Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni 26/2006 vp liittyy aivan samaan ongelmaan kuin edellisessä kohdassa esitetty asia. Kyse on toisen, vaihtoehtoisen keinon tarjoamisesta puumarkkinahäiriön eliminoimiseksi. Jos edellä esitin pinta-alaverotuksen jatkamista, tämä olisi keino, joka kohdistuisi nimenomaan pinta-alaverotettuihin metsiin, joita pinta-alaltaan oli noin yksi kolmasosa maamme metsälöistä mutta jotka puuvarannoltaan taannoin vielä edustivat hyvinkin puolta Suomen metsistä.

Tällä lakialoitteella, joka nyt on lähetekeskustelussa, haluan tuoda saman suuntaisen vaihtoehdon, joka koskettaisi myös niitä metsiä ja metsänomistajia, jotka ovat 1990-luvun alkupuoliskolla valinneet myyntiveron, aivan kuten kohdistuisi myös niihin metsänomistajiin, jotka olivat valinneet viime vuoden lopussa päättyneen pinta-alaverokäytännön. Perusongelmana tässäkin asiassa on se, minkä edellä toin esille: kaksinkertainen, samaan tuloverokohteeseen kohdistuva verotus. On edelleen aivan selvää, että jos verotus tulee kaksinkertaisena tuloverona samaan verokohteeseen kohdistuen, niin eihän silloin puukauppa käy. Ei pidä ihmetelläkään, miksi puukauppa ei ota sujuakseen. Tällä aloitteella olen pyrkinyt siihen. Tämä ei täysin kaikkia ongelmia korjaa, mutta tämä olisi jonkunlainen parannus ja yritys positiivisella tavalla veroratkaisun kautta edistää puukauppaa.

Ajatus olisi se, että kun metsästä maksetaan puunmyyntitulojen mukaista veroa, niin sen jälkeen, kun kaikki asianomaiset verovähennykset on tehty, vähennettäisiin vielä maksettavaksi tulevasta verosta 50 prosenttia. Näen, että tämä olisi eräs keino lähestyä oikeudenmukaisempaa verotusta, tosin sekin olisi vain 50 prosenttia mutta kuitenkin oikean suuntainen. Näkisin, että tätä kautta voitaisiin edesauttaa sitä, että puukauppoja tehtäisiin ja nykytilannetta paremmin syksyllä sitten olisi puuta saatavilla. Vaikka 1990-luvun alkupuoliskolla eräät metsänomistajat valitsivat puun myyntitulojen mukaisen verotuksen, niin tosiasiassa myös näistä puista on maksettu vuosikymmenten aika pinta-alaveroa. Tuo alennusprosentti voisi olla tällä perusteella huomattavasti suurempi myös tässä tapauksessa, kuin tulisi pinta-alaverotuksen parissa olleelle puutavaralle, lähennellä 100:aa prosenttia, mutta näkisin, että 50 prosenttia saattaisi olla jo riittävä verovähennys, jolla puukauppa saataisiin alkuun.

Kuten edellä perustelin aiemman lakialoitteeni kohdalla, kyse on maaseudun kannalta hyvin tärkeästä asiasta: metsätalouden kannattavuudesta, sahateollisuuden kannattavuudesta, metsäurakoitsijoitten ja puutavarakuljetusyrittäjien toimeentulosta. Monen maaseutupitäjän olemassaolo ratkaisevasti riippuu siitä, toimiiko paikkakunnalla sahalaitos vai ei.

Samalla tämä edistäisi myös bioenergian käyttöä. Aloitteessani en ole rajannut myöskään energiakäyttöön tulevaa puuta pois vaan näkisin, että tällä olisi myönteinen vaikutus myös tältä osin sekä suoraan että ennen kaikkea välillisesti. Esimerkiksi synnyinkunnassani Multialla Multian Sahan yhteydessä toimii paikallinen sahausjätettä käyttävä bioenergian kaukolämpölaitos. Jos saha joutuisi lopettamaan sen seurauksena, että puukauppa ei kävisi verotuksellisista syistä, niin seuraus olisi se, että kunnan suurin teollinen työnantaja, kunnan suurin rahan tuoja kuntaan sekä kantorahojen muodossa että työtulojen muodossa, loppuisi, mutta loppuisi myös tuo bioenergiaa käyttävä kaukolämpölaitos.

Arvoisa puhemies! Olen tällä aloitteellani halunnut tuoda yhden vaihtoehdon todella vakavan kansantalouden uhkan torjumiseksi.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen aloitetehtaasta on saatu taas uusia aloitteita. Hän on tehnyt ennenkin myös metsäverotusta koskevia aloitteita, jotka eivät ole olleet mitenkään aivan vähäisiä merkitykseltään, jos ne toteutuisivat.

Itseäni kiinnostaa se seikka, että metsävähennys, joka tarkoittaa metsän hankintamenon osittaista vähentämistä vuotuisessa metsätalouden tuloverotuksessa, koskee vain 1.1.1993 tai sen jälkeen vastikkeellisesti hankittuja metsäalueita, ei lainkaan ennen vuotta 1993 hankittuja metsiä. Selvää on, että siirtymäkausi, vaikka se oli pitkäkin, johtaa tietynlaiseen kahdenkertaiseen verotukseen, kun pinta-alaverotuksen aikana on verotettu kasvusta ja sama puu sitten, jonka kasvusta on verotettu pinta-alaverotuksen aikana, verotetaan kokonaan puun myyntitulon verotuksessa. Tätä ongelmaa voitaisiin hiukan helpottaa ja aika paljonkin helpottaa sillä, että myös nämä ennen vuotta 1993 tehdyt metsänhankinnat saisivat jonkun suuruisen metsän hankintamenon vähennyksen. Asia on helpompi ymmärtää, kun vertaa, että kyllä sellainenkin tehdas, joka hankkii puuta jalostustarkoitukseen, aina vähentää kokonaan sen puutavaran hankintamenon. Nyt puun myyntituloverotuksessa ei ole suurimmalla osalla metsänomistajista mitään mahdollisuutta vähentää hankitun metsän hankintamenoa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Kiviranta otti tämän metsävähennyksen esille, niin haluan todeta, että kun alan järjestöt ovat lähestyneet meitä kansanedustajia, niin metsävähennyksessä on todettu toinen, ehkä vielä suurempi epäkohta ja se liittyy tähän minimimäärään. Väitetään, ja uskon vakaasti, että se pitää myöskin paikkansa, että sen takia ei ryhdytä sellaisiin metsänhoidollisiin toimenpiteisiin, joihin pitäisi ryhtyä, koska ei saa sitä oikeutta metsävähennykseen, vaan odotetaan ja ryhdytään myöhemmin, ja tämä on metsänhoidollisesti erittäin huonoa toimintaa. Toivon todella, että niiltä, jotka näistä asioista vastaavat, eli maatalousministeriöstä — tai oikeastaan se on kyllä valtiovarainministeriö, joka veroasioista ja verolaeista antaa meille esityksiä — tähän tulisi muutos. Asiasta on tehty kyllä kirjallinen kysymys. Siihen on vastannut toinen valtiovarainministeri Wideroos, joka oli läsnä siinä tiedotustilaisuudessa, jossa tuotiin esille nämä suuret epäkohdat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein edustajat Kiviranta ja Kallis kiinnittivät huomiota metsävähennykseen. Tästä, kuten arvoisat edustajat tietävät, olen osaltani myös tehnyt kuluvan kevätkauden mittaan lakialoitteen. Tässä olisi eräs keino hieman lievittää vallitsevaa puupulan uhkaa ja on ehdottomasti oikean suuntainen, enhän muuten olisi lakialoitetta asiasta tehnytkään. Toivon, että tuo lakialoite menisi myönteisesti eteenpäin asianomaisessa valiokunnassa, synnyttäisi hyvän keskustelun asian harkitsemiseksi ja olemassa olevien ongelmien korjaamiseksi.

Mutta ikävä kyllä tilanne on niin paljon paha, että tuolla metsävähennyslakialoitteellani en usko, että voisimme peruskorjausta saada asiaan. Se on oikean suuntainen ja on omalta osaltaan askel, joka olisi myös puumarkkinatilannetta ehdottomasti helpottava, metsänhoitoa edistävä, metsänomistajien omaan metsänhoitoon ja omaan työhön kannustava, sillä on ehdottomasti positiivisia puolia. Mutta tilanne puumarkkinoilla on kehittymässä niin pahaksi, että tämä kaipaisi kyllä vähintään niiden aloitteitten toimia, joita olen kyseisillä lakialoitteilla 25 ja 26/2006 vp halunnut tuoda esille.

Kuten edellä sanoin, tilanne on nimenomaan kesäkauden jälkeen arvaamattoman paha suomalaisilla sahoilla. Kysymys on toimeentulosta, ja jos meiltä loppuu muutamia kymmeniä sahoja tässä maassa, se on niin suuri maaseudun teollisuuden tuho, että sillä on arvaamattomat vaikutukset. Sillä on hyvin kielteiset vaikutukset yrittäjyyteen, työllisyyteen, heijastevaikutukset paljon laajemmalti ja heijastevaikutukset myös yleiseen teolliseen toimintaan. Se vaikuttaa epäterveellisesti puumarkkinoihin, ja sillä on yrittäjyyden kannalta myös hyvin kielteinen vaikutus.

Tyypillisimmillään maaseudun sahayritykset ovat usein jo toisessa tai kolmannessa, jopa neljännessäkin sukupolvessa perheyrityksiä, jotka ovat halunneet toimia kotipaikkakuntansa kehittäjinä. Meillä on menneitten vuosikymmenien aikana paljon lopettanut sahayrittäjiä, mutta ne sahat, jotka ovat jatkaneet, kokevat sen suorastaan paikkakunnalla kutsumustehtävänä, elikkä kysymys on maaseudun kannalta hyvin suuriarvoisesta asiasta.

Mutta perustelen vielä väitettäni, miksi puunjalostus on selkäranka tämän maan kansantaloudelle. Vaikka me näemme monta muuta, mitkä ovat pinnalla, mitkä tulevat esille monessa yhteydessä, sitäkin tarvitaan. Ei pelkkä selkärankakaan riitä, mutta selkäranka on välttämätön. Vaikka se peittyisi kaiken muun alle, niin kuin normaalisti on, se on kuitenkin välttämätön. Suomalaisissa luonnonolosuhteissa juuri metsät ja puun jalostaminen yhdessä ovat kansantalouden vankka selkäranka. Tämä tulee muistaa myös nykyisenä EU-aikana. Metsätalous on suhteellisen riippumaton EU:sta. Kansantalouden markkinat ovat kovasti kilpailtuja kylläkin. Globalisaatio on kova haaste, ja sen takia ei saisi tulla mitään sellaista kotitekoista tarpeetonta häiriötä, niin kuin nyt verotuksellisista syistä on tullut, että vaikeutetaan Suomen puunjalostusteollisuutta ja myös sen vientimarkkinoita. Silloin, kun vientimarkkinaosuuksia menetetään, niin kuin nyt on uhkana suomalaisella sahateollisuustuotannolla, niitä on äärimmäisen vaikea saada takaisin, voi olla, että mahdotonta. Toisaalta, jos saha on loppunut, niin ei se saha sitten ole jatkossakaan ikävä kyllä tuotteitaan tarjoamassa.

Elikkä tuon esille tämän tilanteen vakavuuden. Minä uskon, että arvoisat kansanedustajat ovat hyvin paljon seuranneet Kauppalehteä ja erinäisiä muita lehtien talousartikkeleita, ja tämä on tuotu todella hälyttävän vakavana asiana esille. Siksi toivon, että valiokunnassa tähän kysymykseen nopeasti mutta myös tehokkaasti kiinnitettäisiin huomiota esittämieni lakialoitteitten suuntaan.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä ed. Kalliksen kanssa siitä, että tämä puun myyntitulon verotuksessa oleva metsävähennyksen vuotuista minimimäärää koskeva säännös on täysin tarpeeton. Sillä ei ole myöskään verotulojen kannalta merkitystä. Se on ainoastaan jaksottamiseen vaikuttava säännös. Tämä säännöshän on sellainen, että metsävähennyksen täytyy olla vähintään 1 500 euroa. Muuten sitä ei voi ollenkaan tehdä. Se merkitsee sitä, että vuotuisen puun myyntitulon, metsätalouden pääomatulon, täytyy olla vähintään 3 750 euroa. Muuten metsävähennystä ei voi tehdä. Metsävähennysvarantohan ei häviä mihinkään, mutta vähentäminen siirtyy sitten myöhemmäksi ja ihan turhan takia. Tämä säännös ei yksinkertaista millään tavalla verotusta, ja se on muutenkin aikanaan ollut lapsus, että sellainen säädettiin. Tämä olisi asia, jonka vaikkapa toinen valtiovarainministeri voisi ohimennen hoitaa tuommoisena pienenä veroasiana. Tuskin täällä salissa vastustusta syntyisi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen tekemät kaksi aloitetta ovat erinomaisia ja nimenomaan pyrkivät siihen kannustavuuteen, joka edellisellä metsäverotusjärjestelmän pinta-alaverotuksella oli. Pinta-alaverotuksen perusideahan oli se aikanaan, silloin kun se oli voimassa 13 vuotta, toki tämän kyseisen jatkoajan, kun myyntiverotus alkoi vuonna 93. Sen jälkeen 13 vuotta mentiin ikään kuin poikkeusaikaa ja sinä poikkeusaikana ne, jotka valitsivat pinta-alaverotuksen, saivat sinne jäädä. Mutta kun tämä pinta-alaverotus oli, sen kannustavuus oli se loistava idea. Se metsänomistaja, joka sai metsänsä kasvamaan paremmin, maksoi veron ainoastaan keskimääräisen tuoton mukaan. Ylijäämä, mikä kovalla työllä ja hyvillä toimenpiteillä saatiin aikaan, kertyi tavallaan metsänomistajan kukkaroon ylimääräisenä.

Myyntiverossa on nimenomaan tämä metsävähennyksen epäoikeudenmukaisesti kohteleva vaikutus metsänomistajan tuloihin ja siihen vähennykseen, kun hän hankkii metsämaata vaikka kohentaakseen työmaitaan ja nimenomaan sitä, että elantoaan saisi metsästä. Tämä kohtelee erittäin epäoikeudenmukaisesti.

Niin kuin ed. Kiviranta sanoi erinomaisesti, tämä olisi toisen valtiovarainministerin asia tuoda eduskuntaan, valmistella siellä. Tai siitä asiasta pitää tehdä lakialoite ja saada asia siihen kuntoon, että lähiaikoina syntyy se tilanne, jossa metsävähennyksen alaraja kylmästi poistettaisiin, koska tämä nimenomaan iskee näihin ensiharvennusleimikoihin, jotka nimenomaan tuottavat vähän rahaa, ja monesti ei pääse edes sen rajan yli. Siksi tämä tulisi poistaa. Mutta ed. Oinosen lakiesitysten takana ymmärtääkseni on se hieno idea, että metsäverotuksella pitää olla kannustavuutta, ja sehän tästä myyntiverosta ikävä kyllä puuttuu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen sanoi metsänomistajan kannalta juuri aivan sen olennaisimman asian, mikä liittyi pinta-alaverotukseen. Se on ollut metsänhoitoon kannustava, ja se on ollut myös palkitseva. On hyvin tärkeää, että verotus olisi metsänhoitoon kannustava, koska kyse on kansallisesti tärkeästä omaisuudesta.

Nyt kuitenkin näillä lakialoitteilla, paitsi että kiinnitän metsänomistajan oikeussuojaan huomiota ja oikeudenmukaiseen verokohteluun, on vielä tärkeämpi ulottuvuus tämän vuoden ja jo tulevan syksyn sahateollisuuden jatkumiseen. Tässä on keino, millä se voidaan turvata. Puun myyjä voi halutessaan, jos talous kestää, siirtää puun myyntejä, mutta sahateollisuus tarvitsee puuta, ja sen takia kaksinkertaisen verotuksen eliminoiminen olisi keino, millä puumarkkinat saataisiin käyntiin.