Antti Lindtman /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Työaikalain tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus riittävään vapaa-aikaan ja lepoon niin työpäivänä kuin sen jälkeenkin. Tämä edesauttaa työntekijän jaksamista työssä ja elämässä ylipäätään. Kaikilla pitää olla oikeus siihen, että työpäivän aikana on mahdollisuus syödä, käydä vessassa ja levähtää hetkisen. Nykyisen työaikalain mukaan moottoriajoneuvon kuljettajille on annettava jokaista 5,5 tunnin pituista työjaksoa kohden vähintään 30 minuutin pituinen tauko joko yhdessä tai kahdessa erässä. Puolen tunnin tauon voi siis nykyisen lain perusteella jakaa kahteen 15 minuutin osaan.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt tämän lakialoitteen, koska puolen tunnin tauon jakaminen kahteen osaan johtaa joissakin tilanteissa kohtuuttomiin tilanteisiin työntekijän näkökulmasta. Parhaillaan lehterillä tätä lähetekeskustelua on kuulemassa Nobina-konsernin pääluottamusmies, joka on omassa työssään konkreettisesti nähnyt, mihin tilanteisiin tämä voi johtaa. Käytännössä tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa työntekijä ei edes ehdi nauttia lounasta työpäivän aikana. Se on tietenkin kohtuutonta työntekijää kohtaan, mutta se voi myös aiheuttaa työturvallisuuden alenemista. Kun kyseessä on moottoriliikenne, niin täytyy muistaa, että moottoriajoneuvojen kuljettajien on koko ajan pystyttävä keskittymään ajamiseen, jotta liikenteessä ei tapahtuisi onnettomuuksia, jotta ei saattaisi kanssaliikkujia tai sitten matkustajia vaaraan. Kyseessä on siis lukemattomien ihmisten turvallisuus joka päivä.

Näiden taukojen, joita siis nykypäivänä voi jakaa kahteen 15 minuutin osaan, ei tarvitse myöskään nykyisellään sijaita minkään tauon pitämiseen soveltuvan paikan läheisyydessä. 15 minuutissa ei kerta kaikkiaan kerkiä lähteä esimerkiksi wc:ssä käymään, jos se ei ole tauonpitopaikan läheisyydessä. Tauolla pitäisi myös päästä paikkaan, jossa voi edes syödä omia eväitään. Tämä puolen tunnin taukojen jakaminen kahteen osaan tarkoittaa käytännössä sitä, että joissakin tapauksissa työntekijällä ei ole mahdollisuutta todellisen tauon pitoon.

Kuljettajiin sovelletaan useasti myös jaksotyötä koskevia säännöksiä, jotka mahdollistavat jopa lähes 12 tunnin mittaisia työpäiviä kerrallaan. Nyt tämä työaikalaki edellyttää, että jokaista 5,5 tunnin työjaksoa kohden annetaan 30 minuutin tauko, mutta osassa kuljetusalan yrityksiä pykälää sovelletaan nyt niin, että työaika jää juuri alle 11,5 tunnin, jotta toista 30 minuutin taukoa ei tarvitsisi työntekijöille antaa.

Siis pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, kun esimerkiksi linja-autonkuljettaja työskentelee ajalla, joka alkaa aamukuudelta ja päättyy illalla puoli kuusi, että hän saa vain kaksi vartin mittaista taukoa tämän työpäivän aikana. Kaikki ymmärtävät, että se on täysin kohtuutonta. Eli konkreettisesti linja-autonkuljettajalle voi käydä niin, että hän on ensin 4,5 tuntia ajossa, sen jälkeen 15 minuutin tauko, jolloin siis riippuen tauonpitopaikasta ei ole mahdollisuutta syödä tai välttämättä edes käydä wc:ssä, sen jälkeen tunti ajoa, taas samanlainen 15 minuutin tauko, jossa tätä mahdollisuutta ei ole, ja sen jälkeen sitten on mahdollista, että kuljettaja voi joutua ajamaan 5,5 tuntia yhteen soittoon ilman ainuttakaan taukoa. Ajatelkaa, olisiko tällainen mahdollista tai kohtuullista esimerkiksi toimistotyössä. Ei olisi.

Näiden lyhyiden taukojen toteutuminen on lisäksi jäänyt vähän epäselväksi, koska monesti lasketaan tauolle tulot ja tauolta lähdöt niin tiukalle, että näillä lyhyillä tauoilla ei yksinkertaisesti jää aikaa todellisen tauon pitämiseen, mikä olisi aivan välttämätöntä, kun kysymyksessä on moottoriajoneuvon kuljettaminen. Etenkään kaupunkiliikenteessä ei voida myöskään olettaa, että liikenne sujuisi joka päivä ja jokainen hetki minuutin tarkkuudella. Niin kuin hyvin tiedämme, aikatauluviivästyksiä tulee ja suurin osa niistä ei johdu kuljettajista.

Ehdotan nyt siis lakialoitteessani työaikalakia 6 luvun 28 §:n 3 momentin osalta muutettavaksi siten, että työnantajalla ei olisi jatkossa oikeutta jakaa moottoriajoneuvon kuljettajan päivittäisiä lepoaikoja kahteen 15 minuutin pätkään yhden 30 minuutin tauon sijaan silloin, kun kyseessä on 5,5 tunnin työjakso. Korostan, että tässä ei ole kyseessä työajan lyhentäminen. Tässä ei haeta lisää taukoja, lyhyempää työaikaa, vaan tässä vain haetaan kerta kaikkiaan sitä, että myös moottoriajoneuvojen kuljettajille turvattaisiin kohtuullinen yhtämittainen tauko, joka käytännössä on todellisuutta useimpien työntekijöiden osalta.

Lakimuutos siis mahdollistaisi kuljettajille yhden kunnon tauon, jolloin ehtisi syömään, levähtämään kunnolla, virkistäytymään. Tärkeää olisi myös, että tauon saisi pitää soveltuvassa paikassa, jossa on esimerkiksi vessat ja ruokailutilat, mutta tähän tässä aloitteessa ei sinällään oteta kantaa.

Arvoisa puhemies! Työaikalain 6 luvun 28 §:n 3 momentti kuuluisi muutoksen jälkeen näin: "Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohti vähintään 30 minuutin tauko." Tällöin taukoa ei voisi jakaa kahteen osaan eikä pääsisi syntymään näitä kohtuuttomia tilanteita.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lepoaika on kaikille meille ihmisille, jotka teemme työtä, missä tehtävässä sitten teemmekään, tärkeä, ja erityisen tärkeä se on silloin, kun omalla työllämme olemme vastuussa muiden turvallisuudesta.

Tässä lakialoitteessa, edustaja Lindtmanin lakialoitteessa, kiinnitetään huomiota erityisesti juuri moottoriajoneuvoja kuljettavien henkilöiden lepoaikoihin työelämässään ja työssään. Näiden moottoriajoneuvojen kuljettajat ajavat usein ajoneuvoja, joissa liikkuu matkustajia, tai vastaavasti raskaan liikenteen kuljettajina suuria ajoneuvoyhdistelmiä, joissa kulkee paljon tavaraa tiellä, jolla liikkuu paljon muitakin ihmisiä. Sitä kautta on hyvin tärkeää huomioida, että lepoaika ei ole vain aika, jolloin työ hetkeksi pysäytetään, vaan aika, jolloin se hetki käytetään omaan virkistäytymiseen ja työkuntoon tehokkaasti palaamiseen.

Näillä muutamilla sanoilla kannatan edustaja Lindtmanin tekemää hyvää lakialoitetta.