Valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri  Mikko Puumalainen

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Perustuslain mukaan oikeuskansleri antaa vuosittain kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan. Kertomuksessa esitellään oikeuskanslerin keskeiset toiminta-alueet, niissä vuoden aikana tehdyt havainnot sekä toimenpiteisiin johtaneet asiat. Kertomuksessa ovat viime vuosien tapaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan ja oma puheenvuoroni.

Eduskunnan oikeusasiamiestä ja oikeuskansleria koskevissa laeissa olevat säännökset kantelumenettelystä uudistuivat tämän vuoden kesäkuun alussa. Samassa yhteydessä perustettu Ihmisoikeuskeskus aloittaa toimintansa ensi vuonna. Kantelumenettelyjä koskevalla lainmuutoksella muun muassa lyhennettiin tutkittavien kanteluiden vanhentumisaikaa viidestä vuodesta kahteen sekä kirjattiin osittain jo käytössä olevia käytäntöjä lakiin. Laki asetti myös uusia palveluvelvoitteita ylimmille laillisuusvalvojille.

Sisäinen arviointityömme niistä muutoksista, joita uudistukset meiltä tarkemmin edellyttävät, on parhaillaan tehtävänä. Pyrimme ottamaan käyttöön mahdollisimman laajasti ne mahdollisuudet, joita uudet säännökset antavat laillisuusvalvonnan tehostamiseksi, käsittelyaikojemme lyhentämiseksi ja palvelun parantamiseksi. Ehdotuksesta antamassaan mietinnössä perustuslakivaliokunta piti laillisuusvalvojan tekemää esitystä asian sopimisesta ja hyvityksestä selvissä tapauksissa perusteltuna kansalaisen pääsemiseksi oikeuksiinsa, sovinnollisen ratkaisun löytämiseksi ja turhien oikeusriitojen välttämiseksi. Pohdimme aktiivisesti myös tämän toimen käyttömahdollisuuksia. Esimerkkinä voisin todeta seuraavan: valmisteilla on parhaillaan ehdotus laajentaa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain soveltamisalaa hallintolain käyttöön.

Oikeuskansleri valvoo toiminnassaan myös perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tästä näkökulmasta olen myös kertomusvuonna kiinnittänyt huomiota muun muassa sosiaaliturvan muutoshakulautakunnan edelleen pitkiin käsittelyaikoihin. Mikäli edellä mainitsemani ehdotus johtaa lainsäädäntöön, niin kuin toivon, pitäisin hyvinkin pohdinnan arvoisena, voisivatko muun muassa näihin asioihin liittyvät viivästykset olla myös niitä perustuslakivaliokunnan tarkoittamia selviä tapauksia, joissa hyvityksen maksaminen olisi perusteltua kansalaisen pääsemiseksi oi-keuksiinsa.

Ihmisoikeuskeskus ja siihen kytkeytyvä laaja-alainen perus- ja ihmisoikeuskentän verkottuminen taas osaltaan voivat selkeyttää ja vahvistaa perus- ja ihmisoikeuksien suojaa Suomessa. Me olemme tässä työssä mieluusti ja aktiivisesti mukana.

Vuonna 2010 oikeuskanslerille tehtiin 1 843 kantelua ja kaikkiaan ratkaistiin 1 853. Merkille pantavaa on se, että kasvua edellisvuodesta eli vuodesta 2009 oli noin 10 prosenttia.

Hallinnon laillisuusvalvonnan ohella oikeuskansleri valvoo myös valtioneuvoston päätöksenteon laillisuutta. Sen tärkein toimintamuoto on valtioneuvoston istuntojen esittelylistojen ennakkotarkastus ja listoihin liittyvät keskustelut ministeriöiden kanssa. Kertomusvuonna tarkastettiin yleisistunnon 1 676 asiaa ja presidentin esittelyn 914 asian esittelylistat. Valtioneuvoston ja ministeriön toiminnasta tehtiin viime vuonna myös 187 kantelua.

Arvoisa puhemies! Tässä oli osuuteni.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Apulaisoikeuskansleri mainitsi puheenvuorossaan ja myös tässä kertomuksessa on käsitelty tätä Ihmisoikeuskeskuksen perustamista Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen. Kyse on siitä, että sinne palkataan muistaakseni kolme — yksi johtaja ja kaksi muuta johtavaa toimihenkilöä — korkeaa juristia viisastelemaan ihmisoikeusasioissa. He eivät voi ratkaista yksittäisiä kantelutapauksia, he eivät sitä kautta voi antaa kansalaisille oikeusturvaa, mutta he kehittävät yleistä ihmisoikeuskeskustelua Suomessa ja pohtivat varmasti yleisiä Suomen ihmisoikeusasioita ja varsinkin niissä näkemiään puutteita.

Me elämme taloudellisesti erittäin vaikeita aikoja. Uusi hallitus tulee esittämään eduskunnalle ensi vuoden budjettiesityksen, jossa leikataan monia tarpeellisia menoeriä, muun muassa poliisien määrärahoja joudutaan vähentämään. Jos oikeasti haluttaisiin edistää Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia, niin niitä edistettäisiin miljoona kertaa paremmin antamalla poliisille lisää voimavaroja, jotta he voivat suojella kunnon kansalaisia rosvojen tekosilta, jotka siis loukkaavat näiden ihmisten ihmisoikeuksia, kuten oikeutta vapauteen, terveyteen, jopa henkeen, omaisuuteen. Ihmisoikeuksia todella voitaisiin edistää tällä tavoin, siis vahvistamalla esimerkiksi poliisin toimintamahdollisuuksia, eikä siten, että palkataan korkealla palkalla kolme juristia Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen viisastelemaan ihmisoikeusasioissa.

Vetoan hallituksen ministereihin, että toisitte budjettilakina esityksen eduskuntaan tämän Ihmisoikeuskeskuksen perustamisen lykkäämisestä ja esittäisitte nämä samat rahat käytettäväksi poliisien voimavarojen vahvistamiseen.

Poliisien voimavarojen järkevästä käytöstä olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt aika loppuu.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri Jaakko Jonkka otti kertomuksessaan kantaa käytännön hoitotyöstä hyvin tuttuun ongelma-alueeseen: tietoon ja suosituksiin perustuvan ohjauksen tehottomuuteen. Informaatio-ohjaus ei velvoita, eikä pelkkien suositusten toteutumista seurata yleensä minkäänlaisen valvontajärjestelmän avulla. Varsinkin terveydenhoitoalalla tämä on johtanut tilanteeseen, jossa palveluiden saatavuutta ja laatua ei pystytä takaamaan tasapuolisesti. (Anne Kalmari: Tehdään lähipalvelulaki!)

Miksi ministeriöissä, enkä puhu nyt ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriöstä, halutaan käyttää resursseja suositusten ja ohjeistusten laatimiseen, jos niiden soveltamista käytäntöön ei ole alun perinkään tarkoitus valvoa?

Käytännön kentällä, esimerkiksi hoivapuolella tai vaikkapa hoiva-alan oppilaitoksissa, näitä suosituksia luetaan ja niihin ja niiden toteutumiseen jopa luotetaan. Sama on kansalaisten kanssa. Esimerkiksi julkisuudessa tiedotettu ja laajasti esitelty sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus "Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä" ja ministeriön uudet saattohoito-ohjeistukset on rekisteröity ja huomioitu ihmisten keskuudessa.

Märkänä ja realistisena rättinä kasvoille tuleekin tämä oikeuskanslerin selvitystyö oppaiden, selvitysten ja suosituksiin perustuvan ohjauksen merkityksestä ja täytäntöönpanosta. Informaatio-ohjauksella ei näytä olevan merkitystä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Apulaisoikeuskanslerille kiitos, että sekä kirjallisessa muodossa että nyt nostitte esiin tämän hallintoprosesseissa ja varsinkin sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa tapahtuvien viivästysten hyvittämisasian. On sietämätöntä, ja jo aiemmin muun muassa entinen eduskunnan oi-keusasiamies Riitta-Leena Paunio on useaan kertaan maininnut Suomen tosiasiassa suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi sen, että sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa valituslautakunnassa, niin sanotussa Somlassa, päätöksenteko viipyy niin pitkään. Silloin tietysti ratkaisu voisi olla se, mistä apulaisoikeuskansleri Puumalainen puhui, että kun laajennetaan vahingonkorvausjärjestelmää viivytysjutuissa myös hallintoprosesseihin, ne koskisivat myös ilman muuta ja varsinkin näissä selvissä tapauksissa Somlaa.

Nyt vain tässä taloudellisessa tilanteessa on olemassa vakava näkymä, että tätä oikeusministeriön ajatusta siitä, että tämä vahingonkorvausjärjestelmä viivästyneistä oikeudenkäynneistä tai valitusprosesseista ulotettaisiin hallintoprosesseihinkin, ei pystytä viemään eteenpäin. Ja silloin esiin nousee aika vakava kysymys eduskunnan budjettivallan ja hallituksen, valtioneuvoston, talouspoliittisen päätöksenteon ja perusoi-keusvalvonnan suhteesta.

Nimittäin jos on selvä perus- ja ihmisoikeusongelma, jonka on todennut jo aikoinaan edellinen oikeusasiamies, joka esiin nostettiin nyt myös oikeuskanslerin kertomuksessa, joka käytännössä tarkoittaa monelle sairastuneelle ihmiselle vuosien epävarmuutta toimeentulosta, niin taloudellisesti kuin inhimillisesti aivan sietämättömiä tilanteita sosiaaliturvan, eläkepäätösten, sairausvakuutusten maailmassa, eikä tähän ei mahdollisesti valtion taloudellisen tilanteen takia saada sitä ajateltua korvausta, niin pyytäisin Oikeuskanslerinvirastoa vakavasti miettimään oman toimivaltansa suhdetta talouspoliittisiin ratkaisuihin tältä osin. On ymmärrettävää, että oikeuskansleri perinteisesti on äärimmäisen pidättyväinen siinä, että perusoikeusnäkökulmistakaan ei puututa valtion talousratkaisuihin, mutta tässä ollaan hyvin vakavan ja pitkäaikaisen ongelman edessä, käytännössä monien kaikista köyhimpien ja sairaiden ihmisten asialla.

Sitten, arvoisa puhemies, edustaja Zyskowicz jatkoi debattia, jonka edellisellä vaalikaudella hän onneksi hyvin selvin numeroin äänestyksessä hävisi: laki ihmisoikeusinstituutista hyväksyttiin eduskunnassa. Se oli hallituksen yksimielinen esitys, ja se perustuu niin sanottuihin Pariisin periaatteisiin. Länsi-Euroopassa kaikissa valtioissa on riippumaton taho, joka ei suinkaan viisastele vaan joka katsoo laajemmalla vinkkelillä juuri sen kaltaisia asioita kuin äsken kerroin. Suomalainen köyhä, sairastunut ihminen odottaa mahdollisesti jopa kahdeksan, yhdeksän vuotta ennen kuin hänen eläkepäätöksensä on lopullisesti laillisesti ratkaistu. Se ei ratkea pelkästään yksittäisissä valitusasioissa. Siihen tarvitaan myös — ja näin on Euroopan tasolla sovittu — kaikissa jäsenmaissa riippumatonta ihmisoikeusasiantuntemusta.

Tämä ei ole viisastelua. Nämä ovat aivan arjen vakavimpia asioita, joidenka keskellä kansalaisilla on valitettavasti vakavia oikeusturva- tai ihmisoikeusongelmia. Perustuslakivaliokunta tänään juuri päätti, että kun se lähtee Tukholmaan matkalle, niin se Ruotsin vastaavaan instituutioon tutustuu, ja voin kertoa, että siellä ei ole kolmea juristia, se instituutti on huomattavasti paremmin resursoitu.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta, hänellä on myös velvollisuus valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Vuosikertomuksessa on otettu kantaa perus- ja ihmisoikeuskysymyksien valvontaan ja kiinnitetään huomiota edelleen niihin liittyviin ongelmakohtiin. Todetaan, ettei useinkaan oikeusturvaa näin voida kantelijalle antaa, vaan se on tuomioistuimen tehtävä. Niinpä herääkin kysymys, johon monessa Euroopan maassa ja Pohjoismaissa on jo vastattu erillisellä perustuslakituomioistuimella. Tämän puolesta puhuu myös se, että Suomi on toistuvasti saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.

Hallinnon tehtävä on noudattaa lakia. Nyt osaltaan hallinto valvoo itse itseään ja varmasti osin aivan onnistuneesti. Kuitenkin viittaan edelleen Eit:n huomautuksiin. Miten voi olla mahdollista, että toistuvasti saamme langettavia päätöksiä? Tämä on omiaan ruokkimaan ajatusta ja yleistä mielipidettä siitä, että tuomiovalta toimii jopa satunnaisesti. Toteuttaako Suomen valtio sitten Eit:n tuomioitten täytäntöönpanon tehokkaasti? Jos taas kyse on pelkästään julkisuuskuvasta ja yleisestä mielipiteestä, on siihenkin tartuttava. On myös yleisesti todettu, että kanteluista oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle on ollut jopa suoranaista haittaa, joskin siis kansalaisen sitä oivaltamatta ennen kuin on myöhäistä. Näin ei riippumaton toimielin voi toimia.

Jacob Söderman esitti 9.8.2010 kansanedustajana ollessaan aiheellisen kirjallisen kysymyksen, jossa hän viittaa entisen Vaasan hovioikeuden presidentin Erkki Rintalan esiin nostamiin ongelmiin. Myös perustuslakivaliokunta mietinnössään 2010 piti tarpeellisena hallinnon uudistamisen jatkamista niin, että tuomioistuinten riippumattomuus turvataan.

Ongelmia lienee erityisesti verotus- ja ympäristöasioissa, mutta myös kaavoituksessa. On kuulemma sanottu, että sodassa kannattaa pitää pää matalalla, esimerkiksi kun pienyrittäjä joutuu verottajan kanssa hankauksiin. Tämä ei kuitenkaan edistä hyvän hallinnon toteuttamista vaan lakaisee ongelmia maton alle.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mitä vielä tulee tähän Ihmisoikeuskeskukseen, niin, edustaja Brax, tiedän, että tämän perustaminen perustuu YK:ssa hyväksyttyihin niin sanottuihin Pariisin periaatteisiin. Mitä niiden historiaan muuten tulee, niin eräs suomalainen diplomaatti, joka aikanaan palveli YK:ssa siihen aikaan, kun näitä asioita siellä käsiteltiin, muisteli, että tämmöisten ihmisoikeuskeskusten perustaminen kaikkiin maihin oli ennen kaikkea sellaisten maiden vaatimus, joilla oli huomattavia omia ihmisoikeusongelmia — toisin kuin Suomella — joihin he eivät halunneet puututtavan, ja heidän mielestään oli paljon parempi, ettei niinkään puhuta asianomaisissa maissa, erilaisissa diktatuureissa olevista ihmisoikeusongelmista, vaan perustetaan erilaisia ihmisoikeuskeskuksia joka maahan näitä yleisellä tasolla käsittelemään.

No, en tiedä, onko tämä historiankuvaus totta tai ei, mutta joka tapauksessa totta on se, että Suomi olisi voinut noudattaa näitä niin sanottuja Pariisin periaatteita myös siten, että Oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä kanslian nykyisistä toimihenkilöistä ja nykyisistä resursseista olisi todettu, että tämä viranomainen ja tämä kanslia tältä osin toimii Suomen asianomaisena viranomaistahona. Ei olisi tarvittu minun käsittääkseni edes näiden periaatteiden toteuttamista varten mitään uutta virkamiesapparaattia perustettavaksi Oikeusasiamiehen kansliaan.

Tässähän työryhmä, joka tätä valmisteli, esitti noin kymmenen hengen ihmisoikeuskeskusta, ja nyt on päädytty kolmeen henkeen. Mielestäni, niin kuin jo sanoin, nämäkin voimavarat, vaikkei tässä nyt enää suurista rahoista ole kysymys — vai pitäisikö sanoa, ettei vielä ole kysymys — olisi voitu järkevämmin käyttää. Toivon, että ette tuo sieltä Tukholmasta tullessanne ajatusta siitä, että Suomenkin Ihmisoikeuskeskukseen pitää välittömästi palkata kymmeniä juristeja lisää.

Mitä sitten tulee siihen, että tämä Ihmisoi-keuskeskus tarvitaan juuri sen takia, että tämmöinen laajempi ihmisoikeustarkastelu, kuten sairaiden ihmisten mahdollisuus saada asianmukaiset ratkaisut omiin valituksiinsa, joutuisi ja pääsisi tämmöisen tarkastelun kohteeksi: edustaja Brax, tämä on aikamoinen epäluottamuslause meidän nykyisille laillisuusvalvontaviranomaisille. Jo voimassa olevan perustuslain ja -lakien mukaan sekä Oikeusasiamiehen kanslian että Oikeuskanslerinviraston tehtävänä on valvoa ihmisoi-keuksien ja perusoikeuksien toteutumista Suomessa, ja on ihan selvää, ja näin tänä päivänä jo tapahtuu, että jos jonkin yksittäisen kanteluasian yhteydessä tai tarkastuksen yhteydessä käy ilmi, että meillä on puutteita esimerkiksi näissä sosiaaliturvan valitusasioissa, niin silloin näiden nykyisten viranomaisten ja heidän virastojensa asiana on viedä asiaa eteenpäin julkiseen keskusteluun ja muutoinkin viedä eteenpäin ihmisoikeusasioiden kohentamista tältä osin. Eli jos sanotte, että tätä Ihmisoikeuskeskusta tarvitaan nimenomaan tämmöiseen yleisempään ihmisoikeustarkasteluun Suomessa ja Suomen osalta, niin minun mielestäni tämä kuuluu jo tänä päivänä meillä olevien oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin velvollisuuksiin.

Herra puhemies! Sanoin aikaisemmin, kun puhuin poliisien voimavaroista, että kiinnitän huomiota myös eräiltä muilta osin poliisin toimintaresurssien käyttämiseen. Esimerkiksi tämän päivän uutinen on se, että poliisi joutuu käynnistämään esitutkinnan siitä, onko suojelupoliisissa jotain yksittäistä virkamiestä, joka on ilmeisesti jo eläkkeellä, jota on yhteistoimintalain vastaisesti estetty pääsemään joihinkin tiedostoihin tai jotain tämän tapaista. Jos meillä poliisit pannaan tämmöisiä asioita tutkimaan, niin ei tarvitse ihmetellä, ettei sitten riitä resursseja riittävästi muualle. Minun käsittääkseni tämä suojelupoliisin asia on sellainen, joka hallinnollisena menettelynä, sisäisenä selvityksenä ja tarvittaessa hallinnollisina johtopäätöksinä mahdollisista virheellisistä menettelyistä olisi ollut täysin luontevaa hoitaa. Se, että siitä nyt tehdään rikosjuttu, esitutkinta, mahdollisesti käräjäoikeus-, hovioikeuskäsittely, tulee valituslupahakemus korkeimpaan oikeuteen, ja käsitellään jälkikäteen jotain tällaista vuosien vanhaa juttua, on minun mielestäni lähinnä esimerkki meidän poliisien ja oikeuslaitoksen voimavarojen väärinkäytöstä. Tämän kannan lausun siis lähinnä lehtitietoihin perustuen. Voi olla, että olen väärässä.

Sitten toinen poliisin ja oikeuslaitoksen hukkaresurssi. Edustaja Brax, ollessanne ministerinä teitte paljon hyvää Suomen hyväksi ja hyviä päätöksiä, mutta kyllä tämä päätös siitä, että Ruandan, tai oliko Burundin, murhasta syytetty Bazaramba on käsiteltävä Suomessa, on yksi kaikkein kalleimpia ja hölmöimpiä päätöksiä, mitä toimikaudellanne teitte. Taitaa olla niin, että toistaiseksi on 3 miljoonaa euroa käytetty tähän yksittäiseen tapaukseen. Nyt taitaa olla hovioi-keus matkalla Afrikkaan kuulustelemaan todistajia, niin että varmaan toinen 3 miljoonaa euroa vielä saadaan käsiteltyä. Tämmöisellä sinisilmäisellä ajattelulla, että missään muualla kuin Suomessa ei voi saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jos sitten Suomessakaan ihmisoikeusjuristien mielestä, kyllä tällä tavoin saadaan suomalaisten veronmaksajien rahat menemään ihan Kankkulan kaivoon.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz alun perin väitti, että ihmisoikeusinstituutio on saivartelua varten. Kerroin, minkälaisia ongelmia varten se on, ja se vastaus yhä kestää, ettekä pystynyt sitä kääntämään. Mitä tulee taas tähän yksittäiseen oikeudenkäyntiin Suomessa, niin EU-maista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat päätyneet samaan tilanteeseen sen takia, että YK on erityistuomioistuimen osalta päättänyt ajaa sen alas ja juttua ei voitu siirtää Ruandan erikoistuomioistuimeen. On olemassa yksi maa kymmenestä, jossa on samanlaisia tapauksia, joka ei ole toistaiseksi aloittanut omassa maassaan oikeudenkäyntiä, ja se on Ruotsi. Tämä epäilty on koko sen ajan ollut esitutkinnassa, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jäädyttänyt Ruotsin päätöksen.

Toisin sanoen, edustaja Zyskowicz, ei ole olemassa yhtään Euroopan maata, jossa lopputulos olisi poikennut Suomessa tehdyssä päätöksestä. Ainoa maa on Ruotsi, joka yhä odottaa, jossa siis on esitutkintavaiheessa pidätettynä nyt jo kolmatta vuotta ihminen. Kaikissa maissa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa, niitä on vaikka kuinka monta, on päädytty aivan samaan ratkaisuun kuin Suomessa. (Ben Zyskowicz: Eli muissakin Euroopan maissa osataan hölmöillä!)

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ovat nyt nousseet esille vahvasti ihmisoikeudet ja tuo Oikeusasiamiehen kansliaan perustettavaksi ehdotettu Ihmisoikeuskeskus. Edustaja Zyskowicz omassa puheenvuorossaan rinnasti hyvin vaihtoehtoja, toi esille niitä vaihtoehtoja, joita meidän tulee pohtia silloin, kun ensi vuoden budjettia käsitellään. Tämä ajatus siitä on tärkeä, kumpi vaihtoehto paremmin palvelee suomalaisten ihmisoikeuksia ja niiden ihmisoikeustilanteiden puutteita, sekö, että lisätään, perustetaan keskus valvomaan ihmisoi-keustilannetta, vai se, että lisätään ihmisiä tekemään työtä, sitä käytännön työtä, ja takaamaan sitä kautta ihmisille sitä ihmisoikeutta ja hyvää palvelua.

Tästä nyt esimerkkinä nostan nämä kaksi ta-pausta, joista tässä aiemminkin jo oli puhetta, eli esimerkiksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan. Tiedämme, että siellä on ollut suuria ongelmia ja viivästyksiä viime vuosien aikana ja ne ovat paljolti johtuneet niiden prosessien kankeudesta ja hitaudesta käsitellä näitä muutoksenhakuasioita, mutta myös henkilökuntapulasta. Näihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota ja saada parannusta: enemmän henkilökuntaa, jotta näitä asioita käsitellään nopeammin, ja prosesseja lyhyemmiksi, jotta se ratkaisu sieltä nopeammin tulee. Esimerkiksi omaishoitajien tilanne on monessa tapauksessa näissä valitusasioissa todella vaikea ja siellä tarvitaan apua.

Toinen asia, joka tässä nousi esille, on tä-mä esitys poliisimäärärahojen vähentämisestä. Tuossa ensi vuoden budjettikehyksessä on poliisin virkakuntaan kohdistuva 587 henkilötyövuoden vähennys, eli se on tuota tuottavuusvähennystä, jota haetaan. Kyllä tässä nousee huoli kansalaisten poliisipalvelujen saatavuudesta ja tasapuolisuudesta. Minusta se on ihmisoikeuskysymys, jos mikä. Olen vahvasti sitä mieltä, että nämä panostukset, jos meillä on mahdollisuuksia kerran lisäpanostuksia tehdä, tulee kohdentaa sitten ensin näiden vähennysten leikkauksiin ja mahdollisesti sinne suorittavaan portaaseen, sekä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan että poliisitoimintaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On ollut kiinnostavaa lukea valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomusta vuodelta 2010. Erityisesti kun täällä on käsitelty näitä kansalaisten perusturvaan liittyviä asioita eli toimeentulotukiasioita, joita käsitellään jopa vuosikaupalla, niin se on hirveän suuri ongelma niille, joilla menee huonosti. Kun ajatellaan kuntataloutta tällä hetkellä, niin ei kovin hyvältä näytä tällä sektorilla, kun kunnat joutuvat leikkaamaan tulevaisuudessa myös henkilöstömenoista. Mikäli tämä valtionosuuksien yli 600 miljoonan euron leikkaus toteutetaan ja kunnat joutuvat todellisiin ongelmiin näitten peruspalveluitten järjestämisessä, niin kun kerran hyvinä aikoina on jo näin paljon ongelmia, on todella kiinnitettävä huomiota siihen, että jatkossa pystytään turvaamaan se, että kansalaiset saavat kohtuullisessa ajassa viimekätistä apua eli toimeentulotukea.

Sitten toinen tämmöinen asiakokonaisuus, johon kiinnitin huomiota, on eräät tämmöiset virkanimitykset, joihin on puututtu. Tuntuu siltä, että kansalaiset kokevat, että heitä on erittäin kaltoin kohdeltu erilaisissa virkanimitysasioissa, kuten täällä on Valviran tapaus sivulla 176. Siinä todella, kun lukee tämän tekstin, sen perusteella vaikuttaa siltä, että todellakaan ei ole tasapuolinen käsittely toteutunut siltä osin, oliko paras henkilö sitten valittu virkaan, eli epäilyttää kovasti tämä lopputulos. Sitten henkilö, joka on kokenut, että häntä on syrjitty, on lähtenyt hakemaan oikeutta itselleen ja ei ole sitä oikeutta saanut. Todetaan vaan, että kiinnitetään vastaisen varalle huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin, kun ansiovertailuja tehdään. Se tuntuu kyllä tämmöisen valittajan kannalta aika lievältä ilmaisulta. Jotain näille virkanimityksille julkisella sektorilla pitäisi tehdä, että estettäisiin sellainen epäasiallinen arviointi, kun näitä nimityksiä tehdään. Elikkä niiden vertailujen pitäisi aina olla kristallinkirkkaat, kun henkilöiden muodollista pätevyyttä ja kokemusta työelämässä vertaillaan.

Tässä yhteydessä ei voi olla sivuamatta sitä, että Suomessa ovat olleet pahana maan tapana poliittiset virkanimitykset. Se tarkoittaa sitä, että niin valtionhallinnossa kuin kunnallishallinnossa, kuntien ja yleensä yhteiskunnan ylläpitämissä osakeyhtiöissä, yhdistyksissä, säätiöissä jäsenkirjan perusteella valitaan henkilöitä työpaikkoihin, työtehtäviin ja he sitten sivuuttavat pätevää henkilökuntaa. Monesti pätevät eivät edes viitsi hakea näitä työpaikkoja, kun tietävät, että eivät missään tapauksessa voi tulla valituksi sen takia, että heillä on väärän värinen jäsenkirja. Espoossa on ollut tuoreita tapauksia tämmöisestä kabinettisopimuksesta, johon jopa vihreät ovat menneet mukaan, mutta kuitenkin tämä kabinettisopimus petettiin. Vihreät eivät saaneet sitä, mitä luulivat saavansa. Helsingissä vihreät ovat saaneet omia poliittisia virkamiehiä, kuten nyt kokoomus on saanut tässä loppukesästä oman politrukkinsa keskeiseen sosiaali- ja terveystoimen johtotehtävään.

Nämä poliittiset virkanimitykset ovat semmoinen riesa tässä yhteiskunnassa, että ne laskevat koko julkisen sektorin tuottavuutta huomattavasti ja aiheuttavat huonoa työilmapiiriä lukuisissa valtion virastoissa. Ja tutkimusten mukaan se, että henkilökunta eri työpaikoilla kokee, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, on keskeinen arvo, jota ihmiset arvostavat siinä työpaikassa. Eli nämä poliittiset virkanimitykset ovat sellainen asia, että niihin pitäisi ehdottomasti päästä puuttumaan, elikkä nämä kaikki julkisen sektorin nimitykset. Pitäisi saada lainsäädäntö siihen muotoon, että niitä ei pystytä tekemään, että ne olisivat lainvastaisia selkeästi ja sitten olisi semmoinen järjestelmä, joka myös pystyy purkamaan kevyesti tällaisia nimityksiä.

Sitten toteaisin edustaja Zyskowiczille, että hän on aivan oikeassa siinä puheenvuorossaan, että tämä Porvoon käräjäoikeudessa käsitelty Ruandan oikeusjuttu on maksanut jo 3 miljoonaa euroa yhteiskunnalle, ja on järkyttävää, että hovioikeus jatkaa sitä käsittelyä edelleen Afrikassa elikkä loppulasku varmasti on ehkä 6—7 miljoonaa euroa. Tämmöisiä tapauksia ei saisi sallia Suomen valtiossa. Kun koko julkinen sektori on tässä valtion tuottavuusohjelmassa mukana, niin on hirveätä rahan haaskausta, että on ylipäätänsä mahdollista, että tällaisia oikeusjuttuja puidaan Afrikassa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran tässä salissa käsitellään, puhutaan kauniisti sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan viivästysongelmista. Ei ole ensimmäinen kerta. Edustaja Brax kuvasi ansiokkaasti sitä ihmisoikeustaustaa, sitä ihmisoikeusongelmaa, joka siihen liittyy, ja se on todella iso ongelma.

Tämä pia desideria -osasto tästä yleisestä puheesta, siitä, että kamalaa, kun tämä on nyt näin, kun nämä päätökset viivästyvät, vaan jatkuu. Sen sijaan ne käytännön toimet tässäkin salissa ovat valitettavasti olleet pikemminkin päinvastaisia.

Tämä koko ongelmahan ikään kuin räjähti siinä vaiheessa, kun joku näistä Vanhasen hallituksista päätti lopettaa alueelliset valituslautakunnat, jolloin se koko yli tuhannen valituksen suma siirtyi Somlaan, jossa ei ollut voimavaroja sen hoitoon. Nyt, kun sitä on sitten lopultakin onnistuttu parina viime vuonna purkamaan palkkaamalla sinne määräaikaisia työntekijöitä, on päästy kehityksessä parempaan suuntaan. Nyt on syytä huolehtia siitä, että Somlalle osoitetut voimavarat jatkossakin turvataan siten, että nämä jonot ratkaisevasti lyhentyvät ja ihmisten oikeus saada ne päätökset ajoissa toteutuu.

Tässä tilanteessa, kun olen vielä vaihettumisvaiheessa oppositiokansanedustajasta hallituspuolueen kansanedustajaksi, totean, että kun luen valtiovarainministeriön budjettiesitystä, niin olen tyrmistynyt tältä osin.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Vielä siihen Ruandan oikeudenkäyntiin sen verran — tästä on käyty niin monta kertaa myös edustaja Ruohonen-Lernerin kanssa keskustelua ja kirjallisiin kysymyksiin vastattu, että en käy kaikkia yksityiskohtia läpi — että tämä on tietysti aivan sattumaa ja toivottavasti niin ei koskaan tapahdu ja parempi, jos ei olisi koskaan tapahtunut, että Suomeen osuu tällainen tilanne. Mutta ajatus siitä, että Suomi päästäisi rankaisematta, jos ne syytteet osoittautuvat aiheellisiksi, on täysin kestämätön. (Ben Zyskowicz: Kuka sitä väittää?) Suomi on sitoutunut niin sanottuun rankaisemattomuusperiaatteen noudattamiseen aina, jos näin vakavia syytteitä esitetään, ja jos ei löydy muuta laillista foorumia, niin silloin juttu on käsiteltävä Suomessa, ja voitte kuvitella, että asiaa pohdittiin juurta jaksain ja esittelijät tutkivat kaikki vaihtoehdot. Ne on sataan kertaan julkisuuteen kerrottu. Muita vaihtoehtoja, lailliseksi todettuja vaihtoehtoja, ei toistaiseksi ole. Ruotsi ainoana Euroopan maana koettaa toista vaihtoehtoa ja on ajautunut aivan kestämättömään tilanteeseen sen suhteen.

Arvoisa puhemies! Vielä ihmisoikeusinstituutin perustamisesta. Voi olla, että edustaja Zyskowiczin tarina on totta tai sitten, niin kuin hän itsekin epäili, ei välttämättä alkuunkaan, mutta se, miten instituutti Suomessa syntyi: syntyi kansalaisjärjestöpainetta, syntyi kestämätön tilanne, että Suomi oli selvästikin jäljessä muista Pohjoismaista, ja eduskunnassa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajat, varapuheenjohtaja Söderman ja puheenjohtaja Sasi, tekivät asiasta eduskunta-aloitteen ja ottivat oikeusministeriin, joka silloin olin minä, yhteyttä ja todettiin, että aloite on todella perusteltu ja että länsieurooppalaisissa maissa nimenomaan Suomi näyttäytyi oudossa valossa. Eli kysymys on myös semmoisesta historiasta, että eduskunnan vaatimuksesta on toimittu ripeästi ja eduskunnan perustuslakivaliokunta yksimielisesti puolsi tämän instituutin syntymistä.

Aivan viimeiseksi, arvon puhemies, Somla-marinoihin ja -historiaan ja -tarinoihin kerrottakoon, että viime vaalikaudella Somlasta, sitten kun jatketaan vielä vakuutusoikeuteen, hallitus antoi yksimielisen esityksen, miten vakuutusoikeuden tilannetta olisi helpotettu ja nopeutettu. Mutta poliittisista syistä perustuslakivaliokunta niin sanotusti ei ehtinyt asiaa käsittelemään, koska siinä prosessissa järkeistettiin myös sitä, mitkä kaikki paperit kulkevat kolmikantaosapuolten kautta. Ja jos niihin Somlan työjärjestelykysymyksiin mennään ihan kunnolla, niin silloin kyllä kannattaa myös katsoa, ovatko tästä päivästä ne valtavat salkulliset, jotka kiertävät pitkin kaupunkia lukuisissa erilaisissa kolmikanta-asioissa silloinkin, kun mitään uutta linjaratkaisua työmarkkinakysymykseen ei tarvita. Silloin kun on kysymys aidosti uudesta työmarkkinanäkökulmasta, työelämän tuntemusta vaativasta kysymyksestä, se on aivan perusteltua. Mutta silloin kun on läpeensä ruuhkautunut prosessi, ei ole mitään järkeä niissä mustissa salkuissa. Ne ovat, edustaja — tätä ei nyt voi pöytäkirjaan kirjata — tämän kokoisia [edustaja näyttää käsillään salkun kokoa] valtavia salkkuja, jotka kiertelevät tuolla ympäri kaupunkia, ja se kierto kestää ja se kestää.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei kukaan tässä salissa varmaankaan halua sitä, että tämä Ruandan pastori ikään kuin pääsisi kuin koira veräjästä näistä tekosistaan, vaan tässähän oli sellainen ajatus, että kyseinen henkilö olisi luovutettu Ruandaan, jossa hänen oikeusjuttunsa olisi käsitelty sikäläisen lainsäädännön mukaisesti. Ruandassa on toimiva oikeusjärjestelmä, ja meidän pitäisi kunnioittaa myös heidän oikeusjärjestelmäänsä ja kulttuuriansa siltä osin, että hänet olisi sinne luovutettu. Ruandassa on ammattitaitoisia tuomareita, siellä on vankilalaitos, elikkä sinnehän tämä Ruandan pastori olisi pitänyt luovuttaa ja siellä hän olisi sitten saanut asiaankuuluvan rangaistuksen teoistaan. Eihän sen suomalaisten ongelma pitäisi olla, että me maksamme miljoonatolkulla tästä yksittäisestä oikeudenkäynnistä ja sen lisäksi maksamme vielä huikeat summat siitä, kun hän istuu vuosikausia suomalaisissa vankiloissa suomalaisten veronmaksajien kustannuksella.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ne teot, joista Bazarambaa syytetään, ovat tapahtuneet Ruandassa, mies itse on Ruandasta. Suomalaisilla veronmaksajilla ei pitäisi olla mitään syytä eikä mitään velvollisuutta hoitaa tätä oikeudenkäyntiä. Totta kai se oikeudenkäynti pitäisi käydä Ruandassa, ja kun entinen ministeri Brax sanoi, että mitään muuta laillista menettelyä ei löytynyt kuin oikeudenkäynti Suomessa, niin minä luulen, että tämä vastaus sisältyy tähän sanaan "laillinen". Varmastikin tulkitsemalla asioita viimeisen päälle naiivisti ja sinisilmäisesti päädytään siihen, että varmaan missään muualla ei juurikaan ole oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä kuin Suomessa, jos sitten sielläkään.

Mitä sitten tulee tähän Ihmisoikeuskeskukseen, edustaja Brax, niin kuten me kaikki tiedämme ja joka päivä lehdestä pystymme näkemään, niin edustaja Sasilla on joskus hyviä aloitteita ja joskus vähemmän hyviä aloitteita, ja tämä Ihmisoikeuskeskus kuului näihin jälkimmäisiin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä kertaalleen: Mistään sinisilmäisestä naiiviudesta ei ole silloin kysymys, kun Suomessa perustuslain mukaisesti esittelystä tehdään päätöksiä ja kun esittelijät yhteistyössä myös muiden ministeriöiden vastaavien asiantuntijoiden kanssa kaikki tulevat siihen tulokseen, että YK:n erikoistuomioistuimen, Ruanda-tuomioistuimen, näkemys Ruandan tuomioistuimen laillisen taikka oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiskyvystä — sitä minun mielestäni ei ollut — on juridisesti niin sitova, että lähettäminen Ruandaan oli poissuljettu. Sen sijaan paras ratkaisu, minne olisi voinut lähettää, olisi ollut se, että Ruanda-erikoistuomioistuin vielä olisi jatkanut ja käsitellyt nämä asiat siinä naapurimaassa.

Mutta YK menee ja päättää, että se tuomioistuin ei ota enää juttuja, ja tämän saman ongelman edessä ovat olleet kaikki oikeusministerit jokaisessa Euroopan maassa. Vain Ruotsissa, jossa on hieman toisenlainen lainsäädäntö, korkein oikeus sanoi, että voi olla, että ei, ja Ruotsin oikeusministeri, jolla on siis silloin toisenlainen oikeuspohja, päätyi koettamaan, ja se päätös jäädytettiin välittömästi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta eikä sitäkään siis ole pantu toimeen. Kaikissa muissa (Puhemies: Aika!) Euroopan maissa ja Kanadassa on tultu samaan ratkaisuun, ei sinisilmäisyydestä vaan lakeja lukemalla.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan tästä yhden ruandalaisen ongelmasta vähän useamman suomalaisen ongelmaan ja totean, että aivan oikein, edustaja Brax, pitää huolehtia siitä, että näiden valitus-elinten työskentely on sellaista, että siitä ei aiheudu turhaa kitkaa. Siinäkin on tietenkin parantamisen varaa. Pitää huolehtia ennen kaikkea siitä, että suomalainen sosiaaliturvalainsäädäntö saatetaan sellaiseksi, että ihmiset eivät sen vuoksi joudu valittamaan, kun järjestelmä on sellainen, etteivät sitä ymmärrä sen paremmin valittajat kuin myöskään ne, joitten pitäisi ratkaista niitä valituksia. Maan hallitus ja tämä eduskunta ovat vastuussa siitä, mutta sitten kuitenkin lopulta on niissä valituselimissä oltava riittävästi ihmisiä tekemässä myöskin niitä päätöksiä, riittävän hyvin koulutettuja ja riittävästi voimavaroja, ettei niitä nyt ihan liukuhihnalta huitaista, koska se saattaa muodostaa vielä suuremman ihmisoikeusongelman.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Nyt on aivan oikein, että täällä arvioidaan kriittisesti yksittäisten henkilöiden erilaisten hallinnollisten prosessien viivästymistä ja käsittelyaikojen jatkumista. Aivan sama ongelma on myöskin yrityspuolella. On kosolti esimerkkejä siitä, että erilaiset lupaprosessit, hallintoprosessit, oikeusprosessit, tämäntyyppiset ovat jatkumistaan jatkuneet myöskin elinkeinoelämässä. Meillä on otettu käyttöön sellainen tapa toimia, että yrityksen koosta riippumatta nämä prosessit ovat yhtä raskaita, yhtä perusteellisia ja kestävät yhtä kauan. Tämä ei mielestäni ole tarpeellista, se ei ole järkevää eikä se ole myöskään meidän veronmaksajien rahojen oikein käyttöä, että näin tapahtuu. Siksi tämäntyyppisestä toimintatavasta on ehdottomasti päästävä eroon.

Edelleen meillä lainsäädännön muutoksista huolimatta on mahdollisuus selvästi jarruttamalla ihan kiusantekomielessä tehdä valituksia, viivästyttää prosesseja, ja tämä, hyvät kollegat, jos mikä, tulee tälle yhteiskunnalle kalliiksi. Me menetämme investointeja, me menetämme työpaikkoja ja me menetämme sitä yritysten kehittämistoimintaa, jota meidän pitää edistää eikä hankaloittaa. Siksi toivon, että me käymme läpi lainsäädäntöä niin, että selvästi kiusantekomielessä tehdyt valitukset voidaan jättää käsittelemättä ja vaille huomiota. Se on aivan täysin välttämätön asia.

Puhemies! Aivan oman lukunsa tietysti tässä kaikessa hallinnollisessa sekamelskassa, jos nyt näin uskaltaa ja voi sanoa, muodostaa tietenkin viljelijäväestöön kohdistuva hallinnollinen taakka. Tässä jos missä voin sanoa sen, että valiokunnan puheenjohtajana varmasti toivon, että me myöskin tässä talossa laitamme liikkeelle jonkunlaisen prosessin, joka ei ole mikään poliittinen prosessi vaan jossa käymme lävitse hyvin tarkasti, onko kaikki varmasti tarpeellista, mitä viljelijäväestöä kohtaan tällä hetkellä on olemassa, toteutuuko siinä sellainen lain luottamuksen suoja, joka on meille kaikille erittäin tärkeä ja pyhä asia.

Johannes  Koskinen  /sd:

Herra puhemies! Oikeuskanslerin kertomuksessa ja tässä keskustelussa on nostettu ansiokkaasti esiin merkittäviä yhteiskunnan oikeusturvaongelmia erityisesti viivästymiseen ja lainkäytön tehottomuuteen liittyen.

Minua häiritsi se, että haetaan ratkaisua aina uusista instituutioista. Esimerkiksi tässä keskustelussa on nostettu esiin erillinen perustuslakituomioistuin, erillinen tuomioistuinhallinto ja sitten erilliset viivytyskorvausprosessit näiden ratkaisukeinoina, kun se ongelma on siinä, että pitäisi se varsinainen lainkäyttö saada tehokkaammaksi ja keskittymään olennaiseen. Se vaatii työmenetelmien muutosta, se vaatii parempia resursseja, mutta se vaatii myös tämmöistä uudistushalua, että keskitytään siihen tehostamiseen prosessien johtoa parantamalla, ylipäänsä organisaation johtamista tehostamalla eikä aina kaiveta uutta instituutiota ongelmien ilmetessä. Tällaiseen ajatteluun koetettiin Kataisen hallituksen ohjelmaa, oikeusturvajaksoa, virittää, ja toivottavasti siihen nyt puhtia löytyy.

Siellä on ihan perustekijöissä näitä isoja ongelmia: miten saadaan tietojärjestelmät, nämä päivittäiset työvälineet, ajan tasalle. Siinä on aina vuosittain ollut muutamasta miljoonasta tiukkaa kiistaa valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön välillä. Jos me sitten rupeamme perustamaan uusia elimiä, niin ne vievät sitten taas ne miljoonat ja tavallaan toissijaisiin tarkoituksiin verrattuna siihen, että tavallisen kansalaisen oikeudet eivät toteudu. Tavallinen kansalainen joutuu sivusta katsomaan, kun sitten jotkut vakuutusyhtiöiden rahoittamat asianajajat käyvät oi-keutta, lainausmerkeissä, isoissa jutuissa, ja jokapäiväisen arjen oikeudellinen ongelma ei saa ratkaisua, ja ratkaisua ei uskalleta hakea, kun prosessit ovat liian kalliita ja liian monen lukon takana.

Tämmöistä kokonaisvaltaista lainkäytön tehostamista, paluuta peruskysymyksiin kaivataan, ja siinä yhtenä osana varmaan ovat ne Somla-rahat, joihin tässä kiinnitettiin huomiota: jos ei niitä budjettiriihessä löydy, niin kyllähän eduskunnan sitten pitää ne lisätä, jotta saadaan sosiaaliturvan päätöksiä nopeammin.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustajat Zyskowicz ja Jokinen olivat huolissaan poliisin määrärahojen leikkauksesta ja viittasivat siihen, että kun määrärahoja riittävästi leikataan, se vaikuttaa myöskin Suomen kansalaisen oikeusturvaan.

Saamani tiedon mukaan on sellainen tilanne, että kun partiot vähenevät tuolla maakunnissa, niin jos henkilö syyllistyy esimerkiksi häiriöjuopumukseen ja tämä tapahtuu jossakin sellaisessa paikassa, missä partio on saatavilla, elikkä kihlakunnan alueella tai poliisilaitoksen keskuspaikoilla, niin hänen mahdollisuutensa joutua juopumuksen takia niin sanotusti putkaan — kansankielellä sanottuna putkaan — on paljon suurempi kuin silloin, jos tämä tapahtuu sitten jossakin 100—150 kilometrin päässä, siellä kihlakunnan reuna-alueilla. Kun partio sinne reuna-alueelle menee, niin siellä neuvotellaan ja yritetään sopia tämä asia paikan päällä eikä tule tätä juopumuksen takia kiinniottoa eikä tule myöskään silloin tätä pidätysmerkintää.

Nyt jos henkilö otetaan häiriöjuopumuksen takia poliisin suojiin ja tällaisia juopumuskiinniottoja tapahtuu kaksi taikka kolme, niin henkilön ajo-oikeus otetaan tarkastelun alle. Tässä tapauksessa minä näen, että on kysymys aika lailla oikeusturvasta, kun näillä syrjäalueilla sallitaan, lainausmerkeissä sanottuna, ehkä hieman vapaampi meno kuin alueilla, joilla poliisipartioita on tiheämmin. Ja tämä tarkoittaa sitä, että kun poliisien määrä on rajallinen, poliisit ovat kihlakuntien keskusalueilla, niin siellä poliisipalveluja kyllä tarjotaan riittävästi, reuna-alueilla niitten saaminen on huonompaa.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna, kun Zyskowicz tuossa sanoi, että kehotetaan hallitusta harkitsemaan uudestaan poliisin määrärahojen leikkaamista, yhdyn tässä edustaja Zyskowiczin näkemykseen.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen on oikeassa, ja yhdessä kun kirjoitimme sitä Kataisen hallituksen oikeusturvaohjelmaa, niin tämähän se lähtökohta on, ja perustuslakivaliokunta, jota edustaja Koskinen johtaa, tulee jatkamaan prosessiaan nimenomaan näitten riippumattomien tuomioistuinten johtamiseen liittyvissä ongelmissa. Kumpainenkin, sekä minä että edustaja Koskinen, olemme omalta osaltamme yrittäneet, mutta emme näköjään kummankaan arvion mukaan vielä riittävästi, saada tuomioistuimia, jotka ovat siis riippumattomia, johdetuksi paremmin.

Mutta mitä tulee sitten uusiin instituutioihin, niin jos viitataan vahingonkorvausmahdollisuuteen, niin siinä kyllä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ollut aivan yksiselitteinen ja tämä nykyinenkin viivästyskorvaus on tullut nimenomaisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä, jossa on velvoitettu Suomea, niin kuin muitakin jäsenmaita, järjestämään kotimainen prosessi ylipitkien oikeudenkäyntien hyvittämiseksi.

Nyt uusin tulkinta on, että tämä velvoite saattaa koskea myös hallintoprosesseja. Tältä osin me emme voi olla aivan varmoja, mutta rikosprosessien osalta tulkinta oli yksiselitteinen, ja siltä osin, vaikka edustaja Koskisen logiikka on tietysti juuri se oikea, että tämä tulee paljon halvemmaksi hoitaa kunnon resursseilla kuin jälkikäteen maksaa vahingonkorvauksia, niin silti sitten, jos tilanne menee riittävän pahaksi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei jätä muuta vaihtoehtoa kuin sen vahingonkorvaustien käymisen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oman ajatteluni selkeyttämiseksi sanon vielä pari lähtökohtaa. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Tämä on sellainen yleinen lähtökohta, josta ei varmasti olla eri mieltä. Toinen realiteetti ja yleinen lähtökohta on se, että resurssit, voimavarat, oli kyse sitten poliisista, tuomioistuinlaitoksesta tai mistä vain, ovat aina rajallisia.

Itse olen huolissani sellaisesta kehityksestä — enkä puhu nyt pelkästään Suomesta, vaan puhun myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja Oikeuskanslerinvirastosta ja koko tästä oikeusmaailmasta — ja oma huoleni on se, että samalla kun huolehditaan siitä ja kultavaa’alla punnitaan ja oikein vimpan päälle tulkitaan, että esimerkiksi tässä tapauksessa jonkun yksittäisen ihmisen ihmisoikeudet toteutuvat kirkkaasti ja epäilyksettä ja varmasti ja aivan varmasti ja täysin varmasti, niin se voi tarkoittaa sellaista voimavarojen sitomista johonkin yksittäiseen prosessiin tai joihinkin yksittäisiin tapauksiin tai tietynlaisiin tapauksiin, että tosiasiassa niiden voimavarojen ollessa muualta pois, tai kun tosiasiassa ne pitkälle ovat jostain muualta pois, se heikentää ehkä satojentuhansien, en tiedä kuinka monen ihmisen, oikeusturvaa vastaavasti.

Jonkunnäköistä tasapainoa tässä pitäisi miettiä. Jos me tuolla keskenämme viisastelemme ja oikein vimpan päälle kaiken, kaiken varmistamme ja edestakaisin prosesseja viemme ja todistajia haemme Afrikasta tai menemme Afrikkaan ja otamme bazarambat ja vastaavat Suomeen käsiteltäviksi, niin ehkä siinä yksittäistapauksessa, kyllä, oikeusturva ja ihmisoikeudet toteutuvat, mutta ne miljoonat, jotka siihen on käytetty, ovat jostain pois, mikä on voinut vahingoittaa erittäin monen ihmisen oikeusturvan ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Jos haluaa politisoida, niin kuin näköjään haluaa, ja loputtomiin olla kuuntelematta vastausta, niin kysynpä vaan: siis tarkoitatteko, että Suomi olisi mennyt Ruotsin tielle ja pidetään niillä veronmaksajien rahoilla ilman oikeudenkäyntiä tutkintavankeudessa? Olisi nyt hyvä puhua siitä. Ja tarkoitatteko silloin sitä, että tämä päätös olisi pitänyt tehdä vastoin esittelyä ilman laillisia perusteita, mikä Suomen hallintokäytännössä olisi kyllä ennenkuulumatonta? Jos yhtään esittelijää ei löydy esittelemään tällaista sen takia, että sillä ei ole laillisia perusteita, niin silloin olisi pitänyt tehdä päätös, jossa esittelijä olisi ollut eriävän mielipiteen kanssa ja päätynyt toimimaan sillä tavalla. Mitään muuta vaihtoehtoa ei oikeasti ole ollut missään vaiheessa esillä kuin tehdä vastoin esittelyä päätös, jolla ei ole, ja jolla en ole vieläkään kuullut olevan, laillisia perusteita.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän syytetty Bazaramban tapaukseen, niin vastaukseni on se, että hänen asiansa ei kuulu Suomessa käsiteltäväksi ja niitä miljoonia euroja, joita on jo käytetty ja joita vielä tullaan käyttämään, oikeuslaitos ja poliisi olisivat tarvinneet kipeästi käsitelläkseen joitakin muita asioita. Tämä on minun mielestäni ihan yksiselitteinen asia, (Tuija Braxin välihuuto) ja tämän mukaisesti asia olisi pitänyt ratkaista.

Te sanotte, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Kun miinalaiva Pohjanmaa otti kiinni kolme epäiltyä somalialaista — oliko niitä kolme — merirosvoa, niin jos heidät olisi tuotu tänne Suomeen oikeuden käsiteltäväksi, kuten eräät ihmisoikeusjuristit tietysti vaativat, ja jos sitten siinä asiassa olisi jo muutama miljoona palanut, niin varmasti olisimme taas kuulleet, edustaja Brax, teidän sanovan, että mitään muuta laillista vaihtoehtoa ei ollut olemassa. (Tuija Brax: Se on just toisinpäin!)

Se oli erittäin demoralisoivaa, että nämä todennäköiset merirosvot päästettiin vapaiksi. Se oli erittäin demoralisoivaa, ja se on väärin. Mutta itse ajattelen, kun joudutaan intressivertailua tekemään, että se oli kuitenkin pienempi paha kuin se, että ne kaverit olisi tuotu tänne ja tuhlattu suomalaisten veronmaksajien rahoja taas miljoonia euroja, kun todistajat olisi haettu sieltä jostain Somaliasta. Olisi tuhlattu taas miljoonia euroja suomalaisten veronmaksajien rahoja heidän tapauksensa käsittelyyn.

Tuija Brax /vihr:

Puhemies! Edustaja Zyskowicz antaa nyt niin väärän todistuksen tapauksesta miinalaiva Pohjanmaa, ettei ole rajaa. Nimenomaan oikeusministeri, siis minä, vaadin, kun asiaa valmisteltiin, että siinä laissa, Atalanta-laissa, on valmiit pykälät, joilla nimenomaan haluttiin estää se tilanne, ettei Suomessa tule niitä oikeudenkäyntejä turhaan, ja jos siinä pakollisessa pienessä tilanteessa tulee, niin sen rahoitus on hoidettu. Nimenomaan silloin oltiin etukäteisessä tilanteessa eikä yksittäisessä, päällä olevassa oikeudenkäynnissä. Ei oikeusvaltiossa voida, sitten kun tilanne on jo päällä, vallan kolmijako-oppia rikkoa niin, että tuodaan yksittäinen oikeustapaus käsiteltäväksi eduskuntaan. Sen takia Atalanta-operaatiossa nämä paperit ovat kaikki julkisia, tai ainakin ne ovat olemassa. Koko ajan oikeusministeriö alusta lähtien teki... Me olisimme halunneet mennä vielä pidemmälle ja kaikissa tilanteissa vaatia siitä huolehtimista, ettei voi tulla tilannetta, että näitten yksittäisten merirosvojen oikeuksia käsitellään Suomessa.

Se, mitä sanoitte äsken, on päinvastoin siihen nähden, miten koko ajan toimin. Tein kaikkeni sen eteen, ja tämän voi myös silloinen puolustusministeri Häkämies vahvistaa, ettei tänne tule tämänkaltaisia oikeudenkäyntejä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Brax ymmärsi jotakin väärin. En väittänyt, että te vaaditte näitä syytettyjä merirosvoja Suomeen käsiteltäväksi. Päinvastoin, eduskunnassa ja hallituksessa oli erittäin vahva näkemys, ja olin itsekin sitä kantaa edistämässä ja edustamassa — löytyy eduskunnan pöytäkirjoista ja muualta — että pitää välttää se tilanne, että näitä todennäköisiä merirosvoja tuotaisiin Suomeen tuomiolle suomalaisten veronmaksajien maksamiin prosesseihin. Siihen, että tämä vahva näkemys oli täällä Suomessa, osaltaan ehkä vaikutti juuri tämä Bazaramban tapaus, joka oli osoittanut, minkälaisiin päättömyyksiin voidaan joutua, jos toisin menetellään. Tämä tästä. Eli siinä meillä oli yhteinen kanta, näitä merirosvoja ei tuoda, mutta muistaakseni esimerkiksi professori Scheinin sanoi julkisuudessa, että hänen mielestään heidät olisi pitänyt tuoda Suomeen tuomittavaksi, eli viittasin hänen puheenvuoroonsa.

Mitä tähän Bazarambaan tulee, niin edelleen olen sitä mieltä, että ei tarvitse mennä mihinkään prosessiin keskelle, vaan hänen oikeusjuttunsa käsittely ei kuulunut Suomeen. Se olisi kuulunut Ruandaan tai jonnekin muualle, mutta ei ainakaan Suomeen. (Tuija Brax: Et vastannut kysymykseen!)

Valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen

Arvoisa puhemies! Vastaan joihinkin esillä olleisiin seikkoihin. Omasta näkökulmastani luonnollisestikaan en voi koko keskusteluun osallistua.

Ensimmäiseksi Ihmisoikeuskeskuksesta: Niin kuin omassa alkupuheenvuorossani totesin, me Oikeuskanslerinvirastossa suhtaudumme siihen myönteisen odottavaisesti. Tämä johtuu osittain esimerkiksi siitä, että niin kuin avauspuheenvuorossani totesin, esimerkiksi kantelujen määrä nousi viime vuonna 10 prosenttia, ja sehän on se tehtävä, omien aloitteiden ja tarkastusten ohella, josta meidän täytyy suoriutua. Eli tavallaan Ihmisoikeuskeskuksen työn kautta on mahdollista saada tietoa perus- ja ihmisoikeuksien tilanteesta Suomessa laajemmin kuin esimerkiksi meidän oman toimintamme kautta me pystymme koskaan tekemään. Eli siinä mielessä me suhtaudumme siihen uutena, kiinnostavana ja tärkeänä mahdollisuutena.

Toisekseen Somlaan liittyen ruuhkautumistilannehan pääsi syntymään pitkän ajan kuluessa ja myöskin sen korjaaminen on kestänyt kauan. Olen seurannut sitä helmikuusta 2008 lähtien ja olen esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriöltä pyytänyt selvitystä vuoden 2011 tilanteesta maaliskuun 2012 alkuun mennessä, eli se on edelleen seurannassamme. On ehkä syytä kuitenkin todeta se, että sekä ministeriö että ennen kaikkea Somla itse ja sen henkilöstö ovat tehneet paljon työtä tilanteen korjaamiseksi ja myös edistystä on merkittävästi saavutettu.

Kolmanneksi ehkä tuosta informaatio-ohjauksesta: Informaatio-ohjaus, resurssiohjaus ja normiohjaus on joskus varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon alueella erittäin vaikeaselkoinen kokonaisuus. Sen vuoksi esimerkiksi omassa tarkastustoiminnassani olen pyrkinyt sitä selvittämään. Jos sen yksinkertaistaa, niin informaatiolla ei voi peittää sitä, mikä on laillinen velvolli-suus.

Neljäntenä ehkä tuosta kantelumenettelystä ja sen julkisuudesta: Kanteluissahan arvostellaan viranomaistoimintaa, ja väistämättä sen arvostelun täytyy olla silloin sellaista, että arvostelun kohteena oleva pystyy siihen vastaamaan. Eli se, että kantelumenettelyssä ei oltaisi avoimen tiedon äärellä, on varsin vaikeaa kantelun kohteena olevan virkamiehen tai viranomaisen oikeusturvan näkökulmasta. Tosin on joitakin laissa säädettyjä mahdollisuuksia olemassa, joissa voidaan asioita käsitellä luottamuksellisesti.

Viidentenä tuosta virkanimitysmenettelystä: Olen joidenkin ratkaisujen kohdalla tullut toteamaan sen, että virkanimitysmenettelyä on itse asiassa varsin vähän säännelty Suomessa. Virkamieslaki, hallintolaki, toki myös perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki asettavat tiettyjä reunaehtoja virkanimitysmenettelylle, mutta sen keskeinen sisältö, esimerkiksi ansiovertailun tekeminen, perustuu valtiovarainministeriön suositukseen. Sen vuoksi esimerkiksi tuossa kyseisessä ratkaisussa, johon edustaja viittasi, voitiin todeta vain hyvän hallinnon edellytyksiä, mutta ei voitu todeta lainvastaisuutta, koska kysymys oli suosituksen vastaisesta menettelystä.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti vastaukseni.