Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on tavallaan parlamentaarisen käytännön historiaa, joten en voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, kun se kaikki liittyy tämän lain aikaansaamiseen.

Nimittäin tämä asiahan tuli erittäin voimakkaasti esille siinä, että kun liikennekuolemat, joissa alkoholilla oli osuutta, olivat pilaamassa kaikki suunnitelmat vähentää kuolonkolareitten määrää, niin piti yrittää löytää sellainen "sivistynyt tapa", joka jollakin tavalla toisi koko ajan konkreettiseksi sen asian, että nyt pitää katsoa, että kännipäissä ei lähdetä ajelemaan autolla. Sitä varten sitten silloinen liikenneministeriö — ei nykyinen liikenne- ja viestintäministeriö, vaan liikenneministeriö — asetti työryhmän tutkiskelemaan tätä asiaa, ja sitten ed. Vahasalo, aina valppaana kansanedustajana, kun hänellä oli hallussaan tämä toimikunnan muistioluonnos, keksi tehdä siitä lakialoitteen ja keräsi siihen muistaakseni pari—kolmekymmentä nimeä kaikkiaan ja saattoi sen asiaankuuluvalla tavalla eduskunnan arvioitavaksi lähetekeskusteluun, josta se tuli sitten liikennevaliokuntaan.

Meillähän on, arvoisa puhemies, semmoinen tyyli ollut, että jos aloitteessa on 101 nimeä tai enemmän, silloin lähdetään siitä ajatuksesta, että se ainakin käsitellään. On eri asia, hyväksytäänkö se, mutta se käsitellään. Tässä aloitteessa näitä nimiä ei näin paljon ollut, jolloin se olisi tämän omaksutun, laajahkon ja puhemies Ilkka Suomisen aikoinaan linjaaman ratkaisun mukaan jäänyt odottelemaan semmoista sopivaa aikataulua liikennevaliokunnan päiväjärjestyksessä.

Mutta kun oli ed. Vahasalosta kysymys, niin hänpä ei tyytynytkään tähän, vaan hän aloitti erittäin intensiivisen, mutta sivistyneen puserruksen, että meidän täytyy ottaa se asia esille valiokunnassa käsiteltäväksi. Minä olin yksi kohdeyksilö puheenjohtajana ja valiokuntaneuvos Boedeker oli toinen kohdeyksilö. Sitten kun näitä yhteydenottoja oli jopa päivittäin, niin me päätimme, että meidän aikamme ei enää oikein riitä tähän sivistyneeseen keskusteluun vedota kiireisiin, vaan etsimme väkisin tälle käsittelylle aikataulun, ja sitten se käsiteltiin ja siitä tuli ponsiratkaisu, lausumaratkaisu, tänne isoon saliin ja siitä se lausuma meni tietysti eduskunnan vastauksena valtioneuvostoon ja edelleen ministeriöön, niin kuin proseduuri kuuluu ja menee.

Sitten, arvoisa puhemies, kävi niin, että kun kansanedustaja on täydellinen, niin suorituskin tulee briljeeratusti täydelliseksi loppufinaalissa. Ed. Vahasalosta oli erittäin tyylikäs kuva Helsingin Sanomissa, jossa hän ilmoitti, että on saanut tämän asian kerta kaikkiaan vireille ja nyt se tulee todellisuudeksi. Siitä se prosessi sitten, aivan oikein, lähti. Hän kertoi täysin totta, ja siitä se lähti osaksi hänen vaalikampanjaansa toisaalta, ja toisaalta se tuli hallituksen kokeilulakiesityksenä, ja nyt me sitten olemme antamassa tälle jatkoaikaa, kun tämä kokeilulaki terminoituu kesäkuun lopussa.

Elikkä näin todelliset, osaavat kansanedustajat toimivat. Mutta sen, arvoisa puhemies, sanon, että jos olisi ollut mieskansanedustaja, niin minä olisin sanonut, että muuten se on kuule sillä tavalla, että sinuakin koskee 101:n sääntö, mutta kun oli naiskansanedustaja, niin ei ollut kanttia sanoa. Siinä on se pieni ero.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! En lähde kertaamaan niitä historian asioita, mitä yhdessä ed. Pulliaisen kanssa liikenne- ja viestintävaliokunnassa silloin pohdittiin, kun ed. Vahasalon aloite oli siellä.

Tästä hallituksen esityksestä ihan lyhyesti haluaisin todeta sen, että se on varmasti kannatettava ja mielenkiintoinen monessakin suhteessa. Mutta eräs asia, johon käytännön elämässä olen kiinnittänyt huomiota toisaalta, on se suhde ajokiellon osalta, jos nopeus ylittää nopeusrajoituksen. Silloin kortti menee nykyisen käytännön mukaan näköjään hyllylle suoraan, ei ehdollisena tuomita eikä varoituksella näytä pääsevän ollenkaan. Ilmeisesti ohjeistus on nyt sillä tavoin, että on vaarallisempaa ajaa liikenneturvallisuuden kannalta ylinopeutta kuin humalassa. Kun tuomitaan rattijuopumuksesta, tuntuu siltä, että seuraamukset ovat lievempiä siitä kuin ylinopeudesta. Se tuntuu monta kertaa aika omituiselta. Ja kun tässä hallituksen esityksessä minun mielestäni hieman ikään kuin irvaillen puhutaan siitä, että näille ongelmakäyttäjille tulee ohjausta taikka keskustelut asiantuntijoitten kanssa mahdollisesta hoitoonohjauksesta ja muista vastaavista, minä uskon näin, että juuri nämä henkilöt, joilla ne ongelmat on, kyllä tietävät kaikki vaihtoehdot.

Arvoisa puhemies! Varmasti hallituksen esitys on hyvä sinällään, mutta toivoisin, että kun tätä valiokunnassa käsitellään, niin pohdittaisiin myös suhdetta siihen ajokieltoon, joka aiheutuu ylinopeuksista.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tästä aiheesta on puhuttu nyt tämän käsittelyn yhteydessä, mutta jo aiemmin, kun liikennepoliittista selontekoa käsiteltiin, useammassa puheenvuorossa viitattiin tähän ehkä yhteiskuntamme liikenteen pahimpaan ongelmaan. Oli mielenkiintoista kuulla entisen valiokunnan puheenjohtajan muisteloa tämän prosessin historiasta. Pidän silti selvänä, että mitä useampi henkilö täällä tästä aiheesta kantaa huolta ja tuo myöskin ajatuksia esiin, sitä todennäköisempää on, että tätä prosessia viedään myöskin tästä seuraavaan vaiheeseen.

Tämän alkolukkokokeilun vakinaistaminen on mielestäni pieni, mutta tärkeä erävoitto rattijuopumuksen vastaisessa ottelussa, jos tällaista urheilukieltä käyttää. Kohta kolme vuotta kestänyt kokeilu antoi ja on antanut pääosin positiivisia kokemuksia, joten vakinaistamiseen on täysin hyvät perustelut. Tiedetään hyvin niin täällä Suomessa, mutta myöskin muualla maailmassa, eri valtioissa, missä tämä on ollut kokeiluluontoisena tai vakinaistettuna, että se on estänyt jo useita rattijuopumustapauksia. Tuomioistuin voi siis jatkossakin määrätä syyllistyneille ajokiellon sijasta alkolukolla valvotun ajo-oikeuden.

Katselin tuossa kotikaupunkini Lahden kihlakunnan alueen tilastoja rattijuopumusten osalta. Rattijuopumusten osalta nousua viime vuonna edellisestä vuodesta oli lähes 20 prosenttia ja törkeidenkin rattijuopumusten osalta yli 15 prosenttia. Tämä on aina tietenkin suhteellista siihen, kuinka paljon poliiseilla on resursseja valvoa ja kuinka paljon näitä juopuneita sitten satutaan saamaan kiinni näissä valvontatilanteissa. Huolestuttavinta tässä on se, että mehän tiedämme ainoastaan tilastoissa kiinni jääneet. On arvioitu, että nykyisellä liikennevalvonnan tasolla rattijuoppo saattaa ajaa humalassa 200 kertaa jokaista kiinni jäämistä kohden, joten uusijat ovat sikäli erittäin merkittävä riski liikenteessä. Tämä suhde on todella huolestuttava.

Kun sitten tilastoissa, joita täällä on jo käyty läpi, kerrotaan niitä lukuja, kuinka paljon rattijuopumustapauksissa menehtyy ihmisiä — 2000-luvulla kuolleita on ollut keskimäärin 80 vuositasolla ja loukkaantuneita on sitten yli tuhatkin — niin asian yhteiskunnallinen merkitys inhimillisenä kärsimyksenä, mutta taloudellisena myöskin on mielestäni sanoin kuvaamaton. On kommentoitu sitä, kuka maksaa alkolukot, jos ne jossain aikataulussa saatetaan, aivan samalla lailla kuin meillä on turvavyöt tai turvatyynyt saatettu, autoissa vakiovarusteeksi siinä vaiheessa, kun tekniikka kehittyy niin paljon, että tästä tulee aukoton järjestelmä. Se hinta, mikä liittyy vakiovarusteeseen autoissa jossain aikataulussa — tietenkin se vie aikaa — on pieni lisä siihen, mitä yhteiskunta tänä päivänä joutuu joko kuolemantapausten tai vammautuneisuuden ja hoidon takia tästä asiasta kantamaan.

Toisaalta olen saanut myöskin sähköposteja, joissa on kerrottu, että alkolukkoa kykenee sen nykytekniikalla hämäämään jopa halvoillakin laitteilla. Jos tämä tieto pitää paikkansa, niin alkolukon luotettavuuteen on syytä kiinnittää tietenkin entistä suurempaa ja erityistä huomiota.

Mielestäni täällä talossa ja missä ikinä tämä aihe on käsittelyssä taistelun pitää jatkua. Alkolukko on mielestäni kaikkein tehokkaimmassa käytössä vasta, kun se on tulevaisuudessa vakiovarusteena kaikissa autoissa. Vasta silloin voimme sanoa, että olemme voiton puolella.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Voidaan arvioida, että tänä vuonna tähän päivämäärään mennessä on tullut hieman yli 10 000 rattijuopumusrikosta, mutta rattijuoppojen kokonaismäärä ei ole tässä. Siinä on vain rikoksesta kiinni jääneet. Valtaosa eli noin 90 prosenttia rattijuopumukseen syylliseksi epäillyistä on miehiä. 17 prosenttia rattijuopumukseen syylliseksi epäillyistä oli alle 21-vuotiaita.

Kannatan alkolukon hyödyntämistä liikenneturvallisuuden takaajana. Kansalaiskeskustelussa on esitetty, että kaikkiin autoihin pitäisi asentaa alkolukko. Ajatus on mielenkiintoinen, mutta seuraukset olisivat taloudellisesti laajakantoiset ja rasittaisivat merkittävästi autoilua ja liikennettä. Siksi tarvitaan kehitystyötä, jonka seurauksena alkolukon hankkiminen ja huolto tulevat taloudellisesti edullisiksi. Alkolukko estää humalahakuista henkilöä vaarantamasta liikennettä ja ajamasta ylipäätänsä autoa. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun alkolukko poistetaan autosta? Onko arvioitu, kuinka pysyviä vaikutuksia alkolukolla on humalahakuisen henkilön ajotottumuksiin?

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä lähdetään siitä, että valvottavan on ennen alkolukkoajokortin myöntämistä käytävä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön luona keskustelemassa päihteiden käytöstä, niiden vaikutuksista terveyteen sekä päihteiden käyttöön liittyvistä hoitomahdollisuuksista. Mielestäni pelkkä keskustelu hoitomahdollisuuksista ei riitä. Vuonna 2005 alkaneesta alkolukkokokeilusta tehty raportti on samaa mieltä. Itselleen hyödyllisenä päihdeohjelmaa piti kuitenkin vain kolme haastateltua.

Haastatteluissa kävi ilmi, että päihderiippuvuuden arviointiohjelma tunnettiin parhaiten A-klinikoilla ja huonoiten yksityisillä lääkäriasemilla. Yksityisten lääkäriasemien päihdeohjelmien sisältö tai sisällön puute sai osakseen eniten arvostelua. Moni haastateltu kertoi, että päihdeohjelman parasta antia olivat keskustelut päihdealan ammattilaisten, yhtä kuin sairaanhoitajien, kanssa, ja turhimpina pidettiin tapaamisia lääkärien kanssa. Tämän perusteella onkin tärkeätä, että alkolukkolaissa tuodaan yksityiskohtaisesti esille ne hoitotoimenpiteet, jotka kohdistetaan rattijuopumukseen syyllistyneeseen henkilöön.

Arvoisa puhemies! Ammattiliikenteessä päihtyneenä ajamiseen suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Työaikana tapahtunut rattijuopumus johtaa useimmiten työsuhteen päättymiseen. Rattijuopumus voi kuitenkin tapahtua työajan ulkopuolella, ja kuljettaja tuomitaan alkolukon käyttämiseen. Alkolukon käyttö ammattiliikenteessä johtaa siihen, että kuljettajan pitää asentaa alkolukko kaikkiin mahdollisiin ajoneuvoihin, joita hän käyttää. Kuorma- tai linja-autonkuljettajalla ei ole usein nimikoituja omia ajoneuvoja, vaan auto saattaa vaihtua päivittäin kuljetustehtävästä riippuen. Lisäksi alkolukkoon liittyvät ylimääräiset katsastukset ja tarkistukset aiheuttavat haittaa ja tulonmenetyksiä kuljetusyrityksille. Tältä osin hallituksen lakiesitys on epäonnistunut.

Toivon, että liikenne- ja viestintäministeriö, liikenne- ja viestintävaliokunta sekä Skal ja Suomen Linja-autoliitto yhdessä pyrkisivät löytämään soveliaan ratkaisun. Alkolukon kokonaiskulujen laitteineen, vuokrineen, ajokortteineen, huoltoineen ja katsastuksineen arvioidaan olevan 2 000—3 000 euroa vuodessa. Kokonaiskustannukset olisivat siis kolmessa vuodessa vähintään 6 000 euroa. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun rattijuopumukseen syyllistyneellä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia rahoittaa alkoholilukkoa?

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laxell kiinnittää ihan tärkeään seikkaan huomiota, tämän alkolukon kustannuksiin, mutta tämä alkolukkohan tulisi vain tämän rikoksesta epäillyn pyynnöstä. Eihän tätä määrätä kenelle vaan, vaan lakiesityshän lähtee tästä. Tämmöisen korjauksen haluan todeta.

Toisaalta ed. Vistbacka täällä aiemmin totesi kyllä hyvän asian, kun hän vertasi ylinopeudesta tulevia seuraamuksia rattijuopumuksesta tuleviin seuraamuksiin, mutta hän toisaalta jätti tuomatta sen seikan esiin, että kun henkilö syyllistyy rattijuopumukseen ja hänelle omasta suostumuksestaan määrätään tämä alkolukko, niin hänen rikoksensa menee oikeuden käsittelyyn, josta tulee sakkoa tai vankeutta. Mutta siitä huolimatta ed. Vistbackan havainto siitä, että kovasta ylinopeudesta voi tulla kova sakko ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ajokortin menetys pitkäksi aikaa ja rattijuopumuksesta voi säilyttää ajo-oikeutensa, on ongelmallinen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys alkolukosta on erittäin kannatettava ja hyvä asia. Minulla on muutamia poimintoja sieltä asiatekstin sisältä, ja sitten yritän perustella vielä, että tämä olisi voinut olla voimakkaamminkin eteenpäin menevä.

Johdannossahan sanotaan seuraavaa: "Rattijuoppo on osallisena noin joka neljännessä kuolemaan johtaneessa tieliikenneonnettomuudessa. Päihdeonnettomuuksia ei viime vuosina ole onnistuttu vähentämään samassa suhteessa kuin muita liikenneonnettomuuksia - -." Tämä todetaan ja vähän niin kuin nostetaan käsiä tässä jo ylös, kun jatkossa sanotaan, että "päihdeonnettomuuksia pyritään vähentämään kehittämällä perinteisiä keinoja, kuten liikennevalvontaa, seuraamusjärjestelmää, valistusta ja kampanjointia, mutta tulevina vuosina tulee uuden tekniikan merkitys korostumaan".

Minusta tämä on aika hurjaa luettavaa siihen nähden, että minä olen ammatissani niin monet kerrat joutunut näihin surkeisiin tilanteisiin, joissa joku muu kuin rattijuoppo kärsi enemmän tai vähemmän siitä, että rattijuoppo ajaa hänen päälleen tai sitä autoa, missä hän on istunut mukana. Tämä kuva ei nyt välity tästä hallituksen esityksestä kyllä minusta oikealla tavalla. Tätäkin asiaa on kolme vuotta kokeiltu. Se on tietenkin sinänsä hyvä asia. Siinä on ollut 297 kuljettajaa mukana. Se on itse asiassa aika pieni määrä, mutta varmasti suuntaa antava. En minä lähde sitä tilastollisessa mielessä edes miettimäänkään, mutta kuljettajien keski-ikä oli 48 vuotta, johon kiinnitin huomioni sikäli, että siinä iässähän alkavat erottua ne, jotka alkoholia kuluttavat suuria määriä, ovat siis suurkäyttäjiä, eivät vielä alkoholisteja. Se on ehkä se vaikuttavin tieto tältä osin. Ja tämän näin pienen materiaalin perusteella sanotaan sitten varsinaisesti tästä inhimillisestä puolesta, siis kuljettajista ja ihmisiin liittyvistä seikoista, että tämä puutteellinen tiedonkulku oli ollut hankalaa ja "rattijuopumuksesta alkolukon käyttöönottoon kuluvaa aikaa arvosteltiin liian pitkäksi, mikä johtuu pääasiassa tuomioistuinkäsittelyn odottamisesta". Ja sitten todetaan, että "arviointiohjelmaa arvosteltiin kokeiluun sopimattomaksi ja tehottomaksi" ja että "kokeiluun osallistumista pidettiin rangaistuksena ja hävettävänä asiana, josta ei yleensä tienneet kuin lähisukulaiset", ja että "harva näki siitä olleen hänelle itselleen hyötyä".

Kyllä tämmöisiä asioita just kerrotaan, mutta jos näihin myönnytään, niin minusta ollaan hyvin hyvin lipevällä pinnalla. Siis ymmärretään alkoholistia väärällä tavalla. Tässä tavallaan annetaan avaimet siihen suuntaan, että tämä taso, mikä meillä nyt on, olisi jotenkin hyväksyttävä, jos se tähän jäisi. Jokainen, joka näin ajattelee, miettiköön itse sitä, jos joutuu näiden uhriksi. Kyllä mielipiteet muuttuvat hirvittävän paljon sen jälkeen. Minä olen sen reaalimaailmassa nähnyt enkä mitään mahda sille, että tämä on hallintotekstiä, joka on hyvin tämmöistä tasa-arvoista ja jossa lähinnä teknisillä keinoilla yritetään kiertää pääasia, joka on hoitoa tarvitseva ihminen.

Ed. Laxell osittain puhui tästä asiasta, päihdeongelmaisten hoitoon ohjauksesta ja siihen liittyvistä asioista. Niistä täällä ei juuri mitään sanota, vaikka todetaan, että vuonna 2007 rattijuopumukset olivat lisääntyneet 7 prosenttia. Kyllähän sen pitäisi merkitä jotain näiden viranomaisten päässä, koska suuret ikäluokat ovat nyt just tulossa siihen vaiheeseen, jolloin nämä asiat tulevat aivan toisella lailla esille. Ehdottomasti tämä lukkoasia pitää saada eteenpäin. Ja se, että se on pelkästään omasta pyynnöstä, on minusta ihan liian pehmeä keino. Tässä pitäisi olla aivan toisenlaisia valtuuksia tarvittaessa pistää se pakolliseksi. On jotenkin kaiken huippu, että sitten jos se maksaa jotain, niin sen takia sitä ei voida sille ihmiselle määrätä, kun toisessa vaakakupissa on jonkun toisen henkilön vaurioittaminen tässä tilanteessa.

Täällä sanotaan, että rattijuoppojen yleisyys liikenteessä on noin 0,15 prosenttia eli siis 15 autoilijaa 10 000:ta autoilijaa kohti. Onkohan se näin pieni? Tekisi mieli kyllä väittää, että siinä on vähintään pilkkuvirhe, mutta näin se kyllä täällä sanotaan. Mutta ihan järkyttävä tietohan sekin on, että 5 vuoden aikana, vuosina 1998—2003, lähes 25 prosenttia rattijuopoista jäi vähintään kahdesti kiinni. Se on aika yleinen tauti. Kyllähän me kaikki tämän tavallaan tiedämmekin. Ja tätä vaan teknisesti mietitään ja ajokieltoakin jopa vähän vierastetaan, sillä täällä olevan tekstin mukaan sanotaan, että "Suomessa määrätyt ajokiellot ovat kansainvälisessä vertailussa lyhyitä, koska ajokiellon määräämiselle asetetun viiden vuoden maksimipituudesta tuomioistuimet käyttävät yleensä vain ensimmäistä neljännestä". Mitäs sekin tarkoittaa? Kauheata suvaitsevaisuutta näitä rattijuoppoja kohtaan minusta väärässä asiassa. Rattijuopoille pitää olla suvaitsevainen oikealla tavalla. Heille pitää antaa semmoista jämäkkää hoitoa, joka auttaa heitä. Nämä kaikki keinot ovat olleet olemassa. Niitä on Suomessa aikaisemmin noudatettu, ne on purettu pois, ja tässä annetaan mennä välistä koko ajan semmoista turhaa vammautumista. Suuri kysymykseni minusta on edelleen se, miksi näin saa käydä.

Tämä päihderiippuvuuden arviointiohjelma, joka olisi tätä lääketieteellistä puolta, päihderiippuvuuteen kuuluvaa asiantuntijahoitoa, mainitaan sivulla 8. Se on oikeastaan aika onneton teksti siitä, miten tähän perusasiaan suhtaudutaan. Minä ainakin tämän alan ammattilaisena näen täällä monia kohtia, joissa voisi olla paljon paremmastakin suorituskyvystä kysymys meidän järjestelmässämme. Kun sanotaan, että tämä "päihderiippuvuusarvio ja siihen sisällytetty hoito ei vaikuttanut rattijuopumusten uusimiseen mutta se kuormitti päihdehuoltoa runsaasti", niin eihän se nyt voi olla syy sitä vähentää, että se kuormittaa jotain huoltoa runsaasti. Ja kun sanotaan, että "ongelmana on, että päihdehuollon resursseja kuluu henkilöihin, joilla ei ole todellista motivaatiota hoitoon, vaan heidän ainoa tavoitteensa on saada ajokortti takaisin" ja että "hoito ei tuota toivottuja tuloksia", niin siihenkö mekin sitten tyydymme, että kun ei tuota, niin eläköön kuin elopellossa ja ajakoon niin kuin haluaa? Ei voi olla minusta asiat näin. En ole mikään fanaattinen intoilija tämän asian suhteen, mutta olen hyvin huolissani semmoisesta löysästä suhtautumisesta, jossa annetaan kuva siitä, että kun tekniikka on kunnossa sen ajavan ihmisen kaikilla puolilla, niin sitten tämä alkoholismikin olisi kunnossa, alkoholin suurkulutus ja kaikki siihen liittyvät asiat. Usko tekniikkaan sinänsä yksin on tässä liian suurta.

Mahdollisimman nopeasti, arvoisa puhemies, tämä laki läpi eduskunnasta ja käyttöön, ja samalla mietittäköön sitten kaikkia näitä vanhojakin keinoja uudelleen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on nyt jo ensimmäisessä kuulemisessa meillä liikennevaliokunnassa ollut, siitä on muutamia tarkentavia tietoja saatu, kuten laitteitten hinta ym., ja sen toimivuuteen on päästy pikkuisen syvemmälle pureutumaan. Olen vakuuttunut siitä, että laitteet kyllä toimivat ja ovat tehokkaat, jos niitä vain asennetaan.

Mutta itse tähän problematiikkaan sinänsä. Kuten ed. Akaan-Penttilä tuossa äsken sanoi, niin kyllähän ongelmaisten kohdalla tämä on todella hankala. Kannatan kyllä laitteen käyttöönottoa siinä tapauksessa, että ihminen ensimmäisen kerran narskahtaa — kyllä niitä käryäjiä on semmoisiakin, jotka vahingossa, siis todella vahingossa, kärähtävät, ei mietitä sitä määrää, kuinka paljon illalla on otettu, ja sitten aamulla sattuu olemaankin päälle sen puolen promillen — mutta näitten taparikollisten kohdalla, joilla on se alkoholiongelma, tietenkin tämän käyttöönotto on vähän niin ja näin. Ehkäpä se on sittenkin parempi kuin se — kun nythän näitä on paljon, joilta on kortti pitkäksi aikaa otettu pois — että ajetaan sitten ilman korttia. Ei sillä kortilla yleensä muutenkaan ajeta; jos auto vaan on ja on jonkinlainen taito, ja yleensä se taito löytyy sitten siinä vaiheessa, kun promillet lähestyvät kahta, sitten se taito ja tarve alkavat tulla esiin, jolloinka lähdetään. Tässä on varmaan liian vähän käytetty näissä ongelmissa tätä auton lunastusta, osassa käräjäoikeuksia siihen on menty, mutta aika harvassa on uskallettu lähteä tälle radikaalille linjalle.

Kun nämä laitteet sitten niihin autoihin asennetaan, oli hinta muistaakseni tuolla 1 500 euron paikkeilla. Se, mikä vaikutti vähän hankalalta tässä esityksessä, oli, että laitteen käyttökustannukset, jotka voidaan sitten jakaa pidemmälle aikaa, olivat 100—160 euroa kuukaudessa ja näihin voidaan sitten myöntää kunnan täydentävää toimeentulotukea. Se kyllä vähän karskahti korvaan: Jos todella tarvitsee autoa työnsä puolesta, niin en minä tiedä, täytyykö sitä sitten ottaa huomioon. Jos toimeentulotukea saa tämän asentamiseksi ja sen käyttämiseksi, onko yhteiskunnalla velvollisuus sitten hoitaa näitä asioita, sitä siinä kyllä varmasti joudutaan miettimään.

Itsessään tuo rattijuoppojen määrä selkeästi joitain vuosia sitten, kun viinan hintaa laskettiin, nousi valtavasti. Kysehän oli siitä, että valvontaa lisättiin oikein reippaasti, ja silloin kyllä kiinni äämisiäkin tuli. Kyllä se suoraan taitaa verrannollinen olla siihen määrään, kuinka paljon valvotaan, silloin kiinni jäämisriski on huomattavasti suurempi. Tuo prosentti voisi muuttua siitä oleellisesti isommaksi, jos meillä olisi tiuhempi valvonta. Kyllähän veikkaan, että tuurilla tuolla menee aika iso osa, joka ei huomioikaan ollenkaan sitä, että promilleja voi olla veressä. Saattaa osa mennä kymmeniä vuosia niin, että ei joudu koskaan puhaltamaan. Omalta kohdalta voin sanoa, että silloin kun ammatikseen tuolla pyörin, niin minä kyllä puhalsin kohtuullisen usein. Saatoin kolme neljä kertaa vuoteen, joskus saman päivän aikaankin pari kertaa joutua puhaltamaan. Mutta työkavereita oli, jotka saattoivat mennä viisi vuotta, ettei kertaakaan pilliä suuhun, ja saman verran ajettiin vuodessa, eli kyllä tässä tuurista aika paljon on kiinni.

Ammattiliikenteen kohdalta veikkaanpa, ettei kovinkaan moni työnantaja kyllä autoonsa näitä laitteita asenna ja semmoiseen autoon vallankin, jota useampi kuljettaja käyttää, taitaa hankaluuksia tulla. Jos niihin laitteet laitetaan, niin täytyy kaikkien puhaltaa, ketkä sillä autolla kulkevat, ja siinä voi olla vähän ongelmia. Näkyy olevan jossain, että ministeri oli ottanut kantaa siihen, että kaikkiin koululaiskuljetuksiin pitäisi kyseiset laitteet laittaa. Se tarkoittaa sitä, että suurimpaan osaan maamme linja-autoista ne pitäisi vissiin sitten laittaa, koska aika isoa osaa niistä käytetään jossain määrin koululaiskuljetuksiin. Sitä kustannuserää tokkopa liikennöitsijät rupeavat maksamaan, että kaikkiin niihin autoihin ruvetaan asentamaan lukot, se voi olla vähän kallista touhua eikä välttämättä ihan toimi.

Nyt näkyy olevan uutisointia muun muassa Helsingin liikennelaitoksesta, että täällä Bussiliikenne Oy:ssä puhallutetaan epäsäännöllisen säännöllisesti, elikkä siellä kuljettajat saattavat joutua harva se aamu tai päivä, kun töihin tulevat, puhaltamaan ennen työhön lähtöä. Mutta toivottavasti ei samanlaisia puhallusvehkeitä ole kuin allekirjoittanut kerran näki tuolla Tallinnassa silloin vanhaan Neuvostoliiton aikaan, kun pääsi bussivarikolle: Vanhoihin pusseihin puhallutettiin ja valittiin joukosta semmoinen, kenellä katsottiin aamulla varmasti olevan promilleja. Itse arvelin, että promilleja oli varmaan lähelle kahta, ja kun menin puhaltamaan, niin se pussi ei värjäytynyt. Kyseinen lääkäri ilmoitti, että ei kun linjalle vain. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään tarttua minkäänlaiseen rattiin. Näiden laitteiden osalta sen suhteen, että ne ovat myöskin tarkat, varmaan täytyy testiä tehdä.

Nyt meille kyllä kerrottiin valiokunnassa, että nykyiset laitteet ovat kehittyneet. Mutta kun tietää ihmisten kekseliäisyyden ja sen, kuinka ruvetaan hakemaan niille laitteille kiertokeinoa — ja yleensä se on myöskin siinä, että viina on aina hintansa väärtti ja sen saamiseksi keksitään jos jonkinlaisia keinoja — niin arvelen, että jos tämmöiset laitteetkin laitetaan, niin aika pian joku keksii, miten niitä kierretään.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä paneudutaan liikenneturvallisuuden kannalta keskeiseen ongelmaan: rattijuopumukseen ja sen aiheuttamiin seurauksiin ihmisille ja muutenkin liikenteen kustannuksiin. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta, joka on ollut kokeiluluonteisesti käytössä muutaman vuoden. Esitetty menettely on vain yksi tekninen keino estää rattijuopumukseen syyllistynyttä lähtemästä alkoholia nauttineena liikenteeseen.

Jokainen liikenteessä kuollut ja loukkaantunut uhri on turha. Liikenneonnettomuudet aiheuttavat ihmishenkien menetyksiä, loukkaantumisia ja suunnattomia inhimillisiä kärsimyksiä liikenteen uhreille itselleen ja heidän läheisilleen. Lisäksi liikenneonnettomuuksista yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat erittäin korkeat. Liikenneturvallisuuden parantaminen on siis erittäin tärkeää, katsottiinpa sitä mistä näkökulmasta tahansa.

Liikenneturvallisuustyö on laaja-alaista, koko yhteiskuntaa koskevaa, haastavaa työtä. Kun arvioimme niitä tekijöitä, joiden vuoksi liikenneonnettomuuksia tapahtuu, nousevat keskeisimmiksi tekijöiksi inhimilliset tekijät, joihin vaikuttaminen on kaikkein tärkeintä. On hyvin tärkeää vaikuttaa ihmisten omaan toimintaan, tahalliseen tai tahattomaan liikennekäyttäytymiseen. Oikeaan liikennekäyttäytymiseen vaikutetaan parhaiten tietysti valistuksella, joka vaikuttaa parhaiten asenteisiin ja sitä kautta liikennekäyttäytymiseen. Myös liikenneympäristöllä ja sen kehittämisellä sekä erilaisilla teknisillä ratkaisuilla on merkittävä vaikutus liikenneturvallisuuteemme.

Valvonta ja seuraamukset ovat ehkä sittenkin keskeisimmät tekijät liikenneturvallisuuden ylläpidossa ja rattijuopumusten estämisessä. Kiinnijoutumisriski, josta täällä kovin paljon ei ole puhuttu, on yksi tehokkaimmista rattijuopumusta estävistä tekijöistä. Tämä on tutkitustikin selvä asia. Tämän vuoksi poliisin suorittama tehokas liikenteenvalvonta, joka kohdistuu kaikkina aikoina jokaiseen Suomen kuntaan ja täällä liikenteessä olevaan yksilöön, on erittäin tärkeää. Esimerkiksi automaattisella liikennevalvonnalla tai nopeusvalvonnalla voidaan kyllä saada hillittyä ylinopeuksia ja kohdennettua sakko ylinopeutta ajaneelle, mutta rattijuoppojen valvontaan siitä keinosta ei ole. Rattijuopumusvalvontaa voidaan tehdä vain ihmisten työnä ja poliisin toimesta.

Liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi on kaikista tärkeintä turvata poliisin valvontaresurssit ja ajanmukainen kalusto, niin että poliisilla on todellinen mahdollisuus partioida kaupungeissa ja maaseudulla riittävästi, osallistua hälytystehtäviin ja puuttua rattijuopumuksiin sekä muihin rikoksiin. Samalla näkyvä poliisipartiointi luo kansalaisille myös turvallisuuden tunnetta.

Arvoisa herra puhemies! Vuosittain liikenteessä kuolee lähes 400 ihmistä, joista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleita vuosittain on keskimäärin vähän yli 80. Liikenteessä tavataan vuosittain noin 27 000 rattijuoppoa, joista törkeitä, huom. törkeitä, rattijuopumuksia on yli 60 prosenttia. On huomattava, että mitä enemmän alkoholia nauttineen henkilön promillemäärät kasvavat, sitä suurempi riski on joutua onnettomuuksiin. Selvään kuljettajaan verrattuna 1,5 promillen humalassa olevan kuljettajan riski joutua onnettomuuteen on peräti nelikymmenkertainen. Uudelleen rattijuopumukseen syyllistyneiden aiheuttamia kuolemia on vuosittain noin 35, joka on erittäin merkittävä määrä. Kaikista rattijuopoista päihderiippuvaisia on peräti noin puolet. Edellä todettu on synkkää kerrottavaa, ja siitä on syytä tehdä määrätynlaisia johtopäätöksiä.

Esitetty alkolukolla valvottu ajo-oikeus on sinänsä kannatettava, vaikka kokeiluaikana sitä halusi käyttää vain 297 rattijuoppoa, kun rattijuoppoja todella tavataan 27 000. Alkolukko ja valvottu ajo-oikeus soveltuvat sellaiselle rattijuopumukseen syyllistyneelle, joka tarvitsee ajokorttia ja jolla on taloudelliset edellytykset vastata näistä kustannuksista. Alkolukko tulisi saattaa pakolliseksi kuitenkin ainakin koulukuljetuksiin, koska erityisesti koululaisten tulee voida tehdä turvallisesti koulumatkansa, joita ei saa vaarantaa kuljettajan humalatilalla. Virkatehtävissäni olen joutunut näitäkin tapauksia useiden kuljettajien osalta ratkomaan.

Mielestäni myös uusijoille voitaisiin suoraan määrätä alkolukko, jotta toistuvat rattijuopumukset voitaisiin ainakin joidenkin osalta ennalta estää. Tämähän merkitsisi sitä, että henkilö, joka on syyllistynyt toistamiseen rattijuopumukseen, voisi kuljettaa vain sellaista autoa, jossa on alkolukko.

Kokeiluun liittyi päihderiippuvuuden arviointiohjelma, joka nyt esitetään korvattavaksi keskustelulla päihdeasiantuntijan kanssa. Mielestäni päihderiippuvuusarvio on ollut hyödyllinen. Viranhoidosta minulla on siitä henkilökohtaisia kokemuksia, koska olen satoja henkilöitä määrännyt näihin arvioihin. Näihin rattijuopumuksiin syyllistyneet ovat ensinnäkin joutuneet miettimään alkoholinkäyttöään ja suhdettaan liikenteeseen. He ovat päässeet hoitavan lääkärin puheille ja sellaiseen hoito-ohjelmaan, jonka lopputulos on ratkaissut heidän ajo-oikeutensa jatkumisen tai päättymisen.

Päihderiippuvuusarviointimenettelyn tehokkuutta selvitettäessä tässä kokeilussa on todettu, että päihderiippuvuusarvio ei aina johtanut rattijuopon käyttäytymisen muutokseen ja että he ovat kuormittaneet päihdeklinikoita. Kokemukset päihderiippuvuusarvioinnista alkolukkokokeilun ajalta ovat kuitenkin niin lyhyet ja kokeiluun osallistujien määrä niin vähäinen, ettei niiden perusteella voida tehdä oikeastaan minkäänlaista luotettavaa tai lopullista johtopäätöstä. Voidaan myös kysyä, ovatko vapaaehtoisesti päihdekuntoutukseen haluavat tärkeämpi kohderyhmä kuin rattijuopot, jotka aiheuttavat turhia kuolemia ja liikenneonnettomuuksia. Mielestäni päihderiippuvuusarvio pitäisi säilyttää tai ainakin, jos siitä harkitaan luovuttavaksi, asiaa tulisi harkita laajemmin kuin päihdepalvelujen resurssien näkökulmasta.

Arvoisa herra puhemies! Liikennekuolemien, vammautumisten ja loukkaantumisten sekä rattijuopumusten estämiseksi esitys on kuitenkin kannatettava. Suomen on etsittävä kaikkia keinoja rattijuoppojen karsimiseksi liikenteestä. Rattijuoppouden ilmenemisessä myös alkoholin suuri kulutus ja alkoholin edullinen hinta ovat merkittävässä asemassa. On selvää, että alkoholin kulutukseen vaikuttaa myös alkoholin hinta. Alkoholin verotusta on siksi korotettava, niin että kulutusta voidaan nykyistä paremmin hillitä ja samalla näitä alkoholin tuomia haittoja vähentää. Ratkaisua tähän ongelmaan ei siis löydy pelkästään teknisistä ratkaisuista, niin kuin ei muuhunkaan inhimilliseen elämään.

Keskeisin tavoite rattijuopumuksien estämisessä on se, että ajoneuvojen kuljettajat tuntisivat vastuunsa nykyistä paremmin eivätkä lähtisi alkoholia nauttineena ollenkaan liikenteeseen, toisaalta se, että syyllistyessään rattijuopumukseen saa siitä oikeudenmukaisen rangaistuksen suhteessa tekoon sekä hallinnolliset ajokorttiseuraamukset ja mahdollisuuden päästä muuttamaan käyttäytymistään vastuullisemmaksi.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys alkolukon käyttöönotosta on toteuttamiskelpoinen ja kannatettava. Se on omiaan edistämään vastuullista liikennekäyttäytymistä ja korostaa ihmisen omaa vastuuta tavoistaan ja on myös nollatoleranssiin kannustava tapa. Alkolukon käyttöönotto estää myös uusintarikoksia, koska poliisi voi määrätä valvotun ajo-oikeuden alkamaan jo ennen oikeuskäsittelyä. Alkolukon kustannukset, jotka rattijuopumukseen syyllistynyt joutuu itse hoitamaan, sekä se, että hän itse joutuu valvottua ajo-oikeutta pyytämään, ovat myös omiaan sitouttamaan ihmistä parempaan liikennekäyttäytymiseen. Tosin tämä on monesti pakkotilanne, esimerkiksi ammattiautoilijan ainoa mahdollisuus.

Valistus on tärkeää, mutta mikä on sen teho, kun rattijuoppojen määrä ei ole sen avulla vähentynyt? Toki voidaan vain arvailla, miten huonossa tilanteessa oltaisiin ilman valistusta. Siksi tehokeinoina alkolukon lisäksi pitää edelleen käyttää ajoneuvon menettämistä valtiolle ja hoitoonohjauksen tehostamista sekä sitä, että rattijuoppo joutuu poliisin sosiaalipäivystyksen puhutteluun vuorokauden kuluessa kiinni jäämisestä, mikä on koettu ja todettu tehokkaaksi keinoksi. Yleisessä keskustelussa keinoksi on myös nostettu täysi nollatoleranssi, mutta mielestäni poliisi on jo sanonut, että sen kontrollointi ja siinä pysyminen on mahdotonta.

Puhemies! Ongelmaa ei ratkaista tietenkään vain rangaistuksia koventamalla, mutta joissakin tapauksissa pitäisi harkita kovempia sakko- ja vankeusrangaistuksia, nimenomaan silloin, kun on kysymys rattijuopoista, jotka aiheuttavat kuolonkolareita ja vakavia vaaratilanteita ja jotka ovat uusineet rikoksensa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaltiokummulle semmoinen juttu vaan, kun kerroitte tuossa, että ainoa keino valvoa rattijuoppoja on poliisin valvonta, että tässähän me juuri olemme tekemässä sellaista lainsäädäntöä, että se tapahtuu myöskin ilman poliisia.

Me ihmisethän olemme turtuneet ja turrumme päivittäin ikäviin uutisiin. Joka päivä tulee ikäviä uutisia: on terrorismia, on itsemurhaiskuja, on onnettomuuksia, on mitä tahansa. Niihin turtuu. Samalla tavalla myöskin tuolla käräjäoikeudessa — minä olen istunut lautamiehenä siellä kahdeksan vuotta, Oulun käräjäoikeudessa — oikeuden ihmiset turtuvat siihen, kun listassa lukee samalle päivälle 11 niin sanottua kevyttä rattia: vai niin, ai näitä taas.

Sitten on toinen juttu vielä näistä keveistä rateista se, että aina niistä annetaan ehdollista vankeutta ja lisäksi sakkoja. Toistuvasti rattijuopumukseen syyllistyville annetaan toistuvasti vaan ehdollista vankeutta ja sakkoja. Eli Suomen oikeuskäytännössä on tullut tavaksi se, että entistä vaikeammin määrätään ehdotonta vankeutta. Lienevätkö siinä sitten vaikuttimena myöskin Vankeinhoitolaitoksen ja Rikosseuraamusviraston pienet määrärahat: tuomarit ajattelevat sillä tavalla, että täytyy pienentää vankien määrää, ettei vankiloihin panna lisää porukkaa?

Myöskään tuomarit, käräjätuomarit, hyvin usein eivät anna korkeampia tuomioita, mitä täällä myös ed. Akaan-Penttilä peräänkuulutti, johtuen siitä, että juuri oma nimi ei näkyisi Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä usein. Se kuulemma madaltaa tuomarin arvostusta, jos saman tuomarin nimi näkyy usein, jos juuri hänen tuomioistaan valitetaan ylöspäin hovioikeuksiin.

Tämä lakihan tuli voimaan heinäkuun alussa 2005 viime kaudella, ja käsittääkseni tämä tuli aika paljon Ruotsin mallin mukaan. En muista, oliko tämä jo silloin Ruotsissa vakituisena lakina vai oliko sielläkin koelakina, mutta joka tapauksessa nykyään se on Ruotsissa jo vakituisena lakina. Hyvä näin, että sieltäkin joskus otetaan mallia, tai aika paljonhan me otamme Ruotsista mallia, mutta tässä on yksi hyvä esimerkki, joka kannattaa panna toimeen ihan jatkuvana lakina.

Näitä erilaisia keinoja kaikenlaisen työjuopumuksen estämiseksi on olemassa. Minäpäs kerron hyvän esimerkin niiltä ajoilta, kun olin laivalla risteilypäällikkönä Helsinki—Tukholma-välillä, mitä siellä tapahtui, kun Estonia upposi ja vei mukanaan yli 800 henkeä. Laivoilla, joissa yleensä ihmiset ovat töissä kaksi viikkoa ja sen jälkeen kaksi viikkoa kotona lomalla, tuli uusi sääntö. Sen kahden viikon aikana, vaikka sinun työaikasi oli 8—9 tuntia vuorokaudessa, sinut voitiin puhalluttaa vaikka nukkuessa. Se kaksi viikkoa, minkä ajan olit laivan palveluksessa, vaikka olit vapaa-aikana, sinut voitiin puhalluttaa vaikka hytissä keskellä yötä sen vuoksi, että missä tahansa tilanteessa, olipa sinulla työvuoro tai ei, kun olet laivassa, sinä joudut henkilökunnan jäsenenä olemaan kykenevä auttamaan pelastustöissä, jos jotain tapahtuu. Näin ankarat säännöt tuli laivayhtiöille Suomen ja Ruotsin välille Estonia-onnettomuuden jälkeen. Tarvitseeko aina tapahtua tämmöisiä katastrofeja ennen kuin tällaisiin mennään?

Mietinkin tuossa, että on monenlaisia keinoja, mitä meillä laki jo sallii, mutta niitä hyvin harvoin käytetään. Varkaudessa toimii apulaispoliisipäällikkönä entinen oululainen poliisi, joka kyllä käyttää kaikki keinot, mitä laki sallii, ja jopa menee vähän rajan ylikin välillä. Hän on ottanut käyttöön muun muassa sellaisen keinon, että toistuvista ylinopeuksista tietenkin otetaan kortti pois mutta sitä ei saakaan takaisin ennen kuin käy autokoulun uudestaan, koska hänen mielestään se, että toistuvasti ajaa ylinopeutta, osoittaa, että ei ole ajokortin arvoinen, täytyy käydä koulu uusiksi. Laki sallii tämänkin kuten myöskin ajoneuvojen poisoton. Meillä Suomessa vaan mielestäni hyvin hennosti tällä hetkellä näitä asioita käsitellään.

Meillähän on tällä hetkellä kaikenlaisia ilmastoasioihin liittyviä pyrkimyksiä, että päästöjä täytyy vähentää. Tällä laillahan me yritämme vähentää niitä päästöjä, mitä ihminen hengityksestään päästää tuonne autoon. Eli kaikki mahdolliset keinot tulisi käyttää.

Täällä on puhuttu siitä, että tämä alkolukko annetaan vain pyynnöstä ja niitä on käytetty vain alle 300 kolmen vuoden aikana. Ymmärrettävää, kun se on sen verran kallis kapistus. Täällä joku vaan kysyi, kukahan semmoisia rupeaa maksamaan. Ed. Rönni ammattiautoilijana aikaisemmilta ajoiltaan puhui siitä, että hinta on niin kallis. Joka tapauksessa linja-autoihinkin tuli turvavyöpakko joka ainoaan penkkiin. Kuinkahan paljon maksaa yksi turvavyö, ja penkkejä on 60 normaalissa linja-autossa? Minä veikkaan, että ne maksavat enemmän kuin yksi alkolukko, ja alkolukko on varmasti yhtä merkittävä asia. Sen vuoksi täytyisi saada aikaan se, että yhä useammat maat saattavat tällaisen alkolukkolainsäädännön voimaan. Sitä kautta viesti menisi autotehtaisiin, jotta jossakin vaiheessa — ehkä ei meidän aikanamme, mutta tulevaisuutta varten — alkolukko tulisi olemaan aluksi joukkoliikennevälineissä ja ennen kaikkea koululaiskuljetuksiin tarkoitetuissa jne. välineissä jo tehtaan varuste ihan samalla tavalla kuin turvavyöt ovat olleet jo pitkään.

Kun on mietitty näitä kaikkia keinoja, erilaisia pisteytysjärjestelmiä ja muita, millä ylinopeuksia, rattijuopumuksia ym. liikennerikkomuksia saataisiin vähennettyä, niin sain siitä asiasta ihan Dubaista viime viikolla kirjeen. Siellä on asunut eräs oululainen entinen kaupunginvaltuutettu, joka nyt on palannut takaisin. Hän kertoi, että kun hän asui neljä vuotta miehensä työn vuoksi Dubaissa, niin hän oppi siellä käyttämään erästä keinoa. Siellä on tämmöinen mustat pisteet -järjestelmä, ja hän lähetti minulle tämmöisen taulukon, joka annetaan jokaiselle autoilijalle siellä käteen. Se on semmoinen värillinen taulukko, johon joka ainoa rikkomus, noin tuhat eri liikennerikkomusta, on merkitty, paljonko siitä saa sakkoja ja paljonko siitä tulee mustia pisteitä. Hän sanoi, että hän oppi siitä Dubaissa ajellessaan neljä vuotta. Hänen nimensä on Minna, ja hän koko ajan ajellessaan hoki, että muista Minna mustat pisteet, muista Minna mustat pisteet, ettei vahingossakaan ajaisi keltaisella valolla liikennevaloissa, ei ajaisi ylinopeutta, saatikka että tietenkään olisi rattijuoppouteen syyllistynyt siellä. Se lienee varmaan aika mahdotontakin — eiköhän tuo ole kohtuullisen alkoholivapaata aluetta.

Mutta kuitenkin tämä on erinomainen lisä, tai sanotaanko erinomainen alku, tähän juttuun. Tässähän on tällä hetkellä se murhe, että vaikka tämä tuleekin vain pyynnöstä, tätä ei määrätä kenellekään, vaan tämä tulee omasta pyynnöstä, onhan tämä toki kallis, mutta kyllä kai sitä täytyy nyt ymmärtää sekin, kun kännissä lähtee autolla ajelemaan, että seurauksia siitä saattaa tulla ja siitä pitää tulla.

Seuraavaksi nähtävästi ed. Pulliainen tulee tänne korjaamaan ed. Vahasalosta kertomiaan virheitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy lämpimästi kiittää ed. Rajalaa, kun hän tuli kysymään puheenvuoroni jälkeen, montako nimeä siinä minun hallussani olevassa lakialoitteessa on ottaen tarkkaan. En viitsinyt mennä huoneeseeni, vaan minä menin tuonne kanslia-avustajien luokse, ja siellä tulostettiin tämä oikea versio. Niitä on 52 kappaletta, siis siinä kappaleessa.

Mutta, arvoisa puhemies, minulla oli puutteellinen asiakirja. Nimittäin tähän liittyi neljäskin sivu, jota minulla ei ollut olemassakaan. Minä olen, arvoisa puhemies, käyttäytynyt siis puutteellisen asiakirjan perusteella aivan oikein, kun minä olen tehnyt kaikkeni, että tämä lakialoite aikanaan käsitellään, koska siinä on todella yli sata nimeä, mutta se ei tullut prosessin aikana millään tavalla esille. Jos olisi tullut, niin asianomaiset olisivat korjanneet, että tässähän on yli sata nimeä, mutta nytpähän on korjattu sekin, että niitä oli yli sata kappaletta.