Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta ehdotetaan täytäntöön pantavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, niin sanottu määritelmädirektiivi, jolla laadittiin uudelleen aiempi vastaava määritelmädirektiivi. Voimassa olevan ulkomaalaislain säännökset vastaavat pääosin direktiiviä, ja ulkomaalaislakia ehdotetaan ainoastaan täsmennettäväksi eräiltä osin direktiivin edellyttämällä tavalla.

Valiokunta toteaa, että Suomen ulkomaalaislaissa on jo nykyisin säädetty pakolaisaseman ja toissijaissuojelua saaneille yhtäläiset oikeudet ja etuudet. Nyt tehtävät muutokset liittyvät lähinnä voimassa olevan lainsäädännön käsitteiden täsmentämiseen ja hallituksen esityksen mukaan myös aiempien hallitusten esitysten perusteluihin nojaavan vallitsevan soveltamiskäytännön nostamiseen lain tasolle. Kokonaisarviona todetaan, että määritelmädirektiivi aiheuttaa maamme lainsäädäntöön ja noudatettuihin käytäntöihin melko vähäisiä muutostarpeita.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi ulkomaalaislain niitä säännöksiä, jotka koskevat vainon syitä, suojelun tarjoamista, sisäisen paon mahdollisuutta sekä pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista. Ilman huoltajaa olevan alaikäisen vanhemman tai hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön jäljittäminen on aiemmasta poiketen velvoittavaa, ja sitä on tarvittaessa jatkettava suojelun myöntämisen jälkeenkin. Ehdotetut lainmuutokset vastaavat pitkälti Suomessa jo noudatettuja käytäntöjä.

Valiokunta kiinnitti huomiota asiantuntijakuulemisessa siihen, että Suomen valtio on YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen mukaan velvollinen järjestämään kidutettujen tarvitseman hoidon ja kuntoutuksen, ja myös uudelleen laaditun määritelmädirektiivin 30 artikla velvoittaa jäsenvaltion järjestämään riittävän terveydenhuollon haavoittuvassa asemassa oleville kansainvälistä suojelua saaville henkilöille samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen. Valiokunta kiinnitti myös huomiota määrärahoihin, joita kidutettujen tarvitsemaan hoitoon ja kuntoutukseen Suomessa on käytössä.

Valiokunta toteaa edelleen, että määritelmädirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on kansainvälisen suojelun sisältöä koskevaa lukua soveltaessaan otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistilanne. Heitä ovat esimerkiksi alaikäiset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset, vammaiset, vanhukset, raskaana olevat naiset, yksinhuoltajat, joilla on alaikäisiä lapsia, ihmiskaupan uhrit, mielenterveyshäiriöistä kärsivät sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt. Artiklan 4 kohdan mukaan edellä olevaa sovelletaan yksinomaan henkilöihin, joilla on todettu olevan erityistarvetta, kun heidän tilanteensa on arvioitu yksilöllisesti.

Määritelmädirektiivin mukaan edelleen on järjestettävä riittävä terveydenhuolto näille edellä mainituille ryhmille, tarvittaessa myös mielenterveyshäiriöiden hoito samoin edellytyksin kuin kyseisen suojelun myöntäneen jäsenvaltion kansalaisille. Muutoksena aiempaan määritelmädirektiiviin verrattuna on lisätty maininnat ihmiskaupan uhreista ja mielenterveyshäiriöistä kärsivistä ja mielenterveyshäiriöiden hoidosta osana terveydenhuoltoa. Esimerkkiluettelon laajentaminen ei aiheuta saadun selvityksen mukaan tarvetta kansallisen lainsäädännön muuttamiseen, ja mielenterveyshäiriöiden hoidon on Suomessa jo aiemmin katsottu kuuluvan osaksi terveydenhuoltoa.

Määritelmädirektiivin kansainvälisen suojelun sisältöä koskeva luku koskee siis henkilöitä, jotka ovat jo saaneet oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella. Heillä on Suomessa jatkuva oleskelulupa ja kotikuntalain mukaisesti kotikunta, ja heillä on siten oikeus julkisiin terveyspalveluihin aivan samoin edellytyksin kuin Suomen kansalaisilla. Terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi tarpeen asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan.

Saadun selvityksen mukaan tarve sisällyttää ulkomaalaislakiin velvoite ottaa huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistilanne käsitellään turvapaikkamenettely- ja vastaanottodirektiivien kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä, ja niitä koskevat hallituksen esitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä vuoden 2014 valtiopäivien aikana.

Tämä hallintovaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen, vaan siihen sisältyy vastalauseen mukainen muutosesitys.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka on väline, jonka avulla Välimeren alueen maat haluavat sysätä vastuun erityisesti Pohjois-Afrikasta saapuvien venepakolaisten ja spontaanien turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta yhteiskunnallisesti vakaampien Pohjois-Euroopan maiden harteille. Italia, Kreikka ja Malta etunenässä ovat viime vuosina tietoisesti pyrkineet murentamaan Dublin-järjestelmän perustaa tarjoamalla niin huonot vastaanottopalvelut näitä maita kauttakulkuväylänä käyttäville ihmisille, että määränpäämaiden tekemät palautukset ensimmäiseen turvapaikanhakumaahan kiellettäisiin EU-tuomioistuimen toimesta. Kreikka on jo tässä osin onnistunut, eikä Suomikaan ole enää vuosiin palauttanut Kreikan kautta Suomeen tulevia spontaaneja turvapaikanhakijoita tai muita vastaavia yksilöitä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus pyrkii esityksellään saattamaan EU:n määritelmädirektiivin edellyttämät muutokset osaksi maamme ulkomaalaislakia. Erityisen ongelmallista tässä hallituksen esityksessä on ulkomaalaislain 107 §:n väljentäminen, minkä myötä turvapaikanhakijayksilölle tarjottavaa kansainvälistä suojelua on jatkettava, jos tämä kieltäytyy palaamasta alkuperämaahansa, vaikka siellä aiemmin koettu vaino tai muu vakava haitta olisi jo tosiasiallisesti päättynyt. Määritelmädirektiivin voimaantulon myötä turvapaikanhakija voi siis saada oikeuden jäädä Suomeen, mikäli hän omassa mielessään kokee, ettei paluu omaan kotimaahan olisi mielekästä, vaikkei paluuta mikään konkreettinen asia siellä enää uhkaisikaan. Pelkäänkin pahoin, että ulkomaalaislain 107 §:n löysentäminen voi avata pandoran lippaan, jolloin vuosittain sadat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet yksilöt kieltäytyvät palaamasta alkuperämaihinsa, koska eivät koe sen olevan itselleen mieluisaa.

Arvoisa herra puhemies! Suomen on säilytettävä EU:n ankarasta painostuksesta huolimatta kansallisissa käsissä maahanmuuttopolitiikka ja tehokkaat sääntelykeinot maahanmuuton laadun ja määrän hallitsemiseksi. Tämä ulkomaalaislain muutosesitys ei ole millään muotoa askel oikeaan suuntaan vaan tulee omalta osaltaan kasvattamaan yhä hallitsemattomammaksi käyvää muuttoliikettä Suomeen. Suomi tarvitsee enemmän maastamuuttoa, ei maahanmuuttoa. Tämän tosiasian pitäisikin olla maamme ulkomaalaispolitiikan suurten linjojen kulmakivi.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyy ulkomaalaislain 107 §:n muuttaminen siten, että jos henkilölle on myönnetty oleskelulupa suojelun tarpeen vuoksi, oleskelulupaa ei voitaisi lakkauttaa, vaikka sen perusteena olleet olosuhteet lähtömaassa olisivat lakanneet olemasta, mikäli kyseinen henkilö vetoaisi aiemmin koettuun vai-noon ja tällä perusteella kieltäytyisi turvautumasta lähtömaansa suojeluun.

Suojelun tarpeen perusteella myönnetyn oleskeluluvan tulee lähtökohtaisesti olla tilapäinen. Turvapaikkamenettelyn uskottavuus edellyttää, että pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema pääsääntöisesti lakkautetaan, kun suojeluaseman perusteena olleet olosuhteet kansalaisuusvaltiossa tai aiemmassa asuinmaassa ovat lakanneet olemasta. On vaikea pitää perusteltuna sitä, että vetoaminen aiemmin koettuun mutta jo päättyneeseen vainoon ja kieltäytyminen turvautumisesta kansalaisuusvaltion suojeluun voisi olla peruste suojeluaseman jatkamiselle.

Arvoisa herra puhemies! Humanitaarisin perustein maahan muuttaneiden kotoutumistoteutuma ja kotoutumisennuste ovat tunnetusti heikkoja. Humanitaarinen maahanmuutto pääasiallisesti rasittaa vastaanottavaa yhteiskuntaa niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Jotta turvapaikkamenettely säilyttäisi hyväksyttävyytensä veronmaksajien silmissä, linjan pitää olla tiukka. Suojeluperusteisia oleskelulupia tulee myöntää vain niille, jotka objektiivisin kriteerein ovat niiden tarpeessa, ja ne pitää lakkauttaa, kun niiden objektiivinen perustelu katoaa. Henkilön palaamishaluttomuus ei voi olla perustelu. On mahdollista, että esitetty lakimuutos vastaa jo sovellettavaa käytäntöä, mutta mikäli näin on, käytäntöä on syytä arvioida kriittisesti uudelleen.

Edellä olevan perusteella tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään mietintöön sisältyvän vastalauseen mukaisesti, että ulkomaalaislain 107 § poistetaan laista. — Kiitos.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006 oli keskeinen linjaus nimenomaan se, että maahanmuuton määrällisen ja laadullisen hallinnan pitää olla työmarkkinoiden vakauden, kotouttamisen ja sisäisen turvallisuuden ja muun muassa laittoman maahanmuuton torjunnan kannalta kunnossa.

On syytä huomauttaa perussuomalaisille, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on hyvä rakentaa EU:ssa yhdessä, koska ulkorajojen turvallisuudessa on oltava samat kriteerit. Jos se pettää jossain ja jos nimenomaan, sanotaan, lähtö- ja kauttakulkumaiden oikeudelliset ja sosiaaliset olot eivät ole kunnossa, niin ne ovat meidän toriemme ongelmia. Ja tässä suhteessa myös oikeus- ja sisäasioissa on tärkeää tunnustaa tämmöinen kehitystuki myöskin kolmansien maiden tilanteen, niiden oikeudellisten olojen, demokraattisten olojen, kehittämiseen. Syyt löytyvät monesti sieltä, miksi ne ongelmat ovat sitten täällä.

Toisaalta pitää olla myöskin selvästi laittoman maahanmuuton torjuntaotteen voimakkaammin esillä kuin nykyään puhutaan, ja se tarkoittaa sitä, että muun muassa tilapäisten oleskelulupien myöntämisen ei pidä olla mahdollista niille, joita ei vain voida palauttaa kotimaahan, koska nyt käytetään myöskin esimerkiksi oleskelulupa- ja laittoman maahanmuuton väylää liian paljon. On todettu, että jopa rikollisia on näissä oleskelulupajärjestelmissä mukana.

Tähän liittyy myöskin se, ettei pidä tehdä liian houkuttelevaksi myöskään laittoman maahanmuuton väyliä. Meidän pitää olla tässä vähemmän sinisilmäisiä. Viittaan nyt paperittomien terveydenhuoltopalveluihin. Jos me ryhdymme EU:n etulinjassa mainostamaan tuberkuloosi- ja hiv-hoitoja, niin — 70 prosenttiahan on paperittomia jo nykyään — tulemme olemaan hyvin suosittu kohde. Eli tältä osin on hyvin tärkeätä, että kansalaisten näkökulmasta myöskin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on hyväksyttävää ja että siinä myöskin väärinkäyttöön puututaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maantieteellisistä syistä johtuen tänä päivänä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen etulinjassa ovat eteläisen Euroopan maat, jonne joko Afrikasta Välimeren yli tai sitten Turkin kautta Aasiasta tulee paljon turvapaikanhakijoita. Näiden hakijoiden joukossa on niitä, joiden turvapaikkahakemukset ovat perusteltuja eli joita todellakin vainotaan näissä lähtömaissa, ja sitten on myös niitä, joiden hakemukset eivät ole perusteluja, joiden kohdalla pitää puhua enemmän taloudellisesta siirtolaisuudesta kuin varsinaisesta turvapaikan hakemisesta.

Niin tai näin, mielestäni on tärkeätä, että nämä maat, joista turvapaikkaa haetaan, hoitavat oman turvapaikkapolitiikkansa, pakolaisten, turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen ja heidän olosuhteensa siten, että Dublinin sopimusta voidaan noudattaa eli että se maa, johon tullaan, käsittelee sen turvapaikkahakemuksen.

Eteläisen Euroopan maiden piirissä ja ehkä EU:n piirissä laajemminkin puhutaan mielellään taakanjaosta eli katsotaan, että nämä maat joutuvat kohtuuttomaan asemaan maantieteellisen sijaintinsa vuoksi eli että heihin kohdistuu enemmän turvapaikanhakijoita, huomattavasti enemmän kuin moniin muihin maihin.

Ymmärrän tätä ajattelua mutta en voi sitä hyväksyä. Ajatus siitä, että maantieteen ongelmat ratkaistaisiin jotenkin levittämällä tätä hakijoiden joukkoa kaikkien maiden tasapuolisesti käsiteltäväksi, matkaansaattaisi mielestäni kysymyksen, mitä muita maantieteen aiheuttamia hyötyjä ja haittoja pitäisi EU:n piirissä tasata. Viittaan vain siihen, että näillä mailla on myös huomattavia etuja vaikkapa turismia ajatellen siitä, että sijaitsevat Välimeren rannalla.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki äsken totesi, että turvapaikkamenettely on syytä rakentaa yhteistoiminnassa EU:n kanssa.

Tuli vain mieleeni: Suomen budjettihan on tänä vuonna 54 miljardia euroa, EU:n budjetti on kaksi ja puoli kertaa suurempi eli 135 miljardia euroa. Kysynkin teiltä, arvoisat kollegat: olisiko oikein ja kohtuullista, että kun EU direktiivien kanssa velvoittaa jäsenmaita ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita, niin samalla EU osoittaisi kyseiselle valtiolle riittävät määrärahat asioiden hoitamiseksi siinä maassa, mihinkä nämä turvapaikanhakijat tulevat?

Suomella on jatkuvasti budjettinsa kanssa tiukkuutta, kuten tiedetään. Jokainen vuorokausi Suomi tänäkin vuonna ottaa 19,5 miljoonaa euroa uutta velkaa, ja hallituksella on vakaa aikomus tasapainottaa tämä velanotto. Tuli mieleen todellakin se, arvoisa puhemies, olisiko mahdollista, kun nyt tässä ovat EU-vaalitkin tulossa, että joku puolue tai jotkut puolueet ottaisivat kunnia-asiakseen sen, että EU suuressa viisaudessaan osoittaisi riittävät määrärahat niille maille, jotka ottavat vastaan turvapaikanhakijoita.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tuonut tänään eduskunnan käsittelyyn ulkomaalaislakia koskevan muutosesityksensä, jolla pyritään saattamaan Suomessa voimaan EU:n yhteiseen turvapaikkapoliittiseen lainsäädäntökehitykseen kuuluva määritelmädirektiivi.

Huomioni tässä hallituksen esityksessä kiinnittyy erityisesti ulkomaalaislain 107 §:ään tehtäviin muutoksiin koskien pakolaisaseman tai toissijaisen suojelun aseman lakkauttamista. Hallitus on lisäämässä kyseiseen pykälään kir- jausta, jonka mukaan edellä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun olosuhteiden muutoksen on oltava merkittävä ja pysyvä. Mitä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta henkilöön, joka voi aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvien pakotettujen syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin huolestunut kyseisestä säädöslisäyksestä, sillä se käytännössä antaa kansainvälistä suojelua saaville yksilöille absoluuttisen oikeuden jäädä Suomeen suojeluaseman lakkauttamisesta huolimatta epämääräisesti määriteltyjen pakotettujen syiden nojalla, vaikka aiemmin koettua vainoa tai vakavaa haittaa ei enää olisikaan näköpiirissä. Minulla herää mielessäni kysymys: jos vaino tai vakava haitta ei enää uhkaa tänne kansainvälistä suojelua hakemaan tullutta yksilöä ja hänen suojeluasemansa näin lakkaa, niin miksi haluamme lisätä tähän ulkomaalaislakiin tarkoituksella jälleen kerran yhden porsaanreiän, jolla turvapaikkaa ansaitsemattomille yksilöille käytännössä lahjoitetaan perusteeton ikuinen oleskelulupa Suomeen avokätisine tulonsiirtoineen ja hyvinvointipalveluineen?

Tietenkin tässä lakimuutoshankkeessa on kyse siitä, että Suomen valtio on velvoitettu EU:n jäsenenä saattamaan voimaan tämäkin komission mahtikäskyllä antama direktiivi. On jälleen kerran annettava suoraa voimakasta kritiikkiä hallitukselle, että se on taas epäonnistunut yhteisötason lainsäädäntöneuvotteluissa, mistä seurauksena on tämä katastrofaalisen ulkomaalaislain 107 §:n lisäys määritelmädirektiivin pakottamana.

Arvoisa herra puhemies! Hieman kärjistäen sanottuna maamme turvapaikkapolitiikan päälinjana tuntuu olleen viimeiset 20 vuotta se, että viranomaiset pyrkivät kaikilla mahdollisilla hallinnollisilla ja lainsäädännöllisillä keinoilla varmistamaan mahdollisimman monen Suomeen hakeutuneen turvapaikanhakijan pysymisen maassamme. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka kansainvälistä suojelua hakeva yksilö ei alkuperäis-maassaan tapahtuvaa henkilökohtaista vainoa tai syrjintää muun muassa rodun, uskonnon, vakaumuksen tai muun vastaavan tekijän perusteella pystyisikään turvapaikkakuulemisissa osoittamaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa olisi nyt korkea aika tehdä täyskäännös maahanmuuttopolitiikassa, varsinkin turvapaikkapolitiikan osalta, saattamalla kansainvälisen suojelun myöntämiskriteerit nykyistä tiukemmiksi kiristämällä tuntuvasti perheen yhdistämisiä sekä vauhdittamalla rikollisten ulkomaalaisten karkotusta.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Palaan tähän edustaja Zyskowiczin esille ottamaan kysymykseen Välimeren maiden tilanteesta.

Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006 ajettiin läpi juuri Välimeren kovan maahanmuutto- ja turvapaikkapaineen takia laajennetun yhteisvastuun malli. Se oli Suomen puheenjohtajuuskauden agendaa, jossa nimenomaan edellytettiin, että Välimeren maiden tulee noudattaa itse ehdottomasti turvapaikkakäytäntöjen ja myöskin laittoman maahanmuuton osalta selviä menettelytapoja, rekisteröinti- ynnä muita tapoja, ennen kuin voidaan ottaa esille yhteisvastuuseen liittyvät velvoitteet. Ei voi olla niin, että tosiaan ovet aukeavat ja sitten edelleen takaovet auki Eurooppaan. Tältä osin valitettavasti seuraajani, ministeri Astrid Thors ei erittäin kovasti pitänyt esillä tätä sinänsä EU:ssa hyväksyttyä mallia. Samoin kuin myöskään joulukuun 5. päivä 2006 Luxemburgissa hyväksyttyä Prümin mallia, Prümin sopimusta, joka tarkoitti nimenomaan rajat ylittävän laittoman maahanmuuton, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntamallia, sitä yhteistyökuviota, ei kovin voimakkaasti pidetty esillä.

Mutta mitä tulee tähän lainsäädäntöön, niin maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat ovat erityisesti sisäministereiden ja maahanmuuttoministereiden neuvostossa. Siellä Suomen sisäministeri ja maahanmuuttoministeri ovat eduskunnan ohjeiden mukaisesti paikalla. Kyllä mielestäni olisi voimakkaammin näitä asioita voinut tuoda esille. 2003—2007 hallituksen aikana, Vanhasen ykköshallituksen aikana, laittoman maahanmuuton torjunta oli myös eräs Suomen puheenjohtajuuskauden selvä kärkiasia, joka EU:ssa vietiin eteenpäin. Ehkä se ei ole ollut niin muodissa. Sitä sanaa edes ei seuraajien aikana kovin paljon ole käytetty.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! On erinomainen asia, että edustaja Rajamäki suhtautuu terveellä kriittisyydellä niihin riskeihin, joita muun muassa paperittomille tulijoille tarjotut terveyspalvelut aiheuttavat. Toivottavasti edustaja Rajamäen ajatukset leviävät laajemminkin sosialidemokraattisessa puolueessa. Helsingissä, jota tämä ongelma ennen kaikkea koskettaa, sosialidemokraatit kannattivat yksimielisesti terveyspalvelujen avaamista paperittomille, vaikka edes laki ei sitä edellyttänyt.

Mitä Dublin-menettelyyn tulee, niin kyseessä on todella koko Euroopan ongelma, ei ainoastaan Kreikan tai Italian ongelma. Kreikka ja Italia ovat pitkälti kauttakulkumaita, eikä vastuuta voida yksin sälyttää niiden niskoille. Pohjois-Euroopan, mukaan lukien Suomen, tulisi kiireesti vähentää omaa houkuttelevuuttaan sosiaalisen siirtolaisuuden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea katastrofaalisen liberaalia perheenyhdistämislainsäädäntöä ja -käytäntöä ja avokätisiä vastikkeettomia sosiaalitukia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tässähän tosiasiassa on kysymys direktiivin täytäntöönpanosta, ja liikkumavara on varsin rajattu tältä osin. Mutta olen sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan Suomen pitää edustaa — ja edustaja Rajamäki on sitä edustanut — hyvin tiukkaa linjaa, mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan ja nimenomaan pakolaisiin Euroopan unionin alueelle tultaessa, ja rajojen pitää olla hyvin selkeitä. Ja totuushan on se, että välttämättä asioista ei puhuta aivan oikeilla nimillä aina. Kysymys on pääasiassa taloudellisesta siirtolaisuudesta hyvinvoiviin maihin, ja sitten perusteina käytetään muita perusteita kuin niitä, jotka ovat todellisia syitä. Suomi ilmastollisesti ei ole houkutteleva alue, mutta on selvää, että meillä sosiaaliturva on siinä määrin hyvällä tasolla, että se tietysti houkuttelee, ja valitettavasti siitä seuraa se huono seikka, että helposti, kun sosiaaliturva on hyvä, sitä pyritään hyödyntämään eikä välttämättä etsiydytä työelämään sillä intensiivisyydellä kuin henkilöiden pitäisi.

Kaiken kaikkiaan saattaisi olla perusteltua jossakin vaiheessa katsoa ihan näitä kansainvälisiä sopimuksia alusta loppuun asti, ovatko ne kohdallaan ja onko ne sillä realismilla kirjoitettu, millä ne aikanaan on sotien jälkeen kirjoitettu.

Mitä sitten tulee vielä pakolaisten palauttamiseen, niin tältä osin täytyy sanoa, että meillä ollaan tässä suhteessa aivan liian varovaisia. Jos otan Irakin esimerkkinä, niin Pohjois-Irak on ollut hyvin turvallista aluetta ja sinne oltaisiin voitu hyvin pitkään jo palauttaa Irakista tulleita pakolaisia, ja tässä suhteessa pitäisi hyväksyä se, että kun kotimaahan pääsee, vaikkei kotiseudulle, niin henkilö voidaan palauttaa sille alueelle.

Kaiken kaikkiaan EU:ssa pitäisi kyllä vakavasti miettiä myöskin sitä, pitäisikö meidän tätä työvoimapolitiikkaa kehittää sillä tavalla, että olisimme valmiita ottamaan amerikkalaisen tai kanadalaisen järjestelmän mukaisesti Suomeen muista maista nimenomaan työntekijöitä, millä pyrittäisiin sitten myöskin vähentämään sitä painetta tähän niin sanottuun laittomaan siirtolaisuuteen ja pitämään huolta siitä, että meillä olisi innokasta, hyvää työvoimaa käytettävissä entistä paremmin, kun muuten Suomen väestö on supistumassa.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tähän käytyyn keskusteluun.

Kun edustaja Tuupainen sanoi, että EU määrää meitä ottamaan turvapaikanhakijoita, niin on aihetta huomauttaa, että kyllä nämä turvapaikanhakuoikeudet lähtevät ihan YK-tason sopimuksista ja velvoittavat muitakin maita kuin EU-maita. Eli kyllä kaikki niin sanotut länsimaat ovat näitten turvapaikanhakumenettelyjen piirissä, ja näitten kanssa kamppailevat Australia ja Kanada ja muutkin maat kuin EU-maat. Eli lähtökohta on ollut aikanaan siinä, että kun toisen maailmansodan aikana ymmärrettävistä syistä aika moni ihminen pyrki tuolta Saksasta pois ja näitä ihmisiä ei haluttu ottaa missään vastaan ja monet joutuivat palaamaan sinne, niin sen jälkeen päätettiin, että kaikkien ihmisten tapaukset tutkitaan: joka ikisen ihmisen kohdalla, joka tulee rajalle ja sanoo, että häneen kohdistuu vainoa, asiat asiallisesti tutkitaan. Tämä on erittäin tärkeä perusoi-keus, josta on syytä pitää kiinni.

Kun edustaja Immonen sanoi pöntöstä, kuinka maahanmuuttajia houkuttelevat avokätiset tulonsiirrot, niin täytyy sanoa, että kyllä nämä tulonsiirrot ovat ihan yhtä avokätisiä kaikille kantasuomalaisillekin eli ihan samojen lakien perusteella täällä Suomessa perusturvaa jaetaan niin turvapaikanhakijoille kuin Suomessa syntyneille ihmisille. Ja toinen väite — se, että viranomaisilla on pyrkimys houkutella kaikin tavoin maahanmuuttajia Suomeen — ei kyllä ihan faktaan perustu, sillä valtaosa turvapaikkahakemuksista joka vuosi hylätään. Eli kun valtaosa hylätään, niin miten voi väittää, että kaikkia pyritään vain hamuamaan tänne ja jokainen saa luvat, jos haluaa?

Tämä laki ei tule koskettamaan suuria massoja. Ne ihmiset ovat hyvin pieniä määriä, jotka tämän lain 107 §:n piirissä sitten ovat, ja on ihan oikein, ettei ihmisiä riepotella hetken mielijohteesta ympäri maailmaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut useita puheenvuoroja, joissa on myös ihmetelty allekirjoittaneen tavoin tätä hallituksen esitystä, ja esittäjiä on ollut kyllä muistakin ryhmistä kuin perussuomalaisista, mutta ikävä kyllä kun tuolla hallintovaliokunnassa katsoin, miten tämän asian käsittely on edennyt, niin siellä vastalauseen takana oli vain perussuomalaisia edustajia jälleen kerran. Pikkuhiljaa olisi aika siirtyä esimerkiksi tämän salin oikealla laidalla sanoista tekoihin. Kokoomuksen riveistä on kuultu toistuvasti tätä kansaa kosiskelevaa puhetta, mutta se on vain pelkkää puhetta. Kun täällä aina populistiksi itse kutakin parjataan, niin tuo jos mikä on semmoista kansan kosiskelua, millä ei ole mitään arvoa loppupeleissä, kun näistä asioista päätetään.

Mitä sitten tulee vasemmistoliiton linjaan, niin sehän on aina tiedetty, että olivat ne esitykset miten järkeviä tahansa koskien näitä porsaanreikien tukkimisia, niin se ei koskaan ole vasemmistoliiton mielestä semmoinen esitys, että se antaisi aihetta kriittisyyteen. Se linja on kyllä valitettava, ja nyt vaan vasemmistoliitolle, joka ei enää ole edes hallituksen kelkassa mukana, olisi myös mahdollista omaa linjaansa tarkistaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on maailman paras maa. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Suomeen suuntautuu turvapaikan hakemista, jossa on sekä perusteltua turvapaikan hakemista että myös perusteetonta, eli käytännössä haetaan parempaa elämää, minkä toki hyvin ymmärrän, mutta se ei ole peruste saada turvapaikka. Kun me olemme maailman paras maa, niin me emme todellakaan tarvitse lisää mitään vetovoimatekijöitä. Niinpä esimerkiksi tämä THL:n selvitysryhmän esitys siitä, että meidän pitäisi myös paperittomien osalta järjestää maksuttomat terveyspalvelut samalla tavalla kuin suomalaisille tai joka tapauksessa nykyistä laajemmissa puitteissa, on mielestäni kyseenalainen.

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että meitä, Suomea, velvoittavat kansainväliset ihmisoi-keussopimukset velvoittavat tarjoamaan kaikille, paperittomillekin, samat terveyspalvelut kuin suomalaisille. No, soitin sinne lehteen ja kysyin, että mistäköhän kansainvälisestä sopimuksesta on kyse, ja tämän päivän Hesarissa tuo uutinen oikaistiin. Mutta totuus on valitettavasti se, että THL suositteli tällaista ajatusta, että meidän pitäisi kaikille, jotka tänne tulevat esimerkiksi kerjäämään, tai rikollisille, jotka eivät suostu lähtemään maasta, vaikka ne on karkotettu, antaa samat terveyspalvelut kuin suomalaisille tai Suomessa laillisesti oleville ulkomaalaisille. Tällaista THL:ssä nyt sitten virkamiesten toimesta veronmaksajien piikkiin suunnitellaan.

Mitä sitten tulee vielä tähän edustaja Kalliorinteen puheenvuoroon, niin hän oli mielestäni oikeassa. Ihmisille, joita vainotaan, pitää turvapaikka antaa, kaikille mahdollisuus hakea, mutta niiden osalta, joille turvapaikka ei kuulu, prosessin pitäisi olla myös hyvin nopea.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on siis pitkäaikaisen suunnitelmallisuuden tulos. Nykyäänhän suomenruotsalaisilla on kaikki nämä vähemmistöpaikat Eurooppaa ja EU:ta myöten ja myös tuolla Pohjois-Suomessa. Hallitussopimuksessa on RKP:lle sovittu myös tämänkaltainen juttu. Sen takia — kun edustaja Saarakkala puhui oikeistosta — meidän äärioikeistomme, RKP ja kokoomus, pelkästään sen takia, että vaalit ovat tulossa, rakentavat sekä Eurooppaan että Suomeen semmoista kuvaa, että perussuomalaiset olisivat jotenkin tässä keskellä vasemmalla oleva sen kaltainen puolue kuin heidän henkinen perintönsä.

Suomalaiset ja saamelaisethan ovat Euroopan viimeisin pitkäaikaisen rasismin kohde. Nimenomaan Ruotsi oli viimeinen ja suomenruotsalaisuus Suomessa viimeisiä, joka sekä rodullisin, aivan oikeasti fyysisin ja henkisin ominaisuuksin alensi suomalaisten, suomenkielisten, itsetuntoa. Tämän perinteen ikään kuin hämäämiseksi RKP vyöryttää kaikilla tahoilla sen kaltaista juttua, että pääsisi hämäämään Euroopan valtioita sillä, että Suomessa on joku äärioikeistolainen tai rasistinen vaara. Astrid Thorshan aloitti ministeriaikanaan tämän muutamalla Facebookista poimitulla jutulla, ja tietysti Hesari ja kaikki levittelivät samanlaisia, mitä edustaja Zyskowicz sanoi, juttuja Hesarissa, koska oli myös ääri-ihminen Hesarin päätoimittajana, Suomen äärimmäisen uskonnollisen liikkeen, josta on todistettu kaiken näköistä häpeällistä käytöstä. Mies Hesarin leimasi esimerkiksi meikäläisen rasistiksi, vaikka tiesi ihan hyvin, mistä oli kyse.

Tässä on pitkäaikainen kehitys, ja tätä ajetaan nyt tämmöisellä muka humanismilla. Totta kai, edustaja Zyskowicz oli oikeassa, kaikki on huomioitava täällä ja meidän on autettava niitä, joita voidaan, mutta tämänkaltainen vyörytys, jossa mennään koko ajan Suomen lainsäädäntöön niin sisään, että ikään kuin suomalaisuudella, diplomaattisella viisaudella, ei olisi mitään merkitystä, vaan aina kaikki, jotka näkevät tämän äärimmäisen vaarallisuuden tämmöisessä antautumisessa jollekin Euroopan kokonaiselle näköalattomuudelle, leimataan sitten juuri tältä samalta Suomen äärioikeistolaiselta RKP:n — niin kuin täällä kaikki näette, siellä vasemmalla on Suomen äärioikeisto — pohjalta. Siis sekä EU-vaaleissa tämä tulee esiin että myös — anteeksi, puheenjohtaja, että innostuin, voin mennä pönttöönkin — tulevissa eduskuntavaaleissa.

Samahan tapahtuu saamelaisilla alueilla. Se on häpeällistä, että suomalaiset eivät mitenkään korjaa sitä, ketkä todellisia imperialisteja olivat Pohjois-Suomessa ja näillä himotuilla öljyalueilla.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! EU:n turvapaikkapolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan ongelmat ovat ilman muuta EU:n eteläisissä jäsenmaissa, eivät meillä täällä pohjoisessa, ja yhteisillä toimilla, nimenomaan EU:n yhteisellä turvapaikkapolitiikalla, on haettava ratkaisua, jotta tätä ongelmaa voitaisiin hoitaa.

Mutta, puhemies, tähän nimenomaiseen kohtaan, jota perussuomalaiset ovat vastalauseessaan käsitelleet, eli ulkomaalaislain 107 §:ään, joka koskee olosuhteiden muuttumisesta johtuvaa pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista ja siihen tehtävää poikkeusta. Kaksi asiaa siitä.

Ensinnäkin, jotta yleensäkään voidaan harkita pakolaisaseman lakkauttamista, muutosten kotimaassa, positiivisten muutosten, olisi oltava merkittäviä ja pysyviä. Eli harkinta olisi tehtävä erittäin huolella. Näiltä osin hallintovaliokunnan omassakin mietinnössä todetaan, että lakimuutos vastaa nykyistä lain soveltamiskäytäntöä, ja myös Maahanmuuttovirasto on todennut, että näitä poikkeustapauksia olisi erittäin vähän.

Toisekseen, ja ehkä painavampana näkökulmana, on UNHCR:n pakolaissopimuksen alakohtaa käsittelevä käsikirja, jossa todetaan se — näin UNHCR sanoo — yleisesti tunnettu tosiseikka, että henkilön, joka on kärsinyt vakavasta vainosta, ei voida odottaa palaavan kotimaahansa edes siinä tilanteessa, että olosuhteet olisivat muuttuneet, mikäli vaino on ollut julmaa vainoa, sillä kaikki olosuhteet, esimerkiksi väestön asenteet, eivät välttämättä tue sitä, että henkilö voisi asua turvallisesti omassa vanhassa kotimaassaan.

Mutta ennen kaikkea nämä tehtävät lakimuutokset eivät muuta nykyistä soveltamiskäytäntöä mitenkään merkittävästi.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalliorinne totesi, että maahanmuuttaja saa samat sosiaaliset tulonsiirrot kuin vastaavassa tilanteessa oleva kantasuomalainen. Tämä on aivan totta, mutta se ei ole kovin oleellista. Kyse on huoltosuhteesta ja sen kehityksestä. Julkisen sektorin rahoituspohja, kuten kaikki tiedämme, on muutenkin helisemässä, eikä tilannetta lainkaan paranna se, että samalla kun rahoittajien, eli tuottavassa työssä käyvien veronmaksajien, määrä kaiken aikaa pienenee, tulonsiirtojen tarvitsijoiden määrä samaan aikaan jatkuvasti kasvaa.

On aivan selvää, että Suomen kokoisella maalla ei ole varaa toimia koko Euroopan tai koko maailman sosiaalitoimistona. Siksi meillä ei ole varaa lainsäädännöllä luoda vähä vähältä sellaista tilannetta, jossa maailman tai edes Euroopan kaikilla asukkailla on potentiaalisesti oikeus suomalaisten rahoittamaan sosiaaliturvaan.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa omassa lausunnossaan, että määritelmädirektiivi aiheuttaa maamme lainsäädäntöön ja noudatettuihin käytäntöihin melko vähäisiä muutostarpeita, joten siinä valossa näen, että tämä mustavalkoinen keskustelu, mitä nyt tässä käydään ja missä maalataan erilaisia mörköjä seinään, ei ole perusteltua.

Edustaja Immonenkin omassa puheenvuorossaan pelkäsi tätä suojeluasemaan liittyvää muutosta. Haluaisin siihen keskusteluun huomauttaa, niin kuin hallintovaliokuntakin omassa lausunnossaan toteaa, että olosuhteiden muuttumisesta johtuva suojeluaseman lakkauttamiseen liittyvä poikkeus koskee erityistapauksia — siis erityistapauksia — joissa henkilö on saattanut joutua aikaisemman erittäin vakavan vainon kohteeksi, eikä hän sen vuoksi lakkaa olemasta pakolainen, vaikka hänen kotimaassaan on tapahtunut myönteisiä muutoksia. Siis näitäkin aspekteja tulisi ottaa huomioon, kun me käymme täällä keskustelua.

Ja sitten edustaja Virtasen puheenvuoroon liittyen: Ihmettelen hiukan sitä halveksuvaa tyyliä RKP:n suuntaan. Nyt tässä RKP ei ole edustettuna, mutta olen itse suomenruotsalainen enkä näe mitään syytä leimata suomenruotsalaisia tuohon tyyliin. Suomenruotsalaisilla ei ole sellainen asenne, että me haluaisimme millään tavalla asettaa suomenkielisiä huonompaan asemaan. Suomenruotsalaiset haluavat vain tulla kohdelluiksi samanarvoisina kansalaisina kuin myöskin muut suomalaiset. Me olemme siis suomalaisia.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Onneksi edellinen edustaja piti puheenvuoronsa. Siinä tuli esiin kaikki se halveksunta ja musta-valkoinen tulkinta, mitä tämä eduskunta hallituksen kautta on aika useasti esittänyt. Eli kun puhuin menneisyydestä: Freudenthal-mitalia jaettiin vielä Paavo Väyrysellekin aikoinaan, (Timo Soini: Lipposelle!) Pohjoismaiden kuuluisimman rasistin mukaan tutkimusten perusteella. Totta kai, kai tyhminkin tajuaa ainakin lehtereillä, että puhuin menneisyydestä. En puhunut mitään suomenruotsalaisista nyt, vaan totta kai he ovat kehittyneet ja oivaltaneet asioita. Mutta silti, koska heidän määränsä on pienentynyt, jollain tavalla se nyt näkyy siinä, että halutaan koko ajan pitää tämä mandaatti ja valta, mitä joskus on saatu, vaikka ollaan itse sen perinnön kantajia, josta he syyttävät suomenkielisiä. Suomenkieliset ovat siis Euroopan viimeisin rasismin kohde, arvoisa edustaja. Siitä voi kuka tahansa historiasta lukea.

Pekka Himasen paljon parjattu tutkimus liittyy tähän, koska Himasen vaatimus oli, että tulevaisuudessa on tehtävä kokonaisvaltaisempaa, henkisempää politiikkaa, jossa kuunnellaan toisia oikein. Itse nimitin tätä aikoinaan mammametodiksi — muuten Ruotsista, siellä on käytetty — siis että tahallaan vääristää sen, mitä toinen sanoo, ja sitten tulkitsee omaa tulkintaansa, näille muille vakuuttelee. Sillä lailla tehdään nykyään noin tutkimusten mukaan eniten skitsofreenisia ja masentuneita lapsia, että äiti puhuu tytölle, että "aina sä sanot tollai". Aivan niin kuin edellinen edustaja antoi mallia meille, kuinka voi tulkita asioita.

Tähän keskusteluun liittyy myös tämä surullisenkuuluisa lapsilisäkeskustelu. Aikoinaan keskusta ja pirttiviljely ja kaikki hyödynsivät sitä, että tehtiin järjettömästi, maata ajattelematta, maapalloa ajattelematta, semmoiset lapsilisät, että maksetaan viimeisistä lapsista kauheasti — nyt tietysti sieltä tulee semmoisista maista ihmisiä, jotka tekevät kauheasti lapsia. Kokonaan on unohdettu se puhe, kun vielä muutama vuosi sitten haluttiin fiksuimmat suomalaiset naiset, opiskelijat, lisääntymään. Silloin olisi täytynyt tajuta se, että kunnioitetaan äitejä, jotka ovat hankkineet yhden, kaksi, kolme lasta. Annetaan ensimmäisestä lapsesta houkuttelevasti isoin lapsilisä, selkeästi tuetaan ekaa ja tokaa, ja sitten kun niitä tulee kaikkia, niin pienenee. Nyt kun Suomi on ajastaan jäljessä, ei näe kokonaisuuksia tämän rikkinäisen politiikan takia, meillä on ikivanha lapsilisälainsäädäntö, jota nyt maahanmuuttajat hyödyntävät, justiin mitä joku tänään puhui, että sosiaaliturva on hyvää, mutta se on jopa perverssiä tässä mielessä. Se ei mitenkään vastaa käsityksiä maailman tilasta, että maksetaan isosta lapsilaumasta eniten. — Kiitoksia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä viitattiin aiemmin Paavo Väyryseen. Ulkoministeri Väyrysen ja taisi olla Ulkomaalaisviraston silloisen johtajan Eila Kännön aikaan Suomessa pakolaispolitiikka oli aika tiukasti hoidettua, ja pääsääntöisesti se on hoidettu varmaan tähänkin päivään saakka hyvin. Aina riittää arvosteltavaa.

Hallituksen kehyspäätös saattaa aiheuttaa tietyllä lailla aikamoisen karhunpalveluksen, koska se tulee käytännössä johtamaan nyt siihen, että virkamiesten määrän vähentyessä turvapaikanhakijoiden jonot tulevat pitenemään elikkä tuo aika tulee jälleen kasvamaan, ja tämä on yksi ongelma, jota kyllä Suomenkin pitää miettiä, että millä käsittelyaikataululla noita kysymyksiä pystytään sitten hoitamaan.

Mutta, arvoisa herra puhemies, täällä on viitattu myös eri maiden erityyppisiin käytäntöihin, muun muassa Kanadaan. Kanadassa tuo maahanmuuttopolitiikka, siis työperäinen maahanmuuttopolitiikka, on hoidettu kyllä hyvin mielenkiintoisella tavalla, jota me suomalaiset vähän äimistelemme, että näinkin voidaan maailmassa asioita hoitaa. Heillähän on kriteereinä se, että pitää olla nuorehko henkilö, hänen pitää olla terve, hänellä pitää olla yritys, siinä pitää olla pääomaa, hänellä pitää olla kielitaito, yhtä kahta kieltä, siis siellä englantia ja ranskaa, ja vähintään yksi akateeminen tutkinto. Tällä perusteella he ottavat 250 000 uutta asukasta Kanadaan aina per vuosi ja ovat tehneet sitä jo ainakin kymmenen vuoden ajan, jos eivät pidempään. Kanada tällä lailla omalta osaltaan on monikulttuurinen maa ja panostaa siihen hyvin voimakkaasti.

En sano, että Suomen tulisi lähteä näin toimimaan, mutta minusta olisi hyvä paikallaan käydä myös laajempaakin keskustelua Suomessa siitä, mikä Suomen rooli niin Euroopassa kuin maailmassa on, tarvitsemmeko me ja haluammeko me sellaista väkeä, joka tulee Suomeen ennen kaikkea työhön, elämään ja tekemään täällä sitten omaa elämäänsä ja uraansa ja olemaan yhdessä suomalaisten kanssa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rossin puheenvuoro pakottaa muistuttamaan, että suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa puhutaan liikaa sekaisin siirtolaisuudesta ja sitten tällaisesta humanitäärisestä maahanmuutosta. Se, mitä edustaja Rossi kuvaili Kanadan osalta, oli siirtolaisuuspolitiikkaa, (Markku Rossi: Kyllä!) kun taas tämä humanitäärinen maahanmuutto lähtee meidän kansainvälisistä velvoitteista tarjota turvapaikkaa niille, jotka omassa maassaan joutuvat vainotuiksi.

Herra puhemies! Haluaisin vielä täsmentää tätä, mitä sanoin näistä terveyspalveluista, ihan pöytäkirjoihinkin tulee asiat vähän taustoitettua. Siis tänä päivänä Suomessa on ihan selvää, että jos tuonne kadulle tuupertuu kuka tahansa turisti tai laiton maahanmuuttaja tai mikä tahansa, niin kaikkia autetaan eli kaikille annetaan tarvittava kiireellinen hoito. Sen lisäksi Suomessa turvapaikanhakijoille annetaan kiireellisen hoidon yli menevästi myös tarpeellinen hoito.

No, nyt THL:n työryhmä, joka on näitä asioita miettinyt, on esittänyt noin kuukausi sitten, että parhaiten Suomea sitovia ihmisoikeusvelvoitteita ja -sopimuksia vastaisi kuulemma se, että kaikille, myös paperittomille laittomasti maassa oleskelijoille, tulisi antaa samat terveyspalvelut kuin suomalaisille. Esimerkiksi hammashuolto, joka on suomalaisille maksutonta, meidän pitäisi järjestää tämän ajattelun mukaan kaikille, jotka täällä vaikka laittomasti ovat tai muuten paperittomasti ovat, pitäisi heidän hampaansa korjata suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Tämähän on aivan järjetön ajatus, eikä sellaisia sopimuksia, jotka meidät tähän velvoittaisivat, ole tietysti olemassakaan, enkä usko, että maailmassa on yhtään maata, vaikka se olisi kaikissa samoissa sopimuksissa kuin Suomi, jossa näin tehtäisiin. Nyt on tärkeätä, että STM torppaa tällaiset huonot esitykset ja asioita kehitetään järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Aivan oikein, edustaja Zyskowicz, näinhän se on. Maahanmuuttopolitiikka, turvapaikanhakijat, siirtolaisuus: nämä menevät, julkisessa keskustelussa varsinkin, aivan herttaisen sekaisin, ja kansalaiset tavallaan laittavat kaiken väärällä lailla samaan koriin. Ja siitä syntyy myös niitä ongelmia. Sitten katsotaan, tuleeko tänne joku elämään toisten varoilla ja näin edelleen ja näin edelleen — kun yhtä aikaa meidän pitäisi myös miettiä niitä, jotka tulevat Suomeen oikeasti opiskelemaan, tekemään töitä ja elämään kenties Suomen kansalaisina. Tästä asiasta keskusteleminen niin, että selkeästi pystyttäisiin kokemaan ja näkemään, haluammeko me Suomeen myös sellaista väkeä, joka on tämän kansakunnan yleiseksikin eduksi, kaipaa varmasti — en tiedä, tarvitseeko se lainsäädännön puitteissa muutoksia — sitä, että julkisessa keskustelussa varmastikin olisi enemmän syytä tätä asiaa käydä läpi. Kysymyshän on tietysti osittain myös asenteista.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Asian voi esittää hyvinkin lyhyesti: Suomen ei pidä toimia koko maailman sosiaalivirastona.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt keskusteltu maahanmuuttopoliittisesta keskustelusta ja menty ehkä jo itse tästä asiasta ja pykälästä, joka on aiheena, vähän sivupolulle. Tämä on tietysti ihan hyvä asia, että käydään keskustelua, mutta jotta tämä asia sinne kansalaisten suuntaan konkretisoituisi, niin silloin mielestäni on myös vastuullista näitten keskustelijoiden, jos he kokevat, että nyt on kyseessä jokin epäkohta, lähteä äänestämään sen epäkohdan poistamisen puolesta. Näin ollen tätä kautta ihmisille syntyy sitten se kuva, mikä on oikea epäkohta ja mikä on sitten ehkä epäkohtien maalailua ja muuta. Tavallaan määräänsä enempää ei voida keskustella asiasta puuttumatta niihin epäkohtiin konkreettisin toimin, vaan sitten se on vain sitä puhetta. Sellainen löysä puhe on omiaan justiin ruokkimaan sellaista, voisi sanoa, väärälle polulle menevää yleistä maahanmuuttokeskustelua.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puheenjohtaja! Vielä muutama sana tähän.

Ihan hyvä, että edustaja Halla-aho täällä eduskuntasalissa sanoi ääneen sen, että suomalaiset ja maahanmuuttajat saavat oman sosiaaliturvansa ihan samoin perustein. Siitä on nimittäin niin monenlaista puhetta ja käsitystä tuolla kaduilla, ja niitä asioita tahallaan myöskin vääristellään. Ihan hyvä myös, että edustaja Zyskowicz totesi, että tämä turvapaikkamenettely on tärkeä asia ja niille ihmisille, joita on vainottu, pitää tarjota suojaa ja turvaa. Oli mukava kuulla nämä kaksi kommenttia.

Sitten edustaja Rossille tähän Kanada-keissiin: Kyllähän Kanada myös samaan aikaan ottaa vastaan kymmenkertaisen määrän pakolaisia kuin Suomi, eli he ottavat tätä työperäistä, hyvin valikoitua eliittijoukkoa sinne 250 000 vuodessa, mutta kyllä he ottavat myöskin 30 000 pakolaista vuodessa humanitäärisin perustein. Kyllä he kantavat sitäkin taakkaa siellä Kanadan suunnassa, ja ne ratkaisut tehdään ihan sen vainon perusteella tai siitä syystä, että kotimaa on niin epävakaassa tilassa, ettei sinne voi ihmistä lähettää. Eli he ovat liikkeellä monella sektorilla, ja aika onnistuneelta näyttää se siinä.

Mutta itse tähän artikla 107:ään vielä: tämähän ei koske kuin 100—200:aa ihmistä, on arvioitu, tässä käsittelyssä eli hyvin pientä joukkoa, ja jos mietitään ihan yksilötasolla, niin monet näistä ihmisistä ovat hyvin pitkälle jo juurtuneet tänne Suomeen, heidän lapsensa ovat syntyneet Suomessa, käyneet suomalaista koulua.

Otetaan vaikka tämmöinen pohjoisirakilainen perhe nyt sitten: Jos se tilanne on muuttunut paremmaksi, niin sen jälkeen sitten sanotaan, että no, ei vaiteskaan, että nyt, vaikka olette täällä 15 vuotta elelleet ja lapset ovat syntyneet Suomessa ja juurtuneet tänne, se tilanne on siellä Irakissa sen verran parantunut, että pakatkaapa kaikki kapsäkkinne ja nyt te muutatte takaisin sinne Irakiin. Ei sekään nyt ihan kohtuullista ole, eli kyllä siinä jotakin harkintaa täytyy olla myöskin siinä, missä tapauksessa näitä ihmisiä aletaan palauttamaan, vaikka se kotimaan tilanne muuttuisikin parempaan suuntaan.

Vapaaehtoista paluuta on tuettu nytkin ja tuetaan joka vuosi. Moni ihminen tarttuukin siihen tilaisuuteen ja näkee, että siellä kotimaassa on paremmat olot, ja palaa ihan vapaaehtoisesti, mutta pakottamalla se on aina kyseenalaista.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala piti erittäin asiallisen puheenvuoron, ja ymmärsin, että hän on esittämässä, että asiasta äänestetään, ja näinhän se on demokratiassa, näin kansanvaltakin toteutuu, että aina kun ollaan asioista eri mieltä, niin voidaan äänestyksen kautta päästä hyvään lopputulemaan.

Se tässä keskustelussa nyt jäi minulle vähän auki, että mikä on sitten se perussuomalaisten linja. Edustaja Soini lähtee salista, mutta olisin häneltä kysynyt, kun tunnen edustaja Soinin viisaana miehenä, edustaako perussuomalaisten linjaa se Veltto Virtasen linja ja hänen puheensa vai edustaja Saarakkalan. (Pertti Virtanen: Mitä varten tommoista panettelua nytten täytyy olla, vielä lempinimilläkin? Eikö siitä pitäisi huomauttaa?)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos, että annoitte vastauspuheenvuoron.

Edustaja Östman ja koko muu hyvä kollegio, perussuomalaisten linja käy ilmi perussuomalaisten ohjelmista. Se on täysin yksiselitteinen linja: me olemme sitä mieltä, että kriteereiden on oltava tiukkoja. Minkä takia olemme sitä mieltä? Sen takia, että se on Suomen kansan ja suomalaisen yhteiskunnan edun mukaista.

Me kannamme vastuumme niistä sopimuksista, joihinka olemme sitoutuneet, mutta mahdollisiin väärinkäytöksiin täytyy puuttua, esimerkiksi nyt, kun on kerjäämistä ja muuta. Monasti näistä asioista keskustellaan ja sitten sanotaan, että näitten asioiden esille ottaminen on jotenkin väärin. On aivan oikein, että täällä edustajat Virtanen, Halla-aho, Saarakkala, Immonen ovat käyttäneet sitä demokraattista mandaattia, joka heillä perussuomalaisten kansanedustajina on, ja tuoneet näitä asioita keskusteluun. Ja sehän tässä sitten on tärkeintä, että sen keskustelun kohdalta syntyy kysymys.

Se, mitä paheksun minäkin, on se, että perussuomalaisia leimataan jotenkin ihmisvastaisella tavalla, ja sitä brändäystyötä on valitettavasti tehty myös tuolta RKP:n taholta, jonka penkit loistavat tyhjyyttään.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalliorinne kertoi, miten ikään kuin pienestä väestöryhmästä tämän, voisi sanoa, ongelmallisen pykäläesityksen kohdalla on nyt sitten kyse, ja kertoi, että on saattanut henkilö vaikkapa — 15 vuotta oli mielestäni tässä teidän puheenvuorossanne tämä esimerkki — 15 vuotta oleskella täällä. Näinhän voi olla, mutta meillähän on kyllä jo sitten mahdollisuus hakea Suomen kansalaisuutta, ja sitäkin, kansalaisuuslainsäädäntöä, on lievennetty, helpotettu. Tietyllä tavalla nyt, jos tätä ihmiset, kansalaiset, kuuntelevat, täytyy tietenkin se todeta, että edustaja Kalliorinteen puheenvuoro tässä mielessä oli ääriesitys ja harhaanjohtava, koska yleensä tosiaan henkilöt sitten kyllä hanakasti hakevat jo kansalaisuutta, jos ovat kauan oleskelleet ja tietyllä tavalla kansalaisuuden perusteet täyttyvät.

Edustaja Östman päätti kysellä, mikä on perussuomalaisten linja. No, siihen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini tässä jo antoikin vastauksen, mutta toisaalta vähän ihmettelen sitä, minkä takia edustaja Östman on huolestunut tässä nyt perussuomalaisten linjasta, kun perussuomalainen puolue on tehnyt hallintovaliokunnassa ihan yksiselitteisen vastalauseen tästä asiasta ja kaikki meidän edustajat ovat siellä olleet sen takana ja varmaan kyllä ryhmästäkin kaikki tulevat olemaan, mikäli ja kun tästä äänestetään. Mutta sen sijaan teidän pitäisi kysellä, mikä on kokoomuksen linja, kun tässä esimerkiksi edustaja Zyskowicz veti ihan omia linjojaan suhteessa siihen, mikä on kokoomuksen linja. Eli tavallaan turhaa perussuomalaisista on nyt olla huolissaan; tulisi olla huolissaan teidän hallituskumppanistanne kokoomuksesta, jonka apupuolueena te tuossa hallituksessa toimitte.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Taas on pakko myöntää, että ilahduin edustaja Östmanin puheesta. Enkä todellakaan leikkisästi vaadi häntä käyttämään kunnioittavaa ja vakaata kieltä, ettei täällä ole tapana varsinkaan halveksivassa merkityksessä sallia toisten lempinimien käyttöä. Toki Tampereen valtuustossa joskus ex-ministeri Gustafsson käytti sitä aina silloin, kun kiihtyi ja halusi vakuuttaa muut siitä, kuinka kehnosta ja kurjasta ihmisestä ja epäluotettavasta tyypistä suomalaisessa Virtasessa — vielä kauhea suomalainen yleinen sukunimi — voikaan olla kyse. Että tämä alkeellinen politiikka, joka on siis perussuomalaisia, aivan kuten puheenjohtaja Timo Soini sanoi, leimannut kauttaaltaan, tulee juuri suomenruotsalaisuuden valitettavasti vieläkin joltain itsetuntotaholta.

Mutta nyt tulee suuri sovinnon ele: nimittäin suomenruotsalaiset, kappas vaan, tutkittiin aika hyvin tuossa 1900-luvun alkupuolella ja kaksi isoa englanninkielistä kirjaa on maailmalle tehty heidän alkuperistään, Jyväskylän yliopistossa toinen tutkimus. Tulos on, että suomenruotsalaiset ovat lähes kauttaaltaan, ruotsinkielisine sukunimineen, suomalaisia. Mutta silloin kun suomalaiset vaihtoivat nimiään — ruotsalaiset vaihtoivat nimiään suomalaisiksi ja halusivat ajaa tämmöistä kalevalaista maamme-henkeä, perussuomalaisuutta, että Suomi kansakuntien joukkoon — niin osa näki, että heillä on tilaisuus vaihtamalla nimi, suomalaisilla ruotsinkieliseksi, saada sitten nämä kaikki virkamiespaikat ja pappipaikat ja kaikki muut.

Oikeastaan niin kuin itsetunto-ongelma onkin tässäkin mielessä sittenkin suomenruotsalaisilla, jotka rodullisesti — nyt tämä oli huumoria — silloin aikoinaan tunsivat olevansa ala-arvoista rotua, kun ruotsalaiset meitä leimasivat rasistisesti. Mutta he nousivat tällä lailla niin kuin rodullisesti ja myös ammatillisesti tämmöiseen arvoon, jota he ylläpitävät tänäkin päivänä. Eivätkä ressukat tajua, että heidät on täysivaltaisesti jo moneen moneen kertaan hallituksiinkin hyväksymällä peräkanaa otettu suomalaisuuteen täysillä mukaan. — Kiitoksia.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Olen todella pahoillani siitä, että käytin väärää etunimeä edustaja Virtasen kohdalla. Se tuli kyllä ihan vahingossa. Se ei ollut tahallinen teko, ja vielä kerran pyydän anteeksi sitä, koska kotoa päin minua on opetettu, että silloin kun mokaat, niin seiso myöskin selkä suorana ja pyydä anteeksi. Joten näin haluan välittää anteeksipyyntöni edustaja Virtaselle tästä.

Mutta sen sijaan vielä tästä rotukeskustelusta, että ollako suomalainen vai suomenruotsalainen ja millaisia erilaisia rotuja on: Haluan vain edelleen allekirjoittaa sen, että henkilökohtaisesti en voi sille asialle mitään, että satuin syntymään suomenruotsalaiseen kotiin. Mutta siitä huolimatta minut on kasvatettu suomalaiseksi, ja äidinkielenä on ruotsi, ja joskus se tuottaa tällaisia handicapejakin, että minä joudun hakemalla hakemaan, mitä sanoja minä valitsen. Se tässä nähtiin nyt hyvänä esimerkkinä, kun käytin väärää etunimeäkin erään edustajan kohdalla.

Pertti Virtanen /ps:

Anteeksipyyntö hyväksytty, ja tosiaan ei meikäläisellä, päinvastoin Tommy Tabermann oli täällä paras ystäväni kansanedustajista aikoinaan, ole mitään ollut koskaan suomenruotsalaisuutta vastaan tai kohtaan, mutta tämä kriittisyys näitä tiettyjä ylikorostuneita etuja kohtaan Ylessä tai opiskeluun pääsyssä aiheuttaa valitettavasti liian rajuja primitiivireaktioita tuolla äärioikeistossa, mikä sitten johtaa meidän leimaamiseemme, meidän, jotka tuomme sen asian esiin ja kysymme, kuinka demokraattisessa maassa jotkut voivat olla aivan kuin Animal Farmissa etuoikeutetumpia kuin toiset.

Jopa se, että on opiskellut, lukenut, tietää historiansa ja kaikki tämmöiset, että tuo täällä tutkittua tietoa esiin, sekin leimataan täällä eduskunnassa pelkästään puoluepoliittisista syistä useasti rasistisesti tai mustavalkoistetaan. Sen takia kysyisin vielä edustaja Östmanilta, kun hän kauhisteli perussuomalaisten puheita — mustavalkoisia, hirveitä, ehkä "hirveä" oli nyt liikaa — että mikä näissä järkevissä puheissa, näissä kriittisissä asioiden esiin tuomisissa, oli muka niin kauheata, että suomalainen puolustaa suomalaisuutta ja katsoo vähän semmoisten maitten perään, joilla ei mikään lainkuuliaisuus eikä verojen maksu eivätkä ihmisarvot ole kunnossa. Mikä siinä on niin väärin, että suomalainen ei saa vaatia heiltä, jotka tänne tulevat, sitä, että heilläkin olisi vähän niin kuin demokraattisempi, naisista välittävämpi, koulutuksellisempi, sen kaltainen uskonto, joka ottaa muut huomioon? Ei, se leimataan, ja kun meillä on valitettavasti yksi puolue, joka käyttää sitä liikaa hyväkseen tuolla äärioikealla, niin he oppivat vielä Suomessa ei suomalaisina maan tavalle vaan erään puolueen kikkailun leimata suomenkielisiä suomalaisia jatkuvasti niillä samankaltaisilla aika alhaisilla jutuilla, joista filosofi Himanen varoitti myös päämi-nisteriä.

Ellei henkinen taso nouse, ellei toisia kuunnella oikein, ellei politiikka aidosti Suomessa yhdisty, niin meillä ei ole tulevaisuutta vaan tämmöinen riitelevä, repaleinen silppusäkkihallitusten jatko. — Kiitos, nyt lopetan.