Saara Karhu /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun kesä lähestyy tai itse asiassa on jo täällä, niin tämä aloite on varsin ajankohtainen, ja siinä mielessä on mielenkiintoista nähdä, minkälaisia veneilyonnettomuuksia tänä kesänä tulee tapahtumaan. Toivon, ettei niitä tulisi, mutta jos tulee, niin on mielenkiintoista nähdä, moniko niistä liittyy alkoholiin. Yleensä vesillä tapahtuvissa onnettomuuksissa on mukana, ainakin usein on mukana, alkoholi.

Paitsi että alkoholia nauttinut vaarantaa itsensä, voi moottorikäyttöisellä vesikulkuneuvolla vaarantaa myös muiden vesilläliikkujien turvallisuutta ja erityisesti nyt, kun vesille on tullut paljon erilaisia uusia kulkuvälineitä, kuten esimerkiksi vesiskoottereita ja erilaisia varsin isoja moottoriveneitä. Vesikulkuneuvoissa on lisäksi suuria eroja massassa ja nopeudessa, mikä on osaltaan jo eräänlainen riskitekijä. Käyttäjissä on myös paljon niitä, jotka liikkuvat vesillä satunnaisesti, ja uskon, että voi ihan hyvillä mielin sanoa, että he täyttävät vesiliikennelain 2 luvun 6 §:n vaatimukset niukin naukin.

Oikeastaan tähän väliin voisi todeta sen, että moni suomalainen veneilijä käy vapaaehtoisesti erilaisilla kursseilla ja suorittaa tällaisia veneilykortteja ja siten on varsin osaava veneilijä, mutta tällaista pakkoahan meillä Suomessa ei ole, ja siitäkin on keskusteltu, pitäisikö jonkinlainen veneilykortti Suomeen saada Tanskan mallin mukaisesti. Myös Ruotsissa tätä asiaa kuulemma harkitaan. Mutta tällaista vielä ei ole, ja sen takia tuota tarvittavaa kykyä ja taitoa veneillä ei kaikilla ole kuitenkaan tämmöisen kurssin muodossa koeteltu.

Kun nämä seikat sitten otetaan huomioon, niin olen sitä mieltä, että on täysi syy laskea vesiliikennejuopumuksen rajaa 1 promillesta 0,5 promilleen. Tämä rajan laskeminen yleiselle 0,5 promillen tasolle antaa mielestäni oikean viestin vesilläliikkujille. Se vaikuttaa yleiseen asenteeseen ja korostaa myös veneillessä juopottelun tuomittavuutta ja vaarallisuutta sekä vastuuta muista vesilläliikkujista ja siten lisää turvallisuutta. Lisäksi promillerajan lasku muutenkin käytössä olevaan 0,5 promilleen harmonisoisi meidän promillerajakäytäntömme muiden liikennemuotojen kanssa.

Jätin tämän saman lakialoitteen myös viime eduskuntakaudella, ja tuolloin oikeusministeri ei katsonut aiheelliseksi tätä rajaa laskea, itse asiassa se ei lähtenyt valiokuntakäsittelystä eteenpäin. Nyt olen sitten saanut tietoa — toivottavasti tieto on väärä — että myöskään tämän hallituksen oikeusministeri, ministeri Brax, ei ole innostunut tästä rajan laskusta.

Täytyy sanoa, että jotenkin tämä tuntuu oudolta, kun me tässä eduskunnassa kannoimme viime kaudella ja kannamme tällä kaudella niin suurta huolta alkoholin haitoista — jotka ovat iso, tärkeä kysymys, ja joista tulee kantaa huolta — että innokkaasti liimailemme tarroja pulloihin, jopa niin innokkaasti, että kun sellainen, sanotaan nyt tällaisen pubin pitäjä, joka itse tuo siiderinsä ja oluensa Suomeen, tuo ne Suomeen, itse asettelee tai hänen työntekijänsä asettelee ne kylmäkaappiin ja sitten kaataa lasiin ja tarjoaa sen jälkeen asiakkaalle, hän joutuu itseäänkin varten liimaamaan nämä tarrat näihin pulloihin. Varmistin tämän asian, ja tällainen järjettömyys on todella tulossa eteen. Kysyn sitä, eikö järkevämpää olisi laittaa vaikka pöydälle lappu, että alkoholi vaarantaa terveytesi. Se tavoittaisi asiakkaan, mutta kun kerran on päätetty, että tarra tulee pulloon, niin se tulee pulloon. Eli kun tällaista lainsäädäntöä olemme olleet mukana tekemässä, niin tuntuu uskomattomalta, että siinä samalla katsomme, että vesillä liikkuminen promillen tuiskeessa on vielä ihan hyväksyttävää ja että ihminen pystyy siinä humalassa toimimaan normaalisti, ja katsomme, että tällä ei ole mitään signaalivaikutusta alkoholinkäyttöön.

No, muita perusteluja sitten sille, minkä vuoksi tätä rajaa ei tulisi laskea, on se, että rajojen muuttelu edestakaisin ei ole järkevää. Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan tässä on kysymys rajan harmonisoimisesta tieliikenteen kanssa samalle 0,5 promillen tasolle, jolloin kaikki tietävät, että siinä se raja kulkee, eikä olisi niin, että veneilyssä on joitain erityisiä omia rajoja. Mielestäni tämä olisi hyvin selkeää.

Sitten semmoinenkin perustelu on tullut sille, että lasku ei ole hyvä, että se tappaisi saariston alkoholitarjonnan ravitsemusliikkeissä täysin, kun ei voisi pikku tuiskeessa ajella sieltä kotiin päin. No, jos tätä logiikkaa noudatetaan, niin silloinhan voisi sanoa, että haja-asutusalueella sopii ajella humalapäissään tai, sanotaan nyt, promillen tuiskeessa sen takia, että siellä ovat aika kaukana ne ravitsemusliikkeet ja kyllähän ne nyt sitten kaatuvat, jos ei sieltä saa kotiin promilleissa ajella, eli tämäkin selitys kovasti ontuu.

Oikeastaan oli aika surkuhupaisaa, kun julkisuudessa olleen tiedon mukaan — en ole tarkistanut häneltä itseltään — Suomen Veneilyliiton toiminnanjohtaja Hannu Laine on ottanut kantaa, että rajaa ei tarvitse laskea ja perustelut liikkuvat suunnilleen tasolla, että kyllähän nyt veneilijän täytyy viinilasi saada ottaa ruokansa kanssa. No, se viinilasi mahtuu siihen 0,50:een, ja me tiedämme, että on sitten käsissä ruori tai ratti, niin promille vaikuttaa ihmiseen samalla lailla. Hannu Laineen toinen linjaus oli yhtä mielenkiintoinen. Kun hän totesi, että vesillä ei ole ruuhkia eikä vastaan tulevaa eikä muunkaanlaista liikennettä, niin jälleen kerran tällä periaatteella Lapin selkosilla voisi sitten ajella ainakin semmoisina väljempinä aikoina ihan kuin vain. Eli ei tämmöisillä perusteilla kyllä mielestäni tätä asiaa oikein voi perustella.

Tosiasiahan on se, että vastuullinen veneilijä kantaa huolta itsestään, miehistöstään, on se sitten perhettä tai muuta kastia, sekä myös siitä veneestään ja muiden veneistä. Hän ei ota alkoholia runsaasti ja lähde sinne vesille. Mutta tämmöinen spekulaatiomahdollisuus tässä on, ja niin kuin on jo tänä alkukesänä nähty, tuolla on aikamoisessa tuiskeessa veneillessä oltu. Sen vuoksi katson, että tähän olisi syytä tarttua ja tällainen rajan lasku olisi selkeässä linjassa meidän kaiken muun alkoholisäädäntöön liittyvän linjauksemme kanssa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Saara Karhu on tehnyt hyvin kannatettavan aloitteen, jonka toivon valiokuntakäsittelyssä hyvän lähetekeskustelun evästämänä johtavan lainsäädäntöön.

Kuten ed. Saara Karhu toi esille, veneellä liikuttaessa on monia vaaratekijöitä olemassa. Mitään syytä ei ole nähdä, että liikkuminen veneellä olisi vaarattomampaa kuin liikkuminen maissa. Veneellä liikuttaessa on myös vaarana hukkuminen — tämän monet joutuvat katkerasti tämänkin kesäkauden uutisista lukemaan ja kohtaamaan. Siksi alkoholi ei sovi liikenteeseen missään liikennemuodossa, ei maanteillä, ei ilmailussa eikä vesillä. Täytyy ottaa huomioon myös muut vesilläolijat.

Olen seurannut kotikaupungissani Keuruulla hyvin huolestuneena vaikkapa historiallisessa maisemassa Lapinsalmen sillan vaiheilla, siinä, missä on Lapinsalmi, että siitä ajetaan moottorivetoisilla, tai -työntöisillä, veneillä hyvin suurillakin nopeuksilla ja lähistöllä on uimaranta. Uimarit eivät ole kovinkaan helposti havaittavia, myös lapsia on uimassa, ja kun mennään hyvin nopeilla vesiliikennevälineillä, niin vaaratilanteet ovat hyvin ilmeiset. On aivan hyvää onnea, että ei ole sattunut törmäystä uimareihin eikä toistaiseksi vielä tuolla paikalla muutakaan vesiliikenneonnettomuutta, hukkumisia kylläkin.

Toivon, että tämä aloite otetaan hyvin vakavasti, koska asia on vakava. Alkoholi vaarantaa aina liikenneturvallisuutta. Toivoisin, että maantieliikenteessä päästäisiin siihen, että rikesakkomenettelyllä voitaisiin sanktioida myös niin sanottu viineessä ajaminen, 0,2 promillesta 0,5 promilleen alkoholia veressä. Se olisi jo merkki, että alkoholi ei sovi liikenteeseen, ja minusta voisi ajatella ihan samaa käytäntöä myöskin liikuttaessa vesillä. Tiedän, että poliisin valvontakyky on hyvin rajallinen, mutta kun laki on olemassa, niin se olisi kasvatuksellinen signaali, että alkoholi ei sovi liikennekäyttäytymiseen, ja silloin voitaisiin osaltaan välttää niitä ikäviä onnettomuuksia. Muutama vuosi sitten todettiin, kuinka nuori opiskelija, joka oli saanut hyvät opiskelupaikat, lahjakas opiskelija, tulevaisuus edessä, vammautui pysyvästi, mihinkään opiskeluun ja työhön kykenemättömäksi, kun ruorijuoppo törmäsi häneen ja seuraukset olivat hyvin vakavat. Jokainen vesiliikenneonnettomuus on yhtä vakava vahinko kuin tieliikenneonnettomuus.

Täällä tänään kyselytunnilla kyseltiin tieliikenneturvallisuuden puolesta. On erittäin hyvä, että on tehty myös aloite vesiliikenneturvallisuuden puolesta. Toivon lämpimästi ed. Karhun aloitteelle myötämielistä etenemistä.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Karhun aloite on kyllä täysin perusteltu. Ei ole millään tavalla järkevästi perusteltavissa, että vesillä liikuttaessa olisi sallitumpaa käyttää alkoholia kuin tieliikenteessä. Linjan tulisi päinvastoin olla se, että liikennevälineen kuljettaminen ja alkoholi eivät sovi yhteen.

Kun tässä aikaisemmin kyselytunnilla juuri autoliikenneturvallisuus oli keskustelussa, niin kyllähän siellä on huolestuttava myös tämä ilmiö, että vaikka kuski ei aina olisikaan humalassa, niin saattaa olla, että tämä koko muu porukka nauttii alkoholia autossa, ja erityisesti viikonloppuisin nuorisoporukat, jotka näin käyttäytyvät, ovat kyllä liikenneturvallisuuden kannalta suuri riski. Tämä sama piirre näkyy veneilyssä myöskin, eli siellä nautitaan erittäin paljon alkoholia ja se kyllä on vaaraksi sekä näille veneilijöille että kaikille vesilläliikkujille, joten siinä mielessä olisi tärkeää, että tätä promillerajaa myös alennettaisiin.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että täällä edustajat ovat samaa mieltä tästä tärkeästä asiasta. Oikeastaan yhtenä lisäkriteerinä haluan tähän ottaa vielä sen, että vaikka nyt ajatellaan sisävesiä ja siellä tapahtuvia asioita, jotka nekin ovat ongelmallisia, niin sitten kun mietitään, että meillä on erittäin vaikeakulkuiseksi mainittu saaristo, jossa esimerkiksi tämmöinen veneonnettomuus saattaa olla ympäristöonnettomuus, puhumattakaan tästä Suomenlahden lisääntyvästä öljytankkeriliikenteestä, jossa reittejä halkovat kuin raitiovaunut nämä Helsingin ja Tallinnan välillä menevät risteilyalukset, niin eivät sinne sekaan sovi kyllä enää mitenkään yhden promillen maistissa ajavat huviveneilijät. Eli siinä on jo isomman luokan onnettomuus kyseessä, jos siinä ruvetaan väistämään ja tapahtuu jotain sen vuoksi, että huviveneilijä ei ole kykenevä hallitsemaan omaa alustaan.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Se on varmasti tämä promilleraja ajateltu taannoin niin, että kun vesiliikenteessä veneilijät vetelevät uistinta, niin ei ole kuitenkaan niin suurta riskiä joutua onnettomuuteen. Tänä päivänä kuitenkin ehkä tilanne on hieman monimutkaisempi, koska on tullut näitä vesijettejä, erittäin tehokkaita laitteita, joilla kuljetaan ja useinkin hurjastellaan, ja ne vaativat paljon enempi just hallintaa. Ainakin niitten kohdalla voisi kyllä harkita, jos tämä ed. Karhun tekemä aloite ei muuten jostain syystä saa enemmistön kannatusta, että ainakin näitten tehokkaimpien laitteiden käytössä otetaan tiukemmat rajoitteet tässä promillerajassa.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nythän edellä kuultujen puhujien kannattaisi perehtyä siihen, minkälaisissa olosuhteissa nämä vesiliikenneonnettomuudet syntyvät ja missä olosuhteissa vesillä hukutaan. Se kaikkein tyypillisin olosuhde on se, että suomalainen mies on keskikesän aikana liikenteessä soutuveneellä, jossa ei ole perämoottoria, hänellä ei ole pelastusliivejä päällään ja promilleja on reilusti yli tuon 1,5. En usko, että promillerajan alentamisella saadaan merkittävää vesiliikenneturvallisuutta aikaiseksi.

Silloin kun esimerkiksi väyliä rakennetaan, silloin mietitään kaikessa tätä hyöty—kustannusta. Hyötyjä ja kustannuksia kannattaa myöskin miettiä silloin, kun ollaan lisää erilaisia sääntöjä ja rajoja luomassa meidän lakikirjaamme. Meidän lakikirjamme on nykyisinkin jo tarpeeksi pullollaan erilaisia signaaleja ja viestejä, jotka eivät kuitenkaan realisoidu niitten tarkoittamalla tavalla käytännössä.

Jos me haluamme saada hukkumiskuolemia tai vesiliikenneonnettomuuksia alenemaan nykyisestään, niin siihen on varmasti olemassa hyvin paljon tehokkaampiakin keinoja kuin nyt tämä esillä oleva promillerajan lasku.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä ed. Salovaaran logiikalla voisimme sitten sallia myös juopottelun tieliikenteessä. On selvä, että turvallisuutta ei näillä rajoilla saada, jos ihmiset itse eivät rajoja noudata. Poliisin valvontaedellytykset ovat rajalliset, ja poliisi kuitenkin valvoo, tekee ratsioita, ja silloin ratsiassa tämä raja voisi olla sama kuin on tämä tieliikenteen 0,5. Uskon, että se joukko, joka tuolla menee, sanotaan nyt, näillä soutuveneillä, niin se ei kauhean suurta vahinkoa pysty tekemään oikeastaan muille kuin itselleen ja sille veneessä olevalle muulle joukolle, mutta tämä laki koskee myös niitä, jotka menevät isoilla veneillä.

Aika pelottava tilanne on esimerkiksi juuri nämä vesijetit tai isot moottoriveneet, kun ne viistävät aika läheltä uimarantoja. Juuri tässä ed. Lauri Oinosen esiin nostamassa tilanteessa, jossa on ihmisiä vedessä, jos siihen sitten tullaan kenties humalapäissään — näin sanon kyllä, jos promilleissa mennään, niin kuitenkin lain mukaisesti humalapäissään — moottoriveneen kanssa, niin siinä voi tapahtua sellaisia onnettomuuksia, että niitä on sitten jälkikäteen mahdoton enää korjata.

Oikeastaan hämmästelen tätä asennetta, joka tässä on, että promille ei olisi vesillä mikään juttu. Ihmiseen alkoholi vaikuttaa täsmälleen samalla lailla, on hän tieliikenteessä, on hän kotona tai on hän siellä veneessä. Jos hänellä on voimakasmoottorinen vene vaikka käsissä tai vesijetti, niin onhan hänen huomiokykynsä, hallintakykynsä, heikentynyt, jos hän on esimerkiksi promillen verran alkoholin vaikutuksen alainen.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt hieman hämmästelee ed. Salovaaran kustannus—hyöty-analyysia. Tulee nyt mieleen kysyä, mikä se ihmishengen kustannus on tai mikä toisaalta on se kustannus, jos tätä promillerajaa alennetaan, ja kenelle siitä koituu vahinkoa. Ehkä jonkun rantaravintolan myynti tai kenties valtion omistaman alkoholiliikkeen myynti hieman laskee.

Mutta kun joka tapauksessa vuosittain kymmeniä ihmisiä kuolee moottorilla varustetussa vesiajoneuvossa alkoholin nauttimisen vuoksi, sellaista laskelmaa ei varmasti tästä maasta löydy, jos onnistutaan yksikin kuolema välttämään, etteikö se kustannus—hyöty-laskelma olisi aika matalalla diskonttokorolla ja pitkällä vaikutusajalla positiivinen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todella näen vain pelkkää positiivista siinä, jos tämä ed. Saara Karhun allekirjoittama lakialoite saadaan lainsäädäntöön. Se on kasvatuksellinen signaali: alkoholi ei kuulu myöskään vesiliikenteeseen, ja tämä on minusta hyvin arvokas asia.

Aivan kuten ed. Erkki Virtanen sanoi, tästä ei varmastikaan ole kellekään mitään haittaa, että tällainen lakipykälä tulee. Se antaisi poliisille silloin, kun liikennevalvontaa vesillä suoritetaan, mahdollisuuden sanktioida, ja ainakin siinä tapauksessa sitten, jos sattuu onnettomuus, tämä olisi raskauttava asianhaara, kun alkoholia verestä todetaan.

Tämä on todella paheneva ongelma. On ehkä totta se, niin kuin ed. Salovaara sanoi, että suuri osa vesillä tapahtuneista veneilyhukkumistapauksista liittyy mahdollisesti soutuveneeseen. Voi olla näin, ne ovat jokainen liikaa. Jos meillä on alkoholi sanktioitu vesiliikenteessä, se on signaali soutuveneelläkin liikkujille. Moni varmasti harkitsisi, että nyt tästä on annettu signaali, että alkoholi ei kuulu vesille, ja harkitseville ihmisille se olisi varmasti signaali myös soutuveneillä liikuttaessa.

Mutta erityisesti minä olen huolestunut vesiliikenteen turvallisuudesta muiden vesilläliikkujien kannalta, en vain alkoholia nauttineen vesillä liikkuneen kannalta, vaan kaikkien muitten vesiliikenneturvallisuuden kannalta. Siinä juuri olen hyvin huolestunut näistä uimarannoista uimarien kohdalta niin kesämökkien luona kuin kaikilla muilla rannoilla. Olen huomannut, että yhä enemmän käydään näillä nopeilla vesiliikennevälineillä näyttäytymässä: tuollaisia hurjia kierroksia juuri uimarantojen tykönä. Tämä on ollut hyvin huolestuttava ilmiö. Sen takia pidän hyvin toivottavana, että mahdollisimman pian tämä aloite tulisi lainsäädännöksi.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitää sen verran kommentoida ja oikaista, että mikäli promillerajat tieliikenteessä vapautettaisiin, siitä seuraisi aivan varmasti hyvin paljon ongelmia ja lisääntyneitä kuolonuhreja ja onnettomuuksia. Mutta jos promillerajat vesiliikenteessä laskettaisiin, niin sillä ei olisi mitään käytännön vaikutusta vesiliikenteen kuolonuhreihin ja onnettomuuksiin, koska siinä 0,5:n ja 1 promillen välissä ei ole se ongelma, vaan niissä veneilijöissä, jotka eivät välitä promillerajoista ollenkaan riippumatta siitä, mitä ne ovat.

Ja siitäpä tullaankin siihen, mikä on todellinen lääke tähän vesiliikenneonnettomuuksien vähenemiseen. Se on se, mikä täällä on osaltaan jo tullutkin esille, elikkä lisääntyvä valvonta. Esimerkiksi Tampereen eteläpuolisilla vesillä viime kesänä lisättiin voimakkaasti valvontaa, ja sillä oli todella myönteinen vaikutus. Jo siitä, että olemassa olevia rajoja valvotaan paremmin, seuraa myönteisiä turvallisuusvaikutuksia.

Edellinen liikenne- ja viestintäministeri nimenomaan piti missionaan saattaa tällaisia erilaisia signaaleja liikenteen rangaistuslainsäädäntöön, ja jokainen meistä tietää, millä tavalla nämä signaalit toimivat, jos niitä ei valvo. Eivät ne toimi ollenkaan. Kyllä olen tässäkin asiassa semmoisen vastuullisen vapauden kannalla. Vastuullisen vapauden periaate on hyvä periaate.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Olen siitä samaa mieltä ed. Salovaaran kanssa, että valvonta on erittäin hyvä asia. On turha tehdä lainsäädäntöä, jota ei sitten voida mitenkään tarkkailla. Tähän liittyy sitten myös tämä signaalivaikutus, josta me tässä talossa olemme olleet niin kovasti huolissamme. Monessa keskustelussa on toivottu tätä signaalia ja tietoa. Ylipäätään koko tässä Suomen alkoholipolitiikassa — viittaan edelleen ensimmäisen puheenvuoroni esimerkkiin tarrojen liimaamisesta alkoholipulloihin — joko me olemme huolissamme alkoholinkäytöstä ja näemme tietyn signaalivaikutuksen ja tietynlaisen johdonmukaisen kokonaislogiikan tai sitten emme. Eli tuntuu aika oudolta, että yhdessä kohtaa menemme mielestäni hiukan ylettömyyksiin vaatimalla esimerkiksi juuri pubinpitäjää liimaamaan itseään varten näitä tarroja ja toisessa kohtaa katsomme, että veneillessä promille on ihan ok.

Tähän vielä haluan todeta, että mielestäni tämä promille antaa mahdollisuuden ihan erilaiseen spekulointiin juodun alkoholin määrällä ja sillä humalalla, mikä ihmisellä on, kuin alhaisempi promilletaso. Pystytäänkö siinä vaiheessa enää päättelemään, paljonko on juotu, kun ollaan jo pikkuisessa tuiskeessa? Yleensä sitten, kun on puhuttu tästä tieliikenteen promillerajasta, niin kun on puhuttu tästä 0,5:n alentamisesta 0,2:een, niin siitä tulee tieto, että siinä eivät ongelmat ole, vaan ne ovat siinä promillessa ja sen yli. Miksi nyt sitten vesiliikenteessä ne ongelmat eivät olisi promillessa?

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että hyvästä aloitteesta syntyy laaja ja innostunut keskustelu. Näin pitää olla.

Vielä tuohon valvontaan ja vastuullisuuteen. Nyt kun tiedetään, että vesiliikenteessä on näin korkea tämä promilleraja, niin tiedän muun muassa niitä tilanteita, joissa on ajeltu aika hurjilla nopeuksilla läheltä uimareita, mutta asiasta häiriintyneet ovat todenneet, ettei tästä kannata mitään ilmoitusta tehdä, kun on promilleraja noin korkea. Nyt jos tiedetään, että promilleraja olisi alhaisempi, niin silloin kenties myös ilmoituskynnys häiritsevästä ja mahdollisesti alkoholin vaikutuksen alaisesta vesiliikenteestä olisi matalampi ja asiaan voitaisiin puuttua.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt pitää sellainen asia oikaista, että promillerajahan ei ole vesiliikenteessä kiveen hakattu. Jos veneen kapteenilla ei valvovan viranomaisen mielestä ole kykyjä tai taitoja hallita sitä venettään, niin silloin ajo katkeaa siihen paikkaan ja sitten seuraa asianmukaiset sanktiot. Ei tämä ole sillä tavalla, että jos 0,9 puhaltaa mutta ei kättään saa nostettua, ikään kuin ajo sitten voisi jatkua.

Toinen asia. Kun tuli esille näitä tieliikenteen promillerajoja, niin se riski itse asiassa on siinä yli 1,2:n promillemäärässä. 0,2—0,5 promillessa tieliikenteessä sattuu 5 prosenttia kaikista päihdeonnettomuuksista; 0,5—1,2:ssa sattuu 20 prosenttia kaikista päihdeonnettomuuksista. Yli 1,2 promillessa sattuu 75 prosenttia kaikista päihdeonnettomuuksista, mitä maanteillä sattuu, eli siitä joukosta, joka ei välitä yhtään siitä 0,5:stä tai yleensäkään promillerajasta, ja vesiliikenteessä on aivan sama logiikka.

Jos muuten veneilijä promilleja puhaltaa, vaikkakin niitä promilleja on onnettomuustilanteessa alle sen 1:n, mikä tällä hetkellä on suurin sallittu määrä, niin siitäkin jo koituu veneilijälle vakuutussanktioita, eli kyllä senkin kautta on olemassa porkkana tällaiseen vesiselvään veneilyyn. Jos 0,5 promillessa aiheuttaa vaaraa muille vesillä liikkujille, niin on aivan varmaa, että vakuutusyhtiö ei niihin maksutalkoisiin osallistu.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaaran logiikka on minusta kyllä hieman hämmästyttävää. En humalassa uskaltaisi omistamallani 15 hevosvoiman Busterilla lähteä ajamaan metriäkään, koska vähänkin tuulisella säällä sen hallitseminen on jo selvänäkin vaikeaa. Sen sijaan 0,9 promillen humalassa saattaisin olla hyvinkin innokas lähtemään, ja minusta tässä on juuri se keskeinen kohta, että kun meillä on selkeästi kielletty ja sanktioitu humalassa moottoriveneellä ajaminen, niin silloin minulla ei ole minkäänlaisia spekulaation mahdollisuuksia. Ylipäätään en ymmärrä, mistä tämä ikään kuin epävirallinen perustuslaillinen oikeus humalassa veneellä ajamiseen on peräisin, kun sitä ei ainakaan kukaan järkevä ihminen vaadi, että autolla pitäisi saada ajaa humalassa. Edelleen kysyn ed. Salovaaralta: Mitä haittaa koituu siitä, että tätä promillerajaa alennettaisiin?

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Onhan ihan tuttua, että ne pahimmat törttöilyt tehdään humalapäissä. Niihin liittyvät erilaiset tyhmyydet, joita ihmiset eivät selvin päin tekisi, ja niin kuin sanottu, siinä saatetaan ottaa semmoinen kulkuväline alle, vaikka sitten vene, joka ei välttämättä tulisi mieleen selvin päin, ja ehkä vielä kuvitellaan, että ollaan ikään kuin rajojen sisällä. Tässä, mitä ed. Salovaara totesi poliisin mahdollisuudesta toimia myös pienemmän promillemäärän kyseessä ollen, kyllä itse toivon, että on selkeät rajat, joiden mukaan mennään, eikä asiaa jätetä kovin paljon arvailujen ja arvioiden varaan.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinänsä ihan mielenkiintoista, että ed. Erkki Virtanen avautuu tällä tavalla näistä vesille lähtemisen periaatteista. Mutta kysymykseen vastakysymys: mitä hyötyä tästä lakialoitteesta on? Ei mitään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun todella ed. Erkki Virtanen kysyi, mihin tämä pohjautuu, että voi humalassa ajaa, kuljettaa vesikulkuneuvoa, niin mielestäni siinä on taustalla tämä merten vapaus. Se on aika mystinen asia, se vaikuttaa lainsäädäntöön monessa paikassa. Muun muassa alusjätelainsäädäntö on tällainen. Eivät vielä ole sataman valot häipyneet horisonttiin, kun voidaan jo vetää laivoista jätteet suoraan mereen, nimenomaan käymäläjätteet. Tämä on erittäin kummallista. Merten vapaus, aluksien vapaa kulku ja siihen liittyvä lainsäädäntö on aina ollut heikkoa, ja jollakin tavalla mielestäni se liittyy myös tähän sovellutukseen alkoholin nauttimisesta ja sen tekemisestä rikoslainsäädännön alaiseksi. Kannatan kyllä tätä lakialoitetta.