7) Laki rikoslain muuttamisesta
Päivi Lipponen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen
on tutkinut raiskaustuomioita ja verrannut niitä väkivaltatuomioihin.
Tulos on yllättävä. Tapon yrityksestä saa
neljä vuotta van-keutta, mutta jos raiskaa ihmisen puukko
uhrin kaulavaltimolla, saa tekijä vaan kaksi vuotta vankeutta.
Senpä takia olen tehnyt lakialoitteen.
Raiskausrikoksia ovat raiskaus, törkeä rais-kaus
ja pakottaminen sukupuoliyhdyntään. Raiskaukseen
syyllistyy nykyisin voimassa olevan lain mukaan henkilö,
joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa.
Nykylain mukaan myös sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän
henkilön tilaa hyväksi käyttäen
on raiskaus edellyttäen kuitenkin, että tekijä on
itse saattanut kohteensa tällaiseen tilaan. Rangaistus
raiskauksesta on vähintään yksi vuosi
ja enintään kuusi vuotta.
Suomessa nykyisin voimassa olevat seksuaalirikoksia koskevat
säännökset ovat vanhentuneita. Väkivallan
käyttämisen tai sillä uhkaamisen ei tule
olla raiskausrikoksen tunnusmerkistön edellytys, vaan lähtökohtana
tulee olla henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden.
Tällainen ratkaisu on käytössä muissa
Pohjoismaissa.
Nykyisin voimassa olevaan lakiin sisältyvä ratkaisu,
joka jakaa raiskausrikokset kolmeen törkeysluokkaan, on
epäonnistunut. Rikosnimikkeen ei myöskään
tulisi riippua siitä, johtuuko uhrin puolustuskyvytön
tila hänen omasta toiminnastaan vai rikoksen tekijän
toiminnasta. Lisäksi rangaistusta määrättäessä tulee
kiinnittää huomiota siihen, ettei pelkästään
tekijän ensikertalaisuus raiskausrikoksen tekijänä ole
peruste vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena.
Toivon, että lakialoite etenee ja sillä uudistetaan
raiskauksen tunnusmerkistöä rikoksena.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lipposen tekemä lakialoite
on todellakin aiheellinen. Aivan kuten hän kuvasi puheenvuorossaan,
nykylainsäädäntömme on seksuaalirikosten
osalta vanhentunut. Nykylain mukaan sukupuoliyhteyteen voi pakottaa
henkilön, ilman että joutuu rikosoikeudelliseen
vastuuseen raiskauksesta. Perusteluna on se, että uhri
on itse saattanut itsensä puolustuskyvyttömään
tilaan esimerkiksi liiaksi alkoholia nauttimalla. Ei voi olla niin,
että uhrin olotila ja puolustuskyvyttömyys jotenkin
oikeuttaa toinen ihmisen raiskaamisen.
Arvoisa puhemies! Kannatan tätä ed. Lipposen
aloitetta ja toivon, että eduskunnassa voidaan kiristää lainsäädäntöä tältäkin
osin.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Päivi Lipposen tekemää lakialoitetta, jossa
pyritään uudistamaan raiskauksen tunnusmerkistöä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut päätöksen,
että raiskaus on aina raiskaus ja rikos uhria kohtaan.
Arvoisa puhemies! Suomessa nykyisin voimassa olevat seksuaalirikoksia
koskevat säädökset ovat vanhentuneita.
Väkivallan käyttämisen tai sillä uhkaamisen
ei tule olla raiskausrikoksen tunnusmerkistön edellytys,
vaan lähtökohtana tulee olla henkilön
seksuaalisen itsemääräämisoikeuden.
Rikosnimikkeen ei myöskään tulisi riippua
siitä, johtuuko uhrin puolustuskyvytön tila hänen
omasta toiminnastaan vai rikoksentekijän toiminnasta. Lisäksi
rangaistusta määrättäessä tulee
kiinnittää huomiota siihen, ettei pelkästään
tekijän ensikertalaisuus raiskausrikoksen tekijänä ole
peruste vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Raiskausrikoksia koskevan rangaistussäännöstön
uudistaminenhan on tehty 1990-luvun loppupuolella. Vuonna 1999 tulivat
voimaan uudet säännökset, jotka ovat
nyt sitten kymmenen vuotta olleet arkea. Tosiasiassa jälleen
käydään keskustelua siitä, onko
raiskausrikoksia koskeva säännöstö ajan
tasalla. Itse ainakin näen, että tässä on
monia asioita, joita pitäisi tutkia. Minusta on hyvä, että nyt
loppujen lopuksi oikeusministeriössäkin herättiin
ja on käynnistetty raiskausrikoksiin liittyvä tutkimus.
Se kuitenkin vaati oman aikansa, ja valitettavasti siihen olisi
pitänyt ryhtyä ihan heti.
Minusta ed. Lipponen nostaa tärkeänä esiin näkökulman,
joka on yksi niistä, joita pitäisi tarkastella.
Kansainvälisessä vertailussa näyttää siltä,
että erilaiset raiskausrikokset ovat rikosnimikkeiltään
hyvin vaihtelevia maittain vertailtaessa, ja näyttää siltä,
että sellainen teko, jota nimitetään
toisessa valtiossa raiskaukseksi, on kuitenkin Suomessa päinvastoin
hyväksikäyttörikoksen puolella. Minusta
on erittäin järkyttävää,
että Suomessa vieläkin lainsäädäntö on
sillä tasolla, että tiedottoman uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä oleminen
ei olekaan raiskaus, vaan se on hyväksikäyttörikos.
Minusta tämä pitää kiireellisesti
muuttaa. Ei pitäisi ollenkaan uhrin oman toiminnan vaikuttaa
siihen, onko rikos raiskaus vai hyväksikäyttörikos.
Minusta on pyhäinhäväistys, että tätä asiaa
ei ole vielä korjattu. Minusta raiskausrikoksen pitäisi
aina olla ehdottomasti myös tässä kategoriassa:
raiskausrikoksena pidetty.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Olisi ihan ihme, jos nyt käsiteltävänä oleva
aloite ei etenisi myönteiseen suuntaan valiokuntakäsittelyssä,
ja varsinkin kun se on saanut lähetekeskustelussa täysin
yksimielisen evästyksen valiokuntakäsittelyä varten.
Käsiteltävänä olevassa aihepiirissä usein
on ollut semmoinen valitettava, yleinen ilmapiiri, että usein
uhri on katsottu syylliseksi, ja tämä minusta
on väärin. Kyllä uhri pitää aina
nähdä uhrina ja syyllinen syyllisenä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinoselle on todettava, että valitettavasti tulemme
näkemään sen teidän pelkäämänne
ihmeen. Kyllähän me tiedämme, mitä aloitteille valiokunnassa
tapahtuu, ja siksi olisi tietysti välttämätöntä,
että hallitus antaisi ed. Lipposen aloitteen sisältöisen
lakiesityksen tänne mahdollisimman pian, koska siihen on
tietenkin välttämätön tarve
niin kauan, kun Suomessa ei jätetä tuomitsematta
lievemmin niitä, jotka puukottavat humalaisen kuin selvän,
niin on tietenkin täysin naurettavaa, että tämä seksuaalirikoksen
uhria vahingoittanut tekijä selviää lievemmällä rangaistuksella
kuin tässä vertailtavassa tapauksessa. Kaiken
kaikkiaankin ihmisen seksuaaliseen koskemattomuuteen väkisin
puuttuminen on sellainen rikos, että siitä tulee
tuomita ankarasti.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Väkivaltarikosten, siis pahoinpitelyjen,
raiskausten, kaikkien väkivaltarikosten rangaistusasteikkoja
pitäisi Suomessa kiristää, pitäisi
nostaa ylöspäin. Useimmissa länsimaissa
nimittäin esimerkiksi juuri raiskausrikosten rangaistusasteikot
ovat paljon ankarammat kuin mitä meillä Suomessa.
Myös useissa muissa väkivaltarikoksissa, alkaen
pahoinpitelystä, meillä Suomessa pitäisi
tarkistaa lainkäyttöä. Ongelma nimenomaan
on lainkäytössä, että vaikka
meillä lainsäädäntö antaisi
mahdollisuuden tuomita näistä vakavista väkivaltarikoksista
ehdottomaan vankeuteen, meidän tuomioistuinlaitoksemme
ei käytä tätä mahdollisuutta.
Mitä tulee uhrin asemaan, jonka nosti ed. Lauri Oinonen
ansiokkaasti esille, useimmiten Suomessa uhrin asema nimenomaan
oikeudenkäynnissä, tuomioistuinkäsittelyssä,
jää kyllä todella lapsipuolen asemaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen kerää näköjään
tilastoa siitä, ketkä kaikki läsnä olevista
tukevat tätä lakialoitetta. Minä ilmoittaudun
tähän ryhmään kuuluvaksi, eli
ed. Lauri Oinonen voi ruksin merkitä sinne ylös.
Arvoisa puhemies! Kun professori Utriainen tuli tällä tutkimushavainnollaan
julkisuuteen, letkautin tuolla vähän typerällä tavalla
Oulussa, että nyt pitäisi ottaa sekundaattori
käyttöön ja katsoa, kuinka monessa minuutissa
joku kansanedustaja tekee lakialoitteen tästä,
niin että se tulee eduskunnan käsittelyyn. Se
olisi varmaan tuottanut muutaman päivän korkeintaan,
niin nopeasti tämä, huhtikuun puolivälissä tämä lakialoite
tuli eduskuntaan, koska havaintohan on vakuuttava ja lakialoite
sen havainnon perusteella vakuuttava. Että toivon todella
menestystä tälle hankkeelle.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun teemme todella niin arvokasta työtä valiokunnissa,
niin asiaa kyllä edesauttaisi se, minkä uskon
tässä asiassa tapahtuvan, että hallituksen oikeusministeri
huomaa tämän hyvän lakialoitteen ja ryhtyy
valmistelemaan hallituksen esitystä. Aloitteen tiehän
on yleensä kivinen tie, mutta silloin, jos aloite synnyttää hallituksen
esityksen, antaa siihen virikkeen, kuten tässä tapauksessa
pitäisin lähes varmana, niin silloin aloitteella
esitetty asia on tuottanut lopputuloksen, vaikka tietysti toista
kautta.
Ed. Hemmilä kiinnitti huomion aivan oikein siihen,
että meillä uhrin asema väkivaltarikoksissa
kautta linjan on liian heikko. Tähän puoleen tulisi
voida kiinnittää huomiota ja samalla väkivaltarikoksista,
kuten tässä tapauksessa raiskauksesta, annettujen
tuomioiden tulisi olla sen kaltaiset, että ne eivät
houkuttaisi ketään väkivaltarikoksiin.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Niin kuin jo totesin, minusta ed. Lipposen
aloite on erittäin kannatettava. Se perustuu juuri siihen, että raiskausrikos
tulisi säätää uhrin suostumuksen
puuttumiseen perustuvaksi. Ja näinhän tämänhetkinen
lainsäädäntö ei Suomessa ole,
sillä meillä on kansallinen harkintavara sen suhteen, minkälaisia
tekomuotoja raiskausrikoksen tunnusmerkistö pitää lopulta
sisällään.
Erityisiä kansallisia velvoitteita tietynlaisiin tunnusmerkistöihin
ei ole, mutta meillä on tämä ed. Kuusiston
mainitsema esimerkki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisusta.
Sehän oli tämä M.C. vastaan Bulgaria
vuodelta 2003, jonka käsittelyssä arvioitiin raiskauksen
tutkinnan ja syyteharkinnan näytön arviointia,
ja selkeä puute oli se, että suostumuksen puutteesta
ei ollut tehty riittäviä päätelmiä.
Ja näin ollen on Euroopan alueella sitten katsottu, että suostumuksen
puuttuminen on keskeinen kriteeri raiskausrikoksen tunnusmerkistössä.
No, meillä Suomessa raiskausrikossäännökset
on kirjoitettu niin, että tekotavoilla ilmaistaan enemmänkin
sitä, minkälaisesta raiskauksesta on kysymys.
Useimmiten uhrin asianmukaisen suostumuksen katsotaan puuttuvan
silloin, kun tapauksessa on esiintynyt väkivallan käyttöä tai
sillä uhkaamista. Myöskin oikeustapaukset ovat
lähteneet siitä, että pelkotila on yksi sellainen,
joka selkeästi ilmaisee vakavaa tekotapaa uhria kohtaan.
Jos nyt sitten rangaistussäännöstö asetettaisiin
suostumukseen pohjautuvaksi, niin tietysti asiantuntijat ovat pelotelleet
jo, että tulisi vakavia kysymyksiä harkittavaksi,
miten esimerkiksi tällainen hiljainen suostumus tai minkälainen
suostumus loppuviimeksi sitten olisi pätevä suostumus
tämän tyyppisen rikoksen pohjalta.
Mutta minusta kansalaisten oikeudentaju ei voi ymmärtää sitä,
että meillä on olemassa yksi raiskauksen laji,
joka ei kuitenkaan täytä näitä vahvemman
raiskauksen kriteerejä. Minusta esimerkiksi ed. Lipposen
nostama esimerkki tällaisen tiedottomassa tilassa olevan
ihmisen väkisinmakaamisesta johtaa eri kategorian käyttämiseen
kuin näissä muissa raiskausrikoksissa. Minusta
se on erittäin suuri puute tällaisessa oikeusvaltiossa,
jossa me elämme.
Arvoisa puhemies! Kun sitten oikeusministeriö nyt tätä asiaa
tutkii, niin minusta meidän pitäisi arvioida samassa
yhteydessä laajastikin näitä muutostarpeita.
On aivan selvää, että muutostarpeet liittyvät
ehkä siihen kaikkein eniten julkisuudessa olleeseen keskusteluun
tämän rangaistusasteikon oikeellisuudesta.
Itse olen edustanut sitä linjaa julkisuudessa, että tässä rangaistusasteikossa
ehkä ei ole aluksi se kaikkein suurin vika, vaan ongelma
on ensinnäkin se, että tätä lainsäätäjän
tarjoamaa rangaistusasteikkoa valitettavasti ei vaan käytetä niin hyvin
hyväksi kuin pitäisi. Näin ollen joudutaan siihen
tilanteeseen, että todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet,
että näiden raiskausrikoksista tuomittujen henkilöiden
tuomiot ovat olleet tämän asteikon kaikkein alhaisimmassa päässä eli
keskivaiheen alapuolella. Tämä on juuri se iso
asia, että meillä näyttää siis
olevan enemmän lieviä tapauksia kuin törkeitä tapauksia,
ja minusta se on aika erikoinen päätelmä.
Olen itse miettinyt tämän keskustelun aikana, varsinkin
kun lakivaliokunta otti tämän omaksi asiakseen — kiitän
siitä jo lakivaliokunnan jäseniä, että näin
voitiin toimia — että on aivan kummallista, että lieviä tapauksia
on siis Suomessa aina enemmän kuin törkeitä.
Jotain tämä osoittaa siitä vallitsevasta
oikeuskäytännöstä. Minusta meidän
pitäisi nyt arvioida ensisijaisesti sitä, pitääkö sitten
lainsäädännöllisesti ryhtyä toimiin, jos
kerran näyttää siltä, että raiskausrikoksista tuomitaan
keskimäärin 2 vuotta vankeutta ja törkeistä 3,5
vuotta vankeutta, kun asteikon yläraja olisi 6 ja 10 vuotta.
Hyvät kansanedustajat, kyllä tämä jotain osoittaa
meillä vallitsevasta käytännöstä.
Jos se näin kerran on, niin silloin tämä raiskausrikosten rangaistuskäytäntö ei
ole kyllä lainsäädännön
näkökulmasta onnistunut siellä oikeustapausten osalta.
Ja minusta silloin meidän pitää pohtia,
pitäisikö rangaistusasteikkojen muutoksella sitten osoittaa
sitä linjaa, että me katsomme tämän
nykyisen oikeuskäytännön vinoutuneeksi.
Olen itse ainakin alkanut kallistua siihen, että meidän
on varmasti sitten ruvettava ankkuroimaan näitä rangaistuksia
vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksien
korottamisen kautta. Se on huono tie, mutta tässä tilanteessa
kansalaisten oikeudentaju ei tunnu kyllä tätä ymmärtävän.
Ja täytyy sitten tietysti muistaa myös, että meillä on hirveän
vähän korkeimman oikeuden ennakkotapauksia, jotka
voisivat sanella sitä linjaa, ja kun näin ei ole,
niin minusta ehdottomasti meidän pitäisi sitten
harkita näitä muita keinoja.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä korostaa
yhtä näkökulmaa, kun tähän
oikeusministeriön työryhmän työhön
voi nyt vaikuttaa, että on selvää, että meidän
pitää ehdottomasti myös pohtia sitä,
onko meidän oikeuskäytäntömme
yhtenäinen näiden asioiden osalta. On se nyt vaan
ihmeellistä, kun ne tilastot ja tutkimukset, jotka meillä on,
osoittavat sen, että maassa jaetaan hiukan erityyppisillä käytännöillä näitä rangaistuksia,
ja olen sitä ihmetellyt. Mutta valitettavasti siis eri
tuomioistuinten välillä eri puolilla maata nämä käytännöt
eivät ole niin yhtenäisiä kun me olettaisimme.
Ei kai kukaan lainsäätäjä alun
perinkään ole ajatellut, että sellaiseen
käytäntöön tämä johtaisi.
Pitää nyt sitten tutkia, miksi meillä ei
ole näissä asioissa yhtenäistä oikeuskäytäntöä niin
laajasti, kuin me olemme olettaneet. Ehkä koulutuksella
ja muilla tekijöillä on mahdollista tähän
asiaan puuttua, mutta aivan saumatonta se ei kyllä ole,
että näin voidaan jatkaa.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Olen harvinaisen samaa mieltä ed.
Lipposen aloitteen kanssa siitä, että nämä säännökset
ovat varsin vanhentuneita. Pitää olla kovat rangaistukset
raiskauksille ehdottomasti. Se, että jaetaan kolmeen törkeysluokkaan
nämä rangaistukset, on todellakin epäonnistunut,
niin kuin edustaja täällä aloitteessaan
toteaa, ja tämmöisistä lakiteknisistä kikkailuista
ja saivarteluista tulee päästä kyllä nopeasti
eroon. Vaikka rangaistusasteikon skaala antaisi mahdollisuudet antaa
kovempiakin tuomioita, kuitenkaan niitä ei voida kesken
kaiken antaa ilman tämmöistä lakimuutosta,
koska on nämä ennakkotapaukset olemassa. Se on
todellakin hankalaa, kun tuomioistuinten päätökset
ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Siihenkin tulisi puuttua. Uhrin
asema on ollut aina Suomessa hyvin heikko, on kysymys sitten mistä tahansa
tällaisesta rikoksesta, pienestä tai isosta, ja
meidän asenteissamme on kovasti puutteita tämän
asian suhteen.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Valitettavan usein nämä hyvät
lakialoitteet hautautuvat sinne valiokuntiin. Tällä hetkellä tietenkin
oikeusministeriössäkin on jo tapahtumassa jotakin
vipinää, ja sieltä on ilmeisesti jonkinlaista
uudistusta tulossa toukokuun lopussa. Toivottavasti tämä aloite
nyt ja tämä keskustelu ohjeistaa sitä ministeriötä,
mihin suuntaan täällä eduskunnassa toivotaan
lakia muutettavan.
Ed. Pulliainen totesi mainiosti, että kun tulee uutta
tutkimusta ja uusia epäkohtia nousee esille, niin niihinhän
pitää tietenkin silloin pureutua ja paneutua ja
tarttua, ja näin tässä olen toiminut, koska
tämä professorin tutkimus todella herätti kysymyksen,
että näin ei voi jatkua.
Ed. Kiuru on aivan oikeassa siinä, että meillä on
toki tätä rangaistusasteikkoa jo olemassa, mutta
se yllättävää kyllä vaihtelee,
sen soveltaminen vaihtelee, ja jopa eri alueilla eri tuomioistuimissa
annetaan hyvin erityyppisiä rangaistuksia ihan saman tyyppisistä rikoksista.
Keskustelu päättyi.