttamaan materian rakennetta mutta jolla silti voi olla biologista merkitystä. Olemme tällä tavalla myöskin ottaneet huomioon kansainväliset oivallukset näissä asioissa.

Edelleen, Ahvenanmaata koskevat näkökohdat on otettu huomioon.

Kuluttajansuojanäkökohdista yhtenäistä ohjelmaopasta pidetään hyvänä. Sitä ministeriökin on ryhtynyt selvittämään asettamalla oman työryhmän.

Hakemusmaksun olemme puolittaneet 2 000 eurosta 1 000 euroon.

Maksuton hätänumero tulee koskemaan myöskin muita hätänumeroita kuin numeroa 112.

Sitten hyvin tärkeä asia on se, että valiokunta ehdottaa poistettavaksi hallituksen esitykseen sisältyneen säännöksen mainosten ja teleostolähetysten sijoittelusta. Tällä on erittäinkin suuri käytännön merkitys kuulemma ja taloudellinen merkitys.

Arvoisa puhemies! Tulipahan pitkä esittely, mutta olipa kai suurin hankekin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Esittely oli varsin selkeä, ja todella suuri hanke.

On hyvä, että täällä on kiinnitetty huomiota myöskin maantieteellisesti toimialueeltaan rajoittuneisiin puhelinlaitoksiin, jotka toimivat usein syrjäisillä, harvaanasutuilla seuduilla. On tärkeää, että viestintäpalvelut ja viestintäliikenne toimivat sielläkin hyvin. Tästä on pidettävä aivan erityisesti huolta, samoin siitä, että laajakaistayhteydet voivat olla kohtuuhintaisesti tasapuolisesti tavoitettavissa kaikkialla Suomessa. Tämä on maaseudun kehityksen perusedellytyksiä.

Edelleen kiinnittäisin huomiota huoltovarmuuteen, joka täällä on otettukin huomioon, ja vammaispalveluihin. Kun ne jätetään sosiaalisektorin huolehdittaviksi, se on yksi ratkaisu mutta ei ole mielestäni hyvä. Toisaalta vaikea niitä on ollut tähänkään saada mukaan, mutta nämä eivät toimi kaikilta osin sillä tavalla kuin ne voisivat toimia. Näihin olisi voitava kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan viimeksi mainittuun asiaan kantaa sillä tavalla, että valiokunta pohti tätä asiaa varsin syvällisesti ja teki selvän valinnan, käydäänkö tätä asiaa yksityiskohtaisesti tässä yhteydessä läpi vai siirretäänkö se sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädäntötoimien joukkoon, ja katsottiin, että se sopii integroitavaksi paremmin sinne, jolloin se on siinä yhteydessä, jossa muistakin perusoikeuksista säädetään.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Puhelin- ja televerkkojen perusta on nimenomaan kiinteä verkko kuitenkin. Asia, joka tässä ainoastaan erityisesti mietityttää, on kysymys nimenomaan kustannuspuolesta, kun ajatellaan matkapuhelimella soittamista lankapuhelimeen tai päinvastoin. Tässähän Suomi poikkeaa useimmista Euroopan maista. Meillä tämä on huomattavasti kalliimpaa nimenomaan tällä tavalla, ja meillä on tällainen kalleuslisä tässä.

Valiokunta mielestäni ei ota itse asiaan kantaa, pitää kyllä tärkeänä, että hallitus selvittää tämän järjestelmän perusteltavuuden ja arvioi sitten mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita. Kun valiokunta kuitenkin toteaa, että teknisistäkään toteuttamistavoista ei johdu erityisiä lisäkustannuksia, olisi odottanut, että valiokunta olisi itse ilmaissut tähän tilanteeseen tyytymättömyytensä ja selkeän muutosvaatimuksensa edellyttäen hallituksen ryhtyvän tältä osin toimiin.

Ymmärrän kyllä, että tähän liittyy monenlaisia etunäkemyksiä ja valiokunnassa varmaan monenlaisia paineita on tämän käsittelyssä ollut, mutta sanotaan arjen tasolta, kansalaisten tasolta, tätä ei ole myöskään voitu ymmärtää. Ehkä tästä puhutaan liian vähän, ehkä suurempi haloo olisi, jos tunnettaisiin tämä asia laajemmin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäelle vastaus, että kyllä tästä asiasta mielipiteitä vaihdettiin mutta loppujen lopuksi viime kädessä hallituspuolueet sanelivat, että vain "pitää tärkeänä" on mahdollista ja edellyttää-ponsi ei ole mahdollinen poliittisesti.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! On todella mielenkiintoista, että tämäkin laki tässä eduskunnassa on saamassa osakseen yksimielisen ratkaisun. Tämä osoittaa sitä, että eduskunta ja tässä tapauksessa erityisesti liikennevaliokunta, joka on sovitellut eri näkemykset yhteen, tuntee vastuunsa tietoyhteiskuntakehityksen edistäjänä.

Meillähän on aika pitkälti viime vuosina tilanne ollut se, että tekniikka työntää kehitystä eteenpäin, ja nyt tarvitaan käyttöä houkuttelevia palveluja. Siinä mielessä lähtökohta, joka viestintämarkkinalaille vaatimuksena on asetettu, on todella luoda edellytyksiä sellaisten markkinoiden synnylle, joissa palveluja käyttäjien tarpeeseen saadaan aikaan.

Sähköisen liiketoiminnan ja asioinnin kehitykseen vaikuttaa oikeastaan kolme välttämättömyyttä: ensinnäkin teknis-taloudelliset mahdollisuudet, toiseksi ihmisten kyvyt käyttää ja toimia sekä kolmanneksi yhteisöjen ja yksilöiden tarve. Kaikki nämä ovat tärkeitä ja tavallaan välttämättömiä, jotta pitkällä aikavälillä ja oleellisessa määrin alkaisi todella tapahtua edistystä.

Teknis-taloudelliset seikat liittyvät ennen kaikkea teknisen infrastruktuurin jatkuvaan kehittämiseen ja laitteiston kehittämiseen. Näistä viimeaikaisia huippuja ovat olleet nimenomaan teknisessä mielessä kaikkien tuntemien menestystarinoiden lisäksi myös digi-tv, wap-puhelimet ja sähköinen identiteettikortti, mutta nämä ovat myös esimerkkejä siitä, että jos ihmiset ja yhteisöt eivät ole vielä valmiita ottamaan niitä laajamittaisesti käyttöön, kehitys on ennakoitua hitaampaa. Olennaista on kuitenkin, että useimmiten me aliarvioimme sen kehityksen, joka tapahtuu ehkä kymmenen vuoden aikajänteellä. Siinä mielessä uskonkin, että tämä lainsäädäntö, joka nyt tässä luodaan, luo edellytyksiä vauhdittaa kehitystä.

Ed. Oinosen edellä toteama laajakaistaisten kotiliittymien määrä varmasti kasvaa meillä jo aikamoisella vauhdilla. Uskon, että tänä vuonna pääsemme jo ainakin kaksinumeroisiin prosenttilukuihin niiden levinneisyydessä.

Pari sanaa kyvyistä. Ne liittyvät osaamiseen ja sen kehittämiseen. Tässä näkyy koko ajan ilahduttavaa kehitystä. Esimerkiksi tietokoneen ajokortin kysyntä on kasvanut tasaisesti ja nyt meillä on jo noin 150 000 tietokoneen ajokortin suorittanutta suomalaista. Koko kansakunnan tietoyhteiskuntataitojen osaaminen ei hypähdä hetkessä korkeuksiin. Se vaatii aikaa ja resursseja. Tätä on tässäkin salissa useat kerrat käsitelty muun muassa aikuiskoulutuksen yhteydessä.

Entä sitten tarve? Kaikessa kehittämisessä puhutaan tietenkin tarpeesta mutta sivuutetaan usein ihmisten motivaatio ryhtyä toimimaan kehittämisidean mukaisesti. Monet tekniikan menestystarinat innoittavat edelleenkin tekniikan kehittäjiä luomaan yhä uusia tarpeita teknisillä mahdollisuuksilla. Tekniikoita työnnetään vieläkin markkinoille niin kiivaasti, ettei niitä aina ole ehditty kunnolla edes testata. Tämä synnyttää tietenkin uusia ja outoja odotuksia kansalaisissa, kun laite ei toimikaan sillä tavalla kuin etukäteen on kuviteltu. Nyt tässä tapauksessa hallituksen esityksen mukaan tällä kokonaisuudella pyritään nimenomaan luomaan viestintäteknologian kehitystä edistävä lainsäädännöllinen kehys. Näillä pienillä mutta sinänsä tärkeillä muutoksilla, joita valiokuntakäsittelyssä tässä on tehty, on saatu aikaiseksi tyydyttävä tulos.

Konvergenssi, joka mietinnössäkin hienosti on myös suomennettu, että kyse on viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen yhdentymiskehityksestä, merkitsee sitä, että samoja tai saman kaltaisia sisältöjä voidaan yhä enemmän jakaa ja käyttää rinnakkain eri jakeluteitä hyväksi käyttäen. Eri laitteet täten tukevat toisiaan, ja tämä on käyttäjien kannalta olennainen kehitys. Näin viestintämarkkinoille syntyy kokonainen uudenlainen kilpailutilanne, jonka uskon vahvasti toimivan kuluttajien eduksi, koska markkinoille tällöin avautuu uusia mahdollisuuksia verkkoliiketoiminnalle ja innovaatioille. Innovaatioilla haluan aivan erityisesti korostaa sosiaalisia ja kulttuurisia innovaatioita, ei pelkästään sitä, että teknisesti syntyy hyvä, toteuttamiskelpoinen laite tai järjestelmä. Olennaisempaa on se, että tämä todella vastaa käyttäjien tarpeisiin ja tällä tavalla syntyy uutta ja aina eteenpäin generoituvaa toimintaa. Uuden viestintälainsäädännön keskeiseksi tavoitteeksi on siten selkeästi nyt asetettu entistä parempien lainsäädännöllisten edellytysten luominen eri viestintäteknologioiden väliselle kilpailulle.

Tässä lainsäädännössä on tietenkin olennaista, että luodaan tasapuoliset kilpailuedellytykset. Tämä vaatii aina osakseen myös tietyssä määrin erityissääntelyä. Erityisen tärkeää kuitenkin on se yleinen pyrkimys, että säännellään vain minimissä. Tämä on näkynytkin selvästi hallituksen linjauksissa koko tämän hallituskauden ajan, jolloin useita tähän sähköisten markkinoiden kenttään liittyviä asioita on täällä ollut esillä. Kun kilpailu toimii, näitä erityisvelvollisuuksia ei tarvitse yrityksille asettaa. Tarkoituksena on myös alan kehityksen ja EU:n lainsäädännön sallimissa rajoissa vähentää viestintäverkkoja koskevia erityissäännöksiä, ohjata viestintää kohti normaalia yritystoimintaa, jossa kilpailuviranomaiset ja kuluttajaviranomaiset kantavat päävastuun markkinoiden ohjauksesta.

Tässä mielessä on mielenkiintoista, mutta myös tärkeää, että valiokunta on ottanut esille kaksi erityisasiaa, jotka nyt ilmenevät lausumissa, toisaalta sen, että selvästi nostetaan esille digitaalisen televisiotoiminnan kehittäminen ja sen kehityksen nopeuttaminen. On tietenkin ymmärrettävää, että tässä yhteydessä ei ole yksilöity erityisiä toimenpiteitä, mitä tämä tarkoittaa. Tämä tietenkin on kysymys, joka ennen kaikkea on ratkaistava alan toimijoiden vahvalla yhteistyöllä.

Toinen yksityiskohta on kysymys näistä mastoista. Tässäkin mielessä on tärkeää, että eduskunta myös reagoi sellaiseen kysymykseen, jonka kansalaiset tietenkin näkevät omassa toiminnassaan eri puolilla Suomea liikkuessaan, että mastoja syntyy ja rakennetaan valtavasti. Nyt tällä lausumalla edellytetään nimenomaan toimenpiteitä, joilla mastojen kapasiteetti otetaan myös eri toimijoiden yhteiseen käyttöön eikä jokaisen toimijan, jokaisen yrityksen, operaattoria vastaavan, pidä rakentaa omia mastojaan.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen siitä, että tämä laki on saanut osakseen yksimielisen käsittelyn. Joitakin asioita olisi voinut tietenkin ratkaista toisinkin, mutta tällä tavalla toivottu kehitys Suomessa kiistatta, uskon näin, vauhdittuu.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys perustuu kansanedustaja, ministeri Jouni Backmanin työryhmän mittavaan, viestintämarkkinoita koskevaan kokonaispakettiin, jonka pohjalta liikennevaliokunta kävi läpi laajan asiantuntijakuulemisen ja teki sen perusteella pohjaesitykseen sitä huomattavasti kehittäviä muutoksia.

Liikennevaliokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen esitteli seikkaperäisesti mietinnön ja kertoi asiaan liittyneistä muutoksista ja ongelmista.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että keskustelu valiokunnassa oli värikästä. Se painotti asioita eri lailla, mutta kuten mietinnöstä huomataan, se oli erittäin rakentavaa, kun päädyimme tällaiseen yhteiseen mietintöön.

Haluan nostaa näistä meidän kahdesta ponnestamme esiin ensimmäisen ponnen, jossa valiokunta ilmaisee toiveensa tietoyhteiskuntapalvelujen kehittymisen ja nimenomaan tasapuolisen kehittymisen puolesta ja toivoo, että uusi digitaalinen teknologia tulisi mahdollisimman pian käyttöön ja nykyinen erittäin epätaloudellinen ja ei-järkevä analogisten ja digitaalisten lähetysten päällekkäisyys saataisiin mahdollisimman pian poistumaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran on todettava, että opposition edustajana on hieman vaikea kovin sanoin puuttua tähän, koska jälleen kerran liikennevaliokunnan mietintö on yksimielinen ja sinne ilmeisesti pieniä sormenjälkiä yksi sun toinen on saanut eli kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä.

Mutta kaksi asiaa minua itseäni vähän hämmentävät, lähinnä perustuslakivaliokunnan lausunnon osalta:

Nämä eri maksut on tulkittu veronluonteisiksi määrätyllä tavoin, mikä jopa on aiheuttanut keskustelua siitä, onko meidän tämän vuoden talousarvioesityksemme, joka on aikanaan viime vuoden puolella tässä talossa hyväksytty, nykyisen perustuslain mukainen kaikilta osin.

Toinen asia, joka ainakin minua henkilökohtaisesti hieman on ihmetyttänyt, on siirtovelvollisuus, joka on tavallaan velvoittava. Niin kuin täällä mietinnön perusteluissa sivulla 9 todetaan, kaikki siirtovelvollisuuden piiriin kuuluvat ohjelmistot ja palvelut on siirrettävä korvauksetta, eli jollakin tavoin minun perinteinen oikeustajuni ei oikein tahdo hyväksyä sitä, että jos joku rakentaa, rakentaa kaapelit maahan, ei voi periä edes ylläpitokustannuksia. Mutta näin perustuslakivaliokunta on todennut, ja siihen ei tietysti voi enempää puuttua.

Arvoisa puhemies! Itse toteaisin toisesta lausumaehdotuksesta ihan lyhyesti vain sen, että niin kuin me kaikki tiedämme, mastoja rakennetaan tähän maahan hyvinkin paljon ja joskus jopa ainakin minun mielestäni tarpeettomastikin, vaikka vieressä on valmiita mastoja. Tähän on nyt kuitenkin saatu velvoittava ponsi siltä osin, että hallituksen on suoritettava selvitys ja ryhdyttävä mahdollisiin toimenpiteisiin tältä osin.