Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Heti syyskauden alkajaisiksi eduskunta joutuu käsittelemään lakiesitystä jalkaväkimiinojen hävittämisestä. Oli mielenkiintoista lukea tämän päivän Helsingin Sanomista ulkoministeri Erkki Tuomiojan vähättelevää lausuntoa käsittelyssä olevasta lakiesityksestä, jossa hän leimasi itsensä asiassa ainoaksi oikeassa olevaksi. Lausuntoa voisi verrata hänen antamaansa yhtä päättömään lausuntoon, jonka mukaan metsästysaseet täytyisi kerätä metsästäjiltä pois ampuma- ja metsästysseurojen säilytettäviksi. Siitä se vasta soppa olisi syntynyt!

Aikanaan tehty päätös Ottawan sopimukseen liittymisestä on mielestäni turhanpäiväinen ja puolustuskykyämme heikentävä, ja kaiken lisäksi se on tullut maksamaan Suomelle jo satoja miljoonia euroja korvaavien järjestelmien hankinnassa. On esiintynyt kannanottoja, joiden mukaan uudet järjestelmät olisi jo hankittu, mutta sellaisia järjestelmiä ei ole, jotka vastaisivat maamiinoja. Hallituksen esityksessäkin mainitaan, että korvaava menetelmä mahdollistaa ainoastaan "kohtuullisen korvaamisen kansallisessa puolustuksessa".

Arvoisa puhemies! Tietääkseni tasavallan presidentti Tarja Halonen perusteli aikoinaan jalkaväkimiinojen hävittämistä solidaarisuudella niitä maita kohtaan, joissa miinoja on holtittomasti kylvetty siviilien kiusaksi — outo ja ontuva perustelu nykyiseltä Puolustusvoimien ylipäälliköltä.

Suomessa jalkaväkimiinoista ei ole vaaraa siviileille, sillä meillä ei ole lainkaan miinoitettuja alueita. Jalkaväkimiinat ovat puhtaasti puolustusase, jolla torjutaan mahdolliset maahantunkeutujat. (Martti Korhonen: Kuka sieltä nyt on tulossa?) Suomi on etunenässä ryntäämässä kaiken maailman sopimuksiin vain solidaarisuuden vuoksi, vaikka ne eivät ajaisi Suomen asioita millään lailla, pikemminkin heikentävät. Tästä eräänä surullisena esimerkkinä voisin mainita Suomen avokätisyyden EU:n kriisimaiden pelastamisessa.

Jos joku maa ilmoittaa lopettavansa kokonaan asevoimansa, tarkoittaako se, että meidänkin pitäisi hyvän tahdon eleenä tehdä niin? Jokaisen maan, niin kuin Suomenkin, tulisi miettiä ensisijaisesti sitä, mikä omalle maalle on paras ratkaisu. Suomessa miinat varastoidaan ja niitä käytetään vain, jos tulee sotatila. Silloinkin miinat merkataan tarkasti kartalle, jolloin ne pystytään myöhemmin poistamaan.

Hallituksen esityksessä mainitaan myös, että "Suomen puolustamisessa jalkaväkimiinoilla on ollut erityinen merkitys laajamittaisen hyök-käyksen torjunnassa" eikä Suomella ole "miina-aseen ohella muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liikettä kyettäisiin hidastamaan ja pysäyttämään yhtä tehokkaasti". Siksi tuntuukin varsin kummalliselta miinoista luopuminen.

Vihollisen uhka on aina olemassa, ja eikös ole tarkoitus, että sitä varten meiltä löytyy tehokas maanpuolustusjärjestelmä, kuten jalkaväkimiinat? Perussuomalaiset eivät kannata Ottawan sopimukseen liittymistä.

Janne Sankelo /kok:

Herra puhemies! Hallitus on tehnyt syyskauden avaukseen esityksen eduskunnalle jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämistä koskevan, vuonna 1999 kansainvälisesti voimaan tulleen yleissopimuksen hyväksymisestä Suomen osalta. Sopimus muun muassa velvoittaa sopimuspuolia tuhoamaan jo olemassa olevat jalkaväkimiinavarastot.

Esityksen yleisperusteluissa todetaan, että miinojen vastuuton ja summittainen käyttö erityisesti eräissä kehitysmaissa, kuten Afganistanissa, on aiheuttanut huomattavia siviiliuhreja. Miinat ja muut sodan räjähtämättömät jäänteet vaikeuttavat paikallisten yhteisöjen elämää vielä pitkään varsinaisen konfliktin päättymisen jälkeen. Miinat eivät tee eroa taistelijoiden ja siviilien välillä, ja ne ovat ongelmallisia myös kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Miinakielto tämäntyyppisissä maissa on paikallaan. (Pentti Oinonen: Ei Suomessa!)

Perustelujen mukaan niin sanotun Ottawan sopimuksen humanitääriset vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Osapuolet ovat tuhonneet noin 44 miljoonaa jalkaväkimiinaa. Suomella ei ole aiemmin katsottu olevan taloudellisia eikä teknisiä edellytyksiä sitoutua Ottawan sopimukseen, koska jalkaväkimiinoilla on ollut keskeinen asema Suomen puolustamisessa ja niistä luopuminen ilman korvaavia järjestelmiä heikentäisi Suomen puolustuskykyä.

Suomen hallitus linjasi vuonna 2004 ilmeisesti niin sanotuista kansainvälisistä paineista joh-tuen, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja miinat hävitetään vuoden 2016 loppuun mennessä. Linjaus vahvistettiin vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Selonteossa todettiin lisäksi, että uskottava puolustuskyky ylläpidetään toteuttamalla miinat korvaavien järjestelmien hankinnat vuosina 2009—2016. Tähän osoitetaan puolustushallinnolle tarvittava lisärahoitus.

Puolustusvoimien selvityksen mukaan jalkaväkimiinojen käytöstä luopuminen merkitsee laajamittaisen maahamme kohdistuvan hyökkäyksen etenemisnopeuden merkittävää kasvua ja omien tappioiden lisääntymistä — korutonta kertomaa. Jalkaväkimiinat voidaan korvata ja on osittain jo korvattukin erilaisilla menetelmillä. Koska täysimääräistä rahoitusta ei lupauksista huolimatta ole ollut mahdollista saada, on tilanne johtanut siihen, että Puolustusvoimien muuhun toimintaan on jäänyt vähemmän resursseja. Joku saattaisi sanoa, että hölmöläisten hommaa, enkä lähtisi häntä lausumastaan arvostelemaan.

Jalkaväkimiinojen hävittämiskustannukset ovat 220 000 euroa, ja korvaavat järjestelmät maksavat 200 miljoonaa euroa. Niihin on esityksen mukaan käytetty jo 163 miljoonaa. Valmistelut sopimukseen liittymisen osalta ovat siis jo hyvin pitkällä. On perusteltua kysyä, mikä tarve Suomella on ollut lähteä sahaamaan omaa oksaansa niin tärkeässä asiassa kuin oman maan puolustamisessa. Suomelle nyrpistely kansainvälisissä cocktailtilaisuuksissa ei ole riittävä peruste. Asiaa voi tarkastella myös alueellisesti: vanhat kiistakumppanit Turkki ja Kreikka liittyivät sopimukseen samanaikaisesti. Eikö tähän olisi pitänyt pyrkiä myös meillä? (Eduskunnasta: Olisi!)

Arvoisa puhemies! Suomi on hoitanut velvoitteensa jalkaväkimiinoistaan moitteettomasti. Suomessa jalkaväkimiinaan voi astua vain vieraan vallan sotilas, joka on tullut maahan valloittamistarkoituksessa. Se on tarkemmin ajateltuna aivan oikea lopputulos.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! "Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi tukisi osaltaan sopimuksen sisältämän jalkaväkimiinojen täyskiellon yleismaailmallistumista." Näin perustelee tänään käsittelemämme hallituksen esitys.

En voi muuta kuin kysyä, millä hinnalla tämä ulkopoliittisen kilpemme kiillottaminen ja uusi länteen päin suomettuminen tapahtuu. Liittyminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen ja hallituksen esitys sen ratifioimiseksi sai minut ymmälleen. Kuinka moni meistä on todella pohtinut sopimukseen liittymisen vaikutuksia Suomen puolustukseen, etenkin tulevien Puolustusvoimille määrättyjen yli 200 miljoonan euron leikkausten kanssa? Miinat ovat puolustuksellinen ase. Niiden käyttötarkoitus on hidastaa hyökkäävää vihollista ja muun muassa ohjata se epäsuoran tulen ulottuville.

Suomen Puolustusvoimat on aina ollut pakotettu tukeutumaan kustannustehokkaisiin, räätälöityihin keinoihin ulkoista uhkaa vastaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole varoja ja välillä poliittista haluakaan investoida kattaviin, nykyaikaisempiin asejärjestelmiin. Taistelukenttä teknistyy, ja sotatarvikkeiden hinnat nousevat jatkuvasti. Nykyaikaisten sotatantereilla toimivien armeijoiden tulivoima, verkostokeskeiset valmiudet ja liikkumiskyky ovat jo täysin Suomen kenttäarmeijan tavoittamattomissa. Suomen maantieteelliset olosuhteet, pitkä itärajamme ja niukat puolustusmäärärahat edellyttävät miina-aseen säi-lyttämistä puolustuskykymme ylläpitämiseksi. Myös Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä on riippuvainen miina-aseesta.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! On perin lyhytnäköistä tuudittautua siihen, ettei Suomi yksinään tai osana Eurooppaa voisi seuraavan 20 vuoden kuluessa joutua puolustamaan itseään. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen useat maat, myös Suomi Cajanderin johdolla, ajoivat alas puolustuskykynsä — sodanhan ei pitänyt enää koskaan tulla Eurooppaan.

Miina-ase ei ole vanhentunut. Nykyisessä uhkakuvamaailmassa on trendikästä puhua strategisesta iskusta, terrorismista ja kybersodankäynnistä unohtaen, että vanhentuneita, tavanomaisia sotavoimia käytetään vieläkin osana suurempaa keinovalikoimaa, kuten näimme Georgiassa ja Irakissa. Niitä tullaan varmasti käyttämään myös tulevaisuudessa. Puolustusvoimat varautuu uhkakuviin 20 vuoden perspektiivillä. Kaikki asiantuntijat pitävät jalkaväkimiinoista luopumista kohtalokkaana virheenä, etenkin kun miinoja korvaamaan suunnitellut rypäleaseet eivät enää sovi ulkopoliittiseen linjaamme ja Puolustusvoimat joutuu supistamaan nykyistäkin toimintaansa yli 200 miljoonan euron edestä.

Suomi ei ole myöskään huoleton miinojen käyttäjä. Suomi oli jo toisen maailmansodan aikana yksi tarkimpien miinakarttojen laatija, ja sotien jälkeen olemme lähettäneet miinanraivaajia, kouluttajia ja raivauskalustoa lukuisiin kriisipesäkkeisiin osana rauhanturva- ja kehitysyhteistyötoimintaamme. Suomen puolustusvoimat voivat toimia vain omalla maaperällään ja käyttää henkilömiinoja vain valtakunnan alueen turvaamiseen. Uhkakuva, jossa miinoja käytettäisiin, ei varmasti olisi maakuntaklaanien sisällissota, jossa henkilömiinoja kylvettäisiin pelloille ja pientareisiin.

Ottawan sopimuksen aiheuttama Suomen puolustuksen uskottavuuden romuttaminen oli yksi niistä syistä, miksi lähdin mukaan politiikkaan. En uskonut vuonna 2009 miinojen korvaamiseen osoitettujen 200 miljoonan euron riittävän. Nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että hallituksen kaavailemat satojen miljoonien lisäsäästöt tulevat murentamaan Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Suomi ei kykene korvaamaan henkilömiinojen tuomaa turvaa, ei mitenkään, tällä rahoituksella. Kukaan meistä ei tiedä, millaisia mullistuksia tulevaisuus tuo tullessaan. Sotilaallisen konfliktin ennustaminen vuosia etukäteen on lähes mahdotonta, kuten historia on osoittanut. Kuka meistä olisi vaikkapa viisi vuotta etukäteen kyennyt ennalta näkemään Neuvostoliiton hajoamisen, World Trade Centerin iskut, Afganistanin sodan tai Pohjois-Afrikan kansannousut? En minä ainakaan. (Erkki Virtanen: Maamiinoillahan ne olisi hoidettu kaikki!)

Teemmekin nyt päätöstä, jolla on pahimmillaan katastrofaaliset seuraukset maamme turvallisuudelle. Peräänkuulutankin, että asiaankuuluvissa valiokunnissa ja lopulta täysistunnossa me kaikki todella mietimme henkilömiinojen kieltämisen ja puolustuskykymme alasajon merkitystä. Toivonkin syvästi, ettei yksikään hallituspuolue pakottaisi omia edustajiaan rikkomaan omaatuntoaan vastaan tässä asiassa vaan jokainen meistä saisi itse punnita päätöksensä potentiaalista hintaa. (Kari Uotila: Varsinkin oppositio!)

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Jo debatin tässä vaiheessa on käytetty erittäin paljon painavia puheenvuoroja, joissa käsittääkseni yhteisenä huolenaiheena on maamme kansallinen turvallisuus ja puolustuksen uskottavuus. Se on tietysti kysymys, joka ei tunne suhdanteita, vaan siihen kannattaa aina kiinnittää huomiota.

Tässä itse asiassa, joka muuten on ulkoministeriön esittelemä valtioneuvostossa, koska kansainväliset sopimukset kuuluvat ulkoministeriön rooteliin, on hyvä muistaa se, että tämä varsinainen päätös, linjaus, liittyen tähän Ottawan sopimukseen on tehty itse asiassa kahteen otteeseen, vuonna 2004 ja uudelleen vuonna 2009, ja molemmissa tapauksissa hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä. Silloin päätettiin myöskin, jo vuonna 2004, että Suomi liittyy tähän sopimukseen vuonna 2012. Nyt kun hallituksen esitys on tullut tänne käsiteltäväksi, paperi on poliittinen mutta samalla myöskin tekninen ja johdonmukainen seuraava askel niille kahdelle jo aikaisemmin tehdylle linjaukselle, siis vuosien 2004 ja 2009 linjauksille.

Jo vuonna 2004 päätettiin, että Suomi käynnistää korvaamisohjelman, jolla siis halutaan materiaalihankinnoin korvata ei itse näitä miinoja mutta sitä menetettyä suorituskykyä, mihin tämä miinaratkaisu johtaa. Sitä alettiin panna toimeen jo vuonna 2004, ja tämä hankintaohjelma jatkuu aina vuoteen 2016 asti. Sitä on jo toimeenpantu aika laajalla rintamalla: on hankittu muun muassa viuhkapanoksia, on hankittu pimeän toiminnan uutta välineistöä, on hankittu kaukolaukaisimia panssarimiinoihin, on hankittu raskasta kranaatinheitinkalustoa (Pietari Jääskeläinen: Onko riittävästi?) korvaamaan muun muassa nimenomaan näitä miinoja. Tämä suunnitelma jatkuu uusin hankinnoin aina vuoteen 2016 asti. Tässä mielessä on vuosina 2004 ja 2009 tehtyjen päätöksien valossa tehty kaikki se voitava, mitä voimme tehdä, jotta tämä menetetty suorituskyky voidaan korvata.

Samalla tähän liittyy tietysti Suomen maine kansainvälisenä sopimuskumppanina. 156 maata on jo hyväksynyt tämän sopimuksen. EU-maista oikeastaan Suomi on ainoa, joka ei ole vielä ratifioinut tätä sopimusta — Puola on sen kyllä hyväksynyt mutta ei ole vielä ratifioinut. (Mika Niikko: Entäs Venäjä?)

Tämän oikeastaan historian kertomuksen valossa on ainoastaan johdonmukaista, että tämä hallituksen esitys on tänään täällä käsiteltävänä ja että käsittely jatkuu tässä talossa. Samalla on aivan aiheellista kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla pystymme korvaamaan tämän suorituskyvyn niin, että Suomen puolustus myöskin tältä osin pysyy uskottavana, ja se ansaitsee ilman muuta kunnon keskustelun myöskin tässä salissa. Se on ajatonta keskustelua, se on keskustelua ilman minkäänlaisia suhdannerajoja tai -eroja.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että Afrikassa lapsi astuu maamiinaan, on tietenkin onnetonta, ja siksikin on hyvä, että Suomi osallistuu humanitääriseen miinanraivaustoimintaan kehitysmaissa. Mutta se, että Suomi liittyy jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, on käsittämätöntä. Siitä hyötyjää ministeri Wallinilta kysyisin. Ainoa hyötyjä on kansainvälinen aseteollisuus.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheet puolustuskyvyn alasajosta ovat minun mielestäni kyllä aika raskaasti liioiteltuja, vaikka ymmärrän kyllä tämän taustan. Puolustusministeri kertoi, että 2004 tehtiin ratkaisu, joka mahdollisti erittäin pitkän siirtymäajan. Sitä luopumistahan lykättiin aina vuoteen 2016 saakka, jotta olisi aikaa rahan puolesta ja muutoinkin hankkia erilaisia korvaavia järjestelmiä, jotta puolustuskyky voitaisiin uskottavalla tavalla säilyttää. Kuten kuulimme, se on erittäin pitkällä menossa.

Haluan huomauttaa myös siitä, että joka ta- pauksessahan Suomi oli sen edessä, että meidän täytyi luopua maamiinoista niitten vanhentumisen seurauksena. Me olisimme olleet sen edessä joka tapauksessa, että meidän pitää hankkia uusia miinoja taikka muita systeemeitä muutaman vuoden kuluttua. Olimme siis pakon edessä joka tapauksessa.

Mutta asia on niin, että tämä asia vaatii ilman muuta huolellisen tarkastelun muuttuneessa tilanteessa, ja me kyllä kotkan silmin katsomme, miten hallitusryhmien edustajat täällä salissa tulevat käyttäytymään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tiistaina 13. huhtikuuta 2004 sanoin tässä salissa seuraavaa: "Kuten on todettu, suomalaisiin miinoihin astuu korkeintaan vihollisen sotilas, ja kun me niitä turvallisuutemme ja puolustuksemme kannalta tarvitsemme, niin niistä ei pidä mennä luopumaan."

Kuitenkin Matti Vanhasen johtama, kepun ja demareitten johtama hallitus ja eduskunta sen myötä päätyi tuolloin vuonna 2004 siihen, että Suomi tulee jalkaväkimiinoista luopumaan. Tämä kanta on uudelleen vahvistettu sitten vuonna 2009, joten oma näkemykseni tähän asiaan tässä tilanteessa on se, että tässä asiassa juna on jo mennyt. Suomen ulkopolitiikan on oltava johdonmukaista, ja sen on oltava ennustettavaa, enkä näe, että enää voidaan asiassa tehdä täyskäännös. Alun perin tehtiin Vanhasen ykköshallituksessa väärä ratkaisu.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on joidenkin mieli todella muuttunut matkan varrella, ja hyvä niin. Minusta pelkkään raivaamiseen ja onnettomuuksien putsaamiseen ei pidä pyrkiä, vaan meidän tulee pyrkiä maailmaan, jossa miinoja ei enää valmisteta, niitä ei kukaan varastoi, ennen kaikkea siihen, että niitä ei kukaan käytä, ja tuossa kansainvälisessä yhteisössä Suomella on rooli.

Mutta sitten, missä on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Soini? Hänet olisin erityisesti halunnut tänne saliin nyt, koska hän oli tuon viimeisen selonteon, joka vuonna 2009 hyväksyttiin, parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen. Puheenjohtaja Soini on tuossa parlamentaarisessa seurantaryhmässä, jossa hän edusti omaa puoluettaan, hyväksynyt nämä linjaukset ilman mitään erimielisyyksiä, ja nyt kuulemme persuedustajilta salissa, (Perussuomalaisten ryhmästä: Eipä nimitellä, eipä nimitellä!) että koko sopimusta pitäisi vastustaa.

Valiokunnan puheenjohtaja Niinistö oli aika tarkka Helsingin Sanomissa, kun hän sanoi, että puolue ei kannata tätä. Mutta en ole koskaan tiennyt Soinin aseman olevan puolueessa niin heikko, että kun hän kuittaa jotain poliittisesti ja kun sen hallitus toteuttaa, niin hän ei enää jatka vastuullista linjaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on nyt syytä muistaa myös se, että tämä kansainvälisen sopimuksen solmiminen ja sen tekeminen on lähtenyt siitä, että maamiinat, henkilömiinat, eivät erottele siviileitä tai sotilaita, vaan ympäri maapalloa edelleen 4 000 ihmistä on kuollut viime vuonna näihin, vaikka tämä sopimus on ollut voimassa jo vuodesta 1999. (Ben Zyskowicz: Suomalaisiin miinoihin?)

156 maata maailmassa on tämän sopimuksen allekirjoittanut juuri näiden humanitääristen syiden takia. Mielestäni on todella hyvä, että Suomi nyt vihdoin tämän hyväksyy, oli jo korkea aikakin. Olin muuten samassa työryhmässä, mihin edustaja Kumpula-Natri viittasi, puoluepuheenjohtaja Soinin kanssa, ja kyllä se on yksimielinen mietintö, ja siellä todetaan, että Suomi tulee tämän sopimuksen hyväksymään.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kannatan Ottawan sopimukseen liittymistä, ja näen tässä kaksi asiaa:

Ensimmäinen on Suomen vastuu kansainvälisten aserajoitusneuvotteluiden kulusta ja tukemisesta. Meidät on aina tunnettu maana, joka on ollut aserajoitusneuvotteluissa aktiivinen niin ydinaseiden kuin tavanomaisen aseistuksen suhteen, ja tämä jos mikä on lisännyt turvallisuutta maailmassa. Nyt rypäleaseet ja maamiinat ovat olleet niitä, jotka ovat meille tehneet vaikeuksia, koska itse joutuisimme jostakin luopumaan. Minusta johdonmukaisuuden nimissä on joskus myöskin otettava vastuu siitä, että omiakin aseita joutuu karsimaan. On tärkeää muistaa, että Suomi on ostanut näitä jalkaväkimiinoja kansainvälisiltä markkinoilta, ja nythän on tarkoitus juuri näitä markkinoita ajaa alas tälläkin ratkaisulla.

Toinen asia, johon täällä on kiinnitetty huomiota, on sitten Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeää kantaa huolta, ja uskon, että tänä syksynä kuulemme ministeriltä ja hallitukselta ne esitykset, joilla Suomen puolustusta modernisoidaan.

Markus Mustajärvi /emus(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asia liippaa sillä lailla läheltä minua, että isäukko meni aikoinaan saksalaisten miinaan, mutta en kuullut hänen koskaan puhuvan siitä, että Suomessa pitäisi luopua puolustuskykyisestä armeijasta tai miinoista.

Mutta ministeri Wallinilta kysyn: Kun on todennäköistä, että jalkaväkimiinat kielletään ja siirrytään kalliimpiin aseisiin, niin johtaako tämä siihen, että tässä Puolustusvoimien määrärahatilanteessa aletaan harkita entistä enemmän varuskuntien ja varikoitten lopettamista ja erityisesti Pohjois-Suomessa? Tämähän kiistatta johtaisi sitten siihen, että eräästä puolustuksen perusperiaatteesta, koko maan puolustamisesta ja alueellisesta puolustuksesta, luovuttaisiin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tähän sopimukseen aikoinaan lähdettiin, niin silloin oli tämä korvaava asejärjestelmä: rypäleaseet. Mielestäni se, että näin ei enää ole, antaa kyllä mahdollisuuden tarkastella tilannetta uudestaan. Mielestäni tässä yhteydessä on tarkasteltava myös sitä, mikä on tulevien sukupolvien halukkuus suorittaa varusmiespalvelus tilanteessa, jossa Suomen Puolustusvoimat ottaa doktriinikseen "hyökkäys on paras puolustus". Miinathan ovat puolustusväline, mutta niin kuin tästä hallituksen esityksestäkin käy ilmi, jatkossa tämän maan puolustamiseen tulee ihmishenkiä menemään enemmän, mikäli huonosti käy. Eli siinäkin mielessä tämä on tärkeä asia, ja pelkään todella, että tämä nyt valittu linja on taas yksi askel kohti Nato-jäsenyyttä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Salissa tullaan varmaan syksyn mittaan käymään hyvinkin laajaa, kipakkaa keskustelua puolustusministeriön pääluokan säästöistä, olen siitä aivan varma. Meillähän on periaatteessa päätös siitä, että koko maata puolustetaan. Jalkaväkimiinat ovat puolustuksellinen ase, tehokas ja edullinen. Tämä tulee meidän kaikkien muistaa. Asiantuntijat ovat arvioineet, että hinta—laatu-suhteella jalkaväkimiinoja ei voida korvata. Minä haluan muistuttaa siitä, että korvaavat järjestelmät ovat sen kaltaisia, että niitten merkkaaminen maastoon on huomattavasti vaikeampaa kuin jalkaväkimiinojen. Ja toivon, että salissa puhutaan pelkästään jalkaväkimiinoista, ei maamiinoista. Ne ovat aivan eri asia. Maamiinoja on monenlaisia; jalkaväkimiinat ovat vaan yksi osa sitä miinajärjestelmää.

Näyttää siltä, että tässä salissa isänmaallisten edustajien määrä on kasvamassa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ilmeistä, että tämä sopimus tullaan eduskunnassa hyväksymään. Sen vuoksi on kaikki huomio kiinnitetty siihen, mitä tällä hetkellä tapahtuu Puolustusvoimissa, jotta voimme vakuuttautua siitä, että todella pystymme korvaamaan nämä miinajärjestelmät. Kysynkin ministeriltä: Oletteko henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että me tulemme riittävässä määrin korvaamaan sen menetyksen, joka tästä aiheutuu? Ja millä tavalla ne noin 400 miljoonan euron leikkaukset, jotka tulevat kohdistumaan Puolustusvoimiin seuraavien vuosien aikana, mahdollisesti vaikuttavat myöskin tähän asiaan?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmetyttää vähän tämä keskustelu: kun nyt ollaan laittamassa täytäntöön sellaisia päätöksiä, joita on tehty 2004—2009 — noissa hallituksissa on ollut hyvin vaihteleva kokoonpano, ensimmäisessä hallituksessa sosialidemokraatit mukana, toisessa ei — niin nyt entiset hallituspuolueet täällä ryhtyvät omia entisiä päätöksiään ja linjauksiaan kritisoimaan ja kyseenalaistamaan, puhumattakaan edustaja Soinin joukoista, jotka ovat vetäytymässä nyt kenraalinsa takaa pois.

Ministeri käytti erittäin hyvän puheenvuoron, toi tosiasiat esiin. Myös entinen puolustusministeri, edustaja Kääriäinen toi hyvin esiin sen pitkän linjan, joka tässä on ollut. Kysymys on aiemmista päätöksistä, niiden toimeenpanosta, ja kun puhutaan aselajin korvaamisesta, niin kysymys on nimenomaan, kuten ministeri sanoi, suorituskyvyn korvaamisesta. Tässä mielessä täytyy olla myös tarkkana siitä, että kun Puolustusvoimien toimintaa kehitetään, siinäkin on oltava ajassa mukana. Ja kuten edustaja Kääriäinen totesi, joka tapauksessa olisi tullut tarve jalkaväkimiinat jollain tavalla korvata.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilo kuunnella edellisen edustajan esitystä. Nimittäin tässä justiin tällainen solidaarisruusunpunainen vasemmisto menee mielestäni kovan oikeiston helppoon, koska mikä tarkoitus tällä on muu kuin hoitaa Suomi Natoon? Suomi — puhutaan näistä rajoista — on ainoa maa, jolla on Venäjän kanssa se reilut yli tuhat kilometriä rajaa. Kaikki, mitä niistä miinoista on puhuttu, on totta. Suomi on hoitanut ne asiat kunnolla. Tällä ei ole kuin yksi ainoa tarkoitus. Tässä hoetaan tätä Suomen mainetta. Taas kova oikeisto — RKP, kokoomuksen kovin siipi, kepun rikkaimmat — hokee sitä vaan sen takia, että Suomi ei saisi puolustaa itseänsä, ei raha-asioissa, ei missään, kun täytyisi vaan alistua sille, että se Euroopan ja maailman komea, iso koneisto jyräisi meidät myös henkisesti, ei ainoastaan, niin kuin tässä tapauksessa tulevaisuudessa saattaa myös jyrätä, ruumiillisesti. (Pia Viitanen: Kovastipa vedätte mattoa Soinin alta!)

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä salissa on selontekoja käsitelty, niin on puhuttu laajasta turvallisuuskäsitteestä ja turvallisuusympäristön muutoksesta ja todettu, että meitä uhkaavat asevarusteisen turvallisuuden ohella monet paljon tärkeämmät asiat ja yhtä tärkeät asiat: puhutaan elintarviketurvallisuudesta, puhutaan tietoturvallisuudesta, puhutaan lääketurvallisuudesta, puhutaan ympäristöturvallisuudesta, puhutaan hallitsemattomien pakolaisvirtojen aiheuttamasta turvattomuudesta jne. Nyt tuntuu tämä keskustelu tässä yhteydessä rajoittuvan siihen, että meidän ainoa turvallisuusuhkamme on massajalkaväki, joka rynnii 1 300 kilometrin leveydeltä rajamme yli. Totta kai miina-asia on tärkeä ja korvaavat järjestelmät pitää rakentaa, mutta minä korostaisin kuitenkin tätä laajan turvallisuuskäsitteen olemassa-oloa, sitä, että parasta turvallisuutta kuitenkin tehdään järkevällä ja johdonmukaisella ulkopolitiikalla eikä sen perusteella, minkälaisia laitteita meillä milläkin kohdalla rajaa on.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan Ottawan sopimukseen liittymistä.

Mielestäni on myös tärkeää, että Suomi on kansainvälisillä kentillä luotettava ja uskottava neuvottelukumppani. Tämä päätös Ottawan sopimukseen liittymisestä on tehty Suomessa itse asiassa jo kaksi kertaa, kuten tässä salissa keskustelussa on tullut ilmi. Ja kuten Suomessa on ollut tapana, tätä päätöstä on tehty hyvässä yhteishengessä eri poliittisten puolueiden kesken, niin kuin meillä tyypillisesti tehdään ratkaisuja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joten on todellakin oikein, että tämä liittymispäätös nyt sinetöidään ja Suomi voi jatkaa sitä uskottavaa linjaa, jossa se pitää kiinni sitoumuksistaan ja jossa se myös osallistuu kansainväliseen humanitääriseen työhön miinanraivauksen osalta.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä ministeri Wallinin kanssa, että tuo puolustuksen uskottavuus on ilman muuta tärkeää pitää mielessä koko ajan, kun Suomen puolustusvoimista ja puolustamisesta puhutaan. Siksi haluaisinkin nyt kysyä, kun ministeri kommentoi noita korvaavia järjestelmiä, minkälaisia teknisesti ne voivat olla tai ne ovat, mitä on jo hankittu: Minkä verran tuosta 200 miljoonan euron summasta on jo käytetty, minkä verran siitä on vielä käyttämättä? Ja näettekö, että nämä mahdolliset tulevat budjettileikkaukset vaikuttavat jollakin tavalla tähän asiaan? Ilmeisesti on kuitenkin selvää, niin kuin täällä hallituksen esityksessäkin todetaan, että täysimääräistä rahoitusta korvaaviin hankintoihin ei ole mahdollista saada. Jotain vaikutuksia sillä sitten kuitenkin on.

Toinen asia: Miinakauhusta on puhuttu paljon sotilaiden toimesta. Minkälaisena ongelmana tämän näette jalkaväkimiinojen poistumisen johdosta? Sinänsä Puolustusvoimilta on tullut toive, että jatkuvuutta, johdonmukaisuutta tarvitaan myös tässä asiassa. Kun Puolustusvoimat on jo vuodesta 2004 lähtien valmistautunut korvaamaan jalkaväkimiinoja, niin heilahtelevaa politiikkaa ei myöskään kuulemma eduskunnalta toivota.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kokoomuksen suunnalta on suurta hurskastelua, kun sanottiin, että puolustuskyky pitää turvata, tilanteessa, jossa olette sitoutuneet 200 miljoonan euron budjettisäästöihin ja sen lisäksi tämän korvaavan järjestelmän rakentamiseen. Sehän on ihan mahdoton yhtälö.

Täällä edustaja Pekka Haavisto sanoi, että hän odottaa innolla suurin piirtein näitä Puolustusvoimain modernisointeja. Leikkausten jälkeen modernisointia! Ette kai te Suomen kansalle uskottele, että tässä taloustilanteessa se on mahdollista?

Nyt olisi ollut vähintäänkin syytä tätä sopimuksen täytäntöönpanon ajankohtaa arvioida uudelleen näissä taloustilanteissa, missä ollaan. 2004 ja 2009 oli aivan erilainen talouden tilanne Suomella ja mahdollisuudet uskottavalla tavalla rakentaa korvaava järjestelmä. Nyt olisi osoittanut, edustaja Backman, ajassa päätöksentekoa se, kun olisi ilmoitettu, että otetaan lisäaikaa siihen, kunnes Suomen talous vahvistuu ja voidaan uskottavalla tavalla asia hoitaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rantakangas puheenvuorossaan jotenkin syyllisti kokoomusta tässä asiassa. Edustaja Rantakangas, nyt on teillä erittäin perusteellisen peiliin katsomisen paikka. Koko tämä ongelma, se, että Suomi on luopumassa omista jalkaväkimiinoistaan, joiden korvaaminen maksaa jne., on peräisin siitä, että keskustan silloisen puheenjohtajan Matti Vanhasen johtama punamultahallitus päätti vuonna 2004 ja eduskunta siihen yhtyi, että tähän puuhaan ryhdytään. Kun te nyt sanotte, että 2004 ja 2009 oli sopiva ajankohta luopua miinoista tai päättää siitä, mutta nyt kun talouden tilanne on muuttunut, niin nyt ei enää olekaan sopiva ajankohta, niin tämähän on tällaista jälkiselittelyä, jonka läpinäkyvyyden näkee aivan jokainen. Vastuu on teillä, jotka aikoinaan teitte tästä väärän päätöksen.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Zyskowicz, kokoomus on tällä hetkellä Suomen suurin puolue, pääministeripuolue. Teillä olisi ollut kaikki edellytykset ottaa lisäaikaa tähän täytäntöönpanoon. Teillä oli valta, ja teillä oli päätöksentekomahdollisuus. Miksi ette käyttäneet sitä? Teidän puheenjohtajanne oli 2004 sitä mieltä, että tässä ei kärsi Suomen uskottavuus ja maine. Miten se tilanne nyt muuttui, kun teillä oli päätösvaltaa tehdä ratkaisu, joka olisi ollut Suomen kansan ja uskottavan puolustuskyvyn kannalta aivan järkevä? Ei se ole jälkiviisautta. Se on ajassa elämistä ja päätöksentekoa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rantakangas tässä odottaa, että kokoomuksen Jyrki Kataisen johtama hallitus korjaisi Matti Vanhasen johtaman hallituksen tekemiä vääriä ratkaisuja. Onko paljon muita asioita, joissa toivotte ja asetatte toiveenne sen varaan, että Kataisen johtama hallitus korjaa sitä politiikkaa, mitä teidän johtamanne hallitus on harjoittanut?

Mitä sitten tähän maineeseen tulee, vuonna 2004 Suomi ei ollut sitoutunut Ottawan sopimukseen ja silloin näimme, että on perusteetonta väittää, että Suomen maine siitä kohtuuttomasti kärsii, jos me emme tuohon sopimukseen ryhdy. Tänä päivänä tilanne on aivan toinen. Suomen hallitus ja eduskunta ovat virallisesti ja muodollisesti kaksi kertaa päättäneet, että Suomi on mukana Ottawan sopimuksessa, joten jos nyt tekisimme täyskäännöksen, olisi sillä toki aivan erilainen merkitys.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole pyytänyt puheenvuoroa, mutta kyllä sen käytän, jos niikseen tulee, ei ole kysymys siitä.

Minä oikeastaan kiinnitän huomiota kyllä siihen argumenttiin, joka on maailmalla kyllä yleinen. Tässä sanotaan, että halutaan tukea aseriisuntaa. Kyllä, se on Suomen ulkopoliittinen linja, ja se on järkevää ymmärrettävistä syistä. Mutta onko oikeasti perimmiltään tässä niin, sillä tietysti tässä kaikki kysyvät korvaavien järjestel-mien perään? Onko tosiasiassa tullut tapahtuneeksi aseriisuntaa? Minä olen tästä asiasta vaan rehellisyyden nimissä vähän huolissani, ettei tulla sanoneeksi sellaista perustetta tälle ratkaisulle, joka ei kuitenkaan käytännössä jellaa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten äskeisestä edustajien Rantakangas ja Zyskowicz keskustelusta varmasti jokainen hyvin kuuli, me emme voi tehdä sellaisia kansainvälisiä sitoumuksia, joita muutamme hallituskaudesta toiseen, ja pallottelemme vastuuta riippuen siitä, kuka olemassa olevista puolueista milloinkin on hallituksessa. Mielestäni tuosta keskustelusta oli hyvin vedettävissä se johtopäätös, että silloin kun puhutaan kansainvälisistä sitoumuksista, Suomen linjan täytyy olla laajasti hyväksytty, ja sen jälkeen sen täytyy olla johdonmukainen ja sitä täytyy olla noudattamassa. Tässä puhutaan ennen kaikkea tietenkin kansainvälisestä sitoumuksesta, siitä, että Suomi on mukana omalta osaltaan rakentamassa sellaista maailmaa, missä niistä ongelmista, joita lukuisille, tuhansille ja tuhansille, ihmisille on syntynyt jalkaväkimiinoista, päästään eroon.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Täällä on käyty paljon keskustelua Suomen omasta puolustuskyvystä, ja se on, totta kai, hyvin tärkeä keskustelu. Pyytäisin, että edustajat siinä kohtaa myös hieman katsoisivat eteenpäin, niitä uhkia, jotka mahdollisesti ovat todennäköisiä, eivätkä vain taaksepäin, sitä edellistä sotaa, joka, totta kai, monilla on mielessä.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on jo monta kertaa todettu, että tämä on kahteen kertaan laajalla konsensuksella hyväksytty toimintapolitiikka. Jos muistellaan sitä vuoden 2004 tilannetta, jolloin viitoitettiin se linja Ottawan sopimukseen, niin silloinhan ne rajalinjat eivät suinkaan olleet niin, että olisi kokonaan vastustettu sopimuksen hyväksymistä ja toisella puolella vaadittu siihen mukaan menemistä, vaan enemmänkin oli kysymys siitä, millä aikataululla tähän mennään. Puolustusvoimienkin puolelta kerrottiin, että tämä tekninen vanhentuminen miinajärjestelmien osalta johtaa siihen, että 2020-luvulle mennessä joka tapauksessa täytyisi uudenlaiset ratkaisut löytää, ja esimerkiksi silloisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan piirissä tämä vuosiluvuista kompromissin löytäminen oli se keskeinen asia. Samoin laajemminkin yhteiskunnallisessa keskustelussa katsottiin, että tähän on syytä mennä mutta realistisella aikataululla, niin että pystytään korvaavia järjestelmiä kehittämään.

No, siinä tuli sitten mutkia matkaan, mitkä ne korvaavat järjestelmät ovat, mutta ehkä yleisempi oppi tästä prosessista on, että näissä kansainvälisissä sopimusjärjestelyissä pitää vaatia symmetrisiä ratkaisuja, niin että ei mennä kieltämään pienten maiden halpoja järjestelmiä yksipuolisesti, jos sitten kuitenkin ne isot maat, kovimpia asevaroja käyttävät ja asevarustelua harrastavat, jäävät sopimusten ulkopuolelle. Tämä on nyt ollut useammankin kansainvälisen sopimusjärjestelyn valitettava piirre, että ne ovat luonteeltaan tällä lailla epäsymmetrisiä ja juuri pieniä, omaa maataan puolustavia maita sorsivia.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, hyvät kollegat, hyvistä kysymyksistä!

Aloitan edustaja Salolaisen kysymyksellä. Hän kysyi, uskonko henkilökohtaisesti siihen, että suorituskykyä pystytään korvaamaan. En tiedä, mitä mieltä olisin ollut vuonna 2004, kun olin kaikkitietävä toimittaja, mutta nykyään minun on pakko uskoa siihen, että suorituskykyä pystymme korvaamaan näillä sovituilla ratkaisuilla ja hankinnoilla. Itse jalkaväkimiinoja ja nimenomaan niitten suorituskykyä me emme tietenkään pysty korvaamaan sellaisinaan, mutta on ommeltu kasaan sellainen paketti, jossa jokainen komponentti erikseen ja varsinkin yhdessä muiden kanssa on omiaan korvaamaan tätä menetettyä suorituskykyä. Tähän pakettiin siis kuuluvat nämä mainitut viuhkapanokset, pimeätoiminnan välineistöä, kaukolaukaisimet panssarimiinoihin, raketinheitinjärjestelmä ja joitakin muita järjestelmiä.

Tässä edustajat Niinistö ja Komi taisivat kysyä tästä hintalapusta. Tästä tälle myönnetystä summasta — 163 miljoonaa euroa tällä hetkellä — 63 miljoonaa on mennyt suomalaisen puolustusvälineteollisuuden kassaan. Se vastaa noin 40:tä prosenttia näistä hankinnoista tässä vaiheessa, joten kyllä tässä on suhteellisen hyvä kotimaisuusaste jo saavutettu.

Edustaja Mustajärvi kysyi varuskunnista ja varikoista. Sydäntä lämmittää, että edustaja Mustajärvi kantaa huolta Puolustusvoimien alueellisesta läsnäolosta. Tämä on hyvinkin ajankohtainen kysymys, koska oikeastaan runsaan kymmenen vuoden aikana on harvennettu tätä varuskunta-, varikko- ja linnakerakennetta noin 60 yksikön verran. Tämä rakennemuutos tulee taatusti jatkumaan, mutta on hyvinkin vaikea yhdistää rakennemuutosta juuri tähän asiaan; se liittyy tietysti tähän jo käynnissä olevaan rakennemuutokseen, sen jatkumoon, ja sitten tähän puolustusvoimauudistukseen kaiken kaikkiaan.

Edustaja Mustajärvi ja myöskin edustaja Virtanen yhdistivät tämän asian myöskin Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen tai liittoutumiseen. On sanottava aivan selkeästi: tämä päätös, tämä asia, ei vie Suomea Natoon eikä Brysseliin, vaan se vie Suomen Ottawaan. Se on ainoa transatlanttinen juna, mikä tässä on nyt pöydällä, ja se juna, edustaja Zyskowiczia lainatakseni, lähti jo vuosina 2004 ja 2009. Sen jälkeen on toimittu johdonmukaisesti ja pantu toimeen tämä mainittu korvaamisjärjestelmä, jolla suorituskyky korvataan. Sitä junaa ei enää saada takaisin laiturille.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin tässä totesi perusteluna sen, että Ottawan sopimus tulee ratifioida sen vuoksi, että vuonna 2004 on tehty joitain päätöksiä ja mennään johdonmukaisesti eteenpäin. Mutta haluaisin muistuttaa, ministeri, siitä, että eduskuntavaalit käydään neljän vuoden välein juuri sen vuoksi, että vaihdetaan poliitikkoja sen mukaan, että he tekevät oikeita, Suomen edun mukaisia päätöksiä. Tässä tapauksessa ihmettelen tätä, että jos tilanne on muuttunut, niin miksei ymmärretä myös sitä, että eihän meillä oikeasti ole varaa lähteä uudistamaan Puolustusvoimia, kun samanaikaisesti leikkaatte tulevan hallituskauden aikana 200 miljoonaa Puolustusvoimien määrärahoista. Tämä selitys ei ole kovin uskottava.

Haluaisin kysyä ministeriltä vielä sitä, minkä vuoksi Venäjä ymmärtääkseni ei ole ratifioinut Ottawan sopimusta eikä tule ratifioimaan. Voisiko syynä olla se, että se ei ole järkevää politiikkaa, vai onko teillä joku toinen vastaus siihen?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja tästä aiheesta, ja on aivan totta, että siitä on tehty päätökset vuosina 2004 ja 2009. Periaatteellisella tasolla on sitouduttu siihen, että Ottawan sopimukseen liitytään. Kuitenkin nyt, aivan kuten täällä on korostettu, täytyy siinä ajan hermolla elää. Nyt kun tiedetään, mikä on taloudellinen tilanne, ja säästöpaineita kohdistuu myös Puolustusvoimiin, niin meidän pitäisi oivaltaa se, että ne huonot päätökset voidaan myös perua. Sitä varten tämä Suomen eduskunta ja nämä vaalitkin tässä välissä ovat olemassa.

Kaiken kaikkiaan minun mielestäni nyt pitäisi ottaa järki käteen jalkamiinakysymyksessä. Suomen etu on tässä vaiheessa nyt pysyä tämän Ottawan sopimuksen ulkopuolella.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, kuten ministeri totesi, tässä on vähän kuulostanut siltä edustaja Pertti Virtasta kuunnellessani, että Ottawan sopimus on solmittu siksi, että Suomi saataisiin liittymään Natoon. Se on kuitenkin solmittu ihan muista syistä: se on solmittu inhimillisistä syistä. Jalkaväkimiinat ovat — ilmeisesti muualla kuin Suomessa, jossa ne eivät näytä olevan vaarallisia — yksi traagisimmista aseista siviilien ja erityisesti lasten kannalta. Siitä syystähän se sopimus on solmittu.

Tietysti, kun kuunteli edustajien Zyskowicz ja Rantakangas puheita siitä, kuka missäkin hallituksessa mitäkin on tehnyt, jotenkin tuntui vähän kummalliselta, jos hallituksessa voidaan vastata Suomen kansainvälisistä sitoumuksista, mutta oppositiossa sitten ei tarvitse. En tiedä, minkä kuvan se Suomesta antaa.

Hieman hämmästyneenä kyllä kuuntelin myöskin edustaja Sankelon puheenvuoroa. Muistaakseni kokoomus on hallituspuolue, ja minusta näyttää siltä, että tämä on tämän hallituksen esitys, jota nyt käsittelemme.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Backman tässä totesi, että eräs eduskuntaryhmä kävelee kenraalinsa ylitse. Edustaja Soini on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana kokousmatkalla Varsovassa, ja totean, että myös hän on hyväksynyt perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman, jonka otsikon "Liittoutumattomuus ja yleinen asevelvollisuus ulko- ja turvallisuuspolitiikan kivijalkana" alla on seuraavanlainen kappale: "Päätös, jolla Suomi liittyy Ottawan miinankieltosopimukseen vuonna 2012, oli kallis virhe, jota Perussuomalaiset eivät olleet hyväksymässä. On käsittämätöntä, että Suomi meni mukaan miinat kieltävään sopimukseen, vaikka vieressämme oleva sotilaallinen suurvalta" — siis Venäjä — "ei tehnyt samoin. Miinojen hävittäminen on myös kustannuskysymys: korvaavat rypäleaseet ovat erittäin kalliita, eikä se ole puolustusjärjestelmänä yhtä toimintavarma kuin jalkaväkimiina. Tulee myös huomata se, että hiljattain solmittiin merkittävä rypäleaseet kieltävä kansainvälinen sopimus, ja näin ollen miinoista luopuva Suomi on joutumassa ojasta allikkoon." Näin myös puheenjohtaja Timo Soini.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä on syytä sanoa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta, kun kuunteli Rantakankaan ja Zyskowiczin keskinäistä otattelua, että sosialidemokraatit ovat olleet asiassa johdonmukaisesti samalla linjalla riippumatta siitä, olemmeko hallituksessa vai oppositiossa. Tässäkin asiassa näyttää jäävän sosialidemokraattien tehtäväksi joko viedä täytäntöön niitä päätöksiä, joita edellinen hallitus on tehnyt, tai korjata edellisen hallituksen jälkiä.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä EU:n puristuksessa Suomella on vielä vähän itsenäisyyttä jäljellä. Maa on itsenäinen, jos sillä on uskottava puolustus. Jalkaväkimiinat on Suomen puolustuslaitos asiantuntijoineen joskus räätälöinyt Suomelle. Se on edullisin tapa pitää Suomen puolustusta yllä. Myöskään Suomi ei tule koskaan käyttämään sitä muuten kuin silloin, kun on suuri uhka ulkoa, joten se on turvallinen tapa, ja kannatankin jalkaväkimiinojen pitämistä Suomen puolustuksessa.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä kerran on liikuttavaa huolta kannettu perussuomalaisten puheenjohtajan kannasta Ottawan sopimukseen — edustaja Kumpula-Natri ja edustaja Backman muun muassa — niin toteaisin, että perussuomalaisen puolueen kanta on sama kuin puheenjohtajan, aivan kuten edustaja Tuupainen ja aikaisemmin edustaja Saarakkala totesivat. Se on perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa vuoden 2011 lisäksi ollut jo vuonna 2007, ja viime kuussa perussuomalaisten eduskuntaryhmä uudisti tämän kantansa eduskuntaryhmän kesäkokouksessa. Meidän linjamme pitää, jatkamme aivan johdonmukaisesti tällä samalla linjalla, ja seurantaryhmän tällaisiin mietintöihin ei ole tapana eriäviä mielipiteitä ollut jättää.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jussi Niinistö tässä kävi läpi sitä, kuinka johdonmukaisesti perussuomalaiset ovat vastustaneet Ottawan sopimukseen liittymistä, ja myös edustaja Niikko otti esille sen, että olisimme, totta kai, voineet tehdä myös toisenlaisen päätöksen vaalien jälkeen. Perussuomalaisille voisin todeta sen, että oman linjan läpivieminen vaatii usein sitä, että pystyy vakuuttamaan siitä myös jonkun toisen. Jos siihen ei pysty, niin silloin täytyy sitten julistaa omaa linjaa jääden vähemmistöön. Nyt hallituspuolueet enemmistöllään ovat tuoneet tämän esityksen tähän saliin hyväksyttäväksi, ja perussuomalaisilla voi varmasti olla vielä vuonna 2040 johdonmukainen linja siinä, että Suomi ei liity Ottawan sopimukseen, sen jälkeen, kun olemme siinä jo olleet vuosikymmeniä mukana.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon muisteltu vanhoja selontekoja, ja ihan muistin virkistämiseksi haluan lukea pienen kappaleen vuodelta 2009: "- - selonteossa esitetyt puolustuskyvyn ylläpidon, kehittämisen ja käytön tavoitteet ovat saavutettavissa vuoden 2008 puolustuksen kokonaisrahoituksen reaalitasolla, jossa otetaan huomioon puolustusmateriaalin kallistuminen. Tämä edellyttää - - vuotuisen hinta- ja kustannusmuutosten nousun kattamista täysimääräisesti sekä vuodesta 2011 alkaen myös puolustusbudjetin 2 prosentin vuosittaisen korotuksen." Kun meistä jokainen tietää, että näitä korotuksia ei ole tulossa, niin mielestäni kyllä näitten vanhojen muistelulta on tässä asiassa pudonnut pohja pois. Haluaisin kuulla tässä debatissa semmoisia tulevaisuuteen suuntaavia argumentteja, miksi Suomen pitäisi liittyä tähän sopimukseen.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Oinonen ensimmäisessä puheenvuorossaan loihe lausumaan, että niistä miinoista on tarkat kartat olemassa. Kyllä niistä varmaan rauhan aikana on tarkat kartat, mutta sitten kun on sotatila, niin kylläpä saattaa vihollinen jopa viedä ne kartat mennessään, niin että niitä ei löydy. Meidän ei tässä asiassa toimita muistella muuta kuin Lapin sotaa 1944. (Välihuuto) — Ei ollut suomalaisia miinoja, mutta miinoja oli Suomenmaassa silloin paljon, ja kymmeniä, ellei satoja, ihmisiä niistä haavoittui ja kuoli.

Minun mielestäni tässä on kysymys siitä, että pitkään valmistelussa ollut prosessi pitää viedä loppuun. Minun mielestäni tällä hetkellä näitä miinoja korvaamaan on sellaisia asejärjestelmiä tulossa, että niillä paljon kätevämmin ihmisiä tappaa. Olen samaa mieltä kaikkien niitten puheitten kanssa, että aseet pitäisi kaikki hävittää maailmasta.

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Etenkin keskusta ja kokoomus näyttävät nyt kilvoittelevan siitä, kuka on vuosien saatossa ollut kaikkein johdonmukaisin tässä jalkaväkimiina-asiassa. Johdonmukaisuus näyttää hyveenä ohittavan kysymyksen siitä, onko Ottawan sopimukseen liittyminen järkevää vai ei, ja siitähän tässä on kysymys. Mielestäni on paljon parempi tehdä epäjohdonmukaista politiikkaa tai suoranainen täyskäännös kuin jatkaa johdonmukaisesti huonoa politiikkaa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanervalla oli kiinnostava pohdinta siitä, lisääkö tämä ollenkaan aseistariisuntaa vai tuleeko korvaavia järjestelmiä sitten joka paikassa käyttöön. Minun käsitykseni mukaan jalkaväkimiinojen markkinat ovat alkaneet tyrehtyä niillä alueilla, missä juuri näitä ongelmia on esiintynyt: joissain Aasian maissa, Kaukasuksella, Afrikassa. Juuri sen takia, että valmistajat ovat luopuneet valmistuksesta, kun markkinoita ei enää ole, aseita ei enää liiku sillä tavalla näillä alueilla. Niillä alueilla ei myöskään ole yleensä varaa, jos niitä tällaisessa epäsäännöllisessä toiminnassa käytetään — siis ryhmät tai muut — hankkia mitään hienoja korvaavia järjestelmiä, vaan silloin juuri tämä siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää käytöstä pois, lapsille ja naisille vaarallinen asetyyppi.

Edustaja Rantakangas tässä pohti, voiko säästöjen aikaan Puolustusvoimien uudistusta tehdä. Valitettavasti säästöjen aika on Puolustusvoimissa ja säästöjen aika on budjetissa monella muulla sektorilla, ja silti tarvitsee uudistua. Yhdyn täysin, edustaja Uotila, näihin uhkakuvakehityksiin. Meidän pitää kehittää sellaisia Puolustusvoimia, jotka vastaavat myöskin uusiin uhkakuviin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Backmanille haluaisin ensinnäkin todeta, että SDP:lläkin on oma ylipäällikkönsä, minkä vaikutus varmasti on aika suuri tässä Ottawan sopimuksessa, jonka eduskunta on hyväksynyt, ja johdonmukaisia kun olemme, niin hyväksymme ja viemme sen eteenpäin. Oleellistahan on, että eduskunta keskustelee uskottavasta puolustuksesta ja rakentaa sen yhdessä hallituksen ja Puolustusvoimien kanssa niin, että Suomen armeija on toimintakykyinen niissä tilanteissa, missä sen täytyy pystyä toimimaan.

Sotien aikaanhan jalkaväkimiinoilla oli erittäin suuri merkitys, sitä ei varmaan kiistä kukaan. Mutta kyllä aikakin on kulkenut ohitse, ja tässä suhteessa aseteollisuus erityisesti löytää näitä sofistikoituneimpia järjestelmiä, joilla sitten asia tietyllä lailla voidaan hoitaa. Silti sanoisin puolustusministerille sen, että säilyttäkää kuitenkin ne miinavarakyltit edes, onhan niilläkin joku psykologinen vaikutus ja merkitys. Siksi toisekseen, jos tiukka paikka tulisi, Suomen teollisuus on aika näppärä myös tekemään vaikkapa vanhoja jalkaväkimiinoja.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä Wallinin esittelemistä korvaavista asejärjestelmistä lähestulkoon kaikki ovat sellaisia, jotka vaativat sotilaan tai jopa useampia niitä käyttämään. Nyt kun me karsimme asevoimista rauhanajan ja myöskin kriisiajan joukkojen vahvuuksista, niin meillä ei ole niitä sotilaita näitä järjestelmiä käyttämään. Siviilejähän sinne ei suinkaan voi laittaa, sitä minä en usko, että Wallinkaan sitä haluaisi.

Sitten täällä on hurskasteltu sitä, että me saamme asekauppiaat ahtaalle, kun Suomi ei enää osta miinoja heiltä. Katsotaanpa vain, kuinka paljon Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat miinoja ostavat, ja tuskinpa näitä korvaavia asejärjestelmiäkään ihan maitokaupasta saa, kyllä ne asetehtailijat tekevät niitäkin.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jalkaväkimiinat ovat erittäin kustannustehokas ja Suomelle sopiva maanpuolustuksellinen ase. Nimenomaan puolustus on iso asia. Mutta nyt tässä taloudellisessa tilanteessa haluaisin nostaa esille tämän päätöksen hinnan. Jos oletetaan, että korvataan jalkaväkimiinojen teho, se suorituskyky, mistä nyt sitten puhutaan, niin mikä on se hintalappu, jos se korvataan sataprosenttisesti? Mikä on näiden korvausten, mitä nyt on tehty, prosenttiosuus tästä kokonaistehosta, mikä jalkaväkimiinoilla on saatu?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Zyskowicz sanoi, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa johdonmukaisuus on erittäin tärkeätä ja lähtökohta tälle ratkaisulle on annettu vuonna 2004. Kuitenkin politiikan pitää olla ajassa. Nyt tehdään Puolustusvoimissa suuria säästötoimenpiteitä, ja kyllä se oikeuttaa tietyllä tavalla uudelleen harkitsemaan tätä tilannetta, ja silloin eduskunnan ja hallituksen välisessä dialogissa, kun asiaa täällä nyt käsitellään, on varmaan syytä harkita sitä, pitäisikö tätä ratkaisua, voimaanpanoa, lykätä. Täällä edustaja Johannes Koskinen nosti esille, että 2020-luku voisi olla sellainen hyvä ajankohta. Käytettäisiin ne ihan loppuun asti ja siinä tilanteessa sitten suoritettaisiin ne lopulliset korvaavat toimenpiteet. Kun hankitaan uusia aseita korvaukseksi, niin sehän tarkoittaa sitä, että tuetaan aseteollisuutta, ja tietysti hämmästelen, että vasemmisto on tässä niin kovin ponnekas tämän tuen suhteen.

On puhuttu myöskin, että Suomen maineelle on erittäin suuri merkitys tällä ratkaisulla. Kun nyt katson, mitä keskustelua tällä hetkellä kansainvälisessä lehdistössä käydään Suomen maineesta, niin en ole kyllä huomannut, että nämä jalkaväkimiinat olisivat olleet kovinkaan vahvasti esillä pääkirjoituksissa tai muuallakaan. Tietysti toivon, että puolustusministeri arvioisi vähän sitä, onko kovin merkittävä argumentti tämä Suomen kansainvälinen maine tässä yhteydessä ja voitaisiinko tästä asiasta keskustella vielä hallituksen ja eduskunnan välillä, tästä aikataulusta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilman muuta totta, että ne kaikki toimet, jotka voidaan tehdä siviiliuhrien välttämiseksi ja sitä kautta jalkaväkimiinojen vähentämiseksi globaalisti, ovat erittäin hyviä, mutta yhtä totta on, kuten täällä on puhuttu, että suomalainen jalkaväkimiina ei uhkaa tällä hetkellä ketään ja tulevaisuudessakin vaan mahdollista vihollista.

Vähän viitaten edustaja Sasin edelliseen puheenvuoroon: Puolahan on toiminut sillä tavalla, että se on allekirjoittanut sopimuksen mutta ei ole ratifioinut sitä, ja ymmärtääkseni tämä ratifiointi on liitetty siihen, että naapurivaltiot liittyvät tähän sopimukseen mukaan. Voisiko ajatella, että Suomi toimisi myöskin tällä tavalla, ja eikö se osaltaan lisäisi painetta sen suuntaan, että myöskin Venäjä liittyisi tähän sopimukseen myöhemmin, millä tietysti olisi tämän koko sopimuksen kokonaisuuden kannalta huomattava vaikutus? Tätä kysyisin puolustusministeriltä ja jättäisin sen myös evästykseksi tulevalle valiokuntakäsittelylle.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aseistariisunta on tärkeä ja erittäin kannatettava asia. Se tässä on valitettavaa, että kysymyshän ei ole aseistariisunnasta vaan uusien järjestelmien hankkimisesta ja vanhan poistamisesta. On pakko kysyä, onko miellyttävämpää kuolla viuhkapanoksiin kuin miinoihin.

Jos historiasta jotain voi oppia, niin lapsellinen sinisilmäisyys ja naiivius eivät ole se tapa, jolla Suomen kannattaa asioitaan hoitaa. 1930-luvulla asehankinnat laiminlyötiin pahasti, ja se virhe maksettiin suomalaisella verellä. Sen jälkeen on pikkuisen otettu oppia, hankittu asiallista aseistusta, ja nyt olemme sitten yksipuolisesti poistamassa näitä aseita käytöstä. Symmetrisyyttä on tässä kaivattu, Sasi ja Satonen esittivät hyviä näkökulmia. Olen samoilla linjoilla.

Yksi argumentti, mikä täällä on sanottu, on se, että on helppoa luopua miinoista sen takia, että ne ovat vanhenemassa. (Puhemies: Aika tulee vastaan!) Luovutaanko Horneteista muutaman vuoden päästä, kun ne vanhenevat, niin että sen jälkeen jäävät jäljelle pimeänäkölaitteet?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhana reserviläisenä ja pioneerikapteenina sydäntä lämmittää kuunnella tämä kokoomuksen suunnalta ja myöskin muualta tullut puolustelu, että jalkaväkimiinat ovat tarpeellisia. Itse tutustuin näihin laitteisiin vuonna 1982, ja sen jälkeen olen aktiivisesti vuosittain ylläpitänyt taitoani, joten minä luulen tietäväni, mistä minä puhun, kun puhun jalkaväkimiinoista.

Edustaja Sasi käytti erinomaisen puheenvuoron, kun hän sanoi, että voisi olla mahdollista siirtää ja lykätä tätä päätöstä tulevaisuuteen. Monissa puheenvuoroissa on sanottu, että me olemme neljä vuotta sitten päättäneet sitä taikka tätä ja nyt me joudumme päättämään näin. Tällä hetkellä meidän taloudellinen tilanteemme on erittäin tiukka. Jos me päätämme olla allekirjoittamatta tätä sopimusta, niin se merkitsee yli 200 miljoonan selvää säästöä. Kun ministeri Wallin ilmoitti, että tämä juna ei mene Natoon vaan Ottawaan, niin rohkenen epäillä, onko Ottawa vaan väliasema, jonka takana on sitten Nato. Neljän vuoden päästä joudutaan pohtimaan, että kun me olemme nyt päättäneet näin, niin joudumme menemään Natoon, joten — harkintaa!

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomaista puhetta edustaja Satoselta. Ihan välittömästi kysynkin ministeri Wallinilta: Olisiko tämä mahdollista, että Suomi ratifioisi tämän Ottawan sopimuksen vasta, kun Venäjä on liittynyt tähän samaan sopimukseen?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perussuomalaisten edustaja Hongisto oli tässä kovasti huolissaan siitä, onko Ottawan henkilömiinat kieltävän sopimuksen hyväksyminen nyt askel kohti Nato-jäsenyyttä. Voin vakuuttaa, että olkaa ihan rauhassa, kyllä me vasemmistolaiset hallituksessa pidämme huolen siitä, että Suomi ei ota millinkään askelta kohti Nato-jäsenyyttä. (Välihuutoja)

Sen sijaan minusta on aika outo tämä keskustelu siitä, onko tämä aseriisuntaa vai ei ja että yksipuolisesti liitytään johonkin sopimukseen. 156 maailman maata on liittynyt tähän sopimukseen sen vuoksi, että nimenomaan nämä henkilömiinat ovat erityinen humanitaarinen ongelma, koska ne tuhoavat eniten lapsia ja naisia, jotka ovat vedenhakumatkalla. Ja jos lähdetään korvaaviin ratkaisuihin, niin minusta on aivan itsestään selvää, että ne eivät ole rypäleaseita, vaan seuraava askel on se, että Suomi liittyy myös rypäleaseet kieltävään sopimukseen.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta monta, monta kommenttia olisi.

Sinnemäeltä täytyy kysyä siitä, kun sanoitte, että hallitus päätti enemmistöllään. Eikö se ollutkaan yksimielinen päätös?

Sasin kommentista täytyy kysyä Wallinilta: Olisiko aikataulullisesti mahdollista myöhentää sitä neljällä vuodella, kun hallituksen esityksessä toisaalta todetaan, että Maavoimien valmiusyhtymissä ei enää kouluteta jalkaväkimiinojen käyttöä? Olisiko tämä kuitenkin vaihtoehto?

Täytyy myös todeta, että suhtauduin itse kriittisesti silloin 2004 tähän asiaan. En nähnyt kansainvälisillä kentillä tällaista maineongelmaa. Haluaisin kysyä samaa kuin aiemminkin: Onko nyt tullut kiitosta siitä, että olemme liittymässä tähän sopimukseen?

Mutta se on totta, kuten Koskinen totesi, että tähän päätettiin liittyä pitkitetyllä aikataululla ja keskusta oli sitä erittäin vahvasti vaatimassa, ja hyvä niin. Mutta tuosta neljän vuoden myöhentämisesta mielelläni kuulisin vielä kommentin.

Zyskowiczille pieni kysymys: Huomasin, että valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2001 mukaisesti päätettiin selvittää Suomen mahdollisuuksia korvata jalkaväkimiinojen suorituskykyä. Vastustitteko silloin tällaisen selvityksen tekemistä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2004 myös meillä oltiin hyvin kriittisiä tässä kysymyksessä. Me halusimme ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja eduskunnassa takeet maanpuolustuksen suorituskyvystä, korvaavista järjestelmistä, ja aikataulukeskusteluhan tuli myöskin sen takia esille. Mutta myöskin peräänkuulutettiin enemmän uudenlaisten, rajat ylittävien uhkien torjuntaan liittyviä kysymyksiä, joihin täällä ei ole juurikaan huomiota kiinnitetty.

Nyt on pakko kuunneltuani kokoomuksen puheenvuoroja sanoa, että jollei eduskunnassa olisi ollut budjettivastuuta ja sosialidemokraateilla vastuuta myös maanpuolustuksen toimintakyvystä, niin te olisitte puolustusministeri Tainan ja valtiovarainministeri Niinistön kanssa vieneet 2001 läpi taisteluhelikopterijärjestelmän tähän maahan. Se oli miljardien, miljardien hukkaputki, joka olisi tuhonnut meidän Maavoimamme. Meillä ei olisi yhtään varuskuntaa tänä aikana. Valtiovarainvaliokunnan sosialidemokraatit ja sosialidemokraattien eduskuntaryhmä pysäyttivät tämän taisteluhelikopterijärjestelmän läpiajon eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä. Kiitoksia siitä tuesta, jota tuli muun muassa vasemmistoliitolta ja muilta ryhmiltä! Tätä taisteluhekoinnostustahan oli osin keskustakin silloin kokemassa. Kompromissinahan syntyi (Puhemies: Ja nyt tulee aika!) sitten kuljetuskopterijärjestelmä, mutta suurelta virheeltä vältyttiin.

Puolustusministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa ainakin sen, että hallituksen yksimielinen esitys, ilman äänestystä hyväksytty esitys, ei ainakaan sido edusta-jien mieliä eikä kieliä. Se on tietysti aivan sallittua parlamentaarisissa olosuhteissa. Onneksi meillä on ilmaisuvapaus tässä maassa.

Tässä on muutama edustaja — Satonen, Oinonen muun muassa — miettinyt sitä — ja myöskin edustaja Komi — pystyisikö Suomi lykkäämään tätä päätöstä tai sitomaan omaa päätöksentekoaan vaikkapa Venäjän tilanteeseen ja Venäjän päätöksentekoon. Tässä ulkoasiainministeriö, joka huolehtii Suomen kansallisista suhteista ja sopimusneuvotteluista, pystyisi ehkä paremmin arvioimaan tätä neuvottelukulttuuria, myöskin sitä, miten Venäjä tähän liittyy.

Edustaja Niikko kysyi minulta, miksi Venäjä ei ole liittynyt tähän Ottawan sopimukseen. Se on tietysti hyvä kysymys. Itse edustan aivan toista vaalipiiriä kuin Venäjä, ei ole toimivaltaa siellä Venäjän puolella, mutta kannattaisi varmaan tiedustella Venäjän puolelta ja olla sinnepäin yhteydessä ja tiedustella. Myöskin se on varmaan parlamentaarisissa olosuhteissa aivan mahdollista.

Tämä kaikki kaiken kaikkiaan liittyy tietysti tähän pääkysymykseen, missä me tällä hetkellä olemme. Olemme tilanteessa, jossa on jo tehty ratkaisuja, suoranaisia hankintoja, vuosina 2004 ja 2009 tehtyjen päätöksien valossa. Se, pysytäänkö tätä nyt lykkäämään neljällä vuodella, ei ratkaise itse kysymystä, mitä tapahtuu sen jälkeen ja varsinkin niillä hankinnoilla, joita on jo tehty, niillä sopimuksilla, joita on jo solmittu ja jotka tullaan viemään loppuun asti.

On siis kysymys johdonmukaisuudesta, ei edes välttämättä siitä, mitä tapahtui 2004 ja 2009, koska silloinhan ilmeisesti tehtiin se poliittinen ratkaisu, mistä syystä Suomi tähän menee. Nyt on kysymys siitä, miten johdonmukaisesti Suomen hallitus ja eduskunta pystyvät viemään loppuun asti sellaisen sopimuksen, sellaisen sitoumuksen, joka on saanut poliittisen hyväksynnän ja jossa me nyt sitten olemme. Kysymys on todellakin myöskin siitä, miten Suomi kansainvälisenä sopimuskumppanina esiintyy. Siihen, onko Suomi saanut kiitosta tässä, pystyvät varmaan ne henkilöt vastaamaan, jotka ovat olleet ulkopolitiikan puikoissa pidemmän aikaa, esimerkiksi nykyinen ja myöskin entinen ulkoasiainministeri.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten hallituksen esityksessä todetaan, Ottawan sopimuksen vahvistamisen jälkeen Suomi sitoutuu tuhoamaan jalkaväkimiinavarastonsa neljän vuoden sisällä. Niin nämä monelle varusmiespalveluksensa suorittaneelle suomalaiselle tutut putki- ja sakaramiinat siirtyisivät historiaan vuonna 2016, ellei nyt sitten lykkäystä saada aikaan täällä eduskunnassa.

Vaikka sanotaankin junan menneen jo, kuten täällä tänään esimerkiksi edustaja Zyskowicz väitti, on kyseessä sen suuruusluokan asia, ettei sitä kannata pureksimatta niellä. Ottawan sopimukseen sitoutuminen oli valtiojohdoltamme poliittinen virhepäätös, joka on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti vailla perusteita. Se on karkea strateginen virhe, joka on kyllä vielä korjattavissa, jos niin halutaan, vaikka täällä toisinkin on haluttu uskotella. On ilahduttavaa, että ajatteluprosessi on käynnistynyt etenkin oikeiston edustajissa tältä osin.

Jalkaväkimiinat ovat olleet osa, tärkeä osa, alueellista puolustusdoktriiniamme. Uuteen puolustusdoktriiniin kuuluvien alueellisten joukkojen omasuojan kannalta jalkaväkimiinat ovat aivan olennainen puolustusase, jota ei tällä hetkellä eikä nähtävissä olevana aikana kyetä korvaamaan millään.

Upseeriliiton tekemän tuoreen kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää Puolustusvoimien kykyä puolustaa koko valtakuntaa. Miinoista luopuminen tulee myös taloudellisesti tuhottoman kalliiksi. Se on "hölmöläisten puuhaa", kuten vuonna 2007 asian kiteytti silloinen edustaja, nykyinen pääministeri Katainen ja kuten täällä tänäänkin on muisteltu.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi perusteluita. Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä. Meillä on pitkät rajat mutta vähän puolustajia. Meikäläisessä maastossa ei mikään korvaa miinaa.

Jalkaväkimiinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Lisäksi miinojen psykologinen pelotevaikutus, tämä miinakauhu, mistä edustaja Komi kysyi, on huomattava.

Rauhan aikana miinat ovat Puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään. Suomessa miinoja on aina käytetty vastuullisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Afrikassa miinaan astuvalla lapsella ei ole mitään tekemistä suomalaisen miinoitteen kanssa. Puurot ja vellit ovat tässä keskustelussa menneet pahan kerran sekaisin.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Korvaaminen on erittäin kallista, eikä se ole edes täydellisesti mahdollista: sopimuksen myötä esimerkiksi panssarimiinojen ja omien joukkojen sekä kohteiden suojaaminen vaikeutuu olennaisesti.

Sitä paitsi maailmalla paine jalkaväkimiinoja korvaavien järjestelmien kieltämiseen kasvaa. Niinpä rypäleaseita ei viimeisimmän tiedon mukaan olla meille edes hankkimassa, vaan korvaavia järjestelmiä ovat, kuten täälläkin on jo kerrottu, viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit, epäilemättä kaikki toimivia, jos kohta hintavia, hankintoja itsessään — kansainvälinen aseteollisuus hierookin käsiään, sillä sehän tässä sopimussopassa ainoa todellinen hyötyjä on, kuten edustaja Sasikin täällä totesi — mutta jalkaväkimiinojen suorituskykyä ne eivät korvaa. Tätä on syytä alleviivata. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinat vain "kohtuullisesti". Korvaavien järjestelmien hankintaan varattu 200 miljoonaa euroa on riittämätön. Saman verran hallitus leikkaa Puolustusvoimilta. En epäröi sanoa, että sodassa jalkaväkimiinojen ja näiden "kohtuullisesti" korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Arvoisa puhemies! Miinakieltoasiassa on etenkin tasavallan presidentti Halonen ottanut voimakkaasti kantaa. Olen ymmärtänyt ylipäällikön kannan olevan, että Suomen tulee luopua miinoista, jotta olisimme solidaarisia niitä maita kohtaan, joissa miinoja on holtittomasti kylvetty siviilien kiusaksi. Näin on puhunut myös ulkoministeri Tuomioja, joka ei jostain syystä täällä tänään ole. He ja heitä myötäilevät tahot väittävät, että miinat aiheuttavat Suomen ulkoiselle kuvalle vahinkoa. En usko. Aika harva tässäkään salissa näyttää tähän uskovan. Päinvastoin Suomi tunnetaan humanitäärisen miinanraivaustyön tekijänä kehitysmaissa.

On syytä painottaa, kuten edustaja Niikko, että naapurimaamme Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen, suurista maista ei myöskään Yhdysvallat tai Kiina. EU-maista Puola ei ole vielä sopimusta ratifioinut. Puola allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 1997, mutta kuten hallituksen esityksessä lukee ja kuten edustaja Satonenkin muisteli täällä tänään, Puola asetti ratifioinnin edellytykseksi kolme ehtoa: ensinnäkin kaikkien Puolan naapureiden on liityttävä sopimukseen, toiseksi miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä, ja kolmanneksi kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen. Ehdot ovat hyvin ymmärrettäviä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä Suomen on syytä katsoa tässä asiassa omaa etuaan ja jättää Ottawan sopimus kuten muutkin vastaavat, erilaisten kansalaisjärjestöjen ajamat valtiosopimukset ratifioimatta. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita — ei Ottawan kaltaista sopimusta, johon olennaiset valtiot eivät edes aio liittyä ja joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Tämä sopimus, Ottawan sopimus, ei tule poistamaan jalkaväkimiinoja taistelukentiltä, siitä voimme olla varmoja.

Nyt tämän asian siirtyessä valiokunnissa käsiteltäväksi toivomme kattavaa asiantuntijakuulemista. Päätösvaiheessa perussuomalaiset toivovat Ottawan sopimuksen olevan kaikille eduskuntaryhmille omantunnonkysymys. Puoluekuri ei saa jyrätä omaatuntoa, sillä isänmaan puolustuksen jos minkä pitää olla omantunnonkysymys.

Hyvät edustajat, osoittakaamme tässä asiassa johtajuutta. Osoittakaamme, että eduskunta ei ole mikään hallituksen kumileimasin. Tehtävämme on ajaa Suomen, ei kansainvälisen aseteollisuuden, etua.

Arvoisa puhemies! Päätän evästyspuheenvuoroni Puolustusvoimain entisen komentajan Lauri Sutelan sanoihin: "Ne, jotka ajavat miinojen käytöstä luopumista, ovat silottamassa tietä viholliselle. Minun kielenkäytössäni sitä kutsutaan maanpetturuudeksi." Sodat kokeneen pioneeriupseerin sanoja ei pidä sivuuttaa olankohautuksella, vaan ne on syytä ottaa vakavasti.

Annika  Lapintie  /vas:

Herra puhemies! Edellisen edustajan loppusanoihin viitaten koen olevani syvästi isänmaallinen ihminen, ja minusta on hyvä, että Suomi vihdoin liittyy mukaan henkilömiinat kieltävään kansainväliseen sopimukseen ensi vuonna.

Ottawan sopimus astui voimaan jo vuonna 1999. Sopimukseen on liittynyt 156 maata. Sopimuksen ulkopuolella on vain 40 maata, ja Suomi on ainoa EU-maa, joka ei ole allekirjoittanut sopimusta. Kaikista Euroopan maista Suomen lisäksi ainoastaan Venäjä on pitänyt kiinni jalkaväkimiinoistaan.

Henkilömiinat ovat suuri humanitäärinen ongelma. Sivistysvaltion ei tule pitää hallussaan aseita, jotka aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä siviileille. Henkilömiinojen suuri ongelma on juuri siinä, etteivät ne erota sotilaita ja siviileitä, vaan tappavat ja vammauttavat ihmisiä jopa vuosikymmeniä konfliktin jälkeen.

Vaikka miinojen aktiivinen käyttö on Ottawan sopimuksen myötä maailmalla lähes loppunut, kirjasi Ottawan sopimuksen toteutumista seuraava Landmine Monitor vuoden 2010 aikana lähes 4 000 maastoon jääneiden miinojen uhria. Uhreista 70 prosenttia oli siviilejä.

Pysymällä pitkälle toistakymmentä vuotta sopimuksen ulkopuolella Suomi on osaltaan viivästyttänyt tämän vakavan humanitaarisen ongelman ratkaisua. Nyt Suomi vihdoin voi ottaa paikkansa sivistysmaiden joukossa ja ilmaista siten tukensa kaikille miinojen uhreille ja kannustaa myös muita maita liittymään sopimukseen. Eduskunnan tehtävä on näyttää sopimukselle vihreää valoa.

Suomi suunnitteli aluksi liittyvänsä Ottawan sopimukseen vuonna 2006, mutta asiaa lykättiin, jotta Puolustusvoimat saisivat aikaa varautua muutokseen. Sittemmin sopimukseen liittyminen vuonna 2012 ja jalkaväkimiinojen tuhoaminen vuoteen 2016 mennessä on linjattu kahdessa selonteossa vuosina 2004 ja 2009.

Puolustusvoimilla on ollut riittävästi aikaa varautua sopimukseen, ja menetettyä suorituskykyä on korvattu muilla järjestelmillä vuodesta 2004 alkaen. Puolustusvoimat on myös saanut tarkoitusta varten varoja erikseen 200 miljoonaa euroa.

Kaikki suunnitelmat ovat siis valmiina, ja nyt käsitellään itse asiassa jo viime hallitusten aikana tehtyjen päätösten toimeenpanoa, joten kaikki edellytykset nopealle käsittelylle valiokunnissa ja hallituksen yksimielisen esityksen hyväksymiselle ovat siis olemassa.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä nyt täällä eduskunnan suuressa salissa asiaa, josta ei löydy sanallakaan mainintaa tuoreessa hallitusohjelmassa. Lisäksi kaikki julkinen keskustelu Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen liittymisestä on käymättä. Mitä tämä mahtaa kertoa yleisesti Suomen turvallisuuspoliittisesta keskustelusta? Ei ole oikein, että näin merkittävistä asioista vaietaan.

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että jalkaväkimiinoista luopuminen heikentäisi huomattavasti Suomen puolustuskykyä. Kuten täällä edustaja Niinistö toi aiemmin ilmi, jalkaväkimiinat ovat taloudellisessa mielessä kustannustehokas puolustusase ja niiden korvaaminen on tällä hetkellä mahdotonta. Lisäksi Suomen pitkille rajoille löytyy vain vähän puolustajia, jolloin jalkaväkimiinojen merkitys maamme puolustuksessa korostuu.

Mikäli miinoja joudutaan joskus käyttämään, niiden sijainti merkitään tarkasti muistiin. Tämä mahdollistaa sen, että miinat saadaan kerättyä vaivatta pois luonnosta, jolloin niistä ei myöhemmässä vaiheessa aiheudu vaaraa ulkopuolisille. Rauhan aikana miinoja säilytetään hyvin suojatuissa varastoissa, jolloin ne eivät pysty aiheuttamaan vaaraa kenellekään.

Arvoisa puhemies! Muun muassa Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina ovat ilmoittaneet, etteivät ne aio liittyä Ottawan sopimukseen. Suomen ei pidä missään nimessä lähteä ratifioimaan Ottawan sopimusta, mikäli kaikki suuret maat, itäinen naapurimaamme mukaan lukien, jättäytyvät sen ulkopuolelle.

Arvoisa herra puhemies! On valitettava tosiasia, että tällä hallituksen humaanilla esityksellä heikennetään merkittävästi ja pysyvästi Suomen puolustuskykyä. Uskottava, itsenäinen maanpuolustus on isänmaamme turva, eikä sitä pidä lähteä romuttamaan.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen puolustus perustuu ennen kaikkea meidän omaan kykyymme turvata meidän isänmaamme kriisitilanteissa. Jos me ajaudumme siihen tilanteeseen, että vihollinen päättää astua maahamme, on kaikki mahdolliset keinot isänmaamme puolustukseen huomioitava.

Jalkaväkimiinat ovat erittäin tehokas keino puolustukseen. Niiden tehtävä ei ole ainoastaan vahingoittaa vihollista, vaan ohjata se huonosta kohteesta meidän kannaltamme paremmille torjuntaurille.

Arvoisa puhemies! Olen yksi niistä, jotka ovat saaneet varusmiespalveluksessa pioneerin koulutuksen. Tuossa koulutuksessa opiskeltiin tekemään sulutteita, ja sulutteet siis tarkoittavat miinoitteita, joissa on erilaisia jalkaväki- ja panssarimiinoja sekä erilaisia murrosteita ja ansoja, joilla vihollisen liikkumista halutaan vaikeuttaa ja estää sen pääsemistä meille tärkeisiin kohteisiin. Joka tapauksessa Suomessa sulutteisiin asetetut miinat merkitään tarkasti sulutelomakkeille ja niiden sijainnit tiedetään tarkalleen, jolloin kriisitilanteen päättymisen jälkeen ne voidaan raivata turvallisesti.

Mielestäni tässä jalkaväkimiina-asiassa tulee nyt ottaa järki käteen täällä Suomen eduskunnassa. Suomen etu on pidättäytyä Ottawan sopimuksen ulkopuolelle.

Miinojen vastuuton ja summittainen käyttö erityisesti eräissä kehitysmaissa on aiheuttanut huomattavassa määrin siviiliuhreja. Näin sanotaan myös meille annetussa hallituksen tiedoksiannossa. Mutta me täällä Suomessa kannamme kuitenkin myös kriisitilanteissa vastuumme emmekä kylvä näitä miinoja summittaisesti. Me sen sijaan voimme Suomessa jatkaa tätä hyvää työtämme pioneeritoiminnassa ja myös osallistua miinanraivaukseen jatkossakin niissä maissa, joissa miinat ovat olleet ja ovat edelleen ongelma.

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan tulee nyt miettiä tarkoin, minkälaisen päätöksen me teemme, ettemme aiheuta Suomen puolustukselle tulevaisuuden kannalta korvaamatonta vahinkoa. Sen vuoksi kannatan Suomen pidättäytymistä jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta jäämällä sen ulkopuolelle ja olemalla näin ollen ratifioimatta tätä sopimusta.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Att Finland skulle tillträda Ottawakonventionen har ur försvarspolitisk synpunkt inte varit någon självklarhet, eller som en ledarskribent uttryckt saken, Finland har en 1 350 kilometer lång orsak att inte göra sig av med personminorna, som jag här för enkelhetens skull väljer att kalla engelskans anti-personnel mines. Följaktligen har det tagit mycket lång tid att bestämma sig, allt för länge skulle jag vilja påstå. Men det måste ändå anses vara en självklarhet att Finland skulle sälla sig till gruppen av västerländska civiliserade länder.

Det var därför med stor tillfredsställelse vi i den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen från 2004 kunde notera att Ottawakonventionen skulle tillträdas 2012 och alla minor ska vara förstörda till utgången av 2016. Efter det har allt gått enligt planerna, åtagandet befästes 2009 och helt följdriktigt finns inte saken omnämnd i regeringsprogrammet på samma sätt som andra klara åtaganden vi kommit överens om. Saken borde därför inte vara mycket att diskutera. Ändå har ärendet väckt uppmärksamhet och debatt, och det troligen mest på grund av att försvarsutgifterna samtidigt kommer att skäras ned.

För många är minorna enbart en försvarspolitisk fråga, ett materiel ersätts med ett annat materiel, och man glömmer den humanitära dimensionen, den påverkan på nedrustningsarbetet som det kan ha. Man glömmer den säkerhetspolitiska dimensionen, aspekter som inte är så lätta att omsätta i pengar, och uppskattar utgifterna för, eller snarare minskningen av utgifter.

Herr talman! Utgifterna för ersättande av minor på annat sätt än genom att öka försvarsutgifterna är kanske svåra att beräkna, men vilka enorma summor som i dag används för att röja minor, för det som kallas humanitär minhantering, går att uppskatta. I propositionen finns utförliga redogörelser för vilka internationella och nationella organisationer som ägnat åratal åt att sätta stopp för användandet av minor för att bistå i länder där minskador leder till humanitära tragedier såsom fattigdom och offrens anpassning till samhället. Finland använder också betydande biståndsanslag för detta ändamål.

Det finns inget försvar för användandet av minor när man sätter det i relation till det mänskligt lidande offren utsätts för, och för att få ett stopp krävs naturligtvis i slutändan tillverkningsstopp. Jag vet att det är skillnad på länder och länder, mellan minor och minor. Några länder har ordning och reda på sina minkartor, andra har det inte. Några minor anses vara mycket säkra, och stora pengar har satsats på denna forskning, men det enda säkra sättet att få slut på offrens lidande är att tillverkningen upphör.

Personminorna får inte vara en konjunkturfråga i våra statsfinanser. Eftersom beslutet är oundvikligt, liksom också nedskärningen av försvarsbudgeten, måste vi nu inse att det gäller att bygga upp andra garantier för vår självständighet och trovärdighet än vapenmakt.

Vi är med i ett internationellt samarbete kring både civil och militär krishantering i oroshärdar världen över. Detta och annat internationellt samarbete måste leda till att skapa ett förtroende som gör att vi inte behöver försvara oss mot grannar med hjälp av minor, men det kräver helt klart ett nytänkande, ett nytänkande som är absolut nödvändigt eftersom medel för att ersätta dem med annat försvarsmateriel saknas.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! En varmaan ole ainoa tässä salissa, joka on kävellyt miinakentillä tai miinoitetulla alueella, mutta omalla kohdallani se oli kuuden vuoden YK-työn aikana Bosniassa, Kosovossa, Serbiassa ja myöhemmin sitten Afganistanin alueella, jossa miinoja oli käytetty aika paljon.

Muutama omakohtainen kokemus. Kuljin tietysti miinanraivaajaryhmien kanssa: milloin turkkilaisia, milloin italialaisia, milloin itävaltalaisia sotilaita, rauhanturvaajia, oli mukana näillä alueilla.

Ensimmäinen koskee miinakarttoja. Yleensä miinakartat olivat aina tuhoutuneet tai ne oli tarkoituksella tuhottu näissä tilanteissa, eli miinoitetulla alueella ei voinut karttoihin luottaa.

Toinen koski raivausta. Sataprosenttinen raivaus oli lähes mahdotonta. Itse asiassa parhaatkin miinanraivaajat, oli se sitten käsiraivausta tai koneraivausta, sanoivat, että aina sinne jotakin jää ja aina voi olla näillä alueilla vielä ongelmia siviiliväestölle tai jossain tapauksessa karjalle.

Kolmas oli viheliäinen asia, jota en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Se oli se, mitä siviiliväestö tekee miinoille ja yleensä kaikelle sodan romulle. Lapset keräävät niitä, näkevät jotain kiiltävää jossakin, koskevat siihen, ja joissain tapauksissa siviiliväestö siirtää itse miinojen paikkoja. Kun sotilaat luulevat tietävänsä, missä miina sijaitsee, siellä on joku paikallinen viljelijä ottanut jo lapion ja kaivanut sen toiseen paikkaan, ehkä sinne toista etnistä ryhmää edustavan naapurin traktoritielle tai jonnekin muualle.

Nämä olivat kaikkein vaikeimpia tilanteita. Ja tämä tapahtui Euroopassa, ei missään kaukana kehitysmaissa vaan tuossa Balkanilla, aika lailla meidän naapurissamme. Usein ajattelin, että ehkä ihmiset ovat aika samanlaisia, ja varsinkin tämä lasten mahdoton kiinnostus kaikkeen sotaromuun tuli siellä mieleen. Ja kun katsomme oman sotamme historiaa, niin tietysti tiedämme tämän saman asian: usein vahinkoja sattui siviiliväestölle, lapsille, näiden asioiden takia.

Täällä on sanottu monta hyvää sanaa humanitäärisestä miinanraivauksesta, johon Suomi osallistuu, ja se on minusta erittäin tärkeä työsarka, ja siinä omat puolustusvoimamme ovat myöskin osaajina. Muistaakseni olemme siinä mukana noin 5 miljoonan euron luokkaa olevalla summalla vuosittain. Toivon, että kaikki, jotka nyt täällä kovasti kannattavat humanitääristä miinanraivausta, muistavat sen asian silloin, kun kehitysyhteistyöbudjetista keskustellaan. Nimittäin varat tähän humanitääriseen miinanraivaukseen tulevat kehitysyhteistyöbudjetin kautta.

Arvoisa puhemies! Olisin itsekin toivonut, että ulkoministeri olisi ollut täällä tänään paikalla, koska tavallaan se argumentti, mitä merkitsee olla mukana jossain kansainvälisessä sopimuksessa ja mitä merkitsee olla mukana kansainvälisissä aseistariisuntaprosesseissa, jäi tässä kyllä aika ohueksi myöskin hallituksen puolelta, tässä keskustelussa.

Itse uskon, että sillä on merkitystä Suomen aseman, Suomen maineen kannalta. Itse uskon, että sillä on merkitystä, kun haemme YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä, miten menettelemme erilaisten kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla. Kyllä meitä näissä asioissa myöskin seurataan. Ja kun kysytään, onko sillä mitään merkitystä, että Suomi yksinään tällaiseen sitoutuu, niin 156 maata on tässä mukana ja oman käsitykseni mukaan juuri jalkaväkimiinojen markkinat maailmalla ovat pienentyneet, jotkut valmistajat lopettaneet sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää tässä määrin ole. Ja jos se vähänkin voi vaikuttaa tämän asetyypin harkitsemattomaan käyttöön tuolla maailmalla, niin asia on hyvä.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Niinistö totesi omassa puheenvuorossaan, että hän ei haluaisi minkään kansanliikkeen ehdottaman kansainvälisen sopimuksen tulevan voimaan. Mielestäni tässä on aika erikoinen näkemys kansalaisliikkeistä, kansanvallasta, kansalaisten aktiivisuudesta. Tänä päivänä hyvin monet kansainväliset sopimukset itse asiassa lähtevät liikkeelle siitä, että joku ryhmä ihmisiä yhdessä tai useammassa maassa panee kampanjan alulle, liikkeen alulle, saa poliitikot sitä liikettä kuuntelemaan ja huomaamaan, että asia on hyvä. Näin on tapahtunut ilmastoprosesseissa, näin on tapahtunut myöskin näissä aseriisuntaprosesseissa, ja mielestäni kansalaisten aktiivisuus on hyvä asia, ei tuomittava asia. Jos sitä on aseistariisunnassa, se on erinomainen asia.

Enkä ollenkaan usko, vaikka täällä kovasti maalataan synkkää kuvaa Suomen puolustuksen tulevaisuudesta, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Pikemminkin uskon, että tänä syksynä on aika katsoa koko turvallisuuden kuva, uusia turvallisuusuhkia, ettei olisi vain ajatusta, että sieltä tulee massiivinen maahyökkäys itärajamme ylitse. Luulen, että meidän haasteemme ovat aivan muualla tänä päivänä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen armeijan ja henkilömiinojen tarpeellisuus kulkevat käsi kädessä. Jos tarvitaan armeijaa, tarvitaan miinoja. Suomi on pieni maa, eikä Suomen resurssit huomioiden ole järkevää heikentää itsenäisen maan uskottavaa puolustusta millään tavoin. Suomen tulisi vahvistaa maanpuolustustaan eikä heikentää sitä millään tavoin. Miten hallituksen politiikka voi olla uskottavaa, kun samanaikaisesti Puolustusvoimien määrärahoja pienennetään yli 200 miljoonaa euroa ja luovutaan edullisesta, hyvän suorituskyvyn omaavasta jalkaväkimiinasta?

Ottawan sopimuksen allekirjoitusta tulisi lykätä ja tilannetta tulisi tarkastella uudelleen vasta, kun Venäjä ratifioi Ottawan sopimuksen ja kun Suomella on siihen oikeasti varaa myös ta-loudellisesti.

Suomen ei tule osoittaa solidaarisuuttaan luopumalla jalkaväkimiinoista. Suomella ei ole mitään tekemistä Afrikassa maamiinojen aiheuttamien vahinkojen kanssa. Suomi on vastuullinen maamiinan käsittelijä, eikä siten tulisi väärin rinnastaa Suomen ja muiden maiden miinojen käyttöä keskenään.

Suomen armeijan puolustuskyvyn tahallinen murentaminen on hölmöläisten hommaa, tai sanoisinko, että Suomen armeijan maanpuolustuskyvyn tahallinen murentaminen on hyvin epäitsenäinen teko, josta nykyinen hallitus tulee kantamaan yksin vastuunsa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan, että Ottawan sopimuksen hyväksymisen jälkeen sopimuksen osapuolet ovat tuhonneet yhteensä noin 44 miljoonaa jalkaväkimiinaa. Myös jalkaväkimiinojen uhrien määrä on olennaisesti vähentynyt. Asiaan perehtyneet kansainväliset järjestöt arvioivat, että jalkaväkimiinat aiheuttivat vielä 1990-luvulla vahinkoa noin 25 000 ihmiselle vuosittain. Vuonna 2009 miinojen uhreja oli järjestöjen mukaan enää noin 4 000. Toisin sanoen vastuuttomasti käytettyjen jalkaväkimiinojen uhrimäärä on pudonnut parissakymmenessä vuodessa kuudesosaan vuoden 1990 tasolta. Tämä on tapahtunut ilman — siis tämä on tapahtunut ilman — että Suomi on ollut Ottawan sopimuksessa mukana.

Olenkin vahvasti sitä mieltä, että jatkossakin Suomen asiantuntemus ja kalustoapu miinanraivaustoiminnassa on monin verroin tärkeämpää ja konkreettisempaa apua siellä, missä miinoista on todellista haittaa, verrattuna symboliseen allekirjoitukseen sopimuksessa.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa kansallisesti voimaan Ottawan sopimus sekä tehdä sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi tarvittavat muutokset rikoslakiin ja pakkokeinolakiin. Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi tukisi osaltaan sopimuksen sisältämän jalkaväkimiinojen täyskiellon yleismaailmallistumista. Sopii kysyä, että jos oikeasti ollaan vakavissaan liikkeellä, niin miten mitään yleismaailmallista sopimusta voi olla niin kauan kuin suurin osa maailman sotilaallisesti ja monilla muillakin mittareilla tarkasteltuina tärkeimmistä valtioista on sen ulkopuolella. Esimerkiksi Yhdys-vallat, Kiina, Intia ja Venäjä eivät ole mukana Ottawan sopimuksessa. Suomen allekirjoituksen mukanaolemisella tai sen puuttumisella ei sopimuksen yleismaailmallisen luonteen kannalta ole mitään merkitystä.

Ainoa konkreettinen merkitys sopimuksella tulisi olemaan Suomen omalle puolustuskyvylle, josta hallituksen esityksen perusteluissa lukee muun muassa seuraavaa — lainaan suoraan hallituksen esitystä:

"Suomella ei ole miina-aseen ohella muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liikettä kyettäisiin hidastamaan ja pysäyttämään yhtä tehokkaasti. - - jalkaväkimiinoista luopuminen vaikuttaisi taistelukentän valvontakykyyn erityisesti pimeällä, kykyyn suojata avainkohteita ja ryhmitysalueita sekä panssarimiinojen käyttöperiaatteisiin."

Jatkan lainaamista: "Puolustusvoimien selvitysten mukaan jalkaväkimiinojen käytöstä luopuminen merkitsisi hyökkääjän etenemisnopeuden merkittävää kasvua ja omien tappioiden lisääntymistä. Jalkaväkimiinojen aiheuttamaa psykologista pelotevaikutusta hyökkääjän etenemisen hidastamiseksi ei voida vastaavalla tavalla korvata millään muulla järjestelmällä."

Edelleen lainaan: "Koska täysimääräistä rahoitusta korvaaviin hankintoihin ei ole mahdollista saada, johtaa tämä puolestaan siihen, että muiden suorituskykyjen kehittämiseen ja ylläpitämiseen jää vähemmän resursseja." Nyt lainaus päättyy.

Ovatko nämä seuraukset hyväksyttäviä jonkin oletetun ja hyvin kiistanalaisen imagohyödyn saavuttamiseksi? Oma kantani suomalaisena miehenä, reservin upseerina ja kansanedustajana on, että ne eivät ole hyväksyttäviä.

Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiselta selonteolta lähti käytännössä pohja pois, kun talouskriisin takia puolustusmäärärahoihin jouduttiin sopimaan hallitusohjelmaneuvotteluissa leikkauksia aiemmin sovittujen indeksikorotusten sijasta. Puolustusministeri Wallin ja Puolustusvoimain komentaja Puheloinen ovat yhteisessä kirjoituksessaan todenneet, että maan puolustuskyky, Suomen puolustuskyky, on vaarassa. Pelkään pahoin, että nämä arvostamani miehet ovat valitettavasti tässä arviossaan oikeassa.

Hallituksen esityksessä on esitetty erittäin pätevät perustelut sille, että tähän sopimukseen nimenomaan ei tulisi liittyä, ja jos liitytäänkin, miinoja ei ainakaan saa alkaa tuhota ennen kuin Suomen kaikki naapurimaat ovat mukana sopimuksessa. Perustelut sopimukseen liittymistä vastaan ovat vahvat niin talouden kuin kansallisen turvallisuudenkin näkökulmasta. Siksi vetoankin hallitukseen, että se sitoutuisi löytämään tässä asiassa Suomen puolustuksen kannalta kestävän ratkaisun yhdessä eduskunnan kanssa.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinat ovat julmia aseita, jotka tappavat ja rampauttavat ihmisiä. Ne on suorastaan suunniteltu tekemään niin, onhan ne suunniteltu jalkaväkeä vastaan, ja jalkaväki koostuu ihmisistä. On kuitenkin niin, että kansainvälinen oikeus ei kiellä valtiota puolustautumasta ulkoista hyökkäystä vastaan. Kansallisella tasolla tällaisen hyökkäyksen torjuminen väkivaltaa käyttäen on asetettu Suomen puolustusvoimien yhdeksi keskeisistä tehtävistä. Voidaan siis sanoa, että maahan tunkeutuvan jalkaväen tappaminen ja rampauttaminen on sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla katsottu legitiimiksi tavoitteeksi sen kiistattomasta julmuudesta huolimatta.

Jalkaväkimiina on edullinen puolustusase, minkä lisäksi se on täysin passiivinen. Se ei hyökkää kenenkään kimppuun, vaan tappaa ja rampauttaa vain sen, joka omatoimisesti astuu sen päälle. Miinan käyttäjän velvollisuus on tietenkin katsoa, että miinoja on vain sellaisissa paikoissa, joissa ei liiku muita kuin maahan tunkeutuvaa jalkaväkeä. Voimme iloksemme todeta, että Suomen puolustusvoimat ovat osoittautuneet hyvin vastuulliseksi miinojen käyttäjäksi. Suomalaisiin jalkaväkimiinoihin ei kävele viattomia siviilejä.

Kaikkialla ei näin onnellisesti ole. Kehitysmaissa armeijat ja sissiryhmät kylvävät miinojaan surutta maastoon, missä ne tappavat ja rampauttavat miehiä, naisia, lapsia ja kotieläimiä. On erinomainen asia, että niin moni miinoista kärsinyt ja kärsivä kehitysmaa on liittynyt Ottawan sopimukseen. Entä Suomi? Suomen legitiimit puolustustavoitteet kärsivät suuresti Ottawan sopimukseen liittymisestä. Sen sijaan Suomen luopuminen miinoistaan ei millään tavoin muuta maailmaa paremmaksi. Suomalaiset miinat eivät ole vahingoittaneet sen enempää suomalaisia kuin kehitysmaalaisiakaan siviilejä.

Tätä asiaa kannattaa ehkä lähestyä rinnastuksen kautta. Ylivoimaisesti pahin siviilien tappaja ja rampauttaja maailmassa on AK-47-sukuinen rynnäkkökivääri, ystävien kesken Kalašnikov. Se on yksinkertainen, toimintavarma ja halpa valmistaa. Wikipedia-nimisen tietolähteen mukaan Kalašnikoveja on tuotettu yli sata miljoonaa yksilöä ja piraattikopiot päälle. Myös Suomen puolustusvoimien käyttämä RK 62 on AK-47-sukuinen rynnäkkökivääri. Niitä on armeijamme käytössä ja varastoissamme noin 350 000 kappaletta. Pitäisikö Suomen kieltää ja hävittää nämä aseet sillä perusteella, että vastaavilla aseilla tapetaan kehitysmaissa viattomia siviilejä, ja korvata ne jollakin aivan yhtä tappavalla mutta paljon kalliimmalla järjestelmällä? Tämä olisi tismalleen yhtä perusteltua ja älykästä kuin se, että Suomi jalkaväkimiinojen vastuullisena käyttäjänä luopuu miinoistaan sillä perusteella, että joku muu jossakin muualla ei käytä niitä vastuullisesti.

Erilaisilla ratkaisuilla on usein puolensa ja puolensa. Suomen liittymisellä Ottawan sopimukseen on kuitenkin vain huonoja puolia, eikä sellaista ratkaisua pidä tehdä. On totta, että läntisen, niin sanotun sivistysmaan jääminen Ottawan sopimuksen ulkopuolelle on poikkeuksellista, mutta poikkeuksellisia ovat Suomen olosuhteetkin. Kuten täällä on jo todettu, meillä on suuri maa-alue ja pitkä puolustettava raja, mutta pieni kansantalous ja vähän ihmisiä. Me tarvitsemme edullisia ratkaisuja, jotka eivät sido suuria henkilöresursseja. Täällä on sanottu monessa puheessa, että Ottawan sopimuksen osalta juna meni jo, vaikka sopimukseen liittyminen ei kovin onnistunut päätös olisikaan ollut. Ei juna ole mihinkään mennyt. Eduskunta tekee päätöksen sopimuksen ratifioimisesta. Sopimus ei mene läpi, jos me äänestämme sille "ei".

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksella on varmasti ollut hyvä tarkoitus tuodessaan tämän vähemmän järkevän esityksen käsittelyyn. Kuitenkin, kuten ministerikin tuossa on jo todennut, ja moni muu, juna on jo tainnut mennä. Siitä johtuen meidän on syytä tunnustaa varmaan muutamia tosiasioita.

Se että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen, madaltaa kynnystä puuttua sotilaallisesti Suomen asioihin. Tämä on fakta. Puolustusvoimat on ankaran säästökuurin kourissa, ja on varmistettava, että rahoitus korvaaville järjestelmille riittää siltä osin kuin niitä korvaavia järjestelmiä on olemassa. Nehän ovat tunnetusti kalliita, ja tietysti paras korvaava järjestelmä olisivat rypäleaseet, mutta ehkäpä niiden valvonta ja maastosta poistaminen on vielä vaikeampaa kuin jalkaväkimiinojen. Minusta olisi hyvä, jos hallitus jättäisi sikseen koko esityksen eteenpäin viemisen tai ainakin odottaisi tämän asian kanssa, kunnes korvaavat toimenpiteet Puolustusvoimissa on tehty ja Puolustusvoimien rakennemuutos viety läpi. Jos kerran kuitenkin ehdoin tahdoin halutaan liittyä Ottawan sopimukseen, on hallituksen taattava, että Puolustusvoimien rahoitus on kaikilta osin kunnossa, jotta tämän kepun ja demareiden masinoiman vähemmän järkevän päätöksen huonot seuraukset ovat mahdollisimman vähäiset.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aseteollisuudessa liikkuu suuret rahat, ja aseteollisuus on nyt kohteena tämänkin asian takana. Raha on semmoinen asia, mikä saa ihmiset tekemään kummallisia asioita ja kummallisia päätöksiä, joten en olisi ollenkaan yllättynyt siitä, että Ottawan sopimukseen jotenkin olisi myös aseteollisuus kytketty, koska se on ainoa, joka tässä voittaa: ensin hommataan korvaavia aseita tilalle — paras niistä on tosiaan rypäleaseet — ja sitten kielletään nekin, ja taas aseteollisuus saa voittoa.

Maamiinat, jalkaväkimiinat, on Suomen puolustukselle erittäin tärkeä ja kustannustehokas asejärjestelmä. Suomi käyttää kaikkia aseitaan myös vastuullisesti, ja esimerkiksi miinojen raivaus on maailmanluokan tasoa, ja sitä me myös humanitäärisessa avussa käytämme. Miina on vaarallinen vasta silloin, kun se on pistetty maahan puolustamaan — Suomen tapauksessa hyökkääjää vastaan. Näin ollen Suomea, Suomen tilannetta, ei voi verrata kehitysmaiden ja muiden sotaa käyvien maiden tilanteisiin, joissa on selkeästi siviileillä suuri riski astua miinaan. Suomessa tämmöistä vaaraa ei ole. (Ilkka Kanerva: Siellä ne on pudotettu pommikoneista!) — Juuri näin, elikkä meillä on myös vastuulliset kartat ja raivausjärjestelmät.

Kysyin aikaisemmin, mikä on se järjestelmä, millä meillä jalkaväkimiinat korvataan niin, että suorituskyky ja teho on vastaava kuin nykyisillä jalkaväkimiinoilla. En mielestäni saanut tähän selkeää vastausta. Väitän, että vastausta ei helpolla saa kukaan. Jalkaväkimiinoja ei pystytä korvaamaan sataprosenttisesti kovinkaan helposti, ja silloin siinä on erittäin suuri hintalappu. Eikä myöskään tiedetä sitä, kuinka suuren, tai tässä tapauksessa pienen, osuuden puolustustehosta nyt tehdyt korvausliikkeet korvaavat.

Kuten totesin alussa, raha on suurelta osin tässä tapauksessa kyseessä. Näin ollen tämä hintalappukeskustelu on otettava erittäin suurelta osin huomioon valiokuntakeskusteluissa ja myös julkisessa keskustelussa, jolloin saadaan myös kansakunnan tahtoa hieman kuultua. Toivottavasti tämä menee puolustus-, talous- ja valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn juuri tämän taloudellisen tilanteen takia. (Ilkka Kanerva: Ei se talousvaliokuntaan mene!) — Kyseessä on Suomen talous kokonaisuudessaan. (Ilkka Kanerva: Ei kun valtiovarainvaliokunta on sitä varten!) Ja lopulta, jos me olemme kuitenkin pakotettuja hyväksymään tämän sopimuksen, noudatettakoon Puolan mallia heidän ehtojensa mukaisesti.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minua hätkähdytti nyt jo eläkkeellä olevan kenraaliluutnantin toteamus vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin hän totesi, että alkuperäisessä tekstissä Ottawan sopimuksessa tarkoitettu miina ei ole sellainen kuin Suomen armeijan käytössä olevat maamiinat pääsääntöisesti ovat.

Ottawan sopimuksen taustalla on tietysti se tunnevaltainen ja inhimillinen reaktio, joka syntyy siitä, kun amerikkalainen Lentävä linnoitus B-52 pystyy levittämään tuhansia miinoja noin 1,5 kilometrin matkalle 300 metrin leveydelle siten, että niitä ei sen tarkemmin ole kartoitettu.

Suomalainen miinajärjestelmä sen sijaan pohjautuu myös jatkossa — jos sellaisia vielä on — siihen, että jokainen miina kartoitetaan. Täällä on viitattu Lapin sotaan: kyllä se sielläkin puolustavan eli Saksan armeijan pyrkiessä Jäämerelle ja sitä kautta kotiin oli hidastava tekijä. Arabian sodassa pelkästään se, että arabit heittivät kuorma-auton lavalta miinoja, hidasti hyökkääjän etenemistä merkittävästi. Suomen pitkä raja tarkoittaa sitä, että miinoitetulla tekniikalla ja taktiikalla voidaan hidastaa hyökkääjän etenemistä ja siirtää joukkoja sinne, missä niitä tarvitaan. Suomen sodanaikainen armeija ei pysty missään tapauksessa turvaamaan sekä kotirintamaa että pitkiä rajayhteyksiä.

Asejärjestelmät ovat myös selektiivisiä. Kyllä kai me muistamme varsin hyvin, että talvisotaan ei ollut sen suuremmin varauduttu, koska viisaat ihmiset olivat sitä mieltä, että ihmiset eivät ole niin tyhmiä, että käynnistäisivät uuden sodan. Niinpä Rajamäen tehtailla tehtiin edelleenkin kuuluisia Molotovin cocktaileja, joilla kyllä heikompia panssareita pystyttiin tuhoamaan, mutta ei enää seuraavaa polvea. Miina on aina puolustavan ase.

Jos ajatellaan sitten eri valtioita, niiden rajoja, myös Venäjän rajat ovat sellaisia, että minä en ikinä usko siihen, että Venäjä tulee luopumaan maamiinoista. Heillä on niin paljon erilaisia tilanteita, joissa maamiina selektiivisenä puolustaja-aseena on tarpeellinen osa arsenaalia.

Täällä on viitattu kehitysmaihin. Täytyisi aina muistaa, että analyysissä kannattaa miettiä myös sellaista käsitettä kuin konteksti: missä yhteydessä, millä lailla, minkälaisia kausaliteetteja syntyy. Se, että kehitysmaissa edelleenkin, varmaankin jatkossakin, käytetään miinoja, johtuu niiden hyvästä hinta—laatu-suhteesta silloin kun niitä käytetään sotilaalliseen tarkoitukseen. Kaikilla aseilla, myös merimiinoilla, voidaan tuhota siviiliväestöä, niin kuin Suomenlahdella toisen maailmansodan loppuvaiheessa traagisesti tapahtui.

Luulen myös tästä kansainvälisestä Suomen asemasta, että Suomen urheilujoukkueen saavutukset viime viikolla ovat suurempi uhka meidän imagollemme kuin meidän maamiinapolitiikkamme. Suomessa on sotilasasemia, jotka ovat erikoistuneet siihen, että seuraavat kunkin maan sotilaallista valmiutta ja tilannetta, ja jokainen, yleensä everstin arvoinen sotilasasiamies, ymmärtää, että Suomen geopoliittinen asema suosii maamiinojen käyttöä ja teknisesti ja taloudellisesti ne ovat myös sellainen osa, jota voidaan kotimaassa tarpeen tullen valmistaa.

Se, että täällä vedotaan aiemmin tehtyyn väärään päätökseen ja johdonmukaisuuden johdosta ollaan edelleen väärän päätöksen takana, on sinänsä absurdi ajatus, ja jos tällaisen vastauksen käytännön filosofian approbatur-kurssilla kirjoittaa tekstivihkoon, tulee varmasti improbatur.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Suoritin varusmiespalveluksen aikoinani 1990-luvulla, 11 kuukautta Vekaranjärvellä Karjalan Prikaatissa ja Kymen Jääkäripataljoonan sissikomppaniassa. Nyt keskustelussa olevat jalkaväkimiinat kuuluvat oleellisena osana juuri sissitoimintaan, joka on siis rintamalinjojen sivustoissa tapahtuvaa vihollisen huoltokuljetusten häirintää muun muassa. Suomen puolustus nojaa hyvin pitkälti tähän.

Aliupseerikoulussa nämä jalkaväkimiinat tulivat oikein erityisen tutuiksi. Meille opetettiin, kuinka ne asetetaan maastoon, merkitään karttaan, ja erityisesti se, kuinka ne tilanteen ollessa ohi puretaan pois. Yksikään suomalainen sotilas ei jätä miinoja maastoon. Meille myös opetettiin, kuinka tehokas ja pelottava ase oikein käytetty miina voi olla. Oppimateriaalina tunneilla näytettiin videofilmejä Tšetšeniasta, jossa parin hengen sissiporukka saattoi itsenäisesti toimien pysäyttää kokonaisen viholliskomppanian.

Armeija-aikoinani oli Suomessa vallassa Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus. Sen ulkoasiainministerinä toimi nykyinen presidenttimme Tarja Halonen. Meitä kouluttanut yliluutnantti kehotti seuraamaan uutisia, että nyt tuon minis-terin toimesta suunnitellaan jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Tätä silmällä pitäen meitä opetettiin valmistamaan korvaavia miinoitteita, muun muassa rautanauloja, polkupyörän ketjuja ja lannoitteita käyttäen. Eli nyt kun täällä puhuttiin, että aseteollisuus on hylännyt nämä jalkaväkimiinat, niin todellisuudessa näissä maissa, missä näitä ei käytetä, on tällaisia kaiken maailman korvaavia miinoitteita käytössä yhä edelleen.

Arvoisa puhemies! Suomen ei tule liittyä tähän "ottawan osapuolen" sopimukseen. Miina on tehokas ja halpa puolustusase, ja korvaavat järjestelmät tulevat paljon kalliimmiksi eivätkä edes ole yhtä tehokkaita. Yksikään kehitysmaassa oleva lapsi ei silpoudu tai jää silpoutumatta sen ansiosta, olemmeko me tässä sopimuksessa mukana vai emmekö ole. Taleban-liike ei tietääkseni ole miinakieltoa ratifioimassa.

Hyvät kansanedustajat, se, että poliittisen kentän vasemmalla laidalla hurrataan tällaiselle puolustuskykyä heikentävälle "ottawan osapuolen" sopimukselle ei ole minulle yllätys. Sen sijaan se, että pääministeripuolue kokoomus on ehkä taipumassa tähän, on surullista. Ennen kuin kuusi vuotta sitten löysin itselleni puolueeksi perussuomalaiset, äänestin vaaleissa milloin mitäkin puoluetta mutta useimmiten ehkä juuri kokoomusta, koska ajattelin sen olevan isänmaan etua ajava ja maanpuolustukseen positiivisesti suhtautuva puolue. Tiedän, että näin ovat ajatelleet monet ihmiset vielä viime huhtikuussakin. Se, mitä he teistä tulevaisuudessa ajattelevat, riippuu pitkälti tästä kysymyksestä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinat ja niiden olemassaolo eivät ole Suomelle sotilaallinen tai humanitäärinen ongelma meidän käyttöperiaatteillamme, ja minusta edustaja Lehti tuossa aiemmin erinomaisessa puheenvuorossaan toi aivan hyvin esille eroja eri maiden miinojen käyttötavoissa. Mutta kyse tämän asian osalta on totta kai poliittisesta ongelmasta kansainvälisesti tarkastellen, eli on aivan selvä asia, että maamiinat ovat kansainvälisesti ajatellen tällainen poliittinen ongelma.

On kuitenkin selvää, että Suomen puolustuksen kannalta ja sotilaallisesti ongelma on ennen kaikkea miinojen poistaminen, ei niiden olemassaolo. Jalkaväkimiinat, kuten täällä monessa puheenvuorossa on jo todettu, soveltuvat yksinkertaisuutensa ja tehonsa puolesta erittäin hyvin yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen perustuvaan puolustusjärjestelmään nykyisissä uhkamalleissa.

Sotilaallisesti ajatellen miinoista luopuminen heikentää puolustuksemme uskottavuutta, mikäli menetettyä suorituskykyä ei korvata riittävästi. Tässä ajassa, tässä taloustilanteessa, kun taustalla on vielä hallituksen 200 miljoonan euron leikkausesitykset puolustusmenoihimme, ei liene uskottavaa, että jalkaväkimiinoja kyetään korvaamaan koko maan — eli nimenomaan koko maan — puolustamiseksi uusilla järjestelmillä asejärjestelmien kalliin hankinnan mutta myös erittäin kalliin ylläpidon takia. Tähän liittyen tässä lakiesityksessä sivulla 12 Esityksen vaikutuksissa on aivan selkeästi todettu muun muassa näin: "Menetetyn suorituskyvyn korvaaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä arvioidaan tulevan jalkaväkimiinoihin perustuvaa ratkaisua kalliimmaksi sekä välineiden hankinnan että ylläpidon osalta. Koska täysimääräistä rahoitusta korvaaviin hankintoihin ei ole mahdollista saada, johtaa tämä puolestaan siihen, että muiden suorituskykyjen kehittämiseen ja ylläpitämiseen jää vähemmän resursseja." Eli erittäin selkeä toteamus.

Näin ollen, arvoisa puhemies, tämän lyhyen puheenvuoron loppuun joudun toteamaan sen, että minun on erittäin vaikea yhtyä tässä ajassa, tässä toimintaympäristössä tämän lakiesityksen esityksiin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäki aiemmassa puheenvuorossaan puhui siitä, kuinka Suomen tulee sitoutua kansainvälisiin sopimuksiin, sopimuksiin, jotka on tehty pitkän aikaa sitten. Siinä kohdin jäin pohtimaan, onko demokratialla merkitystä, äänestäjän äänellä, niihin päätöksiin, joita me tänä päivänä teemme, onko niillä mitään arvoa. Siltä kohdin meidän myös tulee pohtia sitä, mitä varten meidät on tänne äänestetty.

Sitä ei voi hyväksyä, että monissa maissa miinoja käytetään surutta missä vain. Monet ihmiset elävät pitkään pelon olosuhteissa tietämättä, missä miina sijaitsee, ja siltä osin tilanne on täysin hyväksymätön. Jään kuitenkin arkijärjellä pohtimaan suomalaista puolustusta ja suomalaisten jalkaväkimiinoja. Jalkaväkimiinathan ovat meillä pääosin varastossa. Ne eivät ole maastossa lukuun ottamatta niitä miinoja, jotka ovat toisen maailmansodan jälkeen jääneet maastoon, joista ei itse asiassa tiedetä paljon mitään. Suomessa tilanne on mielestäni hyvinkin hallittu.

On selvää, että Suomen on syytä noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, mutta silti jään pohtimaan kriittisesti kansainvälisen yhteisön kohteita. Maailma on täynnä vaarallisia aseita. Otetaan esimerkkinä ydinaseet, jotka aiheuttavat sitäkin enemmän pahaa ympärillään, näkymätöntä pahaa. Onko kyse enemmänkin valtapolitiikasta, kun otetaan ydinaseet? Miksei ydinaseita kielletä täysin? Ydinaseitahan on käytössä meidän suurvalloillamme USA:lla, Venäjällä, Pakistanilla, Ranskalla, Isolla-Britannialla. Miksei keskitytä tähän asiaan vaan keskitytään pieneen kysymykseen, joka on pienten maiden puolustuksen oleellisia osa-alueita?

Lain perustelut on aika ankeaa ja korutonta luettavaa, jolta osin päättäjänä joutuu vaikean paikan eteen. Perustelutekstissä todetaan, että jalkaväkimiinojen aiheuttamaa psykologista pelotevaikutusta hyökkääjän etenemisen hidastamiseksi ei voida vastaavalla tavalla korvata millään muulla järjestelmällä. Olemmeko me tekemässä tältä osin oikeaa päätöstä, vaikka me pistämme 200 miljoonaa euroa korvaavien järjestelmien luomiseen? Samaan aikaan meillä lain perusteluissa todetaan, että pelotevaikutusta ei tulla saavuttamaan.

Tilanteessa, jossa yhteiskunnallamme ei ole rahaa edes meidän peruspalveluidemme ylläpitoon, tuntuu hieman hankalalle olettaa, että meillä löytyisi lisää rahaa puolustukseen, ja siksi mielestäni on syytä aina pohtia kriittisesti tämäntyyppisten lakiesitysten tuontia. Toivon, että puolustusvaliokunnassa vakavasti käydään eri näkökulmat läpi. Mielestäni meidät on valittu tänne pitämään huolta suomalaisten edusta ja siitä, että Suomi säilyy itsenäisenä ja meillä on vakava ja vakavasti otettava puolustus.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Lyhyt puheenvuoro.

Täällä on puhuttu johdonmukaisuudesta. Siksi kerron, mitä pääministeri Katainen vakuutti neljä vuotta sitten: "Yksinkertaisista, tehokkaista ja halvoista jalkaväkimiinoista luopuminen ja niiden korvaaminen ulkomaisilla asejärjestelmillä, joiden suojaus- ja suorituskyky ei ole sama, on hölmöläisten puuhaa, jos heikentyneen puolustuskyvyn lisäksi saamme kaupan päälle yhtä huonon, ellei huonommankin, kansainvälisen maineen." Näin siis pääministeri Katainen. Opposition edustajana minulla on erityisen suuri ilo ja kunnia olla samaa mieltä kuin pääministeri Katainen.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Pari asiaa on minusta ihan täysin selvää tämän keskustelun yhteydessä tähän aiheeseen liittyen.

Ensimmäinen asia on se, että Suomen hallussa ja tallessa olevat maamiinat eivät uhkaa ketään. Ne eivät uhkaa siviilejä Suomessa eivätkä Afrikassa. Ne ovat turvallisia tällä hetkellä.

Toinen asia, joka on ihan selvä, on se — sen tiedon valossa, mikä tässä on ollut ja mikä hallituksen esityksestäkin käy ilmi — että mikäli maamiinoista luovutaan, mikäli liitytään tuohon Ottawan sopimukseen, niin syntyy jonkinlainen riski siitä, että maamme puolustuskyky alenee eräissä konfliktitilanteissa. Konfliktitilanteissa maamme puolustuskyky saattaa alentua, jos tästä järjestelmästä luovutaan, vaikka sen tilalle nyt suunniteltuja ja vireillä olevia korvaavia järjestelmiä saataisiinkin syntymään.

Arvoisa puhemies! Vähän laajempaan kuvaan kun tätä keskustelua yrittää asettaa, niin lähden siitä, että yhteisiä kaikille itsenäisille valtioille eri puolilla maailmaa ovat seuraavat asiat: isänmaallisuus, josta on täällä puhuttu tänään, ja maanpuolustuskyvyn ylläpitäminen. Nämä ovat tärkeitä itsenäisen valtion tunnusmerkkejä. Lisäksi itsenäiselle valtiolle puolustuspoliittisesti ja strategisesti on tärkeää, että osataan analysoida ympäröivää yhteiskuntaa, ympäröivää maailmaa ja varautua kaikkiin todellisiin uhkiin, joita voi esiintyä. Edelleen itsenäisen valtion tunnusmerkkejä on se, että kehitetään jatkuvasti aseellista puolustuskykyä. Ei vain Suomi, ei vain Pohjoismaat, ei vain Yhdysvallat tai Venäjä vaan kaikki itsenäiset valtiot joutuvat jollakin tavalla huolehtimaan siitä, miten kehittävät joko liittoutumalla tai sitten muulla tavalla omaa puolustuskykyään. Tämä on yhteistä kaikille. Edelleen puolustuskyvyn kehittämisessä tavoitellaan paitsi kustannustehokkuutta myös sitä, että se toiminta ja ne investoinnit, suunnitelmat, strategiat olisivat mahdollisimman tehokkaita ja vaikuttavia. Tämä on jälleen yhteistä kaikille valtioille riippumatta siitä, onko siellä demokraattinen järjestelmä vai diktatuuri vai millä tavalla siellä asioita hoidetaan. Puolustuskyky, siitä huolehtiminen, on tärkeä kaikkia valtioita yhdistävä asia.

Sitten nousee se kysymys, joka on taustalla siinä, että tällainen asia kuin Ottawan sopimus on lähtenyt liikkeelle ja nyt ollaan niin pitkällä, että valtavan suuri määrä valtioita on siihen jo liittynyt. Se on kysymys siitä, saavatko itsenäiset valtiot, suvereenit, itsenäiset valtiot, käyttää uhkien torjumiseen, oman puolustuskyvyn ylläpitämiseen, sen toteuttamiseen mitä sotilaallisia keinoja tahansa: ovatko kaikki keinot sallittuja silloin, kun sotaa käydään tai kun käydään puolustustaistelua.

Silloin palataan hyvin, hyvin vanhaan kysymykseen siitä, mitä me ymmärrämme oikeudenmukaisella sodalla, oikeudenmukaisen sodan käsitteellä: voidaanko ylipäänsä ajatella, että sota voisi olla jollakin tavalla oikeudenmukainen, tai onko jotkin rajat asetettava sille, mikä olisi oikeudenmukaista sotaa. Niin kuin tiedämme, on olemassa päätöksiä, kansainvälisiä sopimuksia sotarikoksista ja jokin päätös kemiallisten aseiden kieltämisestä. Tämä on vain yksi konkreettinen esimerkki siitä, minkälaisia asioita on kansainvälisessä yhteisössä hyvin laajalti periaatteessa poissuljettu sodankäynnin välineenä, ja tässä tehdään juuri sitä työtä, määritellään sitä, mikä on oikeudenmukainen sota.

No miten tämä Ottawan sopimus, miinakielto, jalkaväkimiinakielto, liittyy tähän? Oikeudenmukaisen sodan määrittelemisessä keskeinen kysymys on se, millä tavalla siviilit sen sodan keskellä tulevat kohdelluiksi, kuinka paljon siinä sodankäynnissä, siihen varustautumisessa, sen sodan jälkeen tapahtuvassa elämässä syntyy siviiliuhreja. Yhteinen kansainvälinen, laaja yhteisymmärrys on siitä, että siviiliuhreja tulisi välttää. Siviiliuhrit ovat oikeudenmukaisen sodan kannalta aina ongelma. Niitä tulee pyrkiä välttämään. Tämä jalkaväkimiinakielto liittyy nyt ennen muuta siihen, miten sodan jälkeen siviileille käy, miten siviilit selviävät sen sodan jälkeen. Kokemukset osoittavat, niin kuin täällä monet kertomukset ovat tuoneet julki, että sodan jälkeen siellä, missä miinoja on kylvetty, missä kartat ovat hävinneet tai se kulttuuri maan ja alueen siivoamisessa on vähän niin ja näin, sitten siviilit — lapset, naiset, viljelijät jne. — ovat uhreina, siviiliuhrien määrä on suuri. Ottawan sopimuksella on saatu tähän mennessä — siis näin arvioitiin tässä jo aikaisemmin — siviiliuhrien määrää sodan jälkeen huomattavasti pienenemään.

Nyt on vain kysymys siitä, haluaako Suomi olla siinä joukkueessa, joka siis ei itse omilla miinoillaan uhkaa siviilejä ja joka uskoo siihen, että meillä demokraattisesti asianmukaisella kulttuurilla hoidetaan meidän puolustuskykyämme ja aseiden säilöntää ja kartoitusta jne.: haluammeko me olla mukana siinä joukkueessa, joka yhteisesti nostaa äänen ja tekee ikään kuin isoa ryhmäpäätöstä, toimeenpanee sitä, että siviilien suojelemiseksi sodan jälkeen meidän pitää päästä eroon näistä jalkaväkimiinoista. Olemmeko siinä joukkueessa mukana vai ei, tästä on kysymys.

Se, mistä me keskustelemme, on, että onko liian suuri hinta meille se, että meidän puolustuskykymme ehkä vähän laskee joissakin uhkatilanteissa, jos me tähän lähdemme mukaan, tähän joukkueeseen, jossa niin monet Euroopan maat, länsimaat ovat jo mukana. Tästä kai keskustelemme, ja tämä liittyy tähän oikeudenmukaisen sodan käsitteeseen.

Sauli  Ahvenjärvi  /kd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kantolan ansiokkaan puheenvuoron jatkoksi on hyvä vielä nostaa esille eräs asia tässä keskustelussa ja sen asian käsittelyssä, miten korvaamattomia henkilömiinat ovat Suomen puolustuskyvylle. On hyvä nostaa tässä yksi asia esille.

Tässä on moneen otteeseen vedottu Suomen pitkään itärajaan ja vähiin rajan puolustajiin. Minusta tällainen argumentointi on hieman rajoittunutta. Onko todella niin, että tositilanteessa se oletettu vihollinen marssisi jalkapatikassa itärajan yli? Tämäkö on se meidän pääskenaariomme? (Eero Suutari: Panssarivaunulla!) Tämän päivän sodankäynti minusta näyttää hieman toisenlaiselta. Tähän toivottavasti valiokuntakäsittelyssäkin kiinnitetään vielä huomiota. Minusta tavoite riittävän kokonaissuorituskyvyn säilyttämisestä korvaavilla ja käytöltään monipuolisemmilla järjestelmillä ja edelleen käyttöön jäävillä muun tyyppisillä miinoilla on täysin realistinen.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta kysymys henkilömiinoista ei siis ole ensi sijassa tekninen vaan poliittinen, eikä se muutoinkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin miksi se tämän keskustelun aikana on kuvattu.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuulin, että täällä ovat etenkin sosialistit kaivanneet perussuomalaisten puheenjohtajaa. Minun mielestäni se on tietysti hyvin mukavaa. Kerron nyt heille ja kaikille muillekin, että olin edustamassa myös sosialidemokraatteja ja koko Suomen eduskuntaa ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajien kokouksessa Varsovassa. Kun kesälomallakin kaivattiin ja nytten kaivataan, niin onhan se tietysti mukavaa sekin.

Mutta itse asiaan, arvoisa puhemies: Tämä asiahan tulee ulkoasiainvaliokuntaan mietintöä varten, ja lausuntovaliokuntina ovat lakivaliokunta ja puolustusvaliokunta. Käydään hyvä, monipuolinen asiantuntijakeskustelu, ja sitten tehdään päätökset. Olen aivan varma, että perussuomalaisen eduskuntaryhmän edustajat ovat täällä lähetekeskustelussa antaneet hyviä eväitä myös siihen suuntaan, miten puolueen puheenjohtaja tulee tässä asiassa sitten ajan myötä toimimaan.