1) Valtioneuvoston selonteko Makedonian Concordia-operaation
voimankäyttösääntöjä koskevasta
varaumasta sekä Naton voimankäyttösäännöistä evakuointitilanteessa
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Viime maaliskuussa tasavallan presidentti teki
päätöksen Suomen osallistumisesta EU:n
ensimmäiseen sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon
Makedoniassa. Ennen päätöstä valtioneuvosto
kuuli rauhanturvaamislain mukaisesti ulkoasiainvaliokuntaa. Makedonian
Concordia-operaatioon liittyvissä voimankäyttövaltuuksissa
oli kaksi kysymystä, jotka olisivat rauhanturvaamislain mukaan
edellyttäneet asian täysistuntokäsittelyä eduskunnassa.
Tämä johtuu siitä, että perinteistä rauhanturvaamista
vaativammat voimankäyttösäännöt
edellyttävät täysistuntokäsittelyä ennen asiaa
koskevan esityksen tekemistä tasavallan presidentille.
Eduskunnan täysistuntokäsittely ei kuitenkaan
vaalitauon vuoksi ollut käytännössä mahdollinen
joukkoja lähetettäessä, mistä syystä tasavallan
presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa
sovittiin, että täysistuntokäsittelyä edellyttävät
voimankäyttösäännöt
saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi myöhemmin.
Concordian voimankäyttövaltuudet ovat perinteistä rauhanturvaamista
laajemmat kahdessa suhteessa. Ensiksikin, niiden yksittäinen
kohta mahdollistaa hyökkäyksen luonteisen voimankäytön
vihamielisen aikomuksen osoittajaa kohtaan. Toiseksi, mikäli
turvateollisuustilanne heikkenisi radikaalisti ja ryhdyttäisiin
joukkojen hätäevakuointiin Makedoniasta, Nato
toteuttaisi evakuoinnin ja soveltaisi tällöin
Concordian voimankäyttösääntöjä laajempia
voimankäyttösääntöjä.
Kesäkuun lopulla Natosta saatiin vahvistus, että käyttöön
tulisivat Kosovossa toimivan Kfor-operaation voimankäyttösäännöt.
Edellä esitetyt voimankäyttösäännöt
eivät ole sisältönsä puolesta
Suomen kannalta ongelmalliset, sillä varsin saman sisältöisiä sääntöjä sovelletaan
Kosovossa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Afganistanissa, joissa Suomi
on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin. Myös niiden osalta
hallitus antoi selonteon eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi
ennen esityksen viemistä tasavallan presidentille.
Suomen osallistuminen Makedonian operaatioon on ollut luontevaa
jatkoa sitoutumisellemme EU:n välittömään
lähialueeseen kuuluvaan Länsi-Balkanin tilanteen
vakauttamiseen ja kehittämiseen. Concordian tavoitteena
on vakauden ja luottamuksen lisääminen Makedoniassa,
tilanteen monitorointi ja kansainvälisten tarkkailijoiden
toiminnan tukeminen. Concordia tukee osaltaan laaja-alaisen Ohridin
puitesopimuksen toimeenpanoa sekä alueen vakautus- ja assosiaatioprosessin
eli SAP:n, Stabilisation and Association Process, edistämistä.
Toistaiseksi tilanne alueella on pysynyt pääosin
rauhallisena ja operaatio on onnistunut tehtävissään
kaikin puolin.
Concordia on ensimmäinen EU-johtoinen sotilaallinen
kriisinhallintaoperaatio. Se tukeutuu tehtävässään
Naton voimavaroihin. Operaation valmisteluvaiheessa sovittiin EU:n
ja Naton yhteistyön järjestelystä, ns.
Berlin plus. Concordiasta on siten muodostunut testi EU:n kriisinhallintatoiminnan
toimivuudelle käytännössä sekä myös
EU:n ja Naton yhteistyölle. Tähän mennessä järjestelyt
ovat osoittautuneet toimiviksi ja Concordiasta on muodostunut jo
tässä vaiheessa myönteinen esimerkki
tuleville vastaaville operaatioille. Concordia on tarkoitus päättää 15.
joulukuuta 2003.
Ilmoittaessaan osallistumisestaan operaatioon Suomi teki varauman
vihamielistä aikomusta koskevista vastatoimista. Nyt esitetään,
että tästä varaumasta luovutaan. Lisäksi
esitetään, että mikäli joukkojen
turvallisuustilanne vaatii ja joudutaan turvautumaan EU-rauhanturvaajien
evakuointiin, hyväksytään Kfor-operaation
voimankäyttösääntöjen
soveltaminen.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! On aivan totta, kuten ulkoministeri Tuomioja
totesi, että sekä Kosovon, Bosnian että Afganistanin operaatioiden
osalta olemme jo hyväksyneet sellaiset voimankäyttösäännöt,
jotka itse asiassa mahdollistavat myös hallituksen nyt
tekemän esityksen hyväksymisen Makedonian operaation voimankäyttösäännösten
osalta.
Herra puhemies! Se, mikä tässä suhteessa
itseäni kiinnostaa, on kyse rauhanturvalakiimme sisältyvän
YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksen ja Makedonian operaation
välisestä suhteesta. Toivoisin, että ulkoministeri
selvittäisi hieman niitä keskusteluja, joita Yhdistyneissä kansakunnissa
itse tämän Makedonian operaation tukemisen suhteen
käytiin, ja toisaalta esimerkiksi sitä, mihin
perustui Irlannin hallituksen kanta sen vetäytyessä Makedonian
rauhanturvaoperaatiosta sillä perusteella, että tällä operaatiolla
heidän mielestään ei ollut ainakaan sellaista valtuutusta
YK:n turvallisuusneuvostolta, joka olisi ollut sopusoinnussa heidän
kansallisen lainsäädäntönsä kanssa.
Tiedän, että YK useassakin eri yhteydessä on antanut
tukensa EU:n, Naton ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
toimille, jotka koskevat Makedonian tilanteen vakauttamista. Mutta
pyyntöni on siis, herra ulkoministeri, se, että te vähän
problematisoisitte sitä, mikä on tämän operaation
ja YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin valtuutuksen välinen
suhde. Tämä pyyntö on välttämätön
siksikin, että tänään Turun
Sanomissa kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä kirjoittaa
mielenkiintoisella tavalla vaatien kahtakin muutosta voimassa olevaan
rauhanturvalakiin. Ed. Ville Itälän mielestä Suomen
pitäisi tulevaisuudessa voida osallistua sellaisiin operaatioihin,
joilla ei ole Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön
valtuutusta. Toiseksi hän katsoo myös, että tulevaisuudessa
suomalaisilla pitäisi olla samanlaiset voimankäyttövaltuudet kuin
esimerkiksi Naton joukoillakin. Käytännössä viime
mainittu merkitsisi sitä, että suomalaisten sallittaisiin
päinvastoin kuin nykyisin osallistua rauhaanpakottamisoperaatioihin.
Käytännössä tämä merkitsisi
tietenkin sitä, että perinteinen rauhanturvaaminen
ja laajennettukaan rauhanturvaaminen, joihin suomalaiset sotilaat
on koulutettu, ei enää riittäisi, vaan
suomalaisia sotilaita pitäisi kouluttaa varsinaisiin taistelutehtäviin rauhanturvaamisoperaatioissa.
On selvää, että tämän
kaltainen muutos merkitsisi isoa askelta, ja ymmärrän,
kuten ed. Ville Itäläkin asiaa perustelee, että kysymys
on entistä kiinteämmästä osallistumisesta
nimenomaan Nato-yhteistyöhön ja niistä vaateista,
joita Nato-johtoisissa operaatioissa on. Suomalaisten sotilaiden
kannalta tämä merkitsisi tulevaisuudessa uhreja.
Se merkitsisi entistä vaarallisempia tilanteita. Se merkitsisi
sitä, että suomalaisia tulisi tulevaisuudessa
kotiin niissä kuuluisissa sinkkiarkuissa.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa puhemies! En valitettavasti voi nyt problematisoida
tätä asiaa, jota ed. Laakso kysyi, koska itse
asiassa en näe asiassa mitään ongelmaa,
koska se käsiteltiin jo silloin maaliskuussa, jolloin ulkoasiainvaliokunnalle
esiteltiin osallistuminen tähän operaatioon. Asiaan
voidaan varmasti palata. En ollut varautunut asiakirjoilla tai muilla, mutta
asiaan voidaan palata valiokuntakäsittelyssä,
mutta se ei ole ollut missään vaiheessa eikä eduskunnan
myöskään ulkoasiainvaliokunnan kohdalta
silloin, kun asiaa käsiteltiin, minkäänlainen
ongelma.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä esitys sinänsä on
hyvin perusteltu, etenkin kun poiketen tästä esittelytekstistä tilanne
tuolla operaatioalueella on merkittävästi kehittynyt huonompaan
suuntaan ja siellä on tapahtunut väkivallantekoja,
jotka ovat kohdistuneet myöskin rauhanturvaajiin, saksalaisiin.
Siksi on paikallaan, että voimankäyttövaltuudet
ovat sellaiset, että mahdollisesti tilanteen vielä kiristyessä niistä selvitään.
Operaatiohan on, toivon mukaan, muuttumassa poliisioperaatioksi
aikaa myöten.
Sitä ihmettelen, miksi selonteko nyt vasta eduskuntaan
tuodaan, miksi ei jo kesäkuussa, kun ollaan jo näin
pitkällä tässä operaatiossa.
Aikaa olisi ollut tämä tuoda.
Sitten kommentoisin tätä asiaa, joka nousi keskusteluun.
Mielestäni tämä operaatio ja Euroopan
unionin mukaantulo operaatioiden johtoon osoittaa, että rauhanturvalakimme
kaipaa muutosta, että voisimme osallistua myöskin
Euroopan unionin valtuutuksilla operaatioihin. Itse ehdotin muutosta
jo kolmisen vuotta sitten, kun käsittelimme täällä määrättyjä asioita,
ja näin, että se on johdonmukainen jatko sille
kehitykselle, mikä Euroopan unionin puitteissa tapahtuu.
Mitä tulee sitten voimankäyttövaltuuksiin, niin
mielestäni eduskunnan niin ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokunta
on hyvin perusteellisesti käsitellyt kuhunkin operaatioon
liittyvät voimankäyttövaltuudet ja antanut
niihin suostumuksensa. Niihin nähdäkseni joudutaan aina
tapauskohtaisesti menemään, mahdollisesti pieniä tarkistuksia
joudutaan aikaa myöten kenties tekemään,
mutta mistään suuresta ei ole niissä kysymys.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun näyttää niin,
että keskustelu salissa ei oikein viriä tästä asiasta
täyteen laajuuteensa, niin yritän itsekin tähän
nyt oman soppani tuoda ja sytyttää tätä peliä.
Tämän pohjalta on nähtävissä,
että ed. Nepposen juuri pitämä puheenvuoro
sisälsi sen sanoman lievästi esitettynä,
mitä itse tässä parhaimmillaan haluaisin
julkituoda. Tämä valtioneuvoston selonteko eduskunnalle
voimankäyttösääntöjä koskevasta
varaumasta ja sitten tähän soveltamisesta osoittaa
sen, että myöskin valtioneuvoston osalta nähdään
jonkin näköistä joustavuutta ja järjenkäyttömahdollisuutta,
kun tämä tuodaan näin jälkikäteen.
Tietysti täytyy ottaa huomioon, että jos tällä välillä olisi
jotakin sattunut, olisi jouduttu käyttämään
voimaa ja olisi tullut sellaisia tehtäviä, missä ikään
kuin näitä ed. Laakson kuvaamia tappioitakin olisi
syntynyt, sen jälkeen tämä poliittinen
peli ja keskustelu olisi täälläkin ollut
erittäin viisasta ja, miten sanoisin, kun suoraan sanon,
jälkiviisasta.
Mutta kyllä, kun suomalaiset ovat rauhanturvaamistehtävissä niin
täällä kuin joka paikassa muuallakin
kansainvälisesti katsottuna eturivin väkeä,
siis aivan päällimmäisen eturivin väkeä — suomalaisia
arvostetaan, suomalaiset ovat pärjänneet hyvin
ja suomalaisia odotetaan aina silloin paikalle, kun tilanteet ovat
ongelmallisia, väheksymättä nyt mitenkään
niitä muitakaan maita, jotka siellä operaatioissa
mukana ovat, erityisesti Nato-maita, jotka päällimmäisinä näissä asioissa
vaikuttavat — niin kyllä tulee mieleen se henki
ja vaikutelma, mikä tässä nyt on syntymässä myöskin
tähän keskusteluun, kun runsas neljä vuotta
sitten, kun eduskunta päätti silloin Kosovoon
menosta ja Kfor-operaatioon osallistumisesta, ed. Aittoniemi sanoi,
että suomalaiset menevät turvaamaan rauhaa, eivät
mitään saunoja rakentamaan ja lämmittämään,
ja täytyy olla sellaiset oikeudet, millä pystytään
tulemaan toimeen myöskin vaikeissa olosuhteissa.
Tämän pohjalta herättäisin
edelleenkin sitä ajatusta, niin kuin täällä aikaisemmin
viitattiin ed. Laakson puheenvuorossa puheenjohtaja Itälän
tekemään avaukseen siitä, että rauhanturvalakia
pitäisi muuttaa näiden voimankäyttösäännösten
osalta. Näen tämän avauksen lämpimänä ja hyvänä.
Kyllä pysyvästi pitäisi olla sellaiset
oikeudet, että eduskunnassa ei tarvitsisi keskustella siitä,
mitä voimankäyttöä voidaan käyttää, vaan
eduskunta päättäisi, mihin mennään,
ja sotilaat siellä paikalla rauhanturvaamistehtävissään
päättäisivät siitä,
minkälaista voimaa kulloinkin tarvitsee käyttää,
eikä siihen kotimaan jälkiviisauden pelin politiikalla
olisi sellaista sanomisen paikkaa, niin kuin nyt tuntuu olevan.
Ei ole olemassa mitään vaaraa siitä,
että suomalaiset käyttäisivät
liikaa voimaa. Mutta niin kuin on todettu aikaisemminkin, pitää olla
mahdollisuudet ja voima, millä osoitetaan, että on mahdollisuus
käyttää voimaa, niin että sitä voimaa
ei tarvitse koskaan käyttää. Tähän
nähden on nähtävissä erinomaisen
hyvin se näköala, että ulkopuolisin silminkin
tarkasteltuna suomalaisten läsnäolon jossakin
pitää olla sen näköistä, että niillä varustuksilla
ja sillä aseistuksella ja niillä valtuuksilla,
millä ollaan, olemassaolo yksin turvaa sen ja aseita ei
tarvita.
Ihmeellisiä intohimoja näiden asioitten ympärillä aina
syntyy ja tulee siitä, mitä voidaan käyttää,
mitä on olemassa, kun yleensäkin puolustuksen — tässä nyt
erityisesti vertaan maanpuolustukseen ja aseelliseen maanpuolustukseen
muuten kotimaassakin — pitää olla sillä tasolla,
että sen käyttö ei tule kysymykseen,
koska nähdään niin, että sen
käyttömahdollisuudet ovat niin kovat, että siitä seuraa
tälle vastapuolelle pysyviä menetyksiä ja
tappioita, muutakin kuin maineen menetys.
Siihen nähden tämä tapa, millä tämä nyt
tässä asiassa on tuotu, on hyvä, että eduskunnan
ei tarvitse kesällä kokoontua tätä varten
päättämään siitä,
että tästä varaumasta olisi jo siinä vaiheessa
voinut eduskunta päättää ja
luopua. On hyvä niin. Tosin mielelläni olisin
tullut tätä asiaa päättämään.
Mutta on hyvä, että sitä käsitellään
nyt näin, ja on hyvä myöskin se, että tästä toivottavasti
syntyy sellainen keskustelu, millä tähän
kokonaisproblematiikkaan, näihin voimankäyttövaltuuksiin,
puututtaisiin jonkun uudemman hallituksen esityksen kautta niin,
että näissä asioissa olisi suomalaisilla
selvä linja: Voimaa on käytettävissä silloin,
jos sitä voimaa joskus jossain operaatiossa tarvitsee käyttää.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Puolustusvaliokunta tutustui juuri viime viikolla
Kosovon ja Makedonian rauhanturvaamisoperaatioihin, ja keskusteluissamme
kävi selväksi se, että ne voimankäyttövaltuudet,
mitä esimerkiksi Kosovon operaatiota varten eduskunta aiemmin
hyväksyi, ovat riittävät voimankäyttövaltuudet,
ja tämä nyt taannehtivasti koskee myös
Makedonian operaatiota.
Ongelmana eivät olekaan siis ne voimankäyttövaltuudet,
jotka ovat olemassa, vaan ne vaatimukset, joita esimerkiksi kokoomuksen
puheenjohtaja Ville Itälä esittää nykyisten
voimankäyttövaltuuksien laajentamisesta. Esimerkiksi
Ranska on tulkinnut Petersbergin tehtäviä kovimpaan tapaan
siten, että kysymys on hyökkäyksellisestä operaatiosta,
jossa mennään kahden taistelevan osapuolen väliin.
Suomen lähtökohtana on ollut se, että tämän
kaltaisiin operaatioihin me emme osallistu, mutta näyttää siltä,
että kokoomuksen nykyisenkin puheenjohtajan päässä on
kuitenkin tämä kuuluisa sotilaskypärä.
Haluaisin kuitenkin kysyä, mitä mieltä ulkoministeri
Tuomioja on voimankäyttövaltuuksien laajentamisesta
tulevaisuudesta. Tässähän nimenomaan
viitataan EU-operaatioihin tulevaisuudessa. Mielestäni
myös kysymys YK:n valtuuksien ja Makedonian välisen
operaation suhteesta vaatii kyllä selvittelyä.
Kysyn aivan suoraan ulkoministeriltä, miksi nyt Irlannin
hallitus katsoo, että tällä operaatiolla
ei ole YK:n valtuutusta, mutta Suomi ei ainakaan toistaiseksi ole sanonut
halaistua sanaa tästä asiasta. Mielelläni kuulisin.
Ulkoministerihän on kertonut, että on valmis vastaamaan
kansanedustajien kysymyksiin aina tarvittaessa. Nyt kysyn tätä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Petersbergin periaatteitahan on tulkittu
koko ajan monissa maissa eri tavalla kuin Suomessa, ja jossain määrin
on ollut selvästi klassista Suomelle tyypillistä keskustelua,
että on vain joukolla päätetty, että ei
se oikeasti voi tarkoittaa laajempia valtuuksia kuin meidän
oma rauhanturvaamislakimme sallii. Eikä kysymys ole vain
siitä, mitä Ranska tulkitsee, vaan yleensäkin
monissa alan asiakirjoissa nähdään, että Petersbergin
periaatteet voivat sallia hyvinkin voimakkaan vallankäytön.
Nyt tätä Makedonian tapausta käytetään
esimerkkinä hyvin laajasti konventin esityksen rinnalla
ajatuksena, että Makedonia on nyt alku sille, mihin aikoinaan
jo Saksan puheenjohtajakaudella on sitouduttu, alati tiivistyvään
yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kaikilla mausteilla,
ja että Makedonia on esimerkki jo uudesta, syvemmälle
menevästä yhteistyöstä. Toistaisin
siksi ed. Laakson kysymyksen, kun ilmassa on selvästi — ja
käsittääkseni myös ulkoasiainvaliokunnassa
on jo kuultu — näkemyksiä, jotka tukevat
sitä, että paineita muuttaa meidän rauhanturvalakiamme
on olemassa: Jos ette nyt halua sanoa, onko niitä paineita,
niin osaatteko kertoa, kuinka kiireellisellä aikataululla
valtioneuvosto aikoo määrittää kantansa
siihen, vaatiiko konventin esitys, jos siitä tulee EU:n
perustuslaki, myös meidän rauhanturvaamislakimme muuttamista?
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Todella, viime viikolla käydessämme
Kosovossa todettiin, että voimankäyttövaltuudet
ovat riittävät siellä, mutta on myöskin
samanaikaisesti todettava ja varsinkin kun katsoo Euroopan unionin
tulevaisuutta, että operaatioiden luonne on muuttunut ja
tulee varmasti muuttumaan, kun me olemme menossa mukaan siihen työhön,
jolla lupaudumme solidaarisuuslausekkeen pohjalta antamaan tukea
muun muassa terrorismin torjunnassa. Se saattaa johtaa niihin muutoksiin
ehkä, koska meidän lakimme on ahtaasti tulkiten
vielä sitä vanhan perinteisen rauhanturvalain
pohjalta sanottua. Emme me tässä tilaisuudessa
pysty sanomaan, millä tavalla lakia muutetaan. Niin kuin totesin
viimeksi, kun Kosovon operaatiota käsiteltiin, hyvin tarkoin
katsoimme lävitse voimankäyttövaltuudet
ja vahvistimme ne täällä eduskunnassa
ulkoasiainvaliokunnan lopullisesta ehdotuksesta. Niin kuin todettiin,
ne ovat olleet riittävät, mutta joudumme varmasti
jonkun verran tarkastamaan ja räätälintyönä tekemään
jokaiseen operaatioon sellaiset, jotka koskevat myöskin
suomalaisia. Operaatiot ovat muuttuneet luonteeltaan paljon väkivaltaisemmiksi,
kun katsotaan toista osapuolta.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela esitteli laajasti näkökulmiaan
tähän asiaan ja oli antamassa avoimen valtakirjan sotilaille
voimankäytössä. Kun kukaan keskustalainen
ei ole kommentoinut hänen puheenvuoroaan, on ihan pakko
kysyä, onko tämä ed. Seppo Lahtelan näkökulma
myös koko keskustan eduskuntaryhmän näkökulma
ja erityisesti myös hallitusryhmän näkökulma.
Itse en voi kyllä tähän yhtyä missään
nimessä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Nyt alamme päästä oikeille
linjoille ja jyville. Ed. Huotari kysyi, mikä on keskustan
näkökulma ja linja tässä asiassa.
En vastaa siitä, vaan vastaan siitä suomalaisesta
linjasta, miten Suomessa tätä asiaa nähdään.
En tiedä, onko se sitten keskustan, vasemmistoliiton vai
kokoomuksen linja.
Mutta kun täällä on todettu, että Suomi
sitoutuu entistä syvemmälle EU:n yhteiseen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaan, jopa haikaillaan täällä kotimaassa,
että meidän pitäisi pyrkiä tiiviimpään
yhteiseen eurooppalaiseen puolustukseen, missä suomalaiset
olisivat matkassa, jopa niin, että suomalaiset haikailevat
joissakin piireissä, että meidän pitäisi
liittoutua Nato-joukkoihin, ja näissä rauhanturva-asioissa
me sitten keskustelemme siitä, mitkä ovat varautumat,
mitkä mahdollisuudet, niin kyllähän tässä joku
ristiriita on olemassa. Ei voi olla niin, että me olemme
menossa maailmalle osana maailmaa ja sitten tällaisissa
pienissä asioissa me keskustelemme siitä, voimmeko
käyttää keppiä, porkkanaa vaiko
aseita.
Toivottavasti, ed. Huotari, tässä syntyisi
nyt sellainen näköala, että me näissä rauhanturva-asioissa
turvaamme rauhaa niillä voimilla, mitä on mahdollista
käyttää, ja sitten kaikki muu poliittinen
päätöksenteko syntyy jonkun muun puolue-eliitin
kautta, ja siihen ei yksittäinen ed. Lahtela eikä varmaan
kukaan muukaan edustaja ota kantaa, mikä on kunkin puolueen
tai eduskuntaryhmän linja.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Huotari nosti esiin, että annetaan
sotilaille vallat. Minusta meidän rauhanturvaoperaatioissamme olevat
ja olleet sotilaat kaikissa portaissa ovat pystyneet sopeutumaan
ja käyttämään oikein niitä valtuuksia
ja myöskin talonpoikaisjärkeä ja ovat
selviytyneet maailmanjärjestön ja monien muiden
lausumien pohjalta erinomaisesti, niin että tällainen
heitto, annetaanko sotilaille valta, on jotenkin vähän
nurinkurinen ja vähättelevä. Totta kai
he toteuttavat poliittisen johdon päättämän
tehtävän pohjalta niitä tehtäviä,
mitkä heille on annettu, vastuullisesti ja vastuuntuntoisesti.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! En minäkään ymmärtänyt
ed. Huotarin kysymyksen sisältämää ajatusta
siitä, että tässä oltaisiin
menossa sotilasvaltaan, noin sitaateissa sanottuna. Suomalaiset
sotilaat ovat toimineet erittäin lojaalisti, erittäin
lojaalisti, sen suhteen, mitä täällä on päätetty.
Mitä juuri tähän asiaan tulee, tämä asia
kävi ulkoasiainvaliokunnassa käsittelyssä ja
lähti menemään eteenpäin. En
ole havainnut, että olisi oltu tippaakaan eri mieltä siitä,
mitä on tapahtunut.
Mutta siinä ed. Nepponen oli aivan oikeassa, että myös
rauhanturvaamisen osalta tilanteet muuttuvat kaiken aikaa. Väkivalta
muuttuu brutaalimmaksi, iskut ovat äkkinäisempiä,
ennakoimattomampia. Tämä saattaa johtaa väistämättä jossain
vaiheessa siihen tilanteeseen, että on ryhdyttävä käsittelemään
koko tätä rauhanturvalakia uudella tavalla, ei
niin, että periaatteet muuttuisivat, mutta niin, että se
ottaa tarkemmin huomioon sen, mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu.
Kun ed. Lahtelan puheessa taisi vilahtaa tuo Nato, niin ihan
kansanedustajille selvyyden vuoksi se, että nyt jo olemme
mukana Nato-johtoisissa operaatioissa.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustajat Nepponen ja Kekkonen oivallisella
tavalla selkeyttivät tätä tilannetta.
Suomihan on erittäin arvostettu rauhanturvamaa. Me olemme
hyvin harkiten muuttaneet lainsäädäntöä niiltä osin.
Täällähän ovat aina sekä ulkoasiainvaliokunta
että puolustusvaliokunta ja koko eduskunta käyneet
laajaa keskustelua näistä kysymyksistä,
ja näkisin, että näin on myös
tulevaisuudessa, kun eittämättä rauhanturvalakia
tulee muuttaa. Sen pitää ottaa huomioon nykyiset
olosuhteet entistä paremmin, ympäristötekijät.
Rauhanturvatyö on todella merkki siitä, että olemme epäjärjestyneessä yhteiskunnassa,
ja sitä kautta pitää myös lainsäädännön
seurata sitä kehitystä, mutta sen täytyy
tapahtua laajan, yhteisen mielipiteen kautta, ei sillä tavalla,
että täällä kärjistetään
tilannetta. Silloin, kun me lähetämme suomalaisia
rauhanturvaajia eri tehtäviin, heillä pitää olla
mahdollisuus toimia järkevällä tavalla niin
toisten puolustamiseksi kuin itsensä puolustamiseksi.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Edustajat Nepponen ja Kekkonen joko tarkoituksella
tai tahattomasti halusivat ymmärtää väärin puheenvuoroni.
Eli kysyin keskustalta, onko keskustan linja se, mitä ed.
Seppo Lahtela äsken esitti. Hän esitti avointa
valtakirjaa valtuuksille nimenomaan niin, että täällä ei
enää päätettäisi näistä valtuuksista,
vaan sotilaat katsoisivat, miten he siellä toimivat. Minä olen
sitä mieltä, että valtuudet pitää määritellä eduskunnassa.
Toivon, että edustajat Kekkonen ja Nepponen nyt ymmärsivät,
mikä puheenvuoroni on, enkä saanut vieläkään
vastausta, onko keskustan linja ed. Seppo Lahtelan linja vai ei.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa
on tullut nyt esiin ainakin kolmenlaisia eri syistä johtuvia
paineita mahdollisesti muuttaa rauhanturvalakia: mahdollisesti konventti,
varsinkin jos on aie ja tarkoitus olla niin sanotussa puolustus-
taikka ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ytimessä; ed.
Kekkonen mainitsi joidenkin muidenkin tukemana sen, että tilanteet
muuttuvat ja väkivallan luonne muuttuu; sitten vielä erikseen
se, onko mahdollista tai tarpeen muuttaa eduskunnan osallistumista
tähän päätökseen.
Mielestäni tässä on nyt niin paljon
paineita, että on hiukan hämmentävää,
jos ulkoministeri ei alkuunkaan auta meitä kansanedustajia
eteenpäin, miltä osin pohditaan konventin suhdetta rauhanturvalakiin:
Tarvitseeko toisaalta muuttaa lain sallimia voimakeinoja, laajentaa
sitä voimakeinojen valikoimaa, vai onko paineita jopa muuttaa
sitä, ovatko jatkossakin yksittäiset operaatiot
kiinni eduskunnan myötävaikutuksesta vai ei? Itse
näkisin, että näillä on aika
iso ero: muutetaanko voimakeinoja koko Petersbergin voimakeinoiksi,
mikä saattaa joissakin tilanteissa olla tarpeenkin, vai
syntyykö paineita konventista, että meidän
pitää luopua tästä Suomessa hyvin
havaitusta tavasta, että eduskunta kuitenkin valtuuttaa
aina yksittäisiin hankkeisiin mukaan lähtemiseen.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä kai tilanne tulee jatkossakin
olemaan sellainen, että eduskunta aina päättää operaatioihin osallistumisesta
aivan niin kuin tähänkin saakka. Aina kun eduskunta
on niin päättänyt, on myöskin
voimankäyttövaltuuksista keskusteltu ja niitä on
jonkin verran muutettu. Minulla on kyllä se käsitys,
että vaikka voimankäyttövaltuudet olisivat
olleet huomattavatkin, niin suomalaiset rauhanturvajoukot eivät
olisi käyttäneet enempää valtaa
ja voimaa kuin tilanne on vaatinut. Liioitellusti voi tietenkin — tai
tietenkin ja tietenkin — mutta kun pikkusen liioittelee,
niin jää helposti semmoinen kuva, että osa
kansanedustajista ja ilmeisesti puolueistakin olisi poistamassa
lähes kaikki voimankäyttöoikeudet rauhanturvajoukoilta,
kun taas jotkut antaisivat rajattomat valtuudet. Jotta suomalaiset
miehet ja naiset pystyisivät tehtävänsä siellä täyttämään,
niin tietenkin heillä pitää olla oikeus
ryhtyä voimankäyttöön silloin,
kun tilanne vaatii. Minä en hetkeäkään pelkää,
että vaikka ne valtuudet olisivat hieman laajemmat kuin
ehkä me tänään kuvittelemme,
se johtaisi siihen, että suomalaiset joukot komentajan
johdolla käyttäisivät enempää voimaa
kuin tilanne edellyttää.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Toistan, että minä en nyt
ollut varautunut niillä asiakirjoilla, jotka liittyvät
tämän operaation mandaattiin, koska viime maaliskuussa
se asia selvitettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yksimieliseksi
tyydytykseksi eikä siihen ollut aihetta nyt palata. (Ed.
Laakso: Eikö se ole koko eduskunnan asia!) Toiseksi, tämä käsittely
tapahtuu olemassa olevan rauhanturvaamislain puitteissa ja tässä Makedonian
operaatioon osallistumisessa ei ole rauhanturvaamislainkaan nykyisellä muodolla
mitään ongelmakohtia. Enkä itse pidä ongelmana
sitä, että me eduskunnassa myös täysistunnossa
käsittelemme asioita, koska mielestäni suomalaisten
sotilaiden lähettäminen voimankäyttöä vaativiin
tehtäviin ulkomaille on asia, joka aina edellyttää eduskunnan käsittelyä.
Vaikka muuttaisimmekin muiden tarpeiden vuoksi joskus lakia, niin
en näe sitä, että tätä kohtaa
ainakaan muutettaisiin.
Haluan myöskin sanoa, että en lähde
nyt tässä tyhjentämään
sitä pajatsoa, joka liittyy hvk-esitysten käsittelyyn.
Se jatkuu eduskunnassa, ja tulen siihen omalta osaltani tietenkin
osallistumaan. Vielä vähemmän lähden
tyhjentämään sitä pajatsoa,
joka liittyy tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon
valmisteluun, joka tulee sitten ensi vuoden kuluessa esille. Mutta
sen voin nyt kuitenkin turvallisesti sanoa, että konventin
esityksissä ei ole sellaisenaan mitään,
joka edellyttäisi, että Suomi muuttaa omaa lainsäädäntöään.
Me voimme sitten arvioida oman lainsäädäntömme
riittävyyttä ja soveltuvuutta siinä tilanteessa,
jos konventin esitykset sellaisenaan esimerkiksi tulisivat hyväksyttäviksi,
mutta mikään ei sellaisenaan edellytä,
että me muuttaisimme lainsäädäntöämme.
Se on siinä suhteessa erillinen harkintakysymys, mutta
epäilemättä se kuuluu niihin asioihin,
joita on hyvä käydä läpi silloin,
kun me voimme vielä vaikuttaa tulevan hallitustenvälisen
konferenssin tuloksiin.
Tältä osin se tulee säilymään
ja sitä ei kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi, että jokainen
EU:n jäsenmaa päättää omien
perustuslakiensa ja lainsäädäntönsä mukaisessa
järjestyksessä, milloin ja minkälaisiin
operaatioihin se kulloinkin osallistuu. Mitään
operaatioihin osallistumispakkoa ei voi tulla, eikä kukaan
ole EU:ssa sellaista hyväksymässä, mutta
pidän vastaavasti itsestäänselvänä,
että myös meidän etujemme ja intressiemme
mukaista on olla valmis osallistumaan sellaisiin operaatioihin,
jotka mekin näemme oman pitkän aikavälin
laajan turvallisuutemme kannalta kansainvälisessä yhteistyössä välttämättömiksi.
Keskustelu päättyy.