Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Peruskoulun maksuttomuudesta on viime päivinä käyty
hyvin laaja keskustelu sen jälkeen, kun Etelä-Suomen
lääninhallitus otti kannan, että peruskouluopetuksen
täytyy olla täysin maksutonta. Opetusministeriö on
sen jälkeen kannattanut tätä linjaa.
Opetushallitus on kuitenkin nyt kirjoittamassa omia ohjeitaan
tästä maksuttomuudesta, ja näiden ohjeiden
mukaan kohtuullinen rahankeruu onkin mahdollista kouluissa. Tähän
peruskoulun maksuttomuuteen vedoten vanhemmat eivät varmasti
tule laajasti osallistumaan tähän rahankeräykseen.
Tällä hetkellä kouluissa vallitsee
hirveä epätietoisuus, mikä on mahdollista
ja mikä ei. Sen seurauksena luokkaretket ja erilaiset museokäynnit
on peruttu kouluissa täysin ja onpa menty jopa niin pitkälle,
että on uhattu, että liikuntatunneilla ei suoriteta
enää muuta kuin kävelyä, koska
maksuttomuuteen vedoten ei voi vaatia liikuntavälineitä oppilailta
eikä ole varaa kerätä hallimaksuihin
(Puhemies koputtaa) tai bussimaksuihin rahaa. Kysynkin, arvoisa
puhemies:
Mitä peruskoulun maksuttomuus tarkoittaa Suomessa vuonna
2006 ja kuka sen maksaa?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Yksinkertainen vastaus tähän on
se, että opetussuunnitelman perusteiden mukaisen toiminnan
pitää olla maksutonta. Opetussuunnitelman perusteethan
tarkoittavat sitä ohjetta, jonka mukaan oppilaitokset laativat
omat opetussuunnitelmansa. Silloin kyllä on lähdettävä siitä,
että nämä retket ja vastaavat kyetään
suunnittelemaan tavalla, jossa ne otetaan huomioon tässä opetussuunnitelmassa,
ja silloin kunta on se taho, joka budjetoi nämä asiat.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Muistutan, että tämä maksuttomuus
koskee myöskin liikuntavälineitä ja muita
koulun materiaaleja, joista tällä hetkellä koulut
kantavat hyvin suurta huolta, että ne eivät pysty
tasa-arvoisesti takaamaan kaikkia hyviä oppivälineitä. Espoossa
vanhempia on jopa kielletty ostamasta erikseen kirjoja, vaikka kirjat
olisivat huonot, jotta oppilaat eivät näin eriarvoistuisi.
Tämä eriarvoistuminen tulee räikeäksi
siinä vaiheessa, kun jotkut hiihtävät
omilla suksillaan, toiset koulun suksilla. Kuitenkaan ei ole millään
kunnalla varaa lähteä siihen, että kaikki
sukset ja luistimetkin, puhumattakaan vaatteista ja lenkkitossuista,
maksettaisiin kunnan budjetista. Kysyn:
Onko näin kategorinen maksuttomuuden tulkinta ylipäätään
mahdollista nyky-Suomessa vai olisiko järkevämpää antaa
terveelle järjelle tilaa ja koulukohtaiselle ja luokkakohtaiselle
harkinnalle hieman enemmän mahdollisuuksia?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Ei tämä ole mikään
uusi käytäntö eikä uusi määräys,
vaan järjelle on annettu aina sijaa ja tällaista
liikkumatilaa on ollut ja on jatkossakin. Mutta opetussuunnitelmia
tehtäessä pitää kyetä sen
verran katsomaan eteenpäin, mitkä ovat sellaiset
asiat, jotka sinne sisällytetään ja jotka
ovat sitten maksuttomia. Muilta osin vapaaehtoisuuden puitteissa
voidaan toki tehdä monen näköisiä asioita.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Olette varmaan kaikki lukeneet viime päivinä lehdistä,
kuinka 100 000 lasta elää tässä maassa
köyhyysrajan alapuolella ja lapset ja nuoret jakaantuvat
yhä selvemmin hyvin toimeentuleviin lapsiin ja köyhiin
lapsiin. Köyhä lapsuus seuraa usein mukana koko
elämän. Lasten syrjäytyminen alkaa jo
alakouluiässä. Vanhemmilla ei ole välttämättä varaa
kouluttaa lapsiaan, koska oppikirjat maksavat niin paljon. Jos annamme
lapsiemme elää köyhyydessä ja
syrjäytyä, niin meillä on vastassa iso
lasku tulevaisuudessa. Kysyn:
Miten aiotaan auttaa näitä lapsia, että he
pääsevät esimerkiksi opintielle kouluun,
etteivät kirjat ole esteenä?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Opintielle pääsyhän tarkoittaa
nyt meillä ennen kaikkea peruskoulua eli sen aloittamista, ja
siinä ei kirjojen puute ole kyllä esteenä.
Kysymys koskee enemmänkin sitten lukiota, jossa jo alkaa
olla liikkeellä aikamoisia summia pelkästään
kirjahankinnoissa, riippuen tietenkin siitä, kuinka paljon
kirjat uudistuvat ja millä aikaväleillä.
Siltä osin kyllä opetusministeriössä ja Opetushallituksessa
on nyt pyritty tilannetta seuraamaan. Minusta on kyllä syytä myöskin
katsoa sitä, kuinka paljon ja missä tilanteessa
on tarvetta kirjojen uudistamiseen, esimerkiksi vain tekniseltä kannalta.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa siitä, että lukioissa
tosiaan kirjat maksavat aika paljon ja etenkin, jos joutuu ostamaan
uusia, jos kirjat vaihtuvat. Mutta myös itse kirjoitukset,
ylioppilaskirjoitukset, maksavat aika paljon ja jopa niin paljon,
että joutuu ehkä pohtimaan, miten monta ainetta
haluaa kirjoittaa. Pitäisi kaikin puolin olla niin, että houkuteltaisiin
kirjoittamaan myös niitä aineita, missä ei ole
niin vahvoilla.
Onko se oikeasti, opetusministeri, oikein, että sekä kirjat
että itse kirjoitukset maksavat kuitenkin aika paljon niille,
joilla on erittäin vähän rahaa?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Niin, oikein tai väärin, tämä on
tässä maassa ollut käytäntö kuitenkin
iät ajat koskien ylioppilaskirjoitusmaksuja. Minun ymmärtääkseni niitä on
tarkistettu määräajoin, mutta ei tavalla, joka
suhteessa lisäisi kirjoittajien taakkaa. Ne ovat joillekin
vähävaraisille perheille kyllä aikamoinen
suoritus, mutta ainakaan minulle saakka ei mitään
massiivisia valituksia ole tullut varmaan johtuen siitä,
että lukion käyminen ja kirjoituksiin osallistuminen
on koettu sellaiseksi suureksi päämääräksi,
jonka puolesta voi vähän uhratakin omia varoja.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Tuo uusi tuntijako kiristi tavattomasti nimenomaan
taito- ja taideaineiden määrää kouluissa,
koska valinnaisaineita vähennettiin. Nyt juuri nämä harrastukset
ja retket teattereihin ja musiikkiesityksiin joutuvat kyllä aika
vahvasti kärsimään, jos ei niitä myöskin
maksullisesti voida järjestää. Toisin
sanoen:
Mitä on tehtävä tässä tilanteessa,
että taito- ja taideaineiden vahvuus pääsisi
kouluissa esiintymään entistä vahvemmin
myöskin tässä rinnalla? Jos näiltä järjestelyiltä retkiltä on
kielletty maksullisuus, niin miten näette tämän
ongelman perattavaksi ulos niin, että on mahdollisuus myöskin
maksullisesti käydä näissä esityksissä?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tämähän julkisuuteen lähti
Espoosta tietystä, minusta kyllä hyvin aiheellisesta,
valituksesta. Mielenkiintoista on se, että jos jollakin kunnalla
tässä maassa on varaa opetussuunnitelmien kautta
sijoittaa siihen, että voidaan myöskin harrastuksien
ja retkien puitteissa opetusta toteuttaa, niin se kunta on Espoo.
Laajemmin ottaen kysymys voi olla hiukan toisen näköinen. Mutta
kuten sanoin, tässä on liikkumavaraa ja vapaaehtoispohjalla,
niin kuin tähänkin saakka suurin osa retkistä ja
vastaavista on järjestetty vapaaehtoispohjalla, voidaan
edetä. Se järjen käyttö on edelleen
sallittua, mutta tietty periaate pitää olla. Siitä on
polku ihan perustuslakiin saakka.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Olen myös ministerin kanssa samaa
mieltä, että Espoolla varmaan on paremmat mahdollisuudet tällaisten
erilaisten retkien tukemiseen kuin monella muulla kunnalla Suomenmaassa.
Haluaisin kysyä ministeri Kalliomäeltä,
koska tuen tätä maksuttomuusperiaatetta ja hyvää kannanottoa ministeriön
päästä:
Aiotaanko kuntia ohjeistaa niin, että esimerkiksi lukukausittain
suunniteltaisiin nämä retket ja tuotaisiin vaikka
koululautakunnan käsittelyyn, jolloin voitaisiin myöskin
lautakunnan ja kenties valtuustonkin toimesta sitten ohjata rahaa
näihin tiettyihin retkiin niin, että koulut tasapuolisesti
voisivat opetussuunnitelmissaan toteuttaa myöskin näitä hankkeita?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Opetusministeriön puoleltahan tämä yleisohje,
joka tähän minunkin vastaukseeni sisältyy,
on olemassa. Opetushallitus on jo nyt liikkeellä. Opetushallitus
on juuri se taho, jonka tehtävänä onkin
käytännössä näitä asioita
katsoa yhdessä kuntien ja oppilaitosten kanssa. Uskon,
että viesti on kyllä mennyt hyvin perille ja asia
etenee.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Perusopetuksen maksuttomuus tiukasti tulkiten näyttää valitettavasti
kääntyvän juuri vähävaraisia
lapsia vastaan. Nimittäin näiden vähävaraisten
perheiden lapsille usein juuri järjestetyt retket tarjoavat
ainoan mahdollisuuden tutustua esimerkiksi teatteriin tai kalliisiin
liikuntaharrastuksiin, vaikka lasketteluun, sellaisiin harrastuksiin, joihin
kyllä sitten varakkaampien perheiden lapset voivat ihan
omaa aikaansa käyttää.
Kun ministeri totesi, että kunta on se taho, jonka
tulee budjetoida tuo summa näitä retkiä varten,
niin tiedustelen nyt ministeriltä: Kun tiedetään,
miten vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kunnat ovat jo nyt näiden
lakisääteisten menojensa kanssa, niin aikooko
hallitus nyt sitten lisätä kuntien rahoitusta
niin, että myös näitä retkiä voidaan
järjestää aivan kunnan omalla rahalla?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Minusta on nähtävissä se,
että kunnat, riippumatta kuntien taloudellisesta tilanteesta,
eri kuntien erilaisista tilanteista, arvottavat liiankin paljon
joillain muilla kuin lasten hyvinvointiin ja koulutukseen liittyvillä perusteilla
budjetointiansa. Tässä on se isoin syy. Olen päinvastaista mieltä siitä,
että tämä vähävaraisten
kannalta olisi ongelma. Päinvastoin, jos kunnat, kuntapäättäjät,
samalla tavalla kuin eduskunta ja hallitus täällä,
arvottavat oikein asioita, niin ne silloin budjetoivat rahaa näihin
kohteisiin ja silloin nimenomaan vähävaraisimmat
pääsevät mukaan toimintaan, johon muuten
joutuisivat panostamaan omaa rahaansa.
Suvi Lindén /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten täällä useassa
puheenvuorossa on tullut esille, monelle lapselle ja nuorelle koulun
kautta järjestetty kulttuuriretki teatteriin tai museoon
voi olla ainoa tapa kohdata kulttuurielämyksiä ja
saada nauttia niistä. Kysyisinkin kulttuuriministeri Karpelalta:
Kun monet nuorten ja lasten kulttuuria tarjoavat tahot ovat
olleet hyvin huolestuneita, mitä tämä tulee
merkitsemään niiden palveluille ja toisaalta kulttuurin
saatavuudelle, onko kulttuuriministerin sektorin puolella nyt mietitty
sitä, millä tavoin sitten näitä palvelujentuottajia
voidaan tukea niin, että lippujen hinnat olisivat niin alhaiset,
että todellakin koululuokatkin voisivat jatkossa käyttää lastenkulttuuri-
ja nuortenkulttuuripalveluja hyväksi?
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa puhemies! Kulttuuripalveluiden saatavuuteen sekä saavutettavuuteen
on panostettu hyvinkin paljon. On niin ikään ollut
jo käytäntöjä, joissa on ollut
tarjolla alempihintaisia lippuja erilaisiin kulttuuripalveluihin.
Muistuttaisin kuitenkin siitä, että Suomessa kulttuuripalvelujen
tilanne on siinä mielessä varsin hyvä,
että meillä nimenomaan lasten ja nuorten kulttuuriin
on satsattu myös valtion puolelta resursseja erittäin
paljon ja tällä vaalikaudella näitä resursseja
on lisätty, mikä omalla tavallaan on vaikuttanut
juuri siihen, että palveluiden määrä on
entisestään kasvanut ja monipuolistunut.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Jatkaisin tästä ed. Lindénin
kysymyksestä siinä mielessä, että kun
meillä kuitenkin on alueteattereita olemassa, niin meillä myöskin
lääneissä voitaisiin huolehtia siitä,
että esimerkiksi orkesterit liikkuisivat kouluissa, järjestäisivät
koulukonsertteja.
Onko ministeri Karpelalla nyt tarkoituksena nimenomaan kiinnittää huomiota
tähän, että kouluihin voitaisiin saada
lisää vierailuja esimerkiksi teatteriryhmien tai
orkestereiden muodossa? Kouluissa on monesti hyvät tilat,
niitä voitaisiin käyttää hyväksi,
ja tällä tavoin sitten ei aiheutuisi ylimääräisiä kustannuksia,
mikäli valtio voisi huolehtia kuntien kanssa yhdessä siitä,
että nämä tilaisuudet olisivat maksuttomia.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Kuten edellä totesin, budjettimäärärahat
valtion puolelta ovat merkittävästi kasvaneet.
Tämä näkyy juuri nimenomaisesti harkinnanvaraisissa
tuissa, joita myönnetään, esimerkiksi
Taikalamppu-verkostosta, joka nimenomaisesti suuntautuu tämän
tyyppiseen toimintaan, lasten ja nuorten kulttuuripalveluihin. Niiden
tuki on kaksinkertaistunut tämän vaalikauden aikana.
Toisaalta myöskin, mitä eri alueisiin tulee, alueellisten
taidetoimikuntien tukimäärärahat ovat
kasvaneet, jolloin alueelliset taidetoimikunnat voivat omalta osaltaan
osoittaa lisämäärärahaa ruohonjuuritason
toimijoille.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela, tälle vuodelle
juuri leikattiin kulttuurimäärärahoja
kunnilta, ja tällainen leikkaus on hyvin merkittävä varsinkin
pienille kunnille. Ei ole itsestään selvää,
että se ei mitään merkinnyt, niin kuin
täällä monta kertaa ministerit ovat todenneet.
Mutta, arvoisa puhemies, kysyn nyt kuitenkin sitä asiaa,
kun täällä ministeri Kalliomäki
sanoi, että kuntien asia on hoitaa tämmöiset
opetussuunnitelman ulkopuoliset, niin kuin leirikoulut ja matkat,
ja kuitenkin niitä ohjeistetaan sitten lääninhallituksesta
ja Opetushallituksesta:
Mikä se ministeriön kanta nyt oikeastaan on? Täälläkin
on aika paljon nyt nuorta väkeä, koululaisia,
eduskunnassa, ja tämä on hyvä paikka koululaisille,
tehdä retki eduskuntaan, elikkä tämäkin
maksaa näille koululaisille. Onko nyt niin, että opetusministeriö,
Opetushallitus haluaa todella jotenkin ohjeistaa kuntia tässä asiassa?
Annetaan kunnille vapaat kädet, mutta niillä pitää olla
rahaa tähän tehtävään.
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Ei opetussuunnitelman ulkopuolisia, vaan opetussuunnitelmaan
sisällytetyt matkat ja vastaavat. Ja viesti on se, että sisällytetään
myöskin opetussuunnitelmaan näitä, ettei
jätetä sen ulkopuolelle niitä. Sitten
on vapaaehtoinen kenttä, jossa voidaan opetussuunnitelman
ulkopuolella kyllä sitä kuuluisaa järjenkäyttöä harjoittaa,
ja kyllä siihenkin on ollut tähän saakka
mahdollisuuksia ja on jatkossakin. Siinä on hyvinkin laaja
vapaus, mutta sen pitää olla vapaaehtoista. Ei voida
pakottaa sitten opetussuunnitelman ulkopuolella lapsia ja heidän
perheitänsä maksamaan pakosta, mutta vapaaehtoisesti
se voi tietenkin tapahtua.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Hemmingin kysymys
nousi esiin nimenomaan sieltä Espoon kaupungin puolelta. Siellähän
ongelma on ollut juuri se, että käytännöksi
on tullut, että vanhemmilta suoraan kerätään
rahaa näihin retkiin, jolloinka sitten osa lapsista, joiden
vanhemmilla ei ole ollut varaa maksaa, on jäänyt
pois näiltä retkiltä. Sehän
ei ole tietenkään oikein, ja sen takia kysyisin
nyt ihan konkreettista neuvoa, kun se meillä Espoossa ongelmana
on ollut:
Miten ne rahankeräykset kannattaa hoitaa, niin että kaikki
lapset pääsevät mukaan?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! On melkoinen tilaisuus, kun pääsee antamaan
ohjeita espoolaisille kaupunginisille ja -valtuutetuille. Mutta
se ohje on kyllä tässä moneen kertaan
tullut sanottua. Toivon syvästi, että Espoon kaupunki,
koululaitos, budjetoi opetussuunnitelman mukaisesti näihin
asioihin enemmän kuin tähän mennessä on
tapahtunut, ja silloin se on ilmaista kaikille. Sen ulkopuolella
sitten käytetään tätä vapaaehtoista
väylää, joka on ollut liian massiivinen
ilmeisesti Espoon kaupungissa tähän saakka.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tuntuu, että elämme
aikamoisessa teoriaherrojen maailmassa. En ymmärrä,
mikä ongelma on se, että tällaisia museokäyntejä tai retkiä varten
kerättäisiin lasten vanhemmilta pieni maksu ja
niiden perheiden oppilaiden kohdalla, joiden vanhemmilla ei ole
taloudellisia edellytyksiä osallistua tällaiseen
maksamiseen, tätä maksua ei olisi.
Miksei näin voida toimia? Miksi pitää toimia niin,
että kaikessa ja aina lähdetään
siitä, että kyllä yhteiskunnan ja kunnan
pitää kaikki maksaa (Ed. Jaakonsaari: Tehän
juuri vaaditte sitä!) eikä vanhemmilta voida edes
teidän mielestänne tällaista hyvin pientä,
muutaman euron tai pahimmillaan ehkä muutaman kymmenen
euron maksua kerätä edes niiltä vanhemmilta,
joilla on siihen edellytykset? (Välihuutoja) Nythän
on kyse niistä vanhemmista, joilla on siihen edellytykset, ja
rajoitettaisiin tämä maksuttomuus silloin niihin
perheisiin, joiden kohdalla se tarvitaan. Mielestäni tämmöinen
linja ei perusopetuksen maksuttomuutta ole rikkomassa.
Toinen varapuhemies:
Hieman rauhallisuutta saliin!
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Ed. Zyskowicz on kyllä nyt sekaantumassa
omiin teorioihinsa. Väännetään
nyt rautalangasta vielä kerran: se, mihin te viittaatte,
on mahdollista opetussuunnitelman ulkopuolella, mutta minun toiveeni
ja lähtökohtani on se, että opetussuunnitelman
mukaisesti sisällytetään nykyistä enemmän
siihen yhteiseen kassaan, johon me kaikki toivottavasti verovarojamme
kohdistamme ja kunnat niitä kohdistavat. Sen ulkopuolella tämä teidän
metodinne on ollut tähän saakka ja jatkossakin
täysin mahdollista, mutta sen pitää olla
kohtuullista, sen pitää olla vapaaehtoista.
Jyrki Kasvi /vihr:
Puhemies! On minun mielestäni aika kummallista, että opetusministeri
voi ottaa silmätikukseen yhden kunnan, kunnan, jolta valtio
negatiivisina valtionosuuksina kuppaa joka vuosi kahden kunnallisveropennin
tuoton. Kysynkin:
Onko espoolainen koululainen opetusministerin mielestä vähempiarvoinen
kuin muut, kun Espoon koulutoimen ongelmille voi täällä julkisesti
tällä arvovaltaisella areenalla vinoilla samaan aikaan,
kun hallitus vie sen koululaisen vanhempien maksamat verorahat?
(Välihuutoja)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Eduskunta keskittyy kuuntelemaan nyt ministerin vastausta.
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Minähän vastaan vain kysymyksiin,
ja muun muassa Espoota koskeva kysymys täällä tehtiin,
ja kovin hyväntahtoisesti pyrin siihen vastaamaan. Viittasin
siihen, että Espoo, onneksi, on hyvin menestyvä kunta,
kaupunki, tässä maassa, ja yhteisvastuullisesti
sellainen kaupunki kykenee hoitamaan näitä asioita.
Meidän kaikkien pitäisi olla kiitollisia siitä,
että Espoo kykenee tähän.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki antaa ohjeita
tavallaan samalla kaikille kunnille Suomessa, ei ainoastaan Espoolle,
kun viittaatte siihen, että nämä matkat ja
muut harrastukset pitäisi liittää opetussuunnitelmaan
ja sitä kautta rahoittaa kunnan budjetista. Mutta kysyisin
valtiovarainministeriltä:
Onko valtiovarainministerin näkökulmasta mahdollisuus
lisätä kuntien rahoitusta niin, että niillä olisi
sitten, millä ne rahoittavat, myös näillä köyhillä kunnilla?
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
Arvoisa puhemies! Meillähän on voimassa oleva valtionapulainsäädäntö,
jonka mukaisesti kunnille tulee valtionapua opetustoimen menoihin.
On syytä kiinnittää huomiota siihen,
että tämä opetustoimen valtionapuprosentti
on selvästi suurempi kuin se on sosiaali- ja terveyspuolen
menoissa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomessa on hyvin kattava ja toimiva lukioverkosto.
Kuitenkin on vaarana, että tämä ohentuu
ja tulee suurlukioita. Tämän seurauksena lukiolaisten
matkat oppilaitokseen pidentyvät eikä ole ollenkaan
selvää, että kunnat maksaisivat näitä matkoja.
Onko hallitus tietoinen tästä lukio-opiskelijoihin
kohdistuvasta ongelmasta, ja mitä mahdollisuuksia olisi,
että lukio-opiskelu säilyttäisi houkuttelevuutensa?
Opetusministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tämä kouluverkkokysymys on lukiota huomattavasti
laajempi, ja hallitus on tietoinen — myöskin eduskunta,
niin uskon — siitä syystä, miksi kouluverkkoa
on rukattava uuteen muotoon. Keskeisin syy on väestökehitys.
Olemme juuri aloittaneet viime vuonna sen 5-vuotiskauden, jonka
kuluessa peruskouluikäisten lukumäärä pieneni
43 000:lla tässä maassa. Ja siitä vähän
eteenpäin vuosia, niin se on lukion puolella sama tilanne,
ja siitä eteenpäin se on korkeakoulutuksessa.
Ja väestökehitykseen liittyvät myöskin
sitten alueelliset väestön liikkeet, joita kyetään
niitäkin ennakoimaan varsin hyvin. Ja meidän on
ajoissa sopeuduttava tähän tulevaisuudennäkymään.
Jos jäämme nykyiseen rakenteeseen lukioitten kohdalla
taikka peruskouluissa taikka korkeakouluissa, niin meidät
hukka perii sitten, kun koittaa lukuvuosi 2010, 2015, 2020.