7) Laki lastensuojelulain 40 §:n muuttamisesta
Leea Hiltunen /skl:
Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on
monella tapaa nähtävissä, miten lasten
päihteidenkäyttö on lisääntynyt.
Samanaikaisesti on myöskin yhteiskunnassa tapahtunut muutosta,
perheet ovat pirstoutuneet, suku- tai kyläyhteisöjen
kontrolli on menettänyt merkitystänsä.
Tällä lakialoitteella ehdotetaan säädettäväksi
lastensuojelulain 40 §:ään uusi momentti, joka
velvoittaa eräät lasten parissa työskentelevät
tahot ilmoittamaan lapsen vanhemmille tai muulle lasta hoitavalle
lapsen päihteiden tai huumeiden käytöstä.
Uudella säännöksellä halutaan ennen
kaikkea tukea vanhempien valvonta- ja kasvatusvastuuta. Tavoitteena
on varhainen puuttuminen ja sen kautta estää lasta
syrjäytymästä ja vahingoittamasta terveyttään
tai kehitystään.
Lastensuojelun keskeisiin periaatteisiin kuuluu lapsen edun
pitäminen ensisijaisena, ja lastensuojelulaissa lapsella
tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä. Ikäraja
on yhteneväinen alkoholilainsäädännön
alaikärajan kanssa. Alkoholi- ja huumausainelain säätämiä puitteita
vasten on uskomaton se tilanne, jossa joudumme kuitenkin näkemään
päihtyneitä lapsia viikonloppuiltoina kaduilla.
Huumausainelain 3 § kieltää huumeiden
hallussapidon ja käytön, samoin alkoholilain 34 § kieltää alle
18-vuotiailta kaikenlaisen alkoholijuomien hallussapidon ja kuljettamisen.
Näiden säännösten valossa on
nähtävissä, ettei ilmoitusvelvollisuus
kavenna lapsen itsemääräämisoikeutta
vaan toimii alkoholilainsäädännön ohella
lapsen elämää suojaten.
Lapset ja nuoret ovat viime vuosina alkaneet kokeilla ja käyttää päihteitä entistä
useammin
ja nuorempina. Esimerkiksi Helsingissä 13—15-vuotiaan
huostaanoton yleisin syy oli nuoren oirehtiminen ja päihteiden
käyttö. Lapsen päihteiden käytön
tiedetään ennustavan terveydellisiä, sosiaalisia
ja koulutuksellisia ongelmia sekä rikollisuuteen liittyvää syrjäytymisriskiä.
Nuorten huumeidenkäyttö ei ole Suomessa alkoholin
ja tupakan käytöstä ja kulttuurisesta
asemasta riippumaton ilmiö eikä myöskään
niiden vastakohta tai vaihtoehto. Huumekokeiluja edeltää edelleen lähes
aina varhain aloitettu tupakointi ja alkoholin ja lääkkeiden
sekakäyttö.
Nuorten päihteidenkäyttökulttuuria
tutkittaessa on todettu, että vain noin 10 prosenttia peruskoulun
yhdeksäsluokkalaisista on täysin raittiita, noin
75 prosenttia tämän ikäisistä nuorista
oli jo kokenut humalan ja noin puolet nuorista oli ollut humalassa
kyselyä edeltäneen kuukauden aikana. Esimerkiksi
Helsingissä, jossa huumeiden käytön arvellaan
olevan yleisintä, noin joka neljäs 15-vuotias
ilmoitti Stakesin ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa kokeilleensa
jotakin huumaavaa ainetta, kun taas alkoholia käytti vähintään
kahdesti kuussa 39 prosenttia tämän ikäisistä.
Huumeita koskevissa kyselytiedoissa on tietysti aina omat ongelmansa,
mutta tulos osoittanee karkean suuruusluokan, ja nämä tiedot
ovat huolestuttavia.
Vuonna 95 suomalaiset nuoret olivat humalajuomisessa Euroopan
kärjessä yhdessä Britannian ja Tanskan
nuorten kanssa. Neljän vuoden aikana alkoholin käytössä ja
humalajuomisessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden
päihdekäytössä sekä liimojen
ja liuottimien ja muiden haisteltavien aineiden käytössä ei
ole tapahtunut merkittäviä muutoksia tarkasteluajanjaksona.
Alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö on ollut
tyttöjen suosima päihde, kannabiksen käyttö on
yleistynyt nuorten keskuudessa.
Tarvitaan asioiden esille nostamista, keinoja, lainsäädäntömuutosta
ja monenlaisia, eritasoisia toimenpiteitä tämän
kipeän ongelman ratkaisemiseksi. Lapsi tarvitsee aikuisen
ohjaavaa ja tukevaa vuorovaikutusta sekä kontrollia. Vanhempien
tehtävä on asettaa lapselle rajat tämän
parhaaksi ja myöskin seuraukset rajojen rikkomisesta, jotta
lapsi oppisi myöhemmin itse säätelemään
käyttäytymistään.
Erityisesti on huomattava, minkälaisessa ympäristössä lapsemme
kasvavat. Huumeiden tarjonta on lisääntynyt valtavasti
kymmenen viime vuoden aikana, samana aikana luvut huumausainerikollisuudesta
ja takavarikoiduista huume-eristä ovat moninkertaistuneet.
Huumeiden ja alkoholin saatavuus on lapsillekin taattu pienilläkin
paikkakunnilla. Tätä taustaa vasten on herättävä toimimaan
maamme lasten parhaaksi. Kun lasten kasvuympäristö on
muuttunut näin voimakkaasti, täytyy vastakkaissuuntaisiakin
toimenpiteitä terävöittää.
Huomattava muutos on tapahtunut myös suhtautumisessa
alkoholipoliittisiin rajoituksiin. Tammikuussa 2001 tehdyn tutkimuksen
mukaan rajoitusten tiukentamista kannatti 22 ja väljentämistä 17
prosenttia. Suuri osa, 58 prosenttia, piti rajoituksia sopivana.
Kuudessa vuodessa rajoitusten tiukentamista kannattavien osuus on
kaksinkertaistunut ja väljentämistä kannattavien osuus
on pudonnut puoleen.
Tutkijat osoittavat muutokseen kolme syytä: Kansalaiset
näkevät arkielämässään
entistä enemmän alkoholista johtuvia ongelmia.
Toisaalta tiedotusvälineissä on ollut aiempaa
enemmän kriittistä aineistoa alkoholiasioista.
Kolmanneksi tutkimukset sekä tilastot osoittavat, että useat
alkoholihaitat lisääntyivät 90-luvun
lopulla.
Alkoholi ja huumeet ovat kiistatta haitallisia kasvavalle lapselle.
Varhainen puuttuminen päihdeongelmaan ja ohjaaminen päihteettömään elämäntapaan
säästävät yhteiskunnan kustannuksia
jatkossa, aiheuttavathan päihteet suuria välittömiä ja
välillisiä kustannuksia muun muassa sosiaali-
ja terveydenhuollossa, rikollisuutena, menetettyinä työtunteina
sekä syrjäytymisenä. Vanhempien mahdollisuutta
puuttua lapsen päihteiden käyttöön
rajoittaa usein tietämättömyys vallitsevasta
tilanteesta, onhan lasten pyrkimys useimmiten salata asiat, joita
he tietävät vanhempiensa paheksuvan tai pyrkivän
rajoittamaan.
Useissa tilanteissa, kun tapahtumat ovat edenneet jo liian pitkälle,
jopa lapsen menehtymiseen, vanhemmat kertovat olleensa täysin
tietämättömiä lapsensa ongelmasta.
Näin tapahtuu muun muassa siitä syystä,
että vanhemmat uskovat lapsistaan mielellään
pelkkää hyvää. Kun vanhemmat
ovat sekä juridisessa että taloudellisessa vastuussa
alaikäisestä lapsestaan, on heidän perusteltua
saada tietää myös lapsen päihteiden
käytöstä. Vanhemmilla tulisi olla riittävästi tietoa
nuorten päihteiden käytöstä sekä keinoja ehkäistä ongelmia
ennalta ja puuttua tilanteeseen mahdollisimman varhain. Huumeiden
käyttöä ei ole etenkään
kokeiluvaiheessa tai satunnaiskäytössä helppo
havaita. On tärkeää kyetä tunnistamaan
oireita, kuten koulusuoritusten huononemista, luvattomia poissaoloja
koulusta, rötöstelyä, äkillisiä muutoksia
toveripiirissä tai rahan käytössä.
Näiden kaiken taustalla voi olla päihteiden käyttö.
Kotien merkitys kasvatustyössä on ensisijainen.
Koulun tehtävänä on tukea kotien kasvatustyötä ja
toimia päihteiden käytön ehkäisemiseksi.
Koulun antaman valistuksen ja kasvatuksen vahvuus on siinä,
että se tavoittaa koko ikäluokan. Kasvatustehtävään
kuuluu kotien vastuunotto siitä, miten lapset ja nuoret
käyttävät vapaa-aikaansa. Vanhemmat tarvitsevat
aiempaa enemmän tukea tässä tehtävässään.
Murrosikäisten nuorten kohdalla yhteistyö kotien
ja koulun kanssa on entistä tärkeämpää.
Päihdekokeiluihin liittyvissä ongelmissa vanhemmat
tuntevat usein itsensä avuttomiksi. Varhainen tiedonsaanti
onkin vanhemmille ydinkysymys. Vanhempien tietoisuus asiasta ja
varhainen puuttuminen on siis avaintekijä, kun lapsen päihde-
tai huumekierre pyritään katkaisemaan mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa. Velvollisuus, jonka mukaan vanhemmat on saatettava tietoisiksi
lapsen päihteiden käytöstä,
on lastensuojelun keskeisimpien periaatteiden mukainen. Näihin
periaatteisiin kuuluu lapsen vanhempien ja muiden lasta hoitavien
henkilöiden kasvatusmahdollisuuksien tukeminen lapsille
suotuisten kasvuolojen vakiinnuttamiseksi. Vanhemmilla on paitsi
velvollisuus valvoa lapsiaan myös oikeus saada tieto lasta
koskevista merkityksellisistä asioista.
Laissa ilmoitukseen velvoitettujen piiri on sama kuin 40 §:n
1 momentin mukainen ilmoitusvelvollisuus ilmeisestä perhe-
ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeesta. Lisäksi
ilmoitusvelvollisuus on nuorisotoimen työntekijöillä.
Kyseessä on henkilöpiiri, joka työssään
tapaa lapsia ja jolla on näin mahdollisuus puuttua lapsen päihteiden
käyttöön lapsen parhaaksi. Edellä mainittu
henkilöpiiri on muutenkin työssään
ohjaamassa lapsia päihteettömään
elämäntapaan. Jonkin verran tällaista
ilmoituskäytäntöä on jo olemassa
maassamme, mutta tarvitaan myöskin rohkaisua tällaiseen
käytäntöön, ja siksi olen lakialoitteen
tehnyt. Nyt ilmoituskäytäntö on sellainen,
että se ei ole kattava koko maassa vaan se on oma-aloitteista
eri kunnissa, yhdistyksillä ja piireillä.
Lapsen päihteiden käytöstä tulisi
siis ilmoittaa muulle lasta hoitavalle henkilölle silloin,
kun lapsi ei ole vanhempiensa hoidossa tai jos on nähtävissä,
ettei vanhemmilla ole edellytyksiä puuttua lapsen päihteiden
käyttöön. Näin olisi erityisesti
silloin, jos lapsi ilmoituksen johdosta joutuisi vanhempiensa taholta
esimerkiksi väkivallan vaaraan tai kohteeksi. Kaiken kaikkiaan on
ilmoitusta tehtäessä toimittava mahdollisimman
hienovaraisesti. Säännös ei tähtää lapsen rankaisemiseen
vaan kasvatukselliseen ohjaamiseen lapsen parhaaksi.
Toivon, että näillä perusteilla lakialoitteeni saa
tarkoituksenmukaisen ja nopean käsittelyn.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Leea Hiltunen perusteli aloitteensa
oikeastaan niin perusteellisen hyvin, että siihen ei juuri
mitään uutta kulmaa löydy. Erityisesti
minua lämmittää kuitenkin siinä asiassa
nähty toteamus, että perheiden vastuu, vanhempien
vastuu lapsistaan ja lasten kasvatuksesta alkaa horjua ja olla jopa
hyvin kyseenalaista maassamme. Tältä osin vastuun
laajentaminen niin, että kaikilla lasta hoitavilla osapuolilla
olisi ilmoittamisvelvollisuus ja -vastuu kasvatuksesta erityisesti päihteiden
ja huumeiden osalta kokonaisuutena, on oikein. Tämän
näen todella hyvänä ja toivon, että tämä vastuu
sellaisenaan tulee eduskunnan taholta laajemmin nähtäväksi
ja hyväksytyksi.
Vähääkään epäilemättä sitä,
ettei alkoholi ole todellinen ongelma olemassa, ihmettelen kuitenkin
viime viikonvaihteessakin kuultua peruspalveluministeri Soininvaaran
lausumaa tässä asiassa. Hän totesi, että alkoholi
on vaarallinen mutta huumeista ei nyt niin paljon haittaa ole olemassa.
Mielestäni ensimmäinenkin huumeen käyttäjä nuorisossa
ja kouluikäisessä väestössä on
todellinen ongelma. Näitä ei voi ollenkaan toisistaan
erottaa, vaan molemmat ovat aivan yhtä tärkeitä,
ja on välttämätöntä,
että saadaan katkaistua jo alkutekijöissään
tämä asia sellaiseksi, että se ei leviä,
ja että erityisesti vastuu siirtyy myöskin osittain
vanhemmille siinä asiassa.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän
lakialoitteen lastensuojelulain 40 §:n muuttamisesta. Oikeastaan
perusajatukseni on se, että lasten kasvatuksen ydinvastuu
kuuluu vanhemmille, mutta on erittäin tärkeää,
että myös lähiyhteisö ottaa
vastuun lasten kasvattamisesta. Jostakin syystä meillä suomalaisessa
yhteiskuntakulttuurissa vallitsee vääränkinlainen
yksityisyyden suoja tällä alueella: me koemme,
että on ikään kuin epäkohteliasta tarttua
lasten toimiin, valitettavan monta kertaa jopa ihan omienkin lasten
toimiin, saati sitten lähiyhteisössä elävien
lasten toimiin. Päinvastoin korostan sitä, että on
ennen kaikkea kysymys lähimmäisenrakkaudesta,
lähimmäisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta,
silloin, kun on kysymys alaikäisistä lapsista.
Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen allekirjoittamisen
jälkeen ihan omassa maakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla
kuulin esimerkin pienen maalaiskunnan tilanteesta, jossa eräässä ihan tavallisessa
perheessä kaksi alle 13-vuotiasta tytärtä on
varsin lyhyellä aikajänteellä tavoitettu huumeiden
käyttäjinä. Asia tuli täydellisenä yllätyksenä vanhemmille,
vaikka on kysymys ihan normaalista vanhemman ja lasten välisestä suhteesta.
Tässä mielessä se, millä tavalla
nämä ilmiöt tavallaan ovat tunkeutumassa
perheisiin, kouluihin, lähiyhteisöihin, vaativat
jotain sellaista toimenpidettä, jolla me todella havahdutamme yhteiskuntaa
laajemminkin. Sen vuoksi näen tärkeänä,
että tämä asia otetaan käsittelyyn
ja viedään varsin nopeasti eteenpäin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. L. Hiltunen on tehnyt erinomaisen
hyvän lakialoitteen n:o 42 vuoden 2001 valtiopäivillä,
jonka yhtenä allekirjoittajana olen halunnut myös
olla, kuten monet muutkin edustajakollegat. Kysymys on varsin tärkeästä asiasta.
Juuri kun äsken piipahdin salista pois, minulle oli tullut
oman kotipaikkakuntani nuorisotyöntekijältä sähköpostiviesti,
jossa hän kehotti puuttumaan tämän kaltaisiin
asioihin täysin tietämättä siitä, että eduskunnassa
juuri parhaillaan on tämä lakialoite käsittelyssä.
Elikkä tämä on todella ajankohtainen,
aktuelli kysymys, ja tämän vuoksi sopii toivoa,
että aloite saa nopean, myönteisen käsittelyn,
ja jos jotakin vielä saadaan parempaan muotoon, se on vain
sitä toivottavampi asia.
Afrikkalainen sananlasku kuuluu: "Lasta eivät kasvata
vain vanhemmat vaan siihen tarvitaan kokonainen kylä."
Juuri näin on. Tarvitaan vastuuta laajemmalti. Meillä valitettavasti
perheyhteydet ovat pirstoutuneet, suku- tai kyläyhteisön
kontrolli on menettänyt merkitystään.
Tämä on hyvin valitettava asia. Siksi tarvitaan
juuri yhteiskunnalta niitä toimia, jotka ovat tukemassa myönteisiä asioita,
kun on kysymys lasten ja nuorten kasvusta kohti aikuisuutta.
Tietysti on hieman intiimi kysymys vanhemmille mennä kertomaan,
missä ongelmissa lapset tai nuoret ovat, mutta se on kyllä tarpeen
ja välttämätöntä, aivan
kuten aloitteessa on viitattu. Jos tämä osataan
tehdä vielä taidolla ja hienotunteisesti, niin
tuo on ehdottomasti hyvä. Kyllä alaikäisten
lasten käyttäytymisestä pitää vanhempien
olla tietoisia. Ongelma on vain sitten, että monta kertaa
vanhemmat eivät ole sillä tasolla, jota vastuullinen
vanhemmuus edellyttäisi. Saattaa olla, että niitä vanhempia
ei aina edes sieltä kotoa löydy, ja vanhemmilla
itsellään on järkyttävän
paljon myöskin näitä ongelmia, jotka
sitten periytyvät tuollaisena negatiivisena periytymisenä käyttäytymisessä ja
elämässä aina vain uusillekin sukupolville.
Se, että alkoholilain 34 § kieltää alle
18-vuotiaalta kaikenlaisten alkoholijuomien hallussapidon ja kuljettamisen,
on tavattoman hyvä. Valitettavasti tuota pykälää ei
käytännössä pystytä valvomaan,
ja siksi alkoholiongelmat näkyvät tuolla julkisessa
elämänkulussa hyvinkin paljon. Usein on erityisesti
harmittanut se, että kun esimerkiksi koulut päättyvät,
niin aamupäivällä lapset ja nuoret ovat
olleet kauniisti juhlapuvuissa laulamassa suvivirttä, ja
illalla sitten lapsi- ja nuorisojoukot parveilevat siellä,
missä kullakin paikkakunnalla ovat, keskikaljapullojen
kanssa päihtyneinä. Eikä ainoastaan keskikaljaa,
vaan myöskin muita aineita, jopa huumeitakin hyvin helposti
tuossa joukossa on.
Todella toivoisi, että alkoholilain 34 § jollakin
lailla saataisiin myös käytännössä toteutettua.
Silloin voitettaisiin hyvinkin paljon. Jos yleensä nuori
saadaan pois päihteitten parista, on todennäköistä,
että hän ei sorru myöskään
huumeisiin. Se on hyvin mahdollista ja hyvin todennäköistä,
ja sen takia ymmärrän hyvin ministeri Soininvaaraa
ja annan tunnustusta hänelle, että hän
on rohjennut tuoda esille juuri nämä alkoholipitoiset
juomat ongelmana. Me helposti puhumme vain huumeista, joka on vakava
ongelma, ehdottomasti vakava ja paha ongelma. Mutta meidän
pitää nähdä myöskin
kaikki muu, mikä on turmiollista, ja silloin juuri alkoholin
merkitys on tänä aikana valitettavasti hyvinkin
kielteinen. Jos alkoholista saadaan nuori varjeltua, silloin todella
on hyviä edellytyksiä voittaa myöskin
tuota huumeongelmaa.
Kun tämä aloite lastensuojelulain 40 §:n muuttamisesta
on tehty, minä uskon, että tässä on haluttu
hyvin vastuullisesti ajatella lasten ja nuorten parasta, ja toivon,
arvoisa herra puhemies, että tämä lakialoite
etenee nopeasti ja myönteisesti eteenpäin.
Ismo Seivästö /skl:
Arvoisa puhemies! Eräs suomalaisen yhteiskunnan tämän
hetken kipeimmistä ongelmista syrjäytymisen ja
työttömyyden lisäksi on se, että työ-
ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on valtavan
suuria ongelmia. Osa lapsista ja nuorista joutuu viettämään
aikaa yksin ja vailla aikuisen läsnäoloa ja sitä turvaa,
mitä se tuo tullessaan. Ne ongelmat, jotka ed. L. Hiltusen
lakialoitteessa ovat kuvattuina, ovat osittain seurauksia tästä tilanteesta.
Samoin tietenkin tilanne, jossa molemmat perheen huoltajat ovat
työttöminä, koituu pitkällä tähtäimellä myös lapsille
ja nuorille, jotka siinä elävät, hyvin
raskaaksi.
Ed. Hiltusen lakialoitteessa aluksi viitataan siihen, miten
13—15-vuotiaiden huostaanoton yleisin syy on nuorten oirehtiminen
ja päihteiden käyttö. On valitettavaa,
että meidän rajamme sen verran edelleen vuotavat
huumausaineita maahan ja alkoholia on saatavilla alaikäisille,
että tämä ongelma tuntuu valitettavasti
vaan olevan kasvamaan päin. Tämä on hyvin
salakavala tauti, salakavala ongelma, joka heijastuu valitettavasti
pitkälle suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen, ja kaikilla
keinoilla pitäisi tämä problematiikka
saada torjuttua.
Keskustelu päättyy.