Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Meidän istuntomme neljäntenä asiana on kansanedustajien eläkelain muuttaminen. Tämäkin lienee aika populaari aihe.

Asia lähti liikkeelle eri eduskuntaryhmien yhteisestä aloitteesta eli lakialoitteena ja sillä lailla poikkeaa arkisista rutiineistamme noin muodollisestikin. Aloite on kaksiosainen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuultuaan asiantuntijoita päätyi siihen ajatukseen, että vain toinen näistä osista vietäisiin tässä vaiheessa läpi.

Aloitteessa ehdotetaan ensiksikin, että kansanedustajan tehtävien hoitaminen rinnastetaan työeläkelakien alaiseen työskentelyyn erilaisten työeläke-etuuksien edellytyksenä olevia vähimmäisaikoja laskettaessa. Toinen osa ehdotusta koski sopeutumiseläkkeenä maksettavan kansanedustajaeläkkeen ja ansiotulojen yhteensovittamista.

Ensimmäiselle osalle valiokunnan mietinnössä annoimme vihreää valoa. Näimme, että perustelut, joita muutokseen oli esitetty, olivat erittäin hyviä ja sopivia. Tällä hetkellähän tilanne on niin, että meillä on eri työeläkelaeissa säännökset vähimmäisajoista, kauanko täytyy olla lain piirissä työn oltua keskeytyksissä, jotta voidaan soveltaa eläkkeiden tavoitetasossa ja esimerkiksi niiden kertymisnopeudessa kyseisessä lainsäädännössä mainittuja säännöksiä, ja vähimmäisajat ovat olleet hyvin kirjavia.

Yksityisten alojen työeläkelakien mukaan viimeisten 15 vuoden aikana on pitänyt olla työssä vähintään 5 vuotta työeläkelakien piirissä, siitä ajasta puolestaan vähintään 12 kuukautta viimeisten 18 kuukauden aikana. Valtion ja kunnan puolella taas on edellytetty esimerkiksi osa-aikaeläkkeen saamiseksi, että henkilöllä on 5 viimeisenä vuonna ollut vähintään 3 vuotta asianomaisen eläkejärjestelmän palvelusta jnp.

Miksi tämä kysymys tuli esille, johtuu siitä, että joukossamme on sellaisiakin kansanedustajia, jotka kansanedustajakautensa aikana saavuttavat esimerkiksi siviilivirkaansa nähden eläkeiän ja joilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta palata virkaansa takaisin, jolloin he eivät voi teknisestikään täyttää sitä edellytystä, että he palaisivat tehtäviinsä. Tästä on syntynyt ongelmia erityisesti vuosina 1949—1959 syntyneiden keskuudessa, kun siellä on hyvin monenlaisia eläkkeiden tavoitetasoja ja kertymisnopeuksia. Tässä on haluttu esittää näiden kohdalta ainoastaan sitä, että kansanedustajuus rinnastetaan työeläkelakien alaiseen työskentelyyn, kun määritellään vähimmäisaikoja, jolloin tätä hankalaa kysymystä heidän kohdaltaan ei jouduttaisi soveltamaan.

Toinen osa esityksestä koski vain kansanedustajille maksettavan sopeutumiseläkkeen yhteensovittamista työtulojen kanssa. Sopeutumiseläkkeen kohdalla lähdettiin siitä, että sopeutumiseläke on jo sinällään poikkeus eläkkeiden joukossa, eikö niin, ja muihin eläkkeisiin verrattuna erittäin edullinen eläke. Ei kai sitä sovi kiistää kuitenkaan. Selvityksen saatuamme tiesimme sen, että nykyisessä käytännössä on heikkouksiakin, ennen kaikkea byrokratian puoleen viittaavia, mutta saimme selville, että oikeastaan tässä on kysymys sopeutumisrajan korotuksesta. Ehdotus olisi ollut 1 250 markkaa kuukaudessa. Puhuimme asian yhteydessä siitä, että se koskee pieniä kokouspalkkioita, joita voitaisiin hyväksyä sopeutumiseläkkeen putoamatta tähän joukkoon 1 250 markan arvosta. Mutta pykäläähän ei voi niin kirjoittaa, vaan se koskee mitä tahansa tuloja, eikö niin? Näin ollen me otimme tämmöisen tulkinnan tähän asiaan, että siinä itse asiassa oli sopeutumisvaiheen korottamisesta kysymys, emmekä sitten valiokuntana yksimielisesti halunneet tähän osaan tästä esityksestä suostua.

Meidän valiokuntamme mietintö on ollut, arvoisa puhemies, yksimielinen. Toivon, että tämä esitys nyt voidaan tällaisenaan tässä isossa salissa myöskin hyväksyä.

Jukka Vihriälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pitää paikkansa, kuten valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja totesi, että mietintö on yksimielinen. Mutta kai niin on, että lakialoite on tehty ja valiokunta on päätynyt yksimieliseen kantaan sen takia, että hallituspuolueitten ryhmänjohtajat ovat päätyneet siihen, että näin on meneteltävä. Nyt sopii ihmetellä ottamatta kantaa, kun en ole asiantuntijoita kuullut, että kun eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat tämän lakialoitteen kirjoittaneet ja se on tuotu tänne saliin siinä mielessä, että tällä korjattaisiin nimenomaan teknisiä asioita, miksi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta on päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Minä ymmärrän, miten arka poliittisesti on kaikkien tällaisten asioitten käsittely, mutta minusta järjen käyttö pitäisi sallia myöskin näissä. Kun tärkeimmät eduskuntaryhmät ovat allekirjoittaneet tämmöisen lakialoitteen, olisi toivonut, että me olisimme voineet viedä sen mukaisena läpi emmekä lähteä sitä puolittamaan. Sopii kysyä, onko järkeä viedä läpi tätäkään. Eikö olisi parempi, että tämäkin voitaisiin hylätä ja katsoa uudelleen, kun ei näitä voida yksituumaisesti täällä kuljettaa läpi?

Marjatta  Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti: Nähtiin kuitenkin, että asiat ovat erillisiä. Mielestäni ne todella ovat erillisiä. Siitä syystä toivon, että tämä joskus myös Lex Mertjärveksi kutsuttu osuus tästä ehdotuksesta voidaan toteuttaa. Tämä on minusta kohtuullista, mutta minusta ei ole mitään syytä etenkään sen jälkeen, kun sopeutumiseläkkeet oikeastaan ovat jo sinällään nousseet huomattavasti viimesyksyisen palkkaratkaisun jälkeen, vielä sovitusrajaa korottaa. Tässä kuitenkin todettakoon, että tällä hetkellä tätäkään osaa tästä ehdotuksesta ei olisi tullut sovellettavaksi. Se ei siis koske ketään eläkkeellä olevaa kansanedustajaa, koska kaikkien heidän lisätulonsa alittavat aiotun 1 250 markkaa tällä hetkellä. Tässä ei kenenkään tilanne kuitenkaan huononekaan tästä hetkestä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakialoite kansanedustajan eläkelain muuttamisesta on minusta oivallinen esimerkki siitä, miten monimutkainen, monisäikeinen meidän eläkelainsäädäntömme on. Minulle henkilökohtaisesti olisi sopinut, että ryhmäpuheenjohtajien tekemä lakialoite olisi semmoisenaan mennyt läpi.

Ed. Vihriälälle sanoisin, että jos luette tämän lakialoitteen perusteluista tietyn osan, jonka ajattelin lukea ääneen, ymmärrätte, että on hyvä, että tämä menee edes puolittain lävitse.

"Jos työn tai viran hoito keskeytyy palkattomasti yli yhden vuoden ajaksi kansanedustajana toimimista varten eikä henkilö enää palaa edustajantoimen päätyttyä ennen eläkkeelle siirtymistä vähintään kuudeksi kuukaudeksi julkiseen palvelussuhteeseen, henkilö menettää edellä mainittuja ikäluokkia koskevan eläke-etujen suojauksen."

Näin nykyisessä systeemissä, ed. Vihriälä, kansanedustajana toimiminen tosiasiassa huonontaa edustajan työeläketurvaa. Tämä saatiin sentään korjattua ajan tasalle. Minusta se oli saavutus tässä asiassa.