Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ehdotti lisättäväksi ammattikorkeakoululakiin säännökset opiskelijakunnista, joihin kuuluisivat kaikki ammattikorkeakoulun päätoimiset opiskelijat. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että säännös pakkojäsenyydestä on vastoin perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Jotta lakiehdotus voitaisiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, perustuslakivaliokunta on edellyttänyt sääntelyä tarkistettavaksi niin, että jäsenyys opiskelijakunnassa on ammattikorkeakoulun opiskelijalle vapaaehtoista.

Sivistysvaliokunta on yksimielisesti ollut sitä mieltä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille tulee taata mahdollisimman hyvät toimintamahdollisuudet. Sivistysvaliokunnan mielestä ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistykset ovat tietoisesti halunneet kehittyä itsenäisiksi korkeakouluopiskelijoiden edunvalvojiksi.

Opiskelijoiden aseman vahvistamiseksi ammattikorkeakouluyhteisöissä valiokunnan mielestä on luontevaa, että niissä on lakisääteiset opiskelijakunnat. Lakisääteiset opiskelijakunnat lisäävät opiskelijoiden todellisia vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia ammattikorkeakouluissa. Tarkoituksena on, että opiskelijakunnista muodostuisi laajasti kaikkien ammattikorkeakoulun opiskelijoiden etuja ajavia järjestöjä.

Kun perustuslakivaliokunta oli kantansa esittänyt, sivistysvaliokunta ryhtyi harkitsemaan, miten se voisi taata opiskelijakunnille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset asetetuissa raameissa. Valiokuntaa pohditutti erityisesti se, miten pitäisi järjestää opiskelijaedustajien valinta eri toimielimiin. Se näytti hankalalta ratkaista, mutta sitten kuultuamme professori Tuorin lausunnon pohdinta helpottui. Ilmeni nimittäin, ettei yhdistystoiminnan kannalta ole poikkeuksellista, että vain yhdistyksen jäsenyyden kautta voi vaikuttaa siihen, miten vapaaehtoisuuteen perustuvat yhdistykset hoitavat lakisääteisiä tehtäviään. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu työntekijöiden ja työnantajien edustajien valitseminen erilaisiin hallinto- ja lainsäädäntötehtäviä hoitaviin elimiin. Tämän perusteella valiokunta päätyikin ehdottamaan, että opiskelijakunta valitsee edustajat ammattikorkeakoulun hallitukseen ja muihin toimielimiin. Alkuperäinen esitys sisälsi ehdotuksen myös siitä, että jäsenmaksun vahvistaa rehtori ja sen kantamista valvoo ammattikorkeakoulu. Valiokunta pitää tätä tarpeettomana ja ehdottaa kohdan poistamista.

Herra puhemies! Opiskelijaterveydenhuollon kehittämistä on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, jonka muistio on valmistunut toukokuun alussa. Valiokunta kiirehtii jatkotoimenpiteitä ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon järjestämiseksi myös tässä yhteydessä. Valiokunta on lisäksi tehnyt pykäliin lukuisia muutoksia, jotka ovat ennen kaikkea perustuslain edellyttämiä muutoksia ja täsmennyksiä ja koskevat muun muassa muutoksenhakua ja alemman asteisten säädösten ja määräysten antamista.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli tämän tärkeän asian tässä hyvin, mutta ehkä muutama sana vielä.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden asemasta on väännetty kättä jo pitkän aikaa, useita vuosia, voi sanoa. Viime eduskuntakaudella asia oli jo vähällä ratketa, mutta silloin, lähinnä perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta, eduskunnassa ei saatu riittävää enemmistöä ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden automaatiojäsenyydelle, vaikkakin silloin automaatiojäsenyyden kannalla oli hyvin monia kansanedustajia eri ryhmistä.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden asia etenee nyt hieman toisella tavalla. Lakiesitys ei lähde enää automaatiojäsenyyden pohjalta; oppilaskuntaan kuuluminen on esitetty nyt vapaaehtoisena. Tämä johtuu tietenkin siitä, että perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan opiskelijoiden automaatiojäsenyys ei olisi mahdollista ammattikorkeakouluissa, vaikka se on tällä hetkellä täysin mahdollista yliopistokorkeakouluissa. Eli perustuslaki menee tästä näitten kahden koulumuodon välistä sillä tavalla, että toisella puolella voidaan kuulua automaatiojäseninä oppilaskuntaan, mutta ammattikorkeakoulupuolella ei. Perustuslaki jakaa siis kahden korkeakoulujärjestelmän opiskelijat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Minusta tällainen tulkinta ei tunnu oikeudenmukaiselta ja tasa-arvoiselta.

Arvoisa puhemies! Pääasia kuitenkin tällä hetkellä on se, että nyt saadaan aikaan laki, joka parantaa huomattavasti ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden asemaa. Sivistysvaliokunnassa muun muassa pystyimme myös hieman parantamaan ja selventämään hallituksen esitystä. Eräs sellainen asia, mikä nousi valiokunnassa esille ja josta puheenjohtajakin äskettäin mainitsi, oli ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon kehittämistarpeet. Tällä hetkellä terveydenhuolto on hyvin eri tavoin ja myöskin eriarvoisesti järjestettyä. Terveyspalvelut riippuvat paljolti nimittäin siitä, minkälaisella paikkakunnalla ammattikorkeakoulu sijaitsee. Asiaan on mielestäni saatava pikaisesti korjaus ja tarvittaessa asiaan on puututtava vaikka lainsäädännöllä.

Sivistysvaliokunta kiinnitti myös huomiota opiskelijakuntien rahoitukseen. On selvää, että opiskelijakunta tarvitsee tehtäviensä hoitamiseen tietyt perusrakenteet, joita on rahoituksella turvattava. Tässä täytyy myös huomioida se, että julkisoikeudellisella opiskelijakunnalla on myös julkisia tehtäviä, jotka koskettavat myös niitä opiskelijoita, jotka eivät ole opiskelijakunnan jäseniä eli eivät siis maksa myöskään jäsenmaksua, opiskelijakunta hoitaa heidänkin asioitaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Nyt esillä oleva laki on askel eteenpäin. Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto Samok ry on myös pääosin tyytyväinen saavutettuun lopputulokseen. Nykyisen kaltainen tilanne, jossa opiskelijakunnilla ei ole ollut julkisoikeudellista asemaa, on heikentänyt opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia ammattikorkeakouluyhteisön kehittämisessä. Nyt tämä tilanne huomattavasti parantuu ja opiskelijat saavat merkittävän aseman myös ammattikorkeakoulun hallinnossa.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että ulkopuolelta on saattanut jopa näyttää siltä, että kansan oikeustaju ja perustuslakivaliokunnan oikeustaju eivät tässä välttämättä kohtaa. Näen kuitenkin tarpeelliseksi tuoda terveisiä valiokunnan taholta, koska käsittely siellä oli hyvin perusteellista ja jopa, jos tulkitsee tahtoa, myötäistä hallituksen alkuperäiselle esitykselle. Kaiken kaikkiaan oppilaskunnan asemaa pidettiin hyvin tärkeänä ja haluttiinkin tulkita sitä mahdollisimman laveasti, miten voitaisiin mennä, mutta ei voitu ylittää sitä kynnystä, joka olisi vaatinut pakkojäsenyyden. Tahdon tuoda tässä suullisesti muutamia terveisiä.

Ehdotusta on arvioitava perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden kannalta, ja valiokunta on lähtenyt siitä, ettei yhdistyksen jäsenyydessä yleisenä periaatteena voi oikeastaan koskaan olla automaattinen pakkojäsenyys. (Ed. Tennilä: Miten ylioppilaskunnissa on eri käytäntö?) — Ylioppilaskunnassa pakkojäsenyyttä on tulkittu moneen kertaan ja todettu, että tulisi lähtökohtaisesti etsiä järjestelyjä, jotka eivät rakennu pakkojäsenyyden varaan. Kun kuitenkin ylioppilaskunta nähdään vanhastaan itsehallinnon omaavan yliopiston osana ja oppilaskunnalla on siellä merkittävä osuus hallinnossa, on haluttu tarkentaa, että yliopistolakia tulisi myös täydentää julkisia tehtäviä osoittavilla maininnoilla, ja siitä on annettu myöhemmin huomautuskin, kun sitä ei ollut tehty asianmukaisella tavalla.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnan kohdalla nämä säädökset olisivat uusia — voin tähän todeta, että niinpä tietysti, kun järjestelmäkin on uusi. Mutta tätä rinnakkaisasettelua, vaikka yritettiin tulkintaa hakea, ei voitu pidemmälle viedä. Siitä oli itse asiassa varmaan valiokunnan enemmistö hieman pahoillaankin. Käsitteillä oleva ehdotus sisältää aikaisempaan esitykseen verrattuna nyt uusia mainintoja tehtävistä ja siitä, miten niitä tulee hoitaa, esimerkkinä tästä vaali, ja siitäkin käytiin läpi tarkasti se, että vaalin järjestäminen on opiskelijakunnalle sopiva julkinen tehtävä, mutta sekään ei edellytä pakkojäsenyyttä, niin kuin sivistysvaliokunnan puheenjohtaja äsken esitteli.

Kun lähdetään siitä, että ammattikorkeakoulussa on perusteltua olla oppilaskunta, niin molemmat valiokunnat ovat todenneet, että on erittäin tärkeää, että asiasta ja yhdistystoiminnasta tiedotetaan. Outo esimerkki nousi esiin esimerkiksi tietosuojavaltuutetun osalta, joka piti ongelmallisena opiskelijoiden sähköpostilistan luovuttamista ei-lakisääteiselle yhdistykselle. Toivottavasti tämmöisiä pieniä ongelmia ratkaisee myös se, että nyt oppilaskunnille tulee lakisääteinen asema, vaikka sitten tämä pieni osuus siitä jää pois, että se ei ole automaatiojäsenyys.

Näillä toimin haluan vielä lopuksi kiittää sivistysvaliokunnan työtä, koska se oikeasti ajoi tämän asian niin pitkälle kuin perustuslakivaliokunnan lausunnon ja perustuslain puitteista voidaan. Pidän tärkeänä juuri, että korostetaan myös opiskelijakunnan velvollisuuksia ja mahdollisuuksia toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia, henkisiä sekä opiskelijan asemaan liittyviä pyrkimyksiään. Näin saadaan ammattikorkeakoulu myös vahvemmaksi ja vaikka yliopistojen rinnalle sitten kehittymään globalisoituvassa maailmassa parhaaksi suomalaiseksi osaamisen järjestelmäksi.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisat vieraat! Tämä on sikäli tärkeä laki, kun päädyimme siihen, että pakkojäsenyyttä ei ole. Jos laki olisi tehty vastoin perustuslakia, olisimme joutuneet teiniliittoihin, ammattiliittoihin ja moniin muihinkin paikkoihin mahdollisesti organisoimaan samantapaisia lakeja. Tämä on myös kansanedustajien kannalta tärkeä laki, koska aiempi kansanedustaja ja maaherra Jorma Tuominen ehkä ainoana on erotettu Helsingin yliopistosta, koska hän ei suostunut menemään konservatiiviseen, yltiöisänmaalliseen Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan. Hän joutui opiskelemaan Ruotsissa itsensä valmiiksi ja etenemään pitkää linjaa sosialidemokraattiseksi ministeriksi ja lopulta maaherraksi.

Tämä on yksi esimerkki, jonka takia katsoin, että myös ylioppilaskunnilta pitää ajan kanssa pakkojäsenyys ottaa pois. Jos tällä hetkellä ryhtyisin opiskelemaan — luojan kiitos en ryhdy — niin saattaisi olla niin, että en liittyisi oppilaskuntaan tai osakuntaan, koska ne ovat aivan liian nynnyjä. Ne eivät saa mitään aikaiseksi verrattuna 60-lukulaisiin.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin hyvänä asiana, että opiskelijakunta-asia vihdoinkin saadaan päätökseen. Opiskelijoiden aseman vahvistamiseksi ammattikorkeakouluyhteisöissä on tärkeää, että niissä on lakisääteiset opiskelijakunnat. Opiskelijakunnat lisäävät opiskelijoiden todellisia vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia ammattikorkeakoulussa. Henkilökohtaisesti toivon, että opiskelijakunnista muodostuu laajasti kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden etuja ajavia järjestöjä, vaikka perustuslakivaliokunnan lausunnosta johtuen jäsenyys opiskelijakunnassa on opiskelijoille vapaaehtoinen.

Haluan myös kiinnittää huomiota opiskelijoiden terveydenhuoltoon niin kuin sivistysvaliokunta omassa mietinnössään. Meillä on yli 100 000 ammattikorkeakouluopiskelijaa, jotka ovat hyvin eriarvoisessa asemassa verrattuina esimerkiksi yliopisto-opiskelijoihin, koska heillä ei ole omaa terveydenhuoltojärjestelmää. Toivon, että tähän terveydenhuoltokysymykseen puututaan mahdollisimman pikaisesti hallituksen taholta.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki, mitä täällä nyt käsitellään, on erittäin tärkeä, koska se vahvistaa opiskelijakuntien asemaa ammattikorkeakouluissa. Miksi opiskelijakuntia ammattikorkeakouluissa tarvitaan? Kerron teille esimerkinomaisesti Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan toiminnasta.

Ammattikorkeakouluyhteisö ja ammattikorkeakouluidentiteetti vaativat kaikilta yhteisön jäseniltä panostuksen ja osallistumisen. Opiskelijat ovat täysivaltainen osa ammattikorkeakouluyhteisöissä, jolloin heillä tulee olla myös oma edustajansa. Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat, SAMO ry, kaikki isolla kirjoitettuna, on perustettu vuonna 1996 parantamaan opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia ja luomaan ammattikorkeakouluun yhteistä opiskelijatoimintaa ja tapahtumia. Koska Seinäjoen ammattikorkeakoulun toiminta sijoittuu usealle paikkakunnalle, katsottiin perustamisvaiheessa erittäin tärkeäksi se, että ammattikorkeakouluopiskelijoilla on yksi yhteinen edunvalvoja.

Opiskelijakunta toimii opiskelijavoimin, opiskelijoita varten ja opiskelijoiden ehdoilla. SAMO on erityisesti ja tietoisesti halunnut kehittyä itsenäiseksi, demokraattiseksi korkeakouluopiskelijoiden edunvalvojaksi ja yhteisöksi. SAMO ry toimii ammattikorkeakoulun sisällä opiskelijoiden edunvalvojana osallistuen päätöksentekoon sekä asioiden valmisteluun ammattikorkeakouluhallinnossa. SAMO ry:n tehtävänä on toimia yhteistyössä ammattikorkeakoulun kanssa koulutuksen kehittämisessä. Opiskelijakunta osallistuu palautejärjestelmien ja laatuarvioinnin kehittämiseen muun muassa SAMOn niin sanotun tuntosarvityöryhmän avulla. Siinä tuodaan opiskelijan ääni esille sekä kehitetään ja parannetaan ammattikorkeakoulun laatua ja opiskelijaystävällisyyttä kiinnittämällä huomiota opetuksen ja opintojen tukipalveluiden tasoon ja toimivuuteen.

Opiskelijakunta toimii opiskelijoiden paikallisena edunvalvojana. Opiskelijakunta antaa opiskelijoille tarvittavan avun ja neuvonnan erilaisissa ristiriitatilanteissa. SAMO huolehtii opiskelijoiden oikeusturvan toteutumisesta tiedottamalla opiskelijoille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä valvoo tutkintosäännön toteutumista. SAMOsta löytyy tieto ja osaaminen toimia epäkohdissa siten, että ongelmaa lähestytään aina oikeita kanavia käyttäen ja tuloksellisesti.

SAMO ry osallistuu aktiivisesti alueelliseen ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon muun muassa kehittämällä opiskelija-asumista opiskelija-asuntosäätiöissä, ottamalla kantaa ja tekemällä esityksiä joukkoliikennesuunnittelussa sekä osallistumalla kunnallisen opiskelijaterveydenhuollon kehittämiseen. Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja SAMO ry:n yhteistyön tuloksena Seinäjoella on keskitetty opiskelijaterveydenhuolto sekä perustettu opiskelijapsykologin ja opiskelijahammaslääkärin toimi. SAMO tukee opiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista osallistumalla sosiaalipoliittiseen vaikuttamistyöhön ja edistää myös ammattikorkeakoulun hyvinvointipalveluja järjestämällä erilaisia liikunnan harrastamiseen ja muuhun harrastustoimintaan liittyviä toimintoja yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa.

SAMO ry osallistuu ammattikorkeakoulujen ohjauspalveluihin vertaisohjauksen suunnittelemisen sekä toteuttamisen kautta. Vertaisohjauksen välineenä käytetään opiskelijatutorjärjestelmää, joka on osa ammattikorkeakoulun muuta ohjauspalvelua. Opiskelijatutorjärjestelmä kattaa myös ulkomaiset vaihto-opiskelijat. Vertaisohjauksella helpotetaan uusien opiskelijoiden korkeakouluopintojen aloittamista ja sitoutetaan heidät osaksi ammattikorkeakouluyhteisöä.

Arvoisa herra puhemies! Osallistuminen ammattikorkeakouluyhteisön toimintaan vaatii opiskelijoiden oman organisaation, itsehallinnollisen opiskelijakunnan. Opiskelijat ovat oikeutettuja tehokkaaseen, ammattitaitoiseen ja järjestäytyneeseen edunvalvontaan. Ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelijat massana ovat kirjattuna lakiin ilman, että heidän oma organisaationsa on tunnustettu. Tämä aiheuttaisi ristiriitaisen tilanteen, jolloin toimintaa ja edunvalvontaa ei voida sen koko potentiaalilla ja kapasiteetilla toteuttaa. Jos opiskelijakuntaa ei olisi, esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulu joutuisi haalimaan opiskelijaedustajat sisäisiin työryhmiin, jolloin yksittäinen opiskelija voisi helposti ajaa hallinnossa omia etujaan yhteisön vaatiessa demokratiaa ja kollektiivista kehittämistyötä. Pahimmassa tapauksessa ei opiskelijoita olisi ollenkaan edustettuina ammattikorkeakoulun valmistelevissa työryhmissä. Laadukasta koulutusta varten tarvitaan myös niiden mielipiteet, joita varten ammattikorkeakoulu on perustettu. Ilman tätä voidaan puhua passiivisesta ja kehittymättömästä korkeakoulusta, joka ei pysty vastaamaan asiakkaidensa tarpeisiin ja ennen kaikkea ei ole tarkoituksenmukainen.

Opiskelijakunta vaatii itsenäisen, demokraattisen organisaation, jonka perusrakenteet ovat kunnossa ja resurssit toimimiseen on turvattu siten, ettei opiskelijoille tule kohtuutonta maksua. Eduskunnan tuleekin huolehtia, että opiskelijakunnilla on riittävät resurssit tehtäviensä suorittamiseen esimerkiksi ammattikorkeakoulujen rahoituksen kautta. Lisäksi tehtäviensä hoitamiseen opiskelijakunta tarvitsee ammattikorkeakoululta riittävät tiedot opiskelijoista.

Arvoisa herra puhemies! Opiskelijatoiminta on usein opiskelijoille näkymätöntä toimintaa opiskelija-edustajien toimiessa työryhmissä jne. Jokainen opiskelija hyötyy opiskelijakunnan työn tuloksista ja palveluista, kokee hän niitä tarpeellisiksi tai ei. Opiskelijat tarvitsevat oman organisaationsa, joka huolehtii heidän eduistaan. Jos sitä ei ole, on turha puhua korkeakoulusta ja nimenomaan laadukkaasta korkeakoulusta. Laadukas edunvalvonta vaatii tunnustettua asemaa, oikeutusta toimia ja riittäviä resursseja. Tämä käsitteillä oleva laki tukee opiskelijakuntien asemaa ammattikorkeakouluissa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Ylioppilaskunnat ovat vahvoja siksi, että niihin kuuluvat kaikki opiskelijat, ja tämä asema olisi pitänyt antaa myös ammattikorkeakoulujen oppilaskunnille. Nyt on esteeksi sanottu perustuslakia, ja taas näkyy, että vaikka Suomen perustuslaki on aina sama pääsääntöisesti, niin tulkinta vaihtelee. Kyllä minä näen tässä tulkinnassa selvästikin sitä piirrettä, että yliopistoihmiset dominoivat valmistelua ja myös tulkintaa, juristeriaakin. Tämmöinen on tämä meno. Pidän tappiona sitä, että ammattikorkeakouluja ei rinnasteta ylioppilaskuntiin Tässä näkyy myöskin jälkeenjäänyt käsitys ammattikorkeakouluista. Vieläkään tässäkään talossa ei oikein ymmärretä, kuinka tärkeitä ne ovat yliopistojen rinnalla tuottamassa osaamista tähän maahan. On niitä semmoisiakin yhteisöjä, joihin on pakko kuulua. Minun käsittääkseni ainakin esimerkiksi tiekunta on semmoinen, josta ei voi olla poissa. Eli tässä tätä tulkintaa haetaan aina tarkoituksellisella tavalla. Edellinen keskustelu täällä muutama vuosi sitten osoitti, että tässä talossa on ammattikorkeakouluvastaista ilmapiiriä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Tennilä puheenvuoronsa lopussa totesi, tämä asiahan oli juuri pari vuotta sitten edellisen kerran käsittelyssä. Viitaten siihen keskusteluun, joka eduskunnan isossa salissa silloin käytiin, annan erityisen suuren arvon sille, että sivistysvaliokunnan mietintö on yksimielinen. Se on todella iso saavutus.

Puutun tässä kuitenkin siihen, kun muutamat edustajat ovat viitanneet tässä ylioppilaskuntiin ja niitten asemaan ja nytkin, niin kuin edelliselläkin kerralla, perustuslakivaliokunnan käsittelyyn ja siinä eräällä tavoin vertailuun ja toisekseen huomion siihen kiinnittämiseen, että yliopistoinstituutiolla on itsehallinnollinen luonne. Helsingin yliopistolla se oli edellisessä hallitusmuodossa aivan yksiselitteisen selvästi hallitusmuodon pykälällä todettu asia, joka muun muassa tarkoitti sitä, että poliisilla ei ollut siihen laitokseen asiaa, eikä se koskaan poliisia pyytänytkään sisälle, se hoiti sisäisesti nämä asiansa. Kun näin on, niin tässähän on eräs tie se, mikä on ollut edustajien Taipale ja Tennilä puheenvuoroissa, ja olikohan ed. Valppaankin puheenvuorossa sitä samaa sävyä mutta erikoisesti näissä kahdessa muussa, että ylioppilaskunnilta pitää pakkojäsenyys poistaa (Ed. Tennilä: Ei, sitä minä en kannattanut!) — Aha, mutta joka tapauksessa ed. Taipale nyt ainakin oli sitä mieltä. Puhutaan nyt vain ed. Taipaleesta sitten, niin ilmasto rauhoittuu tältä osin. Hyvä, että asia on näin, siis vastaan vain ed. Taipaleelle tässä. Tämä selvensi sitä asiaa.

Joka tapauksessa sehän tarkoittaa sitä, että meidän täytyy palauttaa mieliin se, millä tavalla tämä ammattikorkeakoulu tänne tuli. Senhän toi lakina tänne opetusministeri Christoffer Taxell. Asiasta käytiin silloin erittäin pitkä, lähes läpi yön kestänyt, keskustelu, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että tämä esitys on eräällä tavalla rakenteellisesti torso, kun siinä ei ole pystytty edes ratkaisemaan sitä, minkälaiset organisaatiot tätä ammattikorkeakoulua oikein ylläpitävät. Siis toisin sanoen jos tämä asia on nyt äärimmäisen tärkeä, mitä tässä oppilaskuntiin liittyen on todettu, niin silloinhan on asianlaita niin, että kun silloin oli vanha hallitusmuoto voimassa, jossa oli Helsingin yliopistollakin oma autonomiaa koskeva pykälänsä, niin olisi tietysti pitänyt rakentaa ammattikorkeakouluinstituutio samalle ajatukselliselle ja sivistykselliselle pohjalle. Silloin tämä asia olisi ratkennut kertaheitolla yksiselitteisen selvästi. Tänä päivänäkään tätä puutetta ammattikorkeakouluinstituution taustajärjestelystä ei ole ratkaistu.

Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, pidän aivan erinomaisena tuloksena, että sivistysvaliokunta on päätynyt yksimieliseen ehdotukseen isolle salille, niin että tästä asiasta ei siis tarvitse äänestää nyt eikä tarvitse velloa tätä asiaa tämän enempää.

Kimmo  Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että ammattikorkeakoulujen oppilaskunnat saavat nyt virallisen julkisoikeudellisen aseman. Se vahvistaa näitä korkeakoulujen oppilaskuntia ja myös sitä kautta selkeästi lisää opiskelijoitten vaikutusmahdollisuuksia.

Ed. Tennilä arvosteli perustuslakivaliokunnan kantaa pakkojäsenyyteen. Kanta ei ole uusi. Jo edellisen eduskunnan aikana edellinen perustuslakivaliokunta katsoi, että ammattikorkeakouluissa pakkojäsenyys ei ole oppilaskunnassa mahdollinen. Nyt hallitus tuli esityksellä, jossa oli perusteita tuolle pakkojäsenyydelle jonkin verran kehitetty, mutta perustuslakivaliokunnassa katsottiin ja kaikki asiantuntijat olivat samaa mieltä, että ei ole sellaisia perusteita esitetty hallituksen esityksessä, jotka mahdollistaisivat tuon pakkojäsenyyden.

Täytyy sanoa, että meillä oli jonkun verran keskustelua myös siitä vaihtoehdosta, olisiko automaatiojäsenyys mahdollinen, että kaikki tulisivat automaattisesti oppilaskunnan jäseniksi mutta jokaisella olisi oikeus erota yhdistyksestä. Itselläni oli tiettyä harrastusta ja ymmärrystä tämän tyyppiselle mallille, mutta valiokunnassa kuitenkin loppujen lopuksi päädyttiin sitten siihen, että tämän tyypin automaatiojäsenyyskään ei ole mahdollinen, ja metsänhoitoyhdistysten osalta oli otettu saman tyyppistä kantaa aikaisemmin. Täytyy kuitenkin sanoa, että nämä tapaukset eivät ole aivan identtisiä mutta tiettyä rinnasteisuutta niillä on.

Mitä tulee ylioppilaskuntien eli tiedekorkeakoulujen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyteen, niin tältä osin muistelen, että kun olin aikoinaan perusoikeuskomitean jäsenenä, jossa oli myöskin professori Tuori, joka on ollut keskeinen lausunnonantaja tässäkin asiassa, silloin tästä asiasta keskusteltiin varsin pitkään. Silloin, ottaen huomioon Helsingin yliopiston itsehallinnon, sen aseman perustuslaissa (Eduskunnasta: Pitkä perinne!) — pitkä, vuosisatainen, perinne — katsottiin, että kuitenkaan, vaikka tämä negatiivinen yhdistymisvapaus turvattiin perustuslaissa, se ei oikeuta purkamaan olemassa olevien ylioppilaskuntien pakkojäsenyyksiä. Mutta täytyy sanoa, että jos tänä päivänä tiedekorkeakouluihin haettaisiin ylioppilaskunnan pakkojäsenyysmahdollisuutta, niin perustuslakivaliokunta päätyisi varmasti näidenkin kannalta samaan lopputulokseen, toteaisi, että pakkojäsenyys ei ole mahdollinen. Mutta ottaen huomioon nämä pitkät, historialliset perinteet on katsottu, että se tiedekorkeakouluissa on kaiken kaikkiaan mahdollista. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi, puhemies ...

Puhemies! Ehkä vielä voin selventää sen, että vaikka tehtäisiinkin nyt joitakin muutoksia sitten yliopistojen oppilaskuntien asemaan, niin se ei sinänsä muuta tätä tilannetta, koska se perinne joka tapauksessa säilyy. Ja, täytyy sanoa, vain tästä historiallisesta pitkästä perinteestä johtuen tämä kohtelu on erilaista.

Toinen seikka, johon on kiinnitetty huomiota myöskin tässä yhteydessä, on terveydenhuollon järjestäminen, joka sisältyy yliopistoissa ylioppilaskuntien tehtäviin. On erittäin hyvä, että sivistysvaliokunta on ottanut tähän kysymykseen kantaa ja velvoittaa. Nythän yksi selvitys on tehty jo, joka valmistui toukokuussa, mutta valiokunta on myöskin ottanut kantaa, jossa velvoitetaan hallitusta kehittämään tätä ammattikorkeakoulujen oppilaitten terveydenhuoltojärjestelmää.

Lopuksi, puhemies, haluan todeta vain sen, että mielestäni on erittäin hyvä se, että kun valitaan opiskelijaedustajia ammattikorkeakoulun hallitukseen, niin juuri tässä vaalissa oppilaskunnalla on keskeinen tehtävä. Nythän oppilaskunta valitsee nämä edustajat. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu. Tärkeätä on kuitenkin, että kaikissa ammattikorkeakouluissa pidetään huolta siitä ja oppilaskunnissa nimenomaan pidetään huolta siitä, että se valinta on mahdollisimman demokraattinen, mielellään niin, että käytetään jäsenäänestystä, että mahdollisimman moni opiskelija osallistuisi tuohon vaaliin.

Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä aikaisemmin edustajien puheenvuoroissa on todettu, on annettava arvoa sille, että kaiken kaikkiaan tämä mietintö on saatu yksimielisenä ulos tänne saliin. Ja tietysti täytyy osittain yhtyä ed. Tennilän arvioon siitä, millä tavoin perustuslakivaliokunnassa näitä asioita vuosien varrella on käsitelty, ainakin sen kahdeksan vuoden aikana, kun itse olin jäsenenä siellä. Kyllä monta kertaa erilaisia poliittisiakin tulkintoja valitettavasti siellä tehdään, vaikka periaatteessa siellä pitäisi aivan objektiivisesti toimia eikä hallituspuolueitten määräysvallan alaisena.

Arvoisa puhemies! Kun tiedän, mikä on perustuslakivaliokunnan asema silloin, kun se ottaa jonkun kannan, ja tässä se on todennut, että pakkojäsenyys ei ole perustuslain mukainen, niin siltä osin tietysti erikoisvaliokunta on joutunut tekemään omat johtopäätöksensä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, minun mielestäni on ihan hyvä, että valiokunta on lisännyt nimenomaan opiskelijakunnan tehtävän määrittelyt, millä tavoin ne toimivat yhdyssiteinä jne. Myöskin täällä valiokunnan kannanotoissa on todettu se, että opiskelijakunnan jäsenmaksu ei saisi muodostua kohtuuttomaksi, ja silloin kun niitä avustuksia myönnetään, se tulisi myös huomioida.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitokset ed. Pulliaiselle, että aloitte perumaan niitä puheita ettekä sotkenut minua millään tavallaan ed. Taipaleen puheisiin.

Mutta mitä tulee tähän opiskelijoiden automaatiojäsenyyteen, niin eihän siinä ole mitään esteitä. Varmasti niin yliopisto- kuin ammattikorkeakouluissakin voidaan tämä automaatiojäsenyys säätää. Kysymys on vain siitä, että tässä eduskunnassa ei ole vielä riittävästi sitä tahtotilaa, jolla opiskelijat saataisiin tasa-arvoisiksi näissä kahdessa korkeakoulujärjestelmässä. Se tahtotila puuttuu, ja silloin tätä asiaa ei saada täällä näköjään läpi. Toivottavasti tällainen tahtotila vielä löytyy ja nämä opiskelijat saadaan kaikin puolin tasa-arvoisiksi.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Haluaisin myös todeta omana kantanani, että tämän kaltaisen keinotekoisen jaon muodostaminen ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja toisaalta korkeakouluopiskelijoiden välillä on tarpeetonta.

En mielelläni käytä sanaa pakkojäsenyys. Totean sen, että on olemassa monia yhteisöjä, joiden jäseninä me olemme, ilman että meiltä on kysytty asiasta yhtään mitään. Ehkäpä merkittävin yhteisö, jonka jäsenenä useimmat suomalaiset ovat, on evankelisluterilainen kirkko. Mielenkiintoista on se, että tähän järjestöön liitytään ilman, että asianomaiselta henkilöltä kysytään yhtään mitään, ja vielä siten, että (Ed. Pulliainen: Vanhempiaan on vaikea valita!) uskonnollinen kantakin tulee samanaikaisesti ikään kuin äidin ja isän perintönä mukana.

Olen aivan varma, että mikäli perustuslakivaliokunnalla olisi ollut riittävää poliittista tahtoa, niin ratkaisu tähän tilanteeseen olisi löytynyt esimerkiksi niin sanotun automaatiojäsenyyden kautta eli siten, että automaattisesti ammattikorkeakoulujen opiskelijat olisivat olleet oppilaskunnan jäseniä, ainakin siihen saakka, kunnes he ilmoittaisivat, että he eivät ole jäseniä. Tämä olisi ollut yksi muoto, joka olisi tehnyt ammattikorkeakoulujen oppilaskunnista huomattavasti vahvempia ja opiskelijoiden etuja paremmin edustavia kuin mikä on nykyinen tila.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhujamestari ed. Laaksolle totean, että hän viittasi äsken evankelisluterilaiseen kirkkoon, jossa synnytään kirkon jäseniksi ja sieltä sitten erotaan. Se mallihan on kirkossa käytössä.

Tatja  Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! En oikeastaan ymmärrä sitä, miksi ed. Valpas sanoi, että opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Niin kuin ed. Valpas tietää, sivistysvaliokunta teki erittäin paljon töitä sen eteen, että tämä opiskelijajärjestön itsehallinto säilyy juuri sellaisena samanlaisena kuin se on ylioppilaskunnissakin, elikkä opiskelijajärjestö pystyy itse määrittelemään, millä tavalla jäsenet valitaan erilaisiin toimielimiin. Lisäksi he saavat itse päättää jäsenmaksun suuruuden ja myös vahvistavat sen. Elikkä näissä asioissa sivistysvaliokunta otti selvän linjan ja haluttiin vahvistaa sitä itsehallintoa.

Tämän lakiesityksen ja lain myötä opiskelijakuntien asema vahvistuu ammattikorkeakouluissa, ja uskon, että tällä tavalla myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rahoitus vahvistuu ja sitä kautta opiskelijoille saadaan paljon paremmat toimintaedellytykset ammattikorkeakoulussa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvonen ei minun mielestäni tiedä nyt, mitä puhuu. Nämä ammattikorkeakoulujen opiskelijathan ovat ihan selvästi eriarvoisessa asemassa, koska tällaista automaatiojäsenyyttä ei ole kuin on yliopistokorkeakouluissa. On kai turha väittää, etteikö tässä mitään eriarvoisuutta ole. Tässähän on. Senhän nyt myöntävät kaikki täällä.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on minun mielestäni liian paljon sanottu, ed. Valpas, kun sanoitte, että tämä on täysin epätasa-arvoinen. On totta, että siellä on erilaisuuksia, mutta me olemme toimineet juuri sen mukaisesti kuin perustuslakivaliokunta on edellyttänyt ja tehnyt tulkintoja. Minun mielestäni täällä meidän, joilla on perustuslaista hieman vähemmän kokemusta, pitäisi ymmärtää se ja toimia sen mukaisesti.

Rauno  Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2003 helmikuussa hyväksytty ammattikorkeakoululaki toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksentekoa. Laki tunnustaa opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen itsehallintoa määrittelemällä opiskelijaedustuksen ammattikorkeakoulujen sisäistä hallintoa hoitavaan hallitukseen. Opiskelijat ovat korkeakouluyhteisön jäseninä oikeutettuja ja lain velvoittamia osallistumaan korkeakoulun hallintoon ja kehittämiseen. Osallistuminen on demokraattisesti toteutettavissa opiskelijoiden oman organisaation, itsehallinnollisen opiskelijakunnan, avulla.

Ammattikorkeakoulujen intresseissä on tiiviimpi yhteistyö opiskelijakuntien kanssa myös virallisella tasolla, mutta ilman laillistettua asemaa yhteistyön toteuttaminen olisi vaikeampaa. Ammattikorkeakoulut ovat tietoisesti tukeneet ja kehittäneet opiskelijayhdistyksiä korkeakoulujen sisäisinä vaikuttajina ja tunnustavat nämä osaksi korkeakouluyhteisöjään. Opiskelijayhdistysten vastuulla ovat koko ammattikorkeakoulun edunvalvonta- ja vaikuttamisasiat. Opiskelijakunnilla on jo nyt julkiseksi määriteltäviä tehtäviä, joten niille oli saatava asema ja resurssit näiden tehtävien kunnolliseen toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä ja päätettävänä oleva laki laittaa tämän asian kuntoon, olkoonkin, että jäsenyys opiskelijakunnassa on vapaaehtoista. Tuskinpa, vaikka ed. Valpas täällä tasa-arvoa vaatiikin, tasa-arvoa edistää se, että yliopistojen opiskelijakuntien pakkojäsenyys poistettaisiin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että täällä salissa on keskusteltu nyt tästä eri korkeakoulujen opiskelijoiden epätasa-arvosta, koska onhan ihan selvää, että tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta tietenkin tämä laki osaltansa sitä parantaa, ja olen ymmärtänyt näin, että opiskelijayhdistykset ovat sitä mieltä — ammattikorkeakouluopiskelijayhdistys Samok esimerkiksi on sitä mieltä — että tässä nyt edes jotain saatiin ja se on hyvä asia.

Toinen asia, mistä minä olen huolissani, joka liittyy osittain tähän samaan asiaan, on opiskelijaterveydenhuolto. Myös sillä alueella nämä eri korkeakoulujen opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa. On aivan eri asia olla yliopisto-opiskelija kuin ammattikorkeakouluopiskelija, koska ammattikorkeakouluopiskelijan opiskelijaterveydenhuolto riippuu täysin siitä, mikä on kunnassa tilanne, mikä on siinä kunnassa tilanne, millä paikkakunnalla se oppilaitos on, eli minkälainen taso siellä on ja kuinka paljon siellä on palvelujen riittävyyttä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valpas ja ed. Risikko kiinnittivät erittäin hyvin huomiota amk-opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Nythän sen järjestää kunta, ja se on erittäin kirjavaa. Se saattaa olla jossakin kunnassa huonompaa kuin Yths-hoito. Sen takia olisikin erittäin toivottavaa, että annettaisiin jonkinlaiset säännökset siitä, minkälainen terveydenhuolto amk-opiskelijoille tulee tarjota.

Kuten julkisuudessa on puhuttu, olisi toivottavaa — terveisiä hallituspuolueille — että koko amk-laitos tulisi valtion maksettavaksi, kuten yliopistotkin ovat.

Suvi  Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hieno asia, että sivistysvaliokunta on saanut aikaiseksi yksimielisen mietinnön tästä asiasta. Viime kaudella näin ei käynyt ja suuressa salissa jouduimme äänestämään ed. Valppaan esityksestä, siitä, olisiko pakkojäsenyys säädetty ammattikorkeakoulujen opiskelijoille perustuslain säätämisjärjestyksessä, mikä sinällään työkaluna olisi ollut aika järeä ase. Selvin äänin sitten päätettiin, että asiaa pitää uudelleen valmistella ja se pitää pikaisesti tuoda takaisin tähän taloon. Se, että olemme jo puolessavälissä tätä kautta, osoittaa, että asia ei ole ollut mitenkään helppo. Sitä on pitkin matkaa yritetty kuitenkin hoitaa niin, että todellakin myös ammattikorkeakoulussa opiskelijakunnilla on selvä lain säätämä asema ja toimivalta sekä mahdollisuus hoitaa niitä tehtäviä, joita sillä on.

Mielestäni kuitenkin tärkeä asia tässä on se, että opiskelijakuntien täytyy ponnistella työnsä eteen, jotta se toiminta on niin houkuttelevaa, että opiskelijat haluavat liittyä jäseneksi. Senhän pitäisi olla sen toiminnan tavoitteena, että tarjotaan sellaisia palveluja opiskelijoille, jotka nähdään niin tärkeinä, että halutaan olla mukana tässä opiskelijakunnassa. Meillä on liian paljon esimerkkejä yliopistomaailmasta siltä osin, että tämä jäsenyys koetaan pakkojäsenyytenä, että siihen pakotetaan ja siinä ei palveluja saada.

Terveydenhuolto on todellakin ammattikorkeakouluopiskelijoiden ongelma. Mutta tässäkin täytyy miettiä sitä problematiikkaa, että jos kuntalaisille tarjotaan julkisessa terveydenhuollossa palvelut ja opiskelija, joka omalla paikkakunnallaan opiskelee, käyttää näitä samoja julkisia palveluja, niin kyllähän he ovat tietysti tasa-arvoisessa asemassa. (Puhemies koputtaa) Puhemies! Jos saan jatkaa vielä. (Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle)

Niin, arvoisa puhemies, kun puhutaan, että ammattikorkeassa opiskelevat saavat käyttää kunnallisia terveydenhuoltopalveluja, niin kyllähän silloin näitten palvelujen pitää olla sillä tasolla, että olipa käyttäjä paikkakunnalla opiskeleva opiskelija tai kuntalainen, niin palvelut ovat saatavilla ja ne ovat laadukkaita ja hyviä. Ei mielestäni sen takia pidä rakentaa erillistä järjestelmää ammattikorkeakouluopiskelijoille, että kunnallisia palveluja ei ole saatavissa tai ne ovat huonoja. Näinhän tosiasiassa on tällä hetkellä, että jonot ovat pitkät ja erityisesti tietyt palvelut, muun muassa mielenterveyspalvelut, jopa Yhts:n kautta saatavat palvelut, ovat kiven alla, saatikka sitten ammattikorkeassa opiskelevien nuorten tilanne, jotka tarvitsevat mielenterveyspalveluja. Niitä ei varmasti kunnallisesta terveydenhuollosta saa.

Ongelma on tietysti myös niitten opiskelijoitten osalla, jotka opiskelevat eri paikkakunnalla kuin mikä on kotipaikkakunta, koska silloin hyvin mielellään tietysti paikkakunnalla ohjataan sinne oman kotipaikkakunnan palveluihin. Tällöin varmasti syntyy sellainen tilanne, joka on täysin epäoikeudenmukainen ja ei vastaa millään tavalla sitä perusturvaa, joka laissa säädetään.

Eli on erinomainen asia, että tätä asiaa nyt sitten selvitetään. Valitettavasti sitä on jo selvitetty kovin pitkään ja hartaasti, niin että toivoisi, että saadaan hallitukselta selvä esitys, miten asia tullaan ratkaisemaan. Sen verran pessimisti olen, arvoisa puhemies, etten usko, että ammattikorkeakouluopiskelijoille tullaan rakentamaan vastaavanlaista järjestelmää kuin yliopistomaailmassa on. Tämä Terveydenhuoltosäätiö tarjoaa hyvät palvelut yliopistossa opiskeleville, mutta siihen myös aika paljon rahaa satsataan valtion budjetissa ja myös opiskelijat itse osallistuvat siihen maksullaan. Mutta jonkinlainen varmuus täytyy ilman muuta ammattikorkeakouluopiskelijalla olla siitä, että kun sairastuu, niin se palvelu on saatavissa. Tässä yhteydessä edelleenkin korostan sitä, että on tärkeää, että siellä kunnassa myös se kuntalainen on tasavertaisessa asemassa, että myös hän saa sen palvelun, niin kuin hoitotakuu tänä päivänä edellyttää, ja hoitotakuun piirissä ovat myös tietysti opiskelijat.

Mutta epäkohtia tässä kokonaisuudessa on, ja hallituksen on mitä pikimmin tuotava jonkinlainen esitys siitä, millä tavalla tämä jokaisen kansalaisen, myös ammattikorkeakouluopiskelijoitten, perusoikeus turvataan eli oikeus terveydenhuoltoon silloin, kun sitä tarvitsee.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olin perustuslakivaliokunnan jäsen niin lyhyen aikaa, että en varmasti esiinny perustuslakiasiantuntijana, mutta kyllä minusta edustajat Risikko, Valpas, Lindén ja monet muut olivat ihan oikeassa siinä, että opiskelijat yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa eivät ole samanarvoisessa asemassa, mitä tulee edunvalvontaan, tehtävien hoitoon ja opiskelijoitten tosiasialliseen tilanteeseen. Kyllä ed. Taipale, vaikka en hänen kanssaan ole samaa mieltä, oli looginen siinä mielessä, että vastaava järjestelmä pitää olla kummallakin puolella.

Itse olen yrittänyt pohtia esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten jäsenyyden ja pakkojäsenyyden kautta sitten tätä juridista pohjaa. Siellähän on pakko olla jäsenenä, on pakko maksaa hoitomaksut, mutta sillä ei ole kuitenkaan sitten mitään tekemistä varsinaisen metsänhoidon tai metsälakien kanssa. Siltäkin pohjalta tarkastellen en oikein ymmärrä tätä logiikkaa vieläkään, minkä takia perustuslain raja kulkee sitten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Ed. Lindén kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota eli tähän opiskelijoiden oikeuteen terveydenhuoltoon. Ongelma vain on se, että kun esimerkiksi 70-luvulla me puolustimme korkeakouluissa opiskelevien tätä niin sanottua pakkojäsenyyttä, niin yksi meidän keskeisistä perusteluistamme oli juuri se, että jos tästä niin sanotusta pakkojäsenyydestä luovuttaisiin, samalla se merkitsisi myös tämän hyvän terveydenhoitojärjestelmän alasajamista. Sitä ei kerta kaikkiaan voisi ylläpitää ilman sitä panosta, minkä opiskelijat taloudellisestikin tuovat tähän järjestelmään. Aivan samalla tavalla, väitän, ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden osalta me pääsisimme nopeutetusti sellaiseen järjestelmään, jossa myös heidän etunsa otettaisiin huomioon, jos tämä niin sanottu pakkojäsenyys olisi olemassa opiskelijakunnan osalta.

Ed. Pulliaiselle haluaisin vielä sanoa, että kyllä mielestäni tämä kirkon jäsenyys on pakkojäsenyyttä, koska kirkosta ei pääse pois ennen kuin tietyn ikäisenä, ainakin siihen asti se on pakkojäsenyyttä. Sen sijaan tavallaan me varmasti molemmat hakisimme sellaista muotoa, jota tämä automaatiojäsenyys ehkä kuvaa paremmin, eli mahdollisuutta liittyä halutessa, mahdollisuutta päästä pois halutessa, mutta kuitenkin siten, että esimerkiksi ammattikorkeakouluissa kaikki opiskelijat olisivat opiskelijakunnan jäseniä.