Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä lakialoitteellani 36/2003 vp olen halunnut helpottaa sitä ruuhkaa, joka talous- ja velkaneuvonnassa tällä hetkellä käytännössä on ja jonka ne ihmiset kokevat, jotka erityisesti ovat joutuneet velkaongelmiin tai takaajina velkaongelmiin. Kysymys on siitä, että voitaisiin myös yksityiset talous- ja velkaneuvontapalvelujen tuottajat saada tarjoamaan näitä palvelujaan virallisen yhteiskunnan palvelujen lisäksi edellyttäen, että heillä on tähän tarvittava pätevyys ja osaaminen.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Kohtuullisen hyvin tiedän edustaja-aloitteiden menestymisen mahdollisuudet erityisesti näissä raha-asia-aloitteissa, mutta tämä ed. Oinosen aloite sisältää niin paljon sellaista yleistä kantavuutta, että siihen tulisi suhtautua todella vakavasti meillä täällä valtiopäivillä.

Suomessa opittiin viime vaalikaudella mielestäni jo hyvin lähestymään niitä ongelmia, joita ylivelkaantuminen teki 90-luvun alussa, ja eduskunta hallituksen esityksestä lähestyi asioita hyvin, mutta niin kuin nyt klassinen sanonta on, kuitenkin vielä riittämättömästi.

Minä edustan avoimesti niitä suomalaisia, jotka epäonnistuivat 90-luvun alussa yritystoiminnassa. 50 vuotta toimin yrittäjänä hyvällä menestyksellä. En eduskuntatyötä lukuun ottamatta ole ollut milloinkaan kenenkään muun palveluksessa. Sijoitin hyvän yrityksen rahat arvopapereihin ja betoniteollisuuteen. Ne molemmat romahtivat. Siinä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin takaajana ottaa vastuu hyvänkin yrityksen taseista. Hyvät neuvonantajat häipyivät. Yksi hyvä neuvonantajapankkikin samassa ongelmassa loppui kokonaan.

Tämä ongelma on sellainen, että muun muassa minä olen erittäin avoimesti kirjoittanut oman vaalipiirini suurimmassa lehdessä siitä harmista, jonka aiheutin itselleni ja perheelleni. Siitä huolimatta satakuntalaiset äänestivät oikeastaan suurella enemmistöllä, kerta kaikkiaan suurella enemmistöllä, minut tänne eduskuntaan, ja siinä varmaan on taustalla paljon sitä, että pitäisi helpottaa vaikeuksissa olevien ihmisten työtä, myös heidän, jotka avoimesti kertovat, miten itse ovat sen kokeneet. En ole juridisesti jäävi puhumaan tästä asiasta, mutta olen aikamoinen asiantuntija.

Velka-asioissa pitää lähestyäkin kahdella eri tavalla asioiden ratkaisemista. Toinen on juuri se, miten ed. Oinonen nyt asiaa lähestyy ehdottaen tällaisen monipuolisemman, ammattitaitoisen työkaluvaraston, työkalureservin, käyttöönottoa niille ihmisille, jotka kymmenintuhansin ovat lamaantuneet. He eivät ota yhteyttä — tunnen heitä satoja — eivät enää vastaa mihinkään kirjeisiin, ja olisi erittäin hyvä voida hoitaa ammattitaitoisin keinoin hyvällä asiantuntemuksella heidän asiaansa, mihin hyvinkin vanhat velkojat saattavat suostua, jos se tehdään niin kuin ammatti-ihmiset tekevät.

Kerron esimerkin. Minä olen kahdesti hyvän, tunnetun asianajotoimiston kautta tehnyt sovintoehdotuksen velkojilleni. Valitettavasti suuretkin päättäjät pyysivät minulta, että etkö voisi palata joskus myöhemmin, antaa tämän asian olla vielä levossa. Tämä ehdotus on aivan oikein, sanoi tämä päättäjä, mutta koska hänen nimensä sitten tahriintuisi, jos hän helpottaisi minun asiaani, niin annetaan vähän aikaa vielä olla — Suomessahan tapahtui näitä julkisuudessa kovin ruodittuja tapahtumia, joissa sovintoja tehtiin. Se johtui minun nimestäni. Mutta meillä on kymmenintuhansin niitä, joiden puolesta ei ole tehty minkäänlaista ehdotusta.

Meidän täytyy siis lähestyä asiaa näiden ehdotusten kautta, ja toinen on se tie, jota viime eduskunta aloitti, lainsäädännöllisin keinoin suorittaa lopullinen tästä asiasta irtaantuminen. Kuten sanoin, tunnen näitä ihmisiä satoja, ja itseni tavoin me vaan pohdimme, milloin tulee vuosi 2008. Olen itse kyllä päättänyt nyt vielä kertaalleen uudistaa sen ehdotuksen, joka minua koski, koska on lähetetty sellaista viestiä, että jos sinä voisit vielä tehdä sen. Sehän on tietysti omalla tavallaan niin, että vanhaan asiaan ei haluaisi puuttua. Ehkä ihmisen psyyke toimii niin, että sellaista epäonnen hetkeä ei haluaisi moneen kertaan uudelleen ruotia. Luulen sen olevan aika tyypillistä.

Minusta tässä ed. Oinosen aloitteessa olisi nyt yksi työkalu, joka tulisi lisätä siihen työkalupakkiin, joka on käytettävissä. Minä itse olen toivonut, että hallitus vielä aktiivisemmin kuin edellinen hallitus palaisi ylivelkaantuneiden ihmisten ongelmaan, koska eihän se viiden vuoden odottaminen enää tätä ihmistä miksikään muuta. Hän ei voi mennä työmarkkinoille, hän on lamaantunut, mutta siellä on valtavasti sellaisia ihmisiä, joilla olisi yrittämisen halua, työnteon halua, ja on turha pitää heitä pannassa tällaisia aikoja.

Kuten sanoin, tämä on hyvä aloite, ja tässä vaan kovasti toivon, että meille tulisi asiantuntevia, hyviä, vastaavia esityksiä, jotka todellisuudessa kohdistuvat ylivelkaantuneiden, nimenomaan 90-luvun alun ylivelkaantuneiden, aseman helpottamiseen ja todelliseen ratkaisemiseen. Silloin tarvitaan meidänkin aktiivisuuttamme siihen, että saadaan innostumaan elämänuskoon nämä monet kymmenettuhannet ihmiset.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen tämän lakialoitteen perusteluissa kirjausta tai henkeä, että kunnille annettu ensisijainen oikeus näiden palvelujen järjestämisestä on ristiriidassa ylivelkaantuneiden edun kanssa. Eli väitän, että nykyisistä talous- ja velkaneuvojista suurin osa on pitkään alalla olleita ja koulutusta saaneita. Käsittääkseni myös Kuluttajavirasto suunnittelee talous- ja velkaneuvontatutkintoa. Täällä lakialoitteen perusteluissa todetaan, että yksityiseltä neuvojalta saataisiin inhimillisempää suhtautumista asiakkaaseen ja heillä olisi laajempi asiantuntemus ja he ymmärtäisivät velallisten henkisen hädän jne. Varmasti tätä asiantuntemusta löytyy nykyisiltäkin talous- ja velkaneuvojilta.

Niin kuin ed. Juhantalo äskeisessä puheenvuorossaan totesi, näitä ongelmia on monessa muussa suhteessa. Ennen kaikkea nämä velalliset ottavat erittäin huonosti yhteyttä velkojaan, vaikka kirjeitä laitettaisiin. Sitten näillä velallisilla on hyvin monelle suunnalle näitä velkoja, niin että jos tämä asia pankin suuntaan järjestyykin, niin katsotaan, että muualle jää vielä voittamattomia vaikeuksia.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, näistä ongelmista totean, että velkasovintohakemusten käsittely siellä velkojan puolellakin vie liian pitkän aikaa. En käy sitä sanomaan, että tämä nyt olisi väärin. Täällä viitattiin tällaiseen uuteen lisätyökalupakkiin, mutta en hyväksy tällaisia rinnastuksia tai katsomisia, että nykyiset talous- ja velkaneuvojat olisivat asiaa hallitsemattomia.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen puolestani sitä mieltä, että edustaja Oinonen on kiinnittänyt tässä erittäin tärkeään asiaan huomiota, ja kannatan tätä aloitetta. Totean myöskin noin ed. Juhantalon ajatuksiin liittyen, että kyllä tässä on kysymys äärettömän suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta, johonka tämänkin eduskunnan on kyllä vielä palattava. Siinä ei ole kysymys ainoastaan kymmenistätuhansista ihmisistä, vaan minun arvioni mukaan on kyllä kysymys sadoistatuhansista, jotka ovat näissä kierteissä mukana tavalla tai toisella. Kun hallitus on yrittämisen erityisesti ottanut ohjelmansa painopistealueeksi, niin olen sataprosenttisen varma siitä, että nuoriin on heijastunut tämä 90-luvun taitteen lama siinä mielessä, että nuoret eivät uskalla lähteä yritystoimintaan mukaan. Siinä mielessä tarvitaan äärettömän paljon uusiakin keinoja, joilla laukaistaan näitä motteja, mihinkä ihmiset ovat joutuneet, ja palautetaan uskoa siihen, että tässä maassa vielä kannattaa yrittää ja siinä voidaan menestyä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähköselle toteaisin, että ei ole tarkoitus millään tavalla aliarvioida tai väheksyä kunnallisten talous- ja velkaneuvojien osaamista, mutta monet velkaongelmissa olevat kokevat, että kunnalliset asianomaiset viranhaltijat ovat niin työn kuormittamia, että he eivät sillä tavalla pysty saamaan sieltä niin yksilöityä palvelua ja paneutumista kuin ongelmat edellyttäisivät. Sen takia on ajatus juuri, että tämä yksityinen voimavara, mitä osaavan yksityisen sektorin osalta olisi olemassa, voitaisiin saada myös hyödyntämään tämän tärkeän asian hoitamisessa. Ei ole tarkoitus moittia niitä henkilöitä, jotka kunnallisessa työssä tekevät parhaansa, vaan olisi tarkoitus saada lisää voimavaroja.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta kunnalliset velkaneuvojat ovat erittäin ammattitaitoisia ja tekevät hyvin työtään. Mutta kuten tässä ed. Oinosen aloitteessa on sanottu, meillä on lukuisia pienempiä kuntia, joitten voimavarat eivät ole riittäneet, ja myös isommissa kunnissa jonotusajat ovat pitkät. Tunnen tapauksia asianajotoiminnan puolelta, että käy niin, että ellei niin sanotusti sillä hetkellä, kun on päättänyt alkaa neuvotella, pääsekään, vaan se lykkääntyy pitkälle, niin jälleen se usko siihen positiiviseen ratkaisuun päättyy. Ehkä tässä on ed. Oinonen vähän väärin painottanut sitä, mutta kuten hän juuri äsken tuossa sanoi, hän on sitä mieltä, että siellä tehdään hyvää työtä. Mutta tarvitaan tätä laajuutta yhdessä sen kanssa, että me täällä laadimme tehokasta lainsäädäntöä. Ei riitä pelkästään neuvonta- ja sopimusvelvoite, vaan kyllä täytyy myös lainsäädännön kautta katsoa tämä järjestelmä niin, että passiivisellekaan ihmiselle ei ole mahdotonta selviytyä joskus asioistaan.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Oinonen täsmensi tuossa äskeisessä vastauspuheenvuorossaan. Itse sain tosiaan sen käsityksen, jonka tuossa totesin, tätä lakialoitetta lukemalla. Myös henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki ne keinot on otettava käyttöön ja, totta kai, kaikki ne resurssit, että tätä inhimillisesti hyvin suurta hätää, jonka kohteeksi moni ihminen on joutunut, voidaan lievittää ja toisaalta tästä ikeestä sitten päästä eroon. Mutta tosiaan myös kun koulutusta lisätään, niin kuin on lisätty myös kunnallisten velkaneuvojien ja talousneuvojien puolella, sillä omalta osaltaan autetaan tätä tilannetta.