Täysistunnon pöytäkirja 56/2010 vp

PTK 56/2010 vp

56. KESKIVIIKKONA 26. TOUKOKUUTA 2010 kello 14.07

Tarkistettu versio 2.0

26) Laki järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta

 

Juha Hakola /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi pyytäisin, että saattaa mennä hieman 5 minuutin yli, koska asia on niin laaja ...

Puhemies:

No, puoleenyöhön on vielä pitkälti.

Puhuja:

... mutta pyrin mahdollisimman nopeasti puhumaan.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva laki-aloite on saanut valtaisan määrän huomiota ja tuottanut palautetta pääasiallisesti puolesta, mutta jonkin verran myöskin vastaan. Puran tässä seuraavassa pääkohdittain asiaa ja pyrin perustelemaan sitä, miksi tämän aloitteen käsittelyyn on painava yhteiskunnallinen tarve.

Aivan aluksi lienee syytä kuitenkin korostaa, että tällä lakialoitteella on tarkoitus muuttaa järjestyslakia. Järjestyslain tarkoituksena on edistää järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla, siis korostan tässä vielä, yleisillä paikoilla. Tämä lakialoite ei siis koske luvanvaraista rahankeruuta, ei katusoittoa eikä taiteellista esiintymistä yleisellä paikalla. Myöskään urheiluseurojen rahoitukseen tai vaalirahoitukseen tällä lakialoitteella ei ole yhtymäkohtia. Vielä vuosikymmen sitten useimpien kaupunkien järjestyssäännöissä kerjääminen oli kielletty. Vuonna 2003 voimaan tullutta järjestyslakia laadittaessa kerjäämistä yleisillä paikoilla ei juurikaan esiintynyt. Kukaan ei tuolloin osannut kuvitella, että kerjääminen ilmiönä yleistyisi näihin mittasuhteisiin, joihin se nyt on paisunut. Kenenkään toimeentulo ei riipu kerjäämisestä Suomessa, sillä ellei tavanomaisia töitä löydy, sosiaaliturva pitää viime kädessä huolen siitä, ettei tarvitse turvautua itseään alentavaan toimeentulon hankintaan. On itsestään selvää, ettei kerjäämällä kukaan kykene saamaan riittävää toimeentuloa, kuten esimerkiksi asuntoa, ruokaa ja muita elämisen kannalta välttämättömiä hyödykkeitä.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille ulkomailta tulevien kerjäläisten roolin mahdollisena ihmiskaupan uhreina. Viimeaikaisten tietojen mukaan on ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voidaan epäillä kerjäläisiä käytettävän hyväksi rikollisten toimesta. Kyse on lähinnä ihmiskauppaan verrattavasta toiminnasta, jolla on vahva liitännäisyys ihmisoikeuksien rikkomiseen. Saatujen tietojen mukaan Romanian syyttäjäviranomaiset ovat nostaneet syytteen kymmentä henkilöä kohtaan ihmiskaupalle tyypillisestä toiminnasta. Tietojen mukaan kyseiset henkilöt ovat järjestäneet henkilöitä kerjäämään nimenomaisesti tänne Suomeen. Käsitykseni mukaan tähän toimintaan ei liity juurikaan pakottamista eikä sinällään myöskään hengen ja terveyden uhkaa. Sen sijaan uskottelu paremmasta tulevaisuudesta, työmahdollisuuksista ja elinoloista saavat useimmiten aikaan lähtöpäätöksen. Tätä taustaa vasten viesti siitä, että kerjääminen on Suomessa kiellettyä, voisi saada aikaan vastakkaisen päätöksen. EU-maista tulevien kerjäläisten osalta kerjuukielto poistaa houkutusta tulla Suomeen ilman työtä.

Tiedotusvälineiden mukaan kerjäämisestä saatava tulo näyttää muodostuvan suuremmaksi kuin tulo lähtömaassa, vaikka kerjuumahdollisuudesta pitäisi maksaa matkanjärjestäjille huomattavia summia. Viime aikoina yleistynyt kerjääminen on tuonut mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kansalaisissa turvattomuuden tunnetta. Kerjääminen on muuttunut osin aiempaa hyökkäävämmäksi, ja samalla toimintaan on tullut kuvaan myös erilaista muuta omaisuusrikollisuutta. Eri viranomaisten lausuntojen mukaan näpistys- ja varkausrikokset ovat lisääntyneet eniten, mutta mukana on myös jonkin verran vakavampiakin rikoksia, kuten asuntomurtoja sekä ryöstörikoksen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tärkeää on huomata se, että monien rauhallisten kerjäävien henkilöiden läheisyyteen on ilmaantunut henkilöitä, jotka syyllistyvät pieniin rikoksiin sekä muuhun häiritsevään toimintaan.

Lakialoitteen yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa poliisille toimivaltuudet puuttua kerjäämiseen ja poistaa kerjääjät paikalta. Nykyisellään edellytys häiriön aiheuttamisesta on jonkin verran epäselvä ja tuo mukanaan varsin vaihtelevan puuttumiskynnyksen ja -käytännön. Joissain kannanotoissa on arvosteltu sitä, ettei poliisin ole tarkoituksenmukaista sakottaa kerjäämisestä ja käyttää näin resurssejaan tarkoituksettomasti. Käsitykseni mukaan mahdollinen valvontatoimi ei edellytä lisäresursseja vaan on luonteva osa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontaa. Mitä tulee sakottamiseen, olen aivan samaa mieltä siitä, ettei ensisijainen keino olekaan sakon antaminen. Ei voi olla tarkoituksenmukaista sakottaa ihmisiä, jotka ovat varattomia. Tästä johtuen ensisijaisesti asia tulisikin hoitaa neuvoin, kehotuksin ja käskyin ja vasta viimesijaisesti sakkorangaistuksella. Lähtökohtaisesti järjestyslain rikoksesta seuraava sanktio on sakkoa, mutta haluan korostaa kuitenkin sitä seikkaa, että rangaistusta sinällään tulee arvioida yleisen suhteellisuusvaatimuksen perusteella.

Arvoisa puhemies! Kiinnitin eduskunnan huomion ensimmäisen kerran kerjäämiseen ilmiönä vuonna 2008 täällä eduskunnan kyselytunnilla. Tuolloin kysyin ministereiltä, miten aiotaan ohjeistaa viranomaiset asiaan puuttumiseksi ja mihin toimiin aiotaan ryhtyä kerjäläisilmiön mahdollisesti laajentuessa. Tuolloin sisäasiainministeriö asetti työryhmän kartoittamaan kerjäläisiin liittyvien viranomaistoimien yhdenmukaisuutta. Työryhmä ei tuolloin kuitenkaan esittänyt muutoksia lainsäädäntöön.

Kuluvan viikon maanantaina käynnistettiin sisäasiainministeriössä selvitystyö järjestyslain muuttamisesta. Tämä selvitystyö käynnistettiin jo etupainotteisesti pitkälti tämän käsittelyssä olevan lakialoitteen pohjalta. On mielestäni hyvä, että asiaa selvitetään perusteellisesti juuri nyt, kun kerjääminen on lisääntynyt merkittävästi näkyen jo lähes koko maan alueella. Lakialoite vaatii selvitystä myös perustuslailliselta puolelta jatkokäsittelyn edetessä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan romaneista, koska tämä lakialoite on linkitetty valitettavan voimakkaasti heihin. Romaneihin kohdistuu räikeää syrjintää muun muassa Bulgariassa ja Romaniassa. On tärkeää, että Suomi pyrkisi vaikuttamaan niin kahdenvälisesti kuin EU-tasolla siihen, että kyseiset maat täyttäisivät EU- ja ihmisoikeussopimusvelvoitteensa vähemmistön oikeuksia kohtaan. EU on ihmisoikeuksien suunnannäyttäjä maailmassa, ja siksi sen tulisikin tehdä kaikkensa turvatakseen vähemmistöjen asema jäsenvaltioissaan. EU:n pitäisi suunnata voimavaroja ja tukea tämän ongelman hoitamiseksi. Mikäli auttaminen ei riitä, pitää myös harkita pakotteita. Pakotteena voisi harkita esimerkiksi EU-tukien jäädyttämistä siksi, kunnes asiat ovat jäsenmaissa hoidettu asianmukaisesti.

Kerjäämisellä toimeentulon hankkiminen EU:ssa on ihmisarvoa alentavaa eikä näin ollen voi olla myöskään sopiva tapa hankkia elantonsa. On myös päivänselvää, ettei täällä Suomessa ole mahdollista kustantaa elämistä pelkällä kerjäämisellä. Lähtökohtaisesti keskeistä on vaikuttaa kerjäläisyyden syntyyn siellä, mistä ilmiö on saanut alkunsa.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tämä, kuten todettu, reilu kuukausi sitten tekemäni lakialoite on nostanut kysymyksen kerjäämisestä ajankohtaiseksi ja samalla se on saanut myöskin päätöksentekokoneiston toimimaan. Kuten edellä totesin, sisäministeriö on asettanut selvitystyöryhmän pohtimaan kerjäämiskieltoa. Tästä johtuen toivon, että lakivaliokunta lähettää lakialoitteen viipymättä sisäasiainministeriöön lausuntoa varten.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Kello on paljon, ja yritän olla lyhytsanainen, 2 minuuttia aikaa. Mutta kun täällä käsitellään kahta ed. Hakolan tekemää aloitetta, niin siinä on mielestäni positiivinen ja vähemmän positiivinen. Tämä on se vähemmän positiivinen.

Ed. Hakolan puheenvuoro oli mielestäni selvästi parempi kuin tämä kirjoitettu teksti. Romania, Bulgaria ja Slovakia, maat, joissa on merkittävä romanivähemmistö, eivät, aivan oikein, ihmisoikeuksia ja vähemmistöoikeuksia takaa. Se on EU:n huoli, ja tämä asia pitäisi hoitaa tietysti niissä maissa.

Tämä ongelma, että romaneja tulee Suomeen ja muualle EU:n alueelle kerjäämään ja he ovat varmastikin ihmiskaupan kohteena myös, sitä en epäile, on tietysti toinen puoli tätä asiaa. Mutta onko oikea tapa sitten kriminalisoida kerjääminen? Täällä todetaan perusteluissa muun muassa: "Kieltämällä kerjääminen voitaisiin kaupunkiviihtyvyyttä olennaisesti kohentaa." Mielestäni perustelu on hiukan kummallinen.

Kysymys on köyhyydestä. Yhtä hyvin ed. Hakola voisi esittää lakialoitteen, että on köyhyys kiellettävä. Siis tämä on ongelmallinen tapa hoitaa tätä asiaa.

Mitä tulee romaneihin, niin, aivan oikein, he ovat olleet vainon kohteena vuosisatoja. Ei ole kamalan kauan aikaa siitä, kun Ruotsi-Suomessa romanilla ei ollut hengen suojaa. Kolmannen valtakunnan aikana he olivat suunnilleen samassa asemassa kuin juutalaiset, ja nyt tilanne on edelleenkin heikko.

Mielestäni asiasta pitää keskustella, mutta en kannata tätä lakialoitetta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen vähän samoilla jäljillä kuin ed. Tiusanen. Minun mielestäni tätä asiaa täytyy tarkastella erinomaisen monipuolisella tavalla ja nimenomaan siihen tähdäten, että se rakenteellinen köyhyys, mikä tässä on taustalla, saa ratkaisunsa. Jos se kerjääminen täällä meillä kielletään, niin se sama jossakin muualla sitten, missä ei ole kieltolakia, toteutuu ilman, että se itse ongelma poistuu. Ja silloin, kun siihen vielä liittyy järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuus, niin sitä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi se asia tulee. Elikkä sen pitää olla meillä silmissä, että se herättää meidät ajattelemaan ja toimimaan. Ja sen pitää herättää sillä tavalla tehokkaasti toimimaan, kuin ed. Hakola osoitti tässä edellisessä lakialoitteessa, että supermiehenä pisti koko homman, maailman järjestykseen muutamassa päivässä. Tässä se valittu tapa ei ole yhtä tehokas eikä yhtä perusteellisesti harkittu kuin tuossa edellisessä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen taas tämän lakialoitteen allekirjoittaja ja ed. Juha Hakolan esityksen takana. Syihin, mitä ed. Juha Hakola esittelypuheenvuorossaan toi esiin, voi pitkälle yhtyä, mutta käydään paljon keskustelua siitä, onko tämä ainoastaan Pääkaupunkiseudun ongelma. Se ei ole ainoastaan Pääkaupunkiseudun ongelma, vaan viime kesä ja tämä kesä näyttävät olevan sellaisia kesiä, että nämä ongelmat ovat siirtyneet myös koko Suomen alueelle, erityisesti maaseutukaupunkeihin, niitten keskustoihin, missä tietenkin kerjääminen on kaikista kannattavinta, koska siellä on paljon ihmisiä läsnä. On tietenkin selvää, että ihan yksittäisellä lakialoitteella me emme voi tietenkään köyhyyttä poistaa maista ja varsinkaan muista EU-maista, mutta se, mitä me voimme kansanedustajana tehdä omalle lainsäädännöllemme ja mitä Suomessa voidaan tehdään, on käyttää niitä keinoja, mitä me voimme täällä kansanedustajana tehdä. Totta kai kansainvälinen politiikka, yleinen köyhyyden poistaminen maailmasta ja humanitäärinen työ on työtä, mutta ne ovat vähän hidasliikkeisempiä.

Joku taisi sanoa, että olisi ehkä hyvä, että ne kerjäläiset olisivat meidän silmissämme. Kyllä monet kansalaiset ovat kuitenkin aika ärtyyntyneitä siitä, että he eivät halua välttämättä, että ne ovat jatkuvasti silmissä. Me tiedämme myöskin ne lieveilmiöt, mitkä liittyvät ulkomaalaislakiin ja siinä yhteydessä käytävään keskusteluun. Meillä valitettavasti jo toukokuun kolmen ensimmäisen viikon aikana tuli Romanian ja Bulgarian alueilta lähes sata turvapaikanhakijaa, jotka myöskin sitten sijoitetaan vastaanottokeskuksiin, joissa he monet saavat lämpöisen ruoan ja sitä kautta toimeentulotuen. Tämän lisäksi he tietenkin menevät kadulle kerjäämään, koska tarkoituksena ei ole tietenkään saadakaan Suomesta turvapaikkaa, koska se turvapaikan hakeminen on perusteetonta niin kuin se on kaikissa tapauksissa sataprosenttisesti Suomessa ollut, vaan tarkoitus on tällä kerjäämisellä ja Suomeen tulemisella ansaita itsellensä rahaa.

Ed. Juha Hakola viittasi näihin kansainvälisiin yhteyksiin. Paljon puhutaan poliisien keskuudessa sitä, että todelliset toimeksiantajat ovat siellä Romanian ja Bulgarian paronilinnoissa ja tämä on ohjattua toimintaa ja ne avustavat varsinkin matkustuksen suorittamisessa ja antavat rahaa esimerkiksi siinä vaiheessa, että päästään ensin siihen kohdemaahan, ja raha peritään sitten korkoineen takaisin. Mutta koska palkkataso ja elintaso on hyvin matala näissä maissa, siltikin se on kannattavaa toimintaa.

Sen lisäksi, että se on siirtynyt maaseutukaupunkeihin tämä kerjääminen, niin sinne on tullut uusi lieveilmiö, joka on viimeisen kahden vuoden ajalta myöskin lisääntynyt. Tekotapa on niin, että vähäliikenteisillä teillä pysäytetään luvatta ajoneuvoja tielle ja ajoneuvo ympäröidään kerjääjien toimesta. Jos ei kerjääminen sinänsä onnistu, niin sitten alkaa kaupustelu, jossa kaupustellaan erilaista rihkamatarviketta niin kauan, että päästään muodolliseen kauppaan, ja sen jälkeen hävitään paikalta. Tämä on tietenkin kriminalisoitua, se täyttää nyt vähintään liikenteen vaarantamisen tunnusmerkistön tai liikennerikkomuksen tunnusmerkistön, ja paikalle voidaan kutsua poliisi, mutta käytännössä on osoittautunut, että vaihtamalla nopeasti paikkaa siirtymällä toisen tien varteen tätä voidaan tehdä pitkin kesää Suomessa ja poliisi on aina myöhässä tai voimaton. Tietenkin prioriteettina tämän tyyppinen massarikollisuus, mikä lisääntyy, ei ole tietenkään myöskään poliisin ykköstehtävä, kiireellisyystehtävä vaan sinne mennään silloin, kun ei mitään muuta tärkeämpää ole, koska tiedetään, että seuraus on yleensä se, että pyydetään lopettamaan toiminta.

Kerjääminen kaikkiaan on ongelmana lisääntynyt Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, maaseutukaupungeissa ja myöskin liikenteessä. Olin itse laatimassa vuonna 2003 järjestyslakia hallintovaliokunnassa, kun sitä tehtiin. Siinä vaiheessa järjestyslaista puhuttiin paljon ihan tällaisena perinteisenä koirankusetuslakina, ja keskustelu käytiin alkoholin nauttimisesta puistoissa ja koiran ulosteista ym. Me emme silloin puhuneet kerjäämisestä, vaikka esimerkiksi monen kaupungin järjestyssäännöissä jo silloin luki, että tällainen kerjääminen ja kaupustelu oli kielletty. Se ei noussut jostakin syystä valiokunnan keskusteluun eikä hallituksen esitykseen, koska ongelma ei ollut silloin läsnä.

Sanoisin, että tässä pitää tehdä monivaikutteisia asioita. Yksi on tietenkin tämä järjestyslain muuttaminen, jotta poliisi voi nimenomaan, kuten esittelijäkin kertoi, neuvoin, kehotuksin, käskyin poistaa kerjäläiset paikalta ja pyytää heitä poistumaan paikalta. Tietenkin, jos niskoittelua on, voidaan tietenkin tarvittaessa ottaa myöskin kiinni, ihan niin kuin poliisilakikin edellyttää, että joka ei noudata virkamiehen voimassa olevaa lainmukaista käskyä, voidaan tarvittaessa ottaa kiinni, mutta käytännössä käsky poistumisesta jo riittää. On luonnollista, että jos Romanian ja Bulgarian kansalaisille, jotka ajattelevat, että Suomi on kohtuullisen kannattava ja hyvä paikka kerjäämiselle, tämä viesti menee perille, että nyt Suomessa on tullut uusi lainsäädäntö, jossa poliisi voi paikalta poistaa kerjäläisen, se tekee koko tästä bisneksestä Suomessa paljon vähemmän kannattavan kuin jossakin toisessa maassa.

Tämä on tietenkin myöskin meidän lain allekirjoittajien tarkoitus, että kun emme nopealla vauhdilla pysty koko köyhyyttä Euroopasta ja Euroopan jäsenvaltioista poistamaan, yritämme ainakin häivyttää niitä lieveilmiöitä omasta kotimaastamme. Tämän vuoksi olen tämän lakialoitteen takana ja toivon, että sisäasiainministeriö suhtautuu siihen sillä vakavuudella, mitä ed. Juha Hakola äsken esitteli.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisessä esittelypuheenvuorossa kuvasin hyvinkin laajasti näitä kokonaisuuksia, mutta otan ihan kaksi asiaa lyhyesti esille.

On aivan selvää se, ettei tämä lakialoite yksin ratkaise tätä kokonaisuuskysymystä ja että se todellakin valmisteluvaiheessa edellyttää hyvin laajoja eri tulokulmista tapahtuvia tarkasteluja, jotta sitten niin perusoikeudet kuin muutkin voidaan kiistatta katsoa, mikä on niiden merkitys.

Yksi asia on kuitenkin — uskon, arvon kollegat, että allekirjoitatte sen — aivan varmaan kiistatonta: se, että tästä asiasta ei juurikaan käyty keskusteluja, ennen kuin tämä lakialoite tuli pintaan. Tämä oli sellainen silloin tällöin Helsingin Sanomissa tai muissa vastaavissa aviiseissa esiin nostettu kysymys, mutta varsinainen keskustelu ja huomio tähän kokonaisuuteen kiinnitettiin vasta sen jälkeen, kun tein tämän lakialoitteen. Mielestäni ainakin osa tästä tavoitteesta on nyt saavutettu eli se, että tähän ongelmaan, moneltakin eri kannalta nähtävään ongelmaan, on nyt kiinnitetty huomiota ja sitä perataan niin julkisuudessa kuin sitten ministeriön toimin perinpohjaisesti ja tehdään sitten siitä tarvittavat johtopäätökset.

Keskustelu päättyi.