Täysistunnon pöytäkirja 31/2001 vp

PTK 31/2001 vp

31. TORSTAINA 22. MAALISKUUTA 2001 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

5) Laki sairausvakuutuslain 5 §:n muuttamisesta

 

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva lakialoitteeni on saanut 133 kansanedustajan allekirjoituksen. Tämä kertonee osaltaan lainmuutoksen tarpeellisuudesta.

Ravitsemushoidolla voidaan hoitaa ja ennalta ehkäistä monia sairauksia, muun muassa lihavuutta, aikuistyypin diabetesta, sepelvaltimotautia, kohonnutta verenpainetta, kihtiä. Keliakiassa ravitsemushoito on ainoa hoitomuoto. Ravitsemushoidolla voidaan estää heikentyneen ravitsemustilan syntyminen ja korjata jo syntynyt heikentynyt ravitsemustila esimerkiksi vanhuksilla ja syöpäpotilailla. Ravitsemushoito on monissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu vaikuttavaksi ja taloudelliseksi hoidoksi. Kustannusvaikuttavuutta on selvitetty muun muassa lihavuuden, aikuistyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen, veren kohonneen kolesterolipitoisuuden ja makuuhaavojen hoidossa sekä tehohoitopotilaiden ravitsemushoidon toteutuksessa.

Aikuistyypin diabeetikoita on Suomessa noin 150 000 eli 3 prosenttia väestöstämme. Sairastuneiden määrän on arvioitu lisääntyvän jopa 70 prosentilla vuoteen 2010 mennessä. Tämä tarkoittaa, että joka kahdeskymmenes Suomen väestöstä sairastaa aikuistyypin diabetesta.

Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa suoritetun tuoreen tutkimuksen mukaan ravitsemushoidon avulla saavutettu säästö diabetes-, lipidi- ja verenpainelääkkeiden osalta on keskimäärin 1 500 markkaa diabeetikkoa kohti vuodessa.

Suoritetun tutkimuksen mukaan, jos näille 100 000 uudelle diabeetikolle, jotka tuon tulevan kymmenen vuoden aikana tulevat sairastumaan ennusteiden mukaan, tarjottaisiin ravitsemushoitoa, ja kun samalla oletetaan, että lääkehoidon aloittamista saataisiin näin siirrettyä vuodella eteenpäin, olisi mahdollista saavuttaa jopa 103 miljoonan markan lääkekustannussäästö. Nettosäästö, kun vähennetään ravitsemushoidon kustannukset, olisi noin 63 miljoonan markan suuruinen. On siis varsin selvää, että ravitsemushoidon avulla saavutettavat lääkekustannussäästöt ovat ravitsemushoidon aiheuttamia kustannuksia suuremmat. On siis perusteltua todeta ravitsemushoidon olevan taloudellisesti erittäin kannattavaa.

Kohonneen verenpaineen hoidossa ravitsemushoidon on todettu vastaavan vaikutukseltaan yhden verenpainelääkkeen tehoa. On arvioitu, että Suomessa ravitsemushoito, johon kuuluisi sekä yksilökohtainen neuvonta että ryhmätapaamisia, toisi 600 markan säästön vuodessa potilasta kohden verrattuna lääkehoidon kustannuksiin. Tämä toisi puolestaan vuositasolla noin 100—200 miljoonan markan säästön terveydenhuoltomenoihin.

Eräässä ruotsalaisessa, 900 potilaspaikkaa käsittävässä sairaalassa tehdyssä selvityksessä todettiin, että suonensisäinen ravitsemus oli tarpeellista vain 17 prosentille niistä tehopotilaista, joilla sitä käytettiin. Jos letkuravitsemus olisi valittu ravitsemushoitomuodoksi näille potilaille, jotka eivät suonensisäistä ravitsemusta tarvinneet, olisi sairaala säästänyt 1,7 miljoonaa markkaa vuodessa. Tuo summa vastaa 6—7 ravitsemusterapeutin palkkakustannuksia vuositasolla.

Arvoisa puhemies! Ravitsemusterapeutti on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukainen terveydenhuollon ammattihenkilö, jolle Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi hakemuksesta myöntää oikeuden harjoittaa ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Ravitsemusterapeuttien määrä julkisessa terveydenhuollossa vaihtelee suuresti, ja resurssit ovat yleensä riittämättömät.

Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmassa yksistään suositetaan ravitsemusterapeuttien määräksi perusterveydenhuollossa yksi ravitsemusterapeutti 30 000:ta asukasta kohti. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on se, että keskimäärin on yksi ravitsemusterapeutti 200 000:ta asukasta kohden. Lisäksi on huomattava, että 3,1 miljoonaa ihmistä meistä asuu kunnissa, joissa ei ole ravitsemusterapeutin palveluita perusterveydenhuollossa lainkaan saatavilla.

Suuremmissa kaupungeissa ravitsemusterapeuttien palveluja on saatavana yksityissektorilla, mutta ravitsemusterapiapalvelut eivät kuulu sairausvakuutuslakimme mukaisen vakuutuskorvauksen piiriin. Tässä ongelma. Tämä on ollut selvä este yksityispuolen ravitsemusterapiapalvelujen laajenemiselle. Koska ravitsemusterapeuttien virkoja on Suomessa tällä hetkellä aivan liian vähän, yksityisten palvelujen käytön tukeminen laajentaisi mahdollisuuksia saada ravitsemusterapeutteja kaikkien kansalaisten osalle.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyillä perusteluilla olemme me 133 kansanedustajaa allekirjoittaneet nyt lähetekeskustelussa olevan lakialoitteen sairausvakuutuslain 5 §:n muuttamisesta kuulumaan seuraavasti: "Sairaanhoitona korvataan sen mukaan kuin jäljempänä säädetään - - 5) lääkärin määräämä sairauden tutkimusta tai hoitoa varten terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain - - 5 §:n mukaisen laillistetun ravitsemusterapeutin antama ravitsemushoito."

Lakialoite on perusteltu, sillä se tuo suoraan säästöä terveydenhuollon kustannuksiin ja mahdollistaa näin säästyvien resurssien suuntaamisen sektorin sisällä muihin akuutteihin kohteisiin, ja ennen muuta syntyvien säästöjen lisäksi se lisää myös kansalaisten terveyttä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olen yksi ed. Riitta Korhosen lakialoitteen n:o 26/2001 vp allekirjoittajista. Yhdyn ilomielin lakialoitteen keskeisiin ajatuksiin. Se, että ravitsemusterapeutit kuuluvat terveydenhoidon ammattinimikkeitten pariin, takaa sen, että kyse ei ole puoskaroinnista, vaan nimenomaan ammattitaitoisesta hoidosta. Tämä työ tarjoaa, kuten aloitteen tekijä äsken puheenvuorossaan toi esille, tuloksekasta hoitoa. Siksi toivon, että aloite etenee myönteisesti jatkokäsittelyssä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa tuodaan esille hyvin painokkaasti ravitsemusterapeuttien lisätarve ja ravitsemuksella saavutettavat terveydelliset hyödyt. Ravitsemushoidon merkitys korostuu muun muassa aikuistyypin diabeteksen osalta. Nykytiedon mukaanhan ravitsemuksella, ravitsemushoidolla, voidaan jopa kokonaan estää aikuistyypin diabeteksen puhkeaminen.

Mielestäni nämä kysymykset kaikkinensa tulisi ottaa vakavasti, ja kun ed. Riitta Korhonen totesi, että meillä on yksi ravitsemusterapeutti 200 000:ta asukasta kohti, ehkä kokonaisuudessaan, jos koko julkisen terveydenhuollon sektori otetaan, meillä on yksi ravitsemusterapeutti noin 70 000:tä asukasta kohden. Tavoitteena kai pitäisi olla — ainakin Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmassa siitä lähdetään — että määrä kolminkertaistettaisiin. Tällä jo saavutettaisiin kohtuullinen kattavuus.

Ed. Riitta Korhonen totesi myös, että on yli 3 miljoonaa ihmistä sellaisissa kunnissa, joilla ei ole julkisessa terveydenhuollossa lainkaan ravitsemusterapeutin palveluja saatavina. Tämä on hyvin suuri ongelma. Muulla asiantuntevalla henkilöstöllä ei riitä voimavaroja ja aikaa ravitsemustiedon jakamiseen ja ohjeiden antamiseen, vaikka se monien sairauksien osalta olisi äärimmäisen tärkeätä.

Leea Hiltunen /skl:

Rouva puhemies! Ed. Riitta Korhosen lakialoite puuttuu todella merkittävään asiaan. Ed. Väistö nosti esille sen ja myöskin ed. Riitta Korhonen puheenvuorossaan muistutti siitä, mikä tilanne meillä yhteiskunnassa on. Palvelujen kohdalla on todella merkittävä puute ravitsemusterapiapalveluista liittyen perusterveydenhuoltoon ja kansanterveystyöhön ja myöskin ihan erikoissairaanhoidon sisällä. Ajattelen näin, että jos tämä lakialoite saisi arvoisensa käsittelyn ja se etenisi nopeasti, silloin myöskin palvelujen lisääminen arvioitaisiin uudelleen, se, onko henkilökuntaa riittävästi.

Erityisesti kiinnitän huomion siihen, että 5 §:ssä puhutaan, että sairaanhoitona korvataan lääkärin määräämän sairauden tutkimusta tai hoitoa varten terveydenhuollon ammattihenkilön antama ravitsemushoito. Toivoisin, että kun tätä lakialoitetta viedään eteenpäin, selvitettäisiin, miten laajasti olisi korvattavissa myöskin ennalta ehkäisevä ravitsemusterapiatyö ja ne palvelut, joita todella ammattitaitoiset henkilöt antavat esimerkiksi ihan terveyskasvatustyönä, ei ainoastaan siinä vaiheessa, kun sairaus on diagnostisoitu ja sairaus on jo todennäköinen, vaan myöskin siinä vaiheessa, kun halutaan ennalta ehkäistä sairauksia. Voitaisiinko myöskin tämä korvausten piiriin saada? Tämä on yksi kohta, jonka toivoisin tutkittavan lakiesityksen yhteydessä.

Pehr Löv /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. R. Korhosen lakialoite on hyvä ja aiheellinen. Sillä saataisiin taloudellista säästöä ja lisää elämänlaatua aikaan. Nyt on kuitenkin ongelmana se, että tällä hetkellä on täysremontti tällä alalla, siis terapioiden korvattavuuden osalta. Juuri tänä päivänä olemme valiokunnassa keskustelleet sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen ja Kelan virkamiehen kanssa tästä ongelmasta, eikä ole vireillä mitään uudistusta tällä alalla tällä hetkellä. Sen takia, että tämä saataisiin aikaan, ynnä muitten terapiamuotojen mukaan saamiseksi meidän täytyy olla erittäin aktiivisia ministeriötä kohtaan, koska muuten ei tämän kauden aikana ainakaan tätä parannusta nähdä. Olen siinä mielessä realistinen, että ei näytä kovin hyvältä, vaikka tämä on erittäin hyvä aloite.

__________

Ed. Vilén merkitään läsnä olevaksi.

__________

Keskustelu päättyy.