Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Käsillä on nyt valtioneuvoston ensimmäinen selonteko kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Nyt on mahdollista käydä keskustelua nimenomaan siitä, miten kehitysyhteistyö ja kehityspolitiikka suuntautuvat, mitkä ovat niiden prioriteetit ja tärkeimmät osa-alueet, ja tietenkin aina on mahdollista käydä sisällön lisäksi keskustelua myöskin määrärahoista: miten varoja käytetään, miten ne tehokkaimmin menevät perille.

Jos ottaa tämän ison kuvan, millaisessa maailmassa nyt elämme, niin on menossa tietysti hyvin monia muutosprosesseja, ja kansainvälisellä areenalla niihin pyritään vaikuttamaan Post 2015 -keskusteluissa. Eli oikeastaan kaikkein tärkein kansainvälinen dialogi ja kansainvälinen valmistelu, joka nyt on menossa, on näiden uusien vuosituhattavoitteiden osalta, jotka aiotaan YK:ssa sitten hyväksyä syksyllä 2015. Näiden tavoitteiden osalta on teemana universaalisuus, eli pyritään saamaan sellaisia tavoitteita, joihin voivat yhtyä paitsi kehitysmaat myöskin teolliset maat, ja ne koskevat myöskin meitä ja meidän kehitystämme kaikkien kestävän kehityksen lähtökohtien mukaisesti.

Suomelle kehitysyhteistyössä on ollut tärkeää kaikki nämä vuodet äärimmäisen köyhyyden vastainen taistelu. Äärimmäisessä köyhyydessä elää maapallolla edelleen yli miljardi ihmistä. Afrikassa äärimmäisten köyhien määrä on jopa kasvanut, mutta muualla maailmassa äärimmäinen köyhyys on vähentynyt hyvin nopeasti. Tässä mielessä voi sanoa, että edelliset vuosituhattavoitteet eli nämä millennium development goalsit, jotka vuonna 2000 hyväksyttiin, ovat vaikuttaneet oikeaan suuntaan. Itse kuuluin niihin, jotka olivat vähän skeptisiä sen suhteen, voiko YK:ssa päättää tällaisia asioita, kuinka paljon lapsia pääsee kouluun, mitä tapahtuu köyhyydelle, mutta kun olen katsonut esimerkiksi Afrikan unionin toimintaa viimeiset vuodet, niin siellä aidosti Afrikan unionin 53 jäsenmaata vertaavat toisiaan ja itseään siihen, miten nämä vuosituhattavoitteet on saavutettu, ja siinä mielessä on tärkeää keskittyä nyt siihen, mitä uusia tavoitteita globaalisti asetamme.

Kansainväliselle areenalle on myöskin tullut uusia maaryhmiä. Olemme tottuneet asioimaan G77 ja Kiina -ryhmän kanssa, joka edustaa kehitysmaita, mutta viime aikoina on yhä äänekkäämmäksi tullut tällainen ryhmä kuin G7+ eli hauraiden valtioiden, köyhien maiden ryhmä, johon kuuluu sellaisia maita kuin Itä-Timor, Afganistan, Somalia, Sierra Leone ja Liberia ja niin edelleen, eli ryhmä, joka pitää ääntä näiden köyhien maiden tilanteesta ja puhuu siitä, millä tavalla köyhien maiden oma omistajuus kehitykseen järjestetään, millä tavalla heitä kuullaan tässä prosessissa. (Hälinää)

Kiitos, puhemies.

Ärade talman! Världen indelas inte längre i industri- och utvecklingsländer. Till exempel tillväxtekonomierna och utvecklingsländerna med medelinkomstnivå förändrar helheten. Även de minst utvecklade länderna har en enorm ekonomisk tillväxt och en växande medelklass. Trots den ekonomiska tillväxten har fattigdomen och eländet inte försvunnit. De minst utvecklade länderna, de bräckliga staterna och länderna som drabbats av eller återhämtar sig från konflikter behöver särskilt stöd. De allra fattigaste drabbas hårdast också av klimatförändringens effekter.

Arvoisa puhemies! Kehitysmailla on tänä päivänä myöskin uusia kumppaneita koko joukko. Me olemme tottuneet sellaiseen avunantajamaiden koordinaatioon, jossa on, voisi sanoa, tällaiset tavanomaiset epäillyt eli läntiset teollisuusmaat, Yhdysvallat mukana tässä avunantajamaiden koordinaatiossa, mutta samaan aikaan kehitysmaiden kumppaneiksi on tullut näitä niin sanottuja Brics-maita, siellä on Brasilia, Iran on aktiivinen, Malesia on aktiivinen, Intia on aktii-vinen, Turkki on tänä päivänä entistä aktiivisempi — esimerkiksi Somaliassa Turkilla on laajoja projekteja — Qatar Arabimaista on hyvin aktiivinen kehitysyhteistyössä ja monet arabimaat, ja tässä mielessä, kun puhutaan avunantajakoordinaatiosta ja siitä, teemmekö samoja oikeita asioita kehitysmaissa, yhä tärkeämmäksi on tullut keskustelu myöskin näiden uusien avunantajamaiden kanssa.

Haluaisin myöskin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota joihinkin uusiin trendeihin, joita näkyy tässä apupolitiikassa.

Tänä päivänä puhutaan yhä enemmän kehitysmaiden omasta verotuksesta. Aletaan kysyä, millä tavalla niissä kehitysmaissa, joilla on mahdollisuus saada omia tuloja — se voi olla Somaliassa Mogadishun satamatulot, se voi olla Tansaniassa tai Etiopiassa tulot omista luonnonvaroista — millä tavalla näitä toimijoita verotetaan, millä tavalla maa itse hyötyy esimerkiksi siitä, että sen luonnonvaroja käytetään. Me olemme tottuneet siihen, että maailmalla puhutaan vaikka Lääkärit ilman rajoja -liikkeestä, nyt uusin tällainen liike on "Verotarkastajat ilman rajoja", eli veroviranomaiset ovat alkaneet antaa toisilleen yhteistyöapua ja antaa osaamistaan myöskin kehitysyhteistyöhön. Tämä kuvaa ehkä tätä ajattelutavan ja asenteiden muutosta.

Meillä on jopa herätetty keskustelua, esimerkiksi Maailmanpankin kokouksissa käydessäni herätin keskustelua, voisiko olla tällainen match-ing fund -ajattelu, että mitäs jos kehitysmaa kerää omilla verotuloillaan vaikka 10 prosenttia johonkin kohteeseen ja me maksamme 90 prosenttia tai he keräävät 30 ja me maksamme 70, että eikö voitaisi mennä kehitysyhteistyössä siihen, että myöskin tämän avun saajan oma sitoutuminen, sen oma vastuuttaminen ja sen omarahoitusosuus sitten tietysti aikaa myöten kasvaisi aina sinne 100 prosenttiin asti, mutta tällä tavalla myöskin tämä kehitysmaiden oma veronkantojärjestelmä ja verojärjestelmä tulisi osaksi tätä kehitystä, koska näitä rakenteita nämä maat tarvitsevat tulevaisuudessa itse.

Suomi on ollut hyvin aktiivinen myöskin tukemaan tällaista Extractive Industries Transparency Initiativea eli tällaista yhteistyötä, EITI-yhteistyötä, jossa maat sitoutuvat siihen, että heidän omien kaivannaistuotteidensa, öljynsä, kaasunsa, tulot ovat läpinäkyvämpiä, niitä käsitellään parlamentissa, maiden omat kansalaisjärjestöt näkevät, miten varat näistä lähteistä tulevat ja miten niitä käytetään. Eli tämäkin on uutta tuulta kehitysyhteistyössä.

Ei-valtiollisten toimijoiden merkitys tulee yhä tärkeämmäksi. Olemme tietysti ajatelleet, että kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä, ja itse asiassa Suomen kehitysyhteistyössä kansalaisjärjestöjen tukiosuus koko kehitysyhteistyöstämme alkaa olla 14 prosentin luokkaa. Muistan, eikä niin monta vuotta sitten, kun kansalaisjärjestöt itse sanoivat, että olisipa hienoa, jos 10 prosenttia tuesta menisi kansalaisjärjestöille. Tänä päivänä se on lähes 14 prosenttia.

Mutta on hyvä muistaa, että näiden kotimaisten kansalaisjärjestöjen rinnalla meillä on myös kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä, joita Suomikin on ollut tukemassa, ja tämän lisäksi näiden kehitysmaiden omia kansalaisjärjestöjä, jotka ovat hyviä kumppaneita monessa näistä kohteista.

Mutta eivät vain kansalaisjärjestöt vaan esimerkiksi yritykset ovat tänä päivänä yhä tärkeämmässä roolissa: meidän omat yrityksemme, jotka toimivat kehitysmaissa, investoivat sinne, kansainväliset investoinnit ovat monessa kehitysmaassa kasvussa, ja näiden maiden omat yritykset, jotka ovat kasvamassa ja joiden kanssa pitäisi myöskin löytää näitä yhteistyömuotoja.

Olin hyvin iloinen käydessäni Tansaniassa Dar es Salaamissa, jossa olemme olleet tekemässä yliopistoon yhdessä suomalaisten yritysten kanssa tällaista hubia, tietotekniikan hubia, jossa sitten tansanialaiset yritykset saavat sen hyödyn, pääsevät uuteen, moderniin tietoyhteiskuntaan sitä kautta, opiskelijat, yritykset, ja sillä tavalla luovat siellä jopa tämmöisiä uusia startupeja, uusia yrityksiä, joiden kanssa me sitten voimme taas olla puolestamme yhteistyössä. Nämä ovat niitä tämän päivän kehitysyhteistyön muotoja, joissa me voimme olla mukana.

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko käsittelee nimenomaan kehitysyhteistyön vaikuttavuutta, ja meillä varmaan on kaikilla omia niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia siitä, kun olemme nähneet kehitysyhteistyöhankkeita — hyviä varmasti silloin, kun olemme katsoneet vaikka Etiopian vesiprojekteja ja nähneet sitä kiitollisuutta, mitä niillä alueilla, jonne on saatu puhdas juomavesi, kansalaiset kokevat terveystilanteensa parannettua, lapsikuolleisuuden vähennyttyä ja näin poispäin. Nämä ovat niitä vaikuttavia hankkeita. Ja sitten tulee niitä epätoivon hetkiä. Olen viime päivät käyttänyt paljon aikaa keskusteluun eteläsudanilaisten kanssa, maa, jossa olemme lähteneet saksalaisten kanssa tekemään vesiprojekteja, jotka ovat nyt pysähdyksissä, koska konfliktit ovat uudelleen tulleet näille alueille. Emme voi tehdä tavanomaista kehitysyhteistyötä, olemme takaisin väkivallan kierteessä siellä, joudumme antamaan humanitääristä apua suurelle pakolaisjoukolle, ja tässä mielessä voi sanoa, että apu ei ole vaikuttanut niin kuin olisimme toivoneet yhteiskuntaa stabiloivasti ja kehitystä edistävästi, vaan se on jouduttu jäädyttämään sen vuoksi, että väkivalta on palannut takaisin kuvaan.

Mutta on erittäin tärkeää, minun mielestäni, että näissä köyhimmissä ja hauraimmissa valtioissa edelleen yritämme vaikuttaa — ja silloin, kun tulee se vaikuttamisen paikka, pyrimme vaikuttamaan — niiden kehitykseen ja niiden muuttumiseen hyvään kehityskulkuun.

Joitakin sellaisia erityiskysymyksiä Suomen kehitysyhteistyössä on edelleen pidetty jatkuvasti esillä, esimerkiksi vammaisasiat, kaikkein heikoimmassa asemassa olevan väestöryhmän asiat. Vammaisten koulutus on ollut meillä yhtenä tällaisena teemana, ja olemme usein joutuneet näiden maiden edustajien kanssa käymään sitä keskustelua, miksi vammaisille lapsille pitäisi taata koulunkäynti. Joku opetusministeri on siellä käyttänyt argumenttia, että eiväthän meillä ole kaikki terveetkään lapset vielä koulussa, miksi siis vammaisten koulunkäyntiä pitäisi tukea, ja me olemme kertoneet omasta ihmiskäsityksestämme ja siitä, miten tämä liittyy paitsi ihmisarvon kunnioitukseen myöskin siihen, että tulee tilanne, jossa vammaiset voivat olla jopa perheiden parhaita elättäjiä, kun ovat saaneet ammattitaidon ja koulutuksen ja näin poispäin. Uskon, että nämä ovat niitä kehitysyhteistyöhankkeita, joista jokainen suomalainen voi olla hyvin ylpeä.

Samaten luonnonvarojen kestävä käyttö, ympäristöhankkeet, joihin olemme menneet mukaan: nehän lisäävät globaalia hyvinvointia, ne ovat hankkeita, joista viime kädessä me itsekin hyödymme muun muassa ilmastonmuutoksen ehkäisyn kautta ja globaalin ympäristökriisin ehkäisyn kautta.

Ihmisoikeushankkeet ovat olleet tämän hallituksen prioriteettilistalla: tietysti perinteisesti tasa-arvokysymys, naisten, miesten tasa-arvo, tyttöjen koulutus, mutta myöskin ihmisoikeuspuolustajien tukeminen ja ihmisoikeusloukkauksiin puuttuminen silloin, kun ne ovat olleet asialistalla.

Kun puhutaan avun suuntaamisesta, niin tietysti väärinkäyttöön liittyviä kysymyksiä joudun ministerinä jatkuvasti kohtaamaan. Oma käsitykseni on se, että kovin suuria kupruja ei kehitysyhteistyössä onneksi ole tapahtunut. Meillä on joskus lähdetty takaisinperintään silloin, kun on nähty, että selvästi väärinkäytöksiä on tapahtunut, viety poliisille hyvin nopeasti näitä asioita, jos on tarpeen, ja nyt on kehitteillä tällainen korruptionappi, joka toivottavasti vielä ennen juhannusta tulee käyttöön, jossa kuka tahansa, joka seuraa Suomen kehitysyhteistyötä ja näkee siinä joitakin virheitä tai väärinkäytöksiä, voi nettisivulta painaa nappia ja ilmoittaa tiedoistaan ja sitä kautta saada heti asian käsittelyyn, ulkoministeriön ja muiden viranomaisten käsittelyyn tarvittaessa, jos jotain väärinkäytöksiä tulee. Oma tavoitteeni on se, että tämän toiminnan pitää olla mahdollisimman läpinäkyvää ja tähän pitää voida puuttua heti, jos väärinkäytöksiä näkyy tai niistä epäillään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Tämä selonteko käsittelee nimenomaan kehityspolitii-kan politiikkajohdonmukaisuutta ja -tehokkuutta. Johdonmukaisuus on tietysti sitä, että vasen käsi tietää, mitä oikea tekee. Tämä liittyy maailmankauppaan, tämä liittyy Euroopan unionin linjaan kehitysyhteistyössä, ja mehän usein saamme kehitysmailta kuitenkin syytöksiä vielä protektionismista, siitä, että suojaamme omia markkinoitamme, he eivät pääse reilusti maailmankauppaan käsiksi ja tuomaan omia tuotteitaan markkinoille. Uskon, että kehitysyhteistyön tulevaisuus ja tämän kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön tulevaisuus yhä enemmän on itse asiassa kauppaa ja oikeudenmukaista maailmankauppaa ja oikeudenmukaisia maailmankaupan pelisääntöjä. Mutta näissä yhteyksissä työelämän oikeudet, ympäristökysymykset nousevat myöskin keskeisesti esille, ja näitä Suomi on pitänyt hyvin vahvasti esillä. Missä tahansa myös suomalaisia yrityksiä on ollut liikkeellä, olemme korostaneet yritysvastuun ja työntekijöiden oi-keuksien periaatteita.

Puhemies! Loppulauseeksi voisi sanoa, että meillä on myöskin uusia kotimaisia toimijoita tullut kehitysyhteistyön piiriin. Olen hyvin tyytyväisenä pannut merkille, että oma diasporamme, eli kehitysmaista tänne muuttaneet tai pakolaisina tulleet suomalaiset, on hyvin kiinnostunut omista alueistaan ja kotimaistaan. Meillä on täällä 15 000 somalia, joista osa tänä päivänä on muuttanut takaisin Mogadishuun, osa tekee aktiivista kehitystyötä omassa maassaan, lähettää rahaa sinne joihinkin projekteihin ja osa on hankkiutunut esimerkiksi kansainvälisen IOM-järjestön kautta sairaanhoitajiksi tai lääkäreiksi omalle alueelleen. Uskon, että myöskin tämä diasporan hyödyntäminen ja maahanmuuttajien hyödyntäminen kehitysmaissa on osa tätä nykypäi-vän trendiä. — Kiitoksia.

Pia Kauma /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa, ja vuosien saatossa on saavutettu myös rohkaisevia tuloksia. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt sadoilla miljoonilla, ja lapsista jo lähes 90 prosenttia pääsee kouluun. Osa YK:n vuosituhattavoitteista toteutui jopa etuajassa. Suurin syy hyvinvoinnin kasvuun on ollut globaalin kaupan esteiden purkaminen WTO:n ja EU:n puitteissa sekä sen mahdollistama kaupan kasvu, josta kehittyvät maat ovat hyötyneet. Positiiviset merkit eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettei työtä olisi vielä tekemättä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi keskittyy kehitysyhteistyössä erityisesti kehittyvien maiden yhteiskuntien tukemiseen, markkinatalouden ja demokratian vahvistamiseen ja korruption ja veronkierron kitkemiseen. Tavoitteet kuulostavat itsestään selviltä, mutta toteutuakseen ne tarvitsevat paljon johdonmukaista työtä. Kehitysyhteistyön tuloksellisuutta on arvioitava säännöllisesti ja epäkohtiin puututtava, kuten on tehtykin. Vain näin voidaan saavuttaa kestäviä tuloksia.

Kauppa- ja kehitysyhteistyön tarkoitus ei ole toimia pysyvänä instrumenttina maiden tukemiseksi vaan olla apuna ja tukena kehittyvien maiden markkinatalouden ja oikeusvaltion synnyttämisessä. Keskeisessä roolissa ovat paitsi toimiva ja vastuullinen markkinatalous myös maiden omien verojärjestelmien kehittämisellä lisääntyvät verotulot. Kehitysyhteistyökumppanuus on onnistunutta, kun yhä useampi maa voi irrottautua avun vastaanotosta ja pärjää omillaan. Hyvä esimerkki on Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani Vietnam, joka parhaillaan neuvottelee kauppasopimuksesta EU:n kanssa.

Arvoisa puhemies! Ihmiskunnan suurimmat tulevaisuuden haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan, väestönkasvuun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Näitä haasteita ei voi ratkaista vain valtioiden kesken kansainvälisin sopimuksin. Päätökset on tuotava käytännöksi ihmisten arjessa, ja uusi teknologia sekä innovaatiot on laitettava palvelemaan ihmisiä. Kolmannen sektorin lisäksi mukaan tarvitaan myös yrityksiä.

Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa vuodelta 2012 linjataan, että korkotukiluottoinstrumenttia korvaavia uusia yhteistyömuotoja kehitetään yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Tähän on panostettava, sillä esimerkiksi suomalaisilla cleantech-yrityksillä on paljon annettavaa globaalien haasteiden torjunnassa. Parhaimmillaan kehitysyhteistyö voi olla hyödyllistä sekä suomalaisille yrityksille että kumppanimaalle. Esimerkiksi Sri Lankassa sadat koulut, terveyskeskukset ja kaivot saavat nykyään energiansa suomalaisyrityksen toimittamien aurinkopaneelien ansiosta.

Koska kehitysyhteistyö on osa ulkopolitiikkaa, on sen oltava tavoitteellista ja tuloksellista, kuten muidenkin politiikan sektoreiden. Erityistä huomiota kehitysyhteistyössä pitääkin kiinnittää kumppaneiden ja projektien määrään ja valintaan. Hajottamalla resurssit liian moneen kohteeseen ei aina saavuteta parasta mahdollista lopputulosta eikä liioin osallistumalla vain muiden maiden vetämiin projekteihin.

Suomi tekee kehitysyhteistyötä paitsi kahdenvälisesti myös Euroopan unionin ja YK:n kautta. On tärkeää, että Suomen painopisteet, kuten naisten ja tyttöjen aseman parantaminen tai haavoittuvimpien ihmisryhmien suojelu, tulevat esiin kaikilla areenoilla. Tärkeää on myös hy-vien käytäntöjen levittäminen. Esimerkiksi Suomen vesiohjelman avulla Etiopiassa kaksi miljoonaa ihmistä on päässyt puhtaan veden jakelun piiriin, kun paikalliset yhteisöt ovat ottaneet vastuun vesihuollon järjestämisestä. Toimintamalli on monistettu kansalliseksi ja otettu käyttöön Etiopian maaseudulla. Yhtä lailla se voitaisiin ottaa laajemminkin käyttöön.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja haluaa osoittaa tukensa pitkäjänteiselle työlle. Saavutuksia ei mitata vain apuun kulunein euroin. Tärkeää on saavuttaa tuloksia, jotka ovat kestäviä niin inhimillisesti kuin ympäristönkin näkökulmasta.

Ilkka Kantola /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen kehitysavun historia alkoi jo 1940-luvun lopulla Suomen ollessa avun vastaanottaja. Tuolloin Unicef ruokki yli sataatuhatta suomalaislasta. Apu jatkui pienimuotoisena vielä 60-luvulle asti. Virallisesti Suomen kehitysyhteistyö alkoi vuonna 1965, kun ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto. Nyt, miltei 50 vuotta jälkeenpäin, kehityspolitiikalla on kansalaisten vahva tuki, jota vaikeat talousajatkaan eivät ole horjuttaneet: neljä viidestä suomalaisesta suhtautuu kehitysyhteistyöhön myönteisesti.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kiittää hallitusta kattavasta selvityksestä, jossa ensimmäistä kertaa selonteon tasolla arvioidaan Suomen kehityspolitiikan vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Selonteosta näkyy, että kehitysyhteistyö ei ole katteetonta haihattelua vaan pitkäjänteistä ja vastuullista turvallisuuden, vakauden ja paremman elämän rakentamista yhdessä.

Annamme täyden tuen selonteon linjaukselle siitä, että kehitysyhteistyö on tehokkainta silloin, kun ihmiset saavat sen kautta mahdollisuuden itse parantaa hyvinvointiaan ja vaatia oikeuksiaan. Olennaista on, että kehityspolitiikan lähtökohdaksi on otettu ihmisoikeudet sekä kehitysmaiden omistajuus ja tavoitteeksi kestävät tulokset ja kehitysmaiden irtautuminen apuriippuvuudesta.

Täysin vanhentunut ja väärä on se ajattelutapa, että kehitysyhteistyö olisi aktiivisen, rikkaan pohjoisen hyväntekeväisyyttä passiiviselle, köyhälle etelälle. Apu tähtää saajan toimintakyvyn ja aktiivisuuden vahvistamiseen. Ihmiset eivät enää ajattele itseään köyhinä vaan päättäväisinä ja tarmokkaina tuottajina ja yrittäjinä. Kiitollisuuskaan ei ole almun saajan kiitollisuutta vaan iloa siitä, että ulkopuolelta saatu tuki on antanut mahdollisuuden omien voimien ja taitojen löytymiseen ja kehittymiseen.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyö on tuottanut tulosta ennennäkemättömällä tavalla viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus sekä äitiyskuolleisuus ovat puolittuneet ja yli kaksi miljardia ihmistä on saanut puhdasta vettä. Vesi on käypä esimerkki saavutuksista Suomen kehityspolitiikassa, jonka perustana ovat aina ihmisoikeudet, tässä kohdin jokaisen oikeus puhtaaseen veteen. Kuuluisaa Kankkulan kaivoa ei löydä kehitysavun vastaanottajamaista. Täällä jo viitattiin siihen, että Etiopiassa Suomen vesihankkeet ovat mahdollistaneet parin miljoonan ihmisen pääsyn puhtaan veden piiriin. Myös Vietnamin Hanoista tulee puhdasta vettä.

Nykymuotoinen kehitysyhteistyö tähtääkin yhä useammin ihmisen taloudellisen itsenäisyyden ja sitä kautta vapauden vahvistamiseen. Tila sortamiselle, hyväksikäytölle ja korruptiolle käy ahtaaksi, kun kansalaiset osaavat vaatia oikeuksiaan omilta hallituksiltaan ja kehitysapu tarjoaa mahdollisuuden ihmiselle parantaa itse omaa hyvinvointiaan.

Kehitysyhteistyön perinteinen tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi eli poistaa maailmasta köyhyys. Kehityspolitiikka ei kuitenkaan yksinään voi tätä saavuttaa, ja onkin erittäin hyvä, että selonteossa tunnistetaan tarve lisätä johdonmukaisuutta ja ymmärrystä siitä, miten politiikan eri lohkot vaikuttavat kehitykseen. Esimerkiksi verotuksen kehittäminen on olennaista pysyviin tuloksiin pääsemisessä, ja tässä Suomen kaltainen maa pystyy olemaan tukena.

Arvoisa puhemies! Ratkaisevaa köyhyyden poistamiselle on, että luodaan edellytykset yksityisille investoinneille ja avoimen yritystoiminnan kehittymiselle. Tätä kautta saadaan enemmän vaikuttavuutta työllisyyteen ja hyvinvointiin. Investointien houkuttelemiseksi tarvitaan vakaampia oikeusvaltioita, parempaa koulutuspohjaa, korkeampaa osaamista, edistyneempää tasa-arvoa ja demokratiaa.

Sosialidemokraatit pitävät erittäin myönteisenä sitä, että Suomi tukee aiempaa pontevammin niin sanottuja hauraita valtioita. Lähtökohta on oikea: vastuu maan kehityksestä on sen omalla johdolla, ja Suomi pyrkii toiminnallaan kohentamaan kumppanimaan kansalaisten ja valtion välistä luottamusta ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Hauraissa valtioissa kyse on usein niin sanotusta korkea riski, korkea palkkio -tilanteesta. Työtä tehdään erittäin vaarallisilla alueilla, mutta kun vakaus ja rauha sitten juurtuvat yhteiskuntaan, vapautuu valtava määrä henkistä, fyysistä ja taloudellista kapasiteettia kehitykselle.

Suomen ja Euroopan unionin tulisi suunnata katse myös Välimeren alueelle ja pyrkiä edistämään kehitystä sen eteläpuolisissa valtioissa. Oikeusvaltiorakenteet, koulutus, kauppa ja investoinnit voivat muuttaa yhteiskuntia sellaiseen suuntaan, ettei ihmisten tarvitse jättää kotiseutuaan ja ryhtyä epätoivoisiin matkoihin yli Välimeren hakien parempaa elämää sen pohjoispuolelta.

Elämme ratkaisevia aikoja sen suhteen, millaisessa maailmassa tulevat sukupolvet saavat elää. Neuvotteluja käydään niin YK:n vuoden 2015 jälkeisistä kehitystavoitteista kuin myös maailman kaikkia maita sitovasta ilmastosopimuksesta. Monet kohtalonkysymykset ovat nyt käsissämme. Selonteon mukaan Suomi toimii aktiivisesti sen puolesta, että näissä neuvotteluissa myös onnistutaan. Tälle työlle sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa täyden tukensa.

Maria Lohela /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Kehitysapu herättää tunnetusti ajatuksia puolesta ja vastaan. Osa katsoo kehitysavun saavan aikaan konkreettisia tuloksia ja vähentävän köyhyyttä ja alueellista epäsuhtaa. Toisten mielestä kehitysapu on tehotonta ja passivoi avunsaajia haitaten avunsaajamaiden todellista kehittymistä.

Perussuomalaiset on hahmottelemassa vaihtoehtoista mallia kehitysavun rahoittamiseksi. Sen ytimessä on ulkoministeriön hallinnon alle perustettava kehitysapurahasto, jonka rahoittamisesta kansalaiset kantavat osan vastuusta. Mielestämme valtio voi hyvin kannustaa kansalaisia tukemaan kehitysapua. Valtion budjetista voidaan ottaa pohjarahoitus kehitysapurahastoon. Lisäksi valtio voi tarjota veroporkkanan niille, jotka rahastoon sijoittavat. Mutta sen jälkeen valtion rooli pienenee ja keskiöön tulevat yksittäiset kansalaiset. Jos jonkun mielestä kehitysapua annetaan liian vähän, silloin on katsottava peiliin, lahjoitettava enemmän ja ehkä innostettava muita tekemään samoin.

Valtion rooliin kuuluu tehdä kansainvälistä yhteistyötä muun muassa sellaisten sopimusten muodossa, jotka parantavat kehitysmaiden mahdollisuuksia menestyä taloudellisesti. Yksi iso kokonaisuus, jota perussuomalaiset haluaa korostaa, on pääomapako kehitysmaista. Rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin katoaa noin yhdeksän kertaa maailman yhteenlaskettuja kehitysyhteistyömäärärahoja vastaava summa.

Monet tutkijat pitävät pääomapakoa suurimpana esteenä köyhien maiden kehitykselle. Monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu ja verokikkailu vievät kehitysmailta kipeästi kaivattuja tuloja. Lisäksi paikallisen liiketoiminnan edellytykset vaikeutuvat, avoimuus kärsii ja korruptio rehottaa. Annettu kehitysapu ei riitä eikä kaupankäynti kehity, jos valtaosa voitoista valuu muualle. Ongelma on laaja ja monimutkainen, mutta silti lujalla tahdolla ratkaistavissa. Yksittäisen kansalaisen on siihen vaikea vaikuttaa, mutta tässä kohtaa valtio voi olla aktiivinen toimija.

Tutustumisen arvoinen uusi työkalu on myös niin sanottu oil to cash -malli. Siinä energiavaroilla rikastuneen valtion tulee siirtää energianvientivoitoista tietty osa kansalaistensa pankkitileille ja verottaa välittömästi kyseistä tulonsiirtoa. Verotuksella luodaan side vallanpitäjien ja kansalaisten välille, mikä tekee vallanpitäjät vastuullisiksi kansalaisilleen valtion varojen käytöstä.

Kehittyvien maiden tulevaisuuden karmalta on olennaista saada ne pärjäämään omillaan, varsinkin jos siihen on kaikki mahdollisuudet. Ulkomailta tuleva helppo raha tekee kehittyvien maiden vallanpitäjät riippumattomiksi verotuloista. Suomella olisi tilaisuus olla kehitysapupolitiikassa suunnannäyttäjä selvittämällä öljystä rahaksi -mallin soveltamismahdollisuuksia omissa kehitysyhteistyökohteissaan.

Herra puhemies! Kehitysapupolitiikassa on kolme kokonaisuutta, joihin perussuomalaisten mielestä olisi järkevintä keskittyä: humanitaarinen apu, tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle sekä Finnfundin toiminta.

Suomi ja suomalaiset ovat valmiit tekemään osansa ihmishenkien pelastamiseksi, hädän lievittämiseksi ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Humanitaarista apua ei saa koskaan laiminlyödä.

Toinen tehokas kohde on tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle. Kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä ja hyvin usein kustannustehokkaasti. Ne toimivat siellä, missä apua tarvitaan, ja pystyvät hyvin seuraamaan rahojen käyttöä ja tehokkuutta sekä raportoimaan siitä.

Myös Finnfundin toiminta ansaitsee mielestämme nykyistä paremmat resurssit. Finnfund, joka edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä vastuullista yksityistä yritystoimintaa, on mitä parhainta kehitysapua.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on osallistunut kansainväliseen kehitysyhteistyöhön jo miltei puoli vuosisataa. Olemme osaamisellamme ja resursseillamme olleet vaikuttamassa äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehitykseen turvaamiseen. Vaikka kansainvälinen kehitysyhteistyö on tuottanut hyviä tuloksia, työ on yhä kesken. Äärimmäisen köyhiä ihmisiä on maapallolla edelleen yli miljardi.

Suomalaiset antavat tukensa kehitysyhteistyölle. Ulkoministeriön teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu kehitysyhteistyöhön myönteisesti. Kehitysyhteistyöltä on lupa odottaa avoimuutta, tuloksia ja vaikuttavuutta. Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikuttavuudesta päästään nyt keskustelemaan.

Selonteossa on esitelty Suomen uudistettuja toimintatapoja. Kehitysmaiden omaa vastuunkantoa on tuettava. Esimerkiksi verotuskapasiteetin vahvistaminen ja läpinäkyvyys, pääomapaon hillitseminen sekä kansainvälisen veronkierron lopettaminen ovat keskeisiä keinoja köyhien maiden omien voimavarojen kasvattamisessa. Suomen kehityshankkeiden vaikutusten arviointia on kehitetty, ja sitä on kehitettävä edelleen.

Suomi edistää kaikessa kehityspolitiikassaan läpileikkaavia teemoja: sukupuolten tasa-arvoa, eriarvoisuuden vähentämistä ja ilmastokestävyyttä. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että näitä tavoitteita edistetään tehokkaasti panostamalla laadukkaaseen peruskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, yrittäjyyskasvatukseen, ruokaturvaan, siirtymällä fossiilitaloudesta biotalouteen ja vahvistamalla kehitysmaiden yksityistä sektoria.

Arvoisa puhemies! Ruokaturva eli riittävä ja täysipainoinen ravinto kaikille on ihmisoikeuskysymys. Ilman ruokaturvaa muutkaan kehitystavoitteet eivät toteudu. Maailmassa on edelleen yli 800 miljoonaa aliravitsemuksesta kärsivää ihmistä. Kehitysmaiden naisten oikeudellisen aseman parantaminen, erityisesti maanomistusolojen selkeyttäminen, satotasojen nostaminen ja toimivien maatalousmarkkinoiden kehittäminen ovat keinoja entistä parempaan ruokaturvaan. Keskustan mielestä ruokaturva on nostettava uudelleen Suomen kehityspolitiikan kärkeen. Ulkoministeriön ruokaturvaa koskeva pilottihanke on hyvä alku tälle työlle.

Arvoisa puhemies! Työpaikkojen luominen on yksi maailman suurimpia kehityshaasteita. Maailma tarvitsee seuraavan vuosikymmenen aikana 350—600 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta nyt työttöminä ja alityöllistettyinä olevat ihmiset sekä työmarkkinoille tulevat nuoret saataisiin työllistettyä. Nuorisotyöttömyys on Maailman työjärjestön ILOn mukaan kolme kertaa niin suurta kuin työttömyys yleensä. Kehitysmaiden korkea työttömyys on paitsi inhimillinen myös kansantaloudellinen kysymys. Nuorten näköalattomuus lisää myös rikollisuuden, väkivallan ja terrorismin riskiä. Osallistava taloudellinen kehitys, yritystoiminnan kehittymisen kautta syntyvä työllisyys ja toimeentulomahdollisuuksien parantuminen tulisi nostaa pääasialliseksi keinoksi äärimmäisen köyhyyden poistamisessa. Näin luotaisiin edellytyksiä vakaalle ja turvalliselle kehitykselle.

Arvoisa puhemies! Kehitysmaiden yksityisen sektorin hankkeiden rahoittaminen on tehokas tapa tehdä kehitysyhteistyötä, sillä osapuolilla on yhteinen intressi saada hankkeet onnistumaan. Finnfundin pääomaan kanavoidut kehitysyhteistyövarat, runsaat 100 miljoonaa euroa 30 vuoden aikana, on sijoitettu kannattaviin yksityisen sektorin hankkeisiin ja kierrätetty tuottoina yhä uusiin hankkeisiin. Työ on tuottanut erinomaista tulosta. Yhtiölle uskotut varat ovat kasvaneet runsaaseen 200 miljoonaan euroon.

Kauppaa tukevan kehitysyhteistyön rooli on supistunut huomattavasti edellisen hallituksen kehityspolitiikasta, ja sitä pitää keskustan eduskuntaryhmän mielestä jälleen vahvistaa. Näin kehitysmaiden yksityiselle sektorille saadaan lisää verotuloja kasvattavia, säällisiä työpaikkoja. Ehdotamme, että selvitetään kehitysmaaliiketoimintaa tukevan palvelukeskuksen perustamista yrityksille. Se neuvoisi yrityksiä kehitysmaaliiketoiminnassa, rahoituksessa, hakemusten teossa sekä vuorovaikutuksessa julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Suomalainen osaaminen on monella alalla maailman huippua, esimerkiksi cleantechissä, metsä-, maatalous- ja vesisektorilla sekä koulutus- ja terveysalalla. Tätä osaamista olisi mahdollista saada huomattavasti paremmin kehitysmaiden käyttöön kanavoimalla rahoitusta yritysten kehitysmaaliiketoimintaan ja hyödyntämällä yritysten osaamista hankkeissa. Näin vahvistamme kehitysmaiden markkinoita ja saamme lisää työtä ja toimeentuloa myös kotimaahan.

YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika päättyy ensi vuonna. Meillä on paljon annettavaa noissa kestävän kehityksen tavoitteissa, joita tämän kauden jälkeen päätetään. Ruoka-, vesi- ja energiakysymykset ovat olennaisia, ja meidän on korostettava myös demokraattisen hallinnon, tasa-arvon ja naisten osallisuuden merkitystä yhteiskuntien kehittämisessä. Seksuaaliterveys- ja seksuaalioikeudet ovat paitsi perusihmisoikeus myös avain perhesuunnitteluun ja väestönkasvun hillitsemiseen. Tätä työtä meidän on tehtävä edelleen myös tällä sektorilla.

Silvia Modig /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön keskiössä on ja pitää olla globaalin köyhyyden poistaminen sekä kansainvälisen, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävän kehityksen edistäminen. Selonteko antaa kattavan kuvan Suomen ja suomalaisten toimijoiden tekemästä ansiokkaasta kehitysyhteistyöstä näiden tavoitteiden puolesta sekä toiminnan kohtaamista haasteista. Selonteko onkin tarpeellinen työkalu eduskunnalle, jotta voimme tehokkaammin seurata kehityspoliittisten päätösten seurauksien vaikuttavuutta sekä havaita kehitystarpeita.

On valitettavaa, että kehitysyhteistyövaroista on tullut poliittinen pelimerkki, jonka leikkausta esitetään milloin mihinkin tarpeeseen. Tällainen politiikka tekee kehitysyhteistyöstä lyhytjänteistä, epäuskottavaa ja pahimmillaan poukkoilevaa. On ymmärrettävä, että meidän ja köyhän kehitysmaalaisen yksinhuoltajan välillä on yhteys. Jatkuvuuden takaaminen on keskeistä kansainväliselle toiminnalle, johon osallistuu julkisen vallan lisäksi myös yhä enemmän kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä. Rahoituksen on pysyttävä vakaana, ja projekteihin on sitouduttava pitkällä aikavälillä, jotta saadaan aikaan kestäviä muutoksia.

On erittäin valitettavaa, ettei Suomi pysy sitoumuksessaan nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vaan sen sijaan kehysriihipäätöksillä leikkaa rahoitusta. Päästökauppatulot, jotka päätettiin ohjata kehitysyhteistyöbudjettiin, ovat hyvät, mutta ne ovat lähinnä paikanneet leikkauksia sen sijaan, että ne olisivat kasvattaneet rahoitusta kansainvälisten sitoumustemme mukaisesti.

Puhemies! Suomen kehitysyhteistyön vahvuus on moninainen toimijakenttä. Vahvan toimijakentän ylläpito vaatii kuitenkin johdonmukaisia vaikuttamisvaatimuksia eri toimijoille. Suomalaisille kehitysyhteistyörahoja saaville yrityksille ei vielä ole määritelty yhtenäisiä tuloksellisuus- ja laatukriteerejä. Yritysvastuu tulisi määritellä kehityspoliittiseksi kärkialueeksi, ja EU:n tekemissä kauppasopimuksissa ihmisoi-keuksia ja kestävää kehitystä koskevien kirjausten tulisi olla yhä vahvemmassa asemassa.

Jos me haluamme noudattaa omia painopisteitämme, tulisi niin kotimaan kuin EU:n tasolla tehdä kunnianhimoisempaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa sekä kaikessa Suomen tekemässä kehitysyhteistyössä huomioida maapallon ekologisen kantokyvyn rajallisuus. Ilmastonmuutos tuottaa edetessään väistämättä globaalia eriarvoisuutta ja siten toimii vasten meidän tavoitteitamme. Ilmastonmuutoksen torjuminen on kehitysyhteistyötä parhaimmillaan.

Kehitysyhteistyön tulee pyrkiä antamaan tuettaville valtioille eväät auttaa itseään. Kehitysyhteistyön täytyy tukea näiden valtioiden mahdollisuutta rakentaa toimiva oikeusvaltio, vapaa demokratia ja vakaa yhteiskunta. Verokertymä on tässä olennainen asia. Tällä hetkellä monet suuryritykset ryöstävät luonnonvaroiltaan rikkaita kehitysmaita, jotka korruption ja yhteiskunnallisen tilansa takia eivät osaa ja pysty suojelemaan kansalaistensa etua. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä toivoo, että suomalainen kehitysyhteistyö tulisi jatkossa entistä enemmän keskittymään siihen, että tukemamme maat saavat rakennettua verotusjärjestelmän, joka mahdollistaa heille oman yhteiskunnan ja sen tarvitsemien palveluiden kehittämisen. Samaan aikaan on käytävä globaalia taistelua veronkiertoa vastaan.

Kansalaisjärjestöjen rooli kehitysyhteistyön toimijoina on lisääntynyt, ja Suomi onkin kiitettävästi lisännyt niiden tukea. Monissa maissa kansalaisyhteiskunnan toimitila on kuitenkin heikentynyt merkittävästi, mikä vaikuttaa yhteiskuntien avoimuuteen ja demokratian edistämiseen. Samalla, kun tuemme yhteiskuntien avoimuutta, meidän tulisi panostaa myös suomalaiseen kehitysmaatietoisuuden tukemiseen esimerkiksi globaalikasvatuksen ja ihmisoikeuskasvatuksen avulla.

Erityistä kiitosta ansaitsee se, että Suomi on pitänyt esillä naisten, vammaisten ja vähemmistöryhmien asemaa. Suomi on kaksinkertaistanut vammaistyön tuen hallituskauden aikana, ja olemme vaikuttaneet YK:n uuden vammaiskumppanuusrahaston perustamiseen. Olemme myös kannustaneet Maailmanpankkia ottamaan vammaisnäkökulman huomioon kaikessa työssään. On kuitenkin pettymys, että vaikka olemme kansainvälisesti pitäneet esillä vähemmistöryhmiä ja ihmisoikeuksia, emme ole itse vieläkään kyenneet ratifioimaan jo vuonna 1989 allekirjoittamaamme ILOn alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksia koskevaa sopimusta. Suomen olisi korkea aika ottaa vastuu saamelaisväestöstämme, kunnioittaa heidän oikeuksiaan ja noudattaa allekirjoittamaansa ihmisoikeussopimusta.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta ei ole epäilystäkään. Jotta Suomi jatkossakin toimisi vaikuttavana kestävän kehityksen toimijana, on meidän sitouduttava vakaaseen rahoitukseen ja luotava poliittisille painopisteillemme konkreettisia tavoitteita. Ainoastaan näin pystymme johdonmukaisesti edistämään yhteiskunnallista kehitystä ja kehittämään oman kehitysyhteistyömme vaikuttavuutta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nigeriassa on tällä hetkellä siepattuna satoja koulutyttöjä. Ääri-islamilainen liike sieppasi tytöt koulusta huhtikuussa keskellä yötä. Meidän täytyy tuoda tytöt takaisin ja tehdä kaikkemme, että maailmassa ei enää tapahtuisi vastaavaa. Tämänkin sieppauksen taustalla on köyhyyden ja korruption aiheuttamaa tyytymättömyyttä ja taloudellista ahdinkoa. Juuri näihin syihin voimme onnistuneella kehityspolitiikalla puuttua. Meidän tulee tukea tasa-arvoa, tyttöjen koulutusta, oikeusvaltiota ja valtioiden vakautta.

Vihreä eduskuntaryhmä on iloinen siitä, että Suomen kehityspolitiikasta on linjattu valtioneuvoston selonteossa nyt ensimmäistä kertaa. Pidämme tärkeänä, että kehityspolitiikan vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta seurataan ja arvioidaan. Maaohjelmien avulla kehitysapua on voitu kohdistaa aiempaa paremmin ja myös osoittaa hankkeiden tuloksia.

Maailman köyhyys on entistä keskittyneempää. Hauraat ja köyhät valtiot eivät pysty vastaamaan kansalaistensa perustarpeisiin eivätkä takaamaan heidän turvallisuuttaan. Nigerialaistyttöjen kaappaus on tästä yksi esimerkki. Eroavaisuuksien kasvaessa kehitysmaissa on tärkeää, että kiinnitämme huomiota juuri hauraimpiin alueisiin. Tällä kaudella kehitysrahoitusta on keskitetty sitä kipeimmin tarvitseville, erityisesti Afrikan ja Aasian köyhimmille maille. Samalla hankkeiden määrää on vähennetty ja niiden kokoa kasvatettu tulosten ja laadun parantamiseksi.

Kehitysyhteistyössä on panostettu tasa-arvotyöhön ja naisten ja lasten aseman parantamiseen esimerkiksi koulutusta vahvistamalla. Maailmassa on arvioitu olevan noin 250 miljoonaa lasta vailla luku- ja kirjoitustaitoa, vaikka suuri osa heistä käykin koulua. Koulutus ei ole vain seiniä ja luokkahuoneita, vaan se on myös koulutuksen laatua. Suomi onkin panostanut opetta-jien koulutukseen esimerkiksi Mosambikissa ja Nepalissa. Naisten aseman parantamiseksi on myös edistetty tärkeää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä.

Arvoisa puhemies! Aikamme suurin haaste on ilmastonmuutos, joka uhkaa muuttaa ympäristön tasapainoa ja heikentää elinolosuhteita eri puolilla maapalloa. Onkin aivan oikein, että ilmastonmuutoksen torjunta on oleellinen osa Suomen kehityspolitiikkaa. Suomi on kasvattanut ilmastorahoitustaan merkittävästi. Valitettavasti ilmastorahoitusta on kasvatettu osittain muun kehitysyhteistyön kustannuksella, vaikka vuonna 2009 juuri toisin päätettiin. Me tarvitsemme sekä globaalin köyhyyden että ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Hallitukselta oli erinomainen linjaus, että valtion päästöhuutokauppatulot ohjataan kehitysyhteistyöhön. Tällä tavoin on pystytty kasvattamaan kehitysyhteistyötä yli 50 miljoonalla eurolla vuosittain. Vihreät pitää tärkeänä, että päästökaupan tulot ohjataan jatkossakin kehitysyhteistyöhön ja että Suomen vahva panostus ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen jatkuu.

Arvoisa puhemies! Selonteossa nostetaan hyvin esiin se, että Suomen kehityspolitiikkaa ei tehdä tyhjiössä. Kehitysyhteistyö tulee koordinoida Suomen ja EU:n muun politiikan kanssa, jotta toimisimme johdonmukaisesti. Kehityspolitiikka on myös yksi niistä alueista, joissa EU-maiden yhteistyön tiivistämistä tarvitaan. Pystymme tekemään enemmän esimerkiksi rahatalouden valuvikojen korjaamiseksi. Satojen miljardien karkaaminen veroparatiiseihin on suuri ongelma kehitysmaille. Nyt varoja valuu kehitysmaista enemmän ulos kuin mitä kehitysmaat apuna saavat — kehitysmaat siis lopulta tukevat rikkaita maita eikä toisinpäin. EU:n tulisi sitoutua kauppapolitiikassaan kestävän kehityksen periaatteisiin ja vaatia tiukempaa yritysvastuuta. Suomi on ajanut ihmisoikeusperustaisuutta kansainvälisten järjestöjen ja EU:n kehityspolitiikan agendalle, ja ihmisoikeudet ovat tärkeä lähtökohta myös Suomen kehityspolitiikalle.

Suomi on pyrkinyt tukemaan kestävää kehitystä kokonaisvaltaisesti. Se tarkoittaa ratkaisuja politiikan eri sektoreilla, ei ainoastaan kehityspolitiikassa. Eduskunnassa pitäisi kiinnittää asiaan silti entistä enemmän huomiota. Ympäristöä, ilmastoa ja myös talouspolitiikkaa koskevat asiat voitaisiin lähettää eri valiokuntiin ja kuulla laajasti asiantuntijoita. Esimerkiksi maa- ja metsätalousasioissa voitaisiin kuulla myös kehitysyhteistyön ammattilaisia.

Kehityspolitiikka on Suomelle tärkeää ulkopolitiikkaa, jossa on ratkaisevat ajat käsillä. YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika päättyy ensi vuonna, jolloin sovitaan uusista, vuoteen 2030 ulottuvista tavoitteista. Suomen on osoitettava oma sitoumuksensa kehitystavoitteisiin ja myös valmiutta toteuttaa uudenlaista yhteistyötä alati muuttuvassa maailmassa.

Jörn Donner /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sillä uhalla, että puheenvuoroni on liian pitkä, päätin esittää tärkeimmän ensiksi, ja jos se ylittää 5 minuutin rajan, niin voihan puhemies sitten katkaista minun mikrofonini. 5 minuutin kuluessa voi esittää sekä tyhmyyksiä että viisauksia. Toivon mukaan tämä puheenvuoroni ei ole täynnä tyhmyyksiä. (Kauko Tuupainen: Erinomainen aloitus!)

Kehityspolitiikka liittyy suoraan maamme harrastamaan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan, etenkin kun sitä verrataan läntiseen naapurimaahamme, jonka panos jo sinänsä on monin verroin suurempi kuin meidän. Syyrian sisällissota on toistaiseksi tappanut yli 150 000 henkeä. Suomeen pyrkii vuosittain melko pieni määrä pakolaisia. Kiintiöpakolaisten määrä meillä on samoin vähäinen. Tilanne on mielestäni häpeällinen. Ruotsi on nähnyt tämän tilanteen perin juurin toisin, jopa niinkin, että kun niin sanotun oman väestön huoltosuhde huononee, pakolaisten vastaanottoa voidaan nyt perustella myöskin demografisin argumentein.

Tarkastelen jatkossa muutamia yksityiskohtia Suomen kehityspolitiikasta, jota on ripoteltu hyvin moneen kolkkaan maailmassa. Maita, joihin me tavalla tai toisella investoimme, on lähes sata. Enemmän rahaa voisi sen sijaan investoida YK-järjestöjen kautta ja siten säästää huomattavia hallintokuluja. Byrokratiasta huolimatta voidaan toivoa, että joillakin toimillamme on merkitystä. Itse olen viime vuosien kuluessa nähnyt Kirkon Ulkomaanavun työn käytännössä sekä Afrikassa, Kongossa siis, että Lähi-idässä Israelin valloittamilla alueilla. Vaikka toiminta ei tuota suoranaisia tuloksia, se on kuitenkin inhimillisesti katsoen kannatettavaa. Se on rauhan turvaamista.

Jos oikeusvaltion periaatteita seurattaisiin, hyvin harvat Suomen pääasiallista tukea vastaanottavat maat voisivat katsoa itseään peilistä täysin rehellisin ilmein. Mikäli oikeusvaltion vaatimuksesta pidettäisiin kiinni, ei ainoakaan vastaanottava maa voisi tulla kyseeseen. Korruptiosta vapaita maita, kuten tiedätte, on maailmalla hyvin vähän. Sitä suuremmalla syyllä Suomi on yrittänyt korostaa niin sanotun kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Missä määrin tämä on onnistunut, jää usein hämärän peittoon.

Kaikki mainitsemani maat sijaitsevat Länsi-Afrikassa, lukuun ottamatta Nepalia. Miksi muuten nämä maat on valittu, on jäänyt minulle hämärän peittoon. Parannuksena menneisyyteen voidaan kuitenkin todeta, että kahdenvälisen kehitysyhteistyön kohdemaat aikoinaan kaikki olivat vasemmistodiktatuureja, ilmeisesti siksi, että Suomessa vastaavat työntekijät elivät romanttista kuvitelmaa siitä, että sosialismi aina ja kaikkialla pelastaisi maailman köyhyydeltä. Itse asiassa se oli sitten luomassa köyhyyttä.

Mitä rahalliseen panokseen tulee, Suomen harrastama kehitysapu on pisara meressä ja vähäpätöistä suhteessa moniin muihin rahavirtoihin, jotka kohdistuvat kehitysmaihin. Näiden maiden muualla maailmassa työskentelevien rahatuet kotimaihinsa ylittänevät 400 miljardin euron vuosittaisen rajan, mutta ongelmana on, että huomattava osa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 9 prosenttia, jää rahalähetyksiä hoitaville välittäjille. Tässä olisi tärkeä tehtävä kehitysyhteistyön puitteissa kansainvälisesti. Useimpiin Afrikan maihin Kiina investoi huomattavia summia, jotka monin verroin ylittävät sen rahamäärän, joka kansainvälisin kehitysvaroin käytetään samassa maanosassa. Kaiken tämän ohella suuret säätiöt, esimerkiksi Melinda ja Bill Gatesin, maksavat monia miljardeja Afrikan hyväksi.

Se ei silti merkitse, että Suomen toiminta kaiken kaikkiaan olisi täysin merkityksetöntä. Se on parempaa ja enemmän kuin nollasummapeliä. Nyt näyttää siltä, että ainakin osittain on luovuttu periaatteesta, jonka mukaan kotimaisia yrityksiä suositaan. Tällaisia itsekkäitä periaatteita useat Euroopan maat seuraavat. Tämä kansallinen itsekkyys voisi olla esteenä, jos kuvitellaan, että Pohjoismaat yhdistäisivät voimansa yhden yhteisen kehitysmaahallinnon alalla säästäen huomattavia hallintokustannuksia.

Joissakin toiminnoissa, arvoisa puhemies, sotilaallisen läsnäolon ja muun kehitysavun ero on veteen piirretty viiva. Tämä pätee Afganistaniin ja Lähi-itään. Siitä näkökulmasta katsottuna kirkon tai muun vastaavan järjestön työntekijä ja YK:n mandaatilla toimiva suomalainen sotilas palvelevat molemmat samaa tarkoitusta, jonka kaukaisena päämääränä on maailmanrauhan rakentaminen. Se ei ole meistä kiinni, eikä se helpolla toteudu. Olemme nähneet sen lähialueilla. Se ei silti estä meitä yrittämästä osallistua köyhyyden ja hädän vastaiseen työhön maailmalla, vaikka panoksemme on vähäpätöinen. — Kiitos.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mikä on kehityspolitiikan tavoite? Se on aivan sama kuin kotona, perheessä ja koulussa: kasvu omien asioittensa hoitajaksi ja tasavertaiseksi toimijaksi. Tätä tarvitaan niin valtioiden kuin pienempien yhteisöjen kohdalla. Matkalla päämäärään meitä auttavat monet välitavoitteet, joita hallituksen selonteossa on käsitelty.

On arvioitu, että kehitysmaista meille hyvinvoiviin maihin tulevat rahavirrat ovat moninkertaiset verrattuna kehitystukeemme heille. Varmaa tietoa miljardin tarkkuudella ei tästä voi saada. Yksiselitteistä kuitenkin on, että Suomen kehityspolitiikan painopisteet, kuten ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen, tukevat kansainvälisen toimintaympäristömme meillekin tärkeää vakautta.

Kehitysyhteistyön pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla arvoketjussa syntyvän ansion ja kasvun jakaminen oikeudenmukaisesti kaikille työssä mukana olleille. Tätä edistävät veroparatiisien muuttaminen terveen kasvun saarekkeiksi sekä arvaamattoman ilmastonmuutoksen kesyttäminen erityisesti suojattomimpien elämän turvaamiseksi. Muistutamme jälleen, että ensimmäinen kouluvuosi voi olla kiinni siitä, että kotikylällä on kaivo ja että koulun yhteydessä on oma sanitaatio tytöille ja pojille. Maanomistukseen liittyvä kartoitus ja rekisteröinti avaavat paikallisille mahdollisuuksia kestävään elämään.

Arvoisa puhemies! OECD:n arvion mukaan Suomi on ansioitunut kehitysmaiden omien painopisteiden kunnioittamisessa, joustavuudessa ja tuloshakuisuudessa. Suomea pidetään käytännönläheisenä ja vastuullisena toimijana. Vuoden 12 arvioissa saimme myös kritiikkiä: OECD kehotti meitä keskittämään kehityspolitiikkaamme, täsmentämään sen tavoitteita ja asettamaan selkeät mittarit. Erityisesti EU-politiikkoihin vaikuttaminen ja valtionhallinnon yhteistyömekanismit tarvitsevat lisää johdonmukaisuutta. Tästä kehitystyöstä saadaan väliarvio tämän vuoden aikana.

Suomen haaste on kieltämättä 1,15 miljardin euron pirstoutuminen moneen osaan. Prosenttiosuudet jaetaan kolmentoista kohteen mukaan. Seitsemän pitkäaikaisen, keskeisen kumppanimaan lisäksi erilaisia yhteistyömaita ja kohteita on maailmankartta pullollaan, mutta miten voisi toisin ollakaan?

Selonteossa todetaan, että monipuolinen toimijakenttä on kehitysyhteistyömme vahvuus. Tässä me kristillisdemokraatit haluamme nostaa esiin erityisesti suomalaisten kansalaisjärjestöjen noin 10 prosentin osuuden kehitysyhteistyöstä. Lisättynä kansainvälisten järjestöjen parilla prosentilla se on suuri voimavara, suomalaista työtä parhaimmillaan. Kohdemaiden, projektien ja tekijöiden moninaisuus on etu; valtion oda- eli tilastokelpoisten tukien määrä on ollut vakavasti uhattuna omien budjettivaikeuksiemme takia, ja tarvitsemme kipeästi uusia tekijöitä ja kansalaisaktiivisuutta. EU-maiden kehitysyhteistyötä tehostaisi keskinäinen koordinaatio. Sillä vältettäisiin päällekkäisyyksiä. Hankkeet voitaisiin rakentaa paremmin tukemaan kokonaisuutta, ja kaiken kaikkiaan kehitysyhteistyön vaikuttavuutta lisättäisiin.

Miten voidaan yhdistää ihmisoikeusperustaisuus, kestävä kehitys, reilu kauppa ja oikeudenmukainen verotus? Miten edistetään kansainvälistä turvallisuutta ja huolehditaan hauraiden maiden ahdistettujen ja esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi vainottujen ihmisten asioista? Tämä on sitä pohdiskelua johdonmukaisuudesta, joka linjaa kehityspoliittista työtämme.

Team Finland merkitsee koko suomalaisen hallintokoneiston yhtäaikaista hyödyntämistä kohdemaissa niin ulkosuhteiden, kaupan kuin kehityksenkin osalta. Tässä peräänkuulutamme ennakkoluulottomuutta. Samoja tiloja, toimijoita ja kontakteja tulee hyödyntää kansalaistemme turvallisuuden, ajantasaisen tiedonsaannin ja paikallisten kehitysprojektien edistämiseksi. Myös pienten ja keskisuurten yritysten roolia tulee vahvistaa. Turhat raja-aidat toimintojen väliltä kannattaa poistaa.

Arvoisa puhemies! Vaikeanakin aikana on oikein kantaa huolta maailman vähäosaisimmista. Suomikaan ei ole selvinnyt ongelmistaan yksin. 40-luvulla Unicef ruokki lapsiamme, Maailmanpankki antoi kehityslainan vielä 1975. Kun nyt kuulemme uutisia Afrikan kasvuprosenteista, tulee mieleen, että kumppanuustyössä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Kun autamme, emme vain auta, vaan myös saaja auttaa antajaa.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä ryhmäpuheenvuoroista. Kommentoin muutamaa esille tullutta asiaa.

Aloitan oikeastaan siitä, että koko järjestelmän muutosta eivät tainneet esittää muut kuin edustaja Lohela perussuomalaisista, joka esitti mallin, jossa vain osa kehitysyhteistyövaroista tulisi budjetin kautta ja osa sitten kansalaiskeräyksenä. Kun näemme nyt kansalaisjärjestöjenkin osalta, miten kuitenkin kiven alla hyvin suurien, miljoonaluokan summien saaminen kansalaiskeräyksenä on, kuinka vaikeata se on, niin silloin tietysti tiedämme, että ehdotuksen tarkoitus on ikään kuin vähentää kehitysyhteistyön kokonaisuutta, vaikka siinä olisi näitä verovähennysmahdollisuuksia ja muita. Olen sellaisesta ehdotuksesta senkin takia huolissani, että me kuitenkin joudumme antamaan esimerkiksi YK-järjestöille ja tietenkin EU:lle ja muille sitoumuksen siitä, miten nämä maksuosuudet maksamme tulevaisuudessa, jolloin tällainen per vuosi kerättävä erillinen kansalaisten kukkarosta tuotu maksu toisi paljon sellaisia epävarmuuksia, jotka lisäisivät ehkä sitä vaikeutta suunnitella pitkällä aikavälillä.

Mutta muuten myöskin edustaja Lohelan puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota pääomapakoon, verotuskysymyksiin, kehitysmaiden omiin talouksiin. Mielestäni nämä olivat kaikki erinomaisia kontribuutioita.

On joitain sellaisia asioita, joista erikseen haluan vielä kiittää muun muassa edustaja Paloniemeä ja edustaja Kantolaa. Heidän puheenvuoroissaan nostettiin esille työllisyys, yksityissektorin rooli, työpaikat. Ehkä jossain arabikadun tapaisessa tilanteessa, jossa näemme nuorten miesten radikalisoitumista, kun ei ole työtä, ei ole koulutusta, koko yhteiskunnallinen järjestelmä on epävakaassa tilassa. Siinä mielessä koulutus, paitsi peruskoulutus myös ammatillisen koulutuksen suuntaaminen, ja uusien työpaikkojen luonti näillä alueilla on erittäin tärkeä asia ja tietysti tärkeä myös siltä kannalta, että vältymme niiltä onnettomuuksilta, joita olemme nähneet vaikka Välimerellä: Lambedusassa nuoret hukkuneet ihmiset, jotka pyrkivät Euroopan työmarkkinoille kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tällaista kehitystä ei tietenkään kukaan halua.

Myöskin johdonmukaisuuden lisääminen sai täällä paljon painoa, ja olen itse siitä samaa mieltä. Kysymys, jonka muun muassa kokoomuksen ryhmäpuhuja Kauma ja nyt sitten kristillisten Jääskeläinen nostivat esiin: onko apu liian pirstoutunutta? Olemme nyt seitsemässä ensisijaisessa kohdemaassa: viisi niistä Afrikassa, kaksi Aasiassa. En usko, että kovin paljon voi enää kohdemaiden määrää vähentää, jos ylipäätään kahdenvälistä kehitysyhteistyötä halutaan tehdä. Mutta tämä pirstaleisuus tulee ehkä meidän järjestökenttämme kautta. Olemme itse asiassa rohkaisseet järjestökenttää olemaan aktiivinen Sierra Leonessa tai Beninissä tai jossakin muualla, missä meillä ei ole mitään muuta, missä Suomen lippu heiluu, niin onhan se hyvä, että siellä on kansalaisjärjestöjä liikkeellä. Emme ole ajatelleet, että kansalaisjärjestöt ovat valtion toimintoja täydentäviä, vaan ne toimivat siellä, missä luonnollisesti heidän kontaktinsa ja toimintakenttänsä on. On hyvä, että Suomella on maailmalla kansalaisjärjestöjen kautta kuitenkin mahdollisimman laaja kontaktipinta. Tässä mielessä nimenomaan kansalaisjärjestöpuoli on ollut aktiivinen, ehkä niissä maissa, joissa muuten emme ole liikkeellä.

Edustaja Donner puhui hyvin ansiokkaasti pakolaiskriisien hoidosta. Onhan ihan selvää, että kun vertaamme Suomea Ruotsiin tai Saksaan vaikka Syyrian pakolaisten vastaanotossa, jäämme siinä vertailussa jälkeen, vaikka täytyy sanoa, että ainoa myönteinen päätös tältä hallitukselta lisätä pakolaiskiintiöitä tuli nimenomaan Syyrian pakolaiskriisin takia, 500 syyrialaisen ottaminen tänne, mikä mielestäni on perusteltua. Olemme aika vahvasti mukana nyt Syyrian lasten koulunkäynnin auttamisessa muun muassa Libanonissa. Olemme vastanneet suurilla apulupauksilla näihin pyyntöihin, siihen, että 300 000 lasta pitäisi saada kouluun nyt Libanonissa. Libanonin oma lapsimäärä kouluissa on 200 000. Eli koululaitoksen pitäisi puolitoistakertainen volyymi luoda tyhjästä näille pakolaislapsille. Tässä mielessä Suomi on mielestäni kantanut kuitenkin vastuuta.

Aivan viimeisenä: Rahakysymyksiin puuttui muun muassa vihreiden ryhmäpuhuja Outi Alanko-Kahiluoto. Täytyy tässä sanoa, että analyysi oli ihan oikea. Näiden päästökauppatulojen kautta on voitu kanavoida kehitysyhteistyöhön lisävaroja. Ne ovat olleet erittäin merkittäviä, muun muassa nyt käsillä olevassa lisätalousarviossa on noin 50 miljoonaa euroa. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi, ja varsinkin kun ilmastorahoitukseen koko ajan joudumme panemaan lisää, niin joutuisimme syömään muusta kehitysyhteistyörahoituksesta, mikä ei mielestäni ole hyväksyttävää. Tässä mielessä pitäisi pitkälläkin aikavälillä saada sellainen ratkaisu, että päästöhuutokauppatulot voitaisiin käyttää näihin tarkoituksiin.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naiset ovat kansainvälisesti erittäin aliedustettuina kansainvälisissä rauhanvälityksissä ja konfliktinratkaisutehtävissä. Eräiden arvioiden mukaan muun muassa YK:ssa naisten osuus on jopa vain alle 8 prosenttia neuvottelijoista ja alle 3 prosenttia rauhansopimusten allekirjoittajista. Näin ollen voidaan olettaa, että naisten näkemykset juuri näillä konfliktialueilla jäävät melko vähäisiksi.

Suomi on mukana tässä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325, jossa nimenomaan naisten osuutta näissä konfliktinratkaisuissa ja ylipäätään naisten oikeuksia konfliktialueilla pyritään parantamaan. Kysyisin ministeri Haavistolta: miten näette, millä konkreettisilla toimilla osana kehitysyhteistyötä voimme päästä siihen, että nimenomaan naisten osuus näissä tilanteissa paranisi?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoisuus on tietysti tärkeä osa myös kansainvälistä solidaarisuutta. Mutta silti jäin kyllä miettimään suurin epäilyksin sitä ehdotusta, joka perussuomalaisten ryhmäpuheessa tuotiin esiin, että valtion rahoittaman kehitysyhteistyön rinnalle tuotaisiin jokin vapaaehtoisiin lahjoituksiin perustuva rahasto. Kun se vapaaehtoinen raha on kuitenkin rajallista, kansalaisten halu sitä rahaa jakaa, niin tämä nähdäkseni muodostaisi vakavan uhkan sille tärkeälle työlle, mitä kansalaisjärjestöt tekevät nyt. Kansalaisjärjestöt saavat osan rahoituksestaan, eräänlaisen kivijalan, juuri vapaaehtoisten lahjoitusten perusteella. Niiltä edellytetään tiettyä omarahoitusosuutta, johon sitten liittyy julkinen rahoitus silloin, kun on kumppanijärjestöstä kysymys. Tämä voisi vaarantua pahemman kerran, jos tämä vapaaehtoinen raha kanavoitaisiin johonkin yhteen rahastoon, ja se johtaisi siihen, että kansalaisjärjestöjen toiminnalta menisivät edellytykset.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kansalaisilta verotettavalla rahallakin on rajansa. Tämä malli, jota me olemme rakentaneet kehitysyhteistyön rahoittamiseksi, on nimenomaan rakenteellinen muutos, erilainen tapa toimia, tehdä asioita. Hallitushan on tässä tehnyt monenlaisia muitakin rakennemuutoksia, ja lienee siinä tilanteessa täysin sopivaa pohtia myös tämän miljardiluokan kokonaisuuden järjestämistä uudella tavalla. Täällä edustaja Paloniemi omassa ryhmäpuheenvuorossaan kertoi siitä, miten on selvitetty suomalaisten halukkuutta auttaa ja että suomalaiset nimenomaan haluavat kehitysyhteistyöhön panostaa, ja me todellakin luotamme siihen, että asia näin on. Ilmeisesti ministeri Haavisto tai edustaja Kantola eivät sitten suomalaisten auttamishalukkuuteen samalla tapaa luota. Tässä meidän mallissamme itse asiassa kehitysyhteistyön rahoitus nousisi verrattuna nykytilanteeseen.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeä oivallus kehityspoliittisessa keskustelussa on viime vuosina ollut yksityisen sektorin arvostuksen herääminen uudelleen. Julkista sektoria on — tämä täytyy sanoa — paisutettu yksityisen sektorin kustannuksella, ei ole herkällä korvalla kuunneltu yksityisen sektorin murheita eikä myöskään julkisia palveluita käyttävien tavallisten kansalaisten huolia. Nyt tuuli on vähän kääntymässä. Esimerkiksi Afrikan kehityspankki on nopeasti siirtänyt painotusta julkisesta budjettirahoituksesta yksityisen sektorin hankkeiden rahoittamiseen. Suomessakin tässä retoriikassa on tapahtunut hiukan muutosta, mutta rahanjaossa ei ole tapahtunut muutosta. Tästä tuhannen taalan kysymyksestä mielestäni pitäisi tässäkin salissa keskustella vakavasti ja useammin.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ehdottivat kehitysapurahastoa, joka rahoitettaisiin valtaosin kansalaisilta kerättävillä lahjoituksilla. Vasemmistoliitto ei voi kannattaa tätä. Emme me halua, että valtio vetäytyy globaalista vastuusta, meidän mielestämme se ei ole mahdollista eikä kestävää. Myös kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys vaarantuisi ja Suomen olisi aika mahdotonta tehdä kansainvälisiä yhteistyösopimuksia, jos me emme tiedä, kuinka paljon meillä on varoja, tai se varojen määrä vaihtelee.

Olisin halunnut käyttää tilaisuuden hyväkseni kysyäkseni ministeriltä: Moni nosti puheenvuorossaan esiin kehitysmaiden oman verojärjestelmän kehittämisen tärkeyden. Esimerkiksi tilanteessa, jossa monet suuryritykset riistävät kehitysmaiden luonnonvaroja, tämmöisellä verotusmallilla voisi olla valtava mahdollisuus näille maille oikeasti saada luonnonvaroistansa tuloja omaan järjestelmäänsä, ohjata niitä kansalaisten palveluihin. Mitä konkreettisia keinoja ministerillä on mielessä, joilla me voisimme vieläkin tehokkaammin, vaikuttavammin kannustaa näitä maita oman verojärjestelmän kehittämiseen?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että tarvitsemme lisää kehitysyhteistyön tekijöitä ja lisää varallisuutta. Se on kai se suuri kysymys. Johdonmukaisuus on erittäin vaikea haaste. Koordinaatio, resurssit eivät varmaan ole tässä suhteessa riittävät, ja tässä suhteessa meidän moninaisuutemme on haaste. Sinänsä kannatan vahvasti sitä, että esimerkiksi järjestöt voivat toimia valitsemissaan ja hyväksytyissä kohdemaissa.

Edustaja Donner viittasi tähän kiintiöpakolaistilanteeseen. Voimme tässä kuitenkin kuntia kiittää siitä, että ne ovat aktiivisesti ottaneet vastaan ne, mitä sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö tässä suhteessa muun muassa syyrialaisten kohdalla toivat mahdollisuutta. Iloitsemme siitä. Kehitys varmaan kehittyy myönteiseen suuntaan.

Mutta pitkällä tähtäimellä omat verot, oma järjestelmä, omat opettajat, työpaikat, omat palvelut, tämänhän tietenkin pitää olla näissä kehitysmaissa tavoitteena. Emme tietysti voi kaikkea tehdä kenenkään puolesta, vain kehittää ja vahvistaa heidän omia järjestelmiänsä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perinteisen kehitysyhteistyön lisäksi tarvitsemme parempaa talous- ja kauppapolitiikkaa sekä esimerkiksi veroparatiisien kitkemistä. Kehitysmaita köyhdyttävä veropako on mahdollista estää, mutta se onnistuu ainoastaan maidenvälisillä yhteisillä tavoitteilla ja pelisäännöillä. EU on tässä keskeinen toimija.

On niin, että EU:n tulisi sisällyttää sekä kestävän kehityksen periaatteet että ihmisoikeudet kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtyihin kauppa- ja investointisopimuksiin. Ajattelenkin, että Suomen tulisi myös vaatia EU:lta sitä, että EU kehittäisi parempaa yritysvastuuta kehitysmaissa, ja kysynkin tässä yhteydessä ministeri Tuomiojalta: onko Suomi ollut aktiivinen siinä, että se olisi neuvotellut kansainvälisissä pöydissä siitä, että EU pyrkisi tiukentamaan yritysten vastuuta kolmansissa maissa?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ensinnä todettava, että kehitysapupolitiikka on myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja sitä pitäisi korostaa, että Suomen valtion pitäisi myös muitten valtioiden kanssa lähteä siitä, että saadaan nämä maat demokratiaan. Demokratiaan kuuluu aina, että on ihmisoikeudet, esimerkiksi oikeus elää. Me tiedämme, että naisilla ja lapsillamme ei ole tässä maailmassa minkäänlaisia oikeuksia. Tiedämme myös, että joka kolmas lapsi syntyy niin sanottuna näkymättömänä — yli puolet Aasiassa ja 40 prossaa Afrikan maissa — eli he eivät ole rekisteröityneet.

Paljon on tekemistä, mutta kehitysapu on tietysti kannatettavaa, ja sitä pitää tehdä. Se on myös pitkäjänteisyyttä. Mutta ihan oikein, mihinkä nyt on ministerikin puuttunut, on se, että kohdemaita on vähemmän ja että niitä tuloksia saataisiin enemmän. Kysyisinkin näitä tuloksia ja yleensä, kun puhutaan vaikuttavuudesta, että näin ylimalkaan, mitenkä ne ovat ministerin silmin nähtynä?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille monipuolisesta esittelypuheenvuorosta. Yhtä asiaa olen jäänyt tässä keskustelussa himpun verran kaipaamaan, ja se on tuo kehityspolitiikan ja ilmastopolitiikan kohtalonyhteys. Kehityspolitiikan tarkoitushan on tietenkin parantaa ihmisten fyysisiä elinoloja, henkisiä elinoloja ja sitä kautta mahdollisuuksia vaikuttaa itse omaan elämäänsä. Toisaalta, vaikka terveydenhuolto ja koulutus kehittyvät, vesihuolto ja ruokahuolto paranevat ja pienyrittäjyyttä edistetään, kaikki nämä hyvät asiat uhkaavat helposti valua hukkaan, mikäli ilmastonmuutosta ei pystytä pysäyttämään ja hillitsemään, koska se uhkaa juuri vesi- ja ruokapulan kautta maailman kaikkein köyhimpiä ja herkimpiä maita. Miten, ministeri, tätä puolta voisi vielä vahvistaa myös Suomen kehityspolitiikassa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä oli tänään ulkoasiainvaliokunnassa ympäristöministeriön asiantuntija esittämässä näkemyksiä juuri tästä teemasta, josta täällä tänään keskustellaan, ja hän otti aika vahvasti esille sen, että maailmassa ylipäätään ei ole riittävää koordinaatiota kehitysyhteistyön ja ympäristönsuojelun välillä ja että on ihmeellistä, että ei nähdä sitä yhteyttä, joka näillä asioilla on. Nehän ovat usein vain saman asian toinen puoli ja voivat myötävaikuttaa hyvin toisiinsa. Eli kysyisin tästä ministeriltä: mitenkä noin yleisemmin näette juuri tämän kysymyksen?

Toinen on sitten täällä jo edustaja Mäkipäänkin esille ottama kysymys tällaisesta parlamentaarisen demokratian edistämisestä myöskin kehitysyhteistyön puitteissa. Sillä olisi erittäin myönteisiä vaikutuksia monella tavalla myöskin kehitysyhteistyön saralla, jos voitaisiin edistää parlamentaarisen demokratian periaatteita eri maissa, ja siinä parlamentit voisivat näytellä myöskin roolia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehityspolitiikka on työtä myös Suomen sisäisen turvallisuuden puolesta, muun muassa laittoman maahanmuuton ja mo-nien muiden ongelmien torjuntaa nimenomaan siellä, missä ongelmat tänä päivänä syntyvät.

Minä myöskin haluaisin voimakkaammin kytkeä kehitysyhteistyön nimenomaan oikeusvaltion ja demokratian vahvistamiseen ja näiden maiden naisten aseman turvaamiseen ja vahvistamiseen. Muuten tämä tuki valuu herkästi kyllä hiekkaan. Tätä puolta pitäisi kyllä korostaa enemmän.

Valitettavaa on myös se, että nyt on ilmennyt, että kehitysyhteistyövaroja löytyi siirtomäärärahoina 400 miljoonaa euroa. Se on kyllä kestämätön tilanne aikana, jolloinka me otamme valtiolle kovasti velkaa ja meillä on erittäin suuria leikkauksia joka puolella. Kehitysyhteistyön merkitys edellyttää myös sen hyväksyttävyyden varmistamista. Hankkeiden pitää olla niin suunniteltuja, että rahaa ei seiso vaan vaikuttavuus on kunnossa ja tällaista tilannetta ei synny. Tältä osin kyllä valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan on käytävä ministeriön kanssa tätä tarkemmin läpi.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että keskustellaan kehitysyhteistyöstä ja siitä, millä tavalla sitä työtä tehdään, ja täällä on muutamissa puheenvuoroissa mainittu kansalaisjärjestöt. Edustaja Salolainen tuossa peräänkuulutti sitä, että me voisimme tehdä vielä enemmän tämmöisen parlamentaarisen demokratian vahvistamiseksi kehitysyhteistyön puitteissa. Nyt kyllä voin kertoa kaikille edustajille, että meillä on eduskuntapuolueitten perustama Demo-niminen kansalaisjärjestö, joka itse asiassa on tehnyt juuri tällaista työtä ja tekee sitä. Olemme saaneet erinomaisen hyviä tuloksia esimerkiksi Tansaniassa siitä, että olemme vieneet meidän kaltaistamme päätöksentekoa niihin olosuhteisiin kuntatasolle ja myös parlamenttitasolle.

Se, mikä minusta on tärkeätä, on, että näissä yhteistyöhankkeissa on havaittu se, että naisilla on erittäin iso rooli. Jos me voimme, ministeri Haavisto, vahvistaa naisten asemaa tässä parlamentaarisen toiminnan kehittämisessä, niin minusta se näyttäisi tuottavan tuloksia.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! I redogörelsen sägs att utvecklingen gått i rätt riktning och mängden extremt fattiga människor har minskat, men samtidigt växer antalet extremt fattiga människor i Afrika. Särskilt svårt och fattigt är det i länder i konflikter och krig, såsom Kongo och Somalia. Länder i krig och fattigdom är extremt farliga för kvinnor och barn, och ungdomar som inte har fått gå i skola, inte har fått någon utbildning, saknar framtidstro och de har svårt att själva klara av att ta upp sitt samhälle ur fattigdomen. Alltså biståndet behövs.

Sekä Suomen että EU:n kehitysapu on huolestuttavasti menossa laskusuuntaan. Ehkäisemällä köyhyyttä ja parantamalla ihmisten hyvinvointia kehitysmaissa ehkäistään myös terrorismin syntymistä ja laitonta maahanmuuttoa. Kysynkin, mitä hallituksen mielestä tulisi tehdä kaikkein hauraimpien Afrikan maiden köyhyyden poistamiseksi.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tässä on kiitettävän monessa puheenvuorossa todettu naisten aivan keskeinen merkitys kehitysyhteistyölle, rauhanvälitykselle ja turvallisuudelle laajemminkin. Ja toden totta, kun olen ollut monessa tilaisuudessa kertomassa siitä, että Suomi on toistuvasti arvioitu maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi, the least failed state in the world, olen jatkanut aina silloin, että jos tähän on yksi syy, niin se on naisten täysimittainen osallistuminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla, koska minusta kaikki Pohjoismaat ovat tästä hyviä esimerkkejä ja olemme oppineet ja havainneet omankin kokemuksemme kautta, että juuri tyttöjen koulutus, naisten aseman vahvistaminen ja osallistava voimaannuttaminen ovat avain melkein kaikkiin niihin asioihin, joita maailmassa haluamme tavoitella, oli sitten kysymys kehityksestä, hyvinvoinnista, vakaudesta, turvallisuudesta, rauhasta, ihmisoikeuksista, demokratiasta. Ja tämä on muodostunut meidän laajankin ulko- ja turvallisuuspolitiikan aivan keskeiseksi sanomaksi ja asiaksi, jota koetamme niin kehitysyhteistyön kuin myös rauhanvälityksen keinoin edistää.

Haluan nyt mainita vain kaksi esimerkkiä tästä viimeisen viikon ajalta, jolloin on ollut tilaisuus juuri tätä korostaa ja esitellä. Meidän kutsustamme täällä vieraili ryhmä IGAD-maiden, siis Afrikan sarven maiden, naiskansanedustajia, joilla oli myöskin useita tapaamisia eduskunnassa. Saatoimme kertoa heille juuri meidän kokemuksistamme ja vahvistaa heidän tietysti jo luontaistakin uskoaan ja näkemystään siitä, että tämä naisten asioiden, naisten aseman vahvistaminen on kaikkien heidänkin tavoitteidensa kannalta aivan keskeistä.

Viime viikolla täällä oli myöskin rauhanvälityksen koulutustilaisuus, jota yhdessä CMI-järjestön kanssa järjestimme ja rahoitimme ja jonka teemana nimenomaan oli se, millä lailla voidaan lisätä naisten osuutta kaikissa rauhanvälitystehtävissä, rauhanprosesseissa, -neuvotteluissa ja niin edelleen, koska tässäkin olemme havainneet kokemuksesta, että parhaat ja kestävimmät rauhansopimukset syntyvät vain silloin, kun myös naiset ovat niissä täysimääräisesti mukana. Ja tämän 1325-päätöslauselman toteuttamiseksi, jonka toteuttamista olemme monin tavoin eri puolilla yhdessä muiden kanssa edistäneet, me olemme jo hyväksyneet toisen kansallisen toimintaohjelmamme. Sen keskeinen lähtökohta on juuri se, että naiset eivät ole suinkaan vain konfliktien uhreja — useimmiten he ovat tietysti haavoittuvampia kuin monet muut ryhmät — vaan he ovat yhtä lailla välttämätön osa mitä tahansa ratkaisua. Ja tämä on muuttanut kyllä jo YK:nkin tasolla sitä käsitystä, millä lailla rauhanneuvotteluja ja rauhanprosessia viedään eteenpäin, mutta erittäin paljon työtä on vielä tehtävänä.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Lyhyesti pariin asiaan kommentteja.

Ensinnäkin todella tähän naisten rooliin ja myöskin tähän parlamentarismin rooliin. Me olemme tukeneet Demo ry:tä, ja sen kautta suomalaiset puolueet ovat voineet tuoda omaa osaamistaan demokratian rakentamisessa, ja mielestäni se on sellainen sektori, jossa sekä puoluelaitos että myöskin eduskuntalaitos voisivat miettiä yhdessä, mitä vielä voidaan tehdä enemmän. Tässä on kyllä nimenomaan tarkoituksena, että myöskin naisten kokemusta ja osaamista vahvistetaan.

Kun meillä on käynyt somaliparlamentaarikkonaisia, he ovat sanoneet, että elleivät he pysty tällä kaudella näyttämään tuloksia omassa parlamentissaan, seuraavalla kaudella siellä on vähemmän naisia ja näin poispäin. Paineet ovat kovat myöskin niille naisille, jotka ovat sitten päässeet vallan kahvaan ja päässeet vaikuttamaan. Luulen, että tämä on tärkeää, ja kun näen edustaja Komin tuolla, niin tietysti myöskin IPU järjestönä varmasti voisi olla kaikessa tässä työssä rakentavalla tavalla mukana.

Sitten toinen tärkeä asia, joka tässä nousi useammalla. Edustaja Tiilikainen, edustaja Salolainen ja muut nostivat tämän kehitys- ja ilmasto- tai kehitys- ja ympäristödilemman. Itselleni ne ovat juuri niin kuin uskon kysyjillekin yhteen kuuluvia ja osa samaa kokonaisuutta. Valitettavasti sitten tuolla kansainväliset neuvotteluprosessit menevät joskus niin, että Post 2015 -prosessi etenee omaa saraansa ja sitten ilmastoneuvotteluprosessi omaansa ja niihin mietitään ehkä joskus erillisiä rahoitusmekanismeja. Totta on sitten, että siitä samasta oda-rahasta, mikä meillä on täällä käytössä, kehitysyhteistyörahasta, me joudumme rahoittamaan sekä ilmastohankkeita että kehityshankkeita. Siinä mielessä toivoisin, että voisimme käsitellä kasvavaa budjettia juuri tästä syystä, kun paineet hoitaa sekä ympäristöä että kehitystä siinä yhteydessä kasvavat.

Sitten vielä ehkä edustaja Rajamäelle sen verran, että on hyvä, että selvitetään tämä siirtomääräraha-asia siinä mielessä, että mitään ei jää käyttämättä. Ne ovat kolmen vuoden ajalle venyviä rahoja, joita voidaan käyttää. Jotkut hankkeet tulevat vähän myöhässä, ja siitä johtuu tämä ongelma, joka tässä nähdään. Kun mainitsitte pakolaisuuden ja kehityksen yhteenkuuluvuuden, muistan, kun itse olitte ministerinä tuolla Libyassa, jossa käytiin nimenomaan läpi tätä, miten estetään Afrikan sarvesta muodostumasta tämmöistä aluetta, jota kautta tulee pakolaisuutta Eurooppaan. Valitettavasti nyt näemme luhistuneita valtioita, kuten Libyan ja muut, jotka nyt ovat avoimia kulkureittejä tälle pakolaisuudelle ja siirtolaisuudelle. Tässä mielessä yhteistyö on tärkeää.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kehityspolitiikassa on sisällöllisesti kehitytty tällä hallituskaudella oikein hyvään suuntaan: on siirrytty sellaisesta ajattelusta, jossa toinen on avunantaja ja toinen -saaja, siihen, että me pyrimme rakentamaan näitä kumppanuuksia.

Olisin kysynyt ministeriltä tästä Team Finland -verkostosta ja siitä, miten kehityspolitiikka on saatu osaksi sitä. Jotta kehitysmaiden olosuhteissa saadaan aikaan pysyviä muutoksia, tulee ilman muuta vahvistaa kohdemaiden elinkeinoelämää. Sen lisäksi, että Suomi kantaa kansainvälistä vastuuta, kehitysyhteistyö voidaan nähdä investointina, joka mahdollistaa myöhemmin myös normaalien kaupallisten suhteiden rakentamisen Suomellekin. Tämä voi hyödyttää paitsi kohdemaata myöskin kotimaata täällä päässä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän edesvastuuttomana ja epäeettisenä perussuomalaisten esitystä siitä, että kehitysapua siirrettäisiin nykyistä enemmän yksittäisten kansalaisten vastuulle. Suomalaisilla köyhillä ihmisillä on kyllä ollut kokemusta vuosiaikoja sitten siitä, että oltiin yksittäisten ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Me olemme itse rakentaneet nykyisen yhteiskunnan sillä tavalla, että myös heikompiosaisista pidetään yhteisesti huolta, ja näin ajattelen myös köyhempien maiden ihmisistä. Yksittäisten valtioiden on yhdessä pidettävä huolta, ja silloin se tarkoittaa sitä, että valtion budjettiin varataan riittävät määrät kehitysapua, jotta me voimme rakentaa ihmisille kaivoja, terveydenhuoltoa, sosiaalihuoltoa, niin että ihmiset voisivat elää paremmassa maailmassa. Pidän perussuomalaisten esitystä todella edesvastuuttomana.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy heti vastata tähän edelliseen puheenvuoroon.

Totta kai kehitysavulla on roolinsa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, ja olen esimerkiksi samaa mieltä kuin ministeri Tuomioja, että naisten asemalla on keskeinen rooli siinä, miten tasapainoinen yhteiskunta on, eli sitä on syytä jatkossakin korostaa kehitysapupolitiikassa, kehitysyhteistyössä.

Mutta täytyy ottaa huomioon se yleinen kansalaismielipide, joka esimerkiksi Iltalehden kyselytutkimuksessa 31.12.2013 tuli ilmi: kysyttäessä säästöjen tai leikkauskohteiden hakemisesta kehitysapu oli selkeä ykkönen siinä. Noin 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että hyväksyy kehitysapuleikkaukset täysin tai osittain, ja seuraavana siellä oli sitten Yle-veroa ja kulttuuripalveluita. Mutta tavallaan kun tiukkoja aikoja eletään, niin tämä täytyy ottaa huomioon myös niiden tahojen, jotka sinänsä kannattavat kehitysapua, koska ei sillä lailla asioita edistetä, että ei oteta huomioon kansalaismielipidettä, (Puhemies koputtaa) mitä esimerkiksi edustaja Väätäinen ei selvästi ota huomioon.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen kehitysmäärärahojen jakamisen käytäntö, jossa Suomi syytää vuosittain rahaa silmät ummessa satoja miljoonia euroja eri kohteisiin ympäri maapalloa, ei ole mielestäni hyväksyttävä. Yleisessä tiedossahan on, että melkoinen osa antamistamme rahoista menee sivullisten taskuihin eikä niille inhimillistä hätää kärsiville ihmisille, joille ne on tarkoitettu.

Arvoisa puhemies! Suomeen on syntynyt uusi kansanosa, kurjalisto, jolle nälkä ja puute ovat tuttu vieras päivittäin. Leipäjonot pitenevät, eikä Arhinmäen puoluekaan ole asiasta moksiskaan. Mikäli Suomen antamat kehitysapuun tarkoitetut rahat menevät jatkossakin vääriin käsiin emmekä voi varmistaa niiden perillepääsyä niille, joille ne on tarkoitettu, mielestäni on syytä jakaa suurin osa niistä rahoista kotimaamme köyhille ja kurjille.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me varmaan liikumme edustaja Saarakkalan kanssa erilaisissa piireissä, nimittäin minulle ei yksikään suomalainen ole tullut kertomaan, ettei hän haluaisi auttaa köyhimmissä maissa olevia ihmisiä.

Minusta on edesvastuutonta se, että me laitamme täällä salissa rinnakkain suomalaiset vähävaraiset ihmiset ja ulkomailla olevat vähävaraiset ihmiset. Kyse on kuitenkin henkilöistä, jotka ovat omissa olosuhteissaan tosi vaikeassa tilanteessa, ja se on selvä asia, että me hoidamme omalta osaltamme Suomen asioita, mutta olemme yhteisvastuullisesti myös tekemisissä muiden maiden köyhien kanssa ja teemme siellä oman velvollisuutemme.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Oinosen puheenvuoro sisälsi kaksi isoa virhettä, ja haluan ne korjata tässä.

Ensinnäkin kun hän väitti, että Arhinmäen puolue ei ole moksiskaan leipäjonoista, niin haluan korjata sen asian. Sinä aikana, kun olimme kolme vuotta hallituksessa, kaikista pienituloisimpien etuuksia nostettiin historiallisen paljon ja pystyimme vaikuttamaan siihen, että leipäjonot lyhenivät edes himppusen. Näillä tyhjillä puheilla, mitä te olette harrastaneet kolme vuotta täällä, ei ole yksikään ihminen saanut leipää eikä rasvaa leipänsä päälle.

Toinen asia, jonka haluan korjata, on kehitysyhteistyöhön liittyvät väitteet siitä, että sitä jaetaan summittaisesti sivullisille. Tänä päivänä kysyin hallinto- ja turvallisuusjaostossa ulkoasiainministeriön vastaavalta virkamieheltä, kuinka paljon kehitysapua menee väärinkäytöksiin ja korruptioon. Hänen vastauksensa oli, että alle prosentti meidän jakamastamme rahasta menee korruptioon ja väärinkäytöksiin. Haluaisin, että ministeri myös täsmentäisi tätä perillemenoprosenttia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Emme me nyt kuitenkaan voi täällä salissa keskustella kehitysavusta ikään kuin se olisi joku sektori, joka on irrallaan kaikesta muusta valtiontaloudesta. Sitähän tässä perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa peräänkuulutettiin, että otetaan kuitenkin kokonaisuus huomioon. Meillä on sitoumuksia suomalaisille lapsiperheille, on eläkeläisille, monille muille väestöryhmille kuin vain ulkomaalaisille, ja ihan yhtä lailla niitäkin sitoumuksia tarkastellaan täällä, voisi sanoa, vuosittainkin. Nythän on hallitus esittänyt leikkauksia. Emme me voi asettaa joitain kansainvälisiä sitoumuksia arvokkaammiksi kuin sitoumuksia meidän omia kansalaisiamme kohtaan. Niiden on vähintäänkin oltava samalla viivalla.

Minun mielestäni on vastuullista esittää tällainen rahoitusmalli, jossa on tietty pesämuna sille kehitysavulle ja sitten siihen vapaaehtoinen rahoitus päälle verovähennysoikeudella varustettuna. Mielestäni tämä on uusi avaus, ja sitä kannattaa minun mielestäni tervehtiä positiivisesti eikä ajatella niin, että nyt ne kansalaiset eivät lahjoita sitten mitään. Jos te uskotte kehitysapuun, niin te uskotte myös siihen, (Puhemies koputtaa) että kansalaiset lahjoittavat.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen edustaja Kalliorinne antoi ymmärtää, ettei suomalaisten tarvitse välittää kotimaamme köyhistä. Kehottaisinkin edustaja Kalliorinnettä menemään seuraavan kerran vaikkapa Helsinkiin ruokajonoon ja kertomaan siellä kuuluvalla äänellä, että näidenkin ruokien, mitkä teille jaetaan, olisi tarpeellisempaa mennä tuonne ulkomaille, niin katsottaisiin, kuinka kauan te viihtyisitte siellä paikan päällä.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle voisin sanoa, että olisinko ollut leipäjonossa viimeksi pari viikkoa sitten täällä Helsingissä ja minulla ei ole mitään ongelmaa siellä puhua siitä, että meidän pitää edelleen tehdä kehitysyhteistyötä. Ettekö te, edustaja, näe yhteyttä sen köyhän kehitysmaalaisen tekemien valintojen ja mahdollisuuksien ja meidän välillä? Emme me elä suljetussa omassa maassamme, missä kaikki meidän ongelmamme voidaan sulkea rajat sulkemalla. Jos perussuomalaiset oikeasti kantavat huolta siitä, että kehitysyhteistyövaroja tarvitaan enemmän tai pakolaisvirrat suurenevat, silloin teidän pitää ottaa ilmastonmuutos vakavasti. Silloin teidän pitää tehdä pitkäjänteisiä, rohkeita vetoja, jotta ilmastonmuutos oikeasti saataisiin torjuttua. Teidän puolueessanne suurin osa ei edes ota ilmastonmuutosta vakavissansa. Tämä on täysin ristiriitaista. Te puhutte siitä, että ihmisiä pitäisi auttaa heidän omissa kotimaissansa, mutta samalla haluatte leikata kaikki kehitysapurahat. Missä tämä logiikka on?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä väärin väittää, että kehitysyhteistyörahoja syydetään silmät ummessa satoja miljoonia sinne tänne, kun on ihan helposti näytettävissä, mitä kaikkea vuosikymmenten aikana on saatu aikaan: äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, sadat ja sadat, taas sadat miljoonat ihmiset ovat kurjista elämäntilanteistaan päässeet säälliseen elämään kiinni, yhdeksän lasta kymmenestä aloittaa peruskoulun, äitiyskuolleisuus on lähes puolittunut, yli kaksi miljardia ihmistä on päässyt vesihuollon piiriin, tuberkuloosihoidot ovat pelastaneet kymmeniä miljoonia ihmisiä ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Kehitysyhteistyön laatua ja sitä, miten sitä kohdennetaan, pitää tietenkin evaluoida ja kehittää koko ajan, mutta kyllä on hyvin yksisilmäistä väittää, että ei ole mitään saatu aikaan tällä kehityspolitiikan kokonaisuudella. Suomi on ollut erinomainen kehitysyhteistyön tekijä niillä vahvoilla alueilla, esimerkiksi koulutuspuolella, terveydenhuollon järjestämisessä, ruoka-, vesi- ja energiasektorilla ja niin edelleen. Sitä paitsi suomalaiset yritykset ovat saaneet viedä teknolo-giaa ja osaamistaan niille alueille, (Puhemies koputtaa) joissa me olemme hyviä. Eikö tämä perussuomalaisten mielestä ole oikein, että myös suomalaiset yritykset saavat osaamistaan kehitysmaiden markkinoille ja syntyy win-win-tilanteita? Tämähän on ihan tosiasia ollut jo pitkään.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäpä kerron edustaja Modigille elävän esimerkin. Olin jokin aika sitten ruokajonossa katsomassa, minkälaista porukkaa siellä on. Siellä tuli nuori äiti lastenvaunujen kanssa, pyysi syrjemmälle ja sanoi, että saanko minä kertoa sinulle erään asian. Minä sanoin, että okei, kerro vaan. Hän sanoi, että kaksi yötä sitten aviomies heitti hänet ulos pienen lapsen kanssa, ja se lapsi oli vajaan vuoden ikäinen vaunuissa. Hän sanoi, että kahteen päivään en ole saanut vielä yhtään leipäpalasta lapselle suuhun enkä omaan suuhuni. Hän oli käynyt useammassa pisteessä pyytämässä leipää, myös sosiaalitoimistossa, ja siellä ei ollut annettu. Ja hyvin oli epätietoinen, ei millään ilkiäisi tulla tännekään ruokajonoon, kun on saatu sellaista tietoa, että määrätyt puolueet eivät hyväksy sitä, että suomalaiset köyhät käyvät ruokaa hakemassa.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen nyt hyvin hämmentynyt näistä edustajan puheista. Siis tämä kohtalo, mistä te kerroitte, tämän ihmisen kohtalo, on erittäin traaginen. Minä toivon, että hän on saanut apua.

Puheet siitä, että vasemmistoliitto ei ole moksiskaan — Arhinmäen puolueen nimi on muuten vasemmistoliitto — se, että me emme olisi moksiskaan köyhistä ja leipäjonojen kasvusta, ei pidä paikkaansa, me emme vain näe, minkä takia köyhät ja kärsivät pitää asettaa vastakkain. Kyllä me pystymme tekemään kahta asiaa samaan aikaan ainakin meidän puolueessa. Kyllä Suomi pystyy tasapainoisesti toimimaan monilla eri aloilla ilman, että näin suoraan sanottuna populistisesti ja yksinkertaistavasti laitetaan köyhiä, kärsiviä ihmisiä vastakkain.

Sen sijaan perussuomalaiset ei tunnu olevan moksiskaan yhtään mistään. Ainakaan te ette kantaneet vastuuta ja menneet hallitukseen historiallisen vaalivoiton jälkeen, vaan tyydyitte räksyttämään oppositiosta ilman, että tulitte mukaan vaikeina aikoina tekemään oikeasti vaativia päätöksiä, jotka oikeasti voivat auttaa niitä kansalaisia. (Pentti Oinonen: Ette tekään siellä kauan viihtyneet!)

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti selvää, että kansanedustaja on eliittiä verrattuna siihen ihmiseen, jonka hän kohtaa ruokajonossa, leipäjonossa. Yhtä lailla Suomi on eliittiä rikkaana teollisuusmaana verrattuna niihin moniin köyhiin maihin, joita me kehitysyhteistyön avulla autamme. On tietysti tärkeätä, että kansanedustajat, eduskunta ja maan hallitus ottavat vastuuta ja ryhtyvät toimenpiteisiin ja ponnistelevat suomalaisen köyhyyden torjumiseksi ja ihmisten auttamiseksi, mutta tämä ei tarkoita sitä, että se riittäisi ikään kuin eduskunnan ja hallituksen toimenpiteiksi. Meidän pitää katsoa myös suomalaisena eliittinä, suomalaisena yhteiskuntana muualle maailmaan ja nähdä, kuinka laajaa on se köyhyys ja hätä maailmalla, ja osallistua sen köyhyyden poistamiseen, niin kuin me pieneltä osalta, niin kuin edustaja Donner hyvin kuvasi meidän panostamme, osallistumme tähän kansainväliseen auttamiseen.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin tuo edustaja Oinosen ottama esimerkki on hyvin valitettava, ja toivottavasti se pieni lapsi ja hänen äitinsä ovat saaneet avun. Mutta mielestäni perussuomalaiset ovat hyvin epäloogisia tässä asiassa. Kun me puhumme maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, niin te sanotte, että niitä ihmisiä pitää auttaa siellä heidän omassa kotimaassaan, ja nyt kun me puhumme kehitysyhteistyöstä, jolla nimenomaan sitä asiaa tehdään, niin se ei teille käykään. Miten te tämän selitätte?

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me emme ole ehdottaneet kehitysyhteistyön lopettamista, me emme ole ehdottaneet siitä millään tavalla vetäytymistä tai kansainvälisten sopimusten purkamista. Se, mitä ryhmäpuheenvuorossani toin esille, on meidän tällainen uudenlainen rahoitusmalli kehitysyhteistyön rahoittamiseksi, joten sekään, mitä edustaja Kauma äsken sanoi, ei lainkaan pidä paikkaansa.

Sitten minä käytän tämän tilaisuuden nyt hyväkseni kysyäkseni vielä ministeri Haavistolta. Kun puhuitte silloin puheenvuorossanne tästä verotuksen tehostamisesta, läpinäkyvyydestä, protektionismiin puuttumisesta ja reilusta maailmankaupasta, jotka ovat keinoja edistää kehitystä, näihin on helppo yhtyä, ja tähän samaan, sanoisinko, keinovalikoimaan voisi sopia tämä öljyä rahaksi -malli, jonka ryhmäpuheenvuorossani nostin esille. Haluaisin kysyä: oletteko siihen tutustunut ja näettekö mahdollisuuksia tutkia asiaa?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin selvää, että me täällä Suomessa huolehdimme suomalaisista köyhistä. Mutta koska me olemme rikas Pohjoismaa, niin meillä on myös globaali vastuu maailman köyhistä, ja nämä eivät mitenkään ole toisiaan vastakkain. Edustaja Tuula Väätäinen siitä erittäin hyvin puhuikin. Me olemme muihin Pohjoismaihin verrattuna paljon pienempi kehitysavun maksaja. Olemme kaukana tästä 0,7 prosentista bkt:stä, vaikka on todella tärkeätä, että pidämme sitä edelleen tavoitteena ja etsimme korvaavia rahoituskeinoja niin kuin tämä päästöhuutokaupparahoitus, jota on totta kai syytä jatkaa, ja on etsittävä muitakin keinoja.

On arvokasta, että kehitysyhteistyössä huomioidaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, kuten vammaise t, edistetään vammaisten lasten ja aikuistenkin kouluun pääsyä, ja pakolaisleireillä vammaiset ovat ruuan saannin ja hygienian suhteen erityisen haavoittuvassa asemassa, joten pidän tätä linjausta erittäin hyvänä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille, että tuli tuo IPU mieleen. Pidän itse sitä tosiaan hyvänä, että IPUn kautta ohjattaisiin paljon enemmän parlamentarismin ja demokratian edistämiseen käytettäviä varoja eikä jokainen maa ja jokainen parlamentti tekisi niitä omia projekteja niin paljon kuin tänä päivänä tehdään.

Itselläni on ollut 11 vuotta mahdollisuus IPUn kautta edistää demokratiaa, naisten asemaa, parlamentarismia, ja olen nähnyt, että siellä pystyttäisiin tekemään paljon enemmän. Toiveita tulee järjestöille hirvittävän paljon vaikkapa maissa, joissa naiset ovat juuri saaneet äänioikeuden, heidän kouluttamiseensa, tekniseen apuun, parlamentin kehittämiseen ja niin edespäin. Toivon, että Suomikin tähän voisi mennä.

Edustaja Donner poistui jo, mutta hän totesi, että YK-järjestöjen kautta pitäisi ohjata enemmän näitä kehitysyhteistyövaroja. Näen, että ensin siellä pitäisi sitten tämä Yksi YK -pilottiohjelma laittaa toimeen laajemmin, siellä pitäisi YK:n sisäinen korruptio ja hallinnon heikkoudet saada purettua — sinänsä hyvä juttu, mutta siellä pitäisi myös tehdä toimenpiteitä ennen kuin se järkevästi olisi kannattavaa.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä työtä. Ongelmat ovat monimutkaisia ja historian saatossa syntyneitä. Kansainvälisesti usein käytetty aikajänne tulosten arvioimiseksi on 15 vuotta. OECD on kehottanut Suomea rajoittamaan kehitysyhteistyökohteidensa määrää ja tarkastelemaan tätä aikajännettä. Tavoitehan lienee, että etsimme kohteen, autamme ja poistumme ongelman ratkettua tyydyttävälle tasolle ja sen jälkeen sitten paikallisin voimin jatketaan siitä eteenpäin.

On syytä välttää avustusriippuvuuden syntymistä, mikä on yksi riippuvuuden muodoista, vaarallisin ja ei-toivottavin. Ministeri Haavistolta haluaisin kysyä: onko Suomen avustuskohteiden joukossa niin sanottuja ikuisuuskohteita, joiden avustamista olisi syytä harkita uudestaan?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Minister Haavisto har värdefull specialkunskap om Afrika. Finland har mer och mer kommit att koncentrera sina insatser till Afrika och då gäller det att samarbeta med andra för att lyckas. Min fråga är: Har vi lyckats med det? EU har fastställt en strategi som man kallar Roadmap 2014—2017, som faktiskt presenterats i stora utskottet men som inte väckt någon större diskussion där. Jag skulle vilja fråga minister Haavisto: Hur har Finland lyckats påverka innehållet i EU:s Afrikapolitik och biståndet till Afrika? Vilka spår har vi satt och kan vi vara nöjda?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuskin kukaan köyhä ja vaivainen iloitsee siitä, jos me heidän kustannuksellaan täällä kiistelemme.

Mutta, ministeri Haavisto, mehän emme tavoita 0,7:ää pitkään aikaan tällä kehityksellä. Olemmeko valmiit tekemään kehityssopimuksen? Jos me kansalaiset annamme 50, sitoudutteko valtion puolesta siihen, että valtio antaa 50? Meidänhän täytyy nyt lisätä näitä tehoja ja voimaa tässä.

Arvoisa puhemies! Pitkällä tähtäimellä se arvoketjun hoitaminenhan on se asia, jolla me hoidamme näitä asioita, että kaikki, jotka siinä ketjussa työtä tekevät eri vaiheissa, eri maissa — niin kuin tällä hetkellä tavarat liikkuvat, pääomat, palvelut liikkuvat — saavat oikeudenmukaisen osuutensa siinä arvoketjussa. Sehän on tätä todellista kehitysmaiden auttamista, ja se on todellista oikeudenmukaisuutta, ja vain sitä kautta päästään tässä pysyviin ratkaisuihin. Tällä hetkellähän tutkijat ovat vähän eri mieltä summista, mutta enemmän tulee itse asiassa meidän hyväksemme kuin mitä me lähetämme.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sain perussuomalaisten ryhmäpuheesta sen käsityksen, että perussuomalaiset kannattavat veroparatiisien kitkemistä. Nythän on niin, että nimenomaan kehitysmaille satojen miljardien karkaaminen veroparatiiseihin on suuri ongelma, ja tosiasia on se, että varoja valuu kehitysmaista enemmän ulos kuin mitä ne kehitysapuna saavat. Eli kehitysmaat siis tukevat lopulta rikkaita maita eikä toisinpäin.

Erikoista on kuitenkin se, että kansalaisjärjestö Finnwatch teki äskettäin kyselyn eri eduskuntapuolueille siitä, minkälaisia keinoja veroparatiisien kitkemiseksi nämä puolueet, jotka ovat mukana vaaleissa, kannattavat, ja tämän kyselyn perusteella perussuomalaiset vastustavat lähes kaikkia verovälttelymme hillitsemistä edesauttavia mekanismeja. Voisin luetella tässä pitkän listan niitä konkreettisia keinoja, joita perussuomalaiset eivät hyväksy veroparatiisien kitkemiseksi, ei kehitysmaissa eikä EU-maissa eikä myöskään Suomessa. Ihmettelen hieman tätä Oinosen ristiriitaa, että nyt haluatte sitten kehitysyhteistyön määrärahat pistää kiinni, (Puhemies koputtaa) kun ette todellisia roistoja halua kuriin.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvon puhemies! Äskeiseen puheeseen viitaten selventäisin sitä, että tarkoitin sitä, etteivät nämä Suomen myöntämät varat menisi poppamiesten patoihin eivätkä taskuihin vaan ne tulisivat kotimaan köyhille. Ja jos se todella on näin, että ne menevät inhimillistä hätää kärsiville ihmisille, olivatpahan he nyt missä päin maapalloa hyvänsä, niin kyllä tietenkin se on kannatettavaa.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut kiinnostavaa keskustelua, jonka myöskin edustaja Oinonen viritti omalta osaltaan. Ensin kerron omasta kehitysfilosofiastani. Ajattelen näin, että ihmisellä ihmisolentona on jonkinlainen tämmöinen silminnäkijävastuu, että mitä hänen korviinsa tulee tai mitä hän silmillään näkee, hän on jollain tavalla vastuussa ihmisten hädästä ja huono-osaisuudesta, olivat ne kaukana tai lähellä. Tietysti tiedotusvälineet ovat tuoneet Boko Haramin tytöt hyvin lähelle meitä, tiedotusvälineet ovat tuoneet kuolemanrangaistuksen saaneen naisen Sudanissa. Uskon, että edustaja Mäkipää juuri viittasi tähän, että ihmisoikeuksista huolehditaan, missä tahansa tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia, mitä tulee meidän tietoomme. Voimme lähellä olevaa ihmistä auttaa ehkä sataprosenttisesti ja kaukana olevaa ihmistä vain pienellä rippusella, mutta se ei tee sitä kauas annettavaa apua vähempiarvoiseksi.

Jos katsoo Suomen historiaa, tällaisen globaalin vaikuttamisen historiaa, niin sehän alkaa tuolta yli sadan vuoden takaa Ambomaalta, jolloin olimme huolissamme näiden kaukaisten lähimmäisten tilanteesta ja halusimme hyvin köyhänä maana, erittäin köyhänä maana, jo lähteä antamaan apua silloin muun muassa kirkon kautta ja muuten. Nyt on sitten kirkon lisäksi monia muita järjestöjä ja toimijoita ja valtiot mukana tässä toiminnassa, ja haluamme olla siinä mukana.

Minusta, ennen kuin sanoo sitten, että menee poppamiesten patoihin tai menee hukkaan tai Kankkulan kaivoon — silloin puhutaan kuitenkin Kirkon Ulkomaanavun työstä, Unicefin työstä, presidentti Ahtisaaren CMI:n työstä — silloin pitää yksilöidä, mikä näistä nyt on sitten se hukkaputki, josta apu ei mene perille. Ja jos sellainen löytyy, niin totta kai siihen puututaan. Aivan kuten täällä edustaja Kalliorinne sanoi, tämä prosentti on hyvin pieni. Vuosittain se vaihtelee, mutta viimeksi minä olen itkettänyt, ja edustaja Jääskeläinen oli paikalla, Tansanian aluekehitysministeriä, jonka hallinnossa oli tapahtunut tällainen väärinkäytös, josta rahat perittiin takaisin ja jolle ei myönnetty enää lisää rahaa. Se oli iso asia heidän aluekehityksensä kannalta, että väärinkäytös oli tapahtunut ja Suomi veti hanat kiinni. Mutta olimme siinä hyvin jyrkkiä juuri sen takia, että viesti menee perille: näin käy, jos väärinkäytöksiä on.

Ehkä yleensä vielä tähän kysymykseen, millä motiiveilla voi kehitysyhteistyötä kannattaa: Olen usein sanonut, että sitä voi kannattaa itsekkäillä motiiveilla tai sitä voi kannattaa hyvästä sydämestä. Itsekkäillä motiiveilla sitä voi kannattaa ajatellen, että ellei näitä maailman kriisejä hoideta, ellei siellä Syyriassa tehdä rauhaa, ellei näitä Pohjois-Afrikan asioita saada järjestykseen, Eurooppaan tulee pakolaisvirtoja, tulee ihmisiä, jotka etsivät apua sitten täältä, kun eivät omassa yhteiskunnassaan voi toimia. Se on itsekäs motiivi. Sitten voi hyvästä sydämestä auttaa lähimmäistä, ja voi valita näiden motiivien välillä, mutta minusta kumpikaan motiivi ei johda siihen, että emme tekisi mitään näiden hätää kärsivien eduksi ja hyväksi.

Ja sitten jotenkin sellainen viimeinen — filosofisen osuuden päätän tähän — että koskaan ei tiedä, milloin itse tarvitsee apua. Koskaan ei tiedä tässä maailmassa, milloin tulee itse siihen tilanteeseen, että on riippuvainen naapurien, naapurimaiden tai kaukaisempien maiden avusta. Sillä tavalla tämä kansainvälinen yhteisö toimii. Siksi me lähetämme maanjäristyksen uhreille apua ja erilaisten luonnonkatastrofien uhreille apua tai sodan uhreille apua, koska ajattelemme niin, että ihmisiä sielläkin ollaan ja palaa se meidänkin sauna joskus. Tämä on siinä se filosofia, mitä itse tässä noudatan.

No, sitten käytännönläheisempiin asioihin. Edustaja Grahn-Laasonen kysyi tästä Team Finlandista ja näistä mahdollisuuksista tehdä myöskin kaupallista yhteistyötä sitten kehitysyhteistyökumppaneiden kanssa. Olemme näitä välineitä koettaneet etsiä ja nyt teemme muun muassa Tekesin kanssa tällaista välinettä, jolla voitaisiin näitä startupeja, pienyrittäjyyttä, uusia ideoita, uusia innovaatioita kehitysmaissa tukea. Finnfund, johon monet edustajat usein viittaavat, edustaja Paloniemi, tekee tätä omalta osaltaan, Finnpartnership ja muut — eli suomalaista osaamista menee näihin maihin myöskin uusille markkinoille, joista monet kehittyvät erittäin nopeasti ja antavat meille myöskin sitten meidän taloudellemme uusia kumppaneita ja kokonaan uusia mahdollisuuksia.

Sitten, arvoisa puhemies, viimeisenä kysymyksenä: onko ikuisuuskohteita, onko tällaisia kohteita, joissa tuntuu, että mikään ei mene eteenpäin? On niitä, jotka palaavat konflikteihin ja sotaan, ja nämä ovat tietysti Somalia, Etelä-Sudan. Nämä ovat hirveän turhauttavia. Esimerkiksi Somaliassa aina muistellaan meidän rokotusohjelmaamme ja meidän tuberkuloosiohjelmaamme ja muistellaan, että olipa hyvät päivät silloin, kun tehtiin pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, ja nyt autetaan pakolaisleireillä pakolaisia. Ollaan menty taaksepäin. Ovathan nämä turhauttavia asioita, mutta niidenkin kanssa on elettävä.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin siitä, mihin ministeri päätti, eli näistä ikuisuuskohteista. On tietysti todella valitettavaa, että jotkut maat sitten tällä tavoin myöskin kehityksessään taantuvat. Siksi kysyisinkin ministeriltä, voisiko Suomi nyt voimallisemmin ajaa tätä kehitysyhteistyötä vahvemmin EU:n toimivaltaan, koska kun kaikkien Euroopan maiden kehitysyhteistyöponnistelut saataisiin koordinoitua ja samalla sitten sille työlle saataisiin myös poliittinen ja tiettyyn rajaan asti myös sotilaallinen selkänoja, jonka EU-maat yhdessä ja siis EU:n yksinomaisessa toimivallassa toimittaessa pystyisivät takaamaan, niin silloin oikeasti nostettaisiin kokonaisia kansakuntia kerralla pois ahdingosta, epätoivosta toivoon, tilanteeseen, jossa kansakunta pystyy itse siirtymään autettavasta auttajaksi. Tämä olisi mielestäni oikea suunta Euroopassa tätä kehittää. Jos ei EU:n toimivaltaa haluta liikaa lisätä, niin siirretään vaikka aluekehitystoiminta sitten taas takaisin tänne kansalliseen päätösvaltaan, koska nämä ovat rahallisesti suunnilleen samankokoisia kokonaisuuksia.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehityspolitiikan on oltava johdonmukaista, ja hallitus on selonteossa tunnistanut viisi painopistealuetta, joilla aivan erityisesti politiikan johdonmukaisuutta voitaisiin vahvistaa. Nämä ovat turvallisuus, ruokaturva, kauppa, maahanmuutto ja verotus. Erityisesti verotuksessa Suomen ja kehitysmaiden intressit osuvat hyvin yhteen. Veroparatiisien kitkentä, veronkierron torjunta, laittoman pääomapaon estäminen ovat yhteisiä asioita sekä vauraille teollisuusmaille että kehitysmaille.

Ministeri, mainitsitte esittelypuheessanne eh-kä hieman hauskastikin, että pitäisi kehittää tällainen "Verotarkastajat ilman rajoja" -järjestö, jotta kehitysmaitten tuloja saataisiin enemmän omaan käyttöön. On aivan kestämätöntä, että siellä virtaa varoja veroparatiiseihin tai veroa kierretään. Mitä konkreettista voisimme tehdä sen eteen, että todella saisimme enemmän verontarkastusapua kehitysmaihin?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on tarkoitus keskustella kehitysavun johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta, ja toisinkin esille huoleni tästä byrokratiasta, joka tähän kehitysapuun liittyy. Se ohjaa kuitenkin tapaa, miten toimia. Tuon esille konkreettisen esimerkin siitä: Syyrian pakolaisia on tällä hetkellä pakolaisleireillä Turkissa. Muun muassa — ministeri taitaa tietääkin tämän keissin — Suomessa ovat sitten Fidan eläkkeellä olevat lähetyssaarnaajat keränneet sinne niitä pakolaisten tarvitsemia tarvikkeita: sairaalatarvikkeita, ruokaa, vaatteita ja näin päin pois. Niitä on useampi kontti Suomessa. Niitä ei ole saatu laitettua sinne. Nämä ovat ilmaista tavaraa, joka on täällä Suomessa. 8 tonnia maksoi vieminen Turkkiin tänne leirille, mutta meidän järjestelmämme on niin byrokraattinen, ettei sitten kuitenkaan kehitysavusta ole löytynyt tämmöistä pientä summaa. Kun tämä byrokratia määrää, että toimitaan niin, että lähetetään vain pelkästään rahaa ja sieltä Turkista tehdään ne ostokset, mistä tarjouskilpailujen mukaan nämä menevätkin, ja ne tulevat sitten (Puhemies koputtaa) rahtina Turkkiin, niin mitä tälle byrokratialle ylipäänsä voidaan tehdä?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käymme keskustelua nimenomaan kehitysavun suuntaamisesta, mutta siihen liittyy ministeri Haaviston toinen rooli: valtion omistusohjaus. Me olemme saaneet tässä vajaa kuukausi sitten lukea siitä pakistanilaisten lasten paperin keräämisestä, jolloin ollaan alisteisessa asemassa. Kysyisinkin ministeri Haavistolta: kun edistämme suomalaisen teollisuuden menemistä näihin maihin, joissa tarvitaan oman teknologian kehittymistä, niin mitenkä voimme turvata sen ja kuinka valtiovalta voi varmistua siitä, että emme käytä hyväksemme siellä lapsia, naistyövoimaa, pystymme edistämään demokratiaa, ja toisaalta, kun viemme sinne suomalaisia työmiehiä, että he ovat tasavertaisessa asemassa suomalaisen työsopimusjärjestelmän kanssa, mutta erityisesti kuinka turvaamme heidän oikeutensa siellä?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana Suomen toimintaperiaatteista tässä kehitysyhteistyössä, eli mihin Suomi pyrkii ja miten.

Tämä on oikeastaan vähän vastauksena myöskin niille kohtuullisen hulvattomille puheille siitä, että sitä rahaa kylvetään ilman minkäännäköisiä perusteita, ilman minkäännäköistä valvontaa. Toimintaperiaatteet lähtevät Suomen kohdalla ihmisoikeusperusteisuudesta hankkeiden demokraattisen omistajuuden taholta, sitten vastuullisuutta, avoimuus ja tuloksellisuus. Minun mielestäni tässä selonteossa on aivan loistavasti kolmella niin sanotun sarjakuvan kuvalla kuvattu se, millä tavalla ihmiset vastuutetaan siellä kohdemaassa, johon tätä apua lähetetään, ottamaan vastuu siitä omasta elämästä paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Se on minun mielestäni aivan oikein. Näin pitääkin toimia. Sitten tämä valintojen tekeminen eli keskittäminen — ne vähät rahat suurempiin hankkeisiin.

Mutta ministeriltä kysyn, kun tässä väärinkäytöksistä on ollut paljon puhetta, ovatko väärinkäytökset lisääntymään päin vai ovatko ne pysyneet samalla tasolla. Vuonna 2012 niitä taisi olla 39 kappaletta.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty vähän värikästä keskustelua tästä asiasta, mutta uskon, että kuitenkin meillä kaikilla täällä on yhteinen tahtotila, että myös kehitysapua on annettava. Näkisinkin, että siinä ovat tärkeässä roolissa ennen kaikkea kansalaisjärjestöt. He tietävät, minne se kohdentuu, he ovat ajan tasalla, ja siinä ei tapahdu minkään näköisiä niin sanottuja väärinkäytöksiä. Näiden lisäksi kiinnittäisin nykyistä enemmän huomiota ja kohdistaisin lisää resursseja naisten ja lasten aseman parantamiseen sekä vainottujen kristittyjen tukemiseen.

Muutoin olisin kriittinen vähän, että näitä avustusvaroja pyöritellään eri suunnassa. Näkisin, että mitä suorempi linja, sen tehokkaampi toiminta tässä, koskien muun muassa EU:n kautta tapahtuvaa. Sekin voisi olla ihan kansallista ja suoraa toimintaa.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on konkreettinen esimerkki Arhinmäen puolueen toiminnasta. Olin Nicaraguassa, ja sinne oli viety sitten suomalaisia koneita ja laitteita, mutta mitä oli tehty niitten käyttäjille? Ne oli opetettu marssimaan ja punalippuja heiluttamaan ja tämmöisiä sirppitalkoita pitämään. (Jari Myllykoski: Oliko Paavo siellä läsnä?) — Minä olin siellä. — Minä katsoin sitä touhua ja ajattelin, ettei siitä kenellekään mitään hyötyä ole, että parempi, kun nämä neuvotaan täällä tekemään töitä ja kunnostamaan niitä koneita ja muuta. Kysyisinkin ministeriltä: millainen valvonta noissa kohdemaissa on, mihinkä ne rahat menevät siellä?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haavisto puhui viisaita sanoja todetessaan, että kun auttaa toista, niin aina voi valmistautua siihen, että ei tiedä, koska me itse kukin olemme avun tarpeessa.

Muutama sana tuosta, kun puhuttiin näitten avustusten perillemenosta. 13.4. kuluvaa vuotta oli eräässä iltapäivälehdessä juttu uutisoitu: "Krokotiilijahtia ja Brasilian-matkoja... jättisumma suomalaisten verorahoja käytettiin väärin Afrikassa." Juttu jatkuu: "Suomalaisten verorahoja paloi Mosambikissa paikallisten johtajien henkilökohtaisiin menoihin."

Ulkoministeriön kehitysaputyöhankkeissa on tehty viime vuosina havaintoja lähes kahden miljoonan euron väärinkäytöksistä ja väärinkäytös-epäilyistä. Tässä voi tietysti todeta, että aina roiskuu, kun rapataan, että kun suuria rahasummia käytetään, niin aina joskus menee vähän ohi. Ei sitä voi koskaan kieltää. Eikä sitä nyt pidä sillä lailla asennoitua, että rahaa lapataan. Ei sitä kukaan halua tahallaan kohdentaa väärin. Tällaisia väärinkäytöksiä sattuu, ja niihin pitää vain puuttua.

Mutta ihan lyhyesti vielä tuosta, kun todettiin, että perussuomalaiset haluaisivat lopettaa kehitysyhteistyön. (Puhemies: Tuli aika vastaan!) — Kiitos.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy ihmetellä, miten joku voi ihmisenä istua niin paljon muita ylempänä, että voi sanoa tällaisia väittämiä kehitysavusta kuin mitä täällä äsken edustaja Oinosen suusta kuulimme. Eiköhän se ole hyväksi meille kaikille, että maailman ihmiset ja kansakunnat voivat hyvin. Jos edustaja Oinonen tai perussuomalaiset eivät omaa tuota ministerin mainitsemaa hyvää sydäntä yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta, niin voisiko ajatella edes, että itsekkäistä syistä kääntyisitte kannattamaan kehitysapua ja ihmisten hyvinvointia?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan heti edustaja Peltoselle. En todellakaan ole sitä mieltä, että ne kehitysapurahat täytyisi lakkauttaa, jos ne menevät oikeaan osoitteeseen, mutta minä kritisoin sitä, että ne useissa tapauksissa menevät väärään osoitteeseen. Yksi vakava esimerkki, mikä tuli viime vaalikaudella esille täällä eduskunnassa: Afganistanissa naisvangit vankilassa pyörittivät bordellia. Onko se teidän mielestänne, edustaja Peltonen, oikeaan osoitteeseen menevää kehitysapua? Tämä on totta, tätä kysyin silloiselta ministeriltä, ja hän sanoi, että näin on tapahtunut.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin väärinkäytöksistä ja viitattiin tähän tunnettuun tapaukseen, mutta minä haluaisin nyt kuitenkin muistuttaa, että se on erittäin pieni määrä koko tästä kehitysyhteistyöstä, josta sitten lopulta paljastuu tämmöisiä epäkohtia. Ne pitää ilman muuta poimia. Ne pitää ilman muuta korjata. Siis sehän on aivan selvää. Ihan sama asia on tämän korruption kanssa, josta täällä on puhuttu. Tietenkin siihen pitää suhtautua ankarasti ja sitä pitää torjua.

Mutta erittäin tärkeätä on luoda sellaisia rakenteita kehitysmaihin, että varkaat jäävät kiinni ja että ne, joitten pitää saada lapsilleen hoitoa tai opetusta, saavat äänensä kuuluville. Sitten myöskin siitä pitää saada ääni kuuluville, jos se hoito tai opetus on huonoa. Pitää luoda moniarvoisia yhteiskuntia, joissa kaikki valta ei keskity valtiolle vaan päätöksiä tehdään hajautetusti ja markkinataloudelle annetaan tilaa, kuluttaja on kuningas ja vaaleissa on mahdollista antaa valtaapitäville potkut. Kehitysmaissa pitää luoda yhteiskunta, joka valvoo tätä ja joka itsessään ryhtyy poistamaan tätä korruptiota.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo Suomen köy-hien ja maailman kurjien välinen vastakkainasettelu, mistä äsken täällä keskusteltiin, on aika lailla turhanaikaista. Pikemminkin pitää miettiä, miten pystymme auttamaan molempia. Toistan nyt tässä rautalangasta vääntäen sen, miten kunnianhimoinen ilmastopolitiikka auttaa sekä Suomessa että maailmalla: Jos ilmastopolitiikkaa tehostetaan, hiilidioksidipäästöjen hinta nousee. Ensinnäkin se ilmastopolitiikka hyödyttää siten, että se vähentää riskiä elinolojen muuttumisesta toivottomiksi köyhissä maissa. Hiilidioksidipäästöjen hinnannousu tuo lisää päästökauppatuloja, joita voidaan kanavoida järkeviin kehitysyhteistyökohteisiin. Ja ilmastopolitiikka hyödyttää meitä Suomessa siten, että suomalaisen uusiutuvan energian kilpailukyky paranee, vaihtotaseemme oikenee, lisää työtä ja verotuloja ja toimeliaisuutta tulee Suomeen. Eli etsitään ratkai-suja, jotka hyödyttävät molempia, eikä kiistellä, kumpaa autetaan.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä koen taloudellisessa mielessä jopa hiukan vaarallisina nämä Tiilikaisen puheet. Tämä on hyvä ajatusketju, mutta tässä on jätetty ottamatta huomioon kokonaan globaali ilmastoratkaisu. Tämmöisessä kehityksessähän, jos tähän Tiilikaisen esittämään malliin mennään, Euroopan alueelle tulee järjetön hiilivuoto. Ja toisaalta sitten kun meiltä Euroopasta siirtyy teollisuus todennäköisesti sinne kehitysmaihin, jotka eivät ole näissä ilmastosopimuksissa mukana, niin auttaahan se niitten taloutta, mutta toisaalta me romautamme oman taloutemme. Tämä logiikka on täysin väärä siinä mielessä, että se on taloudellisessa mielessä vaarallinen. Globaalit ratkaisut ilmastopolitiikkaan, se on vähintä tämän logiikan pohjalta ajateltuna.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On itsestään selvää, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka tarkoittaa sitä, että ilmastopolitiikassa ovat mukana erittäin kattavasti kaikki maailman maat. Mutta EU:n sisällä se tarkoittaa tietenkin sitä, että päästökauppa toimii kuten on tarkoitettu. Saastuttaminen tulee kalliimmaksi, puhtaat ratkaisut edullisemmiksi, ja sitä kautta kertyy paitsi päästökauppatuloja myös mahdollisuuksia uusiutuvalle energialle, puhtaalle teknologialle, ja se tulee pitkällä tähtäimellä olemaan niin Suomen kuin koko EU:nkin hyöty.

Tämä hiilivuotoriski, minkä edustaja Turunen otti esille, on vakavasti otettava riski, ja sen vuoksi EU:ssa on energiaintensiivisille aloille annettu ilmaisia päästöoikeuksia, ja näin täytyy olla jatkossakin. Mutta ei se sitä perusratkaisua muuta. Tarvitsemme maailmanlaajuisen, kunnianhimoisen ilmastosopimuksen, ja siinä Suomi voi olla monella tapaa myös hyötyjien joukossa, ja samalla hyötyvät myös maailman köyhät sekä elinolojen turvaamisen että kehityspolitiikan kautta. — Uskon, että edustaja Pekkarinen mielellään valaisee lisää tästä maailmanlaajuisesta ilmastopolitiikasta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustaja Tiilikaiselle. — On nyt vain käynyt niin, että ilmastopolitiikka ei ole osoittautunut tähän saakka kansainvälisen kehityspolitiikan parhaiten onnistuneeksi alueeksi. Kyllä siellä on erittäin paljon tehtävää. Me olemme rakentaneet Eurooppaan päästökauppajärjestelmän, ja me tällä hetkellä tuotamme 10 prosenttia päästöistä, 2030:een mennessä meidän osuutemme laskee alle 5 prosentin. Me emme enää päästäjinä ole. Jos me vain rahoitamme sitten kehitysmaita sellaisiin toimiin, jotka eivät siellä synnytä uutta puhdasta tuotantoa, pysyvää uutta puhdasta tuotantoa, niin se raha kyllä on hukkaan heitettyä.

Oikeastaan kysyisinkin, onko ministerillä mielessä kansainvälisen yhteisön yhteistä tällaista toimintapolicya, jolla pidettäisiin huoli siitä, että silloin kun osallistumme jossakin kehitysmaassa näihin hankkeisiin, se ihan oikein johtaa sen maan päästöttömien ja sitä kautta ilmaston kannalta positiivisten ratkaisujen aikaansaamiseen eikä niin kuin nyt, että otetaan se hanke vastaan (Puhemies koputtaa) muttei samalla sitouduta kyseisessä maassa edistämään muutoin uusiutuvan puhtaan energian käyttöä.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On pakko jatkaa edustaja Pekkarisen ajattelua juuri siitä, että mitenkä ministeri Haavisto näkee sen, kuinka Suomi on ollut edesauttamassa sitä, koska tämä on erittäin suuri ja merkityksellinen asia: mitenkä voimme luoda järjestelmän, jolla kehitysmaihin siirrettävä teollisuus noudattaa niitä ympäristönormeja, jotka ovat ilmaston lämpenemisen osalta keskiössä? Ilmaston lämpenemisen hillintä on erittäin tärkeä osa sitä, että me voimme kehitysapua suunnata juuri oikeisiin kohteisiin. Tässä tullaan juuri siihen, että nyt pitää olla joitain kansainvälisiä sopimuksia. Me työmiehet täällä hyväksymme vielä sen, että jos se on meidän palkastamme kiinni, niin tehdas siirtyy johonkin etelään, missä tarvitaan työtä. Mutta sitä me emme hyväksy, että siellä poljetaan kaikki se ilmastollinen suojelu, mitä meillä täällä jo ollaan tehty.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan kyllä sitä, mitä edustaja Tiilikainen tuossa toi esiin tästä kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ja sen hyödyistä sekä Suomelle että näille autettaville maille, mutta palaisin hetkeksi vielä tähän korruption ja veronkierron kysymykseen, koska minusta se keskustelu on tärkeää sen takia, että aika moni suomalainen vastustaa tai suhtautuu vähän kriittisesti kehitysapuun ja arvelee rahojen menevän vääriin taskuihin.

Meillähän on hyviäkin esimerkkejä tästä, kuten se, että Suomi on auttanut kumppaniaan Mosambikia kehittämään maan korkeimman tilintarkastustuomioistuimen toimintaa. Tuomioistuinhan tarkistaa valtion taloudenpitoa ja on avainasemassa väärinkäytösten ja korruption ehkäisyssä, ja sen tulokset ovat olleet hyviä. Kysyisin ministeriltä: onko meillä tiedossa joitakin muita vastaavia projekteja, joista me voisimme kertoa kansalaisille, että olemme onnistuneet tässä korruption ja väärinkäytösten ehkäisyssä?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni keskustelu on osittain ajautunut tässä sivuraiteille, ja haluan muistuttaa tästä perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorosta, jossa tosiaan esiteltiin uudenlainen rahoitusmalli, tapa tehdä kehitysapupolitiikkaa. Mielestäni ei ole niidenkään, jotka ovat nykyisten kehitysapumäärärahojen tasojen puolestapuhujia, syytä aliarvioida tätä esittämäämme mallia ja suhtautua siihen mitenkään väheksyen, sillä se on kyllä huonoa mainosta tälle koko kehitysapupolitiikalle, jos näin tapahtuu. Meillä on merkittävä määrä näitten kyselytutkimusten mukaan ihmisiä, jotka näissä säästötalkoissa haluavat sitä, että myös kehitysapumäärärahoja leikataan, ja se täytyy huomioida, eikä pidä demonisoida sitä, jos joku on tätä mieltä, mitä moni suomalainen on. Onhan hallituskin lähtenyt leikkaamaan kehitysapumäärärahoja, emmekä me silti demonisoi teitä. Eli kyllä pitää jollain lailla suhtautua järkevästi siihen, että me keskustelemme näitten määrärahojen tasosta. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa isompaa tekijää, vaan se on ihan asiallista keskustelua.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on luvannut käynnistää tuon ruokaturvapilotin kaltaisen, säännöllisen yhteistyön eri toimijoiden ja osaa-jien kesken muuttoliikkeeseen ja verotukseen liittyen kehitystä tukevan päätöksenteon vahvistamiseksi. Minua kiinnostaisi nyt, missä tämän mahdollisen pilotin osalta mennään.

Ja toinen asia sitten. Tuossa aikaisemmin edustaja Modig puhui — hän on jo poistunut — maiden resurssikirouksesta, ja siihen yhteyteen olisin halunnut lisätä, että tietenkin myöskin näillä kehittyvillä mailla on oma vastuunsa oman maansa kehityksestä. Varsinkin näissä alemman keskitulon maissa, joiksi osa kehitysmaista on noussut, tuloerojen merkittävä lisääntyminen on ollut huolestuttavaa.

Sitten vielä ministerille toivon voimia, kun kehitätte näitä kestävän kehityksen tavoitteita, sustainable development goals, tässä tänä vuonna. Toivon edelleen, että siellä tuo demokraattinen hallinto tulee yhtenä olemaan mukana. Jos eivät nämä instituutiot toimi maissa, niin kestävää kehitystä on erittäin vaikea saada aikaiseksi.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteon mukaan maailman väkiluku on tällä hetkellä 7,2 miljardia, ja YK:n arvion mukaan vuonna 2050 saavutamme 9,6 miljardia. Se on tietysti huomattavasti parempi kuin aikaisemmat ennusteet, jotka menivät jopa 15 miljardiin, niin että kehitystä siinä suhteessa on. Eli kasvua on, mutta kasvu on hidastunut. Fakta on kuitenkin se, että joka ikisenä päivänä maailman väkiluku kasvaa, nettolisäys, yli 200 000 ihmisellä. Yksi Tampere tai yksi Turku per päivä lisää.

Köyhyyden vähentäminen on kilpajuoksua väestönkasvun kanssa, näin sanotaan selonteossa, ja kysymykseni on: mikä on Suomen rooli, ja voimmeko millään tavalla kehitysyhteistyössä vaikuttaa siihen, että uskonnolliset, historialliset syyt voidaan ikään kuin koulutuksen kautta, perhesuunnittelun kautta ohittaa ja saavuttaa nopeampia tuloksia väestönkasvun hillitsemiseksi?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut perussuomalaisten puheita tänä iltana, niin ei oikein tiedä, mitä ajattelisi. Mutta edustaja Kokko — hän valitettavasti lähti pois tästä — puhui viisaita omassa puheenvuorossaan. Hän sanoi, että naisten ja lasten asemaan pitäisi saada entistä enemmän panostuksia ja parannuksia, ja olisin kysynyt häneltä, että haluaako hän, että kehitysapua lisätään, jotta sitä lisää voitaisiin käyttää naisten ja lasten elämän parantamiseen, vai ajatteleeko hän, että nykyisen kehyksen sisällä tämä toteutettaisiin.

Toinen asia: Edustaja Hongisto sanoi, että kun tehdään paljon, niin aina ei kaikki mene ihan viimeisen päälle oikein, että virheitäkin tulee ja niitten kanssa täytyy elää. Edustaja Oinonen on taas sitä mieltä, että mikkään ei mene oikein, kaikki männöö viärin ja hukkaan ja tehhään virheitä ja ollaan petollisia. Tästä tuli vain mieleen, edustajat Hongisto ja Oinonen, että voisitte ihan keskenään keskustella siitä, mikä olisi sitten se keskiverto tässä välillä, minkä verran hyväksytään, että kehitysavussa on myös näitä virheitä, joita pyritään korjaamaan.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Hakkarainen ehti täältä jo poistua, mutta itse asiassa hänen esimerkkinsä Nicaraguasta taitaa olla muutamien vuosikymmenien takaa, ja me olemme vasemmistoliitto ja osaamme myös lukea täällä.

Voin muistuttaa, että hullunhauskoja romaanejakin on kirjoitettu näistä epäonnistuneista kehitysapuhankkeista, ja ne kyllä ajoittuvat tuonne 70—80-luvulle. Aivan niin kuin ministeri täällä on moneen kertaan todennut, näihin väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puututaan, ja vuosikymmenten aikana kehitysyhteistyötä on opittu tekemään kunnolla ja osallistamaan niitä yhteiskuntia ja yhteisöjä, missä sitä työtä tehdään.

Mitä tulee sitten näihin keskusteluihin, mitä täällä on käyty, niin olen kyllä ilmastonmuutoksesta sitä mieltä, että sen pysäyttäminen on tosi tärkeä tehtävä, jotta ne ihmiset voivat elää omilla kotikonnuillaan.

Toinen asia, mihin edustaja Kiuru tässä äsken viittasi, oli tämä terveyspuoli, ja tällä hetkellä elää erittäin suuri nuorten sukupolvi, ja varmaan olisi hyvin tärkeätä pystyä vaikuttamaan tämmöiseen seksuaaliterveyteen ja perhesuunnitteluun. Toivoisin, että ministeri voisi valottaa myös tätä puolta näissä kehitysyhteistyöhankkeissa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana selonteosta vielä, kehitysyhteistyön toimintaperiaatteista. 2014 Meksikossa ministerikokouksessa on Busanin sopimusta vahvistettu. Siellä on kuusi periaatetta: kehitysyhteistyö perustuu paikalliseen tarpeeseen — joka nyt on sinällään itsestään selvää — kumpikin osapuoli on sitoutunut näihin toimintoihin, työlle määritellään yhteisesti selkeät ja mitattavat tavoitteet, paikalliset ihmiset osallistuvat työhön, ja työtä koskeva tieto on vapaasti saatavissa, sekä osapuolten roolit on lisäksi määritelty selvästi. Tämän kumppanimaan tulee sen lisäksi kehittää hyvää hallintoa, joka kykenee huolehtimaan kansalaisten oikeudesta: koulutus, vettä, riittävä ravitseva ruoka ja terveys. Nämä kaikki ovat täällä olleet erinomaisesti esillä. Suomi pyrkiikin hyödyntämään sen kumppanimaan omia hallinta- ja seurantajärjestelmiä eikä ole rakentamassa lisää byrokratiaa vaan tukeutuu jo olemassa oleviin. Minun mielestäni tämä on erinomaisen oikea periaate.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyötä todellakin valvotaan, ja jos väärinkäytöksiä ilmenee, niihin puututaan tarkasti, mikä on hyvä. On myös muistettava, että Suomi on kansainvälisellä sopimuksella sitoutunut 0,7:n tavoitteeseen kehitysyhteistyömäärärahoista suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Päästöhuutokauppatulot auttavat kehitysyhteistyön rahoituksessa, mikä on täällä tuotu esiin, ja sehän on hieno asia. Ne eivät kuitenkaan riitä nostamaan kehitysyhteistyön rahoitusta YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin bruttokansantuotetasolle. Seuraavan hallituksen linjauksista päästöhuutokauppatulojen kohdentamisesta ei ole varmuutta. Kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on erityisen tärkeää, että teemme pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa.

Toivon, että konsensus kehityspolitiikkarahoituksesta jatkuu yli hallituskauden. Tarvitsemme päätöksen päästöhuutokauppatulojen kohdentamisesta kehitysyhteistyöhön tulevaisuudessakin. On muistettava, että 0,7:n tavoite ei saa levätä yksin ilmastorahoituksen harteilla.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vaikka perussuomalaiset ovat useaan otteeseen kehitysapua kritisoineet — olemme kritisoineet korruptiota — niin minä en siitä huolimatta halua jättää tätä asetelmaa sellaiseen köyhien ihmisten väliseen vastakkainasetteluun enkä minä halua jättää tänne kielteistä ilmapiiriä. (Jari Myllykoski: Se on vähän liian myöhäistä!)

Perussuomalaiset esimerkiksi yhtyvät sataprosenttisesti moneen esiin nostettuun asiaan, siihen, että naisten asemaa pitää parantaa, lapsiin pitää panostaa, demokratiaa pitää kehittää, ja minä olen itse kansanedustajana, kun minä olen aika paljon matkustanut, suurella ylpeydellä kertonut näiden matkojen yhteydessä siitä, miten Suomessa miehet ja naiset yhdessä politiikassa, eduskunnassa hyvin selkeästi toimivat kehityspolitiikassa ja näkevät, että nämä asiat ovat yksiselitteisen tärkeitä kohteita.

Meillä on rahoituksesta eri ajatus, eri malli: me tulemme sen julkistamaan. Mutta koska me kuitenkaan ihan kaikesta emme ole eri mieltä, niin minä toivon, että niissä voidaan hyvässä hengessä miettiä, miten nämä asiat tehdään nyt ja tulevaisuudessa paremmin.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta tähän saakka. Puutun muutamaan asiaan.

Ehkä vielä tästä korruptiosta, väärinkäytöksistä ja muista. Olen joskus lehdestä lukenut, että joskus joitakin EU-tukiakin on peritty takaisin ja joillain opistoillakin näyttää olevan vaikeuksia valtionapujensa käyttämisessä oikein ja näin poispäin, niin että sinänsähän kaikissa tukimuodoissa on sellaisia riskejä, että joku käyttää niitä toiseen tarkoitukseen kuin mihin on tarkoitettu tai käyttää niitä väärin. Kaikki ymmärtävät, että kehitysmaissa, joissa hallinto on erittäin heikko ja joillain alueilla hallinto toimii hyvin puutteellisesti, totta kai tällaiset riskit voivat sitten olla suurempia.

Olen itse pähkäillyt esimerkiksi kysymystä, kun meille on esitetty toivomus, että nyt kun Somaliassa rauhanturvaoperaatio Amisom työntää al-Shabaabin sissejä pois kaupungeista ja näihin kaupunkeihin haluttaisiin perustaa hallinto, niin voiko Suomi lähteä tukemaan tätä hallintoa. Mielelläni ajattelen, että lähtisimme, mutta toinen kysymys on juuri se, mikä täällä esitettiin, että mistäs ne kuittipaperit siellä löytyvät ja onko se hallintovirkamies, jonka me sinne sitten pestaamme, varmasti siellä pysyvästi vai tulevatko sissit takaisin ja ottavat kaupungin hallinnan takaisin.

Tällaisissa ääriolosuhteissa, tällaisissa ongelmissa kehitysavun ja kehitysavun antajien tilanteet ovat. Näitä joudutaan pohtimaan. Olemme jättäneet nämä riskaabelimmat hankkeet juuri sen vuoksi, että emme saa täyttä läpinäkyvyyttä. On lähes mahdotonta näissä saada sitä läpinäkyvyyttä, jota me toivoisimme. Sen takia vakiintuneiden kumppanien kanssa vakiintuneissa kohteissa tämä on helpompaa. Siellä tiedetään, miten järjestelmät toimivat, ja pystytään tätä tukea valvomaan.

Uskoakseni kun katsotaan esimerkiksi suomalaisia järjestöjä, tämä väärinkäytösten määrä ei ainakaan ole kasvanut. Se näyttäisi olevan vähenemään päin, ja ainakin läpinäkyvyys ulkoministeriössä on kasvanut. Me panemme nettisivuillemme heti, kun väärinkäytös havaitaan. Siitä tiedotetaan. Iltapäivälehtien ja muiden lehtien toimittajat ovat meille tervetulleita katsomaan, mikä on tilanne, ja katsomaan, mihin toimiin ministeriö on ryhtynyt. Hyvin vakavasti suhtaudutaan. Veronmaksajien rahojen käyttöähän tämä on. Sen takia siihen pitää suhtautua yhtä tarkasti kuin mihin muuhun tahansa.

Sitten muutamaan kysymykseen.

Edustaja Myllykoski nosti tämän Pakistanin Stora Enson lapsityövoima-asian, ja mielestäni tämä on hyvin tärkeä. Se koskee sekä kehitysyhteistyötä että sitä toista tonttiani, valtion omistajaohjausta, suomalaisia yrityksiä, millä eettisillä pelisäännöillä ne toimivat maailmalla, millä läpinäkyvyydellä. Valitettavasti näissäkin on näitä tapauksia sattunut. Yritys on tästä ottanut onkeensa, on tehnyt korjaavia toimenpiteitä. Mutta hyvin tärkeää on, että tämmöistä lapsityövoiman käyttöä ei sallita missään olosuhteissa ja yritys korjaa toimintansa. Lasten paikka on koulussa niin Pakistanissa kuin meilläkin, ja aikuisten tulotason pitää olla sellainen, että he pystyvät lasten koulunkäyntiä siellä tukemaan. Tästä lähdetään. Nyt tietysti omistajaohjauksessa se, että meillä tulee tämä näkyvä verojalanjälki kaikkiin valtioenemmistöisiin yhtiöihin, lisää sitä läpinäkyvyyttä, että voimme katsoa, miten ne toimivat näissä maissa, miten ne maksavat veronsa.

Sitten edustaja Tiilikainen, edustaja Pekkarinen ja muut nostivat ilmastopolitiikan kysymykset ja sen, miten näitä ehdollistetaan ja miten näitä asioita otetaan kansainvälisillä areenoilla esille. Suomi esimerkiksi Maailmanpankissa on ottanut ilmastoperiaatteet erittäin tiukasti esille. Maailmanpankki ei muutenkaan enää tue hiiliohjelmia missään maassa, ei tue kivihiilen lisäkäyttöä, ei tue fossiilisten polttoaineiden lisäkäyttöä. Suomi ja Suomen oma äänestysryhmä on ollut tässä hyvin tarkkana, että pyrimme vaikuttamaan siihen, että ne hankkeet, joita tuetaan, ovat ilmastomyönteisiä ja sopivat niiden maiden sellaiseen kehitysstrategiaan, jossa ilmastovastuullisesti toimitaan.

Kun tässä vähän mietittiin, onko Suomella tässä sitten jotain erityistä saumaa, niin näen, että meidän ei pitäisi katsoa Suomen teknologiaosaamista, joka liittyy uusiutuviin energialähteisiin ja muuhun, vain kotimaan perspektiivistä, vaan meidän pitäisi ajatella koko kehitysmaiden joukkoa, joka juuri tuuli-, aurinko-, biomassaenergiaa pystyisi hyödyntämään. Meillä on tätä osaamista, ja me pystyisimme tätä ympäristöystävällistä energiantuotantoa ja muuta tuotantoa viemään maailmalle, käyttämään sitä osana kehitysyhteistyötä ja löytämään myöskin taloudellisia partnereita tälle omalle cleantechin ja ympäristöosaamisen viennille.

Aivan viimeisenä, aika on näköjään vähän rajallinen tässä: Edustaja Turunen kysyi tästä byrokratiasta, miksi ei Syyrian apukonttia ole voitu tukea sinne. Meillä on tietyt pelisäännöt humanitäärisessä avussa ja kansalaisjärjestötyössä, ja nämä on myöskin tälle toimijalle kerrottu. Oikeastaan vain sen takia ei ole voitu, että kaikkia mielellämme autamme, mutta kaikkia kohdellaan samojen aikataulujen ja pelisääntöjen mukaisesti. Eli tässä on koetettu löytää niitä tapoja, joilla voitaisiin tätä toimijaa auttaa.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kehityspoliittinen selonteko antaa aihetta maltilliseen optimismiin ja enemmänkin. Kun YK:n vuosituhattavoitteet aikanaan asetettiin, niihin suhtauduttiin varauksella. Kauniita sanoja ja korkealentoisia tavoitteita oli esitetty ennenkin. Usein niissä oli ollut kysymys vain käsienpesusta köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden ongelmista. Näihin lähtökohtiin verraten on syytä olla tyytyväinen moneen kehityksen piirteeseen.

Kehittyvien maiden tilanne on parantunut talouden kasvun myötä. Kasvun vetoa on riittänyt vielä rikkaampienkin maiden pitkään jatkuneen talouskriisin aikanakin. Rikkaampien maiden veto on toki pitkällä aikavälillä tarpeen, mutta kehittyvien maiden keskinäinen kauppa ja niiden kulutuksen ja investointien kasvu on paikannut Euroopan, Yhdysvaltain ja Japanin kysynnän vaisuutta.

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on alentunut. Kuvaavaa on, että johtavassa kansainvälisessä kehitysorganisaatiossa Maailmanpankissa on kiirehditty köyhyysrajan tarkistamista ylöspäin. Inflaatiotarkistukseen onkin sekä aihetta että varaa. Köyhyyden alenemisessa keskiarvo on ilahduttava. Se peittää alleen toki maiden ja mantereiden eritahtisuuden. Kiina yksistään on kerännyt ansaittua kiitosta globaalin köyhyyden voittamisesta. Tavoitteista ollaan jäljessä Intiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Afrikankin suhteen on syytä toiveikkuuteen. Talouden kasvu on useissa maissa laajalla pohjalla eikä enää pelkästään raaka-aineisiin perustuvaa. Intiankin suhteen odotetaan kasvuvauhdin elpymistä.

Arvoisa puhemies! Kiina on onnistuja, ja sen tulevaisuuden odotukset ovat korkealla. Kiinaa tarkasteltaessa onkin syytä kiinnittää huomiota välittömän aineellisen kehityksen ohella demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Edellä mainittu rikkaiden maiden talouskriisi on nimittäin herättänyt keskustelua myös siitä yhteiskuntamallista, jota nämä maat ovat pyrkineet edistämään. On herätetty kysymys siitä, olisiko autoritaarinen yhteiskuntamalli sittenkin parempi korvaamaan kehityksen. Tuleeko demokratian mukana vain päätöksenteon takertelua? Tuleeko poliittisten vapauksien mukana vain yhteiskunta-rauhaa häiritsevää riitelyä? Onko Kiinan malli niin sanotusta harmonisesta kehityksestä voittaja? Demokratiakeskustelua on käyty ennenkin. Vielä neljännesvuosisata sitten neuvostososialismi oli vaihtoehtoinen malli kehitykselle. Sitä se ei enää ole. Tämän päivän autoritaarisen mallin kannattajat tulevat nekin pettymään. Demokratia voi ehkä hidastaa päätöksentekoa. Samalla se kuitenkin huolehtii siitä, että eri vaihtoehdot tulevat esille. Tehdyt virheet on helpompi korjata, kun vaihtoehdot on vapaasti keskusteltu ja epäonnistuneen johdon tilalle saadaan vaivattomasti uusi.

Arvoisa puhemies! Suomen on omassa kehityspolitiikassaan kiinnitettävä huomiota demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Ne takaavat kestävän ja vakaan kehityksen. Samalla ne ovat omiaan turvaamaan sitä, että Suomen antama aineellinen apu menee perille oikeaan osoitteeseen. Ei ole syytä olla sinisilmäinen sen suhteen, etteikö demokratioissakin ole tuhlaavaa korruptiota. Demokratian päätöstenkorjausmekanismi on kuitenkin myös pitkällä tähtäyksellä omiaan paljastamaan korruptiota ja poistamaan vallan väärinkäyttäjät. Ihmisoikeuksia tukiessaan Suomen tulisi poliittisten perusoikeuksien ohella kiinnittää erityistä huomiota henkilöoikeuteen perusoikeutena. Meidän tulisi tukea sitä, että jokaisella maalla on menettely, jolla ihmisille hankitaan syntymätodistuksen avulla asema yksilönä. Sen pohjalle rakentuu oikeus omistaa, tehdä työtä ja tehdä omia elämänvalintoja.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston selontekoa kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta.

Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen kokonaissumma on tänä vuonna korkeampi kuin koskaan ennen. Rahaa käytetään 1 150 miljoonaa euroa. Se on merkittävä summa, eikä sitä ole syytä väheksyä. Kritiikkiä on tullut siitä, ettei Suomi saavuta 0,7 prosentin rajaa bruttokansantuotteesta laskettuna. Taloudellisen tilanteemme johdosta kehitysyhteistyörahoja leikataan vuosina 2015—2018. Se on loogista. Jos itse velkaannumme, niin silloin rahaa riittää jaettavaksi niukemmin.

Eurot, dollarit ja prosentit ovat saaneet liian korostuneen aseman kehitysyhteistyöstä puhuttaessa. Selonteon mukaan kansainvälisen kehitysyhteistyön arvo on noin sata miljardia euroa vuodessa. Sitä voi verrata kehitysmaihin tehtyihin investointeihin, jotka olivat vuonna 2012 noin 419 miljardia dollaria. Kauppa ja investoinnit rakentavat hyvinvointia luonnollisella tavalla, ja kaikkia kaupan esteitä tulisikin pyrkiä vähentämään.

Toki vaarana on myös niin sanottu resurssikirous eli tilanne, jossa luonnonvaroiltaan rikkaita mutta muuten köyhiä maita hyödynnetään vain raaka-aineiden viejinä. Korruptoituneissa, heikon hallinnon maissa tilanne on voinut johtaa vain kasvaviin ongelmiin: ympäristörikoksiin, hirvittäviin elintasoeroihin, alkuperäiskansojen elinolosuhteiden raiskaamiseen ja niin edelleen.

Maailmassa on äärimmäisen köyhiä eli alle 1,25 dollaria päivässä tienaavia suhteellisesti vähemmän kuin koskaan ennen. Paljon on saatu hyvää aikaan, Suomi on kunnostautunut muun muassa vesihankkeissa. Saharan eteläpuolinen Afrikka on köyhyyden näkökulmasta maailman musta aukko. Ongelmalliseksi tilanteen tekee ilmastonmuutos, maaperän köyhtyminen ja erityisesti väestönkasvu.

Maailman väkiluku on nyt 7,2 miljardia, ja vuonna 2050 sen ennustetaan olevan 9,6 miljardia. Maailman kantokyvyn rajat on ylitetty jo aikoja sitten, ja alueelliset ekokatastrofit ovat jo toteutumassa. Heinäsirkkalauman lailla liikkuvat ilmastopakolaismassat tuhoavat vielä elinkelpoisten naapurialueidensa tuotannon ja poliittisen vakauden. Väestönkasvua rajoittavat hankkeet, kutsuttakoon niitä vaikka perhesuunnitteluksi, eivät ole kaikissa maissa suosittuja uskonnollisista tai historiallisista syistä.

Kehitysavun tehtävä on kouluttaa ja tarjota mahdollisuus päästä irti suurperheiden traditiosta. Globaalisti ajateltuna väestönkasvu on haasteista suurin. Sen johdannaisia ovat muut ongelmat: maaperän köyhtyminen, metsien hakkuut ja kasvavat päästöt ja näin poispäin. Selonteossakin todetaan: "Ponnistelu köyhyyden vähentämiseksi on kilpajuoksua väestönkasvun kanssa."

Kiinan väestöpolitiikkaa on arvosteltu joissakin yhteyksissä ankarasti myös Suomessa. Fakta kuitenkin on, että Kiina on onnistunut rajoittamaan tuhoisaa väestönkasvuaan ja nostamaan satoja miljoonia ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä hyvinvointiin.

Suomi on kehitysavussaan kiinnittämässä erityistä huomiota korruptionvastaiseen työhön, hallinnon kouluttamiseen kohdemaissa, raportointiin ja selkeisiin tavoitteisiin. Lisäksi avustuskohteita on syytä keskittää entistä tarkemmin sekä määrällisesti että kestoltaan rajatummiksi. Myös tähän asiaan OECD on ottanut kantaa arvioidessaan Suomen kehitysyhteistyön tuloksellisuutta. — Kiitos.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomella on kokemusta noususta Euroopan köyhimmästä maasta hyvinvoivaksi valtioksi. Suomella on kokemusta kehitysyhteistyöstä myös avunsaajana. 40-luvulla Unicefin avulla ruokittiin 100 000:ta suomalaislasta. Viimeisen kehityslainamme nostimme Maailmanpankilta vuonna 75.

Kehitysapua tarkastellessa ja siitä päätettäessä tulee aina ottaa huomioon avun vaikuttavuus sekä johdonmukaisuus. Se on hyvä ja ainoa oikea lähtökohta niin kehityspoliittiselle toimenpideohjelmalle kuin tälle selonteolle. Yhtä lailla voidaan puhua avun tuloksellisuudesta. Sen kannalta aivan olennaista on, miten avun vastaanottajamaiden instituutiot toimivat ja kuinka niiden kehitykseen voidaan avulla vaikuttaa. Onko koululaitos kehittynyt ja kouluverkko kattava? Entä yrityssektorin toimintamahdollisuudet? Pystytäänkö lainsäädännöllä turvaamaan kaikkien ihmisten omistusoikeus? Onko oikeuslaitos toimiva ja luotettava? Sekä ennen kaikkea: miten demokratia ja hyvä hallinto toteutuvat niin kansallisella kuin aluetasolla?

Parlamenttienvälinen liitto IPU korostaa demokraattista hallintoa itsenäisenä kestävän kehityksen tavoitteena. YK ja valtiojohdot käyvät keskustelua kestävän kehityksen tavoitteista ja mittaristosta, jonka on määrä korvata vuonna 2015 vanhenevat vuosituhattavoitteet. Parlamentteja ja yleensäkin toimivia demokraattisia instituutioita tarvitaan, jotta voidaan toimeenpanna ja valvoa myös kehitysstrategioita. Pysyviin tuloksiin on äärimmäisen vaikea päästä, el-leivät yhteiskunnan kannalta perustavanlaatuiset instituutiot, kuten oikeuslaitos, verotus, terveydenhuolto ja koulutuksen rakenteet, ole kunnossa. Demokraattisen hallinnon voidaan sanoa olevan edellytys muille kestävän kehityksen tavoitteille. Sen positiivisimpia seurauksia ovat vakaat ja ennustettavat olosuhteet, jotka mahdollisimman monessa maailmankolkassa hyödyttävät meitä kaikkia, katsottiinpa asiaa sitten turvallisuuden tai ulkomaankaupan näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista rahoitetaan pääosin kehitysyhteistyötä. Sen lisäksi varsinaisista kehitysyhteistyömäärärahoista noin 10 prosenttia, vajaat 90 miljoonaa euroa, ohjataan vuosittain humanitaariseen apuun. Hyvän humanitaarisen avun periaatteiden mukaisesti Suomi antaa apua tarpeeseen perustuen, ei poliittisista, sotilaallisista tai taloudellisista lähtökohdista käsin. Humanitaarisen avun tarkoitus on pelastaa ihmishenkiä, lievittää inhimillistä hätää ja ylläpitää ihmisarvoa kriisien aikana. Koska kyse on akuutista avusta, on humanitaarisen avun tuloksellisuutta osattava käsitellä hieman eri kriteerein kuin kehitysyhteistyötä.

Kehitysyhteistyötä Suomen tulee tehdä maiden kanssa, joiden johto on sitoutunut kehitystavoitteisiin ja maan demokraattiseen kehittämiseen. Kehitysmaiden rooli kehitystavoitteiden muotoilussa sitouttaa ja tulee parhaiten kuulluksi, kun myös parlamentit ovat tavoitteenlaadinnan keskiössä. Kaikkein tehokkainta toimintaa on kumppanimaiden omien toimijoiden tukeminen maan tarpeellisiksi katsomissa, yhdessä sovituissa kehitykseen tähtäävissä asioissa. Yksi YK -hankkeen tukemisen näen tärkeänä, kuten jo aikaisemmin olen todennut.

Vierailin helmikuussa Haitissa IPUn YK-komitean asiantuntijaryhmän kenttämatkalla. Haitihan oli otsikoissa pitkään vuoden 2010 tuhoisan maanjäristyksen seurauksena. Uutisointi maan tilanteesta on lähes loppunut, mutta maa toipuu yhä katastrofin seurauksista.

Maanjäristys vaikeutti entisestään yhden maailman köyhimmän valtion kehitystä ja demokratian edistämistä. Haitin instituutiot, kuten kansanedustuslaitos ja oikeusjärjestelmä, tarvitsevat lisäkapasiteettia ja teknistä apua. Kansanedustajat mielletään maassa yhä kehitysavun välikäsiksi. Valtava vaihtuvuus vaaleissa vaikeuttaa kansanedustuslaitoksen työn jatkuvuutta. Maan kehityksen kannalta on olennaista, että suunnitellut eri tason vaalit kyetään järjestämään rauhanomaisesti ja kaikki osapuolet osallistuisivat niihin. Esimerkiksi IPU tekee tärkeätä työtä tarjotakseen äsken mainittua teknistä apua sekä kehittää demokraattisia parlamentteja, jos vain saa varoja kehittyneiltä mailta siihen.

Koska kansalaisyhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on tärkeää, että uudet sukupolvet ovat lukutaitoisia ja heillä on uskoa siihen, että he voivat vaikuttaa omalla panostukselleen tulevaisuuteensa, panostetaan Haitissa koulutukseen myös suomalaisin varoin. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu on ollut mahdollistamassa haitilaisille lapsille nopean paluun kouluun pystyttämällä telttoja, rakentamalla väliaikaisia ja myöhemmin pysyviä kouluja, jotka kestävät hyvin maanjäristyksiä ja hurrikaaneja. Koulujen opettajille on annettu psykologista tukea sekä koulutusta, miten käsitellä maanjäristyksen ai-heuttamia traumoja lasten kanssa.

On tärkeää havaita, että materian lisäksi kehitysavun jakaminen on asiantuntijapohjaista. Erityisesti kehitysyhteistyötä voimakkaasti kritisoivien tahojen soisi näkevän, että kyse on muustakin kuin rahan siirtämisestä maasta toiseen. Haitin, kuten monen muunkin hauraan maan, kohdalla Suomi voi olla esimerkiksi vahvistamassa avunsaajamaiden hallintojen kykyä varautua katastrofeihin ja vähentää katastrofiriskiä. Yksityisen sektorin hankkeista esimerkkejä suomalaisen tietotaidon hyödyntämisestä löytyy useasta kehitysmaasta niin kaivossektorin kuin biotalouden alalta.

Arvoisa puhemies! Suomi on pyrkinyt vähentämään hankkeidensa määrää mutta kasvattamaan niiden kokoa. Voimavarojen keskittämisen on osoitettu parantavan tuloksia, mikä on aloituskustannusten vuoksi järkeenkäypää. Hallituskauden aikana on vähennetty myös yhteistyökumppaneiden määrää sekä monenkeskisten järjestöjen kautta tehtävässä että kahdenvälisessä yhteistyössä.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Biståndspolitiken är en fråga som jag engagerat mig i genom åren och enligt redogörelsen är gemene man i Finland också positiv till vårt utvecklingssamarbete. Finland har förbundit sig i EU och FN att höja anslaget för utvecklingssamarbetet till 0,7 procent av bruttonationalprodukten till år 2015, det vet vi. Som det ser ut nu så äventyrar regeringens fastslagna linje allvarligt möjligheten att uppnå målet, och våra möjligheter att påverka internationellt har klart ett samband med storleken på biståndet.

Men som det också fastslås i redogörelsen har det internationella och finska biståndet generellt sett under de senaste åren fått till stånd mycket: millenniemålen för fattigdomsbekämpningen, vattentillgång, utbildning och jämställdhet. En framgångsfaktor är att antalet extremt fattiga människor är proportionellt lägre än någonsin förut.

Men vi är galaxer från att vara nöjda. De extremt fattiga människorna uppgår fortfarande till 1,1 miljard, och bristen på jämlikhet mellan befolkningsgrupper både inom länder och också länder emellan har ökat. I den globala kapitalismens och liberalismens spår ser vi fler och fler människor som kommer bort från den extrema fattigdomen, men skillnaderna ökar ändå.

Finlands utvecklingspolitiska prioriteringar, principer och fokus är i sin ordning, och det kan vi vara nöjda med. De prioriteringar som har gjorts gäller klimatförändringen, jämställdhet och ojämlikhet i utvecklingspolitiken. Finland är en av de största finansiärerna av UN Women och det ska vi också vara stolta över. Likaså är det bra att man fortsätter att satsa på de svagaste och mest instabila staterna.

I redogörelsen saknas hur Finland kunde profilera sig i hur teknik, om den används på rätt sätt, kan förändra fattigas liv till det bättre. Detta gäller kanske speciellt kvinnornas situation. Det finns inte mycket som förbättrat levnadsstandarden så påtagligt som mobiltelefonin i utvecklingsländerna. Den ökar möjligheten till utbildning, kunskap och interaktion. Ett konkret exempel är hälsoinformation för förstföderskor.

Herr talman! Finlands bistånd har fått ett annat fokus på Afrika än tidigare, och viktigt är att regeringen har en klar plan och riksdagen får en redovisning av prioriteringarna, samarbetspartners och uppföljningen, och det gäller särskilt i samarbete med EU. Finland har av tradition koncentrerat sitt intresse till länder i Östra Afrika, men självfallet har intresse också kommit att ägnas Nordafrika efter den arabiska våren. Men Västra Afrika och staterna söder om Sahara förtjänar också uppmärksamhet. Awepaas samarbete med Ecowas har vi på parlamentarikersidan deltagit i. Kvinnliga parlamentariker från IGAD-länderna har nyligen varit till riksdagen — vilket också utrikesminister Tuomioja talade om — för utbildning, men den viktigaste parten är naturligtvis African Union. Det är som sagt var ytterst viktigt att vi koordinerar vårt samarbete med EU.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on vedottu erilaisiin kyselytutkimuksiin siitä, miten kannatettua kehitysapu on. Ei siinä mitään, tottahan jos kysytään ihmiseltä, kansalaiselta, että onko joku asia sinänsä kannatettava, niin usein siihen, jos siinä on positiivinen sävy, todetaan, että on kannatettava asia. Kehitysavun kohdalla tällaisia kyselytutkimuksia on tehty, ja tunnustan, että tällaisia vastauksia on saatu. Mutta se todellinen valinta- ja punnintatilanne tulee silloin, kun laitetaan erilaisia asioita jonoon ja kysytään, että mitä kannatat enemmän ja mitä vähemmän, jos nyt pitää valita, että mihin rahat riittää. Siinä tutkimuksessa suomalaiset ovat — esimerkiksi Iltalehden tutkimuksessa 31.12.2013 — todenneet, että jos pitää leikata, he haluaisivat mieluiten leikata kehitysapumäärärahoista. Ja sitten siellä on muitakin kohteita, totta kai. Samaa tasoa on ollut esimerkiksi Yle-veron indeksijäädytys, sitä on toivottu, kuten kulttuuripalveluleikkauksia. Mutta noin 90 prosenttia oli vastannut, että hyväksyy kehitysapuleikkaukset täysin tai osittain. Minusta tämä antaa semmoisen hyvän lähtökohdan sille keskustelulle, että jos jollakin on uusia ideoita tähän — voisi sanoa autopilotti päällä olleeseen — kehitysapupolitiikkaan, niin ei niitä pidä tyrmätä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti, että luotaisiin uudenlainen tapa rahoittaa kehitysapua, sellainen, että siinä on tietty perusrahoitus, joka olisi esimerkiksi noin neljännes nykyisestä kehitysapumäärärahatasosta, ja siihen päälle luotaisiin sitten ihmisille, kansalaisille, mahdollisuus lahjoittaa esimerkiksi verokortissa olevan ruksin avulla haluamansa määrä kehitysapuun, ja se olisi tietenkin verovähennyskelpoinen lahjoitus. Mielestäni ei ole syytä — jos itse haluaa esimerkiksi lahjoittaa, on vaikkapa lipaskerääjänä ja itse on laittanut sitten kymmenen euroa sinne lippaaseen — suhtautua väheksyen semmoiseen henkilöön, joka tulee sille lippaalle ja sanoo, että minä voisin nyt laittaa 2,5 euroa ja ehkä joskus myöhemmin sitten vielä toiset 2,5 euroa. Emme me silloinkaan huutele tällaisen henkilön perään, että kyllä sinä olet kauhea ja sydämetön ihminen, kun et laita kymppiä niin kuin minä laitoin. Ei täälläkään eduskuntasalissa niin pidä suhtautua siihen, että toisilla on näkemys, että hieman lähtökohtaisesti matalampi perusrahoitus ja siihen päälle sitten myönteinen suhtautuminen, että lahjoittakaa niin paljon kuin haluatte ja koette järkeväksi ja saatte siitä verovähennyksen. On ihan kohtuutonta ollut tämä perussuomalaisten demonisointi, mitä täällä on, voisi sanoa, harrastettu aika lailla tämän päivän aikana ja lähinnä nyt edustaja Oinosen puheenvuorojen johdosta. Mutta kuitenkin täytyy muistaa, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän kannan linjasi edustaja Lohela. Jos haluaa kritisoida perussuomalaisia, niin silloin pitää nimenomaan keskittyä siihen ryhmän linjaan.

Arvoisa herra puhemies! Tässä Iltalehden teettämässä kyselytutkimuksessa sitten siellä päässä, mistä ei haluttu leikata ja säästää, olivat muun muassa vanhuspalvelut, eläkkeet, nuorisotyöttömyyden hoito, palo- ja pelastustoimi ja poliisi. Eli siellä oli noin prosentin, kahden luokkaa niiden osuus, jotka halusivat näistä leikata, kun tästä kehitysavusta oli 90 prosenttia. Tuskin kaikki heistä esimerkiksi nauttivat eläkkeitä tai ovat vanhuspalvelujen piirissä itse. Eli ei voi kyllä esimerkiksi ajatella näin, että nyt on sen takia vastattu, että kehitysavusta pois, kun ei suoraan itse saada siitä sitä hyötyä, ja sitten taas toisaalta vastattaisiin muista kohteista, että niistä ei pidä ottaa, kun ollaan itse hyötyjinä. Tuskin kaikki ovat vanhuspalveluiden piirissä — siitä huolimatta halutaan turvata ne palvelut.

Luonnonkatastrofit on mielestäni se kohde, mihinkä tällaista kriisiapua on syytä lähettää. Ne ovat asioita, joille ei vain voi mitään, ja on aina oikein sellaisiin tilanteisiin puuttua niin, että hoidetaan inhimillistä hätää. Yleisen linjan kehitysapupolitiikassa pitää olla se, että naisten asemaa ja sen parantamista korostetaan, koska on aivan niin kuin ministeri Tuomioja täällä sanoi, että se naisten hyvä asema on, voisi sanoa, semmoinen tunnusmerkki silloin, kun demokratia toimii. Eli silloin yleensä yhteiskunnalla menee paremmin, kun naisten asema on hyvä.

Kehitysapusäästöjähän on nyt hallitus tekemässä jo, ja mielestäni se on tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa, julkisen talouden tilanteessa (Puhemies koputtaa) ihan oikea linja. Tästä huolimatta luulenpa niin, että täällä ei ainakaan hallitusta ole kauheasti lähdetty demonisoimaan, eli tietyllä tavalla, jos nyt tässä on sitten esittänyt, että ikään kuin jatketaan hieman tällä linjalla ja tuodaan uusia elementtejä siihen harjoitettavaan politiikkaan, niin siihen on syytä suhtautua rakentavasti ihan niittenkin, jotka haluavat kehitysapumäärärahojen säilyvän nykyisellä tasolla. Luulenpa näin, että huonointa mainosta kehitysapupolitiikalle on se, että suhtaudutaan siihen, että jotkut haluavat auttaa mutta hieman pienemmillä summilla, niin, että sanotaan, että tämä on sydämetöntä ja väärin. Niin ei pidä toimia.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Kehitysapuun liittyy paljon tekopyhyyttä. Ajatus on sinänsä kaunis, käytäntö jotain aivan muuta. On jäänyt paljolti hämärän peittoon, ketkä viime kädessä hyötyvät kehitysavusta. Suomalaisilta veronmaksajilta otetaan rahat, mutta missä ovat näkyvät tulokset? Miksi nämä maat silti junnaavat paikoillaan, lapset kärsivät, naisia riistetään, ympärileikataan, raiskataan ja niin edelleen?

Otan esimerkkinä Kenian tilanteen. Olen tehnyt tästä myös kirjallisen kysymyksen. Vuonna 2013 Suomi antoi sinne tukea 15,9 miljoonaa euroa huolimatta siitä, että Keniassa korruptio rehottaa. Tilanne on mennyt pelkästään huonompaan suuntaan. Kansanedustajat ovat siellä korkeasti palkattuja. He saavat noin 10 000 euroa kuussa, ja parlamentaarikolla on 85 000 euron lähtöbonukset. Olisipa meilläkin tuommoiset oikeudet. Oikeusjärjestelmä ei toimi, eikä korruptioon tai muihin rikoksiin syyllistyneitä saada vastuuseen.

Tällaista järjestelmää suomalaiset veronmaksajat joutuvat tukemaan vuosien 2013—2016 aikana yhteensä 57,8 miljoonalla eurolla. Voimme vain kuvitella, minne rahat päätyvät, tai voi olla, ettei mielikuvituksemme edes riitä siihen. Tässä taloudellisessa tilanteessa tämä on sulaa hulluutta ja omien veronmaksajiemme huijausta. Hyötyjiä tässä ovat ainakin kehitysaputeollisuuden virkamiehet ja kehitysmaiden valtaeliitti.

Pahimmassa tapauksessa kehitysapu ylläpitää byrokraattista rakennelmaa eikä esimerkiksi peruskenialainen huomaisi, vaikka kehitysapu loppuisi. Sen huomaisivat vain valtaeliitti ja poppaukot. Toisaalta ilmainen raha ei edesauta paikallisia markkinoita eikä ihmisellä ole eikä kehity yrittäjähenkisyyttä, kun ei ole edes tarvetta siihen.

Kehitysapua voisivat antaa vapaaehtoisesti ne yksilöt, jotka kokevat sen tärkeäksi. Kehitysavun korottamisen puolesta äänestävien kansanedustajien pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa esimerkiksi 10 prosenttia kansanedustajapalkastaan kehitysapuyhteistyöhön.

En suinkaan halua lopettaa humanitaarista apua. Ihmisiä tulee auttaa, kun he ovat hädässä. Tärkeintä on auttaa kehittyviä maita niin, että ne pärjäävät omillaan. Heille ei saa lähettää sellaista apua, joka tuhoaa heidän oman infrastruktuurinsa. USA:n lähettämä ruoka-apuriisi on tuhonnut Ghanan oman riisituotannon. Siinä esimerkki. Kansalaisjärjestöjen tukeminen on järkevää, koska siellä on sentään jonkinlainen kontrolli siitä, minne rahat menevät.

Arvoisa puhemies! Vielä esimerkki omasta kokemuksesta. Olin Nicaraguassa ihan vapaaehtoisena auttamassa paikallisia ihmisiä, ja se oli semmoinen kehitysapuprojekti. Sinne oli silloin, ensimmäisiä kertoja kun menin, näitä työläispataljoonia Suomestakin mennyt punaliput liehuen, ja ne menivät... (Eila Tiainen: Minä vuonna?) — Siitä on jo aikaa, mutta esimerkki vain siitä. — Punaliput liehuivat, ja laulettiin lauluja, ja sinne oli viety sinä aikana näitä neuvostoaikaisia koneita. Ja varmasti näillä ihmisillä oli hirmuinen tarve auttaa näitä paikallisia. Nyt kun nämä koneet ovat loppuun ajettuja ja romuna ja he todella tarvitsisivat apua, niin kannattaisi jättää se punalippu kotiin ja ottaa kuokka käteen ja mennä tosissaan auttamaan. — Kiitos.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Siinä mielessä on hyvä yhtyä edustaja Hakkaraisen toteamukseen, että meillä kansanedustajilla on niin hyvät palkat, että voisimme lähteä itsestämme ja auttaa tätä kehitysaputyötä. On sanonta, että kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös heille. Tämä on minulle ojennukseksi ja tietysti kaikille muillekin.

Täällä on paljon ollut erilaisia painotuksia kehitysavusta, mihinkä tarkoitukseen se menee, kuka antaa enemmän ja minkälaisia malleja siellä on. Minä olen elämässäni ollut aina lähetysjärjestöjen kannattaja ja siksi pidän tärkeänä, että olkoon malli mikä tahansa, niin kyllä meidän on turvattava kehitysyhteistyö, jonka rinnalla ovat esimerkiksi nämä lähetysjärjestöt. Sain itse reilun parin viikon Aasian matkalla olla katsomassa, minkälaisia ovat ne kehitysyhteistyöprojektit. Päällimmäisenä jäi mieleen, että kun olin siellä terveydenhoitajan kanssa kiertämässä maaseudulla, niin hän opasti äitiä, kun siellä oli sellainen sanonta, että kun äiti synnyttää, niin ei saa kuukauteen peseytyä, joten ihan tätä konkreettista apua annetaan.

Keskimäärin EU-tasolla on noin 0,42 prosenttia tällä hetkellä kehitysapu. Irlanti, Norja ja Lux-emburg pääsevät kyllä 0,7:ään.

Kehitysyhteistyö on ehdottomasti kannatettava asia. Painotan tässä sanaa "yhteistyö". Monissa kehitysapua vastaanottavissa maissa on totuttu pyytämään aina ennen ilmaiseksi ja saamaan ilmaiseksi. Kehitysyhteistyötä on tehty liikaa projektipohjaisesti, mikä on vähentänyt pitkäaikaisten vaikutusten aikaansaamista. Koulutus on erittäin tärkeä pohja. Tärkeää on myös opettaa ihmiset tekemään itse ja ottamaan vastaan uusia toimintatapoja. Kehitysapua on alussa tehty hyvin ideologiapohjaisesti hyvää tarkoittaen, mutta tekijöiltä itseltään on myös puuttunut taitoja tehdä projekteja, jotka jättävät pysyviä myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. Tässä on kasvettu. Sitten oli aalto, jossa kehitysmaihin vietiin kaikenlaista tavaraa, käytettyä ja kunnostettua, ilman että koneille ja laitteille oli järjestetty huoltoa ja koulutettu huoltamaan. Siellä ne traktorit ja muut vehkeet sitten ruostuivat muutaman vuoden päästä käyttämättöminä. Sittemmin Suomen kehitysyhteistyölinjauksissa on ollut osaamisen viennin suosiminen tavaran viennin sijaan. Hyvä linjaus, mutta myös niitä investointeja siellä tarvitaan.

Kehitysyhteistyössä on laadukkaita toimijoita ja sitten myös niitä, jotka enemmänkin työllistävät itseään ja projektihenkilöitä kuin tekisivät yhteiskunnallisesti vaikuttavia projekteja. Usein myös kehitysyhteistyöprojekteissa hallintokustannukset näyttelevät suhteettoman suurta roolia varsinaiseen tekemiseen nähden. Nämä rahojen väärinkäytökset ovat omiaan suuntaamaan ihmisten mielipiteitä kehitysyhteistyövastaisiksi. Ei tarvitse olla kuin muutama väärin perustein toimiva, niin se pilaa koko kentän mainetta. Kaikessa työssä korkea moraali ja eettiset periaatteet kantavat pitkäaikaista hedelmää.

Otan myös kehitysyhteistyön ympärillä esiintyvän korruption esille. Vastaanottavat maat ovat toimintakulttuuriltaan erilaisia. Monissa maissa lahjukset avaavat tien projekteille. Monien maiden tuloista merkittävä osa on näitä lahjoitustuloja, lahjoitusprojekteja. Se passivoi. Kehitysyhteistyön pitää olla aktivoivaa, yhteiskuntaa aidosti kehittävää, sen yrittäjyyttä kehittävää. Monet maat ovat olleet siirtomaavallan alla, ja niillä on huonoja kokemuksia. Yhteistyö on ollut riistoa, ei aitoa yhteistyötä. Meidän tulisi painottaa kaikessa aitoa ja rehellistä yhteistyötä. Se yhteistyö voi pitää sisällään myös teollisia investointeja, teollisuuden kehittämistä. Meillä on monia hyviä instrumentteja tehdä molempia osapuolia, suomalaisia ja kehitysmaita, palvelevaa kehitysyhteistyötä. Aidosta auttamisesta jää hyvä mieli auttajalle, ja avunsaaja pääsee vihreämmälle oksalle. Sellaista kehitysyhteistyötä kannatan, ja sitä tarvitaan.

Ihan lyhyesti, miksi tarvitsemme kehitysyhteistyötä? Maailmassa on runsaat yksi miljardi ihmistä, joidenka pitäisi tulla eurolla päivässä toimeen. Meillä on paljon tekemätöntä työtä, että meidän lapsemme ja naisemme olisivat ympäri maailmaa tasa-arvoisia. Meidän olisi myös toimittava YK:n 2011 hyväksyttyjen periaatteiden mukaan yrittäjien osalta. Heillä pitäisi olla vastuuta, ettei työtä tehdä lapsityövoimalla. Pitäisi huomioida työolosuhteet ja palkkataso. Pitäisi kiinnittää huomiota myös ravintohuoltoon, miten viljellään, ja vesihuoltoon, hygieniaan ja terveydenhuoltoon. Kaiken kaikkiaan meillä on pitkä työ, jotta meidän lähimmäisemme lähellä ja kaukana olisivat samanvertaisia kuin tämän päivän suomalaiset.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Minun on pakko kommentoida kahta edellistä puhujaa tässä. Edustaja Hakkarainen käytti esimerkkinä Nicaraguaa ja edustaja Mäkipää traktoreita, ja nyt kyllä edustaja Mäkipää oli oikeammassa siinä, että tämmöinen aikajana kannattaisi ottaa huomioon. Emmehän me elä enää 70- tai 80-luvun kehitysavussa, ja tässä suhteessa olisitte voinut opettaa edustaja Hakkaraiselle näitä asioita. Toinen juttu, mikä minua ihmetyttää, on se, että edustaja Saarakkala tuntuu uskovan Iltalehden tekemään tutkimukseen enemmän kuin meidän selontekoomme, ja minä en ymmärrä, mihin tällainen usko voi perustua. Pitää olla kriittinen kaiken suhteen.

Arvoisa puhemies! Tämän ylimääräisen ja ensi kertaa laaditun selonteon tarkoitus on osallistua viimeaikaiseen kehityspoliittiseen keskusteluun, ja sitä ovat hallinneet kehitysapukritiikki ja epäilyt mahdollista väärinkäytöksistä, niin kuin täällä salissa olemme muutaman tunnin ajan kuulleet.

Suomen kehityspolitiikassa ollaan nyt kiinnittämässä enemmän huomiota väärinkäytösten estämiseen ja kehitysavun tuloksellisuuteen. Samalla kuitenkaan todennettujen väärinkäyttötapausten määrässä ei ole selvää trendiä, ei sen enempää huonompaan kuin parempaankaan suuntaan.

On hyvä, että kehityspolitiikassa, kuten muussakin politiikassa, panostetaan laatuun, tavoitteitten toteutumisen seurantaan sekä järjestelmän läpinäkyvyyteen ja luotettavuuteen. Samalla kuitenkin väärinkäytösten uhkaan tulee suhtautua realistisesti ja järkevästi. Tuloksellisuuden seurannasta ei saa tulla ylimääräistä taakkaa kehitysavun toteuttajille hallinnossa ja järjestöissä, joiden resurssit ovat muutenkin valmiiksi pienet. Huonosti toteutetusta, varsinaista toimintaa kuormittavasta tulosohjauksesta on Suomessa jo liikaa esimerkkejä. Kun näyttö ei osoita väärinkäytösten lisääntyneen, pelkkä kielteinen asenne koko kehitysyhteistyötä kohtaan ei ole perusteltu syy kiristää valvontaa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa kuvataan hyvin Suomen kehitysyhteistyön onnistumisia, mutta ajankohtaisin ja merkittävin kysymys, rahoituksen alasajo, jätetään häveliäästi käsittelemättä. Kehitysyhteistyö on muun julkisen hallinnon ja palveluiden tavoin joutumassa kärsimään hallituksen reippaasta leikkauslinjasta ja hallitusohjelmassa annettujen sitoumusten pettämisestä. Suomen oli tarkoitus saada kehitysyhteistyörahansa nostettua 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta nimenomaan ensi vuonna, mutta nyt kehysriihen leikkauksilla ne ovat laskemassa noin 0,5 prosenttiin. Kuljemme siis entistä kauemmaksi muiden Pohjoismaiden jo pitkään saavuttamasta tasosta, vaikka sekä entinen kehitysministeri Hautala että nykyinen Haavisto vakuuttivat lupauksen pitävän. Nyt se ei ole enää edes mahdollista, ja hallituksen kehityspolitiikka on tältä osin menettänyt uskottavuutensa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa hallitus pitää tärkeänä, että kestävää kehitystä tuetaan kokonaisvaltaisesti eri politiikka-alojen ratkaisuilla. Tämä on erittäin kannatettavaa, sillä emmehän halua olla tilanteessa, jossa edistäisimme muulla politiikalla täysin vastakkaisia asioita kuin samaan aikaan kehityspolitiikalla. Ikävää on, että parhaillaan hallitus suoriutuu tästä johdonmukaisuudesta heikosti ja toimii samalla omien sitoumustensa vastaisesti.

Hallitusohjelman kirjauksia kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron edistämisestä, kansainvälisen veronkierron ja veroparatiisien kitkemisestä ja yritysvastuun kaikinpuolisesta edistämisestä ei ole toteutettu. Vastoin kirjaimellista lupaustaan Suomi on jopa jättäytymässä valmisteltavan eurooppalaisen rahoitusmarkkinaveron ulkopuolelle. Kaikki nämä olisivat kovaa, kokonaisvaltaista kehityspolitiikkaa köyhistä maista suuntautuvan pääomapaon suitsimiseksi ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

Kehityspolitiikassa, toden totta, tarvittaisiinkin nyt kokonaisvaltaisempaa ja johdonmukaisempaa otetta. Hallitusohjelmiin kirjattujen hankkeiden toteuttaminen olisi hyvä alku, ja seuraavaksi kaikissa muissakin lainsäädäntöhankkeissa tulisi arvioida niiden globaaleja vaikutuksia Suomen kehityspoliittisista tavoitteista käsin. Näin tavoitteet ja hankkeet saataisiin pikaisesti samalle sivulle keskenään ja ristiriitaisuuksista päästäisiin eroon.

Arvoisa puhemies! Selonteko on tervetullut puheenvuoro siihen kehityspoliittiseen keskusteluun, jota tulisi nyt käydä, kun YK:n vuosituhattavoitteitten aikaraja on umpeutumassa. Suomi voi edelleen päästä vaikuttajaksi seuraavien, entistä kunnianhimoisempien tavoitteitten muotoilussa. Meidän tulee edelleen jatkaa linjaamme kehitysyhteistyön ihmisoikeusperustaisuuden ja kansalaisyhteiskuntien tukemisessa sekä vahvistaa sitä kiinnittämällä huomiota kansalaisjärjestöjen lisäksi myös kehittyvien maiden puolueisiin ja monipuoluedemokratian edistämiseen.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Koulutus, etenkin tyttöjen sivistäminen, ja rokotukset ovat jo pitkään olleet parhaat ja tuloksellisimmat sekä kehittyvissä oloissa pysyviä muutoksia aikaansaavat edistyksen askeleet. Syntyvyyden säännöstelyyn voi edetä vain sivistyksen kautta. Päämäärän tavoittaminen ja populaation kasvun rajoittaminen vaatii edistyksellisiä päätöksiä myös vanhoillisilta ja sukupuolisen tasa-arvon kiistäviltä uskonnollisilta johtajilta.

Elämme tilanteessa, jossa uskonnot ovat kaappaamassa valtaa ja havaittavissa on selviä taka-askelia tyttöjen ja naisten oikeuksissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että parasta apua on paikan päällä annettu apu. Mahdollisuus demokratiaan on oltava päämääränä kaikissa yhteiskunnissa. Vain siten voidaan luoda rauhaa ja kehittymisen edellytyksiä.

Toisaalta meidän ei pidä rajoittaa teollisuuden toimintaedellytyksiä kehittyneissä maissa, koska niiltä tulee löytymään tulevaisuudessa yhä parempia ratkaisumalleja. Talouden saralla meidän on oltava tarkkoja: kehittyneet maat eivät saa sulkea silmiään kehittymättömien maiden riistolta. Ei raaka-aineiden, ei maanviljelysmaan eikä muunkaan lyhytnäköisen oman edun tavoittelun takia voi olla suvaittavaa, että kehittymättömien maiden kansallisomaisuutta myydään ja kaapataan muiden maiden toimijoiden tai monikansallisten yhtiöiden toimesta.

YK:n maatalousjärjestön FAO:n selvityksen mukaan vuodelta 2009 jo 2,5 miljoonaa hehtaaria viljelykelpoista maata oli Afrikassa siirtynyt kansainvälisten sijoittajien omaisuudeksi. Kukaan ei tiedä, mikä on todellinen asiantila nyt tässä land grabbingissä, eikä tuokaan luku perustunut faktaan vaan arvioon otantatutkimuksen perusteella.

Haluan korostaa näitä jokaisen kehittyvän maan peruselementtejä. Kansainvälisten sijoittajien on tunnustettava ja tunnettava vastuunsa kehittymättömien maiden väestöstä sekä yhteiskunnan demokratiakehityksestä. Meidän on tunnettava vastuumme kehitysyhteistyön rahoittajina. Meidän ei tule haaskata voimavarojamme taisteluun voimia vastaan, joita emme edes tunne. Toisaalta emme saa antautua kiristykseen. Meidän on oltava pitkäjänteisiä ja luotettava sivistyksen voimaan.

Arvoisa puhemies! Maapallon kestävyyden rajat ovat tulleet yhä selvemmiksi väestönkasvun, ilmastonmuutoksen ja muuttuneiden kulutustottumuksiemme myötä. Vuonna 2011 ylittyi 7 miljardin asukkaan raja, ja väestön arvioidaan lisääntyvän 78 miljoonalla ihmisellä vuosittain saavuttaen 9 miljardin rajan vuoteen 2050 mennessä. Äärimmäisessä köyhyydessä elää edelleen yli miljardi ihmistä, ja vielä suurempi määrä on ilman riittävää toimeentuloa. Eriarvoistumiskehitys on jatkunut heikentäen yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksia sopeutua muutokseen kestävällä tavalla.

Maapallomme resurssit eivät riitä tyydyttämään ihmisten nykyistä kulutustasoa. Planeetan rajalliset resurssit on otettava huomioon, ja meidän on luotava uusia, innovatiivisia toimintamalleja kestävän kehityksen edistämiseksi ja eriarvoistumiskehityksen suunnan muuttamiseksi.

YK:ssa vuosituhattavoitteiden jälkeiselle kaudelle neuvoteltavat ympäristön tilan vahvemmin huomioivat universaalit kestävän kehityksen tavoitteet ovat tärkeä askel tähän suuntaan. Kestävän kehityksen edistämiseen on myös löydettävä uusi, oikeudenmukaisempi taloudellinen pohja. Globaalisti on pyrittävä kohti oikeudenmukaista verotusta, veronkierron estämistä sekä poistamaan haitallisia tukia.

Vähiten kehittyneiden maiden aseman ja heikoimpien väestönosien elinolojen parantamisen on jatkossakin oltava kehitysyhteistyön painopisteenä. Demokratian edistäminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen luovat myös osaltaan kestävää pohjaa tasa-arvoiselle kehitykselle.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että taloudellisestikin heikkoina aikoina pidetään huolta kehitysavusta. Mutta kyllä yhtä lailla täytyy sanoa — viittaan edustaja Tiaisen puheenvuoroon — että olisi kyllä aika erikoinen arvovalinta, jos kehitysavusta ei lainkaan säästettäisi, jos lähes kaikista muista asioista, jotka täällä kotimaassa kansalaisia koskettavat, säästetään. Kyllä minä luulen, että lähes kaikissa maissa maailmassa silloin, kun ollaan taloudellisessa kriisitilanteessa, kehitysavustakin säästetään. Tärkeää kuitenkin on, että sitäkin on.

Sitten tietysti tulee kysymys siitä, miten se kohdennetaan. Suurin osa maailman köyhistä ihmisistä asuu keskituloisissa maissa. Osassa näistä keskituloisista maista on jo kohtuullisen hyvin toimiva poliittinen järjestelmä ja yhteiskunta. Olen aika lailla varma, että jos me suuntaamme meidän kehitysapuamme näihin valtioihin, niin saavutettavat hyödyt ovat suurempia kuin niissä kaikkein köyhimmissä maissa, joissa hallinto on hyvin korruptoitunutta ja avun perille saaminen on vaikeaa. Varmaan tulee auttaa molempia, mutta kyllä näen niin, että ennen kaikkea kehitysavun kautta pitää auttaa ihmisiä ja vasta toissijaisesti valtioita.

Arvoisa puhemies! On ehkä hyvä sanoa kuitenkin lopuksi se, että eniten maailman köyhiä on autettu sillä, että maailmankauppa on vapautettu. Tämä on auttanut nimenomaan monia aasialaisia, jossain määrin myöskin muiden köyhempien maanosien asukkaita pääsemään mukaan maailmankauppaan, nostamaan sitä elintasoaan. Sadat miljoonat ihmiset ovat päässeet irti köyhyydestä sillä, että he ovat päässeet mukaan maailmanmarkkinoille, ja tämä tulee myöskin aina silloin muistaa, kun me globalisaation nurjista puolista puhumme.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Kuluvalla hallituskaudella Suomen kehityspolitiikkaan on tehty useita uudistuksia. Kehityspolitiikan lähtökohdaksi on otettu ihmisoikeudet sekä kehitysmaiden omistajuus, tavoitteeksi kestävät tulokset ja kehitysmaiden irtautuminen apuriippuvuudesta. Väärinkäytökset pitää aina selvittää nopeasti.

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana inhimillinen kehitys on edennyt maailmassa ennennäkemättömällä tavalla. Esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus sekä äitiyskuolleisuus ovat puolittuneet ja yli kaksi miljardia ihmistä on saanut puhdasta vettä.

Suomen on edelleen kehitettävä malleja, jotka mahdollistavat myös yritysten mukaantulon kehitysyhteistyöhön. Innovaatiot ja uusi teknologia, muun muassa cleantech, on saatava palvelemaan ihmisiä, jotta ilmastonmuutosta voidaan torjua ja väestönkasvun haasteet kohdata ympäristölle kestävällä tavalla. Parhaimmillaan kumppanuus voi hyödyttää kohdemaan lisäksi myös esimerkiksi suomalaisia yrityksiä. Team Finlandilla voisi olla tässä työssä paikkansa.

Kehitysyhteistyön saavutukset pitää tunnustaa silloin, kun edistystä on tapahtunut. Esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteiden ensimmäinen tavoite, köyhyyden puolittaminen, saavutettiin viisi vuotta sitten etuajassa vuonna 2010. Se tarkoittaa, että 700 miljoonaa ihmistä on noussut äärimmäisen köyhyysrajan yläpuolelle verrattuna vuoteen 1990. Se on merkittävä saavutus, joka on jäänyt melko vähälle huomiolle.

Parhaat tulokset saadaan, kun paikalliset viranomaiset, kolmannen sektorin toimijat, yritykset sekä tavalliset ihmiset ottavat asian omakseen ja sitoutuvat tavoitteisiin yhdessä avustavan maan toimijoiden kanssa, oli sitten kyse pienestä tai suuremmasta projektista.