Erkki Pulliainen /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nyt kaksi edellistä lakialoite-ehdotelmaa ovat sellaisia, joista voidaan, kun oikeanlaisesti niitä pohdiskellaan, ehkä päätyä myönteiselle kannalle ja nähdä niissä todella positiivisia asioita koko kansakunnan kannalta, niin tämä asia, joka nyt on esittelyssä, laki liikennevirhemaksulaiksi, on semmoinen, josta voisi sanoa, että veikkaan, että muutaman vuoden sisällä tällainen laki on varmasti täällä hyväksytty, sitten se on vahvistettu ja se on tullut voimaan. Se on epämiellyttävä, ärsyttävä, suuria periaatteita vastaan liberaalissa yhteiskunnassa, mutta se on välttämättömyys. Kysymys on siitä, että ylinopeudella ajaminen on tullut kansan tavaksi. Tästähän ed. Seppo Lahtela tässä eräässä toisessa yhteydessä totesi, että sitä vaan hurruutellaan tuolla maastoissakin välittämättä siitä, mitä maastoliikenneasetuksen viimeisessä pykälässä on näistä asioista todettu.

Tämä sama kulttuuri on näkyvissä maanteillä jopa niin, että voidaan sanoa, että käytäntö on ajautunut siihen, että poliisi joutuu käytännön tasolla hyväksymään 15—20 kilometrin tunnissa ylinopeuden ja rikesakosta ylitystilanteessa 15—17 kilometriä tunnissa on tullut harvinaisuus. Tämähän tarkoittaa silloin sitä, että niillä nopeusrajoituksilla, jotka nyt yleisesti ovat tiedossa, ei kovin suurta merkitystä ole. Sitten siellä mitalin toisella puolella saadaan lukea sellaisesta tapauksesta, jollainen kuohutti ihmismieliä niin täällä eduskunnassa kuin eduskunnan ulkopuolella erikoisesti Pääkaupunkiseudulla. Tarkoitan Huopalahden tapausta, josta tuomio tuli nyt muutama päivä sitten, puolitoista vuotta ehdotonta vankeutta sille kaaharille, joka tuossa tapauksessa ajoi päin punaista. Tämä ylinopeuskulttuuri ja päin punaista ajamisen kulttuuri kulkevat rinta rinnan. Kysymys on liikennöintikulttuurista, johonka pitää reagoida.

Me elämme tämmöisessä high tech -valtiossa, jossa on monta oivallista high tech -keksintöä tehty ja myöskin muitten keksimiä ratkaisuja on pystytty soveltamaan kokonaisuuksiksi, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan entistä paremmin. Yksi tällainen systeemi on moderni kameratekniikka yhdistettynä nopeudenmittauslaitteisiin ja tietokonejärjestelmään.

Täällä Helsingissä Helsingin poliisilaitoksella ylikomisario Heikki Seppä on ideoinut tämän kameratekniikan käyttämisen lakikokonaisuudeksi, liikennevirhemaksulaiksi. Se lähtee siitä ideasta, että pitäisi katsoa liikennekulttuurinparantamismielessä aiheelliseksi nollatoleranssin käyttö, ja jotta tähän päästäisiin, tarvitaan laajamittaisesti kahta periaatteellista ratkaisua, joista toinen on haltijavastuun käyttöönotto ja toinen kunnallisen nopeusvalvonnan toteuttaminen automaattista kameratekniikkaa apuna käyttäen. Tässä ei astuttaisi poliisin alueelle, vaan raja sille, mikä kuuluisi tähän kunnallisen tekniikan piiriin, olisi ylinopeus enintään 20 kilometriin tunnissa saakka.

Tuo järjestelmä, jota täällä Helsingissäkin on muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnalle, silloiselle liikennevaliokunnalle, esitelty käytännössä, koostuu tallennettavasta kuvasta, ajan ja paikan niin ikään tallentamisesta. Kun näin saadaan tämmöinen digitaalinen kuva, sitä on helppo atk-tekniikalla suurentaa niin, että pystytään tunnistamaan auton rekisteritunnus, jollei sitä nyt ole kuralla peitetty, varsin helposti ja luotettavasti, ja edelleen kuljettajan kasvotkin voidaan saada ei nyt aivan passikuvan veroiseen asuun useinkaan mutta joskus niinkin hyvään asuun, että vain jos on identtiset kaksoset, niin sitten voi ruveta miettimään, kumpikohan kaksosista nyt on kysymyksessä, mutta muutoin tunnistus on selvä. Nämä tiedot, jotka ovat siis sähköisessä muodossa, voidaan ensinnäkin poliisilaitoksella tietysti alustavasti käsitellä ja sitten toimittaa sähköisesti postiin, joka tulostaa ne ja tulostaa myöskin maksukirjeet autojen omistajille, ja edelleen laissa sanottaisiin selvästi, että omistaja/haltija voisi sitten laskuttaa asianomaista kuljettajaa, koska tietääpähän, kenelle tuon pirssinsä on käyttöön antanut.

Ideana tässä on se, että kunta investoisi tähän järjestelmään ja saisi tulot itselleen. On laskettu näitten kokeilujaksojen osalta, että tässä olisi varsin hyvästä, sanotaanko, bisneksestä kunnille kysymys, ainakin siihen pisteeseen saakka, kun kansa rupeaa noudattamaan tuota lakia ja järjestystä asiaankuuluvalla tavalla. Mikä merkittävintä, tässä voitaisiin siirtyä käyttämään Saksassa käytössä olevaa rikepistejärjestelmää, koska nyt rekisteröityisi ajantasaisesti se, montako virhettä on tehnyt ajan puitteissa. Sanotaan näin, että kun hulvaton kaahari ajaa Helsingin kaupungin läpi, niin siinä sitten ne kolme neljä rikettä tulisivat noteeratuiksi peräjälkeen ja sen jälkeen siellä sitten on kortinpoistajaimulaite siellä toisessa päässä, niin että se tarina nyt loppuu näiltä osin kuivumisilmiöön.

On selvää, että tämä merkitsisi myös sitä, että tämä punaista päin ajamisen kulttuuri vähän toivon mukaan vähenisi. Tämä edellyttää myöskin tieliikennelakiin muutosta, sen 103 a §:ään. Edellisen eduskunnan aikana yritin kerätä nimiä tämmöisen lakialoitteen alle. Se oli tuskaa ja vaivaa, ja täällä käytiin hyvin kriittinen puheenvuorojen sarja salissa. Me ed. Rakel Hiltusen kanssa uljaasti puolustimme tätä viime eduskunnassa. Kyllä tähän ollaan menossa, ja tiedän, että oikeusministeriössä on tätä asiaa mietitty nyt sen jälkeen moneen eri otteeseen ja hallituksen esityskin saattaisi tulla tulevan hallituksen arvioitavaksi.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä me ed. Pulliaisen kanssa nytkin jatkamme tätä uljasta yhteistyötämme. Palautan vielä mieliin saman asian, jonka ed. Pulliainenkin totesi, että Helsingissä viime syksynä sattunut pikkutytön kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Huopalahdentiellä herätti oikein kansanliikkeen Helsingissä. Kyllä aivan selvästi on myönnettävä se tosiasia, että poliisin resurssit laajentaa liikennevalvontaa etenkin suurkaupunkien sisällä ovat rajalliset. Helsingin kaupunki on tehnyt tänä vuonna asiaa koskevan lakialoitteen ja aikaisemmin myös Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, ja olen ymmärtänyt myös kirjallisten kyselyiden perusteella, että lainsäädäntötyö on meneillään.

Minä toivon, rouva puhemies, että tämä ed. Pulliaisen lakialoite vie asiaa nyt kiireesti eteenpäin, lainvalmistelua, ja ennen kaikkea siihen suuntaan, mihinkä tässä on lakiehdotuksessa viitattu, eli haltijavastuun käyttöönottoon, joka mahdollistaa kunnallisen kameravalvonnan, kuten tässä lakialoitteessa on todettu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Erkki Pulliainen on tehnyt hyvän aloitteen, jolle haluan toivoa myönteistä jatkokäsittelyä. Itse ajan autolla vuosittain semmoisen 50 000 kilometriä, ja näin vaalivuonna menee helposti 70 000 kilometriin, koska etäisyydet Keski-Suomessa ovat pitkiä, jotenka tietynlainen kokemuspohja liikenteestä on muodostunut. Jos tuon mittaa vaikkapa ajaksi tietyllä kilometrituntinopeudella, niin se on kaksi ja puoli kuukautta kahdeksan tunnin työpäiviä auton etuistuimella ratin takana.

Mutta se, mikä todellakin on tuossa pistänyt silmään, on se, että liikennesääntöjä eivät kaikki tienkäyttäjät aiokaan noudattaa. Poliisilla on rajalliset valvontamahdollisuudet. Tämä on osin ymmärrettävää. Siksi ajatus on erittäin hyvä, että vastuuta liikenneturvallisuudesta jaettaisiin tällä tavalla myöskin kunnille ja käytettäisiin hyväksi sitä nykyaikaista tekniikkaa, mitä on olemassa. Tietenkään ei ole kysymys siitä, että haluttaisiin mitään kansalaisten vapauksia käydä rajoittamaan, vaan kyllä tieliikennelait ovat yhteisiä sopimuksia, joilla halutaan tuoda turvallisuutta liikenteeseen sekä henkilölle itselleen, joka liikkuu, että myöskin ennen kaikkea niille muille tieliikenteeseen osallistuville. Kun nykyinen käytäntö on todellakin se, että useat tietävät, että poliiseja on kovin vähän ja aina vain vähemmän tuolla tien päällä liikennettä valvomassa, niin helposti siellä ihmisen itsekkyys saa sen sijan, että ihminen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ottaa sen riskin, että sitten tulee näitä sakkoja, ja jonkinlaisina sankareina sitten esiintyvät vielä henkilöt, jotka saavat näitä suuria sakkoja.

Sen takia toivon, että aloite saisi myönteisen käsittelyn ja liikennekäyttäytyminen osaltansa kohentuisi. Nollatoleranssi on tietysti aika kova vaatimus, onhan autoissa mittarivirheitä ja tällaista. Ehkä siinä jonkinlainen pieni joustavuus saisi olla sitten ainakin soveltamisessa. Ehkä, jos kerran sattuu tällainen, olisi vaikka ystävällinen huomautus, ei ainakaan kovin suurta maksua, mutta sitten, jos joku ottaa tavakseen useampia kertoja peräjälkeen rikkoa näitä sääntöjä, silloin voisi olla selkeämpi sanktio ja ohjattaisiin siihen, että yhteiskunnassa noudatettaisiin niitä sääntöjä, joita viranomaiset meidän kaikkien parhaaksi ovat tuonne teiden varsille asettaneet. Jokainen kolari, jokainen liikennevammautuminen puhumattakaan liikennekuolemasta on liikaa. Kaikki, millä niitä voitaisiin vähentää, tulisi tehdä.

Siksi, arvoisa rouva puhemies, toivon aloitteelle myönteistä jatkokäsittelyä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että ylinopeudet ovat lisääntyneet ja liikenneturvallisuus kärsinyt. Liikenteessä kuolleiden määrä on kasvussa, ja tämän takiahan liikenneministeriön työryhmä esittikin laajan ohjelman, millä liikenneturvallisuutta parannettaisiin.

En allekirjoittanut ed. Pulliaisen edellistä aloitettakaan ja kyllä pitäisin kuitenkin aika arveluttavana, että lähdettäisiin kunnalliseen nopeusvalvontaan. Nythän nopeusvalvonta tapahtuu poliisin toimesta, joka on virkavastuulla. Kuka kunnissa ottaa sen vastuun?

Minulla on hyvä esimerkki itselläni: Olin Puolassa ystävyyskaupunkimatkalla, jossa ajoimme saattueessa, kaupunginjohtajan johtamassa saattueessa, 80:n rajoitusalueella 120:tä. Kunnallinen poliisi pidätti meidät. Kaupunginjohtaja olisi saanut sakot, mutta kun hän totesi poliisille, että jos saan sakot, saatte te potkut, huomautuksen pitää riittää, niin poliisi totesi, että huomautus riittää tässä tapauksessa. Eli kyllä täytyy olla meillä yhteiskunnalla varaa pitää riittävä määrä poliiseja liikenteessä valvomassa, sanotaan, yhteiskunnan toimesta, että ei lähdetä kunnalliseen rahastukseen.

Tässä aloitteessahan puhuttiin, että tämä on kunnille bisnes. Lähdetään keräämään kansalaisilta, pannaan ne sellaisiin paikkoihin, että varmasti jäävät kiinni, ja otetaan rahat sitten kuntalaisilta pois ylinopeuden valvonnan kautta. Kyllä minä pidän tätä arveluttavana edelleenkin.

Haltijavastuusta vielä: Jos ylinopeutta ajaa riittävästi, kortti pois. Isä on antanut ajoneuvon pojallensa, poika ajaa ylinopeutta, isältä viedään kortti. Eli en edelleenkään pidä tätä aloitetta hyvänä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Pulliaisen lakialoite on tietysti siltä osin tuttu, kun viime eduskuntakaudella näitä asioita pohdittiin ja myöskin asianomaisessa valiokunnassa, jossa ed. Pulliainen oli puheenjohtajana. Monesta asiasta olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, mutta itse kyllä näen hieman arveluttavaksi tämän tyylisen erityislainsäädännön.

Minua kaivertaa erityisesti haltijavastuu. Ymmärrän tietysti, että varmasti näin tulee pidemmän päälle menemään lainsäädäntö Suomessa, mutta niin pitkään kuin minä pystyn tätä vastustamaan, niin haltijavastuuta tämän tyylisissä asioissa en kyllä voi kannattaa.

Toiseksi minun mielestäni ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että kun puhutaan kunnallisesta nopeudenvalvonnasta, niin vastuukysymykset ja muut siihen liittyvät seikat saattavat muodostaa kyllä mielenkiintoisen problematiikan. Eli kyllä meidän täytyy silloin muuttaa meidän muuta lainsäädäntöämme aika paljon, ennen kuin me pääsemme suoraan tämän tyyliseen lainsäädäntöön, mitä tämäkin lakialoite edustaa. Itse näkisin, että meidän lainsäädäntömme estää kyllä osittain tämän tyylisen aloitteen, ja pitäisi muitakin lakeja ehkä silloin muuttaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama vastaus kuultuun.

Ensinnäkin nollatoleranssista: Sehän tarkoittaa, yhdistettynä vielä, rikepistejärjestelmää, joka toimii erinomaisen hyvin Saksan liittotasavallassa. Se on osoittautunut todella aseeksi holtitonta liikennekäyttäytymistä vastaan. Sehän tarkoittaa oikein sovellettuna sitä — viittaan ed. Oinosen puheenvuoroon — että kun on se pieni ylitys, se rekisteröityy joka tapauksessa, ja kun kysymys on automaatiotekniikasta, niin se tuottaa sen huomautuksen, jonka koneet hoitavat ja posti kuljettaa perille. Eli asianomainen saa tiedon siitä, että on ylittänyt 3 kilometriä tunnissa korkeimman sallitun ajonopeuden jnp. Siitä voidaan rikepistejärjestelmään löytää se, olisiko periaatteessa jossakin sitten se raja tulemassa vastaan, jonka jälkeen on jo sitten liikennevirhemaksun maksamisen paikka. Mutta tämä järjestelmä nimenomaan on näin.

Sitten tässä kunnallisessa datassa oli ed. Wallinilla väärinymmärrys. Poliisillehan nämä menevät, eli kunta hoitaa sen tekniikan, kysymyshän on vain koneiden käyttämisestä, ei dataan koskemisesta. Miltään osalta ei kunnallinen valvoja koske dataan. Esimerkiksi parkkipirkkojen kohdalla on sentään inhimillinen suoritus, eikö niin, kun sen läpyskän laittaa. Kysymys ei ole siitäkään, vaan vain boxin viemisestä, mikä itse asiassa käytännössä tarkoittaa, että pistää töpselin laitteeseen ja tieto välittyy poliisilaitokselle ja poliisi hoitaa sen kaiken. Poliisi hoitaa myöskin kaikki ne tapaukset, joissa on yli 20 kilometriä tunnissa tämä korkeimman sallitun ajonopeuden ylitys. Eli se on ihan puhtaasti poliisiasia ja se välialue toimii siis aivan puhtaalla automaatiotekniikalla. Me näemme konkreettisesti, että se todella toimii niin, siis on aivan tarkka data kerta kaikkiaan. Siinä ei inhimillistä toimeliaisuutta ole yhtään mukana. Eli siinä ei tätä vastuukysymystä kunnalliselle viranomaiselle tule pätkänkään vertaa, mutta tekninen suoritus kyllä.

Mitä tulee sitten tähän haltijavastuuseen, palautetaanpa mieleen, mitä on sanottu maastoliikennelaissa ja -asetuksessa. Siellä puhutaan, että jos luovuttaa alle 15 vuotta vanhalle moottorikelkan käyttöön, niin siitä seuraa sakkorangaistus. Tarkoituksella en kiinnittänyt tähän huomiota lainkaan, kun käytin puheenvuoroja asianomaisen lakialoitteeni kohdalla, koska halusin vain testata, miten hyvin ollaan perillä maastoliikennelaista ja -asetuksesta.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy tulla kokeilemaan, miltä tuntuu puhua täällä kasvokkain edustajiin päin.

Käsittääkseni ed. Pulliaisella ei ole metsästyskorttia, joten hän suojelee susia. (Ed. Pulliainen: Minä olen 15:n vanhasta metsästänyt! Mitä te puhutte?) — Puhuin vastoin parempaa tietoa. (Ed. Pulliainen: Niin, minä huomaan!) — Tietääkseni ed. Pulliaisella ei ole ajokorttia. (Ed. Pulliainen: On, käytöstä poistettu sen takia, että minä en voi sairauden takia sitä käyttää!)

Joka tapauksessa minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että ylinopeuksia tulee valvoa entistä tarkemmin, mutta tässä esityksessä on muutamia jopa koomisia piirteitä. Täällä toisella sivulla lukee: "Pienet kunnat voisivat perustaa tätä tarkoitusta varten toiminnasta vastaavia kuntayhtymiä". Veikkaanpa, että herättäisi hilpeyttä kansalaisissa, jos eduskunta päättäisi, että esimerkiksi Oulun kaupungissa ja sen ympäristössä olisi ylinopeuskuntayhtymä. Taitaisi mennä vähän lekkeripeliksi.

Ymmärrän kyllä nuo niin sanotut linnunpöntöt, joita tuolla tienvarsilla on. Aikoinaan kysyinkin joiltakin kavereilta, oletko koskaan tavannut henkilöä, joka on voittanut Valittujen Palojen arpajaisissa. Yleinen vastaus oli, että en. Oletko koskaan tavannut henkilöä, joka on saanut linnunpöntöstä sakot? Yleinen vastaus oli, että en. Mutta minä voin nyt omalla kokemuksella sanoa, että kyllä niissä linnunpöntöissä jotakin on. Olen nimittäin vuosi sitten saanut semmoiset sakot, joten kannatan kyllä tuon tyyppisiä asioita, mutta tämä ed. Pulliaisen esitys nollatoleranssista menee vähän poliisivaltion suuntaan. Nykyäänhän Tielaitoksen asioitakin, tien kunnossapitoa, kilpailutetaan. Olisiko tässä kenties ajatuksena, että myöskin ylinopeuksien valvontaa kilpailutettaisiin, hoitaako sitä poliisi, hoitavatko sitä kunnat vai kuntayhtymät?

Tämän tyyppisiä ajatuksia tästä tulee. Ehdottomasti olen samaa mieltä kuin ed. Vistbacka: tällainen haltijavastuu ei mielestäni ole millään tavalla puolusteltavissa. Nykyisellä tekniikalla, kuten ed. Pulliainenkin tietää — minä olen sen oman linnunpönttökuvani nimittäin Oulun poliisilaitoksella käynyt toteamassa, siinä on turha pullikoida vastaan — se kuva on sen verran tarkka, että jopa minun ikuinen käyntikorttini eli akneniho näkyy varmasti selvästi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä. Kun lukee tätä lakialoitetta, epäilee nimenomaan siltä osin, kun sanotaan, että kuvat ja tiedot puretaan poliisilaitoksella ja sitten sähköisesti lähetetään edelleen. Itse muistan sitä keskustelua, joka täällä käytiin. Sain kovan ryöpyn kyllä niskaani siitä, mutta yhä edelleen olen sitä mieltä, että kyllä silloin, kun on automaattinen valvonta, unohtuu se tosiasia, että olosuhteet saattavat liikenteellisesti olla hyvin erilaisia. Joissakin tilanteissa jo muutaman kilometrin ylinopeus on sangen vaarallista, ja toisissa, jos on hyvät kelit, ei muutaman kilometrin ylinopeus minun tulkintani mukaan vaaranna liikenneturvallisuutta siinä määrin.

Eli millä tavoin olosuhteet voitaisiin paremmin ottaa huomioon nimenomaan, jos mentäisiin siihen, mitä lakialoitteessa todetaan: se mahdollistaisi rikepistejärjestelmän? Jotenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä ajateltuna hieman ongelmalliselta se, että haltijavastuun kautta ajokortti menisi, kun tämä rikepistejärjestelmä kasvattaisi sitä pistemäärää, kun itse ei ole mahdollisesti kahden vuoden aikana yhtäkään osallisuutta itsellä ollut, ei kameravalvonnan taikka muunkaan puolesta. Mutta eniten minua häiritsee lähinnä se olosuhdeasia, koska minun mielestäni se saattaa monta kertaa aiheuttaa liikenneturvattomuutta enemmän kuin muutaman kilometrin ylinopeus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajalan kanssa keskustelemme näistä henkilöön kohdistuvista loukkauksista tämän salin ulkopuolella.

Mutta huomautan hänelle yhdestä asiasta: Kun julkista keskustelua käytiin tästä itse asiasta, liikennevirhemaksuasiasta, niin Tiehallinnon piiristä ilmoitettiin, että he voisivat hoitaa tämän aivan hyvin, mutta siinä yhteydessä kuitenkin todettiin, että kun meillä on pieniä kuntia ja suuria kuntia jnp., ja silloin on asiaan kuuluvaa lausua teoreettisesti ne kaikki vaihtoehdot näkyviin.