Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on saanut valmiiksi mietintönsä valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008. Selonteon muodossa eduskunnalle annetut vaalikauden toiset määrärahakehykset perustuvat keväällä 2003 päätettyyn koko vaalikautta koskevaan menolinjaukseen. Kokonaiskehitys on tarkistettu teknisesti vastaamaan vuoden 2005 hinta- ja kustannustasoa ja budjettirakenteessa tapahtuvia muutoksia. Tekniset tarkistukset nostavat vaalikauden kehyksen kokonaistasoa 524 miljoonaa euroa vuodelle 2005, 488 miljoonaa euroa vuodelle 2006 ja 490 miljoonaa euroa vuodelle 2007 keväällä 2003 päätetystä tasosta.

Valtiovarainvaliokunta on pitänyt kehyspäätöksen pohjana olevia laskelmia talouskehyksistä sinällään realistisina. Valiokunta kuitenkin toteaa, että taloudelliseen kehitykseen sisältyy meillä ja Euroopassa tiettyjä epävarmuuksia.

Merkittävä haaste on siinä, että taloudellinen kasvu ei selonteossa ennakoidulla tasolla riitä parantamaan työllisyyttä hallitusohjelmassa kaavaillulla tavalla. Työllisyyden kasvuksi ennakoidaan ainoastaan 30 000 henkilöä, kun hallituksen haasteellisena tavoitteena on lisätä työllisyyttä 100 000 henkilöllä vaalikauden aikana. Työttömyys jäisi hallituskauden lopussa yhä korkealle 7,5 prosentin tasolle, vaikkakin se laskisi, ja työllisyysaste nykyiselle noin 67,5 prosentin tasolle.

Tämän kehyspäätöksen liitteenä olevassa perustelumuistiossa on esitetty hallituksen toimintalinja, jolla työllisyyskehitys voidaan kääntää tavoitellulle uralle. Toimintalinja koostuu yhtäältä kurinalaisesta menopolitiikasta, toisaalta julkisen sektorin tuottavuuden kehittämisestä, työn verotuksen keventämisestä ja työvoiman tarjontaa ja kysyntää tukevista rakenteellisista uudistuksista. Valtiovarainvaliokunta tukee näitä linjauksia.

Kehysmenettely on sinällään tärkeä uudistus, ja sen voidaan ajatella kelpaavan vaikka vientituotteeksikin joillekin Euroopan unionin maille, jotka potevat valtiontalouden alijäämän hankalia ongelmia. Kuitenkaan kehysmenettely ei valtiovarainvaliokunnan mielestä ole vielä löytänyt lopullisia muotojaan ja vaatii edelleen hiomista. Eräänä osoituksena tästä valiokunta pitää vuosille 2005—2008 ajoittuvaa, viimeisenä vuonna 295 miljoonan euron suuruista valtionosuuksien lisäystä kunnille. Tähän sinällään tärkeään määrärahaan ei ollut varauduttu helmikuussa 2003 hyväksytyissä määrärahakehyksissä eikä myöskään toukokuussa 2003 tehdyssä tarkistetussa kehyspäätöksessä. Tällaiset voimassa olleeseen lainsäädäntöön ja toteutuneeseen kustannuskehitykseen perustuvat suuret menoerät vievät valiokunnan mielestä kohtuuttomasti liikkumavaraa lisätalousarviolta. Eräänä vaihtoehtona voitaisiin valiokunnan mielestä selvittää, olisiko tämän kaltaiset lakiin perustuvat menoerät syytä siirtää kehyksen ulkopuolelle.

Valtiovarainvaliokunta myös muistuttaa sinällään selvästä asiasta, että budjettivalta kuuluu perustuslain mukaan eduskunnalle. Valiokunta ei pidä asianmukaisena, että eduskunta joutuu vuosittain tekemään samat pysyväisluonteisiksi tarkoitetut määrärahalisäykset uudelleen. Hallitus ei ole sisällyttänyt nyt esitettyihin määrärahakehyksiin niitä perusteltuja, pienehköjä lisäyksiä, jotka valtiovarainvaliokunta teki käsitellessään kuluvan vuoden talousarviota, kuin vain osittain. Näitä lisäyksiä voidaan selkeästi pitää useampivuotisina — ei pelkästään meneillään olevaan budjettivuoteen kohdistuvina.

Ehkä ajankohtaisena toisena asiana otan esimerkin valtiovarainvaliokunnan viime talousarvion mietinnössä olevasta ponsilausumasta siitä, että radan peruskunnossapitoon pitää saada merkittävästi ensimmäisessä lisätalousarviossa lisärahoitusta. Nyt valtiovarainministeriön esityksessä näyttää lisäys olevan 5 miljoonaa euroa. Jää kysymään, onko tässä kymmenyspilkkuvirhe.

Arvoisa puhemies! Ensimmäistä kertaa kehyspäätökseen on liitetty peruspalveluohjelma, joka sisältää yhteenvedon palveluiden saatavuudesta, kehittämisestä ja rahoituksesta. Kuntien peruspalvelubudjetin tarkastelun piiriin kuuluvat valtionavut lisääntyvät merkittävästi kehyskaudella, kaiken kaikkiaan 655 miljoonalla eurolla vuoteen 2004 verrattuna. Tämä on tärkeä saavutus. Valiokunta pitää peruspalveluohjelmaa hyvänä alkuna julkisen palvelutuotannon kokonaistarkastelulle. Peruspalveluohjelman yhtenä tarkoituksena on turvata se, että annettaessa kunnille tehtäviä huolehditaan siitä, että niillä on myös tosiasialliset taloudelliset edellytykset suoriutua tehtävistään. Peruspalveluohjelmaa tulee valiokunnan mielestä jatkossa kehittää ja pyrkiä siihen, että kuntien kaikki menot otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kuntatalouden kokonaisuutta arvioitaessa.

Pääasiallinen huoli mietinnössä, tärkeä huoli, kohdistuu liikenneinfrastruktuurin puutteelliseen rahoitukseen. Liikenneväyläpolitiikan linjauksia pohtinut ministerityöryhmä ehdotti kuluvan vuoden helmikuussa valmistuneessa mietinnössään selkeitä lisäpanostuksia liikenneverkon kunnon parantamiseen ja pitkäjänteiseen väyläverkon kehittämiseen. Kehyspäätöksen mukaisella rahoituksella voidaan kuitenkin aloittaa vain murto-osa niistä hankkeista ja toimenpiteistä, joita työryhmä ehdotti. Tämä saattaa johtaa valtion kannalta epätarkoituksenmukaiseen ja epätaloudelliseen toimintaan. Valtiovarainvaliokunta perää liikennepolitiikalta pitkäjänteisyyttä ja edellyttää, että hallitus laatii väyläinvestointiohjelman toteuttamisen mahdollistavan, eri liikennemuotoja koskevan pitkäjänteisen rahoitussuunnitelman. Rahoitussuunnitelmaa ei tule jättää satunnaisesti esimerkiksi vuotuisista osakemyyntituloista koostuvien tulojen varaan, vaikka näitä varoja sinällään on tarkoituksenmukaista käyttää liikenneinfran rahoittamiseen. Liikenneinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen edellyttävät myös selkeää rahoitusta. Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy ainoa ponsi koskien juuri tätä liikenneinfran rahoitusta, ja se on tarkoitettu luettavaksi ja ymmärrettäväksi niin kuin se on kirjoitettu, eduskunnan tahtona.

Maatalouden ympäristötuen nykyinen ohjelmakausi ja EU:n rahoituskausi päättyvät vuonna 2006. Viljelijöiden kanssa tehtyjen sitoumusten viisivuotinen kausi päättyy pääosin vuonna 2004, jolloin uudet ympäristötukisitoumukset joudutaan tekemään vuosina 2005—2006. Suomi pyrkii saamaan EU:lta luvan, että nykyisiä sitoumuksia jatkettaisiin 1—2 vuodella, jolloin uudet ympäristötukisitoumukset tehtäisiin vuodesta 2007 lukien. Nykyisen ohjelmakauden rahoitusta on tarvittu alun perin arvioitua enemmän, koska ympäristötukijärjestelmän piiriin tulee enemmän tiloja kuin ohjelmaa arvioitaessa osattiin arvioida. Tällä hetkellä ei ole varmuutta, saadaanko EU:lta tarvittavaa lisärahoitusta sitoumusten rahoittamiseen vuosien 2005—2006 osalta. Toivottavasti saadaan. Kyse on 70 miljoonasta eurosta. Lisäksi EU-rahoituskehykset vuosille 2007—2013 ovat auki. Ympäristötukisitoumukset viljelijöiden kanssa tehdään tulosopimuksen mukaisesti nykytasoisina seuraaville vuosille, mikä on tärkeää.

Mietinnössä tuodaan esille myös eräitä hallinnonaloittaisia kipukohtia, jotka ovat seurausta tiukasta valtiontaloudesta. Näiltä osin voidaan myös viitata hallitusohjelmaan. Hallitus sitoutuu kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja kehyskaudella noin 125 miljoonalla eurolla vuodesta 2005 vuoteen 2008. Valtiovarainvaliokunta korostaa, että myös vuosittaisia myöntö- ja sopimusvaltuuksia tulisi korottaa vastaavasti, jotta kehitysyhteistyöpanostuksia voitaisiin kasvattaa suunnitelmallisesti. Tavoitteenahan on hallitusohjelman mukaisesti nostaa kehitysyhteistyömäärärahojen osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2010 yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen.

Koulutus- sekä tutkimus- ja kehitysrahoitus ovat talouspolitiikan ohella keskeisiä keinoja työllisyyspolitiikan vahvistamisessa, ja näihin myös valiokunta kiinnittää huomiota.

Veikkausvoittovarojen osalta valiokunta toistaa kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä hyväksytyn kannan. Sen mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus valmistellessaan vuoden 2005 talousarviota nopeuttaa kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtämistä rahoitettavaksi kokonaan yleisillä budjettivaroilla.

Valiokunta on myös todennut joukkoliikenteen tuen supistamisen ongelmallisuuden. Eduskunta on myös usein kiinnittänyt huomiota ympäristötöihin osoitettujen määrärahojen niukkuuteen. Jatkossa nämä määrärahat ovat väheneviä.

Edelleen on mietinnössä kiinnitetty huomiota jatkuvaan köyhyysongelmaan ja syrjäytyneiden asemaan ja esimerkkinä todettu, että pelkän työmarkkinatuen varassa elävät eivät voi hyötyä tehdyistä veronalennuksista.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy neljä vastalausetta. Kristillisdemokraattien vastalauseessa viitataan hallituksen työllisyystavoitteeseen ja vaaditaan hallitusta valmistelemaan ohjelma työllisyysasteen nostamiseksi. Vasemmistoliiton vastalauseessa ehdotetaan lukuisia lisäyksiä kehyksiin, muun muassa kansaneläkkeen tasokorotusten aikaistamista, liikenneturvallisuuden parantamista ja joukkoliikennetuen leikkaamisesta luopumista. Kokoomuksen vastalauseessa vaaditaan hallitusta tuomaan eduskuntaan toimenpide-ehdotuksia hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ja suunnitelma siitä, miten kuluvan vaalikauden aikana varaudutaan ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin. Vihreiden vastalauseessa viitataan myös työllisyystilanteeseen ja edellytetään, että hallitus esittää eduskunnalle toimenpiteitä työllisyysasteen nostamiseksi.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on huolellisesti käsitellyt kehysmietinnön, ja kun hallitus haasteellisessa tilanteessa valmistelee ensi vuoden talousarviota, niin nämä näkökohdat on tarkoitettu siinä yhteydessä huomioon otettaviksi.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Globalisaatio, Euroopan unionin laajentuminen ja haaste hypätä mukaan kansainvälisen talouden kasvuun pakottavat arvioimaan Suomen talouspolitiikan valintoja. Pitää olla herkkä tekemään tarvittavia muutoksia, mikäli hallituksen vaalikaudelle asettamat tavoitteet uhkaavat karata käsistä.

Kansainvälisen talouden elpyminen lisää vientiä, mutta kasvumme tukeutuu jatkossakin vahvaan kotimaiseen kysyntään. Nykyisellä talouden kasvuvauhdilla 100 000 työpaikan tavoitteesta saavutettaisiin tällä vaalikaudella noin kolmannes. Se ei riitä. Hallitus tarvitsee työllisyyspolitiikassaan tukea myös työmarkkinajärjestöiltä sekä talouselämän tutkijoilta ja toimijoilta. Vappupuheiden perusteella voi toivoa, että poliittisten ja työmarkkinapäättäjien tietoisuus työllisyyden haasteista kasvaisi.

Hallitus päätti aiemmin keväällä kehyksistä, joiden pohjalta ministeriöt valmistelevat yksityiskohtaiset budjettiesityksensä vuosille 2005—2008. Kehysriihessä hallitus päätti jatkaa työn verotuksen keventämistä maltillisesti ja määrätietoisesti työllisyyden ehdoilla. Kehysmenettely ei ole vielä löytänyt lopullista muotoaan menettelynä, jolla voidaan hahmottaa hallituksen talouspolitiikan suuria linjoja. Kehysmenettelystä ei saa tulla toista varsinaista budjettimenettelyä. Eduskunta käyttää budjettivaltaa, joten eduskunnan tekemät pysyvät lisäykset on sisällytettävä kehyksiin eikä niitä tule poistaa kehyksiä valmisteltaessa.

Arvoisa puhemies! Monet haluavat asettaa vastakkain työn verotuksen keventämisen ja palveluiden turvaamisen. Tällainen ajattelutapa edustaa ideologista vanhakantaisuutta. (Ed. Ala-Nissilä: Aivan oikein!) Ilman uusia työpaikkoja eivät verotulot kasva. Uusia työpaikkoja on parhaiten luotavissa palvelualoille. Siellä on tekemätöntä työtä ja jo nyt kilpailua osaavasta työvoimasta. Tilanne tulee vain haastavammaksi, kun julkisten palveluiden työntekijät alkavat lähivuosina jäädä eläkkeelle. Varsinkin kasvukunnissa tilanne kärjistyy.

Hallitus on jo käyttänyt vaalikauden ensimmäisenä vuonna hallitusohjelmaan varatun veronkevennysvaran. Veronkevennykset ovat olleet täsmäelvytystä kotimarkkinakysynnän piristämiseksi. Viimeaikaisten tietojen ja ennusteiden mukaan hallituksen veroratkaisut ovat olleet oikeita. Kysyntä kotimarkkinoilla on vahvistunut. Laskusuhdanteesta huolimatta työttömyys ei ole lisääntynyt. Viimeaikaiset kuluttajakyselyt ja pk-yritysbarometri kertovat niin kuluttajien kuin yrittäjienkin vahvasta luottamuksesta tulevaisuuteen.

Jo tehtyjen veropäätösten jälkeen jotkut ovat epäilleet, tekeekö hallitus seuraavina kolmena vuonna mitään. Hallituksen kehysriihi antoi selvän vastauksen. Verojen kevennyslinjaa jatketaan. Päätökset veronkevennyksistä tehdään ajallaan ja normaalissa järjestyksessä, kunhan tiedetään, että nyt tehty päätös menokehyksistä pitää budjettiriihessä eikä ylityksiä tule. Tämä on välttämätön edellytys sille, että kansalaiset voivat luottaa valtiontalouden vakauden säilymiseen. Kurinalainen valtiontalous on veronkevennysten edellytys.

Julkinen sektori on tärkeä osa toimivia kotimarkkinoita. Kuntatalouden nelivuotistarkastus oli kallis valtiolle. Se kuitenkin tehtiin. Peruspalvelujen rahoittamiseksi kunnat saavat tasokorotuksena melkein 300 miljoonaa euroa. Summa on todella suuri. Siitä ei ollut pienintäkään ennakointia viime keväänä, kun hallitusohjelmaa ja nykyisiä menokehyksiä päätettiin.

Kansalaisten peruspalvelujen turvaamiseen käytettiin niin sanottua jakamatonta varausta, jota oli pidetty lisäbudjettien varana. Nyt tämä vara hupeni hyvin pieneksi. Hallitus tukee tällä ratkaisulla palvelualojen työllisyyttä ja luo vakuuttavalla tavalla luottamusta siihen, että vaikeissakin talousoloissa peruspalveluista huolehditaan.

Kehysselonteon pääviesti on taloudenpidon kurinalaisuus, mutta myös taloudellisen kasvun aktiivinen vauhdittaminen. Taloustilanteesta johtuen budjettitalouden alijäämä jatkuu todennäköisesti vaalikauden ajan, mutta taso kyetään pitämään sellaisena, että valtionvelan määrä suhteessa kansantuloon supistuu noin 40 prosenttiin vuonna 2007. Alijäämää ei laskusuhdanteessa ja heti sen jälkeen kannata pelätä, kunhan raha käytetään järkevästi osaamiseen, työllisyyteen, yrittäjyyteen ja työn verotuksen keventämiseen.

Arvoisa puhemies! Perinteisen tavaratuotannon työpaikat ovat vaarassa siirtyä ulkomaille globalisaation myötä. Suomen on tulevaisuudessa panostettava korkean osaamisen ja korkean jalostusarvon tuotteiden valmistamiseen. Julkisen sektorin voimavarat tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä liiketoimintaosaamisen kehittämiseen ovat avainasemassa. Vaalikauden aikana nämä panostukset kasvavat yli 200 miljoonaa euroa.

Suomalaisen työn ja tuotannon pärjääminen koostuu monista asioista. Meidän on nostettava esille yksi keskeinen tuotannontekijä, inhimillinen pääoma. Osaaminen, koulutus, tutkimus ja tuotekehitys tulee nostaa entistä keskeisempään asemaan luodessamme tulevaisuuden menestystarinaamme.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä hallituksen aloitteellisuutta suomalaisen työn ja tuotannon pärjäämiseksi. Nyt tarvittaisiin myös kaikkien osapuolien välinen vakava keskustelu tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksistamme pärjätä. On reagoitava ajassa, mutta myös ajoissa. Hallitus on omalla talouspolitiikallaan reagoinut hyvin ajassa. Suomi on viety suhdannetaantuman yli. Suomalaisen työn ja tuotannon, yritystemme, pärjääminen on kaikkien suomalaisten asia. Vain vahvalla osaamisella ja yrittäjyydellä voimme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan tulevaisuudessa. Myös Suomen lähialueilla Baltiassa ja Venäjällä taloudet kasvavat ja kehittyvät myönteisellä tavalla. Tämä tilanne haastaa Suomen entistä kovemmin, jotta voimme olla mukana rakentamassa lähialueiden kasvua.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää kehyspäätöksen yhteydessä sovittua peruspalveluohjelmaa hyvänä avauksena valtion ja kuntien yhteistyön kehittämiselle. Lähtökohtana on vakaa ja pitkäjänteinen kuntapolitiikka. Kuntatalouden tilanne on vielä tällä hetkellä vaikea, mutta ennusteiden mukaan se kääntyy ensi vuonna positiiviseksi. Kuntien vuosikatteen arvioidaan nousevan kuluvan vuoden 1,2 miljardista eurosta 2,1 miljardiin euroon vuoteen 2008 mennessä.

On perusteltua kehittää valtionosuusjärjestelmää niin, että nykymuotoisesta lakisääteisestä kustannusjaon nelivuotistarkastuksesta luovutaan. Järjestelmä täytyy luoda sellaiseksi, että vuosittain peruspalveluohjelman yhteydessä selvitetään kuntien ja valtion väliset kustannusjärjestelmät ja tarkastellaan niitä rahoituksen riittävyyden näkökulmasta.

Kehysten yhteydessä päätettiin myös, että kuntien yhteisövero-osuutta korotetaan vuoden 2005 alusta. Yhteisövero-osuuden korottaminen hyödyttää erityisesti suuria kaupunkeja. Hallitus on korvannut veronalennuksista aiheutuvat kuntatalouden verotulomenetykset täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Ikärakenteen muutos haastaa myös julkiset palvelut. Vaikka kehyspäätös tuo vakautta kuntien talouteen, niin hallituksen peruspalveluohjelma edellyttää myös muutoksia kuntien palveluiden rakenteisiin. Kuntien yhteistyötä on tuettava ja niitä on kannustettava tuottavuutta parantaviin rakenteellisiin uudistuksiin. Edellisellä viikolla käydyssä aluepoliittisessa selonteossa tuli esille monia hyviä käytäntöjä kuntien yhteistyön tiivistämiseksi. Julkisten palveluiden turvaamiseksi kuntien on haettava uudenlaisia yhteistyön muotoja. Tavoitteena ei ole tehdä kaavamaisia hallinnon järjestelyjä, vaan tehdä säästöjä ja tehokkuutta tuovia ratkaisuja.

Sosiaali- ja terveysalalla on rakennettu useille vuosille ulottuvia laajoja ohjelmia. Ensi vuoden maaliskuun alusta voimaan tulevalla lainsäädännöllä turvataan hoitoon pääsy samojen periaatteiden mukaan koko maassa. Kysymyksessä on kansallisen terveyshankkeen tärkein osa. (Puhemies koputtaa) Lakiesityksellä lisätään yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Sosiaalialan kehittämisen ydinkysymys on se, että kansalaiset saavat palvelun. Ensi vaiheessa sosiaalialan kehittämishanke pureutuu erityisesti vanhustenhuollon ja lastensuojelun kehittämiseen. Myös vammaispalveluita koskevat selvitykset on käynnistetty. Erityisesti vanhustenhuollossa ja psykososiaalisissa palveluissa tarvitaan entistä vahvempaa kuntien ja alueiden yhteistyötä saumattomien palveluiden järjestämisessä. Avainkysymys on myös turvata asiantuntevan ja riittävän henkilöstön saanti.

Maaliskuussa julkistettu omaishoidon selvitys antaa hallitukselle hyvän pohjan omaishoidon kehittämiselle. Vanhusten toimintakykyä ja (Puhemies koputtaa) itsenäistä asumista tuetaan kotipalveluiden ...

Pieni hetki, arvoisa puhemies. Vanhusten toimintakykyä ja itsenäistä asumista tuetaan kotipalveluiden saatavuuden parantamisella palvelusetelijärjestelmän avulla. Sosiaalialan kehittämishankkeessa on kyse siitä, miten me haluamme tulevaisuudessa lapsiamme, vanhuksiamme, vammaisiamme sekä muita avun tarpeessa olevia hoivattavan ja palveltavan.

Sopiiko, että puhun loppuun?

Pirkko  Peltomo  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on eri yhteyksissä korostanut työllisyystavoitteen huomioimisen tärkeyttä kaikilla päätöksenteon tasoilla. Näin on menetelty myös valtiovarainvaliokunnan kehysmietinnössä. Työllisyystavoitteen jättäminen vain talouspolitiikan varaan ei nyt riitä. Yksityisen sektorin ohella kaikkien julkisen sektorin työllisyyttä sivuavien päätösten pitää tukea selkeämmin työllisyystavoitteen toteutumista.

Vuosien 2005—2008 määrärahakehyksissä tämä linjaus on myös vahvasti esillä palveluiden turvaamisen ohella. Perustan suotuisalle työllisyyskehitykselle luo luonnollisesti kurinalainen talouspolitiikka, jossa julkisen sektorin tasapainotavoite on keskeinen, koska väestön ikääntymisen myötä julkisten palveluiden kysyntä kasvaa.

Työllisyyskehitys ei ole ollut toivotun kaltaista. Työttömyysaste on pysynyt sitkeästi 9 prosentin tuntumassa, ja työllisyysaste on laskenut jonkin verran. Kotimarkkinoiden työvoiman kysyntä ei ole korvannut teollisuudessa menetettyjä työpaikkoja. Suhdannetilanne ei siis vientisektorin ja teollisuuden osalta ole tukenut hallituksen työllisyystavoitetta hallituskauden ensimmäisenä vuonna. Kun lisäksi teollisuuden ja eräiden palvelualojen työpaikkoja on siirtynyt halvempien tuotantokustannusten maihin tai lähemmäksi lopputuotteiden markkinointia, seurauksena on ollut ennakoitua heikompi työllisyyskehitys.

Talouden uusimmat luvut ennakoivat työllisyystilanteen olevan mahdollisesti muuttumassa. Suhdannetilanteen arvioidaan pysyvän edelleen hyvänä palvelualoilla. Erityisen hyvänä tilanne nähdään kaupan alalla, jossa tästä vuodesta ennustetaan ennätyshyvää myyntivuotta. Palkankorotukset ja veronkevennykset lisäävät kuluttajien käytettävissä olevia tuloja, mikä lisää kauppojen myyntiä ja lisää alan työllisyyttä myös tänä ja ensi vuonna.

Teollisuudessa näkymät ovat kohentuneet kevään kuluessa. Maaliskuussa teollisuuden luottamusindeksi nousi korkeimpaan arvoonsa kolmeen vuoteen. Rakennusalalla töitä on riittänyt viime aikoina eikä tulevaisuudessa näkymien uskota ainakaan heikentyvän. Teollisuuden kohentuneiden näkymien taustalla on kansainvälisen talouden parantunut tilanne.

Jos nämä tuotannon vauhdittumista ennakoivat luvut realisoituvat käytännön tuotantotoiminnassa, työllisyyden pitäisi kohentua tämän vuoden loppupuolelta lähtien. Työllisyyskehityksen pidemmän aikavälin vahvistamisen kannalta olisi hyvä, että panostuksia koulutuspolitiikkaan sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan voitaisiin tulevissa kehyksissä jopa lisätä.

Arvoisa puhemies! Kehyksessä mukana olevien menojen kautta kehysbudjetointia on kyetty selkeyttämään ja lisäämään poliittisen ohjauksen roolia valtiontaloudessa ja julkisessa hallinnossa. Kehysmenettelyn läpinäkyvyyden lisääntyminen on antanut myös hyvän välineen julkisen talouden kehittämisessä. Kehysmenettelyn sisältöä on uudistettu tämän vaalikauden aikana. Eduskunnassa tapahtuva kehyskäsittely on jäntevöittänyt finanssipolitiikkaa sekä lisännyt politiikan uskottavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Uudistettu menettely on antanut eduskunnalle mahdollisuuden jo ennakkoon ohjata talouspolitiikan painopistettä kulloisenkin tilanteen mukaan.

Tulevien vuosien kehyskäsittelyissä pitää välttää budjettikehyksen liian tarkkaa momenttikohtaista käsittelyä. Nämä yksityiskohdat tulee jättää varsinaiseen talousarviokäsittelyyn. Valtiovarainvaliokunnassa kehyskäsittely käytiin koko valiokunnan voimin eikä sitä lähetetty jaostoihin, koska haluttiin tässä vaiheessa välttää liian yksityiskohtainen käsittely. Lopputuloksen ja koko prosessin kannalta tuo päätös oli oikea.

Eduskunta teki viime joulukuussa yksimieliset, useammalle vuodelle tarkoitetut muutokset tämän vuoden talousarvioon. Esitetyissä määrärahakehyksissä niitä ei kuitenkaan ollut, mitä menettelyä valtiovarainvaliokunta ei pitänyt asianmukaisena. Ylintä budjettivaltaa käyttävän eduskunnan tahdonilmaukset on syytä ottaa jatkossa vakavammin. Tulevissa kehys- ja talousarvioesityksissä olisi myös erittäin tärkeää, että kuntien valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistusten aiheuttamista ylimääräisistä menoyllätyksistä voitaisiin välttyä. Nyt yllätysmenot joudutaan kattamaan jakamattomasta varauksesta, mikä kaventaa tulevien vuosien kehysten liikkumavaraa.

Arvoisa herra puhemies! Kuntataloudella on tärkeä rooli paitsi hyvinvointipalveluiden tuottamisessa niin myös työllistäjänä. Määrärahakehyksiin sisältyvällä peruspalveluohjelmalla kohdennetaan toimia sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetus- ja kulttuuritoimeen. Määrärahalisäys on tuntuva, ja valtionosuuksien kustannusten tarkistus vahvistaa kuntataloutta tulevina vuosina. Näillä lisäyksillä on myös suotuisa vaikutus kuntatalouteen. Vuosikatteella mitaten kuntatalouden arvioidaan olevan tasapainossa vuonna 2008. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti valiokunnan kantaan siitä, että kuntatalouden valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistukset voitaisiin toteuttaa etupainotteisesti.

Peruspalvelujen rahoituksen turvaaminen edellyttää valtion toimenpiteiden ohella myös kuntien toimintojen ja tehokkuuden jatkuvaa kriittistä tarkastelua ja valmiutta tehdä tarvittavia muutoksia. Se, että ihmiset jaksavat työssä nykyistä paremmin ja pidempään, on edellytys sille, että hyvinvointiyhteiskunnan, eläkkeiden ja muun sosiaaliturvan rahoituspohja säilyy. Työuran pidentäminen edellyttää myös opintoja vauhdittavia toimia.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätösten yhdeksi hankalimmaksi asiaksi näyttää nousevan infrastruktuurin rahoitus. Hallituskauden aikana määrärahoja on lisätty, mutta sekä infraministerityöryhmän että valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella väylämäärärahoja pitäisi olla enemmän kuin kehyksessä on tällä hetkellä. Väyläverkon hyvän kunnon ja sen kehittämisen kannalta tulee pyrkiä pidempiaikaisiin ratkaisuihin. Sekä suunnittelussa että rahoituksessa pitkäjänteinen työ takaa myös kokonaisedun kannalta parhaat ratkaisut. Eri rahoitusmallien tarkoituksenmukainen käyttäminen antaa uusia mahdollisuuksia. Lisärahoitusta joudutaan etsimään tulevina vuosina. Esillä on ollut mm. valtion omaisuuden myyntitulojen osittainen käyttäminen liikenneinvestointeihin.

Valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota vaikeana jatkuvaan köyhyysongelmaan ja syrjäytyneiden asemaan. Hallitusohjelman mukaisesti kehyskaudella korotetaan useita lapsiperheiden sosiaalietuuksia, kansaneläkkeitä ja sairausajan vähimmäisturvaa. Työllistymisen kannustimia on parannettu niin viime kuin tälläkin vaalikaudella lieventämällä puolison tulojen yhteensovitusta työmarkkinatuen kanssa ja korottamalla työttömien saamia korvauksia työvoimakoulutuksen, työharjoittelun ja kuntouttavan työtoiminnan ajalta.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että työkykyään menettäneet pitkäaikaistyöttömät voivat päästä asianmukaiseen työkyvyn ja eläke-edellytysten arviointiin, ja sitä kautta mahdollisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi on syytä kiirehtiä kertaluonteisen eläkeratkaisun valmistelua niiden ihmisten osalta, jotka ovat olleet 1990-luvun lamavuosista lähtien työttöminä ja menettäneet pysyvästi työelämäkelpoisuutensa.

Pitkittynyt työttömyys tai poissaolo työmarkkinoilta lisäävät köyhyyden ja syrjäytymisen riskiä. Myös sairastavuus, yksin asuminen ja alhainen koulutustaso ovat riskitekijöitä, joiden kasautuminen voi johtaa huono-osaisuuteen. Yhteiskunta voi ehkäistä ja vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä alentamalla työttömyyttä, nostamalla työllisyysastetta, kannustamalla ihmisiä kouluttautumaan ja vahvistamaan osaamistaan sekä pitämällä huolta peruspalveluista ja riittävästä sosiaaliturvan tasosta.

Tehdyt tuloveronkevennykset eivät ole parantaneet esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien ostovoimaa, ja moni heistä onkin kunnan sosiaalitoimiston toimeentulotukiasiakkaita. Hallitusohjelmassa on korostettu ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämisen ja toimeentulotukiriippuvuuden vähentämisen tarvetta. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy hallitusohjelman linjauksiin ja painottaa sitä, että ensisijaisen toimeentuloturvan riittävä taso vähentäisi ihmisten kierrättämistä luukulta toiselle ja vapauttaisi voimavaroja tärkeään sosiaalityöhön.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy mietinnön kohtaan, jossa hallituksen edellytetään vuoden 2005 talousarvion valmistelussa nopeuttavan merkittävästi kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtämistä rahoitettaviksi kokonaan yleisillä budjettivaroilla sekä pitävän voimassa hallitusohjelman kirjauksen siitä, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Hallituskauden toiset kehykset luovat hyvän pohjan tulevien vuosien talousarvioiden valmistelutyölle. Työllisyyttä edistävät toimet sekä voimakas panostus hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoituksen turvaamiseen ovat sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tulevien kehysten ja talousarvioiden ydinkohdat.

Pekka Kuosmanen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaa tehtäessä ajateltiin suhteellisen normaalin talouskasvun luovan mahdollisuudet 100 000 uuden työpaikan syntymiselle ja valtiontalouden tasapainolle. Ulkoisen vetoavun myötä talous näyttääkin lähtevän nousuun. Ennustelaitokset arvioivat kasvun olevan tulevina vuosina jopa 2,5 prosentin luokkaa.

Silti tilanne on epävarma. Euroalueen kasvu on edelleen vaatimatonta ja euron arvellaan kallistuvan suhteessa dollariin. Ulkoinen vetoapu, lähinnä Yhdysvaltain ja Aasian talouskasvun herääminen, ei välttämättä riitä. Tarvitaan uusia keinoja työpaikkojen lisäämiseksi ja valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi. Näitä ei kehyksistä löydy. Kehyspäätös on näin ollen selkeässä ristiriidassa hallitusohjelmaan sisältyvien ja eduskunnan hyväksymien tavoitteitten kanssa.

Punamultahallituksen tärkein tavoite on työpaikkojen määrän lisääminen. Missä mennään, hallitus? Reilu vuosi on jo kulunut. Uusimpien lukujen mukaan tavoitteeseen on nyt matkaa 113 000 työpaikkaa. (Ed. Gustafsson: Silti Euroopan kolmanneksi paras maa!) Vauhti vaikuttaa suurin piirtein oikealta, mutta suunta on täysin väärä. Hallituksen oma arvio on, että vaalikauden loppuun mennessä päästään korkeintaan 30 000 uuteen työpaikkaan. (Ed. Laukkanen: Mitä kokoomus tekisi?) Mistä kiikastaa, hallitus? Oppositio on jättänyt työllisyydestä välikysymyksen, ja syystäkin. (Ed. Gustafsson: Mitä tekee yrityselämä?)

Hallitus toteaa kehysten perustelumuistiossa, että työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat tavoitteet ovat saavutettavissa. Tämä edellyttää ainoastaan talouskasvun vahvistumista sekä työvoiman tarjonnan ja työllistymisen edellytysten parantumista. Niinpä, niinpä. Tästä tuskin kukaan voi olla eri mieltä. Mutta millä keinoin talouskasvu vahvistuu? Entä työllistymisen edellytyksiä parannetaan? Kokoomus on pitkin vaalikautta tehnyt omia esityksiään tarvittavista toimista. (Ed. Laukkanen: Miksei se toteuttanut niitä, 16 vuotta oli aikaa!) Ne ovat saaneet erittäin kylmän vastaanoton.

Kokoomuksen vastalauseessa esitetään, että eduskunta velvoittaisi hallituksen tuomaan viipymättä eduskunnan käsittelyyn ne esitykset, joilla työllisyystavoite saavutetaan. Nyt alkaa olla viimeinen hetki ryhtyä toimeen.

Arvoisa puhemies! Suurta uusien työpaikkojen syntymisaaltoa eivät herätä ainakaan hallituksen veropäätökset. Keskuskauppakamarin tutkimuksen mukaan kolme neljästä yrityksestä pitää hallituksen osinkoverouudistusta täysin epäonnistuneena. Ainoastaan 8 prosenttia katsoi hallituksen veropaketin parantavan Suomen asemaa yritysten sijaintimaana. Eikä tämä ole ihme. Kilpailu yritysten ja työpaikkojen sijainnista kiristyy nyt Euroopan unionin uusien jäsenten astuttua remmiin. Uudet jäsenmaat ovat järjestelmällisesti laskemassa yritysverokantojaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen suhteellinen asema verokilpailussa heikkenee entisestään.

Suunta ei ole hyvä. Taloussanomien mukaan Suomen viidentoista suurimman pörssissä noteeratun teollisuusyrityksen työväki kotimaassa on vähentynyt tämän vuosikymmenen aikana 6 000:lla. Samanaikaisesti näiden yritysten työntekijämäärä lisääntyi ulkomailla 16 000:lla. Koko teollisuuden henkilökunnasta joka kolmas työskenteli viime vuonna ulkomailla. Sekä yritysten että ansiotulojen verotuksen keventämistä on jatkettava, mikäli aiomme todella pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Hallituksen veropäätöksillä kiristetään sekä pienten aloittelevien yritysten että menestyvien kasvuyritysten verotusta. (Ed. Laukkanen: Ei pidä paikkaansa!) Tälläkö tavoin hallitus uskoo kannustavansa yrittäjyyteen? Työpaikkojen siirtymisen ohella uhkakuvaksi on nousemassa tytäryhtiö-Suomi. Uudistusten myötä pääoman hankkiminen pörssistä kallistuu entisestään ja houkutus yrityksen myymiseen ulkomaille saattaa kasvaa. (Ed. Zyskowicz: Kasvaa varmasti!)

Nyt ei ole mitään järkeä tehdä sellaisia veromuutoksia, joiden jo valmiiksi tiedetään olevan pettymys yrittäjille. Hallituksen tulisi pikaisesti korjata tekemiään päätöksiä yrittäjyyteen ja investointeihin kannustaviksi, muuten monen sadan miljoonan euron verotuottojen menetykselle ei saada vastineeksi talouskasvua vauhdittavia ja työllisyyttä edistäviä vaikutuksia, joita nyt tarvitaan. Lyhyiden siirtymäaikojen lisääminen ei ole mikään vastaus tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Kokoomus lähtee siitä, että hyvinvointipalvelujen tulevaisuus on turvattava. Ensimmäisen peruspalveluohjelman laatiminen antoi hallitukselle loistavan mahdollisuuden tarttua palvelujen rahoituksen haasteisiin pitemmällä aikavälillä. Tätä tilaisuutta hallitus ei käyttänyt hyväkseen. Peruspalveluohjelman sisältö on suuri pettymys.

Hallitus itsekin myöntää, ettei julkisessa taloudessa ole riittävästi varauduttu ikääntymiseen. Myös valiokunta on kiinnittänyt tähän asiaan erityistä huomiota. Ikääntyminen on kuitenkin sen mittaluokan tosiasia, että se pitää ottaa hyvin vakavasti. Seuraavien 30 vuoden aikana yli 65-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu. Samalla palveluille asetetut vaatimukset kasvavat. Hyvinvointiyhteiskunnalle tämä merkitsee suurta muutosta. Kokoomus vaatii hallitukselta suunnitelmaa siitä, miten kuluvalla vaalikaudella hoidetaan ikääntymiseen varautuminen.

Kuntatalouden näkymät eivät ole kovin ruusuiset. Mikäli hallituksen edellyttämä tuottavuuden parantaminen ei toteudu, uhkaa kuntataloutta pitkäaikainen alijäämäisyys. Automaattisesta kustannustenjaon tarkistuksesta luopuminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että vääristymät jäävät pysyvästi rasittamaan kuntataloutta. Ainakin kunnille lakisääteisenä kuuluva 295 miljoonan euron kustannustenjaon tarkistus pitää jaksottaa lainsäädännön hengen mukaisesti.

Hallitus vahvistaa palvelujen rahoitusta nostamalla sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja sekä kiinteistöveroa. Maksujen korotus rokottaa pahimmin lapsiperheitä ja vanhuksia. Kiinteistöveron nosto puolestaan korottaa entisestään asumisen ja yrittämisen kustannuksia. Tämäkö on hallituksen ratkaisu kuntatalouden ongelmiin?

Samanaikaisesti opetusministeriö ei ole saamassa pitää ikäluokkien pienentymisestä säästyviä varoja. Tämä siitä huolimatta, että hallitusohjelmassa nämä rahat luvattiin perusopetuksen laadun parantamiseen.

Terveydenhuollon osalta kokoomus on huolissaan erityisesti hoitotakuun toteutumisesta. Terveysprojektin rahoitus on toki tähän asti edennyt viime vaalikauden päätösten mukaisesti. On kuitenkin muistettava, että myös kuntien on löydettävä jostain oma rahoitusosuutensa hankkeen toteuttamiseen. Kuntatalouden heikentyvien näkymien varjossa hoitotakuun toteutuminen edes kaksi kuukautta myöhässä on epävarmaa ainakin leikkausjonojen osalta. Ratkaisuna tähän olisi rahoitusaikataulun muuttaminen etupainotteisemmaksi. Tätä olemme esittäneet ennenkin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana väylärahoituksesta. Valiokunta kiinnittää aivan oikein huomiota väylärahojen riittämättömyyteen. Kehysten mukaisilla resursseilla pystytään aloittamaan vain murto-osa väyläryhmän ehdottamista hankkeista ja toimenpiteistä. Tie- ja rataverkon heikko kunto vaikeuttaa teollisuuden kuljetuksia, haittaa alueitten tasapainoista kehitystä ja vaarantaa liikenneturvallisuuden. (Puhemies koputtaa) Kokoomus yhtyy valiokunnan näkemykseen siitä, että hallituksen on tuotava eduskunnan käsittelyyn väyläinvestoinnit mahdollistava rahoitussuunnitelma.

Kaiken kaikkiaan, hallitus, jäämme odottamaan tekoja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 3 esitetyt ponnet, jotka kuuluvat:

"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo välittömästi eduskunnan käsittelyyn ne toimenpiteet, joilla saavutetaan hallituksen lupaama 100 000 työpaikan lisäys kuluvalla vaalikaudella.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo välittömästi eduskunnan käsittelyyn kattavan suunnitelman siitä, miten kuluvan vaalikauden aikana varaudutaan ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin."

Kari Uotila  /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen suurten ylimääräisten veronkevennysten linja on epäonnistumassa surkeasti. Työllisyys ei parane hallituksen lupaamalla tavalla. Sen sijaan hallitus vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan kaksi peruspilaria, tulonsiirrot ja palvelut. Hallitusohjelman monet uudistukset osoittautuvat kuplaksi.

Eikä siinä vielä kaikki.

Yli miljoona suomalaista ei hyödy lainkaan näistä veronkevennyksistä. Heitä hallitus aikoo kuitenkin rasittaa kiinteistöveron ja asiakasmaksujen korotuksilla. Kohtalon ivaa on, että viinaveron alennuksen takia eläkeläiset ovat jäämässä paitsi indeksikorotuksistakin — hekin, jotka sananmukaisesti eivät viinaveron alennuksesta tippaakaan kostu.

Eikä siinä vielä kaikki.

Hallitus on myös päätymässä uusiin ylimääräisiin veronkevennyksiin, jotka se on kytkenyt osaksi tuporatkaisua. (Ed. Ahde: Eikä siinä vielä kaikki!) Pääministeri lupaa Talouselämä-lehdessä lisäkevennyksiä veroihin, jos menokehyksistä pidetään kiinni. Juuri niin, köyhät ja sairaat pitää unohtaa, teiden antaa rapistua, jotta hyvätuloiset saavat lisää ylimääräistä. Näitä tulopohjaa edelleen murentavia lisäkevennyksiä ei kuitenkaan ole huomioitu kehysratkaisussa.

Toinen tie olisi ollut mahdollinen. Veronkevennysten asemasta olisi pitänyt panostaa palveluihin sekä tehdä välittömästi tasokorotus kansaneläkkeeseen ja pieniin päivärahoihin.

Kun valtiovarainministeri vappuna varoitteli vasemmistoliittoa radikaalisuudesta, niin eihän tämän linjan pitänyt valtiovarainministerille uutta olla. Yhtä lailla edellisillä vaalikausilla olimme vaatimassa ja saimme kansaneläkkeen tasokorotuksen ja myöskin perustyöttömyyspäivärahan korotuksen ja työmarkkinatuen korotuksen. (Ed. Gustafsson: Sekin oli hallitusohjelmassa silloin!) Ei kai tämä enää nykyistä valtiovarainministeriä kaiherra.

Sitten vähän tarkemmin mietinnöstä.

Valiokunta olisi halutessaan voinut lausumilla velvoittaa ja edellyttää hallitusta parantamaan kehyksiä monelta osin. Ikävä kyllä haluja ei valiokunnan enemmistöllä tähän ollut. Valiokunta teki yhden löysän lausuman liikenteestä, (Ed. Ahde: Tiukan!) joten aloitan siitä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää kehystä liikenteen osalta katastrofina. Tätä käsitystä eivät ole muuttaneet valtiovarainministeri Kalliomäen selittelyt siitä, että liikenteeseen satsataan kehyksessä paljon. Se ei ole totta. Ministeri Luhtasen vetämän ministerityöryhmän ehdotukset olivat tasoltaan sellaisia, joilla väylästön kunnosta voitaisiin huolehtia ja käynnistää riittävästi uusia hankkeita. Ehdotus hyväksyttiin myös talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, joka hyväksyi hankkeiden prioriteettijärjestyksen ja lisäsi siihen vielä kaksi uutta hanketta, nimittäin Keski-Pasilan ja Ilmalan ratapihahankkeet, joiden arvo on 120 miljoonaa euroa. Kehyskäsittelyssä työryhmän ehdotuksilla on kuitenkin pyyhitty perusteellisesti pöytää.

Meillä on toki erilaisia käsityksiä työryhmän hankejärjestyksestä, mutta järjestys ei ole pääongelma, hyvät kollegat. Todellinen ongelma on se, että paketille ei ole riittävästi rahaa kehyksessä. Vasemmistoliitossa olisimme toivoneet valiokunnan antavan voimakkaamman tukensa ministeri Luhtasen työlle. Työryhmä esitti liikenneverkon kunnon turvaamiseksi kahdeksaa teemahanketta, joiden vaatima lisärahoitus on 340 miljoonaa euroa. Hallitus vastasi korottamalla tien- ja radanpidon rahoja vuosittain noin 14 miljoonalla. Uusia hankkeita työryhmä ehdotti aiemmin päätetyn E18:n lisäksi 940 miljoonan euron arvosta. Kun kehyspäätöksen 1,2 miljardista vähennetään arvonlisävero sekä aiemmin päätetty Eurooppa 18, jää muiden uusien hankkeiden käynnistämiseen käytännössä vain 285 miljoonaa euroa, josta tälle vaalikaudelle saa aiheutua vain 30 miljoonan euron menot. Tämä on vain kymmenesosa työryhmän ehdotuksesta. Kehyspäätös tarkoittaa myös sitä, että todellisuudessa uusia hankkeita voidaan aloittaa vain noin kolmannes edellisten vaalikausien tasosta. Ehdotetuista 17 hankkeesta voidaan näin ollen aloittaa vain noin kuusi ja nekin vasta 2007 pienellä aloitusrahalla. Esitetyistä kahdeksasta teemahankkeesta voidaan aloittaa kaksi. Valiokunta on todennut, aivan oikein, tällaisen menettelyn epätarkoituksenmukaiseksi ja epätaloudelliseksi. Joukkoliikenteestä leikataan keskimäärin noin 4,5 miljoonaa vuodessa, mikä tarkoittaa muun muassa lähes tuhannen linja-autovuoron lakkauttamista. Tätäkö on keskustan aluepolitiikka?

Arvoisa puhemies, rataverkosta voitaisiin Ratahallintokeskuksen mukaan pitää nykyrahoituksella vain kaksi kolmasosaa sellaisessa kunnossa, ettei liikennerajoituksia tarvita. Eduskunta edellytti tämän vuoden budjettimietinnössään hallituksen osoittavan radanpitoon lisää rahaa jo tämän vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa.

Arvoisa puhemies! Mitä on tulossa? Valtiovarainministeriön nettisivujen mukaan vaivaiset 5 miljoonaa euroa ja nekin EU:n Ten-tukien palautuksia. Tarve olisi ministerityöryhmänkin mukaan ollut 50 miljoonaa euroa enemmän. Arvoisa valtiovarainministeri, tämä on pilkkaa eduskunnan tahtoa kohtaan ja märkä rätti rautatieliikenteelle ja radanpidon työllisyydelle. Lisäbudjetti ei odotuksista huolimatta ole tuomassa rahaa myöskään perustienpitoon eikä joukkoliikenteeseen. Niinpä kehys ja lisäbudjetti ovat jättämässä liikenteen lähivuosina katastrofaaliseen tilaan, ja tätä ei vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hyväksy.

Hallituksen lupaus 100 000 työpaikasta ei toteudu. Samalla jää saavuttamatta työllisyysasteen nosto 75 prosenttiin seuraavan hallituskauden loppuun mennessä. Itse asiassa työllisyysasteessa 75 prosentin tasoon päästäisiin vasta 48 vuoden päästä eikä kahdeksassa vuodessa. Näin vaarantuvat hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit, tulonsiirrot ja palvelut väestön ikääntyessä.

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuuden varmistamiseksi tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta on lisättävä. Tutkimus- ja kehityspanostus jäi menokehyksissä jo hallitusohjelmaankin nähden vajaaksi. Tämän noin 10 miljoonan euron vajeen paikkaaminen ei kuitenkaan riitä. Suomi menestyy kansainvälisessä kilpailussa vain, jos kyetään löytämään lisää korkeaan osaamiseen perustuvaa yrittämistä. Matalilla palkoilla emme voi pärjätä kilpailussa edes Euroopan sisällä saati maailmanlaajuisesti. On myös varmistettava, että kaikilla nuorilla on työmarkkinoiden kannalta työllistymistä edistävä koulutus, niin ettei syrjäytymistä tapahdu. Olisi nuorille ansa ja samalla vahinko ikääntyvälle kansakunnalle, jos hallituksen tahdon mukaisesti heittäydyttäisiin liikaa vain matalapalkkatyön lisäämisen varaan. On välttämätöntä lisätä voimavaroja työttömyyttä nopeasti vähentäviin ja työmarkkinoiden toimintaa parantaviin työvoimapoliittisiin aktiiviohjelmiin ja aikuisväestön uudelleen-, jatko- ja täydennyskoulutukseen.

Kuntien palvelut ovat työllisyyden ja samalla kansalaisten arjen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta oleellisen tärkeitä. Tulopohjan epävarmuudet ja lisääntyvät menopaineet pitävät kuntien rahoitustilanteen kireänä lähivuodet, ja kuntakohtaiset erot rahoitusasemassa säilyvät suurina. Kunnat joutuvat supistamaan investointeja ja palveluja. Hallitus ei kuitenkaan anna tarpeeksi rahaa kunnille, vaan vaatii niitä nostamaan kiinteistöveroa. Lisäksi asiakasmaksut aiotaan sitoa indeksiin. Omituista ja Vanhasen hallitukselle hyvin kuvaavaa on, että asiakasmaksut ja asemenot sidotaan indeksiin, mutta lapsilisiä ei. Kiinteistövero ja asiakasmaksut lisäävät vähävaraisten maksurasitusta, mutta tuloveron kevennyksistä nauttivat eniten hyvätuloiset. Vasemmistoliitto ei hyväksy kiinteistöveron korottamista eikä asiakasmaksujen sitomista indeksiin.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että mietintöön sisältyvän valiokunnan lausumaehdotuksen lisäksi hyväksytään vastalauseen 2 mukaisesti yhdeksän erillistä lausumaa. Näin koko eduskunta voi ottaa kantaa esimerkiksi siihen, tuleeko kansaneläkkeen tasokorotus toteuttaa nopeasti vai vasta vaalikauden lopulla. Näin koko eduskunta voi ottaa kantaa myös siihen, pitääkö joukkoliikenteen tukien leikkauksista luopua ja pitäisikö muutoinkin lisätä liikenteen investointeja.

Arvoisat keskustan edustajat, maakunnan väki katsoo nyt teihin, miten te tässä äänestätte. Näin koko eduskunta voi myös osoittaa, välittääkö se pieniä päivärahoja saavista vai ei. Hallitus ei näytä välittävän. Nyt olisi aika velvoittaa hallitusta toimiin.

Arvoisa puhemies! Korostan myöskin vastalauseen ensimmäistä lausumaa, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus lisää kehyksiin eduskunnan kuluvan vuoden talousarvioon tekemät pysyviksi tarkoitetut menolisäykset", ja myöskin lausumaa kuusi: "Eduskunta edellyttää hallituksen tarkistavan menokehyksiä ja lisäävän tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia." Luulenpa, että äänestyksissä näille ei voi olla löytymättä enemmistön tukea tässä salissa.

Irina Krohn /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vappupuheessaan pääministeri Vanhanen kiitteli oppositiota välikysymyksestä. Vanhasen mukaan on hyvä, että oppositiokin on herännyt saman ongelman eteen, johon hallitus paneutui vakavasti jo hallitusneuvotteluissa. Syitä viime vuoden huonoon talouskehitykseen Vanhanen ei — kuinka ollakaan — ota hallituksen vastuulle. Ei, vaan hänen mielestään kehityksen syynä ovat olleet euron kurssi ja muut maailmantalouden tekijät, joihin hallitus ei olisi voinut vaikuttaa.

Maan pääministeri ei ole nyt oivaltanut rooliaan. Hänen ei pidä olla vain valistunut tarkkailija vaan valistunut tekijä, toimija ja suunnannäyttäjä. Kyvyttömyys strategisiin linjanvetoihin ja rakentaviin ratkaisuihin näkyy valtiontalouden kehyksissä vuosille 2005—2008. Pääministeri pitää ongelmien syinä ulkoisia tekijöitä. Nämä samat ulkoiset tekijät kuitenkin vaikuttavat myös muiden maiden talouden kehitykseen, eivätkä ne siksi voi selittää Suomen ongelmia. Pääministerin ei pidä voivotella niitä olosuhteita, joihin ei voi vaikuttaa, vaan vaikuttaa olosuhteisiin, jotka ovat poliittisen vallan vastuulla.

Jäätteenmäen—Vanhasen hallitusohjelman talouspolitiikka rakennettiin vuosi sitten 100 000 uuden työpaikan syntymisen varaan. Nyt kehyksen perustelumuistiossa todetaan, että mahdollisesti hallituskauden aikana voitaisiin saavuttaa 30 000 työpaikkaa aikaisemmin tavoitteena olleen 100 000:n sijasta. Tilanne on hyvinvointiyhteiskunnan kannalta katastrofaalinen.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että valtiontalous on pidettävä vahvana, jotta julkinen talous voisi lähivuosikymmeninä selviytyä väestön ikääntymisen myötä kasvavista vastuistaan ilman kohtuutonta tulevien sukupolvien harteille tulevaa rahoitustaakkaa. Kehyksen perustelumuistiossa todetaan lisäksi, että kokonaisuutena arvioiden Suomen julkinen talous ei olisi riittävän hyvin varautunut edessä olevaan väestön ikääntymiseen. Vihreät ennustavat, että mikäli asialle ei tehdä jotain, hyvinvointiyhteiskunnan ytimenä olevat julkiset peruspalvelut tulevat rapautumaan, koska työssä käyvien veroeurot menevät korkean rakenteellisen työttömyyden hoitoon ja suurille ikäluokille jo annettujen eläkelupausten täyttämiseen. Paradoksi on se, että huolimatta korkeasta työttömyydestä Suomea vaivaa samanaikaisesti uusien ihmisten ja osaajien puute.

Arvoisa puhemies! Tässä olisi ollut vihreän eduskuntaryhmän mielestä strategisen valinnan mahdollisuus. Ruotsin parlamentti on juuri päättänyt, että työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevia rajoituksia ei oteta käyttöön Ruotsissa. Suomessa sen sijaan otetaan. Työvoiman vapaa liikkuvuus heti uusien jäsenmaiden tullessa unioniin olisi ollut järkevää myös Suomessa. Se olisi ollut oikeudenmukaista ja olisi edistänyt unionin tasapainoista kehitystä. Lisäksi se olisi tarjonnut Suomelle etulyöntiaseman houkuteltaessa työvoimaa tänne.

Hallitus toteaa, että sen työllisyystavoitteiden saavuttaminen on mahdollista muun muassa sillä edellytyksellä, että tarjontaa voidaan vahvistaa. Vihreä eduskuntaryhmä esitti lain hylkäämistä täysistunnossa, ja myös asian käsitellyt valiokunta suhtautui esitykseen varsin kriittisesti.

Suomalainen insinööritaito on tunnetusti maailman huippua luotettavuudessaan ja tuottavuudessaan ja ratkaisukeskeisyydessään. Olin juuri itse eilen Jämsänkosken paperitehtaalla, terveisiä, kyllä on hienoja insinöörejä ja hienoja työntekijöitä. (Ed. Gustafsson: Insinöörimiehet osaavat!) — Niin. Ja naiset osaavat, mutta miehet myös. Mutta nyt tarvitaan poliittista visionääriä uskomaan tämän insinööritaidon valjastamiseen uusien ongelmien ratkaisijana.

Ilmastomuutoksen torjunta on mahdollista vain ekotehokkuutta kasvattamalla. Ilmastomuutoksen torjunta on ihmisille vähintäänkin yhtä vaativa teknologinen ponnistus kuin vaikkapa Marsin valloittaminen. Torjuntatoimien sijaan ministeri Kalliomäki tarjoaa meille pilkuntarkkaa menojen kirjausta, mutta strategista johtamista kehysselonteko ei näille vuosille suomalaiselle yhteiskunnalle tarjoa. Tekemättä jättäminen ei tarkoita sitä, että maailma pysyisi ennallaan.

Vihreä eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää vastalauseessaan huomiota kahteen vallitsevaan trendiin:

Työmarkkinoilta on poistunut naisia kiihtyvässä tahdissa viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomessa etenkin nuorten naisten työmarkkina-asema on huono esimerkiksi sen tähden, että perhevapaista johtuvia kustannuksia ei tasata työnantajien kesken. Hallitus on ohjelmassaan luvannut puuttua tähän asiaan, mutta toistaiseksi mitään ei ole oikeasti tapahtunut lukuun ottamatta sitä, että ministeri Mönkäre on pyytänyt työmarkkinaosapuolia keskustelemaan asiasta. (Ed. Gustafsson: Tämä syy on aivan marginaalinen!) Tämä ei selvästikään riitä. Jo viime hallitusohjelmassa tämä asia kirjattiin hallitusohjelmaan. — Sanoinkin, että muun muassa, arvoisa ed. Gustafsson. On paljon muitakin syitä. Voin luetella ne, kun on enemmän aikaa. — Silloinkin työmarkkinaosapuolten nihkeys esti asian ratkaisemisen. Vihreä eduskuntaryhmä on laatinut asiasta lakialoitteen, jossa esitetään mallia työnantajakustannusten tasaamiselle, jonka avulla työelämä tasa-arvoistuisi, ja se myös palvelisi yhteiskunnan kokonaisetua.

Toinen negatiivinen trendi on Suomen vientituotteiden arvon, sen kilohinnan, laskeminen, vaikka viennin markkinaosuus on kasvanut. Viemme siis yhä enemmän bulkkitavaraa, jonka hinta on laskeva. Suomalaisella tuotannolla olisi varaa ja tilaa nostaa jalostusarvoa nykyisestä huomattavasti. Sähkötekniikan teollisuuden menestys on ehkä peittänyt näkökenttäämme sen osalta, että muilla aloilla tuottavuus ja jalostusarvo eivät ole nousseet vastaavalla tavalla. Hallitus panostaa tutkimus- ja kehitysrahoitukseen, mutta olisi syytä miettiä myös suomalaista suunnittelua, kaupallistamista ja markkinaosaamista. Suomen energiatalouden osaamisen kasvattaminen olisi yksi keino kääntää tämä negatiivinen trendi paremmaksi.

Strategisen ajattelun puute leimaa myös kehysselonteon suhdetta energiatalouteen. Ydinvoimaäänestyksen yhteydessä ympäristöministeri Satu Hassi ihmetteli, miksi jotkut haluavat vielä sijoittaa auringonlaskun tekniikkaan. Uuden energiatalouden ja teknologian voimakkaasti kasvavilla markkinoilla Suomella on globaalisesti noin 5 prosentin markkinaosuus. Jos Suomi pystyisi säilyttämään tämän osuuden seuraavina vuosikymmeninä, kun tehtävien uusien energiainvestointien määrä tulee olemaan valtava, meidän ei enää tarvitsisi kysyä, mistä uudet nokiat. Pysyminen voimakkaasti kilpaillun ja voimakkaasti kasvavan alan kehityksen kärjessä vaatii kuitenkin määrätietoisia ponnisteluja ja vetoapua. Päästökaupoista päättäessään hallitus on kuitenkin tehnyt kaikkensa, ettei päästökaupoista olisi juuri mitään vaikutuksia ja että kaikki pysyisi entisellään ja ettei myöskään päästöjä vähennettäisi. Tämä tarkoittaa samalla, että hallitus luopuu antamasta markkinapotkua uuden energiateknologian kehitykselle, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä toteaa, että kehysohjelman taustalla oleva strategian puute ei riitä turvaamaan väestön ikääntymisestä johtuvia paineita, mutta vihreä eduskuntaryhmä on halunnut kiinnittää huomiota siihen, että kehys ei riitä turvaamaan edes hallitusohjelmassa olevia tavoitteita. Jakamaton varaus ei ole uskottavan suuruinen kattaakseen tulevat menot.

Samoin rataverkon kunto ja joukkoliikenteen toimintaedellytykset on turvattava tulevinakin vuosina. Rataverkon hyvä toimivuus on perusta koko liikennejärjestelmän toimivuudelle. Rataverkon vanheneminen ja ratakapasiteetin puute korjautuvat vain rahalla. Myös liikenneturvallisuus puoltaa rautatiekuljetusten tarvetta.

Joukkoliikennetukia leikataan kehyksissä 15 prosenttia nykyisestä niukasta tasosta. Joukkoliikenteen osuuden supistumisella on vaikutuksia myös liikenneturvallisuuteen, sillä tutkimusten mukaan paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta on kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteestä.

Vihreitä huolestuttaa myös kehyksen tarjoama niukkuus ympäristötöiden määrärahoituksessa.

Ydinkysymys kuitenkin kehysselonteossa on työllisyystavoitteen ratkaiseminen ja se, miten saadaan vähemmän tuottavan työn tarjoaminen työnantajalle kannattavaksi. Vihreä ratkaisu ongelmaan on vihreä verouudistus, jossa siis perustuloa täydennetään omilla ansiotuloilla. Kiireellisenä työllisyyden edistämiskeinona olisi otettava käyttöön matalapalkka-alojen tukeminen.

Valtiovarainvaliokunta teki talousarvioon eräitä perusteltuja lisäyksiä, jotka oli tarkoitettu useampivuotisiksi, kuten vankeinhoidon määrärahojen lisääminen ja lasten- ja nuortenpsykiatrian turvaamiseen tehdyt menolisäykset. Täytyy muistaa, että budjettivalta kuuluu eduskunnalle, ja tätä taustaa vasten valtiovarainvaliokunta ei todella ole pitänyt asianmukaisena, että eduskunta joutuu vuosittain tekemään samat pysyväisluonteisiksi tarkoitetut määrärahalisäykset. Nämä määrärahat ovat kuitenkin keino turvata kansalaisryhmien perustuslaissa turvatut perusoikeudet. Siksi vihreän eduskuntaryhmän puolesta ehdotan seuraavaa lausumaa, joka ilmenee vastalauseessa 4:

"Koska hallituksen esitys vuosien 2005—2008 kehyksiksi ei sisällä riittäviä ponnistuksia työllisyysasteen nostamiseksi tavoiteuralle, mihin olisi tähdättävä hyvinvointiyhteiskunnan kestävän rahoituksen turvaamiseksi, eduskunta edellyttää, että hallitus esittää eduskunnalle riittävät toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi viipymättä."

Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Det senaste årets ekonomidiskussion har präglats av hoppfulla förväntningar som ändå inte realiserats. Marknadsanalytikerna spår varje vecka en uppåtgång på börsen men tillsvidare har den stadiga uppgången tyvärr uteblivit.

Att bedriva inte bara en klok, utan rätt finanspolitik i ett sådant läge är inte lätt. Cyniker kan naturligtvis påstå att det inte spelar någon roll eftersom allas blickar riktas bortom Atlanten och mot Kina. Regeringen har dock lyckats med de politiska medel den har till förfogande. Den ekonomiska tillväxten har hållits på en 2 procents nivå tack vare den inhemska efterfrågan som regeringen satt fart på genom sina skattesänkningar. Utan dem skulle vi nu sitta i en regelrätt recession. Köpkraften beräknas öka med 4 procent och den öppna arbetslösheten har knappt alls ökat.

Finansutskottet delar regeringens försiktigt optimistiska syn på den ekonomiska utvecklingen nästa år. Det betyder dock inte att Finland kan luta sig tillbaka och vänta på förändringar som sker utifrån. I stället har vi nu en chans att skapa ett försprång genom att stärka våra förutsättningar innan ekonomin tar fart i hela Europa. De nya medlemsländerna bedriver just nu en otroligt progressiv — ja till och med offensiv — skattepolitik och Finland kommer inte att vara okänsligt för deras beslut.

Arvoisa puhemies! Kaikki puolueet ovat tällä hetkellä huolestuneita työllisyystilanteesta. Hallituksen työllisyystavoite on uhattuna heikon kasvun johdosta tärkeimmillä markkinoillamme Euroopassa. Tämä merkitsee, että meidän on nyt rohjettava etsiä uusia ja rohkeampia menetelmiä onnistuaksemme työllisyyden lisäämisessä.

Varoitukset tulevasta eläköitymisaallosta ja työvoimapulasta alkavat vähitellen tuottaa hedelmää. Hallitus ja eduskunta ovat jo monien toimenpiteiden myötä ottaneet ensiaskeleita lieventääkseen joidenkin vuosien kuluessa edessämme olevan mullistuksen vaikutuksia. Yksityisen sektorin eläkeuudistus on jo hyväksytty ja julkisen sektorin vastaavaa pakettia käsitellään parhaillaan.

Meidän on kuitenkin edelleenkin löydettävä uusia keinoja vanhempien työntekijöiden houkuttelemiseksi jaksamaan pidempään työelämässä sekä perhe-elämän ja työelämän paremmin yhteensovittamiseksi. Tässä onnistuaksemme meidän ei pidä pelätä uusien rakenteellisten muutosten kokeilua. Pelkästään esimerkiksi lyhennetyn työviikon vaatiminen ei ole mikään lopullinen ratkaisu. Myös avaukset maahanmuuton lisäämiseen on mitä pikimmin saatava liikkeelle. Suomi ei muutu houkuttelevaksi elinympäristöksi ulkomaalaisille hetkessä. Ruotsin valtiopäivien päätös olla soveltamatta siirtymäaikoja uusien EU-kansalaisten vapaaseen liikkuvuuteen osoittaa mielestämme yllättävää kaukonäköisyyttä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jo aiemmin nostanut esiin investointien akuutin puutteen Suomessa. Suomi on kolmanneksi viimeisellä sijalla yritysinvestointeja koskevassa EU-tilastossa. Ilman uusia investointeja ei luoda uusia työpaikkoja. Mitä sitten voisimme tehdä investointihalukkuuden lisäämiseksi? Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jo aiemmin todennut varallisuusveron olevan investointeja estävä tekijä. Vaikka lähdemmekin siitä, että investoija maksaa 28 prosenttia pääomaveroa tuotostaan, monet sijoittajat maksavat varallisuusveron vuoksi jopa 67 prosentin veroa tuotostaan.

On helppo ymmärtää, että tällainen sijoittaja päättää investoida Suomen asemesta ulkomaille. Tämän vuoksi meidän pitäisi turvata investointipääoman pysyminen Suomessa esimerkiksi poistamalla varallisuusvero. Muihin veronalennusvaihtoehtoihin verrattuna tämä olisi valtion budjetissa varsin edullista, koska varallisuusvero tuottaa ainoastaan runsaat 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Varallisuusvero on poistettu 90-luvulla muun muassa Saksassa, Tanskassa, Hollannissa ja Itävallassa. Ruotsissa ja Norjassa suunnitellaankin parhaillaan veron poistamista. Ruotsissa arvioidaan, että jospa vain 10 prosenttia eli 50 miljardia Ruotsin kruunua maasta lähteneestä ruotsalaisesta pääomasta saataisiin takaisin Ruotsin talouteen, nämä investoinnit loisivat 25 000—30 000 uutta työpaikkaa.

Eräistä kotitalousvähennyksen käyttöönottoon liittyneistä ideologisista kiistoista huolimatta voidaan varmasti väittää, että vähennys on osoittautunut onnistuneeksi panostukseksi ottaen huomioon sen työllisyysvaikutukset ja työtätekevien naisten arkipäivän helpottuminen. Perheiden muodostamat työllistämisringit ovat sitä paitsi avanneet tämän työllistämisen mahdollisuuden myös keskituloisille talouksille. Nyt tulisikin selvittää järjestelmän laajentamista esimerkiksi myös lähiomaisen kotona tehtävään työhön. Tällöin työllisyysvaikutukset vielä kasvaisivat, mutta samalla järjestelmä tukisi esimerkiksi vanhusten kotona asumista, kun seuraava sukupolvi asuu kaukana. Vähennystaso työllistettäessä tulisikin rinnastaa yrityspalvelujen ostosta myönnettävään vähennykseen. Monille, jotka mielellään toimisivat tällä alalla, voi yritysmuotoa koskeva vaatimus muodostaa tarpeettoman esteen.

Trots att många kommuner ännu i år kämpar med ett underskott kommer den kommunala ekonomin att stärkas under ramperioden. Kommunernas årsbidrag beräknas öka med nästan det dubbla till 2008. Det inger hopp om att vi igen mot slutet av valperioden kan satsa på att skapa och fördela välfärden efter att vi nu i inledningsskedet har koncentrerat oss på att skapa den.

Kommunernas ekonomiska planering förenklas också genom införandet av basserviceprogrammet. Programmet skall öka förutsägbarheten gällande uppdelningen av finansieringsansvaret mellan stat och kommun. Kommunsektorn får också genom detta rambeslut mer pengar. Utöver de 540 miljoner som regeringen beslöt tilldela kommunerna i samband med rambudgeten ifjol kommer kommunerna nu att tilldelas en justeringspott för uteblivna statsandelar på 295 miljoner euro.

Trots att en ansvarsfull statshushållning förutsätter en rätt disciplinerad budgetering för att kunna bemästra en åldrande befolkning betyder det ändå inte att vi måste avstå från alla nysatsningar, men vi måste se till att satsningarna fördelas jämnt mellan olika sektorer.

Ett av de i eurobelopp större investeringsbehoven finns i vår infrastruktur. För att kunna locka företagare till regionerna och för att öka trafiksäkerheten måste vi hitta en långsiktig modell för ban- och vägnätets finansiering. Att förlita finansieringen på utförsäljning av aktieinnehav är kanske inte en så hållbar lösning på lång sikt. Därför borde vi nu granska nya metoder som man kunde utnyttja vid stora investeringar. Erfarenheterna av livscykelmodellen har enligt oss varit positiva, både då det gäller vägbyggen och skolbyggen. Kostnaderna har blivit mindre samtidigt som kvaliteten har kunnat tryggas.

Ärade talman! Globaliseringen visar klart hur konstgjord indelningen av vår utrikespolitik i världssamvetespolitik och intressepolitik är. Finland har och skall ha ett globalt ansvar redan utgående från humana värderingar. Men för finländska mer egoistiska intressen är det inte heller betydelselöst att fattigdomen i världen minskar med en växande ekonomisk handlingskraft som följd eller att socialt stabila samhällen med minskade risker för våldsamma konflikter skapas. Jag föreställer mig ju faktiskt ändå att det inte är vapenexport vi har tänkt bygga vår tillväxt på. På basis av det här resonemanget oroar det oss att Finlands mål att kunna tilldela u-länderna 0,7 procent av bnp i bistånd verkar bli ett mer och mer avlägset mål.

Svenska riksdagsgruppen vill understryka att rambudgeten inte heller motsvarar riksdagens vilja gällande satsningar på förnybara energiformer och de målsättningar som redan skrivits in i klimatstrategin, nationella skogsprogrammet och programmet för befrämjandet av förnybar energi. Förutom deras energipolitiska betydelse spelar satsningarna på ökad användning av biobränsle en betydande roll för sysselsättningen på glesbygden.

Det är inte heller ändamålsenligt att ramarna inte innehåller anskaffningen av en mångfunktionell isbrytare, som regeringen redan beslutat om, för att förbättra oljebekämpningsberedskapen i Östersjön.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hoidan tämän muodollisen puolen ensin ja teen ehdotuksen, että vastalauseessa 1 oleva lausumaehdotus hyväksyttäisiin, ja se kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii pikaisesti realistisen ja riittävän yksityiskohtaisen ohjelman työllisyysasteen nostamiseksi hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti ja ryhtyy ohjelman edellyttämiin toimenpiteisiin."

Arvoisa puhemies! Kyllä meidän poliitikkojen kannattaisi pysähtyä miettimään, miksi Suomessa työttömyysaste on yli 9 prosenttia, työllisyysaste selvästi alhaisempi kuin naapurimaassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, Ruotsissa työttömyysaste tuollainen 5—6 prosenttia, Tanskassa vielä alhaisempi ja Norjassa suurin piirtein Tanskan lukua. Jos Suomen kansalta kysyttäisiin, mikä on poliitikkojen tärkein tehtävä, minä luulen, että hyvin merkittävä osa sanoisi, että luoda sellaiset olosuhteet, että työmarkkinoilla oleva kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Luulenkin, että jos he saisivat valita 4—6 prosentin työttömyysasteen ja vastaavasti jonkin kielteisen välillä, he valitsisivat tuon alhaisemman työttömyysasteen. Työ on ihmiselle, työ on ihmiskunnalle, työ on valtiolle, kansakunnalle äärettömän tärkeää.

Minä tulen käsittelemään tätä menokehyksen mietintöä enemmän makrotasolla. Minusta se on aika informoiva. Siinä kerrotaan, että kun bruttokansantuote kasvaa, niin valtion kassaan tulee lisää rahaa. Tämä ei ole mitään uutta. Kun bruttokansantuote kasvaa yhdellä prosenttiyksiköllä, niin tulee 250 miljoonaa. 0,1 prosentin heitto merkitsee 25 miljoonaa. Nämä ovat pikku asioita, nämä 0,1 ja 0,2, mutta rahassa se merkitsee erittäin paljon. Kun valtiovarainministeri sanoi, ettei ole varaa siihen eikä ole varaa tähän, niin okei, minä sen hyväksyn, mutta kysyn, onko ensi vuonna varaa siihen, kun kassaan on tullut 600 miljoonaa lisää. Hallitus lähtee siitä, että joka vuosi tulee 625 miljoonaa lisää rahaa kassaan, kun bruttokansantulon kasvu on 2,5 prosenttia. Tämä on hallituksen antama tieto.

Kysyn esimerkiksi: Meillä on 140 000 suomalaista leikkausjonoissa jonottamassa terveyspalveluja, halutaan lisää rahaa, ja jonojen saattaminen kohtuulliseksi maksaisi asiantuntijoiden mukaan 38 miljoonaa. Helsingin Sanomissa oli vappuna uutinen: on laskettu, että tämä maksaisi 38 miljoonaa. Ensi vuonna tulee 625 miljoonaa lisää kassaan. Otetaan 38 miljoonaa siitä ja lyhennetään nämä leikkausjonot kohtuullisiksi. On edesvastuutonta, jos yhteiskunnan ylin päättävä elin sallii, että 140 000 ihmistä on leikkausjonossa, vaikka olisi varaa lyhentää näitä jonoja.

Miksi työllisyysaste on niin huono? Ei päästä 100 000:een, mikä on hallituksen tavoite. Hallitus on nyt luopumassa tuosta tavoitteesta ja on asettanut uuden tavoitteen: 30 000 uutta työpaikkaa.

Minä jälleen palaan tuohon toteamukseen: Kassaan tulee 625 miljoonaa, neljässä vuodessa se on 2,5 miljardia. Ei kukaan voi tätä kiistää. Kun katsoo menokehyksistä ja mietinnöstä, mihin nämä rahat menevät, noin 300 miljoonaa menee kunnille, 14 miljoonalla teiden peruskuntoa parannetaan, jonkin verran menee uusiin liikenneväyliin, kehitysyhteistyömäärärahoihin 125 miljoonaa jne. Mutta minulle jää aukko, 1 miljardi, 1 000 miljoonaa. Mihin se menee? Ei tästä voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin sen, että se menee todennäköisesti tuloveroalennuksiin. Minä kysyn: Onko sillä sitten merkitystä, parantaako se sitä kaikkein tärkeintä eli parantaako se työllisyystilannetta, aleneeko työttömyys?

Liikenneväylistä on jo niin paljon puhuttu, että en siihen puutu. Kiinnitän kuitenkin huomiota tuohon, mikä on jo aikaisemmin todettu, että uusiin hankkeisiin lisätään aika vaatimattomasti rahaa, mutta sitten otetaan jonkin verran lisää, kun omaisuutta myydään. Myydään omaisuutta ja siitä sitten osa pannaan liikenneväyliin. Ja pannaan todella aika vähän verrattuna siihen, mitä pitäisi panna.

No, miksi työllisyys ei parane, vaikka löytyy taloudesta hyvin paljon myönteisiä kohtia? Jos kymmenen vuotta sitten olisi todettu, että maassa inflaatio on vaatimaton, pari prosenttia, bruttokansantulo kasvaa 2,5 prosentilla, valtiontalous on joten kuten kunnossa, vaihtotase osoittaa huomattavaa ylijäämää, niin kyllä tässä salissa olisi taputettu. Kyllä me olemme saavuttaneet sellaisen aseman, joka mahdollistaisi huomattavaa panostusta työllisyyden parantamiseksi.

Minä vielä kerran sanon: Joka vuosi tulee kassaan huomattavasti lisää rahaa ja ulkoiset puitteet ovat kunnossa, inflaatio, vaihtotaseen ylijäämä jne., ne, mitä minä luettelin. Miksi sitten työllisyys ei parane? Se ei johdu oppositiosta, koska opposition toimenpiteitä ei ole otettu käyttöön. Näin ollen se ei voi johtua mistään muusta kuin puuttuvista toimenpiteistä tai vääristä toimenpiteistä. On turha syyttää ulkomaita, me saamme kyllä pääasiallisesti syyttää itseämme.

Mitä me olemme tehneet? Joo, me olemme alentaneet tuloveroa siinä toivossa, että tämä loisi lisätyöpaikkoja. Pääministeri Vanhanen sanoi siinä seminaarissa, johon kristillisdemokraatit ovat niin monta kertaa viitanneet, ja viittaamme myöskin jatkossa siihen, kun hän sanoi joulukuussa Seinäjoella keskustan maksullisessa seminaarissa, että hän on menettänyt uskon tuloveroalennusten työllisyysvaikutuksiin. Hän on sen sanonut siellä, mutta seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla, esittää kuitenkin tämmöisiä vaihtoehtoja työllisyyden parantamiseksi. Tämä on vaikuttanut siihen, että me olemme polttaneet rahaa turhaan ilman, että sillä olisi ollut toivottavaa vaikutusta työllisyyteen.

Uskallan myöskin väittää, että jonkin verran on vaikuttanut tuleva yritysverouudistus. Ei se yritysverouudistus ole niin huono kuin ehkä annetaan ymmärtää, ja olen tässäkin salissa kiittänyt valtiovarainministeriä, että hän on ymmärtänyt, ettei kannata pienyritysten verotusta kiristää, ja on luvannut, että niitä suunnitelmia, mitä siinä ensimmäisessä esityksessä oli, ei toteuteta. Tämä on ihan oikein, mutta olisi heti pitänyt esittää ja olisi pitänyt myöskin eräitä muita kohtia muuttaa niin, että tämä yritysveropaketti olisi saanut myönteisen vastaanoton. Ei oppositiota, ei ainakaan kristillisdemokraatteja, voi syyttää siitä, että me olisimme ampuneet sen alas. Me olemme puuttuneet muutamaan kohtaan ja me olemme puuttuneet sellaisiin kohtiin, joihin nyt näyttää tulevan muutosta, mutta vielä on muutama asia, mihin teidän pitäisi puuttua ja korjata.

Mitä pitäisi tehdä, jotta työllisyys paranisi? Ensinnäkin voin lyhyesti sanoa näin, että pitäisi muuttaa yrittäjyyden edistämistä koskevat juhlapuheet lihaksi. Pitäisi muuttaa se, mitä esitetään, aina hallituksen esitykseksi. Luin lehdestä, että kokoomuksesta ed. Salo ja (Puhemies koputtaa) ed. Kuosmanen ovat tehneet kirjallisia kysymyksiä, taisi olla seitsemästä kohdasta, ja nämä kaikki ovat semmoisia, joilla on suurta merkitystä yrittäjyyden kannalta ja yrittäjyyden edistämisen kannalta. Mutta muuten kannattaisi kuunnella opposition esityksiä hieman enemmän. Vaikka ottaa kipeetä antaa periksi, niin jos se on kansakunnalle hyvä esitys ja kansakunnan kannalta hyvä esitys, niin sitä kannattaa noudattaa.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden pitkän aikavälin suuntaviivojen tulisi perustua totuudenmukaisiin odotuksiin ja oletuksiin. Valitettavasti hallituksen selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 perustuvat jälleen kerran mielestämme enemmän toiveajatteluun kuin realismiin kansainvälisen talouden kehittymisestä ja Suomen kansantuotteen kasvusta. Maailmantalouden kasvua uhkaavat niin monet epävarmuudet, ettei sen varaan ole syytä pilvilinnoja rakentaa, ja Suomen osalta tulevaisuuskuva on vieläkin epävarmempi.

Kuten valtiovarainvaliokunta mietinnössään toteaa, Suomen viennistä yli 70 prosenttia suuntautuu EU-maihin, joiden talouden tulevien vuosien näkymät ovat useastakin syystä hyvin epävakaat. Laajentumistoimet takkuilevat, kun perustuslaillisen sopimuksen läpimeno näyttää päivä päivältä epävarmemmalta varsinkin nyt, kun myös Englanti näyttää alistavan sopimuksen kansanäänestykseen. Kielteisen äänestystuloksen puolesta lienee melko riskitöntä lyödä vetoa.

Yhteisvaluutta euron jättimäinen revalvoituminen on puolestaan syönyt euromaiden kilpailukyvyn luurangoksi verrattuna USA:han ja nouseviin talousmahteihin, kuten Kiinaan ja Intiaan. EU on antanut hinnoitella itsensä ulos kansainvälisessä kilpailussa.

Suomen osalta tilanne on myös varsin synkkä. Lippulaivaamme Nokiaa vaivaa vakava konevika, ja perinteinen taloutemme tukijalka puunjalostusteollisuus on vakavasti kärsinyt yliarvostetusta eurosta. Lisäksi työpaikkojen ulosliputus Viroon, Kiinaan ja muihin halpatuontimaihin jatkuu kiivaana.

Tässä valossa onkin enemmän luonnollista kuin yllättävää se, että hallituksen ohjelmassaan asettama työllisyystavoite karkaa käsistä lähes kuin jarruton auto. Kun valtiontalouden kehysten toteutuminen riippuu pitkälti siitä, miten hyvin työllisyystavoitteissa pysytään, ei kehysten toteutuminen muiltakaan osin näytä kovin lupaavalta. Suomen onkin pystyttävä omilla kotimaisilla toimilla vahvistamaan työllisyyden myönteinen kehitys ja tätä kautta kotimarkkinoiden korkea kasvutaso. Sitä ei saada aikaan yksin talouspolitiikan keinoin, tarvitaan laajaa yhteistä, kaikki yhteiskuntapolitiikan osa-alueet läpäisevää tavoitetta, kuten valiokunta mietinnössäänkin on todennut. Tämä tarkoittaa monipuolisia ja pitkälle meneviäkin toimia, kuten työn jakamista, työajan lyhentämisen ennakkoluulotonta harkintaa ja pienyritystoiminnan nykyistä konkreettisempaa tukemista jo käytössä olevien konservatiivisempien keinojen lisäksi.

Pelkät ansiotulojen tai pääomien tai yritysten veronkevennykset eivät riitä työllisyyden lisäämiseen. Päinvastoin, ne ohjaavat tulotason kasvun vain pienelle, hyvin toimeentulevien kansalaisten joukolle. Yli miljoona kansalaista jää katsomaan sivusta, kun veronkevennyskakkua jaetaan hyvätuloisille. Kaikki eläkeläiset ja pienituloiset eivät halua veronkevennyksiään viinan muodossa, vaikka hallitus näin näyttää odottavankin.

Tähän saakka toteutettuja tai päätettyjä veronkevennyksiä tehokkaampi keino olisi pienituloisempien kansalaisten ostovoiman lisääminen. Parhaiten tämä onnistuisi ruuan ja välttämättömien peruspalvelujen arvonlisäveroa alentamalla sekä verovapaan tulon ylärajan tuntuvalla korottamisella. Tämä korotus olisi kaikkein merkityksellisintä kunnallisverotuksen kohdalla, sillä se on se vero, joka koskettaa konkreettisesti myös kaikkein pienituloisimpia, kuten pieneläkeläisiä, osa- ja pätkätyöntekijöitä, työttömiä, opiskelijoita ja nuoria lapsiperheitä. Kunnille tulisi korvata tästä aiheutuva verotulojen menetys valtion taholta täysimääräisesti.

Perussuomalaisten mielestä tulisi myös vakavasti pohtia kunnallisverotuksen tekemistä nykyistä selvemmin progressiiviseksi niin, että hyvätuloiset joutuisivat maksamaan enemmän maksukykynsä mukaista kunnallisveroa ja pienituloisimmat vapautuisivat selkeästi myös kunnallisverosta.

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on monissa kunnissa erittäin pahasti kriisiytynyt. Hallitus ei ole pystynyt saamaan käännettä aikaiseksi huolimatta kuntapuolueena itseään mainostavan keskustan mukanaolosta hallituksessa. Päätetyt valtionosuuksien tulevat korotukset, jotka ovat käytännössä aikaisemmin otetun velan takaisinmaksua, eivät riitä edes puheena olevan kehyskauden aikana palauttamaan kaikkien kuntien taloutta tasapainoon. Kuitenkin valtion tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikilla kunnilla on tosiasialliset taloudelliset edellytykset suoriutua lakisääteisistä tehtävistään. Nyt reseptiksi tarjotaan kiinteistöveron korottamista ja palvelumaksujen korotusautomaattia. Köyhimmät kuntalaiset halutaan siis kuntatalouden tasapainottamisen maksumiehiksi. Tämä ei liene toisaalta mikään yllätys, onhan valiokunnan mietinnössä muistettu pitkäaikaistyöttömiä ja muita pienituloisia peräti yhdellä lauseella.

Perussuomalaisten mielestä kunnissa tulee huolehtia peruspalvelujen häiriöttömästä saannista riippumatta kunnan taloudellisesta tilasta. Jos kunta ei siihen itsenäisesti pysty, on valtion toimittava takuumiehenä. Tämä on myös perustuslain mukainen menettely. Hallituksen tulee myös huolehtia siitä, ettei suomalaisia peruspalveluja uhrata EU:n uuden perustuslaillisen sopimuksen mukaiselle vapaan kilpailun alttarille. Ei ole kenenkään etu, jos esimerkiksi slovakialainen sikäläisin säännöksin ja valvonnan keinoin toimiva yritys vastaa tulevaisuudessa esimerkiksi Suomussalmen vanhusten hoidosta tai Kihniön peruskouluopetuksesta. Jos uusi perussopimus hyväksytään tässä muodossa, tämä on täysin mahdollista.

Liikennehankkeiden osalta täällä on paljon todettu, mutta voi lyhyesti sanoa näin, että käsittelyssä oleva kehys on, niin kuin tavataan sanoa, kuin hiiri olisi toiminut kissan räätälinä — rahoilla ei saa takkia, ei housuja, tokko edes liiviä tehdyksi. Käytännössä uusia, tähän saakka päätöstä vailla olevia hankkeita voidaan aloittaa vain noin 285 miljoonan euron edestä koko vaalikaudella, kuten valiokunta mietinnössään toteaa.

Perussuomalaisten mielestä tämä merkitsee tiestömme ja ratojemme kunnon edelleen heikkenemistä ja sitä kautta liikenneturvallisuuden vaarantamista. (Ed. Korhonen: Näin on!) Myös syrjäalueiden elinolosuhteet tulevat entistä vaikeammiksi ja uusien tuotantolaitosten sijoittuminen sinne käy käytännössä mahdottomaksi. Mielestämme kehysmäärärahoja tulisi tiestön osalta nostaa ainakin 100 miljoonalla eurolla vuodessa ja ratojen kunnossapitoon ja kehittämiseen osoittaa noin 50 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus. (Ed. Soini: Ministerien lupausten mukaisesti!) On kestämätön tilanne, että määrärahat alimitoitetaan ja samalla VR:n ja Tieliikelaitoksen voittovarat vedetään valtion taskuun, vaikka aivan muuta viime kaudella luvattiin. Myös joukkoliikenteen tukemisen alasajo on lyhytnäköistä ja kansalaisten tasavertaisuuden kannalta kyseenalaista toimintaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat valiokunnan kanssa yhtä mieltä siitä, että budjettivalta kuuluu eduskunnalle. Tämän takia on perustuslain vastaista mielestämme se, että valtiovarainministeri vuosi vuodelta poistaa budjettiesityksistään eduskunnan pysyviksi haluamia lisäyksiä. Mielestämme tämän menettelyn lainmukaisuus tulisi tutkia jossain vaiheessa perustuslakivaliokunnassa, kun meillä ei valitettavasti ole perustuslakituomioistuinta, tai sitten, mikäli menettely edelleen jatkuu, olisi valtiovarainministerille esitettävä eduskunnassa epäluottamusta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi syksyn talousarvioesitystä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Kalliksen tekemää lausumaehdotusta.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Heti aluksi asiaan kuuluvat kiitokset valtiovarainvaliokunnalle. Se on paneutunut työhönsä hyvällä ja asiaankuuluvalla tavalla, ja huomaan, että erityisen kiinnostuksen kohteet, jotka valiokunnalla ovat olleet, käyvät kyllä mietinnöstä hyvin esille. Tärkein asia, hallituksen talouspolitiikka, sen keskeinen peruslinja, saa mielestäni valtiovarainvaliokunnan ja sen mukaisesti, niin toivon, myöhemmin koko eduskunnan tuen.

Koska valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ei kuitenkaan varsinaisesti tuonut esiin tätä mielestäni tärkeintä asiaa, peruslinjaa, talouspolitiikan linjaa, eikä ryhmäpuheenvuoroissakaan siihen kovin syvällisesti suoraan sanoen menty, vaihtoehtoja ei tullut, vasemmistoliitosta ehkä lähinnä vaihtoehto, johon voidaan myöhemmin palata, niin kertaisin tässä yhteydessä lyhyesti hallituksen talouspolitiikan päälinjan ja perusasiat, jotka mielestäni tulee tässä yhteydessä sanoa.

Ensinnäkin kysymys on siitä, että päätöksentekoa ohjaava perimmäinen tavoite on hyvinvointivaltion toimintakyvyn turvaaminen ja sen kehittäminen. Tämä on hyvä tässä sanoa, koska näyttää siltä, että kaikki eduskuntaryhmät ovat tästä samaa mieltä, myöskin kokoomus ainakin retorisella tasolla, ed. Kuosmasen puheenvuorosta näin rohkenen olettaa. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että kysymys, joka seuraavaksi on vastassa, on rahoituspohja, elikkä keskeisten palveluitten ja tulonsiirtojen rahoituspohja on kyettävä turvaamaan ei vain tällä kehyskaudella, vaan tämän kehyskauden päätöksillä on luotava myöskin pohja siihen, että pidemmällä aikavälillä tämä on mahdollista. Se on koko suomalaisen yhteiskunnan suurin ja haastavin kysymys.

Siitä johdettavat muut pääasiat ovat kansainvälinen kehitys ja kotimaan puolella ikääntymisongelma, johon joissakin puheenvuoroissa myös viitattiin. Kansainvälisessä kehityksessähän on aivan talouden rakenteeseen syvälle meneviä muutoksia käynnissä, ja ikääntymisongelma on täällä moneen kertaan käyty lävitse. Avain silloin on talouden kasvu ja sen mukana työllisyyden vahvistuminen. Silloin puhutaan kasvu-uran nostamisesta siltä perusuralta, joka tässä selonteossakin on esitelty perinteiseen tapaan, siis noin 2,5 prosentin bkt:n keskikasvu-uralta ylemmäksi. Sivumennen sanoen tämä hallitusohjelman 100 000 uutta työpaikkaa on konkreettinen luku, joka kuvaa mielestäni selkeästi tätä tarvittavaa kasvu-uraa. Sehän ei tarkoita sitä, että sen 100 000:n kohdalla olisi jokin ehdoton päivämäärä, jolloin sen pitää olla toteutunut, mutta kasvu-uran etenemistä se kuvaa ja se on sillä tavalla erittäin vaativa. (Ed. Vielma: Se aikamäärä on vaalikausi!)

Talouden kasvupotentiaalin lisääminen ja tuon potentiaalin hyödyntäminen on siis aivan ratkaisevaa, jos haluamme tälle kasvu-uralle päästä ja sen mukaisesti turvata pitkällä aikavälillä hyvinvointivaltion perusrakenteet. Mistä lisäpotkua voidaan saada, mistä tämä potentiaali lähtee? Mielestäni kysymys on selkeästi ainakin kolmesta asiasta: kotimarkkinoista, viennistä ja työurien pidentämisestä. Ne ovat hallituksen politiikan keskeisintä sisältöä tällä hetkellä. Kotimarkkinoilla olemme edenneet mielestäni täsmällisesti hyvällä vauhdilla ja tuloksia on jo nähtävissä. Viennin rakenteessa meillä on paljon tehtävää. Meillä on kolme tunnettua tukijalkaa viennissä, neljäs pitäisi löytää. Se ei kuitenkaan ihan niin helposti synny kuin vihreitten ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että kun uusi energiateknologia saa sen 5 prosentin kasvuosuuden jatkossakin, niin silloin uudet nokiat ovat nähneet päivänvalon. Se on vaikeampi tehtävä, mutta tämä on yksi oikea hyvä kohde.

Sitten puhutaan strategiasta, miten se tapahtuu. Hallituksen strategiasta voi sanoa, että se on hyvässä vauhdissa ja etenee, sisältää sen lähtökohdan, että suhdanne- ja rakennepolitiikasta muodostetaan yhdistelmä, joka toisiaan täydentäen ja kasvutilaa talouteen luoden antaa juuri strategialle peruspohjan. Kun kuuntelin tuota puheenvuorojen sarjaa, niin välineitä on mielestäni löydettävissä, ainakin kahdeksan listasin tähän omasta mielestäni hallituksen ohjelman mukaisina keskeisinä asioina. Ensinnäkin työn verotuksen keventäminen, jolla voidaan ostovoimaa lisätä, (Ed. Kallis: Pääministeri on eri mieltä!) kysyntää samalla lisätä ja kaventaa verokiilaa, tapa, jolla voidaan sekä suhdannepolitiikan haasteisiin että rakennepolitiikan haasteisiin vastata samalla kertaa toimivalla välineellä. Kyse on verokiilan kautta myös työvoiman kysynnän ja tarjonnan mahdollisuuksien vahvistamisesta. Siellähän on jo tapahtunut: 20 000 uutta työpaikkaa palvelupuolella.

Toiseksi yritysverotus, jossa yhteisöveron ja pääomaveron kevennys tarkoittaa yli puolen miljardin euron suoraa lisäystä yritysten kassarahaan, jonka lisäyksen uskon menevän merkittävältä osin kasvun tavoittelemiseen yrityksessä, siis investointeihin. Kokoomuksen puolelta siteerattiin Keskuskauppakamarin tutkimusta siinä hengessä, että tyytymättömyys olisi 90-prosenttista. Tuossa tutkimuksessa osallistujien määrä oli 20 prosenttia. Jos samalla logiikalla lasketaan siten kuin kokoomus laskee, niin se tarkoittaa, että tyytymättömiä oli 18 prosenttia, kun ne, jotka eivät vastanneet, olivat ilmeisesti tyytyväisiä. (Ed. Zyskowicz: Outoa logiikkaa!) — Se oli kokoomuksen logiikkaa, niin kuin sanoin.

Kolmanneksi aktiivinen työvoimapolitiikka, jossa työttömyyden alentaminen on hyvin tärkeä kohde tällä hetkellä. Siitä on myöskin yhteys rakennetyöttömyyden kaventamiseen ja sen jälkeen työllisyysasteen nostomahdollisuuksien lisääntymiseen myöskin tällä tavalla. Tässäkin on tehty heti hallituksen alkutaipaleella merkittäviä lisäsatsauksia siihen pottiin, joka on suuri jo hallitusohjelman mukaan edettäessä, niin kuin teemme.

Sitten työura. Eläkepaketti on eduskunnassa. Edellisen hallituksen viimeinen suuri urakka oli kolmikantaisesti valmistella yksityisalojen eläkepaketti, ja sen teho tulee olemaan parempi kuin on ennakolta jaksettu uskoa. Tällä hetkellä jo siitä on myönteistä palautetta nähtävissä. Eduskunnassa ovat kohta myöskin työuran alkupäähän liittyvät hallituksen päätökset käsittelyssä. Etenemme tässäkin aikataulun mukaisesti.

Viides kohta, osaamispainotteisuus, on aivan keskeinen osa strategiaa, josta uskoisin löytyvän yhteisymmärryksen tässä salissa. Se on kilpailukykykysymys ja sillä tavalla kilpailukykykysymys erikoisesti, että voimme vaikuttaa taloutemme rakenteeseen uudella tavalla vahvistaen. Tässähän ovat hallitusohjelman mukaiset erittäin suuret panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen meneillään.

Kuudenneksi palveluihin panostaminen. Sekin on suoraan hallituksen ohjelmasta, ja tuon ohjelman mukaisesti panostuksia tehdään. Minusta on tärkeätä korostaa, että palvelut, myöskin keskitetyt tulonsiirrot, ovat aivan elimellinen osa kilpailukykyä. Ne ovat myöskin näissä Suomelle positiivisissa kilpailukykytutkimuksissa olleet mukana myönteisellä tavalla painotettuina, toisin kuin helposti ollaan julistamassa.

Seitsemänneksi, aivan välttämätön tähän tilanteeseen istuva ja pysyväkin vaatimus on luottamus siihen, että valtiontalous, julkinen talous, hoidetaan kunnolla ja markkinat, kuluttajat, yritykset, kaikki voivat luottaa tähän.

Kahdeksanneksi sitten tähän luottamukseen vaikuttavat keskeisimmät kohdat, kaksi ankkuria, valtiontalouden tasapaino, vahvuus, kestävyys ja kolmikantaisen yhteistyön toimivuus.

Herra puhemies! Minuutin verran on aikaa tähän kymmeneen minuuttiin. Pari huomautusta mietinnöstä, sen eräistä yksityiskohdista, joita myöskin ryhmäpuheenvuoroissa käsiteltiin. Tuo ponsi infrasta, sen osaltahan on itse asiassa selonteossa linjaus olemassa. Se täsmentyy kyllä tässä matkan varrella. Kannattaa sitten kuitenkin muistaa liikenneinfrasta, että kun puhutaan 30 miljoonasta, niin meillä on tällä vaalikaudella rakenteilla kuitenkin pelkästään E18:n osalta 700 miljoonan edestä hanketta. 700 miljoonaa euroa rahaa käytetään kuitenkin tällä vaalikaudella, vaikka hallitus maksaa sen sitten — ei tämä hallitus, vaan myöhemmät — rahoitusmenettelystä johtuen myöhemmin.

Toinenkin asia kannattaa muistaa. Meillä on rakenteilla Olkiluodon ydinvoimala, Kerava—Lahti, E18, Vuosaari. Kapasiteetti alkaa varmasti olla niillä rajoilla, että työvoiman kysyntä suuntautuu ulkomaille kotimaan sijasta rakennusalalla. (Ed. Kallis: Mihin työttömät sijoittuvat?) Mutta niin kuin sanottu, hallitus seuraa tätä asiaa kyllä tarkoin ja ministerityöryhmän prioriteettijärjestys on siinä erityisen tärkeä.

Puhemies! Varmaan keskustelussa voin palata eräisiin muihin mietinnön kysymyksiin myöhemmin.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Täällä on lähes kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa käsitelty liikenneinfraan liittyviä asioita ja tietysti myös, kun valiokunnan ponsi käsittelee ohjelmamme rahoitusta, on ehkä paikallaan muutama sana vielä tämän infraohjelmamme pääkohdista, vaikka täällä se lienee useimmille myös tuttu.

Kun hallitusohjelman mukaisesti asetettiin tämä viiden ministerin työryhmä, se sai yksimielisen ehdotuksensa helmikuussa valmiiksi. Siitähän on seurannut tietysti jo liuta päätöksiä. Voin todeta niin, että tietysti jo tämä työryhmä asetti nämä hankkeet kiireellisyysjärjestykseen, ja ennen kaikkea se, että tämä työryhmä teki ja sai aikaiseksi pitkäjänteisen ohjelman, on minun mielestäni hyvin tärkeä asia. Tämän työn eräs johtoajatus oli liikenneväyliä koskevan suunnittelun pitkäjänteistäminen. Siirtyminen vuotuisista budjettipäätöksistä monivuotisiin investointiohjelmiin toisi merkittäviä säästöjä muun muassa siksi, että nimenomaan maanrakennusmarkkinoilla voitaisiin varautua tulevien vuosien resurssitarpeisiin ja hankkeiden suunnittelu voisi näin ollen edetä todellisen tarpeen mukaisesti. Esitys mitoitettiin niin, että liikenneverkon kehittämisen volyymi säilyy aikaisempien hallituskausien tasolla. Nythän edelliset hallitukset suurin piirtein ovat aloittaneet noin miljardin euron edestä kehittämisinvestointeja. Tässä tietysti voi viitata juuri siihen, että näitä investointeja, niin kuin valtiovarainministeri äsken totesi, juuri tälläkin hetkellä on käynnissä, liuta erittäin keskeisiä hankkeita. Nämähän ovat tietysti juoksevia hankkeita.

Nyt tämän mukaisesti siis työryhmä esitti vuosina 2005—2007 aloitettaviksi noin 940 miljoonan euron arvosta isoja liikenneverkon kehittämisinvestointeja. Nämä asetettiin kiireellisyysjärjestykseen ja koko hallitus sitoutui myöhemmin koko tähän aloitusjärjestykseen. Talouspoliittinen ministerivaliokunta lisäsi tähän meidän hankelistallemme vielä Ilmalan ratapihan rakentamisen. Tästä aiheutuu valtiolle noin 100 miljoonan euron kustannukset. Tässä on ajoitus sellainen, että tämän hankkeen tulisi olla valmis ennen Keski-Pasilan alueen rakentamisen aloitusta.

Työryhmä esitti, mikä myös on mielestäni hyvin keskeistä, että puolenkymmentä kehittämisinvestointia voitaisiin toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön perustuvalla elinkaarimallilla. E 18 Muurla—Lohja-hankkeen toteuttamisesta elinkaarimallihankkeena onkin jo tehty päätös, ja tällä hetkellä siinä on tarjouspyynnön valmistelu käynnissä. Voin todeta, että tässä tarjouspyyntötilaisuudessa tunnettiin todella suurta mielenkiintoa tätä elinkaarimallihanketta kohtaan. Tietysti nyt on kyseessä Suomen kaikkien aikojen suurin tieinvestointi, ja mielenkiinto tietysti johtui tästäkin.

Myös elinkaarimallin soveltuvuutta ratahankkeisiin Lahti—Luumäki-rataosan parantamisen kohdalla selvitetään paraikaa ja tähän liittyviä hankkeita ollaan nyt selvittelemässä. Me olemme asettaneet tästä työryhmän. Tietysti esitimme kunnossapidon lisärahoitustarpeita suurin piirtein 100 miljoonaa siten, että ne jakautuisivat puoleksi tienpitoon ja puoleksi radanpitoon. Samaten yksityisteille esitimme noin 5 miljoonan euron vuotuista lisärahoitusta.

Ministerityöryhmän esittämien hankkeiden rahoitukseen otettiin siis ensimmäisen kerran kantaa hallituksen kehyspäätöksessä, johon nyt sitten on saatu tämä valtiovarainvaliokunnan vastaus. Niin kuin valiokuntakin toteaa, kehyspäätöksen mukaisella rahoituksella investointiohjelman toteutus saadaan kyllä liikkeelle, mutta suurelta osin tämä rahoitus on siis edelleen auki. Teemahankkeita ei nykyisillä rahoituspäätöksillä ole mahdollista aloittaa ja ministerityöryhmän esittämistä isoistakin hankkeista ehkä noin kolmannes olisi aloitettavissa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tämä ohjelma on väkisinkin loppupainotteinen, jos se tämän mallin mukaan etenee.

Minä pitäisin hyvin tärkeänä tässä taloudellisessa tilanteessa sitä, että uusien rahoitusmallien kehittelemistä voisimme jatkaa ja suhtautua niihin ennakkoluulottomasti siten, että niitä selviteltäisiin perusteellisesti. Näitä uusia malleja ei kuitenkaan voida ottaa hetkessä käyttöön. Esimerkiksi elinkaarimallin käyttö tarjouspyyntömenettelyineen edellyttää jopa parin vuoden valmistelutyötä. Tämän kehyspäätöksen turvin siis pääsimme investointiohjelman toteutuksessa alkuun ja samalla saimme lisää aikaa tämän puuttuvan rahoituksen järjestämiseen. Mutta tosiasia on tietysti, että nämä uudetkaan mallit eivät poista sitä tosiseikkaa, että liikenneinvestointien rahoitustason nostaminen ministerityöryhmän esittämältä pohjalta olisi perusteltua. Tässä ovat lähtökohtana tietysti elinkeinoelämän tarvitsemat yhteydet ja myös liikenneturvallisuuden parantaminen ja sitä kautta työllisyyden nostaminen. Niin kuin on todettu, budjetin valmistelun yhteydessä palaamme näihin esityksiin ja tällöin tässä — näin rohkenen sanoa, kun valtiovarainministeri on itse tuonut myös tämän ajatuksen esille — tullee esille kysymys valtion omaisuuden myyntitulojen kohdentamisesta liikenneinvestointeihin, ja tähänhän on myös valtiovarainvaliokunnassa otettu ansiokkaasti kantaa. (Ed. Zyskowicz: Näyttää olevan kyseessä hallituksen sisäinen neuvottelu!) — Se on minusta hyvin perusteltua sikäli, että näin voisi yksinkertaistaa ajattelun, että valtion omaisuuden muoto vaan muuttaa muotoansa, ikään kuin erilaiseen muotoonsa.

Tässä voisin tietysti todeta, että asia, josta olen tämän sektorin ministerinä tyytyväinen, on se, että valtiovarainvaliokunta on ottanut kantaa tähän rahoitusohjelman aikaansaamiseen siitä syystä, että liikenneinvestoinnin toteuttaminen on todella pitkäjänteistä toimintaa. Ellei rahoitussuunnitelmaa ole olemassa, pitkäjänteinen investointiohjelma ei tietenkään toteudu, se on enemmän tai vähemmän sattumanvaraista. Tästä syystä olen tietysti tyytyväinen siitä, että valiokunta on näin perusteellisesti käsitellyt nimenomaan liikenneasioita ja niihin liittyviä oleellisia elementtejä. Tällä tavalla meillä on mahdollisuus saada aikaan pitkäjänteinen investointiohjelma. Minä uskon, että se on kaikkein edullisin. Tässä tilanteessa ei myöskään sen työllistäviä vaikutuksia tule väheksyä. Välittömät vaikutukset tällä ohjelmalla työllisyyteen ovat noin 4 000—6 000 henkilöä, välilliset ovat sitten huomattavasti suuremmat elinkeinoelämän toimeliaisuuden viriämisen vuoksi ja sitä kautta myös kilpailukyvyn paranemisen vuoksi. (Eduskunnasta: Vastauspuheenvuoro!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli todella — näin eduskunnan kannalta — myönteistä saada äsken seurata näin avointa hallituksen sisäistä neuvottelua reaaliaikaisesti. Mutta ministeri Kalliomäelle kysymys:

Kun eduskunta on tässä mietinnössään todennut, että valiokunta katsoo, että tehty kehyspäätös, siis liikenneväylien osalta, johtaa valtion kannalta epätarkoituksenmukaiseen ja epätaloudelliseen toimintaan, kun ministeri Luhtanen äsken puhujakorokkeelta ja julkisuudessa on arvostellut tätä kehysratkaisua, kun puoluesihteeri Heinäluoma on luvannut lisää rahaa teiden rakentamiseen, kun keskustan johtavat kansanedustajat kiertävät ympäri maakuntaa haukkumassa hallituksen liikenneväyläpolitiikkaa, niin on pakko kysyä, ministeri Kalliomäki, miten vahvan luottamuksen ja tuen katsotte, että eduskunta on antanut hallituksen kehyspäätöksille nimenomaan tämän liikenneinfran osalta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Kalliomäki luetteli näitä kolmea pyhää asiaa, jotka hallitukselle ovat kotimarkkinat, vienti, työuran pidentäminen, niin voi tietenkin kysyä, tai ainakin esittää vastakommentin, että kotimarkkinathan ovat vetäneet, mutta mitä kotimarkkinoille on tapahtunut. Asuntojen hinnat karkaavat tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Mitä on tapahtunut vientisektorilla? Itse asiassa vientiteollisuuden investoinnit ovat täysin lamassa, arvo on pudonnut, määrä on tosin noussut, mutta jos osaaminen ja osaamisen tason nostaminen on se perusfilosofia, mistä te lähestytte, niin kuin te sanoitte, niin ihmetellä pitää, miten sielläkin tapahtuu arvon romahtaminen. Ja kolmas asia työuran pidentäminen. Totta kai se onnistuu tuomalla lakeja tänne eduskuntaan, mutta eikö ongelmallisin asia ole työttömyyden hoitaminen ja työttömyyden pienentäminen eikä työuran pidentäminen, joka kyllä on täysin vastakkainen asia? Ymmärrän kyllä teidän näkökulmanne valtiontalouden näkökulmasta, mutta en ymmärrä sitä työttömän näkökulmasta.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työeläkejärjestelmän sivuilla mainostetaan, että eläkejärjestelmä on sukupolvien välillä ja on kysymys sopimuksesta, ei sodasta. Kuitenkin tiedämme, että suurinta osaa eläkkeistä ei ole säästetty etukäteen vaan työssäkäyvä sukupolvi maksaa nämä eläkkeet. Tilanteessa, missä ennusteiden mukaan vuonna 2030 suomalaisista 43 prosenttia on yli 65-vuotiaita ja tällä kasvu-uralla ilman syntyvyyden lisääntymistä tai aktiivista siirtolaispolitiikkaa tämä ennuste toteutuu, niin uskotteko te, että tässä hallituksen mallissa sukupolvien välinen taakanjako on oikeudenmukainen ja sen kaltainen, että meidän hyvin koulutettu, osaava, isänmaallinen nuorisomme aidosti tulee pysymään Suomessa maksamassa tätä verorasitusta, jota tarvitaan näiden eläkkeiden maksuun?

Leena Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hyvin todetaan se, että kuntatalouden ajankohtaisiin ongelmiin liittyen valtiovarainvaliokunnan mielestä olisi syytä harkita, voitaisiinko tämä toteuttaa etupainotteisesti. Samoin siellä todetaan, että valtiovarainvaliokunta ei pidä asianmukaisena, että eduskunta joutuu vuosittain tekemään samat pysyväisluontoiseksi tarkoitetut määrärahalisäykset uudelleen. Näistä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on hyvin nostettu se kysymys, mikä on eduskunnan tahto. Ne kysymykset, mitkä me täällä nostamme eri yhteyksissä liittyen nyt erityisesti myös peruspalveluohjelmaan, sen toteutumiseen, mutta myös niihin yllättäviin seikkoihin, mitä mahdollisesti tulee muun muassa alkoholipoliittisesta ohjelmasta, mitä ratkaisuja siinä on tehty — miksi näihin ei nyt näissä kehyksissä ole selkeästi vastausta ja rahoitusta, millä saataisiin aikaan se, että ne ongelmat eivät pahene?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun täällä on aika paljon puhuttu tiemäärärahoista, haluaisin todeta sen, että ainakin liikennevaliokunnan saaman selvityksen mukaan tiestön arvo on alentunut viime vuosina 400 miljoonalla ja näillä kehyksillä, jotka nyt hallitus on esittänyt, alenema lisääntyy 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Kun herra valtiovarainministeri täällä hyvin ansiokkaasti kertoi niistä tavoitteista, joita hallituksella on työllisyyden, aluepolitiikan ja työpaikkojen osalta, niin täytyy vain ihmetellä sitä, miten niitä työpaikkoja voidaan tuonne periferiaan saada, koska eiväthän sinne yritykset voi sijoittua ja ne vähätkin, jotka ovat, haluavat lähteä pois sieltä, koska tavaroita pitää kuljettaa nykyisin ympäri vuoden ja tiestö on siinä kunnossa varsinkin keväisin ja syksyisin, että aina ei voi rekka tulla ja tuoda niitä tavaroita. Eikö kannattaisi nyt sijoittaa sinne, kun tiedetään, että arvonalenema on näin suuri?

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on viimeisiä Euroopan maita, jossa liikenneinvestoinnit on rahoitettu budjettiperusteisesti. Vaihtoehtoisilla malleilla, kuten elinkaari- ja rahastomalleilla, saataisiin tienpitoon enemmän suunnitelmallisuutta ja varmuutta. Maailmalla on runsaasti kokemuksia erilaisista tierahastomalleista. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että liikenneinvestointeja toteutetaan vaalikaudella pitkäjänteisesti väylätyöryhmän (Välihuutoja) ehdotusten pohjalta. Tämä edellyttää merkittävää lisärahoitusta esimerkiksi valtionyhtiöiden myyntituloja hyväksikäyttämällä. Joukkoliikenteen palveluiden tuen supistaminen ei ole perusteltua. Joukkoliikenteen palvelut on turvattava koko maassa, mutta toimintatapoja on oltava valmis uudistamaan, (Välihuutoja) jotta tuella saadaan maksimaalinen vaikutus koko Suomessa. (Ed. Zyskowicz: Keskusta on ollut hallituspuolue, jos ette ole huomannut!)

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että talous on saatava uudelle kasvu-uralle, työllisyys kehittymään ja hyvinvointipalvelut turvattava. Viime kaudella, Lipposen hallitusaikoina, saatiin 300 000 uutta työpaikkaa, ja nyt Antti Kalliomäki listasi täällä kymmenkunta tavoitetta, hyvää tavoitetta, joilla pyritään näihin hyviin lopputuloksiin. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää oppositioryhmien mielenkiinnon valtiovarainvaliokunnan mietintöön, jossa on yhteinen mietintö hallituspuolueilta, mutta neljä eri vastalausetta oppositiolta. Onko oppositio todellakin niin hajallaan, ettei myös oppositiosta löydetä edes kymmenen kohdan ohjelmaa, jolla voitaisiin näitä hyviä asioita viedä eteenpäin?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki mielestäni ansiokkaasti puolusti hallituksen talouspoliittista linjaa ja kehyksiä, mutta edelleenkin peräänkuulutan sitä, että puheitten sijasta pitäisi enemmän saada todellisia toimia työllisyyden taittamiseksi. (Ed. Elo: Työllisyyden taittamiseksi vai?) — Työllisyyden parantamiseksi. — Mielestäni on täysin käsittämätöntä se, että Suomea kehutaan maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi hallituksen toimesta, mutta puoli miljoonaa suomalaista työtöntä miettii, mitä elämälleen tekisi, mistä saisi apua päivä päivältä kasvavaan köyhyyteen. Teollisuuden työpaikat valuvat ulkomaille, ja yrittäjyyttä tuetaan tässä hankalassa taloudellisessa tilanteessa ainoastaan periaatteen tasolla. On aivan turha enää ihmetellä, miksei nuorista suomalaisista (Puhemies koputtaa) kasva Suomeen uusia yrittäjiä. Näin ei voi jatkua, ja haluankin edelleen saada hallitukselta konkreettisen vastauksen työttömyyskysymykseen.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on aivan oikeassa siinä, että tällä hetkellä kapasiteetti on maanrakennusalalla varmasti aika kovassa käytössä, mutta se ei mitenkään perustele sitä, että 2008 asti ulottuviin kehyksiin ei anneta eikä laiteta riittäviä määrärahoja tie- ja rataverkon ylläpitoon ja uusiin hankkeisiin, niin kuin ministeri Luhtasen vetämä työryhmä on esittänyt.

Mitä tulee valtionyhtiöiden myyntituloihin, nyt on se 500 miljoonan sääntö, jonka yli menevästä osasta voidaan 10 prosenttia laittaa infraan tai tk-panoksiin. Tk-panoksista puuttuu asiantuntijoiden mukaan 10 miljoonaa, jotta saavutettaisiin hallitusohjelman tavoitteet näissä kehyksissä. Elikkä onko valtiovarainministeri sitä mieltä, että ne tk-osuudet voitaisiin laittaa liikenteeseen, ja mikä on valtionyhtiöiden myyntitulojen kohtalo? Mitä mieltä on liikenne- ja viestintäministeri siitä, että kovista toiveista huolimatta valtiovarainministeriö on esittämässä lisäbudjettiin vain vaivaiset 5 miljoonaa radanpitoon, kun työryhmän esityskin lähtee 50 miljoonan akuutista tarpeesta jo tälle vuodelle, jotta työllisyys ja radanpidon taso voitaisiin kohtuullisella tavalla edes turvata?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on erinomaisen hyvä, että valtioneuvoston selonteon pohjalta eduskunta on voinut tätä keskustelua käydä ja valtiovarainvaliokunnassa sitten on linjattu keskeisimpiä kysymyksiä, jotka koskettavat budjettiriihtä ja tulevia kehyksiä. Tässä yhteydessä on pakko todeta se, että valtiovarainvaliokunnan ponsi on rakennettu vakavalla hengellä ja niin, että hallitus sen omassa toiminnassaan ottaa huomioon. Yli kymmenenkin vuoden aikana liikennepolitiikassa on tapahtunut selkeää taantumaa Suomessa. Siinä mielessä tämä asia on otettava juuri niin, että nyt myös koko Suomea rakennetaan liikennepolitiikan osalta. Kun aiemmin on lueteltu tiettyjä kohteita, suuria investointeja, niin ei voi olla näin, että painopiste on niin voimakkaasti myös yksistään Etelä-Suomea koskettavana. Tämäkin on otettava huomioon. Eli vakava huomio liikennepolitiikkaan. Se on yksi keskeisimpiä, vaikeimpia kipupaikkoja budjetissa (Puhemies koputtaa) ja myös tulevissa kehyksissä.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean ensinnäkin, että oppositio ei ole arvostellut kehysmenettelyä sinänsä, ja kehun sitten valtiovarainministeri Kalliomäkeä, miten äärettömän tehokas hän onkaan. Hän on yhden vuoden aikana pystynyt tuhoamaan kaiken sen, mitä kuudentoista vuoden aikana kokoomuslaiset valtiovarainministerit ovat saaneet aikaan. (Ed. Zyskowicz: Kuka semmoista on väittänyt?) Suhde on yhden vuoden suhde kuuteentoista vuoteen.

Ed. Biaudet puhui varallisuusverosta. Siitä huolimatta, että verotettavan varallisuuden alaraja on todella korkealla, se tuottaa 100 miljoonaa euroa. Jos tuo 100 miljoonaa euroa on verotulona pieni erä, niin ei se voi olla suuri erä niille varakkaille verovelvollisillekaan. Tavallinen tallaaja voikin vain unelmoida siitä, miten voisi saavuttaa niin korkean elintason, että pääsisi maksamaan edes pienen pienen veron varallisuutensa perusteella.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan valtiovarainvaliokunta olisi voinut laittaa kolme lausumaa. Ensimmäinen on tästä työllisyyden parantamisesta. Siitä ei hallitus ole esittänyt mitään selkeätä. Valtiovarainvaliokunta keskusteli asiasta todella paljon eikä täälläkään ole tullut mitään hyvää esille. (Ed. Elo: Miksei ed. Tulonen esittänyt mitään?)

Toinen asia on kyllä hoidon saatavuus. Kuntatalous tulee olemaan neljä seuraavaa vuotta ihan selkeästi alijäämäinen. Jokainen sairaanhoitopiiri on lausunut, että ei edes 1.3., johon nyt hoitotakuu elikkä hoidon saatavuus on siirretty, tule mahdollistamaan tätä asiaa, ja ainakin pitäisi hallituksen päättää, että etupainotteisesti valtionosuudet maksetaan kunnille, mikäli hoidon saatavuutta halutaan parantaa.

Kolmas hyvä ponsi olisi tietysti ollut infrasta se, että valtiovarainvaliokunta olisi esittänyt, että olisi mahdollistettu se, että kun valtion omaisuutta myydään, (Puhemies koputtaa) sitä rajaa olisi alennettu, mistä olisi ruvettu jo maksamaan infraan sitä rahaa. Muuten ei tule mitään.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen sisällä näyttää olevan kovasti ristiriitaa, kun esitetään, että menoja pitäisi lisätä muun muassa tiehankkeisiin ja ratahankkeisiin ja terveydenhuollon hoitotakuuseen. Tuolla kentällä hallituspuolueiden kansanedustajat näitä tarpeita kyllä kovasti myöskin esittelevät. Mutta sosialidemokraattinen valtiovarainministeri on paljon tiukempi kuin vuosikaudet valtiovarainministerinä toiminut Sauli Niinistö, jota pidettiin tiukkana. (Välihuutoja) Viime kaudella kehykset ylitettiin, niin kuin muistatte hyvin, ja on käynyt niin, että loppujen lopuksi sosialidemokraattinen valtiovarainministeri on tiukempi kuin kokoomuslainen. En voi ymmärtää sitä, kun olen pitänyt sosialidemokraatteja kuitenkin vasemmistopuolueena tähän asti.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta se on aikuismaista ja kypsää otetta, tämä vuoropuhelu, jota liikenneministeri ja valtiovarainministeri tässä eduskunnan kanssa luottamuksellisesti käyvät, eli päätä ei laiteta pensaaseen. Minusta nyt hallitus ottaa viestin tästä salista, ja se saliviesti on sama kuin oli valtiovarainvaliokunnan lausuma. Kyllä liikenneinvestoinnit on nähtävä osana työllisyyden edistämistä, ja tässä, hyvät ystävät, haluan kyllä todeta, että myös Pääkaupunkiseutu odottaa Hakamäentien kymmenvuotisen hankkeen toteutumista vihdoinkin. Ainut alue Suomessa on Uusimaa, jossa työttömyys on noussut yli 6 000 työttömällä vuoden kuluessa. Helsinki on samassa asemassa kuin muu Uusimaa. Eli valtiovarainvaliokunnan mietinnön viesti hyvin todesta.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En usko, että tässä salissa on suurta erimielisyyttä niistä peruslinjoista, mitä valtiovarainministeri sanoi siitä, kuinka tärkeää meille on kotimainen kysyntä, maailmantalouden häiriötön kasvu ja viennin veto ennen kaikkea EU-alueelle. Mutta se, mikä meidän ongelmamme tässä asiassa on ja mihin minä en ainakaan saanut vastausta valtiovarainministeriltä, on se, mitä tapahtuu ja mitä hallitus tekee, jos ja kun, valitettavasti, häiriöitä näissä asioissa tapahtuu. Oli kiinnostavaa kuulla, että muun muassa kumppanimme Saksassa on käytännössä päättänyt heittää romukoppaan EU:n vakaussopimuksen velvoitteet. Valtiovarainministeri siellä on ilmoittanut selkeästi, että Saksa lähtee velkaantumisen tielle entistä enemmän. (Ed. Ala-Nissilä: Ei kai?) Mitä tämä vaikuttaa Suomeen ja meihin kaikkiin, miten me voimme operoida paremmin tässä tilanteessa? Näihin ajankohtaisiin kysymyksiin mielestäni hallitus ei ole vastannut eikä valtiovarainministeri ole vastannut.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun aloitimme valtiovarainvaliokunnassa käsitellä talousarvion kehyksiä, niin muistan, että valtiovarainministeri Kalliomäki sanoi, että eduskunnan kanssa on tarvetta käydä vuoropuhelua liikennemäärärahoista, ja nyt sitä käydään.

On todella niin, että tuossa eduskunnan mietinnössä korostetaan hallituksenkin omassa liikenneväylätyöryhmässä olevaa periaatetta pitkäjänteisyydestä. Jotta me voisimme edetä pitkäjänteisyydellä, silloin tämä pitkäjänteisen liikennepolitiikan mahdollistama rahoitussuunnitelma täytyy tehdä. Se on eduskunnan vuoropuhelu nyt valtiovarainministeriölle ja hallitukselle, ja se täytyy lukea ja ymmärtää niin kuin se on kirjoitettu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta oli aika mielenkiintoista huomata, että jälleen kerran vasemmistoliitolle toveri on se pahin vihollinen. Minun mielestäni ministeri Kalliomäki on hyvin inhimillinen, sillä hänen budjetissaan on kunnille esimerkiksi 655 miljoonaa euroa lisää, joka tietenkin on sinänsä hyvin tärkeä ja myönteinen asia, jotta ne tärkeät palvelut pystyttäisiin tuottamaan.

Yksi asia, mihin kuitenkin haluan kiinnittää huomiota, on sanamuoto, mitä sekä peruspalveluohjelmassa että tässä meidän valtiovarainvaliokuntamme mietinnössä paljon käytetään, eli rakenteelliset uudistukset ja niiden tarve kunnissa. Minä itse toivon, että näillä rakenteellisilla uudistuksilla tarkoitetaan sitä, mitä ainakin minä niillä tarkoitan, eli kuntien lisääntyvää järkevää yhteistyötä ja tällaisia järkeviä hyviä toimenpiteitä, eikä niillä viitattaisi sitten tällaisiin kummallisiin ulkoistamishaluihin, sillä ulkoistamisen seurauksena usein kunnissa ei ole syntynyt kustannussäästöjä eikä laatu ole parantunut, vaan päinvastoin usein on menty huonompaan suuntaan. Toivon todellakin, että nämä rakenteelliset uudistukset nähdään tällä positiivisella tavalla nimenomaan kuntien välisenä yhteistyönä, sen tiivistämisenä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt aikaisemmin sanontaa, että sosialidemokraatit vartin kannatuksella käyttävät kolmen vartin valtaa tässä punamultahallituksessa. (Ed. Ala-Nissilä: Ei Vanhasen hallituksessa!) Nyt näyttää siltä, että se valta on 100 prosenttia. Minä kysyn, missä ovat keskustalaiset ministerit, kun käsitellään maan kannalta aivan keskeisiä asioita. Täällä keskustapuolueen puheenvuoron käyttäjä luki lopun puheenvuoron äsken, kun teki vastauspuheenvuoron, ja ministeriaitiossa valtiovarainministeri ja liikenneministeri keskustelivat puheitten kautta keskenään. Tämä antaa perin oudon ja heppoisen kuvan asian käsittelystä.

Sitten itse kysymykseen: Mikä on vaihtoehto, arvoisa valtiovarainministeri, jos yhtäkkiä tuleekin tilanne, että työttömyys kääntyy laskuun, vai takaatteko te sen, että tällä vaalikaudella ja lähivuosina näin ei tule käymään? (Ed. Elo: Työttömyys kääntyy laskuun? Se on kauhea paikka ed. Vielman mielestä!) Minä haluaisin vastauksen oikein eduskunnan pöytäkirjoihin. — Jos työttömyys pahenee, niin kuin se on Helsingin seudulla suuressa vaarassa käydä. — 80-luvun lopulla (Puhemies koputtaa) sosialidemokraattinen kansliapäällikkö Pertti Sorsa lupasi työvoimapulan ja Suomi romahti suurtyöttömyyteen. Oletteko täysin varma, että teidän lupauksenne tässä suhteessa pitävät?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki vaati peruslinjan selventämistä, ja tässä hallituksen kehysbudjetissa on tämä peruslinja varsin selvä: hyvätuloisille suuret verohelpotukset, pienituloisille maksujen korotukset sosiaaliturvamaksujen, terveydenhoitomaksujen muodossa, ja lisäksi vielä kiinteistöveron alarajan nosto merkitsee sitä, että asumiskustannukset nousevat niille väestöryhmille, jotka ovat jääneet myöskin ilman verohelpotuksia. Tämä on hallituksen peruslinja, ja sitä ei kyllä kovin sosiaalisena voi pitää. Ihmettelen kyllä, että tällä tavalla voidaan sitten menetellä ja vielä puhutaan, että verohelpotuksista hyötyvät kaikki.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Kiitoksia, puhemies! Ei varmaan kaikkiin, mutta joihinkin.

Aloittaisin tästä mietinnöstä, johon viittasin jo aiemmin, pari asiaa sieltä. Tämä mietinnön viesti siitä, että eräät lisäykset, pienehköt, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi, olisivat sellaisia, jotka olisivat pysyviä: Pysyvyys tietysti kannattaa katsoa, mikä todella on sitä, mutta se on ainakin tässä huomioitava ja voimakkaasti, että meillä on mielestäni yhteinen näkemys hallituksessa ja eduskunnan enemmistössä siitä, että valtiontalous, kehykset sen ilmentäjänä, on ykkösasia ja se on perussääntö. Sen jälkeen olen tätä asiaa miettinyt, ja silloin tullaan siihen, että kehykset ovat siis myöskin ministeriötasolla sellaisia, joitten puitteissa pitäisi pyrkiä pysymään, ja viesti on ollut sitten se, että näittenkin asioitten osalta ministeriöt omassa valmistelussaan pyrkivät siihen, että uudella kohdennuksella voidaan näitäkin asioita viedä eteenpäin. En ole pärjännyt heille siinä, mutta viesti menee tästäkin eteenpäin.

Lyhyesti tuloista, sektorikohtaisista tuloista, ministeriöitten tuloista ja niiden korvamerkinnästä. On hyviä asioita, tässä tapauksessa infra muun muassa, joitten yhteydessä tämä aina nousee esiin. Olisin kuitenkin äärimmäisen varovainen siinä, että tällaisia linjauksia tehdään, koska siitä mennään lopulta siihen kohtaan, jossa joudutaan punnitsemaan sitä, toimiiko tämä hyvinvointijärjestelmä enää. Jos me korvamerkitsemme sektorikohtaisesti voimakkaasti, sieltä löytyy kyllä vasta-argumentit myöskin tähän. Keskeisin vasta-argumentti on todella se, että me emme saa pitkälle mennä tällaisessa, koska silloin alkaa rapautumaan se pohja, jossa normaalimenettelyn kautta haetaan nimenomaan tärkeimpien palveluitten, tärkeimpien tulonsiirtojen rahoitusta. Sitä pohjaa yritän kaikin voimin vartioida.

Ed. Uotilalle ja eräille muille vasemmistoliiton puhujille vappupuheista ja tässä keskustelussa käydyistä puheenvuoroista nyt se, että minä olen puhunut siitä, että ei olisi hyvä, että ääriryhmät saavat liikaa sanan sijaa nyt talouspolitiikan osalta ja olisin siihen voinut tarkemmin tietysti mennä tuossa omassa vappupuheessanikin. Näyttää siltä, että vasemmistoliitto kokonaisuudessaan on muodostumassa ääriryhmäksi. Teidän linjauksestanne, josta sillä tavalla olen mielissäni, että vasemmistoliitto on ainoa ryhmä täällä, joka todella pyrkii vaihtoehtoa esittämään — minä puhun nyt talouspolitiikasta, sen linjasta, joka tässäkin keskustelussa on tullut esiin: Te olette valmiit uhraamaan yksittäisen sektorin asettamissa puitteissa valtiontalouden vakauden, sitä kautta koko julkisen talouden vakauden, valmiit sitten uhraamaan sen luottamuksen, johon rakentuu koko tämän talouspolitiikan linja. Sillä tiellä kyllä häviää nopeasti se talouden kasvupotentiaali, joka on tärkein, jotta voimme talouden perusuralta nousta vähän ylemmäksi (Ed. Korhonen: No eiköhän tämä ole liiallista yksinkertaistamista!) ja sitä kautta — se on tiettyä logiikkaa kuitenkin teidän omista kannanotoistanne lähtien, ja siitä seuraa, että lopulta myöskin liikenneinfra ja paljon muuta menee siihen katastrofaaliseen tilaan, johon ed. Korhonen täällä viittasi.

Omaisuuden myyntituloista ja niiden käytöstä: Täällä on moneen kertaan tämä asia läpikäyty, eikä se minusta tarvitse nyt mitään uutta kommenttia. Oleellista on se, että meillä on tällä hetkellä plakkarissa tältä vuodelta 415 miljoonaa euroa ja sillä ei vielä herran huonetta rakenneta. Se, että omaisuus tässä vain muuttaisi muotoaan, on tietysti kysymys, ja sitä pitää kysyä jatkossa, mikä omaisuuden muoto on tuottavin tavoitteitten kannalta. Ja silloin vastauksia löytyy varmasti jo useampia ja kannattaa punnita sitten myöskin sitä, eikö ole hyvä, että me olemme päättäneet 500 miljoonaa tästä päältä laittaa sitten ei velanlyhennykseen, vaan lisävelanoton vähentämiseen. Siitä on tällä hetkellä kysymys. Menemme alijäämässä. (Ed. Zyskowicz: Toisin oli edellisessä hallituksessa!) — Oli hetken aikaa toisessa hallituksessa kyllä, Lipposen kakkosessa aika lyhyen aikaa, ed. Zyskowicz, niin kuin hyvin molemmat muistamme, kysymys siitä, että voitiin todella velkaa lyhentää. Sitä lyhennettiin omaisuuden myyntituloilla lähes 10 miljardia euroa. Mutta muuten kokoomusryhmän puheenvuoroista on vähän nyt vaikea sanoa. Se on niin kuin mikä viesti vain täältä, niin se valuu kuin vesi hanhen selästä. Ainoastaan ed. Vilénin puheenvuoron otan esiin, koska se meni minusta suoraan asiaan, sellaiseen, joka on siitä tärkeimmästä päästä, siihen, miten Suomen talous suhtautuu kansainväliseen kehitykseen, tässä tapauksessa Saksan talouden kehitykseen. Meidän perusongelmiimme kuuluu se, että päävientimarkkinamme, Euroopan sisämarkkinat, ei ole vetänyt johtuen EU:n hitaasta kasvusta. Meidän kasvumme tulee tällä hetkellä kokonaan kotimarkkinakysynnästä, ja Saksa on siellä avaintalous. Siihen varmasti ed. Vilén viittasi ja siihen, että Saksa nyt viimeisellä päätöksellä, josta en tarkempaa selvitystä ole vielä saanut, kuitenkin ottaa lisäriskiä. Siellä on kyllä ymmärtääkseni myöskin menoleikkauksia samaan aikaan, kun veroja lisää kevennetään. Saksa ottaa riskiä pyrkien siihen, että tilanteessa, jossa talous ei ole lähtenyt vetämään toivotulla tavalla, syntyisi kuitenkin sitten uutta imua, uutta vetoa paitsi vientiin niin kotimarkkinoilla luottamuksen vahvistuessa. Siinä otetaan isoa riskiä. Meidän kannaltamme tilanne minusta tällä hetkellä on se, että meidän kannattaa seurata tätä ja toimia oman linjauksemme mukaisesti, ja on erittäin hyvä, jos Saksa tästä pääsee nousuun.

Vakaus- ja kasvusopimus on sitten myöskin iso kysymys, joten ei voi vielä sanoa, että Saksa ei kykenisi etenemään siinä sopimuksessa, niin kuin he ovat tavoitelleet, siis ensi vuoden osalta jo olisivat alijäämärajojen paremmalla puolella. Jos kasvua saadaan lisää tälle ja ensi vuodelle, niin se on mahdollista heille, mutta riski kasvaa. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi Suomelle oikea esimerkki, maalle, jolla on aivan toisella tavalla pelivaraa, jota olemme käyttäneet myöskin sitten sillä tavalla kuin sitä pitää käyttää. Mehän olemme kyllä elvyttäneet tämän hallituskauden alussa merkittävästi isoillakin panostuksilla. Nyt talous on kasvusuunnassa, olemme suhdannenousun vaiheessa, ja silloin tietysti ei sen kaltaisia toimenpiteitä kannata suhdannesyistä lähteä tekemään. Rakennepolitiikassa hallitus on jo sanonutkin, että työn verotusta kevennetään. Se on verotuksen osalta tuommoinen pitkä linja, rakennepolitiikkaan liittyvä, joka tähän saakka toimi sekä suhdanne- että rakennepolitiikassa hyvin. Kannattaa odottaa, mitä tapahtuu Euroopassa ja Saksassa.

Muilta osin, arvoisa puhemies, ed. Krohn vertasi tätä sukupolvien välisen taakan jakoa ja kysyi, saadaanko eläkkeet maksuun. Tämähän on iso kysymys, ja hallituksen puolella on ihan ministeriöitten virkatyönä tietenkin tehty pitkän aikavälin laskelmia 30 vuottakin eteenpäin, niin kuin pitää tehdä. Ja jos me kykenemme tätä kasvun uraa vahvistamaan, lisäpotentiaalia saamaan sinne, niin on kaikki mahdollisuudet siitä huolimatta, että ikääntymisongelma on meille hyvin hankala, kuitenkin pidemmälläkin aikavälillä varmistaa se, että emme siirrä kohtuuttomasti taakkaa tuleville sukupolville.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan onnistumisen keskeinen mittari on se, miten hyvinvointipalveluiden rahoitus pystytään turvaamaan nyt ja tulevaisuudessa, mutta pelkästään jo mietinnössä todetaan se, että hallituksen keskeinen tavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, ei toteudu. Nyt ollaan miinusmerkkisellä kehitysuralla. Parhaimmillaan päästään 30 000 uuteen työpaikkaan. Valtiontalouden tasapaino ei toteudu, eli velka kasvaa, mistä seuraa se, että Suomi ei varaudu näihin ikääntymisen kustannuksiin, jotka ovat jo vuosikymmenen lopulla edessä. Kysyisinkin valtiovarainministeri Kalliomäeltä, kun te peräätte aina keinoja. Kokoomus esitti jo yhdestä ainoasta osa-alueesta eli palvelusektorista jo kesällä kaksi konkreettista esitystä, kotitaloustyövähennyksen laajentaminen ja matalan tuottavuuden työpaikkojen tuki. Hallitus panttaa ja selvittelee. Eikö olisi nyt jo aika toimenpiteisiin?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta ministeri Kalliomäki nyt kyllä pikkuisen muuntelee totuutta. Hän ei muista. Me esitimme vaihtoehtoisen budjetin viime syksynä, budjetin käsittelyn yhteydessä, ja siinä tulot ja menot olivat tasapainossa. Sen jälkeen, mitä on tapahtunut, ne ovat niitä arvovalintoja. Herra ministeri! Te arvotitte hyvätuloisten verohelpotuksia enempi kuin heikompiosaisten asioitten hoitamista. Se on sitä arvovalintaa, se on arvopohjaa. Ja te nyt hyvin selkeästi kerroitte äskettäin omassa puheenvuorossanne, että tähän asti hallituksen viesti on ollut se, että työttömyyden hoito on tämän hallituksen ykkösasia. Te äsken itse sanoitte, että valtiontalous on ykkösasia. Sille alisteisia ovat kaikki. Jo sekin on arvovalinta. Jos valtiontaloutta pitää hoitaa kaiken yläpuolelle menevänä asiana, silloin alistetaan sille alisteiseksi työllisyyden hoitaminen, ja te olette tehneet sen, ja lopputulema näkyy: 30 000 työpaikkaa häipynyt. En voi pitää sitä minkään tason onnistumisena.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että ensi viikolla voimme jatkaa tätä hedelmällistä keskustelua Antti Kalliomäen kanssa tästä eläköitymisongelmasta, (Ed. Elo: Mitä hedelmällistä siinä on ollut?) mutta haluaisin tähän tieliikenneasiaan todeta, että, ministeri Luhtanen, siinä tieliikennelakiesityksessähän ei ollut mukana tätä tietullimahdollisuutta, joka olisi yksi keino ainakin teiden ylläpitoa rahoittaa käyttäjiltä. Ja sitten sanoisin melkein runon, että tiet ei aina kulje kohti, vaan usein ne kulkevat ohi. Ymmärrän, että on hyvin traagista, että monet paikkakunnat ikään kuin tyhjenevät ja vähenevät, mutta aina routainen tie ei ole syy, että väki muuttaa pois, eikä upea tie välttämättä saa ihmisiä pysymään siellä. Siitä syystä kyllä painottaisin tätä rataverkkoratkaisua ja olen samaa mieltä kuin ymmärsin, että ed. Uotila oli, (Puhemies koputtaa) että jos tätä myyntituloa tulee, niin se pitäisi tähän tutkimustoimintaan panna. Tiehen voi panna määrättömästi, koko Suomen voi rakentaa teiksi.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on rakentanut työllisyyspolitiikkansa hyvin pitkälle sen varaan, että tuloverokevennykset poikivat kotimaisen kulutuksen kasvun myötä uusia työpaikkoja, mutta tämä lääke ei näytä ainakaan riittävässä määrin purevan suomalaiseen työttömyyteen. Kun ed. Kallis aloitti puheensa vertailemalla Suomen korkeaa työttömyyttä muihin Pohjoismaihin, niin on myös todettava, että hyvinvointipalveluissa, esimerkiksi terveydenhoidossa, on muissa Pohjoismassa suhteessa enemmän työvoimaa potilaisiin verrattuna. Nyt olisikin kiire sitoa vakituisin työsuhteisiin esimerkiksi terveydenhoitohenkilökuntaa. Eikö hallitusta huolestuta se tieto, että viimeisen kahden vuoden aikana Suomessa valmistuneista sairaanhoitajista joka neljäs on lähtenyt ulkomaille, pääasiassa muihin Pohjoismaihin töihin? Jokaisen koulutus on maksanut 80 000 euroa, (Puhemies koputtaa) ja kaikkien heidän työpanoksensa jatkossa tarvittaisiin Suomessa, eli lisää työpaikkoja hyvinvointipalveluihin.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun täällä ed. Ahti Vielma väitti, että sosialidemokraateilla on paljon enemmän valtaa kuin edustusta täällä, niin ed. Ahti Vielma ei ilmeisesti kuullut sitä sanontaa, että jokaisessa meissä elää pieni sosialidemokraatti. (Naurua) Mutta epäilen kyllä, että ed. Vielmassa se on todella pieni tämä sosialidemokraatti.

Puhemies! Täällä on syntynyt tällainen epäpyhä allianssi jo ennen ensi keskiviikon välikysymyskeskustelua. Luonnehtisin sitä Kuosmasen—Korhosen—Krohnin linjaksi. Se näyttää siltä nyt, kun kuuntelee esimerkiksi ed. Kuosmasen ja sitten toisaalta vasemmistoliitonkin puheita, niin yksi yhteinen tehtävä on se, että haukutaan hallitusta, mutta kyllä hyvin eri suunnista. Ed. Pekka Kuosmanen on lähinnä huolestunut yrittäjien ilmavaivoista, niistä, jotka saavat 90 000 euroa jo verovapaasti. Pitäisi edelleen saada paljon enemmän verovapaasti kuin tähän asti. En ole ymmärtänyt, että vasemmistoliitolla olisi tämän laatuisia näkemyksiä. Kuitenkin ed. Uotilalla on hyvin saman näköinen näkemys kuin allekirjoittaneellakin. (Puhemies koputtaa)

Puhemies! Olen oikeastaan jäänyt kaipaamaan täällä ehdotusten Tonavaa, ajatusten Tonavaa, ed. Osmo Soininvaaralta, mutta ei hän ole ilmestynyt tähän keskusteluun vielä. Ed. Krohn ei kelpaa siihen.

Antti Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on onnistunut hyvin luottamuksen ylläpitämiseksi kotimarkkinoilla ja kotimarkkinakysynnän vahvistamisessa. Mutta suuri haaste on viennin osalta ja erityisesti talouskasvun, euroalueen talouskasvun osalta. Täällä valtiovarainministeri arvioi Saksan ratkaisua. Olisin tarkemmin tiedustellut, onko nyt valtiovarainministeriön piirissä laajemminkin sellaista ajattelua, että pitäisi joillain uusilla toimenpiteillä vahvistaa euroalueen talouskasvua esimerkiksi niin, että panostettaisiin kertaluontoisesti työllistämiseen edelleen. Onko tämä laajempi ilmiö vai ainoastaan Saksan ilmiö? Ja onko toisaalta pohdittu euroalueen kilpailukykyä, esimerkiksi nyt tätä päästökauppajärjestelmää, joka tuo euroalueelle paljon lisäkustannuksia jatkossa, että voitaisiin lykätä tai luopua sellaisista kustannuseristä, jotka heikentävät EU:n kilpailukykyä? Se olisi Suomenkin etu, että tässä otettaisiin aikalisää.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoittelema 100 000 uutta työpaikkaa on kaukainen haave, varsinkin kun yritysverouudistus rankaisee kasvuyrityksiä. Tilastokeskuksen mukaan vuoden aikana työelämän ulkopuolelle siirtyy noin 40 000 henkilöä ja suurin osa heistä naisia. Näinkö hallitus hoitaa työllisyyttä: naiset kotiin? Varsinkaan kun vaatimus työnantajalle äitiydestä koituvien kulujen tasaamisesta kaikkien työnantajien kesken ei etene, vaikka hallitus on luvannut asiaan puuttua.

Arvoisa puhemies! Vaadin selkeitä eväitä hallitukselta pääministerin lanseeraamaan vauvojentekokampanjaan! Eivät naiset lapsia itseään varten saa, vaan niitä tarvitsee koko tämä harmaantuva yhteiskunta.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki, te vappuna sanoitte, että kokoomus on luisumassa oikealle. Kun seuraan tätä keskustelua, niin kokoomuksen linja on täällä selvästi sosiaalisempi kuin teidän linjanne ja luulen, että te olette se henkilö, joka tässä on johonkin suuntaan tällä hetkellä luisumassa. Te kannoitte huolta valtiontaloudesta ja sanoitte, että se on pääasia. Mitä te olette itse tekemässä? Yritysverouudistus, se on saanut erittäin kriittisen vastaanoton. Siitä syystä Suomessa ei investoida tällä hetkellä ja työllisyys heikkenee. Sanon, että kun uudet suunnitelmat tulevat julkisuuteen ja kun ne hyväksytään, on todennäköistä, että Suomesta yhä useampi yritys lähtee pois ja yhä useampi yrittäjä myöskin lähtee. Tämä on minun veikkaukseni. Katsotaan parin kuukauden kuluttua, kumpi meistä oli oikeassa. Se uudistus on vahingollinen verotuloille.

Kepu on täällä edellyttänyt, että pitäisi saada rahaa tiehen ja linja-autovuoroihin. Teillä on mahdollisuus äänestyksessä näyttää, oletteko todella sitä mieltä vai hyväksyttekö nämä kehykset, jotka eivät niitä rahoja missään tapauksessa anna. Siinä nähdään, kuka puhuu sitä, mitä lupaa, ja kuka lupaa ja ei toteuta niitä lupauksiaan.

Todellinen ongelma tietysti on se, että tämä infraministerityöryhmä, sillä olisi ollut keinot, LVM:llä oli suunnitelmat, Tie taivasta kohden, sieltä löytyvät rahat, jos halutaan tehdä uudistuksia ja rakentaa teitä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki sanoi, että vasemmistoliitto kritisoidessaan hallituksen talouspoliittista linjaa, erityisesti ylisuuria veronkevennyksiä, vaarantaa luottamuksen yhteiskunnassa.

Tosiasiassa sosialidemokraattinen puolue oli ennen viime vaaleja ihan tällä samalla linjalla, että nyt ei ole veronkevennysten aika, vaan pitää satsata palveluihin. Olivatko sosialidemokraatit silloin myöskin vaarantamassa luottamuksen yhteiskunnassa? Veronkevennyksistä monet asiantuntijat, joita valtiovarainvaliokunta on kuullut, ovat todenneet, että veronkevennykset eivät koskaan täysin maksa itseään takaisin ja pitkällä tähtäimellä koviin veronkevennyksiin sisältyy riski, joka uhkaa sekä julkista taloutta, valtiontaloutta ja sitä kautta pitemmällä aikavälillä myöskin työllisyyttä.

Minusta on vähän kohtuutonta, että puoluetta ja eduskuntaryhmää, joka esittää kokonaisvaltaisen talouspoliittisen lähtökohdan, tällä tavalla syytetään koko yhteiskunnallisen vakauden vaarantamisesta ja sen uhraamisesta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyin ministeri Kalliomäeltä, miten vahvan luottamuksen ja tuen katsotte hallituksen kehyspäätöksen liikenneinvestointien osalta saaneen eduskunnalta tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, jonka eduskunta tulee hyväksymään. Kun en saanut tähän vastausta, toistan tämän kysymyksen.

Ed. Lindqvist oli ilmeisesti erehdyksessä ottanut mukaansa Hollolan maamiesseurassa pitämänsä puheen. Siellä voi vaatia hallitukselta kaikkea mahdollista. Mutta miten te täällä voitte sanoa, että keskusta vaatii? Keneltä se vaatii, kun se on itse päättäjän paikalla? Siis keskusta vaatii, mutta keskusta torjuu keskustan vaatimukset. Niinkö? Vai onko keskusta itsekin sisäistänyt sen, että valta on kuitenkin demareilla, joten teillä on oikeus vaatia heiltä erilaisia hyviä päätöksiä.

Odotan sitä, milloin keskusta vaatii, että pelkän kansaneläkkeen varassa olevien ansiotasoa nostetaan. Sitä te vaaditte kahdeksan vuotta, nyt ei tapahdu mitään. Se, mitä viimeksi on tapahtunut, on se, että indeksikorotukset tulevat äärettömän pieninä, ja se, että pienituloisten eläkeläisten verotus on tämän päivän tietojen mukaan kiristynyt.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän kehysbudjetoinnin onnistuminen on vakaan talouden perusedellytys. Siinä mielessä, kun tarkastellaan kehysmenettelyä, on erityisen olennaista, että me emme vaan puhu täällä toistemme ohi ja briljeeraa erilaisilla asioilla, kuten esimerkiksi ed. Zyskowicz tuossa edellä, vaan me käymme aitoa keskustelua eduskuntana ja hallituksen ja eduskunnan välillä, ihan samalla tavalla sekä opposition että hallituspuolueiden kansanedustajat, ja pyrimme löytämään ratkaisuja niihin kipupisteisiin, joita pitää kehittää, jotta me saavutamme ne tavoitteet, jotka hallitus on asettanut.

Tämä mielessä tämä liikennekysymys on keskeinen, mutta tästä huolimatta meidän myös hallituspuolueiden kansanedustajina pitää olla valmiita keskustelemaan nimenomaan työllisyystavoitteen paremmasta toteuttamisesta ja niistä mahdollisista lisätoimenpiteistä, jotka eivät tällä hetkellä sisälly kehykseen.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri lausui avainsanat, kun hän totesi, että verotusta, etenkin työn verotusta, on kevennetty tuloksellisesti ja että se on ollut tarpeellista sekä rakenne- että suhdannesyistä. Aiemmin täällä on kuultu puheenvuoroja, että verotusta voidaan keventää ainoastaan suhdannesyistä, mutta nyt valtiovarainministeri puuttui oleelliseen, eli myös rakennesyistä.

Me tuemme teidän hyvää politiikkalinjaustanne. Toivon, että saatte myös omasta eduskuntaryhmästänne tuen tälle politiikkalinjaukselle. Olette jo tähän mennessä alentaneet työn verotusta noin 1,1 miljardilla eurolla. Mikäli tätä linjaa jatkettaisiin eli noin 1 prosenttiyksikkö vuodessa, se olisi vaalikaudessa noin 2,6 miljardia euroa. Voisitteko yhtään hahmotella sitä suuruusluokkaa, jolla olisitte valmis alentamaan tuloverotusta nimenomaan rakennesyistä ja samassa ohessa myös suhdannesyistä?

Maija Rask  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että hallituksessa huomioidaan se, mitä valtiovarainvaliokunta mietinnössään on lausunut. Niistä kaksi asiaa:

Ensinnäkin se, että hallituksen edellytetään tuovan vuoden 2005 talousarvion valmistelussa sen esityksen, että nopeutetaan merkittävästi kirjastojen määrärahojen siirtoa normaaliin budjettikäsittelyyn. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että ne Veikkauksen tavalliset ja oikeat edunsaajat, eli liikunta ja kulttuuri, saavat lisärahoitusta.

Toinen asia, mikä myös on kirjattu ja on tärkeä asia, on se, että hallituksen pitää pitää voimassa se hallitusohjelman kirjaus, jossa todetaan, että kun ikäluokat pienentyvät, siitä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Se on hallitusohjelmaan kirjattu ja sitä ei saa alistaa minkään muun lauseen alle.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on unohtanut eläkeläiset. Ministeri Kalliomäki, mitä te sanotte siitä, kun Veronmaksajien keskusliitto on tänään julkaissut tiedon, jonka me pirkanmaalaiset kansanedustajat tiesimme jo viime maanantaina, että pieni- ja keskituloisten eläkeläisten verotus on todella kiristynyt, (Ed. Elo: Mistä te sen tiedätte?) suurituloisten eläkeläisten on keventynyt.

Toinen asia on se, että kansaneläkkeen nostoa te olette haaveilemassa vasta vuonna 2006. Nyt on todettu jo hyvin monessa suuressa kunnassa, että pelkällä kansaneläkkeellä elävien eläkeläisten jonot toimeentulotuen luukulle ovat alkaneet. Tietysti kun ei tule valtionosuuksia etupainotteisesti kuntiin, niin kuntien on pakko nostaa asiakasmaksuja, (Puhemies koputtaa) ja kaiken lisäksi vielä, jos te suunnittelette kiinteistöveron alarajan nostoa, niin se on myöskin pienituloisille eläkeläisille vaikea asia.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskottava talouspolitiikka edellyttää sitä, että kehyksistä pidetään kiinni. Yhtä lailla uskottava liikenneväyläpolitiikka edellyttää sitä, että löydetään lisäpanostusta liikenneväyläinvestointeihin, jotta tiestön ja rataverkon arvon aleneminen pysähtyy. Helpotusta on etsitty lähinnä valtionyhtiöitten myyntituloista. Kuitenkin valtiontalouden tilinpäätöksistä voidaan lukea, että viime vuosien kehysten sisältä on jo myönnettyjä määrärahoja jäänyt käyttämättä vuosittain muistaakseni 300—700 miljoonaa euroa vuositasolla. Kysynkin valtiovarainministeriltä, miksei osaa näistä kertaalleen myönnetyistä mutta käyttämättä jääneistä määrärahoista voida siirtää väylätyöryhmän esitysten kiirehtimiseen? Se ei horjuttaisi kehyksiä, vaan päinvastoin (Puhemies koputtaa) tehostaisi myönnettyjen määrärahojen käyttöä ja siinä ei tule myöskään (Puhemies koputtaa) ongelmaksi vertailu, mikä investointi tai omaisuuden muoto tuottaa paremmin, (Puhemies koputtaa) koska kyse olisi käyttömenojen siirtämisestä investointeihin.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Teollisuuden kokonaistuotanto kasvoi 90-luvulla 8 prosenttia keskimäärin. Nyt 2000-luvulla teollisuuden tuotannon kasvu on vain 0—1,5 prosenttia. Kysyn, minkä takia teollisuustuotanto ei kasva Suomessa? Minkä takia teollisuus ei investoi Suomeen, vaan investoinnit valuvat pääasiassa jatkossa ulkomaille? Tämän vuosikymmenen aikana todella 16 000 työpaikasta 6 000 on tullut vain koti-Suomeen. Minusta ainakin vanhana yrittäjänä tuntuu siltä, että hallitus toimii kuin postikonttori: posti tulee, menee, kirjataan sinne ylös ja sitten perustetaan parhaassa tapauksessa työryhmä, ja hallitus ei millään tavalla tee konkreettisia päätöksiä. Niin kuin pääministeri Vanhanen on sanonut, hoidetaan asiat sillä tavalla, että kun päivittäin asioita tulee eteen, niin päätetään sitten, mitä tehdään. (Puhemies koputtaa) Hallitus, missä ovat visiot ja strategiat tämän maan talouden kuntoon saattamiseksi?

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti siihen puheenvuoroon, jonka ed. Viitanen täällä käytti. Hän nosti esille täältä lauseen, joka koskee palvelutuotannon rakenteiden kehittämistä. Minusta se oli hyvin tärkeä huomio. Hän oli huolissaan siitä, että ulkoistetaan toimintoja. Minä olisin sitä mieltä, että kriittisesti voitaisiin katsoa ja panna merkille se, että esimerkiksi hoivapalveluissa meillä on aivan selkeä mahdollisuus säästää veronmaksajien rahoja, turvata hyvät palvelut, kehittämällä rohkeasti esimerkiksi hoivaseteli- tai palvelusetelimallia niin, että sitä voitaisiin käyttää koko hoiva-alalla.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä talouspoliittisessa ajattelussa painopiste on ollut vahvasti omaisuuden myyntitulojen suunnalla. Onko valtiovarainministeri, maan hallitus tai valtiovarainministeriö ajatellut, että matalien korkojen aikana pitäisi pikemminkin ostaa lisää tuottavaa omaisuutta? Osakesäästäminen tuottaa huomattavasti enemmän prosenteilla mitattuna kuin mikä on korkokanta. Periaatteessa jopa velaksi osakkeitten ostaminen tämän suhdannetilanteen aikana saattaisi kannattaa.

Vielä sen verran kokoomukselle, että nimenomaan teidän hallituskautenne aikana kiristettiin yritysverotusta. Nyt sitä alennetaan 500 miljoonalla eurolla. Eikö tämä ole kuitenkin huomattavasti parempaan suuntaan kuin se, mihin teidän kuudentoista vuoden valtiovarainministerin salkun hallintanne aikana yllettiin?

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Zyskowicz ihmetteli kovasti esittämiäni vaatimuksia keskustan eduskuntaryhmän nimissä tieinvestointeihin. Eikö tämä ole juuri se paikka, missä eduskuntaryhmät esittävät niitä vaatimuksiaan, joita on kehyskeskustelussa? Me olemme todella hallituksessa ja koko hallitus on varmasti samalla kannalla, että tieinvestointeja tehdään pitkällä tähtäimellä ja yhteistuumin. Siinä tarvitaan koko eduskunnan yhteistyötä. Se ei ole missään tapauksessa lyhytjännitteistä, vaan todella siitä täytyy laatia ohjelma ja rahoitusjärjestelyt ja nimenomaan tuoda tulevaisuudessa entistä enemmän näitä vaihtoehtoisia malleja. Mitä tulee siihen vetoon, että olen näitä puhunut jossakin maamiesseurassa Hollolassa, niin sanon, että olen erittäin ylpeä, jos minut jonain päivänä kutsutaan Hollolaan puhumaan maamiesseuran kokoukseen.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin haluaisin korjata ed. Zyskowiczin väitteen siitä, että ed. Lindqvist olisi puhunut Hollolassa. Jos olen oikein ymmärtänyt, hän on puhunut Orimattilassa. (Naurua)

Mutta, puhemies, rehellisesti ja vakavasti ottaen minun mielestäni ongelma, ed. Zyskowicz, on siinä, että oppositio on paljon hajanaisempi omissa kannanotoissaan kuin hallitus sisäisesti. On aivan selvää, että hallituspuolueilla on erilaisia painotuksia, mutta oppositiolla on paljon enemmän kuin painotuksia. Siellä on aivan erilaisia kantoja.

Puhemies! Haluaisin vielä todeta, kun aikaisemmin ed. Korhonen täällä kovasti sanoi, kun vientikään ei vedä. Mitä Suomen hallitus, ed. Korhonen, voi sille, että euro on 1,20—1,30, saattaa olla jopa enemmänkin ensi talvena? Se on vakava paikka. Ed. Korhonen, siinä tarvitaan teidänkin viisauttanne ja ed. Tulosenkin viisautta. Saadaan tämä asia kuntoon.

Puhemies! Ehkä vielä lopuksi, kun ed. Kuosmanen täällä esittää komeita lukuja viime vuosikymmeneltä. Laman jälkeen oli varmaan helppo saada 8 prosentin kasvu, mutta sen jälkeen ehkä tilanne onkin vähän toinen. Eikä ole hallituksen vika se, että Nokia nyt ei tällä hetkellä juuri vedä. Sitä paitsi, ed. Kuosmanen, vielä viimeisen vuosikymmenen aikana 2003:een mennessä (Puhemies koputtaa) 250 000 työpaikkaa suomalaiset yritykset loivat ulkomaille. (Puhemies koputtaa) Se oli sitä aikaa, kun ed. Kuosmanenkin oli hallituksen kova kannattaja.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloittaisin ed. Elon kommentista. Oli tietysti mukava kuulla, että hallituksen soturit ovat huolissaan siitä, että oppositio on hajanainen. Onhan se tietysti mielenkiintoista parlamentarismia sekin.

Ed. Saarinen, mitä tulee siihen, mitä yritysverouudistuksessa tapahtuu ja mikä signaali se on yrittäjyyteen ja yrittämiseen Suomessa, uskon, että kun ne esitykset joskus saadaan tänne eduskuntaan, mitä on kauan odotettu, päästään käymään sitten kunnon keskustelua siitä asiasta.

Puhemies! Lopuksi: Hallituksen tärkein tavoite on siis 100 000 uutta työpaikkaa tällä vaalikaudella. Me olemme huolissamme siitä, että sellaisia esityksiä, millä edesautettaisiin tämän tavoitteen saavuttamista, ei ole tullut eduskuntaan. Sen takia me olemme peräänkuuluttaneet toimia, joilla parannettaisiin kotimaista kysyntää, millä kotitalousvähennystä laajennettaisiin tai tehtäisiin matalan tuottavuuden töille jotakin, tai joitain muita vastaavia rakenteellisia ratkaisuja työllisyyden edistämiseksi ja lisäksi vielä, että valmistauduttaisiin siihen, että EU:ssakin joskus menee taloudessa vähän paremmin, ja sen takia nyt pitäisi panostaa vähän enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja taas myös infraan, jotta meillä olisi sitä potentiaalia sitten tulevaisuudessa, kun pyörät lähtevät paremmin pyörimään Euroopassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos mahdollisuudesta vastata, kun nimeni mainittiin sekä ed. Elon että ed. Lindqvistin puheenvuoroissa.

Ed. Elo oli huolissaan opposition hajanaisuudesta. Ed. Elo, se että oppositio on eri mieltä keskeisistä työllisyyskeinoista ja muistakin kysymyksistä, ei millään tavoin estä hallitusta tekemästä niitä oikeita päätöksiä, jotka hallituksen mielestä ovat tarpeen siihen, että tämä työllisyyskehitys saataisiin käännettyä. 100 000 uutta on luvattu, 10 000 on menetetty vanhoistakin. Tämä puhuminen siitä, että oppositio on hajallaan, kun me emme ole todellakaan toisiamme valinneet, on vähän samaa kuin se, että aviopari riitelee ja sanoo, ettei se mitään, vaikka me näin paljon riitelemme, että nuo, joiden kanssa me emme ole naimisissa, riitelevät vielä enemmän keskenään, (Naurua) eli ei tuo kyllä paljon perustele teidän tekemättömyyttänne.

Mitä ed. Lindqvistin puheenvuoroon tulee, te vaaditte täällä juhlavasti keskustan eduskuntaryhmän puolesta, että on sijoitettava enemmän teihin, ei saa lakkauttaa haja-asutusalueiden liikennevuoroja. Mitä te täällä vaaditte? Menkää sinne hallitukseen, jossa te olette mukana, ja tehkää sellaisia päätöksiä, joita te vaaditte — siihen kiinnitin huomiota — kun te nyt satutte vihdoin olemaan se hallituspuolue.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Ed. Häkämies ja eräät muut kokoomuksessa palasivat tähän mietintöön ja siinä olevaan tekstiin siitä, että tämä 100 000:n tavoite ei toteudu vaan että 30 000 on tällä mietinnön lähtökohdalla se oikea luku. No, kyllä edustajat Häkämies, Sasi ja kumppanit tietävät, mistä on kysymys. Silloin kun valtiovarainministerinä oli minua vasemmistolaisempi kokoomuslainen ministeri, noudatettiin aivan samaa tapaa. Tätä perusura-arviointia käytettiin samoin kuin nytkin, ja sitä on tietysti järkevääkin käyttää, mutta 100 000:n tavoite liittyy tähän perusuraa vahvempaan kasvu-uraan. Se on siis etappi tuolla tiellä, jonka perimmäinen tavoite — se vielä kerrattakoon, että kokoomuskin muistaa sen — on se, että hyvinvointivaltion perusjärjestelmät, peruspalvelut ja keskeiset tulonsiirrot voidaan myöskin tulevaisuudessa rahoittaa ja mielellään vielä oikean tyyppisellä tulonjaolla yhteiskunnassa.

Mitä tulee matalan tuottavuuden työn tukemiseen, kotitalousvähennykseen ja näihin kysymyksiin, hallitus on ilmoittanut aikataulun. Matalan tuottavuuden työn osalta se on teille moneen kertaan kerrottu. Kesäkuuhun mennessä hallitus valmistelee tämän uudistuksen käynnistyksen, ja kotitalousvähennys on siinä skaalassa, jossa minusta kyllä voidaan erilaisia toimia arvioida. Meillähän on tämä järjestelmä olemassa. Olen kertonut, että se on toiminut jopa paremmin kuin ennakoimme silloin edellisen hallituksen aikana. Nyt on vain kysymys siitä, onko sitä kehitettävissä vielä tehokkaampaan ja parempaan suuntaan. (Ed. Zyskowicz: Aikaisemmin olette torjuneet sen!) — Minä olen kertonut, että odotetaan ja katsotaan, jos muistatte oikein, ed. Zyskowicz. Tämän hallituksen puolesta olen sen kertonut teille ainakin kolmeen kertaan. Malttakaa ja miettikää itsekin asioita.

Ed. Korhoselle vain se, että en minä sanonut, että kaikki olisi valtiontaloudelle alistettua. En sanonut, nimenomaan sitä en sanonut vaan sanoin, että se on ankkuri luottamuskysymyksessä. Se on sitä meillä. Se on sitä muualla. Meillä on maailma täynnä esimerkkejä siitä, että jos tämä ankkuri ei pidä, niin luottamus pettää, ja siihen meillä ei voida mennä. Vasemmistoliiton linjaus tarkoittaisi sitä, valitettavasti. Se on teidän talouspolitiikkanne linja. Te haluatte elvyttää noususuhdanteessa, elvyttää siirtämällä valtion rahoitusta kuntien hyväksi, jolloin kuntaan palkattaisiin väkeä. Teidän mielestänne se on hyvää työllisyyspolitiikkaa. Mikäs siinä, mutta valtiontalouden heikkeneminen heijastuisi sen jälkeen kuntiin. Mitä te teette sitten laskusuhdanteessa? Elvytättekö taas, samalla tavalla, vai vähennättekö kuntien työntekijöitä silloin? Ei mitään logiikkaa teidän linjauksessanne, mutta ehkä oppositio löytää yhteisen näkemyksen tästä vasemmiston linjasta ensi viikolla. Sen kuulemme silloin.

Ed. Räsäsen kanssa, joka on tainnut poistua, olen samaa mieltä siitä, että huolemme on yhteinen vakituisten työsuhteitten osalta terveydenhoitosektorilla ja muutenkin. Valtiovarainministeriö on antanut tästä asiasta tunnetusti ukaasit ministeriöille, että ne pistäisivät asioita parempaan kuntoon.

Ed. Rantakangas peräänkuulutti Saksan ratkaisua tai johtopäätöksiä siitä euroalueella. Euroalueen yhteisen talouspolitiikan kirjaukset ovat talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa, siinä asiakirjassa, jota päivitetään määräajoin. Se on sillä tavalla Suomen kannalta varsin järkevä asiakirja, että se toimii samalla tavalla talouspolitiikassa kuin Suomi. Se pyrkii koko Euroopan unionin osalta saman kaltaisiin vahvuuksiin. Ongelma on vain siinä, että tilanne niin monessa jäsenmaassa on todella hankala ja sen vuoksi asiat eivät etene, niin kuin meidän mielestämme pitäisi edetä.

Ed. Sasi muisteli vappupuheita näin muutama päivä sen jälkeen. Minä sanoin, että jos kokoomuksen luisu oikealle jatkuu — se oli se sanamuoto. Mutta tästä vain herää kysymys, onko ed. Sasi sitten sitä mieltä, että pitäisi kokoomuksessa vasemmalle lähteä liukumaan. Se sopisi meille erittäin hyvin. Siitä vaan!

Yritysverotus on minun mielestäni hyvä uudistus, väistämätön uudistus, sillä tavalla tietysti kansainväliseen kehitykseen sidottu, että avoir fiscal -järjestelmä ei enää toimi meillä. Lähivuosina joka tapauksessa olisimme joutuneet siinä pakkoraossa liikkumaan. En tiedä, ollaanko sitä mieltä, että pitäisi säilyttää tämä avoir fiscal -järjestelmä kaikesta huolimatta. Kehitys Euroopassa kuitenkin etenee vallan toiseen suuntaan. Oleellistahan tässä on se, että todella kevennämme merkittävästi yhteisö- ja pääomaverokantoja. Se on se, joka tavoittelee kasvua ja investointien vauhdittumista.

Ed. Zyskowicz ei anna periksi vaan perää tätä, miten vahva luottamus hallituksella infra-asioissa on. Täytyy vedota perustuslakiin, että hallitushan toimii eduskunnan luottamuksella. Jos sitä ei ole, sitten se ei toimi. Ei se sen kummempi asia ole tämäkään.

Puhemies, jos sallitte, jatkan muutaman tätä listaa vielä.

Ed. Katainen viittaa työn verotuksen keventämiseen ja siihen, että on oikein toimittu, niin kuin on, suhdanne- ja rakenneperusteilla samanaikaisesti. Se on ollut hallituspuolueitten, sosialidemokraattien, tavoite koko ajan, ja se on toiminut. Tämän hallituksen aikana se on toiminut juuri niin kuin tavoittelimme. Jos se on kokoomuksen puolesta hyvä, tervetuloa vain joukkoon tummaan! Linja on tietysti jatkossakin jokaisella hallituksella se, että suhdanne- ja rakennepolitiikkaa pyritään yhdistämään toimivalla tavalla. Harvoin se onnistuu sillä tavalla kuin nyt on onnistunut.

Ed. Rask viittasi kirjastojen määrärahojen siirtoon normaaliin peruskatteeseen, sen nopeuttamiseen, kirjauksiin siitä. Siihen vastaan samalla tavalla kuin aiemmin jo totesin, että meillä on myöskin sitten kirjaukset, jotka liittyvät kehysten tarkasteluun, ja tämä on ministeriökohtaista tarkastelua. Meidän pitäisi sitten opetusministeriön budjetin sisällä kyetä kohdentamaan merkittävästi tuloja tai menopuolta uudella tavalla. Tässä kyllä kannattaisi muistella sitä kymmenvuotista projektia, jonka seurauksena arpajaisverolaki sai sen muodon kuin se sai ja johon perustuvat nyt sitten nämä nykyiset kirjaukset myöskin kirjastojen määrärahojen osalta.

Eläkeläisten asema tulee olemaan iso kysymys tässä salissa myöskin tulevaisuudessa, niin kuin aina ennenkin on ollut. Oleellisinta on se, että kysytään, mikä on tärkeintä eläkeläisten kannalta. Sanon kaksi asiaa. (Eduskunnasta: Toimeentulo!) — Ne voi yhdistää toimeentuloon kyllä, yhteenkin sanaan. — Siinä toimeentulossa on tärkeätä se, että pitkällä aikavälillä kyetään turvaamaan eläkkeitten rahoitus. Se tarkoittaa talouden kasvua, työllisyyden parantamista. Se on se ainoa tie. Sillä tavalla pyrimme tässä hallituksessa toimimaan. Toinen kysymys on se, että oma terveys on eläkeläiselle varmasti ykkösasia. Se on muillekin kansalaisille tärkeä, mutta tuossa ikävaiheessa ihmiselle se on ykkönen, ja siihen me panostamme todella merkittävästi tämän hallituksen toimesta. Jo edellinen hallituskin käynnisti tämän uudistuksen. (Ed. Zyskowicz: 7 eurolla ei elä kukaan!)

Vielä ed. Kuosmanen otti minusta hyvän, tärkeän talouspolitiikan keskeisen seikan esiin, investointien etenemisen, sen hitauden, joka tällä hetkellä oikeastaan jo usean vuoden on ollut investointikehityksessä nähtävissä. Ekonomistien puolelta ei löydy tähän yksiselitteistä selkeätä vastausta eikä sen mukaisesti myöskään yksiselitteisiä lääkkeitä. Tietysti historiaa voi katsoa ja hakea sieltä esimerkkejä. Meillähän oli 80-luvulla erittäin korkea investointiaste mutta investointien tuottavuus oli sitten vastaavasti huomattavan heikko, mikä kostautui myöhemmin. Nyt voi ehkä johonkin mittaan verrata tätä, vaikka ei suoraan, mutta kyllä tuo it-kupla investointeineen on sellainen, joka rasittaa varmasti yritysten näkymiä näihin saakka.

Sitten tuommoisena positiivisempana historiamietintänä ehkä voisi tähän nyt heittää, kun tämä on tällaista vapaamuotoista keskustelua, sen esimerkin, joka Tanskan osalta on nähty, että tehtiin merkittäviä sen kaltaisia uudistuksia taloudessa, joita meilläkin on tehty 90-luvun kuluessa, ja ihmeteltiin, kun eivät investoinnit lähde liikkeelle. Ne lähtivät Tanskassa ja Irlannissa, molemmissa, hyvin pitkällä viiveellä liikkeelle, mutta lähtivät sitten kuitenkin ja siihen rakennekehitykseen oikealla tavalla osuneina. Se voi olla, että se on toiveajattelua meillä, mutta tällaista pohdintaa olen kuitenkin ekonomisteilta kuullut. Hallituksen puolellahan tehdään tietysti kaikki, että investointeja näillä keinoilla, mitä olen täällä kertonut, voitaisiin mahdollisimman hyvin muun muassa yritysverotuksen uudistuksen kautta vahvistaa.

Ed. Saarisen kysymyksiin vielä se vastaus, että tuottavan omaisuuden ostaminen on tietysti myöskin mahdollista. Sitä on johonkin mittaan jossain välissä käytetty. Sen sijaan en usko, että valtion kannattaa mennä pörssikauppaa tekemään ihan suoraan, ikään kuin pörssin kautta tiliänsä parantamaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut esille kysymys, miten hallitus on käsitellyt infraohjelmaa, ja yritin sitä kertoa, että meillä on siis suunnitelma, ohjelma, ja mitkä ovat hallituksen päätökset. Voin sanoa, että hallitus on ensimmäistä kertaa hallituksena tässä maassa käsitellyt ja ottanut kantaa pitkäjänteiseen investointiohjelmaan. Voin todeta sen, että se on hyväksynyt tämän ohjelman, sen pitkäjänteisyyden, mikä on se keskeinen ja kantava elementti, hankkeiden prioriteettijärjestyksen ja uudenlaisten rahoitusmallien käyttämisen, kaikki nämä asiat, ja tietysti kehyspäätöksen yhteydessä — korostettakoon sitä vielä, että alkuun tässä ja nyt, ohjelmahan valmistui vasta helmikuussa, päästään tällä alulla — päätimme myös valtuuksien määrästä uuden hallituksen aloittaessa.

Nyt on kyse siis siitä, että on erilaisia rahoitusmalleja, joita siis valmistellaan. Muun muassa meillä on työryhmä, joka valmistelee niin sanotun elinkaarimallin käyttöä ratahankkeissa, ja nämä vaativat perusteellisen selvityksen. Näitä nyt selvitellään ja budjetin yhteydessä sitten katsotaan, kuinka kulloinkin asiassa edetään. Tämä on tärkeätä sen takia tiedostaa ja käydä tämä keskustelu, koska nyt juuri siis valtiovarainvaliokunta on ottanut sen keskeisen kannanoton, että hallitus laatii väyläinvestointiohjelman toteuttamisen mahdollistavan, eri liikennemuotoja koskevan pitkäjänteisen rahoitussuunnitelman. On tärkeätä, kun nämä asiat tulevat olemaan täällä esillä useita kertoja budjettikäsittelyjen yhteydessä jne., että tiedämme, mistä keskustelemme, ja keskustelemme sitten samoilla käsitteillä. Tämä on minusta erittäin hyvä, että tätä vuoropuhelua käydään.

Puhemies! Ed. Krohn kysäisi tietulleista. Tietulliasiat ovat olleet EU:n liikenneministerikokouksissa erittäin keskeisesti esillä. Ne ovat vaan niin vaikeita, että esimerkiksi joulukuun kokouksessa emme päässeet yksimielisyyteen siitä, millä ehdoilla, minkälaisin perustein, mihin tietullirahat käytetään. Emme päässeet yksimielisyyteen, vaan tätä työtä jatketaan. Tässä tietysti Suomellakin täytyy olla ja meillä on olemassa kannanotot.

Väylästötyöryhmässämme toimme esiin sellaisen mallin, että selvitettäisiin liikenteen verojen osittaista korvamerkintää liikenneinvestointeihin. Meillä oli siellä sellainen laskelma muun muassa, että noin 10 sentin lisäys bensiinin litrahintaan tuottaisi noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tietysti, jos tällaisiin korvamerkintöihin ylipäätään mentäisiin, pitäisi huolehtia siitä, että liikenteen kokonaisverorasitus ei kasva. Sehän on jo nytkin hyvin korkea.

Tällaisia avoimia ratkaisumalleja tulee pohtia. Asia on tavattoman tärkeä. Vielä korostan, että toimiva infra on äärimmäisen tärkeä. Näin minä nyt sanon tällä paikalla meidän taloudellisen kehityksemme ja sitä kautta kilpailukyvyn ja sitä kautta ennen kaikkea työllisyyden kannalta. Sen takia kaikkia erilaisia vaihtoehtoja, myös rahoitusmalleja, on pohdittava. Sanoisin näin, että ei tämä omaisuudenmyyntituloasia ollut edes meidän liikenneinframme ehdotus, jos muistan, vaan meillä pohdittiin elinkaarimallihankkeita ja erilaisia muita rahoitusmuotoja. Mutta totta kai kaikki rahoitusmallit, mitkä vaan antavat valtiontaloudelle ja tämän ohjelman toteuttamiseen liikkumisvaraa, ovat äärimmäisen tärkeitä.

Ed. Sasille toteaisin, että Tie auki taivasta myöten -suunnitelma ei todellakaan kuulunut kokonaisuudessaan millään tavalla minun eikä myöskään infratyöryhmän keinovalikoimaan. (Ed. Tulonen: Aika hyviä oli siellä!)

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta, että näitä infraministerityöryhmiä on ollut aikaisemminkin. Ministeri Auran aikana oli tämmöinen työryhmä, ja se ei johtanut yhtään mihinkään. Nyt kävi valitettavasti niin, että ministeri Luhtasenkaan työryhmän työ ei johda yhtään mihinkään. Tilanne on se, että on tämä vanha ruotsalainen demariperiaate, että jos joku asia on vaikea, se halutaan haudata, pannaan se komiteaan. Nyt on ihan sama mentaliteetti näitten tiehankkeitten osalta: selvitetään, selvitetään, kun kaikki asiat on moneen kertaan selvitetty. Nyt vaan pitää päättää, onko rahaa ja koska sitä käytetään. Se oli se ajatus.

Mutta niin kuin valtiovarainvaliokuntakin toteaa, nyt rahaa käytetään erittäin epätarkoituksenmukaisesti, kun ei ole mitään suunnittelua eikä tiedetä, koska mitäkin hankkeita voidaan aloittaa. Siellä oli rahat, tässä Tie taivasta kohden -hankkeessa. LVM:n toimialalta löytyy rahaa myymällä yhtiöitä, käyttämällä resursseja paremmin ja tehokkaammin, rahat löytyvät, ja on vain kyse siitä, halutaanko niitä rahoja käyttää. Okei, hallitusohjelma on tältä osin ongelma, jos ensin hankitaan 500 miljoonaa euroa ja se käytetään valtion kassan tukkeeksi ja sen jälkeen ne vasta voidaan käyttää, mutta jos tästä periaatteesta luovutaan, rahat kyllä löytyvät.

Täysin skandaalimaista on myöskin se, että kun on aikaisemmin selkeä päätös siitä, että VR:n voiton tuloutus käytetään ratojen rakentamiseen, niin nyt tästä periaatteesta on luovuttu. En todella käsitä sitä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole hirvittävän innostunut näistä elinkaarimalleista, koska on vaikea kuvitella, mistä sitä halvempaa rahaa tulee, kun siinä on yksi yksityinen yritys välissä. Mutta kuitenkin toisaalta meillä on semmoinen tilanne, että meillä nyt eläkevakuutusyhtiöt eivät oikein keksi mitään investointikohteita kotimaasta ja sen takia siirtävät miljarditolkulla rahaa ulkomaille. Silloin voisi tietysti ajatella, että eläkeyhtiöt rahoittaisivat näitä elinkaarimalliasioita. Silloin se korkeampi korkokanta kun vähän niin kuin pysyy oikeastaan julkisen sektorin sisällä, ei ainakaan minun mieltäni niin painaisi. (Ed. Sasi: Kalliimpaa rahaa!) Tällaisten hankkeitten tietysti täytyisi olla kansantaloudellisesti kannattavia. Muutenhan se on vaan ikään kuin velanottoa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta ministeri Luhtanen tekee tilanteesta aivan oikean analyysin päätyessään erityisesti siihen, että hankkeethan todella täytyy saada liikkeelle. Mutta en pidä kyllä sitä viisaana, että väläytätte bensan hinnan korottamista. Sen sijaan pyytäisin teitä neuvottelemaan siinä vieressä olevan valtiovarainministerin kanssa siitä, että liikenteeltä nyt jo kerättävien verotulojen kasvua, vuosittaista kasvua, joka on sentään 100 miljoonaa euroa vuodessa, voitaisiin selvemmin korvamerkitä ja ohjata myöskin liikenteen infrastruktuurin käyttöön.

VR:n voiton tuloutuskysymys, 40 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä tuntuu, että valtiovarainministeriön virkamiehet piilottavat sen rahan johonkin sen sijaan, että ohjataan se välttämättömiin VR:n infratarpeisiin. Tai Helsingin kaupungin Vallilan maakaupat, joista tulee rahaa valtion kassaan sellainen summa, jolla voitaisiin hoitaa Ilmalan ratapihan investoinnit. Nyt se menee yleiskatteeseen.

Tässä teillä on se suuri haaste. Tehdään poliittinen linjaus näissä asioissa eikä niin, että valtiovarainministeriön virkamiehet sanelevat kehysbudjetin mantran nimissä, mitä näille tuloutuksille tehdään. (Puhemies koputtaa) Minusta tämä on tavallaan se avain, se kuningaspultti, jonka avaamisella me löydämme mahdollisuudet näiden välttämättömien infrakysymysten ratkaisemiseen.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan oikein, että tehdään pitkäjännitteisiä suunnitelmia, mutta, ministeri Luhtanen, te olette kyllä aika vaikean tilanteen edessä. Jos te nyt uudestaan vielä uutena avauksena tänään täällä esitätte, että elinkaarimalli menee myös rautateille, niin se tuntuu kyllä aika utopistiselta. Minä ymmärrän hirveän hyvin, jos me rupeamme isompia teitä kilpailuttamaan ja tekemään elinkaarimalli niillä, mutta että sitten rautateille vielä, niin en tiedä, mitä ne tulevat sukupolvet siitä sanovat. (Ed. Laukkanen: Sopiihan se sinne! — Ed. Ahde: Sopii paremmin!)

Toistan vielä, että priorisointi oli väärä ministerityöryhmässä siitä, että aloitettu iso hanke, Tampereen läntinen kehätie, jäi ilman rahaa, vaikka se kiireellisyydeltään oli 1. tai 2. luokan hanke, elikkä kävelitte silloin, kun teitte päätöksen, eduskunnan päätöksen yli.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Sasille: Ensimmäisen kerran on maan hallitus hyväksynyt pitkäjänteisen liikenneinvestointiohjelman. (Ed. Ahde: Näin on!) Minä otin nimittäin opiksi ministeri Auran epäonnistumisesta siinä suhteessa, että se asiakirja ei koskaan mennyt hallitukseen eikä edes eduskuntaan keskusteltavaksi. Minä pidän erittäin suurena etuaskeleena jo sitä, että täällä on valtiovarainvaliokunta näin perusteellisesti, ja nyt eduskunta, käsitellyt liikenneinfraa tässä maassa. Se on jo erittäin tärkeä asia ja se, että kyllähän me olemme jo aikaansaaneet myös näitä asioita. Tämän haluan todeta, että tässä on jo nyt suunnitelmatasolla päästy eteenpäin, ja askel askeleelta tässä pitää edetä, hyvänen aika sentään! (Ed. Tulonen: Edellinen hallitus!) Ensin hyvät suunnitelmat, ohjelmat, sitten käsittely, liikkeellelähtö, huoli siitä, että pidämme ohjelmasta vaarin. Se ei tule olemaan helppoa, sen minä tiedän, mutta onhan minulla nyt eduskunnan tuki tässä, näyttää olevan.

Ed. Tulonen, voisin todeta näin, että elinkaarimallin soveltuvuutta ratahankkeisiin selvitetään yksilöidysti Lahti—Luumäki-rataosan parantamisen osalta. Sitä selvittää asiantuntijatyöryhmä, ja minä kyllä aion kuunnella heitä, mitä siitä koituu, koska lähden siitä, että sen rataosan parantaminen on äärimmäisen tärkeätä. Lähden myös siitä, että kaikki sellaiset keinot ja keinovalikoimat, jotka ovat hyödyllisiä, ylösrakentavat tätä maata, rautateiden toimivuutta, ovat käytettävissä, ja minä suhtaudun niihin kaikkiin ennakkoluulottomasti.

Vielä toistan ed. Tuloselle, että Tampereen ohitustien jatko ei ole ollutkaan missään suunnitelmissa. (Ed. Tulonen: Ei pidä paikkaansa!) Se on ensimmäisen kerran nyt suunnitelmissa sillä tavalla, että se on meidän kakkoskorissa. (Ed. Tulonen: Kyllä se ainakin eduskunnan priorisoinneissa oli!) Se ei siis ole pudonnut mihinkään, se on ensimmäisen kerran suunnitelmissa, ja siitä yritämme pitää kiinni.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen selonteko budjettikehyksestä on aivan lähtökohtaisesti hyvä asia, ja niin kuin jo viime kesäkuussa, kun käytiin keskustelua koko hallituskauden kehyksestä, todettiin, olennaista on kehittää eduskunnan ja hallituksen vuoropuhelua ja sillä tavalla vaikuttaa tämän kehysmenettelyn varmistumiseen. Tietyllä tavalla haluankin nostaa esille sen näkökulman, että oma vaaransa on siinä, että tästä kehysmenettelystä tulee tavallaan budjettikäsittelyn toisinto. Varsinaisia linjauksia, uusia linjauksia, ei saada aikaan, vaikka selvästi nähdään tarve niille. Sen vuoksi minä toivon, että hallituksen sisälläkin käydään keskustelua siitä, millä tavalla aidosti noteerataan se eduskunnan palaute, mikä tästä kehyskäsittelystä tulee.

Tässä haluaisin, kun ministerit Luhtanen ja Kalliomäki ovat paikalla, ihan omana kokemuksena valtiovarainvaliokunnan kautta välittää myös sen terveisen, millä tavalla eri ministeriöt valmistautuvat nykyistä huolellisemmin tähän kehystarkasteluun, vähän sillä tavalla tsekaten asioita, mitkä ovat niitä välttämättömiä mahdollisia lisäystarpeita budjetissa ja mitä sellaisia asioita on olemassa, joista voidaan tiukan paikan tullen tinkiä. Nyt tämäntyyppinen keskustelu jää hyvin ohueksi siinä tarkastelussa, joka käydään valtiovarainvaliokunnassa.

Minusta olennaista on nyt kuitenkin se, että tässä kehystarkastelussa on todettu se, että jos me pystymme tämän kehyksen puitteissa etenemään, niin valtiontalous on tasapainossa hallituskauden lopussa. Sehän on se olennainen tavoitetila talouden kannalta, johonka meidän pitää kulkea.

Mutta ehkä sittenkin meidän oman budjettitasapainomme lisäksi paljon suuremman uhkan muodostavat EU:n nykyisten ja uusien jäsenmaiden talouksien epätasapainot. Tässä mielessä minä haluan rohkaista valtiovarainministeriä erityisen vahvaan otteeseen näissä EU-valtiovarainministereiden kokouksissa ja niissä tilaisuuksissa, missä tarkastellaan kasvu- ja vakaussopimuksen toteutumista eri jäsenmaiden osalta. Tuntuu siltä, että onko nyt tämä yhteinen koordinaatio liian löysä, luotetaanko liikaa siihen, että kyllä asiat hoituvat. Nimittäin, jos ajatellaan sitä Lissabonin sopimuksen tahtotilaa, niin kyllähän selvästi voidaan todeta, että me olemme koko EU-alueena siitä selvästi jäljessä. Tätä kautta tulemme myös siihen, että ehkä koko hallitusohjelman työllisyystavoitteen saavuttamisen yksi keskeinen este on se, että euroalueen talouskysyntä ei toimi riittävällä tavalla.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, haluan puuttua yhteen ja aika isoon periaatteelliseen menettelytapaan. Nyt toimittiin sillä tavalla hallituksen toimesta, että 295 miljoonaa euroa valtionosuuksiin kaivettiin jo sinällään tiukan budjettikehyksen sisältä, mikä merkitsee sitä, että se tunne eri hallinnonaloilla, kuinka kireän kehyksen puitteissa joudutaan toimimaan, on vain vahvistunut. Erityisen merkityksellistä tämä on siinä suhteessa, että tätä kautta ohenevat ne panostusmahdollisuudet, joilla luodaan edellytyksiä uudelle työlle, uusille kehityshankkeille ja tätä kautta kaiken kaikkiaan myös sille investointitoiminnalle, joka varmistaa riittävän myönteisen työllisyyskehityksen.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Kehysmenettely, sinänsä samalla tavalla kuin ed. Karjulakin tässä arvioi, antaa hallitukselle ja eduskunnalle pitemmän aikavälin välineet huolehtia siitä, että me vaalikauden lopussa olemme valtiontaloutemme kanssa tasapainossa. Mutta on todellakin vaara, että tästä kehysmenettelystä kehittyy toinen budjettikäsittely, talousarviokäsittely, eduskuntaan, jos mennään momenttikohtaiseen käsittelyyn, niin kuin hallituksessa oli saatujen tietojen mukaan ollut vaarana käydä, että käydään momenttikohtaisesti läpi ministeriöitä ja siellä olevia pääluokkia. Eduskunnan käsittelyssäkin oli tähän suuntaan meneviä toiveita. Mutta minä luulen, että tämä kehysmenettely kuitenkin kehittyy tulevaisuudessa myönteiseen suuntaan.

Herra puhemies! Taloudellinen kasvu ei selonteossa ennakoidulla tasolla riitä parantamaan työllisyyttä kaavaillulla tavalla. Täällä on tänään paljon puhuttu tämän tavoitteen, siis 100 000 uuden työpaikan, saavuttamisesta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitus käynnisti heti vaalikauden alussa, silloin suhdannepoliittisista syistä ennen kaikkea, verouudistuksen ansiotulojen verotuksen merkittävällä alentamisella heti vaalikauden aluksi. Ansiotulojen verotusta on kevennetty yli miljardilla vuoden 2003 ensimmäisen lisätalousarvion ja vuoden 2004 talousarvion yhteydessä. Päätökset ovat arvioiden mukaan vahvistaneet työllisyyttä 10 000—20 000 henkilöllä suhteessa tilanteeseen, että näitä päätöksiä ei olisi tehty.

Hallituksen veropolitiikka tähtää yleisemminkin työvoiman tarjonnan ja kysynnän lisäämiseen sekä osaamisen ja tuottavuuden kasvun parantamiseen. Tällä veropolitiikan tiellä voidaan tietenkin jatkaa, mikäli se hallituksen puoliväliarviossa katsotaan asianmukaiseksi. On kuitenkin ilmeistä, että suurten veroalennusten tie tässä suhdannetilanteessa ei johda toivottuun lopputulokseen eli työllisyyden parantamiseen 100 000 henkilöllä jossakin lähitulevaisuudessa. Sitä paitsi on vaara, että tällä liian intomielisellä veronalennuksen tiellä syödään pohjaa hyvinvointipalvelujen turvaamiselta, mikä työllisyyden ohella tulee meidän pitää aina mielessä, joten oma suositukseni hallitukselle olisi malttia tulevissa veronalennuskaavailuissa.

Hallituksen toimenpidevalikosta on toteutettu myös kurinalaista menopolitiikkaa, on pyritty tekemään toimenpiteitä julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi ja etsitty ratkaisuja työvoiman tarjontaa koskeviin rakenteellisiin uudistuksiin. Ne ovat ihan oikeansuuntaisia pyrkimyksiä. Mutta on muistettava, että työllisyyden parantamista tehdään myös muilla politiikan lohkoilla, ei ainoastaan talous- ja finanssipolitiikalla. Hallituksen käynnistämän poikkihallinnollisen työllisyys- ja yrittäjyysohjelman odotetaan tekevän ohjelmallisen kokonaisuuden, jolla voidaan myös työttömyyttä vähentää ja työllisyyttä parantaa. Koulutus- ja kulttuuripolitiikalla ja tutkimukseen ja kehitykseen tähtäävillä panostuksilla on myös työllisyyteen suuri merkitys. Tämän lisäksi uudistamalla työelämää, kehittämällä työvoima-, hyvinvointi- ja eläkejärjestelyjä sekä harjoittamalla tasapainoista aluepolitiikkaa voimme päästä lähemmäs tätä tärkeää työllistämistavoitetta.

Lopuksi, herra puhemies, haluan myös todeta, että eri liikenneväylien pitkän tähtäimen kehittämis- ja kunnossapitotoimenpiteillä turvataan ja parannetaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä. Pidän aivan minimivaatimuksena ja välttämättömänä sitä, että VR:n voiton tuloutus, joka tänä keväänä on tehty, 40 miljoonaa euroa, täysimääräisenä käytetään radanpidon välttämättömiin kunnossapito- ja kehittämistöihin. Se on minimitaso, se lukee hallitusohjelmassa ja se on luettavissa myös tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Myöskään tienpidon määrärahat eivät, niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on todettu, ole ollenkaan riittävällä tasolla, ja tässä suhteessa eduskunta jää odottamaan tätä pitkän tähtäimen tienpidon ohjelmaa, rahoitusohjelma siihen mukaan liitettynä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman keskeisimmäksi talouspoliittiseksi tavoitteeksi on kirjattu työllisyyden lisääminen 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämä tavoite sinänsä on aivan oikea ja sen saavuttaminen käytännössä on välttämätön, jotta väestön ikääntyessä ja sen seurauksena erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen kasvaessa kyetään palvelujen rahoituspohja turvaamaan. Ilmeisesti tähän saakka asiasta ollaan aivan yhtä mieltä. Ne keinot, joita hallitus on tähän mennessä käyttänyt pyrkiessään tuohon tavoitteeseen, eivät kuitenkaan ole tuottaneet toivottua tulosta. Suurituloisille suunnatut veronalennukset ovat olleet työpaikkavaikutukseltaan heikkotehoisia. Ne ovat kylläkin lisänneet tuloeroja. Enkä usko, että työttömyyttä merkittävästi ratkaistaan tai poistetaan ja työpaikkoja lisätään matalapalkkaisten työpaikkojen syntymiseen panostamisella. Sillä voidaan tietenkin luoda työpaikkoja, mutta toimeentulo-ongelmat sillä myös lisääntyvät.

Käsittelyssä olevassa valtiontalouden kehyksiä vuosiksi 2005—2008 koskevassa selonteossaan hallitus ei enää usko itsekään tuon asettamansa tavoitteen toteutumiseen. Kehysselonteon taustamuistiossa arvioidaan työpaikkojen lisääntyvän hallituskauden aikana vain noin 30 000 henkilöllä, ja sitäkin voidaan pitää kyseenalaisena, kun otetaan huomioon nämä Tilastokeskuksen tuoreet tiedot, joiden mukaan työllisten määrä väheni 13 000 hengellä vuoden kuluessa ja samaan aikaan työelämästä poistui 40 000 työikäistä. Se tietenkin madaltaa työttömyysastetta, mutta ei millään tavalla lisää työllisyyttä, mikä sinänsä on huolestuttava kehitys. Työllisyystavoite on siten karannut käytännössä jo tällä hetkellä hallituksen käsistä. Valtiovarainvaltiokunta viittaa kehysten perusteella muistioon, jossa on esitetty hallituksen toimintalinja, jolla se tavoittelee työllisyyden kääntämistä tavoitellulle kasvu-uralle. Keinovalikoimassa näyttävät edelleen olevan kurinalainen menopolitiikka ja veronalennukset huolimatta siitä, että niitä keinoja käyttämällä ei tähän mennessä ole saatu toivottuja tuloksia aikaan.

Mietintöön liittyvässä vastalauseessa numero 2 vasemmistoliiton ryhmä esittää lukuisia lausumaehdotuksia, joilla työllisyyskehitykseen voidaan vaikuttaa myönteisesti. Kannatan näitä ed. Uotilan aikaisemmin käyttämässään ryhmäpuheenvuorossa esittämiä ponsilausumaehdotuksia.

Hallitusohjelman mukaan julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi hallituksen tavoitteena on, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla kansantalouden tilinpidon käsittein mitattuna tasapainossa. Nyt selonteossa on kuitenkin todettu, että tämä tavoite näyttäisi keskipitkän aikavälin talouskehitystä ja valtiontaloutta koskevan arvion mukaan jäävän saavuttamatta, eli ollaan velkaantumiskierteessä. Sitä edesauttavat tietenkin mittavat, jo toteutetut veronalennukset ja, mikäli oikein ymmärrän, niitä suunnitellaan vielä jatkaa.

Kunnallistalouden rahoitustilanteen arvioidaan pysyvän kireänä vielä kuluvana vuonna lähinnä verotulojen heikon kehityksen johdosta. Vuodesta 2005 lähtien kuntien vuosikatteen arvioidaan selvästi vahvistuvan. Merkittävästi siihen kerrotaan vaikuttavan kuntien valtionosuuksien lisäyksen. Sillä on tietenkin myönteinen vaikutus.

Yksittäisenä tekijänä sanotaan olevan valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistus, 295 miljoonaa euroa. Kun kyseessä on voimassa olevan lain mukaan kuntien vahingoksi jo tapahtuneen kustannustenjaon tarkistus, on kai kohtuutonta, että hallitus aikoo leikata sitä ensi vuonna kolme neljäsosaa, vuonna 2006 vielä puolet ja vielä vuonna 2007 neljänneksen sen lisäksi, että indeksikorotukset aiotaan toteuttaa vain 75-prosenttisesti.

Myönteiseen kunnallistalouden kehitysarvioon selonteossa on päädytty muun muassa arvioimalla, että kuntien verotulot kasvaisivat keskimäärin noin 4 prosenttia ja kuntien menojen kasvu nykyiseen tasoon verrattuna alenisi vajaaseen 4 prosentin nimelliskasvuun. Kumpaankin arvioon sisältyy minusta selvä riski. Niinpä valtiovarainvaliokuntakin mietinnössään pitää verotuloarviota varsin optimistisena ja toteaa, että toteutuakseen tämä vaatinee osittain pitkällekin meneviä rakenteellisia uudistuksia. Mitä ne rakenteelliset uudistukset ovat? Siihen ei ole otettu kantaa.

Totean vielä kuntatalouden osalta, että kehysbudjetti, joka liittyy tuohon esitykseen, päätyy toimintamenoissa kuntien osalta vuonna 2004 lukuun 24,8 miljardia euroa, vuonna 2008 lukuun 28,6 miljardia euroa. Ero eli kasvu on 3,8 miljardia euroa. Jos valtionosuuksia korotetaan 665 miljoonalla eurolla, niin kuin tuossa selonteossa kerrotaan, kuntatalous väistämättä kiristyy.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätöksen pohjana olevissa laskelmissa vuosien 2004—2008 keskimääräiseksi talouskasvuksi arvioidaan 2,5 prosenttia vuodessa. Tähän päästään maailmantalouden elpymisen ja kotimaisen kysynnän avulla. Suomen tärkein vientialue Eurooppa ponnistelee talousvaikeuksissa. Toivottavasti vientiponnistelut Aasiaan, Amerikkaan ja uusiin EU-maihin sekä Venäjälle korvaavat kuitenkin ennustetun Euroopan hiljaisen kauden. Kehitykseen sisältyy epävarmuustekijöitä, jotka pieninäkin muutoksina vaikuttavat paljon Suomen tilanteeseen. Maamme on riippuvainen ulkomaankaupasta.

Työllisyys ei näytä odotettuja paranemisen merkkejä myöskään ennusteissa. Nyt olisikin ryhdyttävä jämäkämpiin toimenpiteisiin ja haettava ratkaisuja nykyistä rohkeammin. Jos saamme lisää väkeä töihin, saamme kansantalouteen ja valtion eri toimintojen ylläpitoon lisää varoja. Tällä turvaamme hyvinvointivaltion palveluja. Työllisyystavoitteesta ei saa tinkiä, tätä ei voi liikaa korostaa.

Työllisyyden parantaminen on hallituksen tärkein tehtävä. Työttömyysaste on hieman laskussa, mutta työllisyysasteen ennustetaan täksi hallituskaudeksi jäävän nykyiselle tasolle. Tämä aiheuttaa sen, että työllisyyden hoitoon kuluu laskelmia enemmän rahaa, mikä aiheuttaa valtiontaloudelle lisäongelmia.

Eduskunnan tehtävä on laatia lakeja. Näillä laeilla voidaan tukea työllisyysasteen nousua. Jos nykyiset keinot eivät riitä, on otettava järeämmät toimet käyttöön. Tämä tarkoittaa muun muassa yrittämisen edellytysten parantamista. Emme voi pelkällä uudelleenkoulutuksella ja tarjoamalla puolivirallisia työpaikkoja luoda pysyvää työllisyyden paranemista. Meidän on toisaalta pyrittävä lisäämään ihmisten työssäoloaikojen pituutta niiden molemmissa päissä. Tällä varaudutaan tulevaan, siis ihmiset nuorempina töihin ja myöhemmin eläkkeelle. Kehitys on välttämätön väestön ikääntymisen takia.

Julkista sektoria on tehostettava, mutta se ei saa tapahtua heikoimpien ja köyhimpien ihmisten terveydenhoitoa tai koulutusmahdollisuuksia huonontamalla.

Liikennemäärärahat ovat ehdotetuissa kehyksissä liian pienet. Emme saa kehysten mukaisella kehityksellä säilytettyä nykyisen tasoista liikenneinfraa. Tieverkosto rapautuu harvaanasutuilla alueilla ja rautatieverkon tilanne on vielä huonompi. Ihmiset liikkuvat kuitenkin koko ajan enemmän, ja tarvitsemme lisää satsauksia tieinfraan. Jos päästämme tie- ja rataverkon rapautumaan, on tilannetta tulevaisuudessa hankala korjata. Tämä on alueiden tasa-arvokysymys.

Ulkomailta, siis uusista EU-maista, ei ole tulossa suurta ryntäystä maahamme, joten meidän on oltava valmiita lyhentämään sovittua siirtymäaikaa. Myös tällä varaudutaan tulevaan. Ruotsissa äänestettiin siirtymäaikoja vastaan, ja voi hyvinkin olla, että sinne saadaan haravoitua monet ammattitaitoiset osaajat ja uutta luovat innovoijat esimerkiksi Baltian maista. Ruotsi on varmasti hyötynyt avoimesta ulkomaalaispolitiikasta. Sillä on kasvatettu hyvinvointia maahan. Tarvitsemme maahamme nimenomaan nuoria osaajia. Näitä saisi maahamme tulla vaikka heti lisää. EU:n sisäistä muuttoa ei kannattaisi kahlita. Tänne muuttavat aktiivisessa työiässä olevat. Tämä tuo lisää dynamiikkaa talouteemme. Hallituksen pitää siis olla varuillaan ja valmis nopeisiinkin reagointeihin siirtymäaikojen lyhentämiseksi.

Kirjastojen määrärahat ovat laskeneet 1990-luvulta lähtien, ja niille tulleiden uusien tehtävien takia, esimerkkinä Internet-yhteydet ja niihin soveltuvat koneet, varsinaiset kirjamäärärahat ovat vähentyneet huomattavasti. Määrärahoihin on saatava uusi suunta. Kirjastolaitos on tärkeimpiä sivistyksemme ylläpitäjiä, jos ei tärkein. Kohta olemme tilanteessa, jossa tämä erittäin demokraattinen ja tasapuolinen sivistysmuoto ajetaan ahtaalle ja joudumme yhä karsimaan kirjastopalveluita. Se olisi todellakin karhunpalvelus maallemme ja tulevaisuudellemme. Kirjastot eivät tule toimeen ilman uusia kirjoja.

Aluepolitiikka on sekin tasa-arvokysymys. Tarvitaan voimakkaampia toimenpiteitä ihmisten elinedellytyksien parantamiseen harvaanasutuilla alueilla. EU:n laajentuessa Suomen osuus EU:n rakenne- ja sopeuttamistuista pienenee. Näihin tarvitaan siis kotimaista panostusta. Alueen tärkeänä osa-alueena on osaamisen vahvistaminen maakunnissa. Tämä luo ympärilleen kasvua ja hyvinvointia, jolla on suuret kerrannaisvaikutukset. Älkäämme unohtako maakuntakeskuksia ja niiden tarpeita. Alueiden kehitystä hallitusten on seurattava erityisen tarkasti.

Arvoisa puhemies! Tiivistetysti sanoen saamme lisärahaa maahamme ja sitä kautta valtion palveluihin, jos saamme työllisyysasteen nousuun. Työllisyystavoitteesta ei saa tinkiä. Työllisyyden parantaminen on hallituksen tärkein tehtävä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kehysmenettely on yhtenä talouspoliittisena välineenä sinänsä tarpeellinen. Se ei voi kuitenkaan ottaa määräävää asemaa, pikemminkin kyseessä on ohjeellinen ja avustava menettely. Sen menettelyn pitää kestää myös arviointia ja arvosteluakin, jota tässä olen kohta tekemässä. Mielen tulee olla avoinna myös kehittämisehdotuksille. Eräänä vaarana on, että kehysprosessi kehittyy budjettikäsittelyn ensimmäiseksi kierrokseksi. Pitkän aikavälin arvio ei voi myöskään olla ehdottoman sitova. Talouspoliittisen kurssin tarkistamiseen on pikemminkin tarvetta nykyistä lyhyemmällä aikavälillä, koska tilanteet muuttuvat niin nopeasti.

Nyt esillä olevat kehykset eivät vastaa työttömyyden nujertamiseen tai työllisyysasteen nostamistarpeeseen. Heikkoutena pidän sitäkin, että suurten, pitkävaikutteisten investointien rahoitustarvetta ei ole haluttu ratkaista kestävällä ja uskottavalla tavalla. Edelleen on pitäydytty pätkärahoituskulttuurissa. Se on jo aiemmin osoittautunut kalliiksi ja epävarmuutta ylläpitäväksi menettelytavaksi. Siksi moisesta tavasta tulisi vihdoinkin luopua. Tämä koskee erityisesti liikenneverkon kehittämistarpeita.

Työllisyystavoitetta ajatellen kehykset nojaavat kovin yksipuolisesti veronkevennysten varaan. Keinovalikoimaa tulisi laajentaa muun muassa investointien suuntaan, sillä kotimainen kulutus on jo nyt korkealla tasolla, lainaa otetaan reippaasti ja muun muassa autokauppa käy hyvin. Nyt tarvitaan investointeja ja peruspalveluja. Erikoista kehyksissä on, että ne ovat eräältä osin ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Kumpi tulee joustamaan, vai lähdetäänkö siitä, että eduskunta on hallitusta halukkaampi toteuttamaan hallitusohjelmaa? Valtiovarainvaliokunta on yksiselitteisesti mietinnössään todennut, että budjettivalta kuuluu perustuslain mukaan eduskunnalle, ja totean, että sillä ei tarkoiteta vain niitä mietinnössä mainittuja eduskunnan aikaisemmin vuodelle 2004 hyväksymiä toimintoja, vaan huomattavasti laajempaa näkökulmaa, siis budjettivaltaa kokonaisuudessaan.

Puutteellisena pidän sitä myös, että eduskunnassa kovin harvoin päästään puhumaan valtion tuloista. Niitä tulisi voida arvioida aivan samalla tavalla kuin menojakin. Me olemme kovasti tuijottamassa ainoastaan tähän menoputkeen, ja silloin me jätämme toisen puolen lantista katsomatta tyystin.

Esimerkiksi: Osakkeita myytäessä ehtyvät myös osinkotulot. Tästä ei ole juuri huolta kannettu. Kannattaisiko sittenkin pitää velkataakkaa 3—4 prosentin korolla ja sellaisia olemassa olevia osakeomistuksia, joissa osinkotuotot ovat 10 prosentin pinnassa pitkällä aikavälillä? Sillä erotuksella, joka siitä kassaan jää, voisi esimerkiksi, jos ei muuta keksitä, maksaa pois valtionvelkaa, ja pidän kyllä tärkeänä, että sitä velkapääomaa tulisi voida jollakin ajalla lyhentää siitä huolimatta, että olemme kohtalaisen hyvässä tilanteessa verrattuna moniin kilpailijamaihin.

Kaiken kaikkiaan, kehysmenettely ei voi eikä saa olla ristiriidassa eduskunnan budjettivallan kanssa. Vaikka kehykset nyt ohjeellisesti hyväksytäänkin, niin eduskunnalla on milloin tahansa oikeus tehdä haluamiaan budjettipäätöksiä. Yleensähän ne ovat asettuneet kohtuullisen vaatimattomalle tasolle, sillä joku vastuu ja tolkku on eduskunnallakin valtion menojen lisäämisessä.

Herra puhemies! Eduskunta pidättää siis edelleen itsellään sekä puhe- että päätösvallan tulevien vuosien budjetteihin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin todettiin jo, hallitus alkaa olla suorastaan toivottoman kaukana työllistämistavoitteestaan. Jos samaan aikaan teollisuusyritysten työväki Suomessa vähenee 6 000:lla ja samojen yritysten työntekijöiden määrä taas vastaavasti ulkomailla lisääntyy 16 000 työntekijällä, on hallitukselta täysin vastuutonta jatkaa edelleen samaa linjaa yritystoiminnan kohtelussa. Hallituksen yritysverolinjauksista voisi päätellä, että hallitus luulee voivansa kokeilla, mitä tapahtuu näillä verolinjauksilla, ja sitten vaihtaa suuntaa, jos näyttää siltä, ettei kukaan enää halua Suomessa yrittää tai että yrittäminen Suomessa muuttuu kannattamattomaksi. Miten hallitus luulee saavansa takaisin Suomeen ne yritykset, ne työpaikat, jotka ovat esimerkiksi viimeksi kuluneen vuoden aikana siirtyneet ulkomaille? Nyt jo olemme saaneet riittävästi kokemuksia siitä, mitä tapahtui, kun hallituksen yritysverouudistus julkistettiin: vakavaraiset perheyritykset tyhjentävät taseitaan ja suuntaavat toimintojaan ulkomaille.

Herra puhemies! Hallitusohjelman monet lupaukset rakentuivat suurelta osin velkarahan varaan. Luotetaan talouskasvuun ja luvataan, että valtionvelan suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta ei nouse. Mikäli työllisyyttä ei saada nousuun ja mikäli koulutetun työvoiman pako työmarkkinoilta samaan aikaan jatkuu nykyistä vauhtia, ei ole toivoakaan pystyä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa ilman huomattavaa valtionvelan lisääntymistä. Väestön ikääntymiseen, sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvuun varautuminen on nyt hallitukselta täysin riittämätöntä. Hallitus selviytyy ehkä jotenkuten ensi vuodesta ja vielä sitä seuraavastakin vuodesta, mutta nykyisillä resursoinneilla ja varautumisella tulevaan julkinen talous on kriisiytymässä. Se on kriisiytymässä viimeistään ensi vuosikymmenen vaihteessa.

Herra puhemies! Hallituksen toiminnassa on kautta linjan näkyvissä lyhytjännitteisyys. Erityisesti pitkän tähtäimen suunnittelua vaativat tie- ja väylähankkeet, joista täälläkin on tänään paljon puhuttu, ovat rajusti alimitoitettuja. Tämän hallituksen aikana tapahtuvia laiminlyöntejä tienpidossa ja ratahankkeissa joudutaan pakostakin myöhemmin korjaamaan huomattavasti kalliimmin, kuin jos tiet ja radat olisi pidetty asianmukaisesti kunnossa ja pidettäisiin asianmukaisessa kunnossa.

Esimerkkinä otan Turun tiepiirin. Siellä vuoden 2004 perustienpidon rahoituskehys, 58 miljoonaa euroa, on noin 2—3 miljoonaa euroa pienempi kuin kahtena aiempana vuonna. Siis Varsinais-Suomessa tienpitoon on varattu 2—3 miljoonaa euroa vähemmän rahaa. Lähivuosina käytettävissä olevan perustienpidon rahoituskehyksen ennakoidaan olevan edelleen vähenemässä 56 miljoonaan euroon. Kun lisäksi hallitus ei ole noudattanut hallituksen periaatepäätöstä yksityisteiden valtionosuuksien lisäämisestä, vaikuttaa siltä, että hallitus on täysin unohtanut, että asutusta ja yritystoimintaa on myös valtaväylien ulkopuolella.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä on ainakin aikeiltaan myönteistä luettavaa. Talouden ennustetaan elpyvän muutaman heikomman vuoden jälkeen. Toivomme tietysti kädet ristissä, että esimerkiksi tuo itäinen Eurooppa nyt sitten olisi uusi markkina-alue meille ja näin tapahtuisi. Sitähän ei kukaan pysty sanomaan. (Ed. Kuoppa: Hallituksen pitäisi jotakin tehdäkin eikä vain olla kädet ristissä!) — No, toivotaan, että näin tapahtuu.

Kehyspaperi sisältää sinänsä hyviä asioita, kuten työn verotuksen keventäminen edelleen, osaaminen, kilpailukyky, julkisten palvelujen tuottavuus ja erityisesti se, että vihdoin on tunnustettu rakenteellisten uudistusten tarpeellisuus. Sehän tarkoittaa, että hyvinvointivaltiolla ei ole mahdollisuuksia, jos on tehottomuutta palvelujen tuotannossa. Tämä asia itse asiassa tulee huomenna tänne keskusteluun, kun puhutaan tulevaisuusvaliokunnan ajankohtaisraportin pohjalta näistä samoista haasteista.

Se on totta, mitä tuossa äsken puhuttiin, että yrittäjien parissa on ollut nyt sellaista epäluottamusta ja epätietoisuutta, ja olisi tärkeää se viesti antaa, että jotakin on nyt vakaasti tekeillä, jotta nimenomaan sitä ulosliputusta ei tapahtuisi.

Hyvää on se, että kuntatalous näyttää hallituksen aikana saavan mahdollisuuden vahvistua peruspalvelubudjetin eli kuntasopimuksen myötä. Myös indeksitarkistukset tehdään jatkossa 75-prosenttisina. Kuntatalouden vuosikatekin toivottavasti ylittää poistot jo ensi vuonna, mikä siis tarkoittaa, että kuormasta ei tarvitse enää syödä. Mutta tekemistä riittää, koska kuntien investointeihin tarvitaan paljon rahaa.

Arvoisa puhemies! Lähivuosina kotimarkkinoiden suhteellisen merkityksen todetaan kasvavan. Tämä tulee mielestäni ottaa huomioon veroratkaisussa. Päätökset pitäisi tehdä erityisesti pienituloisia suosien, ja luen tähän ryhmään myös opiskelijat, koska tämä ryhmä nimenomaan jättää sen rahan myös tänne kotimaahan toisin kuin monet suurituloisemmat.

Valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on kohtuullinen. Velkaantuminen ei ikinä ole kovin toivottava suunta, vaikka sen osuus kokonaistuotannosta laskisikin. Haluaisin kiinnittää huomiota takaisinmaksukyvyn kannalta oleelliseen kysymykseen eli kansainväliseen verokilpailuun. Koveneva kilpailu johtaa väistämättä siihen, että yhtä suurta osaa kokonaistuotannosta emme pysty enää tulouttamaan veroina valtiolle, jos mielimme pysyä kilpailukykyisinä. Siksi tuijottaminen valtionvelan ja bruttokansantuotteen suhteeseen muodostaa riskin pitemmällä aikavälillä takaisinmaksukyvyn näkökulmasta. Ainakin velanhoitokulut tulevat nousemaan suhteessa valtion budjettiin, vaikka velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei kasvaisikaan.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä otti viime viikolla esiin tärkeän asian, nimittäin liikenneväylien rahoituksen. Rautatiet ja maantieverkosto on vuosikymmenten saatossa saatettu kansalliseksi omaisuudeksi, ja liikenneväylät on tärkeä osa perusinfraa. Tilanne on nyt kyllä ihan kestämätön. Tiestön kunto on huonontunut vuosikaudet. Voin näin reissumiehenä sen sanoa, kun itse olen paljon ajanut noita Suomen teitä, että se on ollut hämmästyttävän suuri se muutos negatiivisesti. Tämähän tarkoittaa myös talouskasvun edellytysten heikkenemistä etenkin suurten keskusten ulkopuolisilla alueilla ja maaseudun elämän vaikeutumista entisestään.

Uusille liikennehankkeille on osoitettu tällä vaalikaudella 30 miljoonaa euroa. Se sisältää jopa alvin. Sen lisäksi on päätös, että valtion osakemyyntituloista voidaan käyttää infrainvestointeihin 10 prosenttia 500 miljoonan ylittävältä osalta. Logistiikan kannalta tieinvestoinnit eivät saisi olla riippuvaisia valtion omaisuuksien myynnistä. Tämä koko perusinfraan tehtävä investointi on tuottava sijoitus, joka synnyttää uusia yrityksiä ja uutta liiketoimintaa, jolla tätä hyvinvointiyhteiskuntaa rahoitetaan. Yksi tällainen hanke — en voi olla tätä sanomatta — on tietysti tämä Tampereen läntinen ohitustie, josta nyt rakennetaan vain pätkä keskeltä. Kaikkien asiantuntijoiden laskelmat osoittavat, että tie maksaisi itsensä takaisin kolminkertaisesti 20 vuodessa. Kun suunnitelmat ovat olemassa ja rakennustyöt aloitettiin, pitäisi tuo tie saattaa loppuun. Ministeri Luhtanen totesi, että Tampereen kehätien jatko on kakkoskorissa, mutta sen pitäisi olla periaatteessa ykköskorissa.

Keskusta on hallituksessa, ja se ei silti estä sitä, etteikö tällainen rivikansanedustajakin voi näitä toiveita tehdä. Täytän tässä sitä tehtävää, niin kuin ed. Saarinen sanoi, tätä puhevaltaa. Koetan oman näkemykseni tuoda tähän, ja sen olen velkaa omalle vaalipiirilleni ja äänestäjilleni.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tila heikkenee ja tulee päätymään noin 0,5 miljardin euron alijäämään. Tähän ovat syynä paitsi veronkevennykset myöskin menetetyt verotulot, muun muassa alkoholiverotuksesta, mutta myös kuntien valtionosuuksien kasvaminen. Työllisyyskehitys ei näytä myöskään yhtään valoisammalta. Työllisyysasteen nostossa ei näköjään tulla onnistumaan — se kai on jo tässä vaiheessa tunnustettava — eikä ole onnistuttu myöskään työttömyyden puolittamisessa, joka on ollut tavoite jo 90-luvun puolivälistä saakka.

Ensimmäinen ongelma, valtiontalouden tilan heikkeneminen, ei ole niin vakava ja hankala kuin tämä jälkimmäinen. Euroalueella Suomen kansantalous on nimittäin hyvin vakaalla pohjalla ja tunnusluvut ovat sellaiset, että ne kyllä kestävätkin tuon alijäämäiseksi muuttumisen, koska meillä myöskin työeläkerahastot ovat koko julkistaloutta helpottamassa.

Mutta toinen asia, tuo työllisyysjuttu, on niin hankala, että nyt pitäisi varmaankin muuttaa puheretoriikkaa ja ennen kaikkea vaihtaa vaihdetta niin, että myöskin alkaa tapahtua jotakin. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on korostanut koko ajan erilaisissa talouspoliittisissa puheissansa vakauden merkitystä ja sanonut, että sitä ei ymmärretä tässä suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa riittävästi. Mutta mitä tämä vakaus nyt sitten oikeastaan on? Se on tietysti sitä, että korot ovat pysyneet hallittuina ja inflaatio ei laukkaa, mutta samaan aikaan kuitenkin korkea työttömyys on tosiasia. Meillä on alhainen työhön osallistuminen — se alkaa painua jo hyvinkin alle 67 prosentin — ja erittäin vaikea pitkäaikaistyöttömyys. Tilastolukujen perusteella näyttäisi siltä, että melkein 300 000 ihmistä on edelleen vailla työtä. Yli vuoden työttömänä olleita oli 70 000 ja yli kaksi vuotta työttömänä olleitakin jo 30 000, eli voi varmaankin puhua siitä, että meillä itse asiassa joka kolmas on jo pitkäaikaisesti työtön. Sehän nyt on kallista kuin mikä, ja sen vuoksi on pakko muuttaa jo ajattelutapoja ja lopettaa sanominen, että työn verotusta alentamalla voidaan työllisyyttä parantaa. Tosiasia on se, että pitkäaikaistyöttömyyttä ei työn verotuksen alentamisella yksinkertaisesti pystytä hoitamaan.

Valtio on myöskin aivan sietämättömällä tavalla laistanut oman vastuunsa. Työllistämistuen piirissä viimeisimpien lukujen perusteella näytti olevan 22 000 henkilöä yksityisellä sektorilla. Kunnatkin tunsivat jo vastuuta niin, että reilut 11 000 oli tukityöllistämisen piirissä, mutta valtio vain vajaalla 2 000:lla tukityöllistämisen panostuksella. Se nyt on kyllä aika mahdotonta, kun ajatellaan, että joka tapauksessa pitkäaikaistyöttömyyden suhteen tarvitaan joitakin tämäntapaisia toimia, jotta pitkäaikaistyötön voi päästä tilanteeseen, jossa hänen paluunsa normaalille työmarkkinoille on mahdollista. Useinkaan se ei ole mahdollista, ellei ole jonkin sorttista työkokemusta.

Tästä on hyvä esimerkki entinen työtoverini Petri, joka toimi aikanaan monistajana ja lähettinä Uudenmaan läänin silloisessa lääninhallituksessa ja joka sittemmin vähäisen työpanoksen vuoksi, ei siksi etteikö häntä olisi tarvittu, mutta erilaisten tehokkuusmittareiden kautta katsottiin aiheelliseksi saneerata ulos. Nyt hän on itse asiassa "iloinen nelikymppinen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ihminen", joka asuu ainoassa mahdollisessa asunnossa, joka hänen tulotasollaan on mahdollista järjestää, Niemikoti-säätiön asuntolassa. Ainoa ongelma on se, että hänellä on lievä cp-vamma, ei mitään muuta ongelmaa. Onko tässä nyt järkeä käyttää tällä tavalla inhimillisiä resursseja? Ei minun mielestäni.

Eli siis nyt tarvitaan aktiivisuutta ja kasvua tukevia toimia. Suomi nousee rakentamalla. Meidän täytyy katsoa Itämeren alueen mahdollisuuksia talouskasvun vauhdittamiselle, mutta myös katse samalla Barentsin alueelle pohjoiseen, jossa on mittaamattomat luonnonvarat ja jossa tarvitaan uutta yhteiskunnallista strategiaa ja elinkeinopoliittista osaamista. Myöskin suomalaisten pitää olla mukana tuossa kehitystyössä.

Se, mikä nyt on aivan päivänselvä asia, on se, että kehysten ulkopuolella on yksinkertaisesti rahoitettava teitä, rautateitä, laajakaistoja, rakennettava asuntoja ja korjattava uutta. Suomi nousee vain rakentamalla. Tämä vakaus, joka nyt ylläpitää tällaista staattista tilannetta, saa mennä. Tarvitaan myöskin räätälöityjä keinoja sille, että pitkäaikaistyöttömyyden ankeasta tilanteesta voi päästä eroon. Kokopäivätyö on tietysti oikeus, mutta osa-aikatyö voi olla mahdollisuus, mutta se edellyttää sosiaaliturvajärjestelmiltä joustavuutta. Eli vakaudesta siis itse asiassa täytyy nyt ryhtyä pääsemään eroon ja aikaan on saatava liikettä, kasvua, aktiivisuutta.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Bruttokansantuotteen kasvu on nyt kotimaisen kysynnän varassa. Viennin odotetaan elpyvän tänä vuonna lähinnä itc- ja toisaalta metsäteollisuuden viennin vetämänä. Yrityksille ei silti jääne yhtään enempää käteen, sillä vientihintojen ei odoteta kohoavan ennen loppuvuotta, ja silloinkin nousua odotellaan lähinnä metsäteollisuudessa. Talousasiantuntijoiden mukaan yritysten investoinnit eivät ole merkittävästi kasvamassa tulevina vuosina ja niiden lievä nousu vaikuttaa työllisyyteen. Sitä kautta ne vaikuttavat valtiontalouteen hyvin hitaasti.

Suomen talouskasvuksi on arvioitu keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa tällä vaalikaudella. Se ei riitä korjaamaan työllisyysastetta, joka jumittuu paikoilleen. Työssä käyvien määrä suhteessa koko työikäiseen väestöön pysyy ennallaan eläköitymiskehityksen vauhdittuessa.

Koveneva kansainvälinen kilpailu ja Kiina-ilmiö vievät tuotantoa muualle. Kiina-ilmiön syyksi ei kuitenkaan pidä panna kaikkia talouden vaikeuksia. Tosiasia on, että yritysten työpaikoista suurin osa on viime vuosina syntynyt maamme rajojen ulkopuolelle.

Hallitus näyttää reagoivan tähän kehitykseen hyvin vähän. Sama passiivisuus vaivaa hallitusta yleensäkin nyt, kun työllisyys- ja muut talouspoliittiset tavoitteet karkaavat käsistä. Jopa valtiovarainministeriön korkeimmat virkamiehet korostavat, että nykyisellä hallitusohjelmalla ei tässä taloustilanteessa saavuteta 100 000:ta uutta työpaikkaa. Pikemminkin laskelmat osoittavat, että jos oikein hyvin käy, näillä toimilla onnistutaan luomaan 30 000 uutta työpaikkaa tällä vaalikaudella. Jos tuo 30 000 uuden työpaikan ja 2,5 prosentin vuotuinen talouskasvu toteutuu, valtiontalous on lähes katastrofaalisessa tilassa muutaman vuoden kuluttua. Näin useat talousviisaat varoittivat Oulussa eilen pidetyssä suhdanneseminaarissa. Tällä hallituksella on elinpäiviä jäljellä korkeintaan 150 viikkoa, toivottavasti ei sitäkään, jos tätä hallitusohjelmaa tässä taloustilanteessa jatketaan. Vaatimattoman 30 000 uuden työpaikan tavoite merkitsee sitä, että niitä täytyisi syntyä keskimäärin 200 työpaikan viikkovauhtia koko jäljellä oleva vaalikausi. Sekin on paljon tälle hallitukselle. Nythän työpaikat päinvastoin vähenevät.

Vanhasen hallituksen talouspoliittisen linjan ydin on syvä usko USA:n talouden elpymiseen ja rajaton usko hyvään onneen. Mutta aivan kuten Tuntemattoman sotilaan Rokka sanoo, "Tuuria on kahdenlaista, hyvää ja huonoa". Toivottavasti Vanhasen hallituksella ei ole sitä jälkimmäistä. Joka tapauksessa hallituksen talouspolitiikka lähtee siitä, että maailmantalous elpyy tulevina vuosina USA:n ja Aasian talouskasvun myötä ja että EU:n aluekin pääsee tuohon imuun mukaan, vaikka Euroopassa talouskasvun uskotaan olevan Aasiaa ja Amerikkaa hitaampaa.

Arvoisa herra puhemies! Suomenkin pelastajaksi luvattu tai tulevaksi kuviteltu kansainvälinen talouskasvu lepää huteralla pohjalla. USA:n talouskasvu 90-luvulla perustui kotitalouksien reippaaseen velkaantumiseen. Nyt USA:n talouskasvu perustuu julkisen talouden velkaantumiseen. Näin ei voi jatkua. Vaihtotase ei voi olla raskaasti negatiivinen loputtomasti. USA:n talouskasvua yritetään pitää keinotekoisesti yllä 1 prosentin korkotasolla. Sekään ei ole pitemmän päälle tervettä.

Kuten täällä on jo moneen kertaan sanottu, Suomen talouden elpyminen lepää kotimaisen kysynnän varassa. Ennen muuta se lepää kuitenkin omien ratkaisujemme varassa. Vaikka vienti elpyisikin, se tuskin kykenee vetämään kotimaista kysyntää mukaansa, sillä eihän se kyennyt parantamaan työllisyyttä 90-luvun lopullakaan. Kotimainen kysyntä romahti 90-luvun alun lamavuosina, eikä se ole sieltä koskaan noussut riittävän korkealle.

Keinoja kotimaisen kysynnän parantamiseksi olisi, jos niitä uskallettaisiin käyttää. Tuloverojen alentaminen on yksi keino, ja sitä tulee jatkaa. Presidentti Ahtisaaren työllisyystyöryhmä esitti aikoinaan korkeimman marginaaliveroasteen pudottamista 50 prosenttiin vuoteen 2000 mennessä. Lipposen hallituksen toteutus jäi 60 prosenttiin. Marginaaliveroaste Suomessa on EU-maiden huippua. Nykyinen hallitus ei lupaa parannusta tähän kisaan. Ahtisaaren työllisyystyöryhmä esitti myös aikoinaan, että valtion velka suhteessa bkt:hen tulisi puristaa 68 prosenttiin vuoteen 2000 mennessä. Tämän Lipposen hallitus toteutti ja ylittikin. Velkaantumisaste supistui peräti 48 prosenttiin lähinnä vientiteollisuuden bruttokansantuotetta kasvattaneen vaikutuksen seurauksena. Kehitys oli Euroopan huippua. (Puhemies koputtaa) Valtion velan kokonaismäärä ei ole Suomessa sittenkään kovin korkea verrattuna muihin EU-maihin.

Ahtisaaren työryhmä aikoinaan esitti, että työttömien määrä puristettaisiin 200 000:een vuoteen 2000 mennessä. Lipposen hallitus onnistui kyllä vähentämään työttömyyttä, mutta työttömänä oli edelleen 252 000 hallituksen vaihduttua vaalien jälkeen. Työttömyysasteemme on edelleen Euroopan huippua. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen yritysverouudistus on todellinen floppi, eikä siitä ole kansakuntamme talouden elvyttäjäksi, eikä se edistä uusien työpaikkojen syntymistä eikä uusyrittäjyyttä. (Puhemies koputtaa) Se ei myöskään kannusta yrityksiä investoimaan.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä hallitus tekee matalapalkka-alojen työn kysynnän parantamiseksi. Ratkaisuja on kuulemma odotettavissa lähiviikkoina.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä olisi tietysti aihetta laajempaankin analyysiin keskustelun aiheesta, mutta minäkin tyydyn ottamaan esille vain yhden asian tässä yhteydessä, minkä useat muutkin kansanedustajat ovat keskustelussa esille ottaneet. Kyse on tiemäärärahoista sekä Uudellamaalla että koko maassa. Otan esimerkiksi Keski-Uudenmaan ja Hyvinkään—Riihimäen-seudun päättäjien elokuussa vuonna 2002 solmiman aiesopimuksen seudun liikennejärjestelmien kehittämiseksi. Sopimus ja periaatteet on solmittu, mutta asia ontuu pahoin Tiehallinnon osalta. Sama koskee koko maata. Tiepiirien johdolla ei tunnu paljon muuta virkaa olevan kuin käydä peruskuntiin selvittämässä, että rahat eivät riitä. Varmasti tärkeämpiäkin tehtäviä olisi.

Tämänhetkisillä Tiehallinnon määrärahoilla pystytään vain täpärästi pitämään nykyinen tieverkko kunnossa, mutta käynnistettäville hankkeille ei riitä varoja. Tilanne alkaa olla uhka meidänkin seutumme kehitykselle. Aiesopimuksessa sovituista kymmenestä yleisen tieverkon laatutasoa parantavasta hankkeesta yksikään ei tule toteutumaan vuoteen 2007 mennessä, jolloin ensimmäisen kiireysluokan hankkeiden pitäisi olla valmiita. Uusia ohikulkuteitä ei rakenneta, ja elinkeinoelämän ja ihmisten kannalta tärkeät teiden parantamishankkeet eivät etene.

Ongelma näissä hankkeissa on se, että ne ovat liian isoja Tiehallinnon piiriorganisaatioiden perustienpidon rahoihin sopiviksi, mutta liian vaatimattomia eduskunnan päätettäviksi. Lisäksi Keski-Uudenmaan kohtaloksi on koitunut jääminen Pääkaupunkiseudun suurten tiehankkeitten varjoon ja toisaalta alueellisen tasapainon nimissä sisemmälle Suomeen suunnattujen tiemäärärahojen ulottumattomiin. Tiehallinnon rahoitettavaksi sovitut kevyen liikenteen väylät uhkaavat myös jäädä rakentamatta ja asukkaat ilman kattavaa kevyen liikenteen verkkoa.

Alueen kunnilta odotetaan kyllä jatkuvaa kykyä ottaa vastaan muuttajia. Ilman johdonmukaista alueen sisäistä liikenneverkkoa seudun kasvuedellytykset ovat kuitenkin vähissä. Uudet asukkaat eivät ole pelkästään Helsingin ja kehyskuntien välillä matkustavia, vaan työskentelevät myös lähempänä.

Toistaiseksi Keski-Uudenmaan kunnat ovat vielä kyenneet ottamaan niukin naukin vastaan asukkaita ja luomaan työpaikkoja, mutta edellytykset uhkaavat ehtyä ilman toimivaa ja palvelevaa tieverkkoa. Tämä sama asia koskee koko Uuttamaata ja muutamia muita kasvukeskusseutuja Suomessa.

Tämä Uudenmaan tiepiirin alue on taloudelliselta toiminnaltaan ja liikenteeltään maamme merkittävin. Asukasmäärä on noin 1,35 miljoonaa eli 26 prosenttia koko maan väestöstä. Maan autokannasta alueella on 24 prosenttia. Liikenne tiepiirin tiestöllä on yli kolminkertainen koko maan keskimääräiseen vuorokausiliikenteeseen verrattuna.

Arvoisa puhemies! Uudenmaan tiepiirin käytettävissä olevat määrärahat ovat vähentyneet 90-luvulla yli kolmanneksen. Nykyinen rahoitustaso on suhteettoman alhainen verrattuna aluerakenteen muutoksista sekä väestön ja liikenteen lisääntymisistä johtuviin tarpeisiin Uudellamaalla.

Arvoisa puhemies! Tiedossa ovat myös muualla Suomessa olevat perustellut hankkeet. Niille on liikennepoliittiset ja turvallisuuteen liittyvät perusteensa. Vaikka toin tässä puheenvuorossa esille lähinnä oman vaalipiirini asiaa, on todettava, että tierahoituksen tilanne on riittämätön koko maassa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella oleviin kohteisiin on myös työllisyyspoliittisia syitä. Välittömän työllistämisen lisäksi tiehankkeet tuovat aina taloudellista toimeliaisuutta seudulle. Ne voivat myös tuoda pidempiaikaista työtä kuten esimerkiksi Savukosken Martti—Tulppio-tie, joka on odottanut toteuttamistaan jo kohtuuttoman kauan. Toteutuessaan se lisäisi matkailua Itä-Lapin alueella, joka on maamme vaikeimpia työllisyysalueita. Vaikeimmat työllisyysalueet tarvitsevatkin täsmätoimenpiteensä, jotka voivat olla hyvinkin moninaisia, myös muita kuin tiehankkeita, ja ne onkin viisainta suunnitella alueen ihmisten kanssa. Prosentin tai parin tuloveronkevennys ei Savukoskella työttömyyttä paljon helpota. Sen sijaan tiehankkeilla olisi konkreettinen merkitys. Samaan tapaan eri puolilla Suomea on perustellut erilaiset tarpeensa, on kyse sitten Pohjanmaasta, Savosta tai mistä osasta Suomea tahansa.

Arvoisa puhemies! Suomessa 1800-luvun alussa oli 11 000 tiekilometriä. 1800- ja 1900-luvuilla onnistuttiin rakentamaan tieverkkoa siten, että nyt sitä on lähes 80 000 kilometriä. Viime vuosina kehitys on kuitenkin pysähtynyt. En ole vielä oikein ymmärtänyt, miten köyhä Suomi on aikanaan pystynyt rakentamaan tällaisen kymmenientuhansien kilometrien tieverkon, kun nyt rahat eivät tunnu riittävän lyhyisiinkään tienpätkiin, vaikka maa on vauraampi kuin koskaan. Tiemäärärahojen kasvattamiselle on turvallisuuteen, taloudellisuuteen ja kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun liittyvät syynsä. Odotan ja oletan, että hallitus tekee asian suhteen viisaita ja pikaisia päätöksiä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä ihan oikein todetaan, että budjettivalta kuuluu eduskunnalle. Mielestäni siinä on hyvin tärkeällä tavalla kiinnitetty huomiota siihen, että tämän tyyppisten asioiden kuin sen, mitä eduskunta viime joulukuussa teki näitä budjettilisäyksiä, jotka on tarkoitettu pysyväisluonteisiksi, eli niiden lisäysten tietenkin olisi syytä olla jo pohjissa valmiina, ettei tulisi sitä, että samoista lisäyksistä sitten vuosi vuodelta täällä eduskunnassa tapellaan. Mielestäni se on tärkeä havainto, mikä valiokunnalla tässä mietinnössään on mukana.

Samaan hengenvetoon toteaisin, että ihan samalla lailla, kuin tämä joulukuun budjettimietintö sitoo mielestäni hallitusta eduskunnan lisäysten osalta, myös eduskunnan silloin hyväksymät ponnet mielestäni sitovat hallitusta. Niinpä muistutan tässäkin yhteydessä eräästä niistä, joka oli perusparannusaravan ehtojen korjaaminen. Toivon, että se etenisi hallituksessa.

Arvoisa puhemies! On ihan oikein, että tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä otetaan esille muutama iso kokonaisuus. Mitään pientä yksityiskohtaista käsittelyä ei tässä yhteydessä tietenkään näille asioille voi olla, koska budjettiriihi on sitten erikseen syksyllä. On tärkeätä, että työllisyysasia on tässä pohdittuna, ja on myös hyvin tärkeätä, että tässä puhutaan aika paljon palveluista.

Veroista olen aivan samaa mieltä kuin ed. Ahde täällä aiemmin eli yhdyn Matti Ahteen hallitukselle lähettämiin terveisiin tulevaisuutta ajatellen eli siihen, että tuloveronkevennyksissäkin on syytä pitää maltti mukana. Aina ja kaikkialla täytyy muistaa, että veronkevennykset eivät saa missään vaiheessa uhata palvelutuotantoa, vaan niillä on tietenkin mahdollista saavuttaa jossain määrin myönteistä työllisyyskehitystä, mutta palveluita vaarantamatta ehdottomasti, eli ed. Ahteen terveisiin yhdyn tässä.

Puhemies! Kunnistahan muutenkin todetaan täällä se positiivinen seikka, että tulevalla kehyskaudella kuntien valtionosuudet lisääntyvät 655 miljoonaa euroa, mistä osa on lakisääteistä tarkistusta. Kuitenkin suunta on oikea ja määrä on iso, ja sinänsä pidän sitä tärkeänä. Samoin pidän tärkeänä sitä pohdintatapaa, mikä tässä nyt sitten on mukana, tämä peruspalveluohjelma ja peruspalvelubudjetti. Pidän myös tärkeänä sitä, että edelleenkin tässä mietinnössä ja kehyspäätöksessä viitataan terveysohjelman toteuttamiseen ja samoin tähän uuteen sosiaalipuolen ohjelmaan. Meillä mietinnössähän myös kiinnitetään huomiota siihen, että tämä sosiaalipuolen ohjelma tarvitsee nämä voimavarat myös sitten, koska siellä on tärkeitä asioita sisällä. Siellä on vanhustenhuoltoa, vammaisten asiaa, lastensuojelutoimia, päivähoitoa, hyvin tärkeitä kysymyksiä. Yksi sellainen johtava periaate, minkä muistan lukeneeni tämän sosiaaliohjelman tavoitteista, on muun muassa se, että pitäisi saada riittävästi työvoimaa, riittävästi henkilökuntaa, vähentää pätkätöitä. Tietenkin nämä ovat varsin haastavia juttuja, ja toivoisin, että ne tosiasiassa liikkuvat näin komeasti eteenpäin kuin ne on paperillekin kirjoitettu.

Puhemies! Tässä kuntaosuudessahan puhutaan näistä rakenteellisista uudistuksista, mitkä debatissakin vedin esiin. Siinä oikeastaan yhdyn siihen, mitä oma ryhmäpuheenjohtajamme Backman sanoi täällä silloin, kun tästä asiasta oli lähetekeskustelu. Hänhän totesi, että tällaiset yksityistämis- ja ulkoistamistoimet eivät yksiselitteisesti ole mikään ongelmaton asia, vaan voi olla usein niin, että halpa hinta sillä hetkellä ei kuitenkaan lopulta ole kokonaistaloudellisesti edullisinta. Pidän sellaista ideologista yksityistämistä ja ulkoistamista huonona asiana. Totta kai käytännön järki ratkaisee, että jos joku tietty asia voidaan joskus hoitaa järkevämmin ostopalveluin, se tehtäköön, mutta ei mitään ideologista yksityistämistä, koska meillä on paljon esimerkkejä siitä, että laatu kärsii ja usein myös henkilöstön asema kilpailuttamisessa jää täysin toisarvoiseksi. Se on todella tärkeä asia. Jos puhutaan vaikka bussiliikenteen kilpailuttamisesta eikä oteta henkilöstön asemaa huomioon, kyllä se myös turvattomuutta lisäävä tekijä on tulevaisuudessa. Todellakin minä luotan, puhemies, julkisiin palveluihin. Kyllä minulla on sellaista kokemusta, että ne toimivat oikein hyvin. On tärkeätä, että tässä huomiota kiinnitetään köyhyysongelmaan.

Tästä väyläponnesta haluaisin todeta sen, että tässä aivan oikein kiinnitetään huomiota siihen, että tämä määrärahatarve on suuri ja kehys on liian pieni, mutta me nimenomaisesti kävimme valiokunnassa sen keskustelun, että tämä ponsi ei tarkoita sitä, että tällä me sitoutuisimme sen infratyöryhmän hankkeisiin siinä järjestyksessä kuin ne sinne paperiin on laitettu, vaan nimenomaisesti valiokunnassa keskusteluissa tähdensimme, että kaikki ymmärrämme tällä asialla samaa eli ymmärrämme sillä ponnella, että yleisesti haluamme ohjelman, haluamme sen rahoituksen mutta emme tässä yhteydessä ota kantaa niihin prioriteettijärjestyksiin, minkä haluan ehdottomasti tuoda tässä vaiheessa pöytäkirjoihin.

Puhemies! Ihan pari sanaa ympäristö- ja asuntopuolesta. Olen itse siinäkin jaostossa. Haluan todeta, että on myönteistä, että huomioidaan tämä ympäristötyö tässä meidän mietinnössämme, ja kiinnitän huomiota siihen, että myös muita määrärahatarpeita tulee jatkossa esiin varmasti, mitkä eivät tällä hetkellä kehyksessä ole. Yksi asia, mikä minua asuntoihmisenä hieman hätkähdytti asiantuntijakuulemisessa, (Puhemies koputtaa) oli se, että kävi ilmi oikeusministeriön kuulemisessa, että näitä rahoja tuomioistuimille kehittää omaa menettelyään ei ole, mikä tarkoittaa, että hyvistä aikeista huolimatta emme kykene näillä kehyksillä nopeuttamaan esimerkiksi kaavavalituksia, mikä on mielestäni suuri harmi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Pariin asiaan tästä hallituksen budjettikehyksestä ja tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Täällä ed. Viitanen puhui kunnallisista palveluista, ja aloitan myöskin itse niistä.

Lainaan pienen pätkän valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä: "Toisaalta vuosina 2004—2008 toimintamenojen nimelliskasvun arvioidaan hidastuvan keskimäärin vajaaseen neljään prosenttiin vuodessa. Toteutuakseen tämä vaatinee osittain pitkällekin meneviä rakenteellisia uudistuksia." Nyt herää vaan kysymys, mitä nämä rakenteelliset uudistukset ovat. Minä tulkitsen ne niin, että ne ovat palvelujen ulkoistamista. Muutoin ei pystytä pudottamaan ja painamaan kuntien menoja 4 prosentin tasolle, kun muistetaan, että pelkästään palkkamenot ovat noin 70 prosenttia kuntien kaikista menoista. Tämä palvelujen yksityistäminen on aivan selvästi kirjattu tähän mietintöön, enkä pidä sitä oikeana kehityssuuntana. Mielestäni julkiset palvelut ovat suomalaisen yhteiskunnan perusta ja niitä tulee kehittää ja niitten kehittämisen pohjalta lähteä. Tämä kuntia koskeva osuus tietenkin, jos pakotetaan kunnat vain tuollaiseen vajaaseen 4 prosentin kasvuun vuodessa, merkitsee sitä, että kuntien täytyy jossain paikassa säästää. Silloin ei paljon muuta ole kuin henkilöstömenojen säästö, suurin menoerä on henkilöstömenot, ja silloin säästöt kohdistuvat niihin. Ihmisethän nämä palvelut tuottavat kuntalaisille, joten tämä kohta on hyvin arveluttava mielestäni.

Tämä jatkuu sitten, toinen lainaus heti seuraavasta virkkeestä: "Peruspalvelujen rahoituksen vahvistamiseksi valiokunta kiirehtii selonteossa mainittua sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukäytännön muuttamista." Tässä on kohta sitten, millä perustellaan tai millä lähdetään sitten rahoittamaan näitä kunnallisia palveluja elikkä suuntaudutaan siihen, että asiakasmaksuja lähdetään nostamaan. Tämähän merkitsee tietenkin sitä, että ne miljoona suomalaista, jotka eivät saaneet mitään verohelpotuksia, tulevat tämän kohteeksi, näitten maksujen korotuksen kohteeksi, ja täällä on erittäin paljon sairaita, pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita jnp. Tämä kaikista pienituloisin väestöryhmä ollaan tältä osin sitten asettamassa maksumiehen asemaan, kun puhutaan näistä hintojen korotuksista.

Tältä osin valiokunnan kanta, että valiokunta kiinnittää huomiota edelleen vaikeana jatkuvaan köyhyysongelmaan ja syrjäytyneiden asemaan — esimerkiksi pelkän työmarkkinatuen varassa elävät eivät hyödy jo tehdyistä veronalennuksista — jää aika outoon asemaan, kun samanaikaisesti toisaalta ollaan lisäämässä juuri näitten väestöryhmien kustannuksia ja kun ei esitetä sentinkään tasokorotusta työttömyysturvaan, työmarkkinatukeen, ei sentinkään tasokorotusta. Sehän on todettu jo muun muassa Stakesin tutkimuksista, että tällä työmarkkinatuen tasolla ei voi pitempää aikaa elää kunnollista, kohtuullista elämää. Se on tänä päivänä 23 euroa 16 senttiä päivässä, ja se on kohtuuttoman vähän.

Samoin myöskin kansaneläkkeen tasokorotushan on hallituksen ohjelmassa vuoden 2006 aikana toteutettavaksi esitetty 7 euron korotus. Se on täysin riittämätön, ja kun näyttää vielä siltä, että indeksitarkistukset jäävät lähes nollatasolle, se merkitsee todella pahaa ongelmaa kansaneläkkeen tai pienen työeläkkeen varassa oleville ihmisille. Näin ollen tähän 496 euron 38 sentin kansaneläkkeeseen tulisi ehdottomasti tehdä tasokorotus ja sitä kautta turvata näitten ihmisten toimeentulo, etteivät eläkeläiset joutuisi toimeentulotukiasiakkaiksi. Nyt noin 10 prosenttia toimeentulotukiasiakkaista on eläkeläisiä, ja se johtuu tietenkin siitä, että tämä ensisijainen sosiaaliturva on meillä liian heikko ja se vaatisi ehdottomasti korotusta. Tulkoon todetuksi, että tämä niin sanottu alin kansaneläke, täysi kansaneläke, on toisessa kuntaryhmässä puolisolla 419 euroa 16 senttiä, joten mistään suurista rahoista ei voi puhua.

On todella pienituloisista ihmisistä ja heidän toimeentulostaan kysymys. Hallitus ei tässä kehysbudjetissa aio heidän toimeentuloansa helpottaa, vaan päinvastoin sosiaali- ja terveydenhuollon maksukorotukset ja myöskin sitten kiinteistöveron alarajan nosto nostavat asumiskustannuksia ja se edelleenkin vaikuttaa näitten ihmisryhmien asemaan. Kansaneläkkeen tasokorotus ja työttömyysturvan tasokorotus tulisi tehdä välittömästi.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tästä valtioneuvoston selonteosta kiinnitetään erityistä huomiota rata- ja tieverkon kunnossapitoon ja liikenneinfran rahoitukseen ja meidän väylähankkeisiimme. Tämä on sellainen alue, mikä täällä salissa on erityisesti puhuttanut, mutta se on myös asia, mikä maakunnissa puhuttaa, ja tilanne on se, että ihmisten liikkuminen ja kuljetustarve ovat kasvaneet oleellisesti, ja kyllä tämä yhteiskunnan rakennemuutos osaltaan vielä on vienyt tätä kehitystä siihen suuntaan. Maaseudulla, vaikka tilojen lukumäärä on harventunut, kuljetusmatkat ovat pidentyneet. Samat viljelijät hoitavat useita tiloja ja liikkuvat isommilla ja isommilla kalustoilla siellä. Maatilojen toimeentuloa koetetaan monipuolistaa maatilamatkailulla ja suoramyynnillä ja tämmöisellä, mikä edellyttää myös, että tieverkot ovat kunnossa, jotta siellä päästään kulkemaan. Työssäkäynti on lisääntynyt ja työmatkat ovat pidentyneet, ja kyllä tämän hallituksen toimenpiteet ylipäänsä ostovoiman lisäämiseksi ovat näkyneet sillä lailla, että kuljetukset ovat lisääntyneet maantiellä. Ihmisten ostovoima on kasvanut, ja kauppojen myynti on lisääntynyt, ja tavarakuljetukset ovat lisääntyneet, ja sitä kautta meidän tieverkkomme merkitys on edelleen korostunut. Elikkä tässä tilanteessa meillä on yhteiskunnassa kova paine panostaa liikenneverkkoihin, pitää niitä kunnossa ja rakentaa uutta.

Väylähankkeitten osalta on käyty keskustelua, onko se järjestys oikein vai ei. Tärkeintä on, että näitten rahoitukseen saadaan rahoja, ja täällähän on ollut esillä elinkaarimalli, tierahastomalli ja myös valtionyhtiöitten myyntitulojen käyttö jatkossa entistä enemmän tieinvestointeihin. Minusta tämä on oikea tapa, että etsitään keinoja, millä näitä väylähankkeita voidaan rahoittaa.

Haluan tässä yhteydessä vielä tuoda tämän Tampereen läntisen kehätien merkityksen nimenomaan Pirkanmaalle, mutta myös pitkälle Pohjanmaalle ja Satakuntaan. Siellä on nyt tärkeä investointi käynnissä, mutta kehätien molemmat päät näillä näkymin ovat jäämässä jatkoa vaille, ellei tähän hankkeeseen hankita rahoitusta jatkossa ja nopeastikin. Se samalla panttaa investointeja maakunnassa, mutta aika pitkälle myös sitten nykyisen Kolmostienkin varressa olevien kuntien osalta. Investointeja olisi tulossa, ja väestön muuttokehitys osaltaan lisää paineita rakentamiseen, ja sitäkin kautta liikenneväylällä on erittäin suuri merkitys näitten lähikuntienkin kehityksen kannalta.

Elikkä näihin väylähankkeisiin pitää tavalla taikka toisella löytää lisää rahoitusta, ja malleja löytyy. Ed. Krohn esitti täällä tietullimallia, mutta minusta liikenteeltä kerätään jo nyt veroja ja maksuja niin paljon, että niillä rahoilla kyllä nämä investoinnit voidaan hoitaa, kun ne vaan halutaan hoitaa, ja näitten maksujen kasvukin, noin 100 miljoonaa euroa vuodessa, olisi jo hyvä pohja. Mutta ylipäätään liikenteeltä kerättäviä maksuja pitäisi paremmin käyttää liikenneinfran ylläpitoon ja kehittämiseen.

Hallitus on ohjelmassaan erityisesti painottanut työllisyyden hoitoa ja yrittäjyyttä. Tätä on koetettu tässä maailmanmarkkinatilanteessa tukea nimenomaan kotimaista kysyntää lisäävällä tavalla ja veroja on kevennetty. Tämä on sinänsä ihan oikea ja hyvä malli, ja tätähän ovat käyttäneet Yhdysvallat, ja tuntuu, että Saksakin jatkossa olisi edelleen painottamassa elvytyksessä tätä keinoa. Elikkä veronkevennyksillä koetetaan lisätä kotimaista kulutusta ja kysyntää silloin, kun maailmanmarkkinat eivät vedä.

Tässä yhteydessä nostan esiin EU:n itälaajenemisen ja nimenomaan sen tuomat riskit meidän elintarviketaloudellemme. Näissä uusissa EU-maissa on merkittävää maataloustuotantoa, ja meidän oma elintarviketeollisuutemme on siellä jo mukana. Kun siellä työvoimakustannukset ovat monta kertaa vain murto-osan meidän työvoimakustannuksistamme, niin tämä elintarvikkeitten arvonlisävero nostaa suhteessa meidän kotimaisen elintarviketuotantomme hintatasoa niin, että kilpailukyky heikkenee tässä yhteydessä kyllä ratkaisevalla tavalla. Tässä mielessä meillä oleellisesti muita EU-maita korkeampi elintarvikkeitten arvonlisävero on kyllä aikamoinen uhka meidän omalle elintarviketaloudellemme. Täälläkin on tähän asiaan kiinnitetty huomiota, ja olen itsekin tämän kysymyksen nostanut tässä salissa ja omassa ryhmässäni esiin. Olen huomannut, että myös hallituskumppani SDP:n taholla tähän kysymykseen on puututtu, ja tämä on nimenomaan sellainen vero, jota tässä yhteydessä oman elintarviketalouden kilpailukyvyn kannalta olisi tärkeää laskea, mutta se on myös pienituloisten ihmisten ja pientä eläkettä saavien ihmisten ostovoiman kannalta tärkeä kysymys. Nythän näissä veronkevennyksissä nimenomaan eläkeläiset ja pienituloiset ihmiset ovat jääneet jälkeen ja heidän ostovoimansa ei ole kehittynyt samassa suhteessa kuin muun väestön. Elikkä siinäkin mielessä ruuan arvonlisäveron alentaminen olisi tärkeä tekijä, jotta hyvinvointia voitaisiin tasaisemmin jakaa.

Kuntien kannalta hallituspolitiikka on tuonut helpotusta, ja kuntien taloudessa on pientä elpymistä näköpiirissä. Tosin terveydenhuollon hoitotakuu ja väestön ikääntyminen on kova haaste kuntataloudelle, ja niin kuin tässä salikeskustelussakin on tullut esiin, rakennekehitys kuntien palvelutuotannossa on tärkeä tekijä. Tosin kuntien palvelurakenteen kehittämisessä pääpaino on ollut kuntaliitosten suunnassa ja tarvittaisiin jatkossa kyllä tässä mielessä uusia ja monipuolisempia keinoja, että voitaisiin kuntien yhteistä palvelurakennetta muun muassa perusterveydenhuollon alueella lisätä. Pelkät kuntaliitokset eivät ole ainoa konsti, vaan paljon tehokkaampia keinoja voi löytyä kuntien yhteistyön kautta, ja sitä kautta saadaan kotimaista kilpailukykyä vahvistettua myös palvelutuotannon alueella.

Osaaminen ja korkea teknologia ja bioenergia ovat sellaisia alueita, joihin kannattaa panostaa. Nimenomaan meidän työvoimakustannuksemme ovat sellainen kilpailutekijä, että meidän pitää panostaa niille alueille, joilla me olemme vahvoja, ja silloin nimenomaan osaamisesta huolehtiminen ja korkean teknologian ja siihen liittyvän osaamisen kehittäminen ovat tärkeitä alueita. Kyllä bioenergian merkitys jatkossa tulee kasvamaan, ja kun päästökauppa lähtee käyntiin ja on pelättävissä, että sähkön hinta tulee nousemaan, niin siinäkin mielessä olisi tärkeätä, että me nyt panostaisimme kotimaisen energian lisärakentamiseen ja sitä kautta myös sitten pienentäisimme sähkön hintaan kohdistuvia paineita. Kyllä bioenergia avaa uusia työllisyysmahdollisuuksia ja lisää meidän kilpailukykyämme monella tavalla. Elikkä näihin asioihin pitäisi jatkossa koettaa kiinnittää huomiota.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Aluksi muutama sana kehysmenettelystä. Kehysmenettely on ollut valtionhallinnossa käytössä 1990-luvun alusta lähtien. Tosin eduskunnan osalta määrärahakehysten käsittely on vielä sangen uusi, mutta mielestäni kylläkin tarpeellinen prosessi. Tämä mahdollistaa tässä talossa keskustelun siitä, onko valtion varat kohdennettu ja jaettu oikein eri hallinnonalojen kesken. Pidänkin tätä kehysmenettelyä tarpeellisena. Pitävät määrärahakehykset luovat selkeyttä ja suunnitelmallisuutta valtiontalouden hoitoon. Kehysmenettely on epäilemättä myös parantanut budjettiesityksen valmistelua. Tällä en kuitenkaan halua sanoa sitä, etteikö korjattavaakin olisi.

Kehysmenettelyn yksi pulma onkin siinä, että se tahtoo johtaa näkökulman sektoroitumiseen. Kun kokonaismenojen raami on tiukka, jonkin hallinnonalan menojen lisääminen vaatii aina jonkin toisen menojen vähentämistä. Tietysti tällaisten intressitaistelujen välttämiseksi on helpompi mennä vanhoja latuja tekemättä tarvittavia uudelleenjakoja. Tilanne on kuitenkin se, että yhteiskunta muuttuu ja aina silloin tällöin meillä olisi tarvetta voimavarojen uudelleenjakamiseen, mutta omista kiinni pitäminen johtaa siihen, että helposti tällaisiin muutoksiin ja uudistuksiin ei päästä. Näinpä eduskunnan tehtävä on loppujen lopuksi tehdä nämä määrärahojen priorisoinnit.

Haluan muistuttaa myös siitä, että monetkaan merkittävistä yhteiskunnallisista ongelmistamme eivät ole sektorikohtaisia, eivät ole hallinnonaloittaisia. Ajatellaan vaikka työllisyyttä, miksei asuntopolitiikkaakin tai sitten aluepoliittisia toimia. Kyllä ne kaikki vaativat poikkihallinnollisia toimia ja myöskin resursseja. Mielestäni tämä edellyttäisikin sitä, että niin hallituksessa kuin eduskunnassakin kyettäisiin merkittäviä tehtäväalueita analysoimaan nykyistä syvällisemmin.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten tuleviin haasteisiin, niin mielestäni Suomen valtiontalouden, miksei koko kansantaloudenkin, merkittävin haaste tulevaisuudessa on työikäisen väestön laaja siirtyminen eläkkeelle. Se on alkanut ja jatkuu tulevina vuosina. Suurten ikäpolvien eläköityminen ja sen aiheuttama nopea huoltosuhteen heikkeneminen on seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana suurempi ongelma Suomessa kuin monissa Euroopan maissa.

Meillä tilannetta toki helpottaa se, että meillä on julkinen sektori ollut ylijäämäinen. Tilanne on kuitenkin tältä osin heikkenemässä. Valtiontalouden rahoitusylijäämä supistui jo viime vuonna voimakkaasti, ja kaikki ennusteet viittaavat siihen, että tänä vuonna se painuu alijäämäiseksi. Tähän osaltaan vaikuttavat alkoholiverotuoton supistuminen sekä ansiotuloverotuksen kevennykset, jotka koko voimallaan kohdistuvat tälle vuodelle. Kiitos kuitenkin työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen ylijäämän koko julkinen sektori pysyy tulevinakin vuosina ylijäämäisenä, ja tämä on tärkeä asia.

Valtiotalouden, myös kuntien talouden, kannalta oleellista on se, miten työllisyytemme kehittyy. Meille on asetettu eräänlaiseksi pitkän tähtäimen tavoitteeksi 75 prosentin työllisyysaste. Se on mielestäni enemmän kuin kunnianhimoinen. Joka tapauksessa työllisyysasteen hilaaminen 70 prosentin paremmalle puolelle on tarpeen. Se voi tapahtua ainoastaan ja vain työttömyyttä alentamalla, aikaistamalla nuorten koulutuksesta töihin siirtymistä ja myöhentämällä ihmisten työelämästä siirtymistä.

Meidän työllisyyskehityksemme ei viime aikoina ole ollut erityisen hyvä. Pitkään jatkunut tuotannon laimeus erityisesti vientiteollisuudessa käänsi työllisyyden viime vuonna laskuun. Palvelusektorin lisääntyneet työpaikat eivät täysin kyenneet kompensoimaan teollisuuden menetyksiä. Erityisesti euroalueella meidän vientituotteidemme kysyntä on ollut heikkoa. Voidaankin kysyä, onko euroalueen heikkoa talouskehitystä hidastanut Aasian, euroalueen ja Yhdysvaltojen rahapolitiikkojen erilaisuus. Aasian maat ja Yhdysvallat ovat selvästikin panneet reaalitalouden ja kasvun vahvistamiselle suuremman painon kuin Euroopan keskuspankki, jonka silmätikkuna on pääasiassa ollut hintavakaus.

Suomen taloutta on vaivannut myös alhainen investointiaste. Kaikkiaan investoinnit supistuivat viime vuonna 2,5 prosenttia ja investointiaste laski huolestuttavan alas, 18 prosenttiin. Erityisesti teollisuuden kone- ja laiteinvestoinnit olivat alamaissa. Asuntorakentaminen sen sijaan kasvoi hyvää vauhtia. Mielestäni onkin syytä olettaa, että tänä vuonna investoinnit kääntyvät kasvuun. Meillä on myös käynnistynyt tai käynnistymässä monia suuria hankkeita, kuten Vuosaaren satamahanke, Olkiluodon ydinvoimala ja Porvoon öljynjalostamon uusi laitos. Nämä epäilemättä vauhdittavat erityisesti rakennusalan työllisyyttä mutta heijastuvat muillekin sektoreille.

Suotuisa tulokehitys, kuluttajien luottamus ja matalat korot ylläpitävät kulutuksen kasvua. Vientikin uskoakseni alkaa vetää, joten työllisyys kehittyy uskoakseni myönteisesti, ei ehkä sitä vauhtia, että tavoite 100 000 uudesta työpaikasta toteutuisi tämän hallituskauden aikana. Se täytyy myöntää. Niinpä tarvitaan työllisyyttä edistäviä toimia.

Näitä toimenpiteitä mietittäessä on kuitenkin syytä huomioida, että suhdanteiden parantuessa finanssipolitiikan lisäelvytys ei ole mielestäni viisasta. Niinpä veronkevennyksissä tulisi tyytyä lähinnä inflaatiotarkistusten tekemiseen. Työllisyyttä voidaan sen sijaan edistää muuttamalla verotuksen rakennetta. Esimerkiksi työnantajamaksuja voidaan alentaa valikoivasti matalien palkkojen osalta. Myös palvelujen arvonlisäveroa voidaan valikoivasti alentaa. Nämä voidaan mielestäni kattaa nostamalla sellaisia veroja tai maksuja, joiden vaikutus työvoimakustannuksiin ja työllistymiseen on vähäinen. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon ympäristöverot.

Arvoisa puhemies! Mitä sitten tulee talouden kasvun edellytyksiin, niin meidän on huolehdittava joistakin asioista. Yksi on epäilemättä koulutusjärjestelmämme laatu ja toimivuus. Pienenä kansakuntana meidän on panostettava tietoon. Me selviämme globaalissa kilpailussa ainoastaan osaamisella.

Tietoon ja osaamiseen perustuva kansallinen kehittämisstrategiamme edellyttää myös sitä, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan edellytyksistä kannetaan erityistä huolta. Tämä edellyttää panostusten lisäämistä myös tulevina vuosina ja mielellään siten, että lisäpanostukset suunnataan kansallisesti tärkeille aloille. Edellä viittasin jo eräisiin suurprojekteihin, joilla on kasvua lisäävä vaikutus.

Täällä on tänään puhuttu myös paljon liikennehankkeista, niiden tarvitsemasta lisärahoituksesta. Minun mielestäni nämä liikennehankkeet eivät suhdannepoliittisesti ole perusteltuja, mutta kannatan niitä tarpeeseen perustuen. Ne ovat meidän yritystemme kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä, ja liikennerahoitusta lisäämällä me voimme taata sen, että tie- ja rataverkkomme ei rapaudu, mikä vaara nyt tällä budjettitasolla on mahdollista.

Yhtenä asiana haluan mainita vielä yrittäjyyden. Yrittäjyyden edistäminen on ollut Suomessa jo pitkään elinkeinopolitiikan ydinkysymyksiä. Se on vahvasti tämänkin hallituksen ohjelmassa.

Vaikka yrittämisen edellytyksiä onkin parannettu, niin ne ovat olleet mitä ilmeisimmin riittämättömiä. Tätä työtä mielestäni tuleekin määrätietoisesti jatkaa, sillä aivan liian harva suomalainen ryhtyy tänä päivänä yrittäjäksi. Yrittäjyyden lisääminen on kuitenkin yksi tapa parantaa työllisyyttä ja meidän hyvinvointiamme.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintöön kehyksistä vuosille 2005—2008 liittyy neljän eri oppositiopuolueen vastalauseet, joissa on yhteensä 13 lausumaehdotusta. Totta on, että oppositiopuolueet eivät voi kaikilta osin hyväksyä tätä kehyslinjausta. On ymmärrettävää, että oppositio vaatii tietenkin lisärahoitusta, mutta yhdessäkään näistä vastalauseista ja niissä olevissa lausumissa ei esitetä sitä rahoituslähdettä, mistä sitten katettaisiin nämä erittäin hyvät tarpeet, mitä vastalauseissa esitetään.

Mutta herra puhemies! Sitten tähän kehysmietintöön. Tässä mietinnössä todetaan, että olemassa olevien ja vielä tulevien menopaineiden kannalta ratkaisevaksi muodostuu kehysmäärärahan sisällä oleva niin sanottu jakamaton varaus. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan myös se, mikä on täällä jo monta kertaa tuotu esille, että tästä varauksesta joudutaan kattamaan selonteossa todettu lähes 300 miljoonan euron suuruinen valtionosuuksien lisäys kunnille. Tähän ei ollut varauduttu helmikuussa 2003 hyväksytyssä määrärahakehyksessä eikä myöskään toukokuussa 2003 tehdyssä tarkistetussa kehyspäätöksessä. Kyllähän nämä kohtuuttomasti nyt rasittavat sitten liikkumatilaa myöskin, kun ajatellaan lisätalousarvioita, ja kyllä tuntuu käsittämättömältä, että tämmöisiä lakisääteisiä menoja ei voida ennakoida nykytekniikalla yhtään aikaisemmin, kun nyt vasta ne voidaan todeta. Tämä ei tahdo kyllä mennä ymmärrykseen oikein, mistä tässä on kyse. Onko tässä tahallisuutta, tahattomuutta, vai minkä takia 300 miljoonan lakisääteinen erä nyt sitten joudutaan kehyspäätöksessä ottamaan huomioon? Minusta on aivan oikein, että valtiovarainvaliokunta katsoo, että nyt tulee selvittää, voidaanko tällaiset lakiin perustuvat menoerät siirtää kehyksen ulkopuolelle. Minusta tämä on vähin, mitä tässä yhteydessä on voitu esittää, ja tässä tietenkin sormet vähän osoittavat myös valmistelevaan virkamieskuntaan joka taholla, sekä valtion taholla että kuntien taholla, miten tällainen voi vielä tänä päivänä tapahtua.

Asiantuntijakuulemisen perusteella valtiovarainvaliokunnassa kävi selville myös se, että jo kehysvaiheessa valtiovarainministeriö on puuttunut yksittäisiin menoeriin jopa hallinnonalojen kehysten sisällä. Valmistelu jo muistuttaa hyvin paljon varsinaista talousarvioesitystä, eikä näin tietenkään voisi olla. Kehysmenettelystä ei saa tulla toista talousarviokäsittelyä, ei kai tällä menettelyllä tätä ole tarkoitettu. Minusta tämä pitäisi myöskin virkamiesvalmistelussa selkeästi ymmärtää, mikä on eduskunnan tahto ollut.

Herra puhemies! Budjettivalta kuuluu lain mukaan eduskunnalle. Siksi on kyllä aika omituista se, että kun eduskunta täällä talousarviokäsittelyn yhteydessä joulun alla teki tiettyjä pienehköjä lisäyksiä, niitä tuli esimerkiksi vankeinhoitoon, sinne lisäysmäärärahaa, samoin varusmieskoulutukseen Imatran ja Ivalon yksiköiden kohdalla, samoin lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon turvaamiseen, niin nämä ovat heti pudonneet pohjista pois. Eihän näin voi olla. Siellä on monia muitakin määrärahoja, ennen kaikkea tietenkin harkinnanvaraisia, mutta jos niitäkin eduskunta kerran on yksituumaisesti lisännyt, niin kyllä se tarkoittaa myös virkamiesvalmisteluille ministeriöissä sitä, että eduskunnan tahtoa on noudatettava. Tästä meidän pitää tässä talossa pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama ajatus maatalouspääluokasta. EU:n maatalouspolitiikkaa uudistetaan vuonna 2003 tehdyn päätöksen mukaisesti. Uudistukseen liittyvät EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet kasvavat kehyskauden aikana asteittain 41 miljoonaa euroa vuodesta 2004 vuoteen 2008, millä kompensoidaan maataloustuotteiden hintojen alentamista. Perustelumuistiossa todetaan, että maatalouden kansallinen tuki on vakaannutettu vuoden 2004 tasolle. Tarkoitus on, että osa kansallisesta tuesta käytetään luonnonhaittakorvauksen yksikkötason korotuksesta johtuviin menoihin ja osa ympäristötuen kansallisen lisäosan rahoittamiseen. Asiantuntijakuuleminen osoitti selkeästi, että maatalousuudistukseen liittyvien esimerkiksi hallintomenojen lisäykset puuttuvat kehyksestä. Vuoden 2005 ylitystarpeeksi on arvioitu 5 miljoonaa euroa, vuosille 2006—2008 vuosittain noin 7 miljoonaa euroa.

Uusi päätös ei myöskään sisällä riittävästi voimavaroja viidennen ydinvoimalapäätöksen ja Kansallisen metsäohjelman yhteydessä sovittujen energiapuun käyttöä lisäävien toimenpiteiden toteuttamiseen. Edelleen valiokuntakäsittelyssä kävi selväksi, että lisäystarve tältä osin ensi vuonna olisi 3,5 miljoonaa euroa, 5 miljoonaa vuonna 2006, 7 miljoonaa vuonna 2007 ja 8 miljoonaa euroa vuonna 2008. Kehysmäärärahalla ei ole mahdollisuuksia myöskään valtakunnallisten, suurempina verkostohankkeina toteutettavien maaseudun kehittämishankkeiden tukemiseen. Tämän rahan lisäystarve vuositasolla olisi noin 3 miljoonaa euroa asiantuntijalausuntojen perusteella.

Kehyspäätöksen yhteydessä on päätetty, että osasta Maatilatalouden kehittämisrahaston myöntämästä lainoituksesta luovutaan ja siirrytään myöntämään korkotukilainoja. Tämä mahdollistaa sen, että maa- ja puutarhatalouden rakennekehityksen edellyttämien maaseutuelinkeinojen investointien ja omistajanvaihdosten rahoitus voidaan kohtuullisessa määrin turvata. Nyt olisi erittäin tärkeää myöskin maatalouden kannalta se, että tämä investointitukien hakukielto, joka on vielä voimassa, voitaisiin tässä kuussa purkaa. Lehtitietojen mukaan näyttäisi siltä, että puhutaan 19. päivästä toukokuuta, jolloin nämä investointikiellot purettaisiin. Minusta olisi syytä, että se voitaisiin jo tehdä aikaisemmin, jos ajatellaan sitä, että rakentamista voisi tämän vuoden aikana vielä näiden investointien osalta tapahtua. Sekin on hyvin epätodennäköistä.

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokka kokonaisuudessaan on mielestäni tässä kehyksessä alimitoitettu, jos viljelijäväestön oikeudenmukaisesta tulokehityksestä kehysvuosina aiotaan huolehtia myös kansallisella tasolla. Tämä on syytä todeta eduskunnan pöytäkirjoihin myöskin tällä erää, koska pelkään, että tämä kehys ei tule maatalouden kohdalta riittämään.

Sitten, herra puhemies, valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan tärkeä asia, joka on uudistettu jo monta kertaa. Veikkausvoittovarojen käytön osalta eduskunnan kannan mukaan tulee ensi vuoden budjettia valmisteltaessa nopeuttaa merkittävästi kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtymistä rahoitettaviksi kokonaan yleisillä budjettivaroilla. Minusta tämä on myöskin niin selkeä viesti ollut jo monta kertaa, että kun ensi vuoden budjettia tuodaan, niin tässä asiassa pitää nyt uskoa sitä eduskunnan tahtoa, mikä täältä on annettu.

Toinen tärkeä asia, jota täällä on paljon käsitelty, on tietenkin tämä valiokunnan yksituumainen lausumaehdotus liikennepolitiikasta ja ennen kaikkea väyläinvestointiohjelman toteuttamisesta ja erityisesti se vaatimus, että liikennemuotoja koskeva pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma saataisiin aikaan. Kyllä nyt varmasti yksituumainen toivomus on, kun valiokuntakin on ollut tässä yksimielinen, että tästä myöskin tämä rahoitussuunnitelma saadaan aikaan. Kyllä nimenomaan liikennepuolella lisää määrärahoja tarvitaan myös tämän vaalikauden aikana.

Herra puhemies! Myönteinen on myöskin se asia — toivottavasti se toteutuu — että ympäristötöihin löytyisi lisää rahoitusta sekä Itämeren että sisävesien suojelun kannalta, niin kuin todetaan, ja ennen kaikkea se, että siirtoviemärihankkeita voitaisiin ensi vuonna toteuttaa entistä enemmän tässä maassa. (Ed. Vielma: Ihan kuin opposition puheenvuoro!)

Kimmo Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän kehyskeskustelu sai minut ajattelemaan hiukan uudella tavalla tiukan kehyksen ja infraryhmän väyläpaketin hankalalta näyttävää yhteensovitusta. Nythän on sovittu, että kehyksen ulkopuolelta väyläinvestointeihin voidaan käyttää vain valtionyhtiöiden myyntitulojen 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta mahdollisesti kertyvää kymmenystä, ja siitäkin osa pitäisi varata tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ellei uusia rahoitusmuotoja keksitä, ei väyläohjelmaa pystytä mitenkään toteuttamaan kehyksiä rikkomatta. Kehyksiä emme halua rikkoa, koska talouspolitiikan uskottavuus kärsisi ja samalla sotisimme keskeistä hallitusohjelman linjausta vastaan. Toisaalta on huomattava, että infraan investointi tukisi taloudellista kasvua ja olisi varsinkin maakunnissa piristysruiske, jonka dynaamiset vaikutukset olisivat jopa veronalennuksia merkittävämmät. Myöskään valtion omaisuuden tarkoituksellinen myynti tai sen myynnin kiihdyttäminen tieverkon rahoittamiseksi ei voi olla perusteltua. Kun vanhoja keinoja ei ole käytettävissä, on mietittävä uudenlaisia ratkaisuja pulman selvittämiseksi.

Valtiontalouden tilinpäätöksessä todetaan, että huomattavia säästöjä on kertynyt budjetoituun verrattuna, mutta tällä hetkellä säästöt, jotka siis kertyvät kehyksen rajoissa tapahtuneen budjetoinnin sisältä, jäävät vain parantamaan valtiontalouden tilaa. Tuleviin budjetteihin ne vaikuttavat lähinnä siten, että momentteja, joilta säästöjä vuodesta toiseen kertyy, voidaan perustellusti hieman supistaa ja siten saada väljyyttä momenteille, joilla on niukkuutta. Tämä menettely on kuitenkin erittäin hitaasti vaikuttavaa.

Arvoisa puhemies! Äskeisessä keskustelussa lyhyesti esitin ajatuksen, miksei aiempien vuosien säästöistä voida osoittaa tiettyä prosenttia kertaluonteisiin investointimenoihin aivan samoin kuten valtionyhtiöiden myyntituloista on sovittu tehtäväksi. Se ei horjuttaisi kehyksiä mutta tehostaisi myönnettyjen määrärahojen käyttöä ja toisi pelivaraa kasvua tukeville investoinneille. Haluan nyt pohtia ajatusta vähän pitemmälle.

Ehdotankin, että valtiontalouden tilinpäätöksen valmistuttua voidaan kehysmenoista säästyneitä varoja käyttää kasvua ja kilpailukykyä tukevien kertaluonteisten investointien, lähinnä perusinfran, rahoittamiseen vaikkapa 30 prosenttia. Ongelma olisi, että tilinpäätösten vaihtelu aiheuttaisi ehkä jyrkkiäkin ennakoimattomia heilahteluja investoinneissa. Siitä voisi seurata tie- ja vesirakennusalalle kielteisiä vaikutuksia joko ylikuumenemisena tai taantumana. Ongelmaa voitaisiin lieventää jaksottamalla käytettävissä oleva lisäraha kahdelle tai kolmelle vuodelle. Pitempiaikainen jaksotus romuttaisi ajatuksen ylimääräisestä tai kertaluontoisesta investoinnista ja lisäisi riskiä, että kehysten pitämiseksi kiusaus tinkiä normaaleista tieinvestoinnin budjettirahoituksista kasvaisi. Jos esimerkiksi vuoden 2002 tilinpäätöksen budjettisäästöistä, runsaat 700 miljoonaa euroa, 30 prosenttia jaksotetaan kolmelle vuodelle 10 prosenttia vuodessa alkaen tästä vuodesta ja samoin viime vuoden ennakoidut noin 500 miljoonan euron säästöt jaksotettaisiin vaalikauden loppuun, siitä kertyisi vuositasolla noin 100 miljoonan euron lisä, joka hiukan vaihtelisi. Järjestelmää ei pitäisi ulottaa yli vaalikauden, sillä se korostaisi kyseessä olevan kertaluontoisen infrainvestointien jälkeenjääneisyyden paikkauksen. Tuleva hallitus saisi sitten puhtaalta pöydältä päättää seuraavan vaalikauden infran rahoituksesta.

Ehdottamani mallin mukaan kehyksistä voidaan ja niistä tuleekin pitää kiinni sovitun mukaisesti. Ehdottamani malli ei aiheuta pysyviä menoja tulevaisuudessa. Se on ylimääräinen kertaluonteinen satsaus infraan, joka tukee talouskasvua. Vaikutukset kertautuisivat paitsi dynaamisten myös henkisten vaikutusten kautta ennen kaikkea maakunnissa. Lisäksi, arvoisa puhemies, se toisi liikkumatilaa kehysten sisään poistamalla yhden suuren tarpeen nyt niukasta kehyksestä. Kehysten pitävyys vahvistaa hallituksen uskottavuutta vakaan talouden puolustajana. Samalla kuitenkin myönnettyjen määrärahojen tehokkaampi, vaikkakin jälkikäteinen hyväksikäyttö toisi mielestäni hyvän lisän hallituksen jämäkkään taloudenpitoon.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mehän elämme aikaa, jolloin tavallaan vasta on saatu ensi makua globaalin talouden mittavista haasteista. Kiina-ilmiön rinnalle tulee varmasti tämmöinen tietynlainen Baltia-ilmiö nyt, kun Baltian maat ovat myöskin tulleet EU:n jäseniksi ja samoille sisämarkkinoille niin tietysti tuotteiden viennin kuin sitten myöskin työvoiman liikkuvuuden kuin palveluiden ja vaikkapa maataloustuotteiden kannalta. Tilanne tulee olemaan hyvin erilainen ja uusi ja muuttamaan meidän toimintaympäristömme hyvin rajulla tavalla, jota ei ehkä vielä kovin pitkälle edes nähdäkään. Tämä on kaiken aikaa hyvä meidän ottaa huomioon.

Tästä kehysmenettelystä tavallaan haluankin heti alkuun kysyä, missä oli se viisaus vuosi sitten, että me näimme neljä vuotta eteenpäin lyödessämme hallitusohjelman kiinni, millä tavalla toimintaympäristö muuttuu ja minkälaista talouspolitiikkaa se tarvitsee. Ei varmasti sellaista ollut. Sen takia kannustaisinkin valtiovarainministeriötä hyväksymään tavallaan sellaisen menettelytavan, että kun kehyskeskustelua käydään vuosittain, täytyy olla mahdollisuus myöskin tietynlaiseen kurkistusmenettelyyn ja katsoa, ollaanko ajassa, koska talouspolitiikkaa pitää tehdä ajassa ja reagoida niihin kulloisiinkin tilanteisiin ja haasteisiin, joita toimintaympäristössä tapahtuu. Meillehän voi käydä sillä tavalla myöskin hyvin, että Baltian maiden jäsenyys ja Venäjän edelleenkin jatkuva, vahvaan öljyn hintaan perustuva talouskasvu jatkuu ja poliittinen ja sosiaalinen vakaus jatkuu. Se tarkoittaa sitä, että Itämeren alueesta voi tulla myöskin EU:n eräs parhaista dynaamisen kasvun alueista. Siinä on silloin Suomella, innovatiivisella yrittäjyydellä, erinomaisen suuria mahdollisuuksia myöskin tarttua sen talouskasvun mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen muuta työllisyyspolitiikan kannalta meillä täytyy olla iskukykyisiä yrityksiä.

Kun huomaan, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, kollega ed. Kuosmanen on paikalla, niin täytyy nyt muistuttaa ed. Kuosmaselle: Tänään julkistettu kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimus osoittaa sen, että päinvastoin kuin te väititte, meillä on yritysten määrä kääntynyt merkittävästi nousuun. Meillä on yritysten määrä tänä päivänä jopa suurempi kuin 80-luvun parhaina kasvuvuosina. Tämä on totta kai kiitosta siitä, että on kyetty tekemään sen kaltaisia yritysverotusta — jälleen päinvastoin kuin te sanotte — helpottavia ratkaisuja. Hyvin pian eduskunta saa käsittelyyn erittäin tärkeän yritysten sukupolvenvaihdoslainsäädännön. On nostettu alvin alarajaa, luodaan rahoitusmarkkinoilla tämmöinen yritysten alkuun tarkoitettu seed-rahoitusmalli, erittäin merkittävä rakenneuudistus ja kaiken kaikkiaan löydetty semmoisia tapoja, joilla on luotu uskoa yrittäjyyteen ja saatu yritysten määrä kasvuun sen sijaan, että se oli pitkään vahvankin talouden kasvun aikana 90-luvun lopulla laskussa. Se suurin haastehan meillä on se, millä me löydämme yrittäjyyttä suomalaiselle palvelusektorille, joka painii tavallaan eurooppalaisesti ajatellen aivan mutasarjassa. Eihän meillä ole, voi sanoa, laisinkaan kunnollista, kattavaa palvelusektoriyrittäjyyttä, joka olisi erittäin tärkeä vastaus myöskin tähän työllisyyskysymykseen pitkäjänteisellä tavalla.

Herra puhemies! Sitten ehkä se kaikkein suurin huoli, mihin tätä kurkistusmenettelyä nyt olisin kaivannut, liittyy totta kai tähän kaikkein tärkeimpään valtiovarainvaliokunnan huoleen liikenteen infrastruktuurin rahoituksesta. Jos me kurkistamme tässä nyt hallitusohjelmaan, niin siellähän korostetaan sitä, että pyritään pitkäjänteiseen liikenneväylien ylläpitoon ja kehittämiseen ja että hallitus valmistelee erikseen monivuotisen kaikki liikennemuodot kattavan liikenneinvestointiohjelman. Se on nyt tehty, hyvä näin. Mutta sehän on täysin torso ja tyhjänpäiväinen ohjelma, jos siellä ei ole rahoitusta. Sen takia tämä hanke pitää viedä loppuun ja siksi tämä valiokunnan — josta tulee tietysti sitten eduskunnan kanta, tästä ponnesta — signaali mielestäni täytyy olla niin vahvasti alleviivattu, että hallitus ottaa sen todella vakavasti ja lähtee siitä, että tällä vaalikaudella voidaan aloittaa myöskin uusia liikenneinfrahankkeita. Jos ei yhtään uutta rahaa tule, mitään muuta hanketta ei tehdä tällä vaalikaudella kuin ne, jotka edellinen eduskunta viimeisessä päätöksessään päätti. Siinä kaikki. Ollaan menty monta kertaa monien kuntien kukkarolle, on haalittu maakuntaliittojen kehittämisrahoja ja EU-rahaa, ei se ole se perusrakenne tässä tieinfran rakentamisessa eikä liikenneväylien rakentamisessa, vaan täytyy lähteä siitä, että perusvastuu säilyy, totta kai, edelleenkin valtiolla.

Valiokuntahan analysoi rahantarvekysymyksen erittäin huolellisesti ja tarkoin ja toteaa, että nämä ovat murusia, mitä tällä hetkellä tarjotaan. Mutta mielestäni täytyy ihmetellä tätä tapaa lisätä myöskin ja aiemmin päätetyt hankkeet kehykseen. Mitä ihmettä täällä, tämä E18-hankkeen tilausvaltuutus 700 miljoonaa euroa plus arvonlisäverot, tekee kehyksessä? Ei kukaan enää tällä tavalla harrasta budjetointia. Yritykset budjetoivat asianomaisen vuoden kustakin investoinnista koituvat menot, ja näin pitäisi, totta kai, meilläkin tehdä. Eikä tätä menettelytapaa noudatettu edellisenkään hallituksen kehysmenettelyssä. Minkä ihmeen takia tällainen tänne on nyt valtiovarainministeriön virkamiesten toimesta väännetty? Tässäkin tarvitaan poliittista ohjausta ja hallituksen täytyy ottaa selkeästi poliittinen ohjaus ja johto käsiin ja ohjata asiat oikeaan suuntaan.

Sama koskee sitten myöskin sitä, millä tavalla korvamerkintää voidaan tehdä. Ministeri Luhtanen käytti täällä tänään siitä asiasta aivan oikeansuuntaisia puheenvuoroja. Liikenteeltähän kerätään valtaisia summia verovaroja. Pelkästään näiden kasvu vuodessa on 100 miljoonaa euroa. Siinä on jo pelkästään vastaus siihen, mistä me löydämme näiden kehysten sisällä oikein ohjattuna ja korvamerkittynä rahaa.

Hallitusohjelmassa on sovittu siitä, että Valtionrautateiden tuloutus käytetään ratainvestointeihin. Tämä kehysmenettely ei osoita sitä, että sitäkään tahtoa, mitä hallitusohjelmassa on sovittu, tässä nyt noudatettaisiin. Sieltä saataisiin 40 miljoonaa euroa radan kunnossapitoon, uusiin investointeihin. Meillähän on tilanne jo semmoinen, että ratapuolella on erittäin paljon vaikeuksia. Joudutaan yhä enemmän lisäämään myöskin nopeusrajoituksia, ja ne tulevat, totta kai, myöhemmin vaan nostamaan kuljetuskustannuksia ja heikentämään teollisuuden kilpailukykyä, ja mikä pahinta, lisäämään myöskin investointien suuruutta sitten aikanaan, kun niitä lähdetään tekemään. Eli siinä on erinomainen keino.

Jo aikaisemmin täällä eräässä puheenvuorossa totesin myöskin VR:n osalta maakaupat, joita valtion ja Helsingin kaupungin välillä tehdään. Ne tuottavat hyvin mittavia, noin 100 miljoonan euron summia valtiolle. Nyt ne menevät yleiskatteeseen sen sijaan, että ne käytettäisiin vaikkapa Ilmalan ratapihaan tai sitten siihen yhden älyttömän hankkeen, Vuosaaren sataman, vaatimien liikenneinfrahankkeiden toteuttamiseen. Siinäkin jo valtiovalta on kuitenkin sitoutunut erittäin mittaviin investointeihin.

Siinäkin olen myös samaa mieltä valiokunnan perusnäkemyksen kanssa, että infrahankkeiden kytkeminen yksinomaan osakemyyntituloihin ei voi olla järkevää, koska infrahankkeilla täytyy olla tietty pitkäjänteisyys ja tietynlainen visio siitä, mitä kohti kuljemme. Myyntitulot ovat aina sattumanvaraisia, ja jos niihin luotetaan, kovin pitkälle ei niillä myöskään selvitä.

Herra puhemies! Eräs hyvinkin merkittävä kysymys liittyy vielä väyläinvestointeihin, ja se on kysymys EU:n ja Venäjän välisen tavara- ja henkilöliikenteen voimakkaasta kasvusta. Tähän liittyy myös liikenneturvallisuuskysymys. Suomellahan on tällä hetkellä eräänlainen suhteellinen kilpailuetu verrattuna uusiin Euroopan unionin jäsenmaihin nimenomaan logististen palvelujen tuottajana Suomen ja Venäjän ja sen kautta myös Aasian maiden välillä. Nyt jos emme hoida näitä Venäjän-liikennettä palvelevia väyliä kuntoon, nopeaa ratayhteyttä Pietariin, laivaväyliä ja maantieväyliä, on ihan selvää, että menetämme muutamassa vuodessa sen suhteellisen kilpailukyvyn ja logistiseen kilpailuun tulevat myös uudet EU:n, entisen itäisen Euroopan, jäsenmaat. Silloin on hyvä nähdä, että infrainvestointi ei ole pelkkä meno, vaan se on myöskin sellainen investointi, joka tuottaa sen parempana turvallisuutena, parempana liikenneturvallisuutena ja tehokkaampana kuljetuksena ja sen kautta säästöinä yhteiskuntaan elinkeinoelämälle, yksityiseen liikenteeseen. Tässä on erittäin monta sellaista perustetta ja periaatetta, miltä pohjalta tätä tulisi tarkastella.

On epäilty, että elinkaarimalli ei sopisi rataliikenteeseen. Mielestäni sopii oikein hyvin. Elinkaarimalli on erittäin hyvä. Se täytyy vaan toteuttaa huolella, ottaa maailmalla oppia myöskin virheistä, joita on tehty, jotka liittyvät yleensä hoidon ja vastuiden loppupäähän. Mutta hyvin olennainen kysymys on se, että tällä vaalikaudella täytyisi saada muutama uskottava elinkaarimallihanke liikkeelle niin maantieväyläpuolella kuin rataliikenneväyläpuolella ja sen takia saada aito kilpailu näiden osalta käyntiin ja sen kautta myöskin kokemuksia uusista keinoista, jotka helpottavat pitkäjänteisesti myöskin valtion taloutta.

Herra puhemies! Lopuksi totean vaan sen, mistä lähdin liikkeelle. Kannustaisin hallitusta vuoden kuluttua, kun kehyksiä tuodaan seuraavan vuoden osalta, kun ollaan vaalikauden puolivälissä, todellakin avoimesti nostamaan ajankohtaiset kysymykset pöydälle ja tarkastelemaan — vapaana tavallaan hallitusohjelman sidoksista — budjetin kehyksen todellisia tarpeita niistä lähtökohdista käsin, jotka ovat näitä sisältöasioita. Näistähän budjetti lähtee ja nämä ovat niitä olennaisia. Kehykset ja itse budjetti palvelee näiden toteutumista.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi heti alkuun, etten unohda, kannatan lämpimästi ed. Kuosmasen tekemiä hyviä ponsiehdotuksia, jotka sisältyvät vastalauseeseen n:o 3. Sitten ed. Laukkasen kanssa voisi tietysti kinata yritysverouudistuksesta ja siitä signaalista, mikä siitä on tulossa, mutta ehkä säästetään se siihen vaiheeseen, kunnes lopulliset esitykset saadaan tänne eduskuntaan. Niitä tässä on jo kuukausikaupalla odoteltukin.

Arvoisa puhemies! Tämä kehys lähtee siitä liikkeelle, että talouskehitys Suomessa tulevina vuosina on kasvun osalta noin 2,5 prosentin kasvua eli bruttokansantuotteen pitäisi kasvaa kohtuullista vauhtia, kohtuullista keskitasoa. Mutta kuitenkaan tämä 2,5 prosentin kasvu ei riitä. Se ei riitä siihen, että valtiontalous olisi tasapainossa, vaan se on edelleen alijäämäinen. Se ei myöskään riitä siihen, että meidän työllisyyskehityksemme lähtisi parempaan suuntaan, vaan näyttää siltä, että työllisyystavoite hallitukselta karkaa koko ajan entistä kauemmaksi.

Tietysti erityisesti pitää olla huolissaan siitä, mitä tapahtuu Euroopassa. Suomen viennistä noin 70 prosenttia menee Eurooppaan EU-alueelle, ei pelkästään euroalueelle, vaan koko EU-alueelle. Jos ne luvut, mitkä viime aikoina ovat Euroopasta kantautuneet, pitävät paikkansa, niin odotettavissa ei ole mitään erityisen hyvää sieltä suunnalta, eli meidän vientimme ei edelleenkään tule kasvamaan Eurooppaan, joka on kuitenkin se meidän päävientialueemme. Tämä johtaa siis siihen, että kun vienti ei kerran vedä, silloin tarvittaisiin jotain toimenpiteitä, jos todellakin halutaan työllisyyttä parantaa ja jos halutaan pitää yllä sitä tavoitetta, mikä hallitusohjelmaan on kirjattu, 100 000 uudesta työpaikasta. Silloin vaadittaisiin tiettyjä toimenpiteitä, millä tavalla työllisyys lähtisi paranemaan.

Sen takia me olemme kokoomuksessa pitkään peränneet, että hallituksella pitää olla myös muita konsteja parantaa työllisyyttä. Me olemme omia konstejamme esittäneet. Ne eivät ole kelvanneet. Kotitalousvähennyksen laajentamisen puolesta olemme puhuneet jo viime syksynä budjetin käsittelyn yhteydessä. Nyt viime aikoina lehdissä on sitten näkynyt, että eräät keskustalaiset ministeritkin ovat ottaneet asiaan kantaa tai jotkut muut, että se olisi sittenkin hyvä asia. Kysyä voi, miksei sitten hoidettu se asia kuntoon jo tälle vuodelle. Samoin tarvitaan myös tiettyjä esityksiä, millä tavalla niin sanotun matalan tuottavuuden työvoiman kysyntä saataisiin maassamme lisääntymään. Tässäkin asiassa tavallaan asiat ovat olleet tiedossa, mutta päätöksiä on hallituksen ollut vaikea tehdä. Päätöksiä on lykätty aina vaan yhä kauemmaksi tulevaisuuteen, mutta lykkäämällä nämä asiat eivät hoidu. Tarvitaan päätöksiä.

Herra puhemies! Liikenteestä täällä on puhuttu ja liikenneväyläinvestoinneista vaikka kuinka paljon, mutta yksi asia on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Näissä käsittelyssä olevissa kehyksissä ei yksityisteiden valtionapuihin ole tulossa yhtään lisäyksiä, vaan sama summa, noin 11 miljoonaa euroa, valtionapuna yksityisteille on tulevinakin vuosina luvassa. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että yksityistiet ovat suurimmassa osassa maata erittäin tärkeitä maaseudun liikenteelle. Ne ovat tärkeitä laajoille maatalouskuljetuksille, mutta myös kaikelle puutavara-ajolle, mitä maaseudulla tehdään. Sen takia olisin toivonut, että siellä olisi käytössä vähän enemmän rahaa, jolla saadaan sitten huonompia yksityisteitä korjattua, saadaan siltoja kunnostettua jne.

Kuntapuolesta on täällä puhuttu myös paljon. On tietysti mielenkiintoista se, että osa näkee sillä tavalla, että nyt sovitut tai yhtäkkiä huomatut 295 miljoonaa euroa kunnille kustannusten nousun kompensaatiosta olisivatkin uutta ja ylimääräistä rahaa kunnille, ja taas toiset ovat sitä mieltä, että se on sitä rahaa, mikä kunnille olisi kuulunut jo ajat sitten. Voisi sanoa, että tässä voisi verrata asiaa vaikka sähkölaskuun. Jokainen meistä saa arviolaskun sähkön kulutuksesta, ja sitten välillä mittaria luetaan ja todetaan, paljonko sähköä on kulunut, ja sen perusteella sitten joko lähetetään ylimääräistä laskua tai palautetaan rahoja. Kunta—valtio-suhteissa tässä osin on tapahtunut sillä tavalla, että kunnat ovat olleet saamapuolella ja niiden olisi pitänyt saada omat rahansa käyttöön jo aikaisemminkin. Voi hyvin kysyä samalla tavalla kuin ed. Vihriälä täällä, eikö nykyaikana ole järjestettävissä reaaliaikaisempaa seurantaa, jolloin kunnat saisivat itselleen kuuluvat rahat aiemmin käyttöönsä, jolloin niitä pystyttäisiin käyttämään järkevästi ja olisi myös tiedossa valtiontalouden kannalta, paljonko kunnille rahaa pitää siirtää voimassa olevan lain perusteella. Toivottavasti nyt jotain tästäkin prosessista on opittu.

Käsittelyn yhteydessä on myös tullut esille se, että tilannetta haluttaisiin parantaa siinä mielessä, että on esitetty tiettyjen maksujen korotuksia. Kokoomuksessa ymmärretään se, että kun kustannukset lisääntyvät, myös silloin maksuja pitää aika ajoin tarkistaa, mutta me suhtaudumme kielteisesti siihen, että ruvettaisiin rakentamaan uusia tulosidonnaisia maksuja, koska ne aikaansaisivat niitä paljon puhuttuja tuloloukkuja, joita on pitkin vuosia pyritty nimenomaan poistamaan.

Samalla tavalla on väläytelty myös sitä, että kiinteistöveron alarajoja nostettaisiin lailla, jolloin kuntien itse ei tarvitsisi tehdä ikäviä päätöksiä vaan kunnalliset luottamushenkilöt voisivat sanoa, ettemme me nyt välttämättä olisi halunneet kiinteistöveroa korottaa, mutta kun siellä eduskunnassa on päätetty, että alarajan pitää olla vähintään tällainen tai tällainen. Minun mielestäni kunnilla pitää olla riittävästi päätäntävaltaa ja myös niillä luottamushenkilöillä, jotka ensi syksyn kunnallisvaaleissa valitaan, tulee olla oikeus päättää myös oman kuntansa kiinteistöveroista kuin myös asiakaspalvelumaksuista.

Herra puhemies! Lopuksi pari sanaa maataloudesta.

Täällä valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston puheenjohtaja ed. Vihriälä hyvin kertoi, mikä se tilanne on, kaikki luvut sun muut vastaavat. Tietysti täytyy olla tyytyväinen siitä, että kehyksissä on selkeästi todettu ympäristötuen jatko, eli jos siihen ei saada lisää rahaa EU:lta, rahoitus hoidetaan kansallisesti.

Mutta toinen asia onkin isompi ongelma. Samassa yhteydessä todetaan myös se, että kun luonnonhaittakorvauksen eli niin sanotun lfa-tuen nosto on mahdollista ensi vuoden alusta lähtien eli EU:n kanssa on sovittu, että nykyistä keskiarvoa 200 euroa voidaan korottaa 250 euroon, niin tämä korotus pitäisi hoitaa pelkästään kansallisesti. Tähän ei tulisi EU:lta rahaa. Lisäksi tämä pitäisi hoitaa nykyisten kehysten puitteissa. Se on rahassa reippaat 100 miljoonaa euroa. Pitää vaan kysyä, mistä se raha otetaan. Vastaus voi tietysti olla se, että sitä rahaa, mikä budjetissa on, eli kansallisia tukia, vastaavalla tavalla leikataan. Mikä se hyöty siitä sitten on, jos kansallista tukea niin etelässä 141-ratkaisun myötä kuin pohjoisen 142-alueellakin leikataan samalla rahamäärällä, joka sitten annetaan toisessa muodossa elikkä lfa-tukena takaisin viljelijöille, suunnilleen samoille viljelijöillekin? Ei tässä ole sinänsä yhtään mitään järkeä. Voi olla, että kun tämä totuus tästä valkenee ajan myötä, kun joskus tänä keväänä tiettyjä ratkaisuja tehdään, huuto on sitten ehkä silloin vähän suurempi kuin se oli tammikuussa, kun jaettiin muutamia miljoonia maidon kansallista tukea. Toivottavasti tässä nyt löytyy joku sellainen ratkaisu, että tämä olisi jollain tavalla järkevästi perusteltavissa myös viljelijöille, että tiedettäisiin, millä tavalla tätä yhteistä maatalouspolitiikkaa Suomessakin tulevina vuosina harjoitetaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan valtiontalouden kehyksistä, niin tietysti tässä nousevat ne asiat esille, joihin toivottaisiin rahaa.

Lakivaliokunnassa työskentelevänä olen vakavasti huolestunut tilanteesta Suomen vankiloissa. Järkyttävä veriteko, mikä talvikaudella tapahtui, on eräs osoitus siitä, että vankiloissa eivät turvallisuusolot ole parhaimmat mahdolliset ollenkaan. Tietysti on niin, että välttämättä ei millään turvatekijöillä olisi esimerkiksi tuota onnettomuustilannetta, väkivaltatilannetta, voitu estää, mutta tällä hetkellä maamme vankilat ovat täynnä. Vankeustuomioista kärsitään automaattisesti vain puolet, koska vankiloihin ei mahdu enempää, ja samalla vankiaines on muuttunut entistä vaikeammaksi. Huumeet, ulkomaalaisuus ovat tulleet vakavina haasteina mukaan, ja vankilat ovat kehittyneet valitettavaan suuntaan rikollisuuden oppilaitoksiksi, voisi sanoa, korkean asteen oppilaitoksiksi ja verkostoitumispaikoiksi, jotenka yhteiskuntamme turvallisuus ei tule kestämään nykyistä vankeinhoidon tilannetta. Sinne on jonkunlaista helpotusta saatava, tarkoitan lisää rahaa, jolla voidaan saattaa vankeinhoidon tilanne vastaamaan paremmin sitä tarkoitusta, mitä varten se on. Tämä merkitsisi myös uusien vankiloitten toteuttamista, ja tässä yhteydessä palautan jälleen mieleen Haapamäelle suunnitellun vankeinhoitolaitoksen, joka aikanaan suunniteltiin korvaamaan yhdyskunnan menettämiä valtionhallinnon rautatiesektorin työpaikkoja.

Kuntapäättäjänä olen vahvasti huolissani myös kuntien edelleen kireänä jatkuvasta taloustilanteesta. Kunnissahan tehdään ne ihmistä lähellä olevat ratkaisut. Toivon, että kuntatalouden helpottamiseksi voitaisiin valtiontalouden kehyksissä myös osoittaa lisää voimavaroja. Tämä on välttämätöntä hoito- ja hoivatyön kannalta. Tämä on välttämätöntä opetussektorin kannalta. Monissa paikoissa ovat liian suuret luokkakoot, ja tämä ei ole hyvä, ei oppilaiden eikä opettajienkaan kannalta. Myös opettajat väsyvät ja uupuvat helposti koulutyössä.

Täällä on puhuttu myös tieverkosta. Edelleenkin haluaisin puhua alemman asteisesta tieverkosta, siitä tieverkosta, jossa parhaillaan on kevätkelirikko menossa. Kuitenkin nämä ovat monille kotiteitä, joillekin myös vapaa-ajan teitä. Näittenkin teiden takaa tulisi saada myös puutavarakuljetukset hoidettua. Näille tieosuuksille, joista yksi esimerkki kotipuolesta on Keuruu—Liesjärvi-tie tai Multia—Saarijärvi väliltä Sahrajärvi—Pajupuro-tie, nämä esimerkkeinä, olisi voitava osoittaa rahaa. Samalla kun puhutaan näistä aivan maamme superpääteistä, niin kyllä muistuttaisin tässä yhteydessä myös Valtatie 18:n pätkivältä osuudelta rahoituksen löytymisestä väliltä Multia—Ähtäri, josta ed. Vihriälä oli tehnyt aivan erinomaisen kirjallisen kysymyksen äskettäin. Toivon, että tuo tieosuus voisi löytää myös rahoituksen. Jos tämä Jyväskylästä Vaasaan menevä tie tulisi Multian kirkonkylän pohjoispuolelta Ähtärin rajalle kuntoon, niin sekin voisi palvella paremmin kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota myös pieneen eläketurvaan, erityisesti pienintä eläkettä saavien osalta. He ovat kaikkein ikääntyneimpiä viime sotien veteraanisukupolvia, jotka ovat luoneet tämän maan hyvinvointia. Heillä ei ole ennättänyt muodostua työ- tai yrittäjä- tai maatalousyrittäjäeläkettä kuin aivan minimaalisesti, ja todellakin, siellä on paljon kunniakkaan elämäntyön tehneitä kansalaisia, joitten eläketurva on 500 euron molemmin puolin. Kyllä tähän tulisi hyvin nopeasti saada korjausta aikaan.

Ajankohtainen kysymys on myös liikenneministeriön sektorilla maaseudun linja-autoliikenteen turvaaminen. Tietojen mukaan noin 800:aa linja-autovuoroa saattaisi uhata lopettaminen. Tämä olisi todella paljon maaseudun ja maakuntien yhteyksissä. Toivottavaa olisi, että tätä ei tapahtuisi.

Bioenergian käyttöä tulisi voida edistää. Näen, että siinä on myös ratkaisu, jolla voidaan saada tuloja siten, että bioenergian tuottaminen työllistäisi maaseudulla, raha pyörisi kylissä, pitäjissä, maakunnissa, metsät tulisivat kuntoon. Näkisin, että jos sinne annettaisiin pieniä porkkanoita bioenergiaan siirtyville kiinteistönhaltijoille, poistettaisiin arvonlisäveroa, niin tämä tulisi moninkertaisesti takaisin parempana työllisyytenä ja sitä kautta maaseudun elinvoimana.

Arvoisa puhemies! Toivon, että myös näitä esittämiäni näkökohtia voitaisiin sisällyttää valtiontalouden kehysratkaisujen sisälle.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Laukkaselle, vaikka hän ei olekaan tällä hetkellä täällä salissa, että Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana pk-sektorin työllisten määrä kasvoi 600 000 työntekijästä 830 000 työntekijään, eli viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta nyt kun on hallituksen esitys osinkoveron uudistuksesta, Kauppakamarin tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia yrittäjistä uskoo, että työllisyys kasvaa, eli siinä mielessä hallituksen pitäisi uudelleen arvioida osinkoverouudistus, jos halutaan saada uusia työpaikkoja tänne Suomeen lisää.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Vihriälä kiteytti täällä vähän aikaisemmin hyvällä tavalla käytyä keskustelua, analyysia, eli hallitukselle vakava viesti siitä, että valtiovarainvaliokunnan ponsi on otettava todesta. Kun eduskunta on sitoutunut tiukkaan taloudenpitoon ja kehykseen, niin se, mitä eduskunnassa sanotaan tosissaan, pitää myös huomioida niin, että se lähtee virkamiesvalmistelun kautta hallituksen kannanottoihin.

Arvoisa puhemies! Minä haluan vielä kiinnittää huomiota ed. Laukkasen puheenvuoroon. Minun korvaani särähti, kun hän sanoi, että tällaiset älyttömät hankkeet, kuten Vuosaaren satama. Mielestäni kaikki nämä infrainvestointihankkeet, joita myös tulevaisuudessa tullaan eri puolen maata toteuttamaan, ovat tärkeitä. Vuosaaren satama on merkittävä työllistäjä. Minä uskon, että sillä on kilpailukykyä parantavaa vaikutusta koko Etelä-Suomeen nyt rakennusvaiheen alla, ja ennen kaikkea, arvoisa puhemies, kun hallitusohjelmassa on kiinnitetty huomiota Pääkaupunkiseudun menestykseen, niin kyllä Vuosaaren sataman valmistuminen aikanaan tuo myös edellytyksiä sille, että nykyiset satamat vapautuvat asuntokäyttöön ja tiukka ja vaikea asumisen tilanne helpottuu täällä. Eli tällaisissa infrahankkeissa, olkoot ne sitten täällä tai muualla, minusta nyt jo tällainen vastakkainasettelu pitäisi saada loppumaan, joten viestin kyllä vien ed. Laukkaselle suoraankin. Toivon, että eduskunta nyt sitten yksimielisesti on tämän väylätyöryhmän liikennehankkeiden läpiviemisen takana, niin että ne ajallaan toteutuvat ja saavat sitoutuneen rahoituksen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneministeri Luhtanen on lähettänyt tiedotteen 4.5., joka kuuluu, että Luhtanen ei pitäisi ongelmallisena sitäkään, että liikenneväyläpolitiikan ministerityöryhmän helmikuussa esittämään investointiohjelmaan käytettäisiin velkarahaa. Luhtanen huomauttaa, että 600 miljoonan euron velka nostaisi valtionvelkaa vain 1 prosentin.

Eli, arvoisa puhemies, liikenneministeri on aivan oikeassa, jos ajatellaan aika- ja onnettomuuskustannuksia teollisuuden ja kansalaisten kannalta, jotka tuolla liikenteessä päivittäin liikkuvat, niin kyllä tämä ponsi, minkä valtiovarainvaliokunta esittää eduskunnan puolesta hallitukselle, kyllä hallituksen pitää se tosissaan ottaa. Esimerkiksi Loviisa—Kotka-väliä, joka alun perin oli tienrakennusohjelmassa vuodesta 2008 alkaen, tämän E18-moottoritien rakentaminen, nyt hallituksen ohjeitten mukaan ruvetaan rakentamaan aikaisintaan vuonna 2015 ja samoin Hamina—Vaalimaa-väli. Eli jokainen meistä tietää, jos on liikkunut tuolla E18-tiellä, kuinka valtaisa liikennemäärien kasvu on lähinnä rekkaliikenteen osalta Helsinki—Vaalimaa-välillä. Ja jos me emme tälle mitään tee hallituksen ja eduskunnan toimesta, niin olen vakuuttunut siitä, että onnettomuuskustannukset kasvavat voimakkaasti ja siitä ei hyvä seuraa Suomen kansalle.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Uskon, että hallitus ottaa tosissaan tämän nimenomaan liikenneinfraa koskevan lausuman, mikä valtiovarainvaliokunnan mietintöön on liitetty. Ja mitä ed. Kuosmanen tässä äsken luki liikenne- ja viestintäministeri Luhtasen tiedotteesta, että ministeri on hyvin suopea sille, että jopa velkarahaa voitaisiin ottaa, minustakin tilanne on sellainen, että on myöskin tutkittava tämä mahdollisuus, että jopa velkarahalla näitä investointeja käynnistetään eri puolilla maata, koska se on meidän koko kansantaloutemme kannalta erittäin tärkeää, että tiestö on kunnossa, myöskin rautatiet ovat kunnossa ja koko tämä väyläverkko — ja koko maassa. Kyllä tämä on niin suuri asia, ja minulla on kyllä vahvasti nyt se käsitys, että hallitus ottaa tämän tosissaan ja vie sitä eteenpäin. Aika tulee näyttämään.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on käynyt pitkän keskustelun valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008. Voisi sanoa, että sekä opposition että hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroista on käynyt ilmi, että valtioneuvoston ja hallituksen siis päättämä menosääntö ja menokatto estää yhteiskunnan täysipainoisen kehittämisen. Se aivan selvästi estää liikenneinfran kehittämisen ja rautateiden, ratojen kunnossapidon kehittämisen, myöskin maanteiden.

Ja myöskin, arvoisa puhemies, terveydenhoidon puolella Kansallisen terveysohjelman toteuttaminen niin, että myös kunnat saadaan hoitamaan oma vastuunsa tässä asiassa, estyy tämän menokaton ja menokehysten vuoksi. Näin on ikään kuin hallitus asettanut itsensä sellaiseen tiukkaan otsapantaan, joka estää kunnon ajattelun, ja tällä tavalla tämä prosessi toimii hallituksen omaakin etua ja yhteiskunnallista etua vastaan. Näin ollen olisi tärkeätä, että valtiontalouden kehyksiä pystytään todella helpottamaan, väljentämään, jotta voitaisiin täällä monta kertaa esille tulleet hankkeet myös toteuttaa ja yhteiskuntaa kehittää.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut merkille pantavaa, että on ainakin yksi yhteinen tekijä yli kaikkien ryhmien, on oppositiosta tai hallituksesta kysymys, eli liikenneinfra. Se on todella tärkeä sekä kansantalouden että turvallisuuden kannalta, ja myös me siellä Päijät-Hämeen alueella toivomme todella, että saadaan tämä suunnittelu nopeasti käyntiin myös rahoituksen osalta ja eduskunta pääsee käsittelemään konkreettisia hankkeita. Meillä on esimerkiksi Lusi—Vaajakoski-tieyhteys, jolla on valtava rekkaliikenne, ja joka on todella turvaton. Siellä ihmiset odottavat kiivaasti sitä, että ratkaisut syntyvät nopeasti; samoin on Valtatie 12; rautatieyhteyttä Lahdesta Luumäelle odotetaan. On monia tärkeitä hankkeita, joita toivomme, että voimme viedä yhdessä eteenpäin. Sen sijaan ihmettelen kyllä kovasti, että kokoomus, joka on ollut 16 vuotta peräkkäin hallituksessa, on täällä tuonut varsinaisen asialistan, mitä asioita pitäisi hoitaa. Täytyy kovasti ihmetellä, että niitä esityksiä ei ole tullut näinä vuosina.