Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävä asiakokonaisuus koskee ihmisten asumista, lähipalveluja ja paikallista vaikuttamista, siis meidän suomalaisten jokapäiväistä arkea. Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Tämän varmistamiseksi hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vain vahvat, elinvoimaiset kunnat pystyvät pitämään huolta omista kuntalaisistaan ja tarjoamaan heille tarpeelliset palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa demokratian keinoin oman kotikuntansa asioihin ja myös omaan elinpiiriinsä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus on ajallisesti ja osaksi myös toiminnallisesti suoraa jatkoa keskustan käynnistämän kunta- ja palvelurakennehankkeen jo kuuden vuoden mittaiselle työlle. On hyvä muistaa, että myös Paras-uudistuksen lähtökohdaksi valittiin aikoinaan vahvat peruskunnat. Kuntauudistuksen tavoitteet löytyvät myös Paras-puitelain tavoitteista.

Tunnistimme hyvin laajasti jo vuonna 2005, että olemme kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa pahasti myöhässä. Kun keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen viisi vuotta sitten tässä salissa esitteli hallituksen esityksen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi, hänen mukaansa uudistuksen motoksi sopivat hyvin tunnetun laulun sanat "Aika entinen ei koskaan enää palaa". Tuota mottoa voimme hyvin käyttää edelleen. Tosin Manninen totesi jo lain esitellessään, ettei puitelaki ole hänenkään mielestään riittävä, mutta hän katsoi sen riittävän uudistuksen käynnistämiseen, mikä oli tuolloin tärkeintä.

Puitelain seurauksena kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen käynnistyikin ensi alkuun rivakasti, mutta aivan viime vuosina muutostahti on hiipunut. Kuntarakenteiden uudistumisen hidastumista kuvaa konkreettisesti se, että kun viime valtuustokauden vaihteessa, vuonna 2009, toteutui 32 kuntaliitosta, niin tulevan valtuustokauden vaihteeseen, vuodelle 2013, on varmistunut tähän mennessä vain kaksi liitosta.

Tiivistetysti voi sanoa, että Paras-hankkeen aikana otettiin askeleita aivan oikeaan suuntaan, mutta alueelliset erot tässä ovat huomattavia. Joillakin alueilla on todella otettu iso harppaus ja uudistettu rakenteet siten, että niillä voidaan vastata 2020-luvun tarpeisiin. Osalla alueista puolestaan on edetty aivan tipuaskelin, ja onhan meillä myös alueita, joilla ei ole edetty asiassa vielä lainkaan. Siksi hallitus pitää tärkeänä nyt uudelleen vauhdittaa tätä muutosta ja arvioida kehitystä ja uudistustarpeita koko valtakunnan näkökulmasta, alueita kokonaisuuksina tarkastellen. Uudistus on välttämätön, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi kuntauudistus on pakko tehdä. Mutta sitä ei tehdä pakolla, se tehdään yhteistyöllä. Hallitusohjelman mukaisesti tänä syksynä laaditaan selvitys kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Tämä työ on parhaillaan meneillään. Tässä hyödynnetään kaikkea sitä tietoa, työtä, kokemusta ja tutkimustuloksia, joita kuuden vuoden aikana on Paras-hankkeesta saatu. Selvityksen valmistuttua ensi vuoden alussa hallitus käynnistää laajan alueellisen kuulemiskierroksen, jossa kerätään kuntien, alueiden ja eri sidosryhmien näkemyksiä esitettyihin vaihtoehtoihin.

Nyt laadittava selvitys tuottaa siis pohja-aineiston tuolle kuntakierrokselle: hahmotuksen vahvan peruskunnan kriteereistä ja niiden pohjalta alustavasti hahmottuvasta kuntakartasta, joka pitää sisällään myös vaihtoehtoja. Vasta tämän kuntakierroksen ja alueilta saadun palautteen pohjalta laaditaan hallituksen esitys puitelain korvaavaksi rakennelaiksi.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esitetty väittämä, että kuntakarttaa ollaan piirtämässä pakolla, herättää vastakysymyksen siitä, mihin tuo väite perustuu. Hallitusohjelmassa ei ole mainintaa siitä, mikä olisi kuntien lukumäärä jatkossa, puhumattakaan siitä, että kuntauudistus olisi kirjattu perustuvan kuntien pakottamiseen. On ymmärrettävää, että kuntauudistuksen vastustajat antavat uudistukselle ensin sellaisen hahmon, jota on mahdollisimman helppo vastustaa. Mikä olisikaan sen helpompi vastus kuin pakolla määrätty Suomen kuntakartta!

Hallitus tiedostaa erittäin hyvin sen, että hyvät strategiset kuntaliitokset tarvitsevat onnistuakseen vahvaa yhteistä tahtotilaa ja henkilöstön ja luottamushenkilöiden sitoutumista uuden kunnan rakentamiseen. Mitä vahvempi on yhteinen tahtotila, sitä nopeammin päästään uuden kunnan todelliseen kehittämiseen. Tässä vaiheessa ei ole vielä edes ajankohtaista pohtia sitä kannustamisen, ohjaamisen, rajoittamisen ja määräämisen keinovalikoimaa, jota uudistuksessa tultaisiin tarvitsemaan. Nykyisin voimassa olevassa, edustaja Kiviniemen tänne esittelemässä kuntajakolaissa nuo kaikki keinot ovat käytössä, mutta mikä on niiden sisältö ja keskinäinen suhde, se konkretisoituu paremmin ensi kevään aikana, kun rakennelakia ryhdytään valmistelemaan kuntien kuulemisen jälkeen.

On todennäköistä, että jo pelkän selvityksen kautta kuntien nykyisen ja tulevan tilanteen konkretisointi tulee rohkaisemaan kuntia selvittämään yhdistymisen mahdollisuuksia. Ja itse asiassa näin on jo tapahtunut. Monin paikoin pitkin Suomenmaata on käynnissä uusia selvityksiä kuntarakenteen eheyttämiseksi, ja tähän omaan aktiivisuuteen hallitus haluaa kaikkia kuntia kannustaa. Jo käynnissä olevia uudistuksia tullaan entisestään rohkaisemaan, jotta muutokset olisivat sekä määrällisesti että laadullisesti riittäviä.

Pakkoliitoskeskusteluun uppoutumalla me harhaudumme yhdestä uudistuksen keskeisestä ydinkysymyksestä eli siitä, miten turvaamme palvelut jatkossa. Kuntarakennekeskustelussa eivät ole keskiössä vain sosiaali- ja terveyspalvelut vaan myös perusopetus. Mikä on kunnan asema silloin, kun kunta ei enää kykene järjestämään perusopetusta? Kuinka pieneksi itsehallinnollisen kunnan peruspalveluvalikoima voi ylipäätään mennä?

Tällaisten kysymysten äärellä olemme jo nyt vuonna 2011. Eivätkä nämä itse asiassa aivan uusia pohdintoja ole. Jo vuonna 1965 pienkuntakomitea katsoi, että sen ajan palveluiden järjestämiseksi olisi kunnassa pitänyt olla vähintään 8 000 asukasta. Tämän 50 vuoden aikana haasteet eivät tältä osin ole vähentyneet, pikemminkin kasvaneet.

On myös hyvä huomata, että uudistuksessa ei ole kyse siitä, mikä yksittäinen kunta lakkaisi tai mikä liitettäisiin toiseen. Olemme nyt luomassa Suomeen kokonaan uudet kunnat, jotka ovat niin vahvoja ja elinvoimaisia, että ne pystyvät järjestämään asukkaidensa palvelut, kehittämään omaa aluettaan ja vastamaan yhdyskuntarakenteen hajautumisen haasteisiin.

Välikysymyksessä väitetään, että kuntaliitoksissa olisi kyse vain yleishallinnon kustannusten säästämismahdollisuudesta, ja todetaan sen olevan kuntatalouden kokonaismenoista vajaat 3 prosenttia. On hyvä tiedostaa, että kuntaliitosten taloudelliset hyödyt eivät kerry pelkästään hallinnon päällekkäisyyksien purkamisesta. Esimerkiksi uuden, suuremman kunnan asema työnantajana yleensä vahvistuu, toiminta elinkeinoelämän suuntaan aktivoituu, yhdyskuntarakenne eheytyy, sisärajojen häiritsevät esteet saadaan poistettua, epäterveeseen kilpailuun liittyvää osaoptimointia saadaan vähennettyä, ja myös kuntien riskien hallinta paranee. Näillä kaikilla tekijöillä on suorat kytkennät kuntatalouteen ja ennen kaikkea paikallistalouteen.

Kukaan tuskin kiistää, että esimerkiksi yhteisellä maankäytöllä, asumisella ja liikenteen suunnittelulla on mahdollisuus saada mittavia taloudellisia hyötyjä. Erityisen suuria vaikutuksia tällä on kaupunkiseuduilla, joilla yhteisellä maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelulla voidaan rakentaa eheämpiä ja ekologisempia kaupunkeja.

Kuntaliitoksissa taloudelliset ja toiminnalliset hyödyt toteutuvat erityisesti pitkällä tähtäimellä. Mitä myöhemmin rakenneuudistus käynnistetään, sitä kauemmaksi nämä hyödyt siirtyvät tai vaarana on, että ne jopa menetetään. Hyvä on muistaa myös se, että epäterveessä rakenteessa kunta voi joutua säästämään itsensä hengiltä.

Arvoisa puhemies! Keskusta väittää välikysymyksessään, että kunnissa olisi keskeytetty laajoja rakenteellisia uudistuksia ja alettu hätäisesti investoida kuntaliitosten pelossa. Tuo kuulostaa vakavalta syytökseltä kuntakentän suuntaan. Pitääkö keskusta kuntia todella näin holtittomina ja vastuuttomina? Hallitus luottaa kuntien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuunkantoon siinä, että kunnissa ei tehdä turhia investointeja vaan kuntalaisten verovaroja käytetään jatkossakin vastuullisesti. Kunnissa ei ole mitään syytä hidastaa omia rakenteellisia uudistuksia.

Kuntaliitos ei merkitse samaa kuin lähipalvelujen keskittäminen. Kuntaliitospäätös ei lakkauta suoraan yhtään lähipalvelun toimipistettä. Sen sijaan kuntaliitos merkitsee usein taloudellisesti heikossa asemassa olevan kunnan asukkaille palvelujen parempaa turvaamista. (Sirkka-Liisa Anttila: Keskittämistä!) Tämän saman seikan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja edustaja Mari Kiviniemi itse vahvisti viimeksi 8. syyskuuta tässä salissa käydyssä keskustelussa. Te kerroitte silloin, edustaja Kiviniemi, että te kannustatte kuntaliitoksiin, kannustatte rakenneuudistuksiin ja että kuntaliitoksia tehtiin teidän kuntaministerikaudellanne poikkeuksellisen paljon, koska keskustalaiset ovat nähneet kuntaliitokset parhaana tapana turvata lähipalvelut. Tästä meillä ei ole siis erimielisyyttä.

Arvoisa puhemies! Kun keskusta nyt ilmoittaa esittävänsä lähipalvelulain säätämistä, herättää se kysymään, ollaanko kuntien ohjausta jälleen lisäämässä ja itsehallintoa kaventamassa. Valtiovalta on luottanut kuntien kykyyn tehdä päätöksiä ja kunnioittanut kunnallisen itsehallinnon ydintä päättää itse hallintonsa ja taloutensa järjestämisestä. Keskustan linja olisi paluuta vanhaan ohjausjärjestelmään, jossa valtio sitoo entistä vahvemmin kuntien paikallista toimintaa. Sen sijaan selkeät ja vahvat rakenteet, joilla pystytään turvaamaan peruspalvelut yhdenvertaisesti, vähentävät tarvetta kuntien toiminnan sääntelyyn.

Keskusta väittää, että palveluiden keskittämisellä on vaikutusta kuntien työntekijöihin ja uhkana ovat työpaikkojen menetykset tai kohtuuttoman pitkät työmatkat. Kun tiedämme, että vuoteen 2020 mennessä kuntatyöntekijöistä joka kolmas eläköityy, paljon suurempi kysymys on se, mistä kunnat saavat riittävästi uutta työvoimaa, kuin se, että uhkana olisi työvoiman ylitarjonta. (Mauri Pekkarinen: Mitä tämä ratkaisee?) Uusien kuntien avulla halutaan varmistaa työvoiman ja sitä kautta palvelujen saatavuus myös niille kunnille, joissa työvoima seuraavan vuosikymmenen aikana loppuu käytännössä lähes kokonaan.

Hallituksen kuntauudistuksen keskeinen lähtökohta on kuntien itsehallinnon ja paikallisdemokratian vahvistaminen. Tämän johdosta osana kuntauudistusta uudistetaan myös kuntalaki, jossa erityinen paino on juuri paikallisen vaikuttamisen vahvistamisessa. Uusissa kunnissa on rakennettava uudenlaisia malleja lähidemokratian toteuttamiseksi ja kannustettava kuntalaisia näin mukaan kuntansa kehittämiseen ja osallistumiseen. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että keskustan johtamassa Paras-hankkeessa kaikki alle 20 000 asukkaan kunnat, joita on yli 80 prosenttia Suomen kunnista, käytännössä pakotettiin lailla siirtämään sosiaali- ja terveyspalvelut pois itseltään. Se merkitsi samalla, että valtuuston päätösvallasta 60 prosenttia siirtyi muualle.

Tämän kehityksen hallitus haluaa nyt kääntää takaisin oikeille raiteilleen. Meidän mielestämme kunta on kaikkein paras, tehokkain ja demokraattisin tapa järjestää asukkaiden palvelut. On syytä koota palveluiden rahoitus ja järjestäminen samoihin käsiin.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa tiedämme kaikki, että kunnallista itsehallintoa ja vaikuttamisen todellisia mahdollisuuksia on vain silloin, kun kunnilla on omassa taloudessaan todellista liikkumavaraa. Jos me emme tällä vuosikymmenellä toteuta mittavaa valtakunnallista kuntauudistusta, on ilmeisenä vaarana, että meitä odottaa kuntasektorin rapautuminen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme asteittainen alasajo. Teemme suuren virheen, jos tuijotamme vain nykyhetkeä ja korkeintaan yhtä vaalikautta. Meidän pitää rohjeta katsoa vähintään kahdenkymmenen vuoden päähän ja toimia nykyhetkessä tekemällä sellaiset vahvojen peruskuntien kuntarakenteet, joilla selviämme tulevasta 2020-luvusta.

Siteeraan lopuksi hieman lyhentäen erästä kuntarakenteiden tutkijaa kymmenen vuoden takaa. Dosentti Pihlajaniemi kirjoitti vuonna 2002 Kunnallistieteen aikakauskirjassa seuraavasti: "Nyt saattaisi olla syytä pohtia toisenlaista kuntauudistusta — sellaista, jonka tähtäys suuntautuisi aina seuraaville vuosikymmenille ja joka koskisi kuntien kaikkia rakenteellisia toimintaedellytyksiä yhtä aikaa. - - Jos kokonaisuudistusta ei yritetä tai se ei onnistu, on vaihtoehtona pieniä paikkauksia, näennäisiä ratkaisuja, umpikuja ja hyvinvointivaltion purku. Siinä vaihtoehdossa voidaan vaikuttaa vain järjestykseen, jossa purku alkaa, ja tapaan, jolla se etenee."

Arvoisa puhemies! Se, että Kataisen hallitus lähtee uudistamaan hallitusohjelmansa mukaisesti sekä kuntarakenteita, kuntalakia että valtionosuuslakia, tarkoittaa tarttumista haasteeseen, jonka tärkeimpänä tavoitteena on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen myös tuleville sukupolville. Kuntien on vastattava ihmisten elämää ja tarpeita. Aikoinaan kyse oli kirkkomatkasta. Nyt kyse on lähipalveluista, vanhusten hyvästä hoidosta, viihtyisästä asuinympäristöstä, turvallisesta päivähoidosta, laadukkaasta perusopetuksesta ja toimivista terveyskeskuksista. Nämä hallitus haluaa jatkossa varmistaa kaikkialla Suomessa. Siitä kuntauudistuksessa on kyse.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Moni äiti ja isä miettii parhaillaan, saako hän lapselleen varmasti hoitopaikan läheltä kotia, kun työt hoitovapaan jälkeen alkavat. Eläkeläistä puolestaan askarruttaa, kuinka pitkään hän joutuu odottamaan lääkärin tai terveydenhoitajan puheille pääsyä, kun terveys taas reistailee. Moni työssä käyvä viettää unettomia öitä, kun ikääntyvät vanhemmat eivät vielä ole saaneet palvelukotipaikkaa kotikunnassaan satojen kilometrien päässä.

Näistä ihmisten arkipäivän huolista kumpuaa keskustan tekemä välikysymys. Mitä hallitus vastaa näille ihmisille? Miten hallitus turvaa, postinumerosta riippumatta, kaikille suomalaisille tasavertaiset ja laadukkaat palvelut? Välikysymys on oikeutettu ja aiheellinen juuri nyt, kun sinipunahallitus kaavaillulla kuntauudistuksellaan on lietsomassa epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta. (Erkki Virtanen: Kukahan lietsoo mitäkin?) Vaarassa ovat paitsi palvelujen saatavuus ja laatu myös kansalaisten vaikutusmahdollisuudet.

Meillä on kunnallisten palveluiden järjestämisessä ilman muuta parantamisen varaa. Kukaan ei, ei ainakaan keskusta, yritäkään väittää, ettei uudistuksia tarvittaisi. Ne pitää kuitenkin aina suunnitella huolella. Niiden pohjana on käytettävä paitsi tutkimustietoa myös käytännön kokemuksia ja alueellista sekä paikallista asiantuntemusta. Uudistuksissa on kunnioitettava demokratiaa, kuntien itsemääräämisoikeutta ja kansalaisten kuulemista. Niissä on huomioitava myös laajan maamme ja kuntiemme erilaiset olosuhteet, ja olennaista on rakentaa uudistukset jatkumoksi aikaisemmin toteutetulle.

Hallituksen kuntauudistuksessa on unohdettu nämä kaikki. (Martti Korhonen: No, missä se on se kuntauudistus, edustaja Kiviniemi?) Ja mitä silloin jää jäljelle? Jäljelle jäävät pakottaminen, ideologinen keskittäminen ja ihmisten tyhminä pitäminen. Vaasan yliopiston professori Hannu Katajamäki sanoi sen suoraan: "Tämä on suorastaan kansanvallan halveksuntaa." Tällaisena Kataisen ja Urpilaisen sinipunahallituksen kuntauudistus siis näyttäytyy kaikessa karuudessaan. Ei siis ihme, että kuntakapina on käynnistynyt tässä maassa. Tutkijat ja asiantuntijat tyrmäävät hallituksen linjan suorasanaisesti, ja erityisen uhatuiksi tuntevat itsensä suurten kaupunkien kehyskuntien sekä pienten kuntien päättäjät ja asukkaat. Vastarintaan on nyt noussut myös moni hallituspuolueen edustaja. Tervetuloa yhteiseen rintamaan!

Sinipunan linjauksissa arvostelua ansaitsee kovakorvaisuus ja piittaamattomuus kansalaisten mielipiteistä, enkä ymmärrä, miksi hallitus pelkää keskustelua. Kuntalaisia ja kuntapäättäjiä kuullaan vasta näennäisdemokratian hengessä jälkikäteen, jos silloinkaan. Tällöin hankkeesta puuttuu sitouttaminen ja motivointi, ja sen myötä onnistumisen edellytykset. Pääministeri Kataisen viime sunnuntainen huoli mustavalkoistumisen ja ehdottomuuden lisääntymisestä Suomessa kalahtaa eniten juuri hänen oman hallituksensa nilkkaan. Hallitus sivuuttaa näin toimien myös paikallisen asiantuntemuksen, joka on kunnallisen itsehallinnon keskeinen voimavara. Samalla hallitus kertoo, ettei se arvosta kuntapäättäjiä.

Arvoisa puhemies! Palveluiden ja kuntalaisten vaikuttamisen turvaaminen on keskustalle ideologinen kysymys. Vastustamme keskittävää pakkosanelun linjaa. Vastustamme palveluiden, päätöksenteon, työpaikkojen ja lopulta ihmisten keskittämistä vastoin omaa tahtoaan vain suuriin keskuksiin. (Sari Sarkomaa: Kuka sitä on esittänyt?) Suomalaisten pitää saada itse valita asuinpaikkansa, on se sitten kaupungissa tai maalla, kehyskunnassa tai keskuksessa. Keskusta ei kerro ihmisille, missä hänen on paras asua. Keskusta ei myöskään luo vastakkainasetteluja eri kuntien ja alueiden välille.

Haluamme tukea ja vahvistaa myös lähiyhteisöistä kumpuavaa välittämistä ja omaehtoisuutta. Kotiseutu on ihmiselle arvokas asia. Vahva paikallisuus on tässä kiihtyvän globalisaation maailmassa Suomen etu, ja juuri siksi kuntaliitoksista puhuttaessa on aina mukana myös tunnetta. Tätä varsinkin kokoomus on irvaillut kunnanvaakunoiden rakastamisena, mutta kyllä minä sanon, että vaakunaa ja kotiseutuaan saa rakastaa siinä missä Suomen lippua. Ei kunnantalo ole vaihtoehto päivähoidolle, kuten pääministeri Katainen on väittänyt. Molemmat ovat kunnan asukkaiden puolella.

Kuntauudistuksen keskeiseksi työkaluksi hallitus on selvästi valinnut kuntien pakkoliitokset. Suoraan tätä termiä ei kuitenkaan ole pääministerin tai kuntaministerin suusta kuultu. Puheet perälaudasta ja valtion vahvasta ohjauksesta lainsäädännön ja rahoituksen keinoin ovat tälle hallitukselle tyypillistä sanoilla kikkailua. Sanotaan yhtä ja tarkoitetaan jotain aivan muuta. Sanokaa nyt kuitenkin suoraan, millä keinoin aiotte uudistuksen toteuttaa vuoteen 2015 mennessä, jos ette turvaudu kuntien pakkoliitoksiin.

Kansalaiset tyrmäävät pakkoliitokset. Vain reilu kolmannes suomalaisista hyväksyy pakkotoimenpiteet kuntaliitosten aikaansaamiseksi. Pakolla toteutettuna kuntauudistus ei ole myöskään perustuslain kannalta ongelmaton. Keskusta on vastustanut pakkoliitoksia aina, eikä se kantaansa tule muuttamaan. Vapaaehtoiselta pohjalta tehtyjä liitoksia toki kannatamme.

Viime päivien keskustelua seuratessa on ollut kyllä hienoa huomata, että järki palailee ja kuntapuolen vaalilupaukset muistuvat mieleen hallituspuolueille. Hallitus on perääntymässä hallitusohjelmakirjauksistaan, ja pahin uho on laantumassa. Keskustan välikysymys on alkanut purra varsin nopeasti, jo ennen kuin asiasta päästään tässä salissa äänestämään. Niin se vain on, että oppositiossakin voi palvella isänmaata. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Pakottamisen ja sanelun lisäksi toinen keskeinen virhe hallituksen toimissa on se, etteivät nämä hallituksen kaavailut oikein perustu mihinkään, siis selvityksiin tai tutkimuksiin, jotka osoittaisivat, että hallituksen suunnittelema työssäkäyntialueisiin perustuva mekaaninen kuntarakenne turvaisi palvelut tässä maassa parhaiten. Hallitus ei ole pystynyt esittämään uudistuksensa tueksi muuta kuin tämän Tilastokeskuksen kokoaman työssäkäyntialuekartan, siis kartan, joka kuvaa suomalaisten pendelöintiä vuonna 2008. En muista, milloin minkään hallituksen iso uudistushanke olisi keikkunut näin huteralla pohjalla. Lapin yliopiston professori Jari Stenvall toteaakin: "Koko kuntauudistuksella ollaan ratkomassa väärää ongelmaa. Hallitus puhuu kuntaliitoksesta niin kuin se olisi uudistuksen päämäärä, vaikka itse asiassa se on keino. Siinä mielessä tämä on todella pöljä keskustelu, koska meillä on koko joukko vaihtoehtoisia keinoja ratkoa kuntien ongelmia."

Hallitus perustelee uudistustaan palveluiden turvaamisella, mutta todellisuudessa reformin kärki kohdistuu juuri kuntarakenteeseen. Taustalla lymyää todellisuudelle vieras ajatus, että kuntakokoa suurentamalla aina ja automaattisesti tulee hyvä lopputulos palvelujen osalta. Hallituksen kuntauudistuksella ei myöskään hoideta julkisen talouden kestävyysvajetta neljällä miljardilla eurolla, kuten pääministeri Katainen on väittänyt. Menot kunnissa aiheutuvat lähes kokonaan ihmisten tarvitsemien palveluiden tuottamisesta. Ja kuten peruspalveluiden tuottavuus- ja tehokkuustutkimuksista voidaan lukea, on kuntakoon vaikutus tehokkuuteen pieni ja kuntakoon yhä kasvaessa se muuttuu negatiiviseksi. Yleishallinnon osuus kuntatalouden kokonaismenoista on vain vajaa kolme prosenttia, eikä niistä säästämällä kuntataloutta vakauteta ja palveluja pelasteta. Suurimmat säästömahdollisuudet löytyvät, niin kuin kaikki tiedämme, suurimmista kaupungeista. Kaiken demokraattisen vaikuttamisen sivuuttava, epärealistisen aikataulun puitteissa ja keskusjohtoisesti toteutettu kuntarakenneuudistus nostaa kuntien toimintamenoja. Tuottavuutta se ei nosta, vaan heikentää sitä, ja tämä tulee olemaan tällaisten laatikkoleikkien ja mielikuvapolitikointien hinta.

Hallitus hyvä, laittakaa hötölle pohjautuvan kuntaremontin sijasta vanhuspalvelulaki kuntoon. Se turvaa vanhusten arvokkaan kohtelun ja hoivan sata kertaa paremmin kuin Liedon yhdistäminen Turkuun tai Siilinjärven pakkoliitos Kuopioon. Niitähän hallitus tässä taustalla kaavailee. Oletteko samaa mieltä, edustaja Anne-Mari Virolainen tai edustaja Tuula Väätäinen? (Ben Zyskowicz: Miksi te ette turvanneet vanhuspalveluja?)

Hallitus tarjoaa palveluiden turvaamisen tärkeimmäksi lääkkeeksi todellakin vain tuota yhtä keinoa eli kuntaliitoksia. Työssäkäyntialueiden ulkopuoliset kunnat se on jättämässä heitteille vastuukuntamallin varaan, ja niin tehdessään hallitus ei tunnusta tosiasioita eli sitä, että myös kuntien välisellä yhteistyöllä pystytään tässä maassa palvelut järjestämään tehokkaasti ja laadukkaasti. Hallitusohjelmassa jopa lähdetään siitä, että jatkossa meillä olisi vain kaksi hallinnon tasoa: valtio ja kunta. Metropolialueen ja sen palveluiden osalta hallituksella näyttää olevan vähän keinoja, sen verran löysää tekstiä oli asiasta hallitusohjelmassa.

Samanlainen tietynlainen asiantuntemattomuus ja välinpitämättömyys juuri faktoja kohtaan näkyy tämän kuntauudistuksen lisäksi myöskin hallituksen leikkauksissa ja valtionosuusjärjestelmän muuttamisessa. Verotulojen tasausjärjestelmähän luotiin edellisellä sinipunakaudella valtionosuusjärjestelmän perustamisen yhteydessä, ja sitä on vuosien myötä useaan otteeseen paranneltu. Järjestelmän robinhood -luonnetta, eli sitä, että valtion rahanjaossa rikkailta otetaan ja köyhille annetaan, ei ole kuitenkaan tähän mennessä juurikaan kyseenalaistettu. Toki Pääkaupunkiseudun kokoomuslaiset, sosialidemokraatit ja jopa perussuomalaiset olisivat jo aikaisemminkin leikanneet köyhiltä kunnilta ja siirtäneet rahat parempituloisille.

Nyt hallitus ottaa askeleita epäoikeudenmukaiseen suuntaan. Esimerkiksi kiinteistöverotuksen irrottaminen valtionosuusjärjestelmästä lisää nyt vaikkapa Kauniaisten tuloja 85 euroa per asukas, ja Merijärvi puolestaan menettää 109 euroa per asukas. Siis rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Samalla veronkorotuspaineet kasvavat jo ennestään korkean veroprosentin kunnissa. Hallitusohjelmassa hallitus lupaa oikeudenmukaisuutta ja eheyttä, mutta toisin käy. Erot kuntien ja kuntalaisten välillä kasvavat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpiteet vaarantavat pitkäjänteisen palvelujen kehittämisen. Kuntapolitiikan pitää olla selkeää ja ennakoitavaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta. Kaupunkien ja kuntien päättäjät ovat pyytäneet, ja syystäkin, työrauhaa viedä loppuun kunta- ja palvelurakenteissa käynnissä olevia uudistuksia. Keskusta on samaa mieltä. Nyt kunnissa on todellakin keskeytetty hallituksen toimesta ja käskyllä laajoja palvelurakenteisiin kohdistuvia uudistuksia ja alettu jopa hätäisesti investoida kuntaliitosten pelossa. Ministeri Virkkunen, hallituksen kuntapolitiikka luo kaaosta kuntakentälle.

Hallituksen suhtautuminen Paras-hankkeeseen on myös ollut ristiriitaista ja poukkoilevaa. Ensin kuntauudistuksen lanseerauksen yhteydessä vedettiin ruksit päälle kaikille Paras-hankkeen myötä syntyneille rakenteille, niin kuntaliitoksille kuin yhteistoiminta-alueillekin. Ministeri Virkkunen totesi, että kaikki jo toteutuneet kuntaliitokset arvioidaan uudelleen. Tämän jälkeen kuntapäättäjille lähettämässään liennytyskirjeessä ministeri Virkkunen korosti, että Paras-hankkeen myötä tehty työ pyritään hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Nyt olisi vihdoin hyvä saada, tuon äskeisenkin puheenvuoron jälkeen, se lopullinen totuus. Oletteko todellakin jo päättänyt, mitä mieltä tästä Paras-hankkeesta oikein ollaan?

Paras-hankkeen saavutuksilla leikkiminen on todella vastuutonta kuntien pompottelua, varsinkin kun puolueet hallitus—oppositio-rajan yli ovat yhdessä aikanaan hyväksyneet hankkeen linjaukset. Hankkeen myötä Suomessa on tehty toistasataa kuntaliitosta nimenomaan vapaaehtoisesti, ja myös kuntayhtymien määrä on vähentynyt selvästi. Sosiaali- ja terveyspalveluita järjestäviä tahoja on nyt vain puolet siitä määrästä kuin neljä vuotta aikaisemmin. Paras-hanke siis puolitti näiden niin sanottujen himmeleiden määrän, ei lisännyt niitä. (Ben Zyskowicz: Siis pakolla, hirveätä!) Lisäksi on syytä muistaa, että Paras-hanke ei ollut kuntaliitoshanke, vaan laaja-alainen kunta- ja palvelurakenne- sekä kehittämishanke. Ehkäpä onnistunein on laissa määritelty niin sanottu kriisikuntamenettely.

Hankkeen yksi tärkeimpiä saavutuksia on ollut kuntatalouden syöksykierteen oikaisu, joka jäi perinnöksi edelliseltä sinipunalta. Paras-hankkeen alussa tavoite oli saada kuntien menokasvu alle neljään prosenttiin. Toissa vuonna siihen melkein päästiin, viime vuonna se onnistui. Paras-hankkeelle asetetut tavoitteet on pääosin saavutettu. Jos sen kuluessa on tehty virheitä tai heikkoja ratkaisuja, ne täytyy toki korjata, mutta onnistumisiakin on paljon. Esimerkiksi kokemukset uusista yhteistoiminta-alueista ovat pääosin hyviä. Budjeteissa on pysytty ja tulostavoitteet saavutettu ja sen lisäksi on pystytty parantamaan monessa kunnassa palveluiden saatavuutta ja laatua. (Ben Zyskowicz: Ja kaikki tämä tehtiin pakolla!)

Arvoisa puhemies! Keskustalle tärkeintä on laadukkaiden palveluiden turvaaminen suomalaisille postinumerosta riippumatta. Siksi meidänkin mielestämme rakenteita pitää uudistaa, mutta ei pakolla eikä sanelemalla, vaan yhteistyössä kuntalaisten ja kuntapäättäjien kanssa. Tätä maata pitää rakentaa yhdessä, ja varsinkin näinä epävarmoina aikoina koko Suomeen pitäisi luoda tekemisen paloa ja myönteistä uskoa tulevaisuuteen. Politiikalla pitäisi rakentaa siltoja eikä syventää railoja eri alueiden ja ihmisryhmien välillä. (Ben Zyskowicz: Siihen tämä välikysymys tähtää!) Juuri nyt niissä kunnissa, joissa uudet rakenteet on saatu valmiiksi, tarvitaan sitä työrauhaa, ei kokonaan uutta ylhäältä käskytettyä uudistusta. Kuntien työntekijöiden on saatava keskittyä olennaiseen eli vanhusten ja lasten hoitamiseen sekä koululaisten opettamiseen ainaisen rakennepuuhastelun sijaan.

Keskusta haluaa tarjota kunnille vaihtoehtoja. Meidän mallissamme kunnat voisivat vastata edelleenkin lähipalveluista ja tulevaisuudessa maakunnallisella tasolla järjestettäisiin suurempaa väestöpohjaa vaativat palvelut. Tästä on hyviä kokemuksia Kainuusta. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista kannattaa palvelujen järjestämistä maakunnallisesti kuntien yhteistyöllä.

Keskusta haluaa turvata palvelut riittävän lähellä, ja tämän vuoksi haluamme säätää lähipalvelulain. Laissa määriteltäisiin, mitkä palvelut ovat lähipalveluita sekä millä aikataululla ja etäisyydeltä ne täytyy kansalaisten saada. Lasten päiväkodin ja koulun, terveyskeskuksen ja vanhainkodin pitää olla riittävän lähellä ihmistä, ja kyseessä ei olisi laki siitä, miten palvelut pitää järjestää.

Me haluamme turvata kuntalaisten kuulemisen ja vaikuttamismahdollisuudet, ja me haluamme varmistaa laadukkaan terveydenhuollon kaikille suomalaisille. Me haluamme vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja niiden mahdollisuuksia rakentaa ihmisille hyvää elämää. Siksi myös kuntien välistä yhteistyötä on kannustettava ja tuettava vapaaehtoisuuteen perustuvien kuntaliitosten rinnalla. Keskustan mielestä parhaat ratkaisut palveluiden turvaamiseksi löydetään yhteistyöllä ja kuntien itsehallintoa kunnioittamalla. Tarvitaan paitsi valtakunnan tason näkemystä ja vahvaa linjaa myös kuntapäättäjien paikallistuntemusta ja sitoutumista.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus luopuu palveluja keskittävästä ja saneluun perustuvasta kuntapolitiikasta. Eduskunta katsoo, että hallituksen toimet heikentävät kansanvaltaa ja luovat eriarvoisuutta, ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "Tarvitsemme palveluille vahvemman järjestämisperustan. Samalla tarvitsemme palvelurakenteiden uudistuksia ja tuottavuuden parantamista. Vain siten kunnallisen itsehallinnon olemassaolo ja kuntalaisten palvelut voidaan turvata tulevinakin vuosikymmeninä." Näin totesi ministeri Mari Kiviniemi puhuessaan Paras-hankkeesta huhtikuussa 2008. Tämä kertoo, ettei kuntauudistus todellakaan ole mikään uusi keksintö. Kuusi vuotta sitten aloitettiin keskustan johdolla, ja tulostakin tuli. Kuntien määrä väheni lähes sadalla. (Sirkka-Liisa Anttila: Tehtiin vapaaehtoisesti!)

Tässä kuntauudistuksessa on nyt kyse tämän saman hankkeen jatkamisesta. Nyt uudistusta vain tehdään uudella otteella ja korkeammalla kunnianhimotasolla. Tätä ennen kahdeksan vuotta kuntaministerin pallilla ovat istuneet keskustalaiset ministerit Manninen, Kiviniemi ja Tölli, joten onhan tämä välikysymys vähän niin kuin itseltänne kysyisitte. (Välihuutoja keskustasta)

Arvoisa herra puhemies! Keskusta kantaa huolta lähipalveluista ja lähidemokratiasta. Siten ihmettelen: miksi kritisoida näin vahvasti uudistusta, jonka tavoite nimenomaan on lähipalveluiden turvaaminen sekä kuntalaisten itsehallinnon vahvistaminen? Hallituksen päämääränä ovat vahvat ja elinvoimaiset kunnat, jotka itsenäisesti päättävät ja huolehtivat lähipalveluista. Kuntayhtymät eivät ole tähän oikea ratkaisu ja tapa. Me haluammekin palauttaa päätösvallan ja verorahat vahvan kunnan ja niiden demokraattisesti valittujen valtuustojen päätettäväksi. Nythän suuressa osassa kuntia lakisääteiset sosiaali- ja terveystoimen palvelut on siirretty kuntayhtymille, joten valtuuston päätösvalta rajoittuu usein siihen, että päätetään, minkä pankin tililtä kuntayhtymän maksut maksetaan.

Kuntatalouden kehitystrendi on ollut vuosia se, että osalla kunnista menee hyvin, mutta koko ajan kasvavalla joukolla menee valitettavasti huonosti. Edessämme on myös aika, jolloin yhä useampi meistä jää eläkkeelle ja työssä käyviä veronmaksajia eli niitä, joiden työllä maksetaan hyvinvointipalvelut, on suhteessa paljon vähemmän. Pidemmällä aikavälillä nämä kehitystrendit siis johtavat siihen, ettei palveluita enää saada järjestettyä tasapuolisesti koko maassa. Jos nyt ei tehdä siis mitään, me voimme unohtaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Sitä ei pelasteta lähipalvelulakeja säätämällä tai tulevien sukupolvien maksettavaksi lankeavalla velkarahalla. (Sanna Lauslahti: Rakennelaillako?)

Kuntauudistus herättää tunteita kovasti, niin kuin huomataan, ja herättää myös vastustusta. Kuitenkaan me päättäjät kunnissa ja täällä eduskunnassa emme voi toimia niin, että estäisimme kansalaisten kannalta välttämättömät uudistukset turvataksemme niin omat asemamme. Kokoomus ja hallitus kantavat huolta siitä, että rahat riittävät ja palvelut pelaavat. Toivotankin ministeri Virkkuselle voimia tähän tärkeään työhön. Tämä on raskas ja välttämätön tehtävä, ja onnistuakseen se vaatii kaikilta hallituspuolueilta vahvaa sitoutumista. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei tule onnistumaan!) Kuntauudistus on koko Suomen asia, ei vain kulloisenkin hallituksen. Siksi olisi erittäin tärkeää, että vahva kuntapuolue keskusta jättäisi politikoinnin tässä asiassa vähemmälle ja olisi mukana rakentavassa hengessä.

Arvoisa herra puhemies! Haluan korostaa, että kuntauudistus ei ole epäluottamuslause kuntien isille ja äideille, jotka tekevät joka päivä hartiavoimin töitä oman kuntansa puolesta. Tiedän, että on paljon pieniä kuntia, joissa on onnistuttu ja saavutettu hyviä tuloksia. Mutta kokonaisuus ei toimi, ja kokonaisuus nimenomaan on se, joka tämän homman ratkaisee. Loppujen lopuksi valtiolla ja hallituksella on vastuu kaikkien kansalaistensa hyvinvoinnista riippumatta siitä, missä kunnassa he asuvat.

Yhteistyöllä kuntakentän kanssa saamme aikaan hyviä tuloksia. Kokoomuksen eduskuntaryhmä korostaa, että kunnilla ja kuntalaisilla pitää aidosti olla mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua tähän hankkeeseen. Kuulemiskierrokset ja keskustelulle varattu aika ovat äärimmäisen tärkeitä uudistuksen onnistumisen kannalta. Kunnissa kannattaa jatkaa aktiivista työtä paikallisten ratkaisujen löytämiseksi. Nyt on aika ideoida ja pohtia omalle alueelle parhaita ratkaisuja. Toisaalta hallituksella on velvollisuus mutta myös oikeus tehdä kokonaisesitys keskustelun pohjaksi. Mutta haluamme edelleen korostaa, että kuntien ja kuntalaisten kuuntelua ei tulla unohtamaan.

Meillä on eri puolilla Suomea kokemusta hyvistä kuntaliitoksista ja myös huonoista kuntaliitoksista. Kokemuksista on osattava ottaa opiksi. Resurssit on ohjattava kuntaliitostapauksissa palveluihin ja hallintoa on karsittava, ei toisin päin. On parempi luoda uutta kuin laittaa liuta kuntia yhteen vanhoine järjestelmineen. Uusien kuntien perustaminen on valmisteltava hyvin, siten, että kuntalaiset näkevät vahvan peruskunnan edut jo varhaisessa vaiheessa. Myös kuntien työntekijöiden asema turvataan liitosten yhteydessä, näin sanotaan hallitusohjelmassakin.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on erilaisten alueiden maa, ja tämä otetaan huomioon myös uudistuksessa. Esimerkiksi syrjäisillä seuduilla palvelut voidaan hoitaa vastuukuntamallilla, ja on hyvä myös muistaa, että työssäkäynti- ja asiointialue on vain yksi vahvan peruskunnan kriteeri, ei sen lopputulema. Yhdestä työssäkäyntialueesta voi aivan hyvin muodostua usean vahvan peruskunnan muodostama kokonaisuus. On myös luontevaa, että kuntauudistuksen yhteydessä aluehallinnon rakenteita tarkastellaan uudelleen. Alueellinen kehittämistehtävä on jatkossakin säilytettävä jollakin tasolla. Mutta jos ja kun kuntien määrä vähenee, luonnollista olisi, että niin maakuntahallinnossa kuin valtion aluehallinnossakin aluejaossa tapahtuisi vastaavaa yksikkökoon kasvua. (Mauri Pekkarinen: Tämä tiedoksi maakunnille!)

Arvoisa puhemies! Vuoteen 2020 mennessä yli kolmasosa ja vuoteen 2025 mennessä noin puolet kunta-alan työntekijöistä siirtyy eläkkeelle. (Mauri Pekkarinen: Tämä oli uutinen!) On myös laskettu, että väestön ikääntymisen takia vuoteen 2020 mennessä tarvitaan kuntapalveluihin yli 40 000 uutta työntekijää. Vuoteen 2030 lisätarve kasvaa jopa 90 000 uuteen työntekijään. Näiden lukujen äärellä meidän jokaisen tulee ymmärtää, että tarvitsemme uudenlaisia ratkaisuja. Tähän tilanteeseen ei sovi keskustan viljelemä retoriikka pakkoliitoksista. Se tappaa rakentavan keskustelun tässä tilanteessa, jossa ajatukset tulisi kohdentaa uuden etsimiseen. Kuulitte varmasti, kun ministeri Virkkunen kertoi, että tämä uudistus ei tule perustumaan pakkoon. Voiko tätä sen selvemmin sanoa? Toivon, että tämä jankuttaminen pakkoliitoksista nyt voidaan lopettaa.

Oppositio kritisoi myös kuntien valtionosuuksiin kohdistuvia leikkauksia. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa tänään olemme, leikkaukset ja veronkorotukset ovat välttämättömiä, ja ne kirpaisevat kaikkia ja kaikkialla. Jos huonon taloustilanteen syynä on ylivelkaantuminen, niin sitä ei varmaan korjata sillä, että ylivelkaannutaan lisää. Peräänkuuluttaisin siis myös oppositiolta pelottelun sijaan realismia ja vastuullisuutta tähän keskusteluun.

Arvoisa herra puhemies! Keskustan välikysymyksen kärki on lähipalveluiden turvaamisessa. Keskustalaisten kuntaministerien aikana terveyskeskusten määrä on koko ajan vähentynyt. Peruskoulujen määrä on pienentynyt noin sadalla koululla per vuosi koko 2000-luvun ajan. Varmasti olette parhaanne yrittäneet, mutta tällä rakenteella kehitystä on mahdotonta pysäyttää. Jos mitään ei tehdä, jäljelle jäävät hallinnon rakenteet ja huonot palvelut. (Timo Soini: EU:kaan ei jää jäljelle!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä nyt tulee tehdä oikeita asioita: keskittyä siihen, että terveyskeskuksissa on lääkäreitä ja hoitajia tarpeeksi ja että ekaluokkalaisen koulu on mahdollisimman lähellä. Kuntauudistus toteutetaan sen vuoksi, että tämä olisi mahdollista myös pidemmällä aikavälillä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä seisoo kuntauudistuksen takana vahvempien kuntien ja parempien peruspalveluiden puolesta.

Maarit Feldt-Ranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, herr talman! Kuntauudistus ei ole uusi asia. Paras-hanke lähti aikanaan liikkeelle keskustalaisen ministerin toimesta ohi hallitusohjelman. Nyt tähän seuraavaan vaiheeseen on lähdetty avoimesti ja tavoitteet on läpinäkyvästi kirjattu hallitusohjelmaan. Tavoitteet ovat entiset: elinvoimainen ja eheä kuntarakenne sekä taloudellinen ja kattava palvelurakenne, joka turvaa laadukkaat palvelut koko maassa. Paras-hankkeen lähtökohta työssäkäyntialueisiin perustuvista vahvoista peruskunnista oli oikea, ja siihen oli vahva yhteinen sitoutuminen yli puoluerajojen. Uudistus oli ja on tarpeellinen, mutta on myös tunnustettava, että monin paikoin uudistus on ajautunut väärille urille ja synnyttänyt keinotekoisia rakenteita. Vahvan peruskunnan sijaan on syntynyt monimutkaisia rakennelmia, jotka hämärtävät palvelutavoitteita ja ovat vieneet päätösvaltaa vaaleilla valituilta valtuutetuilta mitä erilaisimmille yhteenliittymille.

Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan perusta rakentuu vahvan peruskunnan varaan. Jo voimassa olevan lain hyväksymisen yhteydessä olemme yhdessä hyväksyneet keskeiseksi kriteeriksi luonnolliset työssäkäynti- ja asioimisalueet. Kuntien etujärjestössä linjasimme keväällä yhdessä, että uudistusta on ohjattava lailla, joka valmistellaan ensi vuoden loppuun mennessä. Laissa määriteltäisiin rakenteelliset vaihtoehdot ja kriteerit niiden soveltamiseksi eri alueilla. Myös toteuttamisen aikataulusta sekä valtioneuvoston toimivallasta tavoitteen toteuttamiseksi vallitsee yksimielisyys.

Puhemies! Arvoisat edustajat! Kuntauudistuksen lähtökohdista on siis jo pidempään oltu kovin samanmielisiä. Kuntauudistusta tuleekin viedä eteenpäin näiden yhdessä sovittujen kriteerien pohjalta. Toivomme jatkossakin vahvaa yhteistä sitoutumista ja eri puolueiden edustajien kykyä katsoa kulloistenkin poliittisten asetelmien yli pitäen suomalaisten oikeutta laadukkaisiin kuntapalveluihin ja demokraattisiin vaikutusmahdollisuuksiin keskiössä. Yhtä lailla on tärkeää käydä avointa ja hyvää vuoropuhelua valtion ja kuntakentän kesken.

Elämme aikaa, jossa on paljon epävarmuutta ja epäluottamusta ilmassa. Tätä epävarmuuden ilmapiiriä on valitettavasti lietsottu myös kuntauudistuksen tiimoilta. Sanoja pakko, pelko, uhka ja lakkautus on viime aikoina käytetty taajaan. Vanhusten ja lapsiperheiden pelottelu hoivapalvelujen, koulujen ja muiden lähipalvelujen lakkauttamisella lisää monien haavoittuvien ihmisryhmien turvattomuutta entisestään. Tällaiseen pelotteluun ei kenelläkään ole syytä, sillä kuntauudistuksen päämääristä vallitsee laaja yksimielisyys ja lähipalveluista kunnat voivat päättää itse. Näkemyserot kuntauudistuksen tiimoilta liittyvät rakenteisiin ja hallintoon. Ne ovat toki tärkeitä osia, mutta eivät missään määrin kuntalaisten kannalta pelottavia.

Herr talman! Kommunreformen har redan en längre tid haft målsättningar som vi har varit eniga om över partigränserna. Vi har under tidigare riksdagsperioder och i kommunernas intresseorganisation tillsammans kommit till att en stark primärkommun bäst kan garantera servicen för sina invånare. Vi har varit eniga om att strukturerna bör förändras för att vi ska nå målsättningarna om tryggad service och ökad demokrati. Läser man den ikraftvarande lagstiftningen parallellt med regeringsprogrammet kan man konstatera att kärnmålsättningen inte har ändrat ett dugg.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat auttaa kuntia taloudellisesti ja toiminnallisesti selviytymään paremmin tehtävistään sekä vahvistaa demokraattista päätöksentekoa. Kunnan päätehtävä on järjestää kuntalaisille kuntapalvelut. Palveluvelvoitteista selviytyminen ei kuitenkaan riitä; kunnan on edistettävä myös alueensa elinvoimaa. Ei voi olla niin, että jokin kunta huolehtii vain palveluvelvoitteesta ja jättää elinvoiman, työpaikkojen ja yrittämisen edellytysten rakentamisen naapureille ja nauttii siten näistä hedelmistä ilman merkittävää omaa panostaan.

Lähidemokratian vahvistaminen on olennainen osa kuntauudistusta. Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella suuri osa monen kunnan päätöksenteosta on siirretty omasta kunnasta monimutkaisten yhteistyörakenteiden taakse ja naapurikuntien käsiin. Tällaisessa ylikunnallisessa päätöksentekoviidakossa kuntalaisten ja jopa kuntapäättäjien mahdollisuudet seurata ja vaikuttaa omiin asioihinsa ovat hankalia, etäisiä ja monimutkaisia. (Ben Zyskowicz: Se on keskustan käsitys lähidemokratiasta!)

Puhemies! Uudistus koskee koko maata, ja niin pitääkin. Joka alueella on omat erityispiirteensä, ja ne ovat vahvuuksia, jotka tulee huomioida. Suurilla kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on tärkeää, ja esimerkiksi Pääkaupunkiseutua on järkevää tarkastella kokonaisuutena. Haja-asutusalueilla tai esimerkiksi saaristossa on erilaiset olosuhteet kuin kaupungeissa, ja ne on tietysti huomioitava.

Koko julkinen taloutemme on suurten haasteiden edessä, myös kuntatalous. Siksi myös kunnissa on mietittävä, miten kaikista velvoitteista selvitään. Rakenteita ja ratkaisuja on voitava miettiä, sillä kuntalaisilla on oikeus heille kuuluviin palveluihin, eikä tätä voi alistaa taloudelliselle tilanteelle tai olemassa olevalle hallintorakenteelle. Sama elinvoiman synnyttämisen tarve, mikä on edellytys valtiontalouden tilan kohenemiselle, on edellytys myös kuntatalouden vahvistumiselle.

Me sosialidemokraatit haluamme nostaa kunnat 2000-luvun palveluntarjoajiksi. Haluamme säilyttää kaupunginosat, taajamat, paikkakunnat ja kylät sekä niiden ominaispiirteet. Haluamme kehittää lähipalveluita — ne eivät ole riippuvaisia siitä, missä kunnantalo tai kunnanraja sijaitsee. Paikallinen identiteetti eri puolella Suomea on valtava voimavara. Sitä ei pidä missään tapauksessa murentaa, vaan sitä tulee vahvistaa lisäämällä lähidemokratiaa, ja tämä edellyttää meiltä myös uusia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä uudistuksen yhteydessä.

Vahva peruskunta on hyvä ja luotettava työnantaja ja saa myös siksi kuntatyöntekijöiden tuen. Vahva peruskunta kykenee hallitsemaan palvelumarkkinoita paremmin kuin sellainen kunta, joka pakon sanelemana joutuu markkinavoimien armoille.

Osa kunnistamme on yli 500-vuotiaita. Suomalainen tasa-arvoon perustuva hyvinvointiyhteiskunta on korkeintaan 50-vuotias. Ikävertailussa kuntia paljon nuorempaa hyvinvointiyhteiskuntaa kannattaa kuitenkin vaalia, koska se on suomalaisten kannalta tärkeämpää kuin hallinto tai satojen vuosien aikana syntynyt kuntarakenne.

Eräs pohjanmaalainen kunnanjohtaja totesi jokin aika sitten lehtihaastattelussa, että kaupunkioikeuksista on vaikea luopua, kun ne on 1600-luvulla saatu Ruotsin kuninkaalta. Perinteet ovat tietysti tärkeitä, mutta meidän mielestämme on tärkeämpää huolehtia siitä, että 2000-luvun perheet saavat hyvää päivähoitoa, laadukasta koulutusta, inhimillistä vanhustenhuoltoa ja että alueille syntyy työtä ja elinvoimaa. (Keskustan ryhmästä: Keskittämällä!) Vanhoihin rakenteisiin takertuminen ei paranna yhdenkään lapsen, perheen, vanhuksen tai yrittäjän elämää. Siksi ihmiset ja palvelut tulevat meidän ajattelussamme ensin.

Herr talman! Reformen berör hela landet. Regeringsprogrammet signalerar klart att olika regionala förhållanden som storstads-, skärgårds- och språkförhållanden beaktas i reformen. Fokus bör hållas på invånarnas rätt att få service i hela landet. Kommuninvånarnas behov tillgodoses bäst i starka och naturligt formade kommuner som klarar av både serviceutmaningen och sin andra uppgift, som är att skapa livskraft i regionen.

En del av våra kommuner är över 500 år gamla. Välfärdssamhället är högst 50 år gammalt och ännu inte färdigt. För en hållbar samhällsutveckling måste vi satsa på utvecklandet av välfärdssamhället, inte på att hålla fast vid gamla strukturer. I vår viktighetsordning kommer människorna och servicen först.

Pirkko  Ruohonen-Lerner  /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset arvostavat korkealle Suomen kuntien itsehallintoa. Me haluamme kunnioittaa ja myös toteuttaa perustuslain 121 §:ää, joka julkilausuu kunnallisen itsehallinnon periaatteen. Kymmenientuhansien kansalaisten toiminta satojen kuntiemme valtuustoissa, lautakunnissa ja muissa hallintoelimissä on ollut ja on edelleen aivan olennainen peruskoulu Suomen demokratian kehittymiselle ja säilymiselle. (Timo Soini: Oikein!) Perussuomalaiset vaativat, että perustuslain julistamaa kunnallista itsehallintoa arvostetaan myös valtiovallan ja valtioneuvoston taholta, ei vain sanoissa vaan myös todellisuudessa.

Ikävä kyllä pääministeri Kataisen hallitus ei halua kunnioittaa kunnallista itsehallintoamme ja demokratiamme peruskoulua. (Mauri Pekkarinen: Tätähän me olemme yrittäneet sanoa!) Jos hallitus sitä haluaisi ja oivaltaisi sen kansanvaltaisen perusolemuksen, se ei nyt olisi kuviteltujen hallinnollisten kustannussäästöjen toivossa hautaamassa puolia Suomen kunnista ylhäältä saneltavalla pakkoliitospolitiikalla, siis sellaisilla pakkoliitoksilla, joita jossakin korkealla valtiokoneiston yläkerrassa tammipöytiensä ääressä teknokraattiset hallintostrategit ja erehtyväiset ekonomistit suosittelevat ministerillemme. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Suomen kuntien joukossa on hyvin erilaisia kuntia, mitä tulee kuntakokoon, kunnan taloudelliseen tilaan ja siihen, missä määrin, jos ollenkaan, kunta hyötyy tai kärsii suhteessa johonkin niin sanotun työssäkäyntialueensa lähikuntaan. On pieniä, keskikokoisia ja suuria kuntia, on taloudellisesti hyvin hoidettuja kuntia, on kohtalaisesti hoidettuja kuntia, ja on taloudellisessa ahdingossa olevia kuntia. Ahdingossa olevien joukossa on vielä erikseen joitakin kuntia, joiden taloudellinen tila ja näkymät ovat niin huonoja, että niiden kohdalla tarvitaan valtiovallan taholta erityistoimenpiteitä.

Kataisen hallitus on nyt aikeissa pakkolopettaa hyvin suuren määrän aivan elinkelpoisia ja elämänhaluisia kuntia. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa virkeä 21 000 asukkaan Siilinjärvi. Koska Siilinjärvi selkeästi kuuluu Kuopion työssäkäyntialueeseen, sen päivät lienevät luetut, sanoivatpa Siilinjärven kokoomuslaiset tai sosialidemokraatit mitä tahansa. (Mauri Pekkarinen: Me puolustamme Siilinjärveä!) Todella huonoa kuntapolitiikkaa, ministerit Katainen, Virkkunen ja Urpilainen!

Arvoisa puhemies! Kokoomusvetoisen kuntahankkeen taustalla on selvästi nähtävissä kokoomuksen perinteinen perusluonne varakkaiden, erityisesti kaupunkilaisten ihmisten sekä suuryritysten, pankkien ja ison rahan liike-elämän puolueena. Vain raha ratkaisee, vain suuri on kaunista, kun taas pieni ihminen on vain tilastonumero ja pelinappula.

Huonoa kuntapolitiikkaa on viime vuosina tehnyt myös edellinen pääministeri- ja kuntaministeripuolue keskusta Paras-puitelakeineen ja epädemokraattisine hallintohimmeleineen, (Martti Korhonen: Se oli kyllä järkyttävää!) joissa rakennelmissa kuntalaisten päätäntävalta on ohentunut pois omista käsistä.

Näitä epäonnistuneita hallintohimmeleitä olemme nyt ministeri Virkkusen suurkuntarakenteissa vaarassa saada lisää. Otan taas kuntakohtaisen esimerkin, Suur-Kouvolan, joka puristettiin yhteen kolmesta kaupungista ja kolmesta maalaiskunnasta. Ennen itsenäisen Valkealan aikana koulun rehtorin ja kunnanjohtajan välillä oli vain yksi virkaporras, nyt Suur-Kouvolassa niitä on kolme. Suur-Kouvolan ensimmäisenä toimintavuonna palkkakustannukset nousivat 6 prosenttia, kun ne muissa kunnissa kasvoivat keskimäärin vain 2 prosenttia. Tällaiset ikävät tosiasiat pitää Kataisen hallituksenkin ajoissa havaita ja tajuta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Kuntauudistuksessa ei oteta huomioon ihmistä. Kun palvelut keskitetään suuriin asutuskeskuksiin, ne käytännössä karkaavat kymmenien kilometrien päähän niitä tarvitsevilta kansalaisilta. Työssäkäyntimatkat pitenevät ja lisäksi kallistuvat, kiitos hallituksen ajaman polttoaineveron. (Timo Soini: Oho!) Lähidemokratia häviää.

Välikysymyksessään keskusta markkinoi uutta lähipalvelulakia sanomatta mitään sellaisen hankkeen rahoittamisesta. Tosiasiassa kyseessä olisi niin suuren luokan lisärahoitustarve, että tehtävä on mahdoton, ellemme sitten Suomessa tahdo Kreikan tapaan ylivelkaantua holtittomasti. Keskustan välikysymyksessä on toki joitakin hyviä huomioita, mutta kokonaisuutena keskustan kuntapolitiikka kuitenkin saa perussuomalaisilta heikon arvosanan. (Martti Korhonen: No se oli kyllä heikkoa!) Siksi emme ole yhtymässä keskustan ponsiehdotukseen. (Mauri Pekkarinen: Te kannatitte kuitenkin meidän linjauksia!)

Arvoisa puhemies! Korvaamattoman arvokkaan kunnallisen itsehallintomme syntyvuosi oli 1865, jolloin kirkollisesta seurakuntahallinnosta erillinen maallinen kuntahallinto käynnistettiin. Siitä kehkeytynyt ihmisläheinen, demokraattinen kuntahallinto on ollut kansanvaltamme henkivakuutus. Vuosi 2015 tulee olemaan kunnallisen itsehallintomme sadasviideskymmenes syntymävuosi, siis juhlavuosi. Nyt näyttää pahasti siltä, että Kataisen hallituksen uhkaavat kuntasuunnitelmat tekevät tuosta kuntaitsehallinnon juhlavuodesta todellisuudessa sen kuolinvuoden. (Mauri Pekkarinen: Ei saa antautua!)

Arvoisa puhemies! Teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, sillä hallituksen suunnittelemat kunnallisen itsehallintomme perusteiden olennainen heikentäminen ja kuntalaisten palvelujen siirtäminen yhä kauemmaksi kuntalaisista eivät perustu kuntalaisten tahtoon eivätkä tutkimustiedon antamiin tuloksiin."

Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sain kirjeen naapurikunnan nuorelta naiselta. Hän on juuri valmistumassa opettajaksi Jyväskylästä. "Haluaisin muuttaa takaisin kotiseudulle, missä vanhempanikin elävät. Palveluita ei kuitenkaan näytä jäävän edes nykyiseen kuntakeskukseen. Uutta kuntakeskusta kaavaillaan 120 kilometrin päähän. Siskokin joutuu muuttamaan sinne peruskoulun jälkeen, kuusitoistavuotiaana." (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Tämä on vain pieni riipaisu siitä epävarmuudesta, jota Kataisen hallituksen kuntauudistus aiheuttaa. Yhteydenottoja on paljon, ja me keskustassa jaamme ihmisten huolen tulevaisuudesta.

Keskusta teki tämän välikysymyksen, koska me haluamme pitää kunnalliset palvelut lähellä ihmisiä asuinpaikasta riippumatta. (Martti Korhonen: Te haluatte pitää gallupluvut yli 10:n!) Me edellytämme lähipalvelulakia, jolla turvataan neuvolat, päiväkodit, koulut, terveyden- ja vanhustenhoito kaikille Suomessa asuville järkevän etäisyyden päässä. Emme usko ylhäältäpäin saneltuihin rakenteisiin.

Arvoisa puhemies! Pääministerin haastattelutunnilla Jyrki Katainen oli huolissaan politiikan mustavalkoistumisesta ja ehdottomuudesta. Hän piti Suomen vahvuutena kykyä tehdä sopimuksia ja sovintoja. Kuntauudistuksen näkökulmasta pääministerin sanat ovat hurskastelua. Hallitus ei nyt kuuntele ketään, ei kunnissa asuvia ihmisiä, ei kunnallisalan asiantuntijoita, ei oppositiota. Ei se kuuntele edes eri puolella Suomea asuvia omia kuntapäättäjiään, jotka kauhistuvat sanelupolitiikkaa. (Rakel Hiltunen: Ei ole vielä saneltu mitään!) Vai miltä näyttää kokoomuksen edustaja Heinosesta Lopen kohtalo? Entä edustaja Holmlundista Ulvilan? Kuinka tässä rytäkässä mahtaa käydä Orimattilan, edustaja Jokinen? (Kokoomuksen ryhmästä: Hyvin käy!) SDP:n suunnasta kuulisin mielelläni, millaista tulevaisuutta edustaja Kuusisto ennustaa Tuusulalle tai edustaja Kymäläinen Ruokolahdelle. (Suna Kymäläisen välihuuto)

Hallituksen riveistä onkin jo alettu epäillä ministereiden Katainen ja Virkkunen kuntapolitiikan viisautta. Vain kaksi päivää sitten kokoomusta lukuun ottamatta muut hallituspuolueet ovat sanoutuneet irti näistä hallintoratkaisuiksi naamioiduista pakkoliitoksista. Ilmeisesti eri puolilla Suomea roihuava kuntakapina on palauttamassa tervettä järkeä ja arvostelukykyä ainakin osaan hallitusta. (Rakel Hiltunen: Keskustajohtoinen kapina!)

Arvoisa puhemies! Suomessa keskeiset palvelut kuuluvat kuntien ja kaupunkien vastuulle. Kuntien määrä tai koko ei ratkaise vaan se, miten palvelut järjestetään. Kunnallishallinnon asiantuntijat ovatkin harvinaisen yksiäänisesti tyrmänneet hallituksen hankkeen. Asiantuntijoiden mukaan kansalaiset unohdetaan, uudistuksessa edetään rakenteiden ehdolla ja päämääränä ovat suurkunnat.

Lisäksi asiantuntijat korostavat, että työssäkäyntialueet eivät yksinomaan ja mekaanisesti sovi uuden kuntajaon pohjaksi. Pakkoliitoksia ei voida Suomen kaltaisessa maassa hyväksyä. (Martti Korhonen: Kuka niitä nyt on tekemässä?) Hallitus tuntuu unohtavan, ketkä julkisia palveluja eniten tarvitsevat: lapset, nuoret ja vanhukset, ne, joita työssäkäyntialueet eivät koske, koska he eivät käy töissä! Vapiseva mummu suuren keskusviraston käytävillä ja pihassa raksuttava taksi on tuttu näky jatkossa. (Kari Rajamäki: Ihan niin kuin lääninhallituksissa aikoinaan!)

Sitä paitsi suoriutuuko suuri kunta palveluistaan pieniä kuntia tehokkaammin? Ei suoriudu. Onko kuntaliitos ainoa tapa tehostaa palveluita? Ei ole. Syntyykö kuntaliitoksista miljardisäästöt? Ei synny, siitä on olemassa tutkittua tietoa. Sinipunahallitus on tekemässä miljardileikkaukset palveluihin. Kuntia ei pidä pakottaa yhteen millään tavalla, ei pakkoliitoksin eikä taloudellisesti pakottamalla.

Pääministeri Katainen, vaikka te ette haluaisi kuunnella keskustaa tässä asiassa, kuunnelkaa edes näitä asiantuntijoita! Lopettakaa ylimielisyys. Vai onko korvapuolueiden ministereiltä mennyt kuulo? (Ben Zyskowicz: Nyt on vihapuhetta!)

Arvoisa puhemies! Hallituksen hankkeessa pelottavat myös sen lisävaikutukset. Suurkuntauudistuksesta hyötyvät keskuskaupunkien ympärille rakentamaan hamuavat grynderit, kun rakennetaan tiet ja talot, koulut ja päiväkodit uudelleen. Ensin keskitetään päätöksenteko ja palvelut ja niiden perässä ihmiset pakotetaan muuttamaan.

Hallitus purkaa myös sairaanhoitopiirit. Se merkitsee erikoissairaanhoidon hajaantumista. Tämä tuo mukanaan kilpavarustelua ja julkisen terveydenhuollon rajua yksityistämistä. Se on kansainvälistä miljardibisnestä veronmaksajien rahoilla.

Jättiuudistusta valmistellaan pienessä sisäpiirissä ja se tuodaan kunnille jälkikäteistä kuulemista varten. Tehtävään määrätyt virkamiehet kirjoittavat jo täyttä häkää uutta rakennelakia, joka piirtää kuntakartan kokonaan uusiksi.

Hallitus väittää kuntauudistuksen vahvistavan demokratiaa ja yhdenvertaisuutta. Pääministeri Katainen, kuntaministeri Virkkunen, onko se demokratiaa, että päätöksenteko kunnissa ja kaupungeissa keskittyy yhä harvempien käsiin? Onko se yhdenvertaisuutta, että pakotatte suuren joukon kuntia orjakunniksi, jotka eivät voi vaikuttaa muualta ostettavien palveluiden hintaan eivätkä laatuun? (Jouni Backman: Se on nykymalli!)

Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä sinipunahallitus on nyt surutta tuhoamassa kunnallishallinnon ytimen: kuntien itsehallinnon ja kunnan ihmisten yhteisönä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla tulee olemaan iso työ pohtia, miten pitkälle kunnallista päätöksentekovaltaa oikein voidaan riisua.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kunnille pitää jättää erilaisia vaihtoehtoja vapaaehtoisia kuntaliitoksia poissulkematta. Kunta voi järjestää palvelut kokonaan itse tai sitten valitsemallaan yhteistyöllä muiden kanssa. Lähipalvelulailla palvelut määritellään lähelle käyttäjiä. Lähellä asiakasta tiedetään parhaiten, kuinka kauas kurahaalareissa oleva lapsi kannattaa kuljettaa. Keskusta haluaa nyt antaa kunnille työrauhan.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan edustaja Kiviniemen hallitukselle ehdottamaa epäluottamuslausetta.

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan syysistuntokauden alkuviikkojen perusteella voimme hyvin huomata, että oppositiopuolueet ovat löytäneet omat teemansa hallituksen haastamiseen. Perussuomalaiset satsaavat EU-kritiikkiin, ja he löytävät syyllisen kaikkeen pahaan Brysselistä. Keskustan syke taas nousee kuntauudistuksen myötä, kun koetaan, että keskustalaisten pikkukuntien itsenäinen asema on uhattuna. (Markku Rossi: Kysymys on lähipalveluista!)

Kuntarakenteen uudistamisen lisäksi keskustelua aiheuttaa kuntatalouden tilanne ja kaavailtu valtionosuuksien leikkaaminen. Tämä on myös välikysymystekstissä nostettu esille. Valtionosuuksia lasketaan erilaisilla matemaattisilla kaavoilla, ja opposition laskutikku ennustaa aina katastrofaalista talouskuuria kunnille, kun taas muiden ynnäilyssä saadaan kuntatalous näyttämään valoisammalta.

Mutta joitain faktojakin tämän propagandasodan keskellä tarvitaan. Aloitetaan vaikka taloudesta. Kuntaliiton eli kuntien yhteisen etujärjestön tekemän laskelman mukaan kunnat saavat valtiolta tänä vuonna rahaa yhteensä 7 578 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna tuo raha tulee olemaan 7 994 miljoonaa. Eli kuntien valtiolta saama rahamäärä lisääntyy 416 miljoonaa euroa. (Mauri Pekkarinen: Olisiko nyt paikallaan, että puhuja kertoo, mihin tämä perustuu?) Yhteisöveron tilapäinen jako-osuus tosin laskee 5 prosenttia (Mauri Pekkarinen: Uskomaton tarina!) eli 262 miljoonaa kuntien tappioksi, mutta silti laskelma jää 154 miljoonaa euroa plussalle verrattuna tähän vuoteen. Ja tämä siis ei ole hallituspuolueen laskelma, vaan tämä on Kuntaliiton ekonomistien taloustietoa, johon sisältyvät myös hallitusohjelmassa sovitut ikävät menosäästöt. Ja jos oppositiopuolueita ihmetyttää nyt, mihin nämä perustuvat, niin voitte pyytää vaikka valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston omilta jäseniltänne materiaalin, joka on jaettu jaostossa 13.9.2011, josta nämä luvut on suoraan poimittu. (Mauri Pekkarinen: Onko puhuja ihan tosissaan?)

Arvoisa puhemies! Vasemmiston käsitys on, että hallitus tavoittelee kuntauudistuksellaan sitä, että kunta kykenisi huolehtimaan kuntalaisten peruspalveluista eli turvaamaan ihmisten arjen sujumisen kehdosta hautaan. Kuntarakenneuudistuksesta liikkuva tieto on vielä ollut epätäsmällistä, ja se on aiheuttanut myös hämmennystä. Työssäkäyntialueisiin perustuvat kuntakartat eivät ole mitään hallituksen esityksiä, ne ovat tilastoja, ja ne ovat myös toimittajien spekulointia tulevaisuudesta. Myös keskusta on erehtynyt luulemaan näitä Tilastokeskuksen karttoja tulevaksi kuntamalliksi, ja nyt maalataan kauhukuvia autioituvasta Suomesta, jossa kaikki lähipalvelut on lakkautettu ja keskitetty uusiin, epäinhimillisen kaukana sijaitseviin palvelukeskuksiin. Välikysymysteksti ja äskeinen ryhmäpuheenvuoro ovat täynnä juuri tätä vastuutonta kauhukuvien maalailua.

Faktaa on, että kuntauudistusta valmistelevaa parlamentaarista seurantaryhmää ei ole vielä edes nimetty ja eduskunnassa kunta-asioista vastaava hallintovaliokunta ei ole asiaa vielä käsitellyt mitenkään. Poliittinen ohjausryhmä nimettiin vasta kaksi viikkoa sitten, eikä mitään hallituksen esitystä tulevaksi kuntarakenteeksi ole vielä edes olemassa.

Silti keskusta on tehnyt asiasta jo välikysymyksen eli haluaa kaataa hallituksen sen vuoksi, että hallitus suunnittelee aloittavansa kuntarakenteen uusimisen. Eli tämän koko hienon hallituksen, joka saatiin viimein tähän maahan perustettua, joka uskalsi ottaa vaikeina aikoina vastuun Suomesta, pitäisi kaatua sen vuoksi, että se suunnittelee kuntauudistusta. (Välihuutoja — Ilkka Kanerva: Hyvä, Kalliorinne!) Ei kyllä vaikuta kovin dynaamiselta, että vastustetaan kuntauudistuksen suunnittelua. Tämä välikysymys on varsinainen oppositiopolitiikan varaslähtö, ja tämä syö keskustan todellisia vaikutusmahdollisuuksia kuntauudistuksen varsinaisesti alkaessa, sillä usko (Pia Viitanen: Puhumattakaan uskottavuudesta!) perinteisen vahvan kuntapuolueen asiantuntemukseen ja yhteistyökykyyn murenee tämän välikysymysfarssin myötä.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto on hyväksynyt kuntauudistuksen peruslinjaukset jo vuonna 2006. (Timo Kalli: Se tiedetään!) Tuolloin maaliskuussa puoluehallitus linjasi evästyksenään eduskunnan Paras-työryhmälle: "Muodostetaan riittävän vahvoja peruskuntia, joilla on kykyä suunnitella ja rahoittaa palveluja tulevaisuudessakin asukkaille. Näemme ongelmallisena palvelupiirimallin sekä demokratian että kuntatalouden pitkäjänteisen suunnittelun näkökulmasta." Vuonna 2010 vahvistimme puoluekokouksessa vielä puoluekokouspäätöksellä kantaamme, jolloin linjasimme: "Vasemmistoliitto haluaa luoda luonnollisiin palvelu- ja työssäkäyntialueisiin perustuvan hallinnon".

Kuntarakenteen eheytyessä ja vahvistuessa tarve kuntien välisille yhteistoimintarakenteille tulee vähenemään. Paras-hanke sortui juuri siihen, että aivan liian monet kunnat rakentelivat erilaisia keinotekoisia ja jopa näennäisiä yhteistoimintajärjestelyjä täyttääkseen puitelain muodolliset kriteerit. Nämä Paras-hankkeen synnyttämät yhteistoimintahimmelit etäännyttivät päätöksenteon eivätkä suinkaan pitäneet niitä peruskunnissa.

Vahvaan peruskuntaan tähtäävä uudistus selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa ja vahvistaa paikallista demokratiaa. Nyt kuntauudistuksella luodaan palvelurakenne, jossa valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta ovat yhdellä, riittävän laajaan asukas- ja osaamispohjaan perustuvalla taholla. Vahva peruskunta poistaa myös kuntien välisen kilpailun hyvistä veronmaksajista. Kun kunta on riittävän iso, se voi panostaa myös vuokra-asuntoihin tarvitsematta pelätä hyvien veronmaksajien luikkimisesta rajan yli. Näin saamme myös sosiaalisesti tasapainoisemman tuloksen, ja se on kaikkien suomalaisten etu.

Vuonna 2011 Säätytalolla sovitut kuntauudistuksen peruslinjaukset vastaavat siis jo oppositioaikana tekemiämme linjauksia tulevaisuuden kuntarakenteeksi. Vasemmisto haluaa osaltaan viedä kuntauudistusta eteenpäin hyvässä yhteistyössä koko kuntakentän ja kaikkien muiden puolueiden kanssa. Toimimme näin, koska meille vasemmistossa kuntalaisten palvelujen turvaaminen on kunnanjohtajien virkojen turvaamista tärkeämpää.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tukee hallitusta ja kannattaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymistä.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä ongelmaa ratkaisemme, kun uudistamme reippaalla kädellä kuntarakennetta?

Ongelmia on kaksi.

Arvoisat keskustalaiset, näistä ongelmista selvästi vakavin koskee kasvavia kaupunkiseutuja, jotka ovat pirstoutuneet keskenään kilpaileviksi kuntayksiköiksi. (Ilkka Kanerva: Pitää paikkansa!) Voisi ajatella, että kilpailu kirittäisi parempiin suorituksiin, mutta kaupunkiseutujen sisäinen kilpailu on miinussummakilpailua, jossa ei toteudu reilu peli ja joka ei edistä vastuullista toimintaa. Kilpailu kannustaa valikoimaan asukkaiksi varakkaita ja terveitä ja sysimään sairaat ja köyhät muualle. Tällainen peli on vaan lopetettava.

Kilpailu johtaa myös huonoon yhdyskuntarakenteeseen. Kehyskunnat rakentavat lähiöitä mitä kummallisimpiin paikkoihin vain, jotta ne olisivat oikealla puolella kunnan rajaa, ja keskuskaupungit vastaavat tähän kaavoittamalla pientaloja alueille, joille olisi ehdottomasti luontevinta rakentaa kerrostaloja, tai kaavoittamalla asumiseen arvokkaita rantoja saadakseen niitä hyviä veronmaksajia, sellaisia rantoja, jotka pitäisi ehdottomasti jättää kaikkien vapaasti käytettäviksi. Tämä johtaa yksinkertaisesti huonoon kaavoitukseen.

Olisi vastuullista ja kokonaistaloudellisesti järkevää pyrkiä välttämään erillisiä rikkaiden ja köyhien alueita. Vastuullisuus tulee kuitenkin kunnalle kalliiksi, jos naapurit sitten kalastelevat hyviä veronmaksajia kultahammasrannikoillaan. Kuntien välinen kilpailu kiihdyttää sosiaalista segregaatiota, mistä joudumme maksamaan vielä kalliisti.

Eräs segregaation hinta käy ilmi kaupunkitutkijoiden Mari Vaattovaaran ja Matti Kortteisen tutkimuksesta. Sen mukaan työttömyyden vaivaamilla alueilla työttömyys pyrkii pitkittymään verrattuna samanlaisiin työttömiin muualla. Kun naapuritkin ovat työttöminä, työtön ikään kuin sopeutuu ja siten juuttuu työttömyyteen helpommin kuin henkilö, jonka naapurit käyvät töissä.

Arvoisa puhemies! Liikenne vie suomalaisissa kaupungeissa kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin keskieurooppalaisissa kaupungeissa. Tämä meidän kilpailumme nimittäin tuottaa myös hyvin hajanaista yhdyskuntarakennetta. Pitkät matkat haaskaavat paitsi ympäristöä, myös aikaa ja rahaa.

Myös elinkeinot kärsivät. Monet tuotannonalat vaativat menestyäkseen suurta työmarkkina-aluetta. Esimerkiksi Turun seudulla on kyllä 300 000 asukasta, mutta alue ei hajanaisen rakenteensa ja pitkien etäisyyksien vuoksi toimi yhtenäisenä työssäkäyntialueena, jossa työpaikan vaihtaminen olisi helppoa. (Ilkka Kanerva: Aika lailla näin on!) Yksityiset palvelut eivät menesty hajanaisessa rakenteessa, koska riittävää väestöpohjaa ei löydy riittävän läheltä. Rakennemuutos teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi sujuu Suomessa juuri tämän takia kangerrellen.

Suomalaisten kasvavien kaupunkien huono kehitys on surullista, koska me joudumme kärsimään tästä pitkään. Näiden virheiden kanssa joudumme elämään vuosisatoja.

Toinen tärkeä, mutta pienempi peruste kuntauudistukselle ovat huonot kokemukset Paras-hankkeen tuottamista sekavista, epädemokraattisista ja kalliista hallinnollisista pakkohimmeleistä. Meneekö sitten Paras-hankkeen eteen tehty työ hukkaan? Kyllä siitä osa menee hukkaan, mutta ei kaikki. On kuitenkin hyvä tunnustaa virheet ajoissa eikä jatkaa niitä pitemmälle.

Välikysymyksessä kysytään kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien perään, mutta mitä demokratiaa se on, että valtaosa kuntien päätösvallasta on siirretty etäisiin, epädemokraattisiin, ylikunnallisiin organisaatioihin? Se on myös kallista. Niistä uhkaa tulla sairaanhoitopiirien kaltaisia menonlisäysautomaatteja, sillä virkamiesten budjettihaaveita ei ole valvomassa kuin harvakseltaan kokoontuva heikko luottamusmiesorganisaatio. (Mauri Pekkarinen: Mikä niissä on epädemokraattista, voisiko puhuja kertoa?)

Jotkut haja-asutusalueiden kunnista — ja nyt, keskusta, tätä kannattaa kuunnella — eivät kuulu oikein mihinkään työssäkäyntialueeseen. Kaupunkiseuduilla kunnat tekevät haittaa toisilleen. Haja-asutusalueilla ne voivat korkeintaan tehdä haittaa itselleen, mutta näiden haja-asutuskuntien liittäminen maakunnan keskuskaupunkiin ei tuota säästöjä. Minusta se on aivan kiistaton asia. Näiden Sysmien ja Padasjokien hallinto on kevyttä ja ketterää. Jos ne haluavat selvitä omin nokkinensa, se ei todellakaan ole muilta pois. On tietysti vaikeata selvitä omin nokkinensa, jos väestön mediaani-ikä pyrkii nousemaan selvästi yli 60:n, mutta se ei ole muitten ongelma. Mutta nämä kunnat ovat aivan liian pieniä vastaamaan terveydenhuollosta ja osasta sosiaalitoimintaa. (Mauri Pekkarinen: Totta kai!)

Voisiko siis Suomessa olla kahdentasoisia kuntia, kuten esimerkiksi Saksassa on ja kuten Suomessa oli aikaisemmin? (Mauri Pekkarinen: Ja Ranskassa ja kaikissa Euroopan maissa!) Pienet syrjäiset maalaiskunnat voisivat jatkaa itsenäisinä, jos terveydenhuolto otettaisiin pois niiden vastuulta. Maakunnan keskuskunta tuottakoon terveydenhuoltopalvelut, mutta ei minkään hallinnollisen himmelin takana, vaan suoraan kunnan omana toimintana ja kunnanjohtajan alaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Vihreät vaativat kuntakoon kasvaessa toimivaa lähidemokratiaa. Kyse ei ole myönnytyksestä keskittymistä vastustaville vaan aidosta voimavarasta. Suurkuntien ei kannata luopua paikallisten asukkaiden asiantuntemuksesta. Kunta toimii paljon paremmin, kun sillä on omien asukkaidensa luottamus.

Toimivan lähidemokratiamallin luominen on erittäin hankalaa. Siksi onkin sallittava ja edistettävä erilaisia ratkaisuja. Käytäntö sitten seuloo aikanaan parhaat. Käyttäjädemokratia voi olla merkittävä lähidemokratian muoto. Siis tällaisia ovat esimerkiksi koulujen johtokunnat. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös aluepohjaista lähidemokratiaa. Mutta mikä silloin on oikea aluejako? Pitäisikö sen olla entinen kunta vai pitäisikö sen olla kylä ja kaupunginosa, siis paljon pienempi yksikkö, tai kuten Salossa, jossa lähidemokratian yksiköksi otettiin tiensuunta nimenomaisesti tarkoituksena rikkoa vanhat kuntarajat. Päätettäköön tästä todella paikallisesti.

Olkoon ratkaisu mikä hyvänsä, neljä vaatimusta tulee täyttää: Kunnallislakiin tarvitaan taas mahdollisuus valita kunnanosavaltuustoja suorilla vaaleilla. Sehän poistettiin parikymmentä vuotta sitten. (Mauri Pekkarinen: Kvasidemokratiaa, viimeisen päälle!) Lähidemokratialla tulee olla merkittävä rooli myös maankäytössä, vaikka kunnanvaltuusto sanoisikin asiasta viimeisen sanan. Lähidemokratialla on oltava rahaa käytettävissään, ja tarvitaan myös alueellisia virkamiehiä, joiden tehtävänä on koordinoida kunnan toimintaa alueellaan ja pitää yhteyttä asukkaiden ja kunnan hallintoelinten välillä.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutu muodostaa oman erilliskysymyksensä, ja muistettakoon, että Pääkaupunkiseudun näistä kuntarajoista johtuvat haitat ovat kaikista suurimmat. Alueella tarvitaan erikseen seudullinen taso ja erikseen kuntataso. Tarvitaan myös kuntaliitoksia, mutta yhtä kuntaa ei Uudestamaasta voi tehdä.

Erityisesti Helsingin seudulla on syytä hillitä kuntien välistä kilpailua. Kerättäköön täällä siis kunnallisverot seudulla yhteen kassaan ja jaettakoon vaikka asukasluvun suhteessa kunnille ja maksettakoon terveydenhuolto ja eräät kalliit sosiaalitoimen menot suoraan tästä yhteisestä kassasta. Silloin ei enää kannata valikoida asukkaita, ja silloin on toimivalle yhteistyölle myös edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Jotkut kunnat myös hyötyvät nykyisistä kuntien välisestä kärjistyvästä eriarvoisuudesta. Ne tuskin haluavat tilanteeseen muutosta. Ei aatelistokaan halunnut luopua erioikeuksistaan. On kuitenkin tärkeätä uutta kuntaa perustettaessa, että enemmistö sen tulevista asukkaista tukee hanketta. Tämä voidaan ratkaista kansanäänestyksellä perustettavassa kunnassa.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä toivottaa kuntaministeri Virkkuselle rohkeutta ja voimia haastavassa tehtävässään. Kannatamme puhemiehen ehdotusta yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Det finländska välfärdssamhället står inför det faktum att kommunstrukturen i vårt land är i behov av en förbättring. Servicen som utgör en av grunderna för välfärden förverkligas inte i dagsläget på ett för alla rättvist sätt. Jyrki Katainens regering har i sitt program förbundit sig till att bygga vidare på det arbete som faktiskt startat med kommun- och servicestrukturreformen, uttryckligen för att skapa en välfungerande kommunstruktur som tillgodoser människans behov. Regeringen har för sin del förbundit sig till att förändringarna ska ske rättvist, demokratiskt och med beaktande av de språkliga förhållandena. Likaså kommer långa avstånd och skärgårdsförhållanden att ha betydelse.

Svenska riksdagsgruppen har konsekvent arbetat, och kommer konsekvent att arbeta, för en hållbar kommunstruktur. Regeringen för sin del arbetar uttryckligen för att trygga servicen och påverkningsmöjligheterna för alla medborgare, i hela landet.

Arvoisa puhemies! Keskeistä on niiden palvelujen turvaaminen, joita kuntalaiset tarvitsevat elämän kaikissa vaiheissa, lapsina, nuorina, aikuisina ja vanhuksina. Lähtökohtana ovat kuntalaiset ja heidän tarpeensa. Uudistuksen kehittämisen myötä meillä on mahdollisuus tehdä tämä, minkä välikysyjät pidemmällä tähtäimellä vaarantavat asettamalla muutoksen tarpeen kyseenalaiseksi.

Kunnat sinänsä, niiden lukumäärä ja koko kuntarakenne eivät ole itsetarkoitus vaan väline, jonka avulla kuntalaisten ja kansalaisten tarpeisiin vastataan. Nykyisessä tilanteessa palvelut eivät ole kaikkien osalta toimivia. Asuinpaikka vaikuttaa aivan liian paljon kuntalaisten saamien palvelujen tasoon. Meidän vastuullamme on huolehtia ihmisten tarvitsemien ja heille kuuluvien laadukkaiden palvelujen saatavuudesta asuinpaikasta riippumatta. Asuinpaikka ei saa määrätä peruspalvelujen tasoa — hyvinvoinnin on oltava kaikille tarjolla.

Suuremmat kuntayksiköt voivat myös luoda edellytyksiä joustavalle henkilöstöpolitiikalle, jonka tavoitteena ei tule olla henkilöstön vähentäminen mutta kylläkin sen tehokkaampi ja joustavampi käyttö. Tällä tavoin voidaan myös hillitä kustannusten kasvua.

Herr talman! Kommunernas storlek och antal har ändå sin betydelse på en viktig punkt: närdemokratin. Just på den punkten kunde man tala om kommunerna som ett, om inte självändamål, så gott ändamål, eller närmare bestämt alltjämt som ett medel, men ett viktigt sådant, för att trygga invånarnas inflytande.

Det är uppenbart att påverkningsmöjligheterna är större i en mindre kommun än i en stor kommun. Vi har redan nu många kommuner där avståndet mellan medborgare och beslutsfattare är för långt. Men vad är det som säger att inflytandet ska fungera bara just på kommunnivå?

Finland är faktiskt ett land med aktiva medborgare som tar del av beslutsfattandet i samhället. Vi måste nu faktiskt vara innovativa och bereda möjligheten att bättre ta till vara denna resurs i kommunerna. Vi måste helt enkelt hitta nya metoder i takt med att kommunerna blir större.

Arvoisa puhemies! Nuorisolaissa nuorten edellytetään osallistuvan kunnalliseen päätöksentekoon. Noin 70 prosentissa maamme kunnista on jo nuorisovaltuusto, ja puutteita paikataan toivottavasti ajan mittaan. Yhtenä mahdollisuutena nuorten kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi voisi olla oikeuden antaminen nuorisovaltuustoille olla edustettuina kuntien lautakunnissa ja valmistelevissa työryhmissä. Yhdessä myös vanhusneuvostoille tarjottavien vaikutusmahdollisuuksien kanssa tällä voitaisiin vahvistaa paikallista vaikuttamista myös suuremmissa kunnissa.

Kaupunginosa-, kunnanosa- ja kyläneuvostot ovat muita hyviä esimerkkejä toimivasta lähidemokratiasta. Kuntien yhdistyessä on luonnollista tarjota vanhoille peruskunnille tällaista asemaa, ja jo nykyisellään suurissa kunnissa tarvitaan päätöksenteon paikallista täydentämistä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on vakuuttunut siitä, että yksilön osallisuudella päätöksentekoon rakennamme sekä yhteisöllisyyttä että raivaamme tietä hyville päätöksille.

Samtidigt som kommunerna är medel och inga självändamål är det viktigt att understryka att kommunerna bör vara aktörer, subjekt och inte objekt, i den fortsatta reformprocessen. Vi är övertygade om att man lokalt har kapacitet att avgöra sin egen framtid. Vi tror på en reformprocess som inkluderar kommunerna och deras beslutsfattare. Vi anser att ett tecken på respekt är att presentera olika alternativ åt kommuninvånarna att ta ställning till.

All den energi som hittills har ägnats KSSR-processen har ingalunda varit bortkastad, utan tvärtom ytterst värdefull. Reformerna har fått kommunerna att se över, rationalisera och effektivera sina servicestrukturer, och framför allt att prioritera och prioritera rätt. De kommuner som har valt samgång har gjort klokt, men de som i stället har sökt effektivt samarbete med grannkommuner har gjort lika klokt. De lokala förhållandena har alltså fått avgöra.

Där kommungränserna finns, och kvarstår, bör de vara flexibla i förhållande till den service som erbjuds. Det måste gå an att utnyttja grannkommunens tjänster om de ligger närmare än den egna kommunens.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on oikeilla raiteilla sitoutuessaan uudistuksen kehittämiseen. Työn lähtökohtana on hallitusohjelma. Haluamme korostaa kolmea tärkeää seikkaa, joiden huomioon ottamiseen hallitus on sitoutunut uudistustyön jatkossa: maantieteelliset etäisyydet, saaristo-olot ja kieliolot. On syytä havaita, että nämä kriteerit eivät muodosta automaattisia ja yleisiä poikkeuksia rakenteiden tarkistamistarpeista ylipäänsä, vaan ne on otettava huomioon johtopäätöksiä tehtäessä.

Lapissa tai saaristossa sijaitsevalta kunnalta ei voida vaatia samaa väestöpohjaa kuin kunnilta yleensä, ja erilaisia kuntia ja yhteistoiminta-alueita muodostettaessa palvelut molemmilla kansalliskielillä — ja saamelaisalueilla saamen kielellä — on turvattava vähintään nykyisellä tasolla. (Markus Mustajärvi: Kaikilla kolmella kielellä!) — Kyllä, varmasti. — Ruotsalainen eduskuntaryhmä lähtee siitä, että todellisuudessa palvelut paranevat. Maan kaksikielisyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä on yhtä tärkeää, että tulevaisuudessakin on kuntia, joiden enemmistö- ja hallintokieli on ruotsi.

Det är också viktigt att se till, herr talman, metropolområdets framtid. Samma lösningsmodeller som fungerar för det övriga Finland fungerar inte i metropolen. I huvudstadsregionens fyra städer bor det 65 000 svenskspråkiga och otaliga tvåspråkiga. Det är en stor befolkningsgrupp vars service på sitt modersmål man bättre kunde garantera med hjälp av bättre koordinering i huvudstadsregionen.

Svenska riksdagsgruppen anser att tvångsfusioner av kommuner vore ett bevis på misslyckande från både kommunernas och statens sida. I stället litar vi på att kommunerna själva agerar, med invånarnas bästa för ögonen.

Förvisso behöver kommunerna arbetsro. Men just därför är det viktigt att de nu förekommer och inte låter sig förekommas, och har blicken fäst tillräckligt långt in i framtiden. Då strukturerna byggs upp, inte bara för stundens behov, utan för en överskådlig framtid, då kan kommunerna räkna med arbetsro i fortsättningen. Halvmesyrer ger ingen arbetsro.

Arvoisa puhemies! Tavoitteena tulee olla kielellisesti kestävän kuntauudistuksen toteuttaminen, jolla parannetaan maamme väestön arkipäivää. Tässä uudistuksessa demokratian, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin tulee olla perusperiaatteina. Yhdessä kuntien kanssa aktiivisina prosessiin osallistujina tulemme rakentamaan kestävän rakenteen tulevaisuuden varalle.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuo- ro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee ratkaisuja, jotka turvaavat jokaiselle suomalaiselle laadukkaat palvelut asuinpaikkakunnasta riippumatta. Katsomme, että kuntaliitokset itsessään eivät paranna tai huononna kuntalaisten palveluita, mutta mikäli samalla kevennetään hallintoa ja toimintoja järkeistetään, on mahdollista lisätä resursseja palvelutuotantoon. Toisin kuin keskusta välikysymyksessään antaa ymmärtää, kuntaliitokset mahdollistavat todelliset säästöt myös muualta kuin yleishallinnosta. Se, että palvelut tuotetaan kalliisti, ei välttämättä tarkoita, että ne ovat laadukkaita.

Keskusta esittää huolensa lähipalveluiden kohtalosta kuntarakenteen muuttuessa. Myös me pidämme ehdottoman tärkeänä lähipalveluiden saavutettavuutta asuinpaikasta riippumatta. Näkemyksemme eroavat kuitenkin siinä, että me emme näe nykymuotoisten keskelle metsää piirrettyjen hallinnollisten rajojen takaavan lähipalveluja sivukylillä. Sen sijaan suuremmat, järkevästi rajatut kokonaisuudet voivat tuoda uusia mahdollisuuksia palveluiden järjestämiseen asukaspohjan kasvaessa. Pitämällä jääräpäisesti kiinni vanhoista kuntarajoista ja -rakenteista, emme pysty kehittämään maatamme niin, että se kestää tulevaisuuden haasteet.

Välikysymyksessä esitetään huoli kuntalaisten passivoitumisesta ja demokratian kohtalosta kuntakentän uudistuessa. Todellista apatiaa ja passivoitumista aiheuttaa kuitenkin nykyisten kuntien palvelujen tason ja laadun heikkeneminen. Lisäksi sopii kysyä, onko nykyinen rakenne niin demokraattinen kuin keskusta väittää. Kuntalaista koskeva päätöksenteko on monissa tärkeissä palveluissa siirretty kuntarajat ylittäville kuntayhtymille, joiden kohdalla ei enää voi rehellisesti puhua edustuksellisesta demokratiasta. Rakentamalla elinvoimaisia kuntia saamme päätöksenteon takaisin kuntalaisille. Pitää myös huomata, että ilman toimivia ja elinvoimaisia kuntia ei kuntalaisella ole, mistä päättää.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää mahdollisena päätöksenteon jakamista osittain myös kaupunginosaneuvoston kaltaisille elimille. Kansalaisten näkökulmasta oleellisinta on, että he voivat jatkossakin valita asuinpaikkansa ja osallistua paikalliseen päätöksentekoon elinvoimaisissa ja toimivissa kunnissa.

Arvoisa puhemies! Elinvoimaisten kuntien rakentamisessa tulee lähtökohtana olla vapaaehtoisuus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä uskoo, että avoin dialogi hallituksen ja kuntakentän välillä johtaa ratkaisuun, jossa voimme kehittää maatamme alueelliset erityispiirteet huomioiden. Tämä on myös hallituksen tahtotila, toisin kuin keskusta antaa välikysymyksessään ymmärtää. Hallituksen ja kuntien välisen yhteistyön tuloksena voidaan kunta- ja palvelurakenteen uudistuksessa huomioida alueiden väliset eroavaisuudet. Erilaiset elinympäristöt ovat rikkaus, jonka maamme tarjoaa kansalaisilleen. Samalla pitää kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että syrjäisten seutujen ja etelän suurten kaupunkien taloudelliset realiteetit ovat erilaiset. Huoltosuhde kaupungeissa ja maaseudulla on hyvin erilainen väestön vanhenemisen ja jo pitkään jatkuneen suurimpiin kaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi. Kuntauudistuksella pystytään turvaamaan se, että voimme jatkossakin pitää kiinni alueellisesta rikkaudestamme ja että jokaisella on aito mahdollisuus valita asuinpaikkansa ilman pelkoa palveluiden puutteesta, halusivatpa he sitten asua Ruuhka-Suomen kaupunkikeskuksissa tai maaseudun rauhassa. Hallituksen toimenpiteet kuntarakenteen uudistamiseksi palvelevat tätä tavoitetta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet ovat hyviä, rakentavia ja kuntien erilaiset toimintaedellytykset huomioivia. Olemme sitoutuneet näihin tavoitteisiin. Kuntarakenteen uudistamisessa avainsana on "avoimuus". On kriittisellä ja rakentavalla tavalla tarkasteltava kaikkia mahdollisuuksia ja ehdotuksia kuntarakenteen uudistamiseksi. Elinvoimainen ja taloudellisesti vahva kuntakenttä sekä laadukkaat lähipalvelut koko maassa — nämä ovat tavoitteemme.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa olla mukana päätöksissä, jotka takaavat laadukkaat palvelut myös tulevaisuudessa. Oikealla kuntapolitiikalla luodaan myös edellytyksiä julkisen talouden kestävyysvajeen kaventamiselle ja varaudutaan ikääntymisen aiheuttamaan palvelujen kasvavaan kysyntään. Pitäytyminen nykyiseen kuntarakenteeseen ei näitä mahdollisuuksia tarjoa. Tästä syystä tuemme hallitusta yhteisessä työssämme kuntarakenteen maltilliseksi ja yhteistyöhakuiseksi uudistamiseksi.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitän näistä kaikista rakentavista ja myös vähemmän rakentavista puheenvuoroista!

Hallituksen lähtökohtana ja tavoitteena on se, että Suomeen muodostettaisiin vahvat, elinvoimaiset kunnat, ja jos oikein ymmärsin, niin keskusta ei sinänsä vastusta tätä tavoitetta. Käsittääkseni vahva, elinvoimainen kunta on sellainen tavoite, jonka varsin laajasti tämä eduskunta voi jakaa.

Sen sijaan keskusta kyseenalaisti vahvasti sen, että kunnat perustuisivat työssäkäyntialueisiin, ja edustaja Kiviniemi totesi, että tämä ei perustu mihinkään. On hiukan yllättävää, kuinka tästä määritelmästä ja lähtökohdasta pillastutaan, kun katsoo kuitenkin nykyistä kuntajakolakia ja sen tavoitteita. Edustaja Kiviniemihän ministerinä ollessaan on tämän lain eduskunnalle esitellyt eikä siinä yhteydessä muuttanut tätä lähtökohtaa, minkä mukaisesti kuntajaon kehittämisen tavoitteena on se, että kunnat muodostuvat työssäkäyntialueista tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstön voimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta.

Tätä tavoitetta kohti nyt ollaan menossa, koska tiedämme, että tämänhetkinen Suomen kuntajako ei vastaa näihin tavoitteisiin: kunnat eivät muodostu työssäkäyntialueista, kun yli kolmannes ihmisistä käy työssä muualla kuin kotikunnassaan, kaupunkiseuduilla tyypillisesti yli puolet. Toisaalta yli 80 prosenttia kunnista on sellaisia, joilla ei ole siis edellytyksiä järjestää itse enää kaikkia palveluitaan, ei ole henkilöstövoimavaroihin tai taloudellisiin voimavaroihin liittyviä edellytyksiä. Tämän johdosta on syytä käydä läpi koko Suomen kuntakentän kokonaisuus, käydä läpi jokainen alue sen omista lähtökohdista.

On selvää, että nyt ollaan siinä mielessä erilaisessa tilanteessa, että meillä on takana noin kuuden vuoden Paras-rupeama, ja sen aikana osalla alueista on edistytty varsin hyvin, mutta on myös alueita, joilla ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, ja myös noilla alueilla, millä kunnat ovat yhdistyneet, usein tilanne on se, että kaikki alueen kunnat, joiden tulisi olla mukana tuossa uudessa muodostetussa kunnassa, eivät välttämättä siinä vielä ole. Tältä osin syytä käydä kaikki ratkaisut läpi alue alueelta ja katsoa, riittävätkö ne rakenteelliset toimet, joita on tehty, sen varmistamiseksi, että tulevaisuudessa voidaan palvelut näin turvata.

Käsittääkseni tästä ei kovin suurta erimielisyyttä voi olla, koska kuntaministerinä ollessaan Kiviniemi kaksi vuotta sitten toi eduskuntaan Paras-selonteon, missä hän itse toi esiin hallituksen linjan siitä, että kuntarakenteen kehittämistä on syytä jatkaa, koska toteutuneista liitoksista huolimatta kuntarakenne ei vielä ole riittävän yhtenäinen ja kestävä. Tässä kahden vuoden aikana ei kuntarakenteen osalta ole tapahtunut muutoksia, joten siltä osin on todellakin syytä käydä nyt alue alueelta tilanne läpi ja tehdä myös selvityksiä, ehdotuksia siitä, miten näillä alueilla kannattaisi ja tulisi nyt edetä.

Tässä tuli kritiikkiä siitä, että hallitus on julkistanut Tilastokeskuksen aineistoja omilla nettisivuillaan. Mielestäni edustaja Kiviniemen ei kannata nyt pelihousujaan repiä näistä pendelöintikartoista. Tässä Kataisen hallituksessa voi keskustella myös keskeneräisistä asioista, ja se on ihan reilua, että kun valmistelua tehdään, niin voidaan internetissä julkaista erilaista tausta-aineistoa, johon kuntapäättäjät, toimittajat voivat tutustua (Timo Kalli: Mekin voimme ottaa kantaa!) ja näkevät tältä pohjalta, minkä tyyppisiä asioita käsitellään ja minkä tyyppisiä aineistoja hyödynnetään.

Hallitusohjelmassahan ei otettu lähtökohdaksi sitä, että muodostettaisiin mekaanisesti työssäkäyntialueista kuntia, vaan pyritään siihen, että kunnat muodostuisivat mahdollisimman luonnollisista työssäkäyntialueista, mutta lisäksihän linjaksi oli otettu myös se, että kuntien tulisi pystyä järjestämään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pääsääntöisesti itse, pystyä kehittämään alueen elinkeinoja ja vastata yhdyskuntarakenteen hajautumisen haasteisiin. (Mauri Pekkarinen: Missään Euroopassa ei ole tällainen tilanne, ei yhdessäkään maassa!) Kaikista näistä lähtökohdista katsottuna käydään läpi sitä, miten nykyiset kunnat pystyvät eri kriteereillä arvioituna huolehtimaan näistä tehtävistä. Näin ollen ne kunnat, jotka eivät selvästi kuulu millekään työssäkäyntialueelle, eivät siis ole millään tavalla heitteillä, vaan mahdollisimman laajasti pyritään löytämään kriteerejä, joiden pohjalta voitaisiin muodostaa nykyistä elinvoimaisempia kuntia, mutta lisäksi hallitusohjelmassa on otettu todella vaihtoehto siitä, että jos näin ei kaikilla alueilla kyetä tekemään, voidaan tukeutua myös niin sanottuun vastuukuntamalliin, jotta voidaan palvelut kuitenkin järjestää.

Tässä tuli kritiikkiä myös valmistelun osalta, että tätä valmistellaan väärin. Tässä kannattaa nyt muistella tuota Paras-hankkeen valmistelua ja sen aloitusta. Aivan samalla tavalla virkatyönä ensin tehtiin asiantuntijavoimin erilaisia selvityksiä keskustelun pohjaksi (Eduskunnasta: Ne tehtiin väärin!) ja sen jälkeen lähdettiin kuntakierrokselle, aluekierrokselle, esittelemään näitä ja pyydettiin alueiden kannanottoja. Siinä mielessä se työ, mitä tehdään, on nyt aivan perusteltua ja tärkeää tämän pohjaksi, se että käydään läpi nykyinen tilanne ja tehdään selvityksiä eri alueiden edustajille siitä, mitä vielä tulisi alueilla tehdä, jotta saataisiin rakenteet entistä parempaan kuntoon ja voitaisiin vastata myös tulevaisuudessa ihmisten palveluista kaikkialla Suomessa. Sehän tässä on se kaikkein tärkein tavoite.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tärkeä viesti kuntien suuntaan täältä on se, että uudistus jatkuu ja kuntien kannattaa itse olla aktiivisia ja hakea niitä paikallisia ratkaisuja ja tuoda niitä keskustelupöytiin, koska tässä voi aidosti vaikuttaa.

Hyvät keskustalaiset! Koska teidän alulle panemanne uudistus jatkuu, niin odottaisin edelleen sitä, että toisitte oman kuntaosaamisenne, kun sitä varmasti on jäljellä vielä, tähän hankkeeseen mukaan, koska tiedätte varmasti sisimmässänne sen, että perusteet kuntauudistukselle eivät ole hävinneet mihinkään. Jos mitään ei tehdä, kunnista loppuvat rahat, työntekijöitä on vaikea löytää ja se vuosia kestänyt kehitys, teidänkin kaudellanne käynyt kehitys, jossa lähipalvelut vähenevät, jatkuu ja jäljelle jää hallinto. Tähän työhön todella tarvitaan myöskin keskustalaista osaamista sen sijaan, että te syyttelette ja pelottelette täällä hallituksella ja sillä, että tehdään salassa jotakin, kun tässä ei tehdä mitään salassa vaan tämä tulee olemaan avoin, vastavuoroinen prosessi.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi sanoi puheessaan hallituksen jo perääntyneen joistakin hallitusohjelman kirjauksista. Tämä on ainakin minulle uusi tieto, vastahan uudistuksen suunnittelu on käynnistynyt. Minusta olisikin reilua, että edustaja Kiviniemi tarkentaisi ja sanoisi suoraan, mistä hallitusohjelman kirjauksista hänen mielestään on vetäydytty. (Markku Rossi: Aikataulut!) Se olisi myös linjassa sen kanssa, että olette sanonut olevanne huolissanne siitä, miten kuntapäättäjät pysyvät tässä uudistuksessa mukana.

Minulla on ollut ilo olla tässä kuntauudistuksessa mukana alusta lähtien välillä hallituspuolueen edustajana, sitten oppositiopuolueen edustajana ja taas hallituspuolueen edustajana. Näin iso, kaikkia suomalaisia koskeva, pitkäaikainen uudistus edellyttää yhteistä sitoutumista ja kykyä katsoa kulloistenkin poliittisten asetelmien yli. Hyvät keskustalaiset, älkää ulkoistako oppositioahdistuksessanne itseänne tästä kaikkia suomalaisia koskevasta tärkeästä uudistuksesta. (Anne Kalmari: Missä on parlamentaarinen työryhmä?)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen illalla katselin TV2:n ajankohtaisohjelmaa, kuntaohjelmaa, jossa kokoomuksen ja SDP:n kuntapamput vastustivat kiivaasti kuntaministeri Virkkusen viisauksia. (Erkki Virtanen: Ei ne sitä vastustaneet!) Samassa ohjelmassa näytettiin pätkä oppositioedustaja Urpilaisen ja ministeri Kataisen vaalikeskustelusta eli 16.3.2011 pidetystä veroillasta, veropaneelista. Siinä oppositioedustaja Urpilainen erittäin selväsanaisesti ja voimakkaasti sanoi, että SDP ei tule hyväksymään eikä ajamaan kuntien pakkoliitoksia, (Välihuutoja) mihin ministeri Katainen heti perään, että ei myöskään kokoomus. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kielenkäytön osalta sääntönä, että ei käytetä kansanedustajakollegoiden kohdalla verbiä "valehdella". Siksi kysyn ministereiltä Urpilainen ja Katainen, (Puhemies: Ja nyt on toinen sääntö, minuutti, täynnä!) miksi te tuossa julkisessa vaalikeskustelussa maaliskuussa 2011 johditte Suomen kansaa harhaan.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on viitattu useasti Paras-hankkeeseen, että tämä olisi sen jatkoa — ei ole, yksiselitteisesti. Paras-hankkeella ja teidän keskittämispolitiikallanne on ero kuin yöllä ja päivällä. Itse asiassa niillä on eroa kuin diktatuurilla ja demokratialla. (Hälinää)

Paras-hanketta lähdettiin valmistelemaan alhaalta ylöspäin. Kunnat saivat itse valita alueensa. Toki sielläkin on virheitä tehty ja paljon on lastentauteja vielä käynnissä, mutta tätä hanketta olisi voitu parantaa. Nyt kysynkin ministeriltä: Miksi ajattelette niin, että haluatte naamioida kuntien pakkoliitokset ja keskittämisen muka palveluiden turvaamiseksi? Miksi ette kannata meidän lähipalvelulakiamme, jos haluatte ne palvelut oikeasti turvata?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuoroni aikana huomasin, että kun paljastin Kuntaliiton talousluvut, jotka valtiovarainvaliokunnassa esiteltiin, niin keskustan joukosta tuli ikään kuin tuskan parahduksia, että voi ei, eikö tämä olekaan totta, eikö kuntatalous hallituksen toimesta nyt romahdakaan. Haluaisin lisätä tähän tilanteeseen sen, että jos tutkitaan vielä muitakin asioita, esimerkiksi sitä, miten kunnat ovat hakeneet harkinnanvaraisia valtionosuuksia, niin tänä vuonna kuntien harkinnanvaraisia valtionosuuksia haki 64 kuntaa, mikä on vähemmän kuin koskaan. Ja tämä Kuntaliiton mukaan johtuu siitä, että kuntien tilinpäätökset ovat "- - olleet suhteellisen hyviä vuonna 2010". Myös todistettiin valtiovarainvaliokunnassa, että tänä vuonna ne tulevat olemaan hieman parempia kuin viime vuonna.

Arvoisa keskustan ryhmä, ettekö voisi jo lopettaa tämän valtionosuuksilla meuhkaamisen ja todeta tämän kuntatalouden todellisen tilan?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Havaitsin, että tuossa puheenvuoroni aivan alussa keskustalaiset huutelivat, että miksi kuntajakoselvitteen esitin lähes maakunnan kokoista kuntaa, Päijät-Hämettä, koskien. Se johtui siitä, että kuntaministeri Mari Kiviniemi oli palkannut minut tämmöistä tekemään. (Naurua)

Arvoisat keskustalaiset! Kun te tunnutte myöntävän, että kuntajaossa ja kuntien välisissä voimasuhteissa on jotakin vikaa kasvavilla kaupunkiseuduilla, niin voisittekos te joskus esittää, mitä sille asialle pitäisi tehdä? (Martti Korhonen: Se olisi rehellistä!) Se, että ikään kuin vapaaehtoisesti Kauniainen vaan luopuu omista erioikeuksistaan, on aavistuksen verran naiivia. Meillä on menossa monella kaupunkiseudulla tämmöinen tilanne, että keskuskaupunkien ympärille tulee varakkaan keskiluokan kermankuorijakunta, ja jos tätä kehitystä ei saada katkaistuksi, niin se johtaa erittäin eriarvoiseen ja epäsosiaaliseen kehitykseen, joka vaarantaa koko hyvinvointiyhteiskunnan. Jos te arvostelette niitä ehdotuksia, mitä nyt tehdään, niin esittäkää joku oma.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että Paras-hanke saatiin silloin aikanaan aikaiseksi, ja on todella hyvä, että nyt on saatu hyvä jatko sille. Mikä olisi nimittäin vaihtoehto? — Suuri kysymysmerkki. — Olla tekemättä mitään ja odottaa mitä tapahtuu. Meidän mielestämme se ei ole mikään hyvä vaihtoehto tai ei vaihtoehto ollenkaan. Nyt pitää olla aktiivinen ja miettiä ja tehdä se, mitä on tarpeellista tehdä kunnissa. Tämä koskee sekä hallitusta että kuntakenttää. Ja keskeistä on, aivan niin kuin kuntaministeri Virkkunen on myöskin kertonut ja ilmoittanut, että tässä työssä keskeistä on palvelujen turvaaminen. Kai se nyt on kaikkien intressissä. Ei tämä varmasti helppo projekti tule olemaan, mutta se on enemmän kuin tarpeellinen.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on elänyt 25 ensimmäistä vuotta pienessä kunnassa Länsi-Euroopan harvimmin asutulla alueella, niin oppii varmasti arvostamaan lähipalveluita, kuten peruskoulua ja terveyspalveluita. Ja minun näkökulmani tulee aina olemaan se perimmäinen kylä ja kauimmainen mökki.

Kuntauudistukselle on annettu raamit hallitusohjelmassa ja kehyksessä, vaikka eivät kaikki hallituspuolueitten kansanedustajat eivätkä edes ryhmät ole vielä sitä ymmärtäneet. Ei hallitusohjelmaan ole kirjattu, että tehdään pakkoliitoksia, vaan siellä on, että uudistetaan lainsäädäntö perin pohjin ja että käytetään resurssiohjausta, ja tästä syntyy se käytännön pakko. Ensin keskitetään hallinto, sitten palvelut ja sitten ihmiset. Eikä se mökin mummo tai pappa hakiessaan ne palvelut entistä kauempaa vaihda sitä vanhaa Ladaansa hybridiautoon ainoastaan siitä riemusta, että hallitus niin odottaa, vaan kyllä hänellä on edessä pakkomuutto.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi edustaja Soininvaaralle: Olisi hyvä puhua se koko totuus. Nimenomaan Lahden alueen kunnat halusivat, että te teette sen selvityksen, ja sen myötä kuntaministeri aina sitten toimii, kuntien halun mukaisesti.

Ministeri Virkkuselle toteaisin sen, että hallitus ihan järjestelmällisesti unohtaa sen kuntalaissa sanotun toisen puolen. Ei ole kyse pelkästään työssäkäyntialueesta vaan myös muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Hallitus puhuu nyt pelkästään työssäkäyntialueesta, ja tässä on se hallituksen suurin virhe. (Välihuutoja) Ja toinen suuri virhe on se, että keskitytte jälleen kerran pelkästään kuntarakenteeseen. Te unohdatte sen, että myös kuntien välisellä yhteistyöllä pystytään tässä maassa hyvin laadukkaasti ja tehokkaasti palvelut järjestämään. Itse asiassa yksikään kunta tässä maassa ei tule toimeen ilman kuntien välistä yhteistyötä, ei edes Helsinki. Sen vuoksi nämä kuvitelmat siitä, että voitaisiin Suomessa ainoana maana maailmassa mennä sellaiseen järjestelmään, että meillä on pelkästään valtio ja kunnat, ovat täysin mahdottomia. Sellainen ei onnistu varsinkaan Suomessa, joka on laaja maa.

Mitä tulee tähän pelotteluun, niin kyllähän tämän pelottelun on nimenomaan aloittanut hallitus ja myöskin kuntaministeri näillä puheillaan, joissa hän on kertonut, että pakkoa käytetään, ei ole irtisanoutunut pakkoliitoksista ja on halunnut myllätä kuntakentän kokonaan. Monessa kunnassa on tehty pitkään töitä, saatu uudet rakenteet valmiiksi, ja nyt sanotaan, että sama hullunmylly pitää käynnistää uudestaan. Kyllä Paras-hankkeenkin tuloksista pitää odottaa ensin sitä, että ne rakenteet toimivat.

On selvää, että uudistuksia jatkossakin tarvitaan. Koskaan en ole irtisanoutunut niistä, en äskeisessä puheessani, niin kuin en aikaisemminkaan. Se on selvää, että jatkossakin rakenteita pitää kehittää, jotta me pystymme palvelut parhaalla mahdollisella tavalla järjestämään, (Puhemies: Nyt on 2 minuuttia täynnä!) ja nimenomaan siten, että se tapahtuu kuntalähtöisesti.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta nyt vannoo tämän palvelurakenneuudistuksen perään. Ensinnäkin hallitus edistää sekä kuntarakenteen että palvelurakenteen uudistamista. Te sen sijaan lopetitte kuntarakenteen uudistamisen, koska pelkäsitte valta-asemianne. Keskityitte palvelurakenteen uudistamiseen. Sosiaalibarometri 2010 toteaa aivan selvästi, että palvelurakenneuudistukset eivät ole tuoneet toivottua tulosta. Eli nämä yhteisvastuualueet eivät ole tuoneet sitä tulosta, mitä on toivottu, siis taloudellisessa mielessä ja palveluiden osalta. Sen sijaan niillä alueilla, joilla tähän on yhdistynyt kuntarakenteen uudistus, on menty eteenpäin, saavutettu sekä taloudellisia tuloksia että palvelutasossa parempia tuloksia.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Kalliorinne kaipasi faktoja ja esitteli sitten Kuntaliiton kylmiä lukemia. Minulla on tässä Kuluttajatutkimuskeskuksen tuore, tänään julkistettu tutkimus, jonka mukaan ihmiset — elikkä sanotaan nyt "ihmiset" yhtä kuin "kuntalaiset" ja "kaupunkilaiset", ei tule kenellekään mitään epäselvyyksiä — haluavat lähipalvelut kilometrin kävelyetäisyyden päähän korkeintaan. Ja tähänastiset kuntaliitokset ovat lähes poikkeuksetta osoittaneet, että palvelut ovat siirtyneet liitoskuntien reuna-alueilta näihin kasvukeskuksiin ja samalla ovat siirtyneet myös näistä liitoskunnista virkamiehet näitten käsittämättömien viiden vuoden irtisanomissuojien turvin. Elikkä jos joku erakko haluaa asua erämaassa, se hänelle suotakoon, mutta toimiva maaseutu ja sitä myöten edes jonkinlainen omavaraisuus elintarviketuotannossa edellyttävät kohtuullisen matkan päässä olevia palveluita.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviniemi syytti hallitusta välinpitämättömyydestä faktoja kohtaan. Tämän jälkeen edustaja Kiviniemi totesi, että Paras-hanke ei ollut kuntaliitoshanke. Tarkistetaan tältä osin faktat saman tien.

Tässä on johtamanne Paras-hankkeen laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 9.2.2007: "Lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne." Siis kuntarakenne. Toinen luku Uudistuksen toteuttamisen keinot: "Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin." Toistan: kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Tämä on faktaa johtamastanne Paras-hankkeesta. Retorisesti kysyn, koska tuskin saan vastausta, muuttuiko keskustan linja tältä osin vaaliyönä vai vasta siinä vaiheessa, kun havaitsitte, että ette ole enää hallitusvastuussa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin, että Paras-hanke ei ollut pelkästään kuntarakennehanke vaan se oli myös paljon muuta. Siihen sisältyi myös se, että kunnat voivat tehdä yhteistyötä, ja siihen sisältyi myös muun muassa tämä kriisikuntamenettely. Ja Paras-hankkeen itse asiassa parhaimpia saavutuksia on se, että kun meillä oli näitä negatiivisen vuosikatteen kuntia 134 kappaletta vuonna 2005, niin niitä oli vuonna 2010 enää 7 kappaletta. Eli sillä saavutettiin juuri sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Kuntatalous parani, ja se oli itse asiassa yksi niitä keskeisimpiä tavoitteita. Minusta on täysin hämmästyttävää, miten edustaja Backman voi edes käyttää tuollaista puheenvuoroa. Kävin omassa puheenvuorossani läpi tasan tarkkaan sen, kuinka paljon kuntaliitoksia tehtiin. Mutta olennaista on se, että Paras-hankkeessa oli kyse paljosta muustakin. Se ei ollut pelkkä kuntaliitoshanke.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymyksen kärki on lähipalveluitten turvaamisessa, ja oppositiojohtaja Kiviniemen retorinen kärki on keskittämisessä ja keskittymisessä. Rehellisyyden nimissä lienee kai todettava, että edellisen kahdeksan vuoden aikana, jolloin Suomessa on ollut keskustalainen pääministeri, keskustalainen lähipalveluista vastaava kuntaministeri ja keskustalainen aluepolitiikasta vastaava ministeri, meillä ovat lähipalvelut olennaisesti vähentyneet. Terveyskeskuksia ja kouluja on suljettu, ja samaan aikaan keskittyminen kaupunkeihin on vahvasti edistynyt.

En yritä väittää, että tämä olisi keskustan vika, mutta yritän väittää, että maailma muuttuu ja maailman muuttuessa myös kuntarakenteitten pitää uudistua. Itse asiassa vahvemmat peruskunnat, vahvemmat seudulliset peruskunnat ovat ehkä paras tae sen puolesta, että pysytään lähipalvelut turvaamaan jatkossa siitä huolimatta, että ihmiset muuttavat keskustoihin.

Tämän lisäksi toivoisin kyllä keskustelulta hieman johdonmukaisuutta, että jos on niin, kuten, edustaja Kiviniemi, ilmeisesti on, että te kannatatte kuntaliitoksia, kunhan ne ovat vapaaehtoisia, mutta ette kannata pakkokuntaliitoksia, ja sitten kuitenkin kaikki kuntaliitokset johtavat siihen (Puhemies: Ja nyt tulee aika!) että keskittyy ja lähipalvelut vähenevät, niin eihän näin voi olla asian laita, koska silloinhan tapahtuisi näin (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika on nyt täynnä!) myös vapaaehtoisissa kuntaliitoksissa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista ja mieluisaa huomata se, että kuntaministerin puheenvuorot ovat pehmenneet tai lientyneet siitä ajasta, kun hallitusohjelma on kirjoitettu ja hän siitä kertoi. Hallitusohjelmassa todetaan, että peruskunta muodostuu työssäkäyntialueista, yksiselitteisesti.

Mutta sitten asia, minkä halusin ottaa esille: Puolitoista vuotta sitten kokoomus erityisesti vaatimalla vaati ja esitti voimakkaasti, että asetetaan parlamentaarinen komitea kuntalainsäädännön kokonaisuudistamiseksi. Ne vaatimukset eivät olleet ihan vähäisiä. Käynnistin valmistelutyön, jotta parlamentaarisesti kaikki oppositioryhmät pienintä myöten ovat valmistelussa mukana, ja asetin työryhmän valmistelemaan, ja se valmistelu oli perusteellinen. Ja lähtökohta, miten se työ käynnistetään: yksi työryhmä on kuntahallinnon rakennetyöryhmä, joka ottaa huomioon erilaiset vaihtoehdot. Miksi te, (Puhemies: Nyt, aika!) pääministeri Katainen, kaadoitte tämän hankkeen? Sanoitte, ettei kokoomus hyväksy tätä, (Puhemies: Arvoisa puhuja, nyt on aika täynnä!) ja sanoitte, että vaalien jälkeen tämä niitetään. Ei ole kuulunut. Olen syvästi pettynyt.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi alkuun totean, että minä en hyväksy kuntien pakkoliitoksia, vapaaehtoiset liitokset minä kyllä hyväksyn. Kun tässä useissa puheenvuoroissa on viitattu siihen, että näitä pakkoliitoksia ei nyt tule, niin minä kysyn arvoisalta kuntaministeriltä: Voitteko te, arvoisa ministeri, näitten todistajien läsnä ollessa luvata meille, että kuntien pakkoliitoksia ei tulla näkemään tässä kuntauudistuksen yhteydessä?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minäkään kyllä ymmärrä alkuunkaan näitä pakkoliitossyytöksiä, pakkoliitospuheita. Hallitus ei kerta kaikkiaan esitä pakkoliitoksia. Ainoa kuntarakenteessa tapahtuva pakkoliitos viime vuosina on ollut se, kun osa Sipoosta liitettiin pakolla Helsinkiin, ja sen teki keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen.

Kyllä tässä nyt, arvoisa keskusta, teidän takkinne kääntyy todella nopeaa tahtia, se kääntyy nopeaa tahtia niin kunta-asiassa kuin Kreikka-asiassakin. Tämä vauhti on niin hirvittävän nopea, että kohta olisi varmasti parempi, että te ette pukisi päällenne takkia ollenkaan.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitä olen tässä vaan ihmetellyt tämän keskustelun ja hallitusohjelman valmistumisen jälkeen, että miten te, kuntaministeri, suhtaudutte kuntapäättäjiin. Pidättekö te heitä aivan tyhminä, näitä tuhansia suomalaisia eri puolilla, jotka hoitavat kuntansa asioita, antavat aikaansa ja omaa päätöksentekokykyään kuntalaisten parhaaksi? Te sivuutatte heidät tästä uudistuksesta kokonaan. Mitä te ajattelette, kuntaministeri, kuntapäättäjistä, mikä on heidän roolinsa tässä uudistuksessa?

Arvoisa kuntaministeri, mitä te ajattelette niistä kuntien työntekijöistä, niistä sadoistatuhansista suomalaisista, jotka ovat käyttäneet viime vuodet uudistuksiin ja palavereihin, ja nyt te ilmoitatte heille, että tämä on ollut turhaa, aloitetaan uusi uudistus? Miten te motivoitte heitä?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minua hirvittää erityisesti tämän edellisen puheenvuoron jälkeen se, että mitähän ne tavalliset asukkaat, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet niistä lastensa opettajista tai äitiensä ja isiensä hoitajista, ajattelevat, kun kuuntelevat tätä käsittämätöntä byrokratian puolustusta ja homeisista kuntarajoista kiinni pitämistä.

Eikö meidän täällä pidä keskustella siitä, mikä on kaikkein tärkeintä, eli että millä tavalla saamme turvattua ne palvelut ja erityisesti turvattua ne lähipalvelut? Keskustakin aloitti näistä asioista, mutta sitten olette päässeet siihen varsinaiseen huoleenne eli siihen, miten pystytte pitämään ne vanhat rajat kiinni, ja minusta sen ei kuulu olla tämän keskustelun aihe. Ja kun puhutte yhteistyöstä, niin siinähän se demokratia vasta on kauas mennyt, kun on rakennettu ylikunnallisia laitoksia ja ylikunnallisia rakennelmia, joihin kunnanvaltuutetutkaan, eli ne kunnalliset päättäjät, eivät pysty mitenkään vaikuttamaan. (Puhemies: Ja nyt tuli aika!) Eli kuntademokratia ja lähipalvelut on hallituksen tavoite.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen pyrkimys kuntarakenteen uudistamiseksi on oikea ja välttämätön, mutta hallituksen lokaliteettimaantieteilijät ymmärtävät kunnan väärin, kapea-alaisesti, vain työssäkäynti- ja työmarkkina-alueeksi. Ihmettelen tätä hoppua.

Kysyn: Onko pohdittu seurausvaikutuksia? Pysyvätkö muut koneistot vauhdissa mukana? Tuleeko tämän seurauksena esimerkiksi Kelan tietojärjestelmiin sotkuja, tai hätäkeskuksiin, kun suurentuvat? Entä postipalvelut? Minun kotiseudullani posti on ollut puolitoista vuotta 50 kilometrin päässä. Ja taksipalvelut. Entä seurakunnat (Puhemies: Arvoisa edustaja, nyt tulee aika vastaan!), ovatko ne mukana tässä vauhdissa? Ja sanon vielä, että myös paikallislehdet joutuvat vaikeuksiin, (Puhemies: No niin, nyt ei pidä sanoa enää mitään!) kun arvonlisäveroa suunnitellaan.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tiukkuutta on pohjustettu jo hallitusohjelmassa, ja talouden tiukkuus on realisoitumassa ensi vuoden budjettiesityksessä. Hallituksen tehtävänä on pitää kiinni velvoitteista ja sitoumuksista. Ja yksi tärkeä sitoumus oli vuoden 2007 Tehyn sovitteluratkaisu, jolla estettiin työtaistelu. Tuolloin luvattiin, että valtio korvaa kunnille niin sanotun tehokkuuden, ja kysynkin nyt valtiovarainministeriltä: Teidän ministeriössänne on laskettu, että valtio on velkaa kunnille 111 miljoonaa euroa. Tiedän, että tästä on keskusteltu hallitusneuvotteluissa, mutta budjettiesityksessä tästä ei liene merkintääkään. Aiotteko nyt pyyhkiä pois sovitteluratkaisun linjaukset ja jättää kunnat vaille tätä 111 miljoonan euron rahasummaa?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikuttaa nyt siltä, että keskusta pakkosyöttää myös kannattajilleen tätä kuntauudistuskapinaa. Ex-kuntaministeri on nyt tehnyt tästä eksästään mörön, jolla pelottelemalla keskusta luo kaaosta kuntakentälle? Te tiedätte, että uudistus on väistämätön, ja te tiedätte, että muutoksen tavoite ja lähtökohta on juuri palveluiden turvaaminen. Miksi te nyt vedätte liinat kiinni ja vedätte maton alta myös niiltä, teidän omilta kannattajiltanne, jotka näkevät tämän uudistuksen tarpeen omassa arjessaan?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mikä pelottaa kuntauudistuksissa, kuntarakenteiden muutoksessa? Yleensä ottaen niitä pienemmän kunnan kuntalaisia, asukkaita, pelottaa, miten heidän palveluilleen käy. Kerron esimerkin Kuopion kaupungin valtuustosta maanantaina: Karttula liittyi Kuopioon. Onneksi keskustan, vihreiden, perussuomalaisten ja muutamien hajaäänten kautta saimme 32—32-tasatuloksen, jonka puheenjohtajan ääni ratkaisi niin, että Syvänniemellä viiden vuoden päästä jatkuu koulu ja rakennetaan uusi: esikoulu, päivähoito, 80 oppilasta. Kokoomus ja demarit olivat valmiita ajamaan sen alas. Sanoivat: ei ole kuntaliitossopimuksessa. — Eihän näin voi olla. Ja tämä pelottaa, arvoisa hallitus. Miten te turvaatte niissä kunnissa, jotka te todennäköisesti tulette joko talouden kautta yhdistämään tai muuten, että palvelut sitten kuitenkin pystyvät jatkumaan?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksessa ei ole kyse keskittämisestä, vaan kyse on, että luodaan vahvoja peruskuntia. Paras-hanke oli kieltämättä lähtölaukaus kuntarakenteen uudistukselle, ja Kataisen hallituksen tavoite on jatkojalostaa nimenomaan keskustajohtoisen hallituksen kuntarakenneuudistusta, joka käynnistettiin edellisellä kaudella. Keskusta väittää tässä välikysymyksen perustelutekstiosiossa, että muutos aikaisempaan hallituksen politiikassa on se, että kuntakarttaa ollaan piirtämässä uudelleen pakolla, siis pakolla. Kysyisinkin edustaja Kiviniemeltä: Mihin tämä väite perustuu, että se suoritetaan pakolla?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se perustuu siihen, että kun olen kuunnellut hallituksen, erityisesti kuntaministerin puheita, hän on tehnyt selväksi sen, että hallitus vie tämän tavoitteen läpi, vähän samaan tyyliin kuin aikaisemmin sinipunan aikaan oli Lipposen ja Niinistön linja, että teette tai itkette ja teette. Se on ollut selkeä viesti ministeri Virkkuselta.

On hyvä, että edustaja Tölli vastasi tuohon edustaja Feldt-Rannan kysymykseen siitä, miten hallitus on onneksi nyt vähän muuttanut linjaansa, kun hallitusohjelmassa totesivat, että peruskunnat muodostuvat työssäkäyntialueista. Niin nyt ymmärsin ministeri Virkkusen puheista, että hiukan ollaan tässä todellakin lieventämässä kantaa, että otetaan se kirjaus totena, mikä laissa on, että myös muusta vastaavasta alueesta. Ja se on keskustalle erittäin tärkeää.

Ovat myös erittäin loukkaavia ne puheenvuorot, joita täällä jotkut edustajat on käyttäneet siitä, että tässä olisi kyse keskustalla, jostain valtapolitiikasta. Siitä tästä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että me haluamme turvata kaikille suomalaisille palvelut, juuri siellä Karttulassakin (Puhemies: Arvoisa edustaja, nyt on aika täysi!), mistä edustaja Rossi puhui. Ja sitä paitsi myös muiden puolueiden edustajat ovat tätä kuntakapinaa käynnistäneet.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tietysti tärkeintä on keskustella siitä, mikä tämän uudistuksen perimmäinen syy ja tarkoitus on, että miksi tätä tehdään. Kyllähän se näkemys on se, että meillä eivät yksinkertaisesti resurssit riitä nykyrakenteilla varmistamaan ihmisten palveluja, kun siirrymme 2020-luvulle, taloudelliset ja myös inhimilliset resurssit. Kun ihmiset eläköityvät, työssä käyvää väkeä on yhä vähemmän ja muuttoliike näkyy isoina rakennemuutoksina alueilla, se tarkoittaa sitä, että meidän on uudistettava myös näitä kuntarakenteitamme niin, että pystymme varmistamaan ihmisten palvelut jatkossa. Siitähän tässä on kyse.

Tämä hallitus lähtee siitä, että me haluamme, että kunnilla on jatkossakin palveluiden järjestäjän tehtävä. Kunnathan ovat myös alueensa asukkaiden identiteettiyhteisöjä, ja niillä on palveluiden järjestämisen lisäksi myös tärkeä velvoite ja tehtävä kehittää omaa aluettaan ja sen elinkeinoja, kehittää omaa paikallistalouttaan. Mutta hallituksen lähtökohta on se, että me haluamme pitää tämän edelleen peruskuntien käsissä. Me emme halua keskittää tätä maakunnalliselle tasolle niin kuin keskusta haluaa. Meidän mielestämme nämä ovat liian suuria alueita. Me emme halua, että palveluita keskitetään maakunnallisesti, vaan haluamme, että peruskunnat pystyvät järjestämään palvelut lähellä ihmisiä.

Tässä vaiheessa valmistelussa keskitytään ennen kaikkea siihen, miten eri puolille Suomea saadaan alueiden omista lähtökohdista muodostettua mahdollisimman vahvoja, elinvoimaisia kuntia, jotka pystyvät järjestämään nämä ihmisten palvelut. Vasta tämän jälkeen on aika pohtia sitä keinovalikoimaa, miten voimme edistää sitä, että myös alueilla pystytään tekemään ratkaisuja, jotka edistävät sitä, että rakenteita saadaan uudistettua. On tärkeää, että alueen asukkaat ja päättäjät ovat sitoutuneet niihin muutoksiin ja ovat mukana niitä tekemässä, ja sen johdosta nimenomaan alueellisen, paikallisen, vuorovaikutuksen osuus on hyvin tärkeää.

Syksyn aikana siis tehdään selvitykset kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta rakenteesta alueiden omista lähtökohdista käsin, ja tämän jälkeen käynnistetään alueen asukkaiden, päättäjien kanssa keskustelut siitä, miten näitä tavoitteita voitaisiin edistää, (Puhemies: Nyt on kaksi minuuttia täynnä!) ja tämän pohjalta tullaan eduskuntaan tuomaan rakennelaki vuoden kuluttua syksyllä.

Valtiovarainministeri  Jutta   Urpilainen

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Ruohonen-Lerner käytti kohtuullisen kovaa kieltä, ja edustajalle voisin todeta, että sosialidemokraattien kanta ennen eduskuntavaaleja ja eduskuntavaalien jälkeen liittyen pakkoliitoksiin on täysin sama. Pakkoavioliitot harvoin toimivat, sama koskee myöskin pakkokuntaliitoksia, ja juuri tästä syystä tämän hallituksen kuntauudistus ei pohjaudu pakkoon.

Sen sijaan on välttämätöntä uudistaa kuntarakennetta, jotta me saamme myöskin tulevaisuudessa entistä parempia palveluita kuntalaisille. Nimittäin siitähän tässä kaikessa on kysymys: paremmista terveyspalveluista, päivähoidosta, vanhustenhuollosta, peruskoulusta, niistä arjen palveluista, joita ihmiset omassa elämässään käyttävät, turvallisemmasta arjesta tavallisille suomalaisille. Se on se perusajatus ollut tämän kuntauudistuksen osalta. Pelottelu, hyvät edustajakollegat, ei ihmisiä auta, vaan paremmat palvelut.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni Paras-hankkeen paras asia oli se, että siinä rakennettiin kuntien välille eri puolilla maata luottamusta. Keskustapuolueen edustajat olivat vahvasti siinä mukana, erityisesti minä kyllä kunnioitan ministeri Mannista ja ministeri Tölliä, jotka tätä luottamusta hyvin rakenteellisesti vahvistivat. Nyt minä toivon, että se luottamus palautuu, että tämä keskustelu, joka on epäluottamuksen sävyttämä keskustan suunnalta, unohtuu ja lähdetään rakentamaan sitä eheää Suomea, jonka nyt hallitus rakentaa työssäkäyntialueisiin, koska työssäkäyntialueet muodostuvat ihmisten tekemistä valinnoista, miten he asuvat, käyvät työssä, lapset harrastavat, opiskelevat ja käyvät kaupoissa. Hallitus nyt rakentaa eheän Suomen, joka noudattaa ihmisten arjen valintoja.

Kysyn vielä hallituksen edustajilta, (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika on tullut täyteen!) kuinka sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaminen Pääkaupunkiseudulla voidaan tällä hankkeella estää.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kysyä hallitukselta, aiotteko pitää rikkomatta tämän viiden vuoden suojan jokaiselle johtavallekin viranhaltijalle. Esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jos Kauniainen tulisi vaikkapa järkiinsä ja liittyisi vapaaehtoisesti Espooseen, koska reikäleipäkunnista on muutenkin päästy eroon, merkitseekö se todella sitä, kun te haette säästöjä, että joka ikisen isopalkkaisen herran homma pelastetaan viideksi vuodeksi? Kyllä vai ei?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soinille totean, että kyllä niitä pienipalkkaisia virkamiehiä on paljon enemmän kuin isopalkkaisia virkamiehiä, että siinä mielessä on ihan hyvä, että ne työpaikat pelastetaan tältä osin.

Edustaja Hiltusta ja hänen puheenvuoroaan kun kuuntelin, niin juuri niin, aivan kuten olen ajatellutkin, hän on erittäin arvostettu ja arvostettava kansanedustaja, ja edellinen puheenvuoro hänellä oli juuri sitä parasta Hiltusta.

Mutta, arvoisa puhemies, edustaja Saarikon puheenvuoroon siltä osin, kun hän puhui siitä, miten hallitus suhtautuu kuntapäättäjään. Kyllä minun mielestäni, kuten edustaja Lapintienkin mielestä, se kuntalainen on kuitenkin keskiössä, se, miten kuntalainen tämän asian ajattelee. Sen takia on tärkeätä puhua niin, että kuntalainen myöskin ymmärtää, mistä on kysymys, ja nyt on kysymys nimenomaan kuntalaisten palveluista eikä kuntapäättäjien määrästä ja roolista.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on ollut todella outoa, kun keskusta on väittänyt, että erilaiset väliportaan hallinnot ja erilaiset kuntien yhteenliittymät turvaisivat paremmin lähipalvelut kuin vahva ja elinvoimainen peruskunta. Näin on valitettavasti tapahtunut kotikaupungissani Lappeenrannassa. Lappeenrantalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut on ulkoistettu maakunnalliselle piirille ja kuntalaisten palveluita koskeva päätöksenteko ja vastuu on siirretty kunnanvaltuuston ulkopuolelle. Kaupunginvaltuutettuna minulla ei ole tällä hetkellä mahdollista vaikuttaa niihin palveluihin, joita lappeenrantalaiset kuntalaisina tarvitsisivat. Tässä on hyvänä esimerkkinä se, että kun tällä viikolla käsittelimme piirin toimintaa, niin siellä todettiin muun muassa se, että meiltä vanhusten palveluiden laatua tullaan heikentämään, ruuan laatua tullaan heikentämään, ja juuri tästä syystä on äärettömän tärkeätä, että me lähdemme kehittämään ja vahvistamaan peruskuntamallia, jotta se päätöksenteko ja vastuu ovat (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika on tullut täyteen!) samassa paikassa elikkä omassa kunnassa.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellä edustaja Outi Mäkelä syytti keskustaa siitä, että keskustalaiset pelottelevat kuntakapinaan omat kannattajansa. Mielenkiintoistahan tässä kuntataistossa on nimenomaan se, että kuntakapinaan ei todellakaan ole tarvinnut pelotella vaan nimenomaan hallituspuolueen omista riveistä on se suurin kapina noussut. Sen pitäisi, hyvä ministeri Virkkunen, teidätkin jo herättää siihen todellisuuteen, että nyt on todellakin kysymys siitä, että ihmiset ja keskustalaiset, me olemme huolissamme siitä, että ihmiset todella saavat joka puolelle Suomea ne peruspalvelut, jotka jo meidän oikeustajumme määrää kaikille ihmisille. Itse asiassa suurin kysymys on se arvokysymys, mikä tämän hallituksen arvomaailma on. Onko se enää se, että joka puolella Suomea ihmiset voivat asua, elää ja yrittää? Tähän peruskysymykseen tahtoisin vastauksen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä niksahtaa aivan väärille urille kyllä, itse asiassa tämä lähtökohta jo, että oppositio esittää välikysymyksen siitä, että suunnitellaan jotakin. Onhan se ensimmäinen kerta, kun minä 20 vuoden aikana tämmöisen välikysymyksen eteen joudun, mutta jostakinhan sitä pitää yrittää riemu teidänkin repiä. Te keskustalaiset olette siirtyneet nyt sitten edistyksen etujoukoista sinne perunakuoppaan entisen puoluesihteerinne kanssa. Siellä te nyt mourotatte ja yritätte keksiä kaikkea mahdollista, te demonisoitte hankkeen, jossa itse asiassa ei ole kyse siitä, että pystytään syrjäkylillä asumaan. Kysehän on siitä, että pystytään isojen kaupunkien ympärillä saamaan rakenteellisia muutoksia. Älkää puhuko joistakin syrjäkylistä ja siitä ongelmakehästä. Ongelmat ja palvelut ja mahdollisuudet ovat isojen kaupunkien ympärillä. Minä mielelläni sieltä Oulusta annan teille esimerkkiä, jos te esimerkkiä jostakin haette. Yhteistyöllä on tehty ratkaisut, yhdessä haettu ja saatu syntymään, ja näin on tässäkin tarkoitus menetellä.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole syytä pelätä kuntaliitoksia, mutta on syytä pelätä sitä, että nykymeno jatkuu. Minä tulen itse sellaiselta alueelta, jolla on tehty vapaaehtoinen kuntaliitos, ja ei se ole poistanut sitä tuskaa, että meillä palvelun tarve kasvaa nopeammin kuin resurssit, mutta se on helpottanut sitä tilannetta, koska se on tuonut riittävän väestöpohjan, että palveluita voidaan järjestää järkevämmin. Siinä mielessä työssäkäyntialue on yksi järkevä kriteeri vahvalle peruskunnalle, koska juuri niin kuin Rakel Hiltunen sanoi, se on ihmisten luonteva työssäkäyntialue, se on se, missä liikutaan, missä asioidaan ja mistä palvelut helposti haetaan.

Hallitus ei ole tuonut pakkoa tähän keskusteluun, se pakko tulee taloudesta, ja se pakko tulee siitä, että meidän väestömme ikääntyy, ja jos me emme tee muutoksia, niin ne lähipalvelut katoavat aivan varmasti. Niitä ei turvaa laki, vaan se, että me teemme asioita fiksummin, me teemme niitä paremmin ja me teemme niitä järkevämmin ja ennen muuta kuntatasolla yhteistyössä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Virkkunen on ihmetellyt, mistä tulee tämä käsitys siitä, että tätä tehdään pakolla. Sanon vaan lyhyesti, että te olette omissa puheenvuoroissanne, kun tämän asian aloititte, kertoneet, että tämä koskee jokaista kuntaa, ja vähän sillä tyylillä, että täältä tulee, täältä pesee, sen kun vaan tottelette. Tästähän syntyi tämä kapina tuolla kentällä, ihan teidän omien viestienne kautta.

Mutta sitten teidän vastauksessanne ihmetellään tai kysellään sitä, mihin perustuu se, että tämä olisi keskeyttänyt laajoja rakenteellisia uudistuksia ja olisi alettu hätäisesti tehdä investointeja kuntaliitosten pelossa. Minulla on yksi esimerkki: Forssan seudulla piti 2013 tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen kuntayhtymä, sen kuuluisan Forssan mallin kylkeen, joka terveydenhuollossa on toiminut erinomaisesti. Tämä hanke pysäytti sen, te olette sen saaneet aikaan. Me olisimme erinomaisen mallin saaneet kokeilemalla, ja Forssan malli olisi sosiaali- ja terveydenhuollossa osoittanut kyntensä. Ei siihen tarvita suuria kuntia, siihen tarvitaan oikeita tapoja toimia, niin kuin me olemme tehneet, ja olemme kolmanneksi tehokkain kuntayhtymä terveydenhuollon alalla Suomessa. Meillä on näyttöä, mistä puhun!

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntauudistus toteutetaan, sitä ei kannata epäillä. Se toteutetaan ja se toteutetaan yhdessä kaikkien suomalaisten kuntien kesken. Tämä kuntauudistus ei ole semmoinen, että me merkitsemme muutaman kunnan, joka siirretään johonkin toiseen kuntaan, vaan joka ikinen suomalainen kunta joutuu keskenään toisten naapureittensa kanssa arvioimaan oman elinkelpoisuutensa, oman taloudellisen vastuunsa ja ne hartiat, pystyvätkö he suoriutumaan tulevien vuosien palvelutarpeesta, onko heidän taloutensa riittävän vahva, ja sitten me yhdessä etsimme sen elinvoimaisemman, vahvemman kuntakentän.

Täällä ovat monet edustajat kertoneet esimerkkejä omilta kotiseuduiltaan. Pienten kuntien asukkaat, edustajat ovat kertoneet, että nyt jo palvelut ovat 50 kilometrin päässä, ja suurten kuntien edustajat ovat sanoneet, että ei pysty vaikuttamaan riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluihin, kun niistä ei enää kunnanvaltuustoissa päätetä. Tämähän se ongelma juuri nyt on. Palvelut ovat karanneet monilta seuduilta sen takia, että kunta ei ole ollut elinvoimainen, ja toisaalta kuntien valtuustoissa ei ole päätösvaltaa, kun iso osa päätöksistä tehdään kuntayhtymissä, näissä hallintohimmeleissä. Osa niistä voi olla aivan perusteltuja ja hyviä, mutta suunta ei ole oikea, jos päätösvalta siirretään peruskunnasta kansalaisten ja valtuutettujen ulottumattomiin kuntayhtymiin.

Meidän täytyy miettiä, miksi tämä kuntauudistus on niin tärkeä. Siksi, että meillä olisi palkanmaksuvaraa ammattilaisille, jotka tuottavat ja tekevät palveluja, terveyspalveluja, koulupalveluja, suomalaisille; siksi, että me pystymme kehittämään palveluja; siksi, että me pääsisimme pois siitä kehitystrendistä, joka on viime vuosien aikana ollut vallalla, että pikkuhiljaa nyrhitään resursseja pois, kun niitä ei ole riittävästi, ja samaan aikaan heikennetään palvelujen laatua. Näin ollen me tarvitsemme kokonaan uudenlaisen, elinvoimaisemman kentän, joka kykenee tuottamaan niitä palveluja paremmin myös tulevina vuosina.

Taloustilanne ja laadukas palvelutuotanto vaihtelee kunnan koosta riippumatta. Monissa tapauksissa isompi keskuskaupunki joutuu opettelemaan kuntaliitostilanteessa kehyskuntansa kaltaista tehokasta päätöksentekoa. Minä tiedän sen hyvin omakohtaisesti, että keskuskaupunki joutuisi keskittymään oman päätöksentekonsa ja palvelurakenteensa tehostamiseen, mikäli kuntaliitos toteutuisi.

On myös olemassa esimerkkejä, joissa keskuskaupunki ja ympäristökunta ovat ikään kuin tämmöisessä erittäin epäterveessä kehityspiirteessä, missä kehyskunta oikeastaan niistää kaiken elinvoiman keskuskaupungilta ja keskuskaupunki alkaa näivettyä, vaikka he elävät samassa yhteydessä, hengittävät aivan samaa ilmaa. Kehyskunnat hyötyvät kaupungin palveluista, mutta keskuskaupunki voi kärsiä siitä, että kehityksen maantieteelliset rajat tulevat vastaan eli että kaupunki ei pysty enää kaavoittamaan tonttimaata yrityksille eikä asukkaille, kaupungin keski-ikä nousee, tapahtuu niin, että keskuskaupungissa on entistä vähemmän palkansaajia, jotka maksavat veroja, entistä enemmän eläkkeensaajia, jotka maksavat vähän vähemmän veroja kuin palkansaajat, ja taas kehyskunnissa tilanne on positiivisempi tältä osin. Mutta kun se kohtalonyhteys on kuitenkin yhteen nivoutuva, me tarvitsemme tästä syystä sitä kokonaisvaltaista uudelleenharkintaa, mikä olisi se keino ja se uusi kuntarakenne, joka palvelisi kaikkia, sekä nykyisiä keskuskuntia että kehyskuntia.

Tässä kuntauudistuksessa ei ole tarkoitus etsiä syyllisiä tai sanoa, että tämän ja tämän seudun tai maakunnan päättäjät ovat toimineet väärin. Maailma vaan on muuttunut, työpaikat ovat muuttuneet, kun elinkeinorakenne on muuttunut. Näin ollen se on vaikuttanut verotuloihin, ja meidän vain pitää hyväksyä tämä muutos. Ei se ole välttämättä kenenkään syy. Me etsimme nyt uudenlaista pohjaa uudenlaiselle Suomelle, ja kuntarakenne on palvelujen kannalta se kaikkein olennaisin. Pieniä syrjäisiä, kaukaisia kuntia on toisinaan hyvin vaikea tai ei ole mitään syytäkään yhdistää mihinkään, koska siitä ei saada mitään hyötyä. Sen sijaan kaupunkiseuduilla on paljonkin mahdollisuuksia yhdistymisten kautta.

On olemassa kuntia, jotka todellakaan eivät etäisyyksiensä vuoksi hyödy kuntaliitoksista, mutta jotenkin erikoista on se, että Paras-hankkeen aikana, kun kuntapäättäjillä, meillä kaikilla, jotka olemme olleet valtuustoissa, oli kaksi vaihtoehtoa, joko valita se, että poistamme kuntarajan ja saamme laajemman kuntakokonaisuuden, tai sitten, että annamme itseltämme pois mahdollisuuden tuottaa vaikkapa sosiaali- ja terveyspalveluja, niin 200 kuntaa valitsi tämän jälkimmäisen eli he poistivat itseltään mahdollisuuden vastata sosiaali- ja terveyspalveluista sen sijaan, että olisivat poistaneet kuntarajan. Hallituksen tavoitteena on nimenomaan se, että meillä on eheämmät, vahvemmat kunnat, ja tämä koko prosessi tehdään yhteistyössä kuntapäättäjien kanssa, jotta se omistajuus ja se kehittymisvastuu säilyisi siellä, missä sen pitääkin olla, siellä kuntatasolla.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana myös osoitettiin minulle suora kysymys, joten vastaan siihen. Eli kysymys eriytymisestä ja asuinalueiden eriarvoistumisesta on selkeästi myös nähtävissä meidän omassa kaupunkikehityksessämme. Tiedämme kansainvälisiä esimerkkejä siitä, kuinka huono-osaisuus kasautuu selkeästi tietyille alueille, ja myös sekä kuntauudistuksessa, metropolipolitiikassa että ylipäänsäkin kaupunkipolitiikassa on tärkeää, että me osaamme ennakoida tätä kehitystä ja muistaa, että tämä ikkuna ei ole enää kauan auki, jolloin me voimme vielä näihin asioihin puuttua.

Hallituksella on suunnitteilla poikkihallinnollinen ohjelma, jossa me kaikki ministerit omalta osaltamme sitten vastaamme siihen, ettei tämä eriytyskehitys pääse Suomessa valtoihinsa. Kysymys on pitkälti ei vain asuntopolitiikasta ja tällaisista asioista vaan myös ihan koulutuskysymyksistä, sosiaaliturvasta. Voi sanoa, että yhtä lailla myös kotouttamisasiat ja työllisyys ovat niitä kysymyksiä, jotka näyttelevät tässä merkittävää roolia.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuden puolueen hallitus syntyi, kiersivät kesätapahtumissa puolueiden edustajat kerskumassa näytöillään ja hallituksen ohjelmaan kirjatuilla lausumilla. Paljon ohjelma lupaa kehittää ja selvittää, mutta vasta nyt on käsillä konkretiaa, Jyrki Kataisen hallituksen sopima budjettiesitys, joka on näyttö siitä politiikasta ja myös kuntapolitiikasta, jota hallitus on keskuudessaan sopinut noudattavansa. Se ei tuo odotettuja vastalääkkeitä työttömyyden, taantuman ja eurokriisin uhkiin. Päinvastoin hallitus pahentaa kriisiä leikkaamalla muun muassa kuntien palvelujen, työllisyyden ja koulutuksen määrärahoja yli miljardilla eurolla. Vaikutukset tuntuvat raskaina kuntien taloudessa ja palvelujen saatavuudessa ja laadussa. Rajuimmat menoleikkaukset kohdistuvat kuntien palveluihin ja samalla näiden naisvaltaisten alojen työntekijöihin. Valtionosuuksista leikataan 631 miljoonaa, yhteisövero-osuus alenee tämänvuotisesta 270 miljoonaa, ja lisäksi supistetaan kuntien ammatilliseen koulutukseen ja oppilaitosten perustamiseen saamaa rahoitusta ja ajetaan kuntia karsimaan lukioverkkojaan. Samaan aikaan kuntien tehtävät ja palvelujen tarpeet kasvavat.

Valtion osuus kuntien rahoituksesta supistuu rajusti, mutta sitä yritetään täälläkin peitellä esittämällä kustannustason nousua osittain korvaavat indeksikorotukset, veromuutosten kunnille aiheuttamien menojen korvaaminen ja kuntaverotuksen kiristäminen harhaanjohtavasti tilanteen paranemiseksi. Kuntien rahoituksen kiristämisellä valtiovarainministeriö ajaa kuntien yhdistämistä suuriksi yksiköiksi, joissa asukkaiden ääni kuuluu huonommin ja palveluja on helpompi keskittää, kilpailuttaa ja yksityistää. Se on ollut jo pitkään suurten yksityisten palveluntuottajien toive. Ne kärkkyvät kuntien veromiljardeja. Tämä markkinameno on täydessä vauhdissa.

Puhemies! Uusien työpaikkojen luomisen sijasta hallitus jatkaa valtion ja kuntien työpaikkojen vähentämistä ja leikkaa tänä vuonnakin jo kesken loppuneita työllisyysrahoja 50 miljoonalla. Myös vuorotteluvapaata leikataan. Näillä on suoria vaikutuksia kuntien palveluissa ja henkilöstön jaksamisessa. Muun muassa vuorotteluvapaan käyttäjistä ehdottomasti suurimmat ryhmät ovat hoiva-alan työntekijät ja opettajat.

Työ- ja elinkeinoministeriö käyttää työttömien työllistämiseen eurooppalaisessa vertailussa hämmästyttävän vähän. Työttömien määrään suhteutettuna 15 EU-maan vertailussa Suomi on kolmanneksi heikoin. Vähemmän työttömien työllistämiseen käytetään resursseja vain Irlannissa ja Englannissa, ja nyt näitä määrärahoja edelleen leikataan 50 miljoonalla. Miten tämä on sopusoinnussa hallituksen työllisyysjulistusten kanssa?

Puhemies! Joka tapauksessa pitkäaikaistyöttömyys jatkaa kasvuaan keskeytyksettä tuosta syksyn 2008 taitekohdasta. Toimeentulotuen tarve on räjähtänyt kunnissa. Kotikaupungissani Raisiossa puolen vuoden aikana suurin osa tälle vuodelle tukeen budjetoiduista varoista on jo käytetty. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen luvattu 60 miljoonaa on todella enemmän kuin tarpeen nuorten syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi.

Eläkeläisille, opiskelijoille ja muille perusturvaa tarvitseville on luvassa lisää kunnallisia ja välillisiä veroja. Suurituloisia suosiva tuloveron alennus nostettiin 3,3 prosenttiin, ja teollisuus saa energiaverotukseen 100 miljoonan lisäkevennyksiä. Suurituloiset hyötyvät eniten verotaulukoihin kaikille tulotasoille luvatusta kevennyksestä. Hallituksen tasaverolinja kohdistuu raskaimmin pieni- ja keskituloisiin, vaikka kunnallisverotuksen perus- ja työtulovähennystä nostetaankin hivenen.

SDP:n ja vasemmistoliiton lupaukset tasaverosuuntauksen torjumisesta on unohdettu. Budjettiesitys ajaa kuntia palvelujen karsimisen lisäksi nostamaan kuntaveroa, kiinteistöveroja, useita välillisiä veroja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja.

Euroopassa vasemmisto yhdessä ay-liikkeen kanssa taistelee työpaikkojen ja julkisten palvelujen leikkaamista vastaan, mutta Suomessa SDP ja vasemmistoliitto ovat mukana kokoomuksen rinnalla toteuttamassa yli miljardin leikkauslistoja. Tässä menossa me emme vasenryhmänä ole mukana. Me kamppailemme yhdessä kuntalaisten ja ay-liikkeen kanssa leikkauksia vastaan.

Vastaus välikysymykseen ei todellakaan tyydytä meitä. Sen vuoksi tuemme hallitukselle ehdotettua epäluottamusta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! On ihan pakko ihmetellä keskustan hurjasti heiluvaa linjaa. Edustaja Kiviniemi, te nyt vastustatte välikysymyksellä kunta- ja palvelurakenneuudistusta, jota olette itse kunta- ja pääministerinä ollut viemässä eteenpäin. (Mari Kiviniemi: Pakkoliitoksia!) Tarjoatte vaihtoehdoksi lähipalvelulakia. On pakko kysyä, miksi te kaivatte tämän lähipalvelulakiesityksen taskustanne vasta nyt, kun te olette oppositiossa. Puhuitteko te siitä silloin, kun te olitte pääministeri? Ette tainnut puhua. Miksi te ette valmistellut sitä silloin, kun te olitte kuntaministeri? Varmasti siksi, että jos jokaisen suomalaisen palvelut saataisiin yhdellä lailla aikaiseksi, niin tuo lähipalvelulaki olisi varmasti jo säädetty. En ole nähnyt tuon lain luonnosta, mutta mielelläni lukisin, jos sen saisin teiltä, edustaja Kiviniemi.

On, puhemies, ihan pakko sanoa, että ei tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus tullut pyytämättä eikä yllätyksenä, vaikka te keskustalaiset niin väitätte. Kyllähän tämä työ on suora jatkumo edellisten hallitusten ja etenkin keskustalaisten kuntaministereiden työlle, sille työlle, jonka tavoitteena on todellakin ollut turvata lähipalvelut ja kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen. Aivan kuten kuntaministeri on täällä useaan otteeseen sanonut, onkin perin kummallista, että keskusta on nyt oppositioon siirryttyään yhtäkkiä vastaan omaa työtänsä.

Mielestäni on hyvä, että uusi hallitus on pyrkinyt ottamaan oppia tehdyistä virheistä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen on oltava jatkossa joka suhteessa parempi kuin se, mitä tähän asti on tehty. Keskustankin mielestäni pitäisi myöntää se, että ilman uutta vauhtia ja Paras-hanketta parempaa otetta emme onnistu peruspalveluiden turvaamisessa. Vaikka täällä Paras-hanketta on kehuttu, niin kyllä itse haluan sanoa, että se oli ainakin joiltain osilta melkoisen kehno. Sen tulokset ovat olleet tulevaisuuden tarpeita ajatellen liian laihoja. Kuntakenttä on edelleen hyvin pirstaleinen, pienkuntavaltainen, ja palvelutarjonta on eriarvoistumassa. Syynä tähän on se, että kaikki kuntapäättäjät eivät ole halunneet ryhtyä välttämättömiin uudistuksiin, ja osin siksi, että valtiovallan ohjaus ei ole ollut riittävän laadukasta. Tuoreimmassa Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa todetaankin, että Paras-lain yleisluonteisuus ja ohjauksen ongelmat ovat johtaneet hyvin hajanaisiin käytäntöihin ja eriarvoisuuteen palveluiden saatavuudessa.

Aivan kuten kuntaministeri on sanonut, hallitus ei ole vielä päättänyt uudistuksen vauhdittamiskeinoista, mutta kyllä ne ovat pakollisia ja välttämättömiä. Mielestäni ilman lisäporkkanaa ja lisäkeppiäkin kunnille ei tämä palvelurakenneuudistus onnistu, ja aivan välttämätöntä on se, mikä tässä salissa on useaan otteeseen todettu, että uudistusta valmistellaan aidossa yhteistyössä kuntakentän ja kuntalaisten kanssa. Näinhän Kataisen hallitus ja tämän hallituksen kuntaministeri ovat linjanneet.

Paras-hankkeen hankaluuksien osasyynä on tarkastusvirastonkin mukaan se, että palveluita ohjaavat lainsäädäntöratkaisut ovat olleet osin avoinna. Keskustahan kampitti harmillisesti edellisen hallituksen yrityksen sopia terveydenhuollon rakenteista. Tämän hallituksen onkin linjattava ripeästi ja selkeästi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista, rahoituksesta ja järjestämisvastuista. Yhtä tärkeää on, että kunnat tekevät saumatonta yhteistyötä yrittäjien ja järjestöjen kanssa. Se onkin toinen palvelurakenneuudistuksen onnistumisen perusehdoista, ja se on hallitusohjelmaan selkeästi kirjattu. Se on peruspalveluministerin syytä erityisen tarkkaan lukea.

Keskustan hellimälle ajatukselle kunnollisen kuntaremontin sijaan luoda uutta väliportaan hallintoa on kyllä ehdottomasti sanottava ei. Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa, eivät varmasti lisää veroja, vaan parempia palveluita nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Vaikka täällä edustaja Kiviniemi sanoi, että kuntien vaakunoita ja kunnantaloja saa rakastaa (Mari Kiviniemi: En sanonut kunnantaloja, vaan vaakunoita!) — vaakunoita saa rakastaa, näin varmasti saa rakastaa, mutta rakkaus ei saa olla niin syvää, että se estää sen, että kuntalaisten palveluiden tuottamisen kannalta estetään ne toimenpiteet, joita tarvitaan. On ihan selvä, että kun ihminen tarvitsee palveluita, niin silloin on tärkeämpää se, että palvelun saa, kuin missä se kuntaraja menee.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että metropolialueella tehtävät uudistukset ovat aivan erityisen tärkeitä, eivätkä vain metropolialueen ihmisille, asukkaille, vaan myös koko Suomelle. Elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina. Itse olen munkkiniemeläisenä iloinen, että aikoinaan valtiovalta liitti Munkkiniemen, Lauttasaaren ja monet muut alueet Helsinkiin, ja uskon, että tulevat sukupolvet ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että kuntarakenne uudistetaan vastaamaan ihmisten tarpeita. Siinä kyllä tarvitaan valtiovallan vahvaa ja viisasta panostusta ja ohjausta. Ilman sitä uudistus ei varmasti onnistu. Mutta kyllä metropolialueen perustan pitää olla vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä.

Puhemies! Aivan lopuksi totean sen, että Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan kyllä meidän on täällä Pääkaupunkiseudulla yhdistettävä voimat. Me emme tosiaankaan tarvitse niitä hallintotasoja, veroja emmekä virkamiehiä lisää, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet kaikille. Toivon, että erityisesti tästä metropolialueen uudistamisesta kuntaministeri vielä tässä keskustelussa sanoisi muutaman sanan ja että sen lähipalvelulakiluonnoksen saisi luettavaksi, edustaja Kiviniemi.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. Olin tuossa jo pakkaamassa tavaroita — nimittäin lento Lissaboniin lähtee tuossa vähän kuuden jälkeen — ja ajattelin, että en puheenvuoroa saa, mutta upeaa, että sain sen tässä nyt käyttää.

Tämä keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoista kaiken kaikkiaan. Täällä on useaan otteeseen kysytty, miksi tarvitaan niitä vahvoja peruskuntia, minkä takia nimenomaan peruskunnat ovat niitä, joilla pystytään turvaamaan myöskin lähipalvelut. Kyllä se näin on, että meillä on tällä hetkellä pienempiä kuntia, jotka eivät pysty houkuttelemaan esimerkiksi yhden yhtäkään lääkäriä tai sosiaalityöntekijää tai monia muita erityisosaajia paikkakunnalle eivätkä pysty siis turvaamaan näitä lähipalveluita. (Välihuutoja) Kun taas katsotaan, että jos meillä on riittävän kokoisia vastuunkantajia, niin niillä on mahdollisuus käyttää sitten erilaisia keinoja lähipalvelujen järjestämiseen ja keskitetympien palvelujen saavuttavuuden parantamiseen. Kun sieltä muutama huuteli, että sano yksikin kunta, niin esimerkiksi Rääkkylän kunta joutui ulkoistamaan top tykkänään sosiaalitoimensa, koska sinne ei saatu kunnan palkkalistoille asiantuntevia, osaavia ihmisiä.

Lähipalvelujen turvaamiseksi kunnan on oltava riittävän vahva pystyäkseen aidosti valitsemaan, missä ja miten ne palvelut tuotetaan. Tällä hetkellä meille on kuntakenttään kyllä rakentunut erilaisia malleja, joissa nimenomaan demokraattinen päätöksenteko, siis se kuntapäättäjien mahdollisuus vaikuttaa niihin omiin palveluihinsa, on kaventunut huomattavasti. Edustaja Kiljunen kertoi oman alueensa tilanteesta, ja kun samaan aikaan täällä edustaja Saarikko peräänkuulutti sitä, mitä ne kunnan päättäjät sitten tekevät tässä uudistuksessa, niin tässä nykyisessä tilanteessahan kuntien päättäjiltä on viety valtaa. Ja kun mietitään, kuinka paljon esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi vie kuntien budjetista, niin kuntien päättäjillä on tänä päivänä monessa kunnassa vain ja ainoastaan maksumiehen paikka. Tämä ei kyllä ole sitä demokratiaa, mitä minä ainakin äänestäjänä toivoisin olevan, että omassa kunnassa minä voisin vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka siellä kunnassa niitä päätöksiä tekevät ja pystyvät vaikuttamaan siihen esimerkiksi, millä tavalla päivähoitopalvelut on järjestetty tai millä tavalla se lähiterveyskeskus toimii. Nyt kun tämä järjestäminen on ulkoistettu toisaalle, niin ei sitä lähidemokratiaa siellä aidosti ole olemassa.

Mietin tässä, kun kuuntelin edustaja Kiviniemen puhetta — katsotaan, löydänkö sen nyt täältä papereiden seasta. Siinä oli alussa hyvin koskettava, hyvin liikuttava osio, jossa pohdittiin seuraavasti: "Moni äiti ja isä miettii parhaillaan, saako hän lapselleen varmasti hoitopaikan läheltä kotia, kun työt hoitovapaan jälkeen alkavat. Eläkeläistä puolestaan askarruttaa, kuinka pitkään hän joutuu odottamaan lääkärin tai terveydenhoitajan puheille pääsyä, kun terveys taas reistailee. Moni työssä käyvä viettää unettomia öitä, kun ikääntyvät vanhemmat eivät vielä ole saaneet palvelukotipaikkaa kotikunnassaan satojen kilometrien päässä." Tämä oli siis ote edustaja Kiviniemen puheesta, viime hallituksen pääministerin puheesta.

Todellakin tämä on tämä nykytilanne, joka meillä Suomessa vallitsee. Tämä on vakava asia (naurua) — siis, hyvät edustajat, minä en nyt ymmärrä, mikä teitä naurattaa siellä takarivillä — siis se, että meillä on kuntia, joissa peruspalvelut eivät toimi. Ja täällä ihmeteltiin, minkä takia te ette vain säädä sitä vanhuspalvelulakia. No, tiedättekö mitä? Minulla peruspalveluministerinä on suuri pelko, että jos se vanhuspalvelulaki säädetään tähän hajanaiseen, heikkoon kuntakenttään, joka paikoin on kuin heikoilla jäillä lilluva, niin tämä laki olisi sama kuin heittäisi tulisia hiiliä sinne heikon jään päälle. Mitä silloin tapahtuu? Se jää sulaa sieltä alta pois.

Minkä takia kuntakenttä tänä päivänä vastustaa niin voimakkaasti esimerkiksi tätä tuiki tärkeää lakia, ja te puhutte lähipalvelulaista? Nyt minun täytyy kysyä, millä tavalla se lähipalvelulaki turvaisi aidosti kuntalaisten aseman, kun nämä kunnat eivät pysty saamaan edes vakituista henkilökuntaa kunnan palkkalistoille. Siksi me tarvitsemme tätä kuntauudistusta ja siksi me tarvitsemme myöskin palvelurakenneuudistuksen, joka kulkee käsi kädessä tämän kuntauudistuksen kanssa. (Juha Rehula: Sanotteko, ettei vanhuspalvelulaki tule eduskuntaan?) Tämä hallitus haluaa turvata lähipalvelut, ja tämä hallitus haluaa, että vanhuspalvelulaki on sitova ja vaikuttava. Ja kun tänä päivänä — kuntapuolueeksihan keskustapuoluetta edelleen kutsutaan, Suomen keskustaa edelleen kutsutaan tänä päivänä kuntapuolueeksi, teillä kun niitä kunnanjohtajia riittää todella paljon ja Kuntaliitossakin teillä on iso edustus — (Puhemies: No niin, 5 minuuttia!) Kuntaliitto vastustaa ja kunnat vastustavat sitä, että vanhuspalvelulaki astuisi voimaan nopealla aikataululla, niin minä nyt sitten ihmettelen, miten tämä teidän lähipalvelulakinne sitten muuttaisi tätä tilannetta, (Puhemies: No niin, 5 minuuttia!) koska ihan varmasti kunnissa sitäkin vastustettaisiin. Siksi me tarvitsemme isompia kokonaisuuksia, ja siksi me tarvitsemme niin kunta- kuin palvelurakenteen uudistuksen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähipalveluilla turvataan nimenomaan kuntalaisten, asukkaiden, tarpeet, ne palvelut. Nyt tällä hetkellä, kun syntyy suuria kuntia, ei ole sitä varmuutta, miten ne palvelut pystytään turvaamaan. Se olisi tietyllä lailla perälauta sille, miten valtionhallinnon palvelut, ne mitkä tulevat valtion lainsäädännön kautta, pystytään jatkossakin hoitamaan. Sitä kautta varmasti kuntalaisilla olisi valmiuksia myös kuntaliitoksiin, ja näin ollen tästä tietyntyyppisestä väittelytilanteesta myös päästäisiin pois.

Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Sarkomaa aiemmin puhui tästä Paras-lain ohjaavuuskysymyksestä. Kokoomushan oli juuri se puolue, joka esti tämän lain valmistelun yhteydessä sen, että maakuntaliitot olisivat toimineet ohjaavana tekijänä oman maakuntansa alueella Paras-lain eteenpäin viemisessä. Ja kun se poistettiin tuosta laista, niin näin ollen kunnat olivat vähän niin kuin omillaan, että kuka neuvottelee kenenkin kanssa, ja monessa tapauksessa kävi niin, että ystävät löytyivät kauempaa ja viholliset siitä läheltä. Näin ollen tämä Paras-laki jäi kieltämättä keskeneräiseksi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaa ei ollut kuunnellut minun puheenvuoroani, ja ministeri Guzenina-Richardson oli ilmeisesti ymmärtänyt sen vähän väärin. Keskustalle on kaikkein tärkeintä se, että me pystymme nämä peruspalvelut turvaamaan, ja me ymmärrämme ja tiedämme sen, että se ei onnistu millään yksittäisellä keinolla. Hallitus tarjoaa nyt näitä kuntaliitoksia, pakkoliitoksia, ainoaksi keinoksi palveluiden turvaamiseen, mutta me tiedämme, että hyvät palvelut voidaan turvata sekä kuntien yhteistyöllä että myöskin sitten kuntaliitosten avulla. Kaikkia keinoja tarvitaan, ja keskusta on valmis uudistuksiin. Mutta me emme halua pakkoa ja sanelua ja sitä ylenkatsetta kuntapäättäjiä kohtaan, mikä hallituksesta heijastuu, vaan me haluamme, että näitä uudistuksia viedään eteenpäin sillä tavalla, että kansalaisia kuunnellaan, myös niitä palveluiden käyttäjiä kuunnellaan ja kuntapäättäjiä kuunnellaan. Se oli henki tuossa Paras-hankkeessa, johon muuten sitoutuivat kaikki puolueet. Samanlaisella asenteella, yhteistyöllä, pitäisi uudistusta viedä eteenpäin, mutta hallitus on valinnut sanelun ja pakon linjan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa totesin, mitä Valtiontalouden tarkastusvirasto on Paras-hankkeesta todennut. Aivan viisasta on se, että uusi hallitus on arvioinut sitä, millä tavalla on onnistuttu, ja on otettu vähän uutta, vahvempaa otetta ja uutta menoa tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, ja sitähän te keskustalaiset täällä juuri vastustatte. Tässä on hyvin vaikea saada selvää, mitä te kannatatte, mitä te vastustatte. (Mauri Pekkarinen: Pakkoliitoksia vastustamme!)

Tuossa huomasin, että vieressäni edustaja oli kirjoittanut Facebookiin, että tuntuu, että täällä pääministeri Kiviniemi ja oppositiojohtaja Kiviniemi väittelevät keskenään. Mutta kysyn nyt, edustaja Kiviniemi, teiltä, missä on se lakiesitys lähipalvelulaista. En muista, että pääministerinä olisitte siitä puhuneet tai kuntaministerinä sitä vaatineet valmisteltavaksi. Olisi todella hyvä nyt, kun se on täällä keskustelun keskiössä, nähdä, mitä siihen lakiesitykseen on kirjattu, kun täällä on sanottu, että se pelastaisi palvelut sitten joka kunnassa.

On hyvä, että täällä on myös peruspalveluministeri paikalla. Tämähän ei ole todellakaan pelkkä kuntauudistus, tämä on mitä suurimmassa määrin palvelurakenneuudistus. Olisi hyvä kuulla peruspalveluministeriltä myöskin linjauksia siitä, miten näiden palveluiden kanssa mennään eteenpäin, koska erinomaisesti kuntaministeri on tältä kuntapuolelta jo selvityksen eduskunnalle antanut.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta tulee esittelemään tämän lähipalvelulakiesityksensä syksyllä. Sitä valmistellaan, ja se tullaan esittelemään niin, että edustaja Sarkomaakin siihen pääsee tutustumaan. Sen tavoitteena on nimenomaan se, että me voisimme myöskin kuntaliitoskunnissa mutta myös muissa kunnissa huolehtia siitä, että palvelut ovat riittävän lähellä.

Mitä tulee sitten keskustan linjauksiin noin muuten, niin meidän linjamme on ollut hyvin selkeä. Ja mitä tähän lähipalvelulakiin tulee, niin ei kokoomukselle käynyt viime kaudella tällaisesta edes keskusteleminen. Päinvastoin kokoomus teki sen virheen, että asetti Paras-hankkeen rattaisiin kapuloita tuomalla omia sote-piirimalleja, Risikon malleja, eikä ollut mukana tässä yhteisessä hankkeessa. Sen vuoksi ne tulokset eivät olleet riittävän hyviä. Kun kompromisseja tehdään, niin kuin Paras-hankkeessa tehtiin, niin silloin pitäisi kaikkien puolueiden tehdä töitä samaan maaliin, mutta kokoomus ei sitä halunnut. Eli tässä on kyllä se, että tuloksia ei ole sillä tavalla saavutettu kuin kokoomus halusi, hyvin paljon myös kokoomuksen oman toiminnan syytä.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, että kokoomus toi viime kaudella vaihtoehtoisia malleja keskusteluun, oli minusta vastuullista politiikkaa, koska me emme uskoneet siihen, että tämä Paras-hankkeen väestövastuumalli yksistään tuo ratkaisuja, niin kuin nyt on nähtykin sitten tehtyjen tutkimusten tulosten perusteella.

Mutta mitä tulee tähän lähipalvelulakiin, niin minä todella toivon, että kun te keskustassa nyt sitä alatte kuulemma valmistelemaan, niin siihen sisältyy myöskin sen lähipalvelulain aiheuttamat kustannusvaikutukset kunnille. Se tulee tekemään ja aiheuttamaan kunnille merkittäviä lisävelvoitteita, siihen tarvitaan lisää resursseja. Mistä ne tässä taloustilanteessa otetaan, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole, ei valtiolla ja tuskin myöskään kunnilla, sen enempää kuin nytkään? Eli taas me päädymme siihen, että jos me haluamme turvata lähipalveluita, meidän täytyy puuttua rakenteisiin määrätietoisesti. Ja edelleen toivon, että keskusta on siinä mukana.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Äskeistä debattia sivusta seuranneena voi todeta, että on mielenkiintoista kuulla, ettei keskustan ja kokoomuksen yhteistyö ollut aivan niin auvoista kuin viime kaudella annettiin ymmärtää. Mutta, arvoisa puhemies, ettei tulisi sellaista kuvaa, että keskustan puolelta oltaisiin pelkästään tätä hallituksen linjausta vastaan, on syytä antaa tunnustusta niille kentän keskustan edustajille, jotka ovat hyvin vahvasti tukemassa hallitusta.

Lainaan muutaman viikon takaa Itä-Savo-lehdestä Sulkavan, tuon tunnetun soutupitäjän, kunnanvaltuuston keskustalaista puheenjohtajaa Asmo Ikosta, joka kirjoitti näin: "Suhtaudun kriittisesti tapaan, jolla keskustassa pyritään aatteellisuuden nimissä puolustamaan satoja vuosia vanhoja kuntarakenteita, jotka eivät enää toimi 2010-luvulla." Tätä lainausta ennen hän toteaa: "Keskustan kuntarakennetta koskevasta välikysymyksestä huolimatta en katso näkemysteni olevan millään tavoin aatteellisessa ristiriidassa keskustan periaatteiden kanssa." Olen samaa mieltä.

Olen aina pitänyt keskustaa, edustaja Pekkarinen, hyvin aatteellisena periaatteen puolueena. (Mauri Pekkarinen: Nyt minä liikutun!) Te olette puolustaneet kunnallista itsehallintoa. Olette olleet hyvin vahva kuntapuolue, jonka varsinkin entinen kuntaministeri Pekkarinen tietää. Tältä osin olisi keskustalle etu, jos noudattaisitte puoluetoverinne... Tässä yhteydessä voin käyttää toveri-sanaa. (Mauri Pekkarinen: Ilman muuta!) Asmo Ikonen kirjoittaa näin: "Nyt olisi päätoimittajan kolumnin (IS 4.9.) viestin mukaisella tavalla noustava esiin poteroista ja ryhdyttävä toimiin yhteisen uuden Savonlinnan kaupungin puolesta."

Kun täällä peräänkuulutettiin, mikä on tilanne tuolla kentällä, ja kyseltiin monen kunnan kohtaloa, niin omalla seudullani, Savonlinnan seudulla, Puumala haluaa pikaisesti kuntaliitosta Savonlinnan kanssa, Punkaharju haluaa pikaisesti tällä hetkellä kuntaliitosta Savonlinnan kanssa, Kerimäki, tosin tässä vaiheessa kunnan hallituksen päätöksellä, haluaa pikaisesti kuntaliitosta Savonlinnan kanssa. Ja annan tunnustusta julkisesti sikäläisille keskustalaisille valtuutetuille. He ovat varsinaisia valtiomiehiä kuntatasolla, kun he ovat olleet edistämässä näitä hankkeita.

Tosin tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun keskustalainen Kuntaliiton valtuuston puheenjohtaja, entinen kunnanjohtaja Pekka Nousiainen oli jättänyt kunnanjohtajan tehtävät ja sinne oli saatu uusi keskustalainen kunnanjohtaja Sami Sulkko, joka oli tällä uudella, modernilla keskustalaisella kuntapolitiikan linjalla. (Mauri Pekkarinen: 20 vuotta sitten minä kannatin Jyväskylän kuntaliitosta, kun demarit vastustivat sitä!)

Kuntarakenteita on uudistettu usealla vaalikaudella, ja tältä osin linja on ollut hyvin johdonmukainen. Tässä keskustelussa ei mielestäni ole ollut enää vallalla se periaate, joka on ollut kahdella edellisellä vaalikaudella, että nämä uudistukset eivät ole noudattaneet hallitus—oppositio-rajaa vaan on tehty yhteistyötä yli tämän rajan. Kun katsoo hallitusohjelmaan kirjattua linjausta, jota keskusta ja yllättäen myös perussuomalaiset täällä kritisoivat, se on sikäli yllättävää, että se on lähes yksi yhteen sama linjaus, jonka Kuntaliiton hallitus on yksimielisesti Kuntaliiton linjauksena ennen eduskuntavaaleja ja myös hallitusohjelman hyväksymisen jälkeen todennut. Toivon, että keskusta ja perussuomalaiset noudattavat Kuntaliiton linjauksia tältä osin ja jättävät vähemmälle oppositiopolitikoinnin asian osalta.

Itse uudistuksessa on kolme keskeistä asiaa: palvelut, itsehallinto ja vahva peruskunta. Näiden kolmen asian välillä on suuri keskinäinen riippuvuus. Palvelujen saatavuutta ja laatua ei voida enää jatkossa turvata ilman vahvoja peruskuntia. Aidosta itsehallinnosta ei voida puhua ilman mahdollisuutta päättää ja vastata omista palveluista, ja kyky päättää itsenäisesti omista palveluista on vain vahvan peruskunnan valtuutetuilla.

Tältä osin joudun viittaamaan jälleen edustaja Pekkarisen välihuutoon, jossa hän totesi, että missään päin maailmaa ei ole sellaista rakennetta, jossa kunnat vastaisivat näistä kaikista asioista. (Mauri Pekkarinen: Aivan oikein!) Juuri tässä suhteessa Suomi onkin poikkeus. Meillä on maailman pisimmälle viety kunnallinen itsehallinto. Meillä on kaikkein pisimmälle viety tehtäviä lähelle kansalaisia kunnalliseen itsehallintoon. Nyt on kysymys siitä, että tuo itsehallinto on murentumassa, koska se päätösvalta on viety pois kuntalaisten valitsemilta valtuutetuilta erilaisiin yhteistoimintarakenteisiin.

Tämä on se ydin, ydin koko tässä uudistuksessa, jota hallitus nyt tekee. Nyt palautetaan valta ja vastuu sinne, mihin ne kuuluvat, kuntien valitsemille valtuutetuille, ja se tarkoittaa vahvoja peruskuntia. Toivon, että keskusta, mukaan lukien myös perussuomalaiset, ovat tässä hankkeessa periaatteellisistakin syistä mukana.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli oikeastaan nyt esille tämmöinen perustavaa laatua oleva näkemysero hallituksen ja keskustan välillä. Ajatus siitä, että kunnan pitäisi olla niin iso, että se pystyy erikoissairaanhoidosta (Rakel Hiltunen: Ei!) lasten päivähoitoon saakka (Rakel Hiltunen: Ei!) palvelut hoitamaan, yksi ainoa kunta, on kerta kaikkiaan hölmö ajatus. Sellaista maata maailmassa ei ole, jossa on tällainen kuntajärjestelmä, ei kerta kaikkiaan, sellaista ei ole.

Mitä taas tulee ajatukseen siitä, että nämä yhteistoiminta-alueet ovat se huono juttu, ettei niihin pidä mennä: mitä huonoa ne ovat? Niiden hallinto on rakentunut niin, että eri kunnista poliittisten voimasuhteitten mukaan päättäjät ovat siellä mukana. Eivät ne välttämättä aina parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Mutta miten se juttu silloin toimii, jos, niin kuin tilanne on tällä hetkellä, Jyväskylän kaupunki järjestää ne palvelut, ei vain jyväskyläläisille, mutta siinä ympärillä olevat kunnat eivät pääse millään tavalla vaikuttamaan niiden palveluiden sisältöön? Me kaupunkilaiset järjestämme ne, ja ne joutuvat meiltä ostamaan. Mitä demokratiaa se on hankasalmelaisille tai uuraislaisille tai muuramelaisille tai muille vastaaville, tämä malli? (Rakel Hiltunen: Pitää kehittää sitä!)

Tämäkään ei ole hyvä, ja tästä syystä on paikallaan hyväksyä se tosiasia, että on kuntia ja kuntia. On pienempiä kuntia, jotka hoitavat niitä ihmisiä lähellä olevia palveluita, ja on suurempia kuntia, jotka selviävät isommista. Ja sitten niihin vaativimpiin tehtäviin kunnat voivat hakeutua yhteistoiminta-alueeksi (Puhemies: No niin, on puolitoista minuuttiakin mennyt!) kuntayhtymiin tai vastaaviin. Se on minusta oikea tie.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus, todettiin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa. Kansanvalta ei tosiaankaan tule toimeen ilman aitoa kuntademokratiaa. Kunnallinen itsehallinto antaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa oman kuntansa ja sen palveluiden kehittämiseen.

Hallitus haluaa yhä suurempia kuntia. Suurkuntakaavailuiden yhtenä merkittävänä ongelmana on, kuten välikysymyksessä todetaan, ihmisten vieraantuminen kunnallisesta päätöksenteosta. Kuntalaisen pitää voida saada kokea, että hän voi aikuisten oikeasti vaikuttaa siihen, mitä yhteisillä verovaroilla tehdään. Paikallinen päätöksenteko eli lähidemokratia on palveluiden tuottamisen ohella kuntien peruskauraa. Samalla kuntalainen saa välillisesti ottaa kantaa myös siihen, minkälaista politiikkaa Suomessa harjoitetaan valtakunnan tasolla.

Arvoisa puhemies! Puhutaan pakkoliitoksista tai resurssiohjauksesta. Huhut kulkevat. Kuntia ollaan joka tapauksessa yhdistämässä vielä tämän vaalikauden aikana. On kiire. Osaavatko kirjoituspöytiensä takaa operoivat virkamiehet ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet? Sivuutetaanko kaavamaisissa karttaharjoituksissa paikallinen asiantuntemus?

Mitä järkeä olisi esimerkiksi Uudellamaalla liittää pakolla yhteen Nurmijärvi ja Hyvinkää, kuten julkisuuteen tihkuneen tiedon mukaan on kaavailtu? Nurmijärvi on alueellisesti selkeä, kolmesta päätaajamasta rakentuva kokonaisuus ja 40 000 asukkaan väestöpohjallaan suorastaan ideaalikokoinen kunta. Osana Helsingin työssäkäyntialuetta se pystyy järjestämään palvelunsa varsin kustannustehokkaasti itse ja kuntarajat ylittävän yhteistyön avulla. Nurmijärvellä on toimiva lähidemokratia. Sen olen kunnanvaltuutettuna saanut kokea. Päättäjät on mahdollista tavata, ja yhteydenotto on mutkatonta.

Miksi siis hyvin toimiva, ihmisen kokoinen kunta pitäisi hävittää? Ei ole kyse mistään kermankuorijakunnasta, kuten edustaja Soininvaara debatissa kehityskuntia kutsui. Ei ole todistettu, että jättikunta olisi automaattisesti edullisempi ja parempi palvelujen tarjoaja kuin pienempi kunta. Onko hallituksen kuntauudistuksessa kyse siitä, että kehyskunnissa asuvien verotulot haluttaisiin käyttää kaupunkikeskusten kehittämiseen kehyskuntien palvelujen kustannuksella? Kyllä hyvin hoidetuilla, Nurmijärveä pienemmilläkin kunnilla eri puolilla Suomea on edellytykset olla vahva peruskunta.

Kuntaliitoksiin ja myös kuntien pilkkomisiin voidaan mennä siellä, missä tulos on tutkitusti järkevä. Toisaalta on tärkeä ymmärtää säilyttää vanha rakenne, jos se on toimiva. Nyt tarvitaan malttia ja asialinjaa, ei suuruuden ihannointia sen itsensä vuoksi. Kuntakenttää on kuunneltava, kuntalaisia on kuultava ja tarvittaessa on äänestettävä. Vapaaehtoisuuden pohjalta kannattaa lähteä liikkeelle, koska silloin tulos on kestävämpi kuin pakolla runnattu.

Arvoisa puhemies! Kuntaremontti on varmasti sikäli tarpeellinen, että byrokratiaa on karsittava ja toimintaa tehostettava. Vaan hallituksen linja ei vakuuta. Kuntakoon kasvattaminen ei automaattisesti paranna tuottavuutta ja tehokkuutta. Toimiiko suuruuden ekonomia hallinnossa? Epäilen. Mitä isompi kunta, sitä enemmän byrokratiaa.

Suomi on Euroopan harvimmin asuttuja maita. Miksi meillä pitäisi olla väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Euroopan suurimmat kunnat? Se merkitsisi kansanvallan kaventumista ja palveluiden karkaamista reuna-alueilta. Yhä harvempi olisi päättämässä yhteisistä asioista. Kuntalaisten olisi pakko muuttaa keskuksiin saadakseen palveluita. Keskittämispolitiikka eriarvoistaisi Suomea. Koko maa ei säilyisi asuttuna.

Kuten keskustelussa tänään on käynyt ilmi, ovat kunnalliset lähipalvelut turvaamisen arvoisia, samoin toimiva lähidemokratia. Kuntakentän suuri ongelma tällä hetkellä kuitenkin on lakisääteisten velvoitteiden ja taloudellisten voimavarojen epätasapaino. Mitkä ovat kuntien, mitkä valtion tehtävät, ja miten ne rahoitetaan, sekä mikä on kansalaisen oma vastuu? Näitä kysymyksiä olisi syytä enemmän pohtia karttaharjoitusten sijaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Ruohonen-Lernerin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puheenvuorojen pituus on 5 minuuttia, niin tulen käyttämään asiasta toisenkin puheenvuoron.

Tämä asia on hyvin tärkeä. Se on vakava asia. Tässä on paljon enemmästä kysymys kuin keskustan politiikasta. Tässä on kysymyksessä yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ydinasia, ja se on kunnallishallinto. Miten se organisoidaan ja miten se tapahtuu, se on meille kaikille hyvin tärkeä asia.

Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asukaslähtöisesti koko maassa. Olen vahvasti tämän tavoitteen takana. Ja tämän tavoitteen takana oltiin, kun Paras-lainsäädäntö säädettiin. Hyvin paljon samaa mieltä olen myös siitä tilanneanalyysistä, mikä yhteiskunnassamme on väestörakenteen muutoksesta ja muista muutostarpeista.

Mutta sitten kun lähdetään menemään eteenpäin siinä, millä keinoilla nämä palvelut turvataan, niin olen hallituksen kanssa selkeästi eri mieltä. Jos hallitus toteuttaa kuntauudistuksensa aikomallaan tavalla, lopputuloksena eivät ole menosäästöt vaan menojen kasvaminen, ja kunnallishallinto monilta osin murentuu. Seurausvaikutuksina puututaan melko tavalla hyvinvointiyhteiskunnan perusteisiin. Tällä tavalla toteutettuna aiheutetaan korjaamatonta vahinkoa, jos tämä tehdään hallitsemattomalla tavalla. Tästä ovat monet tutkijat varoittaneet. Kannattaisi nyt kuunnella, mitä kunta-alan tutkijat ja yliopistoihmiset tästä asiasta sanovat. Kun tätä hallituksen suurta kuntauudistusta on arvioitu ja kun sen perusteita haetaan, niin mihin tämä ratkaisu perustuu niin paljon muuhun kuin mielikuviin?

Ennen kuin menemme tarkemmin tähän sisältöön, niin sanon pari sanaa toimintatavasta, kun aivan perustellusti tässä keskustelussa on noussut esille yhteistyö, rakentava yhteistyö, yhteiset tavoitteet ja niiden merkitys. Ja olen joutunut näiden perusteella pohtimaan myös, mitä tarkoittaa luottamus.

Puolitoista vuotta sitten sekä kokoomus että SDP voimakkaasti esittivät, että lähetään yhdessä rakentamaan — silloin SDP oli oppositiossa — parlamentaarinen kuntalainsäädännön uudistusta eteenpäin vievä komitea, jossa ovat mukana kaikki poliittiset eduskuntapuolueet, ja tämä esitys ei ollut ihan vähäinen. Se oli hyvin vahva, ja eduskunta tämän asian selonteon yhteydessä myös linjasi.

Omalta osaltani käynnistin valmistelutyön, hyvin perusteellisen, että tämä asia otetaan vakavasti ja tässä ovat kaikki tahot mukana. Ja kun tämä valmistelutyö oli valmis ja esittelin sen, siinä yhtenä osana oli se, että tarkastellaan kuntahallintoa, kunnallishallintoa, hallintorakennetta, ei vain kuntarakennetta vaan myös sitä, millä tavalla eri puolilla maata nämä asiat järjestetään, mikä mahdollistaa esimerkiksi sen, miten Kainuussa asiat on järjestetty tai miten yhteistoiminta-alueita lainsäädäntö parhaiten tukee ja tietysti miten se on nykyisen kunta-käsitteen mukaista.

Kun tätä asiaa esittelin, kokoomus sanoi, että tämä ei käy meille, ei onnistu nyt parlamentaarinen komitea. Hain perusteita, ei niitä löytynyt. Vein asian hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokuntaan, jotta asiasta tehdään päätös, ja se tehtiin. Sitten kokoomus ilmoitti selkeästi, etteivät he vastustakaan sitä, mutta heti vaalien jälkeen se nimitetään.

Nyt vaaleista on aika monta kuukautta. Ei ole näkynyt eikä kuulunut, että se siitä yhteisestä rakentamisesta. Ja haluan tämän todeta, koska minulle tämä asia oli aikamoinen pettymys, koska minä luotin erityisesti siihen, mitä ministeri Katainen oli luvannut ja tahtonut, mutta näin ei ollut näköjään. Kun sitten tämä työ käynnistyi, tässä on tämä rakennetyöryhmä, jossa on poliittinen ohjausryhmä. Ja sitten kun tämä asia on linjattu, sen jälkeen sitten vasta myöhemmin katsotaan kuntalain uudistus, ja sitten siinä on tämmöinen tarkkailuryhmä, jossa mahdollisesti on muitakin. Silloin on linjaukset tehty.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kunta-asioita uudistetaan. Se on välttämätöntä. Mutta tästä kuntauudistuksesta puuttuu realismi. Tästä puuttuvat perusteet. Tarvitaan kunnon perusteet. Puhutaan elinvoimaisesta kuntarakenteesta. Milloin rakenne on elinvoimainen? En ole kuullutkaan, että rakenne on elinvoimainen. Kunta on ihmisten yhteisö, ja se on elinvoimainen, jos se on, mutta ei rakenne ole elinvoimainen. Se osoittaa jo tietynlaisen harhan tässä asiassa.

Tässä on tullut työkalu pääasiaksi. Tämä rakentuu mielikuville. Meille kaikille on helppo sanoa, että on siirryttävä hevoskärryajasta nykyaikaan. Leimataan se. Kaikkihan tuomitsevat himmelit, mutta katsotaan, mikä se himmeli on, toimiiko se vai ei. Mutta jos yhteistoiminta-alue lähtökohtaisesti tuomitaan himmeliksi, niin eihän sitä tarvitse edes miettiä, toimiiko se. Kaikki me olemme innokkaita karsimaan byrokratiaa. Kaikki lähdemme niihin talkoisiin mukaan. Joku asia tuomitaan byrokraattiseksi perehtymättä asiaan.

Nämä tavoitteet ovat varmasti yhteisiä, mutta käyttäkää hyväksi tutkittua tietoa, kansainvälistä vertailua jne. Englannissa tehtiin valtava remontti, ja nyt siellä haetaan yhteisöllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Tulen jatkamaan myöhemmin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Historiallinen henkilökohtainen katsaus kuntauudistuksiin: sen jälkeen, kun Jämsänkoski ja Jämsä yhdistyivät Jämsän kaupungiksi, kuten Jämsän valtuuston puheenjohtaja, joka istuu täällä salissa, hyvin tietää, on ollut täysin vakuuttunut siitä, että mitkä tahansa kunnat tässä maassa voivat yhdistyä, ja minusta se voisi olla ihan hyvä lähtökohta tälle uudistukselle.

Arvoisa puhemies! Minä vastustan edustaja Kiviniemen ja edustaja Kalmarin tapaan ankarasti kaikkia niitä kauheuksia, jotka he luettelivat omassa kuntauudistusmallissaan täällä, vastustan ehdottomasti. Toisaalta, arvoisa puhemies, kannatan tämän hallituksen hallitusohjelmaan kirjatun kuntauudistuksen tavoitteita ja periaatteita. Onko sisälläni siis joku syvä ristiriita tässä kuntauudistusasiassa? (Markku Rossi: Talous!) Omasta mielestäni ei ole, koska edustajat Kiviniemi ja Kalmari kuntauudistusmallissaan eivät kuvailleet hallituksen mallia. Se edustaja Kiviniemen ja edustaja Kalmarin kuvailema malli, jossa ministeri Virkkunen syö viattomia hankasalmelaislapsia ja -kunnanjohtajia, ei ole hallituksen malli. Hallituksen ja sen myötä myöskin siinä hallituksessa mukana olevan vasemmiston malli perustuu kuntien talouden vahvistamiseen, kuntien ja kuntalaisten palvelujen saatavuuden turvaamiseen ja ennen kaikkea kuntalaisten omien, aitojen vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseen. Siitä pitää olla kysymys tämän hallituksen uudistuksessa, ja se uudistus ei tapahdu pakolla. Se on vasemmiston yksiselitteinen ja selkeä näkemys.

Mutta miksi se uudistus sitten kuitenkin tarvitaan? Sitä on kuvailtu täällä varsin laajasti. Olen jopa huomannut, että sitäkin on paheksuttu, että ministeri Virkkunen on jakanut tuolla internetissä kalvoja, joissa hän kuvailee näitä perusteluja tälle tarpeelle. Yksi niistä kalvoista on varsin kuvaava. Siinä kuvataan Suomen nykyisten kuntien yli 60-vuotiaitten asukkaitten osuuksia koko väkiluvusta ja sitten samaa tilannetta vuonna 2030. Ne kaksi karttaa muodostavat varsin dramaattisen kokonaisuuden. Esimerkiksi Pohjois-Savossa tällä hetkellä taitaa olla kaksi kuntaa, joissa asukkaista kolmasosa on yli 60-vuotiaita. Vuonna 2030 nykyisillä rajoilla muunlaisia kuntia ovat enää Kuopio ja Siilinjärvi; kaikissa muissa Pohjois-Savon nykyisissä kunnissa kolmasosa asukkaista on yli 60-vuotiaita. Minä luulen, että kovin paljon vahvempia perusteluita ei tarvita.

Tähän liittyy se huoli, joka minulla on tämän uudistuksen suhteen, ja se on nimenomaan terveydenhuollon rakenneuudistus. Se on nyt kytketty tähän ratkaisuun. En ollut Säätytalolla enkä ole vieläkään täysin vakuuttunut, että se on täysin oikea ratkaisu, koska — kun täällä edustaja Pekkarinen kyseli, missä Euroopan maassa mitäkin — yhdessäkään Euroopan maassa Suomen ja Luxemburgin lisäksi ei terveydenhuoltoa järjestetä alle 500 000 asukkaan väestöpohjalle. Se johtuu siitä, että terveydenhuollon järjestäminen on niin kallista, että sen rahoituspohjan pitää olla riittävän vahva ja laaja. Muuten niitä kuitenkin meidän kaikkien haluamia erikoissairaanhoidon palveluita, vaikka vain itse perusterveydenhuolto on keskeisintä, ei pystytä riittävän hyvin tuottamaan. Ja tästä syystä meidän on — vaikka sosiaali- ja terveysministeri ja peruspalveluministeri poistuivat täältä — pidettävä huoli siitä, kannustan koko hallitusta siihen, että rakenneuudistus käynnistetään pian ja se tehdään niin, että kaikkien suomalaisten terveydenhuollon palvelut perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon vaativimpiin hoitoihin pystytään turvaamaan. Jos siinä onnistutaan, niin tämä kuntauudistus on täyttänyt tehtävänsä. Jos ei, niin sitten se on yhtä tyhjän kanssa.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Med tanke på hur viktiga kommunerna, och framförallt den service de erbjuder, är för invånarna och deras vardag, är det glädjande att kunna konstatera att ett av de viktigaste målen med regeringens kommunreform är att kunna garantera en grundläggande service åt alla medborgare oberoende av i vilken kommun de råkar vara bosatta. För att kommunerna ska klara av det här också i framtiden måste de vara tillräckligt starka. Endast då kan de erbjuda sina invånare en mångfald av kvalitativt högtstående tjänster och bedriva en aktiv näringspolitik som gynnar alla kommuninvånare.

Herra puhemies! Oppositio on huolissaan kuntalaisten oikeudesta palveluihin. Välikysymyksessä kiinnitetään huomiota hyvin tärkeään asiaan. Olipa kyse terveydenhuollosta, päivähoidosta tai ympäristönsuojelusta, kunta on usein kansalaisen ensimmäinen ja monesti ainoa kosketuspinta suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Todellisuus tänä päivänä on kuitenkin kovin erilainen eri puolilla maata. Meillä on jopa samalla alueella kuntia, joiden palvelutarjonnassa on suuria eroja, samoin kuin veroprosentissa ja kuntatalouden tilassa. Kuntalaisilla on oikeus odottaa peruspalvelujen saamista samanlaisin perustein maan kaikissa kunnissa.

Hallituksen tavoite onkin elinvoimaisten peruskuntien luominen ja oikeudenmukaisen palvelutarjonnan turvaaminen koko maassa. Yhteistoiminta-alueet ja kuntayhtymät voivat olla toimivia, mutta demokratiavaje niissä on huomattava, kun suuri osa kunnan budjetista ja päätösvallasta siirretään pois kuntalaisten valitsemilta luottamushenkilöiltä. Yleisratkaisuna tämä ei ole oikea etenemistapa, mutta se voi olla ainoa toimiva vaihtoehto poikkeustapauksissa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yhteistyö kunnan sisällä toimii paljon paremmin kuin kuntien välinen yhteistyö.

Ett sätt att närma sig frågan om hurudana kommuner vi ska ha i framtiden är att, liksom regeringen, beakta existerande pendlingsområden. Liksom i de flesta andra fall, är det ändå skäl att inte stirra sig blind på siffror. Det viktigaste är under alla förhållanden, att kvaliteten på servicen kan garanteras, och att man beaktar att varje område har sina egna speciella egenskaper som bör beaktas. Det är därför bra att regeringen redan i regeringsprogrammet konstaterar att det finns särdrag som långa avstånd, skärgårdsmiljöer och språkliga förhållanden som ska beaktas under reformen. I ett tvåspråkigt land är det ytterst viktigt att de språkliga aspekterna beaktas redan nu i planeringsskedet och också i varje annat steg genom hela processen.

Herra puhemies! Tunne yhteiskunnallisesta osallisuudesta saa osallistumaan ja kiinnostumaan asioista. Tämän vuoksi on tärkeää, että hallitus nostaa esiin demokratia-aspektin kuntauudistuksessa. Kun kuntalakia uudistetaan, on syytä tarkastella paikallisdemokratiaa uusin silmin ja luoda sellainen päätöksentekojärjestelmä, jossa kaikki voivat tuntea osallisuutta. Pienten kuntien vahvuutena on vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Tämä on suunnaton voimavara ja rikkaus, josta meidän on pidettävä huolta etenkin kuntaliitosten yhteydessä.

Ett sätt att förankra och förbättra närdemokratin i de nya större kommunerna är att ta i bruk nya arbetssätt i beslutsprocessen. Jag stöder varmt de tankar som fördes fram i svenska riksdagsgruppens gruppanförande om att ge ungdomsfullmäktige en större roll, att utnyttja stadsdels-, kommundels- och byaråd i beslutsfattandet. Ett annat sätt att trygga den lokala förankringen och representationen kunde vara att, liksom vissa kommuner i Sverige har gjort, indela kommunen i olika så kallade valkretsar, så att alla delar av den nya kommunen har sin representantion tryggad i fullmäktige.

Då kommunerna blir större blir pressen också större på de förtroendevalda och arbetsbördan allt tyngre. Också i den här frågan kan det vara skäl att se på vad som gjorts och vilka modeller man använder i de andra nordiska länderna.

Herr talman! Avslutningsvis vill jag poängtera att regeringen ska lyssna på de kommunala beslutsfattarna och framför allt på kommuninvånarna när processen går vidare. Det bästa slutresultatet når vi om man i kommunerna tar egna initiativ för att uppnå en struktur som tryggar det demokratiska inflytandet och tillgången på service i livskraftiga kommuner. Regering och riksdag kan ändå inte fly sitt ansvar. Tillsammans kan vi skapa tillräckligt starka primärkommuner som klarar av också morgondagens utmaningar.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho kävi meidän ryhmämme kannat läpi ryhmämme puheenvuorossa, ja niissä oli varmaan siinäkin mielessä yhtäläisyyksiä, että hän on samalta seutukunnalta lähtöisin kuin itse, naapurikunnasta, ja meillä varmasti siltä osin myöskin on yhteinen näkökanta. Ja haluan kiittää edustaja Tölliä siitä, että ammattimies on aina ammattimies. Edustaja Tölliä ei saa koskaan kiinni siitä, että hän puhuisi jotain sellaista, mikä ei pidä paikkaansa.

Otan esimerkin omalta seutukunnaltani Itä-Lapista. Siellä on viisi kuntaa. Kemijärvi on kokenut sellaisen rakennemuutoksen, ettei varmaan yksikään suomalainen paikkakunta. Neljän eri toimialan kärkiyritykset kaatuivat lyhyen ajan sisällä: tekstiilitehdas, lääketehdas, Salcomp ja viimeisenä Stora Enso. Savukoskella, syntymäkunnassani, kiinteistöveron irrottaminen tarkoittaa sitä, että jo yksistään se muutos tekee veroprosenttiin yli 2 prosenttiyksikön korotuspaineen. Pelkosenniemi yritettiin joku aika sitten pakkoliittää naapurikuntaan Kemijärvelle, ja minä yhtenä Kemijärven valtuutetuista vastustin raivokkaasti sitä. Nyt Pelkosenniemen kuntatalous on parempi kuin yhdelläkään naapurilla. Jatkossakin talouden suhteen näkymät ovat hyvät. Pelkosenniemi on mökkikunta niin kuin ovat esimerkiksi Kolari ja Kittilä Lapissa. Salla on kärsinyt pitkään valtavasta työttömyydestä, se on ollut Suomen vaikein työttömyyskunta, ja tällä hetkellä hallitus aikoo vähentää työllisyysmäärärahoja yli 50 miljoonaa euroa. Posio on kuntataloudeltaan ollut pitkään vakaimpia kuntia jopa Suomen mittakaavassa, mutta ei ole enää.

Eli tällaisista lähtökohdista kunnat lähtevät kohtaamaan tämän kuntauudistuksen, viisi erilaista kuntaa, joille yhteistä ovat myöskin pitkät etäisyydet. Kuntakeskusten välillä on matkaa vähintään 40 kilometriä. Työssäkäyntialueet ovat mitä ovat: joku käy Norjassa töissä, joku Ahvenanmaalla, joku Venäjällä, joku naapurikunnassa, onpa jollekin löytynyt työpaikka omastakin kunnasta. Mikä silloin on luontainen työssäkäyntialue? Ja näille kaikille kunnille on yhteistä harva asutus.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus näyttäytyy aivan toisena valtakunnallisissa kasvukeskuksissa ja niiden lähikunnissa kuin alueella, jonka juuri äsken kuvasin. Hallitusohjelmassa ei ole sanaa "pakkoliitos", mutta pakko tulee laajan lakiuudistuspaketin kautta ja resurssijaon kautta, se on kiistaton tosiasia. Ja ennustanpa kyllä, että täällä vielä ruoditaan läpi ne luvut, joita esitettiin lisäyksenä kuntatalouteen mutta jotka eivät ole totta. Kaavahan menee niin, että ensin keskitetään päätösvalta, sitten palvelut ja lopuksi ihmiset, ja oleellista on se — ei pelkästään kuntatalouden kannalta — kuinka kansalainen voi sopeutua. Tarvitaan laajaa alue-, kunta- ja liikennepolitiikkaa ja vieläpä semmoista yhteistä politiikkaa, joka vaikuttaa samansuuntaisesti. Nyt kuitenkin käy niin, että kulkeminen kallistuu, esimerkiksi polttoaine ja autot, ja niiden vähäistenkin palveluitten hakeminen tulee entistä kalliimmaksi. Julkinen liikenne supistuu, jolloinka on aivan selvää, että oma auto on pakko olla.

Ja kuntatalous — sitä ei ainakaan ole täällä kiistetty, vaikka näistä luvuista on keskusteltu — tulee erilaistumaan. Nämä muutokset, jotka jo nyt ovat nähtävissä, tulevat kohtelemaan eri maakuntia, seutukuntia, kuntia hyvin eri tavalla. Ja niissä raameissa, jotka hallitusohjelmaan ja kehyksiin on kirjattu, tätä muutosta runnotaan ylhäältä alas, ei alhaalta ylös, ja toteutuu aluekehityksen kauhukuva: valta ilman paikallisuutta ja paikallisuus ilman valtaa.

Arvoisa puhemies! Sanon vielä lopuksi, vaikka tällainen puhe ei näinä päivinä olekaan muotia, että vanha SKDL oli sentään työn puolue. Se oli aluepolitiikan puolue, kuntalaisten puolue, ja se oli kapitalismikriittinen puolue. Valitettavasti meillä ei enää ole puoluetta, joka olisi arvoiltaan ja arkirealismiltaan samanlainen.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen kuntakartta on pysynyt viime vuosisadan verraten muuttumattomana. Toki kuntien yhteenliittymisiä on tapahtunut, mutta läpileikkaavaa uudistusta, jolla turvattaisiin kunnille edellytykset hoitaa itse niille lainsäädännössä annetut velvoitteet, ei ole saatu aikaan. Maailma on kuitenkin muuttunut paljon viimeisessä vuosisadassa ja Suomi sen mukana. Voi jopa sanoa, että on vaikea keksiä viimeiset sata vuotta yhtä paikallaan pysynyttä asiaa kuin kuntarakenne. Tämän johdosta jo edelliset 2000-luvun alkupuolen hallitukset ovat nähneet tärkeänä kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen. Keskustan kuntaministeri Hannes Mannisen esittelemän kuntajakolain muutoksen myötä lakiin kirjattiin, että kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta.

Kuntajakolakia seuranneen niin ikään keskustalaisesta kynästä lähteneen kuntarakenteiden uudistamiseen tähdänneen Paras-lain tavoitteena oli elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne, aivan samoin kuin nyt hallituksen toteuttaman kuntarakenteiden uudistamisen. Tavoitteet ovat siis olleet kohdallaan, ja täytyykin lausua kiitokset aiemmille kuntaministereille vahvasta tahtotilasta kuntaliitosten aikaansaamiseksi. Silloinen kuntaministeri Kiviniemi puolusti työssäkäynti- ja asiointialueiden varaan nojaavia kuntaliitoksia laajalti, jopa keskustan äänenkannattaja Lallissa vähän joulun alla 2008. Tulokset eivät kuitenkaan jaetusta tahtotilasta huolimatta ole olleet merkittäviä. Kuten sanottu, joitain kuntaliitoksia on syntynyt, mutta nyttemmin tahti on hiipunut. Etenkään kaupunkiseuduilla, jotka ovat nyt toteutettavassa reformissa avainroolissa, ei ole tapahtunut tarpeeksi.

Valitettavan usein kunnat ovat tyytyneet ulkoistamaan oman päätäntävaltansa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tai opetuksen järjestämisestä ylikunnallisille kuntayhtymille. Kuntayhtymät ovat edelleen johtaneet moninkertaiseen hallintoon, kustannusten nousuun sekä demokratian heikkenemiseen, kun yksittäisellä valtuutetulla ei ole ollut tosiasiassa mahdollisuutta vaikuttaa kuntien perustehtäviin kuuluviin päätöksiin.

Arvoisa puhemies! Keskusta asetti lakiin hyvän tavoitteen työssäkäyntialueisiin perustuvista kunnista. Kuntarakenteiden uudistamista tukivat myös perussuomalaiset ainakin vaaliohjelmassaan. Onkin hienoa, että hallitusohjelmassa kuntarakenteiden uudistaminen on asetettu yhdeksi kärkitavoitteista, jolla turvataan kansalaisten lähipalvelut, ehkäistään kuntien välistä kestämätöntä kilpailua, karsitaan päällekkäistä hallintoa ja palautetaan kunnille itselleen mahdollisuus hoitaa niille kuuluvat tehtävät. Kyse ei — ihan oikeasti — ole mistään muutoksesta 2000-luvun hallitusten rintamassa. Tavoitehan on yhteinen. Kyse on siitä, että nyt on päätetty laittaa uusi vaihde silmään, jotta hajanaisen ja toimimattoman kuntarakenteen reformi todella saadaan aikaan vihdoinkin.

Aluksi on tärkeää selvittää, millainen olisi toimiva kuntarakenne, jossa kunta muodostuisi mahdollisimman usein asukkaan luontaisesta elinalueesta. Tämän jälkeen kuullaan eri tahoja ja käydään keskustelua. Annettava rakennelaki korvaa aikanaan Paras-puitelain. Kaikki keinot eivät varmasti vielä ole edes selvillä, mutta hallitus ei missään vaiheessa ole sopinut kuntien liittämisestä yhteen valtioneuvoston päätöksin. Opposition pelottelupuheet pakkoliitoksista ovat siis täysin vailla perää.

Arvoisa puhemies! Vanhakantainen kuntarakenne aiheuttaa asukkaan näkökulmasta monia ongelmia. Pienet kunnat näivettyvät ja lähipalvelut pakenevat, ellei kunnalla ole riittävän suurta kokoa palveluiden järjestämiseksi ja rahoittamiseksi. Toisaalta kuntayhtymien ongelmista olemme tänään jo paljon kuulleet. Kaupunkiseuduilla nykyinen kuntarakenne johtaa asukkaan näkökulmasta ongelmiin kuntarajojen määrittäessä päätöksentekoa asukkaan yhtenäisen elinalueen sisällä. Päivähoitoon tai kouluun on vieläkin vaikea järjestää pääsy yli kuntarajan, eikä kuntaraja bussilipun hinnan perusteena tunnu järkevältä. Hajanainen kuntarakenne johtaa myös epäterveeseen kilpailuun hyvistä veronmaksajista ja yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, kuten täälläkin on tänään monta kertaa todettu. Katsoipa asiaa siis haja-asutusalueen kunnan tai kaupunkiseudun näkökulmasta ja ottipa tarkasteluun asukkaan, hallinnon tai vaikkapa ilmaston näkökulman, on kuntarakenteiden reformi enemmän kuin perusteltu.

Lopetan siteeraamalla kuntarakenteiden uudistamisen iskulausetta, kuten alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen sitä aikoinaan käytti: "Jos haluat muutosta, löydät aina keinot — jollet halua muutosta, löydät aina selitykset."

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä äskeinen puheenvuoro keskittyi vain kuntarakenteeseen. Ydinasia on ihminen ja palvelut. Mutta kuntarakenteesta hän totesi, että tämä kuntarakenne on ollut paikoillaan pitkän aikaa. Vuonna 1967 meillä oli 537 kuntaa, vuonna 2004 oli 444, nyt on 336. Kyllä kuntarakenteessa on tapahtunut muutoksia, mutta ei se rakennemuutos ole itsetarkoitus, vaan itsetarkoitus on palvelut ja ihminen. Jos mennään rakenne edellä ja toimitaan näin, niin kuin edustaja Männistö kuvaili, ei tule hyvää tulosta.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoro keskittyy palveluihin ja ihmisiin.

Keskusta kysyy, miten hallitus aikoo turvata lähipalvelut ja paikallisen vaikuttamisen mahdollisuudet kaikille ihmisille koko maassa. Tämä kysymys on ollut hyvin oleellinen kysymys maassamme jo vuosia, ja se todellakin ansaitsee vihdoin tulla ratkaistuksi. Asiaa pitää pystyä kuitenkin tarkastelemaan täällä eduskunnassa kaikista näkökulmista ilman, että keskustelun suuntaa ohjaavat ennakkoluulot, pelot ja muutosvastarinta.

Tässä salissa istuvista kansanedustajista valtaosa on myös kuntapäättäjiä. Kuntapäättäjän tuskana on jo vuosia ollut vaikean yhtälön ratkaiseminen, jossa kunnan tulot pienenevät, menot kasvavat ja väestö sekä elinkeinorakenne muuttuvat hallitsemattomasti. Osalla nykyisistä kunnista on vaikeuksia vastata niille kuuluvista perustehtävistä ja ihmisille tärkeiden palvelujen tuottamisesta. Varsin usein kuntapäättäjät joutuvat nykyisin myös tilanteeseen, jossa kotikaupungille tärkeistä asioista päätetään kuntayhtymissä. Näistä peruskunnan ulkopuolisista himmeleistä on valitettavasti tullut isäntiä renkien sijaan. Kuntapäättäjät ovatkin huomanneet olevansa kaikkein tärkeimmissä asioissa, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa, sanelupolitiikan kohteena ja ainoastaan maksajan asemassa. Vahvat peruskunnat edistävät demokraattista päätöksentekoa vähentämällä tällaisia ylikunnallisia elimiä, joissa päätöksenteko viedään vain kauemmas kuntalaisista. Erityisesti palvelujen näkökulmasta on tärkeää vahvistaa niiden järjestämistä ja rahoitusta.

Sosiaalialalla työskennellessäni näin, että väestöpohjaltaan pienissä kunnissa on joskus esimerkiksi lastensuojelullisten toimenpiteiden aloittamiselle korkeampi kynnys kuin isommissa kunnissa. Pahimmillaan kunnan taloudellinen tilanne voi siirtää jopa lasten huostaanottoa kunnan taloudelle sopivampaan ajankohtaan, koska toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset voivat vaarantaa koko kunnan budjetin. Nämä kustannuksethan tulevat lähes aina yllättäen, eikä niitä voida täsmällisesti ennakoida talousarviota tehtäessä. Joissain tapauksissa nykyinen rakenteemme ajaa siis kunnan edun yksilön edun edelle. Tämä ei ole oikein. Kuntien pitää olla toimintakyvyltään ja taloudeltaan niin vahvoja, että lapsen turvallisuudelle välttämättömien äärimmäisten ja kalliidenkin sosiaalipalvelujen tarjoaminen on mahdollista.

On tärkeää tässä yhteydessä nostaa esille myös kuntatyöntekijöiden nykyinen tilanne. Pienissä kunnissa suorittavan portaan työntekijöistä monella on nykyisellään kohtuuttoman laaja työnkuva. Kunnassa voi esimerkiksi työskennellä yksi ainoa sosiaalityöntekijä, jonka vastuulla on vammaispalvelu, lastensuojelu, vanhustenhuolto, päivähoito, sosiaalityö ja toimeentulotuki, kaikki tämä yhden työntekijän vastuulla. Jokainen näistä sosiaalipalvelujen osa-alueesta on jo yksistään lainsäädännöltäänkin niin laaja, että se vaatii työntekijältä erityistä erikoistumista asiaan. Työntekijä kokee tällaisissa kunnissa usein riittämättömyyttä ja ahdistusta liian suuresta yksittäiseen työntekijään kohdistuvasta vastuusta. Juuri tämän vuoksi pienten kuntien on vaikeampi saada päteviä sosiaalityöntekijöitä virkaa hoitamaan. Tällaisissa kunnissa tilanne on kohtuuton työntekijälle, mutta sitä se on myös asiakkaalle. Palvelua tarvitsevan asiakkaan edun mukaista on kohdata asiantunteva ja pätevä työntekijä.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama syy siihen, minkä vuoksi meidän on tärkeää toteuttaa ensin kuntauudistus ja sen jälkeen tarttua sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja kehittämistä sisältävään lakiin. Nykyisen rakenteemme ongelmat ovat meidän kaikkien tiedossa. Nyt keskitytään löytämään niihin paras mahdollinen ratkaisu. Valmistelu on alkanut, mutta työ ei ole vielä valmis. Varmaa kuitenkin on, että hallitus tavoittelee uudistuksella juuri laadukkaiden ja yhdenvertaisten kunnallisten palvelujen turvaamista koko maassa ja haluaa samalla vahvistaa paikallista demokratiaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Me olemme tänään täällä kuulleet hyvää debattia tästä kuntien yhdistämisasiasta, ja paljon olisi ollut sanottavaa, mutta kun sitä ei silloin saanut sanottua, niin yritän tässä tuoda esille pääkohdat, jos aika riittää.

Kuntarakenteiden uusiminen on tärkeää ja välttämätöntä monilta osin. Vapaamatkustajakunnat ja taloutensa rapakuntoon saattaneet kunnat ovat asioita, joihin on syytä puuttua. On kuntia, jotka eivät selviä taloudellisesti tai tee riittävästi yhteistyötä naapureidensa kanssa palveluiden saatavuuden kehittämiseksi.

Hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen mainitsi avauspuheessaan, että kuntayhdistymistä lähdetään valmistelemaan vasta kuntien kuulemisen jälkeen. Pakkoyhdistämisiä ei siis ole luvassa, sitähän myös kokoomus tänään täällä vakuutteli. Pakkoavioliitot eivät toimi, ja siksi vapaaehtoisuus on demokraattisessa maassa tärkeä lähtökohta. Pakkoliitoksiin ei tule ryhtyä, vaan tarvittavat yhdistymiset on saatava toteutumaan porkkanalla kepin sijasta, tai niihin ei tule ryhtyä lainkaan.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa on käynyt ilmi, että myös Pääkaupunkiseudun kunnilla olisi tarvetta yhdistyä. Pääministerikin on kovasti maininnut sitä, että suurissa kunnissa ne suuret rakenteelliset säästöt ovat ja hallitus haluaa ennen kaikkea niitä yhdistää. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisessä tulisi kuitenkin edetä kieli keskellä suuta, sillä kaikkia ei voi yhdistää vain yhdistämisen vuoksi. Esimerkiksi vuosi sitten Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvityksen lopputulos osoitti, että Vantaa ei halua yhdistyä Helsingin kanssa, sillä se ei tuo niitä kaivattuja rakenteellisia säästöjä, saati paranna palvelujen saatavuutta. Selvitys päinvastoin osoitti sen, että mikäli Helsinki ja Vantaa yhdistyisivät, tulisi siitä veronmaksajille satojen miljoonien lisäkulut vuosiksi, eikä siitä huolimatta oltaisi varmoja, että yhdistyminen rakenteiden osalta onnistuisi. Liikenne-, elinkeino-, ja maankäyttökysymyksissä Vantaalla on tehty yhteistyötä kaikkien Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa, ja tehdään edelleenkin, joten silläkään syyllä yhdistymisvaatimusta ei voida perustella. Mielestäni tärkein syy kuntien yhdistymiseen ei aina taida olla rakenteiden uudistamisen välttämättömyys, vaan joidenkin puolueiden poliittisen päätösvallan keskittäminen harvojen käsiin. Näin ainakin Pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla jäänkin seuraamaan, aikooko hallinto- ja kuntaministeri Virkkunen millään tavoin pakottaa tai painostaa Vantaata yhdistymään Helsingin kanssa. Pahinta pelkään, koska miksi Vantaan ja Helsingin yhdistymistä nostetaan esille aika ajoin, vaikka asiasta on jo päätetty.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ryhdyttäessä tekemään uudistusta edesauttaa uudistuksen onnistumista selkeästi asetettavissa oleva tavoite. Me olemme tilanteessa, missä ei liene mitään epäselvää siitä, että huoli peruspalvelujen, kuntien palvelujen, järjestämisestä tulevaisuudessa on meillä kaikilla, se on aito. On kyse keskeisesti kahdesta asiasta: rahasta ja, mitä pidän vielä tärkeämpänä, on tarve löytää tavat, joilla on riittävä määrä osaavaa henkilöstöä, kun niitä palveluja tuotetaan.

Emme me myöskään mitä todennäköisimmin löydä kovin paljon eriäviä näkemyksiä siitä, että me haluamme turvata laadukkaat palvelut, aivan niin kuin hallitus sanoo. Emme me löydä eriäviä näkemyksiä siitä, että pitää yrittää löytää keinot, joilla kunnilla on riittävä ja turvaava taloudellinen pohja. Ja kyllä me varmaan kaikkikin haemme keinoja sille, miten demokratia, miten paikallinen vaikuttaminen toimisi mahdollisimman hyvin. Me olemme tavoitteista minun käsitykseni mukaan hyvin pitkälle samaa mieltä. Mutta sitten tulee täydellinen törmäys, törmäys siinä, millä keinoilla näihin tavoitteisiin halutaan mennä, miten ollaan menossa eteenpäin.

Mikä on hallituksen tavoite? Voi kunpa sillä samalla energialla, jolla tänäänkin on käyty keskustan kimppuun, hallitus miettisi ihan oikeasti, miten palvelut järjestetään. Jos tässä hallitusohjelmakirjauksessa, josta nyt keskustellaan ja johon on yritetty tänäänkin saada vastausta, eräänlaisen piilotavoitteena on keskustan nujertaminen, niin käy muuten niin, että hallitus erehtyy pahemman kerran. Syntyy kaksi perustavaa laatua olevaa virhettä: keskustaa ei tällä keinolla nujerreta, siitä löytyy riittävästi esimerkkejä, ja se suurempi ongelma on se aito huoli meillä kaikilla siitä, mitä tuolla kuntakentällä on ihan oikeasti tapahtunut.

Oli todella miellyttävää kuunnella esimerkiksi edustaja Männistön puheenvuoroa — kun ennakoin, että hän oli täältä kipin kapin menossa 5 minuutin päästä alkavaan Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukseen — että miten se demokratia esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä toimii tällaisessa Helsingin kokoisessa kaupungissa. No, täällä ei aiheudu sitä hämmennystä, mitä on aiheutunut hyvin monella paikkakunnalla Suomessa: mitä on tapahtunut, miten keskuskaupungit täysin määrätietoisesti jarruttavat niitä kehityspolkuja, joita on oltu eteenpäin menossa. Nyt on pistetty hetkeksi aikaa hanskat tiskiin ja katsotaan, riittääkö voima vai ei.

Arvoisa puhemies! Hallituksella on paha mittakaavavirhe. Pääministeri Katainen on julistanut useita kertoja, miten kestävyysvajeen täyttämiseksi pitää etsiä rakenteellisia uudistuksia tässä maassa. Me olemme aivan samaa mieltä siitäkin, että pitää etsiä niitä rakenteellisia uudistuksia ja tehdä muutoksia. Mutta minä en ainakaan ole kuullut vielä mistään muusta kuin tästä kuntarakenneuudistuksesta, ja kun on tiedossa, että 100 pienintä kuntaa kattaa kuntapalveluista, kuntien menoista, 3 prosenttia, 200 pienintä kuntaa kattaa vajaa 14 prosenttia, niin se valuvika, joka meillä on miljardiluokkaa, ei muuten korjaannu sillä, että tehdään kuntarakenneuudistus. On paha mittakaavavirhe.

Toinen asia: Eihän hallinto ole kenellekään mikään itseisarvo, mutta sekin kannattaa muistaa, että tietty määrä hallintoa on välttämätöntä, jotta ne palvelut toimivat. Paras-hanketta, joka muuten, tämä nyt menossa oleva yritys ja viritys, ei missään mielessä ole jatkoa sille, mitä tähän asti on tehty... Siinä varmasti oli ja on ollut virheitä, joita pitää korjata. Mutta ne paljon puhutut hallinnolliset himmelit: Tavoitteena on nyt tehdä kaksi tasoa, valtio ja kunnat. Missään päin Eurooppaa tällaista tilannetta ei ole, ja toisekseen, kysynpä vaan, kuinka monta hallinnollista porrasta on Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Turussa, kaikissa suurissa kaupungeissa, jos niitä verrataan näihin parjattuihin hallinnon himmeleihin.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Kuntaministeri Virkkunen moitti keskustaa siitä, että me haluamme lisää ohjausta siihen, mitä kunnat tekevät, valtiovallan ohjausta. Hän sanoi, että tämä hallitus toimii toisilla periaatteilla. Ministeri Guzenina-Richardson kävi pöntössä, eikä muuten sanonut sitä, että tuoko hän vanhuspalvelulain tähän saliin vai ei, vaan hän spekuloi tällä samalla asialla. Kysymys kuuluu: Eikö esimerkiksi vanhuspalvelulaki säädetä juuri sen takia, ja me olemme vaatimassa sitä sen takia, että kuntia ohjataan toimimaan oikeaan suuntaan?

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag tycker att mycket klokt har sagts i den här debatten, bland annat att en stark kommunal självstyrelse är en väsentlig del av välfärdssamhället, men också av demokratin. Till exempel får avståndet till beslutsfattandet inte vara för långt. Kommunerna är alltså mera än service, som också Thomas Blomqvist konstaterade i dag. Det må dock också sägas att han representerar en stark SFP-region där mycket av det som behöver göras i kommunreformen de kommande åren faktiskt redan har gjorts. Jag tycker att det därför är skäl att lyssna på honom.

Tänään on viitattu hyvin monentasoiseen tutkimukseen ja, hyvät ystävät, minä kyllä rupean vähän miettimään, minkä tason kunnallista tutkimusta meillä on tämän päivän Suomessa, koska ilmeisesti kaikkien mielipiteiden tueksi löytyy jonkinlaista tutkijaa, ehkä tutkimustakin, joka tukee sitä omaa mielipidettä. Elikkä tutkimuksesta emme välttämättä löydä aina oikeata vastausta.

Mutta, hyvät ystävät, hyvä kunnallinen itsehallinto ei aina tarkoita sitä, että palvelut toimivat hyvin. Kunnallisen itsehallinnon luonteeseen kuuluu myöskin, että voi tapahtua, että kunnat epäonnistuvat toimissaan. Minun täytyy sanoa, että yksi valaisevimmista esimerkeistä oli silloin, kun jaettiin sikainfluenssarokotetta, miten se pystyttiin järjestämään hyvällä ja huonolla tavalla. Anteeksi, kaikki kuopiolaiset, mutta Kuopiossa räntäsäässä joutuivat odottamaan jopa sairaat ihmiset, ne, joiden piti saada rokotetta ensimmäiseksi, mutta parjatussa Kauniaisissa se järjestettiin hyvin joustavasti kouluja ja muita laitoksia hyväksi käyttäen. Voidaan siis järjestää sama asia hyvin erilaisella tavalla. Se, minkälainen rakenne meillä on, ei vielä kerro, miten palvelu toimii.

Ei myöskään mielestäni ole mitään parasta suuruusluokkaa kunnalle, vaan päivähoidossa voi yksi kokoluokka olla hyvä, ja niin kuin tiedämme, sairaanhoidossa toinen. Tulee olemaan erittäin tärkeätä se, miten me määrittelemme, mitä kaikkea sairaanhoitoa yhdessä kunnassa pitää tarjota.

Mutta, arvoisa ministeri Virkkunen, koska asioita voidaan järjestää hyvin erilaisilla tavoilla, niin toivon todellakin, että jatketaan sitä parhaiden käytäntöjen vertailua, että autetaan kuntia lisäämään tuottavuutta, koska se säästää meillä hyvin, hyvin paljon. Mutta voi olla myöskin niin, että väärä hallinto johtaa kalliisiin palveluihin. Helsinki—Vantaa-selvitys osoitti sen, että meillä on enemmän hallintotasoja Helsingissä, mikä johtaa siihen, että myöskin palvelutuotanto on kalliimpaa. Tämä on myös myönnettävä.

Minä kuulun myöskin niihin, joka kysyn sitten, kunnioitetaanko itsehallintoa, samalla tavalla kuin ministeri Virkkunen, jos halutaan säätää lähipalvelulaki, niin kuin keskusta edellyttää. Silloinhan ei uskota siihen, että kunnissa päätetään viisaasti.

Ministeri Virkkunen, tänään on ollut tärkeätä, että te olette määritellyt, että pakkoa ei käytetä, ja tietysti saman pitää koskea myöskin Pääkaupunkiseutua. Itse olen jyrkästi eri mieltä kuin Hesari pari päivää sitten, joka katsoi, että rakenne Pääkaupunkiseudulla olisi toisaalta läntinen Helsinki, Espoo, Kauniainen jne., ja toisaalta sitten itäinen seutu, Helsinki, Vantaa. Se ei millään tavalla auttaisi siihen segregaatioon, joka monessa puheessa on tullut esille.

Meillä on ongelmia, kuten me tiedämme, kuntien sisällä jo tällä hetkellä, ja siihen pitää, niin kuin ministeri Kiuru totesi, puuttua monella tavalla, asuntopolitiikalla, sosiaalipolitiikalla jne. Mutta jos katsoo vähän peiliin, en ollut silloin Helsingin valtuustossa päättämässä, mutta kyllä oli mahdollisesti erehdys hajauttaa Ytv—Sad, koska niin kuin Jussi-Pekka Alanen muutama vuosi sitten kirjoitti Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisussa, siinä voisi olla seutuhallinto, jonka nojalla voisi rakentaa toimivaa hallintoa, joka hoitaisi liikennettä, kaavoitusta jne. Sen kautta esimerkiksi tasaamalla kustannuksia liikenteen hoitamisesta voitaisiin myöskin tasata eroja kuntien välillä taloudellisia eroja.

Sitten lopuksi, arvoisa ministeri Virkkunen, värderade minister Virkkunen:

Jag tror att det skulle vara klokt att beredningen av kommunallagen åtminstone till vissa delar skulle kunna påbörjas tidigare. Jag tror att det skulle vara till fördel för den här reformen. De delar som innehåller just beslutsfattandet, demokratin, byaråden, alla förtroendevaldas påverkningsmöjligheter, såsom Wideroos och Blomqvist tidigare här i talarstolen har föreslagit. Jag tror att det faktiskt skulle vara till fördel för den här reformen om man samtidigt också kunde ha de här ingredienserna på bordet.

Siinä mielessä olen vanhan hallituksen tyttöjä, jos näin voi sanoa, että minä koen, että tätä osaa kunnallislakia olisi tärkeää nyt edistää nopeasti. Silloin on myöskin muistettava, että luottamushenkilöiden asemaa on myös vahvistettava. Jos kunnista tulee liian suuria, on mahdollista, että vain kunnanjohtajien ja virkamiesten asemaa parannetaan, ei tavallisten valtuutettujen ja luottamushenkilöiden mahdollisuuksia hoitaa järkevästi tehtäviä.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Thors otti tässä esille ja kiitteli ministeri Virkkusta siitä, että pakkoliitokset on täällä nyt moneen kertaan myös ministerin suulla torjuttu, ja minulle jäi vielä tuosta debatista kyllä epäselväksi se, että jos nyt täällä kaikki, koko hallitus, hallituspuolueitten edustajat, vannovat sitä, että pakkoliitoksia ei haluta, mutta erityisesti ministeri Virkkunen omissa puheissaan on koko ajan tuonut viime viikkoina esille, että tarvitaan taloudellista, vahvaa ohjausta, tarvitaan perälautaa, tarvitaan keppiä, niin kysyn nyt vielä, ministeri Virkkunen, teiltä: mikä ero on todellisuudessa näitten keppien ja perälautojen ja pakkoliitoksien välillä?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole vielä käynyt oikeastaan pohdintaa näistä keinoista, miten tätä kuntauudistusta käytännössä lähdetään sitten toteuttamaan, vaan enemmänkin tällä hetkellä kyllä huomio keskittyy siihen, miten voisimme muodostaa mahdollisimman vahvoja, elinvoimaisia kuntia. Haasteet kaupunkiseudulla ja maaseutumaisilla, harvaan asutuilla alueilla ovat erilaisia, mutta kaikkialla yhtä tärkeää on se, että saamme kokonaisuuden, Suomen kuntarakenteen kokonaisuuden ja rahoitusjärjestelmän, niin toimimaan, että pystymme järjestämään ihmisten palvelut tulevaisuudessa.

On otettava oppia Paras-hankkeesta myös tältä osin. Siinähän ongelmaksi muodostui se, että siinä ei alun perin ollut minkäänlaista perälautaa määriteltynä ja se perälauta tuli tänne vasta vuonna 2011 eduskunnalle annetun selonteon jälkeen, ja se vasta sai kunnat toimimaan. Toisaalta Paras-hankkeesta tehdyssä tutkimuksessa käy myös ilmi se, että kunnat kokivat ongelmaksi sen, että valtio ei ollut ohjaamassa näitä ratkaisuja alueella silloin, jos kunnissa ajauduttiin ongelmiin eikä alueella löytynyt yhteistä näkemystä. Paras-hankkeessahan ei ollut mitenkään määritelty sitä, miten kuntien pitäisi nämä yhteistyökumppaninsa valita, ja niihin vaikuttivat hyvin monenlaiset asiat. Vaikka tavoitteena oli, että tulisi muodostaa toiminnallisia kokonaisuuksia, niin kuntien väliset jännitteet, ristiriidat, jopa henkilösuhteet vaikuttivat joillain alueilla siihen, kuinka näitä yhteistoimintarakenteita muodostettiin. Toki monilla alueilla edettiin erittäin hyvin, saatiin kuntarakenneuudistuksia ja saatiin myös hyvin toimivia yhteistoimintamalleja. (Puhemies: Kiitoksia, ministeri!) Mutta tältä osin vielä on mielestäni ennenaikaista hirveästi nyt käydä sitä läpi, mitä kaikkia keinoja on käytettävissä. Kyllä ne kaikki ovat jo tämän hetken kuntajakolaissa olemassa. Nyt on tärkeintä keskittyä siihen, miten saisimme muodostettua mahdollisimman vahvoja, elinvoimaisia kuntia, ja näitä keinoja, ohjauskeinoja, kyllä ehditään pohtia sitten talven mittaan tarkemmin.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustan esittämässä välikysymyksessä väitetään, että suunniteltu kuntarakenneuudistus heikentää lähipalveluita ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Välikysymyksestä saa sellaisen käsityksen, että keskustan mielestä pienissä kunnissa lähipalvelut toimivat ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvät ja suurissa kunnissa lähipalvelut eivät toimi ja kansalaiset ovat passiivisia. Keskusta syyttää hallitusta suuruuden ihannoinnista, mutta samalla itse syyllistyy epärealistiseen pienuuden ihannointiin.

Kuntauudistuksen tarkoituksena on löytää palvelujen järjestämisen kannalta optimaaliset olosuhteet. Optimaalisten olosuhteiden määrittäminen alkaa kriteereiden luomisesta ja alueiden erityispiirteiden tunnistamisesta. Uudistus ei lähde rakenteista, kuten keskusta väittää, vaan kansalaisista ja heidän tarvitsemistaan palveluista.

Keskustan viime hallituskaudella ajama Paras-hanke lähtee samasta ajatuksesta: isommissa kokonaisuuksissa on helpompi järjestää laadukkaita palveluita. Paras-hankkeen lähtökohtana oleva kuntien yhteistyömalli ei kuitenkaan ole kaikilta osin toimiva ja riittävä tämän hetken ja tulevaisuuden haasteisiin. Paras-hankkeen aikana hallitsematon yksityistäminen esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa on lisääntynyt. Syynä siihen on muun muassa ollut se, että pieniin kuntiin ei lisääntyneestä toimijoiden välisestä yhteistyöstä huolimatta ole saatu pätevää henkilöstöä ja lääkäripulan takia monissa kunnissa on jouduttu terveyspalvelujen yksityistämisen tielle. Esimerkiksi nuoret lääkärit eivät lähde sellaisiin kuntiin, joissa ei ole vertaistukea ja mahdollisuutta konsultoida kokeneempia kollegoita. Esimerkiksi suuret yksityislääkärifirmat voivat luvata työntekijöilleen urakehityksen kannalta mielekkäitä tehtäviä ja hallittua työaikaa, ja sen takia lääkärit ovat paenneet yksityisiin firmoihin. Väitän, että suurissa peruskunnissa saadaan aikaan laadukkaampia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, koska sinne saadaan pätevää henkilöstöä ja monipuolista osaamista.

Terveydenhuollon kustannusten kannalta tällä hetkellä suurimpia ongelmia on erikoissairaanhoidon kustannusten nousu. Tähän nousuun on hyvin vaikea vaikuttaa nykyisissä kuntayhtymissä. Vaikka kunnassa perusterveydenhuoltoa kehitettäisiin miten paljon tahansa ja potilaita hoidettaisiin oikeissa paikoissa, niin erikoissairaanhoidossa potilaiden vähetessä kuntayhtymässä nostetaan hintoja ja kuntien on vain pakko maksaa. Jos perustason erikoissairaanhoito olisi riittävän suurien peruskuntien vastuulla, voitaisiin eheät hoitoketjut järjestää paremmin ja kustannukset saataisiin kuriin.

Kuntarakenneuudistuksen onnistumisen kannalta on tärkeä kytkeä siihen valtionosuusuudistus. Valtionosuuksien jakamiselle erilaisille alueille tulee luoda oikeudenmukaiset kriteerit. Eräs toimiva ja keskeinen kriteeri voisi olla esimerkiksi huoltosuhde, jolloin ikääntyvien kuntien erityispiirteet tulevat riittävästi huomioiduiksi. Toinen käyttökelpoinen kriteeri olisi pitkät välimatkat ja harva asutus kunnan sisällä.

Myös positiivisia kriteereitä kannattaisi käyttää valtionosuuksien jakamisen perustana. Kuntia voisi palkita hyvistä ja innovatiivisista uudistuksista. Eräs järkevä innovaatio, jota jo nyt tiedän tällä hetkellä joissakin pitkien etäisyyksien kunnissa käytettävän, on tekniikan hyödyntäminen erikoislääkäripalveluissa. Potilas on sairaanhoitajan kanssa omassa kodissaan tai palvelutalossa, ja erikoislääkärin vastaanotto tapahtuu videoyhteyden avulla. Potilaan tai lääkärin ei tarvitse matkustaa minnekään. Tämä on todellista lähipalvelua.

Välikysymyksessä esitetty väite siitä, että kunnan koko vaikuttaisi kuntalaisten aktiivisuuteen ja osallistumiseen, on mielestäni perusteeton. Jo nykyisessä kuntarakenteessa meidän on mietittävä keinoja kansalaisten osallistumisen lisäämiseen. Kaupunginosa- ja kyläyhdistykset ovat muun muassa niitä tulevaisuuden lähidemokratian muotoja, joiden avulla kansalaisten ääni saadaan kuuluviin. Kunnan koko ei ole ratkaiseva tekijä.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus on nyt vasta alkutekijöissään, eikä sen sisältöä ole vielä konkretisoitu. Siksi kaikki keskustan esittämät argumentaatiot ovat mutuilua ja turhaa pelottelua. Esimerkki tällaisesta pelottelusta on väite, että kuntarakenneuudistuksen takia lopetetaan kaikki kyläkoulut. Kyläkoulujen kohtalo ei ole riippuvainen kunnan koosta, eikä niitä lopeteta suurissa kunnissa sen enempää kuin pienissäkään kunnissa. Kyläkoulut loppuvat, jos kylällä ei ole lapsia. Näin käy sekä pienissä että isoissa kunnissa.

Muutokseen voi suhtautua joko uhkana tai mahdollisuutena. Keskusta haluaa nyt nähdä pelkkiä uhkakuvia. Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa kuntarakenneuudistus on kuitenkin nähtävä mahdollisuutena järjestää lähipalveluita kaikille kansalaisille myöskin tulevaisuudessa. Muutokseen liittyvästä ahdistuksesta huolimatta asioista pitäisi pystyä keskustelemaan (Puhemies koputtaa) asiallisesti, ilman että luodaan turhia, kansalaisia tai kuntien työntekijöitä pelottavia mörköjä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa tuli väite: suuressa toiminnot tuotetaan tehokkaammin. Tähän on pakko puuttua. En ole nähnyt yhtään laskelmaa, jossa olisi todettu tämän Paras-hankkeen tuotto ja tehostettu toiminto tai kuntaliitoksien paremmat tehokkuusmäärät.

Esimerkkinä ammattialani, pelastuslaitosten yhdistäminen. Useissa kunnissa ovat kustannukset nousseet ja samalla palvelutaso pienentynyt, koska hallinto on kasvanut, ja hallinto on kasvanut siitä syystä, koska neuvotteluja ei ole käyty perusteellisesti. Jos niin sanotut kuntaliitokset tehdään edes jotenkin ohjaavasti, pakosti, tulee olemaan sama tie tässäkin.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikella ystävyydellä, edustaja Mäkisalo-Ropponen, te olette ymmärtänyt aika paljon nyt keskustan välikysymyksestä ja tämän päivän keskustelusta väärin, jos te tulette täällä väittämään, että keskusta lähtee välikysymyksessään liikkeelle rakenteesta. Keskusta nimenomaan ei lähde rakenteesta liikkeelle. Meidän välikysymyksemme lähtee siitä huolesta, miten ihmisten palvelut, ihmisten tarvitsemat palvelut, pystytään turvaamaan. Me lähdemme nimenomaan siitä, että meidän pitää löytää kuntasektorin uudistusten pääpaino nimenomaan palveluitten, palvelurakenteitten ja palvelutapojen uudistamiseen. Toivon, että edustaja perehtyy hiukan tarkemmin keskustan tekemään välikysymykseen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä jälleen kerran tuli väite siitä, että demokratia jotenkin paremmin toteutuisi tämmöisessä valtavassa, vahvassa peruskunnassa. Se demokratia siellä on itse asiassa harvainvaltaa. Jos ajatellaan, niin meidänkin piiskuisesta kunnastamme tulevassa Äänekosken kaupungissa ehkä saisimme yhden valtuutetun sinne. No, sitten voisimme tehdä Kivijärven kyläyhdistyksen, joka toki voisi tilata uimarannalle vähän hiekkaa ja suorittaa tällaisia surutehtäviä. Professori Hannu Katajamäki onkin sanonut osuvasti näitä ryhmiä sururyhmiksi. Elikkä jälkeenpäin voisimme päivitellä, että taas tuo ja tuo palvelu meiltä vietiin. Siinä se demokratian toteutuminen sitten loppujen lopuksi olisi.

Toivoisin, että edustaja Rehula vielä vähän lisää palaisi tähän väitteeseen siitä, miten yksityistäminen tässä uudessa mallissa nyt sitten menee toiseen suuntaan. Minä näen nimenomaan asian juuri päinvastoin, että yksityistäminen ja ylikansallisten yhtiöitten tulo terveysbisnekseen mahdollistuu tämän teidän uudistuksenne myötä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron edustaja Mäkisalo-Ropposen puheenvuoron siinä kohtaa, kun hän totesi, jokseenkin suora lainaus: peruserikoissairaanhoidon siirtäminen tai sen tuottaminen vahvoissa peruskunnissa helpottaisi palveluketjujen järjestämistä. Tämä on yksi esimerkki siitä ongelmasta, joka tätä keskustelua häiritsee, vaivaa. Ensinnäkin meillä on ihka tuore terveydenhuoltolaki. Siellä ei puhuta peruserikoissairaanhoidosta mitään. Toisekseen tämä sana "peruserikoissairaanhoito" on konkreettinen esimerkki siitä, miten yksi ainoa malli koko Suomeen ei sovi. Se jäi tuossa aikaisemmassa debatissakin käsittelemättä koko aihe. Koko maahan yksi ainoa malli ei sovi. Peruserikoissairaanhoito vahvalle peruskunnalle sopii Saloon, Kouvolaan ja muutamalle muulle paikkakunnalle, mutta esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on täysin väärä suunta edetä, jos näin toimittaisiin.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tuntuu, että kumpi ja kampi tappelee ja kumpi voittaa, kun tätä keskustelua on kuunneltu, koska tunnumme olevan yhtä mieltä siitä, että meitä yhdistävä ajatus on, että lapsilla on lähikouluja, äiti sekä lapset saavat ne neuvolapalvelut siitä läheltä tai että vanhukset saavat yhtä hyvää hoitoa asuinpaikasta riippumatta.

Keskusta on kova esittämään kysymyksiä. Nyt tulee välikysymys tästä kuntauudistuksesta, vaikka se on vasta valmistelussa ja sellaista ei olekaan. Itse sain kysymyksen edustaja Kalmarilta kuntauudistuksen vaikutuksista omaan kuntaani. Vastaan, että — toisin kuin keskusta — itse en ennusta. Vastaan siinä vaiheessa, kun on sitten nämä kriteerit luotu, joita tässä ollaan hakemassa.

Puolestani voisin kysyä, kun Pohjois-Kymenlaaksossa on kuusi kuntaa tehnyt kuntaliitoksen ja Kouvola on nykyisin tämän suuren kunnan nimi: Väittääkö keskusta, ettei uudessa (Puhemies: Edustaja Kymäläinen, minuutti!) suurkaupungissa Kouvolassa huolehdita enää ihmisten palveluista? Minkälaisen viestin keskusta tai perussuomalaiset lähettävät kouvolalaisille?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Nyt, kun ministeri Risikkokin on paikalla, haluaisin häneltä kysyä seuraavanlaista asiaa: Viime vuosiin saakka teidän ministeriönne on pitänyt alle 150 000 asukkaan sairaanhoitopiiriä liian pienenä, ja nyt sitten kaavaillaan tuollaisia noin 60 000—70 000 asukkaan sote-piirejä, että ne antaisivat sitten erikoissairaanhoitoa. Näettekö itse, että tämmöinen ratkaisu olisi käynnistämässä terveydenhuollon kilpavarustelua, toisi lisää mahdollisuuksia ylikansallisille yhtiöille, jotka sitten pärjäisivät ehkä hyvinkin näissä kilpailuissa suomalaisia toimijoita vastaan? Entä miten tämä parantaisi sitä tavoitetta, että demokratian pitäisi tulevaisuudessa vielä parantua?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaisin ensinnäkin edustaja Rehulalle, että täällä ei todellakaan haeta yhtä ainutta mallia, vaan kuten täällä on useamman kerran tänäänkin selvitetty, selvitystyö lähtee eri kuntien ja alueiden omista tarpeista ja sieltä kumpuaa sitten se, millä tavalla esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto lähdetään tekemään. Yleiset linjaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta tulevat järjestämislain osalta myöhemmin.

Paras-puitelain yhteydessä me edellytimme määrättyä kuntakokoa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, määrättyä kokoa palveluitten järjestämiselle. Tässä yhteydessä syntyivät nämä niin sanotut himmelit. Nyt esimerkkinä otan jälleen kerran tämän eteläkarjalaisen mallin. Kun siellä on yksi vahva kunta, peruskunta Lappeenranta, siinä ympärillä on useita pieniä kuntia, niin kun olen kiertänyt eri kunnissa kyselemässä erilaisia asioita, niin on ollut täysi yllätys pienten kuntien kuntalaisille se, että heillä ei ole todellista päätösvaltaa kunnanvaltuustossa suhteessa tähän palveluitten (Puhemies: Edustaja Kiljunen, kiitoksia!) järjestämiseen. Tästä syystä nämä ratkaisut pitää purkaa ja palauttaa se päätöksenteko sinne peruskuntaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta!

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on todella tärkeä, ja minä katson näitä nyt nimenomaan sote-palvelujen näkökulmasta. Se, että palvelut ovat vetovoimaisia, on tärkeää: jos palvelut häviävät, niin kunta saa sammuttaa valot. Haluammeko me sitä? Emme halua. Me haluamme, että meillä on kuntademokratia, meillä on päätöksenteko kunnissa ja että meillä on vahvat peruskunnat. Nyt on liian monessa pienessä kunnassa ja monessa vähän suuremmassakin, jos ajattelee väestöpohjaisesti, ongelmia palvelujen järjestämisessä, ja se meidän on tunnistettava.

Viime kaudella meillä oli Paras-hanke, ja siinä on paljon, paljon hyviä asioita, mutta se on ollut riittämätön tämän palvelurakenteen uudistamiseen. Meille tuli näitä yhteistoiminta-alueita, joita myös himmeleiksi kutsutaan. Pitää muistaa, että ne kaikki eivät ole hankalia himmeleitä, vaan osa niistä on myös taidokkaita himmeleitä, jotka myös toimivat. Mutta kun me teimme 2009 tutkimuksen siitä, miten nämä yhteistoiminta-alueet ovat muodostuneet, niin siellä oli sitä kompleksisuutta, ja nyt painamaton — tämä on nyt vielä julkaisematon juttu — loppuraportti ilmestyy näillä viikoilla, ja se todistaa sen, että nämä yhteistoiminta-alueet eivät ole onnistuneet, ainakaan niin hyvin kuin oli tavoiteltu, ja tulevaisuus näyttää entistä pahemmalta.

Elikkä hallitusohjelmassa me luotasimme sen, että on vahvat peruskunnat, ja ellei tule niitä, niin erillissopimuksella ja -luvalla sote-alueet. Nyt täällä on tullut aivan vääriä ymmärryksiä siitä, miten esimerkiksi sairaanhoitopiirien käy. Kyllä sitä sairaanhoitoa tulee olemaan jatkossakin ja ne samat sairaalat tarvitaan, mutta se hallinnollinen järjestelmä ei tulevaisuudessa enää ole sairaanhoitopiiri. Mutta sairaalat tarvitaan. En ole koskaan sanonut, että sairaanhoitopiirejä pitäisi yhdistää. Minä olen jopa ollut sitä vastustamassa, että sairaanhoitopiirejä pitää yhdistää, koska minä näen, että tärkeää on se sosiaali- ja terveydenhuollon hyvä yhteistyö, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulisi tehdä enemmän yhteistyötä, ja siitä muodostuu näitä sosiaali- ja terveydenhuollon alueita.

Vielä sanon, arvoisa puhemies, että olen Rehulan kanssa ihan samaa mieltä, että ei sovi sama malli kaikkialle, eikä tässäkään ole tarkoitus sitä tehdä. Meillä on Eksote, meillä on Kainuun malli, meillä on Oulussa muodostumassa, jos lähtee pelkkien palvelujen näkökulmasta, sote-alueita.

Vielä sanon sen, että kyllä se on kuulkaa niin, että jotain on pakko tehdä. Miettikääpä sähköisiä järjestelmiä: ne ovat odottaneet kaksikymmentä vuotta sitä, että ne pääsisivät eteenpäin, ja rahaa vaan palaa koko ajan, kun meillä ei ole kuntakenttä kunnossa niin että tiedettäisiin, miten ne sähköiset järjestelmät sinne luodaan. (Puhemies: Kiitoksia!) Nyt me luomme siltoja niiden järjestelmien välille, ja se vasta maksaa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Koetan vastata samalla edustaja Kymäläisen esittämään kysymykseen.

Kunnan perustehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluja. Osa näistä palveluista on lakisääteisiä, eli ne on tuotettava joka tapauksessa. Näiden lakisääteisten velvoitteiden määrän ja laatuvaatimusten kasvaessa on käynyt usein niin, että kunta ei selviäkään näiden tehtävien hoidosta.

Erääksi lääkkeeksi tähän on keksitty suuruuden ekonomia. Elinvoimaisen kunnan määreenä on käytetty muun muassa kunnan kokoa eli väestöpohjaa. Tällä perusteella on sitten tehty ratkaisuja, joilla pieniä kuntia ja suurempiakin on liitetty yhteen kuntaliitoksilla. Onpa rakennettu suuriakin kuntia, joiden väestömäärä on yli tai alle 100 000 ihmisen. Onko tämä sitten ollut onnistunut ratkaisu? Jospa kerron mielipiteeni oman kokemukseni kautta vastauksena tähän kysymykseen:

Kouvolan liitos vuonna 2009 muodostui kuuden kunnan tekemällä päätöksellä, jossa Kouvola, Kuusankoski, Anjalankoski, Valkeala, Elimäki ja Jaala muodostivat uuden, noin 90 000 asukkaan kaupungin, jonka nimeksi tuli Kouvola. Osa kunnista liittyi siihen ilman äänestämistä, Elimäki äänesti kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei tullut toivottua tulosta.

Kouvolan laaja maantieteellinen koko yhdistettynä vanhojen peruskuntien keskustaajamiin on tehnyt siitä vaikeasti hahmotettavan kaupungin. Kuuden erilaisen päätöksentekokulttuurin yhtenäistäminen ei ole ollut helppoa, itse asiassa sitä ei ole vieläkään saatu aikaiseksi. Tästä osoituksena on Ratamo-keskus-päätös, joka on todella vaikea. Kun lisäksi päätöksien on koettu kohtelevan eriarvoisesti kunnan eri alueilla asuvia, ei ole mikään ihme, että vaikeuksia on. Keskittämisestä onkin haettu ratkaisuja talouden ongelmiin, esimerkkinä vaikkapa peruskoulujen lakkauttaminen erityisesti uuden Kouvolan reuna-alueilla. Myös lukio- ja ammattikouluverkkoa on laitettu uuteen kuosiin ja sitä ollaan keskittämässä yhä enemmän ydinkeskustaan. Hintojen ja taksojen harmonisointi on myös koettu ongelmalliseksi ja taas erityisesti kunnan reuna-alueilla.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitos ei tuo onnea ja autuutta. Sillä voidaan turvata palveluja, mutta kysyä sopii, kenelle: kaikille kuntalaisille yhtäläisesti vai ainoastaan sopivan matkan päässä asuville. Useita palveluja joutuu hakemaan matkojen päästä. Lähipalveluista onkin aivan turha puhua. Myös julkinen liikenne on Kehä kolmosen ulkopuolella aivan jotain muuta, sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Ilmeisesti tällä kaikella halutaan ajaa ihmisiä pakolla kohti kasvukeskuksia. Se tehdään naamioituna vapaaehtoisuuteen ja tätä kehitystä vauhditetaan kepillä eli lisäämällä kuntien velvoitteita. Vaikka Suomessa olisi vain yksi kunta, se ei meidän ongelmiamme ratkaise. Kuntalaiset kokevat, että suuressa yksikössä päätöksenteko etääntyy, ja tämä onkin eräs suurista ongelmista kuntaliitoskunnissa. Onpa joissain mielipiteissä väläytelty jopa kunnan tai kaupunginosan valtuustoja. Se kertoo siitä huolesta, jota demokratian toteutumisesta kannetaan.

Arvoisa puhemies! Suhtaudun kuntaliitoksiin kriittisen epäilevästi. En vastusta vapaaehtoisia liitoksia, jos ne ovat perusteltuja ja kuntalaisten enemmistö niitä haluaa. Pakkoliitoksille sanon ehdottomasti "ei". Kun kuntatalouteen ja -rakenteisiin ei voida viiden vuoden irtisanomissuojan vuoksi puuttua, jäävät keinoiksi leikkaukset, omaisuuden myynti, taksojen korotukset, verotuksen kiristäminen. Viidessä vuodessa onkin monen kuntalaisen kuppi mennyt yli, ja he vaihtavat maisemaa. Tosin tällä tahdilla sekään ei enää auta, kun ei ole sitä toista kuntaa, johon muuttaa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen hyvinvoinnin kulmakivi on aina ollut palveluiden tasapuolinen saatavuus koko maassa. Keskusta kannattaa valinnanvapautta myös kuntapalvelujen järjestämistavoissa. Olenkin yllättynyt siitä, että kokoomuskin on lähtenyt sanelupolitiikan tielle näin vahvasti. Pakkoliitoslaista tässä kuitenkin on kysymys.

Emme pitkästä keskustelusta huolimatta tämän päivän aikana ole saaneet ministeri Virkkuselta vastausta siihen, onko työssäkäyntipohjaiselle kuntarakenteelle mitään taloudellista perustetta. Vielä ennen vaaleja monet nykyisen hallituksen jäsenet, ministerit, vastasivat vaalikoneeseen, että eivät aja pakkoliitoksia, kuntapäättäjät tekevät nämä ratkaisut. Onko tässä nyt tullut käyneeksi niin, että on harhautettu ne oman puolueen kuntapäättäjät, jotka luottivat teidän pitävän sananne ministereinä? Eilen ajankohtaisohjelmassa kokoomuslainen ja demarivaikuttaja jo itse asiassa antoivat kysymykseen tyhjentävän vastauksen, ja hekin nimenomaan pyysivät ministereitä ja hallitusta kuuntelemaan kuntalaisten ja kuntapäättäjien ääntä.

Aiemmin keskustelussa edustaja Orpo toivoi keskustalaista kuntaosaamista mukaan kuntauudistukseen. Suomessa on ollut tapana, että yhteiskunnallisesti merkittävät ja kauaskantoiset uudistukset, kuten kuntauudistus, linjataan parlamentaarisissa komiteoissa. Hyödyntäen huhtikuun vaaleja ja niitten tulosta hallitus päätti kuitenkin linjata kuntaremontin omassa sisäpiirissään nimittämällä hankkeelle projektipäällikön. Parlamentaariselle sopimiselle viitataan kintaalla. Hallitus käyttää valtaa aika mielivaltaisin ottein, mutta kuka kantaa vastuun? Tästä kuntareformista päättää lopullisesti hallitus, kun aiemmin keskustavetoisessa Paras-hankkeessa mukana olivat kaikki eduskuntapuolueet.

Arvoisa puhemies! Eniten kuitenkin huolestuttaa nykyhallituksen arvomaailma ja peruskysymys siitä, halutaanko edes pitää Suomi kokonaan asuttuna. Onko hallitus todella valmis murentamaan maaseudun elinehdot, sen nuorison kouluttautumismahdollisuudet, työssäkäynti- ja yrittämisen mahdollisuudet? Epäilen, onko keskittämisen vaikutusta kuntien yrittäjyyteen edes mietitty. Haudataanko kunnissa jo ensi vuoden alussa liikkeelle lähtevät yhteistoiminta-aluehankkeet tällä päätöksellä? Hallituksen pitää jo vihdoin selkeyttää aikeensa tässä kuluttavassa epätietoisuudessa eläville kunnille ja maakuntien ihmisille.

Hallituksen keskittämispolitiikka luo työssäkäyntialueiden vastapainoksi tyhjäkäyntialueita syventäen entisestään maan jakautumista kahtia. Paikallistuntemus ja kuntalaisten ote oman alueensa elämään heikkenee keskittävän otteen kiristyessä. Täytyy muistaa, että jokainen kunta on tuonut panoksensa alueelleen ja on siten pitänyt yllä sen elinvoimaisuutta. Rahaan ja rakenteisiin tuijottaminen vie katseen pois ihmisestä, palveluiden saatavuudesta ja lähidemokratian toteutumisesta.

Keskusta ajoi jo ennen vaaleja lähipalveluiden turvaamiseksi lähipalvelulakia. Tuon lain läpivieminen näyttää olevan entistäkin ajankohtaisempaa. Olisi hyvä tietää, joko arvoisalla kuntaministerillä tai virkamiehillä on näkemys siitä, mitä tapahtuu työssäkäyntialueiden ulkopuolisille kunnille ja ennen kaikkea niissä asuvien ihmisten palvelujen saatavuudelle. Mikä mahtaa olla isäntäkuntina toimivien kuntien mielenkiinto kehittää maakuntien reuna-alueiden palveluja? Hallitus on piirtämässä kuntakarttaa uusiksi pelkästään sen ihmisjoukon perusteella, joka käy työssä toisessa kunnassa, joka on noin parikymmentä prosenttia koko väestä. Loppu 80 prosenttia sekä se joukko, joka ei käy töissä, eivät vaikuta näihin karttaharjoituksiin. Mihin tämä perustuu?

Mielenkiintoinen piirre tässä koko kuntataistelussa on se, että koko maassa virinnyt kuntakapina on lähtöisin päähallituspuolueiden omista riveistä. Toivottavasti tämä tosiasia on herättänyt kaikki huomaamaan sen todellisuuden, että kyse on ympäri Suomea asuvien ihmisten aidosta huolesta terveys- ja koulupalvelujen puolesta, lasten ja vanhusten kohtelusta tässä yhteiskunnassa. Kuntavaalit tai puoluepolitiikka ei tähän taistoon motivoi, vaan ihmisten turva palvelujen suhteen sekä se, että ihmiset saavat päättää omaan kotiseutuunsa liittyvistä asioista.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Lukuisat keskustan edustajat ovat käyneet vähän myöhäsyntyistä kampanjaa itse piirrettyjä mörkökuvia vastaan. Hallitushan teki jo korjausliikkeen. Viime viikolla oli iltakoulu, ministeri Virkkunen on pitänyt tiedotustilaisuuksia ja tänään linjannut uudella tavalla tätä kuntauudistuksen jatkotyötä, ja lukuisat hallituspuolueiden edustajat varsinkin sosialidemokraattien puolelta ovat todistaneet, mitä hallitusohjelmaan on kirjoitettu ja miten tätä uudistusprosessia lähdetään viemään liikkeelle, että siinä ei ole kysymys pakkoliitoksesta eikä runttaamisesta vaan huolella eteenpäin vietävästä uudistuksesta. Määrätietoisuuttahan osoittaa tuo hallitusohjelman kirjaus ja se, että kyse on jatkosta jo kaksi vaalikautta harjoitellulle Paras-hankkeelle. (Juha Rehula: Ei ole!) — Paras ykkösen aikaan itse olin käynnistämässä sitä. Edustaja Rehula voi ehkä luottaa, että minulla on jonkinlaista arviointikykyä siihen, miten silloin sitä suunnattiin. Silloinhan jäivät jatkotoimet auki tuossa Vanhasen ykköshallituksessa. Sitten voidaan varmaan objektiivisestikin sanoa, että Paras kakkonen oli sitten lepsumpi kuin oli aikoinaan ajateltu, että edellisellä vaalikaudella oli aika sekavaa se eteneminen, mutta toki samassa prosessissa ollaan edelleen mukana.

Samoin tämä kuntakentän yli viritetty kuntakapina on myöskin vähän harhaanjohdettu. Näistä ensimmäisistä iskuista on tavallaan vedetty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ja nyt toivoisi, että tämä tasapainoisempi kuva leviää myös kuntapäättäjien keskuudessa.

Valtiovalta ei voi sanella kuntalaisten itsehallinnon toimipiirejä. Lainsäädännöllä voidaan kuitenkin asettaa selvät raamit kuntien kehittämiselle. Itse kuntarajat eivät nauti perustuslain suojaa, mutta itsehallinto sitä selvemmin. Suomi jakautuu perustuslain mukaan kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntajaon perusteista säädetään perustuslain 122 §:n mukaan lailla. Eduskunnan yksinkertaisen enemmistön valtaa säätää kuntarajoista rajoittaa juuri tuo kuntalaisten itsehallinnon periaate ja sen vuosikymmenten tulkintakäytäntö. Laajamittaiset pakkoliitokset eivät istuisi itsehallinnon perustuslain suojaan, mutta asiallisesti perusteltu ja asukkaita kuunnellen tapahtuva kuntarakenteen kehittäminen on ohjaavalla lainsäädännöllä mahdollista.

Minusta on jo tässä vaiheessa kaavailuja sanottava selvästi, että tähtäimessä ei ole mikään pakkoliitosohjelma. Alusta alkaen on kuunneltava kuntien ja maakuntien näkemyksiä mielekkäämmän kuntarakenteen pohjaksi. Jos suunnitelmat aiotaan sanella kirjoituspöytätyönä Helsingin virastoista, niin metsään menee. On päivänselvää, että nykyistä mielekkäämpi kuntarakenne osuu paremmin yksiin luontaisten työssäkäynti- ja talousalueiden seutukuntien kanssa. Suuressa osassa maata tällaiset elinkeino- ja väestöpohjaltaan riittävän vahvat seutukunnat erottuvat niin kartalla kuin ihmisten arkisessa asioimisessakin.

Yhtä selvää on, että työssäkäyntialueet eivät käy kaavamaisesti ratkaisuksi koko maassa. Helsingin suppeammalla metropolialueella on miljoona, laajemmalla kaksi miljoonaa asukasta. Vastaavasti Pirkanmaalla pitäisi runtata kasaan laajasta maakunnasta yli 350 000 asukkaan kaupunki, jos tuijotetaan pelkästään työssäkäyntiä. Toisaalta toisaalla on maaseutualueita, joissa tasakokoisten pienten kuntakeskusten verkkoa riittää joka ilmansuuntaan eikä selviä keskuskuntia ole. Kuntaliiton ideoima piirikuntamalli voisi toimia tällaisessa aluerakenteessa.

Suurten kasvukeskusten ympärillä, joihin viittasin metropolialueen ja Tampereen osalta, järkevä kuntaverkko voi rakentua esimerkiksi säteittäin kehityskäytäviin ja satelliittikaupunkien varaan, että ei tehdä sitä monen sadan tuhannen asukkaan möhkälettä vaan muodostetaan luontaisia, lähellä toisiaan olevia, vähän nykyistä reilumpaa kuntakokoa. Helsingin metropolialueella maankäytön, asumisen ja liikenteen ylikunnalliset kehittämistarpeet vaativat joka tapauksessa oman hallintomallinsa.

Minusta kiireellisintä on edetä sosiaali- ja terveyspalveluissa riittävän väestöpohjan turvattuihin peruspalveluihin, niin edellä ministeri Risikkokin viittasi. Toisessa vaiheessa, valtionosuuksissa ja veron tasauksissa, miksei myöskin itse kuntalakia kehitettäessä, on päästävä eroon vanhentunutta kuntajakoa liiaksi suosivista erityissäännöksistä. Kunnat ja maakunnat on patistettava rakentamaan tulevaisuuden kuntia tosimielellä, ja siinä on pidettävä huolta myös toimivasta kuntalaisten kansanvallasta.

On myöskin se muistettava, että näissä kovin suurissa kunnissa kuntademokratia uhkaa toisella tavalla murentua. Jos me liikelaitostamme, ulkoistamme kovasti toimintoja, niin se johtaa siihen, että tämä kuntalaisten ja luottamushenkilöiden kautta välittyvä kansan ääni ei mene perille. Ja kyllä himmeleitä pystytään yhden kunnankin sisään rakentamaan, se on myöskin muistettava varoituksen sanana. Kaikki nämä eri suuntaan vaikuttavat tekijät on otettava huomioon samanaikaisesti, kun toimivaa kunnon kuntaverkkoa rakennetaan.

Aikoinaan olin idean isänä tälle Paras-nimelle, kun siitä työnimenä puhuttiin Kupruna: kunta- ja palvelurakenteenuudistus. Nyt kun tälle uudelle hankkeelle ei ole vielä lyhennettä nimetty, niin täytyy ottaa tässä tekijänoikeudet käsiin, ja kun tässä on kysymys tulevaisuuden turvallisten palvelujen kuntien rakentamisesta, niin minä tekisin näille tämmöisen maanläheisen lyhenteen kuin Tupa. Se yhdistäisi myös tätä ideologista taustaa, voisi ehkä keskustaakin, alkiolaisia perinteitä ja sosialidemokraattien vanhoja mäkitupalaistorppariperinteitä kunnioittaa. Mutta se kuvaa myös sitä, että kun on turvallinen, riittävän iso kuntakoko, niin se myös pystyy lähelle ne hyvät ja turvallisesti tuotetut palvelut toimittamaan.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täytyy todeta, että tämä työssäkäyntialue näiden mahdollisten uusien kuntien perustana ei todellakaan sovellu koko maahan. Sinänsä vahva peruskunta on mielestäni hyvä tavoite, mutta sekään ei välttämättä toimi aivan joka paikassa.

Mutta jos otetaan tuollainen esimerkki tämän viime Paras-hankkeen seurauksena olleesta yhteistoiminta-alueesta, esimerkiksi tuollainen 10 000—15 000 asukkaan kunta, joka on lähtenyt vastaamaan tähän 20 000 hengen väestöpohjavelvoitteeseen muodostamalla parin muun kunnan kanssa peruspalvelukuntayhtymän, niin kyllä siinä demokratia on todella karannut valtuustolta hyvin kauaksi. Se on se fakta, ja se on sääli, koska on kuitenkin kyse kohtuullisen isosta kuntayksiköstä. 10 000—15 000, se on paljon se, siinä on paljon vallattomia valtuutettuja. Miksi he ovat vallattomia ja miksi tämä nyt tuleva hanke on kyllä jatkoa tälle Paras-hankkeelle, vaikka täällä toisin väitetään?

Paras-hankkeessa oli tavoitteena myös näillä yhteistoiminta-alueilla asukasperustainen maksuperuste palveluissa. Eli kuntia, jotka ovat kuntayhtymän jäseniä, laskutetaan. Pitkässä juoksussa on tavoite päästä asukasperustaiseen laskutukseen, ei suoriteperustaiseen laskutukseen. Näin ollen seuraa yhtenäiset palvelut kaikille näiden eri kuntien asukkaille, ja kun on yhtenäiset palvelut, yhtenäinen laskutusperuste, ja se on asukasperustainen, niin enääpä valtuutetut eivät voikaan vaatia vaikkapa parempia palveluita tai vaikkapa huonompia palveluita, jos ei ole rahaa, vaan se on kaikille sama.

Sitten kun tähän rakenteeseen liittyy myös tilaajalautakuntia tai tilaajaorganisaatioita, niin nämäpä organisaatiot toimivat tällä hetkellä niin, että niille ei anneta edes kunnanhallitusten toimesta kirjallisia evästyksiä, vaan ne evästykset ovat korkeintaan suullisia, ne eivät velvoita mihinkään, ne ovat täysin kabinettipolitiikkaan perustuvia. Tietysti ymmärtää sen, että keskusta näitä vahvasti on täällä puolustanut, koska kyllähän siellä paljolti Kehä kolmosen ulkopuolella keskustalaiset kabinettipäättäjät ovatkin.

Mutta kyllä pitäisi ajatella sitä kuntademokratiaa ja sen arvoa myös tälle yhteiskunnalle, kun sieltä nousee ruohonjuuritasolta se viisaus, joka toivon mukaan myös sitten päätyy tänne eduskuntaan. Eli vaikka kunnissa on kyse palveluista, on ehdottomasti kyse myös demokratian ruohonjuuritasosta, siitä kasvualustasta, josta nousee valtakunnan politiikkaan uusia ideoita, ja sitä ei saa hallinto himmelöidä.

Mutta sitten, jos on kyse alueesta, jolla on vahva, iso, pärjäävä kunta ja siinä sitten ehkä ikärakenteeltaan haasteellisempia pieniä kuntia, niin on aivan ymmärrettävää, että siinä voidaan ajatella tällaista himmelimalliakin. Mutta siinäkin silloin on tämä asukasperustainen laskutus sitten toisaalta ainut, joka pelastaa nämä pienet kunnat. Suoriteperustaisella laskutuksellahan ei näitten kuntien tilanne parane yhtään, koska ne joutuvat tilaamaan näitä suoritteita aika paljon enemmän kuin ehkä ikärakenteeltaan nuoremmat kunnat.

Tuolla kuntapuolella sitten nämä esimerkit siitä, mitenkä esimerkiksi keskusta on kuntalaisia kuullut, ovat karuja. Siellä on jätetty järjestämättä kuntaliitostilanteissa neuvoa-antavat kansanäänestykset monin paikoin, kuntalaiskyselyjä ei ole suoritettu. Ja kun niitä kyläkoulujakin on puolustettu, niin olenpa nähnyt sellaistakin, että on ryhmäpäätöksiä ollut, että se on joko kaikki kyläkoulut kiinni tai kaikki pidetään auki. Mitään muuta siltä väliltä ei ole voitu harkita, koska kyliä ei ole saanut asetella vastakkain. Se nyt on tietysti demokratiaa sekin, mutta tämmöistä on se arki siellä kunnissa sitten vähän muusta näkökulmasta tarkasteltuna kuin siitä kuntakentän suurimman puolueen eli keskustan näkökulmasta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mukava päästä puhumaan, kun edustaja Hiltunen myös saapuu saliin.

Välikysymyksessä me allekirjoittaneet kysymme, miten hallitus aikoo turvata kunnalliset lähipalvelut ja paikallisen vaikuttamisen mahdollisuudet kaikille ihmisille koko maassa. Henkilökohtaisesti olen allekirjoittanut tämän välikysymyksen saadakseni vastauksia juuri noihin kysymyksiin, saadakseni vastauksia siihen, kuinka vahvalla ja perustellulla tiedolla hallitus hallitusohjelmansa mukaista kuntapolitiikkaa tekee ja suunnittelee. Ei kysymys ole keskustan kannatuksen kasvattamisesta tai ihmisten pelottelusta, kuntapäättäjien pelottelusta vaan siitä, millä tavalla ihmisten palvelut pystytään järjestämään ja aiotaan järjestää.

Henkilökohtaisesti tiedostan erittäin hyvin ne haasteet, jotka kuntakenttään kohdistuvat tulevina vuosina. On aivan selvää, että turvataksemme ihmisten tarvitsemat palvelut, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutuksen jne., tarvitaan toimenpiteitä, mutta ymmärtäen, että Suomessa on erilaisia alueita ja osin tarpeitakin asukaspohjan, ikärakenteen, väestötiheyden, taloustilanteen ja etäisyyksien osalta.

Arvoisa puhemies! Hallitus ja hallitusohjelma näkevät kuntakentän ja kuntapalvelut lähinnä rakennekysymyksenä keskittyen hallinnollisiin kuntarakennekuvioihin unohtaen sen, että kunta on ihmisiä, asukkaitaan varten. Kyllä hallituskin puhuu palveluista ja palvelujen turvaamisesta, mutta koko hallituksen kuntatoimet lähtevät siitä ajatuksesta, että kun kunnat liitetään suuremmiksi eri keinoin, niin silloin kaikki on kunnossa, ja näinhän se ei mene.

Minä ymmärrän sillä tavalla, että hallituksen kuntauudistuksen lähtökohta on valitettavasti hallintokeskeinen. Huomion kiinnittäminen puhtaasti kuntarakenteeseen jättää kohtalokkaasti taustalle kuntapalvelujen tuotantotapojen, palvelurakenteitten uudistamisen, kansalaisten palvelujen saavutettavuuden ja kansalaisten lähivaikuttamisen. Kuntasektorin uudistusten pääpainon pitää olla nimenomaan palveluiden, palvelurakenteitten ja palvelujen tuotantotapojen uudistamisessa, niin että ihmiset ja heidän tarvitsemansa palvelut ovat uudistusten keskiössä. On syytä ymmärtää, että juuri ihmisten palveluista ne kuntien menot syntyvät 97-prosenttisesti, ei niinkään kuntien määrästä.

Hallitusohjelman peräänkuuluttama valtiojohtoinen ylhäältä saneltava kuntarakenneratkaisu työssäkäyntialuepohjaisista kunnista, sen hallituksen väittämä erinomaisuus, ei perustu vahvaan analyysiin vaan ainoastaan mielikuviin, tunteisiin ja väittämiin. On ymmärrettävä, että kuntapalvelujen tuottavuus ei kasva automaattisesti kuntakoon kasvaessa. Ymmärrän niin, että työssäkäyntialuepohjainen kuntamalli sopinee monelle Suomen kaupunkiseudulle, mutta pyrkimys koko maassa samaan sabluunaan jättää suuren joukon kuntia oman onnensa varaan ja pakottaisi niiden osalta ylläpitämään monimutkaisia, epädemokraattisia kuntien yhteistyöjärjestelyjä muun muassa isäntäkuntamallin pohjalta johtaen tietynlaiseen orjakuntamalliin. Näen niin, että yksioikoisen peruskunnan tavoittelemisen sijaan maassa tulee voida olla erilaisia kuntarakenteita, kuten esimerkiksi Kainuun malli, jolla kuntalaisten tarvitsemat palvelut voidaan tuottaa ja järjestää mahdollisimman tehokkaasti. Näiden yhteistyörakenteitten, totta kai, pitää olla hallinnon osalta avoimia, demokraattisia rakenteita, ei niitä paljon puhuttuja himmeleitä.

Hallitusohjelman hellimää kaksiportaista hallintojärjestelmää, kunta ja valtio, ei ole muualla kuin kaupunki- ja lilliputtivaltioissa. Siksikin hallituksen on syytä suhtautua ennakkoluulottomasti siihen, että myös maakuntapohjalta tapahtuvalla yhteistoiminnalla voidaan palvelut turvata ja rakentaa demokraattisesti.

Ennen uusia toimenpiteitä olisi myös syytä katsoa, kuinka palvelut ovat kehittyneet jo liittyneissä kunnissa, ja hyvä olisi myös selvittää kuntaliitosten todellinen taloudellinen hyöty, eli kuntakenttä tarvitsisi myös säännöllisin väliajoin tuotettua reaaliaikaista seuranta- ja arviointitietoa kuntaliitosten toimivuudesta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula totesi jo aiemmassa puheenvuorossaan, että hallituksella on tietynlainen mittakaavavirhe, kun pääministeri Katainen linjasi taloustilannepuheessaan täällä salissa jokin aika taaksepäin, että kuntauudistus on tällä vaalikaudella keskeisin niistä rakenteellisista keinoista, joilla julkista taloutta voidaan vahvistaa. Kuntien taloustilanne ja talousluvut eivät tätä todista.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että aika on mennyt ylitse, mutta totean loppuun yhden virkkeen. Totean selkeästi sen, että mikäli hallitus todella jääräpäisesti ajaa lävitse esittämänsä kuntamallin, kysymys on ainoastaan politiikasta ja kaikella ystävyydellä sanottuna myös älyllisestä laiskuudesta.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Loputtomasti ei ole varaa lykätä vaikeita päätöksiä, ja tosiasia on, että tämä kuntauudistus olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, ehkä 20—30 vuotta takaperin. Kunnissa voi tällä hetkellä tuntua siltä, että hyvin tässä pärjätään ja mitään paniikkia ei ole. Näin voi ollakin nyt, mutta tulevaisuus voi olla kokonaan toinen juttu. Talouden kehitys on epävarmaa, me ennustamme hitaan kasvun vuosia, kitkuttamista ja sumeita näkymiä, jopa taantumaa. Velkaantumiskehitys on saatava pysähtymään, ja niistä menojen nousupaineista, jotka aiheutuvat väestön ikääntymisestä, puolet kohdistuu nimenomaan kuntien vastuulla oleviin hoito- ja hoivapalveluihin.

Väestön ikääntyminen on siis vakava haaste ennen kaikkea kunnille ja kuntien taloudelle. Jos kunnat eivät ole nämä haasteet kohdatessaan tarpeeksi vahvoilla, kansalaisten tasavertaisuus palvelujen saannissa vaarantuu vakavasti. Rumasti voisi sanoa, että tämä uudistus tavallaan pelastaa tavalliset ihmiset, hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen käyttäjät, joidenkin kunnanisien, kuntapäättäjien ja keskustapoliitikkojen muutosvastarinnalta. Joissain kunnissa on varjeltu reviirejä tämän Paras-hankkeen aikana, etsitty pakoreittejä, luikittu karkuun ja haettu oikeutta poikkeuksien poikkeuksiin, enkä tarkoita tällä sitä, että kuntapäättäjät tekisivät tahallaan hallaa omalle seudulleen, joskus vaan läheltä on vaikea nähdä kauas. Tässä uudistuksessa laitetaan kuntalaisten arki ja palvelut etusijalle, jotta saamme päivitettyä kuntarajat tälle vuosituhannelle, tälle vuosikymmenelle.

Hallinto on tarkoitettu palvelemaan ihmistä eikä toisinpäin. Nykyiset kuntarajat eivät perustu suureen yliluonnolliseen viisauteen, vaan ne ovat muodostuneet ihmisten arjen ympärille pääsääntöisesti aikana, jolloin täällä köröteltiin vielä kylältä toisille hevoskärryillä. Sen jälkeen Suomessa ja ihmisten elämässä on tapahtunut paljon. Tästä kertoo jo sekin, että useampi kuin joka kolmas käy töissä muualla kuin kotikunnassaan, jonne maksaa veroja, aivan kuten ministeri Virkkunen aiemmin tänään totesi. Suomi muuttuu, ihmisten elämäntapa ja tarpeet muuttuvat, ja siinä samassa muuttuvat kunnat, tai ainakin niiden pitäisi. Kysynkin, mitä pyhää on rajoissa, jotka ovat ihmisen piirtämiä. Kuntien tarkka lukumäärä tämän uudistuksen jälkeen ei ole uudistuksen kannalta se keskeinen kysymys. Tärkeintä on pohtia, millaiset alueet, uudet kunnat pystyvät tuottamaan palvelut asukkailleen lähitulevaisuudessa ja kauempanakin.

Tässä uudistuksessa puhutaan elinvoimaisista ja taloudellisesti vahvoista peruskunnista, jotka perustuvat ihmisten luonnolliseen liikkumiseen, työssäkäyntiin ja kauppareissuihin. Eikö ole kaikin puolin parempi kehittää vahvoja kuntia kuin vahvoja liikelaitoksia, kuntayhtymiä, yhteistoiminta-alueita ja muita ihmisen elämän kannalta täysin hämäriä hallintorakennelmia? Kyllä ihmisen on helppo rakastaa kotikuntaansa mutta erittäin vaikea rakastua kuntayhtymäänsä, vai kuinka?

Täällä entinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila, samasta kotikaupungista kuin minäkin, puhui Forssan mallista, joka onkin ollut erinomainen esimerkki yhteistyön rakentamisesta Lounais-Hämeessä. Mutta jos mietin sitä Lounais-Hämettä siellä, niin jos nämä viisi kuntaa toteuttavat jo ylikunnallisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, on seudullinen lukiokoulutus, yhteinen jätehuolto ja pian maankäyttö, niin mitä tarkoitusta varten me tarvitsemme viisi kunnanjohtajaa, viisi valtuustoa, viisi kunnanhallitusta, viisi kunnantaloa, viisinkertaisen määrän paperinpyöritystä? Mitä päätettävää kuntalaisten valitsemille valtuutetuille enää jää? Tämä on ehkä julmasti sanottu, ja en tarkoita sillä tehdä kenenkään arvokasta työtä arvottomaksi, mutta näin se menee muuttuvassa maailmassa.

Arvoisa puhemies! Olemme ulkoistaneet kuntien talouden kuntayhtymille. Kuka niitä oikein seuraa, kuka niissä käyttää valtaa? Perustetaan mieluummin uusi kunta ja palautetaan valta kansan valitsemille eli valtuutetuille, sinne missä on myös vastuu. Suurempi ja vahvempi peruskunta ei tarkoita sitä, että palvelut katoavat keskuksiin, päinvastoin. Jos onnistumme luomaan vahvoja kuntia, joilla on talous kunnossa myös tulevaisuudessa, niillä on paremmin varaa pitää palvelut, esimerkiksi juuri koulut ja terveyskeskukset, lähellä ihmistä. Kaikki tietävät täällä, että koulujen lakkautuksia tarvitaan vähemmän, jos talous on kunnossa. Kyläkoulujen säilyminen on aina tärkeämpää kuin se, onko kunnanjohtajilla virkoja ja kuinka monta.

Jotkut sanovat, että tämä uudistus etenee liian nopeasti, ja jotkut taas vaativat nopeammin askelmerkkejä ja karttoja ministeri Virkkuselta. Kuntauudistuksen aikataulukin on tässä yhteydessä ikään kuin katsojasta riippuen alistettu kulloisenkin puheenvuoron käyttäjän tavoitteille joko säilyttää tai uudistaa.

On ihan turha syytellä täällä pakkoliittämisestä. Tämän uudistuksen tarkoituksena on rakentaa uusi kuntakenttä, perustaa siis uusia kuntia. Tässä työssä erittäin tärkeää on tammi—helmikuussa järjestettävä aluekierros, jossa jokainen kunta ja monet muut tahot saavat äänensä kuuluville. Tämä uudistus tehdään yhdessä, mutta niin, että kokonaiskuva pysyy kirkkaana. (Puhemies koputtaa)

Eiköhän tänään ole tullut todistetuksi jo sekin, että keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemen johdolla tehdyllä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella oli täsmälleen samat tavoitteet kuin tämän hallituksen kuntauudistuksella: turvata palveluille vahvempi järjestämisperusta? Keinot eivät siihen vain riittäneet. — Hetki vielä.

Tehdään niin, että sanon vielä tämän ajatuksen loppuun.

Kyllä. — On todettu, että liitoksia on tehty ja on tehty hyviä ja huonoja liitoksia ja on rakenneltu sirpaleisia yhteistyökuvioita ja muuta, ja varmasti kunnissa koetaan nyt myöskin turnausväsymystä, kun on paljon tehty. Nyt onkin tärkeää välittää kuntiin se viesti, että tämä uudistus tehdään nyt niin perusteellisesti ja hyvin harkiten, että tämän jälkeen palvelujen järjestämispohja on selvillä ja voidaan keskittyä siihen pääasiaan, joka on palvelujen tuottaminen ja ihmisten hyvän arjen turvaaminen. Perimmiltään kysymys on siitä, saako terveyskeskuksesta ajan, kun tarvitsee, millaista hoitoa suuret ikääntyvät ikäluokat saavat vanhuksina, saadaanko kouluihin päteviä opettajia ja pääseekö lapsi päiväkotiin, kun sen aika tulee.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Paras-hanke vuonna 2006 käynnistettiin, odotukset olivat suuria. Muistan itsekin, kuinka valtuuston puheenjohtajana olin käynnistämässä näitä aloitustilaisuuksia. Paras-hankkeen piti uudistaa kunta- ja palvelurakenteita ja vastata tältä osin tulevaisuuden haasteisiin palvelutuotannossa. Mutta kuinka kävi? Kuntarakenteita uudistettiin, noin sata kuntaa väheni Suomen kartalta, perusterveydenhoidon järjestämiseksi muodostettiin 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita, ja edelleen jotkut kunnat tekevät laskuharjoituksia ja etsivät sitä riittävän kokoista kumppania.

Saldona voidaan todeta, että villoja tuli kuitenkin aika vähän, eli palvelurakenteet eivät juurikaan uudistuneet. Sen sijaan monet kunnat menettivät osan päätösvallastaan uusille hallintorakenteille. Kunnallinen demokratia otti siis askeleen taaksepäin. Tämä tuskin oli alkuperäinen tarkoitus ja tuli monelle ehkä yllätyksenä.

Nyt kunnat kamppailevat suurissa haasteissa. Kasvava vanhusten määrä haastaa palvelutuotannon, ja samaan aikaan veronmaksajat kaikkoavat kasvukeskuksiin. Lääkäreitä ja osaajia ei saada syrjäisimmille seuduille, ja monet osaajat eläköityvät lähivuosina. Hädissään jotkut kunnat ovat ulkoistaneet terveyspalveluitaan, jopa koko sosiaali- ja terveystoimensa, kuten Rääkkylä. Jälleen karkaa demokraattinen päätöksenteko kauemmaksi. Vastuullisena päättäjänä tätä kehitystä ei voi seurata mitään tekemättä.

Hallitusohjelmassa on kirjattu, että Suomen tulee koostua vahvoista peruskunnista ja peruskunnat muodostuvat pääosin työssäkäyntialueista, mutta on muitakin kriteereitä, muun muassa kunnan elinkeinorakenne. Selvää on myös, ettei koko maahan sovi samanlainen kuntamalli ja peruskunnan kriteeritkin varmasti tulevat poikkeamaan maan eri osissa.

Kunnan on oltava siis riittävän suuri ja elinvoimainen, jotta se pystyy keräämään riittävästi verotuloja, jolla se järjestää tai tuottaa palvelunsa. Jos kunta elää pääosin valtionavun tai verotuen tasausjärjestelmän varassa, se ei voi toimia minun nähdäkseni itsenäisenä kuntana. Kun taloudelliset hartiat kantavat, kunnanvaltuusto — ei siis mikään hallintohimmeliyhtymä tai monikansallinen yhtiö — päättää demokraattisesti siitä, mitä ja minkälaisia palveluita kuntalaiset saavat.

Tanska teki vuoden 2007 alusta suuren kuntauudistuksen, jossa se karsi kuntamääränsä kolmannekseen. Sielläkin tulevia suurempia kuntia vastustettiin sillä, että nyt demokratia katoaa kauaksi kuntalaisista. Mutta yllättäen tutkimuksissa onkin todettu, että näin ei ole käynyt. Alle 50 000 asukkaan kunnissa vaikuttaminen tapahtuu niin kuin ennenkin suoraan, ja taas yli 50 000 asukkaan kunnissa vaikutetaan puolueiden kautta, mutta kuntalaiset kokevat, että heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat entiset.

Suomessa suurilla kaupunkiseuduilla on kokeiltu seutuhallinto-organisaation kautta tapahtuvaa yhteistyötä, jonka sanotaan olevan vaihtoehto kuntaliitoksille. Näin ei kuitenkaan ole: yhteistyö ei ole kuntaliitoksen vaihtoehto. Näillä kaupunkiseuduilla yhteistyö on usein hankalaa: se on hidasta ja päätökset vaativat jokaisen kunnallishallituksen tai -valtuuston hyväksynnän. Usein käykin niin, että se kunta, joka kokee saavansa yhteisestä pullasta vähemmän rusinoita, kaataa koko hankkeen. Tämä ei ole järkevä ja kestävä tie.

Arvoisa puhemies! Kansalaisilla kuntiin liittyy paljon tunteita, kuten tuttuutta ja turvallisuutta, sekä paljon historiallisia perinteitä ja juuria. Jos kansalaisia pelotellaan sillä, että meillä on edessämme pakkoliitoksia ja nämä kaikki tärkeät asiat katoavat, silloin tarkoitushakuisesti johdetaan keskustelu pois oleellisista asioista, kuten palveluiden turvaamisesta. Asiat siis saadaan näyttämään siltä, miltä ne halutaan. Oleellista on, että meillä on vahvat kunnat, joiden asukkaat saavat verorahojensa vastineeksi kunnastaan hyvän elämän edellytykset laadukkaasti, kattavasti ja tasapuolisesti heidän elämäntilanteensa huomioiden, ja että palveluista päättää demokraattisesti vaaleilla valittu valtuusto. Nyt ei näin ole jokaisessa suomalaisessa kunnassa, ja meidän velvollisuutemme vastuullisina päättäjinä on puuttua tähän.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa tulisi päättäjienkin ymmärtää, että niin kuin me ihmiset olemme erilaisia, niin myös kunnat ja kuntien toimintakulttuuri. Ei kuntia voida yhtäkkiä niputtaa mihinkään kaavamaisiin toimintamalleihin. Se, mikä toimii, jos toimii, Kehä kolmosen sisällä, ei välttämättä toimi Lapissa, Pohjois-Savossa, Pohjanmaalla tai edes meillä Pirkanmaalla.

Suomea ollaan viemässä mahdollisilla kuntaliitospakotteilla kohti virkamiesvaltaista yhteiskuntaa, jossa kansalaisvaikuttaminen heikkenee. Useissa kunnissa varsinkin liitosten jälkeen kuntaorganisaatio on kasvatettu hallinnoltaan liian suureksi. On olemassa tutkimuksia, että kuntien menot ja hallinto kasvavat suhteellisesti nopeammin kuin kuntakoko. Varsinaisen työntekijäportaan työmäärä ei siitä vähene, vaikka yksiköistä tehtäisiin kuinka suuria. Vain työpaikkojen väliset matkat pitenevät.

Lähes jokaisen puolueen eduskuntavaaliohjelmassa kerrotaan puolueen tavoitteena olevan koko maan asuttuna pitäminen. Nykyisen hallituksen kuntarakenteiden muuttamiskaavailut lyövät pahasti korvalle tätä tavoitetta.

Kuntayhteistyössä ilman mitään lakisääteisiä pakotteita on vielä paljon tekemistä. Useissa kunnissa on purettava monien vuosien aikana muodostuneita hallintorakenteita, joissa erilaiset hyvä veli -järjestelmät ruokkivat toinen toistaan. Palvelujen saatavuus ei ole missään parantunut rakenteita suurentamalla. Toimintoja tehostamalla pystytään palvelut säilyttämään. Palvelujen laatu säilyy niin kauan kuin niitä pystytään tuottamaan selkeästi valvotulla organisaatiolla. Jos liiaksi mennään kasvottomaan, pääosin ulkomaisten omistajien tuottamaan palvelutarjontaan, silloin myöskin laatu kärsii.

Kuntauudistuksen osalta me näemme, että vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat hyväksyttäviä, kuitenkin niin, että kuntalaisten ääntä on aina kuultava. Pakkoliitoksia myöskään taloudellisin pakottein emme hyväksy.

Ministeri Virkkusen vetämä kuntarakennetyöryhmä hyökkää voimakkaasti erityisesti maaseutuelinkeinoissa kiinni olevia suurkaupunkien kehyskuntia vastaan. Työssäkäyntialue on jonkun virkamiehen hatusta vetämä käsite. Mihin se perustuu? Meillä on useissa kunnissa ristikkäistä työssäkäyntiä. Mikä siinä muuttuu, jos näitä kuntia yhdistetään? Maankäyttö on harvojen suurkuntien ongelma. Miksi asiansa ja taloutensa hyvin hoitaneet kehyskunnat pitäisi pakottaa näiden kuntien kasvureservaateiksi ja samalla pikkuhiljaa näivettää omaa palvelutarjontaansa?

Kuntien lukumäärä ei voi eikä saa olla mikään tärkeä tekijä palvelujen turvaamisessa koko maassa. Jos kunta toimii tehottomasti, se joutuu verotuksella paikkaamaan tehottomuuttaan tai tekee vapaaehtoisen kuntaliitoksen.

Suomen kunnissa on merkittävä määrä pien- ja pk-yrityksiä, jotka kantavat verotuloina jytkyn määrän rahaa silloinkin, kun pörssiyritykset yskivät. Nämä yritykset ovat investoineet niihin kuntiin, joissa sijaitsevat, työllistäen merkittävän määrän alueiden ja kehyskuntien ihmisiä. Myöskin yrittäjät arvostavat työvoiman saatavuuden lisäksi mahdollisuutta elää lähellä luontoa, asua ja elää siellä, missä ihminen viihtyy.

Perustuslaki ei sallisi kansalaisten asettamista eriarvoiseen asemaan minkään syyn perusteella. Kuntarakenneuudistus on palveluiden osalta näin tekemässä. Jatkossa demokratia mitataan kilometreissä: mitä kauemmas keskuksista siirryt, sitä kauemmas demokratia sinusta loittonee.

Arvoisa puhemies! Täällä on monta kertaa puhuttu vahvoista kunnista, ja uskallan väittää, että välttämättä suuret kunnat ja kaupungit eivät ole tuottavia. Puhun omasta, Kihniön, kunnastani, josta kunnanhallitus puolueista riippumatta käski tuoda terveisiä. Meillä on 2 200 asukkaan kunta. Meillä ulkoiset puitteet eivät ole raflaavia, mutta meillä on esimerkiksi vuosi sitten laitettu ja sanottu, että meillä on maan tehokkain terveyskeskus. Me olemme Pirkanmaalla lähes onnellisia ihmisiä, niin kuin minäkin tähän saakka, ja me olemme aika turvallisesti eläviä ihmisiä. Meillä on niin sanottu välittämisen meininki. Meillä jokainen lapsi pääsee päivähoitoon. Meillä on erittäin hyvä lääkäripariskunta, joka käy joskus Taysissakin suorittamassa operaatioita. Samoin vanhuksemme saavat hoidon, mutta tietysti erikoissairaanhoitoa näin pieni kunta ei pysty järjestämään.

Eli minä toivoisin, että kunnioitettaisiin myös tämmöisiä pieniä kuntia, joiden päättäjät ovat yhteisestä sopimuksesta yrittäneet tehdä niitä asioita, että meidän jokainen kuntalaisemme tuntee sillä lailla, että me päättäjät olemme tehneet heidän, kuntalaisten, parhaaksi näitä asioita.

Myös kunnanhallitus pyysi oikein viestittämään, että kun nyt niin kuin kaikki lyödään maton alta, annettaisiin tämmöinen mahdollisuus näille pienille kunnille. Uskallan väittää, että tänä päivänä meidän pieni Kihniön kunta on vahva kunta. Ja jos näin joskus menee, niin tietysti me sitten yhdessä keskustelemme, pitääkö joskus liittyä johonkin kuntaan, mutta ei saisi olla tämmöistä pakkomentaliteettia, niin kuin tänäkin päivänä monista puheenvuoroista on kuultu. Mutta minä nyt luotan ainakin, että myös meille pienille kunnille annetaan mahdollisuus olla olemassa, ja olen erittäin kova itsenäisen kunnan kannattaja. Toivon, että hallitus tekee viisaita ratkaisuja. Sitähän me jokainen täällä toivomme.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi totean, että välikysymyskeskustelun ensimmäisessä keskusteluosuudessa esitin valtiovarainministeri Urpilaiselle kysymyksen siitä, aikooko hallitus maksaa kunnille kuuluvan, vuoden 2007 Tehyn sovitteluratkaisun mukaisen 111 miljoonaa euroa. Hän ei tähän kysymykseen vastannut, ja huomionarvoista on myös se, että Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, edustaja Hiltunen on esittänyt kirjallisesti tämän kysymyksen Kuntaliiton puolesta Urpilaiselle, mutta ratkaisua tähän asiaan ei ole tullut.

Herra puhemies! Välikysymys ajoittuu oikeaan aikaan. Hallituksella on viimein mahdollisuus avata silmänsä ja höristää korvansa kuntakentän äänelle. Kuntakentän ääni on kuulunut vahvasti tämän päivän keskustelussa. Se on kuulunut myös kuntakentällä leviävän kuntakapinan kautta. Luulisi hallituspuolueiden antavan arvoa edes omista puolueistaan tuleville viesteille. Se viesti on ollut vahva. Viestin merkitystä korostaa myös se, että se tulee kokeneelta kuntapäättäjäjoukolta. Suomen jokaisen kunnan- ja kaupunginhallituksen pöydän ympäriltä löytyy enemmän kuntapuolen kokemusta kuin on maan hallituksen ministereiden yhteenlaskettu kuntakokemus.

Kunnissa ei pidetä kuntien lukumäärää ensisijaisena kysymyksenä lakisääteisistä velvoitteista selviytymisessä ja hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Suurin ongelma on palveluja ohjaavien lakisääteisten velvoitteiden ja taloudellisten voimavarojen välinen epätasapaino, jonka aiheuttajaksi on nousemassa valtio siksi, että se leikkaa merkittävästi rahoitusosuuttaan ja on enimmäkseen kiinnostunut vain kuntien rajapyykkien siirtelystä.

Hallitus ja erityisesti hallituspuolueiden edustajat ovat eri yhteyksissä todenneet, että hallitusohjelman kuntaosuus on sama kuin Kuntaliiton kanta ja että siihen olisi myös keskusta sitoutunut Kuntaliiton kautta. Väite on väärä. Kuntaliiton yksimielinen kuntalinjaus on ollut kolmijakoinen, toisin kuin Kataisen hallituksen ohjelma. Ensinnäkin Pääkaupunkiseutu, Helsinki ja sen ympäristö, tulee käsitellä erilliskysymyksenä, toiseksi kehittyvät kaupunkiseudut, jotka voivat perustua työssäkäyntialueisiin, ja kolmanneksi yhteistoimintaan nojautuvat niin sanotut piirikunnat alueilla, joilla vahvaa peruskuntaa ei voida muodostaa. Kuntaliitto on pitänyt keskeisenä lähtökohtana alueellisen eriarvoisuuden tunnustamista. Kuntaliiton kannanotoissa kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon ja pakkoliitoksiin, kuten hallitus ohjelmassaan linjaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut ohjelmaansa, jossa vahva peruskunta määritellään kunnaksi, joka muodostuu työssäkäyntialueesta ja on riittävän suuri pystyäkseen vastaamaan peruspalveluistaan vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativaa sosiaalihuoltoa lukuun ottamatta. Tämän mukaan vaatimattomampi erikoissairaanhoito siirtyisi kuntiin. Pidän hämmästyttävänä sitä, että sairaanhoitopiirejä ja niiden tehtäviä oltaisiin pilkkomassa.

Suomessa on jokaiseen sairaanhoitopiiriin ja keskussairaalaan investoitu satoja miljoonia euroja niin rakennuksiin kuin henkilöstöönkin. Nyt niitä oltaisiin tämän mukaan nujertamassa. Tämä aiheuttaisi suuren investointitarpeen kunnissa tehdä uusia tiloja uusia tehtäviä varten. Iso kysymys on myös se, mitä tehtäviä kuntiin sitten siirrettäisiin. Riittäisivätkö korvapoliklinikat hallituksen tarpeiden vuoksi, vai mitä muita tehtäviä siirrettäisiin?

Arvoisa puhemies! Kunnissa viranhaltijat ja päättäjät elävät nyt suuren epävarmuuden tilassa. Normaalisti kunnissa on viimeistään elokuussa annettu hallintokunnille budjettiraamit, joiden myötä lautakunnillakin on ollut mahdollisuus ennen hallitusta ja valtuustoa vaikuttaa ja sitoutua seuraavan vuoden talousarvioon. Nyt tilanne on toinen. Hallitus on ohjelmansa julkistamisen jälkeen vetäytynyt perunakuoppaan ja lähes täydelliseen tiedottamattomuuteen tulevasta. Valtiovarainministeriön budjettiesitys käsiteltiin ennätysajassa, ja todennäköisesti kutakuinkin muuttamattomana. Nyt odotellaan lähes kuukausi ennen kuin budjettiesitys julkaistaan. Kunnat pääsevät tekemään omia budjettejaan vasta loka-kuun puolenvälin jälkeen. Linja eli leikkauksien linja kyllä tiedetään, mutta monet yksityiskohdat puuttuvat.

Herra puhemies! Kunnissa tarvitaan ja kaivataan nyt työrauhaa. Lähes kaikissa kunnissa Paras-hankkeen myötä ovat liitosasiat sisäänajovaiheessa ja yhteistoiminta-alueilla vasta ensimmäiset vuodet menossa. Nyt ei ole valtion aika käynnistää uusia uudistuksia vaan antaa ihmisten palveluille työrauha.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! On ihan pakko nyt hieman valaista edustaja Hautalalle tätä asiaa. Elikkä terveydenhuoltolaissa, joka sattui tulemaan voimaan 1.5., jo todetaan se, että kuntien on autettava terveyskeskuksia nimenomaan järjestämään niitä palveluja, niitä peruserikoissairaanhoidon palveluja. On tehty kuulkaa jo aikoja sitten tällainen päätös, että terveyskeskuksia vahvistetaan. Lähtökohtana tässä uudessa asiassa on se, että meillä olisi niin vahvat kunnat, että ne pystyvät hoitamaan sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon kunnissa ja kuntien toimesta. Eihän se tarkoita sitä, että joka ikisessä kunnassa on keskussairaala, ei tietenkään, vaan sitä, että se hallinnoidaan sieltä kunnasta käsin. Kyllä me sen tiedämme, että eivät välttämättä kaikki ole niin vahvoja peruskuntia, että ne pystyvät sitä tekemään, mutta kyllä nyt on aivan väärää tietoa se, että pilkotaan joitakin palveluja. Päinvastoin, nythän halutaan kokonaisvaltaista hoitoa.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tähän kritiikkiin, mitä Hautala esitti sen osalta, että kuntien budjettivalmistelut viivästyvät: On totta, että nyt kun vaalit pidettiin myöhemmin ja hallituksen budjettiriihi oli myös tavallista myöhemmin, niin se tulee eduskuntaan myös normaalista aikataulusta poiketen. Mutta toisaalta kyllä mitä tulee noihin ennakkotietoihin ja toisaalta siihen, mitä hallitus budjettiriihessään päätti, niin tiedotteessa on jo kunnille kuvattu tuo kokonaisuus ja toisaalta kuntakohtaiset laskelmat tästä ovat pitkään olleet tuolla VM:n nettisivuilla, eli kuntien pitäisi kyllä olla varsin hyvin tietoisia siitä, minkä tyyppisiä esityksiä hallituksen budjettiesityksessä on. Mutta ainahan kunnilla on se tilanne, että eduskunta vasta joulukuussa lopullisesti päättää budjetin ja varmistaa ne summat sitten viimeisen päälle.

Aikaisemmin jo tuolla edustaja Hautala kysyi tästä niin sanotusta Tehy-rahasta, että onko se ensi vuoden talousarviossa. Se ei ole ensi vuoden talousarviossa, vaan se on siinä lisäbudjetissa, mikä eduskunnalle tietääkseni eilen jo annettiin, tämän vuoden viimeinen lisätalousarvio. Siinä on tuo niin sanottu tuloksellisuusraha.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hienoa, että tämä sopimusraha sitten on tulossa kunnille.

Ministeri Risikolle sen verran, että en ole koskaan luullutkaan, että jokaiseen kuntaan keskussairaala oltaisiin perustamassa, mutta kyllä kunnilta vaaditaan aika paljon, mikäli joitakin tehtäviä erikoissairaanhoidosta siirtyy kuntiin. Mielestäni siinä rajoittavaksi tekijäksi muodostuu lääkäripula, joka vaivaa lähes kaikkia terveyskeskuksia, erityisesti terveyskeskuksia, joissa lääkärimäärä on alle kymmenen. Siinä mielessä on aika vaikea ottaa hoitaakseen tehtäviä, jotka ennestään ovat kuuluneet erikoissairaanhoidon piiriin.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vähän aikaa sitten edustaja Johannes Koskinen käytti erittäin analyyttisen puheenvuoron, ja olen samaa mieltä monista asioista, joita hän sanoi.

Haluan todeta kuitenkin, että tämä hallituksen kuntauudistus on tavoitteiltaan sama kuin Paras-hanke mutta toimintatavoiltaan aivan erilainen. On erittäin hyvä, niin kuin Johannes Koskinen totesi, että tässä on tapahtunut nyt lyhyessä ajassa linjanmuutos. Hallitusohjelmaa ei ole muutettu, vaan tämä tulkinta siitä. Tässä keskustelun aikana ainakin kolmesti on kielletty se, että toteutettaisiin pakkoliitoksia, ja minusta se on hyvä asia, erittäin hyvä asia.

Mutta mitä sitten tapahtuu? Hallitusohjelmassa on kirjattu, että hallitus toteuttaa kuntauudistuksen, toteuttaa, ja sitten on määritelty, mikä on vahva peruskunta. Kuntarakennetyöryhmä valmistelee kuntarakennelain, ja olen ymmärtänyt, että tässä määritellään Suomeen kuntarakenne. Miten se pannaan toimeen, jos ette käytä pakkoa? Tämä on mielenkiintoista asiaa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko, viime vuosiin saakka teidän ministeriönne on pitänyt alle 150 000 asukkaan sairaanhoitopiirejä liian pieninä. Nyt olen ymmärtänyt, että kaavaillaan 60 000, 70 000 asukkaan sote-piirejä, jotka antaisivat erikoissairaanhoitoa myös. Huomaatteko te, että te olette käynnistämässä terveydenhuollon kilpavarustelun? Mistä riittävät voimavarat uudelleen perustettavien kaupunginsairaaloiden ja aluesairaaloiden erityisosaajiksi, kun heitä ei riitä edes nykyisiin sairaanhoitopiireihin?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietin aivan samaa asiaa kuin edustaja Tölli ja tulin siihen tulokseen, että kun ministeri on luvannut, että kuntien pakkoliitoksia ei tehdä, niin silloin täytyy olla hyviä porkkanoita, jotta saadaan kuntia yhdistymään vapaaehtoisesti.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä nyt edustaja Paloniemen ja edustaja Hautalan kannattaisi vähän rauhoittua. Ei missään ole määritelty kymmenentuhannen tarkkuudella sitä, minkä kokoisia tulee näistä peruskunnista tai niistä alueista, jotka terveydenhuollosta tulevat vastaamaan.

On aivan selvää, että terveydenhuollon rahoitukseen tarvitaan riittävän laaja väestöpohja. Minä sanoin puheenvuorossani, että Euroopassa ei yhdessäkään maassa Luxemburgin lisäksi alle 500 000 asukkaan alueella järjestetä terveydenhuoltoa. Se on vaan tosiasia. Ei se tarkoita, että Suomessa pitäisi siihen mennä, mutta niitten alueitten on oltava riittävän vahvoja, että pystytään tarjoamaan myöskin sitä vaativinta erikoissairaanhoitoa. Kun perustuslaissa sanotaan, että se valta on kuitenkin eduskunnalla, niin vaikka Säätytalolla istui kauhean viisaita ihmisiä runsaasti, niin ei nyt kaikki viisaus ollut siellä, ja ei niitä kirjoituksia pidä tulkita kuin pyhiä hieroglyfejä, että kun tähän nyt on näin kirjoitettu, niin tässä on se lopullinen totuus. Totta kai valmistelussa käydään läpi, mikä on järkevintä nimenomaan terveydenhuollon osalta.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Hautala, Suomessa tavattoman monen terveyskeskuksen ongelma on se, että siellä ei ole riittävää erityisosaamista, vaan potilaat käyvät yleensä yleislääketieteeseen erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. He joutuvat lähtemään silmälääkäriin, korvalääkäriin, lastenlääkäriin, gynekologille jne. joko yksityiselle sektorille tai sitten nykyisille erva-alueille erikoissairaanhoitoon, mikä tarkoittaa silloin sitä, että se tuo lisäkustannuksia.

Nyt on hyvin perusteltua ja tarkoituksenmukaista se, että meillä tulee jatkossa olemaan sen verran suuria ja vahvoja terveyskeskuksia, että ne pystyvät tarjoamaan tämän arkipäivän erikoissairaanhoidon lähellä ihmisiä, lähellä siinä samassa yksikössä, missä he asioivat muutenkin. Niin kuin ministeri sanoi, meillä tulee olemaan sellaisia alueita, joissa on puutetta henkilökunnasta, on väestöpohja liian pieni. Sinne me joudumme tarjoamaan erva-alueitten tukemana sitten niitä palveluja, mitä kuntalaiset tarvitsevat, jotta ihmiset olisivat tasavertaisesti palvelujen piirissä koko maassa. Minusta tämä on ehdoton tarve tulevaisuudessa vahvistaa meidän terveyskeskuksiamme, jotta ihmisten ammattitaito siellä säilyisi ja potilasmäärät olisivat riittävät.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan edustajat Tölli ja Hautala toivat sen perussyyn tähän, minkä takia me tätä keskustelua käymme muun muassa kuntarakenteen takia. Elikkä yksi syy, minkä takia nämä vahvat peruskunnat tarvitaan, on se, että me pystyisimme vahvistamaan meidän olkapäitämme, saisimme riittävän vahvan väestöpohjan vahvemmille kunnille. Tarkoituksena tätä kautta on myös vahvistaa meidän perusterveydenhuoltoamme, sosiaalitoimeamme ja tuoda sitten, kuten täällä on sanottu, arkierikoissairaanhoito lähemmäksi perusterveydenhuoltoa. Tätä kautta me pystymme vahvistamaan ennen kaikkea ihmisten palveluitten saatavuutta ja vahvistamaan myös palveluitten laatua, ja tavoitteena on myös se, että me saisimme tämän turvattu kaikkialla, eri puolilla Suomea.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Todellakin meillä on sellaisia kuntia, joissa on hyvin haavoittuvainen tilanne. Siellä saattaa olla yksi lääkäri terveyskeskuksessa, ja se on erittäin haavoittuvaista, jos se lääkäri päättääkin lähteä sieltä pois tai sitten hän on sairaana. Me haluamme nimenomaan vahvistaa sitä hallintoa. Me haluamme keskittää hallintoa, me emme halua keskittää palveluja. Ja me tällä varmistamme, että meillä on isommat yksiköt. Se on vetovoimaisempi, kun se ei ole niin, että se on yhden harteilla tämä asia.

Meillä on nyt jo lähestymiskulma se, että perusterveydenhuoltoa vahvistetaan erikoissairaanhoidon avulla. Me tulemme tarvitsemaan jatkossakin näitä erva-alueita erityisen vaativan erikoissairaanhoidon vuoksi, mutta eivät meillä tulevaisuudessakaan ervat ole enää terveydenhuolto-ervoja, vaan meillä sosiaali- ja terveydenhuolto rakentaa yhdessä sekä perustason hallinnon että sen erityisen vaativan palveluhallinnon.

Meillä on tällä hetkellä jopa nelitasoinen hallinto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nyt otan esimerkin terveydenhuollosta — kunta, yhteistoiminta-alue, sairaanhoitopiiri ja erva — mihin ihmeeseen me tarvitsemme nelitasoista hallintoa näin pienessä maassa, kun me voimme hoitaa sen jopa kahdella, että on kunta ja sitten erva, tai sitten joillakin alueilla, että meillä on kunta, sote-alue ja sitten erva? Näin me menemme eteenpäin. Meillä ei ole samanlaisia alueita, ei missään nimessä, vaan me tarvitsemme erilaisia ratkaisuja, ja lähdetään niistä hyvistä, mitä on jo tehty. Olen aivan samaa mieltä, mitä edustaja Anttila on, että Forssan malli on kunnon malli ja sitä pitää tukea, että se lähtee roihahtamaan ja saa vauhtia siitä, ja siitä lähdetään liikkeelle.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan velkakriisin ohella toinen tämän syksyn kestopuheenaihe on hallituksen ohjelmaansa kirjaama kuntauudistushanke.

Kuten aiempienkin kuntauudistusehdotusten kohdalla, ovat nytkin julkinen sana ja media olleet pullollaan jos jonkinlaisia analyyseja siitä, mitä kuntakentällä on luvassa tulevina vuosina. On puhuttu siitä, että hallituksen kuntauudistus vaarantaa lähipalvelut, milloin sillä heikennetään kuntien itsehallintoa tai jopa pakotetaan maaseudulla asuvat vanhukset muuttamaan kasvukeskuksiin. Keskustan pelottelulista tässä asiassa on loputon. Siksi tässä yhteydessä pitää kiittää keskustaa välikysymyksen jättämisestä ja siitä, että vihdoin tässä salissa on päästy keskustelemaan siitä, mistä tässä hankkeessa on oikein kyse. (Mauri Pekkarinen: Paljon te joudutte vielä kiittelemään meitä!) Ehkäpä tämän keskustelun myötä tähän hankkeeseen liitetyt möröt ja pelot saadaan uudistuksesta eniten pelästyneiden ihmisten mielistä viimein poistettua.

Miksi sitten, arvoisa puhemies, kuntakenttää tulee uudistaa näinkin radikaalisti kuin hallitus esittää? Vastaus on lyhyt ja tyhjentävä: ilman sitä kansantaloutemme ja erityisesti julkinen taloutemme ei tule selviämään tulevien vuosikymmenien haasteista. Suuret ikäluokat ovat parhaillaan siirtymässä ansaitulle eläkkeelle, joka tulee vaikeuttamaan entisestään kuntien taloustilannetta. Kun arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä ikäihmisten määrä nousee yli 1,5 miljoonan, on selvää, että nykyisillä rakenteilla kuntien talous ajaa seinään, ja kovaa.

Me tarvitsemmekin siis nopealla tahdilla radikaaleja uudistuksia meitä uhkaavan julkisen talouden kriisin ja siitä seuraavan holtittoman velkaantumisen, eli voisimmeko jopa brutaalisti sanoa, Kreikan tien, katkaisemiseksi. Siksi hallitus on ryhtynyt tähän työhön nopealla tahdilla, jotta meidän kuntamme olisivat nykyistä paremmin varautuneita kohtaamaan tulevat haastavat ajat. Tässä mielessä hallituksen kuntauudistus on vastuullista ylisukupolvista talouspolitiikkaa eikä ilkeyttään tehty uudistus. Vain vahvalla julkisella taloudella voimme jatkossakin taata kansalaisillemme hyvät ja laadukkaat lähipalvelut, turvata uusien, isompien kuntien itsehallinnon sekä kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet omiin tärkeinä pitämiinsä asioihin.

Arvoisa puhemies! Keskustan asettamassa välikysymyksessä vaihtoehdoksi ehdotetulle kuntauudistukselle esitetään paitsi edellisten hallitusten käynnistämän Paras-hankkeen jatkamista myös erillisen lähipalvelulain säätämistä turvaamaan kansalaisten lähipalvelut. Paras-hanke on tosiaan tuonut mukanaan useita kuntaliitoksia, mutta kaikilta osiltaan sille asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet. Suomen kuntakenttä on edelleen, Paras-hankkeesta huolimatta, erittäin pirstaleinen. Siksi Paras-hankkeen myötä kuntalaiset ovat ajautuneet eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuinka aktiivisesti Paras-hankkeeseen on sitouduttu kuntien valtuustoissa. Nyt käynnistyvässä kuntauudistuksessa juuri tähän epäkohtaan saadaan viimein muutosta.

Mitä sitten tulee tähän keskustan ehdotukseen lähipalvelulaista, täytyy vain todeta sen olevan rohkea veto puolueelta, joka on julistanut tässä maassa olevansa kuntien itsehallinnon suurin tukija. Asettamalla määräaikoja palveluiden saamiselle valtio tulisi käytännössä määrittelemään sen, miten kunnat omat palvelunsa järjestäisivät. Toinen kysymys on se, miten tällainen lähipalvelulaki käytännössä parantaisi kuntalaisten palveluiden saamista. Palveluiden toteuttaminen lain vaatimalla tavalla edellyttäisi nykyistä mittavampaa resursointia ja rahoitusta, mikä nykyisessä epävarmassa taloustilanteessa on erittäin vaikea toteuttaa. Mutta tähän varmasti keskustalla on hyvät esitykset, ja toivottavasti tulevienkin puheenvuorojen aikana me muutkin tässä salissa pääsisimme niitä ehdotuksia kuulemaan.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu nyt kyllä, ministeri Virkkunen, että sillä hallituksen esityksellä on kiire, koska koko tämän päivän me olemme keskustelleet asiasta, josta harva tietää, mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa käytännössä. Eli me käymme osittain varjonyrkkeilyä itsemme kanssa siitä syystä, että etenkin nämä pelot ja ennakkoluulot ja semmoinen epäluottamus tulevat sellaisista oletuksista, jotka eivät pidä paikkaansa, kun hallituksen esitys sitten saadaan. Hallituksen kirjaukset ovat hyvät ja selkeät, mutta nyt epävarmuus vallitsee siitä, mitenkä niitä toteutetaan, niin että oikein hyvä, että tämän vuoden puolella tämä hallituksen perusesitys tulee. Ja sitten minä haluaisin vielä todeta, että minä olen ymmärtänyt niin, että se ei ole lakiehdotus, vaan se on suunnitelma, ehdotus, joka menee laajalle kuntakenttälausuntokierrokselle ja myös tällaisiin foorumeihin keskusteluun eri alueilla, mikä on erittäin demokraattinen ja hyvä menettelytapa.

Kun täällä on keskusta nyt tehnyt tämän välikysymyksen ja tätä keskustelua olen kuunnellut, niin minä haluaisin kyllä haastaa vastuulliset keskustan kuntaosaajat kuitenkin kaikesta huolimatta mukaan tähän kuntauudistustyöhön. (Sirkka-Liisa Anttila: Se pitää aloittaa ihan toisella tavalla!) — Mutta eikö niin, edustaja Anttila, että mikään ei ole lopullista ja huonon käytöksen voi aina korjata paremmalla? (Sirkka-Liisa Anttila: Kun alku on ollut huono, niin siitä ei saa enää hyvää!) Eli nyt pitää lähteä rakentamaan eteenpäin. Kun Paras-hanke käynnistettiin, niin silloin ajateltiin, että rakennetaan Suomea 30 vuoden päähän, ja nyt meidän täytyy myös nähdä näin. Ja se tarkoittaa sitä, että kaikkien etu on, että mahdollisimman laaja sitoutuminen tapahtuu tähän hankkeeseen.

Minä haluan kerrata vielä nämä sosiaali- ja terveydenhoidon periaatteet, jotka olivat Paras-puitelaissa. Silloin päädyttiin 20 000 asukkaan väestöpohjaan. Se oli vähän hakuammuntaa, mutta lähdettiin siitä, että jokaisella alueella pitäisi olla 20 000:n väestöpohja, jotta saadaan noin 13—14 lääkärin virat toteutettua. Ja tämä ei vielä toteudu 70 kunnassa tällä hetkellä, ja siinä mielessä mietin, oliko Paras-puitelain perälauta sittenkin liian löysä, että sellaista ei tullut. Mutta toisaalta uusi hallitus on tehnyt ihan hyvän, sanotaanko, sillan, rakentaa nyt Paras-hanketta ja tätä uutta kuntarakennetta yhteen, niin että sitä työtä, mikä ehkä on kesken, ei väkisellä viedä johonkin teoreettiseen päätökseen, vaan rakennetaan nyt uutta siltä entiseltä pohjalta.

Vielä sanoisin keskustapuolueen suuntaan, että sen luottamuksen rakentaminen, totta kai, se on hallituspuolueiden edustajien ja kuntapäättäjien asia myös, mutta keskustapuolue on ollut sitä luottamusta rakentamassa, enkä haluaisi tulkita, että se on nyt tästä poikki, vaan elämä jatkuu, ja mitä paremmin me kuuntelemme itse kukin niitä kuntalaisten tarpeita, niin sitä varmempia olemme, että meidän täytyy katsoa ohi tämän hetken närkästysten ja ehkä näitten linjariitojen.

Kun miettii sitten, mitkä ovat ne suurimmat ongelmat, niin minä haluan kyllä omasta puolestani nostaa myös tämän metropolialueen esille, koska se ei ole tullut täällä aikaisemmin. Minusta kuntarakenneuudistuksen pitäisi vastata täällä puolentoista miljoonan asukkaan alueella siihen, mitenkä me estämme tämän sosiaalisen ja alueellisen eriarvoistumisen. Mikä on se ratkaisu?

Itse kannatan sitä, että metropolialuetta käsitellään erillisenä, mutta sitten toisaalta täällä pitää myös samat kriteerit käydä läpi kuin muidenkin kuntien. Meidän pitää olla valmiit katsomaan vaikeita liitoskysymyksiä, olisiko niistä ratkaisua ja mikä ratkaisu sitten löydetään sille, että saadaan tätä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä maankäyttöön, liikenteeseen ja asumiseen. Sama ehkä on kaikilla kaupunkiseuduilla.

Suomen Kuntaliiton hallitus, johonka edustaja Hautala viittasi, otti keväällä kannan, joka oli yksimielinen silloin, ja siinä lähdettiin siitä, että on tämä peruskuntarakenne, sitten on metropolialue ja sitten poikkeuksena on vielä jonkun tietyn alueen erityisolosuhteet ja ehkä ne hyvät mallit ja se menestyminen, joka on olemassa. Ei niitä ole tarkoitus rikkoa. Siitä syystä sanoin, että hallituksella on nyt kiirekin tuoda tämä esitys. Minä en usko, että hallitus lähtee kumoamaan kaikkea hyvää, mikä tässä maassa on luottamuksella rakennettu.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kuntauudistushanke puhuttaa ja tulee todennäköisesti niin tekemään vielä kauan tämänkin illan jälkeen. Olen saanut useita yhteydenottoja puhelimitse ja sähköpostitse sekä tavannut paljon ihmisiä Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen erilaisilla markkinoilla ja tapahtumissa. Ihmiset ovat olleet kuntauudistushankkeesta erittäin tuohtuneita. Suorastaan verisuonet ovat useammassa otsassa tykyttäneet niin pulleina, että hanke näyttää uhkaavan jo kansanterveyttä kohonneina verenpainelukuina. (Mauri Pekkarinen: Eikä ihme!) Kansalaiset ovat menettäneet luottamuksen päättäjien kykyyn taata peruspalvelut myös kuntakeskusten ulkopuolella. Jos sijoitusmarkkinoille on saatu luottamus palautettua, niin kansalaisilla on nyt luottamuspula päättäjien tahtotilaan.

Meillä Päijät-Hämeessä kuntaliitosta kaavailtiin vuosi sitten yhdeksän kunnan kesken. Selvitys ei kaikilta osin mennyt hukkaan, vaan asioita pohdittiin monelta kantilta, ja hyvä niin. Selvitystyöstä kuitenkin unohdettiin ihmisten vahva kotiseuturakkaus ja sitoutuneisuus omaan kotikuntaan. Vain keskuskunta Lahti oli lopulta valmis yhdeksän kunnan liitokseen. Tämä kuntaliitoshanke oli niin veret seisauttava, että Nastolassa tässä äänestystilanteessa olivat paikalla jopa turvamiehet, koska tämä kuntaliitosasia kävi tosi kuumana siellä meillä Päijät-Hämeessä. Näin mittavaa ja pitkälle selvitettyä kuntaliitoshanketta ei Suomessa ole ennen kaadettu.

Me kyselimme myös Hämeenlinnassa kuntaliitoksen kadonneiden kuntien asukkaiden mielipiteitä palveluiden saatavuudesta ajalta ennen ja jälkeen kuntaliitoksen. Kuulemani palaute palveluiden tasosta ei ollut aina ihan lasten korville sopivaa kuultavaa. Monissa pakkoliitetyissä kunnissa palvelut vietiin kauas kuntakeskuksiin ja syrjäseutujen asukkaat jätettiin oman onnensa nojaan. Pian kuntaliitoksen jälkeen palvelut hävisivät ja niiden myötä myös koulut, kaupat, pankit, postit ja kaikki muut palvelut. Lisäksi palveluiden ulkoistamisen jälkeen myös kuntien aikaisemmin omistamat kerho- ja kokoontumistilat siirtyivät ulkopuolisten tahojen omistukseen tai hallintaan. Vapaaehtoisvoimin toimivilla järjestöillä ei ollut enää varaa vuokrata markkinahintaisiksi muuttuneita toimitiloja — seurauksena jälleen mahdollisia uusia syrjäytyneitä nuoria ja yksinäisiä vanhuksia, koska vapaaehtoistoiminta ja seurojen toiminta loppui.

Arvoisa puhemies! Tärkeää ei ole kuntien lukumäärä. Se ei voi eikä se saa olla itseisarvo. Kuntien oma talous ja kyky hoitaa palvelut ovat tärkein kriteeri. Kuntien välistä yhteistyötä voidaan lisätä ja myös alueellista kilpailukykyä voidaan lisätä hyvällä yhteistyöllä. Luodaan yrityksille tehokkaat ja toimivat toimintaedellytykset yrityksen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Tässä toiminnassa puolestaan tärkeitä linkkejä ovat kuntaliitot, kauppakamarit, ely-keskukset ja muut järjestöt, joiden välillä toimiva yhteistyö on erittäin tärkeää. Yhteistyö onnistuu, jos muutoksilla on paikallinen tuki ja paikallisten ongelmien ymmärrys.

Kuntien välisellä yhteistyöllä mahdollistetaan monipuolisten palveluiden tehokas tuottaminen ja saatavuus. Näin paikallinen näkemys säilyy ja päätöksenteko perustuu tosiasioihin, ei olettamuksiin. Asioiden tekemisestä tehokkaasti ei ole hyötyä, mikäli tehdään vääriä asioita.

Kuntaliitos itsessään ei tuo säästöjä, kuten on todettu. Päinvastoin palkkojen harmonisointi ja virkojen viiden vuoden takuuaika eivät todellakaan vähennä kunnan kuluja. Ja koska palkkakuluja ei voida leikata, joudutaan palvelutasosta säästämään. Hallituksen nyt kaavailema kuntauudistus yhdistettynä polttoaine- ja energiaveron korotuksiin tyhjentää maaseudun tehokkaasti. Torpat tyhjenevät, maaseudun liikenteessä joudutaan lopettamaan vuoroja kannattamattomina, maaseutu autioituu, ja kuka meille kohta tuottaa paljon puhuttua ja haluttua lähiruokaa?

Kuntaliitoksia on perusteltu myös solidaarisella vastuulla. Vakavaraisimpien kuntien pitäisi ottaa heikommin hoidetut kunnat velkoineen hoidettavikseen. Tätä samaa solidaarisuusmantraa on hoettu myös Euroopan taloustilanteen hoidossa. Nyt kansalaiset valitettavasti kokevat, että rahat eivät tule riittämään suomalaisten peruspalveluiden järjestämiseksi. Koko kevään, kesän ja syksyn on hallituksen päähuolenaihe ollut kreikkalaisten peruspalveluiden takaaminen. Kansalaisten kärsivällisyys on tullut pisteeseen, jossa he haluavat mahdollisuuden ajatella myös omaa ja läheistensä tulevaisuutta ja tehdä töitä suomalaisten hyvinvoinnin eteen. Onko se itsekästä? Ehkä olisi jo aikakin.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni jakaantuu kahteen osaan: kiittävään ja vähän kriittisempään. Myönnän, että aikamitalla mitaten nämä eivät nyt ole ihan yhtä pitkiä. Se kiittävä osa: olen tavattoman tyytyväinen ja iloinen siitä, että ministeri on täällä paikalla. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan maaseutumaisin maa. Suomi on Euroopan harvimmin asuttu maa. Tällaiseen maahan hallitus aikoo rakentaa rakenteeltaan ja keskikooltaan Euroopan suurimmat kunnat. Tähän ainakin päätyy sen perusteella, kun seuraa, minkälaista keskustelua on käyty. Minun oman maakuntani Keskisuomalainen-lehden palstoilla käytiin keskustelua, johonka ministerikin osallistui, ja sain sen käsityksen, että hallitus tähtää 50:een, ehkä 100:aan, vähän yli, pahimmillaan, mutta ihan joihinkin toisiin lukemiin kuin ne runsaat 300 kuntaa, mitkä meillä tällä hetkellä on.

Yleensä on niin, että jos maassa asukastiheys on tavattoman suuri, niin siellä kunnat voivat olla suurempia. Vielä kertaalleen: edes tiheimmin, tiheimmin asutuissa eurooppalaisissa maissa eivät kunnat ole niin suuria kuin mihin kokoon hallitus nyt tällä esityksellä tähtää noista lähtökohdista, mitä äsken tässä sanoin. Ja me keskustalaiset katsomme, että ei se koko ole tärkeintä tässä. Ei kunnan asukasluku määrää sitä, miten kuntarakenteen on syytä ja tarkoituksenmukaista jäsentyä. Ei se koko tässä asiassa ratkaise. Yhdyskuntarakenne ratkaisee.

Jyväskylän maalaiskunta oli aikanaan Suomen suurin maalaiskunta asukasluvulla laskien, mutta kun se ympäröi Jyväskylän kaupunkia joka puolelta, kerrostaloalueitten välillä meni raja, se oli toiminnallisesti, taloudellisesti organisoitunut palvelurakenteen osalta yhdeksi yhdyskunnaksi. Jo yli 20 vuotta sitten olin sitä mieltä, että tällaiset kunnat pitää panna yhteen ilman muuta. Silloin sosialidemokraatit vahvasti vastustivat Jyväskylän maalaiskunnassa ja silloinkin, kun päätös tehtiin, vielä vastustivat, mutta me keskustalaiset kokoomuslaisten kanssa teimme nämä liitokset silloin aikanaan meillä kaupungissa. Näin oli tällä tavalla tilanne. (Rakel Hiltunen: Sellaista henkeä edelleen!)

Vastaavasti Suomessa on maaseutumaisia aika pieniä kuntia, niitä pihtiputaita ja karstuloita ja hankasalmia ja perhoja ja muita vastaavia kuntia, joiden väkimäärä on pieni, joiden kuntakeskukset ovat 30:n ja 50:nkin kilometrin päässä toinen toisistaan, joiden kuntakeskusten välillä on silkkaa erämaata, joiden palvelurakenne on totaalisesti ja täydellisesti eriytynyt toisistaan. Näiden kuntakeskusten palvelurakenteitten yhteen lynttäämisestä on äärimmäisen vaikea löytää sellaisia synergiaetuja, jotka tuottaisivat taloudellisessa mielessä tai toiminnallisessa mielessä sellaista lisäarvoa — toiminnallisessa siinä mielessä, että se palvelisi sitä kuntalaista, joka kaiketi tässä kuitenkin kaikista tärkein on — minkä ilman muuta nimenomaan se seikka tuottaisi, että nämä kunnat pantaisiin yhteen. Nämä kunnat vastaavat lasten päivähoidosta, peruskoulusta, monta kertaa lukiostakin, kunnan teknisestä toiminnasta, kunnan kaikkinaisesta edun vaalimisesta ja elinkeinoelämästä jnp. Siinä on paikallinen aktiviteetti: Kun me olemme pihtputtaalaisia, niin me olemme pihtputtaalaisia ja me pidämme huolta tästä omasta kunnasta. Taikka me olemme hankasalmelaisia, kun ministeri sattuu tuntemaan Hankasalmen hyvin, ja me pidämme huolta tästä Hankasalmesta jnp. Nyt ajatus siitä, että nämä kunnat nyt ikään kuin lyntätään jollakin tavalla, se Pihtipudas Äänekoskeen tai Hankasalmi Jyväskylään jnp., sekä toiminnallisesti että taloudellisesti se lisäarvo siitä kaikesta, mitä tämä tuottaisi, ei kerta kaikkiaan ole minkään arvoinen.

No, ajatus siitä, että sitten kuitenkin pitäisi olla tämmöinen yksi suurkunta-ajatus ja että kunnan koon pitäisi olla niin suuri, että se yksi kunta pystyy aina järjestämään kaikki palvelut: Niin kuin äsken täällä vastauspuheenvuorona kertaalleen sanoin, en minä Euroopassa tiedä sellaista maata, jossa näin on asianlaita, että yhden kunnan pitäisi aina yksin pystyä ratkaisemaan taikka vastaamaan kaikista palvelutehtävistä — ei ole. On kuntia ja kuntia, ja on palveluita ja palveluita. On niitä lähipalveluja, joita tällä hetkellä hoitavat monessa tapauksessa aika pienetkin kunnat silloin, kun yhdyskuntarakenne puhuu pienen puolesta, ja on sellaisia palveluja, joita kerta kaikkiaan yksi pienempi kunta ei väestömääränsä vähäisyyden vuoksi pysty hoitamaan vaan joiden palveluiden, ylemmänasteisten palvelujen, hoitoa varten tarvitaan huomattavasti laajempi väestöpohja.

Täällä edustaja Virtanen puhui, että terveydenhuollossa 500 000 asukasta. Emme me keskustassa ihan niin paljon ajattele. Me ajattelemme, että maakuntalaajuisuus voisi olla esimerkiksi perusterveydenhoidon osalta ihan oikea, ihan käypäinen ratkaisu monessa nimenomaisessa tapauksessa. Silloin, kun on kysymys siis tämmöisestä ikään kuin vaativampaa, laajempaa väestöpohjaa vaativasta alueesta, ei keskusta ole sitä mieltä, että ne pitää hoitaa 3 000 tai 4 000 asukkaan kunnissa, ei ollenkaan. Siihen tarvitaan huomattavasti laajempaa väestöpohjaa, ja näissä tarvitaan kuntien yhteistyötä. Ja jos se on kuntayhtymä tai joku vastaava yhteisö, mikä paha se on? Se on paljon parempi kuin on järjestely, jossa on isäntäkunta, joka päättää ympärillä olevien kuntien asioista.

Minä olen jyväskyläläinen. Me jyväskyläläiset päätämme, mitä me tarjoamme ympärillä oleville kunnille. Ne ostavat meiltä palveluja, eivät ne ole niistä päättämässä. Me olemme päättämässä, ne ostavat. Monta kertaa ne ovat tilanteessa, että niillä ei ole asiallisesti ottaen muuta vaihtoehtoa, niitten on pakko ottaa siitä omasta kunnasta.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä, jos puhemies sallii, [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytystöiden jyrinää] — kun tuolla jyriseekin — edustaja Kalliorinteelle. Aivan lyhyesti, edustaja Kalliorinne: Te yritätte täällä kertoa, että ne rahat, mitä tulee kunnan kassaan lisää enemmän ensi vuonna kuin mitä tänä vuonna tulee, ovat jotenkin ikään kuin ekstraa noitten kuntien kannalta. Muut ryhmäpuheenvuorot eivät täällä kehdanneet sellaista sanoa. Teidän pitää tietää, että laki säätää sen, että silloin kun kuntien palvelut lisääntyvät, silloin kun kuntien palvelutuotannon kustannukset lisääntyvät, silloin kun valtio verotuksella ottaa kunnilta tulopohjaa pois, laki määrää, että kuntien on hoidettava nämä tietyssä järjestyksessä vuositarkistuksina ja nelivuotistarkistuksina. Taisin olla silloin ministeri, kun tämä asia ensimmäisen kerran otettiin nykymuotoon, nimenomaan kunta-asioista vastaava ministeri, jos oikein muistan. Nyt on kysymys nimenomaan näistä rahoista, ja te laskette ikään kuin nämä olisivat jotain ekstraa kunnille. Eivät ole. Se, mitä tapahtuu, on se, että sen 631 miljoonaa per vuosi neljänä vuonna, 2,5 miljardia, te nyt leikkaatte siitä, mitä te ennen vaaleja puhuitte. Tämä on kaiketi se oikea lasku, mikä tässä tapahtuu. Ensi vuonna annatte siitä 5 prosentin yhteisöverokohennuksen kylläkin, mutta ne isot leikkaukset ovat sitä, mitä äsken kerroin.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pekkariselle vastauksena, että en väittänyt mitään muuta kuin sitä, mitä Kuntaliiton pääekonomisti Juhani Turkkila ja apulaisjohtaja Reijo Vuorento esittelivät valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostolle, eli kokonaissummia niistä rahaliikkeistä, mitä kuntien ja valtion välillä tulee tapahtumaan kokonaisuudessaan kaikkien ynnäilyiden ja plussien jälkeen. Se näyttää kiistatta, että kunnille rahavirta on ensi vuonna suurempi kuin se on tänä vuonna. Se oli se kiistaton fakta, joka näistä papereista löytyy. Siitä oli kysymys, enkä väitä vääristeleväni mitenkään, vaan ainoastaan siteerasin Kuntaliiton eduskunnassa esittelemiä talouslukuja.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan ryhdikästä puolustaa. Varmaan numerot, joita kerrotte tässä — en nyt niitä tarkkaan muista, mitä äsken kerroitte, mutta minä luotan siihen, että te olette kertonut ihan oikeita numeroita. Mutta kun kertoo nämä numerot, kuinka paljon kuntien kassaan tulee rahaa, ja kun vielä televisioitiin Suomen kansalle se lähetys, niin kyllä teidän olisi pitänyt kertoa, minkä takia tämä kassavirran lisäys, mistä se tulee, että ihan oikein siellä ovat ne syyt, jotka säädettyjen lakien perusteella määräävät valtion maksamaan kunnille näitten ja näitten lisäkustannusten katteeksi tämän määrän, ja että sen jälkeen te sitten leikkaatte sen. Vaikka ette ole sitä edes kertonut, että te leikkaatte, me olisimme voineet kertoa sen. Mutta pelkästään se, mikä on tämän kassavirran kasvun taustalla, se olisi ollut mielestäni korrektia.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Kalliorinteelle täytyy sanoa, että kun sinä esittelit täällä Kuntaliiton papereita, niin minä esittelen myös, 14.9., ilmeisesti päivän tuoreempi. Kuntaliitto toteaa tässä ihan selkeästi sen, että Kuntaliitto pitää valitettavana, että maan hallitus budjettiriihessään hyväksyi kuntien valtionosuuksiin 631 miljoonan leikkauksen. Budjettiesitys merkitsee sitä, että valtion osuus kunnallisten palvelujen rahoituksesta vuodeksi vähenee 2,7 prosenttiyksikköä, ja koko vaalikaudella se tarkoittaa 2,6 miljardia. Tämä on Kuntaliiton tieto.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi osa sitä kunta—valtio-suhdetta on verotulojen vähennysten kompensointi. Jos kunnallisveroon kohdistuu verovähennys, niin se kompensoidaan valtionosuuksissa. Se näkyy juuri lisäsummana siinä. Eli se pitää katsoa, mistä on kysymys, eikä antaa sitä kuvaa, että nyt on hallitus päättänyt lisätä kuntien resursseja. Kustannusjakotarkistus on lakiin perustuva, se tulee joka neljän vuoden välein, ja indeksitarkistus on se, minkä pitää tulla.

Tosiasia on se, että valtionosuusprosentti pienenee 2,7 prosenttiyksikköä, ja se on leikkaus. Ei kannata antaa sitä kuvaa, että nyt hallitus päätti lisätä kuntien resursseja. Minäkin olen vanha päätoiminen tilastomies ja pystyn tilastoilla näyttämään yhtä sun toista, mutta kannattaa kertoa tausta, mistä tässä on kysymys.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tuo 7 minuutin ryhmäpuheenvuoro ei anna mahdollisuutta kaivaa kaikkia taustoja esille, joten pitäydyin siinä kokonaissummien tarkastelussa, mikä on rahaliikenne valtiolta kunnille tänä vuonna ja mikä se on ensi vuonna. Samaisessa Kuntaliiton paperissa sanotaan myös, että kun kaikki vaihtoehdot otetaan huomioon, saadaan 12 erilaista tapaa esittää samoja lukuja ilman, että yksikään näistä 12 vaihtoehtoisesta muutosvaikutusten laskentatavasta olisi väärin. Eli siinä meillä on tilastotietoa. Minun lyhyen matematiikan opintoni riittävät parhaiten tarkastelemaan näitä kokonaissummia, ja ne ovat sellaiset kuin ne pöntöstä suorassa tv-lähetyksessä sanoin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi totean, mistä tässä on koko päivä keskusteltu ja juupas—eipäs-keskustelua käyty kuntauudistuksessa eli pakosta, pakkoliitoksista, ei palveluista ja alueitten kehittämisestä elinkeinomielessä. Arvuutellaan vaan, mitä sieltä ministeriöstä on tulossa, ja tulossa on, näin ministeri Virkkunen on luvannut. Malttakaa hieman mielenne vielä.

Edellisen hallituksen aikana rakennettiin hallintorakenteita. Minä en nimitä niitä himmeleiksi, koska minun mielestäni himmelit kuuluvat jouluun ja se on rauhan aikaa ja nyt ei suinkaan ihan sitä vietetä. Mutta joka tapauksessa näitä rakenteita luomalla luovutettiin monessa tapauksessa kuntien päätösvallasta yli puolet organisaatiolle, jossa demokraattisesti valittujen valtuustojen sana ei todellakaan ole kuulunut. Miksi? Siksi, että tällä järjestelyllä saatiin säilytettyä valtuustopaikkoja ja näennäisesti itsenäisiä kuntia, vaikka yli puolet rahapäätöksistä tekee joku muu. Viis siitä, kuka tekee päätöksiä, kunhan lumevalta säilyy. On toki toimivia, suuria hallintorakenteita olemassa.

Tulokulma asiaan on oppositiolla siis väärä. Ei pidä rakastaa tänäkin päivän paljon esillä olleita vaakunoita vaan keskittyä siihen, että me tavalliset kansalaiset saamme laadukkaat palvelut ja alueen elinkeinojen kehittämisen, joista sitten voimme myöskin nauttia. Kuntauudistuksen myötä siihen on mielestäni mahdollisuus, kunhan pidämme mielessä yhden asian, sen, että kunta on ihmistä varten, ei kunta vallanpitäjiä varten.

Monesti kuulee väitteen, että kuntaliitoksen myötä ihmisten kyky vaikuttaa elinympäristöönsä heikkenee. Mielestäni tämä on edelleen opposition ja oman asemansa puolesta pelkäävien ja samojen puolueitten kunnallispäättäjien sanelemaa höpöhöpöä, jonka he tarjoilevat heinäsirkkaparvien ja luonnonmullistusten kera. Niin huono on hallituksen kaavailema kuntauudistus opposition ja byrokraattien mielestä, kuullut olen.

Todellisuudessa kuntaliitoksella on mahdollista olla demokratiaa vahvistava vaikutus. Kuten edellä totesin, monet kunnat ovat luopuneet omasta päätösvallastaan hallintoelimille, joihin kuntalaiset eivät pääse vaikuttamaan. Tällöin tietysti julkisuus ja päätösten läpinäkyväisyys on heikompaa kuin jos päätöksen olisi tehnyt kunta itse. Kuntaliitosten myötä tällaiset ongelmat osittain ainakin poistuvat, sillä yhtyneet kunnat voivat luopua turhista hallintorakenteista ja tuottaa palvelut itse. Vahvassa peruskunnassa kunnan itsemääräämisoikeus on vahva ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat paremmat.

Kuntaliitos vaatii usein hikeä ja varmasti kyyneleitäkin, sillä tunteet ovat pinnassa, kun keskustelut yhden tai useamman kunnan liittämisestä toisiinsa aloitetaan. Kunnan nimi, kotipaikkaromantiikka, saattaa muodostua tärkeimmäksi asiaksi sekä se, mitkä ovat puolueiden väliset voimasuhteet, ajattelematta hetkeäkään kuntalaisen todellisia tarpeita eli palveluita ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Rakkaus omiin kotikulmiin todella säilyy, tiedän muutamista kuntaliitoksista; ei se identiteetti sieltä minnekään häviä.

Vaikeiden kuntaliitosten varalta kunnalla tuleekin olla asioitten niin vaatiessa mahdollisuus siirtää koko liitosasian selvittäminen ulkopuoliselle selvitysnaiselle tai -miehelle. Selvitysmies kykenee todennäköisesti laittamaan tunteet ja turhan vastakkaisasettelun sivuun ja arvioimaan kuntien taloudellista tilannetta sekä palveluiden laatua ja niiden riittävyyttä meille tavallisille kuntalaisille kuntalaisia kuunnellen. Kunnanvaltuustot tietenkin viime kädessä päättävät, hyväksyvätkö ne selvitysmiehen esitykset.

Uskon ja toivon, että seuraavina vuosina tulemme näkemään suuria muutoksia suomalaisessa kuntakentässä. Hyvin suunniteltu kuntauudistus säilyttää palveluiden laadun ja mahdollistaa jopa sen, ettei sitä kunnallisveroa jatkuvasti nosteta. Jos takerrumme täysin turhiin kysymyksiin kuntien nimistä, vaakunoista ja määrästä, voin taata, että ainoa todellinen häviäjä on kuntalainen itse.

Lopuksi totean, että erittäin vaikea kysymys kuuluu, kuka ottaa vastaan ne kunnat, joita kukaan ei taloussyistä enää huoli. Valtioko? Esimerkkejä tästä on jo nyt.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa kunnioitettu herra puhemies! Mennään aluksi perusteisiin, miten tullaan kunnan jäseniksi. Jokainen ihminen on kunnan jäsen sen vuoksi, että on kerran syntynyt tänne. Minulla on edustajatoverina paloesimies, joka voi kertoa tarkemmin, miten tullaan palokunnan jäseniksi. Osuuskunnan jäseniksi tullaan sillä tavoin, että maksetaan osuuspääoma. Itse pappina tiedän sen myös, miten tullaan seurakunnan jäseniksi: se tapahtuu kasteen kautta. Mutta kunnan jäseniksi tullaan sillä, että on kerran synnytty. Eli ollaan ihmisoikeuksien äärellä, ollaan myös hyvin lähellä perussuomalaisen ajattelun ydintä: jokainen ihminen, jokainen ihmiselämä on arvokas, jokaista ihmiselämää tulee aina ja jokaisen ihmisen ihmisoikeutta aina tinkimättömästi puolustaa. Ja kun näin on, niin tiedämme hyvin, että ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa. Monessa puheenvuorossa täällä on jo puhuttu siitä, että kunta on ihmisiä varten eivätkä ihmiset kuntaa varten. Minä selvennän, ettei tule väärinkäsityksiä jostakin aggressiopuheesta, kun käytän termiä "Humen giljotiini": Hän oli filosofi, David Hume. Hän tarkoitti sitä, että on jyrkkä ero sillä, miten asiat ovat, ja sillä, miten niiden pitäisi olla. Ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Meillä on hyvä kuntalainsäädäntö, mutta kunnat monessa tapauksessa eivät selviä velvoitteistaan, ja sen vuoksi, niin kuin jo päivällä sanoin, kuntauudistus on välttämätön, mutta sitä ei saa toteuttaa pakolla. Perussuomalainen ajattelu lähtee siitä, että on tärkeää, että on terveitä kuntia, joilla on selkeä identiteetti, terveesti ylpeä identiteetti, mutta jotka ennen kaikkea tarjoavat kuntalaisille välttämättömät palvelut tinkimättä, jokaisen ihmisen ihmisarvoa kunnioittaen. Tässä meidän ajattelumme poikkeaa jyrkästi keskustasta. Aivan oikein on täällä sanottu, että keskustalle on tärkeää, että valta säilyy ja herrapaikkoja on riittävästi.

Minä tiedän: kotikuntani lakkautettiin kuusi vuotta sitten. Päivällä, kun kerroin tästä tilanteesta vähän, niin arroganssia, ylpeyttä täällä vain kohtasin puheissa. Meiltä ovat hävinneet taksipalvelut sen vuoksi, että yhden kunnan alueella on taksi. Meillä ei siellä Vehmersalmen taajamassa ole taksia. Meillä oli yli vuoden posti poissa. Tämä on todellisuutta laajalti Suomessa. Siinä mielessä on hyvä, että keskusta teki tämän välikysymyksen, jotta nämä asiat, jotka ihmisen kannalta koskettelevat jokapäiväistä elämää ja ovat myös ihmisarvokysymyksiä, koska jokaisella täytyy olla oikeus vapaasti valita asuinpaikkansa, tulevat esiin. Mutta tässä ei saa olla poliittinen tendenssi sellainen, että halutaan tällä keskusteluun nostamisella vain varmistaa omat asemat. Se on sellaista tyypillistä brezhneviläistä vallankäyttöä. Elintärkeää on — jääköön tästä keskustelusta siemeneksi itämään meille se — että todellakin muistamme, että jokainen ihminen, jokainen ihmiselämä on arvokas, kunnat ovat kuntalaisia varten palvelemaan, toteuttamaan jokaisen ihmisen ihmisarvoista elämää.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edelliselle puhujalle täytyy kyllä sanoa, että meidän täytyy varmasti, kaikkien päättäjien, miettiä sitä ensimmäistä porrasta, kun menemme päättäjän paikalle, hakeudumme ehdokkaaksi valtuustoon ja mietimme sen jälkeen, mikä meidän tehtävänkuvamme on. Mahtaakohan se kaikilla olla vaan se valta? Veikkaan, että vastuukysymykset ovat tärkeimpiä ja kuntalaisten asioista huolehtiminen on se tärkein tehtävä kaikilla valtuutetuilla, jotka kunnallispolitiikassa toimivat. En usko, että se valta on se ensimmäinen ohjain, minkä vuoksi toimitaan.

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ilolla tuossa edellä edustaja Koskisen puheenvuoroa. Minusta hän toi esille inhimillisen puolen tästä laista, nimenomaan sen inhimillisen, ihmistä lähellä olevan puolen. Jaksan luottaa siihen, että jos hallituspuolueissa on enemmän tällaisia edustaja Koskisen kaltaisia kansanedustajia, niin tähän lakiin löytyy vähän pehmeämpääkin puolta.

Käytäväkeskustelu kuntauudistuksesta ei mielestäni ole termistöltään oikea. Mielestäni pitäisi puhua kuntahaipakasta ennemmin kuin kuntauudistuksesta. Tämä haipakka kuvaa mielestäni hyvin sitä tunnelmaa, mikä kuntakentällä tänä päivänä on sekä kuntapäättäjien keskuudessa että kuntalaisten keskuudessa.

Kuntalaisten selkeä viesti tämän uudistusesityksen alla, mistä heille on tullut viestiä tiedotusvälineistä, on selkeästi se, että palveluista, lähipalveluista, ja kuntaliitoksista pitäisi kyetä keskustelemaan lähempänä ihmistä. Kauas viedyt palvelut liian suurissa yksiköissä eivät saa kenenkään tukea. Päätöksentekoon lähellä kuntalaista ei myöskään uudistuksen myötä uskota, ja näin ollen onkin mielestäni turha haikailla nuorten päättäjien perään, jos vanhemmat, pitempään valtaa pitäneet henkilöt eivät kykene näyttämään mallia tässä päätöksenteossa, toisin sanoen ajattelevat, että päätöksenteko etääntyy yhä kauemmas.

Keskustan kuntamalli tunnistaa tosiasiat, jotka näkyvät tämän päivän kuntalaisen elämässä: asukaspohja, ikärakenne, väestötiheys ja etäisyydet. Tästä seuraa suoraan se johtopäätös, että emme voi tehdä Suomeen minkään palvelun, kuntarakenteesta puhumattakaan, pohjalta yhtä ainutta mallia. Väestörakenne, mitä on käytetty esimerkkinä hyvässä ja pahassa, määrää erittäin pitkälle koko kunnan elämisen mahdollisuudet. Ennakoinkin siksi jo tulevaa valtionosuusuudistuksen vaihetta — sehän on tulevina vuosina edessämme. Toivon, että nyt jo pannaan painoarvoa ennalta ehkäiseviin toimiin jälkiseuraamusten hoidon sijaan. Eduskunta on tästä asiasta lausunut useaan kertaan eri mietinnöissään, ja toivon, että tämä on myös eduskunnan yhteinen kanta tulevaisuudessa.

Suurten kuntien lanseerauksen myötä suurin epätietoisuus liittyy siihen, mitkä ovat ne ohjauskeinot, millä kuntia saatetaan yhteen tämän hallituksen uuden mallin myötä. Hallitus perustelee ratkaisuaan kuntauudistuksesta palvelujen turvaamisella. Myös taloudelliset perusteet ovat tulleet monessa puheessa esille. Meistä jokainen ymmärtää kuunneltuaan kuntaministeri Virkkusen puhetta, että rahoitus on näistä vahvin käytettävä keino. On turha vähätellä rahoituksen merkityksettömyyttä suhteessa kuntien yhteenliittämiseen. Esimerkiksi tämä reilun 630 miljoonan paine kuntiin päin tällä hetkellä jo aiheuttaa sen, että monilla kunnilla on neuvot vähissä. Viittaan myös lisääntyviin tehtäviin, esimerkiksi nuorisotyöttömyyden hoitoon, josta tulevat velvoitteet ja vastuut lankeavat kuntien hoidettavaksi.

Yksi vaikuttavimmista viesteistä tässä keskustelussa liittyen kuntarakenteeseen on ollut, että yksikään kunta ei säästy kuntarakenneuudistuksen aallolta tai sen jälkimainingeilta. Tästä herää kuitenkin kysymys, kun pohjana on työssäkäyntialue, kuka tai mikä taho ratkaisee ristikkäinvedon työssäkäyntialueen, koulutussuuntautuneisuuden ja esimerkiksi terveydenhuollon välillä. Nämä palvelurakenteet eivät suinkaan ole tänä päivänä yhteneväiset. Millä muulla kuin taloudellisella ohjauskeinolla, siis pakolla, saadaan aikaan sellainen palvelualue, joka toimisi jollakin tavalla?

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella ongelmakohdaksi kulminoitui terveydenhuollossa järjestämisvastuu ja rahoitus. Mielestäni tämäntyyppisiä asioita tulisi ratkaista ennen tätä kuntauudistusta. Kehittämishankkeille yleensä eduskunnassa suodaan ennakkoon jo lisärahoitusta, mutta tässä tapauksessa voi todeta, että rahoitusta on viety jo ennalta kunnilta pois, leikkuria on käytetty. Näin ollen toivoisinkin johtopäätöksenä sitä, että kun hallituksella on nyt kädessään kartta ja sillä on maasto, niin esimerkiksi Britannian malliin, jossa mennään päinvastaiseen suuntaan, hallitus käyttäisi mieluummin tätä maastoa kuin sitä karttaa. Johtopäätös saattaisi olla toisentyyppinen.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Ilta on tässä jo kovin pitkällä, mutta niin kuin usein tässä salissa käy, jos jaksaa täällä kuunnella, keskustelun taso on illan mittaan noussut ja tullut ehkä vähän analyyttisemmäksi.

Kun tämä keskustelu iltapäivällä kahden aikaan alkoi ja kuuntelin edustajien Kiviniemi ja Kalmari puheet, niin tuli vähän sellainen tunne, että nyt olen joutunut keskustan tupailtaan, tupailtaan, jonka aiheena on kunnallisvaalikampanjan aloitus. Ja silloin ajattelin — vielä silloin ajattelin — että mikäli näin on, niin kyllä eväät ovat vähissä, koska eihän täällä pakosta ole enää puhunut oikeastaan juuri kukaan muu kuin keskusta, ja se on ehkä nyt tämän keskustelun kuluessa tullut selväksi, eli pakkoliitoksia ei tule.

Oikeastaan ainoa, joka tässä salissa enää tuntuu uskovan ylhäältä annettuihin ratkaisuihin, on keskusta, joka tarjoaa nyt vaihtoehdoksi lähipalvelulakia, jossa siis käytännössä viedään esimerkiksi Inarin kunnalta sen valtuuston suvereeni oikeus päättää siitä, minkä tyyppinen palveluverkko siellä on niihin paikallisiin olosuhteisiin. Täällä hyvä ystäväni edustaja Saarikko puhui siitä, kuinka kuntapäättäjiä pitää arvostaa. No, onko kuntapäättäjien arvostamista se, että annetaan täältä ylhäältä laki ja sanotaan, että tämän ja tämän etäisyyden päässä pitää olla nämä ja nämä palvelut? Emmekö me luota kuntiin tässä, hyvät edustajakollegat?

Sitten on tosin kysymys siitä — esimerkiksi korkeasti kunnioittamani edustaja Tölli täällä tätä kysyi — että kun on nyt tullut selväksi, että hallitus ei tee pakkoliitoksia, niin mikä se pakko sitten tulee tässä olemaan, se tässä tuntuu olevan vähän epäselvää. Jonkinnäköistä ohjausta tarvitaan, ja kun tämä on epäselvää, niin tuntuu todella ihmeelliseltä, että siitä, että hallitus suunnittelee jonkinnäköistä uudistusta, se ansaitsisi kaatua. Tässä suhteessa voi sanoa, että tuntuu siltä, että tämä välikysymys on tehty sen perusteella, että valtiovarainministeriön nettisivuille on laitettu pari Tilastokeskuksen karttaa, siltä pohjalta on välikysymys tehty. Jos tällä pohjalla lähdetään loppuhallituskausi menemään, niin siellä Tilastokeskuksessa on kyllä niin paljon aineistoa, että meillä täällä istumista riittää, mutta eiköhän meillä lihakset kestä.

Tässä uudistuksessa alueet otetaan eri tavalla huomioon. Täällä on kaupunkiseudut, sitten on nämä haja-asutusalueet, jotka vaativat erilaisen mallin, ja sitten on tämä metropolialue, joka vaatii ihan omanlaisensa mallin. Eikä tässä prosessuaalisestikaan, mitä tulee kuntien kuulemiseen, ole eroa siihen, mitä Paras-hankkeessa tehtiin. Silloinkin oli malleja — joskin paljon erilaisia malleja, jotka nyt ovat synnyttäneet näitä erilaisia rakennelmia — silloisella hallituksella oli malleja, ja sen jälkeen lähdettiin kuntakierrokselle. Niin tehdään, ja toivon tietysti, että siinä kuntia kuunnellaan.

Kun edustaja Rehula täällä ihmetteli, miksi tavoitellaan elinvoimaista kuntarakennetta, että eihän kuntarakenne voi olla elinvoimainen, niin en tiedä, mitä ne puolueet, jotka ovat silloin istuneet hallituksessa, kun Paras-lakia ovat tehneet, ovat ajatelleet, kun ovat ensimmäiseen pykälään laittaneet, että lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne, siis että lain tavoitteena on elinvoimainen kuntarakenne. Tuntuu siltä, että nyt sen jälkeen, kun vaalit on käyty, tätä kohta ehkä vanhaa lakia katsotaan eri silmin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Thors täällä puhui asiaa siitä, millä tavalla tätä metropoliseudun erityisaluetta pitäisi vähän erityyppisesti lähestyä. Minun terveiseni ministerille on se, että sitä pitäisi lähestyä nimenomaan tämän yhdyskuntarakenteen eheyden ja segregaation näkökulmasta, eli kun se on niin iso työssäkäyntialue, että sinne ei sama malli päde kuin muualle Suomeen, niin kun niitä periaatteita mietitään, niin yritettäisiin edistää niitä ratkaisuja, jotka eivät edistä segregaatiota, ja toisaalta yritettäisiin edistää niitä ratkaisuja nimenomaan, jotka sitä purkaisivat, ja toisaalta myöskin sitä, että yhdyskuntarakenne ei leviäisi. Senpä takia juuri metropoliseutu tarvitsee ihan oman ajattelunsa, ja tässä ajattelussa en sulkisi mitään malleja pois.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuntien velvollisuutena on huolehtia siitä, että niiden asukkaille tarjotaan kaikki lakisääteiset palvelut. Nykyisellään osa kunnista ei kuitenkaan pysty näitä velvoitteita täyttämään, vaikka haluaisikin, eikä tilanne tule tästä tulevaisuudessa helpottumaan, päinvastoin. Esimerkiksi väestön ikääntyminen aiheuttaa kunnille menojen nousupaineita, joista noin puolet kohdistuu kuntien järjestämisvastuulla oleviin hoito- ja hoivapalveluihin.

On aivan selvää, että kansalaisten lähipalvelut voidaan taata ainoastaan muodostamalla vahvoja ja taloudellisesti elinvoimaisia kuntia, jotka pystyvät itse tuottamaan suurimman osan peruspalveluistaan. Siksi hallituksen ajama kuntauudistus on aivan välttämätön. Vaihtoehtoja ei ole. Tilanteessa, jossa julkista taloutta uhkaa lisäksi niin maailmantalouden kriisi kuin kestävyysvajekin, ei esimerkiksi teidän keskustalaisten ajama lähipalvelulaki ole realistinen vaihtoehto. Säätämällä vain uusi laki ei itse asiaa eli palveluiden turvaamista hoideta mitenkään, sillä ylimääräistä rahaa ei löydy kunnilta eikä sitä löydy myöskään valtiolta. Kaiken lisäksi lähipalvelulaki kaventaisi kuntien itsehallintoa, kun valtio määrittäisi, miten palvelut tulisi järjestää.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ja siihen vaikuttavat taustatekijät ovat olleet esillä jo vuosia. Vasta nyt on kuitenkin ryhdytty tositoimiin. Uudistuksen vauhdittamiseksi hallitus on muun muassa sitoutunut poistamaan lainsäädännöstä kuntaliitoksia vaikeuttavia tekijöitä sekä uudistamaan valtionosuusjärjestelmää nykyistä kannattavammaksi. Ja uudistukset tulevat todella tarpeeseen.

Nykyisellään pidämme keinotekoisesti kuntia pystyssä siirtämällä veroeuroja kuntien kesken vauraammista kunnista köyhemmille kunnille. Järjestelmän suurimpia maksajia ovat Helsinki, Espoo ja Vantaa, joista Helsinki maksaa tänäkin vuonna verontasausta eniten eli peräti 303 miljoonaa euroa. Asukasta kohden laskettuna tämä on noin 527 euroa per helsinkiläinen, ja helsinkiläisenä veronmaksajana pidän tätä täysin kohtuuttomana. Jo tällä hetkellä Pääkaupunkiseudulle kasaantuu hyvin erityyppisiä haasteita kuin muihin kuntiin. Helsingissä esimerkiksi tukipalveluita ja kotoutumisapua tarvitsevien maahanmuuttajien suhteellinen väestönosuus on huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Lisäksi monet sosiaaliset ongelmat kasautuvat tyypillisesti suurkaupunkeihin, eikä Helsinki ole tässä mikään poikkeus.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei huomioi näitä metropolialueen erityispiirteitä. Metropolialueen ihmisten eli yli miljoonan suomalaisen tarpeet tuntuvat unohtuvan myös keskustalaisilta. Te esitätte välikysymyksessä yhtenä pääargumenttina, kuinka hallitus heikentää kuntien taloutta muuttamalla verotulojen tasausjärjestelmää. Haluankin kysyä paikalla olevilta keskustalaisilta, onko teidän mielestänne oikein maksattaa helsinkiläisten rahoilla syrjäseutujen kuntahallintokuluja tilanteessa, jossa Helsingin nykyisillä verotuloilla pystytään tuskin edes turvaamaan kaupunkilaisten omia palveluita.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme Suomessa nyt todellista yhteen hiileen puhaltamista. On selvää, ettei maamme selviä kirkonkyliin perustuvalla kuntarakenteella nykypäivän haasteista. Sen sijaan tarvitsemme kuntarakenteen vastuullista kehittämistä kohti työssäkäyntialueisiin perustuvia peruskuntia ja oikeudenmukaista verotusjärjestelmää. Tässä työssä meidän kaikkien on pystyttävä jättämään taaksemme kaikenlainen kotiinpäin vetäminen ja ajateltava isänmaan etua. Tämä tarkoittaa avointa mieltä ja yhteistyötä maamme jokaisessa kolkassa aina täältä Pääkaupunkiseudulta lähtien.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pelkonen, minusta tuntuu, että te ette tainnut tietää, mitä te puhuitte. Minusta se on vakava asia. (Aila Paloniemi: Samaa mieltä!) Vielä vakavampi asia, jos tiesitte, mitä puhuitte.

Kuntien rahoitusjärjestelmä on kokonaisuus. Sillä rahoitetaan palveluita. Me emme saa tähän maahan rakennettua sellaista järjestelmää, jos meillä on enemmän kuin yksi kunta, jossa ei ole verotulojen tasausta. Siinä on kysymyksessä kuntien palveluiden rahoittaminen. Ja meille on yhteinen etu, että meillä on toimiva pääkaupunki ja sinne keskittyy tiettyjä asioita, jotka maksavat veroja. Täällä on keskushallinto, monien yritysten pääkonttorit, ja se on meidän yhteinen etumme. Ne maksavat veroja, jotka tulevat kaupungille, mutta jos emme pysty ajattelemaan sitä, että resursseja tasataan, niin ei tässä sitten pystytä palveluita koko maassa järjestämään. Tämä on erittäin kylmää puhetta. Minä toivon, että tämän tyyppisiä puheenvuoroja ei tarvitse kuunnella.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on monta kertaa todettu jo, kunta on asukkaita varten. Tämä tosiasia tahtoo välillä unohtua, kun rakenteet ja valta alkavat ohjata keskustelua. Demokratiassa jokaisella kuntalaisella on yksi ääni, jolla hän voi vaikuttaa siihen, miten yhteiset palvelut kunnassa järjestetään. Parhaimmillaan kuntademokratia toimii suorana, avoimena, läpinäkyvänä ja tehokkaana, vallan ja vastuun välinen yhteys on kaikille osapuolille selvä ja kontrolli pysyy kuntalaisten käsissä. Jotta ihminen todella voi vaikuttaa päivähoidon, koulun, hammashoidon, terveyskeskuksen tai vanhuspalveluiden laatuun ja toimivuuteen, on päätöksenteko pidettävä lähellä kuntalaisia. Siksi me tarvitsemme lisää vahvoja peruskuntia ja vähemmän kuntayhtymiä, vähemmän ylikunnallisia himmeleitä, vähemmän välillisiä hallintorakenteita, joissa päätöksenteko on karannut pois kuntalaisen eli palveluiden rahoittajan ja käyttäjän ulottuvilta.

Välikysymyksessä keskusta on huolissaan lähipalveluiden tulevaisuudesta ja epäilee, että lähipalveluiden saanti vaikeutuu. Tätä ajatusjuoksua on vaikea ymmärtää. Kuntauudistus nimenomaan takaa lähipalvelut. Vahvempi kunta ja vahvempi rahoituspohja ei tarkoita ihmisten arkisten palveluiden keskittämistä. Kuntauudistuksen tavoite on yksinkertaisesti se, että saamme palveluiden järjestämiselle ja rahoittamiselle vahvan ja vakaan pohjan, peruskunnan, jossa on riittävä väestöpohja ja ennustettava tulokertymä. Jos kunnan rahoituspohja on vahva ja kunnan asukkaat voivat itse tehdä päätökset palveluiden järjestämisestä, silloin me saamme myös palveluiden tuotantoon ennustettavuutta ja luotettavuutta. Silloin lähipalvelut voidaan järjestää kuntalaisille sopivalla tavalla, käyttäjien mielipiteitä kuunnellen ja jokaisen kunnan omat erityispiirteet huomioiden.

Arvoisa puhemies! On selvää, että vahvempi yksikkö pystyy kehittämään palveluita paremmin. Se pystyy takaamaan sujuvasti toimivat palvelut ja varmistamaan myös sen, että palveluiden kokonaisuus toimii ihmisten näkökulmasta järkevästi ja vaikuttavasti. Käytännössä esimerkiksi riittävän kokoisessa terveyskeskuksessa henkilöstöä koskevat järjestelyt saadaan toimimaan ja jonot vähenemään, kun vaikkapa sijaisuuksia voidaan järjestää joustavasti. Myös henkilöstön ammattiosaaminen saadaan parhaaseen käyttöön ja osaamista voidaan kehittää.

Silloin kun kunta voi työnantajana esimerkiksi tässä terveyskeskuksessa tarjota työntekijälle arkiseen työhön tukea ja joustoa, terveyskeskus on myös selkeästi houkuttelevampi työnantaja. Tämä on todella tärkeää, kun tiedämme, että tällä hetkellä monissa kunnissa on erittäin vakavia puutteita riittävän henkilöstön saamisessa. Henkilökuntavajeet johtavat siihen, että kuntalaiset joutuvat hyvin eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, onko palvelu tarjolla vahvassa kunnassa vai jossakin hallintohimmelin syrjäisessä nurkassa.

Arvoisa puhemies! Kunnan on oltava riittävän vahva, jotta se voi turvata palvelut ihmisten lähellä. Vahvassa kunnassa voidaan aidosti päättää, miten ja missä palvelut kuntalaisille tarjotaan. Esimerkiksi perusterveydenhuoltoa voidaan jalkauttaa syrjäisemmillekin perukoille, kun vaikkapa terveysbussit otetaan käyttöön. Tällä hetkellä tilanne on se, että syrjäseudulta tullaan kuntakeskukseen palvelun perässä.

Toisin sanoen nimenomaan tällä hetkellä ja nykyisellä kuntarakenteella suurella osalla kunnista ei ole edellytyksiä järjestää palveluita aidosti lähipalveluina. Kaiken ratkaisee se, asuuko kuntalainen kuntakeskuksessa vai jopa maakuntakeskuksessa. Eli huoli, jonka keskustapuolue esittää, on todellinen, jos jatkamme nykymenolla yhteistyöalueisiin ja hallintohimmeleihin tukeutuen.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan kuntauudistus mahdollistaa aivan uudella tavalla etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden laadun parantamisen. Näen tämän suurena mahdollisuutena.

Lopuksi on todettava, että jokainen rakenteellinen, hallinnollinen tai toiminnallinen uudistus edellyttää myös yhteistyötä kuntapäättäjien ja henkilöstön kanssa ja ennen kaikkea hyvää johtamista niin kunnissa kuin valtiollakin. Ylhäältä päin käskytetyt hallintouudistukset eivät kuulu tähän päivään. Vain jos toimimme yhteistyössä ja avoimesti, voimme saada aikaan kestäviä tuloksia.

Haluan esittää hallitukselle täyttä luottamusta, kun tätä työtä nyt lähdetään tosissaan kunnissa ja kuntalaisten kanssa tekemään.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään varsinkin hallituspuolueen edustajat ovat kysyneet, miksi välikysymys kuntapolitiikasta. Itseäni ainakin opposition kansanedustajana ja myöskin varmasti useita kuntalaisia ja varmasti useita kuntien ja maakuntien luottamushenkilöitä kylmäävät hallituksen kaavaillut kuntauudistukset. On tarpeen nostaa kissa pöydälle silloin, kun siihen on tarvetta, ja nyt tämä välikysymys kuntauudistuksesta on tarpeen.

Mikä on todellinen pohja vahvoille peruskunnille, työssäkäyntialueille, kuntien pakkoliitoksille? Erityisesti hämmentää ministeri Risikon uusi sote-piiri-malli. Te puhutte siitä, että himmeleitä täytyy karsia ja hallintoa myöskin. Keskittäminen on tämän hallituksen pohja.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistuksen toteuttamiskeino kuvaa hyvin ehdottomuuden ilmapiiriä. Hallitus haluaa runnoa kuntarajat uusiksi hyödyntämättä kuntapäättäjien ainutlaatuista tietämystä ja tuntemusta paikallisoloista. Ovatko yli 10 000 luottamushenkilöä, siis useiden puolueiden luottamushenkilöt, tässä asiassa nyt väärässä? Kun kuntarajat piirretään Helsingistä käsin työssäkäyntialueiden mukaan, keskuskuntien reunamille jäävät lakkautettavat kunnat voivat alkaa sammutella valojaan. Kyllä suuret kaupungit, kaupunkiseudut tälläkin hetkellä pärjäävät, mutta mitä tapahtuu näiden alueiden ulkopuolella?

On kohtuutonta kuntapäättäjiä ja kuntatyöntekijöitä kohtaan, että vuosien työ kuntaliitos- tai yhteistoiminta-alueen suunnittelussa valuu täysin hukkaan. Epävarmuus tulevasta vaikeuttaa väistämättä kuntien toimintakykyä. Kuntien omaa aktiivisuutta uusien ratkaisujen tuottamiseksi on turha odottaa, kun tähän mennessä tehty arvokas työ lakaistaan nyt maton alle.

On sanottu, että Paras-lakia ei tarvitse nyt enää tästä lähtien toteuttaa. Mutta, arvoisa kuntaministeri, laki on voimassa. Yllytättekö te kuntia ja kuntalaisia lain rikkomiseen tässä vaiheessa?

Kun kuntarajat piirretään työssäkäyntialueiden mukaan, seuraavaksi hallituksen on helppo perustella, että myös palvelut kannattaa tuottaa siellä, missä ihmiset päivittäin kulkevat, eli suurten kaupunkikeskusten alueilla. Näin lähipalvelut voidaan vähitellen lakkauttaa reuna-alueilla. Lakihan ei määrää, miten kaukana lähipalvelut voidaan tuottaa. Kuntapalveluiden mukana kaikkoavat myös yritysten tarjoavat palvelut. Kaupunkilainen ei tule ajatelleeksi, kuinka hankalaksi arki käy, kun esimerkiksi lähin pankkiautomaatti ja bensa-asema sijaitsevat monen kymmenen kilometrin päässä.

Miten kuntauudistuksessa käy paikallisen vaikuttamisen? Kun kuntien koko rajataan työssäkäyntialueiden mukaan, lähenee kuntakoko nykyisten maakuntien kokoa. Mitä kauemmaksi päätöksenteko kuntalaisesta viedään, sen pienemmiksi koetaan vaikutusmahdollisuudet oman kunnan asioihin.

Keskustaa syytetään jatkuvasti siitä, että kuntatalojen valoja ei saa sammuttaa, vaikka kunnilla menisi kuinka huonosti. Tämä syytös on vailla perusteita. Keskustan saadessa kuntaministerin salkun vuonna 2003 kuntia oli 444. Lukumäärä on 8 vuoden aikana tippunut 336:een, ja jo tehdyt kuntaliitospäätökset pienentävät kuntien määrää edelleen. Keskustalaiset kunnat ovat olleet suunnannäyttäjiä vapaaehtoisissa kuntaliitoksissa, ja tähän vapaaehtoisuuteen myöskin minä haluan tulevaisuudessa uskoa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että me olemme keskustassa esittäneet lähipalvelulakia, jonka eteen teemme töitä, sillä haluamme todellakin palvella suomalaisia niin, että päiväkodin, koulun, terveyskeskuksen ja vanhainkodin tulee olla siellä, missä ihmiset myöskin asuvat ja tekevät töitä.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle esitetyssä välikysymyksessä Suomen Keskusta kysyy, miten hallitus aikoo turvata palvelut ja vaikuttamisen mahdollisuudet koko maassa. Kysymyksen asettelu on itse asiassa paikallaan ja aihe ajankohtainen. Kysymyksessä ei ole vikaa.

Eduskunta on oikea paikka puhua kansalaisille tärkeistä peruspalveluista ja niiden järjestämisestä. Tämän päivän keskustelu luo hallituksen työlle pohjaa. Jokaisella suomalaisella on oikeus laadukkaisiin palveluihin asuinkunnastaan riippumatta. Suomalaiset perheet tarvitsevat hyvää päivähoitoa, laadukkaita kouluja, luotettavaa terveydenhoitoa ja turvallisia vanhuspalveluja joka päivä.

Kun välikysymyksen tarkoituksena on kuitenkin ilmeisesti kyseenalaistaa hallitusohjelmaan kirjattu tarpeellinen tavoite koko maassa toteutettavasta kuntauudistuksesta ja pyrkiä kaatamaan maan hallitus, asia muuttuukin hankalammaksi. On aiheellista tuoda esiin oikeaa uudistuksen tarkoitusta.

Tietoisuus siitä, että Suomen kuntarakenne ei vastaa nykyajan asettamia vaatimuksia, ei ole uusi asia. Kuntauudistusta kaavailtiin jo 1960-luvulla ja tuumasta päästiin silloin jo toimeenkin. Kuntaliitoksia tehtiin esimerkiksi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla useita jo 1970-luvun alkupuolella. Jälkikäteen arvioituina ne ovat olleetkin erittäin onnistuneita — och samma på svenska. Sen jälkeen vedettiin pidempi henkonen, kunnes Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus aloitti niin sanotun Paras-hankkeen, jonka seurauksena suomalaista kuntarakennetta ryhdyttiin muokkaamaan.

Arvoisa puhemies! On asian johdonmukaista jatkoa, että Jyrki Kataisen ensimmäinen hallitus haluaa jatkaa keskeneräistä työtä. Oma käsitykseni on, että Suomeen sopii jatkossakin erikokoisia kuntia mutta niiden taloudellisen vahvuuden ja kilpailukyvyn tulee olla riittävällä tasolla.

Tällä hetkellä maastamme löytyy useita esimerkkejä kunnista, jotka ovat taloudellisten vaikeuksien johdosta joutuneet järjestämään lähipalvelunsa uudelleen. Tällöin kuntalaisilla on usein vaikeuksia tietää, mikä taho heidän palvelunsa järjestää ja keneen tulee olla yhteydessä, jos kuntalaisella on palveluun liittyviä kysymyksiä. Tarkoitan tällä sekavia hallintohimmeleitä, joita on rakennettu, kun tarpeeksi vahvaa tahtotilaa muodostaa uutta peruskuntaa ei ole ollut.

Usein väitetään, että poliitikoilta puuttuu kokemusta käytännön työstä. Kuntarakenteen osalta olen tehnyt mittavan työn virkamiehenä kuntaliitoksen organisoimiseksi Etelä-Pohjanmaalla. Ylistaron koulutoimenjohtajana neuvottelin kunnan liittämisestä uuteen Seinäjokeen vuosina 2007—2008. Liitos tapahtui vuoden 2009 alusta. Alueella toteutettiin monikuntaliitos. Samaan aikaan Seinäjokeen liittyi myös Nurmon kunta. Mielestäni Ylistaro ja Nurmo tekivät oikeat ratkaisut. Koulutoimen määrärahat olivat huvenneet ainakin Ylistarossa kunnan taloushaasteiden edessä, ja tarvittiin oikeasti uutta, vahvaa peruskuntaa tuottamaan perusopetuspalvelut ylistarolaisille. Mielestäni tuossa kuntaliitoksessa toteutui se henki, jota tarvitaan myös tulevassa kuntarakennelaissa ja kuntauudistuksessa. Poliittisen kähminnän sijaan haluttiin rakentaa uusi kilpailukykyinen ja taloudellisesti vahva kaupunki. Myös Vaasan ja Vähänkyrön tuleva kuntaliitos luo pohjaa alueen kilpailukyvylle.

On hyvä, että työssäkäyntialue on otettu yhdeksi kriteeriksi, jonka pohjalta kuntarakennetta arvioidaan. Aiemmassa työssäni havaitsin, että toimivien palvelujen järjestämisessä myös oikeat etäisyydet ovat huomioon otettava asia. Mikäli ryhdyttäisiin rakentamaan monikuntaliitosta, jossa olisi useampia erikokoisia, eri etäisyyksillä toisistaan olevia kuntia, voivat asiat mennä hankalaksi. Rajahyöty taloudellisista säästöistä saattaa tulla vastaan. Vaikka hyväksynkin jo Paras-hankkeessa mukana olleen ohjailun tarpeen, ei uuden kuntarakennelain pidä olla pakkolaki. Kuntalaiselle kaikkein tärkeimpiä asioita on palvelujen laatu ja saatavuus. Kannatan vahvasti taloudellisesti terveitä peruskuntia tätä työtä tekemään.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökulma tähän keskusteluun. Ensinnäkin totean sen, että kun täällä toistuvasti sanotaan, että keskusta pelottelee tällä kuntauudistuksella, niin se ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Te kaikki olette huomanneet, minkälaista viestiä tulee tuolta kuntakentältä tämän kuntakapinan muodossa, mitä asiantuntijat, kunnallis- ja aluetutkijat ja professorit ovat sanoneet, ja sitäkään ei pitäisi kyllä väheksyä, mitä kuntalaiset itse ajattelevat tästä asiasta. Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun Kunnallisalan kehittämissäätiö julkisti tutkimuksen ja selvityksen, jonka mukaan oman kunnan liittäminen toiseen kuntaan saa vain noin kolmanneksen kannatuksen.

Sitten totean tähän pakkokeskusteluun vielä sen, että valitettavasti minun on vaikea nähdä siinä suurta eroa, onko kysymys pakkoliitoksesta vai sitten siitä, että käytetään valtiovallan puolelta taloudellisia ohjauskeinoja, keppiä ja muuta sellaista ohjausta, jolla pakotetaan kunnat liittymään yhteen. En näe siinä kovin suurta eroa.

Mutta sitten totean sen, joka täällä on keskustan muutamissa puheenvuoroissa ollut esillä, että kun käytiin debattia, niin olisi ollut ehkä hyvä saada pääministeri vastaamaan siihen, mitä hän sanoi kolme viikkoa sitten tässä salissa, että kuntauudistus on tällä vaalikaudella keskeisin niistä keinoista, jolla julkista taloutta voidaan tervehdyttää. Silloin ei käyty keskustelua siitä, mitä hän oikeasti sillä tarkoitti, eikä sitä ole avattu tänäänkään täällä. Minusta olisi hyvä, että tämä avattaisiin, kerrottaisiin, miten, millä tavalla ja millä aikavälillä sitten sitä julkista taloutta tervehdytetään tällä kuntarakenneuudistuksella, jos se kerran on tämän hallituksen keskeisin keino.

Sitten kolmantena asiana haluan ottaa kyllä edelleenkin esille tämän hallituksen ja myös ministeri Virkkusenkin paljon puhumat ja vähän paheksuvatkin sanonnat ja lausumat kuntayhtymistä ja himmeleistä. Ensinnäkin himmeleitähän on ollut paljon jo aikaisemmin ilman tätä Paras-hankettakin. On otettu monta kertaa esille, että ne ovat demokratian kannalta todella huonoja. No, minä tiedän myös, sen verran aikaa olen itsekin saanut kuntapolitiikassa olla mukana, että tiedän niitten epädemokraattiset elementit, ettei valita suoralla vaalilla sinne luottamushenkilöitä. Mutta jos vaihtoehtona sitten on suurkunta, jossa laitetaan lukuisa joukko kuntia yhteen ja myös sieltä pitkistä matkoista, harvaan asutuilta alueilta kuntia siihen keskuskaupungin kylkeen, niin ei se demokratia parhaiten kyllä siinäkään toteudu. Sinne valitaan esimerkiksi — meillä on neljä kuntaa liittynyt Joensuuhun — 59 luottamushenkilön valtuusto eikä niistä vanhoista kunnista kauhean paljon suorallakaan kansanvaalilla pystytä valtuutettuja saamaan, puhumattakaan sitten muihin elimiin. Minusta tämä demokratiapuoli ei ole näin mustavalkoinen, mitä on annettu ymmärtää.

Kuntayhtymistä haluan kyllä sen toistaa, onko hallitus toden totta lopettamassa esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestämisen koulutuskuntayhtymien kautta, joka on minusta erittäin järkevä tapa järjestää ammatillista koulutusta, tai mitä tehdään todellakin nykyisille yleensä maakuntapohjaisille sairaanhoitopiireille. Tämä keskustelu ja ne vastaukset, joita täällä on muun muassa ministeri Risikolta tästä saatu, ovat olleet kyllä vähän ristiriitaisia.

Sitten totean vielä hallituksen ja hallituspuolueitten edustajien, viimeksi edustaja Kiljusen, sanontaan siitä, että nyt tarvitaan ne vahvat seudulliset peruskunnat, sitä kautta tulee hyvä. En ole kyllä kuullut hallituspuolueitten edustajien kovin paljon kantavan huolta niistä ulkopuolisista alueista, harvaan asutuista pitkien matkojen kunnista, mitä siellä tapahtuu. Tiedän sen, että on kaavailu siitä, että isäntäkuntamallilla hoidetaan niitä palveluita, mutta se on jäänyt tässä keskustelussa aivan tyystin vähälle.

Viimeisenä asiana totean myös sen, että minusta on erittäin huonoa, että jos tässä salissa meistä 200:sta noin 160 lienee kunnanvaltuutettuja, niin me epäilemme ensimmäisenä toistemme valtapoliittisia motiiveja, että kun tekin olette lähteneet ehdokkaiksi, hallituspuolueitten edustajat ja kaikki muutkin, niin ei kai teilläkään ensimmäinen asia ole mielessä, että pääsee käyttämään valtaa. Kai meillä jokaisella, kun lähdetään suoriin kansanvaaleihin mukaan, on ensimmäisenä motiivina se, että halutaan vaikuttaa asioihin, halutaan tehdä parempaa yhteiskuntaa.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmetellen olen kuunnellut tänään opposition edustajien puheita, ja mietin, kuinka hallituksen aikomus pelastaa hyvinvointiyhteiskunta nähdään aivan väärässä valossa. Tahallaanko vai tahattomasti, kuka tietää. Hallitus aikoo nyt turvata kuntien elinvoimaisuuden, itsemääräämisoikeuden ja kuntapalvelut, eikä yhtään liian aikaisin. Päinvastoin, olisin toivonut, että jo edellisen hallituksen aikana olisi päästy sopuun kunnille aivan välttämättömistä uudistuksista. Nyt on ehdottomasti viimeinen tilaisuus uudistaa järjestelmä niin, että kunnilla on mahdollisuus vastata tuleviin taloudellisiin ja demokraattisiin haasteisiin kuntalaisille itselleen mielekkäällä tavalla.

Hallituksen suunnitelma lähteä uudistamaan kuntakarttaa asiakaslähtöisesti on mielestäni ainoa oikea tapa tehdä näin mittavia muutoksia. Keskustapuolueen esittämä ajatus lakisääteisistä palvelujen etäisyystavoitteista vastauksena laadukkaiden palvelujen saatavuuden haasteeseen on aivan yhtä tehokas kuin suositukset koululuokkien maksimikoosta tai välikysymyksessäkin esitetty laki koulumatkojen ajallisesta pituudesta. Maksimista tulee normi, kun se lakiin kirjataan. Se on valitettavasti nähty, ja se tie on loppuun käyty.

Hyvä puhemies! Hallituksen kaavailema kuntauudistus turvaa kunnalliset lähipalvelut. Nykyistä suuremmilla kunnilla on mahdollisuus tuoda palvelut lähelle ja turvata yksilölliset palvelut elämäntilanteesta riippumatta. Monissa kunnissa on aivan lähiaikoina edessä väen eläköitymisen aiheuttaman kustannuspaineen lisäksi vanhuspalvelujen järjestäminen. Eläköityminen aiheuttaa paineita kunnille myös työnantajana. Pienten maaseutukuntien huoli osaavan työvoiman houkuttelemisesta paikkakunnalle toivottavasti hälvenee uusien, aiempaa suurempien ja houkuttelevampien kuntien myötä.

Sain juuri tänään kansalaispalautetta, joka meni suurin piirtein näin: "Tuntuu siltä, että suuri osa muutoksista lakeihin, asetuksiin ja ohjeisiin tehdään vanhan päälle paikkaamaan kiireellisimmät puutteet tai suurimmat virheet. Vähitellen ollaan aikamoisessa viidakossa. Olisi syytä selvittää, voitaisiinko asioita hoitaa vähemmällä byrokratialla." Juuri tästä kuntauudistuksessakin on kysymys. Jossain vaiheessa on vihellettävä peli poikki ja ryhdyttävä etsimään uutta ratkaisua uusille haasteille. Suomen nykyinen kuntarakenne on pitkän historian ja politiikan tulos. Nykyiset kunnat eivät enää vastaa ihmisten elinpiiriä, ja tämän vuoksi on tärkeää lähteä pohtimaan — sillä tätähän hallitus juuri tässä vaiheessa on tekemässä, pohtii uudistusta niille ihmisille luontaisten työssäkäyntialueiden pohjalta: palvelut tuodaan sinne, missä ihmiset ovat.

Kuntauudistus tulee vähentämään byrokratiaa. Samalla vastuu palveluista kuitenkin jää kunnille, mikä osaltaan turvaa demokratian ja kuntien itsemääräämisoikeuden. Peruspalveluiden järjestämisvastuun tulee säilyä kunnilla, mutta vastuun palveluista tulee olla riittävän leveillä harteilla. Tarpeeksi suuri kunta takaa toimivat markkinat ja kilpailutusosaamisen. Kunnan tulee myös toimia innovatiivisesti tavassa tuottaa palveluita. Tällä hetkellä valitettavasti kaikkien kuntien osaaminen ei riitä lainmukaiseen kilpailuttamiseen. Vain toimivat markkinat takaavat sen, että palveluita voidaan ostaa, jos palvelujen ostaminen on se tapa, jolla saadaan riittävät, laadukkaat palvelut kaikkien saataville, lähelle ja kauas.

Kuntauudistuksen tavoitteena on luoda Suomeen uusia, toimintakykyisiä ja kilpailukykyisiä kuntia. On kaikkien etu, etteivät saman työssäkäyntialueen kunnat kilpaile keskenään asukkaista, yrityksistä, veronmaksajista ja työvoimasta. Rakentamisen, maankäytön ja liikenteen suunnittelu helpottuu huomattavasti, kun alueita voidaan käsitellä kokonaisuuksina aiempien yksittäisten, pienten kuntayksiköiden sijaan. Näin asuminen voidaan suunnitella kestävälle pohjalle sekä järjestää käyttäjä- ja ympäristöystävällisesti kaikille kuuluvat palvelut.

Arvoisa puhemies! Itse suhtaudun erittäin avoimesti tähän kuntauudistustilanteeseen. Nyt on aika kuunnella ja keskustella.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Aiemmin tässä päivällä, ja myös illalla uudestaan, edustaja Kalliorinne kertoi joistain Kuntaliiton laskelmista ja kertoi, että ensi vuonna valtion rahoitus kunnille kasvaa.

Minulla on kuitenkin tässä Kuntaliiton tiedote, jossa sanatarkasti kerrotaan näin: "Kuntaliitto pitää valitettavana, että maan hallitus budjettiriihessään hyväksyi kuntien valtionosuuksiin 631 miljoonan euron leikkauksen jo ensi vuodeksi. Budjettiesitys merkitsee sitä, että valtion osuus kunnallisten palvelujen rahoituksesta vähenee 2,7 prosenttiyksikköä, ja kuntien vastuu nousee vastaavasti. Hallitus on samalla lisäämässä kuntien tehtäviä. Tämä tuo kunnille merkittäviä vaikeuksia talouden ja palvelujen hoitamisessa. Koko eduskuntavaalikaudella tämä valtionosuuksien leikkaus merkitsee yhteensä 2,6 miljardin euron vähennystä peruspalvelujen rahoituksesta samalla, kun lisävelvoitteet ja väestön ikääntyminen lisäävät palvelujen järjestämisen kustannuksia. Valtionosuuksia alentavat lisäksi muun muassa oppilaitosten perustamiskustannuksiin ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat säästöt. Budjettiriihen päätöksen mukaan vanhuspalvelulaki astuu voimaan vuoden 2013 aikana." Tämä oli siis Kuntaliiton tiedote, ja edustaja Kalliorinnekin vetosi Kuntaliittoon tuossa omassa ilmoituksessaan.

Hallitus pakottaa kuntia yhteen leikkaamalla rahoitusta. Tämä kuntien pakkoliitosstrategia, jota toteutetaan sillä, että pyritään ajamaan kuntien talousresurssit alas, ei ole hyväksyttävä. Kuntaliitosten pitää perustua kuntalaisten aitoon kuulemiseen ja vapaaehtoisuuteen, varsinkin kun suuret yksiköt eivät sinällään tuo mitään kustannussäästöjä. Tällä menettelyllä hallitus lisäksi vaarantaa merkittävällä tavalla lähidemokratian toteutumisen maassamme. Edelleen hallituksen toimet pakottavat lähes kaikki kunnat korottamaan kunnallisveroa, joka tunnetusti on myös tasavero.

Ennen vaaleja sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto vastustivat kiihkeästi tasaveroja niiden epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Mikä nyt on noista epäoikeudenmukaisista tasaveroista tehnyt niinkin hyväksyttäviä, että budjettiesityksessä tasaveroja on yli 90 prosenttia kaikista veroista? Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi ennen vaaleja, että demarit lopettavat tasaverokehityksen. Tasaverolle sanotaan ei, mutta kuinkas kävikään? Vaalien jälkeen lupauksilla ei ole ollut enää mitään merkitystä, päinvastoin. Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila on sanonut, että hänen aikanaan ei ole koskaan otettu näin suurta askelta tasaverojen suuntaan. Verotuksen progressiivisuuden lisätuoton on arvioitu olevan 90 miljoonaa euroa ja tasaverojen korotusten lähes 1,1 miljardia, että se lupauksista.

Kun hallitus vie kuntarakenneuudistusta läpi keppiperiaatteella, on kuitenkin muistettava, että kun hallitus kurittaa kuntia, se kurittaa silloin niitä ihmisiä, jotka eniten tukea tarvitsevat, ja kun hallitus kieltäytyy osuudestaan rahoittaa kuntien tuottamia palveluja, kärsivät siitä eniten ne, jotka eniten palveluja tarvitsevat.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kataisen—Urpilaisen-hallituksella on kunnianhimoinen ja tärkeä tavoite uudistaa suomalainen kuntarakenne. Hallitusohjelmaan kirjattu kuntalain uudistus on tarpeellinen toimi kuntien ahdingon liennyttämiseksi. Uudistuksen tärkein tavoite on turvata suomalaisen hyvinvointivaltion kova ydin eli kuntalaisten peruspalvelut.

Arvoisa puhemies! Tällä kuntauudistuksella on tarkoitus tarttua kuntien kannalta olennaisimpiin ongelmiin. Kuntien harteilla olevaa taakkaa, muun muassa vaativan ja kalliin erikoissairaanhoidon sekä vaativan sosiaalihuollon osalta, halutaan tasoittaa. Nykyisellä kuntarakenteella ei kyetä turvaamaan kansalaisille tasavertaisia ja laadukkaita palveluja. Vaikka suomalaisella kunnallisella itsehallinnolla on tunnetusti pitkä historian kaari, se ei tarkoita, että kuntarakenne pitäisi itsetarkoituksellisesti säilyttää ennallaan.

Tärkeä kriteeri ja lähtökohta on vahva peruskunta. Vahvalla peruskunnalla on edellytykset omalle palvelutuotannolle ilman ulkoistamistarvetta sekä kyky hallita palvelumarkkinoita. Vahvojen peruskuntien edellytykset turvaamalla hallitus pyrkii vahvistamaan kunnallista itsehallintoa, eli aivan toisin kuin täällä on tänään joissakin puheissa väitetty. Myös päätökset kuntarakenteesta tekevät kunnat itse, ei kukaan muu. Sekin on virheellisesti sanottu pakolla tehtäväksi. Valta ja vastuu päinvastoin palautetaan kunnille. Nykytilanteessa kunnilla on osanaan monta kertaa lähinnä mahdoton yhtälö: erilaisilla palvelujen järjestämiskirjoilla vastuuta on paljon moneen suuntaan mutta vallasta ei aina tietoa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite kuntalain uudistuksesta on kokonaisvaltainen uudistus, jolla pyritään luomaan kullekin alueelle tarkoituksenmukainen ja elinvoimainen kuntarakenne. Kuntauudistuksessa otetaan huomioon alueiden erilaisuus, kuten harva asutus, pitkät etäisyydet, saaristoisuus sekä kielelliset olosuhteet. Uudistus koskee koko maata, mutta alueelliset erityispiirteet huomioidaan laajasti. Ja toisin kuin Paras-hankkeessa, tähän uudistukseen ei ole luvassa toimimattomia, kaavamaisia, keinotekoisia tai asukasmäärään perustuvia kriteerejä. Nyt tehtävät kuntarakenteen uudistukset ovat vastuullista varautumista väestön ikääntymistä seuraavaan palveluiden kasvun kysyntään sekä välttämätön toimi julkisen talouden kohentamiseksi.

Kuntarakenneuudistuksen osana on luontevaa ja tarpeellista uudistaa myös valtionosuusjärjestelmä. Järjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään, kuntien tulopohjaa myös vahvistetaan. Kuntien kykyä selvitä tehtävistään ja velvoitteistaan pääosin omalla verotulorahoituksellaan halutaan edistää. Tämä mahdollistaa kunnille sen arvon ja vallan, joka niille työstään kuuluu. Uudistuksen osana on luontevaa selvittää myös mahdollisuudet vähentää kuntien velvoitetaakkaa.

Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu paljon, ja on ollut välillä ikävää ja surullista kuunnella, että näinkin hyvässä keskustelunaiheessa, joka on hyvin tärkeä ja aina ajankohtainen, on ollut hyvin vääränlaista tietoa ja ymmärrystä liikkeellä. Kun nyt halutaan edelleen niin sanotulla parannetulla Paras-hankkeen viitoittamalla tiellä jatkaa, niin se ei nyt tunnu sitten keskustalle enää kelpaavan. Jos muistellaan keskustan kunta- ja alueministeri Mannisen aikoinaan puhumaa, niin hän puhui jopa 20 kunnasta Suomenmaassa. Nyt keskusta haluaa nostaa kädet pystyyn koko asialle.

Nyt nimenomaan pitäisi kaikkien kantaa kuntapalvelujen osalta vastuuta, myös opposition, ja olla mukana luomassa riittävän vahvoja peruskuntia. Silloin tarvitaan kuntarakenteen muutoksia, kuntatalouden vahvistamista ja päätöksenteon pitämistä siellä kunnassa. Nyt halutaan nimenomaan myös kunnat mukaan tähän työhön, tätäkin on toisin väitetty, ja silloin tarvitaan niitä jo olemassa olevia hyviä malleja, muun muassa edustaja Anttilan täällä mainitsemaa Forssan mallia. Minä voin kyllä sitten tuoda myös Jämsän mallit esille.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kataisen—Urpilaisen hallitus on tekemässä fataalin virheen viemällä härkäpäisesti eteenpäin rakennelakiaan, jolla kuntakenttä myllätään taas uuteen uskoon ilman minkäänlaista tutkittua tietoa sen hyödyistä. Vahvat peruskunnat — mitä ne ovat? Köyhiä kuntia kymmenen yhteen — siitäkö syntyy vahva peruskunta? Niitä on 102 kuntaa, jotka jäävät näitten niin sanottujen työssäkäyntialueitten ulkopuolelle, edustaja Peltonen.

Juuri, kun Paras-hankkeen puitelain mukaiset 20 000 asukkaan järjestämisalueet on saatu kovalla työllä rakennettua, hallitus aikoo kylmästi purkaa ne. Ministeri Virkkusen korva ei ilmeisesti kuule tai välitä kuulla sitä, että jo yli puolet Suomen kunnista on noussut kapinaan tätä järjetöntä hanketta vastaan. Kapinaliikkeen keulahahmot ovat kaiken lisäksi kokoomuslaisia ja sosialidemokraattisia päättäjiä ja virkamiehiä, kuten muun muassa televisio-ohjelmista olemme saaneet kuulla ja nähdä.

Unelmapestiään hoitava kuntaministeri Virkkunen antaa pontevia mutta täysin ilmaan jääviä lausuntoja siitä, kuinka nyt luodaan näitä kuuluisia vahvoja peruskuntia Suomeen. Koko maasta pitää löytyä yhtenäisiä työssäkäyntialueita, joiden sisään nämä vahvat peruskunnat runnotaan vaikka väkisin. Viis siitä, että koko maassa ei todellakaan kaikkialla ole yhtenäisiä työssäkäyntialueita. Viis siitä, että maan parhaat kunta-alan ja myös terveydenhuollon asiantuntijat tyrmäävät mallinne. Se on myös melko varmasti perustuslain vastainen. Ainakin siinä on kovasti ongelmia, sillä kuntia suurempien alueiden hallinnosta säädetään laissa. Kunta ei siis voi olla jopa maakunnan kokoinen, kuten hallitus esittää.

Hallitusohjelman mukaan hallitus lähtee kahdesta hallinnon tasosta: valtio ja kunta. Tietääkö hallitus, että sellaista mallia ei todellakaan ole käytössä muualla kuin lilliputti- ja kaupunkivaltioissa? Kokoomuksen ja sosialidemokraattien vahva peruskunta -idea perustuu siihen lapsenomaiseen uskoon, että suuremmat kuntakoot johtavat automaattisesti tehokkaampiin kuntiin, laadukkaampiin palveluihin ja kaikkeen muuhunkin hyvään. Kuntaministeri Virkkunen, olemassa olevan tutkimustiedon mukaan näin ei ole käynyt missään, on käynyt päinvastoin. Eikä mistään Euroopassa löydy sellaista kuntarakennetta, jota hallitus nyt härkäpäisesti ajaa. Sokea Reettakin on tajunnut jo aikapäivää sitten, että muun muassa erikoissairaanhoito ja ammatillinen koulutus edellyttävät vahvempia harteita, suurempaa väestöpohjaa, mutta ei sen vuoksi koko kuntakenttää tarvitse kuuden vuoden välein sekoittaa. Kuntien yhteistyö riittää siihen aivan mainiosti.

Arvoisa puhemies! Usko suuruuden ekonomiaan palvelujen parantamiseksi johtaa täysin harhaan. Tämän todistaa esimerkiksi jyväskyläläisen Riitta Räsäsen tuore väitöstutkimus, jossa tarkastellaan johtamisen laadun merkitystä hyvän elämän kokemukselle. Matalampi organisaatiorakenne sekä laadun ja johtamisjärjestelmän käytännönläheisyys olivat erittäin vahvasti yhteyksissä parempaan elämänlaatuun. Eli peruspalveluja pitäisi juuri tällä tavalla rakentaa. Tästä huolimatta, kuntaministeri Virkkunen ja hallitus, te olette viemässä kuntapalveluita aivan toiseen suuntaan eli entistä suurempiin ja tehottomampiin yksiköihin. Palvelut karkaavat yhä kauemmas keskusten ulkopuolella maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvilta ihmisiltä. Karkaa myös kuntien ja kuntalaisten demokraattinen päätösvalta. Nyt puhutaan harvainvallasta ja uhkaillaan pakolla. Toimintalinja on kuin suoraan entisestä Neuvostoliitosta, jossa keskusvalta tuomitsi alueita perspektiivittömiksi ja politiikallaan tyhjensi ne.

Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa Demos Helsingin tutkija Aleksi Neuvonen totesi erinomaisessa kirjoituksessaan, että menestysresepti ihmisten ja elämänlaadun kehittämiseen ei ole sama kuin ennen. Autoritäärisesti sanelluilla ratkaisuilla on yhä huonompi tehdä hyvää jälkeä ja saada tehoa. Ihmisten omilla kokemuksilla on yhteiskunnassamme yhä enemmän merkitystä. Tästä ei hallituksen lakikaavailuissa näy nyt jälkeäkään. Ja ministeri Urpilainen avustaa Virkkusta ajamalla läpi yli 630 miljoonan euron leikkaukset kuntien valtionosuuksiin heti. Rajut leikkaukset tuntuvat erittäin kipeinä tavallisten kuntalaisten elämässä, ja tämä tosiasia ei selittelyillä muuksi muutu.

Ministeri Virkkunen, olette sanonut Verkkouutisissa 3.9.2011, että kuntia voi olla alle 100. Kuulostaa siltä, että kuntakarttanne on jo valmis. Miksi pimitätte sitä?

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntademokratia on kuntien itsemääräämisoikeuden perusta. Mutta kysyä voi, toteutuuko se, jos yli 70 prosenttia kunnan budjetin loppusummasta päätetään — ei vaaleilla valitussa — väliportaan hallinnossa. Kysyä voi myös, toteutuuko itsehallinto, jos kunnan ainoa tehtävä on olla maksajana suuressa kuntayhtymässä tai palveluiden ostajana toisista kunnista. Onko tämä oikeata itsehallintoa?

Sivustolta Kansanvalta löytyy määritelmä itsehallinnosta. Sen mukaan kunnallisella tasolla päätetään monista asioista, jotka koskettavat suoraan ihmisten arkea. Suomessa niistä tärkeimmät liittyvät koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä teknisen infrastruktuurin ylläpitoon. Päiväkodit, koulut, terveydenhuoltopalvelut, sosiaalipalvelut ovat tärkeimpiä kuntien palveluita, itsemääräämisoikeuden parissa siis.

Olen sitä mieltä, että kunnan koolla ei ole merkitystä ihmisten lähipalveluiden järjestämiseen, sillä meillä on hyviä esimerkkejä suurista liitoksen tehneistä kunnista, kun taas toisinpäin pienistä kunnista, joissa tilanne on heikko. Hyviä joustavia malleja on luotu vaikkapa niin, että lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon toimipisteet ovat yhdessä. Suurissakin kunnissa lähipalvelut voidaan näin turvata.

Toisaalta olen meidänkin alueeltamme saanut palautetta perheiltä, jotka eivät ole saaneet muun muassa lapsen koulunkäynnin helpottamista tai turvaamista turvaavia aputoimia — vaikkapa kuraattorin, puheterapeutin ja muitten — sen vuoksi, että kunta on ollut liian pieni ja niitä ei ole ollut mahdollisuutta saada. Sitä vastoin tänään käytetty Kouvola-esimerkki, toinen sieltä samalta suunnalta, on se, että ne nuoret sillä alueella valitsivat sen kaupungin lukion jo ennen kuntaliitosta siitä syystä, että se laatu ja se valinnan mahdollisuus siellä suuremmassa kaupungin lukiossa oli huomattavasti parempi kuin siinä aikuisten väkisin kiinni pitämässä omassa pienessä lukiossa.

Kunnan tehtävä on kuitenkin palveluiden tuottamisen lisäksi huolehtia alueensa elinvoimaisuudesta ja elinkeinojen edistämisestä, ja tämä vaatii suurempia hartioita. Jos ajattelen erilaisia yrityspuistoja, osaamiskeskittymiä, elikkä kaikkea muutakin kuin pelkkää tontin paikan tarjoamista yrityksille, niin siinä vaaditaan osaamista ja enemmän kuin yksi ihminen kunnassa sitä tekemään, ja valitettavasti ehkä suuntaus on tämä, että tähän puoleen kunnat joutuvat ja satsaavat yhä entistä enemmän.

Kuntien ja valtion välillä työnjaon on oltava kohtuullinen. Nykyisessä hallitusohjelmassa onkin kirjattu niin, että samalla kun ja jos tulee lisää velvollisuuksia, niin myöskin valtionosuudet lisääntyvät. Mutta emmehän me halua ajatella sellaista kuntaa, jonka valtionosuudet per asukas kasvavat jatkuvasti samalla, kun sen verotulot pienenevät. Ei tämä tällainen ole elinvoimainen kunta. Siksi ajattelenkin niin, että miksipä tämä verotulojen osuus kunnan palveluiden tuottamisesta ei voisi olla yksi kriteeri määriteltäessä elinvoimaista kuntaa. Se voisi olla yksi hyvä kriteeri.

Kuntakentän mietintä ei ole tämän päivän asia, kun kuulimme ministerinkin sanoneen jo vuonna 1965, että pitää olla vähintään 8 000 asukasta. No, meillä on yli puolet kunnissa, jossa ei ole 6 000:takaan tällä hetkellä. Sen takia meillä asukasmääräkriteereitä huomattavasti tärkeämpää on määritellä kriteereiksi, mikä on sen kunnan mahdollisuus oikeasti tuottaa palveluita, niitä, mitä on meille määrätty, mikä on se mahdollisuus pitää päätöksenteko sillä samalla kunnanvaltuustotasolla, joka kerää myöskin verotulot, ja mikä on se kunnan mahdollisuus päättää niistä elinvoimaisuutta ja elinkeinoa tukevista ratkaisuista yhdessä paikallisen yritysmaailman kanssa. Nämä ovat mielestäni niitä kriteereitä, joilla elinvoimaista kuntaa määritellään.

Kysymys syrjäseuduista on myös kirjoitettu hallitusohjelmakirjauksiin niin, että ei tietenkään yhdistetä kaikkia kuntia vaan että näiltä osin palvelut kootaan ohjatusti riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi vahvojen peruskuntien palvelurakenteeseen vastuukuntamallilla, jotenka syrjäseutuja ei hyljätä eikä jätetä yksin.

Onkin tuntunut tässä jopa varjonyrkkeilyltä ja toisaalta myös kannustavalta se, että meillä (Puhemies koputtaa) — yksi asia — kaikki ovat sitä mieltä, että Paras-hanketta on jatkettava. Kuntaliitto kuntien edunvalvojana on sitä mieltä yksimielisesti lausunnoissaan, että tämä on hyvä asia. Kuntien suuri työntekijäjärjestö JHL on sitä mieltä, että tämä on oivallinen tapa jatkaa kuntien palvelutuotannon parantamista. Mikä tässä sitten on niin vaikeata, kun me kaikki olemme jo tästä samaa mieltä?

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitän edustaja Vehviläistä. Hän avoimesti toi julki, että nykyinen keskusta ei ole enää Itä-Suomen keskusta eli Joensuuta lisää laajentamassa, ja toivon, että siellä myös laajemmin ymmärretään se asia, koska osa niin sanotuista citykeskustalaisista ovat kyllä sillä kannalla, mutta reuna-alueiden keskustalaiset ovat taas vastaan näitä liitoksia.

Me perussuomalaiset vastustamme jyrkästi kuntien pakkoliitoksia. Meillä ei ole mitään vapaaehtoisuuteen perustuvia kuntaliitoksia vastaan, kunhan kunnille vaan annetaan tarpeeksi aikaa valmistella päätöksiä huolellisesti. Mutta tällainen runsaan kolmen vuoden kuntauudistusrutistus, jonka pitäisi olla toiminnassa jo vuonna 2015, ei ole millään muotoa järkevää ja kauaskantoista suunniteltua toimintaa. Eivätkö nämä tällaiset kaikkia meitä ja meidän palveluitamme koskevat päätökset ole sellaisia asioita, joita tulisi valmistella huolella ilman, että kuntia ja kuntalaisia ajetaan liian ahtaalle? Mikään ei ole niin typerää kuin se, että myöhemmin joudutaan korjailemaan aiemmin tehtyjä huonoja päätöksiä. Se ei todellakaan ole taloudellisesti tehokasta toimintaa.

Ministeri Virkkunen on perustellut kuntauudistusta siten, että sillä turvataan kuntapalvelut ja kansalaisten yhdenvertaisuus koko maassa. Tämä lause on täysin ristiriidassa kuntauudistussuunnitelman kanssa, jossa palveluita nimenomaan keskitetään eikä pidetä kaikkien ulottuvilla.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Pohjois-Karjalasta kotoisin olevana kannan erityisen huoleni reuna-alueiden asukkaista. Suurimmassa osassa Pohjois-Karjalan reuna-alueiden kunnista eli Juuassa, Lieksassa, Ilomantsissa, Tohmajärvellä ja Rääkkylässä joka kolmas asukas on täyttänyt 60 vuotta. Näiden kuntien keskuksista matkaa Joensuuhun on noin 55 kilometristä yli 100:aan ja reuna-alueilta vielä enemmän. Pitääkö hallitus huolen siitä, että nämä tulevat vanhukset saavat tarvitsemansa palvelut kotiseudultaan vielä vuonna 2015 ja sen jälkeenkin?

Meillä on myös maakunnassa hyvin asiansa hoitaneita pieniä kuntia. Kun aina ollaan isoa ihannoimassa, niin voin ottaa Valtimon ja Polvijärven esimerkiksi kunnista, jotka ovat pärjänneet hyvin itsenäisinä ja pystyneet tuottamaan tehokkaasti palvelunsa. Valtimo on muun muassa moneen kertaan alentanut jopa veroprosenttiansakin.

Kyllä hirvittää työssä käyvän väestön ja kaikkien muidenkin puolesta, miten maaseudulla asuvien käy, kun työpaikat ja peruspalvelut keskitetään kaupunkikeskittymiin. Edellinen hallitus leikkasi julkisen liikenteen varoja myös Pohjois-Karjalan osalta, minkä seurauksena julkisen liikenteen tarjonta Pohjois-Karjalassa on entistä surkeampaa. Jos yhteyksiä edes on, ne kulkevat aivan liian harvoin, ja monella ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin käydä omilla kulkuneuvoillaan töissä. Esimerkiksi jos työmatka on 50 kilometriä yhteen suuntaan, niin kyllä siitä kustannuksia kertyy, kun vielä huomioidaan, että ollaan polttoaineverojen suhteen nostamassa polttoaineiden hintoja. Kyllä tämä hieman oudolta politiikalta minusta vaikuttaa. Maksajana lienevät vain ja ainoastaan kaikki kuntalaiset.

Hallitus yrittää nyt väkisin vieraannuttaa suomalaisia siitä, mikä on meidän voimavaramme ja rikkautemme: meidän monimuotoinen ja rikas luontomme. Jos maalla asumisesta tehdään täyttä tuskaa, kuka siellä pystyy enää asumaan? Muutetaan kaikki vaan kaupunkeihin, koska siellähän niitä ongelmia riittää. Haluammeko me olla rakentamassa maaseudulta autioitettua Suomea? Me perussuomalaiset emme ainakaan ole. Me kannatamme todella, että maa on asuttuna reunasta reunaan ja myös palvelut pystytään tarjoamaan sinne.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Useimmissa tilaisuuksissa Varsinais-Suomessa viime kuukausien aikana hallitusohjelman jälkeen on toteutettu kuntalaisille, markkina- ja messukävijöille, kyselyitä siitä, miten he suhtautuvat oman kotikuntansa itsenäisyyteen. Kaikissa näissä kyselyissä tulos on ollut murskaavan selvä. Yli 90 prosenttia sadoista vastaajista eri tilaisuuksissa on halunnut säilyttää kotikuntansa itsenäisenä.

Täällä tänään väiteltiin salissa pitkät tunnit, useat puheenvuorot siitä, mitä tarkoittaa pakkoliitos, tuleeko niitä vai eikö tule. Hallituksen suulla on vakuutettu, että pakkoliitoksia ei tulla tekemään. Jollain tavalla nyt kuitenkin pitäisi vääntää rautalangasta, mitä sitten on tapahtumassa. Jos vähänkään tulkitsee ajan merkkejä ja on malttia kuunnella ihmisiä, joita tämä uudistus hallituksen toimesta koskisi, havaitsee aivan selvästi yli puoluerajojen, että tällä uudistuksella ei ole kannatusta. Millä tämä sitten voi toteutua, jollei pakolla? En kertakaikkisesti käsitä, millä voi toteutua uudistus, jota kuntapäättäjät, asiasta vastuulliset tahot, asiantuntijat, valtakunnalliset päättäjät ja Kuntaliitostakin merkittävä osa vastustavat. Millä toteutuu liitos muuten kuin pakolla, jos vahva yleinen mielipide on sitä vastaan? Tämä hallituksen pitäisi jo myöntää.

Olen myös erittäin huolissani siitä, että tämä uudistus, kuntia koskeva pakkotoimenpide ja keskittämisen vimma lähtee vahvasta ylhäältä päin ohjailusta. Kuka meistä tässä salissa voi väittää, että tietäisi paremmin kuntien ja maakuntien asiat kuin paikalliset päättäjät? Tämä on pilkantekoa lähidemokratialle.

Olen myös erittäin huolissani siitä, että tämän uudistuksen taustalla on vahva keskittämisen halu. Tämä on syvä ideologinen kysymys, ja on toisaalta ilahduttavaa, että tässä ajassa erot puolueiden välillä kirkastuvat: kenelle merkitsee koko Suomi ja kaikki ihmiset tasavertaisina, kenelle tehokkuus, kenelle ihmiset tietyn kotiseudun perusteella. Me emme kannata keskittämistä vaan asumisen valinnanvapautta. Mikä muu on ihmiselle niin merkityksellistä kuin oikeus saada valita kotinsa ja saada palvelut sen lähelle?

En myöskään ymmärrä, miten hallitus voi väittää, että tämä uudistus olisi perusteltavissa tilastoilla ja faktoilla — kaikki me olemme lukeneet ne samat luvut, jotka osoittavat, että tehokkaimpia palveluntuottajia eivät välttämättä ole suuret yksiköt, pikemminkin päinvastoin — ja että näitä pieniä kuntia yhteen liittämällä me saisimme Suomen talouden kuntoon. Luodaan jotain hämmentävää harhaa siitä, että Suomen julkisen talouden vaje laitetaan kuntoon sillä, että laitetaan pienet kunnat yhteen. Ei viitsisi sumuttaa ihmisiä.

Olen itse tullut Varsinais-Suomesta tähän saliin ja kuullut hämmentyneellä mielellä puheenvuoroja Suur-Turusta. Minun on vaikea ymmärtää, miten tasavertaisesti palvelut toteutuisivat Turussa, joka on useamman kilometrin, 10 kilometrin laajuinen. Miten muka reuna-alueilla voitaisiin yhtä hyvin kuin Turun keskustassa — kiinnostaisivatkokaan enää ne alueet? Miten voisimme turvata, että siellä Pöytyän rajamailla olisi ääni kuuluvilla myös Turun kaupunginvaltuustossa? Sitten hallitus tarjoaa vastaukseksi kaupunginosahallintoa, joka on aivan yhtä tyhjän kanssa, kun meillähän on olemassa hallinto nykyisissä kunnissa.

Nostin päivällä esiin kuntapäättäjien arvostuksen. Voin tehdä sen hyvillä mielin, koska en itse ole kuntapäättäjä, mutta kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka antavat vapaaehtoistyönään luottamustoimen sitoumuksen useaksi vaalikaudeksi, perehtyvät kuntansa asioihin ja huolehtivat yhteisistä asioista. Onko hallitukselle mitään merkitystä näillä ihmisillä?

Ja lopuksi, mutta ei kuitenkaan vähäisimpänä, kysymys on identiteetistä, siitä, mistä ihminen on kotoisin, missä ovat juuret. Kyllä kunta on yksi keskeinen osa ihmisen identiteettiä, kotiseutu, jolla on nimi, jolla on paikka, ja siitä on lupa pitää kiinni ja sitä puolustaa.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kaavailema kuntauudistus on herättänyt jo tässä vaiheessa suurta huomiota sekä täällä eduskunnassa että paikoitellen eduskunnan ulkopuolella kuntalaisten keskuudessa. Hallitus onkin lähtenyt kuntauudistuksen kanssa kiireellä liikkeelle. Henkilökohtaisesti peräänkuuluttaisin kuitenkin nyt malttia sekä kuntauudistuksen kannattajien että vastustajien suuntaan.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen mukaan kuntauudistus on tärkein keino julkisen talouden tasapainottamisessa. On kuitenkin syytä huomauttaa, että kuntauudistuksista saatu mahdollinen hyöty näkyy vasta useiden vuosien kuluttua. Tähän asti uudistusten aiheuttamat kulut ovat lähinnä nousseet. Kuntauudistuksista ei voidakaan odottaa nopeaa ratkaisua julkisen talouden ongelmiin. Siispä ratkaisuja on haettava aktiivisesti myös muualta. Olen vahvasti sitä mieltä, että kuntien turhaa hallintobyrokratiaa on karsittava selvästi ja erilaisista kuntien tarjoamista suojatyöpaikoista ja puoluepoliittisista virkanimityksistä on päästävä eroon.

Vastustan kuitenkin kuntien pakkoliitoksia. Mielestäni kuntauudistukset on toteutettava vapaaehtoisesti kuntalaisten omilla ehdoilla. Kuten tiedämme, kokemukset pakkoliitoksista eivät ole olleet hyviä. Siksi onkin syytä valita toinen tie. Kuntauudistuksella tavoitellaan nimenomaan tuottavuuden nousua. Tuottavuuden nousu taas varmistetaan parhaiten vapaaehtoisilla kuntauudistuksilla.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti kannatan suoraa demokratiaa edustuksellisen demokratian tueksi eli kansanäänestysten järjestämistä tärkeistä ja merkittävistä asioista. Siksi näenkin, että valtion olisi kannustettava enemmän kuntia järjestämään kansanäänestyksiä kuntauudistuksista. Kuntalaiset ovat oman kuntansa parhaita asiantuntijoita. Heillä on valtionjohtoa parempi tietämys ja käytännön kokemus siitä, onko kunnassa tarpeellista ryhtyä jossakin vaiheessa uudistamistoimenpiteisiin.

Arvoisa herra puhemies! Esitin Oulun kaupunginvaltuustossa vuoden 2010 huhtikuussa kansanäänestyksen järjestämistä Oulun seudun monikuntaliitoksesta. Tuolloin keskusta sekä kaikki muut vanhat valtuustoryhmät olivat niin vahvasti liitoksen kannalla, että tyrmäsivät esitykseni välittömästi. Ainoastaan perussuomalaisten valtuustoryhmä kannatti kuntalaisten äänen kuulemista kansanäänestyksen muodossa. Valitettavasti tämän ja useiden muiden esimerkkien valossa keskustan välikysymys vaikuttaa osittain puhtaalta oppositiopolitikoinnilta ilman vakavia tarkoitusperiä.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoroa lähinnä edustaja Saarikon puheenvuoron johdosta, kun hän vahvasti toi esiin, että kuntalaisille Varsinais-Suomessa torikyselyjen perusteella kaikkein tärkeintä on kunnan itsenäisyys. Kuitenkin yleisesti ottaen näyttää siltä, että kyllä suomalaisille kaikkein tärkeimpiä ovat palvelut. Näin ainakin Kuntaliiton tuoreen tutkimuksen mukaan, joka kaksi viikkoa sitten julkaistiin osana Paras-hankkeen tutkimusta. Tässä kävi vahvasti esiin se, että vain runsas viidennes ihmisistä olisi valmis tinkimään palveluista tai hyväksymään verojen korotuksen kuntansa itsenäisyyden säilyttämiseksi. Enemmistö piti kaikkein tärkeimpänä sitä, että palvelut toimivat. Uskon, että näin suurin osa suomalaisista kokee. Se on tärkeintä, että palvelut saadaan toimimaan. Tämän kyselyn perusteella suomalaisille tärkeimmät kunnalliset palvelut ovat nimenomaan peruskoulu ja oman terveyskeskuksen lääkärivastaanotto, että nämä toimivat. Niitä pidettiin aivan ykkösasiana.

Siitähän tässä kuntauudistuksessa on kyse, että saisimme palvelut toimimaan. On totta, että kuntapäättäjillä, paikallisilla päättäjillä, on todella suuri alueellinen tuntemus. Heillä on suuri merkitys siinä, kuinka näitä uudistuksia voidaan paikallisesti tehdä ja toteuttaa, mutta valtiovallalla on myös velvollisuus arvioida tätä koko järjestelmää, koko kuntarakenteen toimivuutta, ja me näemme, että tämä nykyinen rakenne ei ole kaikin osin toimiva ja sitä on syytä kokonaisuutena arvioiden suunnitelmallisesti uudistaa.

Edustaja Saarikko toi esiin myös sen, että kunta on ennen kaikkea identiteettikysymys. Tässä Kuntaliiton mielenkiintoisessa ja hyvässä tutkimuksessa arvioitiin ja kysyttiin myös tätä käsitystä. Tässä on merkittäviä eroja alueellisesti ja ikäluokittain, muun muassa Pohjanmaalla usein koettiin pienissä kunnissa, että kunta on merkittävä osa paikallisidentiteettiä. Mutta mielenkiintoista on, että kuntaliitostilanteissa tuo paikallisidentiteetti ei ollut suinkaan hävinnyt, päinvastoin se oli usein kasvanut. Tätä samaa kyllä puhui puolestaan tänään se, kun tapasin Seinäjoen edustajia. Seinäjokeen yhdistyivät muutama vuosi sitten Nurmo, Ylistaro, Peräseinäjoki, kaikki hyvin vahvoja alueellisen identiteetin paikkakuntia. Kyllä siellä vahva tuntemus on, että tuo paikallinen identiteetti on entisestään vahvistunut sen jälkeen, kun on yhdistytty. Eli ei se ihmisten oma identiteetti ja paikallisuus ole siitä kuntarajasta kiinni. Tärkeämpää on se, että voimme uudistaa rakenteet niin, että palvelut toimivat ja se kotipaikka säilyy ja jokainen ihminen voi jatkossakin asua siellä rakkaassa kotipaikassaan.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kommentti myös edeltävälle edustajalle, Immoselle, joka ehti poistua salista. Kiinnitin hänen puheenvuorossaan kahteen seikkaan huomiota:

Ensinnäkin hän totesi, että tämä välikysymys on keskustalta puhdasta oppositiopolitiikkaa. No, kieltämättä sitä se totisesti on, jos puolue on oppositiossa, niin ainut mahdollisuus toimia niitten arvojen puolesta, joiden vuoksi tämä joukko on tänne valittu, on tehdä välikysymys hallitukselle. Myönnän auliisti, että tämä on oppositiopolitiikkaa.

Mitä tulee myös edustaja Immosen puheenvuorossaan nostamaan aiheeseen kuntien työntekijöistä, niin aika härskiksi luonnehtisin arviota, jonka mukaan kunnat pitävät ihmisiä suojatyöpaikoissa. Kunnat työllistävät Suomessa 400 000 ihmistä: siivoojia, toimistotyöntekijöitä, opettajia ja lääkäreitä, erilaisia kuntien virkamiehiä. Arvostaisi heitä vähän korkeammalle kuin toteaisi heidän tekevän suojatöitä!

Sitten ministeri Virkkuselle: Jaan ajatuksenne aivan täysin siitä, että identiteetti ei välttämättä ole yksiselitteisesti kiinni kuntien rajoista. Olen ymmärtänyt ja kokenut samoin, että kuntaliitoksissa näin on voinut käydä myös, että identiteetti on vahvistunut. Mutta ehkä kysymys on nyt siitä, että teidän puheissanne kaavaillaan uudistuksia, jotka ovat aivan toista kokoluokkaa vielä kuin nyt tapahtuneet kuntaliitokset suurimmalta osalta. Tunnen myös hyvin tarkkaan tuon seudun, jonka nostitte esimerkkinä esiin, ja tiedän, että sieltä on hyviä kokemuksia. Mutta esimerkiksi vastaava esimerkki Suur-Turusta on aivan toista kokoluokkaa kuin tuo liitos, josta mainitsitte ja josta on hyviä tuloksia myös identiteetin osalta. (Puhemies: No niin, minuutti!) Tuntuu siltä, että ette tuo esiin riittävästi sitä, että Paras-hankkeen ja tämän välillä keskeinen ero on se, (Puhemies koputtaa) että se perustui kahteen v:hen: vapaaehtoisuuteen ja vaihtoehtoihin.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus aikoo toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen. Hallitusohjelman mukaan jatkossa valta ja vastuu palveluiden järjestämisessä ja rahoituksessa on yhdellä taholla. Hallitus piirtää kuntakarttaa uusiksi käytännössä pakkoliitoksin tai niihin johtavin toimenpitein leikkaamalla rajusti valtionosuuksia ja suunnittelemalla kuntarakennetta työssäkäyntialueiden mukaan. Keskusta ei hyväksy kuntien pakkoliitoksia, vaan mahdollisten liitosten tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Miksi hallitus ei aloita uudistuksia palveluja ja perusturvallisuutta parantaen vaan nostaa päällimmäiseksi rakenteet? Työssäkäyntialue ei ole kestävä kuntajaotuksen perusta. Miten työssäkäyntialue voidaan oikeastaan tarkasti määrittää, ja onko se toimiva ratkaisu lähipalvelujen turvaamiseen, ja mikä oikeastaan on taas 5—10 vuoden päästä työssäkäyntialue eri puolella Suomea?

Paras-hankkeen kautta on tapahtunut lukuisia vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Kunnat ovat tehneet paljon myös uutta yhteistyötä keskenään. Kataisen hallituksen mielestä se työ on ollut turhaa ja epäonnistunutta. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa on tehty paljon muutoksia. Kunnat ovat muun muassa mukana maakunnallisessa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa. Onko se työ, sen perustaminen, ollut turhaa? Ja kun on oiva tilaisuus — lämpimästi kiitän, että kaksi ministeriä on paikalla — niin oikeastaan haluaisin myöskin kysyä molemmilta ministereiltä näkökannan tähän, voiko jatkossa maakunnallinen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri jatkaa toimintaansa.

Hallituksen ministerit ja kansanedustajat ovat kertoneet uudistuksista julkisuuteen keskenään hieman ristiriitaisia tietoja. Sosiaali-, vanhus- ja terveydenhuollon sekä päivähoidon ja koulutuksen suunta aiheuttaa epävarmuutta kaikille osapuolille ympäri Suomea. Epävarmuus ei voi olla heijastumatta tavallisiin apua, koulutusta ja hoitoa tarvitseviin suomalaisiin. Eivätkö palvelut ja niiden saatavuus ole tärkeintä, ei kuntarakenteiden muuttaminen? Kuntarajojen siirtäminen ei tosiasiassa paranna ketään, vaan ihmiset sairastavat, tarvitsevat päivähoitoa ja opetusta sekä vanhenevat samalla tavalla kunnasta riippumatta.

Hallitus haluaa lopettaa myös taloudellisesti hyvin pärjääviä kuntia — esimerkkinä Etelä-Karjalasta vaikkapa täysin velaton Luumäki — tuijottaen ainoastaan asukaslukua ja työssäkäyntialueita. Paras-hankkeen myötä kunnat ovat vapaaehtoisesti muuttaneet kuntarakenteitaan, ja nyt pitää antaa kuntien ja maakuntien luottamus- ja virkamiehille työrauha. Muutosten purkaminen ja taas uuden rakentaminen vie vuosia aikaa ja energiaa heikentäen kuntatyöntekijöiden ja päättäjien motivaatiota.

Hallitus ei toimillaan arvosta kuntapäättäjien ja virkamiesten kykyä tehdä oikeita valintoja. Lisäksi hallitus toimii suorastaan perustuslain hengen vastaisesti sanelemalla yksipuolisesti, miten asiat tulee tehdä. Katsooko hallitus kuntalaisia ja kuntakarttaa ainoastaan pelinappuloina, vaikka todellisuudessa jokainen kunta on oman alueensa kehittämiskeskus ja kuntalaiset alueensa parhaita asiantuntijoita?

Arvoisa puhemies! Kuntaliitosten seurauksena palvelut ja päätöksenteko loittonevat liittyvän kunnan asukkaista. Tämä on tosiasia. Keskittämisen ideologia on sokeuttanut hallituksen ihmisten tarpeille. Eivät yli 170 kunnan edustajat huvikseen ole nousseet kapinaan, vaan puolustaakseen ihmisten palveluja ja vaikuttamismahdollisuuksia. Onko hallitus ummistanut kokonaan silmänsä näiltä asioilta?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mielenkiintoinen ilta, joka on avartanut aika paljon näkemystä siitä, minkälainen tilanne Suomessa eri puolilla Suomea on kuntien osalta, ja täytyy sanoa, että se on myös vahvistanut sitä käsitystä, että tämä kuntarakenneuudistus on aivan välttämätön.

Tuossa päivällä, kun eduskuntaryhmät pitivät omia puheenvuorojaan, niin keskustan varapuheenjohtaja Anne Kalmari puheensa yhteydessä esitti minulle kysymyksen, miten minä aion hoitaa Tuusulan alueella tämän kunta- ja rakenneuudistuksen. Voin pitää oikeastaan vähän pitemmänkin selvityksen siitä, miten Tuusulan kunnassa asia on hoidettu. Me olemme olleet aina edistyksellisiä. Jo ennen Paras-hanketta me loimme kuntien välistä yhteistyötä 5 kunnan kanssa. Tällä hetkellä me olemme laajentaneet yhteistyötä, niin että meitä on niin sanottuja Kuuma-kuntia jo 10 ja asukaspohja on yli 200 000 asukasta. Sen lisäksi teemme myös Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa kiinteätä yhteistyötä lähinnä MALin eli maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta.

Tämä on hyvä tämä alku, että me saamme nyt keskustella tästä tulevasta uudistuksesta ja tuoda sitten näkemyksiä laajalta koko Suomen alueelta. Mutta minä pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että ihmiset saavat todella kuntapalveluja: saavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, koulupalveluita ym. Tällä hetkellä monissa kunnissa on ilmiselvästi puutetta siinä, että eivät ihmiset saa aikaa lääkäriin, eivät saa lääkäripalveluita. Se ei monesti ole kiinni siitä, että kunnan koko olisi liian pieni. Esimerkiksi Tuusulassa on 37 000 asukasta, mutta yksinkertaisesti vain emme saa riittävästi lääkäreitä tuottamaan niitä palveluita. Mutta emme ole jääneet toimettomiksi vaan yritämme löytää siihenkin ratkaisun, eli kehittämällä niitä terveyskeskuksen palveluja niin, että sairaanhoitajille siirretään enemmän työtehtäviä, he ottavat myös pitkäaikaispotilaista vastuuta ja siten kevennetään sitä lääkärien työtaakkaa.

Haluan korostaa vielä sitä, että näissä kaikissa 6 kunnassa on suurin piirtein 30 000, 40 000 asukasta. Me olemme vahvoja peruskuntia, mutta emme täytä sitä kriteeriä, että olisi yhtenäinen työssäkäyntialue. Se on vain niin, että Keski-Uudeltamaalta työssäkäyntialue suuntautuu Espooseen, Vantaalle, Helsinkiin, jonkun verran sitten Hyvinkäälle ja pohjoiseen.

Mutta minä toivon, että siinä vaiheessa, kun ministeri saa nyt tätä lakiesitystä vähän pitemmälle, niin todella kuullaan kuntia ja käydään sitten keskusteluja siitä, miten kunnat näkisivät parhaiten tämän kuntarakenneuudistuksen, että pystyttäisiin takaamaan kuntalaisille riittävät palvelut.

Tässä on paljon puhuttu, että monilla kunnilla on näitä erilaisia himmeleitä. Me olemme tähänkin pystyneet kyllä tässä kuntien yhteistyössä vastaamaan. Kun meitä on monta eri kuntaa, 10 eri kuntaa, niin me olemme jakaneet sitten sitä omistajaohjausta ja vastuuta siitä aina tietylle kunnalle. Joku hoitaa terveydenhuollon sektorin, joku opiskelukuntayhtymät jne. Me olemme pystyneet myös vaikuttamaan sitten niiden palveluihin ja ennen muuta siihen rahoitukseen.

Pidän erittäin tärkeänä tässä Pääkaupunkiseudulla tätä MALia eli maankäyttöä, asumista ja rakentamista. Toivon, että pystytään vastaamaan tähän asuntojen rakentamistarpeeseen, pystytään vastaamaan liikenneväylien lisärakentamiseen ja yleensä järkevään maankäyttöön. Suurin ongelma on, että liikenneverkko on heikko ja samoin sitten joukkoliikenne ei toimi. Ne ovat varmasti sitten enemmänkin budjettiasioita, mutta vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten se kunta pystyy sitten tarjoamaan ihmisille erilaisia mahdollisuuksia liikkumiseen ja elämiseen.

Pidän myös erittäin tärkeänä sitä identiteettiä, että ihmiset tuntevat kuuluvansa johonkin (Puhemies: 5 minuuttia!) kuntaan tai johonkin alueeseen, ja se on kyllä Keski-Uudellamaalla vahvana, että ihmiset sitoutuvat kulttuurikuntiin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa panna kuntakentän uuteen järjestykseen. Se käyttää termiä vahva peruskunta. Tämä merkitsee jättikuntien muodostamista ja käytännössä paikallishallinnon romuttamista. Kuntarajoja piirtelee valtiosihteeriryhmä, jota ainakaan kunnallinen kokemus ei rasita. Hallitus tarjoaa suuruuden ekonomiaa, sokeaa luottamusta suureen kuntakokoon.

Todellisuudessa on kysymys maaseutukuntien verovarojen ottamisesta keskuskaupungin tarpeisiin. Maaseudun asukkaat joutuisivat hakemaan yhä useammat palvelut keskuskaupungista. Lähipalvelut jäisivät pikkuhiljaa historiaan. Keskuskaupungin ympärille rakentuva niin sanottu vahva peruskunta muistuttaisi käytännössä orjajärjestelmää.

Ennen vaaleja kokoomus ja sosialidemokraatit vakuuttivat kansalaisille, että pakkoliitoksiin ei tulla turvautumaan. Välittömästi vaalien jälkeen nämä puolueet näyttivät taas oikean karvansa. Uutta kuntakarttaa toteuttaessaan ne mitä ilmeisimmin ovat valmiita käyttämään järeintä asetta, kuntien pakkoliitoksia. Tämä käy ilmi siitä, että hallituksen julistuksen mukaan kuntauudistus tulee voimaan vuonna 2015, ja sillä siisti.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo harjoittaa käskytyspolitiikkaa. Valtiovalta sanelee kuntarakenteen. Tällainen käskyttämiseen ja pakkoon perustuva politiikka on väärää politiikkaa. Pakko vie kaiken pohjan uudistuksen onnistumiselta. Kunta on paikallisten ihmisten yhteisö. Jokainen kunta on oman alueensa kehittämiskeskus. Kuntapäättäjien tulee itse saada päättää kunnan asioista.

Kuntauudistus rakentuu ajatukselle, jonka mukaan kuntakoon kasvattaminen parantaa kunnan toiminnan tuottavuutta. Näin ei kuitenkaan ole. Tilastoja tutkimalla voidaan todeta, että suuri kuntakoko ei takaa mainittavia säästöjä kuntataloudessa eikä tuottavuuden kasvua. Sen lisäksi on merkille pantavaa, että kuntaliitosten toteuttaminen jo itsessään kasvattaa liitoskuntien menoja moniksi vuosiksi eteenpäin.

Hallitus kurittaa kuntia joka tavalla. Hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia ensi vuonna kylmäverisesti. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset tietävät kunnille ja erityisesti maaseudun kunnille varmaa taloudellista ahdinkoa. Hallituksen veropoliittiset ratkaisut kurittavat pieniä kuntia ja suosivat suuria kaupunkeja. Kuntien yhteisövero-osuuden korotusta jatketaan ja se maksetaan 5 prosentilla korotettuna vuosina 2012 ja 2013. Tästä ratkaisusta hyötyvät eniten suuret kaupungit, joissa on teollisuutta ja muuta yritystoimintaa. Kiinteistövero siirretään verotulojen tasauksen ulkopuolelle. Tästäkin hyötyvät valtaosin suuret kaupungit. Hallituksen veroratkaisujen suhteen pienet kunnat joutuvat tyytymään häviäjän rooliin.

Arvoisa puhemies! Uusia kuntalinjauksia ei valmistella parlamentaarisessa työryhmässä, kuten aikaisemmin on tehty, vaan kuntauudistus laaditaan hallituspuolueiden kesken. Hallitus piirtää kuntakartat yksipuolisesti. Oudoksun tätä valittua toimintatapaa. Uudistusta valvovan seurantaryhmän kokoonpano on kyllä parlamentaarinen, mutta se ei tässä tilanteessa mitään pelasta. Yhteiskuntaa rajusti muokkaava kuntauudistus tulisi valmistella parlamentaarisesti ja yhteistyössä kuntien kanssa siten, että myös kuntalaiset saisivat asiassa äänensä kuuluville. Ei ihme, että kunnissa on nousemassa laajapohjainen kuntauudistuksen vastustus. Uudistuksen kiivas aikataulu vielä lisää hämmennystä ja suoranaista hermostuneisuutta kunnissa. Kunnista on viety työrauha.

Kuntarakenteen uudistamisen asemesta huomio tulee kiinnittää palvelujen järjestämiseen. Kunnan tehtävänä on järjestää kuntalaisille näiden tarvitsemat peruspalvelut. Kuntalaisen kannalta olennaista on, että palvelut saa läheltä ja helposti.

Kuntakoon kasvattaminen hallituksen suunnittelemalla tavalla merkitsee paikallishallinnon rapauttamista ja jopa katoamista. Liian suuri kuntakoko kaventaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja vieraannuttaa kuntalaisia päätöksenteosta. Palvelut ja päätöksenteko katoavat suuriin keskuksiin. Tällä menolla haja-asutusalueiden palvelut katoavat kokonaan ja reuna-alueilla asuvien kuntalaisten on haettava tarvitsemansa palvelut pitkien matkojen päästä kaupunkikeskuksen ytimestä. Kun palvelut keskitetään pelkästään kuntakeskukseen, asettaa se keskuksen ulkopuolella asuvat kuntalaiset syrjittyyn asemaan.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme kuntauudistusta, jotta palveluiden saatavuus turvattaisiin. Palveluiden tuottaminen ei ole tehostunut nykyisellä puitelailla. Se ei ole monipuolistunut, vaikka sitä odotimmekin. Hyvin toimeentulevat ja koulutetut kansalaiset ovat meillä nykyisin, ja heidän tarpeensa ovat hyvin moninaiset ja yksilölliset, mutta usein kunnissa ei ole mahdollisuutta vastata näihin tarpeisiin. Pitää siis saada monipuolisempaa palvelutuotantoa. Kuntakenttä ei ole myöskään pystynyt riittävästi levittämään niitä hyviä käytäntöjä koko valtakunnan tasolle. Tarvitsemme siis uudistusta ja muutosta.

Isommat kunnat kuitenkaan eivät ole ratkaisu, jos ei samalla sitten katsota juuri tätä palveluiden järjestämistä uudestaan ja pidetä huolta myös siitä, että reuna-alueiden palveluista pidetään huolta. Nyt monissa kuntaliitoksissa on se ongelma, että reuna-alueilla on kyläkoulut lakkautettu tai terveysasemat lakkautettu.

Mielenkiintoista on nyt nähdä, kuinka nämä uudet kunnat tulevat muodostumaan. Tulevatko ne nykyisten kuntarajojen mukaan vai kartoitetaanko ihan ensin pelkästään palvelut eri alueilla ja sitten myöhemmin piirretään kuntarajat niiden ympärille? Tärkeätä on, että uusia kuntia tehdään yhteistyössä nykyisten kuntien kanssa, ja hyvä olisi, että jo nyt heti syksyllä kuultaisiin kuntia, kun tämä virkamiestyöryhmä tekee työtään, eikä sitten vasta vuodenvaihteessa. Usein meiltä päättäjiltä unohtuu, että kunta on olemassa vain kuntalaisten palvelujen järjestämistä varten eikä itseämme varten.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Onko nyt kyse kuntauudistuksesta vai kuntamyllerryksestä? Kuntauudistus on herättänyt paljon keskustelua viime kuukausina. Keskustan joutuminen pois hallituksesta näyttää johtavan kuntakentän ennennäkemättömään myllerrykseen.

Kokoomuslaisen ministerin vetämän kuntauudistuksen johtavana periaatteena näyttää olevan ylhäältä päin sanelu ja pakkoliitokset. Tämä ei voinut tosiaankaan olla äänestäjien tahto.

Meillä Lapissa on pitkät maantieteelliset välimatkat, ja ne aiheuttavat sen, että muut keinot kuin kuntien yhteenliittäminen ovat varmasti parempi keino palvelujen turvaamiseksi. Kaikkialla maassa taitaa olla todellinen uhka se, että lähipalvelut tulevat katoamaan uusien jättikuntien reuna-alueilta, varsinkin jos entiset pienet kunnat yhdistetään yhteen suureen.

Kuntasektorin todelliset säästöt olisivat kuitenkin saavutettavissa suuremmista kaupungeistamme. Monissa kaupungeissa olisi palvelujen kehittämisen tarve todellakin ajankohtainen. Siellä niitä palveluja tulisi kehittää ja siellä saisi eniten tuloksia aikaiseksi, jos halutaan nähdä totuutta silmiin. Miksi näistä ei sitten puhuta mitään? Miksi puhutaan vain syrjäisemmistä kunnista?

Pohjimmainen ratkaisu pohjoisen kuntien ongelmiin olisi koko maan tasapuolinen kohtelu. Jos elämisen mahdollisuudet pohjoisessa turvattaisiin, jos lappilaiset saisivat töitä ja toimeentuloa kotiseudullaan, nousisi siellä väkiluku ja sen jälkeen voitaisiin tarjotakin palveluita näille ihmisille ja lapsettomista kunnista ei sen jälkeen tarvitsisi puhua enää mitään. Eli keskityttäisiin siihen palvelujen tarjoamiseen ja autettaisiin ihmisiä saamaan töitä omalta kotiseudultaan.

Mutta nyt hallituksen toimet vain näyttävät siltä, että alueitamme yritetään ajaa alas pakolla eli rahattomuudella. Nyt näyttää siltä, että hallituksen suunnittelemat leikkaukset kohdistuvat ihmisiin, jotka eniten tarvitsevat yhteiskuntamme tukea. Palvelut ja työpaikat aiotaan keskittää muutamaan suureen kaupunkiin. Jos ei niitä ole ennestään, niin tehdään lisää isoja kaupunkeja. Siltähän se näyttää.

Kun nyt kuitenkin ollaan tässä tilanteessa, meidän on ymmärrettävä, että joitakin ratkaisuja on tehtävä, mutta kuntien pakkoliitokset eivät tosiaankaan ole oikea ratkaisu. Kuntien tulee neuvotella ratkaisut yhdessä. Paras-hankkeella me saimme nämä hommat hyvin liikkeelle, ja hyvä oli kuulla se, että Paras-hankkeen asioita ei ollakaan laittamassa romukoppaan, vaikka aluksi niitä oltiin laittamassa romukoppaan.

Se, että kuntien tulee neuvotella ratkaisut yhdessä, ei ole helppoa, mutta me olemme pienissä kunnissa tottuneet kyllä kantamaan vastuumme ja me teemme sen eteen töitä.

Mutta sitten kuntaministeri Virkkunen on käyttänyt termiä "niskuroivat kunnat" ja että valtio patistaa niskuroijat kuriin. Sanat "niskuroivat kunnat" — minusta tällainen puhe todella pahasti aliarvioi kuntademokratiaamme. Ihmisiä, jotka asuvat siellä, haluavat tehdä töitä oman alueen eteen, oman alueensa ihmisten puolesta, syytetään niskuroiviksi. Siis hyvänen aika! Kyllä mekin oppositiossa olemme niskuroivia, okei, mutta meillä on oikeus elää ja puhua. Ei meitä voi hävittää sen takia pois, että me satumme olemaan vastaan hallitusta.

Jos hallitus ei halua kuunnella suomalaisia kuntauudistuksen toteuttamisessa, on palveluistaan ja paikallisen vaikuttamisen tulevaisuudesta huolta kantavien ihmisten noustava vaatimaan oikeuksiaan, ja onneksi tämä on lähtenyt liikkeelle. Myös monet hallituspuolueisiin lukeutuvat päättäjät ympäri maata ovat onneksi lähteneet siihen matkaan.

Kysyn, onko nykyisessä kuntauudistuksessa perimmäinen tavoite turvata palvelut vai saattaa ihmiset asumaan entistä tiiviimmin ja vähitellen hävittää maaseutumainen elämänmuoto maastamme. Hallitus on viemässä suomalaista kuntakenttää kohti vahvaa valtionohjausta. Tällainen ei sovi maahan, jonka hallinto on perustunut aina itsenäiseen, vapaaseen talonpoikaan ja paikalliseen päätöksentekoon.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelua kuunneltuani olen entistä vakuuttuneempi, että vanhat puolueet ovat unohtaneet täysin, että elämää on Kehä kolmosen ulkopuolellakin. Samoin on unohdettu, että kaikki eivät suinkaan halua asua kaupungeissa. On ihmisiä, jotka haluavat elinympäristönsä olevan maaseudulla. Perussuomalaisten mielestä tämän oikeuden valita itse asuinpaikkansa ja elää siellä kokonaisvaltaisesti hyvää elämää kaikissa elämänkaaren vaiheissa tulee olla oikeus, jota ei saa polkea, toisin kuin vanhat puolueet nyt tekevät.

Keskusta pontevasti on pyrkinyt tänään osoittamaan, kuinka sen hallitustaipaleella ja Paras-hankkeen myötä kunnat ovat tulleet vain onnellisiksi. Voin kertoa, että tämä ei pidä paikkaansa. On pöyristyttävää, kuinka oma toiminta unohtuu heti, kun paikka on oppositiossa ja vaaleja on lähestymässä. Suomen kansa ei kuitenkaan unohda, se tullaan näkemään.

Tällä kuntalaisia pilkkaavalla tiellä myös nykyinen hallitus on jatkamassa. Olisiko kuntaministeri itse, tai muu hallitus, valmis hakemaan terveyskeskuspalvelut 100 kilometrin päästä tai hammaslääkäripäivystyksen äärimmillään lähes 400 kilometrin päästä? Tämä on jo nyt arkipäivää meillä Lapissa. Lapsemme käyvät peruskoulua kymmenien kilometrien päässä kotoa, ja koulupäivät venyvät matkoineen pidemmiksi kuin monen aikuisen työpäivä. Nuoremme joutuvat muuttamaan 15—16-vuotiaina pois kotoa, koska jatko-opiskelupaikkoja ei kotiseudulla ole. Suuri osa virastopalveluista on hoidettava lähes 200 kilometrin päässä. Miten ikääntyvä väestö voi jatkaa asumista kotona mahdollisimman pitkään, jos palveluita ei ole edes inhimillisen matkan päässä? Postipalvelut siirretään kymmenien kilometrien päähän, julkista liikennettä ei ole, eikä sitä kehitetä. On hyvin vaikea nähdä, miten kuntauudistus auttaa edellä kuvattuun tilanteeseen.

Edellä mainitut asiat eivät hallitusta kiinnosta. Syrjä- ja maaseutujen väestö onkin keinolla millä hyvänsä saatava kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Tämä onnistuu karsimalla lähipalvelut pois ja näin pakottamalla ihmiset muuttamaan palveluiden lähelle. Sillä ei ole tälle hallitukselle väliä, joutuvatko ihmiset hylkäämään kotinsa ja kotiseutunsa. Eikä tälle hallitukselle merkitse edes se, että heidän oma väkensä on tätä uudistusta vastaan. Ei myöskään se, että ihmiset, työntekijät, pakotetaan jatkuviin uudistusprosesseihin aikana, jolloin työhyvinvointia ja työssäjaksamista pitäisi kaikin tavoin tukea. Näyttää myös siltä, että esimerkiksi Lapin ainoa tehtävä tulee olemaan tulevaisuudessa olla raaka-ainereservaatti paitsi muulle Suomelle myös Euroopalle.

Arvoisa puhemies! Vanhat puolueet ovat yksi kerrallaan vieneet kunnat ahdinkoon lisäämällä jatkuvasti velvoitteita ja samalla karsimalla kuntien valtionapuja. Kun kunnat eivät ole alistuneet, vaan kunnat ovat kaikin tavoin koettaneet löytää uusia toimintatapoja kunnissa olevaa asiantuntijuutta hyödyntäen, lyödään viimeiset keinot käyttöön, eli pakkoliitokset. Seuraava vaihe onkin pakkoliittää kunnat, koska pakkoliitoksista tässä on kyse, eikä se muuksi muutu, vaikka sanamuotoja koetetaan toiseksi vääntää. Kuntaministeri Virkkunen ei tänään vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen, jonka perussuomalaisten kansanedustaja Hongisto kysyi: lupaako kuntaministeri, että pakkoliitoksia ei tule? Emme saaneet vastausta, koska kuntaministeri ei voi tällaista lupausta antaa, ja me tiedämme varsin hyvin, miksi.

Hallitus jatkaakin kaikkineen epätoivoista salailun linjaa tässäkin asiassa, samoin kuin sitä, että asioista ei neuvotella, vaan ne runnotaan läpi ilman demokraattista keskustelua niiden kanssa, joita päätökset koskevat. Tämähän on vanhojen puolueiden tavallinen käytäntö. Vaihtoehtoja ei anneta, kuten tänään kuulimme. Tämän hallituksen linjalla ei mitenkään voida saada hyvää kuntauudistusta aikaan. Perussuomalaiset vastustavat ankarasti tällaista sanelupolitiikkaa ja demokratian pilkkaamista. Meille kunnat ja kuntalaiset ovat voimavara, eivät rasite. Me katsomme, että kuntalaisille kuuluvat paitsi oikeus valita itse asuinpaikkansa myös asianmukaiset palvelut lähellä kotia kaikkialla Suomessa sekä oikeus vaikuttaa kuntalaisia koskevaan päätöksentekoon. Me kannatamme aitoa demokratiaa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Identiteetti on tärkeä asia. Täällä on esitetty, että identiteetti kiinnittyy erityisesti kuntarajoihin. Kun itse olen syntynyt Kuopiossa, asunut nuoruuden Vantaalla, Järvenpäässä ja Helsingissä ja täällä Helsingin suurkaupungissakin asunut viidellä eri alueella, niin kyllä tässä herää tämmöinen huolestunut kysymys, että olenko nyt aivan ilman identiteettiä. Ihmisen identiteetti rakentuu mielestäni niin kulttuurista, kotiseudusta, koulutuksesta, perheestä kuin ammatista, ja identiteetti on erittäin tärkeä asia tämän päivän globaalissa maailmassa. Se ei kuitenkaan missään nimessä kytkeydy kuntarajoihin.

Miksi me tarvitsemme tätä uudistusta, jota nyt käsitellään parhaillaan hallituksen piirissä? Yksinkertaisesti: peruspalvelut on turvattava kaikkialla Suomessa, ja nykyisellä rakenteella on hyvin vaikea jatkaa siten, että peruspalvelut olisivat kaikkien arkea helpottamassa. Myös perheet tarvitsevat hyvin eri tavalla näitä peruspalveluita. Täällä on puhuttu lähipalveluista. Joillekin perheille päiväkotipaikka lähellä kotia on merkityksellinen ja tärkeä asia arjen sujumiselle, mutta toiselle voi olla myös päiväkotipaikka lähellä omaa työpaikkaa merkityksellinen ja tärkeä asia, jotta se arki sujuu hyvin.

Opposition välikysymysepisodi on totisesti merkillinen, ja kyllä ovat sympatiat ministereiden puolella, kun he ovat näin pitkään jaksaneet täällä tätä keskustelua kuunnella. Hallitus ei ole vielä tehnyt mitään esitystä. Sen voidaan katsoa jatkaneen edellisten keskustaministerien aloittamaa työtä kuntien peruspalveluiden turvaamisessa.

Hallitus ei ole vaatinut kuntien pakkoliitoksia. Silti asiasta käy valtava parku erityisesti keskustapuolueessa. Ja tällä kokemuksella nyt voisi sanoa, että on tulossa aika merkillinen oppositiokausi, kun on päädytty uhkien osoittelulla politikointiin.