Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Vähän taustatietoa tälle ponnelle, jonka aion esittää.

Kuten varmasti monet edustajat ovat huomanneet, kristillisdemokraatit ovat käyttäneet jo monessa monessa vaalissa sellaista slogania, iskulausetta, kuin "Ihmisarvo on aina markkina-arvoa tärkeämpi". Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että jokainen yhtyy siihen: ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpi. Kun tämän iskulauseen otimme — emme sitä keksineet vaan otimme sen ulkomailta eräästä toisesta maasta — niin eduskuntaryhmässämme ruvettiin miettimään erilaisia tapauksia, milloin ihmisarvoa loukataan. Siitä tuli aika pitkä luettelo.

Yksi kohta koski niin sanottua hylättyä puolisoa. Pitkän avioliiton jälkeen käy aina silloin tällöin niin, että avioliitto purkautuu ja se puoliso, joka on kotia ja lasta hoitanut, jää oikeastaan ilman kaikkia etuja. Kaikki mahdolliset edut siirtyvät uudelle puolisolle, ja tämä entinen, hylätty puoliso, tai hylätty ja hylätty, puoliso joka tapauksessa, jää ilman etuja. Me katsomme, että avioliiton aikana kertyneitä eläke-etuja tulisi jakaa puolisoitten kesken tasan siinä tapauksessa, kun avioliitto purkautuu muusta syystä kuin kuoleman johdosta, eli niin sanotun normaalin avioeron jälkeen eläke-edut jaettaisiin tasan. Tämä olisi kohtuullista heikomman osapuolen näkövinkkelistä katsottuna, ja lisäksi se olisi oikeudenmukainen ratkaisu ja jopa merkitsisi yhteiskunnalle kustannussäästöä.

Tästä syystä, rouva puhemies, teen lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää eläkelakien muuttamista niin, että avioliiton purkautuessa muun syyn kuin kuoleman johdosta puolisoiden avioliiton aikana kertyneet eläke-edut tasataan ottaen huomioon puolison poissaolo työelämästä yhteisen talouden tai lasten hoidon vuoksi."

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Kalliksen hyvää lausumaehdotusta, joka käytännössä toteutettuna todella parantaisi ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumista.

Toiseksi, arvoisa puhemies, tässä lakipaketissahan nyt saadaan aikaiseksi se, että hoivatyön eläkettä ryhdytään laskemaan. Ilokseni havaitsin, että todetaan, että nimissäni oleva ryhmämme aloite joltakin aikaisemmalta vuodelta, tämän nelivuotisjakson ajalta, osittain toteutuu. Näin on hyvä, että tässä asiassa päästään hyvään alkuun.

Sen sijaan en tarkkaan ottaen havainnut, että meidän lain käsittelyn aikana tekemäämme toista aloitetta olisi siellä edes listattu, olkoon näin tai toisin päin, mutta joka tapauksessa ed. Räsäsen eriävässä mielipiteessä nämä meidän eurotasoon liittyvät mielipiteemme tulivatkin jo ilmaistuiksi. Luulen, että jatkossa tämä on asia, johon joudumme palaamaan. Jos maailman meno saa rauhallisena jatkua ja pystytään tiettyjä asioita yhteiskunnassa viemään eteenpäin, niin kyllä tämä hoivatyöstä laskettava 500 euron laskennallinen eläkepalkka on sen verran hutera, että jo oikeudenmukaisuussyistä sitä joudutaan jossakin vaiheessa varmaan nostamaan. Samoin joudutaan, niin kuin valiokunnan ponsissa käy ilmi, miettimään uudestaan myöskin sitä, miten tällainen hoivatyö ja sen rinnalla kenties tehtävä osa-aikainen työ jne. voidaan yhdistää järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla niin, että eläketurvaa todellakin kertyisi paremmin kuin tässä nyt tapahtuu.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan hyväksyttäväksi mietintöön liitetyssä vastalauseessa 3 kirjattua lausumaehdotusta, joka lähtee siitä huolesta, että erot eläketasoissa jatkuvasti kasvavat. Tässä ehdottamassani lausumassa edellytetään, että hallitus ryhtyy valmistelemaan esityksiä, joilla tasataan kasvavia eroja eläkeläisten toimeentulossa toisaalta korottamalla kansaneläkkeen tasoa ja sitten toisaalta luomalla kaikkein suurimpia eläkkeitä koskeva eläkekatto.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Yksityisten alojen työeläkelaki on nyt toisessa käsittelyssä, ja tämä niin sanottu Puron pakettiin perustuva laki on viety täällä läpi hallituksen esittämässä muodossa. Tässä laissa on paljon hyvää, mutta siinä on myöskin sellaista, jota voidaan tulkita huonoksi, mutta se on kokonaisuus ja oman arvioni mukaan se on voittopuolisesti hyvä.

Jos tässä laissa on puutteita, ne ehditään korjata myöhempinä vuosina, koska tämä lakihan astuu voimaan 1.1.2005. Tällä lailla taataan eläketurva kansalaisille niin, että eläkkeet voidaan maksaa, eli siis varmistetaan eläkejärjestelmän rahoitus. Työnantajat ja työntekijät ovat sopineet, paljonko he suostuvat tulevaisuudessa eläkkeistä maksamaan. Eläkemeno on nyt 25—26 prosenttia palkoista, eikä se nouse tämän lain mukaan tästä. Tämä on tärkeä näkökulma, kun tätä eläkepakettia arvioidaan.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Yksityisten alojen eläkelainsäädäntö on saanut raamit seuraaviksi kymmeniksi vuosiksi. Laki sai viime perjantaina käydyissä äänestyksissä sen sisällön, jonka eduskunnan enemmistö sille antoi.

Näin oppositiosta käsin asiaa tarkastellen joutuu toteamaan, että nyt pitää sitten keskittää kaikki voimat siihen, että koko eläkepaketin perustana olevat kolme tekijää: talouden myönteinen kasvu, yleinen luottamus koko eläkejärjestelmäämme sekä työssäjaksaminen, toteutuvat niin kuin tämä eläkepaketti edellyttää, mistä seuraa, että ed. Ihamäenkin mainitsemat työnantajien ja työntekijöiden tekemä sopimus siitä, minkä verran eläkkeitä pystytään ja päästään maksamaan, myös toteutuisi. Rakenteellisesti tuleva eduskunta joutuu tähän lakipakettiin puuttumaan. Toisekseen julkinen sektori edelleenkin käy neuvotteluja tämän nyt eduskunnassa hyväksytyn lakiesityksen perustoilta, ja jo sillä perusteella tietää, että tulevakin eduskunta vielä eläkeasioista tulee keskustelemaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kansanvakuutuksen periaate pohjautuu yhteisvastuun ja tasa-arvon periaatteeseen. Se pyrkii vähimmäistoimeentulon takaamiseen, jolloin rahoitus toteutetaan ainakin osittain veronluonteisina maksuina tai yleisistä varoista. Kansanvakuutuksen etuudet ovat periaatteessa yhtäläiset korostaen perusturvan ensisijaisuutta.

Tältä pohjalta ja periaatteelta keskusta esittää, että nyt sinänsä myönteiset uudistukset ja asiat — alkaahan pienen lapsen hoidosta ja opiskelun ajasta kertyä eläkettä — nämä pohjaltaan ja perusteiltaan tasasuuruiset järjestelmät, sijoitettaisiin työeläkelakien sijasta kansaneläkelain puolelle. Kyse on luonteeltaan siis tasasuuruisesta eläkeperustasta kaikille asianomaisessa elämäntilanteessa tietyt ehdot täyttäville henkilöille. Siksi ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, joka on vastalauseessa 1 lausumaehdotus n:o 2: "Eduskunta edellyttää, että eläkelainsäädännön valmistelutyötä jatkettaessa palkattomien jaksojen osalta säännökset sijoitetaan kansaneläkelainsäädännön piiriin."

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen ja viime kädessä tietysti eduskunnan vastuulla on se, että myös kansaneläkejärjestelmä kehittyy. Tätä kansaneläkelakiahan avattiin niin sanotun Puron paketin yhteydessä vain sen verran kuin välttämätöntä oli, ja se kyllä lopputuloksissa näkyy. Tällöin on kyse kansaneläkkeiden ja pienimpien eläkkeiden tasosta ja myös siitä, miltä perustoilta jatkossa muutoksia tehdään. Eläkejärjestelmämme on kuitenkin kokonaisuus, jossa tämä kansanvakuutuksen periaate tulee jatkossakin huomioida. Eläkeperusteita tulee kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen jälkeen vahvistaa niillä keinoilla, mitkä tässä tilanteessa vielä on olemassa, ja tarvitaan myös toimenpiteitä.

Puron pakettia on markkinoitu yhdellä indeksillä. Kaikille eläkeläisille tulee yksi indeksi. Meille on edelleenkin jäämässä kaksi indeksiä. Kansaneläkeindeksi on huonompi kuin on työeläkeindeksi jatkossakin. Näin ei keskustan mielestä saisi olla. Tästä on seurannut muun muassa se, että kansaneläkkeet ovat kuukausitasolla noin 50 euroa alempana kuin ne olisivat, jos niitä olisi viime vuosien aikana tarkistettu niin, kuin työeläkkeille on tehty.

Edellä olevan perusteella keskusta esittää, että kansaneläkkeen indeksiin tulisi korjaus ja että pienimpiin eläkkeisiin tehtäisiin tasokorotus. Teen ehdotuksen, joka on lausumaehdotus n:o 1 vastalauseessa n:o 1: "Eduskunta edellyttää, että eläkejärjestelmiä kehitettäessä kansanvakuutuksen asema turvataan muun muassa yhdenmukaistaen kansaneläkeindeksi työeläkeindeksin kanssa sekä pienimpiin eläkkeisiin tehtävillä tasokorotuksilla." Tätä kautta on kansaneläkejärjestelmä mahdollista viedä siihen samaan kehityksen junaan, jossa nyt työeläkejärjestelmä eduskunnan päättämän Puron paketin lopputulemana tulee olemaan vuoden 2005 alusta.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten edustajat Ihamäki ja Rehula äsken totesivat, tämä eläkepaketti on periaatteiltaan hyvä, vaikka esitimmekin siihen muutamia kohtia muutettavaksi. Toivomme keskustassa kuitenkin edelleen, että esimerkiksi kansaneläkejärjestelmä yhtenäistetään jatkossa työeläkeindeksin kanssa ja pienimpiä kansaneläkkeitä korotetaan.

Arvoisa puhemies! Niin ikään tässä eläkepaketissa on erinomainen asia se, että eräät palkattomat vapaat saadaan nyt yhteiskunnan kannalta niin merkittäviksi tehtäviksi, että niistä kertyy eläkettä. Työeläkelainsäädännön periaate on kuitenkin iät kaiket ollut se, että eläkettä kartuttaa nimenomaan ansiotyö, siis työ, josta saa palkkaa taikka yrittäjätuloa. Siksi olisi johdonmukaista, että nämä palkattomien jaksojen eläkesäännöt kirjattaisiin kansaneläkejärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rehulan esittämiä molempia lausumaehdotuksia.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Melkein viimeisellä kerralla, tai todennäköisesti viimeisellä kerralla ainakin tämän vaalikauden aikana, meinasin kompastua askelmiin, kun tänne puhujakorokkeelle kiipesin.

Haluaisin tässä yhteydessä asian toisessa käsittelyssä vielä käydä läpi valiokunnan esittämiä ponsia.

Ensimmäisessä ponnessa valiokunta esittää, että jatkossa selvitetään mahdollisuudet saattaa työttömyysturvan peruspäivärahaa saavat myöskin ansioeläkkeeseen oikeuttavan karttuman piiriin. Tämähän oli asia, jota sekä perustuslakivaliokunta että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta olivat esittäneet, jotta valiokunta olisi sen ottanut huomioon jo tässä vaiheessa ja muuttanut lakia. Täytyy sanoa, että aika erikoista oli, että kahden valiokunnan lausunnossa esitettyä asiaa ei voida korjata. Tämä on sinänsä pieni asia, mutta tärkeä kylläkin, ja toivottavasti se nopeasti jatkossa hoituu.

Toinen ponsi on jo paljon suuremman luokan kysymys. Tässä ponnessa esitetään kansaneläkkeen tason jälkeenjääneisyyden korjaamista. Tämä on erittäin tärkeä asia. Ei riitä se, että valiokunta mietinnössään pohtii laajasti kansaneläkeindeksin korjaamista. Se on tärkeä asia, ja se pitää ehdottomasti korjata. Esimerkiksi tämän vuoden alussa kansaneläkkeet nousivat 1,2 prosenttia. Tämä huonompi, taitettu indeksikin oli 1,7 prosenttia. Puoliväli-indeksi oli 2,4 prosenttia, ja se kuvastaa, miten suuri merkitys näillä indekseillä on.

Mutta kansaneläkeindeksin korjaamisen lisäksi tarvitaan nimenomaan kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyyden korjaamista. Sitä ei indeksillä korjata, vaan se vaatii selkeät tasokorotukset. Tässä toivoisin, että keskusta sitä muotoilua mahdollisesti hallitusneuvotteluissa harkitsisi, edustajat Rehula ja Keränen, siten, että te ette vaadi vain pienimpien kansaneläkkeiden tason nostamista. Tiedättekö, mitä silloin uhkaa tapahtua, jos tehdään vaan täyteen kansaneläkkeeseen korotus, mutta ei auteta niitä satojatuhansia pienen työeläkkeen saajia, joiden kokonaiseläketurvan kannalta kansaneläkkeellä on olennainen merkitys? Miksi teitä tästä asiasta varoitan? Sen vuoksi, että on ollut aktiivista harrastusta useilla tahoilla, että kansaneläkejärjestelmää muutetaan niin, että jos kansaneläkkeeseen tulee tasokorotus, niin kaikki kansaneläkkeen saajat eivät sitä enää saisikaan, vaan se osoitettaisiin vaan näille kaikkein pienintä eläkettä saaville.

Itse pidän kansaneläkejärjestelmän nykymuotoa paitsi kaikkein pienituloisimpien eläkkeensaajien kannalta myöskin näiden pientä työeläkettä saavien kannalta onnistuneena ratkaisuna, kun vain riittävästi tasoa korotetaan. Se tuo yhdellä pykälämuutoksella korjauksen tällä hetkellä lähes 700 000 eläkeläisen asemaan. Tämä on ainoa muutos, missä korjaus tulee kaikille niille, joilla on pienimmät eläkkeet, kaikista pienimmistä eläkkeistä alkaen. Aina kun tehdään esimerkiksi indeksikorotuksia prosentuaalisesti, niin suurituloisimmat hyötyvät eniten. Toivon, että tätä kansaneläkejärjestelmän perusrakennetta ei todellakaan tulla muuttamaan, vaan tehdään tasokorotus jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi, mutta ei muuteta rakennetta, vaan kaikki, jotka saavat kansaneläkettä, sen myös jatkossa saavat.

Kolmas ponsi koskee kansaneläkejärjestelmän uudistamistarpeita laajemmin. Erityisesti tässä ponnessa kiinnitetään huomiota siihen, mistä valiokunnassa kättä väännettiin loppumetreille, elikkä siihen, että kun 63-vuotiaana jatkossa voi saada vanhuuseläkkeen, myöskin kansaneläkeosuuden olisi voinut 63 vuoden iästä alkaen saada, tosin hieman alennettuna niin, että tämä alennus olisi poistunut 65 vuoden iän täyttyessä. Tätä me emme saaneet lävitse. Tässäkin täytyy sanoa, että se oli myös toisen valiokunnan, työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan, yksimielinen lausuma. Tämä olisi tasa-arvon kannalta ollut erittäin olennainen asia nimenomaan kotona lasta hoitaneiden, pienipalkkaisten ja vähän työvuosia omanneiden naisten ja yleensäkin pienipalkkaisten ja pienyrittäjien kannalta. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät olisivat tämän korjauksen, nimenomaan pykälämuutoksen, kautta saaneet edes pientä helpotusta siihen tilanteeseen, mihin he nyt usein joutuvat. Elikkä meillä on ryhmä, joka joutuu olemaan pitkään työmarkkinatuella. Tähän asiaan pysähdyn vielä vähän pidemmäksi aikaa.

Tämä esitys koskee pääasiassa tulevia eläkkeitä. Vasta vuosien ja vuosikymmenien päästä se vaikuttaa eläkeläisten asemaan, mutta meillä on paljon ihmisiä, jotka tulevat jäämään hyvin pian tämän lain voimaan tultua vuoden 2005 jälkeen eläkkeelle. He ovat iäkkäitä henkilöitä. Heillä työvuodet ovat jo takanapäin. Monellakaan heistä ei ole enää mahdollisuutta lisätä työvuosia. Kenellä sitä käytännössä ei ole lainkaan? Pitkäaikaistyöttömillä, henkilöillä, jotka nyt ovat pitkäaikaistyöttömiä ja ovat laman seurauksena jääneet ilman pysyvää työpaikkaa, yleensä ilman minkäänlaista työpaikkaa, vuosikausiksi. Tällä lainsäädännöllä ei millään tavalla helpoteta näiden ihmisten asemaa eikä mahdollisteta sitä, että he saisivat eläkkeen. Oikeastaan mitään tällaista varhaiseläkettä he eivät enää voi saada. He eivät voi saada yksilöllistä varhaiseläkettä 44 syntyneistä alkaen. Työttömyyseläkettä eivät voi saada 45 syntyneistä alkaen sellaiset, jotka ovat pudonneet työmarkkinatuelle, ja näin heillä ei käytännössä ole muuta vaihtoehtoa kuin työkyvyttömyyseläke, mutta sitä taas ei myönnetä. Vuonna 2004 voimaan astuva laki kuntoutuksesta on sinänsä hyvä, mutta käytännön elämä, josta jälleen sain esimerkkejä tänä päivänä, osoittaa, että vaikka kuntoutusmahdollisuudet ovat olemassa ja työeläkelaitoksetkin olisivat siihen valmiita, työnantajilla ei ole valmiutta lähteä kuntouttamaan viisikymppisiä työntekijöitä. Tämä johtaa sellaisiin väliinputoamisiin, että ne vaativat välttämättömästi uusia lainsäädäntöjä ja nimenomaan mahdollisuuden antamista eläkkeelle pääsyyn sellaisille ihmisille, joilla on pitkäaikaistyöttömyyttä tai pitkäaikaissairautta takana. Tämä on myöskin sellainen uudelle eduskunnalle esittämäni toivomus, että tähän asiaan paneudutaan välittömästi, koska monet näistä ihmisistä ovat jo hyvin lähellä eläkeikää. Voi sanoa, että monet heistä lähestyvät 60 vuoden ikää eikä heillä ole käytännössä mitään mahdollisuuksia saada minkäänlaista työtä enää, ei työllisyystilanteen eikä myöskään oman terveydentilanteensa vuoksi.

Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota tulevan ajan oikeuteen. Se liittyy paitsi neljänteen oikeastaan myöskin viidenteen ponteen. Tässä tulevan ajan oikeus on nyt annettu. Se on merkittävältä osin parempi kuin aikaisemmin. Käytännössä se liitetään melkein kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta tulee ongelmia juuri tämän muodon vuoksi, kun juuri sellaiset, jotka jäävät pitkäksi ajaksi tilanteeseen, jossa he hakevat eläkettä ja se tulee hylkynä, ja joiden työkyky heikkenee vähitellen, eivät myöskään tätä tulevan ajan oikeutta tule saamaan. Heidän osaltaan tämä tilanne pitäisi korjata lainsäädännöllä tulevaisuudessa. Me olemme viidennessä ponnessa kiinnittäneet huomiota esimerkiksi niihin, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa sairauden vuoksi. Tällaiseen tilanteeseen joutuminen ikävä kyllä tapahtuu usein mielenterveysongelmien vuoksi. Heitä ei auta opiskeluajan huomioon ottaminen. Me yritimme tätä muotoilla, mutta silloin ei saatu tähän sopivaa muotoilua. Nyt oikeastaan sen tuossa äsken löysin. Tätä viidettä pontta olisi pitänyt jatkaa sillä tavalla, että siinä olisi sanottu "ovat sairastuneet lasta kotona hoitaessaan", koska nyt lastenhoitoajalta kyllä saa kertyä eläkettä, mutta ei kerry sellaisissa tilanteissa, jotka johtavat työkyvyttömyyseläkkeeseen lastenhoidon aikana. On ihmisiä, jotka tulevat juuri tähän väliinputoamistilanteeseen ja tätä tulevan ajan oikeutta eivät näiden tehtyjen pykälien mukaan tule saamaan.

Muuten näissä ponsissa on myöskin kiinnitetty huomiota lastenhoidon vaikutukseen niin, että se ei heikennä eläkettä, erilaisiin työsuhteisiin, osa-aikatyöhön, pätkätyöhön jne., ja samaten varusmiesten asemaan. Nämä laithan tullaan kokonaan kirjoittamaan uudestaan, ennen kuin ne tulevat voimaan, ja toivon, että siinä vaiheessa nämä asiat hoidetaan ja nimenomaan hallitus ne asiat hoitaa, koska on nähty, että valiokunnassa ei ole valmiutta tällaisten pienten tulevien eläkkeenhakijoiden ryhmien tilannetta korjata.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi kannatan ed. Räsäsen tekemää ehdotusta perustelulausumaksi. Ed. Räsäsen ehdotushan koskee kansaneläkkeen tasokorotusta ja myöskin katon asettamista ylisuurille eläkkeille. Omassa ponnessanihan esitin, että tietyissä tapauksissa puolisoiden kertyneitä eläke-etuja jaettaisiin tasan avioliiton purkautuessa.

Totean, että muutaman päivän kuluttua ollaan vaalikentillä puhumassa kovasti eläkkeistä ja aivan varmasti myöskin minimieläkkeiden korottamisesta ja monesta monesta muusta asiasta, ja on todella mielenkiintoista nähdä, miten kansanedustajat ja eduskuntaryhmät huomenna äänestävät. Eduskunnasta he ovat poissa, eivät puhu kovinkaan paljon näistä tärkeistä asioista, ja tämähän on se paikka, missä esitetään puolueen linjauksia eläkekysymyksissä niin kuin kaikissa muissakin asioissa.

Kristillisdemokraattien esittämät ponnet ovat erittäin tärkeitä, ja toivon todella, että nämä saisivat tukea, jotta me saisimme tasokorotusta aikaan ja jotta myöskin ylisuurille eläkkeille tulisi katto. Se ei tarkoita sitä, että joutuisivat vaikeaan asemaan nämä, joiden eläke nousisi vain tiettyyn rajaan saakka. Se merkitsisi myöskin huomattavaa säästöä työnantajalle, kun työnantajan ei tarvitse näitä eläkevakuutusmaksuja suorittaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän eläkelainsäädännön kohdallahan on tietysti todettava, että siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Ed. Stenius-Kaukonen käsitteli laajasti nimenomaan myös edelleen sisään jääviä heikkouksia. On selkeätä, että kun yli 65-vuotiaat eläkeläiset ovat toistuvasti ja vuosia kritisoineet taitettua indeksiä, he ovat tehneet sen aiheesta ja syystä. Nyt taitettu indeksi laajennetaan alle 65-vuotiaiden eläkkeelle siirtyvien ihmisten indeksiksi.

Tässä ed. Kallis puhui kansaneläkkeestä ja sen korottamistarpeesta. On hyvä huomata, että todellakin tämän vaalikauden aikana kansaneläkkeen tasokorotus tapahtui ja paikalla ovat sekä ed. Ojala että Stenius-Kaukonen, jotka molemmat tekivät suuren työn tuon asian toteutumisen puolesta. Sitä ennen meni varsin pitkä aika, joka tapauksessa noin 18 vuotta, edellisestä kansaneläkkeen tasokorotuksesta. Eli aina sitä tietysti jotakin hyvääkin on saatu aikaan.

Mutta, puhemies, kun otamme huomioon sairastumisen kallistumisen — potilasmaksujen nousun, lääkkeiden hinnat ja vaikeuden yleensä päästä julkisen terveydenhuollon piiriin painopisteen siirtyessä vääjäämättä ohjaukseen yksityisen terveyden- ja sairaudenhoidon piiriin — niin on selvää, että nimenomaan vanheneva väestö tarvitsisi paremman toimeentulon ja nimenomaan pieni- ja keskituloiset eläkeläiset. Heitä on aivan yllin kyllin. Suurituloisia eläkeläisiä on hyvin vähän.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt toisessa käsittelyssä mittava eläkelainsäädännön uudistus. Tätä uudistusta voi kutsua monestakin syystä historialliseksi, ja huomennahan me sitten lopullisesti tästä äänestämme. Tämä eläkepaketti pitää sisällään monia merkittäviä parannuksia, se täytyy todeta, muun muassa juuri sen, että alle 23-vuotiaana tehty työ tulee jatkossa oikeuttamaan eläkkeeseen toisin kuin tähän asti.

Tämä samalla pitää tietysti sisällään myöskin sellaisia uudistuksia, joita ainakin itse vielä kovasti pohdiskelen, miten ne mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuvat. Tällöin viittaan juuri siihen, että meille tulee käyttöön uusi superkarttumajärjestelmä niille, jotka 63 vuotta täytettyään pystyvät jatkamaan työelämässä. Tietenkin se olisi erinomaisen hyvä, jos näin on, mutta varmasti meillä on monia ammattialoja, jolla työntekijät kyllä 63-vuotiaana ovat jo aika loppu, ja voi olla, että se toive ja odotus siitä, että moni jaksaisi 65:een tai 68:aan, ei toteudu. Tietysti koko yhteiskunnan kannalta olennaista olisi se, että useampi jaksaisi kuitenkin yli 60-vuotiaaksi tehdä työtä työelämässä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on tuotu esille muun muassa ed. Stenius-Kaukosen puheenvuorossa, niin se suuri kipukohta ainakin itselleni on juuri se, että nyt niillä henkilöillä, kaikkein pienituloisimmilla eläkeläisillä, jotka saavat kansaneläkettä tai pientä työeläkettä, jota kansaneläke täydentää, valintamahdollisuus 63-vuotiaina ei ole samanveroinen kuin on niillä, jotka aikanaan saavat pelkkää työeläkettä.

Täällä on viisi pontta valiokunnan esityksessä, ja ne ovat kaikki tärkeitä ponsia ja selvitettäviä ponsia. Todellakin toivon ja ainakin uskon vakaasti, että myöskin tuleva hallitus ottaa ne tosissaan niin, että tämä epäkohta, joka nyt pahiten koskee juuri kansaneläkettä saavia, saadaan poistettua ennen kuin tämä laki tulee voimaan. Sehän tulee voimaan vuonna 2005, ja tässä on siis aikaa tämä korjaus tehdä. Se oli valitettavaa, että ei nyt hallituspuolueiden kesken kyetty ratkaisemaan tätä asiaa positiivisesti. Sen kustannusvaikutuksethan eivät ole suuren suuria. Ne olisivat olleet alkuvaiheessa miljoona euroa ja sitten, itse asiassa yli kymmenen vuoden kuluttua vasta, 10 miljoonaa euroa, joten suurista, mittavista rahoista ei suinkaan ollut kysymys, mutta nyt vain sitä yhteistä tahtoa ei valitettavasti löytynyt.

Toinen asia, joka on tietysti hyvin tärkeä, joka liittyy tietysti ylipäätään eläkeläisten toimeentuloon, on kansaneläkkeen tasokorotusasia, jonka ed. Kallis täällä otti esille. Minä kuitenkin näen, että tämä ei ole se oikea kohta sitä muutosta tehdä. Vasemmistoliittohan ajoi voimakkaasti sitä, mikä todellakin vihdoin saatiin tällä eduskuntakaudella: 18 vuoden tauon jälkeen tasokorotus kansaneläkkeisiin, ja siitähän ovat hyötyneet paitsi pelkkää kansaneläkettä saaneet myöskin monet pientä työeläkettä saavat eläkeläiset, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen täällä totesi. Mutta en usko, että vieläkään ollaan riittävällä tasolla.

Kansaneläkkeen tasokorotus on vasemmistoliitonkin ohjelmassa ja tavoitteissa mukana, mutta minä näen, että se on kyllä seuraavan eduskunnan asia ratkaista nämä asiat, silloin kun budjettiasioista ylipäätänsä päätetään. Jokainen meistä ymmärtää, että tässä vaiheessa eivät sellaisia kustannuslisäyksiä ainakaan vastuulliset päättäjät voi tehdä.

Indeksiasiassa, joka täällä on paljon puhuttanut, kyllä täytyy myös muistaa se, että jos on esittämässä mittavia menolisäyksiä, niin silloin pitäisi samanaikaisesti myös olla valmis tunnustamaan se, että työntekijöiden työeläkemaksua jouduttaisiin vahvasti nostamaan. Pelkästään puhuminen siitä, että parannetaan indeksiä, ei mielestäni ole ihan rehellistä, vaan silloin pitää tuoda myöskin se toinen puoli esille. Tästä syystä valitettavasti en ainakaan tässä yhteydessä voi niiden esitysten puolesta äänestää. Mutta tätä indeksiasiaa on ylipäätänsä syytä seurata hyvin tarkkaan ja miettiä, onko nykyjärjestelmä oikeudenmukainen.

Arvoisa puhemies! Täällä on todella tässä paketissa myöskin tärkeitä uudistuksia nimenomaan niille, jotka hoitavat alle kolmivuotiaita lapsia kotona. Heidän kohdallaan nyt selkeästi tulee tämä 500 euron kertymä, joka lasketaan eläkkeeseen, ja opiskelijoille loppututkintoon johtaneitten opiskelujen osalta myöskin vastaavasti.

Mutta korjattavaa jäi, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen täällä sanoi. Haluaisinkin tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, vielä sanoa muutaman sanan sen johdosta, että ed. Stenius-Kaukonen totesi, että tämä on hänen viimeisiä puheitaan nyt täällä eduskunnassa. Hän on erittäin määrätietoisesti ja sitkeästi puolustanut pienituloisten asemaa eduskunnassa ja erityisesti eläkeasioissa, myöskin väliinputoajien ongelmia nostanut esille, ja nyt hän on havainnut jälleen uuden ryhmän, joka tulee nyt jäämään vielä näitten ponsienkin jälkeen tilanteeseen, joka vaatii lisää selvittelyjä. Eli toivottavasti sitten tämänkin keskustelun pöytäkirjoja ja puheenvuoroja luetaan seuraavassa eduskunnassa niin, että nämä uudet ongelmakohdat otetaan myöskin esiin näihin selvitystöihin, joita täällä keskustelussa on tullut esille.

Ylipäätänsä nämä eläkeasiathan ovat olleet vahvasti esillä vasemmistoliitonkin ryhmän taholta, ja ennen kaikkea ed. Stenius-Kaukoselle kiitos siitä, että myöskin on näihin hylkypäätöksiin puututtu voimakkaasti. Me muistamme kaikki ajan, jolloin itse asiassa eläkettä hakenutta ei kuultu ollenkaan, vaan päätöksiä tehtiin näistä valituksista häntä kuulematta. Tähänhän on oikeusasiamieskin joutunut puuttumaan. Kyllä näihin asioihin pikkuhiljaa saadaan toivottavasti järjestystä, ja toivottavasti ed. Stenius-Kaukonen jaksaa olla aktiivinen, vaikka ei enää olekaan kansanedustajana täällä, ja tuoda esiin näitä epäkohtia, joihin hän kansalaistapaamisissa törmää.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset vain ed. Ojalalle. Me voisimme tietysti ryhmän sisällä näitä puheita pitää.

Mutta kun ed. Ojala viittasi siihen, että Stenius-Kaukonen huomasi vielä nyt yhden ryhmän, esimerkiksi nämä lastaan kotona hoitavat, esimerkiksi raskauden jälkeisestä masennuksesta kärsivät äidit, kyllä tämäkin ryhmä on havaittu aikaisemmin, mutta niin kuin sanoin, valiokunnan loppukiireessä niitä muotoiluja ei ollut mahdollista kaikkia hioa niin tarkasti. Nämä ovat erittäin vaikeita tilanteita. Onneksi niitä ei ole valtavan paljon, mutta jokaisen tällaisen henkilön kohdalla kysymys on hänen koko toimeentulostaan, tulevaisuudestaan ja myöskin hänen lastensa tulevaisuudesta, minkälaiset kasvuedellytykset he saavat.

Ed. Ojala, lupaan tulla kertomaan niistä epäkohdista, mitä havaitsen, mutta täytyy sanoa (Puhemies koputtaa) että olen kyllä nyt valmistautunut siihen, että muutamista sellaisista pykälistä, joille en saanut valiokunnassa riittävästi ymmärtämystä, että ne olisi nyt korjattu, on pakko tehdä oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille kantelu.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän nyt käsitellään eläkepakettia, joka on mielestäni valmisteltu kyllä aika kummallisella tavalla, jos katsoo Suomen eläkepoliittista historiaa. Ministeriö ulkoisti tämän suuren eläkevalmistelun ulkopuoliselle työryhmälle, ja tässä työryhmässä, kolmikantaryhmässä, ei ollut edustusta eläkeläisillä, eikä myöskään oppositio ole pystynyt vaikuttamaan tähän pakettiin. Aika viime metreillä, kun se tulee tänne eduskuntaan, nyt on kuultu täällä, kuinka vähän valiokunnassa on pystytty siihen vaikuttamaan, koska täällä on nyt vastalauseita, ja juuri kuulimme ed. Stenius-Kaukoselta, että hän aikoo jatkaa näiden epäkohtien viemistä oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Eli ei ole saatu valiokunnassa kuitenkaan tyydyttävää ratkaisua, ja näin ollen tämä jatkuu.

Olisin toivonut, että valmistelussa olisi ollut vahvempi parlamentaarinen ulottuvuus, ja tähänhän myöskin on ottanut kantaa sosiaalivaliokunnan puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja aiemmin, että olisi toivottu parlamentaarista ulottuvuutta ja otetta. Näin ollen tämä jää tällaiseksi työmarkkinajärjestöjen kolmikannan tulokseksi, jossa esimerkiksi juuri kansaneläkkeeseen ja sen indeksien kehittymiseen, sen asemaan ei ole puututtu sillä tavalla, joka pitäisi olla meillä esillä, kun ottaa huomioon, että kansaneläkejärjestelmä turvaa kaikkien pienituloisimpien ja heikoimpien eläketurvaa.

Nythän tässä selvästi jää kansaneläkeindeksi kokonaan ulkopuolelle. Se edelleen heikkenee, koska sitä ei ole millään tavalla haluttu tässä ottaa esille. Se epäkohtahan meillä on ollut tunnustettuna, että kansaneläkkeen indeksi tarkistetaan kaikkein heikoimman mukaan, jolloin se on jäänyt jälkeen ainakin 50 euroa, enemmänkin, työeläkkeiden kehityksestä. Kun vuonna 2001 siihen tehtiin, silloin oli vielä markka, 70 markan korotus, ymmärtää hyvin, että eihän se kata indeksiheikennystä, saati että se kattaisi myöskään muuta jälkeenjääneisyyttä.

Kansaneläkkeen merkitys on suuri juuri pienipalkkaisille, usein palkatonta kotityötä tekeville naisille, pienyrittäjille tai niille, joilla on hyvin katkonainen ja epäyhtenäinen työhistoria, omaishoitajat muun muassa. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteitahan on meillä yhä enemmän, ja näin olisi tarvittu tässä pontevaa otetta kansaneläkejärjestelmän kehittämiseen. Päinvastoin, tässähän on pitkin matkaa sitä ajettu alas, kun pohjaosa on poistettu, mikä on kyllä Lipposen hallituksen synneistä ehkä suurimpia. Pohjaosan poisto on ollut kova kuritus eläkeläisille samoin kuin taitetun indeksin käyttöönotto.

Kansaneläkkeestä vielä mainittakoon lapsikorotusten poisto. Tuskinpa se olisi tapahtunut, jos ed. Stenius-Kaukonen olisi ollut hallituspuolueiden edessä silloin vuonna 96 heristämässä vähän kättä. Se oli kyllä ehkä sosiaalipoliittisesti niitä surkeimpia tekoja, ja sitähän on palautettu, mutta ei ole palautettu kuin noin puolet siitä, mitä leikattiin. Ne eivät varmasti ole mitään kulutusjuhlia viettäviä, joilla on kansaneläke ja siihen liittyvät lapsikorotukset. He ovat usein onnettomuuksissa vammautuneita ihmisiä jne. Tämä olisi erittäin kiireellinen toimenpide, lapsikorotusten nostaminen ainakin siihen, mitä ne olivat ennen leikkausta.

Sitten, arvoisa puhemies, taitettu indeksi, jolla heikennettiin yli 65-vuotiaiden eläkkeitä, otetaan nyt käyttöön kokonaisuudessaan. Tätä keskusta ei voinut hyväksyä, koska siinähän on selkeä heikennys nyt sitten osaan eläkeläisistä. Tämän pitäisi olla oikeudenmukainen niin, että se ottaa tietysti huomioon talouden kasvukyvyn, mutta myöskin kohtelee eläkeläisiä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

Sitten olemme kiinnittäneet huomiota eläkeläisten köyhyyteen. Meillähän on 150 000—200 000 eläkeläistä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Nyt ovat niin pienet nämä täydet kansaneläkkeetkin, 400—500 euron eläkkeet, että kun nyt lääkkeiden omavastuut nousevat ja kotipalvelumaksut ja muut kulut, kuten terveydenhoitomaksut, nousevat, eläkeläiset eivät kykene hankkimaan näitä palveluja tai ostamaan lääkkeitä, käyttämään tarvitsemiaan terveyspalveluja. Tämä on ollut viesti tuolla vaalikentillä, kun eläkeläiset ovat ottaneet yhteyttä. Tämä on aivan selkeä viesti. Me tarvitsemme vähimmäisturvaan korotusta, ja se tapahtuu sillä tavalla, että pienimpiä eläkkeitä korjataan.

Meillähän oli tästä ponsi, joulun alla siitä äänestettiin. Pikaisesti vaadimme tähän korotusta, ja tietenkin ne äänestysluvut myöskin kuluvat tuolla kansan känsäisissä käsissä. Siellä oli osa eduskunnasta, joka halusi, että pian näihin asioihin palataan ja niitä tarkastellaan vakavalla mielellä.

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että myöskin palkattomien jaksojen eläkkeen pohjana olevaan summaan on nyt kiinnitetty huomiota ja että se on siellä mukana. Mutta emme ymmärrä, minkä takia sitä ei voisi laittaa kansaneläkejärjestelmään mukaan, jotta voitaisiin kehittää tätä järjestelmää kokonaisuutena. Silloin siinä mielestämme tulisivat tärkeästi nämä kaikki elementit huomioitua ja se olisi myöskin Kelan maksettavana.

Arvoisa puhemies! Lipposen hallituksen eläkepolitiikka ansaitsee kyllä kriittistä arviointia. Se on ollut historiassa erittäin epäoikeudenmukaista siinä mielessä, että todellakin eläkeläisten väliset erot eivät ole kaventuneet, vaan siellä on ryhmiä, jotka tuntuvat tippuvan kokonaan kelkasta. Pienet kansaneläkkeet, pienet työeläkkeet tai näitten yhdistelmät ovat todella olleet sellainen kompastuskivi, jota ei ole pystytty tällä hallituskoalitiolla oikaisemaan. Ihmettelenkin, että se on tapahtunut aikana, jolloin koko vasemmisto on ollut hallituksessa. Silloin kuitenkin näiden ihmisten asema on kurjistunut. Olisi luullut, että se olisi ollut muu koalitio, joka on tämän asian toteuttanut, mutta näin tässä on nyt käynyt.

Myönteistä tässä on se, että eläkeiän nostamista nyt vakavasti yritetään. On erittäin laajatahoinen kysymys yhteiskunnassamme se, miten ikääntyviä ihmisiä arvostetaan työelämässä ja miten heille tehdään mahdolliseksi kuntoutuksen, työolojen ja yleisen asenneilmapiirin avulla työskennellä pitempään heidän niin halutessaan. Tässä on haastetta varmasti meille kaikille, sekä päättäjille että yhteiskunnalle aivan kokonaisuutena.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Täällä salissa, nyt kun tämä vaalikausi on aivan lopuillaan, palaa todellakin punainen tuli muuallakin kuin salin vasemmalla laidalla, nimittäin puhemiehen sydämen päällä. Toivon todella, että nämä viestit, mitä ed. Stenius-Kaukonen omassa puheenvuorossaan välitti, seuraavalla vaalikaudella otetaan tosissaan.

Ed. Ojala totesi, että pitää muistaa, että työntekijöiden työeläkemaksu tulee nousemaan, jos siirryttäisiin, toivon mukaan joskus ainakin, kaiken kaikkiaan aitoon kunnon indeksiin eikä vietäisi sitä leikatuksi, niin kuin nyt tehdään alle 65-vuotiaiden kohdalla. Tämä tietysti pitää tunnustaa, mutta se myöskin pitää todeta, etteivät eläkeläiset voi olla myöskään ikään kuin sellainen maksukohde tässä yhteiskunnassa, jota jatkuvasti eri tavoin rasitetaan, lääkkeet, hoitomaksut jne.

Mutta lopuksi haluaisin vielä painottaa sitä, kun ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on usein vaikeata tai mahdotonta, että meillä on nimenomaan edelleen sellaisten pitkäaikaissairaiden joukko, jotka kuuluisivat nimenomaan työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta ovat työvoimatoimistojen kirjoissa pitkäaikaistyöttöminä. Tämä on todella tilanne, joka pitäisi saada kuntoon. Jo silloin, kun edellisen hallituksen aikana ministeri Claes Andersson tätä yritti, näytti siltä, että se asia etenisi, mutta se on tosi heikosti mennyt eteenpäin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Seuraavalla vaalikaudella pitää tehdä korjauksia, kuuluu vasemmalta laidalta vaatimus hallituspuolueen kansanedustajalta. Miksi tämän hallituksen politiikkaan kuuluu siirtää kaikki asiat seuraavalle vaalikaudelle taikka sitten työryhmiin? Eläkeläiset ovat saaneet odottaa tältä hallitukselta, tältä eduskunnalta, positiivista viestiä, mutta aivan turhaan. Niin monta kertaa kuin oppositio on tehnyt esityksiä kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseksi tai kansaneläkkeen tasokorotuksen tekemiseksi, eivät hallituspuolueet ole tähän asiaan yhtyneet. Minä kysyn: Miksi seuraavalla vaalikaudella? Miksi näitä asioita ei hoidettu tämän hallituksen aikana tässä eduskunnassa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salolle haluaisin todeta, että tämän eduskunnan aikana tehtiin kansaneläkkeen tasokorotus. Nimenomaan sitä ennen sitä ei ollut tehty 18 vuoteen.

Toteaisin senkin, että on tälläkin puolella aivan selkeästi otettu kantaa esimerkiksi leikatun indeksin laajentamista vastaan. Se, miksi voimia ei ole ollut kylliksi, on tietysti kysymys, jonka voi kysyä myös toiseen suuntaan: Onko järkevää, että kolmikannan päättäessä asioista siellä ei ole paikalla eläkeläisten edustusta?

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehotan ed. Mauri Saloa kääntämään katseensa oikeaan, katsomaan kokoomuksen suuntaan. Sieltä löytyy vastaus, miksi ei ole kansaneläkkeen tasokorotusta saatu suurempana toteutetuksi kuin 73 markan suuruisena kesällä 2001. Sekin oli suuren työn tuloksena. Hallitusohjelmassa sanottiin, että viisikymppiä vuonna 2002. Voin kertoa teille, ed. Salo, että emme me suinkaan ole ylpeitä siitä, emme röyhistele rintaamme, että tämä on nimenomaan vasemmistoliiton vaatimuksesta saatu, koska tämä oli aivan liian pieni korotus. Mutta toivon, että jatkossa keskusta sitten huolehtii asiasta ja hankkii sellaiset kannattajat ympärilleen, jotka ovat valmiit toteuttamaan kaikkein alhaisimpien eläkkeiden tason korotuksen. Me toivotamme teille onnea! Toivomme myöskin, että vasemmistoliitto on jatkossa vahvempi viemään näitä asioita eteenpäin.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siinä oli viisaan kansanedustajan testamenttia.

Pohjaosan poisto oli keskimäärin 330 markkaa, puhun markoissa, koska se markoissa leikattiinkin, ja kolmanneksella se oli 445 markkaa. Kyllähän nämä olivat tosi isoja summia, joita tässä on liikuteltu. Kyllä tämä 70 markan korotus tuntuu kovin pieneltä siihen nähden, että samaan aikaan myös terveysmenot ovat tosi paljon nousseet. Kun edelleen nousevat lääkkeiden omavastuut esimerkiksi tänä vuonna, niin kyllä tämä tuntuu pieneltä. Tässä on haastetta kerrakseen keskustalle, tässä on haastetta muille, että saadaan nämä pienimmät eläkkeet nousemaan.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus perustaa toimintansa hallitusohjelmaan. Kun tehtiin kansaneläkkeen tasokorotus, se tehtiin hallitusohjelmaan perustuen ja kaikkien hallituspuolueiden eduskuntaryhmien suostumuksella. Mitä tulee tähän kolmikannan neuvotteluun ja asian valmisteluun, siinä työntekijät ja työnantajat sopivat sopimusyhteiskunnassa, kuinka paljon he suostuvat tulevaisuudessa näistä eläkkeistä maksamaan. Nyt tämä eläkemeno perustuu lukemaan 25—26 prosenttia, ja jos menoja lisätään eläkkeisiin, niin myöskin työnantaja- ja työntekijämaksut nousevat. Tässä on tämä tasapaino aina ymmärrettävä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lipposen ykköshallitus leikkasi kansaneläkkeen pohjaosan. Tämä kakkoshallitus palauttaa sitä joiltakin osin, mutta te olette kaiken aikaa olleet hallituspuolueena hallituksessa. Jos kokoomuksen politiikka ei teitä miellytä, niin miksi olette olleet siinä, koska ainoastaan lähtö hallituksesta näin laajapohjaisen hallituksen voi kaataa?

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaissairaus ja pitkäaikaistyöttömyys johtavat ihmisen helposti köyhyyteen ja syrjäytymiseen. Näistä viimeaikaiset tilastot suomalaisessa yhteiskunnassa ovat hyvin pelottavia. Myöskin liikutaan jo kymmenissätuhansissa lapsissa, joiden lasketaan elävän köyhyysrajan alla. Tässä suhteessa pitäisi hallituksessakin toimia sillä tavalla, että ensin katsotaan nämä yhteiskunnan suurimmat kipupisteet ja vasta sen jälkeen annetaan suurituloisille ne verohelpotukset, jotka istuva hallitus on antanut. Nyt on rahat ensin jaettu ja sitten ihan viime metreillä huomataan, että yhteiskunnassahan on valtavasti korjattavaa, mutta ei enää ole rahaa. Eurot alkavat olla lopussa. Kun katsoo näitä kevennyksiä palkka- ja eläketuloihin, niin kyllä suurimmat summat kirkkaasti ovat suurituloisten palkansaajien ja eläkkeensaajien kohdalla. Se on hieman outoa politiikkaa, se on eriarvoistavaa politiikkaa, se on politiikkaa, joka johtaa pitkällä tähtäimellä jo yhteiskuntarauhan horjumiseen Suomessa, jos tällä linjalla jatketaan, mitä viimeiset kahdeksan vuotta on tässä suhteessa toteutettu.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana käytyyn keskusteluun ja käsiteltävänä olevaan asiaan.

Itse äänestin perjantaina pohjaksi ed. Stenius-Kaukosen esitystä. En tiedä, kuinka viisaasti henkilökohtaisesti tein, (Ed. Stenius-Kaukonen: Asian kannalta viisaasti! — Ed. Ihamäki: Sinäkin Brutukseni!) mutta näin, että siinä pohjassa oli sellaisia asioita, sellaisia esityksiä, joita minun tuli siinä tilanteessa tukea vakaumukseni pohjalta ja niitten asioitten johdosta, mitä olen yrittänyt tärkeinä pitää kaiken sen ajan, mitä eduskunnassa olen tätä työtä saanut tehdä, ja vähän ennen sitäkin.

Onhan tietysti myönnettävä se, että kyllähän lakiehdotukseen sisältyy paljon parannuksia nykytilanteeseen nähden, muun muassa se, että eläkettä alkaa kertyä jo 18 vuoden iässä nykyisen 23 vuoden sijasta. Eläke lasketaan kunkin vuoden palkan ja karttumaprosentin perusteella, jolloin koko työhistorian ansiot vaikuttavat eläkkeeseen nykyistä oikeudenmukaisemmin. Valtio kustantaa eläkkeen kertymisen alle kolmevuotiaita lapsia hoitaville ja enintään viiden vuoden opiskelun ajalta. Etuutta karttuu 1,5 prosenttia perusteesta, joka on 500 euroa vuoden 2002 indeksitasossa. Jollakin tapaa tietenkin sekin on perusteltua, että eläkeikä voi olla joustava. Toisaalta eläkekarttuma sitten siellä 61—63 ikävuoden jälkeen on eriarvoistava, niin kuin aikaisemmin olen sanonut.

Tässä keskustelussa jälleen kerran on erityisesti keskustan taholta unohdettu se, mitä eläkepolitiikassa 90-luvulla on tapahtunut. Silloin 91—95 tehtiin muun muassa seuraavan kaltaisia heikennyksiä eläkeläisten asemaan:

Vuonna 92 eläketulosta alettiin periä kansaneläkevakuutusmaksua. Tämä maksu oli vuonna 92 saman suuruinen kuin palkansaajilla, mutta vuosina 93—95 1 pennin äyriltä suurempi kuin muilla tulonsaajilla. Tämän te teitte keskustan johdolla.

Vuonna 1993 eläkkeensaajilta alettiin periä korotettua sairausvakuutusmaksua, joka oli suurimmillaan vuosina 93—97 2 penniä äyriltä suurempi kuin muilla tulonsaajilla.

Vuonna 93 TEL-indeksiä leikattiin 1,5 prosenttiyksiköllä.

Vuonna 1994 työeläkkeisiin ja kansaneläkkeisiin ei maksettu lainkaan indeksitarkistuksia. Työeläkkeiden osalta menetys oli 1,3 prosenttia, kansaneläkkeiden osalta 1,6 prosenttia. Näitä menetyksiä ei silloisen hallituksen lupauksista huolimatta koskaan palautettu eläkkeensaajille. Muistan hyvin sen keskustelun ja ne lupaukset, joita hallituksen taholta tuli. Niitä ei ole koskaan palautettu.

Vuoden 1995 indeksilukua leikattiin 0,5 prosenttia palkansaajien työeläkevakuutusmaksun nousun myötä.

Kaiken kaikkiaan vuosina 93—95 poikkeuslailla TEL-indeksin kasvusta leikattiin yhteensä 3,3 prosenttia, ed. Mauri Salo, 3,3 prosenttia, kun vertailukohta on ennen vuotta 1996 määritelty indeksitaso. Indeksileikkausten palauttamatta jättämisen menetys on eläkkeensaajille ollut mahdottoman suuri. Siinä puhutaan useista miljardeista markoista. Tämä tehtiin kaudella 95. Silloin kun hyökkäätte voimakkaasti niitä ratkaisuja vastaan, osittain jopa aiheellisestikin, niin pitää muistaa myöskin lähihistoria. Ei pidä tehdä populistista politiikkaa, (Ed. Väistö: Emme me ole tehneetkään!) mihin keskusta nyt on syyllistynyt. Minä luulen, että tällä menolla te harhautatte kansalaisia ja uskomus politiikkaan ja poliitikkoihin vain heikentyy. Te luotte nyt sellaista kuvaa tuolla kentällä ja käsitystä, että jos keskusta saa suuren vaalivoiton ja tulee päähallituspuolueeksi, suurimmaksi puolueeksi, niin kansaneläkkeen pohjaosa palautetaan. Haluaisinpa muuten nähdä sen. Tämmöistä käsitystä te kuitenkin tuolla viljelette. (Ed. Laakso: Samaa käsitystä, jota me kaikki annoimme!)

Se kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, minkä Lipposen ykköshallitus teki, oli virhe. Se oli virhe. Se on todettava ja tunnustettava. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, mutta eivät siitä pelkästään sosialidemokraatit yksin kanna vastuuta eikä vasemmistoliitto, vaan kyllä se on koko tämä hallituskoalitio. Kyllä tässä katse kääntyy silloisiin hallituspuolueisiin, ennen kaikkea tietysti vihreisiin, kokoomukseen ja Rkp:hen. Tietenkin on niin, että meidän syntimme oli se, että me menimme hyväksymään sen. Sitä ei olisi pitänyt tehdä.

Taitettu indeksi sai nyt sitten perjantaina sen kohtelun kuin sai, elikkä tulee kaikille nyt sitten indeksi, jossa ansiotason nousulla on painokerroin 0,2 ja hintojen nousulla painokerroin 0,8. Se tulee nyt sitten eduskunnan päätöksellä kaikille eläkkeensaajille. Se on selkeä heikennys alle 65-vuotiaille eläkkeensaajille. Itse äänestin sen vaihtoehdon puolesta, että painokertoimet olisivat 0,5 ja 0,5. Se olisi näissä olosuhteissa ollut oikeudenmukainen. Tämähän neuvoteltiin kolmikantaisesti, niin kuin me hyvin tiedämme. Tiedän sen, että lähtökohta tämän indeksin osalta oli se, että työnantajat toivat ehdotuksen, että ansiotason nousua ei huomioida ollenkaan indeksiä määriteltäessä, vaan sataprosenttisesti hintojen nousu huomioitaisiin. (Ed. Laakso: Ministeri Mönkäre esitti samaa aikoinaan!) — Se ei ole demareitten linja ollut kertaakaan, vaan työnantajat sen toivat. — Kompromissina noissa neuvotteluissa sitten ammattiyhdistysliike sai läpi sen, että se kuitenkin kertoimella 0,2 huomioidaan. Itse, niin kuin mainitsin, olen sitä mieltä, että se fifty—fifty olisi ollut parempi vaihtoehto.

Kansaneläkkeen tasokorotushan tehtiin, niin kuin täällä on aikaisemmin käynyt ilmi, moneen moneen vuoteen ensi kerran vuonna 2001, jolloin tasokorotuksen suuruus oli 73 markkaa kuukaudessa. Vuonna 1996 poistettiin eläketulosta peritty kansaneläkevakuutusmaksu. Se merkitsi taakan keventämistä eläkkeensaajille noin 740 miljoonaa markkaa. Eläkkeensaajilta perittävä sairausvakuutusmaksu korotettuna tuodaan samalle tasolle kuin palkansaajille. Se on se viimeinen raippa, mikä sieltä Ahon hallituksen kaudelta tuli. Se poistuu, ja se on meidän ansiotamme. Luen sen erityisesti hallituksen vasemmistopuolueiden ansioksi, että näin meneteltiin. (Ed. Laakso: Ja kansanedustajien!) — Kansanedustajien. Eduskunnassa toimittiin, eduskuntaryhmien taholta toimittiin tähän suuntaan.

Mehän emme toteuttaneet hallitusohjelmaan kirjattua verotuksen invalidivähennysoikeuden poistamista. Näin työkyvyttömyyseläkkeen saajilla ja yksilöllistä varhaiseläkettä saavilla säilyi valtionverotuksessa oikeus täyteen invalidivähennykseen, ja hyvä niin.

Kansaneläkkeen pohjaosan niin sanottu kahdenkertainen leikkaaminen saa nyt osittaisen kompensaation 1.10. Kyllä oikea lähtökohta tämänkin asian osalta olisi ollut se, että se olisi ollut täysi kompensaatio, mutta tämä oli kompromissi hallituksessa. Kyllähän tämäkin oli asia, eikö niin, ed. Laakso, mikä ajettiin täällä eduskunnassa läpi ja erityisesti hallituksen vasemmistopuolueiden taholta. (Ed. Laakso: Kyllä!)

Eläkkeensaajilta perittävää sairausvakuutusmaksun korotettua osaa alennettiin siis 2,4 prosenttia elikkä saman suuruiseksi kuin palkansaajilla.

Kaiken kaikkiaan nämä, mitä luettelin, ovat vuosina 1999—2003 merkinneet noin 1 620 miljoonan markan kevennystaakkaa, elikkä ei ihan pienestä rahasta kuitenkaan puhuta.

Elikkä ihan tähän lopuksi, arvoisa puhemies: Kyllä minä toivon, hyvät keskustalaiset ja muutkin oppositiopuolueiden kansanedustajat, että totuudenmukaisesti näistä eläkeasioista kerrottaisiin tuolla vaalikentillä ja myöskin täällä eduskunnassa puhujakorokkeelta, kun pidetään puheita. On nimittäin muistettava se historiallinen tosiasia, että kyllä ne puheet tulevat sitten meitä vastaan jossain vaiheessa. Epärehellisyys ei ole suotavaa, ja valheella on lyhyet jäljet.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitinen, ajanlasku alkaa paljon aikaisemmin kuin vuodesta 1991 elikkä Ahon hallituksesta. Meidän on syytä muistaa se, mihin kuntoon Suomen valtiontalous oli menossa silloin, kun teidän puolueenne jätti valtiovarainministerin salkun muiden hoidettavaksi.

Kun tehtiin kovia leikkauksia 91 ja yleensä Ahon hallituskaudella, ne tehtiin juuri sen vuoksi, että kaikilla olisi ollut edes jonkinmoinen toimeentulomahdollisuus. Kasvava työttömyys, itse asiassa räjähdysmäinen työttömyyden kasvu, hirvittävä konkurssiaalto — se oli nimenomaan Holkerin hallituksen aikaansaama tilanne, joka sitten realisoitui, ja siihen oli otettava yhteisvastuullinen asenne. (Ed. Ojala: Tuohan syvensi sitä lamaa!) Nyt, arvoisat edustajat, (Puhemies koputtaa) jotta tämä jää pöytäkirjoihin, olemme lähestulkoon uuden tilanteen edessä, (Ed. Ojala: Ei kotimaisista syistä ollenkaan!) jossa taas kerran talouden pohja pettää seuraavaa eduskuntaa ajatellen.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Laitinen aivan oikein totesi, että pitää muistaa historiallinen tilanne. Totean, että sama historiallinen tilanne pitää muistaa, kun katsotaan niinkin kauas kuin kahdeksan vuoden takaista tai kahdentoista vuoden takaista aikaa. Erinomainen asia minusta on se, että ed. Laitinen aivan oikein myönsi, että pohjaosan leikkaus oli paha virhe. Sitähän keskusta koko ajan on tuonut esille, ja keskusta torjui Ahon hallituksen aikana tämän useampaan kertaan yritetyn pohjaosan leikkauksen.

Mitä tulee sitten indeksiasioihin, niin on tietenkin ongelma, että edelleen taitettu indeksi tulee jatkumaan. Se, että kolmikantaisesti on sovittu, on onneton asia sikäli, että ei pienituloisten eläkeläisten edustaja ole paikalla, eivät siellä ole olleet myöskään opposition edustajat näistä asioista päättämässä. Tasokorotukset ovat välttämättömiä. Siihen tarvitaan selkeä tahto (Puhemies koputtaa) ja selkeä poliittinen tavoite.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän talous on vakautettu nyt sen syöksykierteen jälkeen, mikä 90-luvun alussa oli. Silloin olisi ollut mahdollisuus elvyttävin toimenpitein lievittää työttömyyden rajua kasvua. Se jäi tekemättä. Mutta otetaan oppia nyt kuitenkin historiasta. Minusta näissä kysymyksissä, näissäkin asioissa, kun puhutaan eläkkeensaajien asemasta ja tulevaisuudesta, pitää löytyä yhteisiä ratkaisuja. Jätetään syyttely nyt vähemmälle. Toivon, että kovin paljon ei esimerkiksi keskustan taholta todellakaan enempää lyödä löylyä vaalikentillä sen puolesta, että te muka olisitte valmiita kansaneläkkeen pohjaosan palauttamaan. Minä en nimittäin usko siihen. Sillä harhautatte ihmisiä. Lähdetään siitä, että tehdään yhdessä, ovat sitten mitkä puolueet tahansa hallituksessa, kansaneläkkeisiin tasokorotus ja edetään sitä kautta (Puhemies koputtaa) rivakasti eteenpäin ja hoidetaan näitten pienempää eläkettä saavien asemaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jostain syystä keskustalla on semmoinen Ahon mentävä aukko viime vuosikymmenen alussa. Aina unohtuu se väli, mitä on tapahtunut. Sinällään tässä on turha kaivella menneitä, mutta kun tässä on nyt kaiveltu, niin sen verran voi palauttaa mieleen: Ed. Laitinen kävi ihan hyvin sen historian läpi, mitä eläkepolitiikassa on tapahtunut, ja keskustan edustajat totesivat, mikä tilanne taloudellisesti silloin oli. Ei se sen kummempi tilanne ole tänäkään päivänä, (Ed. Väistö: Onhan se!) kun katsoo vaikka tämän vuoden talousarviota. Se perustuu velanotolle jo nytkin, jolloin jos niitä kaikkia menolisäyksiä, joita keskustakin joulun alla esitti, olisi budjettiin otettu, kyllä valtion kukkarossa olisi olemassa toisenlainen reikä. Sen takia toivoisi, niin kuin tässä nyt on peräänkuulutettu, rehellisyyttä. Nimittäin joka tapauksessa meidän suomalaisina pitää osata tämä valtiolaiva ja kuntalaivat ohjata karikoiden välistä, ja sehän tarkoittaa sitä, että meillä pitää olla tervettä maalaisjärkeä ja talonpoikaisjärkeä, jota oletan, että ed. Salollakin on, joka peräänkuulutti sitä, miksi Lipposen hallitus ei ole kaikkea hoitanut, vaan nyt jätetään tulevaisuudenkin varaan. Siksi tulin oikeastaan tänne korokkeellekin, kun kuuntelin työhuoneessani tätä ajattelua.

Minusta on luonnollista, että toimintahan ei pääty johonkin pisteeseen. Se ei pääty johonkin vaalikauteen eikä seuraavaankaan, vaan kun ollaan elävässä elämässä, niin meillä pitää olla tavoitteita ja meille aina jää korjaamisen varaa. Joka tilanteessa on aina semmoisia asioita, joita voidaan tehdä paremmin. Se on nimittäin elävän yhteiskunnan merkki: ei ajeta alas, vaan pitää olla tavoitteita ja toiveita sen mukaan, mihin me pystymme. Tämänhetkisessä poliittisessa ilmapiirissä me olemme pystyneet juuri tähän. Itse kannatin viime perjantaina ed. Stenius-Kaukosen ehdotusta, että tässä paketissa otettaisiin hänen esittämänsä asiat tämän käsittelyn pohjaksi, mutta tässä kävi kuin kävi. Meidän pitää kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että poliittinen tilanne on tämä tässä ja enemmistö on päätöksensä tehnyt. Muuta vaihtoehtoahan tässä ei jää kuin esittää toiveita ja eväitä tulevaan hallitusohjelmaan ja niille, jotka täällä jatkossa päättämässä tulevat olemaan, siitä mitä epäkohtia tässä on ja mitä pitäisi korjata.

Minusta sen isommin syytteleminen toisia, onko se 40-luvun vai 50-luvun vai 80-luvun hallitus jotain tehnyt, ei yhtään rakenna tätä juttua, vaan tärkeää olisi saada tämä paketti nätisti käsiteltyä. Siihen jää aukkoja muun muassa indeksin osalta. Jos täältä poliittista tahtoa sillä tavalla löytyy, jotta me saamme puoliväli-indeksin käyttöön, niin toivoisin sen jatkossa otettavan, koska tällä hetkellä sitä tahtoa ei löytynyt. Sen verran voisi keskustaltakin odottaa rehellisyyttä siihen, kun muistan hyvin tässä vajaa vuosi sitten puheet. Keskusta ei nimittäin silloin esittänyt puoliväli-indeksiä, vaan se oli jotain muuta, ja se on ihan pöytäkirjasta tarkistettavissa. Sitten on lehtihaastatteluja, joissa on todettu, että joku välivaiheen indeksi, ei siis 50 ja 50, vaan sillä tavalla, että joku osuus sen 20:n ja 50:n väliltä seuraisi palkkakehitystä. Sen takia, kun tässä rehellisyyttä peräänkuulutetaan, niin rehellisyyttä on monenlaista ja voi olla, että joillakin on ajattelu huonomuistisempaa ja voi väittää asioita toisin. Mutta itse muistan hyvin tarkkaan tässäkin salissa keskustan edustajien maininneen jotain.

On hyvä, että keskusta on nyt tullut sille linjalle. Nimittäin 50 ja 50 -indeksi on hyvä. Nyt kun ensi hallituskaudella keskusta tätä valtiolaivaa ohjaa, niin odotan kyllä (Ed. H. Aho: Ei sitä vielä tiedä!) — uskon, että keskusta tulee voittamaan vaalit, kun kaikki gallupit näin näyttävät — jotta hallitusohjelmassa lukee, jotta indeksi korjataan. Jos itse olen mukana, tulen kyllä tiukasti — toivon mukaan demarit ovat kanssa hallituksessa — vaikuttamaan siihen, jotta semmoinen indeksi tulee kanssa muutetuksi tänne. Sitten katsotaan se rehellisyys, mitä mieltä täällä todellisuudessa ollaan.

Mutta muuten olen hyväksymässä tämän tässä nyt.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Mielestäni ed. Laitinen käytti hyvin tasapainoisen puheenvuoron, jossa hän tarkasteli tapahtuneita eläkepoliittisia ratkaisuja. On tietenkin aivan selvää, että eivät eläkkeellä olevat eivätkä myöskään ne, jotka ovat pääsemässä eläkkeelle lähivuosina, hyväksy sitä, että eläkeindeksiin tehtiin uusi heikennys.

Mutta tämän eläkeindeksikeskustelunkin osalta on tietenkin myös syytä onnitella keskustaa, että keskustalla on nyt tässä asiassa hyvä kanta, kun keskusta tukee nyt tätä puoliväli-indeksiä. Silloin, kun taitettuun eläkeindeksiin siirryttiin, kun eduskunnan enemmistö teki asiasta päätöksen, silloin keskustalla oli huono kanta. Keskusta esitti silloin vähän vähemmän leikkausta indeksijärjestelmään kuin hallitus esitti, mutta keskustankin esitys, jos se olisi toteutunut, olisi heikentänyt 65 vuotta täyttäneiden työeläkeläisten asemaa olennaisesti. Silloin keskusta esitti sellaista indeksijärjestelmää, jossa palkkojen osuus olisi ollut 65 prosenttia ja hintojen osuus 35 prosenttia. Hallituksen esitys oli se, että palkkojen osuus on vain 20 prosenttia ja hintojen 80 prosenttia.

Kuten tässä keskustelussakin on käynyt ilmi, työnantajat ovat jo pitempään vaatineet siirtymistä samanlaiseen järjestelmään, jolla tällä hetkellä kansaneläkkeitä korotetaan, eli pelkän elinkustannusindeksin mukaisiin korotuksiin. Tämä indeksi on kaikkein heikoin indeksijärjestelmä. Täytyy sanoa, että paine eläkeuudistusta toteutettaessa siirtymisestä tähän kaikkein heikoimpaan indeksijärjestelmään oli suuri. Myöskin SDP:n sisällä tällä pelkän elinkustannusindeksin mukaisella tarkistusvaatimuksella oli työnantajien ohella kannatusta. Muun muassa silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre aktiivisesti ja usein puolusti siirtymistä tähän kaikkein heikoimpaan indeksiin, samoin kuin myös kansanedustaja Kimmo Kiljunen.

Kun me katsomme, miten nämä erilaiset esitykset ovat vaikuttaneet itse eläkekertymään, niin on sanottava se, että kun tämä järjestelmä tuli voimaan vuoden 95 alussa, niin jos työeläke oli silloin 5 000 markan suuruinen, hallituksen indeksi on leikannut tästä 5 000 markan työeläkkeestä 65 vuotta täyttäneillä tämän vuoden tammikuuhun mennessä 295 markkaa kuukaudessa. Eli eläkkeen nousu on ollut 295 markkaa vähemmän kuin se olisi ollut normaalilla puoliväli-indeksillä tarkistettuna.

Keskustan esittämä indeksiheikennys oli vähän hallituksen esitystä parempi. Keskustan indeksissä jälkeenjääneisyys on noin 146 markkaa eli noin puolet siitä, mikä toteutui. Eli keskustakin oli valmis leikkaamaan 146 markkaa kuukaudessa eläkeläisiltä tällä indeksiheikennyksellä. Nyt on kyse siis 5 000 markan työeläkkeestä 65 vuotta täyttäneiden osalta verrattuna niihin työttömyyseläkkeellä oleviin, jotka olivat alle 65-vuotiaita ja joiden työeläke oli myös 5 000 markkaa. Eli tässä suhteessa täytyy sanoa, että tämä tavallaan itsekritiikki näyttää näissä asioissa kyllä usein unohtuvan.

Itse olen sitä mieltä, että eläkeuudistus pitää sisällään monia myönteisiä asioita, mutta myös eräitä sellaisia kielteisiä asioita, joihin olen suhtautunut kriittisesti, minkä vuoksi äänestin yksityiskohtaisessa käsittelyssä tiettyjen pykälämuutosten puolesta.

Pidän ongelmallisena sitä, että yhteiskunnassa ei ole juuri käyty keskustelua tästä elinaikakertoimesta eli elinikäleikkurista. Tilannehan on se, että nyt tämän uuden lain myötä, uuden eläkepaketin myötä, uusia vanhuuseläkkeitä voidaan vuodesta 2010 alkaen leikata niin sanotulla elinaikakertoimella, jos väestön odotettavissa oleva elinikä pitenee. Tämä merkitsee suomennettuna sitä, että mitä kauemmin elää, sitä pienemmäksi tulee eläke. Tämä on kyllä aikamoinen ratkaisu. Valitettavasti työmarkkinajärjestöt Kari Puron työryhmässä ilman laajempaa kansalaiskeskustelua päättivät ottaa tällaisen elinikäleikkurin käyttöön, joka on todella eräissä muissakin maissa käytössä. Mutta tämä on sellainen, joka olisi vaatinut kyllä laajempaa keskustelua. Tämän osalta äänestin tämän kaltaisen elinikäleikkurin käyttöönottoa vastaan.

En pidä myöskään oikeana sitä, että työttömyyseläkkeestä, joka on osoittautunut tarpeelliseksi kymmenilletuhansille suomalaisille ja joka on suojannut heitä muuten vaikeassa tilanteessa, aiotaan tulevaisuudessa luopua kokonaan. Tämä on mielestäni sellainen ratkaisu, jota myöskään ammattiyhdistysliikkeen johdon ei olisi ollut syytä mennä tukemaan. Olenkin aivan varma siitä, että jos tätä esitystä olisi käsitelty laajemmin esimerkiksi työpaikoilla ja ammattiosastoissa, ammattiyhdistysliikkeen johto ei olisi saanut tämän kaltaisia valtuuksia mennä hyväksymään työttömyyseläkkeen poistamista nykyisestä järjestelmästä.

Ongelmallisimpia piirteitä tässä uudessa eläkepaketissa on nimenomaan varhaiseläkkeiden karsiminen. Työttömyyseläke poistetaan ja varhennettu vanhuuseläke ei ole enää mahdollinen 60 tai 61 vuoden iässä.

Kolmas kohta, johon suhtaudun kriittisesti, oli tämä niin sanottu superkarttuma eli se, että 63—67-vuotiaana tehdystä työstä myönnetään vuosittain 4,5 prosentin superkarttuma ja että eläkettä ei enää rajata 60 prosenttiin eläkepalkasta. Tämä voi johtaa eriarvoisuuteen, koska harva normaali palkansaaja pystyy olemaan niin kauan työssä. Eli tästä saattaa tulla, kuten eräät kansanedustajat ovat käyttäneet nimitystä, herrakarttuma, josta pääsevät osalliseksi vain ne, jotka eivät ole fyysisesti raskaissa ammateissa, raskaassa työssä, joiden palkka on muutenkin hyvä ja joiden eläke palkasta laskettuna on muutenkin kohtalaisen hyvä. Eli saattaa olla, että tämä superkarttuma on sellainen lisä muutenkin hyvin palkattujen eläkkeisiin, että tämä saattaa vaatia tulevaisuudessa korjausta.

Ongelmallisimpana ja suurimpana ongelmana kuitenkin pidän indeksisuojan heikentämistä. Tilanne on se, että myös alle 65-vuotiaiden työttömyyseläkkeellä olevien ja perhe-eläkettä saavien indeksisuojaa heikennetään. Ilmeisesti maassamme on noin 350 000 sellaista työkyvytöntä henkilöä, jotka tulevat menettämään vuodesta 2005 alkaen tämän indeksiheikennyksen tuloksena, ja vuosittain kaikkien työkyvyttömyyseläkkeellä olevien toimeentulotaso jää jälkeen palkansaajien toimeentulotasosta. Olen tämänkin kysymyksen osalta sitä mieltä, vaikka aivan totta on, että normaali indeksi luonnollisesti luo paineita työeläkemaksuun, mutta olen aivan varma, että monet ammattiyhdistysliikkeessä toimivat katsovat, että he ovat tulevia eläkeläisiä ja tästä syystä myöskään tälle heikennykselle ei olisi pitänyt näyttää vihreää valoa. Tässä on kysymys miljardeista markoista, miljardeista markoista; anteeksi, puhemies, etten osaa käyttää euroja. Vuosittain tämä jälkeen jääminen palkansaajista johtaa siihen, että hyvin harva eläkeläinen tulevaisuudessa tulee saavuttamaan 60 prosentin tasoa. Mennään paljon paljon alemmaksi. Ed. Tiuri tiesi professoreista — ehkä se nyt ei ole kaikkein paras esimerkki — ja puhui jopa sellaisesta leikkauksesta, että eläke leikkautuisi 38 prosenttiin 60 ikävuoden eläkkeestä tietyn eläkkeellä olon jälkeen.

Kun ed. Laitinen muistutti siitä aivan oikein, että on syntynyt mielikuva, jonka mukaan keskusta kannattaa kansaneläkkeiden pohjaosan palautusta ja pitää tätä kysymystä esillä ennen vaaleja, niin täytyyhän meidän tietenkin myös rehellisyyden nimissä todeta, että oikeastaan me kaikki ennen viime vaaleja kyllä ilmoitimme tämän saman lähtökohdan eli katsoimme, että tämä epäoikeudenmukaisuus, kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertainen leikkaaminen, olisi pitänyt korvata, ja saimme myös ministereiltä vastauksia, joissa lähtökohtana oli se, että kun taloudellinen tilanne paranee, tähän asiaan palataan. Tällaisia lupauksia, ed. Uotila, löytyy myös kirjallisista kysymyksistä ministereiden vastauksissa. Tilanne on tällä hetkellä se, että monet eläkeläiset katsovat tulleensa väärin kohdelluiksi juuri siksi, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus on todella vienyt heiltä tuhansia markkoja vuodessa.

Vaalien edellä eläkeläisillä on paljon ystäviä. Kiinnitin huomiota ministeri Enestamin viikonvaihteessa käyttämään puheenvuoroon, jossa hän esitti ja kannatti kansaneläkkeen tasokorotusta. Kuten täällä jo aikaisemmin on tullut esille, on ollut myönteistä tämän hallituksen aikana se, että ensimmäistä kertaa 15—16 vuoteen kansaneläkkeisiin on nimenomaan vasemmistoliiton työllä kyetty tekemään sinänsä vaatimaton 73 markan tasokorotus. Ministeri Enestam ei nyt ole paikalla, mutta tuntuu hieman oudolta se, että vaikkakaan ruotsalainen kansanpuolue ei ole ollut tässä se pahin kanto kaskessa tavoiteltaessa uutta tasokorotusta, niin kyllä viimeisen kahden vuoden aikana Rkp:n taholta ei juuri tukea ole tullut niille hankkeille, joissa olisi ollut lähtökohtana uusi tasokorotus, mutta nyt vaalien edellä kansaneläkkeen tasokorotuksen puolustajia löytyy itse asiassa kaikista puolueista. Kyllä tässä nyt valitettavasti täytyy sanoa, että taitaa jälleen kerran olla kyse pikemminkin vaalilupauksesta kuin vakavasti otettavasta politiikasta.

Hannu Aho /kesk:

Herra puhemies! Näyttää olevan, että totuus rupeaa pikku hiljaa pätkittäin palautumaan itsekunkin mieleen, kun tässä todistellaan, että kaikki on niitä Ahon hallituksen syntejä. En silloin ollut tässä politiikassa mukana, mutta muistan kuitenkin, että taitavat enempi olla kolmikantaneuvotteluista ja muista taloudellisista tilanteista johtuvia asioita. Mutta tuota yhteistyökykyä, jota tässä ed. Laitinenkin peräänkuulutti, olisi pitänyt olla myöskin hallituksessa nytkin, kun oli hyvät ajat, ja silloin olisi pitänyt korottaa näitä pieniä eläkkeitä. Minusta tämä on ollut ryöstö ja suoraa petturuutta näitä pienituloisia eläkeläisiä kohtaan, kun silloin kun taloudellinen tilanne on hyvä, hallitus ei esitä muuta kuin pieniä korotuksia ja puhutaan tasokorotuksista. Ne eivät ole läheskään sitä, mitä pitäisi, ja pitää muulloinkin kuin vaaleja ennen uskaltaa olla sitä mieltä. Se monessa kunnassa toisi työllisyyttä lisää palvelualoille ja sitä kautta toimeliaisuutta, ja tärkein tehtävä meillä on työttömyyttä vähentää ja saada työ kannattavaksi. Minusta se oli vähän niin kuin hulluuden huippu tässä, että veteraaniasiahan on aina esillä, kun puhutaan budjettirahoituksesta — vaikka nytkin hallitus teki niin, että äänestettiin raha pois budjetista, seuraavana aamuna kerättiin nimiä paperiin, jossa kaikki olivat mukana, veteraaniasioiden puolesta. Ei tämä ole mitään muuta kuin ihmisten pettämistä, ja se ei ole kyllä yhteistyökyvyn kasvattamista.

Outi Ojala /vas:

Herra puhemies! Täällä on kritisoitu meidän nykyistä eläkejärjestelmäämme tai tätä neuvottelumenettelyä, tätä kolmikantamallia. Minä hiukan ihmettelen sitä, että erityisesti keskustalaiset ovat täällä olleet äänessä tästä asiasta. Silloin kun työeläkejärjestelmä maahamme luotiin, keskustan edeltäjä, silloiselta nimeltään muistaakseni maalaisliitto, oli mukana tätä järjestelmää luomassa, ja sitä on pidetty varsin hyvin toimivana, ja kuten tiedetään, myöskin MYEL-järjestelmä pohjautuu hyvin pitkälle tähän samaan järjestelmään. Siellä muun muassa maanviljelijöiden edustajat ovat olleet edustettuina, kun neuvotteluja käydään.

Mutta, arvoisa puhemies, pari asiaa halusin vielä tuoda tässä vaiheessa keskusteluun mukaan.

Täällä on palautettu mieleen vanhoja aikoja, 80-luvun loppua, 90-luvun alkua ja vuotta 95 elikkä Lipposen ensimmäisen hallituksen alkuaikoja ja sitä kriittistä tilannetta, jossa maamme oli silloin. Haluan pöytäkirjoihin jälleen kerran muistuttaa muutaman tosiasian siitä tilanteesta. Toisin kuin täällä nyt sanotaan, että nyt tällä hetkellä näyttää olevan samanlaiset enteet kuin silloin, niin haluaisin muistuttaa erityisesti keskustapuolueen edustajille, että silloin se kriisi, missä oltiin 90-luvun alussa ja vielä vuonna 95, johtui aika suurelta osin myös kotimaisista tekijöistä toisin kuin nyt. Tällä hetkellä meillä on omat asiat kunnossa, mutta maailmanlaajuinen taantuma on tosiasia. Tietenkin meidän on siitäkin syytä olla huolissaan, mutta nyt se ei ole itse aiheutettua, toisin kuin silloin pääsääntöisesti oli.

Mutta vuonna 95 Lipposen hallitus joutui tilanteeseen, jossa ulkomaiset rahahanat uhkasivat sulkeutua, lisää lainaa ei ollut helppo saada, ja silloin oli pakko tehdä säästöjä. Kaikki puolueet lähtivät, muistaakseni myös keskustapuolue, vaaleihin säästöohjelmillaan. Sehän oli varsin rankka kuuri, sen myönnän. Myönnän myöskin, ja oli mielenkiintoista, että ed. Laitinenkin täällä totesi sen, että pohjaosan leikkaus oli virhe. Olen kovasti toivonut sitä, että laajemminkin muut hallituspuolueet ja niiden vastuulliset henkilöt olisivat sen tunnustaneet täällä. Sattumalta kun olin mukana hallitusneuvotteluissa vuonna 95, olin myös siinä sosiaalipoliittisessa ryhmässä, joka katsoi nimenomaan näitä säästömahdollisuuksia sosiaalipuolelta, koulutuspuolelta jne. Me vasemmistoliiton puolelta varoitimme silloin vahvasti siitä, että tämä pohjaosan leikkaus on virhe. Me haimme sille vaihtoehtoiset säästökohteet, mutta valitettavasti tästä ei päästy yksimielisyyteen niissä hallitusneuvotteluissa. Työryhmähän ei tätä ratkaisua tehnyt, vaan se tehtiin puheenjohtajien niin sanottuun giljotiiniryhmään, jossa sitten tämä ratkaisu vietiin. Se oli meille erittäin vaikeaa vasemmistoliitossa, se oli silloin vaikeaa ja se on ollut vaikeaa sen jälkeen. Tämä on asioiden kulku.

Mutta mitä sitten tulee tänäänkin täällä käytettyihin puheenvuoroihin ja siihen kaikkeen hyvään, mitä haluttaisiin olla kansalaisille jakamassa, niin toivon kuitenkin, että sen verran realismia olisi, että on aika vaikea ajatella, että samanaikaisesti lupaa vaalikentillä kansaneläkkeen tasokorotusta, kansaneläkkeen pohjaosan palautusta, indeksin korotusta, sitten lupaa myöskin sitä, että lapsiperheiden asemasta huolehditaan, lapsilisiä korotetaan ja monta monta muuta, terveyspalveluihin saadaan runsaasti rahaa. Olisi ainakin rehellisesti silloin kerrottava, mistä ne rahat on ohjattavissa.

Vasemmistoliitto on lähtenyt siitä, että me näemme tärkeimpänä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiset toimenpiteet. Me olemme arvioineet, että pelkästään niihin, kaikkein kipeimpiin ongelmiin, joihin kuuluu myöskin kansaneläkkeen tasokorotus ja yleensä perusturva-aukkojen paikkaaminen, menee vähintään jo 600 miljoonaa euroa. Se on yli 4 miljardia markkaa. Se on paljon rahaa, ja on muitakin tarpeita, kuten sanoin, tämä Terveysprojektin toteuttaminen, jotta me voimme turvata kansalaisille kunnolliset terveyspalvelut. Kokoomus on puhunut sinne 100 miljoonaa euroa; minä uskon, että se ei edes riitä. On helppo lähteä käymään huutokauppaa, mutta jos me haluamme kaikesta huolehtia, niin täytyy ainakin miettiä, mistä ne rahat otetaan, nostetaanko veroja vai leikataanko jostain muualta. Sen takia ainakin itse pidän tärkeänä, että esimerkiksi lapsiperheiden osalta katsotaan nyt ne kipukohdat ensin, ennen kuin lähdetään lupaamaan muuta.

Arvoisa puhemies! Tämä eläkejärjestelmäuudistus, haluan sen tässä vielä lopuksi todeta, on erittäin suuri, laajakantoinen, ja tämän seurauksia on arvioitava. Kuten valiokunnan mietinnöstä käy ilmi, viidestä ponnesta, paljon on vielä asioita, jotka on selvitettävä, ja toivottavasti ainakin osa niistä saadaan korjattua, ennen kuin tämä lakipaketti astuu aikanaan voimaan.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Minä myöskin ihan samalla tavalla kuin ed. Ojala haluaisin muistuttaa tästä kolmikannasta. Kyllä se on äärettömän tärkeää, että meillä on toimivat työmarkkinasuhteet, toimiva neuvottelumekanismi ja niin, että kolmikantaisesti voidaan asioita sopia. On keskustan taholta useampaan eri kertaan nostettu esille se, että tuotetaan kolmikannasta huonoja ehdotuksia. Kieltämättä on sillä tavalla, että kaikki ehdotukset eivät välttämättä ole sen kaltaisia, että ne meitä kaikkia tyydyttäisivät. Mutta on pikkuisen havaittavissa eräitten keskustan kansanedustajien esittämistä puheenvuoroista ja kritiikistä kolmikantaa kohtaan sellaista, että kolmikannasta tulisi luopua. Tämä teidän tulisi selkeästi kyllä sanoa ja tuoda esille, jotta palkansaajat ja työmarkkinaosapuolet ylipäätään tietävät, mikä keskustan linja näissä asioissa on. Me sosialidemokraatit kolmikantaa tuemme ja olemme valmiita tätä yhteistyötä jatkamaan työmarkkinajärjestöjen kanssa, jotka ovat osoittaneet vahvuutensa ja toimintakykynsä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitinen toivoi tässä salissa, että ei pidä liikaa kaivella mennyttä historiaa, osoitti sormensa keskustan suuntaan, ettei pidä myöskään sortua populismiin, mutta sitten kuitenkin luki syntilistan keskustan suuntaan, peräsi kyllä puheenvuoronsa lopuksi yksituumaisuutta ja sitä, ettei vaalikentillä puhuttaisi totuudenvastaisia asioita.

Tässä näin keskustan edustajana voi toivoa, kun vaalikentille mekin olemme lähteneet ja liikkuneet, että älkää myöskään te lisätkö sitä syntilistaa varsinkaan sellaisilla asioilla, jotka eivät sille listalle kuulu. Tällä viittaan kansaneläkkeen pohjaosasta käytyyn keskusteluun. Kun menee tilaisuuteen, jossa eläkeläisiä on, niin vaikkei ihmisiä vaatteisiin katsoen voi enää tänä päivänä tunnistakaan mihinkään taustaryhmään kuuluvaksi, niin kyllä tuohon teidän syntilistaanne lisätään Ahon hallituksen ajalle pohjaosan poisto, ja sehän ei pidä paikkaansa. (Ed. Laakso: Työmarkkinajärjestöjen esitys sekin!) Eli toivoa sopii, että tämä keskustelu näiltä osin pysyy asiassa.

Tätä laajempaa kokonaisuutta tarkastellen, eiköhän se ole koko eduskunnan huoli ja poliittisten päättäjien huoli ja myös ay-liikkeen huoli, että tämä Puron paketti pysyy kasassa. Jotta se voi pysyä kasassa, se edellyttää sitä, että talous kasvaa niin kuin on ennakoitu, se edellyttää sitä, että yleinen luottamus koko eläkejärjestelmään säilyy, ja se edellyttää sitä, että aivan keskeisenä tavoitteena oleva eläkkeellesiirtymisiän nosto onnistuu. Se on aivan keskeinen asia. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli asiantuntijoita Puron paketin yhteydessä, valiokunta, johon itsekin kuulun, ja jos sieltä käsittelystä jotain ylös nostaa, se on se, että työssäjaksamiseen on panostettava. Siellä työelämässä on tekijöitä, jotka puhuvat sen puolesta, että pitempään jaksettaisiin, mutta siellä on valitettavasti lukuisa joukko tekijöitä, jotka toimivat täysin päinvastaiseen suuntaan.

Ed. Laitinen, te olette ensimmäisten joukossa täällä aina peräämässä keskustalta meidän suhtautumistamme kolmikantaan ja sopimusyhteiskuntaan. En ole puolueen johtoon kuuluva, ja keskustassa niin kuin kaikissa muissakin puolueissa puolueen linjaukset tekee puolueen johto. Jos te olette seurannut viimeaikaisia tekojamme, viittaan tällä esimerkiksi täällä eduskunnassa päätettyyn työttömyysturvalakiin, te ette löytänyt sieltä keskustan vastalausetta. Miksi ette? Olimmeko me sitten niin heikkoja, ettemme rohjenneet, emme uskaltaneet, vai mistä johtuu, mutta me olimme hyväksymässä sen kolmikantaisesti tehdyn lain. Tämä esimerkkinä siitä, että siellä oli asioita, joissa korjattavaa on ja siihenkin lakiin joutuu tuleva eduskunta varmasti palaamaan, mutta tämä on periaatteellisesti iso kysymys.

Toisekseen itse uskon siihen, että hyvä, kun kolmikanta tähänkin eläkeratkaisuun pystyi. Tämä on vuosien työ, ja se, että se onnistuu, edellyttää kolmikannassa olevien kaikkien osapuolten, tässä tapauksessa myös poliittista valtaa käyttävien, sitoutumisen. Jotta se voi onnistua, jotta se voi rahoituksellisesti onnistua, niin näinhän tämän asian pitää toimia. Miellä on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa on sopimusperusteinen malli, jolla asioita hoidetaan. Siinä on kritisoitavaa, mutta toisin päin ainakin oma kantani lienee tässä yhteydessä tullut selväksi.

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee sitten ed. Laakson kestopuheenaiheeseen puhuttaessa eläkeindekseistä, hän on saanut allekirjoittaneen sen verran liikkeelle, että olen kaivanut esiin tuon mietinnön, sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön 17/1995, josta löytyy keskustan vastalause tilanteessa, missä tähän taitettuun indeksiin mentiin. Ensiksi haluan korjata teitä, ed. Laakso. Keskusta esitti tuolloin indeksiä, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,35 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,65. Te sanoitte puheenvuorossanne juuri päinvastoin taannoin. (Ed. Laakso: Se oli lapsus. Juuri näin!)

Tämä oli keskustan malli. En itse ollut silloin aikanaan sitä miettimässä ja esittämässä, mutta tiedän, että kun meitä usein on syytetty näiden kahdeksan vuoden aikana, että mistä rahat, Pekkarinen, tai muutoinkin yltiöpäisistä lupauksista, niin kuin tässäkin eläkekeskustelussa tänään on käynyt, niin tämä malli olisi ollut kustannusneutraali. Se oli yksi keskeinen lähtökohta, miksi tällaista on esitetty noissa äänestyksissä silloin syksyllä 95. Sen jälkeen keskusta on kaikissa asiakirjoissaan, joissa on eläkkeistä puhuttu ... Tällä kiinnitän huomiota esimerkiksi ed. Esa Lahtelan puheenvuoroon, kun hän väitti, että hän muistelee, mitä vuosi sitten on tapahtunut. Minulla on jonkinlainen muistikuva siitä myös, mitä vuosi sitten on tapahtunut, kun olen itse näitä puheita täällä ollut pitämässä.

Nimittäin viime eduskuntavaalien alla keskusta edellytti eläkeuudistuksen tekemistä parlamentaarisessa komiteassa ja silloin viestitimme samoin kuin tällä vaalikaudella kaikissa niissä asiakirjoissa, jotka olemme eläkepolitiikan osalta jättäneet, seuraavaa: "Keskusta on lähtenyt kaikissa tavoitteissaan siitä, että erisuuruiset indeksit työ- ja kansaneläkkeissä sekä iän perusteella ovat vastoin eläkkeensaajien yhdenvertaisuutta. Tavoitteena tulee olla yhtenäinen indeksi, joka turvaa eläkkeiden oikeudenmukaisen kehityksen ja joka sopeutuu kansantalouden kestokykyyn." Näin me olemme omissa papereissamme sanoneet. Se, joka on vaivautunut ne lukemaan, tällaiset tekstit löytää, ja ne ovat ne tavoitteet, jotka meillä tässä asiassamme on ollut. Nyt kun me olemme näin tehneet, niin menneenkin viikonlopun aikana olemme sitten saaneet palautetta suuntaan jos toiseen siitä, olemmeko toimineet oikein. No, neljän viikon päästä me tiedämme, olemmeko toimineet oikein ja olemmeko toimineet eläkeläisten etujen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Toistan sen, että jotta eläkkeet pystytään maksamaan, se perustuu kolmelle tukijalalle: talouteen, luottamukseen ja siihen, että työssä jaksetaan. Nämä ovat asioita, jotka ovat eduskunnan ja maan hallituksen vastuulla. Kaikki voimat pitää keskittää siihen.

Mitä sitten tulee epäilyihin ja kysymyksiin siitä, että keskustalaiset tai ketkä muut tahansa lupaavat vaalikentillä yltiöpäisiä esityksiä, jotka eivät ole käytännössä toteutettavissa, niin eiköhän tässäkin kannattaisi olla sen verran rehellinen, että näitä esittäjiä tänä päivänä löytyy ihan jokaisesta puolueesta, ja varsinkin niistä henkilöistä, jotka eivät ole täällä olleet näkemässä sitä realismia, mitä se päätöksenteko sitten todellisuudessa kuitenkin aina on.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitän ed. Rehulaa siitä, että hän korjasi puheeseeni sisältyvän lapsuksen. Kepun malli työeläkeindeksiksi vuonna 95 oli se, että ansiokehityksen paino olisi ollut 35 prosenttia ja hintakehityksen paino 65 prosenttia. Mutta kuten puheenvuorossani totesin, tämäkin malli olisi johtanut siihen, että 5 000 markan työeläkkeellä 65 vuotta täyttäneiden menetys olisi tämän vuoden tammikuuhun mennessä ollut 1 752 markkaa, eli tämäkin olisi ollut leikkaus.

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho aikaisemmin vaati nimenomaan kustannuksia lisäämättä siirtymistä yhtenäiseen eläkeindeksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jotkut saavat mutta joiltakin leikataan. Tämä malli ei tietenkään siksi ole oikea. Sen takia vielä haluan kerran kiittää siitä, että te olette nyt tulleet tämän puoliväli-indeksin kannalle.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 95 tehdyllä ratkaisulla oli myös omat perusteensa. Alle 65-vuotiaiden indeksi oli sen vuoksi hyväksytty korkeampana kolmikannassa, koska kaikilla niillä, jotka ovat jääneet ennen varsinaista eläkeikää eläkkeelle, on siihen syyperuste, joko työttömyys tai työkyvyttömyys. Sen vuoksi heidän eläkkeensä on jäänyt pienemmäksi kuin se olisi, jos he olisivat olleet töissä 65-vuotiaaksi asti, koska heidän tulevan ajan oikeuttaan on leikattu. Näin tätä ratkaisua minulle ainakin silloin perusteltiin. Tietenkin siinä syntyi ikärasismia, joka aiheutti sitten sen, että eläkeläisjärjestöt rupesivat vaatimaan ikärasismin poistamista, ja tässä paketissa se nyt on sitten poistettu. Luulen, että eläkeläiset eivät ole tähänkään tyytyväisiä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu paljon kolmikantayhteistyöstä, ja olen erittäin tyytyväinen, että ed. Rehulakin todisti, että keskustapuolue sitä kunnioittaa. On ihan hyvä, että yleensäkin suhteessa työmarkkinaosapuoliin näyttää ainakin vaalipuheissa olevan sellainen ääni kellossa, että pyritään asioita hoitamaan yhteistyöllä laajalla valmistelulla ja nimenomaan kunnioittamaan kolmikantayhteistyötä. Olen sen täältä aiemminkin sanonut, että ainakin me vasemmalla vähintäänkin yhtä pontevasti kuin keskellä tai oikealla olemme kolmikantayhteistyön puolesta ja sitä mieltä, että kun palkansaajien asioita, palkansaajien eläkemaksujen kehittymistä tai palkansaajien tulevia eläkeratkaisuja tehdään, palkansaajajärjestöjen pitää olla kolmikantayhteistyön kautta valmistelussa mukana.

Kun sitten valmistelun kautta hallitukselle ja sitä kautta tänne eduskuntaan tulee tällainen laaja paketti, niin kuin nyt on tullut, on minusta aika johdonmukaista, että me sitten sitä tarkastelemme nimenomaan kokonaisuutena ja puolustamme sitä kokonaisuutta, joka on syntynyt sillä menettelytavalla, jolle annamme suurta arvoa ja jota aina juhlapuheissa pidämme erittäin tärkeänä ja merkityksellisenä. Sen vuoksi tässäkin tilanteessa, kun paketti sisältää heikennyksiä, jotka ovat sinällään perusteltuja ratkaisuja mutta koetaan heikennyksinä ja ovat heikennyksiä, ja parannuksia, niin vain rusinoita ei voi nyt pullasta ottaa, vaan käsissämme on laaja kokonaisuus, joka on pitkän neuvottelun ja yhteistyön tulos.

Tässä on sellaisia ratkaisuja, joita voi kannattaa. Ennen eläkemaksut menivät kyllä jo 18-vuotiaana, mutta eläke alkoi kertyä vasta 23-vuotiaana ja yleensäkin eläkkeiden kertyminen työhistorian ajalta on huomattava parannus. Täällä on moitittu superkarttumaa, ja varmasti on sillä tavalla, että kaikkein raskaimmissa töissä eivät superkarttumasta pääse keskimäärin nauttimaan niin usein kuin, voisiko sanoa, herrahissihommissa olevat, mutta joka tapauksessa työelämäkin on muuttunut eikä työn raskauskaan enää samalla tavalla ole muotoutunut kuin se on aikaisempina vuosikymmeninä muotoutunut. Kun itse olen levyseppä ja vielä telakkaduunareista niitä raskaampia töitä aikoinaan tehnyt, vielä viimeksi keväällä 95 runkolevyseppänä, niin otanpa sen esimerkin, mikä oli parikymmentä vuotta sitten tilanne.

Raskaita töitä tekevien duunareiden eläke määräytyi viimeisten vuosien mukaan, muistaakseni neljän vuoden, joista kaksi huomioitiin. Silloin nämä raskaissa töissä olevat eivät enää olleet niissä varsinaisissa ammattitöissä, jolloin he olivat hankkineet, jolloin he olivat olleet urakkapalkalla, jolloin heillä oli ollut voimia tehdä töitä paljon. Yleisesti telakkaduunareidenkin eläkkeet määräytyivät niiden ansioiden mukaan, joita he saivat aikapalkalla, jollakin kiinteällä palkalla, ollessaan varastomiehenä tai joissakin ihan muissa töissä kuin missä olivat monet vuosikymmenet silloin, kun olivat varsinaista ammattityötään tehneet. Tämä oli karmea epäkohta vanhassa systeemissä. Sitten sitä korjattiin ja otettiin huomioon pitempi jakso, mutta edelleen sieltä työuran loppupäästä, eikä se ollut oikeudenmukainen vieläkään. Tällä tuodaan tähän oikeudenmukaisuutta, ja nämä hyvät ratkaisut, jotka vievät asioita eteenpäin, pitää tässä kokonaisuudessa todella muistaa.

Nyt on sitten julkisuuteenkin pompahtanut asioita, jotka vaativat varmasti jatkossa tarkastelua. Ihan tässä viikonloppuna taisi uutisoinnissa pulpahtaa pintaan esimerkiksi vuorotteluvapaalla olevien tilanne. Itse olen ollut kovasti ajamassa ja kannattamassa, niin kuin monet muutkin, vuorotteluvapaajärjestelmää eli järjestelmää, jossa raskaissa töissä olevat voivat vetäytyä itseään kehittääkseen, erilaisia asioita tehdäkseen, vuorotteluvapaalle ja antaa tätä kautta työn jakamisen muodossa toisille mahdollisuuden tarttua työhön ja pysyä yhteiskunnassa kiinni. Jos näin on, niin kuin asiaa uutisoitiin, että vuorotteluvapaalle jääminen ja vuorotteluvapaaoikeuden käyttäminen nyt johtaa sitten ongelmiin, se on minusta ilman muuta asia, johon pitää puuttua ja tämä epäkohta korjata. (Ed. Huotari: Määrätyissä tilanteissa!) — Niin, tämä tuli vain tässä mieleen, kun uutisointia seurasin. — Jos tässä sitten, vaikka suuri valmistelu on tehty, tällaisia ongelmia on muiltakin osin, niin niihin pitää palata.

Vielä täytyy muistaa, että kun tätä kokonaisuutta ajatellaan, kysymyksessä ei ole pelkästään eläkkeellä olevien ja eläkeaikana oleva tilanne, vaan kysymys on myös siitä, että maksetaan sitä eläketurvaa ja kerätään eläkerahastoihin rahaa työeläkemaksujen kautta. Samalla kun olemme huolissamme siitä, minkälaiset ovat indeksit ja minkälaiset eläkkeet eläkkeellä olevilla, on myöskin muistettava se, kuinka raskaasti kohdellaan palkansaajaa siinä vaiheessa, kun näitä eläkemaksuja maksetaan. Jos nyt puhutaan vaikkapa 2 prosenttia tätä ratkaisua suuremmasta työeläkemaksusta palkansaajille, niin kyllä se on suoranainen, kova veronkiristys ja vaikuttaa ilman muuta sekä tulotasoon että myöskin työllisyyteen jne. Tämä on kokonaisuus, jossa on otettava huomioon tulevan eläketason rinnalla myöskin se, kuinka raskailla uhrauksilla ja kuinka raskailla maksuilla sitä eläketurvaa sitten työhistorian aikana hankitaan.

Koko ajan on myös muistettava se, kun eläkeläisten ja vanhusten asioista puhutaan, että hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkot ja palvelut toimivat ja esimerkiksi terveyspalvelut, hoivapalvelut ovat kohtuuhintaisia tai ilmaisia. Ne ovat kyllä yhtä tärkeitä tai tärkeämpiäkin asioita monelle vanhukselle kuin se, saako eläkettä 5 euroa enemmän tai vähemmän kuukaudessa. Eli kyllä tässä pitää kiinnittää huomiota kokonaisuuteen myöskin palvelujen osalta.

Täällä on tehty eläkeläisten tahdon mukaisia ratkaisuja, mutta on kuitenkin muistettava, että jos haluttaisiin auttaa, kuten täälläkin on kannettu huolta ja usein puheissa kannetaan huolta, eniten niitä kaikista pienituloisimpia eläkeläisiä, joiden eläketulo on vanhassa rahassa 3 000, 4 000 tai 5 000 markkaa kuukaudessa ja joita on noin puolet kuitenkin kaikista eläkeläisistä, niin ainoa oikea tapa olisi ensinnäkin näiden palvelujen turvaamisen ohella kansaneläkkeen tasokorotuksen tekeminen suurempana, kuin se pystyttiin tekemään, ja jatkossa kaiken paineen kohdistaminen siihen, että näissä ratkaisuissa mentäisiin eteenpäin. Niin tämä kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen korjaaminen kuin myöskin ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen ovat olleet tietysti oikeudenmukaisuusnäkövinkkelistä ihan perusteltuja ratkaisuja, mutta tosiasiassa näiden ratkaisujen kohdentuminen, jos puhutaan kaikista pienituloisimmista eläkeläisistä, ei ole kyllä ollut paras mahdollinen, mutta yhdessä ja eläkeläisjärjestöistä tulevan paineen edessä nämä ratkaisutkin on kuitenkin tässä talossa synnytetty.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhutaan tärkeästä asiasta ja katsotaan kauas tulevaisuuteen. Kun eläkeläiset ovat tämän maan hyvinvoinnin rakentaneet, niin mielestäni heitä tulisi nyt kuin tulevaisuudessakin arvostaa vähän toisella rintamalla kuin miltä nyt näyttää, että hallitusrintama yleensäkin näyttää tekevän. Jos kansalainen jää nuorena eläkkeelle ja elää pitkään, tämä indeksi on sellaisena, kuin hallituspuolueet sen näkevät, aivan tavattoman epäoikeudenmukainen ja sen osalta kansalainen ei saisi pudota tyhjän päälle vaan eläkeindeksin pitäisi seurata sillä 50—50-tasolla. Vain se mielestäni antaa oikean ratkaisun pitkässä juoksussa.

Herra puhemies! Näyttää siltä, että vaalit ovat tulossa, ja näyttää myöskin siltä, että jotkut puhujat täällä niin kuin kentilläkin näyttävät käyttävän totuutta hyvin lievästi ja niukasti puheissaan. Sen takia toivoisin, että kansa saisi tietää sen, mikä on esimerkiksi sosialidemokraattien kova ja raaka linja Suomen työtä tekevää ja työtä tehnyttä kansaa kohtaan.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela väitti, että nuorena eläkkeelle jäävät saavat sen vuoksi nyt erittäin huonoa kohtelua, kun tämä indeksi muutetaan. Nuorena eläkkeelle jääville tulee tässä ratkaisussa korotus, joka helpottaa heidän tilannettaan verrattuna siihen, että korotusta ei olisi tullut ja tätä ratkaisua ei olisi tehty — korjaan: niiden henkilöiden, jotka jäävät päälle viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle, tilanne on heikompi, mutta näitten nuorena eläkkeelle jäävien tilanne ei ole niin heikko.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on oltu niin tyytyväisiä, että tästä taitetusta indeksistä on päästy eroon, niin ilmoittaudun pahoittelemaan tätä päätöstä ja juuri näitten nuorena eläkkeelle jäävien puolesta. Ajatellaan, että henkilö olisi esimerkiksi vuonna 52 jäänyt eläkkeelle tämän nyt hyväksyttävän järjestelmän mukaan. Koko 50-luvun alkuajan hän olisi saanut ihan hyvää eläkettä verrattuna sen aikaiseen elintasoon, mutta kyllä se siinä 60-luvun alussa jo olisi alkanut jäädä aika pahasti jälkeen. Täytyy sanoa, että nyt 2000-luvulla tällä 50-luvun elintasolla on jo hyvin vaikeata elää. Siinä mielessä se, että halutaan kaikille sama indeksi, on erittäin raukkamaista semmoista henkilöä kohtaan, joka 20-vuotiaana jää eläkkeelle. Sitä ei se alun tasokorotus siinä paljon kyllä auta, kun tätä heikkoa indeksiä sitten esimerkiksi 70 vuotta elämässään saa nostaa.

Sitten haluan tähän pohjaosakeskusteluun sanoa, että keskustahan on täällä joka vuosi vastustanut sitä pohjaosan leikkausta, joka sinä vuonna on tehty, mutta ei ole koskaan ehdottanut, että perutaan se leikkaus, mikä tehtiin edellisenä vuonna. Tästä voi päätellä, että keskustan mielestä tämä pohjaosan leikkaus sinänsä oli aivan oikein tehty, mutta tehtiin vain vuotta liian aikaisin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kun äsken kävelin tuolla kadulla ja tulin eräästä palaverista, niin erään pankin, joka toimii myös vakuutuslaitoksena, ikkunassa oli mainos, kohtuullisen suurikokoinen mainos, jossa luki "Ajoissa eläkkeelle". Minusta on olennaista tässä koko eläkepaketissa, minkälainen tämän eläkepaketin uskottavuus on. Jos vakuutuslaitokset antavat koko ajan täysin toista viestiä, suuret yritykset, jopa valtioenemmistöiset yritykset, valtio itse työnantajana, kunnat työnantajana antavat viestiä, että eläkejärjestelyin on pystytty ihmisiä irtisanomaan ja laittamaan pois, ne antavat täysin toisenlaista viestiä kuin tämä kaunis ajatus tässä koko eläkepaketissa on jopa kolmikantaisesti valmisteltu: että ihmiset pystyisivät olemaan pitempään töissä.

Sitten jos ajattelee alle nelikymppisten näkökulmasta tätä asiaa, millainen luottamus heillä on tähän tulevaan eläkejärjestelmään? Kun olen keskustellut paljon tuttavieni kanssa, niin monet ovat sitä mieltä, että jos vain pystyy, pitää ruveta säästämään omaa eläketurvaa yksityisesti, kun ei ole ollenkaan varmaa, onko enää sitten tulevia sukupolvia maksamassa heidän eläketurvaansa, koska meillä on osittain rahastoiva järjestelmä ja erityisesti indeksit maksetaan kokonaisuudessaan nyt työssä olevien eläkevakuutusmaksuilla. Minä toivoisin, että täällä eduskunnassa nähtäisiin näitä kokonaisuuksia kaikkien ikäluokkien näkökulmasta, koska joskus tulevaisuudessa nämä nyt alle nelikymppiset ovat päättäjinä täällä ja joutuvat katsomaan asioita myöskin. Sanotaan nyt 2020, kuka täällä haluaa olla päättäjänä, jos meillä on eläkepommi käsissä?

Kun olin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa paikalla silloin, kun siellä olivat asiantuntijoina tätä uutta eläkejärjestelmää loihtinut Kari Puro ja aikaisempaa, 60-luvun, eläkejärjestelmää loihtinut Teivo Pentikäinen, niin se oli erittäin mielenkiintoinen keskustelu, koska huomasin, että Teivo Pentikäinen näki niin, että mitään eläkepommia ei koskaan tulekaan: ihmiset pystyvät olemaan huomattavasti pitempään töissä kuin tänä päivänä uskotaankaan, ja sittenhän voidaan aina korottaa maksuja. Mutta minun mielestäni työelämä ja maailma on muuttunut niin paljon, että maksujen korottaminen on lähes mahdoton ajatus. Tässä salissa koko ajan puhutaan ja tuolla vaalikentillä, että palkan sivukuluja, työnantajan sivukustannuksia, täytyy alentaa. No, mistä ne alennetaan? Työeläkevakuutusmaksuja ei ainakaan voi alentaa, koska suunta on aivan toinen, paineet ovat nimenomaan sinne korotuksen puolelle. Muilla palkan sivukuluilla rahoitetaan Kelan rahoitusta, jossa on sairausvakuutus, kuntoutus ja nämä toimet, joilla pitäisi tukea sitä pitempään työssäjaksamista, ja myös maksaa kansaneläke niille, joille työeläkettä ei ole riittävästi kertynyt.

Eli ihmettelen minä sitä kaksinaamaisuutta keskustan puolelta, jolta ei nyt yhtään edustajaa satu olemaan salissa, että ollaan vaatimassa lisäkustannuksia työeläkejärjestelmään, mutta kuitenkin samanaikaisesti ollaan vaatimassa palkan sivukulujen alentamista eikä kerrota, mistä se raha otetaan ja mitä ne seuraukset sitten ovat, mutta sehän onkin meidän tehtävämme kertoa, mitä tästä seuraa.

Tätä lakia esiteltiin sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja työasiainvaliokunnassa olin tätä kuulemassa, ja esittelevä virkamies sanoi, että tässä tehdään hattutemppu: juuri kenenkään eläkkeet eivät alene; ihmiset ovat pitempään töissä; ja sitten maksujakaan ei tarvitse korottaa. Tämä on niin suuri toive, että minä en oikein jaksa uskoa siihen, että näin tapahtuu, ainakaan sen perusteella, mitä käytännössä elämässä, työelämässä, tällä hetkellä tapahtuu. Olen sanonut useita kertoja työnantajien edustajille valiokunnassa, että nämä ongelmathan loppuvat siihen, kun ei enää irtisanota ihmisiä, mutta sekään ei ole reaalimaailmaa. Kyllä yritykset joutuvat taistelemaan kansainvälisillä markkinoilla koko ajan ja joutuvat myöskin irtisanomaan ihmisiä.

Siksi minusta on epäreilua, että työryhmissä asetetaankaan sellaisia tavoitteita, joiden pitäisi toteutua niin, että ihmiset ovat pitempään työelämässä ja ennen kaikkea, kun se tapahtuu ei pelkästään porkkanakannustuksen avulla vaan nimenomaan keppikannustuksen avulla niin, että nyt jos henkilö jää esimerkiksi ennen normaalia eläkeikäänsä eläkkeelle, niin kansaneläkkeeseen tulee varhennusvähennys. Minusta se on törkeää kaksinaamaisuutta tässä asiassa, vaikka tämä ratkaisu onkin tehty hallituksen sisällä.

Minusta olennaisinta on kuitenkin se, että luottamus työeläkejärjestelmään säilyy. Siksi olisi pitänyt tässä yhteydessä ehdottomasti muuttaa säännöksiä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen osalta niin, että alaikäraja olisi sama eli 62 vuotta vähintään, niin että ei tarvitsisi lukea pankkien ja vakuutusyhtiöitten mainoksista, että "lähde ajoissa eläkkeelle", koska niillä ruokitaan ennenaikaista eläköitymistä ja ennen kaikkea niin, että sitä yhteiskunnan verovaroista vielä tuetaan. Eli nämä pelisäännöt pitäisi ehdottomasti nyt saattaa seuraavan hallituksen toimesta kuntoon, että tämä viesti olisi kaikilta osin saman suuntainen.

Työttömyyseläkeputkesta muutama sana.

Minun mielestäni työttömyyseläkeputki on välttämätön niille ihmisille, jotka eivät ole itse voineet vaikuttaa siihen, että heidät on irtisanottu. Jotenkin tässä yhteiskunnassa näyttää olevan semmoinen käsitys, että ihmiset jäävät työttömiksi vasta 55 vuoden 1 kuukauden ikäisinä, mutta todellisuudessa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat sitä ennen jo työttöminä. Heidän kohdallaan on todella vaikea tilanne siinä, pääsevätkö he edes tähän työttömyyseläkeputkeen. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka pitkään me näitä väliinputoajia näissä tilanteissa joudumme vielä katsomaan, kun jostakin kumman syystä hallituksella ei ole ollut halukkuutta näitä väliinputoajien tilanteita parantaa. Eli näitten väliinputoajien tilanteen parantaminen olisi tullut paljon halvemmaksi kuin tehdä joitakin muita ratkaisuja eli porkkanoilla kannustaa pitempään olemaan työssä.

Yksi ratkaisu, mitä voisi ajatella, olisi se, että työttömyyseläkeputkeen eivät pääsisi ne, jotka itse irtisanoutuvat työstä, eli että se koskisi niitä, jotka irtisanotaan ja jotka joutuvat tuotannollisista tai taloudellisista syistä tai määräaikaisen työsuhteen päättyessä työttömiksi. Silloin se olisi tarkoitettu vain niille henkilöille, jotka aidosti ovat työttömiä. Silloin ei tarvitsisi mennä tällaisiin tilanteisiin, että ikärajoja nostettaisiin, kun putki olisi tarkoitettu vain niille, jotka sitä tarvitsevat. Silloin se olisi kiinni siitä, milloin työnantaja joutuu irtisanomaan, ja työnantaja myöskin kantaa vastuuta siitä.

Sitten indekseistä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että nykyisessä indeksimallissa, jossa kansaneläkeindeksi on alhaisempi kuin työeläkeindeksit ja jossa kysymys on prosentuaalisesta indeksikorotuksesta, nämä indeksit kasvattavat koko ajan eläkeläisten välisiä tuloeroja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hyviä eläkkeitä korotetaan indeksin myötä koko ajan paremmiksi ja kansaneläkkeellä olevat saavat hyvin pienen indeksikorotuksen. Sen vuoksi en ole oikein hirveästi lämmennyt tälle metelille, joka indekseistä nostetaan, koska sillä itse asiassa nostetaan hyvätuloisten indeksiä, kun samanaikaisesti eivät kovinkaan monet tässäkään salissa muista sanoa sitä, että tärkeintä olisi nostaa myös kansaneläkkeen indeksiä.

Mieluummin kuin indeksejä korottamalla ratkaisisin näitä asioita kansaneläkkeen tasokorotuksella, koska nimenomaan indeksi johtaa paineisiin työeläkevakuutusmaksujen nostamiseen. En tiedä, jotkut ovat sanoneet, että se on populismia, mutta mielestäni olisi paljon järkevämpää, kun indeksit olisivat markkamääräiset ja kaikille samat. Silloin ainakaan tuloerot eläkeläisten välillä eivät enää kasvaisi ja päästäisiin lopultakin siihen, että olisi tasa-arvoisempi yhteiskunta myös eläkeläisten osalta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tästä eläkelakiuudistuksesta vielä todeta sen, että kyllä tämä on varsin tasapainoinen kokonaisuus. Erityisesti haluan nostaa esille sen, että tässä esityksessä parannetaan naisten eläketurvaa. On erinomaista, että tähän esitykseen liittyy elinaikakerroin, jolla todellakin varaudutaan jatkuvaan keskimääräisen eliniän kasvuun.

Työasiainvaliokunta ja perustuslakivaliokunta ovat joitakin osia tästä kritisoineet, mutta mielestäni ministeri Perho on niihin erinomaisesti vastannut, ja totean, että jotta tämä olisi tasapainoinen kokonaisuus, tällaiseen esitykseen on päädytty.

Vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, haluan todeta, että sukupuolivaikutusten arviointi, joka tässä pilottina on tehty, on aivan erinomainen, ja toivon todella, että jatkossa kaikkien tärkeiden lainsäädäntöhankkeiden kohdalla arvioidaan lakiesityksen vaikutukset sekä miehiin että naisiin.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tehdään tämä suvaus eli sukupuolivaikutusten arviointi, silloin pitäisi myöskin niitä tuloksia, joita siitä on syntynyt, kunnioittaa. Mitä hyötyä tällaisesta suvauksesta on, jos siellä todetaan esimerkiksi, että kansaneläkkeen varhennusvähennys heikentää nimenomaan naisten eläkkeitä, ja jos sen korjaamista sosiaali- ja terveysvaliokunnassa nimenomaan kokoomuslaiset vastustivat? Tätä epäkohtaa, mikä myöskin suvauksessa tuli esille, nimenomaan kokoomus ei halunnut korjata. Minusta on tietenkin ihan hyvä, että suvaus tehdään, mutta pitäisi myöskin täällä eduskunnassa huomioida johtopäätökset siitä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin, mielestäni tämän lakiesityksen tulee olla johdonmukainen, ja se onkin. Ei todellakaan ole tarkoitus, että vanhuuseläkeikä määrittyy 63 vuoteen, vaan tarkoitus on, että työssä jatketaan entistä pidempään. Tässähän on kysymys vain todellakin kahdesta vuodesta, ja tänä aikana henkilö voi ansaita lisää eläkettä ja parantaa sitä superkarttumalla, eikä todellakaan tällä ikävälillä 63—65 ansaittu eläke myöskään pienennä kansaneläkkeen mukaista vanhuuseläkettä. Mielestäni tämä on melkoisen tasapainoinen kokonaisuus, vaikkakin, arvoisa herra puhemies, varmasti tätä lainsäädäntöä täytyy arvioida tulevaisuudessa, niin kuin aina näin suuria lainsäädäntöhankkeita arvioidaan.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kun ed. Sarkomaa totesi, että yksi uuden eläkeuudistuksen myönteisiä puolia on tämä elinaikakerroin, niin itse olen juuri päinvastaista mieltä. Yksi kaikkein huonoimpia ratkaisuja on tämän elinaikakertoimen käyttöönotto. Tämä elinaikakerroinhan tarkoittaa sitä, että eläkkeitä tullaan tulevaisuudessa leikkaamaan, jos keskimääräinen elinikä pitenee, eli eläkkeitä leikataan, jos elää kauemmin. Onhan tämä aivan omalaatuinen käytäntö, että Suomessa siirrytään tällaiseen. Luulen, ed. Sarkomaa, että tämä tulee teidän vastaanne vielä monta kertaa ja kaikkien niiden kansanedustajien osalta vastaan, jotka ovat pitäneet myönteisenä tällaista elinikäleikkuria. Siitähän on kysymys.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Ed. Sarkomaan käsitys tasapainoisuudesta on kyllä varsin erikoinen. Tämä esitys nimenomaan parantaa tulevaisuudessa, tulevina vuosina, sellaisten naisten asemaa, jotka hoitavat lapsia kotona. Se on tärkeä asia. Mutta ed. Sarkomaa on aivan kokonaan unohtanut sen, että vastaavassa tilanteessa aiemmin lapsia kotona hoitaneet, joiden eläketurvaa nyt paikkaa vain kansaneläke, jäävät huonompaan asemaan. He ovat niitä, jotka tulevat hyvin pian vuoden 2005 jälkeen jäämään eläkkeelle. Eivät heitä auta nämä parannukset, mitä tämä lakiesitys sisältää. Juuri heidän kannaltaan olisi ollut olennaista, että he olisivat olleet tasapuolisessa asemassa niiden kanssa, joiden työeläkekertymä on suurempi, eli he olisivat voineet jäädä 63-vuotiaina eläkkeelle, ed. Sarkomaa, jos he niin katsovat, että heidän eläketurvansa olisi riittänyt. Kun on kysymys pienestä eläkkeestä, niin kansaneläkekään ei nosta sitä niin suureksi, että he olisivat todella voineet tasa-arvoisesti arvioida mahdollisuuksiansa suuremman eläkkeen saajien kanssa.

Mutta ed. Sarkomaa unohtaa kokonaan sen, että näistä ihmisistä, jotka 63 vuotta täyttävät vuoden 2005 jälkeen, on merkittävä joukko sellaisia ihmisiä, jotka eivät enää ole työelämässä omaa syyttään. Osa on tietysti ollut kotirouvia koko ikänsä, osalla on pieniä työtuloja. Suurin osa näistä ihmisistä on sellaisia, että he eivät ole voineet saada mitään muuta eläkettä. He elävät esimerkiksi työmarkkinatuen varassa. Nyt näiltäkin ihmisiltä viedään mahdollisuus valita 63-vuotiaina edes vanhuuseläke pienennettynä. Toivon, että ed. Sarkomaa todella vielä oikein suurennuslasin kanssa tutkisi näitä pykäliä ja miettisi, mikä on tasavertaisuutta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laaksolle totean, että ei eläkkeitä leikata, vaan tosiaankin täytyy hieman pidempään olla keskimääräisesti työelämässä, jos haluaa kartuttaa saman eläkkeen, jos tosiaankin keskimääräinen elinikä pitenee. Onhan se vain hyvä, myönteinen asia, jos elämme yhä pidempään, olemme yhä terveempiä. Silloin aktiivista työssäoloaikaa on aivan selvästikin pidennettävä, jotta voimme hyvinvointiyhteiskunnan haasteista selvitä. Toki tämä eläkemuutos ei ainoastaan mahdollista sitä. Tarvitsemme kansallista ikäohjelmaa, työelämän muutosta ja sitä, että senioriteettielämänkokemusta arvostetaan työelämässä, ja sitä, että ikääntyneet voivat siellä pidempään olla. Tämä on todella suuri haaste, ja näillä näkymin sen eteen ei ole vielä riittävästi tehty.

Arvoisa herra puhemies! Muutama vuosi sitten vasta joka kymmenes henkilö oli vanhuuseläkkeelle asti täysimääräisen työuran tekijä. Nyt joka seitsemäs jaksaa siihen vanhuuseläkeikään asti. Todella merkittäviä uudistuksia on jo tapahtunut. Mielestäni tämä on todella myönteistä, että jaksetaan pidempään olla työelämässä. Pidän todellakin tätä esitystä tasapainoisena kokonaisuutena. Toki tässä on asioita, joita täytyy selvittää, kuten täällä on tuotu esille. Elinikäkertoimen vaikutusta ja sitä, miten se toimii, täytyy selvittää, mutta tärkeää on, että se tähän lakiesitykseen on nyt sisällytetty.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa sanoi, että koska olemme terveempiä, voimme olla pidempään töissä. Toivon, että nuoremmat ikäluokat ovat terveempiä, mutta meillä on vielä paljon sellaisia ihmisiä töissä, jotka vuoden 2005 jälkeen jäävät eläkkeelle ja jotka ovat menneet esimerkiksi jo 15-vuotiaina töihin ja ovat tehneet raskaita metsätöitä nuorina ja olleet tehtaassa töissä. Silloin kaikkien kohdalla se ei käy, että he ovat 68-vuotiaiksi asti töissä ja saavat superkarttumat ja erittäin hyvät eläkkeet. Samoin toivoisin, että jos olette ja haluatte todella olla looginen siinä, että ihmiset olisivat pidempään töissä, niin silloin pitäisi näitten yksityisten eläkevakuutusten markkinointia hillitä ja tehdä siellä lainsäädäntömuutoksia niin, että nämä ikärajat nostetaan samalle tasolle yksityisellä puolella kuin tässäkin. Juuri äsken kerroin tuossa, että eräässä mainoksessa sanottiin "Ajoissa eläkkeelle" eli täysin toisenlainen viesti. Toivon, että jos olemme seuraavassa eduskunnassa, yhdessä ajamme tätä asiaa.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain ed. Sarkomaalle todeta, että täytyisi kyllä paremmin lukea esimerkiksi tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö ja myös hallituksen esitys. Lähtökohtana on nimenomaan, että elinaikakertoimella leikataan eläkkeitä. Se on tämän elinaikakertoimen sisältö. Esimerkiksi sivulla 9 tässä mietinnössä todetaan: "Alkavien eläkkeiden alkumäärää alennetaan elinaikakertoimella sen mukaan, miten paljon väestön yleinen elinajan odote kasvaa." Totta kai toiveena on se, että kun tulee tämmöinen keppi, niin tällainen aleleikkaus houkuttelisi mahdollisimman monet jatkamaan työelämässä pitempään. Mutta on paljon sellaisia, jotka eivät voi näin tehdä, jotka eivät työn fyysisen raskauden takia tai muista syistä kykene jatkamaan työssä. Tästä syystä on epäilyttävä tällainen yleinen elinikäleikkuri, joka nyt on tarkoitus ottaa käyttöön. Muuten ensimmäistä kertaa vuonna 2010 on tarkoitus kokoontua ja katsoa, onko syytä leikata ja kuinka paljon eläkkeitä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä ihan lopuksi tähän debattiin totean ed. Laaksolle, että olen kyllä perehtynyt tähän lakiesitykseen. Olen sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja myöskin sitä mietintöä ollut tiiviisti tekemässä. Olipa siinä työtä tehdä, kun näytti siltä, että osan edustajista on hyvin vaikea hahmottaa, minkälaisia haasteita meidän järjestelmämme kohtaa. Kyllä se, mitä sanoin, pitää paikkansa, että on mahdollisuus kartuttaa se eläke, mitä alun perin on ajatellut, vaikka keskimääräinen elinikä kasvaa, jos on pidempään työelämässä. Sehän pitää tasan tarkkaan paikkansa. Se on tämän lakiesityksen tarkoitus.

Ed. Huotarille totean, että olen täysin samaa mieltä, että ei pitäisi millään elementeillä kannustaa varhaisempaa eläkkeelle jäämistä. Kokoomuksen seuraavan vaalikauden tavoiteohjelmaan on kirjattu tämä tavoite, minkä juuri totesitte, että ei myöskään näissä vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa pitäisi verovähennyksiä antaa siihen, että jäädään varhemmin eläkkeelle. Siitä voimme olla yhtä mieltä. Mutta pidän tärkeänä, että näitä vapaaehtoisia yksityisiä eläkevakuutuksia voi olla, ja pidän tärkeänä, että siellä nämä verovähennysoikeudet säilyvät, jos esimerkiksi puoliso täydentää toisen puolison eläkettä, koska koskaan ei meidän julkinen tai yksityinen lainsäädäntömme tule perässä niin nopeasti kuin elämän monimuotoisuus. Sen takia on tärkeää säilyttää myöskin ihmisillä mahdollisuus itse täydentää eläketurvan aukkoja tätä kautta.