1) Hallituksen esitys ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden
Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan
hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ensimmäisen puhujan rooli täysistunnon
alussa ei ole aina niin kovin kiitollinen, koska eduskunta ei aina
hiljenny heti alkuun kuuntelemaan. Ilokseni näen, että nyt
tilanne on toinen eli edustajat ovat valmiita kuuntelemaan tärkeää asiaa
eli Kioton ilmastosopimusta.
Puhemies! Kioton sopimus on todella tärkeä prosessi
koko globaalista näkökulmasta, mutta totta kai
myös Suomen näkökulmasta. Niin kuin yleisperusteluissa
todetaan, Kioton sopimus astuu voimaan, kun sen on ratifioinut vähintään
55 sopimusosapuolta eli maata, joiden yhteenlaskettujen hiilidioksidipäästöjen
kokonaismäärä vuonna 1990 oli vähintään
55 prosenttia kaikkien liitteessä mainittujen sopimuspuolten
hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä.
Puhemies! Tärkeintä on se, että löytyy
55 maata, jotka hyväksyvät ja ratifioivat tämän
sopimuksen. Suomen osaltahan tavoite on hyvin kunnianhimoinen. Tarkoituksena
on, että Suomi vuosina 2008—2012 tulee saamaan
kasvihuonepäästönsä vuoden 90
tasolle.
Puhemies! Tämä ei ole kovin helppo tavoite, niin
kuin totesin. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi viime
vuonna hiilidioksidipäästöt lisääntyivät
3 miljoonaa tonnia. Se johtui tietysti siitä, että oli
huono vesivuosi ja jouduttiin käyttämään
paljon kivihiileen perustuvaa polttamista sähkön tuottamiseen.
Me tiedämme myös sen, että ilmastomuutos
on erittäin vakava ongelma koko maailmassa. Se aiheuttaa,
niin kuin tiedämme, myrskyjä, luonnonkatastrofeja,
nälänhätää, pakolaisuutta,
tauteja, ja nämä on myöskin mainittu
tässä meille tuodussa esityksessä.
Puhemies! Usein vähätellään
tai ehkä ei edes tiedetä fossiilisten polttoaineiden
haitallisia terveydellisiä vaikutuksia. Kuullessamme asiantuntijoita
ympäristövaliokunnassa olemme saaneet muun muassa
Kansanterveyslaitoksen lausunnon, josta, puhemies, lainaan seuraavan
kohdan: "Niin sanotussa kuuden kaupungin tutkimuksessa Yhdysvalloissa
keuhkosyöpä oli sydänkuoleman jälkeen
tärkein pienhiukkasiin liittyvä lisäkuolleisuuden
aiheuttaja. Who on arvioinut, että pienhiukkasiin liittyvä kuolleisuus
on Euroopassa 100 000—400 000 kuolemantapausta vuodessa.
Keuhkosyövän osuus tästä on
karkeasti arvioiden ainakin 10 prosenttia eli 10 000—40
000. Pienhiukkasiin liittyvän keuhkosyöpäkuolleisuuden
Euroopassa voidaan siis arvioida olevan samaa suuruusluokkaa yhdessä vuodessa
kuin Tshernobylin onnettomuuden koko syöpämäärä maailmassa
50 vuoden aikana."
Puhemies! Pienhiukkaset ovat siis seurausta polttoon perustuvasta
sähköntuotannosta, ja ne ovat todella vakava ongelma,
joka meidän suomalaistenkin pitäisi myöskin
tiedostaa.
Puhemies! Suomessa on esitetty erilaisia malleja siitä,
miten me voisimme saavuttaa ne tavoitteet, jotka on asetettu vuosille
2008—2012. Me puhumme KIO1:stä ja KIO2:sta. KIO1
tarkoittaa maakaasuun perustuvaa mallia ja KIO2 ydinvoimaan perustuvaa
mallia.
Puhemies! Kuitenkin on käynyt selväksi jo
tähän mennessä, että maakaasuvaihtoehto
ei ole todellinen vaihtoehto, koska ei löydy niitä,
jotka rakentavat maakaasulauhdevoimaloita. Sen lisäksi
kannattaa myös mainita se, niin kuin täällä monta
kertaa on ollut esillä, että maakaasu ei ole ollenkaan
niin puhdas luonnontuote kuin usein annetaan ymmärtää.
Sen lisäksi maakaasun saatavuuteen liittyy riskejä niin
kauan kuin me suomalaiset olemme yhden putken varassa. Ehkä eräs
tällainen näkökohta on vielä se,
kun Norjassa esimerkiksi on ehdotettu maakaasuun perustuvaa sähköntuotantoa,
että norjalaiset ympäristöliikkeet ja
vihreät, joka on pieni liike siellä, vastustavat
yksimielisesti maakaasuun perustuvaa sähköntuotantoa.
Kun Suomessa nyt vihreä liike näyttää lähtevän
siitä, että ilmasto-ongelmat ratkaistaan maakaasun
lisäkäytöllä, niin norjalainen
vastaava ympäristöliike vastustaa sitä kaikin keinoin.
(Ed. Isohookana-Asunmaa: Kertokaa myös, miksi!)
Puhemies! On myöskin sanottu, että me Suomessa
emme ole tehneet riittävästi energiansäästön
ja uusiutuvien energioiden hyväksi. On aivan selvää se,
että aina voidaan tehdä enemmän, aina
voidaan vaatia enemmän, mutta sanoisin, että erityisesti
suomalainen teollisuus aivan omista intresseistäänkin
lähtien on hyvin paljon kehittänyt energiaa säästäviä prosesseja,
ja se merkitsee sitä, että Suomi on aivan kärkimaita nimenomaan
teollisuuden osalta, ja myöskin kotitalouksissa suomalaiset
ovat yhä energiatietoisempia ja käyttävät
yhä enemmän energiaa säästäviä laitteita.
Mitä tulee uusiutuviin energioihin, niistä ei kannata
tässä yhteydessä kovin paljon lähteä puhumaan.
Totean vain, että Suomi on aivan huippumaa bioenergian
käytön suhteen. Se johtuu siitä, että meidän
metsäteollisuutemme, paperiteollisuutemme on aivan maailman
kärkiluokkaa siinä, miten sellun jätelientä ja
yleensä jätelientä käytetään
sähköntuotantoon samaten kuin puuhaketta.
Puhemies! Kun me suomalaiset olemme valmiita ratifioimaan tämän
sopimuksen, kannattaa kuitenkin muistaa se, että meidän
on tärkeää pitää huolta
oman teollisuutemme kilpailukyvystä samanaikaisesti. Me
olemme jo täällä eduskunnassa käsitelleet
päästökauppaan liittyviä ongelmia.
Kannattaa ottaa huomioon vakavasti se, mitä Suomen teollisuuden
edustajat sanovat siitä, mikä vaikutus päästökaupalla
saattaa olla Suomen teollisuuden kilpailukykyyn.
Puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota
pariin asiaan, jotka ovat ehkä enemmän kansainvälisiä asioita.
Se liittyy siihen, että näyttää nyt
vakavasti siltä, ettei Yhdysvallat ole tulossa mukaan tähän
Kioton sopimukseen. Sitä on voimakkaasti maailmalla arvosteltu.
Bushin administraatiohan on esittänyt mallin, joka perustuu vapaaehtoisuuteen,
mutta ainakin ympäristöasiantuntijat näyttävät
yksimielisesti olevan sitä mieltä, ettei Bushin
malli toimi ja että amerikkalaiset edelleen tulevat päästämään
ilmaan paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä ja
yleensä kasvihuonekaasupäästöjä kuin
olisi suotavaa.
Samanaikaisesti on myös syytä todeta se, että esimerkiksi
Kiina on saamassa vapautuksia kasvihuonekaasupäästöjen
osalta. Kuitenkin Kiina on 10—20 vuoden sisällä ilmeisesti
Aasian johtava teollisuusmaa. On syytä kysyä,
kuinka pitkälle me voimme katsoa sitä, että maa,
joka todella kehittyy voimakasta vauhtia, saa sitten kuitenkin hyväkseen
käyttää sitä, että kasvihuonekaasupäästöihin
ei kiinnitetä samaa huomiota kuin teollistuneissa maissa.
Puhemies! Ihan lopuksi haluan vielä kerran todeta sen,
että on tärkeää, että me
olemme mukana tässä prosessissa ja että me
samanaikaisesti pidämme huolen, niin kuin totesin, omasta
kilpailukyvystämme järkevällä ilmastopolitiikalla.
Ehkä, puhemies, lopetan oman puheenvuoroni lyhyeen lainaukseen
myöskin Kansanterveyslaitoksen näkemyksestä:
"- - Kansanterveyslaitos katsoo, että ympäristöterveyden
kannalta ei ole esteitä ydinvoiman lisärakentamiseen
ja siitä aiheutuvat riskit ovat pienempiä kuin
vastaavasta polttoon perustuvasta energian tuotannosta. Normaalisti
toimiva voimala parantaa kansanterveyttä, kun
se korvaa fossiilista energian tuotantoa ja vähentää terveydelle
haitallisia päästöjä. Pahimman
mahdollisuuden mukainen onnettomuusskenaario lisäisi riskejä,
mutta ei kuitenkaan fossiilisen energian tuotannon riskien suuruisiksi.
Ilmastomuutoksen torjumiseen eivät toistaiseksi suunnitellut
toimenpiteet riitä, ja on katsottava tulevaisuuteen myös
vuoden 2010 jälkeen. Siten voidaan katsoa, että ydinvoiman
rakentaminen on valtakunnan kokonaisedun mukaista toimintaa energiahuollossa."
Tämä on minun mielestäni vastuullinen
näkemys myöskin siitä, miten Suomessa
ilmastopolitiikkaa pitäisi hoitaa.
Ympäristöministeri Satu Hassi
Arvoisa puhemies! Voi hyvin olla, että Kioton pöytäkirjan ratifiointipäätös
tulee jälkikäteen näyttämään
tärkeimmältä tämän
eduskunnan tekemältä päätökseltä,
niin kauaskantoisesta asiasta on kysymys. Sekä Suomessa
että koko Euroopassa, koko teollistuneessa maailmassa,
itse asiassa koko maailmassa Kioton pöytäkirjan
voimaantulo on todennäköisesti suurin ennustettavissa
oleva muutos globaalin talouden pelisääntöihin
ja reunaehtoihin. Euroopan unionihan on asettanut tavoitteeksi sen,
että Kioton pöytäkirja tulee voimaan
tänä vuonna. Tämän tavoitteen
EU omaksui Suomen puheenjohtajakaudella Helsingin huippukokouksessa.
Tämän tavoitteen ovat sittemmin toistaneet useat
Euroopan unionin huippukokoukset.
Viime vuonna, jolloin Yhdysvaltojen silloin vielä aika
tuore presidentti Bush ilmoitti, että Yhdysvallat vetäytyy
Kioton pöytäkirjasta, tästä EU:n
päätöksestä, että tavoitteemme
on Kioton pöytäkirjan voimaantulo tänä vuonna,
tuli eräänlainen EU:n lippulaiva tai lippu, jota
EU heilutti ilmastoneuvotteluissa, joista muodostuikin hyvin jännittävät.
Uskon, että kaikki ne ihmiset, sekä ministerit
että muut, jotka olivat viimevuotisissa ilmastoneuvotteluissa
mukana — eduskunnan ympäristövaliokuntahan
hyvin ansiokkaasti oli mukana sekä Bonnissa että Marrakeshissa,
mistä ympäristövaliokunnalle erityinen
kiitos aktiivisuudesta — allekirjoittavat sen näkemyksen,
että kysymys oli erittäin jännittävistä kansainvälisistä neuvotteluista.
Eurooppalaisena olen ylpeä siitä roolista,
joka Euroopan unionilla tässä prosessissa on ollut. Itse
Kiotossa, jossa Kioton pöytäkirja synnytettiin,
Euroopan unionilla oli johtava rooli valtioliittymänä,
joka veti sitoutumisprosessia, teollisuusmaiden sitoutumista päästövähennystavoitteisiin.
Bonnissa ja Marrakeshissa ja myöskin niihin kokouksiin
valmistauduttaessa Euroopan unioni ehdottomasti veti tätä rintamaa,
jotta saataisiin kansainvälinen sitoutuminen tähän
asiaan ja myöskin kompromissivalmiutta, jotta sopimus saadaan
aikaiseksi. Onneksi se saatiin aikaan, mikä mahdollisti
sen, että Kioton pöytäkirja voidaan nyt
ratifioida.
Euroopan yhteisö ratifioi Kioton pöytäkirjan joitakin
viikkoja sitten ympäristöneuvoston kokouksessa,
ja kaikki EU:n jäsenmaat ovat joko ratifioineet tai ratifioimassa
tämän. Ratifiointi etenee monessa muussakin maailman
maassa, muun muassa Japanissa.
On valitettava asia, että tällä hetkellä Yhdysvallat
näyttää olevan prosessin ulkopuolella. Keskustelin
jokin aika sitten Yhdysvaltojen entisen hallituksen ympäristöministerin
kanssa ja kysyin häneltä, mitä hän
arvioi Yhdysvaltojen sitten tekevän, kun Kioton pöytäkirja
tulee voimaan. Hänen arvionsa oli se, että tässä tilanteessa
Yhdysvallat tulee kokemaan tilanteen hyvin vaikeaksi, koska Yhdysvalloissa
on kotimaisessa keskustelussa tähän asti voitu
kertoa, että kun Kioton pöytäkirja ei
ole voimassa vielä, sehän osoittaa, että muillakin
mailla on sen kanssa vaikeuksia jnp. Silloin tietysti tilanne myöskin
siellä kotimaassa kotiyleisölle näyttää aivan
toiselta, kun Kioton pöytäkirja on tullut voimaan.
On kuitenkin muistettava se, että ilmastopolitiikassa
on kysymys paljon paljon isommasta urakasta kuin pelkästään
Kioton pöytäkirjan toteuttamisesta. Kioton pöytäkirja
on erittäin välttämätön
ensi askel ja ratkaiseva. Se on ensimmäinen kansainvälinen
sopimus, joka sisältää selkeitä numeerisesti
ilmaistuja päästövähennystavoitteita
teollisuusvaltioille. Mutta koko maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on
vähennettävä tällä vuosisadalla
nykyisestä noin kahdella kolmasosalla, mikä tarkoittaa
sitä, että Kioton pöytäkirja
on vasta alkua. Aivan kuten ed. Elo totesi esimerkkinä Kiinan,
globaalista urakasta ei millään pystytä selviämään,
ellei ensi tai seuraavalla vuosikymmenellä myöskin
kehitysmaita saada mukaan päästövähennyssitoumuksiin.
Myös kotimaisessa energiapolitiikassa, joka on tietysti
se isoin potti — toki on muitakin asioita, on jätehuolto,
liikenne, maatalous, talojen lämmöneristysnormit
ja monia alueita, joilla ilmastopolitiikkaa tulee toteuttaa, mutta
energiapolitiikka on tietysti isoin potti — mielestäni
katse pitää pitää isossa, tämän
vuosisadan urakassa.
Mielestäni on aivan ilmeisen selvää,
että ainoa mahdollisuus kansainvälisesti selvitä kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämisurakasta on se, että ripeässä tahdissa
kehitämme uutta puhdasta energiatekniikkaa, toisin sanoen
aikaisempaa energiapihimpää tekniikkaa, joka toimii
vähemmästä enemmän -periaatteella,
ja kehitämme myös uusiutuvaa energiaa käyttävää tekniikkaa, sillä ainoastaan
nämä ovat kehitysmaissa realistisia tapoja toteuttaa
kehitysmaiden köyhien ihmisten toive ja tahto parantaa
omaa elintasoaan ja toteuttaa se sellaisella tavalla, että samalla
ei vaaranneta koko maapallon ekosysteemeitä. Siksi meidän
rikkaissa teollisuusmaissa tulisi ennen kaikkea miettiä sitä,
miten omalla politiikallamme voimme omissa maissamme edistää uusiutuvan
energian ja energiapihin tekniikan käyttöä, koska
sillä politiikalla myöskin edistämme
sellaisen tekniikan kehitystä, joka on käyttökelpoista
koko maapallolla, myös kehitysmaissa.
Mitä tulee terveysvaikutuksiin, jotka ed. Elo myös
mainitsi, fossiilisten polttoaineiden kielteiset terveysvaikutukset
ovat totta, mutta kun mietimme kotimaisia ratkaisuja, on tietysti
ajateltava kokonaisuutta. Kun ed. Elo mainitsi KIO1- ja KIO2- vaihtoehdot,
niin muistuttaisin ed. Eloa siitä, että näistä vaihtoehdoista
tehdyn ympäristövaikutusarvion mukaan vaihtoehto
KIO2 eli ydinvoimavaihtoehto on likaisempi, koska se tuottaa enemmän
happosateita aiheuttavia päästöjä siksi,
että siinä poltetaan eniten kaikkein likaisinta
polttoainetta eli kivihiiltä. Pienhiukkasten suhteen, joiden
terveysvaaroja en ollenkaan halua vähätellä,
nämä vaihtoehdot ovat tehdyn ympäristövaikutusarvion
mukaan aivan saman arvoiset.
Mutta kun puhumme terveysvaikutuksista ja mietimme ilmastopolitiikkaa,
on muistettava, että terveysvaikutuksia eivät
aiheuta vain paikallisesti vaikuttavat päästöt,
vaan myöskin itse ilmastonmuutos aiheuttaa terveysvaikutuksia. Olen
nähnyt sellaisia arvioita, joiden mukaan itse asiassa ilmastonmuutoksen
terveysvaikutukset ovat niitä vaikutuksia, jotka kaikkein
konkreettisimmin kohdistuvat ihmisiin ilmastonmuutoksen kaikista
vaikutuksista. Terveysvaikutukset tulevat ravinnon kautta, sitä kautta,
että osalla maapalloa ilmastonmuutos todennäköisesti
lisää kuivuutta ja huonontaa viljelyolosuhteita.
Toisissa osissa maapalloa taas lisääntyvät
rankkasateet ja kosteus, joka taas joissakin paikoissa huonontaa
viljelyolosuhteita. Ilmastonmuutokset todennäköisesti
vaikuttavat esimerkiksi viljantuholaisten ja niitä saalistavien
eliöiden keskinäiseen tasapainoon, mistä saattaa
seurata nälänhätien leviämistä uusille
alueille. Ilmaston lämpeneminen todennäköisesti
tulee aiheuttamaan myös trooppisten tautien kuten malarian
leviämistä uusille alueille, ja tietysti lämpövaikutukset
sinällään joissakin maissa tulevat ennusteiden
mukaan aiheuttamaan terveysvaikutuksia. Toisin sanoen kaikki se,
mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi,
on myöskin ihmisten terveyden edistämistä niin
meillä kuin muuallakin, arvoisa puhemies.
Puhemies:
Vastauspuheenvuorot ovat minuutin mittaisia.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sekä ministeri että ed.
Elo viittasivat hallituksen KIO1-vaihtoehtoon, joka on maakaasuvaihtoehto.
Ed. Elo totesi, että se ei ole mahdollinen, koska ei meillä ole
olemassa rakentajia, jotka rakentaisivat maakaasulauhdevoimalan.
Voisiko ed. Elolta kysyä sitä näinpäin,
johtuuko tämä rakentajien löytymättömyys
tässä vaiheessa siitä, että meillä on
ydinvoimaratkaisu tekemättä, se on meillä edessämme.
Kävisikö sillä tavalla, että jos
eduskunta päätyy kielteiseen ydinvoimaratkaisuun,
sen jälkeen maakaasuvoimaloiden rakentajia saattaisi löytyä?
Toisin päin, jos me päädymme myönteiseen
ratkaisuun, niin käykö silloin sillä tavalla,
että maakaasuvaihtoehto tylsistyy täysin Suomessa
toisin kuin muualla Euroopassa, jossa tällä hetkellä panostetaan voimakkaimmin
nimenomaan maakaasuun?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elon puheenvuoroa kuunnellessa palautui
elävästi mieleen 1980-luvun jälkipuolisko
eduskunnan isossa salissa, kun ed. Elo fanaattisesti puolusti Meri-Porin
kivihiilivoimaloita. Siinä eivät illan tunnit
käyneet lyhyiksi, kun hän lukemattomia puheenvuoroja täällä käytti.
Mitä tarjoaa ed. Elo nyt ratkaisuksi? Uusiutumattomaan
energialähteeseen, uraaniin, perustuvaa vaihtoehtoa, jolleka
hänen ihailemansa akateemikko Jauhokin on antanut korkeintaan
50 vuotta elinaikaa. Mitä seuraavana, ed. Elo, teiltä oikein
kuuleekaan?
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Minua hämmästytti ed. Elon puheenvuorossa
se, että hän kyllä mainitsi Yhdysvaltojen
aikovan jäädä Kioton sopimuksen ratifioinnin
ulkopuolelle, mutta hän keskitti arvostelunsa Kiinaan,
joka kehitysmaana on tämän sopimuksen ulkopuolella.
Kuitenkin Yhdysvaltojen osuus päästöistä on
tavattoman suuri. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi
Euroopan unionin. Siksi meidän pitäisi omalta
osaltamme miettiä keinoja, millä tavalla Yhdysvallat voidaan
saada mukaan tähän sopimukseen. Omasta mielestäni
ei riitä se, että ikään kuin
kuitataan Yhdysvaltain poissaolo ja vaietaan. On välttämätöntä arvostella
Yhdysvaltain nykyisen presidentin päätöstä ilmastopolitiikasta,
jonka tuloksena todellakin kasvihuonepäästöt
maailmassa kasvavat. Vain arvostelulla me saamme Yhdysvallat mukaan
tähän sopimukseen, emme vaikenemalla.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luulisi, että nyt on tämän vuoden
21. viikko, jolloin pitäisi ydinvoimakeskustelu käydä täällä eduskunnassa.
Nyt tosin eletään 14. viikkoa ja pitäisi
päättää Kioton sopimuksesta
eli Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan
hyväksymisestä. Tämän mielestäni
ennen muuta pitäisi olla tämänkin keskustelun
sisältö. Toivoisin, että siinä pitäydyttäisiin
ainakin sillä tavalla, että käsiteltäisiin
Kioton sopimuksen luonnetta ja sitä, minkälaisia
näkökulmia koko maapallon globaalissa mitassa
on nimenomaan Kioton sopimukseen, jonka pitäisi tulla voimaan
elokuun loppuun mennessä tänä vuonna.
Ed. Elo siihen viittasi vielä.
Toteaisin lopuksi, puhemies, että 55 prosenttia pitäisi
saada sopimukseen mukaan kasvihuonekaasupäästöistä,
jotta se sopimus todellakin astuisi voimaan.
Martti Tiuri /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että Yhdysvallat
ei ole mukana Kioton sopimuksessa, mutta Yhdysvallat on kuitenkin
tekemässä toimia, jotka ovat paljon järkevämpiä kuin
ne, mitä Euroopassa kaavaillaan. Siellä nimittäin
aiotaan jatkaa ydinvoimaloiden toiminta-aikaa ja rakentaa uusia
voimaloita niin, että todellisuudessa USA:n päästöt
tulevat aika lailla vähenemään lähivuosikymmeninä.
Sen sijaan Euroopan unionissahan puuhataan vielä ydinvoimaloitten
alasajoja, ja niitten korvaamista ei voida ajatella millään muulla
keinolla kuin fossiilisilla polttoaineilla.
Lopuksi vielä haluaisin todeta, että on laskettu
kuinka paljon kasvihuoneilmastomuutos aiheuttaa kustannuksia.
10 terawattituntia sähköä tuottava hiilivoimala
aiheuttaa 380 miljoonaa euroa ilmastomuutoskustannuksia ja saman
verran suurin piirtein pienhiukkaskustannuksia; maakaasun kohdalla
tulee ilmastomuutoskustannuksista 165 miljoonaa euroa ja pienhiukkaskustannuksista
155. Kyllä näitä on jo laskettu.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elo kritisoi Norjan vihreitä ja
vetosi Suomen vihreisiin. Mielestäni heillä on
täysin selvä logiikka. Norjassa ei ole ydinvoimaa
ollenkaan, vaan pelkkää vesivoimaa. Minäkin
norjalaisena vihreänä olisin sitä mieltä,
että pidetään kiinni siitä eikä oteta
fossiilista lisäksi. Eli se on täysin looginen
asia, että siellä ei tarvita kaasua, kun siellä pärjätään
vesivoimalla. Olen itse käynyt tapaamassa Norjan vihreitä ja
tutustumassa heidän linjaansa. Muutenkin he ovat erittäin
miellyttäviä ihmisiä. Meillä on
vähän eri asia, kun meillä valitettavasti
ei ole niin paljon vesivoimaa. Muuten voisimme olla yhtä suoraselkäisiä täälläkin.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusasen tavoin olisin huomauttanut,
että varmaankaan ei ole tarpeellista tässä vaiheessa
käydä esiydinvoimakeskustelua, mutta ilmeisesti
ed. Elo ei millään malttanut välttää pientä verryttelyä tähän
alkuun. Me olemme vähän verrytelleet valiokunnan
puolellakin asiassa.
Haluan vain todeta sen, että, aivan kuten täällä on
todettu niin ed. Elon kuin ministeri Hassin suulla, nämä ovat
todella pitkän aikavälin tavoitteita, mistä nyt
puhutaan. Sen vuoksi minä en voi oikein hyvällä katsoa
ehkä sitä, että avauspuheenvuoro asiasta
käsittelee lähinnä meillä ydinvoiman
kaikkivoipaisuutta, kun esimerkiksi kaikkien skenaarioiden mukaan,
mitkä koskevat maailmanmarkkinoiden myllerryksiä ja
mullistuksia lähiaikoina, lähitulevina vuosikymmeninä,
nimenomaan nämä uusiutuvat ovat ne, mitkä sieltä ovat
tulossa hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi kun Shellin skenaarioiden
mukaan jo tämän vuosituhannen puolessavälissä ydinvoima on
käytännöllisesti katsoen poismennyt ja
ohimennyt muoto, niin miksi me nyt tällaista meteliä tällaisesta
välivaiheesta pidämme? Keskittykäämme
tässä keskustelussa (Puhemies koputtaa) mieluummin
uusiutuviin ja niiden mahdollisuuksiin.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Aivan lyhyesti: Ministeri Hassi käytti hyvin
asiallisen puheenvuoron. Haluaisin vain todeta pienhiukkasten terveydelliset
vaikutukset kuitenkin paljon suuremmiksi kuin ministeri Hassi ehkä itse
haluaa niitä arvioida.
Mitä tulee ed. Kiljusen puheenvuoroon, ed. Kiljunen
on varmasti oikeassa siinä. Saattaisi olla mahdollista,
että maakaasulauhdevoimalatkin tulisivat ehkä jossain
vaiheessa kysymykseen, jos Suomi ei noudata järkevää energiapolitiikkaa,
mutta se merkitsee kyllä myös sähkön hinnan
moninkertaistumista. Muuten jo tällä hetkellä niille,
jotka kaipaavat lisää sähkön
hintaan, ainakin minun tietoni on se, että vuoden parin
sisällä tulemme saamaan aika lailla kalliimpaa sähköä,
joten ei kannata olla kovin paljon huolissaan siitä.
Ed. Pulliainen, Meriporin voimala tuli sen takia ajankohtaiseksi,
että eduskunnassa ei ollut riittävää tahtoa
silloin ydinvoiman lisärakentamiseen. Valtiovallan toimesta,
Porin kaupungin toimesta yhdessä rakennettiin syväsatama,
johon hiiltä tuotiin, ja hiiltä käytettiin
Meriporin voimalassa. Se on muuten eräs puhtaimpia hiilivoimaloita,
mitä maailmassa on olemassa.
Ed. Tiusaselle ja ed. Viitaselle toteaisin, puhemies, kyllä,
että Kioton sopimuksen sisältöön
pitää nyt mennä, miten me pääsemme
näihin tavoitteisiin, jotka on asetettu.
Ympäristöministeri Satu Hassi
Arvoisa puhemies! Vielä kolme lyhyttä kommenttia:
Olen hyvin ihmeissäni siitä, että ed.
Tiuri katsoi, että Yhdysvalloissa toteutetaan järkevämpää politiikkaa,
koska ed. Tiuri on useissa yhteyksissä aivan oikein ja
hyvin kuvannut niitä vaaroja, joita ilmastomuutokseen liittyy.
Nyt kuitenkin Clear sky -ohjelma, jonka presidentti Bush äskettäin
julkisti, merkitsisi sitä, että Yhdysvaltojen
päästöjen nousu jatkuu. Yhdysvallat on
Kioton pöytäkirjassa sitoutunut 7 prosentin
päästövähennyksiin verrattuna
vuoteen 90. Viime vuosikymmenellä sen päästöt nousivat
toistakymmentä prosenttia, ja kaikki arviot viittaavat
siihen, että Bushin ohjelma merkitsee vastaavanlaista päästöjen
nousua tällä vuosikymmenellä. En ymmärrä,
millä perusteella tämä olisi hyvää politiikkaa.
Ed. Elolle toteaisin, että totesin vain, että ympäristövaikutusarvion
mukaan KIO1 ja KIO2 ovat pienhiukkasten suhteen samanarvoiset.
Kolmantena pointtina kalliimmasta sähköstä: Jos
todella on niin, että sähkömarkkinoiden
kehitys nostaa sähkön hintaa, sehän tuo
nyt kannattamattomia uusiutuvan energian käyttömahdollisuuksia
kannattaviksi eli parantaa uusiutuvan energian mahdollisuuksia.
Puhemies:
Ed. Tiusanen, puheenvuoro. Ja varmasti ed. Tiusasen myötä todella
keskitytään nyt energiapoliittisen alun jälkeen
Kioton sopimukseen.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun täällä vielä ministeri
on, toteaisin ympäristövaliokunnan kiitokset ympäristöministeriölle ja
koko valtioneuvostolle siitä, että valiokunta
on vuodesta 1997, siis Kiotosta alkaen voinut osallistua — myös
puhemiesneuvoston ja puhemiehistön hyvällä myötävaikutuksella — tämän koko
maapallon tärkeimmän prosessin eteenpäinviemiseen
hyvin pieneltä osalta tietysti, siten, että olemme
olleet osana Suomen valtuuskuntaa. Mutta aivan oikein ministeri
Hassi totesi Kioton sopimuksen eteenpäinviemisestä.
Euroopan unionilla on ollut moottorin rooli, aivan aloitteellinen
ja vastuullinen rooli. On hyvä myös muistaa se,
että vuoden 97 Kioton sopimuksessa Suomi valtiona sitoutui
8 prosentin alentumaan vuoden 90 hiilidioksidipäästötasosta,
ei siis mihinkään nollatasoon vuoteen 90 nähden
vaan miinus 8 prosenttia. Olemme Euroopan unionin jäsen,
ja tämän Euroopan unionin kaasukuplan, hiilidioksidikuplan,
sisällä on tehty erikseen sopimus siitä,
että Suomi on pääsemässä nollatasoon
vuoteen 1990 nähden. Sen tavoittaminen on todettu eduskunnan
yksimielisellä päätöksellä kesäkuussa
2001, että näiden molempien energiavalintavaihtoehtojen
mukaan siihen on mahdollisuus päästä varsin
kohtuullisin kustannuksin.
Arvoisa puhemies! Johannesburgin kokous alkaa 26. elokuuta,
ja kansainvälinen yhteisö on päättänyt,
että siihen mennessä pitäisi saada Kioton
sopimus voimaan, jolloin Johannesburgin ympäristökokouksessa,
joka on siis Rion kokouksen 10-vuotisseurantakokous, pitäisi
todellakin olla tämä tilanne, että 55
valtiota ja vähintään 55 prosenttia maapallon
ilmakehään tapahtuvista hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöistä olisi
mukana tässä sopimuksessa. Silloin se astuisi
voimaan.
Mitä Suomeen tulee, Suomen valtion hallituksen niin
kuin Euroopan unioninkin päämääränä on
se, että toukokuun viimeisenä päivänä kaikki EU-maat
yhdessä, yhtäaikaisesti New Yorkissa Yhdistyneiden
kansakuntien tiloissa luovuttavat ratifioidun Kioton pöytäkirjan,
jolloin Euroopan unionin ratifioinnilla on siis melkoisen kiire. Meillä on
alle kaksi kuukautta aikaa tähän ajankohtaan.
Mitä Suomeen ja eduskuntaan tulee, tämän
asian pitäisi olla presidentin esittelyssä viimeistään
25. päivänä toukokuuta, jotta se ehtisi New
Yorkiin viimeisenä päivänä toukokuuta. Tämä on
tärkeä asia. Kun tämä puhemiesneuvoston
esityksestä on menossa ympäristövaliokuntaan,
jota tietysti tervehdin, ja tietysti asia eteneekin, totean, että valiokunnan
on myöskin tässä asiassa pidettävä aikataulu
mielessä, niin että eduskunta pystyy todellakin
omalta osaltaan asiakirjan käsittelemään.
Arvoisa puhemies! Kioton sopimus sisältää niin
sanotut Kioton mekanismit, jotka koostuvat kolmesta osa-alueesta:
päästökaupasta, yhteistoteutuksesta ja
puhtaan kehityksen mekanismeista. Päästökaupasta
eduskunta on jo käynyt valiokuntatasolla aika tavalla keskustelua.
Etenkin suuri valiokunta on kysynyt asiantuntijavaliokuntien mielipidettä.
Tässä asiassa Euroopan unionin sisällä tapahtuvan
päästökaupan suhteen Suomi otti aika
konservatiivisen linjauksen. Päästökauppa
sinänsä ei välttämättä vähennä hiilidioksidipäästöjä ilmakehään,
mutta se saattaa helpottaa joidenkin valtioiden selviytymistä Kioton
sopimuksen velvoitteista.
Mitä tulee yhteistoteutukseen, se on esimerkiksi sitä,
että Suomi osallistuisi vaikkapa Viron, Narvan, palavakivivoimaloiden
kaasupäästöjen vähentämiseen
ja voisi sitten laskea niitä ikään kuin
omaksi hyväkseen, kun Suomen hiilidioksiditasoa määritellään,
voisi miinustaa omaa päästömääräänsä.
Tämä malli on käsitykseni mukaan ympäristöllisesti
kestävämpi kuin päästökauppa.
Kolmannesta mallista, kestävän kehityksen mekanismista
CDM, englanninkielisten sanojen lyhentymä etukirjaimin,
sopii todeta se, että Marrakeshin kokouksessa, johon ministeri
Hassi viittasi, päätettiin marraskuussa 2001,
että CDM ei sisällä ydinvoimaa. Näin
ollen nimenomaan kolmannen maailman kannalta tämä asia
oli hyvin tärkeä, myös teollisuusmaiden
kannalta. Energiaratkaisuja, joita viedään ja
tuetaan kolmannen maailman alueella, viejämaat, rikkaat
pohjoiset maat, eivät pysty laskemaan omaksi hyväkseen, jos
ne veisivät ydinteknologiaa. Se ei kuulu YK-sopimuksen
piiriin. Mutta uusiutuvat energialähteet, biovoima, tuulivoima,
aurinkoenergia, ne voidaan laskea hyväksi omaa hiilidioksidi-
ja kasvihuonekaasutasoa määriteltäessä.
Arvoisa puhemies! Vuonna 97 joulukuussa, kun Kioton sopimus
valmistui Japanissa, Kiotossa, tuolloin Yhdysvallat oli vielä mukana.
Yhdysvallat ajoi hyvin voimakkaasti tätä emission tradea
eli päästökauppaa. Euroopan unioni oli tuolloin
hyvin kielteinen päästökaupan suhteen. Sen
jälkeen päästökauppa on jäänyt
muun muassa EU:n direktiivitasolla Euroopan komission työlistoille,
mutta USA on jäänyt Kioton ulkopuolelle. USA:n
ulkopuolelle jääminen on tietysti yhteiselle kaasukehällemme
ja tälle planeetalle vahingollinen asia. Yhdyn todella
niihin toiveisiin, että Johannesburgin yhteydessä ja
sen jälkeen Yhdysvallat tulisi mukaan yhteisiin talkoisiin.
Ei kukaan eikä mikään maa voi ajatella, että hiilidioksidiongelman,
kasvihuonekaasuongelman, ratkaiseminen olisi ilmaista. Joka paikassa
se tulee maksamaan. Joka paikassa myöskin teollisuuden
pitää ottaa se huomioon. Myös tavallisen
kansalaisen tulee ottaa se huomioon. Pelastaaksemme tämän
planeetan ilmakehän ja ilmaston ja jotta voisimme välttyä niiltä,
sanoisinko, kauhukuvilta, joita tiedämme jo nyt — lisääntyvät
myrskyt, ilmakehän muutoksista johtuvat viljelyolosuhteiden
muutokset, kuivuus jne. — jotta voisimme näiltä välttyä,
me joudumme siitä myös maksamaan. Se on aivan
selvä asia.
Toisaalta tämä tilanne tarjoaa myös
mahdollisuuden. Se tarjoaa mahdollisuuden kehittää sellaista
teknologiaa, jonka avulla voimme hallita ilmastonmuutosta. Tällöin
uusiutuva energia on hyvin keskeisessä asemassa.
Arvoisa puhemies! Eduskunnalle jaettu hallituksen esitys n:o
26 sisältää erään virheen,
jonka katson aiheelliseksi todeta täällä täysistunnossa, koska
se tuli esille tänään katsoessani hallituksen
esitykseen liitettyä liitettä, ilmastonmuutosta koskevaa
Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjaa.
Siinä on käännösvirhe, joka
on sinänsä syytä huomioida valiokuntatyöskentelyssä.
Valiokunta tietysti mietinnössään voi
ja aivan hyvin voimme siihen puuttua. 11 artiklan loppuosa kuuluu
näin, luen ainoastaan virhekohdan: "Yleissopimuksen liitteessä II mainitut
sopimusosapuolina olevat teollisuusmaat ja muut teollisuusmaat -
-." Tässä pitää olla: "Yleissopimuksen
liitteessä II mainitut sopimuspuolina olevat teollisuusmaat
ja muut liitteessä II mainitut sopimuspuolet - -." Tämä sana "sopimuspuolet"
sanan "teollisuusmaat" tilalle johtuu siitä, että sopimuspuolena
on EY. Ja tämän haluaisin ottaa esimerkkinä vain
siitä, miten mutkikasta myös käännöskulttuuri
on, koska tässä joudutaan noudattamaan sellaista
käännösmallia, joka Euroopan unionin
tasolla on yhtenevä eri kieliin ja eri kieliasuihin nähden.
Eli todellakin artiklan kohta 11 pitää sisällään
Euroopan yhteisön ja sillä tarkoitetaan tuossa
kohdassa nyt esiin tulleella tavalla "muita teollisuusmaita".
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan siis, niin kuin täällä ministeri
Hassikin totesi, varmasti tärkeimpiä asioita,
ehkä tämän eduskuntakauden kaikkein tärkein
asia, on se, että Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan.
Toivon tälle asialle varsin yksimielistä ja nopeata
käsittelyä ja nimenomaan niin, että se
keskittyy tämän pöytäkirjan sisältöön
ja sen globaaleihin vaikutuksiin.
Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos, jos mikä, on globaali
ilmiö, joka edellyttää kansainvälistä yhteistyötä.
Tulevaisuuden trendinä on vahvistaa yhteistyötä ilmastonmuutoksen
torjumiseksi sekä syventää maiden sitoutumista
päästövähennyksiin. Tämä prosessi
on edennyt jo pitkälle, eikä siitä pois
vetäytyminen ole realistista, eikä Suomen edun
mukaista ole myöskään tukea siitä vetäytyneitä maita.
Suomen tulisikin olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen
torjumisessa.
Olemalla mukana neuvottelupöydässä voimme
vaikuttaa vielä avoimina oleviin kysymyksiin, ennakoida
edut ja haitat ja täten valmistautua ajan kanssa tuleviin
haasteisiin. Meillä on joka tapauksessa kansallinen vastuu
ilmasto-ohjelman toteuttamisesta. Kansallinen ilmasto-ohjelmamme
Kioton ilmastosopimuksen täyttämiseksi luo haasteita
taloudelle, teollisuudelle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille,
mutta se antaa myös uusia mahdollisuuksia. Yhdistyneiden
kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaan ilmakehän
kasvihuonekaasujen pitoisuudet on vakiinnutettava sellaiselle tasolle, ettei
ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä koko
järjestelmälle. Kioton pöytäkirjassa on
täsmennetty tavoitteenasettelua ja määritelty teollisuusmaille
oikeudellisesti sitovat, ajallisesti ja määrällisesti
täsmälliset päästövähennystavoitteet.
Euroopan yhteisön ja muiden jäsenvaltioiden taakanjakosopimuksen
mukaan Suomen vuotuiset kasvihuonepäästöt
saavat olla ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008—2012
korkeintaan samat kuin ne olivat vuonna 90. Euroopan unionin tavoitteena
on vähentää yhdessä päästöjä 8
prosentilla vuoden 90 tasosta.
Kioton pöytäkirjan haasteena on määrittää päästönvähennysten
ohella menettelytavat, joilla sopijaosapuolet pyrkivät
vakiinnuttamaan päästönsä, sekä velvoitteiden
toimeenpanokeinot eli niin sanotut Kioton mekanismit. Suomelle tärkeitä mekanismeja
ovat varsinkin puhtaan kehityksen mekanismi sekä hiilinielut,
joiden mahdollisuuksia olisi pohdittava päästötavoitteisiin
pääsemiseksi.
Arvoisa puhemies! Kansallisten tavoitteidemme tulee olla selkeitä kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiseksi.
Tämän lisäksi meidän tulee seurata
kansainvälistä kehitystä, sillä muiden
maiden malleista voimme löytää ratkaisuja
myös Suomelle, mitä esimerkiksi verokannustimiin
ja liikenteeseen liittyviin ratkaisuihin tulee. Ensi syksynä pidettävää Johannesburgin
kestävän kehityksen huippukokousta varten on tehdyissä alueellisissa
valmisteluissa hahmoteltu kunkin alueen prioriteetit.
Euroopan talouskomission ministerilausunnossa esitettiin agendalle
muun muassa luonnonvarojen kestävää käyttöä,
ympäristö- ja terveyskysymyksiä sekä globalisaatiota
kestävän kehityksen välineenä.
Myös Suomessa olisi siirryttävä teoreettisista
pohdinnoista käytäntöön, kuten siihen,
miten kestävän kehityksen periaatteita voi alueellisesti
toteuttaa. Ilmastonmuutos sekä ilmasto-ohjelmien vaikutukset
tulevat koskettamaan koko yhteiskuntaa, ja siten myös vastuu
on jaettava koko yhteiskunnan kesken tavoitteiden toteuttamiseksi.
Kartoittamalla tietoa ja kokemusta voimme myös löytää niin
sanotusti itsekkäitäkin hyödyntämismahdollisuuksia,
mitä eri keinoihin päästötavoitteisiin
pääsemiseen tulee. Ilmastosopimuksen osapuolten
välisissä kokouksissa viime vuoden heinäkuussa
Bonnissa ja marraskuussa Marrakeshissa sovittiin Kioton pöytäkirjan
periaatteista, joilla metsä- ja maatalousmaan toimiminen
hiilinieluna arvioidaan ja otetaan huomioon maakohtaisissa
päästövähennystavoitteissa.
Nämä suositukset antavat sopijaosapuolille mahdollisuuden
valita toimeenpanokeinoja joustavasti kansallisten lähtökohtien
mukaan.
Arvoisa puhemies! On välttämätöntä täydentää kansallisia
ilmasto-ohjelmia tehokkailla yhteisötason toimenpiteillä Kioton
pöytäkirjan kasvihuonekaasupäästövelvoitteiden
toteuttamiseksi. Kioton pöytäkirja tulisikin ratifioida
mahdollisimman nopeasti, jotta voisimme siirtyä pohtimaan
seuraaviin sopimuskausiin liittyviä tavoitteita.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Kioton sopimus on todella, niin kuin ministeri
Hassi totesi, ensi askel siihen suuntaan, että maapallon ilmastonmuutos
saadaan hallintaan. Sitähän ei enää voida
pysäyttää vaan se jatkuu, mutta se täytyy
rajoittaa kohtuulliseksi. Mitä nopeammin rajoituksiin pystytään,
sitä parempi Suomen ja maailman kannalta, koska ensinnäkin
maailman kannalta haitat lähinnä kohdistuvat kehitysmaihin.
Siellä osa saarivaltioista häviää näkyvistä, jos
maapallon ilmastonmuutos etenee kovin pitkälle, ja erilaiset
trooppiset ja muut taudit leviävät, niin että nimenomaan
kehitysmaat ovat hätää kärsimässä.
Valitettavasti myös Pohjois-Euroopan maat voivat olla
hätää kärsimässä,
koska useat tutkimukset viittaavat siihen, että nopea ilmastonmuutos
voisi pysäyttää Golfvirran, jolloin meillä siirrytään
noin tuhat kilometriä pohjoiseen ilmaston suhteen. Toinen
etu kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamisella
on se, että samalla vähennetään
pienhiukkasten aiheuttamia terveyshaittoja. Uusin maaliskuun alkupuolella
julkaistu amerikkalainen tutkimus vahvistaa aikaisemman käsityksen.
Tutkimus on hyvin laaja niin, että sitä voidaan
pitää siinä mielessä jo lopullisen
sinetin antavana tälle pienhiukkashaitalle. Sen mukaan
10 mikrogrammaa kuutiometrissä lisää pienhiukkasia
aiheuttaa noin 4 prosentin lisän kuolleisuuteen vuosittain.
Mehän Helsingin alueella saamme etelästä noin
9 mikrogrammaa per kuutiometri jo muualta tuotuja pienhiukkasia,
niin että monta prosenttia kuolleisuudesta Etelä-Suomessa
voi johtua etelästä tulevista hiukkasista, koska
niitä on koko ajan melko paljon. Omat tulevat vielä lisäksi.
Varsinaisesti halusinkin selvittää, mitä uusiutuvilla
energialähteillä saadaan aikaan, onko meillä mahdollista
uusiutuvien energialähteiden avulla selvitä ilmastonmuutoksen
pysäyttämisestä. Esimerkiksi Oecd-maissa,
jotka ovat kehittyneitä maita, on 9 100 terawattituntia
vuotuinen sähkönkulutus ja se kasvaa niin, että ehkä vähän yli
30 vuoden kuluessa on saman verran lisää. Miten
9 100 terawattituntia voidaan tuottaa uusiutuvilla energialähteillä?
Ensinnäkin siihen tarvittaisiin Välimeren seudulla
noin 40 000 neliökilometriä aurinkopaneeleita.
Aurinkopaneelien nykyinen vuosituotanto on 1,5 neliökilometriä. Siitä on
pitkä matka siihen, että aurinkopaneeleilla tehtäisiin
merkittävä osa sähköstä.
Sähkön tuottaminen tuulella, 9 100
terawattituntia, vaatisi 1 100 000 kolmen megawatin
tuulimyllyä merellä ja lisäksi säätövoimaa,
jonka pitäisi olla lähinnä vesivoimaa,
noin 350 000 megawattia, joka siis vastaa 350:tä ydinvoimalaa,
ja ydinvoimala ei tietenkään sovi säätöön,
mutta vesivoimaa tarvittaisiin. Maailman nykyinen tuulivoimakapasiteetti
vastaa 6 600:aa kolmen megawatin tuulimyllyä, ja niitä siis
tarvittaisiin 1 100 000.
Sähkön tuottaminen bioenergialla vaatisi 400 miljoonaa
hehtaaria energiaviljelmiä Keski-Euroopan olosuhteissa,
täällä tietenkin vielä enemmän,
koska täällä aurinkoenergiaa on vähemmän.
EU:n metsäpinta-ala on vain 100 miljoonaa hehtaaria. Suurin
bioviljelmä lienee nykyisin Ruotsissa, noin 12 000
hehtaaria. Siitä on pitkä matka 400 miljoonaan
hehtaariin.
Uusiutuvaa energiaa tarvitaan myös liikenteeseen. Jos
EU-maissa 200 miljoonaa autoa käyttäisi vuonna
2030 biovedyllä tai biometanolilla toimivia polttokennoja,
tarvittaisiin vuosittain polttoaineen valmistukseen 1 300
miljoonaa kuutiometriä puuta tai muuta biomassaa. Suomen
vuotuiset hakkuut ovat 60 miljoonaa kuutiometriä. Esimerkit
osoittavat, että uusiutuvien energialähteiden
osuus tulee vielä pitkään olemaan vaatimaton.
Niiden kasvua odotellessa ilmastonmuutos etenisi jokseenkin pitkälle.
Maailman energianeuvoston mukaan vesivoima ja ydinvoima ovat
kestävän kehityksen mukaisia, kun on tuotettava
suuri määrä sähköä.
Valitettavasti kehitysmaissa teknologian taso ei salli ydinvoiman
käyttöä. Silloin kehittyneissä maissa
on moraalinen velvollisuus tehdä sähköä niin
vähällä kasvihuonekaasujen tuotannolla kuin
mahdollista. Maakaasu ei ole mikään väliaikainen
ratkaisu. Maakaasu tuottaa hiilidioksidia, joten se ei mitenkään
auta tässä tilanteessa.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on siis kehittyneiden maiden
eettinen velvollisuus soveltaa sähköntuotantomenetelmiä,
jotka eivät tuota kasvihuonekaasuja. Samalla vähenevät
myöskin terveydelle vaaralliset pienhiukkaset ja luonnolle
haitalliset happosateet.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin ihan vain muutaman sanan
sanoa, koska mielestäni tämä on kuitenkin
todella iso ja merkittävä asia, mikä meillä on
edessämme. Nämä ovat juuri niitä sellaisia
globaaleja hallintakeinoja, mitä ihmiskunta yhteisvoimin
voi tehdä, jotta me saisimme sitten yhteisesti parempaa tulevaisuutta
ja yhteisiä uhkia torjuttua ja korjattua. Mielestäni
on aika iso ja juhlallinenkin asia, että Kioton sopimuksen
ratifiointi on tänään meillä täällä Suomessa,
joka prosessi jatkossa menee sitten siitä eteenpäin.
Tämä on aivan hirvittävän
iso tulevaisuusasia, mitä käsittelemme. Joskus
tuntuu ihan siltä, että hoksaammeko me täällä eduskunnassa,
kuinka pitkällä tähtäimellä me
näitä päätöksiä teemme.
Varsinkin usein ilmastokysymyksissä ja ympäristökysymyksissä ylipäätään
korostuu juuri päätösten hyvin pitkälle
menevä, laajakantainen, iso merkitys. Kyllä minua
ainakin jollakin tavalla kiehtovat ne kuvat, mitä olen
esimerkiksi ympäristövaliokunnassa saanut kuulla
maailmantalouden kehityksestä ja siitä, kuinka
paljon markkinat tulevat muuttumaan muun muassa juuri ilmastonmuutoksen
seurauksena, kuinka paljon maailmalla edellytetään,
että uusiutuvat energiateknologiat rupeavat kehittymään,
kuinka paljon ihmisiltä edellytetään
kekseliäisyyttä, nerokkuutta ja uutta teknologiaa,
kuinka paljon ihmisten täytyy tinkiä jostakin
ehkä oletetusta hyvinvoinnistaan, jotta voidaan vähän
säästää ja saada pihimpiäkin
ratkaisuja aikaan jne.
Mielestäni tässä on kysymys isoista
arvovalinnoista eli siitä, että ihmiskunta yhdessä pistää pikkuiset
päänsä yhteen ja sovimme tietyn asian. Olemme
valmiita ikään kuin tekemään
jotakin vähän vaikeammin kuin ennen sen vuoksi,
että yhteinen hyvä eli ympäristö pysyy
turvallisempana, parempana ja puhtaampana myös tuleville sukupolville.
Nimittäin, aivan kuten täälläkin
on todettu, kyllähän tässä kiire
alkaa olla sen suhteen, että voimme turvallista ruokaa,
puhdasta ilmaa ja vettä tuleville sukupolville jatkossa
taata.
Arvoisa rouva puhemies! Jos sallitte vielä, haluaisin
sen sanoa, koska tämä on merkittävä asia, että me
sitoudumme tähän. Omalta osaltamme meillä on
Kansallinen ilmastostrategia, joka edellyttää meiltä tiettyjä toimia
energian suhteen, se edellyttää liikenteen suhteen,
se edellyttää yhdyskuntarakenteen suhteen, se
edellyttää maatalouden suhteen, monien sektoreiden
suhteen meiltä tiettyjä toimenpiteitä.
Minä toivon, että olemme samalla valmiita myös
sitoutumaan kansallisesti jatkossa niin, että entistä enemmän jokaisessa
päätöksessämme kestävä kehitys
ja tämä näkökulma olisi mukana.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä paljon
puhuttu päästökauppa on asia, joka voi
johtaa siihen, että meidän perusteollisuutemme
toimintaedellytykset vaarantuvat. Tästä syystä meidän
on päästökaupan sijasta neuvoteltava perusteollisuudelle
sellaiset päästörajat, ettei esimerkiksi
tärkeän metalliteollisuuden kohdalla jouduta kohtuuttomiin
vaikeuksiin.
Meillä muun muassa Raahen terästehtailla asiaa
seurataan nyt erityisen tarkasti. Nyt ei ole varaa esimerkiksi Raahessa
ryhtyä alentamaan terästehtaan tuotantoa, koska
se vaarantaa ennen pitkää koko laitoksen tuotantoedellytykset.
Päästökauppa ei ole ratkaisu myöskään
Raahen tehtailla, koska se lisää tuntuvasti tehtaan
tuotantokustannuksia. Teollisuus tarvitsee ehdottomasti omat hiilidioksidipäästörajansa.
Tehdas ei nimittäin voi toimia ilman edellä mainittuja
päästöjä.
Arvoisa puhemies! Kioton sopimuksesta olen sitä mieltä,
että se ei toteudu kunnolla ennen kuin USA saadaan taivutettua
mukaan. Paineet pitäisikin nyt saada niin meillä kuin
muuallakin Euroopassa sellaisiksi, että USA:n on pakko
lähteä tähän sopimukseen mukaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Rouva puhemies! Mitä tulee päästökauppaan
ed. Valppaan puheenvuorossa, niin totean, että tämä keskustelu
ei ole sinänsä sitä. Päästökauppa
tulee myöhemmin Kioton mekanismien kautta meille ajankohtaiseksi. Suomen
kanta on selvä Euroopan unionin päästökaupasta
Euroopan unionin sisällä.
Puhemies! Haluaisin todeta, että todellakin nyt yhteistyötä valtioiden,
kansojen ja yritysten, siis ihmisten, välillä ollaan
tekemässä Kioton sopimuksessa. YK:n rooli vahvistuu.
Kun olemme puhuneet viime vuosina kampanjoista, kampanjasta Afganistanissa,
kampanjasta terrorismia vastaan, niin nyt on kampanja ympäristön
puolesta, paremman ilmakehän, paremman ilmaston puolesta
ja biodiversiteetin puolesta, joka on aika tärkeä asia
ja liittyy ilmastokysymykseen läheisesti.
Lopuksi, puhemies, haluaisin vielä viitata tämän
lain liitteenä olevan Kioton sopimuksen 11 artiklaan,
joka ainakin korrehtuurissa on sivulla 74. Sen viimeinen kohta kuuluu — että se tulee
oikein pöytäkirjaan — liitteessä "II
mainitut sopimuspuolet".
Lopuksi, puhemies, on tosiaan hieno asia, että tämä asia
on nyt tässä vaiheessa täällä täysistunnossa
ja lähtee valiokuntiin, niin että me ehdimme hyvin
tämän käsitellä ikään
kuin valmiiksi jo ennen sitä, kun eduskunta muuten palaa
energiakeskusteluun.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ilmastonmuutosta
koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan
hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten
voimaan saattamisesta on hyvin kannatettava ja tärkeä asia.
Ilman puhtaus on kansainvälinen asia, joka koskettaa
kaikkia yli maapallon. Se koskettaa myös meitä suomalaisia
paitsi omalta osaltamme niin, että koetamme itse vaalia
ilman puhtautta, myös siten, aivan kuten täällä on
todettu, että meille tähän maahan tulee
muualta muun muassa pienhiukkassaasteita ja saasteita muullakin
tavalla, jotenka tämä kysymys on juuri sellainen, joka
tulee hoitaa kansainvälisin sopimuksin, ja tähän
tällä tahdotaan pyrkiä.
Samalla olisi toivottava, että nimenomaan mahdollisimman
monet maat ja nimenomaan suuret maat — täällä on
viitattu muun muassa Kiinaan, Yhdysvaltoihin — myös
voisivat tulla tähän mukaan, sillä kaikkia
ihmisiä ja kaikkia kansoja koskettaa tasapuolisesti puhdas
ilma ja kaikkein eniten niitä pieniä saarivaltioita,
jotka uhkaavat hukkua veden alle, jos tapahtuu tutkijoiden ennustamia
vedenpinnan kohoamisia.
Samoin kysymys vaikkapa Golfvirran kääntymisestä,
joka saattaa olla hyvin pienestä kiinni, on hyvin tärkeä kysymys.
(Ed. Rajamäki: Toivottavasti ei sentään!) — Todella
yhdyn ed. Rajamäkeen, että toivottavasti ei sentään. — Mutta ei
ole sanottu, miten pienistä nuo saattavat kiinni olla.
Jotkut tutkijat ovat hyvinkin hälyttäviä tekijöitä olleet
havaitsevinaan. Toivottavasti Golfvirta ei nyt käänny,
mutta jos tämmöisiä muutoksia tapahtuu,
ne ovat meille hyvin kohtalokkaita. Sen takia meidän suomalaisten
tulisi osaltaan löytää ne keinot, joilla
voimme pitää huolen, että emme omalta
osaltamme olisi ilmaa saastuttamassa. Nämä liittyvät
osaltaan energiaratkaisuihin.
Näen, että tässä tilanteessa,
missä tänä päivänä elämme,
meillä on oltava myös valmius kotimaiseen ydinvoimatuotantoon
siten, että meidän energiamme riittävät,
mutta välittömästi meidän on
korvattava saastuttavaa öljyä ja kivihiiltä kotimaisella
bioenergialla, puulla sen eri muodoissa. Nimenomaan tulee edistää voimakkaasti
toimia, joilla saaste, mikä nousee savupiipuista öljyjä poltettaessa,
voitaisiin saada paljon luonnollisemmaksi puun kautta tulevaksi
savuksi. On edistettävä niitä veroratkaisuja,
niin kuin täällä viitattiin, verotuksellisia
keinoja, joilla voimme auttaa kotimaisen puupolttoaineen, olipa
se sitten klapia, haketta, pellettiä, edistämistä,
jotta voidaan korvata öljyä, kevyttä polttoöljyä ja myöskin
raskasta polttoöljyä ja muita fossiilisia, luontoa
saastuttavia tekijöitä.
Samoin liikennettä tulisi saada entistä enemmän
sähkövetoiseksi, jotta voitaisiin korvata öljyä.
Sähköautojen tekniikkaa tulisi kehittää ja
samalla entistä enemmän raideliikennettä tulisi saada
sähkövedon pariin. Näen, että niin
hyvä ajatus kuin on säästää sähköä,
se on energiamuoto, joka on helposti siirrettävissä,
ja kun se tuotetaan saasteettomasti, tällä voidaan
myös edesauttaa niitä ratkaisuja, joilla me suomalaisina
pidämme huolta siitä, että emme itse
kohtuuttomasti ole ilmansaasteita lisäämässä.
Arvoisa rouva puhemies! Meidän suomalaisten toivomus
on, että mahdollisimman monet maat yhtyisivät
tähän sopimukseen, jolla yhteisestä hyvästä,
ilman puhtaudesta, pidämme huolta.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! On esitetty se ajatus, kun esimerkiksi ed. Tiuri ja
minä olemme ehkä enemmän keskittyneetkin
energiapuoleen, että se olisi jotenkin Kioton sopimuksen
vastaista, mutta väittäisin kyllä vastaan.
Mielestäni se on oleellinen osa ilmastosopimusta, miten
energiaa tuotetaan. Totta kai liikenteellä on oma osuutensa,
mutta jos me vain yritämme päästökaupalla
tai joustomekanismeilla ja muilla hoitaa asian, tiedämme,
että emme tule tässä onnistumaan. Sen
takia mielestäni on oleellista, että myös
tässä yhteydessä tiedostamme sen, että energiapolitiikka
näyttelee aivan keskeistä roolia, jos ja kun Suomi
aikoo toteuttaa oman tavoitteensa.
Puhemies! Haluan myös huomauttaa ed. Tiusaselle siitä,
kun hän usein, ainakin tänään,
puhui siitä, että KIO1:stä ja KIO2:sta
eduskunta on päättänyt niin, että nämä ovat
molemmat toteuttamiskelpoisia, että eduskunta voi luoda
edellytykset tällaiselle päätökselle,
mutta ei eduskunta voi näistä päättää.
Kyllä ne ovat markkinat, jotka toimivat. Mielestäni
sellainen on tuudittautumista teoreettisiin malleihin, että eduskunta
on päättänyt, että esimerkiksi
maakaasulauhdevoimaloita rakennetaan. Pitää löytää ne
rakentajat, pitää olla markkinat, joten kerran
vielä: ei eduskunta ole tällaisia päättänyt
muuta kuin teorioissa.
Puhemies! Minä yhdyn ed. Valppaan — oikeastaan
jo käytin saman suuntaisen puheenvuoron — huoleen
siitä, että myöskin päästökaupassa, joka
on osa itse asiassa nollasummapeliä, koska se ei vähennä hiilidioksidipäästöjä,
joka tapauksessa pidämme huolen siitä, että suomalainen teollisuus
saa riittävät kilpailuedellytykset myöskin,
kun tätä tavoitetta toteutetaan.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimus on kannatettava, mutta
se on myös ongelmallinen, sillä suuret päästöjen
tuottajat, kuten USA, eivät halua sitoutua ilmasto-ohjelmaan.
Meidänhän on kaikkien toimittava yhdensuuntaisesti
ja vähennettävä hiilidioksidipäästöjä,
jos haluamme ja kun haluamme varjella maapallomme ilmakehää.
Kioton sopimuksen ratifiointi on pahasti kesken, ja siksi täällä esitetyt
puheenvuorot USA:n painostamiseksi sopimuksen hyväksymisen
suuntaan ovat ihan välttämättömiä.
Me olemme nyt käsittelemässä tässä talossa myös
hiilidioksidipäästökauppaa EU:n sisällä, jota
Suomen kannan mukaan pitäisi lähteä toteuttamaan
ensin vapaaehtoisella pohjalla. Se on Suomen teollisuuden kannalta
myös hyvin kiusallinen tilanne. Me luomme omille järjestelmillemme
uusia kustannuksia samanaikaisesti, kun muualla toimitaan aivan
villisti ja vapaasti. Meidän pitäisi entistä enemmän
pohtia myös sitä, mitkä ovat ne keinot,
joilla voimme vaikuttaa siihen, että kansainvälisesti
otetaan käyttöön samanaikaisesti samat
normit, jotta emme vaaranna oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä.
Hanna Markkula-Kivisilta /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani myöskin yhtyä siihen
käsitykseen, että Kioton ilmastosopimus on varmasti
yksi tämän eduskunnan kauaskantoisimmista ja ehkä kaikkein
tärkeimmistä päätöksistä.
Se tulee vaikuttamaan hyvinkin pitkälle kaikkien suomalaisten
elämään, kaikkien maailman kansalaisten
elämään itse asiassa.
Siinä mielessä itse olinkin aikanaan aika
hämmästynyt siitä, että kun
kansallisesta ilmastostrategiasta keskusteltiin viime keväänä tässä salissa kauan
ja hartaasti, kun sitä oli moni valiokunta käsitellyt,
niin julkinen sana vaiensi täysin kuoliaaksi koko keskustelun,
ei maininnut yhtä ainutta riviä missään
siitä keskustelusta, jota täällä käytiin.
Mutta ehkä tämä vielä tästä menee
eteenpäin.
Oli aika mielenkiintoista huomata äsken, että kun
ed. Viitanen käytti hyvin ansiokkaan puheenvuoron siitä,
mihin kaikkeen Kioton sopimus vaikuttaa ja kuinka tärkeä se
on eri aloilla, seuraava puheenvuoro ed. Valppaalta oli vähän ikään
kuin toisen suuntainen: että aivan totta, pitää tehdä,
paitsi että meidän kilpailukyvystämme ei
sitten olla valmiita yhtään tinkimään.
Toki on selvää, että meidän
pitää pitää huolta kilpailukyvystämme,
mutta kannattaa ehkä kuitenkin myös muistaa se,
että kilpailukyvystä ei meillä eikä missään
muuallakaan ole kauheasti iloa siinä vaiheessa, kun emme
enää pysty terveinä tässä maailmassa
elämään, mikä tapahtuu kyllä,
jos emme Kioton sopimuksen tavoitteita ryhdy oikein ja vakavissaan
toteuttamaan.
Tämä askelhan Kiotossa on hyvin pieni, mutta
se on oikean suuntainen. Siinä mielessä se on hyvin
merkittävä ja osoittaa juuri yhteistä tahtoa haluta
yhdessä vaikuttaa näihin asioihin.
Mutta menemättä sinänsä esiydinvoimakeskusteluun
haluan kuitenkin huomauttaa, että tämä päättyy
vuoteen 2012 ja me jokainen tiedämme, että sen
jälkeen tulee entistä tiukempia rajoituksia ja
meidän olisi viisasta tehdä sellaisia ratkaisuja
nyt, joitten päälle me voimme jatkossa myöskin
rakentaa.
Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! Minua on myös häirinnyt
tässä keskustelussa se, että jotkut haluavat
leimata tämän koko ratifiointiasian hyvin yhteen
asiaan liittyväksi. Joillekin se on vain keskustelua siitä,
rakennetaanko ydinvoimaa tai ei, toiselle taas sitä, sitoudummeko
päästökauppaan vai emme. Kuitenkin itse
asiassa nämä molemmat tulevat erillisinä asioina
eduskunnan käsittelyyn.
Muutamia puheenvuoroja on onneksi käytetty siitä,
että itse asiassa meidän pitäisi keskustella nyt
siitä, kuinka valmiita olemme esimerkiksi tinkimään
siitä, että pidämme esillä vain
puhtaasti taloudellisia tavoitteita Suomen kansallisessa toiminnassa,
vai olemmeko valmiita sitoutumaan yksissä tuumin muiden
valtioiden kanssa erilaisiin yhteistyösopimuksiin ja toimenpiteisiin.
Itse näen hyvin, mikä merkitys on täälläkin mainituissa
kokouksissa sillä, että kansallisesti yritetään
painostaa toisia valtioita mukaan. Täytyy sanoa, ettei
esimerkiksi Kanadan, Japanin, Venäjän ja eräiden
muidenkin maiden tuleminen mukaan tähän sopimukseen
ollut mitenkään itsestäänselvyys,
vaan vaati yökausia kestäneitä neuvotteluja
ja painostustoimenpiteitä. Tavallaan se on esimerkki siitä,
ollaanko valmiita tämän tapaiseen toimintaan mukaan.
Olen samaa mieltä, että USA:n tilanne on sen jälkeen,
jos muut maat tämän ratifioivat, aivan erilainen.
Kun on jonkin verran seurannut keskustelua, mitä Yhdysvalloissa
on käyty, selvästi on siellä nyt itse asiassa
alkanut sen pohdinta, mitä kaikkia uhkia liittyy tähän
ja mitä voi tapahtua tulevaisuudessa.
Totta kai on juuri sosiaalinen vastuu siitä, olemmeko
me suomalaiset valmiita muulloinkin kuin juhlapuheiden tasolla kantamaan
vastuuta kehitysmaista ja siellä asuvien ihmisten tulevaisuudesta.
Vertaisin oikeastaan tätä sopimusta pitkälti
YK:hon liittyviin sopimuksiin.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kautto käytti äsken
kyllä todella hyvän ja ansiokkaan kokonaisvaltaisen
ja globaalissävyisen puheenvuoron. Minulla ei ole siihen
mitään lisättävää.
Kiitän siitä puheenvuorosta. Se oli hyvä.
Vielä olisin vastannut ed. Elolle, joka ehti jo kadota,
siitä, mitä eduskunta voi päättää KIO1:stä ja
KIO2:sta. Eduskunta on kuitenkin hyväksynyt ilmastostrategiassaan
kaksi ajatusmallia, jotka hallitus on omissa laskelmissaan meille
esittänyt vaihtoehdoiksi, ja käsittääkseni hallitus
myös nämä laskelmat on ihan tosissaan teettänyt.
Mielestäni on vähän harhaanjohtavaa puhua
siitä, että näihin asioihin ei saisi
millään tavalla vedota.
Varmasti ed. Elo on siinä ihan oikeassa, että ei eduskunta
ehkä voi päättää, että nyt
vain joku rakentaa vaikka maakaasulauhdevoimalan, mutta samalla
tavalla muistuttaisin ed. Eloa siitä, että ei eduskunta
myöskään voi päättää sitä,
että vaikka rakentaisimme uuden ydinvoimalan, niin siitä huolimatta
uusiutuvat energianlähteet pysyvät kilpailukykyisinä.
Ei eduskunta voi päättää, että investoijia
löytyy siinä tapauksessa samassa määrin
uusiutuville energianlähteille jnp. Tämä keskustelu
pitää nähdä molemmilta puolilta. Kyllä KIO1
ja KIO2 ovat laskennallisia ajatusmalleja, joissa on laskettu taloutta,
työllisyyttä jnp., ja kyllä niillä tällainen
painoarvo tässä keskustelussa tulee olla.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Yhtäkään
puheenvuoroa ei ole tässä vilkkaassa keskustelussa
käytetty Kioton sopimuksen ratifiointia vastaan. Kaikki
olemme varmasti yksimielisiä, että se pitää mahdollisimman
nopeasti ratifioida, niin että pääsemme
EU-aikatauluun mukaan.
Tällä hetkellä 49 maata on ratifioinut
Kioton sopimuksen. Mutta varsinaisia teollisuusmaita on ainoastaan
kaksi, jotka kuuluvat ilmastosopimuksen I liitteen listaan, ja ne
ovat Romania ja Tshekin tasavalta. Näin ollen meiltä todellakin puuttuvat
suuret saastuttajat, päästäjät,
vielä listalta, ja Euroopan unionin lisäksi tietysti
katse kääntyy Japaniin, Kanadaan, Venäjään,
ja niiden kaikkien yhteisvaikutus tarvitaan, jotta päästään 55
prosentin tasoon kaikista kaasupäästöistä,
jotka suuntautuvat teollisuudesta ilmakehään. Tämä on
se iso kysymys, saammeko todella Johannesburgiin mennessä aikaan
sopimuksen voimaantulon, joka todella, niin kuin ed. Kauttokin viittasi,
on YK-sopimus. Tämä vahvistaa Yhdistyneiden kansakuntien
asemaa, että se on kaikesta huolimatta saanut tällaisen
prosessin eteenpäin, joka on siis vaatimaton, mutta oikean
suuntainen.
Puhemies! Alun pitäen Kiotossa laskettiin, että 5,2
prosenttia laskisivat kaasupäästöt vuoden
90 tasolta. Tiedämme, että nyt sopimusten erilaisten
kompromissien jälkeen tuo prosentti on pienentynyt, mutta
joka tapauksessa se on olemassa. Kyllä tämä prosessi
on jo nopeuttanut kestävän kehityksen eteenpäinmenoa.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen kannalta Kioton sopimuksen mekanismit ovat
tietenkin hankalia, koska Suomi on jo vuosikymmeniä hoitanut
energia-asioita niin, että energiaa on meillä tehty
ja käytetty mahdollisimman edullisesti. Se johtuu siitä,
että me olemme niin pohjoisessa, ja siitä, että meillä on
niin taitavia energiainsinöörejä.
Nyt, kun sitten ruvetaan vaatimaan päästöjen alentumista
ja päästökauppoja, Suomessa suurin osa
niistä tempuista on tehty. Muualla niitä on vielä tehtävissä.
Siitä syystä meillä helposti sitten teollisuuden
kilpailukyky kärsii, kun meillä on energian varassa
toimivaa teollisuutta, jos muut vasta nyt tulevat mukaan tilanteeseen.
Toteaisin sen vielä kerran, että kehitysmaille meidän
täytyy antaa oikeus fossiilisten polttoaineiden käyttöön,
koska eivät 20—25 miljoonan asukkaan suurkaupungit
mitenkään pysty millään puunpoltolla
sitä energiaa itselleen tuottamaan eivätkä aurinkopaneeleilla,
vaan siellä tarvitaan ihan selvää sähköä.
Siitä syystä vetoan edelleen siihen, että minusta
on moraalisesti arveluttavaa, että kehittyneet maat päästävät
hiilidioksidia vielä ilmaan, kun on kehitetty keinoja, joilla
se voidaan välttää.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On jo aivan selvä asia, että uusiutumattomiin energialähteisiin
perustuen temppu ei vain onnistu.
Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, että kun
minusta perimmäinen asia on se, että Kioton ilmastosopimuksen
ne tavoitteet toteutuvat, jotka pysäyttävät
kasvihuoneilmiön, silloin tietysti, paitsi että täällä puhutaan
päästöjen rajoittamisesta, niitten sanotaanko
pahoina pysäyttämisestä, aivan samalla
tavalla täytyy katsoa se, että me pystymme sitomaan
hiilidioksidia mahdollisimman paljon siellä, missä hiilidioksidin
sidontakyky on aavikoitumisen myötä häipynyt
pois. Jos läntiset teollisuusmaat toteuttaisivat kaikkein
viisainta kehitysmaapolitiikkaa, ne lähtisivät
pistämään yli puolet kehitysyhteistyövaroista
aavikoiden metsittämiseen. Se olisi kaikkein tehokkainta.
Sillä saataisiin perustavaa laatua olevat tulokset aikaiseksi,
vaan siihenpä ei pystytäkään
poliittisista syistä.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimus on YK:n sopimus, joka
on vuonna 97 Kiotossa hyväksytty. Ongelmana on kuitenkin
se, että esimerkiksi talousvaliokunta elokuussa 2000 tekemällään
Pohjois-Amerikan ja Kanadan matkalla sai kuulla kaikilta sikäläisiltä huippuasiantuntijoilta,
että heillä ei ole minkään näköisiä haluja
eikä tarkoituksia edetä tämän
sopimuksen mukaisesti, elikkä siellä ei ole mitään valmiutta
tämän sopimuksen ratifiointiin. Siinä mielessä meidän
ponnistelumme, joita täällä teemme, valuvat
osaltaan näiden piittaamattomien maiden vuoksi hiekkaan.
Toisaalta unionin sisäisessä taakanjaossa meillä on
tavoitteena pudottaa päästötaso 90-luvun
alkupuolen tasolle. Samanaikaisesti Kreikalle ja Portugalille on
annettu huomattavasti lisäpäästöoikeuksia.
Jos katsotaan päästökauppaa, joka
on tulossa ja joka on sinänsä vielä unionin
kohdalla jäsentymätön, ajaudummeko me
siihen, että unionin sisällä valtiot
voivat tehdä päästökauppaa ja
sitten kehittymättömät maat, joilla on
isot päästöoikeudet, myyvät
ne kehittyneille maille ja jäävät taas kerran
siihen vaiheeseen, että eivät voi kuitenkaan kehittää omaa
tuotantoaan? Kyllä tässä aikamoisessa
oravanpyörässä olemme ja tosi viisautta
tarvitaan, jotta Kioton sopimus kaiken kaikkiaan tulee toteutumaan,
niin kuin alkuperäinen sopimus on.
Puhemies:
Olen muuten varannut edustajille Elo, Kautto ja Tiuri vastauspuheenvuorot
tämän listan lopuksi, mutta katsotaan nyt, missä järjestyksessä edustajat
pyytävät varsinaisia puheenvuoroja. Nyt ed. Ala-Nissilä.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Minäkin haluan todeta tässä sen,
että ilmastonmuutos kasvihuoneilmiöineen on minusta
tulevien vuosikymmenien suurin ympäristöuhka ja
-ongelma. Näin ollen tietysti tämä Kioton sopimus
on tärkeä, mutta voidaan nähdä,
että tämän jälkeen tarvitaan
myöskin jatkotoimi, uusi Kioto tai miksi sitä sitten
aikanaan tullaan nimittämäänkin.
Yhdyn ed. Tiurin näkemykseen siinä, että Suomen
ja teollisuusmaiden pitäisi omia ratkaisujaan laajalti
katsoa ja tehdä niin, että me olisimme eturivissä täyttämässä tämän
Kioton ympäristösopimuksen velvoitteet ja tietysti
osana EU:ta. EU:n tässä pitäisi olla
erittäin aktiivinen, jotta USA voidaan pakottaa noudattamaan
sopimuksia.
Ed. Pulliainen puhui metsityksestä. Kyllähän Suomi
esimerkiksi Tansaniassa on tiettyjä ohjelmia toteuttanut,
ei ehkä tästä näkökulmasta
vaan muutoin. Toki metsittäminen voisi olla laajemmin kehitysyhteistyömuoto
myöskin ympäristönäkökulmasta.
Riitta Korhonen /kok:
Arvoisa puhemies! Haluaisin vain täydentää käytettyjä puheenvuoroja
sillä, että ei riitä pelkästään
se, että sallitaan kolmansien maiden polttaa fossiilisia
polttoaineita, vaan meidän pitäisi päinvastoin
juuri kehitysyhteistyön puitteissa pyrkiä viemään
sinne korkeinta mahdollista teknologiaa sähkön
tuottamiseen. Tämä tarkoittaisi silloin tuulivoimaloita, aurinkovoimaloita
ym., jolloin yhteinen globaali ilmakehä saadaan suojelluksi,
koska Kiotossa tehty puitesopimus ei ole läheskään
riittävä, kuten täällä on
useaan otteeseen todettu. On varmaa, että Kioto+10
tai jokin muu vastaava tarvitaan, koska ilmastonmuutos on isoin
maapalloa uhkaava katastrofi. Sitä tulisi yhdessä EU:n
puitteissa pyrkiä estämään ja
torjumaan ja yleisellä vaikuttamisella saamaan esimerkiksi
USA mukaan tähän puitesopimukseen tai tuleviin
puitesopimuksiin, koska kuitenkin USA:n päästöt
globaalilla tasolla ovat neljännes koko maapallon päästöistä.
Kyllä silloin, jotta voitaisiin kolmansia maita saada mukaan
samaiseen rintamaan, koska ilmakehä on yhteinen, meidän
on toden totta saatava myöskin kaikki Oecd-maat mukaan.
Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tietysti tuntuu, että Suomi yksittäisenä valtiona
on pieni valtio eivätkä toimenpiteet niin suuria
ole, mutta sillä on tiettyä osa-aluetta siinä mielessä,
että me olemme EU:n jäsenmaa.
Viimeisissä kokouksissa, missä olemme olleet
mukana, nimenomaan Suomi toimii osana EU:ta. EU on taas omalla painoarvollaan
aika merkittävä ja suuri tekijä, joka
vaikuttaa siihen, miten jotkin suuretkin yksittäiset maat
voivat katsoa näitä asioita ja esitettyjä toimenpiteitä. Juuri
niin kuin ministeri aiemmin viittasi, EU:lla viimeaikaisissa kokouksissa
on ollut erittäin johtava rooli ja asioita eteenpäin
vievä rooli. Toivon, että Suomi osaltaan on tukemassa
tätä kehitystä omalla ratifioinnillaan
ja näkee asian siten, että tämä on
itse asiassa taas yksi välivaihe. Seuraava kokous on jo
elo—syyskuun vaihteessa, jossa tavallaan tämä prosessi
jatkuu.
Martti Tiuri /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! YK:n mukaan Suomessa on maailman kehittynein
teknologian taso. Siitä syystä meillä energiapolitiikkakin
on aina ollut hyvässä kunnossa. Nythän
me voimme näyttää esimerkkiä EU:lle
ja maailmalle, kun otamme käyttöön lisäydinvoimaa,
joka on ainoa tehokas keino nopeasti vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Haluaisin vielä todeta kansanedustaja Pulliaiselle,
että metsittäminen on aika epävarma keino ilmastomuutoksen
hillitsemiseen, koska jos ilmastomuutos etenee, ennen kuin metsä ennättää kasvaa,
silloin voi käydä huonosti. Sääolosuhteet
muuttuvat niin, että siellä ei metsä kasvakaan.
Sen sijaan Suomen talousmetsäthän ovat imemässä melkein
saman verran hiilidioksidia joka vuosi kuin meidän energiatuotantomme tuottaa,
mutta sekin vähitellen hidastuu, kun puut kasvavat suuremmiksi.
Sen sijaan suojellut metsäthän eivät
tietenkään vaikuta yhtään mitään hiilidioksidipäästöihin.
Mitä enemmän Suomessa suojellaan metsiä,
sitä vähemmän meillä metsät
sitovat hiilidioksidia.
Keskustelu päättyy.