Heidi  Hautala  / vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on säätänyt geenitekniikkalain alun perin silloin, kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin. Meillä ei ollut minkäänlaista geenitekniikan säätelyä. Nyt noin 10 vuotta myöhemmin voimme todeta, että tämä ala on myös kehittynyt ja kaupallistunut nopeasti. Maailmassa lasketaan, että jo ainakin 60 miljoonaa hehtaaria on geenimuunnellussa viljelyssä, ja kiistat näiden viljelykasvien ja -tuotteiden hyödyistä ja haitoista ovat erittäin kiihkeitä. Myös tämän johdosta Euroopan unionissa ei alan kaupallistuminen ole edennyt niin nopeasti kuin teollisuus olisi toivonut.

On huomattava, että merkittävä syy tähän hidastumiseen on ollut se, että kuluttajat, ympäristöjärjestöt myöskin, ovat olleet huolissaan geenitekniikan mahdollisista haittavaikutuksista, joista itse pidän merkittävimpänä sitä, että geenimuunneltu aines luontoon päästessään hyvin helposti leviää lajista toiseen. Aivan erityisiä vaikeuksia koituu luomuviljelijöille, joiden tuotteita tunnetusti ei voi myydä kuluttajille, jos niissä on geenimuunneltua ainesta.

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jyrki Niemi on esitelmöinyt geenitekniikasta ja maataloustuotannon kilpailukyvystä Maataloustieteen päivillä Helsingissä tammikuussa, ja hän toteaa, että sinänsä geenitekniikan omaksuminen ei tuota ongelmia suomalaisille maatiloille, mutta tästä huolimatta suuret monikansalliset alan yritykset tuskin alkavat kehittää Suomen pohjoisiin oloihin ja pienille markkinoille sopivia geenimuunneltuja lajikkeita. Tarvitaan valtavan suuria tutkimuspanostuksia, ja Suomessa vallitsee aivan erityinen ilmanala, erityiset viljelyolosuhteet, jolloin meillä viljeltäviä lajikkeita olisikin Jyrki Niemen mukaan joko jalostettava kotimaisin voimin tai hankittava ulkomaisilta yrityksiltä geenejä ja geenimuunneltuja kasveja kotimaisen kasvijalostuksen käyttöön.

Nyt voi kysyä, onko tällainen pienellä viljelyalueella, näissä erikoisissa viljelyolosuhteissa, järkevää ja kannatettavaa. Suomessa on ollut merkillepantavaa se, että maataloustuottajat ovat olleet varovaisia, mitä pidän viisautena, mutta nyt alkaa näkyä merkkejä siitä, että ainakin rehun hankinnassa kotieläinten tuottajat alkavat kiinnostua geenitekniikalla valmistetusta rehusta siitä syystä, että se on halvempaa. Eli tuotantopaineet, tuottavuuspaineet, maataloudessa saattavat johtaa siihen, että maanviljelijöiden haluttomuudesta ja kuluttajien vastentahtoisuudesta huolimatta geenimuuntelu vähintäänkin rehujen kautta leviää nopeastikin Suomeen.

Geenitekniikkalain muutos toteuttaa Euroopan unionin geenitekniikan avointa käyttöä koskevan direktiivin, joka on uudistettu joitakin vuosia sitten. Voi todeta, että tämä direktiivi tuo joitakin parannuksia ainakin niiden mielestä, jotka kannattavat varovaisuusperiaatteen huomioimista geenitekniikassa ja geenimuunneltujen viljelykasvien viljelyssä.

Direktiivi, joka nyt sitten pannaan täytäntöön tällä lailla, vaatii, että ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvat suorat ja epäsuorat, viiveellä ja välittömästi vaikuttavat kielteiset vaikutukset otetaan huomioon. Direktiivillä laajennetaan riskinarviointia, vaaditaan parempia, selkeämpiä merkintöjä geenimuunnelluille tuotteille ja myöskin edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset pitävät julkista rekisteriä muun muassa niistä viljelyaloista, joilla geenimuunneltuja lajikkeita viljellään. Kaikin tavoin direktiivi korostaa tiedonsaannin avoimuutta ja toteaa aivan eritoten, että riskinarviointia koskevat tiedot eivät voi olla salaisia. Muutenkin geenitekniikkalain pykälissä korostetaan sitä, että on noudatettava kaikin tavoin kotimaisen julkisuuslain vaatimuksia, mikä merkitsee sitä, että kaikenlaiseen salailuun on suhtauduttava äärimmäisen rajoittavasti.

EU-direktiivi ei kuitenkaan puutu esimerkiksi siihen ongelmaan, jota aiheuttaa geenimuunnellun aineksen leviäminen luontoon. Voidaan jopa puhua gmo-saasteen leviämisestä. Korostan, että valiokunnat tätä hallituksen esitystä tutkiessaan voisivat varmistua siitä, että hallitus tekee parhaansa tuodakseen tarvittavat esitykset, joilla tätä gmo-saastumista estetään. Erityisesti on kyse siitä, kuinka tavanomaisesti viljellyt kasvit ja erityisesti luomukasvit, luomuviljelmät, voidaan pitää erillään geenimuunnellusta viljelystä juuri sen takia, että tämän geenimuunnellun aineksen ei soisi leviävän muille viljelmille. Tässä tulee olemaan ongelmia.

Ne ratkaisut ovat usein lajikohtaisesti aivan erilaisia. Erityisen haasteen muodostavat ristikukkaiset viljelykasvit rypsi ja rapsi, jotka saattavat myöskin aivan suoranaisesti risteytyä ristikukkaisten rikkakasvien, kuten peltokaalin, kanssa, ja vähintäänkin erilaiset suojavyöhykkeet ovat tarpeen. Mutta myöskin eduskunnan tulisi edellyttää, että hallitus mahdollistaa erityisten geenimuunnellusta vapaiden vyöhykkeiden perustamisen, joita on syntynyt runsaasti eri EU-maissa, joissa todellakaan ei haluta, että geenimuunneltu viljely tahattomasti leviää. Isossa-Britanniassa on erilaisten paikallis- ja alueviranomaisten toimesta ja erilaisilla vapaaehtoisilla sopimuksilla julistettu jo 14 miljoonan ihmisen asuinseudut geenimuunnellusta vapaiksi, ja sama kehitys näyttää vallitsevan muuallakin. Myöskin Suomessa on esitetty, että meillä tulisi tällaisia geenimuunnellusta kokonaan vapaita vyöhykkeitä perustaa.

Arvoisa puhemies! Tämän lain ongelmista voisi mainita vielä, että lakiesitys ei ole aivan selvä siltä osin, miten viranomaisten ylläpitämän julkisen rekisterin tietojen saanti tulee toteutumaan. Rekisteriä hoitaisi maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva tietopalvelukeskus Tike. Kun sen toimintaohjeita tarkastelee, ei voi olla täysin varma siitä, että tietoja todellakin luovutetaan ja että julkisuusperiaate tältä osin toteutuu.

Parannuksena voi todeta, että Suomessa on vihdoin toteutettu se, että geenitekniikan lautakunnalta, joka tällä lailla on hyvin keskeinen toimivaltainen viranomainen paitsi kotimaisessa päätöksenteossa myöskin osana Euroopan unionin päätöksentekoa, otetaan pois valvontavastuu siitä syystä, että on todettu, että lautakunta ei ole valvontavastuuta aivan rikkeettä hoitanut. Nyt geenitekniikkalain käytännön valvonta tulee siirtymään geenitekniikan lautakunnalta eri ministeriöiden alaisille viranomaisille, mitä pidän erittäin hyvänä asiana. Muun muassa oikeuskansleri on omassa päätöksessään todennut, että tällainen toimeenpanon ja valvonnan erottelu on välttämätöntä.

Lähiaikoina Euroopan unionissa tullaan tekemään merkittäviä päätöksiä, joilla geenitekniikan hyödyntäminen mahdollisesti käynnistyy uudestaan. Nimittäin jo monta vuotta useiden eri jäsenmaiden vastustuksesta johtuen on ollut käytännössä jäädytettynä päätöksenteko, joka liittyy uusien lajikkeiden ja tuotteiden markkinoille hyväksymiseen. Tietojen mukaan EU:n maatalous- ja kalastusministerien kokouksessa 26. ja 27. huhtikuuta tullaan päättämään geenimuunnellun maissin, niin sanotun Bt-11-maissin hyväksymisestä elintarvikkeeksi. Katson, että Suomen hallituksen tulisi suhtautua erittäin varauksellisesti tähän hyväksymismenettelyyn, koska vaadittava ja tarvittava lainsäädäntö geenitekniikan hyväksyttävälle käytölle ei suinkaan ole vielä kaikilta osin valmis. Mainitsin jo, että nämä säädökset, jotka koskevat tavanomaisten ja luomukasvien toisaalta ja toisaalta geenimuunneltujen kasvien hyödyntämistä, ovat vielä Suomessa säätämättä ja kysymys geenimuunnellusta vapaasta vyöhykkeestä on vielä ratkaisematta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva geenitekniikkalain muutos ja rikoslain tarkistus rinnan on todella tärkeä asia ja sellainen, joka koskettelee tämän päivän kehitystä ja lähitulevaisuuden kehitystä hyvin vaikealla ja vaikeasti hahmoteltavalla alueella. Tässä on kysymyksessä muun muassa ympäristölliset, terveydelliset ja myös oikeudelliset hankalat asiat.

Erityisesti toivoisin ja haluaisin, että valiokunnissa pohdittaisiin näitä vastuukysymyksiä ja riskejä, jotka tähän liittyvät, ja myös sen kokemuksen pohjalta, mitä nyt on saatu, kun geenitekniikkalaki on vuodesta 95 lähtien meillä ollut. Mieleen tulee, että tässä on ehkä pienemmässä mitassa mutta vähän samantapaiset riskit kuin on ydinenergian käytössä. Silloin voisi ajatella, että vastuukysymyksiä ydinenergiavastuusta annetun lain mukaisesti mietittäisiin, kun ne riskit, että näitä pääsee vapaaseen luontoon, ovat arveluttavia ja isoja ja vielä aika pitkälle tutkimattomia.

Herra puhemies! Toinen kysymys on geenitekniikan lautakunnan asema. Tässähän sen tiedotusvelvollisuutta lisätään, mutta valvonta siltä otetaan pois ja hajautetaan kolmelle ministeriölle. Ed. Heidi Hautala on asiantuntija, ja luotan, että tämä varmaan on viisasta, mutta kuitenkin korostan tässä, että valvonta ei saa kyllä heikentyä, vaan sen pitää selkeästi vahvistua. Toisaalta geenitekniikan lautakunnan kokoonpanoon odottaisin esimerkiksi kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen edustusta, mitä ei lakiin ymmärtääkseni ole kirjattu.