2) Hallituksen esitys laiksi viestintämarkkinalain ja
eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun
lain muuttamisesta
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Viestintäpalvelut ovat jo pitkään
olleet osa suomalaisten ihmisten arkea. Monilla meilläkin löytyy
laajakaista kotoa, ja kännykät taitavat piippailla
tässäkin salissa aika taajaan. Nyt annetun esityksen
tarkoituksena on saattaa viestintäpalvelut samanlaisen
kuluttajansuojan piiriin kuin muutkin palvelut.
Esitys on erityisen ajankohtainen juuri nyt. Viestintämarkkinoilla
teleyritykset kilpailevat kiivaasti, ja niillä saattaa
olla suuri houkutus käyttää kuluttajien
oikeuksien polkemista myös kilpailun välineenä.
Jo nyt merkittävä osa kuluttajaviranomaisille
tulevista valituksista koskee matkapuhelinliittymiä tai
laajakaistaa koskevia sopimusrikkomuksia. On ymmärrettävää,
että kaikenlainen uusi teknologia ja tekniikka aiheuttaa
sinällään jo ongelmia kansalaisille,
mutta on osoittautunut usein, että yritykset eivät
riittävästi kunnioita asiakkaan oikeuksia.
Tämä nyt annettu esitys on valmisteltu työryhmässä,
jossa ovat olleet edustajina niin kuluttajaviranomaiset kuin myös
teleyritykset. Käsittely ei ole ollut aivan ristiriidaton.
Tämän lain hyvät puolet liiketoiminnalle
on kuitenkin tunnustettava. Näillä selkeillä normeilla
päästään eroon muun muassa laajakaistamarkkinoiden
lastentaudeista ja epärealistisista toimitusaikalupauksista,
jotka eivät palvele kenenkään etua. Ongelmakysymyksiä koskevat
pelisäännöt vähentävät asiakasyhteydenottojen
määrää ja näin parantavat
myös palvelun laatua. Reiluun kohteluunsa luottava asiakas
on varmasti tyytyväisempi asiakas, ja siitä välittömän
hyödyn saa viestintäyritys.
On muistettava, että vielä laajemman hyödyn hyvästä asiakaspalvelusta
ja kuluttajan oikeuksista saa koko toimiala sekä yleinen
tietoyhteiskuntakehitys. Harva kuluttaja on valmis siirtymään
mihinkään seuraavan sukupolven nimellä kulkevaan
palveluun tai tuotteeseen, jos edellisetkään eivät
ole hallussa tai niistä saadut käyttäjäkokemukset
ovat hyvin kielteisiä. Itsellenikin tulee valtava määrä kansalaispalautetta.
Valitettavan monessa näistä palautteista juuri
nämä asiat on tuotu esiin hyvin kriittisessä valossa.
Palvelu ei pelaa kaikissa tapauksissa. Sen sijaan hyvä kello
kuuluu kauas, ja tähän kannattaa myös
teleyritysten panostaa.
Arvoisa puhemies! Esityksen kaksi tärkeintä kohtaa
ovat liittymän oikeudeton käyttö ja sopimusrikkomusten
seuraamukset. Asiakkaan pitää voida luottaa siihen,
että toimiessaan normaalilla kansalaisen huolellisuudella
hän ei joudu vastuuseen toisen henkilön petollisesti
aiheuttamasta ylisuuresta laskusta. Pykälien pitää kestää myös aikaa.
Modeemikaappauksien ja kännykkävarkauksien lisäksi
niiden pitää kattaa myös teknisen kehityksen
mukanaan tuomat uudet ja yllättävät oikeudettoman
käytön muodot.
Kuluttajan pitää muutoinkin voida luottaa
palveluiden toimintaan ja reiluun kohteluun. (Hälinää)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Pyydän salia keskittymään ministerin
puheenvuoron kuuntelemiseen! Ministeri on ystävällinen.
Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Kuluttajan pitää siis
muutoinkin voida luottaa palveluiden toimintaan ja reiluun kohteluun.
Jos esimerkiksi toimitus viipyy tai palvelu ei toimi luvatulla tavalla,
asiakasta pitää hyvittää. Hyvitys ei
saa olla raskaan ja monimutkaisen byrokratian takana, vaan menettelyn
pitää olla asiakkaan kannalta kevyt, helppo ja
mahdollisimman nopea. Esityksen mukaan vakiokorvaus on 15 euroa
viivästysviikolta, kuitenkin enintään
120 euroa.
Viranomaisten päätöksistä tehtyjen
valitusten käsittely ja päätösten
täytäntöönpano viestintämarkkinoilla
tapahtuvat tällä hetkellä liian hitaasti.
Viestintämarkkinalain mukaisilla päätöksillä pyritään
edistämään kilpailua. Toimilupapäätösten
tarkoituksena on taas säädellä yhteiskunnan
perustoimintojen kannalta tärkeiden viestintäverkkojen
rakentamista. Molemmat edellä tarkoitetut tavoitteet edellyttäisivät
nopeata päätöksentekoa. Hitaat käsittelyajat
vaarantavat tällä hetkellä vakavasti
näiden tavoitteiden toteutumisen. Myös tähän
esitys tuo toivon mukaan parannuksen.
Puhemies! On kohtuullista, että kuluttaja nostetaan
viestintäpolitiikassa keskiöön. Tietoyhteiskunta
edistyy ja tuottaa hyötyjä kaikille kansalaisille
vain siinä tapauksessa, että jokainen voi luottaa
sen palveluihin ja siihen, ettei kansalaisen oikeuksia tietoyhteiskunnan
osallisena sorreta. Tarkoituksena on, että tämä laki
saatettaisiin voimaan noin puolen vuoden kuluttua sen hyväksymisestä.
Toivon, että eduskunta voi olla tätä lakia
eteenpäin viemässä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri tässä kaipasi
tukijoita hallituksen esitykselle. Ilmoittaudun ensimmäisenä tukijaksi
tälle.
Tässä erään vaalikampanjan
aikana puhuttiin siitä, onko tapahtunut jossakin kahtiajako.
Tässä on nyt kysymys sellaisesta ilmiöstä,
jossa on tultu kahtiajaon selvään saumakohtaan
ja erään kehityksen tiettyyn hyvin merkittävää kliimaksvaiheeseen.
Kun katsoo tätä tilannetta kentällä,
lehdistössä, hallituksen esityksen perusteluissa,
niin harvinaisen selvästi bisnespuoli on yhtä mieltä ja kuluttajapuoli
on toista mieltä. Siis toisin sanoen bisnespuoli on kilpaillut
itsensä siihen pisteeseen, että nyt fair play,
reilu kilpailu, ei enää ole mahdollista. Hallitus
on aivan oikealla tiellä, kun nyt ryhdytään
selvään kuluttajansuojelun edistämiseen
tässä asiassa. Tämähän
on yksi kaikkein suosituimpia aiheita ottaa kansanedustajaan yhteyttä siitä,
kuinka juuri puhuvaa tai kirjoittavaa on sorsittu näissä asioissa.
Siis ei voi luottaa oikeastaan mihinkään minkään
vertaa.
Numeron siirrettävyys teleoperaattoria vaihdettaessa
toi vielä tähän oman erityisen pikantin yksityiskohtansa
ja mahdollisti vielä enemmän kuin aikaisemmin
pelaamisen, elikkä tietysti periaatteessa jokainen, joka
menettää, menettämishetkellä tuntee
kipua sielussaan ja haluaa lievästi edes kostaa sen, että asiakas
tämmöisen tempun teki.
Ja mihinkä tämä kehitys on johtanut?
Se on johtanut siihen, että tulokset näillä kilpailevilla teleoperaattoreilla
ovat niinkin heikot kuin ne ovat, jopa suorastaan voimakkaasti tappiolliset. Edelleen,
rahoja kehitystoimintaan ei enää jää. On
aivan selvä asia, että kassa alkaa olla tyhjä,
ja nyt tämän kehityspaineen keskellä ollaan
tilanteessa, että liksaa sen kehityksen eteenpäin
viemiseen, missä pitäisi olla maailmanlaajuisessa kilpailussa
mukana, ei olekaan enää olemassa, ei varallisuutta.
Silloin tämän laatuinen kuluttajansuojalainsäädäntö on
todella paikallaan nyt viedä ainakin siihen pisteeseen,
mitä hallitus nyt esittää, ja mahdollisesti
vielä käydä pihilistisemmin läpi tämä lainsäädäntö ja
katsoa vielä sen mahdolliset aukkopaikat. En voinut keksiä yhdellä lukemisella,
mitä nyt sanoisin siitä, että tuo nyt
ainakin olisi pitänyt voida ottaa huomioon, koska lähdetään
siitä, että yleinen kuluttajansuojalainsäädäntö tavallaan
projisoidaan tähän todellisuuteen, niin kuin arvoisa
ministeri esittelyssään äsken juuri totesi.
Arvoisa puhemies! Tämä oli mitalin yksi puoli.
Toinen puoli tulee historiasta tässä lyhyessä puheessa,
ja se tulee siitä, minkälaisia keskusteluja tästä asiasta
käytiin aikoinaan. Palautan niistä mieliin vain
yhden aiheen.
Eräs nimeltä mainitsematon liikenneministeri totesi
täällä lukemattomia kertoja, että kilpailua, kilpailua,
kilpailua, kilpailua. Muuta hän ei yleensäkään
hokenut täällä ministerinä,
mutta puhui vain, että kilpailua, kilpailua, kilpailua. Mutta
silloin kun oli kysymys tästä telehommasta, minä sanoin
hänelle sekä yksityisesti että täällä salissa,
että kolme, neljä, viisi telepuolen yritystä rakentaa
päällekkäisiä verkkoja ja ministeri väittää,
että hinnat laskevat, missä tullaan siihen tilanteeseen,
että ei olisi sitä mahdollisuutta, että yksi
rakentaa sen verkon kokonaisuudessaan ja sitten sitä vuokrataan.
Siis toisin sanoen kaikki päällekkäisinvestoinnit
pitää kuluttajalla maksattaa. Tämä ei
kuulemma ollut markkinataloutta, mitä esitin silloin.
No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että nähdään, että se
oli sellaista markkinataloutta, että nyt nämä päällekkäisinvestoinnit
pitää kuolettaa ja nyt pitää sitten
todeta se, että teleoperaattorit eivät pärjää keskinäisessä kilpailussa,
ei ole varallisuutta investoida kehitykseen, ja sitten mennään
sieltä kaidalta tieltä sinne lavealle tielle ja kuluttajan
oikeuksien polkemiseen.
Elikkä toisin sanoen liikenne- ja viestintäministeriölle
ja Viestintävirastolle koituu tästä hommasta
valtavan suuri vastuu olla ajassa mukana, ja tämän
lainsäädännön pitäisi
olla monta askelta edellä eikä jäljessä hetkeäkään.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle on syytä todeta, että Suomessa
on erittäin kova kilpailu, mitä tulee matkapuhelinoperaattoreihin.
Siitä syystä meillä on Euroopan halvimmat
hinnat Suomessa, ja tähän kuluttajat ovat tyytyväisiä.
Kilpailu on alentanut hintoja, ja siitä syystä meillä teknologia
on myös kehittynyt pitkälle.
Mitä tulee sitten yhteistoimintaan, niin liikenneministeriö omana
aikanani neuvotteli tiiviisti kilpailuviranomaisten kanssa, ja se,
että olisi ollut yhteinen verkko, ei olisi ollut kilpailulainsäädännön
mukaista. Mutta muun muassa päästiin silloin sellaiseen
ratkaisuun, että voitiin käyttää yhteisiä mastoja.
Käytimme ympäristöperusteita siihen,
että jokaisella operaattorilla ei tarvitse olla omaa mastoa,
jossa ovat lähettimet, ja päästiin todellakin
siihen, että yhteisiä mastoja saatettiin käyttää ja
tällä tavalla voitiin vähentää rasitusta
ympäristölle ja myöskin vähentää kustannuksia
operaattoreille.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensimmäinen asia, jota se liikennevaliokunta
käsitteli, jota puheenjohtajana johdin, sen ensimmäinen
suuri asia, oli tämä mastojen yhteiskäyttöasian
vieminen eteenpäin. Se oli se ensimmäinen suuri
asia, ja me pakotimme teidät siihen, että näin
oli. Mutta se ministeri, johonka minä äsken viittasin,
ei ollut ministeri Sasi — selvyyden vuoksi sanottakoon — vaan ennen
hänen aikaansa ministerinä toiminut henkilö,
joka ei ollut kokoomuksen ministeri.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut tavallaan
tilanne erittäin hyvin kuvattua ministeri Huovisen esittelypuheenvuoron
ja ed. Pulliaisen toimesta. Muutamia näkökulmia
vielä siihen.
Joku on arvioinut, että Suomi olisi tavallaan eräänlainen
kuluttajan paratiisi tässä telemarkkinassa. Jos
asiaa katsellaan hintojen kannalta, niin eräässä mielessä onkin.
Mutta toisaalta, nyt jos mietitään kokonaisuutta,
millä tavalla verkkotarjonta ja päätelaitetarjonta
on edennyt, niin kyllähän me olemme tavallaan
kuluttajan kannalta myöskin hyvin hämmentävässä markkinassa, joka
herättää paljon kysymyksiä ja
joka teki todellakin sitten välttämättömäksi
tuoda tämä lainsäädäntö tänne.
Koska tämä painottuu selkeästi tavallaan
kuluttajanäkökulmaan, kuluttajalainsäädännön
arviointi tässä yhteydessä on hyvin tärkeää.
On löydettävä tasapaino, että telemarkkinoilla
toimii samanlainen kuluttajapoliittinen tulkinta ja käytäntö kuin
millä muulla toimialalla tahansa, ei sen enempää eikä sen
vähempää, ei tiukempaa eikä löysempää.
Mitä tahansa palvelua tai tavaraa hankintaan muilla toimialoilla,
sen täytyy toteutua myöskin täällä.
Sen takia pidän sitä hyvin tärkeänä,
että tavallaan kuluttajapoliittisen arvion tähän
lainsäädäntöön tekee
sitten talousvaliokunta, jolla on asiantuntemusta ja osaamista tähän
näkökulmaan ja jolta sitten äsken tehdyn päätöksen
mukaisesti liikenne- ja viestintävaliokunta tulee pyytämään
tähän lausunnon.
Todellakin, tätä telemarkkina- tai viestintämarkkinatilannetta
voidaan tällä hetkellä pitää aikamoisena
viidakkonakin, koska uusien jakeluteiden, digitaalisten jakeluteiden,
uusien päätelaitteiden ja niihin liittyvien sisältöjen
määrä on räjähdysmäisesti
kasvanut, tulee edelleenkin kasvamaan. Me otamme eduskunnan päätöksellä käyttöön
vielä tämän vuoden aikana, itse asiassa tänä keväänä,
niin sanotun kytkykauppamahdollisuuden, joka tulee sekin olemaan
aivan uudenlainen tilanne, jossa kuluttaja tarvitsee paitsi tietoa
myöskin eräänlaista käyttökokemusta,
mutta me emme oikein vielä tiedä, minkälaiseksi
markkina sen myötä muodostuu.
On paljon tilanteita, joissa kuluttaja on tavattoman hämmennyksissä.
Siksi se tieto, minkä ministeri täällä kertoo,
että kolmannes käytännössä kuluttajaviranomaisille
tulevista valituksista tulee juuri viestintämarkkinalain
piirissä olevista asioista, joko laitehankinnoista tai
palvelutuotannosta, kyllä on aika hälyttävä.
Silloinhan se tarkoittaa sitä, että juuri tämän
kaltaista lainsäädäntöä tarvitaan.
Toisaalta digitaalinen teknologia, joka etenee hyvin nopeasti,
antaa aivan uudenlaisia väärinkäyttömahdollisuuksia
myöskin kolmansille osapuolille. Tänään
juuri kuulin selvityksen, että näihin kaikkiin
meidän kolmannen sukupolven kännyköihimme
voidaan jostain ulkopuolelta ohjata sellainen toiminto, että kaikkiin
niihin osoitteisiin, jotka ovat meidän kännyköissämme,
voidaan liittää jokin liitetiedosto, joka ohjelmoidaan
muualta meidän omiin kännyköihimme lähettämään
se kaikkiin niihin osoitteisiin. Kuka sen maksaa? Jokainen liittymän
haltija. Tällaista kiusantekoa ja haittaa tehdään
tällä hetkellä paljon. Tämä tarkoittaa,
totta kai, sitä myöskin, että päätelaitteet,
on kyseessä sitten henkilökohtainen tietokone
tai mobiilipäätelaite, ovat sitten äärimmäisen
herkkiä myöskin virushyökkäyksille.
Myöskin modeemikaappaus on aika tavalla uusi termi,
mutta käytännössä se kuitenkin
tarkoittaa sitä, että mistäpäin
tahansa maailmaa, vaikka Caymansaarilta, voidaan suomalainen modeemin
haltija panna systemaattisesti soittamaan tästä Suomessa
olevasta tietokonemodeemista sinne Caymansaarille johonkin palvelunumeroon.
On tilanteita, joissa on saatu aikaan 4 000—5 000
euron laskuja per kuukausi. Silloin sopii kysyä, kuka maksaa
viulut, kuka kantaa vastuun. Tätä meillä ei
ole tähän asti määritelty. On
aivan selvä asia, että tässä täytyy
se tasapaino, hyvin tarkka tasapaino, kuluttajan ja toisaalta operaattorin
välillä löytää.
Erittäin paljon on annettu lupauksia. Suomihan on suurin
piirtein ainoa maa, jossa luvataan liittymän kylkiäiseksi
myöskin vapaata puheaikaa. Kohta jotkut operaattorit ovat
valmiit maksamaan siitä, että me otamme tietyn
operaattorin liittymän. Tämähän
on täysin epäterve kehitys. Tähän
ed. Pulliainen aivan oikein viittasi. Taannoin yhteiskunnan toimin
lainsäädännöllä lähdettiin
yhdysliikennemaksuihin puuttumaan. Aikaisemminhan käytäntö oli
se, että operaattorit saattoivat keskenään
sopia yhdysliikennemaksuista. Se oli markkinaehtoista, se oli tervettä,
ja se tuotti tilanteen, että sinne viimeisen viivan alle jäi
myöskin operaattoreille jotakin, jolla tehtiin tutkimus-
ja kehitystyötä, rakennettiin verkkoja ja huolehdittiin
alan kehityksestä. Tämä on, arvoisa ministeri,
asia, jota mielestäni meidän on aika huolella
seurattava, että ei päästetä telealaa kilpailemaan
itseään hengiltä, jolloin viime kädessä häviäjä kuitenkin
on sitten kuluttaja.
Mutta epärealististen lupausten määrähän
on tavattomasti tällä alalla kasvanut. Luvataan
nopeita toimitusaikoja, luvataan viikossa kahdessa laajakaista;
se ei toteudu kahdessa kolmessa kuukaudessa. Luvataan sellaisia
hintarakenteita, joihin perehtyminen vaatii tavattomasti kuluttajalta osaamista
ja tietoa, jotta sieltä sitten pienellä präntätyn
sopimuksen alta tai sopimusehtojen alta löytyy se todellinen
hinnanmuodostus.
Arvoisa puhemies! Olennaista on tässä nyt, kun
tähän valiokuntatyöhön ryhdytään,
että me todella löydämme hyvän
tasapainon eri toimialojen kesken niin, että telemarkkinoita
kohdellaan samalla tavalla kuluttajasuojan kannalta kuin muitakin
toimialoja, kun puhutaan palvelujen ja tavaroiden hankinnasta, ja
vielä sellaisen tasapainon, jossa kuluttaja kokee tulevansa
aivan olennaisella tavalla paremmin suojatuksi myöskin uuden
teknologian tuomien uhkien äärellä kuin hän
tänä päivänä on.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Viime viikolla Lissabonissa oli Government Leaders
-teknologiaforum, ja siellä kävi ilmi asia, joka
on varmasti monelle täällä tuttu, että Suomi
on tietoyhteiskunnan huippumaa ja suomalaisten koululaisten huippuosaaminen
todella perustuu hyvin paljon myös tähän
tietoyhteiskunnan hyvään käyttämiseen.
Täälläkin on nuoria ihmisiä paikalla.
Tämä koskee aika paljon juuri teitä.
Ja varmasti tämä on seurausta siitä, että kilpailu
on tuonut kohtuulliset hinnat ja ne ovat nimenomaan auttaneet sitä,
että Suomessa on levinnyt tämä tietoyhteiskunta.
Mutta toisaalta sitten kolikon toinen puoli on tämä,
että se on aiheuttanut telealalla todellakin tämmöisen
seurauksen, että bisnes on kuralla ja sitä tuottoa
saatetaan tehdä sitten kuluttajan kustannuksella. Sen takia
tämä viestintämarkkinalain muutos on
tarpeellinen kuluttajan suojaamiseksi.
Modeeminkaappaamisongelma on todella suuri asia, ja siinä kuluttajaa
ei saa panna vastuuseen tällaisista väärinkäytöksistä.
Viivästyksiä on; tosiaan telepalvelujen tarjoajat
eivät täytä sopimusvelvollisuuksiaan.
On myös virheitä. Annetaan ehkä vääriä tietoja
sopimusta tehtäessä, ja sitten markkinointi ei
olekaan pitänyt paikkaansa. Luvataan kuuta taivaalta.
Jos Suomi aikoo tietoyhteiskuntakehityksessä pysyä mukana
ja olla ykkösenä, niin todellakin tämä laki
on tarpeellinen myös kuluttajan näkökulmasta.
Nykyisellä meiningillä teleala kyllä lahtaa
itsensä.
Yksi tuleva kriittinen piste ovat 4G-verkot ja tv-kännykät.
Miten niihin voidaan luottaa, niiden markkinointiin? Mitä niissä kytkykauppana myös
myydään? Jotta tämä kehitys
voisi meillä mennä eteenpäin, tämä laki
tarvitaan ja meidän täytyy tehdä hyvää työtä liikenne-
ja viestintävaliokunnassa, jotta jokainen tulevaisuuden
digikodissa voi luottaa näihin lupauksiin, mitä ala
tarjoaa.
Ed. Kalevi Olin merkitään
läsnä olevaksi.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri ja hänen
johtamansa ministeriö ovat tuoneet meille hyvän
lakiesityksen siltäkin kannalta, että tietoyhteiskuntakehitys
Suomessa on siinä vaiheessa, että sitä on
syytä vahvistaa ja tähänastisen kehityksen
lieveilmiöitä poistaa juuri sillä tavalla
kuin ministeri täällä esitti. Teleyritysten
vastuu on määriteltävä nykyisten
ja tulevaisuuden vaatimuksien edellyttämällä tavalla, ja
täällähän todetaan, että viestintäpalvelujen
virhetilanteet ja viivästystilanteet ovat juuri sellaisia,
joissa kuluttajan etua pitää valvoa, ja silloin, kun
edunvalvonta on lainsäädännössä todettu, kuluttajan
etu käytännössä luonnollisesti
toteutuu paremmin.
Myöskin, arvoisa puhemies, tämän
lain sisältöön kuuluvat vahingonkorvauskysymyksiä koskevat
säännökset ovat äärettömän
tarpeellisia, ja nykytilanne paranee nykyisestä tuntuvasti
sekä myöskin vastuun jakautuminen silloin, kun
on kiistakysymyksiä, mikä on teleyrityksen vastuu, mikä on
kuluttajan vastuu. Tietoyhteiskunnan kehitys on ollut niin nopeaa,
että tässä ei oikeastaan lainsäädäntö kaikilta
osin ole vielä kehittynyt. Tältä osin
täällä esitetyt puheenvuorot, esimerkiksi
ed. Laukkasen, tukevat sitä näkemystä, jota
myös itse tuen, että yrityksiä on kohdeltava tasapuolisesti
tässä suhteessa.
Tässä oikeastaan palautteeni.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin
tervetullut monestakin syystä. Suurin moitteeni kohdistuukin
siihen, miksi nämä esitykset ovat täällä vasta
nyt, eivät vaalikauden alussa tai mikä parempaa,
viime vaalikaudella.
Otetaan esimerkiksi nämä modeemikaappaukset,
joihin ministerikin viittasi ja joihin on viitattu myös
monessa muussa puheenvuorossa. Ne olisi tullut saada kuriin lainsäädännöllä jo
vuosia sitten, kun ihmisillä vielä oli modeemeja.
Olenkin käyttänyt tätä modeemikaappaustyöryhmän raporttia
esimerkkinä siitä, miten pahasti ajastaan jäljessä meidän
lainsäädäntömme on. Ei ihmisillä enää ole
modeemeja. (Ed. Laukkanen: On niitä vielä!)
Oli sinänsä täysin sietämätöntä,
että kuluttaja joutui maksamaan operaattoreille yhteydestä, jota
ei ollut ottanut, ja operaattori joutui tilittämään
nämä rahat modeemikaappaajalle, jonka tiesi rikkoneen
lakia kaapatessaan tämän kuluttajan tietokoneen
käyttöönsä. Mutta mitään
muuta vaihtoehtoa ei ollut, ellei sitten halunnut tosiaan tämä kuluttajaparka
ruveta haastamaan oikeuteen toimijaa siellä Caymansaarilla
tai Bahamasaarilla, missä joitakin tällaisia toimijoita
pitkään oli.
Modeemien poistuminen markkinoilta ei tietenkään
tarkoita sitä, että kuluttajien tietokoneiden
rikollinen etäväärinkäyttö olisi
loppunut, päinvastoin. Laajakaistayhteydet tekevät
sen paljon houkuttelevammaksi ja paljon helpommaksi. Joidenkin arvioiden
mukaan jopa yli 10 prosenttia internetiin kytketyistä tietokoneista
on tällä hetkellä niin sanottuja zombeja,
koneita, joita voidaan käyttää omistajan
tietämättä mihin tarkoitukseen tahansa.
Kone voidaan pitää tällaisessa tilassa
kuukausitolkulla, kunnes koneen kaappaaja onnistuu myymään
koneen jollekin sopivalle rikolliseen käyttöön,
esimerkiksi luottokorttinumeroita kalastavan huijausnettikaupan pyörittämiseen.
Nämä ovat niitä asioita, joihin toivottavasti
tartutaan nyt eikä vasta sitten viiden vuoden kuluttua,
kun tämä asia on jo menneen talven lumia.
Toinen tärkeä asia tässä lakiesityksessä on
teleyritysten vastuiden alleviivaaminen ja niiden kirjaaminen lakiin.
Teleyhteyksistä on tullut aivan yhtä keskeinen
osa yhteiskunnan infrastruktuuria kuin sähköstä,
vedestä ja lämmöstä. Jos teleyhteydet
eivät toimi, ei toimi mikään muukaan,
ja lähivuosina tämä riippuvuus vain kasvaa.
Koettakaapas kymmenen vuoden päästä hoitaa
pankkiasioita muuten kuin tietokoneen avulla. Ehkä pääkonttori
on Helsingissä, jossa on vielä nostalgiasyistä joku
tiski, jossa on joku vanhan polven pankkivirkailija auttamassa.
Tästä syystä teleyhteyksien, niin
puhelin- kuin laajakaistayhteyksienkin, toiminta on turvattava eikä teleyritysten
kova kilpailu saa johtaa siihen, että palvelun laadusta
ja palvelun toimivuudesta tingitään, jotta kustannuksia
saataisiin leikattua ja hintoja vielä pikkaisen puristettua
alaspäin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole tuonut sellaisia asioita
tänne käsittelyyn kuin esimerkiksi eläkeindeksin
oikaiseminen taikka kuntien taloudellisen ahdingon poistaminen.
Mutta on hyvä, että edes tällaisia kuin
nyt tänään. Viestintämarkkinalain
markkinaoikeudellisten asioiden suhteen mennään
parempaan suuntaan ja lakia muutetaan kuluttajan eduksi. Hyvä,
että tulee edes näitä. Tässä mielessä hallitus
on ollut pirteä, vaikka isot sosiaalipuolen asiat ovat
jääneet toteuttamatta.
Tähän asiaan, hallituksen esitykseen 231,
voi todeta, että Suomen viestintämarkkinoiden
historia on ollut sikäli huono, että siellä ovat
mukana Soneran kadonneet miljardit ja myös tämän
kansan kahtiajakautuminen ja -jakaminen, mihinkä ed. Pulliainen
viittasi.
Haluaisin tuoda asian myös sillä tavalla esille, viitaten
siihen, mitä ed. Kasvi sanoi, että se yhteiskunta,
jossa voidaan asioita hoitaa ainoastaan viestintävälineillä,
tietokoneilla ja laajakaistoilla, ei toivon mukaan ole se lopullinen
tilanne, missä vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua olemme,
vaan yhteiskunnan tasa-arvo vaatii myös muita mahdollisuuksia.
Kaikille ei ole mahdollista käyttää laajakaistaa.
Se kahtiajakaminen on hyvä pitää mielessä.
Mutta siihen tähän saakka epäkelpoon
tilanteeseen ja kuluttajan asemaan nähden tämä hallituksen
esitys on toki positiivinen asia. On hyvä, että hallitus
ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat tämän
tänne tuoneet.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ikään kuin vastauspuheenvuorona
ed. Kasvin äskeisen puheenvuoron johdosta vaan täydennystä:
Olivatko kuluttajaoikeusasiat tiedossa silloin, kun viestintämarkkinalakia
vuonna 2003 täällä väsättiin?
Sehän oli valtava operaatio ja hengen ponnistus. Nämä olivat
tiedossa silloin oikein hyvin, mutta se koneisto, mikä näitä pykäliä tuotti, ei
pystynyt niitä tuottamaan silloin. En tiedä, oliko
silloin aidosti olemassa sitä niin sanottua tunnetta tarpeista
riittävän voimakkaana, mutta ainakaan koneisto
ei pystynyt enempää tuottamaan kuin sen valtavan
määrän pykäliä, minkä me
sitten valiokunnassa käsittelimme ja saimme myöskin
asian täällä isossa salissa hoidettua. Meidän
puolestamme se ei ollut kiinni, se oli kyllä ministeriön
ja Viestintäviraston henkilökunnasta kiinni.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen äskeinen viittaus
viestintämarkkinalakiin vuodelta 2003 oli oikeastaan aika
hyvä tähän keskusteluun, koska siinä tilanteessa
eduskunta joutui todella jopa ihan tarkastelemaan pykälätasolla
valmisteluasiakirjaa. Nyt olemme toisessa tilanteessa. Ministeri
on tuonut tänne lakiesityksen, joka, olen vakuuttunut,
tulee etenemään kohtalaisen sujuvasti eduskunnassa.
Kun ed. Tiusanen viittasi tämän asian yhteydessä,
kun tietoyhteiskunnasta puhutaan, sosiaalipolitiikkaan, niin kyllä hän
varmasti aivan oikeassa on siinä, että esimerkiksi
tähän asiaan sinänsä kuulumaton
indeksitarkistus ja niiden laahausprosenttien ajantasaistaminen
ovat varmasti asioita, joita odotetaan myöskin hallitukselta.
Arvoisa puhemies! Tässä laissa ja lakipaketissa
on eräs tärkeä painotus, ja se on valitusten
käsittelyn nopeuttaminen. Tältä osinhan
hallintomenettelylaki asettaa jo omat velvoitteensa, mutta on hyvä,
että tällä uudella toimialalla myös
tähän lainvalmistelussa on kiinnitetty huomiota.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama näkökulma
tähän keskusteluun.
On tavattoman tärkeätä, että tietoyhteiskuntakehityksen
kannalta tavallaan nyt selvennetään käyttäjän
ja teleyrityksen välistä sopimussuhdetta. Sehän
tässä on ollut kaiken aikaa tavallaan myös
sen punainen lanka. Kovasti odotan mielenkiinnolla asiantuntijakäsittelyä myöskin
tavallaan tästä korvausjärjestelmästä,
koska on ihan selvää, että tavallaan
näiden verkkojen oikeudeton käyttöhän
tulee aiheuttamaan nyt tietynlaista kustannusvastuun kasvua operaattoreille.
Minkälaiseksi se muodostuu ja millä tavalla se
tulee sitten vaikuttamaan tulevaisuudessa operaattoreiden tilanteeseen,
mutta siihenkin täytyy löytää sitten
hyvät menettelytavat.
Mutta olennainen kysymys on luottamus. Eilen keskusteltiin pitkään
korkean tason seminaarissa tietoturvasta. Kuluttajaturva ja tietoturva ovat
aivan saman tasoisia asioita, ne kulkevat käsi kädessä.
Toivoisinkin, että jos ministeri aikoo tässä käyttää vielä jonkunlaisen
loppupuheenvuoron, niin voisitte vielä nyt arvioida tavallaan
nyt sisällä olevan lainsäädännön
vertailukelpoisuutta Euroopan unionin muissa jäsenmaissa
oleviin lainsäädäntöihin, millä tavoin
niissä on kuluttajaturva telemarkkinoilla, viestintämarkkinassa
turvattu. Olemmeko me tässäkin, tietoturvapuolella, tehneet
selvästi tavallaan tämmöistä pioneerilainsäädäntöä?
Jos näin on, niin pidän hyvin tärkeänä,
että Suomi sitten puheenjohtajakaudella tulee myöskin
näitä kokemuksia ja tätä lainsäädäntömallia
viemään EU-tasollakin eteenpäin.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen puuttui tässä keskustelun
lopussa vielä tärkeään asiakokonaisuuteen.
Se on tämä tietoturva. Tiedän ja muistan
ed. Laukkasen eduskunnan laitoksen, Yleisradion, hallintoneuvostossa toistuvasti
kiinnittäneen tähän asiaan huomiota, ja
se on tärkeä asia. Toisaalta myöskin
se, että tämä lainsäädäntö nyt
on valmisteltu alan vaatimukset Euroopan unionissa huomioon ottaen,
on välttämätöntä.
Mikäli ministeri loppupuheenvuoron käyttää tai
tähän keskusteluun vastaa, niin arvoisa puhemies,
itseäni kiinnostaa se, että kun laista ja sen toteuttamiseen
liittyvästä kokonaisuudesta valmistellaan myöskin
asetus, niin kuinka pitkällä asetuksen valmistelu
oikeastaan on. Itse asiassa asiaahan paljon eduskuntakäsittelyssä auttaa,
jos laki ja asetus voisivat olla samanaikaisesti käsittelyssä,
koska asetuspuolella kuitenkin nähdään sitten,
miten sen lain hallinnollisesti on ajateltu toimivan.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esiin vielä yhden
kysymyksen, joka on minusta hyvin mielenkiintoinen tässä esityksessä.
Se on se, että mehän olemme tottuneet tietotekniikka-
ja tietoliikenneteollisuutta kuuntelemaan hyvin tarkalla korvalla,
koska aivan oikein, ne ovat tietoyhteiskuntakehityksen ja Suomen
kilpailukyvyn tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa.
Mutta tässä teollisuuden kuuntelemisessa on aina
välillä unohtunut kuluttajanäkökulma,
ja ensimmäistä kertaa minun mielestäni
tässä esityksessä nostetaankin kuluttaja
sinne keskiöön, koska on aivan turha tuottaa hienoja
laitteita ja hienoja palveluita, jos kuluttajat kokevat, että nämä eivät
palvele heidän etuaan ja heidän elämäänsä. Lopultakin
palataan sinne kuluttajalähtöisen yhteiskunnan
ja kuluttajalähtöisen bisneksenteonkin juurille.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Tästä ed. Kasvin puheenvuorosta
on oikeastaan välttämätön jatkaa,
koska kuten itsekin puheenvuorossani totesin, tämä kuluttajan
näkökulma on tärkeä, kuten tekin
totesitte. Samalla on myöskin ikään kuin
demokratisoitava myös tämä viestintämarkkinakenttä ja
tietoyhteiskunta siitä näkökulmasta,
arvoisa puhemies, että jossakin vaiheessa on arvioitava,
etteivät tietoyhteiskunta ja viestintämarkkinat
kehity vain asiantuntijoiden desibelidemokratian kautta. Eli se
asiantuntija, joka huutaa kovemmin, ikään kuin
vie kehitystä eteenpäin. Tässäkin
asiassa on kansanvallan näkökulma välttämätön
ja on kysyttävä, mitä kuluttaja tarvitsee,
mitä kuluttaja haluaa ja miten lainsäädännössä kuluttajan
etu sitten toteutuu.
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Jaan täysin ed. Kasvin käsityksen
siitä, että näillä teknisillä vempeleillä ja
laitteilla ei sinänsä ole oikeastaan mitään
tekoa, jos ne eivät sisällä jotakin sellaista,
mitä kuluttaja kokee tarvitsevansa ja minkä hän
kokee helpottavan elämäänsä.
Sen takia tavallaan tämä kuluttajanäkökulma
ei vain tässä lainsäädännössä,
joka nyt tuodaan, vaan yleisemminkin tietoyhteiskuntakehitystä pohdittaessa, niin
kuin täällä monet ovat sanoneet, on tavattoman
tärkeä asia.
Mitä sitten tulee tähän ed. Laukkasen
esittämään kysymykseen, niin lakiesityksen
sivulta 9 lähtien on jonkinlaista koontia siitä,
mitä muissa maissa on tällä hetkellä tehty.
Oma käsitykseni on se, että kyllä Suomi
tavallaan tässäkin on tämmöisenä pioneerina,
edelläkävijänä, varmasti menossa.
Joissakin maissa lähdetään siitä,
että kaikki tällainen kuluttajan huomiointi tapahtuu ikään
kuin itsesääntelyn kautta eli luotetaan aika pitkälle
myös siihen, miten yritykset toimivat. Mutta kyllä olen
varma, että meille tarjoutuu lukuisia tilaisuuksia nyt
sitten EU-puheenjohtajuuden myötä kertoa myös
tästä tärkeästä lainsäädännöstä,
joka nyt eduskunnalle on tuotu käsittelyyn.
Teleyritysten puolesta voi toki sanoa, että kun näitä ongelmia
on ollut niin kovin paljon ja niistä meille kaikille on
palautetta tullut, niin myös laajakaistakehitys on ollut
tavattoman nopeaa. Eli yrityksillä on ollut todellisia
vaikeuksia saada tekijöitä, eli se ei ole pelkästään
sellaista, että on haluttu olla keljuja kuluttajille, vaan
kyse on siitä, että tämä laajakaistakehitys
on ollut niin nopeaa, että siihen on yritystenkin ollut
vaikea sitten vastata ihan siinä ajassa. Tosin on kyllä niinkin,
että jos luvataan jotakin, niin kyllä siitä pitäisi
yrittää pitää kiinni tai sitten
muuttaa sitä toimintalinjaa ja sanoa suoraan, että ei
onnistu ennen kuin kahden kuukauden päästä vasta.
Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi: On tavattoman suuri haaste,
että me pystymme pysymään tässä jatkuvasti
kehittyvässä, eteenpäin menevässä tietoteknisessä kehityksessä mukana, ja
varmasti on niin, että aina se todellisuus menee vähän
edellä, koska tämä kehitys on niin tavattoman
nopeaa, mutta ed. Kasvin vaatimus siitä, että koetetaan
pysyä ajan hermolla, on tärkeä.
Ja nyt minä lähden, arvoisa puhemies, edustamaan
Suomea tietoturvaseminaariin Itävallan Wieniin.
Keskustelu päättyy.