Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen annettua lakia muutettavaksi niin, että kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamisen ja hankinnan perusparantamisen enimmäisavustusprosentti on 50 prosenttia. Tämä esitys on positiivinen, kuuluu jälleen nyt sitten positiivisiin hallituksen esityksiin. Tämä helpottaa tilannetta, joka on kehitysvammaisten ihmisten kohdalla. Heistä noin 2 000 asuu edelleenkin laitoksissa pitkäaikaispaikoilla. Laitosympäristö ei suinkaan ole aina inhimillinen. On parempi asua omassa kodissa, asunnoissa, joita tällä hallituksen esityksellä pyritään saamaan maahamme lisää.

Lisäksi noin 6 500 aikuista kehitysvammaista asuu vanhempiensa ja omaistensa luona, ja heidän tilanteensa on se, että vanhenevat vanhemmat hoitavat jo varsin iäkästä lastaan, joka on kehitysvammainen. Tilanne on hankala molempien näkökulmasta. Tietysti silloin, jos perhe pystyy tähän, ratkaisu saattaa olla hyvä, mutta varsin usein tämä kehitysvammaisen aikuistuneen lapsen hoito käy vanhemmille ylivoimaiseksi. Tällöin tämän oman kodin aikaansaanti on paikallaan. Asuntojen rakentamista kehitysvammaisille on syytä siis tukea, ja tässä on tämä 50 prosentin tuki, josta nyt säädetään. Rahat tähän tulevat sitten budjetin ulkopuolelta, jolloinka tässä ei ole budjettipaineita.

Valto Koski /sd:

Herra puhemies! Toistamatta, mitä ed. Tiusanen sanoi, voin todeta, että tämä on hyvä ja positiivinen lakiesitys, joka auttaa näitä vammaisryhmiä asunto-olojen parantamiseksi.

Mutta haluan tässä yhteydessä ottaa esille asian, joka muistui mieleeni, kun aikanaan toimin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Eräs vammaisen yliopisto-opiskelijan äiti tuli tyttärensä kanssa kysymään, voisiko jollakin tavoin yliopisto-opiskelua suorittavien vammaisten asunto-oloja parantaa. Olen tästä asiasta viestinyt ympäristövaliokunnalle, mutta en ole havainnut, että mitään käytännön toimia olisi, ja toivon, että kun tämä nyt tulee tässä yhteydessä sanottua, niin joku taho ottaisi huomioon myöskin sen, että vammaisten yliopisto-opiskelijoiden asunto-oloihin puututtaisiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n puheenjohtajana ja sen omistaman Koivulan keskuksen hallituksen puheenjohtajana totean, että kun juuri nyt rakennamme tällaista instituutiota Oulun Hietasaareen, niin se on varsin merkittävä edistysaskel suhteessa siihen, että nämä tulevat asiakkaat ovat olleet laitoksessa laitoshoidossa, ja sitä laitosjärjestelmää nyt parhaillaan puretaan, eli kehitys menee inhimillisempään suuntaan hyvin reippain askelin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Opiskelijoillahan on tietysti opiskelija-asuntoloihin oma asuntorahaston tukimuoto, joka myös on lailla säädetty. Prosentti on vain selvästi matalampi kuin kehitysvammaisilla.

Tämä ed. Kosken nostama huoli on varmasti aivan paikallaan. Tässäkin mietinnössä tietysti olisi voitu ottaa tämä huomioon, että on opiskelijoita, jotka ovat samalla sitten kehitysvammaisia, ja heidän kohdallaan tarvitaan erityisiä asunto-olosuhteita — enemmän tilaa nimenomaan kylpyhuoneiden ja ovien leveyksien osalta, kynnyksettömyyttä — toisin kuin tavallisesti opiskelija-asuntoloissa. Kahden näkökulman yhteensovittaminen on varmasti mahdollista ja tarpeellista tässä tapauksessa, ja koetan pitää, ed. Koski, tämän asian mielessä, kun ympäristövaliokunnassa vastaavan tyyppiset asiat ovat esillä.

Valto Koski /sd:

Herra puhemies! Väärinkäsityksen estämiseksi haluan todeta äidistä ja tyttärestä, jotka kävivät minun luonani, että lapsi ei ollut kehitysvammainen — hänellä oli muu vamma, ja sen takia tämä asumiskysymys oli hankala hoitaa — ettei tule väärää käsitystä.