Merja Kyllönen /vas(esittelypuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa kiinnitetään
            huomio seuraavanlaiseen epäkohtaan: 16 vuotta täytettyään
            erittäin vaikeaa ruoka-aineallergiaa, johon sisältyy
            vehnä, ruis, ohra, riisi, maissi ja tattari, sairastava
            nuori ei saakaan enää hoitotukea. Ajatellaan,
            että murrosikään mennessä sairaus
            on poistunut päiväjärjestyksestä,
            mutta kun näin ei käynytkään,
            nuori jää hyvin epätasa-arvoiseen asemaan.
            Miten käy, kun hänen on aika lähteä maailmalle
            opiskelemaan ja elämään omaa elämää?
            Ruoka-aineet allergiselle ovat hyvin kalliita ja pienikin hoitotuki on
            ollut isona apuna elämässä. Terveellinen
            ja sopiva ruoka pitää hengissä ja se
            maksaa, mutta niin maksaa myös se, että sairaus
            jätetään hoitamatta ja syödään
            mitä sattuu. Se voi maksaa jopa hengen. Toiveena olisikin,
            että tällainen porsaanreikä meidän
            järjestelmässämme tukittaisiin, kun kaikki
            eivät suinkaan parane murrosikään mennessä,
            vaan sairaudet seuraavat mukana koko elämän ajan.
         
         
         Ruoka-aineallergian perushoito on joka tapauksessa allergisoivan
            ruoka-aineen välttämistä. Rajoituksiin
            on suhtauduttava vakavasti, sillä pahimmassa tapauksessa
            allergisoivan ruoka-aineen nauttiminen voi johtaa anafylaktiseen
            sokkiin, jossa hengitys salpautuu ja lopputuloksena voi olla jopa
            hengenlähtö. Hoitorekisterien mukaan vuosittain
            Suomessa on vähintään sata ruuan aiheuttamaan
            vaikeaa allergista reaktiota, anafylaksiaa. Keliakiaa sairastava
            sen sijaan saa pienen korvauksen, mutta vaikeaa ruoka-aineallergiaa
            sairastavaa ei aikuisten tukimaailma näy tuntevan, tai
            ainakin tuet ovat kiven alla.
         
         
         Se, miksi lähdin tekemään tämän
            lakialoitteen, oli ministeri Hyssälän vastaus
            tekemääni kirjalliseen kysymykseen aiheesta, jossa
            kehoitettiin asianomaisia ihmisiä kääntymään
            toimeentuloluukun puoleen. Ja kun lähetin vastauksen kansalaisille,
            jotka olivat suurempana joukkona lähestyneet yhden henkilön
            nimen alla, niin he olivat varsin tyrmistyneitä siitä ajatuksesta, että heidän
            sairautensa olisi se yksi ja ainoa, joka kuuluisi hoidettavaksi
            toimeentulotuen piiristä, eikä sille olisi olemassa
            omaa yhtenäistä järjestelmää.
            Tässä lakialoitteessa esitän lisäksi
            korjattavaksi myös keliakiakorvauksen korottamisen 41 euroon
            nykyisen 20 euron sijasta. Ruokavalio, joka turvaa ihmisen terveyden
            ja elämän, ei voi kustannuksiltaan saattaa kansalaisia
            täysin eriarvoiseen asemaan niin sanottujen perusterveiden
            kansalaisten kanssa. Siksi olisikin aiheellista korjata nämä selkeät
            lainsäädännölliset ja korvaukselliset
            epäkohdat.
         
         
         Ruokavaliokorvausta säädettäessä hallituksen esityksen
            perusteluissa on todettu, että Kuluttajaviraston vuonna
            1998 tekemän selvityksen perusteella gluteenittomasta ruokavaliosta
            aiheutuvat lisäkustannukset olivat 47—58 euroa
            kuukaudessa. Sittemmin Kuluttajaviraston ja lääninhallituksen
            vuonna 2004 tekemän hintavertailun mukaan gluteenittomasta
            ruokavaliosta aiheutui lisäkustannuksia 34—43
            euroa kuukaudessa. Tarkkaa tietoa gluteenittoman ruokavalion tämän
            hetkisestä, vuoden 2009, kustannuksista ei ole käytettävissä,
            mutta Suomen Keliakialiitto ry:n oman näkemyksen mukaan
            ruokavalion välittömät lisäkustannukset
            ovat 41—50 euroa kuukaudessa. Kansaneläkelaitokselta
            saadun tiedon mukaan ruokavaliokorvausta saavia henkilöitä oli
            vuoden 2007 lopussa maassamme 24 858 henkilöä.
            Elikkä kokonaisuudessaan kyseessä ei ole tietenkään
            pieni summa, mutta jos mietitään sitä arkitodellisuutta,
            että jos sairauden hoito jätetään
            allergisoivan ruoka-aineen osalta tekemättä, niin
            mitä ovat ne välilliset hoitokulut. Ne ovat huomattavia.
            Ja myöskään sitä, mitä voidaan
            tällä ennalta ehkäisevällä hoidolla,
            ruokavaliohoidolla, säästää sairauden
            ilmentymisen ja etenemisen ehkäisyssä, ymmärtääkseni
            ei ole tässä maassa laskettu. Kuitenkin tällä hetkellä on
            olemassa tutkimustietoa, jonka mukaan allergiat on pystytty yhdistämään
            moniin keskushermostohäiriötiloihin, myös
            depressioon, ahdistukseen ja krooniseen väsymykseen, ja
            nämä eivät ole ihan ilmaisia meidän
            yhteiskunnassamme hoitaa, eli pienillä panostuksilla voitaisiin
            vaikuttaa isoihin asioihin.
         
         
       
      
         
         Lauri Oinonen /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva
            lakialoite on varsin perusteltu. Toivon, että se saa asianomaisessa
            valiokunnassa sen huomion, joka sille kuuluu. Olen aikaisemmin aiemmilla
            valtiopäivillä tehnyt saman sisältöisiä lakialoitteita.
            Hyvänä pohjana ovat olleet juuri Suomen Keliakialiiton
            asiantuntevat kannanotot. Nyt on todettava, että allergiat
            ovat ihmisille eri syistä, mistä niitä aiheutuu,
            todellinen ongelma ja vaiva. Nämä ovat, näin
            ymmärrän, lisääntyneet vuosien
            mittaan. Tässä on aloite, jolla asiaan on kiinnitetty
            huomiota. Toivon, että tätä kautta asia
            etenisi parhaaksi.
         
         
       
      Keskustelu päättyi.