Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Ei liene mikään uutinen, että nykyiset aseidenvientikiellot vuotavat pahasti. Banaanien ja kahvin myyntiä säännellään tarkemmin kuin asekauppaa, totesi hiljakkoin muun muassa arvostettu kansainvälinen avustusjärjestö Oxfam. Järjestön mukaan maihin, jotka ovat aseidenvientikiellossa, on viime vuosina myyty aseita satojen miljoonien, jopa miljardien eurojen arvosta. Esimerkiksi rutiköyhä Burma on ostanut aseita muutamassa vuodessa noin 460 miljoonalla eurolla, Iran puolestaan kolmessa vuodessa 440 miljoonalla eurolla. Järjestön mukaan ongelmana on, ettei asekauppaa sääntelemässä ole kansainvälistä laillisesti sitovaa sopimusta. YK neuvottelee uudesta asekauppaa koskevasta sopimuksesta heinäkuussa. Suomi on yksi neuvotteluprosessin 11 aloitteentekijästä.

Puhemies! Suomen hallitus myönsi luvan Patrian Nemo-kranaatinheitinjärjestelmäkaupoille joulukuussa. Vientiluvan myöntämisen yhteydessä Saudi-Arabian demokratia- ja ihmisoi-keustilanne nousi myös esille. Suomen kansainvälisen aloitteellisuuden valossa minun on mahdotonta käsittää, että kuuden puolueen hallitus päätyi myöntämään luvat. Patria sai myytyä yhteensä 36 Nemo-kranaatinheitintornia, jotka on tarkoitus asentaa Kanadassa valmistettuihin panssariajoneuvoihin. Kanadassa onkin syntynyt kova keskustelu panssariajoneuvokaupoista, kun on käynyt ilmi, että aiemmin toimitettuja ja kranaatinheittimin varustettuja ajoneuvoja oli käytetty Bahrainin protestien murskaamisen yhteydessä. Saudi-Arabia on Bahrainin lisäksi myös sotkeutunut toisen naapurimaan, Jemenin, tapahtumiin, ja aivan tuoreeltaan maa on tullut otsikoihin Syyrian sisäisiin taisteluihin sekaantuvana aseiden toimittajana. On täysin mahdollista, että Syyriaan matkaavat suomalaiset YK-tarkkailijat joutuvat valvomaan iskuja, joiden osapuolilla on käytössään suomalaisvalmisteista raskasta aseistusta.

Puhemies! Vaikka EU:n asevientidirektiivi olisi tämän lain yhteydessä antanut mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen yksityiskohtaiseen ja hallituksen esitystä tarkempaan kirjaamiseen itse lakiin, on esityksessä luvan myöntämisen edellytysten arviointi verrattain väljän kokonaisharkinnan varassa. Itse lakitekstiin olisi ehdottomasti pitänyt kirjata EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientisääntöjä koskevan yhteisen kannan kahdeksan lupaharkinnan perustetta selkeät kiellot mukaan lukien.

Puhemies! Lakiesityksessä ei millään tavalla puututa asekaupan julkisuuteen. Olisi ollut oleellista ja tärkeää, että hallituksen esityksessä olisi säädetty aseiden ja muun puolustusmateriaalin vientiä koskevien lupahakemusten ja myönnettyjen lupien julkisuudesta ja päätösten avoimesta saatavuudesta, kuten monissa EU-maissa tällä hetkelläkin on säädetty.

Edellä esitetyn perusteella vasenryhmä ehdottaa eduskunnalle lausumaa, joka on mietinnön vastalauseessa ja kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että puolustustarvikkeiden vientiä koskevaan valtioneuvoston asetukseen tulee kirjata sitovina EU:n sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientisääntöjä koskevan kannan 2 artiklan lupaharkinnan yksityiskohtaiset perusteet. Asetuksella on perusteltua myös säätää puolustusmateriaalin vientiä koskevien lupahakemusten ja myönnettyjen lupien julkisuudesta ja päätösten avoimesta saatavuudesta viranomaisten julkisina asiakirjoina."

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Yrttiahon hyvin perusteltua lausumaesitystä. Avoimuus asevientihakemusten ja myönnettävien lupien suhteen on suotavaa myöskin Suomessa. Monessa muussa EU-maassa näitä lupahakemuksia ja myönnettyjä lupia seurataan reaaliajassa internetissä, mutta ei Suomessa.

Tämä Saudi-Arabian asekauppa on mielenkiintoinen. Lähi-idän instituutin johtaja on todennut Saudi-Arabiasta, että siellä kansalaisvapaudet ovat hyvin rajoitetut, naisten asema on kaukana tasa-arvoisesta ja ihmisoikeustilanne ei kestä lähempää tarkastelua. Nämä samat ongelmat ovat tyypillisiä Afganistanissa, mutta näissä maissa on se ero, että toiseen viedään sotilaita, toiseen aseita. Mitään moraalista ja loogista johdonmukaisuutta en näissä tapauksissa näe.

Kannattaa muistaa myöskin Slovenian Patria-tapaus. Pääministeri Katainenhan ylisti täysin kritiikittä ex-puolustusministeriä, myöhempää pääministeriä Janez Janšaa luotettavimmaksi tapaamakseen mieheksi. Me kaikki tiedämme, että Janša on sotkeentunut kansainväliseen asekauppaan jo 1990-luvulla Balkanin kriisin yhteydessä, ollut mukana välittämässä ja järjestämässä aseita useammalle sodan osapuolelle. Patriahan maksoi voitelurahaa 4,6 miljoonaa euroa konsulttiyhtiöitten ja konsulttien kautta edistääkseen Slovenian asekauppoja. Sitä, mihin tämä raha lopulta päätyi, paljonko meni virkakunnalle, paljonko poliitikoille, ei ole vielä selvitetty. Mutta joka tapauksessa nämäkään tapaukset, Saudi-Arabia ja Slovenia, eivät ole kyllä kunniaksi Suomi-kuvalle.

Timo Heinonen /kok:

Puhemies! Tässä keskustelussa on esille noussut tuo nykyhallituksen yksi lupakäsittely. Täytyy kuitenkin muistaa, että siinä käsittelyssä asiantuntijalausunto oli myönteinen ja se olisi muuttunut esittelevän ministerin toimesta ja näin ollen siinä palattiin vain tuohon asiantuntija-arvioon, että tämä asekauppa voitiin toteuttaa.

Tässä keskustelussa on esille noussut jälleen muun muassa Bahrain, joka on pieni valtio. Jäin itse miettimään: tämä on vähän samanlaista keskustelua kuin tuo urheilukeskustelu näistä boikoteista. Ei tässä keskustelussa tänään arvosteltu sitä, että Suomesta on viety Kiinaan 5,7 miljoonaa patruunaa. Eikä toisaalta vasemmistoliittolainen urheiluministeri ole arvostellut Kiinan GP:tä, eikä myöskään meidän ulkoministerimme, edustaja Tuomioja, ole arvostellut Kiinan GP:tä, joka ajettiin Bahrainin GP:tä edeltävänä viikonloppuna. Vähän joskus tuntuu, että tätä keskustelua värittää tietynlainen kaksinaismoralismi. Jos on liian isosta yhteistyökumppanista taikka mahdollisuuksien pelikentästä, minkälainen Kiinakin on, kyse, niin silloin ei paljon uskalleta heidän asioihinsa puuttua.

Arvoisa puhemies! Olen itse sitä mieltä, että on hyvä, että tässä nyt käsittelyssä olevassa esityksessä yhtenäistetään käytänteitä Euroopan sisällä. Tässähän laitetaan täytäntöön Euroopan unionin sisäisiä puolustustarvikesiirtoja koskeva direktiivi ja Euroopan talousalueen sisällä tapahtuvia puolustustarvikesiirtoja koskevia käytäntöjä yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan. Tämänkin jälkeen puolustustarvikkeiden vienti, kauttakuljetus ja välitys ovat sallittuja ainoastaan siihen myönnetyillä luvilla, ja lupa ratkaistaan tulevaisuudessakin asian laadun mukaan joko valtioneuvoston yleisistunnossa tai puolustusministeriössä. Viennin sitä edellyttäessä puolustusministeriön tulee ulkoasiainministeriöltä erikseen selvittää, ettei silloin käsittelyssä olevalle luvalle ole ulko- ja turvallisuuspoliittisia esteitä, ja välityslupa ratkaistaan puolustusministeriössä. Puolustustarvikkeen siirtoon Euroopan talousalueelle sovellettaisiin yksinkertaistettua menettelyä ja siirtolupa ratkaistaisiin puolustusministeriössä.

Täytyy kuitenkin muistaa se, että puhutaan varsin merkittävästä työllistävästä alasta Suomessa, kun puhutaan aseteollisuudesta ja toisaalta sitten tähän vastaavien lupakäytänteiden piiriin kuuluvista esimerkiksi teletekniikasta ja tämäntyyppisistä laitteista, joita voidaan käyttää tavallaan hyväksytysti toisessa käytössä ja sitten esimerkiksi opposition taikka jonkun muun sortamiseen, vaikkapa heidän puheluidensa kuunteluun tai muuhun tämäntyyppiseen. Tämä korkeaosaaminen työllistää Suomessa hyvin merkittävällä tavalla.

Meillä Suomessa Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistyksen eli PIAn jäsenyritysten palveluksessa on yli 9 000 henkilöä, ja yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 1,6 miljardia euroa. Eli puhutaan pelkästään tämän aseteollisuuden osalta erittäin merkittävästä työllistäjästä. Tämä on erityisesti Suomessa viime aikoina ja viime vuosina suuntautunut niin, että meille on tullut korkeaa osaamista. Se on tullut sinne telepuolelle, tekniikan puolelle, mutta myös esimerkiksi tässä käsittelyssä olevaan aseteollisuuteen. Meidän maamme erikoisosaaminen on hyvin arvostettua maailmalla.

Pitää, arvoisa puhemies, muistaa myös se, että Suomen puolustustarvikeviennin kokonaisarvo vuonna 2010 oli vajaa 59 miljoonaa euroa ja viennistä lähes 59 prosenttia kohdistui Euroopan unionin jäsenmaihin ja Euroopan alueelle jo lähes 80 prosenttia. Vuosina 2002—2009 viennistä on kohdistunut Eurooppaan vuosittain 65:stä jopa 95:een prosenttia. Valtaosan Suomen puolustustarvikevienneistä ovat vuosina 2002—2010 muodostaneet nimenomaan ajoneuvot, suojavarusteet ja ampumatarvikkeet. Puolustustar-vikevientien euromääräinen arvo on vuosina 2002—2010 vaihdellut 54 miljoonasta aina yli 103 miljoonaan euroon. Tuo työllistävä vaikutus siis Suomessa on ollut noin 9 000 henkilöä.

Arvoisa puhemies! Pidän tätä esitystä hyvänä. Tämä yhtenäistää meidän pelisääntöjämme Euroopassa ja asettaa myös suomalaiset toimijat siinä mielessä samalle viivalle muiden samalla alalla toimivien eurooppalaisten yritysten kanssa. Toivoisin itse, että Euroopassa päästäisiin entistä vahvemmin edellisen ulkoministerin, edustaja Alexander Stubbin lanseeraamaan arvokas ulkopolitiikka -ajatteluun, jossa aina mietittäisiin näitä ihmisoikeuskysymyksiä muun muassa tämänkin tyyppisissä kysymyksissä.

Nyt olemme vain siinä tilanteessa, että Suomi noudattaa aivan erilaisia sääntöjä kuin esimerkiksi monet Etelä-Euroopan valtiot. Silloin tulee monta kertaa mietittyä, minkälaisen kilpailuasetelman se asettaa suomalaiselle yritykselle. Yhtenä esimerkkinä voin mainita esimerkiksi Sakon, joka on vanha suomalainen yritys, joka on tänä päivänä italialaisessa omistuksessa. He ovat tehneet useita tarjouksia moniin maailman maihin Berettan elikkä isäntäyrityksensä, omistajayrityksensä, nimissä. Nyt tilanne on ollut se, että Italia ja Saksa, jossa on Berettan valmistamia tuotteita, antavat tarjouksessa oleville tuotteille vientiluvan, ja sitten siellä on yhtenä osana korkeaa suomalaista osaamista oleva paketti, jonka pitäisi lähteä Sakon Riihimäen-tehtaalta tuohon kokonaisuuteen, mutta Suomesta tälle ei olekaan annettu vientilupaa.

Ymmärrän sen, että vientilupia ei pidä missään tapauksessa antaa sellaisissa tilanteissa kuin Syyria tällä hetkellä on, taikka hyvin epävakaisiin maihin, eikä näin ole toimittukaan. Mutta kyllä Suomen linja on ollut sellainen, että siinä on laitettu nämä 9 000 suomalaista työpaikkaakin liipaisimen alle. On vain ajan kysymys, missä vaiheessa tämä teollisuus siirtyy Suomesta pois esimerkiksi toiseen EU-maahan, Saksaan taikka Italiaan, jossa noudatetaan erilaista politiikkaa. Itse ajattelisin niin, että meidän pitäisi päästä Euroopassa tämänkin esityksen myötä sellaiseen malliin, jossa pelisäännöt olisivat Euroopassa samanlaiset, ja sitä kautta samalla viivalla olisi niin italialainen toimija, saksalainen toimija, ruotsalainen toimija kuin suomalainenkin toimija. Näin voisimme sitten hyvällä omallatunnolla toimia tässä asiassa.

Vähän tätä keskustelua värittää helpolla tuo edellä puhumani kaksinaismoralismi. Muistan vielä viime hallituskaudelta, miten Euroopan johtajat olivat vain muutamaa kuukautta ennen vierailulla Libyassa, istuivat beduiiniteltassa — muistaakseni sieltä on myös sellainen valokuva, jossa silloinen Suomen pääministeri on mukana tämäntyyppisellä matkalla — ei mennyt kuin pieni hetki, kun yhteistyökumppanista tulikin paha silmissä, kun hän kääntyi omaa oppositiota, omaa kansaansa vastaan. Eikö se olisi ollut nähtävissä jo aiemmin, kun tunsimme edesmenneen diktaattori Gaddafin? Ja olisiko sellaisen maan kanssa kannattanut pelehtiä sillä tavalla kuin Italia, Eurooppa ja jopa koko Euroopan unioni toimi? Ehkä itse toivon, että tällaisissa asioissa tulevaisuudessa entistä enempi mietittäisiin sitä arvokasta ulkopolitiikkaa ja mietittäisiin asioita hivenen pidemmällekin kuin näin kaksinaismoralistisesti vain oman bisneksen näkökulmasta.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heinoselle: tämä kysymys kaksinaismoralismista, kyllä se on myös tässä tämän lain käsittelyssä hyvin selkeästi tullut esille. Nimittäin olemme sitoutuneet EU:n yhteisen kannan kahdeksaan lupaharkinnan perusteeseen ja selkeisiin kieltoihin, jos on YK:n asevientikieltoja tai muita kansainvälisiä päätöksiä tai sitoumuksia. Mutta sitten ei ole toisaalta ollut rohkeutta kirjata näitä selkeistä rajoitteita itse lakiin, vaan on menty tähän niin sanotun kokonaisharkinnan viikunanlehden taakse, mikä mahdollistaa sitten sellaiset päätökset, kuten nyt joulukuussa tehty päätös näiden kranaatinheitinjärjestelmien viennistä Saudi-Arabiaan.

Toinen huomionarvoinen seikka Heinosen puheenvuorossa oli se, että hän sivuutti kokonaan kysymyksen asevientilupien lupaharkinnan ja lupapäätösten julkisuudesta, joka on aivan oleellinen asia ja joka on toteutettu monissa EU-maissa niin, että reaaliaikainen tieto on avoimesti saatavilla internetissä. Silloin media ja kansalaismielipide voivat selkeästi kontrolloida, mitä on tehty.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti loppuun: kokonaisharkinta Suomessa on poikkeuksellisen tiukkaa, niin kuin äsken kerroin. Se on selkeästi tiukempaa kuin muissa Euroopan maissa. Itse olen huolissani siitä näkökulmasta näistä suomalaisista 9 000 työpaikasta, ja luulisi vasenryhmän edustajan Yrttiahonkin olevan huolissaan siitä, mitä tapahtuu suomalaisille työpaikoille, joita on muun muassa Patriassa, muun muassa Sakossa ja monessa tämän alan toimijassa, jos lähdemme aivan toisenlaiseen linjaan kuin Eurooppa. Me olemme jo nyt selkeästi tiukemmassa linjassa, mikä minun mielestäni ei ole hyvä. Itse edustan sitä ajattelua, että Euroopassa pitää olla yhtenäinen ulkopoliittinen linja ja tarveharkinta näissä vienneissä. Mutta jos me edelleen tiukennamme, niin, edustaja Yrttiaho, kyllä meiltä lähtee Patria ja meiltä lähtevät Sako ja nämä 9 000 työpaikkaa Suomesta pois. Tiedän, että siinä vaiheessa salin vasemmalta laidalta jälleen nostetaan aikamoinen meteli.

Se, millä tavalla näitä lupia sitten seurataan: Suomen aseteollisuuden viennistä tehdään vuosittain aina raportoinnit, mitä on viety mihinkin maahan, ja nämä löytyvät kyllä internetistä, muun muassa mitä on viety Kiinaan, mitä on viety mihinkin maahan. Kyllä seuranta siinä mielessä Suomessa toimii hyvin.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tästä tietojen julkisuudesta on kyllä aivan riittävästi konkreettista tietoa ja näyttöä median edustajilta ja tutkivien journalistien taholta, jotka joutuvat tekemään Suomen aseviennin todellisista luvuista vuosien työn ja eri tullitilastojen ja muiden kautta selvittävät sitten, mikä on todellisuus.

Suomen puolustusteollisuuden osalta kannan syvää huolta työpaikoista ja erityisesti, koska ne ovat metalliteollisuuden työpaikkoja ja itselleni ala on erittäin läheinen. Mutta todellisuus on toinen kuin mitä täällä Heinonen totesi. Suomen puolustusteollisuuden todellinen romahdushan tapahtui nimenomaan 90-luvun lopulla, jolloin Suomi sidottiin Hornet-hankintojen kautta sellaisiin varustautumisohjelmiin, jotka veivät yli 80 prosenttia Puolustusvoimien hankintabudjeteista, materiaalihankintabudjeteista, useiksi vuosiksi, jopa yli vuosikymmeneksi. Silloin tietysti ohitettiin Maavoimien tilanne, ja samalla kaatui myöskin suomalaista puolustusvälineteollisuutta. Suomen maavoimat turvautui DDR:n asekirpputoreille ja hankki sieltä materiaalinsa. Tämä on se todellinen linja, ja minä pelkään, että jatkossakin, seuraavassa selonteossa, lyödään raskaita Hornet-hankintaohjelmia ja sen lisäksi vielä Saksasta hankittavia taistelupanssarivaunuja ja sitten Laivue 2020 -ohjelma Merivoimille, jossa siinäkin tullaan suosimaan nimenomaan muita eurooppalaisia toimittajia kuin Suomea.