Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteella 11/2006 vp, lailla tuloverolain 55 §:n muuttamisesta, haluan muuttaa verotuksen metsävähennyksen minimirajaa. Metsävähennyksen minimiraja on tällä hetkellä käytäntöä ajatellen muodostunut kohtuuttoman korkealle. Kantohinnat kuitupuun ja erityisesti mäntykuitupuun osalta ovat alentuneet. Nykyisellään verovelvollinen voi hyödyntää metsävähennyksen, jos tilalta myydään puuta vähintään 3 750 eurolla vuodessa. Nykyisillä alentuneilla puun hinnoilla tähän summaan käytännössä edellytetään esimerkiksi vähintään 400 kuutiometrin kuitupuun myyntimäärää vuodessa tilalta.

Sääntöjen valmistelujen aikana 1990-luvun alussa minimiraja ylittyi 250 kuutiometrin kuitupuukaupoilla vuodessa. Jos tämä sama kuutiometrimäärä nykyhinnoilla todellakin voitaisiin toteuttaa edelleen, niin silloin pitäisi vähentää aloitteessa esitetyllä tavalla tätä metsävähennyksen rajaa. Tällä voitaisiin edesauttaa metsänomistajien omatoimisuutta metsissä, myös tehdä hankintakauppoja ja käteiskauppoja, hoitaa metsiä.

Kun yhä useammat niin sanottuihin suuriin ikäluokkiinkin kuuluvat siirtyvät eläkkeelle, he saattavat omistaa metsää, muuttaa kaupungeista maaseudulle tai käydä kaupungeista käsin maaseudulla metsissä töissä, ja he vaalivat siellä omatoimisesti fyysistä kuntoaan, mutta samalla hoitavat myös metsiään. Silloin olisi tärkeää, että tämä verovähennys metsävähennyksen osalta voisi tulla siihen, mitä lainsäätäjä 1990-luvun alussa tarkoitti. Samoin tässä asiassa tulisi ottaa huomioon, että aina metsänomistajan metsälöt eivät ole saman kunnan alueella. Tämän käytännön tulisi olla niin joustava, että se voisi ottaa huomioon sen, jos metsät sijaitsevat kahden kunnan alueella tai useammankin kunnan alueella, niin että verovelvollisen kohdalla voisi täyttyä tämä lain käytäntö ja henki.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä metsiemme tulevaisuuden parhaaksi toimiva, metsien hoitoon kannustava lakialoite saisi asianmukaisen keskustelun valiokunnassa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Metsäverotus on tietysti tärkeä asia, mutta tässä nyt ei, viitaten edelliseen keskusteluun, varmaankaan olla niiden köyhimpien ihmisten asialla. Olen ymmärtänyt, että metsäverotuksessa suurin ongelma oli siinä, kun metsäverotus muuttui pinta-alallisesta suoraan myyntituloihin, ja se on suurin este oikeastaan koko metsäpolitiikalle. Mutta tällä hetkellä näyttää, että sitten nyt ed. Oinosen mukaan ongelmat ovatkin täällä sitten oikeastaan vähän niin kuin minimitasolla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Onpa erityinen sattuma, että tässä joutuu köyhää puolustamaan ja väittelyyn ed. Kauppilan kanssa vakituiseen peräjälkeen. Toisin kuin ed. Kauppila sanoi, että tässä ei olla köyhimpien ihmisten kanssa tekemisissä, tämä juuri on nimenomaan niin, että köyhimpien. Isommille metsänomistajille tämä vanha pohja, mikä tässä on olemassa, ei ole mikään ongelma täyttää, mutta nimenomaan sille pienelle metsänomistajalle, semmoiselle pienköyhälle, niin kuin sanotaan — taikka sanotaan perityn metsän omistajalle, olkoon se köyhä taikka varakas, mutta metsän, jolla on paljon arvoa — tämä ed. Oinosen tekemän aloitteen hyväksyminen mahdollistaisi, että pääsisi jonkinnäköisen tuen pariin ja matkaan. Näin katsottuna kyllä ed. Oinosen aloite on erinomaisen hyvä. Ja minä ymmärrän ja oikeastaan hyväksyn, että te, ed. Kauppila, kun ette tuntenut asiaa, niin esititte tämmöisen näköalan. Mutta jos mietitte sitä pienen ihmisen, köyhän ihmisen kannalta, olkoon hän poliittisesti mitä mieltä tahansa, juuri sellaisen ihmisen asiaa tämä ed. Oinosen aloite tässä edistää ja ajaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila äskeisessä puheenvuorossaan sanoi kyllä metsäverotukseen osuen aivan perusasian. Todellinen ongelma oli tämä viime vuoden päättyessä tapahtunut pinta-alaverotuksen päättyminen. Lukuisia kertoja niin viime kuin tällä vaalikaudella eri aloittein ja kyselyin halusin tähän ongelmaan kiinnittää huomiota, ja nämä löytyvät kyllä tuolta eduskunnan asianomaisista tiedoista, lukuisat aloitteet, puheenvuorot ja kyselyt. Niissä on se todellinen metsäverotuksessa tapahtunut suuri ongelma, että pinta-alaverotus päättyi. Tämän ikävän ongelman seurauksena on myös ollut merkkejä, että tapahtui niin kuin pelkäsin, että puumarkkinoille tulee myös verotuksellisista syistä johtuen häiriöitä. Tähän suureen epäkohtaan nähden tämä minun nykyinen aloitteeni on kyllä kuin hyttynen suuren norsun rinnalla.

Mutta tähänkin epäkohtaan olen halunnut kiinnittää huomiota, koska katson, että tällä on merkitystä useimmiten juuri pienmetsänomistajien kannalta. Useimmiten juuri on kaupunkilainen metsänomistaja, joka haluaisi tehdä siellä metsässä itse töitä, omalla fyysisellä työpanoksellaan hoitaa metsiä, ja hänelle tulee sitten sieltä pienet erät myytäviä metsiä, ei suuria konesavotan metsäeriä vaan pienet erät vuosittain. Juuri hänen kohdallaan tässä tämä epäkohta on, johonka haluan, arvoisa puhemies, kiinnittää huomiota, ja toivon, että tätä rajaa, mikä alun perin metsävähennykselle oli säädetty, voitaisiin mukauttaa myöskin ajan kehityksen mukaiseksi.

Kiitän ed. Kauppilaa siitä, että olette näin tuonut esille sen, mikä todella on metsäverotuksen suuri epäkohta tällä hetkellä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti köyhyys on suhteellista aina. Elikkä tarkoitin sitä, että en ole tavannut köyhiä, vaikka olen nyt parissa metsänomistajayhdistyksen, olivatko ne nyt kevätkokouksia vai vuosikokouksia, kokouksissa ollut ja kuunnellut ja keskustellut tavallaan niistä ongelmista, mitä metsänomistajilla on. En minä heitä köyhiksi kyllä kokenut.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Mitä enemmän tätä keskustelua kuuntelee, sitä järkevämmältä ed. Oinosen aloite alkaa tuntua. Mutta kiinnitän huomioni minäkin tähän, että nykyisellään metsävähennyksen voi hyödyntää, jos tilalta myydään puuta vähintään 3 750 eurolla vuodessa. Se merkitsee kyllä varsin isoa metsää ymmärtääkseni. Ja jos tätä metsänhoidollista näkökulmaa vähän jalostetaan vielä pitemmälle elikkä luonnonsuojelun puolelle, niin minusta tätä pitäisi kiireesti alentaa, jotta ne suhteellisen köyhät, ed. Kauppila, jotka omistavat pikku palstoja, puuhailisivat siellä omassa metsälössään luonnonsuojelullisessa mielessä, eivät vahingossakaan veisi sinne mitään monitoimikoneita tai muita vastaavia tuhontekolaitteistoja, vaan näpräilisivät siellä hiljalleen kirveensä ja sahansa kanssa ja näin suojelisivat paitsi omaa omaisuuttansa myöskin kaunista suomalaista luontoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen lausui erinomaisen kauniisti sen ydinajatuksen, mikä myös tähän aloitteen sisältöön kuuluu. Todellakin se metsänomistaja usein pienmetsälössä itse töitään tehden vaalii myöskin sitä luonnon ja maiseman ja ympäristön kauneutta kaikkein parhaimmalla tavalla, koska se metsä on hänelle enemmän kuin pelkästään taloudellinen asia. Se on hänelle tapa nähdä kauneutta ympärillä, luoda kauneutta ja hyvinvointia maastoon, mutta samalla myös huolehtia omasta kunnostaan. Eräs eläkeläinen kirjoittaa uusimmassa Metsälehdessä, että päivän rankka työ metsässä on parempi kuntoilu kuin maratonin juokseminen. Tälläkin on merkitystä.