8) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vuosilomalain muuttamisesta
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Kansainväliset tilastot kertovat,
että vain 18 prosenttia suomalaisista nuorista yrittäjistä uskoo
työllistävänsä viiden vuoden
päästä vähintään
viisi henkilöä. Luku on vertailumaista kaikista
alhaisin Suomessa. Siksi meidän tulisi mieluummin tehdä työllistämiseen
kannustavia toimia kuin sitä heikentäviä toimia.
Nyt tämä käsittelyssä oleva
hallituksen esitys vuosilomalain muutoksesta heikentää suomalaisten
yritysten kilpailukykyä ja niiden halukkuutta palkata työntekijöitä.
Aivan erityistä huomiota haluan kiinnittää pieniin
yrityksiin, jotka ovat palkkaamassa ensimmäistä,
toista tai vaikkapa viidettä työntekijää.
He kokevat luonnollisesti suureksi riskiksi sen, että työntekijä sairastuu
ja aiheuttaa täten työnantajalle kustannuksia.
Tämä on omiaan nostamaan työntekijän
palkkaamisen rimaa. Harva tietää, että sairauspäivältä ja
yhdeksältä seuraavalta päivältä työnantaja
joutuu maksamaan täyden palkan saamatta Kelalta mitään
kompensaatiota edes osittain näihin palkkakuluihin.
Yleisesti on tiedossa, että ikääntyvillä työntekijöillä on,
luonnollisista syistäkin, hieman nuorempia työntekijöitä enemmän
sairauspoissaoloja. On tärkeää, että tällöin
ei syyllistetä työntekijää,
ja huolta tulisikin kantaa siitä, että kun tavoittelemme
Suomessa laajasti pitempiä työuria, emme loisi
järjestelmiä, jotka ovat omiaan syrjimään
ikääntyvien työntekijöiden palkkaamista.
Arvoisa puhemies! Moni yrittäjä on ihmeissään.
He ovat äänestäneet kokoomusta sen mielikuvan
perusteella, että puolue edistäisi yrittäjien asiaa
ja suomalaista työtä hallituksessa. Nyt tämä mielikuva
on jälleen kerran osoittautunut totaalisesti vääräksi.
Puheet ja teot ovat kokoomuksella pahasti ristiriidassa.
Olen todella pettynyt siihen, ettei rakentavalle ja realistiselle
työntekijöiden näkökulman huomioon
ottavalle keskustan muutosesitykselle löytynyt kokoomuksesta
vastakaikua. Keskustan esityksessä olisi turvattu neljä viikkoa
vuosilomaa terveenä kaikille työntekijöille,
mutta olisi säilytetty kuusi niin sanottua karenssipäivää, mikä olisi
vähän parantanut työntekijöiden
nykyistä asemaa. Tämä olisi ollut ihan
kohtuullinen lopputulos kaikkien näkökulmasta.
Kokoomus on syyttänyt, että lain valmisteluvaiheessa
elinkeinoelämän etujärjestöt
nukahtivat. Jos tämä pitää paikkansa,
haukottelu näyttää tarttuneen. Nyt olisi
kokoomuksenkin aika herätä ruususenunesta todellisuuteen
eikä katsoa vain sivusta, kun hallitus heikentää yrittäjien
asemaa. Tässä taloudellisessa tilanteessa 200
miljoonan euron lisäkulujen aiheuttaminen suomalaisille työnantajille
on kohtuutonta. Siksi esitän, että käsittelyssä oleva
hallituksen lakiesitys on hylättävä.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomen nykyinen vuosilomalainsäädäntö olisi
pienin muutoksin riittänyt kyseisen työaikadirektiivin
7 artiklan 1 §:n täyttämiseksi.
Näin ollen kannatan edustaja Lohen tekemää lakiesityksen
hylkäysesitystä.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi tuossa kävi läpi,
mikä on tilanne pienissä 1—5 työntekijän
yrityksissä, ja olin haistavinani, että yritti
haastaa kokoomusta keskusteluun asiasta.
Työntekijöitten oikeuksien ja yrittäjävastuun sovittaminen
on monesti äärimmäisen hankalaa, ja erityisesti
se on nimenomaan pienissä yrityksissä. Edustaja
Lohi kuvasi tuon logiikan hyvin, mutta pitää myös
muistaa se, mistä suomalaisen työelämän
isot ongelmat palkansaajilla johtuvat. Kyllä se on se,
että työelämän parantaminen
on paras lääke siihen, että sairausajat
jäisivät paljon vähemmäksi kuin
mitä ne nyt ovat. Kyllä sekin on kuitenkin aika
karmea tilanne, kun ajatellaan vaikka perheellistä työntekijää,
jos käy niin ikävästi, että osa
siitä niin tarpeellisesta vuosilomasta valuisi hukkaan — muistaen
sen, mitä varten ovat sairausajan korvaukset, mitä varten
on vuosiloma ja vuosilomasta maksettavat korvaukset — jos
sitten sellaista palkansaajaa, joka todella on tarpeessa, rangaistaan
ja osin sitten tätä yrittäjän
taakkaa siirrettäisiinkin vielä huonommassa tilanteessa
olevan palkansaajan kannettavaksi.
Siihen, mikä on sitten yrittäjän
vastuu ja mikä kuuluukin yrittäjän kannettavaksi,
en tiedä, olisiko lääke sitten se, että siinä jaettaisiin
yrittäjien taakkaa yhteiseksi enemmän kuin nyt,
niin että sitä rasitusta ja taakkaa, mikä nyt
kiistatta kohdistuu enemmän pieneen yritykseen ja voi olla hyvinkin
hankala tilanne, kantamaan tulisi laajempi joukko.
Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi tuossa otti esille,
että työelämän parantaminen
olisi paras lääke työntekijöiden
näkökulmasta. Siksi ihmettelenkin, miksi ei näitäkin
kustannuksia, jotka nyt tässä ollaan sysäämässä suomalaisille työnantajille,
200 miljoonaa euroa, vaikka osaa siitä, käytettäisi
työelämän parantamiseen, niin se olisi
paljon tehokkaampaa työntekijän kannalta.
Nythän tässä ei olla siirtämässä mitään
taakkaa työntekijälle vaan nimenomaan työntekijöiltä työnantajille.
Tähän taloustilanteeseen, jossa työttömyys
on kasvamassa, investoinnit ovat siirtymässä muualle
Suomesta, sopii mielestäni erittäin huonosti se,
että me itse laitamme nyt esteitä ja kapuloita
niille yrittäjille, jotka ehkä miettivät,
että uskallanko sen ensimmäisen tai toisen työntekijän
palkata. Tässähän pitää hakea kohtuullinen
ratkaisu, joka tekee oikeutta myös niille pienyrittäjille,
jotka ovat näitä kustannuksia maksamassa.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi antoi tässä sen
tyyppisen kuvan, että Suomessa, varsinkin pienissä yrityksissä,
olisi työelämässä jotakin, voisi
sanoa, enemmän pielessä kuin muualla. Tämähän
on vastoin parempaa tietoa. Siellä poissaolot ovat murto-osa
siitä, mitä keskimäärin. Kyllä poissaolot
sairaustapauksien vuoksi, vaikka ne olisivatkin sitten ihan aiheellisia — ja ne
ovatkin aiheellisia, mutta se johtuu taas sen työn luonteesta — ovat
nimenomaan suuressa teollisuudessa, sitten kuntien työntekijöissä,
lähinnä sosiaali- ja terveyspuolella. Voisi sanoa sillä tavalla,
että ei se työelämä kyllä ole
huonoa siellä pienessä yrityksessä. Yleensä ne
asiat keskustellaan siellä keskenään
eikä siellä mitään isompia riitoja
ole.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin hieman oikaissut edustaja Lohen puheenvuoroa,
kun hän sanoi, että miksi ei tuota 200:aa miljoonaa
käytettäisi johonkin muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi
sitten sairauspoissaolojen vähentämiseen. Muistuttaisin, että teidän
esityksenne ei suinkaan poista näitä 200 miljoonan
kuluja vaan sen ero hallituksen ja sen jälkeen valiokunnan
muokkaamaan esitykseen on huomattavasti pienempi. Toki siinä jonkun
verran eroa on. Mutta komppaisin myös edustaja Suutaria
siinä, että laskennallisesti on osoitettavissa
se, että pienissä yrityksissä on vähemmän
sairauspoissaoloja, ja siellä myös todennäköisesti
joustavammin pystytään järjestelemään
työaikoja siten, että tuo haitta tästä laista ei
ole niin suuri kuin tässä on esitetty. Mutta kannattaa
muistaa, että me emme kukaan ole pyytäneet tätä lakia
vaan tämä on tullut vähän tilaamatta
ja pyytämättä ja on Euroopan unionin
tuomioistuimen päätösten seurausta. Valiokunta
on yrittänyt sen kustannuksia minimoida.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mustajärven puheeseen minun on pakko
sanoa, että nämä tehdyt esitykset eivät
ole sen mukaisia, mitä sanoitte. Ja nyt sitten näistä kustannuksista
vielä se, että eihän tässä keskustan
esityksessä lisää kustannuksia tule juuri
lainkaan, elikkä nuo 200 miljoonaa euroa, mitkä siinä olivat,
ovat ihan tämän uuden tuomia lisäkustannuksia
kokonaisuudessaan.
Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Filatoville haluaisin todeta, että keskusta
ei todellakaan ole esittänyt sitä, että nämä käytettäisiin
työelämän olosuhteiden parantamiseen.
Mutta tarkoitukseni oli todeta edustaja Mustajärvelle,
että jos nämä työelämän
olosuhteet koetaan kaikista suurimmaksi ongelmaksi, niin olisi parempi
lähteä niitä parantamaan kuin luoda tätä kautta
työnantajille näin suuria lisäkustannuksia.
Se keskustan esitys, joka näkyy sieltä vastalauseesta,
olisi ollut kyllä kohtuullinen sekä työntekijöiden
näkökulmasta että työnantajien
näkökulmasta. Kustannukset olisivat työnantajille
jääneet huomattavasti pienemmiksi. Olen erittäin
pettynyt, että tämä ei saanut kannatusta.
Tämä olisi kyllä täyttänyt
ne edustaja Filatovinkin mainitsemat EU-tuomioistuinten päätökset
ja direktiivin vaatimukset siitä, miten kansallista lainsäädäntöä tulee
säätää.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmeisesti ilmaisin itseäni epätäsmällisesti.
Minä puhuin suomalaisen työelämän
yleisistä ongelmista ja siinä kiteytin suurimmaksi
ongelmaksi sen, kuinka mielekkääksi työ koetaan
ja että yleinen havainto aika kovien asiantuntijoitten
sanomana on se, että suomalaisilla niin julkisella sektorilla
kuin yksityisellä sektorilla on kadonnut oman työn
autonomia, ja jos se on totta, niin silloin alkaa näitä sairauslomiakin
tulemaan. Pienillä työpaikoilla — sen
verran minullakin on työkokemusta sekä yksityiseltä että julkiselta
sektorilta, että olen nähnyt — on sekä parhaat
että pahimmat esimerkit. Minä tiedän
jumalattoman paljon pienyrittäjiä, jotka viettävät
sen palkatun työntekijän puolesta aivan yhtä lailla
unettomia öitä kuin omasta tulevaisuudestaan,
mutta on myöskin semmoisia esimerkkejä, että pienellä työpaikalla
voidaan kahlita se työntekijä hyvin tiukasti,
kun on kyse ainoasta mahdollisesta työpaikasta.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Viimeinen vastauspuheenvuoro edustaja Suutarilla, ja sen jälkeen
siirrymme puhujalistaan.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kommentoisin edustaja Mustajärven
puhetta siltä osin, että työelämän
ilmapiiri on yksityisissä yrityksissä sen verran
parempi, että uskoisin, että sen takia siellä sairauspoissaolot
ovat pienempiä, huomattavasti pienempiä kuin julkisella
työnantajalla.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten puhujalistaan.
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustajana minulle on kuluvana
vaalikautena tullut eteen jos jonkinlaista hallituksen esitystä,
joita luonnollisesti on joutunut tässäkin salissa
puolustamaan. Tänään käsittelyssä oleva
vuosilomalain muutos on kuitenkin esitys, jonka järkevyyttä tässä ajassa
voi perustellusti epäillä. Esityksen takana on
toki jalo pyrkimys noudattaa viime kesänä tehtyä EU:n tuomioistuimen
päätöstä työaikadirektiivin
noudattamisesta. Tässä direktiivissähän
jokaiselle palkansaajalle taataan vähintään
neljän viikon palkallinen loma. Näin toki pitää olla,
mutta tämä pääosin työmarkkinaosapuolten
sorvaama esitys tulee kalliiksi meidän kansantaloudellemme.
Toteutuessaan esitys vähentää käytännössä Suomessa
tehdyn työn määrää tilanteessa,
jossa tehdyillä työtunneilla mitattuna sijoitumme
EU-maiden vertailussa jo nyt häntäpäähän.
Se vaikeuttaa erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia palkata uutta
työvoimaa ja tuo heille hallituksen omienkin laskelmien
mukaan vuosittain 200 miljoonan euron lisälaskun. Tämä ei
voi olla kestävä kehityksen suunta, jos haluamme
aidosti kantaa huolta meidän yrittäjiemme ja kansantaloutemme
kilpailukyvystä. Tämän talon samoin kuin
koko valtiovallan tulisi vahvistaa, ei estää, yrittäjien
mahdollisuutta nostaa tämä maa pois nykyisestä taantumasta.
Arvoisa puhemies! Kuten monien muidenkin elinkeinoelämän
toimintaedellytyksiin liittyvien direktiivien kohdalla ihmetystä tässä asiassa
on aiheuttanut esityksen valmisteluun liittynyt kiire. Vaikka EU-tuomioistuimen
päätöksestä on kulunut vain
noin vuosi, on Suomi likipitäen ainoana jäsenmaana
reagoinut näin voimakkaasti sen sisältöön.
Ennakointi on toki kaikessa pääsääntöisesti
hyvä asia, mutta joskus, kuten tässä, se
voi kääntyä itseään
vastaan. Käytettävissä olevien tietojen
mukaan mitään sanktiota komissio ei olisi tämän
asian tiimoilta kaavailemassa. Samanlaisesta pelisilmän
puutteesta voi arvostella myös työmarkkinajärjestöjä.
Heillehän kuitenkin tarjottiin uusi mahdollisuus tarkistaa
tekemäänsä pohjaesitystä uuden
järjestelmän väärinkäyttömahdollisuuksien
pienentämiseksi. Yhtenä vaihtoehtonahan meillä Suomessakin
olisi ollut siirtyä tässä yhteydessä Ruotsissa
käytössä olevaan ensimmäisen
sairauspäivän karenssiin. Tahtoa tähän
tarttumiseen ei kuitenkaan kolmikannassa löytynyt, ja siksi
tähän tilanteeseen on päädytty.
Arvoisa puhemies! Toki alun perin heikon esityksen muuttamisesta
edes hiukan parempaan muotoon tulee myös antaa kiitosta.
Työ- ja tasa-arvovaliokunnan tekemät liennytykset
lakisääteisiä lomia pidempien lomien
kohdalla ja direktiivin tulkinnan tarkempi määrittely
ovat askeleita parempaan suuntaan. Kiitoksen ansaitsee myös
valiokunnan laatima tiukka lausuma, joka velvoittaa hallitusta seuraamaan
karenssisäännösten muuttamisesta johtuvia
toiminnallisia, taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia.
Vaikutuksista on toimitettava työ- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden
2015 loppuun mennessä selvitys, jonka perusteella lainsäädäntöön
tehdään lisätarkennuksia. Omasta mielestäni
mahdollisuus puuttua tulisi kuitenkin olla jo tätä ennen,
jos tarvetta ilmenee.
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Muutama täsmennys niihin näkemyksin,
joita tässä keskustelussa on esitetty.
Ikääntyvien sairastaminen ei ole mitenkään määrällisesti
suurempaa, jos lasketaan sairauspäiviä, mutta
se, mikä on ero ikääntyneempien työntekijöiden
ja nuorempien välillä, on se, että jos
ikääntynyt sairastuu, niin hänen sairauspäivänsä ovat
usein pidempiä ja sairaudet ovat useammin vakavampia. Silloin
voisi ajatella, miten ne suhteessa tähän lakiin
kohdentuvat juuri sitten sen talviloman tai kesäloman aikaan — en
usko, että tällaista suurempaa korrelaatiota tulee. Elikkä siinä mielessä en
usko, että tämä jotenkin estää ikääntyneen
palkkaamista enemmän kuin nuoremman työvoiman.
Jos näin halutaan ajatella, niin pitää kyllä aika
monta oletusarvoa olla, joiden pitäisi sitten jonkun ihmisen
kohdalla juuri toteutua tiettyinä päivinä.
Valiokunta käsitteli tätä asiaa hyvin
huolella ja mietti, minkälaisia liennytyksiä näihin
kustannuksiin voisi löytyä. Me pohdimme sitä,
menisimmekö neljän viikon järjestelmään,
menisimmekö neljän viikon plus muutaman päivän
järjestelmään vai tähän
lakisääteiseen järjestelmään. Päädyimme
lakisääteisen loman nollakarenssiin sen vuoksi,
että se on kaikkein yksinkertaisin ja tuo myös
yrityksille vähiten byrokratiaa, koska meidän
nykyisessä lainsäädännössämme
lomapäiviä voidaan kerätä, niitä voidaan
siirtää, niitä voidaan siirtää seuraavan
vuoden ajalle, ja jos pienissä yrityksissä pitäisi
pitää tarkkaan lomakirjanpitoa siitä,
mistä lomasta nyt on kysymys ja koskeeko tässä kohtaa
nollakarenssi vai seitsemän päivän karenssi,
niin on aika todennäköistä, että tietyissä tapauksissa
kustannukset tuosta seurannasta olisivat suurempia kuin se riski,
että joku työntekijöistä sairastuu
juuri loman aikana.
Tätä 200:aa miljoonaa on pidetty ikään
kuin automaattisena kustannuksena, mutta se on vain laskennallinen.
Siinä on laskettu ne sairauslomapäivät,
joita ihmisillä on keskimääräisesti,
ja jaettu ne keskimääräisesti eri kuukausille
ja viikoille. No, me tiedämme, että Suomessa on
raskas ja pimeä ja kylmä talvi, jolloin ihmiset
sairastavat enemmän, ja se oli yksi syy, miksi valiokunta
päätyi tähän lakisääteisen
loman nollakarenssiin, koska on kohtuullista, että ihmisillä on talviaikana
edes yksi viikko lomaa. Jos tämän olisi voinut
järjestää siten, että kesällä on
kolme viikkoa nollakarenssia ja talvella on yksi viikko nollakarenssilla,
niin valiokunta olisi varmasti tähän päätynyt,
mutta se olisi ollut niin sekavaa lainsäädäntöä,
että sitä kukaan ei olisi voinut käytännössä työpaikoilla
noudattaa.
Mitä tulee siihen väitteeseen, että elinkeinoelämä olisi
jotenkin vahingossa nukkunut tämän lain valmistelussa,
niin siihen en usko. Siitä löytyy runsaasti todistusaineistoa
esimerkiksi elinkeinoelämän omista kalvoista ja
esittelymateriaaleista, joissa he ovat hyvin selvästi tuoneet
julki sen, että minimi, jonka tämä direktiivi
vaatii, on tuo neljä viikkoa nollakarenssilla, mutta he päätyivät
siihen, että koko loma olisi nollakarenssilla, koska se
on selkeämpi ja yksinkertaisempi muoto.
Lisäksi siihen, mitä tulee sanktioihin, niin
ne ovat tietysti kiinni siitä, tekeekö joku valituksen ja
viekö joku kyseisen lainsäädännön
tuomioistuimeen vai ei, mutta nykyjärjestelmässä on
niin, että julkinen työnantaja olisi ollut heti
velvollinen, ikään kuin korvausvelvollinen tämän
järjestelmän kautta, ja jos Suomi taas maana ei
olisi vienyt tätä lainsäädäntöä eteenpäin
ja valitus olisi tehty jostakin yksityisestä työnantajasta,
niin näissä tilanteissa valtio on se, johon ne
sanktiot kohdistuvat. Tämä vain tiedoksi siitä menettelystä.
Kiireeseen liittyen, meillä on olemassa toinen osa
tästä lainsäädännöstä,
josta ei ole niin paljon tässä salissa puhuttu.
On aika hassua, että tuo toinen osa, josta siis ei ole
puhuttu, oli kolmikannassa erimielinen, mutta tämä osa,
josta nyt on puhuttu paljon, oli kolmikantavalmistelussa yksimielinen.
Tuossa toisessa osassa on kyse siitä, miten lomapalkka
määräytyy, ja siitä me tiedämme,
että me todennäköisesti olisimme olleet
hyvin pian tuomioistuinkäsittelyssä, jos tätä lakimuutosta
ei olisi tehty, ja kun tämä sairauskarenssi taas
liittyy vuosilomalainsäädäntöön,
niin on ollut aika luonnollista, että ministeriö on
pyrkinyt tuomaan sen samaan aikaan eduskunnalle, koska eduskunta
myös usein kritisoi ministeriöitä siitä,
että ne tuovat pykälän kerrallaan tänne eduskuntaan
ja lainsäädännön kokonaiskuva ikään
kuin katoaa noiden pykälien taakse.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Vuosilomalain muutosesitys, jota nyt eduskunta
on hallitusryhmien voimin täällä siunaamassa,
on hyvin eriskummallinen prosessi ja sisällöltään
suomalaiseen oikeustajuun sopimaton esitys.
Ensinnäkin on aivan totta, että taustalla
on EY-tuomioistuimen tulkinta työaikadirektiivistä,
ja totta kai täytyy lähteä siitä,
että direktiiviä tulkitaan ja huolehditaan, että kansallinen
lainsäädäntö täyttää sen.
Tässä kohtaa kuitenkin tuo tulkinta ja toimeenpanoon
rientäminen on ollut täysin ennenaikaista. Se,
että on tullut tuomioistuimen päätös,
ei tarkoita sitä, että on välittömästi
sännättävä etunojassa tekemään
näitä muutoksia. Käsittääkseni
komissiolta ei ollut tullut minkäänlaista patistelua
Suomen suuntaan. Ani harva jäsenmaa on tehnyt elettäkään
ryhtyäkseen näihin tuomioistuimen päätöksen
seurannaistoimiin.
Ainakin itselleni tulee ensimmäisenä ajatus, että kun
työaikadirektiivistä on aikoinaan päätetty
ja siinä on haluttu varmistaa, että jokaisella työntekijällä on
oikeus neljän viikon vuosilomaan, ja jos EY-tuomioistuimen
päätöksen seurauksena asiaa tulkitaan
siten, että loma-aikana sairastaminen siirretään
ensimmäisestä päivästä lukien
työnantajan kontolle, mitä alun perin työaikadirektiiviä laadittaessa
ei ole tarkoitettu, niin eikö järkevää olisi,
että ensimmäinen vaihe olisi pohtia, pitääkö työaikadirektiiviä tältä osin
tarkentaa. Kysynkin: onko Suomen hallitus ollut missään
yhteydessä EU-komissioon tai muihin jäsenmaihin,
jotta työaikadirektiiviä olisi voitu täsmentää ilman
tätä virheellistä, alun perin tarkoittamatonta
tulkintaa?
No, niin tai näin, nyt hallitus riensi etunojassa tätä esitystä eduskuntaan
tuomaan, ja jo tuossa lähetekeskustelussa muun muassa valiokunnan puheenjohtaja
Tarja Filatov epäili, mennäänkö tässä pykälässä koskien
juuri näitä loma-ajan sairauspäiviä ja
niitten omavastuun poistamista jo liian pitkälle. Vastaus
on, että kyllä siinä mentiin liian pitkälle,
tuon direktiivin tulkinnassa.
Valiokuntakäsittelyssä keskusta esitti, että kaikille
suomalaisille työntekijöille, jokaiselle, taataan
oikeus neljän viikon vuosilomaan terveenä mutta
säilytetään kuitenkin ihmisten omavastuu
loma-aikanakin lyhentämällä tuo karenssi seitsemästä päivästä kuuteen
päivään, jotta kenenkään
loma ei kulu kokonaan sairastettaessa, mutta ihmisten omavastuu
säilyy myös loma-aikana.
Tämä esitys ei kokoomukselle, SDP:lle ja muille
ryhmille tuolla valiokunnassa kelvannut. Seurauksena on arviolta
200 miljoonan lisäkustannus suomalaiselle työlle.
Tämän tekee erityisen kiusalliseksi ja ongelmalliseksi
hallitusryhmien, SDP:n ja kokoomuksen, kannalta se, että puolivälitarkastelussa
ministerit Katainen ja Urpilainen allekirjoittivat paperin, että hallitus
sitoutuu, että ei tule lisäkustannuksia suomalaiselle
teollisuudelle enää tällä vaalikaudella.
Hädin tuskin ehti tuo muste kuivua paperista, kun valiokunnan
enemmistö SDP:n ja kokoomuksen johdolla täällä päättää 200
miljoonan euron lisäkustannuksista suomalaiselle työlle.
No, tuli kehysriihi ja kehysriihen veropäätökset.
Noilla päätöksillä suomalaisen
työn ja yritystoiminnan kannattavuutta ei parannettu tipan
tippaa. Ainoastaan hallitusryhmät ovat luvanneet, että jos
vaikeista oloista huolimatta on yrityksiä, jotka pystyvät
tulosta tekemään, niin sitä tulosta saa
sitten nostaa kevyemmällä verotuksella, ja samaan
aikaan tulee siis tämä lisäkustannus
suomalaisille työnantajille, suomalaiselle työlle, suomalaisille
pienyrittäjille.
En voi ymmärtää erityisesti kokoomusta
sillä kohtaa, että miten te voitte pettää suomalaiset pienyrittäjät
tällä tavalla, ja SDP:tä en voi ymmärtää sillä kohtaa,
että arvioiden mukaan kunnille saattaa langeta näistä lisäkustannuksista
100 miljoonan kakku Kuntatyönantajien mukaan. Kun samaan
aikaan olette koko ajan nirhoneet kuntien valtionosuuksista sitä rahaa,
millä kuntien pitäisi järjestää päivähoito-,
koulu-, terveydenhuolto- ja vanhuspalvelut, niin lykkäättepä nyt
sitten vielä tässä 100 miljoonan lisäkulun kunnille
ja samaan aikaan vähennätte kunnille annettavaa
rahoitusta. Miten kunnat pystyvät järjestämään
peruspalvelunsa, jos tämänkaltaista toimintaa
joka ikisessä käänteessä hallitus
noudattaa?
Väitteet siitä, että olisi ollut
vaikeaa tuon kuuden päivän karenssin järjestely
tai että talviloma olisi ollut uhattuna: joskus asiat ovat
vaikeita, mutta jos on hyvä tarkoitus, ne kannattaa tehdä. Itse
ehdotin niin SDP:n kuin kokoomuksen eduskuntaryhmien puheenjohtajille
viimeisenä mahdollisuutena sitä, että pidetään
tuo kuuden päivän karenssi, mutta kirjoitetaan
vaikka erillinen ponsi sitten, missä velvoitetaan työministeriötä valmistelemaan
yksityiskohtaiset esitykset, missä tuodaan erillinen suoja
sille talvilomapätkälle, vaikkapa kolmen päivän
karenssi talviloman osalta.
Tämä olisi ollut toteutettavissa, koska lomavuosi
alkaa huhtikuun alusta ja rytmi on se, että ensin ihmisellä on
kesäloma ja sen jälkeen talviloma. Jos kesäloman
aikana nuo karenssipäivät olisivat tulleet jo
täyteen, talviloma olisi ollut automaattisesti suojassa.
Jos taas kesäloma olisi kulunut terveenä, niin
talvilomaan olisi voitu soveltaa matalampaa karenssia, jos näin
olisi haluttu tehdä. Tällä tavalla olisi
voitu minimoida näitä lisäkustannuksia,
mutta valitettavasti — en tiedä, miksi — näihin
rakentaviin esityksiin, mitä keskusta teki, ei valiokunta
halunnut tarttua.
Tämän vuoksi meillä ei ole muuta
mahdollisuutta kuin esittää hylky tälle
kelvottomalle kokonaisuudelle. Tuota vuosilomapalkan määräytymistä toki
kannatimme valiokunnassa, kannatamme täällä salissa,
mutta koska nämä on järjettömällä tavalla
nivottu yhteen tämän sairauspäivien omavastuun
poiston kanssa, emme voi tätä lakiesitystä kokonaisuutena
kannattaa.
Tässä on kokoomuksen lahja suomalaisille pienyrittäjille:
ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien
työnantajan piikkiin loma-ajan sairastaminen. Tässä on
SDP:n lahja suomalaisille kunnille: 100 miljoonaa pahimmillaan lisäkustannuksia
lakisääteisten palveluitten järjestämisestä tällaisella
suomalaiseen oikeustajuun sopimattomalla uudistuksella.
Oikeastaan ainut toivo niin yksityisille työnantajille
kuin kuntatyönantajille tässä on, että suomalaiset
ihmiset, jotka ovat terveellä järjellä varustettuja,
eivät tule tätä oikeutta, saavutettua etua,
käyttämään, vaan ajattelevat,
että jos nyt satun olemaan kaksi päivää pienessä nuhakuumeessa
kesäloman aikana, niin kyllä siihen on varaa ilman,
että se siirretään työnantajan
piikkiin. Tässä on enää jäljellä,
jos eduskunta tämän lain hyväksyy, vetoaminen
suomalaisten oikeustajuun, joka onneksi on parempi kuin hallituspuolueitten
oikeustaju.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa keskustan eduskuntaryhmän
puheenjohtajalle, että kannattaisi puhua valiokunnan puheenjohtajan
kanssa eikä ryhmien puheenjohtajien kanssa silloin, kun
laki on käsittelyssä valiokunnassa, koska ryhmien puheenjohtajat
eivät yksittäisiin lakeihin puutu.
Mutta mitä tulee tähän kustannussäästöön, niin
huomauttaisin nyt, että jos kustannukset tästä laista
sillä tavalla kuin ne on laskettu, ikään kuin
optiona, ovat 200 miljoonaa, niin keskustan esitys on 30 miljoonaa
edullisempi työnantajille, ei sen enempää,
elikkä ei kannata puhua siitä, että jotkut
muut sälyttäisivät 100 miljoonan tai
200 miljoonan kustannuksen. Kyllä se kustannus kokonaisuutenansa
tulee siitä, että direktiivi on kohtuullisen tiukka.
Mitä tulee työaikadirektiivin muutoksiin,
niin Suomi on kyllä ajanut niissä hyvinkin erilaista linjaa
kuin mikä on ollut Euroopan parlamentin tai mikä on
ollut ylipäätään EU:n enemmistön linja,
elikkä olisimme olleet valmiita löysentämään
työaikadirektiiviä, mutta se ei ikävä kyllä vuosien
yrityksistä huolimatta ole ollut mahdollista.
Mitä tulee sitten siihen, käyttävätkö suomalaiset
nämä kaikki sairauslomapäiväoikeutensa
ja ne siirto-oikeutensa, niin en usko siihen. Jos ihminen on mökillä ja
hän on kuumeessa, niin tuskinpa hän sieltä lähtee
yhden tai kahden kuumepäivän vuoksi lääkäriin
hakemaan lääkärintodistusta ja siirtämään
noita lomapäiviänsä. Suomalaisilla suurempi
ongelma on se, että me tulemme sairaana töihin,
kuin se, että me olisimme liian helposti pois töistä.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunnassa työskentelevät
keskustan edustajat pyrkivät keskustan esityksiä valiokuntatyössä tuomaan
esille kaikissa käänteissä ja myös
noitten viikkoja kestäneitten neuvottelujen aikana. Käsitykseni
oli, että tämä asia siirtyy jossain vaiheessa
myös hallitusryhmien eduskuntaryhmien puheenjohtajien pöydälle,
jolloin katsoin, että itse ryhmänjohtajana voin
oman rakentavan esitykseni myös heidän tietoonsa
saattaa.
Siinä yhdyn edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Filatovin
käsitykseen, että myös itse uskon, että suomalaisten
oikeustaju lähtee siitä, että ei jokaista
sairauspäivää tarvitse työnantajan
piikkiin sairastaa, ja siihen vetoan, jos hallitusryhmät
ajavat tämän asian päätökseen.
Tuo keskustan esittämä malli olisi ollut siis vähintään
170 miljoonaa halvempi kuin hallitusryhmien esittämä.
Halusimme panna täytäntöön direktiivin,
taata neljä viikkoa lomaa terveenä suomalaisille.
Se olisi voitu tehdä huomattavasti edullisemmin kuin mihin
hallitus pystyy.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten puheenvuorolistaan.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Ennen kuin edustaja Filatov lähtee,
niin haluan hänelle mainita, että kyllä valiokunnan puheenjohtajan
kanssa meillä keskustan ryhmän jäsenillä on
erilainen käsitys tästä asiasta, siitä, oliko
tästä asiasta etukäteen tieto vai ei,
mikä tämän vaikutus tulee olemaan ja
miten tässä pystytään toimimaan.
Elikkä jos tämän asian todellinen tilanne
olisi ymmärretty jo ennen valiokuntakäsittelyä,
niin olisihan se ollut enemmän julkisuudessa, olisi tästä asiasta
puhuttu, ei tämä olisi tullut näin yllättäen
meille valiokunnan käsittelyyn ja tänne eduskuntaan.
Hyvin moni tuolla kentällä ei vielä tänä päivänäkään
tiedä sitä, että mitä ihmettä,
nytkö saa sairastaa ihan vapaasti ja saa kaikki lomapäivät
sitten jatkossa pitää uudelleen.
Sitten se, että kyllä minä ainakin
olen käsittänyt todellakin niin, että valiokunnassa
selkeni vasta tämän valiokuntakäsittelyn
aikana se asia, että riittää, että tämä 24
päivää sitä vuosilomaa on olemassa.
Ja minä ihmettelen, että kun kolmikantaneuvotteluissa
on tällä hetkellä todettu, että meidän nykyinen
tilanne on toimiva ja hyvä, niin minkä takia nyt
sitten tässä salissakin käydään
keskustelua, että tämä meidän
tilanne ei olisikaan hyvä, että me tarvitsemme
lisää lomapäiviä tai meillä pitäisi
ehdottomasti saada vielä enemmän terveenä niitä lomapäiviä pitää,
koska meillä on sovittu laajasti, että 24 päivää terveenä saa
olla lomalla, ja tilanne on koettu hyväksi.
Ja kyllä minä sen vielä sanon, että vasemmistopuoli
käytti kyllä tässä — tämä moka,
mikä on tapahtunut — tätä tilannetta
todella rajusti minun mielestäni hyväksensä.
Minua todella harmittaa tässä nykyisessä taloudellisessa
tilanteessa, että mennään tekemään
tämmöisiä asioita, kun muun muassa työllistäminen
kuntasektorillakin on sitä, että kyllä sitä kaksi
kertaa mietitään, otetaanko uusia työntekijöitä töihin
vai ei, jos on vähänkään kyse
henkilöstä, joka saattaa vaikka sairastua.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että tässä taloustilanteessa
vuosiloman nollakarenssi tuntuu yrityksille ja etenkin kuntatyönantajalle
ylimääräiseltä kustannuserältä.
Näitä kustannuksia voidaan arvioida, mutta tosiasiallisesti
vasta tullaan näkemään mahdolliset tulevat
kustannukset.
Suurin muutos tulee kuitenkin olemaan työntekijöiden
osalta: tämä esitys tulee parantamaan työntekijöiden
asemaa. Minä uskon siihen, että suomalaiset ovat
tunnollisia työntekijöitä. Me tiedämme
hyvinkin tutut tarinat työntekijöistä, jotka
sairastavat aina lomallaan. Minusta on kohtuullista, että nämä tunnolliset,
hyvät työntekijät jatkossa saavat myös
oikeuden pitää lomansa vuosilomana. Direktiivitasollakin
asiaan on haluttu puuttua, ja nyt myös Suomessa tulee siis
toteuttaa tätä direktiiviä.
Minusta tässä on nyt tavaksi haluttu valita
johdonmukainen ja selkeä säännös.
Tästä tosissaan valiokunnassa keskusteltiin, ja
erilaisia malleja ja esityksiä oli, mutta jokainen, joka
on työaikalakia ja työehtosopimuksia työssään
joutunut setvimään ja selvittämään,
tietää, että ne ovat jo nykyisellään
hyvin monimutkaiset, ja siksi on tärkeää,
että tästä saatiin johdonmukainen ja
selkeä säännös aikaiseksi.
Pidän oikeastaan vähän outona sitä pyyntöä, joka
täällä keskustan osalta tuli, että suomalaiset eivät
käyttäisi oikeuttaan vuosilomaansa sairastuessaan.
Poissaoloon tarvitaan jatkossakin lääkärintodistus,
ja nyt tästä keskustelusta syntyy sellainen käsitys,
että suomalaiset jollain tavalla käyttäisivät
hyväkseen näitä sairauslomia. Kuten täällä edustaja
Filatov totesi, ongelmana eivät ole liialliset poissaolot,
vaan päinvastoin ongelmana on se, että ihmiset
eivät nykyiselläänkään
hae sairauslomaa, vaikka ovat työssä ja sairaana.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Vielä tuon esille sen, kun sanottiin,
että seurannan kustannukset olisivat pienet verrattuna
tästä tuleviin muihin kustannuksiin. Kyllä mietin,
että mistä ne seurannan kustannukset sitten tulevat
tässä tapauksessa, koska kyllähän
siis nämä 200 miljoonaa kuitenkin arvion mukaan tästä kustannuksia
on. Meidän keskustan esitys ei tule yhteiskunnalle tällä hetkellä kalliiksi,
vaan tämä kyseinen lakiesitys tulee maksamaan
todellakin sen lähes 200 miljoonaa, ja siihen meillä ei ole
varaa. Ihmettelen sitä, millä perusteella lähdetään
pienentämään näitä asioita.
Keskustelu päättyi.